1956 – William Branhamin saarnoja

56-1207 LAHJAT (Gifts), New York City, New York, USA,12. 7. 1956

56-1207 LAHJAT
(Gifts)
New York City, New York, USA,12. 7. 1956

¹Voitte istuutua, jos haluatte ihan kohta. Hyvää huomenta, ystävät. Hauska olla täällä tänä iltana taas tervehtimässä teitä meidän ihanan ylösnousseen Herramme nimessä, joka on ylösnousemuksensa kirkkaudessa, ja Hän on läsnä täällä tänä iltana siunatakseen meitä. Hienoa olla täällä ja saada tällainen ilo ja kunnia.

Minun poikani sanoi juuri hetki sitten, kun me olimme tuolla huoneessa odottamassa sisäänpääsyä, kun laulu alkoi: ”Usko ainoastaan” [”Usko se vaan”], hän katsahti minuun ja minä rukoilin. Minä nostin katseeni, ja hän sanoi: ”Isä, kuinka monta kertaa tuo on kutsunut sinut lavalle?” Tuhannet, ympäri maailman ja erilaisilla kielillä.

Minä kuulin kuinka Afrikan alkuasukkaat, noin kuudellatoista eri sanastolla kutsuivat, laulaen kaikki yhtaikaa: ”Usko se vaan.” Ja siellä ihmisiä kohdeltiin; heidät oli erotettu aidoilla heimoittain – heimosotien takia. Ja silti he lauloivat yhdessä ”Usko se vaan.” Mikä ihana…

Minä sanoin: ”Kyllä, jonakin ihanana päivänä, jos minä lähden, ennen kuin Jeesus tulee, ja kun minut pannaan maahan, ihmiset tulevat laulamaan ’Usko se vaan.’” Jos te näette sen sanomalehdissä tai jossakin muualla, kuulette radiossa tai missä vain, joku sanoo teille, pysähtykää hetkeksi ja ajatelkaa tuota laulua ”Usko se vaan.”

Koska minä uskon, että jonakin päivänä, minä tulen ulos sieltä, yhtä varmasti kuin menen sinne.

²Joku sanoi vähän aikaa sitten, sanoi minulle: ”Veli Branham, minä haluaisin puhua sinulle vakuutuksista.” Siis, vakuutus on ihan hyvä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta minulla ei ole mitään tällaista vakuutusta.

Ja niinpä asiamies tuntui ajattelevan, että minä olen vähän sitä vastaan. Mutta, ehkä olenkin, mutta minua on kohdeltu väärin; isäni oli kerran vakuutuskonttorissa. Hänelle myytiin 20 vuoden sopimus, joka maksettaisiin takaisin tietyn ajan kuluttua. Kun se aika tuli, sen arvon piti olla 500 dollarin arvoinen, ja hän oli lukenut sen väärin. Se teki kaiken kaikkiaan dollarin ja 50 senttiä.

Enkä minä ole ottanut mitään vakuutusta. Niinpä sitten, minä näin, miten vanha isäni oli tehnyt töitä sen takia, ja sitten oli kuin se …?… minun veljeni ja minä. Ja minä – minä sanoin… eräs ystäväni sanoi: ”No mutta Billy, minä vain haluan myydä sinulle joitakin vakuutuksia.”

Minä sanoin: ”No, Wilmer, minä en halua sitä. Minulla on turva [/vakuutus]”, minä sanoin.

”Ai, onko”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä minulla on vakuutus.”

Ja – ja hän sanoi… ja minun vaimoni katsoi minuun kuin ajattelisi: ”Satuiletkohan sinä nyt?”

Ja minä sanoin: ”Ei, minulla on vakuutus.”

Hän sanoi: ”Mikä vakuutus sinulla on, Billy?”

Minä sanoin: ”Siunattu varmuus, Jeesus on mun.”

Ja niinpä hän sanoi: ”No sehän on hyvä, Billy, mutta sillä ei pääse hautausmaahan.”

Minä sanoin: ”Se toimittaa minut sieltä pois. Sitä minä haluan …?… En ole huolissani sinne pääsemisestä, vaan tulemisesta sieltä pois. Niinpä, minä pidän mieluummin sellaisen, mikä vie minut sinne – siis, pikemminkin: ottaa minut sieltä pois, kuin …panee minut sinne.

Siunattu varmuus, Jeesus on mun;
oi, mikä jumalallisen kirkkauden esimaku!
Pelastuksen perillinen, Jumalan hankkiman,
syntynyt Hänen Hengestään, ja pesty Hänen veressään.

³Mikä ihana juttu se onkaan. No, siis, tänä iltana minä lupasin Jumalan armosta, että minä päästän teidän pois ajoissa. Olen… siis, minä en saarnaa muistiinpanojen mukaan. Minä en harkitsen edeltä mitään, mitä sanon; tämä perustuu innoitukseen Ja, minä sanon sen niin, kuin miltä minusta tuntuu. Ja niin kauan kuin sitä tulee, minä jatkan puhumista. Niin että, en tiedä – minä en yksinkertaisesti muusta tiedä.

Ja siis, minun pitäisi armahtaa niitä, jotka ovat menossa töihin, kuitenkin, tekemään asioita. Veljeni ja sisareni, minä tosiaankin häpeän sitä, että pidättelen teitä täällä niin pitkään, eikä minulla ole tarkoitus tehdä sitä. Mutta minä – minä ainoastaan rakastan teitä, ja minusta te olette tosi eriomainen, kuunteleva yleisö; ja kelle tahansa saarnaajalle on ilo saarnata sellaiselle yleisölle, jollainen meillä on ollut täällä joka ilta.

Ja minä arvostan sitä. Enkä minä sano tätä kohteliaisuudesta; minä sanon sen siksi, koska se on totta. Ja jos se ei olisi totta, silloin minä en sanoisi mitään, jatkaisin vain; mutta, kyllä, minä mieluummin annan teille pikku ruusunnupun siis, kuin koko kimppua sitten, kun te olette kuolleet. Ymmärrättekö? Se on parasta tehdä juuri nyt; ja se on ollut ilo.

⁴Minä olen ollut vähän hermostunut, koska minä – siitä asti, kun olen ollut täällä pohjoisessa enkä minä ole pystynyt pitämään tekstiä mukanani ja niin edelleen ja saarnata niin kuin pitäisi; olen aloittanut jollakin; minun kokoukseni ovat aina olleet pohjalukemissa pitkän aikaa; minä olen pannut sen merkille.

Niinpä minä olen pyytänyt Isää auttamaan minua, ja olen nähnyt postin määrän putoavan 1500:sta päivässä, viiteentoista päivää kohti, koska kukaan ei ole tavoittanut minua. Minä olen ollut jossakin ja odottanut, että Herra kertoisi, mitä minun pitää tehdä ennen kuin teen. [/mikä siirto minun pitää tehdä, ennen kuin minä siirrän.] Eikä silloin kyse ole ollut toimimisesta uskossa, se oli vain odottamista, odottamista, odottamista.

Ja Herra vähän niin kuin otti minusta selvää sillä, minä ajattelin sydämessäni, silloin, että ehkä Hän auttaisi minua, etten minä tekisi väärin; ja juuri kun alkaa tehdä jotakin Jumalalle, niin voi odottaa, että silloin jok’ikinen helvetin pyssy kääntyy kohti. Näettekö?

⁵Ja minä sain myrkytyksen yhtenä iltana ja melkein pääsin hengestäni. Olen ollut tosi heikko ja jännittynyt ollessani täällä. Mutta, te – Herra on ollut hyvä minulle; tuntuu paremmalta, ja se on lähtemässä minusta nyt. Olen syönyt mietoja ruokia tai jotakin, koska olen ollut aivan poissa tolaltani. Sain myrkytyksen ja se levisi koko kehooni ja – ja kaikkea.

Ja minä yksinkertaisesti luotan Häneen, ja hän auttaa minua selviämään. Ja minä toivoin teidän rukouksianne, että Hän jatkaisi… Ei, että minä ansaitsisin elää, mutta, siksi että minä haluan elää evankeliumin hyväksi. Se on sitä, että kun hetki tulee, minä haluan yrittää tehdä kaikkeni ja panna elämäni likoon ja tästä eteenpäin, olen mennyt veljien ohi ja…

⁶Minun sihteerini soitti ja sanoi: ”Tuo ei ole reilua ihmisiä kohtaan.” Hän sanoi: ”Sinulla on palvelustehtävä. Tässä on… täällä minun kirjoituspöydälläni on Amerikan 400 merkittävää kaupunkia, jotka kutsuvat sinua juuri tällä hetkellä. Melkeinpä jokainen valtio taivaan alla kutsuu; ja täällä sinä vain olet – pujahdat sisään ja livahdat ulos, ja kieltäydyt tästä ja kieltäydyt toisesta ja teet vain jotakin järjestelyjä ja yksinkertaisesti kuljet vain ohi. Kukaan ei tiedä, miten sinut voisi tavoittaa, ymmärrätkö”, hän sanoi.

Sinä olet metsäretkillä tai jossakin, tai tekemässä jotakin tai mennyt jonnekin.” Jotakin siihen tapaan. ”Mutta etkö sinä voisi asettua aloillesi ja mennä eteenpäin?” Ja niinpä minä rukoilin sen takia, ja Herra ilmaisi minulle, että se piti paikkansa. Niinpä Hän aloitti oitis, ja minä rukoilin, että Jumala auttaisi minua, ja antaisi minulle voimia; ja minä olen riippuvainen nyt teistä; teidän kaikkien rukouksista minun puolestani.

⁷Siis, tässä on joitakin nenäliinoja, joiden puolesta pitää rukoilla. Ja tänä iltana, minä yritän saarnata, jos vain kykenen, vähäsen, vain vähäinen aihe, josta puhua teille, että voitte tutustua paremmin palvelustehtävääni. Huomisaamuna, on Kristittyjen liikemiesten aamiainen; ja minusta saarnaajien vaimot ja muut on kutsuttu; jokainen, joka haluaa, on kutsuttu. Ja minä… monet teistä veljet, ehkä, olette tämän hienon Kristityt liikemiehet – järjestön* jäseniä. He ovat olleet todella hyviä minua kohtaan. Olen puhunut heidän puolestaan joka puolella. Ja he ovat olleet tosi ystävällisiä. Demos Shakarian, heidän presidenttinsä, Miner Arganbright, varapresidentti, ja monet muut, ja Tommy Nicholson – lehtensä toimittaja… Ja minä olen aina iloinen saadessani auttaa heitä, koska heillä on oikea linja. [*Suom: STELK]

⁸Minä itse, kun olin baptisti ja olin tulossa teidän tykönne, täyden evankeliumin ihmiset, ensiksi… Jokainen kirkkokunta halusi tulla mukaan. Minä en tekisi niin, koska jos niin tekee, se vähäinen vaikutus, mikä minulla on, se tulisi yhden kirkkokunnan hyväksi. Olen yrittänyt seistä niiden välissä ja sanoa: ”Me olemme veljiä – me olemme kaikki uskonveljiä.”

Ja minä haluaisin nähdä jokaisessa seurakunnassa yhteistä yritystä Jeesuksen Kristuksen hyväksi. Ja siinä on minun motiivini; pitää asia sellaisena ja vain seistä välissä eikä liittyä mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan; ainoastaan seistä välissä niin, että me voisimme olla veljiä ilman mitään erottautumistunteita, ettemme sano: ”No, siis, hänhän on presbyteriaani”, tai ”hänhän on baptisti”, tai, ”helluntailainen.” Minä olen vain teidän veljenne. Siinä kaikki.

Ja, siis, teidän kirkkokuntanne ovat hyviä; ne ovat hienoja; minä rakastan niitä jokaista, mutta ne eivät vie teitä taivaaseen. Kristus vie teidät taivaaseen – teidän uskonne Kristukseen.

⁹Siis nyt, näistä nenäliinoista, melkein suurin palvelustehtävä, jonka Herra on antanut minulle, koskee nenäliinoja. Voi, minä voisin viettää tuntikausia vain kertomalla siitä. Ja me olemme lähettäneet tuhansia tällaista kuukaudessa kaikkialle maailmaan.

Ja on ilo nähdä, että te uskotte Raamattuun. Siis, paljot ihmiset valavat… siis, monet ihmiset – tarkoitin, valavat öljyä ihmisten päälle ja voitelevat heidät. Ei siinä mitään. Se on ihan oikein; se mitä Herra sitten siunaakin, minä kannatan sitä; mutta, jos te tutkitte Kirjoituksia, se ei mennyt niin, että ihmiset – Paavali olisi voidellut ihmisiä. Liinoja otettiin hänen iholtansa, Ap.t. 19, hikiliinoja ja esivaatteita.

Nyt, siis, minä uskon, että Paavali oli fundamentalisti. Uskon, että hän oli hyvin kirjoitustenmukainen siinä, mitä hän teki. Tiedättekö, mistä minä ajattelin hänen saaneen sen? Minä luulen, että hän sai sen sananpaikasta, jossa Elia – kun suunemilainen nainen tuli hänen luoksensa, ja kysyi häneltä hänen lapsestaan. Ja Elia käski Geehasin ottaa hänen sauvansa, ja panna sen tuon lapsen päälle, sillä hän tiesi, että mihin hän koski, se oli siunattu – mikäli nainen uskoisi samalla tavalla.

Niinpä minä luulen, että tämä on se, mistä Paavali sai sen, että otettiin hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtaan. Joka tapauksessa, tässä on joitakin nenäliinoja, jotka edustavat sairaita ihmisiä.

¹⁰Ennen kuin me menemme yhtään pitemmälle, pyydetäänpä Herraa siunaamaan näitä heidän ponnistuksissaan.

Siis, meidän hyvä taivaallinen Isämme. Tänä iltana on ilo ja kunnia saada – kutsua Sinua, ja tietää, että ”Isä” tarkoittaa omistusoikeutta. Ja me – me rakastamme Sinua, koska Sinä omistat meidät, emmekä ole itsemme omat. Sillä meidät on ostettu hinnasta – Herran Jeesuksen veren hinnalla.

Ja siihen me luotamme, ja me kiitämme Sinua, tästä kristitystä maasta, jossa ovet ovat vielä avoinna, ja evankeliumia voi saarnata ilmaisun- ja ajattelunvapaudessa. Ja me kiitämme Sinua siitä.

Ja nyt, tänä iltana, näillä ihmisillä on oikeus tuoda näitä nenäliinoja osoituksena uskostaan. Jossakin kaukana maan toisella puolella, ehkä joku vanha isä on pienessä asunnossaan sokeana tänä iltana. Näitä nenäliinoja menee hänelle, joku äiti vie sellaisen lapselleen, jossa kuume raivoaa. Me emme tiedä, mihin ne menevät, Isä, mutta Sinä tiedät. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit ne. Siunaa niitä ihmisiä, jotka vievät niitä.

¹¹Ja nyt, Kirjoitukset opettavat meille, että eräänä päivänä, Israel oli ajettu nurkkaan. Ihmiset yrittivät seurata Jumalaa. Suuri tulipatsas, joka johdatti heitä, vei heidät joelle. Ja he olivat johtajansa, Mooseksen kanssa. Ja heidät oli ajettu nurkkaan, vuoret, meri, ja faaraon armeija tulossa – ajoi heitä takaa. He olivat satimessa; heidän luontonsa vapisi. Voi, mikä näky. Mutta juuri sellaisena hetkenä Jumala haluaa tulla näyttämölle.

Eräs kirjoittaja sanoi: ”Hän katsoi tulipatsaasta alas vihaisin silmin Punaista merta, koska se oli katkaissut ihmisten tien luvattuun maahan.” Ja meri pelästyi ja perääntyi ja israelilaiset menivät pitkin sen pohjaa kuivalle maalle, kohti luvattua maata.

Isä, Jumala. Tänä iltana, kun me lähetämme nämä nenäliinat, se on merkkinä meidän uskostamme Kristuksen täytettyyn työhön Golgatalla; ja me kiitämme Sinua siitä, että meillä on tämä usko ja että ihmiset uskovat. Ja nyt, kun ne pannaan sairaiden kehojen päälle, ja ne pääsevät päämääräänsä, johon ne ovat matkalla, me rukoilemme, että nuo sairaudet, joita noissa ruumiissa on, pelästyisivät nähdessään tämän merkin. Ja tulkoot ihmiset vapautetuiksi ja hyväksykööt he tuon lupauksen, jonka Jumala on sanonut Sanassaan: ”toivotan, ennen kaikkea, että menestyt ja pysyt terveenä.” [KJV 3. Joh.1:2.] Suo se, Isä, sillä juuri sitä varten me lähetämme ne; Sinun rakkaan Lapsesi, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

¹²Kun luemme tätä siunattua Herran Jeesuksen Sanaa, tänä iltana… Minä niin rakastan Hänen Sanansa lukemista. Ja sunnuntaina, iltapäivällä, minulla on erikoissanoma, jos Herra antaa luvan. Se on… Minä haluan puhua sunnuntai-iltapäivänä tuolla musiikkiakatemiassa aiheesta: ”Miksi Pyhä Henki ei pysy ihmisissä?” Näettekö? Mitä tapahtuu? Ja miksi he eivät saa Sitä, ja millainen on se hetki, jolloin he voivat saada Sen? [epävarma käännös suom. huom.] Ja tuokaa sunnuntai-iltapäivänä kaikki pelastumattomat omaisenne mukananne.

Sunnuntaina iltapäivällä tulee olemaan aivan tavallinen evankelinen sanoma. Sunnuntai-iltana on kokoussarjan tämän osuuden lopetus. Luulisin, että veli Hutchins jatkaa.

Ja nyt, sananpalvelijaveljet, te, jotka olette paikalla, ja te, jotka omissa – haluaisitteko… Minä toivon palaavani joskus. Siis, veli Hutchins, syy, miksi minä olen täällä, tässä yhdessä seurakunnassa on, että veli Hutchins on sydänystäväni, ja hän yritti vuosia saada minut tulemaan tänne; ja minä tulin, en siksi, että työntäisin jotakuta toista pois, vaan rakkaudesta veli Hutchinsia kohtaan. Ja minä toivon, että jonakin päivänä, te minun veljeni, ja te eri seurakuntien ihmiset, joiden paimen ei voi olla täällä tänä iltana, tai muulloinkaan, viekää heille minun rakkaat terveiseni ja kertokaa heille, että jonakin päivänä, minä toivon palaavani suuren yhteisen kokouksen merkeissä, jossa meillä voi olla… tämä on vasta alkusoittoa.

¹³Ja sunnuntaina, voisitteko veljet ilmoittaa seurakunnassanne tuon sunnuntai-iltapäivän. Siis, yleensä me päätämme kokoukset sunnuntai-iltaan niin, että seurakunta voi palata omille paikkakunnilleen, – isoissa kampanjoissa.

Mutta, tänä sunnuntai-iltapäivänä, jos teillä ei ole ohjelmaa, voisitteko tuoda syntiset ystävänne ja suostutella heidät tulemaan kokoukseen? Olen todella iloinen, että tulitte; me teemme kaikkemme johdattaaksemme heidät Kristuksen tykö. Nyt…

Ja huomisaamuna on aamiainen kaikille teille, koska minä haluan esittää liikemiehille vähän draamaa, joka perustuu kokoukseen Kristuksessa. Haluaisin teidän – tai siis [aihe on], Kristus kokouksessa. Ja nyt, jos vain pääsette, tulkaa.

¹⁴Siis, Matteuksen evankeliumissa, 12:nnen luvun 24:ssä [42] jakeesta, haluaisin lukea tämän antamaan suuntaa aiheelle:

Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja on sille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, mutta tässä on enemmän kuin Salomo.

Ja antakoon Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Siis, kuinka moni rakastaa Sanaa? Rakastatteko te sitä koko sydämestänne? Oi, juuri siihen meidän uskomme on ankkuroitu – Jumalan Sanaan. Ja siis, uskolla ei ole muuta vakaata ankkuripaikkaa, kuin Herran Sana. Olen niin iloinen.

Siis, te ette voi olla… usko ei voi löytää lepopaikkaa ihmismielen kuvittelemassa, itsetehdyssä teologiassa. Sillä on oltava lepopaikka Jumalan ikuisen Sanan kalliolla. Siihen se on ankkuroitu, koska Jumala sanoi niin. Hän sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa.” Niinpä, me voimme olla varmat siitä, ettei Hänen Sanansa ikinä petä.

¹⁵Nyt, me aiomme puhua tänä iltana lahjoista, ja siitä syystä, minä varasin tämän illan tätä tarkoitusta varten, että me voimme vähäsen selittää, ja minä käytän aikaa – vahdin kelloa, ja käytän aikaa, ja selitän teille, mitä lahjat minun mielestäni ovat.

Siis, ensisijaisesti, Raamattu sanoo, että: ”Lahjat ja kutsuminen ovat ilman katumusta.” [KR38: Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.” Room. 11:29] Ne ovat jotain, jonka Jumala on asettanut seurakuntaan ehdottomassa armossaan. Näettekö? Jumala tekee sen itse. Kyse on Jumalan teosta, ja hän määrää ennalta nämä asiat, koska Hän tietää asiat edeltä.

Siis, kuten minä sanoin: ”Jumala ei halua kenenkään hukkuvan”, mutta Jumala tiesi jo aivan alussa, kuka tulisi pelastumaan ja kuka hukkuisi. Hän saa tietää sen edeltätietämisen kautta, jos Hän on ääretön Jumala. No, Hän ei vain voi… Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, mutta hän tiesi alusta pitäen. Hän tunsi [/tiesi] jokaisen kärpäsen, joka kirpun, jokaisen ihmisen, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä. Hän tunsi heidät jo ennen maailman perustamista, koska Hän on ääretön.

¹⁶Ja me tiedämme, että Hän on kaikkialla läsnä, että Hän on kaikkialla. Hän peittää koko avaruuden; Hän on kaikkitietävä; Hän on kaikki viisaus; Hän on kaikkivoipa; Hän on kaikki voima, ja sellaista Jumalaa me palvomme. Hän ei ole mikään pakanallinen epäjumala. Kyse on ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, ja Pyhä Henki on Herran Jeesuksen Henki, joka ulottuu koko maailmaan; ja Hän voi olla joka paikassa; Hän tietää kaikki asiat; Hänellä on kaikki viisaus ja voima. Millainen ihmeellinen Jumala!

Ja tietää ettei… kyse ei ole mistään tekaistusta; ei kenenkään teologiasta, vaan Hän elää meissä; tuo esiin itsensä, ja osoittaa olevansa elossa. Voi, eikö meidän pitäisi olla maailman kaikkein onnellisimpia ihmisiä? Meidän sydäntemme pitäisi alkaa jyskyttää kovasti!

¹⁷Ja matkustaessa ympäri maailman, ja nähdessäni eri kansakuntia jumalineen ja epäjumalineen, ja niin edelleen, ja kaikkine filosofeineen, niin tietää, että se kaikki on pelkkää järjettömyyttä… sellaisia ei ole yhtäkään olemassa, niiden perustajat ovat kuolleet ja haudassa ja edesmenneitä; ja ainoat, jotka voivat osoittaa, että heidän Johtajansa elää ja hallitsee… Siis, me pyydämme teitä nostamaan kätenne, jos te voitte kertoa heille, että te iloitsette – kyllä hekin iloitsevat. Te voitte sanoa, että te pystytte huutamaan – teidän pitäisi nähdä, miten hekin huutavat, ja te voitte sanoa, miten iloisia te olette; teidän pitäisi nähdä, miten iloisia hekin ovat.

Mutta, meidän Jeesuksemme tulee näyttämölle ja tekee samoja asioita, mitä Hän teki ollessaan täällä aikaisemmin. Niinpä, Hän osoittaa olevansa elossa. Hän ei ole kuollut. Hän elää ikuisesti.

¹⁸Älkääkä pelätkö. Hän on… Sillä ei ole väliä, miten monia atomipommeja ihmisillä on, miten monia vetypommeja on, miten paljon ihmiset puhuvat, että sitä ja sitä tulee tapahtumaan. Älkää olko peloissanne. Jumala on ratissa. Hän tietää, miten ohjata. Hän tietää täsmälleen, mitä tuleman pitää; siispä meillä ei ole mitään pelättävää. Ole ainoastaan suloinen [/rakastettava] pieni huoleton lapsi, joka katsoo ylös Isäänsä joka hetki, ja on Hänen johdatuksestaan, ja opastuksestaan riippuvainen, joka vie meidät päämääräämme Armonsa avulla.

Ja kun te rakastatte Häntä sellaisena, te ette halua aiheuttaa mitään harmia Hänelle. No mutta, jos te aiheuttaisitte Hänelle jotakin harmia, niin teidän kuumat katumuksen kyyneleenne tulisivat vuotamaan kaiken yötä, koska te ette haluaisi loukata Isää millään. Voisitteko te… te ette loukkaisi pientä lastanne; te ette millään tekisi sellaista. Te ette millään haluaisi loukata teidän vaimonne tunteita tai aviomiehenne. Miten paljon enemmän Herranne ja Vapahtajanne? Tekisittekö te, jos te rakastatte Häntä…

¹⁹Jos te rakastaisitte vaimoanne, te ette loukkaisi häntä. Jos te rakastaisitte lapsianne, te ette tekisi heille mitään väärää. Entä, miten teidän taivaallisen Isänne suhteen? Niinpä siis: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, ja vaikka minulla olisi kaikki tieto ja viisaus, vaikka minulla olisi vuoria siirtävä usko, eikä minulla olisi rakkautta, en olisi mitään.” Näettekö? ”Kielillä puhuminen lakkaa, profetoiminen katoaa, ja tieto katoaa, ja profetoiminen katoaa ja kaikki nämä asiat. Mutta kun se, mikä on täydellistä tulee, se pysyy ikuisesti.”

Rakas kuoleva Karitsa; sinun kallis veresi
ei koskaan menetä voimaansa.
Kunnes koko lunastettu Jumalan seurakunta
on pelastettu, ollakseen tekemättä enää syntiä (Näettekö)

Siitä asti, kun näin uskossa tuon virran
jonka vuotavat haavasi tarjosivat,
pelastava rakkaus, on ollut aiheenani
ja tulee olemaan kuolemaani asti.

Se on minun teemani: rakkaus. Laki saa aikaa pelon. Laki on negatiivista; teot ovat negatiivisia, mutta rakkaus on positiivista. Näettekö? Se on ehdottoman positiivista. Sinä voit luottaa keneen tahansa, kun hän rakastaa sinua, ei siksi, että hän pelkää sinua, vaan siksi, että hän rakastaa sinua.

Ja sillä tavalla minä luotan Häneen, koska Hän rakastaa minua. Kyse on rakkaussuhteesta, ei työsuhteesta, tai pelko-, tai jos, tai jos, tai jos, tai jos – asiassa ei ole jossittelua. Jumala on jo tehnyt, ja se siitä. Niin että, siitä syystä, minä rakastan Häntä.

²⁰Siis, lahjat ja kutsuminen ovat ilman parannuksentekoa. [Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. Room. 11:29] Jumala on kautta aikojen ilmaissut itsensä profeettojensa kautta, kuninkaittensa kautta, ja aina on kyse ollut Jumalan Hengestä. Jos meillä olisi aikaa tänä iltana käydä läpi esimerkiksi Joosef, kaivaa esiin kaikki nuo kultahiput, ja kiillottaa ne. Minä rakastan…

Minä olen *typologi, ja minä rakastan käyttää näitä vanhoja esikuvia. Kun en ole saanut koulutusta, minun on mentävä, koska esikuva… Oi, jos minä näen esikuvan… Jos minä katson varjoani, enkä ole koskaan nähnyt itseäni, ja minä näen, miltä minun varjoni näyttää, minä saan jonkinlaisen käsityksen, miltä minä mahdan näyttää. [*Typologia: oppi, että Vanhan testamentin henkilöillä ja tapahtumilla on vastineensa Uudessa testamentissa.]

Ja juuri Vanha testamentti oli esikuva tulevasta Uudesta testamentista. Ja jos minä näen, kuinka Jumala toimi ihmisten kanssa siellä, minä näen, miten Jumala toimii ihmisten kanssa täällä. Minä näen, millainen palkka tottelemattomuudesta oli, minä tiedän, millainen se tulee olemaan täällä.

Siis, kaikki vanhat asiat olivat varjo näistä uusista, tulevista. Ja miten minä rakastankaan palata Vanhaan testamenttiin ja kaivaa esiin noita vanhoja kultahippuja, näköaloja tulevasta siis, kaivaa niitä esiin, pyyhkiä puhtaaksi ja katsella niitä. Ja kaikki ne viittaavat Golgatalle, loppuun saatettuun työhön. Kaikki Vanhassa testamentissa osoittaa Herran Jeesuksen loppuun saatettuun työhön Golgatalla.

²¹Miten täydellinen esikuva Kristuksesta Joosef olikaan. Millainen esikuva Mooses oli. Mooses, tuo lainantaja, pappi… Millainen menestymisen ruhtinas Joosef olikaan; kaikki, mihin hän ryhtyi, kukoisti. Kun hän eli täällä maan päällä, hänet pantiin tyrmään – kaikki menestyi, hänet pantiin faaraon kotiin – kaikki menestyi. Minne hän menikin, hän oli menestyksen ruhtinas.

Ja kun, Hän [Jeesus] palaa kirkkaudessaan, autiomaa tulee kukkimaan kuin ruusu, eikä meillä tule olemaan enää autiomaita; ja kaikki tulee kukoistamaan tuon suuren 1000-vuotisen valtakunnan aikana, kun tuo menestyksen Ruhtinas saapuu. Miten suurenmoista!

Huomatkaa, kuinka Joosefia hänen isänsä rakasti, ja veljet vihasivat; hänet myytiin melkein 30:stä hopearahasta, ja heitettiin kuoppaan kuolemaan, ja nostettiin ylös, ja asetettiin maailman suurimman kaupallisen kaupungin oikealle puolelle. Yksikään ihminen ei päässyt faaraon luo kuin Joosefin kautta.

Jeesus myytiin 30:stä hopearahasta hänen veljiensä toimesta, ja Hänet nostettiin ylös ja pantiin Jumalan oikealle puolelle, eikä yksikään ihminen voi tulla Isän tykö kuin Pojan kautta.

²²Ja kun Joosef ilmaisi itsensä, kun veljet menivät hänen eteensä, annettiin julistus, joka sanoi: ”Polvillenne, sillä Joosef on tulossa!” Oi, jokainen polvi tulee notkistumaan; jokainen kieli tulee tunnustamaan Jeesuksen Kristuksen Herraksi. Joko sinä teet sen nyt, tai sinun tekosi kulkevat sinun edelläsi, mitä ne sitten ovatkin. Jonakin päivänä, sinun on notkistettava polvesi Herran Jeesuksen Kristuksen edessä. Aamen.

Huomatkaa tämä: miten kaunista! Miten Mooses, tuo lainantaja, miten hän oli sekä pappi, että lainantaja, ja miten hän johti kansaa. Siinä oli Jumala Joosefissa; siinä oli Jumala Mooseksessa.

Katsokaapa Daavidia, kun häneltä riisuttiin kruunu, ja häädettiin kaupungistaan, ja hän kiipesi Öljymäkeä, ja oman poikansa hylkäämänä. Ja hänen oma kansansa oli hylännyt hänet, ja kulkiessaan ylös mäkeä, hän kulki itkien ja katsoi taakseen Jerusalemiin, ja itki. Mistä oli kyse? Hänessä oli Kristuksen Henki.

Kun Daavidin Poika tuli suunnilleen 800 vuotta myöhemmin, Hän istui tuolla samalla mäellä omiensa hylkäämänä, ja Hän itki Jerusalemia ja sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa. Mutta te ette ole tahtoneet.” [KR38: Matt. 23:37]

Ja koko Vanha testamentti heijastaa Uutta testamenttia, tulevia asioita.

²³Joku sanoi… Minä olin Afrikassa jokin aika sitten, ja siellä oli aika hauska… Se on…?… asia Amerikassa ja koskee kastetta. Siellä kastetaan kolmella tavalla. Yksi ryhmä kastaa ihmiset kolme kertaa eteenpäin; toinen kastaa kolme kertaa taaksepäin ja yksi kastaa kerran Isälle, yhden Pojalle, ja kerran Pyhälle Hengelle.

Ja niin tehdessään, ihmiset tekevät uskontunnustuksestaan [/opistaan] pakanallisen tunnustuksen. Sellaista ei ole olemassa. Ja kun he… niin se saa juutalaisen ymmälle: Hän kysyy: ”Mikä niistä on teidän Jumalanne? Onko Isä, Jumala teidän Jumalanne, vai Jumala Poika vai onko se Pyhä Henki?” Jokainen, joka tuntee Jumalaa, ja tuntee Hänen Raamattunsa tietää, että nuo kolme ovat yhtä. [/yksi] Ei ole kolmea Jumalaa – yksi Jumala ilmaistuna kolmessa persoonassa. Toisaalta niin, että se, joka ei ymmärrä kovin hyvin, ymmärtäisi. Kyse on saman Jumalan kolmesta virasta [/toimesta /asemasta]. Isä, Jumala on valon muodossa. Kukaan ei voi koskettaa Häntä. Hän tuli alas, alentui ja tuli Pojaksi. Se oli Poika Jumala, sama Jumala: ”Minun Isäni on minussa; Hän on se, joka tekee teot.” [Joh. 14:10]

²⁴Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. ”Minä tulin Jumalasta”, Kristus sanoi, ”ja menen takaisin Jumalan luo.” [Joh. 16:28] Sen Hän teki. Kyse on koko ajan Jumalasta, mutta kolmessa virassa: isyydessä, poikuudessa ja Pyhän Hengen toimessa. Kyse on aivan samasta Jumalasta.

Jeesus sanoi: ”Ja sinä päivänä, te tulette tietämään, että minä olen Isässä ja Isä minussa ja minä teissä ja te minussa.” Kyse on Jumalasta, joka tulee meissä neitseelliseksi ruumiiksi, neitseestä syntyneenä ja valmisti keinon vuodattaa verensä sovittaakseen monet veljet takaisin itselleen. Jumala inhimillisessä hahmossa [/lihassa]…

²⁵Näettekö te sitä? Tässä, Jumala Daavidissa; Jumala Joosefissa; Jumala Danielissa. Siellä oli mitallinen Jumala. Mitallinen Jumala. Mutta, kun Hän tuli Kristukseen, Hän tuli koko olemuksensa täyteydessä. ”Hänessä Jumaluuden täyteys asui ruumiillisesti.” Koko Jumalan Henki asuu Hänessä. [Kol. 2:9]

Se on niin kuin tämä; siis… Ja kun, Henki lähtee pois, jokainen höpöttää toinen toisensa kanssa: ”Puhuitko sinä kielillä tai profetoitko sinä? Jos sinä…” Siis, juuri tässä ihmiset saavat lahjat aivan sekaisin. Näettekö?

Yksi sanoo: ”Koska sinä et tee tätä, sinulla ei ole sitä, tai jos et tee tätä sinulla ei ole sitä.” Siis, te olette siinä väärässä. Jumala on kuin suurenmoinen timantti. Kuunnelkaapa, niin te ymmärrätte tämän: Jumala on kuin suurenmoinen timantti, ja jokaisessa timantissa on – timantissa on hiottu kohta, tässä suuressa päätimantissa. Ja pankaapa se valoon, niin siitä hohtaa suurenmoisia säteitä.

Ja ne ovat Jumalan sanansaattajia – lahjat. Ne kaikki ovat peräisin tuosta samasta Jumalasta. Parantamisen lahja, saarnaamisen lahja, ruumiin kaikki hengelliset lahjat ovat juuri noita tuosta samaisesta Jumalasta heijastuneita säteitä.

²⁶Näettekö te tuon suuren timantin? Nimittäin, yhdelle on annettu tieto, toiselle viisaus, jollekin parantamisen lahja, jollekin profetoinnin lahja, mutta kaikki tuon saman Hengen, suurenmoisen timantin kautta. Ja nuo suuret valonsäteet, joiden me näemme suihkuavan tähän suuntaan, ja tuohon suuntaan ja kaikki julistavat samaa asiaa: on olemassa Jumala, joka elää ja hallitsee! Aamen.

Ja niin kauan kuin te näette noiden asioiden toimivan, te tiedätte, että Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos minä voisin lähteä ulos… Minä saarnasin ennen baptistiseurakunnassa, Milltownissa, Indianassa, ja tulin aina kotiin yöksi. Usein siellä oli satakieli, ja se lauloi.

Ja minä huomasin eräänä myrsky-yönä: se ei laulanut niin kovasti kuin kuutamoöinä. Niinpä, minä aloin vähän tutkia sitä satakieltä, ja sain selville, että se katsoi ylös taivaalle, ja tarkkaili jotakin. Ja heti, kun se näki tähden, se lauloi – koska se tiesi, että jossakin oli ja paistoi aurinko. Voi tavaton, minkä oppitunnin me saimmekaan siitä.

Kun te vain näette Jumalan Hengen toimivan joidenkin näiden pikku valonsäteitten kautta – niin on olemassa Jumala, joka yhä elää ja hallitsee. Tuo satakieli heittää päänsä takakenoon ja alkaa laulaa täyttä kurkkua, kun se näkee yhdenkin tähden, koska sen on pidettävä tähteä silmällä laulaakseen sen rinnalla. Eipä siis mikään ihme, jos se tuottaa meille iloa. Oi, se on pulppuileva lähde.

²⁷Kun olin riistanvartijana Indianassa, minä kävin eräässä tietyssä paikassa juomassa. Se oli lähde – solisi kaiken aikaa. Minusta se oli onnellisin lähde, minkä koskaan olin eläessäni nähnyt. Se pulputti, pulputti, pulputti, pulputti jatkuvasti.

Niinpä eräänä päivänä, minä istuin sen reunalla ja sanoin: ”Haluaisin puhua sinulle, ’herra Lähde.’ Joka kerran, kun minä tulen tänne, sinä olet niin iloinen; hypit, kuplit, ja teet niin kuin teet. Ehkä se, että eläimet, kauriit, tulevat juomaan sinusta, tekee sinut onnelliseksi”, minä sanoin.

Ei, jos se olisi osannut puhua, se olisi sanonut: ”Ei.”

Minä sanoin: ”No, johtuuko se siitä, että jokin muu eläin juo sinusta?”

”Ei, se ei saa minua kuplimaan.”

No, sitten minä sanoin: ”Ehkä sinä pulputatkin silloin, kun minä käyn täällä – että sinut saa kuplimaan se, että minä juon sinusta.”

Se sanoisi: ”Se ei ole se syy.”

Minä sanoin: ”Mikä sitten saa sinut pulputtamaan, herra Lähde?”

Jos se olisi osannut puhua, se olisi vastannut ja sanonut: ”Siis, herra Branham, minä en kupli itsestäni. Sen saa aikaan jokin minun takanani, joka työntää minua ja saa minut kuplimaan.”

Niin että, niin on Jumalan hengestä uudestisyntyneen seurakunnankin laita. Kyse ei ole niinkään kuplimisesta; kyse on Jostakin, mikä saa sen kuplimaan, kuplimaan ikuista elämää, elämän veden lähteestä, josta tulee tuoretta vettä joka päivä – tuosta ehtymättömästä elämän Lähteestä, joka on Jeesus Kristus, Hän, johon meidät on istutettu Hengen kasteen kautta. Aamen.

²⁸Siis, meillä on noiden lahjojen Henki, annosteltuna, mutta Kristuksella sitä on ilman määrää. Meillä sitä on mitan mukaan. Jollekin on annettu tietoa, toiselle on annettu viisautta.

Seurakunnassa on viisi tointa: apostolit, tai lähetyssaarnaajat, jompiakumpia, ne ovat sama asia – se sana merkitsee ”lähetetty.” Ja apostoli, profeetat, opettajat, evankelistat ja paimenet – Jumala asettaa heidät seurakuntaan. Mutta, jos yksi haluaisi olla apostoli, niin ei profeetta voi sanoa: ”Sinä et kuulu siihen.” Tai paimen evankelistalle, ja niin edelleen, vaan ne ovat kaikki Jumalan pieniä vaikutusalueita, joita seurakuntaan on asetettu, että pyhät tehtäisiin täydellisiksi.

Ja jokaisessa paikallisessa ryhmässä, on 12 henkeä – siis 9 hengellistä lahjaa; I Kor. 12, yhdeksän hengellistä lahjaa jokaisessa ryhmässä. Ne toimivat erillisinä, mutta ovat samasta Hengestä.

Siis… Mutta Kristuksessa oli täyteys. Siis, jos te näette, että yksi ihminen profetoi ja toinen on paimen, joku evankelista ja joku on opettaja. Siis, te ette voi sanoa, että ”sinä et kuulu siihen”, koska hän on yksi noista Jumalasta lähteneistä säteistä. Ne kaikki viittaavat Jumalaan, tuohon suureen Päätimanttiin. Älkää unohtako sitä.

²⁹Ja nyt, jos metodisteilla on herätyskokouksia ja he saavat sieluja pelastetuksi ja sinä olet baptisti, älä sano, ettei heillä olisi siellä yhtään valoa, sillä he ovat yhtä lailla valoa kuin sinäkin. Näettekö? Kyse on Jumalasta lähtevästä valosta – suuresta Päätimantista, Hengestä, Pyhästä Hengestä, joka työskentelee ja saa sieluja pelastumaan ja valmiiksi Herran tuloa varten.

Ja nyt siis, Kristuksessa asui Jumalan täydellisyys ruumiillisesti. Hänessä oli koko Jumalan Henki. ”Minä ja Isä olemme yhtä” [/yksi], Jeesus sanoi. [Joh. 10:30] Siitä syystä ihmiset eivät voineet käsittää Häntä. Joskus Hän sanoo jotakin, joka näyttää siltä, että hän tekisi täyskäännöksen ja sanoisi jotakin päinvastaista. Hän puhui ja sitten Isä puhui – näettekö?

He olivat… Eivätkä edes opetuslapset ymmärtäneet Häntä; mutta viimein he sanoivat: ”Katso, nyt sinä puhut suoraan etkä käytä mitään kuvausta; tästä me tiedämme, että sinä tiedät kaikki asiat, etkä tarvitse, että kukaan opettaa sinua.” [RK. Joh. 16:29]

Jeesus sanoi. ”Nyt te uskotte…” [Joh. 14:29-30] Koko sen ajan jälkeen, he eivät kyenneet… Miksi? Koska joskus Hän sanoo niin ja sitten näin. Kyse oli siitä, että Hän ja Isä puhuivat.

³⁰Nyt, kuunnelkaapa tarkasti. Siis, Jumala asui Kristuksessa ja käytti Hänen ääntään puhuakseen sen kautta. Jeesus sanoi tekemästään ihmeestä, ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen… mitä Hän näkee, että Isä tekee, sitä myös Poika tekee.” Pitääkö paikkansa? Johannes 5:19.

Silloin, Hän ei tehnyt itsessään mitään. Ei yksikään profeetta tehnyt mitään itsessään, ennen kuin Jumala näytti ensin, mitä tehdä. Minkä virheen Mooses tekikään, kun hän lähti ilman Jumalalta saatua näkyä, ja löi kuoliaaksi tuon egyptiläisen, hän ajatteli vapauttavansa ihmiset omin käsin, koska hän ajatteli, että hänellä oli runsaasti uskoa, ja hän pystyisi siihen, koska hänet oli kutsuttu tekemään se työ.

Riippumatta siitä, miten paljon sinut on kutsuttu tekemään työtä, Jumalan on hoidettava johtaminen. Näettekö? Hän epäonnistui huolimatta kaikesta koulutuksestaan ja sotilaallisesta ajattelutavastaan ja suuren egyptiläisen johtajan valmennuksestaan. Mutta silti hän epäonnistui, koska Jumalalla oli suunnitelma, ja meidän pitää toimia Jumalan suunnitelman mukaisesti. Aamen.

Siis, hän epäonnistui ja Jumalan oli pidäteltävä häntä vielä 40 vuotta kouluttaakseen häntä. Se oli sitä, että hänen oli unohdettava, ettei kyse ole hänestä, vaan Jumalasta.

³¹Siis, huomatkaa, monesti ihmiset käsittävät väärin. Siis, minun on tuotava tämä tänne vertaillakseni ihan vertailun vuoksi. Ja minä toivon, ettette te – ette ajattele sen olevan lihallista jäljittelyä, koska minä en tarkoita sitä tällä operaatiolla tai jollakin, sitä mitä minä teen tai te teette. Mutta se saattaa lisätä teidän uskoanne siihen, että Jeesus on noussut kuolleista ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti; ja Hän tuo itsensä julki samalla tavalla täällä omassa seurakunnassaan, kuin Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Voi, minä toivon, että näette sen.

Siis, Hänessä asui täyteys. Hän oli itse tuo Timantti. Huomatkaa, kun Jumala halusi käyttää lahjaansa Hän puhui Herralle Jeesukselle silloin, kun Martalla ja Marialla oli hätä, kun Lasarus tuli sairastumaan.

Siis, muistakaa, kun Jeesukselta kysyttiin, Hän sanoi, ettei Hän tee mitään, ennen kuin Isä ensin näyttää, mitä tehdä. Pitäkää se tallessa. Siis, se on Jumalan ikuinen Sana. Ja jos, Jeesus olisi sanonut jotakin, joka ei pidä paikkaansa, Hän ei olisi Messias. Niinpä tämän pitää lyödä totuus lukkoon.

³²Kun eräs mies sanoi vähän aikaa sitten, että hän uskoo, että perkele kykenee parantamaan, sillä perusteella, mitä hän oli nähnyt, minä sanoin: ”Jeesus sanoi, ettei hän voi parantaa.” Niinpä asia on sillä selvä. Jos saatana voi ajaa ulos saatanan, hänen valtakuntansa on jakautunut. Niinpä, jos Jeesus sanoi, ettei se voi parantaa; asia on selvä. Meidän on uskottava Jumalan Ikuiseen Sanaan. Huolimatta siitä, miltä asiat näyttävät, me uskomme joka tapauksessa. Me emme katso olosuhteisiin.

Mitä, jos Aabraham olisi katsonut olosuhteisiin? Iisak ei olisi ikinä syntynyt. Mutta ”Aabraham kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.” [Room. 4:17] Ja jos me olemme Aabrahamin siementä, meillä on samanlainen usko Jumalan lupaukseen. Asiat, jotka ovat Jumalan lupausta vastaan, me emme näe niitä ja sivuutamme ne. Aamen.

³³Veli, tätä on usko, joka kerran annettiin pyhille: uskoa Jumalan Sana olosuhteista riippumatta. Ne eivät vaikuta asiaan mitenkään.

Aabraham kutsui olemattomat… Ja kun, hän vanheni, näytti siltä, kuin tuo lupauksen täyttymys olisi ollut vain kauempana ja kauempana. Aabraham vahvistui koko ajan, ja antoi enemmän kiitosta Jumalalle tuosta ihmeestä. Kun Jumala sanoi hänelle, että hän tulisi saamaan lapsen, voin kuvitella, että hän laittoi vaipat ja hakaneulat ja kaiken valmiiksi. Mutta, kun ensimmäinen kuukausi oli kulunut, mitään ei ollut tapahtunut: ”Kuinka voit, Saara?”

”Ei mitään uutta.”

Aabraham sanoi: ”Kunnia Jumalalle, se tulee joka tapauksessa.” Jumala oli sanonut niin. Asia on sillä selvä. Varmasti.

Toinenkin kuu kului: ”Kuinka voit, Saara?”

”Ei mitään uutta.”

”Kunnia, me saamme sen, joka tapauksessa.” Ensimmäinen vuosi meni, ei mitään, ”Halleluja, me saamme sen joka tapauksessa.” 10 vuotta meni: ”Kunnia Jumalalle, me tulemme saamaan sen joka tapauksessa.” Hän vanheni koko ajan.

³⁴Sinä – me väitämme olevamme Aabrahamin siementä; mutta jos, Jumala ei vastaa saman tien, niin me: ”No, eipä siinä tainnut olla mitään.” Aabrahamin siemen: häpeä. Pidä Jumalan lupauksista kiinni! Nimitä kaikkea muuta valheeksi. Pidä Jumalan lupauksista…?… Siinä se.

Kun hän oli satavuotias, hän yhä sanoi: ”Me tulemme saamaan sen joka tapauksessa.” Ja hän sai. Varmasti, koska se oli Jumalan lupaus. Niin Aabrahamin siemen toimii. Ja jos, me olemme kuolleita Kristuksessa, me hyväksymme ja olemme lupauksen mukaan perillisiä. Millainen henki sinussa pitäisikään olla?

Minä pelkään, ystävät, kun keskustelin erään paimenen kanssa tänään, että paimenet omaksuvat seurakunnan hengen, Jumalan Hengen sijasta. Pitää paikkansa. Me emme tarvitse toinen toisemme henkeä; sille ei ole mitään tarvetta. Me tarvitsemme Jumalan Hengen. Se on… Kun käyt seurakunnassa, tarkkaile, kuinka paimen käyttäytyy. Sinä näet, että seurakunta käyttäytyy samalla tavalla.

³⁵Siinä on syy… Siis, Raamattu sanoo: ”Minä annan teille uuden hengen ja sitten minä annan teille minun Henkeni.” Ja monet ihmiset saavat tuon uuden hengen ja yrittävät elää oikein, ja toimia oikein, eivätkä koskaan saa Pyhää Henkeä, ja [kuitenkin] yrittävät toimia sen mukaan. Ja juuri sillä tavalla siitä tulee ongelmia. Juuri niin.

Uusi henki; se on uusi elämä. Sillä ei ole mitään… Se on hyvä, mutta Jumalan on annettava sinulle uusi henki niin, että me voimme tulla toimeen Hänen Henkensä kanssa. Sinun vanha henkesi, sinä et tule toimeen sillä edes itsesi kanssa, puhumattakaan Jumalan Hengestä. Niinpä Hän antaa sinulle uuden Hengen. Ja te näette ihmisten…

Siinä on syy, ystävät… Ja se mitä minä evankelistana teen, on pitää kiinni Sanasta, niin että te saatte uuden, Sanan Hengen, joka ei perustu jonkun ihmisen teologialle, vaan näin sanoo herraan. Minun on vastattava siitä tuonpuoleisessa kaikkien teidän ollessa läsnä tuomiopäivänä. Teidän on otettava Jumalan Henki vastaan.

³⁶Tuo Aabrahamin henki – Aabrahamin siemen, joka on Pyhä Henki; me olemme kuolleita Kristuksessa, saamme Aabrahamin siemenen ja olemme perillisiä lupauksen mukaan. Meillä on samanlainen usko kuin Aabrahamilla ja kutsumme kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, niin kuin sitä ei olisi olemassakaan. Jumala antoi lupauksen – minä otan sen vastaan. Sillä selvä. Siinä kaikki.

Välittämättä siitä, miltä minusta tuntuu, miltä tilanne näyttää, tai mistään muustakaan; Jumala sanoi niin, ja asia on selvä. Sellaisia ovat Aabrahamin lapset, jotka ovat perillisiä lupauksen mukaan.

³⁷Siis, pankaapa merkille, kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi: ’”Minä en tee mitään ennen kuin Isä näyttää minulle.” Hän saattoi katsoa yleisön taakse, ja kun Isä osoitti Hänelle jotakuta, Hän saattoi sanoa ihmisille: ”Sinun verenvuotosi… sinä kosketit viittaani, verenvuoto tyrehtyi.” Hän saattoi tehdä tällaisia asioita.

Joku saattoi tulla Hänen luoksensa ja seistä Hänen edessään, niin Hän sanoi: ”Siis, sinä olet kunnon mies. Sinä olet rehellinen mies.”

”Miten sinä rabbi, tunsit minut?”

”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olet puun alla, minä näin sinut rukoilemassa.”

Eräässä luvussa, Pietari tuli Hänen tykönsä; Jeesus sanoi: ”Sinun nimesi on Simon; sinä olet Joonaan poika”, Hän sanoi. Minä annan sinulle uuden nimen, ja sanon sinua Pietariksi,” Hän sanoi. Mistä Hän hänet tunsi; mistä hän oli kotoisin, kuka hän oli? Isä oli näyttänyt Hänelle. Hän sanoi niin. Kaiken sen, mitä Hän teki, Isä oli näyttänyt sen Hänelle.

³⁸Siis, kuunnelkaa: kun Jumala aikoi käyttää omaa lahjaansa, Hän tiesi, missä se sijaitsi. Kristus oli Jumalan Lahja. Siis, minä puhun Jeesuksesta, ruumiista, Pojasta siis. Ja kun, Hän halusi käyttää omaa lahjaansa, Hän kutsui Hänet pois Lasaruksen luota. Ja ihmiset lähettivät Hänen luokseen… sanoivat: ”Tule paikalle ja rukoile Lasaruksen puolesta”, nuo ihmiset, jotka olivat lähteneet pois huomattavasta, oikeaoppisesta seurakunnastaan – ja joita nimitettiin kiihkoilijoiksi, hihhuleiksi. Juuri niin Häntä nimiteltiin.

Ja kaikkia varhaiskristittyjä nimitettiin harhaoppisiksi. Hullua. Näettekö? Heitä kaikkia nimiteltiin sillä lailla, ja he olivat lähteneet pois seurakunnasta seuratakseen Häntä. Ja Hän eli heidän kanssaan.

Ja sitten, kun Häntä lähdettiin hakemaan rukoilemaan heidän [Martan & Marian] rakkaansa puolesta, joka oli kuolemansairas, Hän kieltäytyi tulemasta. Mitä te tekisitte paimenellenne? ”Ai, minä liitynkin metodisteihin; niin minä teen; jos metodistit tekevät samoin, minä liityn takaisin presbyteriaaneihin.” Siitä syystä…

Jos te saatte hyvän Jumalan miehen, ja hän on hyvä palvelija, pysykää hänen rinnallaan. Mutta, jos hän ei ole Jumalan palvelija, hankkiutukaa hänestä eroon; ottakaa joku, joka on. Se on ainoa tapa hoitaa asia. Ja luottakaa paimeneenne. Tosiaankin. Silloin te tulette näkemään Jumalan ihmeiden tapahtuvan, jos te luotatte Häneen. Mutta, hän voi auttaa teitä, jos teillä on usko Häneen, että uskoisitte.

³⁹Siis, Lasarus oli kuolemaisillaan. He lähettivät uudelleen – Jeesus vain jatkoi. Miksi? Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Silloin, kun nuo päivät, jotka Isä oli näyttänyt Hänelle – joista Hän oli sanonut: ”Minä en tee mitään ennen kuin Hän näyttää…” ja sitten, kun Hän näki, että nuo päivät olivat kuluneet, Hän kääntyi ja sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus nukkuu.”

No, ihmiset ajattelivat, että hän lepäsi ja sanoivat: ”No, hän on kunnossa.”

Jeesus sanoi; Hän puhui heidän tavallaan, Hän sanoi: ”Hän on kuollut; ja teidän tähtenne, minä olen iloinen, etten ollut paikalla”, koska ihmiset olisivat suostutelleet Hänet rukoilemaan hänen puolestaan, ja tekemään juuri sen, minkä Jumala kielsi tekemästä. Näettekö?

Jumala sanoi: ”Odota nyt täällä niin kauan, että hän on kuollut ja haudassa neljättä päivää, ja tule takaisin ja sitten, nosta hänet kuolleista.” Ja Jeesuksen piti antaa olla ja totella Isää. Siis, uskotteko te sen? Raamattu sanoo: ”Hän ei tehnyt mitään ennen kuin Isä ensin näytti Hänelle.” Ja juuri niin Hän teki. Näettekö te sen?

⁴⁰Ja Hän ymmärsi silloin, kun nuo päivät olivat täyttyneet; Hän tiesi, että jos, Hän olisi jäänyt sinne, ihmiset olisivat jatkaneet pyytämistä: ”Oi, Jeesus, tarkoitatko sinä sanoa, että aiot antaa kaverisi kuolla noin vain? Lääkärit ovat jo hylänneet hänet.” Historioitsijat sanovat, että hän kuoli keuhkoverenvuotoon ja niin edelleen. Siis, jos – jos hän kuoli… ”Aiotko sinä antaa ystäväsi kuolla; ja tarkoitatko sinä, ettet edes aio rukoilla hänen puolestaan?”

”Ei, minä en aio rukoilla hänen puolestaan!” Näettekö?

Hän sanoi: ”Minä olen iloinen teidän puolestanne, etten ollut siellä, mutta minä menen herättämään hänet.” Katsokaa, kun Hän meni haudalle; kun Hän tuli haudalle, Hän sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet jo kuullut minua; mutta näiden takia, jotka seisovat ovat katsomassa, minä sanon sen.” Hän tiesi, mitä tapahtuisi. Hän ja Isä olivat jo keskustelleet asian selväksi; Hän oli näyttänyt Hänelle, koska Hän sanoi, ettei tekisi mitään ilman, että Isä ensin näyttäisi Hänelle.

Hän sanoi: ”Minä rukoilin vain esimerkin vuoksi. Näiden takia, jotka ovat katsomassa minä sanon.” Sitten Hän sanoi: ”Lasarus, tule ulos!” Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, oli Hänen jalkojensa juuressa ja taas hengissä. Aamen.

⁴¹Eräs nainen sanoi minulle hiljattain; jokunen vuosi tai kaksi sitten; hän sanoi: ”Pastori Branham”, hän sanoi, ”te kehutte aivan liikaa Jeesusta.”

Minä sanoin: ”Voi, ei; ei, ei, en.”

Hän sanoi: ”Kyllä vain; ”Te kehutte aivan liikaa Jeesusta; te yritätte tehdä Hänestä jumalolennon.”

Sanoin: ”Hän oli jumalolento.”

Hän sanoi: ”Jos minä osoitan Raamatulla, että Hän ei ollut muuta kuin ihminen, uskotteko te sen?”

Minä sanoin: ”Jos Raamattu niin sanoo.”

No, hän sanoi: ”Minä osoitan. Johanneksen 11:nnessätoista luvussa, kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Raamattu sanoo, että Hän itki.”

No, minä sanoin: ”Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä?”

No, hän sanoi: ”Ei Hän voinut olla jumalolento ja itkeä.”

Minä sanoin: ”Te ette pysty näkemään kuka Hän oli. Hän oli sekä Jumala että ihminen.” Se, joka itki, oli ihminen. Mutta, kun Hän seisoi haudalla, oikaistessaan pienen hahmonsa, Hän oli ainut ihminen, joka kykeni sanomaan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän elää. Ja joka elää, ja uskoo minuun, ei koskaan kuole.” Hän sanoi Martalle: ”Uskotko sinä sen?”

Martta sanoi: ”Kyllä Herra, minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.” Ajatelkaapa tapausta. Martta olisi voinut torua Häntä, mutta kun hän kuuli…

⁴²Martta oli vähän viivytellyt, mutta nyt hän osoitti, ”mistä hän todella oli kotoisin.” Hän ryntäsi suoraa päätä Hänen luoksensa, sivuutti kaiken arvostelemisen, ja ryntäsi ja heittäytyi Hänen eteensä. Siis, jos tilanne olisi sama tänään, hän sanoisi: ”Pastori, kuulkaa. Miksi te jätitte meidät tällaiseen jamaan? Siis, minun veliparkani on maannut tuolla kuolleena neljä päivää.” Näettekö? Tästä syystä Jumala ei voi tehdä mitään oppineiden ihmisten kautta, jotka tietävät niin paljon. Näettekö?

”Voi, tehän tiedätte, miten asia hoidetaan. Tehän tiedätte, miten kaiken pitää olla”, mutta Martta osasi rynnätä Hänen luoksensa. Kuunnelkaapa; hän heittäytyi Hänen…?… Hän sanoi: ”Herra…” Juuri se Hän oli – ”Herra…” Aamen. Luulen, että Martta oli lukenut suunemilaisesta naisesta, joka meni profeetan luo; hän tiesi, että Jumala oli tuossa profeetassa. Jos nainen vain pääsisi sen profeetan luo, hänelle selviäisi, miksi hänen lapsensa kuoli.

Siksi juuri nainen sanoi, kun hän pääsi profeetan luo… – profeetta sanoi: ”Jumala sai tämän aikaan, minä en tiedä mistä sinä olet huolissasi”, ja hän sanoi: ”Voiko miehesi hyvin; voiko lapsi hyvin?”

Nainen sanoi: ”Kaikki hyvin.” Aamen. Niin sitä pitää! Hän oli asian ytimessä. Aamen.

⁴³Martta sanoi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.” Jeesus sanoi: ”Sinun veljesi tulee nousemaan ylös.”

Martta sanoi: ”Niin, Herra. Minä tiedän, että hän tulee nousemaan ylös viimeisenä päivänä.” Hän oli hyvä poika. Juutalaiset uskoivat yleiseen ylösnousemukseen viimeisenä päivänä; eritoten fariseukset.

Martta sanoi: ”Minä tiedän, että hän tulee nousemaan viimeisinä päivinä.”

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.”

Martta sanoi: ”Minä tiedän, että mitä… Hän on kuollut ja haudassa. Hän on mätänemässä haudassa; hän haisee jo”, mutta hän sanoi: ”Mutta minä tiedän nytkin, että mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

Voi tavaton; jotakin pitää tapahtua: ”mutta nytkin, Herra, mutta nytkin, vaikka hän on kuollut, vaikka hän on haudassa, vaikka hän haisee; mutta minä tiedän tarkalleen, että sinä olet juuri se, mikä sinä sanoit olevasi.” Katuva sielu Luojan edessä. Pyörät ovat asettumassa kohdalleen; jotakin pitää tapahtua; usko Sanaan oli vapauttanut Martan: ”Mutta nytkin, minä tiedän, Herra, että mitä tahansa sinä pyydät Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

⁴⁴Ehkä sinä olet ollut sairaalassa. Ehkä lääkäri sanoo, että sinä kuolet – ”Mutta nytkin, Herra…” Voitko sinä puhua Hänelle? Hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee sinun tunnustuksesi mukaisesti. ”Lääkäri sanoi, että minä kuolen, mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

Sinä sanot: ”Minulle sanottiin, etten tule näkemään enää koskaan. Olen sokea, mutta nytkin, Herra, mitä tahansa Sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.” Hän on teidän tunnustuksenne ylimmäinen pappi, joka istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee sen mukaan, mitä te tunnustatte. Ja teillä on oikeus tunnustaa mikä tahansa lunastava [/pelastava] siunaus, jonka takia Hän kuoli. Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta, meidät on parannettu.

”Mutta nytkin, Herra, minä en välitä siitä, mitä lääkäri sanoo – mitä tiede sanoo; mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydätkin Häneltä, Hän antaa sen sinulle.” Uskotteko te sen? Mutta nytkin, mitä tahansa Sinä pyydät Häneltä, Hän tekee sen. Jotakin on tapahduttava.

⁴⁵Paikalla oli sydän uskoa täynnä, joka katsoi – tuo kaunis tyttö – kyynelten valuessa poskille sekoittuen hänen hiuksiinsa, hän sanoi: ”Mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala antaa sen sinulle.”

[Jeesus] sanoi: ”Mihin te haudanneet hänet?” Aamen.

Hän meni haudalle ja itki. Juuri niin. Hän oli ihminen, kun Hän itki, mutta kun Hän puhui ihmiselle, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, hänen sielunsa oli ollut neljän päivän matkalla – minä en tiedä, missä se oli, ettekä tekään, mutta missä se sitten olikin, mätäneminen tunsi Luojansa, ja sielu tunsi Tekijänsä. Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, oli Hänen jalkojensa juuressa, ja oli taas hengissä – siinä oli jotain enemmän kuin ihminen. Paikalla oli jumalallinen taivaan Jumala, joka puhui Poikansa kautta.

⁴⁶Hän oli ihminen tullessaan alas vuorilta, nälkäisenä, ja tutki katseellaan erästä puuta löytääkseen jotain syötävää; Hän oli nälkäinen ihminen, mutta kun Hän otti viisi leipää ja kaksi kalan palaa ja ruokki 5000, siinä oli enemmän kuin ihminen. Siinä oli Jumala, joka puhui ihmisen kautta. Hän oli tuo Päätimantti.

Hän oli ihminen, kun Hän makasi, voimat lopussa, tuossa veneessä sinä yönä, saarnattuaan ja parannettuaan koko päivän, ja 10 000 meren riivaajaa vannoi hukuttavansa Hänet. Ja tuo pikkuinen vene – kuin pullonkorkki – keskellä merta, perkele sanoi: ”Me saimme Hänet.” Peräsin särkyi, purjeet poissa ja airot menneet menojaan. Ja Hänet herätettiin – Hän oli ihminen nukkuessaan. Mutta kun Hän asetti jalkansa vetoköydelle, katsoi ylös, ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa”, ja tuuli ja aallot tottelivat, siinä puhui enemmän kuin ihminen. Se oli Jumala, joka puhui Poikansa kautta. Hän oli jumaluus.

⁴⁷Kun Hän kuoli Golgatalla anoen armoa, Hän oli ihminen, joka pyysi apua; mutta pääsiäisaamuna, kun kuoleman sinetit ja hauta oli murrettu, Hän nousi ylös; Hän osoitti olevansa Jumala.

Eipä siis ihme, että ihmiset sanovat:
Eläessään, Hän rakasti minua, ja kuollessaan Hän pelasti minut.
Haudattuna, Hän kantoi syntini pois
Noustessaan kuolleista, Hän vanhurskautti ikuisiksi ajoiksi.
Jonakin päivänä Hän tulee – oi tuota ihanaa päivää!

Ne miehet tai naiset, jotka koskaan ovat uskoneet Hänen olevan jumalallinen, ovat olleet todella vähäpätöisiä. Varmasti. Kysykää runoilijalta; kysykää profeetalta; kysykää Abraham Lincolnilta; kysykää George Washingtonilta, kysykää sokealta Fanny Crosbyltä: ”Mitä Hän merkitsee sinulle?” Hän vastasi:

Älä kulje ohitseni, oi lempeä Vapahtajani,
kuule vaatimaton rukoukseni. Kun kutsut toisiakin,
älä mene minunkaan ohitseni.

Sinä, joka olet kaiken lohdutukseni virta,
merkitset minulle enemmän kuin elämä.
Kenet minä omistan maan päällä Sinun lisäksesi,
tai taivaassa kuin Sinut?

Aamen.

⁴⁸Siinä Hän on. Hän on jumalallinen. Hän oli Immanuel, Jumala oman Poikansa persoonassa. Jumala saattoi käyttää Hänen lahjaansa. Hän ei valittanut, tai ollut heikko, kun Jumala käytti Hänen lahjaansa. Mutta se pikku nainen, aivan heti sen jälkeen, heti ennen sitä, hän halusi käyttää Jumalan lahjaa. Niinpä, hän nousi ja hän sanoi: ”Minä uskon, että Hän on jumalallinen. Minä uskon, että Hän on sitä, mitä sanoo olevansa: Jumalan Poika.” Ja niin nainen sanoi: ”Minulla on ollut tämä verenvuoto jo useita vuosia…” Suunnilleen 18 vuotta – luulisin, että Sana sanoo niin – erehdyin, se oli 12 vuotta. Hän sanoi, että hänellä oli ollut tuo verenvuoto 12 vuotta. Lääkärit olivat epäonnistuneet.

Ja sinä aamuna arvostelijat seisoivat vieressä, ja paimenet ja diakonit. Ja tässä tulee tuo pikku nainen ja tunkeutuu joukon läpi. ”Siis, et kai sinä aio kertoa, että sinusta on tulossa hihhuli? No mutta, otahan vähän takaisinpäin.” Nainen vain pyyhkäisee kaverin sivuun. Hän halusi kiihkeästi vain kohdata Jeesuksen.

Hän pyyhki tieltään kaiken, mikä oli sitä vastaan. Hän pääsi sinne, missä Jeesus oli; hän kosketti Hänen viittaansa, kääntyi ja käveli takaisin. Jeesus pysähtyi, sanoi: ”Kuka kosketti minua? Minä en tiedä, kuka minua kosketti”, Hän sanoi. Mistä oli kyse?

Jumala ei ollut näyttänyt Hänelle mitään. Juuri niin. Mutta tuon naisen usko oli koskettanut tuota lahjaa. Hän sanoi…

⁴⁹Mutta, Pietari nuhteli Häntä ja sanoi: ”Kaikkihan sinua koskevat.”

Jeesus sanoi: ”Mutta, minua alkoi heikottaa. Minusta lähti voimaa; joku koski minua.” Ja Hän katsoi ympärillensä, että mistä tuo heikotus tuli; pieni hengen virran noro osoitti, missä nainen oli istumassa. Miten todellista. ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

Siis, teille ihmiset, jotka ette usko jumalalliseen parantamiseen; kreikan sana, jota tässä käytetään, on ”sozo” – ”pelastettu” fyysisesti pelastettu. Joka kerran on tuo sama; se on käännetty samoin: fyysinen tai hengellinen –. Hän parani verenvuodostaan. ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.” [KR92: Matt. 9:22]

Mistä siinä oli kyse? Nainen, uskollaan, oli saanut yhteyden Jumalaan, Jumalan Pojan kautta, ja oli vetänyt Jumalan Pojasta sen, mitä kaipasi. Nainen käytti Jumalan lahjaa.

Lavalla, Jumala – pyhästi – antaa jonkin näyn. Siis, te sanotte, että siinä tilanteessa Hän sanoi: ”Minua alkoi heikottaa.” Mutta, miten paljon merkittävämpi ihme se oli, kun Jumala käytti omaa Lahjaansa? Tässä se on. Se on kuin…

⁵⁰Kun me olimme poikia, me kävimme karnevaaleilla, tai sirkus se oli. Ja, kuulkaapas, esimerkiksi, minä olin vähän teitä pitempi. Ja siellä ylhäällä oli semmoinen reikä, josta me saatoimme tirkistellä. Sinä et pystynyt näkemään, vaikka olit vahvempi minua. Jumala teki meistä erilaisia.

Ja ehkä pystyi seisomaan varpaillaan, ja saamaan kiinni aidan ylälaidasta, ja kiskomaan tosi kovaa, ja minä olen… Nyt teiltä tulee varmaan joitakin kysymyksiä.

”Veli Branham, miten nuo asiat oikein tapahtuvat? Miten sinä pystyt sanomaan tälle ihmiselle täällä…?” Siis, kuten Sana sanoo, Jeesus teki samalla tavalla. Se en ole minä; se on Hän.

Ja jos teillä ei ole uskoa kurottamaan ja ottamaan sitä vastaan, mitään ei ikinä tule tapahtumaan. Kyse on teidän uskostanne. Jos te tulette milloinkaan saamaan mitään Jumalalta, se ei tule tapahtumaan saarnaajan eikä papin kautta. Se tulee tapahtumaan teidän yksilöllisen uskonne Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön Golgatalla kautta.

Jumalallinen parantaminen ei ole minkään toteemipaalun koskettamista, tai…?…. tai jotakin muuta. Kyse on teidän ehdottomasta uskostanne Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön. Varmasti; kyse on Kristuksesta. Kaikki on täytetty. Kyse on teidän uskostanne.

⁵¹Jumala antaa näitä asioita Sanansa saarnaamisen jälkeen; Hän lähettää saarnaajia. Hän asettaa lahjat. Hän ei tahdo yhdenkään sielun hukkuvan. Hän haluaa teidän menestyvän. Hän haluaa teidän olevan terveitä. Hän kuoli sen takia, ja Hän haluaa teidän näkevän sen. Hän on tehnyt kaiken, mitä on, ja jopa ilmestyi itse osoittaakseen sen teille. Ja silti ihmiset vielä epäröivät ja sanovat: ”No, sehän on telepatiaa. Se on ajatustenlukua. Se on perkeleestä.”

Ja juutalaiset sanoivat sitä samaa. Kun he näkivät sen tapahtuvan, he sanoivat… Se nainen siellä kaivolla – Jeesus kertoi hänelle hänen synneistään, tai synnistä, jota hän harjoitti. Kun Hän kertoi Filippukselle silloin nähneensä hänet siellä puun alla, kun Hän – ennen kuin hän oli tullut paikalle; juutalaiset sanoivat: ”Hän on Beelsebul.”

Jeesus sanoi: ”Minä annan teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee ja tekee samaa, sanakin sitä vastaan, eikä sitä anneta koskaan teille anteeksi.” Hän profetoi, että Pyhä Henki tulisi, koska Hän tulisi nousemaan kuolleista, ja Hän on täällä Pyhän Hengen muodossa – tuo sama Jeesus.

⁵²”Niitä asioita, joita minä teen, tulette tekin tekemään. Minä tulen olemaan teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Jumala on teissä. Teidän uskonne katsoo Häneen. Ja Hänellä on lahjoja ja niin edelleen seurakunnassaan, joka koskettaa sitä. Siksi sellaisia tapahtuu jatkuvasti lavalla hetkittäin.

Se on ole minä, ymmärrättekö? Se on se fyysinen puoli. Se on se puoli, jonka te teette. Jumala valitsi lahjan, ja se valitsi – siis, paikan – mennä paikkoihin – sinne mennään… Minä menen Denveriin, ja te kaikki luette lehdestä salaperäisistä asioista, joita kadulla tapahtuu. Minä olin siellä, Siitä oli kyse. Näettekö?

Kukaan ei tiennyt sitä, vaan minun käskettiin mennä sinne – moniin paikkoihin. Ne, jotka seuraavat minua ja muut, tiesivät siitä. Hän käskee minun menne johonkin, seistä kadulla tiettynä hetkenä; siellä tulee tapahtumaan jokin tietty asia. Se tulee tapahtumaan juuri sillä tavalla. Kukaan ei tiedä, mistä se tulee, mistä – mitään siitä. Kukaan ei tiedä. Minä vain annan mennä ja teen sen, mitä Hän käskee tehdä.

Siis, se ei vaivaa minua. Mutta, juuri täällä, lavalla, vain yksi ainoa näky saa elämän pakenemaan minusta. Mistä siinä on kyse? Teistä.

⁵³Katsokaapa Lasarusta. Jeesus ei sanonut: ”Minua alkoi heikottaa, kun nostin Lasaruksen kuolleista.” Mutta, kun tuo nainen kosketti Hänen viittaansa verenvuodon takia, Häntä alkoi heikottaa – kun ihminen herätettiin kuolleista, kun hän oli ollut kuolleena neljä päivää, niin Jeesus ei tullut heikoksi. Mikä siinä kiikasti? Jumala käytti Jeesuksen lahjaa – ja henkilö käytti Jumalan lahjaa. Se saa sen aikaan. Siitä syystä Jeesus kykeni havaitsemaan sen. Naisen usko liikutti ja…

Aivan kuten täällä, Jeesus oli, oi, meren kaikki vesi. Lahja on vain lusikallinen siitä. Mutta jos, se on tuon meren vettä, siinä lusikallisessa on nuo samat kemikaalit, joita on tuossa koko täydessä meressä. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Sama laatu…

Mitä varten se on? Että korotetaan jotakuta seurakunnan ihmistäkö? Ei todella. Se on korottamassa Jeesusta Kristusta. Jos sillä korotetaan jotakin muuta, Jumala panee teidät vastaamaan siitä tuomiopäivänä. Minä en sano, että tarvitaan lahjoja, sillä niitä on ilman kääntymystä – lahjoja ja kutsumuksia.

⁵⁴Mutta huomatkaa nyt; siis, me olemme karnevaaleilla; ehkä olin… Me olemme kaikki täällä nyt – me olemme karnevaaleissa. Ja kukaan teistä ei näe näkyjä – en tiedä. Ehkä te olette – teillä on jotakin muuta, koska me olemme yhtä suurta ruumista.

Täällä istuu useita paimenia, hyviä saarnaajia. Minä en osaa saarnata. Minua ei kutsuttu saarnaajaksi. Nuo osaavat opettaa; minä en ole opettaja, näettekö? Minut opetan konventtia [?].

No, minä olen ehkä täällä – me sanomme asian niin, että te ymmärrätte. Täällä seisoo eräs lyhyt, vahva mies. Hän on sellainen. Hän pystyisi nostamaan jotakin suurta ja lähtemään sen kanssa kävelemään. Minä olen pitkä ja laiha. Minä en kykenisi siihen. Näettekö?

Mutta, Jumala loi hänet sellaiseksi hänen työnsä takia. Hän teki minusta tällaisen tätä työtä varten. Nyt, me koetamme katsoa ajan esiripun taakse. Siis, ehkä minä olen se, joka tekee sen. Siis, mitä minä teen? Minä hyppään korkealle, ja tarraan kiinni. Ja tämä pieni, lyhyt kaveri, hän ei pysty siihen, enkä minä pystyisi nostamaan hänen taakkaansa. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

Ehkä sinä saarnaat; ehkä olet paimen, ehkä olet opettaja, ehkä olet evankelista. Sinä et näe näkyjä. Minä näen näkyjä ja olen – en ole mitään noista. Näettekö? Mutta, Jumala on asettanut kaikki nämä asiat täydellistääkseen koko ruumiin. Pysyttekö te mukana?

⁵⁵Siis, minä hyppään korkealle, koska olen pisin. Minä saan siitä otteen… Siis, tässä lavalla. Minä kiskaisen todella kovaa; katson reiän läpi; ”Mitä sinä näet, veli Branham?”

”Kirahvin.” Fiuh [Vihellys] Tavaton, kuinka uuvuttaa!

”Ai, kirahvin?”

”Kyllä.”

”Näetkö sinä mitään muuta, veli Branham?”

”No, en.”

”Katso vielä.”

Minä hyppään vielä korkeammalle, ja saan otteen ja punnerran kovaa.

”Mitä näet?”

”Näen kamelin.” Fiuh.

”Mitä muuta näet, veli Branham.”

Voi tavaton. Ymmärrättekö? Siis näin se tapahtuu. Te vedätte. Teillä on… Tässä lavalla on joku henkilö. Mitä tapahtuu? Me seisomme täällä; minä antaudun; Isä juuri… Näettekö? Minä vain antaudun.

Ja te istutte siellä yleisössä, ja te sanotte: ”Jumala antoi hänen puhua minulle. Hän puhukoon minulle. Minä tiedän, että minussa on jotakin vialla; en tiedä, mitä se on, mutta minä tiedän missä minun ongelmani sijaitsee. Jos hän puhuisi minulle, minä uskoisin sen. Minä uskon, että sinä [Herra] olet sama. Jos veli tuntee minut, silloin minä tiedän, ettei ihminen voi tuntea minua, silloin tiedän, että kyse on sinusta [Herra].”

Mitä minä teen? Kyllä, se rouva, joka istuu siellä, hänellä on sitä ja sitä. Hän rukoili juuri… Näettekö, mitä minä tarkoitan?

⁵⁶Mutta siis, näin tapahtuu kokouksessa. Mutta kun olin kotona; tulee kaksi ”poikaa” jotka muodostivat FBI:n ryhmän, joka tuli seuraamaan minua, nähdäkseen että kaikki meni oikein – nämä kaksi poikaa istuvat täällä. Pitää paikkansa. Kysykää heiltä, mitä tapahtui. No, kotona on enemmän näkyjä kuin kokouksissa. Jumala antaa lahjaansa silloin.

Mutta, ollessanne täällä, te käytätte Hänen lahjaansa. Minä vain antaudun sille, ja te olette se, joka sitä käyttää. Näettekö? Minä vain antaudun Hengelle. Siitä syystä tuo kuva otettiin. Siitä syystä se roikkuu tänä iltana siellä Washington DC:ssä, uskonnollisten asioiden salissa.

Ainoana yliluonnollisena olentona, mikä koskaan on osoitettu tieteellisesti kuvatun. Ihmisillä on paljon väärennöksiä, mutta tästä on FBI:n George J. Lacyn kirjallinen todistus. Hän sanoi: ”Valo on osunut linssiin. Se oli olemassa.” Siinä kaikki.

⁵⁷Ja Hän on täällä nyt. Näettekö? Ja siis, ainoa asia, mitä tiedän, kun tiedän että Hän on lähellä, minä vain antaudun, ja sitten te – te vedätte. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

Mutta nyt kun Jumala… Sanotaanpa nyt, että Jumala aikoo käyttää lahjaansa, jos minä nyt puhuisin tästä nyt kuin tivolista – nyt tähän ilmaantuu tirehtööri, ja sanoo: ”Mikä hätänä?”

Minä sanon: ”No, minä katselin aidan yli.”

Hän sanoo: ”No, sinähän olet aika pitkä kaveri; minä nostan sinua.” Ja kun hän tekee sen, hän tempaa minut käsissään ylös, tällä lailla, tukanrajasta, niskasta ja sanoo… Näettekö, tässä tulee tivoli täältä, ja tuolla on koko sirkus; ja se tulee menemään tästä ohi, ja menee tuonne, ja tulee taas takaisin. Minä en ole yhtään väsynyt, kun se on ohi. Minä en ole yhtään väsynyt, kun se on ohi. Hän näytti minulle koko jutun. Näettekö?

Minä en ole väsynyt. Hän nosti minut ylös. Sitten, kun minä poistun näistä näyistä, mikään ei vaivaa minua. Mutta, kun te alatte vetää, te vedätte tuosta voimasta [minussa]. Ymmärrättekö te nyt, mitä minä tarkoitan?

⁵⁸Siis, niin juuri se nainen teki. Syy siihen, miksi Jeesus tunsi itsensä heikoksi oli, että tuo nainen veti Jumalasta niitä asioita, joita hän halusi Kristukselta. Siis – pikaisesti nyt, me pääsemme kohta asian ytimeen.

Lahjoja ja kutsumuksia on asetettu seurakuntaan, jotta ne korottaisivat, ja valmistaisi ihmisiä. Siis, olen pääsemässä aiheeseeni. Minä kiersin sitä, mutta vain viisi minuuttia nyt, ja sitten otan aiheen. Siis, kuunnelkaa tarkasti.

Siis, Jumala antoi erään lahjan Salomon aikana. Ja Salomolla oli viisauden lahja. Hän oli fiksu, Jumalan lahjan ansiosta, ei itsensä, vaan Jumalan -. Hän pyysi Jumalalta sitä, ja Jumala antoi sitä hänelle.

Ja jos mikä tahansa Jumalan lahja tullaan havaitsemaan todelliseksi… Ja kaikki, jotka kävivät siellä, tajusivat, että tuo puheet siitä, ja…?… Lukekaa 2. Aik. 9. luku, kun pääsette kotiin.

Ja sitten, kaukana Sabassa, kuningatar, ihana nainen… kuunnelkaapa tarkasti nyt. Kaikki, kenties, tulivat sanomaan hänelle: ”Sinun pitäisi lähteä Palestiinaan, suuri taivaan Jumala…” Siis, kuningatar ei ollut… hän oli pakana.

⁵⁹”No, suuri taivaan Jumala on siunannut erästä miestä ja antanut hänelle lahjan; ja hänen nimestä on Salomo. Sinun pitäisi nähdä tuon hänen Israelin Jumalalta saamansa Lahjan voima.” Monet ihmiset sanoivat hänelle – tiedättekö, te minkä kautta usko tulee? Kuulemisen.

Kaikki tulivat sinne; joku matkailija kulkee Saban läpi, no mutta, hänhän kuuli siitä: ”Oi, me tulimme Palestiinan läpi. Se on suurenmoinen. Jumala on antanut sinne suurenmoisen lahjan.”

Sitä kesti niin kauan, kunnes kuningatar sanoi: ”Tiedättekö mitä? Minä taidan itse lähteä katsomaan.” Oli monia tapoja tehdä se.

Älkää pysytelkö sivussa ja sano: ”Minä en usko.”

Näettekö, ja missä kuningattaren nimi on tänä iltana? – kuolematon; hän pelastui. Mutta, se, miten hän toimi – Minkä? – Jumalan lahjan suhteen… Juuri sen takia Martta sai takaisin veljensä; hänen sielunsa takaisin elämään: hänen uskonsa takia ja sen, miten hän toimi Jumalan lahjan suhteen. Juuri sen takia tuo naisen verenvuoto parani: hänen uskonsa takia Jumalan lahjaan.

⁶⁰Ja Saban kuningatar, hän sanoi: ”Siis, minä saatan olla väärässä, mutta jos tämä kaikki, mitä minä kuulen, on totta, sen täytyy olla uskomatonta; niinpä minä lähden!”

Panitteko te merkille, mitä tuon naisen piti tehdä? Hän oli vähintään kolme kuukautta erämaassa – nainen – ei missään ilmastoidussa tilassa, vaan istuen kamelin selässä, Huomasitteko, millainen uhraus?

Ja me kun kuulemme Jumalan lahjasta, niin emme edes kävele kadun yli. Eipä ihme, että hän tulee nousemaan kuolleista ja tuomitsemaan tämän sukupolven. Mutta hän halusi kokea. Se merkitsi hänelle enemmän kuin elämä. Siis, hän otti rikkauksia ja lahjoja antaakseen ne, jos kaikki piti paikkansa. Siis, tämä pikkunainen lähti liikkeelle näitä kaikkia rikkauksia mukanaan – mausteita ja talenttikaupalla kultaa ja kaikkea annettavaksi Jumalan asialle, jos se piti paikkansa. Hän ei tiennyt pitikö. Hän oli vain kuullut. Siis, usko tulee kuulemisesta. Niinpä hän lähti kokoukseen ottamaan asiasta selvän. Katsokaa, millainen riski hänen oli otettava.

⁶¹Noihin aikoihin erämaa oli täynnä ismaelilaisia ja ryöväreitä. No, he olisivat repineet tuon pienen vartioston kappaleiksi ja ottaneet kaiken kullan ja muut. Mutta, jos te etsitte todella Jumalaa, Jumala pitää huolen, että te pääsette perille, jos te olette vilpittömiä. Näettekö? Siinä se. Hän oli. Hän sanoi: ”Minä haluan nähdä sen itse.” Hän lähtee pienen karavaanin kanssa, ilta illan jälkeen, päivä päivän jälkeen, puurtamista erämaassa, kamelien voihkimista, palvelijoiden valituksia, kuuma paahtava aurinko – tuon Arabian auringon kohtisuoraan tulevien säteiden alla tuolla – Afrikan aurinko polttaa teidät yksinkertaisesti poroksi.

Ja hän vain ratsastaa – kuningatar, kaikkine ylenpalttisuuksineen. Hän ei välittänyt siitä, kuinka kauan siihen meni aikaa. Hän halusi nähdä omin silmin. Oi, jos kansakuntien ihmiset, kun he kuulevat, että Jumala on tehnyt jotakin, jospa he vain tulisivat ja olisivat vilpittömiä; jospa te tulisitte itse paikalle ja näkisitte itse – ymmärsittekö te?

⁶²Siis, kun hän tuli, hän tuli Salomon luo. Hän ei tullut vain ollakseen siellä yhden yön. Hän aikoi nähdä koko jutun läpikotaisin. Sillä tavalla asia pitää hoitaa. Pitäkää siitä kiinni. Hän aikoi testata sen, ja koetella sen.

Ja vihdoin tuli hänen vuoronsa. Ja kun, hän seisoi Salomon edessä, Salomo paljasti hänelle kaiken, mitä naisella oli sydämellään. Miten todellista. Jumalan lahja toimii aina oikein. Salomo kertoi hänelle ne asiat, joita hänellä oli sydämellään – Raamatun mukaan – sanoi jokaisen kysymyksen, joka hänellä oli sydämellään – Jumala toimi lahjansa kautta.

Ja kun, kuningatar oli valmis palaamaan, mitä hän sanoikaan – kun hän antoi kaikki nuo lahjat Salomolle? Hän sanoi: ”Ne asiat, joista minä olin kuullut, pitivät paikkansa ja olivat vielä suurenmoisempia, mitä olin ikinä edes kuullut. Siunattu olkoon Salomon Jumala, joka antoi hänelle kaiken tämän viisauden, ja nämä asiat”, hän sanoi.

⁶³Ja Jeesus, koska kuningatar teki sen, pakanana, ja tuli paikalle, ja tuli sovitetuksi Jumalan kanssa sen kautta, että hän oli nähnyt Jumalan lahjan toimivan täydellisesti, hänestä tuli Jumalaan uskova, Jeesus sanoi: ”Te, porukka sivistyneitä, tekopyhiä seurakunnassakävijöitä; Kuningatar tulee nousemaan ylös tuomiopäivänä, ja tuomitsemaan teidät, koska hän tuli silloin tunnetun maailman ääristä näkemään Salomon viisautta, ja minä sanon vielä teille, että tässä on enemmän kuin Salomo”, Hän sanoi. [Matt. 12:42]

Ja minä sanon sinulle tänä iltana veli ja sisar, että Saban kuningatar tulee tuomitsemaan Amerikan Yhdysvallat. Hän tulee tuomitsemaan niin kutsutun kristityn maailman, koska Jumala on antanut teille jotakin, mikä on ihme.

Ja niin kutsutut seurakuntalaiset tulevat olemaan sivustaseuraajia, henkilökohtaisen ihmisten palvonnan takia tai ihmistekoisen arvoaseman, itsetehtyjen asioittensa takia; he arvostelevat Pyhää Henkeä ja Pyhän Hengen töitä ja nimittävät sitä hurmahenkisyydeksi ja pyrkivät ajamaan sen pois. Ja juuri nuo tämänpäiväiset sanat kongressin edessä, on tarkoitettu lopettamaan tällaiset kokoukset.

Vain tämän minä kykenen siitä sanomaan. Ja minä sanon sen Jumalan palvelijana. Minä sanon näin: että se ei ole yhtään mitään muuta kuin silkkaa kateutta. Juuri niin.

⁶⁴Kun Pietari, Jaakob ja Johannes olivat saaneet voiman – Jeesus antoi heille voiman parantaa sairaita, ajaa ulos riivaajia, herättää kuolleita; minä voin näyttää teille paikan, missä Jumala antoi tuon voiman seurakunnalle. Ja te, jotka ette usko jumalalliseen parantamiseen tai ihmeisiin, näyttäkääpä minulle, missä se otettiin pois seurakunnalta. Mutta kun, he saivat tämän…

Nykyinen seurakunta ei ole voiman tarpeessa. Se tarvitsee uskoa käyttää sitä voimaa, joka sillä on. Teihin on lykätty niin paljon sellaista palsamoivaa nestettä, että ”ihmeiden aika on ohi”, ja [seurakunta on] kuin jonkin kylmän -70°C-asteisen ruumishuone, jossa vain hengelliset jääpuikot roikkuvat… Ja siellä joku pumppaa teihin kuolettavaa nestettä, että te varmasti pysytte kuolleina…

⁶⁵Nyt ollaan tultu sellaiseen paikkaan, että Jumalan Henki on murehdutettu, ja mikä tahansa seurakunta, joka kieltää yliluonnollisen, se tulee kuolemaan yhtä varmasti kuin minä seison täällä korokkeella. Se, joka on Jumalasta, pitää uskoa, että Hän on, ja palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.* Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti jokaisen periaatteensa, ja elävän Kristuksen …?… suhteen. [*Hebr. 11:6]

Kun nämä opetuslapset olivat ottaneet vastaan tuon voiman, katsokaa sitä – se on nyt juuri ihmisessä. Voi, he ajattelivat, että heitä kunnioitettaisiin. Ja he lähtivät oitis liikkeelle löytääkseen muutaman päivän päästä itsensä avuttomina epilepsian edestä. He eivät kyenneet ajamaan sitä riivaajaa ulos.

Ja Jeesus tuli paikalla ja sanoi heille: ”Voi teitä te epäuskoinen sukupolvi. Kuinka kauan minun pitää kärsiä teitä. Tuokaa hänet tänne.” Voi veli, kun hänet tuotiin tuon todellisen Timantin eteen, Hän ajoi riivaajan pois hänestä.

Ja opetuslapset tulivat Hänen luokseen; he sanoivat: ”Herra, otitko sinä voimasi pois?”

Jeesus ei sanonut: ”Teillä ei ole voimaa.”

He sanoivat: ”Miksi me emme pystyneet siihen?”

Jeesus ei sanonut: ”No, koska te menetitte voimanne.”

Hän sanoi: ”Teidän epäuskonne takia.”

⁶⁶Jokin päivä sen jälkeen, he tapasivat jonkun miehen, joka ei ollut opetuslapsi, ajamassa ulos riivaajia. Ja se mies sai hoidettua homman. Hän tosiaankin pystyi siihen. Hän ajoi ulos riivaajia. Hän oli ollut paikalla, kun Jeesus sanoi: ”Se, joka tahtoo…”

Mies sanoi: ”Minä olen se.” Ja niin sitä lähdettiin; ja hän pystyi siihen. Juuri niin.

Ja opetuslapset olivat kateellisia, koska ei eivät pystyneet siihen, ja he kantelivat Jeesukselle, ja sanoivat: ”Me kielsimme häntä.”

Jeesus sanoi: ”Älkää kieltäkö häntä, sillä se, joka ei ole meidän kanssamme, hajottaa. Kukaan, joka tekee ihmeen minun nimessäni, ei voi kohta puhua minusta pahaa.” [Mark. 9:39] Ja nykyään, kyse ei ole mistään muusta kuin leikkimisestä, lapsellisesta, keskenkasvuisesta mustasukkaisuudesta korkeakirkollisten keskuudessa, jotka eivät suostu alentumaan ottamaan Pyhän Hengen kastetta vastaan ja toteuttamaan käytännössä jumalallista parantamista ja Pyhän Hengen voimia seurakunnissa. Aamen. Täsmälleen…?… Pitää paikkansa.

⁶⁷Jeesus Kristus, Jumalan Poika on noussut kuolleista. Joko se on totta, tai sitten tämä Raamattu on väärässä. Minä tiedän, että se pitää paikkansa. Hän elää; Hän ei ole kuollut.

Ja jos, Hän ei tee itsestään samanlaista kuin Hän oli menneinä aikoina, silloin hän ei ole elossa, sillä Hän lupasi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään; suurempiakin kuin ne ovat, sillä minä menen Isän tykö.” [Joh. 14:12]

Ja maailmalla on Raamattu, se lukee Raamattua ja sanoo: ”Jos te opettajat kykenette tuottamaan sellaista, me uskomme, että Hän nousi. Jopa islamilaiset samalla lailla kuin kaikki muutkin – buddhistit ja muut. Mutta, kiitos Jumalalle, Jeesus elää. Hän on tullut eläväksi kuolleista. Ja se ei ole mikään kaunokirjallinen keksintö. Kyse ei ole mistään ihmistekoisesta, kotikutoisesta teologiasta.

⁶⁸ Ne ihmiset, jotka sanovat, että ihmeiden aika on ohi – heidän väitteensä on ohuempi kuin nälkään kuolleen kanan varjosta tehty liemi. Heillä ei ole mitään tukea, tai sananpaikkaa, minkä varassa seistä.

Kuka tahansa, joka pystyy saarnaamaa syntiä vastaan, on tunnustettava, että sairaudet ovat synnille luonteenomaisia ominaisuuksia – on pakko. Minä tarkoitan tätä koko sydämestäni. Syntiä ei voi käsitellä ilman, että käsitellään sen ominaisuuksia.

Jos käärmeellä oli… Jos sinulla on jonkin ison eläimen käpälät ympärilläsi, ethän sinä leikkaa niitä käpäliä pois. Sinä kolautat sitä päähän – sillä ne käpälätkin hoituvat.

Ja kun Kristus kuoli synnin takia, Hän kolautti sairautta päähän, ja kaikkea mitä sen mukana tuli, jopa itse kuolemaa. Me emme ole kuolleita, vaan olemme eläviä. ”Joka kuulee minun sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, ei ikinä kuole.”

Hän voitti synnin, tuonelan, haudan. Paavali sanoi, kun hänelle tuli hauta mieleen: ”Oi kuolema, missä on sinun pistimesi? Oi hauta, missä on sinun voittosi? Vaan kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Hän elää.

⁶⁹Maailmalla on nälkä, mutta puhujankorokkeet ovat voimattomia. Meillä on parhaita lääkäreitä, mitä koskaan on ollut. Meillä on parhaat sairaalat, mitä koskaan on ollut. Meillä on parhaita lääkkeitä, joita koskaan on käytetty ja meillä on enemmän sairautta kuin meillä koskaan on ollut. Miksi? Puhujanpöntöt ovat surkeimpia ja voimattomimpia, mitä meillä ikinä on ollut, vaikka meidän seurakuntamme ovat parhaimpia, ja ihmiset koulutetuimpia, mitä koskaan on ollut. Mutta meidän seurakuntamme ovat heikoimpia, mitä koskaan on ollut. Meillä on enemmän syntiä, mistä maailma on koskaan tiennyt – epäuskoa. Mitä muuta synti on, kuin epäuskoa?

”Joka ei usko, on jo tuomittu.” Juuri niin. Siinä se teidän syntinne on. Ei tupakointi, juopottelu – ne ovat synnin tuntomerkkejä [/ominaisuuksia]. Sinä olet syntinen, koska sinä et usko.

⁷⁰Kun Jeesukselta kysyttiin, Hän sanoi: ”Kun minä tulen maan päälle…” Hän ei sanonut: ”Löydänkö minä seurakuntia? Löytänenkö vilpittömyyttä? Löytänenkö opettajia? Löytänenkö Raamattuopetusta? Löytänenkö toimimista?” Hän sanoi: ”Löytänenkö uskoa?”

Teillä on voima. Te tarvitsette uskoa. Kun, te tiedätte asemanne Kristuksessa, teidän pitää vain antautua. Halleluja! Älkää nyt ajatelko, että minä olen järjiltäni…?… Jos olenkin, antakaa minun olla. Minä olen onnellisempi tällaisena, kuin muunlaisena. Juuri niin. Minä en ole hullu. Pitää paikkansa. Minä vain tunnen… Minä tiedän, että minun Lunastajani elää. Minä tiedän, että Hän elää. Kyllä. Oi, minä näen, kun Hän liikkuu ja kävelee.

Minä tiedän, että Hän on täällä rakennuksessa juuri nyt. Minä tunnen, että Hän on läsnä, ”missä kaksi tai kolme on koolla, minä olen siellä heidän keskellänsä.”

⁷¹Luulisin, ettei poikani ole jakanut yhtään… Minä luulen, ettei tänään ole jaettu rukouskortteja. Pyysin, ettei hän jakaisi, koska ajattelin saarnata. Mutta, minä tunnen, että Pyhä Henki on niin lähellä tällä hetkellä; minä luulen, että me rukoilemme joka tapauksessa sairaitten puolesta. Luulen, että me teemme sen.

Minä näin Hänen tulevan lavalle pyytämään minua hetken – että odottaisin hetken. Teidän ei tarvitse olla täällä ylhäällä rukouskortteinenne. Olkaa siellä, missä olette. Uskokaa siihen asiaan, joka täällä on tänä iltana saarnattu, niin te tulette näkemään, että Jeesus Kristus tulee näyttämölle.

Ei tarvita rukouskortteja, kun Pyhän Hengen voitelu on läsnä. Hän on paikalla parantamassa. Hän on paikalla antaakseen, mitä sitten antaakin. Aivan niin. Kuunnelkaapa.

⁷²Kerran, kun saarnattiin siellä – Jeesus oli matkalla, ylösnousemuksen jälkeen; kaksi ihmistä oli matkalla toiseen paikkaan nimeltä Emmaus. Ja heidän matkallaan sinne, Jeesus asteli tietä pitkin ja käveli heidän kanssaan koko päivän; eivätkä he tunnistaneet Häntä. Pitääkö paikkansa? He eivät tunnistaneet Häntä.

Ja Hän keskusteli heidän kanssaan. Ja monet teistä ihmisistä, jotka käytte seurakunnassa, Jeesus on auttanut teitä useasti, ettekä te ole tunnistaneet Häntä. Hän on auttanut teitä; Hän on siunannut teitä; Hän on varjellut teitä vaikeuksilta, ettekä te ole tunnistaneet Häntä.

Sitten, kun Hän sai heidät erääseen huoneeseen, missä Hän saattoi kokoontua heidän kanssaan, ja sulki oven, Hän teki jotakin sellaista, mihin ihminen ei kykene. Ja kun, Hän teki sellaista, mitä teki, kun Hän… ennen kuin Hänet naulittiin ristiin, he tunnistivat Hänet Herraksi. Hän pakeni, lähti heidän näkyvistään.

He juoksivat Jerusalemiin kevein sydämin ja sanoivat: ”Todellakin, Herra on noussut!” Jos se on tuo sama Jeesus, joka on täällä tänä iltana, ehkä Hän tekee tänä iltana jotakin sellaista, mitä teki ollessaan täällä maan päällä.

⁷³Jos te voisitte olla tuo verenvuototautinen nainen, tai mitä teillä sitten onkin, jospa te voisitte katsoa, ja antautua hengessänne Hänelle, ilman mitään epäselvyyttä, ilman rukouskorttia; ilman, että pääsette tänne ylös. Mutta, jos te voitte antautua Hänelle, ja minä kykenen antautumaan Hänelle, ja rukoilemaan: ”Herra Jeesus, kun me tiedämme, että minun on kohdattava nämä ihmiset tuomiopäivänä, ja seistä täällä tämän sinun Sanasi varassa: että Sinä olet noussut kuolleista…” Nähkää, etteikö Hän kutsukin teitä. Nähkää, etteikö Hän pystyisi puhumaan niin, kuin Hän on aina puhunut. Jos te uskotte – se on ainoa, mitä te voitte tehdä – pitää usko Jumalaan. Hän sanoi: ”Jos te uskotte…” [Mark. 9:23]

Nyt, painetaan päämme hetkeksi. Minä pyydän urkurilta, voisitteko, nuori neiti, voisitteko ottaa ”Usko se vaan” sointuja, kun me rukoilemme? Minä haluaisin, että kaikki olivat nyt todella hiljaa.

Minä en tiedä, mutta minä pyydän Häneltä. Jos teillä on jokin tarve, esitettävänä Jumalalle, olkaa niin kunnioittavia kuin voitte ja uskokaa. Ja jos, Hän tulee tänä iltana tänne kokoukseen, tämän sanoman jälkeen… Teidän on vastattava tähän sanomaan. Teidän ei ehkä olisi pitänyt vastata siitä, jos te ette olisi tulleet rukoushuoneelle tänä iltana, mutta, kyllä, nyt teidän pitää vastata siitä. Se on teidän käsissänne. Teidän on joko pestävä kätenne siitä, niin kuin Pilatus, tai sitten ottaa se vastaan.

Siis, minä puhuin; kyse on ihmisestä. Mutta minä puhuin Hänen Sanaansa. Siis, Hän on Jumala. Hän tulee vahvistamaan Sanansa todeksi. Uskokaamme vain…?… Jumalaan.

⁷⁴Nyt, taivaallinen Isä, sinä, joka tiedät kaiken, että sinun Sanasi tulisi täytetyksi… Täällä on vierasta yleisöä. Minä en tunne heistä ketään, mutta sinä tunnet heidät. Ja sinä, joka istuit siellä kaivon vieressä… Se nainen tuli sinun luoksesi; Sinä puhuit hänen kanssaan hetken, ja sinä kerroit hänelle, ja sanoit: ”Hae miehesi.”

Hän sanoi: ”Ei minulla ole mitään miestä.”

Sinä sanoi: ”Sinulla on viisi.”

Hän sanoi: ”Minä näen, että sinä olet profeetta, mutta me tiedämme, että kun Messias tulee – Messias – Hän tule tekemään tällaisia asioita. Hän tulee näyttämään meillä näitä asioita.”

Ja sinä sanoit hänelle: ”Minä olen se.” Jos se oli Messiaan merkki silloin, se on Messiaan merkki tänäänkin siitä, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Me ymmärrämme sen, Herra.

Kun tuo uskollinen, rehellinen israelilainen, nimeltään Natanael tuli, ja sinä kerroit hänelle, kuka hän oli, kerroit, mistä hän oli kotoisin, hän sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin kuningas.”

⁷⁵Mutta, epäuskoiset, monet heistä olivat hyvin uskonnollisia, sanoivat: ”Siinä on Beelsebul. Ennustaja [/povari].”

Ja sinä sanoit, jos te nimitätte Pyhää Henkeä sellaiseksi, sitä ei anneta koskaan anteeksi, ei tässä maailmassa, eikä tulevassa.”

Ja sinä sanoit: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” [Joh 14:12] Sinä tiesit sen, kun tuolla kalalla oli kolikko suussaan; Sinä tiesit ne kaksi muulia, jotka seisoivat kiinnitettyinä siellä, mistä ne kaksi tietä erkanivat. Oi, Jumala, Sinä tiesit, kun Isä näytti sen sinulle. Ja sinä sanoit: ”Niitä tekoja, joita minä teen”, ja samalla tavalla, saman Jumalan kautta, tietenkin, ”tullaan tekemään maailman loppuun asti. Vähän aikaa, ja maailma (epäuskoiset) ei näe minua enää, mutta te näette sillä minä…” persoonapronomini, oi Jumala. Sinä sanoit: ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun saakka. Minä tulen olemaan teissä”, ja teemme samoja tekoja, ja jatkamme sinun palvelustehtävääsi.

Sinä sanoit: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Siis, antautukaa ja tuottakaa hedelmää, niin minä puhdistan teidät, että te tuottaisitte hedelmää.” Ja Isä, minä antaudun Sinulle, Pyhän Hengen mahtavan käden alle, ja pyydän, että sinä auttaisit minua ja siunaisit minut, että minä toisin esiin sinun ylösnousemuksesi tälle väelle niin, että me ylistäisimme sinua; Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

⁷⁶Kun te nostatte päänne, niin minä haluan, että te olisitte kunnioittavia ja rukoilisitte, että minä tuntisin, että Hänen on täällä läsnä [/Läsnäolonsa on täällä]. Siis, te olette kaukana minusta.* Syy siihen, miksi minä sanon tämän on, että minun on odotettava Häntä. Ja kun Hän voitelee, ja jos Hän vaikuttaa sitten teihin, niin minä pyydän, että teillä on silloin jokin toive sydämellänne. [*hieman epäselvä kohta. suom.]

Jos Jeesus Kristus nousi kuolleista, ja on täällä voimassaan, ja te olette liikkeellä jonkin tarpeen takia, niin kuin tuo nainen koskettaessaan Hän viittaansa, ja sanoi: ”Sinä…”

Nyt, te sanotte: ”Siis, veli Branham, voinko minä tulla sinne ylös ja koskettaa sinua? Ei, se on sitä, että koskettaa minua. Se ei hyödytä mitään, vaan, te haluatte koskettaa Häntä.

Miten Häntä kosketetaan? Raamattu sanoo, että Hän on ylipappi, joka rukoilee meidän puolestamme.* Hän on ylimmäinen pappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla.** Pitääkö se paikkansa? [*Room. 8:34; **KJV Hebr. 4:15.]

Jos teillä on jokin heikkous, rukoilkaa Häntä, ja pyytäkää, ja ottakaa selvää, etteikö Jumala koskettaisi, ja antaisi teidän koskettaa, jos te vain uskotte. [Joku puhuu kielillä] Olkaa kunnioittavia. Olkaa rukouksessa. Katso ja elä; ainoastaan rukoilkaa.

⁷⁷Siis te olette minulle täysin vieraita. Minä en tunne teistä ketään; te tiedätte sen, mutta nyt, rukoilkaa te ja sanokaa sydämessänne näin: ”Jumala, minä en tunne tätä miestä, eikä hän tunne minua, mutta sinä tiedät, mitä minä haluan, ja sinä tunnet minun sydämeni. Ja minä haluaisin, että sinä olisit minulle armollinen.” Ja jos, te teette sen, minä uskon, että Hän… Minä antaudun nähdäkseni, mitä Hän sanoo, nähdäkseni, mitä Hän tekee, nähdäkseni, miten Hän sen tekee. Se on Hänen asiansa. Suokoon Hän, on minun rukoukseni.

Siis, minä näen Valon – joka lähti täältä nyt, ja on erään rouvan yläpuolella. Hän rukoilee. Ja eräs rouva istuu aivan takana, vasemmalla puolella, täällä; hänellä on valkoinen pikku myssy, ja hänellä on vähän harmahtava myssy; se on harmahtavan leningin kanssa ja hän rukoilee. Hän istuu siinä aivan sen värillisen rouvan takana.

Hän liikautti vartaloaan juuri sillä hetkellä. Hän käyttää silmälaseja. Hänellä on huimauskohtauksia. Jos se pitää paikkansa, rouva, nostaisitteko kätenne? Aivan sen…?… takana – te juuri täällä, te aivan siellä.

Siis, teillä ei enää ole sitä, rouva. Teidän uskonne on koskettanut Häntä. Jos voit uskoa… Se johtuu hermovaivasta, sisar. Varjo, joka oli teidän ympärillänne, on poissa. Siis, olkaa kunnioittavia. Te olette Hänen edessään, joka on elämä.

⁷⁸Täällä istuu rouva mustassa hatussaan, katsoo minuun, aivan tässä. Ja Valo on aivan hänen päällään. Rouvalla on ruudullinen mekko, ja hän käyttää silmälaseja. Ja se on… Hän kärsii jostakin, mikä on vialla hänen päässään. Se on poskiontelo-ongelma. Hänellä on ongelma hermojen kanssa. Uskotteko te, ja otatteko vastaan sen, uskotte, että Jumala parantaa teidät ja te paranette? Uskotte? Koko sydämestänne? Jos, niin te saatte sen.

Olkaa rukouksessa. Mitä te ajattelette herra? Näyttää siltä, että te ette…?… Näen vähän niin kuin miehen, joka katsoo minuun tuolta ja itkee [/huutaa] hermostuneena, ja katsoo sitä; antakaa, kun puhun teidän kanssanne hetken, te, joka istutte siinä sinisessä puvussa.

Uskotteko te koko sydämestänne? Mustatukkainen; istutte parrakkaan miehen vieressä. Uskotteko te koko sydämestänne? Kyllä, te, jolle minä puhun. Ehkä mikrofoni ei välitä minun ääntäni; kun voitelu osuu minuun, minä en tiedä miksi – mitä minä sanon.

⁷⁹Mutta te vaikutatte vilpittömältä ja te liikutatte itseänne sinne tänne jatkuvasti [/te matkustelette jatkuvasti.] Te–te uskotteko te koko sydämestänne? Te haluatte Jumalalta sitä, että haluatte tehdä Jumalalle jotakin, ja te haluatte, että minä paljastaisin, mitä te haluatte; uskotteko te koko sydämestänne, että Jumala antaa sen teille? Siis uskotte? Selvä.

Te katsotte tähän suuntaan ettekä te katso veljeänne, vaan te katsotte Kristukseen. Ja Hän parantaa teidät tuosta reumatismista, joka teillä on, eikö parannakin? Teillä on reumatismi, eikö olekin? Kyllä vain. Ja teillä on bursiitti [/limapussin tulehdus] myös, eikö olekin? Juuri niin. Pitää paikkansa.

Teillä on lisäksi joku, jonka puolesta te rukoilette, eikö olekin? Kyllä. Se on vaimo. Vaimo ei ole täällä; mutta hän joutui auto-onnettomuuteen ja loukkaantui. Hän loukkasi jalkansa ja kehonsa, ja hän on aivan järkyttynyt. Se on näin sanoo herra. Se on totta, eikö olekin? Nostakaa kätenne, jos se on totta. Uskotteko te, että Hän nousi kuolleista – parantaakseen teidät, minä en kyennyt. Näettekö? Mutta, kyse onkin Hänestä. Hän on parantaja. Minä en ole mitään.

⁸⁰Älkää olko huolissanne, pikkuäiti, joka istutte; minä näen teidän kätenne ylhäällä tällä tavalla. Älkää pelästykö. Ja te, jonka käsi on näin. Uskokaa ainoastaan. Uskotteko te, että Jumala voi parantaa teidän sydänvaivanne, tehdä teistä terveen? Uskotteko te siihen? Uskotteko? Teillä on sydänvaiva, eikö olekin, se pikkurouva siellä, sinisessä leningissään, jolla on tukka kammattuna taaksepäin?

Teillä on sydänhermovika, vähän kuin sydän tukossa. Kun te menette levolle illalla, se heikkenee, ja se saa teidät tukehtumaan. Pitikö se paikkansa? Jos se piti paikkansa, nostakaa kätenne. Selvä. Siis, te voitte lähteä kotiin ja olla terve. Teidän uskonne kosketti Hänen viittaansa.

Uskotteko te koko…?… Kuinka moni täällä puolella uskoo, joku täällä puolella? Vaikea ylettyä parvekkeille, mutta, uskokaa vain.

⁸¹Minä näen pienen tytön, joka istuu pää painuksissa, istuu aivan täällä. Katsoisitko, kultaseni tännepäin; sinä olet vain lapsi, pieni tyttö, jolla on pinkki pusero. Hän itkee, sen takia, mitä on tapahtunut. Se Valo liikahti hänen päälleen juuri samalla hetkellä. Seisoi siinä lähellä.

Kultaseni, onko sinulla rukouskorttia? Ei – eikö ole? Eikö sinulla ole rukouskorttia? Selvä, siinä tapauksessa, sinua ei olisi ikinä kutsuttu tänne ylös, kuitenkaan. Uskotko sinä, että minä olen Jumalan profeetta? Uskotko sinä, että Jeesus on noussut kuolleista? Lapsen äiti istuu hänen vieressään. Uskotteko te siihen, rouva? Uskotko, sisar?

Syy, miksi te olette täällä tänä iltana: te rukoilette teidän silmienne takia. Juuri niin. Se pitää paikkansa. Eikö pidäkin paikkansa? Varmasti. Ja minäpä sanon teille, että te saatatte tietää, että minä olen Jumalan profeetta. Teillä on vaikeaa kotona. Kyse on teidän aviomiehestänne, joka ei ole pelastettu ihminen. Pitää paikkansa, eikö pidäkin, rouva? Hän ei ylipäänsä halunnut teidän tulevan. Pitää paikkansa. Minä en lue teidän ajatuksianne; mutta Jeesus on noussut kuolleista. Aamen. Hän elää; Hän hallitsee.

⁸²Rouva siinä teidän takananne, värillinen rouva siellä; teillä on vatsavaivaa, eikö olekin, rouva? Se on niin. Te ette ole tästä kaupungista. Te olette kotoisin paikasta nimeltä Albany. Te asutte 80:nnellä kadulla, ettekö asukin? Teidän numeronne on 80 ja te asutte Ensimmäisellä kadulla. Kyllä.

Se rouva, siinä teidän vieressänne, on teidän naapurinne. Pitää paikkansa. Hän asuu 64:nnessä; numero 64, Ensimmäinen katu, New Albanyssa. Hänellä on kasvain, eikö olekin? Minä tarkoitan Rouva Buzbya, siinä teidän vieressänne. Uskotteko te? Mistä minä tunnen teidät? Minä en tunne teitä, taivaallinen Isä tuntee teidät. Uskotteko te nyt koko sydämestänne? Otatteko te vastaan parantumisenne?

⁸³Uskotteko te kaikkialla täällä rakennuksessa tällä hetkellä? Onko tämä samaa, jota Hän teki ollessaan täällä maan päällä? Siinä tapauksessa parantaminen ei koskaan muutu. Kyse on Hänestä. Uskotteko te nyt? Siinä tapauksessa – sitten, uskokaa!

Rukoillaan yhdessä: meidän taivaallinen Isämme, lähteköön kaikki taikausko näistä ihmisistä. Perkele haluaa pitää heidät pimennossa. Ja heidät todella on suunniteltu ja muovattu olemaan Aabrahamin siementä.

Ja minä pyydän, että sinä lähtisit, lähettäisit pois sen pahan, tai antaisit minulle voiman hengen.

Saatana, minä haluan puhua sinulle: sinä näet, että sinut on paljastettu – sinun aikasi on melkein ohi – ja oi, tuomiosi sinä päivänä. Minä seison tässä Jumalan palvelijana. Et sinä minua pelkää, vaan sinä pelkäät Häntä.

Mutta, minä edustan tässä Häntä, Hänen kuolemaansa, hautaustaan ja ylösnousemustaan. Nämä ihmiset edustavat Häntä. Ja sinä olet saanut riivaajasi sidotuksi näihin ihmisiin; ja sinä ajattelet voivasi hallita näitä ihmisiä, ja sinä ajattelet voivasi pitää heidät hallussasi, mutta sinä olet pelkkää bluffia. Sinut on riisuttu kaikista etuoikeuksista, mitä sinä omistat. Sinulla ei ole laillista oikeutta. Jeesus riisui sinulta Golgatalla jokaisen voiman, mitä sinulla on. Ja sinä et ole mitään muuta kuin bluffi; etkä sinä bluffaa enää. Jeesus on täällä, ja sinua – sinua on nuhdeltu. Epäilyksen henki, tule ulos näistä ihmisistä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Lähde näistä ihmisistä ja lähde ulos tästä rakennuksesta ja voikoon jokainen ihminen tulla parannetuksi Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Ja jos te aiotte ikinä uskoa, uskokaa juuri nyt. Nouskaa ja tulkaa parannetuiksi, antakaa Jumalalle kiitos ja kunnia ja parantukaa Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä!

56-1125M KÄYTETTY VIITTA (A Secondhand Robe), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.11.1956

56-1125M KÄYTETTY VIITTA
(A Secondhand Robe)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.11.1956

¹Juttelin paimenen kanssa. Sanoin… Pyysin häntä eilen soittamaan minulle ja minulle selvisi, että minä vain… Koko päivänä ei tullut yhtään puhelua, ja minä ajattelin: ”No, mikähän nyt on vialla? Jokin on… Kaikki on niin rauhallista.” Ja hetken päästä sisar Wood tuli kourallinen puhelinsoittoja mukanaan. Minun puhelimeni oli mykistynyt. Jos joku teistä on soittanut… Puhelin kyllä soi, mutta se ei toista sitä, ongelma on puhelinkeskuksessa. Se korjattiin kello kahdeksan paikkeilla eilen illalla, tai ehkä vähän ennen sitä, ja puhelin… puhelut tulevat nyt läpi.

²On ilo olla täällä tänä aamuna. Vilustuin tosi pahasti, niin kuin tavallisesti käy, kun tulen kotiin. Kahlaan ympäriinsä vyötäisiä myöten lumessa, ja nukun ulkona enkä todella edes ajattele sitä, kun olen täältä poissa. Mutta ylitäpä tuo mäki täällä New Albanyssa, niin siinä kaikki, mitä tarvitsee tehdä ja kun pääsen tähän laaksoon, niin vilustun pahasti. Ja se on… En tiedä, tässä laaksossa on todella jotakin, joka piinaa meitä, todella, eikä se ole ollenkaan minun kanssani yhtä mieltä.

Olemme iloisia ollessamme täällä seurakunnassa, kuten sanoin, ja kuunnellessamme rakkaan, hyvän paimenemme uhraavan rukouksen sanan edestämme, ja–Herralle Jeesukselle. Ja kuulla… Ikävä kuulla niin monesta sairaasta ja puutteen alaisesta, ja kuinka perkele riehuu ja tekee kaikki sairaiksi.

³Ja–ja kun tuo pikkurouva siellä takana nousi ylös sisarensa takia. Ja sisar Sires, jonka tunnen, oli hänen kanssaan. Lääkäri lähetti hänet kotiin kuolemaan. Ja hän yhä uskoo tulevansa terveeksi. Ja hänen tilansa on vakava, todella vakava, ja samaten anoppini. Hän on nyt seitsemänkymmentä vuotias ja on tosi huonossa kunnossa. Ja ympäri maata on paljon sairautta. Ja sitten, Pyhä Henki on kaikkialla maassa (ymmärrättekö?), joka parantaa meidän sairautemme, jos me vain voimme löytää armon Hänen edessään.

⁴Ja nyt, kun minun kurkkuni on kipeä, ei kipeä, mutta käheä enkä yritä alkaa saarnata, vaan puhua hetkisen teille Sanasta ja sitten lähden rukoilemaan sairaiden puolesta, minkä lupasin tehdä. Mutta ennen sitä minä ilmoitan muistakin kokouksista. Minä…

⁵Minun kokouksissani, minulla on ollut vähän vastustusta, tai ei vastustusta, vaan vähän väärinymmärrystä. Ja monta kertaa minä–minulla ei ole kokouksilleni sellaista markkinointia–niin kuin monilla veljillä kentällä on, niin kuin radiota ja televisiota ja aikakauslehtiä ja niin edelleen. Ja niin että, no, joku voisi sanoa: ”Veli Branham tulee olemaan täällä.”… Minua mainostetaan kolmessa paikassa, tätä ainoata kokousta tällä viikolla, kolmessa eri paikassa: yhdessä Kentuckyssa ja kahdessa Kaliforniassa, joista minä tiedän. Eikä sille voi mitään, koska minulla ei ole mitään virallista markkinointia, ja se on vähän hankalaa.

⁶Ja jos täällä sattuu olemaan joku Madisonin seutuvilta Kentuckysta, täältä. Minun mainostettiin olevan täällä viime viikolla, enkä minä tiennyt siitä mitään. Ja minä tulen kotiin, ja he olivat ilmoittaneet siitä, ja se veli, joka sen teki, Ethings–niminen. Tai, luulisin, että se oli hänen nimensä, hän teki sen ihan hyvässä uskossa. Hän soitti minulle ja kysyi, jos voisimme vain pistäytyä ja olla siunaukseksi ihmisille ja tulla siunatuksi. Hän soitti, ja minä pyysin häntä kysymään veli Moorelta. No, sitten, minun piti lähteä. Minä sanoin hänelle, että minun oli lähdettävä tuona samana päivänä. Veli Moore jätti kertomatta asiasta kenellekään. Ja kun… kertomatta minulle tai vaimolleni. Ja niinpä minä olin Idahossa ja tulin juuri takaisin ja kokous oli meneillään.

⁷Ja näin sen aikana, ettei voi tehdä sopimusta asioista Louisianassa, asioista, jotka ovat meneillään täällä. Ja niinpä minä otin kokouksistani sopimisen vastuun itselleni, että sovin itse omat kokoukseni, niin että kokoukseni ovat… vähän niin kuin… Voi, en minä tiedä, minusta tunnustaminen tekee hyvää sielulle. Eikö teistäkin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen–toim.] Minä olen ollut niin hidas tekemään näitä asioita. Ja antanut kenen tahansa, missä tahansa, antaa asioiden vain mennä umpimähkään. Ja huomannut, ettei siitä tule mitään. Ja pitkän ajan päästä, laitetaan… Teillä pitää olla sitä varten jokin järjestelmä. Ja nyt minä yritän tehdä sopimukset.

⁸Ja minä–ja aion mennä tapaamaan rouva Arnoldia. Minä… täällä Louisvillessä on yksi mies, joka on ollut tosi hyvä, kun hänellä on ollut täällä kokouksia, ja hänen nimensä on veli Burgum. Ja hän halusi kokouksen yhtenä tai kahtena iltana. Minä menen tapaamaan tuota pikku Tediä, luulisin, Teddy Arnoldia, joskus tällä viikolla.

⁹Ja tänä tulevana lauantaina ja sunnuntaina, jos voin, Herra tahtoo, haluan mennä Madisonvilleen. Siellä on 25–30 saarnaajaa. Ja he kaikki, jotka istuvat siellä, tulevat joidenkin… Yksi oli kuuden–700 mailin päästä. Kukaan siellä–siis minä en ollut siellä, eikä se ollut minun omaa syytäni, mutta, minä vain… mutta väärinkäsityksen takia, tai että hänelle ei soitettu. Ja minä yritän olla siellä ensi viikonloppuna, jos Herra suo.

¹⁰Ja sitten 5:stä 6:een, olen Brooklynissä, New Yorkissa. Ja sitten… Sitten 14., 15, ja 16. Parkersburgissa, West Virginiassa–sovin juuri noista kokouksista eilen illalla ja tänä aamuna. Charlotte, South Carolinassa, on myös listalla, mutta siitä en tiedä. Ja sitten alkavat lomat.

¹¹ Ja me lähdemme länsirannikolle, jonne ollaan järjestämässä suurta kokousta auditorioon. Nyt, nämä ovat–ovat pieniä kokouksia, niin kuin oppilaitoksissa ja sen semmoisissa. Yksi länsirannikolla tulee olemaan kahden kaupungin yhdistelmässä, Oaklandissa ja San Franciscossa.

¹²Ja sitten valtuutettuna Phoenixiin, koska veli Roberts ei pysty menemään sinne, joten minun pitää jollakin tavalla ottaa hänen paikkansa Phoenixissa, koko Maricopan seudun kokous. Se on yhteisyritys.

¹³Ja rukoilkaa minun puolestani, koska minä–minä tarvitsen sitä. Ja minä ymmärrän, että joka kerran, kun usko nousee esiin, perkele kääntää jokaisen helvetin tykin sitä kohti, noin vain, näettehän, ja se tekee asian aika raskaaksi.

¹⁴Niinpä tänä aamuna, rukous sairaitten puolesta. Minä haluan lukea jotakin Jumalan ikuisista Sanoista, ja puhua muutaman hetken Kirjoituksista, ja sitten rukoilen sairaitten puolesta. Voi, kuinka minä rakastankaan puhua Hänestä! Ettekö tekin? Minä yksinkertaisesti rakastan puhua Hänestä.

¹⁵ Nyt haluan lukea Raamatusta II Kun. ja 2. luku, 12. jae, osan siitä.

Kun Elia [Raamattu: Elisa–toim.] sen näki, huusi hän: ”Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!”

¹⁶Ja nyt tekstin suunta, tai aihe, josta haluan puhua on Käytetty viitta. Niinpä, Jumala lisätköön siunauksensa, kun me puhumme teille tänä aamuna. Ja olkaa rukouksessa puolestamme.

¹⁷Tänä aikana, Israelin valtakaudella maassa–Israel oli valtio ja se oli voimakas valtio, ja se oli rauhallinen aikakausi sotaisten pätkien keskellä. Mutta–sen hengelliseltä puolelta, se oli suuren jäljittelyn aika. Ja jos me katselemme Vanhaa Testamenttia ajassa taaksepäin, me löydämme aina esimerkkejä siitä, mitä nykypäivänä tapahtuu. Raamatussa, aina–asiat, joita on nyt, ovat heijastumia [antityyppejä–suom.] siitä, mitä alussa oli.

¹⁸Nyt I Mooseksen kirja synnyttää kaiken sen, mitä maailmassa tänään on. Maailmassa ei ole mitään, mikä ei olisi alkanut I Mooseksen kirjassa, sillä se on alku. Siellä jokainen ismi sai alkunsa. I Mooseksen kirjassa alkoi kaikki, mikä on alkanut. Ja todellinen seurakunta alkoi I Mooseksen kirjassa. Ja epäaidot uskova saivat alkunsa I Mooseksen kirjassa. Ja välinpitämättömyys alkoi I Mooseksen kirjassa. I Mooseksen kirja oli alku.

¹⁹Elian kaudella, tai Elian vaeltaessa täällä maan päällä, joka oli sen ajan Jumalan profeetta…

²⁰Eikä Jumala ole koskaan maan päällä jäänyt ilman todistajaa. Jumalalla on aina, jossakin, jossain paikassa, ollut henkilö, jonka ylle Hän on voinut panna kätensä, ja hän on edustanut Häntä todistajana. Siispä, jos Hän on tehnyt niin I Mooseksen kirjasta lähtien, alusta-, totta kai, jossakin Jumalalla on mies, jonka päälle Hän voi panna kätensä nytkin. Sillä Hän–Hän on enemmän kuin vain yksi mies nyt, Hänellä on useita miehiä, joiden päälle Hän voi panna kätensä, koska me olemme saavuttamassa kokoon kutsumisen hetken, elonkorjuun ajan.

²¹I Mooseksen kirja kylvi siemenen ja nämä 6000 vuotta ovat olleet sadon kypsymistä. Ja nyt siemen on tullut itse siemeneksi. Se on palannut takaisin kukintaan ja kukinnasta hedelmään. Ja nyt on kokoamisen aika, sadonkorjuun aika, kaikkien suurien asioiden, jotka alkoivat. Todellinen seurakunta, joka lähti liikkeelle I Mooseksen kirjassa, on saavuttanut hedelmien ajan, Hengen hedelmien. Ja antikristus, joka lähti liikkeelle I Mooseksen kirjassa, on päässyt hedelmäänsä. Ja nyt on todella tämän maailman koko aikakauden päätöshetki… kuolevaisten olentojen. Ja me olemme… Tämä aika on suurenmoisin aika, minkä kukaan on koskaan elänyt. Nyt on ravistelun aika. Tämä on vaikea aika syntisille, mutta ihana aika kristitylle, koska me tiedämme, että me olemme–pakkaamassa tai kokoamassa viimeisiä pieniä ponnistelujamme yhteen lähteäksemme kotiin kohtaamaan Herraa.

²²Nyt ihmiset tänään, kun katselette ympärillenne, ja näette nämä suuret ongelmat ja ahdingon, jotka ovat kohdanneet kansakuntaamme, kun… yhtenä iltana juttelin jonkun kanssa, joka oli yksi näistä tähystäjistä, jotka vartioivat… Ja he sanoivat: ”Veli Branham, me olemme juuri opettaneet hallituksen kautta, ettei ihmisiä enää pidä neuvoa maastoutumaan… lattialle, kauas ikkunoista, jos pommi osuu, tai menemään ollenkaan kellariin, koska tämä uusi pommi, joka voidaan ohjata radiolla Moskovasta 4. kadulle Louisvillessä, ja osua suoraan tuohon katuun. Kun se laukaistaan, siinä on ter–… juttuja, räjähteitä ja se voidaan viedä niin monen tuhannen, niin monen tuhannen… sitä ohjataan tähtien ja tutkan avulla ja se tipautetaan täsmälleen 4. kadulle Louisvillessä Moskovasta, Venäjältä. Ja kun se osuu sinne… Ei tarvitse käyttää lentokonetta tai mitään. Vain hurautetaan se täältä ja se laskeutuu tuonne. Ja se räjäyttää maahan sellaisen reiän, kooltaan 75 jalkaa syvän, [n. 23m–suom.] ja 15 neliömailia suuntaansa, 15 neliömailia. [n. 40 km²suom.]. Mitään muuta ei ole tehtävissä kuin valmistautua pakenemaan yläkertaan–se on ainoa, mitä voi tehdä, kun nuo ajat koittavat.

²³Ajatelkaapa, niitä voidaan ampua 50 tai 100 kerrallaan, jos niin halutaan. Kaikki tulee olemaan ohi… uskoakseni 60 tai 80 minuuttia, tai jotakin, tai sekuntia–sekuntia, pikemminkin, sieltä tänne, koko homman täystuho tulee kestämään. Louisvillen ja Henryvillen välissä ei tule olemaan mitään jäljellä ja Louisvillen ja Bardstownin, tai siellä, mitään muuta kuin yksi iso kuoppa maassa ja siinä kasa hiekkaa. Vain se tulee olemaan jäljellä, ja lisäksi ne alueet, jotka häviävät ja palavat maileja ja maileja sen ulkopuolelta. Ja kun yksi tipahtaa sinne, toinen tipahtaa jonnekin toisaalle ja yhtyy siihen.

²⁴Minä olen niin iloinen siitä, että meillä on suoja. ”Herran nimi on mahtava torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” Huolimatta siitä kuinka monta pommia tai kuinka monta mitä tahansa, joka… Me olemme siellä turvassa. Niinpä, maailmalla ja syntisellä, jolla ei ole tätä turvaa, tai turvapaikkaa, on vapinan aika. Uskoisin, että jos en olisi kristitty, tulisin hulluksi ajatellessani, mitä voi tapahtua milloin tahansa. Ja talo täynnä pikkulapsia ja kaikkea, en tietäisi, mitä tehdä. Mutta olen niin iloinen siitä, että minä voin seisoa kotonani ja esitellä ihmisille Suojan, johon yksikään pommi ei voi kajota eikä mikään muukaan Herran Jeesuksen suojaavien siipien alla. ”’Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra.’” Näettekö? Siinä on meidän suojamme.

²⁵Ja mikä suurenmoinen, loistava aika on, kun ymmärtää, että kaikki synti ja kiistat ja elämän koetukset ovat pian ohi. Jonain päivänä kaikki on ohi, ja me lähdemme kotiin ollaksemme Herran kanssa. Se mitä on jäljellä, on aika jolloin saarnata evankeliumia ja tuoda tälle suurenmoiselle tornille niin monia kuin vain mahdollista.

²⁶Ja sitten, kun me ymmärrämme oppituntimme Eliasta hänen aikakaudellaan, hän… tai, hänen vaelluksellaan maan päällä, no mutta, hän oli suuri, mahtava mies. Jumala käytti häntä mahtavilla tavoilla, mahtavalla voimalla. Ja me huomaamme, että sinä aikana oli ryhmä jäljittelijöitä, jotka yrittivät matkia Eliaa ja tehdä samoja asioita, joita Elia oli tehnyt.

²⁷Ja saman asian me havaitsemme nykyään; kristillisyyden jäljittelyä. Ihmisiä, jotka yrittävät toimia niin kuin kristitty, jotka yrittävät tehdä itsestään kristittyjä. Sitä ei pysty tekemään. Jumalan on tehtävä se. Hän on ainoa, joka kykenee siihen.

²⁸Ja niin perustettiin koulu ja annettiin sille nimi: ”profeettakoulu.” Ja kaikki menivät profeettakouluun ja he saivat oppia. Ja minä voin kuvitella mielessäni noita saarnaajia, jotka käyttivät samanlaista takkia kuin Elia käytti. Voin kuvitella, kun yritettiin matkia hänen ääntään, hänen tapaansa puhua, Ja–ja tapaa, jolla hän esiintyi. Kaikki yrittivät tehdä samoin, koska Elia oli suuri mies, jota Jumala käytti.

²⁹Ja saman me näemme nykyään. Kuuntelin radiolähetystä vähän aikaa sitten. Meillä on ollut Billy Grahameja kaikkialla maassa siitä lähtien, kun Billy oli Louisvillessä. Jokainen yrittää jäljitellä samaa juttua, melkein kammata tukkansa samalla tavalla ja–ja käyttää samaa juttua, ja samanlaista ääntä ja niin edelleen. Mutta niin ei voi tehdä. Sinun on oltava se, joka olet ja millaiseksi Jumala on sinut tehnyt. Näin se on. Ja niinpä me huomaamme, että ehkä noina aikoina tapahtui samoin.

³⁰Nyt, kun Jumala näki, näki ennalta, että Elian päivät olivat luetut, ettei hän voisi viipyä täällä maan päällä enää kovin kauaa, (niin kuin kukin meistä), ja niin hän aikoi ottaa Elialle seuraajan. Ja niin Hän kutsui tämän miehen. Hän ei ollut missään seminaarissa, kun Hän kutsui hänet. Hän oli kyntämässä peltoa härkien ikeen kanssa, tekemässä palvelusta, tai huolehtimassa äidistään ja isästään. Ja Jumala kutsui hänet olemaan Elisan, tai Elian seuraaja.

³¹Ehkä moni tuossa koulussa ajatteli, että varmasti hän tulisi olemaan hänen seuraajansa. Hän rupeaisi käyttämään hänen viittaansa heti, kun hän saisi asiansa päätökseen sen kanssa.

³²Mutta Jumala on se, joka kutsuu. Jumala on se, joka valitsee. Jumala tekee valinnan. Jumala laittaa puitteet kuntoon. Jumala on asettanut seurakuntaan joitain apostoleja, joitain profeettoja, joitain opettajia, joitain evankelistoja ja paimenia. Jumala tekee sen itse. Me emme kykene muuttamaan edes yhtä hiustamme mustaksi tai valkoiseksi, emmekä kykene lisäämään ikäämme murehtimisellamme. Jumala äärettömässä armossaan ja valinnallaan ja ennalta tietämisensä kautta panee nämä asiat järjestykseen, ja jokainen pyörä toimii aivan oikein. Niin sitä pitää.

³³Minä olisin ollut lannistettu mies tänä aamuna, jos en uskoisi Jumalan valintaan ja kutsumiseen. Jos olisin ajatellut, että tämä maailma olisi jätetty omilleen, inhimillisen voiman varaan ja inhimillisen viisauden varaan, ja noiden ”neljän suuren”, [USA, Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Taiwan–suom.] ja YK:n ja joka ei ikinä edes mainitse Jumalan nimeä. Olisin ollut masentunut ihminen. Mutta minä en odotakaan. että lopputulos riippuisi niistä.

³⁴Minä katson tämän vanhan Kirjan sivuja, jonka Jumala kirjoitti, ja kaikki tulee tapahtumaan sillä tavalla, kuin Hän on sanonut, ja siinä kaikki! Niinpä ainut, mitä minä voin tehdä, ei ole olla heidän linjoillaan, vaan Golgatan linjalla. Olla Jumalan linjoilla, olla Hänen Sanansa linjalla, pitäytyä Hänen Sanassaan. Vaikka kuinka kovasti juttu näyttäisi menevän tähän suuntaan, se on se suunta, johon Jumala on tarkoittanut asian menevän. Se ei voi olla mitään muuta. Sillä ollen ääretön ja tietäen lopun alusta pitäen, Hän järjestää kaiken omaksi kunniakseen. Näin on.

³⁵”Kaiken pitää toimia yhteen.” Kaiken pitää muotoutua täsmälleen omaan paikkaansa. Voi! Eikö tämä rohkaisekin kristittyä! Mikään ei voi mennä pieleen. Loppujen lopuksi kyse ei ole meidän taistelustamme; se on Hänen. Juttu ei ole meidän viisautemme varassa vaan Hänen. Ainoa, mitä meidän pitää tehdä, on uskoa ja luottaa, ja olla hiljaa ja nähdä Jumalan kunnia, nähdä kuinka se liikkuu omalle paikalleen ja jokainen pyörä liikkuu. Se voi olla hajaantuneena puolelta toiselle, mutta silti se liikkuu omalle paikalleen, kun Jumala sanoo sanan.

³⁶Hän tiesi lopun jo alusta asti. Hän tiesi tulevansa tekemään valinnan. Hän tiesi, että Elisa tulisi ottamaan Elian paikan, ennen kuin koko maailmaa edes oli luotu. Kaiken pitää toimia täsmälleen oikein.

³⁷Ja me olemme rakkaistamme huolissamme ja niin edelleen: ”Tulevatkohan he ollenkaan sisälle?” Heidän nimensä tulevat järjestymään sinne, jos ne ovat kirjoitettuna Karitsan elämän kirjaan ennen maailman perustamista. Se on ainoa, mitä voi tehdä. Me todistamme ja loistamme Valoa. Jumala toimii, Hän, joka tuo sen heille.

³⁸Siis, huomatkaapa, Eliassa, silloin ennen kuin hän heitti viittansa hänen päälleen ja kokeili sitä hänen päälleen… toisin sanoen, profeetta Elia, jonka harteilla tuo Jumalan vaippa oli, hän tuli ja asetti sen Elisan, tuon maanviljelijän ylle, nähdäkseen kävisikö se hänelle. Ja muuttuminen kesti suunnilleen 10 vuotta, että tuo vaippa sopi hänelle.

³⁹Tiedättehän, yleensä Jumala pistää meidät [vaate–suom.] –liikkeeseen ja trimmaa meidät kuntoon. Hän ei muuttanut viittaansa, jotta se olisi sopinut Elisalle; Hän käski Elisan sopimaan tuohon viittaan. Ja niin Hän toimii nykyäänkin. Hän muuttaa meitä, jotta me sovimme vaatteeseen, eikä muuta vaatetta, jotta me sovimme siihen. Joskus me haluaisimme muuttaa viittaa, jotta se sopisi meille, mutta niin me emme voi tehdä. Teidän pitää antaa muuttaa itsenne tuota vaatetta varten. Se on Jumalan vaate ja Hän teki siitä täydellisen. Ja meidän pitää… Hänen pitää tuoda meidät tuohon valtakuntaan, jotta viitta sopisi meille.

⁴⁰Me emme kykene olemaan täydellisiä itsessämme. Me tiedämme, ettemme voi. Ei ole mitään keinoa olla sitä, ja silti, Hän käski meidän olla sitä. Niinpä, mutta, se mitä Hän teki, hän valmisti meille hyvityksen: Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen vanhurskautensa. Täydellisyys tulee siitä; sivuuttaa oma pyhyytemme, jota meillä ei ole yhtään, ja omat ajatuksemme, joita ei pitäisi olla olemassakaan. Sen sijaan me lepäämme pyhästi Herran Jeesuksen loppuunsaatetun työn varassa. Jumala lähetti Hänet maan päälle ja Hänessä meillä on lepo.

⁴¹Huomatkaapa, kaikki nämä vuodet, sikäli kun tiedämme, hänellä oli tuo yksi ainut hänen ylleen tulevan viitan kaste. Mutta vuosien kuluessa Jumala oli muokannut tuon miehen luonnetta sellaiseksi, että hän sopisi tuohon vaatteeseen ja olisi Herran palvelija, kun hänet oli kutsuttu.

⁴²Ja sitten, kun Elia meni ja heitti sen hänen päälleen ja he lähtivät kohti Gilgalia ja menivät moniin muihinkin paikkoihin, profeettakouluun, matkallaan, ja matkasivat eteenpäin. Ja lopulta, Elia yritti saada Elisan kääntymään takaisin. Huomasitteko te sen? Yritti saada hänet kääntymään takaisin. Hän sanoi: ”Minä… ” Toisin sanoen: ”Ehkä tie on sinulle vähän liian jyrkkä, poika. Ehkä se on liian kapea sinun kävellä.”

⁴³Tiedättehän, missä Elia oli, siellä oli suorasukaisuus. Ja kun Jumalan joku uskollinen palvelija saarnaa evankeliumia, se on rehellistä, väärentämätöntä evankeliumia, siellä, missä sitä saarnataan.

⁴⁴No mutta, yhtenä päivänä hän meni sinne profeettojen kouluun, tervehtimään heitä, ja he pyysivät häntä lähtemään, He sanoivat: ”Tuo on liian suoraa meille täällä.”

⁴⁵Juuri suorempaa evankeliumin julistusta me tarvitsemme tänään, joka erottaa jyvät akanoista, tai oikean väärästä. Tekee siitä, mikä on oikein ”oikean” ja siitä, mikä on väärin ”väärän.”

⁴⁶Mitä kaikki nämä kaverit olivatkaan kokemuksinensa! He lähettivät etsimään jotain syötävää, ja joku löysi villin köynnöskasvin ja keräsivät villikurkkuja ja saivat aikaan pikkuisen kuoleman kirkkokunnallisessa padassaan. Ja ensi töikseen tiedättehän, he huudahtivat: ”Padassa on kuolema!”

⁴⁷Mutta Elia, [Elisa–Raamattu–suom.], jolla oli kaksinkertainen voitelu, tiesi mitä tehdä. Niinpä hän pani pataan kourallisen jauhoja ja sanoi: ”Olkaa hyvä vain ja syökää se.” Toisin sanoen, he…

⁴⁸Tänään, esimerkki, luulisin, että meillä on paljon metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, luterilaisia, helluntailaisia ja kaikkea muuta, kaikki sekoitettuna yhteen. Ja jokainen taistelee toistaan vastaan. Eikä meidän tarvitse syrjäyttää koko asiaa ja tehdä sitä tyhjäksi. Me tarvitsemme toisen kourallisen jauhoja. Säilytetään yhteinen seurakunta.

⁴⁹Jauho oli peräisin samasta koulutalosta, joka oli ruokauhri, jonka ihmiset olivat tuoneet ja sadon ensihedelmä, joka oli jauhettu tietynlaisilla jauhinkivillä, joka teki jokaisesta hitusesta samanlaisen. Ja sitten, kun…

⁵⁰Tämä jauho, samanlaisine hitusineen oli Kristuksen esikuva. Jauho on elämä. Ja kun Kristuksen esikuva, jauho, hituset samanlaisiksi jauhettuna tarkoittaa: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Ja tuo jauho on ruokauhri ja kun jauho pannaan sinne, kun Kristus pannaan kuolemaan, se tuo elämän. Se muuttaa meidän kuolleen muotomme, meidän eroavaisuutemme, meidän kirkolliset väittelymme ja kaiken. Jos me vain tuomme Kristuksen sisään, kuolema ja erottelu tulevat muuttumaan elämäksi, jos me vain teemme sen.

⁵¹Amerikassa on 19 miljoonaa baptistia. Amerikassa on 13 miljoonaa metodistia. Amerikassa on 11 miljoonaa luterilaista. Ja Amerikassa on 10 miljoonaa presbyteeriä. Ja Jumalan tietää, kuinka monta katolista, joka peittoaa kaikki kirkkokunnat. Mutta, kaikessa siinä, mitä me tarvitsemme? Kourallisen jauhoja. Meidän pitää saada elämä seurakuntaan. Ja Kristus on Elämä. Hän tuli tuomaan meille elämän.

⁵²Ja niin, ihmisillä on väittelynsä ja koulunsa ja teo–… teologiansa ja niin edelleen.

⁵³Ja sitten, Elia käski Elisaa: ”Sinun on parasta kääntyä takaisin, koska tie voi olla vähän liian vaivalloinen.” Mutta Jumalan miehen, joka on kerran kohdannut sen, tai jonka hartioille Jumalan vanhurskauden viitta ja voima on heitetty, ei ole kovin helppoa kääntyä takaisin.

⁵⁴Kun minä kuulin pastorin sanovan tänä aamuna, että meidän… Monet ovat lannistuneet. Meidän pitää rohkaista itsemme. Me tarvitsemme rohkaisua. Se on oikein. Koetuksia voi tulla; ei meille ole koskaan luvattu immuniteettia niille. Mutta Hän antaa armon päästä niistä läpi. Jos vuori on liian korkea ylittää, liian syvä alittaa, liian leveä ohittaa, Hän antaa armonsa mennä sen läpi. Näin asia on. Älä pelkää, vaan pidä silmäsi Kristuksessa, sillä Hän on ainoa, joka voi viedä meidät läpi.

⁵⁵Nyt, me näemme hänet matkalla, saapuvan kouluun. Ja hän sanoi: ”Pysykää te täällä nyt. Pysykää täällä ja istukaa alas ja olkaa hyviä teologianopettajia, ja niin edelleen. Ja teistä, ehkä jonakin päivänä tulee tämän koulun dekaani. Mutta minun on edettävä vähän pitemmälle.”

⁵⁶Voisitteko kuvitella Jumalan miehen tyytyneen olemaan oppilaitoksen dekaanina, kun Jumalan voima oli asetettu siihen, missä hän seisoi? Ei, todellakaan. Hän sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää ja sinun sielusi elää, minä en jätä sinua.” Niin sitä pitää!

⁵⁷Pysykää hänen mukanaan huolimatta siitä, kuinka paljon sinun äitisi, isäsi tai pastorisi yrittävät lannistaa sinua, pysykää hänen luonaan.

⁵⁸Ja niin sitä mentiin Jordanille. He ylittivät sen. Ja Elia sanoi: ”Mitä sinä haluaisit, että minä sinulle tekisin?”

⁵⁹Hän sanoi: ”Että kaksinkertainen annos sinun henkeäsi tulisi minun päälleni.” Hän tiesi, että hänellä oli työ tehtävänä. Hän sanoi: ”Kaksinkertainen annos.” Ei vain jokin lämmin kokemus, ei kunnon kädenpuristus tai kunnon kokous muun seurakunnan kanssa, vaan: ”Se, mitä minä haluan, on kaksinkertainen annos sitä, mikä on parasta tällä hetkellä.”

⁶⁰Kuulkaapa, kun Jumala asettaa miehensä tehtävään maailmassa, hänellä on oltava jotakin parempaa kuin mitä maailmalla on. Hänellä on oltava jotakin parempaa, kuin mitä seurakunnalla on. Hän tavoitteli kaksinkertaista annosta.

⁶¹Ja jos milloinkaan on ollut hetki, jolloin kaksinkertaista annosta tarvitaan, se on tänään, ihmisten maailmassa; jotakin parempaa, jotakin korkeampaa. En voi… Minusta pavut ja maissileipä on oikein hyvää, mutta joskus minun on kurkotettava vähän korkeammalle. Ja sen me teemme; meidän on tehtävä. Meidän on jatkettava kiipeämistä. Israel olisi ollut luopio, jos se olisi jäänyt samalle maaperälle. Sen piti joko kulkea eteen-, tai taaksepäin. Ja sellainen on seurakunnankin tila.

⁶²Ja niin, kun lähdettiin eteenpäin, ei kulunut kuin muutama hetki, kun hän sanoi: ”Olet pyytänyt isoa asiaa, mutta silti, jos sinä näet kun minä lähden, sinä voit saada sen mitä pyydät.”

⁶³Siis, motiivin on oltava vilpitön, sydämen puhdas, silmän terve, ja katse pitää pitää lupauksessa. Hm! Jos sinä olet sairas tänä aamuna, jos olet ahdistuksessa, on olemassa yksi suurenmoinen lupaus, ei Elialta, vaan Jumalalta itseltään: ”Jos sinä uskot, kun rukoilet, usko, että sinä saat sen, mitä pyydät niin sinä tulet saamaan sen.” Sillä mitä lääkäri sanoo, ei ole väliä, miten paljon tämä menee ja tuo menee, pysy vilpittömästi lupauksessa.

⁶⁴Elia antoi hänelle tarjouksen: ”Jos sinä näet, kun minä lähden, se tulee sinun päällesi.”

⁶⁵On olemassa lupaus: ”Jos sinä uskot, kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat.”

⁶⁶Joskus minä katson itseäni ja ajattelen: ”Minä olen elämässäni ollut sen päiväinen vätys. Olen odotellut ja hukannut useita tuhansia sieluja Valtakunnalta, koska olen odottanut ja sanonut: ”Jumala… ” Ollut liian riippuvainen hengellisestä lahjasta, ja sanonut: ”Herra, jos Sinä vain näytät minulle näyn, mitä tehdä.” Ja Jumala antaa näyn, silloin minä pyörrän ympäri ja annan jonkun puhua minut johonkin muuhun.

⁶⁷Ja, voi, minä en ole koskaan tullut tuohon pisteeseen, vielä niin, että minä… haluaisin tällä kertaa, koska tunnen, tässä on nyt usko siihen, että meidän on astuttava pois sieltä, kyseessä on lupaus. Ja niitä asioita, joita Hän on tehnyt ja noita parantamisia, joita Hän on suorittanut ja ihmeitä; siinä määrin on tapahtunut ja antanut ottaa itsestään kuvan meidän rinnallamme ja niin edelleen, eikä sellaista tiedetä tapahtuneen sitten kun maailma alkoi. Ja seistä sitten vain kuin vätys, se saa minut masentumaan itseni kanssa. On aika tarkata herkeämättä lupausta.

⁶⁸Ja niin minä aion tehdä, Jumalan armosta. Ja minä tajuan, että jok’ikinen helvetin riivaaja tulee ampumaan sitä. Mutta Jumalan armosta, minä aion pitää katseeni lupauksessa.

⁶⁹Elisa sanoi: ”Jos sinä…” Elia sanoi: ”Jos sinä näet sen, kun minä lähden, sinä saat sen, mitä pyysit.” Näin se on. Sinun on pidettävä sitä silmällä, tarkkailtava sitä, vahdittava lupauksen täyttymistä. Niin kuin, mitäs, jos jotkut sieltä koulusta–hän olisi muuttanut mielensä ja sanonut: ”Hei, pojat, mitäs minä nyt teen, ai että pitäisi pysyä aivan profeetan kannoilla?” Hän olisi kenties epäonnistunut. Mutta hän ei välittänyt siitä, mitä koulu ajatteli tai mitä kaikki opettajat ajattelivat. Hän ei välittänyt siitä, mitä naapurit ajattelivat tai mitä taloissa [ajateltiin–suom.], tai kuka häntä katseli. Hän piti uskonsa lupauksessa.

⁷⁰Tänään me tarvitsemme uskoa Jumalan lupaukseen, älkääkä kiinnittäkö mitään huomiota, mitä tämä sanoo tai tuo toinen sanoo.

⁷¹Niin kuin eräs veli sanoi, eräs saarnaaja, jolla oli kaksi tytärtä, jotka olivat mykkiä. … ja että kritiikki jumalallista parantamista kohtaan, että: ”Noita lapsia ei voi parantaa.”

⁷²Älkää kiinnittäkö arvostelijoihin mitään huomiota. Pitäkää uskonne lupauksessa. Jumala sanoi niin! ”Uskon rukous parantaa sairaan ja Jumala nostaa heidät ylös.” Jos Hän saa yhden kuuromykän kuulemaan, Hän voi saada toisenkin kuuromykän kuulemaan. Me tiedämme erehtymättömien todisteiden perusteella, että Hän tekee sen. Pitäkäämme uskomme lupauksessa. Silmämme terveinä, korvamme terveinä, sydämemme vilpittömänä, ja keskittykäämme Jeesukseen Kristukseen, niin Hän kykenee tekemään sen, minkä on luvannut. Voi, kun sitä ajattelee, koko kohtaus vaihtuu, kun me pääsemme siihen. Jumala antoi lupauksen. Se, joka sen sanoi, oli Jumala.

⁷³ Nyt, täällä oli Jumalan edustaja, joka sanoi sen. Ja Jumala itse on sanonut sen. Mitä me silloin voimme tehdä? Emme muuta kuin pidämme mielemme siinä. [Elia–suom.] sanoi: ”Jos sinä näet, kun minä lähden, saat mitä on luvattu.” Elisa piti Eliaa silmällä. Se, mitä huudeltiin joka puolelta, ei merkinnyt mitään; mitä puolella tai toisella tapahtui, mitä oli tapahtunut ennen, jälkeen, hän ei todella katsonut sitä. Hän piti silmänsä lupauksessa. Siinä se on, katsokaa lupaukseen.

⁷⁴Minusta se rouva, jonka luona me kävimme tässä yhtenä iltana, sisar Styler, ja lääkärin kertoessa hänelle, miten huonossa kunnossa hän oli. Eikä koskaan kertonut hänelle, vaan hänen rakkailleen, kuinka mahdotonta hänen on koskaan parantua. Nyt, veli… Hänen vävynsä kysyi minulta siitä. Minä sanoin: ”Jos hän vain pystyy pitämään katseensa lupauksessa.” Huolimatta siitä mitä tapahtuu, pitäkää katseenne lupauksessa.

⁷⁵Jokin viikko sitten, sisar Wood täällä, ja veli Wood, kaksi sydänystävääni täältä seurakunnasta. Olin Michiganissa ystävieni, Leon ja Genen kanssa. Me lähdimme Chicagon kokouksista ja menimme joidenkin heidän sukulaistensa luo, pariksi päiväksi metsästämään kauriita jousilla ja nuolilla. Ja paluumatkallani, minun vaimoni tavoitti minut ja sanoi: ”Rukoilisitko rouva Woodin äidin puolesta. Syöpä on tuhoamassa hänen kasvonsa”, ja jatkoi: ”En ole koskaan nähnyt sisar Woodia niin huolestuneena; hän itkee.” Sisar Wood on aina ollut uskonsankari siitä lähtien, kun Jumala paransi hänen poikansa ramman jalan, ja paransi rouvan tuberkuloosista ja niin edelleen. Mutta hän oli luovuttanut.

⁷⁶Siinä huoneessa sinä iltana me rukoilimme. Sisään tullessaan rouva Wood sanoi: ”Veli Branham, me lähdemme… ” Ja hän lähti äitinsä luo, joka oli Louisvillessä. Ja hänellä oli syöpä nenänvarressa. Ja lääkäri oli peukaloinut sitä, hajottanut sitä, että sitä oli vain pienenä renkaana hänen nenänsä vieressä ja vain noin 1/8 tuumaa [n.3 mm–suom.] hänen silmästään, siinä oli vain luuta, se todella tuhosi sitä niin nopeasti kuin tuhota voi.

⁷⁷Menimme huoneeseen ja minä polvistuin. Sanoin: ”Minä haluan keskustella hänen kanssaan kahden.” Ja menin huoneeseen rukoilemaan tuon naisen kanssa. Ja huoneessa ollessamme, ajattelin: ”Oi, Jumala, jos sinä vain näyttäisit minulle näyn siitä, mitä tälle naiselle tulee tapahtumaan. ”Herra ja rouva Wood istuivat ulkopuolella ja odottivat, mitä näky sanoisi.

⁷⁸Mutta ollessani siellä, minut tuomittiin. Minut tuomittiin siitä, että odotin näkyä. Tuntui siltä, että jokin viittasi menneisyyteen, joka ei ollut minun kutsuni. Miksi sinä kaipaat näkyä, kun lupaus on jo kerran annettu?” Ja niin minä polvistuin ja rukoilin. Ja siinä rukoillessani, jokin sisälläni oli ankkuroitunut, usko lupaukseen.

⁷⁹Tullessani ulos kerroin siitä rouva Woodille, ja hän sanoi: ”Näitkö sinä mitään, veli Branham?”

⁸⁰Sanoin: ”En oikeastaan todella nähnyt mitään, mutta minä tunsin jonkin, joka sanoi minulle, että Hänen lupauksensa on totta, ja Hän oli toteuttamassa sen. Ja minä uskon, että Hän tulee sen tekemään.”

⁸¹Eikä edes 24 tuntia kulunut, kun tuon syövän loppu alkoi, se päästi irti ja rupi alkoi muodostua sen päälle. Syöpä ei tee rupea, kuten tiedätte, ellei se ole kuollut. Ja siinä se oli. Ja tuo nainen on parantunut ja kotona. Mikä ihmeellinen Kristus! Pitämällä katseenne lupauksessa! Jumala sanoi niin!

⁸²Mutta kun meidän puolestamme rukoillaan, joskus me lähdemme pois ja sanomme: ”No, ei se tapahdu aivan välittömästi, joten on parasta mennä sinne uudelleen.” Voi, ei.

⁸³Pitäkää katseenne lupauksessa. Jumala sanoi sen, ja se ratkaisee jutun. Ja se siitä. Jos Jumala sanoi niin, Jumala kykenee pitämään lupauksensa tai sitten Hän ei olisi koskaan sitä tehnyt.

⁸⁴Aabraham kutsui nimeltä noita asioita, joita ei ollut ikään kuin ne jo olisivat olemassa. Ja 25 vuotta, hän piti kiinni mahdottomasta, koska hän ajatteli, että Jumala kykeni tekemään sen, mitä oli luvannut. Aamen. Ja me olemme Aabrahamin lapsia, uskon kautta.

⁸⁵Todellakin, Elia piti katseensa… tai Elisa Eliassa, kun he kulkivat eteenpäin. Ja hetkisen kuluttua, nuo vaunut tulivat ja erottivat heidät toisistaan, toisen toiselle ja toisen toiselle puolelle ja sitten noutivat Elian pois. … hän astui vaunuihin ja lähti ylös ja otti viittansa harteiltaan ja heitti sen taakseen, Elisalle. Koska Elisa oli kasvanut siihen, tiedättehän, se sopi hänelle hyvin. Ja voitteko kuvitella…

⁸⁶Voi, haluan nyt teidän jakamattoman huomionne, nyt kun kurkkuni kutisee. Haluan kysyä teiltä jotakin.

⁸⁷Voitteko kuvitella, miltä Elisasta tuntui, kun hän otti tämän viitan ja pani sen omille harteilleen? Voi, mikä tunne!

⁸⁸En tarkoita tätä henkilökohtaisesti, mutta kymmenisen vuotta sitten saarnasin saarnan täältä pöntöstä, Daavid, soturi, linko kädessään, Goljat edessään. Siihen aikaan kentällä ei ollut parantamiskampanjoita missään, meidän tietääksemme. Ja voi, mitenkä kriittisiä ihmiset olivatkaan jumalallista parantamista kohtaan! Mutta jotakin tapahtui, kokouksen jälkeen ”Olennon” kanssa. Ja pastorit sanoivat minulle, että olin menettämässä järkeni, että sellaista ei voi tapahtua. Mutta tästä saman laatikon päältä täällä, minä puhuin Daavidista. Sanoin: ”Siis, sanotteko te minulle, että nämä, elävän Jumalan sotajoukot antavat tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen uhmata tätä armeijaa?”

⁸⁹Pikkuinen, kikkarapää poika, luisuine harteineen, lampaannahkatakissaan, linko kädessään, ja koko Israelin armeija perääntyneenä hänen takanaan. Ja hän yksin, käveli esiin. Mies, suunnilleen melkein 19 jalkaa pitkine keihäineen, ja sen päässä oleva juttu painoi useita sekeleitä, ehkä 20 paunaa terästä, teroitettu; 19 jalan keihäs. Ja Daavid itse painoi ehkä 90 paunaa, ja seisoi, pomppi sinne tänne kuin pikku tappelukukko, ja sanoi–sanoi: ”Siis väitätkö sinä vakavissasi, voi tavatonta, että te annatte tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen… ” [Veli Branham koputtaa neljä kertaa puhujanpöytää–toim.] ”Jos hän pysyisi omalla paikallaan, niin olkoon. Mutta hän uhmaa elävän Jumalan armeijaa.” Voi että mikä sankari! ”Ja te kaikkiko pelkäätte taistella häntä vastaan?” Hän sanoi: ”Antakaa hänet minulle.” Voi että! Hän sanoi: ”Taivaan Jumala antoi minun tappaa leijonan lingolla. Hän antoi minun tappaa karhun lingolla. Ja kuinka paljon varmemmin Hän antaa tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käsiini.

⁹⁰Ja kun ensimmäinen voitto oli saatu, ja Goljat oli maassa, Israelin kaikki sotavoimat seurasivat Daavidia. Ja he katkoivat päitä ja löivät Israelin… tai löivät filistealaiset täsmälleen aivan heidän omalla maallaan. He seurasivat heitä joka nurkkaan ja teurastivat, ja valloittivat heidän kaupunkinsa ja kaiken ja saivat voiton.

⁹¹Veli ja sisar, sama juttu on tapahtunut yliluonnollisessa maailmassa, kun sanotaan: ”Ei jumalallinen parantaminen toimi. Ihmeiden aika on ohi.” Jos ihmeiden aika on ohi, silloin Jumalan aika on ohi. Seurakunta, joka ei usko yliluonnolliseen, kuolee lopulta ja Jumala lähtee seurakunnasta. On pakko! Ja Jumala antoi tuon lupauksen ja Jumalan lupaus on ikuinen.

⁹²Jokin aika sitten, täällä, kun jotkut tytöt pelleilivät radiumilla ja kastoivat sormensa siihen ja maalasivat sillä rannekellon viisareita. Minulla on sellaiset tässä. Ja eräs tytöistä haksahti ottamaan pensselin ja kastoi sen suuhunsa, Se tappoi hänet. Ja useiden vuosien päästä, otettiin mikroskooppi ja sen alle pantiin tuon tytön kallo ja yhä vieläkin sen radiumin kuultiin tekevän: ”Hrr–hrr–hrr.” Se on loputonta. Se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Sitä ei voi pysäyttää.

⁹³Ja voi veljet, jos radium vaikuttaa sillä lailla meihin, miten paljon enemmän loputon, ikuinen, yliluonnollinen, kaikkivoipa, ääretön, kaikkivaltias Jumala! Hänellä on oltava tuo sama vaikutus kuin silloin, kun Hän aloitti. Hänellä on oltava koko ajan tai Hän ei ole kaikkivaltias, kaikkivoipa Jumala. Hän yhä odottaa jotakuta, jolla on vahva usko, joka astuu esiin ja haastaa vihollisen Hänen Sanansa pohjalta, ja sanoo, että niin Se on.

⁹⁴Ja nyt, mitä tapahtuikaan, heti kun suuri parantamiskampanja alkoi? Silloin kymmenet tuhannet soturit, Jumalan miehet, jotka makoilivat pikkuisissa seurakunnissa, kuten Oral Roberts, Tommy Hicks ja monet muut kentän merkkimiehistä, vetivät miekkansa esiin, ja niin vain sitä lähdettiin pois. Tämä Miekka, joka viiltää mennen tullen, ylhäältä ja alhaalta, ”Ajatusten paljastaja, aina luuytimiin saakka.” He ottivat Raamattunsa, Miekkansa, esiin ja lähtivät ulos, kun he olivat nähneet, että sen voi tehdä. Ja me olemme voittaneet vihollisen Jumalan armosta niin, että koko maailma on saanut parantamisherätyksen. Sen voi tehdä. Pikku paimenet, joilla on ollut pikkuinen kotiseurakunta, ja niin edelleen, saivat tulta ja näkivät näyn, kiskaisivat Miekan ja lähtivät eteenpäin ja uhmasivat vihollista.

⁹⁵No, mistä tiedettiin, että se on olemassa? On suuria miehiä, kansanedustaja Upshaw, Englannin kuningas George ja monia suuria miehiä jotka ovat olleet sairaita ja vaivattuja, ja jotka Kaikkivaltiaan Jumalan voima on parantanut. Sitä vastaan ei voi sanoa mitään. Niin on tapahtunut. Varmasti! Hän oli…

⁹⁶Sitten Elia lähti. Hänen koko sydämensä toive oli, että tuo lupaus täyttyisi. Hän halusi tuon luvatun. Se oli hänen motiivinsa. Se oli hänelle kaikki. Se oli hänen elämänsä. Se oli hänen tarkoituksensa, kaikki. Kaikki, kaikki kaikessa riippui siitä, toteutuiko tuo lupaus.

⁹⁷Olen taipuvainen uskomaan, että me emme ole vilpittömiä tämän suhteen, mistä me puhumme. Jos sinun täydellinen motiivisi tänä aamuna on: ”Antaa Jumalalle kiitos paranemisestani. Olen päättänyt elää kristillistä elämää. Olen päättänyt käydä sovussa Jumalan kanssa. Olen päättänyt tehdä sen. En välitä siitä, mitä äiti sanoo, mitä seurakunta sanoo, mitä paimen sanoo, mitä kukaan sanoo, mitä maailma sanoo. Olen päättänyt. Se on sydämeni yksinkertaisuutta”, silloin tulet pääsemään johonkin.

⁹⁸Sitten, kun Elia näki, että hän oli päättänyt saada sen. Elia, Elia näki, että Elisa oli päättänyt, hän antoi hänelle tuon lupauksen. Lupaus oli: ”Jos sinä näet, kun minä menen! Jos sinä näet sen, kun minä lähden! Se jätettiin siis Elisalle. Hän halusi kuulla tuon lupauksen, ja niinpä hän sai sen lupauksen. Nyt, siinä oli tuo ”jos”. ”Jos, sinä näet, kun minä lähden!”

⁹⁹Nyt, jos sinä olet sairas tänä aamuna, ja halusit parantua, minä voin osoittaa sinulle, että Kristus antoi sinulle tuon lupauksen. Lupaus on sinun: ”Jos sinä uskot! Jos sinä uskot.” Älä lannistu.

¹⁰⁰Nyt, Elisa kääri yllensä tuon profeetta Elian viitan. Mikä voittajan marssi! Miten hän kävelikään, kulkien taivasta kohti, voittajana! Hän oli kuullut lupauksen. Hän tunsi voiman, Hän käveli kuin konsanaan soturi, suoraan Jordanille.

¹⁰¹Kiitos Jumalalle, ystävä! Jokainen uskova, tänä aamuna, joka on puettu Kristuksen vanhurskauteen, kävelee kohti Jordania. Näin on.

¹⁰²Tulkoon atomipommit; pankaa se vain matkaan. Me olemme pukeutuneet ja kävelemässä, valloittajina. Aamen. Minä… ”Älkää pelätkö, minä olen voittanut maailman. Kyllä vain! Muistitteko? ”Olen voittanut maailman.” [Veli Branham taputtaa käsiään kaksi kertaa–toim.] Kristus sanoi niin. [Veli Branham koputtaa koroketta kaksi kertaa–toim.]

¹⁰³Elia käveli käytetty viitta päällään, kuin valloittaja ikään, ja saapui Jordanille.

¹⁰⁴Veli, minäpä sanon tämän sinulle kaikella kunnioituksella. Älä pane päällesi kenenkään muun viittaa, joka on epäilyksen koiden syömä, jossa nämä tappiot ja taikausko ja ylä- ja alamäet ovat tehneet siihen reikiä ja se vuotaa niistä. Pane päällesi Voittajan, Kristuksen viitta. Älä luota seurakuntaasi, joka joskus opetti pelastusta Pyhän Hengen kasteen kautta, joka joskus opetti jumalallista parantamista ja nyt kieltää sen, ja joka on kokonaan epäilyksen koiden syömä ja kaikkea muuta. Pukeudu Hänen viittaansa, joka ei koskaan ole hävinnyt yhtään taistelua, sillä sinä olet matkalla Jordanille. Aamen.

¹⁰⁵Nyt, hänellä oli käytetty viitta päällään, se on totta. Ja monella ihmisellä tänä aamuna, on käytetty viitta päällään. Mutta tullessaan Jordanille, hän huomaa, että tuo viitta yksin ei saa mitään aikaan. Näin se on. Ja seurakunta, metodisti-, baptisti-, helluntai-, presbyteeriseurakunta: ”Voi, meillä on kouluja! Oi, me kyllä noudatamme kaikkia Raamatun moraalisääntöjä, täydellisesti. Meillähän on kaikilla kudottu viitta päällä, lupaukset siis. Meillä on kaikkea. Meidät kaikki on kastettu, viimeiseen asti. Me olemme todella apostolisia. Meillä kaikki perustuu apostoliseen uskoon. Me uskomme jumalalliseen parantamiseen. Me uskomme Jumalaan. Me uskomme Jumalan voimaan. Meidät on kastettu, Raamatussa–niin kuin Raamattu sanoo. Me olemme saaneet Pyhän Hengen. Me olemme puhuneet kielillä. Me teemme kaikkia näitä. ”Mutta veli, jos se on ainoa, mitä sinä kaipaat, tulet huomaamaan, että sinulta puuttuu jotakin myös, kun saavut Jordanille.

¹⁰⁶Voi, sinä olet ehkä saanut oppia. Voit olla fiksu. Sinulla voi olla TT, teologian tohtorin tutkinto, sinulla voi olla FT, filosofian tohtorin tutkinto, sinulla voi olla LL.D. latinankielen tohtorin tutkinto. Sinulla voi olla kaikenlaisia tutkintoja. Sinulla voi olla metodistiseurakunnan viitta päälläsi. Sinulla voi olla helluntaiseurakunnan viitta päälläsi. Sinulla voi olla Assembliesin viitta, tai ykseysläisten tai kolminaisuuslaisten viitta tai aivan mitä vain. Se on vain käytetty viitta, alun pitäenkin, näin on, jotakin ihmistekoisia oppeja, opetettu, ja niin edelleen; ja vaikka sinä olisit ollut kristitty ja seurakuntakin olisi ollut kristitty, ja asianmukaisesti vaatetettu.

¹⁰⁷Mutta Elia, noustessaan pystyyn huomiota herättävästi, ja koko joenpenkka oli täynnä profeettoja ja arvostelijoita, nähdäkseen, mitä hän tekisi. Ja siinä hän tulee kävellen Elian viitta päällään. Voi että! Halleluja! Hänet oli koulutettu toisella tavalla. Hänet oli koulittu. Hän oli antautunut. Hän uskoo. Hänessä ei ollut mitään vikaa. Hän on tulossa Jordanille. Maailma tarkkailee häntä.

¹⁰⁸109 Oi, Jumala, miten me tarvitsemmekaan sitä tänään! Monet koulutetut sivistyneet oppineet; on monia miehiä, jotka voivat repiä Raamatun kappaleiksi ja panne sen takaisin kasaan, matematiikassa… Monia miehiä, jotka kykenevät tekemään suuria asioita opetuksen alalla, jotka tuntevat Raamatun historian hetki hetkeltä, jotka voivat sanoa, minä hetkenä kynttilä sytytettiin ja sen hetken, jolloin se sammui. He voivat kyllä kertoa sinulle kaikkia näitä asioita. Ja he ovat… He ovat saaneet vesikasteen. Heillä on henkikasteita, niin kuin sitä sanotaan, viitta. Heillä on kaikki täysin järjestyksessä.

¹⁰⁹Ja niin oli Eliankin laita. Mutta kun hän tuli Jordanille ja kohtasi kriittisen maailman, mitä hän huusikaan? ”Missä on Elian Jumala?” Ei Elian viitta saanut sitä aikaan. Elian Jumalan voima teki sen.

¹¹⁰Ja se, mitä maailma tänä aamuna tarvitsee, on Elian Jumalan voima. Voit kyllä puhua kielillä ja huutaa ja ryntäillä pitkin lattiaa. Mutta se, mitä me tarvitsemme, on helluntain Jumalan voima, joka saa aikaan elämää ja niitä asioita, joita silloin koettiin, apostolisessa voimassa.

¹¹¹Käytetty viitta toimi kyllä, mutta hän tarvitsi Jumalalta tuoreen kutsun sydämeensä. Hän tarvitsi tuoreen voitelun Jumalalta. Hän piti kyllä päällään käytettyä viittaa, kun hän tuli joelle, mutta hän tarvitsi upouuden, omakohtaisen kutsun Jumalalta, omakohtaisen voiman Jumalalta, saadakseen aikaan tuon ihmeen.

¹¹²Ja veljeni, älä pelkää pyytää Jumalalta mitään. Sinun pitää vaatia Jumalalta, tai pyytää Jumalalta, mitä tahansa, mitä Hän on luvannut. Sillä jos minä esittelisin teille Jumalan, joka on kaikkivoipa ja voimakas, ja jos minä olisin Jumalan palvelija, minun pitäisi tehdä Jumalan tekoja. Ja jos minä teen Jumalan työtä, minun pitää vaatia Jumalaa panemaan nämä asiat tapatumaan, koska Hän taas vaatii minua tekemään mahdottomia. Minun pitää pyytää Häneltä. Minun on kutsuttava Häntä ja olla siinä ja sanoa: ”Jumala, Sinä lupasit sen.” Ja niin myös sinä, jokainen ihminen.

¹¹³”Te saatte voiman”, Ap.t. 1:8, ”Kun Pyhä Henki on tullut teihin.” Sen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut teidän päällenne! Sitten kun teidät on vaatetettu Kristityksi, sitten, kun teidän uskonne on pantu Kristukseen, silloin te tulette saamaan voiman. Olkaa hyvät. Kyllä.

¹¹⁴Ja, veli, sisar jokainen teistä tänä aamuna, saanko sanoa tämän ennen rukoilemista sairaitten puolesta! Saanko sanoa tämän! Jumalan avulla, rukoilkaa puolestani. Kun seisoin 10 vuotta sitten tällä korokkeella, ja saarnasin Daavidista ja Goljatista. Nyt, Goljat ei haittaa minua. Jumala on lyönyt hänet kuoliaaksi minun edestäni. Mutta asia, joka minua haittaa, on uskon puute, jonkin sellaisen puute, jonka tiesin olevan lähellä.

¹¹⁵Ja tänä aamuna, tämän pienen tabernaakkelin edessä jälleen, minä kiljun: ”Missä on Jumala, joka antoi tämän lupauksen? Missä on se Jumala, joka kohtasi minua tämän kanssa, tuolla? Tule esiin, Jumala, ja anna minulle rohkeutta. Anna minulle voimaa. Anna minulle päättäväinen mieli, välittämättä siitä, mitä tulee tai menee. Vaikka näyttäisi pimeältä, tai näyttäisi… Miltä tahansa näyttääkin, menee eteenpäin. Lupaus on totta.

¹¹⁶Veli, sisar, jonakin päivänä, teille syntiset ystäväni, ja teille ihmiset, jotka yritätte jäljitellä kristillisyyttä. Sinä saatat kuulua seurakuntaan. Se on ihan hyvä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Ei mitään teitä vastaan, joilla on koulusivistystä, tai teidän teologiaanne vastaan. Ei minulla mitään niitä vastaan ole. Mutta, voi, missä Jumala on?

¹¹⁷Kyse ei ollut ylipäätään Eliasta. Ei Elia ollut se, joka avasi tuon joen. Ei se ollut hänen viittansa; Elisa otti sen käsivarrelleen. Hän taitteli sen samalla tavalla kuin Eliakin teki. Mutta kun hän alkoi yrittää heiluttaa sitä, ei siinä ollutkaan voimaa. Silloin hän huusi tietoisena siitä, että Jumala oli jossakin: ”Missä tuo Jumala on? Missä Hän on?” Silloin hänelle täytyi juolahtaa jotakin mieleen, sillä hän heilutti tuota viittaa ja iski vettä, ja se aukeni vähä vähältä. Ja ennen sen ajan papistoa, ennen tuon ajan kriitikoita, hän käveli Jordanin yli, aivan kuten Elia oli tehnyt ennen häntä.

¹¹⁸Me emme tarvitse opetusta; sitähän meillä on, vaan me tarvitsemme Elian Jumalan. Me tarvitsemme Elian Jumalan voiman takaisin seurakuntaan. Voiman saada pitämään se otteessaan ja sanoa että Jumalan Sana on ”oikein”, joka tapauksessa.

¹¹⁹Ja me olemme kaikki täällä tänä aamuna, inhimillisinä olentoina, kukin matkalla Jordanille. ”Ja kun hän tuli Jordanille.” Sinä tulet saapumaan sinne jonain aamuna tai jonain iltana.

¹²⁰Ja kun hän saapui Jordanille, hän käveli voittajana. Mutta kun hän tuli Jordanille, se oli erilaista. Hänellä oli käytetty viitta päällään. Toinen ihminen oli käyttänyt sitä. Mutta se oli hyvä viitta ja hän tiesi, mikä tuo mies oli, joka sitä viittaa oli käyttänyt.

¹²¹Veli, sisar, jonakin aamuna, minun on laskeuduttava Jordanille.

¹²²Ajattelin, me olemme menossa iltapäivällä veli ja sisar Wrightin luo. Älkää unohtako heitä. Tänään on heidän kultahääpäivänsä. Lähden täältä seurakunnasta ollakseni päivällisellä heidän kanssaan. Minä ajattelin tässä eräänä päivänä: 50 vuotta! Ja minä näen, että he molemmat ovat jo varsin iäkkäitä. Ajattelin: ”Kyllä, minä olen 47 vuotias.” He menivät naimisiin kolme vuotta ennen kuin minä synnyin.

¹²³Neljäkymmentä seitsemän! Minä kävelen kohti Jordania. Minun on laskeuduttava. Minun on päästävä sinne. Minä tulen saapumaan sinne. Voi tapahtua onnettomuus tiellä. Saatan pudota ilmasta, lentokoneessa. Perkeleen nuoli saatetaan ampua lävitseni jossakin, ja minä kuolen. En tiedä miten lähden, mutta on yksi asia, jonka tiedän, olen matkalla ja kävelen kohti Jordania.

¹²⁴Mutta kun minä pääsen sinne, haluan tietää yhden asian: että minulla on myös käytetty viitta päälläni. Minä en luota omaani, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Sillä heti, kun Elia otti Elisan viitan [Elisa Elian(?)—suom.], hän repi omansa palasiksi ja heitti sen pois. Ja sillä tavalla kävi, kun minä löysin Kristuksen. Minä revin omani riekaleiksi, omat käsitykseni, oman hölynpölyni, pienet mitättömät juttuni. Ajattelin, kun olin pikku baptistisaarnaaja, olin melkein kuin… olin joku. Mutta minä revin sen palasiksi; panin Hänen viittansa päälleni. Ja kun, minä saavun Jordanille, minä haluan tavata itseni käärittynä Hänen viittaansa. Sitä Hän seuraa. Ja me tulemme sinne jonakin päivänä.

Mutta, rukoilisimmeko hetken.

¹²⁵Taivaallinen Isä, kun me olemme marssillamme Jordanille tänä aamuna, voittajien lailla, ja jonakin päivänä, meidän on esitettävä jotakin Jordanille, se tarkoittaa: kuolemalle. Ja voi, miten kauheaa tulee olemaan, Jumalasta erotetuksi tuleminen. Me emme pääse yli. Ei. Mutta Elia, kun hän saapui sinne, hänellä oli Elisan viitta… Elian viitta. Ja, kun hän otti tuon viitan pois… Elian siis, ihminen, mies, joka oli ollut Sinun silmissäsi tosi otollinen, ja Sinä olit hyväksynyt hänet ja veit hänet taivaaseen kanssasi. Ja Elisa käytti hänen viittaansa, ja niin hän esitti Jordanille, kuolemalle, Elian viitan. Ja se hyväksyttiin, ja Jordan avautui ja hän käveli yli.

¹²⁶Rakas Jumala, jonain päivänä meidän on tultava sinne. Me emme voi esittää omia hyviä töitämme, joita olemme tehneet. Me emme voi esittää todellakaan mitään. Minä en edes halua mitään, tai yritä esittää, vaan minä luotan täysin Jeesuksen ansioihin. Sinä hyväksyit Hänet ja nostit Hänet kuolleista, ja Hänet tuotiin Jumalan läsnäoloon, ja siellä me tulemme olemaan ikuisesti. Ja Jumala, minä haluan esittää Sinulle sen, että minä uskon Häneen ja minä rakastan Häntä. Ja Hänen armostaan, Hän on pukenut meidät omaan viittaansa. Ja minä rukoilen Isä, että Sinä auttaisit meitä näinä taistelun päivinä. Ja kun Jumalan ihmisten pitää tehdä Jumalan töitä, minä rukoilen, että Sinä soisit meidän ottaa Kristuksen viitan, Pyhän Hengen voiman, ja huutaisit Jumalaa, joka asui Hänessä. Suo se. Kristuksen nimessä me pyydämme sitä.

¹²⁷Ja kun meidän päämme ovat painettuna, minä mietin täällä, tänä aamuna, mahtaakohan täällä olla ketään, joka yrittää kävellä Jordanille ilman tätä viittaa päällään? Jos täällä on joku, jolla ei ole päällään Jeesuksen Kristuksen viittaa, ja ajattelit, että Jumalan Poika piti sitä kerran. Mietin, että jos sinulla ei ole sitä päälläsi tänä aamuna, nostaisitko kätesi Jumalan puoleen ja sanoisit: ”Rakas Jumala, tänä hetkenä, minä haluan ottaa sen vastaan.”

¹²⁸Jumala siunatkoon teitä, rouva. Nostaisiko joku muu, nostaisitko kätesi? Jumala siunatkoon sinua, poika. Joku muu, nostaisiko vain kätesi? Jumala siunatkoon sinua, pieni poika. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Nostaisiko joku muu vielä kätensä? Jumala siunatkoon sinua siellä takana herra.

¹²⁹Sanokaa vain: ”Jumalan avulla tänä aamuna, minä haluan unohtaa omavanhurskauteni, omat käsitykseni ja ajatukseni mielihyvästä ja hauskanpidosta, ja synnin, jossa olen elänyt. Ja minä haluan Kristuksen panevan viittansa minun päälleni tänä aamuna, että minä pitäisin Hänen viittaansa. Minä tiedän, että se on täydellinen.” Jumala siunatkoon sinua, poika. Sanoisiko Joku vielä: ”Ja minä todella nostan… ”

¹³⁰Nostatko kätesi, sano: ”Minä haluan nyt ottaa vastaan Pyhän Hengen elämääni. Haluan tulla puetuksi Hänen vanhurskauteensa. Kun minä saavun sinne tuona päivänä, minä en esittele itseäni ja sano: ’Siis, nyt, minä ostin joskus jollekin vähän hiiliä. Olen tehnyt tämän.’” Sehän on hyvä, oikein hyvä, mutta se… Jonkin pitää kuolla, sinun puolestasi, että eläisit, ja ainoastaan tuon teon kautta sinä voit pelastua. Nostaisitko kätesi? Sano: ”Kristus, minä unohdan nyt minun oman tieni. Minä hyväksyn Sinun tiesi. Haluan, että olisit minulle armollinen, kun minä saavun tieni päähän.” Selvä. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua.

Nyt me rukoilemme.

¹³¹Vanhurskas Isä, noin seitsemän, kahdeksan, kymmenen kättä nousi. Minä en tiedä heidän tilaansa. Sinä tiedät kaiken heistä. Minä en tiedä. Mutta he ovat tarpeessa tänään. Ja he tajuavat olevansa tarpeessa, ja he haluavat tulla ja ottaa vastaan avun hädän hetkellä; koska näkevät tuon suuren hetken, joka on nyt käsillä, atomipommit, isot asiat, jotka odottavat meitä.

¹³²Ja minä rukoilen, Taivaallinen Isä, että Sinä siunaisit näitä ihmisiä, ja panisit kätesi heidän päälleen ja ottaisit heiltä pois kaiken vääryyden ja epäilyksen heistä. Ja heittäkööt he pois oman omavanhurskautensa vanhan koinsyömän viittansa, jossa syöjäsirkat ja heinäsirkat ja taikauskon ja kirkollisuutensa koit ovat syöneet siihen reikiä, eikä se kestä enää. Heittäkööt he sen vain pois ja kurottakoot kauemmaksi ja saakoot Herran Jeesuksen viitan. Mutta, tästä hetkestä lähtien, minä luotan Sinuun.” Suo se, että he saavat sen, Isä, sillä me pyydämme sitä Kristuksen nimessä. Aamen.

56-1125E PROFEETTA PUNASTUU (A Blushing Prophet), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.11.1956

56-1125E PROFEETTA PUNASTUU
(A Blushing Prophet)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.11.1956

¹Nyt, lisätköön Herra siunauksensa tälle aiheelle: ”Profeetta punastuu.”

² Tänä aamuna me puhuimme kovasti profeetasta, joka piti käytettyä pukua. Ja me tiedämme tänä iltana, tämän aamun sananpaikan jälkeen, että me itse pidämme käytettyä pukua. Me… Sitä pukua. Ja minä olen niin iloinen, että se on käytetty puku, sillä tämä puku, jota me käytämme, on Jumalan silmissä vanhurskautta Kristuksen Jeesuksen kautta. Emmekä me ota jonkun ihmisen koinsyömää teologiapukua, jonka koit ja sirkat ja semmoiset ovat syöneet puhki sanoessaan, että ihmeiden aika on ohi eikä sellaista kuin kaikkialla läsnä olevaa Pyhää Henkeä ole nyt olemassakaan, vaan me käytämme Hänen vanhurskautensa pukua.

³[Tyhjä kohta nauhassa.]… ei omassa voimassamme, vaan Herramme Jeesuksen voimassa.

⁴Ja kun minä saavun Jordanille, haluan, että minulla on Hänen pukunsa, ja luotan siihen. Ja kun tuon eteemme asetetun portin suuri varjo, jota nimitetään kuolemaksi, ja jota kuilua me lähestymme jokaisella sydämenlyönnillä yhdessä teidän uskovien kanssa, olen niin iloinen tietäessäni, etten mene sinne sydämessäni ja mielessäni asia, että itse olisin tehnyt jotakin suurta. Minä lähden sinne tunnustaen ja tietäen, että olen syntinen, ja tiedän, että haluan kietoutua Hänen vanhurskautensa vaatteisiin tämän todistuksen kanssa, että minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa, että kun Hän herättää kuolleista, minä haluan tulla esiin.

⁵Nyt tämä meidän kuvaelmamme ja näytelmämme on lavastettu tänä iltana aiheenaan eräs Israelin päivä, joka oli useita satoja vuosia Elian ajan jälkeen. Israelin valtakunnalla oli ollut monia ylä- ja alamäkiä. Ja nyt, me olemme tuolla tapahtumapaikalla tänä iltana…

⁶Tänä aamuna me olimme kohtauksessa, jossa oli paljon lihallista jäljittelyä, kuinka profeettakoulussa ihmiset harjoittelevat profeettana olemista. Ja miten alkeellisia he olivatkaan niin, etteivät he edes pystyneet tajuamaan Jumalan voimaa. Ihmiset ajattelivat, että voima oli kohottanut Elian ilmaan ja nakannut hänet jollekin vuorelle. Ja he lähettivät etsintäpartion hakemaan häntä, kun taas Elisa tiesi sen verran, että Jumala oli ottanut hänet kirkkauteen. Häntä ei ollut. Jumala oli ottanut hänet ja hän vältti kuoleman lähtemällä kotiin Jumalan luo tulisilla vaunuilla ja tulisilla hevosilla. Ja silloin me näemme, etteivät ihmisten seminaarit ja heidän oman teologiansa teot toimineet. Jumalan profeetan valmistamiseen tarvittiin Jumalan valinta ja kutsu.

⁷Ja nyt, tänä iltana me löydämme Israelin langenneessa tilassa. Israelilla oli ylä- ja alamäkensä. Se on todellinen esikuva nykypäivän seurakunnasta. Joskus he olivat talonharjalla, seuraavaksi syvällä laaksossa. Se juuri saa meidät arvostamaan hyviä asioita. Sitä kutsutaan vastakohtaisuuksien [kontrastien] laiksi.

⁸Afrikkalainen musta mies ei ensinkään tiennyt olevansa musta, ennen kuin hän näki David Livingstonen. Ja hän sanoi… Silloin hän tajusi, että hänen ihonsa oli musta, koska Livingstone oli valkoinen. Se on kontrasti.

⁹Sinä et tule ikinä oppimaan arvostamaan päivää, jos et ole kokenut yötä. Sinä et koskaan osaa arvostaa auringonpaistetta, jos et ole kokenut pilvistä päivää. Et koskaan osaa arvostaa vanhurskautta, jos sinussa ei ole ollut vähän vääryyttä. Et koskaan osaa arvostaa hyvää terveyttä, ellet ole kokenut huonoa terveyttä, vähän heikkoa terveyttä. Vain nuo…

¹⁰Ja siitä syystä minä luulen, että me arvostamme niin paljon taivasta, koska olemme eläneet kerran maan päällä. Vastakohtaisuuksien lain takia. Syy siihen, että me arvostamme Pyhää Henkeä tänä iltana, on se, että me olemme eläneet niin kauan seurakunnassa, joka sanoo meille, että sellaista ei ole. Siksi me arvostamme sitä tänä iltana, koska me olemme kokeneet asian kääntöpuolen. Ja sillä tavalla Jumala on sen tarkoittanutkin olevan, koska Hänen kansallaan on ollut niitä myötä- ja vastamäkiä. Me emme koskaan ymmärtäisi arvostaa vuorenhuippua, ellemme me ole olleet laaksossa. Ettekä te koskaan ymmärrä arvostaa hyvää vettä, jos te ette juo joskus huonoa. Ja silloin te–te… Ja siitä on kyse kaiken kaikkiaankin, vastakohtaisuuksien laista.

¹¹Nyt, kun Israel oli kerran taas luopion tilassa. Ja mitä se olikaan tehnyt!

¹² Israel oli valittua, valikoitua kansaa. Jumala oli valinnut Israelin tiettyä tarkoitusta varten niin, että Israelin veri olisi verivirroista puhtain. Sillä siitä sukuperästä Messias itse oli tuleva.

¹³Ja läpi koko Vanhan testamentin Jumala ilmestyi ihmisissä. Jumala ilmestyi Aabrahamissa uskoon uskovana. Jumala ilmestyi Daavidissa kuninkaana. Hän ilmestyi Joosefissa vanhurskautena. Hän ilmestyi Mooseksessa profeettana, pappina, lainantajana. Hän ilmestyi kautta aikojen profeetoissa. Hän ilmaisi itsensä ihmisessä osittain, profeettojen, kuninkaiden, pappien, lainantajan ja niin edelleen kautta.

Mutta Kristuksessa Hän asui koko jumaluutensa täyteydessä ruumiillisesti ja tiesi, että tämän Hengen oli lopulta löydettävä jokin lepopaikka. Eliassa Hän oli Jumalan oikeuden miehenä; hän näytteli Jumalan oikeuden osan. Hän oli lainantajana Mooseksessa niin, että ”te pysytte joko ruodussa tai lähdette kävelemään.” Ja kaikissa näissä asioissa, Jumala toi itsensä esiin. Mutta kun Hän tuli Kristukseen, Hän oli täydellinen. Jumaluuden koko täyteys lepäsi ruumiillisesti Kristuksessa.

¹⁴Ja Jumala esitteli itsensä kerran täyteydessään etukäteen 1. Mooseksen kirjassa, Melkisedekin järjestyksen mukaisesti, jolla ei ollut isää, ei äitiä, ei päivien alkua eikä vuosien loppua tai elämän loppua. Ja hän oli pappi, Saalemin kuningas, korkeimman Jumalan pappi, jolla ei ole alkua eikä loppua. Hän ei ollut mitään muuta kuin Herran Jeesuksen Kristuksen esikuva, koska Hän oli Saalemin kuningas, joka tarkoittaa rauhan ruhtinasta, joka on Jerusalemin kuningas. Ja hän oli esikuva, jopa patriarkka Aabraham maksoi hänelle kymmenykset. Hän oli esikuva Herran Jeesuksen tulosta. Tuo sama Melkisedek kohtasi Aabrahamin tasangolla ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa. Ja–ja hän tapasi hänet Sodoman ja Gomorran jälkeen, kun Aabraham maksoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliistaan, jonka hän oli ottanut kuninkaalta.

¹⁵ Ja kaikki nämä asiat ovat varjoja ja edustavat Kristusta. Ja nyt, kaikki Vanhan testamentin pyhien varjot, heidän myötä- ja vastoinkäymisensä olivat heijastuksia ja esikuvia meille nykyihmisille.

¹⁶Nyt, me huomaamme, että Israelilla ei pitänyt olla seka-avioliittoja. Heidän piti avioitua omiensa kesken. Yhdenkään israelilaisen ei pitänyt naida pakanaa, vaan säilyttää verensä virta puhtaana. Ja uskon, että nykyäänkin juutalainen veri on puhtainta verta–puhtaimpana virtaavaa verta maan kamaralla nykyään–ovat juutalaiset. He odottavat yhä Messiasta. Mutta Hän on… Me tiedämme, että Hän on jo tullut, ja heidän silmänsä olivat sokaistut siksi, että meillä olisi mahdollisuus katumukseen Kristuksen kautta.

¹⁷Nyt, Esran valtakunnan aikana, Israelin lapsista oli tullut luopioita. He olivat menneet ja ottaneet mooabilaisia naisia. Ja he olivat ottaneet amorilaisia, perissiläisiä ja monen muunkin kansan naisia eivätkä vain olleet avioituneet heidän kanssaan, vaan harjoittivat heidän kanssaan haureutta, epäpuhtautta saastuttaen verensä virran, joka on elämän virta.

¹⁸Ja mikä kuva se onkaan nykyajan seurakunnista, siitä tavasta, jolla ne lankeavat pois vanhanaikaisesta muotista, jonka Jumala on valmistanut seurakunnalleen–ohjenuoraksi, joka elättää meidät. Seurakunta harjoittaa haureutta maailman kanssa. Se on lähtenyt ulos maailmaan ja alkanut vetelehtiä maailmassa.

¹⁹Tämä oli saanut profeetan nolostumaan niin paljon, että kun hän tuli Jumalan eteen, hän punastui Hänen edessään. Ensimmäiseksi, kun hän kuuli siitä–ja hän oli nähnyt kansansa moraalin alennustilan, se loukkasi häntä niin pahasti, että hän istuutui ja voiteli itsensä, raastoi tukkaansa ja partaansa ja oli rukouksessa raskain sydämin Herran edessä. Ja kun iltapäiväuhri oli uhrattu, hän meni temppeliin, lankesi polvilleen ja punastui Jumalan edessä kansansa syntien takia.

²⁰Hän ei punastunut punaisten lyhtyjen alueen tulipunaisen kadun takia. Ei rotankoloissansa ryyppäävien juoppolallien takia, niin pahaa kuin se onkin, vaan hän punastui valittujen syntien takia.

²¹Mitä me tänään tarvitsemme, on vähän enemmän profeettoja, joilla on riittävästi Jumalaa sydämessään punastuakseen Jumalan läsnäolossa kansan takia, joka toimii niin kuin toimii ja nimittää itseänsä Jumalan kansaksi. Mitä häpeää me olemmekaan tuottaneet tälle paikalle. Ihmisten moraali tällä…

²²Tästä aiheesta ei ole helppo puhua. Tulee mieleen monia asioita, joista on helpompi puhua. Mutta veli, jos kukaan ei nouse esiin tänä syntisenä, avionrikkoja-aikana, jossa me elämme ja tunnusta väriä, mitä mahtaakaan tapahtua? Jonkun on sanottava se asia. Jonkun on asetettava se ihmisten silmien eteen. Ehkä Esra ei olisi halunnut tehdä sitä, mutta se oli hänen sydämessään.

²³Ja kun te näette Jumalan palvelijan olevan niin tosissaan, että hän makaa kasvoillaan, kädet ilmassa, rukoilee Jumalaa ja punastuu kansan laittomuuksien takia, te tulette näkemään kuinka herätys alkaa. Ihminen ei pysty makaamaan Jumalan läsnäolossa, seurakunta ei pysty pysymään Jumalan läsnäolossa, katumuksessa, ellei Pyhä Henki laskeudu ja anna voitelua ja voimaa aloittaa Jumalan liikettä noiden ihmisten keskuudessa. Niin sen täytyy mennä.

²⁴Tuokaa minulle mies. Näyttäkää minulle joku toinen Calvin, Knox, Finney, Sankey tai kuka tahansa noista, jotka tuntevat ihmisten taakan, jotka makaavat kasvoillaan, parkuvat ja rukoilevat Jumalan edessä. Lähetä meille jälleen yksi Baptistiseurakunnan John Smith, joka rukoili yön läpeensä ihmisten laittomuuden vuoksi niin, että hänen silmänsä olivat seuraavana aamuna itkusta niin kiinni turvonneet, että hänen vaimonsa talutti hänet pöydän ääreen ja syötti hänelle aamiaista lusikalla. Näyttäkää minulle uusi John Wesley, tulesta temmattu kekäle, niin minä näytän teille herätyksen.

²⁵Me olemme nykyään vain selkään taputtelijoita. Me nimitämme sitä semmoiseksi ja tämmöiseksi ja herätykseksi, vaikka mitään herätystä ei ole. Näin se on. Ihmisten keskuudessa on kyllä tunteiden sävähtelyä, jota kutsutaan uskonnoksi, muttei herätystä.

²⁶ Silloinkin oli olemassa uskonnollinen ryhmittymä. Heillä oli kyllä tunteenpurkauksia, mutta he olisivat tarvinneet herätyksen.

²⁷No, rakas veljeni ja sisareni. Tämän kansakunnan moraali on mennyt niin alas, että se saa koiratkin häpeämään. Se saisi ajokoirankin punastumaan, jos se vain pystyisi siihen–meidän kansamme siveettömyys. Ihmiset–jo vuosia sitten ne asiat joita meillä oli, joita kansakunta on tehnyt, joita ihmiset ovat tehneet, johtuu siitä, ettei ole rukousta.

²⁸Se seurakunta, joka sitä teki, ei käynyt elokuvissa. He eivät antaneet lastensa mennä elokuviin. He karttoivat elokuvia. Ja nykyään, no, ihmisillä on jopa… elokuvia on jopa omissa kodeissaan. Televisio on joka kodissa.

²⁹Kun ihmiset ennen ajattelivat, että juominen on väärin, kun ennen oli tapana ajatella… John Barleycornista, [”Turmiolan Tommi”] että mikä inhottava veijari hän olikaan… Nykyään 60 prosenttia kristityistä ottaa sosiaalisen ryypyn vähintään kerran vuodessa. Joulun tienoilla pidetään isoja kekkereitä, joissa sitten juhlitaan, koska pelastuksen sijaan on otettu sivistys. Siitä ei ikinä tule mitään.

³⁰Me tarvitsemme herätystä. Me panemme itseemme liikavarvaslaastarin, ja otamme sen pois ja panemme uuden laastarin ja otamme sen pois ja huomaamme, että kipu on yhä tallella. Sosiaaliset uudistukset eivät ole sitä, mitä me tänään tarvitsemme, eivätkä älylliset keskustelut. Se, mitä me tarvitsemme tänään, on Jumalan taivaasta lähettämä verensiirto. Liikavarvaslaastarit eivät auta yhtään. Meillä on anemia. Me tarvitsemme verensiirron. Meidän pitää palata vanhanaikaiseen evankeliumiin, joka kutsuu katumukseen Jumalan edessä, ei kuivasilmäiseen kädenpuristus-tunnustukseen, vaan, että joka ihminen saa Jumalan lähettämän Pyhän Hengen herätyksen, jossa on sydämen puhdistus Herran Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Me tarvitsemme seurakunnasta alkavan herätyksen, joka pyyhkii yli koko kansakunnan. Me kuolemme. Me menehdymme. Me olemme mennyttä ilman tämän kaltaista herätystä.

³¹Olen niin lopen kyllästynyt katselemaan pikkuruisia, mitättömiä Hollywoodin herätyksiä, niin kutsuttuja, jossa ihmiset tulevat sisään ja ovat muutaman tunnin aivan kuohuksissa ja–tai päivän, kaksi, tai viikon tai kaksi ja lähtevät, ja siinä se. Veli, herätys voi saada sinut innostumaan. Voit saada kyllä tunteita. Tarkoituksesi voi olla hyvä. Ja nämä ovat kyllä hyviä juttuja, mutta se ei ole sitä, mitä me tänään tarvitsemme.

³²Me tarvitsemme Pyhän Hengen kasteen, joka muuttaa tunteemme ja ajatuksemme ja käsityksemme, tapamme, ihmisten elämän, ja asettaa heidät taas takaisin oikealle tielle. Ilman Golgatalta tulevaa verensiirtoa meidän uudistuksistamme ei ole mitään hyötyä.

³³Emme me tarvitse YK:ta. Meillä on kyllä YK, mutta mitä siellä tehdäänkään? Jumalan nimeä ei koskaan mainita. Sen sanomista pelätään. Joskus joku pappisporukka kysyi, että emmekö rukoilisi? Siellä sanottiin, että se voisi loukata jotakuta, joka ei usko Jumalaan.

³⁴Voi, herätys on se, mitä me tarvitsemme. Sillä ei ole väliä ketä se loukkaa. Meidän on saarnattava evankeliumia ja tunnustettava väriä voidaksemme työskennellä. Eikö? Minä en antaisi senttiäkään ohjelmasta, joka jättää Jumalan pois olipa kyse sitten YK:sta tai ”neljästä suuresta” tai mistä hyvänsä.

³⁵Ellei tämä kansakunta herää tajuamaan, että me kuolemme ilman Herran Jeesuksen Kristuksen verta, elleivät yksilöt herää ajatukseen, että me olemme kuolemaisillamme… Syy, miksi olemme kuolemaisillamme on, että olemme vailla alkuperäistä, tapaa, lääkettä, parannuskeinoa, jonka Jumala antoi meille Golgatalla.

³⁶Eipä ihme, että mies jo punastuu. Eipä ihmekään, että oikea todellinen saarnaaja katsoo seurakuntaansa ja yrittää johtaa sitä Jumalan valtaistuimen luo, mutta vieraillessaan ihmisten kotona näkeekin heidän polttavan tupakkaa, kertovan toinen toisilleen saastaisia vitsejä, pitävän takapihoilla olutkestejä, kävelevän pitkin katuja, nuorten naisten, ja keski-ikäisten ja jopa mummojen shortseissa. Äiti, vauva toisessa kainalossa kadulla, niin seksikkäästi puettuna, että herättää joka ikisen kadulla kävelevän lestinheittäjän huomion, ja sitten tuo nainen vielä nimittää itseään kristityksi. Sellaisen henkilön tuominen Jumalan läsnäoloon saisi jokaisen todellisen Jumalan miehen punastumaan. Näin.

³⁷Ja koko liittymisemme seurakuntaan parempiin piireihin pääsemiseksi, on tehnyt siitä hölynpölyä. Ja niin oli silloin ja niin on tänäänkin. Viekää meidät takaisin Jumalan tykö, ei millään sivistysruiskeella, ei uskonnon uudistamisella, ei millään ihmistekoisella teologialla, vaan vanhanaikaisella Jumalan alas taivaasta lähettämällä Pyhän Hengen kasteella helluntaikokemuksessa, joka polttaa pois lihallisuuden, ja vaihtaa sen jalokiveen, jonka Jumala tarkoitti olemaan sisällä Jumalan pojassa ja tyttäressä. Vaikka me teemme sen, veljet ja sisaret, meillä silti tulee vielä olemaan leikattuja hiuksia, meikattuja kasvoja, seksikkäiksi laittautuneita naisia ja miehiä, jotka juovat, polttavat ja nimittävät itseänsä kristityiksi, koska he eivät edes sen vertaa ymmärrä, ja heidän sydämessään asuu vielä tuo vanha lihallisuuden siemen. Ja me tarvitsemme seurakunnan suursiivousta pohjakerroksesta puhujanpönttöön. Aamen. Ja näin se on.

³⁸Me todella tarvitsemme tänään joitakin punastuvia profeettoja. Jumala… Joskus ihmiset tulevat rukousjonoon rukoiltavaksi, pyytämään Jumalalta jotakin, niin kuin olisivat menossa ilotaloon (näin on), ja näyttävät aivan joltakin Iisebeliltä. Mitä me tarvitsemme tänään, on kodin suursiivous ja Jumalan profeettojen sydämen lämpiämistä, jotka seisovat puhujanpöntössä ja puhuvat asioista oikeilla nimillä ja sanovat, mikä on oikein ja mikä väärin ja saarnaavat evankeliumia ilman kompromisseja niin, että syntiset lankeavat lattialle ja parkuvat niin kauan, kunnes Jumala lähettää Pyhä Hengen puhdistamaan heidän elämänsä. Aamen. Te kyllä tiedätte, että näin se on. Näin se on.

³⁹Minä saarnasin täällä jokin aika sitten ja sanoin, että jokainen nainen tässä kaupungissa syyllistyy tavalla tai toisella aviorikokseen. Kyllä syyllistyvät. Naiset lähtevät keskikaupungille ja tuskin voi ostaa mekkoa, joka ei näyttäisi siltä, että nainen olisi pursotettu sen sisään. En minä ole täällä… Tämä on minun oma seurakuntani. Minulla on oikeus saarnata sitä, mitä Pyhä Henki käskee minun tehdä. Näin on.

⁴⁰Siis, kuulkaapa. Minä en nyt ole tässä kritisoimassa sinua sisareni. Mutta eikö Pyhä Henki opetakin sinua toisille tavoille? Jos ei, pelkäänpä, että sinä et ole saanut Pyhää Henkeä. Näin on. Pyhä Henki ei ole huutamista. Pyhä Henki ei ole Hengessä tanssimista. Pyhä Henki ei ole kielillä puhumista. Pyhä Henki on vanhurskaus. Jumala, anna meille Jumalan lähettämä vanhurskauden Pyhän Hengen herätys.

⁴¹Etkö sinä huomaa, että kun pukeudut noin ja kävelet kadulla ja miehet katselevat sinua väärällä tavalla, niin tuomiolla… Sinä voit olla puhdas kuin lilja miehesi silmissä, mutta tuomiolla sinä tulet olemaan syyllinen aviorikokseen sen kaverin kanssa, jolle sinä esittelit itseäsi.

⁴²Eipä ihme, että mies punastuu. Ei ihme! Mitähän sellainen tekee Jumalalle, kun Raamattu sanoo alussa, että Jumala katui tehneensä ihmisen. Se sai Hänen sydämensä murheelliseksi katsoessaan, aikana ennen vedenpaisumusta, että Hän oli ollenkaan luonut ihmisen. No, mitä silloin tapahtui? Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret kauniiksi. Se oli luonnotonta. Se oli sekoittumista seksin kautta. Se oli juuri se, mikä ajoi Jumalan lapset pois Eedenin puutarhasta. Se oli juuri se, joka veti Jumalan tuomion tuomaan rauhan maan päälle. Se oli se, mikä sai Hänet tuhoamaan sen. Juuri sama sekoitus naisten ja miesten välillä, joka aiheutti Sodoman ja Gomorran uppoamisen Kuolleenmeren pohjaan.

⁴³Profeetat kertoivat siitä. Herra Jeesus puhui siitä, että ”Niin kuin oli niinä päivinä, niin tulee olemaan ennen Ihmisen Pojan tulemista.” Me katselemme nykyaikaa ja näemme, että seurakunta ei ole ottanut mallia Raamatusta, Ruutista ja Naomista ja Saarasta, noista Raamatussa, vaan se ottaa mallia, seurakunnan naisetkin, Hollywoodista ja perkeleen tylsimyksistä.

⁴⁴Kuinka meidän ihmisemme, jotka nimittävät itseään kristityiksi, käyvät juhlimassa ja saavat tämän pahan miehen tavat, näistä Elvis Presleyn levyistä, tai mikä hänen nimensä nyt on, ovat kaikkein harhaan johdetuimpia, riivaajien vallassa olevia ihmisiä, joista minä olen eläissäni kuullut. Arthur Godfrey ja sen sellaiset… Ja ihmiset kuuntelevat sellaista roskaa radioista ja kieltäytyvät kuuntelemasta saarnattua evankeliumia ja Raamattua. Jumala olkoon teille armollinen. Millaista henkeä meidän keskuudessamme on? Näin se on.

⁴⁵Eipä ihme, jos profeetta punasteli Herran edessä. Hän tiesi, että se oli väärin. Ja hän otti asian ajaakseen oikeudessa ja sanoi Jumalalle: ”Me olemme epävanhurskaita.”

⁴⁶Ja mehän olemme, ystävät, siihen saakka, kunnes olemme palanneet takaisin tuohon verensiirtopisteeseen. Lopettakaa laastarin laittaminen. Lopettakaa voiteleminen jollakin salvalla. Parannusta ei tule, ellei veri ole oikeanlaista.

⁴⁷Siitä syystä ihmisillä on diabetesta. Jos hän saa haavan, se ei ehkä koskaan parane. Miksi? Koska oikeat punasolut on tuhoutuneet.

⁴⁸Ja koko seurakunnasta on tullut diabeetikko. Ja jokainen pikku haava, joka tulee, sen sijaan, että kävelet eteenpäin, sinä alat raapia sitä. Se ei voi parantua. Itsekkyys, ahneus, moraalittomuus, ja kaikki muu, mikä on Jumalan väärintekemisten almanakassa, seurakunta ottaa noita tapoja: miehet juovat, polttavat, kertovat siivottomia vitsejä, naiset leikkaavat tukkansa, meikkaavat, tekevät kaikenlaisia juttuja, pukeutuvat siveettömästi mennessään tapaamaan ihmisiä. Kaikkia näitä asioita on siksi, että ollaan vailla Herran Jeesuksen Kristuksen verta, joka puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Aamen. Tämä voi vaikuttaa kovalta. Varmasti on kovaa, mutta se on totta.

⁴⁹Jos me emme hyppää turvaan Kaikkivaltiaan Jumalan tuomioita, ydinräjähdys tulee yllättämään teidät jonain päivänä ja meidät, joka lähettää joka sielun ikuisuuteen kohtaamaan Jumalaa, joka tulee hyväksymään ainoastaan Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veren. Haluaisin nähdä teidän tulevan veren alle. Minun neuvoni teille on, että panette asiat kuntoon Jumalan kanssa. Neuvoni teille…

⁵⁰Miksi meillä ei ole uskoa? Miksei meillä voi olla suurempaa rauhaa kuin mitä meillä on? Miksi me emme saa itseämme kehittymään kunnollisesti? Koska me laittelemme itseemme liikavarvaslaastareita, me laitamme itseemme tarroja, laitamme teipinpalasia. Me yritämme peitellä sen sijaan, että me sanoisimme, että tarvitsemme verensiirron. Meillä ei ole verta. Meillä ei ole Kristusta. Älä anna pettää itseäsi.

⁵¹Älä anna perkeleen taputtaa sinua olalle ja sanoa: ”No, minähän käyn kokouksissa.”

⁵²Perkele käy myös. Näin on. Varmasti käy. Hän meni Jumalan luo, meni taivaan seurakuntaan. Tuli valtaistuimen eteen Jumalan poikien kanssa. Istui heidän kanssaan ja hänellä oli tapaaminen Jumalan kanssa. Hän sanoi: ”Missä sinä olet ollut?”

⁵³Hän vastasi: ”Kävelin edes ja taas, sinne tänne maan päällä.” Meillähän on ollut tämä.

⁵⁴Siis, perkele käy seurakunnassa. Perkele kuuluu seurakuntaan. Perkele käyttäytyy kuten kristitty. Hän on petkuttaja. Ja jos hän ei käyttäytyisi kuten kristitty ja toimisi kuin seurakunta, hän ei olisi petkuttaja. Ei yksikään ihminen voi olla petkuttaja, jollei hän–ero on kuin mustalla ja valkoisella. Ne ovat toistensa vastakohtia. Mutta hän… Raamattu sanoo, että tullaan olemaan niin lähellä, että se eksyttää valitutkin, jos mahdollista–henki, lopunaikana. Ystävät, nyt se on.

⁵⁵Nyt on Jumalan profeettojen aika, voi, veljet, saarnaajien ympäri maata, jos halutaan sanoa se niin, aika langeta kasvoilleen.

⁵⁶Tietääkseni Amerikassa on 19 miljoonaa baptistiseurakuntaa, tarkoitan, 19 miljoonaa baptistia, 13 miljoonaa metodistia, 11 miljoonaa luterilaista, 10 miljoonaa presbyteeriä, Herra armahda, ajatelkaapa sitä! Ja jatkuvasti pallopelejä ja huvituksia… Ja keskiviikkoiltaisin ja joskus sunnuntai-iltoina jäädään kotiin kuuntelemaan televisiosta ja radiosta iänikuisia letkautuksia ja vitsejä, joita ihmiset imevät Hollywoodista. Teidän sielunne kasvaa sellaisessa roskassa, kun teidän pitäisi ottaa Raamattunne ja mennä ulos jonnekin ja langeta Jumalan eteen polvillenne ja rukoilla teidän maanne syntien edestä.

⁵⁷Ja minä syyllistyn siihen myös teidän kanssanne. Minä olen tehnyt päätökseni. Jumalan armon avulla, jos Jumala antaa minulle voimia tehdä sen, olen päättänyt sinnitellä kohti korkean kutsumukseni päämäärää Jeesuksessa Kristuksessa, kunnes kuolema vapauttaa minut. Ole Jumala minun apuni siinä! ”Auta minua,” on rukoukseni, nähtyäni niitä töitä ja asioita, joita olen nähnyt, ja tekin olette nähneet ja jälkeenjääneisyyden ja hengellisen anemian.

⁵⁸Ja tämä tabernaakkeli, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa, Jumala on kohottanut kansakunnan eteen tämän pienen kadunkulmassa kököttävän betoniharkkotalon. Näin on.

⁵⁹Ajatelkaapa Daavidia, kun hän eräänä iltana sanoi: ”Tässä minä asun seetripuisessa talossa ja minun Jumalani arkki asuu teltassa.” Hän sanoi: ”Minäpä rakennan Hänelle talon.”

⁶⁰Profeetta Naatan sanoi: ”Tee vain kaikki, mitä on sydämelläsi, sillä Jumala on kanssasi.”

⁶¹Sinä iltana Jumala ilmestyi Naatanille ja sanoi: ”Daa–… Mene ja sano Daavidille: ”Mikä sinä olit Daavid?” Olit… Minä otin sinut laitumelta, lammasten jäljestä, ja tein sinulle suuren nimen, kansakuntien suurimpien nimien vertaisen.”

⁶²Ketkä istuivatkaan tässä tabernaakkelissa? Piskuinen, rantaan ajautunut, poispotkittujen porukka, Eight [8. kadun] – ja Penn Streetin kulmassa, niin että Jeffersonville tuskin edes tiesi, missä se sijaitsi ja ihmiset kävivät täällä. Ja nykyään, Jumala armossaan on poiminut sinut ja tehnyt sinusta suuren kansan. Bombay [nyk: Mumbai.] tietää, missä tämä tabernaakkeli sijaitsee. Delhi, Intiassa, ja kaikki nämä muutkin kansakunnat, Afrikka tietää missä tämä paikka on. Intia, Saksa, Englanti, Suomi, Ruotsi, Eurooppa, Aasia, kaikki ne tuntevat teidät. Kaukana Thaimaan saarilla ja kaukana siellä ihmiset tietävät kaiken siitä. Ja Jumala on tehnyt meistä esimerkin ihmisille. Ja ajatella, kun Jumala on tehnyt tämän, me käännymme ympäri ja hömpöttelemme maailman asioissa ja tulemme hengellisesti aivan aneemisiksi. Kuitenkin meidän tulisi olla majakoita mäellä, kynttilöitä joita ei panna piiloon. Oi, Jumala! Minä olen aivan yhtä syyllinen kuin te muutkin.

⁶³Se, mitä minä tarkoitan, minä haluan–haluan, on vanhanaikainen Jumalan lähettämä katumus [parannuksenteko] ja kutsu palata takaisin Jumalan tykö, että kun miehet ja naiset tulevat sisään tuosta ovesta kainalosauvoilla, he kävelevät ulos ilman niitä. Kun sokeita talutetaan sisään ovesta, he kävelevät näkevinä pois. Ja kun kuurot tulevat kuuroina, he lähtevät kuulevina. Kun syntiset tulevat mustina ja synnin tahraamina, he lähtevät pois Karitsan veressä pestyinä. Emmekö me voisi tehdä niin? Jumala kutsui Israelin ja teki siitä esimerkin. Jumala kutsui meidät ja teki meistä esimerkin, mutta me olemme pettäneet Jumalan, ja se saa meidät punastumaan Jumalan läsnäolossa.

⁶⁴Ajatelkaapa niitä asioita, joita Hän on tehnyt hyväksemme! Kuinka Hän on nostanut meidät lammaslaitumelta! Kuinka Hän on tehnyt meidät tunnetuksi kaikkialla maailmassa! Miten Hän onkaan tehnyt meille suuria asioita! Ja silti me vain hömpöttelemme ja kuljemme seurustelemassa ihmisten kanssa ja huvittelemme, emmekä tunnu olevan oikein tosissamme. Me emme enää rukoile, eivätkä asiat vain oikein mene kohdalleen. Ja me järjestämme joitain pikku projekteja, liikavarvaslaastareita, lievittämään kipua. Kipu ei lievity ennen kuin sinä saat hyvää täyteläistä verta, joka parantaa itse asian. Juuri!

⁶⁵Sinä voit leikata vanhan liikavarpaan pois ja saatte diabeteksen ja se vie teiltä koko jalan. Älkää yrittäkö sivuuttaa tätä ja ohittaa tätä, ja panna tämän päälle liikavarvaslaastaria.

⁶⁶Se, mitä meidän pitää tehdä, on mennä oikopäätä Jumalan eteen ja sanoa: ”Jumala, minulla on anemia ja minä tarvitsen Sinun vertasi puhdistamaan minut kaikesta synnistä.” Se on minun rukoukseni. Uskon, että sinunkin.

⁶⁷Ajatelkaapa näitä asioita ystävät. Jonakin päivänä–se voi yhtä hyvin tapahtua ennen kuin aamu valkenee kuin viidenkymmenen vuoden päästä tästä päivästä. Vain yksi noista ohjuksista [sananmukaisesti: rakettipommi], koboltti-, tai vetypommeista voi… Koko kansakunta on hälytystilassa.

⁶⁸Te varmasti näitte sen lehdessä tässä eräänä päivänä, kun Pentagonia vaadittiin vastaamaan [kysymykseen] lentävistä lautasista. Kyse ei ole mistään sadusta. Kyse ei ole mistään mielikuvituksen tuotoksesta. Se on todellista. Kyse on tiedustelusta. Ne lensivät taistelumuodostelmassa. Ne voivat pysähtyä. Ne voivat lähteä liikkeelle. Ne voivat pysähtyä. Ne voivat puhua. Kyseessä on äly. Se kyllä tiedetään. Ihmiset nauravat, sanovat: ”Lentäviä lautasiako?” ja tekevät siitä pilaa.

⁶⁹Mutta tiedättekö mitä minä ajattelen? Jeesus sanoi, että ennen kuin Hän palaa, ylhäällä taivaalla tullaan näkemään merkkejä. Oletteko panneet tämän merkille? Ennen kuin Hän tuhosi Sodoman ja Gomorran ihmisten seksijuttujen takia, Hän lähetti enkeleitä tutkimaan asiaa. Enkeleitä on tullut maan päälle nyt viimeisinä vuosina. Heitä on nähty ihmisten keskuudessa, tarkoitan aivan rehellisten verellä pestyjen ihmisten, jotka ovat siitä tietoisia. He ovat pysyneet kannassaan ja heistä on otettu kuvia. Enkeliolentoja on käynyt vierailulla ja vieden sanan Isälle, että syntiä on kasaantunut niin paljon, että tähdet tuskin pystyvät loistamaan. Kuu, koko maapallo hoipertelee kuin yöllä kotiin palaava juopunut. Näin.

⁷⁰Kristittyjen keskuudessa on syntiä, valittujen keskuudessa! He ovat myyneet esikoisoikeutensa suosion takia. Sananpalvelija on vaihtanut evankeliumin illanviettoihin. Hän on vaihtanut vanhanaikaisen verellä pestyn evankeliumin ihmisten väliseen älyköintiin, järjen saarnaamiseen, seurapiirikeskusteluun ja hän väärinkäyttää evankeliumia. Monet ovat lähteneet kentälle saarnaamaan, ja käyttäneet evankeliumia henkilökohtaisen hyödyn saamiseen, rikastuakseen. Monilla on isoja maatiloja, autoja ja juttuja, joita he eivät olisi ikinä saaneet, henkilökohtaista hyötyä. Eivät kaikki; olen kiitollinen, että jäännös on vielä jäljellä.

⁷¹Esran aikana, kun Esra alkoi itkeä, ja kuuluttaa ja nuhdella synnistä, tiedättekö mitä tapahtui? Kaikki valitut, jotka luottivat Jumalaan, kokoontuivat hänen ympärilleen.

⁷²Se, mitä me tänään tarvitsemme, on naisia ja miehiä… Te saarnaajat saarnatkaa, noissa seurakunnissa–sanokaa synti synniksi ja nuhdelkaa siitä. Todellinen Jumalan kansa tulee kerääntymään teidän ympärillenne ja pysymään teidän kanssanne. Näin on. On aika huutaa, ja sanoa mikä on mitäkin, erottaa oikea väärästä. Jumala suo meille, että meillä olisi rohkeutta tehdä se.

⁷³Ajatelkaapa, mitä voi tapahtua. Niin kuin minä sanoin teille, uskoakseni tänä aamuna, tai kuulin jonkun sanovan, että… joku näistä tarkkailijoista, jotka seuraavat; minä unohdin sen, miksi sitä nimitetään, se pommi, tai ne tulevat lentokoneet… Vähän aikaa sitten oli jokin ohjelma, joka tuli jotakin kautta, että isoja laivueita oli kutsuttu koolle, kolmensadan suihkupommikoneen, atomipommit mukanaan ja vetypommit riippumassa niiden alla.

⁷⁴Vähän aikaa sitten, Shreveportin isolla lentoasemalla, joku pojista tuli kääntymykseen siellä veli Jackin kokouksissa. Hän sanoi: ”Meillä todella on atomipommeja telineissämme.”

Minä sanoin: ”Ettekö te… ?”

⁷⁵Tarkoitan, ”Lentokoneissamme ja me käymme ilmassa ja harjoittelemme niiden kanssa päivittäin.”

Minä sanoin: ”Ettekö te pelkää?”

⁷⁶Hän sanoi: ”Meillä ei ole niissä sytyttimiä. Mutta me olemme sen verran hälytystilassa, että minuutissa, 60 sekunnissa, me saamme niihin sytyttimet. Ja lähdemme ja tankattuna ja valmiina niillä voi lentää Englantiin, välittömästi.

⁷⁷Ja valtameriin rakennetaan isoja lentokonesuojia, kaikkialle. Ja Venäjälle sanotaan: ”Pudottakaapa yksikin pommi! Pudottakaapa yksikin pommi YK:n tai jonnekin sinne, ja katsokaa, mitä tapahtuu!”

⁷⁸Mitä sitten tuleman pitää? Seuraa hyökkäys Venäjälle. Ja jos niin tapahtuu, ja aletaan pudotella noita atomi- ja vetypommeja, siitä seuraa ketjureaktio, joka tulee polttamaan koko maapallon karrelle, aivan sulaksi. Se ei olisi Kirjoitusten kanssa ristiriidassa hitustakaan. ”Ja maa tulee palamaan ja taivas myös.” Maapallon atomit palavat.

⁷⁹Me elämme vaarallista aikaa. Me elämme ajassa, jolloin maailman ihmiset pelkäävät kuollakseen. Suuret miehet–he pelkäävät sitä, että kuka räjäyttää ensimmäisen pommin. Ensimmäinen pommi, joka räjähtää, niin siitä se koko ralli lähtee liikkeelle.

⁸⁰Sen pitäisi olla kristitylle maailman onnellisinta aikaa. Ajat tulevat muuttumaan. Vanhoista tulee nuoria. Voi tavaton! Kuolema pakenee pois. Sairautta ei enää ole. Ei enää rukouskokouksia sairaitten puolesta. Ei enää rukouskokouksia kadotettujen puolesta. Vaan, Jumala tulee ottamaan valitut maailman neljästä tuulesta, ja kokoaa heidät omien siipiensä suojaan, ja me elämme ja hallitsemme Hänen kanssaan ikuisesti Hänen taivaassaan.

⁸¹Voi, veli, sisar, ystäväni, tänä iltana, jos sinä et ole vielä valmistautunut, valmistaudu tällä hetkellä. Minä esitän sinulle kutsun tulla Kristuksen Jeesuksen luo, tänä iltana ja ottamaan vastaan. Sinä, joka olet ollut erilläsi, tiedät, että et ole siinä suhteessa Jumalaan, jossa sinun pitäisi olla. Minä kehotan sinua tulemaan alttarille kanssani. Minä kehotan jokaista teitä tulemaan tänne, ei ainoastaan lausumaan, vaan pysymään täällä siihen asti, kunnes Jumala on puhdistanut sinun sielusi kaikesta, mikä ei ole Hänen kaltaistaan niin, että sinä voit lähteä täältä pois uutena ihmisenä. Ei liikavarvaslaastari päällä, vaan lähdet pois verensiirron saaneena, joka puhdistaa sinun veresi ja antaa sinulle uuden elämän ja uuden toivon. Lähdet ulos Pyhän Hengen kasteen saaneena. Lähdet pois, et huutaen; et tanssien, ei kovin… nuo asiat ovat kyllä okei. Ne kyllä kuuluvat seurakuntaan. Ne kaikki kuuluvat kyllä Raamattuun. Mutta se, mistä minä puhun, on Pyhä Henki, Jumalan rakkaus.

⁸²Eräs nuori mies jutteli kanssani tässä yhtenä päivänä. Hänen äitinsä, oikein hyvä nainen, olen tuntenut tuon naisen, tavannut hänet kerran tai kaksi. Ja hän sanoi: ”Voi rakas” siis pojalleen, ”tulehan tänne, haluan että katsot tätä. Minulla on öljyä kädessäni.” No, onhan minullakin. Silloin, kun minä hikoilen. Siis, hän sanoi: ”Minulla on öljyä kädessäni.” Hän sanoi: ”Mitä mieltä olet siitä?”

⁸³Ja tuo poika katsoi äitiänsä ja sanoi: ”Äiti, minä haluan kysyä sinulta jotakin.” Äiti halusi pojan rukoilevan, halusi hänen rukoilevan, että hän saisi vaeltaa lähempänä Jumalaa. Poika sanoi: ”Kun tuo öljy tuli sinun käteesi, ottiko se pois kaiken sinun syyllisyytesi? Tuliko siitä sellainen ihana kokemus Jumalan kanssa, kun tuo öljy… ”

”Ei.”

Poika sanoi: ”Silloin minä antaisin sen olla.”

⁸⁴Voi, maailma, uskonnollinen maailma, helluntaikansa, kaipaa mahtavuuksia. Maailma, niin kutsuttu oppinut maailma, kirkkokunnallinen maailma, odottaa jotakin suurenmoista ratkaisua, joka voisi parantaa sen kirkkokunnan ja tuoda sille lisää jäseniä, miljoona lisää, tiedättehän te.

⁸⁵ Ja kansakunnat odottavat jonkinlaisia poliisivoimia, joka voi saada koko maailman polvilleen ja tuoda vanhurskauden tullessaan.

⁸⁶Veli, se ei tule helluntailaisfantasioiden kautta. Eikä se tule protestanttisten organisaatioiden kautta tai katolisen hierarkian-. Eikä se tule Pentagonien tai uusien lehtien kääntämisellä. Se tulee Jeesukselle Kristukselle antautuneen elämän kautta, Pyhän Hengen kasteen kautta. Jos siitä puuttuu jotakin, mennään vikaan.

Rukoillaan.

⁸⁷Minä pyydän sinua, sisar, tulemaan urkujen ääreen, pianon, tällä kerralla. Kun me olemme rukouksessa, kun jokainen ihminen on painanut päänsä, ja jokainen ihminen on rukouksessa. Haluaisin tietää, juuri nyt, haluaisittekohan te testata oman henkenne suhteessa Jumalan Sanaan. Oletteko oikeassa suhteessa?

⁸⁸Kokouksen jälkeen, kuten sanoin teille–minun anoppini makaa tuolla, kuolemaisillaan. Minun täytyy tavata hänet. Hän on kuolemaisillaan. Muitakin ystäviä, jotka tunnen täällä, joiden luona olen käynyt, jotka ovat olleet lähellä kuolemaa, ihmiset, jotka ovat istuneet täällä seurakunnassa… Voi veli, sisar, sinä päädyt sinne myös. Sinunkin on tultava sinne.

⁸⁹ Sinä sanot: ”No joo, minä–minä kyllä tiedän sen veli Branham, minä aion järjestää asian jonain päivänä.” Mutta ehkä tuota ”jotakin päivää” ei koskaan tule sinulle. Tämä saattaa olla se ainoa päivä.

⁹⁰Miten vähän tuo mies tiesikään, joka oli tulossa Kaliforniasta ja menossa Michiganiin, tässä eräänä päivänä, pikku vaimonsa kanssa täällä, autolla; hän oli pick-upissa menossa uuteen kotiinsa. Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle laivastosta. Tiesikö hän tuona aamuna, kun hän lähti, ehkä huvivenesatamasta, että hänen vaimonsa ja lapsensa tulisivat olemaan ruumiita muutaman hetken päästä. Mutta juuri siellä Henryvillen pohjoispuolella heidän autonsa ajoi kolarin bussin kanssa ja kuljettaja sai ajoneuvonsa melkein linkkuun, ja se tappoi naisen ja pikkutytön. Minä uskon, että heidän sielunsa suhde Jumalaan oli kunnossa.

⁹¹Joitain viikkoja sitten, kun veli Wood ja minä kävimme lentokoneen luona, joka oli pudonnut tuon talon taakse, ja katselimme, miten kahdeksan miehen ruumiit vedettiin sieltä, kun päitä ja käsiä oli joka paikassa, ruumiita poimittiin ja sisälmyksiä valui yhden miehen ruumista, hyvän miehen, ehkä, hän oli kuuluisa mies Chicagosta. Kun tuo mies nousi koneeseen sinä aamuna, niin mietin sitä iltaa, kun hän kävi kokouksessa, mahtoikohan hänellä olla hyvät mielessä. Tekiköhän paimen alttarikutsun? Nuhtelikohan hän synnistä, niin että tuolla miehellä oli mahdollisuus? Vai lähtiköhän hän kuin eläin? Olikohan tuo mies Jumalan poika, Jumalan silmissä?

⁹²Ajatelkaapa näitä asioita, ystävät. Ne ovat tärkeitä. Ne eivät ole vain tärkeitä, ne ovat kaikkein tärkeimpiä sinulle tällä hetkellä. Tällä hetkellä sinä teet päätöksesi. Tällä hetkellä sinä teet päätöksesi tämän elämän suhteen, elämästä tästä eteenpäin. Tee se, kun me rukoilemme.

⁹³Taivaallinen Isä, niin kuin me luemme Raamatusta, mitä Sinä olet sanonut synnistä, ja niistä, jotka sitä tekevät eivätkä tunnusta. Se tarkoittaa sitä, että kuolee tuntematta Jumalaa. Me tiedämme sen toisten kokemusten perusteella, kun olemme nähneet heidän lähtevän. Noiden, jotka aikoivat, noiden, jotka lykkäsivät asiaa liian kauan. Jumala, noiden, jotka kyllä tunnustivat mutta joilla ei ollut sitä, mitä he sanoivat omistavansa. Noiden, jotka käyttäytyivät kuten kristitty eivätkä he silti olleet kristittyjä. Heidän elämänsä osoitti sen ja heidän kuolemansa toi sen julki.

⁹⁴Nyt, Isä, minä rukoilen, että Sinä puhuisit jokaiselle sydämelle täällä tänä iltana. Ja minä itse, Herra, olen ollut hidas, sillä on ollut monia asioita, joita minä olisin voinut tehdä, mutta en ole tehnyt; minä tunnustan vääryyteni. Minä tunnustan tämän kansan vääryydet. Minä tunnustan tämän kansakunnan vääryydet. Minä pyydän Sinulta armoa, Herra. Minulla on kasvatettavana kolme pientä lasta. Ja me elämme täällä polttopisteessä eikä ryntäilyyn ei ole syytä. Jumala, minä haluan panna asiani kuntoon sinun kanssasi.

⁹⁵Jonain päivänä, jos atomipommi ei tavoita meitä, auto-onnettomuus tavoittaa. Jos kolari ei tavoita meitä, jokin sairaus tavoittaa. Jonkun täytyy tavoittaa meidät. Mutta me olemme niin iloisia tietäessämme, että on olemassa pakotie. ”Herran nimi on torni ja vanhurskas rientää sinne ja saa turvan.” Jumala, nähköön minun syntinen ystäväni, poika, tyttö, nainen tai mies tänä iltana tuon avoimen oven, mahdollisuuden ja rientäköön Kristuksen tykö tällä hetkellä.

⁹⁶Nyt, kun päämme on painettuna, onko täällä ketään tai … tiedän, että täällä on joitakuita, jotka haluavat sanoa Jumalan puoleen kohotetuin käsin: ”Minä häpeän elämääni, Ja minä–minä haluan tunnustaa Jumalan edessä vääryyteni ja pyytää armoa.” Nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen. Jumala sinua siunatkoon, Jumala siunatkoon sinua. Teitä on siellä monia, monia. Kyllä. Myös täällä teitä on monia, jotka… Jumala teitä siunatkoon.

⁹⁷Monet teistä täällä, jotka ovat tunnustaneet kristinuskoa jo pitkän aikaa ja tiedätte, että olette epäonnistuneet pysymään Jumalan ruodussa. Tiedätte, että te harrastatte juuri nyt asioita, joita teidän ei pitäisi tehdä. Ja te teette, tunnustamatta niitä, kellutte vain vapaasti virran mukana ja katselette mitä tahansa ohjelmia, joita teidän ei pitäisi. Katselette lehtiä, ja luette kirjallisuutta, jota teidän ei pitäisi. Se ei ole kristityksi tulemista. Kuuntelette alhaisia vitsejä–alhaisia ja saastaisia ja rivoja, mitä teidän ei pitäisi tehdä–molemmat, miehet sekä naiset. Te tiedätte ne paikat, joissa te olisitte voineet puhua, mutta ette tehneet sitä; ja te olette syyllisiä, ehkä laiminlyönnin syntiin.

⁹⁸Voisittekohan te nostaa kätenne Kristuksen puoleen tänä iltana saadaksenne armon ja saadaksenne anteeksi. Nostaisitteko kätenne. Jumala sinua siunatkoon, nuori nainen–samaan aikaan, kun tuo nainen kävelee tullakseen alttarille tunnustamaan omansa… Nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen. Jumala siunatkoon sinua. Oikein, herra. Oikein. Jumala sinua siunatkoon. Nostakaa kätenne. Te tiedätte tehneenne väärin.

⁹⁹Mahtaakohan sinulla olla rohkeutta tänä iltana kohdata minut täällä alttarilla. Polvistutaan yhdessä tänne ja sanotaan: ”Herra, ole meille kaikille armollinen. Me tarvitsemme sinua.” Jumala siunatkoon sinua, rouva.

¹⁰⁰Mitä onkaan nähdä näiden nuorten naisten tulevan itkien, elämä edessään! He ovat tienristeyksessä. He ovat olosuhteiden uhreja. Miten niin? Ymmärrättekö te, vanhat miehet, sen että meidän pojillamme on kymmenkertaiset kiusaukset verrattuna siihen, kun me olimme poikia? Sisar, tajuatko sinä, että sinun tyttärelläsi on kymmenkertaiset kiusaukset verrattuna siihen, kun sinä olit nuori? Mitä hänen tyttärellään mahtaakaan olla? Katsokaa asioita, kuvia noista asioista, joita perkele maalailee.

¹⁰¹Voi, kuinka meidän pitäisikään rukoilla! Meidän on palattava takaisin. Veli, tajuatko, että me emme rukoile puoliakaan siitä, mitä meidän isämme tekivät? Paimen, tiedätkö sinä, että me emme käytä aikaamme polvillamme niin paljon kuin meidän paimenemme tekivät? Naiset, tiedättekö, ettette te neuvo tytärtänne, ja rukoile iltaisin hänen kanssaan, niin kuin teidän äitinne teki teille? Mitä te siihen sanotte? Kuka on syyllinen? Me olemme syyllisiä. Sitä ei voi kiertää. Me olemme syyllisiä.

¹⁰²Minä olen syyllinen. Olen syyllinen siihen, etten tee Jumalan työtä niin kuin pitäisi. Minä tunnustan sen, että teen väärin. Minä pyydän Jumalaa olemaan minulle armollinen. Minä katselen ja näen ne mahdollisuudet, jotka olen menettänyt joidenkin mitättömien juttujen takia–pienten, vanhojen vajavaisten asioiden, jotka eivät merkitse mitään. Minä häpeän itseäni, evankeliumin palvelijana, teidän edessänne. Minä kadun Jumalan edessä ja pyydän Jumalaa antamaan minulle anteeksi, että olen hidastellut Jumalan työssä. Jumalan armosta, ja Jumalan avulla, minä–minä en kuuntele, mitä… Jokainen yrittää käskeä sinua tekemään jotakin. Ihmisillä on jokin ohjelma. Heillä on sinulle jokin tehtävä. Hölynpölyä. Minä tunnen Jumalan ohjelman. Se on kirjoitettu tänne Raamattuun. Minä häpeän itseäni evankeliumin saarnaajana. Miljoona sielua voitettuna, vaikka niitä pitäisi olla kymmenen miljoonaa. Olen paljon jäljessä siitä.

¹⁰³Entä sinä? Kuinka monta sielua sinä olet voittanut siitä asti, kun olet ollut Kristuksessa? Kristillisyys leviää vain ihmiseltä toiselle. Kuinka monta sielua sinä olet voittanut siitä lähtien, kun olet ollut kristitty? Jos sinä et voita sieluja, sinä olet syyllinen, olet hedelmätön, sinä olet tuottanut häpeää seurakunnalle ja evankeliumille. Kuinka monta ihmistä sinä toit keskiviikon rukouskokoukseen? Jos sinä et tee sitä, sinun pitäisi hävetä itseäsi Kristuksen edessä. Olet syyllinen ja sinun paikkasi on alttarilla. Minä kehotan sinua tulemaan kanssani katumaan. [Veli Branham pitää paussin.]

¹⁰⁴Painaisitteko päänne ja pitäisitte painuksissa hetken, kun minä tunnen oman syyllisyyteni ja haluaisin tehdä parannuksen. [Veli Branham lähtee puhujanpöntöstä ja polvistuu alttarin ääreen.]

¹⁰⁵Taivaallinen Isämme. Minä kumarrun tälle alttarille ja pyydän käytökselleni anteeksiantoa. Pyydän anteeksiantoa niiden synneille, jotka ovat alttarin ympärillä. Minä pyydän anteeksiantoa tälle seurakunnalle, ruumiille–uskovaisten kansalliselle ja kansainväliselle ruumiille. Pyydän armoa meille, koska olemme hidastelleet niin kovasti Valtakunnan asioissa. Minä pyydän, että antaisit anteeksi meidän syntimme ja ottaisit pois meidän–meidän–meidän rikkomuksemme. Ja anna anteeksi, että olemme olleet niin tyhmiä–ihmisten tyhmyys. Kuinka vaillinaisia meistä onkaan tullut! Kuinka olemmekaan harjoittaneet ruumistamme! Miten olemmekaan tehneet asioita, joita meidän ei olisi pitänyt tehdä! Me olemme tehneet syntiä Sinun edessäsi.

¹⁰⁶Ja tässä sunnuntai-illan kokouksessa, Isä, kun näemme, kuinka Raamatun profeetta punastuu, me punastumme tänä iltana. Minä punastun Sinun edessäsi, tämän kansan syntien tähden. Tämä kansa, kansakuntani, minun kansani, häpeän heitä, Herra, nähdessäni nuorten naistemme kävelevän kaduilla ja käyttäytyvän niin kuin käyttäytyvät, nähdessäni prostituution, nuorten miesten elävän–kaikenlaista elämää, nähdessäni ihmisten jäävän kotiin, pois seurakunnasta, ja lukevan lehtiä, joita ei pitäisi, katselevan sensuroimattomia ohjelmia, kuuntelevan Hollywoodin saastaisia vitsejä, kuuntelevan vanhaa paholaisen boogie-woogie-musiikkia, jonka ovat hautoneet miehet, joilla on huono maine ja saastunut omatunto ja joita perkele inspiroi jatkamaan eteenpäin!

¹⁰⁷Oi, Jumala! Minä häpeän itseäni, etten ole nuhdellut niin kuin olisi pitänyt. Oi, Jumala, ota minun syyllisyyteni pois. Minä pyydän Sinua tekemään sen. Minä pyydän Sinua antamaan anteeksi näille ihmisille, jotka ovat täällä, ensin, meille kaikille. Auta meitä nousemaan tältä alttarilta uusina miehinä ja naisina. Auta meitä lähtemään täältä niin kuin kristittyjen tulee.

¹⁰⁸Auta meitä jättämään jokainen taakka ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, että me juoksisimme kestävinä edessämme olevassa kilpailussa, ei katsoen televisiota, ei katsellen maailman asioihin, vaan katsoen ”uskomme alkajaan ja täyttäjään, Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka ristin häpeästä välittämättä kantoi sen meidän puolestamme ja kärsi portin ulkopuolella pyhittääkseen kansan verellään.”

¹⁰⁹ Puhdista meidät kaikesta vääryydestä ja ota meidät lapsiksesi tänä iltana, ja ota meidät vastaan tämän katuvan rukouksen kautta ja anna meille, Herra, rauha ja ilo. Ja tänä iltana–mennessämme vuoteisiimme ja muistellessamme tämän illan kokousta, ajatelkaamme maailman tilaa, jonka Raamattu on osoittanut meille. Ja kun me ajattelemme sitä, iskekööt häpeä kasvoihimme, ja tuo Sinä rauha ja ilo jokaiseen sydämeen. Me kadumme, Herra, Sinun edessäsi, tällä alttarilla.

¹¹⁰Jumala, auta minua, kun olen murtautumassa nyt ulos, uskon kautta, ja rukoillen, että Sinun tahtosi olisi, että moni, monet sadat ihmiset, tulisivat voitetuiksi Sinulle. Ja auta minua uskomaan ja olemaan rohkea, kun lähden eteenpäin niin, etten katso keneenkään muuhun kuin Sinuun, uskomme alkajaan ja täyttäjään. Jumala, suo se.

¹¹¹Anna anteeksi kaikille tämän seurakunnan diakoneille. Anna anteeksi paimenelle. Anna anteeksi maallikkojäsenille, Herra. Anna meille kaikille meidän syntimme anteeksi. Anna meille anteeksi, Herra. Anna anteeksi kaikille muukalaisille porteissamme. Ja suo meidän tuntea Pyhän Hengen vaikutus elämässämme, koska me olemme nöyrinä edessäsi, tänä iltana katuen koko sydämestämme, että Sinä ottaisit meidät vastaan ja tekisit meistä nöyriä, hiljaisia, pyhitettyjä, nöyrän kansan Sinun käyttöösi. Suo tämä siunaus alttarilla, jonka ääressä me olemme. Suo se. Me painamme päämme ja sydämemme edessäsi. Me pyydämme tätä Sinun Poikasi Herran Jeesuksen nimessä. Aamen ja aamen.

Olen Sinun, oi, Herra. Olen kuullut äänesi
ja se osoitti minulle rakkautesi.
Kuinka kaipaankaan nousta uskon käsivarsille,
ja tulla vedetyksi lähemmäksi Sinua.

Vedä minut lähemmäksi, lähemmäksi, rakas Herra,
ristiä, jolla Sinä kuolit.
Vedä minut lähemmäksi, lähemmäksi, lähemmäksi, siunattu Herra,
siunattua verta valuvaa kylkeäsi!

¹¹²Pitkin alttaria, tänä iltana, veljieni keskellä, jotka ovat täällä alttarilla, olen iloinen kun näen, tänä iltana, lähes yhtä monta miestä kuin naista. Yleensä naiset kykenevät murtumaan–heidän sydämensä, heissä on jotakin, jota voi koskettaa helpommin, koska he ovat naisellisia. Ja he ovat–he ovat leidejä, ja heitä kykenee joskus koskettamaan. Mutta, olen niin iloinen nähdessäni, että Pyhä Henki voi koskettaa myös miehiä, ja saada heidät alttarille.

¹¹³Minä pohdin tässä, että kuinkahan moni teistä täällä alttarilla, jotka olette polvistuneena, tuntevat, että te olette vihkiytyneet Jumalalle, että te lähdette täältä tänä iltana, elämään parempaa elämää, Jumalan armon avulla, ja että tulette tekemään enemmän Jumalan valtakunnan hyväksi, ja Hänen puolestaan. Nostaisitteko kätenne Kristuksen puoleen, jos te olette tässä alttarilla, sanoisitteko: ”Minä uskon, että olen tehnyt parannuksen.” Siunatkoon Jumala teitä.

¹¹⁴Kuinka moni teistä, siellä takana, tuntee, että te olette tehneet parannuksen siellä tuolillanne; tunnette, että haluatte pystyä parempaan? Jumala teitä siunatkoon.

Nousisimmeko seisomaan.

¹¹⁵Ja te, täällä alttarilla, katsoisitteko vähän tähän suuntaan. Te täällä alttarilla, nostaisitteko kätenne, sillä puolella, joiden kaipuu, rukouksessa, on, että saisitte jatkaa eteenpäin. Nostaisitteko kätenne yleisössä olevien puoleen. Selvä. Nostakaa te siellä takana nyt, tänne alttarille päin, jotka toivotte heidän rukoilevan puolestanne, myös. Että me… Jumala auttaa meitä siinä. Siunatkoon Herra Jeesus meitä.

Nyt, älkää unohtako sunnuntain kokousta.

¹¹⁶Olisiko sinulla sana sanottavana, veli Neville? [Veli Neville juttelee veli Branhamin kanssa.] Tiistai ja keskiviikkoiltana… missä se tilaisuus on? [Veli Neville vastaa.] 1628 West Market, tänä tulevana tiistaina ja keskiviikkoiltana.

¹¹⁷Ja sitten lauantaina ja sunnuntaina tulemme olemaan Madisonvillessä, Kentuckyssa, siellä auditoriossa. Ja sitten me jatkamme pohjoiseen, New Yorkiin.

¹¹⁸Syy siihen, että me päästämme teidät pois näin aikaisin on, että minun anoppini on kovin sairas ja minulle soitettiin. Nyt…

¹¹⁹Onko sinulla jokin sana sanottavana, veli Neville? [Veli Neville sanoo: ”Ei.”] Ei mitään.

¹²⁰Painaisimmeko päämme hetkeksi, kun rukoilemme. Selvä. Hiljaisesti nyt:

Herra olkoon teidän kanssanne siihen asti, kunnes tapaamme taas!

56-0916 AZUSAKADUN RIEMUJUHLA (Azusa Jubilee), Los Angeles, California, USA, 12. 7. 1956

FIN

56-0916 AZUSAKADUN RIEMUJUHLA
(Azusa Jubilee)
Los Angeles, California, USA, 12. 7. 1956

¹Kiitos, veli…?… Kiitos oikein paljon…?…. Kiitos oikein…?…

Suurkiitos. On todellinen ilo ja kunnia olla täällä ihanassa Angelus-temppelissä tänä iltapäivänä täällä Azusakadulla, Pyhän Hengen vuodatuksen juhlassa. Näen todella monien kokoontuneen tänne yhä kilvoitellakseen sen uskon puolesta, joka kerran annettiin pyhille. Ja me luotamme siihen, että tämän tulevan viikon suurenmoisten hetkien aikana, kun monet voidellut puhujat tulevat puhumaan, että Jumala tulee tekemään meille monin verroin sen, että Hän tulee olemaan läsnä jokaisessa kokouksessa. Ja minä luotan siihen, että tästä kokoontumisesta tulee vanhanaikainen helluntaikokous, joka pyyhkäisee yli maailman ennen Herran Jeesuksen tuloa.

²Ja nyt, minä tiedän, että on kuuma, ja me menemme heti suoraan Sanaan, ja luemme Luukkaan evankeliumista, 4:stä luvusta, 14. jakeesta alkaen näin:

Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:

”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen…

Ja antakoon Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

³Mikä ilo ja kunnia olla täällä Los Angelesissa tänään, tietoisena siitä, että monia vuosia sitten, kun espanjalaiset purjehtivat pitkin tätä länsirannikkoa, ja löysivät tämän ihanan paikan täällä, että tämä… Vähänpä he tiesivät siitä, että tämä suuri kaupunki tulisi olemaan jonakin päivänä tässä.

Ja sitten, olla tänään täällä Angelus-temppelissä, joka on huomattava, täyden evankeliumin ajanjakson muistomerkki, ja olla juhlistamassa sitä suurta Pyhän Hengen vuodatusta Azusakadulla, 50 vuotta sitten… minä katselin tästä paperista ja näin kuvan vanhasta Azusakadun evankelioimistilaisuudesta. Ja aivan siinä alla, oli kuva tästä kauniista Angelus-temppelistä, joka on… aika pitkän matkan seurakunta on tullut siitä päivästä alkaen tähän asti, vanhasta kunnon herätyksestä tähän paikkaan.

⁴Ja, kun ajatellaan yhdistyksen valinneen ihanan paikan pitääkseen tämän tilaisuuden, koska tämä temppeli seisoo tänään muistomerkkinä eräästä pikkuäidistä, joka tunsi sydämessään, että Jeesus Kristus elää ja hallitsee yhä – rouva McPhersonista. Hän nukkuu metsässä nurmen alla tänään – hänen ruumiinsa, mutta hänen jalo sydämensä lepää rauhassa Jumalan kanssa; ja on jättänyt taakseen eroamiset, ja jäljet ajan hiekassa.

Olla täällä temppelissä veli McPhersonin, hänen poikansa kanssa, ja veli Teefordin ja monen muun henkilökunnasta, ja työntekijöiden, ja nähdä tämän suuren veljeskokouksen jäseniä maan joka kolkalta ottaakseen osaa tähän suureen kampanjaan… Olen kiitollinen saadessani mahdollisuuden puhua juuri teille näinä kahtena iltana tai kahtena kertana kokouksessa. Ja me haluamme kaikki liittää sydämemme yhteen rukouksessa uskoaksemme ja luottaaksemme, että Jumala suo uuden vuodatuksen. Jumala on sama; Hän ei petä. Eikä tarkasti ottaen ole kyse Azusakadun juhlasta, kyse on siitä, kun Jeesuksen saarnaama otollinen juhlavuosi vuodatettiin helluntaina, ja se on ollut sitä siitä lähtien. Ja me ainoastaan jatkamme tuota suurta juhlaa, joka alkoi noin 1900 vuotta sitten, Helluntaina.

⁵Minä olen niin iloinen tänään, kun olen saanut Pyhän Hengen kasteen ja olen kanssapalvoja tuossa samassa uskossa, jota te kaikki edustatte tänään. Tuntuu siltä, kuin olisin vähän jälkijunassa, koska on niin monia, jotka ovat saarnanneet evankeliumia ennen kuin minä olen syntynyt. Kun tiedän, että se tapahtui luullakseni 1906, jolloin tämä suuri vuodatus tuli Kaliforniaan; se tapahtui vuotta ennen kuin minä synnyin. Täällä istuu ihmisiä, jotka muistavat sen, monet heistä olivat mukana palvomassa silloin; nuo uskonsankarit, jotka vanhenevat – hiukset harmaantuvat, mutta minä sanon, veljeni, että tuonpuoleisessa on suuri palkinto odottamassa sinä päivänä, kun me lähdemme täältä. Kun näen, mitä se on maksanut näiden vuosien aikana, kuinka olen puhunut ihmisille, miten he ovat olleet öitä ulkona kastumassa, kävelleet ratakiskoja pitkin, poimineet maissintähkiä ja pilkkoneet niitä ja antaneet lapsilleen, eläneet kovaa elämää nähdäkseen tämän suurenmoisen seurakunnan menestyvän ja kehittyvän.

Jonakin mahtavana päivänä, minä toivon tapaavani heidät toisessa suurenmoisessa juhlassa, kun kaikkien aikojen lunastetut voivat seistä tämän maapallon rannalla laulamassa laulua lunastuksesta, kun enkelit kokoontuvat maan ympärille painaen päänsä, eivätkä edes tiedä, mistä me puhumme. Ne eivät tarvitse lunastusta, mutta meidät, kadotetut syntisparat lunastettiin Hänen armonsa kautta, ja me tiedämme, mitä on laulaa kertomusta ja laulua lunastuksesta. Millainen hetki se tuleekaan olemaan, kun me kruunaamme Hänet kuninkaiden Kuninkaaksi ja herrojen Herraksi.

⁶Ja tänään, minun raamatunpaikkani on Kristuksesta, kun Hän tuli temppeliin ja sanoi, että Hän saarnaisi otollista vuotta. Ja Herran voitelu oli Hänen päällään; Hän luki kirjaa ja istuutui. Sanottiin, että ”Hänen huuliltaan lähti kallisarvoisia armon sanoja.”

Vanhassa testamentissa siellä oli vuosi, jonka nimi oli juhlavuosi. Se oli vuosi, jolloin kaikki vangit piti vapauttaa. Jokainen ihminen, joka oli ollut vankeudessa, saattoi päästä vapaaksi. Sillä, mistä se oli esikuva, on tänään suuri merkitys.

Nyt, nykyisin se… monet sadat vuodet ovat kuluneet, mutta sama Jumala, joka lähetti riemujuhlat noina aikoina, on sama Jumala, joka lähettää riemujuhlat tänään. Ja ihmisille, jotka oli otettu kiinni, ja he olivat vankeina, tuli ”otollinen vuosi”, kun pasuuna soi. Niiden kaikkien, jotka olivat vankeina, ei tarvinnut maksaa mitään hintaa, he saattoivat päästä täysin vapaaksi. He saattoivat pudottaa kuokkansa, jos he olivat kuokkimassa, tai mitä sitten tekivätkään – millä välineellä he sitten työskentelivätkään, ja saattoivat lähteä, ja olla vapaita. Sen pystyi valitsemaan. Jos he eivät halunneet päästä vapaaksi, silloin heidät pyydettiin temppeliin ja heidän – heidän isäntänsä otti naskalin ja pisti korvaan, mikä merkitsi heidät palvelemaan tätä isäntää iankaikkisesti. Ja miten se ilmentääkään tätä päivää; ja miten se kuvasikaan aikaa 50 vuotta sitten, kun Pyhä Henki lankesi ensikerran tuossa ladossa tuolla, josta minulle kerrottiin, että se oli navetta. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran maan päälle ihmisen muodossa, Jumala, Hän syntyi seimeen. Ja kun, Hän tuli Los Angelesiin, Hän tuli taas navettaan. Se on Jumalan vaatimattomuutta, ja Hän tuli alhaiseksi lunastaakseen meidät synnistä.

⁷Sitten, tämä henkilö, joka oli – joka ei halunnut päästä vapaaksi saattoi – hänet piti sinetöidä – mikä esikuva nykyajalle Jumalan sinetöinnistä tai pedon merkistä, joka on aiheuttanut niin paljon väittelyä siitä, mikä se on. Nyt, ”usko tulee kuulemisesta; kuuleminen Jumalan Sanan kautta.” Ja kun, me kuulemme, että olemme vapaita ja kieltäydymme toimimasta vapautemme mukaisesti, meidät sinetöidään. Minun mielestäni, Jumalasta pois sinetöinti tarkoittaa pedon merkin ottamista; sillä kuuleminen, on ottamista vastaan, ja kun me kuulemme, että olemme vapaita, niin me voimme ottaa sen vastaan ja olla vapaita.

Nyt, kun kuulija kuuli juhlasoiton, eikä hän halunnut olla vapaa, silloin hänet piti sinetöidä. Ja niin se on tänäänkin niin, että kun miehet ja naiset kuulevat tätä ihmeellistä Herran Jeesuksen evankeliumia, ja Pyhän Hengen kasteesta, te olette kohdassa, jossa teidän pitää tehdä valinta. Sitä ei voi kuulla, ja olla enää sama. Jos sen ottaa vastaan, ottaa vastaan Kristuksen. Jos siitä kieltäytyy, on sinetöity pois Kristuksesta; ja se muuttaa teidän asenteenne Sanan kuulemiseen.

⁸Ja minä puhuin tänä aamuna eräässä ihanassa paikassa, täällä kaupungissa, rukoushuoneessa, ja puhuin juuri aiheesta, että Jumala haluaa seurakuntansa olevan vapaa. Monia asioita on tapahtunut näiden 50 vuoden aikana, maailma on ottanut monet ihmiset, uskovat, kiinni ja pannut vankeuteen. Monet ihmiset, seurakunnalliset raja-aidat, ovat joskus rikkoneet yhteenkuuluvuuden, ja on piirretty raja-aitoja.

Ajattelin tässä vähän aikaa sitten; joku kysyi minulta ja sanoi: ”Veli Branham, mihin seurakuntaan sinä kuulut?”

Sanoin: ”Olemassa on vain yksi seurakunta; seurakunta merkitsee ’uloskutsutut.’”

Hän sanoi: ”Mutta, tarkoitan, mihin kirkkokuntaan sinä kuulut?”

Sanoin: ”En mihinkään tällä hetkellä, ja silti niihin kaikkiin.”

⁹Veli Shakarian sanoi tässä eräänä aamuna, joka jäi mieleeni, hän sanoi: ”Helluntai ei ole uskontokunta; se ei ole organisaatio. Se on kokemus Jumalan kanssa, jonka miehet ja naiset saavat osakseen.” Jumala… metodistit, baptistit, presbyteerit ja kaikki voivat saada tämän kokemuksen, kun he kuulevat Sanan ja päättävät toimia sen mukaan. Pyhä Henki on ollut maan päällä melkein 2000 vuotta, ja kuka tahansa voi tulla siitä osalliseksi. Ja jokainen, joka on vangittu, voi olla vapaa kuullessaan Sanaa. Nyt, jos kieltäydyt, niin olet vanki.

¹⁰Tässä jokin aika sitten, minä kävin ratsastamassa vähän karjatilalla Coloradossa. Ja me laidunsimme karjaa Arapaho Forestissa. Ja ihminen, joka on voinut – omistanut karjatilan tuossa laaksossa, joka tuottaa tonneittain heinää, voi panna lehmän sinne kesäksi laitumelle. Karjanomistaja laski karjan, kun ne kulkivat ohi. Minä olin monta kertaa noiden pienten laumojen mukana, kun ne menivät sinne ylös, kun karja vietiin metsiin vuodeksi.

Ja minä panin niistä merkille, kun ne kulkivat ohi, että niillä oli erilaisia polttomerkkejä, mutta mikään muu, kuin rekisteröity Hereford, ei päässyt siitä portista.

Minä luulen, että tien päässä meillekin käy niin; Jumala ei ota huomioon vain sitä, millainen merkki meillä on vaan, että jokainen ihminen, joka pääsee läpi, on syntynyt uudesti Jumalan Hengestä. Sillä, mitä polttomerkkiä sinä käytät, ei ole väliä, kunhan sinä olet aito uskova, Hengestä syntynyt Jumalan pyhä, sinä tulet pääsemään läpi tuosta portista sinä päivänä yhtä varmasti kuin maailma on. Miten ihana kuva.

¹¹Sitten, me huomasimme noissa karjanomistajan paikoissa siellä, että joskus, kun karja oli suuressa metsässä laiduntamassa, niin siellä otettiin käyttöön liikuteltavia aitoja. Jotkut valittiin menemään tiettyihin laaksoihin laitumelle; ja sinne pantiin liikuteltavia aitoja, että eläimet saatiin tiettyyn paikkaan; mutta sitten kauden lopussa, nämä aidat otettiin pois ja koko karja pääsi yhteen viettämään tuota suurta riemujuhlaa. Ne olivat kaikki Herefordeja niin, että niillä kaikilla oli oikeus viettää tuota juhlaa.

Ja minä rukoilen Jumalaa, että tänä tulevana viikkona, kaikki tuollaiset kirkkokuntien aidat revitään maahan, ja kaikki uudestisyntyneet Jumalan lapset, kootaan yhteen valtavaan Pyhän Hengen juhlakokoukseen, jossa ollaan taas yhdessä.

¹²Aikakausien saatossa, viimeisten 50 vuoden aikana, seurakunnissa on tapahtunut monia asioita. Monet ihmiset ovat luopuneet; sitä on ikävä sanoa; Mutta tänään, tässä satumaisessa temppelissä, kuinka kaunis se onkaan, me niin kiitämme siitä Jumalaa. Mutta olen varma tänään, että jokainen uskova veli McPhersonin ohella ja kaikki te, että te luopuisitte kaikesta, mitä meillä on ja panisitte sen Jumalan alttarille sellaisesta vanhanaikaisesta Pyhän Hengen vuodatuksesta, kuin alussa oli. Se, mitä me tarvitsemme tänään, kristitty ystäväni, on riemujuhla.

Nyt, perkele on ottanut monet kristityt vangiksi tänä aikana; esimerkiksi, kylmyys, maailmallisuus on pujahtanut seurakuntaan. Nyt, me voimme ottaa toisenkin aiheen, mutta minä ajattelen, yhtenä teistä, että se asia, miksi me olemme täällä, on pitää vanhanaikaisia herätyskokouksia, joita meillä oli ennen, joista me kuulemme isiemme puhuvan, miten enkelit tulivat alas, ja lauloivat kokouksissa, ja Jumalan voima otti komennon, ja pyhät syntyivät uudesti ja suuria asioita tapahtui; ja sellainen seurasi vanhanaikaista, takametsien, taivaansinistä synnintappavaa saarnaamista. Ja vanhat ”änkyrätyyppiset”, ehkä, miehet, jotka eivät tunteneet edes kirjaimia, mutta he tunsivat Kristuksen ja heillä oli Pyhän Hengen kaste. Sellaisen nälkä meillä on tänään, vanhanaikaisen Pyhän Hengen kasteen ja Jumalan siunauksen vuodatuksen. Takaisin vanhalle linjalle.

¹³Monta kertaa, me päästämme maailman livahtamaan sisälle. Se, meidän seurakunnissamme, on vikana nykyään; me annamme vähän periksi sieltä, ja periksi täältä. Perkele on tullut seurakuntaan sieltä täältä; ottanut vähän sieltä, livahtanut tänne, vähän tähän paikkaan ja vähän tähän paikkaan. Ja sitten, siis, se on saanut koko asian sekaisin. Mutta, se mitä minä rukoilen Jumalaa, tämän vanhanaikaisen kampanjan aikana, on se että meillä olisi täällä sellaista, että ihmiset unohtaisivat kaikki vanhat tapansa, kaikki ne asiat, jotka ovat olleet esteenä, ja pankaamme pois kaikki, mikä painaa, ja palatkaamme vanhanaikaisiin kokouksiin, joissa ihmiset syntyivät uudesti. Minä rukoilen, että Jumala antaisi meille alttarin ääreen satoja Hengellä täytettyjä ihmisiä rukoilemaan Jumalaa loppuun asti syntisten ja niiden asioiden puolesta, joita näiden kokousten aikana tulee esiin. Voi, millainen ero –.

Nyt, ihmiset, minä rakastan teitä kaikkia; te otitte minut vastaan veljenänne, silloin kun tulin ”sopimattomalla ajalla” syntyneenä, mutta; olen silti vastuuhenkilö; ja minä uskon, että me olemme lähestymässä Herran Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta. Minä uskon, että me olemme aikojen lopussa.

¹⁴Nyt, Jeesus saarnasi otollista vuotta. Hänen saarnansa jälkeen tulee riemujuhla. Meillä oli suuri vuodatus täällä, näinä viimeisinä päivinä; Jumala on antanut meille suuria vanhanaikaisia kokouksia kaikkialla maassa, ja minä uskon, että se on ohi. Minä uskon, että me olemme tien päässä odottamassa Herran Jeesuksen tuloa. Minä luulen, että seuraava asia, jota me odotamme tulevaksi on, että kaikki Jumalan ihmiset, jotka ovat olleet eksyksissä, ja eri asioiden vankina, kootaan yhteen.

Esimerkiksi, jotkin seurakuntiemme siveellisyyskäsitykset – vuosia sitten, kun rouva McPherson seisoi tässä puhujakorokkeella ja toiset siellä täällä, ja tämä yksisilmäinen värillinen mies, täällä Azusakadulla, he saarnasivat vanhanaikaista evankeliumia ja miehet ja naiset elivät hurskasta elämää, suuria asioita tapahtui ja nykyään, me olemme madaltaneet aidat.

Esimerkiksi, en lyödäkseni – minä en usko semmoiseen, mutta veli, minä uskon, että me olemme täällä tänään, ja Pyhä Henki on näiden runsaan viidentuhannen täällä istuvan ihmisen keskellä ja me, yhdessä tässä yhdessä kokouksessa täällä, jospa me vain antaisimme Jumalan toimia mielensä mukaan jokaisen sydämen suhteen, se käynnistäisi sellaisen herätyksen, että sanomalehdet levittäisivät sitä rannikolta rannikolle; takaisin oikealle linjalle!

¹⁵Perkele on ottanut liian monia meistä vangiksi. Naiset, teidän hiustenne leikkaaminen oli synti. Mutta nykyään helluntailaisnaiset näyttävät aivan kadun naisilta; ei voi sanoa olevan mitään eroa. Juuri niin. Se oli – ennen vanhaan naisten oli synti käyttää meikkiä. Ja nykyään ei pysty erottamaan syntistä pyhästä. Mikä on vialla? Takaisin vanhalle linjalle; takaisin aitoon helluntailaisuuteen, takaisin vanhaan kunnon Azusakokemukseen, takaisin… Aivan niin.

Ja sitten, jotkut teistä saarnaajista, jotka madallatte aitoja, ja jotkut teistä miehet, no, siis, minä häpeän puolestanne. Kuka tahansa mies, joka – joka nimittää itseään uudestisyntyneeksi Jumalan lapseksi, joka antaa vaimonsa käyttäytyä ja tehdä niin kuin helluntailaiset nykyään antavat naisten käyttäytyä, se osoittaa, että on todella – ettei teissä ole paljoa miestä. Se on ehdottomasti totta. Se, mitä me tarvitsemme tänään, veli, on kutsu palata vanhanaikaiseen Pyhän Hengen kasteeseen, niin ihmiset ovat taas kotona. Aamen. Se on totuus veli. Tämä ehkä korventaa hieman, mutta minä olen mieluummin korvennettavana, kuin palan.

Perkele on ottanut teidät vangiksi – on riemujuhlan aika; on aika palata uudelleen tuohon vanhaan kokemukseen, takaisin vanhanaikaiseen Raamattuun, takaisin paikkaan, jossa me voimme tuntea Jumalan voiman virtaavan täysin, mikä kutsuu miehet ja naiset alttarille. Se saa heidät viipymään siellä koko yön ja rukoilemaan Jumalaa ja etsimään vapautusta. Aamen; millainen hetki!

¹⁶Minäpä kerron teille: rouva McPherson on poissa; monet noista konkareista ovat poissa, mutta jos he voisivat jotenkin katsoa kirkkauden porraskaiteiden takaa, he huudahtaisivat: ”Aamen” sille yhtä varmasti kuin minä seison tässä. Näin on; takaisin vanhaan malliin: takaisin helluntaihin.

Meidän pitää hankkiutua eroon kaikenlaisesta hölynpölystä ja palata Raamatun ääreen, ja vanhanaikaiseen Pyhään Henkeen ja takaisin siihen, että miehet ja naiset näyttävät ja käyttäytyvät ja vaeltavat kuin kristityt. Aamen. Te saatatte ajatella, että minä olen nyt vähän kiihdyksissä; minä olen vähän hullu, mutta kuulkaa, minä rakastan olla tällainen.

Jokin aika sitten, kuljeskellessani katuja täällä, Los Angelesissa, minä näin miehen, jolla oli kyltti, jonka etupuolella luki: ”Minä olen Kristuksen narri”, ja sen takapuolella luki: ”Kenen narri sinä olet?” Niinpä, minä olen milloin vain mieluummin Kristuksen narri kuin perkeleen narri.

¹⁷Se, mitä me tarvitsemme tänään, saarnaajat, mitä me tarvitsemme tänään, veljet ja sisaret, on tämä yksi asia: perkele on päässyt seurakuntaamme ja tehnyt meistä muodollisia, välinpitämättömiä; se, mitä me tarvitsemme, on takaisinkutsu. Se, mitä me tarvitsemme, on vanhanaikaiset yhteiset kokoukset, riemujuhlan pauhu, Pyhän Hengen vuodatus, Pyhän Hengen ilmestyminen. Aamen. On taatusti syytä palata vanhoihin rukouskokouksiin.

Se on totta; me olemme nyt alkaneet käyttäytyä maailman mukaisesti; tehdä samoja asioita, joita maailma tekee. Syy siihen, johtuu paljosta Hollywood-evankeliumista, ja paljosta television katsomisesta, ja jäämisestä kotiin illaksi katselemaan televisiosta ”Kuka rakastaa Lucya”, ja sen semmoisesta, sen sijaan, että menisimme rukouskokoukseen ja siitä, että me pidämme itsemme etäällä Jumalan Sanasta ja poissa seurakunnasta. Ja kuuntelehan veljeni: siinä se syy on. Te tiedätte, että se on totta. Jumala auttakoon meitä palaamaan vanhanaikaiseen Pyhän Hengen kasteen helluntaikokemukseen.

¹⁸Ja suurelta osin syynä on – kun paimenet myös madaltavat aidan; se on täsmälleen maallistumista. Kyllä vain. Me tarvitsemme tänään harvennusta, ulos kutsumista, riemujuhlan aloittamista; vanhanaikaista herätystä me tarvitsemme; juuri niin; että syntiset itkevät tiensä loppuun asti Golgatalle…

Täällä, jokin aika sitten, eräs erään suuren seurakunnan jäsen, tietyn helluntaiseurakunnan, mies halusi liittyä seurakuntaan eikä halunnut tehdä sitä julkisesti, ja diakonit ottivat hänet seurakuntaan verhojen takana. Hänet olisi pitänyt potkaista ulos verhoista alttarille, ja sitä me tarvitsemme tänään – takaisinkutsu todelliseen helluntaikokemukseen. Me tarvitsemme sitä jälleen. Me emme tarvitse uutta Angelustemppeliä. Me emme tarvitse uusia seurakuntia. Meillä on tänään mitä hienoimpia rukoushuoneita mitä maa päällään kantaa; me emme tarvitse uutta Angelustemppeliä. Se, mitä me tarvitsemme, on herätys Angelustemppelissä. Se, mitä me tarvitsemme, on helluntailiikkeen herätys.

¹⁹Me emme tarvitse uutta helluntaiseurakuntaa. Emme todellakaan, Luoja varjelkoon! Me emme tarvitse uutta seurakuntaa, vaan me tarvitsemme sen uudistamista, minkä me olemme kirkkokunnallistaneet. Sitä juuri me tarvitsemme – hyvää vanhanaikaista herätystä. Jumala tietää, että se on totta.

Silloin, te tulette näkemään Jumalan voiman tulevan alas vielä kerran. Ja mulperipuista tulee kuulumaan ääni, kun Pyhä Henki liikkuu Hengellä täytettyjen ihmisten ja sanomien edellä, kun he lähtevät maailmaan saarnaamaan evankeliumia. Me olemme kiitollisia siitä, mitä Hän on tehnyt; me olemme todella kiitollisia näistä asioista.

Mutta, veli, sisar, se mitä minä tarkoitan tänään: me tarvitsemme uudelleen omistautumista. Me tarvitsemme uudelleenvuodatusta; ja millainen ihana hetki tästä iltapäivästä tulisikaan, kun tuhannet ihmiset ovat kokoontuneet tähän temppeliin… ja millaista olisi, jos me vihimme elämämme uudelleen ja päätämme sydämessämme, että me olemme menossa kotiin, pesemme kasvomme, puhdistamme – ei ainoastaan kasvojamme, vaan sielumme eikä vain Los Angelesin vesissä, vaan Jeesuksen Kristuksen veressä ja Jumalan voimassa, ja aloitamme uuden elämän vielä kerran. Sitä me tänään tarvitsemme; pesua Karitsan veressä. Kyllä vain.

²⁰Millainen kuva, millainen hetki, millainen… No, minä en halua pidätellä teitä pitkään, mutta kuulkaa, ystävät: se, mitä me tarvitsemme tänään, on: hyviä vanhanaikaisia, kokouksia, joissa viivytään pitkään. No, vanhoina aikoina kun, – minä luin kirjan vanhoista helluntailaisajoista – saarnattiin koko yö, rukoiltiin koko yö. Millaista silloin olikaan! Ja kun, me olemme luopuneet; Jumala haluaa vuodattaa Pyhän Henkensä kuulijoiden päälle tänään, niin kuin Hän teki muinakin aikoina, kautta aikojen. Jumalan sadevesitynnyrit ovat täynnä, jos meillä vain on sydän ottaa vastaan. Pitää paikkansa. Aamen.

Me olemme nähneet ihmeitä ja merkkejä. Minä kiitän Jumalaa kaikista Pyhän Hengen ilmauksista. Minä kiitän Jumalaa jokaisesta ihmisestä, joka puhuu kielillä; minä kiitän Jumalaa jokaisesta ihmisestä, joka tulkkaa, jokaisesta parantamisen lahjasta, jokaisesta profetiasta, kaikesta, mitä Jumala on tehnyt; jokaisesta paimenesta, jokaisesta evankelistasta, jokaisesta Hänen ruumiinsa jäsenestä; minä kiitän Jumalaa niistä. Mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, on uudelleen vihkiytyminen, tuleminen koolle, paluu vanhalle polulle. Ja veli, jos me emme tee sitä, seuraavan 50 vuoden, tai… Hän ei odota niin kauaa. Mutta, jos me kestämme vielä 10 vuotta, mitä tuleekaan tapahtumaan, jos me emme pääse yksimielisyyteen pikaisesti, ja pääse takaisin vanhoille linjoille? Palatkaa takaisin vanhanaikaiseen Azusakadun helluntaiherätykseen. Se meidän pitää saada.

Jospa me vain voisimme ajatella, miten ihana Herra Jeesus Kristus meille on, mitä Hän on tehnyt meille; miten pitkämielinen Hän on ollut, eikä tahdo, että yksikään joutuu kadotukseen vaan, että kaikki tekisivät parannuksen.

²¹Jokin aika sitten, eräässä pikkukaupungissa, jossa minä olin pitämässä kokouksia; minun oli pakko pysyä siellä. Ja kun… minä kävin syömässä eräässä viehättävässä pikkupaikassa; ajattelin sitä. Tuli sunnuntai, ja paikat suljettiin ja ihmiset menivät kokoukseen. He olivat Dunkard veljeskuntaa. Ja sinä iltapäivänä, tai heti lounasajan jälkeen, minulle tuli vähän nälkä ja ajattelin mennä syömään voileivän. Astuin kadun yli mennäkseni erääseen tavalliseen pikku ravintolaan, ja olipa häpeä astua sisään; siellä seisoi poliiseja pelaamassa peliautomaatteja, vaikka uhkapeli on osavaltiossa kielletty; mutta, virkavalta pelaamassa rahapeliä…

Nyt, siitä voi nähdä, miten sellainen halventaa meidän kansakuntamme lakeja; miten sen näkeminen pistikään silmääni. Se laki, jota me kunnioitamme, ja jota meidän pitäisi pitää yllä, ja sitten näkee, kun virkavalta itse kääntää kaiken päälaelleen ja pelaa rahapelejä. Sama tapahtuu, kun uskosta osaton näkee kristityn käyttäytyvän kuten maailma. Se antaa heille samanlaisen vaikutelman.

²²Minä huomasin tuolla kadunkulmassa, nuoren naisen, joka oli pukeutunut siivottomasti. Ja kun hän tuli odottelemaan pöytien ääreen, niin pojat – miten he käyttäytyivätkään…

Näin oikealla puolellani istuvan vanhemman rouvan, hän olisi voinut olla isoäitini, ja hän istui ruokottomissa vaatteissa, oli semmoista – semmoista sinistä huulipunaa. Nyt, jokainenhan tietää, ettei normaalilla ihmisellä ole sinisiä huulia; mutta hänellä oli sinistä huulipunaa ja manikyyriä, tai miksi sitä sitten nimitetäänkin, joka puolella silmissä. Ja – ja hän istui siellä kahden vanhan miehen kanssa; ja minä ajattelin: ”Oi, Jumalani, miten Sinä pystyt katselemaan tuollaista?”

Ja Herra kutsui minut oven taakse, ja minä näin näyn; minä näin maailman ja se pyöri. Minä näin, että minun omat syntini ja toisten synnit menivät siinä – minä ajattelin: ”Jumala, mikset Sinä yksinkertaisesti pamauta koko paikkaa ilmaan? Miten Sinä voit sietää tätä?”

²³Mutta sitten, minä näin purppuranpunaisten säteiden virran maapallon ympärillä. Näin Herran Jeesuksen seisovan ja katsovan alas maan päälle täynnä sääliä. Ja minä näin omat syntini, jotka menivät Häntä kohti, mutta Hänen verensä toimi Jumalan edessä niin kuin puskuri. Ne eivät tulleet Hänen luokseen. Ja minä näin joka kerran, kun minä tein jotakin väärää; Hänen verensä oli minun ja Jumalan tuomion välissä. Minä kävelin Hänen luokseen näyssä ja sanoin: ”Herra, saavatko minun syntini tuon aikaan”, minä sanoin: ”Anna silloin Jumala, minulle anteeksi; minä en tarkoittanut sitä”, minä sanoin.

Ja Hän pani kätensä kupeelleen, ja otti käteensä pienen kirjan, jonka päälle oli kirjoitettu minun nimeni – se oli täynnä syntiä, ja Hän kirjoitti sen yli: ”Anteeksiannettu” ja heitti sen taaksensa unohduksen mereen. Hän sanoi: ”Nyt, minä annan sinun syntisi anteeksi, mutta mitä sinä sanoitkaan tuosta naisesta?”

Kun minä pääsin näystä ulos, menin hänen luoksensa, ja istuuduin; sanoin: ”Rouva, oletteko te ollut joskus kristitty?”

Hän sanoi: ”Miksi te sellaista minulta kysytte?”

²⁴Minä aloin puhua hänelle, ja hän kertoi minulle sydäntäsärkevän tarinan, kuinka seurakuntaan ilmaantui joitakin asioita, ja hänet – hän lähti seurakunnasta. Hän oli valinnut väärän tien; hänellä oli kaksi tytärtä ja he olivat mukavia nuoria naisia – ja miten hän oli siellä noiden juopuneiden miesten kanssa siellä sinä iltapäivänä… Minä kerroin hänelle, mitä Herra Jeesus oli minulle näyttänyt, että Hän rakasti häntä. Minä kurkotin pöydän yli ja otin häntä kädestä kiinni ja sanoin: ”Rouva, minä en välitä siitä, mitä te olette tehnyt; Kristus rakastaa teitä yhä.”

Aivan siitä pöydän takaa hän meni keskelle lattiaa; poliisi otti hatun päästään ja kaikki muutkin; ja meillä oli siinä sellainen vanhanaikainen rukouskokous; ja nainen tuli vapautetuksi ja tuli takaisin Kristuksen luo. Se oli riemujuhla, ystävät; riemujuhla on meneillään; naisten ja miesten on nyt aika tulla takaisin Kristuksen luo.

²⁵Tässä jokin aika sitten Sveitsissä; olin Alppien vuoristossa ja ajattelin Arnold von Winkelriediä; monet teistä tuntevatkin tarinan. Millainen urhea sankari hän olikaan, monia vuosia sitten, Sveitsissä; ja kuinka eräs mahtava armeija oli hyökännyt Sveitsin valtakuntaan, ja kaupunkeja oli vallattu. Ja Sveitsin kansan urhea suku kerääntyi vuorilta laaksoon, vain vähäisine aseineen, joilla ihmiset saattoivat puolustaa itseään.

Ja kun he seisoivat siellä kentällä, ja lähestyessään heitä, he katselivat ja lähestyessään tuota suurta armeijaa, niin se oli viisikymmenkertainen heihin verrattuna. Ja he olivat… he eivät olleet mitään sotureita; heitä ei ollut koulutettu – he eivät tienneet, mitä tehdä. Mutta tuo hyökkäävä armeija oli hyvin koulutettu, joka mies kuin tiiliseinä ja tulossa kohti.

²⁶Ja kun he seisoivat siinä keihäineen, ja tulivat kohti… Eräs, suuri mies, Arnold Winkelried, astui esiin. Ja kun, hän astui sinne eteen, ihmiset olivat epätoivoisia; kaikki, oli menetetty – heidän mielestään. Heidän yksinkertaisesti oli antauduttava, ja heidän kotinsa olisivat mennyttä; perheet tapettaisiin, isänmaa tultaisiin tuhoamaan. He eivät voineet tehdä mitään; se oli toivotonta.

Arnold von Winkelried astui esiin ja sanoi: ”Sveitsiläisveljet, tänään minä annan elämäni Sveitsille ja kotimaalle.”

(Hän sanoi: ”Mitä sinä aiot tehdä?”)

Hän sanoi: ”Tuolla laaksossa, on ihana pikkukoti, jossa minun vaimoni ja pienet lapseni odottavat, että minä palaan takaisin; mutta he eivät tule näkemään minua enää koskaan, sillä tänään, minä annan elämäni maani edestä.”

Ja kun hän oli sen sanonut, ihmiset sanoivat: ”Mitä sinä aiot tehdä?”

Ja hän sanoi: ”Nyt jokainen teistä, jolla on aseita, tulkoon ja seuratkoon minua ja tehköön, mitä vain voi. Taistelkaa kaikella sillä, mitä teillä on. Tehkää kaikki, mitä voitte sillä, mitä teillä on.”

²⁷Ja hän karjaisi, tempaisi aseensa koholle ja sanoi: ”Tietä vapaudelle!” Ja hän lähti kohti tuota armeijaa; ja hän meni suoraan kohti keihäiden tiheikköä; ja päästessään sinne – sadat kiiltelevät keihäät olivat valmiit iskemään häneen, kun hän tuli; hän tempaisi kätensä pystyyn ja sanoi: ”Tietä vapaudelle!” Ja hän kaappasi sylillisen noita keihäitä ja syöksi ne rintaansa, ja jokainen noista sveitsiläissotilaista seurasi hänen takanaan. Hän mursi vihollisen rivistöt ja saatiin sellainen voitto, jollaista ei koskaan ennen ollut saatu.

Ja tänään, hänen nimensä voi mainita Sveitsissä, ja ihmisten silmät värjäytyvät kyynelistä, ja poskille nousee puna heidän sankarinsa takia. Minun mielestäni hän on ollut yksi suurimmista armeijaelämän sankareista. Mutta se on pikkujuttu, vain pikkujuttu; eräänä päivänä Aadamin pojat oli voitettu; laki, profeetat ja kaikki olivat epäonnistuneet; jokainen tekemämme lähestymisyritys oli epäonnistunut täysin. Ja tuolla puolen, kirkkaudessa, oli eräs, joka astui esiin, jota nimitettiin Jumalan Pojaksi, ja enkelit sanoivat: ”Mitä sinä aiot tehdä?”

Hän sanoi: ”Minä menen alas, ja annan elämäni; ja sillä tavalla minä lunastan nuo langenneet Aadamin pojat.”

²⁸Ja Hän tuli Golgatalle, keihäiden tiheikköön. Hän kulki kuolemanvarjon laakson läpi, ja kaappasi jok’ikisen perkeleen keihään ja vetäisi sen omaan rintaansa, ja kutsui seurakuntaa ottamaan kaiken, mitä sillä oli ja tekemään kaiken, minkä voi. Ylistys Jumalalle, helluntaipäivänä lankesi humaus, kuin väkevän tuulispään ääni ylhäältä taivaasta ja varusti joka ihmisen aseilla.

Ja minä sanon tänään veljet, että jokainen ihminen – mitä sinulla sitten onkin, tehdään yhdessä kaikki, minkä vain voimme sillä, mitä meillä on ja taistellaan viimeiseen mieheen, koska vihollisen rivit ovat murtuneet. Kristus voitti saatanan, riisui häneltä kaiken, mitä hänellä oli eikä hän ole tänään enää muuta kuin petkuttaja. Kun hän sanoo teille, ettei meillä voi olla vanhanaikaista Pyhän Hengen vuodatusta, niin meillähän voi olla sellainen tänään, koska vihollisen rivit ovat murtuneet ja Jumala hallitsee ja vallitsee tänään; halleluja! Minä olen niin iloinen vanhanaikaisesta elävän Jumalan, Pyhän Hengen kokemuksesta.

²⁹Miten tämä suurenmoinen Kristus-soturi mursi meille tien ja ajoi vihollisen pakoon; ja nuo veljet, helluntaipäivänä, kun numero 50… Viidessäkymmenessä on jotakin, mikä tuo riemujuhlan tullessaan; ja kun vihollisen rivit murrettiin silloin, ne kaadettiin esimerkiksi niin, että sinä ja minä voimme saada jälleen vanhanaikaisen helluntaiherätyksen.

Veljet ja sisaret, hetki on myöhäinen; on myöhäisempää kuin ajattelemmekaan. Kuten veli Moore sanoi kerran Suomessa, kun me olimme sodan jälkeen siellä pohjoisessa. Siellä työskenneltiin päivin ja öin; naiset pellolla haran kanssa; aikaa maan äestämiseen ei ollut; haraa vain piti vetää, jotta maa saatiin rikottua. Talvi oli tulossa ja he, pienet lapset työskentelivät päivin ja öin. Ja yöllä isän ja äidin edessä kannettiin lyhtyä, kun he vetivät haraa. Maanpinta piti saada rikottua niin hyvin kuin vain pystyi, että siemen saatiin sinne. Jos siementä ei olisi saatu maahan – lumi oli tulossa, ja talvi olisi saavuttanut heidät – ja he kaikki olisivat kuolleet seuraavana vuonna nälkään. Siemen piti saada maahan.

³⁰Veljeni, sisareni, jos me emme saa maata rikotuksi pian, ja saa tätä Jumalan siementä maahan, millainen sadonkorjuusta tuleekaan? Meidän pitää saada uusi vanhanaikainen Pyhän Hengen vuodatus ja miesten ja naisten on palattava Jumalan tykö, tai tämä maa ja tämä seurakunta ja helluntailiike ovat mennyttä – ellemme me palaa siemeneen ja uudelleen Jumalan Sanaan ja vanhanaikaiseen herätykseen. Uskotteko te siihen tänään? Uskotteko te, että Jumala tulee antamaan vuodatuksen?

Voi tavaton! Minä tunnen tänään, sielussani johdatusta tehdä tämän ehdotuksen ihmisille: minä uskon, että jos jokainen tässä rakennuksessa vihkii elämänsä uudelleen Jumalalle, ja… kuten Herra käski Jaakobin pestä… hänen joukkonsa puhdistaa itsensä, ja ilmestyä Herran eteen; minä uskon, että jos me puhdistamme itsemme kaikesta pahasta ajattelusta, itsekkyydestämme, kaikesta panettelusta kaikista tämän elämän teoista, ja tulemme rohkeasti Jumalan valtaistuimen eteen, minä uskon, että vanhanaikainen herätys tulee puhkeamaan viipymättä täällä Angelustemppelissä niin, ettei se jää tähän yhteen viikkoon. Juuri niin; se vain jatkaa kulkuaan. Uskotteko te siihen?

³¹Noustaanpa ylös hetkiseksi. Alttarikutsua ei voi tehdä tällaisessa paikassa; sille ei ole tilaa, mutta teidän sydämenne on alttari. Teidän sydämenne on paikka, jossa Jumala elää. Mahtaakohan täällä seistä yhtään ihmistä, joka ei ole vielä ottanut Pyhää Henkeä vastaan? Te olette kuulleet kaikista näistä tapahtuneista suurista asioista, mutta te ette vielä koskaan ole saaneet sitä. Nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen ja sanoisitte: ”Minä haluan Pyhän Hengen kasteen”? Nostaisitteko kätenne, kaikkialla täällä, parvilla, kaikkialla? Jumala teitä siunatkoon.

Kuinka moni täällä ei ole vielä ottanut vastaan Kristusta henkilökohtaisena vapahtajanaan – nostaisitteko kätenne? Oletteko riittävän huolissanne ikuisesta määränpäästänne niin, että nostatte kätenne Jumalan puoleen? Tekisittekö sen? Jumala teitä siunatkoon!

³²Kuinka moni täällä on ottanut vastaan Pyhän Hengen ja haluaa vihkiä uudelleen elämänsä Kristukselle? Nostakaa kätenne. Herra teitä siunatkoon. Minä uskon, että Herran otollisen vuoden saarnaamisen jälkeen, kun helluntaina kokoonnuttiin temppeliin, ihmiset olivat uskovia; he olivat yhdessä paikassa, yksimielisinä; ja miten otollinen tämä kokous tänä iltapäivänä onkaan, kun uskovat, joka puolelta maata, ovat kokoontuneet taas temppeliin – kaikki, yhteen paikkaan, yksimielisinä. Millainen hetki Pyhän Hengen vuodatuksen laskeutumiselle keskuuteemme, se tuleekaan olemaan, kuultuamme näitä sanomia, jotka hetki sitten tuotiin esiin!

Jos Jumala antaa teille sanoman puhuttavaksi kielillä, tehkää se. Jos Jumala on antanut – antaa teidän hoidettavaksenne tulkita se, tehkää se. Jos Jumala antaa tehtäväksenne todistaa, tehkää se. Jos Jumala antaa teidän tehtäväksenne saarnata, tehkää se. Sen, mitä teillä on, antakaa mennä. Kristus mursi rivistöt, niin menkäämme ottamaan voitto Herran Jeesuksen Kristuksen hyväksi. Nostetaan kätemme Jumalan puoleen ja kiitetään ja ylistetään Häntä!

³³Meidän taivaallinen Isämme; me kiitämme Sinua tänään Pyhän Hengen vuodatuksesta. Me odotamme Herra, suurenmoista kokousta; suurenmoista liikettä ihmisten keskellä. Minä pyydän Sinulta tänään, että suot nämä siunaukset, Jumala, ja tulkoot ihmiset kokemaan suurenmoisia yhdessäolon hetkiä …?… Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jumala kuule kansaasi …?…

Yleisö radioiden ääressä, teidän pitäisi olla täällä näkemässä nämä yli 5000 ihmistä kädet kohotettuina ja ylistämässä Herraa Jeesusta. Me vietämme vanhanaikaista riemujuhlaa. Tulkaa ja liittykää meihin, kaikki ylistävät Herraa, kiittävät tästä uudesta, vanhanajan uskonnosta; tässä nykyaikaisessa maailmassa, jossa elämme, kun ihmiset ovat vääristyneitä, heidän mielensä ajattelevat pahaa; nuorisorikollisuutta kasapäin joka puolella, silti kaiken sen keskellä, Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä, päivä toisensa jälkeen, ilta illan jälkeen, ja ainoastaan – juuri tänä iltapäivänä Angelustemppelissä, Pyhä Henki on täällä. Miten Jumala onkaan täällä siunaamassa kansaa!

Jos teidät on määrätty saamaan ja te todellakin haluatte sen… Mutta, teillä täytyy olla jano ja nälkä siihen ennen kuin te voitte saada sen; sillä Raamattu sanoo: ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”

³⁴[Radio KSFG:n ilmoitus.] …ja Sinun valtakuntasi, taivaallinen Isä, kun me lopetamme radiolähetyksen, me rukoilemme, että Pyhä Henki syttyy tuleen täällä kaupungissa, ja kaikkialla maassamme ja tuo meille jälleen tuon vanhanaikaisen herätyksen niin, että Jumalan voima lankeaa kokouksiin. Paranna kaikki sairaat ja vaivatut kaikkialla, Herra, ja saa kunnia näistä jumalanpalveluksista, Jeesuksen nimen kautta…

56-0805 SEURAKUNTA JA SEN TILA (Church And Its Condition, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 5.8.1956

56-0805 SEURAKUNTA JA SEN TILA
(Church And Its Condition, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 5.8.1956

¹…erään lapsen hyvin harvinainen tauti, ja meitä on erikoisesti pyydetty muistamaan sitä rukouksessa tänä aamuna, joten me varmasti kaikki haluamme tehdä sen. Lääkärit eivät edes tiedä mikä se on. He antoivat sille jonkinlaisen nimen, mutta uskon, että he vain keksivät sille nimen, kun eivät tienneet mitä se oli. Mutta Kristus tietää mitä se on. Voin sanoa teille mikä se on: se on perkele, kyllä, perkele. On heidän asiansa minkä nimen he tahtovat antaa sille, mutta se on se, mikä hän on, hän on paha henki. Laulakaamme nyt kaikki yhdessä kertaalleen Usko se vaan, jokainen nyt.

Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan;
Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

²Herra tulee parantamaan sinut, sisar. Rukoilkaamme tämän tytön puolesta nyt kun kumarramme päämme.

³Taivaallinen Isämme, näyttää kuin en yksinkertaisesti voisi saada sitä pois mielestäni. Tuo pieni tyttö siellä kuolemassa, hän on jonkun rakas lapsi. Hän on Sinun luomuksesi, ja Saatana on ryöstämässä häneltä hänen nuoren elämänsä. Minä rukoilen Kristuksen Nimessä, että Sinä pysäyttäisit kuoleman käden, ajaisit pois tuon vihollisen. Sinä Herra, joka voit tehdä Punaisen Meren seinäksi kummallekin puolelle ja antaa Israelin lapsille, Sinun perintöosallesi, turvallisen matkan meren ylitse ja luvattuun maahan. Jumala, me rukoilemme tänään, että Sinä työntäisit syrjään jokaisen esteen ja annat tämän lapsen elää. Se on annettu meille pyydettäväksi, ja Sinuun uskovana ihmisryhmänä me pyydämme Jeesuksen Nimessä tuon lapsen parantumista. Aamen.

⁴Tänään tulen jälleen luoksenne kiitollisella sydämellä Herran Jeesuksen Nimessä. Tulin kotiin vähän aikaisemmin Louisianasta. Ajattelin, että ehtisin tänne ehkä ennen sunnuntaita ja voisin pitää pyhäkoulun. Ja sitten ilma oli niin hirvittävän kuuma siellä, että me… Tämä on viileätä tänä aamuna Louisianaan verrattuna. Te ette koskaan istuisi tämän kaltaisessa rakennuksessa vain viuhka kädessänne, Louisianassa, sen täytyisi olla ilmastoitu, tai te pyörtyisitte.

⁵Ja niinpä tuli levätäkseni päivän tai pari, ennen kuin kohta taas lähden pohjoiseen Saskatchewaniin, ensi viikolla, ja se on siellä Prince Albertissa. Se on niin pitkälle kuin teitä on rakennettu, toiselta puolelta. Siellä ei ole minkäänlaisia teitä, ei mitään muuta kuin intiaaneja ja eskimoja, siellä takana sisäosissa, minne me menemme tällä kerralla. Niinpä meillä tulee olemaan monia ihmisiä tässä kokouksessa kaikkialta ympäri Kanadaa. Jotkut heistä tulevat aina Länsirannikolta asti, he sanovat, yli maan. Ja minä todella haluan teidän rukouksianne, että Jumala kohtaisi meitä ja antaisi meille, ylenpalttisen runsaasti, suuren kokouksen Hänen kirkkaudekseen. Siitä on noin neljä tai viisi vuotta, kun olin Kanadassa. Ja minulla on siellä joitakin todella uskollisia ystäviä, jotka ovat erittäin hienoja ihmisiä.

⁶Ja he ovat hyvin uskollisia kirkossakävijöitä. Ei väliä sillä kuinka kylmää on, he kietovat ympärilleen huovan ja istuvat rekeen ja ajavat hevosella kolmekymmentä mailia, päästäkseen kirkkoon. He kävelevät lumikinosten ja kaiken muun lävitse, nuoret ja vanhat. He kaikki kokoontuvat ryhmäksi. Yksi perhe tulee yhteen ja he alkavat kävellä ja menevät kirkkoon. Se on uhri, jonka he antavat, joka saa heidät saamaan niin paljon irti kokouksesta. Kun ei ole mitään uhria, ei kokouskaan ole paljon mitään. Teidän täytyy todella tehdä jotakin, mikä koskee teihin todella pahasti, teidän on pantava syrjään joitakin asioita ja lopetettava työnne ja tehtävä sitä ja tätä päästäksenne lähtemään kirkkoon. Teidän on osoitettava Jumalalle, että te rakastatte Häntä, ja että te olette valmiit uhraamaan mennäksenne kokoukseen, ja silloin te tulette saamaan siitä jotakin irti.

⁷Aivan kuin minun lapseni, Billy Paul, ajattelin että… Minä en saanut mitään, kun olin lapsi. Äidillä oli tapana hankkia yksi pussi karamelleja ja sitten hän mittasi siitä kaksi tai kolme palasta kullekin. Ehkä jouluna saatoimme saada pienen tinatorven, tai pienen nallipyssyn, tai jotakin. Ja näin toisilla lapsilla rekiä ja polkupyöriä ja sen kaltaisia, hyviä vaatteita ja lämpimiä puseroita. Ja minä, se sai minusta tuntumaan niin pahalta, että minä sanoin: “Jos minulla koskaan tulee olemaan omia lapsia, tulen tekemään kaiken minkä voin heidän puolestaan.” Olisin halunnut nähdä, vaikka nälkää, saadakseni jotakin lapsilleni. Ja kun asuin… Kun Billy oli vain pieni poika, hankin hänelle pienen kolmipyöräisen, ja kaikenlaista. Ja Meda olisi yrittänyt kaikkensa, uhrannut jopa omista vaatteistaan, saadakseen hänelle jotakin. Mutta tiedättekö, mitä me aloimme nähdä? Ostin hänelle pienen kolmipyöräisen ja pienen jousen ja nuolia ja kaikkea. Ja voin löytää hänet lusikan tai kepin kanssa kaivelemassa jossakin takapihalla. Näettekö? Minä sanoin: “Seuraavat eivät tule olemaan sillä tavalla.” Näettekö? Jos te vain annatte jollekin mitä tahansa suoraan hänen käteensä, ei hän halua sitä. Se on jotakin, minkä puolesta teidän täytyy uhrata jotakin!

⁸Ja sillä tavalla pelastuminen on. Se on täydellinen uhri. Se on, veli Roy. Se on uhri, joka teidän on annettava joka päivä, päästäksenne lähemmäksi Jumalaa ja tehdäksenne jotakin. Ja tiedän, että on uhri teille jokaiselle, istua tässä kuumassa rakennuksessa tänä aamuna. Ja istuessamme täällä, pitäkäämme mielemme tuossa kaikkein suurimmassa Uhrissa, mitä ihmiskunnalle koskaan on annettu. Se oli Jeesus Kristus, kun Hänen tehtäväkseen oli annettu tulla tänne maan päälle kuolemaan meidän sijastamme. Ei vain sitä, vaan Hänen sielunsa laskeutui helvettiin ja oli siellä kolme päivää ja yötä, ja kolmantena päivänä Hän nousi ylös ja astui ylös korkeuteen ja on istumassa Jumalan oikealla kädellä Taivaassa, suorittaen esirukousta meidän tunnustuksenne pohjalta Hänen sovitukseensa ja Hänen armoonsa, joka on varattuna meitä varten.

⁹Nyt siellä Kanadassa minne olemme menossa, on monia ihmisiä, jotka ovat todella, todella köyhiä, joiden on myytävä yksi lehmistään, kaksi tai kolme lampaistaan, tai jotakin, päästäkseen tulemaan kokoukseen. Joku vanha eskimo luultavasti tuo mukanaan joitakin turkiksia ja myy ne, tullakseen kokoukseen, vaikka hän todellisuudessa olisi tarvinnut ne perhettään varten. Intiaanikauppiaan on tehtävä samoin. No niin, vähin, mitä me voimme tehdä, on rukoilla noiden ihmisten puolesta, eikö niin? Ja me rukoilemme, että Jumala tulisi antamaan heille jotakin suurta.

¹⁰No niin, on kuuma, enkä halua pitää teitä pitkään. Ja haluan tänä aamuna kiinnittää mielemme aiheeseen, Seurakunta Ja sen tila, juuri ennen kuin rukoilemme sairaiden puolesta. Ja minusta tuntuu, että muutamia päiviä sitten tuo Sanoma seurakunnalle annettiin minulle Shreveportissa, Louisianassa, se koskee seurakunnan tilaa. Ja me tulemme olemaan kasvotusten Jumalan kanssa tänä aamuna, ja rukoilemme ja pyydämme, että Jumala auttaisi meitä. En tarkoita ottaa samaa lähestymistä, vaan pyytää Jumalaa auttamaan meitä tässä päivässä, jossa me elämme. Ja juuri ennen kuin… Tämä on hieno vanha Raamattu, mutta siellä sisällä on Iankaikkisen Elämän sisältö.

¹¹Ja muistakaa, Sana on Jumala, Jumala ei ole enempää kuin Sanansa. Emmekä me ole enempää kuin meidän sanamme, ja jos me annamme… Tietenkin nyt, teidän ja minun kohdallani se on eri mielessä, koska me voimme sanoa, että teemme jonkun tietyn asian ja tarkoitamme sitä sydämessänne, mutta sitten olosuhteista riippuen me emme voikaan tehdä mitä sanoimme tekevämme. Mutta Jumala ei voi tehdä niin, koska Hän on ääretön ja Hän tietää kaiken, kaiken mitä koskaan oli ja tulee olemaan. Niinpä Hän ei voi sanoa sitä, ellei Hän tiedä voivansa seistä sen takana.

¹²Ja Abraham, ollessaan satavuotias, kutsui niitä asioita, joita ei ollut, ikään kuin ne olisivat. Sanon tämän nyt rohkaisuksi niille sairaille, joiden puolesta tullaan rukoilemaan. Abraham kutsui niitä asioita, joita ei ollut, ikään kuin ne olisivat, tietäen että Hän, joka oli antanut lupauksen, kykenisi pitämään sen, mitä oli luvannut. Kun Abraham oli seitsemänkymmenenviiden ja Saara kuudenkymmenenviiden, ja Jumala kertoi Abrahamille, että he tulisivat saamaan lapsen, oli se kerta kaikkiaan mahdotonta. Ja hän uskoi sen ja odotti tuota lasta, ja piti tuota lasta ikään kuin se jo olisi ollut siellä, kaksikymmentäviisi vuotta ennen kuin lapsi edes syntyi. Ja kun Abraham oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen, syntyi tuo lapsi, koska Abraham uskoi Jumalaa. Ja hän kutsui asioita, joita ei ollut, ikään kuin ne olisivat.

¹³Se on nyt sairaille ja vaivatuille, jotka tulevat rukoiltavaksi. Ei väliä sillä, mitkä vaikeutenne ovat, minkä kaltaisia tauteja teillä on, kuinka huonossa kunnossa olette, kun te vastaanotatte Kristuksen, Hänen Sanansa, silloin te voitte kutsua niitä asioita, jotka ovat, ikään kuin niitä ei olisikaan, jos ne ovat vastoin Jumalan Sanaa.

No niin, Jumala sanoi: “Uskon rukous on pelastava sairaan.” Hyvä on, jos Jumala on sanonut sen, on se sillä selvä. Silloin pankaamme mielemme, toivomme ja toimintamme sen mukaisesti niin kuin se jo olisi tapahtunut. Se on jo saatettu päätökseen, kun me vain vastaanotamme sen.

¹⁴Pelastuminen on samalla tavalla. Me uskomme sen, vastaanotamme sen, uskomme sen sydämissämme, menemme Jumalan eteen ja vastaanotamme Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanamme ja vastaanotamme Hänet. Jos olet täällä tänä aamuna ja olet syntinen, etkä ole pelastunut, ja haluat olla parantunut, olet sairas, niin etsi ensin Herraa. Vastaanota Hänet Pelastajanasi, silloin tuo tauti tulee lähtemään. Mikä tahansa se onkin, pankaa vain koko ajatuksenne (koskien kaikkea mitä teillä on) tuon Miehen, Jeesuksen Kristuksen päälle, niin kaikki muu tulee olemaan kunnossa.

¹⁵Niinpä pitäkää nyt mielenne siinä, koska sanoin nämä muutamat sanat niille, jotka ovat sairaita ja vaivattuja, sillä tulen puhumaan tänä aamuna seurakunnalle sen tilasta. Sillä mielestäni, vaikkakin jumalallinen parantuminen on hienoa, mutta kun olin Shreveportissa, oli minulla vain ehkä kolme parantamiskokousta siellä ollessani, kolme, tai ehkä neljä, enintään, noina yhtenätoista päivänä. On välttämättömämpää saarnata ihmisten sieluille, kuin panna niin paljon aikaa Jumalalliseen parantamiseen. Vaikkakin ihmiset ovat sairaita ja tarpeessa. Jumala voi parantaa heidät. Ja on tullut todistetuksi ympäri maailman, että Hän tekee sen. Mutta pääasia on sielu, joka ei koskaan kuole. Ruumis tulee kuolemaan. Mutta sielu ei tule koskaan kuolemaan, ja meidän tulee pitää se tasapainossa ja oikein Jumalan kanssa.

¹⁶Olen usein sanonut tämän. Haluan kaiken tehdyksi, niin että kun tulen tuolle virralle tuona aamuna, en halua siellä mitään vaikeuksia. Haluan, että minulla on lippu kourassani, odottaen nimeni kutsumista. Ja haluan sanoa niin kuin entinen Paavali, veli Creech, että “tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa”. Niin että kun Hän kutsuu esiin kuolleiden joukosta, olen tuleva esiin maan tomusta. Haluan tuntea Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa.

¹⁷Niinpä kumartakaamme päämme ja sydämemme nyt hetkeksi Hänelle, joka on tämän Kirjan Tekijä.

¹⁸Ja Jumala, meidän Isämme, me tulemme tykösi nyt ja pyydämme, että Sinä tulet avaamaan Sanasi meille. Me voimme kääntää sivuja, mutta vain Pyhä Henki voi avata Sanan. Niinpä avaa Se tänä aamuna meille, Isä, ja anna meille ylenpalttisesti Sinun armostasi. Me odotamme Sinua. Ja voikoon Pyhä Henki mennä Sanaan ja antaa Sen inhimillisten huulten kautta inhimillisille sydämille, ja voikoon Hän ottaa Sen ja asettaa Sen jokaisen sydämeen juuri niin kuin meillä on tarve. Ja kun kokoukset ovat ohitse, ja me olemme valmiit menemään koteihimme, me tulemme nöyrästi kumartamaan päämme ja antamaan Sinulle kiitoksen ja ylistyksen kaikesta siitä, mitä olemme oppineet Sinulta, ja mitä Sinä olet tehnyt meille. Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

¹⁹Luemme Sanasta, Pyhän Johanneksen 1. luvusta, te, joilla on Raamatut, ja haluatte lukea sen kanssani tai merkitä sen muistiin. Me luemme tekstin Sanasta ja sitten rukoilkaamme, että Pyhä Henki ottaisi ulos tuon Sanan sisällön ja antaisi sen meille. Me voimme lukea sen, me jotka kykenemme lukemaan ja voimme lukea sen, mutta vain Jumala voi tuoda ulos sen sisällön. Teksti voidaan lukea, koska Se on Hänen Sanansa, mutta sitten Jumalan täytyy antaa sen sisältö. Nyt, Pyhän Johanneksen 1. luvussa, aloittakaamme jakeesta 28 ja lukekaamme 32, se mukaan luettuna.

Nämä asiat tehtiin Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, missä Johannes oli kastamassa.

Seuraavana päivänä Johannes näki Jeesuksen tulevan tykönsä, ja sanoi: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.

Tämä on hän, josta minä sanoin: Minun jälkeeni tulee mies, joka on pidetty parempana ennen minua, sillä hän oli ennen minua.

Ja minä en tuntenut häntä, mutta että hän olisi julkituotu Israelille, sen vuoksi minä olen tullut kastamaan vedellä.

Ja Johannes todisti, sanoen: Minä näin Hengen laskeutuvan alas taivaasta niin kuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.

Haluan lukea sen uudestaan, tuon viimeisen, 32. jakeen.

Ja Johannes todisti, sanoen: Minä näin Hengen laskeutuvan alas taivaasta niin kuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.

²⁰Lisätköön Herra nyt siunauksensa Sanalle. Haluan, että kuulemme jokaisen sanan, jos vain voimme. Voitteko kuulla minua hyvin siellä takana? Jos voitte, kohottakaa kätenne. Hyvä on.

²¹No niin, haluan puhua teille tänä aamuna vertauksella, jollakin tavalla niin, että jopa kaikkein kirkossa käymätön henkilö täällä kykenisi ymmärtämään sen. No niin, me tulemme kirkkoon tullaksemme paremmiksi. Me tulemme tehdäksemme itsestämme parempia ihmisiä, parempia kristittyjä, parempia kansalaisia, parempia isiä, parempia äitejä, parempia naapureita. Me tulemme, koska Kristus sanoi meille, että jos me tulisimme pyytäen mitä tahansa Hänen Nimessänsä, missä tahansa meitä on koolla kaksi tai kolme, Hän olisi kanssamme ja soisi sen meille. Niinpä, mikä olisi sen parempaa meille tänään kuin tietää, että me olemme kirkossa parantaaksemme itseämme, laajentaaksemme ymmärrystämme. Kuinka moni haluaisi sanoa: “Siksi olen täällä?” Antakaapa meidän nähdä. “Minä haluan paremman ymmärryksen.” Eikä meillä voi olla parempaa ymmärrystä, ellei sitä… Ja jos meillä tulee olemaan ymmärrys Jumalasta, täytyy sen tulla Jumalan Sanasta, sillä Sana on se, minkä Jumala antoi meille ruokkimaan nälkäisiä sielujamme. Ja Pyhä Henki lähetettiin ottamaan Jumalan Sanan ja ruokkimaan meitä Sanalla. Näettekö sen? Katsokaahan, me… Pyhä Henki on lähetetty Jumalalta, ottamaan Jumalan Sanan ja antamaan Sen meille, sen mukaan kun meillä on tarve. Ja olen niin iloinen, että Jumala on tehnyt sen kaltaisen ennalta varaamisen. Ettekö tekin? Että Hän ruokkisi meitä.

²²Me olemme Hänen laitumensa lampaat. Ja me tulemme puhumaan siitä hieman, lampaista. Ja me olemme kolminainen Jumalan olemus, ja kun Hänellä voi olla täydellinen hallinta meistä, voi Hän johtaa ja opastaa meitä.

²³No niin, kun Jumala lähetti Jeesuksen maan päälle, miellytti Jumalaa esittää Hänet eläimenä, ja tuo eläin oli karitsa. Siellä kaukaisessa alussa, Eedenin Puutarhassa, varjokuvana Jeesuksen tulemisesta, Jumala uhrasi karitsan sijaisuhrina, esikuvana tulevasta Kristuksesta. Olen usein ihmetellyt miksi Jumala ennalta kuvasi Kristuksen eläimenä. Mutta tulimme näkemään, että tuo Karitsa; syy, miksi Hän valitsi karitsan, on se, että karitsa on nöyrin ja kaikkein lauhkein kaikista luomuksista mitä maan päällä on. Ei ole mitään nöyrempää ja lauhkeampaa kuin pieni karitsa, se on niin viaton, eikä se kykene huolehtimaan itsestään. Se ei ole röyhkeä eikä ylpeä. Se on ystävällinen, nöyrä, pieni luontokappale. Ja kun Jumala esitteli Kristuksen maailmalle, Hän esitteli Hänet karitsana.

²⁴Mutta kun Jumala, Isä Jumala, Jehova, esitti itsensä Taivaasta, Häntä edusti kaikkein sävyisin ja nöyrin kaikista taivaan linnuista, kyyhkynen. Ei ole mitään lempeämpää lintua kuin kyyhkynen. Olen tutkinut melkoisesti lintujen ja villieläinten elämää, ja kyyhkynen on hyvin erikoinen, muista taivaan linnuista poikkeava lintu. Kyyhkynen on rakastavainen. Kyyhkynen on hellä. Eikä kyyhkysellä ole sappea, se on ainoa lintusuku, jolla ei ole sappea. Siksi te ette näe kyyhkysten syövän mitään muuta kuin jyviä ja siemeniä.

²⁵Nyt, arkissa oli kyyhkynen. Ja kyyhkynen esiintyy monissa paikoissa Raamatussa. Se symbolisoi Pyhää Henkeä. Myöskin karitsa esiintyy monin paikoin Raamatussa, kuten Kristus, Ilmestyskirjassa, koko matkan aina 1. Mooseksen kirjaan asti, niin kuin kyyhkynenkin.

²⁶Ja 1. Mooseksen kirjassa, kyyhkynen oli arkissa, istuen samalla orrella muiden ilman lintujen kanssa; ja yksi niistä muista oli korppi, varis. Ja varis on yksi ilkeimmistä linnuista mitä on, varis ja närhi, luulisin, ovat ehkä ilkeimpiä lintuja, mitä voimme löytää. Varis on hyvin pitkäikäinen lintu, ja he väittävät sen joskus elävän kaksi tai kolmesataa vuotta… ja jotkut papukaijat elävät pidempäänkin.

²⁷Mutta kyyhkynen on lintu, jolla ei ole sappea. Varis voi istua täällä syömässä kuollutta raatoa. Kyyhkynen ei voi sietää sitä. Se ei voi sietää sen hajua nenässään. Se tekisi sen sairaaksi. Kyyhkyset eivät yksinkertaisesti voi syödä mitään mädäntynyttä. Ne eivät kestä sitä, joten ne eivät syö sitä. Jos se söisi sitä, tappaisi se kyyhkysen välittömästi, koska sappi on se joka sulattaa ruuan. Ja koska siellä ei ole mitään sappea sulattamaan sitä, tappaisi se tuon kyyhkysen. Niinpä te aina näette kyyhkysen siellä, missä on jotakin puhdasta, jotakin mikä on terveellistä..

²⁸Mutta varis on erilainen. Pankaa se nyt merkille, että varis on esikuva tekopyhästä. Tuo varis voi istua siellä kuolleella raadolla ja syödä niin paljon kuin haluaa, ja sitten se voi lentää pellolle ja syödä myös vehnää. Mutta kyyhkynen ei voi syödä vehnää ja sitten lentää kuolleelle raadolle.

²⁹Niinpä tekopyhä ihminen voi syödä hengellisiä asioita, sekä hyviä asioita että huonoja asioita. Mutta todellinen uudestisyntynyt kristitty ei voi sietää vääriä asioilta, hän voi syödä vain hyvää. Pankaa se merkille! Kun te näette miehen, joka voi mennä tansseihin, mennä ulos ryyppäämään, mennä ja elää synnissä, ja sitten tulla takaisin kirkkoon ja huutaa ehkä yhtä paljon kuin joku pyhäkin, silloin hän on raadonsyöjä, hän voi syödä sekä mädänneitä että hyviä asioita. Mutta todellinen kristitty ei voi enää sietää noita asioita, sillä hän on siirtynyt kuolemasta Elämään. Ja välittömästi, jo ajatuskin siitä tuomitsisi hänet, niin että hän kääntäisi päänsä ja kävelisi pois. Oi, mikä kuva!

³⁰No niin, karitsa on hyvin lempeä pikku kaveri. Se ei voi auttaa itseään. Sillä ei ole itseluottamusta, koska se ei voi auttaa itseään. Tässä jokin aika sitten kulkiessani laitumen lävitse, ollessani partioimassa, löysin pienen karitsan, ja koko lauma oli mennyt jonnekin sen luota, ja se oli takertunut kiinni pieneen piikkilankavyyhtiin. Ja tuo pikku raukka makasi siellä verta vuotaen ja määkien. Ja ohi kulkiessani näin, että siellä kauempana, noin puoli mailia ylempänä, oli koko lauma lampaita. No niin, se olisi maannut siellä, ja varikset olisivat pian nokkineet siltä silmät päästä, jos emme olisi vapauttaneet sitä. Mutta minä päästin sen irti ja poimin käsivarrelleni. Se ei yhtään vastustellut. Se vain makasi todella hiljaa. Nostin sen käsivarsilleni. Se oli luultavasti ensimmäinen kerta kun inhimillinen olento koskaan oli koskettanut sitä, mutta se oli ystävällinen. Se oli valmis johdettavaksi. Se oli valmis autettavaksi. Toivon teidän näkevän sen. Se oli halukas, eikä yrittänyt vastustella, tai potkia, tai purra. Karitsat eivät potki, eivätkä ne pure; ne vain nöyryyttävät itsensä. Ja tämä pikkuinen, kannoin sen sinne muiden lampaiden luo ja laskin maahan, ja muutaman minuutin kuluttua, kun sen äiti löysi sen, kuinka onnellinen se olikaan! No niin, kuinka esikuvallista se onkaan Jumalan Karitsasta!

³¹Tiedättekö, kun he alkavat tappaa lampaita, niin se on vuohi, joka johtaa lampaat tapettavaksi. Mutta vuohi johtaa lampaat aivan liukuradalle asti teurastamossa, ja kun se on saanut lampaat tulemaan liukuradalle, se hyppää itse pois. Mutta he sanovat, että kun he tappavat vuohen, potkii se vastaan kovasti. Näettekö?

³²Ja sillä tavalla perkele tekee. Hän yrittää johtaa Jumalan lapsia suoraan pahimpaan, mutta kun tulee aika hänen kuolla, hän todella potkii vastaan silloin. Sillä tavalla perkele tekee sen. Ja sillä tavalla joskus joku poika savukerasian ja whiskypullon kanssa, voi johtaa jonkun mukavannäköisen tytön, karitsan, jonkun varsan kanssa pois väärään. “Oi, ei siinä mitään pahaa ole. Ei noissa kirkon asioissa mitään ole.” Mutta antakaapa kuoleman iskeä tuota poikaa kerran, te kuulette hänen vinkuvan ja huutavan yli koko tienoon. Ja sillä tavalla perkele tekee sen.

³³Mutta karitsa on lauhkea, niin että sitä voidaan johtaa. Ja siksi Jumala esitti Kristuksen Karitsana ja itsensä Kyyhkysenä. Ja sinä päivänä, jona Johannes kastoi Jeesuksen Jordan virralla, tapahtui yksi suurimmista tapauksista, mitä koskaan oli tapahtunut, juuri siellä. Pankaa merkille kuinka kaunista! Karitsa, sävyisin kaikista maan luontokappaleista, ja Kyyhkynen, sävyisin kaikista taivaan linnuista. No niin, se oli ainoa tapa, miten ne koskaan voitiin yhdistää. Kyyhkynen voi tulla ainoastaan Karitsan päälle. Kun tuo Kyyhkynen tuli alas, Johannes näki Jeesuksen ja sanoi: “Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.” Ja Johannes sanoi. “Minä todistan nähneeni Jumalan Hengen kuin Kyyhkysen tulevan alas ja jäävän Hänen päälleen.” Halleluja! Siinä se on teille. Kyyhkynen ja Karitsa yhdistyivät. Se oli kun Jumala ja Mies, tulivat yhdeksi. Se oli kun Taivas ja maa syleilivät toisiaan. Halleluja! Se tapahtui, kun Jumala oli tehty lihaksi, kun Jumala tuli alas Hengen muodosta ja oli tehty Mieheksi ja asui keskuudessamme. Se oli kun koko Iankaikkisuus syleili toistaan. Se oli kun Adamin suku, langennut ihmiskunta ja Jehova Jumala ja kaikki enkelit tulivat yhteen, kun Jumala ja ihminen oli tehty yhdeksi, tuona suurena ikimuistettavana päivänä, kun Johannes kastoi Jeesuksen. No niin, mitä jos siellä olisi ollut susi? Tuo suloinen Kyyhkysen kujerrus ei olisi kyennyt pysymään suden kanssa.

³⁴Mikä on sen kauniimpaa kuin myöhään illalla istua ulkona ja kuulla metsäkyyhkysen kujertavan siellä hetken? Sen jälkeen kun menetin vaimoni ja lapseni… En halunnut antaa kenenkään tietää mitä tein. Minulla oli tapana nousta vanhaan autooni ja ajaa tänne vastapäätä olevalle Walnut Ridgen hautausmaalle, istuakseni siellä puun vierellä katsellen tuota hautaa. En yksinkertaisesti voinut luopua heistä. Näytti kuin en enää kestäisi sitä. Siellä makasi pieni lapseni, kahdeksan kuukauden ikäinen. Kuinka hänellä oli tapana kurottaa pieniä käsiään minua kohden, ja kun minä puhalsin torveen tai sanoin hänelle jotakin, hän sanoi: “Goo-goo”, ja ojensi pieniä käsiään minua kohden. Ja istuin siellä puun vieressä, erikoisesti illan tultua. Ja siellä oli tavallisesti joku vanha kyyhkynen, siellä pensaassa, joka alkoi kujertaa. Oi! Kerran ihmettelin voisiko se olla lapseni kuolematon sielu, joka tulee takaisin ja yrittää puhua minulle. Ei ole mitään suloisempaa kuin kyyhkysen kujerrus. Kuinka se on rakastavainen! Se tuo hyviä uutisia. Kuinka se yrittää tehdä rauhaa! Nousta ylös varhain aamulla ja mennä sinne kotini lähellä olevaan tiheikköön, miten rauhallista se onkaan kuunnella sitä! Siellä istuen tuossa suuressa korkeassa puussa, nuo kyyhkyset kujertavat toisillensa.

³⁵Eräänä päivänä, veli Coxin luona, vanhalla äitikyyhkysellä oli kaksi pientä poikasta. Ja ne istuivat aivan rakennuksen harjalla, niin, etteivät kissat pääsisi käsiksi niihin. Sitten niiden äiti vei ne ylös puuhun ja siellä ne istuivat kaulat toistensa ympärillä, ja kujersivat ja lemmiskelivät koko pitkän päivän, nuo kaksi pientä, lempeätä kyyhkysen poikasta.

³⁶Ja ajattelin kuinka kyyhkynen on niin rakastavainen lintu, ja kuinka Jumala. Kyyhkynen, haluaa lemmiskellä inhimillisten olentojensa kanssa. Jumala haluaa olla rakastettu. Jumala haluaa rakastaa teitä. “Jumala niin rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyisen Poikansa, niin että kuka tahansa, joka Häneen uskoo, ei kuolisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen Elämä.” Siunattu olkoon Herra! Ja sitten Jumala, haluten rakastaa, Hänen täytyi valmistaa jotakin rakastettavaa. Hänen täytyi tehdä jotakin lempeätä itsensä kaltaista. Hänen täytyi tehdä jotakin, mitä voi rakastaa. Hänen täytyi tehdä jotakin oman Luonteensa mukaista.

³⁷Te ette voisi rakastaa mitään, mikä ei olisi teidän oman luonteenne mukaista. Rakastamisen täytyy yhdistyä rakkauteen. Miehen ja vaimon täytyy rakastaa toisiaan, jos he koskaan aikovat onnistua. Täytyy olla jotakin rakastettavaa! Te etsitte kaikkialta, löytääksenne vaimoksenne tytön, jota rakastatte. Hän etsii, löytääkseen aviomiehen, jota hän voi rakastaa.

³⁸Ja Jumala etsii, yrittäen löytää sielun, jota Hän voi rakastaa. Niinpä Hän esitti itsensä täällä maan päällä lempeänä Kyyhkysenä ja lauhkeana Karitsana. Jos tuo Karitsa hetkeksikään olisi ottanut ylleen murisevan suden luonteen, olisi tuo Kyyhkynen lentänyt välittömästi pois.

³⁹Mutta karitsa, sillä ei ole mitään suurta omaa mieltä. Karitsa on yksi niistä, joka ollen kadoksissa on toivottomasti kadoksissa. Lammas ei voi löytää tietään takaisin. Siitä syystä vuohi johtaa sen kuolemaansa. Eksynyt lammas ei voi löytää tietään. Siitä syystä Jumala vertasi meitä lampaisiin. Kun me olemme eksyksissä, me olemme eksyksissä. Ei ole mitään tietä, minkä voisimme itse löytää, löytääksemme itsemme. Ja on vain yksi tapa tehdä se: alistaa itsemme lauman Paimenelle, ja Hän tekee johtamisen.

⁴⁰No niin, pankaamme merkille nämä Karitsa ja Kyyhkynen yhdessä, ne tehtiin yhdeksi. Sitten tarkatkaa, kuinka Kyyhkynen johti Karitsaa, Jumalan Poikaa. Kuinka lauhkea Hän olikaan, tietäen olevansa menossa teurastettavaksi. Kuinka säyseä Hän olikaan, yrittämättä aina tehdä itse, yrittämättä olla itseriittoinen. Hän sanoi: “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä näyttää Minulle ensin, ja Isä asuu Minussa.”

⁴¹Nyt, toinen asia, mitä karitsa on: karitsa on halukas luopumaan oikeuksistaan. Jumala haluaa meidän nyt olevan karitsoja, mutta monta kertaa me emme halua alistaa oikeuksiamme, luopua oikeuksistamme. Niin monet teistä sanovat: “Mutta minulla on oikeuteni, veli Branham.” Se on totta, mutta haluatteko te luopua oikeuksistanne? Se on vikana suurella enemmistöllä seurakunnistamme tänään, tuo Jumalan Karitsan lauhkeus… Meidän pitäisi olla karitsoja, mutta me olemme tulleet kaikeksi muuksi, mutta emme karitsaksi. Ja se on syy, että niin pian kuin me otamme sen asenteen, Pyhän Hengen Kyyhkynen lähtee lentoon ja jättää meidät.

⁴²Jos Jumalan Karitsa olisi kerrankin murahtanut niin kuin susi, tai tehnyt jotakin vastoin sitä, mitä tuo lauhkea kyyhkynen salli tehdä, olisi tuo Kyyhkynen lentänyt pois. Se olisi hetkessä lähtenyt pois.

⁴³Ja siksi me tänään ihmettelemme: “Mikä oikein on vikana helluntaiseurakunnalla?” Se on koska me olemme ottaneet yllemme erilaisen luonteen. Meillä on sellainen luonne, että “me haluamme oikeutemme. Me tulemme tekemään mikä mielestämme on oikein.” Ja me tulemme ylpeiksi. Me tulemme vihamielisiksi. Me tulemme välinpitämättömiksi. Me annamme kiukun tulla sisälle. Me annamme itsekkyyden tulla sisälle.

⁴⁴Karitsa, kun tulee aika… Se omistaa oman villansa, sillä on oikeutensa. Se omistaa villansa, mutta kun kerinnän aika tulee, he ottavat tuon karitsan ja sitovat sen jalat, eikä se koskaan potkinut, eikä nostanut melua. Te vain otatte sen oikeudet pois siltä, koska se on karitsa. Se ei voi tehdä mitään muuta, koska se on sen luonne. Mutta yrittäkääpä olla ristiriidassa jonkun kristityn polun kanssa, niin tulette näkemään onko hän karitsa tai vuohi. Te näette, mikä hän on, pannessanne ristiin hänen kanssaan. Siksi seurakuntamme ovat tänään siinä tilassa missä ovat.

⁴⁵Me olemme kutsuneet itseämme Jumalan karitsoiksi. Naiset ja miehet, molemmat, ovat alkaneet toimia kaikella muulla tavalla, mutta eivät niin kuin Jumalan karitsat. Ja katsokaa heitä kulkemassa kadulla, lyhyin, leikatuin hiuksin, permanentit hiuksissaan. Ja muutamia vuosia sitten, eivät he maksustakaan olisi saaneet heitä tekemään sitä. Ja sitten te ihmettelette, miksi seurakunta on siinä tilassa missä se on. Se on siksi, että te olette ottaneet suden tai vuohen luonteen sen sijaan, että olisitte pysyneet nöyrinä ja sävyisinä. Ja te sanotte: “Se on minun etuoikeuteni, veli Branham.” Minä tiedän, että se on teidän etuoikeutenne. “Kampaajat leikkaavat hiuksia. Ja niin kauan kuin kampaajat leikkaavat hiuksia, eikö se ole minun etuoikeuteni?” Kyllä, se on teidän amerikkalainen etuoikeutenne. Mutta oletteko halukas luopumaan siitä, ollaksenne karitsa? Oletteko halukas alistamaan itsenne?

⁴⁶Ja te naiset, ei pitkääkään aikaa sitten, jos te olisitte kävelleet kadulla… On naurettavaa katsella, millä tavalla naiset pukeutuvat tänään. Enkä minä puhu presbyteereistä tai metodisteista, minä puhun teistä pyhyyteen uskovista naisista. Kun kulkee kadulla, niin se on…

⁴⁷Minulla on pieni risti riippumassa autoni etuosassa, ja joku sanoi minulle: “Billy, tiedätkö että se on katolisuuden vertauskuva?”

⁴⁸Minä sanoin: “Milloin katoliset saivat etuoikeuden ristiin?” Eivät koskaan! Se ei ole katolisen uskon vertauskuva; se on kristillisen uskon vertauskuva. Katolisella uskolla on jonkun kuolleen pyhän pieni kuvapatsas, Marian tai jonkun muun kuolleen henkilön, jota he palvovat. Me emme palvo kuolleita. Me emme palvo Pyhää Ceciliaa ja kaikilla noita eri pyhimyksiä. Se on katolisuutta, joka on korkea spiritismin muoto. Mutta risti esittää Häntä, joka kuoli ja nousi ylös jälleen.

⁴⁹Ja minä sanoin: “Minä pidän sen siellä, katsoessani kadulle. Kaksikymmentäviisi, tai kolmekymmentä vuotta sitten, kun olin melkein sokea, lupasin Jumalalle, että jos Hän parantaisi silmäni, tulisin katsomaan oikeata asiaa.” Ja minä sanoin: “Minne tahansa katsookin, on se niin jumalatonta, naisia puolipukeissaan, alastomia naisia makaamassa pihoilla ja kaikkialla. Minä katson ristiä sen sijaan, että katsoisin sitä, ja muistan, mitä Kristus teki puolestani, ja käännän pääni niille asioille, jotka ovat perkeleestä.” Halleluja!

⁵⁰Ja älkää sanoko että ne olisivat presbyteerejä, katolisia, ne ovat helluntailaisia! Aamen. Te sanotte: “Minulla on oikeus, veli Branham.” Se on totta, mutta jos olisit karitsa, luopuisit oikeuksistasi. Ja kun alatte toimia sillä tavalla, silloin Pyhä Henki, tuo lempeä Kyyhkynen, on heti lentävä pois. Hän ei halua olla häväisty kanssanne. Ei, ei. Älkää koskaan ajatelko, että toimisitte sillä tavalla ja pitäisitte Pyhän Hengen. Te ette voi tehdä sitä! Raamattu sanoo niin. Teidän täytyy menettää… “Mutta”, sanotaan, “muutkin naiset tekevät niin.”

⁵¹Ja te miehet, kehnot, pienet, selkärangattomat, akkamaiset, te, jotka annatte vaimonne tehdä jotakin sen kaltaista, se osoittaa, mitä te olette. Siksi teillä ei ole Pyhää Henkeä, niin kuin te väitätte teillä olevan, sillä silloin teillä olisi itsessänne tarpeeksi jotakin saamaan hänet toimimaan niin kuin hieno nainen, ainakin niin kauan kuin hän asuu kanssanne. Aamen. Se kuulostaa vanhanaikaiselta, leikkaavalta. Mutta sitä seurakunta tarvitsee tänään, vanhanaikaisuutta, Pyhän Hengen pesua ja kuivumaan ripustamista, ja Pyhällä Hengellä silitystä. Varmasti.

⁵²Mihin tilaan maailma onkaan joutunut! Kuinka he menevätkään kaduille ja mitä he tekevätkään! Kuinka te tuijotattekaan televisiota keskiviikkoiltana, ettekä halua mennä kirkkoon! Kuinka te… Maastahan ei löydy yhtään lasta, joka ei tietäisi siitä kuka David Crockett on. Ja tuo likainen valhe, kun sanotaan, että hän tappoi karhun kolmevuotiaana, ja te tiedätte, että se on valhe, mutta te annatte täyttää lastenne päät sillä. Eikä edes yksi sadasta heistä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta. Se johtuu siitä, että tämä maailma on tullut niin saastuneeksi. Tämä kansakunta, se on niin naurettavan kaukana Jumalasta ja on hyljännyt Pyhän Hengen.

⁵³“Oh”, te sanotte, “minä menen kirkkoon ja huudan.” Sen te voitte tehdä. Mutta ennen kuin tuo lauhkea Jumalan Karitsa asettuu sydämeenne asumaan ja saa teidät puhdistamaan elämänne ja toimimaan kuin erilainen henkilö, ei siitä ole teille mitään hyötyä jäljitellä kristillisyyttä. Teillä täytyy olla se Aamen.

⁵⁴Menin erääseen taloon tässä äskettäin, vieraillakseni erään sairaan miehen luona, ja talon rouva oli istumassa siellä. Ja pikku Oswald tuli sisälle, hattu kallellaan päässään ja sanoi: “Äiti, onko päivällinen valmis?”

⁵⁵Hän sanoi: “Kultaseni, “Meillä ei ole ollut aikaa tänä aamuna valmistaa päivällistä.” Hän sanoi: “Minä valmistan sinulle voileivän, ja siellä on joitakin appelsiineja.”

⁵⁶Poika käveli sinne ja otti appelsiinin, katsoi sitä, puraisi sitä, ja heitti sen seinää vasten niin lujaa kuin voi, niin että mehu juoksi alas, ja sanoi: “Jos siinä on kaikki, mitä teillä on tässä paikassa, niin silloin minä painun ulos”, sillä tavalla.

⁵⁷Minä ajattelin: “Oi Jumala, hänen tulisi olla minun noin viiden minuutin ajan!” Voi pojat, minä nykäisisin nahan pois häneltä, niin kuin hän ei ole koskaan tiennyt sitä nykäistävän! Mutta he makaavat siellä, säälitään ja hemmotellaan. Mitä hän tarvitsee, on hyvää vanhanaikaista piiskalla nylkemistä. Sitä me tarvitsemme, jälleen joitakin vanhanaikaisia koteja, ja saarnaajia, jotka seisovat saarnatuolin takana ja saarnaavat Totuuden niin kuin Sen tulee olla. Aamen. Se on totta. Oi!

⁵⁸Pikku Mary lyö jalkaa maahan, nostaa pienen nenänsä ilmaan ja rypistää pieniä ruusunvärisiä huuliaan, ja sitten nenä pystyssä kävelee ulos talosta. Mikä häpeä! Kuinka tottelemattomia lapset ovatkaan! Raamattu sanoi, että he tulisivat olemaan. Kirjoitus sanoo, että he olisivat. Kuinka he toimisivat ja kuinka he tekisivät, ja ne asiat, joita maailmassa tapahtuu tänään, on aika, että he ovat murehduttaneet pois Pyhän Hengen.

⁵⁹Muutama vuosi sitten. Menen nyt muutaman päivän kuluttua juhlimaan Pyhän Hengen ensimmäistä lankeamista Amerikassa, josta tänä vuonna on viisikymmentä vuotta. Se oli Azusa Streetin kokouksessa, helluntaikokouksessa, Los Angelesissa, missä heillä oli ensimmäinen Pyhän Hengen vuodatuksensa, kun ihmiset tulivat yhteen. Kun Kristus tuli alas noiden ihmisten joukkoon, olivat he niin lempeitä ja niin rauhallisia. He elivät jumalista elämää. He elivät uhrautuvaista elämää. He olivat valmiita antamaan periksi ja he olivat halukkaita olemaan Pyhän Hengen johtamia. He eivät valittaneet siitä, mitä ihmiset sanoivat; jos he sanoivat, että he olivat “vanhanaikaisia”, tai että he olivat “hulluja”, he olivat halukkaita olemaan Pyhän Hengen johtamia.

⁶⁰Mutta tänään, voi hyvänen aika, käytetään puuterihuiskua ja make-up rasiaa, ja sitten shortsit jalassa mennään ulos kadulle, sehän on häpeällistä! Ja sitten he sanovat että heillä on Pyhä Henki. “Oi”, te sanotte, “mutta minä puhuin kielillä.” Kyllä, ja perkele myös tekee niin. “Oi, minä huusin.” Ja perkele myös tekee niin. Perkele voi jäljitellä mitä tahansa mitä Jumalalla on, paitsi rakkautta, hän ei voi jäljitellä rakkautta. Niin on.

⁶¹Sitten ennen kuin huomaattekaan, kun te alatte tehdä noita asioita, te alatte laskea tasoa, te alatte tehdä kompromisseja. Ja sitten seurakunnan keskuuteen alkaa tulla pieniä juoruja ja joku sanoo: “Tiedätkö, pastori on sellainen-ja-sellainen”, tai diakoni “se-ja-se.” Ja ensimmäiseksi, te kuuntelette sitä! Ja siksi teillä on niin paljon vaikeuksia ja murinaa, koska te alatte kuunnella perkelettä, sen sijaan että kuuntelisitte lempeätä Kyyhkystä, Pyhää Henkeä, Jumalan Kyyhkystä, joka haluaisi johtaa teitä ja opastaa teitä ja rakastaa teitä ja siunata teitä.

⁶²Ensikertaa saadessanne tuollaisen pienen kiukkukohtauksen, lentää tuo Kyyhkynen kohta pois. Oikein. Hän ei voi sietää sitä. Hänen luonteensa on erilainen. Oi, Hän ei voi ollenkaan sietää sitä. Ja sitten te alatte puhua naapuristanne, sitä Hän ei voi sietää, sitä Hän ei hyväksy. Hän yksinkertaisesti lähtee lentoon ja menee pois. Hän ei yksinkertaisesti voi sietää sitä yhtään pidempään. Kyyhkynen on lempeä. Tuo Kyyhkynen on nöyrä, eikä tuo Kyyhkynen voi sietää mitään, ellei sillä ole samankaltaista luonnetta.

⁶³No niin, Jumala voi tehdä teistä eri luontoisen miehen tai naisen. Jumala voi antaa teille erilaisen luonteen. Ja te sanotte: “Mutta, veli Branham, mitä me voimme tehdä sille?” Tulkaa vain jälleen karitsaksi. On vain kaksi eläintä, jotka koskaan seurustelevat yhdessä: ne ovat kyyhkynen ja karitsa. Kyyhkynen ei tule minkään muun luo kuin karitsan. Ja jos te olette tulleet vuoheksi, pankaa silloin tuo vanha vuohimainen henki pois itsestänne. Oikein. Jos te olette tulleet joksikin muuksi, pankaa se pois itsestänne, jos olette tulleet juoruilijaksi.

⁶⁴Tässä kerran, saarnasin niin lujaa kuin voin saarnata eräässä tietyssä kaupungissa, ja siellä oli tuhansia ihmisiä. Annoin alttarikutsun. Ajattelin käsitelleeni koko synnin aluetta, käsitelleeni kaikkea, mitä vain voin ajatella. Tuona iltana, sen jälkeen kun kokous oli ohitse, eräs hyvin terhakka pieni nainen kulki ohitse ja sanoi: “Veli Branham, olen todella iloinen, ettet koskettanut minua tänä iltana.”

Minä ajattelin: “Sen täytyy olla todellinen kristitty.”

Hän sanoi: “Sinä et koskettanut minua tänä iltana.”

⁶⁵Minä sanoin: “Olen todella iloinen kuullessani sen, hyvä rouva, sinun täytyy olla lähellä Jumalan Valtakuntaa.” Ja hän sipsutteli pois.

⁶⁶Siellä lähellä seisoi eräs toinen rouva. Minä sanoin hänelle: “Sanohan, tunsitko sinä tuota naista?”

“Kyllä.”

Minä sanoin: “Hänen täytyy olla todellinen kristitty.”

⁶⁷Hän sanoi: “On yksi asia, jota et koskettanut tänä iltana, veli Branham, ja se oli juoruaminen. Hän on tämän seudun tunnetuin juoruakka.” Siinä se on teille, siinä se on, näettehän.

⁶⁸Mutta kun te tulette johonkin noista asioista, ei väliä kosketteleeko saarnaaja sitä saarnastuolissa tai ei, kun te näette nuo maailman lihalliset asiat, niin niin kauan kuin te suvaitsette niitä, te olette poissa Jumalasta, ja Pyhä Henki on pysyvä poissa, Siitä syystä kokoukset eivät ole niin kuin niiden oli tapana olla. Siksi sahanpurupolkua ei ole syntynyt Tabernaakkelissa tänä aamuna. Siitä syystä ei ole suuria telttakokouksia ympäri maaseutua, koska me olemme murehduttaneet pois Jumalan lempeän Kyyhkysen. Oikein. Hän ei halua pysyä kanssamme niin kauan kuin me olemme niin välinpitämättömiä ja niin kauan kuin me juoruilemme ja haluamme pitää oman päämme!

⁶⁹No niin, haluan teidän panevan merkille, että tuo Karitsa oli äänetön Karitsa. Raamattu sanoo: “Hän ei avannut suutaan. Hän oli mykkä, kuin lammas keritsijäinsä edessä.” Hän ei avannut suutaan. Hän ei ollut mies, joka haluaa oikeuksiaan. Ei koskaan. Hän oli halukas menettämään oikeutensa. Hän oli vaitelias Mies.

⁷⁰Mutta tänään, voi pojat, kuinka me haluammekaan olla erimieltä! “Antakaa vain jonkin sanoa jotakin minulle, niin pojat, käyn hänen kimppuunsa ja revin hänet palasiksi. Annan tuon vanhan teeskentelijän kuulla kunniansa, kun tapaan hänet! Odottakaa vain, kunnes tapaan tuon naisen! Siunattu olkoon Jumala, Halleluja!” Ahaa! Tuo Kyyhkynen vain lähtee lentoon ja menee pois. Kyllä. Pyhä Henki ei enää ole kanssanne, niin kauan kuin tunnette sillä tavalla. Merkitkää se vain muistikirjaanne, Hän ei tule koskaan tekemään sitä. Pyhä Henki ei pysy siellä, missä on sen kaltainen henki. Sen täytyy olla karitsan henki, sävyisä henki, tai Se ei tule pysymään sen kanssa, siinä kaikki; jos se ei ole sävyisä, nöyrä, Pyhän Hengen johtama. Ja jos jotakin tulee esiin. Se yksinkertaisesti ei edes huomaa sitä, vaan menee vain eteenpäin. Näettekö? Ja sillä hetkellä kun se kääntyy syrjään, tiedättehän, se on se… kun te käännytte syrjään.

⁷¹Tiedättekö, ensimmäinen synti alkoi erään henkilön syrjään kääntymisestä vain hetkeksi. Tiesittekö sitä? Raamattu sanoo niin. Eeva kääntyi syrjään vain hetkeksi, kuullakseen, mitä Saatanalla oli sanottavana, ja tämä maalasi kuvan niin kauniiksi hänelle, että hän itse asiassa ajatteli sen olevan Totuuden. Ja Eeva kuunteli häntä.

⁷²Ja ainoa asia, jonka perkele haluaa teidän tekevän, on vain kääntyä syrjään muutamaksi minuutiksi. Hän voi maalata kuvan ja sanoa: “Kuulehan nyt, tiedätkö veli, tiedätkö sisar, jos he olisivat oikean laatuisia ihmisiä, eivät he tekisi tätä. Jos he kerran tekivät tämän, tiedäthän.” Hän voi tehdä sen niin todelliseksi teille, kun se tulee todella totuudeksi. Oikein! Mutta muistakaa, se on perkele!

⁷³Minä en välitä, kuinka alhaisia he ovat, kuinka syvälle he ovat vaipuneet syntiin, teidän asianne on panna kätenne heidän ympärilleen ja nostaa heidät ylös Jumalan rakkaudella. Missä olitte te, kun perkele… Eikö Jumala nostanut teitä ulos saviliejusta?

⁷⁴Se on velvollisuutenne, ystäväni. Tämä maailma odottaa kuollakseen hieman rakkautta. Haluan teidän myös panevan merkille tämän pienen eläimen, se oli vaitelias karitsa, koska kun Häntä solvattiin, ei Hän solvannut takaisin. Hän ei solvannut ja nostanut meteliä ja riidellyt ja niin edelleen, Hän ei tehnyt sitä. Kun Häntä soimattiin, ei Hän soimannut takaisin. Hän ei avannut suutaan.

⁷⁵Mutta antakaapa jonkun tehdä jotakin teille tai minulle, niin me räjähdämme kuin rupisammakot syötyään sopimatonta, paisumme niin kuin jokin vanha hanhi. “Sanon sinulle juuri nyt, että hän astui varpailleni, enkä minä tule enää koskaan menemään takaisin tuohon kirkkoon. En koskaan! Siunattu Jumala! Halleluja! Nasarealaiset ottavat minut vastaan, Pyhyyden Pyhiinvaeltajat, he ottavat minut. Halleluja! Minun ei enää tarvitse tehdä sitä.” Hyvä on. Tuo Kyyhkynen on lähtenyt lentoon.

⁷⁶“Tiedätkö mitä? Jos tuo vanha tekopyhä käy tuossa kirkossa, niin minä en enää mene uudestaan. Siunattu olkoon Jumala, minä en tule koskaan tekemään sitä!” Kun se asia koskettaa teitä, tuo vanha muriseva susi, silloin Kyyhkynen lähtee lentoon. Oikein. Silloin Pyhä Henki on poissa.

⁷⁷Sitten te ihmettelette, mikä teillä on vikana. Te ihmettelette, mikä on vikana seurakunnalla. Te ihmettelette, mikä teillä on vikana. Miksi teillä ei ole voittoa niin kuin teillä oli tapana olla? Te olette muuttaneet luonnettanne. Te olette tulleet vuoheksi karitsan sijasta. Teistä on tullut jotakin muuta kuin karitsa.

⁷⁸Teidän on saatava tuo todella nöyrä Henki. “Johtakoon Pyhä Henki minua minne tahansa. Jumala, minä rakastan jokaista syntistä, ei väliä sillä, missä he ovat.” Kun sen kaltainen tila tulee inhimilliseen sydämeen, teidän sieluunne, niin silloin te tulette näkemään jotakin tapahtuvan.

⁷⁹Te sanotte: “Mutta veli Branham, eikö ole mitään ratkaisua sille?” Kyllä, tulkaa vain karitsaksi, siinä kaikki. Te sanotte: “Mutta, veli Branham!”

⁸⁰Tapasin erään nuoren naisen eräänä iltana, Shreveportissa. Billy ja minä menimme erääseen paikkaan syömään voileivät, sen jälkeen kun kokous oli ohitse. Eräs kaunis nuori nainen tuli sinne, nuori tyttö, ehkä kaksikymmentävuotias, tai jotakin sellaista, sievästi pukeutuneena. Hän istui alas. Huomasin hänen katselevan meidän suuntaamme. Minä vain jatkoin syömistä. Muutaman minuutin kuluttua eräs rouva tuli sisälle. Hän sanoi: “Mitä kuuluu?” Puhuin hänen kanssaan. Ja tunnen tuon naisen, hän oli sisar Davis sieltä. Hän ja eräs toinen rouva Life Tabernaakkelista, tunsin heidät hyvin ja hän tuli luoksemme ja puhui kanssani, ja meni edelleen. Sitten tämä vastapäätä istuva nuori nainen sanoi: “Veli Branham, se oli mukava Sanoma tänä iltana.”

⁸¹Minä sanoin: “Mitä kuuluu, sisar?” Sanoin: “Kiitoksia oikein paljon.” Ja minä kysyin: “Oletko sinä Life Tabernaakkelin jäsen?”

⁸²Hän sanoi: “Kyllä olen.” Hän sanoi: “Tiedätkö, veli Branham, minä olisin voinut laulaa siellä kuorossa, mutta he asettivat rajoituksia sille.” Hän sanoi: “Minulla oli niin ja niin monia vuosia äänen harjoitusta ja kaikkea.” Hän sanoi: “ Lauloin yksinlauluja ja lauloin kaikkea muuta. Mutta”, hän sanoi, “en voinut laulaa, koska heillä oli rajoituksena, että kukaan nainen, joka käyttää ehostusta, ei voi laulaa kuorossa.’”

Minä sanoin: “Hienoa, ylistys Jumalalle Life Tabernaakkelista!”

⁸³Hän sanoi: “Mutta, sanon sinulle, veli Branham, minä olen kristitty.”

⁸⁴Minä sanoin: “Silloin, sisar, mene kotiin ja pese kasvosi, mitä sitten teetkin.” Minä sanoin: “Tarkoitatko sanoa minulle, että annat sen kaltaisen asian kuin noiden aineiden käyttämisen kasvoillasi…”

⁸⁵Ja minä voin todistaa teille, että se tulee perkeleestä. Voin todistaa teille, että se ei ole mitään… Se tulee alun perin pakanoista. Ja niin kauan kuin te käytätte sitä, on se pakanan merkki. Olen juuri tullut takaisin Afrikasta, ja olen ollut hottentottien luona viidakoissa ja saanut tietää aivan tarkalleen, mistä korvarenkaat ja kaikki nuo asiat tulevat. Kaikki tämä, paljon koruja kiedottuina kaulanne ympärillä ja korvissanne ja kaikki muu, mistä se tulee? Se tulee pakanoilta. Eikä Raamattu halua kristityn olevan pakanan. Ettekä te halua… En sano, että olisitte pakanoita tehdessänne niin, mutta te saatte itsenne näyttämään sellaiselta. Siksi ettei pastorinne kerro teille Totuutta. Raamattu sanoo niin.

⁸⁶Ja nyt te sanotte: “Veli Branham, uskon, että jos minulla on lyhyet hiukset, minulla on viileämpi olo.” Kyllä, mutta jos teillä on pitkät hiukset, on teillä vielä viileämpi olo. Te voitte nostaa sen kaikki pois kaulaltanne ja kiinnittää sen ylös ja tehdä sen oikein.

⁸⁷Tiedättekö mitä Raamattu sanoo? Että miehellä on oikeus panna pois vaimonsa ja ottaa ero hänestä, jos hän leikkaa hiuksensa. Jos hän leikkaa hiuksensa, osoittaa se, että hän elää uskottomana hänelle. Raamattu sanoo niin, 1. Kor. 12, katsokaa, eikö se olekin oikein. Nainen, joka leikkaa hiuksensa, häpäisee päänsä, joka on hänen aviomiehensä. Ja jos nainen on häpeällinen, tulisi hänestä erota ja hänet tulisi jättää. Oikein. Mutta katsokaahan, pastori ei koskaan kerro teille noita asioita. Ja siksi te teette sillä tavalla kuin teette. Ja mies, Raamattu sanoo…

⁸⁸Tässä äskettäin joku kirjoitti ja sanoi: “Veli Branham, nämä puserot, joita naisille valmistetaan, on tultu siihen, että voi tuskin löytää enää puseroita, ja sopisiko meidän kristittyjen naisten käyttää näitä teryleeni- tai nylon-kankaita”, tai mitä ne sitten ovatkin.

⁸⁹Minä sanoin: “Kuulehan sisar, on yksi asia. Ainakin yksi asia on totta, ja sinä voit tehdä tämän: jos et voi ostaa puseroa, myyvät he ompelukoneita, ja sinä voit valmistaa sellaisen.” Minä sanoin: “Sillä tavalla te juuri ilmaisette itsenne.” Millä tavalla te teette ja millä tavalla te toimitte, se osoittaa, mitä sisimmässänne on.

⁹⁰Se on syy kaikkeen tähän murinaan ja riitelyyn ja panetteluun ja vastapanetteluun ja hälinään seurakunnassa, joka hajottaa seurakunnan. Se osoittaa, että perkele on tullut teihin, ja se osoittaa, että Pyhä Henki on jättänyt teidät. No niin, tiedän, että se polttaa vähän tervaa ulos joistakin teistä, mutta sen tuleekin tehdä se. Sen tulee tehdä se! Sitä varten sanotaan, ei ollaksemme älykkäitä, eikä toimiaksemme nokkelasti; vaan sanoaksemme teille, missä vika on, sillä jonakin päivänä minä olen seisova ja vastaava teistä. Ja juuri se, miten te teette ja millä tavalla te toimitte, se osoittaa, mitä te olette. Jos teillä on tuo vanha äkkipikaisuus, joka purkautuu pienestäkin aiheesta, ja menette ja touhuatte täällä ulkona ja arvostelette, tai olette karkea tai muuta sellaista, niin se osoittaa, mistä te tulette.

⁹¹Ja silloin on vain yksi asia tehtävänä, saada tuo asia ulos sieltä, ja Kyyhkynen on tuleva takaisin sydämeenne. Kun kyyhkynen meni ulos arkista, se pantiin ulos. Mutta se tuli takaisin ja kolkutti siellä pimeällä ovella, kunnes Nooa laski sen sisälle. Pyhä Henki on täällä. Pyhä Henki haluaa tulla sisälle. Siitä syystä Pyhä Henki ei tänään ole mennyt teiltä pois ainiaaksi. Se vain istuu siellä jossakin puun oksalla, valmiina lentämään takaisin ja tulemaan teihin, sisimpäänne, ja antamaan teille rakkauden ja rauhan ja ilon niin kuin teillä oli tapana olla. Varmasti, Hän on valmis tekemään sen. Hän haluaa tehdä sen. Hän kaipaa tehdä sen. Mutta te ette anna Hänen tehdä sitä!

⁹²No niin, minä en puhu teille vieraille. Minä en tiedä, mitä teidän pastorinne… Minä puhun Branham Tabernaakkelille. Minä en puhu teille ihmisille muista kirkoista. Minä puhun Branham Tabernaakkelille. Se on vikana täällä.

⁹³Se saa Kyyhkysen lentämään pois. Antaa vain jonkun aloittaa jotakin seurakunnassa, niin ensimmäiseksi: “Oi, onko se niin? Oi, tekikö hän? Ethän sinä sitä voi tarkoittaa?” Juuri silloin Pyhä Henki menee, lentää pois. Se ei yksinkertaisesti voi sietää sen kaltaista henkeä. Kun tuo karitsan luonne jättää teidät, silloin Pyhä Henki on poissa. Niin se on. Ja se on vikana tänään. Siitä syystä ihmiset ovat siinä tilassa missä ovat, koska he antavat väärän hengen tulla sisälle sydämeensä, elämäänsä. Se on nyt syy, miksi meillä on…

⁹⁴Raamattu sanoo, että siitä syystä on niin monia sairaita ja vaivattuja joukossamme, se johtuu sen kaltaisista asioista.. Meidän täytyy olla rauhallisia. Meidän täytyy olla karitsa, niin että Kyyhkynen voi pysyä kanssamme.

⁹⁵Muistakaa nyt, tuo Kyyhkynen tulee. Sanotaan: “Oi, veli Branham, älä sano, etten minä ole koskaan saanut Pyhää Henkeä. Halleluja! Siellä eräänä iltana, oi, kun Hän tuli sisälle, voin aivan kävellä…” Varmasti, se oli Hän! “Oi, minusta tuntui niin hyvältä, tunsin kuin olisin voinut ottaa jokaisen pienen linnun puusta ja syleillä sitä ja rakastaa sitä. Pahin henkilö, joka koskaan on tehnyt minulle mitään, tunsin kuin olisin voinut panna käteni hänen ympärilleen ja halata häntä. Oi, veli Branham, miltä minusta tuntuikaan!” Varmasti, se oli Pyhä Henki.

⁹⁶Mutta katsokaahan, syy miksi Hän ei voinut jäädä, te olitte karitsa silloin, mutta kun teistä tuli susi, täytyi Hänen lentää pois. Kyyhkysessä ei ole mitään vikaa; se on teissä, kun te annatte tuon hengen tulla itseenne. “Annoinko minä sen tulla, veli Branham?” Kyllä, kun te aloitte kuunnella tuota juorua, kun te kuuntelitte tuota valhetta, kun te menitte sanomaan: “Mutta minulla myös on oikeus!”

⁹⁷Teillä ei ole mitään oikeutta! Teidät on ostettu hinnalla, ja tuo hinta oli Jumalan Pojan kallis Veri. Teillä ei ole mitään laillista oikeutta. Halleluja! Ainoa oikeus teillä on tulla Lähteelle, joka on täytetty Immanuelin suonista vedetyllä Verellä, niin että syntiset sen tulvan alle upotettuina kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa. Kyllä vaan. Ainoa oikeus, joka teillä on, on luovuttaa oma tahtonne Jumalalle, ja sitten siitä eteenpäin Jumala tekee johtamisen. Se aiheuttaa niin monia asioita kokouksissa, monia outoja asioita. Pyhä Henki haluaa mennä johonkin paikkaan, ja Pyhä Henki sanoo: “Tämä ei ole oikein. Lopeta kokoukset ja siirry toisaalle.” Ja minä myös lopetan sen, veli, ja siirryn eteenpäin. Se on oikein, koska Jumalan Hengen täytyy johtaa teitä. Ja ainoa tapa olla Jumalan Hengen johtama, on pysyä lauhkeana, eikä tietää niin paljoa.

⁹⁸Oi, te ajattelette: “Minä tiedän niin paljon.” Kyllä, te saatte aivonne toimimaan, eivätkä ne voi edes toimia itsestään. Te tiedätte kaikki kirjat ja kaikki vastaukset ja kaikki kreikankieliset ja kaikki hepreankieliset sanat, eikä teillä ole mitään sijaa Kyyhkysen asettua. Niin se on. Mutta kun te tiedätte sen kaiken, silloin Kyyhkynen ei voi johtaa, koska te tiedätte liian paljon.

⁹⁹Karitsa ei väitä tietävänsä mitään. Sillä täytyy olla joku muu johtamassa sitä. Kunnia! Siinä se on. Älkää tietäkö mitään! Aamen. Ainoa asia, jonka minä tiedän, on, että Jeesus Kristus kuoli pelastaakseen minut.

¹⁰⁰Kaliforniassa, siellä kulki eräs kaveri kyltti rinnassaan: “Minä olen hullu Kristuksen puolesta”, ja selkäpuolella luki, “Kenen hullu sinä olet?” Niin se on, tulkaa hulluksi maailmalle, niin että voitte olla Pyhän Hengen johtamia, koska Jumalan pojat ja tyttäret ovat Pyhän Hengen johtamia. Roomalaiskirje 8:1, sanotaan: “Sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, jotka eivät vaella lihan jäljessä, vaan Hengen”, älkää vaeltako suden jäljessä, vaan Kyyhkysen. Aamen.

¹⁰¹Docilla oli tapana laulaa erästä laulua: “Täytä minun tieni joka päivä rakkaudella, kun vaellan Taivaallisen Kyyhkysen kanssa; salli minun kulkea koko ajan laulaen ja hymyillen, täytä tieni joka päivä rakkaudella.” Mikä rauhan päivä se tuleekaan olemaan Branham Tabernaakkelille, tai mille tahansa seurakunnalle, tai mille tahansa yksilölle, kun he menettävät oikeutensa ja tulevat karitsaksi.

“Mistä on kysymys, veli Branham?”

¹⁰²Tulkaa takaisin karitsaksi, tulkaa takaisin lauhkeiksi, tulkaa takaisin siihen, että ette tiedä mitään, tulkaa takaisin ja vain alistakaa itsenne Kristukselle. Älkää yrittäkö, älkää yrittäkö tietää mitään. Vain vaeltakaa sävyisästi, hiljaisesti, nöyrästi, lempeästi, ja Kyyhkynen tulee johtamaan teitä. Mutta milloin tahansa te alatte kuunnella tuota juorua, milloin tahansa teidän kiukkunne nousee, milloin tahansa te alatte ajatella, että teillä on oikeus tehdä tätä ja tehdä tuota, lähtee Kyyhkynen lentoon ja menee pois. Silloin teillä ei enää ole Sitä. Mutta Hän ei ole kovin kaukana teistä tänä aamuna, seurakunta. Hän istuu aivan täällä ulkopuolella rauhan oksalla odottaen teidän luonteenne muuttumista. Aamen.

¹⁰³Mitä te tarvitsette tänään, on alistaa kaikki oikeutenne, on antaa Jumalan keritä teiltä pois kaikki oikeutenne. Äänien. Voitteko kuvitella jotakin pientä karitsaa, villaa kaikkialla yllään? Se on sen oikeus, kyllä. [Veli Branham matkii läähättävää karitsaa.] Se on palavissaan ja se vain makaa keritsemispöydällä. Se tietää, mikä sille on parasta. Kun te otatte kaikki oikeudet pois siltä ja keritsette sen, niin kuinka viileästi ja kevyesti se juokseekaan. Oi, se on niin onnellinen, että se vain hyppii ympäri ja sillä on hauskaa. Kyllä vaan. Jos te annatte pois oikeutenne, niin sitä te saatte. Mutta teidän on annettava pois oikeutenne ja annettava Jumalan Sanan keritä kaikki maailma pois teistä, ottaa kaikki maailman tavat pois, ja teistä tulee uusi luomus Kristuksessa.

¹⁰⁴Tässä jokin aika sitten, Afrikassa, puhuin eräälle vanhalle pyhälle. Hän sanoi: “Veli Branham, minä tiedän sinun uskovan yliluonnolliseen.” Minä sanoin: “Tietenkin, veljeni.”

¹⁰⁵Hän sanoi: “Vuosia sitten minulla oli tapana ajatella, että olin joku.”

Hän sanoi: “Ajattelin, että olin todella kristitty.” Ja hän sanoi: “Sitten siellä ylhäällä kirkossamme… Minun täytyi kiivetä mäen päälle, minne pysäköin pienen autoni.” Hän sanoi: “Minun täytyi kiivetä noin kolme tai neljäsataa jaardia ylös mäkeä ja kiertää pensaita ja niin edelleen mennessäni sinne ylös, missä meillä oli rukouskokous.” Ja hän sanoi: “Ajattelin todella olevani kristitty. Tunsin koko Raamatun. Tutkin kaiken hepreankielisen tekstin. Opiskelin lausumaan kaikki sanat oikein.” Ja hän sanoi: “Kenen tahansa tullessa tyköni, voin tällä tavalla [Veli Branham näpsäyttää sormiaan.] puhua heille Raamatusta. Tiesin mistä puhuin.” Hän sanoi: “Eräänä iltana olin menossa ylös kirkkoon. Seurakunnassamme oli ollut paljon ristiriitoja. Siellä oli pieniä puolueita, jotka olivat toisiaan vastaan. Sinähän tiedät, kuinka niitä nousee esiin.” Minä sanoin: “Kyllä tiedän.”

¹⁰⁶Hän sanoi: “Kävellessäni ylös mäkeä, tulin äkisti tietoiseksi, että joku seurasi minua.” Ja hän sanoi: “Ajattelin, että odottaisin pienen hetken, jotta kuka tahansa se olikin, saavuttaisi minut, ja voisimme keskustella hetken mennessämme sinne ylös.” Tiedättekö, on jollakin tavalla hyväksi teidän vain odottaa hetken. Ja hän sanoi: “Kävellessäni ylös mäkeä, tulin sinne ylös. Eräs Mies tuli ylös mäkeä ja hänellä oli selässään taakka, joka oli paljon suurempi kuin tuo Mies.” Ja hän sanoi: “Hän läähätti ja puhalteli ja otti hyvin lyhyitä askelia, yrittäen päästä ylös mäkeä. Ja minä sanoin: ‘Hyvä mies, voinko auttaa sinua kantamaan tätä taakkaa ylös mäkeä?’ Hän sanoi: ‘Et, minun täytyy kantaa se.’” Hän sanoi: “Katsoin Hänen käsiään ja tiesin silloin, että se oli näky. Hänellä oli arvet käsissään.” Ja hän sanoi: “Lankesin maahan ja sanoin: ‘Herra, kannatko sinä maailman syntejä tuossa säkissä?’ Hän sanoi: ‘Ei, Minä vain kannan sinun syntejäsi. Vain auttaakseni sinut ylös mäkeä, niin että sinä voit päästä sinne.’”

¹⁰⁷Sillä tavalla se on. Jos me vain katsoisimme ympärillemme, näkisimme me Hänet kantamassa meidän syntejämme. Eikö se saakin teistä tuntumaan pieneltä? Meidän paha, julma sydämemme, vain koska me voimme tehdä sen!

¹⁰⁸Tässä jokin aika sitten olin metsästämässä. Niin kuin te tiedätte, rakastan metsästämistä. Ja tuolla seudulla oli eräs hyvin paha kaveri, hän oli paha mies. Ja hänellä oli tapana tehdä minusta pilaa, koska en halunnut ampua naaraspeuraa vasoineen. Minä sanoin: “Se on julmaa.” Minä sanoin: “Miksi et ole todellinen, hyvä metsästäjä ja ammu vanhoja pukkeja, vanhoja eläimiä, jotka ovat valmiit kuolemaan, Jumala antoi ne meille, ja anna noiden nuorien äitien ja vasojen olla rauhassa.”

¹⁰⁹Hän sanoi: “Ah, sinä olet pelkurisydäminen saarnaaja.” Hän sanoi minulle jatkuvasti sillä tavalla.

¹¹⁰Minä sanoin: “Kuulehan nyt, jos olisin nälkäinen ja haluaisin yhden noista vasoista, niin uskon että Jumala antaisi minun ottaa sen. Mutta vain ampua se ilman syytä…

Ja hän valmisti itselleen jonkinlaisen pillin, johon hän voi puhaltaa, ja joka kuulosti aivan kuin pienen vasan kutsulta. Eräänä päivänä olimme metsällä yhdessä. Sanoin hänelle: “Minä häpeäisin itseäni.” Hän tappoi kahdeksan tai kymmenen vasaa kerralla, naaraat ja kaikki, vain ollakseen nokkela ja leikkasi niistä ehkä vain takaosat pois ja jätti loput makaamaan sinne. Minä sanoin: “Sinun ei olisi tullut tehdä sitä.” “Ai”, hän sanoi, “te saarnaajat olette liian pelkurimaisia!”

¹¹¹Eräänä päivänä hän seisoi siellä pensaikossa ja otti tämän pillin ja puhalsi, ja se kuulosti aivan kuin pienen vasan itkulta. Ja hänen tehdessään sen, kaunis naaraspeura työnsi päänsä esiin ja tuli ulos piilosta. Saattoi nähdä, kuinka se katseli suurilla ruskeilla silmillään. Se oli säikähtänyt. Se katseli ympärilleen. Metsästäjä kohotti kiväärinsä ampuakseen sen. Ja tuo naaraspeura oli nähnyt metsästäjän. Mutta tiedättekö mitä, tuon vasan huudon vuoksi se ei edes nähnyt tuota asetta. Se etsi katseellaan tuota lasta, joka oli vaikeuksissa. Tiedättekö, se osoitti todellista äitiyttä ja äidin rakkautta, seistessään aseen edessä, kuollakseen, katsellen tuon aseen piippua. Tiedättekö, tuo äidin rakkauden osoitus oli niin suuri, että se kosketti häntä, ja hän heitti aseensa maahan! Hän juoksi luokseni ja otti minua kädestä ja sanoi: “Billy, rukoile puolestani, minä olen saanut tästä tarpeekseni.” Kun hän näki tuon äidin urhoollisuuden osoituksen.

¹¹²Oi, kun maailma näkee Jumalan rakkauden osoituksen, ja inhimillisen sydämemme urhoollisuuden, niin mikä ero siinä onkaan oleva. Kun me annamme Jumalan Kyyhkysen tulla sydämeemme ja tehdä meistä lempeitä ja sävyisiä.

¹¹³Siellä tuon pensaikon aukossa me seisoimme rukoillen tuon pojan puolesta, ja minä johdin hänet Herralle Jeesukselle. Siitä eteenpäin hän oli hyvä, puhdas metsästäjä.

¹¹⁴Varmasti, hän ajatteli, että hänellä oli oikeus tehdä mitä halusi tehdä. “He ovat minun maallani, ne syövät siellä minun apilaani, jos tahtovat.”

¹¹⁵Minä sanoin: “Se on totta, mutta on epäinhimillistä tehdä sitä.” Teidän täytyy menettää oikeutenne. Oi Jumala, ole armahtavainen, että me tekisimme niin.

¹¹⁶Tässä jokin aika sitten, noin sata vuotta sitten, eräs suuri kristitty eli siellä lounais Yhdysvalloissa. Hänen nimensä oli Daniel Curry. Hän oli hieno mies, jumalinen mies, pyhitetty mies, todellinen kristitty, mies, josta jokainen ajatteli niin paljon, hän oli niin mukava henkilö. Ja kertomus jatkuu, että hän kuoli ja meni transsitilaan. Ja hän sanoi, että hän tietenkin meni Taivaaseen, kun hän kuoli. Ja kun hän tuli sinne helmiportille, tuli portinvartija katsomaan ja kysyi: “Kuka sinä olet?”

¹¹⁷Hän sanoi: “Minä olen evankelista, Daniel Curry, olen voittanut tuhansia sieluja Kristukselle. Haluan tulla sisälle tänä aamuna. Elämäni matka on päättynyt maan päällä, eikä minulla ole mitään paikkaa minne nyt mennä.”

¹¹⁸Sillä tavalla se on oleva kohdallasi jonakin aamuna, syntinen. Sillä tavalla se on oleva kohdallasi, luopio. Sillä tavalla se on oleva kohdallanne, jotka olette murehduttaneet Pyhän Hengen pois, ettekä enää ole lempeitä ja helliä. Te ette ole itkeneet vuosiin. Te ette ole punastuneet, en tiedä koska viimeksi, ja kaikki vaatimattomuus on mennyt pois teistä. Varmasti. Mutta se on tuleva ovellenne yhtenä näistä aamuista. Ja kun hellä Pyhä Henki tulee ja kolkuttaa, niin miksi ette päästäisi Häntä sisälle?

¹¹⁹“Niinpä kun Daniel Curry tuli sinne portille, he sanoivat sisäpuolelta: “Katsokaamme onko sinun nimeäsi täällä.” He katsoivat kaikkialta eivätkä voineet löytää hänen nimeään. He sanoivat: “Ei, täällä ei ole mitään Daniel Curryä.”

¹²⁰“Oi”, hän sanoi, “varmasti on!” Hän sanoi: “Minä olen evankelista. Olen voittanut sieluja Kristukselle.” Hän sanoi: “Olen yrittänyt tehdä niitä asioita, jotka ovat oikein.”

¹²¹Portinvartija sanoi: “Herra, olen pahoillani, että minun täytyy sanoa se teille, mutta täällä ei ole mitään Daniel Curryä.” Hän sanoi: “Sanonpa mitä voisit tehdä.”

Hän sanoi: “Meillä ei ole mitään oikeutta käsitellä tapaustasi täällä.” Hän sanoi: “Mutta haluatko esittää vetoomuksen tapauksestasi? Sinä voit vedota Valkoisen Valtaistuimen Tuomioon, jos haluat. Mutta täällä meillä ei ole sinulle mitään armoa, koska meillä ei ole nimeäsi täällä. Ei ole mitään laupeutta sinulle.” Sanottiin: “Haluatko valittaa asiastasi?”

Hän sanoi: “Herra, mitä muuta voisin tehdä?”

¹²²Hän sanoi: “Hyvä on, silloin voit mennä Valkoisen Valtaistuimen Tuomiolle ja esittää vetoomuksesi siellä.”

¹²³Daniel Curry sanoi, että hän tunsi kulkeneensa avaruuden halki noin puolisen tuntia. Hän sanoi tulleensa erääseen paikkaan, jossa alkoi tulla valoisampaa ja valoisampaa ja valoisampaa. Hän sanoi, että mitä pidemmälle hän meni, sitä valoisampaa tuli. Se oli sata, tuhat kertaa kirkkaampaa, kuin mitä aurinko koskaan on paistaessaan. Ja hän sanoi vavisseensa. Ja hän sanoi, että, kun hän tuli tuohon Valoon, hän kuuli äänen sanovan: “Olitko sinä täydellinen maan päällä?” Se tuli tuosta Valosta.

Hän sanoi: “Ei, en ollut täydellinen”, ja alkoi vavista.

Ääni sanoi: “Toimitko aina rehellisesti jokaisen kanssa?”

¹²⁴Hän sanoi: “En.” Hän sanoi joitakin asioita tulleen mieleensä, joissa hän ei aivan tarkalleen ollut toiminut rehellisesti. Hän sanoi: “Ei, luulen, etten ollut rehellinen.”

Ääni sanoi: “Kerroitko totuuden jokaisessa tapauksessa elämäsi aikana?”

¹²⁵Hän sanoi: “En.” Hän muisti kertoneensa joitakin asioita, jotka olivat vähän hämäriä ja sanoi, ettei hän aina ollut aivan tarkalleen totuudenmukainen.

¹²⁶Ääni sanoi: “Otitko koskaan mitään, mikä ei kuulunut sinulle, rahaa, tai mitään muuta, mikä ei kuulunut sinulle?”

¹²⁷Hän sanoi maan päällä ollessaan ajatelleensa, että hän oli kovasti hyvä, mutta nyt hän tunsi itsensä tuomituksi. Hän sanoi: “Kyllä, olen ottanut jotakin, mikä ei kuulunut minulle.”

Ääni sanoi: “Silloin et ollut täydellinen.” Hän sanoi: “Ei, en ollut täydellinen.”

¹²⁸Hän sanoi odottaneensa millä hetkellä tahansa kuulevansa jylisevän äänen tulevan tuosta suuresta Valosta, missä Kyyhkynen lepäsi: “Tuomittu!” Ja hän sanoi juuri silloin kuulleensa takaa. Äänen, mikä oli hellempi minkään äidin ääntä, mitä hän koskaan oli kuullut. Hän sanoi kääntyneensä katsomaan. Ja suloisimmat kasvot, mitä hän koskaan oli nähnyt, suloisemmat kuin minkään äidin kasvot, olivat hänen edessään. Ja sitten Hän sanoi: “Isä, Daniel Curry puolusti Minua maan päällä. On totta, ettei hän ollut täydellinen, mutta hän puolusti Minua. Hän puolusti Minua maan päällä, ja nyt Minä tulen puolustamaan häntä Taivaassa. Ota kaikki hänen syntinsä ja pane ne Minun tililleni.”

¹²⁹Kuka tulee puolustamaan sinua tuona päivänä, veli, jos murehdutat Hänet pois luotasi tänään? En yksinkertaisesti voi enää saarnata. Kumartakaamme päämme.

¹³⁰Rakas Jumala, rakas kuoleva Karitsa, sävyisä, nöyrä ja alhainen. Linnuilla oli pesänsä ja ketuilla luolansa, mutta Sinulla ei ollut paikkaa, ja kuitenkin, olit itse Kirkkauden Herra! Kun Sinä synnyit, ei heillä ollut mitään vaatteita panna päällesi. Oi Jumala, mitä hyötyä on minulle vaatteistani silloin? Mitä minua hyödyttävät autoni? Mitä hyötyä on minulle mukavasta kodista? Mitä hyötyä siitä on tuona päivänä? Sinä olit ystävällinen; kukaan ei halunnut olla Sinun ystäväsi. Kukaan ei näyttänyt haluavan auttaa Sinua. Sinä sanoit, että tuona päivänä tulisit sanomaan: “Minä olin nälkäinen, ettekä te ruokkineet Minua. Olin alaston, ettekä te vaatettaneet Minua.” Mitä hyötyä meille on kaikesta omaisuudestamme tuona päivänä, Herra? Salli meidän seistä puolestasi, Kaikkivaltias, Kaikkialla läsnä oleva, Kaikki… Oi Jumala, kun me kuulemme tuon Kyyhkysen, joka siipineen istuu siellä tuossa suuressa Valossa, tulee Se loistamaan kautta koko Iankaikkisuuden, kun Sinä asut Valossa!

¹³¹“Kun minun täytyy seistä siellä yksinäni, veljeni on poissa, pastorini on poissa, äitini on poissa, isäni on poissa, lapseni ovat poissa, oi Jumala, mitä minä tulen tekemään silloin, Herra? Mitä tulen tekemään silloin? Ja se voi olla ennen auringon laskua tänä iltana. Mitä minä silloin tulen tekemään? Mitä minä voin tehdä? Oi Kristus, minä tulen seisomaan puolestasi nyt! Minä teen valintani tänään. Minä panen pois kaikki puhumiseni toisista ihmisistä, kaikki kiukkuni. Kaikki erimielisyyteni. Annan pois kaiken. Keritse minut, Herra, ota kaikki, mitä minulla on. Vain ota minut, Herra. Haluan seistä Sinun paikallasi. Haluan olla keritty. Haluan kaiken itsekkyyden, kaiken ylpeyden, kaiken välinpitämättömyyden, yksinkertaisesti kaiken otettavan pois minusta. Sitten haluan seistä puolestasi, kerittynä karitsana, halukkaana luopumaan kaikista nautinnoista, joita he kutsuvat elämän nautinnoiksi, kaikista tansseista ja kutsuista, kaikista säädyttömistä vaatteista, make-upista, huulipunasta, kynsilakasta ja kaikesta tästä välinpitämättömyydestä, mikä näyttää maailman kaltaiselta. Sinä sanoit: ‘Älkää edes toimiko niin kuin maailma. Älkää edes seurustelko maailman kanssa. Tulkaa ulos heidän joukostaan!’ Oi Jumala, auta minua. Herra! Keritse minut tänään. Ota minut niin kuin karitsan, niin että olen mykkä, enkä suutani avaa, en sano siitä mitään, vain seison ja tulen kerityksi.”

¹³²Oi Jumala, minkä eron se saakaan aikaan! Muistan, kuinka Sinä kerran keritsit minut, otit vaimoni, otit lapseni, otit isäni, otit veljeni, Sinä vain keritsit minut puhtaaksi. Kuitenkin, sydämessäni, tiesin rakastavani Sinua. Kuinka Sinä oletkaan siunannut minua ja kuinka hyvä Sinä oletkaan ollut! Kaikki mitä minä olen; kaikki mitä voisin olla; kaikki mitä koskaan olisin; se olet Sinä, Jumala, se olet Sinä. Minä tunnustan väärintekoni, minä tunnustan kaiken, mitä koskaan olen tehnyt tai ajatellut. Vain keritse minut, Herra, minä haluan olla Sinun karitsasi.

¹³³Ei vain sitä, Herra, vaan ota jokainen henkilö täällä tänä aamuna, jokainen lammas, ja ne jotka haluaisivat olla lampaita, ja keritse heidät kaikki tänä aamuna, Herra. Pane heidän pienet jalkansa Evankeliumin jalkapuihin. Voikoon Pyhä Henki johtaa heidät parannukseen juuri nyt, tietäen, että he ovat olleet välinpitämättömiä Jumalaa kohtaan. Ja keritköön Hän pois kaiken välinpitämättömyyden, kaiken maailman ja kaikki maailman asiat. Keritse se kaikki pois tänä aamuna, Herra, niin että me voisimme seistä viileinä ja vaiti Sinun edessäsi, uudestisyntyneinä kristittyinä. Suo se, Herra.

¹³⁴Minä rakastan Sinua. Haluan mennä, ei väliä sillä, onko ilma kuuma, tai tuntuuko minusta siltä tai ei. Minä haluan mennä. Haluan seistä puolestasi, koska haluan Sinun ajavan asiaani tuona päivänä ja sanovan: “Hän puolusti Minua, nyt Minä tulen puolustamaan häntä.” Oi Jumala, suo se tänään.

¹³⁵Ja sillä aikaa kun jokainen pää ja jokainen sydän on kumarrettuna, olisiko täällä tänä aamuna joku, joka käsittää, että on yrittänyt tehdä oman päänsä mukaan, on tehnyt asioita, joita ei olisi tullut tehdä, ja tunnet tänä aamuna, että haluaisit Herran keritsevän ne sinulta pois ja haluat sanoa: “Tee minusta todellinen karitsa.” Niin haluaisitko kohottaa kätesi. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, veli. Sanoisiko vielä joku muu: “Keritse minut. Herra, minä seison, minä olen lammas. Minä en edes avaa suutani. Minä vain haluan Sinun leikkaavan kaiken maailman pois minusta.” Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, poikaseni. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, sisar. “Keritse minut, Herra.” Sisar Gertie… [Pianon soittaja.]

Ja Jumala siunatkoon sinua ja sinua, sisar. “Keritse minut nyt, Herra. Haluan, että kaikki maailman asiat… Haluan seistä puolestasi tänä aamuna. Haluan seistä kerittynä lampaana. Haluan kaikkien maailman asioiden olevan leikatut pois minusta. Haluan, että olen Sinun, ja Sinä minun. Tahdotko vastaanottaa minut, Herra, kun kohotan käteni Sinulle?” Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, minä näen teidän kätenne. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen siellä takana. Jumala siunatkoon sinua siellä takana, äiti. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Oikein, olkaa vain rehellisiä. “Minä haluan Jumalan ottavan minusta pois kaiken, mikä ei ole aivan Hänen kaltaistaan, kaikki itsekkäät vaikuttimet, joita minulla on, kaiken välinpitämättömyyden, mitä minulla on. Haluan Hänen keritsevän minut kokonaan, tänä aamuna. Haluan olla Hänen kaltaisensa. En välitä ovatko ne oikeuksia tai eivät: minulla ei ole mitään oikeuksia. Minulla on vain yksi oikeus, tulla Hänen tykönsä. Hän pitää huolen lopusta.”

¹³⁶Onko täällä syntistä, joka ei koskaan kertaakaan ole tunnustanut Kristusta, ei ole koskaan pelastunut ja haluaisi olla muistettu tässä rukouksessa tänä aamuna, haluaisitko kohottaa kätesi, syntinen ystävä? Jumala siunatkoon sinua. Kohottaisiko kukaan toinen kättään ja sanoisi: “Muista minua, veli Branham. Minä en ole kristitty, enkä tiedä milloin minun on mentävä kohtaamaan Jumalaa. Haluan olla muistettu rukouksessa juuri nyt, kun lopetat.” Tahtoisitko kohottaa kätesi, että minä rukoilisin puolestasi? Hän näkee. Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Joku muu vielä: “Minä haluaisin olla, minä haluaisin…”

¹³⁷Kuinka moni täällä on luopio? “Oi”, te sanotte, “sitä minä en myöntäisi, veli Branham.” Mutta kuulehan, jos tuo sävyisyyden Kyyhkynen on mennyt pois tyköäsi. veli, silloin jokin on vialla. Jotakin on väärin, kun ette voi sietää toinen toistanne. Kun ette voi antaa anteeksi jokaiselle henkilölle sydämenne syvyyksistä, ei väliä sillä, mitä he ovat tehneet, tai mitä he ovat sanoneet, jos ette voi antaa anteeksi heille sydämenne pohjasta, niin Jeesus sanoi: “Jos te ette sydämestänne anna anteeksi jokaiselle hänen rikkomuksiaan, ei myöskään teidän taivaallinen Isänne anna anteeksi teille.”

¹³⁸Ja mitä jos tässä kuumassa ilmassa, mitä jos Jumala tänään kutsuisi teidät pois? Kun Lähde on avoinna ja seurakunta valmiina, Pyhä Henki on istumassa täällä rakennuksen harjalla, valmiina tulemaan alas ja tulemaan takaisin sydämeenne ja tekemään teistä lempeän ja rauhallisen. “Mitä minun täytyy tehdä, veli Branham?” Vain tulla karitsaksi. Pyhä Henki haluaa tulla takaisin, kun te olette karitsa. Mutta jos teillä on väärät vaikuttimet, väärät ajatukset, haluatte pitää oman päänne, ettekä halua luopua siitä, silloin Pyhä Henki ei ole koskaan tuleva.

¹³⁹Ja nyt päämme kumarrettuina, tahtoisiko joku teistä, jotka kohotitte kätenne… Jeesus sanoi: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, on Iankaikkinen Elämä, eikä hän ole tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään”, Pyhän Johannes 5:24. Jos te nyt haluaisitte tulla alttarille ja polvistua tänne, rukoillaksemme yhdessä, kunnes tuo hellä, rauhallinen tunne, joka teillä kerran oli ja jonka haluaisitte omistaa, tulee teille jälleen. Sillä aikaa kun pidämme päämme kumarrettuina ja laulamme On lähde täytetty verellä, haluan teidän tulevan, polvistuvan ja rukoilevan. Jokainen nyt, joka haluaa tulla ja polvistua tänne alttarin kaiteen ääreen ja rukoilla hetken.

On Lähde täytetty Verellä,
Otettu Immanuelin suonista,
Ja syntiset sen alle…

Jumala siunatkoon sinua, rouva, tule suoraan tänne ja polvistu alas.

Kadottavat…

¹⁴⁰Päänne kumarrettuina, niin kuin toivon sydäntennekin olevan. Te tiedätte, kuka on tulossa alas käytävää tänä aamuna, eikö sen tulisi saada teitä häpeämään itseänne?

Värillinen naisparka, turvonneet nilkat, harmaat hiukset, on tulossa alttarille.

¹⁴¹Tässä jokin aika sitten, orjuuden aikana, eräs värillinen mies pelastui. Ja kun hän oli pelastunut, hän meni ja kertoi pomolleen, että hän oli vapaa. Tämä sanoi: “Sinä olet mitä?”

Hän sanoi: “Minä olen vapaa.” Ja sitten tämä omistaja vapautti hänet.

¹⁴²Tässä tulee toinen ryhmä ihmisiä pelastusta varten tänä aamuna. Jokainen nyt rukouksessa ja rukoilkaa kovasti, sillä aikaa kun Pyhä Henki käsittelee ihmisiä tekemään ratkaisujaan. Ja hän sanoi, että hän oli vapaa.

Pomo sanoi: “Mose, sanotko sinä, että sinä olet vapaa?”

Hän sanoi: “Kyllä vaan, pomo. Minä olen vapaa.”

¹⁴³Hän sanoi: “Jos olet vapaa, silloin tulen myös minä vapauttamaan sinut. Mene saarnaamaan Evankeliumia.”

¹⁴⁴Kun hän oli valmis kuolemaan, tulivat hänen valkoiset veljensä katsomaan häntä ja he ajattelivat hänen olevan koomassa. Kun hän heräsi, hän sanoi: “Ajattelin, että olin mennyt.” Jumala siunatkoon sinua, veljeni, polvistu vain alas. Hän sanoi: “Ajattelin että olin jo mennyt.”

He kysyivät, “Mitä sinä näit, Mose?”

¹⁴⁵Hän sanoi: “Kun kävelin sisään portista, minä näin Hänet.” Ja hän sanoi: “Siellä tuli Enkeli, joka sanoi: ‘Tulehan nyt, Mose. Sinä olet saarnannut Evankeliumia monia vuosia, sinulla on täällä odottamassa viitta ja kruunu.’ Hän sanoi: “‘Älkää puhuko minulle viitasta ja kruunusta. Minä en halua mitään viittaa ja kruunua. Minä vain haluan katsoa Häntä.’” Uskon että me ajattelemme samoin.

¹⁴⁶Tässä jokin aika sitten olin Chicagossa eräässä museossa ja katselin ympärilleni siellä. Näin erään vanhan neekerin kulkevan siellä hattu kädessään, pieni valkoinen hiusreunus päänsä ympärillä. Katsoin häntä. Hän katsoi erääseen pieneen lasikaappiin, hyppäsi taaksepäin ja kyyneleet alkoivat vieriä alas hänen vanhoilta tummilta poskiltaan. Hän alkoi rukoilla. Tarkkasin häntä vähän aikaa. Hän katsoi sitä uudestaan ja alkoi jälleen itkeä. Kävelin hänen luokseen ja sanoin: “Sir.”

Hän sanoi: “Niin, valkoinen ystävä?”

Minä sanoin: “Näen että sinä olet… Mikä sinua niin kiihotti? Mistä sinä niin kiihdyit?”

¹⁴⁷Hän sanoi: “Herra, jos koskettaisit kylkeäni, voisit tuntea, että minulla on kovettumia kyljessäni.” Hän sanoi: “Olin kerran orja.” Hän sanoi: “Tässä pienessä lasikaapissa on eräs puku.”

Minä sanoin: “Näen että se on puku, mutta mikä siinä on niin erikoista?”

¹⁴⁸Hän sanoi: “Tuo tahra siinä, se on Abraham Lincolnin verta.” Hän sanoi: “Tuo veri otti orjanvyön pois minulta.” Hän sanoi: “No niin, valkoinen mies, eikö se saisi myös sinua kiihottumaan?”

¹⁴⁹Panin käsivarteni hänen vanhalle kaulalleen ja sanoin: “Jumala siunatkoon sinua, veli. Minä tiedän erään toisen Veren, joka kiihottaa minua.” Hän sanoi: “Myös minä tunnen sen Veren, herra.”

¹⁵⁰Minä sanoin: “Hän otti orjanvyön pois minulta.” Erään kerran kävin sunnuntaisin raveissa ja tein kaikenlaista ja kerroin likaisia vitsejä. Ja, oi Jumala, kuinka minä teinkään sitä? Syvällä sydämessäni on yhä arpia sen tekemisestä. Mutta olen iloinen, että Hän otti tuon vyön pois minulta. Se on kaikki poissa nyt, Hän otti minun paikkani.

¹⁵¹Tässä äskettäin, katsellessani erästä naista, hän oli niin karkea, että halusin tuomita hänet. Ja Jumala antoi minulle näyn. Ja sitten rukoilin hänen puolestaan, sillä näin että minun syntini olivat aivan yhtä suuret kuin hänenkin. Kävelin hänen tykönsä ja istuuduin hänen viereensä ja sain hänet häpeämään, kerroin hänelle, että olin saarnaaja. Hänen kaksi poikaystäväänsä… Hän oli noin kuusikymmentäviisi- tai seitsemänkymmentävuotias, ja hänen kaksi poikaystäväänsä polvistuivat siellä ja he kaikki antoivat sydämensä Kristukselle. Oi, miten se olikaan erilaista!

¹⁵²Etkö sinä haluaisi? Vai oletko tehnyt niin paljon syntiä, että sydämesi tänä aamuna on niin musta ja nokinen, ettei edes Pyhä Henki voi koskettaa sitä? Ehkä tuo Kyyhkynen on lähtenyt Iankaikkiselle lennolleen ja on poissa iäti.

¹⁵³Jumala siunatkoon sinua, kulta. Eräs pieni tyttö käveli tänne. Jumala siunatkoon sinua kulta. Te sanotte: “Tuo pieni tyttö ei tiedä.” Oi, kyllä hän tietää. Hän vain ei ole lukenut niin monia aikakauslehtiä ja rakkauskertomuksia, niin kuin te kaikki muut olette. Siitä on kysymys, hän on vielä pehmeä. Jeesus sanoi: “Sallikaa pienten lasten tulla Minun tyköni.”

¹⁵⁴Haluaisiko joku muu tulla ja liittyä näihin täällä ympärillä oleviin tänä aamuna? Alttari on avoinna. Vain hetki vielä, Sillä aikaa kun laulamme vielä kerran ja sitten rukoilemme näiden katuvien syntisten puolesta jotka rukoilevat täällä.

Kuoleva ryöväri iloitsi nähdä,
Tuon lähteen…

Varmasti, kaikki olivat poissa, tuo miesparka oli lopussa.

Ja siellä voin minä, niin kehno kuin hänkin…

¹⁵⁵Ettekö haluaisi tulla nyt? Tahtoisitteko tulla, te, jotka tiedätte paremmin? Raamattu sanoo: “Jos te tiedätte tehdä hyvää, ettekä tee sitä, on se teille enemmän kuin synti.” Haluaisitteko tulla? Te tiedätte olevanne väärässä. Tulkaa ja polvistukaa alttarin ympärille ja kertokaa Jumalalle, että olette pahoillanne siitä, millä tavalla olette kohdelleet Häntä. Antakaa Pyhän Hengen tulla takaisin ja tehdä teidät jälleen nöyriksi, lempeiksi ja hiljaisiksi. Ettekö haluaisi? Muistakaa, jos te kuolette, ja Hän on mennyt pois teiltä, ei siellä ole ketään ajamassa asiaanne. Hän haluaa teidän seisovan Hänen puolestaan tänä aamuna. Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

¹⁵⁶Me odotamme. Onko tässä seurakunnassa vain viisitoista niitä, jotka todella tuntevat olevansa tuomittuja? Oletteko te eläneet rauhallista, sävyisää, pehmeätä, hiljaista elämää? Tämä on nyt Pyhän Hengen ohjauksesta. Oletteko anteeksiantavia, eikä teillä ole vihollisia? Oletteko menneisyydessä eläneet tämän tuomion, syntisten yläpuolella? Te ette elä niin kuin pakanat, elättekö eri tavalla? Onko elämänne kokonaan erilaista? Istuuko sävyisä Pyhä Henki sydämenne valtaistuimella, saaden teidät elämään rauhassa ja hiljaisuudessa, rakastaen kaikkia ympärillänne olevia ihmisiä? Tietävätkö naapurinne ja kaikki yhteydessänne olevat, että te olette lempeä, hiljainen, sävyisä, nöyrä kristitty? Onko Jumalan Kyyhkynen kanssanne? Oletteko varma? Tämä voi olla viimeinen tilaisuutenne. Hyvä on.

¹⁵⁷Sitten te täällä alttarilla, Jumala siunatkoon teitä. Teitä ei nyt tarvitse tuomita. Pyhä Henki on tuominnut teidät. Te ette yrittäneet pitää kiinni oikeuksistanne, sanoen: “Oi, minä olen ollut kristitty tarpeeksi pitkään. Minun ei tarvitse mennä.” Jotkut teistä, jotka ensi kertaa olette alttarilla, ette sanoneet: “Minä voin pysyä syntisenä, jos haluan, se on minun oikeuteni.” Kyllä, se on totta. Te olette vapaan valinnan pohjalla, te voitte toimia niin kuin haluatte. Mutta te luovuitte oikeuksistanne tänä aamuna. Te ette sanoneet: “Mitä he sanoisivatkaan, jos minä, joka olen tunnustanut kristillisyyttä, menisin alttarille, mitä he sanoisivat?” Mutta mitä Jumala sanoi? Hän käski teitä tulemaan, ja te teitte sen. Nyt te menetitte oikeutenne, te olette tulleet saadaksenne tuon hellän Pyhän Hengen ottamaan paikkansa sydämessänne tänään. Tiedän, että hän tulee tekemään sen. Tiedän, että Hän tekee sen. Hän lupasi tehdä sen. Siellä, he eivät yksinkertaisesti voi olla tulematta. Hän kerjää, itkee, kuoli ja kaikkea muuta, paikan puolesta, johon tulla, haluten tulla tykönne.

¹⁵⁸Ja kuolemanne hetkissä, kun kuoleman enkeli istuu vuoteenne jalkopäässä, te sen sijaan katsotte tuota hirveää asiaa, ja tiedätte, että te kieltäydyitte tulemasta erään kerran ja silloin sielunne tuli mustaksi ja nokiseksi, eikä tilaisuutta enää ollut, ei väliä sillä, kuinka kovasti te itkitte. Eesau syntiä tehden menetti armon päivänsä, eikä hän enää saanut tilaisuutta. Hän itki katkerasti, yrittäen löytää tilaisuutta korjata sitä, mutta hän ei voinut tehdä sitä. Jumala oli kutsunut häntä viimeisen kerran.

¹⁵⁹Mutta te luovuitte oikeuksistanne ja kaikista ystävistänne, ja kaikista tunteistanne ja kaikesta, tänä aamuna, tullaksenne tänne. Te menetitte oikeutenne ja polvistuitte tänne, puhuaksenne Jumalalle. Minä sanon teille Herran Sanan mukaisesti, että Kristus sanoi: “Häntä, joka Minun tyköni tulee, Minä en missään tapauksessa heitä ulos.” Nyt ollessanne siellä alttarilla, katumassa, kertokaa Hänelle, että olette pahoillanne siitä, että olette tehneet mitä olette tehneet.

¹⁶⁰Siksi ihmiset eivät saa Pyhää Henkeä, kun heidät on kastettu. He Eivät yksinkertaisesti perinpohjaisesti kadu. Jumala yrittää antaa heille Pyhän Hengen. Hän haluaa teidän olevan nöyrän, sävyisän ja hiljaisen. Siksi te nousette ylös tuon saman itsekkyyden kanssa sydämissänne. Oi, te saatatte nousta ylös huutaen, puhuen kielillä, tai mitä tahansa muuta, mutta se ei merkitse, että teillä olisi Pyhä Henki. Teidän täytyy nousta sieltä muuttuneena henkilönä. Teidän täytyy nousta sieltä lempeänä, hiljaisena, sävyisänä ja nöyränä, niin että Jumalan Henki voi asua kanssanne. Ensi vuonna, katsokaa polkua taaksepäin ja nähkää kuinka pitkälle olette tulleet, nähkää kuinka voitatte maaperää koko ajan. Se on Pyhä Henki. Pyhä Henki on, rakkaus, ilo, rauha. nöyryys, sävyisyys, kärsivällisyys, pitkämielisyys, usko. No niin, vain katukaa ja kertokaa Jumalalle, että te haluatte sen juuri nyt, tehkää se todella hyvin.

¹⁶¹Sinä pieni tyttö siellä, kaita, tee sinä samoin. Jumala siunatkoon sinua. Äitisi seisoo siellä kätensä päälläsi.

¹⁶²Tämä kallis vanha värillinen sisar tässä, kumartuneena alttarilla. Sinun on ehkä täytynyt syödä maissirouhetta ja ehkä asua jollakin kujalla, en tiedä, sisar. Jumala siunatkoon sydäntäsi, siellä Kirkkaudessa on paikka valmistettuna sinua varten tänä aamuna. Oikein.

¹⁶³Katson tänne alttarille ja näen harmaantuvan naisen, nuoren naisen pää kumarassa, täysin valkotukkaisen naisen. Oi Jumala! Näen miehiä polvillaan täällä. Vain katukaa, kertokaa Hänelle, että olette pahoillanne. Sanokaa Hänelle, että ette enää tule tekemään sitä. Hänen armostansa, te vain annatte kaikkien eroavaisuuksien olla mennyttä, tästä päivästä eteenpäin. Te haluatte olla sävyisä ja hiljainen. Te haluatte olla nöyrä ja mennä sinne, minne Hän teitä johtaa.

¹⁶⁴Kun ihmiset sanovat jotakin, ei väliä sillä, kuinka oikealta se näyttää, te luovutte oikeuksistanne puhua naapuristanne. Te tulette puhumaan Jeesuksesta. Te tulette tekemään vain asioita, jotka ovat oikein. Te ette lähde niin kuin murhaaja. Te ette tule käymään viattoman päälle. Vaan te näette todellisten kristittyjen urhoollisen esiintymisen ja haluatte olla heidän kaltaisiaan. Teidän ei tarvitse sanoa kenellekään, että olette kristitty, jos olette sellainen, koska he näkevät sen ja tietävät sen puheestanne. Te olette sinetöidyt sisältä ja ulkoa.

¹⁶⁵No niin, kun te nöyryytätte sydämenne, katukaa nyt. Sanokaa Jumalalle, että te olette pahoillanne ja, että te ette tule tekemään sitä enää, ja että te häpeätte itseänne, sitä millä tavalla olette toimineet. Ja sitten minä tulen rukoilemaan puolestanne. Ja uskon, että juuri silloin, rauha on laskeutuva sydäntenne päälle, rauha niin kuin virta on tulviva sieluunne. Te ette ehkä huuda, te ette ehkä puhu kielillä, te ette ehkä hypi ylös ja alas; mutta te olette lähtevä pois alttarilta Jokin sisimmässänne, Jokin itsessänne, joka tulee ankkuroimaan teidät tuohon vanhaan rosoiseen ristiin, niin pitkäksi aikaa kuin elätte. Rukoilkaa nyt, niin kuin minä teen. Tunnustakaa.

¹⁶⁶Taivaallinen Isämme. Me arvottomat luontokappaleet, tässä kuumassa, hiostavassa huoneessa tänä aamuna, joka on kuin sauna; mutta Jumala, Sinä annoit sen hiota ulos meistä. Pyhä Henki tuli alas, ja sai ihmiset vakuuttumaan, että he olivat väärässä. He tekivät syntiä. Heidän henkensä olivat ylpeitä. He olivat tulleet vihamielisiksi, he olivat panneet nenänsä asioihin, jotka eivät kuuluneet heille, he olivat tulleet kaikkitietäviksi, eivätkä olleet halukkaita katumaan, eivätkä halunneet antaa anteeksi ihmisille, jotka olivat tehneet asioita heitä vastaan. He eivät halunneet tehdä sitä, mutta tänään Pyhä Henki otti Jumalan Sanan ja asetti Sen suoraan heidän sydämiinsä ja sanoi: “Haluatko nyt tulla takaisin siihen, missä olit kun ensimmäisen kerran tulit alttarille, tulla takaisin siihen, että rakastat jokaista, ja rakastat Minua kuolemattomalla rakkaudella? Silloin nouse ylös ja tule alttarille.” He tekivät sen, Herra.

¹⁶⁷Nyt minä rukoilen, että Sinä pyhittäisit heidän ajatuksensa, Herra, pyhittäisit heidän sydämensä ja tekisit heistä sävyisiä ja rauhallisia. Voikoot he nousta tältä alttarilta nyt, sen jälkeen kun ovat katuneet, antaen elämänsä Sinulle ja mennä takaisin koteihinsa. Ei väliä sillä, mitä tahansa tapahtuukin, jos aviomies hermostuu, tai vaimo hermostuu, tai naapuri hermostuu, tai joku jonka kanssa työskentelette, tai seurustelette, niin “minä tulen olemaan lempeä kuin kyyhkynen”.

¹⁶⁸Loppujen lopuksi, kostosi kuuluu Sinulle: “Minä tulen kostamaan, sanoo Herra.” Kuinka me olemmekaan nähneet sen olevan niin, Herra. Vain seistä hiljaa, olla sävyisä, ja nähdä Jumalan tulevan suoraan alas karitsansa tykö. Varmasti, tietenkin, koska hyvä Paimen antoi elämänsä heidän puolestaan, Hän tulee suoraan alas lampaittensa tykö. Ja Hän tulee johdattamaan heitä. Ja voi sitä, joka tekee heille pahaa! Voi sitä, joka sanoo sanankin heitä vastaan! Hän sanoi: “Olisi parempi, jos myllynkivi olisi ripustettu heidän kaulaansa ja heidät olisi hukutettu meren syvyyksiin. Heidän Enkelinsä näkevät aina Minun Isäni kasvot, joka on Taivaassa.” Näettekö? Oi Jumala, me haluamme… “Ja niin kuin te teette heille, te teette Minulle.”

¹⁶⁹Niinpä Jumala, minä haluan olla sävyisä. Minä myös lasken itseni alttarille tänä aamuna; ei tänä aamuna, vaan jokaisena aamuna, jokaisena päivänä. Minä haluan olla hiljainen ja sävyisä niin kuin Jeesus. Suo se, Isä. Auta meitä olemaan niin nyt, vyöryköön pohjattomat rakkauden laineet sielumme ylitse.

Rauha! Rauha! ihmeellinen rauha,
Tulee alas Isältä ylhäältä;

Ettekö tunne sitä nyt sydämissänne?

… ylitse sieluni ikuisesti, (Halleluja! Halleluja!)
Rauha! Rauha! Ihmeellinen rauha!

¹⁷⁰Sisar Gertie käski sanomaan seurakunnalle, että myös hän tuntee itsensä tuomituksi, mutta hän tekee pianosta alttarinsa. Piano on hänen alttarinsa, ja hän sanoi: “Sano seurakunnalle, että rukoilisivat puolestani”, kun hän istuu siellä kyynelten sumentaessa hänen silmälasinsa. Tämä saarnatuoli on minun alttarini. Minä myös olen katunut. Raamattuni on märkä. Oi Jumala! ‘

Rauha, Jumalan rauha!
Tulee alas Isältä ylhäältä; (Oi, halleluja!)
…ylitse sieluni ikuisesti.

¹⁷¹Jumala, jos olen tehnyt syntiä ketään vastaan. Sinua vastaan, ota se pois. Herra. Ota synti pois pienestä seurakunnastani.

¹⁷²Kuinka moni voi tuntea, että Jumala on antanut teille anteeksi, ja että Rauhan Kyyhky istuu jälleen sydämessänne? Se lensi takaisin juuri nyt ja otti paikkansa. Pyhä Henki tuli takaisin ja sanoi: “Lapseni, olen halunnut rakastaa sinua koko ajan. Sinä vain et halunnut antaa Minun tehdä sitä. Minä en voi asua sinun vanhan itsekkään henkesi kanssa. Mutta nyt, kun olet luovuttanut sen pois, olen tullut takaisin sydämeesi tänä aamuna.” Kuinka moni tuntee sillä tavalla, kohottakaa kätenne? Kohottakaa kätenne. Hienoa, kaikki alttarin ääressä. Oi, se on hienoa. Kuinka moni kuulijakunnassa tuntee sillä tavalla? Kohottakaa kätenne. Oh! [Veli Branham sanoo pianistille: “Olla Jeesuksen kaltainen.”]

¹⁷³Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tästä hiljaisesta vihkiytymisen ajasta, joka on kuin ottaisi omenan käteensä ja puristelisi sitä, kunnes se tulee kypsän täyteläiseksi, niin että pieni lapsikin voi istua ja syödä sitä. Sillä tavalla me haluamme sydämillemme tehtävän. Herra. Ota se naulanarpisiin käsiisi ja murskaa se sanoen: “Lapsi, etkö näe, että olet loukannut Minua. Loukkasit Minua, kun kiivastuit sillä tavalla. Loukkasit Minua, ja, oi, sydämeni vuosi verta puolestasi, lapsi, kun näin sinun tekevän sellaista ja sellaista. Mutta nyt, kun olen saanut sydämesi käteeni, haluan tehdä sen todella sävyisäksi. Haluan tehdä siitä sellaisen, että voin käyttää sitä ja elää siinä. Haluan lentää takaisin tänä aamuna, haluan lentää takaisin ja jäädä asumaan kanssasi.” Suo se, Herra. Me rakastamme Sinua. Suo se, Sinun kirkkaudeksesi. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä.

Olla kuin Jeesus…

Ettekö te rakastakin palvoa tällä tavalla? Oi, sieluni aivan kylpee.

Maan päällä…

Nähdä Hänen tulevan alas palvojiin tällä tavalla, eikö sydämenne tunnu todella lempeältä? Minun sydämeni sykkii niin nopeasti.

Haluaisitteko kohottaa kätenne sillä aikaa kun laulamme sen?

Olia kuin Jeesus…

Joe, haluatko tulla ja rukoilla tänä aamuna, veli? Jumala siunatkoon sinua. Etsi paikka itsellesi täältä alttarilta, veli Joe. Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

…maan päältä Kirkkauteen
Minä vain pyydän olla niin kuin Hän.

¹⁷⁴Tiedän että on kuumaa, ystävät. Tiedän että on. Mutta toivon, että teistä tuntuu niin kuin minusta. Oi, minusta tuntuu siltä kuin voisin lentää pois. Kuinka rakastava Hän onkaan! Mitä voisin tehdä? Minne menisin? Oi Jumala! Minne olen menossa? Minne olen matkalla? Mitä se tulee olemaan? Missä tulen olemaan sadan vuoden kuluttua? Mitä jos minulla ei olisi Häntä? Missä, missä olisi joku toinen pakopaikka?

Bethlehemin seimestä tuli esiin Muukalainen,
Maan päällä kaipaan olla kuin Hän;
Koko elämän matkan maan päältä
Kirkkauteen Minä vain pyydän olla niin kuin Hän.

Kaikki yhdessä nyt.

Olla kuin Jeesus…

Ylistys Jumalalle! Kyllä, Herra! Kyllä, Herra! Ei niin kuin …olla kuin Hän; maailma, vaan niin kuin Sinä!

Koko elämän matkan maan päältä Kirkkauteen
Minä vain pyydän…

¹⁷⁵Sillä aikaa kun päänne ovat kumarretut, tulen kysymään teiltä jotakin. Joku täällä ei miellytä Pyhää Henkeä. Jotakuta on kutsuttu. Minä puhun Herran Jeesuksen Nimessä, Hänen profeettanaan. Voin tuntea Hänen sydämensä olevan haavoitetun. Siellä kuulijakunnassa joku oli tottelematon Hänelle, jonka olisi pitänyt tulla. Etkö haluaisi tulla?

Koko elämän matkan…

Kyllä sisar, mutta siellä on enemmänkin kuin sinä.

Minä vain pyydän olla kuin Hän.
Vain olla kuin Jeesus…

Se on koko minun kaipaukseni, olla sävyisä, alhainen,

Nöyrä, olla kuin Hän;
Maan päällä…

Ettekö nyt haluaisi tulla? Jumala haluaa nähdä teidän liikahtavan, siellä on useita teitä.

Koko elämän…

¹⁷⁶Tiesin, että te tulisitte. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Siinä se on. Siinä se on. Katsoin tämän kuulijakunnan ylitse, ja siellä riippui mitä hirvittävin musta varjo, mitä koskaan olen nähnyt. Pyhä Henki on täällä nyt. Se on ylläni juuri nyt. Pyhä Henki on murheissaan.

Olla kuin Jeesus…

¹⁷⁷Mitä Hän teki? Meni minne Isä johti. Jumala siunatkoon sinua, veli. Oikein, siirry suoraan tänne ja polvistu alas.

¹⁷⁸Nyt on aika vanhanaikaiselle tunnustamiselle ja asioiden oikaisemiselle. Tulkaa. Tunnen yhä, että siellä on lisää. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. Oikein. Pyhä Henki on aina oikeassa. Tulkaa. Oikein, lähtekää liikkeelle.

Olla kuin Jeesus, olla kuin Jeesus,
Maan päällä…

Oi, se on oikein. Sillä tavalla, vain täyttäkää käytävät, siirtykää pois paikaltanne ja rukoilkaa.

Koko elämän matkan maan päältä Kirkkauteen,

Vain katukaa, sanokaa Jumalalle, että olette pahoillanne, se on kaikki, mitä teidän täytyy tehdä.

…olla kuin Hän.

¹⁷⁹Ettekö haluaisi nyt tulla. Oikein, vain reväiskää itsenne irti, tulkaa.

¹⁸⁰Mitä te tulette tekemään? Kuka tulee seisomaan puolestanne, ehkä jo tänä yönä? Kuka on seisova puolestanne, kun kuolema hiipii sisälle? Ei väliä sillä, mitä olette tehneet, Pyhä Henki on täällä aivan lähellä teitä. Se on Hän, haluten teidän tulevan.

¹⁸¹Vain katukaa, sanokaa: “Jumala, olen pahoillani. Minä en haluaisi tehdä sitä. Sinä et tule seisomaan puolestani, jos minä en seiso Sinun puolestasi nyt. Ja haluan Sinun seisovan puolestani ja minä seison Sinun puolestasi tästä päivästä eteenpäin. Tulen elämään niin kuin kristityn tulee elää. Tulen muuttamaan tapani. Tulen olemaan sävyisä ja hiljainen. Minä annan kaikkien muiden puhua. Minä tulen vain elämään nöyrästi ja hiljaa Sinun edessäsi.” Ei väliä sillä, kuinka kauan olette tunnustaneet olevanne kristitty, mihin seurakuntaan kuulutte, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tulkaa suoraan nyt. Jumala siunatkoon teitä. Lähde suoraan liikkeelle, lapsi.

¹⁸²Jumala puhuu teille nyt. Jos uskotte minun olevan Hänen palvelijansa, Pyhä Henki puhui minulle tänä aamuna, sanoen: “Anna tuo kutsu, siellä on heitä monia.” Tämä on se päivä, tämä on tuo hetki. Siellä takana on vielä viisi tai kuusi lisää, joiden todella pitäisi tulla nyt. Muista veli, sisar, minä katson suoraan sinua, minä näen nuo tummat varjot riippumassa yllänne. Parasta on tulla juuri nyt.

¹⁸³Olla kuin Jeesus! Ettekö te halua olla Hänen kaltaisensa, lempeä, hiljainen, sävyisä, nöyrä? Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Jumala siunatkoon sinua, isä pienen lapsen kanssa. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, syntinen ystävä. Oikein. Tule vain tänne, sisar, tule pois sieltä ja etsi itsellesi paikka täältä. Jumala siunatkoon sinua.

¹⁸⁴Kallis sisar, sinulla on paljon mistä olla kiitollinen. Makasit vuoteeseen sidottuna, kuolemassa, ja tässä sinä kävelet alttarille. Jumala siunatkoon hellää sydäntäsi.

¹⁸⁵Pyhä Henki puhuu nyt uudestaan. Katukaa, vain huutakaa Jumalan puoleen, rukoilkaa oma rukouksenne. Te olette se, joka on tehnyt syntiä ja nyt se olette te, joka rukoilee. Sanokaa Jumalalle, että olette pahoillanne siitä, mitä olette tehneet. Älkää kiinnittäkö mitään huomiota siihen, joka verellänne on. Sanokaa vain: “Jumala, anna minulle anteeksi, en tarkoittanut olla sillä tavalla. Minä haluan olla sävyisä. Minä en tule enää koskaan vastustamaan ja riitelemään.

¹⁸⁶Oi, Jumala, kuinka minä rakastankaan sitä! Taivaallinen Isä, jokaisen katuvan puolesta, joka nyt on alttarilla, kumartuneena polvilleen, rukoillen! Oi Jumala, äitejä, isiä, lapsia, isiä, äitejä ja mitä vielä, naapureita, seurakunnan jäseniä, diakoneita, luotettuja, oi Jumala, tässä vanhanaikaisessa muokkaamisen ajassa, istuen tässä kuumassa huoneessa tänä aamuna, Pyhän Hengen tullessa alas, puhuen rauhaa. Oi Jumala, haluan seistä tuona päivänä ja kuulla Sinun sanovan, hellästi: “Kyllä, sinä tulit alttarille ja seisoit puolestani, nyt Minä tulen seisomaan sinun puolestasi.” Haluan Sinun panevan tuon rauhan jokaiseen sydämeen, joka on täällä tänään, Jumala. Hiljaisesti ja lempeästi, haluan Sinun tekevän sen. Haluan Sinun liikkuvan siellä sen kaltaisen tunteen kanssa, että se ei enää koskaan tule jättämään heitä, tästä päivästä eteenpäin. Voikoot kodit olla uusia. Voikoot ihmiset olla uusia henkilöitä. Voikoon jokainen tulla uudeksi tänään, koska nämä ihmiset ovat nöyryyttäneet itsensä. Sinä sanoit: “Jos ne ihmiset, joita kutsutaan Minun Nimelläni, nöyryyttävät itsensä ja rukoilevat, silloin Minä tulen kuulemaan Taivaasta.” Ja minä tiedän, että Sinä teet sen tänä aamuna, Jumala.

¹⁸⁷Ja minä rukoilen anteeksiantoa niille, jotka jäivät istumaan paikalleen, joiden olisi pitänyt tulla. Jumala, puhu heille ja älköön heillä enää maan päällä olko mitään rauhaa, ennen kuin he ovat tehneet tuon ratkaisun, Herra, tulleet ja oikaisseet asiansa Sinun kanssasi. Suo se, Herra. Siunaa jokaista nyt. Pysyköön Sinun hyvyytesi ja laupeutesi jokaisen sielun kanssa, joka on polvillaan ja katuvainen tässä kirkossa tänä aamuna.

¹⁸⁸Isä Jumala, minä tein tämän Sinun käskystäsi. Olen kutsunut näitä ihmisiä; he ovat seisseet. Sinä sanoit: “Joka todistaa Minut ihmisten edessä, hänet Minä tulen todistamaan Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Monet näistä täällä ovat olleet kristittyjä vuosikausia, mutta he seisovat tänä aamuna todistaakseen synneistään, että he ovat tehneet väärin. Heistä oli tullut vähemmän rakastettavia. Pyhä Henki oli jättänyt heidät. Ja monasti he eivät voi tuntea tuota hellää, suloista ja nöyrää tunnetta, joka heidän tulisi tuntea. Monet heistä ovat syntisiä, jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa. Mutta Isä, he haluavat tuon ihanan tunteen, tuon rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Anna se heille tänä päivänä, Herra Jumala, ja voikoot he kaikki yhdessä olla suloisia ja täynnä Sinun Henkeäsi, kun he lähtevät tästä paikasta tänään, mennäkseen eri koteihinsa ja elääkseen erilaista elämää ja ollakseen erilaisia ihmisiä. Me pyydämme tätä Kristuksen Nimessä.

Tilaa, tilaa, siellä on tilaa
Lähteellä on tilaa sinulle
Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa
Lähteellä on tilaa sinulle.
Oi (Kaikki!) Tilaa, tilaa, kyllä siellä on tilaa
Lähteellä on tilaa sinulle.
Oi, tilaa, tilaa, kyllä siellä on tilaa
Lähteellä on tilaa sinulle.

¹⁸⁹Hyvä on, te, jotka olette alttarilla, nouskaa ylös ja katsokaa Herraan Jumalaan, kääntykää ympäri ja puristakaa käsiä jokaisen ympärillänne olevan kanssa. Oi, me tulemme nyt kaikki laulamaan, sillä aikaa kun seisomme hetken ennen parantamiskokousta.

Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Lähteellä on tilaa sinulle.
Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Lähteellä on tilaa sinulle.

Jokainen nyt!

Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Lähteellä on tilaa sinulle;
Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa,
Lähteellä on tilaa sinulle.
Tilaa, tilaa, kyllä, siellä on tilaa!

[Tyhjä kohta nauhassa.]

¹⁹⁰..uskosta. Tiedätkö veli, kun toissapäivänä vaimosi soitti, jotta puolestasi rukoiltaisiin? Menin suoraan huoneeseen, ja Pyhä Henki sanoi minulle: “Älä pelkää.” Aamen. Eikö Hän olekin todellinen? Ihmeellistä! Ylistys Herralle! Minusta tuntuu kuin haluaisin huutaa voittoa! Hyvä on. Ja Hänen Verensä pesee valkeammaksi. Sitä Hän sanoi. Jeesus pelastaa!

¹⁹¹Hyvä on, nyt veli Neville. Ja veli Slaughterilla on sana sanottavana. [Veli Slaughter puhuu.] Ylistys Herralle! [Veli Neville sanoo: “Uskon, että jokainen on vastaanottanut tänä aamuna.”] Kunnia! Halleluja! Halleluja! [Veli Neville puhuu ja sitten hän sanoo: “Muistakaa iltakokousta, meillä on jalkainpesu ja ehtoollispalvelu.” Hän kysyy veli Branhamilta: “Luuletko olevasi täällä?”] Tulen luultavasti myös olemaan täällä. Kyllä, niin pitkälle kuin tiedän, tulen olemaan täällä, ellei minua ole kutsuttu ulos jonnekin.

56-0726 RAKKAUS (Love), Shreveport, Louisiana, USA, 26.7.1956

FIN/ENG

56-0726 RAKKAUS
(Love)
Shreveport, Louisiana, USA, 26.7.1956

¹Hyvää iltaa, ystävät. Olen niin iloinen voidessani jälleen tänä iltana palvella Herraa ja puhua Hänen hyvyydestään teille, Hänen kansalleen, Hänen Verellään ostetuille.

Ja eilen illalla meillä oli ihmeellistä aikaa. Herra Jeesus todellakin siunasi erinomaisella tavalla, mistä olimme hyvin iloisia. Ja tunsin, että se oli toinen kerta, kun urallani tapahtui, että heti sen jälkeen, kun olin ollut voitelun alaisena ehkä kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä minuuttia, ja sitten juuri ennen alttarikutsua, palasin takaisin omaksi itsekseni. Minä… Se oli toinen kerta, kun se tapahtui. Ja se tapahtui kerran, juuri ennen tätä kokousta kokouksen päättyessä Cadle Tabernaclessa Indianapolisissa.

²Aina, voisin yrittää selittää sen, jos voisin, vain lyhyesti. Se on toinen maailma. Ja näyn tai parin jälkeen näette siellä ihmisiä ja näette, mitä on tapahtunut, tai vain toisenlaista elämää, toista aikaa ehkä, n eljäkymmentä vuotta taaksepäin tai ehkä vuosia eteenpäin. Ja se on aivan yhtä todellista kuin se, että seison tässä. Kuvitelkaa sitten, että muutaman kerran jälkeen alatte todella miettiä, missä olette. Näettekö? Ja se en ole minä, joka tekee sen. Se ei ole Jumala, joka tekee sen. Vaan te teette sen. Kyse on teidän uskostanne. Teidän uskonne tekee sen. Nyt voisin selittää sitä vain hetken, jotta te ymmärtäisitte.

³Nyt, olen yleensä selittänyt asian näin. Ja ehkä niille uusille tulokkaille, jotka eivät ole koskaan kuulleet minun yrittävän selittää sitä… Näettekö, lahja, koko Jumaluuden täyteys asui ruumiillisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Me tiedämme sen. Hän oli kaikki… Hän oli Jumala täydellisenä. Kyyhkynen laskeutui alas, kuten saarnasimme yhtenä iltana aiheesta ”Kyyhkynen ja Karitsa”. Ja kyyhkynen asui Karitsassa. Hän jäi sinne. Hän oli Immanuel. Jumala oli majassansa. Jumalan Poika, joka oli Jeesus, oli Jumalan lihaa, maja, jossa Jumala asui täällä maan päällä. Ja nyt se oli – se oli Kristus ja Jumala yhdistyneinä. Ja sillä tavalla Jumalaa voitiin katsella. Kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt Isää, mutta ainosyntyinen Poika on ilmoittanut Hänet. Näettekö? Toisin sanoen Jumala oli Kristuksessa, joka osoitti Hänen asenteensa ihmisiä kohtaan. Näettekö? Se mitä Hän oli, mitä Jumala oli, Hän ilmaisi itsensä Jeesuksen, Hänen Poikansa, kautta. Näettekö? Kun Hän asui Hänessä ja teki Jeesuksesta ja Jumalasta… Jeesus oli tabernaakkeli, jossa Jumala asui täällä maan päällä… ”Ruumiin Sinä olet valmistanut Minulle”. Näetkö? Ja Jumala asui Jeesuksessa Kristuksessa. Ja se teki Isästä ja Pojasta yhdistyneinä yhteen, nyt, ja heistä tuli Yksi.

Nyt, huomatkaa, se, mikä oli Kristuksessa, oli Hengen täyteys, koko Jumalan täyteys. Jumala antoi Kristukselle Hengen ilman mittaa. Mutta Hän antaa sitä meille mitatun määrän. Kristuksella oli koko mitta, kaikki. Hän oli Immanuel. Mutta sinä ja minä olemme pieniä maljallisia tuosta Siemenestä. Mutta kun Henki, joka on meissä, on samaa laatua, ei yhtä paljon määrällisesti, mutta samanlaista laadultaan, koska se on osa samaa Henkeä. Näettekö?

⁴Jos minä ottaisin lusikallisen vettä merestä, te ette ikinä jäisi kaipaamaan sitä, lusikallista vettä. Kuitenkin, jos veisin sen laboratorioon, samat kemikaalit, joita on koko valtameressä, olisivat tässä lusikallisessa, samanlaisia kemikaaleja.

No, niin on kristittyjen laita. Kun hän on ottanut Kristuksen vastaan, hänellä on sama koostumus ja samat ominaisuudet kuin Kristuksella. Juuri niin. Koska se on lusikallinen Jumalaa, joka mitataan ja annetaan jokaiselle yksilölle, se tekee teistä Jumalan poikia ja tyttäriä.

Kun Kristus oli täällä maan päällä… Antakaa minun vain selittää tämä niin kuin yritin eilen illalla. Hän sanoi: ”Minä…” Poika, puhuessaan Jumalan Pojasta, Kristuksesta, jossa Henki asui. ”Poika ei voi tehdä itsessään mitään muuta kuin sen, mitä hän näkee Isän tekevän.” Isä käytti Pojan silmiä; Hän käytti Pojan huulia. Nyt Hän käyttää sinun silmiäsi ja huuliasi.

Hän sanoi: ”Kun teitä viedään Minun tähteni maaherrojen ja hallitsijoiden ja kuninkaiden eteen ja niin edelleen, älkää miettikö, mitä sanotte. Sillä se annetaan teille sillä hetkellä. Te ette ole se, joka puhuu, vaan minun Isäni.” Jumala, joka on teissä, Hän puhuu. Jos te mietitte etukäteen, niin silloin teette teidän omien ajatustenne mukaan. Mutta jos vain olette halukkaita olemaan karitsa, niin Kyyhkynen hoitaa puhumisen… Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Kyyhkynen hoitaa puhumisen.

⁵No, se on sama tapa, jolla Hän… Näettekö, miten Jumalan Henki kulkee suoraan aina Seurakuntaan asti? Katsokaa tätä. Ja tämä selittää muutakin heikkoudesta. Nyt, kun Jeesus sanoi, ettei Hän tehnyt mitään, ennen kuin Isä näytti sen Hänelle. Otetaanpa esimerkiksi Lasaruksen ylösnousemus.

Nyt, Lasaruksen ylösnousemuksessa. Miksi, oliko se outoa, Jeesus oli ollut heidän kanssaan koko elämänsä ajan? Ja yhtäkkiä Hän päätti lähteä pois. Ja hän lähti pois. Hän tiesi, että Lasarus kuolisi. Kun hän oli ollut poissa muutaman päivän, Lasarus sairastui, ja he pyysivät Häntä, että hän tulisi rukoilemaan hänen puolestaan. Hän vain lähti, meni toiseen kaupunkiin. He kutsuivat uudelleen. Hän ei kuitenkaan koskaan mennyt. Ja monen päivän kuluttua Hän sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu.”

Silloin he kysyivät. ” Annetaan hänen levätä.”

Hän sanoi: ”Hän on kuollut. Ja teidän vuoksenne olen iloinen, etten ollut siellä.” Koska he olisivat yrittäneet taivutella Häntä tekemään jotain vastoin sitä, mitä Isä oli näyttänyt Hänelle.

Kuinka moni uskoo, että Isä oli jo näyttänyt hänelle, mitä tulisi tapahtumaan? Sen täytyi olla niin. Koska Hän sanoi: ”Hän ei tehnyt mitään, ennen kuin Isä näytti sen Hänelle.” Hän sanoi: ”Katsokaa, huuomatkaa Hän sanoi: ”Mutta Minä menen herättämään hänet.” Hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Isä oli näyttänyt sen Hänelle.

⁶Katsokaa Häntä haudalla. ”Isä, minä kiitän Sinua, Sinä olet jo kuullut minua. Mutta näiden takia, jotka seisovat läsnä, minä sanoin sen. Minun ei tarvitse rukoilla, koska Sinä olet jo kertonut Minulle, mitä tulee tapahtumaan. Mutta Minä – minä olen heille esimerkki.” Näettekö?

Minä – Paavali sanoi, kuten… Nyt, vain hieman muutan sitä tässä. ”Kaikki on minulle laillista, mutta ei kaikki ole tarkoituksenmukaista.” Näettekö?

Jeesuksen ei tarvinnut rukoilla, koska Hän sanoi: ”Isä, Minä kiitän Sinua, Sinä olet jo kuullut. Mutta näiden takia, jotka seisovat läsnä, Minä sanoin sen heidän tähtensä.” Näettekö?

Sitten Hän sanoi: ”Lasarus, tule esiin.” Ja kuollut mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, nousi jaloilleen ja heräsi henkiin.

⁷Nyt, muutamaa päivää ennen sitä, eräs pieni nainen meni kansanjoukon läpi ja kosketti hänen vaatteitaan, ja hän sanoi, että hän heikkeni. Kumpi oli suurin ihme, se, että pieni nainen parani verenvuodosta, vai se, että mies, jonka lihassa ryömii ihomatoja, palasi takaisin normaaliin lihaansa ja että sielu, joka oli ollut poissa neljä päivää, palasi takaisin ja hän seisoi jaloillaan ja eli jälleen?

No, se oli tuhansia kertoja suurempi ihme kuin naisen parantuminen. Mutta se ei häirinnyt Häntä. Mutta se, että nainen koski Hänen vaatteeseensa, häiritsi Häntä.

”No, veli Branham, voitko selittää sen?” Kyllä. Kristus oli Jumalan rakkauden lahja maailmalle. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Suurin lahja, jonka Jumala on koskaan antanut, oli Hänen ainosyntyinen Poikansa. Onko näin? Se oli Jumalan suurin lahja.

Jumalalla oli lahjansa Pojassaan, ja hän saattoi käyttää sitä miten tahtoi. Kun Jumala näytti Hänelle jotakin, mitä Hänen piti tehdä, niin Jumala oli se, joka teki sen. Jumala ei ollut näyttänyt Hänelle tätä, ja nainen sai sen aikaan; mutta hänen uskonsa Jumalaan liikutti Jumalaa Hänen Poikansa kautta, koska se oli hänen kosketuspisteensä. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Nyt hän veti Jumalalta uskonsa kautta sen, mitä hän halusi, kun hän kosketti Jumalan Pojan vaatetta. Siinä nainen teki jotakin; ja toisessa Jumala teki jotakin.

Tänä aamuna tai eilen illalla, kun lähdin täältä, oltuani poissa muutaman hetken, ajattelin mennä hakemaan jotain syötävää. Näettekö, teen niin vasta yhden kokouksen jälkeen. Nyt, jos saarnaan, menen aina syömään. Menin hakemaan jotain syötävää. Ja palasin takaisin. Menin huoneeseeni. Istuin ja juttelin Billyn kanssa hetken. Menimme nukkumaan ja rukoilimme.

⁸Vain muutama hetki, Jokin tuli sisään, ja näky, että suuri onnettomuus on tulossa, ja minun piti todella nopeasti olla polvillani ja rukoilla heti, koska siellä oli joku, joka rukoili minun puolestani, että rukoilisin heidän puolestaan. Ja tänä aamuna sanomalehdessä luki, että kaksi suurta laivaa törmäsi yhteen, toinen Italiasta ja toinen Ruotsista. Siinä se oli. Ja muutamia kuoli. Näettekö? Pyhä Henki menee eteenpäin rukouksen kautta.

Herra Ekberg, monet teistä tuntevat hänet, eikö niin? Einar Ekberg, yksi laulajistamme Ruotsista. Hän oli tekemässä pakkolaskua lennettyään maailman yli, ja hän oli laskeutumassa, eikä hydrauliikka suostunut laskemaan koneen pyöriä alas. Hänelle sanottiin, että hänen pitäisi laskeutua ruohikolle ja kokeilla sitä. Hän otti silmälasinsa pois, laski ne lattialle ja alkoi rukoilla. Hän sanoi: ”Herra Jeesus, auta minua tällä hetkellä. Ja rukoilen, että jossain Sinä annat veli Branhamin rukoilla puolestani.” Ja samaan aikaan olin ajamassa tietä pitkin.

⁹Ja Jokin sanoi: ”Rukoile”. Ja veli Ekberg tuli eteeni kädet ylhäällä. Minä ajoin tien sivuun ja rukoilin veli Ekbergin puolesta. Ja juuri kun lentokone laskeutui, lentäjä huusi takaisin: ”Pyörät ovat tulleet alas”. Ja he laskeutuivat turvallisesti.

Minä en… Seisoin ja kysyin veli Ekbergiltä. Saavuimme Kaliforniaan noin kaksi kuukautta sen jälkeen, ja kun seisoimme telttakokouksessa, hän sanoi, kertoi sen. Ja minä kysyin: ”Veli Ekberg, mikä päivä se oli?”. Sanoin jollekulle toiselle: ” Ottakaa selvää”, sanoin, ”mikä päivä se oli.” Ja minä sanoin, ” Mikä päivä se oli?”. Kysyin: ”Mikä päivä se oli?” Juuri tarkalleen samaan aikaan. Näettekö? Siinä on Pyhä Henki toimittamassa esirukouksia. Näettekö? Ja kuinka ihmeellistä. Olen nähnyt sen tapahtuvan satoja kertoja, ne asiat… Mutta se on… Se on Jumalan suvereenia armoa.

Nyt, vetäminen, ihmiset, te ihmiset olette se, joka… Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kyse on vain Jumalan lahjasta, että annan itseni sen käyttöön, ja te itse ammennatte siitä, te siellä kokouksissa. Voitte istua ja alatte rukoilla Jumalaa. Katsokaa, kuinka Hän kääntyy ympäri ja sanoo teille jotain, kertoo, mistä rukoilitte, ja mitä pyysitte. Kuinka moni on nähnyt sen tapahtuvan, antakaa nähdä kätenne. Totta kai. Näettekö? Te sen teette, en minä.

¹⁰No, se oli nainen, joka teki sen Kristukselle. Näettekö? Se on tarkasti Raamatun mukaista. Ehkä se ei ole juuri niin kuin odotitte sen olevan, mutta niin Jumala sen teki.

He… Fariseukset ja kaikki muutkin, heillä oli omat näkemyksensä siitä, miten Jeesuksen tai Kristuksen piti tulla, ja Jumala lähetti Hänet niin erilaisella tavalla, etteivät he kyenneet näkemään Häntä. Näettekö? Mutta nyt he… Niin se on nykyäänkin. Saatatte ajatella, että Jumala hoitaa asioitaan eri tavalla. Mutta Jumala ei muutu; Hän pysyy aivan samana koko ajan.

Ja niinpä nyt, viime yönä, yleensä kun näkyjä on niin paljon, se tekee minut niin heikoksi. Indianapolisissa he kuljettivat minut kokouksesta, jossa oli ollut suuri mahtava… Lavalla oli ollut eräs tyttö. Ensin siellä oli nainen, joka oli halvaantunut, ja hän oli ollut halvaantuneena kuukausia…

Oi, odottakaa hetki, pyydän anteeksi… Luulen, että noin kuusi, seitsemän vuotta. Ja yhtäkkiä Pyhä Henki tuli naisen ylle, tuhansien ja taas tuhansien ihmisten edessä, ja sanoi hänelle, mikä hän oli, ja kaiken siitä, ja käski häntä nousemaan ylös Herran Nimessä, sillä hän oli parantunut. Hän oli halvaantunut, tai hänellä oli niveltulehdus. Ja nainen nousi ylös normaalisti ja terveenä.

Seuraavana päivänä hänen lääkärinsä soitti minulle ja halusi tietää, mitä tuolle naiselle tapahtui. Kyseessä oli hänen potilaansa. Nyt, tuli alas hotellihuoneeseen.

¹¹Nyt tämä kuuromykkä tyttö, jonka eräs pieni alkoholisti, joka oli kerran parantunut kokouksessani, oli tuonut tänne Jolietista, Illinoisin osavaltiosta… Ja hänellä oli ollut pari rukouskorttia, mutta hän ei päässyt jonoon. Sinä iltana satuin jäämään pidemmäksi aikaa. Minulla taisi olla lähes kaksikymmentäviisi ihmistä, jotka tulivat jonon läpi, ja näytti siltä, että minulla oli supervoimaa sinä iltana.

Ja pieni mykkä tuli jonoon, ja Herra Jeesus teki hänet täysin terveeksi juuri siinä yleisön edessä. Ja minä… tunsin itseni horjuvan, ja Billy taputti minua jatkuvasti kylkeeni, ja jotkut heistä puhuivat minulle. Ja tiesin, että minun piti lähteä. Ja kun aloin lähteä, katsoin ylös, ja täällä oli toinen Cadle Tabernacle. Näin ihmisten tulevan huutaen pitkin käytäviä. Ja esitin oman alttarikutsuni. Ja noin viisisataa sielua tuli Kristuksen luo.

¹²Ja seuraavan kerran pidin yhden päivän kokouksen, se oli eilen illalla. Ja juuri kun olin lähdössä, ja Billy ja he veivät minut pois lavalta, yhtäkkiä havahduin ja tunsin oloni paremmaksi kuin nyt. Ja niin minä esitin alttarikutsun.

Jumala, ehkä, rukoilen, että Hän teki minulle jotain tuossa jonossa, että voin tehdä alttarikutsuja myöhemmin, koska sitä vartenhan kokous on, että teemme alttarikutsuja. Aamen.

¹³Nyt, rakastatteko te häntä koko sydämestänne? Hyvä on. Ehkä muutaman illan kuluttua, sanoisimmeko ehkä lauantai-iltana, pidämme toisen parantamiskokouksen. Ja ehkä sunnuntai-iltana… Ja haluan ilmoittaa, jos veli Moorelle sopii, että hänen seurakunnassaan sunnuntaiaamuna minulla on draama. Kuinka moni pitää draamasta?

Muistaakseni viime kerralla, kun olin täällä, pidin draaman siitä naisesta, joka kyyneleillään huuhtoi Jeesuksen jalat ja pesi Hänet. Kuinka moni kuuli sen? No niin… Minulla on yksi sunnuntai, jos Herra suo, ja – tabernaakkelia varten – tulevana sunnuntaiaamuna. Ja se on omistettu nuorille. Ja tietysti olet aina nuori kahdeksasta kahdeksankymppiseen. Joten vain… Te kaikki, vanhat saavat siitä yhtä paljon iloa kuin nuoretkin. Jos Herra suo, se on sunnuntaiaamuna. Ja teidät on kutsuttu mukaan.

Tänään olen ollut niin väsynyt, koska valvoin myöhään viime yönä, ja näky piti minut hereillä. Yleensä näyt vaikuttavat minuun aika kovasti. Siksi yritän näissä kokouksissa pitää ehkä muutaman illan vapaata, ja saarnata, ja sitten pitää parantamiskokouksen, ja sitten palata takaisin. Yritän totuttautua kokouksiin, joissa hankkisimme ison teltan ja olisimme kolme tai neljä viikkoa kerrallaan yhdessä paikassa. Rukoilemme, että Jumala auttaisi minua siinä. Ja nyt en voisi toimia joka ilta niin, vaan vain… Yksi kokous, ja olisin mennyttä. Mutta Jumala ei antanut sitä minulle sillä tavalla. Olen käyttänyt sitä väärin. Ja olen yrittänyt, ihan vain siksi, että keräisin ihmisiä, mutta alan ajatella, että on parempi kuunnella Jumalaa kuin sitä, mitä joku sanoo. Se on aina parasta.

¹⁴Nyt, tänä iltana haluamme puhua teille muutaman hetken ajan. Ja nyt, kuinka moni ajattelee, tuntuu siltä, että meidän pitäisi pitää toinen parantamiskokous yhtenä tai kahtena iltana. Näyttäkääpä kätenne. Pyydän vain ihmisten yleistä mielipidettä. No, se on noin puolet ja puolet. No niin… Sitten me… Tuokaa sairaat taas tänne, vaikkapa lauantai-iltana. Ja sitten ehkä huomisiltana, ja sitten taas sunnuntai-iltana. Ehkä se olisi parempi huomenna ja sitten sunnuntai-iltana. Niin. Huomenna illalla meillä on parantamiskokous. Selvä. Hyvä on. Rukoilemme sairaiden puolesta taas huomeniltana, ja sitten taas sunnuntai-iltana, ja sitten joka toinen ilta. Sitten ensi viikolla, aivan loppupuolella, minun on lähdettävä täältä ja ajettava niin nopeasti kuin pystyn, 3700 kilometriä seuraavaan kokoukseen. Niin pitkälle kuin teitä on, maailman ääriin, Prince Albertiin, Saskatchewaniin. Sen jälkeen ei enää ole teitä, maailman huipun toisella puolella.

¹⁵Viimeksi kun olimme siellä, kokouksessa oli kymmenentuhatta, intiaania ja eskimoa. Odotamme siis, että vietämme siellä hienoa aikaa, viisi päivää. Ja minä kerron teille, mitä tapahtui. Saarnaajat olivat siellä niin toistensa kurkussa ja riitelivät toistensa kanssa kautta Kanadan, kunnes maanviljelijät kyllästyivät siihen. Eräs sanoi: ”No, jos heillä on asian kanssa jotain tekemistä, me tuomme Veli Branhamin sinne, mutta me… Jos heillä on asian kanssa jotain tekemistä, me emme tule.” Joten… ” He saavat pitää sen, me emme ole tulossa. Meillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.”

Niinpä maanviljelijät kokoontuivat yhteen ja vuokrasivat auditorion, eikä meidän tarvinnut edes kerätä uhrilahjaa. Aamen. Se kaikki on maksettu. Aamen.

Nyt, sellaista on Jumalan rakkaus. Maanviljelijät ovat näyttämässä saarnaajille. Jumalan karitsa lepää maatilalla, siltä näyttää. Aamen.

¹⁶Oi, minä vain rakastan Häntä. Ettekö tekin rakasta Häntä? Eikö siinä olekin jotain, joka vain keventää sydäntäsi, kun ajattelet Häntä? Vain ajatella, että kaikki on nyt ohi, ja me lepäämme, rakastamme ja palvomme Häntä ja kuljemme ohi, heitämme pelastusköyden kaikille, joille voimme, ja sanomme: ”Tule mukaan, veli, tämä on ihanaa. Mikään ei ole sen veroista.” Koko ikuisuus aina ja iankaikkisesti, kaikki on nyt selvitetty, kaikki on ohi. Eikö olekin ihanaa? Kuinka monella on tuo toivo sisällään tänä iltana, nostakaahan kätenne. Hyvänen aika. Kahdella kolmasosalla, jopa yli kahdella kolmasosalla yleisöstä on tuo siunattu toivo sisällään, että he ovat ankkuroituneet Jeesukseen. Kuinka ihanaa.

Kysyin vaimoltani vähän aikaa sitten: ”Haluan kysyä sinulta jotakin, kulta, minä…” Kysyin: ” Mihin todellinen oikea arvo on asetettu?” Luulen, että kerroin teille toissa iltana, mikä on todellinen arvo…

Ainoastaan kadotetut sielut ovat ainoa asia, jolla on arvoa. Raha katoaa. Kodit rappeutuvat ja katoavat. Kaikki maan päällä katoaa. Ainoa arvo, pysyvä arvo, on se, että mieluummin saisin yhden sielun kirkkauteen, jonka olen voittanut Kristukselle, tietäisin ja näkisin, että Jumalan Valo ympäröi tuota sielua koko ikuisuuden ajan, ja että nimeni liittyisi siihen, kuin että minulla olisi koko maailman jokainen lantti rahaa, koska minun täytyisi menettää se kaikki. Mutta se, mitä lähetätte tuonne ylös, on Iankaikkista. Ja sen takia me yritämme.

Kadotetut veljeni ja sisareni tänä iltana ilman toivoa ja ilman Jumalaa, sen tähden olen täällä puhumassa teille, yrittäen saada teidät rakastamaan Herraa Jeesusta. Haluan lukea jotakin Hänen siunatusta Sanastaan. Ennen sitä, puhukaamme Hänelle rukouksessa ja kumartakaamme päämme.

¹⁷Sisar, uruissa, jos haluaisit, tai pianisti. Vain pieni sana ”Pysy kanssani”. Rakastan tuota laulua. Ja hyvä on. ”Pysy luonani”, kun me kumarramme päämme.

Kuinka moni haluaisi tulla muistetuksi tässä rukouksessa? Nostaisitteko kätenne? Jumala siunatkoon teitä. Hyvä on. Kuinka moni täällä ei tunne oloaan oikein hyväksi sielussaan? Kun jokainen teistä on nyt kumartanut päänsä, antakaa Pyhän Hengen, ja minä, katson. Nostaisitteko kätenne ylös? Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Ihanaa. Jumala siunatkoon…? Noin tusina tai enemmän.

¹⁸Meidän taivaallinen Isämme, me vain rakastamme Sinua, Herra, sillä Sinä olet ensin rakastanut meitä. Ja me ajattelemme tänä iltana niitä, jotka äsken nostivat kätensä ylös ja sanoivat sielussaan, etteivät he tunteneet oloaan aivan hyväksi.

Syy, miksi he tekivät niin, oli se, että Sinä puhuit heille. Sinä sanoit: ”Kukaan ei voi tulla luokseni, ellei Isä ensin vedä häntä puoleensa. Ja hänelle, joka tottelee tuota vetoa, minä annan Iankaikkisen Elämän ja herätän hänet viimeisinä päivinä.”

Oi Jumala, ennen kuin tämä kokous päättyy, voikoot ne, jotka ovat väsyneitä, joiden kädet painuvat alaspäin, kasvot maahan päin kääntyneinä, kävellen, voikoot heidän heikot kätensä kohota ylös, ilon kyynelten valuessa heidän poskiaan pitkin, katsoessaan kohti Jumalan Karitsaa, kiitollisina puhtaasta ja pyhästä pelastuksesta. Suo se, Herra. Muista, että toiset, jotka nostivat kätensä, jotkut saattavat olla sairaita, Herra. Paranna heidät tänä iltana, tekisitkö niin? Anna Pyhän Hengen kulkea yleisön läpi kaikkialla ja paranna sairaat, pelasta kadonneet. Tuo heidät lähellesi, Herra, ne, jotka ovat hieman eksyksissä ja välinpitämättömiä. He ovat Sinun lapsiasi. He eivät vain pysty löytämään lepoa mistään. Tulkoot he tänä iltana takaisin Arkkiin. Muuta heidän henkensä karitsan kaltaiseksi, tulkoot lempeästi ja nöyrästi Herran luo. Sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁹Hyvin tuttu luku, josta luen tänään jakeen: Johannes 3:16.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, … että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Minä… Rukoilkaa kanssani niiden puolesta, jotka nostivat kätensä, ja niiden puolesta, jotka tarvitsevat Kristusta. Haluan, että annatte minulle jakamattoman huomionne vain kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen minuutin ajaksi ennen alttarikutsua, ja näemme, mitä Pyhä Henki käskee meitä tekemään.

Nyt aion puhua tänä iltana aiheesta Rakkaus.

²⁰Mielestäni rakkaus on maailman suurin voima. Mikään ei ole rakkautta voimakkaampaa. Jos minulla olisi tänä iltana mahdollisuus valita, ja olisin syntinen ja seisoisin tässä Jumalan edessä, ja Hän olisi sanonut: ”No niin, poika, annan sinulle kaikki yhdeksän hengellistä lahjaa. Annan sinun profetoida, annan sinulle profetian hengen. Teen sinusta mahtavan saarnaajan, annan sinulle viisauden ja ymmärryksen sanan. Annan sinulle lahjan puhua kielillä ja tulkita. Annan sinulle parantamisen lahjan, niin että sinulla on suuri usko sairaita kohtaan. Ja aion tehdä kaikki nämä asiat sinun hyväksesi. Annan sinulle kaiken sen, tai en anna sinun saada mitään noista asioista, mutta annan sinun saada todellisen rakkauden sydämeesi.”

Sanoisin: ”Jumala, anna minulle rakkaus.” Näin on.

”Sillä missä on kielet, ne tulevat katoamaan. Missä on profetiaa, se tulee katoamaan. Missä on tietoa, se tulee katoamaan. Mutta missä on rakkaus, se tulee pysymään ikuisesti. Se sai Jumalan sydämen lähettämään Kristuksen maan päälle.

²¹Jokin aika sitten minulle kerrottiin eräästä äidistä pieni tarina. Nuori tyttö oli lähtenyt opiskelemaan. Ja paluumatkalla hän toi kotiin mukanaan nuoren tytön. Ja tyttö oli sellainen pieni moderni näsäviisas, me kutsumme sitä, tiedättehän, vain vähän ärhäkkä.

Hänen äitinsä oli menossa tapaamaan häntä. Ja kun nuori nainen katsoi ympärilleen ja näki… Oi, äiti, nuori nainen, joka oli hänen mukanaan, sanoi: ”Oi, kuka tuo vanha akka on?”. Koska hän oli ihan arpinaamainen. Ja tuo nuori nainen, joka oli ollut poissa, häpesi sanoa, että se oli hänen äitinsä, koska hänen pieni itseriittoinen ystävänsä oli sanonut, että hän näytti ihan akalta.

Kun heidän oli vihdoin poistuttava junasta, äiti juoksi tyttären luo ja sanoi: ”Oi, kultaseni, olen niin iloinen nähdessäni sinut.” Tyttö käänsi selkänsä ja käveli pois, koska hän häpesi ruman näköistä äitiään pienen opiskelijatyttöystävänsä edessä.

Ja siinä paikalla sattui olemaan konduktööri, joka tiesi tapauksen. Hän otti tuon nuoren tytön kiinni ja käänsi hänet ympäri. Hän sanoi: ”Mary, mikä saa sinut käyttäytymään noin? Mitä sinulle on tapahtunut sen jälkeen, kun olet ollut poissa?” Hän sanoi tytölle, joka oli hänen kanssaan. Hän sanoi: ”Ei epäilystäkään siitä, että katsot tuota hänen rumaa äitiään.” Tyttö sanoi: ”Olen nähnyt…”

²²Konduktööri sanoi: ”Olen nähnyt ajan, jolloin hän oli kaksi kertaa kauniimpi kuin hänen tyttärensä koskaan tulee olemaan.” Mutta hän sanoi: ”Satuin asumaan naapurustossa, ja tämä tyttö oli yläkerrassa vauvana; hänen äitinsä oli takapihalla pesemässä pyykkiä. Ja yhtäkkiä paloautot ajoivat paikalle, ja selvisi, että talo oli tulessa. Ja se oli kuuma. Vauvalla ei ollut mitään mahdollisuuksia pelastua.

Ja tämä äiti juoksi noiden liekkien läpi, kaunis nainen, ja juoksi liekkien läpi, ja tarttui vauvaan, ja repi hänen vaatteensa pois päältään, ja kietoi vauvan kasvot siihen, ja ryntäsi noiden liekkien läpi takaisin, ja se teki hänestä ruman, se repi lihan hänen kasvoiltaan, ja se hänen… Hän on aivan kumarassa, kun tuli on painanut hänet alas.”

Ja hän sanoi: ”Ja syy siihen, että hän on… Sinä olet kaunis; siksi hänestä tehtiin ruma, jotta sinä voisit olla kaunis. Ja sitten sinä häpeät häntä.”

²³Kun kuulin tarinan, ajattelin: ”Aivan oikein. Kuinka Jeesus tuli meidän tähtemme, Hänet tehtiin kuolemaksi ja synniksi, jotta me, jotka olimme oikeasti syyllisiä ja syntisiä… Oi, sentään. Te sanotte: ”Jos se olisi ollut minun äitini, olisin ollut ylpeä hänestä.” Miten on teidän Herranne kanssa tänä iltana? Häpeätkö todella Häntä vai oletko todella ylpeä siitä, että Hän pelasti sinut, ja olet valmis antamaan todistuksen? Jumalallinen rakkaus on yksi voimakkaimmista voimista. Se on yksi maailman suurimmista voimista. Ja kun Jumalallinen rakkaus on tullut esille ja tullut tiensä päähän, silloin suvereeni armo ottaa sen paikan.

Siinä on minun tekstini. Kun jumalallista rakkautta on osoitettu… Tuokaa esille Jumalallista rakkaus ja se on tullut tiensä päähän, kunnes se ei voi mennä enää pidemmälle, silloin suvereeni armo tulee ja ottaa sen paikan.

Nyt, ymmärrättekö Jumalan poikana tai tyttärenä, että olette pieni luoja? Tiedättekö, että luotte ilmapiirin, jossa te elätte? Tajuatteko, että ilmapiiri, jossa te elätte, vaikuttaa johonkin toiseen? Mikä saa ihmiset toimimaan niin kuin he toimivat? Mikä saa juopot olemaan juoppojen kanssa. Kuten äitini tapasi sanoa vanhan sananlaskun, ja luulen, että se on täällä myös etelävaltioiden sananlasku: ”Samanlaiset linnut parveilevat yhdessä”, koska heillä on yhteisiä asioita.

²⁴Ette näe varisten ja kyyhkyjen oleskelevan yhdessä, sillä niillä ei ole keskinäistä yhteyttä. Niillä ei ole yhteisiä asioita. Varis voi lentää kuolleen raadon päälle ja syödä sitä. Ja … Mutta kyyhkynen menee vehnäpellolle ja syö jyviä. Haluan teidän huomaavan, mitä paholainen voi tehdä. Kyyhkynen ei voi asettua kuolleen raadon päälle ja syödä. Mutta varis voi syödä kuollutta raatoa ja syödä myös vehnää. Hän on tekopyhä. Näettekö? Kyyhkynen ei voi tehdä sitä, koska hän on erilainen rakenteeltaan.

Ihminen voi teeskennellä kristittyä, mutta kristitty ei voi teeskennellä syntiä. Henki, joka hänessä on, ei anna hänen tehdä sitä. Hänellä on… Kyyhkynen ei voinut syödä sitä, koska se olisi tappanut hänet. Sillä ei ollut sappea, kuten puhuimme toissa iltana. Sillä ei ole sappea. Jos se söisi sitä, se tappaisi sen, myrkky tappaisi sen. Se ei pysty siihen.

Mutta varis voi syödä sekä kuollutta raatoa että vehnää. Siihen jäljittelijä voi siis pystyä. Mutta todellinen aito kristitty ei voi olla mitään muuta kuin puhdas Jumalan tuote.

Muutama viikko sitten Minneapolisissa pidetyssä Kristillisten Liikemiesten kokouksessa kuulin todistuksen, joka teki minuun vaikutuksen. Ja mies on mahtava kyntömies. Mikä hänen nimensä olikaan? Unohdin nyt. Veli Krause, erittäin hieno mies. Veli Krause antoi todistuksen, joka toi tämän mieleeni. Kun hän sairastui, hän oli Oral Robertsin hyvä ystävä. Ja Oral Roberts on hieno kristitty veli. Ja hän ja veli Oral olivat juuri semmoisia yhdessä.

Ensimmäiseksi hän ajatteli: ”Jos minulle joskus tapahtuisi jotakin, menisin vain Oralin luo, ja se olisi ohi.”

²⁵Kun te saatte tuollaisia ajatuksia, olette väärässä. Aivan oikein. Älkää ikinä ajatelko, että ihmisellä olisi mitään tekemistä asian kanssa; se on yksin Jumala. On ihan oikein, että kunnioitat ihmisiä ja rakastat heitä kuin veljeäsi, mutta älä koskaan laita rakkautta ketään kohtaan sydämeesi samalla tavalla kuin Jumalaa kohtaan tai Jumalan edessä. Pitäkää Hänet ensimmäisenä. Rakastakaa toisianne. Mutta tuo rakkaus kreikankielisessä rakkaudessa on ”phileo”, joka tarkoittaa ” inhimillinen rakkaus”. Mutta se rakkaus, joka teillä on Jumalaa kohtaan, on ”agape”-rakkautta, joka on Jumalallista rakkautta.

Pitäkää siis Jumalan rakkautta ensimmäisenä. Mutta sitten veli Krause sanoi, että hänellä oli aina ollut niin suuri usko veli Robertsiin. Eräänä päivänä hän sai tietää, että hänellä oli munuaisvaiva: munuaiskivi. Hän sanoi: ”Oi voi, se on helppoa. Menen vain veli Robertsin luo. Kun syön hänen kanssaan päivällistä…”.

Oral sanoi: ”Toki, voimme hoitaa sen. Saman tien, veli Krause.” Hän nousi ylös, laski kätensä hänen päälleen ja sanoi, nuhteli sitä.

Hän sanoi: ”Hän tunsi olonsa paremmaksi.” Meni kotiin pariksi päiväksi, ja se palasi taas. Hän meni takaisin veli Robertsin luo ja sanoi: ”Veli Roberts, se on palannut minuun”.

”Rukoillaan uudestaan.” Ja hän nuhteli sitä taas. Olo parani muutamaksi tunniksi, sitten se palasi taas. Hän jatkoi sitä, kunnes huomasi, ettei hän saanut mitään aikaan. Oi, siinä.

”Oral, epäonnistuu, tiedän jonkun, joka ei epäonnistu, veli Branham. Hän ei todellakaan epäonnistu.” Niinpä hän sanoi: ” Minä tiedän, minä menen alas seisomaan tuon lahjan eteen, hän tulee kertomaan minulle aivan tarkalleen, mitä minun pitää tehdä.” Hän sanoi: ”Löydän hänet sieltä, missä hän on.”

²⁶Olin Shreveportissa, Louisianassa, viimeisessä kokouksessani täällä. Hän tuli Washington Rio -hotelliin, hän ja hänen ihana vaimonsa. Ja hän sanoi: ”Veli Branham, aion yrittää saada rukouskortin.” He antoivat sen hänelle jokaisena iltana; häntä ei koskaan kutsuttu jonoon.

²⁷Rakastin häntä, ja juuri kun hän oli lähdössä, hän oli alhaalla aulassa. Olin siellä, kun hän tuli luokseni. Hän alkoi itkeä, tuli luokseni ja kätteli minua. Sanoin: ”Veli Krause, haluan sinun tulevan huoneeseeni. Tule mukaani.” Menin huoneeseen.

Sanoin: ”Veli Krause, rukoilkaamme nyt. Minä seison sinun ja Jumalan edessä, pikemminkin Jumalan ja sinun edessä, ja katson, mitä Herra kertoo minulle.” Nöyryytin itseni Herran edessä, menin ulos niin kuin aina teen, yrittäen löytää… Ja Pyhä Henki tuli alas ja kosketti minua, eikä suostunut sanomaan minulle sanaakaan.

Minä sanoin: ”Niin ei tapahdu kovin usein. Yritetään uudestaan.” Rukoilimme uudelleen ja sanoimme: ”Herra, jos teimme jotain väärin, anna meille anteeksi. Meidän ei ole tarkoitus tehdä mitään väärää. Mutta veli Krause on hyvä veljeni, ja hän haluaa tietää, mikä on Sinun tahtosi hänen suhteen. Puhuisitko minulle, Isä? Ja nyt minä annan Sinulle, en itseäni, sillä minulla ei ole mitään tarjottavaa, vaan tulen Herran Jeesuksen Nimessä, Hänen tähtensä. Ja nyt, veli Couch, veljeni, joka seisoo edessäni ja joka on auttanut minua monta kertaa suurissa vaikeuksissa ja asioissa ja niin edelleen, ja me olemme olleet veljiä. Nyt, puhuisitko sinä, Herra?” Ja minä nöyrryin Herran edessä, ja Pyhä Henki kieltäytyi sanomasta sanaakaan. Sitten ei ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä. Hyvin harvoin, noin kerran tai kaksi elämässäni, olen nähnyt sen koskaan tehneen niin.

²⁸Niinpä en tiennyt, mitä sanoa hänelle. Sanoin: ”Veli Krause, en ymmärrä sitä.” Ja sanoin: ”En uskalla kysyä uudestaan.” Niinpä me menimme eteenpäin, ja minä rukoilin hänen puolestaan, panin kädet hänen päälleen ja lähdin pois.

Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, tunnen oloni paremmaksi; minulla ei ole kipuja juuri nyt.” Meni pois noin kolmeksi tai neljäksi viikoksi. Hän oli kunnossa. Yhtäkkiä eräänä yönä se alkoi jälleen tulla.

Hän sanoi: ”Herra Jeesus, minä rakastan sinua. Olen käynyt sekä veli Robertsin että veli Branhamin luona, ja mitä minun pitäisi tehdä?”. Hän sanoi: ”Nyt minä… En halua mennä kenenkään lääkärin luo. En halua mennä. Mutta minä… Mitä minun pitäisi tehdä?”

Ja niin sitten lopulta hänet kuljetettiin lääkäriin. Ja kun hän meni lääkäriin, hänet lähetettiin Mayosin luo sairaalaan. Mayosissa tutkittiin häntä ja sanottiin: ”No, ystäväiseni, sinulla on noin yksi mahdollisuus tuhannesta, että eläisit vielä kuukauden.” Hän sanoi: ” Leikkaus voisi onnistua, jos poistaisimme kiven, mutta se on juuttunut johonkin.” Ja sanoi: ”Jos poistamme sen, voit kuolla leikkaukseen.” Hän sanoi: ”Olette vain lähellä kuolemaa. Ja sinulla on yksi mahdollisuus tuhannesta selvitä siitä.”

”No”, hän sanoi, ” antakaa minun miettiä asiaa.”

²⁹Ja hän rakastaa Herraa, jokainen, joka tuntee veli Krausen; hän on todellinen kristitty. Hän sanoi: ”Rakas Jumala, tiedät, että rakastan Sinua. Olen tehnyt kaiken, mitä tiedän, mutta nyt, jos on minun aikani tulla Kotiin luoksesi, olen valmis tulemaan. Mutta minä rakastan Sinua, ja viimeiset sanani Sinulle ovat: ’Minä rakastan Sinua’. Ja Sinä tunnet sydämeni, että rakastan Sinua.”

Ja hän meni leikkaukseen, ja lääkäri vähän epäröi tehdä sen. Mutta kun leikkaus oli suoritettu, hän heräsi ja sanoi: ”Koko huone oli valaistu Jumalan kirkkaudesta.” Eivätkä lääkärit voineet edes ymmärtää, miten nopeasti ja mitä tapahtui.

Kun rakkaus on tullut esille ja tullut tiensä päähän, suvereeni armo astui tilalle ja otti sen paikan. Se tekee sen joka kerta. Se on Jumalan luonto. Hän ei voi tehdä mitään muuta kenenkään hyväksi. Mutta kun te todella, aidosti rakastatte Häntä… Hänen rakastamisensa ei ole vain myyttinen ajatus, vaan tarkoitan, että sydämessänne Hänestä tulee teille rakas.

³⁰Nyt, aivan kuten te luotatte Häneen. Uskot Häneen aivan kuten uskot vaimoosi. Kun lähden kotoa, minun ei tarvitse sanoa: ” Tule tänne, rouva Branham; meillä on nyt pieni keskustelu. Olen lähdössä. Älä ota muita miehiä, kun olen poissa. Älä tee sitä, tätä tai muuta.”

Ja hän sanoisi: ”No niin, rakas mieheni, se on oikein hyvä. Mutta haluan sanoa sinulle. Älä ota muita vaimoja, kun olet poissa, ja sinun on parasta olla uskollinen minulle.” Emme koskaan ajattele sellaista. Miksi? Me rakastamme toisiamme. En edes ajattele sitä.

Menen vain sisään ja sanon: ” Hei sitten, kulta. Rukoile puolestani.”

Hän sanoo: ”Rukoilen polvillani joka ilta puolestasi, Billy. Jumala olkoon kanssasi.” Se ratkaisee asian, kunnes palaan. Hän ei ole huolissaan minusta. Hän tietää, että rakastan häntä. Ja niin kauan kuin rakastan häntä niin, hänen ei tarvitse huolehtia. Jos ajattelisin, että voisin tehdä jotain ja selvitä siitä, ja kertoisin hänelle siitä, ja hän antaisi minulle anteeksi, en tekisi sitä kuitenkaan. Rakastan häntä liikaa tehdäkseni niin. Katselisin häntä ja ajattelisin: ”Tuo vanha tyttöparka, kolmekymmentäviisi vuotta vanha ja täysin harmaapäinen, joka seisoo minun ja yleisön välissä, kolmen lapseni äiti… Jokin sydämessäni ei antaisi minun tehdä sitä.”

Kun katson Herraani ja näen, että Hän kuoli tuolla Golgatalla, Rakastettava, minun epämiellyttävän puolesta, Hän, Puhdas, minun epäpuhtaan puolesta pelastaakseen minut synnin kuolemalta ja ikuisuudelta helvetissä, niin jokin minussa… Jos voisin selvitä siitä, en haluaisi tehdä sitä. Minä rakastan Häntä. Kyllä, herra. Rakastan Häntä. Vaikka ajattelin, että jos tekisin sen ja Hän antaisi minulle anteeksi, en kuitenkaan haluaisi tehdä sitä. En halua satuttaa Häntä millään tavalla. Rakastan Häntä liikaa. Juuri sellaista meillä on oltava. Se on jotain sydämessänne: Rakkaus.

”Oi”, sanokaa, ”se ei tuomitse minua tupakoinnista. Minä juon vähän. Minä…” No, veli, sinä et rakasta Häntä. Jotain on tapahtunut. Jos todella rakastat Häntä…

³¹Muistan ensimmäisen pienen Raamatun, jonka sain, kun aloin saarnata. Olin baptistikirkossa, ja joku kysyi jatkuvasti: ”Veli Branham, onko tupakointi mielestäsi väärin?”. Onko sinun mielestäsi väärin juoda?”

Kirjoitin pienen vastauksen Raamattuun; minulla oli vastaus tuolle miehelle. Sanoin: ”Älkää kysykö minulta typeriä kysymyksiä. Päättäkää tämä itse mielessänne. Jos rakastat Herraa koko sydämestäsi, et polta, jauha tupakkaa tai juo mitään väkijuomia.” Se pätee yhä tänä iltana. Se on edelleen voimassa. Jos rakastat Häntä, vaikka voisit tehdä sitä ja selvitä siitä, et kuitenkaan tekisi sitä, jos rakastat Häntä. Niin tekee todellinen, aito ja todellinen agapao-rakkaus.

Kristitty rakastaa Herraa. Ja hän rakastaa Häntä niin, että: ”Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”, Paavali sanoi, ”ei kuolema, ei murhe, ei vaara, ei vankeus eikä mikään muu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Oi, sentään. Todellinen tosi…

Ja veljeni, kun saatte sen sydämeenne tuon tyyppisen rakkauden, se voittaa kaiken muun, jonka voitte korvata sillä. Aivan oikein. En välitä siitä, kuinka paljon olet puhunut kielillä, kuinka paljon huudat, kuinka monta suurta jumalanpalvelusta sinulla on ollut tai kuinka monessa olet ollut, kuinka hyvin nimesi on kirjassa, kuinka monta kertaa sinut on kastettu ja millä tavalla. Se ei merkitse mitään, ennen kuin se aito ja todellinen Pyhän Hengen rakkaus uppoaa sydämeesi, kunnes rakastat Häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Aivan.

³²Me olemme niin paljon painottaneet Pyhän Hengen todistetta. Metodistit sanoivat, että pitää huutaa, ennen kuin saa sen. Monet metodistit huusivat, mutta eivät saaneet sitä. Helluntailaiset sanoivat, että puhutte kielillä, kun saatte sen. Monet heistä puhuivat kielillä, mutta heillä ei ollut sitä. Aivan oikein. Mutta veli, kun pääset paikkaan, jossa sinulla on rakkaus, se ei koskaan petä. Aivan niin. Jos vaimoni luottaisi minuun, koska annan hänelle kymmenen dollaria joka kerta, kun lähden, niin, veli, se ei olisi kovinkaan suuri merkki siitä, että rakastan häntä. Olisin oikeassa tai uskollinen. Mutta kun hän tietää, että rakastan häntä, kun minä tiedän, että hän rakastaa minua, silloin on täydellinen luottamus toistensa välillä. Ei minkäänlaista huolta. Kun sydämessänne on täydellinen rakkaus Jumalaan, ette kyseenalaista Jumalaa mistään. Kun Raamattu sanoo: ”Minä olen Herra, joka parannan kaikki sairautesi”, sanotte: ”Aamen, Herra, niin on. Se olen minä.”

” Pysykää Jerusalemin kaupungissa, kunnes saatte voiman korkeudesta.”

”Se olin minä, Herra.”

³³Pietari sanoi: ”Tehkää jokainen teistä parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksisaamiseksi”. Te saatte Pyhän Hengen lahjan. Lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne, niille, jotka ovat kaukana, kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.””

”Aamen, Herra, se tarkoittaa minua.” Se ratkaisee kaiken. Mitä tahansa Jumala sanoo, sinä rakastat Häntä niin paljon, että uskot sen. Tunnen itseni todella uskonnolliseksi juuri nyt. Ajatella, että täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon. Et pelkää mitään, vain lepäät. Et ajattele: ”Voi, saatan huomenna langeta takaisin. Saatan sortua ensi viikolla.” Minä en ole siitä huolissani. En yritä pitää kiinni. Minä… Minä… Hän piti kiinni minun puolestani. Ja Hän pani sydämeeni rakkauden, joka pysyy siellä. Se on Hän, joka pitää minusta kiinni, en minä, joka pidän Hänestä kiinni. Jos minä pitäisin Hänestä kiinni, olisin luultavasti irronnut. Mutta niin kauan kuin Hän pitää minusta kiinni, Hän ei koskaan päästä irti. Hän lupasi, että Hän ei irrottaisi.

”En koskaan jätä sinua enkä hylkää sinua.” Aamen. Voi… ”Joka kuulee Minun sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, sillä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän joudu kadotukseen, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.”

³⁴Minun sieluni lepää vakaasti tuon Jumalan Sanan varassa, seison ja sanon: ”Niin kauan kuin tiedän, että minussa on jotakin, niin se saa minut rakastamaan Herraa Jeesusta niin paljon, etten halua tehdä väärin.” Minä olen ankkuroitunut. Aamen. Siellä on jotain…

Jos yrittäisin sanoa: ”No, minä lopetan tämän ja lopetan tuon.” Epäilen sitä. Mutta kun täällä tapahtuu jotain, se saa sen aikaan. Muistan, kun menetin vaimoni. Seisoin lapseni vieressä, ja hän kuoli. Laitoin käteni hänen päänsä päälle; äiti oli juuri viety sairaalasta, jossa hän oli kuollut, ja hänet oli viety ruumishuoneelle.

Eräs mies tuli ja sanoi: ”Billy, minulla on huonoja uutisia sinulle.” Menin kotiin, itkin ja makasin sängyllä. Hän sanoi: ”Minulla on huonoja uutisia sinulle.”

Sanoin: ”Mitä? Tiedän, hän kuoli hetki sitten, veli Frank.” Hän sanoi: ”Eikä siinä kaikki, lapsesi tekee myös kuolemaa.”

Ja minä ryntäsin sairaalaan. Vain pieni pikkuinen, kahdeksan kuukauden ikäinen, vajaan vuoden ikäinen. Ja hän… minulla oli tapana töötätä autoni torvea, ja kun tulin paikalle, ja hän käveli ja nosti pienet käsivartensa minua kohti. Kuinka rakastinkaan sitä lasta. Ensimmäinen pieni tyttöni. Menin nopeasti sairaalaan.

Hoitaja sanoi: ”Ette voi mennä sinne, herra Branham.” Odotin, kunnes hän lähti. Juoksin oven taakse ja menin kuitenkin sisään. Sanottiin: ”Hänellä on aivokalvontulehdus, tuberkuloottinen aivokalvontulehdus.”

³⁵Menin huoneeseen; siellä hän makasi. Ikkunat olivat auki, ja kärpäset olivat päässeet hänen silmiinsä. Häädin kärpäset pois ja laitoin pienen hyttyssuojuksen hänen päällensä. Katsoin häntä uudelleen. Hän makasi siinä vapisten. Sanoin: ”Sharon, kulta, tunnetko isän?” Sydämeni särkyi, kun vaimoni makasi arkussa, vauvan äiti… Ja hänen pieni käsivartensa liikahteli ylös ja alas, hän oli kärsinyt niin kovasti, että hänen pienet silmänsä olivat menossa ristiin. Toinen sinisistä silmistä oli jo ristissä. Sanoin: ”Rakastatko isää, kulta? Isä tulee… Ja näin hänen vapisevan; tiesin, että hän tunnisti, että olin siellä.

Polvistuin ja sanoin: ”Voi Jumala, minä rakastan häntä. Älä ota häntä pois, Jumala. Älä ota vauvaani. Pyydän, älä, Jumala.” Ja juuri silloin katsoin ylös, ja sieltä tuli musta liina, joka avautui ja laskeutui alas. Tiesin, että Hän aikoi ottaa hänet. Laitoin käteni hänen pienen päänsä päälle. Sanoin: ”Herra antoi, Herra otti pois, siunattu olkoon Herran nimi.” Sanoin: ”Jumala, Sinä annoit hänet minulle, Sinä otat hänet takaisin.” Sanoin: ”Sharry, kulta, lasken sinut äitisi syliin tunnin kuluttua. Mutta jonain päivänä tuolla kirkkaudessa, Jumalan avulla, isä tulee kohtaamaan sinut.”

³⁶Oi, kuinka kaikki olikaan kadonnut. Seisoin tuolla kukkulalla, kun vauva makasi äidin sylissä… Kuulin saarnaajan sanovan: ”Tuhka tuhkaksi ja tomu tomuksi.” He hautasivat sydämeni. Kun näin tuon nuoren, kaksikymmentäkaksivuotiaan vaimon, joka oli ollut naimisissa vähän yli kaksi vuotta… Pidin pientä vanhaa Billyä sylissäni, ja hän katsoi: ”Äiti, äiti”, kurottautuen hänen luokseen, ja hänen pikkusiskonsa makasi äidin sylissä… Vanha turturikyyhkynen istui pensaikossa ja kujerteli. Kuulin, kuinka multakokkareet putoilivat. Olimme köyhiä, jouduimme hautaamaan hänet melkein savenvalajan pellolle. Kuulin, kuinka multakokkareet putoilivat sinne; saarnaaja sanoi: ”Tuhka tuhkaksi ja tomu tomuksi.” Tuntui kuin mäntyjen läpi olisi tullut tuuli, joka puhalsi ja sanoi: ”Joen tuolla puolen on maa, jota kutsutaan suloiseksi ikuisuudeksi, ja me pääsemme sinne vain uskon päätöksellä; yksi kerrallaan pääsemme porttien läpi, ja siellä voimme asua kuolemattomien kanssa. Jonain päivänä ne soittavat noita kultaisia kelloja sinulle ja minulle.”

Noin kaksi viikkoa myöhemmin, en pystynyt pääsemään siitä yli. Palasin töihin. Noin kuukauden tai kahden kuluttua olin menossa tietä pitkin. Minulla oli kädet selkäni takana, vanhat saappaat jalassa; en voinut mennä kotiin, en voinut mennä minnekään. Sydämeni oli särkynyt. Indianan osavaltion senaattori, herra Isler, joka kävi kirkossani. Kävelin tietä pitkin tuolla tavalla. Kuulin pienen vanhan kuorma-auton tulevan. Katsoin ympärilleni. Hän pysähtyi. Hän hyppäsi ulos, juoksi tänne ja kietoi kätensä ympärilleni. Ja minä itkin.

Hän kysyi: ”Billy, kuinka voit?”

Sanoin: ”Herra Isler, te tiedätte, miltä minusta tuntuu.” Hän sanoi: ”Haluan kysyä sinulta yhtä asiaa tosissani, Billy.” Sanoin: ”Hyvä on. Kysykää minulta, herra Isler.”

Hän sanoi: ”Mitä ajattelet Herrasta Jeesuksesta nyt, kun hän on ottanut lapsesi, vaimosi ja kaiken, mitä sinulla oli?”

Käännyin ympäri, otin häntä kädestä kiinni ja katsoin häntä silmiin. Sanoin: ”Senaattori, haluan kertoa teille jotain. Hän on minulle enemmän kuin elämä.”

Hän kysyi: ”Rakastatko häntä?”

Sanoin: ”Koko sydämestäni, koko sielustani ja koko voimastani.”

”Sen jälkeen kun Hän on vienyt vaimosi ja lapsesi?”

Sanoin: ”Vaikka Hän lähettäisi minut helvettiin, jos sellainen on olemassa, niin rakastaisin Häntä siellä joka tapauksessa.” Hän on oikeassa, ja minä olen aina väärässä. Ja Hän on aina oikeassa. Minä rakastan Häntä.

³⁷Oi, olen niin iloinen tietäessäni, että armosta Hän laittoi sen sydämeeni. Tuo voimakas rakkaus, se voittaa. Se… Voit voittaa miehesi. Jos hän ei halua mennä kirkkoon ja hän kiukuttelee sinulle, että sinä menet, rukoile vain. Nyt, älä yritä pakottaa sitä. Jos yrität, se ei toimi. Mutta jos todella saat sydämeesi sellaisen rakkauden hänen sieluaan kohtaan, hän tulee huomaamaan sen. Älä ole huolissasi. Aviomies pyhitetään uskovan vaimon kautta, ja päinvastoin.

Ette voi huijata sitä. Ette voi hämätä sitä. Sen on oltava todella olemassa siellä. Siksi aito usko…

Ihmiset luulevat joskus, että heillä on uskoa, vaikka heillä ei ole sitä.

Teillä on todella oltava sitä. Olen nähnyt tuon saman valloittavan voiman.

³⁸Kuten tiedätte, olen ulkoilman ystävä ja rakastan luontoa, olen kasvanut metsissä, äitini oli puoliksi intiaani. Ja rakastan luontoa. Olin vuosia Indianassa riistanvartijana, tutkin villiä luontoa, olen elänyt siellä koko ikäni. Vanha isoisäni oli kansallisesti tunnettu metsästäjä. Olen metsästänyt melkein kaikkialla maailmassa. Rakastan villieläimiä. Mutta sanon teille, että aitoudessa on jotakin erityistä. Aitoudessa on jotain sellaista, jonka kaikki tunnistavat. Teidän ei tarvitse kiertää todistelemassa sitä ja tätä tai tätä. Jos te todella rakastatte Herraa, kaikki ihmiset, joiden kanssa olette tekemisissä, tulevat sen kyllä huomaamaan. Te olette kirjoitettuja kirjeitä. Teidät on sinetöity. Ja sinetti on takapuolella samalla tavalla kuin etupuolella, sekä mennessänne että tullessanne. Ihmiset tietävät, että olette kristitty. Kävelette eri tavalla, elätte eri tavalla, käyttäydytte eri tavalla; olette erilaisia, kun teistä tulee kristitty.

Muistan erään kerran… Olen ehkä kertonut teille tämän, kuinka olen nähnyt villieläinten tulevan Jumalan rakkauden valloittamiksi. Kuinka moni on koskaan lukenut kirjaani nimeltä ” Jumalan lähettämä mies”, jonka on kirjoittanut veli Lindsay? Monet teistä.

³⁹Te muistatte sen hullun, joka kaatui lavalla tuona iltana jalkojeni päälle, muistatteko sen tarinan? Mitä tapahtui? Toivoisin voivani selittää sen. Minulle on käynyt niin monta kertaa elämässäni. Minulle käy niin joka kerta, kun tapahtuu ihme. Minä… Se on jotain. Teidän on astuttava sisään.

Tässä muutama viikko sitten veli Jack ja minä seisoimme lavalla tuhansien ihmisten edessä Meksikossa. Ja eräs vanha meksikolaisveli tuli paikalle. Hän oli sokea. Hänellä oli shaali yllään, likainen ja pölyinen. Ja hänellä oli pieni risti kädessään, jotta hän voisi sanoa ”Terve Maria” tai jotain. Sanoin hänelle, ettei se ollut tarpeellista.

Joten hän tuli ylös. Ja hän halusi tietää… Hän tuli minun luokseni. Katsoin vanhaa miestä. Näin hänen harmaat hiuksensa ison vanhan olkihattunsa alta, jonka hän oli vetänyt päähänsä. Ja hän sanoi jotain espanjaksi. En ymmärtänyt häntä. Veli Espinoza kertoi minulle, mitä hän sanoi. Hän tuli minun luokseni. Hän pani kätensä olkapäilleni. Jokin iski minuun. Katsoin häntä, noin seitsemänkymmentävuotiasta. Sanoin: ” Isäni olisi suunnilleen saman ikäinen, jos hän olisi elossa.”

⁴⁰Katsoin hänen jalkojaan. Hänellä ei ollut kenkiä. Ajattelin: ”Ehkä hänellä ei ole koskaan ollut kenkiä.”

Yhtäkkiä Jokin alkoi vaikuttamaan minussa. Laitoin jalkani hänen jalkansa viereen nähdäkseni, olisivatko kenkäni sopineet hänelle. Ajattelin: ”Jos kenkäni sopivat hänelle, otan ne heti pois ja annan ne hänelle. Hänellä ei ehkä ole koskaan ollut kenkiä.” Ajattelin: ”Tässä hän on.” Vedin hänet lähelleni nähdäkseni, sopivatko minun ja hänen olkapäänsä yhteen. Hän oli leveämpi. Antaisin hänelle takkini. Rakastin häntä. Jollain tavalla, minä rakastin häntä. Ajattelin: ”Katsohan tuota.” Siinä oli vanha miesparka, joka ei ehkä ollut koskaan syönyt kunnon ateriaa. Ehkä hän ei koskaan ollut käyttänyt kenkiä. Hänen vanhat, ruosteiset, hilseilevät jalkansa ja varpaankynnet olivat vääntyneet ylöspäin. Ajattelin: ”Vanhusparka. Hänellä on aivan samanlainen oikeus hyviin kenkiin kuin minullakin, hänellä on aivan samanlainen oikeus pitää kunnon takkia kuin minullakin, hänellä on aivan samanlainen oikeus istua alas kunnon aterialle kuin minullakin.”

⁴¹Ja kaiken tämän lisäksi paholainen on sokaissut hänet. Näettekö, mitä se oli? Jotenkin menin sisään… En minä, Pyhä Henki (oi Jumala) vei minut tunteen sisälle. Oi, kun voitte heijastaa elämänne, kun se vei minut rakkauden tunteeseen vanhaa miestä kohtaan…

Ja juuri silloin hän laittoi kätensä olkapäälleni ja alkoi itkeä olkapäätäni vasten. Sitten tapahtui jotain. Ajattelin: ”Tuo kirottu sokea paholainen, joka sokaisi tämän vanhusparan, jolla ei ole koskaan ollut mitään etuoikeuksia…”.

”No”, sanoin, ”sinä sokea henki, tule ulos hänestä.” Ja yhtäkkiä hän avasi silmänsä ja alkoi huutaa: ”Minä näen.” Mistä oli kyse? Pyhän Hengen rakkauden osoittamisesta. Niin se tapahtuu.

Kun tuo miesparka juoksi tuona iltana lavalle riistääkseen henkeni, uhaten, että hän tekisi sen. Hän kääri suuret kätensä 6500 ihmisen edessä niiden sadan lisäksi, jotka seisoivat kadulla sateessa, ja sanoi: ”Senkin tekopyhä, tänä yönä murran jokaisen luun ruumiistasi.”

En sanonut sanaakaan. Katsoin häntä. Minä painoin 58 kiloa ja hän lähes 140, noin kaksi metriä pitkä, mielisairas mielisairaalasta. Hän juoksi sinne ja…

⁴²Nyt, sen sijaan, että… No, minä pelkäsin varmasti. Mutta kun katsoin häntä, jotain alkoi tapahtua. Sen sijaan, että olisin ajatellut: ”Jos olisin tarpeeksi iso, pieksisin sinut.” Sen sijaan aloin ajatella: ”Veli parka. Paholainen on sitonut hänet. Hän haluaisi rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä. Hän ei voi sille mitään. Kyseessä ei ole hän, joka kiroaa minua. Se on paholainen.” Niin on jokaisen miehen kohdalla. Kyse ei ole siitä miehestä, joka kiroaa sinua, jolle haluat suuttua ja tappaa hänet muutamassa hetkessä. Se on paholainen, joka saa hänet tekemään niin, ei veljesi. Se on paholainen, jonka riivaama hän on.

Ja hän teki suuren uhkauksen. Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, Pyhä Henki alkoi puhua. Ja sen sijaan, että olisin vihannut miestä, rakastin häntä. Ja Jumalan rakkaus heijastui häneen, ja hänen suuret silmänsä pyörähtivät tuolla tavalla ja hän kaatui jalkojeni päälle lattialle. Rakkaus voitti.

⁴³Olen kuullut heidän puhuvan pahoista koirista. Minä… on niin, että minä en pelkää koiraa. Sinä et… Se, mikä saa koiran puremaan sinua, johtuu siitä, että sinä pelkäät sitä. Se voi kuulostaa hölmöltä. Mutta se ei ole sitä. En ole koskaan nähnyt villieläimiä, joita pelkäisin, koska rakastan niitä. Olen ollut kasvokkain harmaakarhujen ja kaikenlaisten muiden kanssa. Koska rakastan eläimiä. Teillä on oltava se, te ette voi enää huijata sitä. Oletko koskaan nähnyt koiran nostavan kuonoaan ja menevän… Se tietää, pelkäätkö vai et. Älä yritä huijata sitä. Olet ehkä huijannut naapuriasi, mutta koiraa et voi huijata. Se tietää. Etkä voi huijata Jumalaa. Ja sanon tämän kaikella kunnioituksella; paholaista ei voi huijata. En välitä siitä, kuinka kovaa huudat, kuinka paljon huudat ja kuinka paljon potkit jaloillasi. Hän vain makaa siinä.

Mutta kun teillä todella on se, teidän ei tarvitse sanoa kovinkaan paljoa. Hän tietää, onko se totta vai ei. Opetuslapset huusivat ja huusivat, ja yrittivät saada tämän hullun terveeksi. Jeesus sanoi: ”Tule ulos hänestä.” Mitä tapahtui? Opetuslapset olivat lyötyjä. Mutta tuo paholainen tiesi, mistä tuo Ääni tuli. Se kuului Lähteestä, johon Jumalan Kyyhkynen oli laskeutunut. Hän tunnisti tuon värähtelyn, kun se lähti Hänestä. Hän tiesi, että kyseessä oli enemmän kuin opetuslapsi. Hän tiesi, että kyseessä oli enemmän kuin Mooses. Kun se…? …Mooseksessa ja hän sai Mooseksen tekemään syntiä. Mutta kun Hän sanoi: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, tee ihme tässä, näiden lasten edessä…”

Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä’.” Hän tiesi, ettei ollut silloin tavannut Moosesta. Siinä oli jotakin. Kyllä.

⁴⁴Kun olin jonkin aikaa sitten riistanvartijana Indianassa, vanhalla Burken tilalla, siellä missä vanha louhos on, siellä missä on Walnut Ridgen hautausmaa, aivan sen alapuolella, missä rakas vaimoni lepää tänä yönä, hänen ruumiinsa, hänen ja vauvan, aivan tuolla alhaalla, sitä kutsuttiin Burken tilaksi, siellä oli iso vanha härkä. Ja se tappoi värillisen miehen siellä. Se myytiin Guernsey-nimiselle miehelle Henryvillen tälle puolelle. Olin päästämässä kaloja irti siellä alhaalla, isossa järvessä, jonka läpi kulki höyrylaiva. Tämä kaveri teki sinne järven ja aikoi avata sen yleisölle, ja me laitoimme sinne kalakantoja hänen puolestaan.

No, meidän oli tarkoitus pakata pieni vanha pistooli mukanamme kaikkialle, minne menimme. Se oli laki, meidän oli tehtävä niin. Satuin tietämään pellon toisella puolella asuvasta veljestä, joka oli sairaana. Ajattelin: ”Taidanpa mennä sinne ja rukoilla hänen puolestaan. Minä päästän nämä kalat irti.”

Irrotin tämän pienen vanhan pistoolin, heitin sen autoon ja menin tuonne… lähdin pellon toiselle puolelle, missä veli oli. Unohdin, että se tappaja oli pellolla.

Niinpä matkallani pellon poikki, tuohon suuntaan mentäessä, siellä oli pieni pensasryhmä, pieniä pensastammia. Satuin olemaan noin kahdensadan tai kolmen sadan metrin päässä aidasta, ja suunnilleen saman verran vastakkaisesta puolesta, ja keskellä oli pieni suolammikko. Ja yhtäkkiä kymmenen metrin päässä minusta nousi tappajahärkä. Ja siinä minä olin.

⁴⁵Aluksi tavoittelin asetta: Ei asetta. Näetkö, miten Jumala hoitaa asiat juuri oikealla tavalla? Ei, asetta. Katsoin aidan suuntaan. Härkä oli liian lähellä minua. Ei ollut puuta, johon olisi voinut mennä, kuolema oli edessäni. Se oli tappaja, jonka ympärillä oli varoituksia: ”Älkää tulko tänne.” No, unohdin sen. Ja siinä minä olin.

No, minulla on vain yksi asia tehtävänä, ryhdistäytyä, eikä kuolla kuin pelkuri, vaan kuolla kuin mies. Oikaisin itseni ja ajattelin: ”No, tämä on sitten loppu. ”Kohottauduin, ei kannattanut yrittää paeta. Se oli seitsemän metrin päässä minusta. Oi, se vain painoi sarvensa maahan, noin vain, ja mylvi kaikin voimin, laskeutui polvilleen, ja painoi sarvensa alas, ja potkaisi multaa, ja valmistautui. Minä vain seisoin siinä, en voinut tehdä muuta. Ajattelin: ”No, minä todellakin teen tämän. En aio kaatua kuin pelkuri. Menen alas ja näytän Jumalan rakkauden sydämessäni.” Katsoin takaisin tuohon härkään, ja yhtäkkiä tapahtui jotain. Tämä kuulostaa lapselliselta; se kuulostaa vähän lasten puheelta. Mutta juuri se on meidän ongelmamme tänä iltana, että yritimme olla aikuisia Jumalassa, vaikka meidän pitäisi olla lapsia Jumalassa. Me tiedämme niin paljon. Jumala asuu nöyryyden ja yksinkertaisuuden keskellä. Älkää koskaan unohtako sitä. Katsoin härkää; olisin voinut itkeä hänen tähtensä. Ajattelin: ”Olentoparka. Kuinka väärässä olenkaan.” Normaalisti en olisi tuntenut niin.

⁴⁶Ensin minä tavoittelin asetta. Olin iloinen, ettei minulla ollut sitä; olisin ampunut sen, ja sitten mennyt ja maksanut siitä. Mutta minulla ei ollut asetta. Ajattelin: ”Voi raukkaa.” Olen laitumellasi, tämä on kotisi, ja sinä olet pelkkä raakalainen. Et tiedä mitään muuta. Etkä edes haluaisi tappaa minua. Mutta minä häiritsin sinua. Olen pahoillani, että tein sen. En tarkoittanut häiritä sinua.” Kun puhuin niin kuin nyt… En vain voinut sille mitään, minussa oli Jokin, joka puhui.

Oi, sentään! Sääli, että joudumme koskaan jättämään sen. Antautukaa vain sille. Jumala vain otti ohjat käsiinsä. Ja härkä karjui ja pauhasi. Se laski päänsä. Ja minä sanoin: ”Nyt, Jumalan luomus, minä olen Jumalan palvelija. Olen matkalla rukoilemaan sairaan miehen puolesta, joka tekee kuolemaa. Ja tulin tässä pellon poikki, jossa on kotisi; olen pahoillani, että tunkeuduin kotiisi.” Juuri niin minä tein. Murtauduin hänen kotiinsa. Se on ainoa koti, jonka hän tuntee. Nyt, nyt, pysähtykää ja ajatelkaa; se on totta.

Sanoin: ”Tulin kotiisi. Murtauduin sisään. Olen pahoillani. Anna minulle anteeksi. Menen pellon toiselle puolelle, enkä häiritse sinua.” Ja minä sanoin: ”Mene nyt Luojamme Jeesuksen Kristuksen Nimessä tuonne ja asetu taas makuulle. En häiritse sinua.” Ja se härkä lähti minua kohti niin kovaa kuin pystyi. Ja kun se pääsi noin kahden tai kolmen metrin päähän minusta, en pelännyt yhtään sen enempää kuin tässä seisoessani. ”Täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon.”

En välitä, jos kuolema tuijottaa sinua kasvoihin, voit laulaa: ”Onnen päivä, onnen päivä, sillä Jeesus pesi syntini pois.”

⁴⁷Ei ihme, että Paavali saattoi seisoa kuoleman edessä ja sanoa: ”Oi kuolema, missä on sinun pistimesi?”. Hauta, missä on sinun voittosi?” Varmasti. Hän oli kärsimysten kautta oppinut Jumalan rakkauden. Kärsimys tuo kärsivällisyyttä, ahdistukset saavat aikaan kärsivällisyyttä, tietysti. Nyt kärsivällisyys saa aikaan rakkautta, luottamusta.

Ja kun tuo härkä pääsi noin kahden tai kolmen metrin päähän minusta, se vain heitti jalkansa eteenpäin ja pysähtyi. Ja se katsoi minua. Se katsoi sinne ja tänne, niin hämmentyneenä, se vain rauhoittui, käveli sinne ja asettui makuulle. Kävelin parin metrin päähän siitä härästä, eikä se edes kääntynyt katsomaan minua. Kävelin suoraan ulos laitumelta. Mistä siinä oli kyse? Jumalan rakkaudesta, Jumalan voimasta.

Te sanotte: ”Veli Branham, en usko tuota tarinaa.” No, sinun ei tarvitse. Mutta se on totta. Sama Jumala, joka pystyi sulkemaan leijonan suun, Danielin ollessa leijonien luolassa, voi varmasti kesyttää härän muutamassa minuutissa, kun Jumalan rakkaus on tullut julki. Sitten kun minä rakastan Herraa, ja rakkaus sydämessäni palaa tuohon härkään, silloin kun rakkaus on tullut tiensä päähän, jumalallinen suvereeni armo astuu tilalle. Halleluja.

Oi, sentään. Miksi pelkäisin, kun kuolema tulee? Kuinka haluankaan rakastaa Herraa, että kun tulee se paikka, jossa kaikki on mennyttä, Jumalallinen armo astuu jonain päivänä väliin ja kantaa minut tuonne Jordanjoen yli parempaan maahan, missä ei ole sairautta eikä kuolemaa eikä murhetta. Minä rakastan Herraa. Sinä rakastat Herraa. Meillä ei ole mitään, ei sairauksia, ei tauteja, mikään muukaan ei voi erottaa meitä. Jumalan rakkaus jatkaa suoraan eteenpäin. Ja kun rakastat Häntä ja tulet siihen pisteeseen, jossa rakkaus ei voi enää toimia puolestasi, suvereeni armo ottaa rakkauden paikan. Aamen.

⁴⁸Tässä jokin aika sitten etupihallani leikkasin ruohoa koneella, pienellä vanhalla ruohonleikkurilla. Leikkasin noin kaksi kierrosta, ja sieltä tuli paikalle uusi autolasti. Juoksin talon ympäri, ja juoksin sisään, otin haalarit pois ja puin vaatteet päälleni, ja joku tuli rukoiltavaksi; rukoilin hänen puolestaan ehkä tunnin tai enemmänkin. Kun ketään muuta ei ollut jonossa, ehkä myöhään illalla livahdin ulos, laitoin haalarit päälle, juoksin etupihalle ja leikkasin muutaman kierroksen lisää. Etupiha kasvoi ennen kuin pääsin takapihalle. Ja sitten minä…

Eräänä iltapäivänä menin sinne, eikä kukaan… puin vain haalarit päälleni, oli tosi kuuma. En laittanut paitaa päälle. Kukaan ei nähnyt minua, joten leikkasin vain siellä, pienellä vanhalla ruohonleikkurilla, putt, putt, putt, putt, putt, putt. Menin eteenpäin ja unohdin, että kulmauksessa oli iso herhiläispesä. Törmäsin suoraan siihen aitaan, ja sekunnin kuluessa olin täysin herhiläisten peitossa. Tiedättekö millaisia ne ovat, nuo isot kaverit? Ne voivat tappaa sinut. Yksi niistä voi tyrmätä sinut. Minulla ei tietenkään ollut paitaa päälläni, ja… Herhiläisiä oli kaikkialla ympärilläni, mutta jotain tapahtui. Jotain… Pelon sijaan rakkaus tuli ja otti sen paikan. Ette ehkä halua uskoa tätä, mutta tuomiolla tulette näkemään Hänet, kun sydämemme salaisuudet paljastuvat.

⁴⁹Olin niiden peittämä, eikä yksikään ollut pistänyt minua. Ajattelin: ”Pikku eläinparat. No, se on ainoa keino, miten te voitte puolustautua. Jumala antoi teille tuon pistimen. Se on puolustautumista varten. Teillä on aivan yhtä paljon oikeutta; te ette tiedä, että se oli minun aitani. Se on yhtä paljon teidän kuin minunkin. Se ei kuulu kummallekaan meistä, se on Jumalan. Joten te teitte pesänne tuohon paikkaan. Minun olisi pitänyt varoa teitä. Ja olen pahoillani.” Mutta sanoin: ”Olen Herran palvelija. Ja minä rakastan teitä, pikku kaverit.”

Ne vain, bzzz, bzzz, bzzz, bzzz…

Minä sanoin: ”Minä… minä… minä… minä…” Älkää yrittäkö hämätä. Teidän on parasta tietää, mistä puhutte. Sanoin: ”Rakastan teitä, pienet Jumalan luodut. Olen pahoillani, pyydän anteeksi, että herätin teidät.” Mutta sanoin: ”Palvelen Jumalan kansaa. Ja minun on leikattava ruohoni. Ja minulla oli kiire. Olen pahoillani, että häiritsin teitä. Menkää nyt Jeesuksen Kristuksen Nimessä takaisin siihen pesään. En häiritse teitä enää. Minä menen sen ympäri.” Ja ne- ne olivat yhä ympärilläni. Ruohonleikkurini ei koskaan pysähtynyt. Irrotin vain käteni kahvasta ja nostin käteni Jumalan puoleen. Otin vain kahvasta kiinni, enkä pelännyt niitä herhiläisiä yhtään sen enempää kuin mitään muitakaan.

Ja Jumala, minun suvereeni tuomarini, ne herhiläiset tekivät muutaman kierroksen ympärilläni ja lensivät suoraan takaisin pesään, niin suoraan kuin vain pystyivät. Mistä oli kyse? Jumalan rakkauden esille tuominen toi alas Jumalan suvereenin armon. Ja jotenkin, mistä minä olisin voinut tietää, että kun puhuin englanniksi, niille ei tulkittu, ja ne kuulivat, mitä minä sanoin. En voi selittää sitä teille, mutta joka tapauksessa ne tottelivat juuri niin, kuin mitä pyysin niitä Kristuksen Nimessä tekemään. Rakkaus, se voittaa eläimet, se voittaa ihmiset. Jos Jumala…

⁵⁰Te luitte tarinan opossumista, te kaikki taisitte lukea. Useimmat teistä… He ovat täällä, pojat ovat täällä tänä iltana, Gene ja Leo, jotka istuvat täällä. Istuin portailla viime heinäkuussa, luulisin, että se oli kesä- tai heinäkuussa. Heinäkuussa? Luulen, että se oli heinäkuussa, viime heinäkuussa. Herra Wood oli juuri leikannut pihani, harava makasi pihalla. Juttelin näiden poikien kanssa, kutsun heitä oppilaikseni. Puhuin heille värillisestä tytöstä… Edellisenä päivänä (se oli lehdessä) eräs nuori, kaunis nuori värillinen nainen oli saanut aviottoman lapsen, käärinyt sen huopaan ja tukehduttanut sen kuoliaaksi. Hän vei sen taksilla ulos, meni tuonne ja heitti jokeen huovan, joka oli kääritty rautalangalla. Taksikuski alkoi epäillä. Hän kysyi: ”Mitä sinä heitit sinne?”

Hän sanoi: ” Oi, vain jotain tavaraa, jota en kaivannut.” Taksikuski ilmoitti asiasta poliisille, poliisi ilmoitti asiasta rannikkovartiostolle, joka meni nuottaamaan sitä, ja se oli vauva. Siinä se oli.

⁵¹Ja minä sanoin: ”Hän ei ollut äiti.” Hän oli vain nainen. Hän oli vain nainen. Hän ei ollut äiti; äiti ei käyttäytyisi tuolla tavoin. Sanoin: ”Hänellä ei ollut sydämessään äidinrakkautta.” Sanoin: ”Hän ei voinut…” Ja juuri kun sanoin sen, tulin portistani sisään… Olen neljäs ihminen pienen metsän suunnasta, noin, oi, korttelin päässä, valtatien yli ja sitten kaistaa pitkin. Kellään muulla siellä ei ole porttia eikä aitaa, paitsi minulla. Ja tässä tulee minun portistani, noin kymmenen aikaan aamulla, opossumi. Ja se vuoti verta, tällä tavalla. Kaikki, jotka tietävät, millainen opossumi on, tietävät, että opossumi ei liiku päivällä, vaan se on yöeläin. Ne metsästävät saalistaan yöllä ja lepäävät päivällä. Olen pyydystänyt niitä monta kertaa ja syönyt monta itse. Joten tiedän millaisia opossumit ovat. Näin niiden tulevan tänne.

Sellaista on minun eläintutkimukseni. Tutkin niiden luonnetta. Villieläimissä näkee Jumalan. Näette Jumalan luonnossa, kaikkialla. Näette Jumalan ihmisissä. Näette Jumalan lapsissa. Näette… Jumala on kaikkialla ympärillänne. Minä näen Hänet linnuissa.

⁵²Joku sanoi… Naapurillani oli radio päällä. Aina kun hän menee niittämään pihaa, hänen on laitettava radio päälle, jossa soi vanha rock-and-roll, shimmy-dig, boogie-woogie, kaikenlaista sellaista. Sanoin hänelle eräänä päivänä: ”Miksi laitat sen päälle?”.

Hän sanoi: ”Tiedätkö mitä, Billy?” Hän sanoi: ”En voi edes leikata, jos en kuule radiota.”

Sanoin: ”Se saa minut voimaan pahoin.” Ja minä…

Hän sanoi: ”No, jos vain laittaisit kerran radion päälle ja kuuntelisit sitä, siitä voisi olla apua.”

Sanoin: ”Minulla on se aina päällä.” Hän sanoi: ”Niinkö?”

Sanoin: ”Kyllä. Aina kun aloitan leikkaamisen, radio on päällä.”

Hän sanoi: ”En koskaan kuule sitä.”

Sanoin: ”Et vain kuuntele sitä.” Hän kysyi: ” Millainen radio sinulla on?”

Sanoin: ”Kun laitan ruohonleikkurin käyntiin, pilkkulinnut alkavat laulaa ja räkättirastas viheltää. Se on paras radio, mitä olen ikinä kuullut.” Kyllä. Jumala laulaa minulle lintujensa kautta. Oi Jumala… Mitä rakkaus on. Toivoin, että minulla olisi tarpeeksi sanoja kertoakseni siitä.

⁵³Tämä vanha opossumi tuli sisään. Minä sanoin: ”Katsokaa, pojat. Tuolla opossumilla on vesikauhu.” Juoksin sinne nopeasti. Minä sanoin: ”Minun on parasta pysäyttää se”, se tuli suoraan minua kohti. Nappasin tämän haravan ja heitin sen sen päälle. Huomasin, että sen vasemmassa kyljessä oli noin, ehkä noin pitkä, kolme tai neljä kertaa opossumin jalan kokoinen. Koirat olivat joko purreet sitä, tai sitten se oli jäänyt auton alle. Se oli täynnä toukkia ja mätänemässä, kuolio oli alkanut, ja sen ympärillä oli kärpäsiä, vihreitä kärpäsiä. Ja minä sanoin: ” Oi, mitä… Siinä se on, se on loukkaantunut. Sillä ei ole vesikauhua. Minulla oli se silloin haravan alla, ison pihaharavan. Kun hän oli valmis… Ja herra Wood tuli pellon toiselta puolelta, juuri silloin herra Gilmore, maitomies, tuli sisään portista.

Sanoin: ”Pojat (Gene ja Leo tässä), tulkaa tänne.” Haluan näyttää teille jotain. Tämä opossumi…” Satuin katsomaan. Opossumi ja kenguru ovat ainoat eläimet, joilla on pussit, joissa ne kantavat poikasiaan. Ja niinpä se sattui laskeutumaan alas, ja kun sen hermoihinsa osui, kun laitoin haravan sen päälle, se laskeutui alas, ja kun se avasi pussinsa, siellä oli yhdeksän pientä alastonta opossumia, suunnilleen tuollaisia, pieniä pikkuisia kavereita, jotka sillä oli pussissaan. Heti kun se laskeutui alas, ne pienet poikaset yrittivät imeä ja puraisivat sitä haravaa.

⁵⁴Ja minä sanoin: ” Asia on tällainen. Katsokaa tätä. Hän on äiti.” Ja sanoin: ”Tulkaa tänne, Leo ja Gene.” Sanoin: ”Tulkaa tänne, haluan näyttää teille jotain. Mitä minä juuri sanoin teille”, sanoin, ”tämä opossumi, tämä tyhmä eläin tässä, on enemmän äiti kuin tuo värillinen tyttö. ” Sanoin: ”Sillä ei ole enää kolmeakymmentä minuuttia elinaikaa; voitte nähdä, ettei sillä ole. Se tekee nyt kuolemaa.” Sanoin: ”Se taistelee puoli tuntia noiden pienten alastomien poikastensa puolesta.” Sanoin: ” Sellaista on äidinrakkaus. Tämä on sitä rakkautta, joka sillä on sydämessään poikasiansa kohtaan.” Sanoin: ”Se on valmis kuolemaan poikastensa puolesta.” Ja juuri silloin rouva Wood, hän on eläinlääkäri. Hän tuli käymään ja herra Wood… Näytin sitä heille, herra Gilmorelle, meitä oli viisi tai kuusi seisomassa ympärillä katsomassa. Ja niin, minä sanoin…

⁵⁵Rouva Wood sanoi: ”No, Billy”, hän sanoi, ”nyt ei voida tehdä muuta kuin tappaa ne.” Hän sanoi: ”Koska opossumilla on pyöreä suu”, ja hän sanoi: ”sitä ei voida imettää pullon avulla, ne ovat joka tapauksessa liian pieniä.” Hän sanoi: ” Nyt, tapat vain emon, ja sitten otat pikkuiset ja lyöt ne maata vasten”, hän sanoi, ” ne kärsivät kovasti juodessaan emon maitoa.” Hän sanoi: ”Se on kuollut. Ja minä näin sen purevan sitä.”

Minä sanoin: ” Se ei ole kuollut.”

Hän sanoi: ”Mutta se kuolee muutaman minuutin kuluttua, ymmärrätkö?” Sanoin: ”En voi tehdä sitä.”

Hän kysyi: ”Miksi?”

Sanoin: ”En vain tiedä.” Sanoin: ”En voi tehdä sitä.” Hän sanoi: ” No, sinä olet metsästäjä, etkö olekin?”

Sanoin: ”Kyllä, rouva, mutta en ole tappaja.” Ja niin…

Hän sanoi: ”No, mikset hakisi asetta ja ampuisi sitä?” Sanoin: ”En voi tehdä sitä.”

Hän sanoi: ” Mikset?” Hän sanoi: ”Anna Banksin tehdä se.” Se on hänen miehensä. Sanoin: ”En voi tehdä sitä.”

”No”, hän sanoi, ”Billy, aiotko sanoa minulle, että annat tuon vanhan äidin maata tuolla tavalla, ja ne pienet poikaset juovat maitoa siitä ja kokevat hirvittävän kuolemaan?”

⁵⁶Minä sanoin: ”Rouva Wood, te lääkärinä tai eläinlääkärinä tiedätte, että sen tekeminen on inhimillistä. Mutta minussa on jotain”; sanoin: ”En voi tehdä sitä.” Ja minä sanoin: ”Se pitelee…?… Hän haluaa pysyä poikastensa kanssa kuolemaansa asti.” Sanoin: ”Sen täytyy pysyä lastensa kanssa.” Joten päästin sen ylös.

Ja kun tein sen, se lähti kohti taloa. Ja kun se pääsi portaideni eteen, se kaatui. Hän sanoi: ”Se siitä. Siinä kaikki.” Sanoin: ”No, se sai elää vielä muutaman minuutin poikastensa kanssa.”

Menin sinne, ja ne opossumit yrittivät imeä siitä. Tönäisin sitä. Se oli uupunut. Yritin kaataa vettä sen päälle. Lopulta sain pienen irvistyksen siltä. Sanoin: ”No…”

Hän sanoi: ”Mikset tapa pienokaisia?” Minä sanoin: ” Jätetään se vain rauhaan.”

Hän sanoi: ”Annatko sen maata siinä, Billy?” Sanoin: ”Kyllä, rouva.”

Katselimme sitä koko päivän, kun pikku opossumit yrittivät yhä imeä. Sinä iltana herra Wood tuli ulos ja sanoi: ”Billy, olet ollut jo kauan töissä; lähdetään ajelulle, pois täältä väkijoukosta.” Niinpä lähdimme ajelulle.

⁵⁷Ja tuona iltana, kun tulin tietä pitkin, näin vanhan koiranpennun makaavan tien reunalla. Pysähdyin ja menin hakemaan sen. Se oli niin täynnä syyhyä, että se haisi, ja siinä oli… niin paljon kirppuja ja täitä, että niitä oli kaikkialla päälläni. Toin sen autoon. Vaimoni kysyi: ”Et kai aio ottaa sitä?”

Sanoin: ”Kyllä, kulta.” Sanoin: ”Se on pieni kaveri. Sillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta elää.”

Vaimo sanoi: ”Bill, et kai sinä vie sitä kotiin?”

Sanoin: ”Toki, aion rukoilla sen puolesta, ja Jumala antaa sen parantua.” Se on kaunein iso collie, jonka olet koskaan nähnyt. Varmasti. Oi, toki. Uskon sen. Olen varma, että koiran kuva tulee pian Kristillisten Liikemiesten lehteen, heidän lehteensä. Siinä se on, iso, hieno collie. Rukous pelasti sen hengen. Se oli pieni kaveri, sillä ei ollut oikeutta kuolla sillä tavalla. Joku hylkäsi sen, koska sillä oli syyhy. Jumala on eläinten parantaja, aivan kuten minkä tahansa muunkin.

Kun saimme sen takaisin autoon, vanha opossumi makasi siellä. Nyt herra Wood sanoi: ”Billy, nyt tiedät, onko se koskaan liikkunut.” Hän sanoi: ” Se on mennyttä.”

Sanoin: ”Niinpä tietysti.”

Hän sanoi: ”Anna minun mennä tappamaan ne opossumit.”

Sanoin: ”Ei, ei.” Menimme sisään. Koko sen yön… Billy tuli sisään; hän oli ollut kalassa. Kello kahdentoista maissa vanha opossumi makasi yhä siellä.

⁵⁸Seuraavana aamuna kuuden maissa nousin ylös ja menin ulos, kuuden tai seitsemän aikaan. Siellä vanha opossumi makasi, sen päällä oli kastetta. Sanoin: ”No, siinä…” Satuin katsomaan, kun seisoin tuolla takana, ja kuulin jonkun äännähtävän; se oli pieni tyttöni Rebekka, hellä ja sydämellinen pikkuinen. Hän seisoi siinä ja kysyi: ”Isä, onko tuo vanha äitiparka kuollut?”

Ja minä sanoin: ”En tiedä, kulta. Nyt, isä ottaa selvää.” Menin sinne ja ravistin sitä. Sanoin: ”Uskon, että se on.” Ravistin sitä jälleen jalallani, ja pikkuiset…

Hän kysyi: ”Ovatko ne pikku opossumit kuolleet?”

Sanoin: ”Ei, ne vielä imevät.” Joten ravistin sitä uudestaan, tuolla tavalla. Lopulta huomasin, että se oli elossa.

Sanoin: ”Ei, se on yhä elossa.”

Hän kysyi: ”Isä, mitä aiot tehdä sille?” Hän sanoi: ”Näin unta tuosta vanhasta opossumista koko yön.”

Sanoin: ”Kulta, minäkään en saanut unta.”

Hän sanoi: ”No”, sanoi, ”mitä aiot tehdä sille, isä?” Sanoin: ”En tiedä, kulta. En pysty sanomaan sinulle.”

Hän sanoi: ”Isä, aiotko tappaa sen?”

Ja minä sanoin: ”Ei, kulta, en aio.” Sanoin: ”En aio tappaa sitä.” Sanoin: ”Mene sänkyyn, kulta, on liian aikaista olla hereillä.” Ja minä sanoin: ”Mene nyt ja mene sänkyyn hetkeksi, niin isi tulee herättämään sinut.” Ja minä tavallaan työnsin hänet takaisin, hän meni takaisin, ja menin huoneeseeni, joka on sivussa, työhuoneeseen, jossa kaikki eläimet ovat. Istuin siellä ja hieroin päätäni… ja hieroin päätäni näin. Ajattelin: ”Mitä minä nyt teen? En tiedä, mitä tekisin tuon vanhan opossumin kanssa.” Monet ihmiset ovat parantuneet juuri tuossa huoneessa. Minä istuin siellä tuolla tavalla. Monia suuria näkyjä on tullut. Ja sanoin: ”En tiedä, mitä tehdä tuolle otukselle.”

⁵⁹Ja Ääni sanoi minulle: ”No, sinä saarnasit siitä eilen, siitä, että se on oikea äiti.” Nyt, ajattelematta, mitä olin sanomassa tai mitä se oli, sanoin: ”Aivan oikein. Kerroin Leolle ja Genelle siitä, millainen oikea äiti on.”

Hän sanoi: ”Käytit sitä saarnasi tekstinä.”

Sanoin: ”Aivan niin. Minä tein niin. Käytin sitä tekstinä.”

Hän sanoi: ”Ja se on maannut hienon naisen tavalla ovellasi vuorokauden ajan odottamassa vuoroaan, että sen puolesta rukoiltaisiin. Etkä ole koskaan maininnut siitä sanallakaan Minulle.”

Sanoin: ”No, en edes tiennyt, että Sinä…” Sanoin: ”Kenelle minä oikeastaan puhun?” Katselin ympärilleni huoneessa. Sydämeni alkoi jyskyttää. Sanoin: ”Oi Jumala, Sinä olet täällä.”

Polvistuin ja sanoin: ”Jumala, puhuitko sinä minulle? Missä olet, Isä?”

⁶⁰En kuullut mitään. Juoksin uudelleen vanhan opossumin luo. Katsoin alas siihen. Ja sanoin: ”Jumala, minä… Tarkoitatko, että Sinä… Sinä lähetit tuon mykän eläimen tähän? Minä tiedän, että Sinä johdat kaikkia varpusia, ja Sinä tunnet ne kaikki. Olen nähnyt Sinun lähettävän monia ihmisiä, mutta tämä on mykkä eläin. Se ei osaa ajatella, sillä ei ole sielua. Miten se joutui tänne? Lähetitkö Sinä sen tänne rukoiltavaksi? Jos Sinä siis lähetit, Herra, anna anteeksi palvelijasi tyhmyys.” Sanoin: ”En tarkoittanut tehdä sitä.” Sanoin: ”Sitten, Herra Jumala, rukoilen, että parantaisit opossumin, jos haluat, että se elää poikastensa kanssa, ja se on tullut tänne.” Ja sen koipea oli pureskeltu ja se makasi tuolla tavalla, enkä ehtinyt muuta sanoa kuin sen, niin rakkaus oli tullut tiensä päähän. Suvereeni armo astui esiin. Tuo opossumiemoemo nousi ylös kaikille neljälle jalalleen, katsoi minuun, nosti poikaset ja laittoi ne pussiin, asteli pitkin tuota kujaa kaikilla neljällä jalallaan yhtä normaalisti kuin aina ennenkin, hieman heilutellen häntäänsä.

Becky juoksi kuistille ja kysyi: ”Isä, onko tuo se vanha opossumi?”

Sanoin: ”Jeesus paransi sen juuri äsken.” Ja se meni portille, kääntyi ympäri, katsoi minua kuin sanoakseen: ”Kiitos, herra.” Se tepasteli suoraan metsään, ja sikäli kuin tiedän, se on siellä onnellisena poikastensa kanssa tänä iltana. Rakkaus… Halleluja. Jumalan rakkaus, oi, kuinka Hän rakastaa.

⁶¹Kerroin teille toissa iltana metsästäjästä, kun tuo äidinrakkaus oli siinä peuran kohdalla, kun hän puhalsi pilliin aivan kuin peuranpoikanen, ja minä kutsuin häntä raakalaiseksi, koska hän teki tuolla tavalla. Tuo vanha peuraemo meni sinne, ja siitä huolimatta, että metsästäjällä oli ase kasvoillaan. Se peura ei räpäyttänyt silmäänsä. Tuo rakkaus sitä vauvaa kohtaan etsi sitä yhä, ja se sai metsästäjän tuntemaan itsensä syylliseksi. Kun hän alkoi vetämään liipaisimesta, hän alkoi vapista. Seisoin hänen takanaan. Hän laski aseensa, heitti kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Saarnaaja, rukoile puolestani. Johda minut Jumalan luo. En voi enää hillitä itseäni.”

Tämä on rakkautta. Kun näette uljaan rakkauden osoituksen, näette Jumalan suvereenin armon astuvan joka kerta tilalle.

Jokin aika sitten olin tulossa Dallasista. Olin lentämässä kotiin. Jouduin myrskyyn täällä Memphisin yllä, iso TWA-kone joutui laskeutumaan ja se laskeutui sinne. Hän majoitti minut Peabody-hotelliin. Minulla ei olisi varaa asua siellä nyt. Minut laitettiin sinne siksi yöksi. Seuraavana aamuna minulle soitettiin ja sanottiin: ” Tulkaa lentokentälle kello seitsemäksi. Limusiini hakee teidät. Olemme juuri sulkemassa, kuunnelkaa tarkkaan. ” Tulevat hakemaan teidät kello seitsemältä.”

⁶²Sanoin: ”Hyvä on.” Tai he hakevat minut, jotta voin olla siellä seitsemältä. Seuraavana aamuna heräsin todella aikaisin, koska olin tullut kokouksesta. Minulla oli muutamia kirjeitä, jotka olin kirjoittanut sinä iltana, ja ajattelin, että postitan nämä ensin. Limusiini tulee jonkin ajan kuluttua.” Kävelin ulos ja kysyin kaverilta: ”Missä päin on postitoimisto?”

⁶³Hän sanoi: ”Suoraan eteenpäin, tuota tietä.” Ja minä menin ulos, lähdin sinne, menin tietä pitkin ja lauloin: Minä…

He olivat kokoontuneet yläsaliin, kaikki rukoilivat Hänen nimessään,
Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä, ja voima palvelukseen tuli;
Oi, mitä Hän teki heille sinä päivänä, Hän tekee samoin sinulle,
Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä.

Kun kävelin kadulla tuolla tavalla, lauloin sitä sydämessäni, yhtäkkiä Jokin sanoi: ”Pysähdy”.

Ajattelin: ”Se teki minuun juuri vaikutuksen”

Minä sanoin:

Oi tule, veljeni, etsi tätä siunausta,
joka puhdistaa sydämesi synnistä,

Jokin sanoi: ” Pysähdy.” Siinä kaupassa oli paljon kalastustarvikkeita. Menin takaisin tuohon paikkaan, jotta saatoin katsella kalastustarvikkeita, jotta kukaan ei katselisi minua kadulla, vilkas paikka siellä.

Ja menin takaisin kulmaukseen; sanoin: ”Taivaallinen Isä, puhuitko Sinä minulle?”. Olin todella hiljaa.

Hän sanoi: ”Käänny takaisin ja jatka kävelemistä.”

⁶⁴Uskotteko siihen, että Jumalan Henki johdattaa teitä? Käännyin, lähdin kävelemään takaisin, kävelin hotellin ohi, jatkoin vain kävelemistä. Katsoin kelloani, melkein seitsemän. En ehtinyt limusiiniin. Jatkoin matkaa, kunnes saavuin sinne alas, pienelle värillisten kaupunginosalle, jossa oli värillisiä ihmisiä. Aurinko oli korkealla. Ajattelin, että myöhästyn koneesta. Mutta Jokin vain käski minun kävellä.” Joten jatkoin kävelemistä. Niin se menee. Älkää kyseenalaistako Jumalaa. Tehkää, mitä Hän käskee teitä tekemään. Niinpä minä vain jatkoin kävelemistä. Hetken kuluttua katsoin portin yli, ja siellä oli tyypillinen vanha Jemima-täti, jolla oli miehen paita sidottuna päänsä ympärille. Hänellä oli… kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Ja minä menin ohi. Hän sanoi: ”Huomenta, pastori.”

Minä sanoin: ”Huomenta, täti”, ja kävelin ohi. Sanoin: ”No, miten…” Hän sanoi: ”Pastori.”

Käännyin takaisin ja sanoin: ”Suokaa anteeksi, täti.” Sanoin: ”Kutsuit minua pastoriksi.”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Kysyin: ”Mistä tiesit, että olen pastori? ” Hän sanoi: ”Tiesin, että olet tulossa.”

Kysyin: ” Tiesit, että olen tulossa?” Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Hän sanoi: ”Olen seisonut tässä neljästä asti.”

Katsoin häntä. Sanoin: ”No, siunattu olkoon sydämesi.” Hän oli vielä kostea selästä.

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, olen seisonut täällä.” Hän sanoi: ” Oletteko koskaan lukenut tarinaa suunemilaisesta naisesta?”

Sanoin: ”Kyllä, rouva.”

Hän sanoi: ”Minä olen sellainen nainen.” Hän sanoi: ”Lupasin Herralle, että jos hän antaisi minulle lapsen, kasvattaisin sen Hänelle.” Ja sanoi: ”Hän antoi minulle hienon pojan.”

⁶⁵Ja hän sanoi: ”Pastori, minä kasvatin tuon pojan, mutta kun hänestä tuli mies”, hän sanoi, ”nuori mies, hän joutui väärään seuraan.

Ja hän teki väärin.” Ja hän sanoi: ”Hän sai pahan taudin, sukupuolitaudin.” Ja hän sanoi: ”Hän on siellä sisällä kuolemaisillaan.” Ja hän sanoi: ”Hän on ollut kaksi päivää tajuttomana. Lääkäri sanoi, ettei ole toivoa.” Hän sanoi: ”Meillä oli täällä hyvä perhe, emme ole koskaan ajatelleet mitään sellaista.” Ja sanoi: ”Hän tekee kuolemaa”, ja sanoi: ”Hän on luopio.” Ja hän sanoi: ”Pastori, en voi kestää sitä, että lapseni kuolee tuntematta Herraa Jeesusta”.

Ja minä sanoin: ” Mitä?” Äidinrakkaus.

Hän sanoi: ” Olen rukoillut kaksi päivää.” Ja sanoi: ”Tänä aamuna, noin kello kolmen aikaan, näin unta. Näin unta, että puhuin Herran kanssa. Ja kysyin: ”Herra, missä on sinun Elisasi?”” Ja hän sanoi: ”Näin miehen tulevan, jolla oli harmaa puku päällä ja pieni, lännenhatun kaltainen.” Sillä tavalla olin pukeutunut.

⁶⁶Hän sanoi, että Hänen sanoneen: ” Odota vain.” Ja hän sanoi: ”Kävelin suoraan tähän, ja olen seisonut tässä siitä lähtien”. Tiesin, että olet tulossa.” Hän sanoi: ”Nyt, minä näin sinun tulevan.” Hän sanoi: ”Ajattelin: ’Herra, pysäytä sinä hänet. Minun ei tarvitse sanoa mitään.””

Nyt, kun Pyhä Henki käski minua kävelemään, kun kaikki se oli sydämessäni, ajattelin: ”Tämän täytyy olla se, Herra.” Sitten noin kahdeksan…

Sanoin: ”No, täti”, sanoin: ”Nimeni on Branham.” Hän sanoi: ”Mukava tuntea sinut, pastori Branham.”

Sanoin: ”Oletko koskaan kuullut minusta?”

Hän sanoi: ”En, herra, en usko, että olen koskaan kuullut.”

Sanoin: ”Minun tehtäväni on rukoilla sairaiden puolesta.” En usko, että hän oli ollut noissa jonoissa. Mutta hän sanoi: ”En ole koskaan kuullut teistä.”

Sanoin: ”Pyhä Henki sai minut kävelemään tätä tietä.” Hän sanoi: ” Tulisitteko sisään?”

Ja minä menin sisään. Siellä oli vanha valkeaksi kalkittu aita, ja portissa roikkui auranterä. Kun menin sisään siihen pieneen vanhaan värikkääseen huoneeseen, jossa nuo värilliset asuivat, siellä ei ollut mitään muuta kuin pieni… Lattialla ei ollut mattoa, vain tämännäköistä puuta, ja pieni vanha pylväsvuode, mutta seinällä roikkui kyltti: ”Jumala siunatkoon kotimme.”” Ottaisin mieluummin tuon kuin kaikki pin-up -kuvat tai minkään muunkaan, mitä sinne voisi laittaa. Se osoittaa, että se oli kristitty koti.

⁶⁷Suuri, iso, hieno poika, noin kahdeksantoista, jolla oli peitto kädessään, ja hän sanoi: ”Umh! Umh! Umh! On pimeää. Täällä on pimeää.”

Sanoin: ”Mikä häntä vaivaa, eikö hän osaa puhua?”

Hän sanoi: ”Ei, hän on ollut tajuttomana kaksi päivää.” Sanoin: ”Kaksi päivää.” Hän sanoi: ”Hän luulee olevansa suurella syvällä merellä, ja hän on pimeydessä ja eksyksissä.” Kyyneleet valuivat pitkin hänen isoja, lihavia poskiaan, ja hän sanoi: ” Siitä on kysymys, pastori. En kestä kuunnella lapseni tekevän kuolemaa, enkä voi kestää sydämessäni koko loppuelämääni sitä, että lapseni on kadotettu.”

⁶⁸Ja minä ajattelin: ” Lapsi?” Hän painoi kahdeksankymmentä kiloa. Mutta se oli äidin rakkautta. Mitä hän olikin tehnyt, hän oli silti lapsi. Hän oli silti hänen rakastettu lapsensa. Katsoin häntä. Tuskin pystyin tukahduttamaan kyyneleitä, kun katsoin häntä. Kysyin: ”Onko hän hyvin pahassa kunnossa?”

Hän sanoi: ”Hän tekee kuolemaa, pastori.” Hän sanoi: ”Lääkäri sanoi: ’Älkää kutsuko häntä enää. Hän on mennyttä.”

Tunnustelin hänen jalkojaan, ne olivat tosi tahmeat. En sano, että tunsin… Tuntui kuin… Tiedätkö, miten ihminen voi olla niin kylmä ja tahmea? Ja hänen jalkansa tuntuivat kylmiltä. Sanoin: ”No, ehkä hän on.”

Sitten hän… Hän vain veti tätä… Ja minä sanoin: ”Will, sinä… Rukoillaan sitten, täti.”

Ja hän laskeutui sinne, katsoi minuun, ja minä menin sängyn jalkopäähän ja pidin poikaa jaloista kiinni. Sanoin: ”Täti, johtaisitko meidät rukoukseen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, pastori.” Oi, veli, te puhutte rukouksesta. Itkin kuin pikkulapsi. Kun kuuntelin tuota vanhaa pyhimystä, ja aivan hiljaisesti ja rauhallisesti hän sanoi: ”Herra Jumala.” Hän sanoi: ”Viime yönä, kun puhuit minulle, köyhälle palvelijattarellesi, unessa ja kerroit, että tämä pastori olisi tulossa, tiesin, että lapseni tulisi puhumaan minulle ja sanomaan, että hän on pelastunut, ennen kuin hän lähtee.” Ja hän puhui tuolla tavalla, ja kyyneleet valuivat silloin meidän molempien poskia pitkin. Kun hän oli rukoillut loppuun, hän kurottautui alas ja otti esiliinansa ja pyyhki kyyneleensä. Ja hän sanoi: ”Rukoilisitteko nyt, pastori?”

⁶⁹Ja minä sanoin: ”Kyllä, rouva.” Laitoin käteni pojan päälle ja sanoin: ”Luoja, lentokoneeni on mennyt. Minä… en tiedä miksi. Mutta Sinä käskit minun kävellä.” Tästä täytyy olla kyse. Rukoilen, Jumala, että olet armollinen tälle pojalle, jotenkin tämän lapsensa puolesta rukoilevan naisen suvereeni rakkaus toi minut tänne alas.”

Juuri silloin kuulin hänen sanovan: ”Hmm!” Hän sanoi: ”Oi, äiti.” Hän sanoi: ”Niin, kulta.”

Hän sanoi: ” Nyt täällä alkaa tulla valoisaa.” Hän sanoi: ”Lähestyn rantaa.” Muutamassa hetkessä hän istui sängyn laidalla.

Noin kuusi kuukautta myöhemmin olin menossa jonnekin etelään. Matkustin junalla. Hampurilaisesta pyydettiin junassa noin 75 senttiä. Minä sain niitä noin viidellätoista sentillä asemalta. Odotin vain, kunnes he pysähtyivät…?… ja kun nousin junasta, kävelin siihen pieneen ravintolaan. Olin kävelemässä sinne sinä aamuna. Olin noussut junaan Louisvillessä sinä iltana. Aloin mennä sinne, ja kuulin jonkun sanovan: ”Hei, pastori Branham.”

⁷⁰Katsoin ympärilleni, ja siellä seisoi pieni punainen lakki. Hän sanoi: ”Mitä kuuluu, pastori Branham?”

Sanoin: ” Heipä hei, poika.” Kysyin: ”Mistä tunnet minut?”

Hän sanoi: ” Etkö sinä tunne minua?” Hän sanoi: ”Muistatko sen aamun, kun tulit rukoilemaan puolestani? Äitini oli odottanut sinua portilla.”

Kysyin: ”Oletko sinä se poika?”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, pastori Branham.” Hän sanoi: ”En ole vain parantunut”, vaan myös: ”Olen nyt kristitty”. Mistä oli kyse?

Sinä aamuna, kun palatessani koneelleni, hyppäsin heti taksin kyytiin, kun olin lähtenyt talosta, ja palasin takaisin, juoksin asemalle katsomaan, mihin junaan, mihin koneeseen pääsisin seuraavaksi. He sanoivat: ”Viimeinen kuulutus” tähän tiettyyn koneeseen. Jumala, tuon köyhän, tietämättömän värillisen naisen rakkauden kautta, jolla oli rakkaus Jumalaan ja hänen lapseensa, oli laittanut lentokoneen lentokieltoon ja pitänyt sen siellä. Halleluja.

Kun rakkautta on tuotu esiin, suvereeni armo astuu tilalle ja ottaa sen paikan. Jumala tunsi lahjansa. Jumala tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Jumala oli valinnut tämän tapahtumaan. Ja tuon äidin rakkaus oli pitänyt… Tuon köyhän, tietämättömän värillisen naisen rakkaus, joka ei luultavasti osannut aakkosia, mutta hän tunsi Jumalan rakkauden, se oli se, mikä pysäytti tuon lentokoneen ja piti sen maassa kolmen tunnin ajan.

Kun pääsin kyytiin, kysyin: ”Mitä tapahtui, emäntä?”.

Hän sanoi: ”Oi, jotain tapahtui, jossain tapahtui jotain…”.

Niinpä tietysti, ajattelin, ”No, tiedän, että niin tapahtui.” Se tapahtui kirkkaudessa. Aamen.

⁷¹Minä sanon sinulle, veli, ei ole mitään Jumalan rakkauden veroista. Rakastatko Häntä tänä iltana? Onko Hän Vapahtajasi? Onko sinulla rakkautta, jota voit osoittaa Hänelle, että kuolemanhetkelläsi suvereeni armo… Kyllä, minun on joskus tultava tien päähän; se on totta, veli. Jonain iltana pidän viimeisen saarnani. Suljen tämän Raamatun viimeisen kerran. Tiedän luultavasti, toivon, että olen vanha mies, ehkä vähän harmaata partaa jäljellä. Mutta minä nojaan sauvaan, kun tulen tien päähän. Oi, sentään.

Tahdon katsoa takaisin alas jokaisen pensaikon ja jokaisen kukkulan läpi, kaikkialle, missä jalanjälkiäni on ollut, toivon, että se on maaperää Jeesukselle. Kun tiedän, että olen taistellut viimeisen hetken, tiedän, että olen laulanut viimeisen laulun, olen rukoillut viimeisen rukoukseni, olen pitänyt viimeisen saarnani, ja seison Jordanin rannalla, vanhat murtajat iskevät sieluuni, lääkärit kävelevät pois, pyhät seisovat päänsä kumartuneina, ja tunnen murtajien tulevan sieluuni…

Oi, otan kypärän pois, lasken sen joen rantaan. Oi, avaan sandaalit ja riisun ne. Haluan ottaa miekan ja työntää sen takaisin ikuisuuden tuppeen, nostaa molemmat kädet ylös ja sanoa: ”Lähetä pelastusvene, Herra. Tulen kotiin tänä aamuna.” Älkää olko huolissanne, Hän on siellä. Hän odottaa. Haluan elää Hänelle nyt. Että minä kun menen alas kuoleman varjon laakson läpi, haluan, että kaksi Pyhän Hengen kiiltävää siipeä kantaa minut joen yli. Hän tulee olemaan siellä, jos vain luotat Häneen.

⁷²Puhukaamme Hänelle nyt. Taivaallinen Isämme, kun olemme täällä tämän suuren herätyksen keskellä Shreveportissa, nämä rakkaat etelävaltioiden ihmiset, Herra, he ovat kilttejä ja ystävällisimpiä, joita olen koskaan elämässäni tavannut, nöyriä, jopa syntisiä kohtaan… He näyttävät olevan niin ihania ihmisiä. En sano sitä heidän edessään, Herra, olisin tekopyhä, jos rukoilisin sillä tavalla vain heidän puolestaan. Minä puhun Sinulle, Herra. Katso, monet heistä ovat yhä synnissä ja pimeydessä, he eivät vieläkään tunne Jumalan rakkautta, he eivät tunne rakastavaa Herraa Jeesusta ja kun, miten todella monet heistä ovat luottavaisia, koska he kuuluvat seurakuntaan. Monet heistä uskovat, jos he pelastuisivat sinä päivänä, koska he ovat hyvissä väleissä naapurinsa kanssa, tai pastorinsa kanssa, tai seurakunnan kanssa. Monet heistä uskovat, että koska he tuntevat Raamatun todella hyvin.

Oi Kristus, olen vakuuttunut tänä iltana, että ellei ihminen synny uudesti, ellei hänen koko luontonsa, koko hänen olemuksensa, tuo luonne, tuo välinpitämättömyys Kristusta kohtaan muutu ja nöyrry häntä kohtaan, ja tuo alas makeuden, tuo alas sellaiseen paikkaan, missä Jumala voi johtaa…

⁷³Ajattelen niitä satoja kirjeitä, joita ihmiset lähettivät Saksasta, Sveitsistä ja kaikkialta maailmasta ja joissa sanottiin: ” Rukoile puolestani, kuten teit sen vanhan opossumin puolesta.”

Oi Jumala, jos Sinä pystyit johtamaan ymmärtämätöntä opossumia ja saada sen makaamaan portailla, pystyit pysäyttämään hurjan härän, karhun, jolla oli tassu olkapäälläni, oi Jumala, Sinä, joka pystyit laskemaan maahan tuon lentokoneen pienen vanhan värillisen naisen puolesta, jota yhteiskunta tuskin edes huomioisisi, jota kaupungin virkamiehet luultavasti tutkisivat ja miettisivät, olisiko hän tarpeeksi arvokas saadakseen ruokaa, jos hän näkee nälkää, ja kuitenkin Sinä rakastit häntä niin paljon, koska hän rakasti Sinua, että Sinä toit lentokoneen taivaalta, pidit sen maassa ja johdatit köyhän tietämättömän pojan sinne rukoilemaan uskon rukouksen hänen puolestaan.

Sydämessäni oli tunne, että olin (polvistunut) pyhimyksen vieressä. Sain nähdä, kuinka Sinä heijastit Jumalallisen rakkautesi ja suvereenin armosi ja liikuit ja paransit tuon köyhän pojan, jonka veren vasta-ainearvo oli neljä plus, ja teit kristityn onnelliselle äidille, joka on ehkä vielä tänä iltana Memphisissä…

⁷⁴Oi Jumala, taivaan suuri Kuningas, joka alennuit tuomaan jopa eläimen kaltaisen alhaisen olennon, kuinka paljon enemmän Sinä tekisit miehen tai naisen, pojan tai tytön hyväksi, jonka puolesta Sinä kuolit? Jumala, ole armollinen.

Suo tänä iltana, rakas Jeesus, että jotkut näistä – näistä ihmisistä, jotka ovat olleet hieman välinpitämättömiä Sinua kohtaan, ymmärtävät, Herra, että tämä rakkaus on ainoa asia, joka tulee kestämään sen jälkeen, kun seurakunta on tullut loppuun Sinun kanssasi. Kun seurakunta on haudannut sinut, kun ihomadot ovat syöneet ruumiisi, Jumalan rakkaus säilyy yhä. Ei ihme, että runoilijat sanoivat, että nämä pyhimykset ja enkelit laulavat Jumalan rakkautta.

Oi Jumala, heijasta rakkautesi kadotetuille tänä iltana. Anna heidän tietää, mitä Sinä teit, kun tulit tänne maan päälle ja kuolit heidän puolestaan, tulit rumaksi ja koit kuoleman heidän puolestaan. Jumala koki kuoleman, kuolematon Jumala nöyrtyi naisen kohtuun tullakseen kuolemaksi ja synniksi, ottaakseen meidän rumuutemme ja syyllisyytemme pois meiltä. Oi, se on liian paljon sydämelleni, Herra. En vain voi ymmärtää sitä. Miksi Sinä teit sen? Kuinka Sinä otit minut mukaan, köyhän, juopon pojan, joka olin ilman Jumalaa ja ilman toivoa, ja armosta pelastit sieluni?

⁷⁵Ja tänä iltana taivaan ilokellot soivat, jos Sinä tulet hakemaan minua tänä iltana, kaikki on hyvin, Herra. Olen niin iloinen Sinun puolestasi, niin iloinen siitä, että voimme esitellä kuolevalle, vapisevalle maailmalle, joka on atomiajan, kobolttipommien ja synnin vaikutuksen alaisena, mutta voimme esitellä rakkauden, jota ei voi koskaan pysäyttää mikään pommi tai mikään muukaan.

Jumalan rakkaus, oi, kuinka rikas, kuinka puhdas!
Kuinka mittaamaton ja vahva!
Se pysyy ikuisesti,
pyhimykset ja enkelit laulavat.

Tule, Herra. Seurakunta on kuullut monia saarnoja. Seurakunta on kuullut Jeesuksesta, mutta se ei ole koskaan saanut todistaa sitä todellista kosketusta Jumalallisesta rakkaudesta, joka saa heidät rakastamaan sitä ihmistä, joka heitä kiroaa, sillä… saa heidät rukoilemaan syvästi sydämestään niiden puolesta, jotka tekevät pahaa, ja saa heidän sydämensä nöyrtymään. Suo, Herra.

⁷⁶Jos täällä on tänä iltana joku, Herra, jolla ei ole tätä kokemusta, tulkoon hän ja saakoon sen juuri nyt, kun rakkauden Jumala on täällä.

Ja samalla kun me kumarramme päämme, mietin, että tässä yleisössä tänä iltana… Anteeksi, että olen lapsi, kun seison täällä korokkeella ja itken. En tarkoittanut tehdä niin. Mutta jos vain tuntisitte Hänet. Jos vain tietäisitte, että Hän oli täällä eilisiltana, joka tuntee sydämenne, tietäisitte, että Hän on täällä nyt. Ja Hänen rakkautensa levittäytyy laajemmalle. Se saa sinut tuntemaan sillä tavalla kuin tunnet. Hän heijastaa rakkauttaan sinuun. Tule nyt tänne, niin Hän näyttää sinulle armoaan. Hän ottaa pois kaikki syntisi, kaikki huolesi, kaiken, mikä sinussa on vialla. Hän korjaa kaiken.

Minä olen Hänen edustajansa. Teillä ei ole varaa mennä – yrittää päästä taivaaseen ilman tätä käytäntöä. Etkö tulisi tänä iltana? Nostaisitteko kätenne ylös, jos haluatte vastaanottaa tällaisen rakkauden sydämeenne? Kohottaisitteko kätenne Kristuksen puoleen juuri nyt? Päänne kumartuneina kaikkialle…

Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Se on juuri nyt.

⁷⁷Haluan, että kaikki painavat päänsä alas. Tulisitteko tänne ja seisoisitte alttarilla? Tulisitteko tänne ja seisoisitteko tässä kanssani, kun me rukoilemme, kun Jumalan rakkaus liikkuu tässä rakennuksessa? Millainen ilmapiiri. Tässä ilmapiirissä toivoisin voivani elää ikuisesti, tässä suloisessa nöyrässä tunteessa. Mistä on kyse? Enkelit kävelevät käytäviä ylös ja alas, kaikkialla näiden pylväiden ympärillä, ympäri tätä telttaa, ulkopuolella, Jumalan enkelit liikkuvat, heidän suuret siipensä levällään. Se saa teidät tuntemaan tuon tunteen. Ette tunne näin jatkuvasti. Ette näe mitään. Ja te olette erilainen kuin silloin, kun kävelitte tänne jokin aika sitten. Mutta minä tunnen sen. Olen tietoinen siitä.

Tulisitteko nyt tänne ja seisoisitte alttarin ympärillä? Kuka haluaa tulla ensin? Uskon, että joku haluaisi tulla. Jumala siunatkoon sinua. Sieltä tulee iäkäs, harmaapäinen mies. Nuori nainen seuraa perässä, toinen nainen nousee ylös, laittaa kainalosauvat ja tulee alas. Jumala siunatkoon hänen sydäntään. Antakoon Hän hänen mennä takaisin ilman kainalosauvoja. Nuori nainen on juuri käännekohdassa, nuori mies tulee, kävelee…

Tulisitteko te, voisitteko te siirtyä alttarin ympärille?

Kun Sinä kutsut muita,
älä ohita minua (Hän ei ohita!)
Vapahtaja…

⁷⁸Ettekö vain nousisi ylös, siirtyisi tänne, seisoisi tässä alttarilla? Vain pieni rukouksen sana saattaa merkitä eroa sinun paikkasi välillä ikuisuudessa.

Voitko nöyryyttää sydämesi? ”Nyt, Herra, tältä alttarilta kävelen nöyränä.”

Jumala siunatkoon sinua, nuori mies, urhea teko, jonka olet tekemässä. Sinä vain tottelet Pyhää Henkeä.

Onko vielä joku muu? Kuinka moni täällä haluaisi tulla? Tulkaa. En halua erotella ketään, tulkaa kaikki ylös. Juuri noin. Kaikki, jotka haluavat tulla, tulkaa tänne. Tulkaa. Etkö haluaisi tulla?

⁷⁹Tiedättekö mitä, kun te rukoilette, mikä on minun sairaiden puolesta rukoilemiseni onnistumisen syy? Se on tässä: Minä rakastan teitä. Se saa sen aikaan. Miksi Hän vastaa rukouksiini? Koska rakastan Häntä. Hän rakastaa minua. Minulla on luottamus Häneen.

Tule sinä. Jumala siunatkoon sinua, kulta. Noin neljätoistavuotias tyttö, kaksi muuta tyttöä, noin kymmenen tai kaksitoista, tulevat, tekevät tuloaan, kaunis pieni tyttö, jolla on pitkät palmikot, takana…?….toinen itkee. Katsokaa tuota. Kaikkien teidän vanhempien ihmisten pitäisi hävetä, kun näette tuollaisen pienen lapsen tulevan, noin kaksitoistavuotiaan, joka on niin Pyhän Hengen vakuuttama, hänen sydämessään.

…ole armon valtaistuimellasi
Löydä suloinen vapautus…
Polvistumalla sinne syvään… (Etkö tulisi? Tule ylös.)
Auta minun epäuskoani.

Nyt, kun laulamme tätä kertosäettä. Nouse ylös ja tule. Tulkaa nyt, jokainen teistä. Nouskaa nyt ylös. Jokainen, joka tarvitsee nyt Jumalaa, tietäkää, että Jumala tulee lämmittämään sieluanne täällä. Onko kokemuksesi hieman kylmä? Tule sinä.

Haluatko tulla lähelle. Jumala siunatkoon sinua, isä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veli, joka tulet sieltä takaa, hienon näköinen nuori mies.

…ohita minua…

Te näette pienen nuoren naisen tulevan tänne, itkevän, kauniin pienen tytön. Vanhahkon miehen…?… tavoin, tulossa elämän varjoista, vajoten tänne, kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan.

⁸⁰Mistä on kyse? Pyhästä Hengestä. Muistakaa, että tämä kokous on historiaa parin tunnin kuluttua, mutta se tullaan tuomaan teidän eteenne tuomiopäivänä. Mitä aiotte tehdä sen suhteen? Se on teidän hallussanne. Ettekö haluaisi tulla?

…paitsi Sinua
Tai ketä muuta taivaassa kuin Sinä?
Vapahtaja…

Etkö haluaisi muuttua? Älä ole kylmä. Tule nyt. Haluan, että tunnet Hänet tällä tavalla.

Sanot: ”Minä kuulun seurakuntaan, veli Branham.” Se on hyvä. Olen niin iloinen, että kuulut. Olen iloinen, että teissä on tarpeeksi naista tai herrasmiestä tehdäksesi niin. Mutta haluan, että rakastatte Häntä niin paljon, että voitte ajatella Häntä ja kyyneleet laskeutuvat sydämeenne. Haluan, että rakastatte Häntä niin paljon, että vaikka mitä tapahtuisi, vaikka asiat olisivat kuinka julmia teille, rakastatte Häntä silti. Kun hautausurakoitsija tulee ovellesi, rakastat Häntä silti. Oi Jumala, miksi taas yksi pikkupoika tulee…?…nuori mies, taas yksi pikkupoika lähtee liikkeelle….

Vapahtaja…

Vapahtaja, ainoa, joka voi pelastaa, etkö kuule nöyrää huutoani? Jumala siunatkoon sinua, pikku tyttö. Koko joukko pieniä naisia tulee tänne, useita pieniä lapsia, jotka tulevat itkien.

…Sinä kutsut,
älä mene ohitseni.

⁸¹Nyt, hyräilkää sitä. Kumartaen päänne nyt… [Veli Branham alkaa hyräilemään – toim.] Ettekö voi tuntea Jumalan suloista rakkautta, kyyhkyn kujerrusta, aivan sydämenne ympärillä? ”Lapseni, haluan sinun tulevan ylös ja puhuvan minulle vain hetken. Tiedät, mitä sydämelläsi on, haluan puhua siitä kaikesta sinun kanssasi nyt.”

Etkö tulisi mukaan? Jumala siunatkoon sinua, neiti, ihana nuori nainen tulee, kädet ylhäällä, kyyneleiden vieriessä pitkin hänen poskeaan, nenäliinalla pyyhkien kyyneleitä.

”Minun lapseni, haluan vain puhua kanssasi.”

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Toinen nainen tulossa. Kaksi muuta on tulossa. ”Haluan vain puhua siitä. Kujerran sydämessäsi. Se olen Minä. Minä rakastan sinua. Puhun sinulle niistä asioista, joista olet tietoinen ja jotka sinun pitäisi tunnustaa juuri nyt. Haluan todellisen herätyksen.”

Jumala siunatkoon sinua, rouva.

”Puhun sydämellesi. Se olen Minä”, Hän sanoo, Pyhä Henki.

⁸²Uskotteko, että olen hänen profeettansa? Yritän vain siteerata Hänen Sanojansa, siinä kaikki, mitä sydämeeni nousee. Ettekö tulisi mukaan? Tunnetko nyt… Tunnen vain, että siellä on vielä joku muu. Jotenkin minusta tuntuu, että minun on pakko olla lopettamatta juuri nyt. Olen yrittänyt jo kahdesti. Ajattelin: ”No, pyydän heitä kaikkia tulemaan polvistumaan ympärilleni; me rukoilemme.” Mutta jokin sanoo koko ajan: ”Ei, ei, ei, ei, siellä on useampia.”

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Minä vain tiedän sen. Etkö tulisi? Olkaa kaikki rukouksessa nyt.

Kun muita kutsut,
älä kulje ohitseni.

⁸³Köyhä, vanha, sokea Fanny Crosby-parka, oi, millaista se on, kun näen hänet tuolla. Minusta tuntuu todella oudolta, tuntuu kuin olisin sanaton juuri nyt, vain jotain, Pyhä Henki on niin tyytyväinen tänä iltana. Olette tehneet sen, mitä Hän käski. Tiedän vain, että teistä tuntuu varmasti samalta kuin minusta, pyhät. Tuntuu kuin Pyhä Henki olisi sanonut: ”Juuri sitä minä haluan. Tuota minä odotan.”

Nyt kuvitelkaa, että sama Jumala, joka tuntee sydämenne, seisoo tässä ja tietää, että olette tehneet juuri sen, mitä Hän käski teidän tehdä. Nyt, jos haluatte tietää todelliset sanani, tuntuu kuin olisin juuri herännyt ja kuullut itseni kutsuvan teitä ja puhuvan ne sanat, jotka lähtivät huuliltani ja jotka Hän sanoi teille. ”Tule, se olen minä, joka puhuu sinulle”, Hän puhui. Te tottelitte.

Tulisiko vielä joku toinen? Vielä kerran, kun kumarratte päänne, lauletaan hiljaa. Sinä olet kaiken lohdutukseni virta. Katsokaa pieniä tyttöjä, vanhuksia. Tämä on minulle enemmän kuin elämä. Ketä muuta minulla olisi maan päällä paitsi Sinä? Mitä teet kaikella, mitä sinulla on, kun kuolema kolkuttaa ovelle? Mitä aiot tehdä? Tunnetko Hänet? Rakastatko Häntä? Synnintekijä…

…ei, oi hellä Vapahtaja,

⁸⁴Tule nyt, viimeinen kutsu. Voitko sulkea itsesi pois tuosta suloisesta ihanasta Äänestä, joka on täällä tänä iltana? Rakkaus. Te tunnette palvelustyöni. Rakkaus, se ei ole…?…

Kun muut, jotka ovat totelleet sinua, Jumala, seisovat siellä, nuoret ja vanhat. ”Herra, jos sydämessäni on jotakin, älä mene ohitseni, kerro minulle siitä nyt heti. Nousen ylös ja menen alttarille heti.”

Herra, suo se nyt. Puhu heidän sydämessään. Puhu juuri nyt, Jumala. Uskon, että jokainen heistä kuulee. Rukoilen uskon rukouksen, että Sinä puhuisit kaikille, kaikille, joiden on tultava.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Suo se, Jumala. Uskon, että kaikki tottelevat, jos Sinä vain puhut, Herra.

Kun Sinä kutsut toisia,
älä kulje ohitseni…

”Mitä tahansa on sydämessäni, Herra. Tutki minua.”

⁸⁵Taivaallinen Isämme, Sinä yksin tunnet minun sydämeni. Sinä tiedät, miltä minusta tuntuu. Olen niin onnellinen. Olen niin onnellinen, se saa minut itkemään. Olen onnellinen, kun saan olla täällä tänä iltana näiden ihmisten keskellä, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan Pyhää Henkeä. Niin kauan kuin he tulevat elämään, he eivät koskaan tule unohtamaan tätä iltaa. He saattavat jonain päivänä maata tajuttomina sairaalasängyssä. He eivät ehkä tunne äitiään tai isäänsä. He saattavat unohtaa pastorinsa. He saattavat unohtaa kaikki työtoverinsa, vaimonsa, lapsensa. Mutta he tuntevat aina Sinut. Heidänkin on jonain päivänä tultava tien päähän. Sen takia me seisomme.

Jumalan Kyyhkynen. Oi, Sinä, joka voit tehdä ihmeitä. Sinä muutat heidät nyt lampaiksi. Nyt, he ovat sinun karitsoitasi. He ovat täällä valmiina leikattavaksi. He ovat nyt valmiita leikkaamaan pois kaiken, mistä he ovat pitäneet kiinni, minkä he luulivat olevan heidän etuoikeutensa, Pyhä Henki. He haluavat elää Sinulle.

⁸⁶Torjuisitko Sinä heidät? Ei, et olisi johdattanut heitä tänne, jos Sinulla olisi aikomus hylätä heidät, Sinä annat heille Iankaikkisen Elämän. Sinä annat heille rakkauden. Sinä annat heille rauhan. He tulevat aina muistamaan tämän. Tunnen sen sydämessäni, Herra. Minun on pakko sanoa tämä.

Ja Jumala, jos tunnen sydämessäni, enkä ole tekopyhä, tunnen, Jumala, että jokainen tällä alttarilla, täällä tämän alttarin ympärillä nyt, on tullut hyväksytyksi Sinun silmiesi edessä. Tunnen sen Pyhän Hengen todistuksen kautta, että he ovat nyt turvassa… Heidän nimensä ovat Kirjassa; enkelit laulavat; taivaan kellot soivat. Saatana on lyöty. He kulkevat takaisin helvetin käytäviä pitkin mustat lippunsa liehuen. Enkelit ovat menneet taivaaseen iloitsemaan valtaistuimen ympärillä, missä äidit ja isät odottavat kuulevansa tämän illan kokouksesta palaavan viestin; heillä on poikia ja tyttöjä, jotka istuvat täällä, joiden rakkaat ovat menneet, odottavat. Enkelit tulevat takaisin ja sanovat: ”Kyllä, he vaelsivat nöyrästi. He tulivat nöyrästi, eivät kankeina, jäykkinä, vaan he tulivat murtuneina, itkien.”

⁸⁷Ja Raamattu sanoo: ”Joka lähtee itkien, se palaa varmasti iloiten takaisin ja tuo mukanaan kallisarvoisia lyhteitä.” Herra, tee heistä sielunvoittajia lähiympäristössään, missä tahansa, tai maan neljään kolkkaan. Jonain päivänä, Herra, tällä…?… rakkaudella, jonain päivänä ihana Vapahtaja tulee, suuri Tuhatvuotisvaltakunta alkaa. Oi, kun me näemme Hänet, näemme Hänen istuvan siellä, oi Jumala, näillä tänä iltana on etuoikeus auttaa kruunaamaan Hänet Kuninkaiden Kuninkaaksi ja Herrain Herraksi, ja he laulavat lunastuslaulua, samalla kun ympäri maata seisoo enkeleitä pää kumarassa, kun me kruunaamme Hänet. He eivät tiedä mitään lunastuksesta. Heitä ei ole koskaan lunastettu. He eivät ole tarvinneet sitä. Me olimme niitä, jotka olivat eksyksissä. Me tiedämme, mitä tarkoittaa olla kadotettu; he eivät tiedä. Me osaamme arvostaa Sinua, Jumala, miten palvoa Sinua ja laulaa lunastuslauluja, koska me olimme eksyksissä ja nyt meidät on löydetty. Olimme sokeita, mutta nyt näemme. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä.

⁸⁸Oi Jumala, sydämeni kuplii yli. Jumala, että he ovat koko koettelemuksen arvoisia, kaksi viikkoa kuumaa säätä ja…?…vain tunteakseni tämän omassa sydämessäni. Sitten olette Jumalan läsnäolossa, suuren Pyhän Hengen, jonka tiedän seisovan tässä. Syntiset ja haaleat ja seurakunnan jäsenet ovat itkeneet tiensä takaisin Golgatalle. Me kaikki makaamme nyt ristin ympärillä ja nyyhkytämme Jumalan armon ja rakkauden hyvyydessä. Sydämemme ovat täynnä iloa, sanoin kuvaamatonta, ja täynnä kirkkautta.

Ihmettelen, päämme kumartuneina, onkohan siellä pyhiä, tai joku, jolla ei ole Pyhää Henkeä, haluaisi ottaa teidän…

En ole koskaan tuntenut tätä vuosiin. En tiedä, milloin olen koskaan tuntenut Pyhän Hengen niin sakeana, kuin miten se tuntuu olevan juuri nyt. Kaikki on yhtä suurta rakkauden kimppua, näyttää siltä kuin kokouksessa ei olisi yhtään…?… istuen kokouksessa. Oi, rakastan tätä. Toivon, että kun meillä on parantamiskokous, se on tällainen. Tämä on ihanaa.

⁸⁹Haluaisiko joku pyhistä tai joku siellä, joka ei ole saanut Pyhää Henkeä, tulla ja seistä tässä seurakunnan edessä? Tule ylös! Haluaisiko joku pyhistä tulla ja kylpeä tässä…?… Jumalan…? Menkää ylös. Ettekö haluaisi tulla? Se on hienoa. Hyvä on. Se on ihanaa. Ehkä sinä, joka olet sairas, voisit tulla ylös, seistä täällä. Voisi tapahtua paraneminen. Oi, se on täällä. Tässä on Verellä täytetty lähde. Katsokaa vain, he tulevat nyt.

…siellä täynnä verta,
vuotanut Immanuelin… (Oi Jumala!)
Ja syntiset, jotka uppoavat tuohon virtaan,
menettävät kaikki syyllisyytensä. (Palvotaan Häntä.)
Menettävät kaikki syyllisyytensä…
Menettävät kaikki syyllisyytensä…

Oi, on niin ihanaa vain istua tämän kasteen alla. Tämä on sitä, mitä minä kutsun Pyhän Hengen kasteeksi.

… uppoavat tuohon virtaan,
menettävät kaikki…

Palvokaa Häntä, pyhät. Katsokaa vain ylös. Kertokaa Hänelle, kuinka paljon rakastatte Häntä. Tätä on Pyhän Hengen kaste. Kaikki te teltassa; teidät on kastettu rakkauteen.

…iloiten nähdessäni, että lähde… (Halleluja. Halleluja.)
Ja siellä minä, vaikka olen niin halpamainen kuin olen,
Pese kaikki syntini pois.
Pese kaikki syntini pois, (Kunnia Jumalalle. Ylistetty olkoon Jumala. Herra, kuinka minä rakastan sinua.)
Ja siellä minä, vaikka olenkin niin halpamainen kuin olen, (Minä vain rakastan Häntä…?…)
Ja saan olla kunnes kuolen,
ja saan olla kunnes kuolen…
Lunastava rakkaus on ollut teemani,
Ja niin on kuolemaani asti…

56-0617 ILMESTYSKIRJA, VERTAUSKUVIEN KIRJA (Revelation, Book Of Symbols), Jeffersonville, Indiana, USA, 17.6.1956

56-0617 ILMESTYSKIRJA, VERTAUSKUVIEN KIRJA
(Revelation, Book Of Symbols)
Jeffersonville, Indiana, USA, 17.6.1956

¹…?… Ja te vain menette kotiin puhujanlavalta. Hyvää huomenta, ystävät. Me olemme iloiset voidessamme olla täällä tänä aamuna muutaman hetken puhumassa teille. Enkä usko veli Nevillellä koskaan olevan mitään tiettyä paikkaa Kirjoituksesta, josta hän pitäisi pyhäkoulun, joten me vain teemme niin kuin tunnemme Pyhän Hengen johtavan, aloittaaksemme siitä, mistä Hän haluaa, tai mistä luvusta Hän haluaa meidän lukevan. Minä jotenkin pidän siitä sillä tavalla. Silloin siinä ei ole mitään säännöllistä rutiinia, ei mitään muodollista, me vain vastaanotamme sen niin kuin Herralta ja menemme suoraan eteenpäin.

²Ja, minä olen ollut melko kiireinen. Meillä oli mukava kokous Cadle Tabernaakkelissä. Ja minun mielestäni, kaikkein mukavinta siinä, parantumisten lisäksi, oli eilen iltainen alttarikutsu, kun satoja tuli siellä käytävää myöden alttarille, täyttäen kaiken alttarin ympärillä olevan tilan, ja käytävät olivat täynnä ihmisiä, jotka tulivat Herralle Jeesukselle Kristukselle. Ja loppujen lopuksi, pääasia on nähdä ihmisten syntyvän uudestaan, tulevan Jumalan Läsnäoloon.

³Ja näen tämän pienen ryhmän täällä, meillä ei ole mitään kirkkokuntaa tai jäsenyyttä, meillä on vain yhdessäolo toistemme kanssa. Ja niille, jotka tulevat tänne, me saarnaamme Evankeliumin.

⁴Haluan tunnistaa tänä aamuna kaksi veljeä, jotka ovat siellä takana, ja jotka tunnen hyvin, kaksi rakasta ystävääni. Veli Sothmann, Kanadasta, hän ja hänen ystävänsä. He ovat, uskon, että he ovat… Tuo karamellinvalmistaja, mikä on se paikka, jossa asut, veli? En voi… Ja sitten vieressäsi oleva veli siellä. Mikä? Iowa, niinhän se olikin. Hän söi karamellejaan ollessaan tulossa tiellä, minun olisi pitänyt tietää, missä hän asui. Kyllä. Niinpä me olemme kiitolliset siitä, että he ovat täällä tänään, vierailevina ystävinämme. Heidän on aikomus, luulisin, mennä nyt Kanadaan.

⁵Ja sitten tulkaa seuraaviin kokouksiin, jotka alkavat tällä viikolla, tämän viikon lopulla, kahdentenakymmenentenäkolmantena, kristittyjen Liikemiesten luona Minneapolissa.

⁶Torstai-iltana tulen olemaan Chicagossa, Chicagon Evankeliumi Taber… tai uskon, että se on Filadelfian seurakunnassa, kyllä, tulevana torstai-iltana Chicagossa.

⁷Tänään iltapäivällä meidän pitäisi olla Junior Cashin luona, noin kello kahdelta, jos kaikki käy hyvin, vihkiäksemme tuon tabernaakkelin. Ja uskon hänen sanoneen, että hänellä oli siellä joitakin mykkiä. Sana siitä, kuinka mykkä parantui Indianapolissa, on levinnyt sinne. Hän oli syntynyt mykkänä ja oli noin kaksikymmentäkahdeksanvuotias, eikä ollut koskaan puhunut tai kuullut. Ja he tuovat joitakin mykkiä sinne tänään iltapäivällä. Jos vain voin päästä sinne nyt rukoillakseni heidän puolestaan. Ja se on tällä vanhalla valtatiellä, vanhalla valtatie 3:lla, juuri Charlestownin yläpuolella. Jos vain mahdollisesti pääsen sinne.

⁸Minulla on joitakin hyvin rasittavia asioita, joita minun on kiirehdittävä tekemään aivan kohta. Ja sitten huomenna minun on tehtävä matka Kentuckyyn. Se pitää minut jotenkin kiireisenä. Mutta sen jälkeen, kun pääsen näiden kokousten lävitse nyt, on minulla vähän aikaa pieneen lomaan, ja olen takaisin noin kuuden viikon kuluttua. Menen Kanadaan ja sitten Länsirannikolle. Niinpä olkaa rukouksessa puolestani, minulla on paljon ratkaisuja tehtävänä välittömästi, todella tärkeitä ratkaisuja, joten rukoilkaa puolestani. Luotan siihen, että te tulette rukoilemaan puolestani.

⁹Nyt kokous tänä iltana… Niin kuin kallis rakastettu pastorimme, veli Neville, on aina ollut niin innoittava. Ja tullessani aamulla ajattelin vain istuvani, kuunnellakseni hänen puhuvan, mutta hän on mies, jolla on paljon kohteliaisuutta, ja hän haluaisi jonkun… Hän “pitäisi parempana.” Uskon, että se on Kirjoitus: “pitää toista parempana”, näettehän. Minä pidän siitä. Olen varma, että me kaikki iloitsemme veli Nevillestä, pastoristamme, ja siitä, että hän on sen tyyppinen henkilö. Minkälainen mies on, sellainen hän on sydämessään. Katsokaahan, se on… Ja hän, ilmaisten itsensä sillä tavalla, osoittaa mikä hän on.

¹⁰Minä olen nyt ollut jotenkin… Suoraan sanoen, olen ollut ylhäällä ja liikkeellä vain noin kolmekymmentäviisi minuuttia, joten en oikein tiedä, mistä tässä aloittaa. Minulla on valittuna täällä kolme paikkaa Kirjoituksesta. Yksi niistä on 1. Pietarin kirjeessä, toinen on Juudan kirjeessä, ja yksi on Ilmestyskirjassa. No niin, mistä me nyt tulemme aloittamaan tällä kerralla. Auttakoon Herra nyt meitä ja siunatkoon meitä suuresti ja runsaasti, kun me katsomme Häneen.

¹¹Toivon, ettei tämän tuuletin ota liiaksi vetoa pois keneltäkään. Tekeekö se niin? Tai, uskon, että se on enimmäkseen saarnastuolia varten. Eikö niin, veli Cox, tämä täällä? Kyllä, no niin, olen siitä iloinen. Se aiheuttaa minulle paljon vahinkoa, tämä, ilman mitään peitettä pääni päällä. Naisilla pitäisi olla peite päänsä päällä, mutta ei miehillä. Tukkani irtosi, eivätkä ihohuokoset ole koskaan hiustenlähdön jälkeen sulkeutuneet; ja vain vähäinenkin veto saa minut käheäksi muutamassa minuutissa. Niinpä minun on jotenkin valvottava sitä. Vanhuus tekee teille jotakin, eikö niin?

¹²Mutta yrittäkäämme nyt mennä… Pelkään, että tulen menemään liian syvälle siihen, jos yritän mennä tänne Juudan kirjeeseen, koskien “Kooran vastaanväittämistä” ja “Bileamin erheen mukaan menemistä ja tuhoutumista Kooran vastaanväittamisessä”, joka luultavasti veisi meiltä pitkän ajan. Minä haluan rukoilla niiden sairaiden puolesta, joita on täällä tänä aamuna.

¹³Menkäämme Ilmestyskirjaan, ja ottakaamme täältä jae tai kaksi pieneksi taustaksi ja opettakaamme muutamia minuutteja, kunnes lapset tulevat ulos luokastaan. Ja sitten me lopetamme ja rukoilemme heti sairaiden puolesta. No niin, tämä on Raamatun viimeinen kirja. Eikä täällä ole ketään… Tämä sama kirja sanoo, ettei kukaan mies Taivaassa, tai maassa, tai maan alla, ollut arvollinen tai kykenevä ottamaan Kirjaa, avatakseen sen, tai irrottaakseen sinetit, tai tekemään mitään muuta. Ei kukaan mies, arkkipiispa tai kuka hän voikin olla, ole arvollinen, eikä hänellä ole mitään tapaa tehdä sitä. Ja sitten Karitsa tuli, Karitsa, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista, ja otti Kirjan Hänen oikeasta kädestään, joka istui valtaistuimella, koska Hän oli arvollinen, ja Hän avasi Sen ja irrotti sinetit.

¹⁴Niinpä pyytäkäämme Häntä, jos Hän irrottaisi Sen meille tänä aamuna, ja avaisi Sen, kun kumarramme päämme hetkeksi.

¹⁵Taivaallinen Isämme, me olemme tänään kiitolliset Sinulle etuoikeudesta tulla Sinun tykösi rukouksessa, ja uskosta uskoa, että Sinä tulet kunnioittamaan mitä tahansa me pyydämme. Eikä se ole siksi, että me pyydämme, vaan koska me tottelemme sitä, mitä Sinä olet sanonut: “Pyytäkää, niin te saatte. Teillä ei ole, koska te ette pyydä. Te ette pyydä, koska te ette usko.” Ja Isä, me rakastamme pyytää Sinulta, koska me uskomme, että me tulemme saamaan sen mitä me pyydämme. Ja ensimmäiseksi Isä, tänä aamuna, minun omien syntieni puolesta, ja tämän seurakunnan syntien puolesta, minä nöyrästi pyydän anteeksiantoa kaikista tottelemattomuuden synneistä, ja laiminlyöntien synneistä, ja mitä se saattaakin olla. Me rukoilemme, Jumala, että Sinä puhdistaisit sydämemme ja sielumme juuri nyt kaikesta vääryydestä, kaikesta synnistä, rikkomuksista. Ja uudistakoon Pyhä Henki meihin oikeankaltaisen sydämen ja mielen palvella Sinua. Suo se, Isä. Ja me rukoilemme, että Sinä parantaisit kaikki sairaat ja vaivatut, Sanasi mukaan. “Usko tulee kuulemisen kautta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta.” Ja tulkoon Pyhä Henki nyt ja ottakoon otteen Sanasta, ja vieköön sen suoraan sisälle näihin uusiin, tuoreisiin, puhtaisiin sydämiin täällä, ja istuttakoon Sen sinne suuren uskon kanssa, joka tulee siirtämään heidät ylemmäksi ja ylemmäksi tiellä, kunnes he ovat Herran Jeesuksen Läsnäolossa, ja saavat parantumisensa, ne siunaukset, joita he pyytävät. Sillä syy, miksi me olemme täällä, on rukoilla Sinua ja pyytää Sinulta ja olla puhdistetut ja parannetut, istuaksemme jälleen kokouksessa, Herra, palvellaksemme Sinua jokaisessa pienessäkin kulmassa, jonne meidät olet lähettänyt. Me pyydämme tätä Herran Jeesuksen, Jumalan Pojan Nimessä. Aamen.

¹⁶Ilmestyskirja oli Herran Jeesuksen viimeisen todistuksen sinetöiminen. Ja se annettiin… Me aloitamme ensimmäisestä luvusta. Ajattelin, että me ehkä olisimme voineet aloittaa joistakin toisista symboleista [vertauskuvista]. No niin, tämä koko Kirja on kirjoitettu vertauskuvilla. Siellä on tuskin mitään aivan suoraan sananmukaisesti, niin että te voisitte asettaa sen suoraan paikalleen ja sanoa… Se on vertauskuvina. Ja Jumalan tapa on tehdä se ja Hänellä on syy tehdä se. Jumala ei tee mitään ilman, että sen takana ei olisi jotakin syytä. Ja voisiko kukaan täällä luokassa ajatella, mistä syystä Hän teki sen? Tässä se on: siksi, että Hän voisi kätkeä sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä, ja paljastaa sen pienille lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia. Eikö Hän olekin ystävällinen, tehdessään meille sillä tavalla?

¹⁷No niin, jos suurilla oppineilla ja niin edelleen, olisi koko Evankeliumi sillä tavalla kuin he sen ovat asettaneet, täytyisi meidän kumartaa sitä, ja sitten he voisivat mennä ja tehdä kaiken kaltaisia perinteitä ja asioita, ja meillä olisi hirvittävää aikaa. Ja he nousisivat puhumaan ja oppineisuudessaan he puhuisivat sillä tavalla, että se menisi meidän päittemme yli, emmekä me käsittäisi siitä mitään. Mutta me olemme niin kiitolliset, että meidän taivaallinen Isämme on ollut laupias köyhille ja lukutaidottomille, niin kuin minä itse olen; luvatessaan minulle ja teille, että jos me vain istuisimme alas ja pyytäisimme, niin Hän tulisi paljastamaan itsensä meille. Eikö se olekin ihmeellistä? Kaikki meidän uskontunnustuksemme ja kaikki meidän mielenliikutuksemme, ja kaikki, mitä meillä on, kaikki ne ovat vain lisätty.

¹⁸On ainoastaan yksi asia, mikä kenen tahansa henkilön täytyy tehdä, tunteakseen Kristuksen, ja se on, usko Herraan Jeesukseen koko sydämelläsi ja sinä pelastut. Niinpä meillä nyt on kasteiden muoto ja meillä on erilaisia uskontunnustuksia ja eri asioita, joita me teemme, pieniä asioita, joita me itse olemme asettaneet. Mutta se on kaikki ihmistekoista. Me vain olemme ottaneet tämän ja tehneet siitä pienen asian, ja me olemme ottaneet tämän ja tehneet siitä pienen asian, presbyteerit, evankeliset, fundamentaaliset, ja niin edelleen ja helluntailaiset ja pyhyyden ihmiset ja kalvinistit, heillä kaikilla on pieniä oppeja joita he seuraavat, omien teorioittensa pohjalta. Todellisuudessa, ainoa asia on: “Usko Herraan Jeesukseen.” “Tutkikaa Kirjoituksia”, sanoi Jeesus, “Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta.”

¹⁹Kuinka yksinkertaista se silloin onkaan, kun ei ole väliä kuinka lukutaidoton, se tarkoittaa kouluttamaton, joku henkilö saattaa olla, he voivat olla aivan yhtä pyhiä ja jumalisia kuin joku arkkipiispa. Ei väliä sillä, kuinka alhainen te olette, olitte te sitten joku hallitsija tai katutyttö, Jumala rakastaa teitä aivan samalla tavalla, ja Hän kuoli aivan yhtä paljon jonkun prostituoidun puolesta, kuin jonkun hallitsijankin puolesta. Näettekö? Kyllä. Kun te alatte ajatella noita asioita, silloin se muuttaa kaiken. Eikö muutakin? Se muuttaa koko mielen asenteen. Se muuttaa koko teidän mielipiteenne Jumalaa kohtaan.

²⁰Joskus olemme nojanneet hieman liiaksikin valintaan. Ja siksi en halunnut tänä aamuna puhua Pietarin kirjeestä, koska muutamana viime kertana olen niin kovasti puhunut valinnasta, ja niinpä ajattelin, että jättäisin sen joksikin aikaa, niin että te ette ajattelisi… Minä en halua pitäytyä vain johonkin yksipuolisesti. Mutta ajattelin tässä sitä, kun joku sanoo: “Veli Branham, jos se on Jumalan valinta, ja Hän on kutsunut minut valinnan mukaan, niin silloinhan minä voin tehdä mitä haluan.” No niin, se osoittaa, ettei teitä oltu valittu. Kyllä. Tarkalleen.

²¹Koska te rakastaisitte Häntä niin paljon, ajatellessanne sitä, kuinka Hän rakasti teitä niin paljon, silloin, kun te ette olleet rakastettava, ja että ennen kuin teillä oli mitään tekemistä sen kanssa, Hän jo valitsi teidät. Kuinka te voisitte evätä mitään sen kaltaista? Sehän näyttää minusta asettavan valinnan niin paljon korkeammalle kuin lain, tai jonkin lakiperäisen ajatuksen. Sehän ohittaa kaiken; ajatella sitä, että kun minä en ollut rakastettava, rakasti Hän minua. Ajatella sitä, että kun minulla ei ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä asialle, nosti Hän armostansa minut ylös ja pelasti minut. Varmasti olisin tarpeeksi kiitollinen palvellakseni Häntä ja rakastaakseni Häntä. Näettekö? Niinpä sillä tavalla me tunnemme Häntä kohtaan, kun laskemme siunauksiamme.

²²Ja ajatelkaa, mitä, jos Jumala olisi sanonut: “Nyt vain ne, joilla on keskikoulun päästötodistus, tai vähintään kaksi arvosanaa yliopistosta, voivat olla Minun opetuslapsiani.” Mitä silloin me köyhät, lukutaidottomat ihmiset tekisimme? Tai, kun sanon “me” tarkoitan itseäni, tarkoitan sanoa “minä” ja minun perheeni, näettehän. Mitä me tekisimme? Mitä kukaan meistä tekisi? Mitä joku köyhä pieni perheenäiti tekisi? Mitä, jos Hän olisi sanonut: “Vain papisto tulee pelastumaan, vain ne, joilla on palvelustehtävät, siinä kaikki, loput heistä vain… Hän vain antaa esimerkin ja saa nuo ihmiset elämään puolinaisesti oikein.” Mitä te pienet, köyhät perheenäidit tekisitte, ja te kaikki? Te olisitte kadotettuja. Mitä jos Hän olisi sanonut: “Vain valkoinen rotu tulee pelastumaan, teillä mustilla, ruskeilla ja keltaisilla ei ole mitään tekemistä siinä, te olette kaikki kadotettuja”? Eikö se olisi hirvittävää?

²³Olen niin iloinen siitä, että Hän sanoi: “Kuka tahansa tahtoo, hän tulkoon.” Kyllä, ei väliä sillä, onko nuori, vanha, pieni, musta, valkoinen, ruskea, mitä tahansa, vain tulkoon ja juokoon Herran lähteistä vapaasti. Mitään ei tarvitse maksaa siitä, ei mitään. Ja muistakaa, sen jälkeen, kun kutsu on annettu, ette te kuitenkaan voi tulla, ennen kuin Hän kutsuu ja on valinnut teidät. Oikein. “Ei kukaan voi tulla.” Täällä Hän sanoo: “Lähde on vapaa jokaiselle, eikä kukaan voi tulla, ellei Minun Isäni kutsu häntä ensin.” Ja sitten kun [Veli Branham kolkuttaa pöytään.] kolkutus tulee, ja sanotaan: “Minä kutsun teitä tulemaan, aterioimaan kanssani. Lapset, tulkaa!”

²⁴Kuinka te silloin voisitte hylätä sen? Minusta se näyttäisi henkiseltä vajavaisuudelta evätä senkaltainen kutsu, sen jälkeen, kun taivaallinen Isä on ystävällisesti… Eikä se ole vain yhdessäoloon täällä, vaan olemaan pelastettu ikuisesti, elämään Hänen kanssaan Hänen armonsa ja kirkkautensa runsaudessa. Ja vaihtamaan tämän vanhan lihallisen mielen puhtaaseen, pyhään, pyhitettyyn! Ja vaihtamaan tämän vanhan hauraan ruumiin, joka on kuihtumassa pois, kuolemattomaan, joka ei koskaan kuihdu! Ja saamaan kruunun, joka ei koskaan häivy pois! Ja vaihtamaan kuoleman Elämään! Ja vaihtamaan helvetin Taivaaseen! Vaihtamaan synkkyyden onneen, oi, ja Hän kutsuu sinua: “Tule.” Kuinka te voisitte evätä sen? Näettekö, kuinka te voisitte hylätä sen? On hirvittävää jo ajatellakin sen hylkäämistä. Eikö olekin?

²⁵Ja, oi, minä rakastan nähdä Jumalan parantavan lapsiaan, tietenkin. Älkää käsittäkö minua väärin. Mutta yksi syy siihen, jos olette panneet sen merkille viime aikoina, niin olen yrittänyt kaikkialla minne menen, kutsun saatuani, saada saarnatuksi hieman enemmän. Olen laiminlyönyt saarnaamiseni, ja on pantu liian paljon painoa voitelulle ja yliluonnolliselle, näkyjen näkemiselle. Ja ne ovat ihmeellisiä asioita, ja minä kiitän Jumalaa niistä, mutta kuitenkin Sanan saarnaaminen ohittaa miljoonilla maileilla nähdä rampojen kävelevän ja sokeain näkevän.

²⁶Tuona iltana, kun tuo rouva, jolla oli nivelreumatismi, istui kuolemassa pyörätuolissaan, ja Herra Jeesus laupeudestaan näytti näyn hänestä, kutsuen hänet pois tuosta tuolista. Hänen lääkärinsä tuli luokseni ja sanoi: “Pastori Branham, haluan kysyä sinulta, mitä sinä teit?”

²⁷Minä sanoin: “En mitään. Se oli hänen uskonsa Herraan Jeesukseen, joka teki sen.”

²⁸Kuinka me kaikki rakastammekaan sitä! Ja kuinka me rakastammekaan sitä, kun me näemme kuuron ja mykän, joka on syntynyt kuuromykkänä maailmaan, nousevan ylös istuimeltaan ja hän puhuu ja kuulee. Se on ihmeellistä! Mutta, oi, ei ole mitään sen vertaista kuin nähdä kadoksissa olevan sielun tulevan ja itkevän tiensä alttarille sanoen: “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” Mykkä tulee kuolemaan jälleen, halvaantunut tulee kuolemaan, kaikki sairaat tulevat uudestaan sairaiksi ja kuolevat. Mutta se sielu, joka on pelastunut, on pelastunut Iankaikkisesti, ainiaan, milloinkaan kuolematta. “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka Minut lähetti, hänellä on iankaikkinen, Iankaikkinen Elämä; eikä hän ole koskaan tuleva tuomiolle.” Vaan he ovat jo siirtyneet kuolemasta Elämään, koska he uskoivat Herraan Jeesukseen Kristukseen. Aamen. Eikö se olekin ihanaa?

²⁹Oi, sen tulisi sytyttää vastarakkaus, joka leviäisi kaikkialle yli maailman. Sitä Jeesus tarkoitti Evakeliumin tekevän, että Se leviäisi kaikkialle ympäri maailman. Sen pitäisi muuttaa inhimillinen sydän niin, etteivät he voi nukkua päivin eivätkä öin, ennen kuin ihmiset pelastuvat.

³⁰Katsokaa Paavalia, “Herran Jeesuksen vanki”, hän sanoi, juutalainen, joka lähetettiin pakanoille. Hänen kansansa erotti hänet nopeasti yhteydestään, heti, kun hän kääntyi pakanain puoleen. Näettekö? Mutta hänestä tuli Herran Jeesuksen vanki.

³¹Niin kuin Afrikassa. Valkoiset ovat niin alentaneet värilliset siellä, että jos heidät saadaan kiinni seurustelusta keskenään, sanotaan: “Oi, kuinka hirvittävää!” Näettekö, he kutsuvat heitä kaiken kaltaisilla nimillä, eivätkä edes usko, että heillä on sielua, niin tekevät monet valkoiset siellä. Ja ajatella sitten, että valkoinen mies, kuten Paavali, kutsuttiin pelastamaan heitä. Kiitos Jumalalle, ettei niin ole Amerikassa ja monissa toisissa maissa, mutta minä olen ollut siellä. Ehkä se on keltaisille: “Menkää kaikkeen maailmaan!” Ja Paavali sanoi: “Minä olen Herran Jeesuksen vanki”, hän sanoi, “mutta minä pidän korkeassa arvossa virkaani Herrassa.”

Kuinka Jumalan rakkaus pakottikaan hänet menemään saastaisten pakanain keskuuteen, joita pidettiin “koirina”. Mutta Paavali sanoi: “Minä pidän virkaani Herrassa suuressa arvossa”, toisin sanoen, “koska Hän on antanut minulle tilaisuuden mennä palvelemaan ‘koiria’.”

³²Jeesus itse piti tuota meidän kaltaistamme syyrofoinikialaista pakananaista koirana, ja sanoi: “Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja antaa sitä koirille.”

³³Nainen sanoi: “Se on totta, Herra, mutta koirat ovat halukkaita syömään niitä tähteitä, jotka tippuvat isännän pöydältä.”

³⁴Se kosketti Häntä. Se herätti Pyhän Hengen, tietäen, että pian juutalaisten silmät sokaistaisiin, ja silloin Hän olisi kääntyvä pakanain tykö.

³⁵Haluan antaa teille erään pienen salaisuuden. Herra, jolle annan kiitoksen, on siunannut minua suuresti sairaiden puolesta rukoilemisessa. Ja olen tarkannut sitä näiden vuosien ajan ja todennut, että se on absoluuttinen totuus. Minä en voi koskaan, en voi koskaan saada rukouksiani lävitse ennen kuin itse asiassa pääsen todelliseen yhteyteen sen henkilön kanssa, jonka puolesta rukoilen. Teidän on mentävä ja tunnettava tuon henkilön tila.

³⁶Äskettäin täällä Meksikossa. Köyhä, vanha meksikolaismies, tumma, harmaat hiukset, harmaat viikset, joka luultavasti koskaan elämässään ei ollut saanut kunnollista ateriaa, ja siellä hän tuli korokkeelle: katolinen uskoltaan; pieni hartiahuivi yllään, ilman kenkiä, ryppyisin jaloin. Hän kyseli minua. Ja kun hän polvistui minun eteeni, tartuin häntä käsistä ja nostin hänet ylös. Hän tavoitteli käsillään löytääkseen rukoushelmensä, vanhat ja kuluneen näköiset helmet, hän oli hieronut niitä niin paljon lausuessaan rukouksiaan. Ja minä sanoin: “Se ei ole tarpeen, isä. Ei sinun tarvitse tehdä sitä, pane ne vain pois hetkeksi.” Tulkki sanoi sen hänelle. Sitten hän haparoi löytääkseen minut. Minä sanoin: “Tule vain tänne, isä. Haluan sinun uskovan Herraan Jeesukseen.” Ja hän kohotti vanhat kätensä ja sai otteen olkapäistäni ja nojasi päätään olkaani vasten. Katsoin noita vanhoja ryppyisiä jalkoja, pölyisiä ja likaisia. Sipaisin pois toisen kenkäni, nähdäkseni sopisiko se hänelle. Minä mieluummin olisin paljain jaloin kuin näkisin hänen kävelevän pois sillä tavalla… Ja sydämeni tunsi sääliä häntä kohtaan, hän oli sokea.

³⁷No niin, sillä tavalla te todella pääsette siihen sisälle. Kaikki kulttuurimme pettää, kaikki aikamme pettävät. Kaikki lahjamme pettävät, mutta rakkaus ei koskaan petä. Sitä tarvitaan otteen pitämiseen.

³⁸Ja minä ajattelin: “Vanha miesparka, suunnilleen minun isäni ikäinen, jos hän olisi elossa.” Ja minä ajattelin: “Ehkä hänellä on myös lapsi jossakin.” Ja hän mutisi jotakin, eikä tulkki tulkannut sitä minulle. Minä katsoin tuota vanhaa miestä, en yksinkertaisesti voinut… Ei silmistäni, vaan sydämestäni, oli aivan kuin kyyneleet olisivat tippuneet. “Vanhus raukka”, minä ajattelin, “hänellä ei luultavasti koskaan elämässään ole ollut hyvää ateriaa; hän on resuinen.” Mutta menin sisälle hänen kanssaan, menin sisälle hänen ahdinkoonsa. Minä ajattelin: “Sen lisäksi, että hän on köyhä ja tuossa tilassa ja ahdingossa, hän on vielä pimeässä maailmassa, hän ei voi nähdä, hän on sokea.” Sitten tunsin Hänet. Minä sanoin: “Taivaallinen Isä, ole laupias tälle köyhälle sokealle miehelle.” Minä en rukoillut päässäni, Se oli jokin sydämessäni rukoillen sen puolesta. Näettekö, rakkaus!

³⁹Ja kuulin hänen huutavan. [Veli Branham matkii miehen äidinkieltä.] Ja siellä nuo kymmenet tuhannet meksikolaiset huusivat. Ihmettelin mitä se oli. Hän huusi: “Minä voin nähdä! Minä voin nähdä!” Sitten hän kääntyi ympäri ja polvistui ja alkoi pyyhkiä minun kenkiäni yrittäen taputtaa minua jalalle ja minä nostin hänet ylös. Ja hän juoksi edes takaisin yhä huutaen, tuo vanha mies [Veli Branham matkii miehen äidinkieltä.]: “Minä voin nähdä! Minä voin nähdä!”

⁴⁰Mitä se oli? Mennä yhteyteen hänen kanssaan. Rakkaus, se aikaansaa sen. Ei pakko, vain puhdas väärentämätön rakkaus. Se voittaa kaikki kätten päälle panemisen lahjat. Se voittaa kaikki kielilläpuhumiset ja niiden tulkinnat. Se voittaa kaikki… Sanoisinko sointuisat lauluäänet. Se voittaa kaiken, jos te vain menette sisälle Jumalan rakkauteen sen henkilön kanssa, jota yritätte voittaa Herralle Jeesukselle.

⁴¹“Oi”, te sanotte, “minä en rukoile sairaiden puolesta, veli Branham. Minulla on eräs henkilö…”

⁴²Hyvä on, jos hän on pelastumaton! Älkää vain yrittäkö keksiä sitä. Pyhä Henki tietää paremmin. Älkää olko teeskentelijöitä. Te todella tarkoitatte sitä. Ja alkakaa ajatella tuota kadotettua ystävä raukkaanne, kunnes yksinkertaisesti ette kestä sitä päivin ettekä öin, te vain menette heidän luokseen rakkaudessa. Tarkatkaa, mitä Pyhä Henki tulee tekemään. Hän on vetävä hänet luoksenne joka kerta. “Jumalan rakkaus pakottaa meitä.”

⁴³Hei, minähän en ole päässyt edes tekstiini ja on jo aika lopettaa; lapset tulevat ulos luokistaan. Lukekaamme ainakin yksi jae joka tapauksessa.

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle…

⁴⁴Minä rakastan sitä. Ettekö tekin? Tuo Ilmestys! Jeesuksen Kristuksen Ilmestys, sellainen tämä Raamattu on. Raamatun tarkoitus on paljastaa Jeesus Kristus, 1. Mooseksen kirja paljastaa Kristuksen. 2. Mooseksen kirja paljastaa Kristuksen. Oi, mennessäni sinne alkuun, alan heti tulla uskonnolliseksi, tai minusta alkaa tuntua siltä. 1. Mooseksen kirja, 2. Mooseksen kirja, 3. Mooseksen kirja, 4. Mooseksen kirja, 5. Mooseksen kirja, Joosua ja kaikki ne, kaikki, jopa Naomi, Ruut, Job, kaikki he ovat Jeesuksen Kristuksen ilmestys [paljastaminen], että Hänessä voisi asua koko täyteys, joka peittää kaiken avaruuden, kaiken ajan ja kaikki, mitä Iankaikkisuus pitää sisällään, on Jeesus Kristus. Ja kaikki nämä pienet asiat täällä ovat vain siemeniä tuolle suurelle kohtaamispäivälle, kun ihmiskunta tullaan esittelemään, ylösnousemuksessa, Herralle Jeesukselle. Ilmestyskirja, Jumala paljastaa!

⁴⁵Puu paljastaa Jeesuksen Kristuksen. Kukkanen paljastaa Jeesuksen Kristuksen. Pyhitetty elämä paljastaa Jeesuksen Kristuksen. Varmasti. Te sanotte: “Kuinka kukka voi paljastaa Jeesuksen Kristuksen?” Se kuolee syksyllä ja nousee keväällä. Aamen. Se palvelee paikkansa maan päällä, kaunistuksena. Se avaa pienen sydämensä sillä tavalla ja ohikulkija sanoo: “Oi, eikö se olekin ihana! Mikä tuoksu!” Ja mehiläinen tulee ohitse ja sanoo: “Minä otan siitä osani.” Turisti kulkee ohitse ja ottaa osansa. Hän raataa päivin ja öin pysyäkseen säteilevänä, antaakseen itsensä jollekulle muulle. Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Ajatelkaa kedon liljoja, kuinka ne eivät työtä tee eivätkä kehrää. Ja kuitenkin Minä sanon teille, ettei Salomokaan kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin ne.”

⁴⁶Sitten, lilja paljasti Kristuksen. Häntä kutsuttiin “Laakson Liljaksi”, “Saaronin Ruusuksi”. Näettekö sitä?

⁴⁷Kuinka Herra Lilja, Pastori Lilja, hän on hieno koulu, ihmeellinen Raamatun opettaja, sellainen on Herra Lilja; Hän menee alas pimeään paikkaan ja tunkeutuu ylös maan pimeyden lävitse. Tehdäkseen mitä? Kirkastaakseenko itseään? Kirkastaakseen kaikkea, mikä tulee kosketukseen hänen kanssaan. Hänen on tehtävä työtä päivin ja öin, pitääkseen kauneutensa raikkauden säteilevänä ja tuoksuvana. Hänet vedetään päivin ja öin maasta, antamaan muille.

⁴⁸Sen todellinen kristitty tekee. Te rukoilette ja nöyryytätte itsenne ja pysytte Jumalan edessä päivin ja öin, voidaksenne antaa itsenne jollekin toiselle. Ei ole kysymys siitä, mitä te pidätte itsellänne, vaan mitä te annatte. Teidän täytyy antaa itsenne toisille. Sillä tavalla Jeesus toimi, Hän antoi itsensä toisille.

⁴⁹Ja tämä Ilmestys Hänestä täällä, viimeinen kirjoitettu Ilmestys [paljastus]!

Jeesuksen Kristuksen Ilmestys [paljastaminen], jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa asiat, joiden täytyy pian tapahtua;…

⁵⁰Tämä on viimeinen Kirja, ja Hän lähetti enkelinsä ilmoittamaan Sen.

… ja hän lähetti ja ilmoitti sen enkelinsä kautta palvelijalleen Johannekselle:

⁵¹Oi, kuinka me voisimmekaan käsitellä sitä kokonaisen viikon. Huomatkaa, Se on Ilmestys [paljastus], tämä Kirja on, Jumalan “palvelijoille”, viimeistä aikaa varten, “kun aika on käsillä,” kun tämä Kirja tullaan paljastamaan. Nyt täällä toisessa paikassa Kirjassa, me näemme, että Kirja suljettiin ja sinetöitiin lopun aikaan asti. Kautta aikakausien he ovat yrittäneet sitä. Muistakaa, se Raamattu, joka otettiin Valtaistuimella istuvan Jumalan kädestä, Se oli suljettu, ja sinetöity seitsemällä sinetillä takaa, eikä kukaan mies Taivaassa, tai maassa, eikä missään, ollut arvollinen ottamaan tuota Kirjaa ja irrottamaan sinettejä, tai edes katsomaan siihen. Mutta Karitsa tuli ja avasi Sen.

⁵²Muistatteko Danielia? Daniel, lopunajalla, hän näki näyn välähtävän palvelustehtävänsä lopulla; hän oli näkyjen näkijä.

⁵³Ja kuulkaahan tätä täällä, “lähetti enkelinsä”, noin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen, Hän tässä “lähettää enkelinsä ilmoittamaan ne asiat, joiden pian täytyy tapahtua.”

⁵⁴No niin, milloin tämä Ilmestyskirja kirjoitettiin? Ensinnäkin, se oli kirjoitettu ennen maailman perustamista. Ja Johannes, hän teki sen vain Pyhän Hengen täyttämällä sydämellä! Näettekö te sitä?

⁵⁵Enkeliolennot seurustelevat keskenään. Oi, toivoisin teidän tajuavan sen, mikä juuri annettiin vapaasti. Kuulkaahan! Ja jos teillä on Pyhä Henki itsessänne, silloin te olette ehdokas seurustelemaan näkymättömän maailman ja Yliluonnollisen kanssa. Ei ihme, etteivät ihmiset voi uskoa noihin asioihin, he eivät ole tulleet koskaan kosketukseen sen kanssa. Heiliä ei ole sisimmässään mitään, millä uskoa. Mutta, kun Pyhä Henki tulee sisälle sydämeen, silloin hänestä nopeasti tulee kaksinainen olento; yksi on maasta, kuolemaan; ja yksi on Taivaasta, elämään. Aamen. Ruumiissansa, hänet on yhä alistettu kuolemalle; mutta sielussansa hän on siirtynyt kuolemasta Elämään. Ruumiissansa hänellä on maallinen kosketuksensa viiden aistinsa välityksellä; hengessänsä, hänellä on kosketus Jumalan kanssa Pyhän Hengen kautta. Ja Jumalan Enkelit vierailevat heidän luonaan, puhuvat heidän kanssaan, ja he ovat Jumalan luota lähetettyjä Sanansaattajia paljastamaan ja tuomaan sanomia Jumalalta yksilöille. Hänen on saatava ensimmäiset asiat ensimmäiseksi. Hän ei voi panna kattoa päälle, ennen kuin perustus on laskettu. Näettekö? Niinpä meidän on muistettava se, meidän on pantava ensimmäiset asiat ensimmäisiksi! “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan; ja kaikki nämä muut asiat tullaan lisäämään teille.”

…enkelit ovat lähetetyt ilmoittamaan nämä asiat…

⁵⁶Kun Danielin, tuon suuren profeetan palvelustehtävä oli päättymässä, oli siellä enkeli, joka seurasi häntä. Ja tuo Enkeli sanoi Danielille: “Sinä olet rakastettu Jumalan edessä.” Eikä Daniel ehkä olisi voinut puhua kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, mutta Jumala lähetti Enkelin olemaan välimiehenä hänen ja Jumalan välillä, niin että Hän voisi olla välittäjänä heidän välillänsä, ja tuoda… Enkeli, itse tuo sana enkeli, merkitsee “sanansaattaja”.

⁵⁷Jos joku poika olisi täällä ovella, kolkuttaisi ovelle ja sanoisi järjestysmiehille: “Minulla on täällä sähkösanoma rouva sille-ja-sille tai herra sille-ja-sille.” Hän olisi sanansaattaja, maallinen enkeli.

⁵⁸Teidän pastorinne, kun hän seisoo täällä korokkeella, palvelleen Jumalan Sanaa, hän on Jumalan enkeli seurakunnalle; sanansaattaja seurakunnalle. Sen vuoksi pastorin ei koskaan pitäisi jättää tätä Sanaa, vaan seistä oikein Sanan kanssa, koska hän ruokkii lampaita, sillä tuo sana pastori merkitsee “paimen”. Tarkistakaa se ja nähkää onko se oikein. Pastori on paimen, ja Pyhä Henki on pannut hänet johtamaan Seurakuntaansa ja laumaa, ruokkimaan heitä. Millä? Jumalan Sanalla. Aamen. Oi! Mikä…

⁵⁹Tarkatkaa kaikkia noita nimiä, jokainen nimi Raamatussa merkitsee jotakin. Kun te näette jonkun nimen Raamatussa, merkitsee se jotakin. Tiesittekö te, että kun nuo israelilaiset vaimot synnyttivät noille kahdelletoista patriarkalle ja, kun he lapsen syntyessä vaikeroivat, antoivat he noille pojille niiden synnyttyä nimet sen mukaan, mitä he vaikeroidessaan puhuivat; osoitukseksi lapsen luonteesta ja paikasta, jonka he tulisivat tekemään lopulliseksi lepopaikakseen. Jokainen vaikerointi, aamen, Pyhän Hengen voiman alla!

⁶⁰Siksi meidän pitäisi vaikeroida Hengessä. Eikä se nyt merkitse vain jotakin tehtyä, vaan minä tarkoitan todellista synnytyskipua Seurakunnan puolesta. Silloin Pyhä Henki… Silloin te voitte saada vähän todellistakin kielilläpuhumista ja tulkintaa. Pyhän Hengen sanoessa ja kertoessa meille vaikerointien ja rukousten kautta; ja silloin se on myös todella totuus. Se tulee olemaan jotakin, jonka te näette tapahtuvan juuri nyt.

⁶¹Sitten Daniel, (lopetan nyt), lopulta näki Enkelin tulevan alas ja laskevan yhden jalan maan päälle ja yhden jalan meren päälle, ja vannovan Hänen kauttaan, joka elää aina ja iäti, että “aikaa ei enää ole oleva”, tuon ajan lopulla, jonka hän kertoi hänelle. Toisin sanoen, tämä aikakausi, jossa me nyt elämme, tuosta ajasta ja Ruhtinaan tulemuksesta tähän päivään asti. Ja hän sanoi: “Tuohon aikaan, Jumalan salaisuuden pitää olla päätetty.”

⁶²Ja maailma vaikeroi, odottaa tänä päivänä, ihmiset eivät tiedä Jumalan salaisuutta. Miksi? Heille ei ole opetettu Jumalan salaisuutta. Ainoa asia, mitä heille on opetettu, on: “Liity seurakuntaan, pane nimesi kirjaan, ole hyvä ihminen, kohtele naapuriasi oikein.” Se on kaikki oikein, mutta teidän täytyy tuntea Jumalan salaisuus! Kukaan ihminen ei voi paljastaa sitä teille, paitsi Hän, jolla oli Kirja. Ja Raamattu sanoo: “Kukaan ei voi kutsua Jeesusta ‘Kristukseksi’, ainoastaan Pyhässä Hengessä. Tämä valtava Pyhän Hengen Seurakunta on tuleva ulos yhtenä näistä päivistä ja on loistava tavalla, jota ette koskaan aikaisemmin ole nähneet!

⁶³Ja tässä suuressa evankelisessa lehdessä, johon arkkipiispat ja kaikki kirjoittavat, suuri Riley Mackay, yksi suurimmista, mitä koko maailmassa tunnetaan. Tässä lehdessä oli eräs suuri artikkeli tässä kuussa, jossa sanottiin: “Jos katolinen tai protestanttinen kirkko koskaan löytää Jumalan, se tulee palvelemaan ollakseen helluntaikirkko ja oppii sen.” Aamen. Jumalaa ei tunneta teologialla! Hänet tunnetaan uudella syntymisellä, olemalla uudestisyntynyt. Helluntaikirkko on vastaanottanut sen ja uskonut, eikä välitä kuka siitä ajattelee ja mitä. Nyt Perkele on pannut sinne joitakin väärennöksiä, heittääkseen vähän viemäritavaraa sivuille. Ja evankelinen kirkko osoittaa tuota viemäritavaraa, ylitse todellisen, aidon helluntaiseurakunnan, jolla on kaikki merkit ja ihmeet. He ovat siellä, mutta Perkeleellä on väärennöksensä, niin kuin Raamattu sanoi hänellä olevan.

⁶⁴Niinpä muistakaa, tuo Enkeli käski Danielia. Daniel kuuli seitsemän ukkosenjylinää, ne lausuivat äänensä. Daniel nappasi kynänsä ja alkoi kirjoittaa ja tuo Enkeli sanoi: “Älä kirjoita sitä!” Aamen.

⁶⁵Oletteko valmiit? Menkäämme siihen noin seuraavaksi viideksi minuutiksi. Tahdotteko tehdä sen? Kuunnelkaa.

⁶⁶“Älä kirjoita sitä!” Johannes näki saman asian, ja se oli jo kirjoitettuna Raamatun ulkopuolella; ja Kirjan takana oli seitsemän sinettiä, eikä kukaan mies voinut avata noita sinettejä, ne olivat nuo äänet. Tässä on Raamattu kirjoitettuna, joka itsessään on salaisuus. Mutta Raamatun takapuolella, ilmestykset näytettiin Danielille, sanoen, että siellä olisi seitsemän ääntä, jotka tulisivat puhumaan; eikä kukaan voinut avata, kukaan ei tiennyt mitä se oli. Mutta Raamattu sanoi Danielille ja myös Johannekselle: “Että viimeisissä päivissä, tuo todella todellinen Seurakunta tulisi tietämään nämä seitsemän ääntä.” Ymmärrättekö sitä? Voitteko te nähdä, kuinka väärä ja väärennös yrittää parastaan pitääkseen suuret miehet poissa sen kaltaisista paikoista?

⁶⁷Juuri toissapäivänä, iltapäivällä, yksi suurimmista evankelisista miehistä koko maailmassa, istui huoneessani itkien ja vastaanotti Pyhän Hengen kasteen; hän oli tekemässä valmisteluja, että Billy Graham tulisi kotiini niin pian kuin hän tulisi Louisvilleen, minulla on hänen nimensä ja kaikki täällä, tullakseen etsimään ja keskustelemaan Pyhän Hengen kasteesta ja Sen voimasta. Nyt Billy sanoi kuinka eräässä paikassa, eräs nainen, jolla oli suuri struuma, seisoi itkien. Ja hän sanoi jonkin koskettaneen häntä, ja hän syöksyi eteenpäin rukoillakseen hänen puolestaan. Ja hän sanoi: “Mitä minulle on tapahtunut?” Oi!

⁶⁸Jumala, näissä viimeisissä päivissä, tulee vetämään todelliset sydämet kaikkialta. Ei väliä sillä, kuinka paljon väärennöksiä ja akanoita Perkeleellä on, Jumala tulee nostamaan Seurakuntansa suoraan ulos siitä. Se tulee olemaan sinetöiminen, aivan yhtä varmasti kuin minä seison täällä korokkeella. Ja tuo hetki on käsillä. Kylmä ja muodollinen on vetäytymässä pois. Evankelinen ja sosiaalinen Evankeliumi, ja kaikki nämä toiset asiat, ne ovat mennyttä. Tuo fanaattinen puoli menee senkaltaiseen radikaaliseen fanaattisuuteen, että jokainen sokeakin voi nähdä sen. Mutta Jumala vetää Seurakuntansa ulos!

⁶⁹Aivan kuin suuri lumme. Tuo pienen pieni siemen on syntynyt siellä mutaisessa, likaisessa, sammakkojen asuttamassa lammen pohjassa. Ja se löytää tiensä ylös tuon liejun lävitse, kaiken tuon mudan ja lietteen lävitse. Ja tulee hienoimmaksi asiaksi, mitä koskaan olette kasvoihin katsoneet, sädehtien kuin auringonpaiste.

⁷⁰Niin on myös Eläviin Jumalan Seurakunta, joka on syntynyt alhaalla fanaattisuuden ja sekasorron keskellä. Mutta se löytää tiensä tuon lietteen lävitse, kunnes se on sen yläpuolella, vain odottaen siipiään, lentoa varten. “Monet juoksevat edestakaisin; ja ne ihmiset, jotka tuntevat Jumalansa tekevät urotekoja tuona päivänä!” Jumalan ilmestykset Seurakunnallensa! Pysy hiljaa, pieni lauma, pysykää siinä asemassa, missä te olette. Niin kuin sisar Gertiellä ja sisar Angiella oli tapana laulaa täällä: “Jatkakaa kiinni pitämistä!” Älkää murehtiko. Jumala odottaa, ja yrittää, ponnistellen saadakseen Jumalan salaisuuden paljastetuksi Seurakunnallensa. Se pidättää Kristuksen Tulemista nyt, ja tuon suuren Tuhatvuotisvaltakunnan, se on tämä suuri yliluonnollinen voima, joka lepää käyttämättömänä Seurakunnassa.

⁷¹Moni mies seisoo saarnastuolissa tänä aamuna, saarnaten yhteiskunnallista Evankeliumia, mutta syvällä sydämessään hän todella uskoo. Ja veli, hänellä on voima saarnata Se. Se, mitä hän haluaa nähdä, on panna tämä voima kauneuteensa. Olen niin kiitollinen nähdessäni sen tulevan tapahtumaan! Olen niin iloinen nähdessäni sen julkitulevan, Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen [paljastamisen]!

⁷²“Jeesus”, sanoo Raamattu, “on sama eilen, tänään ja iäti.” Jumala, äärettömässä laupeudessansa, Sanansa mukaan, ei jonkin salaperäisen jonkin, joka on fanaattisuutta, vaan Sanan saarnaamisen kautta, julkituo itsensä, ylösnousseena, elävänä Herrana Jeesuksena; tehden aivan samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä. Hän tekee sen jälleen voimassansa ja julkitulemisessansa. “Jos Minut nostetaan ylös maasta, tulen Minä vetämään kaikki ihmiset tyköni”, kaikki hyvät ihmiset, joilla on nälkäinen sydän.

⁷³Tässä suuressa neuvoston kokouksessa, vuonna 1958… Minua pyydettiin eilen edustamaan Jumalan yliluonnollista toimintaa noin kuudensadan edustajan edessä, jotka tulevat kaikkialta maailmasta, jos Jumala viipyy vuoteen 1958 asti, niin se tulee olemaan Bostonissa, Massachusettsissa. Yksi saarnaajista, suuri mies, jolla on yleinen Evankeliumi, David duPlessis, hän sanoi: “Veli Branham, kun kaikki nämä edustustot ovat kokoontuneet yhteen, ja kristilliset kansakunnat kaikkialta maailmasta ovat koolla tässä suuressa maailman neuvostossa”, hän sanoi, “vain puhuminen Sanasta, ja voima paljastaa, Pyhän Hengen tullessa olemaan läsnä”, hän sanoi, “evankelistiset kaikkialta tulevat heilahtamaan sisälle.” Ja kun he saavat uskon uskoa todellinen Evankeliumi, on se päättävä pakanain ajan ja tuova Herran Jeesuksen Toisen Tulemuksen. Jumala ei voi olla oikeudenmukainen ja antaa rehellisten sydänten pysyä siellä, ja sitten paistua helvetissä sen vuoksi. Hänen täytyy olla oikeudenmukainen, ja Hänen on saatava se heille, jollakin tavalla. Me olemme viimeisessä päivässä!

Jeesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa asiat, joiden täytyy pian tapahtua; ja hän lähetti ja ilmoitti sen enkelinsä kautta…

⁷⁴Enkeli! Kuinka Hän tulee ilmoittamaan sen? Jumala antoi Jeesuksen Kristuksen Ilmestyksen palvelijalle, profeetalle, Patmoksen saarella. Ilmoitti sen enkelin kautta! Aamen. Toivon teidän näkevän sen. Eikö Hän olekin ihmeellinen?

⁷⁵Tarkatkaa, mitä Johannes tekee. Lukekaamme toinen jae ja sitten lopetamme.

Joka todistaa Jumalan Sanasta…

⁷⁶Hän ei ollut lähtenyt jonkun oikun perään, hän ei istunut siellä minkään yhteiskunnallisen Evankeliumin kanssa. Hän pysyi Sanan kanssa. Hän todisti! Kuinka hän voi todistaa, ellei sitä Sanaa, jota hän saarnaa, ole julkituotu, jos Sana on siemen? Ja siemen tulee tuottamaan! Kuinka minä voisin sanoa, että siellä on maissipelto, ellei siemen tuota tarkalleen maissia? Onko se oikein? Jumala todisti Johanneksen kautta, että hän saarnasi Jumalan Sanan.

…todistaa Jumalan Sanasta, ja Jeesuksen Kristuksen todistuksesta, ja kaikista asioista, jotka hän näki.

Siunattu on hän, joka lukee…

⁷⁷Kuinka monet haluavat siunauksen? Silloin lukekaa Sitä! Eikö se olekin ihmeellistä?

Siunattu on hän, joka lukee, ja he, jotka kuulevat tämän profetian sanat, ja pitävät ne asiat, jotka ovat kirjoitetut siinä, sillä aika on käsillä.

⁷⁸Oi, jospa me vain voisimme mennä siihen juuri nyt! Kuulkaa! Milloin aika on käsillä? Kun Jeesuksen Kristuksen Ilmestys on paljastettu Kristuksen Ruumiille, ja Kristus on paljastettu, ei kuolleena, vaan elossa, eläen Seurakunnassansa, tehden samoja tekoja, joita Hän teki, tuo sama palvelustehtävä, sama Evankeliumi, tuo sama merkki, ylösnoussut Kristus, kun Hänen enkelinsä on paljastanut Hänet Seurakunnalle, silloin aika on käsillä. Eikä minään aikana, tuosta päivästä alkaen tähän päivään asti, ole Jeesuksen Kristuksen salaisuutta koskaan paljastettu, ennen kuin näinä muutamana viimeisenä vuotena. Silloin, aika on käsillä!

⁷⁹Tarkatkaa maailmaa luonnollisessa. Atomi, vety, koboltti ja muita pommeja ja asioita, joita heillä on; koko maailma vapisee, kaikki heiluu ja vapisee. Koko luonto vaikeroi. Te tiedätte sen. Minä tiedän sen. Puolustusministeriö tietää sen. Venäjä tietää sen. Englanti tietää sen. Maailma tietää sen. Aika on käsillä! Mikä saa luonnon vapisemaan sillä tavalla? Koska tuo aika on käsillä!

⁸⁰Seurakunta on vapautuksessaan, aivan niin kuin Israel esikuvana omassa vapautuksessaan, kun Israel otti asemansa puhtaalla, pyhällä, väärentämättömällä Jumalan Sanalla, että se tulisi seisomaan ja lähtemään marssilleen. Mooses johti Israelin lapsia; vähän happamatonta leipää, leipätaikinaa päittensä päällä; ja he marssivat Punaiselle Merelle. Jumalan polku johti heidät suoraan Punaiselle Merelle. No niin, hän sanoi: “Kuinka me nyt tulemme menemään ylitse?”

⁸¹Joku katsoi taakseen ja sanoi: “Katsokaa siellä lentää pölyä. Siellä on tuhansia kertaa tuhansia faaraon sotavaunuja takanamme!” Tuo sekalainen kansanjoukko, joka lähti heidän mukaansa ja seurasi heitä, alkoi vavista ja lopulta tuhoutui Kooran vastaan väittämisessä. Epäilemättä itse kukkulat luonnossa vapisivat, ne tulisivat näkemään verisimmän joukkomurhan, mitä koskaan on nähty. Tuo köyhä, pieni, avuton ihmisjoukko oli seisomassa siellä meren rannalla. Pienet lapset hakivat turvaa äideistään, pitäen kiinni heidän hameittensa helmoista. Vanha isä raukka nojasi poikaansa vasten, itkien, sanoen: “Poikani, minä olen päiväni elänyt, mutta vihaan nähdä sinun kuolevan. Katso, ne tulevat siellä!” Koko luonto pelkää kuolemaa, jopa kukat ja puut ja kaikki muu, ne pelkäävät kuolemaa. Luonto vapisi ja vaikeroi heidän jalkojensa alla, kun he näkivät tuon verilöylyn olevan tulossa.

⁸²Mitä Jumala oli tekemässä? Oi, mikä ylipääsemätön este! He eivät käsittäneet, että siellä riippui yliluonnollinen Voima, tuo Jumalan Sädekehä, Tulipatsas riippui siellä, joka seisoisi heidän ja vihollisen välillä, kun tulisi aika seistä.

⁸³Luonto vapisi, meri alkoi hermostua, kuu katsoi alas ja vapisi, linnut lensivät pois näyttämöltä, eläimet pakenivat taustalle. “Oi, mikä loppumaton miljoonien ihmisten murhaaminen, jotka tulisivat kuolemaan muutamassa minuutissa.” Ja ne kaikki vaikeroivat.

⁸⁴Mutta mitä he olivat tekemässä? He olivat seuraamassa Jumalan polkua. Se näytti typerältä, se näytti hullulta, mutta he vaelsivat Valossa. Aamen. Vaeltaa Valossa! Muistatteko, kun meillä oli tapana laulaa tuota laulua?

Me tulemme vaeltamaan Valossa, tuossa kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

⁸⁵Hän on ylösnoussut kuolleista, Hän on täällä edessämme, Niin on näyttänyt merkkinsä ja ihmeensä, pettämättömästi; se ei ole vain jokin fanaattinen asia; vaan lopullinen merkki ja ihme, että Hän on kanssamme ja on johtamassa meitä eteenpäin. Ja me olemme tulossa tuolle paikalle.

⁸⁶Ja siellä riippuvat pommit, siellä riippuvat kobolttipommit. Ja oi! Julistus on nousemassa esiin nyt, pysäyttää kaikki ei-kirkkokunnalliset, ja yhdistyä yhdeksi, valtavati suureksi protestanttisevankeliseksi seurakunnaksi, joka olisi yhteistyössä ja liittyisi yhteen katolisuuden kanssa, taistelemaan kommunismia vastaan. Se on Perkeleen tekoa. Kyllä vaan! Jumala ei koskaan yhdistänyt pyhien ja Saatanan seurakuntaa yhteen. Jumala johtaa Seurakuntaansa, Hän ei odota poliittisten johtajien johtavan heitä eikä edes kirkkopolitiikan. Jokainen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, on vapaa. Aamen.

⁸⁷Täällä se on, aivan täällä lopulla nyt. Ihmiset alkavat katsoa ympärilleen, sanoen: “Mutta, mitä me voimme tehdä? Mitä me voimme tehdä?” Oi, kuinka typerää on sanoa: “Mitä me voimme tehdä?” Vain katsokaa Häneen, joka johtaa. Aamen.

⁸⁸Mitä me tulemme tekemään? Veli, sinä, joka olet yli kolmekymmentävuotias. Sisar, sinä, joka olet harmaapäinen, ja isä, joka istuu vieressäsi. Sinä, joka olet sairas ja vaivattu. Joka kerta, kun te katsotte toisianne, te tiedätte, että yksi asia on varma, te tulette kuolemaan. Joka kerta, kun kuulette ambulanssin menevän, se puhuu: “Kuolema on aivan edessäsi.” Joka kerta, kun kuljette hautausmaan ohi ja näette haudan, se sanoo: “Kuolema on edessäsi.” Joka kerta, kun näette rypyn tulevan kasvoihinne, tai harmaan hiuksen, tai kumaran hartian, se sanoo: “Kuolema on edessäsi.” Oi, mutta kuinka onnellisena kristitty voikaan seistä aivan kuoleman meren partaalla!

⁸⁹Mooses käänsi kasvonsa Jumalan puoleen ja alkoi rukoilla! Tuo Tulipatsas tuli alas ja seisoi heidän ja vaaran välillä. Se oli pimeys heille; jos te hylkäätte Valon, tulee se joka kerta muuttumaan pimeydeksi. Ja se oli pimeys heille; mutta marssikäsky näille mennä eteenpäin. Ja kun he tulivat merelle, se avautui. Suuri itätuuli tuli siltä suunnalta, jossa he olivat, pyyhkäisi faaraon joukkojen päiden yli ja veti syrjään meren. Ja meri pelästyi, koska Jumala oli määrännyt polun kulkemaan sen halki. Jumala osoitti rakkauttaan lapsilleen. Joskus Hän rakastaa saada teidät tiukkaan paikkaan, niin että Hän voi julkituoda itsensä.

Niin kuin eräs paimen kerran sanoi, että hän “katkaisi lampaan jalan”.

“Minkä tähden sinä sen teit?”

⁹⁰Hän sanoi: “Siksi, että voin ruokkia sitä, rakastaa sitä, ja todistaa sille, että rakastan sitä.” Siinä se on teille. Hän sanoi: “Sitten se tulee seuraamaan minua.”

…asiat, joiden täytyy pian tapahtua; ja hän lähetti ja ilmoitti sen kätensä kautta.

Johannes seitsemälle seurakunnalle, jotka ovat Aasiassa: Armo teille, ja rauha, häneltä, joka on, joka oli, ja, joka on tuleva;…

⁹¹Jeesus! Mitä? Kolme asiaa: “Joka oli, joka on, joka on tuleva; sama eilen tänään ja iäti.” Hieman myöhemmin Kirjoituksissa Hän sanoo… Ajatelkaa nyt sitä! Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja on elossa jälleen ikuisesti.

Ja Minulla on avaimet. Ei jollakin kirkolla, Pietarilla tai hänen tuomiokirkollaan, tai Roomalla, tai episkopaaleilla, tai mitä tahansa se onkin, ole avainta; se on vain avain yhdessäoloon. Mutta Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet. Aamen.

⁹²Oi, ettekö te rakastakin Häntä tänään? Hänellä on avain teidän iloonne. Hänellä on avain teidän onneenne. Hänellä on avain teidän vapautukseenne haudasta. “Minulla on kuoleman ja helvetin, Haadeksen avaimet. Minä voin avata yliluonnollisen, Minä voin avata luonnollisen. Minulla on kuoleman ja helvetin avain tässä kädessäni.” Oi, siellä on avattu lähde! Tulkaa, ottakaa Elämän vettä, vapaasti!

Siellä on Lähde täytetty Verellä,
Joka on otettu Immanuelin suonista,
Kun syntiset tuon tulvan alle upotettuina,
Kadottavat kaikki syyllisyytensä tahrat.

⁹³Ja sieltä takaisin tultuasi, veli, et halua ottaa minkään rabbin, papin tai saarnaajan sanaa. Sydämessäsi on jotakin, joka on kypsyttänyt sinut yhdessäoloon, siellä on jotakin, joka on saanut kaikki vanhat asiat kuolemaan, ja silloin asiat ovat tulleet uudeksi. Siellä on jotakin, joka rakastaa sinua ja jotakin on sydämessäsi. Paavali sanoi: “Ei mikään nykyinen, ei mikään tuleva, ei sairaus, ei perikato, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ei pahat puheet, eivät ylä- ja alamäet, ei mikään muukaan voi koskaan erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Sairaus, suru, nälkä, taistelut, eroavaisuudet seurakunnassa, mielipide-erot, ei väliä sillä, mitä se on. Mikään ei voi koskaan erottaa teitä Jumalan rakkaudesta.

⁹⁴Ettekö haluaisi tulla upotetuiksi sinne tänään, kun rukoilemme? Tämä sisar, tulisitko tänne hetkeksi, kumartaessamme päämme rukouksessa. Juuri ennen rukousta, olisiko täällä seurakunnassa, tässä pienessä ryhmässä täällä tänä aamuna joku, joka haluaisi sanoa: “Veli Branham, muista minua, minä kohotan käteni.”

⁹⁵Olen pahoillani, että minun täytyi paloitella sanoma sillä tavalla kuin tein. Mutta minulla oli vain muutama minuutti aikaa, koska minun on oltava toisessa paikassa pienen ajan kuluttua. Ja minä… Toinen kokous on tulossa, ja minun on lähdettävä heti, ja haluan rukoilla sairaiden puolesta ennen lähtöäni.

⁹⁶Mutta ollessasi täällä, oletko vakuuttunut, että olet siirtynyt kuolemasta Elämään? Onko nimesi todella… Tarkoitan sanoa, todella muistettu? Onko se Jumalan Kirjassa tänään? Ja, oi, oletko rauhassa Jumalan kanssa? Ja onko maailma ja kaikki vanhat asiat kuolleita, ja onko kaikki tullut uudeksi? Onko siellä todellinen, kuninkaallinen, rikas, veljellinen, jumalinen jokin sydämessäsi ja tiedät, ettei maailma ole voinut sitä antaa? Rakastatteko syntisiä niin paljon, että puhuessanne heille te yksinkertaisesti tulette yhdeksi heistä? Paavali sanoi, että hän haluaisi antaa elämänsä ja olla hylätty, jos Jumala vain pelastaisi jonkun hänen syntisistä ystävistään; toisin sanoen, jonkun hänen kansastaan, juutalaisista, jotka olivat häntä vastaan. Onko se sen kaltainen uskonto, joka sinulla on tänä aamuna, ystävä? Jos ei ole, on siellä Lähde, joka on täytetty Immanuelin suonista otetulla Verellä, ja uskon kautta, (ainoa tapa, miten te voitte tehdä sen), syntiset upottavat sinne sielunsa tuon tulvan alle, se on Jumalan teko. [Tyhjä kohta nauhassa.] Mitä tapahtuu. Te kadotatte kaikki syyllisyytenne tahrat. Ne ovat jääneet taaksenne, aivan niin kuin faaraon armeija jäi Israelin taakse.

⁹⁷Seuratkaa ohjeita, ei mielenliikutuksia; vaan ohjeita. Jos Mooses olisi seurannut kansan mielenliikutuksia, olisivat he juosseet ympäri vuoria, kirkuen, ja faaraon armeija olisi tavoittanut heidät. Mutta he seurasivat ohjeita. Jumala sanoi: “Seiskää nyt hiljaa, niin näette Jumalan kirkkauden. Vain pysykää hiljaa. Teidän ei tarvitse kiihtyä, seiskää hiljaa ja nähkää Jumalan kirkkaus. Sillä tänä päivänä Jumala tulee taistelemaan, ja te vain pysytte paikallanne.” Ja he vain kävelivät yli meren. Ja sitten ympärileikkaamattomat, nuo jäljittelijät, jotka yrittivät tehdä niin, hukkuivat mereen.

⁹⁸Isä, Jumala, tämä pienen pieni lauma täällä tänä aamuna, mutta täällä on istumassa todellisia miehiä ja naisia, jotka ovat Sinun lapsiasi, jotka uskovat Sinua ja rakastavat Sinua. Minä rukoilen, Jumala, heidän puolestaan. Ehkä jotkut heistä eivät vielä koskaan ole vastaanottaneet Sinua, heillä ei koskaan ole ollut todellista kokemusta siitä, että kaikki vanhat lihalliset maailman asiat ovat kuolleet, he vain ovat eläneet seurakunnan tunnustuksen perusteella, vain sanoen toisille. Ehkä he ovat kastetut tai ovat valinneet jotakin kristillistä, mutta eivät koskaan todella ole olleet pelastuneita. He eivät todella tiedä, mitä se on. Ehkä heillä on ollut vain mielenliikutus, ovat järkiperäisesti tunnustautuneet kristityiksi, ajatellen olevansa oikeassa, tunteen mukaan. Vaikka “siellä on tie, joka näyttää ihmisestä oikealta”, näyttää kuin se olisi oikein, ja teillä olisi se, “mutta sen loppu on kuoleman tie”.

⁹⁹Jumala, tutkikoon jokainen mies ja nainen, poika tai tyttö, sydämensä tällä kerralla; eivät he itse, vaan tutkikoon Pyhä Henki heidät. Niin, että he päättävät sydämessään: “Kyllä, uskon, että olen ollut väärässä. En todella vielä koskaan ole tullut tuolle paikalle, missä kaikki nuo asiat ovat kuolleet pois. Nyt, Isä, minä vastaanotan Sinut juuri nyt avukseni, kolkuttaessasi sydämelläni. Sinä yhä kutsut minua, tai muuten et puhuisi minulle tällä tavalla.” Ja voikoot he kohottaa kätensä, eivät minulle; vaan Sinulle. Ja niin tekemällä sanoa: “Tästä päivästä eteenpäin, Herra, minä vien itseni ylös itsensä kieltäytymisen virtaa. Minä vien itseni ylös kuoleman virralle. Sinne minä upottaudun sen alle ja kadotan jokaisen vääryyden tahran, joka minulla on; kaikki tapani, ja epäpuhtauden ja ajatukset, kaikki eroavaisuudet ja riitani ja väittelyni, kiukkuni ja kaikki nämä asiat. Minä upotan ne tuon tulvan alle ja, kun tulen sieltä ylös, haluan tuntea niin kuin Evankeliumi sanoo, että minun pitäisi: olla puhdas, valmis, puhtaalla sydämellä, todella rakastaa lähimmäistäni. Ei väliä sillä, kuinka julmia he ovat, minä yhä rakastan heitä. Minä haluan päästä sisälle yhteyteen Sinun kanssasi, kunnes tunnen vihollisiani kohtaan niin kuin Sinä; kunnes todella tiedän sen, Herra.” Sillä ne, emme voi nyt leikitellä sen kanssa, on liian myöhäistä. Me voimme olla menneet tämän päivän jälkeen. Me voimme olla menneet pois viiden minuutin kuluessa, eikä meillä enää koskaan tule olemaan toista mahdollisuutta. Ja Jumala, ajatelkoon miehet ja naiset tätä vakavasti, istuessaan tässä pienessä kirkossa tänään, sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä.

¹⁰⁰Ja sillä aikaa, kun päämme ovat kumarretut, olisiko siellä yksi, joka kohottaisi kätensä ja sanoisi: “Jumala, muista minua, minä olen se, joka haluaa kokemuksen kanssasi. Minä kohotan käteni.” No niin, jos sinulla ei ole tuota todella positiivista varmuutta, kohota vain kätesi. Jumala siunatkoon sinua, myös sinua. Jumala siunatkoon sinua rouva. Jokainen nyt, joka ei ole positiivisen varma. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Sinä et ole todella positiivinen. Katsohan, milloin tahansa sinä menet sen lävitse, veli, luonteesi, kaikki, mitä sinä olet, on muuttunut.

“Oi, kyllä minä uskon, veli Branham.”

¹⁰¹Mutta, jos se on vain järkiperäinen asia, te uskotte, koska teillä on halu uskoa, niin se ei ole se, mistä minä puhun nyt. Minä tarkoitan, että te todella olette pelastuneet, te olette sinetöidyt Jumalan Iankaikkisella rakkaudella, niin että te voitte rakastaa ihmisiä, jotka ovat epämukavia teitä kohtaan, ja olla sillä paikalla, että voitte seistä heidän edessään, pitää heitä kädestä; eikä millään fanaattisuudella, vaan todella totisella sydämellä, niin että hän voi tuntea sen. Hän tietää teeskentelettekö te sitä tai ette. Ottakaa häntä kädestä sanoen: “Rakas veli, minä olen ollut väärässä, pyydän sinua antamaan minulle anteeksi. Minä rakastan sinua.” Ja sen kaltaisella asenteella, voitteko todella sydämestänne tehdä sen? Voitteko? Voitteko laskea syrjään kaikki maailman asiat, vain palvellaksenne Häntä? Onko Hän ensimmäisellä sijalla sydämessänne? elämässänne? Jos on niin, Jumala siunatkoon sinua; ja Hänen siunauksensa tulevat olemaan ylläsi. Jos niin ei ole, vastaanota Hänet juuri nyt; ja Hän tulee siunaamaan sinua ja Hänen siunauksensa tulevat olemaan ylläsi. Etkö mieluummin haluaisi Hänen hymyilevän itsellesi? Minä haluaisin mieluummin, että Hän hymyilee minulle, ja jokainen henkilö maailmassa vihaa minua. Tietenkin, minä uskon, kun Hän rakastaa minua ja hymyilee minulle, silloin myös ihmiset tulevat rakastamaan minua; Hänen lapsensa tulevat tekemään sen. Ja Hän on saattava minut siihen tilaan, että voin rakastaa niitä, jotka eivät ole rakastettavia, niin kuin Hän teki, koska Hänen Henkensä on minussa.

¹⁰²Kerran vielä, ennen kuin rukoilemme. Onko siellä ketään, joka ei ole kohottanut kättään, ja haluaa olla muistettu tässä rukouksessa? Nostakaa silloin kätenne. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veli. Se on oikein. Hyvä on. Jumala siunatkoon sinua, poikaseni. Hän näkee nyt teidät. Se on viety tilastoihin juuri tänä aamuna.

¹⁰³Pankaa mieleenne sanani, jos te luokittelette minut, (jonka te sanotte kunnioituksella ja rakkaudella), te luokittelette minun olevan Jumalan näkijän, (muistakaa, tämä on Taivaan Kirjoissa), Hän on läsnä. Ettekö te haluaisi elää niin, että olette tietoinen siitä, että näkymätön maailma on kanssanne koko ajan? Käsittäen, että kun te kuljette täällä ulkona ja menette autoonne, Enkelit ottavat asemansa teidän vierellänne. Kun te menette tuon miehen tykö, joka on niin epämukava teitä kohtaan, on Pyhä Henki aivan yläpuolellanne, ja Enkelit kaikkialla ympärillänne. “Onko se oikein, veli Branham?”

¹⁰⁴Raamattu sanoo niin. “Jumalan Enkelit ympäröivät ja ovat leiriytyneet niiden ympärille.” He eivät mene takaisin Taivaaseen; he leiriytyvät sinne. Heidät on lähetetty tehtävänä valvoa teitä läpi koko elämänne matkan. Oi, eikö se olekin ihmeellistä?

¹⁰⁵Nyt, taivaallinen Isä, aika ei salli sitä meille. Me tunnemme Sinun Henkesi liikkuvan lävitsemme. Ja me rakastamme Sinua, koska Pyhä Henki rakastaa Sanaa. Hän menee Sanaan, ja ottaa Sanan, ja paljastaa Sen, avaa Sen. Toisin sanoen, Hän paljastaa Jeesuksen Sanansa kautta. Sillä: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa. Ja Sana oli tehty lihaksi, joka oli Kristus.” Ja nyt Sana kääntyy jälleen ympäri ja paljastaa uudestaan, ja julkituo ylösnousseen Kristuksen, eikä mitään historiallista.

¹⁰⁶Oi, Jumala, voikoon Seurakunta nähdä sen tänä aamuna, että se on ilmestys, Sanan tuodessa sen elämään, Sanan itsensä paljastaessa ylösnousseen Herran Jeesuksen. Ja Hän on keskellämme, odottaen sitä aikaa, kunnes me kaikki voimme olla yhdessä, ja Hän voi marssittaa meidät Tuhatvuotisvaltakuntaan, saavutettuamme voiton, niin kuin voittaja voitossa.

¹⁰⁷Oi, Jumala, siunaa niitä, jotka kohottivat kätensä. He kaipaavat tuota suloista, täysin vihkiytynyttä elämää, pyhitettyä, Pyhällä Hengellä täytettyä, Jumalalle vihittyä, Veressä pestyä elämää. He kaipaavat sitä. He ovat odottamassa nyt. Ja tee Sinä se, ei millään muulla tavalla, vaan voikoon Pyhä Henki vain tulla alas. Ja lähtiessään täältä, voikoot he todeta kaikkien niiden asioiden, joissa he kerran riippuivat kiinni, menneen pois; voikoon se olla taaksejäänyttä, kuollutta. Voikoot he lähteä ulos tänä aamuna, nöyrinä, suloisina, rakastavina kristittyinä uskon kera, uskoen. Voikoot he elää elämää, joka on niin vihittyä Sinulle, että he elämänsä lopulla tulevat Sinun tykösi siinä varmuudessa, että he ovat siirtyneet kuolemasta Elämään ja tuntevat Kristuksen Hänen ylösnousemuksensa Voimassa. Koska Hän ei ole vain kirjain, tai sana, tai jossakin aikakaudessa, vaan Hän on elävä, nykyisessä aikamuodossa, ylösnoussut Jeesus Kristus eläen heidän elämässään. Suo se, Herra. Me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä, ja Hänen kunniakseen. Aamen.

Tuo kuoleva ryöväri iloitsi nähdä
Tuon lähteen… (Entä minä?) …päivänänsä. (Iloitsitteko te siitä?)
Ja siellä voin minä, vaikka olenkin yhtä kehno kuin hän,
Pestä kaikki syntini pois.
Pestä kaikki syntini pois… (Milloin Hän teki sen? Ehkä juuri nyt.)

Hän pesi (Kyllä, minä tunnustin Hänet. Sanoin Hänelle, että kaipasin sitä, silloin Hän pesi sen pois) …pois
Ja siellä voin minä, vaikka olenkin yhtä kehno kuin hän,
Pestä kaikki syntini pois.

¹⁰⁸Eikö Hän olekin ihmeellinen? Tuntuuko teistä todella puhtaalta sielussanne, tunnetteko kaiken tuomion… Kuinka moni tuntee sen, haluan teidän kohottavan kätenne todistukseksi vieressänne istuvalle henkilölle: “Kaikki synnit ovat menneet, se on kaikki nyt Veren alla. Minusta se tuntuu todella hyvältä. Minä olen uskonut Herraan Jeesukseen”?

Aina siitä lähtien, kun uskossa näin tuon virran (Kuinka? Uskon kautta)
Joka virtaa haavoistasi,
Lunastava rakkaus on ollut aiheenani,
Ja on oleva kunnes kuolen.

Hyvä on, kaikki yhdessä.

Aina siitä lähtien, kun uskossa näin tuon virran
Joka virtaa haavoistasi,
Lunastava rakkaus… (Eivät asiat) … on ollut aiheenani,
Ja on oleva kunnes kuolen.
Ja on oleva kunnes kuolen,
Ja on oleva kunnes kuolen;
Lunastava rakkaus on ollut aiheenani,
Ja on oleva kunnes kuolen.

Tahtoisitko soittaa hitaammin, sisar.

¹⁰⁹Mikä on oleva teidän aiheenanne? “Missä on kieliä, ne lakkaavat; missä on profetia, se on pettävä; missä on tieto, se katoaa pois. Me tunnemme osittaisesti, me näemme osittaisesti, me profetoimme osittaisesti. Mutta, kun me näemme kasvoista kasvoihin, silloin me tulemme tuntemaan niin kuin meidät tunnetaan. Kun se, mikä on täydellistä, on tullut, silloin se, mikä on osittaista, poistetaan; täydellinen, lunastava, väärentämätön Pyhän Hengen rakkaus, inhimilliseen sieluun, joka on siirtynyt kuolemasta Elämään.

¹¹⁰Oi, minusta tuntuu todella hyvältä. Eikö teistäkin? Kuinka monet haluaisivat laulaa erään vanhan laulun kanssani? Tahtoisitteko tehdä sen? Erään, jota meillä oli tapana laulaa vuosia sitten, kun täällä kirkossa ei ollut lattiana muuta kuin sahanpurua. Jokainen tuli sisälle, istuutui, puhumatta, jokainen oli vain niin vaiti kuin olla voi, istuen, mietiskellen. Pianisti tuli pianon ääreen, minun ollessani rukoiluhuoneessa, tutkistelemassa, Sitten soitettiin:

Alhaalla ristin juurella missä Pelastajani kuoli,
Siellä alhaalla puhdistusta synneistäni itkin;
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin,
Kunnia Nimelleen!

¹¹¹Muistatteko noita päiviä? Pyhä Henki voi tulla alas tuossa nöyryydessä ja rakkaudessa, ja saada syntiset vakuuttuneiksi ja tulemaan ristille. Laulakaamme se nyt, kaikki yhdessä. Kuinka monet osaavat sen? Laulakaamme se nyt, tuolla vanhanaikaisella tyylillä. Hyvä on.

Alhaalla ristin juurella missä Pelastajani kuoli,
Siellä alhaalla puhdistusta synneistäni itkin;
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin,
Kunnia Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Siellä sydämeeni Verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

Voisitteko kumartaa päänne hetkeksi.

Olen niin ihmeellisesti pelastettu synnistä, (Oletteko te?)
Jeesus niin suloisesti asuu sisimmässäni,
Siellä ristillä, missä Hän otti minut sisälle; (Oi!)
Kunnia Nimelleen!

¹¹²Nyt vain kumartakaa päänne ja rukoilkaa.

Kunnia Nimell…

Ajatelkaa, kuinka hyvä Hän on ollut teille, niissä monissa koettelemuksissa, joiden lävitse olette menneet. Kun pieni lapsenne oli sairas, Jumala paransi sen. Kun te olitte makaamassa siellä sairaalassa, eetterinukutuksen odottaessa teitä, mitä tapahtui? Kuka toi teidät lävitse? “Minä olen Herra, joka parannan sinut.” Muistatteko mitä sanoitte, kun aloitte siellä huoneessa? Muistatteko tuota yötä, kun ajattelitte, että teillä oli sydänkohtaus? Oi Jumala! Mitä Hän teki?

Kunnia Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Siellä ristillä, missä Hän otti minut sisälle (Otti teitä sanastanne)
Kunnia Nimelleen!

¹¹³Hyräilkäämme nyt. “Kunnia…” Ojentakaa nyt kätenne vieressänne istuvalle henkilölle, ottakaa heitä kädestä ja sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Olen niin iloinen, että olen kristitty. Etkö sinäkin?” Puristakaa kättä jonkun lähellänne istuvan kanssa.

Siellä ristillä, missä Hän otti minut sisälle;
Kunnia Nimelleen!

¹¹⁴Minä rakastan sitä, kun tunnen tällä tavalla. Minä rakastan palvoa Jumalaa tämän kaltaisessa rauhassa. Se on jotakin, jolla on todellinen merkitys. Tuntea, että Jokin on lähellä! Mitä tapahtui? Kun nuo syntiset vastaanottivat Kristuksen alttarikutsussa, nousivat Enkelit ylös istuimiltaan. Näettekö, se on se, mikä saa teistä tuntumaan tällä tavalla. Uskotko sen, veli Hickerson?

Oi, kunnia. (Tämä on palvontaa, kun sielu palvoo Jumalaa. Sana on tullut esiin, näettehän,ja nyt Pyhä Henki on siunaamassa ja kastelemassa) …kalliille Nimelleen!
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

¹¹⁵Taivaallinen Isämme, kun tämä kaunis, pyhä Pyhän Hengen Läsnäolo nyt on täällä siunaamassa lapsiaan, monasti Hänen on täytynyt oikaista heitä: “Sillä jokainen poika, joka tulee Jumalan tykö, täytyy ensin kurittaa ja koetella, hänen on saatava lapsen-koulutus, nuhtelut,” ilman mitään poikkeusta; jokaisen. Mutta kestettyämme Isämme oikaisun, tuottaa se suloisen hedelmän. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit jokaisen lapsen tietää sen. Niin, että he eivät mene pois kuvitelmat mielessään, vaan tietäen, että tämä on Sinun siunauksesi heille. Vilpitöntä Evankeliumin maitoa, jota vuodatetaan syvälle heidän sieluunsa, maitoa ja hunajaa Kanaanin maasta, uutta viiniä, kiihottamaan heidän uskoaan, palvomaan, sydämet kumarrettuina Sinun edessäsi, kädet ylhäällä, kyynelten vieriessä alas poskia, hiljaisesti, kunnioittavasti palvoen.

¹¹⁶Oi, Jumala, minä olen niin onnellinen. Minä niin rakastan Sinua, Herra. Minä haluan ilmaista Sinulle tunteeni, jos voin, kiitoksella, ilmaisten sydämeni ihailun, että minä ihailen Sinua, Sinä vertaansa vailla oleva. Minä rakastan Sinua. Monasti suurissa koettelemuksissa; nähdessäni lentokoneen putoavan alaspäin, kääntyilevän ilmassa; katson alapuolellani olevan maan pyörimistä; ja vain pieni rukous ja se oikaisee itsensä; tietäen, että olisi syöksytty kuolemaan hetken kuluttua. Seistessäni siellä noitatohtoreiden ja perkeleiden edessä, kun ne antavat haasteen ja astuvat esiin; vain pieni rukous, jätti heidät seisomaan, halvaantuneina. Kuinka pahat henget kirkuivat ja tulivat ulos Sinun lapsistasi, rukouksen kautta. Oi, Sinun rakkauttasi, Herra! Jos pienokainen on sairaana ja tulee sanoen: “Isi, tahtoisitko rukoilla puolestani?” Nähdä Hänen hiljentävän kuumeen ja tyynnyttävän lapsen, aivan kuin äidin tyynnyttäessä sitä rintaansa vasten. Kuinka me kiitämmekään Sinua!

Ehkä vaikeudet ovat tulossa. Me tiedämme, kun katsomme eteenpäin ja näemme nuo suuret, myrskyisät kuoleman aallot siellä. Niin kuin entinen Daavid sanoi: “Minä en tule pelkäämään pahaa, Sinä olet kanssani.” Me kiitämme Sinua. Me ihailemme Sinua. Nähdessämme sielujen tulevan Sinun luoksesi, rampojen, ja vaivattujen, ja sokeiden, ja kuurojen ja mykkien parantuvan, vahvistukseksi Sinun läsnäolostasi.

¹¹⁷Siunaa tätä pientä kuulijakuntaa nyt, kun me odotamme. Me kiitämme Sinua jokaisesta sielusta, joka tuli Sinun luoksesi. Ja me rukoilemme, että Sinä siunaisit heitä ylenpalttisen runsaasti tänä päivänä. Ja voikoot, tästä päivästä eteenpäin, kaikki heidän koetuksensa ja vaikeutensa olla ohitse; voikoon heidän ja Jumalan välinen sota olla selvitetty juuri nyt, ja voikoot he olla sovitetut Jumalan kanssa, Hänen Poikansa Veren kautta, tietäessämme, että Hän antoi Poikansa ottamaan pois sodan Jumalan ja ihmisen väliltä, joka kerran oli vihollisuudessa Jumalan kanssa, mutta nyt on tuotu lähelle, ja Jumala on vastaanottanut heidät poikinaan ja tyttärinään. Nyt he eivät enää ole vihollisia ja muukalaisia, vaan he ovat rakkaita lapsia. Me rukoilemme, että Sinä antaisit heidän tietää sen. Älä anna vihollisen ottaa sitä pois heidän sydämistään. Vaan anna heidän tietää, että Sinä kolkutit heidän sydämilleen, ja he vastaanottivat Sinut ja kohottivat kätensä. Se se oli, Herra. Ja me rukoilemme, että he tunnistaisivat sen ja aina rakastaisivat Sinua ja rakastaisivat lähimmäisiään. Sillä me pyydämme sitä Kristuksen Nimessä. Aamen.

…loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa, Se on kaunis Valo,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa, te uskon pyhät, julistakaa,
Jeesus, maailman Valo;
Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan,
Jeesus, maailman Valo…

Rakastatteko te Häntä? Laulakaamme se nyt, pehmeästi.

Me vaellamme tässä Valossa, se on niin kaunis Valo
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

¹¹⁸Arvaan, että olen vain täyttynyt herätyksen Valosta. Oi, laulakaamme se uudestaan. Tahtoisitteko? Sulkekaamme silmämme ja kohottakaamme kätemme. Kanadasta, mistä tahansa olettekin, tämä pieni ihmisryhmä täällä eri osista kansakuntaa. Laulakaamme se nyt. Sulkekaa vain silmänne ja kohottakaa kätenne.

Me vaellamme tässä Valossa, Se on niin kaunis Valo,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja… (Oi Jumala)
Jeesus, maailman Valo.

Odotahan hetkinen, sisar.

¹¹⁹Vanhassa Testamentissa, Hän oli Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, se oli Kristus, liiton Enkeli. Kaikki, jotka tietävät sen, sanokaa, “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

¹²⁰Uudessa Testamentissa, Hän julkitoi itsensä lihassa, ottaakseen pois synnin ja tuodakseen meidät takaisin Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

¹²¹Yhtenä päivänä pieni röyhkeä juutalainen oli menossa tiellä, vangitakseen noita ihmisiä, jotka huusivat, ja ylistivät Jumalaa ja profetoivat. Ja mikä kohtasi hänet? Kaunis Valo. Missä Ruumiissa Jeesus on nyt? Tuossa Valossa, tuossa samassa Tulipatsaassa, joka Hän oli alussa. Hän kohtasi Saulus Tarsolaisen, ja tuo Valo tuli niin lähelle häntä, hänen silmiinsä, kunnes Se sokaisi hänet, ja sanoi: “Miksi sinä vainoat Minua?” Hän kysyi: “Kuka Se on, Herra?” Hän vastasi: “Minä olen Jeesus.”

¹²²Tänä päivänä, Hän on täällä, Hän on kanssamme, meillä on jopa Hänen valokuvansa. Eikö Hän olekin suloinen? Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Mitä me silloin teemme?

Me vaellamme Valossa, (Hän julkituo Sanansa, Hän on elossa), kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat… (Tulkoot ne sairaat nyt alttarin ympärille, jotka haluavat puolestaan rukoiltavan.)
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Haluaisin sinun soittavan Suuri Lääkäri.

¹²³Jotakin tuli mieleeni. Muistan erään kerran kokouksessa, rukoillessani sairaiden puolesta. Siellä oli eräs nainen, joka toi puhujanlavalle pienen raajarikkoisen tytön. Ja Pyhä Henki oli läsnä. Ja he… (Tulemme lopettamaan seuraavan kymmenen minuutin kuluessa.) Ja he toivat sinne pienen raajarikkoisen tytön, hän oli poliotapaus, he sanoivat, että sitä kutsuttiin lapsihalvaukseksi. Ja hänen pienet jalkansa olivat vääntyneet, eikä hän voinut kävellä. Tiedättähän, missä minä olin pitämässä tätä parantamiskokousta? Niin oudolta kuin se näyttääkin, se oli dunkardien kokous, ei helluntailaisten he olivat dunkardilaisia. Kukaan seurakunnasta ei tiennyt minun olevan siellä, Herra vain johti minut sinne. He eivät tienneet mitään Hengen kasteesta. Puhutaan Taivaasta maan päällä, rakkaus asettui paikan ylle, aivan niin kuin se teki nyt. Kykenin tuskin aloittaa rukousjonon. Minä sanoin: “Kaikki, joilla on rukouskortit”, alkaen tietystä numerosta, “asettukaa minun oikealle puolelleni.” He kiipesivät sinne ylös. Ja se taisi olla toinen henkilö jonossa, nainen, joka kantoi pientä raajarikkoista lasta, pientä tyttöä. Pyhä Henki alkoi puhua siitä. Ja pianon ääressä oleva tyttö soitti:

Suuri Lääkäri nyt on lähellä,
Sympaattinen Jeesus,
Hän puhuu nuokkuviin sydämiin ilon,
Ei mikään toinen Nimi kuin Jeesus!

¹²⁴Ja hänen näppäillessään noita norsunluisia näppäimiä, minulla oli pieni pullo öljyä taskussani. Olin valmistautunut. Se oli oliiviöljyä, joka tulee oliivipuusta. Ja menin Henkeen ja aloin itkeä, kyyneleet alkoivat juosta alas poskiltani. Ja minulla oli tämä öljy ja totesin, että tämä öljy oli… Kyyneleet tippuivat tähän öljyyn. Minä menin ja otin kolme muuta sairautta ja voitelin ne. Otin ja voitelin tämän pienen tytön sillä. Laskin käteni hänen päälleen ja sanoin: “Taivaallinen Isä, Sinä olet tuo suuri Lääkäri, ja Sinä olet täällä nyt.” Ja tuo pieni tyttö katsoi minua, väänteli, hyppäsi pois käsivarsiltani, osui lattialle ja juoksi läpi lattian. Hänen äitinsä pyörtyi. Dunkardilaisia. Ja tuo tyttö pianon ääressä katsoi ympärilleen, muuttui todella valkoiseksi ja yksinkertaisesti lysähti lattialle. Ja tuo piano jatkoi soittamista:

Suuri Lääkäri nyt on lähellä,
Sympaattinen Jeesus,
Hän puhuu nuokkuviin sydämiin ilon,
Ei mikään toinen Nimi kuin Jeesus!

¹²⁵Tuo pieni dunkardilaistyttö istui siellä, panin merkille kuinka hän hengitti todella raskaasti. Hän ei ollut koskaan kuullut helluntaista, kaunis pieni lapsi, pitkät valkoiset hiukset, hän oli vaaleatukkainen, kammattuina. Tehän tiedätte, kuinka he pukeutuvat, heillä on päässään nuo pienet valkoiset hatut. Ja se putosi pois hänen päästään, hän kohotti kätensä ja alkoi laulaa. Hän ei tiennyt, mitä hän lauloi, hän oli niin Hengessä.

¹²⁶Ja tuo koko seurakunta, yksimielisesti, tuli itkien alttarille ja vastaanotti Herran Jeesuksen. Ja Pyhä Henki kastoi heidät joka ainoan, rakkaudessa. Kuinka he itkivätkään ja sopivat asioita ja puristivat toistensa käsiä! Sellainen on helluntai.

¹²⁷Tuo sama Jeesus on täällä. Älkää nyt yrittäkö, näettehän, te yritätte ajatella: “Hyvä on”, teidän mielenne on jossakin kaukana, ja “ehkäpä tämä, tai minä käytän tilaisuutta.” Silloin voitte yhtä hyvin mennä takaisin istuimellenne, ellette ole päättäneet mielessänne: “Tämä se on!” Kun te saatte sen, silloin se on ohitse. Siihen asti, se on yhä siellä.

¹²⁸Tahtoisitteko nyt siirtyä niin lähelle alttaria kuin voitte, ja täyttää tyhjät tilat. Pyydän veli Nevilleä auttamaan. Hän voitelee öljyllä, ja haluan veli Nevillen voitelevan jokaisen, kun lasken kädet heidän päälleen. Nyt, jos te todella uskotte sen, niin tämä on se! Todella uskokaa koko sydämellänne. Laulakaamme nyt todella pehmeästi, kaikki yhdessä Suuri Lääkäri.

Suuri Lääkäri nyt on lähellä,
Sympaattinen Jeesus,
Hän puhuu nuokkuviin sydämiin ilon,
Oi, kuule Jeesuksen ääntä.
Suloisin sävel serafin laulussa,
Suloisin Nimi kuolevaisella kielellä,
Suloisin laulu koskaan laulettu,
Jeesus, siunattu Jeesus.

Nyt päänne kumarrettuina.

…mene eteenpäin tielläsi Taivaan rauhaa,
Ja kanna Jeesuksen Nimeä.

¹²⁹Taivaallinen Isämme, “Uskon rukous pelastaa sairaan”, sanoo Sana. “Ja Elia oli mies, altis samankaltaisille intohimoille kuin mekin olemme.” Ja, Jumala, älkäämme koskaan, koskaan syyllistykö tekemään Evankeliumista niin monimutkaista ihmisille, että he ajattelisivat sen olevan ihmisen Jumalan sijasta. Nyt me tulemme vain yksinkertaisesti seuraamaan sääntöjä. Ja näiden laulujen kera, me olemme liittyneet mukaan siunattuun yhdessäoloon toistemme kanssa. Niinpä, meillä on Ylipappi, joka on tullut luoksemme, Hän on liittynyt mukaan seuraamme, ja Hän voi olla kosketettu meidän heikkouksiemme tunnolla. Monet, joilla on tarpeita, ovat seisomassa alttarilla tänä aamuna. Ja minä lähetän Sinun rakastetun ja kunnioitetun palvelijasi, veljeni Nevillen, kunniallisen ja oikeudenmukaisen miehen, niin kuin Elia, me kaikki olemme alttiit samankaltaisille intohimoille. Ja minä lähetän hänet.

¹³⁰Sinä sanoit: “He voidelkoot heidät öljyllä, rukoillen heidän puolestaan”, he, Ruumis, “ja uskon rukous on pelastava sairaan”. Ja minä rukoilen koko sydämestäni, Herra, jokaisen yksilön puolesta täällä. Sinä tiedät heidän tarpeensa. Ja minä rukoilen, että Sinä parantaisit heidät. Nyt, Jaakob kirjoitti sen Seurakunnalle, Jumalan hänelle antaman Pyhän Hengen innoituksen alla, joka oli muodostettu ennen maailman perustamista.

¹³¹Jeesus lähtiessään sanoi: “He laskevat myös kätensä sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi.”

¹³²Minä lähetän veljeni tekemään sen teon, jonka Jaakob antoi tehtäväksi Pyhän Hengen kautta, voidella, ja me tulemme myös, (Herran Jeesuksen ja Pyhän Hengen antaman tehtävän mukaisesti), laskemaan kätemme heidän päälleen, ja he tulevat terveiksi.

¹³³Nyt, Herra, koko sydämestäni, ja täällä on monia ihmisiä tänä aamuna, jotka liittyvät minuun, ja koko voimallani ja koko väkevyydelläni, minä rukoilen uskon rukouksen jokaisen täällä seisovan henkilön puolesta, pyytäen, ettei heillä olisi mitään epäilystä mielessään, vaan he tulisivat palaamaan paikoilleen varman ja täydellisen luottamuksen kanssa, että Jumalan antaman tehtävän mukaisesti se on suotu heille, ja, että Hänen Sanansa on varmasti julkituova heidän parantumisensa. Minä rukoilen tätä siunausta heille Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹³⁴Nyt jokainen olkoon… [Tyhjä kohta nauhassa. Pianisti soittaa Siellä on Lähde ja Suuri Lääkäri sillä aikaa, kun veli Branham ja veli Neville rukoilevat sairaiden puolesta.]

¹³⁵Kun rukoilin erään pienen tytön puolesta ja profetoin hänen ylitseen, koskien tuota suurta turvotusta hänen päässään ja kasvoissaan, kuinka se tulisi laskemaan ja olemaan terve. Täällä tuo pieni tyttö nyt on, ja jokainen hitunenkin siitä on poissa hänen kasvoistaan ja muualta. Äiti tuo hänet tänne Jumalan kunniaksi, näyttääkseen, että se on kaikki kuivunut ja jäljellä on vain rupi. Sisar, Jeesus sanoi erään kerran: “Eivätkö ne yhdeksän parantuneetkaan?” Yksi tuli antamaan kunnian, näettehän, kiittämään Jumalaa siitä. Nyt kultaseni, tukka tulee kasvamaan takaisin sen ylitse. Muista, mitä veli Branham sanoi sinulle siellä tuona iltana, ja sinä tulet olemaan täydellisesti terve ja normaali.

¹³⁶Ja me kumarramme kiittääksemme Jumalaa. Isä, me kiitämme Sinua parantamisestasi. Ja me kiitämme Sinua tästä uskollisesta äidistä ja suloisesta pikkutytöstä, joka oli halukas tulemaan ja näyttämään, että Jeesus yhä elää ja hallitsee. Nähdä tuon suuren rumiin näköisen, syövänkaltaisen turvotuksen kaikkialla yli hänen päänsä ja kasvoillaan, ja Sinä paransit hänet ja otit sen pois. Me kiitämme Sinua siitä. Ja me rukoilemme nyt, että Sinä siunaisit tätä uskollista äitiä, jonka sydän on saanut tämän sävähdyttävän kokemuksen. Ja, kun tämä pieni tyttö on kasvanut naiseksi, voikoon hän yhä todistaa Sinun kunniaksesi.

¹³⁷Nyt jatkan käsien päälle laskemista, veljeni voidellessa öljyllä. Ja voikoot he saada saman kaltaisen siunauksen, kuin tämä pieni tyttökin sai. Jos he vain voivat uskoa sen lapsenkaltaisella uskolla, kuten tämä lapsi teki, tulisi se olemaan niin. [Tyhjä kohta nauhassa. Veli Branham ja veli Neville jatkavat sairaiden puolesta rukoilemista.]

¹³⁸Hienoa. Olen niin onnellinen tänä aamuna tästä palvonnan ja yhdessäolon ajasta toistemme kanssa, jolloin Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

¹³⁹Ja vieraille porteissamme, me haluamme toivottaa teidät tervetulleiksi takaisin. Tulkaa tänä iltana, iltakokoukseen. Jos olette kaupungissa ja haluatte tulla ja olla jälleen kanssamme tänä iltana, olisin hyvin onnellinen. Ovet ovat aina avoinna. Meillä ei ole mitään kirkkokuntaa, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta lakia kuin rakkaus, eikä muuta Kirjaa kuin Raamattu. Ja me haluamme antaa teille kutsun, olette sydämellisesti tervetulleita.

¹⁴⁰Ja haluaisin myös pyytää, kun jatkatte matkaanne, lähdette täältä kaupungistamme maan eri osiin, muistamaan minua rukouksissanne, Kristuksen kanssapalvelijana, ja rakkaudessa ja Pyhän Hengen yhteydessä. Minun täytyy lähteä nyt melko pian, mennäkseni Kanadaan, ja Kaliforniaan. Suoraan sanoen, siirryn Kaliforniaan. Niinpä sitten haluan teidän olevan rukouksessa puolestani, suuresti, rukoillen puolestani nyt, kun minulla on jotakin, mikä minun täytyy ratkaista aivan kohta, näettehän, ja se on hyvin rasittavaa ja pyydän, että te ottaisitte minut sydämellenne ja muistaisitte minua. Koska tiedän, että rukous on se, mikä muuttaa asiat. Rukous on se, joka tekee asiat puolestamme.

¹⁴¹Ja nyt, olen pahoillani, että olen pidätellyt teitä tänään näin kauan ja pitänyt rakkaan veljemme, pastorin täällä, poissa saarnastuolistaan. Olen pahoillani, mutta en oikein tiedä… Minun on lähdettävä liikkeelle nopeasti, enkä nähnyt yhtään haastattelupyyntöä täällä pöydällä. Mutta sillä aikaa, kun pastori tarkistaa asian; eräs veli tuli koko matkan Englannista asti, hän sanoi, tapaamaan minua muutamaksi minuutiksi. Ja minä haluan tavata tuon veljen. Toivoisin, että minulla olisi aikaa puristaa teidän käsiänne ja tavata teitä kaikkia, mutta minulla ei ole. Nyt, voidaksenne saada pienen haastattelun näinä aamuina, kun olen täällä, soittakaa sihteerilleni, veli Coxille, joka istuu täällä, ja hän hoitaa nuo asiat. Siitä syystä meidän täytyy järjestää aikamme niin, että voimme saada aikaa noihin asioihin. Mutta tämä veli, tietämättä tästä, on tullut Englannista. Minun pitäisi olla poissa täältä seuraavien kahdentoista minuutin kuluessa, joten minä, kyllä, kello on kaksitoista, niinpä minun täytyy kiirehtiä lähtöön. Niinpä suokaa te kaikki minulle anteeksi, tulen menemään tänne huoneeseen tämän veljen kanssa muutaman minuutin haastattelua varten. Ja tapaan teidät kaikki jälleen niin pian kuin pääsen takaisin. Rukoilkaa minun puolestani.

¹⁴²Kokoukset tulevat nyt olemaan Filadelfia Seurakunnassa, torstai-iltana. Me tulemme olemaan konventtihallissa, tällä tulevalla viikolla, keskiviikkoiltana. Me tulemme olemaan Kansainvälisten Täyden Evankeliumin Liikemiesten luona, minun tulee puhua kahdennenkymmenennenkolmannen päivän aamuna, Leamington hotellissa, Minneapolisissa, Minnesotassa. Ja sitten menemme konventtihallille, uskoisin, että se on niin, sitä seuraavana iltana, se on lauantaina. Ja sunnuntaina olen Heart Harbor Tabernaclessa [Sydän Satama Tabernaakkelissa] pastori Gordon Petersonin kanssa, ja se on saarnaamiskokous. Ja maanantai-iltana, koko päivän maanantaina, olen konventissa viisi päivää.

¹⁴³Sitten minulla on NÄIN SANOO HERRA vietävänä eräälle naiselle kaukana Pohjois-Kanadassa. Ja menen sinne ja vaimoni tulee mukaani ja lapset, joksikin aikaa. Tulen takaisin Vancouverin kautta tavatakseni ystäväni Ern Baxterin, minulla on jotakin sanottavaa hänelle. Ja välittömästi sen jälkeen menen Washingtoniin, Herra Rasmussenin luo, yhden päivän vierailulle.

¹⁴⁴Sitten menen alas La Crescentaan, Kaliforniaan, asettaakseni joitakin asioita järjestykseen, jossa telttani on jo valmistettu ja valmis menemään kentälle nyt. Ja niinpä minä luultavasti aloitan Kalifornian Länsirannikolla, mennen alas Kalifornian ja Arizonan halki, tänä tulevana talvena, jos Herra suo; lukuun ottamatta avoimeksi jätettyjä aikoja kokousten välillä, mennäkseni kokouksiin Afrikassa uudestaan. David duPlessis ja monet näistä Afrikasta olevista miehistä täällä, haluavat pystyttää Afrikan-kampanjan, jotka olivat hänen kanssaan tässä kokouksessa, tulevat tapaamaan siellä. Ja meidän on tultava yhteen veli Arganbrightin kanssa ja rukoiltava, nähdäksemme missä seuraava kokous tulee olemaan.

¹⁴⁵Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Silloin teidän täytyy rakastaa minua, jos te rakastatte Häntä, koska minä olen Hänessä. Ja me rakastamme toisiamme. Herra siunatkoon teitä. Rakas veli Neville, Jumala siunatkoon sinua. Kiitoksia ajasta, veli Neville.

56-0615 EXODUS (An Exodus), Indianapolis Indiana, USA, 15.6.1956

56-0615 EXODUS
(An Exodus)
Indianapolis Indiana, USA, 15.6.1956

¹[Joku veli toivottaa veli Branhamin tervetulleeksi.] Kiitos; kiitos. Voitte hetken päästä istuutua. Minä arvostan todella tällaista hienoa tervetulotoivotusta. Ja minä haluan myös sanoa, ja tohtorille, puheenjohtajalle ja veli Bozelle, ja tälle toiselle, tohtori Beelandille, että täällä oleminen ja teidän kanssanne palveleminen on ollut minulle todellinen nautinto, tässä hienossa yhteisössä ja minä lasken sen… minä pidän todellisena ilona ja kunniana tulla tänne takaisin tulevana vuonna. Te olette olleet todella ystävällisiä ja minä kiitän todellakin kaikkia teitä ystävällisyydestänne ja huomaavaisuudestanne.

Minä haluan myös sanoa, kaikille tänne kokoontuneille eri seurakuntien ihmisille, että te olette olleet todella mukavia ja yhteistyöhaluisia ja minä arvostan teitä kaikesta sydämestäni ja toivon, että minä voisi olla teille hyödyksi ja siunaukseksi vielä joskus.

Sitten, Cadle tabernaakkelille, ja sen henkilökunnalle, minä tosiaan kiitän heitä, vilpittömästi, koko sydämestäni, että on ollut suuri ilo ja kunnia olla tämän jättiläismäisen rukoushuoneen katon alla, ja minä sanon tämän aivan epäröimättä. Minusta täällä on paras akustiikka ja parhaiten järjestetty seurakunta parantamiskokouksia ajatellen, mihin minä olen koskaan jalallani astunut. Ja minä arvostan todella ihmisten ystävällisyyttä. Siunatkoon Herra heitä.

²Ja herra Russell Ford ja Cadle ja henkilökunta, minä tosiaan kiitän teitä kaikkia, veljeni, koko sydämestäni, ja jos ikinä voisin olla teille siunauksena tai tehdä teille palveluksen, siis, kertokaa todellakin minulle.

Ja minä ajattelen tämän kaiken merkitystä, ja herra Cadlen, ja tämän rakkauden ja kärsimyksen ja kyynelten ja rukousten monumentin, ja sitä että hän ja rouva Cadle ovat lähteneet yläkertaan; ja minun rukoukseni on: ”Jumala siunatkoon heidän jaloa sieluaan.” Ja me olemme – minä pidän etuoikeutena päästä tähän rukoushuoneeseen jatkamaan työtä ja omalta osaltani auttamaan siinä työssä, mitä herra ja rouva Cadle niin uskollisesti tekivät täällä seurakunnassa.

Ja me toivomme, että Jumalan armon avulla, me kaikki voisimme palata taas ensi vuonna. Minä luotan siihen, että sairaat ovat parantuneet ja kaikki pelastumattomat tulevat pelastetuiksi, kunnes me taas tapaamme, ja Jumala teitä siunatkoon.

Minä en millään saa päähän sen saarnaajan nimeä, joka on puhunut näin aamuina aamiaisilla, mutta minä olen ollut todella innoissani hänen sanomistaan [/saarnoistaan]; ne ovat olleet todella loistavia. Charles Weston, luulisin, länsirannikolta… ja hänellä täytyy olla siellä hieno seurakunta, jos hän opettaa tuollaista; ja hän on todella hyvä opettaja. Jumala teitä kaikkia siunatkoon!

³Ja nyt, minä luulen, että minulle sanottiin, että minulle on kerätty hetki sitten uhri. Kiitos. Minä en tullut todellakaan uhrin takia. Minä sanoin, ettei sitä tarvitse tehdä; minä tulin ainoastaan ollakseni teille siunaukseksi, mutta minä kiitän teitä. Minulla on, no, neljä lasta ja vaimo, ja minulla on runsaasti kuluja. Minun kuluni ovat noin 100 dollaria päivässä olinpa minä töissä tai en – minun toimistoni ja niin edelleen. Vakuutan teille, että jokaisen pennin, joka on pois teidän toimeentuloistanne, ja jonka te olette jakaneet kanssani, minä tulen tekemään parhaani käyttääkseni jokaisen sentin Jumalan valtakunnan hyväksi; ja minun rukoukseni on, että hän maksaisi satakertaisesti sen teille takaisin.

Nyt, ennen kuin me avaamme tämän Kirjan, painaisimmeko päämme ja puhuisimmeko ensin hetken sen kirjoittajalle?

⁴Meidän taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua tänä iltana sisimmän olemuksemme syvyyksistä Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta, joka on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Ja nyt, tänä iltana, tämän suurenmoisen kokoussarjan ja konventin lopussa, me kumarramme antaaksemme sinulle kiitoksen kaikesta, mitä sinä olet tehnyt. Siunaa jokaista, joka on ottanut osaa tähän, ja me todella kiitämme sinua niistä monista asioista, joita sinä olet tehnyt; kun näemme, kuinka todistuksia tulvii, Herra, kun ihmiset lähtevät kotiin ja huomaavat kasvainten lähteneen, että struuma on poissa, ja kaikenlaiset sairaudet ja vaivat on otettu heiltä pois. Me olemme niin kiitollisia siitä; ennen kaikkea sielut, jotka ovat tulleet ylevöitetyin sydämin sinun luoksesi ja antautuneet sinulle, me rukoilemme, Herra, että sinä siunaisit heitä runsain mitoin läpi elämän. Suo heille pitkä elämä ja ikuinen elämä tulevassa maailmassa.

Nyt, me avaamme sinun kirjasi, Isä, sen sivut, ja me rukoilemme, että sinä palvelisit meitä Pyhän Hengen kautta, me pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

⁵Siis, nyt on jo aika myöhäinen ilta, emmekä me halua pitää teitä täällä kovin pitkään. Minun pitää ajaa vielä 100 ja jotakin mailia tänä yönä; niinpä minä haluaisin vain sanoa tämän, enkä minä tarkoita tätä paimenille ja sen semmoisille. Monta kertaa, kun ihmiset sanovat: ”Kirjoita minulle; lähetä meille kirje”, joskus sen takana on jotakin; voi olla. Minä en halua nyt satuttaa nyt; nähkääs, ihmisillä on radiolähetyksiä ja niin edelleen, tukenaan, mutta minulla ei mitään sellaisia ole. Minä yritän pitää palvelutehtäväni niin pienimuotoisena, että minä voin palvella enkä hyväksy mitään rasitteita; minulla ei ole mitään papereita, ei mitään muuta kuin Herra Jeesus; niinpä minä… Hän riittää minulle; siten minä… mutta se…

⁶Usein, minä olen huomannut kokouksessa, ettei rukousliinoja ole laitettu rukoiltavaksi, nenäliinoja ja niin edelleen. Tehän kaikki uskotte niihin, ettekö uskokin? Se on kirjoitusten mukaista. Ja jos te toivotte sellaista, kirjoittakaa minulle Jeffersonvilleen. Minä takaan, ettei teitä veloiteta siitä tai mitään: se on aivan ilmaista, ei maksa mitään; me olisimme iloisia saadessamme tehdä sen. Joskus ihmiset lähettävät jotakin pientä auttaakseen; postimerkkejä tai liinoja, joita meidän pitää ostaa. Kaikkien niiden olen…?… rukoillut niiden puolesta ja ne lähetetään teille. Siinä meillä on suurempi palvelustehtävä kuin melkein mikään muu, mitä me teemme; niitä lähetetään tuhansia ympäri maailmaa ja ne ovat todella… Jumala on siunannut meidän heiveröisiä ponnistelujamme siinä, koska siinä noudatetaan kirjoituksia.

Siis, kirjoittakaa meille Jeffersonvilleen, Indianaan, niin se tulee minulle. Postilokero on 325, mutta sitä ei ole välttämätöntä laittaa siihen, pankaa vain minun nimeni ja Jeffersonville, niin se tulee.

⁷Nyt, pikaisesti, me haluamme mennä suoraan kirjoituksiin, sairaiden puolesta rukoilemiseen ja sananpalveluun. Ja teille kaikille, rakkaat ihmiset nyt, tämä tuli… Minulle kerrottiin, luulisin, että täällä oli ihmisiä monista paikoista maailmassa; ja me olemme iloisia siitä; ja erityisesti, minä tapasin afrikkalaisia; minä toivoisin pääseväni pian uudestaan palvelemaan Afrikkaan uusissa suurissa herätyskokouksissa.

Ja minä sanon, että erään asian te voisitte tehdä minun hyväkseni, joka auttaisi eniten; tekisittekö te sen? Sanokaa: ”Aamen.” Rukoilkaa minun puolestani, se olisi parasta, mitä minä tiedän. Muistakaa, kun tulee vaikeita hetkiä ja noitatohtoreilta alkaa tulla haasteita ja kaikkea muuta, minä tulen turvautumaan teihin; tietoisena siitä, että ihmiset rukoilevat minun puolestani kun minä hoidan virkaani. Ja jos minä en enää koskaan tapaa teitä joen tällä puolen, minä toivon tapaavani teidät sen toisella puolella. Jumala olkoon teidän kanssanne.

⁸Kuten me luemme Jumalan sanasta, 2. Moos. – tarkoitan 4. Mooseksen kirjasta 13:nnesta luvusta ja alkaen 30:nnesta jakeesta pieneksi aiheekseni saadakseni asiaan vähän viitekehystä sanasta, jos Jumala suo Pyhän Hengen kautta, ei mitään ennalta suunniteltua; odotan vain voitelua… Ja minä valvon sitä, etten pidättelisi teitä kovin pitkään, jos minä vain kykenen.

Kaaleb koetti rauhoittaa kansaa napisemasta Moosesta vastaan. Hän sanoi: ”Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me pystymme siihen.”

⁹Eilisiltana… me olemme puhuneet viimeiset kaksi iltaa I Mooseksen kirjasta [Genesis], se on siemenluku, kun Jumala istutti siemenen, ja Saatana istutti siemenen: omansa. Ja ne kaksi ovat kasvaneet yhdessä siitä lähtien. Sadonkorjuun aika on pian, kun sato korjataan. Oi, jospa meillä olisi kaksi tai kolme viikkoa hyviä kokouksia mennäksemme joihinkin näistä suurista asioista…

Minä olen typologisti ja pidän esittämisestä varjokuvien avulla. Koska jos minä tiedän, miltä varjo näyttää, niin minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miltä todellisuus näyttää. Siis, ilman koulusivistystä minun on edettävä varjojen avulla – Vanhan testamentin, nähdäkseni, miten se heijastaa Uutta –, ja vanhassa testamentissa kaikki puhuu Golgatasta: kaikki.

Te olette täydellisesti Kristuksessa, ettekä te ole pelastettuja siksi, että kannatte krusifiksia mukananne; te ette ole pelastettuja siksi, että te käytte seurakunnassa, te ette ole pelastettuja, koska osaatte katekismuksen tai jonkin oppikirjan; te ette ole pelastettuja edes siksi, että te tunnette Raamatun; te olette pelastettuja siksi, että te tunnette henkilön Jeesus Kristus. Hänen tuntemisensa on elämä; ei edes hänen sanansa tunteminen ole elämä, vaan että tuntee hänet, henkilön, on elämä. Ainoa tapa tuntea hänet on, syntyä uudesti Jumalan Hengestä.

¹⁰Siis, me tutkimme edellisinä kahtena iltana Aabrahamia, tuota mahtavaa patriarkkaa, ja tänä iltana me menemme hetkeksi Exodukseen [II Moos.] Me jätimme Aabrahamin sinne vuorelle, jolla hän oli uhrannut Iisakin sijasta pässin; ja hän antoi sille paikalle nimeksi ”Jumala näkee.” Jumala sanoi Aabrahamille, että hänen siemenensä tulisi olemaan muukalaisena vieraalla maalla, ja tulisi olemaan orjuudessa, 400 vuotta, mutta sitten, Jumala toisi heidät sieltä väkevällä kädellään pois.

Ja me näemme, että Iisak sai Jaakobin, Joosefin, ja hänen veljensä pettivät Joosefin: täydellinen, kaunis esikuva Herrasta Jeesuksesta; nöyryytettiin – muistakaa, hänen isänsä rakasti häntä, ja hänen veljensä vihasivat häntä, koska hän oli hengellinen; hän näki näkyjä ja kykeni selittämään unia. Ja hänen veljensä; he olivat kunnollisia fundamentalisteja, mutta he eivät yksinkertaisesti vain kyenneet käsittämään yliluonnollista puolta; ja veljet vihasivat häntä ilman syytä. Täydellinen Kristuksen esikuva, kun hän tuli; häntä vihattiin – juutalaiset – hänen veljensä, koska hän oli hengellinen ja hän ymmärsi yliluonnollisia ja pystyi ennustamaan, siis näkemään ennalta, tai tuntemaan ihmisten sydänten salaisuudet, ja pystyi sanomaan ihmisille, mitä heille oli tapahtunut, mikä heidän ongelmansa oli; ja juutalaiset vihasivat häntä, siitä syystä; mutta hän oli Jumalasta.

¹¹Joosef heitettiin kuoppaan ja olisi oletettavasti kuollut, mutta hänet otettiin kuopasta ja hän joutui Egyptissä vankityrmään, ja sieltä faraon oikeaksi kädeksi. Ja Kristus myytiin 30:stä hopearahasta; Joosef myytiin lähes 30:stä hopearahasta. Kristus heitettiin kuoppaan: hautaan, ja hänet otettiin sieltä ylös, ja istuu Jumalan, Isän oikealla puolella. Ja jokainen – tarkoitan, eikä kukaan voinut tulla faraon eteen muuten kuin Joosefin kautta. Yksikään ihminen ei voi tulla Jumalan eteen muuta kuin Kristuksen, Jumalan Pojan kautta.

Ja silloin annettiin julistus, että Joosef kykeni panemaan faraon palvelijoita kahleisiin, jos vain huvitti. Ja toinen juttu, kun Joosef kulki vaunuissaan, kuuluttajat kulkivat edeltä ja sanoivat: ”Notkistakoon jokainen polvensa, sillä Joosef saapuu.” Ja kun, Jeesus saapuu, jokainen polvi tulee notkistumaan ja jokainen kieli tulee tunnustamaan. Ystävä, joskus vielä sinä tulet vielä rukoilemaan, tulet vielä kerran tunnustamaan Jeesuksen joko Vapahtajaksi nyt, ja tulet kohtaamaan hänet aivan rauhassa, tai tuomariksesi tuona päivänä kohdataksesi hänen sitten, kun Jumalan viha tulee olemaan sinun osasi.

¹²Huomatkaa, miten muukalaisena olemisen jälkeen, Jaakob tuotiin sinne ja hän kuoli Egyptissä ja sitten hänet palautettiin ”Palestiinaan” ja haudattiin. Joosef kuoli ja kun hän kuoli, hän jätti merkin israelilaisille, jossa sanottiin: ”Älkää haudatko minun luitani tänne.” Niin sitä pitää!

Oletteko koskaan panneet merkille, eilisiltana, me otimme esiin vähäsen jotain rivien välistä; täällä vähän jotain rivien välissä. Kestättekö tätä minun kanssani hetken? Vähäsen rivien välistä; kuunnelkaapa; he olivat profeettoja ja siitä syystä he pystyivät näkemään näitä asioita; niitä ei ollut kirjoitettu; eikä ole kirjoitettu nytkään, mutta profeetat pystyivät näkemään ennalta asioita.

¹³Siis, huomatkaa, kun patriarkka Job kuoli oman valtavan ahdistuksensa loputtua… minä niin rakastan Jobin kirjaa; monet ihmiset ohittavat sen. Siinä on kyse Jumalasta – Jobin kirja on täyttä evankeliumia; kaikki hänen koettelemuksensa… Minä saarnasin siitä tabernaakkelissani yli vuoden, ja kun sain Jobin vietyä tuhkakasaan, minä pidin häntä siellä kuutisen viikkoa. Eräs rouva, joka ei halunnut tavata minua kasvokkain sanoakseen minulle sitä, kirjoitti minulle kirjeen ja sanoi: ”Veli Branham, milloin sinä aiot hoitaa Jobin pois tuosta tuhkaläjästä?” Niinpä… voi, miten kaikki kietoutuu siihen.

Tuo suurenmoinen patriarkka vain seisoo ja yrittää löytää pääsytien Jumalan taloon; ja hän kolkutti ovea ja yrittää päästä Jumalan vastaanotolle. Ja Elihu tuli paikalle ja yritti vakuuttaa hänet siitä, että hän oli tehnyt jotain väärin, ja että tulossa oli tuo Vanhurskas, joka panisi kätensä syntisen ihmisen ja Jumalan päälle, ja teki heidän välilleen sillan. Ja kun Job – kun Henki tuli Jobin päälle, hän nousi ylös ja sanoi: ”Minä tiedän lunastajani elävän ja hän on seisova viimeisenä multien päällä. Ja kun, tämä nahka on raastettu yltäni ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.” Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat!

¹⁴Huomatkaa, mitä hän sanoi: ”Viimeisenä ’päivänä’ [KJV] …tiedän lunastajani elävän (jatkuvasti), ja viimeisenä ”päivänä” hän tulee seisomaan maan päällä; ja sitten kun tämä nahka on raastettu ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan, hänet olen näkevä apunani; silmäni saavat nähdä hänet, eikä hän ole minulle vieras.” [*engl: ”kun ihomadot ovat tuhonneet tämän ruumiini, minä kuitenkin näen Jumalan, jonka minä tulen näkemään puolellani.”]

Siis, kaikki ihmiset tiesivät, että Job oli profeetta, että Job tulisi näkemään lunastajansa seisovan maan päällä viimeisenä päivänä – patriarkat näkivät ilmestyksen kautta, että tulisivat myös näkemään hänet. Sitten, kun Job, kun hänet oli haudattu… me voisimme käyttää tähän aiheeseen tunteja, mutta koskettelen huippukohtia…

¹⁵Mukaan tulee myös Aabraham – kun Saara kuoli, Abraham määräsi tietyn paikan ja osti maapalstan; oletteko koskaan tarkistaneet, missä se oli? Sama paikka, johon Job oli haudattu. Sitten, kun Aabraham kuoli, hänet haudattiin Saaran viereen. Aabraham sai Iisakin; kun Iisak kuoli, hänet haudattiin Aabrahamin viereen; Iisak sai Jaakobin ja Jaakob kuoli kaukana Egyptissä, mutta ennen kuin hän kuoli, tietoisena siitä, että hänen hengellinen poikansa Joosef oli profeetta, sanoi: ”Joosef, tule tänne ja pane kätesi minun kupeelleni”, paikkaan, johon Jumalan enkeli oli häntä, väkevää suurmiestä koskettanut.

Joen tuolla puolella, hän oli suuri ”kaappari”, mutta tällä puolella hän oli ontuva ruhtinas. Hänen nimensä vaihtui kaapparista Israeliksi. Sitten Jaakob pani kätensä sinne ja Iisak sanoi: ”Vanno taivaan Jumalan nimessä, ettet hautaa luitani Egyptiin.” Miksi? Mitä väliä sillä on, mihin meidät on haudattu? Hän sanoi: ”Vanno isiemme Aabrahamin ja Iisakin Jumalan nimessä, ettet hautaa minun luitani tänne, vaan ota ne mukaasi kotimaahan.” No miksi?

¹⁶Joosef, kun hän kuoli vuosia myöhemmin… Jaakob tuotiin takaisin ja haudattiin Aabrahamin viereen. Jooset sanoi kuollessaan: ”Älkää haudatko minun luitani tänne; miksi? Hän sanoi: ”Kun lähdette, ottakaa minun luuni ja haudatkaa ne luvattuun maahan.” Miksi? He tiesivät ylösnousemuksen ensihedelminä, että Jeesus oli tulossa, ja kun hän tuli ja hänelle tehtiin niin kuin oli sanottu… niin pääsiäisaamuna, kun hän nousi kuolleista, Matteus 27, Raamattu sanoo, että monet pyhien ruumiit, jotka nukkuivat tomussa, nousivat ylösnousemuksessa haudasta ja astuivat kirkkauteen Jeesuksen kanssa. Keitä he olivat? Aabraham, Iisak, Jaakob; näettekö? He olivat hengellisiä ja heillä oli erottamisen lahja niin, että tiesivät, ettei ylösnousemus tapahtuisi Egyptissä; se tulisi tapahtumaan luvatussa maassa.

Ja ystävät, tänä iltana, minä tiedän, kun olen lähtenyt baptistiseurakunnasta ja niin edelleen, olen saanut paljon kritiikkiä ja niin edelleen, mutta minä olen ymmärtänyt Herran tulemuksen hengellisen merkityksen; koska Jumala tuo hänen kanssaan ylösnousemuksessa ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa. Te voitte saada kaiken kuvittelemanne, mitä tahansa haluattekin, ja teidän suuria seurakuntia, mutta haudatkaa minut Kristukseen, sillä Jumala tuo ne, jotka ovat Kristuksessa, hänen mukanaan ylösnousemuksessa. Rivien välit – ymmärrättekö?

¹⁷Sitten, lopulta, tuli Exoduksen [lähdön] hetki. Exodus tarkoittaa ulos kutsumista, tai erottautumista. Tuli hetki, jolloin Jumalan oli erotettava kansansa; he olivat orjuudessa – hieno kuva nykypäivästä. Uskoakseni sana ”seurakunta” tarkoittaa ”uloskutsutut.” Ja tuo Exodus on meneillään maailmassa tänään. Uskotteko te siihen? Jumala on kutsumassa ihmisiä nimiinsä ulos pakanoista. Juutalaisten hetki on pian käsillä; pakanoiden aika on silloin ohi, näettekö? Kun evankeliumi kääntyy juutalaisille, pakanoiden aika on ohi. Oi, minä todella tiedän, että sen täytyy tulla pian; kaikki merkit viittaavat siihen.

¹⁸Huomatkaa, että ”Exodus” on kutsumista ulos. Niinpä, kun Jumala oli valmis tekemään sen, maailmassa ei ollut mitään, mitä ihmiset olisivat asialle voineet, tai vaikuttaa. Jumala teki sen itse. Niinpä, riippumatta siitä, kuinka paljon me yritämme sanoa: ”Tämä organisaatio saa sen aikaan; tämä kirkkokunta saa sen aikaan”, Jumala saa sen aikaan. Hän on ainoa, joka kykenee tekemään sen. Jumalan ylivertainen armo tulee laskeutumaan ja yhdistämään seurakunnat, uloskutsutut, ja meille tulee oma Exodus – lähtö ulos.

Kuunnelkaapa, millä tavalla Jumala toimi; hyvin oudosti: otettiin nainen ja mies, vanhurskas Jumalan mies. He saivat pikkupojan ja hänelle annettiin nimi Mooses. Ja kun hän tuli 40 vuoden ikään, hän ei suostunut kantamaan faraon tyttären pojan nimeä ja piti Kristuksen rikkauksia suurempina kuin Egyptin [Hepr. 11:25-26]. Hän oli faraon poika ja hänellä oli jo jalka valtaistuimella, mutta jos farao vain olisi tutkinut Jumalan sanaa, hän ei olisi toiminut niin kuin toimi.

Ja minä olen varma tänä iltana, syntinen ystäväni, jos sinä tutkisit Jumalan sanaa, olisit varovainen sen suhteen, mitä sanot ja teet. Faarao oli ajatellut: ”Minähän voin olla aivan huoletta.”

¹⁹Mutta, Mooses, hengellisenä, ymmärsi, että Jumala oli aikeissa viedä israelilaiset pois ja hänet oli kutsuttu suorittamaan se. Siis, hän yritti sitä itse. Siinä monet ihmiset menevät metsään tänään; yritetään tuottaa parantuminen itse; yritetään itse saada oma pelastumine aikaan. Se ei toimi. Se ei yksinkertaisesti onnistu. Liitytään seurakuntiin ja allekirjoitetaan papereita ja tehdään sitoumuksia; Jumalan ohjelma ei ole sellainen. Se on kyllä uskontoa mutta se ei ole pelastus.

Huomatkaa, hän epäonnistus, epäonnistui surkeasti ja pakeni erämaahan vielä 40:ksi vuodeksi, kunnes Jumala toi hänet sieltä erämaan perukoilta takaisin, ja hän nai etiopialaisen naisen, Sipporan. Ja hänpä olikin sisupussi; Mooseskin oli ja niinpä minä luulen, että heillä oli silloin tällöin hiukan ongelmia siellä erämaan perukoilla. Älkää torjuko vaimoanne vaikka hän olisikin vähän äkkipikainen. Ehkä se on teidän ristinne. Jumala on sallinut sen ehkä pitääkseen teidän ruodussa; sama juttu teidän kanssanne naiset, teidän aviomiehenne kanssa. Pysykää yhdessä, te olette luvanneet sen Jumalalle, joten pysykää siinä.

Siis, minä olen ihminen, joka ei usko avioliittoon ja avioeroon. Te tiedätte sen, joten… Katsokaahan veljeni, jos te menisitte avioon rukoillen vähän enemmän, niitä [eroja] olisi vähemmän.

²⁰Siis, Mooses oli nyt 80-vuotias. Sen sijaan, että hän olisi vapauttaja, näytti siltä, että kaikki toivo oli mennyt. Ja hän oli appensa lammaspaimenena; oi!

Eräänä aamuna, kaukana erämaan perimmäisessä kolkassa, yksin kävellessään, kun aurinko oli nousemassa, hän katsahti ja näki palavan pensaan. Jumala näyttää jotakin, mikä kiinnittää uskovaisen huomion. Ja niinpä Mooses astui polulta, ei kritisoidakseen, ei analysoidakseen, ei repiäkseen siitä vähän lehtiä ja viedäkseen ne analysoitavaksi johonkin laboratorioon että nähtäisiin, miksi ne eivät kärvenny. Hän astui polulta tämän tulen luo… kaikella kunnioituksella, hän lähestyi sitä. Jumala sanoi: ”Ota kengät jalastasi, Mooses, sillä maa, jolla seisot, on pyhää maata.”

Sellaista se on tänään. Syy, miksi lahjat ja seurakunta… Syy siihen, että lahjat ja seurakunta… syy siihen, etteivät ihmiset nykyään saa kovin paljoa on, että niitä lähestytään epäkunnioittavasti. Teidän on tultava täydellisesti antautuneena, päättäväisesti; aamen. Kun te tulette Jumalan eteen, älkää vain tulla tupsahtako noin vain paikalle, ja naputelko alttaria purukumi suussa. Sellaisella tavalla ei lähestytä Jumalaa. Tulkaa niin täyspäisesti kuin vain mahdollista, ja tarkoittakaa sitä, mitä te puhutte. Jumala ottaa teidät kyllä vastaan.

²¹Kuunnelkaa; Jumala sanoi: ”Mooses, minä olen nähnyt kansani kärsimyksen; minä muistin lupaukseni.” Minä rakastan tätä. Jumala muistaa aina jokaisen lupauksen, jonka hän on antanut. ”Minä lähetän sinut takaisin.”

Ja Mooses alkaa valittaa, ja sanoi: ”Näytä minulle kunniasi.” Ja Jumala näytti Moosekselle kunniansa, ja hän oli valmis lähtemään. Ja koko hänen rakkaan äitinsä 40 vuoden aikana antama teologinen koulutus ja kaikki, mitä hän oli oppinut kirjoista, oli hänelle pelkkä erehdys. Ja viidessä minuutissa, antautumalla Jumalan tulen edessä, hänet oli paremmin varustettu, kuin mihin kaikki maailman varusteet olisivat ikinä pystyneet.

Ja minä sanon, että meidän seminaarimme ja saarnaajamme eivät tarvitse pitkiä, hienoja opintoja ja useiden vuosien koulutusta: heidän pitää tulla elävän Jumalan eteen [/läsnäoloon] ja saada ilmestys hänen jumalallisesta tahdostaan ja voimastaan; ja lähestyä sitä ei arvostelumielessä: ”Minun seurakuntani ei usko tuota.” Riisukaa kenkänne, kun te lähestytte; tulkaa kunnioittaen!

²²Jumala voi tehdä ihmisen mielestä mitä hulluimpia asioita. Katsokaapa omaa lihallista mieltänne: mitähän te sanoisitte tästä, seuraavana aamuna? Tässä Mooses tulee; ryntää kotiin ja nappaa Sipporan ja laittaa hänet muulin selkään lapsi kummallakin kupeellaan; Mooses, vanha mies, 80-vuotias, kädessään keppi, pitkine partoineen; pitkine hiuksineen taluttaa pikku aasia; kiskoo sen narusta mukaansa; ja vaimo istuu muulin selässä, lapsi kummallakin kupeellaan. ”Mihin sinä olet matkalla, Mooses?”

”Menen Egyptiä valloittamaan.” Mieletöntä: yhden miehen invaasio! Kyllä, mutta jutun hienous oli siinä, että hän todella teki sen. Kuinka se onnistui? Koska Jumala sanoi niin.

Sillä, miten epärealistiselta asia kuulostaa, ei ole mitään merkitystä; älkää yrittäkö ymmärtää; noudattakaa sitä, mitä Jumala käski tehdä. Te voitte voittaa olosuhteet tänä iltana, jos haluatte. Te voitta ottaa jokaisen sairauden hallintaanne, joka teidän ruumiissanne on. Jumala sanoi niin. Ja hän myös teki sen ja Jumala tekee sen uudestaan. Kun hän antaa lupauksen, hän myös seisoo sen takana.

²³”Millaista asetta sinä aiot käyttää?” Muistakaa, että faaraolla oli runsaasti sotavaunuja ja miekkamiehiä ja ratsastajia ja kaikkea sellaista. Mooseksella oli koukkupäinen sauva kädessään. Mitä sinulla on kädessäsi? Sinä et ehkä osaa viheltää, mutta voit tehdä jotakin. Mitä sitten kädessäsi onkin, käytä sitä Jumalan kunniaksi. Anna se hänelle, anna hänen siunata se ja seuraa, mitä tapahtuu. Sillä, mikä se sitten onkin, ei ole todellakaan merkitystä; se voi tuntua sinun mielestäsi pieneltä ja vähäpätöiseltä, mutta anna se kerrankin Jumalalle.

Eräs pikkupoika nautti lounasta; se ei merkinnyt hänelle kovin paljoa, mutta kerran, Jeesuksen käsissä, sillä syötettiin 5000, ja saatiin vielä vasullisia tähteitä. Mitä sinun sitten pitääkin tehdä, tee sitä. Miten vähäsen sinulla onkin uskoa, purista se esiin ja pane se Golgatan ristille ja usko Jumalan lupaukseen siitä ja tarkkaile, mitä tapahtuu; miten se tuleekaan moninkertaistumaan; varmasti.

²⁴Miten naurettavalta se näyttikään; tämä vanha ukko partaisine naamoineen;

”Jep, menossa…”

”Mihinkä sinä olet matkalla, poika?”

”Egyptiin.”

”Mitä sinä siellä?”

”Valloitan sen.” Ja hän teki sen, meni sinne ja valloitti sen. Hän toi israelilaiset pois orjuudesta. Matkalla pois, Jumala näytti merkkejä ja ihmeitä. Joka kerran, kun te näette jonkun Raamatun ihmisen, joka on ollut kosketuksissa Jumalan kanssa, niin ihmeitä ja merkkejä seuraa. Jeesus lupasi tuon saman asian: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat – maailman loppuun asti. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä; nostavat käsin käärmeitä, tai jos juovat jotain kuolettavaa, se ei vahingoita heitä; jos he panevat kätensä sairaitten päälle, nämä tulevat terveiksi.” Mitä sinä ajattelet tänään, että uskovan merkki on: TT, FT, OTT, tai jotakin sen tapaista? Vaan Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, yliluonnolliset merkit. Meidän seurakunnalliset juttumme eivät toimi. Te yritätte toimia omin päin.

²⁵Kuten Saul, kerran, oli vetäytynyt, ja Goljat oli mäen toisella puolella pelottelemassa, ja kaikki pelkäsivät kuollakseen. Mutta, eräänä päivänä, aivan väärä mies tuli Goljatin leiriin; piskuinen, surkea, Daavid-niminen heppu, lampaannahkatakki harteillaan. Hän sanoi: ”Siis, ette kai te tarkoita, että tuo ympärileikkaamaton filistealainen muka kestää elävän Jumalan armeijaa vastaan? Minä taistelen häntä vastaan”, hän sanoi. Oi, millaista rohkeutta! Mistä oli kyse? Hän oli käynyt jossakin; hän oli kokenut jotakin.

Saul sanoi: ”Tule tänne, poika; minä panen haarniskan sinun päällesi.” Ja hänet puettiin isoon haarniskaan; kypärä… tuo pikkukaveri parka, ehkä hänen polvensa menivät längelle. Se on seurakunnassa vikana nykyään; ja paimen [/pastori] te sälytätte niin paljon oppiarvoja ihmisen päälle, että hän saa länkisääret eikä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Saul ymmärsi jotakin; näin on. Miten kouluttaa ihmistä, opettaa häntä… Metsään menee; hänet pannaan seminaariin ja kaivetaan hänestä ulos kaikki, mitä Jumala on häneen pannut. Näin asia on.

²⁶Daavid katseli ympärilleen. Saulille selvisi, että se hänen seurakunnallinen liivinsä ei soveltunut Jumalan miehelle. Näin se on.

Me huomaamme, että vanha kunnon Daavid sanoi: ”Ottakaa ne pois. En ole käyttänyt tällaisia, mutta minä koin kerran jotakin ja sen kanssa minä lähden.” Sellaista juuri seurakunta tänään tarvitsee; aito ”minä tiedän” – kokemus että ihmiset voivat astua esiin ja saada Pyhän Hengen voitelun avulla aikaan muutoksen. Uskotteko te siihen? Kyllä vain!

Daavid sanoi: ”Yhden asian minä tiedän; minulla oli tämä linko, kun yksi karhu hyökkäsi ja nappasi yhden karitsoistani, minä tapoin sen. Kun tuli leijona, minä nappasin sen, niin myös tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen”, hän sanoi. Hän tiesi, mistä puhui. Samoin on niiden miesten laita tänä iltana, jotka kokemuksesta tietävät, mistä puhuvat. Siitä syystä juuri Mooses lähti sinne; sillä, miten naurettavalta asia maailman mielestä tuntui, ei ole mitään merkitystä, Mooses tiesi, mistä puhui; hän oli ollut Jumalan edessä [/läsnäolossa]. Ja jokainen ihminen, jolla on sama kokemus, tietää mistä puhuu. Antaa maailman nimittää teitä hihhuliksi, kiihkomieliseksi, tai ihan miksi vain, se ei vaikuta teihin millään tavalla. Menkää ja tehkää joka tapauksessa. Sinulla on tehtävä suoritettavanasi. Jeesuksella oli tehtävä: täyttää Isänsä tahto. Sinullakin on se sama tehtävä.

²⁷Selvä. Me huomaamme, joskus, että Jumala saattaa meidät pulaan voidakseen osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan. Katsele ihmisiä, kun he olivat poistumassa Egyptistä. Jos meillä olisi aikaa kosketella näitä suurenmoisia kohtia, se veisi viikkoja, mutta kuunnellaanpa; kun ihmiset lähtivät Egyptistä – tässä sitä ollaan, ja marssitaan eteenpäin. Ja heti ensi töikseen, ihmiset huomasivat olevansa loukussa. Voi tavaton; he heräsivät eräänä aamuna, katsoivat taaksensa; yhdellä puolella oli vuoristo, toisella Punainen meri ja autiomaa; faraon armeija ajoi heitä takaa ja oli tulossa. Koko luonto vapisi heidän allaan. Mitään ei ollut tehtävissä. Jumala saattoi heidät sellaiseen tiukkaan paikkaan ilmestyäkseen heille.

Minä ajattelen usein nykyään, että me joudumme tiukkoihin paikkoihin siitä syystä, että Jumala haluaa näyttää meille omaa rakkauttaan, ja osoittaakseen meille, että hän on sama Jumala, eilen, tänään ja ikuisesti ja hänen voimansa on yhä sama. Todellakin.

²⁸Huomatkaa; siis, ensi töikseen Mooses alkoi rukoilla, käveli Punaista merta kohti, otti askeleen. Ja Jumala lähetti tuulen ja puhalsi väylän Punaisen meren yli. Voi, Jumala järjestää aina pakotien. Hän järjestää tien jokaisesta koettelemuksesta. Pysykää paikoillanne. Älkää ruvetko loikkimaan mihinkään ja pelkäämään. ”Pysykää paikoillanne, ja tietäkää, että minä olen Jumala”, hän sanoo. [Ps. 46:11]

Ja kun, koettelemus pahenee, muistakaa, että kyse on Jumalasta, joka yrittää osoittaa teille rakkauttaan. Mutta, muistakaa, vaikka kuinka monia ”Punaisia meriä” sitten tuleekin, Jumalan tie vie sen läpi. Jumala johdatti… Eikö ole kummallista, millä tavalla Jumala lapsiaan johdattaa?

Jotkut veden läpi
toiset tulvan läpi
jotkut syvien koettelemusten –,
mutta kaikki, veren läpi.
Jumala johdattaa lapsiansa.

Mitä sitten tuleekin tielle, sen pitää väistää; sen on annettava tietä Jumalalle.

²⁹Ja kun, ihmiset olivat ylittäneet joen, he pitivät kunnon suuret helluntaijuhlat, telttakokouksen. No, jos se ei ollut helluntaijuhla, niin minä en ole sellaista koskaan nähnytkään. Mooses lauloi Hengessä ja Miriam ja kaikki naiset soittivat tamburiineja ja tanssivat Hengessä. Jos se ei ollut helluntai, niin en ole koskaan nähnytkään sellaista. Aivan!

Jumala lupasi täyttää kaikki heidän tarpeensa tuon matkan aikana. Hän on luvannut täyttää kaikki meidän tarpeemme matkallamme; sama Jumala, saman lupauksen mukaisesti. Sama Jumala antoi tuon lupauksen.

³⁰Ja me näemme, että kun he pääsivät sieltä hetken matkaa, heillä ei ollut leipää. Jumala antoi sataa heille leipää taivaasta; sitä nimitettiin mannaksi. Ja kun sitä mentiin maistamaan, ihmiset sanoivat, että se oli makeaa; ja se on oikein hieno esikuvat Pyhästä Hengestä; meidän elämästämme. Se oli luonnollisen ihmisen leipää, luonnollisen matkan varalle. Meillä on hengellistä leipää, hengellisen ihmisen matkan varalle.

Ja, kuunnelkaa: se ei loppunut niin kauan, kuin oltiin matkalla; ja Mooses sanoi Aaronille, hän sanoi matkan jälkeen: ”Mene ja kokoa useampi oomermitallinen säilytettäväksi kaikille sukupolville”, [2. Moos. 16:33] ja kun pappi vihitään palvelukseen, hän voi mennä kaikkeinpyhimpään ja ottaa suullisen sitä alkuperäistä mannaa, joka alussa laskeutui.

Miten kaunis esikuva Pyhästä Hengestä. Kun Pyhä Henki lankesi helluntaina, Pietari sanoi: ”Tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Joelin kautta.”

Olen usein ajatellut: ”Jos tämä ei ole se, minä pidän tästä kiinni, kunnes se tulee.” Minä pidän tästä aika lailla. Jos tämä ei ole sitä, tämä toimii niin kauan, kunnes se tulee, mutta minä uskon, että tämä on juuri sitä.

³¹Huomatkaa, ja kun ihmiset söivät sitä mannaa, he tulivat juovuksiin, niin juovuksiin kuin vain voi, ja hoipertelivat kuin humalaiset. Ja, kuuntele, katolinen ystäväni, neitsyt Maria oli heidän joukossaan. Ja jos, hänen piti saada se ennen kuin hän pääsi taivaaseen, miten paljon enemmän teidän pitää saada se. Pitää paikkansa.

Tiedättekö te, mikä tänään on ongelmana? Syy siihen, että me olemme niin allergisia, niin monille asioille on, ettemme me tule tarpeeksi juovuksiin. Uskotteko te sen?

Minä luulen, että se oli William Booth Clibborn, joka sanoi kerran, Pelastusarmeijan alkuaikoina Englannissa; hän oli yhtenä iltana jäänyt junasta ja hänen piti kävellä pitkin katuja. Ja hän käveli erään poliisin kanssa. Satoi, ja joku surkea juoppo makasi kadulla, aivan juovuksissa, ja oli jäätynyt katuun. Ja poliisi kutsui mustanmaijan; se tuli ja nosti juopon ylös ja lykkäsi autoon. Booth sanoi: ”Mitä te teette hänelle?”

”No, me viemme hänet putkaan”, hän sanoi.

Booth sanoi: ”No, mitäs… ettekö te mitenkään huolehdi hänestä?”

”Ei hän mitään apua tarvitse”, poliisi sanoi.

”No mutta, mieshän voi saada keuhkokuumeen.”

Poliisi: ”Siis, minä luulen, että jos te viette hänet Pelastusarmeijaan, te taputtelette häntä jonkin aikaa, ja lämmitätte hänet ja annatte hänelle kuumaa kahvia, ja panette kuumaan kylpyyn, ja kaikkia näitä asioita.”

Booth sanoi: ”Takuulla; siksi että te tapatte hänet.”

Poliisi: ”Tiedättekö mitä; te, ihmiset ette ymmärrä; tuo mies on niin juovuksissa ja hänen jokainen solunsa on täynnä viskiä; ei hän voi kylmettyä”, hän sanoi.

Ja Raamattu sanoo: ”Älkää juopuko väkijuomista, sillä siitä tulee irstas meno, vaan juopukaa Hengestä.” Se juuri on vikana nykyään, meidän pitäisi juopua sen verran vahvasti, että meidän raatomme olisi täynnä Pyhää Henkeä niin, ettei mikään muu voisi asettua sen tielle. Ongelmana on, ettemme me saa hyvää vanhanaikaista helluntaihumalaa. Aamen. Niin se on.

³²Pankaa merkille: Jumala sanoi matkan aikana, että hän pitäisi huolta ihmisten kaikista tarpeista. Ja ihmiset kävivät maistamassa mannaa, ja se maistui hunajalta. Oletteko te koskaan maistaneet sitä – hengellisessä sellaista? Minä luulisin, että joku sanoi – eräs runoilija sanoi: ”Se maistuu hunajalta kalliosta.” Daavid sanoi niin.

Siis, Daavid oli paimen; hän paimensi lampaita. Ja paimenet kantoivat mukanaan aina paimenlaukkua kupeellaan, ja siellä oli hunajaa. Ja kun, joku lampaista sairastui, pantiin hunajaa kivelle, ja annettiin lampaan nuolla sitä, ja kun se nuoli hunajaa, se nuoli samalla kalkkia siitä kivestä ja parani.

Veljet, minulla on täällä, tänä iltana täysi paimenlaukku hunajaa, ja minä aion panna sitä Jeesus Kristuskivelle, ja te lampaat saatte nuolla sitä, ja takuulla te saatte jotakin. Siis, me emme pane sitä minkään kirkkokunnan päälle, me panemme sitä siihen, mihin se kuuluu Kristuksen, ikiaikojen kallion päälle; siitä sitä nuollaan. Kun te nuolette sitä, te saatte taatusti siitä jotain. Siis, alkakaa nuolla pian. Katsokaa, miten sairaudet alkavat kadota, kun te nuolette tuota hunajaa Jumalan Jeesus Kristuskalliosta, joka on Sana kalliosta. Katsokaa, mitä tapahtuu.

³³Se, mitä me tarvitsemme tänään, mitä seurakunta tarvitsee tänään, on kunnon vanhanaikainen Pyhän Hengen herätys. Meidän pitää saada tuli takaisin. Ja ainoa paikka seurakunnissa, missä on tulta, on pannuhuone [kellarissa]. Pitää paikkansa.

Kun olin pikkupoika, minä ja veljeni olimme kerran pihalla; näimme suokilpikonnan. Me indianalaiset tiedämme, millaisia ne ovat: kävelevät hassusti; ja me pikkupojat ajattelimme: ”Onpa hassun näköinen otus.”

Minä sanoin: ”Otetaan kiinni se.” Ja heti, kun me menimme siihen, se vetäytyi kuoreensa.” Se toi mieleeni, kun ihminen torjuu evankeliumin; no, nuo onnettomat sammalselät vetäytyvät kuoreensa: ”Oi, minä en siihen usko; ihmeiden aika on ohi.”

”Ai, ovatko?”

Minä sanoin: ”Minä hoidan sen.” Menin ja hain itselleni pitkän vitsan‚ pätkäisin sen ja hutkin otusta sillä. Sillä ei ollut mitään vaikutusta; se vain makasi siinä. Ei niitä kannata hakata; pitää paikkansa; näin on.

Sanoin: ”Minä hoidan sen”, ja vein sen joelle ja pistin sen veteen. Ainoastaan muutama kupla nousi pintaan, siinä kaikki. Veljet, ihmiset voidaan kastaa kasvot eteenpäin, taaksepäin, mihin päin tahansa, se ei vaikuta hitustakaan. Aivan niin; kyllä.

Tiedättekö, miten minä sain sen kävelemään? Laitoin pienet tulet ja panin tuon vanhan veikon siihen päälle. Silloin se käveli. Näin on. Kyllä.

Se, mitä seurakunta tarvitsee tänä iltana, on vanhanaikaisen kunnon Pyhän Hengen kaste, niin se lähtee liikkeelle Jumalan hyväksi, jos ihmiset vain saadaan valkean päälle. Pitää paikkansa.

³⁴Miten Jumala raivasikaan tietä! Kaikki hänen ihmeensä, ja sitten tultiin Kadesiin. Oi, tässä on niin paljon asioita, joita pitäisi käsitellä, mutta aika ei salli sitä. Me haluamme rukoilla sairaitten puolesta ihan pian.

Kun tultiin Kadesiin, tuomioistuimen eteen, tuli koetuksen hetki. Siksi, minä haluan, että te huomaatte tämän, että suurten ihmeiden ja kaiken jälkeen, oltiin valmiita menemään ottamaan maa haltuun. Ja kun tuli koetuksen hetki, ihmiset pelkäsivät mennä.

Ja minusta, veljet, nykyään, se mistä seurakunnalla loppujen lopuksi kiikastaa on sen suuret tohtorit ja teologit. Minä uskon, seurakunnan koetuksen aika on koittanut.

Ja juuri ennen, kuin oltiin pääsemässä perille, sinne lähetettiin 12 vakoojaa; ja he palasivat sieltä; ja palatessaan 10 vakoojista sanoi: ”Voi, maa on hyvä”, ja kaksi sanoi: ”se on hyvä.” On sanottu, että he olivat leikanneet mukaansa viinirypäleterttuja, joita kaksi miestä sai kantaa, ja he sanoivat: ”maa vuotaa maitoa ja hunajaa.”

Minä voin hyvin kuvitella, että sen olleen oikein hyvä syötti, ettekö tekin? Aamen. Viiniä, maitoa ja hunajaa sekoitettuna keskenään; millaisia vitamiineja; enemmän kuin missään apteekissa voi olla; takuulla.

³⁵Miehet sanoivat: ”Maa vuotaa maitoa ja hunajaa”, mutta kymmenen heistä sanoi: ”Voi, mutta veljet, emme me pysty siihen; maa on ympäröity muureilla; mahdotonta. Kirkkokunnat ovat niin korkeita, kuulkaa, emme me pääse niiden läpi.”

Mutta eräs pikkukaveri tiesi, mistä puhui; kaksi vakoojista: Joosua ja Kaaleb sanoivat: ”Me pystymme valloittamaan sen.” Aamen. Niin asia on tänään.

Kun sanotaan: ”Voiko meillä olla yhteiskristillinen, vanhanaikainen, pyhitetty Pyhällä Hengellä täytetty herätys?” Varmasti voi. Voiko meillä olla jumalallista parantamista? Varmasti voi. Voiko meillä olla jumalallista parantamista presbyteriaani-, metodisti-, luterilaisessa ja baptistiseurakunnassa? Varmasti voi; Jumala sanoi niin. Nuo miehet katselivat olosuhteita ja Kaaleb ja Joosua katsoivat Jumalan sanaan. Siinä se ero oli.

Ja jos sinä katselet ympärillesi olosuhteisiin, sinä pyörryt. Mutta jos käännät silmäsi pois olosuhteista ja katsot siihen, mitä Jumala on asiasta sanonut… No, sinä sanot: ”Veli Branham, lääkäri sanoi, että minulla on syöpä.”

No, kyllä, pitää paikkansa, mutta Jumala sanoi: ”Minä olen Herra, joka parannan sinut.” Siis, mitä te siihen sanotte?

³⁶Siis, Mooses johdatti tuota israelilaisten joukkoa: yli kahta miljoonaa, 40 vuotta autiomaassa. Miten monta vauvaa syntyi joka yö? Kuinka monen ihmisen jalka murtui ja kaikkea muuta, heidän matkatessaan? Sairauksia ja tauteja heidän keskuudessaan… Ja kun hän toi heidät pois Egyptistä, niin heimoissa ollut yhtäkään kompastelevaa. [Ps. 105:37] Voi, ettekö te – jotkut teistä lääkäreistä täällä, tänä iltana, haluaisi tutkia sitä lääkepakkia, ja selvittää, mitä se sisälsi; millaisia reseptejä hän antoi kaikille ihmisille? Miten tohtori Mooses suoritti ne kaikki jokaöiset käynnit synnytyksissä – ja kaikki nuo vanhat ja kärsivät ja kaikki… miten hän sen teki? Haluaisitteko te tutkia tohtori Mooseksen lääkepakkia? Kuinka moni haluaisi nähdä sen; näyttäkääpä kätenne? Selvä. Käännettäänpä se nurin ja tutkitaan, mitä se sisälsi.

Tässä on hänen reseptinsä; minä löysin sen: ”Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun sairautesi.” [2. Moos. 15:21 ja Ps. 103: 3] Ja kaksi miljoonaa ihmistä teki 40 vuoden matkan ilman, että olisi ilmaantunut yhtäkään heikkoa [kompastelevaa KR33] Halleluja! Jumala elää yhä ja hallitsee, ja hän on yhä Jumala. Hän on yhtä paljon Jehova tänä iltana kuin hän oli Jehova silloin; aamen.

³⁷Palatkaa takaisin. Jumala johdattaa rakkaita lapsiansa. Oi, minä vihaan lopettaa nyt, mutta minun on keskeytettävä; mutta uskotteko te, että Jumala johdattaa lapsiansa? Hengen johdattamia, Hengen täyttämiä… Miksi sinä tulit tänne? Mistä syystä sinä olet täällä tänä iltana? Tullaksesi nähdyksikö? Et varmasti tähän kuumaan huoneeseen, et varmastikaan. Sinä tulit tänne yhden asian takia. Pyhä Henki johdatti sinut tänne. Jumala johdattaa jopa omien eläintensä elämää. Uskotteko te sen?

Vähän aikaa sitten täällä; ehkä te olette kuulleet siitä – lehdistä. Minä rakastan villieläimiä; istuskelin kuistillani saarnaajaoppilaitteni, ”nauhapoikien” kanssa; herra Mercier ja herra Goad – ; he tulivat tapaamaan minua viime heinäkuussa ja me keskustelimme; istuimme kuistilla ja juttelimme, eräänä varhaisena aamuna, ja tietä pitkin tuli opossumi. Ja se laahusti siinä pitkin ja poikin ja meni siitä neljän talon ohi , joilla ei ollut aitaa eikä portteja ja tuli meidän pihaamme, joka oli aidattu ja jossa oli portti, ja kääntyi pihaan. Kaikki, jotka tietävät jotakin eläimistä, ovat opiskelleet, opossumi on päivällä sokea; ne mouruavat öisin. Ja minä sanoin: ”Katsokaapa sitä; sillä on ehkä rabies.” Ja minä…

³⁸Herra Wood, kirjani myyjä, oli ollut pihalla haravoimassa, hän oli pihassa ja harava lepäsi maassa, ja minä otin haravan ja menin ja hosuin sillä opossumia ja sanoin: ”Siis, minä luulen; voi, sen oikea olka oli ihan murtunut, murskana; koirat olivat purreet sitä tai sitten auto…” Ja toivon, ettei teille tule huono olo tästä, mutta sillä oli joka paikassa matoja, ja vihreitä raatokärpäsiä. Minä sanoin: ”Voi, vanha raukka on kuolemaisillaan.”

Ja minä satuin huomaamaan, kohottaessani haravaa, ja eläin oli… yleensä ne ”leikkivät kuollutta”, mutta, kun minä nostin haravan, se lähti kohti taloa. Minä panin taas haravan sen päälle; lehtiharavan; ja minä huomasin, että sillä… Maailmassa on kaksi eläintä, jolla on pussi: kenguru ja opossumi. Ne kantavat pienokaisiaan siinä pussissa. Ja kun sen pussi kääntyi nurin, sillä oli 9 pientä, tämän pituista, karvatonta opossuminpoikasta.

³⁹Päivää sitä ennen, Leo ja Gene ja minä keskustelimme; yhdessä lehdessä oli, että joku värillinen, kaunis tyttö oli saanut lapsen, aviottoman lapsen. Hän oli käärinyt sen viltin sisään ja pani narun siihen ympärille, ja tukehdutti lapsen kuoliaaksi; vei sen taksilla sillalle ja tipautti sen jokeen; ja viranomaiset ottivat hänet kiinni. Ja me juttelimme siitä, miten raakaa se oli; ja minä sanoin: ”Tämä älytön opossumiemo on parempi äiti kuin tuo äiti oli.” Juuri niin; sillä oli enemmän moraalia kuin sillä naisella.

Ja me siis juttelimme, ja herra Wood ja rouva tulivat paikalle, ja herra Gilmore tulivat paikalle ja me keskustelimme asiasta. Heti, kun minä annoin sen nousta, se lähti taloa kohti niin kovaa kuin vain pääsi; ja minä sanoin: ”Katsokaa, sillä oli ehkä vain noin 30 minuuttia elinaikaa, mutta se käytti nuo 30 minuuttia taistellakseen noiden pikkuisten eloonjäämisen puolesta, ja tuo nainen halusi hukuttaa omansa.. Se on todellista äidinrakkautta”, minä sanoin.

⁴⁰Sitten tuo vaivainen otusparka tuli oikopäätä portailleni ja kömpi ylös; se oli aivan lopussa. Minä menin ja tökkäsin sitä; sanoin: ”Se on kuollut”, ja minä näin sen sen jälkeen kun olin vähän tökännyt sitä; minä sanoin: ”Ei siinä enää ole elämää.”

No, rouva Wood… herra Woodin vaimo on jonkinlainen eläinlääkäri; hän seisoi siinä ja sanoi: ”Siis, Veli Branham, ainoa, mitä sille voi tehdä, on tappaa se ja tappaa nuo pienet opossumit. Ne ovat liian pieniä; ja niiden suu on vielä pyöreä; ei siihen voi panna tuttipulloa. Älä anna niiden kärsiä”, hän sanoi – ja nuo pikkuiset opossumit yrittivät imeä sitä kuollutta emoansa.

Ja minä sanoin: ”Voi, aika ikävää – tappaa se?” minä sanoin.

Hän sanoi: ”Kyllä.”

”Voi”, minä sanoin, ”en minä pysty tappamaan sitä.”

”Siis, mikset?”

”An tiedä”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Sinähän olet metsämies.”

”Kyllä, mutta minä en ole tappaja; minä en vain jotenkaan pysty tappamaan sitä.”

Hän sanoi: ”No, annetaan mieheni, Banksin tappaa se; hae jokin pyssyistäsi ja tapa se.”

Ja minä sanoin: ”Minä en vain voi tehdä sitä; en tiedä miksi.”

Hän sanoi: ”Sinäkö annat tuon otusparan lojua tuossa kuumassa auringossa koko päivän noin, ja nuo pikkuiset imevät siitä maitoa ja kuolevat tuolla tavalla?”

Minä sanoin: ”Sisar Wood, minä tiedän, että sinä olet oikeassa, mutta minä en vain pysty tekemään sitä.”

⁴¹Ja koko päivä oli ollut raskas – talon liepeillä; ihmisiä tuli; ja sinä iltana herra Wood tuli sanomaan: ”Siis, Billy, sinun pitää lähteä pois ja vähän levätä; niinpä hän ja hänen vaimonsa ja minä ja minun vaimoni kävimme vähän ajelemassa. Ja minä… Me ajoimme melkein yhden pikkukoiran päälle; ja minä sain Woodsin pysäyttämään ja kävin poimimassa sen; se oli kapinen, täynnä kärpäsiä ja täitä.

Ja minun vaimoni sanoi: ”Sinä kai aiot pitää sen, vai?”

Minä sanoin: ”Kyllä rouva.”

”Voi”, hän sanoi: ”Tapa se koira, rakkaani. Tuo otus voi… se kuolee joka tapauksessa.”

Minä sanoin: ”Minä aion rukoilla sen puolesta. Se on pikkuinen; sen kuuluisi elää; siinä ei ole mitään vikaa”, minä sanoin. Se on nyt upea hieno collie. Siis, ymmärrättehän, Jumala tekee sellaista, varmasti tekee.

⁴²Sitten, kun me palasimme sinä iltana noin seitsemän maissa, minä napsautin valot päälle ja me huomasimme, että siellä se opossumiemo makasi pitkällään.

Veli Wood sanoi: ”Siis, nyt, veli Branham, sinä olet metsästänyt riittävästi opossumeja tietääksesi, että kun aurinko laskee, jos tuo opossumi ikinä tulee nousemaan, se nousee silloin.” Ja te tiedätte sen myös, te harvat ihmisistä, jotka tunnette opossumit. Wood sanoi: ”Silloin sen pitäisi nousta.” Mutta hän sanoi: ”Se ei kyllä enää ikinä nouse; se on kypsä.”

Minä sanoin: ”Luulisin…” – kastetta oli tullut joka puolelle ja nuo pienet opossumit yhä imivät.

Sisar Wood sanoi: ”Annatko sinä niiden kärsiä tuolla tavalla?”

Ja minä sanoin: ”En tiedä, sisar Wood, minä en pysty tappamaan niitä.”

Billy tuli paikalle; oli ollut kalassa jossain, ja tuli noin yhden maissa valaisi niitä lampulla; siinä ne vain makasivat.

⁴³Minä ajattelin koko yön tuota opossumiparkaa. Lähdin seuraavana aamuna ulos. Minulla on pieni tytär; hän on 10-vuotias ja hän näki aivan hiljattain ensimmäisen näkynsä; tosi hengellinen lapsi. Ja minä näin, kun hän lähti kuistilta pyjamassaan; kello oli noin puoli 7 aamulla. Minä lähdin ulos ja katsoin sivulleni ja siinä se makasi, oven edessä pitkällään, ja nuo pikkuiset yrittivät yhä imeä. Becky sanoi: ”Onko se kuollut?”

”En tiedä, kultaseni”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Isi, mitä sinä aiot tehdä tuolle opossumiemolle?”

Ja minä sanoin: ”Kulta, en tiedä, mene takaisin nukkumaan, rakas. On liian aikaista olla ulkona”, sanoin.

Hän sanoi: ”Isi, minä olen ajatellut tuota opossumia koko yön.”

”Niin minäkin”, sanoin.

Ja hän sanoi: ”No, mitä sinä aiot sen kanssa tehdä; annatko veli Woodin tappaa sen?”

Sanoin: ”En, rakas, minä en voi. Mene sinä takaisin nukkumaan nyt.”

⁴⁴Ja minä menin ja tökkäsin sitä ja näytti siltä, ettei se liikkunut. Ja minä koetin vähän ja näin, että se oli kaikesta huolimatta vielä hengissä. Mutta sen iso tassu oli aivan turvoksissa ja siinä oli matoja ja kärpäsiä joka puolella; ja minä sanoin: ”Otusparka.” Sitten palasin sivuhuoneeseen; omaan makuusoppeeni. Minä olen siellä, kun ihmiset tulevat rukoiltavaksi – minä hieroin päätäni tällä tavalla, ja ajattelin: ”Siis mitähän minä tekisin tuon opossumin kanssa. Jotakin minun pitää tehdä; harmi.

Ja jokin… Siis, minä en tiedä, miten te tätä uskotte, se on teidän ja Jumalan välinen asia – minä kuulin jonkin sanovan: ”Siis, se on odottanut ovellasi 24 tuntia, niin kuin todellinen lady. Sinä saarnasit siitä eilen ja otit sen aiheeksesi ja sanoit, että se on todellinen äiti; se haluaa kasvattaa lapsensa. Ja minä olen makuuttanut sitä ovellasi 24 tuntia, etkä sinä ole sanonut mitään koko asiasta.”

”No”, minä sanoin, ”en tiennyt; mitä sinä tarkoitat?”

”Se tuli tähän rukoiltavaksi; se odottaa vuoroaan.”

Minä sanoin: ”Siis, minä en tiennyt, että se tuli…” Ajattelin: ”Mikä minua oikein vaivaa; puhunko minä itsekseni?” No, minä ajattelin: ”Mitä tämä on?” Ja minä tunsin, Pyhän Hengen läsnäolon. Avasin oven ja menin pihalle ja seisoin opossumin vieressä; sanoin: ”Taivaallinen Isä…” Becky katsoi sitä; minä sanoin: ”Taivaallinen Isä, minä olen ollut liian tyhmä ymmärtääkseni, että sinä, jumalallisessa armossasi…” Minä sanoin: ”Siis, hetkinen; kyllä; sinä tunnet taivaan linnut; sinä tiedät kaiken; sinä tunnet kaikki… ja… no… siinä tapauksessa tämä opossumi tietää jumalallisesta parantamisesta enemmän kuin monet saarnaajat. Tässä se nyt on.” Ja minä tiedän, ettei sillä ole sielua, ja se rohkaisi minua. ”Sinä käskit minua rukoilemaan sairaitten puolesta ja olen nähnyt useita kertoja, että sairaita ihmisiä on johdatettu; mutta ajattelitko sinä noin paljon sitä, kuinka tuo opossumi arvosti itseään lastensa hoitajana, että sinun oli pantava Pyhä Henki tuomaan sen tänne, vaikka sillä ei ole mitään sielua; se on vain mykkä elukka, ja se tuli ja makaa tuossa emona, kuolevana odottamassa omaa vuoroaan, että sen puolesta rukoiltaisiin? Jumala, anna minulle anteeksi, että olin niin tyhmä. Siis, taivaallinen Isä, minä rukoilen, että jos on niin, että sinä parannat tuon opossumin; minä pyydän sitä Jeesuksen nimessä, jos sinä lähetät tuon onnettoman otuksen maantieltä, tai missä sitä sitten purtiinkin, ja se makaa nyt tuolla… ja se haluaa kasvattaa lapsensa, ja sinä lähetit sen tänne rukoiltavaksi – johdatit sen tänne; siis, minä olen pahoillani että en ymmärtänyt sitä. Siksi, minä rukoilen, että se paranisi Jeesuksen nimessä”, minä sanoin.

Ja sen enempää en sanonut, opossumi kääntyi ympäri, katsoi minua, poimi nuo yhdeksän pientä poikastaan, pani ne tällä tavalla takaisin syliinsä, katsoi ylös minua kuin sanoakseen;”Kiitos, kiltti herra.” Nosti häntänsä pystyyn ja saman tien tielle ja siitä metsään niin kovaa kuin pääsi. Näin se on…

⁴⁵Sanomalehdissä on siitä ollut artikkeleita. Kaikissa paikoissa… meidän paikallislehtemme kirjoitti siitä; aikakauslehdet ovat kirjoittaneet siitä. Ihmiset, Saksasta ovat kirjoittaneet minulle ja sanoneet: ”Veli Branham, rukoile minun puolestani niin kuin rukoilit sen opossumin – .” Kuunnelkaapa; jos Jumala voi johdattaa mykkää elukkaa, miten paljon enemmän hän voi johdattaa teidät tänne? Takuulla. Meidän pitäisi ymmärtää Jumalasta enemmän kuin jokin mykkä elukka, jos olemme Pyhällä Hengellä täytettyjä, syntyneitä uudesti – kun Jumala tekee työtään omassa luonnossaan ja tuo esiin merkkejä.

No, katsotaanpa sorsia. Ne tulevat pohjoisesta. Ne menevät etelästä ylös pohjoiseen ja munivat siellä ja hautovat niistä poikasia. Ne eivät ole olleet ikinä muualla kuin tuolla lammella. Kun ensimmäiset pakkaset tulevat, niin jo lähdetään lammelta, vuorten yli, pakkanen… Kun minä käyn metsällä pohjoisessa, talvisaikaan, syksyisin, syyskuun tietämillä, kun ensimmäiset pakkaset tulevat vuorten huipuilta, tuo kylmä henkäys puhaltaa, niin tiedättekö mitä? Siellä joukossa on vanha, iso, valittu urossorsa. Ja se ryntää lammen keskelle, ja nostaa nokkansa ilmaan, ja tööttää neljä – viisi kertaa, ja jokainen lammen sorsa tulee sen luokse. Kyllä; sorsat tuntevat johtajansa, mutta ihmiset eivät. Ja tuo vanha sorsa on syntynyt tuolla lammella, mutta se nousee empimättä tuolta lammelta ja lähtee Louisianan riisipelloille niin suoraan kuin vain voi. Sitä nimitetään vaistoksi! Siis, jos… Meillä pitäisi olla tuollainen sorsien aisti. Jos Jumala on antanut sorsille vaiston, joka vie ne pois vaaroista, miten paljon ennemmin hän antaa ihmiselle Pyhän Hengen viemään hänet pois vaaroista. Kyllähän me yhtä paljon ymmärrämme kuin sorsa. Sillä Pyhän Hengen kaste…

⁴⁶Mutta, ongelmana on, veljet, että Jumala tekee merkkejä ja näyttää ihmeitä ja me nojaudumme taaksepäin ja kummastelemme, sopiiko se yhteen meidän teologiamme kanssa. Siitä syystä hän ei voi johdattaa meitä nykyään; ja siitä syystä, me kävelemme ympyrää, kuten Israel käveli – 40 vuotta. Meidän pitää jälleen lähteä seuraamaan Pyhää Henkeä, ja tulipatsasta, ja astua Jumalan lupauksiin. Jokainen Raamatun jumalallinen lupaus kuuluu teille, ja se on teidän henkilökohtaista omaisuuttanne, jos te uskotte siihen. Aamen. Uskotko sinä siihen tänä iltana, ystävä; koko sydämestäsi? Jumala johdattaa, hän jopa osoittaa mykkien elukoiden kautta omaa rakkauttaan luotujaan kohtaan. Hän rakastaa sinua enemmän kuin tuota mykkää elukkaa; miten paljon enemmän sinä olet kuin tuo mykkä elukka? Miten paljon enemmän Jeesus kuolikaan sinun puolestasi, kuin tuon mykän elukan puolesta. Ja hän haluaa parantaa sinut.

Hän… se opossumi ei edes ontunut jalkaansa; se vain käveli pois kuin ei mitään, täysin normaalina ja terveenä. Voi tavaton, kun me vain ajattelemmekin Jumalan rakkautta ja Jumalan ylivertaisuutta, miten Jumala tekee kaikki asiat, ja johdattaa meitä.

⁴⁷Siis, hän on täällä tänä iltana; hän on täällä tuodakseen esiin siunauksiaan; hän on täällä osoittaakseen voimansa; hän rakastaa voimansa osoittamista. Hän ahdistaa lapsensa nurkkaan voidakseen osoittaa oman voimansa, oman rakkautensa. Miten se eroaakaan tämän päivän trendistä, joka sanoo: ”Jumala järjestää teille sairauksia pannakseen teidät makaamaan kärsivällisinä…” Jos asia olisi niin, niin siinä tapauksessa Kristus mitätöi oman tehtävänsä, kun hän paransi sairaat. Siis, ei hän tehnyt sitä. Jumala ottaa teiltä sairauden pois… Joskus hän sallii sairauden tulla parantaakseen teidät osoittaakseen teille rakkauttaan. Näin on. Hän voi tehdä niin, jos te lähdette pois hänen tahtonsa tieltä.

⁴⁸Siis, jos Jumala tulee tänä iltana ja osoittaa voimaansa, uskotteko te kaikki häneen – kaikki teistä? Rukoillaan.

Meidän taivaallinen isämme; kun me tiedämme, että hetki alkaa olla myöhäinen, se saa meidät hermoilemaan ja kun me tiedämme, että ihmisien pitää ajaa satoja maileja; ja hetki alkaa olla käsillä. Kokoukset loppuvat, Herra ja tänä iltana täällä, joka puolella istuu monia sairaita; oi Kristus, minä rukoilen, että sinä saisit heidän uskonsa kohoamaan sinun luoksesi juuri nyt. Parantukoot tänä iltana jokainen heistä, suurimmasta pienimpään, nuorimmasta vanhimpaan, vaikeimmista sairauksista kärsivistä, vähäisimmistä vaivoista kärsiviin.

Suo, Herra, että sinun Pyhä Henkesi levittäisi siipensä nyt, kuten ennen tähän rakennukseen valaistakseen, kun ollaan tämän kokouksen viimeisissä hetkissä, että usko nousisi tässä paikassa niin, että ihmiset tietäisivät, että sinä elät, vallitset ja hallitset. Suo se, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä; aamen.

⁴⁹Minä inhoan sitä, että aika tai kiire ja niin edelleen, painaa päälle, mutta meidän on hiljennyttävä tämän parantamiskokouksen takia. Nyt, ystäväni, minä rakastan teitä, minä haluan sanoa teille ”näkemiin” nyt, jos Pyhä Henki tulee, minä en kykene tekemään sitä myöhemmin, koska se saa minut heikoksi; ja minä sanon veljilleni, että he antaisivat minun seistä jonossa niin kauan kuin on – kun minussa tänä iltana vielä henki pihisee rukoillakseni niin monen jonossa olevan ihmisen puolesta kuin vain pystyn tänä iltana. Minulla on ollut muutamia päiviä; minulla on lapsen siunaus seurakunnassa sunnuntaina, ja sitten lähden kristittyjen liikemiesten luo, en parantamiskokoukseen, vaan puhumiskokoukseen. Sitten lähden Kanadaan viemään sanaa eräälle naiselle, joka 8 vuotta sitten, neljissäkymmenissä, minä näin, että hän tulee saamaan lapsen. Minä sanoin hänelle; hän odotti vuosia; viisi tai kuusi vuotta. Hän alkoi jo epäillä; hän on nyt 53-vuotias. Hänen lapsensa tulee syntymään ensi kuussa. Jumala ei koskaan valehtele. 53-vuotias; ymmärrättekö? Minä en ole koskaan nähnyt tämän menevän vikaan, eikä se tule koskaan menemäänkään. Minä erehdyn, minun sanani voivat raueta tyhjiin; minä olen ihminen, mutta kun Jumala sanoo jotakin, se asia on päätetty lopullisesti ikuisesti. Siis, se on Raamatussa; te ehkä sanotte: ”Sehän kirjoitettiin vuosia sitten.” Mutta hänen sanansa on yhtä totta tänä iltana kuin se oli silloin, kun hän puhui sen, ennen maailman perustamista.

⁵⁰Siis, onko täällä joku, joka on aikaisemmin ollut jossakin minun kokouksistani? Nostaisitteko kätenne hetkeksi? Kiitos. (Ja suokaa anteeksi, että minä join tässä teidän edessänne) – mutta minä haluan teille ensikertalaisille sanoa tämän: ”Haluaisitteko te nähdä Jeesuksen – siis te ensikertalaiset, jotka eivät ennen… Haluaisitteko te nähdä hänet? Haluaisitteko? Siis, jos hän ei ole kuollut, miksi me emme näe häntä, vaikka hän sanoi, että me näkisimme hänet? ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut; sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Pitääkö paikkansa? No, miksi me emme näe häntä?

Hän sanoi: ”Niitä samoja tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään”; ja mitä hän teki? Väittikö hän olevansa parantaja? Ei. Mitä hän sitten teki? Hän ei koskaan sanonut… Johannes 5:19:ssa hän sanoi: ”Totisesti, totisesti, poika ei voi tehdä mitään itsestään…” Kuinka moni tietää, että hän sanoi niin? Kuinka moni on lukenut sen? ”Minä en voi itsestäni tehdä mitään, vaan ainoastaan sen, mitä Isä minulle näyttää… mitä Isä näyttää minulle, sen minä teen.” Siis, Jeesus ei omien sanojensa mukaan, silloin tehnyt mitään ennen kuin hän näki näyn. Kuinka moni uskoo, että se on totta sanokoon: ”Aamen.” Hän näki näkyjä, ja mitä näky käski, sen hän teki.

⁵¹Siis, hänen palvelustehtävänsä alkuaikoina; minä otan yhden kohdan, joka koskee koko hänen tehtäväänsä. Hän saarnasi ja eräs Filippus-niminen mies lähti siitä tapaamaan ystäväänsä Natanaelia; löysi hänet, toi hänet sinne, kaukaa vuorten takaa. Kun hän tuli Jeesuksen luo, Jeesus sanoi: ”Katso oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä minut tunnet, rabbi?

Jeesus sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla.”

Filippus sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika.”

Jeesus sanoi: ”Uskotko sinä, koska minä sanoin niin? Sinä saat nähdä suurempia asioita”, hän sanoi.

Kun Jeesus oli täällä maan päällä, hän kykeni… Ihmiset saattoivat koskettaa häntä. Siis, monet ihmiset koskivat häntä, eivätkä parantuneet, mutta ne, jotka koskettivat häntä… eräs nainen, yhtenä päivänä meni… ja Jeesus sanoi: ”Kuka koski minuun?”

Kaikki kielsivät; ”ei sinua kukaan koskettanut.”

Jeesus sanoi: ”Siis, joku koski minua, koska (minua alkoi heikottaa) minusta lähti voimaa.” Hän katseli ympärilleen kunnes keksi naisen, kertoi hänelle, että hänen verenvuotonsa oli loppunut.

⁵²Nainen kaivolla; miten Jeesus istui siellä ja puhui hänelle… se oli se samarialainen nainen. Siis, juutalaiset tunnistivat hänet Jumalan Pojaksi, koska hänellä oli voima nähdä näkyjä sen mukaan, miten Isä käski häntä tekemään. Siis, hän ei tehnyt yhtäkään ihmettä itsessään. Hän sanoi, ettei hän tee mitään, ellei Isä näytä hänelle ensin. Kuinka moni tietää, että siitä on sananpaikka? Joh. 5:19. Ei yksikään profeetta eikä kukaan muukaan Raamatussa tehnyt mitään, ellei Jumala näyttänyt heille ensin.

Ja siis, ”tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään; suurempiakin, sillä minä menen Isäni tykö; vielä hetki, niin maailma ei enää näe minua, silti te näette minut.” Sana ”maailma” tarkoittaa uskottomia, he eivät näkisi. Hän sanoi, että ”te tulisitte näkemään minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne.” Ja hän lupasi olla meissä maailman loppuun asti.

⁵³Siis, Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti; Hepr. 13:8. Uskotteko te sen? No sitten, jos hän on sama, hänen on noudatettava samoja periaatteita; hänellä on oltava sama voima; hänen on oltava joka suhteessa sama, ruumista lukuun ottamatta. Pitääkö paikkansa, sillä Jumala nosti kuolleista hänen lihallisen ruumiinsa; hän istui Jumalan oikealla puolella, ja lähetti maahan Lohduttajan, joka on Kristus, uudelleen… [nauhassa tyhjä kohta] …täynnä Pyhää Henkeä palvellakseen seurakuntaansa. Ja Raamattu sanoo, että Jumala on asettanut joitakuita seurakuntaan; ensin lähetyssaarnaajia, toiseksi profeettoja, opettajia, evankelistoja, paimenia, ja sitten kaikki nuo yhdeksän seurakunnan hengelliset lahjaa korottavat Jumalaa ja yhdistää [/kokoaa] seurakunnan… Siis, jos Jumala ei kuole – ei ole kuollut…

⁵⁴Siis, jos minä lähden Ganges-joelle, tai johonkin muuhun pakanamaahan, jossa pakanoita on miljoonia ja miljoonia enemmän kuin kristittyjä… mutta jos minä menen, sanotaan vaikka Buddhan pyhäkköön, hän kuoli noin 2500 vuotta sitten, ja jos minä menen hänen hautansa ohi… ja Japanissa, jonne on tehty hänen valtava 30 tai 40 jalan kokoinen patsaansa, jolla on isot rubiinisilmät, joka on tuhansien ja kymmenientuhansien dollarien arvoinen, ja se on rakennettu hänen seuraajiensa hampaista ja hiuksista: Buddhan patsas. Jos minä menisin tuonne pyhäkköön tai haudalle, hän lepää siellä haudassa.

Jos minä käyn Muhammedin pyhäkössä… se, islam on suurin ja suosituin uskonto maailmassa; lyö laudalta monin, monin verroin, ja jos minä menen Muhammedin haudalle, siellä on seissyt valkoinen hevonen melkein 2000 vuotta; sitä vaihdetaan 24 tunnin välein odottamassa hänen ylösnousemustaan. Hän on kuollut ja haudassa. Mutta on yksi ainoa uskonto, jolla on elävä Jumala, ja se on kristinusko. Siis, jos me tunnemme asian ainoastaan teologiselta pohjalta, miten paljon lohtua tee voitte antaa ulkopuolisille ihmisille, sillä tavalla kuin ihmiset tekevät? – luetaan, annetaan ihmisille… mutta Jeesus…

⁵⁵Kuten eräs muslimi sanoi tohtori Reidhaheadille… hän sanoi: ”Etkö sinä jo voisi hylätä tuon iänikuisen kuolleen profeetan, ja ottaa vastaan kuolleista nousseen Herran Jeesuksen?”

Hän vastasi: ”Mitä sinun Herra Jeesuksesi kykenee tekemään enemmän kuin minun kuollut profeettani? He molemmat kirjoittivat kirjoja, lupasivat kuoleman jälkeisen elämän, ja me uskomme siihen”, hän sanoi.

Hän sanoi: ”Mutta meidän Jeesuksemme nousi kuolleista.”

Hän vastasi: ”Nousiko? Haluaisinpa nähdä, kuinka sinä todistat sen.”

”No, me olemme onnellisia ja iloisia, meillä on Henki sydämessämme.”

Hän sanoi: ”Kuunnelkaapa herra; islam voi tuottaa aivan yhtä paljon psykologiaa kuin kristinusko.” Se pitää paikkansa; ja se on totta; kyllä, mutta kuunnelkaa: mies sanoi tälle kristitylle: ”Muhammed ei luvannut mitään, kun hän on kuollut – siis, vaan vain elämän kuoleman jälkeen, mutta teidän Jeesuksenne lupasi, että teidän opettajanne tulevat tekemään samaa mitä hän. Siis, näyttäkää minulle, kun te teette samaa, niin me uskomme, että Jeesus nousi kuolleista. Siihen asti, hän ei ole sen enempää kuin meidän profeettamme”, hän sanoi.

⁵⁶Mutta, kiitos Jumalalle, valo loistaa; Jeesus on noussut kuolleista. Hän on täällä tänä iltana ja tekee samaa, mitä hän teki ollessaan täällä maan päällä, tai sitten minä olen väärä hänen ylösnousemuksensa todistaja. Siinäpä haastetta kylliksi, eikö vain? Väärä hänen ylösnousemuksensa todistaja…

Minä olen tässä, täällä rukoushuoneessa istuu monia tuhansia ihmisiä ja arvostelijoita ja epäilijöitä ja ateisteja ja kaikenlaisia muita; ja täällä istuu myös paljon pyhiä; mutta, älkää pelätkö, koska Jumala sanoi niin ja sillä selvä. Tämä on joko totta, tai sitten valhetta. Jos tämä on valhetta, minä en halua olla asian kanssa missään tekemisissä. Jos jokainen sana ei tässä ole innoitettu, minä en halua olla sen kanssa missään tekemisissä; silloin minä en tietäisi, mikä on oikein, ja mikä ei, mutta minä tiedän, että tämän joka sana on innoitettu ja te voitte ripustaa sielunne minkä tahansa sen osasen varaan, ja Jumala tulee kunnioittamaan sitä.

⁵⁷Siispä, jos hän tulee paikalle tänä iltana ja tekee samoja asioita tällä lavalla, kuin hän teki ollessaan täällä maan päällä, ottaisiko jokainen täällä hänet ilolla vastaan? Tekisittekö sen ja nostaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Minä ottaisin hänet ilolla vastaan”?

Meidän taivaallinen Isämme, nyt minä olen puhunut sinulle ja minä rukoilen, että sinä tulisit puhumaan palvelijallesi, että minä olen puhunut ihmisille totta. Siksi, jos me palaamme tänne vuoden kuluttua, ja täällä istuu monia ihmisiä, ja ehkä minä itse, en enää ole täällä vuoden päästä – ehkä ei ole näin suurta yleisöä… ja sitten tuomiolla ihmisillä ei ole mitään veruketta; heidän on todistettava, että ovat nähneet omin silmin Raamatun elävän jälleen. Siksi minä rukoilen, että sinä soisit tämän, ei siksi, että me olisimme sen arvoisia; me tunnustamme oman arvottomuutemme,

ja Isä, minä rukoilen, että sinä soisit halvan palvelijasi alistua ja antautua niin, että Pyhä Henki voi saada otteen, ja suo jokaisen palvelijasi tässä rakennuksessa luovuttaa itsensä niin, että Pyhä Henki puhuisi yleisölle ja parantaisi sairaat ja kärsivät, pelastaisi kadotetut, sillä me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä, aamen.

⁵⁸Siis, me kysymme teiltä nyt, onko joukossa arvostelijoita; tässä on kyse jumalallisesta lahjasta, ei minusta, ja jos täällä on joku arvostelija, minä pyydän, ettet sinä enää jäisi tänne rakennukseen; minä en ole vastuussa, ja jos sinun pitää lähteä, lähde seuraavien 15 – 20 minuutin aikana. Älkää kuljeksiko ympäriinsä. Tehdään tästä yhdessä todellinen Jumalan läsnäolon ilta, ja jos Jumala kunnioittaa meitä nyt, minä en… minä en tähän kykene, minun on pyydettävä häntä, ja hän saa kaiken aikaan, näettekö? Minä en siihen kykene; en todellakaan. Hän voi jättää minut tähän vain orpona seisomaan. Siihen ainoastaan minä kykenen, seisomaan tässä, mutta, jos hän saapuu, hän korottaa itse itsensä.

Ja ainoa asia, ystävät, ihmiset, on, että jotkut ovat syntyneet hyviksi laulajiksi, uskotteko te sen? Jotkut ovat syntyneet muusikoiksi, ottamaan oikean äänen; heidän ei tarvitse ottaa tunteja, he tietävät, mitä tekevät; he osaavat asiansa, kyse on lahjasta; tehän ymmärrätte. Ja samoin on joidenkin laita, jotka ovat saarnaajia; he eivät tarvitse seminaarien kokemusta. Kaikki, mitä he tarvitsevat, on lähteä liikkeelle, ottaa kiinni Sanasta, ja antaa mennä. Toivoisinpa itse pystyväni siihen.

Mutta minun lahjani on profeetallinen; minä ainoastaan antaudun, ja hän hoitaa puhumisen. Teidän uskonne saa sen aikaan, ei minun; teidän uskonne…

⁵⁹Jeesus ei tehnyt mitään… Isä käytti Poikaa. Kuunnelkaapa, minäpä näytän teille jotain; se nainen, joka kosketti Jeesuksen viittaa – syy, miksi Jeesus ei tiennyt siitä; nainen uskoi, että Jeesus oli Jumalan Poika, ja hän veti paranemisen itselleen Jumalasta – Jeesuksen kautta, ymmärrättekö? Hän teki sen itse. Te teette sen itse, kun te vedätte. Kyse ei ole minusta, kyse on hänestä, ja te kunnioitatte ainoastaan häntä, ja siksi Pyhä Henki kääntyy teidän puoleenne, ja sanoo, mitä teidän pitäisi tehdä, tai mitä ei pitäisi, ja mitä teille on tapahtunut ja niin edelleen. Teidän uskonne saa sen aikaan. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, ymmärrättekö? Siis nyt, juuri sillä tavalla ihmiset käyttävät Jumalan lahjaa.

Siis, kun Jumala haluaa käyttää lahjaansa, hän otti Jeesuksen eteensä, ja näytti hänelle, mitä tulee tapahtumaan. Silloin hänestä ei lähtenyt voimaa. Kun hän näki Lasaruksen ja nosti hänet kuolleista, miten paljon suurempi ihme se olikaan kuin kun se nainen kosketti hänen viittaansa? Silloin voimaa ei lähtenyt, koska Isä vain käytti omaa lahjaansa.

⁶⁰Siis, silloin, kun Jumala haluaa minun tietävän jotakin, hän sanoo: ”Siis, sinun on mentävä tiettyyn paikkaan ja siellä asiat ovat tällä tavalla; ja asiat ovat sillä tavalla, ja tällä tavalla ja niin edelleen, ja sitten sinä teet näin, ja sitten se menee niin.” Hän jopa kertoo minulle kuukausia ja kuukausia ennen… ja kertoo ihmisille. Kuinka moni on tiennyt ja nähnyt kun ennalta on kerrottu – katsotaanpa – ja nähnyt, että niin tapahtuu? Nostaisitteko kätenne? Näettekö, näettekö? Pitää paikkansa, hän kertoo minulle, ja siinä se. Minä en menetä siinä yhtään voimaa, mutta kun me tulemme kokoukseen ja minut voidellaan tuolla lahjalla, ja sitten ihmiset vetävät puoleensa tuota lahjaa, se saa heikoksi. Ymmärrättekö te nyt? Siis, jos jotkut arvostelijat sanovat siitä jotakin, te tiedätte nyt, miten vastata heille. 1:08:32

⁶¹Nyt, olkaa kunnioittavia. Olkaa rukouksessa, ja katsotaan… Missähän pojat ovat? Kuinka? X:tkö… 100? [rukouskortti] Ai, me kutsuimme alkaen ykkösestä ja kymmenestä ja… Emmekö ole kutsuneet siitä‚ vai? Viisikymmentä? Siis, kutsutaanpa sitten 50:stä alkaen. Selvä. Kellä on X-50? Nostaisitteko kätenne? Rukouskorttinne… pikkuinen kortti, joka on kädessänne; siinä on X… Sanoin, että siinä on X-50. Siis, nyt tällä ihmisellä ei voi olla sitä eikä tällä rouvalla. Siis, onko joku… Katsotaanpa, rouva onko teidän X-50? Siis siellä on nyt kolme kättä pystyssä. X-50. Parasta katsoa sieltä takaa; se on se pieni kortti; katsokaa. Siinä on minun kuvani ja siinä takana on X ja 50. X… niin kuin eXodus, josta minä saarnasin. X–50; kellä se sitten onkin, tulkaa esiin. X-51, X-52. Selvä; X-52 [Nauhassa tyhjä kohta.]

⁶²… ja kun Jeesus oli menossa taivaaseen, hän kutsui veljensä Luken paikalle ja sanoi: ”Luke…”, siis minä en ollut siellä, tämä kerrottiin minulle; hän sanoi: ”Luke, me olemme olleet pitkän aikaa yksissä, emmekö olekin? Ajattelepa: viiden minuutin päästä, minä seison Jeesuksen Kristuksen edessä, puettuna hänen vanhurskauteensa.”

Vähänpä hän tiesi; kun minä olin pikkupoika, istuin Rediger tabernaakkelissa kuuntelemassa, kun Paul Rader saarnasi, että minä tulisin kuljettamaan hänen lauluaan ympäri maailman. Kuinka moni tuntee Rediger tabernaakkelin, nostaisitteko kätenne? Toki.

Romayne, se heistä, joka oli ollut pitkään mielisairaalassa; hän tuli yhtenä päivänä käymään minun luonani. Minä en tiennyt siitä. Minä olin tullut Floridasta. Ja häntä oli pidetty hiilivajassani, pihan perällä, ja hän raastoi hiuksiaan ja kiljui – mielisairaalasta tuotuna. Hän oli B. E. Redigerin tytär; Rediger oli mies, joka kuoli valjastettuna jumalallisen parantamisliikkeen käyttöön; hän oli ison Fort Waynen tabernaakkelin paimen ja perustaja. Minä ajattelin: ”B. E. Redigerin tytärkö minun hiilivajassani? Minä menin sinne.

Rouva Rediger, kaunis suloinen leidi, hän sanoi: ”Veli Branham…”

Minä sanoin: ”Oletteko… rouva Rediger, te ette taida muistaa minua. Minä kävin pikkupoikana temppelissänne.

Hän sanoi: ”Me olemme kuulleet, että Jumala on vieraillut teidän luonanne veli Branham.” Ja minä sanoin: ”Minulla on lapsi mukanani.” Hän sanoi: ”Hänen sisarensa kuoli tämän saman jutun takia.”

Ja minä sanoin: ”Mikä hätänä?”

Tytär sanoi: ”Penny on penny; viisisenttinen viisisenttinen…” Nuori kaunis nainen, noin 18-vuotias, repi hiuksia päästään, ja hänen äitinsä koetti rauhoittaa häntä.

⁶³Minä seisoin siinä hetken, ja sydämeni itki. Minä ajattelin: ”Redigerin tytär…” Ja samassa minä näin näyn tulevan, kävelin hänen luokseen ja panin käteni hänen päälleen. Sanoin: ”Saatana, sinä et voi pitää häntä hallussasi yhtään pitempään; Jumala julisti hänet parantuneeksi, siis, lähde hänestä.” Tyttö suoristautui, kampasi hiuksensa. Hän on nyt naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Siinä paikassa, sinä hetkenä… Jeesus Kristus elää yhä ja hallitsee, ystävät! Minä en ole koskaan saanut sellaista aikaan; hän on aina näyttänyt minulle, mitä pitää tehdä, ja minä olen tehnyt, mitä hän käski.

Eikö hän ole suurenmoinen? Minä odottelen tässä, että ihmiset järjestetään jonoon; että se saadaan tehtyä, tässä jonon päässä. Sitten me… Heti, kun se saadaan kuntoon, kaverit kertovat siitä; katsotaanpa, saadaanko se valmiiksi; minä yritän pysyä jonossa niin pitkään kuin ikinä vain kykenen.

⁶⁴Olkaa kaikki kunnioittavia. Olkaa niin hiljaa kuin vain pystytte. Ehkä sanotte: ”Mitä sinä viivyttelet, veli Branham?” Minä odotan Häntä. Näin on. Kuinka moni on nähnyt hänen kuvansa? Näyttäkääpä kätenne. Meillä on niitä tuolla takana. Tutkikaa sitä, ja tarkistakaa onko se aito; tai jokin noista todistuksista noissa kirjoissa. Niiden pitää olla autenttisia, tai sitten me emme voisi panna niitä esille. Siis, olkaa kunnioittavia, niin Jumala siunaa teitä varmasti; minä olen siitä vakuuttunut. Rakastatteko te häntä nyt, ja odotatteko te häntä? Odotatteko te näkevänne, kun hän toimii?

Kuinka monta siellä on nyt, joka ei ole vielä päässyt rukousjonoon ja joka haluaisi tulla parannetuksi, näyttäkääpä kätenne, missä te sitten olettekin? Siis, oi, suunnilleen 2500 vielä. No, minä voin… Hän – hän on jo parantanut teidät. Te olette kaikki jo terveitä, jos te uskotte siihen; siinä kaikki. Kuinka moni uskoo, että se on totta? Varmasti; kun hän kuoli Golgatalla; jokainen lunastuksen siunaus saatettiin valmiiksi Golgatalla. Niinpä hän… teidän pitää vain uskoa siihen, siinä kaikki.

⁶⁵No niin; olkaa kunnioittavia nyt. Suokoon Herra. Onko rukousjono jo kasassa, Paul? Kaikki ovat paikalla; selvä. Olkaa nyt todella kunnioittavia; älkää kulkeko ympäriinsä. Istukaa ihan paikoillanne, ja olkaa rukouksessa, jokainen. Siis, katsokaa tänne päin ja uskokaa. Te, jotka ette päässeet rukousjonoon, katsokaa tänne ja uskokaa koko sydämestänne, niin Jumala tekee asioita teidän hyväksenne. Ja sitten, sitten loppu on teidän kontollanne. Jumala teitä siunatkoon; minä sanon vielä niin.

Herran enkeli on paikalla. Minä en voi sanoa, miksi… Tässä on kyse ikään kuin lisäaistista, kuudennesta aistista. Minä tiedän, että hän seisoo täällä, aivan tässä; ymmärrättekö? Ja nyt, kun minä… Tässä on eräs nainen, tai – siis, kuka potilas on? Tämä. Selvä.

⁶⁶Siis, tämä nainen seisoo tässä; minä en… Te ette tunne minua, luulisin, enkä minä tunne teitä. Siis, tämä on teille ensikertalaisille; tämä on raamatullinen kuva; tässä seisoo nainen, jota minä en ole koskaan eläissäni tavannut, eikä hän ole tavannut minua.

Siis, kun Jeesus kävi Samariassa, hän istui siellä kaivolla. Kaikki olivat lähteneet, opetuslapset oli lähetetty kaupunkiin, ja tämä nainen ilmestyi, huonomaineinen nainen, hakemaan vettä. Ja Jeesus, mitä hän tekikään? Pyysi naiselta juotavaa. Pitääkö paikkansa? Ja nainen sanoi hänelle, ettei juutalaisten ollut tapana pyytää samarialaiselta sellaista. Oletteko te lukeneet sen kertomuksen? Ja Jeesus sanoi… Oi, olisitteko te halunneet seistä siellä silloin? Haluaisitteko te olla siellä silloin?

⁶⁷Siis, Jeesus keskusteli tuon naisen kanssa tietyn asian takia. Hän keskusteli pitkään hänen kanssaan, ja yhtäkkiä, Isä näytti hänelle, mikä naisen ongelma oli. Muistatteko te, mikä se ongelma oli? Hän oli ollut naimisissa liian monta kertaa; niinpä Jeesus sanoi: ”Mene hakemaan miehesi.”

Nainen vastasi: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus sanoi: ”Pitää paikkansa. Viisi sinulla on ollut eikä se, joka sinulla nyt on, ole sinun miehesi.”

Kuunnelkaapa, mitä nainen vastasi? Hän sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta.” Niinkö hän sanoi? Nainen sanoi: ”Siis, me tiedämme, että kun Messias tulee, hän tekee näitä asioita.” Mikä tuo Messiaan merkki oli samarialaisille? Se oli Messiaan merkki kuin juutalaisille. Ja jos hän on sama Messias, kuolleista noussut, olisiko se sama – Messiaan merkki tänä iltana? Pitääkö paikkansa, yleisö?

⁶⁸Tämä nainen tässä voi kohottaa kätensä sen merkiksi, että me olemme toisillemme vieraita; me emme ole tavanneet koskaan aikaisemmin, emme ole nähneet koskaan toisiamme. Siis, Jeesus tuntee hänet; hän tietää hänestä kaiken, ja hän… jokainen… Kaiken ruoan, mitä hän on eläissään syönyt, ja kaiken muunkin, Jeesus on antanut hänelle, ja teille myös. Pitääkö se paikkansa? Ja …?… minulle. Siis, jostakin pitää olla kyse; jos jotakin sanotaan… nainen saattaa olla täällä… Hänellä saattaa olla ongelmia kotona; hänellä voi olla jotain muuta; minä en tiedä, mutta mitä se sitten onkin, hän on täällä sen takia; voisi olla ehkäpä olla helpointa saada selville, koska, hän on täällä sen takia. Mutta minä en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä; sen täytyy olla jokin yliluonnollinen, joka sen saa aikaan. Silloin, kyse on teidän asenteestanne sitä kohtaan.

Siis, fariseukset sanoivat Jeesukselle, kun hän teki tällaista: ”Sinä olet Beelsebul, povaajien päämies.”

Jeesus sanoi: ”Teille annetaan anteeksi – minä annan teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki, joka tulee ja tekee samoja asioita, hän ei anna anteeksi teille, ei tässä -, eikä tulevassa maailmassa.” Niinpä, minun pitää olla täysin varma siitä, mihin minä olen uskonut, ennen kuin minä annan Hänen sanoa mitään minulle, koska Raamattu sanoi: ”Mene, äläkä tee enää syntiä”, se tarkoittaa epäuskoa, ”tai sinulle voi tapahtua jotain vielä pahempaa.” Pitää paikkansa, eikö pidäkin?

⁶⁹Minä keskustelen teidän kanssanne niin kuin Jeesus tuon naisen kanssa, saadakseni otteen teidän hengestänne. Ja Jumala kertoo minulle, miksi te olette täällä, uskotteko te häneen? Siis, uskotte? Uskooko yleisö saman asian – jokainen teistä? Siis, jos te haluatte kysyä tältä naiselta jotain, olkaa aivan vapaita. Pyhä Henki sanoo minulle, että teillä on vaivaa kurkussa. Juuri niin. Ja hän sanoo minulle myös, että te olette erittäin hermostunut. Hän sanoo minulle, että teillä on naistenvaiva, ja teillä on jotain vaivaa suussanne. Onko näin? Hän sanoo minulle, että te ette ole tästä osavaltiosta, hän sanoo, että te olette Tennesseestä. Teidän nimenne on Turner; Janes Turner. Se on Janes Turner. Teidän talonne, jossa te asutte, on 3:nnen ja North Streetin kulmassa. Teidän talonne numero on 223, eikö olekin? Te olette parantunut. Palatkaa kotiinne. Jumala …?…

⁷⁰Siis, tämä riippuu nyt teistä; se riippuu teistä. Minä en tiedä, mutta te kärsitte – ja jos, minä selitän teille Pyhän Hengen avulla, jumalallisen lahjan kautta, miksi te olette täällä, uskotteko te? Te uskotte. Siis, minä voisin käyttää runsaasti aikaa, mutta en saisi ikinä tätä rukousjonoa vietyä läpi; mutta vielä keskustellakseni teidän kanssanne, minä pyydän, että minun annettaisiin jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kuin vain kykenen.

Mutta, te olette… eräs asia, te hermoilette todella kovasti. Näin se on. Ja minä näen, kun te yrititte päästä ylös sängystä; te olette aivan kankea; teillä on niveltulehdus; näin on, te venyttelette paikkoja aamulla, minä näen, kuinka te… te tipauttelette tavaroita; näen, kuinka teiltä tipahtavat astiat ja sen sellaiset; totta. Minä en lue teidän ajatuksianne; pitää paikkansa.

Tässä, että te tietäisitte tämän: teillä on ystävä, joka on tosi, tosi sairas, syövästä, jonka takia te myös olette täällä. Pitääkö se paikkansa? Uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa, te – te, siis, tarkoitan, että tässä puhuva henki, on Jumalan Henki? Silloin, Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaitten päälle, ne parantuvat.”

Nyt, taivaallinen Isä, minä tottelen sinun käskyäsi panna kädet tämän naisen päälle; Jeesuksen Kristuksen nimessä tulkoon …?… Jumala teitä siunatkoon. Lähtekää, ja ottakaa vastaan se, mitä te pyysitte. Siis, katsokaa ympärillenne tähän suuntaan vielä; teidän niveltulehduksenne on lähtenyt. Siis, minä pyydän yleisöltä; tunnetteko te, että sitä ei enää ole? Kuuletteko te sen? Hän on parantunut.

⁷¹Uskotteko te Jumalaan? Uskotteko te, että minä olen hänen palvelijansa? Minä olen teillekin vieras, luulisin. Siis, Herra [hän] meni yleisön sekaan; hetki vain. Olkaa kunnioittavia.

Herra, te joka istutte siinä rivin päässä, jolla on epilepsia. Uskotteko te, että Jeesus Kristus parantaa teidät? Otatteko sen vastaan ja uskotteko te sen? Rukoilkaa ja pyytäkää Jumalalta, niin Jumala antaa teille sen, mitä te haluatte, jos te uskotte siihen.

Rouva, teillä on paljon henkisiä ongelmia, eikö olekin? Ja teillä on joku mielessä, jonka puolesta te haluatte rukousta; ja tässä se on: Minä uskon, että kyse on teidän anopistanne, eräästä sukulaisestanne, jostakusta, jolla on munuaisvaiva; ja teillä itsellänne on; teillä on jonkinlainen iho-ongelma, ja ihottuma, ja te olette hyvin jännittynyt, ja ahdistunut. Jeesus Kristus voi parantaa teidät, jos te vain uskotte häneen. Uskokaa kaikesta sydämestänne; uskotteko te? Uskotteko te, että Jeesus Kristus parantaa teidät? Kyllä. Teillä oli se, nyt teillä ei enää ole sitä. Nyt, te voitte …?… Jumala teitä siunatkoon. Rukoillaan yhdessä; sanotaan: ”Kiitos Jumalalle.”

⁷²Minä näen jonkun miehen ilmestyvän eteeni, kun minä mainitsin asiasta hetki sitten. Tässä hän on, hän istuu juuri täällä; hänkin kärsii iho-ongelmasta. Uskotteko te, herra, että Herra Jeesus parantaa teidät? Jos te uskotte, koko sydämestänne… kyllä vain; selvä. Heiluttakaa kättänne Jumalalle korkealla niin Jumala näkee teidät; ymmärrättekö? Te paranitte silloin. Uskokaa.

Jos minä sanoisin teille, että te paranitte vaivasta rinnassanne, uskoisitteko te sen, herra, joka istuu siellä? Selvä. Se on nyt ohi. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Hän on täällä parantaakseen teidät, jos te vain uskotte.

Hän [Herra] liikkuu tuolla takana. Se rouva, joka istuu siellä päässä, teillä on jotain ongelmaa silmissänne; silmävaiva; juuri niin. Pankaa kätenne sen vieressänne istuvan miehen päälle, jolla on diabetes, niin Jumala parantaa hänetkin; halleluja!

Rouva joka istuu siellä sen kohotetun käden takana siellä, jolla on syöpä. Jos te uskotte, että Jumala parantaa teidät, hyvä on, tekin voitte saada sen, jos te uskotte…?…

⁷³Eikö Herra ole ihmeellinen? Oi, hän on Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, Ikuinen Isä; uskotteko te siihen? A ja O, alku ja loppu, hän, joka oli, ja on ja on tuleva, Daavidin juurivesa; aamutähti; hän on täällä. Hän on kaikkivoipa, kaikkivaltias. Siis, kun hän puhuu, vastatkaa joutuin; ymmärrättekö?

Te yritätte uskoa, ettekö yritäkin? Mitä, jos minä sanoisin teille, että te olette parantunut, uskoisitteko te sen? Te olette. Jatkakaa vain pikkuhiljaa sitä kohti, ja uskokaa kaikesta sydämestänne. Jumala teitä siunatkoon.

Hyvää iltaa, herra. Me olemme toisillemme vieraita. Asutteko te Martinsvillessä? Minä sanoin: ”Me olemme toisillemme vieraita; me emme tunne toisiamme.” Haluatteko te – haluatteko parantua tuosta peräsuolen vaivasta ja tulla terveeksi? Uskotteko te, että Jumala, Pyhä Henki on täällä, ja paljastaa tämän minulle? Minäpä kerron teille muutakin; teillä on joku sairaalassa, jonka puolesta te myös rukoilette. Se on lapsenlapsi, joka on mielisairaalassa; lapsi. Pitääkö se paikkansa? Uskotteko te, että minä olen Jumalan profeetta? Selvä. Menkää ja ottakaa vastaan se, mitä te nyt pyysitte; Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä! Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle!”

⁷⁴Hyvää iltaa, herra. Minä olen teille vieras, mutta Jeesus Kristus tuntee teidät, eikö tunnekin? Teillä on sydänvaiva. Pitää paikkansa. Teillä on myös ongelmaa silmissänne. Te olette täällä – ja teidän vaimollannekin on vaivaa, eikö olekin? Hänen vaivansa on kurkussa, eikö olekin, ja silmissään myös? Te olette Indianasta, Bloomfieldista, Indianasta; onko totta? Teidän nimenne on W. Chamberlain, eikö olekin? Palatkaa kotiin ja olkaa terve Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Uskokaa. Mitä, jos minä sanoisin teille, joka istutte siellä, että te olette parantunut? Uskoisitteko te minua? Uskoisitteko? Silloin, lähtekää kiittäen Jumalaa ja sanokaa: ”Kiitos Herra parantamisesta.” Älkää todella yhtään epäilkö sydämessänne.

Uskokaa nyt; Pyhä Henki peittää yleisön varjoonsa.

Hyvää iltaa herra. Voi tavaton; minä toivoin… toivoisin, että olisi jokin tapa selittää tätä. Miten valtavaa, miten valtavaa… Tehän pelkäätte, eikö totta? Eritoten te pelkäätte mennä lääkäriin. Kyllä vain. Miten minä sen tiedän? Koska te olette peloissanne – te pelkäätte, että lääkäri löytää jotakin teidän vatsastanne jotain joka ei kuulu sinne; vatsavaiva. Uskotteko te, että Herra parantaa teidät? Uskotteko? Otatteko te hänet vastaan parantajananne nyt? Niin.

Teillä on eräs tapa, jonka jättäminen olisi teille hyväksi. Se juuri vahingoittaa vatsaanne. Uskotteko te sen? Älkää silloin käyttäkö niitä enää. Heittäkää ne pois. Nikotiini menee teidän vatsaanne, ja se tuhoaa – pitää sitä vatsavaivaanne jatkuvasti yllä. Jumala ei halua, että te poltatte, siispä jättäkää tupakat pois. Jatkakaa tietänne iloisena. Jätättekö te ne nyt? Jumala teitä siunatkoon! Lähtekää ja olkaa terve, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

⁷⁵Uskotteko te, että Jeesus paransi teidät? Uskotteko te, että hän tekee teistä terveen juuri nyt? Sydänvaiva, kaikki tuo on mennyttä; koko teidän hermostuneisuutenne on asettunut. Uskotteko te sen? Silloin, Jeesuksen Kristuksen nimessä, ottakaa parantumisenne vastaan; aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!” Diabetes ja sen sellaiset ovat helppo juttu. Jumala voi parantaa kenet tahansa, jos hän uskoo. Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Jos uskotte, niin se lähtee teiltä juuri nyt sitten. Ja siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä, voikaa ottaa vastaan parantumisenne; aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle!” Miten ihmeellinen meidän rakas, mahtava taivaallinen Isämme on. Hän liikkuu tuolla. Unohtakaa se kasvain, herra. Se lähti teistä; aamen.

Myös tällä rouvalla tässä, siinä päässä, on kasvain. Kyllä; pitää paikkansa. Nostakaa kätenne niin, että ihmiset näkevät sen. He ajattelevat – ihmiset eivät ymmärrä tätä; minä tunnen, että, kun valo asettuu teidän ympärillenne, minä näen, että se on lähtenyt. Näettekö? Tekisittekö te minulle palveluksen? Panisitteko kätenne sen pojan päälle siinä teidän takananne; hän kärsii vatsavaivasta; se nuori kaveri siinä. Eikö se pidäkin paikkansa, nuori mies? Nostaisiko kätesi, jos se …?… Sinun äitisi istuu siinä sinun vieressäsi, eikö totta? Hänellä on tyrä, ja hänkin haluaisi parantua. Pitää paikkansa. Nyt poikaseni, pane kätesi äitisi päälle; aamen. Nyt, jatka tietäsi riemuiten, ja näe, että se vaiva, ja muut ovat lähtenyt sinusta; ja sinä voit lähteä riemumielin ja iloiten. Uskotko sinä sen? Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle!”

⁷⁶Sama juttu aivan täällä; pitää paikkansa, Uskotteko te, että te olette nyt parantunut? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä, lähtekää ja olkaa terve; aamen. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle!”

Jumala pystyy parantamaan vatsavaivan ja kaiken muunkin; uskotteko te sen, eikö vain? Haluatteko te mennä syömään nyt ja… uskotteko, että te voisitte? Antakaa mennä; Jeesus Kristus parantaa teidät.

Hetkinen, minä näen mustan hengen nousevat sieltä takaa. Siellä istuu joku, rivin päässä, nuori henkilö, jolla on epilepsia. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Nosta kätesi, jos sinä uskot haluavasi ottaa parantumisen vastaan. Selvä; siinä tapauksessa Herra Jeesus olkoon kanssasi; aamen. Se parani. Voi, että Saatana ajatteli, että se pääsisi livahtamaan, mutta hän epäonnistui. Aamen. Se parani; ylistys Jumalalle. Jatka matkaasi iloiten sisar, ja usko koko sydämestäsi.

⁷⁷Täällä on eräs mykkä; painakaa päänne jokainen; älkää katsoko ylös, pyydän Jeesuksen nimessä. Jokainen pää painettuna, joka puolella. Minä pyydän Jeesuksen nimessä Jumalan kirouksia, jotka… jos te uskotte, teidän on parasta pitää päänne alhaalla. Minä kysyn teiltä, kuinka moni uskoo, että Jumala lähetti minut siksi, että tämä mykkä voisi kuulla ja puhua, nostaisitteko kätenne? Siis, laskekaa nyt kätenne. Minä haluan, ettei kukaan katso minuun. Minä en sano, että Herra… Minä en ole rukoillut vilpittömästi koskaan minkään muun puolesta, kuin sen, mitä hän on jo tehnyt. Siksi, minä haluan, että te olisitte… Tai sanokaa minulle, miksi hän ei pystyisi… Tämä on merkkinä toisille, jotka istuvat täällä.

Minä en sano, että Herra tekee sen, mutta, kyse on hengestä. Minä näin juuri sen liikkuvan, kun tuo tyttö käveli tänne. Nyt, jokainen silmä suljettuna siihen asti, että te kuulette minun ääneni sanovan: ”Nostakaa päänne.” Siis, odottakaa siihen asti, kun kuulette minun ääneni. Nyt, pitäkää päänne painettuna.

⁷⁸Kiltti taivaallinen Isä; jotenkin, sinun viisaassa kaitselmuksessasi… me luotamme siihen, että me saamme armon sinun silmissäsi; ei niin, että meidän pitäisi saada ihmeitä, jotta uskoisimme; me uskomme joka tapauksessa. Mutta, että tämä ihmisjoukko tietäisi, että sinä olet tässä, enkä minä, sinun palvelijasi; ja jos me saamme armon sinun silmissäsi, me rukoilemme, Jumala, että sinä toisit voimasi julki tänä iltana, vieläpä arvostelijoille ja uskottomille, että he tietäisivät, että sinä olet Kristus, ja sinä elät ja minä olen todistanut totuudesta. Soisitko sinä sen, Herra?

Nyt, kun minä astun esiin haastamaan tämän kuuron ja mykän hengen, joka on pitänyt tätä tyttöä vallassaan, ja minä rukoilen, että sinä antaisit minulle voimaa, ja ettei sydämessäni olisi hitustakaan epäilystä. Tällainen ihana, nuori nainen, joka on tällaisessa tilassa…

Saatana, häpeä! Jeesus Kristus nuhtelee sinua. Minä tiedän, että sinä vaadit erioikeutta; minä vaadin voittoa Golgatalta. Minä väitän, ettei sinulla ole oikeutta pitää häntä vallassasi. Sinut on paljastettu. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä edustan; sinä yrität kieltäytyä luovuttamasta kaikkia ihmisiä; sinä epäonnistuit. Nyt, minä haastan sinut uskon kaksintaisteluun, lähtemään Jeesuksen Kristuksen nimessä tästä tytöstä. Tule ulos hänestä. Hän voi tulla parannetuksi.

[Veli Branham taputtaa kerran käsiään.] Toista, se, mitä minä sanon, sano: ”Mama.” Kuuletko sinä minua? Saitko sinä kuulosi. Selvä, nostakaa päänne. Tämä mykkä puhuu ja kuulee. Kuuntele [Veli Branham taputtaa käsiään.] ”Mama; daddy.” Kuuletko sinä? Kuuletko minua? Kuuletko? Kuuletko? Sinä olet parantunut. Sinä olet nyt parantunut. Iloitse; jos täällä on joku hänen kanssaan, opeta hänet puhumaan ja kuulemaan. Tuo kuuri ja mykkä henki lähti juuri hänestä, ja häntä pitää nyt opettaa kuin lasta. Ylistäkää Jumalaa. Aamen. Ylistetään yhdessä Herraa, kaikki; antakaa hänelle kiitos, antakaa hänelle kunnia. Painetaan päämme.

⁷⁹Meidän taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua tänä iltana Herrasta Jeesuksesta. Sinä olet todellakin, Herra kaikkivoipa, Kaikkivaltias. Jatka liikkumistasi näiden ihmisten keskellä, ja anna heidän tietää, että sinä olet se, Herra, joka liikkuu heidän keskellä, suuri Jehova, johon he ovat luottaneet. Suo syntisen tietää, että hän on syyllinen nyt, Jumalan läsnäolossa.

Nyt, kun päämme ovat painettuina, yleisön rukoillessa, minä esitän teille kysymyksen. Syntinen ystäväni, Jumala on ”hyvin tehnyt kaiken” tämän viikon aikana. Hän on vienyt halvaantuneet ulos, saanut kuuron ja mykän puhumaan ja kuulemaan. Oletko sinä synnintekijä? Oletko sinä ilman Kristusta? Uskotko sinä palvelustehtävään, jota minä saarnaan, ja uskotko sinä, että minä olen Jumalan profeetta? Hän käskee juuri nyt minua pysäyttämään tämän rukousjonon hetkeksi, siksi, että täällä on useita ihmisiä, jotka haluaisivat pelastua. Minä en ole mikään hurmahenki. Jumala on jo osoittanut teille, etten minä ole sellainen. Ja jostakin syystä, minun voimani, sen sijaan, että ne kuluvat, ne lisääntyvät; ja minusta tuntuu hyvältä.

⁸⁰Siis, minä haluan sinun tietävän, syntinen ystäväni, että jos sinä nostat kätesi nyt Kristuksen puoleen ja sanot: ”Tämän takia, veli Branham, minä pyydän sinua rukoilemaan minun, syntisen, puolesta. Minä haluan kohdata Jumalan rauhassa.” Nostaisitko kätesi? Jumala sinua siunatkoon; Jumala sinua siunatkoon. Oliko muita? Jumala sinua siunatkoon; Jumala sinua siunatkoon. Kuinka moni täällä, on ilman Kristusta, ei ole syntynyt uudesti, nostaisitteko kätenne? Jumala teitä siunatkoon. Jos te uskotte, että hän kuulee minun rukoukseni, uskotteko te siihen todella? Jokainen, joka täällä haluaa minun rukoilevan pelastuksensa puolesta, jos sinä olet vastahakoinen, vähän epävarma pelastuksesi suhteen, jos et ole vielä aivan varma, että asiasi Jumalan kanssa ovat kunnossa, sinun on nyt parasta varmistua siitä, ystävä. Olisi parasta olla varma. Kuulkaa nyt, minun sydämelläni on jotakin raskasta juuri tällä hetkellä, mikä kertoo minulle, että täällä on monia, jotka eivät ole varmoja. Te varmasti tunnette, että minä puhun nyt totta.

Nousisitteko ylös, te, jotka haluaisivat minun rukoilevan puolestaan tällä tavalla. Nousisitteko seisomaan juuri nyt? Jumala teitä siunatkoon; Jumala teitä siunatkoon, oikein hyvä, jääkää vielä seisomaan hetkeksi, minun syntiset ystäväni. Jumala teitä siunatkoon; Jumala teitä siunatkoon; Jumala teitä siunatkoon; oikein hyvä, syntinen ystäväni luopio, nouskaa ylös, jatkakaa vain. Siellä on useampia kuin tuo. Jatkakaa vain nousemista, nouskaa ylös, jäisittekö vain seisaallenne, vielä hetkeksi, minä rukoilen teidän kanssanne; Jumala kanssanne, Jumala kanssanne, Jumala olkoon kanssanne. Hienoa; nousiko vielä joku? Olisikohan minun mahdollista puristaa teidän käsiänne; olisikohan se vähän liian vaikeaa? Voisitteko kävellä aivan tänne hetkeksi? Kävelisittekö tänne? Tulkaa tänne hetkeksi; seistään tässä hetki rukoilemassa. Tulkaa aivan tänne.

⁸¹En tiedä, miksi minä teen tämän, en ole koskaan ennen eläissäni tehnyt tällaista. Mutta Pyhä Henki… Tulkaahan kaikki, missä teitä sitten onkin. Tulisitteko ihan tänne päin? Seiskää hetki tässä alttarin ympärillä. Katsopas vain; ihmisiä tulee. Antaisitteko soinnun?

On lähde, joka on täynnä Immanuelin suonista otettua verta.
Kun syntinen heittäytyy tuon ryöpyn alle, hän pääsee syyllisyyden tahroistaan.

Pitää paikkansa. Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että sinä lähettäisit jokaisen ihmisen, jolla on sielussaan syytöstä tänne alttarille tänä iltana. Jumala, he ovat tajunneet, että ovat tehneet virheitä. He ovat aloittaneet, mutta eivät ole menneet eteenpäin. Jumala, minä rukoilen, että sinä lähettäisit tänä iltana heitä kaikkialle. Anna syntyä todellinen vuodatus juuri nyt. Suo se, Herra. Jos sinä avaat kuurojen korvat, ja saat mykän puhumaan ja sokean näkemään, ramman kävelemään, ja tunnet ihmisten sydänten salaisuudet… Minä tiedän, että se, mitä sinä olet kertonut minulle, on totta, Herra, kun sinä sanoit minulle, että tänään odottaisi suuri joukko pääsyä tänne. Minä kiitän sinua, ja minä rukoilen, että sinä soisit sen [mitä he tarvitsevat/ pyytävät] heille Kristuksen kautta.

⁸²Kun muut hyräilevät tätä laulua, suo, että jokainen tuomittu sielu tulisi tänne päin… Tulisitteko te? Minä lupasin teille; minä lupasin teille, että se, joka puhuu minulle, on Jumala. Pitikö se paikkansa? Kuulkaapa, minä – siis hän ei puhu ikinä mitään väärää; Lähde, joka on täytetty verellä, on olemassa; selvä:

On lähde, (täällä se on) joka on täynnä Immanuelin suonista otettua verta.
Kun syntinen heittäytyy tuon ryöpyn alle, hän pääsee syyllisyyden tahroistaan, pääsee…

Tulkaahan nyt; tulisitteko te? Nouskaa penkiltänne ja tulkaa tänne, nyt on se hetki; te tulette näkemään, että jotakin tapahtuu; syntinen ystäväni, sinun on nyt parasta tulla; minä kutsun sinua Kristuksen nimessä; tulkaahan nyt… [nauhassa tyhjä paikka]

…heittäytyy tuon ryöpyn alle, hän pääsee syyllisyyden tahroistaan.

⁸³Minä tiedän, että teitä on useampia, ystävät. Minä olen siitä yhtä varma, kuin että minä seison tässä lavalla. Minulla on yhä se tunne; älkää nyt vain päästäkö irti, ymmärrättekö? Tulkaa nyt, ettekö tekisi sitä nyt? Kuoleva ryöväri ristillä iloitsee… Sinä et ehkä ole varas, mutta sinä saatat olla kuolemaisillasi. Sinä olet kuolemassa; ja ehkä ennen aamua, tuo sydämesi pysähtyy, ja kun sinä painaudut kuolintyynyäsi vasten, ja pulssi nousee käsivarttasi pitkin, veli, sinä toivot, että olisit tullut… [nauhassa tyhjä kohta].

Minulla on nyt todella outo tunne; en tiedä miksi. Minä… Joka on koskaan aikaisemmin ollut minun kokouksissani tietää, etten minä tee tällaista. Mutta ihan yhtäkkiä se heikkous lähti minusta; minä vain huomasin sen; ja Pyhä Henki sanoi ”Katso tuonne”, ja minä näin syntisten tulevan pitkin käytäviä; Hän sanoi: ”Kutsu”, ja minä teen sitä nyt.

Kuoleva rosvo iloitsi omana aikanaan nähdessään tuon lähteen (Anna mennä, ystävä, anna mennä; usko minua veljenäsi.)

…vaikka olen yhtä paha kuin hän; se pesee minun syntini pois; pesee kaikki syntini pois; pesee kaikki

(Tulkaa, tulkaa vain; niin sitä pitää; nuoret leidit, vanhat, nuoret, vanhat, yhtä kaikki; tulkaa, tulkaa, tulkaa mukaan nyt.)

Kun syntinen heittäytyy tuon ryöpyn alle… yhtä paha kuin hän, pesee kaikki minun syntini pois.

⁸⁴Painakaa nyt vain päänne hetkeksi; jatka vain, sisar; minä en tiedä, mitä on tekeillä. Minä en edes tiedä, mitä Jumala on aikeissa tehdä. Minä olen oman osuuteni lopussa; mutta minusta tuntuu vähän oudosti siltä, että siellä jossain on varmasti vielä joku eksynyt karitsa.

Minä rukoilen hetkisen, kun te painatte päänne. Isä, minä rukoilen, ettet sinä antaisi ihmisten ajatella, että minä teen tätä itselleni; että ihmiset tietäisivät, Herra, että minä olen tämän kanssa vilpitön. Sinä todistat, että tämä on totta; ja minusta tuntuu siltä, että on jotakin muutakin, Herra, joka on jonkun päällä. Lähettäisitkö sinä, rakas Jumala, tämän henkilön aivan nyt tänne.

Kun päämme on painettuna, nostaisitko sinä kätesi, oletpa kuka tahansa? Sano: ”Se olen minä, veli Branham, minulla ei ollut rohkeutta tulla, mutta minä nostan nyt käteni siksi, että se olen minä.” Kyllä; Jumala sinua siunatkoon, oikein hyvä. Minä tiesin sen. Tule vain, nyt tulisitko tänne, tälle puolelle? Jumala sinua siunatkoon. Tule sitä käytävää pitkin, kun me laulamme vielä; tekisitkö sen?

⁸⁵Minä uskon, että Jumala aikoo antaa vuotaa tänne pian jotakin. Minä en tiedä, onko se spontaaneja parantumisia, onko se Pyhällä Hengellä täyttymistä; onko se jonkin palvelustehtävän käynnistämistä; minä en tiedä, mutta jotain tulee tapahtumaan. Muistakaa, minä sanoin sen teille; minä en tuntenut näin siinä rukousjonossa; kysykää keneltä tahansa. Täällä on miehiä, jotka ovat olleet kanssani palvelustehtäväni alusta asti. Tällaista ei ole ennen nähty; se vain tuli, se vain tuli, ja minusta tuntui tarpeeksi voimakkaasti, tuntui kuin juoksisi mailin matkaa – näettekö? – kuin juoksisi sotajoukon läpi, ja loikkaisi muurin yli. En vielä ikinä olen tuntenut sellaista; se ei ole ikinä tullut mieleen sillä tavalla. Jotain alkoi; jotain tapahtuu; ja minä näin näyn ihmisistä, jotka tungeksivat kädet ylhäällä käytäviä pitkin, ja nyt he ovat tässä, aivan täsmälleen sillä tavalla, kuin se näytettiin näyssä. Tulkaa ystävät; minä tunnen vielä jonkun; lauletaan kerran vielä, ennen kuin menemme rukoukseen.

Silloin, ylevämmän… täytetty…

Tulisitteko te tänne lähteelle? Minä kohotan käteni teille; tulisitteko tänne ylös, liittyisitte, antaisitteko minun liittyä rukoukseen teidän kanssanne? Jos Jumala kuulee minun rukoukseni sokeiden ja kuurojen hyväksi, eikö hän kuulisi minun rukoustani?

Pesee pois kaikki syntini
pesee pois kaikki syntini (kiitos Jumalalle)
…kaikki syntini pois. (Oi, miltä minusta tuntuu!)
ja siellä minä… kaikki syntini pois

⁸⁶Minä haluan kysyä teiltä jotakin. Onko teillä outo tunne? Minä en toimi tunteiden mukaan, vaan minä toimin näyn perusteella, ja täällä on tapahtunut jotakin. Siis, minä luulen, että jos se koskee jotakuta rampaa, tai kärsivää, minä uskon, että sinä olet parantunut. Minä… jokin… minä uskon, että jokainen syntinen on saanut anteeksi. Minä uskon, että Pyhä Henki aikoo kastaa tämän paikan, valaista sen. Oletteko te, valmiita, ihmiset? Oletteko te valmiit ottamaan sen vastaan?

Katsokaa, kuinka ovat nousseet aivan automaattisesti seisomaan; tässä se on, no, sitä on kaikkialla rakennuksessa, joka puolella.

Oi, Jumala, meidän taivaallinen Isämme, vuodata Henkesi; minä tuomitsen Paholaisen, ja pyydän, että Jeesus Kristus… ?… jokainen …?… liikuttaa Jumalan …?… kalliissa Jeesuksen nimessä…

56-0614 JUMALA HANKKI KARITSAN (God Provided A Lamb), Indianapolis Indiana, USA, 14.6.1956

56-0614 JUMALA HANKKI KARITSAN
(God Provided A Lamb)
Indianapolis Indiana, USA, 14.6.1956

¹Hyvää iltaa, ystävät! Painaisimmeko päämme rukoukseen ja puhuisimme kuninkaiden Kuninkaalle? [Nauhassa tyhjä kohta.] kokous…

Meidän taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua tänä iltana tästä suuresta etuoikeudesta saada kokoontua palvomaan sinua Hengessä ja totuudessa. Me kiitämme sinua Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta hänen suurenmoisesta lunastavasta rakkaudestaan meitä kohtaan, joka on annettu ilman ehtoja. Ja kun me vielä olimme synnintekijöitä, kaukana Jumalasta, vieraantuneina, ilman toivoa, ilman Jumalaa, ja Kristus kuoli, rakastettava rakkaudettomien puolesta, lunastaakseen meidät takaisin Isän haltuun ja siis, toi meidät niin lähelle, että meidät hyväksytään Jumalan pojiksi ja tyttäriksi; mutta se ei vielä ole sitä, mitä meistä loppujen lopuksi tulee; mutta me tiedämme, että meillä tulee olemaan ruumis, joka on hänen kirkastetun ruumiinsa kaltainen, sillä me tulemme näkemään hänet sellaisena, kuin hän on. Silloin, Herra, ei tule enää olemaan rukouksia sairaitten puolesta; kaikki on silloin ohi. Niinpä, auta meitä tänä iltana palvomaan häntä… [nauhassa tyhjä kohta] kaikella, mitä meissä on ja siunata Herraa; me pyydämme tätä Jeesuksen, Jumalan rakkaan Pojan nimessä, aamen.

²Hyvää iltaa, ystävät. Minä olen todella iloinen saadessani olla taas teidän kanssanne tänä iltana palvomassa meidän rakasta siunattua Vapahtajaamme. Kävisitkö, tohtori Lee Vayle, Ohion First Baptist Churchin [1. Baptistiseurakunta] paimen, tapaamassa minun poikaani, joka on tuolla lavan takana, kävisitkö, tohtori Vayle?

Siis, meillä on vielä yksi ilta tämäniltaisen jälkeen näissä kokouksissa täällä suurenmoisessa Cadle Tabernaakkelissa; ja me iloitsemme todella saadessamme olla täällä, ja että ovet ovat avoinna kokoontuaksemme palvomaan yhdessä Herraa. Ja minusta tuntuu, että Herra on siunannut meitä suunnattomasti. Ja minä olen niin iloinen siitä, että minut on kutsuttu ottamaan osaa tähän suureen konventtiin, Indiananpolisissa, ja puhumaan teille siitä, mitä Herran Jeesuksen verellä on ostettu.

Olen usein miettinyt, mitä minä tekisin, jos minulla olisi kirjaimellisesti pari pisaraa Kristuksen verta lautasella, jota minä voisin pitää käsissäni; miten minä kävelisin todella varovasti, etten läikyttäisi sitä. Mutta, minulla on hänen silmissään enemmän, kuin pari pisaraa kirjaimellista verta. Minulla on edessäni se, mitä hän osti verellään, joten olen todella varovainen sen suhteen, mitä minä sanon siitä, mitä hän osti verellään.

³Niinpä se oli… Meidän aikomuksemme on edistää kristittyjen asiaa ja saada ihmiset – maailma, kuten herra Cadle sanoi tästä rukoushuoneesta: ”Paikka jossa on helpompi toimia oikein kuin toimia väärin”, tai jotakin siihen malliin. Ja monet teistä ovatkin kuulleet tuon veljen sanovan niin. Ja me ajattelemme tänä iltana, että hän on nyt paikassa, jossa ei enää tehdä väärin: kirkkaudessa.

Raamattu sanoo, että ihmiset lepäävät kaikista töistään, mutta heidän tekonsa seuraavat heitä”; ja se pitää paikkansa. Herra siunatkoon tämän sanansa.

Herra, Ford, joka minulla aivan hetki sitten oli ilo tavata, oikein hieno, kristitty herrasmies… oli iloinen, että Indianapolisissa on tällainen paikka.

⁴Siis, nyt, tänä iltana me olemme jälleen siunatun, kunnon Raamatun äärellä, ja se onkin suunnilleen kaikki, mitä minä siitä tiedän. Ja minun aakkoseni – ABC – kuinka moni tietää, mitä on Raamatun ABC on? Always Believe Christ. [Usko aina Jeesukseen] Siinä ovat Raamatun aakkoset.

Sitten, eilen illalla, minä yritin puhua Aabrahamista, ja minä pääsin noin puoleenväliin aihettani, ja meidän piti pitää kiirettä. Ja niinpä minä ajattelin että, ehkä tänä iltana minä saattaisin aiheen päätökseen ja annan mahdollisuuden lopettaa vähän aikaisemmin. Ja ehkä huomisiltana, kun on kovia paineita… Huomisiltana on konventin päätöskokous ja yleensä sinä iltana tapahtuu enemmän kuin muina iltoina, johtuen paineesta ja odotuksista. Ja monta kertaa, sikäli, kun parantuminen – ihmiset painavat kovasti päälle, ja he tietävät, että nyt, jos koskaan, pitää olla uskoa, ja siksi ihmiset painavat kovasti päälle. Ja yleensä, meidän Herramme tekee meille suuria asioita. Niinpä, me odotamme huomisiltaa… Rukoilisitteko te minun kanssani, että silloin ei keskuudessamme tulisi olemaan yhtään sairasta tai voimatonta ihmistä? Siis, kurkottaisitteko Jumalan puoleen minun puolestani huomisillan takia? Ja minä tiedän, että hänet on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja hänen haavoissaan meidät on parannettu.

⁵Vähän aikaa sitten, joku keskusteli minun kanssani, eräs oikein erinomainen oppinut. Ja hän osasi puhua sanoilla, joista minulla ei ollut aavistustakaan; ja hän sanoi: ”Veli Branham, minä uskon, että sinä olet vilpitön; mutta olen varma siitä, että sinä olet väärässä opettaessasi jumalallista parantumista, koska jumalallista parantumista ei voi yhdistää sovitukseen.” Hän kysyi: ”Saarnaatko sinä, että jumalallinen parantaminen tapahtuu sovituksen kautta?”

Minä sanoin: ”Kaikkien lunastuksen siunausten pohjana on sovitus.”

Ja hän sanoi: ”Siis, minä osoitan sinulle, ettei sovitus sisällä sitä…”

Minä sanoin: ”No, sen minä haluan todellakin kuulla.”

Ja hän sanoi: ”Sinähän saarnaat siitä, mitä Jesaja sanoi Kristuksesta, joka kantoi meidän heikkoutemme ja niin edelleen?”

Sanoin: ”Kyllä vain, se on…”

Hän sanoi: ”Jos minä osoitan sinulle, että se kaikki täytettiin, hyväksytkö sinä sen?”

Minä sanoin: ”Jos sen osoittaa Raamatun avulla, niin hyväksyn.” Ja minä tiesin, että hän oli juuri valmistunut koulusta, enkä minä ollut ikinä käynyt seitsemää luokkaa enempää, niinpä tiesin, että minä en pärjäisi hänelle sen kaltaisessa viisaudessa, mutta minä tiesin, kehen uskoin – näettekö? Herraan Jeesukseen; ja minä tiesin, että Hän on parantaja, koska hän paransi minut; olin sokea, ja nyt näin. Siispä, minä tiedän, että hän on parantaja, ja minä olen nähnyt hänen parantavan kymmeniätuhansia ihmisiä,tai nähnyt, kuinka ihmiset ottavat vastaan parantumisen. Niin se on. Se ei ole… Herra ei paranna teitä nyt; hän on jo tehnyt sen. Kaikki lunastuksen siunaukset on jo tehty valmiiksi Golgatalla; ”te vain katsotte ja elätte”. Sillä lailla asia on.

⁶Kukaan ei voi parantaa teitä, tai tuottaa parantumista, tai että Jumala mitenkään saisi aikaan parantumisen. Kyse on teidän uskostanne valmiiseen työhön. Mies sanoi: ”Ei parantumista suoritettu Golgatalla. ”Siis, Matteuksen 8:ssa luvussa” – minä luulisin että se oli se; hän sanoi: ”herra Branham, Raamattu sanoo, että hän paransi ihmiset, jotka tuotiin hänen luokseen, että profeetan Jesajan kautta puhuttu toteutuisi: hän kantoi meidän heikkoutemme ja niin edelleen.”

Minä sanoin: ”Siinäkö se oli?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Miten se voisi tulla sovituksen kautta, kun parantaminen tapahtui vuosi ja 6 kuukautta ennen kun sovitus tehtiin?” Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu; verta ei ollut vielä vuodatettu. Siis, jos se meni niin, niin siinä tapauksessa sovituksella oli enemmän voimaa ennen kuin se oli edes voimassa, kuin sen voimaantulon jälkeen. Miten se niin voi mennä? Parantamiset tapahtuivat noin 1 ½ vuotta ennen kuin Jeesus naulittiin ristiin.” Verta ei vielä ollut vuodatettu. Siis, kuinka sen voi liittää sovitukseen? Ja sitten, se mies alkoi puhua korkealentoisilla sanoilla; ja minä sanoin: ”Kiltti herra, minulla ei ole selittämisen lahjaa. Minä en ymmärrä, mistä te puhutte. Pyydän, selkeää Kuningas Jaakon käännöstä [KJV] niin minä ymmärrän paremmin.” Minä sanoin: ”Siis, katsotaanpa…” Hän vain jatkoi puhumista; minä sanoin: ”Siis, veli, katso nyt, minä kysyn sinulta jotain: Myönnätkö sinä, että jumalallinen parantaminen on sanassa? Markus 11:24 sanoo: ’kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille.’” Ymmärrättekö?

No, hän sanoi: ”Kyllä.” Siinä mies sanoi väärin. Hän sanoi: ”Tämä on sanassa, sillä mitä tahansa…”

Minä sanoin: ”Jeesus sanoi: ”Kaikki, mitä te… ja niitä tekoja, joita minä teen tulette tekin tekemään’ – mitä sinä siihen sanot?”

Ja mies sanoi: ”Sinä yrität livistää tilanteesta Markus 16 avulla.”

Minä sanoin: ”En herra, minä yritän saada teidät ymmärtämään Markus 11.

⁷Ja hän sanoi… ”kyllä se on sanassa, mutta sovitus ei sisällä sitä.”

No, minä sanoin: ”Sana on sovituksen yläpuolella.”

”No”, hän sanoi, ”ei voi olla.”

Minä sanoin: ”Se on. Katsokaa, kerran oli eräs kuningas, joka laati lait ja asetukset; ja hän laati lait ja rangaistukset. Hän oli vain ihminen; hän oli totuudellinen ihminen. Ja kerran, eräs orja teki rikoksen, ja oikeudessa kuningas sanoi: ”Olen pahoillani, herra, mutta minun on otettava sinun henkesi, koska minun lakiini tänne on kirjoitettu, että sinun pitää kuolla rangaistukseksi; ja minä olen oikeudenmukainen mies. En voi ottaa sanaani takaisin, ja tässä minun lakini sanoo, että sinun pitää kuolla. Niinpä, minun on otettava sinun henkesi.” Ja tuo miesparka alkoi vapista. Kuningas sanoi: ”Siis, mitä minä voin tehdä hyväksesi, ennen kuin otan sinun henkesi?”

Mies vastasi: ”Annan minulle lasi vettä.” Hän otti vesilasin; hän ei kyennyt kannattelemaan sitä; mies tiesi, että hänen kaulansa tultaisiin katkaisemaan, ja hän vain vapisi.

Kuningas sanoi: ”Siis, hetkinen; minä en riistä sinun henkeäsi ennen kuin olet juonut tuon veden.” Orja viskasi sen maahan…?…

Minä sanoin: ”Mitä kuningas nyt tekee? Onko hänen sanansa hänen lakinsa yläpuolella? Hänen on pidettävä sanansa, jos hän on oikeudenmukainen.”

”Kuninkaalle sattui kömmähdys”, oppinut sanoi.

Minä sanoin: ”Silloin, jos Jumala toimii sanansa perusteella, ei sovituksen, niin se oli häneltäkin vain kömmähdys?” Meidän Jumalallemme ei satu kömmähdyksiä. Niin se on; ei satu.

⁸Jokin aika sitten, eräs nainen lähetti poikansa kouluun opiskelemaan saarnaajaksi. Nainen sairastui vakavasti, ja hän lähetti kouluun viestin pojalle, että tulisi käymään, sillä lääkäri sanoi, että nainen ehkä kuolisi. Se oli… Hänellä oli keuhkokuume, pahimmassa vaiheessa. Poika valmistautui mahdollisimman pian kotiinlähtöön, eikä hän kuullut asiasta enempää. Seuraavana päivänä hänen äitinsä kuului olevan terve; ja niinpä hän jätti asian sikseen.

Kun poika tuli lomille kotiin, hän sanoi äidilleen: ”Äiti, mitä tapahtui, kun sinä olit niin sairas, ja parannuit niin nopeasti? Millaisen lääkärin sinä tapasit?”

Nainen vastasi: ”Halleluja, Jeesuksen!”

Poika: ”Äiti?”

Äiti sanoi: ”Siis on… Tiedätkö sen pienen lähetysseurakunnan tuossa kulman takana?”

”Kyllä.”

”Siis, eräs rouva sieltä tuli tapaamaan minua tänne, hän sanoi, että hänet johdatettiin tulemaan; lääkärini oli jo luovuttanut.”

Se rouva sanoi: ”Me rukoilemme sairaitten puolesta tuolla seurakunnassamme, ja voitelemme heitä öljyllä. Sallisitteko te meidän paimenemme tulla tänne rukoilemaan teidän puolestanne?”

Nainen vastasi: ”Siis, se olisi hienoa.” Nainen lähti hakemaan paimenta; hän tuli ylös, ja luki Raamatusta Markus 16 luvusta, että pannaan kädet sairaiden päälle, niin he tulevat terveeksi. Nainen sanoi: ”Pastori luki sen minulle Raamatusta ja pani kätensä minun päälleni, ja minä paranin.”

Voi, poika sanoi: ”Typerää, äiti; typerää. Vain kouluttamattomat ihmiset uskovat siihen. Siis seminaarissa me opimme, ettei Markuksen 16 luku ole innoitettu 9:stä jakeesta eteenpäin.”

No, nainen sanoi: ”Halleluja!”

”No mutta, äiti, onpa sinulla otsaa, sinähän käyttäydyt kuin yksi noista siellä.”

Nainen sanoi: ”Halleluja!”

Poika: ”Mikä sinua vaivaa?”

Hän vastasi: ”Minä vain ajattelin, että jos Jumala voi parantaa minut jollakin innoittamattomalla sananpaikalla, mitä hän pystyykään tekemään innoitetulla?”

Ja kuten Billy Sunday kerran sanoi: ”Tuo väite on laihaa kuin nälkään kuolleen kanan varjosta tehty liemi.” Väite on todella laiha jumalalliseen parantamiseen verrattuna, koska se myöhästyi; Jumala teki sen jo. Niinpä… Käytäntö ja tulokset osoittavat sen.

⁹Siis, siunatussa vanhassa kunnon Raamatusta, tuosta kunnon oppikirjasta, me otamme aiheemme tänä iltana: Aabraham. Ja huomisiltana, muistakaa, tulkaa ajoissa. Minä aion panna pojat jakamaan kortit ja sen semmoiset huomisiltana ajoissa, jos mahdollista, suurta rukousjonoa varten, jos Jumala suo.

Eilisiltana me jäimme siihen, kun Aabraham lähti, ja Jumala otti hänet ulos kuvasta, ja näytti, että hänen liittonsa oli täysin …?… Siihen ei liittynyt mitään ehtoja. Jumala oli luvannut ylivertaisessa armossaan ilman ehtoja, että hän pelastaisi Aabrahamin ja hänen jälkeläisensä [/siemenensä]. Ja me huomasimme eilisiltana, sanaa lukiessamme, että me olemme Aabrahamin jälkeläisiä, kun me olemme kuolleita Kristuksessa, ja tuon saman lupauksen perillisiä. Pitääkö paikkansa?

Aabrahamin siemen. Jokainen Hengestä syntynyt ihminen, on Aabrahamin jälkeläinen, ja tuon lupauksen perijä. Paavali sanoi: ”Me… ei juutalainen ulkoisesti, vaan juutalainen sisäisesti…”

Siis, lupaus koski siementä, ei Aabrahamin siemeniä. Aabrahamilla oli lukuisia poikia, mutta vain yksi Saaran kautta tullut oli se luvattu.

¹⁰Ja nyt, Aabraham uskoi Jumalaa. Hän sai tuon suuren nimen olla ”[monien] kansojen isä” uskoessaan Jumalaa ja uskoessaan toivoon. Ilman toivoa, hän uskoi toivoon tietoisena siitä, että Jumala kykeni toteuttamaan sen, mitä oli luvannut.

Oi, tuolla minun nuori veljeni istuu pyörätuolissa, jos sinä, poikaseni, voisit nähdä tuon lupauksen tänä iltana. Golgata on edessäsi; ja jos sinä voit vain siirtää varjot mielestäsi, katsoa sinne, jokin ankkuroituu tähän [sydämeen(?)] eikä mikään maailmassa siirrä sitä pois. Sinä työntäisit tuon pyörätuolin ulos täältä rakennuksesta, ja ympäri Cadle tabernaakkelia, ja sitä paikkaa, josta sinä tulit tänne.

Ja sinä, joka olet kuolemassa sydänsairauden takia; se on pahin tappaja, mitä on… syöpä, sille lääkärit eivät voi tehdä juuri mitään… Minä kuulin hiljattain radiosta, ettei voida osoittaa, että syövän takia tehty leikkaus olisi onnistunut koskaan. Sitä nimitetään 4:nnen ulottuvuuden sairaudeksi, mutta Jumalalla on siihen parannus. Lääke on hoito; Jumala on parannus. ”Minä olen… hän, joka parantaa kaikki sinun sairautesi.” [Ps. 103:3]

¹¹Siis, jos Aabraham uskoi Jumalaa, koska oli sanonut, niin Aabrahamin siemenenä, meillä on samanlainen usko kuin Aabrahamilla oli. Jumala kutsui Aabrahamin valinnan perusteella. Miten hän sinut kutsui? Valinnan perusteella. Ainoa tapa, millä voi tulla kutsutuksi, on valinta. ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni (ensin) häntä vedä.” Jumala tekee valinnan; sitten sinä vain seuraat.

Ja sitten, jos hän kutsui sinut… ”…ja sille, joka tulee, minä annan ikuisen elämän, enkä minä heitä häntä ulos, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. [Joh. 6.]

Ne, jotka hän näki edeltä, ne hän on kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on vanhurskauttanut; jotka hän on vanhurskauttanut, hän on kirkastanut. [Room. 8:30] Se on Jumalan sanaa. Minä rakastan sitä, koska minä voin luottaa siihen, ja minä uskon siihen ja tiedän, että se on totta.

¹²Minä mainitsin tässä hetki sitten; matkustaessani ympäri maailmaa, minä kohtasin kahdenlaisia ihmisiä: kahdenlaista seurakuntaa, niin sanoakseni. On vain yksi seurakunta, mutta tätä minä tarkoitan: löysin fundamentalisteja, jotka tiesivät, missä heidän paikkansa Kristuksessa on; mutta minä sanon tämän kunnioittaen, heillä ei ole juurikaan luottamusta siihen, mitä he uskovat.

Siis, toinen luokka ovat helluntailaiset. Heillä on runsain mitoin uskoa, mutta he eivät tiedä keitä ovat. Siinä se. Siis, on niin kuin miehellä olisi rahaa pankissa, eikä hän osaa kirjoittaa shekkiä, toinen osaa kirjoittaa shekin, mutta hänellä ei ole pankissa rahaa. Jos ne vain voitaisiin yhdistää, niin se olisi siinä.

Jos minä saisin helluntailaisen uskon ja fundamentaalisen* opin, tai saisin fundamentaalisen opin ja helluntailaisen uskon, 1000-vuotinen valtakunta alkaisi saman tien. [*Raamatun erehtymättömyys.] Seuraisi jotakin ihmeellistä, mutta helluntailaiset – kaikella kunnioituksella, tietoisena siitä, että noin 80% tästä joukosta on heitä – … ihania ihmisiä, mutta te hihkutte kaiken ilonne tiehensä; te huudatte koko uskonne pois. Jos te otatte sen, ja kohdistatte sen tosissanne siihen, mitä Jumala on sanonut, ja tiedätte, että juuri se on se, mikä saa teidät iloiseksi, ja tiedätte, mistä teidän lunastuksenne tulee, josta te iloitsette, te olisitte… Jos te käytätte tuota uskoanne Golgataan ja tartutte Jumalaan ja sanotte ”Sinä se olet Herra, eikä siitä ole epäilyksen häivääkään”, niin asioita alkaisi tapahtua.

¹³On olemassa järjen mukaista uskoa; me olemme kolminaisuus, niin kuin Jumala on; sielu, ruumis ja henki. Siis, tiede sanoi jokunen vuosi sitten, että kun Jumala sanoi: ”Ihminen on sellainen kuin miten hän ajattelee sydämessään”, siitä sanottiin, että, Jumala ei tiedä, mistä puhuu; ja kun Raamattu sanoo: ”Koko sinun ruumiisi on valaistu” [”täynnä valoa” KJV], niin joku pahainen tieteilijä sanoi: ”Voi, onko hullumpaa kuultu?”siis, uskoton sanoi.

Mutta, kuunnelkaa, Jumala osoittaa, että sinun ruumiisi on täynnä valoa. Röntgenkuva osoittaa sen. Kyse on sinun oman ruumiisi valosta, ei röntgenin valosta; ei siinä ole valoa. Sinun ruumiisi valo saa aikaan röntgenkuvan. Siispä ”koko ruumiisi on valaistu” ja silloin, jokainen pikku solu, on ”valosolu”.

¹⁴Siis, kuunnelkaa myös: parisen vuotta sitten olin Chicagossa, jossa tiede todisti nyt… Luulisin, että se on noin vuosi ja kuusi kuukautta sitten, lehdessä oli juttu, herra Bozen tyttären kanssa luimme sitä, että lääkärit olivat osoittaneet, että ihmisen sydämessä, ei eläimen, on pikkuruinen kammio, jonka sisällä ei ole edes yhtäkään verisolua. Ja siitä sanottiin, että se on sielun…?… Sielu asuu sydämessä.

Siis, järkeen perustuva usko on sitä… Se meidän herätyksissämme on vikana nykyään. Siis, tässä se on, ottakaa vastaan; Billy Graham, Jack Shuler, monet suuret miehet, Oral Roberts, suuri evankelista kentällä, ovat haravoineet tämän kansakunnan ristiin rastiin. On tehty tarpeeksi alttarikutsuja tuhansien amerikkalaisten käännyttämiseksi – siis pikemminkin, [koko] Amerikan käännyttämiseksi.

Mutta syy siihen, on se, että ihmisissä on saatu aikaan vain järkeen perustuva usko. Jos siitä jatkettaisiin vähän syvemmälle niin, että tuo usko lähtisi pois järjen tasolta, ja uppoaisi sieluun, se pysyisi. Siinä on se syy, että 80 tai 90 prosenttia herätyskokouksista tulleista käännynnäisistä, lähtee ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut, ja se johtuu järkeen perustuvasta käsityksestä; mutta kun se perustuu kokemukseen Jumalan Hengestä uudesti syntymisestä, se ankkuroituu ikuisuuteen.

¹⁵Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity; seuraaviinko kokouksiin asti? – minä vain halusin nähdä, kuunteletteko te, mistä minä puhun. ”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi”, mihin saakka? [seurakunta vastaa: ”lunastuksen päivään saakka”] pitää paikkansa. Ei murreta sinettiä…Kun rakennus on täysin – tai junanvaunu, on lastattu täyteen ja siihen on pantu sinetti, älkää todellakaan koskeko siihen sinettiin; te joudutte kahnauksiin hallituksen kanssa.

Ja kun, Jumala armossaan puhdistaa sydämestä kaiken epäuskon, jolloin ihminen voi katsoa Jumalaa kasvoihin, ja käsittää olevansa Jumalan jälkeläinen, hän tulee uskomaan että jokainen sana on totta, jonka Jumala kirjoitti Raamattuun. Jumala sinetöi hänet Pyhällä Hengellä Jumalan valtakuntaan lunastuksen päivään asti [/päivää varten]. Jumala sanoi niin; minä uskon sanaan.

¹⁶Yksi merkittävä laiminlyönti meillä on, yksi tärkeä asia, jota meillä ei seurakunnassa, tässä aneemisessa tilassamme, ole; seurakunnan tilasta puuttuu tämä… Siis, tämä yksi asia; me panemme liikaa painoa todisteille. Siis, Luther sanoi: ”Vanhurskas elää uskosta.” Hänen mielestään hänellä oli kaikki.

Wesley sanoi: ”Kun sinulla on niin paljon pelastusta, että voit pyhittyä…” Siis, te, hyvät metodistit, se on ihan oikein. Kun teillä on tarpeeksi uskoa pyhittyäksenne, ja te alatte huutaa, nasarealaiset, Pilgrim holiness, metodistit, te sanoitte: ”Meillä on kaikki”, mutta te huomasitte, ettei ollutkaan. Pitää paikkansa. Te teitte paljon sen jälkeen kun ”huusitte”, joita ei olisi pitänyt tehdä; lankesitte, palasitte taas.

Te, helluntailaiset rupesitte puhumaan kielillä; te sanoitte: ”Voi veljet, meillä on kaikki”, mutta tulitte huomaamaan, että eipä ollutkaan. Niin.

Jumala on rakkaus, ja Hengen hedelmät ovat: rakkaus, ilo, pitkämielisyys, hyvyys, lempeys, armo; ”tieto katoaa.” Kouluttakaa vain saarnaajianne niin paljon kuin vain haluatte – ”tieto katoaa; profetoiminen katoaa, puhuminen kielillä lakkaa, mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, joka on rakkaus, se kestää iäti.” [1. Kor. 13:8]

¹⁷Sallikaa minun pysähtyä tähän hetkeksi; meillä on kuitenkin runsaasti aikaa tänä iltana. Minä pääsen tähän aiheeseeni ehkä huomisiltana.

Minäpä kerron vähän elämästäni. Haluaisitteko te tietää siitä vähäsen? Minä en haluaisi… ihan vain kuunneltavaksi, mitä tulee mieleeni.

Kuulkaa veljet: älkää nyt olko eri mieltä, vaikka tämä kuinka kävisi tunteisiinne. Hyvä. Kaikki, missä ei ole tunteita, on kuollut; se voidaan todistaa tieteellisesti. Siis, jos teidän uskonnossanne ei ole vähänkään tunnetta, se on parasta haudata; ottakaa jokin, jossa on tunne. Mutta, kuulkaa, veljet, pääasia, jos teidän tunteenne eivät ole Pyhän Hengen rakkauden sinetöimiä, se ei saa aikaan mitään hyvää.

Tehän tiedätte, miten minä olen menestynyt tässä yhdessä asiassa, jota minä tuon esiin: rakkaus. Näin on. Tiesittekö te, että rakkaus voittaa minkä tahansa, riippumatta siitä, mikä se on?

¹⁸Kuinka moni on lukenut tuon kirjan – on lukenut tuon minun kirjani? Näyttäkääpä kätenne. Kuinka moni on lukenut minun kirjani? Hienoa. Kiitos. Tehän olette myös nähneet siellä kuvan Herran enkelistä. Siis, huomatkaa; kaikki on tieteellistä.

Te varmaan muistatte ensimmäisessä osassa; se oli Portlandissa, Oregonissa, sinä iltana, kun minä oli lavalla ja se raivohullu ryntäsi lavalle tappaakseen minut; muistatteko lukeneenne siitä? Minä puhuin ihan kuten nytkin, ja tämä heppu ryntäsi väkijoukon läpi, ihmisiä oli tuhansia; ja heitä seisoi kadulla. Ja miehen silmät pullistelivat päässä ja hän heilutteli käsiään ylös ja alas; hän ryntäsi lavalle; minä ajattelin, että ehkä joku oli sairas ja hän tuli hakemaan häntä; siellä lavalla, minun takanani istui suunnilleen 150 – 200 saarnaajaa. Minä katsoin miestä ja hän rynni siihen suuntaan ja saarnaajat pyrähtivät hajalleen kuin kärpäset, ja minä… Mies – hän oli karkuteillä mielisairaalasta, löi silloin päivällä erästä saarnaajaa ja mursi hänen leukansa ja solisluunsa; poliisi oli hänen perässään.

¹⁹Ja lavalla… Hän ryntäsi suoraan minua kohti ja päästi rinnastaan kovan töräyksen kuin jokin hanhi; röyhisti rintaansa; valtavat käsivarret. Minä painoin silloin noin 128 paunaa [lb. = ∼0,454 g] mies painoi 250 paunaa, oli 6 jalkaa pitkä; tai pikemminkin 6 jalkaa, 4 tuumaa [∼190 cm] jotakin semmoista.

Ja hän sanoi: ”Teeskentelijä, kavala käärme, seisot täällä esittämässä muka jotakin Jumalan palvelijaa. Minä panen sinut kappaleiksi tässä lavalla.” Oi, minä… silloin, on parasta tietää, mitä puhuu, kun kyse on mielipuolesta. Minä pysyttelin rauhallisena ja katsoin häntä. Hän sanoi: ”Nimität itseäsi muka Jumalan mieheksi…” Kääri hihansa ylös ja sanoi: ”Minä täräytän tuon sinun pikku kroppasi päistikkaa yleisön yli, eikä sinussa ole yksikään kappale toisessaan kiinni, kun pääset alas.”

Minä tiesin, että hän oli varsin kykenevä toteuttamaan uhkauksensa. Minä vain katsoin häntä. Yksikään saarnaaja ei sanonut sanaakaan; he olivat tipotiessään; ja minä näin kahden poliisin tulevan; minä johdatin heidät molemmat Kristuksen tykö; toisen heistä äiti oli parantunut edellisenä iltana; kunnon presbyteriaani nainen; ja poliisit ryntäsivät ottamaan miestä kiinni.

Minä sanoin: ”Tämä ei ole lihan ja veren asia, veljet; Hetkinen vain, kiitos.” Nuo pikkukaverit perääntyivät. Seisottiin siinä hetki, minä pysyin aivan hiljaa; ajattelin puhutella häntä, minä sanoin: ”Herra, mikä hätänä?”

Ja mies alkoi [veli B. tekee sylkemisäänen] sylkäisi suoraan päin kasvojani ja sanoi: ”Millainen käärme; minä murskaan jokaisen luun sinun ruumiistasi”, hän sanoi.

Minä olin sanomassa: ”Toivonpa, että et.” Ja kun aloin sanoa sitä, Jumala, ylivertaisuudessaan… Pyhä Henki laskeutui, ja hän sanoi; puhui minun… ihmiset ajattelivat, että minä puhuin, mutta se en ollut minä sen enempää kuin näyissä.

Hän sanoi: ”Koska sinä olet haastanut Jumalan Hengen tänä iltana, sinä olet lankeava minun jalkojeni juureen.” Se oli profetia; se piti näyttää toteen.

Mies sanoi: ”Lankeava jalkojesi juureen? Teeskentelijä; minä näytän kyllä, kenen jalkojen juureen minä lankean”, hän sanoi. Veti kätensä taakse, ja ryntäsi kimppuuni tosi rajusti ja alkoi huitoa minua kohti.

Minä sanoin: ”Saatana, tule ulos tästä miehestä.”

Ja kun miehen käden ollessa ylhäällä hän teki näin: ”Hmm, hmm” pyörähti näin ympäri ja rojahti maahan aivan minun jalkojeni päälle ja piti minusta kiinni, niin että poliisien oli kieritettävät hänet pois jalkojeni päältä.

Ihmiset kysyivät: ”Onko mies kuollut?”

Minä sanoin: ”Ei ole; hän palvoo tuota henkeä.”

Hänet kiskottiin pois.

²⁰Mistä siinä oli kyse? Vihasinko minä sitä miestä? Minä rakastin häntä; kuolevainen rukka ja sellaisessa tilassa! Ei siinä se mies puhunut, se oli perkele. Mies oli perkeleen vallassa; ja perkele esitti tuon haasteen, ja Pyhä Henki vastasi hänen haasteeseensa; ja tiedättekö, mitä tapahtui? Siellä oli pyörätuoleja, kenttävuoteita, paareja, tehän tiedätte, millaista silloin alussa oli. Kun se tapahtui, voitiin… Kun Jumala puhui, voitiin kuulla neulan putoavan lattialle, kuten vanha sanonta sanoo. Mutta, kun tuo koko legioona näki, että niiden päämies oli lyöty, jokainen sairas nousi ylös; jokainen kenttävuode oli tyhjä, jokainen pyörätuoli tyhjeni, ja koko joukko parani kerralla, ja käveli pois – näettekö? – koska vihan voima ja rakkauden voima olivat kohdanneet, ja rakkaus voittaa vihan aina. Rakastakaa vihollistanne!

²¹Siis te saatatte… minä toivon, että te ette inhoa minua tästedes, mutta minä vain haluan kertoa teille vähän jostakin, mitä on tapahtunut. Te ehkä sanotte tämän jälkeen, että veli Branham on hurmahenki, mutta ei siinä mitään; koska te sanotte niin joka tapauksessa, niinpä minä voin saman tien kertoa muutakin. Siis, eräänä päivänä Burken tilalla, Indianassa, josta minä olen kotoisin, Jeffersonvillestä, oli iso sonni, joka oli tappanut erään värillisen miehen. Sonni myytiin siellä Henryvillen lähellä – iso Guernsey-sonni; suuret pitkät sarvet.

²²Minä toimin vuosia riistanvartijana, kun olin baptistisaarnaaja. Minä tein partiokierroksia silloin. En ole ikinä eläessäni ottanut uhria; koskaan en ole ottanut uhria [itselleni].

Siis, eräs veli kerran, kysyi ottaisinko minä uhrin. Minä sanoin: ”Te tulette näkemään nälkää ensi viikolla”, sillä, minä muistan, kun olin ottamaisillani seurakunnassani uhrin, ja minä kerroin siitä vaimolleni; me olimme joutuneet puille paljaille. Onko teillä ollut sellaista? Varmasti teillä on. Ja minä sanoin: ”Kultaseni, minä aion ottaa uhrilahjan tänä iltana.” Vaimo sanoi: ”Minä pidän huolen, että sinä todella teet sen.”

Niinpä minä menin paikalle, ja sanoin… siis, koska ihmiset eivät… Ihmiset olisivat antaneet minulle kaiken, mitä heillä oli, mutta minä olin nuori, ja miksen minä voisi tehdä samaa, mitä muutkin. Niinpä menin paikalle, ja sanoin: ”Veljet, minä…” Meillä ei ollut edes keräyslautasta; minä sanoin: ”Aion… tuli vähän tukala tilanne, minä aion kerätä kolehdin tänä iltana itselleni; ottaisiko joku minun hattuni”, minä sanoin.

Ja eräs vanhoista diakoneistani tuli ja otti minun hattuni. Minä katsoin alas, kun eräs vanha kunnon äiti istui siellä ruudullisessa essussaan. En tiedä, oletteko te koskaan nähneet taskua esiliinassa; hän kurkotti kätensä sinne ja otti sieltä… se tapahtui laman aikana, siis, ymmärrättekö? – ja sellaisen kukkaron, joka napsautetaan siitä päältä; hän alkoi hamuilla kolikoita sieltä, ja oi-voi, minä en kestänyt sitä. Sanoin: ”Oi, minä vain kiusoittelin teitä, en tarkoittanut sitä.” Siinä olin lähimpänä uhrilahjan ottamista.

Ja herra Ryan, eräs vanha kaveri Dowagiasta, Michiganista, jolla oli pitkä tukka, ja hän ajoi polkupyörällä, ja hän antoi sen minulle ja minä sain kymmenen senttiä maksavan maalipurkin, maalasin pyörän, ja möin sen viidellä dollarilla; eikä minun tarvinnut sitten loppujen lopuksi ottaa uhrilahjaa. Sellaista se oli.

²³Minä olin partioimassa, ja minä olin luonnonsuojelualueella; ja tulin eräälle joelle, ja muistin että eräs veli oli sen toisella puolella, ja hän oli sairas ja oli lähettänyt hakemaan minut paikalle rukoilemaan hänen puolestaan. Ajattelin, että se oli hyvä hetki ja lähdin kävelemään erään mäen poikki. Pellolla oli pieni pusikon tapainen; ja kun minä pääsin puoleen väliin peltoa, noin 500 jaardin, tai ylikin, päähän, vaan mikäs sieltä nousikaan ylös kuin tuo sama sonni, joka oli tappanut sen värillisen miehen. Ja siellä se seisoi, noin 30, 40 jalan päässä minusta. Ja se… Siellä makaili muutamia lehmiä; sonni nousi ja puhahti, ja katsoi minua, ja minä havaitsin sonnin.

Siis, minun olisi pitänyt kantaa asetta, mutta, höh, eihän minulla ollut. Ja minä katselin taaksepäin aidalle; sinne oli liian pitkä matka juosta, eikö ollut puutakaan johon mennä; ja niinpä minä ajattelin, että silloin tämä saattoi olla loppuni. Katsoin sitä; ja tiedättekö… tämä ei ole vitsi; kun minä katsoin sonnia, niin se laski päänsä, ja puski maata sarvillaan ja heitti maata päällensä ja se lähti tulemaan… Siis, sonnin vihaamisen sijaan, minusta tuntui siltä, että oli hyvä, ettei minulla ollut asetta; minä rakastin sitä. Siis, se tuntuu oudolta. Minä haluan, että te muistatte tämän; minä rakastin tuota kaveria; ajattelin: ”Kaveriparka, minä olen hänen alueellaan; olen hänen reviirillään, se oli nukkumassa ja minä herätin sen; se joutui nousemaan ylös minun takiani.”

Ja minä sanoin sille; en tietoisesti, sanoin: ”Jumalan luomus, minä olen Jumalan palvelija, olen matkalla rukoilemaan yhden Jumalan sairaan lapsen puolesta. Nyt, et sinä häiritse minua ollenkaan, koska minä olen Jumalan palvelija. Siis, minä olen pahoillani, että häiritsin sinua; Jeesuksen nimessä, pane vain pitkällesi.”

Ja se sonni, en pelännyt tippaakaan sitä sonnia, kuin sitä miestä sinä iltana, tai veljiäni, jotka istuvat täällä tänä iltana. Ja se sonni juoksi minua kohti, kunnes pääsi noin 10 jalan päähän minusta ja pysähtyi, enkä minä ollut yhtään enempää peloissani, kuin olen nyt; ja se tuli aivan liki minua ja pysähtyi ja katsoi sinne ja tänne lopen uupuneena; ja minä katsoin sitä, ja ajattelin: ”Kaveriparka.” Se kääntyi ympäri ja käveli pois ja asettui lepäämään maahan, ja minä jatkoin matkaani aivan sen vierestä.

Rakkaus voittaa minkä tahansa. ”Kielilläpuhuminen lakkaa; profetoiminen katoaa”, mutta kun rakkaus tulee, se voittaa kaiken; niin Jumala rakasti maailmaa. Siinä te menette vikaan, ystävät. Älkää askarrelko niin paljon sen ympärillä onko teillä lahjoja vai ei vaan harjoittakaa tuota todellista rakkauden lahjaa, niin te olette parempia…

²⁴Koska jouduin jo näin kauas, voin saman tien sanoa muutakin; monet teistä ovat tulleet minun kotiini rukoiltavaksi, ja minä haluaisin… minä yritin leikata ruohoa etupihalla; ja minä ajan muutaman kierroksen ja sitten ryntään… Autolastillinen ihmisiä tulee rukoiltavaksi, ja minä säntään sisään riisumaan haalarini ja panemaan muuta vaatetta päälleni ja sitten menen rukoilemaan ihmisten kanssa ja… Siis, etupihan ruoho kasvaa ennen kuin pääse takaisin leikkaamaan. Niinpä, minä olin taas takapihalla eikä siellä ollut ketään, joten otin paidan pois päältäni; oli tosi kuuma; ja aloin taas ajaa leikkurilla niin kovaa kuin jaksoin. En ollut huomannut isoa ampiaispesää, joka roikkui aidan nurkassa. Ja minä kolautin aitaa ja veljet ja sisaret, Jehova, Jumala tietää ja tuntee kaiken ja minut tämän pyhän pulpetin ääressä; hetkessä minä olin aivan ampiaisten peitossa.

Noiden ampiaisten vihaamisen sijaan, minä ajattelin: ”Pienet kaveriparat, no mutta, minähän häiritsin niitä; siinähän on heidän kotinsa. Jumala on luonut ne, ja minä… Se on niiden koti”; ja minä sanoin: ”Jumalan pienet luomukset, olen pahoillani, että häiritsin teitä; mutta siis, minä olen Jumalan palvelija, ja minulla on kiire; on monia Jumalan sairaita lapsia, jotka tulevan tänne rukoiltavaksi; minun pitää pitää kiirettä.” Ja minä ajoin leikkurilla edestakaisin, ja nuo ampiaiset pörräsivät minun ympärilläni – olin ilman paitaa, ja ne olisivat tappaneet minut; yksikin niistä olisi voinut tyrmätä minut – valtavan isoja kavereita.

Ja nuo ampiaiset lentelivät minun ympärilläni ja minä vain jatkoin leikkaamista rakastaen noita pikkuisia olentoja, ja ne kiersivät vain ympäri, ja lähtivät saman tien, viivasuorassa jonossa pesäänsä noin vain, Herran Jeesuksen nimessä.

Mistä oli kyse? Rakkaus voittaa kaiken. Rakastakaa Herraa kaikesta sydämestänne, kaikesta sielustanne, kaikesta mielestänne, kaikesta voimastanne, niin usko seuraa tuota rakkautta.

²⁵Siis huomatkaa; Aabrahamin piti uskoa Jumalaa, järjestyksessä – rakastaa Jumalaa uskoakseen häntä. Kun te rakastatte häntä, niin mitä enemmän te häntä rakastatte, sitä enemmän siitä kertyy uskoa. Ja siis, eilisiltana me jätimme Aabrahamin sinne, missä Jumala ilmestyi hänelle, nimellä Jumala Kaikkivaltias, kun hän oli 90-vuotias, Rintana, El Shaddaina.

Siis, meille selvisi, että kun hän oli ollut El Shaddai Aabrahamille… Aabraham, vanhana miehenä, yhä uskoi, piti kiinni lupauksesta… tarttui kiinni ikuiseen elämään; tarttui kiinni jokaiseen Jumalan lupaukseen ja piti siitä kiinni.

Juuri sitä Jumala sanoi tarkoittavan se, että Hän oli El Shaddai. Vauva tarttuu kiinni äidin rintaan ja on tyytyväinen, kun saa imeä äidin voimaa omaan ruumiiseensa; ja se imee äidin voimaa omaan ruumiiseensa, jos se on voimaton, kärttyinen, uuvuksissa, se imee äidin voimaa itseensä.

Siis Jumalan sana on hänen rintansa, ja me tartumme siihen ja imemme Jumalan lupauksista voimamme takaisin. Jatkakaa vain toistamista: ”Minä olen Herra, joka parantaa sinut.” Voi, minkä muutoksen se saakaan aikaan, kun te uskotte sen.

²⁶Siis, me näemme, että Aabraham… Loot erkani hänestä ja joutui vaikeuksiin. Kuinka kaunista, minkä minä haluan teidän näkevän kuvana Jumalan rakkaudesta: Kristus, joka lähtee etsimään luopiota ja syntistä; nuo kuninkaat, viholliset tulevat ja kaappaavat Lootin vaimon, ottavat mukaansa Sodoman kuninkaat ja menivät matkoihinsa. Ja Aabraham, heti, kun hän oli saanut tietää, että vihollinen oli ottanut hänen veljenpoikansa, Lootin vangiksi, katsokaapa sitä(!), Aabraham kokosi koko palvelusväkensä ja lähti ajamaan vihollista takaa, vangitsi vihollisen, ja toi Lootin takaisin. Millainen kuva tämä onkaan meistä, langenneesta Aadamin suvusta! Vihollinen sai meidät haltuunsa, Ja Isä, Jumala otti taivaan joukot ja lähti ajamaan takaa Paholaista, kunnes voitti sen, ja toi meidät onnellisesti takaisin. Millainen kuva pelastuksesta!

Ja Jumala… Toivoisinpa, että meillä olisi enemmän aikaa; toivoisin, että me voisimme – että kokoukset jatkuisivat pari viikkoa niin, että me voisimme päästä todella kaivautumaan tähän sananpaikkaan, ja se lisäisi uskoa.

Minä olen saamassa suuren teltan, jossa on istumapaikat 1200:lle. Meillä on aikomus pystyttää se, ja pysyä paikoillamme neljä–kuusi viikkoa kerrallaan niin, että me voisimme vain jatkaa.

²⁷Ja, huomatkaa tämä: kun Sodoma ja Gomorra oli tuhoutuneet… Meidän pitää nyt hypätä näiden monen hienon paikan yli; ja sitten me näemme, että seuraava, mitä tapahtui oli, että Aabraham oli keskellä hedelmätöntä, elotonta maata. Jumala ei ole luvannut meille pelkkiä hyviä asioita, vaan Jumala lupasi, että hänen armonsa kestää. Jumala ei ole luvannut viedä meitä kotiin mukavassa kukkaisvuoteessa. Katsokaa Jobin kärsivällisyyttä ja opetuslasten, ja kaikkia kautta aikojen, miten miehet ja naiset ovat kärsineet Kristuksen tähden. Ja tässä Aabraham istuu tammen alla pienessä teltassaan, keskellä hedelmätöntä maata, koska Loot oli valinnut laadukkaat maat. Ja Aabraham ja Saara istuskelivat siellä – ja eräänä iltapäivänä, Aabraham katsahti, ja kuitenkin piti kiinni Jumalan lupauksesta… hän seisoi lähellä puuta ja näki kolmen miehen seisovan… Aabraham meni heidän luokseen, kumartui maahan, miesten jalkojen eteen ja sanoi: ”Jos minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, jäisitkö hetkeksi tänne, ja istuisit puun alle varjoon, koska päivä on kuuma.” Se oli kohteliaisuutta; hän sanoi: ”Minä haen vähän vettä ja pesen jalkasi ja minulla on leivottuna palanen leipää teille; virkistäytykää, niin voitte sitten jatkaa matkaa.” Se on vieraanvaraisuutta tuntemattomia kohtaan. [Hepr. 13:2.]

²⁸Siis huomatkaa, Aabraham odotti lupauksen toteutumista, ja hänessä oli jokin, joka ymmärsi, että he olivat enemmän kuin vain kolme miestä, sillä heistä yksi oli Kaikkivaltias Jumala itse, ja ne muut kaksi olivat enkeleitä.

Ja hän livahti ripeästi telttaan ja sanoi: ”Saara, mene jauhotynnyrille ja ota vähän jauhoja ja vaivaa se joutuin, tai siivilöi nopeasti, ja valmista joutuin vähän happamattomia kakkuja. Ja hän riensi karjatarhaan, tutki, kunnes löysi lihavimman vasikkansa, kirnusi vikkelästi vähän maitoa ja sai vähän voita, teurasti vasikan ja valmisti sen ja sai vähän vasikanpaistia, leipää, hieman voita, kirnupiimää vei ne ulos ja asetti ne Jumalalle ja kahdelle enkelille syötäväksi. Aamen.

Voi tavaton, kun minusta tuntuu tällä hetkellä uskonnolliselta! Ajatelkaa: Jumala vieraili kuolevaisen ihmisen luona, oi, se saa minun pienet pyöräni pyörimään; katsokaa sitä!

²⁹Siis, Aabraham istui vieressä ja tarkkaili heitä, ehkä otti pikku puskan ja hätisteli kärpäsiä pois, kun miehet söivät. Teettekö te koskaan niin? Me teimme kotona usein niin; meillä maaseudulla oli pikkuinen kärpäsrisu, ennen kuin oli näitä verkko-ovia, tai varaa hankkia sellaisia.

Ja niin Aabraham tarkkaili enkeleitä ja Jumalaa kun he söivät, ja Jumalan selkä oli käännettynä ovea kohti ja hän sanoi: ”Aabraham, missä Saara on?”

”Hän on teltassa” Aabraham vastasi.

Jumala sanoi: ”Tähän samaan aikaan ensi vuonna, minä palaan luoksesi”, ja Saara, melkein 100 vuotias, ”Minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan.”

Ja Saara – tässä se tulee, kuunnelkaapa, Saara, sisällä teltassa, naurahti, Jumalan selän takana, tuo Mies istui siinä, inhimillisenä olentona, ja söi vasikanlihaa, joi lehmästä saatua maitoa ja voita, söi leipää… Ja Jumala sanoi: ”Miksi Saara nauroi?” Hän oli silloin Hänen selkänsä takana. Miksikähän te epäilijät nimittäisitte sellaista? Telepatiaksiko? Saaran ajatusten lukemiseksiko? Joka tapauksessa, Jumala teki niin.

Saara pelästyi; hän sanoi: ”Ei, en – en – en minä nauranut.” Herra sanoi: ”Oi, kyllä sinä vain nauroit.” Hän tiesi, mistä puhui. Aamen. Eikö ole ihmeellistä? Sana on niin todellinen ja yksinkertainen.

Syönnin jälkeen, Herra sanoi: ”Salaisinko minä jotain Aabrahamilta? Minäpä kerron, minä olen tekemässä.” Ja hän paljasti, että Sodoman synnit olivat ulottuneet jo taivaaseen asti; parku oli suuri; hän aikoi tuhota ne. Ajatelkaa sitä, että… Sitten hän lähti ylös; katosi Aabrahamin näkyvistä. Enkelit jatkoivat matkaa.

³⁰Voi, eräs saarnaaja sanoi minulle kerran; hän sanoi: ”Veli Branham, uskotko sinä todellakin, että se oli Jumala?”

Ja minä sanoin: ”Ei kyse ole siitä, sanoinko minä niin.” Sana sanoo niin.”

Ja katsokaa, se on isoilla kirjaimilla [KJV: L-O-R-D] Herra: valtias, taivaan ja maan – Herra Jumala.

No, hän sanoi: ”Mitenkäs sellainen oli mahdollista?”

No, minä sanoin: ”Sinä rajaat Jumalan oman teologiasi sisään.”

Jotkut ihmiset eivät vain voi… Me emme ehkä voi huutaa kumoon Jerikon muureja; eikä meillä ole Joosuan uskoa ylittääksemme Jordanin; emmekä me kykene uskomaan niin kuin Hanok, joka kävi eräänä iltapäivänä Jumalan kanssa pienellä kävelyretkellä, pikku vaelluksella, ja kyllästyi maailmaan ja jatkoi saman tien Jumalan kanssa kotiin.

³¹Jumala on kaikkivaltias [/kaikkivoipa]. Siis, mistä se ruumis oli tehty? Vähän kalsiumia, kalia… Jokin aika sitten, Memphisissä, Tennesseessä… Minä pidän taiteesta, ja näin siellä museossa analyysin 160 paunaa [∼ 68 kg] painavan miehen ruumiista, jonka arvo oli noin 84 senttiä. Siinä oli kalkkia yhden kananpesän valkaisuun, ja no, siis vain hieman sen kaltaisia aineita.

Siinä seisoi myös pari poikaa, he… Toinen katsoi toista ja sanoi: ”No, John, mehän emme ole kovinkaan arvokkaita, vai mitä?”

Mutta, pankaapa 500 dollarin minkkiturkki tuon 84 sentin päälle, ja kävelkää kadulla nenä niin pystyssä, että jos sataisi, te hukkuisitte; ja jos te kuulutte johonkin mahtavaan seurakuntaan, niin johan tuosta 84 sentistä välitettäisiin kovasti; ja mistä siinä on kyse? Pelkkä vähäinen kourallinen tuhkaa, ja se sulkee sisäänsä sielun, joka on kymmenien tuhansian maailmoiden arvoinen. Te ette tule ajatelleeksi sitä.

”Pelkkää maata olet sinä; maaksi sinun pitää tulla jälleen”, ei sanottu sielusta. Kyllä, 84 senttiä on ihmisruumiin arvo.

³²Jumala ainoastaan kurotti maahan, otti kourallisen atomeja ja kourallisen kalsiumia ja kourallisen kosmista valoa ja puhalsi ne yhteen ja rakensi kolme ruumista ja hän itse ja kaksi enkeliä astuivat niihin – ja he söivät. Sellainen on meidän Jumalamme!

Mitä te olette… Mitä ylösnousemus on; onko se sitten jokin mysteeri? Jos Jumala, joka voi tulla avaruudesta, joka täyttää koko aurinkokunnan avaruuden ja enemmänkin… aamen. No, eihän hänelle ole temppu eikä mikään puhua, niin mitä tahansa voi tapahtua! Silloin, jos hän tuntee sinut nimeltä…

Kuunnelkaa; kuten minä sanoin jonakin iltana siitä, mitä minun vaimoni sanoi minulle – minusta oli tulossa kalju, ja minä kerroin hänelle, etten ole menettänyt yhtäkään hiuksistani.

Hän sanoi: ”Missä ne sitten ovat?”

Ja minä sanoin: ”Missä ne olivat, ennen kuin minä sain ne? Ne ovat siellä odottamassa, kun minä tulen niiden luokse.” Ja samoin tulee tämä keho katoamaan, ja jonain päivänä siitä ei tule olemaan hitustakaan jäljellä, mutta jokainen atomi, joka sitä pitää kasassa, jokainen hitunen maaöljyä, ja kaikki kosminen valo – Jumalalla oli ne hallussaan, kun hän loi maailman, ja hän tulee antamaan ylösnousemuksen päivänä sen [kehon] takaisin kuolemattomassa olomuodossa, kun hän kutsuu nousemaan kuolleista. Aamen. Siis, mitä te pelkäätte? Teidän pitäisi olla onnellisimpia ihmisiä maan päällä; tavaton! Jumala, joka hallitsee kaikkia alkutekijöitä… Ne ovat kaikki hänen; hän loi ne ensin, ennen kuin hän loi sinut. Sinä olet osa hänen luomustaan, kun hän loi kaikki nuo asiat; sitten, hän otti vähän niitä ja muovaili ja rakensi sinut…?…

³³Huomatkaa, Jumala osoitti Saaran ja Aabrahamin kautta jotakin, jota hän tulee tekemään kaikille ihmisille; uskotteko te sen? Tässä on taas hetkisen aikalisän paikka.

Minä haluan kysyä teiltä jotakin; isä, muistatko, miltä äiti näytti silloin, kun sinä menit hänen kanssaan naimisiin? Ja muistatko sinä, miltä isä näytti, kun sinä menit hänen kanssaan naimisiin, äiti? Hienonnäköinen, komea mies, ja hiukset kammattuna taaksepäin. Miten kauniit äidin silmät olivatkaan; sinä astelit alttarille ja nielaisit syvään katsoessasi häntä.

Minä muistan, kun menin naimisiin. Minä katsoin vaimoani, ja minun sydämeni löi todella tiuhaan tahtiin ja… en voinut; minä olin vähän ujo; minä en pystynyt pyytämään häntä menemään kanssani naimisiin ja niinpä minä kirjoitin kirjeen hänelle ja hän kelpuutti sen. Ja sitten, kun me… Muistankohan minä, kun menin naimisiin, miten kaunis hän oli? Mutta tiedättekö mitä? Jonain aamuna te nousette ylös ja sanotte: ”Äiti, noiden sinun viehättävien silmiesi alla on ryppyjä.” ”Isä, sinulle on tulossa harmaita hiuksia.” Kuolema on astunut peliin. Se tulee saavuttamaan teidät.

Jumala maalasi kuvan, ja sanoi: ”Siinä ne nyt ovat. Eivätkö olekin kauniita? Se on minun käsityötäni. Siis, kuolema, anna mennä, sinä voit viedä ruumiin.”

³⁴Kuunnelkaapa nyt, Aabraham ja Saara olivat vanhoja ihmisiä. Raamattu sanoo, että he olivat tulleet iäkkäiksi. Siis, se, mitä Jumala osoitti Aabrahamin kautta ja mitä hän teki Aabrahamille ja Saaralle, hän tulee tekemään koko Aabrahamin siemenelle. [/kaikille Aabrahamin jälkeläisille.]

Siis, Raamattua pitää lukea rivien välistä; tiesittekö te sen? Siinä meidän oppineemme tekevät virheen. Näin on. Jeesus sanoi: ”Minä olen salannut nämä viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille; [Matt. 11:25] – sellaisille, jotka haluavat oppia.”

Huomatkaa: olkaa lapsia; unohtakaa kaikki, mitä te olette koskaan tietäneet, tunteaksenne Kristuksen. Ja huomatkaa tämä, kun minä olen ulkomailla, minun vaimoni kirjoittaa minulle kirjeitä ja sanoo: ”Rakas Billy, täällä minä olen, tänä iltana minä ajattelen sinua.” Siis, sen hän panee paperille, mutta minä rakastan häntä niin paljon, että kykenen lukemaan rivien välistä – ymmärrättekö? Kyse on rakkauskirjeestä; siitä syystä minä yritän sanoa teille: rakastakaa Häntä. Kyse on rakkauskirjeestä, jonka te luette; Jumala kirjoitti sen teille; se on salattu fiksuilta ihmisiltä; teidän pitää tulla yksinkertaiseksi lukeaksenne sitä. Näin se on.

³⁵Kuunnelkaapa tätä hetki; kenties minä palaan tähän. Minä otan nyt esiin tämän rakkauskirjeen, ja paljastakoon Herra sen meille; ymmärrättekö?

Kuunnelkaapa; Aabraham – siis, tiedättekö te, mitä Jumala teki Aabrahamille ja Saaralle? Tämä voi olla outoa, mutta hän muutti heidät takaisin nuoreksi mieheksi ja naiseksi jälleen. Tiesittekö te sen? Niin hän teki; varmasti teki.

Siis, kuunnelkaas; minä saatan kuvitella, miten Aabraham herää seuraavana aamuna ja sanoo: ”No, tiedätkö Saara mitä? No, siis, sinun – sinun – sinun – sinun – sinun silmiesi rypyt ovat hävinneet kasvoistasi.”

Ja Saara sanoo: ”Siis, ”iskä”, ohoh, tiedätkö mitä? Sinun hartiasi eivät ole enää kumarassa.”

He olivat muuttuneet. Jumala voi tehdä mitä vain; kuunnelkaas, he lähtivät sieltä, ja menivät Gerariin. Katsokaa, kuinka kaukana se on; 300 mailin päässä. [∼ 483 km.] Aikamoinen matka vanhalle miehelle ja pikkuiselle, hattupäiselle mummelille, jotka olisivat kulkeneet tutisten pitkin teitä. Ja siis, outoa jutussa oli se, että kun he pääsivät filistealaisten maahan, kuningas Abimelek, oli jahtaamassa itselleen lemmittyä; ja siellä oli noita kauniita filistealaistyttöjä; ja kun hän näki Saaran, isoäidin, köpöttelevän keppi kädessä, hän olisi muka rakastunut häneen. Höpsis.

Hän sanoi: ”Tässä on hän, jota minä olen odottanut.”

Aabraham sanoi: ”Onpa sinua kaunis katselle, Saara.” Satavuotiasta; näettekö? Teidän pitää lukea rivien välit. Hän oli todella kaunis. Hän oli muuttunut takaisin nuoreksi tytöksi.

³⁶Siis, katsokaa, lukijat, te ehkä kritisoitte tätä; siis, katsokaapa, jos nainen on satavuotias, melkein satavuotias, Jumala… hän oli ollut hedelmätön koko ajan. Jumalan piti luoda häneen jotakin, koska hänen kohtunsa oli kuoleutunut. Pitääkö se paikkansa? Jos Jumala sai sen aikaan… täällä on sekalaista yleisöä… Siis, minä en ajatellut puhua tällä tavalla, mutta, että nainen saisi lapsen, siis, kun lapsi syntyy, naisella täytyy olla uusi sydän. Se satavuotiaan naisen sydän, ei olisi kestänyt lyödä loppuun asti; eikä ollut myöskään maitokanavia; silloin ei ruokittu pullolla; naiset eivät tupakoineet silloin, eikä tarvinnut ruokkimiseen pulloa; ne piti ruokkia vanhalla – oikealla tavalla. Näin on.

Niinpä… Se pitää paikkansa, te tiedätte, että se on totta. Suurin, kommunistinen… Siis, pahin, siivottomin juttu, mitä koskaan on tehty: että nainen polttaa savukkeita. Se on minun mielipiteeni; näin asia on.

Minä haluan sanoa muutakin; ja minulla on myös mielipide miehestä, joka sallii vaimonsa polttaa. Se osoittaa, kuka se pomo on; täsmälleen. Hän on…?… sinulle. Minä en sanonut tätä syyttääkseni; en tarkoita sitä sillä tavalla. Minä tarkoitan, että se on totta. On häpeällistä nähdä se, miten miehet… Hehän ovat nynnympiä kuin heidän naisensa; kuka ylipäätään määrää talossa? Pitää paikkansa?

Saara oli kaunis… Siis, teidän pitäisi hävetä, leidit; minä tarkkailen, kenen kasvot alkavat punoittaa. Minä olen täällä ylhäällä; minä voin tarkkailla teitä täältä. Tämä saattaa kirpaista vähän, mutta se tekee teille hyvää.

³⁷Kuulkaa, Saara oli jälleen kaunis nainen, ja Abimelek rakastui häneen. Jumala oli muuttanut Saaran. Hänestä oli tullut taas nuori nainen – ja Aabraham; se kävi ilmi. He saivat aikaan lapsen; Jumala teki sen heille. Saara oli taas noin kolmikymmenvuotias. Ja sillä, mitä hän näytti Aabrahamissa ja muissa, hän osoitti, mitä hän jonain päivänä tekisi sinulle ja minulle – aamen – niille, jotka ottavat hänen lupauksensa vastaan ja nimittävät asioita, joita on olemassa, niin kuin niitä ei olisi, jos ne ovat vastoin Jumalan sanaa; aamen. Uskokaa Jumalaan; tarttukaa häneen; pitäkää hänestä kiinni; asettakaa kurssinne kohti taivasta; katsokaa Golgatalle, teidän uskonne alkajaan ja täyttäjään, eikä mihinkään tieteelliseen kirjaan.

Siis, katsokaa Golgataan. Kuunnelkaa hetkinen; minä puhun että hän oli nuori nainen – varmasti Saara oli, ja Aabraham oli nuori mies. Siis, katsokaa, he tuottivat Iisakin maailmaan, ja kun Iisak oli 45-vuotias, Saara kuoli ja sitten Aabraham nai toisen naisen, ja sen jälkeen, muistaakseni, hänellä oli joko seitsemän tai yhdeksän poikaa, ja tyttöjä lisäksi; varmasti oli. Jumala muutti hänet jälleen nuoreksi mieheksi. Se on Jumalan sanaa. Minä uskon siihen; kyllä vain.

Katsokaapa Aabrahamia, kun hän sanoi … hän oli siis paljon alle, ennen kuin hän oli 145, kun hän oli vielä 85, hän ei pitänyt ruumistaan vielä kuoleutuneena. Oi, Hän [Jumala] on ihmeellinen!

³⁸Siis, kun tuo pieni poika oli syntynyt, Jumala oli osoittanut, että kun Aabraham oli pitänyt kiinni näin monta vuotta… Kun Iisak oli 12-vuotias, Jumala oli sanonut: ”Nyt, Aabraham, minä tulen jonain päivänä näyttämään noille Cadle Tabernaakkelin ihmisille, että minä pidän lupaukseni; ja näytän maailmalle, että sinä uskoit minuun. Minä haluan, että sinä… Minä olen tehnyt sinusta monien kansojen isän, ja tästä pojasta, hänestä, Iisakista, minä kutsun siemenen. Ja minä sanon näin: ’minä haluan, että sinä viet hänet tuonne kauas, ja tapat hänet.’”

Aabrahamin ainoa toivo oli Iisak. Minä voin hyvin kuvitella, ettei Aabraham voinut kertoa siitä Saara paralle, että hän aikoi ottaa tämän ihanan pienen 12-14-vuotiaan pojan, jonka kutrit ulottuivat olkapäille ja… Hänen ainoa lapsensa, ja he molemmat, Saara ja hän, olivat tulossa taas keski-ikäisiksi ja… No, miten sen voi tehdä, ottaa tuo raukka… ei voinut kertoa Saaralle, ja niinpä hän keräsi polttopuut nippuun, ja pani ne muulin selkään, ja otti muutaman palvelijan mukaan.

³⁹Ja huomatkaa nyt, hän lähti kolmen päivän matkalle, ja katseli kauas ja näki vuoren, jonne hän aikoi mennä uhraamaan… Iisakin uhriksi. Siis, tavallinen mies pystyy kävelemään miten vain 25 mailia päivässä. Minä olen kävellyt 30 monena päivänä; mutta yleensä, nykyään, kaikkialle mennään autolla, mutta silloin ihmiset kävelivät. Ja jos hän lähti kolmen päivän matkalle, hänellä oli vähintään 75 mailin paluumatka. Ja sitten; hän näki vuoren siellä kaukana, sinne oli ehkä vielä toiset 25 mailia. Nyt hän oli 100 mailin päässä ihmisyhteisöstä.

Tätä minä rakastan: I Moos. 22. Hän oli saapumassa perille; kuunnelkaa tarkasti, Silloin, kun hän tuli vuoren lähelle, hän sanoi palvelijoille… Hän otti puut – täydellinen esikuva Kristuksesta ja Jumalasta. Hän laittoi puut Iisakin harteille, otti tulen käteensä; ja katsokaa tätä nyt; oi miten minä rakastankaan tätä. Oi, Hän [Jumala] on niin ihmeellinen! Aabraham sanoi: ”Jääkää tähän; minä ja poika menemme edemmäksi palvomaan; minä ja poika kyllä palaamme.” Kunnia! Minun vain oli annettava sen tulla.

Kuunnelkaapa; miksi Aabraham sillä lailla teki? Raamattu sanoo, että hän sai Iisakin kuin kuolleista nousseen, hän tiesi, että Jumala kykeni herättämään hänet henkiin. ”Miten Iisak muka palaisi takaisin, Aabraham? Sinähän olet tappamassa häntä. Miten hän muka palaa sinun kanssasi takaisin?” Mutta hän piti kiinni Jumalan sanasta tietäen, että Jumala oli luvannut hänelle, että Jumala tulisi tekemään jotakin Iisakin kautta; hän ei tiennyt mitä; eikä hänen asiansa ollutkaan tietää; hän vain jatkoi kulkuaan.

No, on… ”Miten Jumala tulee parantamaan minut?” Minä en tiedä, mutta jatka eteenpäin. ”Miten minä voin kertoa äidilleni, että olen pelastunut?” En minä voi sanoa sitä sinulle. ”Miten minä voin kertoa työtovereilleni, että minä sain Pyhän Hengen, ja synnyin uudesti?” Minä en voi sanoa. Kulje eteenpäin; jatka vain matkaasi; jatka eteenpäin, ja jätä kaikki muu syrjään, kulje kohti Golgataa.

⁴⁰Sitten jatkettiin ylös vuorta; poika, puut olalla – vertauskuva Jumalasta, joka on antamassa ainokaisen Poikansa vuosien päästä; Jumala näytti, mitä tulisi tekemään. Oi, minä rakastan sitä todella. Ja kun hän pääsi kukkulan laelle, hän löysi ison kiven alttariksi, asetteli puut, teki tulet; pikku Iisak sanoi: ”Isä.”

Hän vastasi: ”Tässä olen, poikani.”

”Tässä ovat puut; tässä on alttari; tässä on tuli, mutta missä on lammas polttouhriksi?” hän kysyi.

Oi, tuon vanhan patriarkan sydäntä; vavisten, veitsi vyöllään, valmiina riistämään oman poikansa hengen; hän sanoi: ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi. Minun asiani ei ole väitellä siitä tai tästä tai mistään. Jumala hankkii; hän lupasi.”

Jos hän lupasi… ”Miten minun on mahdollista, veli Branham, kun tämä minun käteni on halvaantunut?” ”Miten minulle on mahdollista, kun en ole nähnyt vuosiin?” Minä en tiedä, mutta Jumala lupasi sen. Voi tavaton! Saitteko tämän sydämeenne? Me… Oletteko te Aabrahamin jälkeläisiä? Antakaa uskon tulla teihin te Aabrahamin siemen.

⁴¹Huomatkaa, sitten hän ottaa tämän pikkupojan, sitoo hänen kätensä ja jalkansa; Iisak ei sanonut sanakaan; uskollinen kuolemaan asti, aivan, kuten Jeesus ristillä. Aabraham asettaa hänet alttarille, vetää veitsen esiin, kenties kyynelet valuvat pitkin hänen poskiaan, asettaa kätensä pojan päälle, vetää sitä kutreista, kohottaa veitsen tällä tavalla, nostaa kätensä syöstäkseen veitsen oman poikansa kurkkuun, koska Jumala on käskenyt hänen tehdä sen. Juuri samalla hetkellä, kun hän oli valmistautunut toimimaan Jumalan käskyn mukaan, Pyhä Henki tarttuu hänen käteensä ja sanoo: ”Aabraham, pysäytä kätesi; minä tiedän, että sinä rakastat minua.” [Nauhassa tyhjä kohta.]

Lähes samaan aikaan, aivan hänen yläpuolellaan on pässi, joka on tarttunut sarvistaan pensaaseen, päästi määkäisyn. Halleluja; voi tavaton; ”halleluja”, joka tarkoittaa: ”ylistys Jumalallemme.” Mitä siinä tapahtui? Aabraham menetti poikansa, meni ja otti pässin, ja uhrasi sen hänen sijastaan. Minä haluan kysyä teiltä jotakin, ystävät; Aabraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”; Herra järjestää itselleen uhrin. [”Jehovahjireh” KJV I Moos. 22:14]

Mistä se pässi tuli? Aabraham oli satojen mailien päässä ihmisasutuksesta; ja lisäksi, se pässi ei olisi voinut olla siellä; sudet ja leijonat ja muut, olisivat syöneet sen. Ja toiseksi, tämä tapahtui ylhäällä vuorella, eikä siellä ole vettä. Mistä se pässi oli peräisin? ”Herra näkee”, Luoja, loi sen lampaan puhumalla. Jumala on aina läsnä. Hän… Tuo lammas syntyi hetkessä, ja seuraavassa hetkessä, se kuoli. Kun yksi ihminen otti Jumalaa hänen sanastaan kiinni, Jumala järjesti asian. Ja hän on yhä tänä iltana ”Herra näkee”, joka järjestää uhrin joka kerta, kun mies tai nainen ottaa kiinni hänen sanastaan, ja astuu esiin sen turvin, ja nimittää sitä totuudeksi.

Minusta tuntui, että joku sanoi, että se oli näky; se ei ollut näky, se oli pässi. Aabraham pani sen alttarille ja tappoi sen, ja siitä vuosi verta; se oli pässi. Jumala, Luoja loi sen sanalla, ja hän voi tehdä saman tänä iltanakin, voi luoda puhumalla voiman ja Pyhän Hengen toiminnan muuttaakseen syntisen pyhäksi. Hänen kaikkivoipaisuutensa on paikalla; hänen läsnäolonsa on täällä; hän on täällä; hän on yhä ”Herra katsoo”, ”Herra näkee”, ”Herra hankkii [/järjestää /toimittaa].

”Miten minä voin pelastua, veli Branham, kun minä olen tehnyt…?” Jumala on järjestänyt. Miten minä voin parantua? Jumala on hankkinut pässin. Uskotteko te sen? Rukoillaan yhdessä.

⁴²Meidän taivaallinen Isämme; me kiitämme sinua näistä kaikista verrattomista esimerkeistä. Paavali – tuo heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoi: ”Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi…”, oi Jumala, suo meidän tänä iltana, kun me elämme ajan päättymisen hetkiä… monia tuhansia ja lukemattomia Jumalan ihmeitä on tapahtunut tuosta hetkestä lähtien, tuolla vuorella, kun Jumala esitteli itsensä nimellä ”Herra hankkii”… Sinä olet hankkinut meille Pyhän Hengen; sinä olet hankkinut meille parantumisen; sinä olet hankkinut meille pelastuksen; sinä olet hankkinut meille ilon, ja Jumala, kiinnipitävin käsin, me otamme jokaisen Golgatan lupauksen henkilökohtaiseksi omaisuudeksemme. Suo se, Isä.

⁴³Ja kun päämme on painettu, minä tunnen vetoa esittää tämän kysymyksen. Te olette viettäneet täällä minun kokouksissani monta iltaa. Oletteko te vailla Kristusta, vailla Jumalaa, tänä iltana? Tekisittekö tämän, mikäli te olette vakuuttuneet sydämessänne, että hän on järjestänyt teille tien ulos tuosta elämästä, ja elää toisenlaista elämää? Oletteko te vakuuttuneet siitä, että Hän on täällä? Jos olette, sujauttaisitteko te kätenne ylös ja sanoisitte: ”Jumala, ole minulle, syntiselle, armollinen, minä olen aivan tässä paikallani, ja haluan ottaa Jeesuksen vastaan Pelastajanani”? Nostaisitteko kätenne, olittepa missä tahansa tässä rakennuksessa?

Jumala teitä siunatkoon, rouva. Onko muita? ”Hellästi Jeesus nyt kutsuvi, kuulkaa.” Ettekö te, kenties… Jumala teitä siunatkoon, rouva. Ehkä ennen huomisaamua, lääkäri tulee sanomaan: ”Siis, sydänkohtaus. Hän on kuollut.”

Kun te lähdette tällaisesta kokouksesta, johon Jumala on tullut joka ilta, ja ilmestyy… Jumala sinua siunatkoon siellä takana, poika, sinun kätesi nähtiin.

”Jumala, ole minulle, syntiselle, armollinen.” Minä näen sinut siellä, poika. Jumala sinua siunatkoon, veljeni.

Sanokaa: ”Pelastaako se minut?” Kyllä vain. Teidän uskonne Jumalaan pelasti teidät. Minä näen teidät, herra, Jumala teidän sydäntänne siunatkoon. Näen teidän kätenne siellä takana; minä näen teidät siellä, rouva; Jumala teitä siunatkoon; Jumala teitä siunatkoon, rouva; ja teitä, herra, Jumala siunatkoon teitä; Jumala teitä siunatkoon, herra. Juuri noin. Käsiä nousee kaikkialla rakennuksessa. Jumala teitä siunatkoon, rouva, minä näen ja te molemmat kurotatte aivan kohti taivasta. Jumala, ole armollinen. Hän antaa. Hän hankkii. Hän tarjoaa. Hän näkee. Jumala sinua siunatkoon, pieni poika. Minä näen sinut, kultaseni.

⁴⁴Mitä Jeesus sanoi? Johannes 5:24: ”sillä joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.”

Jumala teitä siunatkoon, herra; noin tekemällä, jos se tuli käden alta vilpittömästä sydämestä, kuten uskon, teillä on nyt ikuinen elämä.”

”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; eikä kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos; minä annan hänelle iankaikkisen elämän ja herätän hänet viimeisenä päivänä.” [Joh. 6:37; 44, 40] Miten helppo juttu se onkaan, luovut vain synnistäsi, nostat kätesi; siis, ihmiset eivät etsi, antakaa Jumalan hoitaa etsiminen. Jumala teitä siunatkoon, herra; Jumala näkee sen.

Mistä siinä on kyse? ”Ei kukaan voi, ellei minun Isäni vedä häntä.” Mikä se on, mikä kolkuttaa teidän sydämellenne? Voitteko te torjua sellaisen mahdollisuuden, täällä, kun te näette Jumalan tuovan itsensä julki joka ilta? Miten suurenmoista se onkaan!

⁴⁵Uskokaa ainoastaan, älkää epäilkö; uskokaa kaikesta sydämestänne. Onko vielä joku? Monet ovat heiluttaneet kättään… minä näen teidät, herra; Jumala teitä siunatkoon, äitini. Te olitte hetki sitten kuollut, ja nyt te elätte.

Minä en halua väitellä teologiasta, vaan minä sanon, mitä Raamattu sanoo. Jeesus sanoo: ”Sillä, joka kuulee minun sanani, ja uskoo häneen, joka on lähettänyt minut, on” – preesensissä – ”iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomiolle, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.” Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Olkaa sellainen kuin Aabraham oli; hän uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”

Siis, sen jälkeen, kun hän oli uskonut Jumalaa, se luettiin hänen ansiokseen – Jumala antoi hänelle merkin hänen uskostansa; hän antoi hänelle ympärileikkauksen, joka oli Pyhän Hengen esikuva – sen jälkeen, kun hän oli uskonut Jumalaan. Hänet vanhurskautettiin uskon kautta, nyt hänet on sinetöity Jumalan valtakuntaan Pyhän Hengen kautta.

Kuinka moni täällä haluaisi – jota ei vielä ole sinetöity; Jumala ei ole vielä tunnustanut sinun uskoasi. Sinä et ole vielä syntynyt uudesti, eikä Jumala ole vielä tunnustanut. Vaikka, sinä olet jo tunnustanut uskosi, mutta hän ei ole antanut sinulle Pyhää Henkeä, uutta syntymää. Nostaisitko kätesi ja sano: ”Jumala, olisitko sinä minulle armollinen tänä iltana? Minä haluan…” Oi, Jumala teitä siunatkoon; onpa hienoa; todella kymmeniä käsiä…

⁴⁶Taivaallinen Isä, sinä tunnet suurimmasta pienimpään jokaisen näistä; kaikki nämä miehet, naiset, joitakin nuoria naisia ja poikia – elämänsä risteyskohdassa, kohottavat kätensä. Miten ihana näky!

Me tiedämme, että täällä tabernaakkelissa on tällä hetkellä paikalla Jumalan enkeleitä, jotka seisovat tässä lähellä. Sinä olet murskannut kaiken sen, mikä olisi ollut meitä vastaan tuomiopäivänä, jos sinä kolkutit meidän sydäntämme ja me kieltäydyimme siitä.

Mutta, kaikki nämä kädet ovat nousseet, siksi, että ihmiset ovat ottaneet vastaan sinut ja he rakastavat sinua [Herra] Ja sinä…?… Jumala, sinun sanasi mukaan, minä luovutan heidät sinulle. Ja sinun sanasi, Herra, sanoo, että jos he tekevät sen, uskovat, ottavat vastaan, he saavat ikuisen elämän eivätkä joudu tuomiolle, vaan ovat siirtyneet kuolemasta elämään.

Me kiitämme sinua heistä, Isä, Me rukoilemme, että sinä kokoaisit heidät alttarin ympärille, ja voikoot he saada virkistystä Jumalan läsnäolosta; me pyydämme sitä Kristuksen nimessä, aamen.

⁴⁷Minä en tiedä, miltä teistä tuntuu, mutta minusta tuntuu siltä, että minun sisältäni olisi jotakin kuurattu pois, jotakin joka on pidätellyt minua. Pyhän Hengen pyhä tunne – tunnetteko te sen, tunnetteko te tuon pyhän tuntemuksen? Minä niin rakastan sitä. Evankeliumissa on jotakin, mikä puhdistaa – sieluja on pelastunut.

On jo myöhä; minä olin aikeissa kutsua… Minä luulen, etten kutsu rukousjonoa; minä luulisin, että vain seison juuri tässä ja teen juuri sitä, mitä Pyhä Henki haluaa minun tekevän. Uskotteko te minun kanssani?

Kuulkaa, teidän uskoonne vastattiin eilisiltana. Ja juuri, kun minä sanoin sen, jokin kosketti minun sydäntäni, ja sanoi: ”Juuri niin!” Te uskotte nyt. Te uskotte Jumalaan; ettekö uskokin? Kuulkaa, jokainen teistä siellä, kaikki te ihmiset siellä, minä en tunne teitä, en ole koskaan tavannut teitä; sen sijaan, että teidän tarvitsisi tulla tänne ylös, on kyse siitä, että te olette ymmärtäneet, että Jumala tarjosi mahdollisuuden ottaa hänen julistamansa sana vastaan. Uskotteko te sen?

Siis, Jeesus elää tänä iltana, ja hän on meidän keskellämme. Tuo sama Jumala, joka loi tuon lampaan Aabrahamille, joka oli ottanut kiinni hänen sanastaan; hän on täällä luodakseen, mitä tahansa, mikä kuuluu hänen siunauksiinsa, te pyydätte häntä tekemään. Pelastus, hän loi ihmisille Pyhän Hengen kasteen; hän loi parantumisen; se on jo saatettu loppuun Golgatalla. Teidän pitää ottaa se vastaan.

⁴⁸Siis, painetaan päämme vielä, hetkiseksi; Antaisitko… sinä sisar, kuka sitten oletkin, joka soitat siellä… Olkaa todella kunnioittavia. Minä haluan sinun soittavan meille:

On läsnä suuri lääkäri,
tuo myötätuntoinen Jeesus.
Hän puhuu hervonneet sydämet riemuitsemaan,
ei muuta nimeä, kuin Jeesus.
Hänen nimensä karkottaa syyllisyyden ja häpeän,
oi, ylistäkää Jeesuksen nimeä!
Hän on täällä; tuo Rakastettu.

⁴⁹Siis, taivaallinen Isä; me olemme arvottomia. Meidät on luotu tästä maasta, ja arvottomia saamaan niitä asioita, joita me pyydämme, Herra. Mutta armosta sinä et välitä meidän arvottomuudestamme, emmekä me tunnustaudu arvollisiksi; me tunnustamme olevamme arvottomia. Me emme pyydä tuomiota [/oikeutta]; me pyydämme armoa, ja, rakas Jumala, että Jumala armo suotaisiin meille tänä iltana, siitä syystä, että nämä, kymmenet ihmiset kohottivat kätensä ottaakseen sinut vastaan henkilökohtaisena pelastajanaan. Jumala, minä pyydän sinua tekemään jotakin tämän sinun ylivertaisen lahjasi kautta, jonka minä, sinun hyödytön palvelijasi… enkä minä sano sitä, Herra, osoittaakseni nöyryyttä; sinä tunnet minun sydämeni; olisin hurskastelija jos sanoisin sellaista, jos se ei tule sydämestäni. Arvoton – mutta antaisitko ylivertaisessa armossasi tänä iltana, ihmisille kyllin uskoa, niin kuin sillä naisella oli siellä kaivolla, ja osoittaisit tälle yleisölle, että sinun palvelijasi sanat, joita minä olen sanonut sinun kuolleista nousemisestasi, ovat totta. Vahvistaisitko sinä sen, että se on tänä iltana totta, Jumala? Ilman – vaikka ihmiset eivät olekaan tässä minun lähelläni… soisitko sinä sen, Herra? Jeesuksen Kristuksen nimessä minä pyydän sitä.

⁵⁰Tämä on erikoinen tilanne; minä en sano, että Jumala, meidän Isämme, tekisi sen. Minä vain pyydän hänen armoaan. Olisitteko te rukouksessa vielä hetkisen? Minä haluan pyytää teiltä jotakin; kuinka monta sairasta ihmistä on täällä talossa? Nostaisitteko kätenne; siis, kuinka monta sairasta ihmistä?

Nyt, siis… Teillä on oikeus epäillä minun sanojani, mutta teillä ei ole oikeutta epäillä hänen sanaansa. Sinä teet syntiä, jos epäilet hänen sanojaan. Siis, nyt, minä sanoin, että Jeesus nousi kuolleista, ja tekee samoja asioita kuin hän teki silloin. Hän oli yleisön seassa; hän tunsi, että tuo nainen oli koskettanut hänen viittaansa, ja hän kääntyi naisen puoleen, ja sanoi – keksi, missä hän oli; Jeesus ei ensin tiennyt.

Hän sanoi: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

Minä haluan kysyä teiltä oppineet, onko tuo sama sana ”pelastanut” ihan sama kuin sanassa ”pelastus” tai ”parantaminen”? Kreikan sana ”sozo” – pitääkö paikkansa? Hän on ”parantanut” fyysisesti tai ”pelastanut” hengellisesti. Siis, uskokaa pelastukseen; ymmärrättekö? Teidän uskonne ”sozo” pelastaa teidät. Uskotteko sen? Voi tavaton!

Siis, olkaa todella kunnioittavia; ja jos Jumala tekee sen jollekin ihmiselle yleisössä, uskotteko te? Aivan vain, että te näkisitte, että kyse on Jumalasta, ei minusta, niin rukoilkaa ja koettakaa, tekeekö Pyhä Henki sen.

Kuinka moni täällä, uskoo kaikesta sydämestään? Jos Jumala… Jos siellä on jollekulle ihmiselle, jota minä en tunne, sanotaan sama asia, kuin Jeesus teki sille naiselle kaivolla, ja sanoo, mikä teidän ongelmanne on, tai mistä sitten onkin kyse, tai jotakin muuta, uskotteko te koko sydämestänne siinä paikassa? Teitä ei tarvitse edes pyytää rukousjonoon; tekisittekö te niin? Suokoon Hän sen.

⁵¹Siis, minä haluan, että te katsotte nyt Golgatalle. Siis, hän on teidän tunnustuksenne ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla [joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme KR38] Älkää jännittäkö; te hermoilette; hellittäkää! Sanokaa: ”Jumala, kyllä, näin asia on!”

Nyt, Jumalan ylivertaisessa armossa, Jumalan enkeli ympäröi tätä rakennusta; aivan täällä, juuri tällä hetkellä. Minä en esitä mitään; en ole hurmahenki; minä yksinkertaisesti vain puhun totta. Siis, jos Hän on olemassa, voikoon Hän suoda ne asiat, joita olen pyytänyt.

Kun yleisö tarkkailee minua, minä tarkkailen tällä hetkellä tuota samaa tulipatsasta, jonka te näette siinä kuvassa; se on tuon erään naisen päällä, ja tuon naisen päällä on tumma varjo. Minä näen, kuinka hän kaatuu ja suusta tulee vaahtoa; hän lyö päänsä. Hän istuu aivan siellä takana. Hän saa epilepsiakohtauksia; hän istuu siellä rivin päässä ; hän rukoilee Jumalaa ottamaan sen pois hänestä. Nostakaa kätenne, rouva, ja ottakaa parantuminen vastaan. Tekisittekö te sen, siellä takana? Uskotteko te, että Jumala ottaa pois tuon epilepsian ja parantaa teidät? Jos uskotte siihen, te voitte ottaa vastaan parantumisen; Jumala parantaa teidät. Olkoon Herra sinun kanssasi, sisar.

Rakastatteko te häntä? Olkaa kunnioittavia; te olette rukoushuoneessa. Nyt [valo] liikkuu juuri tätä käytävää pitkin, täällä. Se on erään naisen päällä, jolla on ruudullinen leninki; hänellä on niveltulehdus.

Tuolla on eräs mies, jolla on verenpainetauti; hän katsoo minuun. Hänellä on solmio, raidallinen – vanhempi mies. Uskotteko te, herra, että Jumala parantaa teidät? Kyllä vain. Uskotteko te, että hän parantaa teidät? Sanokaa vain: ”Kiitos Herralle.” Siinä kaikki, mitä hän haluaa teidän tekevän. Selvä, herra; Jumala teitä siunatkoon. Lähtekää kotiin nyt; te olette parantunut.

⁵²Olkaa kunnioittavia. Mies ja nainen, istuvat siellä yhdessä, nainen pyyhkii silmiään, teillä myös on verenpainetauti; ja siellä on kaksi samanlaista yhdessä, siis te paranitte myös, siis älkää enää pelätkö; Jumala teitä, rouva siellä, siunatkoon. Se pikkurouva siellä… aivan niin. Te, näettekö, juuri te.

Minä haluan sanoa jotakin, rouva. Te rukoilitte, ettekö rukoillutkin? Pitääkö paikkansa? Te… Kyllä, rouva, te, pikkuinen hattu päässä; nostakaa vain kätenne niin, että yleisö voi nähdä, kuka te olette; noin. Se on se rouva juuri siellä. Te rukoilitte; te olette nyt parantunut. Uskotteko te?

Aivan siellä samassa rivissä on eräs rouva, joka rukoilee; hänellä on epilepsia. Että te tietäisitte, kenestä on kyse, teidän sisarenne istuu hänen vieressään, ja hän on hermoilija. Jos se pitää paikkansa, te, kaksi naista, nouskaa seisomaan, jos te olette siskoksia, niin nouskaa seisomaan – epilepsia, tai… Uskotteko te? Uskokaa Jumalaan!

Onko siellä joku, joka uskoo? Entä te, täällä, uskotteko te? Uskokaa.

Se pikkurouva, joka istuu siellä, jolla on valkoinen ruusu, valkoinen kukka; Jumala voi parantaa teidän niveltulehduksenne, ja tehdä teistä terveen, eikö voikin, rouva? Uskotteko te siihen? Nouskaa ylös; tömistäkää jalkojanne; nostelkaa jalkojanne ylös ja alas niin, te näette …se teidän niveltulehduksenne… Liikutelkaa käsiänne ympäri; Herra Jeesus paransi teidät sillä hetkellä; teki teistä terveen. Aamen. Siis, hän on suurenmoinen! Uskotteko te sen? Jos voit uskoa…

⁵³Se rouva, siinä vieressä, pankaa kätenne hänen päälleen. Hänellä on vaivaa kurkussa; hänkin haluaisi tulla parannetuksi; aamen…?… Näin on, eikö niin rouva? Siis, tekin voitte tulla parannetuksi; aamen.

Uskokaa Jumalaan. Siis, minä en lue teidän ajatuksianne; uskotteko te, että Jumala on täällä rakennuksessa? Minä haluaisin, että te alatte rukoilla hetken päästä; minä katson toiseen suuntaan, jos te ajattelette, että minä luen teidän ajatuksianne. Minä vain haluan, että joku alkaa rukoilla nyt ja rukoilee todella vilpittömästi. Uskokaa ainoastaan Herraan Jeesukseen ja tietäkää, ettei tässä ole kyse minusta, vaan Hänestä.

Oi, Jumala, että ihmiset tietäisivät, että sinä olet Kristus ja noussut kuolleista; että sinä olet täällä.

⁵⁴Minä näen kahden seisovan edessäni; mies ja nainen, ja tuolla miehellä on jotakin vikaa selkärangassa ja naisella on naistenvaiva; ja he ovat… Mies on saarnaaja; en ole koskaan aikaisemmin tavannut häntä, eikä hän ole täältä kotoisin; hän on Ohiosta. Hänen etunimensä on Frank; Gray on sukunimi. Uskotteko te, että Jeesus Kristus parantaa teidät nyt? Nousisitteko te seisomaan, ja ylistäisitte Jumalaa? Jumala teitä siunatkoon; uskokaa Jumalaan!

Kuinka moni muu haluaisi vielä parantua? Pankaa kätenne toinen toistenne päälle. Evankeliumin saarnaajat; te voitte luottaa minun sanaani tänä iltana tästä: teidän väkenne tulee tapaamaan teitä, viikkoja sen jälkeen, kun minä olen lähtenyt, ja kertovat teille, että he tulivat parannetuiksi vaivoistaan.

Nyt se liikkuu toisen luota toisen luo, ihmiseltä toiselle; se kulkee joka puolella yleisön seassa…?…

⁵⁵Meidän taivaallinen Isämme; me kiitämme sinua sinun ylivertaisuudestasi; sinun siunauksistasi, ja minä rukoilen, taivaallinen Isä, että sinä tulisit palvelemaan, ja siunaisit näistä jokaista; ja voikoon Pyhä Henki tulla näiden ihmisten päälle juuri nyt, ja parantakoot heidät, jokaisen. Tulkoon sinun rakastavat kätesi… Ymmärtäkööt ihmiset, että ”Herra näkee” on ”virantoimituksessa” tänä iltana. Jumalan enkelit, jotka ovat jahdanneet näitä riivaajavaltoja tänä iltana, jotka ovat kaapanneet ihmiset väkivalloin, että Jumala on lähettänyt enkelinsä, ja he ovat täällä julistamassa Herran Jeesuksen ylösnousemusta.

Saatana, sinä olet hävinnyt taistelun näistä ihmisistä. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä vannotan sinua elävän sanan kautta!

56-0612 ELÄMÄ ON PARANTAJA (Life Is The Healer), Indianapolis, Indiana, USA, 12.6.1956

56-0612 ELÄMÄ ON PARANTAJA
(Life Is The Healer)
Indianapolis, Indiana, USA, 12.6.1956

¹Hyvää iltaa, ystävät! Painaisimmeko päämme rukoukseen?

Meidän taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua tästä ilosta ja kunniasta saada jälleen kokoontua tässä suuressa jättiläismäisessä rukoushuoneessa, jossa meidän rakas veljemme, vuosia sitten, vihkiytyi sinulle: siitä asti hän on säteillyt maailmaan valoa – johdattanut kansakuntaa rukoukseen varhaisina aamuhetkinä radion kautta.

Me kiitämme sinua kaikesta siitä, mitä Cadle Tabernaakkeli edustaa, ja se on Jeesus Kristus. Ja me olemme kiitollisia tästä etuoikeudesta kokoontua tänne, tänä iltana osana täällä meneillään olevasta konventista.

Me rukoilemme, Isä, että tämä olisi ”muistutustilaisuus” koko epäuskoisten maailmalle siitä, että Jeesus Kristus elää ja hallitsee. Suo, että hän olisi läsnä sellaisella tavalla, ja niin vallitsevana, että se ajaisi tiehensä epäilyksen pienimmänkin piirron, ja Pyhä Henki voisi saada etuajo-oikeuden jokaiseen puhujan ja kuulijan suhteen; sillä me pyydämme sitä sinun rakkaan lapsesi, Herran Jeesuksen nimessä. Voitte istuutua.

²Siunatkoon taivaan Jumala teitä runsain mitoin tänä iltana, kun me teemme palvelusta hänen nimessään. Ja niin kuin se oli… Eilisiltana, minä olin vähän myöhässä, mutta minä… Saatana tekee työtä janan molemmissa päissä, siis, ja niin tekee Jumalakin.

Minun piti ajaa tosi kovaa ehtiäkseni tänne eilisiltana, enkä ollenkaan ajatellut sitä, että te istutte täällä leyhyttelemässä ja minä, itsekin – no, minullakin oli kuuma; mutta me yritämme, Jumalan armosta, välttää tuota vielä kuumempaa paikkaa; ja sitten…

Siellä meillä ei tulisi olemaan edes tällaisia viuhkoja. Niinpä, me olemme kiitollisia siitä, että me emme ole menossa siihen suuntaan, ja me yritämme ottaa mukaamme jokaisen, jonka vain saamme sinne toiseen suuntaan. Me sanomme tämän armosta, peläten ja vavisten sydämessämme, ja ahkeroimme, että te pelastuisitte. [Fil. 2:12] Siunatkoon Herra teitä!

³Kuinka moni täällä tuntee F. F. Bosworthin? Näyttäkääpä kätenne. Minä sain häneltä kaukopuhelun vain jokunen hetki sitten. Hänen arvellaan olevan kuolemaisillaan, ja hän on melkein satavuotias, ja saarnannut tästäkin puhujanpöntöstä täällä. Hän piti vuosia sitten valtavia kampanjoita täällä Cadle Tabernaakkelissa. Minä olen ollut hänen kanssaan hyvin läheisissä tekemisissä viimeiset 8 – 10 vuotta. Hän on ollut minun kanssani ulkomailla, ja hän lähestyy sadan vuoden ikää, ja on ollut viime aikoina liian heikko enää liikkumaan.

Ja rouva Bosworth soitti minulle ja sanoi, että hän oli hyvin sairas. Minä annoin hänelle takuut siitä, että me, tämä joukko täällä, tulemme olemaan yhdessä rukouksessa täällä veli Bosworthin puolesta. Ja nyt, tekisimmekö sen ja painaisimme päämme?

⁴Taivaallinen Isämme, niin kuin minä olen katsellut tätä evankeliumin patriarkkaa, ja nähnyt hänet seisomassa uljaana, pelotta puhujanlavalla julistamassa suurenmoista Herran Jeesuksen sanomaa, niin tiedän, että nyt tänä iltana tuo iäkäs ja vanha ja makaa siellä Miamissa, vakavasti sairaana – tietoisena siitä, että tänä iltana minä seison hänen jättämissään jalanjäljissä, samassa saarnastuolissa, jossa hän seisoi monia vuosia sitten saarnaamassa Jeesuksen Kristuksen tutkimattomista rikkauksista…

Ja ilmeisesti, sikäli kuin me tiedämme, hän on lähellä matkansa päätepistettä. Ja me rukoilemme, Isä, jos asia on niin, että sinä ottaisit hänen sielunsa vastaan rauhassa. Mutta, me pyydämme, että jos se on mahdollista, että sinulla olisi hänelle vielä vähän jotakin tehtävää täällä maan päällä, että sinä pelastaisit hänet tästä piirityksestä. Se on meidän rukouksemme kun me lähestymme sinua tänä iltana tuhansien vahvuisena joukkona. Ja, epäilemättä, kellon ympäri, jos ihmiset vain tietäisivät tästä, he rukoilisivat hänen puolestaan.

Vapauta hänet, me rukoilemme, Jumala; ja me pyydämme, että sinä lohduttaisit hänen vaimoaan ja lapsiaan, koska he odottavat vastausta taivaasta. Me olemme niin iloisia tietäessämme, että hänen syntinsä ovat veren alla, että hän oli urhoollinen soturi, jolla on tuonpuoleisessa monia loistavia tähtiä, eikä vain siellä, vaan täällä maan päällä, seurakuntien ulkopuolelle saarnaamaan lähetettynä sananpalvelijana, niin kuin hän asian esitti. Ja me rukoilemme veli Bosworthin puolesta, vilpittömästi kaikesta sydämestämme Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Jumala siunatkoon hänen jaloa sieluaan.

⁵Siis, veli Bosworth on seissyt minun rinnallani monissa suurissa taisteluissa. Me palasimme jokunen vuosi sitten Afrikasta; ja vaikka mies lähestyi kahdeksaakymmentä, hän oli vielä hyvä taistelukentällä.

Ja minä uskon – en sano tätä ollakseni asenteellinen, enkä siksi, että hän on sairaana, vaan minä sanon tämän nauhalle ja ympäri maailman; että,minä uskon, että veli Bosworth tietää enemmän Raamatun jumalallisesta parantamisesta kuin kukaan, jonka olen elämässäni tavannut. Niin on.

Eikä vain sitä, vaan hän elää niin kuin opettaa. Siis: on parempi elää minulle saarna kuin saarnata se. Minusta niin on paljon parempi. Meistä kaikista tuntuu siltä. Elä minulle saarna; me olemme kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat.

⁶Siis, minulla on täällä jokunen asia, jonka haluaisin sanoa ennen kuin alan puhua. Siis, huomisiltana… minä puhun taas tänä iltana jumalallisesta parantamisesta, ja huomisiltana ohjelma ehkä vähän muuttuu, silti sairaitten puolesta rukoillaan.

Mutta, joskus, kokouksissa kysytään, mikä saa minut heikoksi. Haluan vastata tähän kysymykseen niin pikaisesti kuin vain voin. Siihen ei pysty oikein vastaamaan. Joskus minun ei anneta viipyä [lavalla] kuin hetki. Pojat istuvat tuolla ”montussa.” Veli Wood, joka seisoo jonon hännillä, on jossain – minun poikani; he pitävät minua silmällä. Kyse on voitelusta. Se on toisesta maailmasta.

Teille, tieteelliset opettajat: kyse on toisesta ulottuvuudesta. Te palaatte ajan virtaa taaksepäin jonkun naisen tai miehen elämässä; kyse on Jumalan ennalta tietämisestä, joka kertoo, mitä on ollut ja mitä tulee tapahtumaan.

⁷Mikään ei kykene parantamaan; on… parantuminen on jo hankittu Golgatalla. Mistään muualta parantumista ei voi tulla kuin sieltä. Se on jo tehty. Kyse on sinun henkilökohtaisesta uskostasi Jeesukseen Kristukseen.

Siitä syystä, minä voin ehkä sanoa tämän: oletteko huomanneet Johannes 5:ssä, jonka minä pyysin teitä lukemaan eilisiltana – kaikki sen enkelin voima lähti pois vedestä, kun ensimmäinen parani.

Profeetta Daniel, näki yhden näyn. Hän sanoi, että se vaivasi hänen päätään useita päiviä. [RK: ”minun pääni näyt, pelästyttivät minut”] Se eräs nainen kosketti Herran Jeesuksen viittaa, ja hän sanoi: ”Minä tunnen, että minusta lähti voimaa”, häntä alkoi heikottaa – heikkous.

Monia hengellisiä ihmisiä, tai profeettoja on pidetty neurootikkoina. [Nyk: ahdistushäiriöstä kärsivä.] Kuinka moni tietää sen? Otetaanpa joitakuita luonnollisia [esimerkkejä] niin luonnollinen ihminenkin ymmärtää. Otetaan, minun mielestäni Amerikan suurin folklaulujen tekijä oli Stephen Foster. Hän oli runoilija, ja hän johdatti itsensä inspiraatioon ja päästyään sinne ylös, hän kirjoitti laulun. Sitten, kun hän tuli sieltä alas, hän alkoi juoda. Hän ei tiennyt, mitä tehdä itsensä kanssa.

Lopulta, kun hän palasi inspiraatiosta, hän kutsui palvelijan paikalle, otti partaveitsen ja teki itsemurhan: Stephen Foster.

⁸Kuinka moni teistä on kuullut tästä William Cowperista, joka kirjoitti tuon tunnetun laulun: ”Lähde, joka on täytetty Immanuelin suonista saadulla verellä. Kun syntinen heittäytyy tuon virran alle, hän pääsee eroon kaikista syyllisyyden tahroistaan.” [Verilähde sydämen…] Minä seisoin hänen haudallaan jokin aika sitten Lontoossa, Englannissa. Olin siellä rukoilemassa kuningas Georgen puolesta – minä painoin pääni ja itkin; häntä pidettiin neurootikkona – hulluna.

Kun hän oli kirjoittanut tuon laulun ”On verilähde sydämen”, monet teistä ovat kuulleet tuon kertomuksen siitä, hän otti taksin ja yritti löytää joelle tehdäkseen itsemurhan. Hän oli tipahtanut maan pinnalle inspiraatiosta; hän ei tiennyt, missä oli.

Katsokaa profeetta Joonaa. Jumala antoi hänelle sanoman, ja hän saarnasi sen päiväisellä voimalla kaupungissa, joka oli suurempi kuin Indianapolis; ja hän kulki pitkin katuja julistaen Jumalan sanomaa sellaisella voimalla, että ihmiset pukivat jopa eläimensä säkkikankaaseen.

Ja kun innoitus jätti hänet, hän istui matalan risiinikasvin alle ja rukoili Jumalaa tappamaan itsensä – näettekö; inspiraation vaikutus oli lähtenyt hänestä.

⁹Niitä olivat Daan, siis, Elia – profeetta. Hän sai Jumalalta innoituksen. Hän kutsui kokoon kaikki Baalien profeetat ja osoitti, että Jumala oli Jumala. Hän toi tulen taivaasta ja samana päivänä satoi. Ja kun inspiraatio lähti hänestä, hän vaelsi erämaassa 40 päivää ja yötä, ja Jumala löysi hänet, ja veti esiin jostakin luolasta jossain. Pitääkö paikkansa?

Älkää siis ihmetelkö. Kyse on Jumalasta. Sitä ei pysty selittämään. On todellakin kyse Jumalasta. Silloin mennään toiseen todellisuuteen ja kun sieltä palaa… Kun yksi näky, sai Danielin pään sekaisin useiksi päiviksi. [Dan. 4:2 (4:5) ”minun pääni näyt, kauhistuttivat minut.”] niin mitä arvelette kun näkyjä tulee toinen toisensa perään?

Jos yksi kiskaisu voimaa, sen naisen taholta, joka veti Jumalan lahjaa hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta, sai hänet heikoksi; mitä tuon saman Hengen toiminta tekeekään syntiselle – Jumalan armahtamalle?

¹⁰Ja joskus, ihmiset ajattelevat, että kyse on siitä, mitä minä kykenen tekemään heille. Minä en voi tehdä mitään. Jos voisin, enkä tekisi, olisin raakalainen. Minä pystyn ainoastaan ohjaamaan teidät Jumalan Karitsan luo, joka on tehnyt kaiken teidän edestänne.

Siis, minä en ole saarnaaja ollenkaan, vaan minun lahjani on jotakin muuta. Ja kaikki, mikä tapahtuu saarnaamisen ohella, on perustuttava Sanaan, samoin kaiken, mikä vaikuttaa vahvistamaan sitä, että elävä Jumala on läsnä – meidän kanssamme. Ja tämä kaikki on peräisin Jumalasta.

Se tapa, että me joskus jaamme rukouskortteja, tehdään siksi, että jonot pysyvät järjestyksessä. Sen tavan esitteli se mies, jonka puolesta me juuri rukoilimme. Vuosia sitten, te vanhat tämän tabernaakkelin asiakkaat – siis anteeksi, te, jotka yleensä kävitte täällä… Te varmaan muistatte, kun herra Bosworth piti täällä Cadle tabernaakkelissa rukousjonoja, ehkä 20 – 30 vuotta sitten, tai enemmän. Me rukoilimme ihmisten puolesta niin, että me järjestimme heidät jonoon.

¹¹Oi, hänellä oli tapana lähettää kaikille pastoreille sata tai kaksisataa rukouskorttia, ja silloin kokouksissa tehtiin yhteistyötä… Se ei toiminut. Ensimmäisen kerran, kun tulimme paikalle, ensimmäinen paimen oli tuonut ryhmänsä sisään ja siinä se sitten oli. Muut eivät päässeet sisälle. Se aiheutti sanaharkkaa sananpalvelijoiden kesken.

Sitten, me rupesimme ottamaan joidenkuiden tulla mukaan, ja annoimme heidän jakaa kaikki rukouskortit ensimmäisenä päivänä. Kaikki he tulivat, ensimmäiseen kokoukseen. Se sulki pois sen, joka ei päässyt sinne ensimmäisenä päivänä, eikä hänen kannattanut tulla enää. Sellainen ei päässyt ikinä rukousjonoon, koska jos hän tuli toisena päivänä, tai toisella tunnilla, hän ei saanut enää mahdollisuutta.

Niinpä sitten, me rupesimme ottamaan jonkun mukaamme, joka jakoi rukouskortit jokaisena päivänä, ja tehtyämme sen, me annoimme jonkun pikkulapsen eturivissä alkaa laskea ääneen, ja mihin hän lopetti, me aloitimme siitä [numerosta]. Uskokaa tai älkää, ihmiset panivat sinne eteen lapsensa, joka tiesi, mikä äidin numero oli. Se ei toiminut.

¹²No, meillä oli monenlaisia juttuja; niinpä, joka päivä me jaoimme uudet rukouskortit. Vastatulleilla on oikeus päästä mukaan – saada siis rukouskortti, mutta rukouskortti ei tarkoita yhtään mitään, ja joka ilta… Me emme aloita numero yhdestä, me aloitamme ehkä kymmenestä, 20:stä, 30:stä, 50:stä, 90:stä sadasta tai jostakin, ja menemme taaksepäin, eteenpäin, ja sekoitamme niitä ja joka päivä.

Siis, kukaan ei tiedä; ei kukaan. Miehet, jotka jakavat niitä, eivät tiedä; minäkään en tiedä ennen kuin pääsen siihen asti. Ja mistä kohdasta sitten tunnenkin johdatusta aloittaa, niin siitä minä aloitan. Me emme ota kovin monia tuonne ylös, koska sitten minä vain voin odottaa, että innoitus tulee. Tosi ikävää, että meillä on vain viisi päivää näin suuressa rukoushuoneessa; melkein vain sen verran aikaa, että me saamme karkotetuksi kaikki ”möröt” niin, ettette te enää pelkää minua – niin sitten onkin jo aika lähteä.

Tarkkailkaa, miten kokous – miten kokouksen voima kasvaa joka kerralla. Tarkkailkaa, kuinka Henki kurkottaa, kun te saatte tuon pikkujutun – epäilyksen karkotetuksi mielestänne; tarkatkaa, miten hän lähtee liikkeelle ja tarttuu kiinni – silloin yleisössä on enemmän parantuneita kuin lavalla – monta kertaa enemmän.

¹³Ideana ei ole koskettaa minua, vaan koskettaa Häntä. Siis Amerikka, on todella vaikea saada ihmiset tajuamaan sitä. Täällä on ollut tapana laskea ihmisten päälle kädet; siinä ei ole mitään vikaa, mutta, se oli vanha, juutalainen tapa; pakanoiden tapa oli: ”Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, niin minun palvelijani elää.” Hän tunsi Sanan arvovallan, koska sanoi, että hänkin on jonkun vallan alainen.

Niinpä, siksi me jaamme rukouskortteja. Jokainen voi saada yhden joka ilta, kun pojat jakavat ne.

Ja nyt, tärkeintä nyt on istua avoimin sydämin ja sanoa: ”Herra Jeesus, minä uskon.” Ja minä haastan teidän uskonne. Te näette, mitä tapahtuu, jos te teette niin. Ottakaa ainoastaan kaikki pois sielunne syvyyksistä ja sanokaa: ”Herra, minä uskon.”

Siis, minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, kuka on kuka, ja mitä Herra tulee sanomaan, vaan hän tekee kaiken itse. Sitä on ylivertaisuus. Minä en saa tätä toimimaan; se olisi ajatustensiirtoa. Kyse ei ole siitä, että minä saisin tämän toimimaan vaan, että se saa minut toimimaan. Minä en saa sitä aikaan. Siis, katsokaa, eläkää ja uskokaa.

¹⁴Siis, minä sanon tämän, koska täällä saattaa istua lääkäreitä. Haluan sanoa tämän lääkäreille; minulla on se kirjoitettuna täällä, ettei meillä ole mitään lääketieteen harjoittamista vastaa, tai kirurgian, sairaaloita tai mitään. Me olemme todella kiitollisia näistä nykyisistä asioista. Niitä ei tarvitsisi tarvita, mutta näissä olosuhteissa, joissa me elämme, meillä on oltava niitä. Jumala ei todellakaan tarkoittanut niin, että ihmisille tarvitsisi tehdä leikkauksia ja niin edelleen – me menemme siihen myöhemmin.

Mutta, jos meille pitää tehdä niitä… Ja, me olemme kiitollisia lääkäreistä, mutta tiedättekö mitä? Kaikki… Meillä on tänä aikana, jona elämme, parhaimmat lääkärit, mitä koskaan on ollut; meillä on parhaat lääkkeet, mitä koskaan on käytetty; meillä on parhaat sairaalat, mitä tiedämme koskaan olleen, ja meillä on enemmän sairauksia ja tauteja, joita maailma on koskaan tuntenut, koska meillä on enemmän syntiä ja epäuskoa kuin maailma koskaan on tietänyt. Siinä juuri se ongelma piilee. Niin on ennustettu.

¹⁵Kaikki lääkkeet – vain tämä, ennen kuin jatkan – kaikista näistä hienoista lääkkeistä, mitä meillä maailmassa on, meillä ei ole yhtään sellaista, joka parantaisi ainuttakaan sairautta. Tiesittekö te sen? Meillä ei ole yhtään lääkettä, joka parantaisi ainuttakaan sairautta. Meillä ei ole yhtään lääkettä, joka parantaisi aivan tavallisen vilustumisen. Satoja kuolee vuosittain, myös lääkäreitä, pahaan flunssaan.

Meillä ei ole yhtään lääkettä, joka parantaisi puukonhaavat. Niinkin tavalliseen juttuun, kuin puukonhaavaan, meillä ei ole lääkettä, joka parantaisi sen. Miksi? Jumala sanoi, että hän parantaisi kaikki sairaudet.

Kuunnelkaapa, minä haluan kysyä jotain. Esimerkiksi, mitäs jos minä saisin tänä iltana puukonhaavan käteeni aivan täällä lavalla; maailmassa ei ole lääkettä, joka parantaisi sen haavan. Siis, kuunnelkaapa tarkasti:

¹⁶Mikä tahansa lääke, joka parantaisi puukonhaavan minun kädessäni, parantaisi puukonviillon minun takissani; se parantaisi puukonviillon tässä pöydässä. Nyt te sanotte: ”Veli Branham, tuohan menee nyt ihan yltiöpäiseksi; eihän lääkettä ole tehty parantamaan puukonviiltoa sinun takissasi; sehän tehtiin parantamaan sinun kätesi.”

Selvä, minäpä viillän kättäni, ja kuolen, ja minut haetaan ja viedään ruumishuoneelle, ja minuun ruiskutetaan jotain nestettä, että minut saadaan näyttämään luonnolliselta viisikymmenvuotiaalta. Kutsutaan maailman parhaat lääkärit paikalle, ja annetaan heidän ommella tuo paikka umpeen, ja minulle annetaan penisilliiniruiske joka päivä, tai sulfaa ja kaikkea mitä nyt halutaankin, ja 50 vuotta siitä päivästä lähtien, se haava on täsmälleen samanlainen, kuin se oli silloin, kun se tuli.

Jos lääke valmistettiin parantamaan ihmisruumis, miksei se sitten paranna silloin? Pitääkö paikkansa? No? Lääke ei kasvata kudosta. Lääke ainoastaan pitää paikan puhtaana, kun Jumala kasvattaa kudoksen – vain luonto voi.

¹⁷Mitäpä, jos minä vaivaisin käyntiin autoani, ja murtaisin käteni, ja ryntäisin lääkärin luo ja sanoisin: ”Hei, parantaja, parannapa ripeästi minun käteni; minun pitää jatkaa autoni käynnistämistä.” Hän tietäisi, että olen… hän tietäisi, että minä olen mieleltäni jotenkin häiriintynyt. Hän sanoisi: ”Enhän minä voi panna kättäsi kuntoon. Se on… Olen opiskellut anatomiaa; en minä voi korjata sinun kättäsi, mutta on olemassa parantaja – Jumala.” Jumalan täytyy tuottaa tuota kalsiumia ja – sitä ainetta, joka menee siihen luuhun, jotta se paranee.

Jumala ei voi… tarkoitan: ihminen ei kykene luomaan soluja. No, nyt te sanotte: ”Veli Branham, syy siihen – se ettei se parane, johtuu siitä, että elämä on lähtenyt sinun ruumiistasi.” Pitää paikkansa.

Siis, jos elämä on lähtenyt ruumiista, niin miksi se lääke ei paranna? Koska se lääke ei ole parantaja; elämä on parantaja, ja jos te kerrotte minulle, mikä se elämä on, minä kerron teille, kuka Jumala on. Se on… Hän tuli, että sinulla voisi olla yltäkylläinen elämä. Elämä saa kaiken aikaan, jos me vain voisimme käsittää sen.

¹⁸Tässä; sanon tämän, koska minun vaimoni ei ole täällä. Mutta, kun ajattelee sitä, kuinka Jumala armossaan, miten tuo puhuttu Sana loi taivaat ja maan. Juuri se maa, jonka päällä me istumme tänä iltana, on Jumalan Sanaa, joka tuli silminnähtäväksi. Jos hän ei luonut sitä, mistä hän sai tuon materiaalin, josta se on tehty? Se on Jumalan Sanan ilmentymä.

Minä harjasin sitä tukkaani, mitä siitä on jäljellä. Hiljattain, minun vaimoni sanoi minulle; hän sanoi: ”Billy, rakkaani, sinusta on tulossa kalju.”

Minä sanoin: ”Mutta, en minä ole menettänyt niistä yhtään.”

Hän sanoi: ”Mitä?”

Hän sanoi: ”Kerro, missä ne sitten ovat?”

Sanoin: ”Minä kerron – vastaan, jos sinä vastaat minulle.”

Hän sanoi: ”Selvä.” Minä sanoin: ”Missä ne olivat ennen, kuin minä sain ne?” Niitä ei ollut olemassa, sitten ne olivat, sitten eivät olleet. Missä ne sitten olivatkin ennen, kuin minä sain ne, ne odottavat siellä minua tulevaksi niiden luo. Aamen. Näin on. Aamen. Kiitos. [Yleisön aplodeista]

¹⁹Jumala ei ole mitenkään salaperäinen. Te olette; jonkin piti kuolla, että te eläisitte tänä iltana. Tiesittekö te sitä? Jos te syötte naudanlihaa, lehmän piti kuolla. Jos syötte possua, sian piti kuolla. Jos syötte kaalia, kaalin piti kuolla. Jos syötte perunoita, perunan piti kuolla. Elämän tuottamiseksi tarvitaan kuolemaa.

Siitä syystä Kristus kuoli, että te voisitte elää ikuisesti ja että teillä voisi olla ikuinen elämä. Sillä, miten paljon teillä on uskontoa ei ole merkitystä, elämän aikaansaamiseen tarvitaan pelastus. Minä menen nyt aivan ulos aiheestani, kun puhun tällaisia, no, me tulemme siihen huomisiltana ja tuonnempana. Siis… vaan se on totta.

²⁰Eräs kaveri sanoi kerran minulle vähän aikaa sitten, kun saarnasin Aabrahamista, joka istui teltassaan. Ja Jumala ilmestyi hänelle‚ ja kaksi enkeliä. Hän sanoi: ”Et kai sinä saarnaaja tarkoita sitä, että siinä oli Jumala?”

Minä sanoin: ”Se oli Jumala.” Hän sanoi… siis minä sanoin: ”Raamattu sanoo niin.” Hän sanoi: ”Kuinka niin oli?”

Minä sanoin: ”Kyllä vain. Hän istui siellä ja joi lehmän maitoa ja söi voita ja jopa söi vasikkaa ja vähän leipää. Pitää paikkansa. Kaikkivaltias Jumala itse. Minä sanoin: ”Sinä supistat Jumalan omien pienten ajatustesi sisään.” Sanoin: ”Itse taivaan ja maan Luoja; hän teki näin ja sanoi ainoastaan: ’Mikael, tulehan tänne. Gabriel, tulehan tänne’, puff! Tuotti näkyviin vähän sitä tavaraa, mistä meidän kehomme on rakennettu: vähän raakaöljyä ja kosmista valoa ja kaliumia ja niin edelleen [nauhassa on tyhjä kohta]… sekoitti ne yhteen, ja puhui ne olemaan olemassa ja asetti enkelit niiden sisään ja astui itsekin sisään ja hänellä oli nälkä.”

”Sen jälkeen, kun hän on siunannut Aabrahamin, ja kertonut hänelle, mitä tulee tapahtumaan, astui ulos teltasta ja takaisin ikuisuuteen.” Sellainen on meidän Jumalamme.

²¹Kaikki nämä pienet asiat, jotka nyt jatkavat kulkuaan tänään, nämä pienet pyörät, kuolevaiset pyörät, jotka pyörivät, kaikki ovat Jumalan ohjelmaa. Näin se on. Siis, hän tietää, miten pitää niistä huolta, jos te vain annatte ne hänen huostaansa. Jos pidät ne itselläsi, menetät ne. Jos annat ne hänelle, löydät ne. Näin se on. Mutta, ole varma että annat asia hänelle ja anna koko mielesi ja ajatuksesi hänelle tänä iltana, siis, niin että hänellä on etuajo-oikeus sinun sydämessäsi. Viskatkaa syrjään – pankaa pois jokainen synti, joka on epäusko, ja kaikki, mikä painaa, mikä niin helposti kietoo, siis, että me voisimme juosta kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan.

Nyt, raamatunpaikaksi, ja minä katsoin tätä kelloa viime yönä, ja se oli 2, ja se on yhä 2. Minun on parasta antaa kelloni olla.

Nyt, Psalmi 103, lukee näin:

…Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.

Tiedättekö te, että tämä meidän käytäntömme tekee hyvää. Uskotteko te sen? Hyödyttää. Melkein kaikilla teistä on vakuutus, eikö olekin? Melkein kaikilla on nykyään; jotkut ovat vailla vakuutuksia. Minulla itselläni ei ole yhtään.

²²Jokin aika sitten täällä, eräs vakuutusasiamies tuli kotiini, eräs ystäväni, hän sanoi: ”Minä haluaisin myydä sinulle vakuutussopimuksen.”

Minä olin niin väsyksissä niiden kanssa pelleilyn takia; sanoin: ”Minulla on yksi.”

Ja minun vaimoni käännähti ympäri aivan kuin minä olisin valehdellut; hän sanoi: ”No mutta, Billy.”

Ja minä sanoin: ”On minulla.”

Vaimoni sanoi…

”Millainen vakuutus sinulla on”, kysyi vakuutusasiamies, ja sanoi: ”Missä yhtiössä se on?”

Minä sanoin: ”Siunattu varmuus, Jeesus on mun, oi mikä riemu on pelastetun. Jumalan lapsi, perillinen, verellä pesty oon Jeesuksen.”

Mies sanoi: ”Oikein hyvä juttu, mutta se ei järjestä sinua hautausmaalle.”

Minä sanoin: ”Mutta se järjestää minut sieltä pois. En minä ole huolissani sinne pääsemisestä, vaan pääsemisestä sieltä pois.” Ja se on…

²³Luonto kyllä kertoo minulle, että tulen menemään sinne; Jumala kertoo minulle, että hän tuo minut sieltä pois. Siis, se on pääasia. Minä haluan vakuutuksen, että pääsen sieltä pois. Haluan sanoa, kuten Paul sanoi: ”Tuo suuri, pimeä kanaali, joka on asetettu meidän jokaisen eteen. Joka kerran, kun meidän sydämemme lyö, me liikumme askelen lähemmäksi tuota suurta pimeää paikkaa, nimeltä kuolema.”

Mutta, kun minä tulen matkani päähän, sydämeni lakkaa lyömästä, en halua olla pelkuri; haluan kääriytyä hänen viittaansa, vanhurskauteen, astun siihen tietoisena siitä, että minä tunnen hänet hänen ylösnousemusvoimassaan tietäen, että kun hän kutsuu minut kuolleiden seasta, minä astun esiin; se on pääasia. Sellainen vakuus meillä on tänä iltana; siunattu varmuus.

Raamattu sanoo: ”Älä unohda tämän ’vakuutussopimuksen’ etuja.” [Vrt. Ps 103:2] Siis, kun te saatte tämän vakuuden, te saatte myös vakuutussopimuksen. Daavid huudahti: ”Äläkä unohda, hänen tekemäänsä hyvää.” Mitä ne, ovat, Daavid? ”…joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi; joka parantaa kaikki sinun sairautesi”! Miten kaunis toivotus tässä meillä onkaan tarkastelun kohteena! Kaivaudutaanpa siihen hetkeksi.

²⁴Jumala… Kun ihminen luotiin ja asetettiin tänne maan päälle, hänet oli tehty olemaan tekemättä syntiä – hän oli täydellinen ihminen. Synti sai aikaan lankeemuksen. Ja siis, ihminen on kaksijakoinen. Hän on, ensiksi – hän on henki. Toiseksi, hän on materiaa. Ensiksi, hän on taivaallinen, Jumalan poika; toiseksi, hän on luomus, jolla on tarkoitus, ja hänen on palattava maan tomuun lankeemuksen takia; ja Jeesus tuli lunastamaan tuon ihmisen.

Siis, minä haluan, että te oivallatte tämän: sairaus ja synti liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että ne ovat melkein kuin sielu ja ruumis. Ne ovat erottamattomat. Ihmisen on kuoltava. Hänen sielunsa on täynnä syntiä ja hänen ruumiinsa on täynnä sairautta ja hänen ylleen on langetettu kuolema. Hänen on poistuttava; hänen sielunsa on sairas ja hänen ruumiinsa on sairas.

Ja Jeesus tuli lunastamaan ne molemmat; niin se on, ei vain toisen. Hänen sielunsa… Hän tuli tuomaan täydellisen lunastuksen. Ja meillä on nyt vain käsiraha täydellisestä pelastuksestamme. Jos nyt ei ole jumalallista paranemista, ei ole ruumiin ylösnousemustakaan; täsmälleen!

²⁵Me olemme saaneet vasta esimakua jumalallisesta kirkkaudesta. Mitähän se tuleekaan olemaan, kun me näemme hänen kasvoista kasvoihin? Millaista tulee olemaan, kun me… Jos kaikkivaltias Jumala voi parantaa syövän rei’ittämän ihmisen, joka on enää pelkkä varjo, ja nostamaan hänet pystyyn, mitä tuo suurenmoinen ylösnousemus tuleekaan olemaan, kun hän palaa?

Jumala asetti sinut tänne maan päälle… Monet teistä täällä tänä iltana olevista miehistä ja naisista alkavat jo harmaantua, jokunen vuosi sitten, te olitte rakastavaisia ja kävelitte alttarille ja menitte naimisiin. Muistatteko, miltä äiti silloin näytti – miten kauniilta? Voi noita kauniita silmiä, ja miten isän hiukset aaltoilivat mustina, ne eivät… Vain hetki, niin te aloitte jo puhua: ”Äiti, noiden sinun silmiesi ympärille alkaa tulla ryppyjä. Isi, sinun hiuksiisi on ilmestynyt jotain harmaata.” Mistä on kyse? Kuolema on astunut kuvaan. Aivan niin. Jumala kasvattaa sinut tietyn ikäiseksi asti.

²⁶Minä kysyin eräältä lääkäriltä jokin aika sitten, Louisvillessä, Kentuckyssa, kun me keskustelimme Afrikan-matkastani. Minä sanoin: ”Tohtori, minä haluan, että sinä osoitat minulle tieteellisesti erään asian.”

Hän sanoi: ”Selvä juttu, herra.”

Minä sanoin: ”Onko totta – minä haluan esittää yhden kysymyksen ensin – että, kun minä syön, minä uudistan elämääni?”

Hän sanoi: ”Pitää paikkansa. Rakentuu verisoluja.”

Minä sanoin: ”Miksi sitten on niin, että kun olin 15-, 16-vuotias, söin samanlaista ruokaa kuin syön nyt. Joka kerran kun söin, kasvoin isommaksi ja vahvemmaksi. Syön nyt samaa ruokaa, mutta enemmän ja parempaa, ja tulen vanhemmaksi ja heikommaksi kerta kerralta. Miksi se on niin, että kun kaadan vettä lasista toiseen ja se alkaa täyttyä ja kun kaadan nopeammin, se alkaakin vajeta. Osoita minulle tieteellisesti miksi?”

Jos minä syön samaa ruokaa, ja panen sitä samaan kehoon, ja aikaisemmin minä kasvoin ja vahvistuin ja suurenin, ja sitten, yhtäkkiä, minä aloin taantua. Huolimatta siitä, miten paljon minä sitä tuppasin sisääni, minä tulin koko ajan vanhemmaksi ja vanhemmaksi. [Miksi?] Koska Jumala on sanonut niin. Siinä se.

Sitä ei pysty millään tieteellisellä keinolla perustelemaan. Me emme katsoa tieteeseen, me katsomme Jumalaan.

²⁷Eräs kaveri sanoi vähän aikaa sitten, hän sanoi: ”Mikään, mitä ei voida tieteellisesti todistaa, ei ole totta.”

Minä sanoin: ”Minusta se on juuri päinvastoin. Kaikki, mikä voidaan todistaa tieteellisesti, ei ole todellista.”

No, hän sanoi: ”Sinun täytyy olla mieleltäsi vähän vinksahtanut.”

Ja minä sanoin: ”No, minä haluan kysyä sinulta jotain.”

Hän sanoi: ”Jos minä en kykene osoittamaan sitä tieteellisesti todeksi, minä en usko sitä.”

Minä sanoin: ”Uskotko sinä, että sinulla on mieli? Osoita minulle tieteellisesti, mikä sinun mielesi on. Jos sinulla on vaimo ja lapsia, osoita minulle, mitä rakkaus on.”

Mitään, mikä on iankaikkista, mikään, mikä on todellista, ei voi perustella tieteellisesti. Koko Jumalan taisteluvarustus on täysin yliluonnollinen: ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, ystävällisyys, uskollisuus; jokainen suojus – koko taisteluvarustus on yliluonnollinen.

Silloin, miksi me emme luottaisi yliluonnollisiin asioihin, jos koko kristillisen uskon taisteluvarustus on yliluonnollinen? Me katsomme näkymättömään. Kyse ei ole siitä, mitä me näemme; kaikki, mitä me näemme, on katoavaista, peräisin maasta, vaan me katsomme asioihin, joita me emme näe ja otamme ne uskon kautta vastaan.

²⁸Mitä sairaudet ovat? Mikä on tämä ihmisten päälle tuleva pelottava asia? Diagnosoidaanpa sitä hetki.

Jotkut ihmiset ovat menneet niin pitkälle, että sanovat sairauden olevan siunaus. Minä kuulin erään sananpalvelijan sanovan radiossa jokin aika sitten, että Jumala asetti sairaudet ihmiseen nöyryyttääksensä heitä ja panemalla heidät kärsimään hänen takiaan, ja opettaakseen kärsivällisyyttä. Jos se olisi totta, silloin Jeesus mitätöi oman asiansa. Hän teki oman tehtävänsä tyhjäksi.

Ei yksikään paikka Raamatussa ei osoita sitä kirjoitusten mukaiseksi, ei yksikään apostoli tai profeetta tai Jeesus itse, ikinä vahvistanut sen olevan totta. Se on negatiivista ajattelua. Ja se on ainoastaan tekosyy omalle epäuskollenne, saarnaajat, piiloutuaksenne sellaisen teorian taakse. Se ei ole Jumalan Sanaa. Me tarvitsemme tänään vanhanaikaista Jumalan lähettämää herätystä – paluuta Raamattuun ja Pyhän Hengen kasteeseen, jota saarnataan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoimassa, palauttamaan ihmiset elävään uskoon ylösnousseeseen Jumalaan, eikä mihinkään kuolleeseen teologiaan, joka on lakannut olemasta vuosia sitten ja saanut munituksi erilaisia seurakuntia. Me tarvitsemme elävää raamatullista uskoa.

²⁹Siis, mitä sairaudet sitten ovat? Me näemme niitä ja annamme niille nimiä: ”Siis, syöpä, keuhkokuume ja sellaisia sairauksia.” Ne ovat lääketieteellisiä nimiä. Raamattu nimittää niitä riivaajiksi. Ja jos ne ovat riivaajia, niiden on oltava peräisin yliluonnollisista maailmoista. Otetaanpa…

Eräs merkittävimmistä tappajista on syöpä. Diagnosoidaanpa syöpää hetki. Mikä syöpä on? Kreikan… sana – lääketieteellinen sana tulee sanasta ”rapu” – monia jalkoja. Syöpiä on monia erilaisia: ruusunpunaista syöpää, mustaa syöpää, sarkoomaa.

Siis, minäpä kysyn teiltä jotakin; kerran oli aika, jolloin teitä ei vielä ollut maan päällä. Te ette olleet mitään. Mutta, sellaista aikaa ei enää tule, ettette te olisi jotakin, jossain. Ajatelkaapa sitä. Niin kauan kuin ikuisuus kestää, te tulette olemaan jossain, tai jotakin. oikoluku

³⁰Miten te tulitte tänne maan päälle? Siis, täällä on sekalainen kuulijakunta – kuunnelkaa lääkäriänne. Minä olen teidän veljenne. Kuunnelkaapa; pyhän avioliiton kautta; siemenen kautta. Elämän siemen tulee miespuoliselta; naispuolinen tuottaa munan. Siemen tulee urospuolisen verisolusta; kaikkienhan pitäisi se tietää.

Te maatilojen ihmiset; monet teistä tietävät sen; kana voi munia munan, mutta jos uroslintu ei ole ollut sen kanssa, se ei tule ikinä kuoriutumaan; sitä ei ole hedelmöitetty. Ja kunnon emolintu… on kevät ja pariutumisaika. Tuo vanha kunnon emolintu voi lähteä ulos, ja rakentaa pesän ja munia pesän täyteen munia. Ja se voi asettua tuohon pesään, pysytellä munien päällä, käännellä niitä muutaman minuutin välein ja olla siinä niin kauan, että se laihtuu niin, ettei pysty enää lentämään pesältään.

Ja jos, se ei ole ollut uroslinnun kanssa, paritellut, ne munat eivät ikinä kuoriudu. Ne mätänevät pesään. Juuri niin.

³¹Se muistuttaa minua joistakin pahaisista, kylmistä, muodollisista seurakunnista, joita meillä täällä Indianassa on; todellakin – mätiä munia täynnä oleva pesä. Te voitte taputella ihmisiä [olalle], olla heille mieliksi, liittää heidät seurakuntaan, puristaa heidän kättään, ja kaikkea muuta, mutta ainoa, mitä siitä tulee, on pesällinen mätiä munia. Näin se on.

Me tarvitsemme tänä iltana miehiä ja naisia, joilla on kokemus Jumalasta, jotka ovat olleet kosketuksessa seurakunnan Aviomiehen, Jeesus Kristuksen kanssa, ja ovat Pyhän Hengen hedelmöittämiä, jotka uskovat elävän Jumalan Sanaan.

³²Miten ihminen voi uskoa Jumalaan, jos hän ei ole ollut hänen kanssaan tekemisissä? Silloin se on vain historiallinen tosiasia. Miten ihmiset voivat kuvailla sitä, mitä Jumala oli ennen? Mitä hyötyä teille on historiallisesta Jumalasta? Mitä hyötyä on näyttää paleltuvalle miehelle hienoa kuvaa tulesta? Hän ei lämpiä maalatun kuvan avulla.

Ettekä te pelastu jonkin muinaisina aikoina maalatun kuvan avulla. Pyhä Henki on täällä paikalla antaakseen teille täyden, täydellisen pelastuksen, vapauttaakseen meidät tänä iltana sairauksista ja synninteosta, sillä hän on sama tänä iltana kuin hän oli helluntaipäivänä. Aamen.

Kuten olen usein sanonut: ”Mitä hyötyä on antaa linnullenne terveellistä ruokaa, vitamiineja vahvistaaksenne sen siipiä, jotta se voisi lentää ja sitten pitää sitä jatkuvasti häkissä?” Mitä hyötyä on lähettää poikiamme seminaareihin oppimaan kaikenlaista sivistystä ja hienoja sanoja – kreikan sanoja ja kaikkea muuta, ja sitten vangita heidät ja sano heille, että ihmeiden aika on ohi? Siinä on jotain vialla. Meidät pitää päästää uskomme silloin tällöin vapaaksi ja antaa Jumalan saada tahtonsa läpi, ja se tulee saamaan aikaan jotakin.

³³Siis, te tiedätte, mistä olette peräisin – pienestä, pikkiriikkisestä idusta. Te piditte… tuo pikkuinen itu – ne kömpivät, koskettivat …niin kuin Jumala sen on määrännyt. Oletteko koskaan nähneet sen käytännössä; miten tuo yksi ainut siemen tekee tehtävänsä, ja tuo yksi ainut munasolu oman tehtävänsä. Jumala on itse määrännyt miten ne liittyvät yhteen, alkavat kasvattaa soluja, selkärangasta alkaen.

Ensiksi; siis, syntyy inhimillinen olento. Kaikki… Koira tuottaa koiran, lintu tuottaa linnun; jokainen siemen lajinsa mukaan.

Mutta, siis, mistä syöpä on peräisin? Jokunen vuosi sitten, sitä ei ollut. Mistä se tuli?Mistä harmaakaihi tuli? Mistä kasvaimet tulivat …ja muut sairaudet? Lääkäri sanoo, että on olemassa pöpöjä. Siis, niitä ei ollut olemassa; miten ne pääsivät tänne?

³⁴Siis, niillä täytyy olla alku. Siis, minä haluan puhua syövästä. Kaikki luonnolliset asiat kuvaavat hengellisiä. Tiesittekö te sitä? Kaikki luonnolliset asiat… Tässä on yksi teille, sananpalvelijat ja kristityt:

Luonnollisessa syntymässä, te äidit, kun lapsi syntyy luonnollisella menetelmällä, mikä tulee ensin? Vesi. Sitten veri. Sitten elämä; vesi, veri ja elämä. Jokainen saarnaaja tietää, että jotkut – että nuo kolme asiaa, saavat aikaan uuden elämän. Vesi veri ja elämä. Niitä Herran Jeesuksen ruumiista tuli.

I Joh. 5:7-8 sanoo: ”On kolme todistajaa: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme pitävät yhtä. Isä Poika ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yhtä.”

³⁵Huomatkaa ero: ”pitävät yhtä” ja ”ovat yhtä.” Vesi, veri, henki ovat kaikki hengellisten asioiden esikuvia. Silloin, maanpäälliset, luonnolliset asiat kuvaavat hengellisiä. Syöpä olisi raadonsyöjä, kuten korppikotka, joka syö kuolleita asioita. Usein syöpä tulee jostakin ruhjeesta – ruhje. Ensin, tulee ruhje – te olette täynnä pieniä soluja – ja yksi noista soluista musertuu; se lankeaa. [luopuu uskosta]

Sitten, ensin siinä on elämä; ei se elämä, joka siinä ensin oli; toinen elämä astuu kuvaan. Mistä se tuli? Ajatelkaapa. Se ei ole monimutkaista. Mistä se on peräisin? Paholaisesta. Ja se vie siihen… Paholainen ei kykene luomaan mitään. Paholainen ainoastaan turmelee. Se ei pysty luomaan, se turmelee. [/vääristelee].

Ja ensin sen pitää saada väylä; kysykää vaikka lääkäriltä. Jos teidän kehonne olisi täydellinen ja sellainen, miksi Jumala sen loi alussa, sen olisi mahdotonta sairastua. Mutta, Paholaisen on löydettävä jostain heikkous, joka turmella.

³⁶Teidän sielunne laita on samoin. Syy siihen, miksi te ette usko jumalalliseen parantamiseen on, että Paholainen on löytänyt heikon kohdan teissä, ja hän turmelee sen. Jumala on parantaja, ja me olemme Jumalan jälkeläisiä, Jumalan poikia ja tyttäriä, jotka uskovat samalla tavalla kuin Isämme uskoo.

Huomatkaa, tämä pikkuinen solu, siitä tuli ruhje. Ja sitten siihen pieneen ruhjeeseen tuli elämä; se solu luopui uskosta. Suuria sanoja baptistilta, eikö olekin? Mutta niin te kuitenkin toimitte.

Ja se luopui uskosta [/lankesi] ja Paholainen istutti siihen syöpä-nimisen idun; kasvaimen tai mikä se sitten onkin, ja se alkaa kasvattaa soluja, ja se alkaa imeä teidän vertanne. Sitä se juuri tekee; se syö teidän hengiltä imemällä teidän vertanne.

No, mitä lääkäri sitten tekee? Lääkäri leikkaa sen pois. Jos sitä jää vähänkin jäljelle, se jatkaa elämistä.

Siis, jumalallinen parantaminen ei niinkään toimi poistamalla tuon kasvin; jumalallinen parantaminen hoitelee tuon riivaajan, joka on sen sisällä – tuon idun – elämän.

³⁷Siis, tehän tiedätte, mistä olette peräisin; Jumalan tahdon mukaisesta pyhästä avioliitosta, jonka Jumala lupasi. Mutta, tämä itu, joka teissä on, ei kuulu teihin; teidän solunne ovat elämän soluja. Se on kuoleman itu, joka on elämän vastainen; niin, miten se voisi olla siunaus?

Miten Jumala voisi käyttää Paholaista siunatakseen teitä? Miten Jumala voisi osoittaa rakkautensa lyömällä teidät maahan sairaudella, kuten ihmiset sanovat? Annetaan Paholaisen tehdä se; ja me tiedämme, että sairaus on eräs synnin ominaispiirteistä. Sairautta ei ollut ennen kuin oli synti.

Miten joku ihminen voi saarnata pelastusta eikä… Miten syntiä voi käsitellä käsittelemättä sairautta? Ei niin voi tehdä.

Me saarnaamme aina synnistä ja nimitämme sitä synniksi. Aivan kuin jokin iso eläin repisi olisi repimässä kylkiluut rinnastani tassullaan. Ei olisi järkeä leikata sitä tassua pois, vaan isketään eläintä päähän. Se tappaa sen koko kehon. Ja kun, Jeesus iski syntiä, hän tappoi jokaisen ominaisuuden, jonka se koskaan oli tuottanut. Niinpä, syntiä ei voida käsitellä ilman, että käsitellään sairautta.

³⁸Huomatkaa, tämä itu alkaa kehittää soluja. Miten? Sen elämä kehittää niitä itse; jatkuvalla syötöllä; kasvaa, kasvaa, kasvaa… Sen takana on elämä; eikä se elämä ole Jumala. Elämää voi tulla vain kahdesta eri lähteestä; joko se on peräisin Jumalasta tai Paholaisesta. On vain kaksi päähenkeä; Jumala ja Paholainen.

Ja Jumala antoi sinulle tämän maanpäällisen elämän, ja Paholainen ottaa sen sinulta pois. Ja syöpä on eräs riivaajista, se elämä siinä, on Paholainen; ja Jeesus sanoi: ”Minun nimessäni, he ajavat ulos riivaajia.” Mistä siinä on kyse? Että se ”elämä” otetaan pois.

Siis, tässä se niin kutsuttujen kristittyjen heikko kohta juuri on – he eivät nykyään onnistu ottamaan parantumistaan vastaan. He katsovat tuota möykkyä sen sijaan että katsoisivat siihen, mitä Jumala sanoi. Voisitteko te kuvitella maanviljelijää istuttamassa viljaa, ja menevän joka päivä kaivamaan sen ylös tarkistaakseen kasvaako se? Hän ei saisi ikinä satoa. Hän jättää asiansa maan haltuun sen sijaan, että luottaisi siihen, että Jumala lupasi, ja sillä selvä.

³⁹Sillä tavalla me otamme vastaan jokaisen Jumalan sanan, koska se on siemen ja me otamme sen sydämeemme, ja jätämme asian Jumalan huomaan, ja unohdamme sen; Jumala huolehtii lopusta, koska hän lupasi tekevänsä sen – Jumalan Sana. Ja jokainen sana tuottaa juuri sitä, mitä se on, sillä sana on siemen.

Siis, huomatkaa, tämä syöpä, se alkaa kehittää soluja; kasvaa; se on ovela. Sen olemassaoloa tuskin edes huomaa; se jatkaa elämäänsä; jatkaa ja imee verta.

Siis, mitä, jos lääkäri ei löydä sitä? Siis, minä olen tehnyt selväksi sen, että arvostan lääkäreitä ja sairaaloita ja rukoilen jatkuvasti niiden puolesta. Mihin me joutuisimmekaan ilman niitä? Mutta, minä yritän vain kertoa, mistä sairaudessa on kyse.

Kun Jumala näki sellaisen ajan tulevan, kun ihmiset vaeltavat epäuskossa niin kuin nyt, ja hän antoi rakkaudessaan meidän saada lääkäreitä ja sairaaloita. Varmasti. Se on hänen rakkaudenlahjansa teille.

Mutta, aivan ennen kaikkea, teillä pitäisi olla usko Jumalaan. Ja muistakaa, jos Jumala julistaa, että on lähtöhetkenne, maailmassa ei ole tarpeeksi lääkkeitä pitämään teitä täällä. Kaikki on Jumalassa.

⁴⁰Mutta, huomatkaa, siis, tämä syöpä kasvaa. Se imee teidän vertanne ja ensiksi te alatte tulla heikoksi. Siis, lääkäri sanoo: ”Minä en voi tehdä sille enempää.” Te menette Jumalan luo ja pyydätte Jumalaa parantamaan teidät; te lupaatte tehdä jotain. Ja kun te teette sen, te tunnette sydämessänne että ”uskonrukous pelastaa sairaan”– Jumala sanoi. Ja kun, uskon rukous on rukoiltu, teistä tuntuu varmalta. Mutta, nyt kuunnelkaapa tarkasti: 90 prosenttia – kyllä – 99 sadasta se on toivoa uskon sijasta. Kun ensimmäisiä pieniä oireita tulee, te alatte epäillä. Ja se osoittaa, että kyse ei ollut Jumalan antamasta uskosta. Jumalan antama usko ei hyväksy vastaukseksi sanaa ”ei”, tapahtuipa mitä tahansa. Ei – uskoa ei voi teeskennellä. Perkele – Paholaista ei petkuteta. Sinulla on oltava ”lihaa luiden ympärillä”, todistaaksesi sen.

Se kyllä tunnistaa uskon. Sen pitää, koska se on ainoa ase, joka meillä on käytettävissämme. Ja se, mikä saa aikaan uskon, on rukous; uskon rukous parantaa sairaan. [Jaak. 5:15]

⁴¹Siis, huomatkaa… Siis, mitä sitten tapahtuu? Sanotaanpa, että joku, jolla on kasvain tulee; ja sen kasvaimen takia rukoillaan, ja sitten tulee varmuus tai Pyhä Henki sanoo: ”Se on ohi.” Potilas lähtee ulos, ja ensimmäiseksi… Minulla on näitä jatkuvasti.

Ja potilas lähtee sieltä paikasta pois, ja voi, heistä tuntuu paremmalta – mitä tapahtuukaan, jos jokin kuolee? Tietääkö kukaan? Onko täällä ketään suurriistanmetsästäjää? Näyttäkääpä, kuinka kätenne nousee. Minulla ei näytä olevan kovin monia samanmielisiä täällä, vai kuinka? Selvä.

Teurastaja [/lihakauppias], hauturi, mikä sitten onkin, – kaikki mikä kuolee… Jos sinä ammut jonkin eläimen tänä iltana, heitä se vaakaan, kerro kavereille ja sano, että se painoi tasan 500 paunaa. Ole varovainen; seuraavana aamuna, se on joitakin paunoja kevyempi; se alkaa kutistua.

Hautausurakoitsija tietää, että ihmisruumis kutistuu. Heti, kun elämä lähtee, se alkaa kutistua. Jos on tekohampaat, ne otetaan pois ja tekosilmä siksi, kunnes ruumis lakkaa kutistumasta; solut kuivuvat, ja se kutistuu. Se kutistuu ensimmäisenä päivänä, toisenakin päivänä se kutistuu, ja kolmantena päivänä se alkaa turvota, koska se alkaa pilaantua tai se alkaa kuoleutua.

⁴²Siitä syystä ihmiset ovat ymmällä siitä, että Jeesus oli haudassa kolme päivää ja kolme yötä. Se tapahtui kolmen päivän ja yön sisällä; sillä Daavid sanoi: ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä annan hurskaasi nähdä katoavaisuutta /turmeltumista].” [Ap.t. 2:27] Tuon totisen lupauksen ansiosta Jeesus sanoi: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä rakennan sen kolmessa päivässä.” Hän tiesi, ettei yksikään solu tulisi turmeltumaan. Mutta, Jumala tulisi nostamaan hänet kuolleista noin 72:n tunnin sisällä, koska eräs tietty profeetta sanoi niin.

Siis, otetaanpa jokin pikkueläin, jonka päältä on ajettu tiellä; annetaan sen olla siinä – pieni koira, tai jokin – kolme päivää ja tarkkaillaan, mitä tapahtuu. Se on painavampi kolmen päivän päästä kuin se oli kuolinpäivänään. Se turpoaa. Mistä on kyse? Solut alkavat rikkoutua.

Siis, juuri se kohtaa potilasta. Oi, minä olen nähnyt kun ihmiset pääsevä eroon kaihista ja lukevat Raamattua, ja lähtevät pois onnellisina. Seuraavana päivänä he tulevat takaisin ja todistavat, ja ylistävät Jumalaa: ”Voi, minä näen, veli Branham!” Ja niin… mutta kolmen päivän päästä he ovat sokeampia kuin ensin olivat.

Potilas alkaa tulla sairaammaksi kasvaimen tai syövän takia. Hän sanoo: ”Voi, siis, ylistys Jumalalle, minä luulen, että kadotin parantumiseni. Olen todella sairas; en kykene seisomaan. Halleluja, luulen, että kadotin parantumiseni.” Siis, aika surkea tekosyy. Kuunnelkaa; sehän on maailman paras merkki siitä, että te otitte parantumisenne vastaan.

⁴³Mistä siinä on kyse? Se johtuu kuolleesta kasvaimesta teissä, ja se on hajoamassa ja siellä… Kun sydän lyö, se imee verta ja se kulkee sydämen läpi ja puhdistaa kehon; Ja mikä tahansa tulehdus saa aikaan kuumeen; senhän te tiedätte.

Ja kolmantena päivänä yleensä, te olette sairas, kuumetta – no, se kuollut kasvain on teissä ja mätänee pois, mutta elämä on lähtenyt siitä.

Siis, mitä Jeesus sanoi siitä? ”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se vaeltaa kuivilla paikoilla; ja palaa seitsemän itseään pahempaa henkeä mukanaan.” Ja voimalla, jos mahdollista, jos hyvä huoneenhaltija – teidän turmeltumaton uskonne, ei ole siellä paikalla tietoisena siitä, että Jumala on luvannut pitää lupauksensa…

⁴⁴Mitä Jeesus taas sanoikaan? ”Mene äläkä enää ole uskomatta, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa.” Kun Jumala puhuu jotakin, teidän pitää kiinnittää sielunne hänen sanaansa ja pitää siitä kiinni. Huolimatta siitä, mitä ympäristö sanoo, teidän uskonne katsoo näkymätöntä maailmaa.

Jeesus tuli tekemään tyhjäksi Paholaisen teot. Siksi Jumala loi molemmat, sielun ja ruumiin. Jeesuksella oli molemmat, sekä sielu, että ruumis ja hän oli silti Jumala. Hän tuli ja otti itselleen täysin inhimillisen hahmon lunastaakseen koko ihmislajin takaisin Jumalalle. Siksi hän tuli ihmiseksi; lihaksi ja sieluksi. Siitä syystä Jeesus saattoi sanoa: ”Minä en tee niitä tekoja; Isä, joka on minussa, tekee ne.”

Ja jos sairaus on siunaus ja Jeesus tuli ja paransi kaikkialla sairaita, silloin hän teki tyhjäksi tulemisensa tarkoituksen. Mitä te nimitätte siunaukseksi? Jos rakastava Jumala, Isä, joka antoi teille elämän ja lupasi teille pitkän elämän maan päällä, jos te tottelette häntä… niin hänkö tulisi ja löisi teitä riivaajalla ja antaisi sen vain olla teissä ja kuluttaa teidät loppuun sängyssänne, syövällä tai tuberkuloosilla tai jollakin? Sanoisitteko: ”Oi, Jumala, tämä on sinun rakkauttasi minua kohtaan!”

Vai sanoisitteko te mieluummin: ”Perkele iski minut maahan ja rakastava Jumala tuli ja paransi minut, ja antoi minulle elämäni takaisin”? No, kyllä lapsikin sen verran ymmärtää, ettei sano, että Jumala panee ihmisiin sairauksia. Älkää ikinä yhdistäkö Jumalaan sellaista. Tottelemattomuus aiheuttaa sairauden.

⁴⁵Jeesus ei käskenyt opetuslapsiaan, eikä ikinä saarnannut tai pyytänyt opetuslapsiaan sanomaan ihmisille, että heidän pitää pysyä kiinni sairaudessaan ollakseen tottelevaisia hänelle. Hän lähetti heidät vapauttamaan ihmiset sairaudesta, ja saarnaamaan vangituille ja orjuutetuille. Hän tuli tuomaan vapautuksen, eikä hän voinut tuoda vapautusta? Hän ei voinut tehdä kahta toisilleen vastakkaista asiaa. Hänen on joko oltava elämän aikaansaaja tai kuoleman aikaansaaja.

Ja jos te panette sairauden Jumalan kontolle ja sanotte, että Jumala sairastuttaa teidät että te kuolisitte, silloin teidän on tehtävä hänestä kuoleman antaja. Kun elämä ja kuolema eivät voi olla toinen toisensa kanssa tekemisissä.

Kun Jeesus Kristus oli läsnä, ei todellakaan pidetty hautajaispuheita; kaikki hautajaismenot, joiden kanssa hän oli tekemisissä, keskeytyivät. Miksi? Elämä ja kuolema eivät voi olla olemassa yhtaikaa. Aamen.

⁴⁶Minä toivoisin olevani kaksi kertaa kokoiseni; tämä… minusta tuntuu niin hyvältä; ehkä, minä voisin kestää tätä kaksi kertaa enemmän; kun minä ajattelen hänen hyvyyttään ja hänen kaikkivoipuuttaan ja hänen voimaansa, kuinka nuo, olemattomat, kiemurtelevat, selkärangattomat nykypäivän niin kutsutut kristityt pelkäävät astua esiin ja asettaa Jumalan Sanan etusijalle ja ottaa kiinni häntä, hänen Sanastaan…

Huomatkaa, Jeesus tuli tekemään Paholaisen teot tyhjäksi. Ja parantamalla sairaat, hän osoitti olevansa Messias; hän osoitti sen sillä, että näki näkyjä. Maailma käsitti, koska hän ei ottanut siitä itse kunniaa; hän antoi sen Isälle ja sanoi ”etten minä voi tehdä mitään, ellei Isä ensin näytä minulle, mitä tehdä.” Ja hän paransi sairaat ja herätti kuolleita. Hän puhdisti spitaaliset ja osoitti olevansa Messias.

Ja elävän Jumalan seurakunta, joka tekee noita samoja tekoja tänään, osoittaa, että Messias on sanansa mittainen, ja elää siinä seurakunnassa.

Minusta, se halvaantuneet tapaus osoitti, että Jeesus tuli sekä pelastamaan, että parantamaan. Hän sanoi sille pojalle: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Ota vuoteesi ja kävele.” Hän totesi, että kyse oli synnistä.

⁴⁷Synti on yhteydessä sairauteen. Minä en tarkoita, että sinä olisit tehnyt syntiä, tai sinun vanhempasi ennen sinua. Jumala lupasi kostaa isien synnit lapsille, kolmanteen ja neljänteen polveen; mutta Jumala on parantaja.

Siis, katsokaa, mitä tapahtui meidän Herramme Jeesuksen elämässä, kun hän oli täällä maan päällä. Hän osoitti niillä teoilla, joita teki, olevansa Messias; hän sanoi: ”Jos minä en tee minun lähettäjäni tekoja, niin älkää uskoko minua. Mutta jos, minä teen niitä tekoja – vaikka ette uskoisikaan minua, niin uskokaa niitä tekoja.”

Tiedän, että olen vähän kovaääninen; tuo asialla on kamala ääni; mutta en minä tarkoita karjua teille, mutta olen puhunut paikoissa, joissa ei ole näin hyvä akustiikka. Mutta, nyt, ripeästi, minun aikani on melkein käytetty.

⁴⁸Huomatkaa, menneiden aikojen seurakunta vaelsi ensimmäiset 300 vuotta ja saarnasi evankeliumia ja paransi sairaita. Sitten, sen jälkeen parantaminen ja ihmeet alkoivat hävitä.

Jotkut ihmiset sanovat, että Jumala lupasi olla vain apostolien kanssa seurakunnan muinaisina aikoina ja parantaa sairaita. Minusta se on todella surkeaa raamatunopetusta. Raamatussa ei ole sananpaikkaa, joka osoittaisi sen todeksi.

Jumala lupasi Markus 16:ssa viimeisessä toimeksiannossaan seurakunnalle: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen pelastuu, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat … he panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.”

Ensimmäinen toimeksianto, jonka hän antoi seurakunnalleen, oli parantaa sairaita; viimeinen toimeksianto, jonka hän antoi seurakunnalle oli parantaa sairaita. Juuri niin. Silloin, hän tulisi olemaan kaikkialla maailmassa.

⁴⁹Uskottomat sanovat, että se tarkoitti vain pakanoiden käännyttämistä. Toisella lailla uskova puolue sanoo, että syy siihen, että seurakunta menetti osansa jumalallisesta parantamisesta… ”Oi, meillä on kyllä vähän Henkeä, mutta se on kovin heikko; vain sen verran, että voimme liikkua hieman”, ihan kuin joku puolikuollut.

Suunnilleen sillä tavalla elävän Jumalan seurakunta liikkuu tänään – sen verran, että röhkii hiukan joskus. Minä en sano tätä vitsinä; vaan se on totta. Juuri sen verran rohkeutta, että käydään seurakunnassa ja sanotaan: ”Siis, minähän olen baptisti; minä olen helluntailainen, minä…” Sen verran elämää ihmisillä on. Se on totta. Sen verran jotkut suostuvat tekemään. Minä teen samalla tavalla.

Siis, jos elävän Jumalan seurakunta olisi omalla paikallaan ja rukoilisi kunnolla ja eläisi Jumalan läsnäolossa Pyhällä Hengellä kastettuna, niin ihmeet ja merkit vain virtaisivat hänestä kuin tulvimalla. Juuri niin. Minun mielestäni, siitä juttu kiikastaa.

⁵⁰Ja sitten puhutaan, että sitä käytettiin pakanoiden käännyttämisessä. ”Jumala antoi sen seurakunnalle, alkuseurakunnalle, pakanoiden käännyttämiseksi.” Rakas epäuskoinen, tiesitkö, että pakanoita on nykyään enemmän maailmassa – 10 kertaa enemmän kuin oli silloin? Varmasti on; 2/3 maailmasta on kristinuskon ulkopuolella.

Ja syy siihen, että me emme pääse puusta pitkään on, että me olemme kääntäneet kaikki Jumalan lupaukset teologiaksi, jos jonkinnäköisten ihmistekoisten opinkappaleiden opetukseksi, ja järjestötoiminnaksi ja niin edelleen, ja epäonnistuneet saamaan aikaan sitä, mitä Jeesus sanoi: ihmeitä ja merkkejä, jotka seuraisivat uskovaisia. Me panemme enemmän painoa toiminnalle ja sen semmoiselle kuin Herran Jeesuksen ylösnousemukselle ja voimalle. Jos meillä olisi enemmän rukouskokouksia kuin nyyttikestejä ja kortti-iltoja, niin me olisimme parempia kristittyjä. Aamen. Vanhanaikaiset yläsalit on muutettu ruokasaleiksi. Te tiedätte, että se on totta. Katsokaa, mitä se on saanut aikaan. Naisilta on riisuttu vaatteet; se on tuhonnut kansakunnan moraalin. Me olemme romahtamispisteessä.

⁵¹Minä olen aina sanonut: ”Älkää pelätkö sitä, että Venäjä, tai jokin muu maa tulee tänne ruoskimaan meitä.” Me ruoskimme itse itsemme. Ei se vahingoita, että punarinta nokkii omenan kuorta, vaan mato, joka sen siemenkodassa. Se mikä on vialla nykyään, on, että Hollywood ja… tiedättekö, mikä on vialla? Hollywood-evankeliumi. Saarnaajat tulevat pönttöön eikä heillä ole edes sen vertaa vakaumusta, että he sanoisivat mustaa mustaksi ja valkoista valkoiseksi, ja kertoisivat, mikä on totuus. He ovat huolissaan seurakunnan lounasseteleistä.

Minä haluaisin mieluummin nähdä miehen, jolla on toivomusluun sijasta selkäranka; saarnaisin evankeliumia, vaikka minun pitäisi maata vatsallani juomassa vettä purosta ja syödä suolakeksejä. Niin minä tekisin mieluummin, ja saarnaisin totuutta ja edustaisin Kristusta, kuin söisin grillibroileria kolme kertaa päivässä ja asuisin palatsissa. Aamen.

Se oli vähän karkeaa ja sivistymätöntä, mutta se auttaa teitä. Se tekee hyvää teidän hengelliselle ruokakulttuurillenne – auttaa teitä nielemään elävän Jumalan Sanaa. Pakanuus…

⁵²Louisvillessä, Kentuckyssa jokin aika sitten, eräs ryhmä lääkäreitä ja sananpalvelijoita pyysi minua puhumaan pienissä juhlissa joihin heidän klubinsa kokoontui. Ja sinä päivänä se tohtori, joka vihki minut baptistiseurakuntaan ja sanoi, että olin nähnyt painajaista, istui paikalla. Sinä iltana, kun kerroin, että Herran enkeli oli ilmestynyt minulle ja kertoi, mitä minun piti tehdä, tohtori sanoi: ”Billy, se oli paholainen. Älä kuuntele sitä.”

Minä sanoin: ”Tohtori Davis, hän sanoi, että minä tulisin rukoilemaan kuninkaiden ja monarkkien puolesta.”

Hän sanoi: ”Sinun 7. luokan opiskeluinesiko?”

Minä sanoin: ”Siitä, minä en tiedä mitään, mutta hän sanoi, ja minä uskon siihen, ja pidän siitä kiinni.”

Hän sanoi: ”Siis, Billy, mene kotiin; sinä tarvitset lepoa.”

Minä sanoin: ”En minä tarvitse lepoa, olen levännyt riittävästi. Olen valmis ryhtymään työhön.”

⁵³Sinä päivänä, kun seisoin tuon ihmisjoukon edessä, he sanoivat: ”Olemme iloisia saadessamme antaa sinulle tänään viestin kokouksessamme.”

Minä ajattelin: ”Tämä on minun hetkeni, Herra. Kiitos, Isä tästä!” Sanoin: ”Herrat, minulle on ilo olla täällä, ja te halusitte minun kertovan kampanjasta Afrikassa.” Minä sanoin: ”Haluan kertoa teille, mitä minä näin mentyni sinne – kulkiessani pitkin Durbanin katuja pormestari Sidney Smithin kanssa, joka kuljetti minua paikalle, johon oli kokoontunut kymmeniätuhansia ihmisiä kolme – neljä päivää kestävän kokouksen ajaksi. Laukkarata oli tupaten täysi; suurin ihmisjoukko Afrikassa, mikä milloinkaan oli ollut koolla, minkäänlaisessa kokouksessa.”

⁵⁴Mistä siinä oli kyse? Siitäkö, että minä olin siellä? Eihän toki. Jeesus sanoi: ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” [Joh. 12:32] Evankeliumi, kaikessa yksinkertaisuudessaan, on voimakkain vetonaula, mistä maailma on milloinkaan tiennyt. Se oli Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoimaa. Aamen. Näin asia on.

Huomasin, kuinka alkuasukkaat kävelivät sinne, värillisiä ihmisiä, niin kuin me heitä nimitämme täällä, heillä oli sellaisia pieniä merkkejä, kantoivat epäjumalankuvia käsivarsissaan. Minä sanoin: ”Mikä merkki tuo on?”

Hän sanoi: ”Se tarkoittaa sitä, että he ovat kristittyjä.”

Minä sanoin: ”Kristittykö, ja kantaa epäjumalankuvaa?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

No, minä sanoin: ”Tuota minä en ymmärrä, herra Smith.”

Hän sanoi; ”Minä puhun shangai-kieltä [shangaan]. Kysytäänpä yhdeltä heistä tässä.” Hän kutsui yhden paikalle, ja sanoi: ”Kysy häneltä, mitä haluat.”

Ja minä puhuin hänelle; sanoin: ”Oletko sinä kristitty?”

”Jep”, hän on kristitty.

Minä sanoin: ”No, miksi sinä tuota epäjumalankuvaa kannat?”

”Voi se on myös jumala.”

”Ai”, minä sanoin, ”tuosta epäjumalankuvasta ei ole mihinkään.”

Hän sanoi: ”No, minun isäni antoi sen mukaani”, ja hän sanoi, että eräänä päivänä leijona lähti seuraamaan häntä. Hän istui maahan, teki tulet, lausui rukouksen, jonka noitatohtori oli esittänyt hänelle. Leijona lähti pois. Niinpä, jos ”Amoija”, tai se… ”Amoija” on näkymätön voima, kuin tuuli – jos Amoija, tuo näkymätön jumala pettää, niin tämä ei petä.” Siis, sitä muka nimitetään kristinuskoksi. Se on kuitenkin pakanuuden yksi muoto. Näin on.

Ja minä sanoin: ”Kuulkaa, herra, minäkin olen ’jakta’, tai metsämies. Kuulkaas, ei se rukous sitä leijonaa todellakaan pelästyttänyt; tuli sen pelästytti”, minä sanoin. Eläinhän pelkää tulta. Oi, no, hän kantoi sitä kuitenkin, verellä pirskotettuna.

⁵⁵Kun minä pääsin paikalle ja aloin puhua ihmisille, ja kerroin, mitä Jeesus teki noustessaan ylös; mitä hän teki ollessaan täällä maan päällä, miten hän näki näkyjä ja osoitti kaikella sillä olevansa Jumala. Jumala oli hänessä ja ilmaisi itsensä maailmalle ja lunasti maailman takaisin itselleen. Minä sanoin: ”Jos Jeesus Kristus tulisi tänne ja tekisi samoja tekoja tänään, täällä teidän muslimien ja muiden edessä, otatteko te hänet vastaan?” Kymmeniätuhansia – ja jotkut ihmisistä sanoivat – olen unohtanut, miten monia tuhansia heitä oli – yli 100 000 tai jotakin, nosti kätensä – he ottaisivat.

Ensimmäinen ihminen, joka tuli lavalle, siellä ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa rukousjonoa, lähetyssaarnaajat vain tulivat …?… monia.

Ensimmäinen oli musliminainen. Hän ei puhunut englantia. Hänellä oli punainen täplä – intialainen täplä silmien välissä. Hän oli muslimi; ja tulkin kautta – siellä oli 15 eri tulkkia, tai useampi tulkkaamassa eri Afrikan heimojen…

Ja minä sanoin tälle naiselle; sanoin: ”Miksi sinä, muslimi, tulet minun, kristityn luokse? Miksi sinä et mene oman pappisi luo temppeliin?

Ja hän sanoi: ”Minä uskon, että sinä osaat auttaa minua” – tulkin kautta, luonnollisesti.

”Oi, oletko koskaan lukenut Uutta testamenttia?” minä sanoin.

Hän sanoi: ”Monta kertaa.”

Minä sanoin: ”Jos Jeesus Kristus elää tänään, täällä Afrikassa ja tekee samoja tekoja kuin hän teki sille naiselle siellä kaivolla, luovutko Mohammedista ja otat Jeesuksen vastaan?

Hän sanoi: ”Kyllä.”

⁵⁶Ja sitten, minä rukoilin. Pyhä Henki tuli näky mukanaan. Siinä näytettiin, tuo nainen, ja sanottiin, että hänellä oli kysta kohdussaan, ja hän oli käynyt muslimilääkärin luona; hänen aviomiehensä, joka oli vienyt hänet sinne, oli lyhyt mies, jolla oli mustat viikset, ja hän odotti eteisessä kun naisella oli tutkimus. Ja lääkäri sanoi hänelle, että hänet pitäisi leikata. Nainen nosti kätensä ja sanoi: ”Se on totta.” Ja hän sanoi: ”Minä otan nyt Jeesus Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajanani.”

Sadat ja tuhannet muslimit alkoivat huutaa; mikä sen sai aikaan? Jeesuksen Kristuksen toimeksianto. Totelkaa hänen Sanaansa: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja osoittakaa todeksi ylösnousemuksen voima. Todellakin.

⁵⁷Seuraava, joka tuli, oli nainen, valkoihoinen nainen. Hän osasi englantia. Minä kerroin hänelle, mikä häntä vaivasi, mutta käskin hänen valmistautua kuolemaan. Hänellä oli jotakin pientä; niin kuin pieni kasvain, mutta hän tulisi kuolemaan muutaman minuutin kuluessa.

Hän asteli pois, ja istuutui miehensä viereen, ja alkoi miettiä asiaa ja tipahti kuolleena siihen paikkaan, jossa hän istui.

Seuraava tulija oli musta pikkupoika. Hänellä oli mukanaan pikkuinen pussi. Siellä otettiin verta lehmän niskasta ja pantiin siihen vähän maitoa, ja kirnuttiin sitä kepillä ja siitä tehtiin nätti tikkunekku. Ja ihmiset söivät sitä verta ja maitoa; sellainen ruokavalio siellä oli; vaatteita ei käytetty – hyvin alkukantaista.

Ja eräs rouva synnytti siellä vauvan aivan siinä minun edessäni; eikä siihen kiinnitetty mitään huomiota; hän nosti sen ylös ja imetti sen ja vain jatkoi.

⁵⁸Sitten tapahtui seuraava juttu; se musta poika – hänen silmänsä olivat aivan kierot –katsoivat sisäänpäin. Minä sanoin: ”Siis, jokainen näkee, että tämän pojan silmät ovat kierossa. Jos minä kykenisin tekemään lapsen hyväksi jotakin, niin tekisin sen mielelläni, mutta minä en kykene siihen. Minä olen ainoastaan Herran palvelija; häntä tarvitaan tekemään se. Ehkä hän kertoo mistä syystä [kierot].

Ja minä katsoin taas, ja tuon pienen pojan yläpuolella oli näky. Minä sanoin: ”Tämä lapsi syntyi kierosilmäisenä, ja äiti ja isä ovat vähän outoja ollakseen zuluja; sillä zulut ovat keskimäärin noin 2,50 tai 300. He ovat solakkaa väkeä”, minä sanoin.

Ja minä sanoin: ”Tämä lapsi syntyi kierosilmäisenä” – kaukana 200 jaardin päässä minusta, isä ja äiti nousivat pystyyn todistajina; minä sanoin: ”Hän syntyi kristityssä kodissa, koska siellä oli Raamattu, ja Kristuksen kuva seinällä – savimajassa. Niin se on. He olivat kristittyjä.

Minä sanoin: ”Jos…” Katsoin taas tuota poikaa, ja hänen silmänsä olivat yhtä suorassa kuin minun.” Minä sanoin: ”Jokainen näkee; minun ei tarvitse edes rukoilla hänen puolestaan; hänen uskonsa on parantanut hänet. Jatka eteenpäin, poika.”

⁵⁹Ja minä kuulin jotakin hälyä takaani; siellä oli joku lääkäri. Hän sanoi, että on pyrkimässä minun luokseni; herra Bosworth seisoi siellä ja sanoi: ”Me emme voi tehdä sitä; voitelu on veljemme päällä” – sillä olisi aiheutettu rotumellakka – ”siitä seuraisi rotumellakka, me emme voi tehdä sitä.”

Herra Baxter meni sinne paikalle: ”Me… te ette voi tehdä sitä, herra.”

Ja mies sanoi: ”Minä haluan puhua hänen kanssaan.”

Minä käännyin ympäri; sanoin: ”Mikä hätänä, tohtori?”

Hän sanoi: ”Mistä te tiesitte, että minä olen lääkäri?”

No, minä sanoin: ”Silloin te tiedätte, että Jumala on läsnä.”

Hän sanoi: ”Pastori Branham, minä kyllä ymmärrän, miten tuo teidän puheenne, teidän psykologianne ja ajatustensiirto vaikuttaa ihmisiin.”

Minä sanoin: ”Ajatustensiirtoko, tohtori?”

Hän sanoi: ”Kyllä vain. Mitä te teitte sille lapselle? Hypnotisoitteko te hänet?”

Minä sanoin: ”Tohtori, teillehän on annettu Englannissa lupakirja lääketieteen harjoittamiseen, ettekä ymmärrä tuon vertaa hypnoosista. Olen yllättynyt Englannin lääkäriyhdistyksestä! Jos hypnoosi suoristaa lapsen silmät, teidän, lääkärien olisi parasta harjoittaa hypnoosia sen tieteellisten saavutusten takia”, minä sanoin.

⁶⁰Ja hän sanoi: ”Pastori Branham, minä panin tuon pojan jonoon, ja hän seisoi siinä ja hänen silmänsä olivat kierossa, ja tässä hän nyt seisoo, eivätkä ne enää ole kierot. Mitä siinä välissä tapahtui?”

Minä sanoin: ”Jumala on siinä välissä.”

Hän sanoi: ”Pastori Branham…” – siellä oli sellaisia suuria valkovehkoja teidän, naiset pitäisi nähdä ne, 18 tuumaa läpi mitaten, luonnonvaraisina, kedoilla, keltaisia ja valkoisia, ihanimpia milloinkaan näkemiäni. Sinne oli laitettu suuria kannuja – tai maljakoita niitä täynnä. Mies sanoi: ”Minä tiedän, että Jumala on tuossa liljassa, koska se ei eläisi ilman Jumalaa; minä uskon kristillisyyteen.” Mutta, hän sanoi: ”Onko hän niin korvinkuultava ja näkyvä, tai täällä paikalla, että hän voi vetää sen pojan silmien säikeistä ja saada hänet taas näkemään?”

⁶¹Herra Bosworth otti häntä olkapäästä kiinni ja sanoi: ”Herra, meidän täytyy viedä teidät pois täältä.”

Minä sanoin: ”Hetkinen, tohtori, tehän todistitte, että tuon pojan silmät olivat kierossa.”

”Kyllä.”

”Nyt ne ovat suorassa.”

”Kyllä.”

Minä sanoin: ”Jumala sai sen aikaan.”

Ja häntä alettiin vetää pois; hän sanoi: ”Hetkinen.” Hän käveli päämikrofonin ääreen ja sanoi: ”Silloin, minä otan Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena pelastajanani. Minä en enää epäile mielessäni, kunhan…”

Ja teille, helluntaikansa, tämä voi rohkaista teitä – teitä, jotka olette helluntailaisia. Kun olin lähdössä Johannesburgista kolmisen viikkoa myöhemmin lentokentällä, johon oli kokoontunut tuhansia hyvästelemään minua; kun kone oli rullaamaisillaan pois, minä kävelin kohti ramppia, tämä lääkäri kietoi kätensä ympärilleni ja antoi jäähyväissuudelman ja puhui tuntematonta kieltä, ja oli lähdössä lähetyskentille. Kyllä.

Siis, hän oli ottanut Herran Jeesuksen vastaan siellä lavalla.

⁶²Kokouksessa oli eräs mies, jolle oli pitänyt panna kahleet kaulaan, ja jota talutettiin kuin koiraa. Hänelle oli jokin sairaus, joka oli tehnyt hänestä… voi, se oli kauheaa. Te voitte vain kuvitella, miltä hän näytti, ja minä sanoin: ”Siis, jos joku pystyisi tekemään jotakin tämän miesparan hyväksi eikä tee sitä, hän olisi raakalainen.” Siis, kuunnelkaa te nyt hyvin tarkasti.

Se mies, joka oli siinä kontillaan, hän luuli, että minä halusin että hän tanssisi sotatanssin. Jos täällä sattuu olemaan joku lähetyssaarnaaja, tehän tiedätte millaista pelleilyä he esittävät turisteille ja niin edelleen, esittävät ”heimotanssia.”

Se mies ei ollut täysissä järjissään, ja minä sanoin: ”Minä haluan rukoilla hänen kanssaan; ja hän [veli Branham taputtaa käsiään] jatkoi käsillään tällä tavalla siinä kontallaan. Hän ei päässyt pystyyn; ja minä sanoin: ”Katsokaa, millaisessa tilassa tämä ihmisparka on. Tämä mies on [elävä] sielu, ihan kuten minä tai kuka muu tahansa.” Minä sanoin: ”Jos täällä lähistöllä on joku noitatohtori, minä haastan sinut Herran Jeesuksen nimessä tulemaan ja tekemään jotain hänen hyväkseen.” Aivan niin. Kaikki olivat vaiti.

Mutta hänen yläpuolellaan oli näky. Minä sanoin: ”Se, mitä hän ajattelee: hän ajattelee veljeään. Hän syntyi kristittyyn kotiin. Kun hän oli vasta vauva, hän oli tällainen. Hän on 22 vuotias”, minä sanoin.

⁶³Mutta minä sanoin: ”Hän syntyi kristityssä kodissa, ja hänen vanhempansa kasvatettiin samaan tunnustukseen.” Ja minä sanoin: ”Hänellä on veli, joka ratsastaa joko keltaisella vuohella tai koiralla, ja hän putosi sen selästä ja loukkasi itsensä. Ja hän kävelee kaksi keppiä kainaloissaan niin kuin kainalosauvoina.” Ja minä satuin katsomaan sitä menoa ja näin näyn, että tuo poika tulisi paranemaan, ja sanoin: ”Näin sanoo Herra, tämä poika on parantunut.” Ja suunnilleen korttelinmatkan päästä minusta, kuulin kirkaisun, ja sieltä se poika tulee hypellen ilmaan ja pitää niitä kainalosauvoja päänsä päällä, ja todella kirkuu täyttä kurkkua. Vei kaksikymmentä minuuttia saada väki hiljenemään – sotilailta siinä ympärillä.

Sitten, muutamassa hetkessä, katsoin sitä miestä uudelleen nähdäkseni, mitä tapahtuisi. Hänen yläpuolellaan oli näky niin kuin sininen varjo, kuin olisin katsonut televisioon; siinä se mies seisoi normaalina. Voi tavaton; kukaan ei todella tiedä, millaista se on! Minä olen nähnyt, kuolleen heräävän sen jälkeen, kun lääkäri on julistanut hänet kuolleeksi; olen nähnyt asioiden tapahtuvan; kun Jumala vain on sanonut niin, kaikki helvetin riivaajatkaan eivät pysty estämään sitä. Hän on Jumala, Kaikkivaltias.

⁶⁴Minä näin hänen seisovan normaalisti; ajattelin: ”Tässä on minun tilaisuuteni; tässä on minun tilaisuuteni, Herra.” Minä sanoin: ”Jos joku voi auttaa tätä miestä eikä tee sitä, hän olisi raakimus”; no mutta, minä sanoin: ”Minä haastan tämän muslimitemppelin papin tulemaan tänne, ja antamaan hänelle hänen terveytensä. Minä haastan noitatohtorin tai kenet hyvänsä tulemaan ja antamaan miehelle hänen terveytensä. Yksikään teistä ei pysty siihen, enkä pysty minäkään, mutta taivaan Jumala on nostanut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kuolleista, ja on luvannut, että me tekisimme samoja asioita kuin hänkin. Ja minä näin näyn tämä pojan päällä – että hänet parannettaisiin. Se on näin sanoo Herra. Jos hän tekee sen”, minä sanoin, ”kuinka moni teistä uskoo häneen?” Ja ihmiset nostivat kätensä.

Annoin taluttaa pojan ylös ja sanoin: ”Herran Jeesuksen nimessä, nouse ylös.” Hän luuli, että minä olen tällainen [veli Branham esittää] Tulkki tulkkasi käskyn hänelle. Minä vetäisin ketjusta ja yhtäkkiä, hän nousi jaloilleen ensimmäistä kertaa kuolevaisessa elämässään. Kyyneleet valuivat hänen mustalle vatsalleen; hän alkoi itkeä. Väkijoukko joutui paniikkiin; ja minä sanoin: ”Kaikki täällä, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan, nouskaa jaloillenne.” 30000 paljasta pakanaa nousi seisomaan ja otti Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan samalla kertaa – se oli kymmenen kertaa suurempaa kuin helluntaipäivänä, 30 kertaa suurempaa.

⁶⁵Pankaapa merkille, mitä oli tapahtunut; herra Baxter tuli luokseni ja sanoi: ”Veli Branham, minä luulen, että ihmiset tarkoittivat fyysistä paranemista; minä luulen, että sinun olisi saatava se perille tulkin kautta.” Minä toistin sen; sanoin: ”Minä en tarkoita fyysistä parantumista, minä tarkoitan, että te hyväksytte, ja luovutte kaikista muista jumalista, ja otatte Jeesuksen Kristuksen vastaan Vapahtajananne, jos te olette vilpittömiä; heitätte helynne maahan, särjette epäjumalanne.” Ja se oli kuin hiekkamyrsky, kun Jumalan voima iski paikkaan ja 30000, tai yli, pakanaa tuli kerralla Jeesuksen Kristuksen tykö. Mistä syystä?

Siitä kristillisellä seurakunnalla kiikastaa tänään. Se on epäonnistunut tekemään sitä, mitä Kristus käski tekemään. ”Ja kun minut ylennetään maasta…”

Ei mikään ihme, että Daavid saattoi huutaa: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. Hän, antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi.” Hän on yhä Jumala täällä, tänä iltana.

⁶⁶Minä olen nähnyt hänen tekevän vielä suurempia Intiassa jokunen kuukausi sitten, eräälle sokealle miehelle; siitä minulla ei ole aikaa kertoa. Mutta mistä siinä on kyse, ystävät? [Nauhassa on tyhjä kohta.]

Herra Bosworth, joka makaa – makaa kuolinvuoteellaan tänä iltana… Ja kun minut vietiin pois kokouspaikalta, veli Baxter alkoi itkeä. Minäkään en kestänyt sitä enää – oli sellainen tunne. Jos…

Minä seisoin siellä niiden sananpalvelijoiden ja lääkärien edessä; minä sanoin: ”Herrat, se, mitä te kerroitte minulle, on painajaismaista – mitä sanoitte minulle saa minut melkein kadottamaan järkeni…” Sanoin: ”Jopa te, ihana baptistiseurakunta, joka on lähettänyt tuhansia lähetyssaarnaajia sinne, viimeisten 50, tai 100 vuoden aikana…” Me olemme käyttäneet miljoonia dollareita kouluttaaksemme ihmisiä ja lähettäneet heitä sinne. Mitä me löydämmekään heidät tekemästä? Seisomassa jossakin mitättömässä paikassa jakamassa traktaatteja alkuasukkaiden tansseissa.”

Mutta, minä sanoin: ”Sitä, mitä te nimitätte fanaattisuudeksi, Jumala käytti Jeesuksen Kristuksen voimalla pelastaakseen enemmän ihmisiä yhdellä alttarikutsulla…” [Nauhassa tyhjä kohta.]

⁶⁷Se, mitä minä tarkoitan tänään, veljet, kun tämä vanha, kuiva seurakunta jauhaa sitä, mitä me olemme tehneet, meidän on heitettävä se pois ja otettava vastaan ylösnoussut Herra Jeesus Kristus ja hänen voimansa. Hän on täällä paikalla tänä iltana ja tekee samoja asioita tänä iltana kuin teki Galilean rantamilla, teki Durbanissa, Etelä-Afrikassa, ja tulee tekemään samaa Indianapolisissa, Indianassa.

Kaksi kolmasosaa maailman pakanoista – ja mitä kaksi kolmasosaa… Mitä ”pakana” tarkoittaa? Uskotonta. Se muodostaa kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, ja me sanomme, ettemme me tarvitse enää merkkejä.

Ja katsokaa kristittyjä – niin sanottuja. Katsokaa millaisia eroja heidän välillään on – epäuskoa. Vain pieni prosentti kristityistä uskoo jumalalliseen parantamiseen. Todella harva uskoo siihen. Kuinka paljon enemmän me tarvitsisimmekaan Herraa Jeesusta hänen ylösnousemusvoimassaan tänä iltana.

Ei mikään ihme, että hän sanoi: ”Älä pelkää, sinä pieni lauma… Portti on ahdas ja tie kapea, mutta harvat löytävät elämän.” Minä julistan teille tänä iltana, rakkaat veljeni, että niitä tekoja, joita Jeesus Kristus teli, hän ei ole todellakaan saattanut niitä päätökseen. Hän saattoi oman elämänsä päätökseen ristillä, että hän voisi vuodattaa sen takaisin teihin, seurakunta. Ja seurakunta tulee tekemään samoja asioita kuin hän teki, siihen asti, kunnes hän palaa.

⁶⁸Minun mielestäni, pakanoita on kahta eri tyyppiä: toinen niistä on kouluttamattomat, toinen on koulutetut. Vaikeimmat ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, on Yhdysvalloissa. Jokainen lähetystyöntekijä voi kertoa teille saman asian.

Meistä tulee niin koulutettuja; Tohtori Jones… Minä toivon, ettei täällä ole ketään sen nimistä – tohtori Jones sanoi omalle ryhmälleen: ”Siis, älkää… se ei ole mistään kotoisin. Ihmeiden aika on ohi.”

Tohtori ”Matti Meikäläinen” sanoo: ”Kyse on spiritismistä; se ei ole mistään kotoisin.” Samaa sanottiin Jeesuksesta, eikö vain? Beelsebul.

Ja joku toinen: ”Se on telepatiaa. Me olemme tieteellinen seurakunta. Emme me voi tietää onko… se ei ole… Se on täysin mennyttä…” Ei mikään ihme, että ihmisparkojen mieli on vääristynyt.

Vaan, Jeesus antoi meille merkin: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Minä en voi pelastaa teitä; minä voin ainoastaan totella sitä, mitä hän käskee tekemään. Teidän pelastuksenne on teidän käsissänne. Rukoilisimmeko?

⁶⁹Meidän taivaallinen Isämme; seisoessamme tässä tänä iltana tämän pyhän saarnastuolin ääressä saarnaamassa evankeliumia – tuota turmeltumatonta Jumalan Sanaa, minä rukoilen, että sinä siunaisit tätä väkeä. Ja, oi Jumala, kerta vielä, kerta vielä rakas Jumala! Kuten me sanoimme afrikkalaisille ja monissa eri paikoissa ympäri maailman, kuinka sinä olet jo kahmaissut ihmisiä sisään Jumalan valtakuntaan sillä, että he ovat tehneet sen, mitä sinä käskit tehdä. Sinä sanoit vuodattavasi viimeisinä aikoina kaksinkertaisen annoksen. Niin tulee tapahtumaan viimeisinä aikoina; sinä lupasit sen.

Me olemme niin iloisia tänä iltana, Herra siitä, että meillä on tuo siunattu varmuus tietää, että meidän sydämemme on kunnossa sinun suhteesi. Ja meidän henkemme todistaa, että ne asiat, joita sinä teet, ovat lähtöisin sinun Sanastasi ja se on totta. Sinun Sanaasi ei voi kiistää, ja sinä itse et voi Sanaasi kieltää.

Nyt, minä rukoilen, tänä iltana Herra, että sinä antaisit sen Jumalan enkelin, joka puhui minulle sillä tavalla, että hän tulisi takaisin tänä iltana tuodakseen vielä yhden todisteen ikuisuuden tälle puolelle, ennen kuin Jeesus tulee, ja osoittaa todeksi tämän yleisön edessä, että Jeesus Kristus on noussut kuolleista. Ja voikoon jokainen teistä istuessaan ja vavistessaan tuolissaan katsoa, ja elää. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen kunniakseen; ja suo, että se olisi myös kunniaksi Jumalalle. Aamen.

⁷⁰Nyt, rakkaat taivaalliset ystäväni, tai taivaalliset joukot, jotka olemme kokoontuneet tänne taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa; minä haastan teidät uskomaan, että se, mitä te olette kuulleet, on totta. Minä en kykene parantamaan ihmisiä. Maan päällä ei ole ketään muutakaan miestä, joka voisi parantaa ihmisiä. Jumala teki sen jo Golgatalla.

Minä tiedän, että sen uskominen on vaikeaa. Teille on saarnattu sitä vastaan, mutta kuunnelkaa: Jeesus Kristus – Raamattu – te ette voi sanoa, etteikö se olisi innoitettu; ja se on innoitettu Jumalan Sanalla. Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti; ja Kristus sanoi, että niitä tekoja, joita hän teki, seurakunta tulisi myös tekemään. Hän tulee olemaan sen kanssa maailman loppuun asti.

Minä haluan kysyä teiltä jotakin. Jos hän tulee armossaan tänä iltana ja tekee samoja tekoja kuin Raamatun aikoina ollessaan maan päällä, heitättekö te kaikki epäilykset syrjään – ja te tiedätte, että Paholainen on se, mikä saa teidät epäilemään, ja otatteko hänet vastaan, teettekö te sen? Nostaisitteko kätenne, jos te teette sen? Kiitos, ja siunatkoon Herra teitä.

⁷¹Siis, pojat tulevat jakamaan kortteja tai kuka tahansa… miten… mikä? C:t, 1:stä 100:an; selvä. Katsotaanpa. Mistä me aloitimme eilisiltana? Numero… me aloitimme 1:stä eilisiltana. No, aloitetaanpa viimeisestä tänä iltana. Kuinka moni… Meillä oli täällä viitisentoista [ihmistä], eikö ollutkin? Yritetäänpä viittätoista, viimeisiä viittätoista; se olisi 85, 90, 95, 85.

Kellä on rukouskortti C-85? Nostaisitteko kätenne? 85, katsokaa sitä teidän pikku lippuanne. Siinä on sellainen pikku juttu, jossa on C ja numero siinä takana. C-85, voisitteko nostaa kätenne? 85. Selvä – 86, tulkaa tänne, veli tai sisar kuka oletkin ja seiskää tällä puolella täällä. 85, 86, 87, 88, 89, 90, tulkaa te ensin. Nämä ovat siis viisi ensimmäistä.

Nostaisitteko kätenne niin, että minä näen teidät, luulisin, tai nouskaa seisomaan niin, että minä tiedän, kuka te olette, kun minä mainitsen teidän numeronne. 85 – onko se? 86. Selvä. 85, seuraavat: 86, 87, 88, 89, 90, 91, kellä on 91? Nostakaa… 91, selvä, herra; 92, 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99 ja 100. Katsoisitteko ympärillenne, jos jollakulla on…

⁷²Katsotaanpa, miten monta me saamme näistä tänne. Jos me emme saa näitä kaikkia, me kutsumme jostakin muusta paikasta. No niin; siis, samalla, kun ihmiset tulevat tänne, minäpä kysyn teiltä jotain samalla… Jospa veli Boze… joku teistä, tulisitteko tänne ja auttaisitte poikia ja pitäisitte huolen siitä, että ihmiset saadaan järjestettyä jonoon.

Jos joku, joka kuulee, katselkaa ympärillenne naapureitanne; ehkä hän ei kuule. Jos ei kuule, hän menettää paikkansa rukousjonossa. Jos hän ei kuule, jos hänen numeronsa mainittiin, nostaisitteko te kätenne hänen puolestaan? Ja jos on joku, joka ei pääse ylös, nostakaa kätenne, me koetamme saada ovimiehet tuomaan teidät. Meillä on täällä miehiä tekemään se, kun teidän numeroanne kutsutaan.

Siis, me saamme tämän läpi; ja jos Jumala suo, me otamme uuden ryhmän hetken päästä. Selvä.

⁷³Siis, kuinka moni uskoo kertomuksen siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika elää tänä iltana eikä ole kuollut? Näyttäkääpä kätenne. Siis, miten muuten te sen tietäisitte kuin uskomalla, mutta jos hän on luvannut näyttäytyä uskovaisille, maailman loppuun asti – näyttäytyä uskoville, maailman loppuun asti, kuinka moni teistä uskoo, että Raamattu opettaa niin?

”Vielä vähän aikaa, niin maailma (uskottomat) ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä olen teidän kanssanne (kuinka kauan?) maailman loppuun asti.” Onko Cadle Tabernacle tässä mukana, tänä iltana? Kristus tulee olemaan sama aikojen loppuun saakka.

Siis, jos hän on sama, minä haluan tietää, kuinka moni… Eräät juutalaiset tulivat kerran, ei, pyydän anteeksi, ne olivat kreikkalaisia; ja he sanoivat, Filippukselle, joka oli Beetsaidassa: ”Herrat…”, kuunnelkaapa tarkasti, ”herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.” [Joh. 12:21] Kuinka moni on koskaan kuullut tämän sananpaikan? Minä kysyn, haluaisitteko te nähdä hänet? Uskotteko te, että te voitte nähdä hänet? Todellakin.

⁷⁴Eräs pikkupoika, matkallamme… minä asun Ohiojoen varressa – eräänä päivänä, hän kysyi opettajaltaan, hän sanoi – siis, ensin hän sanoi: ”Äiti, Jumala on niin suuri, että voiko kukaan nähdä häntä?”

Äiti sanoi: ”Kysy pyhäkoulunopettajaltasi.”

Hän oli meikattu, pikku Iisebel. Niinpä hän sanoi ja jauhoi purkkaa, hän sanoi: ”En minä tiedä, kysy paimenelta.”

Paimen sanoi: ”Ei, poika, kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä henkiin.”

Poika oli vähän lannistunut; hän lähti vanhan kalastajan kanssa veneellä ”Six Mile Island” – luonnonpuistoon. Ja yhtenä iltana, paluumatkalla, myrskyn jälkeen ilmestyi sateenkaari. Vanha mies souti venettä ja alkoi itkeä; hänen vaalea partansa oli kuin kuurassa heijastaen iäisyyttä, kun kyyneleet vierivät sitä pitkin.

Poika joka istui veneen perässä, nousi seisomaan ja ryntäsi kokkaa kohti ja sanoi: ”Herra, minä kysyn teiltä; minun pyhäkoulunopettajani, äitini, paimeneni, ei pystynyt vastaamaan. Voiko kukaan ihminen nähdä Jumalaa, ja jäädä henkiin”, hän sanoi.

Vanha mies laski airot, ja koppasi pikkupojan syliinsä, ja sanoi: ”Jumala sinua, kultaseni siunatkoon! Kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten 35:n vuoden aikana, on ollut Jumalaa.” Kun te saatte Jumalan sisällenne, te kykenette näkemään hänet luonnossa.

⁷⁵Siitä syystä Jeesus sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut. Ja niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään –enemmänkin te tulette tekemään.” [Joh. 14:12] Minä tiedän, että King James [KJV & KR38] sanoo: ”suurempia”, mutta oikea käännös on ”enemmän”. Eihän ”suurempia” edes voi tehdä. Hän pysäytti luonnon, herätti kuolleita ja kaikkea muuta. Muttei laadullisesti, vaan määrällisesti, sillä se tulee tapahtumaan yleismaailmallisessa seurakunnassa. ”Enemmän kuin nämä, te tulette tekemään”, aivan niitä samoja asioita. ”Myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja enemmänkin niitä, sillä minä menen Isäni tykö.”

Siis, siunatkoon hyvä Herra teitä, kun me yritämme nyt… Ja jos, me olisimme tulleet tänne tänä iltana löytääksemme Jeesuksen, mahtaisiko hän olla pukeutunut eri tavalla kuin muut ihmiset? Hän käveli ihmisten keskellä eivätkä ihmiset tietäneet, kuka hän oli. Niin.

Oliko hänellä sellainen korostus, ja niin soinnukas ääni, että ihmisiä vain kerääntyi kuuntelemaan hänen melodista ääntään? Raamattu sanoo, että tavalliset ihmiset kuuntelivat häntä mielellään. Silloin, tekään ette näkisi häntä suurissa, isoissa prameissa seurakunnissa; häntä ei nähtäisi sellaisissa. Jos hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, hän olisi köyhien, kovaosaisten ihmisten kanssa, niiden, jotka ottaisivat hänet vastaan.

⁷⁶Suuret, hohdokkaat ihmiset sanoisivat: ”Oi, sehän on telepatiaa; hän on riivaajien päämies. No mutta, hänhän lukee ihmisten ajatuksia.”

Jeesus sanoi; ”Jos te sanotte sellaista minusta, minä annan sen teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee, ja tekee samoja asioita, kirjaimellisesti – sitä ei anneta teille anteeksi tässä maailmassa, eikä tulevassa.”

Ja hän lupasi, että näitä samoja merkkejä ja ihmeitä tultaisiin tekemään siihen asti, kunnes hän palaisi maan päälle. Siis, minä uskon, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Siis, tällä tavalla minä uskon Raamattuun: se on joko totta, tai se ei ole totta. Siellä on monia lupauksia, joihin minulla ei ole ollut riittävästi uskoa, että ne olisivat toteutuneet. Mutta minä en varmasti asetu kenenkään tielle, jolla on tarpeeksi uskoa tehdä niin. Ymmärrättekö? Minä uskon niihin silti, saipa minun uskoni niitä aikaan tai ei. Minun uskoni perustuu lahjaan, jonka, Jumala on antanut minulle. Minä puhun sitä, mitä minä näen. Minä sanon sen, mitä hän kertoo. Minä en muusta tiedä kuin siitä, mitä hän sanoo minulle.

Ja, minä olen 47-vuotias. Minä näin ensimmäiset näkyni ollessani 1½ -vuotias, eikä hän ole kertaakaan… Ja minä haastan kenet tahansa koskien niitä kymmeniätuhansia asioita, jotka hän on sanonut – että hän ei ikinä ole sanonut yhtäkään asiaa, mikä ei olisi toteutunut juuri sillä tavalla kuin hän sanoi toteutuvan. Eikä se tule ikinä pettämään. Se ei voi; kyse on Jumalasta.

⁷⁷Ai, veli Wood; onko kaikki hyvin? Saitko kaikki ne ihmiset sinne? Selvä, toisitko ensimmäisen ihmisen tänne sitten. Oi, rouva, minä olen pahoillani. Minä en…

Oi, on vähän vaikeaa saarnata; minä en tiedä… Te olette niin suloinen yleisö; ja täällä on niin paljon Herran Henkeä. On niin vaikeaa olla saarnaamatta. Yleensä meidän kampanjoissamme, managerit hoitavat puhumisen. Minä tulen suoraan lavalle huoneestani, jossa kukaan ei puhu kanssani, jopa koko päivänä, suoraan puhujankorokkeelle voitelun alaisena, pyydän muodostamaan rukousjonon ja aloitan kokouksen.

Kuinka moni on koskaan nähnyt minun tekevän sen? Näyttäkääpä kätenne; teitä on monia täällä, onpa erilainen kokous, mutta siis, tämä onkin hengellinen kokous. Näin on oltava: Jumalan Sanaa – on istutettava. Jos meillä olisi aikaa viipyä kolme – neljä viikkoa, niin asia olisi toinen. Mutta, vain joitakin siemeniä ehkä kylvetään. Unohtakaa kaikki – poistakaa kaikki taikausko itsestänne tänä iltana.

⁷⁸Eilisiltana minä tunsin sen, ystävät; te kyllä haluatte uskoa, mutta teidän takananne vielä liikkuu jotakin; näettekö? Siis, kuunnelkaa, tietäköön kukin tämän varmasti, että: yksikään ihminen maan päällä, ei pysty parantamaan teitä – jumalallinen parantaminen; eikä muunlaista parantamista, kuin jumalallista ole edes olemassa. Lääke ei paranna, sairaalat eivät paranna, kirurgit eivät paranna, he vain puhdistavat sen paikan, jossa jumalallinen parantaminen tapahtuu. Te menetätte jäsenenne kirurgian ansiosta, mutta Jumala saa aikaan parantumisen; jos teidän uskonne ei riitä puhdistamaan ja parantamaan sitä. Jumalalla on kyllä kirurgi, joka poistaa sen. Siis, muistakaa, että se on totta.

Siis, Jumala ei varmasti antaisi minkään virheen käynnistää herätystä, joka kattaisi koko maailman, ja lähettänyt miljoonia ihmisiä Jumalan valtakuntaan – ja se olisi [muka] virhe. Ja sitä on yritetty kaikkien mahdollisten tulisten pätsien avulla, mitä minä tiedän; kysykää pastori Boselta täällä, minun apulaiseltani. Monissa paikoissa maailmassa [nauhassa tyhjä paikka] te näette… Paholaisen seisovat siellä, enkä minä ole ikinä vielä nähnyt sellaista kertaa, ettei Jumala olisi lyönyt sitä kuoliaaksi, ja astunut esiin voittajana.

⁷⁹Minä olen nähnyt ihmisten halvaantuvan pilkkaamisensa ansiosta, ja olevan halvaantuneita vielä tänäkin päivänä. Olen nähnyt ihmisten elävän vain pari minuuttia sanomisensa jälkeen ja kaatuvan kuolleena maahan. Minä olen nähnyt, kun epilepsia iskee 28 ihmisen joukkoon, ja saavan epilepsian. Näettekö? Pitää paikkansa. Sairaudet menevät ihmisestä toiseen, tehän tiedätte siitä.

Muistattehan te nuo kulkurit, jotka ajattelivat voivansa ajaa ulos riivaajia, kuten Paavali. Me emme näyttele seurakuntaa, me elämme seurakunnassa. Nyt on viimeisten päivien aika, ja nämä merkit seuraavat… [nauhassa tyhjä kohta] …juuri ennen kun suuri tuho iskee tätä maata. Nyt on parasta tulla heti paikalla Kristukseen. Jos Kristus palaa tänä iltana – minä en sano, että palaa, mutta jos hän palaa, hän tekee samoja asioita, mitä teki täällä maan päällä ollessaan.

⁸⁰Tässä seisoo eräs nainen. Minä en tunne tätä rouvaa; me emme ole luultavasti tavanneet, emmehän ole, rouva? Me olemme täysin vieraita toisillemme. Tässä tämä nainen vain seisoo; en ole tavannut häntä koskaan elämässäni, enkä tiedä mitään hänestä. Hän tietää, että se on totta, eikö olekin näin, rouva? Siis, minä en tunne häntä, en ole koskaan tavannut häntä, en tiedä hänestä mitään. Hän on vain nainen; minä olen mies; hän voisi todeta saman asian. Te, ehkä tunnette hänet; ehkä te saatatte olla sisar juuri täältä Cadle tabernaakkelista; minä en voi sanoa sitä teille. Jumala tietää, minä en.

Siis, mitä, jos Jeesus seisoisi täällä tässä puvussa, jonka hän antoi minulle; ja mitä, jos tämä rouva on sairas? Ehkä hän on, minä en tiedä. Mitä Jeesus tekisi jos tämä nainen haluaisi parantua? Hän ehkä nopeasti… se, mitä hän voi tehdä, on sanoa, että hän on jo tehnyt sen – pitääkö se paikkansa? Kuinka moni raamatunlukijoista tietää, että se on totta? Hän on jo hankkinut sen.

⁸¹Siis, jos rouva vähän epäilee, että kyse ei ole Hänestä, Hän saattaa antaa hänelle jonkinlaisen merkin. Siis, hän saattaa olla mies, jolla on naulojen arvet maalattu käsiin – tai siis, hänellä saattaa olla arvet nauloista, mutta se ei tee hänestä Jeesusta.

Aivan, kuten virkamerkki ei tarkoita poliisia; hänellä on oltava paperi, tai todistus osoittaakseen sen. Kellä tahansa tökeröllä vakoojalla voi olla virkamerkki. Näettekö? Se ei tarkoita mitään, mutta todistus, jolla osoittaa…

Siis, Jeesuksen Kristuksen todistus on se, että hänen elämänsä tulee ilmi. Pitääkö tämä paikkansa? Silloin, hän tekee samoja asioita, joita hän teki ollessaan täällä maan päällä.

⁸²Siis, otetaanpa nyt esimerkiksi sen naisen kuva, kun Jeesus kohtasi sen naisen siellä Samarian kaivolla. Kuinka moni tuntee tuon kertomuksen, Johanneksen