54-1231 IKUINEN ELÄMÄ JA KUINKA SEN SAA (Everlasting Life And How To Receive It), Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1954

54-1231 IKUINEN ELÄMÄ JA KUINKA SEN SAA
(Everlasting Life And How To Receive It)
Jeffersonville, Indiana, USA, 31.12.1954

1       …täällä tänä iltana ja kuulla näitä todistuksia ja erilaisia kiitollisuudenosoituksia, mitä hän on tehnyt ihmisille tänä menneenä vuotena. Ja minä haluan liittää oman todistukseni yhteen heidän kanssaan. Ajattelin noita sisaria tuolla, jotka todistivat leivästä vetten yli. Ja sitten, veli Slaughter ja veli Graham, jotka puhuivat siitä, kun kuolevaisen elämän yksikään pyörä ei enää liiku. Ehkä tässä ymmärrettiin väärin, mutta siellä, valtaistuimen edessä, Jumala ymmärtää kaiken kaikesta.

2       Ja niin me olemme täällä tänä iltana, ystävällisesti… En usko uuden sivun kääntämiseen tai semmoiseen, minä… se… Te vain käännätte sen takaisin seuraavana päivänä. Mutta, jos me vai tulisimme ja antautuisimme Jumalan palvontaan ja kiittäisimme Häntä siitä, mitä me–Hän on ollut meille ja pyytäisimme Häntä jatkamaan olemista kanssamme, se olisi melkein parasta.

3       Olen vähän väsynyt tänä iltana. Minä olin eräiden ihmisten kanssa eilen illalla, ja minä, no, minä=minä valvoin vähän pitkään. Ja tänään me olisimme liikkeellä, käytännössä koko päivän, ja niinpä olen vähän väsyksissä enkä viivy täällä ylhäällä kovin kauaa.

4       Mutta minä annan puhujanpöntön veli Funkille ja hän on meidän puhujamme. Ja sitten veli Wood, uskoisin, tulee seuraavaksi. Ja sitten, ja sitten…?… teemme kaikkemme. Hän sanoi tänään, etten sanoisi sitä täällä, mutta minähän juuri tein sen. Näen, että veli Funk istuu siellä takana ja pudistelee päätänsä. Se oli pikku vitsi hänestä, veljet. Ja… Mutta– ei se mitään, heillä on varmasti etuoikeus jatkaa siis– muutaman hetken päästä.

5       Ja niinpä meillä on useita puhujia tänä iltana täällä, näettehän. Niinpä meillä on kolme tuntia jäljellä ja niinpä me yritämme pitää oikein kiirettä niin ripeästi kuin voimme. Joskus…

6       Aivan vain tämä pikku asia, jonka haluan sanoa tällä kerralla, koskee sisaren todistusta äsken. Sisar Ledford, uskoisin, on nimi.

7       Minä niin kuin tein uuden säännön tässä, niin kuin tiedätte, jokin viikko sitten, tai, ihmisistä, jotka soittavat toimistoon. Ja sitten– ja sitten veli Cox ja muut, esittää tapauksen minulle, mistä sitten onkin kyse. Ja antavat minun edetä siten kuin tunnen, että minua johdatetaan tekemään. Ja, voi, että, sillä tavalla se tehdään.

8       Yhtenä aamuna minä… olin käymässä läpi, ja monia soittoja… Ja sisar Lake, ja hänen poikansa oli ollut onnettomuudessa. Uskoisin, että veli Cox kertoi minulle siitä. Veli Cox… ja perna oli poistettu, ja oli kuolemaisillaan. Ja eräs toinen veli, jonka kanssa olin juuri ollut vuorilla, tänä vuonna, retkellä, ja hän makasi siellä, verenvuoto suolistossa, ehkä syöpä, ja Kaliforniassa, voi, joka puolella eri ihmisiä, jotka olivat sairaana. Ja minä olin ollut ulkona rukoilemassa.

9       Ja tulin sisään ja minä… Vaimoni oli sanonut minulle, että veli Slaughter oli soittanut, jostakin pikku… tai, sisar Slaughter, yksi, että pikkuinen tyttö oli täällä yhtenä sunnuntaina. Minä vain kävelin sisään ja istuuduin.

10   Ajattelin: ”Siis, rakas Jumala, nämä kaikki minulla on,” ja rukoilin niiden kaikkien puolesta. ”Ja mitä Sinä haluat minun tekevän?”

Ja yritin olla kuulolla tuosta pienestä vauvasta.

11   Siis, palasin katsomaan, oliko meille mitään tuosta pienestä vauvasta. Ja minä– minä soitin sisar Coxille saadakseni tietää jotakin tuosta pienestä vauvasta. Kukaan ei tuntunut tietävän mitään mistään vauvasta. Ei se ollut näky. Mutta oli vain painetta Hengessä ottaa pieni vauva– että ”pieni vauva”– sairaana. No, ainoa juttu jonka keksin, lähinnä, oli tuo lapsi, josta oli puhe, Kentuckyssä. No, se ei näyttänyt siltä, kun se mainittiin, se ei vain jotenkin asettunut kohdalleen. Ja olin– ajatellut, ehkä, siitä kenties tulisi vähän jokin näky. Muttei tullut– se ei muuttunut näyksi. Ja minä jatkoin ihmettelyä.

12   Palasin yksin huoneeseeni rukoilemaan ja ajattelin: ”Missähän päin on tuo lapsi? Minä… Muistankohan missään, että olisi tuollainen vauva?”

13   Ja viime sunnuntaina, tai viikon sunnuntaina, tai jotakin sinne päin, minä olin jossain istuskelemassa. Ja pieni tyttö tuli ja kuiskasi korvaani, minun takaani, ja sanoi: ”Rukoile minun pienen sisareni puolesta, vauva sisaren.” Ja se oli se pikkuinen Leopardin tyttö. Siis, hän voi olla täällä tänä iltana. En tiedä. Hän on pikkuinen tyllerö, oikein suloinen pikkuinen tyttö.

14   Ja minä satuin vain käännähtämään ympäri. Sanoin: ”Selvä, kultaseni,” jotenkin niin. Ja niinpä vähän kuin painoi pääni ja aloin rukoilla tuon vauvan puolesta. Ja jatkoin eteenpäin, ja unohdin jutun.

15   Ja heti, kun se tuli minun mieleeni, jotakin tapahtui ja minä tiesin, että kyse oli Jumalasta.

16   Ja sitten, kun menin kysymään Medalta, missä– missä he asuivat eikä hän tarkalleen tiennyt, ja niin me katsoimme puhelinluettelosta ja saimme heidän numeronsa. Ja– ja minä sanoin: ”Jotakin… Heillä on sairas vauva, uskoakseni. Tai, viikko sitten, tai jotakin, viikko tai kymmenen päivää sitten, heillä oli sairas vauva.” Niinpä sanoin: ”Tässä on nyt jotakin. Siis, odotahan sinä.”

17   Ja minä soitin sinne, mutta kukaan ei vastannut. No, sitten minä soitin takaisin rouva Coxille ja tavoitin sen rouvan sieltä, hänen äitinsä. Ja– ja niinpä soitin hänen äidilleen ja hän sanoi: ”No, mutta…” Kerroin, mistä on kyse.

18   Ja hän saattaa olla täällä tänä iltana, Olen pahoillani minä en tunnista tuota naista. Saatan tuntea hänet, jos näen hänen kasvonsa.

19   Mutta hän kertoi, että vauva oli sairaalassa, tosi huonona ja hänelle oli tehty verensiirto sillä erää. No, sanoin, ”Sisar, en tiedä. En voi sanoa, että kyse on nyt näystä, koska sitä ei ole, mutta on jotakin, jota en saa liikutettua. Se vain pakottaa minua– tuon vauvan puoleen. Enkä minä voinut, siltä tuntui, tuo vauva oli vain edessäni.” Niinpä vain jatkoin.

20   Ja minä sanoin: ”Minä en nyt lähde, koska tiedän, että verensiirron antaminen sille kestää jonkin aikaa.” Ja se annettiin tästä pään kautta, luulisin, niinpä… Minä tiedän, että se on hyvin tuskallista ja ikävää. Niinpä minä vain odotin, menin sisälle ja rukoilin lapsen puolesta ja valmistauduin. Ajattelin: ”Tämä on se paikka, johon Herra johtaa minua.”

21   Ja minä ryntäsin sairaalaan ja– ja pyysin saada nähdä tuota lasta. Ja minut lähetettiin sinne, missä tuo vauva oli. Ja huoneessa, tapasin äidin, joka istuu täällä läsnä. Ja hän sanoi minulle, että hänen äitinsä tavoitti hänet noin tuntia ennen sitä tai sinne päin, ja oli kertonut hänelle, että Herra painosti minua lähtemään tuon vauvan luo. Ja kun äiti palasi sängyn ääreen, se vauva makasi siellä nauraen potkiskellen ja jokellellen.

22   Niinpä menin sisälle, ja tuo pikku heppuli vain potkiskeli ja nauroi, imeskeli pikku pulloaan ja kaikkea. Aivan niin normaalina kuin kuka tahansa lapsi, jonka olet eläessäsi nähnyt. Ja minä vain panin käteni tuon pikkuisen päällä, nyt siis, ja siunasin sen ja kävelin ulos talosta.

23   Ja minä vain kuulin äidin sanovan, muutama hetki sitten, että se vietiin kotiin. Niinpä, se– se oli eilen, kun se tapahtui ja tänään vauva on terveenä kotona. Niinpä me olemme… Se oli…

24   Se oli parempaa kuin olisin puhunut sata puhelua– itsekseni. Olla hiljaa Herran edessä niin, että Hän voi sanoa sinulle, minne mennä ja joka kerta se toimii täydellisesti. Näettekö? Se on– se on Herran johtoa.

25   Nyt joku sanoo: ”Mene tänne, veli Branham. Mene tänne.” Te– te   saatte aikaan sen päiväisen sotkun tälle, ja tälle, te… Jumala ei voi puhua teille.

26   Jos sinä vain istuisit alas ja sanot: ”Kiitoksia,” ja jättäisit asian Herran eteen. Sano: ”Nyt, Herra, sinun palvelijasi, ja mitä Sinä…”

27   Mutta, nähkääs, Herra tietää, että minä menisin sinne heti, kun Hän puhuisi sydämelleni, Hän paransi tuon vauvan ennen kuin edes ehdin sinne. Näin on. Niinpä… Kyllä, vain. Nähkääs, se en ollutkaan minä, joka meni sinne.

Nyt, sinä sanot: ”Mistä oli kyse, veli Branham?”

28   Nähkääs, meillä on Kristuksen ruumiissa lahjoja. Ja Pyhä Henki itsekin, tietoisena, mistä oli kyse, se esirukous siellä paikalla. Pyhä Henki painosti minua tuon vauvan puoleen, Ja heti, kun minä rukoilin vauvan puolesta, vaikkakin kotona, ja menin tuon lapsen tykö, koska se täytti sen, mitä Hän sanoi, Pyhä Henki rukoilee siellä, sellaisten asioiden puolesta, joita me emme edes ymmärrä. Näettekö? Eikö Hän olekin ihmeellinen?

29   Kuulkaapa, ystävät, tänä iltana minulla on niin paljon, mistä olla kiitollinen. En– en todella tiedä, mistä aloittaa enkä edes yritä. Minulla on… En minä tiedä.

30   Aion lukea jokusen sanan täältä Kirjoituksista ja puhua niistä, jos Herra suo.

31   Mutta ensin, haluan ilmaista kiitollisuuteni Jeesus Kristukselle, Jumalan Pojalle, joka on pelastanut minut ja pessyt minut omalla verellään, ja antanut tämän suurenmoisen, ihanan toivon, että jonain päivänä näen Hänet kasvoista kasvoihin. Enkä tule seisomaan siellä tuomiolla, koska Hänen verensä on jo lunastanut minut. Ja olen lunastettu tänä iltana Herran Jeesuksen Kristuksen verellä. Ja…

32   Mitä Hän on antanut minulle ollakseni saman valtakunnan kansalainen, kuin mihin tekin olette menossa, ja me olemme yhdessä yhteisperijöitä Hänen kanssaan kirkkaudessa. Mikä ihana juttu se onkaan!

33   Ja minä istuskelin eilen illalla, ja puhuin joidenkin ihmisten kanssa, jotka ovat nyt läsnä. Ja tänään, kaukana Elizabethista alaspäin, erään veljen pöydässä, jossa me istuimme päivällisellä tänään… Ja me keskustelimme perustotuuksista, tai perusevankeliumista, joka meillä on, ja mikä realiteetti se onkaan ilman pienintä epäilyksen häivääkään. Meillä ei kerta kaikkiaan ole yhtään tilaa epäilykselle.

34   Tämä tabernaakkeli ja väki, sen jäsenet, ja Jeffersonvillen ihmiset ja lähiseudun, tulevat seisomaan tuomiolla syytettyinä. Jos me emme ole pelastettuja, me tulemme aivan varmasti siellä ilman mitään puolusteluja.

35   Jokin aika sitten, nuorena saarnaajana, kun oli ensimmäiset herätyskokoukseni, minä pidin niitä täällä, teltassa, tuolla kulmassa, jossa on majoitukset. Olin kastamassa ryhmää tuolla alhaalla joella tuona sunnuntai-iltapäivänä, kun Herran enkeli, ilmestyi ensimmäistä kertaa julkisesti, vahvistaakseen Sanoman, joka minun tuli puhua. Ja valo tuli alas taivaasta ja pysyi paikoillaan. Ihmisiä on ehkä täällä tabernaakkelissa tänä iltana, jotka olivat siellä ja näkivät tuon valon. Ja minä aloitin, puhuen siitä, ja niin edelleen. Ja tehän kaikki tiedätte, miten se kertomus menee, ja aina eteenpäin.

36   Ja ihmiset, joskus sanovat: ”Se on vain mielikuvitusta.” He lähtivät kokouksesta, jossa ihmiset näkivät sen ja kävelivät pois sanoen: ”Minä näin sen.” Toiset sanoivat: ”Siis, en minä nähnyt sitä.”

Siis, totta kai, Jumala antaa nähdä sen, jonka Hän haluaa näkevän.

37   Kun nuo viisaat miehet seurasivat noita tähtiä, ei ole historian häivääkään, tai mitään observatoriota tai mitään… Ja silloin aikaa mitattiin tähtien avulla. Mutta kukaan muu ei nähnyt tuota tähteä kuin nuo viisaat miehet. Näettekö? Näin on. Koska he etsivät sitä. Ja he odottivat näkevänsä sen, ja se johdatti heidät Kristuksen tykö. Ja silti, se ohitti jokaisen observatorion, ja se– vaikka ihmiset katselivat taivaalle kertoakseen mikä hetki on ja niin edelleen. Mutta, kukaan ei nähnyt sen kulkevat paitsi nuo viisaat miehet, sillä heidän oli tarkoitus nähdä se.

Jos Jumala tarkoittaa, että näet jotakin, sinä tulet kyllä näkemään sen.

38   Elia, joka oli Dootanissa silloin, hän katseli ympärilleen. Ja se palvelija katseli ympärilleen ja sanoi: ”Voi, katso…” Assyrialaiset olivat leiriytyneet; mutta hänen…

39   Elia sanoi: ”No, mutta, niitä jotka ovat meidän kanssamme on useampia, kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.” Hän katseli ympärilleen eikä hän voinut nähdä muuta kuin Elian seisomassa siinä. Hän sanoi… Hän…

40   ”Jumala,” hän sanoi: ”Avaa tämän nuoren miehen silmät, Herra.” Ja kun, samoilla silmillä, mutta näkeväksi tehdyillä silmillä, että, kun hän avasi silmänsä, tuon profeetan ympärillä oli tulivaunuja ja tulihevosia. Ja, nähkääs, hän… Se oli…

41   Se on jossain. Ja me tiedämme, että Hänen läsnäolonsa on Hänen uskovien lastensa kanssa.

42   Minä juttelin, sanoin… Huoneessa istui minun vaimoni ja me juttelimme tuosta samasta valosta, kun se tuli ja antoi ottaa siitä kuvan.

43   Ja juuri viittasin siihen tänä iltana tuohon ilmiöön, uskoisin, että ainakin yksi tai kaksi ihmistä, kolme ihmistä, luulisin, siellä oli, talossa nyt, jotka ovat David siellä takana, veli Wood ja sisar Wood olivat Houstonissa, Texasissa, kun tuo valokuva, kun Jumala antoi ottaa sen.

44   Siis, jos te seisoisitte tänä iltana ja katselisitte tuota enkeliä, kiertelemässä… Teitä on täällä monia, ehkä, jotka eivät ole sitä koskaan nähneet. Mutta nähdä tuo valo, Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, joka tuli vankiselliin Pietarin kanssa, ja– ja– ja vapautti hänet vankilasta, tämä sama Herran enkeli. Ja tässä se on, kaikkien noitten satojen jälkeen, kyllä, tuhansien vuosien, on täällä meidän kanssamme nyt. Näettekö? Ja siitä otettiin kuva seisomassa tässä, missä minä seisoin. Siis, ei, ei minun takiani, vaan seurakunnan, uskovaisten ruumiin. Näettekö, se on kaikille. Siis, huomatkaapa. Jos…

45   Minä– minä uskon, että se tosiaankin oli tulipatsas, joka johti Israelin lapsia Ettekö tekin usko siihen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] – todellakin Tulipatsas.

46   Ja itse asiassa, minä uskon, että tuo valo, joka tuli sinne vankilaan, ja– ja– ja, jossa Pietari oli. Ettekö tekin usko tuon todistuksen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.] Minä uskon siihen koko sydämestäni, vielä enemmän kuin uskon, että nimeni on William Branham. Minä– minä uskon siihen. Näettekö? Minä uskon tuon kertomuksen.

47   Mutta silti, meillä on vielä ehdottomamman perustavaa laatua olevaa näyttöä siitä kuin se. Meillä on. Meillä on vielä ehdottomamman perustavaa laatua olevaa näyttöä. Siis, minä uskon siihen uskon kautta.

48   Ja mitä, jos Herran enkeli seisoisi täällä nyt, kierrellen, ja se tehtäisiin näkyväksi jokainen teistä silmille. Se olisi tosi hyvä. Mutta, kun katsoo sen kuvaa, se todistaa vielä paljon enemmän, kuin jos sinä katselisit sitä omilla silmilläsi. Näettekö? Eikö olekin totta? Koska, sehän saattaisi olla teidän optinen harhanne. Mutta tuo meka… Tuo kamera ei ota optisia harhoja. Sitä se ei tee, koska se on– se on kamera. Ja se ottaa todellisen kuvan. Sen on oltava siellä paikalla, osuakseen linssiin. Näettekö?

49   Teillä voi olla optisia harhoja ja semmoisia, jotka näyttävät, että jotakin on olemassa, vaikka ei olekaan. Näettekö? Mutta, kun tuo kuva, joka…

50   Se olisi voinut olla psykologiaa. Sinä voit sanoa: ”Näetkö tuon tuolla?” Ja jatkat vain sen sanomista: ”Kyllä, minä uskon siihen.” Ja uskot siihen niin kovasti, että sinä todella luulet näkeväsi sen, vaikka et näekään. Näettekö. Näin on. Mutta, se on psykologiaa. Mutta sinä… Sinut vain saadaan henkisesti painostettua siihen, niin että sinä– sinä todella kuvittelet, niin kuvittelet sitä niin kovasti, että siitä tulee tosiasia.

51   Sinä todella kuvittelet, että joku vihaa sinua, joskus. Eivätkä ihmiset vihaa sinua, mutta sinä kuvittelet, että vihaavat, ja sinä vain jatkat ajattelemista: ”Ihmiset eivät pidä minusta.” Ja ensimmäiseksi sinä alat vältellä tuota henkilöä, vaikka sinulle ei ole tehty mitään. Ja jonkin ajan päästä, jutusta tulee niin totta sinulle, niin että tosiaankin uskot, että tuo henkilö ei pidä sinusta. Ja sinä voit haukkua ihmisiä tai sanoa jotakin sinulle, esimerkiksi vaimosi tai miehesi tai joku naapuri tai joku semmoinen, kun tuo henkilö on täysin viaton mihinkään pahaan. Se johtuu siitä, että sinä vain kuvittelet sen niin, niin, että siitä tulee sinulle totta. Siis, ymmärrättekö mitä tarkoitan?

52   Mutta oikeastaan, kun valokuva otetaan, asian on oltava olemassa.

53   Niinpä, tänä iltana, olemme käyneet läpi, kuten veli Graham ilmaisi hetki sitten, seurakunnan monia ylä- ja alamäkiä ja sen semmoista. Olemme menneet läpi monien vaarojen, verkkojen ja ansojen. Meidät on luokiteltu erilaisiksi, on sanottu, että olisimme välinpitämättömiä, ja hihhuleita ja kaikenlaisia nimityksiä ja niin edelleen, ja semmoista.

54   Mutta silti, kaiken sen keskellä, jos tämä tabernaakkeli poltettaisiin maan tasalle tänä iltana, ja minä kuolisin, ja te muutkin lähtisitte, meidän todistuksemme on ehdottoman totta. Miljoonat ihmiset ovat tienneet siitä. Ja tieteellinen näyttö todistaa, ei ainoastaan sanamme, mitä, me olemme sanoneet tuosta Valosta. Ennen kuin tuosta enkelistä oli otettu kuva, todistettiin lapsesta saakka, että tuo valo on ollut matkassa. Vuosia… Monet teistä, jotka istutte täällä, ovat kuulleet minun puhuvan, vuosia ja vuosia ja tienneet kaiken siitä, vuosia ja vuosia ennen sen kuvan ottamista. Se oli täsmälleen sama juttu, josta me todistimme. Se osoittaa, että olette puhuneet totta. Se on ehdottomasti totta.

55   Niinpä, tänä iltana, olen kiitollinen tietäessäni, että suuri Jehova, Jumala, tuo, joka jyrisi Siinainvuorella, joka kerran seisoi vuorella ja opetti autuuksista, joka nousi kuolleista, on keskellämme tänä iltana ja on tuo sama. Niin kuin Hän oli silloin, Hän on tänäänkin ja tulee olemaan ikuisesti.

56   Ja ajatella, että Hän, taivaan Jumala, alentui tulemaan alas ja olemaan tekemisissä sellaisen kanssa kuin minä, ja meidän täällä, vähäpätöisten ihmisten, joilla ei ole paljoa tämän maailman hyvää. Ja todella, lukutaidoton, olen. Ja silti, Hän rakasti minua niin paljon, että Hän tuli alas ja pelasti minut armonsa kautta. Ei mitään, mitä olisin ansainnut, tai olisi voinut tehdä, vaan Hän pelasti minut, koska ennen maailman perustamista, Hän määräsi minut ennalta tulemaan pelastetuksi oman ennalta tietämisensä kautta, ennen kuin maailma alkoi. Ja joka ihminen, joka on pelastettu, Hän teki sen saman asian heille. Voi, miten ihmeellinen juttu. Mikä ihmeellinen mahdollisuus se onkaan.

57   Ja minun koko sydämeni toive tälle vuodelle, jos Jumala kuulee minun rukoukseni…

58   En ehkä voi olla aivan puoleen yöhön asti. Minulla on tuolla kaksi pientä tyttöä, joita rupeaa nukuttamaan ja rupeavat kitisemään ja itkemään. Minun on vietävä heidät ensin pois.

59   Ja haluan sanoa tämän, jos en saa tilaisuutta tulla takaisin tänne ja todistaa, että minä– minä haluan kiittää teitä jokaista rukouksistanne, jotka olette rukoilleet puolestani. Jos te milloinkaan jätätte minut pulaan, olen mennyttä. Kyse on siitä, että te kannattelette minua rukouksella; sillä tavalla minä jatkan taisteluun.

60   Ja mi– minä rakastan teitä, kuten veli sanoi hetki sitten, koko sydämestäni. En pääse tulemaan tänne sillä tavalla kuin minun pitäisi. En pääse katsomaan ihmisiä ja sananpalvelijaamme täällä kotona niin kuin haluaisin, niin kuin pohjimmiltaan haluaisin. Mutta, minä olen vain ihminen, ja mi– minun aikani ja voimani ovat hyvin rajalliset, ja niin edelleen.

61   Ja nyt… Mutta Jumalan avulla, jos Hän auttaa minua, haluaisin tästä vuodesta tulevan elämäni paras vuosi. Olen nyt, Jumalan armosta, voittanut Kristukselle yli puoli miljoonaa sielua, ja toivon, että saisin kasvatetuksi sen täyteen miljoonaan, jos Jumala suo. Koska, jos Jumala suo, haluan alkaa jatkaa taas ulkomaiden läpikäymistä heti, kun talous, ja niin edelleen, antaa periksi, kun voin. Ja lähteä tuonne muihin maihin, jossa me voitamme niin monia tuhansia kerrallaan.

62   Ja tiedän, että päivä on pitkälle kulunut. Hetket on kutakuinkin käytetty. Hämärä on laskeutumassa, ystävät, ja haluan tehdä kaikkeni, sillä nyt on ainoa aika, jolloin sinä ja minä tulemme olemaan kuolevaisia. Tämä on ainoa hetki, jolloin meillä on etuoikeus, koko iankaikkisuudesta, voittaa joku Kristukselle. Tehkäämme se, kaikki, minkä voimme. Käyttäkäämme jokainen hetki, jonka vain voimme, Hänen kunniakseen. Se on minun aikomukseni tänä tulevana vuotena. Ja Jumalan avulla, teidän rukouksienne, minä suoriudun siitä. Rukoilkaa siis minun puolestani.

63   Ja nyt, painakaamme päämme hetkeksi avataksemme Sanan.

64   Isä, tässä edessäni on Sinun iankaikkinen Sanasi. ”Eikä kukaan, taivaassa tai maan päällä, ollut arvollinen ottamaan Kirjaa, avaamaan sinettejä tai katsomaan siihen, kuin Karitsa, joka oli teurastettu maailman perustamisesta asti. Nyt, me pyydämme Häntä. Ja jos me olemme saaneet armon Sinun silmissäsi, me rukoilemme, oi Jumalan Karitsa, että Sinä ottaisit nämä vähät hetket nyt, kun me käännämme sivuja Sinun Sanastasi, ja avaisit sen meidän sydämillemme, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

65   Nyt, aioin tutkia hetkisen tänään iltapäivällä muutamia asioita, joista puhuisin tänä iltana, mutten saanut tehtyä sitä ajoissa. Niinpä minun vaimoni tuli Billyn kanssa, ja mi– minun piti vain ottaa ja vain– todella selailla Raamattua läpi.

66   Ja minä ajattelin: ”No, minäpä menen tuohon Melkisedekiin.” Ja ajattelin: ”Voi, jos otan sen, niin toisille veljille eivät saisi yhtään aikaa puhua.” Ja se siitä, minä panin sen syrjään muutamaksi päiväksi, jos Herra suo, siksi kun meillä on runsaasti aikaa. Nyt…

67   Ja sitten minä löysin Ap.t. 10. luvun, joka kertoo alkuseurakunnasta. Ja jos joku haluaa, ja hänellä on Raamattu, kääntää Ap.t. 10. luvun esiin aivan pieneksi kehotukseksi, muutamaksi hetkeksi…

68   Ja kääntäessänne, minä annan pientä esikatselua taustasta. Viime sunnuntaina, viikko sitten, uskoisin nyt, tai viime sunnuntaina se oli, viikko sitten, me tarkastelimme kirjaa: Apostolien teot, alkuseurakuntaan liittyen. Olimme Ap.t. 2:ssa, luulisin. Kun he siellä antoivat kaiken mennä, ja menivät omaan… Miten se… Pietari sanoi ihmisille, miten heidän piti katua ja ottaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksi saamiseksi, ja saada Pyhä Henki.

69   Nyt, minä haluan ilmaista jotakin. Tuleeko [kuuluuko] kaikki hyvin täältä lavalta? [Veli Neville sanoo: ”Aamen.”]

70   Katsokaa. Nähkääs, jokainen on aina sanonut: ”Bill-veli, sinua ei kukaan ymmärrä.” No, minä olen vähän omituinen, mutta tiedättehän, mutta ei minulla ole tarkoitus olla. Mutta, minulla on ajatuksia asioista ja vakaumukseni. Siis, olen ollut täysin…

71   Olen täysin vakuuttunut siitä, että monet asiat joita– joita on Kirjoituksissa, jotka ovat apostolisia, että me emme toteuta niitä nykyään.

72   Ja esimerkiksi, yksi juttu, monet ovat sanoneet: ”Miten, kun sinä olet poissa noissa evankelisissa kokouksissa, kuinka sinä saat 30000 ihmistä alttarille pelastetuksi?” Ei ihmisen tarvitse tulla alttarille tullakseen pelastetuksi. Ainoa, mitä teidän pitää tehdä, on uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pitääkö paikkansa?

73   Minä haluan kysyä teiltä jotain, ajatelkaapa sitä, sitten minä otan teidän kirjeitänne tällä tulevalla viikolla. Näettekö? Voi…

74   Minä en voi olla katolinen. Mutta katolinen uskoo, että tämä Sana on innoitettu, mutta kirkko on Sanan yläpuolella. En voi olla protestantti, koska protestantti hyväksyy vain sen verran kuin hänelle sopii, ja loppu ei olekaan sitten innoitettua.

75   Siis, minä uskon, että, mitä Raamattu sanoo, se on totta. Minä uskon, että se on Jumalan Sana. Ja sen uskoakseni, minun on luovutettava koko elämäni ja koko tahtoni sille, sille, uskoakseni, että se on totta, ettei ole mitään muuta totuutta kuin se. Siihen ei voi lisätä mitään eikä ottaa mitään pois. Ja niin sen asian pitääkin olla. ”Ja joka ottaa pois siitä kirjasta, tai lisää siihen, se otetaan pois Elämän Kirjasta,” Jumala sanoo Ilmestyskirjassa: ”Joka ottaa pois tai lisää tähän…” Se on Jumalan täydellinen tahto ja Jeesuksen Kristuksen ilmestys ihmisille. Näin on. Siis, ja niin tehdäkseni, minun on uskottava, että Jumalan Sana on ehdoton totuus.

76   Ja Ap.t. 2:38, kuin Pietari sanoi: ”Kääntykää, jokainen teistä.” [KJV: ”katukaa”]

77   Ihmiset kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä ensin?” He halusivat pelastua.

78   Nyt, kuunnelkaas. Hän puhuu siinä uskottomille. Siis, kuunnelkaapa, mitä hän sanoi. Hän sanoi: ”Katukaa, kukin teistä.” No, mitä ”katua” tarkoittaa? ”Katua” tarkoittaa ”olla pahoillaan siitä, mitä on tehnyt.”

79   Esimerkiksi, mitäs, jos minä nyt kääntyisin ympäri tästä, ja löisin veljeäni ilman syytä ja haluaisin katua sitä. Minä sanoisin: ”Veli Neville, olen pahoillani [anteeksi– suom. huom.] että minä tein sen.” Näettekö? No, sitten, jos minä sanoisin, ”Olen pahoillani,” ja tarkoitan sitä koko sydämestäni, silloin olen katuvainen.

80   Ja, jos, minä olen syntieni tähden pahoillani ja pyydän Jumalaa antamaan anteeksi, niin olen katuvainen. Onko se näin? Selvä. Pietari sanoi: ”Kääntykää (tai, katukaa syntejänne), ja sitten teidät kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Onko se totta? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.] Selvä. Sisällä talossa, kun…

81   Ja siinä talossa, kun Paavali ja Silas pitivät kokousta, ja heidät pantiin vankilaan, hakattiin, koska he olivat ajaneet ulos pahan hengen siitä ennustajasta… Ja kun he olivat Filipin vankilassa ja sinä yönä, kun he lauloivat lauluja, ja he… Herra lähetti maanjäristyksen, ja vavisutti vankilaa niin kovasti, että se– kahleet tipahtivat heidän käsistään. Vanginvartija otti miekan tappaakseen itsensä. Ja Paavali sanoi: ”Katso, ettet tee itsellesi pahaa, sillä me kaikki olemme täällä.” Ja hän sanoi, että mitä hän voisi tehdä pelastuakseen. Hän sanoi: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, sinä ja perhekuntasi– koko sydämestäsi, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Huomatkaa: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen.”

82   Siis, jos mies on pahoillaan syntiensä takia… Haluan ottaa tämän rauhallisesti, niin että se uppoaa todella syvälle. Jos mies on pahoillaan synneistään ja katuu, on pahoillaan synneistään ja ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan pelastajana synneistään, ja kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen, Jumalalla on velvollisuus tuona samana hetkenä antaa tuolle miehelle Pyhän Hengen kaste. Jos ei olisi, ei Hän voi… Hän ei pitäisi sanaansa. Onko asia näin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

83   Siis, miksi kaikkia näitä viipymiskokouksia sitten on? Miksi meillä pitäisi olla kaikkia noita todisteita ja asioita?

84   Siis, Jeesus sanoi Joh. 5:24: ”Sillä, joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka minut lähetti, on iankaikkinen elämä.” Siis, jos iankaikkinen elämä… mitä sana iankaikkinen tarkoittaa? Se tarkoittaa: ”Ilman loppua.” Jos, hän– jos hän… ”Sillä, joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka minut lähetti, on elämä ilman loppua.”

85   Miksi kaikki tuo, että palataan takaisin ja– ja että yritetään pelastua taas uudestaan ja kaikki nämä asiat, sitten?

86   Jos sinulla on elämä ilman loppua, sinä et voi kuolla. Sinun elämäsi ei voi, koska sinulla on Iankaikkinen Elämä.

87   Siis, jos joku haluaa tarkistaa tuon sanan, se löytyy sieltä, kreikan sana on ”zoe, z-o-e,” kreikan sana joka tarkoittaa ”Jumalan elämä.”

88   Koska se kestää iankaiken. Ainoa asia, joka on iankaikkinen, ja se on Jumala. Hän on: ”Iankaikkisesta iankaikkiseen, sinä olet Jumala.”        Siis, jos Hän on iankaikkisesta iankaikkiseen ja on antanut sinulle iankaikkisesti Iankaikkisen Elämän, silloin sinusta on tullut osa Hänen iankaikkista olemustaan. Onko se näin? Ja jos, sinusta on tullut osa Hänen iankaikkista olemustaan, se tekee sinusta Hänen poikansa tai tyttärensä, joka täyttää täsmälleen sananpaikan, joka sanoo: ”Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä.” Onko se näin?

89   Milloin sinä sait sen? Silloin, kun huusit? Silloin, kun menit alttarille? Kun puhuit kielillä? Kun sinä uskoit! Me kastamme niin monia, jotka eivät usko. Me kuulemme niin monien puhuvan kielillä, jotka eivät usko. Me olemme kiihdyttäneet ihmiset todistelun tilaan ja tehneet juttuja ja ottaneet niitä esille ja sanoneet: ”Kun sinä teet tämän, sinulla on se.” Raamatussa ei ole mitään, missään kohdassa Raamatussa, jonka perusteella te voisitte määritellä tarkasti, että ihminen olisi kristitty: ”koska hän tekee tätä, hän on kristitty.”

90   Hän on kristitty, koska hän uskoo. Ja hänen oma elämänsä kantaa Hengen hedelmää riippumatta siitä, mitä hän tekee. Näettekö? Siinä se. Siis, ja kun sinä uskot, sinä vastaanotat iankaikkisen elämän. Ja Iankaikkinen Elämä on Jumala ja Jumala on Pyhä Henki. Pitääkö paikkansa?

91   Jos, Jumala ja Pyhä Henki eivät ole sama persoona, Jeesuksella oli kaksi isää. Jeesus sanoi, että Jumala oli Hänen Isänsä ja Raamattu sanoo, että Pyhä Henki on Hänen Isänsä. Niinpä ne molemmat ovat tuo sama Persoona.

92   Ja jos sinä otat Jumalan vastaan, iankaikkinen elämä itsessäsi, niin mitä sinä silloin olet saanut? Sen juuri minä haluan tietää. Ymmärsittekö ajatuksen?

93   Me olemme niin täynnä teoriaa, siis seurakunta on ollut, koska se on kirkkokunnallistunut. Kirkkokunta käsittää näin, ihmiset uskovat tähän. Siitä tehdään kirkkokunta. Ei voida enää liikkua siitä yhtään eteenpäin.

94   Mutta, Jumala seurakunta liikkuu kaiken aikaa, jatkaa eteenpäin. Se vain poistuu ja jättää kirkkokunnallisuuden istumaan taakseen. Se on mennyt Lutherista eteenpäin. Se on mennyt metodisteista eteenpäin. Se on mennyt baptisteista eteenpäin. Se on mennyt presbyteereistä eteenpäin, ja se menee poispäin helluntailaisista. Varmasti. Koska Iankaikkinen Elämä menee eteenpäin. Näettekö? Ja sinä saat sen, koska– miksi? Sinä uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen.

95   On olemassa vain kaksi asiaa. Kuunnelkaapa: sinä olet joko uskoton tai uskovainen.

96   On joko päivä tai yö. Onko näin? Siis, minä en voi sanoa: ”Tämän verran on– on– on yö. Vain se, mitä minä näen tuon ikkunan läpi, vain se on yötä.” Ei, ei. Koko juttu on yötä. Näin on.

97   Siis, savu… Niin kuin olen usein sanonut, tupakanpoltto, mällin pureskelu ja viskinjuonti eivät ole syntiä. Ne ovat synnin ominaispiirteitä. Sinä teet sitä, koska olet uskoton [/uskosta osaton–  suom.].

98   Ja vanhurskaan ja pyhän ja rauhallisen ja maltillisen ja hiljaisen ja rakastettavan ja– seurallisen elämän ja niin edelleen, eläminen ei johdu siitä, että olet kristitty. Ne ovat vain kristillisyyden ominaispiirteitä. Se johtuu siitä, mitä sinun sisälläsi on, saa sen aikaan.  Ja jos, sinä vain teeskentelet sitä, tai teet asioita siksi, että sinun pitäisi olla kristitty–  sinä olet näyttelijä–  näin on–  jos et elä elämääsi suloisesti. Koska jokin sinussa tulee ulos, se saa sinut tuntemaan sillä lailla.

99   Sinä kyllä menet koetusten ja ongelmien läpi ja ylä-, ja alamäkien, ja väärinymmärrysten; niillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

100   Kun Israel luopui ja lähti Egyptiin, he luopuivat. He eivät menettäneet liittoaan; he menettivät pelastuksensa ilon.

101   Daavid ei sanonut: ”Palauta minun pelastukseni,” hän sanoi: ”palauta minun pelastukseni riemu.” Hänen pelastuksensa oli pysyttävä samana. Mutta hän lähti väärälle tielle ja menetti pelastuksensa ilon. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

102   Milloin sinä pelastuit? Milloin sinut pyhitettiin? Milloin sinut täytettiin Pyhällä Hengellä? Kun sinä uskoit Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sillä siinä sinä otit vastaan iankaikkisen elämän.

103   Mutta sitten, siitä eteenpäin, sinä aloit kasvaa. Aloit kasvaa. Kasvoit pyhityksen läpi, Pyhän Hengen läpi ja kielilläpuhumisen läpi ja läpi näitten kaikkien asioiden täällä.

104   Mutta, Elämän sinä otit vastaan silloin, kun sinä uskoit. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Ja nyt, se ei… Joillakin ihmisillä on jo Elämä ja te yritätte saada heidät tekemään jotakin, kun he eivät edes vielä ole saavuttaneet sitä tilaa. Ja helluntaikansa ei ole koskaan… ei ole tullut vielä tuohon tilaan, johon Seurakunta on nyt tulossa: lapseksi ottamiseen [Vrt. KJV. Room. 8:15] tai poikien asettamiseen paikalleen.

105   Siis, Vanhassa Testamentissa, kun poika oli syntynyt johonkin kotiin hän ei ollut poika siksi, että oli syntynyt johonkin kotiin. Minun poikani on poikani, kun hän syntyi minulle.

106   Ja sitten helluntaiseurakunta synnytti, tai saavutti sen, jota kutsutaan syntymäksi, uudeksi syntymäksi, tai Pyhän Hengen seurakunnaksi, että se oli syntynyt Jumalan valtakuntaan.

107   Siis, nyt, Vanhassa testamentissa… Siis, Efesolaiskirjeessä 1. luvussa sanotaan: ”Meidät on määrätty edeltäpäin lapseuteen.” Siis, lapseuteen? Katsokaapa sitä: ”Lapseuteen” [”pojiksi ottamiseen” KJV]. Kyllä vain.

108   Ja mies, Vanhassa testamentissa, kun poika syntyi taloon, hän oli poika, kun hän syntyi. Mutta hänellä oli tuutori, joka kasvatti lapsen, kunnes hän tuli tiettyyn ikään. Silloin, jos tämä tuutori– jos isälle tuotiin sana, että lapsi oli varteenotettava ja kunnollinen ja kaikkea… Siis, sillä oli… Hänet– hänet silloin otettiin tuohon perheeseen. Monet teistä Vanhan testamentin lukijoista tietävät, että siitä on sananpaikka. Hänet otettiin perheeseen. Mutta, jos hän ei ollut, hän pysyi silti poikana, mutta häntä ei hyväksytty. Ja sitten, jos hänet hyväksyttiin, hänet tuotiin kadulle, pantiin puku päälle ja pidettiin seremonia. Ja sitten, tuon pojan allekirjoitus shekissä merkitsi samaa kuin hänen isänsä -, aivan samaa, sillä hänet oli hyväksytty täyteen yhteyteen perheen kanssa.

109   Jumala otti lapsekseen oman Poikansa, kun Hän vei Hänet ylös. Otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen todistajiksi: ”Kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla asia on vahva.” Ja menivät sinne ylös ja Jumala varjosi Kristuksen. Pyhä Henki varjosi Kristuksen ja Hänen vaatteensa loistivat kuin aurinko. Onko näin? Ja Jumala itse sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.” Toisin sanoen: ”Siinä se on. Se, mitä Hän sanoo, on kaikki kaikessa. ” Ja sitten Hänelle annettiin yhtäläiset… Ja, totta kai, kyse oli Jumalasta, mutta Jumalasta Jeesuksen Kristuksen ruumiissa, ilmaisten itsensä ihmisille. Ja siinä paikassa Jumala hyväksyi oman Poikansa pojaksi.

110   Ja nyt, kun helluntaiseurakunta ja nämä ihmiset täällä viime päivinä, jotka alkavat päästä perille omasta uudesta syntymästään, uudesti syntymisestään, he ajattelivat, että se siitä. Eihän toki. Teidän ylä-, ja alamäkenne ja sisään ja ulos, ja sen semmoiset. Ei Jumala voi asettaa teitä pojan asemaan.

111   Mutta, kun te pysytte Valtakunnassa, pysytte Evankeliumissa, pysytte oikealla tiellä, niin jonain päivänä Jumala kutsuu teidät ja asettaa sivuun, hyväksyy pojakseen, ihmisten edessä, ja antaa teille jotakin, jolla tullaan vavisuttamaan kansoja. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Sitä on perheeseen [/sukuun] hyväksyminen.

112   Nyt, nämä, jotka olivat seuranneet Häntä: Pietari, Jaakob ja Johannes… Me puhumme tänä iltana Pietarista, suuresta näystä, kuinka nuo miehet elivät sinä aikana.

113    Ja nyt, ensinnäkin, täällä jäljempänä 20. tai 32. jakeessa, edellisessä luvussa, 9. luvussa. [Ap.t. suom. huom.]

Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa.

Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu.

Ja Pietari sanoi hänelle: ”Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi.” Ja kohta hän nousi.

114   Katsokaapa. Siis, katsokaa, mitä tapahtui.

Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat… (Kuulkaas tätä.) … he kääntyivät Herran tykö.

115   …Koska mies, joka oli halvaantunut parani, koko maa kääntyi Herran puoleen koska joku mies parani halvauksesta.

116   Ja tänään, kuolleet nousevat ylös, ja ihmiset sanovat: ”Se on demonologiaa. Se on psykologiaa. Se on psyykkistä telepatiaa. Tuo henkilö ei alkuaankaan ollut kuollut.” Näettekö te eron? Meidän välinpitämättömyytemme Jumalaa kohtaan on määrännyt sen, mitä me saamme nykyään. Me tulemme saamaan osaksemme jumalallisen tuomion. Koko maailma vapisee juuri nyt, päälle ryömivien tuomioiden vaikutusten alla.

117   Joku sananpalvelija voi ehkä löytää sen [sananpaikan] muutamassa minuutissa, sen lähestyvän tuomion. Ja minä toivon, että löytävät, joka tapauksessa–  lähestyvän tuomion.

118   Koska, koko maailma on valmis; se vapisee. Jokainen kansakunta vapisee. Eikö teistäkin tunnu siltä, että Venäjäkin vapisee? Yhdysvallat ja merensaaret vapisevat. ”Kuka viskaa ensimmäisen atomipommin?” Kun niin tapahtuu, se suistaa koko jutun radaltaan, eikä ole… Joka… Kobolttipommi, mitäs, jos jokunen niitä päästetään irti? Maan kamaralla ei tule olemaan edes yhtä kärpästä tai hyönteistäkään jäljellä.

119   Se on juuri nyt pahojen, syntisten, helvettiin matkalla olevien miesten käsissä. Ja sinun määränpääsi tämän maapallon matkassa (sanoin, maapallon matkassa), on jätetty pahojen ja syntisten miesten käsiin. Sinun on parasta pitää silmällä, minkä vakuudeksi sielusi on pantattu. Jo sitä ei ole pantattu taivasta ja Jumalaa kohti, käänny tänä iltana koko sydämestäsi äläkä anna vanhan vuoden mennä menojaan ilman, että käännyt Jumalan puoleen. Sillä sinun maallisen määränpääsi päättävät pahat, raa’at, kylmäsydämiset ja jumalattomat miehet. Siihen juuri sinun– sinun ruumiisi on määrätty. Mitä hyvänsä he nyt haluavatkin, se päättää päiväsi. Jumala, ole armollinen!

120   Ja Jumala rakastavassa armossaan, lähettää merkkejä ja ihmeitä ja ihmetekoja ja kaikkea ja saarnaa Ilosanomaa ja ihmiset vain kääntävät jatkuvasti päänsä kohti– poispäin siitä. Niin, kuinka voit odottaa muuta kuin tuomiota? Sen täytyy tulla osaksesi.

121   Ja, kun yksi mies parani halvauksesta, niin koko maa kääntyi Kristuksen puoleen!

122   Ja täällä, missä meillä on kuninkaita ja mahtimiehiä, monarkkeja ja kansanedustajia ja kaikkea muutakin. Ja kärsimyksiä ja sairauksia ja kuolleita ja poisnukkuneita ja nähdä kuinka he nousevat ylös jälleen elämään ja kansakunta vain halveksii ja nauraa sille; niin, mitä meillä enää muuta on jäljellä kuin tuomio?

123   Voi veliseni, jos koskaan on ollut aika, niin tänään Jumala herättelee kansaansa. Tänä tulevana vuotena, Jumala voidelkoon sananpalvelijansa kuin tulenliekeiksi, sillä nyt eletään viimeisiä päiviä ja on sulkemisaika.

124   Kuunnelkaapa tätä. Tämä sama mies tuli… oli tyttö nimeltä Tabita– Tabita, joka tarkoittaa ”Dorkas,” joka kuoli ollessaan siellä. Ja Pietari oli Joppessa. Häntä lähetettiin noutamaan ja hänet tavattiin ja tuotiin sinne. Ja hän käveli suoraan sinne, missä hän makasi ruumiina, ja ihmiset pantiin ulos sieltä ja hän polvistui ja rukoili. Ja niin tehdessään, hän kumartui ja otti tytön kädestä kiinni ja nosti hänet ylös, ja hän oli taas terve ja elossa.

125   Ja katsokaapa, mitä tapahtui.

Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa…  Juuri sitä ennen.

Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan.

Monet uskoivat.

126   Ja tänään sanottaisiin: ”Mahtoikohan hän ollenkaan olla kuollut. Hän oli vain– koomassa tai jotain sen tapaista. Minä en semmoiseen usko.” Ja kaikelle keksitään selityksiä. Ja kun yliluonnolliselle Raamatussa keksitään selityksiä, sillä selitetään pois koko Jumala, jota te palvotte. Varmasti selitetään. Hän on yliluonnollinen Jumala. Selvä.

127   Mutta, pysäyttikö se apostolit? Veliseni, he olivat olleet Jeesuksen kanssa. He eivät välittäneet siitä, mitä muut sanoivat. Heidät kutsuttiin paikalle kerran ja heille sanottiin, että ihmeiden aika on ohi, ja heidät ruoskittiin ja pantiin vankilaan ja pidettiin siellä koko yö, ja seuraavana aamuna heidät pantiin oikeuteen. Ja saatiin selville, että he olivat koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä. Mutta se kyllä huomattiin, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa.

128   Ja päästyään vapaaksi, he eivät todellakaan enää kääntyneet seminaarin puoleen. He menivät. He menivät omiensa keskuuteen. Ja, kun kokoonnuttiin, kertoivat, mitä Herra oli tehnyt, he kokoontuivat ja rukoilivat tämän rukouksen: ”Herra, miksi pakanat…” on sen täyttymys, minkä profeetta puhui, totta kai, ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?” He sanoivat: ”Ja anna todella meille voima ojentamalla pyhän lapsesi, Jeesuksen käsi, parantamaan sairaat, että ihmeitä ja merkkejä tapahtuisi.” Ja, kun ihmiset rukoilivat sitä, yksimielisesti siinä paikassa, koko rakennus tärisi, jossa he olivat kokoontuneina.

129   Se, mitä me tarvitsemme tänä iltana, on yhtenäisyys, rukouskokous, jossa me sidomme itsemme yhteen niin yksisydämiseksi ja yksimieliseksi, ja rukoilisimme tuollaisen rukouksen, niin me saisimme jälleen uuden järistysten ajan. Aamen.

130   Huomatkaa. Pietari, entinen Herran kieltäjä, joka ei ennen uskonut Häneen, tai kielsi Hänet, ja lähti ja itki katkerasti ja tuli takaisin. Nyt, hän oli saanut Pyhän Hengen. Kuunnelkaapa, kun hän saarnaa.

Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.

Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

131   Olipa siinä mies! Ei, ei… Muistakaa, ei edes pakana, ei edes juutalainen, sadanpäämies… ”Sadan” tarkoitta sadan miehen. Mutta, hän oli Jumalaa pelkäävä mies. Jumalalla on aina pakanoiden keskuudessa, jumalaapelkääviä ihmisiä.

132   Kävellessäni ja jutellessani tänään erään nuoren miehen kanssa, sanoin: ”Kun minä pääsen taivaaseen, yksi asia, jonka haluan tehdä, on kävellä kättelemään jotain tiettyä kaveria, joka on tehnyt jonkin jalon jutun” Ja hän kertoi siitä, jonka hän itse halusi nähdä. Hän halusi kätellä häntä, eri asioita ja kuinka Jumala oli siunannut ihmisiä.

133   Kun Uuria, kun Daavid oli ottanut Batseban, hänen vaimonsa, ja hänet lähetettiin pois ja hänet napattiin; ja tuo nainen oli tulossa äidiksi; ja nainen tuotiin sisään, niin, että juttu olisi mennyt Uurian tiliin. Hän ei ollut pakana, hän ei ollut juutalainen, hän oli pakana. Ja hän oli heettiläinen ja juutalaiseen uskontoon kääntynyt. Ja hänen käskettiin mennä ja jäädä hetkeksi kotiinsa ihanan, kauniin vaimonsa luo. Hän sanoi: ”Jumala varjele, että tekisin sellaista, ja minun Jumalani arkki on taistelukentällä.” Ja hän kieltäytyi siitä.

134   Ja, veli, ja kun minä pääsen kirkkauteen, haluan mennä Uurian tykö ja kätellä häntä ja sanoa: ”Olkoon Jumala kiitetty, sillä sinun todistuksesi merkitsi todella jotain minulle maallisella matkallani.”

135   Haluan mennä Danielin luo ja sanoa: ”Tiedätkö, Daniel, kun sinä menit pelottomasti noiden leijonien eteen, se todistus merkitsi todella jotakin minulle.” Kyllä vain.

136   Haluan nähdä apostoli Pietarin ja sanoa: ”Pietari, sinä yönä, kun sinä olit vankilassa, ja Herra tuli sisään suuren valonsa kanssa ja valaisi sinut, voi, minä ihailin aina sitä. Ja sinä aloit seurata tuota valoa ja ovi aukeni edessäsi ja sinä lähdit suoraa päätä kadulle. Sinä kuvittelit näkeväsi unta.” Voi, millainen hetki.

137   Taivaassa ei tule äänetöntä paikkaa olemaan, kun kaikki pelastuneet saapuvat kaikkialta sinne, eikö? Tulee olemaan uskomattoman hienoa saada sieltä paikka, kun kaikki pelastuneet tulevat marssien sisälle.

138   Ja täällä, tämä sadanpäämies, Korneliuksen kotona. Katsokaapa, miten Jumala järjesti sen. Nyt, Kornelius oli jumalaapelkääväinen mies. Hän rukoili aina ja antoi almuja ihmisille. Mikään muu, mitä sinä teet ei ole hyödyllistä, paitsi se, minkä Jumala laskee ansioksesi. Näin on. Ja hän rukoili ja antoi almuja ihmisille, ja hän oli hieno mies.

139   Ja eräänä päivänä, kun hän oli kotona rukouksessa, enkeli tuli huoneeseen, jossa hän oli. Uskotteko te enkeleihin? Enkeli tuli huoneeseen, jossa hän oli ja sanoi: ”Kornelius, nouse ja mene Joppeen ja kysy miestä nimeltä Pietari, joka asuu erään talossa, jota kutsutaan Simoniksi, ja hän kertoo sinulle, mitä tehdä.” Aamen.

140   Siis, Pietari, sillä kertaa, oli ollut matkoilla ja hänen oli tullut nälkä. Kello oli noin 12. Ja niinpä hän kiipesi talon katolle ja otti pienet nokoset. Hän ajatteli ottaa nokoset odottaessaan, että hänen päivällisensä valmistuisi.

141   Ja Kornelius lähetti sinne sotilaan ja kaksi hurskasta miestä ja vei heidät etsimään Pietaria.

142   Ja sillä aikaa, kun Jumala, jos Hän lähettää jonkun tapamaan sinua, Hän järjestää asiat edeltä siten, että niin todella tapahtuu.

143   Hän järjesti asiat sairaalassa tämän vauvan takia eilen, joka makasi siellä kuolemaisillaan siellä, eikä tiedetty mikä oli vialla. Ja Pyhä Henki puhui siellä huoneessa, teki järjestelyjä sairaalassa tuon lapsen parantumiseksi ennen kuin minä pääsin sinne. Halleluja!

144   Suomessa, kun tuo pikkupoika makasi siinä tiellä kuolleena ja hänen isänsä ja äitinsä ryntäsivät pellolta kiljuen ja käsiään väännellen, Jumala oli järjestänyt ennalta hänen henkiin herättämisensä kaksi vuotta aiemmin. Ylistys Jumalalle!

145   Ja tänä iltana, kun me olemme täällä rukoushuoneella ja podemme näitä juttuja, joita podemme, Jumala on järjestänyt ennalta meidän henkiin herättämisemme. Jonain upeana päivänä, Hän tulee. Se on järjestetty ennalta, ja miehet ja naiset, jotka sitä ajattelevat, joskus runoilijat laulavat näitä lauluja: ”Oi, kerran kohtaamme pilvissä.”

146   Suunnilleen 15 vuotta sitten, tästä illasta, minä seisoin tällä lavalla ison kaavion kanssa ja opetin.

147   Ja pieni helluntailaisryhmä oli tullut Louisvillestä. Enkä minä ollut uskonut ollenkaan noiden ihmisten tanssimiseen, niin kuin he tekivät. Ja pikku rouva tuli tänne soittamaan pianoa. Ja heillä oli tarkoitus soittaa erikoiskappale ja rummuttaa vähäsen… sormustimilla pesulautaa. Ja jotkut heistä takoivat peltipurkkeja. Ja minä suhtauduin kovin kriittisesti siihen. Ja niin ajattelin: ”Mitähän tästä tulee?” Ja tuo nainen tuli ja soitti kappaleen. Hän meni soittamaan. Se rouva takoi pesulautaa. Ja tämä pikkuinen vaaleapäinen tyttö loikkasi tänne lattialle ja alkoi tanssia Hengessä.

148   Ja minä istuin ”kussa pilkkaajat istuvat.” [Ps. 1:1] Sanoin: ”Siis, tätähän pitää oikein katsella.” Ja olin sanonut seurakunnalleni niin, että ihmiset ajattelivat, että mitähän minä mahdan tehdä asialle. Minä jatkoin hänen katselemistaan ja ajattelin: ”Siis onko mokomaa nähty. Tämä, jos mikä tekee minun seurakunnastasi soittoruokalan.” Ja istuin siinä enkä sen enempää ymmärtänyt. En sanonut mitään, mutta sydämessäni kyllä ajattelin.

149   Ja niinpä katselin, kun hän tanssi. Ja ensimmäiseksi, siis, sanoin: ”Siis, hetkinen. Mahtaakohan tällä rouvalla olla tästä mitään sananpaikkaa?” Ja rupesin ajattelemaan Kirjoituksia. Sanoin: ”Missä Raamatussa koskaan tanssiminen olisi säädetty, ylipäätään?” Näin se meni. Ja minä ajattelin: ”Mikähän heidät saa tanssimaan?”

150   Olin nähnyt Israelin lapset, heidän ylitettyään Punaisen meren, Miriam katsoi taakseen ja näki kaikkien noiden työnjohtajien hukkuneen. Hän otti tamburiinin ja ryntäsi tanssien rantaan. Ja Israelin tyttäret seurasivat häntä tanssien. Ajattelin: ”Siinäpä voitto.”

151   Olin nähnyt Daavidin, kun hänen rakkaansa istui sen viuhkan takana, leyhyttelemässä katsellen pientä söpöä poikaystäväänsä, Daavidia, joka seisoi siellä. Ja siinä tuotiin arkkia, josta veli Graham puhui hetki sitten, mäen toista puolta. Kun Daavid näki sen tulevan, hän alkoi tanssia ympäri, ympäri, ja ympäri sitä. ”No johan,” nainen sanoi: ”sinähän häpäiset minut.”

152   Daavid sanoi: ”Jos sinä et halua katsella sitä, katsopas tätä.” Ja ei kuin ympäri ja ympäri ja ympäri hän vain jatkoi.”

153   Tiedättekö mitä? Jumala katseli alas taivaasta ja sanoi: ”Daavid, sinä olet minun sydämeni mukainen mies.” Pitää paikkansa!.

154   Ja minä ajattelin: ”Siis, yksi asia minussa on vialla. Minulla ei ole ollut riittävästi voittoja, ehkä.” Ja minä istuin siinä ja minulle tuli se sellainen metodistien jalkojen taputusjuttu. Ja ensiksi, tiedättekö… Jumala on todistajani, ennen kuin tiesinkään mitä tein, olin jo täällä lattialla tanssimassa ympäri sen tytön kanssa. Näin on.

155   Ja sitten minä sanoin: ”Jumala, ota minut pois täältä, ’kussa pilkkaajat istuvat.’ Suo minun katsella kaikkea maltillisesti, ennen kuin enää koskaan langetan jostakin tuomion.” Aamen. Jumala tekee asioita erikoisilla tavoilla.

156   Minä en usko suureen osaan tästä hölynpölystä. En usko suureen osaan tästä roskasta. Mutta, minä uskon sellaiseen saarnaan, että todellinen, aito, Hengellä täytetty, Pyhän Hengen Jumalan Sana tulee osoitetuksi voimassa, Aamen. Sillä se on se juttu, joka pelasti minut. Se on se juttu, joka on tuonut minut tähän asti. Ja se oli se juttu, joka auttoi minua, kun lääkäri sanoi, että kuolen. Se on se asia, joka pelasti minut kuoleman hetkellä. Se on se asia, joka tulee nostamaan minut kuolleista. Ja se on se asia, jonka kanssa tulen menemään taivaaseen. Jos koskaan tulen pääsemään sinne, tulen menemään sen kautta, koska en tunne mitään muuta kuin sen enkä haluakaan tuntea muuta kuin sen. Näin se on.

157   Tuntea Jeesus, ja Hänen ristiin naulittuna ja siinä kaikki. Jos Hänet on naulittu ristiin, se saa minun lihanikin naulituksi ristiin Hänen kanssaan, ja minä olen kuollut maailman asioille. Voi. Aamen.

Siis, nyt minähän tulen aivan uskonnolliseksi. Siltä nyt alkaa tuntua.

158   Huomatkaa, siinä sitä oltiin. Oi, millaista heillä oli. Ihanaa kokousta pitivät. Kornelius sanoi: ”Siis, menkää ja kysykää erästä nimeltä Pietari.” Ja sanoi… Ei koskaan ennen ollut hänestä kuullutkaan.

159   Ja Pietari oli siellä ylhäällä ajatellen: ”Herra, otanpa pikku nokoset ennen kuin syön päivällistä. Olen niin väsynyt ja nälkäinen.”

160   Ja kun hän pani maata, hän joutui hurmoksiin. Sana sanoo niin. Sitten, uskoisin, ettekö tekin, että hän joutui hurmoksiin? Ja kun niin tapahtui, hän näki liinavaatteen laskeutuvan, täynnä matelijoita. Ja ääni sanoi: ”Nouse, Pietari, teurasta ja syö.”

161   Hän sanoi: ”Ei, Herra. Olen juutalainen. Mitään epäpuhdasta tai saastaista ole mennyt suuhuni.”

162   Hän sanoi: ”Älä kutsu epäpyhäksi mitään, minkä minä olen puhdistanut.” Hän sanoi: ”Nouse.” Hän sanoi: ”Joku odottaa sinua alhaalla portilla ja jatka vain, älä ollenkaan epäile. Seuraa häntä. ” Aamen.

163   Siis, Pietari ja hänen hurskastelevat tapansa, tehän tiedätte. Hän nautti, niin kuin, arvostusta ihmisten keskuudessa. Niinpä hänen täytyi pitää silmällä mitä söi. Hän oli juutalainen. Hänet oli kasvatettu tiukaksi presbyteeriksi, tiedättehän, tai semmoiseksi, ja hänen piti pitää silmällä mitä teki, johtuen hänen seurakuntatehtävästään.

164   Niinpä Herra sanoi: ”Seuraa noita pakanoita äläkä kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä on tehty tai mihinkään. Mene vain sinne.”

165   Ja kun, hän meni Korneliuksen kotiin, oikopäätä, Kornelius oli kerännyt koolle väkensä kaikkialta sinne. Ja hän kertoi hänelle, miten oli nähnyt sen enkelin. Hän oli sanonut: ”Nyt, Pietari, minä– minä lähetän sinut.”

166   Ja kun Pietari pääsi sinne ja alkoi saarnata: ”Ja Pietarin vielä näitä puhui, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen,” ja heidät täytettiin Pyhällä Hengellä ja alkoivat profetoida, puhua kielillä ja heillä oli ihanaa. Hän sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta?” Siis, nämä olivat saaneet Pyhän Hengen ennen kastetta. Ja hän määräsi heidät kastettavaksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja Pietari viipyi heidän kanssaan joitakin päiviä.

167   Siinä oli apostolinen seurakunta, joka lähti Hengessä mihin vain Jumala sanoi. Pietari jäi ilman päivällistään. Pietari lähti seuraamaan Herraa.

168   Eikä Jumala voi saada yhtään miestä tai naista tänään, tässä tabernaakkelissa tai muuallakaan, joka kiinnittää huomionsa siihen, mitä heidän ympärillään tapahtuu, vaan alistaa itsensä Herralle, erillisenä yksikkönä. Jumala tulee johdattamaan samanlaista ihmistä tänään, jollaista Hän johti silloin. Hän on osoittanut olevansa meidän kanssamme. Se, mitä me tänään tarvitsemme, on nöyrä, antautunut elämä. Antaudu. Älä vänkää itseäsi taaksepäin. Älä tee mitään muuta kuin mene suoraan Pyhän Hengen johdossa. Mitä Henki käskee tehdä, tee se ripeästi. Älä sano: ”No, minäpä odottelen ja otan selvää, mistä tässä ja tuossa on kyse.” Mitä Pyhä Henki käskeekin tehdä, mene ja tee se.

169   Mitäs, jos minä en olisi lähtenyt Suomeen, kun Pyhä Henki kutsui minua sinne? Mitäs, jos en olisi mennyt eilen sairaalaan, kun tuo pikkuvauva makasi siellä kuolemassa; en olisi mennyt?

170   ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri.” Tee, mitä Pyhä Henki käskee tehdä. Se, mitä meidän pitää tehdä, on antaa omien, lukuisten, kuiviin puristettujen ideoittemme mennä, ja antaa Pyhän Hengen… Teitä on nyt opetettu. Te tiedätte, mikä on oikein, mikä väärin.

171   Mutta se, mitä te tarvitsette on, että, iso nyytti, täynnä Jumalan rakkautta kaadetaan sydämeenne, kaikki erimielisyydet peseytyvät pois. Haudataan vanhan vuoden kanssa, kun se haihtuu pois. Antaa sen mennä. Aloittakaamme uusi elämä, uusi alku. Ei voi… Jos olet jo syntynyt uudesti Jumalan valtakuntaan, sinulla jo on Pyhä Henki, ainoa, mitä sinun pitää tehdä on irrottautua näistä maailman asioista, jotka painavat sinut alas. On sanottu: ”Pankaamme pois kaikki taakat, [”mikä meitä painaa” KR33] ja synti, joka niin helposti meidät kietoo ja juoskaamme kestävinä, elämä, edessä olevassa kilpailussa.” Heprealaiskirje 12 luku. Pankaamme pois kaikki taakat!

172   Voitteko kuvitella, kun tietäjät tulivat Jeesuksen tykö? Minäpä teen hetkisen pikku draamaa siitä. Voin nähdä… Sanotaan, että oli kolme tietäjää. Sanotaan vain, että heitä oli kolme. Jim, John ja George, sanotaan, että olivat nimeltään. Ja he tulivat katsomaan Jeesusta. Ja voin nähdä kuinka he valmistautuivat lähtöön. Otetaanpa tämä kaveri, Jim. Hän oli melkoinen mies. Hän ryntää sanomaan vaimolleen, siis sanoi: ”Tiedätkö, vaimo, mitä? Minä näin tähden, ja niinpä minun pitää lähteä.” Ja niinpä mies menee ja pakkaa lähteäkseen.

173   Se on nykyihmisissä vikana. He pakkaavat tavaransa ollakseen kristittyjä. Jos teidän jotakin pitää tehdä, niin purkaa tavaranne, jotta olette kristittyjä! Päällämme roikkuu nyt aivan liikaa asioita.

174   ”Äiti”, joku sanoo: ”Nyt, äiti, tiedätkö, minä en voi lähteä ilman pelipöytääni,” ja niinpä hän ripustaa sen kamelin selkään. ”Koska, siis, toiset pojat eivät arvosta minua, jos minulla ei ole korttipöytäni mukana.”

175   Ja kaikkia näitä pikkujuttuja, jotka pitävät sinut… Ja sinulla on pikku aski itsekkyyttä. Se pitää ripustaa myös. Ja vähän juoruilua pitää pakata, vähän panettelua ja vähän tätä, sitä pitää ripustaa kamelin selkään.

176   Ja ensiksi, siis, hän hyppää, hajareisin vanhan kamelin selkään ja sanoo: ”No niin, vauhtia!” Eikä se vanha kameli pystyy tuskin liikkumaan. Se on juntattu maahan niin kovin, että se on aivan länkisäärinen, melkein.

177   Ja sinä olet alituiseen potkimassa ja haukkumassa seurakuntaasi, jossa käyt, ja ehkä olet niin täyteen lastattu, ettei se pysty juoksemaan. Siitä homma kiikastaa. Sinun pitää purkaa kuorma, pestä, puhdistaa, oikaista. Aamen. Mikä minussa on vikana? Huomaa se. Siitä on kyse.

178   Näen muiden menevän, jatkavan eteenpäin. Ja ensimmäinen juttu, siis, hän laskeutuu maahan ja katsoo taas tähteä. Ja niin, ensi töikseen hän alkaa heitellä pöydät yhteen suuntaan ja nyytit toiseen suuntaan.

Ja vaimo sanoo: ”Mihin sinä, John, olet menossa?”

179   Ja hän vastaa: ”Olen juuri panemassa pois kaikkea, mikä painaa ja mikä niin helposti kietoo minut. Minun on juostava tämä kisa kestävänä, sillä ahdas on portti ja kapea on tie, mutta harvat sen löytävät!” Siinä on tilaa ainoastaan sinulle ja Jeesukselle. Kukaan muu ei voi mennä siitä läpi. Aamen.

180   Vaimo sanoo… Saatan kuulla hänen sanovan: ”No, siis, olet unohtanut kompassisi.”

”Minä en tarvitse mitään kompassia.”

181   ”Sinähän unohdat tutkintosi. Unohdat pappisvihkimyksesi ja nämä kaikki muut jutut, joista olet riippuvainen.”

Mies sanoo: ”Kuule. En minä kompassia tarvitse.”

”No mitenkä sitten kuljet?”

182   Mies osoittaa tähteä ja sanoo: ”Menen Jumalan järjestämää tietä.” Jumala järjesti minulle tähden, jota seurata, joka vie minut Kristuksen tykö!”

183   Ja minä iltana? Me emme tarvitse pitkiä koulutuksia ja kaikkea tätä. Me haluamme kulkea Jumalan tarjoamaa tietä. Ja Jumalan tarjoama tie tänään, on Pyhän Hengen kaste, ja Pyhän Hengen johtamat, ovat Jumalan poikia. Se vie sinut päämäärääsi. Pane taakat pois. Pane kaikki muu pois. Palatkaamme takaisin apostoliseen aikaan. Meidän perustuksemme on varma.

184    Jumala on todistanut sen merkeillä ja ihmeillä ja kuvilla ja kaikella muulla. Hän on osoittanut olevansa meidän kanssamme.

185   Ja ympäri maailman, tämä loistava, voimallinen Evankeliumi on pyyhkinyt 1500000 Jumalan valtakuntaan viime vuonna. Helluntaiseurakunta voitti kaikki muut seurakunnat mitä maailmassa on; viime vuonna rekisteröitiin 1500000 kääntymystä. Halleluja. Mikä on vinossa? Se on tänään voimakkain juttu, mitä maa tänään päällään kantaa. Mutta perkele on päässyt ihmisten keskuuteen ja saanut ihmiset hajaantumaan tässä pikku ryhmässä, ja tuossa pikkuryhmässä, ja saanut tämän ryhmän sotkemaan välinsä toisten kanssa.

186   Jos ihmiset, todella unohtaisivat itsekkyytensä ja erimielisyytensä ja liittäisivät kätensä yhteen, sydämensä yhteen, yhdeksi,  1000-vuotinen valtakunta alkaisi. Sitä juuri me tänä iltana tarvitsemme, ystävä, tulla yhteen. Juuri niin Branham tabernaakkelin pitäisi tehdä tänä iltana. Juuri niin kaikkien seurakuntien pitäisi tehdä, tulla keskinäiseen yhteyteen toistensa kanssa, yhtenä miehenä Jeesuksessa Kristuksessa. Vastasyntyneenä lapsena ja kulkea tätä suoraa, kapeaa tietä katsoen uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen.

187   Kuunnelkaapa. Minä en nosta meidän tabernaakkeliamme muiden yläpuolelle opissaan ja niin edelleen, vaan sanon tämän, rakkaille ystävilleni. Hakekaa maailmasta, mistä tahansa haluatte, ja me sanomme tämän kehuskellen, en kehuskelleen muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Mutta katsokaapa, mitä Kaikkivaltias Jumala on tehnyt tälle pikku seurakunnalle. Kääntykää ympäri ja katsokaa jos haluatte. Juuri tästä seurakunnasta täällä alkoi tuo suuri herätys, joka pyyhkäisi yli koko maailman. Näin se on. Vilkaiskaapa sitä, niin eikö niin olekin? Jumala on kanssamme. Rakkaudessaan ja armossaan, katsokaa kuinka Hän parantaa meidät, kun olemme sairaita. Katsokaa näitä syöpätapauksia, sokeita, kuuromykkiä ja kaikkea muuta, jonka Hän on parantanut keskuudessamme kaikkialla. Ja sitten Hän rakasti meitä kyllin tullakseen alas tieteellistä todistusta varten antaakseen seurakunnalle hyväksyntänsä, antoi ottaa kuvansa meidän kanssamme. Aamen.

188   Silloin arvostelijoiden pitää sulkea suunsa ja perääntyä ja sanoa: ”Tuohon minä en kykene sanomaan mitään.” Aamen.

189   Minä olen tänä iltana iloinen siitä, että olen yksi heistä. Olen niin iloinen ollessani kristitty. Olen niin iloinen siitä, että elän ihmisten keskuudessa, jotka uskovat tähän suureen liikkeeseen, joka… Minä kyllä odotan tulevan vähän erimielisyyksiä, mehän olemme ihmisiä; mutta periaatteeltamme me olemme yhtä. Näin. Me olemme yhtä. Yhdessä me olemme yksi yksikkö Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on siunannut meitä ja antanut meillä näitä ihania asioita.

190   Ajatelkaapa, kuinka minä en olisi voinut olla täällä tänä iltana itse, jos en olisi ollut Jumalan asialla, kun parhaat lääkärit sanoivat, etten selviäisi. Mutta Ylilääkäri tuli alas ja sanoi: ”Kaikki on minun käsissäni ja sinä selviät siitä.” Minä uskoin Häneen.

191   Miten sisar Weaver istui tuolla luurankona tuossa pyörätuolissa, ja hänet työnnettiin tänne ylös kastettavaksi Jeesuksen Kristuksen nimeen. Lääkäri antoi hänelle aikaa elää seuraavaan aamuun, syöpä oli tuhoamassa häntä, seitsemän, kahdeksan vuotta sitten. Ja täällä hän on tänä iltana meidän kanssamme.

192   Kuinka monia muita voisin mainita, jotka ovat kävelleet sisään ja ulos näistä ovista, joista jotkut tulivat rampoina ja vaivattuina ja sairaina ja raajarikkoisina ja jalkapuolina, sokeina ja kaikkea muuta ja tulleet terveeksi tällä pienellä ovella täällä, todisteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisesta.

193   Mitä meidän sitten pitäisi olla? Mitä Branham tabernaakkelin pitäisi olla? Sen pitäisi olla majakka, joka seisoo yhdessä pimeimmistä paikoista maailmassa, Jeffersonvillessä. Jos jokin paikka tarvitsee Evankeliumia, se on Jeffersonville. Näin on. ”

”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Silloin sanottiin: ”Tulkaa ja katsokaa.” Näin sen on.

194   Pimeitä paikkoja… Päivällä ei tarvita valoja. Niitä tarvitaan, kun on pimeää. Silloin Jumala lähettää valoa pimeisiin paikkoihin. On tosi raskasta… Helppo kulkea, kun kaikki rullaa keveästi. Mutta kun on kovaa, noissa pimeissä paikoissa, vaarallisissa paikoissa…

”Pitääkö minut kantaa taivaan kotiin kukkaisvuoteella huolettomuuden,
kun toiset taistelevat voittaakseen palkinnon ja purjehtivat kautta merien veristen?”

195   Juuri täällä, jossa ihmiset halkovat hiuksia ja eroavaisuuksia ja sen semmoisia, sata ja 44 tuhatta pakanaa kuolee päivittäin ja lähtee kohtaamaan Jeesuksen, tai kohtaamaan oikeudenmukaisen ja vilpittömän Jumalan tietämättä Hänestä mitään. 144000 kuolee joka päivä, pakanoiden kuolonuhrien määrä jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan Jeesuksen Kristuksen nimeä, kuolee joka päivä. Ja me riitelemme siitä, olemmeko presbyteerejä vai metodisteja vai emme. Mikä häpeä! Mikä vääryys!

196   Se, mitä me tarvitsemme, on näky! Emme nenänvartta pitkin katselemista. Katsokaa tien loppupäätä. Jos ajattelen tätä päivää, tätä, sitä, tai muuta, minä elän tätä päivää varten. Mutta, jos elän ikuisuutta, jotakin, tuolla toisella puolella varten, jotakin varten, jonka Jumala on säätänyt, ja minun on se kohdattava jonakin päivänä.

197   Olen käyttänyt liikaa aikaa, kymmenen minuuttia. [Nauhalla tyhjä kohta– toim.]… Jumalan armon kautta ja avulla.

198   Kaksi vuotta olen pyytänyt Häneltä uudelleen ja uudelleen. Olen pyytänyt Häneltä viisitoista vuotta jotakin, ja Hän antoi sen lopulta. Ja minä jatkan Hänen ovensa kolkuttamista, jos minä elän ensi vuoden, jos Hän ei anna sitä minulle tänä vuonna (Näettekö?), tätä asiaa, jota olen pyytänyt. Se tulee Hänen kunniakseen, jotakin, jonka voin tehdä Hänen puolestaan tuolla. Jos Hän vain antaa sen minulle, minä voin lähteä tuonne ulos ja voittaa sieluja Hänelle pikkuisen paremmin. Olla vähän voimakkaampi sillä tavalla. Ja minä rukoilen, että Hän tekisi sen. Se on minun rukoukseni Hänelle.

199   Ja minun todistukseni teille, että, jos te todella rukoilette puolestani ja pidätte rukouksella minut pystyssä Hänen edessään, silloin minä voin jatkaa. Kuinka minä voisin tehdä yhtäkään asiaa, välittämättä siitä, mitä tapahtuu, jos minulla ei olisi ketään, joka uskoo minuun? Teillä on tässä yhtä suuri osuus kuin minulla, tai kellä tahansa. Teillä on yhtä suuri osuus. Välittämättä siitä, mitä me teemme, saarnaammeko me, mitä sanommekaan, jos ei ole ketään sitä uskomassa, silloin ei ole mitään tehtävissä. Näin on. Silloin me epäonnistumme. Mitään ei ole tehtävissä, jollemme me kokoonnu ja usko toinen toisiimme. Minä uskon teihin ja te uskotte minuun. Ja yhdessä me uskomme Jumalaan ja uskomme, että Hänen Henkensä johtaa meitä.

200   Nyt, veli Funk, oletko sinä tulossa ylös? Sinä pitelet sitä vauvaa nyt. Siinä on sinun tekosyysi. Veli Wood, luulisin, että sinä olet nyt seuraava sitten. [Veli Wood sanoo: ”Veli Jackson.”– toim.] Selvä, ja hän hyväksyi veli Jacksonin. Siis, minä luulisin, että veli Jackson on seuraava. Herra siunatkoon veli Jacksoniamme, joka tulee seuraavaksi.

201   Herra sinua siunatkoon. Rakasta– rakastatteko te Herraa? Näyttäkääpä kätenne. Rakastatteko te Herraa? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Selvä.

202   Sisar Gertie, tulisiko tänne hetkeksi. Haluaisin, että laulat yhden kanssani. Kaikki muutkin laulavat. Aion yrittää. Kurkkuni on niin käheä kuin olla voi, koska kylmetin itseni, ja minä… Jotakin, pääni… Mutta haluan, että autat minua laulamaan tämän vanhan hyvän laulun. Ja anna minulle vähän sävellajia. Minä en tiedä, mikä se on. Mutta… En tiedä, mikä se on. Anna minulle jonkinlainen ääni, koska haluaisin laulaa: ”Vuotaa verta,” teidän kaikkien kanssa. Ettekö te uskokin siihen? Selvä. Kaikki yhdessä nyt.

Ensimmäinen, joka kuoli tämän Pyhän Hengen suunnitelman takia,
oli Johannes Kastaja, ja hän kuolikin kuin mies.
Sitten tuli Jeesus, ja Hänet naulittiin ristiin.
Hän saarnasi, että Henki pelastaa ihmiset synnistä.

Vuotaa yhä verta, kyllä vuotaa verta,
Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.
Opetuslasten verta, jotka kuolivat totuuden puolesta.
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.

Sitten Stefanus kivitettiin. Hän saarnasi syntiä vastaan.
Hän suututti ihmiset niin, että he murskasivat hänen päänsä.
Mutta hän kuoli Hengessä ja antoi henkensä
ja meni kohtaamaan muita, tuota elämänsä antanutta joukkoa.

Vuotaa yhä verta, kyllä vuotaa verta,
Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.
Opetuslasten verta, jotka kuolivat totuuden puolesta.
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.

Oi, Pietari, ja Paavali ja jumalinen Johannes.
He antoivat henkensä, että Evankeliumi voisi loistaa.
Heidän verensä sekoittui entisaikojen profeettojen vereen
niin, että tosi Sana voitaisiin kertoa rehellisesti.

Vuotaa yhä verta, kyllä vuotaa verta,
Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.
Opetuslasten verta, jotka kuolivat totuuden puolesta.
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.

Kuunnelkaapa nyt tätä:

Sielut alttarin alla huokaavat: ”Kuinka kauan?”
Sillä Herra rankaisee niitä, jotka ovat tehneet väärin.
Mutta tulee olemaan vielä lisää niitä, jotka antavat elämänsä veren.
Sillä tämä Pyhän Hengen Evankeliumin–   ja sen purppuraisen virran tähden.

Noustaanpa ylös nyt.

Vuotaa yhä verta, kyllä vuotaa verta,
Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.
Opetuslasten verta, jotka kuolivat totuuden takia.
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.

203   Oletteko iloisia, että te olette yksi heistä? Minkälaista Evankeliumia? Samaa Evankeliumia, joka annettiin ihmisille. Samat merkit, samat ihmeet seuraavat Tulipatsasta, sama Herra Jeesus, samaa sairaitten paraneminen, sama Hengen voima. Kaikki vain menee eteenpäin. Sama vaino on tulossa.

…Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.

Ja kaikki yhdessä nyt.

Vuotaa yhä…

204   Kääntykääpä ympäri ja kätelkää jotakuta, ja sanokaa: ”Kiitos Jumalalle.”

…vuotaa verta

205   Halleluja! Etkö, veli olekin…?… Kiitos Jumalalle. Aamen.

Vuotaa yhä verta, Opetuslasten verta, jotka kuolivat totuuden puolesta.
Tämä Pyhän Hengen Evankeliumi vuotaa yhä verta.

Oi, kuinka rakastankaan Jeesusta
Oi, kuinka rakastankaan Jeesusta
Oi, kuinka rakastankaan Jeesusta,
koska Hän rakasti minua ensin.

Lauletaanpa vähän kovemmin. Nostakaa kätenne ylös.

Oi, kuinka rakastankaan Jeesusta
Oi, kuinka rakastankaan Jeesusta
Oi, kuinka rakastankaan Jeesusta,
koska Hän rakasti minua ensin.

206   Taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua tänä iltana Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen vallastaan. Hänen rakkaudestaan. Ja tietoisena siitä, että tänä suurena ylevänä päivänä, jona me elämme, jonka entisajan profeetat näkivät ennalta ja antoivat käskyjä sen suhteen, ja sanoivat, kuinka ihmiset tulisivat olemaan väkivaltaisia, pöyhkeitä, enemmän hekumaa, kuin Jumalaa rakastavia, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta, jotka kieltävät sen voiman. Kun hän sanoi viimeisinä aikoina tulevan pilkkaajia, ja tekevät pilaa ja pitävät pilkkanaan, ja nyt me elämme niitä, Isä.

207   ”Sotavaunut riehuvat kaduilla, ryntäilevät toreilla sekaisin. Ne kiitävät kuin salamat. Ne näyttävät soihduilta.” Kaikki nämä suuret profetiat, täyttyvät!

208   Kun Jeesus sanoi vuorovesiaaltojen murtuvan rantapenkereille, edestakaisin, kun suuria merkkejä ja ihmeitä ilmestyy ylös taivaalle, niin kuin lentäviä lautasia ja semmoisia… Näiden merkkien takia… saavat maailman pelkäämään ja vapisemaan. Monin paikoin tulee maanjäristyksiä ja kaikenlaisia juttuja ja epätoivon aika ja ahdinko kansojen kesken.

209   Ja Hän sanoi, että sinä päivänä Israel puhkeaisi kukkaan. Halleluja. Tuo kuusisakarainen Daavidin tähti hulmuaa Jerusalemin yllä tänä iltana ensimmäistä kertaa 2500 vuoteen. Kansakunnat murtuvat, silmut puhkeavat viikunapuuhun!

210   Ja silmut puhkeavat muihinkin puihin. Silmut puhkeavat pahoihin. Roomalaisuuteen puhkeaa silmuja. Kommunismiin puhkeaa silmuja, ja sinun seurakuntaasi puhkeaa silmuja.

211   Kevät on tulossa. Suuri Elämän Herra, nosta parantumisesi, sinun siipiesi suojassa, Herra ja anna palvelijoillesi kaikki voimat ja merkit ojentaaksemme sinun lapsesi, Jeesuksen käden tuodaksemme esiin ihmeitä ja tehdäksemme merkkejä ja saarnataksemme Evankeliumia maailman ääriin asti. Suo se Herra.

212   Siunaa tätä pientä seurakuntaa. Siunaa sen paimenta, Herra, rakastavaa veljeämme. Siunaa kaikkia, jotka tekevät yhteistyötä kanssamme, ja jotka kutsuvat avuksensa sinun nimeäsi, kaikkialla maailmassa. Auta, tänä tulevana vuotena, Herra, auta panemaan parastamme sinun palvelemisessasi. Pidä sairaus loitolla keskuudestamme. Ja voitele Pyhällä Hengellä. Pidä kateellisuus, pidä riita, pidä kateus, pidä kaikki, mikä on jumalatonta kaukana meistä. Ja tultakoon meistä sanomaan, että me olemme sinun lapsiasi, kaupunki kukkulalla, jota ei voi pitää salassa. Suo se, Isä.

213   Siunaa meitä ja anna menneisyytemme anteeksi. Ja voikaamme sanoa, kuten Paavali, ”Unohtaen nuo menneet asiat, me jatkamme sitkeästi eteenpäin kohti korkean kutsumuksemme päämäärää Kristuksessa.”

214   Herra, Jumala. Lähetä minut, minne haluatkin. Minä olen valmiina tekemään tahtosi, milloin tahansa.

215   Anna meille anteeksi, sanon uudelleen, ja pyhitä tämä seurakunta kunniaksi ja kiitokseksi sinun nimellesi, ja sen ihmiset, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

216   Voitte istuutua. Herra teitä siunatkoon.

Oi, yläilmoissa tulee olemaan kokous
tuossa ihanassa, suloisessa, tulevassa.
Tulen tapaamaan sinut, sinut siellä,
tuossa kodissa, pilvien yllä.
Kuolevainen korva ei kuule koskaan sellaista laulua,
se tulee olemaan upeaa, sen sanon!
Sillä Jumalan oma Poika, tulee olemaan johtajana
tuossa kokouksessa, yläilmoissa.

Olet kuullut pikku Mooseksesta kaislikossa.
Olet kuullut pelottomasta Daavidista ja lingosta.
Olet kuullut tarinan unennäkijä Joosefista,
ja laulat usein Danielista ja leijonista.
Voi, siellä tulee olemaan monia, monia muitakin Raamatusta,
ja minä ikävöin heidän tapaamistaan, sen sanon!
Ja tulevaisuudessa Herra suo meidän tavata heidät,
tuossa yläilmojen kokouksessa.

Oi, yläilmoissa tulee olemaan kokous
tuossa ihanassa, suloisessa, tulevassa.
Tulen tapaamaan sinut, sinut siellä,
tuossa kodissa, pilvien yllä.
Kuolevainen korva ei kuule koskaan sellaista laulua,
se tulee olemaan upeaa, sen sanon!
Sillä Jumalan oma Poika, tulee olemaan johtajana
tuossa kokouksessa, yläilmoissa.

217   Eikö ole ihanaa? Voi. Siellä on Yksi, jonka haluan tavata ennen kaikkea. Se on Jeesus. Ettekö tekin? Se saa tuntemaan itsensä niin iloiseksi, niin puhdistetuksi, niin puhtaaksi. Eikö tämä saakin teistä tuntumaan niin kuin teidät olisi kuurattu putipuhtaaksi? Vain rakastamaan Häntä.

…kokous ilmassa,
tuossa ihanassa, suloisessa, tulevassa.
Tulen tapaamaan sinut, sinut siellä,
tuossa kodissa, pilvien yllä.
Kuolevainen korva ei kuule koskaan sellaista laulua,
se tulee olemaan upeaa, sen sanon!
Sillä Jumalan oma Poika, tulee olemaan johtajana
tuossa kokouksessa, yläilmoissa. Rakastatteko te sitä? (Voi, että.)

Olet kuullut pikku Mooseksesta kaislikossa
Olet kuullut pelottomasta Daavidista ja lingosta
Olet kuullut tarinan unennäkijä Joosefista
ja laulat usein Danielista ja leijonista
Voi, siellä tulee olemaan monia, monia muitakin Raamatusta
ja minä ikävöin heidän tapaamistaan, sen sanon
Ja tulevaisuudessa Herra suo meidän tavata heidät
tuossa yläilmojen kokouksessa.

Oi, yläilmoissa tulee olemaan kokou
tuossa ihanassa, suloisessa, tulevassa
Tulen tapaamaan sinut, sinut siellä,
tuossa kodissa, pilvien yllä.
Kuolevainen korva ei kuule koskaan sellaista laulua,
se tulee olemaan upeaa, sen sanon!
Sillä Jumalan oma Poika, tulee olemaan johtajana
tuossa kokouksessa, yläilmoissa.

218   Oi. Siellä minä haluan olla, ettekö tekin? Kuinka moni sanoo: ”Jumalan armon avulla, minä haluan olla siellä.”? Ihanaa, kiitos Jumalalle. No niin, veli Neville. Hyvää uutta vuotta teille kaikille. Jumalan siunausta teille.

54-1006 LAKI VAI ARMO (Law Or Grace), Jeffersonville, Indiana, USA, 6.10.1954

54-1006 LAKI VAI ARMO
(Law Or Grace)
Jeffersonville, Indiana, USA, 6.10.1954

 

1       Iltaa, ystävät. Siis, on ilo olla taas täällä tänä iltana. Ja minä… syy, miksi olen myöhässä, minä juuri… Kyllä, kuten veli Neville sanoi, olen–olen kyllä myöhässä. Mutta, mikä sen aiheutti; olin… Yhtenä päivänä minä sanoin, rukoushuoneella– siis–  minä sanoin: ”No, minä ajattelin yrittää pysyä erossa puheluista ja semmoisista.” En minä voi tehdä niin. Ja niinpä tulin juuri sairaalasta– parista sairaalasta, Louisvillessä, jokin hetki sitten; oli hätätapaus. Siitä syystä minä olen vähän myöhässä. Pääsin sinne juuri ajoissa. Niinpä; ja sitten… vaimoni oli– luulisin, soittanut minulle ja kertonut siitä. Luulisin, sisar Ruddellin piti olla täällä tänä iltana; ja hän oli sairas, myös, ja se oli ikävä kuulla.

2       Ja minä vein serkkuni Louisvilleen; johdatin hänet juuri Kristukselle– edes yksi hyvä juttu. Ja– se oli hirveä sairaus, Hodkinin tauti [eräs imusolmukesyöpä], ja hän saattoi kuolla hetkenä minä hyvänsä. Uskon, että Herra paransi hänet; yön aikana.

3       Niinpä, veli Jim Wiseheartin lapsenlapsi makasi siellä saman jutun takia. Veteraanien sairaalassa, ja Hodkinin tauti puhkeaa sydämen tienoille ja rintaonteloon, ja se siis merkitsee aika lailla. Sille ei voi tehdä mitään, mutta ihmiset tietävät, että heidän ainoa toivonsa on Jumala.

4       Minun pitäisi todella lähteä tänä iltana Milltowniin; Busty Rogers, muistattehan, käy täällä. Monet ihmiset tuntevat veli Rogersin; on vakavassa tilanteessa, soitellut koko päivän minulle.

5       Ja pikkuinen Georgie Carterkin siellä; sain selville, parani noin 12, 14 vuotta sitten, makasi sängyssä 9 vuotta ja 8 kuukautta eikä todella päässyt ylös tuolta vuoteeltaan. Ja erään kerran… minä olin rukoillut hänen puolestaan jonkin kerran. Ja lähdin sinne eräänä iltana; oli siellä paikalla rukoilemassa. Ja Herra laskeutui, pikkuinen valo loisti pienen kanukkapensaan läpi; ja sanoi: ”Lähde, mene Cartereille, Georgian paranemisen takia. Hän tulee terveeksi.” Tehän kaikki tiedätte tuon tapauksen; ettekö tiedäkin? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Eikä hän ole näiden vuosien aikana joutunut vuoteeseen, edes vilustumisen takia, sen koommin, arvelisin.

6       Ja me saimme tietää, että hän on kuolemaisillaan; syöpä rinnassa, nyt. Ja hän on myös kutsunut. Hän oli kuullut minun palanneen. Ihmiset sanoivat, että hänen suhteensa oli jo annettu periksi. Hän lähti sängystä ottaakseen parantumisen vastaan; ja niinpä minun oli tavattava hänet. Huominen on minun viimeinen päiväni täällä; minun pitää lähteä. Siis, kutsuja vaikka millä mitalla, suunnilleen tämän verran, niin ei tiedä, mitä tehdä. Täytyy vain tehdä se, minkä pystyy.

7       Mutta, pääasia, kuten veli sanoi, tärkein, mitä pitää tehdä on jättää kaikki [muu] säilyttääksenne yhteyden Jeesukseen Kristukseen. Kaikki! Koska, loppujen lopuksi, me päädymme katselemaan toinen toistamme ja silloin me, nähkääs, joudumme pois Kristuksesta. Minä käyttäisin mieluummin runsaasti aikaa Hänen kanssaan seurustelemiseen, niin sillä lailla voin auttaa toisia. Pitääkö tämä paikkansa? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”]

8       Siksi on hyvä– olla tänä iltana, tässä pikku rukouskokouksessa, johon me keskiviikkoiltaisin kokoonnumme. Ja minä olen unohtanut kertoa hänelle [veli Nevillelle] tämän illan opetuksesta. Siis, täällä– minun piti tulla tänne tänä iltana ja vain aloittaa. Niinpä, matkalla tänne– ja sitten minun autoni valot– poimin täältä täksi illaksi jotakin Heprealaiskirjeestä, josta minä opetin pyhäkoulussa, jokin aika sitten.

9       Luulisin että viime kerralla, kun opetin täällä pyhäkoulussa, oi, ennen ulkomaille lähtöä, olin Heprealaiskirjeen 10. luvussa. Muistin lukiessani; olin merkinnyt tänne 18. jakeeseen: ”ensi sunnuntaiksi”, ja sitten sitä ”ensi sunnuntaita”, ei vielä ole tullut. Niinpä, ehkä me aloitamme siitä nyt, tänä iltana, tämän illan oppituntina.

Herra teitä siunatkoon. Ja muistakaa kaikkea tätä rukouksessa.

10   Eräs rouva sanoi minulle, hetki sitten, tullessani sisään. Eräs vanha ystäväni, sairaalasta, siis pikemminkin: sairaalassa, ja hän oli juuri ollut leikkauksessa. Bill Grant, täällä poliisivoimissa, hyvä ystäväni, printtaa [/painaa] niitä kuvia ja sen semmoista; on sairaalassa; hätätapaus.

11   Ja– minä tapasin veli Slaughterin veljen siellä. Gene, luulisin, kertoi minulle, että hän oli ollut kaksi kertaa sairaalassa. Siis, joka puolella on sairautta. Sille tuskin näkyy loppua. Mutta, hän sanoi…

12   Siis, olen ihmetellyt usein, kun Mooses johti Israelin lapsia erämaan halki– kun hän toi heidät sieltä pois, ihmisiä oli noin kaksi miljoonaa. Se tarkoittaa vanhoja ja nuoria, kaiken kaikkiaan. Ja hän johti heitä erämaassa 40 vuotta. Ajatelkaapa kuinka, siis, sitä, ilman– jätehuoltoa, joka meillä tänään on; eikä heillä myöskään ollut…  Siellä oli nuoria; paljon nuorta väkeä. Kuinkahan monta vauvaa yhdessä yössä mahtoi syntyä, kahden miljoonan ihmisen keskuudessa? Ja sitten, lisäksi, kaikki nuo vanhat ihmiset ja rammat ja semmoiset. Ja hän johti heitä 40 vuotta, Jumalan johtamana– erämaassa 40 vuotta, ja kun he pääsivät pois sieltä, heidän keskuudessaan ei ollut yhtäkään heikkoa [”kompastuvaista”– KR33; Ps. 105:37].

13   Haluaisitteko katsoa tohtori Mooseksen laukkuun sisään tänä iltana, nähdäksenne mitä hänellä siellä oli– pitämässä ihmiset– ihmiset terveenä? Haluaisitteko kaikki katsoa sinne? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Minä voin näyttää sen teille. Me menemme takaisin tänne II Mooseksen kirjaan, niin minä näytän sen teille. Tällainen on hänen lääkekirstunsa. Minä näytän teille, mitä hän sanoi täällä. Minäpä vilkaisen oitis hänen lääkepussiinsa, ja katson, mitä siinä sanotaan.

14   Kun, piti synnyttää lapsi, kun jollakin oli umpilisäketulehdus, tai puhkesi tuberkuloosi, tai mikä tahansa sellainen, Mooses luki tällaisen reseptin: ”Minä olen Herra, joka parannan sinut.” Ainoastaan sellainen hänellä oli. ”Minä olen Herra, joka parannan sinut.” Siis, ainoastaan sellainen hänellä oli. Kyllä. Sehän riitti, eikö riittänytkin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Mooses sanoi: ”Siis, Herra on Hän, joka on parantanut sinut.” Ja hänen puolestaan vain rukoiltiin, ja hän parani.

15   Ja siis tiedättekö, mikä toinenkin juttu tapahtui tuon erämaassa olon aikana? Tultuaan ulos, ihmiset eivät tarvinneet edes uusia kenkiä eivätkä heidän vaatteensa kuluneet ollenkaan. Neljäkymmentä vuotta erämaassa yhden lääkkeen–, yhden reseptin varassa: ”Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun sairautesi.” Ja Hän teki sen siksi, että ihmiset ottivat kiinni Hänen Sanastaan, ja vapautuivat jokaisesta…

16   Muistakaa siis, ihmisiä oli opetettu. He olivat olleet egyptiläisten keskuudessa, jotka olivat kaikkein fiksuimpia… meillä ei ole lääkäreitä, jotka olisivat yhtä fiksuja kuin ne olivat– sillä, he tekivät asioita, jotka osoittavat, että tieteessä me emme vielä ollenkaan tulleet sille tasolle. Esimerkiksi, egyptiläiset rakensivat… vain jokunen päivä sitten, minä kuljin sfinksin ohi nähdäkseni, kuinka iso se on.

17   Ja nuo pyramidit; no mutta, sinne ylös– kerrostalon korkeuteen– ilmassa– siellä on tonneittain… siellä ylhäällä on kivenlohkareita, jotka ovat melkein tämän rukoushuoneen kokoisia. Sellaisia ei nykypäivänä pystyttäisi sinne ylös panemaan, jos pitäisi. He tekivät sen jollakin tavalla.

18   Ja sitten, tuo sfinksi, luulisin, että 16 tavaravaunua, pitäisi laittaa sen jalan alle. Entä sen vartalo? Ja se on korkealla ilmassa. Miten sinne ylös päästiin? Siis, he olivat– he olivat kansa, jolla oli salaisuuksia– äly, jota meillä ei nykyään ole. Minusta meillä on sitä, mutta sitä ei ole kehitetty eteenpäin, atomi- tai jotakin sinne päin; koska sähköiset voimat, tai mikään sellainen voima, ei pystyisi nostamaan sitä. Mutta silloin sellainen rakannettiin.

19   Ja tuo pyramidi, tuo suuri pyramidi seisoo siellä, se on maassa, niin täydellisesti keskipisteessä; riippumatta siitä, missä aurinko on, koskaan sen ympärillä ei ole missään varjoa. Insinööritaito, meillä on runsaasti… vielä pitkä matka kuljettavana, kun verrataan heihin. Ja, kun ajatellaan, että se oli yli 5000 vuotta sitten; niin heillä oli sitä.

20   Siis, siellä; se löytyy Raamatusta; aivan samoin kuin täällä Raamatussa, kirjoitettuna, mittojen mukaan, ja niin edelleen; evankeliumissa olevien mittojen mukaan ja Kirjoitusten; aivan niin kuin meillä on täällä. Eenok pani sen tänne [/Hanok] vuosia ja vuosia ennen vedenpaisumusta.

21   Ja sitten, Jumala kirjoitti kolme Raamattua. Jumala tekee kaiken kolmosina. Hän kirjoitti kolme Raamattua; Hänellä on Kristuksen kolme tuloa [/tulemusta]. Armolla on kolme ajanjaksoa. Jumaluudessa on kolme persoonaa… siis pikemminkin, saman persoonan kolme ilmestymistä [/julkituloa]– ja kaikkia näitä asioita; näettekö?

22   Siis, niin kuin Jeesus tuli ensimmäistä kertaa– Hän oli jo ollut täällä kerran; eikö ollutkin– Hän tuli lunastamaan morsiamensa. Hän tulee toisen kerran noutamaan morsiamensa; tempaa hänet ylös, ilmaan, ja Hän tulee kolmannen kerran morsiamensa kanssa; kuninkaana ja kuningattarena.

23   Näettekö? Siis sitten, on myös kolmonen– kolmonen: kolme Jumalan ilmestystä: Jumala ilmaisi kerran itsensä isyydessä johdattaessaan Israelin lapsia. Seuraavan kerran Hän ilmaisi itsensä poikuudessa: Herrana Jeesuksena Kristuksena. Kolmannen kerran Jumala ilmaisi itsensä– on meidän kanssamme nyt: Pyhänä Henkenä. Näettehän: kolme ilmiasua. Kaikki kolmena.

24   Siis, mennäänpä eteenpäin oppitunnissamme. Kuinka moni haluaa lukea Raamattua, ja vain… [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Voi, minä rakastan sitä todella.

25   Jos Jumala suo, kun tulen takaisin… minulla on aikomus… lähteä siis vähän lepäämään, viikoksi, kahdeksi. Joten, kun palaan, jos Jumala suo, haluan pitää herätyskokouksia täällä tabernaakkelissa, todella opettaa herätyksestä. Ja me tulemme ottamaan Raamatusta, jostakin paikasta, ja käydä täsmällisesti läpi…

26   Muistakaa; kuinka moni teistä vanhoista tekijöistä muistaa, kun me otimme esimerkiksi II Mooseksen kirjan ja käsittelimme sitä kuukausia ja kuukausia; emme jättäneet II Mooseksen kirjaa hetkeksikään.

27   Kerran, otin Jobin kirjan, enkä päässyt siitä eroon. Muistatteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Joku rouva kirjoitti minulle ja sanoi: ”Veli Branham, etkä aio ollenkaan saada Jobia ylös tuosta tuhkakasasta?” Minä jatkoin tuota aihetta, Job-parasta, joka istui tuhkaläjässä, siis. Kaikki hänen ystävänsä olivat hyljänneet hänet, häneen oli puhjennut paiseita ja niin edelleen. Minä olin niin pahoillani tuon vanhan kaverin puolesta, että minä…

28   Ja sitten, miten Jumala teki täyskäännöksen ja siunasi häntä, koska hän eli parhaan taitonsa mukaan– polttouhrin turvissa. Siinä kaikki, mistä hän tiesi, ja hän… hän tunnusti syntinsä. Ja hän meni ja otti– lapsensa, ja uhrasi ja sanoi: ”He ovat ehkä tehneet salassa [/tietämättään] syntiä eivätkä tiedä sitä.” Millainen todellinen isä hän olikaan, ja Jumala palautti hänelle kaikki nuo lapset– lopussa. Tiesittekö te sitä?

29   Hei, minä haluan kysyä teiltä siellä jotakin. Muistatteko, kuinka Hän antoi hänen lapsensa takaisin? Siis, muistakaa, Hän antoi hänelle kaksinkertaisen joukon. Niin [ja niin] monta tuhatta härkää hänellä oli ensin; kun ne oli otettu pois, hän kaksinkertaisti nuo härät. Kun lampaat… Hän kaksinkertaisti lampaat, mutta muistakaa, hän [Job] arvelisin että se oli seitsemän tai kaksitoista, unohdin, kumpi se oli– poikia ja tyttäriä. Mutta hänellä oli sama määrä poikia ja tyttäriä– Jumala antoi ne hänelle. Pitääkö tämä paikkansa? Siis, Hän kaksinkertaisti kaiken hänen maanpäällisen osuutensa hänen tavaroistaan. Siis, mutta hänen poikansa ja tyttärensä– he kaikki kuolivat, mutta Hän antoi saman määrän poikia ja tyttäriä. Oletteko koskaan huomanneet sitä? Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä? Muistatteko, kun me opetimme siitä? Näettekö?

30   Missä nuo pojat ja tyttäret olivat? Kirkkaudessa, odottamassa häntä. Näettekö? Hän antoi heidät, jokaisen heistä hänelle. Näettekö? Yksikään heistä ei ollut kadonnut. Näettekö? Sama määrä poikia ja tyttäriä, jotka Jumala mainitsi ensiksi, Hän mainitsi saman määrän lopussa. Mutta, Hän kaksinkertaisti hänen osuutensa lampaista ja häristä ja niin edelleen, siihen tapaan. Mutta, kaikki hänen poikansa ja tyttärensä pelastuivat, odottivat kirkkaudessa Jobin tulevan heidän luoksensa. Voi tavaton! Tämä on kaiken tämän arvoista, eikö olekin? Selvä.

31   Heprealaiskirje– Paavali, minun mielestäni, Paavali puhuu heprealaisille ja erottaa lain armosta. Ja meillä oli… Ehkä me luemme muutaman jakeen– ensimmäiset jakeet 10. luvusta. Sitten me aloitamme, vaikka, 19:stä. Minusta, me… katsotaanpa. [Hebr. 10:1]

…koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.

32   Siis, minusta, jos me saamme tämän ensimmäisen osan kohdalleen, Paavali yrittää sanoa heille, että vanhat lait olivat uusien, tulevien  asioiden varjo. Siis he- varjo on jotakin…

33   Jos te menette seinää kohti, tai tällä tavalla kohti valoja, te huomaatte, että teidän varjonne kulkee teidän edellänne. Jos te lähdette laskevaa aurinkoa kohti, teidän varjonne on teidän takananne.

34   Huomatkaapa: ”koko laissa on tulevien asioiden varjo.” Näettehän, todellakin varjo. Siis, vanhan ajanjakson aikana– Paavali yrittää sanoa, että kun ympärileikattiin, miehet siis, lihallisesti, se oli esikuva Pyhän Hengen sydämen ympärileikkauksesta, nykypäivänä. Miten silloin pidettiin käskyt, jotka oli kirjoitettu kivitauluihin. Jumala sanoi kirjoittavansa viimeisinä päivinä ne sydämen lihatauluihin.

35   Siis, ainoa tapa tuolloin; ihmiset tiesivät, että oli väärin… ”Älä varasta.” Se oli ymmärrettävä tuosta käskystä. Ja laki lisättiin saamaan–saamaan aikaan sovitus. Koska, jos lakia ei ole, no… jos ei ole lakia, ei ole syntiäkään. Koska ei ole väärin…

36   Jos tässä kaupungissa ei olisi lakia, joka sanoo, ettei saa ajaa päin punaisia, ei voi tehdä; no mutta, jos voit ajaa päin punaista valoa, sinä et ole tehnyt mitään väärää, koska ei ole lakia, joka sanoo niin.

37   Siis, laki tuotti pelkoa, tai toi synnin näkyviin. Siis ei ollut… Ihmiset tekivät kaikkia noita asioita… enne lakia ihmiset eivät tehneet syntiä, koska ei ollut lakia, joka sanoo, että he tekivät syntiä. Mutta, kun laki tuli– laki lisättiin siihen asti, kunnes täydellisyys tuli.

38   Siis, ihminen on aina yrittänyt itse etsiä jotakin, jolla pelastaa itsensä. Hän tekee sitä samaa nykyään; hän ei todellakaan ole lopettanut.

39   Intiassa, viime viikolla, siellä oli ihmisiä, jotka olivat täysin sokeita; katsoivat aurinkoon ja yrittivät löytää [sillä] rauhan sielulleen. Joillakin heistä oli kynnet kasvaneet kämmenen läpi, tällä lailla, ja yrittivät saada sielulleen rauhan. Sanottiin, etteivät he olleet ikinä laskeneet kättään ja pitivät sitä ylhäällä 40 vuotta ja yrittivät löytää rauhan. Toisilla jalat olivat palaneet pois– melkein, kun he olivat kävelleet kuumien hiilien päällä ja yrittivät löytää rauhan; lepyttääkseen jumaliaan… makaavat lasien päällä ja ne ovat sellaisia rikkinäisiä pulloja ja juttuja; maataan piikkimatolla ja kaikkea että löydettäisiin rauha. Eikä heillä ole rauhaa, koska kyse on epäjumalanpalvelemisesta. Ja me täällä Amerikassa, emme kävele edes kadun yli löytääksemme sielullemme rauhan, todellisen elävän Jumalan luo. Näin asia on; Mutta, kaikkia näitä asioita, noita ihmisen pakanallisia ideoita!

40   Takaisin tuohon aikaan, jolloin Jumala lähetti lain, ja lisäsi sen näyttääkseen, että kaikki nämä asiat olivat syntiä. Mutta, nyt, tuo laki ei voinut ottaa pois syntiä. Se pelkästään suurensi synnin. Näettekö?

41   Koska, jos ei ole lakia, joka sanoo, ettet sinä voi tehdä tätä, no, ei ole… se ei ole… jos sinä teet, tai rikot sen, että… sinä et voi rikkoa sitä, koska ei ole lakia, jonka rikkoa.

42   Mutta, kun laki tulee voimaan, silloin synti on tuotu esiin. Silloin ihmiset olivat… He voivat sanoa: ”Älä varasta. Älä tee huorin. Älä sano väärää todistusta” kaikkia näitä asioit. Niitä tehtiin, mutta niitä ei laskettu synniksi, koska niitä vastaan ei ollut lakia. Mutta sitten, kun laki tuli, se sai ihmisen huomaamaan, ettei hän saa varastaa, hän ei saa valehdella eikä hän… tehdä huorin. Ja kaikki käskyt vain suurentavat, mutta silti laki ei ota pois syntiä. Se vain sai ihmisen tietämään, että kyse oli synnistä.

Sitten, kun Kristus tuli; Kristus tuli ottaakseen pois synnin. Näettekö?

43   Siis, ainoa, mitä laki sai aikaan oli, että viattoman sijaisen piti kuolla syyllisyyden tähden. Laki alkoi jo Eedenin puutarhassa [/paratiisissa]. Ja sitten, siis, uhrattiin lammas, tai härkä tai jokin, ja se tapettiin; veri viskattiin alttarille ja niin edelleen; sillä se oli peite, tai sijaisuhri. Mutta, se ei todellakaan voinut ottaa pois syntiä, koska eläimen elämässä ei ole riittävästi voimaa sovittamaan ihmiselämää; sillä ihmiselämä on ylevämpi kuin eläimen elämä.

44   Siis, me olemme, istumme täällä, tänä iltana. Me olemme kenties saksalaisia, irlantilaisia ja niin edelleen; jotkut värillistä kansaa. He– riippumatta siitä ovatko ihmiset mustia, valkoisia, keltaisia tai minkävärisiä tahansa, me olemme jokainen peräisin yhdestä ihmisestä. Näettekö? Sen voi todistaa tieteellisesti; te voitte mennä pimeimpään Afrikkaan ja ottaa– mustimman ihmisen, minkä löydätte, ja jos olisitte sairas, hän voisi luovuttaa teille verta. Näettekö? Teidän verenne on täsmälleen samanlaista kuin hänenkin. Tai, te voitte menne Kiinaan ja ottaa sieltä Kiinan keltaisimman ihmisen, ja hän voi luovuttaa teille verta. Näettekö? Tai Intian ruskein ihminen voi luovuttaa teille verta. ”Jumala, yhden veren kautta, teki kokoihmissuvun.” [Ap.t. 17:26] Mutta, maailmassa ei ole yhtään ainutta eläintä, jota voisi verrata ihmisvereen. Näettekö? Eläimen veri– niistä jokainen on erilaista, mutta ihmisveri on kaikki samanlaista.

45   Siis, [onpa kumma,] ellei tämä ei vie mielikuvaa siitä, mitä jotkut ihmiset puhuvat, ja sitä opetetaan täällä kouluissa, että me olemme kehittyneet eläimen elämästä. Jos tämä pitäisi paikkansa, silloin eläin voisi luovuttaa ihmiselle verta. Mutta veri– inhimillinen elämä on samaa. Mutta eläimellinen elämä: jotkut ovat käärmemäisiä– se on vaihtolämpöinen; kala, se on vaihtolämpöinen, mutta sitten, karhu, hirvi tai koira tai hevonen, ne ovat kaikki erilaisia. Eikä, mikään niistä– mikään niistä ei voi luovuttaa verta toinen toiselleen, koska ne ovat kaikki erilaisia. Mutta inhimilliset olennot ovat kaikki samanlaisia.

46   Sitten, eläimen veren uhraamisen kautta, lain alla oli ainoastaan korvike siihen asti, kun Jeesus tuli, joka ei syntynyt yhdestäkään ihmisestä. Kukaan mies, tämän maan kamaralla, ei ollut Hänen isäntä. Hänellä oli äiti, mutta tuo äiti oli neitsyt, neitsyt Maria, tyttö, suunnilleen 18-vuotias. Ja Pyhä Henki, joka oli Isä itse, varjosi hänet ja loi. Juuri Hän, joka puhui maailman olemaan olemassa, vain puhui.

47   Siis, Sunnuntaina, miten me otimme sen. Kun Jumala puhuu, asian on oltava niin. Siitä ei ole minkäänlaista ulospääsyä. Jumala sanoo: ”Tulkoon”, ja sen on tultava. Ei mikään… Sana itse! Ja Sana oli ajatus. Jumala, kun Hän… ennen… Sama on ajatuksen ilmaisu. Jumala ajatteli mielessään; Hän puhui sen olemaan olemassa.

48   Ja meillä on usko sydämessämme, Jumalan usko sydämessämme, joka näkee sen selvästi. Usko tulee, ja sitten me sanomme sen ääneen ja se syntyy, sama juttu, koska ihmisessä on Kristuksen mieli. Se saa paranemiset aikaan, ja niin edelleen. Kun sinä saat tuon täydellisen ilmestyksen juuri siitä, mitä olet tekemässä, niin silloin tiedät, miten kulkea. Siinä se, koska se on kristityn vaellusta.

Siis, mutta eläinten veri ei ota syntiä pois.

49   Sitten, kun Jeesus tuli, ja oli itse Jumala ilmestyneenä lihassa [/ihmisruumiissa], Hänen verensä ei ollut muiden ihmisten veren kaltaista. Jokainen meistä, jokainen profeetta, jokainen suuri ihminen, oli ihmisverta. Mutta tällä Miehellä oli jumalallista verta. Jumala, itse loi tuon verisolun.

50   Ja henkilö [/persoona], sinä, olet syntyisin verisolusta, jos olet milloinkaan katsonut sitä lasin alla. Minä katsoin jokunen viikko sitten. Ja- ja eläinten sikiäminen– niin että sinä… tai karja– ja siellä on kymmeniä tuhansia siemeniä. Ja nuo siemenet– pienet verisolut, törmäävät, ja tässä– tavallisessa ihmisessä.

51   Mutta… tässä tapauksessa, Jumala itse loi tämän verisolun täysin ilman minkäänlaista ihmisen toimenpidettä. Ja siitä tuli Hänen oma Poikansa: Kristus Jeesus, jossa Jumala itse asui, ja teki Hänestä Immanuelin maan päälle. Sellainen on se kuva. Se teidän tulee uskoa pelastuaksenne. Ja sitten, Jeesus, vapaasta tahdostaan, kuoli Golgatalla ja vuodatti maailman synnit päällään tuon Veren niin, että Hän vei itse päällään meidän syntimme Golgatalle.

52   Siis, kyse ei ole siitä, mitä minä voin tehdä. Ei siitä, olenko minä hyvä vai en. Kyse on siitä, että Hän oli hyvä. Minä en ikinä ole niin hyvä, että pystyisin siihen. Sinä et voi olla riittävän hyvä pystyäksesi siihen. Jos sinä koskaan selviät, tulet seisomaan Jeesuksen Kristuksen ansioiden varassa. Minä kerron sen teille, koska ei ole mitään muuta, mitä te voitte tehdä.

53   Mutta, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Hänen päälleen, ja Hän kuoli. Ja koska Hän kuoli syntisenä, Raamattu sanoo: ”Hänen sielunsa meni tuonelaan [/helvettiin].” Pitää paikkansa. Ja kun, Hän oli siellä, Hän saarnasi niille, jotka olivat vankeudessa, jotka eivät tehneet parannusta [Jumalan] pitkämielisyyden aikana Nooan päivinä.

54   ”Mutta, ei ollutkaan mahdollista, että Hän olisi jättänyt Hänen ruumiinsa näkemään katoavaisuutta, eikä Hänen sieluansa tuonelaan.” [Ap.t. 2:27] Ja kolmantena päivänä, Hän nousi kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden, ja näytti meille, että kun meidän uskomme Häneen tulee tunnustetuksi, ja me olemme syntyneet uudesti Hengestä, se yhtä varmasti kuin, että Hän tuli pois haudasta, me tulemme nousemaan yhdessä Hänen kanssaan, kun Hän tulee toisen kerran. Voi, miten täydellinen toivo!

55   Oi, kun näkee maailman uskontoja ja niiden taikauskon ja sitten, näkee meidän pelastuksemme ja vakaan toivon, joka nojaa siihen perusperiaatteiseen, että kaikki helvetin riivaajat eivät kykene horjuttamaan sitä. Te näette, että ne on tehty kauneudesta. Buddha uskonto on kaunis uskonto, Hindu-uskonto on kaunis uskonto, mutta veli, ne ovat niin elottomia kuin olla saattaa.

56   Missä elämä sijaitsee? Elämä on veressä. Veri on elämä. Ja ainoa ihminen, joka saattoi vuotaa tuota oikeanlaista verta, koska se oli Jumalan omaa verta… Ja Hän vuoti sitä verta, joka lunasti sinut ja minut; ja niinpä meidän pelastuksemme on Jeesuksen Kristuksen varassa; sen, mitä Hän teki Golgatalla. Riippumatta siitä, miten alas me vajoamme, miten moraalittomia meistä tulee; miten saastuneita meistä tulee, kun me katsomme vilpittömällä* sydämellä Golgatalle, asia on ratkaistu. [*totisella; KR38 Hepr. 10:22] Näin on. Heti kun sinun tunnustuksesi pääsee huuliltasi, niin Jumalalla on velvollisuus vastata sinulle. Pitää paikkansa. Voi, kun vain ajattelenkin sitä!

57   Voi, eipä siis ihme, että Paavali sanoi… Minä olin yhtenä päivänä siellä kammiossa, kun hänen [Paavalin] pää hakattiin irti ja hänet heitettiin katuojaan. Minä ajattelin… Juuri ennen hän sanoi: ”Kuolema, missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen kautta.” [1. Kor. 15:55] Näettekö? Voi, juuri tästä minä haluan puhua.

58   Kuunnelkaapa nuoret. Sinä voit olla nuori, ja tämä saattaa olla vähän huteralla pohjalla, siihen asti, kunnes sinä näet sen. Mutta odotahan hetki, kun makaat sairaalassa; lääkäri sanoo, että sinä elät kaksi päivää, tai kaksi tuntia. Odota vähän aikaa, kun sydämesi alkaa jättää lyöntejä väliin, ja tunnet, että [kuolema] hiipii ylöspäin, pitkin hihaasi. Voi veli, silloin sinä etsit kaikesta voimastasi. Mikä silloin on elämäsi loppusumma? Se on ohi. Odota, kunnes pääsi hiukset tulevat harmaiksi ja tajuat, että katsot silmästä silmään loputonta ikuisuutta tuonpuoleisessa; ja tämä sielu, joka elää nyt sisälläsi, on murtautumassa ulos –niin kuin hammas, joka poistetaan– ja lähtee sinusta noin vain mennäkseen paikaan, jota et tunne. Sinun on parasta ajatella sitä nyt ja panna asia kuntoon nyt. Sinut napsautetaan pois näin vain [Veli Branham napsauttaa sormiaan.], eikä sinulla ole edes mahdollisuutta katua. Niinpä, selvitä asiasi nyt.

59   Amerikan kansalla ei ole mitään puolusteluja. Nuo Etelä-Afrikan ja Intian pakanat tuolla kaukana, tulevat nousemaan tuomiolla ja tuomitsemaan tämän sukupolven, koska meillä täällä on Valo ja evankeliumi ja seurakuntia ja siunauksia ja kaikkea, ja me kieltäydymme vastaanottamasta niitä. Siitä kiikastaa, ystävä. Siis, minä sanon tämän jyrkästi, koska se on teille hyväksi, näettehän. Teidän pitää tehdä se.

60   Siis, ”Laissa on hyvän varjo.” [Hepr. 10:1] Voi, kun ajattelen sitä: ” Sillä (koska) laissa on vain tulevan hyvän varjo…!” Katsokaa, mitä laki tarjosi. Kääntäkää esiin seuraava luku, Heprealaiskirjeen 11. luku. Katsokaa, mitä Daniel kirjoitti lain alaisena. Katsokaa, mitä Eenok teli lain alaisena. Katsokaa, mitä Mooses teki lain alaisena. Silloin, jos hän eli ainoastaan sovituksen varjon alaisena, mitä seurakunnan pitäisikään tehdä tänään, kun Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on tosiasia? Missä me olemmekaan tänä iltana, ystävät?

61   Kuulkaapa, sen pitäisi saada jokainen kristitty vyöttämään sotavarustus päälleen. Täällä sanotaan: ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus: ja olkaa varmoja, että otatte haarniskan ja kypärän ja kilven ja kaikki nämä.” Paavali vertaa taisteluun lähdössä olevaan sotilaaseen. Ja kun vihollinen alkaa juonitella, nostakaa kilpenne, antakaa mennä ja kohdatkaa se.

62   Siis, jos laki pystyi saamaan aikaan sellaista, mitä sen, että Jeesuksen Kristuksen veri on totta pitäisi saadakaan aikaan? Jos kuollut kirjain tekee sellaista, mitä Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoima ja Henki pitäisikään tuottaa?

63   Meidän pitäisi nyt tulla seurakuntaan kunnioittaen mitä korkeimmin. Meidän pitäisi astua sisään rukoushuoneeseen todellisten Jumalan pyhien lailla. Tulla ja asennoitua ja pitää mielemme Kristuksessa. Meidän pitäisi luopua kaikesta maailmallisesta saman tien. Ja jos, sinä todella olet syntynyt uudesti… Tämä saattaa satuttaa hiukan, mutta, tiedättehän, että tämä on myös paikka, jossa ojennetaan. Jos sinä todella olet syntynyt Jumalan Hengestä, sinun sydämesi on juuri sellaisessa tilassa, joka tapauksessa. Sitä juuri… sinun ajatuksesi ovat ankkuroituneet tuonpuoleiseen. Näettekö? Jos koskaan olet…

64   Jeesus sanoi: ”Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, on iankaikkinen elämä. Sillä, joka kuulee ja uskoo minun Sanani!”

65   Siis, jos sinä uskot oikealla tavalla! Jos sinä vain tunnustat huulillasi, se ei hyödytä juuri yhtään; vaan sydämestäsi: jos sinä uskot, että Jeesus on Jumalan Poika, sinä et [enää] voi elää samanlaista elämää kuin ennen. Et voi, jos saat todellisen näyn Golgatasta. Siis, jos sinä koetat vain onneasi, sinä vain petät itseäsi.

66   Mutta kun, sinä saat kuvan siitä, mitä Jeesus oli! Voi tavaton, kuinka haluaisinkaan saarnata jumaluudesta, Jeesuksen Kristuksen korkeimmasta jumaluudesta! Jos te voisitte todella tajuta, kuka Hän oli ja mitä Hän teki teille, miehet ja naiset, teidän sydämenne tulisi raastetuksi rinnastanne, ja te olisitte halukas heittämään pois maailman roskat voidaksenne elää Hänelle. Voi, miten ihanaa ja millainen persoona Hän olikaan! Jos te tajuaisitte, miten Jumala alensi itsensä, paljasti itsensä, laskeutui alas niin, että Hän voisi tulla teidän sydämeenne!

67   Kun Isä, Jumala, suuren pilven muodossa, leijui Israelin lasten yllä; ja kun Hän asettui sen vuoren päälle sinä aamuna, kirjoittaakseen lain; no, vaikka vain eläin olisi koskettanut vuorta, se piti lävistää nuolella. Hän päästi Mooseksen sinne ylös vain vanhurskauttamisen kautta. Aaron jätettiin kukkulan juurelle vahtimaan, ettei mikään… Ja kun, Tulipatsas asettui vuorelle, salamat rävähtelivät ja ukkonen jyrisi; pimeys tuli. Kun Jehova, Jumala, kaiken ikuisuuden Luoja, asettui vuoren huipulle, jonka Hän oli luonut, paksut pilvet vyöryivät esiin; salamat saivat maan järisemään! Niin, että israelilaiset seisoivat leirissä verisen uhrin ympäröiminä; he sanoivat: ”Mooses puhukoon, älköön Jumala, ettemme me kuole.” Ajatelkaa!

68   Tuo sama Kaikkivaltias, suuri Olento nöyryytti itsensä ja toi itsensä julki ja tuli liharuumiiseen niin, että jokainen ihminen kykeni koskettamaan häntä käsillään. Mitä Hän teki? Vaati tietä itselleen päästäkseen sisälle ihmiseen. Sitten, sen jälkeen, Hän meni ja uhrasi oman verensä, kun mikään muu veri ei kelvannut! Nyt tiedän miksi Eipä ihme, että Hän oli tuo ”mittaamattoman kallis taivaan lahja.” Nyt tiedän niksi Hän oli tuo ”kaikkien kuningasten Kuningas!” [erikoinen virke. Eipä ihme, että Hän sai nimen … / ”eipä ihme, että Häntä pidettiin… voisiko tuo ”no wonder” olla: ”epäilemättä…” ratkaisu: collinsdictionary.com] Kun Hän ilmaisi itsensä ja tuli alas ja antautui syntisten ihmisten käsiin hakattavaksi ja syljettäväksi ja ruhjottavaksi ja ripustettavaksi ristille, ja kuolemaan. Kun Hän seisoi siellä, joku sanoi… Kun Hän sanoi: ”Minä voisin huutaa Isääni ja Hän lähettäisi 10 legioonaa enkeleitä. Mutta minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta.”

69   Ja sitten nuo väkijoukot sanoivat: ”Vie pois hänet! Vie pois hänet!”

70   Miksei Hän vain kääntynyt ympäri ja sanonut: ”Vietäköön teidät pois”? Tässä on syy siihen, miksei Hän voinut, ystävät. Katsokaapa. Nuo ihmiset olivat Hänen omia lapsiaan. Ajatelkaa miehen omien lasten kirkuvan [vaatien] oman isänsä verta. Jos minun lapseni vaatisivat [sananmuk: ”vaahtoaisivat”] minun vertani, ei voisi muuta sanoa kuin: ”Viekää minut.” Jos– jos Hän olisi kieltäytynyt tekemästä sitä, Hän olisi menettänyt lapsensa; omat luomuksensa, inhimilliset olentonsa. Ja ne olivat juuri niitä, jotka vaativat Hänen vertaan. Voitteko te kuvitella lapsia vaatimassa isänsä verta? Siksi Hän ei voinut sanoa: ”Ei.” Jos olisi, he olisivat olleet kadotettuja. Minä kuolisin mielelläni lasteni puolesta ja kuka tahansa isä kuolisi.

Katsokaa, millainen Hän oli; Hänen omat lapsensa vaativat Hänen vertaan.

71   Ja lain oikeudenmukaisuus vaati verta. Eikä lampaiden veri kelvannut, vuohien veri ei kelvannut, karjan veri ei kelvannut, mutta Jumalan itsensä veri oli hoidettava se. Ja Jumala tuli ihmiseksi, ja eli täällä maan päällä. Tuo suurenmoinen, valtava Persoona, joka oli siellä Siinainvuoren huipulla, oli silloin täällä ilmielävänä [/lihassa].

72   Silloin Hän puhdisti tien, jota Hän saattoi tulla ja elää sinun sydämessäsi; Ja nyt tuo sama Henki, joka jylisi Siinainvuorelta, elää nyt inhimillisessä sydämessä. Mikä ihme! Tavaton, sen, sen pitäisi saada jokainen sydän pamppailemaan– sitä ajatellessa.

73   Siis, nyt ripeästi eteenpäin; Paavali jatkoi eteenpäin, 5. ja 6. jae täällä. Me yritämme päästä 19:een, niin että pidetäänpä kiirettä. Yhdek–… 5. ja 6. jae ja siitä eteenpäin, hän puhuu siitä, kuinka lait enteilivät– miten se, Vanhassa testamentissa… me kävimme sen jo läpi yhtenä päivänä; voi, se oli jokunen kuukausi sitten, pyhäkoulussa.

74   Ihminen on synnin alaisuudessa; sanotaan, että hän tekee huorin, tai varastaa tai rikkoo sapatin tai jotakin muuta käskyä vastaan. Silloin hänen oli otettava karitsa ja hänen oli tuotava se vanhemmiston eteen ja heidän tuli tarkastaa karitsa läpikotaisin. Karitsan tuli olla virheetön, siinä ei saanut olla mitään vikaa. Pankaa merkille tämän tärkeys: Karitsan oli oltava syytön [/moitteeton], syyllisen ihmisen puolesta. Aamen. Minä toivon, että te näette sen. Oi!

75   Minä muistan pikku tarinan. En muista, olenko kertonut sitä teille. Se on vain sellainen pikkuinen, keksitty juttu. Lain aikana, jos äitihevonen sai pikku varsan, ja se oli muuli, tehän ymmärrätte, ja sen korvat lerpattivat ja polvet kolisivat yhteen ja voi, millainen kierosilmäinen ja kamalannäköinen muuli se olikaan. Siis, tuo muuli, jos se olisi voinut katsoa itseänsä, se olisi sanonut: ”Voi tavaton! Kun isäntä tulee, hän tappaa minut, koska minä… Hän ei tule ruokkimaan minua. En ole elämisen arvoinen. Katsokaa nyt minua, millainen hirveännäköinen sekasotku minä olenkaan!”

76   Mutta, jos sen äiti olisi voinut vastata tuolle pikkukaverille, hän olisi sanonut: ”Hetkinen vain, kultaseni! Kyllä sinä saat elää, koska sinä olet minun ensimmäiseni, ja sinulla on esikoisen oikeudet. Nyt, kun isäntä tulee ulos katsomaan sinua ”koko komeudessasi” hänen on mentävä takaisin ja otettava karitsa, jossa ei ole yhtäkään virhettä, ja otettava se hengiltä niin, että”, tuo täysin raajarikonnäköinen muuli saa elää. Ymmärrättehän, pappi ei ollut koskaan nähnyt tuota muulia; hän näki karitsan. Kyse ei ollut siitä, oliko tuo muuli täydellinen; karitsan piti olla täydellinen.

77   Voi, toivon, että ymmärrätte sen. Kyse ei ole siitä, oletko, vai etkö ole riittävän hyvä kristityksi. Kyse on siitä, että Hän oli riittävän hyvä. Jos, Jumala hyväksyi Hänet ja Hänen verensä saa aikaan sovituksen, Jumala ei näekään sinua: Hän näkee Karitsan. Voi tavaton!

78   Silloin tuo pikku muuli saattoi pistää häntänsä pystyyn ja korskua ja hyppiä ja juosta ympäri peltoa ja pitää hauskaa. Hän saisi elää, Mutta yhden täydellisen piti kuolla epätäydellisen puolesta.

79   Se oli minä, William Branham: paha, elinkelvoton, helvettiin menemisen väärti; syntyneenä syntiseen sukuun, kasvatettu synnintekijäksi; ei millään lailla hyvä, minussa ei yhden yhtäkään kunnollista ominaisuutta [/puolta]. Pitää paikkansa. Mutta eräänä päivänä, minä otin vastaan… Halleluja! Kun Jumala katsoi alas Kristukseen ja Kristus otti minun paikkani, silloin Jumala ei näe minua; Hän näkee tuon Täydellisen! Silloin, niin kauan kuin minä olen täällä Hänessä, silloin olen täydellinen; en itsessäni: Hänessä. Ei minun täydellisyyttäni– Sitä minulla ei ole yhtään; kyse on Hänen täydellisyydestään.

80   Siksi, Jeesus ei erehtynyt, kun Hän sanoi: ”Olkaa täydelliset niin kuin teidän Isänne on täydellinen.” Ja kuinka inhimillinen olento voi olla täydellinen? Hän voi olla täydellinen täydellisen uskonsa kautta, leväten Hänessä ja sanoa: ”Hän maksoi hinnan minun puolestani.”

Jeesus maksoi kaiken
Olen velkaa kaiken Hänelle
Synti on jättänyt purppuraisen tahran
Hän pesi sen valkeaksi kuin lumi.

81   Voi, tämä tekee meistä huutavia metodisteja, eikö teekin, kun sitä ajattelee? Te… tähän minä uskon. Minä uskon vanhanaikaiseen huutamisen kokemukseen. Kyllä vain! Jos lapset saavat oikeanlaista vitamiinia, heistä tuntuu aina hyvältä, tiedättehän. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Me tarvitsemme tämän päivän seurakunnissamme vähän jotakin hengellistä vitamiinia. Eikö teistäkin tunnu siltä? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”]

82   Mieleeni muistuu maanviljelijä; kerran– hänellä oli vanha pieni… Toisella viljelijällä oli lato ja hänellä oli kaikkia hyviä välineitä viljelyyn, joilla viljellä; traktoreita ja kaikkea. Mutta hän oli liian laiska viljelemää ja niinpä hän–hän vain jätti tilansa kasvamaan rikkaruohoa. Ja kun syksy tuli, ainoa, mitä piti tehdä, oli leikata nuo ruohot ja panna ne navettaan [ylisille– suom.].

83   Ja sitten oli toinen viljelijä, jolla ei ollut sellaista kivan näköistä navettaa, mutta hänellä oli… Hän oli fiksu mies. Ja hän lähti ulos ahkeroimaan. Ja hän teki työtä koska halusi ruokkia karjansa ja hän pui hyvää apilaa ja sinimailasta [Alfa-alfa] ja hän vei ne navettaan.

84   Molemmilla tiloilla kummallakin tilalla syntyi pieni vasikka joka vuosi– siis tänä vuonna. Ja kun, tuo pikkuvasikka siellä toisessa navetassa sai syödäkseen vain rikkaruohoa, mutta sillä oli kaunis navetta; ja sillä toisella vasikalla ei ollut niin kaunista navettaa, mutta sillä oli jotakin, mitä syödä.

85   Se tuo mieleeni joitakin näistä piskuisista seurakunnista– katson näitä hienoja suuria, korkeita, mahtipontisia [kunnianhimoisia] paikkoja, siis, tuhannen dollarin kirkkourkuja, tuhansien- tarkoitin, ja istuimia kallistuvine selkänojineen ja kaikkea sellaista. Mutta onko siellä mitään syötävää? Se on seuraava asia.

86   Sinä pääset johonkin pieneen lähetyskokoukseen jossakin, siis, ja saatatte saada siitä irti paljonkin, siis, vähän hengellisiä vitamiineja. Jumala on varannut niitä sinulle auttaakseen henkeäsi nousemaan, antamaan vähän puhtia. Sitä evankeliumin saarnaaminen on. Halleluja! Jos se ei anna seurakunnalle puhtia, niin ei sitten mikään. ”Usko tulee kuulemisesta; Sanan kuulemisesta.”

87   Kun minä kuulin, että Jeesus kuoli minun puolestani, sanoin: ”Asia on ratkaistu. Kunnia Jumalalle! Olen turvassa, koska minä olen Hänessä!” Hän hyväksyi minut. Näin on. Hän valitsi minut. Hän valitsi sinut. Kaikki te, jotka olette täällä, jotka ovat kristittyjä: Jeesus valitsi teidät. Se on teidän. Selvä. Hän hyväksyi [/otti] sinut.

88   Tämä pikku vasikka, toinen niistä, oli pyörähtänyt ympäri, se oli ollut siellä isossa komeassa navetassa kultaisine seimineen ja pilttuut ja sellaiset. Kun se pääsi ulos, tuo pikku kaverirukka, se pystyi tuskin kävelemään; se oli niin surkeassa kunnossa syötyään noita rikkaruohoja koko talven. Siis, se toinen… se pääsi ulos hakaan, niin, ja lämmin tuuli puhalteli niin kuin… tuuli melkein puhalsi sen kumoon; se oli niin huonona.

89   Ja toisella puolella, farmari päästi vanhan kunnon vasikkansa ulos ja voi, sepä oli siis tosi paksu ja pyöreä. Voi, että se oli hyvässä kunnossa. Kun se pääsi sinne ulos, se alkoi hypellä sinne tänne ja tanssahdella ympäri ja pitää sellaista hyvää suurta helluntaikokousta, ja vain hyppeli ympäriinsä.

90   Tiedättekö, mitä se pikku vasikka teki? Se, joka oli siitä isosta navetasta, jolla oli niitä kaikkia isoja juttuja, niin, se katseli sitä, kurkisteli pikku silmillään aidanraosta ja sanoi: ”Soo-soo, soo, soo! Onpa fanatismia! Onpa fanatismia!

91   Tuosta pikkukaverista tuntui hyvältä, ei ihme, että hypitytti. Se oli lihonut; siitä tuntui hyvältä.

92   Sillä tavalla käy, kun ihminen todella saa tarvitsemiaan hengellisiä vitamiineja; Jumalan huone, hän tulee sinne ja hänen sielunsa ravitaan Jumalan Sanalla, jonka perusteella hän tietää, missä seisoo. Kaikki hänen vanhat taikauskoiset käsityksensä lentävät pois. Ja paholaisen palvominen ja kaikki muukin vain hajoaa olemattomiin, kun näkee, että Jeesus Kristus kuoli minun asemestani, otti minun paikkani Golgatalla. Puhdas, jumalallinen rakkaus tulee tilalle. Se saa minut käyttäytymään huonosti– maailmaa kohtaan, aika ajoin. [Veli B. viittaa tapaansa puhua] Minusta vain tuntuu sen takia tosi hyvältä, koska minut on ahdettu täyteen vitamiineja– sitä se on, tämä vanha kunnon vitamiini Täällä. [Raamattu]

93   Siis, Paavali sanoi, kun palvoja tulee ja tuo sen pienen… Jos hän on tehnyt väärin, hän tulee tämä pikku karitsa mukanaan. Nyt ylipappi tarkastaa sen, pappi siis, ja tutkii ettei karitsassa ole mitään vikaa. Tutkii sen läpikotaisin ja katsoo, että se on kunnossa, ja jos oli, hän asetti tuon pikku karitsan alttarille.

94   Ja täältä tulee se ihminen, joka on tehnyt vääryyttä; hän sanoo: ”Minä olen varastanut. Ja minä tiedän, että ansaitsen kuoleman, koska olen tehnyt väärin. Jumala ei olisi halunnut minun varastavan; Hänen käskynsä kieltää sen. Nyt minä panen käteni tämän pikku karitsan päälle; ja Jumalan käsky sanoo täällä: ’Älä varasta’, ja minä olen varastanut. Niinpä minä… Tiedän olevani kuoleman oma [/alttiina kuolemalle] Synnistäni pitää tehdä tili, koska minä varastin. Ja Jumala sanoo, että sinä päivänä, kun syön siitä, minä kuolet. Siis, minä varastin; ja Jumala sanoi: ”’Sinä varastit, sinun on kuoltava sen takia. Hän siis vaatii, että ellen halua kuolla, minun oli tuotava tämä karitsa. Siispä minä asetan tämän karitsan tänne ja panen käteni tämän pikkukaverin pään päälle ja se vain määkii ja määkii. Ja minä sanon: ’Herra, Jumala, olen pahoillani, että minä varastin. Minä tunnustan ja lupaan Sinulle, etten varasta enää, jos sinä vain hyväksyt [/kelpuutat] minut nyt. Ja uhrikseni ja kuolemani edestä, tämä pikku karitsa kuolee minun sijastani.’”

95   Sitten otetaan iso koukku ja se pannaan sen kurkun alle ja se katkaistaan tällä lailla; pidetään sitä ylhäällä tällä tavalla, ja se pikkukaveri vain määkii ja määkii. Villa pöllyää ja yltympäri veressä, sillä lailla. Ja sen surkea pikkuinen suu… ja se vain määkii, määkii, määkii. Ja ensiksi siis, sen veri suihkuaa ulos ja se taivuttaa pienen päänsä. Ja siinä kaikki.

96   Sitten, se mies, se kirjoitetaan tänne muistiinpanoihin, ja pannaan tänne arkin viereen, näin, siis se mies, joka teki sen tunnustuksen. Jos hän tekee sen saman vuoden aikana, hänen on joka tapauksessa kuoltava; hänen on kuoltava sen lampaan kanssa.

97   Tämä oli siis Vanhaa testamenttia. Mies lähti heti pois sieltä, heti, kun hän oli tehnyt tunnustuksensa, lähti sieltä suoraan ulos. Ja, ehkä hän teki huorin. Hän ehkä oli tehnyt jotakin väärää, vielä enemmän…?… Kun hän lähti sieltä… ehkä hän oli tappanut ihmisen. Saattoi… kun hän lähti sieltä, hänellä oli tuo sama juttu vielä sydämessään, se, minkä hän teki silloin, kun hän tuli sisään. Hän ei ollut muuttunut yhtään; hän oli vain, lain kautta, täyttänyt lain tai kirjaimen vaatimuksen. Siis, se ei pystynyt tekemään; muuttamaan hänen sydäntään. Ainut, mitä hän tiesi oli: ”tuo oli väärin”, koska hän oli lukenut sen laista ja karitsa kuoli hänen sijastaan. Siis, kun Jeesus tuli, nähkääs, siis, Kristuksen veri… Ymmärrättekö te, millaista se veri oli, joka [silloin] vuoti? Eläimen veri, ihmiselämän edestä, ei yksinkertaisesti pysty ottamaan pois syntiä; se ei voi!

98   Kun Jeesus tuli, kyse ei ollut vain inhimillisestä elämästä, vaan kyse oli itsensä Jumalan omasta elämästä. Se oli Hän omaa vertansa.

99   Siis, [kun] me ymmärrämme, että me teemme väärin: ”Voi, olen tehnyt väärin. Olen tehnyt syntiä. Olen– olen elänyt väärin. Olen tehnyt vääryyttä.” Minä tulen nyt alttarille. Näen uhrin uskon kautta; nyt minä panen käteni Jeesuksen päälle; sanon: ”Rakas Jumala, minä tiedän, että… että olen syntinen, ja synnin palkka on kuolema. Ja jos, minä teen väärin, minun on kuoltava. Ja jos, minä kuolen, minä en voi tulla sinun eteesi, ja minua rangaistaan piinalla aina ja ikuisesti. Siis, minä olen tehnyt väärin, Isä ja haluan oikaista asian enkä halua kuolla tällä tavalla.”  Siksi, minä panen käteni Hänen päänsä päälle ja Hänen elämänsä otettiin minun elämäni sijasta. Mutta asian pointti on, että kun minä lähden alttarilta, minä lähden muuttuneen sydämen kanssa. Näettekö?

100   Ensimmäinen ihminen lähti pois, lain alaisena, eläimen veren alla. Se ei pystynyt muuttamaan hänen sydäntään, koska eläimen elämää ei ole verrattavissa inhimilliseen elämään. Eläin ei pysty antamaan inhimillistä verta. Ymmärrättekö? Eläin ei kykene siihen, koska sen elämä on erilaista elämää. Ja eläimellä on elämä, muttei sielua. Eläin on elävä olento, muttei sielu.

101   Jumala pani ihmiseen sielun. Niin, sitten, minun sieluni… Mikä sielu on? Se on hengen olemus [/luonne/ luonto].

102   Ja kun Kristuksen sielua jätettiin– ei jätetty helvettiin [tuonelaan KR33], vaan nostettiin ylös; Veren kautta, Hänen verenvuodatuksensa kautta, kun Jumala vei Hänet Golgatalle. Se sekoitti [Vrt. Luuk. 13:1?] Hänen verensä siellä Golgatalla; ja kun Hän oli siinä, ja heitteli päätään edestakaisin tällä tavalla, kruunu päässään piikki-, ja veri vain valui Hänen kasvojaan pitkin ja tippui Hänen hiuskiharoistaan Hänen olkapäilleen, ja huusi tuntemattomilla kielillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Siinä oli Karitsa. Se oli Hän.

103   Siinä oli tuo Viaton, joka kuoli, että minä, arvoton, että minun elämäni voitaisiin panna kuntoon, että minulla olisi oikeus elämään. Sitä on olla arvoton. Ja me olemme… Sinä olit yksi arvottomista, jonka puolesta Karitsa kuoli. Nyt, sinä tulit tänne ja panit kätesi Hänen päälleen, siis, ja tunnustit ja Jumala vastaa sinulle Pyhän Hengen kautta [/kanssa] vahvistukseksi siitä, että Hän on ottanut sinut vastaan.

…(Hän on) yhdellä ainoalla uhrilla (tässä se on) yhdellä ainoalla uhrilla, ainiaaksi tehnyt täydelliseksi… [Hepr. 10:14]

104   Tässä se on. Palvoja tuli joka vuosi, se oli jatkuvaa; melkein joka vuosi tuli takaisin; ja teidän piti tulla seuraavana vuonna, sama halu sydämessä. Mutta kun Hän [Jeesus] teki tuon yhden uhrauksen, itse, jokainen synti, jokainen halu syntiin ja kaikki otettiin pois ihmisen sydämestä. Ja hän on täydellinen Jumalan silmissä, ei sen takia, mitä hän on itse tehnyt, vaan mitä Jeesus on tehnyt hänen puolestaan. Ja hän [ihminen] hyväksyi Herran Jeesuksen Kristuksen uhrin. Oi, miten ihana valtavia asioita, ystävät!

105   Siis: ”Koska meillä…” Siis, 19. jae. Meillä on noin 20 minuuttia, pannaan nyt kaikki Kirjoitusten varaan. Nyt, 19. jae:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään…

106    Kuunnelkaapa, tässä se on: ”Nyt pääsy pyhimpään paikkaan.” On pyhä paikka ja sitten pyhin paikka. ”Kaikkeinpyhin”, se oli nimeltään. Ylipappi meni sinne kerran vuodessa. Ja mennessään, ensimmäiseksi hänen piti pirskotella itsensä. Arkki oli verhon takana.

107   Ja ylipapin piti olla voideltu parfyymilla, joka oli tehty ”Saaronin kukkasesta.” [KJV: ”ruusu”] Mikään muu hajuste ei kelvannut. Tiedättekö, että Jeesusta kutsuttiin nimellä ”Saaronin kukkanen”? Mikä ”kukkanen” on? Mistä parfyymi on peräisin?  Kukkasesta. Mistä…

108   Jeesusta kutsuttiin nimellä ”Laaksojen lilja.” Pitääkö tämä paikkansa? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

109   Tietääkö kukaan, mistä oopiumi on peräisin? Liljasta. Oopiumi on tuotettu liljasta. Ja mitä oopiumi saa aikaan? Oopiumi lievittää kipua. Kun ihmiset ovat sairaita, kärsivät valtavasti, he menevät sekaisin, – järjiltään, heille annetaan oopiumipistos, ja asia on sillä selvä. He tyyntyvät. Näin tapahtuu luonnossa.

110   Hengellisessä mielessä, Jeesus on tuo ”Laaksojen lilja.”  Ja kun, te joudutte sellaiseen tilanteeseen, ettette te kestä enää, eikä elämä merkitse teille enää mitään, Jumalalla on teille oopiumia: Laaksojen liljasta, joka lievittää huolenne, ja ne kaikki ovat poissa. Teidän ei enää tarvitse ryypätä viskiä helpottamaan huolianne– [sillä] ne tulevat kuitenkin takaisin, mutta tulkaa hakemaan kulaus Laaksojen liljan oopiumia, ja ne ovat ohi ikuisiksi ajoiksi.

111   Tulkoon, menköön, mitä tuleman pitää, jos sinä elät, jos sinä kuolet, jos teet tätä, tai sitä, mikään ei erota sinua Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. [Room. 8:39] Kristitylle ei ole luvattu mukavaa kukkaisvuodetta, vaan hänelle on luvattu armo, joka riittää tyydyttämään hänen jokaisen tarpeensa. Aamen. Hei, juuri nyt minusta tuntuu uskonnolliselta! Ajatelkaa sitä! Kyllä vain. Koska, kun uuvun, ja epäilen, katson tänne ja näen että tapahtuu sitä ja tapahtuu tätä, mutta minä ajattelen: ”Hetkinen. Oi, voi!” Näettekö? Siinä on tuo Laaksojen Lilja.

112   Mitä tuoksu [/haju] saa aikaan? Tuoksu; nainen laittaa itseensä parfyymiä miellyttävyyden takia. Ja mies laittaa partavettä joskus, siis, joka tuoksuu, että haju, se vie pois pahan hajun teistä.  Jos te kävelette jonkun lähelle, ja keho haisee tai jokin muu, parfyymi vie tuon hajun pois niin, että te ette haisisi pahalta tuon ihmisen lähellä. Se on sietämätöntä. Sitä juuri parfyymi tai… Saippuassa on tuoksu. Ja te pesette itsenne saippualla, tai talkilla tai millä vain, sitä varten niitä käytetään.

113   Siis, pankaa se merkille: Aamen. Tuntuupa minusta hyvältä. Kuunnelkaapa; Jeesus sanoi… siis, Hän oli Saaronin kukka ja Hänet uhrattiin Jumalalle hyvältä tuoksuvaksi uhriksi. Ja tämä… Ja sitten, kun me alamme lemuta sietämättömästi– anteeksi tämä ilmaisu, Jumalan edessä, siis, että meidän–meidän syntimme ja jutut ovat niin pahoja ja pilaantuneita, silloin me tulemme Golgatalle, ja jossa…

114   Lilja tai jokin muu kukka, ennen kuin parfyymiä voidaan tehdä… teidän on otettava kukkanen; se on kaunis; kaunis aamuinen lilja tai ruusu. Saaronin kukka [/ruusu] on kaunis kukka. Eläessään, se on kaunis. Mutta, jotta siitä saadaan tuoksu, että saadaan parfyymiä, se pitää murskata. Ja se murskataan ja puristetaan että parfyymi saadaan siitä irti.

115   Nähkääs, Kristus, kun Hän oli täällä maan päällä, Hän oli kaunis. Hän paransi sairaat. Hän herätti kuolleet. Hänen elämänsä oli vertaansa vailla. Hän oli kaunis. Mutta tehdäkseen sinusta itsensä kaltaisen… Kun Jumala katsoi alas, Hän sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Hän sanoi: ”Teidän uhrinne on alkanut löyhkätä nenäni alla, mutta Tämä on Hän, johon minä olen mielistynyt.” Siis, hän oli mielistynyt.

116   Ja, jotta meistä tulisi miellyttäviä Jumalalle, Hänen [Jeesuksen] piti tulla murskatuksi Golgatalla, ja tämän maailman synnin piti pusertaa Hänestä elämä ulos, ja Hän kuoli kantaen tämän maailman synnit niin että meidät voitaisiin voidella Saaronin Kukkasella. Hän oli Laaksojen Lilja. ”Hänet runneltiin meidän rikkomustemme tähden”: suloinen tuoksu.  ”Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu”: Laaksojen Lilja, joka antaa meille oopiumia lievittääkseen meidän sairauksiamme ja kipua. Mikä ihmeellisen ihana kuva!

117   Siis, ylipappi, ennen kuin hän saattoi mennä kaikkein pyhimpään, ensin, hänellä piti olla tietylla tavalla valmistetut vaatteet. Kuka tahansa ei voinut valmistaa niitä; ne tuli valmistaa pyhin käsin. Se osoitti, että meidän vaatteemme…

118   Tässä se on! Minä… sitten, satuin juuri tulemaan minuun itseeni. Veli, jos sinä ainoastaan käytät seurakuntapukua, sinun on parasta hankkiutua eroon siitä; sinä et voi mennä kaikkein pyhimpään. Puku, jota ylipappi käytti silloin, oli tehty… pyhin käsin, valikoiduista tuotteista; aamen, Jumalan määräämistä. Siinä se. Jos sinä liityit seurakuntaan ja ajattelet, että kaikki on hyvin, olet väärässä. Näettekö? Puvun piti olla Jumalan valitsema. Ja meidän omavanhurskaat ryysymme eivät kestä Hänen edessään. Siihen vaaditaan Pyhä Henki, joka on Jumalan puku, joka vaatettaa uskovaisen, jotta hän voi mennä kaikkein pyhimpään. Voi, sepä hyvä. Tästä minä pidän. Tämä oli uusi juttu. En ole ennen tällaista niellytkään, mutta näin se asia on, juuri tällaista; tämä on sitä todellista vitamiinia. Näettekö? Tarvitaan Pyhä Henki!

119   Katsokaa vertausta… mentiin hääaterialle, ja jokaisella, joka oli hääaterialla, piti olla tietynlainen puku. Ja sieltä tavattiin eräs mies, jolla ei ollut sellaista pukua; ja hänelle sanottiin: ”Ystävä, mitä sinä täällä teet? Miten pääsit sisään?” Siis, ymmärrättekö, jos te tunnette tämän vertauksen, siellä itämailla, idän mailla, kun järjestetään häät, vielä nykyäänkin, sulhasen on kutsuttava kenet haluaa.

120   Ja Jumala voi. ”Ei kukaan voi tulla Jumalan tykö– tai siis Kristuksen tykö, ellei Jumala kutsu häntä ensin.” Näettekö; kyse on Jumalan kutsusta. Kuunnelkaa nyt tarkasti.

121   Ja sitten sulhanen, jos hän on antanut kutsun, hänen on toimitettava [myös] puvut. Eikä yksikään ihminen… Koska, hän kutsuu köyhiä, hän kutsuu rikkaita. Mutta, jotta kaikki näyttäisivät samanlaisilta, jokaisella on oltava päällään samanlainen puku– köyhällä on oltava, rikkaalla on oltava. Ymmärsittekö? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”]

122   Nyt, kun Jumala antaa köyhälle ihmiselle Pyhä Hengen, se on sama Pyhä Henki kuin minkä Hän antaa rikkaalle. Siis, kaikkien pitää olla samanlaisia. Niin että, kun he tulevat Jumalan eteen, kukaan ei voi sanoa: ”Minä olen pukeutunut paremmin”, koska kyse on samasta Verestä, samasta armosta, samasta Pyhästä Hengestä, joka saa käyttäytymään samalla tavalla. Rikkaan ja köyhän on tultava samankaltaisina. Tätä se vertaus ehdottomasti on. Pankaapa merkille.

123   Ja sitten, kun ihmiset tulevat kutsu mukanaan, he… Puvut annetaan heille ovella. Se mies seisoo siellä; hän näyttää kutsunsa, että hän on tullut ja esittää sen. Näin tehdään Intiassa, juuri nyt. Ja niinpä; ihmiset tulevat häihin. Portieeri seisoo ovella, ovipalvelija, ja sinä ojennat kutsusi. ”Kyllä, herra.” Sitten he ojentavat kätensä ja ottavat puvun sieltä takaa; yksi puku, ja se puetaan miehen päälle. Hän kävelee sisään. Se osoittaa, että hänet on kutsuttu virallisesti; hänet on hyväksytty virallisesti ja nyt hän on [joukon] jäsen. Aamen. Siinä, olkaa hyvät.

124   Siis, Isä, Jumala, Pyhä Henki lähtee ja antaa sinulle kutsun Hääaterialle. Ymmärrättekö? Se riippuu siis Sulhasesta, silloin, valmistaa puvut. Ja Hän teki sen, omalla elämällään, kun antoi Pyhän Hengen. Ja sinä tulet ovelle, aamen, kutsu mukanasi. Jeesus sanoo: ”Minä olen lammastarhan ovi.” Ja kun, sinä tulet Jeesuksen nimen kautta, sinä saat Pyhän Hengen kasteen. Pitääkö tämä paikkansa? Otat vastaan Pyhän Hengen, sitten sinä astut sisään ja sinusta tulee jäsen, Jumalan perheen jäsen. Jäsen!

125   Sanoit: ”Jäsen?” Varmasti. ”Tuleeko minusta palvelija?” Ei, ei tule.

126   Sinusta tulee jäsen. Te ette ole palvelijoita. Te olette poikia ja tyttäriä. ”Me olemme nyt Jumalan poikia ja tyttäriä”, Jumalan perheenjäseniä. Oi, voi tavatonta! Ehkä asun jossain hökkelissä, mutta olen kuninkaallista verta. Kas tässä, olkaa hyvät! ”Jumalan perheenjäseniä.” Niin sanoo Sana. [Ef. 2:19] Niin Kirjoitukset sanovat. ”Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,” näettekö, ”että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi…!” [1. Joh. 3:1] Voi tavaton! Tässä ne [paikat] ovat: jäsenyys.

127   Siis, ylipappi, oli voideltu, ja mennessään sisälle, hänen tuli ottaa eläimen verta mukaansa, tai hän kuoli.

128   Ja toinen juttu hänen puvustaan: tiesittekö te, että tuon puvun helmassa [sananmuk: ”päässä” –suom.] – tiesittekö, mitä sen helmassa oli? Sen helmassa oli jotakin. Ja jokainen… siinä riippui sellaisia pikkuisia juttuja, hänen pukunsa alareunassa; ja se oli granaattiomena ja tiuku ja granaattiomena ja kello.

129   Ja hänen oli käveltävä tietyllä tavalla mennessään sisälle. Hän ei voinut tehdä sitä noin vain. Hänen piti kävellä tietyllä tavalla. Sillä, joka kerta, kun hän otti askelen, tiukujen piti soida osuessaan granaattiomeniin: ”Pyhitetty, pyhitetty, pyhitetty Herralle.” [2. Moos. 28:33] Silloin Jumala tiesi hänen lähestyvän. Aamen. Halleluja!

130   Siinä se. Jumala kuulee tulosi, kun sinä lähestyt Jumalan edellyttämässä tavalla, sillä sinä tulet huutaen sydämestäsi: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala, Kaikkivaltias.” Silloin sinä astut sisään, joka tapauksessa– tavoitellaksesi Pyhää Henkeä. Näettekö? ”Pyhä. Pyhä, pyhä, Herra Jumala, Kaikkivaltias.”

131   Ja sitten, seurakunta, ainoa tapa, jonka ihmiset tiesivät… Siis, jos hän olisi mennyt, eikä olisi ollut puettu täsmälleen sillä tavalla, hän olisi kuollut ovelle. Hän ei olisi tullut enää tullut sieltä ulos. Hän olisi kuollut sinne, jos hän ei olisi mennyt sisälle pukeutuneena ja voideltuna sisäänmenoa varten. Nyt… [se oli ainoa], mistä seurakunta tiesi oliko mies aito vai ei. Voi tavaton! Ainoa tapa oli, mistä odottava seurakunta tiesi oliko ylipappi aito vai ei, he kuulivat noiden tiukujen äänen. Sieltä tuli ääntä ja siitä ihmiset tiesivät, oliko hän aito vai ei.

132   Mahtaakohan se toimia nykypäivänä? Jos sinä menet seurakuntatalon ohi, ja siellä kaikki on kuollutta ja hiljaista, niin enpä tiedä. Mutta se [seurakunta] pitää ääntä siis, ja ilmoittaa ihmisille, että Jumala on yhä valtaistuimellaan, Jumala vastaa rukouksiin, ihmisillä on yhä Pyhä Henki; ja he huutavat ja kiittävät Jumalaa, ja ylistävät, ja pitävät kovasti ääntä. Seurakunta sanoo: ”No, kyllä Hänen täytyy olla täällä. Tämä on paikka, jossa toimitaan.” [ elävä  /toimiva paikka.] Kun me menemme kaikkeinpyhimpään, ja väitämme olevamme kristittyjä, meistä täytyy lähteä jonkinlaista melua. En tarkoita, siis että on kovasti jotakin pelleilyä. Minä tarkoitan todellista aitoa meteliä. Näin asia on. Siis, kuunnelkaapa tätä:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”… niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen… [Hepr. 10:19-23]

133   Tämä paljastaa kaiken. Voi tavaton! Tästä minä pidän, mutta luullakseni, meidän on lopetettava. Mutta, kun me kävelemme Jumalan eteen, älkäämme menkö sanoen: ”No, mahtaakohan tämä kaikki pitää paikkansa. Minä– minä…” Oletko sinä kristitty? No, toivottavasti olen.” Ei sitä sillä lailla tulla.

134   Veljet, usko tämä kertomus! Ota se vastaan ja synny uudesti. Sitten kulje uskoen puhtaasti ja tietoisena tästä: että Jumala on antanut lupauksen eikä Jumala voi valehdella. ”Jumala lupasi minulle ikuisen elämän, jos minä uskon Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. Minä uskon sen, ja Hän antaa minulle ikuisen elämän.”

135   Olen tehnyt monia virheitä, ja yhä teen niitä, tulen aina tekemään niitä; mutta kun minä teen niitä, Pyhä Henki sanoo minulle, että se on väärin. Silloin, minä kadun siinä paikassa: ”Herra, anna minulle anteeksi. En tarkoittanut tehdä sitä. Auta Sinä minua nyt.” Ja minä jatkan kulkuani, kuten ennen. Sillä, mitä pikemmin se tulee sinun huuliltani: ”jos me tunnustamme syntimme, niin Hän antaa meille synnit anteeksi.” [1. Joh. 1:9] Pitääkö tämä paikkansa? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Halleluja!

136   Perkele sanoo: ”Tiedätkö mitä? Kuulehan. Sinunhan piti mennä tekemään se tietty asia. Ethän sinä tehnytkään sitä. Kyllä, teit syntiä, etkö tehnytkin?”

Minä sanon: ”Mutta minä tunnustin sen.”

”No, minäpä kerron sinulle…”

137   ”Eipäs, älä puhu minulle. Älä ollenkaan. Minulla on täysi usko [/luottamus] Häneen, joka sen sanoi minulle. Jos minä tunnustan väärintekoni, Hän antaisi minulle anteeksi. Niinpä, minä tunnustan sen. Pysy erossa minusta. Minä en piittaa sinusta vähääkään, mitenkään, jatka vain matkaasi.”

138   Kävele rohkeasti suoraan sitä kohti. Jos siitä seuraa tulee, ei siinä mitään, kulje suoraan kohti täydessä uskossa siihen, että Jumala on luvannut, että Hän ”nostaa sinut kuolleista viimeisinä päivinä.” Kyllä vain.

139   Niin kuin kerroin teille; en tiedä kerroinko vai en; täällä, jokunen päivä sitten, ennen kuin lähdin ulkomaille, seisoin siinä, ja Gene ja minä olimme tekemässä sitä, mistä te puhuitte; yritin kammata sitä, mitä hiuksistani on jäljellä. Vaimoni katsoi minuun; hän sanoi; ”Kulta, hmm”, hän sanoi: ”Sinun olisi parasta käyttää jotakin niistä hiuslisäkkeistä, jotka sait siellä Kaliforniassa.

140   Minä sanoin: ”Kulta, minä kyllä pidän niistä kovasti, mutta minua vähän hävettää käyttää niitä.”

141   Hän sanoi: ”Voi, Bill, totta kai otat sinun… Sinun tukkasi on melkein lähtenyt, eikö olekin?”

142   Minä sanoin: ”Kyllä, pitää paikkansa. Mutta, sanoin: ”Voi, halleluja!”

Hän sanoi: ”Mitä varten sinä ’Halleluja’ sanoit?”

Sanoin: ”En ole menettänyt niistä yhtäkään.”

Hän sanoi: ”Et ole, siis, menettänyt yhtäkään?”

143   Minä sanoin: ”En.” Sanoin: ”Siis, kulta, minä vanhenen.” Sanoin: ”Olen 45 vuotias.” Sanoin: ”Olen vanha mies.” Sanoin: ”En ole… minun…” Sanoin: ”Olen tulossa vanhaksi. Minä… mitä väliä sillä on, olenko minä kalju vai jotakin. Ei sillä ole minulle väliä, kunhan minä en saa– vilustuisi niin helposti. Kyllä.”

144   Ja hän sanoi: ”No, siis…” Minä sanoin… mutta hän sanoi: ”Missä ne sinun…”, sanoi: ”Mutta sinähän sanoit, että hiuksesi ovat häipyneet.”

145   Minä sanoin: ”Eiväthän ne ole.” Sanoin: ”Jeesus sanoi: ’Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa.’” Näettekö; näettekö?

Vaimoni sanoi: ”Tarkoitatko… siis?”

146   Minä sanoin: ”Kulta, ylösnousemuksessa, kun minä ilmestyn sellaisena nuorena miehenä, sellaisena kuin olin, kun me menimme naimisiin; hartiat suorat, ei ryppyäkään, musta laineikas tukka.” Sanoin: ”Sellaiselta minä tulen jälleen näyttämään.” Kyllä vain. Sanoin: ”En ole menettänyt niistä yhtäkään silloin.”

Hän sanoi: ”No, missä ne sitten ovat?”

147   Minä sanoin: ”Minä kysyn sinulta jotakin sitten, jos sinä vastaat siihen, minä vastaan sinulle.”

Hän sanoi: ”Mitä?”

Minä sanoin: ”Missä ne olivat, ennen kuin minä sain ne?”

Hän sanoi: ”No, luulisin, että Jumalalla oli…”

148   Minä sanoin: ”Juuri sieltähän minä ne sain.” Sanoin: ”Ne ovat yhä siellä. Kaikki vitamiinit, jotka olivat niissä, jokainen elävä solu, joka niissä oli, jokainen atomi, joka niissä oli, jokainen hippu petrolia, joka niissä oli, jokainen hitunen, joka niiden valmistamiseen tarvittiin, Jumalalla on ne käsissään. Yksikään niistä ei ole tuhoutunut. Ne ovat, jok’ikinen jossakin Jumalan käsissä.”

149   Minä näen, kuinka silmäni ovat lurpallaan, pömppövatsa, otsassa syviä kurttuja; ja joskus minun on melkein siristää silmiäni, kun katson Raamattua.  Ja lääkäri sanoi minulle, että minulla on täydellinen näkö: 20–20, mutta, ”kun olet yli nelikymppinen, silmämunasi kutistuvat, etkä enää näe lukea kovin läheltä.”

Minä sanoin: ”Kyllä, herra, tuon minä tiedän.”

150   Hän sanoi: ”Sinun pitää työntää Raamattu kauemmaksi, ja kauemmaksi, jonkin ajan päästä se on täällä kaukana”, hän sanoi.

151   Minä sanoin: ”Minä hankin sitten suuremmat kirjaimet, tai jotakin sinne päin.”

Hän sanoi: ”Siis, se on luontoa.”

152   ”Kun katselen tuonne ulos, niin kykenen näkemään hiuksen lautasen reunalla.”

153   Hän sanoi: ”No, sinä olet 40-vuotias, herra. Sinun silmämunasi vain oikeastaan… aivan kuten hiuksesi harmaantuvat, ja niin edelleen, sinulle vain pitää tapahtua niin”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä-kyllä.” Kyllä.

154   Ja minä katselin kaikkea tätä ja huomasin hartiani, ja että seison hartiat lysyssä. Minä olin ennen nuori ja urheilullinen. Olen alkanut lihoa. Minulle on tullut 40 paunaa [n. 15 kg] ylimääräistä painoa; ja minulla on lättäjalat, jo alun pitäen, ja nyt minun on hankalaa kävellä ympäriinsä. Tulee särkyä ja kipuja. No, minä yksinkertaisesti vanhenen, siinä kaikki.

155   Minä en kaipaa enää sitä kaikkea hohtoa, jota minulla ennen oli, mutta en ole menettänyt siitä mitään– jokainen metri sitä; iho, joka sai minut näyttämään nuorelta, se kaikki on Jumalalla tallessa. Näin on.

156   Ja tämä vanha ruumis vain vetää eteenpäin, niin se on. Hetken päästä, se on vanha ja ryppyinen, ehkä sellainen kuten muutkin Harveyt– äitini puolelta. Sen takia sanotaan, että minä olen aivan Harveyiden näköinen. Ja he kaikki ovat saaneet halvauksen. Tehän kaikki muistatte isoisän, hänet, joka siis rakensi sen rukoushuoneen tänne. Hän vapisi aina, teki tällä lailla näin, ja sai halvauksen.

157   Minä huomasin vanhasta äitiparastani, tässä yhtenä päivänä. Hope ei olekaan paikalla, mutta… [Joku sisar seurakunnasta sanoo: ”Kyllä hän on.”] Ai, en tiennyt että… No, joka tapauksessa, kun hän [äiti] rupesi ottamaan kahvikupposta, tuo vanha ystäväparka, niin hänen vanhat kätensä alkoivat vapista tällä tavalla. Ja minä katsoin hänen ryppyjään; ajattelin: ”Voi, armoa!” No, voinhan minä sen saman tien sanoakin; hän istuu täällä, siis. Sanoin: ”Minä en ole…?…” Ja hän kyllä kestää sen; mutta siis, minun sydämeni melkein hyppäsi kurkkuun. Käänsin pääni pois; ajattelin: ”Jumala, kuinka monta kertaa se sai kyynelet silmiini, ja nyt hänellä on halvaus; hän vapisee!” Ajattelin: ”Kyllä, minulle tulee se myös, jonakin päivänä noin vain, jos elän.”

158   Mutta, veli, jonain päivänä, minä vain… Kuolevaisen elämän vanhat pyörät pysähtyvät. Ja kun se tapahtuu, minä lähden Siionin vuorelle elääkseni hetken siellä. Kyllä. Kaikkia näitä kuolevaisia asioita… Voi, minä muistan; on sanottu:

Siellä minua odottaa onnellinen huominen
Missä helmiportit heilahtavat auki
Ja kun minä ylitän tämän surun laakson
Leiriydyn sinne toiselle puolelle.

Jonakin päivänä maallisen ymmärryksen ulottumattomissa
Jonakin päivänä, vain Jumala tietää milloin ja missä
Kuolevaisen elämän pyörät pysähtyvät,
Silloin lähden elääkseni Siionin kukkulalla.

Tulkaa alas, ihanat vaunut
Ja viekää minut kotiin
Tulkaa alas, ihanat vaunut
Ja viekää minut kotiin. [Swing low, sweet chariot.]

159   Näin asia on. Usva alkaa liikkua kasvojeni editse; kenties lääkäri ryntää sisälle ja sanoo: ”Siis, Billy, hänen elämänsä on ohi.” Voi tavaton! Minä tunnen tuon vanhan mustan kamarin, joka on tuonpuoleisessa, ja sydän vain lyö, ja sinne mennään oikopäätä. Minä en halua lähteä kuin pelkuri. Haluan kietoa itseni Hänen vanhurskauteensa tietoisena siitä, että minä tunnen Hänet, Hänen ylösnousemusvoimassaan. Ja jonakin päivänä, kun Hän kutsuu, minä lähden kuolleiden keskeltä ja tulen elämään jälleen, iankaikkisesti.

160   Tuntea Kristus, on tuntea Elämä. Näin on. En välitä; minä en ehkä ”tunne aakkosia” [ole oppinut edes perusasioita], mutta haluan tuntea Kristuksen. Näin on. En tunne kaikkea teologiaa, mutta haluan tuntea Kristuksen. En ehkä tiedä kaikkea presidentistämme, onko hän hyvä vai paha mies; Haluan tuntea Kristuksen. Näin on. Tuntea Kristus on Elämä. Näin on. Presidentin tunteminen, tai tuntea näitä muita, ja tuntea näitä kuuluisuuksia ja semmoista, on kyllä näyttävää, mutta minä piittaa siitä vähääkään. Minä haluan tuntea Kristuksen Hänen ylösnousemusvoimassaan ja tietää, että meillä tänä iltana on ”Ylipappi, joka seisoo Jumalan oikealla puolella koko majesteettisuudessaan, ja rukoilee puolestamme.” Siksi, minä haluan pitää lujasti kiinni tästä tunnustuksesta!

161   [Nauhassa tyhjä kohta.] …noita 14 eri uskontoa; käärmeenpalvojia ja lehmänpalvojia ja kaikkea. Minä sanoin: ”Herrat, tämän maailman uskonnoista; mitä sinun uskontosi pystyy tekemään tälle sokealle miesparalle, joka seisoo tässä?” Siinä hän seisoi, katseltuaan aurinkoa 20 vuotta. Hän oli täysin sokea. Minä sanoin: ”Mitä sinun uskontosi voi tehdä tälle miehelle?” Ei mitään, paitsi jotakin mielikuvituksellista jotakin tuolta, joka sanoo: ”Ehkä, jonakin päivänä, Mohammed suo hänelle armon ja pelastaa hänen sielunsa.” Sinä ajattelet: ”Jos hän ehkä katsoisi aina vain kohti aurinkoa ja pitäisi päänsä tällä tavalla, kun hän kuolee, hän pelastuu.”

162   Minä sanoin: ”Hän ei kykene tarjoamaan mitään. Mutta Jeesuksen Kristuksen veri, halleluja kykenee, ei vain tarjoamaan hänelle ikuisen elämän, vaan kykenee todistamaan tässä paikassa, teidän nähtenne antamaa takaisin näön, joka hänelle joskus oli.” Sanoin [herroille]: ”Jos Hän ryhtyy siihen, voitteko te, herrat, jotka edustatte tämän maailman uskontoja…” Kun melkein satoja tuhansia ihmisiä oli kokoontunut sinne ja kuulleet sen, en pystynyt saamaan niin monia kuulemaan sitä, koska niin monia ei voinut edes nähdä–, mutta minä sanoin: ”Otatteko te [herrat] Jeesuksen Kristuksen vastaan, jos Hän tekee sen?” He nostivat kätensä, nuo mustat käden, ilmaan, että he tekisivät sen. Sanoin: ”Tuokaa se herra tänne.”

163   Kun hän käveli sinne, minä sanoin: ”Herra, te olette sokea. Ja jos, Jeesus Kristus palauttaa näkönne ennalleen, lupaatteko te palvella Häntä?”

164   Ja hän sanoi: ”Minä tulen rakastamaan Jeesusta Kristusta enkä palvo ketään muuta kuin Häntä. Jos Hän antaa minulle näköni takaisin, minä tiedän, että Hän on noussut kuolleista.”

165   Minä panin käteni hänen päälleen; sanoin: ”Rakas Jumala, syntisen ihmisen, työmiehen kuolevaisin käsin; mutta jos Sinä etsit pyhiä käsiä, kellä on sellaiset? Mutta, minä tulen ja teen uskon teon, jonka Sinä käskit minun tehdä. Ja, minä tulen, en ollakseni fiksu, tai rehvastellakseni, vaan tulen, koska Sinä sanoit, että ihmisten pitäisi tehdä niin. Ja minä uskon Sinun Sanasi. Ja nyt, kun täällä on tuhansia, jotka seisovat tuolla syrjässä ja he palvovat epäjumalia ja kaikkea muuta; tulkoon tänä iltana tiettäväksi, että todellinen elävä Jumala on olemassa, joka nosti Jeesuksen Kristuksen kuolleista, sillä, että tämä mies saa näkönsä.”

166   Ja se mies, hän sanoi; kyyneleiden juostessa pitkin hänen poskiaan: ”Minä näen.” Ja niin sitä mentiin läpi koko rakennuksen niin kovaa kuin ikinä pääsi; kyeten näkemään. Voi tavaton!

Sitä on hämmästyttävä armo; miten ihana on sen ääni
Joka pelasti minun kaltaiseni poloisen
Olin kerran kadotettu, (olin ulkona, kävin raveissa, ja kaikkea muuta sunnuntaisin)
Olin kerran kadotettu, mutta nyt minut on löydetty
Olin sokea, mutta nyt näen

167   Kuulehan, veli, tämä on hyvää vanhanaikaista Pyhän Hengen uskontoa.

Armo opetti sieluni pelkäämään
ja armo vapautti minut pelosta;
Miten kallisarvoisella tavalla tuo armo ilmestyi
Tuolla hetkellä, jolloin ensi kertaa uskoin. (Kyllä vain; voi tavaton!)

Kun me olemme olleet siellä 1000 vuotta¨
Loistaen kuin aurinko
Meillä ei ole yhtään vähemmän päiviä laulaaksemme Hänen ylistystään
Kuin silloin, kun ensiksi aloitimme. (Voi tavaton!)

Monien vaarojen, verkkojen ja ansojen kautta
Olen jo tullut;
Armo on se, joka on opettanut minut, tai tuonut minut tähän asti
Ja armo tulee viemään minua tästäkin eteenpäin. (Voi tavaton!)

168   Miten rakastankaan Häntä! Kyse on Hänen armostaan, ei mistään, mitä minä kykenisin tekemään. Minä en voi tehdä mitään. Sinä et voi tehdä mitään. Mutta me, tulemme tänä iltana kristittyinä miehinä ja naisina, ja tunnustamme, että me olemme arvottomia ja otamme Hänet vastaan omana… meidän asemestamme. Hyväksymme Hänet, joka… Minä tiedän, yhtä varmasti kuin Jumala hyväksyi Hänet ja nosti Hänet kuolleista. Hän nosti minut kuvaannollisesti samalla hetkellä kuin Hän nosti Kristuksen. Aamen. Oi, minun on lopetettava. Mutta, kuunnelkaa; kuvaannollisella tavalla, Hän nosti minut kuolleista samalla hetkellä, kun Hän nosti Kristuksen. Hän nosti sinut samalla hetkellä, kun Hän nosti Kristuksen, sillä se tapahtui sinun vanhurskauttamiseksesi.

169   Katsohan, jos sinä olet pelastettu, sinä omistat sen. ”…jotka Hän on määrännyt [KR38: Room. 8:30 ”edeltämäärännyt”], tai kutsunut, Hän on vanhurskauttanut. Ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on jo kirkastanut Kristuksessa Jeesuksessa.” Pitääkö paikkansa? ”Hän on jo kirkastanut”, jo, ”Kristuksessa”, Jumalan silmissä, joka kauan sitten, miljoonia vuosia sitten kuin maailmaa edes vielä oli, kun Sana oli Jumalan kanssa. [Ensin] Oli Jumalan ajatus, sitten Hänen Sanansa, sitten siitä tuli materiaa– joskus silloin. Ja juuri sillä samalla hetkellä kuin Hän kelpuutti Kristuksen, Hän kelpuutti minut, Kristuksessa. Ja joskus, tulevassa maailmassa, minun ja sinun ja kaikkien, kaikkien aikojen kristittyjen kanssa, me rakastamme Häntä ja elämme Hänen kanssaan ja nautimme loputtomasta ikuisuudesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, meidän rakkaan Vapahtajamme kanssa. Voi tavaton!

170   Veli Roberson, tämä saa minut tuntemaan itseni eri ihmiseksi. Näetkö? Eikö vanhanaikainen, pelkän Sanan lukeminen pesekin sinut puhtaaksi? Siis, se todella hankaa puhtaaksi!

171   Niin kuin minun äitini teki, hedelmätölkkien aikaan. Hänen piti purkittaa hedelmiä, siis, ja pani ne pullolleen säilöntäaineita ja juttuja. Hän halusi minun menevän jynssäämään ne; niin ankarasti kuin vain kykenin, hankasin niitä vanhalla rätillä. Minulla oli pieni käsi, ja yletyin pohjaan ja hankasin niitä. Ja sitten, hän vei ne ja steriloi ne. Pani ne kiehuvaan veteen ja steriloi ne. Hän kiehutti niitä niin kovasti kuin vain pystyi– noita purkkeja. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän niitä keitti. Hän pyrki saamaan kaikki bakteerit niistä pois; koska jos sinne olisi jäänyt bakteereja, se olisi saanut säilykkeet, tai sen tavaran, jota hän niihin pani, happanemaan.

172   Ja juuri se meidän pitää tehdä tultuamme Kristuksen tykö. Pysykää siinä niin kauan, että Pyhä Henki on steriloinut meidät ja keittänyt meistä kaiken pois, niin Jumala voi panna sisään Pyhän Hengen, eikä mikään happane. Hän asettaa Pyhän Hengen sinuun, ja niin sinä olet todella herttainen aina.

173   Ja äitini valmisti säilykkeitä. Oletko koskaan nähnyt noita isoja, vanhoja kattiloita? Sen kanssa mennään ulos, ja se asetetaan nimittäin tiilien päälle; ja sen alle pitää panna puita siis näin. Kyllä. Minä olen [tehnyt sitä]. Säilykkeiden keittoaikaan, meillä oli noita keltaisia, erikoisia pikkutomaatteja. Ja hän kaatoi suunnilleen vakallisen [bushel = 36,4 litraa] sinne ja pani sokeria. Kyllä. Ja– ja hän pani siis minut pilkkomaan puut. Ja– ja minä menin pilkkomaan puita ja panin ne sinne alle, siis, ja keitos alkoi kiehua. Ja höyry vain nousi. Minä sanoin: ”Äiti, eikö kaikki ole nyt tehty?”

Hän sanoi: ”Ei. Hakkaa tuo toinenkin aidas puiksi.”

174   Ja siinä sitä taas mentiin, nähkääs, ja hiki vain valui virtanaan, ja minä ladon puut sinne alle; ja sanon: ”Äiti, eikö sinusta tämä riitä?”

”Parasta, hakea vielä yksi aidas.”

175   Ja hän pani nuo jutut kiehumaan niin että ne siis, – happea, tai jotakin menee niitten alle, ja se saa ne siis poksahtelemaan ”pou, pou” tällä lailla, poksuvat. Kun ne tekivät sillä lailla, äiti sanoi, että ne olivat valmiita purkitettaviksi. Niille tuli niin kuuma, etteivät ne enää kestäneet ja niiden piti alkaa hyppiä, siis.

176   Minä luulisin, että samalla tavalla Jumalan pitää tehdä meille, siis, kiehuttaa kaikki riivaajat ulos, kunnes sinä alat hyppiä ylistystä. Silloin sinä olet valmis purkkiin. Ja Jumala sinetöi sinut sitten– siis. Sitä juuri me täällä tarvitsemme: hyviä vanhanaikaisia kokouksia niin, että kaikki– kaikki vihollisuudet, ja kaikki, mikä on vastoin Kristusta, tulee keitetyksi pois, siis. Kiehutetuksi pois niin, että sinusta tulee tällainen: ”Herra, olen pahoillani.” ”Veli anna anteeksi, minä en tarkoittanut tehdä niin, en tee sitä enää.” Oi, Jumala, ole minulle armollinen!”– näin, että sinä olet valmis purkitettavaksi, ymmärrättehän. Jumala valmistautuu todella käyttämään sinua. Kun sinä perut noita asioita, varkauksiasi, siis, ja sovit nuo asiat ja sanot: ”Minä en tarkoittanut varastaa sitä, ymmärrätkö? Ei, herra, minä– minä haluan… Minä, minä maksan kaksinkertaisesti takaisin.” Ymmärrättekö? Silloin elämäsi alkaa tulla kuntoon, silloin, ymmärrättehän. Näin on. Sitä me tarvitsemme. Voi tavaton!

177   Minä laulan tätä ”Vanhanajan usko”-laulua teille, jos te haluatte. [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Laulakaa te säe, ja minä laulan säkeen. Sitten te laulatte kertosäkeen.

Se on vanhanaikainen Pyhä Henki
Eikä perkele tule Sen lähelle
Siksi ihmiset pelkäävät Sitä
Mutta Siinä on minulle kylliksi

Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Ja siinä on minulle kylliksi.

Se toimii, kun olen kuolemassa
Se saa sinut lopettamaan valehtelun
Se saa perkeleen lähtemään pakoon
Ja siinä on minulle kylliksi.

Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Ja siinä on minulle kylliksi.

Se on niin hyvää, etten tahdo muuta
Sillä se saa minut rakastamaan veljeäni
Ja se saa asiat paljastumaan
Ja siinä on minulle kylliksi

Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Antakaa minulle tuo vanhanaikainen usko
Ja siinä on minulle kylliksi.

178   Siis, kuinka monella täällä on tuo ”vanhanaikainen usko? Nostakaapa kätenne; sanokaa:

Minä sain tuon vanhanaikaisen uskon
Minä sain tuon vanhanaikaisen uskon
Minä sain tuon vanhanaikaisen uskon
Ja siinä on minulle kylliksi

179   Siis, Isä, rakas, joskus me… tulemme iloisiksi ja käyttäydymme aivan kuin lapsilauma. Se johtuu siitä, että me olemme vapaita. Me emme ole pahan orjina tai minkään perinteen tai tietyn vanhemmiston jutun alaisia. Me olemme todella iloisia Pyhässä Hengessä niin, että me voimme laulaa ja palvoa Sinua ja olla yhdessä missä tahansa maailman kolkassa, ja nauttia yhdessä. Siksi, me ylistämme Sinua Jumala, Kaikkivaltias! Oi, nähtyäni noiden muodollisten uskontojen sekasorron, ja kaikenlaisen epäjumalien palvomisen; ja kun ajattelen, että Sinä olet niin hyvä minulle, kun ilmoitat minulle Itsesi ylösnousemuksesi voimassa, ja annat minun pystyä kertomaan siitä muillekin. Me olemme hyvin iloisia.

180   Siunaa tätä pientä seurakuntaa tänä iltana, Isä. Siunaa jokaista täällä. Jos täällä porteissamme on muukalaisia, siunaa heitä Isä, jokaista. Tee meistä siunaus toisille. Pidä Jumalan voima yllämme. Pyhitä meidän sielumme pahoista ajatuksista. Ja jos, paha tulee tiellemme, voikaamme kääntää vikkelästi päämme pois, Herra, ja kävellä toiseen suuntaan.

181   Ja nyt, Isä, me rukoilemme, että Sinä siunaisit meitä yhdessä tänä iltana. Suo meille ihana hetki. Ja nyt, kun me aiomme kutsua sairaat ja vaivatut, me rukoilemme, että Sinä parantaisit heistä jokaisen. Voikoon kirkkaus… Saa Sinä kunnia kaikesta, mitä tapahtuu tai sanotaan, sillä me pyydämme sitä Kristuksen nimessä.

182   Ja nyt, kun päämme ovat painettuna, jos täällä on joku, joka sanoo: ”Veli Bill, minun sielussani juuri nyt, minä– minä haluaisin tulla Jumala hyväksymällä ja edellyttämällä tavalla. Ja minä haluaisin pyytää sinulta, nyt, kun kukaan toinen ei katso; nostan käteni pystyyn ja sanon; ’Veli Bill, rukoile puolestani, että Jumala soisi minulle armonsa ja tekisi minusta paremman kristityn.’” Nostaisitko kätesi? Jumala siunatkoon sinua, sinua, sinua, sinua, sinua. Oikein hyvä. No niin.

183   Isä, Sinä näet heidän kätensä, ja minä rukoilen, että Sinä soisit nämä siunaukset. Olkoot Sinun rakkautesi ja armosi heidän kaikkien yllä. Ja jos he ovat tehneet syntiä, tai tehneet jotakin muuta, silloin, Isä, minä rukoilen, että Sinä antaisit heille anteeksi. Jos täällä meidän keskuudessamme on joku, Herra, jossakin täällä talossa, mies tai nainen, poika tai tyttö, joka ei ole aivan pelastunut, ja Veren alla, Isä, minä rukoilen, että Sinä tekisit sen nyt, ja tulkoon heistä uskovia.

184   Ja Sinä olet sanonut: ”Jos voit uskoa.” [KR38: Mark. 9:23 ”Jos voit. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”] Ja me uskomme, mihin? Uskomme, että Jumala lähetti Poikansa tänne maailmaan ja Hänet tehtiin synniksi meidän sijastamme. Emmekä me ole hyviä, ja me tunnustamme, että me emme ole yhtään hyviä; ja otamme Hänet vastaan Pelastajanamme [/Vapahtajanamme]. Siihen me uskomme, Isä. Sen kautta, Sinä annat meille ikuisen elämän. Voi, miten onnellisia me olemme! Sinä sanoit antavasi sen meille siksi, että me olemme olimme uskoneet Sinun Poikaasi. Ja Jeesus sanoi itse, että jos, me uskomme Häneen, meillä olisi iankaikkinen elämä. Niinpä, me olemme kiitollisia siitä.

185   Siunaa nyt meitä, tänä iltana, ja anna jokainen synti anteeksi. Älköönkä yksikään henkilö, joka on ollut tässä kokouksessa tänä iltana, koskaan kääntykö pois vaan, olkoon heillä iankaikkinen elämä, koska he ovat kokoontuneet tänne tänä iltana ja he ovat uskoneet Sinuun. Ja, Isä, minä rukoilen, että Sinä vartioisit heitä nyt, ja siunaisit heitä kaikessa, mitä he tekevät tai sanovat. Ja tulkoot he Sinun luoksesi rauhassa, viimeisinä päivinä. Suo, että voisimme kokoontua sinne, ja että muistaisimme tämän illan, kun olimme yhdessä. Suo se, Jeesuksen nimen kautta. Aamen.

186   Jumala teitä siunatkoon rakkaat ystäväni. Ja nyt, Teddy tulee tänne pianon ääreen, ja ne joiden puolesta on rukoiltu, jos te kerääntyisitte tänne alttarin ympärille, oikein ripeästi. Me ehkä saamme jokusen ylimääräisen minuutin. Me yritämme olla poissa täältä 21:30, jos te tulette nyt. No, minulla on täällä kirje luettavana; joku on lähettänyt sen minulle tänne. Saattaa olla tärkeää, että minä luen sen täällä juuri nyt. Niinpä ainoastaan… Ja te muut, jääkää vielä paikoillenne, samalla, kun ne, joiden puolesta rukoillaan… Minä tunnet sisar Ruddell on täällä rukoiltavana. Jos joku muu, no…

54-0825 OLEMME LÖYTÄNEET HÄNET (We Have Found Him), New York, New York, USA, 25.8.1954

FIN

54-0825 OLEMME LÖYTÄNEET HÄNET
(We Have Found Him)
New York, New York, USA, 25.8.1954

 

1      Kiitos, ystävät, ja ehkä seisomme vielä hetkisen ajan.

Taivaallinen Isämme, kiitämme Sinua tänä iltana etuoikeudesta, joka meillä on, kun saamme tulla rakkaiden lastesi eteen rukoilemaan toinen toistemme puolesta, niin kuin Sinä olet määrännyt meitä tekemään. Kiitämme Sinua näistä ihmisistä, jotka ovat täällä tänä iltana. Ja levätköön Sinun siunauksesi jokaisen päällä.

Ja nyt, huolimatta kuumuudesta ja suuresta helleaallosta, joka kulkee kaupungin läpi, olemme kiitollisia siitä, että ihmiset tulevat kuulemaan tätä vanhaa loistavaa Evankeliumia. Se ei vanhene koskaan, se tulee säilymään tulevinakin aikakausina. Odotamme kuulevamme Sitä kirkkaudessa, miten Jeesus kuoli syntisen puolesta ja paransi sairaat kuolemallaan, nousi ylös meidän vanhurskauttamisemme tähden ja on noussut ylös korkeuksiin ja on lähettänyt lahjoja takaisin ihmisille osoittaakseen rakkauttansa maailmalle.

2      Kiitämme Sinua näistä Evankeliumin totuuksista. Kiitämme Sinua nykypäivän maailmassa olevista miehistä, joilla on pelkäämätön sydän ja jotka menevät ja julistavat Herran Jeesuksen Kristuksen täyttä Evankeliumia kärsien vainoa, kritiikkiä tai mitä tahansa se sitten onkin; mikään ei pysäytä heitä. Heidän näkynsä jatkuu, sillä se tulee Golgatalta. Ja me kiitämme Sinua siitä.

Ja nyt, Isä, kätke meidät tänä iltana. Rukoilemme, että Sinä… Jos on joku eksynyt, pelasta hänet; jos on joku vähänkin välinpitämätön, tuo hänet takaisin täyteen ymmärrykseen. Ja jos on sairaita, Herra, paranna jokainen. Tulkoon Sinulle kirkkaus kokouksesta, kun me luovutamme itsemme Sinulle. Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen. Voitte istuutua.

3      Jumala olkoon armollinen tänä iltana apua tarvitseville. Olen sanonut veli Baxterille, managerillemme, että… kun kuumuus on niin suuri, ja kun hän on jo kerran puhunut, minun ei tarvitse puhua enempää, aloittaa rukousjono, alkaa rukoilemaan sairaiden puolesta.

Arvostan sitä, että te ihmiset tulette näihin kuumiin huoneisiin. Olen hiukan hermostunut tänä iltana. Olen yrittänyt vaihdella kokouksiani suuntaan tai toiseen, jotta voisin saada enemmän jonon läpi ja muita asioita, ja teidän totuessa tällaiseen rutiiniin, erilaiseen henkeen ja niin edelleen, niin se saa teidät hieman hermostumaan, kun yritetään muuttaa ohjelmaa. Niinpä tulen aloittamaan rukousjonon ihan kohta.

4      Ja mitä veli Baxter onkaan kertonut teille tänä iltana, en tiedä. En koskaan tiedä, mistä veli puhuu tai mitä tapahtuu. Poikani tulee tänne kuuden ja seitsemän aikaan tai miten se nyt onkaan, ja jakaa rukouskortit. Hän on yhdessä huoneessa, ja minä olen toisessa huoneessa, siellä, missä me asumme.

Sitten eilen iltana joku mies tuli ja haki minut jostain. Ja tänä iltana toinen toinen tuli ja haki minut. He toivat minut tänne; astuin ovesta sisään noin viisi minuuttia ennen. Sitten he ilmoittivat herra Baxterille, että olen täällä. He lauloivat ”Usko se vaan”, ja – ja minä tulin huoneeseen, tulin vain, aloin rukoilla sairaiden puolesta.

Minulle on tärkeää, että Jeesus Kristus tulee kirkastetuksi. Ja siksi olen täällä tänä iltana, että yritän nöyrällä tavalla… Kunpa voisin saarnata kuten jotkut näistä sananpalvelijoista, kuten veli Baxter, Oral Roberts, Billy Graham, jotkut noista erinomaisista – Jack Shuler, jotkut noista miehistä, jotka ovat todellisia sananpalvelijoita, jotka julistavat Evankeliumia.

5      Kuinka helppoa minun olisikaan mennä ja saarnata evankeliumisaarna, mennä kotiin, mennä nukkumaan ja unohtaa se. Sitä se ei ole. Saan haasteen jokaiselta läsnä olevalta demonilta, joiden edessä minun on seistävä. Minulla on arvostelijoita, jotka odottavat sanoakseni yhden sanan, jonka he tietävät, että sanoisin väärin, ja he tarttuisivat siihen – tarttuisivat siihen. Ja siitä se lähtee. On pakko olla varovainen.

Siksi kun tulen voitelun alle muutama tuntia ennen jumalanpalvelusta, rukoilen, pyydän Jumalaa auttamaan minua. Pysyn huoneessa, kunnes tunnen Hänen Läsnäolonsa. Kun tulen tänne, kukaan ei puhu minulle sanaakaan. En koskaan puhu sanaakaan, paitsi jos sanotaan ”hyvää iltaa” tai jotain, kunnes saavumme rakennukseen, ja sitten seuraavaksi kutsutaan tänne ylös, koska en halua puhua ihmisten kanssa. Jos niin käy, jos näyt alkavat ja aletaan puhua ihmisten kanssa… Silloin minä… Se vain heikentää minua.

6      Jokainen näky heikentää ja heikentää minua koko ajan. Sillä tavalla, ystävät, se ei ole… Minun palvelustyöni ei ole henkilökohtaisesti olla yhteydessä jokaisen kanssa, vaan se on nostaa Jeesusta Kristusta, jotta jokainen voisi nähdä Hänen Läsnäolonsa. Sitten te katsotte ja elätte, jokainen teistä. Katsokaa ja uskokaa, siinä kaikki.

Afrikassa ja eri maissa, joissa veli Baxter ja minä olemme palvelleet Herran Nimessä, se on toiminut ihmeellisesti. Olen kuullut ihmisten sanovan, että jumalanpalveluksen päätyttyä nähdessään Herran tekevän yhden poikkeuksellisen asian, ehkä tuhansia parani samaan aikaan, kirjaimellisesti tuhansia nousi ylös tuoleista, vuoteista ja paareilta.

7      Näettekö, ihmisessä ei ole mitään, mikä voisi parantaa teidät. Minä olen vain teidän veljenne. Minä… Jos voisin jotenkin parantaa jonkun enkä tekisi sitä, olisin sydämeltäni raakalainen, kun näkisin pieniä kärsiviä lapsia ja ihmisiä, joilla on sydänvaivoja ja syöpää, sellaisia asioita, jotka tappaisivat heidät saman tien. Ehkä heidän lääkärinsä on tehnyt kaikkensa, mitä hän osaa tehdä heidän hyväkseen, eikä mikään voi pelastaa heidän henkeään. He pyytävät Jumalalta armoa.

Elämä ei ole minulle mikään helppo kukkapeti; minulla on arvostelijani. Mutta minun täytyy. Jeesus sanoi, että minun täytyy. Jeesus sanoi, että kaikkien, jotka ovat seuranneet Häntä, täytyy tehdä niin. Hänellä oli niitä, ja minulla on oltava niitä. Mutta sydämeni syvyydestä, ja Jumala tuntee sydämeni rehellisyyden, yritän vain parhaani mukaan tehdä jotain auttaakseni kärsivää ihmiskuntaa, kun heidän viimeinen mahdollisuutensa on mennyt mitä tulee lääkäriin, yrittääkseni auttaa heitä parantumaan.

8      Kun saan mahdollisuuden päästä yöllä nukkumaan, voin käydä makuulle tämä ajatus mielessäni: ”Olen tehnyt parhaani. Olen tehnyt kaikkeni tehdäkseni elämästä hieman miellyttävämpää kanssakansalaisilleni, pyhiinvaeltajille, matkalaisille matkalla kotiin Taivaaseen.” Ja luotan siihen, että otatte sen vastaan sillä tavalla.

Nyt, tällä kertaa haluan lukea pienen raamatunkohdan. Ja tiedän, että sanani ovat ihmisen sanoja. Tämä on Jumalan Sana, Raamattu. Ja koko Raamatun opin tulee perustua tähän Sanaan. Jos se on missään vastoin Sanaa, se ei ole oikein. Sen on tultava Raamatusta. Ja tulipa luoksenne kuka tahansa, profeetta, pappi, mahtimies, kuka tahansa, jos hän puhuu vastoin tätä, se ei ole oikein. Tämä on Sana.

9      Tämä on Sana kansoja varten. Mutta Jumala on asettanut Seurakuntaan profeettoja, apostoleja, opettajia, evankelistoja, lahjoja ja niin edelleen, Ruumiin rakentamiseksi. Ehkä sinun elämässäsi olisi jotain sellaista henkilökohtaista, että tarvitsisit vain pientä nostetta tehdäksesi jotakin; Jumalalla on Seurakunnassa lahjoja sitä varten. Jotkut heistä ovat suuria puhujia, jotka voivat paljastaa Raamattua puhumalla voimallisesti.

Se on yksi tapa. Toinen asia, joka Hänellä on, ovat profeetat Raamatussa, jotka voivat tulkita – tämän ihmisen merkityksen. Näkijä, joka näkee, mitä tämä henkilö on tehnyt elämässään, joka on ollut hänelle täysin salainen, tietäen, mitä oli. Jos hän tietää, mitä elämässänne on ollut, tiedätte, onko se oikein vai ei. Varmasti jos hän tietää, mitä elämässä on ollut, niin jos hän kertoisi teille, mitä tulee olemaan, jos ensimmäinen oli oikein, seuraavakin on oikein. Näettekö, sen on oltava.

10   Sillä tavalla me hyväksyimme Raamatun. Kun Mooses kirjoitti kronologian, alun, Ensimmäisen Mooseksen kirjan ja niin edelleen, me hyväksyimme sen, mitä hän sanoi, koska tiesimme, että se oli oikein sen perusteella, miten maailma oli tehty. Sitten uskomme, että myös häneltä tuleva profetia olisi oikea. Ja olemme nähneet suurimman osan siitä toteutuneen.

Nyt, joskus Hänellä on siellä Seurakunnassa lahjoja. Me olemme tehneet tuhoa, Seurakunta on tehnyt. Jotkut heistä ovat kieltäneet lahjat kokonaan ja sijoittaneet ne toiseen aikakauteen. Jotkut ovat yrittäneet jäljitellä lahjoja ja tehneet siitä häpeällistä. Se tarkoittaa silti, että on olemassa todellinen aito Jumalan lahja. Jos on olemassa väärennetty dollari, se vain osoittaa, että on olemassa oikea dollari, josta se on tehty. Jos niin ei olisi, väärennös olisi aito.

11   Jos otatte dollarin ja se on väärennetty, tiedätte, että joku väärentäjä on ottanut mallia aidosta dollarista tehdäkseen sen. Ainoa tapa, jolla sen voi todeta, on ottaa sen numerot ja viedä se takaisin rahapajalle ja selvittää, onko se oikea vai ei. Samalla tavalla, kun joku puhuu Kristuksesta, tarkistakaa se Raamatusta ja ottakaa selvää, onko se oikein vai ei. Se on lopullinen todiste. Tämä on Rahapaja.

Ja Herra siunatkoon teitä tänä iltana, kun yritän palvella teitä sillä nöyrällä tavalla kuin olen tehnyt, yrittääkseni tuoda teille siunauksia ja auttaa teitä pyhiinvaeltajia matkallanne kohti Kirkkautta.

Seisoin verhon takana vain muutama hetki sitten, kun rakas veljeni Baxter puhui ja sanoi: ”Kuinka moni on täällä tänä iltana, jolla ei ole edes rukouskorttia ja haluaa tulla parannetuksi?” Käsiä kohosi kaikkialla. Sydämeni vajosi. Katsoin ympärilleni ja sanoin: ”Oi! Rukoilkaa puolestani, olen vain hieman hermostunut.” Nähdä ihmiset, jotka halusivat parantua, lehdistö… Me elämme sairaassa maailmassa. Näin on.

12   Mutta Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hän on aikaansaanut ja ostanut teidän parantumisenne Golgatalla. ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, Häntä ruhjottiin meidän vääryytemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään meidän rauhamme tähden, ja hänen haavoillaan meidät on parannettu.” Kyseessä on loppuun saatettu työ.

Aivan kuten pelastuksenne, jos olette syntinen, katsokaa tänä iltana Häneen ja ottakaa pelastuksenne vastaan uskon kautta. Hän ei pelasta teitä tänä iltana. Koko New Yorkin kaupungissa ei ole tänä iltana yhtään syntistä, joka ei olisi jo pelastettu Jumalan valtakunnassa. Mutta siitä ei ole heille mitään hyötyä, ennen kuin he hyväksyvät pelastuksensa.

Teitä ei pelastettu kaksi vuotta sitten, tai kymmenen vuotta sitten, tai neljäkymmentä vuotta sitten. Teidät pelastettiin kaksituhatta vuotta sitten tai tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, kun Jeesus kuoli teidän puolestanne. Te uskotte sen. Se on Evankeliumin opetuksen mukaista.

13   Teidät parannettiin kaksi tuhatta vuotta sitten, kun Jeesus kuoli Golgatalla. Teidän on hyväksyttävä se tänä iltana. Kuinka voit tietää pelastuksestasi, ellei ole lähetetty saarnaajaa, joka osoittaa sinua Golgatalle, jossa pelastuksesi hankittiin. Samalla tavalla on myös Jumalallisen parantumisen kanssa. Kuinka voitte tietää parantumisesta, ellei Jumala tee jotakin tai lähetä jotakuta osoittamaan teille Golgatan täytettyä työtä.

Ja juuri niin minä olen täällä tänä iltana nöyrästi, sillä nöyrällä tavalla, joka minulla on, osoittamassa teille tänä iltana sitä, mitä Jeesus Kristus teki jokaisen teidän puolestanne noin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten.

14   Kirjoituksissa, me luemme jotakin rakkaasta Vapahtajastamme, joka löytyy Johanneksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta, 44. jakeesta alkaen. Kuunnelkaa tarkasti. Kuunnelkaa Vapahtajaamme, millainen Hän oli silloin, nähkää, onko Hän samanlainen tänä iltana.

Nyt Filippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.

Filippus löysi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Olemme löytäneet hänet, josta Mooses, laki ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretilaisen.

…Natanael sanoi hänelle: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippus sanoi hänelle: ”Tule ja katso.”

Kun Jeesus näki Filippuksen tulevan luoksensa, sanoi hän hänelle: ”Katso, todellinen israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Natanael sanoi hänelle: ”Mistä sinä minut tunnet?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinut, kun olit viikunapuun alla, minä näin sinut.”

Natanael vastasi ja sanoi hänelle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin Kuningas”.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Koska minä sanoin sinulle, että minä näin sinut viikunapuun alla, sinä uskot…”

15   Nyt, rukoilisimmeko jälleen? Isä, me kiitämme Sinua tänä iltana näistä sanoista. Ne koskettavat ja inspiroivat sydäntämme, kun tiedämme, että tämä sama Jeesus, joka sanoi Natanaelille: ”Minä näin sinut ennen kuin tulit kokoukseen; olit viikunapuun alla rukoilemassa. Minä näin sinut.” Nathanael oli valmis ottamaan Sinut heti vastaan.

Ja rukoilen tänä iltana, Isä, että täytät tänä iltana Sanasi, kun sanoit: ”Mitä minä teen, sitä tekin tulette tekemään.” Ja Sinä lupasit… Ja Raamatun historia, jonka me tiedämme, toistuu. Ja nyt tiedämme, että elämme lopun aikaa. Ja julistamme ylösnoussutta Herraa Jeesusta, joka on ollut elossa ja kanssamme viimeiset noin tuhat yhdeksänsataa vuotta.

Hän on täällä tänä iltana. Ja tehköön Hän tänä iltana jotakin, joka saa ihmiset ymmärtämään, että Hän yhä elää ja hallitsee. Hän hallitsee jokaista sydäntä, joka antautuu Hänelle. Ja rukoilen, Isä, että Sinä teet tänä iltana jotakin erityistä, niin että, kun lähdemme täältä tänä iltana ja menemme eri koteihimme ja paikkoihimme, voisimme sanoa kuten ne, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eikö sydämemme palanut sisällämme?”

16   Tee tänä iltana jotain erityistä, Isä. Puhu ehkä joillekin uusille tulokkaille tavalla, jota he eivät ole koskaan ennen nähneet. Tee jotakin ihmisille. Ota itsellesi kunniaa tästä jumalanpalveluksesta. Ja nyt, Isä, köyhä, hyödytön palvelijasi, minä luovutan itseni Sinulle. Jos Sinä voit käyttää minua tänä iltana, Isä, auttaaksesi rakkaita lapsiasi. Olen valmiina ja odotan.

Ja ympärileikkaa heidän sydämensä, korvansa ja silmänsä, niin että se, mitä he näkevät, tuntevat ja kuulevat, olisi heille opetus siitä, että Sinä olet täällä tänä iltana, sama Herra Jeesus. Ja hyväksykööt he sen uskon pohjalta ja uskokoot sen todisteena Hänen ylösnousemuksestaan. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään. Aamen.

17   Hyvä on, katsotaanpa. Uskoakseni jaoimme eilen illalla sata korttia. Kutsuimme vain niin monta heistä, uskoakseni ensimmäiset kaksikymmentäviisi tai neljäkymmentä tai jotain. Aloittakaamme tänä iltana viidestäkymmenestä. Kenellä on rukouskortti viisikymmentä? Enhän minä kutsunut eilen illalla viittäkymmentä, vai kutsuinko? [Tyhjä kohta nauhalla. – toim.]

Jos lääkäri voi parantaa, kun murratte kätenne, hän tulee taloon ja hänen on saatava kätenne kuntoon ennen kuin hän lähtee. Hän ei tee niin. Hän vain laittaa käden paikalleen; Jumala parantaa sen. Tule, sisar. Numero 52 on jätetty pois. Onko rukouskortti numero 52? Hyvä on, rouva. (Kuinka monta minulla on? Kuinka monta? Mistä kohtaa minä kutsuin? Viidestäkymmenestä – viidestäkymmenestä kuuteenkymmeneen?)

18   Hyvä on, nyt, 61, 62. Kenellä on 61? Nostaisitko kätesi ylös? Kuusikymmentäyksi, nouskaa nopeasti ylös, jotta voimme kiirehtiä. Kuusikymmentäyksi? No niin, 61, 62, 63. Oi, mennään seitsemänkymmeneenviiteen, otetaan seitsemänkymmeneenviiteen. Nyt 61, 62, 63, 63, 64, 65… [Veli puhuu seurakunnalle selityksen rukousjonosta – toim.]

Katsotaanpa, josko saisimme lisää. Mitä… Kun saamme lisää tilaa, kutsumme loputkin. Riittääkö tämä nyt? Mitä se on, ystävät, toimistossani kotona, saan tästä koko ajan palautetta ja sanotaan: ”Veli Branham, minä olin siellä. Olin kuuro. Minun numerooni kutsuttiin. He kertoivat minulle liian myöhään.” No, sitten… ”En päässyt ylös. En pystynyt edes nostamaan käsiäni.”

19   Katsokaa toistenne kortteja ja nähkää, onko niissä jokin näistä numeroista. Jos on, lähettäkää heidät tänne ylös. Jotkut heistä sanoivat: ”En osaa edes puhua englantia, eikä kukaan kertonut minulle.” Katsokaa naapurinne korttia ja nähkää, ovatko he… Kun heidän numeronsa on kutsuttu, tuokaa heidät ylös, sillä niin meidän tulee toimia.

Ja sitten huomaamme, että se ei ole minun vikani. Minä… minä kutsuin numerot ja… Mutta en voi sille mitään, kun he… Mutta te ette todellakaan… Jos teillä on vain uskoa, se on kaikki mitä tarvitsette, on usko Jumalaan. Siinä kaikki, mitä teillä on oltava.

Hyvä on, katsotaanpa, onko heillä… Hyvä on, katsotaanpa, mitä… Jos Herramme… Jos sisaremme uruissa, sinä urkuri siellä, jos voisit, sisareni, soittaisitko hiljaa, Luoksein jää, tai jotain sen kaltaista, jos sopii? Jos voisit.

20   Ja minä tulen pyytämään jokaista täällä, sydämemme syvyydestä, että olisitte kunnioittavia. Tiedän, että on hyvin kuuma. Mutta näettekö, ystävät… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Ette ehkä ymmärrä tätä. Kuinka moni on täällä, joka ei ole koskaan ennen nähnyt kokoustani? Nostakaa kätenne ylös, missä tahansa rakennuksessa. Näettekö? Melkein puolet yleisöstä ei ole koskaan nähnyt kokousta ennen.

Kun Jeesus oli täällä, Hän ei väittänyt olevansa suuri parantaja tai jotain, vai väittikö? Ei. Hän sanoi näin Johanneksen evankeliumissa 5:19: ”Minä en tee mitään itsestäni. Minä teen vain sen, minkä Isä osoittaa, että tekisin; sen Poika myös tekee.” Onko tuo Kirjoitus? Ja Hän sanoi, ettei Hän tehnyt mitään muuta. Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään itsestään. Mutta sen, minkä minä näen Isän tekevän, sitä tekee myös Poika. Sillä Isä näyttää Pojalle, mitä Hän tekee. Isä tekee työtä, ja minä myöskin teen työtä.”

21   Nyt, Jeesus sanoi: ”Mitä minä teen, sitä tekin tulette tekemään”. Onko näin? Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut, sillä minä olen teidän kanssanne, jopa teissä maailman loppuun asti.”

Nyt, Jeesus on se, joka on tehnyt kaiken teidän hyväksenne. Ei ole mitään, mitä minä tai kukaan muu voisi tehdä. Jeesus on jo tehnyt sen. Nyt teidän on vain katsottava Häntä ja uskottava se. Pyydän teitä olemaan niin kunnioittavia kuin vain voitte. Tietysti, kun näkyjä tulee, yhden tai kahden jälkeen toimin alitajuisesti, enkä tiedä, missä olen tai mitä tapahtuu. He kertovat minulle sen. En koskaan tiedä, mitä kokouksessa tapahtuu.

22   He kertovat minulle kokouksen jälkeen, kun he hakevat sen… Näettekö tuon kasan nauhureita? Jos haluatte tietää, mitä tapahtui, kysykää heiltä. Siellä se on, joka ikinen sana, jokainen sana, joka on sanottu. Ja katsokaa tarkkaan, mitä Hän kertoo teille. Älkää liikkuko. Ja jos joskus minun täytyy pyytää teitä kiinnittämään huomionne, olkaa kunnioittavia, olkaa hiljaa, kumartakaa päänne. Tehkää juuri niin kuin Hän käskee teitä tekemään, olipa se mitä tahansa.

Ja tässä on sen kaiken salaisuus, antautua Pyhälle Hengelle. Se on ainoa asia, mistä on kyse. Olette syntyneet tiettyjä asioita varten, ja sitten te vain antaudutte. Se on kuin unta, mutta et ole unessa. Omatuntonne on aivan alitajuntanne vieressä; murtaudutte toisesta toiseen. Ette ole unessa, olette täysin hereillä, ja silti näette näkyjä. Herra siunatkoon teitä nyt. Ja jos veljet voisivat tuoda rouvan.

23   Nyt, rukousjonossa, teille, jotka olette takana huoneissa, jotka olette jonossa, jos ette koko sydämestänne usko, älkää tulko rukousjonoon. Jos teillä on syntejä, joita ette halua julkisesti tuoda julki, teidän on parasta tunnustaa ne, ennen kuin tulette rukousjonoon (Näettekö?), sillä ne tulevat… ne tulevat julki. Niinpä rukoilkaa, uskokaa.

Kun tulette tänne ylös, pysykää vain paikallanne. Saatan kysyä teiltä – jos kysyn teiltä jotain, niin sitten puhukaa takaisin. Jos en kysy teiltä ja Hän puhuu, niin silloin kyseessä ei ole minä; älkää tehkö sitä; rikotte näyn. Antakaa vain Hänen puhua loppuun, niin voitte taas kuulla minua uudelleen. Nyt, olkaa kunnioittavia.

24   Nyt, yleisölle, tässä on nainen, joka seisoo edessäni, täysin tuntematon. Oletan, että olemme toisillemme vieraita. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä, enkä tiedä hänestä mitään. Jumala tietää sen. Jos Jeesus Kristus on noussut kuolleista, kuten me uskomme, mitä jos Hän nyt seisoisi tässä? Nyt, hän sanoi, että me tekisimme samoja asioita kuin Hän.

Jos nainen yrittää saada jotakin, mitä se sitten onkin, Hän tietäisi sen, jos Jumala osoittaisi sen Hänelle. Onko näin? Ja Hän tietäisi… Ei vain häntä, vaan Hän tietäisi myös teidät siellä yleisössä. Jos uskonne tulisi sellaiseen tilaan, että voisitte koskettaa Hänen vaatteensa helmaa, niin kuin tuo nainen teki, niin kuin sanotaan, kyse olisi samasta asiasta.

25   Nyt, nainen on ehkä täällä jonkin syyn vuoksi, muuten hän ei olisi tässä rukousjonossa. Muutama hetki sitten hänelle luultavasti annettiin… Tai noin tunti sitten hänelle annettiin rukouskortti. Sattumalta hänet kutsuttiin tänne rukousjonoon.

Jos tuon naisen elämässä on jotakin, tai jotakin, mitä hän haluaa, mitä hän toivoo, tai ehkä se on sairaus, ehkä se on taloudellinen, ehkä… En tiedä, mitä se on. Ehkä hänellä on joku, joka on poistunut, tai en tiedä… Mutta hän tulee luokseni tänä iltana jostain syystä.

Jos Jeesus olisi täällä henkilökohtaisesti, lihassa… Hän on täällä lihassa, mutta se on teidän lihassanne. Kun antaudumme Hänelle, oma itsemme kuolee pois ja Jeesus astuu esiin. Nyt Hän voisi kertoa naiselle, mikä hänen ongelmansa oli. Onko näin? Niin Hän teki Raamatussa. Sitten jos Hän tekee niin ja toistaa itseään aivan kuten Hän teki tässä Natanaelille, kun Hän sanoi nähneensä hänet ennen kuin hän tuli kokoukseen, mitä hän teki, ja uskoisitteko te kaikki Häneen koko sydämestänne? Uskokaa kaikki täällä olevat Häneen koko sydämestänne. Kiitoksia teille. Nyt, siunatkoon Hän teitä.

26   Nyt, kun on kyse ensimmäisestä potilaasta, voisin puhua naisen kanssa hetken, niin kuin Herramme teki naisen kanssa kaivolla. Hän puhui naiselle tarpeeksi kauan, kunnes hän sai kiinni naisen hengestä. Silloin Hän tiesi, mistä hänen ongelmansa johtui. Sama asia, jos Jeesus puhuisi – puhuisi hänelle – puhuisi sinulle tänä iltana, sisar… Nyt, haluan vain puhua kanssasi hetken, jotta… Sinä olet vain – sinä olet nainen, minä olen mies. Siinä on kaikki mitä tiedämme, kun seisomme tässä.

Ja olemme ehkä syntyneet vuosien päässä toisistamme, mailien päässä toisistamme, ja tapaamme ensimmäistä kertaa elämässämme. Nyt, kun Mestarimme, Herramme tapasi naisen kaivolla, Hän alkoi puhua hänelle muutaman hetken ajan. Oletko koskaan ajatellut, miettinyt, miksi Hän puhui hänelle? Uskon, että Hän yritti saada yhteyden naisen henkeen. Ja kun Hän sai selville, missä hänen ongelmansa johtui, Hän kertoi hänelle, mistä hänen ongelmansa johtui.

27   Ja hän sanoi heti: ”Minä näen, että Sinä olet profeetta. Ja me tiedämme, että kun Messias tulee, hän kertoo meille nämä asiat.” Sellainen on Jeesus. Mutta nainen ei tiennyt, mistä Hän sai sen, hän sanoi, että Hän oli profeetta. Ja hän juoksi kaupunkiin ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle”, mitä hän oli tehnyt.

Nyt, jos Hän on tänä iltana elossa, ei kuolleena haudassa, vaan elossa tänä iltana, ylösnoussut ja elää Seurakunnassaan, Hän on velvollinen noudattamaan Sanaansa. Ja sitten, jos olen tunnustanut ja sanonut, että Hän kertoi minulle nämä asiat Enkelin todistuksen kautta, mikä on vahvistettu ympäri maailmaa, niin uskon, että Hän tulee puhumaan meille. Uskotko sinä? Ja jos Hän kertoisi minulle jotain sinusta, josta tiedät, etten tiedä sinusta mitään, hyväksyisitkö silloin Hänet ja uskoisitko, että seisot Hänen Läsnäolossaan?

28   Nyt, siinä on Pyhä Henki. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä otan jokaisen täällä olevan henkilön hallintaani Jumalan kunniaksi.

Haluan, että katsot minua hetkisen, rouva. Oletko tietoinen siitä, että jotain on tekeillä? Jotta yleisö tietäisi, että jokin on muuttunut, vain aivan viime hetkellä tässä, nosta kätesi ylös, jotta he näkevät. Kyllä.

Nyt, se on suloinen ja nöyrä tunne. Tiedät, että se on jotain muuta kuin veljesi, eikö olekin? Asenteesi sitä kohtaan määrittää, mitä se on. Sinä olet uskovainen? Olet uskovainen, kristitty nainen. Ja sinä… Nyt sinä siirryt pois edestäni. Sinulla on jotakin… Se on sinun veressäsi. Kyse on verenkierron tilasta. Se on eräänlainen, tarvitset pistoksia, kuten insuliinia. Kyse on diabeteksesta, sinulla on diabetes. Sinulla on diabetes.

29   Ja näen, että olette erittäin hermostunut. Kävelet paljon ja pudotat tavaroita ja muuta. Se on todella jännittynyt olotila. Sinä – ja sinä olet – minä näen, että olet ollut lääkärin vastaanotolla tai jossain, ja he tutkivat sinua. Ja minä näen sen… Se on tässä pään ympärillä. Se on… se on… se on… se on… se on toinen lääkäri, aika vahvan näköinen mies, ja hän sanoo, että aivoissa on kasvain. Ja se painaa näköhermoa, joka tekee sinut sokeaksi. Ja…

Nuo asiat ovat totta. Nyt, se en ollut minä, se oli Hän. Uskotko sen nyt? Uskotko, että Hän voitelee? Sitten Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he paranevat.”

30   Nyt, Isä Jumala, kun Sinun Henkesi on tässä ilmoittanut, että Sinä olet sanonut, että kansan sydämen salaisuudet, heidän tekonsa tulevat julki. Rukoilen käteni sisaremme päälle laskettuna, että Sinä tuomitset hänen sairautensa tai hänen ruumiinsa sairauden tai mitä ikinä oletkaan hänelle kertonut, ja että hän lähtisi täältä tänä iltana ja tulisi terveeksi Sinun kunniaksesi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä teen tämän teon. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene nyt iloiten, onnellisena, kiittäen Jumalaa parantumisestasi. Hyvä on.

Uskotteko nyt Herraan koko sydämestänne? Te, joilla ei ole rukouskorttia, joita ei voida kutsua jonoon, haluan teidän katsovan tähän suuntaan ja uskovan koko sydämestänne. Sanokaa: ”Herra, anna palvelijasi puhua minulle ja kertoa minulle, mikä minua vaivaa, tai jotain muuta minusta. Minä uskon Sinuun koko sydämestäni.” Nyt, tehkää niin ja nähkää, mitä Hän sanoo.

31   Hyvää päivää, herra. Nyt, oletetaan, että te ja minä olemme toisillemme vieraita, herra. Emme tunne toisiamme. Vain Jumala tuntee meidät molemmat. Hän on tuntenut sinut jo ennen syntymääsi. Ennen maailman alkua Hän tunsi sinut ja tiesi, että seisoisit täällä tänä iltana. Jumala tiesi sen. Hän on ruokkinut sinua kaikella ruualla, mitä olet koskaan syönyt.

Ja me olemme toisillemme täysin vieraita. Uskotko, että olet Hänen Läsnäolossaan? Et veljesi, vaan Hänen Läsnäolossaan?

Uskotko, että Hän pystyy kertomaan minulle, mitä varten olet täällä, tai jotain muuta, joka auttaisi sinua?

Mies katoaa luotani. Ongelmasi alkoivat vuosia sitten. Näytät luultavasti viisitoista vuotta tai enemmänkin nuoremmalta kuin mitä olet nyt. Kyse on hermostollisesta tilasta. Sinua on vaivannut hermostollinen vaiva. Huomaan, ettet saa unta. Olet hereillä, kävelet ympäriinsä, levottomana. Se johtuu hermostosta, et tiedä mistä se johtuu. Lääkärit eivät pysty paikallistamaan sitä. He eivät tiedä, mikä se on.

32   Mutta tästä on kyse. Leikit lapsena kellarin portaiden lähellä ja sinä… sinä kaaduit. Ja se sai nikaman tulemaan hiukan ulos selästä. Siinä on ongelmasi. Kuulen… sinä olet… Et ole kotoisin tästä kaupungista. Tulit toisesta kaupungista, jossa on joki tai jokin virta. Se on New Jersey. Camden, New Jersey. Nimesi on Frank. Sinua kutsutaan Frank Sackiksi, onko se…? Sinä olet parantunut, herra. Uskosi on parantanut sinut.

Voit mennä, Jumala on parantanut sinut. Voit mennä.

Uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin voitte parantua tai pelastua, mitä ikinä tarvitsettekaan. Siunattu Vapahtajamme tekee nämä asiat puolestanne. Hyvä on, voisitteko tuoda potilaanne?

33   Rouva, uskotko sinä koko sydämestäsi, kun istut siellä? Juuri siinä, pää kumarassa, katsellen minua, sinulla on pieni vihreä mekko päälläsi, kyllä, sinä, nouse seisomaan. Ei, vaan pieni nainen aivan takananne, sisar Brown.

Tuo Valo leijuu yläpuolellanne. Sinulla on ihottuma, joka on puhkeamassa. Uskotko, että Jeesus Kristus parantaa sinut nyt? Hyväksytkö parantumisesi? Jumala siunatkoon sinua. Mene kotiin; pääset siitä nyt yli. Jumala tekee sinut terveeksi. Jumala siunatkoon sinua.

Hyvää päivää. Anteeksi. Nyt, olkaa kunnioittavia. Uskokaa vain, uskokaa Jumalaan. Haluan, että uskotte kaiken, mitä sanotaan. Hyväksykää parantumisenne siinä missä olette. Katsokaa tännepäin, rouva. Nyt, oi, nainen ei puhu englantia. Te olette täällä tulkkaamassa hänelle. Minä aion katsoa häntä.

34   Sanokaa hänelle, että sanoin: ”Katso minuun”. Minä olen sinulle vieras, mutta Jumala tuntee sinut. Sinä olet uskovainen. Olet kotoisin Baltiasta. Sinä olet täällä – et itsesi vuoksi. Olet täällä rakkaasi vuoksi, joka on aviomies. Tuolla miehellä on mahahaava. Hän on rakennuksessa, sairaalassa. Asutte nyt kuitenkin täällä, White Plainsissa tai jossain muualla, White Plainsissa, New Yorkissa. Sieltä olet kotoisin.

Sinäkin haluat parantua. Sinulla on niveltulehdus. Hän tulee huomaamaan, että hänen miehensä paranee, ja te tulette parantumaan niveltulehduksesta. Lähde iloiten eteenpäin. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi siunatun voimansa kautta. Aamen, Herra. Aamen.

35   Älkää pelätkö, uskokaa Jumalaan. (Nyt, vain hetkinen, vain hetkinen, kunhan olen saanut hengähtää vähän aikaa. Pyhä Henki liikkuu yleisön keskuudessa todella voimakkaasti juuri nyt. Hetkinen vain. Antakaa minulle vain vähän aikaa. Tämäkö on se henkilö?)

Hyvää päivää. Olemme toisillemme vieraita. Emme tunne toisiamme. Jumala tuntee meidät molemmat; uskotko sen?

Tuo pieni värillinen nainen, joka istui tuossa päässä, oli juuri rukoillut viimeiset pari minuuttia, että Jumala parantaisi hänen kasvaimensa. Hän teki sen, rouva. Sinulla ei ole mitään rukouskorttia, eihän? Voit nousta ylös nyt. Kasvaimesi on poissa. Jeesus Kristus on parantanut sinut. Aamen.

36   Me olemme toisillemme vieraita, mutta Herra tietää, miksi olet täällä, eikö totta? Näen, että sinua siirretään jonkinlaiseen rakennukseen, ja sinun päällesi on levitetty lakana. Se oli sairaala. Ja sinulle on tehty leikkaus viime vuosina. Ja he leikkasivat sinut sisäisen vaivan vuoksi. Ja he leikkasivat sinut, raatelivat sinut hajalle. Kärsit nyt vatsavaivoista.

Ja sinulla on myös… Leikkauskohdassa tehtiin virhe, ja se meni läpi, ja sinulla on repeämä siinä kohdassa, jossa se oli. Se on totuus. Uskotteko, että se tulee, tuo tietämisen voima, että se tulee Herralta Jeesukselta Kristukselta? Jos uskot ja hyväksyt sen niin, niin varmasti Hän, joka seisoo tässä, joka ottaa kaltaiseni miehen ja tietää nuo asiat, hyväksytkö, että kyseessä on Jeesus Kristus?

37   Sitten hän sanoi tämän: ”He laittavat kätensä sairaiden päälle, ja he paranevat”. Uskotko sen? Sitten panen käteni sinun päällesi, sisareni, ja tuomitsen ruumiisi sairauden ja sanon: ”Saatana, jätä hänet. Jeesuksen Kristuksen Nimessä tulkoon hän terveeksi.” Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Herra Jeesus Kristus olkoon kanssasi.

Hyvää päivää, herra. Oletan, että olemme toisillemme vieraita. Emme tunne toisiamme. Tämä on ensimmäinen tapaamisemme. Mutta nyt on läsnä Joku, joka tuntee meidät molemmat. Se on Hänen Majesteettinsa, jonka edessä me seisomme tuomiopäivänä antaaksemme tiliä kaikesta, mitä elämässämme on.

38   Sinä kärsit silmävaivasta. Ja sinulla on myös vatsavaivoja. Tuon vatsavaivan syy on sama kuin silmiesi. Kyse on hermostollisesta vaivasta. Yksi asia on hajataittoisuus, ja toinen asia on mahalaukun vatsavaiva, joka saa teidät… mahahaava vatsassanne. Ette voi syödä kovin hyvin. Ja se saa sinut tukahtumaan ja kaikenlaista syömisen jälkeen, hampaat ovat arat.

Lisäksi olet… Sinulla on rakas ihminen: se on nainen. Ja olet kiinnostunut hänestä. Hän on kälysi. Hän on kälysi. Ja hän on laitoksessa, mielisairaalassa. Sinä olet sananpalvelija. Sinun piti tulla tähän kokoukseen eilen illalla ja sinun piti saarnata, ja se oli syy, miksi et tullut. Mene ja usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin saat, mitä pyydät. Uskotko sinä Häneen? Jeesuksen, Jumalan Pojan, Nimessä siunaan tätä, veljeäni, hänen parantumisensa puolesta. Aamen.

39   Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö. Hetkinen vain. Lakkaa itkemästä, sisar. Hän kuuli rukouksesi. Juuri tuolla – istuen tuolla kädet ristissä, tuo rouva katsoo minuun, istuu seuraavana tuosta päädystä, pieni punainen hattu päässään… Niin, rouva, te, jolla on kädet ristissä. Sinä olet kärsinyt. Siellä se on, näyttää niin kuin kuka tahansa ihminen voisi nähdä tuon Valon liikkuvan naisen yllä; se on Herra Jeesus Kristus.

Te istuitte siinä rukoilemassa, että kutsuisin teidät. Jos se on oikein, heiluta nenäliinaa edestakaisin. Sinulla on hermostovaivoja, tai sinulla oli niitä. Sen on aiheuttanut elämänvaihe, jossa olette, vaihdevuodet. Se tulee jättämään sinut, ja sinä tulet terveeksi. Se saa aikaan valon ympärillenne. Sinä tulet paranemaan. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

40   Hyvää päivää, rouva. Oletetaan, että olemme toisillemme vieraita: Täydellinen esimerkki siitä, miten Herramme Jeesus Kristus tuli tänne maan päälle. Hän puhui naiselle kaivolla, joka oli samarialainen. Ja Hän oli juutalainen. Vain ero rotujen välillä… Ja Hän antoi heidän heti ymmärtää, ettei rotujen välillä ollut mitään eroa. Jumala etsi sellaisia, jotka palvoisivat Häntä hengessä ja Totuudessa.

Tänä iltana se, että sinä olet värillinen nainen ja minä valkoinen mies, seisomme täällä yhdessä, tuo tämän saman asian jälleen kasvokkain.

Veli Baxter, Se oli sinun ylläsi juuri silloin. Herra, toisella miehellä siellä on ollut epilepsia. Hyväksytkö parantumisesi nyt? Sinulla ei ole rukouskorttia. Et taida olla mitään mahdollisuutta päästä jonoon.

Et tarvitse rukouskorttia. Sinulla on jo mukanasi se, mitä tarvitaan, jos vain otat sen vastaan. Kuinka uskosi kosketti minua täällä? Epilepsian demoni tulee jättämään sinut, jos uskot sen. Usko Jumalaan äläkä epäile.

41   Myös kohdunlaskeuma tulee korjaantumaan, sisar, jos uskot siihen koko sydämestäsi. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Jumala siunatkoon sinua. Uskotko sinä siihen? Kyllä, hyvä on, nouse jaloillesi ja ota se sitten vastaan. Jumala siunatkoon teitä. Mene nyt kotiin ja parane.

Sinulla on kasvain. Kasvain on piilossa minulta, luonnolliselta näkökyvyltäni. Mutta tällä hetkellä Joku, joka ei ole minä, katsoo silmieni läpi. Tuo kasvain on rinnassasi. Ja se on oikeassa rinnassasi. Näin on. Se on kasvain. Tule tänne. Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, anna siunauksesi tulla tunnetuksi tänä iltana. Tuo rauha tälle naiselle. Ja lähteköön demoni hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Mene iloiten ja onnellisina.

42   Uskotko sinä? (Alan olla todella heikko, kyllä.) Uskotko sinä? Haluatko päästä sydänvaivasta, uskotko, että Jumala parantaa sinut? Nosta kätesi ylös ja sano: ”Minä hyväksyn sen.” Nouskaa kaikki muutkin rakennuksessa olevat sydänvaivoista kärsivät seisomaan jaloillenne juuri nyt ja parantukaa, juuri tällä hetkellä.

Herra Jeesus, rukoilen koko sydämestäni uskon rukouksen sydänvaivojen puolesta. Saatana, sinut on paljastettu. Tule ulos näistä ihmisistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä, parantukoon jokainen heistä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Voit mennä ja tulla parannetuksi tielläsi.

Uskotko, sisar, koko sydämestäsi? Herran Jeesuksen Nimessä, parantukoon hän Jumalan kunniaksi. Aamen (Tönivät, tönivät, ne lyövät minuun lujasti, näettehän. Hyvä on, hetki vain.)

Herra Jumala, siunaa tätä miestä, jota siunaan Sinun Nimessäsi. Tulkoot Henkesi hänen päälleen nyt, ja parantukoon hän Jeesuksen tähden. Suo nämä hyvät siunaukset, taivaallinen Isäni, kun pyydän Sinun kunniaksesi Hänen Nimessään. Aamen.

Uskotko, että silmäsi tulevat terveiksi? Herra Jumala, taivaan ja maan Luoja, siunaa tätä naista, jota siunaan Sinun Nimessäsi. Ja tulkoon Kaikkivaltiaan Jumalan voima hänen ylleen ja parantukoon hän. Aamen.

43   En lue tuon naisen ajatuksia. Lopettakaa ajattelemasta niin. Laita kätesi minun päälleni, rouva. Uskotko, että olen Jumalan palvelija? Nainen… Uskotko, että Jumala antaa sen, mitä pyydän Jumalalta? Uskotko, että jos Jumala näyttää minulle täällä, enkä katso sinuun, mikä sinua vaivaa, otatko vastaan parantumisesi? Mene kotiin ja syö illallisesi. Vatsavaivasi jätti sinut juuri silloin. Lähde tästä eteenpäin. Jumala siunatkoon sinua. Mene ja syö…

Kyse ei ole ajatusten lukemisesta. Kyse on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimasta. Hän on täällä parantamassa. Hän on täällä parantaakseen. Pitäkää uskoa ja uskokaa koko sydämestänne. Uskotko sinä, rouva? Herran Jeesuksen Nimessä, parantukoon sisaremme. Aamen. Mene kiittäen Jumalaa ja iloiten.

Sinun täytyy uskoa, sisar, jos elät sen kanssa. Tiedätkö sen? Uskotko, että Hän tekee sinut terveeksi? Jeesuksen Kristuksen Nimessä tuomitsen tämän demonin, joka sitoo sisartamme, että se lähtee hänestä Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene uskoen.

44   Uskotko, sisar, koko sydämestäsi? Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että tulisit terveeksi. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Uskotko, herra, koko sydämestäsi? Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä, mene, tule terveeksi.

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä tulkoon veljemme terveeksi.

Saisimmeko yleisön hetkeksi…? Ystävät, en näe teitä enää, teistä on tullut hämäriä minulle. Mutta haluan, että jokainen täällä nousee tällä hetkellä ylös ja otatte vastaan parantumisenne Jeesuksessa Kristuksessa.

Isä, Sinä olet täällä, Herra Jeesus. Minun voimani on poissa, Herra, mutta Sinä olet täällä. Ja nyt tuomitsen jokaisen rakennuksessa olevan demonin, jokaisen sairauden, että se lähtee sairaista. Nämä nenäliinat, ja Jumala, rukoilen, että parannat heidät kaikki. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän heidän parantumistaan. Aamen.

54-0809A MINÄ TULEN PALAUTTAMAAN TEILLE, SANOO HERRA (I Will Restore Unto You Saith The Lord), Los Angeles, Kalifornia, USA, 9.8.1954

54-0809A MINÄ TULEN PALAUTTAMAAN TEILLE, SANOO HERRA
(I Will Restore Unto You Saith The Lord)
Los Angeles, Kalifornia, USA, 9.8.1954

1      Ja hänen vaimonsa, he tekevät nauhoituksia, ja mitä tahansa sanottiin, voimme palata näihin nauhoituksiin ja nähdä tarkalleen, mistä oli kyse ja mitä sanottiin.

Ja tässä tämä mies oli ollut sokea jo vuosia. Kaksi miestä johdatti hänet puhujanlavalle. Ja Pyhä Henki alkoi paljastaa hänen elämäänsä ja kertoi hänelle, mitä hän oli tehnyt elämässään. Ja sitten Se kertoi hänelle, että – että hän ei ollut kristitty eikä ollut koskaan tunnustautunut. Ja hän alkoi itkeä ja sanoi: ”Se oli oikein.” Ja hän sanoi: ”Se oli oikein.” Ja hän hyväksyi Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Me laskimme kädet hänen silmiensä päälle ja pyysimme rakasta Herraamme Jeesusta parantamaan hänet. Ja kun otin kädet pois, hän näki normaalisti; hän oli terve.

2      Ja vähän sen jälkeen katsoin, kun tulin puhujanlavan poikki, tai ihmisten päiden yläpuolella, parvekkeen ja pohjakerroksen välissä, ja mennen sinne yli, siellä tuli pyörätuoli, ja nuori nainen istui siinä, mennen poikki. Hän tuli koko ajan vanhemmaksi. Kun hän oli noin keski-ikäinen nainen, hän nousi ylös ja käveli pois. No, minä kerroin siitä. Nyt, se on näky. Sen on tapahduttava. Ei ole väliä, helvetissä ei ole tarpeeksi paholaisia pysäyttämään sitä; sen on tapahduttava. Merkitkää se vain jokaisena kertana muistiin ja katsokaa, eikö se olekin niin. Sanoin: ”Täällä on eräs, joka on pyörätuolissa, ja hän on ollut rampa nuoresta lähtien. Ja nyt hän on parantunut. Sillä NÄIN SANOO HERRA, nouse ylös.”

Kukaan ei noussut ylös. Ajattelin: ”Sepä outoa.” Ajattelin: ”Olisinko voinut erehtyä?” Sanoin: ”Kutsukaa seuraava henkilö.” Joku nousi ylös, mutta Pyhä Henki ei puhunut tuolle henkilölle näystä. Se käänsi minut uudelleen ympäri, ja siinä tuli taas tuo nainen. Suoraan poikki, pyörätuoli liikkui itsekseen, vain näky tuli suoraan ihmisten päiden yli. Kun hän tuli keski-ikäiseksi, se loppui, hän nousi ylös ja lähti pois.

3      No, katselin ympärilleni, näin pyörätuoleja, mutta en nähnyt tuota naista. Satuin katsomaan, istuen aivan tässä, ja siinä hän oli. Mutta en voinut nähdä pyörätuolia, koska ympärillä seisoi niin paljon ihmisiä. He käännyttivät sinä iltana monta tuhatta ihmistä pois auditoriosta, he sanoivat, että he eivät voineet saada istumapaikkoja. Joten sanoin: ”Tässä on nainen, mutta en näe pyörätuolia.” Kun he siirtyivät taaksepäin, siellä pyörätuoli oli. Hän ei ollut ollut ollut jalkojensa varassa lattialla kolmeenkymmeneenneljään vuoteen. Hän oli sairastanut MS-tautia; hänen jalkansa olivat kuihtuneet, ja hän istui siinä. Sanoin: ”Sisareni, se on NÄIN SANOO HERRA, nouse jaloillesi; Jeesus Kristus on parantanut sinut.” Katolinen vakaumuksen perusteella, luulen…

Joten hän yritti liikkua tuolla tavalla, mutta ei pystynyt liikkumaan. Sanoin: ”Ottakaa joku häntä käsivarresta kiinni, niin…” Mutta kun alettiin tarttua häneen, hän nousi ylös. Siinä hän nousi. Hänen suunsa oli auki, kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin, ja hän huusi ylistystä Jumalalle. Noin tuntia myöhemmin hän oli ulkona terassilla, ja joku sanoi: ”Etkö halua ottaa pyörätuoliasi mukaasi kotiin?”

Hän sanoi: ”En, antakaa se jollekin, joka tarvitsee sitä. Minä en tarvitse sitä enää.”

4      Herramme Jeesuksen Kristuksen armo. Jos en erehdy, veli Ekberg oli siellä sinä iltana, onko niin? Veli Ekberg ja veli Wood ja ehkä monia muita, jotka olivat täällä…

Nyt, mistä hän lauloi: ”Sitten Jeesus tuli.” Näettekö? Ja jotain pientä… Kukaan ei tiedä tästä. Ihmettelen, miksi se oli niin. Voin yhtä hyvin kertoa teille. Näettekö? Olen suhtautunut hieman oudosti naissaarnaajiin. Minä vain… Tuo baptistinen puoli ei ole vielä tullut esiin, luulisin. En ole… Ei siinä mitään, jos Herra käski teidän tehdä niin, se on… En vain pysty saamaan sitä selväksi Sanassa tai mielessäni, ehkä. Ehkä se johtuu minusta, joka olen paksupäinen enkä tajua sitä. Mutta tiedättekö mitä? Uskon, että minulla tulee olemaan yksi omassa perheessäni: tyttäreni. Josko siinä ei olisi jotain teologiaani varten, vai mitä?

Nyt, veli Moore ja minä olemme käyneet tuota asiaa läpi Kirjoitusten. Ja minulla on pieni tyttö… Jokin aika sitten Hammondissa, Indianassa, olimme… Monet teistä olivat ehkä Hammondin kokouksessa. Oi, miten ihmeellinen kokous, tuhannet vastaanottivat. Ja Fred Astaire, täältä länsirannikolta, hänen tanssiparinsa oli tullut narkomaaniksi, oli mennyt naimisiin ja eronnut, ja hänet tuotiin puhujalavalle, ja Pyhä Henki paljasti hänet juuri siellä ja kertoi, mitä hän teki. Hänen isänsä nousi paheksumaan sitä ja sanoi: ”Se ei ole oikein”.

5      Hän sanoi: ”Hetkinen, isä, se on totta. Oikeuslaitos etsii minua nyt.” Näettekö? Ja hän oli; hän oli… Se paljasti jotenkin, en muista miten se oli. Joka tapauksessa siellä oli toinen alkoholisti, ja hän oli parantunut. Pyhä Henki kutsui häntä parvekkeelta.

Mutta joka tapauksessa, tämä pikku narkomaani, joka oli ottanut huumeita tai jotain, oli Fred Astairen tanssipartneri, ja hän oli jäänyt koukkuun huumeisiin tai jotain. Ja joka tapauksessa, Herra paljasti asian. Tyttö teki parannuksen ja antoi elämänsä Jumalalle. Ja ymmärtääkseni hän voi hyvin. Toinenkin tyttö antoi todistuksen toissa iltana.

6      Ja tässä suuressa kokouksessa olin eräänä iltana lähdössä ulos, ja… He kuljettivat minua kadulla, ja kuulin jonkun itkevän. Ja takapenkillä istui pieni kahdeksanvuotias tyttöni, pikku Rebekka. Ja hän on hyvin hengellinen. Kotona, kun ihmiset puhuvat Evankeliumista, hän on toisessa huoneessa kuuntelemassa oven läpi. Hän voi esittää minulle kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Joten, ja vain kahdeksanvuotias…

Ja kun minä… Kun kuulin hänen itkevän, kysyin: ”Mikä hätänä, kultaseni”?

Hän sanoi: ”Isä, tänään illalla, kun olit lähdössä, käskit kaikkien nostaa kätensä ylös, jotka haluavat parantua.” Ja hän sanoi: ”Joku vanha naisparka tuolla takana, isä, hän ei päässyt ylös paareilta, hän piti käsiään ylhäällä.” Hän sanoi: ”Et voinut nähdä sitä.”

Minä sanoin: ”Ei sillä ollut mitään väliä, näinkö minä sen, jos Jeesus näki sen.”

Ja hän sanoi: ”Tiedän, isä, mutta hän halusi, että sinä näet sen.” Ja hän vain itki; tuskin saimme häntä nukahtamaan sinä iltana.

7      Ja seuraavana iltana, juuri kun kävelin puhujanlavalle, siellä oli kaksi tai kolme ihmistä. Tunsin jonkin koskettavan minua. Katsoin ympärilleni; siellä oli vanha nainen. Se kertoi hänelle, kuinka kauan hän oli ollut rampa niveltulehduksen takia, ja mistä hänet oli tuotu, kuinka hän oli ollut tässä pyöräsängyssä, ei tuolissa. Hänen piti maata makuullaan. Ja Pyhä Henki käski häntä: ”Nouse seisomaan jaloillesi.” Ja hän parani. Ja kun hän teki sen, pikku Rebekka istui hänen takanaan ja rukoili hänen puolestaan; se… se sai sen aikaan.

Ja tämä tyttö, joka parani toissailtana, en tiennyt, että Rebekka oli siellä, koska en edes nähnyt sitä. Mutta hän sanoi: ”Isä, kun kutsuit, kun kutsuit nuo rukouskortit, hän rupesi itkemään.” Hän sanoi: ”Hänen numeroaan ei kutsuttu”. Ja pikku Rebekka istui aivan tuolin takana. Uskon, että se on oikein, sisar Wood. Hän istui tuolin takana ja rukoili, että Jumala auttaisi tätä tyttöparkaa. Ja siinä hän tuli, ja hän parani juuri siinä. Näyttää siltä, että saan perheeseeni naissaarnaajan, yhtä varmasti kuin maailma on. Siinä se on. Hyvä on.

8      Toivon, että kaikki voivat hyvin tänä iltapäivänä. Minä vain tavallaan hellitän, tiedättehän, rasituksesta, ja haluan puhua teille nyt muutaman hetken aikaa Sanasta. Jooelin 1. luvusta… Te, jotka merkitsette jakeet ylös ja niin edelleen, haluan lukea joitakin Jooelin 1. ja 2. luvusta:

Herran sana tuli Joelille.

Kuulkaa tämä, te vanhat miehet, kuulkaa… te maan asukkaat. Onko näin ollut teidän aikananne tai edes teidän isienne päivinä?

Kertokaa se lapsillenne, ja antakaa heidän lastensa kertoa se lapsilleen ja… toiselle sukupolvelle.

Sen, minkä kalvajamato on jättänyt, on syönyt heinäsirkka; … sen, minkä heinäsirkka on jättänyt, on syönyt perhostoukka; … sen, minkä perhostoukka on jättänyt, on syönyt mittarimato.

9      Ja sitten 12., 11. ja 12. jakeessa luemme tämän:

Häpeä, sinä aviomies, ja ulvo, sinä viinitarha, vehnän ja ohran tähden, sillä pellon sato on kadonnut.

Viiniköynnös on kuihtunut, ja… puu kuivettuu, granaattiomenapuu, palmupuu, omenapuu ja kaikki pellon puut ovat kuihtuneet, koska… ihmisten poikien vaelluksen tähden.

10   Joelin 2. luvussa ja 25. jakeessa lukee näin:

Ja minä palautan teille ne vuodet, jotka heinäsirkka on syönyt, … ja mittarimato ja kalvajamato ja kaikki minun suuri sotajoukkoni, jonka olen lähettänyt teidän keskuuteenne.

Ja te saatte syödä yltäkylläisesti, ja te tulette kylläisiksi ja ylistätte Herran, teidän Jumalanne, Nimeä, joka on tehnyt teille ihmeellisiä tekoja, eikä minun kansani koskaan joudu häpeään.

Ja lisätköön Herra siunauksensa Sanalle.

11   Nyt, tekstimme tänä iltapäivänä on: ”Minä palautan teille, sanoo Herra.”. Ja nyt, tämän suuren profetian antoi Joel, Herran voideltu, ja… (Ravistakaa takkiani, kun aikaa on kulunut noin 45 minuuttia, kiitos.) Ja niin se annettiin – se annettiin profeetta Joelille, ja hän… Jumala vertasi perintöosaansa puuhun tai viiniköynnökseen.

On ihmeellistä nähdä, miten taivaallinen Isämme opettaa meitä vertauksilla. Ja se on suurin piirtein se tapa, miten minä ymmärrän sen, vertauksilla ja esikuvilla. Olen itsekin typologi. Kuten jos näen, mitä Vanha testamentti oli, minulla on jonkinlainen käsitys siitä, millainen se tulee olemaan Uudessa testamentissa. Sillä kaikki oli varjoja ja esikuvia. Jos voin nähdä, mitä silloin oli, voin saada käsityksen siitä, millainen se tulee olemaan nyt.

Toisin sanoen, jos en ole koskaan nähnyt ihmistä tai itseäni ja näkisin varjoni, minulla olisi jonkinlainen käsitys siitä, miltä minä näyttäisin varjoni perusteella. Siksi Vanhan testamentin lukeminen on Uuden testamentin varjo. Ja kaikki nuo asiat olivat varjoja ja esikuvia tästä päivästä, jossa me nyt elämme.

12   Ja me näemme Jumalan opettavan heistä puuna. Israelia pidettiin Kirjoituksissa yleensä öljypuuna. Ja Jumalan puu… Uskon, että Hesekielissä Hän antoi sekä villin puun että jalostetun puun, ja kuinka suitsutusastian putken kautta öljy tuli molemmista puista yhteen kynttilänjalkaan.

Nyt sitten, jotta saisimme perustan tälle muutaman hetken ajan, uskon, että kaikki, mitä nyt on, alkoi 1. Mooseksen kirjassa [engl. Genesis – toim]. Sana ”Genesis” tarkoittaa ”alku”. Ja jokainen kultti, joka meillä on maan päällä tänään, alkoi 1. Mooseksen kirjasta. Kaikki, mitä meillä on nykyään, alkoi 1. Mooseksen kirjassa. Se on alku, tai muuten tunnettu Raamatun siemenlukuna, missä alku on saanut alkunsa. Kun Jumala, jo kauan ennen kuin taivaassa oli tähtiä, ennen kuin taivaalla oli edes valoa (niin pitkälle meidän pieni mielemme voi yltää.), Jumala oli siellä. Koko se suuri avaruus ikuisuudesta ikuisuuteen, Jumala oli siellä ikuisuudessa.

Sitten Jumalasta tuli Logos, josta me sanoisimme, että se on kuin pieni pyhä Valo, joka tuli pimeydestä tai ikuisuudesta kuin lapsi, joka leikkii isänsä talon edessä. Ja Hänen äärettömässä mielessään Hänellä oli kohtaus, mitä tulisi olemaan alusta loppuun saakka, joka Hän oli silloin. Ja Hän… Sitten Hän puhui ja sanoi: ”Tulkoon”. Ja atomi hajosi tuolla jossain taivaalla, ja aurinko tuli olemassa olevaksi.

13   Sadan miljardin vuoden kuluttua siitä lensi pois kimpale, joka oli tähti. Ja me katselemme sen putoamista. Se putosi useita miljoonia vuosia, ja Hän pysäytti sen. Toinen putosi; Hän pysäytti sen. Mitä Hän tekee? Hän on kirjoittamassa ensimmäistä Raamattua.

On kirjoitettu kolme Raamattua. Yksi niistä on taivaan yläpuolella, eläinrata. Se alkaa neitsyestä, päättyy leijonaan, Herran Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen ja toiseen tulemiseen eri aikakausien kautta.

Sitten me huomaamme, kunnes Eenok kirjoitti yhden ja laittoi sen pyramidiin. Kolmas on pantu paperille.

Kaikki Sanassa kulkee kolminaisuudessa. On kolme Kristuksen tulemista. Hän tuli ensimmäisen kerran lunastaakseen morsiamensa. Hän tuli seuraavaksi vastaanottamaan Morsiamensa. Hän tulee kolmannen kerran Morsiamensa kanssa. Siinä, kaikki on kolminaisuudessa, kulkien Raamatussa, kolmet, kolme yhdessä…

14   Huomatkaa, kun Jumala, luotuaan kaikki tähdet ja taivaalliset planeetat, näen tämän Logoksen kulkevan maailman yli, tuovan sen tänne auringon ympärille ja alkavan kääntää sitä. Suuret jäävuoret tulivat pohjoisesta ja leikkasivat Etelä-Kalifornian ja Teksasin pois ja tekivät tasankoja. Ja maailma oli syntymässä… Nyt, se kaikki on sulanut veteen, ja olemme nyt 1. Mooseksen kirjassa.

Jumala alkaa sitten erottamaan veden maasta. Ja sinne Hän alkoi istuttaa kaikkien nykyisten maan päällä olevien asioiden siemeniä; ne ovat peräisin 1. Mooseksen kirjasta. Esimerkiksi katolinen kirkko esiintyy 1. Mooseksen kirjassa.

15   Nyt teille, katoliset ystäväni (kättelin yhtä, joka tuli juuri hetki sitten), en sano tätä loukkauksena kirkkoanne kohtaan. Odottakaa hetki, kunnes olemme päässeet protestanttien kanssa loppuun, niin saatte tietää, ovatko he sitä vai eivät.

Huomatkaa nyt, mutta tuossa, katolinen kirkko tuli esiin 1. Mooseksen kirjassa. Nimrod perusti ensimmäisen katolisen kirkon, joka oli ensimmäinen kirkko. Sitä kutsuttiin ”Taivaan porteiksi” tai ”Paratiisiksi”, ensin ”Babyloniksi” ja myöhemmin sitä kutsuttiin ”Sekaannukseksi”. Mutta Nimrod, Hamin poika, perusti Babylonian valtakunnan, ja siellä aloitettiin ensimmäistä kertaa epäjumalanpalvelus. Hän lähti ja otti muita kaupunkeja, ja ne maksoivat Babylonille veroa: se on juuri kuva tästä nykypäivästä, täydellisesti.

Nyt, Babylon esiintyy Raamatun ensimmäisessä, 1. Mooseksen kirjassa. Raamattu… Babylon ilmaantuu jälleen Raamatun keskellä. Babylon ilmaantuu Ilmestyskirjassa aikakauden lopussa. Näettekö? Se alkaa 1. Mooseksen kirjassa, kulkee läpi Raamatun ja menee Ilmestyskirjaan.

16   Kaikki alkaa, kultit alkavat, Jumalan kirkko alkoi 1. Mooseksen kirjassa. Uskotteko te siihen? Huomioikaa tarkkaan nyt, kun menemme siihen nyt. Nyt, ne kaksi, joita haluamme käsitellä tänään… Nyt, tässä on minun käsitykseni. Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Hän loi hänet henki-ihmiseksi, koska Jumala on Henki, ja niiden, jotka Häntä palvovat, täytyy palvoa Häntä Hengessä ja totuudessa.

Sitten Hän teki ihmisen maan tomusta. Luulen, että kasvitieteilijät ja niin edelleen, saavat kronologiansa ja menevät aivan sekaisin. Kun tajuatte, että ihmisellä on viisi aistia, joilla hän pitää yhteyttä maalliseen kotiinsa, hän on pedon kuva, ei Jumalan kuva. Jumalan kuvaksi luotu ihminen oli henki-ihminen.

17   Silloin ei ollut ihmistä, joka olisi voinut viljellä maata, ja hän loi ihmisen eläimen kaltaiseksi. Hän olisi voinut antaa hänelle käden kuin apinalle, jalan kuin karhulle. Mutta erona eläimen ja ihmisen välillä oli se, että Hän teki hänestä sielun, elävän sielun. Sillä Jumalan Henki oli ihmisessä. Ja sitten ainoa tapa, miten Jumala voisi lunastaa ihmisen, oli se, että Jumala tulisi alas ja tulisi lihaksi lunastaakseen ihmisen, jonka Hän oli tuominnut lihassa. Silloin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.

Näen Aadamin ja Eevan, yksi erinomaisimmista kuvista, jonka voin ajatella, on tämä. Yleisöni tänä iltapäivänä, kuunnelkaa. Kun voin nähdä Aadamin ja Eevan… Olen nähnyt taiteilijan kuvia, kreikkalainen taiteilija maalasi Eevan kuvan, se oli hirvittävän näköinen peto. Ja Aadam näytti joltain, en tiedä miltä. Se on väärä käsitys, ehdottomasti.

18   Aadam oli vahva, hieno ja komean näköinen mies. Ja Eeva oli yksi kauneimmista naisista, jonka maa on koskaan nähnyt. Voin nähdä heidät istumassa siinä sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt miehen, ja näen miehen istumassa siinä naisen vierellä, hänen kaunis vartalonsa, hänen kauniit hiuksensa roikkuivat alaspäin, hänen silmänsä olivat siniset, säihkyivät kuin taivaan tähdet. Hänen ei koskaan tarvinnut käyttää mitään tällaista manikyyriä, tai mitä huuliin laitetaan ja muuta sellaista. Hän oli kaunis jo alun alkaen. Näin oli. Synti laittoi sen sinne. Synti sen sinne laittoi. Jos se olisi alkuperäisessä, sitä ei olisi tarvinnut olla. Se on vain liian huono asia.

Nyt, muistakaa, tässä saarnastuolissa olen ystävänne, mutta täällä minun on oltava Jumalan palvelija. On vain sääli, että te helluntailaiset laskette rimat alas. Näin on. Juuri niin. Se on totta. Jos… Joku… Sanoin tuon vähän aikaa sitten, ja joku saarnaaja sanoi minulle: ”Mutta katsohan, veli Branham”, hän sanoi, ”paholainen on mennyt pois muodista.”

19   Sanoin: ”Mutta hän ei koskaan lopettanut liiketoimintaansa.” Hän on yhä alalla. Niin on. Kyllä, herra, jos se oli syntiä silloin, se on syntiä nytkin.

Kuunnelkaa, sisareni, en sano tätä vitsaillakseni, koska en usko vitsailuun saarnastuolissa. Mutta Raamatussa oli vain yksi nainen, joka maalasi kasvojaan. Ja te ette maalaa kasvojanne kohdataksenne Jumalan, te maalaatte kasvonne kohdataksenne miehen. Näin on. Ja vain yksi nainen maalasi kasvonsa, ja se oli Iisebel. Näin on. Aivan oikein.

Tiedätkö, mitä Jumala teki hänelle? Hän syötti hänet koirille. Jos siis näet naisen, jolla on paljon maalia ja joka kutsuu itseään kristityksi, sano: ”Hyvää iltaa, neiti Koiranliha.” Jumala teki hänestä juuri koiranlihaa. Näin on. Älkää nyt nousko ylös ja lähtekö ulos, koska tiedän, että olette syyllisiä. Minäpä kerron sinulle jotain, veli. Se, mitä tarvitsemme tänä päivänä, on vanhan kunnon Pyhän Paavalin herätys ja Raamatun Pyhä Henki takaisin seurakuntaan, se on juuri se, mitä tarvitsemme, takaisin vanhan ajan tyyliin. Te tiedätte, että se on totta.

20   Mikä helluntaiseurakuntaa nykyään vaivaa, elämme liian lähellä Hollywoodia; meillä on liikaa Hollywood-evankeliointia sen sijaan, että meillä olisi vanhanaikaista evankeliointia, joka kaivautuu alas, puhdistaa ja kiehuttaa, ja saa miehet ja naiset oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Tiedätte, että se on oikein. Se on totta. Minä olen vain vanhanaikainen tyyppi, joka pitää vanhanaikaisesta uskonnosta. Sillä tavalla minä sen sain, alttarilla, kun joku hakkasi minua selkään, kunnes pääsin läpi. Sitä me tarvitsemme taas tänä päivänä sen sijaan, että tekisimme parannuksen kuivin silmin ja laittaisimme nimemme kirkon kirjaan. Aivan oikein. Kyllä, herra.

Ja siellä… Mutta kun palataan tuohon aikaan, kun näen Eevan hänen kauneudessaan, kun hän istui siellä, he eivät tienneet, mitä synti oli. Sitten Aadam katsoi Eevaa ja kosketti hänen lihaansa: ”Hänhän on liha minun lihastani ja luu minun luustani”. Hän tarttui häntä käsivarresta ja käveli puutarhan läpi. Tuulet puhalsivat, ja nainen sanoi: ”Voi, rakas, tuo tuuli.”

Mies sanoi: ”Rauha.” Tuuli tyyntyi. Mihin ihminen on langennut?

Hän sanoi: ”Oi, Aadam, jos tämä puu tässä olisikin juuri tässä, eikö se näyttäisi paljon kauniimmalta?”

21   ”Nouse ylös ja heittäydy tänne”. Ja se teki niin. Toinen Aadam todisti, että se oli mahdollista. Aamen. Näin on. Hän hallitsi koko luontoa. Se annettiin Aatamin käsiin hallita kaikkea luontoa. Ja kun Aadam lunastetaan takaisin Jumalan luo, niin kuin hänen pitäisi olla, ja kun hänellä on usko Jumalaan, hän tekee niin jälleen. Aamen. Koska se on Aadamin käsissä. Kristus oli se lenkki, joka yhdisti ihmiset toisiinsa.

Sitten kun näen, kun synti tulee… Emme mene siihen yksityiskohtaisesti. Minulla on uskomukseni siitä, mistä se tuli. Sinulla voi olla omasi. Mutta heti kun he tajusivat tehneensä syntiä, se erotti heidät Jumalasta. He olivat menneet sinne taaksepäin. Meillä oli viikunanlehtiä, jotta he saisivat esiliinat. He tajusivat, että tuo viikunanlehtiuskonto ei toiminut, kun oli kyse Jumalan kohtaamisesta.

22   Niin myös ihminen tänä päivänä, jolla on itsetehty uskonto, huomaa, että se ei toimi; tarvitaan Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistamaan meidät kaikesta synnistä ja tekemään meistä uusia luomuksia.

Sitten näen miehen siellä, kun he kävelivät ulos, yrittäen tulla ulos. He huomasivat, kun heidän oli kohdattava se; he eivät pystyneet siihen. Jumala sanoi: ”Kuka sanoi sinulle, että olet alasti?”.

Ja sitten he alkoivat siirtää sitä toinen toiselle. ”Nainen, jonka sinä annoit minulle.”

Ja ”Käärme petti minut.”

23   Mutta Jumala meni ja hankki nahkoja. Hänen täytyi tappaa joku lammas, viaton korvike. Heitti sen sinne, ja he kietoivat nämä lampaan nahat ympärilleen, ja tässä he tulevat ulos ja kohdatakseen Jumalan.

Nyt, näen heidät siinä seisomassa, ja Aadamin, nuo mahtavat, miehekkäät hartiat, lampaannahkojen veri valuen hänen jalkojaan pitkin. Voin nähdä Eevan seisomassa siinä kauniissa hahmossaan, ja kaikki tämä veri valuu hänen päälleen, Aadam itkee, Eeva itkee, sekoittuen kyynelten kanssa, kun se valuu heidän rintakehäänsä pitkin, Eeva nojaa miehen olkapäähän. Ja Jumala: ”Poistukaa minun läsnäolostani.” Hän ei voinut kestää sitä.

24   Mutta kun Hänen lapsensa lähtivät kävelemään pois… Otetaan tässä hetkeksi pieni draama. Voin kuulla, että jokin menee näin. [Veli Branham taputtaa kolme kertaa – toim.] Mikä se on? Se on ne vanhat veriset lampaannahat, jotka löivät Aadamin isoja miehisiä jalkoja vasten, kun hän lähti kävelemään pois Jumalan läsnäolosta. Jumala ei voinut kestää sitä. Koko se suuri ikuisuus, joka on lyhentynyt neljään kirjaimeen, l-o-v-e [rakkaus]. Jumala rakasti niin paljon, ettei Hän voinut nähdä lastensa lähtevän tuollaisessa tilassa, erossa Hänestä. Hän pysähtyi ja sanoi: ”Hetkinen. Minä panen vihollisuuden sinun siemenesi ja käärmeen siemenen välille”, luvaten Vapahtajan.

Kääntäkäämme kameraa nyt neljä tuhatta vuotta myöhemmäksi. Jerusalemissa on meneillään suuri tapahtuma. Me istumme rakennuksessa ja sanomme: ”Mitä tuo meteli oikein on? Mistä se tulee?”

Katsokaa, joku sanoo: ”No, tuolla ulkona on pyhä kieriskelijä. He aikovat ristiinnaulita Hänet tänä aamuna. Hän ei ole tehnyt mitään muuta kuin repinyt seurakuntia täälläpäin ja kaikkea muuta. Joten he aikovat ristiinnaulita Hänet.”

25   Mennään ikkunaan ja katsotaan ulos. Sieltä tulee Mies kadulla mukulakiviä pitkin, raahaten vanhaa karua ristiä. Hänellä on vaatteet, jotka on kudottu kauttaaltaan ilman saumoja. Kun Hän lähtee nousemaan tuonne Golgatalle, alan katsomaan Hänen selkäänsä, ja näen pieniä punaisia täpliä kaikkialla Hänen takissaan. Kysyn: ”Mitä nuo punaiset täplät ovat?” Katselen niitä koko ajan. Kun Hän kulkee, läiskät kasvavat, kasvavat ja kasvavat; nyt ne kaikki muodostavat yhden suuren verisen läiskän. Kuulen, kun jokin sanoo: [Veli Branham taputtaa kolme kertaa – toim.] Mikä se on? Toinen Aadam, Lunastaja, menossa tuonne Golgatalle, kantaen pois, Jumalan Karitsa kantamassa maailman synnit tuonne Golgatalle, säälittävin kuva, mitä on koskaan kuvattu. Miten syntinen voi katsoa siihen ja pysyä syntisenä, sitä en osaa sanoa.

Sieltä tulee kaksi lasta: Kain ja Aabel. Molemmat heistä ovat miehiä. Ja Kain oli kaukana siitä, että hän olisi ollut ateisti. Kain oli uskovainen.

Nyt haluamme nähdä, missä nämä kaksi henkeä… Emme voi käsitellä kaikkia kultteja ja kaikkea, mutta käsittelemme tänä iltapäivänä fundamentalismia ja täyttä evankeliumia, ja otamme nämä kaksi henkeä ja tuomme ne esiin 1. Mooseksen kirjasta. Ja pysykää kanssani vain vähän aikaa ja rukoilkaa nyt puolestani.

26   Nyt, tulevat Kain ja Aabel. He ovat molemmat veljeksiä samasta äidistä. Ja tässä he tulevat ulos, ja päästyään pois Eedenin puutarhasta he molemmat tajuavat tehneensä syntiä. Ja kumpikin heistä yrittää löytää jälleen Jehova Jumalan suosion. Nyt he molemmat ovat uskovia. Huomatkaa, tämä saattaa polttaa hieman, ja se saattaa sattua; mutta veli, jos se sattuu, ota se vastaan. Pysykää hetki paikoillanne ja tutkikaa sitä sitten Jumalan sanan avulla.

Oi, kun meidät kasvatettiin, pikku poikina, olimme niin köyhiä. En koskaan unohda sitä. Meillä oli iso vanha setriamme, ja äiti lämmitti vettä teekattilassa ja kaatoi sen sinne. Ja joka lauantai-ilta saimme kylvyn kerran viikossa ja annoksen risiiniöljyä. Ja sanon teille, että otin sitä niin paljon, etten voi edes haistaa sen hajua nykyään. Kun tulin ottamaan annokseni, pidin nenääni näin ja sanoin: ”Äiti, se tekee minut niin sairaaksi, etten kestä sitä.”

Hän sanoi: ”Jos se ei tee sinua sairaaksi, siitä ei ole mitään hyötyä.” Joten voitte soveltaa sitä tänä iltapäivänä samalla tavalla. Jos se ei saa sinua hieman kiihtymään, se ei ehkä tee sinulle mitään hyvää. Pitäkää vain nenäänne kiinni ja nieleskelkää, se tekee hyvää.

27   Nyt, siellä oli nämä kaksi poikaa, toinen heistä Kain ja toinen Aabel. Molemmat heistä olivat uskovia. Kyllä, herra. Molemmat uskoivat Jumalaan. Ja jos usko ja uskominen Jumalaan on kaikki, mitä Jumala vaatii, niin jos Jumala tuomitsi Kainin ja hyväksyi Aabelin, ja molemmat heistä olivat uskovia, Jumala on epäoikeudenmukainen, ystävät. Näin on. Kyllä, herra. Koska molemmat olivat uskovia. Kuulette joidenkin ihmisten sanovan nykyään: ”Ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on uskoa.”

Se on vain alku. Joku sanoi: ”Veli Branham, mitä… Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”

28   Se on totta. Aabraham uskoi, mutta Jumala antoi hänelle ympärileikkauksen sinetin todistukseksi siitä, että Hän oli vahvistanut hänen uskonsa. Ja tänä päivänä ihminen voi uskoa Jumalaan iankaikkisen elämän puolesta, ja Hän antaa hänelle Pyhän Hengen ympärileikkauksena, uskonsa vahvistukseksi. Näin on.

Sillä Ef. 4:30 sanoo: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity teidän lunastuksenne päivään asti.” Se on aika vahva oppia baptistilta. Mutta sanoin teille, että olen baptisti, joka on saanut Pyhän Hengen. Olen nyt Pyhän Hengen baptisti.

Huomatkaa tämä 1. Mooseksen kirjassa. Sitten näin, että molemmat pojat halusivat löytää Jumalan suosion. Nyt, Kain ei ole kommunisti, eikä hän ole epäuskoinen; hän on uskovainen ja Jumalan palvoja. Nyt, se on, se alkaa nyt. Aion käyttää näitä kahta mikrofonia täällä tänä iltapäivänä kahtena puuna. Molemmat pojat, sanotte, että tämä on Abel, tuo on Kain.

29   Molemmat pojat tulevat Jumalan luo, puutarhan itäpuolelle, oletan, koska se on Eedenin itäpuolella, jossa kerubit olivat, Serafi liekehtivine miekkoineen pitämässä ihmisiä poissa Elämän puusta.

Ja kun nämä kaksi poikaa tulevat sinne, he molemmat tulevat sinne palvomaan Jumalaa. Molemmat, eikö niin, Raamatun tietäjät? Molemmat pojat tulivat palvomaan. Ja molemmat rakensivat alttarin. Se olisi seurakunta. Jos Jumala on tyytyväinen, ja kaikki mitä tarvitaan kuulumiseen, jos kuulutte seurakuntaan ja olette uskovainen ja kuulutte seurakuntaan, ja luulette, että Jumala on tyytyväinen siihen, katsokaahan hetki.

Eikä vain sitä, vaan molemmat pojat uhrasivat uhrin. Onko näin? Molemmat pojat… Sitten jos uskovana oleminen, rippikoulun suorittaminen ja seurakunnan jäsenenä oleminen ja uhrin antaminen, jos siinä on kaikki kokemus, mitä teillä on, te ette ole vielä päässyt mihinkään. Näin on. Voitte olla hyvin fundamentaalinen, mutta se ei merkitse mitään, jos ette jatka eteenpäin sen kanssa.

30   Nyt, Kain kuului seurakuntaan. Hän on tunnustuksellinen; hän uskoi Jumalaan. Hän ei ollut tekopyhä; hän uskoi Jumalaan. Hän palvoi Jumalaa. Ja hän kuului seurakuntaan, alttariin. Hän toi uhrin ja uhrasi sen, ja hän polvistui ja rukoili ja teki tunnustuksen.

Veli, jos se ei ole hyvä seurakunnan jäsen tänä päivänä, en tiedä, mikä on. Mutta se ei ollut sitä. Abel teki saman asian. Mutta miksi Jumala vastaanotti Aabelin ja tuomitsi Kainin? Koska sillä Aabelilla oli korvaus palkkioksi, koska Aabelilla oli hengellinen ilmestys, hengellinen ilmestys Jumalan tahdosta.

31   Ja te kristityt, ellette saa hengellistä ilmestystä, te kutsutte näitä ihmisiä aina pyhiksi kieriskelijöiksi. Näin on. Ellette voi saada… Katsokaa, koko elävän Jumalan Seurakunta on rakennettu Sanan hengellisten ilmestysten varaan. Jeesus tuli alas vuorelta ja sanoi: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?”

”Jotkut sanovat, että olet sitä ja tätä ja profeetta ja niin edelleen.” Hän sanoi: ”Mutta kenen te sanotte?”

Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

Hän sanoi: ”Siunattu olet sinä, Simon Barjona, sillä joku seminaari ei ole opettanut sinulle tätä (Näin on.), vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja tälle kalliolle minä rakennan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi voittaa sitä.” Näin on.

32   Osoitti, että kaikki helvetin portit olisivat sitä vastaan, mutta se ei voisi voittaa. Hengellisesti paljastettu totuus ilmiömäisessä… Se on syy siihen, miksi ihmiset katsovat ja yrittävät olla niin fundamentaalisia Sanan kanssa tänä päivänä, eivätkä voi ymmärtää suuria merkkejä ja ihmeitä. Koska sitä ei ole vielä paljastettu ihmiselle. Se on tapahtumassa nyt.

Siellä, kun… Siellä Abel uhrasi uhrinsa, ja sitten näemme siellä, alussa, kaksi henkeä, toinen Abelissa, toinen Kainissa, molemmat uskonnollisia, molemmat alttarilla, molemmat tunnustamassa, molemmat uskoivat Jumalaan. Mutta toisella oli näky, toisella ei.

Nyt, Jumala ottaa pois miehensä, mutta ei koskaan Henkensä. Hän otti Elian, mutta Elian Henki tuli Elisaan. Sitten se tuli Johannes Kastajan päälle, ja se on luvattu jälleen viimeisinä päivinä. Hän otti Poikansa Kristuksen Jeesuksen; Pyhä Henki tuli takaisin ja on ollut Seurakunnan kanssa siitä lähtien. Ihmiset menevät, ihmiset menevät, mutta Henki pysyy täällä, kunnes Jeesus tulee. Näin on.

33   Paholainen ottaa miehensä, mutta ei koskaan henkeä. Se tuli Kainin päälle; se on tullut kautta aikojen fariseuksissa, ja se on tullut uskonnollisissa opettajissa aina tähän päivään asti. Tämä ei ole mitään laimeaa maitoa. Katsohan, veljeni, Kain… Jos aiomme sanoa fundamentaalinen, Kain oli aivan yhtä fundamentaalinen kuin Abel oli. Jos uskoa Jumalaan, palvoa Jumalaa, kuulua seurakuntaan, uhrata… Hän oli aivan yhtä fundamentaalinen uskossaan kuin Abel oli.

Mutta Aabelilla oli näky Herralta; se oli hengellinen paljastettu totuus siitä, että kyseessä eivät olleet omenat, jotka veivät heidät pois Eedenin puutarhasta. Se ei todellakaan ollut. Se oli veri, joka toi hänet pois Eedenin puutarhasta. Elämä, sijaitsee verenkierrossa, ei omenoissa. Ja hänellä oli siitä hyvitys. Hän uskoi Jumalaa, koska Jumala oli ilmoittanut sen hänelle.

Ja huomatkaa, tuo uskonnollinen henki suuttui tälle uskonnolliselle hengelle ja vainosi häntä ja ehdottomasti tappoi hänet. Onko näin? Alan tuntea itseni uskonnolliseksi. Katso, veli, tiedäthän, että baptistitkin huutavat joskus, kun he saavat Pyhän Hengen.

34   Huomatkaa, tässä, katsokaa noiden poikien kahta henkeä. Katsokaa, miten se tulee ylös… Voisimme käydä sen läpi eri paikkojen kautta, jos meillä olisi aikaa koko iltapäivän. Katsokaa arkkia. Se koskee eläimiä aivan samalla tavalla. Siellä oli varis ja siellä oli kyyhkynen. Varis pystyi lentämään yhtä pitkälle kuin kyyhkynen; se pystyi tekemään ilmassa yhtä monta liikettä kuin kyyhkynen. Mutta kun ne päästettiin irti, varis pystyi syömään kuolleita asioita, mutta kyyhkysellä ei ollut sappea; se ei pystynyt sulattamaan sitä.

Niin on jokaisen Jeesukseen Kristukseen uskovan kohdalla. Ette voi laittaa sitä vanhaa, kuollutta uskontoa heidän suuhunsa. Heillä ei ole sappea sulattamaan sitä. He elävät elävän Jumalan hengellisestä paljastetusta totuudesta. He eivät vain pysty tekemään sitä.

35   Eesau ja Jaakob: Eesau oli enemmän herrasmiesmäisen näköinen kuin Jaakob, mutta Jaakobilla oli vastine palkkiolle. Hän uskoi syntymäoikeuteen ja piti siitä huolimatta kiinni. Siinä te olette.

Voimme ottaa Israelin. Kun Israel oli nousemassa… Katsokaa nyt näitä kahta viiniköynnöstä. Tuon ne 1. Mooseksen kirjasta, ja kun ne nousevat ylöspäin.

Nyt, kristityt täällä, täällä on monia luterilaisia, baptisteja, älkää tuomitko heitä, he elivät aikakautensa aikana. Jeesus sanoi: ”Jokainen Jumalan sana on Siemen”. Onko näin? Kylväjä lähti kylvämään siementä. Hän sanoi: ”Minä, Ihmisen Poika, olen kylvänyt Siemenen, ja siemen on Jumalan Sana.” Ja joka kerta, kun näette tämän Raamatun sanovan jotakin, se on Siemen, ja se on ehdottomasti… Ja meidät on kylvetty Jumalan katoamattomalla Siemenellä. Ja jos ihminen ottaa minkä tahansa Jumalan Jumalallisen lupauksen sydämeensä ja kastelee sitä uskolla, se tuottaa juuri sitä, mitä sanottiin, että se tekisi. Aamen. Ei ole väliä mikä se on. Ottakaa vain Jumalan lupaus sydämeenne ja siellä…

36   Nyt, jos istutatte siemenen ja sitten menette joka aamu ulos ja kaivatte sen ylös ja …?… sanotte: ”Katson, jos se on kasvamassa”, se ei koskaan kasva. Luovuttakaa se Jumalalle ja jättäkää se sinne. Aamen. Tietäkää, että niin on. Kun maissi nousee ensimmäisen kerran, viljelijä katsoo tuota maissinvartta ja sanoo: ”Eikö olekin ihanaa.” Siinä on kaksi ensimmäistä pientä versoa. ”Se on ihmeellinen.” Se oli luterilainen kirkko. Luterilainen kirkko jäi sinne. Sieltä tuli metodistikirkko, ja kaksi seuraavaa maissinversoa nousi. Luterilainen alkoi kuihtua. Metodistikirkko oli se päivä.

Metodistikirkosta tuli helluntai. Ja lehdet alkoivat pudota, mutta ne ovat yhä osa viljaa. Kaikki tarvitaan, jotta varsi syntyisi. Me jatkamme nyt. Helluntai on muuttumassa muodoltaan erilaiseksi ja kuivuneeksi. Mutta verso jatkaa kasvuaan aivan samalla tavalla. Se menee suoraan eteenpäin siemensatoon ehdottoman varmasti.

37   Mutta ylösnousemuksessa, valitut niistä jokaisesta, herätetään henkiin. Tuo… Istuta tuo maissinjyvä, ja se tuottaa toisen varren aivan samanlaisena kuin se oli alussa. Aamen. Älkää siis huolehtiko siitä, että isoäiti kuoli neljäkymmentä vuotta sitten, jos hän käveli kaikessa valossa, joka hänellä oli, hän tulee olemaan ylösnousemuksessa. Aamen. Näin on. ”Minä tulen palauttamaan”, sanoo Herra. Totisesti.

Huomatkaa, näissä suurissa… Tässä tulee Mooses israelilaisten kanssa. Ja nyt, erämaasta oli tullut joukko, tai erämaahan tullut joukko. Kun he ylittivät Punaisen meren, heitä ei haluttu Egyptiin, ja heidät tuotiin pois. Jumala avasi Punaisen meren ja teki tien. Ja Mooses ja israelilaiset ylittivät sen, koska heidät oli ympärileikattu. Mutta ympärileikkaamattomat, jotka yrittivät matkia heitä, hukkuivat mereen.

38   Sitten Mooses, joukko pyhiä kieriskelijöitä… Kyllä, he olivat. He olivat todellakin pyhiä kieriskelijöitä, niin kuin heitä nykyään kutsutaan. Katsokaa, kun he ylittivät rajan, ja suuri ihmeitä tekevä Jumala heidän keskuudessaan oli tehnyt ihmeen, Mooses seisoi ja lauloi Hengessä. Mirjam tarttui tamburiiniin ja kulki pitkin rantaa lyöden tamburiinia, tanssien Hengessä. Israelin tyttäret seurasivat häntä lyöden tamburiinia. Ja jos se ei ole Pyhän Hengen kokous, en ole koskaan elämässäni nähnyt sellaista (Näin on.): laulua Hengessä, tanssia Hengessä, vanhanaikainen Pyhän Hengen kokous. Aamen.

Sieltä tulee tämä Siemen (Näettekö sen?), se tulee suoraan Abelista. Näin on. Aina ihmeiden puolella, aina kun elävä Jumala on ihmisten keskellä, tapahtuu merkkejä ja ihmeitä ja ihmetekoja. Aamen. Heillä oli kuolleet muodot; heillä on aina ollut ne. He saivat sen tänään ja pysyvät sen kanssa. Mutta tässä menee elävän Jumalan Seurakunta. Aamen.

Huomatkaa, veljeni, sisareni, kun he jatkoivat, Mooses erämaassa. Heidän oli kuljettava maan läpi päästäkseen luvattuun maahan, Mooabin maahan. Nyt, Mooab tuli, syntyi Lootin tyttärien lapsista, heidän isästään, aviottomista alun perin. Hyvä on. Ja kun he tekivät sen… He olivat suuri kansa.

Tämä saattaa polttaa hieman, veljeni, mutta pidä tiukasti kiinni. Israel oli kirkkokuntien välinen. He asuivat teltoissa; heillä ei ollut omaa kansaa; he olivat teltassa asuvia. Olen iloinen voidessani olla tänään teltassa asuja Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa samassa varressa. He eivät olleet kirkkokunta.

39   Ja tässä oli Mooab, suuri kirkkokunta, fundamentaalinen opissa. Kyllä, herra. Heillä oli siellä profeetta nimeltä Bileam. Heillä oli kaikki kunnossa. Ja kun Israel, heidän veljensä, pieni kirkkokuntien välinen pieni ryhmä, aikoi kulkea maan läpi, he sanoivat: ”Ei ikinä, me emme anna tuon joukon pyhiä kieriskelijöitä tulla tänne. Me estämme sen. Kyllä, herra. Me pysäytämme sen.”

Niin he menivät alas ja nappasivat tuon profeetan, ja hän oli aluksi puolihullu, ja Jumala puhui hänelle kielillä muulin kautta pysäyttääkseen hänet. Meillä on varmasti yhtä paljon sisua kuin muulilla. Näin on. Joten muuli kääntyi ympäri ja nuhteli profeettaa. Ja silti hän sanoi: ”En välitä siitä, että puhut kielillä.” Hän jatkoi joka tapauksessa, hulluna rahaan. Hän halusi päästä sinne ja päästä isojen kavereiden seuraan.

40   Ja kun hän tuli sinne kiroamaan tätä Israelia… Voisitteko kuvitella, että yksi veli kiroaisi toista, yrittäisi kirota? Miksi se tapahtui? Nyt, katsokaa häntä. Hän on yhtä fundamentaalinen opissaan kuin Kain oli, tai kuin kuka tahansa tämän päivän fundamentalisti. Hän oli uskonnollinen. He eivät palvoneet epäjumalaa. He palvoivat Herraa, taivaan Jumalaa, mooabilaiset palvoivat. He tulivat sinne; Bileam sanoi: ”Mene ja rakenna minulle seitsemän alttaria”, Jumalan täydellisyyden luku, seitsemän alttaria. ”Ja jokaiselle näistä alttareista aseta puhdas uhri.” Aivan samoin kuin he uhrasivat siellä Israelissa. Huomaa myös: ”Laittakaa oinas”, mikä merkitsee Herran Jeesuksen tuloa.

41   Katsokaa nyt alttaria. Katsokaa, miten fundamentaalinen tämä kaveri oli. Hän pystytti alttarin, seitsemän kappaletta, tuonne Israeliin tuon joukon pyhien kieriskelijöiden pariin. Heillä oli seitsemän alttaria; juuri tässä heillä oli seitsemän alttaria. Tuolla alhaalla heillä oli seitsemän härkää; täällä heillä oli seitsemän härkää. Siellä alhaalla oli seitsemän pässiä, täällä oli seitsemän pässiä: molemmat tunnustivat samaa Jumalaa.

Jos Jumala vain vaatii, että he ovat fundamentaalisia opetuksissaan ja niin edelleen, he olivat aivan samanlaisia kuin Israel oli. Mitä eroa siinä oli? Mikä teki eron? Heillä oli muoto, ja Israel oli Jumalan vahvistama merkkien ja ihmeiden avulla. Heillä oli Tulipatsas, joka seurasi heitä, Tulipatsas. Heillä oli vaskikäärme. Heillä oli Jumalallisia parantumisohjelmia. Heidän keskuudessaan oli voimia ja ihmetekoja ja merkkejä ja ihmeitä. He olivat myös fundamentaalisia. Mutta ne olivat fundamentaalisia, ja nämä olivat fundamentaalisia plus. Molemmat olivat fundamentaalisia, mutta Jumala vahvisti tämän ryhmän merkkien ja ihmeiden avulla.

Hän on aina tehnyt niin. Hän tekee niin tänäänkin. Se on syy siihen, miksi tulin pois baptistikirkosta ollakseni pyhä kieriskelijä. Juuri niin. Olen nähnyt merkin; olen nähnyt Jumalan tekevän sen. Ei todellakaan mitään baptistikirkkoa vastaan. Olen nähnyt sitä siellä.

42   Ja tässä he olivat, uhraten samoja lahjoja, uhraamalla samoja uhreja ja rukoilemalla samaa Jumalaa. Mutta Jumala oli sovittamassa tätä Aabelin siemenestä peräisin olevaa joukkoa ja hylkäämässä Kainin siemenen, vaikka molemmat olivat fundamentaalisia.

Niinpä sanotte: ”Oi, minun pastorini, hän on hyvin fundamentalistinen; hän on juuri tullut (hautausmaalta [cemetery] tai) seminaarista [seminary].” Molemmat ovat sama asia. Aivan oikein. Olen aina tuntenut sääliä seminaarisaarnaajan kohtaan. Aivan kuin hautomosta kotoisin oleva kana, se piipittää, piipittää, piipittää, eikä sillä ole äitiä, jonka luokse mennä. Niinhän jotkut näistä hautomakanoista, jotka ovat tuollaisia, piipittävät, piipittävät, piipittävät, eivätkä tiedä Jumalasta yhtään enempää kuin hottentotit tietävät Egyptin öistä. Näinhän se on. En tarkoittanut sitä missään nimessä loukkaukseksi. Mutta veli, me tarvitsemme nykyään polvilogiaa teologian tietämisen sijasta. Me tarvitsemme vanhanaikaista Jumalan lähettämää Pyhän Hengen herätystä, joka repii synnin ja kitkee sen juurineen. Aamen.

Minua tullaan joka tapauksessa kutsumaan pyhäksi kieriskelijäksi, joten voin ihan hyvin aloittaa nyt.

43   Katsohan, veljeni, kuuntele tätä. He molemmat olivat fundamentaalisia, mutta Jumala tunnisti sen ja osoitti merkkien ja ihmeiden kautta, että Hän oli heidän kanssaan. Hän tekee samoin tänäänkin. Näin on. He olivat fundamentaalisia, varmasti olivat. Tutkikaa heitä ja tarkistakaa, olivatko he fundamentalistisia vai eivät. Totta kai he tiesivät mistä puhuivat. Mutta Jumala oli vahvistamassa tämän joukon. Mutta tämä oli tavallaan alhaista porukkaa, kuten heitä haluttiin kutsua, niiden likaisten asioiden takia, joita he olivat tehneet.

Se on sama asia, jota fundamentalistit yrittävät työntää pyhien kieriskelijöiden päälle nykyään. Mutta sama asia, jota Bileam ei nähnyt, on sama asia, jota nuo opettajat eivät näe tänä päivänä. He eivät nähneet tuota lyötyä Kalliota; he eivät nähneet tuota Tulipatsasta (Näin on.), joka teki sovituksen heidän puolestaan ja vahvisti heidät merkkien, ihmeiden ja ihmetekojen avulla. Halleluja. Tänään he eivät näe Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimaa. He osoittavat aina tätä helluntaisaarnaajaa, joka on karannut jonkun vaimon kanssa. Ja voi, että heillä on sama asia omissa joukoissaan. Mutta he ovat tarpeeksi poliittisia pitääkseen sen salassa.

Mutta veli, juuri näiden pyhien kieriskelijöiden joukossa voi olla ylä- ja alamäkiä. Mutta antakaa minun kertoa, te fundamentalistit täällä tänä iltapäivänä, että heidän keskuudessaan on Kuninkaan huuto. Heidän keskuudessaan on elävä Jumala, joka on ylösnoussut, joka tekee merkkejä ja ihmeitä, Jumalan Seurakunta kulkee kirkkaudesta kirkkauteen. Aamen. ”Aamen” tarkoittaa ”olkoon niin”. Minä uskon sen.

44   Tässä me näemme heidän tulevan. Nyt, hän kulkee ympäriinsä; hän saa paljon arvovaltaisia henkilöitä ympärilleen. Tiedättehän, saa kaikki ruhtinaat, kaikki jumaluusopin tohtorit ja arkkipiispat ja heidät kaikki, tuo heidät suuren fundamentaalisen oppinsa ja uhrinsa ympärille, tarjoten sen juuri niin totuudenmukaisesti kuin kirjasta voisi lukea. Näin on. He olivat juuri niin totuudenmukaisia Sanan suhteen kuin Sana saattoi olla.

Sellaisia ovat fundamentaaliset opettajat tänään. He sanovat: ”Minä uskon Herran Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen, ylösnousemukseen, taivaaseenastumiseen ja uudelleen nousemiseen. Se on fundamentaalista. Mutta mitä tulee merkkeihin ja ihmeisiin, kaikkeen tähän pyhiin kieriskelijöihin, kielillä puhumiseen ja Jumalalliseen parantamiseen, pois siitä.” Veli, siinä on Jumala kansansa keskellä, joka vahvistaa ylösnousemuksensa Seurakunnassaan.

45   Mistä tuo henki alkoi? Molemmat henget alkavat Eedenistä. Ne tulevat ylöspäin…?…Viiniköynnökset tulevat ylöspäin, liikkuvat ylöspäin, kun ne nousevat ylöspäin. Olisitte hetken kuluttua pilvien yläpuolella. Näin on. Jeesus on tuleva.

Huomatkaa sitten, että nämä kaksi henkeä ovat niin lähellä toisiaan, eksyttääkseen jopa valitut, jos mahdollista. Ainoa tapa, Hengellä täytetyt ihmiset tuntevat Hengen; siinä on ero. Lähtökohtaisesti molemmat …?…

Huomatkaa, tässä ne alkavat kasvaa, nämä kaksi viiniköynnöstä, jotka nousevat 1. Mooseksen kirjasta.

Tässä tulee Mooab; hän uhraa kaikki uhrinsa. Hän laittaa seitsemän härkää, seitsemän oinasta, ja hän seisoo hehkuvan tulen ympärillä rukoustensa kanssa, katsoen Jumalaan ja sanoen: ”Jumala, vie nuo pyhät kieriskelijät pois maasta. He aiheuttavat liikaa ongelmia täällä. He hajottavat yhdistyksemme.”

46   Voi sentään. Pysäyttäkää heidät, jos voitte. Ette voi tehdä sitä. Jumala on määrännyt ja Hän tekee sen. He ovat matkalla luvattuun maahan. Halleluja. He saivat Jumalan lupauksen ja menevät sinne. Tässä he ovat, menossa suoraan ylöspäin, kiipeämässä ylöspäin.

Ja hän menee sinne; hän saa siellä suurenmoisen fundamentaalisen opettajan. Ja hän tulee alas ja uhraa uhrinsa. Hän sanoo: ”Nyt minä menen tapaamaan Jumalaa.” Kun Jumala… Ja katsokaa, miten tekopyhästi he toimivat. He sanoivat… Nyt, Hän näytti hänelle vain Israelin äärimmäiset osat, takimmaisen osan, alimman osan, pienimmän osan.

47   Ja ihmettelen tänään, jos nämä ihmiset puhuisivat teille ja sanoisivat: ”Tämä joukko helluntailaisia, katsokaa mitä he tekivät, katsokaa mitä he tekivät.” He näyttävät teille vain äärimmäisen osan. He näyttävät teille huonon puolen. Mutta he ovat myös saaneet Jeesuksen Kristuksen keskuuteensa merkkien ja ihmeiden kanssa. Jumala vahvistaa, että Hän on heidän kanssaan. Äärimmäinen osa…

Niinpä Israel oli tuolla alhaalla laaksossa, pieni hajanainen joukko preerialla… Joten ensimmäiseksi he menivät ylös ja sanoivat: ”Katsokaa, me olemme suuri hieno kansakunta. Me uskomme sinua. Uskomme sanoihisi, oppiisi, joten nyt pyydämme sinua kiroamaan tuon ihmisjoukon, ajamaan heidät pois, pysäyttämään heidät. Älä anna heidän pitää enää yhtään kokousta siellä. Kaikki se meteli ja touhuaminen ja huutaminen ja laulaminen Hengessä ja tamburiinien hakkaaminen, voi, se saa minut voimaan pahoin.”

48   Tuo henki ei ole kuollut. Nuo miehet ovat kuolleet, mutta se on yhä muissa ihmisissä. Tämäkään Henki ei ole kuollut, ja se on yhä ihmisissä, kulkien suoraan kohti kirkkautta (Näin on.), ja he yrittävät koko ajan estää tietä.

Niinpä sitten, ensimmäinen asia, jonka tiedätte, katsokaa, mitä tapahtuu nyt, kun katsomme. Tässä profeetta meni ulos. Jumala kohtasi hänet siellä. Hän sanoi: ”Mene takaisin, äläkä sano mitään muuta kuin sen, minkä laitan suuhusi.”

Hän palaa takaisin ja sen sijaan, että olisi sanonut, että hän on… ”Jumala näki hänet kaukaisimmista paikoista”, Hän sanoi: ”Minä näin hänet kukkuloiden huipuilta, enkä näe Jaakobissa mitään vääryyttä.” Aamen. Hänen silmänsä valvoo varpusta, ja tiedän, että Hän valvoo minua. Hän valvoo sinua. Ja niin kauan kuin olet Kristuksessa Jeesuksessa ja Jumalan voima liikkuu lävitsesi, mitä sinä välität siitä, mitä maailma sanoo. Jumala katsoo sinua Jeesuksen Kristuksen läpi, sinun tunnustuksesi läpi, eikä maailman silmien läpi.

49   Kuinka tuo henki liikkuu eteenpäin…Nopeasti, hetkinen vain. Kun he siirtyivät eteenpäin, henki alkoi liikkua, tulla ulos noihin fariseuksiin. Jeesus Kristus tuli mukaan. Nuo fariseukset olivat niin fundamentaalisia kuin vain saattoivat olla, he seisoivat profeettojen opissa, laeissa ja niin edelleen. Nyt Jeesus tulee ja repii heidän kirkkonsa hajalle. Voi sentään. Hän näytti heille karkean tien kulkea. He sanoivat: ”Tuollainen idea, pois tuollainen mies.” He palvoivat Jehovaa; niin he tekivät.

Mitä? Jumala vahvisti Jeesuksen Kristuksen merkkien ja ihmeiden kautta, että Hänellä oli totuus. Apostolien teot 2, Pietari sanoi: ”Te Israelin miehet”, sanoi, ”tämän Jeesuksen Jumala on vahvistanut teidän edessänne ja tunnustanut miehen, jonka kanssa Jumala oli, merkkien ja ihmeiden ja ihmetekojen kautta, joita hän teki teidän keskuudessanne.” Pietari sanoi noille juutalaisille: ”Ettekö näe, että tämä on se sama linja tuolta Eedenistä?” Pietari sanoi. Ettekö näe, että Jumala oli Hänen kanssaan merkkien ja ihmeiden ja ihmetekojen kautta, joita Hän teki, ja te itse olette todistajina.”

”No”, he sanoivat, ”me olemme pappeja, olemme uskonnollisia, rakastamme Jehovaa, ja meillä on lait.”

Hän sanoi: ”Tiedän sen, mutta ettekö näe missä, ketä Jumala oli vahvistamassa?”

”No, me tiedämme, että tuo kaveri oli avioton lapsi.”

”Ettekö näe, että Jumala vahvisti hänet?” He eivät vain ymmärtäneet, siinä kaikki.” Aamen.

50   Jumala todistamassa. Tämä oli Hänen viinipuunsa, joka meni… Kun Hän meni pois, opetuslapset tekivät sitä samaa, mitä Hän teki. Ja suuri pyhä Paavali, apostoli, sanoi, että viimeisinä päivinä (Timoteuksen kirjeen 3. luvussa) ihmiset olisivat itsekkäitä, ylimielisiä, enemmän nautintoja rakastavia kuin Jumalaa rakastavia: petollisia, panettelijoita, hillittömiä ja hyvää halveksivia.

Sanotte: ”Veli Branham, sellaisia ovat kommunistit”.

Voi ei, ne olivat fundamentalistisia. Kyllä. Se oli fundamentalisteja: ”Itsekkäitä, ylimielisiä, mielihyvän rakastajia enemmän kuin Jumalaa rakastavia, joilla on jumalisuuden muoto, mutta jotka kieltävät sen merkit.” Aamen! ”Kääntykää pois sellaisista.” Pyhä Henki näki kotkan silmän kautta tämän päivän. Halleluja. Hyvänen aika, tunnen itseni nyt kaksi kertaa suuremmaksi. Katsokaahan. Jumalan kotkan silmät näkivät sen, ja Hän ilmaisi sen Paavalille, että fundamentalistit olisivat viimeisinä päivinä hyvin fundamentalistisia, heillä olisi kaikenlaisia jumalisuuden muotoja, mutta he kieltäisivät sen voiman, Pyhän Hengen voiman, joka esittäisi merkkejä ja ihmeitä Jumalan leirissä.

51   Helluntai, älkää menettäkö sitä. Kun menetätte sen, menetätte Jumalan yhtä varmasti kuin maailma on. Pysykää siinä. Ja fundamentalisti, jos olet täällä tänään, hyppää tuolta puusta alas niin nopeasti kuin voit. Aivan oikein. Voi kuinka ihanaa. Elämme viimeisiä päiviä.

Olin jokin aika sitten Brittiläisessä Kolumbiassa metsästämässä. Ja huomaa, metsästin vanhaa harmaakarhua ympäriinsä. Halusin ottaa siitä muutamia kuvia. Ja se ei pitänyt minusta paljoakaan. En halunnut ampua sitä vanhaa kaveria, mutta halusin vain ottaa kuvia siitä. Ja minä sekoilin sen kanssa, ja se vei minut pois tieltä, ja minä eksyin. Sinä yönä, jos teillä ei ole kuudetta vaistoa, teidän on parasta tietää tienne, ja siellä ei ole tietä. Kaukana takana, oli yksitoista sataa mailia kovalta tieltä. Olimme taas erämaassa, noin kaksi vuotta sitten.

Olin tulossa ylös, tuli pimeää, pilvet olivat raskaita, ja hetken kuluttua ne lähtivät. Ajoin vanhalle palaneelle alueelle. En tiedä, kuinka moni tietää, millainen polttopiste on. Se on paikka, jossa tulipalo on polttanut puut, kaikki on palanut. Kukkulan rinteellä, ja kuu paistoi alas, ja sanon teille, että tuuli alkoi puhaltaa sen jälkeen, kun pilvet olivat lähteneet pois, ja kuu paistoi noiden vanhojen, isojen, vanhojen, korkeiden, komeiden puiden ylle, ja se oli karmivimman näköinen paikka, jonka olen koskaan elämässäni nähnyt. Ne näyttivät vanhoilta hautakiviltä. Ja minä ajattelin… Sidoin hevoseni sinne, nousin alas ja ajattelin: ”Mikä tämä on?”. Ja hetken kuluttua tuuli puhalsi. Se osui noihin vanhoihin, komeisiin, korkeisiin, palaneisiin puihin, joissa ei ollut kuorta. Se teki ”whrrr”. Ajattelin: ”Voi sentään. Onpa pelottavan näköinen paikka.” Ajattelin: ”No, mikähän tämä on?”

52   Jonkin ajan kuluttua tuuli puhalsi jälleen. Ja ne sanoivat ”whoo”. Ajattelin: ”No, en ymmärrä tätä. Herra, miksi haluat, että pysähdyn tähän?” Minun teki mieli huutaa, mutta en tiennyt, miksi halusin huutaa. Ajattelin: ”Miksi haluaisit minun huutavan täällä hautausmaalla?

Nämä suuret vanhat puut olivat kerran suuria puita, mutta nyt niissä on vain… Niissä ei ole edes kuorta.” Ja ajattelin: ”Oi, ymmärrän, huh-huh, kerran ne olivat aivan kuin suuret kirkot. Huomaan, että Joel sanoi: ’Mitä kalvajamato on jättänyt, sen mittarimato on syönyt. Mitä mittarimato jätti, sen heinäsirkka söi.” Mitä metodistit jättivät, sitä baptistit syövät. Ja mitä baptisti jätti, sen helluntai söi.’ Mitä puulle on tapahtunut? Se on kuollut. Siitä on kyse, siinä ei ole elämää.” Se on totta.

Ja kun Jumala lähettää suuren, mahtavan, mahtavan myrskytuulen näihin suuriin vanhoihin, vanhoihin, kylmiin, muodollisiin kirkkoihin, näihin suuriin hautakiviin, ainoa asia, mitä ne tekevät, on valittaa ja huokaista: ”Hmm, ihmeiden päivät ovat ohi.” ”Jumalallista parantumista ei ole enää olemassa.” ”He ovat joukko puhiä kieriskelijöitä, he ovat tyhjänpäiväisiä. Umm.” Ne ovat kyllä puita, ne ovat kirkkoja, mutta ne ovat kuolleita. Halleluja. Näin on. Isoja vanhoja hautakiviä ja siinä kaikki. Kuollut muodollinen uskonto, Jumala vapahda meidät sellaisesta. Halleluja.

Jos tuo tuuli tulisi jälleen kuin raivoisa ja voimakas tuuli taivaasta, se tulisi alas taivaasta. Nuo vanhat puut eivät voisi taipua, ne olisivat liian kuolleita. Näettekö, niin Pyhä Henki iskee näihin vanhoihin kirkkoihin, myös helluntaihin: ”Voi, presbyteerit ajavat meidät ulos, jos meillä olisi siellä herätys.” Huh, pelottavaa. Kyllä. Herra, auta meitä.

Elämä on palanut loppuun. Uskontunnustukset ja kirkkokunnat, kaikki muu on polttanut Jumalan puun.

Ajattelin: ”Miten karmiva paikka.”

”Ihmeiden päivät ovat ohi. Voi, emme usko sitä.” Ja Pyhä Henki virtaa suoraan rakennuksen läpi. Kyllä.

53   Ajattelin: ”Herra, mitä tämä kaikki tarkoittaa?” Ajattelin: ”Tuon Joel näki. Hän näki kaikkien noiden puiden olevan syötyjä, Jumalan viiniköynnösten olevan syötyjä. Mitä kalvajamato jätti jälkeensä, sen mittarimato söi. Mitä mittarimato jätti, sen söi heinäsirkka. Kaikki söivät sen alas, se on kuollut.

Puu, vanha muoto seisoo yhä siinä, niin kuin hän sanoi, että heillä tulisi olemaan jumalisuuden muoto.

Ja minä sanoin: ”Se seisoo siinä, mutta mitä tulee olemaan”. Mutta Sinä sanoit: ”Minä tulen palauttamaan, sanoo Jumala.” Ajattelin: ”Miksi Sinä lähetit tuon tuulen?”

Sitten satuin huomaamaan, että aluskasvillisuuden alta nousi joitakin pieniä puita, jotka olivat suunnilleen tuon korkuisia. Samanlaisia puita, mutta ne olivat uusia, niissä oli kuori, niissä oli lehtiä, niissä oli elämää. Aina kun tuuli osui niihin, ne vain heiluivat edestakaisin. Sanoin: ”Siinä se on.”

54   ”Minä tulen palauttamaan”, sanoo Herra. ”Minä palautan kaikki ne päivät, jolloin mittarimato oli. Minä tulen palauttamaan kaikki ne siunaukset, joita luterilaisilla oli, baptisteilla oli, metodisteilla oli, minä tulen palauttamaan, sanoo Herra.” Puu, joka ei seiso jäykkänä, mutta kun Pyhä Henki lankeaa, se on taipuisa, aivan… Me saatamme olla vihreitä, mutta olemme taipuisia, veli. Halleluja. Se on yksi asia koskien meitä.

Emme ehkä ole jumaluusopin tohtoreita ja meillä ei ole kaikkea teologiaa, mutta olemme tarpeeksi vihreitä taipumaan Jumalan voiman edessä ja iloitsemaan ja pitämään kunnon vanhanaikaisen Pyhän Hengen kokouksen, sitä me tarvitsemme tänä päivänä, veli, enemmän kuin mitään muuta, pyyhkäisemään yli maailman. Aamen!

Ajattelin: ”Herra, totisesti, Sinä tulet palauttamaan, sanoo Herra.” Ajattelin: ”Mutta mitä varten Sinä ravistelet niitä?”

Herra sanoi minulle: ”Katsos, jos ravistelen niitä, se höllentää niiden juuria, niin että ne voivat kurottautua alaspäin ja saada paremman otteen.” Aamen.

55   Sellainen on vanhan ajan herätys. Kun kurkotetaan alaspäin ja saadaan parempi ote. Astukaa pois tuosta vanhasta kylmästä muodollisesta uskontunnustuksesta ja tulkaa tänne Herran viinipuuhun ja alkakaa syödä hedelmiä ja viinirypäleitä Herran viinipuusta. Aamen. ”Minä tulen palauttamaan, sanoo Herra. Minä tulen palauttamaan.”

Palauttamaan mitä? ”Kaiken sen kauneuden, jollainen hän kerran oli. Minä tulen palauttamaan saman Seurakunnan, joka minulla oli helluntaina. Minä palautan Hengen lahjat. Minä palautan merkit ja ihmeet. Minä palautan kielillä puhumisen. Minä palautan profeetan. Minä tulen palauttamaan kaiken, sanoo Herra.”

Ja Seurakunta on tulossa ylös nyt pienenä puuna, joka kasvaa suoraan ylöspäin elävän Jumalan Valtakuntaan. Halleluja. Nouskaamme seisomaan ja ylistäkäämme Häntä. Halleluja.

Herra Jeesus, me kiitämme Sinua tänään palauttavasta voimastasi. Ja Pyhä Henki ottakoon nyt tämän kokouksen käsiisi ja …?… sitä, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tulkoon uudelleen. Oi, halleluja.

54-0804 SIMEON (Simeon), Los Angeles, Kalifornia, USA, 4.8.1954

54-0804 SIMEON
(Simeon)
Los Angeles, Kalifornia, USA, 4.8.1954

 

1      …jotta tietäisin, että minun osuuteni kokouksessa ei epäonnistuisi, se… Jumalan Sana ei tule palaamaan tyhjänä, luen hieman Hänen Sanastaan. 25. jae, luemme tämän:

…Ja katso, Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon; …hän oli hurskas ja jumalaapelkääväinen ja odotti Israelin lohdutusta….

…Hänelle ilmoitettiin Pyhän Hengen kautta, ettei hän näkisi kuolemaa ennen kuin hän näkisi Herran Kristuksen.

Antakoon Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

2      Nyt, haluamme ottaa aiheeksemme, vain muutaman hetken ajaksi. Eilen illalla minä innostuin ja aloin saarnata, koska siellä oli oikein ihana Henki, ja meillä oli vain ihanaa aikaa. Kun näen näiden juutalaisten palaavan takaisin Jerusalemiin, se muistuttaa minua siitä, että ei ole enää kuin muutama viikko, että minä olen menossa sinne päin, jos Herra suo. Minulla on näky, tässä, jonka haluan kertoa teille huomisiltana siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun pääsen sinne. Kirjoittakaa se Raamattunne taakse (ja katsokaa, tuleeko tapahtumaan niin vai ei; katsokaa jos… katsokaa, tuleeko tapahtumaan niin), jollekin paperiarkille tai jonnekin.

3      Veli Jaggers, kuten moni muukin heistä, tulee Palestiinaan joulun aikaan tekemään radiolähetyksen. Minut on kutsuttu sinne, ja Jumalan armon ja avun kautta olen siellä siihen aikaan auttamassa tässä suuressa ristiretkessä Kristuksen puolesta. Olen menossa sinne tietämättä, milloin tulen takaisin. Minulla ei ole määrättyä aikaa. Aion vain olla siellä, kunnes Hän sanoo, että se on ohi, ja sitten tulen takaisin.

4      Teillä on ollut osanne tässä, jokaisella teistä, jotka annatte rakkausuhrin… lähetysuhrin, jotta voisin mennä sinne. Vakuutan teille, ystävät, että se käytetään siihen. Jos yli jää penniäkään, voin ostaa pienelle lapselle päivällisen kahdella sentillä. Ruokin noita nälkäisiä ihmisiä kaikella sillä, mitä minulta jää yli. Olen varma, että ette voisi laittaa rahojanne parempaan tarkoitukseen. Minä arvostan sitä. Kiitos hyvin paljon.

5      Olen köyhä mies. Te tiedätte kokoukseni; kyse ei ole rahasta, sen tietää jokainen. Olen pitänyt sen irti sellaisesta, ja aion pitää sen sellaisena aina. Se on… sydämessäni on kyse siitä, että autan jotakuta toista. Suurin siunaus on antaa. On suurempaa antaa kuin ottaa vastaan.

6      Jos minulla olisi varaa pitää kokouksia ja muuta sellaista ilman, että saisin edes penniäkään lahjoituksia, tekisin niin, mutta en voi. Elän pelkästään ihmisten almujen varassa. Te tiedätte sen. Tiedätte, missä asun, ja tiedätte siitä kaiken. Se on, se voidaan selvittää milloin tahansa. Joskus minulla ei ole jäljellä edes viittäkymmentä senttiä pankissa, kokouksesta toiseen. Joskus käyttänyt yli tilini, mutta niin, yritän auttaa muita.

7      Loppujen lopuksi, jos tämä maailma olisi kaikki, mitä olisi odotettavissa, etsisin maallisia asioita. Mutta minä olen kiinnittänyt mieleni ylhäällä oleviin asioihin, jossa Jumala istuu oikealla puolella. Ja jonain päivänä minun on vastattava Hänen edessään taloudenhoidostani. Ja koska Hänen kansansa on antanut, haluan antaa sen eteenpäin yhtä vapaasti kuin se minulle annettiin, Hänen kunniakseen. Jumala siunatkoon teitä.

Rukoilkaamme.

8      Isä, rukoilen, että siunaat nämä muutamat sanat, jotka on luettu Raamatustasi tänä iltana. Siunaa kaikki laulut ja kokoukset, jotka ovat olleet. Ja nyt, kun olemme hetken kuluttua valmistautumassa rukoilemaan sairaiden puolesta, levittäköön Pyhä Henkesi, niin kuin oli, suuret, mahtavat siivet tämän rakennuksen ylle, ja pudotkoon armon ja parantumisen tislatut kastepisarat jokaisen ihmisen päälle tänä iltana. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

9      Tulin tänne suoraan rukoushuoneesta, tulin tänne puhumatta sanaakaan, kävelin suoraan sisään, kättelin veli Jaggersia ja siirryin puhujanlavalle, ja kestää hetken aikaa ennen kuin alan puhua. Tavallaan sopeudun täällä rakennuksessa olevien ihmisten tunnelmaan. Suonette anteeksi, vain hetkisen ajaksi, sitä varten. Jumala siunatkoon teitä.

10   Nyt, aion puhua Simeonista. Simeon oli vanha viisas mies, joka eli juuri ennen Herran Jeesuksen ensimmäistä tulemusta. Ja Jumala ei ole koskaan jättänyt, ettei hänellä olisi ollut todistajaa. Jumalalla on aina ollut joku tässä maailmassa, jonka Hän on voinut siihen osoittaa. Hän on päätynyt ehkä vain yhteen ihmiseen, mutta Hänellä on aina ollut joku, johon Hän on voinut viitata ja sanoa: ”Tämä on minun palvelijani”. Ja siihen aikaan, niin, Hänellä oli muutama jäljellä.

11   Israel oli murtunut ja luopunut ja kääntynyt pois, ja Jumala oli rankaissut heitä. He olivat tuohon aikaan Rooman valtakunnan alaisuudessa, ja Jerusalem oli roomalaisten hallinnassa. Ja se oli hyvin surullista aikaa juutalaisille juuri ennen Herran Jeesuksen ensimmäistä tulemusta.

12   Mutta hänellä oli kansan jäännös, joka odotti, että jotakin tulisi tapahtumaan; riippumatta siitä, kuinka monta päivää oli kulunut, kuinka monta aikakautta oli kulunut, he odottivat yhä Israelin lohdutusta. Esimerkiksi temppelissä oli Anna, sokea profeetta; siellä oli Simeon, vanha viisas mies, joka odotti Herran tuloa; Johannes Kastaja odotti Häntä; ja monet muut, tai pikemminkin jäännös, jotka odottivat Hänen tuloaan; Sakarja ja Elisabet, ja he odottivat Hänen tuloaan.

13   Ja tämä vanha mies, jolla oli suuri arvovalta, Pyhä Henki oli hänen päällään. Ja Pyhä Henki sanoi hänelle eräänä päivänä: ”Simeon, sinä et tule näkemään kuolemaa ennen kuin näet Kristuksen.” Ja hänellä oli hyvä syy uskoa se. Jos Pyhä Henki on sanonut niin, silloin niin tulee tapahtumaan; juuri niin kuin Jumala sanoo, se on oikein. Voin kuvitella, kuinka Simeon kulkee ympäri maata ja sanoo: ”Tiedättekö, minä en tule kuolemaan, ennen kuin näen Kristuksen.”

14   Nyt, voitte kuvitella, mitä ihmiset ajattelisivat. He sanoisivat: ”No, tuolla vanhalla miesparalla on… jokin on vialla hänen mielenterveydessään. Näettekö? Hän ei ole kunnossa, koska, katsokaa, Daavid odotti Häntä, ja profeetat odottivat Häntä. Ja tässä me olemme pahimmassa tilassa, jossa olemme koskaan olleet, suuressa vankeudessa ja kaikkea muuta. Ja mitenkä hän voisi nähdä Kristuksen? Ja tässä hän on nyt kahdeksankymmentä vuotta vanha tai vanhempi, toinen jalka haudassa, ja silti hän kulkee ympäriinsä puhumassa siitä. Hän on varmaan joutunut jonkin harhakuvitelman valtaan jossain.”

Ja kuten useimmiten käy, kun ihmiset todella luottavat Jumalaan, heidän luullaan olevan – joutuneen jonkinlaisen illuusion tai fanaattisuuden tai jonkinlaisen asian valtaan.

15   Aivan kuten Hanna oli sinä päivänä temppelissä. Hän tuli sisään, mutta ei mennyt temppeliin katsomaan, miten naiset pitivät hattujaan. Hän ei halunnut puhua siitä, kuka rakensi uuden kodin, millaiset vaatteet olisivat muodissa ensi vuonna. Hän suuntasi suoraan temppeliin ja suoraan alttarille. Hän lankesi sinne ja rukoili, kunnes jopa pappi luuli häntä juopuneeksi. Hän ei ollut humalassa; hän oli väärinymmärretty.

16   Ja niin käy monille ihmisille nykyäänkin: he eivät ole humalassa tai hulluja, he ovat väärinymmärrettyjä, se on, he ovat vain väärinymmärrettyjä. Kun päästään hengellisiin asioihin… maallisiin asioihin… miksi, ne näyttävät lihallisilta, hengelliset asiat, maailmalliselle mielelle.

17   Ja niinpä Simeon oli siis tällainen henkilö. Mutta huolimatta siitä, mitä ihmiset sanoivat hänestä, hän uskoi silti näkevänsä Kristuksen, koska Pyhä Henki oli sanonut niin. Nyt, se on hyvä tapa.

18   Jos Pyhä Henki kertoo sinulle jotain, sinä vain uskot, että saat sen, ja sinä tulet saamaan sen. Ei ole väliä, kuinka kauan siinä kestää, Hän on varmasti tuova sen. Hänen on vain tehtävä se, koska Hän sanoi tekevänsä sen.

19   Ja voin vain kuvitella, kuinka tuo vanha mies kulki ympäriinsä, todisti ja kertoi ihmisille, ettei hän aio kuolla nyt, ennen kuin hän tulisi näkemään Kristuksen. Ja hän odotti sitä.

Ja jos odotatte jotain tänä iltana, te tulette saamaan sen, mitä odotatte. Näin on.

20   Jos… Jos te tulette, sanotte: ”Tiedäthän, minä en usko näihin Täyden Evankeliumin kokouksiin. Tiedän, että niissä on jotain vikaa. Menenpä sinne, uskon, että tulen löytämään sen.” Älkää olko huolissanne, paholainen tulee osoittamaan teille, huh-huh, kyllä, te tulette näkemään paljon väärää. Te sanotte: ”No, tämän kaverin ei olisi pitänyt huutaa. Tämän miehen ei olisi pitänyt puhua kielillä. Saarnaajan ei olisi pitänyt sanoa sitä, mitä hän sanoi. He eivät pukeutuneet oikein.” Hän vain näyttää teille paljon kritisoitavaa. Jos tulette odottaen, että voitte kritisoida, hän tulee osoittamaan teille sitä.

21   Mutta jos tulette odottaen tulevanne siunatuksi, Jumala tulee huolehtimaan siitä. Saatte sen, mitä te odotatte. Jos odotatte parantuvanne tänä iltana, tulette menemään kotiin terveenä. Juuri niin se on. Jos te odotatte sitä. Mutta ensin teidän on oltava odottavalla mielellä. Teidän on uskottava siihen.

22   Sen vuoksi kukaan muu ei nähnyt Tähteä niinä päivinä, kun se johdatti tietäjiä, paitsi tietäjät: koska he odottivat näkevänsä sen. He odottivat, että tuo Tähti … nousisi. Ja profeetta Bileam sanoi, että Jaakobin Tähti tulisi nousemaan. Ja he olivat tietäjiä, astrologeja ja niin edelleen, ja he – he odottivat tuota Tähteä. Ja he odottivat sitä, ja sen tähden he näkivät sen.

23   Jos te odotatte Herran tulemusta, ilman epäilystä, niin te tulette näkemään sen. Uskon, että jos odotatte ja uskotte tänä iltana, että Jumala tulee parantamaan teidät, te tulette saaman sen. Ja, mitä tahansa te pyydätte, Jumala tulee antamaan sen teille, jos teillä ei ole epäilyksen häivääkään, vaan uskotte sen.

24   Ja nyt, voin kuvitella tämän Jerusalemissa: Lapsi oli syntynyt Juudean kukkuloilla; köyhä, syntynyt seimeen; ja siellä ulkona joidenkin paimenten kanssa. Nyt, Hän ei mennyt alas ja kertonut siitä kaikille ylipapeille, tai Enkelit eivät vierailleet seurakunnassa, tuon päivän suuressa organisaatiossa, ja sanoneet: ”Nyt, me toimme Kristuksen, Vapahtajan.” Se vieraili noiden köyhien, nöyrien paimenten luona kukkulan rinteellä. Ja… ja noiden talonpoikien ja köyhimmän kansan keskuudessa, siellä Enkelit lauloivat heille ja sanoivat: ”Tänään Daavidin kaupungissa on syntynyt Kristus, Kuningas.”

25   Ja me huomaamme myös, että tuohon aikaan ei ollut lehdistöä, kuten meillä on nykyään, puhelinta, televisiota ja niin edelleen, uutisten lähettämistä varten. Se tapahtui vain suusta suuhun. Ja ehkä ei ollut vielä ehtinyt kiiriä tieto Jerusalemiin asti, että Lapsi oli syntynyt, tai pikemminkin, että Kristus oli syntynyt.

26   Mutta, olettakaamme, että on maanantaiaamu temppelissä. Jerusalemissa tai Palestiinassa oli tuohon aikaan luultavasti kaksi miljoonaa juutalaista tai enemmän. Ehkä, ehkä siellä syntyi joka yö ainakin sataviisikymmentä tai kaksisataa vauvaa, pieniä miespuolisia lapsia, jotka piti ympärileikata kahdeksantena päivänä. Ja heidän oli uhrattava puhdistusuhri. No, sanotaanpa, että on maanantaiaamu, pieni draama tässä hetken aikaa, kun me olemme lopettelemassa. Maanantaiaamuna temppelissä on paljon toimintaa, ja ihmiset tulevat ja menevät, kiiruhtavat edestakaisin ja uhraavat ja niin edelleen.

27   Kuvitellaanpa ystävämme Simeon, hän, jolla oli Pyhän Hengen lupaus, että hän tulisi näkemään Kristuksen. Voisin kuvitella, että kun hän tuli hieman vanhemmaksi, hän alkoi miettiä: ”No, Jumala, Sinä lupasit sen minulle, uskon, että tulen näkemään sen.” Hän isosi ja janosi nähdäkseen sen. Jokin hänen sisällään kertoi hänelle, että hän tulisi näkemään Kristuksen. Pyhä Henki jatkuvasti todisti siitä.

28   Kuten Daavid sanoi: ”Syvyys huutaa syvyydelle koskien pauhussa.” Kun syvyys huutaa syvyydelle, on oltava syvyys, joka vastaa tuohon huutoon. Tiesittekö sen? Jos jokin täällä sisällä kutsuu jotakin, on oltava jokin, joka vastaa tuohon kutsuun.

29   Olen usein sanonut puhuessani tästä: ”Ennen kuin kalan selässä oli evä, oli ensin oltava vettä, jossa se saattoi uida, tai muuten sillä ei olisi koskaan ollut evää.” Näin on. Ennen kuin oli puu, joka kasvoi maassa, oli oltava maa, jossa se saattoi kasvaa, tai muuten puuta ei olisi koskaan ollut olemassa.

30   Ja tässä jokin aika sitten, muutama vuosi sitten, luin pienestä lapsesta, joka söi kumit lyijykynästä, pyyhekumit, söi polkupyörän polkimia, söi kaikkea kumia, mitä se löysi. Ja hänet vietiin lääkäriin, ja hänet vietiin laboratorioon, ja hänet tutkittiin. Kävi ilmi, että hänen pieni kehonsa tarvitsi rikkiä. Kumissa on rikkiä. Jos on olemassa jotain, joka vaatii rikkiä, jossain täytyy olla rikkiä, joka vastaa tuohon kutsuun. Jos siellä on…

31   Tässä muutama vuosi sitten, ensimmäisen uskonpuhdistuksen jälkeen, ihmiset alkoivat isota ja janota, sen jälkeen kun seurakunta oli vakiintunut Anglikaaniseksi kirkoksi, Martti Lutherin uskonpuhdistuksen jälkeen, ja he alkoivat isota Jumalaa, vain enemmän Jumalasta kuin vanhurskauttaminen.

32   Jumala herätti miehen nimeltä John Wesley, joka saarnasi pyhityksestä. Jos he uskoivat, että oli olemassa pyhitys, jos se oli Sanassa, he uskoivat sen ja vastaanottivat pyhityksen.

33   Sitten kun he, metodistit, alkoivat viilentyä, kansa kaipasi yhä Jumalaa. Hän nostatti helluntailaisuuden, ja he saivat Pyhän Hengen kasteen.

34   Nyt helluntai on viilenemässä. Jumala kuitenkin jatkaa eteenpäin, aivan samalla tavalla. Näettekö? Koska ihmiset yhä isoavat ja janoavat merkkejä ja ihmeitä ja Jumalaa.

35   Ja yhtä varmasti kuin sinä janoat lisää Jumalaa, on jossain oltava enemmän Jumalaa vastauksena tuohon kutsuun. Juuri niin. Kun teillä on nälkä, sitä on oltava olemassa.

36   Ja nyt, Simeon halusi nähdä Pyhän Hengen täyttävän lupauksensa. Voin nähdä hänen olevan takaisin rukoushuoneessa, tuossa suuressa, valtavassa temppelissä, tuona aamuna, ja ihmisten tulevan ja menevän. Kuvitelkaamme, että näemme meidän – meidän miehemme, josta tänään puhumme, Simeon, istumassa jälleen siinä huoneessa ja lukemassa Jesajan kirjaa, kirjakääröä, jollaisia heillä oli niihin aikoihin: ”Me kaikki vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, ja Herra sälytti Hänen päälleen kaikkien pahat teot”, ja niin edelleen.

37   Nyt, katsokaamme temppeliin ja nähkäämme, mitä siellä oli meneillään. Näen ihmisten tulevan ja menevän. Simeon sisäpuolella, lukemassa. Tuolla takana näen pitkän jonon naisia, noin kaksisataa naista ja heidän pienet lapsensa, jotka seisovat tuolla, jotta heidät ympärileikattaisiin sinä aamuna. Heillä oli… heillä oli uhri sitä varten: jos kyseessä oli rikas lapsi, he saattoivat tarjota karitsan; jos kyseessä oli köyhä lapsi, he saattoivat tarjota pari pientä kyyhkystä.

38   Tuolla alhaalla näen pienen naisen seisovan, nuoren, ei vanhempi kuin noin kahdeksantoista, ja hänellä oli pieni huntu kasvoillaan, ja hänellä oli… hyvin karkeasti pukeutunut, ja hänellä oli sylissään pieni lapsi, joka oli kääritty kapaloihin, ja hän katseli Häntä.

39   Voin kuulla joidenkin naisten sanovan: ”Tiedättekö, tiedättekö, kuka hän on? Tuossa hän… Tuo on se nainen, joka sai sen lapsen avioliiton ulkopuolella, hän on se.” Kaiken tuon synkän nimen, hänen piti kestää. Ihmiset pysyttelivät kaukana hänestä.

40   Se muistuttaa minua nykypäivän ihmisistä, jotka yrittävät pitää etäisyyttä Pyhään Henkeen, elävän Jumalan Seurakuntaan: ”Katsokaa heitä. He ovat pyhiä kieriskelijöitä. Pysykää kaukana heistä.” Sillä ei ollut mitään väliä, Maria tiesi, kenelle tuo Lapsi kuului. Ja jokainen uudestisyntynyt ihminen tietää myös, mihin hän kuuluu. Ei ole väliä, kuinka paljon maailma sanoo sen olevan fanaattisuutta, jokainen uskova tietää sydämessään, mikä hänen asemansa on. Voitte kutsua häntä, miksi te haluatte, se ei häntä haittaa. Hän tietää, mikä hänen asemansa on Jumalan valtakunnassa.

41   Nyt, ja minä näen, että he pitivät etäisyyttä ja sanoivat: ”Katsokaa, tuolla hän on”. Mutta hän ei koskaan välittänyt siitä, hän vain kujerteli pienen lapsensa kanssa ja niin edelleen. Ja naiset jatkoivat hienojen neuletöidensä tekemistä pienten lastensa parissa. Ja Kirkkauden Ruhtinas oli käärittynä kapaloihin. Minulle on kerrottu, että he ottivat sen härän ikeen alta ja käärivät lapsen siihen. He olivat niin köyhiä, ettei mitään… heillä ei ollut mitään lasta varten, kun se syntyi. Silti kaiken Luoja lepäsi tuona aamuna tuon naisen sylissä ilman edes vaatetta, jonka hän olisi voinut pukea päälleen.

42   Oi, keitä me sitten oikein olemme? Mitä me olemme tässä maailmassa? Kun Taivaan Vapahtaja tuli alas ja syntyi seimessä, tuli tallin oven kautta ja poistui kuolemanrangaistuksen kautta, ja me valitamme. Oi, meidän tulisi hävetä itseämme.

43   Ja sitten, kun näen hänen seisovan siinä, mutta nyt Pyhä Henki on rakennuksessa. Oi, näen Pyhän Hengen iskevän Simeoniin. Jos Vapahtaja on rakennuksessa ja Pyhä Henki on luvannut Simeonille, että tämä tulisi näkemään Hänet ennen kuolemaansa, Pyhällä Hengellä on velvollisuus saattaa Simeon kosketuksiin Jeesuksen kanssa. Näin on. Hän on luvannut sen hänelle. Näin on. Niinpä näen Simeonin lukevan kääröä. Voin selvästi kuulla hänen sanovan: ”No, kukahan se mahtaa olla. Milloin se tulee tapahtumaan?”

44   Ja suunnilleen samaan aikaan Pyhä Henki sanoi: ”Nouse seisomaan, Simeon.” Uskotteko, että miehet tai Jumalan lapset ovat Jumalan Hengen johdattamia? Varmasti he ovat. He ovat sitä edelleen. Voin kuulla Hänen sanovan: ”Nouse seisomaan, Simeon, ala kävelemään.”

”Minne haluat minun menevän, Herra?”

”Sinun ei tarvitse tietää siitä mitään, Simeon, jatka vain kävelemistä.” Juuri niin, tottelevaisuus on parasta.

45   Voin nähdä tuon vanhan viisaan tulevan, kyynelten valuessa hänen poskillaan, tietämättä, minne hän oli menossa. Sieltä hän tulee, kävelee ihmisten keskelle. Hän ei tiedä, minne hän on menossa. Pyhä Henki johdattaa häntä. Jokin hänen sydämessään jyskyttää kovaa: ”En tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta jotain tulee tapahtumaan.” Hän kulki rakennuksen läpi, aivan sitä jonoa pitkin, jossa kaikki nuo pienet naiset olivat, ja hän pysähtyi suoraan tuon pienen naisen eteen, joka oli niin häväisty; hän otti lapsen hänen sylistään, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin, ja hän sanoi: ”Herra, anna nyt palvelijasi lähteä rauhassa, tahtosi mukaan, sillä… Sinun Sanasi, sillä minun silmäni ovat nähneet Sinun Pelastuksesi.” Mistä hän tiesi sen? Se oli luvattu hänelle. Hän uskoi, että hän tulisi näkemään sen. Näin on.

46   Siellä kaukana nurkassa oli vanha, sokea nainen, jonka nimi oli Anna, ja hän oli profeetta, Hengen täyttämä. Hän odotti Herran tulemusta. Pyhä Henki kosketti häntä, ja siinä tuli tuo vanha sokea profeetta, joka kulki ihmisjoukon läpi, Pyhän Hengen johdattamana, ja liikkuen ihmisten keskellä. Ja hän tuli suoraan sinne, missä Lapsi oli, nosti kätensä ylös ja ylisti Jumalaa. Pyhä Henki johdatti sokean naisen Hänen luokseen. Hyvänen aika! Jumalan Henki johdattaa edelleen Jumalan poikia ja tyttäriä. Näin on.

47   Te sairaat ihmiset täällä tänä iltana, jotka uskotte Jumalalliseen parantumiseen Uskotteko te? No, mikä johti teidät tänne tänä iltana? Koska Jumala antoi lupauksen, Pyhä Henki on johdattanut teidät tänne, missä on avoinna Lähde, joka on ilmainen kaikille, jotka haluavat, hän tulkoon. Sama Pyhä Henki, joka johdatti Simeonin, johdatti teidätkin, koska Hän on antanut sen Sanassaan lupauksena. Aamen. Me olemme Pyhän Hengen johdattamia.

48   Jumala antoi tässä lupauksen, että Hän vuodattaisi lahjansa viimeisinä päivinä. Hän palauttaisi seurakuntansa takaisin kauniiksi. Kun he näkevät Hänen seisovan Alfana ja Omegana; katseltavana kuin Jasper ja Sardius-kivet; Ensimmäinen, Viimeinen; Hän, joka oli, joka on ja joka on tuleva; Daavidin Juuri ja Jälkeläinen; Aamutähti; Sharonin Ruusu; Laakson Lilja: kun he näkivät Hänet sellaisena kuin Hän oli silloin, he etsivät Häntä, tänä päivänä. Profeetta sanoi: ”Illalla tulee olemaan valoisaa.”

49   Itämailla evankeliumi tuotiin ensin juutalaisille, Se on itämainen kirja. Ja itämaisten ihmisten päälle Pyhä Henki laskeutui, ja nyt Hän sanoi, että tulisi päivä, joka ei tulisi olemaan päivä eikä yö. Me elämme sitä aikaa. Olemme eläneet sen läpi. Näin on. Se on päivä, jolloin ei ole pimeää, ihmiset uskovat pelastukseen, he uskovat Jumalaan, mutta kaikki tuo Jumalan suuri Valo on ollut kätkettynä sumussa kaikkien näiden päivien ajan.

50   Ja nyt, Poika on kulkenut toiselle puolelle, kunnes se on saavuttanut länsimaalaiset ihmiset täällä. Ja Hän sanoi: ”Illalla tulee olemaan valoisaa.” Pilvet on pyyhkäisty pois. Sama Pyhä Henki, joka aluksi laskeutui itämailla, laskeutuu tänä päivänä läntisellä pallonpuoliskolla pakanoihin, antaen heille saman Pyhän Hengen, samojen merkkien, samojen ihmeiden ja kaiken kanssa viimeisinä päivinä, aivan kuten Hän teki tuolloin. Sillä profeetta sanoi: ”Illalla tulee olemaan valoisaa.”

51   Tarujen pilvet ja – ja kaikki tämä täällä oleva kirkollisuus ja seurakuntaan liittyminen ja seurakunta ja seurakunta ja seurakunta ja minun seurakuntani ja sinun seurakuntasi ja tämä seurakunta: nuo päivät ovat häipymässä, ja Jumala vuodattaa Pyhän Hengen kansan päälle, antaen Valon illalla. Ja… Se on valmiina. Ihmiset tulevat Valtakuntaan, päivästä toiseen, marssien.

52   Oi, olen niin onnellinen tänä iltana tietäessäni, että sama Pyhä Henki, joka antoi lupauksen Simeonille, antaa teille lupauksen parantumisesta, on tuonut teidät tänä iltana Lähteelle. Tämä koko rakennus on lähde, jossa Pyhä Henki laskeutuu jokaisen yksilön päälle, juuri nyt, täällä, jolla on avoin sydän, ja voi parantaa jokaisen juuri nyt, vain uskomalla. Se on ainoa asia, jota Jumala pyytää teitä tekemään. Herra siunatkoon teitä, ja suokaa anteeksi, että käytin niin paljon aikaa.

Rukoilisimmeko?

53   Isä, Herran Jeesuksen, Sinun rakastavan Poikasi, Nimessä rukoilen, että – että tämä suuri Valo… vielä, muodollisuuden pilvet ovat väistymässä, Pyhä Henki loistaa samanlaista Valoa, täällä viime vuosien aikana, Yhdysvalloissa ja muualla tässä läntisessä maailmassa. Ja nyt he ovat viemässä saman Sanoman takaisin liittyäkseen jälleen yhteen idän kanssa. Herra, anna Pojan loistaa jokaiseen sieluun. Anna jokaisen ihmisen ymmärtää, että koko tämä kirkkokuntien aika, jonka läpi olemme eläneet, on ollut pilvistä, sisään-ja-ulos, ylös-ja-alas, ismejä ja niin edelleen, mutta: ”Illalla tulee olemaan valoisaa”, sanoi profeetta, ”illalla.”

54   Nyt, me odotamme, että Sinä tekisit tänä iltana ylenpalttisen runsaasti. Tulkoon julki suuri voimasi, Herra. Näytä meille ylösnousemuksesi ja siunaa ihmisiä, jotka ovat täällä tänä iltana. Ota kunnia tästä jumalanpalveluksesta. Piilota palvelijasi ja ympärileikkaa puhujan huulet, kuulijan korvat, ja täyttyköön jokainen sydän.

55   Ja kun lähdemme tänä iltana, voikaamme sanoa Emmauksesta lähteneiden tavoin: ”Eikö sydämemme palanut sisällämme sen erikoisen asian tähden, jonka Herramme teki.” Pyydämme sitä Hänen Nimessään. Aamen.

56   En tiedä, miksi aloin puhua tuolla tavalla. Minä vain… Minä vain tahdon. Ja se on… Se on… Seistä täällä näiden sananpalvelijoiden joukon kanssa, kaikki Hengen täyttämiä, jotka istuvat tuolla tavalla, ja minä seison siinä keskellä.

Hmm, mitä voisikaan tapahtua? Mitä tahansa voi tapahtua. Ja tässä on kaikki, mitä siihen tarvitaan, ystäväni.

Jos olisi yksi asia, jonka voisin tehdä. En ole kovinkaan kummoinen puhuja; puhujat ovat täällä puhujalavalla. Olen täällä rukoilemassa sairaiden puolesta lahjan kanssa.

Ja aina kun näette sananpalvelijan julistavan Sanaa niin selvästi, näette Jumalan tulevan alas ja vahvistavan tuon Sanan, niin mitä te odotatte? Miksi te viivyttelette?

57   Silloin on aika nousta ja sanoa: ”Kyllä, Herra”, lujalla ja vakaalla uskolla: ”Minun uskoni katsoo Sinuun. Minä uskon Sinuun. Minä pysyn kanssasi, Herra. Sinä olet laivani Luotsi; vie minut läpi, Herra. Olen tullut mennäkseni Sinun kanssasi läpi. Ei ole väliä, mikä on hinta, mitä se maksaa, mikä on etäisyys, minä purjehdin tällä laivalla Sinun kanssasi.”

Jumala suokoon sen tänä iltana, Jeesuksen Nimen kautta.

58   Nyt, luulisin, että on melkein aika sulkea auditorio. Meiltä meni niin paljon aikaa puhumiseen. Mutta, enpä tiedä, me vain rakastamme teitä, ja siksi teemme sen.

59   Missä Billy Paul on? Mitkä kortit… Jaettiinko kortteja? K, viidestäkymmenestä sataan. Hyvä on, aloitetaan sitten siitä seitsemänkymmenestä viidestä. K, 75. Kenellä on K, 75, kortti? Kenellä on K, 75, kortti? Selvä, seitsemänkymmentäkuusi? Aina sataan asti, niin saamme aluksi kaksikymmentäviisi.

(Uskon, että se on suunnilleen niin monta… Pystymmekö käsittelemään niin monta? Otetaan ensin noin viisitoista, vai mitä?)

60   Hyvä on. K, seitsemänkymmentäviidestä yhdeksäänkymmeneen… kutsutaan sitten siitä eteenpäin. Hyvä on. Hyvä on. Ja sitten katsotaan, kuinka paljon enemmän voimme ottaa. Hyvä on. Nousisitteko seisomaan? Jos ne, jotka eivät pysty seisomaan, kutsukaa vain vahtimestaria, niin he auttavat teitä.

61   Hyvä on, jos urkuri soittaisi meille taas tuon ihanan laulun Usko se vaan, arvostaisin sitä suuresti. Ja – ja laulakaamme se kaikki yhdessä, hyräillen tai jollakin tavalla, Usko se vaan. Hyvä on. (Kuka täällä toimii laulunjohtajana?)

Usko sen vaan, usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, usko se vaan,
Usko se vaan, usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, vain… (Seitsemästäkymmenestäviidestä sataan.)

Herra siunatkoon teitä. Haluan, että katsotte tähän suuntaan ja antaisitte minulle jakamattoman huomionne vain hetkeksi, jos sopii.

62   Kuvitelkaamme, että nyt tänä iltana… Tiedämme, että teillä on tekemistä huomenna, jos se tulee. Jos se ei tule, olemme Kirkkaudessa yhdessä, joten se ratkaisee asian. Sanokaamme vain, että meillä on tämä ilta ja huominen ilta tässä kauniissa Shriner Auditoriumissa.

63   Sanokaamme, että tänä iltana meidät tullaan parantamaan: ”Tänä iltana minä, Herra, minä vain vedän alas kaikki epäuskoni varjot.” En aio enää epäillä. Aion sulkea itseni pois tieltä, katsoa tänä iltana ylöspäin. En tule huomioimaan, kuka ympärilläni on. Aion katsoa ylöspäin. Aion etsiä Sinua, Herra Jeesus. Aion uskoa Sinuun, että Sinä tulet ja teet sen, minkä lupasit tehdä. Nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinä sanoit, että Sinä nousit kuolleista ja elät iankaikkisesti.” Onko tuo Kirjoitusten mukaista? Elossa iankaikkisesti, ei kuolleena, elossa iankaikkisesti. ”Ja Kirjoitukset opettavat, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Nyt, Isä, ymmärrän, että Sinä lupasit Seurakunnallesi, että asioita, joita Sinä teet, hekin tulisivat tekemään. Nyt, mitä Sinä teit, kun olit täällä maan päällä, niin kuin Raamatusta voidaan lukea? No, Sinä et väittänyt olevasi jokin suuri henkilö.”

64   Mutta yksi asia on Hänessä ilmiömäinen: Hän sanoi: ”Minä teen vain sen, minkä Isä näyttää minulle: näen näyn, Isä näyttää minulle, mitä minun pitää tehdä, ja sitten teen sen.”

65   Eräs nainen tuli Hänen luokseen, hänellä oli sellainen huono maine. Hän ei ehkä aluksi tiennyt sitä. Hän meni keskustelemaan naisen kanssa, ja kun Hän oli keskustellut naisen kanssa jonkin aikaa, Hän sanoi: ”Mene hakemaan miehesi.”

Hän sanoi: ”Minulla ei ole aviomiestä.” Hän…

Hän sanoi: ”Ei, sinulla on ollut viisi.” Se hämmästytti naista.

Ja hän sanoi: ”Huomaan, että olet profeetta. Tiedämme, että Messias on tulossa.”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän.” Niinpä hän juoksi kaupunkiin ja alkoi kertoa, mitä oli tapahtunut, joka sai kaupungin ottamaan Kristuksen vastaan.

Filippus meni sinne ja sai aikaan suuren herätyksen, koska Jeesus oli kulkenut sitä kautta.

Me saamme suuren herätyksen, jos vain annamme Hänen kulkea tätä kautta.

66   Me näemme muistakin ajoista: Hän tiesi, missä oli joku, jolla oli kala, jonka suussa oli kolikko. Hän tiesi, missä jotkut muulit seisoivat, kiinnitettynä, teiden varrella. Onko tämä Kirjoitusten mukaista?

67   Kerran tuli hänen luokseen mies, jonka nimi oli Simon. Jeesus tiesi hänen nimensä. Hän sanoi: ”Sinun nimesi on Simon, mutta tästä lähtien sinua kutsutaan Pietariksi.”

68   Hänen luokseen tuli Filippus, joka meni ja löysi Natanaelin, ja Natanael tuli. Hän sanoi: ”Sinä olet hyvä mies, totuudellinen, rehellinen mies. Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä!”

Hän sanoi: ”Rabbi, milloin sinä tunsit minut?”

Hän sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla.” Aivan.

Hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, Sinä olet Israelin kuningas.”

69   Mutta nykyään maailma on kylmä ja välinpitämätön, ja maan sananpalvelijat ovat opettaneet ihmisiä olemaan niitä vastaan. Nykyään he sanovat: ”Se on mentaalista telepatiaa, kyse on paholaisesta.” No, he tekivät samaa tuona päivänä. He sanoivat, että Jeesus oli paras kaikista ennustajista; Hän oli ”Beelsebub”. Mutta Hän oli Jumalan Poika, naamioituneena, he eivät tunteneet Häntä. He avasivat silmänsä…

70   Hän sanoi: ”Teillä on silmät, mutta ette näe, ja korvat, mutta ette kuule. Jesaja puhui siitä ja sanoi, että nuo asiat tulisivat olemaan, että juuri niin tulisi olemaan.”

71   Nyt aion kysyä teiltä tänä iltana yhtä asiaa, jos sallitte. Haluan, että olette yhtä kunnioittavasti ja hiljaa. Ja nyt, veljet tarkkailevat minua ja näkevät…

(Oletteko te kaikki … kaksikymmentä … … kuinka monta ihmistä me kutsuimme? Viisitoista. No niin. Onko vielä muutamalle tilaa? Onko? Mitä sanoitte? Hyvä on.)

72   Hyvä on. Haluan kysyä teiltä jotain, kristitty ystäväni: Kuinka moni siellä tällä käytävällä, missä tahansa, missä tahansa täällä, joka on sairas, ja sinulla ei ole rukouskorttia, et voi päästä tänne ylös, koska sinulla ei ole rukouskorttia? Nosta kätesi ylös ja sano: ”Haluaisin, että Jumala parantaisi minut tänä iltana.” Missä tahansa rakennuksessa, en välitä, missä olet, nosta vain kätesi ylös. No niin. Katsokaa tähän suuntaan, uskokaa ja rukoilkaa.

73   Nyt, ei ole tarvetta yrittää selittää sitä. Herramme Jeesus katsoi kuulijakuntaansa ja sanoi naiselle, jolla oli veritauti: ”Sinun uskosi on parantanut sinut”. Hän sanoi sokealle miehelle, joka seisoi kaukana yleisön joukossa: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut”. Näettekö? Hän kääntyi ympäri ja katsoi yleisöön, tiesi, mitä he ajattelivat. Onko näin? Hän tiesi heidän ajatuksensa, mitä he ajattelivat. Nyt, alkakaa rukoilla, ja Herra Jeesus tulkoon nyt ja auttakoon minua.

Suo se, Herra, Sinun kunniaksesi, pyydän Kristuksen Nimessä. Aamen.

74   Nyt, Pyhä Henki on täällä. Nyt, veljet, te takanani, tämä on tietysti hyvin vaikeaa, kun henget tulevat molemmista suunnista. Olkaa siis nyt rukouksessa puolestani, kaikkialla. Te ymmärrätte, että seison tässä arvostelijoiden edessä? Te … Heti kun tämä voitelu iskee, voitte tuntea sen, pilkkuja tulee paikasta toiseen, te näette. Ja se on tavallaan vaikeaa, mutta rukoilkaa nyt; rakentakaa uskon muuri.

75   Hyvä on, veli, tuo se nainen tänne. Potilaat, jotka tulevat jonoon, te, jotka olette jonossa tuolla tai missä tahansa rakennuksessa, älkää koskaan tulko tähän rukousjonoon, ellette usko. Sillä muistakaa, että tulette olemaan huonommassa kunnossa kuin koskaan. Raamattu sanoi: ”Mene äläkä tee…” Mitä? [Seurakunta sanoo: ”Syntiä.” – toim.] Mitä synti on? ”Epäuskoa.” ”Mene äläkä enää ole epäuskoinen, tai vielä pahempi tulee sinun päällesi.” Näettekö? Teidän ei siis tule olla epäuskoisia.

76   Nyt, valehtelu, varastaminen, juominen, uhkapelaaminen: se ei ole syntiä, se on synnin ominaisuuksia. Teette niin, koska te ette usko. Jos uskoisitte, te ette tekisi sellaisia asioita. Näettekö, se on ominaisuus.

77   Nämä ihmiset ovat minulle vieraita, sikäli kuin tiedän. Kotini on Indianassa. Nämä ihmiset ovat minulle täysin vieraita, sikäli kuin tiedän. Rakennuksessa ei ole ketään, jonka tuntisin, yleisössä tällä hetkellä; korokkeella on vain hyvin vähän ihmisiä, jotka tunnistan. Veli Brown, veli Moore ja jotkut näistä veljistä, jotka istuvat täällä. Kaikkivaltias Jumala tietää, että se on totta, kenen edessä seison, mutta Hän tuntee jokaisen teistä. Rukoilkaa ja uskokaa.

78   Haluan puhua naisen kanssa vain hetken aikaa, jotta Pyhä Henki saisi tässä kokouksessa etuajo-oikeuden. Ensimmäiseksi, sisareni, haluan esittää sinulle kysymyksen. Entä jos Herra Jeesus olisi täällä pukeutuneena tähän pukuun, jonka Hän antoi minulle? Jos sanoisit: ”Olen sairas. Tarvitsen parantumista.”

79   No, jos… Hän sanoisi: ”Tein sen puolestasi tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Uskotko sinä sen?” Ymmärrätkö? Hän ei voisi parantaa sinua, koska Hän on jo tehnyt sen. Jos sanoisit: ”Olen syntinen. Tarvitsen pelastusta.” Hän ei voisi pelastaa sinua nyt, Hän on jo tehnyt sen. Sinun täytyy hyväksyä se, sitten se on sinun. Ymmärrätkö?

80   Nyt, näetkö, jos usko tulee kuulemisesta ja Sanan kautta, niin Jumala on asettanut seurakuntaan erilaisia lahjoja ja asettanut seurakunnan järjestykseen. Eikö niin?

81   Nyt, puhun sinulle tietysti tarkoituksella. Kyllä. Samalla tarkoituksella, miten Jeesus Kristus puhui naiselle kaivolla, näethän: ottaakseen yhteyden henkeesi ja sieluusi. Näin on. Ja haluan sinun uskovan koko sydämestäsi ja uskovan, että Jeesus Kristus on täällä tehdäkseen sen, mitä me olemme pyytäneet Häntä tekemään. Uskotko siihen koko sydämestäsi? Jos Jumala ilmoittaa minulle, tietäen, että olemme toisillemme vieraita, jos Jumala ilmoittaa minulle, mikä sinun ongelmasi on, ottaisitko silloin vastaan sen, mitä ikinä haluatkin, uskoen sen?

82   Jos – jos olemme vieraita toisillemme, nosta kätesi ylös, jotta… Emme ole koskaan nähneet toisiamme elämässämme? Tämä on… Tai-tai emme ole koskaan olleet kosketuksissa toisiimme, ei millään tavalla, seisomme vain tässä. Uskotko nyt, että Jumala tulee auttamaan sinua?

83   Nyt sinä olet… sinä kärsit. On jotakin, joku katselee taaksepäin. Sinun pääsi on kääntynyt taaksepäin. Se on… se on kasvain. Ja kasvain on nenässä. Aivan oikein, eikö niin? Tule tänne. Mitä olet mieltä? Minkä luulet olleen se, joka kertoi minulle, mikä sinua vaivaa? Uskotko, että se oli Jeesus Kristus? [Sisar sanoo: ”Kyllä uskon.” – toim.]

84   Sitten, Isä, minä olen tehnyt sen, mitä olet käskenyt minun tehdä. Olen tehnyt kaiken sen, mitä käskit minun tehdä. Olet vahvistanut sen, mitä Sinä kerroit minulle tekeväsi. Pyydän nyt Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä vihollista poistumaan tästä sisaresta, en vain pyydä häntä, vaan käsken häntä poistumaan, koska Jeesus Kristus antoi valtuudet:

Tule ulos naisesta! Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Hyvä on, sisar, mene, iloiten, onnellisena, ole nyt terve. Hyvä on.

85   Tulkaa uskomaan. Tulkaa uskon kanssa. Teidän tulisi uskoa juuri nyt, teidän on uskottava koko sydämestänne. Teidän on uskottava, että Hän on olemassa ja palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä. Nyt, olkaa niin kunnioittavia kuin voitte.

86   Nyt, rouva, haluan sinun tulevan tänne hetkeksi. Haluan sinun vain uskovan, että Herra Jeesus Kristus kuoli ja nousi kuolleista, ja että olet kristitty. Näen sen nyt, Hengen täyttämä kristitty. Hyvä on. Mistä minä sen tiesin, johtuu sinun henkesi tunteesta, näetkö, että sinä olet. Nyt, on jotakin, minkä vuoksi olet täällä. Uskotko, että olen Hänen palvelijansa? Uskotko, että Jumala lähetti minut tekemään näitä asioita? Sinä uskot. Nyt, se mikä sinua vaivaa, on se, että sinulta puuttuu jotain ruumiistasi. Se on kalsiumia luustoa varten. Sinä olet joutunut onnettomuuteen. Kaaduit ja mursit kätesi, eikä se parane. Näin on. Uskotko, että Jeesus Kristus tulee parantamaan sinut nyt?

87   Isä Jumala, Jeesuksen Nimessä, anna tämän naisen ruumiin puuttuvien elementtien palautua, kun lasken käteni hänen päälleen. Pyydän Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä, että hän paranee. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene iloiten.

88   Värillinen nainen, joka istuu tuolla takana ja kärsii poskiontelovaivoista, haluatko parantua, rouva, tällä kertaa? Istuu juuri tuolla, katsoo… Kyllä, uskotko, että Jumala parantaa? Nouse seisomaan. Rouva tässä, silmälasit päässä, nouse vain seisomaan. Hän paransi sinut siinä. Jumala siunatkoon sinua. Nyt voit mennä kotiin. Sinulla oli poskiontelo ongelmia. Se on nyt poissa. Jumala siunatkoon sinua, olet parantunut.

Uskokaa Jumalaan. Vain uskokaa; uskokaa, että Jumala voi ja tahtoo. Hyvä on.

89   Toisitteko naisen tänne? Herra siunatkoon sinua, sisar. Tietysti puhuessani vain… Yleensä yritän nähdä, mikä ihmisessä on vialla, ja heti kun Pyhä Henki näyttää sen minulle, keskityn siihen ja antaudun siihen; mutta mitä enemmän ihmisten kanssa puhuu, sitä enemmän tietää heistä. Se vain jatkaa… Mutta sitten, näyn näkeminen heikentää minua.

90   Nainen seisoo tässä kainalosauvojen varassa, näemme varmasti, mikä häntä vaivaa. Hän on kainalosauvojen varassa, mutta sen takana saattaa olla jotain muuta. En minä tiedä. Miksi hän käyttää kainalosauvoja? En osaa sanoa. Jumala tietää, eikö totta? Olkaa nyt kunnioittavia. Antakaa minun puhua naisen kanssa hetki.

91   Sisar, Hänen palvelijanaan haluan vain puhua nämä sanat sinulle, yhteyden saamiseksi. Ja sinä ymmärrät, että jotain on jo meneillään, koska se – Se on Pyhä Henki. Olet… olet tietoinen siitä, että Jokin outo liikkuu. Onko näin? Heiluta päätäsi, jos se on totta. Näin on. Näettekö?

92   9Näitkö tuon kuvan Herran Enkelistä, joka on täällä kokouksessa? Se oli… Se oli näissä pienissä paperilapuissa. Luulen, että niitä myydään täällä. Sen pitäisi olla puhujankorokkeella. Mutta kuitenkin, Se on se, minkä sinä tunnet nyt.

93   Meidän välimme, se on muuttumassa maitomaiseksi. Olemme toisillemme täysin vieraita. En ole koskaan nähnyt sinua elämässäni. Sinä et ole koskaan nähnyt minua. Olemme täydellisesti, täysin vieraita. Mutta Jumala tuntee sinut. Hän tuntee minut. Jos voisin parantaa sinut tai ottaa kainalosauvasi, tai mikä se sitten olikaan, enkä tekisi sitä, olisin raakalainen. En voi tehdä sitä, rouva. Minussa tai kenessäkään muussa miehessä ei ole mitään, mikä parantaisi. Se on Jeesuksessa Kristuksessa ja teidän uskonne. Ainoa asia, jonka voimme tehdä, on joko saarnata Sanaa tai saada jonkin Jumalallisen lahjan avulla uskosi yltämään tuohon paikkaan. Eikö niin? Sinä uskot sen.

94   Nyt, katso minua vain Jumalan palvelijana. Olet ollut hyvin sairas. Se on… Sinua… Sinun puolestasi on rukoiltu ennenkin. Kyseessä oli jonkinlainen verenvuoto tai syöpä. Se oli pitkä mies, jolla oli lainehtivat hiukset, joka rukoili. Sinä paranit. Se oli veli Jaggers. Näin hänet, se oli veli Jaggers. Näin hänen kääntävän selkänsä minuun päin juuri silloin. Ja sinä kärsit… Hetkinen, nyt… Se on… se on jotain kurkussa. Kyseessä on ruokatorvesta, tässä kurkussa. Ja olette vauvanruokadieetillä, syötte vain vauvanruokaa. Sinulla on myös niveltulehdus, joka rampauttaa sinut. Jumala sinua siunatkoon.

Nostakaamme kädet ylös ja kiittäkäämme Herraa Jeesusta. Jumala siunatkoon sinua. Lähde pois lavalta, sisar.

95   Oi Jumala, taivaallinen Isämme, me kiitämme sinua laupeudestasi, ystävällisyydestäsi ja rakkaudestasi. Ja minä rukoilen, että Sinun armosi olisi ihmisten yllä, ja Herran Jeesuksen voima parantaisi jokaisen tänä iltana.

Tehkööt Hänen suuret kaikkivoipaiset siunauksensa tästä kokouksesta suurenmoisen kokouksen, jollaisen Sinä olet halunnut, Je-…

54-0803 JAIRUS(Jairus), Los Angeles, California, USA, 3.8.1954

54-0803 JAIRUS
(Jairus)
Los Angeles, California, USA, 3.8.1954

 

1       …perkeleen vaiheet, hänellä oli viisinkertaiset voimat. Näin on. Mitä, jos tuo mies voisi olla niin antautunut Jumalalle, että hän antaisi… perkele voi antaa hänelle viisinkertaiset voimat, niin mitä ihminen voi tehdä, jos hän on antautunut Jumalalle? Kuinka paljon hänellä sitten on voimaa? Sillä tavalla pyörätuolissa olevat rammat, voivat nousta pystyyn ­Jumalan voitelussa, ja kävellä. Siinä on se syy; ihmiset ovat antautuneet täysin Pyhälle Hengelle, eivätkä kävele omassa, vaan Pyhän Hengen voimassa.

2       Jeesus lähetti opetuslapsensa pois ja Hän lähti ylös vuorelle katselemaan, kun nämä lähtivät ylittämään järveä. Ajattelen sitä usein ja ajattelen, miten opetuslapset olivat… heidän piti mennä ja panna vene kuntoon. Mutta sen sijaan, että olisivat panneet veneen kuntoon, he vain menivät veneeseen ja lähtivät. He ajattelivat: ”No, siis, eihän siinä mitään. Voimmehan me lähteä sinne etukäteen.” He luottivat veneeseen.

3       Ja minä mietin, että kuinkahan monta kertaa me mahdammekaan lähteä niin, ettei Jeesus olekaan veneessä? Me sanomme: ”No, minä kuulun seurakuntaan, eikö se olekin ihan hyvä?” Se ei riitä. Ei, ei riitä. Jeesuksen pitää olla meidän mukanamme. Riippumatta siitä mikä ohjelma meillä on, Hänen pitää olla mukana. Hän on päävetonaulamme. Hänen pitää olla ajatusten pääkeskipiste, elämän keskipiste. Mitään elämää ei voi tulla muuten, kuin Jeesuksen Kristuksen kautta. Mikään apu ei voi tulla kuin vain Jeesuksen Kristuksen kautta.

4       Mutta, haluan, että te kuuntelette. Näen tuon pikkuveneen lähtevän järvelle; ja Jeesus tulee paikalle ja huomaa, että nyt lähtivät ilman Häntä, Hän välitti heistä silti. Hän kiipesi vuoren laelle ja katseli heitä, kun he puskivat poispäin. Voi tavaton. Jos sinä tai minä olisimme olleet siellä ja joku meidän ystävistämme olisi tehnyt sen, me jättäisimme sellaisen ystävän, mutta Jeesus ei. Riippumatta siitä, mitä me olemme tehneet, Hän on halukas unohtamaan asian, jos me vain tunnustamme sen.

5       Ja minä ajattelen, kuinka monta kertaa me olemme menneet matkoihimme. Ja ajattelen tuota Suurta, joka ei kiivennyt vain vuorelle, vaan hän nousi Golgatalle; – kunnian valleille, ja Hän istuu koko majesteettisuudessaan tänä iltana, ja katselee kun ajan tuulet heittelevät meitä näissä heiveröisissä paateissamme, kun meitä viskellään sinne tänne järvellä.

6       Mutta järven toisella puolella oli eräs pikkumies, jota olen aina vähän ihaillut ja tuntenut jotakin häntä kohtaan. Haluan, sitten kun pääsen kirkkauteen, haluan kysyä häneltä, miksei hän tullut oikopäätä esiin ja tunnustanut uskonsa heti. Hänen nimensä oli Jairus. Hän oli siellä erään suuren seurakunnan pappi tai–tai paimen, kuten me sanomme. Ja Jairus, niin kuin monet tänään, hän uskoi Herraan Jeesukseen, mutta hänen – hänen seurakuntansa oli vastaan sitä, kun Hän toimi voimassaan. Kuinka monia Jairuksia meillä on tänä iltana [täällä] Los Angelesissa? Sama juttu. Hän uskoi Jeesukseen. Minä nimitän häntä ”melkeinuskovaksi”.

7       Meillä on kaikkialla melkoinen määrä melkeinuskovaisia. He kyllä haluavat uskoa, mutteivät yksikertaisesti pysty siihen, ihmisten arvostuksen ja sen semmoisen takia. He eivät vain pysty päästämään irti ja antautumaan ja sanomaan: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus yhä antaa Pyhän Hengen kasteen, voiman, joka vavisutti maailmaa opetuslasten aikana, joka on sama tänäänkin.”

8       Uskon, että on. Minä tiedän, että on. Minä tiedän, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ja kun, Hänen seurakuntansa rentoutuu ja antaa Jumalan saada väylän ihmisten sydämeen, tullaan näkemään samoja voiman osoituksia ja tekoja, ja me tulemme näkemään herätyksen, joka ravistelee – joka ei ravistele pelkästään Los Angelesia, vaan se ravistelee koko maailmaa ennen Herran Jeesuksen Kristuksen tuloa. Näin on.

9       Minä näen pikku Jairuksen, kun hän – hänet siellä. Näen kuinka papit kokoontuvat ja sanovat: ”Siis, kuulkaa, meillähän ei ole mitään tekemistä näitten herätysten kanssa, joita kaikkialla on meneillään. Ei meillä yksinkertaisesti voi olla mitään tekemistä sen kanssa. Siis, muistakaa, se on meidän… Jos joku on sen kanssa tekemisissä, me potkaisemme hänet ulos.” No, Jairuksella oli mukava pikku seurakunta, ehkä, niinpä hän ei itse voinut olla tekemisissä sellaisen ryhmän kanssa. Mutta, sydämessään, hän todellakin uskoi Herran Jeesukseen.

10   Ja niin, eräänä päivänä hänen pieni tyttärensä sairastui. Tiedättehän, Jumalalla on keinonsa saada sinut uskomaan, joskus, jos sinä haluat sitä. Kyllä vain, Hän voi… Hän – kyllä vain, Hän tekee sen… Hän toimii selittämättömillä tavoilla, tuodakseen ihmeitään esiin. Niinpä, tämä pieni tyttö, hän sairastui. Niinpä, ehkäpä ensimmäinen, mitä hän teki – niin kuin se menisi, jonain toisena aikana, hän lähetti hakemaan lääkärin. Ja lääkäri sanoi: ”Siis, ehkä minä saan… minä pystyn auttamaan selvittämään tytön,” – suokaa anteeksi – ”selviytymään päivässä – parissa.” Ja niin hän alkoi antaa tytölle kaikkia lääkkeitään, mutta, tytön tila koko ajan vain paheni. Jonkin ajan päästä tuli tuo suuri keskiyön hetki. Lääkäri pyysi Jairuksen oven ulkopuolelle ja sanoo: ”Jairus, pastori, herra, valitettavasti minun on kerrottava sinulle, että tyttö elää enää hetken. Hän kuolee.” Voin hyvin kuvitella, miltä tuosta pikku kaveriparasta tuntui. Mitäpä luulette, että hänen mieleensä tuli, heti ensimmäisenä? Jeesus –sillä hetkellä. Näin on.

11   Tiedättehän, te ette yksinkertaisesti kaipaa Häntä tarpeeksi kipeästi. Tulee aika, kun te todella tulette kaipaamaan Häntä. Minä toivon, että te löydätte Hänet ennen, kuin kuolette, mutta jos ette, kun te makaatte kuolinvuoteellanne, te tulette varmasti tietämään, että tämä vanhanajan usko on se, mikä kuljetti teidän niiden pimeyden hetkien läpi. Te saatatte ajatella, että tämä on nyt kiihkoilua, ja että ihmiset ovat vähän päästään vialla, mutta odottakaapa siihen asti, kunnes kuolemanenkeli kolkuttaa ovelle. Minä sanon, että kaikki häveliäisyys ja vastahakoisuus ja kylmyys rapisevat pois silloin, tai – te haluatte eroon niistä joka tapauksessa. Aamen.

12   Pankaa merkille, voin nähdä, kuinka tämä kaveri – ja hänen sydämensä alkaa hakata, sanoo: ”Tohtori, ettekö te siis voi tehdä mitään lapseni hyväksi?”

13   En. Mikään lääke ei ole tepsinyt ja tyttö on nyt – hänen sydämensä lyö todella hitaasti ja hän on nyt kuolemassa.”

14   Voi, voin nähdä, kuinka hän lähtee, ja soittaa vaimolleen ja sanoo: ”Kultaseni, siis, kuulehan. Tiesitkö, että täällä päin on meneillään sellainen parantamiskokous-kampanja? Me tiedämme, että meidän seurakuntamme on niitä vastaan, mutta siis mi-mi-minusta tuntuu, että jos me voisimme saada otteen tuosta Jeesus Nasaretilaisesta, Hän saattaisi pystyä auttamaan meitä.”

15   No mutta, voin kuulla, kuinka vaimo sanoo: ”Siis – siis, kuule, rakkaani, siis, ethän sinä halua tuhota asemaasi ihmisten keskuudessa. Jos lääkäri sanoo, että hän on lähdössä, niin siinä se on sitten.”

16   Mutta Jairuksen sydämelle se ei ole siinä. Hän on nähnyt Jeesuksen Kristuksen toiminnassa, ja jokaisen ihmisen sydän, joka on nähnyt, kun Jeesus Kristus toimii, ei voi olla koskaan enää sama. Näin on. Hän tietää, että siinä tapahtuu jotakin, jotakin erilaista. Ja Jairukselle se ei ollut siinä. Eihän toki. Silti, minä saatan nähdä, kuinka hän panee pienen pastorinhatun päähänsä, pikkutakin päälleen, ja livahtaa ulos. Joku oli sanonut – jonkun on täytynyt sanoa hänelle, että Jeesus oli tulossa. Siis, se – sellaista sanomaa on hyvä saarnata tänäkin iltana. Oletteko samaa mieltä? Kuulen, kuinka ihmiset sanovat: ”Ai, Hän on tulossa tuolla tien toisella puolella.”

17   Ja voin nähdä, kuinka Jairus sanoo: ”Nyt minä livahdan ulos.”

18   Ja voin kuulla, kuinka joku seurakuntalaisistaan sanoo: ”Mihinkä se nuori mies on menossa?”

19   ”No, me menemme… minä… siis…ajattelin tässä lähteä ehkä vähän kävelylle.”

20   ”Tiedätkö mitä. Minä kuulin sen keskustelun. Sinä olet menossa tapaamaan sitä jumalallista parantajaa, joka on tulossa tänne. Siis, muista, minä edustan diakoneja. Ja jos, sen teet, niin seuraavassa yleisneuvostossa”, tai, mikä se nyt onkin, ”me – potkaisemme sinut ulos.” En tarkoittanut sitä, sillä on yleis-… en tarkoittanut sitä sillä lailla; mutta, joka tapauksessa – ”No, siis me kirkotamme sinut ensi kerralla.” – no mikä se nyt sitten lieneekin, ”konferenssissa” tai mikä se onkin. ”Me erotamme sinut, jos sinä pelleilet tuon kaverin kanssa, siis, meillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.” Mutta minä näen kuinka hän [Lasarus] kiemurtelee hetken ja puristaa hänen kättään, ehkä. Mutta, katsokaapa, hänellä oli hätä. Se oli – hänen ainoa toivonsa oli Jeesus Kristus. Aamen. Ainoa, mitä hän voi tehdä, oli mennä Jeesuksen tykö todella pikaisesti, tai hänen tyttärensä tulisi kuolemaan.

21   Voin nähdä kuinka hän livahtaa kadulle, ja hänen seurakuntansa sanoo: ”Siellä hän nyt menee. Katsokaa nyt. Häpeäpilkku, katsokaa nyt, mihin meidän seurakuntamme on menossa. Ihmiset joutuvat sotketuksi tuohon fanatismiin.” Mutta, tämä kaveri, tuo paimen, veli, hän halusi päästä Jumalan luo. Hän – hän halusi saada otteen jostakusta, joka tiesi, mistä puhui. Kyllä, hän hylkäsi, kaiken teologian ja kaiken, minkä oli oppinut. Se ei merkinnyt sillä hetkellä mitään, hänen lapsensa oli kuolemaisillaan.

22   Oi, miten ihmeellisiä tapoja Jumalalla onkaan saattaa meidät järkiimme, joskus, silloin tällöin; näyttää meille, kuka on Pomo – kaiken kristillisen seurakunnan huolenpidon yläpuolella. Näin on.

23   Ja voin nähdä, kuinka Jairus [hän] livahtaa paikalle, ja voin nähdä, kuinka Jeesuksen vene tulee rantaan, Jeesus nousee, kävelee rantapensaikon keskeltä.

24   Ja siis, ensiksi, – siellä istuu joku pieni nainen, ehkä, neulomassa tai jotakin, ja hän on pantannut maatilansa, lääkäri oli vienyt kaiken, mitä hänellä oli, eikä mikään kyennyt pysäyttämään verenvuotoa, joka hänellä oli. Ja nainen sanoo: ”Voi, siellä Hän on. Siis, tuo on se Kaveri, joka saarnaa jumalallista parantamista. Minä en välitä siitä, mitä Hänestä sanotaan, minä uskon Häneen ja jos vain saan kosketetuksi Hänen viittaansa, minä paranen.” Siinä sitä ollaan. Siis, sillä tavalla hän ottaisi yhteyttä : jos hän vain saisi kosketetuksi Hänen viittaansa, hän paranisi.

25   Siis, nainen tiesi, että hän ei tulisi saamaan Jeesukselta audienssia ja niinpä, – voin vain kuvitella – kuinka hän tulee alas, pitkin mäenrinnettä tapaamaan Jeesusta, siis. Ja siellä, Jeesus kulkee katua ylös ja ihmiset ylistävät Jumalaa Hänen… suurenmoisista töistään, joita heidän kaupungeissaan oli tehty ja he odottavat näkevänsä, että sielläkin tehtäisiin jotakin.

26   Papit seisoskelevat taka-alalla ja kylmät, muodolliset seurakunnan jäsenet sanovat: ”Siis, voi kun te katsoisitte. Katsokaa, millaiset Häntä palvovat; nuo heput tuolta joelta; surkeaa pohjasakkaa; juuri tuollaista, mitä ei ole meidän omassa synagogassamme; tuollaiset Häntä juuri palvovat.” No, se on… Hyvä juttu, että Jeesuksella oli kuitenkin joku, joka Häntä palvoi.

27   Niinpä, sitten, näen, kuinka tämä nainen tulee, pujahtaa sinne – kalpeakasvoinen ja –ohuet huulet ja heiveröinen ruumis, ja hän livahtaa sinne. Hän panee neuletyönsä pois ja saapuu paikalle. Ensin hän yrittää puskea itsensä väen läpi ja törmää paimeneensa. Hän sanoo: ”Mihinkäs sinä olet menossa?”

28   Nainen sanoo: ”Pastori, herra, olen… Istuessani tuolla, jokin sydämessäni sanoi, että jos vain pääsisin koskettamaan Hänen viittaansa…”

29   ”No mutta, onpa julkeaa. Uskotko sinä tuollaiseen, senkin jälkeen, mitä sinulle on opetettu?”

30   ”Mutta jokin sydämessäni sanoo niin”, hän sanoo: ”Jospa vain voisin koskettaa Hänen viittaansa, minä paranisin. Mitä te olette tehnyt minun hyväkseni? Mitä lääkärit ovat minun hyväkseni tehneet? Se on minun ainut toivoni, niin että minä yritän nyt koskettaa Häntä.”

31   Jumala, anna tuon kaltainen usko jokaiselle ihmiselle täällä tänä iltana. Anna minun koskea Häntä välittämättä siitä, mitä muut ihmiset sanovat; anna minun koskettaa Häntä. Päästä Hänen luoksensa – se on pääasia.

32   Saatan nähdä hänet. Hän liikahtaa. Paimen sanoo: ”Jos sen teet, minä poistan sinun nimesi seurakunnan kirjoista, jos sen teet”, kyllä-kyllä.

33   Se oli hänelle samantekevää, hänen sydämensä oli päättänyt. Hän halusi päästä Jeesuksen luo, se oli pääasia.

34   Diakonikunta sanoi: ”No selvä. Me pidämme sinua silmällä, jos sinä tulet taas sunnuntaiaamuna, me tuuppaamme sinut ulos.”

35   Se oli hänelle samantekevää. Hän tunkeutui väkisin paikalle; ehkä ryömi ihmisten jalkojen välistä ja kaikkea muuta niin, että hän pääsi perille; hän kosketti Jeesuksen viittaa; astui taaemmaksi väkijoukossa näin, ja sanoi: ”Siis, juuri tämän minä halusin tehdä.”

36   Saatan kuulla kuina fariseus ja… hänen seurakuntansa paimen ja muut sanovat: ”Siis, eihän sinussa mikään ole muuttunut.”

37   ”Te voitte ajatella, ettei mikään ole muuttunut, mutta minä tiedän, että jokin on muuttunut”, hän sanoi.

38   Ensiksikin, siis, naisessa liikahti usko, Herra Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi – Hän oli tuntenut, että jotakin lähti hänestä johonkin – vähän voimaa – Hän sanoi: ”Tyttäreni, sinun uskosi on pelastanut sinut.” Aamen. Verenvuoto tyrehtyi siinä paikassa. Naisen usko pysäytti Jeesuksen, naisen usko oli tuonut sen, mitä hän tarvitsi.

39   Näen, kuinka pieni kaveri tulee, katsoo pitkään, kasvot punaisina, silmät myös punaisina pienen tyttären vieressä valvomisesta. Hän tulee vaivihkaa paikalle, ja sitten, hän näkee koko muun papiston, samasta seurakunnasta, johon hän kuuluu, olevan paikalla. ”Mitäs minä nyt teen? Jeesus on tuolla, mutta nyt nähdään, miten minulle nyt nauretaan. Nuo näkevät minut tänä iltana, kun menen seurakuntaan, ja näkevät millaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä – mutta, minun tyttäreni on kuolemaisillaan. Minun on päästävä Hänen luokseen [Jeesuksen].”

40   Ja niin hän menee; hän sanoo: ”Mestari, Herra, tule panemaan kätesi pienen tyttäreni päälle niin että hän paranisi, sillä hän on minun ainoa lapseni ja hän on tällä hetkellä aivan kuoleman partaalla. Jos Sinä vain tulet, ja panet kätesi hänen päälleen, hän paranee.”

41   Siis, siinä hänen uskonsa kätten päälle panemiseen tuli näkyviin. Hän uskoi siihen.

42   Pietari, kun hän oli tuossa veneessä edellisenä iltana, tai sinne päin, ja vedet vain vispasivat sinne tänne ja – ja Jeesus seisoi – käveli vetten päällä, ja he… hän pelkäsi Häntä. Hän ajatteli, että Hän oli – Hän oli kummitus tai jotakin. Hän luuli, että se oli aave. Hän pelkäsi sitä ainoaa asiaa, joka pystyi auttamaan heitä.

43   Asia on samalla tavalla tänäänkin ihmisten kanssa. Se on tänä iltana vialla Amerikassa. Ainoa, mikä voi pelastaa Amerikan täydelliseltä tuholta, on palaaminen Jumalan tykö ja Pyhän Hengen kaste. Asia on täsmälleen näin. Näin on. Ja ihmiset pelkäävät sitä. Näin on. Jumala auta, että me saamme herätyksen, joka ravistelee meiltä kuoret pois päältä. Sitä me tarvitsemme tänä iltana.

44   Sitten, kun Pietari – hän sanoi: ”Herra, jos se olet Sinä, käske minun tulla luoksesi vettä pitkin. Sinun Sanasi riittää minulle.”

[Liiton-]Arkkia kantavien Pappien usko tuli ilmi siinä, kun heidän jalkansa koskettivat vettä. Heidän uskonsa tuli esiin siinä paikassa.

45   Ja se roomalainen kenturio, jonka ystävä oli sairas, hänen palvelijansa, hän sanoi: ”Minä en ole edes sen arvoinen, että Sinä tulisit kattoni alle: sano vain sana; sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minä sanon tälle miehelle: ’tee tämä’, niin hän tekee, ja tälle miehelle: ’tee tuo’, niin hän tekee sen.

46   Nähkääs, tuo roomalainen tunnisti, että Jeesuksella – Hänen Sanassaan oli voima, jota tarvittiin parantamaan tuo henkilö. Hän tiesi, että Häneen oli sijoitettu Jehova-Jumalan voima. Ja hän tiesi, että mitä tahansa Jeesus sanoikin, Hän hallitsi sillä sairauksia, Hän hallitsi merta, Hän hallitsi maailmankaikkeutta.

47   Juuri sitä Hän on tänä iltana – sama eilen tänään ja ikuisesti. Jos me vain kykenemme tiedostamaan, että Hänen Sanansa on ylivertainen verrattuna mihin tahansa riivaajaan, voimaan, kaikkeen – jokaiseen asiaan, jokaiseen syntiin, jokaiseen tautiin, jokaiseen sairauteen, jokaiseen rampaan nähden. Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Uskokaa, mitä Hän sanoo.

48   Hän sanoi: ”Minä olen toisen vallan alainen, ja minä tiedän, että jokaisen minun alaiseni on toteltava minua; minun sanani on laki ja järjestys – hänen on toteutettava se.” Ja hän tiesi, että sairaudet olivat Jeesus Kristuksen jalkojen alla. Kaikki sairaudet olivat Hänen jalkojensa alla.

49   Ja kuinka paljon enemmän sen jälkeen, kun Hän kuoli sitä tarkoitusta varten ja osti sen sinulle ja minulle, meidän pitäisi uskoa Hänen Sanansa. Aamen. Olkaa hyvä.

50   Se, mitä Jeesus sanoo, on totta: sinä voit juhlia riemuvoittoa jokaisesta riivaajasta, jokaisesta sairaudesta, jokaisesta sairaudesta, jos sinä vain vetoat Jumalan sinulle antamaan määräysvaltaan, josta Jeesus Kristus sanoi: ”Mitä tahansa te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen.” Aamen. Sitä me tänä iltana tarvitsemme. ryhmän ihmisiä, joka nousee [seisomaan]. Jos ne ihmiset, jotka nimittävät itseänsä helluntailaisiksi, kykenisivät liittämään sydämensä yhteen suureen ponnistukseen ja sanovat: ”Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hänen voimansa on ylivertainen ja sen, mitä Hän sanoo Sanassaan, Hän tulee osoittamaan todeksi.” Aamen. Silloin te tulette näkemään, kuinka seurakunta nousee Jumalan Kirkkauden voimassa ja lähtee liikkeelle. Aamen.

51   Siis, Jairus sanoi: ”Tule ja pane kätesi minun tyttäreni päälle, niin hän paranee.”

52   Jeesus sanoi: ”Minä tulen.” [sananmuk: menen]

53   Ja sitten lähdetään. Saatan nähdä kuinka pienen Jairusparan sydän jättää vähän väliä lyöntejä väliin, lähtee mukaan ja sanoo: ”Voi, vähät minä välitän siitä, mitä seurakunta sanoo. Hän on nyt tulossa minun matkaani. Hän on tulossa minun kotiini. Ja minä tiedän, että jos Hän mitenkään pääsee kotiini, minä en välitä siitä mitä muut sanovat.”

54   Sillä tavalla minäkin tunnen. Kun olin baptistisaarnaaja, ihmiset sanoivat minulle, jos minä menin mukaan: ”että pelleileekin noitten hihhulien kanssa”, että minä olin yksi heistä. Jeesus tuli eräänä päivänä meille. Halleluja! Minä en välittänyt, mitä ihmiset sanoivat sen jälkeen. Kyllä vain. Ja kun, Hän oli tullut kotiini, se löi asian lukkoon, mitä minuun tulee. Olin iloinen siitä, että Hän tuli sinne. Samantekevää, mitä muu maailma sanoi.

55   Minulle ei merkitse mitään, mitä ihmiset tänä iltana sanovat, kunhan minä tiedän, että Hän on minun kotonani. Aamen. Siellä on nyt kaikki hyvin, on rauhallista ja hiljaista. Jos oli sotia ja ikävyyksiä, ne kaikki laantuivat, kun Jeesus tuli sisään.

56   Voin nähdä, kuinka Jairus kulkee joukon mukana. Sitten tuli shokki. Juuri sillä tavalla perkele tekee. Ensin joku mies tulee juosten ja sanoo: ”Älkää enää vaivatko Mestaria, tyttö kuoli jo.” Voi, kuolinisku.

57   Näen, kuinka Jairus hätkähtää ja kouraisee sydänalaansa. Näen, että Jeesus, vain jatkaa kävelyä, rauhallisesti, tyynesti, kääntää ihanat silmänsä ja katsoo häneen ja sanoo: ”Enkö minä sanonut: ’älä pelkää, usko ainoastaan’?” Aamen. Oi, tuo pieni voimaton sydän alkaa taas lyödä. Mistä syystä? Jairus [hän] tiesi, että tuo sana tuli Immanuelilta. ”Enkö minä sanonut sinulle: ’Älä pelkää, sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden’?”

58   Ja jatkaen matkaansa, Jairus sanoo: ”Kyllä, Herra, aivan niin.”

59   Minä saatan kuulla kuinka he saapuvat talolle, kaikki itkevät siellä ja huutavat ja tulevat ulos sieltä, pitävät kovaa meteliä. Voin nähdä kuinka seurakuntalaiset seisovat siinä ympärillä ja sanovat: ”Kyllä-kyllä, sinä häpäisit nyt itsesi, menit sinne ja osoitit, mikä sinä olet.” Hyvinpä nähtiin, mikä sinä olet miehiäsi. Niin sitä pitää. Kyllä vain. ”Kyllä-kyllä, katso nyt, tuolla sinun tyttäresi nyt makaa kuolleena.”  Jairus sulkee korvansa ja jatkaa vain matkaansa.

60   Jeesus sanoo: ”Älä pelkää.” Eikä hän pelännyt. Hän vain jatkaa kulkuaan kuolleen luo.

61   Nyt hänen piti uskoa mahdottomuuksiin, mutta hän uskoo joka tapauksessa, huolimatta siitä, miten mahdotonta se on. Jos Jeesus sanoi niin, se on totta. Aamen. Ottakaa Häntä kiinni Hänen Sanastaan. Se on ratkaisevaa. Ja siinä sitä mennään, kävellään, yksi toisensa jälkeen he kävelevät sisään. Ihmiset alkavat pilkata häntä. [Jeesus] Hän sanoo: ”Antakaa tilaa”, toisin sanoen: ”Olkaa hiljaa. Tuo nainen ei ole kuollut, se tyttö, hän ei ole kuollut, hän nukkuu.” Hän tiesi asian paremmin kuin kukaan toinen. Näin on. Ja Hänelle nauretaan, ja koska ihmiset pitävät Häntä pilkkanaan, heidät ajetaan ulos.

62   Älkää tehkö Hänestä pilaa; muuten teidän ajetaan ulos, vuorenvarmasti. [yhtä varmasti kuin maailma on olemassa.] Näin on. Palvokaa Häntä, uskokaa Häneen, Kiittäkää Häntä ja ylistäkää välittämättä siitä, mitä maailma sanoo – tehkää, mitä Hän käskee. Juuri niin. Uskokaa Häntä, turvatkaa Häneen. Älkää joutuko heitetyksi ulos. Saakaa Pyhä Henki: teidät on kastettu Ruumiiseen, sinetöity lunastuksenne päivään asti. Riippumatta siitä, mitä maailma sanoo – Jeesus Kristus, jos Hän kietoo käsivartensa teidän ympärillenne, älkää kiinnittäkö huomiotanne mihinkään muuhun, mitä tapahtuu. Aamen.

63   Näen, kuinka Hän kävelee sisään. Ihmiset sanovat: ”Voi, me kyllä tiedämme, että tyttö on kuollut. Kuunnelkaa nyt tuota hihhulia, tuolla, ja käyttäytyykin noin, ja sanoo, että tyttö ei muka ole kuollut. Me tiedämme, että hän on kuollut. Ettekö te näe? Tuon miehen päässä ei ole kaikki kunnossa.” Ei, ei, se jonka päässä asiat eivät olleet kunnossa, oli se toinen porukka.

64   Niin juuri nykyään sanotaan: ”Tuossa seurakunnassa ei kaikki ole kunnossa.”

65   Ei seurakunnassa ole mikään vinossa. Ehei. Ihmiset sanoivat kerran, että Paavali ja Silas panivat maailman mullin mallin. Ei, ei, he panivat sen kohdalleen. Alun perin se oli mullin mallin.

66   Näin asiat ovat tänään. Ei maailmaa käännetä ylösalaisin, vaan se käännetään takaisin kohdalleen, ja suunnataan osoittamaan kohti taivasta, jossa Jeesus Kristus istuu, Hänen Majesteettinsa oikealla puolella. Näin asia on. Emme me käännä sitä ylösalaisin, vaan käännämme sen oikeinpäin niin, että se alkaa etsiä. Sitä juuri me täällä Kaliforniassa tarvitsemme tänä iltana, sitä me tarvitsemme kaikkialla maailmassa: herätyksen, joka ravistelee ihmiset tästä maahan sidotusta tilastaan katsomaan kohti taivaallista Isää, joka on asettanut tähdet radalleen tuolla, joka loi, ja on antanut meille määräysvallan niin, että mitä tahansa me pyydämmekään Hänen nimessään, se annetaan [meille].

67   Missä meidän uskomme on? Voi, minä – joskus, häpeän meitä yrittäessäni esitelle heikkoa uskoamme Hänelle.

68   Haluan, että te huomaatte sen. Kun ihmiset heitettiin ulos epäuskonsa ja nauramisensa takia, Jeesus oli yksin noiden surunmurtamien isän ja äidin, Pietarin Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Kun Hän oli siellä ulkopuolella, kuulen kuinka ihmiset sanovat: ”Odotetaanpa siihen asti, kunnes Jairus tulee ulos, me kyllä kirkotamme hänet. Me heitämme koko hänen sukunsa ulos seurakunnasta.” Pappi sanoi: ”Ei ole mitään muuta tapaa kestitä tuollaista porukkaa. No, he eivät ole saaneet aikaan mitään muuta kuin häpeää ja kääntäneet maailman ylösalaisin.” Kuunnelkaa nyt, miltä tällainen kuulostaa.

69   Mutta kaiken tuon keskellä, Herra Jeesus Kristus, Hänet valtasi voima, joka nousee kaiken tällaisen maahan sidotun arkipäiväisyyden yläpuolelle. Kyllä vain. Hän käveli tuon kylmän hiljaisen kuolleen tytön hahmon luo – voi, halleluja, otti häntä kädestä, katseli ympärilleen – missä kaikki ovat? He ovat ulkona pilailemassa, arvostelemassa ja kaikkea. Hän [Jeesus] oli voiman vallassa niin, että Hän kykeni puhumaan toiseen maailmaan. Hän puhui kielillä ja sanoi: ”Talita”,  mikä on käännettynä: ”Sielu, palaa takaisin tähän tyttöön.” Halleluja!

70   Hän on antanut tuon saman voiman seurakunnalleen. Aamen. Kun sinut on hylätty ja olet alakuloinen, Jumala antaa meille kielen, jolla puhua toiseen maailmaan. Kun Jeesus oli ristillä hylättynä ja kaikki ihmiset olivat hylänneet Hänet, Hän kuoli puhuen kielillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ja seurakunta on tänä iltana tuollaisen voiman vallassa. Halleluja!

71   Tuo kuollut tyttö oli maannut siellä, kuolleena ja palsamoituna, hän makaa kukkasin koristetulla vuoteella, ja ihmiset ovat hänen ympärillään. Kuolevainen sielu oli poissa, tuonpuoleisessa, ja se tunsi Herransa, ja se sielu palasi tuohon ruumiiseen ja tyttö, joka oli maannut siinä kuolleena ja palsamoituna – joka makasi vuoteella, nousi jälleen jaloilleen. Halleluja!

72   Voin hyvin kuvitella, millainen Jairuksen todistus oli ympäri maata. Ettekö tekin?

73   Samoin on tänä iltana. Nuo ihmiset, jotka ovat kerrankin päässeet tekemisiin Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja tuntevat Hänen ylösnousemusvoimansa, tuntevat Hänen parantavan voimansa: älkää välittäkö, mitä maailma sanoo, mitä kukaan sanoo, jos te olette milloinkaan saaneet yhteyden Jeesus Kristukseen, te tiedätte, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti – ja maailma ja se, mitä ihmiset sanovat ei merkitse tämän vertaa. [veli Branham napsauttaa sormiaan] Aamen!

74   Pyhä Henki on nyt tässä rakennuksessa. Samalla, kun minä seison täällä ja yritän säilyttää voitelun edessä olevaa parantamiskokousta varten, tämä koko rakennus tuntuu muuttuvan silmissäni maidonvalkoiseksi. Minä en ole fanaatikko. En edes usko fanaattisuuteen, mutta minä uskon siihen, mitä näen. Tiedän, mistä puhun. Näin asia on. Pyhän Hengen voitelu on tulossa tähän rakennukseen juuri nyt. Pyhän Hengen voima on täällä parantaakseen jokaisen ihmisen, juuri nyt, tässä puhujanlavalla. En usko, että on… Jos te vain teette… Varmasti Jumala on osoittanut teille, näiden viimeisten parin illan aikana, näissä kokouksissa ja asioissa, että minä puhun teille totta.

75   Minä sanon teille, jos koskaan olen puhunut totta, minä teen sen nyt, Jumalan edessä, että Jeesus Kristus on parantanut teistä jokaisen 1900 vuotta sitten. Ainoa, mitä teidän täytyy tehdä, on ottaa se vastaan juuri nyt Hänen tuonpuoleisessa olevan, sovittavan verensä perusteella. ”Hänet on haavoitettu meidän rikkomuksiemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden: rangaistus oli Hänen päällänsä, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu”, nyt, jokainen ihminen on -, täällä. Ja ainoa, mitä evankeliumin saarnaaminen saa aikaan tai mikä tahansa muu, ainoastaan julistaa elävän Jumalan voimaa, osoittaakseen, että Hän on täällä.

76   Samalla, kun minä olen seissyt täällä puhumassa, ja ajatellut Jumalaa, ja siunannut Häntä, minä tiedän, että Hän on täällä, tässä rakennuksessa nyt. Se sama Jumala, joka oli siellä talossa Jairuksen kanssa, tuon kuolleen tytön kanssa, nosti hänet kuolleista; tuo Sama, joka oli Pietarin kanssa tuolla järvellä silloin yöllä, kun Hän sanoi… tuli kävellen vetten päällä; tuo Sama, jonka viitan helmaa tuo nainen kosketti, seisoo täällä teidän keskellänne tänä iltana. Näin asia on. Pyhä Henki, Jeesus sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on koolla, minä olen siellä heidän keskellänsä.” Hän on täällä.

77   Jokainen ihminen täällä, minä sanon Jumalan Sanan valtuuttamana, Hänen Poikansa, Jeesus Kristuksen nimessä, jonka edessä minä seison tuomiopäivänä, että Hänen voimansa on riittävä juuri nyt.

78   Näen juuri jonkin liikkuvan, en tiedä, mitä yleisön keskellä on tapahtumassa. En oikein tiedä, mitä sanoisin. En saa sanaa suustani. Minä tiedän, että Hän on täällä nyt. Näin on. Minä näen, kuinka Pyhä Henki liikkuu tässä yleisössä. Minä en… Hän – Hän, ei aio antaa minun kutsua rukousjonoa.

79   Minä näen Sen juuri nyt. Se leijuu värillisen naisen, joka istuu täällä, yllä, jolla on kasvain, hän istuu siellä pieni valkoinen hattu päässään. Hänellä on kasvain. Se kasvain on vatsassa, eikö olekin, rouva? Nuoskaa seisomaan. Se on lähtenyt teistä nyt. Te olette parantunut. Voitte mennä kotiin. Aamen.

80   Oi, olkoon Herran Jeesuksen Kristuksen nimi siunattu, joka äärettömässä voimassaan ja armossaan…

81   Kyllä, minä näen Hänen, kyllä, seisovan erään rouvan yläpuolella, aivan täällä, hän istuu ja katsoo minuun siellä rivin päässä. Hän kärsii munuaiskivistä. No niin, rouva, nouskaa ylös. Jeesus Kristus paransi teidät. Menkää kotiin nyt. Teidän uskonne on parantanut teidät.

82   Siellä istuu rouva aivan hänen takanaan, parisen riviä siitä taaksepäin ja kaksi paikkaa keskemmällä, hänellä on syöpä. Rouva, haluatteko te parantua? Jeesus Kristus parantaa teidät. Nouskaa seisomaan. Halleluja! Oi!

83   Mitä te siitä ajattelette, rouva? Minä tunsin teidät hetki sitten; teillä on kasvain, eikö olekin? Nouskaa jaloillenne hetkeksi. Uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Uskotteko te, että minä olen saarnannut totuutta? Uskotteko te, että Jeesus Kristus on täällä – samana eilen, tänään ja ikuisesti? Teillä on kasvain, ja se kasvain on päässä, eikö olekin? Pankaa kätenne päänne päälle ja sanokaa: ”Herra, Jumala, nyt minä nuhtelen vihollista.” Pankaa kätenne oman päänne päälle.

84   Oi, Isä, minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä, jota minä edustan nyt, että sinä tuomitset tuon riivaajan ja otat sen pois tuosta naisesta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

85   Jumala siunatkoon sinua sisareni. Usko Jumalaan. Älä epäile.

86   Hetkinen. Jokin liikkuu nyt rakennuksen poikki, tuo sama Herra Jeesus, joka seisoi ja katseli yleisöä, ja on nähnyt, mitä ihmiset tekevät. Hän tuntee ihmisten ajatukset, Hän näkee, mitä ihmiset ovat tehneet ja niin edelleen. Se on tuo sama Herra Jeesus, joka on täällä juuri nyt. Minä en ole ikinä ennen nähnyt tätä tällä tavalla, mutta näin vain se menee.

87   Kyllä, näen sen liikkuvan taas. Kyse on naisesta, hän – hän kärsii heikkoudesta. Hän istuu aivan siellä takana. Hän katsoo minuun juuri nyt. Hän on tullut… Hän on lähetyssaarnaaja. Te olette tullut vetten takaa, jostakin. Minä näen vettä, ja te tulette Afrikasta ettekö tulekin? Näin on …?… Te olette parantunut. Menkää kotiin, Jumala on tehnyt teidät terveeksi. Halleluja!

88   Jumala on parantanut teidät jokaisen. Nouskaa seisomaan, kaikki.

89   Kaikkivaltias Jumala, Sinun Poikasi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, lähetä siunauksesi ja voimasi, ja paranna koko tämä yleisö…?… Jeesuksen Kristuksen nimen kautta.

90   Nouskaa seisomaan. Jokainen rampa, jokainen, jokainen ihminen on parantunut. Nostakaa kätenne ja antakaa Jumalalle kiitos. Nouskaa ylös pyörätuoleistanne, ja kaikkea. Antakaa Kaikkivaltiaalle Jumalalle sija sydämessänne ja luottakaa Häneen kun jatkatte omaa tietänne.

54-0724 HENKILÖKOHTAINEN KOKEMUS JUMALAN KANSSA (A Personal Experience With God), Chicago, Illinois, USA, 24.7.1954

54-0724 HENKILÖKOHTAINEN KOKEMUS JUMALAN KANSSA
(A Personal Experience With God)
Chicago, Illinois, USA, 24.7.1954

1          Kiitos oikein kovasti. Painaisimmeko päämme rukoillaksemme muutaman sanan.

Taivaallinen Isämme. Me olemme kiitollisia sinulle tästä yhdessäolon hetkestä täällä Chicagossa, sinun rakkaiden lastesi kanssa. Monet heistä ovat eri puolilta maailmaa, ja me olemme kiitollisia kokoontuessamme kerta kerran jälkeen tietäen, että jonakin päivänä me tulemme kokoontumaan tuolla puolen sinun valtakunnassasi, jossa me emme eroa enää koskaan. Ja kun tätä vielä kutsutaan päiväksi, täällä maan päällä, tehkäämme työtä yhdessä kaikessa yksimielisinä ja–uskossa meidän Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, Hänen valtakuntansa rakennukseksi.

Anna anteeksi meidän syntimme, rikkomuksemme sinua vastaan ja ottakoon Pyhä Henki kokouksen haltuunsa nyt, omaan johtoonsa ja saakoon kunnian. Sillä on kirjoitettu, Herramme kirjoitti, että mitä te pyydättekin Isältä minun nimessäni, sen minä teen. Minä rukoilen tänä iltana, että me saisimme kokea Hänen läsnäolonsa, Hänen kunniansa verhoavan meidät kaikki. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Voitte istua.

2          Hyvää iltaa kristityt ystäväni ja Jumalan valtakunnan kansalaiset. Me olemme todella kiitollisia, että olemme täällä tänä iltana palvelemassa teitä meidän ylös nousseen Herramme Jeesuksen nimessä. Sydämeni on vähän–on hakannut melko kovasti nämä viimeiset hetket. Olen tavannut ulkomaalaisia ihmisiä Sveitsistä, juuri kun tulin sisään, ja he kertoivat minulle, kuinka Pyhä Henki yhtenä iltana kertoi heille heidän tilastaan, elämästään ja–ja kuinka he paranivat ja sitten tulivat sisälle ja kuulivat tuon ihanan laulun: ”Alas kirkkaudestaan.” Jos on olemassa laulu, joka saa sieluni riemastumaan, niin se on tuo laulu: ”Alas kirkkaudestaan.” Kuinka Jumala alentui, tuli alas, paljasti itsensä lihan ruumiissa ottaakseen minun paikkani syntisenä Golgatalla, ja kuoli minun sijastani antaakseen minulle oikeuden elämän puuhun, jotta minä voisin syödä ja elää ikuisesti. Kuinka voisin torjua sen? Kuinka minä voisin torjua niin ihanan kutsun?

3          Sitten, tulin sisään kokoukseen ja tapasin täällä veljemme merten takaa, Ruotsista. Ja mietin, että minkälaista mahtaakaan olla sitten, kun me pääsemme kirkkauteen ja tapaamme nuo ihanat ihmiset, joita me tapasimme täällä silloin tällöin kokouksissa?

Veli Joseph, täällä, totta kai, kun hän–hän esittelee minut, minä–minä…Hän rakastaa minua kovasti, niinpä hän puhuu todella pitkään. [Veli Branham nauraa ja veli Boze puhuu hänelle.]

Kiitos, veli. Kiitos, veli. Kiitoksia sinulle, veljeni. Toivoisin, etten milloinkaan pilaisi tätä tunnetta veljeäni kohtaan tai muitakaan kohtaan–että meidän Herramme Jeesus pitäisi minut aina sellaisella paikalla, jolla minä voisin elää yhteydessä veljiini ja rakastaa heitä, koska minä todellakin rakastan heitä. Se on molemminpuolinen tunne ja yhdessä me olemme työtovereita, yhdessä Jumalan valtakunnan – ja Kristuksen Jeesuksen, Herran puolesta.

4          Ja nyt, huomenna, iltapäiväjumalanpalvelus alkaa luullakseni kahden maissa tai sinne päin. Ja uskon, että veljemme Ruotsista tulee puhumaan meille ja sitten huomisiltana on tämän kokoussarjan päätös. Koska minun pitää kiiruhtaa suoraan kotiin, aloitan huomisiltana, ehkä, ja maanantaina kahdelta, minun pitää olla Fort Knoxissa, Kentuckyssa ottamassa vähän lisää niitä piikkejä ulkomaanmatkan takia. Minä yritin selittää ihmisille, etten tarvitse niitä, mutta he eivät kuunnelleet minua. Ja minä vain…Minun käteni tulevat niin kipeiksi, ja he…Minä en tarvitse noita juttuja, minä–mutta–laki sanoo, että minun pitää ottaa ne. Raamattu sanoo: ”Anna keisarille, mikä keisarin on. Jumalalle, mikä Jumalan on.” Niinpä, jos–minun on otettava nuo rokotteet ja sitten saarnattava Evankeliumia ihmisille, niin miksi ei? Niinpä se antaa Jumalalle, mikä on Jumalan ja keisarille, mikä on keisarin.

5          Nyt, minä uskon, että Herra siunaa teitä jokaista. Minulla on muutama hetki jäljellä muutamalle sanalle. Ja nyt palatessani, yritän, jos Herra tahtoo, että Chicagolaiset täällä tänä iltana tietäisivät varmasti, että palvelustehtävästäni on sanottu, että ainoa epäkohta jonka kukaan näyttää löytävän on, etten voi palvella riittävän monia ihmisiä kerrallaan. Siis, minä todellakin toivon, että kykenisin. Minä–jos vain voisin, olisin enemmän kuin iloinen, jos voisin tehdä sen. Mutta se tapa, jolla minä palvelen, ei käy siihen. Minun palvelustehtävääni ei ole annettu sitä varten.

On sanottu, että herra Roberts, meidän veljemme, rukoilisi viidensadan ihmisen puolesta, samassa ajassa kun minä saan rukoiltua kahden puolesta. No, tottahan se on, mutta veli Roberts tekee sen, mitä Jumala käskee hänen tehdä, ja minun on tehtävä sitä, mitä Herra käskee minun tehdä. Niinpä, se on–niissä on ero. Pyhä Hengen seurakuntaa palvelevia tehtäviä on erilaisia. Ja veli Roberts on todella hieno uskon mies, ihailtava persoona, rakastava veli ja kentällä on monia sellaisia nykyään. Rehellisesti sanoen, minusta jokainen heistä on aivan huippu. Ymmärrättekö? Minä rukoilen heidän puolestaan kaiken aikaa.

6          Ja tämä suuri evankelista, joka tänään on kentällä, ehkä hän ei ole samaa mieltä jumalallisesta parantamisesta, ihana veljemme Billy Graham. Mutta, tässä eräänä päivänä, kun kuuntelin erästä radio-ohjelmaa, joka lähetettiin ympäri maata, minä kuulin, että hän oli sairaalassa Saksassa, tai jotain, sairaana munuaistukoksen takia. En voinut muuta kuin pysähtyä siinä paikassa, tiesin–tunsin myötätuntoa veljeämme kohtaan, ja rukoilin Jumalaa vapauttamaan hänet. Ja päivää…Ja kun aikaa kului, ja mitä hänen palvelustehtäväänsä tuli, kuulin, että hän oli jo parempi ja taas palvelemassa. Jumala käyttää veljeämme suurella voimallisella tavalla ihmisten pelastamiseksi. Ja me arvostamme varmasti häntä, ja minä pyytäisinkin kaikkia kristittyjä rukoilemaan veljemme puolesta nähdessämme Jumalan käden hänen kanssaan, tai–pelastamassa kadotettuja.

Ja nyt minä rukoilen, että Jumala vapauttaa hänet täydellisesti. Kuulin, että hän on yhä tosi huonona, niinpä minä–minä rukoilen, että Jumala vapauttaisi meidän veljemme täysin, niin että hän kykenisi saarnaamaan evankeliumia. Hän tavoittaa sen tyyppisiä ihmisiä, jotka eivät tulisi minua edes kuuntelemaan, diplomaatteja, ja niin edespäin. Ainoa tapa, miten he saattaisivat tulla minua kuuntelemaan, olisi kenties, jos he tulevat tarpeeksi sairaaksi, he saattaisivat tulla. Mutta se voi melkein olla se ainut tapa.

7          Ja minulla on ollut etuoikeus rukoilla kuninkaitten ja monarkkien puolesta ja mahtimiesten enkä ole koskaan nähnyt Herran hylkäävän vielä yhtäkään, vaan että Hän on parantanut heidät. Kongressin jäsen Upshaw, yksi Yhdysvaltojen valtionjohdosta, oli ollut invalidi ja pyörätuolissa 66 vuotta ja parantui heti. Enkä minä ollut kuullut miehestä koskaan elämässäni. Hän istui pyörätuolissa yleisön takaosassa, kun Herra Jeesus näytti minulle näyn siitä, mitä oli sattunut ja mitä oli tapahtunut, ja hän parantui täysin. Ja me olemme siitä niin kiitollisia.

Ehkä, minä juuri…Kuinka moni on kuullut siitä tapauksesta, kuinka hän parani? Ei kovin moni. Uskoisin, että luen pikku sananpaikan ja tuon sen todistukseksi, koska minulla on enää vain 10 minuuttia aikaa puhua ja tulen puhumaan huomisiltana, ehkä tulette ajoissa. Apostolien teoissa, 2:ssa tai 3:ssa luvussa, 1. jakeen alusta:

Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä.

Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.

Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.

Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.”

Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.

Niin Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.”

Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,

ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.

8          Lisätköön Herra siunauksensa Sanan lukemiselle. Se oli suurenmoinen hetki temppelissä sinä päivänä. Apostolit, heidän sydämensä olivat täynnä iloa ja mielihyvää. He olivat saaneet osakseen uuden kokemuksen Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Heidän sydämensä olivat täynnä iloa. He ajattelivat: ”Voi, että jotain uutta jotakin oli tapahtunut.”

He olivat riemuissaan tietäessään, että Pyhä Henki oli–oli tullut, Isän pitkäaikainen lupaus. Luukas 24:49:ssä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Teidän on…” tai sanoi: ”Pysykää Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.” Ap. t. 1:8 Hän sanoi: ”Te saatte voiman, kun tämä Pyhä Henki on tullut teidän päällenne. Te tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin saakka.” Ja tietää, että tämä sama siunaus, joka heidän päällään oli, oli mennä maan ääriin saakka, on myös tänään sama. Se ei ole vielä saavuttanut edes kolmasosaakaan maapallosta tähän päivään mennessä. Kahdentuhannen vuoden jälkeen, meidän täytyy mennä tämän saman evankeliumi kanssa vielä 2/3 osaan maapalloa, sillä tämän voiman osoituksen on määrä mennä maan ääriin saakka.

9          Joitain päiviä myöhemmin Jeesus otettiin kirkkauteen. Hänen viimeiset sanansa opetuslapsille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia. Se siis tarkoittaa koko maailmaa. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä tai juovat jotain tappavaa, eikä se vahingoita heitä. Jos he panevat kätensä sairaitten päälle, he tulevat terveiksi.” Kirjoituksiin on kirjoitettu, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hebr. 13:8.

Sitä me emme voi kieltää. Se on Jumala Sanaa. Minä voin ohittaa sen ainoastaan oikeuttaakseni oman epäuskoni. Mutta jos minä tutkin ja kysyn: ”Onko tämä Jumalan Sanaa, kyllä vai ei? niin kyllä se on Jumalan sanaa.” Ja, mitä Jeesus sanoi ollessaan täällä maan päällä…Hän ei väittänyt olevansa mikään suuri persoona. Hän väitti olevansa vain–hän oli palvelija. Hän oli Jumalan Poika, ja Hän otti–eikä Hän hankkinut mitään mainetta.

10     Ajattelin tässä eräänä päivänä, että se mies joka ”loi” tekokäden, hankki todella mainetta itselleen, mutta tuo Mies, joka loi tuon aidon käden, ei niittänyt minkäänlaista mainetta. Se mies joka valmisti tekosilmän, saavutti kyllä mainetta sen tekemisestä, mutta se Mies, joka teki oikean silmän ei saanut minkäänlaista mainetta. Hän alensi itsensä, Jumala, Jehova, ilmestyi lihassa, tuli alas ja uhrasi itsensä meidän syntiemme ja sairauksiemme edestä. Jumalan rakkautta ei voi edes ajatella, miten syvää ja miten puhdasta ja miten arvokasta ja miten jaloa on tietää, että Jumala teki sen omille vihollisilleen, ei rakastetuilleen jotka rakastavat Häntä, vaan Hänen vihollisilleen.

Minusta tuntuu usein, että jos Jumala oli halukas kuolemaan vihollistensa puolesta, säästääkseen omat vihollisensa helvetiltä, varmasti Hän on halukas myös parantamaan lastensa sairaudet. Eikö teistäkin tunnu siltä? Hän ajattelee niin paljon vihollistensa parasta.

Tuossa ensimmäisten apostolien kiihkeän toiminnan ajassa, he olivat valtavan onnellisia, koska heillä oli ollut kokemus. Heillä oli jotakin. Tämä on mitä tarvitaan tänäkin päivänä, kokemus.

11     Jos me matkustamme Kaliforniaan ja menemme–joku ajaa teidät sinne, te ette varmaankaan halua kuskia joka ei ole koskaan ennen ajanut autoa. Te etsitte jonkun jolla on kokemusta. Ja jos teidän piti mennä–teidän pitää mennä leikkaukseen, tai hammasoperaatioon, ettehän te halua ketään joka ei tiedä mistä puhuu? Te haluatte jonkun, jolla on kokemusta.

Ja sillä tavalla asia on, kun me puhumme Jumalasta. Otetaan joku, jolla on kokemus, joka tietää mistä puhuu. Ja näillä apostoleilla oli ollut helluntaikokemus. He tulivat siunatuiksi. He saivat jumalallisen ilon ja heidän sydämensä aivan pulppusi sitä. Koko maailma oli heidän. Ja eikö ole aika paha juttu, että me olemme kadottaneet tuon ilon tänä iltana–tuon jumalallisen ilon joka ihmisillä joskus oli? Ja siten minä ajattelen, että kuinka maailma tarvitseekaan tuota kokemusta, joka noilla ihmisillä silloin oli.

12     Siis, meistä Mooses, kun Mooses, palavassa pensaassa…. tuo lammaspaimen käveli eräänä aamuna pitkin tuota vanhaa polkua, jota hän oli kävellyt useita kertoja. Ja siinä hänen huomionsa kiinnittyi palavaan pensaaseen. Kävi ilmi, että Jumalan enkeli oli tuossa pensaassa. Ja nyt Hän puhui Moosekselle. Mooses oli kärsinyt katkeran tappion, mutta oli silti tietoinen että Jumala tulisi vapauttamaan Israelin lapset hänen kauttaan, ja hän oli vieläpä yrittänyt tehdä sitä 40 vuotta aikaisemmin, ja siitä tuli fiasko ja hän oli menettänyt näkynsä orjuutetun kansan voitosta ja vapaudesta.

Ja joskus pohdin, mahdoimmeko me seurakuntana epäonnistua, vaikka tiedämme, että Jumala on luvannut vapauttaa seurakunnan sen synnistä ja sen sairaudesta, ja tehdä meistä kansan, niin suolaisen kansan, että maailma isoaa ja janoaa sitä? Pohdin että mahdoimmeko me inhimillisissä ponnisteluissamme, teologioissamme ja sen semmoisissa, ja isoissa, hienoissa rakennuksissamme ja niin edespäin, epäonnistua yrittäessämme esitellä sitä ihmisille, siksi että me teimme sen omassa viisaudessamme? Me keksimme hankkia itsellemme uusia kouluja, kouluttaa saarnaajamme ja niin edelleen. Se, minkä me hylkäsimme–oikean periaatteemme, aidon asian jonka Jumala käski meidän ottaa vastaan–oli antaa Pyhän Hengen johtaa seurakuntaa. Me hylkäsimme sen, ja kun–me kadotimme jumalallisen ilomme. Meidän näkymme on nyt haalea.

Ihmiset odottavat Herran tuloa, ja silti atomipommeja roikkuu joka puolella ja on asioita joilla maailma voidaan tuhota hetkessä. Mutta ihmiset ovat menettäneet näkynsä Herrasta, koska he ovat asettaneet määräaikoja, jolloin Herran tulisi tulla, tiettynä aikana. Ja he ovat tehneet kaikkia näitä juttuja omassa itsessään. Meidän on hellitettävä ja annettava Jumalan tehdä näitä asioita. Miten me voisimme tehdä näitä asioita ilman Pyhää Henkeä?

Ja nyt, Mooses oli katkerasti epäonnistunut, mutta nyt siellä kaukana, me näemme, kuinka hänen huomionsa kiinnittyi palavaan pensaaseen. Ja hän katseli tuota palavaa pensasta selvittääkseen, mikä sitä vaivasi. Ja hän käveli lähemmäksi sitä…Tuli yleensä herättää kiinnostuksen. Yleensä Pyhä Henki, kun se tulee tulen muodossa, se herättää ihmisten kiinnostuksen. Ja kun Mooses astui syrjään tarkastellakseen tätä palavaa puuta, joka ei palanut loppuun, Jumala puhui hänelle enkelin kautta tuoreen näyn.

13     Siis, katsokaapa, usko sai otteen aivan välittömästi. Vanhat asiat olivat poissa, ja Mooseksella oli nyt uusi näky. Hänellä oli ilmestys. Hän oli saanut kokemuksen. Hän oli kohdannut Jumalan. Hän oli puhunut Jumalan kanssa. Ennen sitä hän ei ollut kohdannut Jumalaa, hän oli ainoastaan lukenut ja tiesi sen, mitä hänen äitinsä oli kertonut hänelle, kun hän oli kuunnellut mitä hänen äitinsä oli puhunut, tai kuullut, mitä hänen pastorinsa oli kertonut. Mutta nyt, Mooseksella on henkilökohtainen kokemus.

Sitä juuri seurakunta tarvitsee tänä iltana. Sen pitää lopettaa ylenpalttinen jumaluusopin opiskelu, ja sen on mentävä alttarille ja rukoiltava niin kauan, että henkilökohtainen kokemus palaa kiinni ihmis-sydämeen ja polttaa pois kaiken haaleuden, ja antaa uuden näyn.

14     Mooses oli siis saanut kokemuksen. Hän oli ollut todistamassa Herran Jumalan voimaa. Hän oli saanut todistaa molempia jumalallisessa parantumisessa; hänen kätensä oli ollut spitaalin lyömä–hän pani sen poveensa ja veti pois ja se parani. Hän tiesi että Jumala oli parantaja, ja Jumala oli hänen kanssaan ja oli ilmestynyt hänelle henkilökohtaisesti.

Ja sillä tavalla Pyhä Henki tuli tämän apostolin päälle, joka sanoi: ”Sitä, mitä minulla on…” Sitä juuri me tarvitsemme tänä iltana. Henkilökohtaisen kokemuksen Jumalan kanssa.

Mooseksella oli nyt henkilökohtainen kokemus. Siis, katsokaapa, miten usko hyppää sisään. Huomatkaa, mikä ero Mooseksessa nyt oli. Ja niin sitä vain lähdettiin Egyptiin–yhden miehen maahanhyökkäys, sinne vain valloitusretkelle eikä hänen kädessään ollut muuta kuin kuiva karahka. Mutta hän lähti tekemään sitä ja toteuttamaan sitä, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä, sillä hänellä oli Jumalalta saatu tuore näky.

Se mitä seurakunta tarvitsee tänä iltana, ja mitä me yritämme tehdä, ystävät, on tuoda tuore näky Jumalan luota, että ihmiset näkisivät, että Jumala elää yhä ja hallitsee ja liikkuu seurakuntansa kanssa, ja niin Hän tulee tekemäänkin, kunnes Jeesus tulee vastaanottamaan sen. Näky. Kokemus.

15     Kerran eräs pikkukaveri nimeltä Daavid, varsinainen…Hän meni armeijaan, jossa hänen veljensä olivat, viemään kakkuja ja rusinoita heille. Ja me huomaamme, että tuo iso Goljat-niminen öykkäri seisoi joen vastapäisellä rannalla, kukkulan toisella puolella ja pullisteli siellä ja pilkkasi Israelia. Ja kävi ilmi, että Israel oli menettänyt uskonsa. Se oli kadottanut jumalakokemuksensa, ja ihmiset joutuivat olemaan vain hiljaa. Kukaan ei sanonut mitään. He pelkäsivät tuota isoa öykkäriä.

Mutta sitten hän tuli taas esiin ja pullisteli eräälle, joka uskoi Jumalaan. Se oli pikku Daavid, pikkuisessa lammasturkissaan, ehkä punakkakasvoinen pikkuvesseli. Hän ryntäsi esiin ja sanoi: ”Antakaa minun taistella tuota vihollista vastaan. Ette kai te kerro minulle, että te, elävän Jumalan armeija, seisotte paikallanne ja annatte tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen häväistä elävän Jumalan armeijaa?” No mutta, hänhän häpäisi veljensä. Se, mitä me tarvitsemme tänä iltana, on joku, jolla on Daavidin lailla kokemusta, joka nousee pystyyn ja sanoo: ”Siis sanotteko te minulle, että te annatte ihmisen tai ihmisjoukon nousta ja kertoa, että ihmeiden aika on ohi ja että Jeesuksen veri kuivui 1900 vuotta sitten, eikä meidän enää tarvitse kuin vain liittyä seurakuntaan?”

16     Se, mitä me tarvitsemme tänään, on hyvä, vanhanaikainen Paavalin herätys ja Pyhän Hengen kaste, sellainen kuin se, joka lankesi helluntaipäivänä, ja toi ihmiset jälleen takaisin elävään uskoon Jumalaan. Täsmälleen näin. Minä uskon kyllä synnin tunnustamiseen ja siihen, että noustaan ylös ja otetaan Jeesus Kristus vastaan, hyvähän se on. Minä uskon kaikkeen tuohon, mutta ystävät, me tarvitsemme jotakin enemmän kuin se.

Aabraham uskoi Jumalaa uskon kautta, ja Hän antoi hänelle ympärileikkauksen sinetin merkiksi hänen uskonsa vahvistamisesta. Ja kun sanotaan: ”Sinulla on usko Jumalaan”, jos sinun uskosi on oikea, Jumalalla on velvollisuus antaa sinulle Pyhän Hengen kaste siinä paikassa vahvistaakseen sen, että Hän on hyväksynyt sinun uskosi. Aamen. Näin on.

17     Huomatkaa siis, että pikkuinen Daavid– kun hän oli laittautunut valmiiksi lähteäkseen taistelemaan tuota jättiä vastaan, no, kuningas luultavasti ihaili hänen rohkeuttaan. Hän sanoi: ”Nyt, poika, minä todella ihailen sinun rohkeuttasi, mutta sinun tulee muistaa, me emme enää elä Mooseksen ajassa. Me elämme ajassa, jolloin näitä asioita ei enää ole.” Hän sanoi: ”Tulehan tänne, minä varustan sinut kaikesta huolimatta.” Ja niin hän otti omat varusteensa ja pani ne tuon pienen pojan, Daavidin, päälle. Ja hän pani oman–oman kilpensä hänen käteensä ja tuon suurensuuren haarniskan, joka melkein lyttäsi pikku Daavidin maahan.

Ja hän sanoi: ”Kuulkaas, ottakaas tämä vehje pois päältäni. Minä en ole koskaan käyttänyt tällaista. En ole koskaan kokeillut tällaista. En edes tiedä mikä se on.” Mutta hänellä oli yksi asia. Hänellä oli kokemus lingon käytöstä, niin että hän tiesi Jumalan olevan hänen kanssaan tuossa lingossa. Sitä juuri hän tarvitsi.

18     Saul tajusi, että tuo Saulin kirkollinen liivi ei istu Jumalan miehen päälle. Ja niinpä se painoi hänet lyttyyn. Juuri se on se asia, joka kiikastaa monen miehen kohdalla, jotka olen kohdannut ympäri maata, huomattavissa seurakunnissa ja semmoisissa, korkea-arvoisien miesten kohdalla. He uskovat tämän vapautuksen sanoman, he uskovat Herran Jeesuksen sanomaan ja Hänen voimaansa, mutta he ovat niin kirkollisten seurakuntiensa kahleissa, etteivät he kykene näkemään yhtään edemmäksi kuin seurakunta, eikä se päästä heitä yhtään edemmäksi. Se, mitä me tarvitsemme tänään, on että joku astuu esiin, jolla on vähän kokemusta ja linko, niin kuin Daavidilla oli.

Daavid sanoi: ”Minä en ymmärrä mitään sinun teologiastasi, ja noista miekoista ja niin edelleen, mutta sinun palvelijanasi, tämän lingon kanssa–minä olen kokenut sellaista, että Jumala antoi minun tappaa sillä yhden leijonan ja tappaa sillä yhden karhun. Ja jos Hän antoi minun tappaa sillä leijonan, niin varmasti tuo ympärileikkaamaton filistealainen on iltapäivällä minun.” Jumala, anna meille vähän lisää näitä punaposkisia poikia, joilla on tuollaisia punaposkisia kokemuksia, jotka ottavat Jumalaa Hänen Sanastaan ja uskovat että kaikki, mitä Hän sanoo, on totuus. Aamen. Sitä me tarvitsemme tänä iltana, rakkaat kristityt ystävät.

Ja nyt haluan teidän huomaavan, hän lähti ulos ja osoitti tarkalleen, että Jumala oli hänen kanssaan, koska hän oli kokenut sen, että Jumala kykenee antamaan viholliset hänen käsiinsä, lingon avulla.

19     Kerran pikkuinen, vanha kunnon kaveri, nimeltään Simson, pikkuinen kikkarapäinen heppu, suunnilleen tämän kokoinen. Olen joskus nähnyt taiteilijan maalaaman kuvan hänestä , noiden ovien kanssa, jotka tuskin olisivat mahtuneet tänne auditorioon. No, eihän minulle olisi ollut mikään mysteeri nähdä sellaisen miehen ottavan kaupunginportit mukaansa ja häipyvän niiden kanssa–sen kokoisen miehen. Ei olisi ollut mikään mysteeri tappaa leijona käsillään, sen kokoiselle miehelle. Mutta tuo näkemys on väärä. Simson oli pikkuruinen heppuli, pikkuinen, kikkarapäinen heppu, seitsemän lettinsä kanssa, kuin joku pikku lälläri, ja hän näytti kyllä kaikelta muulta kuin mieheltä. Mutta, kun Jumalan Henki tuli hänen päälleen, hän pystyi tappamaan leijonan tai minkä tahansa. Mutta siihen tarvittiin Jumalan Henki.

Ja eräänä päivänä, kun hänet oli ahdistettu erään vuoren rinteelle ja tuhat filistealaista oli hänen kimpussaan, hän ei tiennyt mitä tehdä, mutta hän poimi maasta vanhan kuivuneen muulin leukaluun, ja koetti selkäänsä, olivatko nuo seitsemän lettiä vielä tallella, hän hyökkäsi päin kaiken sen kanssa, mitä hänellä oli tappaen nuo tuhat filistealaista, eikä hänellä ollut mitään muuta tarjota heille. Vaan hän sanoi: ”Minulla ei ole teille tarjota muuta kuin vain leukaluu, ja niinpä annan teille sitä.” Ja hän tappoi tuhannen filistealaista. Se, mitä me tarvitsemme tänään, on muutama ihminen, joka käy Jumalan kanssa suoraan todelliseen asiaan.

20     Kerran olin menossa jalkapallostadionille, jossa minulla piti olla kokous. Ja siellä ovella, en koskaan unohda sitä, oli kyltti sanoen: ”Taistelussa ei ole kyse siitä, minkäkokoinen koira on, kyse on siitä, minkäkokoinen taistelu koirassa on.” Ja juuri sitä me tarvitsemme tänä iltana, että jollakin on riittävästi rohkeutta ja selkärankaa. Sillä, kuuluuko hän johonkin kirkkokuntaan ei ole merkitystä; tai onko sinulla jumaluusopin tohtorintitteli tai mitä sitten onkaan. Jeesus Kristus on vierelläsi niin kauan kuin sinä saarnaat tinkimätöntä elävän Jumalan Sanaa, ja pitäydyt siinä. Jumala lupasi vahvistaa sen ja…Se on täsmälleen totta.

Muistan tuon Samgar-nimisen pikkukaverin, silloin tuomarien aikaan siellä. Hänellä ei ollut mitään. Hän ei ollut mikään soturi. Hän ei tiennyt taistelemisesta mitään. Filistealaiset olivat hyökkäämässä ja tulivat ryöstääkseen heiltä kaiken, mitä heillä oli. Ja heti, kun he saivat jotakin kerätyksi varastoon, nuo filistealaiset tulivat ja ryöstivät heidät, ottaen sen pois.

Ja melkein sillä lailla meidän herätyskokoustemme laita on tänään. Me aloitamme ja saamme herätyksen alkuun ja heti kun evankelista lähtee, tai ihmiset hajaantuvat eri suuntiin, silloin filistealaiset tulevat ja sanovat: ”No niin, ihmeiden aika on ohi. Eihän sellaista edes ole. Ainoastaan teo…Se on vain psykologiaa. Se on–on vain telepatiaa, tai jotakin sen tapaista.”

21     Voi tavaton. Minä saatan nähdä, kuinka tuo vanha kunnon pikku Samgar seisoo siellä ja tarkkailee katua, ja siinä tulevat filistealaiset, marssien. Hän ei ollut mikään soturi. Hän ei tiennyt taistelemisesta mitään. Mutta yhden asian hän tiesi: että hän oli juutalainen ja hänellä oli oikeus puolellaan. Hänet oli ympärileikattu ja Jumala oli hänen kanssaan. Ja niinpä hän nappasi siitä vanhan häränpistimen. Siinä kaikki, mitä hänellä oli. Hän tarjosi sitä oitis kuudellesadalle filistealaiselle ja tappoi häränpistin kädessään jok’ikisen noista aseistetuista miehistä, koska hän otti askeleen sen varassa, mikä oli oikein ja uskoi Jumalaa.

Se, mitä me tänä iltana tarvitsemme, on vähän lisää Samgareita. Eikö olekin näin? Joku, joka astuu Jumalan Sanan kanssa esiin ja sanoo, että tämä on totuus, [tyhjä kohta nauhassa] ja älä pelkää. Jumala tulee vahvistamaan Sanansa. Hän on velvollinen.

22     Voi, kun ajattelen Raamatun suuria sankareita. Se muistuttaa minua siitä, kuinka jokin aika sitten olin täällä vuorilla, ja tarkkailin sorsia, kun niitä oli siinä vedessä joka puolella, pulikoimassa ympäriinsä siinä. Mutta kun tuo aivan ensimmäinen kylmä tuuli alkaa puhaltaa, nuo kunnon pikku sorsat lähtevät sieltä. Ne töräyttävät kaksi tai kolme kertaa, ja lähtevät Louisianan riisipelloille niin kovaa kuin siivistään pääsevät. Mikä niitä nyt vaivaa? Ne eivät tarvitse mitään teologiaa. Se on syntynyt sorsaksi, ja koska se on sorsa, sillä on vaisto. Ja jos se on sorsa, se ymmärtää , että odotettavissa on kylmiä säitä ja vaisto käskee sitä muuttamaan pois; menemään sinne, missä on lämpimämpää ja parempaa laidunta. No, jos–jos sorsa kykenee siihen, koska on sorsa, mihin ihmisen pitäisi pystyäkään Pyhän Hengen kasteen avulla, kun hän on syntynyt uudesti Pyhästä Hengestä? Hänen pitäisi kyetä tietämään, että milloin ikävyyksiä on odotettavissa, niin hän voi hypätä Jumalan varaan ja vilkuttaa uskon siivillään hyvästit, ja vetäytyä tuon asian tieltä, sairauden alta, lähteä noiden kahlehtivien olosuhteiden alta pois ja kaikkien noiden asioiden alta. On Jumalan aika lähteä liikkeelle ja tehdä noita asioita, ja suoda Herran Jeesuksen läsnäolo siunaukseksi, ja antaa seurakunnalle voima ja suuria asioita minä päivänä hyvänsä. Jumala on luvannut että Hän tekisi sen.

23     Jumala on sanonut: ”Aikojen lopussa, Hänen Henkensä vuodatettaisiin korkeudesta ja Hän antaisi nähdä näkyjä ja merkkejä ja ihmeitä maan päällä.” Ja kaikkia näitä eri asioita– Jumala on luvannut tehdä niin. Ja jos Jumala on luvannut tehdä niin, Hänellä on velvollisuus huolehtia siitä. Ettekö tekin usko sen? Kyllä vain. Varmasti huolehtii. Ja sitten, kun tämä…

Panin myös kerran merkille että pikkuinen satakieli, jolla oli tapana–kun minä olin baptistiseurakunnan paimenena. Tulin usein yöaikaan ja tuo pikku kaveri istui siellä ja se katseli aina ympärilleen. Ja kun se näki tähden jossakin, pilviin tullessa vähän rakoa ja tähden näkyessä, se päästi ilmoille niin äänekkään laulun kuin sen pieni sydän vain antoi periksi. Miksi? Se tiesi, että aurinko paistoi jossakin, sillä se näki siitä todisteen. Tähti loisti ja todisti, että aurinko paistoi jossakin, että aurinko oli vielä olemassa.

24     Ja tänä iltana, veljeni, ajattelen että sinä päivänä, jona Pyhä Henki laskeutuu kuin väkevä tuulispää, se puhaltaa pimeyden pilvet pois, ja me saamme vanhanaikaisen herätyksen, jossa Pyhä Henki vuodatetaan. Se saa kenet tahansa kristityn nousemaan ja olemaan kirkas [Jes. 60:1–suom.] sillä minä tiedän Jumalan yhä elävän ja hallitsevan ja vuodattavan Henkensä ihmisten päälle–kyllä, varmasti–tässä ajassa, jossa me nyt elämme.

Jos voisin mennä ulos aamulla ja katsoa tuota suurta aamutähteä ja sanoa: ”Aamutähti, mikä saa sinut loistamaan?”

Jos se voisi vastata minulle, se sanoisi: ”Veli Branham, en minä itse loista. Aurinko paistaa minuun.”

25     Eräs lääkäri sanoi minulle jokin aika sitten, keskustellessani hänen kanssaan, hän sanoi: ”Veli Branham, mikä noita ihmisiä vaivaa,” hän sanoi: ”Hehän ovat aivan suunniltaan, se saa heidät käyttäytymään tuolla lailla, huutamaan ja ryntäilemään alttarille.” Hän sanoi: ”Sehän on tunteilua.”

Minä sanoin: ”Tohtori, pitäisihän sinun tietää sen verran, että täytyy olla jotakin joka kiihdyttää hermoja ennen kuin ihminen voi olla tunteellinen.”

Varmasti täytyy. Jokin on läsnä. Ja totta on, että kun Pyhä Henki laskeutuu, se lietsoo porukan tunteilemaan. Ihmiset istuvat siellä voideltuina Jumalan Hengellä ja Pyhä Henki pyyhkäisee heidän ylitseen, se synnyttää tunteilun. Sen täytyy.

Jeesus sanoi: ”Jos nuo hiljenisivät, niin kivet alkaisivat välittömästi huutaa.” Minkä sille voi? Oi että, kun sitä ajattelee.

”Ei kyse ole ihmisistä,” hän sanoi. Eivät nuo ihmiset loista. Kyse on Pyhästä Hengestä, joka loistaa heissä ja saa aikaan noita asioita. Se tekee sen. Ei ole kyse ihmisistä. Kyse on Jumalan Hengestä ihmisissä, joka saa heidät uskomaan. Jumalan Henki heidän päällään antaa heille vapauden. Kyse on Jumalan Hengestä heidän päällään, joka saa ihmiset tuntemaan itsensä vapaaksi.

26     Vähän aikaa sitten, menin läpi–minä…Metsästäessäni minä haluan lähteä vuorille. Siellä on vanha lähde josta minä mielelläni juon. Ja tuo lähde pulppuilee jatkuvasti. Se on iloisin koskaan näkemäni lähde, pul–pul–pul–kaiken aikaa. Ja minä pysähdyin sen äärelle yhtenä päivänä ja sanoin: ”Mikä sinut saa niin iloiseksi? Sekö, että kauriit juovat sinusta? Mikä saa sinut niin pulppuamaan?”

Ja, jos se olisi osannut puhua, lähde olisi sanonut–se sanoisi: ”Ei.”

Minä sanoin: ”Siksikö, että karhut juovat sinusta?”

Se sanoisi: ”Ei.”

”No, ehkäpä se, että minä juon sinusta, saa sinut pulppuamaan?”

Jos se olisi kyennyt puhumaan se olisi sanonut: ”Veli Branham, en se minä ole joka pulppuilee, vaan kyse on jostakin minun takanani, joka työntää minua ja saa minut pulppuamaan.”

Ja niin on jokaisen ihmisen laita, joka on syntynyt Jumalan Hengestä. Elävät vedet virtaavat hänestä. Hän ei ole se, joka kuplii, vaan Pyhä Henki hänen takanaan saa hänet kuplimaan ja saa hänet uskomaan ja johtaa häntä yhä korkeampiin korkeuksiin, syvempiin syvyyksiin ja kokemuksiin Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Sitä juuri me tänään tarvitsemme, ryöppyäviä lähteitä, se ottaa korkin pois ja antaa vesien virrata. Sitä me tarvitsemme tänään.

27     Te näette jonain aamuna, kun kaste…Olen katsellut sitä monia kertoja, kun näen kasteen laskeutuvan öiseen aikaan. Katsellut ja nähnyt kuinka kaste laskeutuu. Ja joka kerta, kun aurinko nousee–oletteko koskaan huomanneet, kuinka iloinen pikku kastepisara on? Se säkenöi ja kimmeltää ja säkenöi ja kimmeltää. Minä kysyin eräänä aamuna, puhuin luonnolle, joka oli minun–oli minun ensimmäinen Raamattuni. Sanoin; ”Mikä saa sinut niin kimmeltämään, pikku kastepisara?”

Ja näytti siltä kuin jokin olisi vastannut minulle ja sanonut: ”Tiedätkö, viime yönä, minä olin tuolla ylhäällä. Ja olen–tiedän, että menen taas takaisin ylös, sillä minä kuulun sinne, kauas tämän vanhan, kuuman maan yläpuolelle, tuonne ylös, jossa kosteus pysyy. Ja kerran minä olin siellä, ja minä olen iloinen, koska aurinko paistaa minuun ja kun aurinko paistaa minuun, se saa–se vetää minut takaisin sinne, mistä minä olin.”

Ja uskon että se on oikein. Ja syy miksi voit tehdä sen ja kimmeltää, on koska sinulla on kokemus. Sinä olit siellä ylhäällä kerran.

Ja ajatelkaapa sitä, että kun ihminen on todella syntynyt uudestaan ja otettu pois tästä elämästä toiseen, siunausten ja kirkkauden valtakuntaan. Jonakin päivänä vanhurskauden aurinko tulee paistamaan yli koko maan, ja ne, joilla on sellainen kokemus, tullaan tempaamaan ylös kohtaamaan Häntä ilmassa, tuonne ylös jossa ne ovat olleet, kirkkauden valtakunnassa, ja kadottaneet itsensä. Ja kaikki, jotka ovat siinä ympärillä–he eivät kiinnitä mitään huomiota siihen, keitä on ympärillä, he ovat kerran olleet siellä ylhäällä. Ja kun he joutuvat sellaisiin olosuhteisiin, Hengen voitelussa, tuo Mestarihenki, Jeesus Kristus tulee jonakin päivänä vaatimaan seurakuntaansa.

28     Luin tässä jokin aika sitten, tai veli Moore, veljeni luki minulle. Uskon, että se oli joku suuri entisajan kirjoittaja joka sanoi: ”Hän oli nähnyt erään kaikkein kauheimmista koskaan näkemistään näyistä, kun hän näki kotkan, taivaan linnun, olevan häkissä. Ja se hakkasi päätään kaltereita vasten, ja se hakkasi siipiään kaltereita vasten niin, että kaikki sen sulat olivat lähteneet sen siivistä. Sulat olivat lähteneet sen päästä ja kaulasta, ja se hakkasi siivillään ja yritti päästä vapaaksi, kunnes se oli kuolemanväsynyt ja tipahti maahan, ja sen väsyneet silmät tähyilivät ympäriinsä, tähyilivät taivaalle, sinne mihin se todellisuudessa kuului, mutta häkki pidätteli sitä. Se ei päässyt läpi noiden kaltereiden, joita sen lopen uupuneet silmät katselivat.”

29     Kyllä, totta, se oli kauhea näky. Mutta on yksi, vielä ikävämpi näky kuin se: nähdä miehiä ja naisia jotka ovat syntyneet Kaikkivaltiaan Jumalan kuvaksi, joiden pitäisi olla Jumalan poikia ja tyttäriä, kirkkokuntien kahleissa jotka pitävät heidät sisällä, siinä…Pitämässä heidät erossa siunauksesta, johon Kaikkivaltias Jumala haluaisi heidän astuvan; Hänen vapautuksensa läsnäolon voimaan ja Hänen Pyhän Henkensä siunauksen voiman läsnäoloon, joka lankesi niin kuin tapahtui helluntaipäivänä niin, että ihmiset saattoivat sanoa maailmalle: ”Sitä, mitä minulla on, minä annan sinulle.”

Sitä juuri me tarvitsemme tänä iltana. Sen tyyppisen siunauksen, Herran Jeesuksen Kristuksen tyyppisen -. Hän on kuolleista noussut, tänä iltana. Hän on täällä meidän keskellämme tänä iltana. Hän on täällä tehdäkseen meille mitä tahansa me Häneltä pyydämme, oikealla tavalla, Isältä. Hän lupasi tehdä sen. ”Mitä tahansa te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen.”

30     Toiseksi…Herra Upshaw, kun hän parani, niin kuin minä kerroin teille, minä kerron teille hänen todistuksensa hetken, parin päästä, odottakaa hetki. Olin Los Angelesissa, Kaliforniassa. En ollut kuullut tuosta miehestä koskaan elämässäni. Kävelin lavalle, diakonit ja vahtimestarit ja he olivat tuoneet minut sinne. Aloin kutsua rukousjonoa koolle, koska herra Baxter oli juuri saarnannut voimallisen saarnan, ja–ja minulla ei ollut tarvetta sanoa mitään. Joten kävelin lavalle ja aloin kutsua rukousjonoa. Ja alkaessani kutsua jonoa, näin pikkupojan leikkivän heinäkasassa. Ja hän tipahti, mursi selkänsä. Näin lääkärin valkoisine viiksineen, silmälasit nenänvarressa, tekevän töitä hänen selkänsä kanssa. Näin hänen tulevan isoksi mieheksi ja kirjailijaksi ja niin edelleen ja minä kerroin, mitä olin nähnyt.

31     Ja minä jatkoin ja kutsuin rukousjonon koolle–aloin kutsua sitä, ja sitten minä kuulin jonkun nousevan ylös sieltä ja sanovan jotain. Herra Baxter tuli luokseni hetken päästä ja sanoi: ”Se mies, jota sinä kuvailit, istuu tuolla tuolissa, hän on kansanedustaja Upshaw.”

Ja minä sanoin: ”Minä en tiennyt hänestä mitään.”

Ja niin hän meni toisen mikrofonin ääreen ja sanoi: ”Poikani, minäkö…” –sanoi: ”Tuo on aivan totta. Miten sinä oikein tiesit noista asioista?”

Minä sanoin: ”Näin sen näyn kautta.”

Ja hän sanoi: ”Se mies, joka vihki sinut, tri. Davis, baptistiseurakunnassa käski minun tulla tänne. Ja siksi minä olen täällä.” Hän sanoi: ”Olen käynyt parantamiskokouksissa pikkupojasta lähtien ja yrittänyt tulla terveeksi. ”Mutta,” hän sanoi, ”olen ollut 66 vuotta rampa.” Ja hän oli tuolloin 86-vuotias.

Ja minä sanoin: ”Siis, nyt, herra, toivoisin, että voisin tehdä teidän hyväksenne jotakin. Voin sanoa ainoastaan sen, mitä näen.”

32     Ja sitten kokous jatkui taas, ja kun ihmisiä alettiin tuoda lavalle, minä näin tohtorin seisovan minun edessäni kilpikonnakuvioiset silmälasit päässään, ja hänellä oli sellainen takki, jossa on sellainen pieni pyöreä kaulus, sellainen pieni lääkärintakki ja hän seisoi siinä ilmassa, kädet puuskassa, päätänsä pudistellen tällä tavalla näin. Ja minä katselin häntä alaspäin, ja tuo lääkäri oli juuri operoinut värillisen pikkutytön, ja oli poistanut kitarisat ja tyttö halvaantui siitä. No, kun minä sanoin sen, kaukana hänestä, eräs vanha värillinen äiti päästi kirkaisun ja siinä hän jo tuli työntäen lastenvaunuja ja sanoi: ”Herra, armoa, se oli minun lapseni ja se oli juuri se lääkäri joka hänet operoi.”

Ja vahtimestareiden piti yrittää pitää hänet poissa lavalta, koska meillä oli nuo kortit, tuon jonon takia. Se on oikeudenmukainen ja paras tapa mitä me tiedämme.

33     Ja tuo vanha äiti veti lastansa tällä tavalla ja hän tuuppi vahtimestareita syrjään kaikin keinoin. Ja hän halusi päästä lavalle.

Minä sanoin–katsoin tuota lasta, sanoin: ”Kyllä, täti. Se on tuo pikkutyttö.” Ja minä–minä sanoin: ”Lääkäri on nuori kaveri, hänellä on musta sliipattu tukka.”

Nainen sanoi: ”Kyllä, näin se on.”

Minä sanoin: ”No niin, minä…”

Hän sanoi: ”Tuleeko lapseni ollenkaan paranemaan?”

Sanoin: ”Täti, minä en tiedä. En voi sanoa sitä teille. Ainoa, mitä minä voin, on tehdä sitä, mitä näen. Siinä kaikki. Sillä tavalla meidän Herramme, Jeesus sanoi. Hän sanoi: ’Minä en voi tehdä mitään ennen kuin Isä näyttää minulle’” Sanoin: ”Varmasti, teillä on usko uskoa, että tämä lapsi tulee terveeksi, tai että tämä toinen herrasmies täällä tulee terveeksi, jos Jumala voisi mennä sinne ja puhua hänen–kuka hän–hänestä yleisölle.”

34     Sanoin yhdelle vahtimestareistani; ”Nyt, tuokaa rukousjono.” Ja erästä rouvaa tuotiin ja taas minua puhuteltiin tällä tapaa ja minä katsoin. Näytti siltä kuin jokin musta häivähdys olisi liikkunut yleisön yläpuolella. Minä ajattelin, että se oli jotakin pahaa. Mutta se lakkasi, kun se tuli konkreettiseksi, se oli tie tai katu, ja tämä värillinen pikkutyttö kulki sitä tietä nukke käsivarsillaan ja tuuditti sitä, tällä lailla. Veli, se oli sillä selvä.

Saatana ei pysty lähettämään tarpeeksi perkeleitä helvetistä, pysäyttämään sitä. Jumala on jo sanonut niin. Se on tarkalleen oikein.

Ja suunnilleen niihin aikoihin, minä sanoin: ”Täti, teidän rukouksenne on kuultu ja Jeesus Kristus on parantanut sinun lapsesi. Nouse jaloillesi.”

Ja äiti sanoi: ”Paraneeko minun lapseni?”

Sanoin: ”Se on terve nyt.”

Ja kun hän oli–puhui minun kanssani, lapsi nousi pystyyn ja sanoi: ”Äiti,” ja ojensi kätensä tällä tavalla. Hän oli ollut halvaantuneena hartioista alaspäin kaksi vuotta. Ja siinä–ja tuo äiti ja tytär, kädet toistensa ympärillä, molemmat huusivat ja itkivät ja ihmiset pyörtyilivät ja kaikkea sellaista seisoessaan ympärillä.

35     Minä katselin yleisön yli, ihmisten päiden yli ja siinä meni tuo vanha kansanedustaja ruskeassa liituraitapuvussaan, nyökkäillen jokaiselle, suoraan yleisön poikki. No sitten, sanoin: ”Kansanedustaja, onko sinulla ruskea liituraitapuku?” Hänellä oli silloin musta puku, tai sininen puku ja punainen solmio.

Hän sanoi: ”Kyllä vain. Minulla oli se juuri pari päivää sitten.”

Minä sanoin: ”Herra Jeesus Kristus on parantanut sinut. Sinä voit nousta seisomaan ja parantua, sillä näin sanoo Herra Jumala: Hän arvostaa sinua ja sinä olet parantunut.

Oltuaan invalidi 66 vuotta, työnneltävänä rullatuolissa ja sängyissä, tuo vanha kansanedustaja pomppasi jaloilleen, ryntäsi lavalle ilman kainalosauvoja, ilman mitään, koski varpaitaan tällä tavalla ja hän pysyi tekemään melkein puolivoltin ja oli täysin normaali ja terve.

36     Herran Jeesuksen Kristuksen voima, joka nosti kuolleista, on tekemässä samaa tässä talossa tänä iltana, mitä Hän teki silloin ja on tehnyt ympäri maailman. Kaukana, muilla mailla, minkä arvaattekin, voitte kuvitella, miten tulisin toimeen ilman…Ja täällä on ihmisiä, esimerkiksi veli Ruotsista. Teitä on eri paikoista, pohjoisesta–Suomesta, ja–ja Afrikasta, joissa en osaa yhtäkään sanaa ihmisten kieltä tai mitään. Mutta Pyhä Henki osoittaa tiettyä henkilöä ja puhuu ihmisille, ja kertoo heille–mikä on tullut ilmi tulkkauksen kautta, että ihmiset ymmärtävät ne asiat, joita he tekevät ja synnin elämässään. Eikä se ole kertaakaan ikinä pettänyt, koska kyse on Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, samasta eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minä rakastan Häntä.

37     Anteeksi, että olen pidätellyt teitä näin kauan. Hetkinen vain, niin me kutsumme rukousjonon ja alamme rukoilla sairaitten puolesta.

Herra kanssanne rakkaat ystäväni. Monella teistä on velvollisuuksia huomenna seurakunnassa, sanokaa paimenellenne terveisiä minulta. Minä en–olen täysin yhteiskristillinen. Minä uskon, että kaikki kristityt ovat veljiä ja sisaria ja meidän pitäisi palvoa yhdessä. On tosi paha asia, että nuo raja-aidat rikkovat välimme ja niin edelleen. Enkä ole koskaan elämässäni, kertaakaan, milloinkaan syyllistynyt käännyttämiseen, ainakaan tietoisesti, tai sanonut, mihin seurakuntaan ihmisten pitäisi kuulua. Minä uskon, että ihmisellä on vapaus päättää, missä seurakunnassa hän haluaa käydä. Ja minä rukoilen, että Jumala siunaisi teitä. Minä–ehkä olette–ette tarvitse uutta seurakuntaa. Te saatatte olla seurakunnassanne hyvän vanhanaikaisen herätyksen tarpeessa, sitä te saatatte tarvita. Minusta me kaikki olemme sen tarpeessa. Ja teille paimenillenne täällä–Jumala teitä siunatkoon. Sinä saatat olla kanssani eri mieltä Jeesuksen Kristuksen nousemisesta kuolleista, kuinka se todistaa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos olet, olet silti minun veljeni. Rukoilen, että Jumala siunaisi sinua, antaisi sen sinulle anteeksi, ja että tuo suurenmoinen päivä koittaa, kun me asetumme valtakuntaan–Jeesuksen jalkojen juureen, ja me näemme siellä ne monet tuhannet, joille olemme saarnanneet, kaikki pelastettuina ja turvassa sillä puolella. Jumala olkoon kanssanne nyt, kun me rukoilemme.

38     Isä, me kiitämme sinua sinun Sanastasi. Sinun Sanasi on elämä. Sinä sanoit: ”Usko tulee kuulemisesta; kuuleminen Jumalan Sanan kautta.” Ja minä rukoilen, että sinä siunaisit tätä kuulijakuntaa tänä iltana. Pidä heidät lähelläsi aina, Herra, ja kirjoita heidän nimensä kätesi ihoon. Pane heidät Herran Jeesuksen sydämelle, ja pysyköön jokainen heistä kristittynä siihen asti, kunnes kuolema vapauttaa heidät tuonpuoleiseen.

Luopio, tänä iltana, hävetköön hän itseään ja tulkoon kotiin taivaallisen Isän tykö. Synnintekijä, katukoon hän ja tulkoon kotiin. Ja me rukoilemme, että sinä parantaisit sairaat ja vaivatut. Ota kunnia tästä palveluksesta, sillä me jätämme itsemme sinun haltuusi nyt, niin että sairaat paranisivat. Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi nimessä, Aamen.

39     No niin, jumalanpalveluksista, minä…varmistun siitä, mitä–mitkä kortit on annettu tänään. Ja me…selvä.

Me voisimme seistä tässä ja puhua tunteja. Palattuani, kun olen tullut takaisin ulkomailta, minä aion muuttaa tämän tavan pitää näitä rukousjonoja ja niin edelleen. Mutta nyt tällä kertaa, huomisiltana on näiden Chicagon kokousten päätös tällä kerralla. Sitten me lähdemme länsirannikolle ja sitten sieltä taas New York Cityyn ja sitten ulkomaille.

Rakastan teitä kovasti, ja minä ymmärrän, että te rakastatte minua siitä, miten te käyttäydytte. Me tunnemme sen molemmin puolin.

40     Ja nyt ainoa tapa, jolla me kykenemme rukoilemaan sairaitten puolesta, ainoa tapa, minkä minä tiedän, on…Siis tässä, niin että varmistun siitä, että te ymmärrätte sen mitä väitän, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja Hänet naulittiin ristiin ja Hänet haudattiin ja kolmantena päivänä Jumala herätti Hänet kuolleista. Ja Hän oli 40 päivää ja yötä opetuslastensa parissa täällä maan päällä. Ja neljäntenäkymmenentenä päivänä Hän nousi ylös, ja sanoi opetuslapsilleen menevänsä pois eikä maailma näkisi Häntä enää. Mutta he taas näkisivät Hänet ja Hän tulisi olemaan heidän kanssaan, siis opetuslastensa kanssa, ja kautta jokaisen sukupolven maailman loppuun asti. ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne aina maailman loppuun asti.” Uskotteko te tämän? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.]

41     Minä uskon, että helluntaipäivänä annettiin Lohduttaja, joka on tuo Pyhä Henki, joka on seurakunnalle annettu Jeesuksen Kristuksen Henki. Ja Jeesus elää seurakunnassaan, kansassaan tänä iltana, aivan kuten Hän eli heidän kanssaan liharuumiissaan. Lihan oli kuoltava uhrina lunastaakseen meidät takaisin Jumalalle, maksuksi kuolemanrangaistuksesta, jonka me aiheutimme.

Ja nyt, minä uskon että Hän tulee fyysisesti, ruumiillisessa hahmossa jonakin päivänä, aivan samalla tavalla kuin lähtikin, tuo sama Jeesus, joka söi ja joi–ja jutteli opetuslastensa kanssa. Minä uskon, että Hän tulee ja uskon, että siinä on ainut vastaus maailman nykyisiin ongelmiin. On…Näin on.

42     Ja sitten, minä uskon että Jeesus sanoi näin, Hän sanoi: ”Niitä asioita, joita minä teen, tulette tekin tekemään maailman loppuun asti.”

Minä uskon, että näiden asioiden piti seurata Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta. Silloin, jos kerran Sana opettaa että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, me ymmärrämme, että sen mitä Hän teki silloin, Hänellä on velvollisuus Sanaansa kohtaan, minun vaatimattomasta mielestäni, pitää Sanansa kansansa edessä. Jos minä lupaan teille olla täällä, ja vapaaehtoisesti…No niin, Jumala ei lupaa, jos Hän ei voi seistä asian takana. Minä voin luvata ja minun on ehkä peräännyttävä, mutta Jumalan ei tarvitse tehdä sitä. Ja jos Hän on luvannut olevansa sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niitä asioita joita Hän teki, tulee seurakuntakin aina tekemään aina maailman loppuun asti. Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä toteuttamaan sen, mitä Hän on luvannut. Nyt, ainoa, mikä estää sen tapahtumisen on oma epäuskomme. Siinä kaikki. Se on ainoa asia. Meidän…

43     Tämä, että rakastaa Häntä…Voi, me sanomme: ”Me uskomme. Me rakastamme.” Mutta, jos meillä olisi rakkaus, meillä olisi usko, sillä se on…”Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.” Ja kun pelko on lähtenyt, usko on täydellistä. Te pelkäätte, ettei Hän pidäkään sanaansa, mutta minä uskon että Hän pitää. Ja nyt me ymmärrämme mitä Hän teki.

Kun Hän oli täällä, Hän ei sanonut: ”Tuokaa tuo minulle niin minäpä parannan hänet.” Se oli aika lailla päinvastoin. Minä uskon, että Hän kykenee herättämään kuolleet. Uskotteko te siihen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.] Mutta Hän ei herättänyt kaikkia kuolleita. Hän herätti ainoastaan kolme kuollutta koko palvelustehtävänsä aikana, kuten Sana mainitsee. Kolme on vahvistus.

44     Ehkä ihmiset tulivat sanomaan: ”No niin, katsokaa nyt tuota kaveria. No mutta, jos hän kerran herätti Lasaruksen, niin tulkoon meille tänne ja herättäköön sitten minun enoni. Sittenhän nähdään, pystyykö hän siihen vai ei.” Varmasti tuollaisia arvostelevia juttuja tuli, juutalaiset vihasivat Häntä niin kuin tekivät. He puhuivat näin.

Katsokaa, kuinka Hän meni Betesdan lammikon ohi, missä oli kaikkia noita rampoja, raajarikkoja ja sokeita ihmisiä. Hän raivasi tiensä suoraan tuhansien ihmisten välistä, rampojen, raajarikkoisten, vammaisten, sokeiden, vesipäisten pienten lasten ja niin edelleen, niin että Hän pääsi tuon paarien päällä makaavan miehen luo ja Hän paransi tuon miehen ja käveli pois ja jätti loput makaamaan sinne.

Ja kun juutalaiset kuulustelivat Häntä samassa kappaleessa, Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itse tehdä mitään, vaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän, sitä myös Poika samoin tekee.”

45     No niin, jos Hän on noussut kuolleista, ja Hän on tänään sama Jeesus, eikö Hän teekin samoin?

Kun Hän kohtasi tuon naisen siellä kaivolla, Hän–Hän jutteli hänen kanssaan niin kauan, että sai selville mikä naista vaivasi. Kun Hän puhui ihmisten kanssa, Hän käsitti heidän ajatuksensa. Ihmisten usko kosketti Häntä.

Tänä iltana, ihmiset täällä yleisössä voivat koskettaa Häntä uskolla, jos Hän olisi täällä lavalla niin se saisi Hänet kääntymään ja sanomaan: ”Sinun syntisi ovat anteeksiannetut,” tai: ”Sinun syöpäsi on parantunut,” tai mikä sitten sinua vaivaakin ja Hän kertoisi sinulle sen. Uskotteko te sen? No, sitten, Hän–Hänellä ei ole muita käsiä kuin nämä meidän. Hän on täällä lavalla Hengen muodossa, ei muita silmiä kuin meidän, ei korvia kuin meidän, ei kieltä kuin meidän. Niinpä annetaan Hänen saada kaikki. Salaisuus on se, että sinä alistut jumalallisessa rakkaudessa rakastavan Isän käsiin, ja annat Hänen ottaa sinut valtaansa. Siinä kaikki.

46     Rukoilisimmeko näiden nenäliinojen puolesta: Herra, jonka nimeen me luotamme, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Tulkoon sinun Henkesi kaikkien näiden päälle, niiden, joita nenäliinat edustavat, ja tulkoon jokainen parannetuksi ja terveeksi, Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoimalla. Me lähetämme ne sitä varten. Herra, Jumala, pidä niistä huolta ja tee tämä omaksi kunniaksesi, ja armahda noita sairaita, kärsiviä ihmisparkoja. Joidenkin heidän kohdallansa, lääkärit kenties ovat jo luopuneet toivosta. Heidän ainoa toivonsa on, että tämä nenäliina saavuttaa heidät merkiksi siitä, että kristitty seurakunta rukoilee heidän puolestaan. Minä pyydän sitä, Isä, että niin tapahtuisi. Aamen.

47     Kiitos, veli. Mikä olikaan…? U:t [kirjaimet] Kuinka monta? Satako? No, katsotaanpa, kuinka monta me voimme ottaa tänne tänä iltana. Aloitetaanpa numerosta 1. U, numero 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, viiteentoista ja 20:en asti. Sillä ei ole väliä, kuinka monta otetaan, mutta liian monia ei voi ottaa kerrallaan. Aloitetaanpa 1, 2, 3, 4, 5, ja mennään 15 asti. Katsotaan sitten, kuinka monta jää vielä seisomaan tänne.

Nyt, sillä aikaa, kun he tulevat, sallikaa minun kysyä seurakunnalta jotakin, hetkinen vain. Katsokaapa ihmisiä. Useampi ihminen paranee siellä yleisössä kuin täällä ylhäällä, eikö totta? Ja muistakaa tämä, että pitkän aikaa sen jälkeen, kun olen lähtenyt täältä, te löydätte ihmisiä, jotka ovat olleet tässä kokouksessa, jotka tulevat olemaan aivan normaaleja ja terveitä. Eilisiltana tapahtui jotakin, mitä en todella ole nähnyt pitkään aikaan, ja se oli kun paha henki lähti eräästä ihmisestä, näin sen lähtevän fyysisesti, ja niin kävi. Minä katselin sitä eilisiltana. Minä–kristityt ystäväni, minä en ole kiihkoilija. En usko kiihkoiluun. Minä olen vielä enemmän sitä vastaan kuin te, koska minun velvollisuuteni on olla sitä vastaan. Minun tehtäväni on vähentää sitä ja pitää seurakunta järjestyksessä. Minä en usko kiihkoiluun, mutta minä tunnen Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoiman, ja tiedän että riivaajia on olemassa.

48     No niin, tässä on–tässä on voima…Minäpä, kun ihmisiä pannaan jonoon, minä kysyn tätä. Kuinka moni täällä uskoo siihen, että kaikkein olennaisin asia Jumalan valtakunnassa on rakkaus? Näin se on. Nyt, minä uskon teille pienen salaisuuden. Jos te rakastatte ihmisiä, ihmiset kyllä tietävät sen. Tiesittekö te sen, että ihminen on itsessään luoja? Kuinka moni uskoo siihen? Hän on Jumalan poika langenneessa luonnossaan.

Nyt, kun me katselemme Chicagon siluettia taivaanrantaa vasten, me ymmärrämme, että ihminen on enemmän kuin eläin rakennellessaan tällaisia kaupunkeja ja tehdessään kauniita venesatamia ja niin edelleen. Hän on luoja.

Oletteko koskaan olleet sellaisen ihmisen lähellä, jonka lähellä on tosi hyvä olla. Oletteko…Niitä on ollut. Mistä siinä on kyse? Kyse on ilmapiiristä, jonka he kykenevät luomaan ympärilleen. On ollut myös mukavia ihmisiä, mutta silti heidän lähellään ei kestä olla. Heidän ilmapiirinsä tekee sen. Kyse on rakkaudesta. Rakkaus menee syvälle. Se tekee suuria asioita. Ja Jeesus Kristus on Jumalan rakkaus.

49     Ennen minä ajattelin, että Jumala oli minulle vihainen, mutta Kristus rakasti minua. Ja sain selville, että Kristus on Jumalan todellinen sydän. Hän on Jumalan sydän. Jeesus Kristus on Jumalan sydän. Nyt, rakkaus voittaa. Rakkaus peittää synnin, tai rakkaudella päästään eroon synnistä. ”Jumala rakasti niin maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa. Kuka tahansa, joka uskoo Häneen ei huku vaan hänellä on iankaikkinen elämä.”

Siis, rakkaus peittää synnin tai parantaa sairaat. Nyt, sinä voit käyttäytyä ikään kuin rakastaisit ihmisiä. Sanot: No, minä–minä, neiti Jones, siis, en–en tule hänen kanssaan kovin hyvin toimeen, mutta minä rakastan häntä.” No, kyllähän neiti Jones sen verran ymmärtää. Varmasti hän ymmärtää että et todellakaan rakasta. Et rakasta, riippumatta siitä, kuinka paljon yrität näytellä sitä. Ja niin on jumalallisen parantamisenkin laita, ja minkä muun tahansa. Sitä ei pysty matkimaan. Sinulla on oltava se. Sinun pitää…

50     Kuinka moni rakastaa minua kaikesta sydämestänsä? Minä haluan kertoa teille yhden pikku tarinan. No niin. Toivon, että luottamuksenne on tosi syvä nyt. Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta teistä. Monet teistä ovat olleet minun kotonani, niin kuin näen veli Woodin istuvan täällä ja nauravan minulle, koska hän tietää mikä tämä kokemus on. Voi, ihmiset tulevat ja menevät ja tehän tiedätte, millaista se on.

Ja viime kesänä, en saanut edes nurmea leikattua taloni edestä. Ja minä–jokseenkin niihin aikoihin, sain takapihan käytyä läpi, ja etupiha vain kasvoi. Ja aloin leikata vähäsen ja ihmisiä tuli pihaan, minun piti lähteä rukoilemaan heidän puolestaan ja minä tulin aina takaisin ja sain taas leikatuksi muutaman kierroksen. Ja pääsin melkein etupihalle ja niinpä minä…Vaimoni sanoi: ”Ethän sinä voi mennä rukoilemaan noiden sairaiden ihmisten puolesta nuo haalarit päälläsi. Tule sisään vaihtamaan vaatteesi.”

51     Ja niinpä minä menin takaisin pihaan ylistäen Jumalaa ja palasin takaisin, ja vanha ruohonleikkuri kävi kuin kello, tiedättehän, ja palasin takaisin. Ja auto ajaa pihaan, niinpä minä ehkä vietän pari tuntia ihmisten kanssa, ja sitten kenties joku toinen tulee sinne ja pilaa päivän. Ja seuraavana päivänä ruoho on kasvanut tosi pitkäksi.

Ja sitten minä menin taas takapihalle ajamaan ruohoa. Ja palattuani sinne, otin paidan pois päältäni, koska olin takapihalla, mistä kukaan ei nähnyt minua. Ja leikkasin ruohoa ja oli niin kuuma kuin olla ja osaa. Ja leikkasin seinän pikku aidan vierestä, minulla on siellä pieni pääskysenpönttö, jonka rakensin että lapset voisivat katsella, kun pääskyset menevät sisään. Mutta siellä sattuikin asumaan herhiläisparvi. Ja kun minä täräytin siihen parveen, hätistin ne ulos, ja olin yltä päältä isojen herhiläisten peitossa niiden lennellessä ympärilläni.

52     Siis, tämä saattaa kuulostaa oudolta. Luitteko te sen tarinan, siitä kirjasta, nimeltä–kun se raivohullu ryntäsi sinne Portlandissa, Oregonissa, ja oli tulossa tappamaan minut. Muistatteko sen kirjan? Ei minulla ollut mitään tuota miestä vastaan. Säälin ja rakastin tuota kaveriparkaa. Hän vain oli siinä tilassa. Minä olin pahoillani hänen puolestaan. Hän–hän ehkä, jos tuo henki olisi ollut poissa hänestä, hän–hän olisi rakastanut minua. Meidän on rakastettava vihollisiamme. Ja kun tämä–tämä…vain pieni hetki , kun he valmistautuvat.

53     Ja olin yltympäri mehiläisten peitossa. Ja sen sijaan, että olisin ollut peloissani, tunsin rakkautta noita herhiläisiä kohtaan. Siis, tämä kuulostaa hullulta, mutta se on totta. Jotakin tapahtui. Ja ajattelin: ”Pikkukaveriparat ehkä olivat päiväunilla, ja sitten minä menin ja häiritsin niitä.” Ja olin törmännyt siihen tällä tavalla, ja ne olivat aivan tosissaan. Ne ympäröivät minut ja minä pysäytin ruohonleikkurini. Sanoin: ”Olen pahoillani pikkuystäväni, että häiritsin teitä, ja olen pahoillani. Olen Jumalan palvelija. Eikä ihmekään, että te olette vihaisia minulle, koska minä häiritsin teitä. Mutta minä olen Jumalan palvelija ja minä rukoilen ja palvelen Hänen kansaansa, niinpä minulla ei ole tällä kertaa aikaa leikkiä teidän kanssanne. Kipaiskaapa takaisin Jeesuksen–Herran Jeesuksen nimessä, ja menkää koppiinne.” Ja Raamattuni edessäni, kristittynä sananpalvelijana ja Jumalan tuntiessa sydämeni, nuo mehiläiset lensivät parvena minun ympärini vielä pari kertaa, ja ne menivät jonoon yksi kerrallaan ja menivät takaisin koppiin…?…Juu-u, ja totta se on. Yhtenä päivänä, eräällä isolla farmilla…todella…

54     Onko jo valmista? Kuinka monta on nyt jonossa? Haluatteko vielä vähän? Tarvitsetteko vielä lisää? Selvä. Tuokaa viimeiset neljä luokseni. Mihin me jäimme? Viiteentoistako? Selvä, tuokaa minulle 20 sitten. Pankaa ihmiset jonoon, jos haluatte, kahteenkymmeneen asti. Selvä.

55     Katsokaas, iso sonni oli hyökkäämässä pellon poikki viedäkseen henkeni, ja minä–minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sitä karkuun. Ja sen sijaan että olisin alkanut pelätä, olin pahoillani tuon eläimen puolesta. Ja se pääsi muutaman jalan päähän minusta. Se oli juuri tappanut jonkun värillisen miehen, parisen kuukautta aiemmin Burken farmilla. Ja minä sanoin: ”Sinun Luojasi on minun Vapahtajani. Enkä minä vaivaa sinua, olen matkalla pellon poikki. Ja nyt, meidän Luojamme nimessä, Herran Jeesuksen, mene nyt tuonne ja pane maata tuon puun alle.” Ja kaveri tuli suunnilleen viiden jalan päähän minusta ja pysähtyi ja näytti aika uupuneelta. Se katseli oikealla ja vasemmalle. Se käveli pois ja asettui makuulle puun alle. Näin on. Minä olin pahoillani sen puolesta. Minä rakastin sitä. Täsmälleen näin.

56     Siis, tämä kyllä kuulostaa hullulta, mutta kuulehan ystävä, kun apostoli Paavali, kun tuo käärme tarrasi hänen käteensä, jos hän olisi sanonut: ”Voi tavaton, tuokaa pian jodia tai jotakin seerumia,” hän olisi ehkä vahingoittunut. Mutta hän oli niin Pyhällä Hengellä ladattu että vain katsoi sitä, ilman pelon hiventäkään, vain ravisteli tuon elukan tuleen ja jatkoi vain. Näin on.

Ihmiset pelästyvät. Kun syöpä kouraisee, sinä sanot: ”Voih, lääkäri sanoi: Minä kuolen.” Se juuri tappaa sinut. Sano: ”Ulos täältä. Minä olen Jeesuksen Kristuksen palvelija. Sinulla ei ole oikeutta pitää minua hallussasi.” Ja tarkoita sitä koko sydämestäsi. Katso mitä tapahtuu. Sinun täytyy–sinä et voi jäljitellä sitä. Sinulla täytyy olla se.

Metsästäjänä, kuinka monta kertaa olenkaan samoillut metsissä ja ollut kasvotusten petoeläinten kanssa, vain seissyt ja katsellut niitä muutaman hetken, ne kääntyvät ja menevät pois tieltä. Juuri niin. Jos pelkäät, älä edes yritä sitä. Mutta jos et pelkää, anna mennä vain. Jos sinä pelkäät, älä edes yritä luottaa Herraan tänä iltana. Parempi kun lähdet takaisin ja kysyt lääkäriltä, voisiko hän tehdä jotakin sinun hyväksesi. Mutta jos et pelkää ja rakastat Häntä, ota Hänet vastaan tänä iltana ja katso, mitä tapahtuu. Hän tekee sen. No niin.

57     Olkaa kaikki kunnioittavia nyt. Samalla kun urut soivat, muutama rukouksen sana vielä:

Isä, sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä en tiedä miksi minä kiihdyn niin helposti tänä iltana kohdatessani näitä ihmisiä juuri ennen lavalle tuloani, mutta Herra, minä pyydän, että sinä armossasi auttaisit minua juuri nyt, ja voitelisit minut tätä palvelusta varten, Isä, sillä täällä on satoja ihmisiä odottamassa. Ja kenties tänä iltana, tulee ehkä käännekohta ja sitä seuraa suuri siunaus. Minä pyydän tätä Jumalan kunniaksi, Hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

58     No niin, ehkä, jos saan puhua tämän naisen kanssa hetken täällä, ystävät. Yleensä Pyhä Henki on jo läsnä, kun aloitan rukoilemisen. Mutta minä olin–tuli vähän levoton olo, kun tapasin ystäviä ja semmoista ennen lavalle tuloani. Niinpä keskustelen kanssasi hetken nähdäkseni, mitä Hän…

Me emme tunne toisiamme, luulisin, sinä ja minä, emmehän? Ja Herra Jeesus tuntee meidät molemmat, eikö tunnekin? Hän tuntee meidät molemmat, ja minä uskon, että Hän tulee tekemään jotakin meidän hyväksemme.

Yleisölle: tunteeko kukaan teistä siellä tätä naista? Sinä tunnet…Joku tässä yleisössä, tunteeko joku hänet? Kyllä. Selvä.

59     No niin, minä en tunne häntä. Jumala tietää, että tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun minä tapaan hänet. Mutta Jeesus Kristus on noussut kuolleista, siis ottakaamme evankeliumi, perustakaamme se tähän Raamattuun. Mitä Hän tekisi tälle naiselle? Kun hän on sairas, no, Hänhän sanoisi että Hän paransi hänet Golgatalla, kuollessaan hänen puolestaan. Mutta nyt, Hän tietäisi täsmälleen, mikä hänessä on vialla. Hän kenties juttelisi naisen kanssa hetken, niin kuin teki tuolle naiselle siellä kaivolla. Hän saisi selville, mikä naista vaivasi, tai mitä hän odotti, tai jotain sen tapaista. Sellainen olisi tämän päivän Jeesus, millainen eilisen Jeesus oli. Onko näin? Näin Raamattu kertoo Hänestä. Sellainen Jeesus olisi tänään.

Siispä me olemme Hänen palvelijoitaan. Jos me voimme nöyrtyä täysin niin, ettei meillä ole enää yhtään omaa ajatusta, kun Pyhä Henki käyttää meitä, Hän ehkä toimii samalla tavalla. Ja jos Hän toimii, asia on selvä. Minä en kykene pakottamaan Häntä, ymmärrättehän sen. Mutta jos Hän tulee ja voitelee, no, silloin Hän tekee sen. Olen siitä varma.

No niin, onpa tämä kaunis kaupunki, eikö olekin? Ihana, suuri kaupunki, mutta se on vanhanaikaisen herätyksen tarpeessa. Jokainen–jokainen kaupunki on sen tarpeessa. Näin asia on. Jokainen kaupunki tarvitsee sitä.

60     Pyhä Henki on nyt täällä. Ja sinä olet tietoinen siitä, että jotakin tapahtui juuri tuolla hetkellä. Sinä olet täällä tapaamassa minua ruumiinvaivan takia, joka on, tuleva leikkaus. Se on kasvain sinun ruumiissasi, ja se…Se on–se on vatsassa. Sinun vaivasi on vatsassasi ja se on kasvain, joka painaa. Sitä se on. Totta.

Ja nyt, uskotko että olen kertonut totuuden Raamatusta? Jospa keskustelisin kanssasi vielä vähän aikaa, että saisin selville mitä Hän sanoo, yleisön takia (ymmärrättekö?), vähän pitempään. Ja…

Siis, sinähän tiedät, että minä en tiedä sinusta mitään, mutta Hän tiesi mikä sinussa on vialla. Silloin se, mitä sinä tunnet nyt, on Hänen läsnäolonsa, onko näin? Ja nyt, sinä olet…Kyllä, on jotakin. Näen, että sinä olet jättänyt jonkun rakkaan tai jotakin. Se on–se on sinun aviomiehesi, ja hän on…Jotain on vialla, hän on…Se on kohtaus. Avio–aviomies on saanut jonkin kohtauksen, onko näin? Se on totta. Menisitkö kotiin, ja panisit kätesi hänen päälleen, ja pitäisit huolta, että hän pääsee siitä ja paranisi? Tule tänne.

Rakas Jumala ja Isä, levätköön sinun Henkesi tämän naisen päällä. Tulkoon hän terveeksi, ja annettakoon hänelle, mitä hänen sydämensä halajaa, Jeesuksen, sinun Poikasi kautta minä pyydän tätä siunausta. Aamen.

61     Haluan jutella kanssasi uudelleen, hetkinen vain, rouva. Nyt, asiat tulevat minulle kuin uneksi jälkikäteen. Ymmärrättekö? Minä–minä haluan kysyä sinulta tätä, tiedätkö: ilman pienintäkään epäilyksen häivää siitä, mistä oli kyse…Minä en muista sinua. Mutta mistä sitten olikin kyse, se oli totta. Onko näin? Täysin totta. Ja aivan samaan aikaan, jokin voitelu oli sinun ylläsi kun minä sain yhteyden sinun henkeesi, että jokin oli…Onko asia näin? No sitten…Nyt, jos sinä uskot, se oli Herra Jeesus Kristus ja Hänen voideltu palvelijansa, silloin, kun minun käteni on pantu päällesi, kun tuo voitelu oli minun ylläni, sinun on saatava se, mitä sinä pyysit. Onko näin? Jos sinä uskot sen. Onko näin? Sinä uskot sen. Silloin sinä saat sen, mitä olet pyytänyt. Jumala sinua siunatkoon…?…

Olkoon Herra Jeesus siunattu. Uskokaa Jumalaan ja–ja älkää yhtään epäilkö. Uskokaa vain koko sydämestänne ja koko mielestänne.

Kuka tahansa siellä yleisössä, kuinka monella siellä ei ole rukouskorttia? Nostakaapa kätenne niin, että saan yleiskäsityksen siitä missä te olette, ja että haluatte parantua. Jumala teitä siunatkoon. Se on…Uskokaa vain, niin te tulette saamaan sen mitä te pyydätte.

No niin, antakaa tuon miehen tulla. Hyvää iltaa, herra. Rakastatko sinä Herraa Jeesusta? Hän on ihmeellinen eikö olekin? Hän on elävän Jumalan Poika. Ja Hän on meidän Lunastajamme ja meidän Parantajamme. Kun Hän oli täällä maan päällä, Hän–Hän…Jos Hän olisi täällä ja käyttäisi minun vaatteitani, jotka Hän on antanut minulle, hän juttelisi teidän kanssanne vähän aikaa. Hän tuntisi teidän vaivanne ja–ja Hän…

Ja nyt, jotkut ihmiset ehkä ajattelevat että minä luin tuon henkilön ajatukset. Se on täysin väärin. Herra, näethän…Tulkaapa tänne ja pankaa kätenne minun olkapäälleni, saadakseni kontaktipisteen, että saan yhteyden teihin kuten Jeesus sanoi: ”Pankaa kätenne sairaitten päälle.”

62     Nyt, jos Herra Jeesus antaa minulle näyn täällä, ja Hän kertoo minulle, ja jos tuo näky puhuu, jos niin tapahtuu, nyökyttäkää päätänne, menikö se oikein vai ei, mikäli Hän antaa minulle näyn. Ja nyt, minä tunsin tämän tulevan sieltä takaa, että te ajattelitte että minä luen tämän miehen ajatukset. En lue. En todella. Mutta mitäs jos minä kertoisin teille, että Jeesus Kristus oli ajatustenlukija? Uskoisitteko te sen? Varmasti Hän oli. Hän ymmärsi ihmisten ajatukset. Onko näin?

Nyt, jospa te kertoisitte minulle, mikä ero on ajatusten ymmärtämisellä ja ajatusten lukemisella… Ei niin kuin nämä paholaisen paranormaalit lukijat täällä, kyse on paholaisesta. Paholainen otti mallia Jeesuksesta Kristuksesta.

Tällä miehellä on käsi minun olkapäälläni, kun minä näen jonkin liikkuvan edessäni, muuttuvan valkoiseksi. Näen nuoren miehen seisovan tässä, todellisen nuoren miehen, ja tuo mies tekee jotakin väärää. Se on pahaa, ja hän sai maksaa siitä. Tuo mies on saanut sukupuolitaudin, joka on–on pilannut hänen elämänsä. Ja tuo mies tulee vanhemmaksi; se alkaa vaikuttaa häneen. Hänellä on vaimo. Tuo mies on mennyt huonoon kuntoon. Hänen mielensä on häiriintynyt tällä haavaa. Hän ajattelee, että hän on ylittänyt rajalinjan, jolloin hänen syntinsä edestä ei ole enää anteeksiantoa. Nämä asiat ovat totta, herra. Jos ovat, nosta kätesi yleisölle, että ihmiset näkevät että se on totta.

63     Tiedätkö nyt, että mitä tahansa se olikin, Jumala tuntee sinun elämäsi, tietää mitä sinä olet elämässäsi kokenut ja tietää, mitä sinä tulet olemaan. Onko näin, herra? Uskotko sinä, että Hän ottaa nyt pois…Sinä seisot Hänen edessään, ehkä lähempänä kuin olet koskaan elämässäsi ollut. Uskotko sinä nyt, että jos minä pyydän yhdessä tämän yleisön kanssa, ja panen käteni sinun päällesi, että Jeesus Kristus antaa sinulle sen, mitä sydämesi halajaa?

Hyvä taivaallinen Isä, kun kuolevaiset ihmishuulet liikkuvat ja sanovat: ”Kyllä,” minä uskon, että se tulee hänen sielunsa syvyyksistä. Ja minä pyydän nyt, että tuo inhottava sairaus lähtee hänen ruumiistaan ja hän tulee täysin terveeksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua veljeni. Mene, ja olkoon Jumalan rauha kanssasi. [Mies puhuu veli Branhamille.] Jumala sinua siunatkoon. Kiitos, herra, minä luotan siihen, että Hän tekee sen saman sinullekin. Jumala sinua siunatkoon.

64     Hetkinen vain, herra. Paha henki lähti tuosta miehestä ja minä näen sen nousevan jostakin muualta, hetkinen…Oi, taivaallinen Isä, joka tiedät kaikki asiat, Hän…Se on–se on…sinun uskosi on pelastanut sinut rouva. Sinä, joka istut siinä hieroen kyynelehtiviä silmiäsi. Sinun hermosi ovat romahtaneet ja saatana on valehdellut sinulle. Saatana on sanonut sinulle, että sinä olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin etkä sinä saa enää anteeksi. Sinun syntisi ovat anteeksiannetut, sisar. Jeesus Kristus parantaa sinut. Nouse jaloillesi ja ota se nyt vastaan Jumalan siunauksena. Nosta kätesi ja nouse seisomaan ja anna Hänelle kiitos.

Oliko siellä jotakin samanlaista kuin mikä vaivasi tätä miestä? Siellä. Saatana ajatteli, että Hän menisi sen ohi, mutta se ei onnistunut. Te olette molemmat vapaita. Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa tietänne iloiten. Herran enkeli seisoo heidän molempien lähellä. Olkoon Jumala kiitetty ja siunattu.

65     Pidä hänestä kiinni, äiti, sinä itse, joka iloitset niin kovasti sinun ystäväsi parantumisesta. Rakastatko sinä häntä? Rakastatko sinä Herraa Jeesusta? Uskotko sinä, että minä olen Hänen profeettansa? Sinulla on kädet hänen ympärillään. Sinulla on nivelrikko eikö olekin? Sinulla ei enää ole sitä. Sinun uskosi on parantanut sinut. Sinä voit jatkaa tietäsi iloiten. Jumala sinua siunatkoon. Sinä olet parantunut.

Pidä usko Jumalaan. Älä epäile, usko koko sydämestäsi.Herran enkeli pysyy seisomassa täällä. Se on tämän pikku rouvan päällä, joka istuu aivan sinun takanasi siellä. On ollut auringonpistos, ulkona tuli liian kuuma ja hän kaatui. Ja sinä olet saanut siitä ikäviä seurauksia. Jeesus Kristus on parantanut sinut. Sinun uskosi on koskettanut Häntä, sisar. Tuo sama Herra Jeesus, joka sanoi tuolle naiselle: ”Verenvuotosi on lakannut.” Auringonpistos on lähtenyt sinusta nyt, ja sinä lähdet kotiin ja paranet. Jumala sinua siunatkoon. Nouse seisomaan ja anna Hänelle kiitos siitä, Hänen kunniakseen. Jumala sinua siunatkoon. Halleluja.

66     Oi, kuinka te voitte epäillä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusvoimaa? Se olisi synti. Jotkut uskovat. Minä haastan teidän uskonne Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä uskomaan todistukseni koskien Herran enkeliä. Että kun olin vauva, Hän, tuo tulipatsas oli sänkyni yläpuolella juuri sillä hetkellä, kun minä synnyin. Ensimmäinen asia, jonka muistan, on näky. Kymmenen vuotta sitten hän seisoi vierelläni, valkeisiin vaatteisiin pukeutuneena miehenä, pitkine hiuksineen ja sanoi minulle, että minä tulisi rukoilemaan sairaitten ihmisten puolesta ja sanoi minulle, että se oli lahja, joka annettiin Jumalan takia. Minä–mennä rukoilemaan sairaitten ihmisten puolesta. Minä pyydän teitä Herran Jeesuksen nimessä uskomaan sen, ja te tulette terveeksi. Kyllä vain. Se on uskalias haaste.

67     Sinä, herra, joka istut siellä ja katsot minuun niin vilpittömästi, jolla on valkoinen paita, ja kaulus auki. Kyllä, herra. Sinä. Sinähän uskot minua, etkö uskokin? Tiedätkö sinä, mikä sinua vaivaa? Sinulla on ollut sydänvaiva, mutta ei ole nyt enää. Sinun uskosi on koskettanut Häntä. Sinä olet kiinnostunut jostakusta, se on sinun vaimosi. Ja hän istuu aivan sinun takanasi. Hänen hermonsa reistailevat, hän uskoo, että hänellä on joskus vaivoja sydämessä, mutta kyse on siitä, että vatsalaukku painaa sen hermoja. Hän on myös parantunut. Ja niin te voitte molemmat mennä kotiin ja parantua, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Elävä Jumala olkoon ylistetty.

Uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Hänen voitelunsa on läsnä. Hänen voitelunsa on teidän kanssanne. Sinä olet uskovainen. Sinä olet parantunut kerran aiemminkin yhdessä minun kokouksistani. Minä en muista sinua. Jumala tietää sen. Mutta kyse oli jonkinlaisesta jostain rinnassasi; siis oli–kyse oli kasvaimista rinnassa, kystojen tapaisista. Ja sinun kurkussasi oli jotakin vikaa. Sinut parannettiin. Kaikki on ohi. Toinenkin kysta on ilmestynyt vatsaan tai jonnekin päin alhaalle. Ja Jumala on parantanut sinut siitä nyt, niin että sinä voit jatkaa matkaasi ja iloita ja tulla terveeksi. Jumala siunatkoon sinua. Kiitos Jumalalle. Halleluja.

68     Miten me kiitämmekään elävää Jumalaa Hänen armostaan ja Hänen hyvyydestään. Olkaa kunnioittavia. Uskokaa koko sydämestänne ja te saatte sen, mitä pyydätte.

Uskotko sinä minun olevan Hänen palvelijansa–koko sydämestäsi? Kuunnelkaapa. Minä näen sinun yrittävän aika ajoin liikkua, nousta ylös tuolistasi, ja hädin tuskin pystyt siihen. Sinulla on nivelrikko. Eikö olekin totta? Sinulla on myös veli, josta sinä olet kiinnostunut, etkö olekin? Ja hänellä on syöpä. Olet parantunut. Mene ja pane kätesi hänen päälleen niin hän paranee. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, ota vastaan Herran Jeesuksen siunaus.

69     Uskotko sinä minun olevan Hänen palvelijansa? Sinä haluaisit olla…Sinä paranit istuessasi tuolla, mutta sinä haluaisit lapsenlapsesi paranevan nyt. Ja minä kerron sinulle, mikä häntä vaivaa. Jotain, mikä on hänen suussaan. Minä näen lääkärin etsivän, näen…Hänellä ei ole kitalakea, eikö niin? Mene ja pane kätesi hänen päälleen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Rouva, haluatko päästä tuosta vatsavaivastasi? Haluatko syödä illallisesi? Otatko nyt Jeesuksen vastaan parantajanasi? No sitten mene ja syö illallisesi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Tulkaa, rouva, uskotko sinä koko sydämestäsi? Haluatko sinä päästä tuosta munuaisvaivastasi, te takana siellä, ja tulla terveeksi? Uskotko sinä, että Hän parantaa sinut? Uskotko sinä, jos minä panen käteni sinun päällesi nyt, kun Hänen voitelunsa on läsnä, joka tuntee sinut, etkä sinä voi piilottaa elämääsi Häneltä, vaikka haluaisitkin. Mutta uskotko, että Hän parantaa sinut? Hän on jo parantunut. Herran Jeesuksen nimessä, tulkoon se vahvistetuksi sisarellemme. Selvä.

70     Haluatko päästä myös tuosta jäykkyydestä ja nivelrikosta ja kaikista ruumiisi sairauksista? Uskotko sinä, että Jeesus parantaa sinut jos me pyydämme sitä nyt?

Herra, Jeesuksen Kristuksen nimessä parantukoon tämä nainen, Jumalan kunniaksi. Aamen.

Nyt, mene riemuiten sisar, iloisena, kasvakoon sinun uskosi vähän suuremmaksi ja usko koko sydämestäsi.

71     Uskotko sinä, rouva, koko sydämestäsi? Jos Jumala kertoo minulle, mikä sinua vaivaa, otatko sinä Jeesuksen Kristuksen vastaan omana parantajanasi? Sinulla on joku–jonkinlainen sairaus, niin että olet…Sinä yskit kovasti koko ajan; astmaattinen sairaus, hermostuneisuutta myös. Uskotko, että Jeesus Kristus parantaa sinut? Jeesuksen Kristuksen nimessä, ota vastaan oma parantumisesi. Aamen. Selvä.

Tulkaa, rouva. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Haluatko päästä eroon tuosta anemiasta? Sinä et näytä siltä, että sinulla olisi anemia, mutta sinulla on, koska verta valuu vaaleana meidän välistämme. Se on–mene uskossa Golgatalle nyt ja ota vastaan verensiirto Jeesukselta Kristukselta ja tule terveeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Olkoot niin. Halleluja.

72     Sisar, uskotko sinä? Sinulla on henkinen sairaus. Ja on toinenkin asia, sinulla on vatsavaiva, se kiusaa sinua. Sinun hermosi panevat vatsasi sekaisin ja aiheuttavat vatsahaavan, happovaivoja. Ruoka nousee ylös ja siitä tulee polttava tunne tänne sisälle. Jeesus Kristus parantaa sinut, juuri nyt minä panen käteni sinun päällesi ja nuhtelen tätä riivaajaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jatka tietäsi riemuiten, kiittäen Jumalaa eikä sinun tarvitse enää syödä vauvanruokaa ja sen semmoista. Sinä tulet kuntoon. Sanotaanpa yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”

Uskotko sinä, että Jumala on parantanut sinut, kun sinä kävelit tuonne ylös, kun se…?…Juuri niin siinä tapahtui. Jeesus Kristus paransi sinut. Uskotko sinä, ettei sinua tarvitse leikata tuon kasvaimen takia? Uskotko sinä, että Jumala otti sen pois sinusta tuolla? Jatka tietäsi riemuiten ja tule terveeksi Jumalan kunniaksi.

Ja samanaikaisesti, kun minä sanoin sen hänelle, sinulle tuli merkillinen tunne. Se oli Herra…?…Jatka tietäsi ja Jumala sinua siunatkoon ja tule terveeksi. Halleluja!

73     Haluatko sinä mennä nauttimaan illallisesi huolimatta vatsavaivastasi, joka sinulla on ollut jo pitkän aikaa? Mene ja nauti illallisesi, ja tuo vatsavaiva on lähtenyt sinusta ja sinä olet nyt parantunut.

Sisar, sinä kuolet, jos Jeesus Kristus ei ota pois tuota syöpää sinusta. Mutta uskotko sinä, että Hän tekee sen, nyt? Jatka tietäsi riemuiten ja tule terveeksi. Halleluja! Te saatatte pitää minua hulluna, mutta en minä ole. Rouva riemuitsee, ja menee tuolla onnellisena…

74     Mitä ajattelet, herra? Sinä haluat päästä tuosta tyrästä, sinä joka istut siinä, juuri siellä takana. Kyllä vain. Jumala on parantanut sinut. Jos sinä uskot sen, nouse jaloillesi ja ota se vastaan juuri nyt. Jumala sinua siunatkoon.

Ja sinä istut siellä takana sydänvaivoinesi, ja toinenkin henkilö tulee sydänvaivansa kanssa siihen. Haluatko sinä päästä tuosta sydänvaivastasi, sinä joka istut siellä? Sinä tulet uskomaan sen. Usko se. Jumala tulee parantamaan sinut.

Hän, joka istuu sinun vieressäsi, onko se tuo rouva? Kyllä. Hänellä on nivelrikko. Panisitko kätesi hänen päälleen, niin hän paranee ja Jumala siunaa sen.

Mitä te tästä ajattelette, te rouva siellä, jolla on korkea verenpaine? Joka istut juuri siellä. Te, jolle minä puhun. Jolla on korkea verenpaine, te–te–te olette sekakielinen. Te puhutte saksaa. Te puhutte myös saksaa. Uskotko sinä koko sydämestäsi, ja nousetko ylös ja tulet terveeksi Jeesuksessa Kristuksessa?

75     Haluatko päästä tuosta vatsavaivastasi ja mennä nauttimaan illallista? Mene ja nauti illallisesi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Haluavatko kaikki parantua tällä kerralla? Jos haluatte, nouskaa seisomaan ja ottakaa vastaan minun Herrani Jeesus Kristus henkilökohtaisena parantajananne, niin Hän parantaa teidät.

Oi, Jumala, ole armollinen tälle ihmisyleisölle. Täyttäköön Pyhä Henki tämän paikan nyt palavalla tulella ja Pyhän Hengen savulla, joka tuli temppeliin silloin, kun Salomo vihki sitä, ja tulvikoon Jumalan voima näiden ihmisten läpi. Tulkoot sairaat terveeksi aivan tällä hetkellä, Jeesuksen Kristuksen kautta.

54-0720A GERASAN MIELIPUOLI (The Maniac Of Gadara), Chicago, Illinois, USA, 20.7.1954

54-0720A GERASAN MIELIPUOLI
(The Maniac Of Gadara)
Chicago, Illinois, USA, 20.7.1954

 

1       [Veli Boze puhuu–toim.]… Kiitos. Istuutukaa vain, olkaa hyvät, ystävät.  On… On todella ilo olla täällä tänä iltapäivänä ja nähdä Jumalan lasten kasvoja kääntyneinä minuun päin täällä, ja ilo ja kunnia puhua teille taas tänä iltapäivänä. Tämä on minun toinen iltapäiväkokoukseni, joka minulla on koskaan ollut palvelustehtäväni aikana. Yleensä managerilla ja muilla on ollut iltapäiväkokouksia.

Enkä minä todella tiennyt tulevani juuri tähän kokoukseen vasta kuin vähän aikaa sitten, kun veli Joseph soitti minulle. Herra Moore kertoi minulle ja sanoi: Hei, tiesitkö, että sinun pitää saarnata tänään iltapäivällä?”

Sanoin: ”No mutta, sitä en tiennyt – ainoastaan sen, kenet on ilmoitettu.”

2       Hän sanoi: ”Sinut on ilmoitettu täksi iltapäiväksi, joten parasta, kun lähdet sinne.” Ja tännehän meidän sitten piti lähteä. Niinpä, olen – Minulle on ilo olla täällä, milloin vain voin tehdä jotakin Herralle. Ja me lepäsimme hieman, ja niinpä nyt iltapäivällä puhumaan tuleminen ei haittaa yhtään minua.

Minähän en oikeastaan ole puhuja, ja niinpä olen vähän vastahakoinen yrittämän tehdä sitä, tai ottamaan puhujan paikkaa. Mutta, olen aina kutsunut itseäni vararenkaaksi. Tiedättehän, kun teiltä puhkeaa kumi, niin silloin käytetään vararengasta. Mutta meillä ei ole nyt kumi puhki. Meillä on – meillä on runsaasti saarnaajia täällä, mutta olen – mutta he laittoivat tänään vararenkaan, saadakseen taas sen.

3       Meniköhän se jokseenkin näin, veli Ryan? Minusta se meni. Ja me olemme kaikki yhtä suurta onnellista Jumalan lasten ryhmää, jotka työskentelevät yhdessä. Näin, että täällä on kirjoja ja kuva Herran enkelistä. Minä… Ihmiset, minä en ole kirjakauppias tai kuvakauppias. Sitä minä en tee. Näitä kirjoja, me yritämme julkaista niitä ihan…

Siis, minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, että rahaa tehdään tietoisesti kirjoilla. Koska jos joku köyhä kaveri ilmestyisi, eikä hänellä olisi rahaa, hän saisi kyllä kirjan siitä huolimatta. Ja niitä annetaan niin paljon. Ja silloin, ei ole kovin paljoa… Niitä pitää myydä pienellä marginaalilla, ja niitä menetetään niin monia kappaleita.

4       Ja jotkut saavat niitä, ja miten niissä on sokeritoukkia, ja kun niitä on ympäriinsä. – Seutu, jossa asumme on vähän kostea… ei tähän vuodenaikaan, ei juuri nyt kuitenkaan, sitähän kyllä voi kestää hieman… Mutta yleensä… – Me menetämme niistä niin monia niin, ettei niillä kirjoilla ansaitse keskimäärin mitään. Niistä ei saa edes omiaan pois.

Mutta, jos ne eivät olisi sitä sanomaa varten, joka niissä on, minulla ei edes olisi niitä. Ja me emme myy niitä sunnuntaisin, koska minä pidättäydyin siitä, siis myymästä niitä Herran päivänä. Ja minä olen aina tehnyt niin. En sano, etteikö se olisi oikein. Veli Bosworth aina moitti siitä minua ja sanoi: ”Sinähän myyt jotakin sellaista, joka tuo ihmisille ikuisen elämän.”

5       No, minä – minä, siis… Veli Bosworth on siinä ehkä oikeassa. Näettekö? Muttei siinä ole kyse taikauskosta, vaan minä olen pärjännyt ihan hyvin ilmankin, niin luulen, ettei minun ole pakko, ja niinpä antaa sen sitten vain olla. Siis, tästä pikku kuvasta, minä luulen, että siitä on jo kerrottu teille – se on siinä kirjoitettuna. Se on siinä kirjassa, sen valokopiossa.

Ja sitten se kuva tästä samasta enkelistä on myös siinä kirjassa. Mutta se ei ole kovin autenttinen [luotettava, aito, väärentämätön]. Sen otti siitä eräs jonkin lehden reportteri. Mikäli huomasitte, siinä on mies, pää vähän painuksissa, niin kuin hän olisi sokea, näin. Minä seisoin siinä puhumassa sinä iltana, Camdenissa, Arkansasissa.

Ja yleisö jokseenkin tämän auditorion kokoinen, ehkä kolmisen tuhatta – sinne päin. Ja se oli koripallokentän tapainen. Ja luulisin, että siellä oli kolme – neljä parvea tai jotakin, tai… Olen unohtanut, siitä on useita vuosia, tai kahdeksan vuotta, kun se tapahtui.

6       Ja minä olin juuri puhumassa, ja näytti siltä, niin kuin en olisi saanut – oikein perille sitä, mistä olin puhumassa, Herran enkelistä. Se oli uutta silloin… Jumalan suuri liike oli juuri alkamassa silloin. Ja ihmiset istuivat kuuntelemassa ja katselemassa. Minä sanoin: ”Minä en puhu siitä enää tämän pitempään, siinähän Se tulee.”

Ja se tuli ja kulki rakennuksen läpi näin, ihmisten päiden ylitse. Ja minä seisoin siinä. Se asettui paikalleen, ja sanomalehden reportteri oli tekemässä reportaasia. Ja tämä herra, sananpalvelija, ryntäsi puristamaan minun kättäni, hän todella – todella tapasi hänet [veli Branhamin] juuri siinä tilassa siellä. Ja hän vain painoi päänsä, ja Se todella asettui siihen näin. Ja voitelu oli juuri tullut ajatusten erottamista varten.

7       Ja juuri siinä se tapahtui; te näette sen. Se on… Minä tiedän, että se on täällä, koska minä olen nähnyt sen niin monta kertaa. Mutta siitä ei ole koskaan – ei vielä koskaan ole otettu – niinpä se on niin autenttinen, kuin se on tässä kuvassa. Eikä se kuva ole minun. Se on – se kuuluu Houstonin Douglas Studiolle, Texasissa, joka on American Photographer Associationin jäsen. [Amerikan valokuvaajayhdistys].

Ja yhtenä iltana, kun keskusteltiin baptistisaarnaajan kanssa, joka oli haastanut minut keskustelemaan ja sanoi, etten minä ole muuta kuin vain huijari ja minut pitäisi ajaa ulos kaupungista, ja niin edelleen… Useita tuhansia ihmisiä oli kokoontunut kuulemaan. Herra Bosworth otti hänen haasteensa vastaan. Ja kun väittely oli ohi, minua pyydettiin tulemaan, pitämään loppurukous, ja minä menin.

8       Ja minä sanoin: ”Olen pahoillani, että näistä asioista väitellään. Kristinusko ei ole väittelyä; se on jotakin, mitä eletään.” Ja minä sanoin: ”En ikinä…” Se mies nimitti minua yhä parantajaksi. Ja minä sanoin: ”En ole ikinä sanonut, että olisin parantaja. En oli ikinä sanonut, että kykenen parantamaan ketään. Olen sanonut aina, että Jumala on parantaja ja minä olen ainoastaan Hänen palvelijansa, joka rukoilee sairaitten puolesta.”

Ja minä sanoin: ”Minä väitän – omistavani lahjan Jumalalta, joka voi ymmärtää ja tietää asioita ja kertoa minulle asioita, joita on ollut ja asioita joita on tulossa.” Ja sanoin: ”Se on kiistatonta. Jos se on sitä, mitä…” Sanoin: ”Minä sanon ainoastaan totuuden. Ja jokainen tietää, ettei Jumala tunnusta omakseen mitään virheitä. Hän ei halua olla missään tekemisissä yhdenkään virheen kanssa.”

Ja tämä tapahtui kauan, vuosia ja vuosia sitten. Sanoin: ”Mutta, jos te puhutte totta, Jumala tulee ottamaan – tulee hyväksymään totuuden. Hän sanoi hyväksyvänsä. Ja Hän tulee kunnioittamaan totuutta.” Sanoin: ”Jos minä puhun totta, niin silloin Jumala tulee puhumaan minun puolestani.”

9       Enkä minä sanonut sen enempää, ja niin Hän tuli monien edessä; monen tuhannen ihmisen edessä. Ja siitä otettiin valokuva, ja tässä se on. Ja sitten George J. Lacy, yksi maailman parhaista, sormenjälki- ja todisteyksiköstä, otti mukaansa tuon kameran, työpaikalleen ja kaikkea ja päivä… kaksi tai kolme päivää hän kävi läpi sitä kaikkea ja tutki, oliko se kaksoisvalotettu tai jotakin… Hän pani sen kaikenlaisien valojen ja käsittelyjen läpi, niin edelleen.

Se kaikki, mitä hän teki sille, on täällä ylhäällä. Ja hän sanoi, että valo oli osunut linssiin; siinä oli yliluonnollinen olento. Ja se on ensimmäinen kerta maailmassa, jolloin sellainen on tullut todistetuksi, ehdottoman tieteellisesti todistetuksi, että kyseessä oli yliluonnollinen ilmiö – joka oli kuvattu. Siis, te voitte mennä Washingtoniin, jos haluatte.

10   Te kaikki varmaan huomasitte, Jokin aika sitten, täällä, että siitä on valokuva –  että joku oli ottanut kuvan Jeesuksesta ojentamassa käsiään ja kaksi lentokonetta on tulossa. Olettehan te nähneet sen lehdessä. Mutta se mies myönsi, että hän oli maalannut tuon kuvan. Se ei ollutkaan sitä. Näettekö? Ja hän myönsi sen; se oli Valituissa Paloissa; eikä se ollutkaan niin.

Mutta tämä kuva täällä, ei siksi, että, rakas kristitty, että – että minulla olisi… minä – minä… Ei kyse ole minusta. Minä vain satuin seisomaan siellä; siinä kaikki, ja niin… Mutta se on kuva yliluonnollisesta olennosta. Ja minun käsitykseni asiasta, jos panette sen merkille, kyse on tulipatsaasta. Palatkaapa sinne minun kirjaani, sillä jo vuosia ennen tätä, siitä on todistus; katsokaa sieltä, kuinka se on ilmestynyt kerta kerran jälkeen.

11   Katsokaa sitä pientä kirjaa, ensimäistä, jonka kirjoitin, jonka nimi on ”Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, miten Louisvillessa Kentuckyssa, nuo suuret sanomalehdet sanoivat: ”Mystinen valo ilmestyy baptistisaarnaajan yläpuolelle kastamisen aikana.”

Kun Hän seisoi siellä ja sanoi minulle siellä vähintään 10000 ihmisen edessä, että tämä asia tulisi tapahtumaan…sanoi: ”Sinun palvelustehtäväsi tulee olemaan samanlainen kuin Johannes Kastajan oli; hänet lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemisen edelläkävijäksi; sinun palvelustehtäväsi on Kristuksen toisen tulemisen tuominen esiin. ”

12   Ja – ja siellä… Enkä minä edes tiennyt, mistä siinä puhuttiin, en ymmärtänyt siitä mitään. Mutta, katsokaa, millainen liike on meneillään tänään. Siis. Niin on tapahtunut. Mitenkä minä olisin, seitsemännen luokan sivistys; lukutaidoton, minä… kun minä… noina aikoina, kun yritin lukea Raamattua, minä en kyennyt siihen. Se tyttö, jonka minä nain, poikani äiti, istui puhujanlavalla ja luki Raamattua –  sananpaikat minulle, koska minä en edes kyennyt lukemaan Raamattua – näin asia on, en edes pystynyt lukemaan sitä.

13   Ja minä muistan ensimmäisen saarnani, jonka saarnasin, luulisin että ensimmäinen saarna, jota kokeilin itse, tapahtui pienessä paikallisessa baptistiseurakunnassa; minä saarnasin, luulisin, että se oli ”Simson, tuo mahtava mies.” Ja minä kokeilin yhtä yksin ja ajattelin: ”No, minä vain yritän saarnata siitä sen mukaan, mihin pystyn.” Ja se oli Johannes 14. Ja minä sanoin: ”Lukisitko, kultaseni.”

Hän sanoi: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.”

Minä sanoin: ”Te kuulitte, mitä siinä sanotaan.”

Ja niin, sanoin: ”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”

Minä sanoin: ”Teettekö te niin?” Ja juuri kun vaimoni… Ja sillä tavalla minä saarnasin ensimmäiseni. Veli Ryan, sinähän melkein muistat nuo ajat, jolloin se tapahtui. Mutta nyt, minun on silti vielä kuljettava pitkä matka, ystävät, mutta vieläkin minä rakastan Herraa Jeesusta. Ja tuo sama Herra Jeesus ilmestyi siellä joella sinä päivänä; tuo kuva on Hänestä. [Eräs mies antaa todistuksen tuosta valosta, joka ilmestyi silloin edellisenä iltana.] Kyllä, sepä oli… Kiitos.

Nyt, joku saattaa sanoa: ”Veli Branham, uskotko, että veli Bozen todistus on totta?”

Ehdottomasti.

”No, miten se voi sitten… minäkin istuin täällä enkä nähnyt sitä.” Tuo on totta. On aivan mahdollista, että sinä saatat istua paikalla, ja kenties kaksi… toinen, joka istuu sinun jommalla kummalla puolellasi, näkee sen, ja sinä et.

14   Katsokaapa sitä tähteä, joka johdatti noita viisaita miehiä. Se kulki kaikkien observatorioiden yli ja kaikkea sellaista, eikä kukaan muu kuin he nähnyt sitä. Sen näkeminen annettiin vain heille. Katsokaapa Paavalia, kun hän sai sen näyn, ja hänet pudotettiin alas hevosensa selästä; ja putosi hevosensa selästä tai miten tahansa, kun hän oli matkalla Damaskon tiellä. Näettekö? Näettekö? Näettehän, joidenkin annetaan nähdä, joidenkin ei. Se on täsmälleen näin.

Niinpä, kun me kaikki pääsemme kirkkauteen, kun aika on ohi… Minä lausun tämän. Minä uskon koko sydämestäni. Olemme lu – lukeneet Raamatusta, että Israelin kansaa johti tulipatsas Egyptistä luvattuun maahan. Pitääkö tämä paikkansa? Ja tuo tulipatsas oli Liiton enkeli. Pitääkö paikkansa, opettajat? Ja kuka oli tuo Liiton enkeli? Jeesus Kristus.

15   Ja Hän on sama silloin, eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö tämä paikkansa? Mitä se tarkoittaa? Hän johtaa yhä seurakuntaa. Hän on tuo Liiton enkeli. Liitto kirjoitettiin Hänen omalla verellään, ja Hän meni Isän eteen vieden oman verensä mukanaan. Pitääkö tämä paikkansa?

Ja – ja nyt, se on tuo sama Pyhä Henki. Ja siitä sanottiin… George J. Lacy sanoi: ”Se näytti smaragdinvihreältä valolta, ja paloi sellaisin lepattavin liekein kieppuessaan ympäriinsä näin. Näytti kuin se olisi kulkenut ympyrää kieppuessaan ympäri.”

Nyt, siis, se näytti suunnilleen näin suurelta ja näin paksulta. Käytännöllisesti katsoen, joka yö, kun minä… rehellisesti sanoen, juuri nyt, voin nyt sanoa teille, että me, kuten – kuten minä saarnaan tänäänkin kuolevana miehenä kuoleville ihmisille, että minä… Että se [Hän] seisoo lähempänä kuin puolentoista metrin päässä tästä, missä minä olen juuri nyt. Näin asia on.

16   Nyt, se, miten se tapahtuu tänä iltana – minä vain antaudun sille ja minulla on tällainen tapa tehdä se, että luovutan itseni niin, ettei minua enää ole; Se [Hän] on. Näettekö? Minä lähden ulos ja se [Hän] tulee sisään. Eikä se [Hän] voi viipyä minun päälläni kauaa, koska minä – minä – se vain – minä en tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta sitten se [Hän] perääntyy. Voin vain sanoa, että se [Hän] on minun lähelläni ja seisoo jossakin.

Sitten minä puhun potilaan kanssa, sitten, ehkä jälleen minä tunnen sen [Hänen] tulevan näin; se tulee alas minun ylitseni. Ja juuri siinä kohdassa noita näkyjä nähdään. Sitten se [Hän] lähtee taas pois. Sitten minä – minä kuulen itseni puhuvan, mutten tiedä, mitä sanon. Ja minä… Ja sillä lailla se sitten tapahtuu.

17   Ja minä olen tosi kiitollinen. Minä en odotakaan kaikkien uskovan sitä. Ihmiset eivät uskoisi, vaikka Herra Jeesus… niinpä minä – minä – minä en voikaan odottaa kaikkien uskovan sitä. Mutta, minä voin vain todistaa siitä, mikä on totta. Ja jos, minä lähden tästä maailmasta tänään, kristityt ystävät, minun todistukseni on totta.

Tuhat kertaa tuhannet ovat nähneet sen omin silmin. Seurakunta kautta maailman on pannut merkille sen [Hänen] palvelustehtävän[sä], ei minun, sen [Hänen] palvelustehtävän[sä], miten se tapahtuu ja mitä se on saanut aikaan; ja siunannut tuhansia ja lähettänyt ympäri maapallon miehiä, jotka palavat Jumalan tulta. Pitää paikkansa. Se on tehnyt sen.

Tiedemaailma ei sitä pysty sanomaan, mutta niin se vain on. Siinä se on –… George J. Lacy sanoi, sen jälkeen, kun oli antanut kuvan käsiteltäväksi, hän sanoi, että oli usein sanonut, että – oli kuullut minun kokouksistani, ja oli kuullut ihmisten sanovan, että; ja hän sanoi, että se oli psykologiaa. Hän sanoi: ”Mutta”, kun hän soitti minulle, hän sanoi: ”Kameran mekaaninen silmä ei ota psykologiaa.” Se on totta. Kameran mekaaninen silmä ei tallenna psykologiaa.

18   Niinpä, tiedemaailman on sanottava, että se on totta. Siis, me saatamme olla lukutaidotonta väkeä. Pitää paikkansa. Minä olen, tiedän, että olen. Mutta on yksi asia, joka… minä – minä – minä olen mieluummin Jumalan suosiossa ja tulen kutsutuksi hihhuliksi tai kiihkoilijaksi, tai miksi sitten minua halutaankin kutsua, ja olen Jumalan suosiossa ja tiedän, että Hän seisoo täällä tänä iltapäivänä, kuin että saisin kaikki rikkaudet, mitä Chicagolla on ja kaiken loiston, joita maailmalla on.

Minä seison mieluummin juuri täällä ja pidän tätä kuvaa ja kerron teille, mikä se [Hän] on ja tiedän, että Hän seisoo juuri täällä viiden jalan päässä siitä missä minä juuri nyt seison. Minä pidän mieluummin tämän tunteen ja lohdutuksen, joka minulla juuri nyt on, kuin olisin miljoona vuotta koko maailman kuninkaana. Näin on.

19   Nyt, olen iloinen. Minä väsyn. Kulun fyysisesti loppuun. Minulla on ongelmia, asioita, joita tavallisella ihmisellä ei ole. Te voitte vain kuvitella, miten saatana taistelee minua vastaan öin ja päivin; kaiken aikaa. Lähettelee noita riivaajia ja ne vaivaavat sinua. Näettekö? Mutta, kaikki nuo asiat… Käyn taistelua, josta kukaan muu ei tiedä.

Mutta, minä rakastan ihmisiä. Minä rakastan heitä koko sydämestäni. Ja siksi – ihmiset tietävät sen. Enkä minä ole milloinkaan antanut palvelustehtäväni päästä kovin korkealle paikalle, missä se näyttäisi suurelta. Se saattaa – se saattaa kyllä nousta minulle päähän. Minun palvelustehtäväni on annettu pysyä pienenä. Ja minä olen tekemisissä harvojen ihmisten kanssa ja kun porukka alkaa kasvaa, minä muutan jonnekin muualle, ja lähden jonnekin muualle. Koska minun – minun koko motiivini on tämä: miellyttää minun taivaallista Isääni. [Se on] Ainoa asia, mitä minun pitää tehdä, on miellyttää Häntä.

20   Ja minä – minä toivon kaikkien teidän rukousta; että aina, omissa silmissäni, Herra, pidä minut pienenä. Ymmärrättehän. Että… on… että minä voisin olla siellä, missä Hän voi käyttää minua. Minä haluan paikkaan, jossa Hän… kun enkeliolennot kokoontuvat, Hän voi sanoa: ”No, minä tiedän, että palvelijani William Branham välittää minusta.” Se juuri niin minä – minä haluan Hänen tekevän.

Ja sitten, sinä päivänä olen usein haaveillut… olen aina halunnut kiihkeästi seisoa siellä sinä päivänä, kun Hän ojentaa kätensä ja sanoo: ”Tulkaa luokseni te työtä tekeväiset ja raskautetut, minä annan teille levon.” Ehkä en koskaan saa kuulla sitä, mutta on yksi asia, jonka odotan kuulevani, jonain päivänä kuulla Hänen sanovan: ”Hyvin tehty minun hyvä ja uskollinen palvelijani.”

21   Se on – se on ääni, jota ikävöin kuulla. Jospa Hän antaisi minun muuttaa valtakuntaansa ja sitten nousta ylös niin lähelle, että voin panna käteni Hänen pyhien jalkojensa päälle, tai jotakin sellaista, se olisi hienoa.  Jospa vain saisin nähdä Hänet…

Jokin aika sitten täällä, minä puhuin liikemiesten kokouksessa. Luulisin, että se oli juuri täällä Chicagossa. Ja eräs musta syvästä etelästä… Hän pelastui eräänä iltana. Ja seuraavana aamuna hän oli ulkona ja sanoi: ”Olen vapaa, olen vapaa”, ja kertoi siitä toisille orjille.

Ja orjat sanoivat: ”No mutta…” halusivat tietää, mitä oli tapahtunut.

Hän sanoi: ”Herra Jeesus vapautti minut.”

Ja orjanomistaja tuli paikalle ja sanoi: ”No niin, Sambo, töihisi siitä.”

Hän sanoi: ”Kyllä, isäntä, en – en minä tarkoittanut kuluttaa yhtään aikaa.”

Isäntä sanoi: ”Minä kuulin, että sinä olisit vapaa.”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, isäntä, Herra Jeesus vapautti minut viime yönä orjuuden” – tarkoitan, ”synnin taakasta”, hän sanoi.

Ja – ja hän [isäntä] sanoi: ”No, haluan, että tulet toimistooni hetkeksi.” Ja hetken päästä hän tuli toimistoon. Hän sanoi: ”Haluan, että sanot sen uudestaan. Siis, tarkoitatko sinä, että siinä eilisiltaisessa kokouksessa, Jeesus Kristus teki sinusta vapaan, ettet sinä enää ole synnin orja?”

22   Hän sanoi: ”Kyllä pomo. Hän teki sen. Hän vapautti minut synnistä ja kuolemasta eilisiltana.”

Hän sanoi: ”Silloin, Sambo, jos Jeesus Kristus vapautti sinut synnistä ja kuolemasta eilisiltana, tänään minä vapautan sinut orjuudesta” näin on, ”niin, että sinä voit saarnata veljillesi.”

Tuo vanha mies saarnasi monia, monia vuosia. Kun hän oli valmis kuolemaan, vanhana miehenä, hänet kutsuttiin… monet hänen valkoiset veljensä tulivat katsomaan häntä. Ja tuo vanha kaveri oli vajonnut koomaan. Ja ihmiset ajattelivat, että hän oli kuollut. Ja hetken päästä hän katsahti ympärilleen; hän näki heidän kaikkien seisovan siinä; hän tervehti taas heitä kaikkia.

Ja hän sanoi: ”Voi, olin juuri pääsemäisilläni sisään” He sanoivat: ”Miksi sinä palasit takaisin?” Ja hän sanoi – sanoi: ”Minä seisoin oven sisäpuolella. Seisoin, ja katselin ja eräs enkeli tuli luokseni ja sanoi: ’Sambo, oletko sinä nyt valmis ottamaan vastaan kruunusi ja palkintosi?”

Hän sanoi: ”Kruununko? Palkkionko? Älkää puhuko minulle kruunusta ja palkinnosta. Minä en niitä tarvitse. Antakaa minun vain seistä ja katsella Häntä tuhat vuotta; siinä on minun kruununi ja palkintoni.”

23   Ja juuri sillä tavalla me kaikki tunnemme tänä iltapäivänä. Minä en välitä palkkioista. En välitä onko minulla jokin hökkeli tai mitä sitten onkin. Antakaa minun ainoastaan nähdä Hänet, joka on tuo Näkymätön täällä, tänään, niin koko loppuelämä tulee… Kaikki muu tuntuu niin mitättömältä, kun ajattelen, että minä näen Hänet jonakin päivänä.

24   Me lauloimme seurakunnassa tätä vanhaa laulua:

Oi, haluan nähdä Hänet ja katsoa Hänen kasvojaan,
laulaa siellä ikuisesti Hänen pelastavasta armostaan.
Antakaa minun korottaa ääneni kirkkauden kaduilla.
Huolet ovat menneet; viimein kotona iloitsemassa iäti.

Tämä on meidän tunteemme tänä iltapäivänä. Se on minun motiivini olla täällä Chicagossa tänä iltapäivänä ja tässä kokouksessa ja saada veljeni tulemaan tänne… sen jälkeen, kun tiedän, että Hänen läsnäolonsa on täällä, saada heidät uskomaan Häntä.

25   Siis, toivoisinpa olevani vakuuttava puhuja, niin kuin veli Jaggers tai veli Roberts tai Billy Graham ja jotkut tuollaiset miehet, kun he vain menevät ja saarnaavat saarnansa ja lähtevät kotiin ja sitten se on ohi. Minä en siihen pysty; en ole mikään puhuja. Minä… Ainut, mitä minä pystyn tekemään… Jumala on antanut minulle jotakin muuta voittaakseni Hänen lapsensa Hänelle, ja se on rukous heidän puolestaan.

26   Ja minä arvostan noita veljiäni. Miten kunnioitankaan ja ajattelen veli Robertsia ja Billy Grahamia ja tuollaisia miehiä, veli Jaggers tai veli Roberts tai Billy Graham ja sellaiset miehet, jotka lähtevät maailmaan ja voittavat sieluja Kristukselle. Minä – minä yksinkertaisesti vain ihailen heitä todella: he ovat Jumalan palvelijoita ja minä rakastan heitä. Veli Jaggers ja veli Coe ja kaikki nuo veljet, joilla on noita suurenmoisia palvelustehtäviä; sydämeni… Minä rukoilen jatkuvasti heidän puolestaan.

Tässä eräänä päivänä, kun kuulin, veli Billy Grahamin saaneen munuaistukoksen ja makasi sairaalassa tai jossakin, Saksassa ja…?… rohkaista… Sanonut: ”Minä saarnaisin, vaikka minut täytyisi kantaa paareilla sinne.”

Pysäytin autoni. Olin ajamassa tietä pitkin, ja pysäytin autoni ja sanoin: ”Rakas Jumala, ota se pois tuosta miehestä niin, että hän pääsee sinne. Hän on Sinun palvelijasi ja hän on siellä yrittämässä… Me kaikki olemme samaa suurta protestanttista uskovien valtakuntaa; ja yhtenäisinä me pysymme pystyssä ja meidän on seistävä rinta rinnan Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa.

27   Me saatamme olla erilaisia. Billy saattaa sanoa: ”Minä en… veli Branham, minä en usko sinun jumalalliseen parantamiseesi”, kyllä saattaa. Se ei saa minua väheksymään häntä yhtään. Hän on aivan yhtä lailla minun veljeni. Näin on. Jotkut muut veljet saattavat sanoa: ”Veli Branham, minä en ole tuosta samaa mieltä.” Se on aivan samantekevää. Me yritämme kaikki nähdä Hänen ihanat kasvonsa; ja me olemme inhimillisiä ihmisiä; me voimme olla eri mieltä.

Jos – jos; minä ajaisin autolla nyt iltapäivällä, minä saattaisin ostaa erilaisen auton kuin minkä Billy Graham ostaisi. Hän saattaisi puolustella omaa autoansa ja minä puolustaisin omaani, mutta me olemme molemmat autossa; se on oleellista. Niinpä, kunhan me vain olemme Kristuksessa. Aamen. Siinä kaikki…?…

28   Siis… vain… Minä pidättelin teitä niin pitkään eilen iltapäivällä ja saarnasin eilisiltana ja luullakseni te olette vähän jo kyllästyneet siihen… niinpä… minuun. Ja niinpä me yritämme pitää tämän niin lyhyenä kuin mahdollista. Ja minä luen täältä vähän Sanaa. Meillä on ollut koko aamun tosi, tosi kiire. Veli Moore, tämä manageri täällä, tietää sen, että meillä on ollut todella kiire, kun olemme tehneet nauhoituksia ja kaikkea, ja tapaamista ja neuvotteluja ja niin edelleen.

Ja nyt, minulla on jokunen hetki aikaa, ehkä kymmenen minuuttia ottaa Raamattu esiin ja käydä Raamattua läpi ja sanoa: ”Herra, mistä minä puhuisin näille ihmisille tänä iltapäivänä?” Ja nyt, minä en tiedä, mitä minä ottaisin, kun kapuan tänne ylös. Ja niinpä minä vain aukaisin tästä ja tämä paikka pisti silmään, tämä aihe täällä Raamatussa. Se oli joko, Jeesuksesta, joka tyynnytti vedet…

29   Minulla on tämä pikkuinen Scoffield-Raamattuni, jonka sain joitakin vuosia sitten ja täällä on tämä Gerasan mielipuoli. Siis, minä voisin puhua jommastakummasta näistä, mistä Herra haluaa minun puhuvan. Niinpä me luemme jotakin tästä Gerasan mielipuolesta, vain hetken verran ja katsomme, mitä Herra haluaisi meidän tietävän tästä. Markus 11; Markus 5. luku.

1 Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.

2 Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.

3 Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;

4 sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.

5 Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.

6 Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä

7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.”

8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: ”Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki”.

9 Ja Jeesus kysyi siltä: ”Mikä on nimesi?” Niin se sanoi hänelle: ”Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta”.

10 Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.

11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.

12 Ja ne pyysivät häntä sanoen: ”Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin”.

Siunatkoon Jumala tämän Sanan lukemisen. Voisimmeko painaa päämme samalla, kun rukoilemme?

30   Siis, meidän hyvä taivaallinen Isämme. Me kiitämme tänä iltapäivänä sinua armosta. Me kiitämme Sinua siitä, että Jeesus, Poikasi, on lunastanut meidät synnistä ja me olemme nyt Sinun lapsiasi. Ja me rukoilemme, että Sinun siunauksesi lepäisi päällämme. Anna meille anteeksi meidän syntimme, Monet istuvat täällä, Isä, ehkä, ovat juuri tulleet mukaan tänään. Jotkut heistä ovat kuolemaisillaan; elleivät he pääse Sinun luoksesi, he tulevat kuolemaan täällä maan päällä.

Ja, Isä, me tarvitsemme heitä. He ovat uskovaisia; ja minä rukoilen, että kun luemme tätä Sanaa, siinä sanottaisiin jotakin, tai Sinun palvelijasi kautta sanottaisiin jotakin, joka saisi aikaan heissä uskon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sijaiskärsimykseen ja kuolemaan, Häneen, joka lunasti heidät tästä sairaudesta. Tulkoon tästä suuri jumalanpalveluksen ilta – tai päivä.

31   Ja anna meille ylenpalttinen ja yltäkylläinen vuodatus tänä iltana. Olkoon Jumalan voima täällä ja saakoon se sokeat taas näkemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, rammat kävelemään. Herra, me rukoilemme, että Sinä ilmaisisit itsesi suurenmoisella tavalla. Ja rakasta meitä ja pidä meistä huolta, Isä; sillä me pyydämme sitä Sinun rakkaan lapsesi, Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

Siis, ajattelen mielelläni Herraa Jeesusta. Aina – minä haluan panna Jeesukselle niin paljon painoa, kuin vain voin. Joku sanoi vähän aikaa sitten; se oli täällä Illinoisissa, jossakin kaupungissa, hän sanoi: ”Veli Branham, sinä puhut niin paljon Jeesuksesta. Sinä kehut niin kovin Häntä.”

Minä sanoin: ”No, Hänhän on kaiken kehumisen arvoinen, minkä minä vain voin tehdä, tai mitä kukaan muukaan voi tehdä.”

Hän sanoi: ”No, sinä todella – sinähän et… mikset sinä puhu Raamatun muista hahmoista?”

Sanoin: ”Hän on se ainoa, josta minä mitään tiedän.”

32   Ja minä rakastan puhua Hänestä, ja minä uskon Häntä. Ja nykyään, kun monet ihmiset pitävät Häntä vain hyvänä miehenä… jotkut sanovat: ”No siis, Hänhän on vain ihminen.” No, myönnän, että Hän oli ihminen, mutta Hän oli enemmän kuin vain ihminen.

Jotkut ihmisistä sanoivat: ”No, Hän oli – Hän oli profeetta.” Kyllä, pitää paikkansa, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala. Jeesus Kristus oli Jumala, joka ilmaisi itsensä lihassa. Jehova Jumala, Hänen Isänsä, varjosi neitsyt Marian ja muovasi hänessä verisolun, josta tuli Poika, Kristus Jeesus.

Ja kastettaessa… Hän eli miehenä siihen asti, kun Johannes kastoi Hänet Jordanilla. Ja välittömästi kastamisensa jälkeen, Johannes todisti näkevänsä Pyhän Hengen tulevan taivaasta ja laskeutuvan Häneen ja menevän Hänen päälleen.

Ja enne tuota hetkeä, Johannes kuuli äänen erämaassa, joka sanoi hänelle: ”Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, se on Hän, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella.”

Ja Jeesus sanoi, kun Hän oli täällä maan päällä, että: ”Minä en tee mitään itsestäni; en se ole minä, se on minun Isäni, joka asuu minussa.” Näettekö? Nyt, Raamattu sanoo, että Isä Jumala oli Kristus Pojassa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” Näettekö? Niinpä Hän oli enemmän kuin ihminen. Hän oli Jumala-Ihminen. Hän ei ollut Jumala ihminen, vaan Jumala-Ihminen.

33   Hän oli Jumala, joka oli tehty lihaksi, ottaakseen pois synnin. Vain sillä tavalla asia voi olla. Jumalan oli kärsittävä; eikä Jumala voinut kärsiä oman tuomionsa rangaistusta, ellei Hän olisi tullut lihaksi, koska Jumala on kuolematon. Hän on Henki. Jeesus sanoi sen Joh. 4:ssä luvussa: ”Jumala on Henki ja ne, jotka palvovat Häntä, tulee palvoa Hengessä, totuudessa.

Eikä henki voinut kokea kuolemaa, jonka Henki oli langettanut. Eikä Henki lähettänyt profeettaa ottamaan omaa paikkaansa. Henki ei lähettänyt ”hyvää miestä” ottamaan omaa paikkaansa. Henki tuli itse, lihan muodossa [t. ilmielävänä] ottamaan paikkansa. Näin asia on. Jumala otti syntisen paikan ja kuoli itse hänen sijaansa.

34   Ja jos minä langetan kuolemantuomion kaikille täällä, mikäli he katsovat tuota Valoa, ja joku katsookin, enkä minä halua heidän kuolevan ja haluan pelastaa heidät, minä en voisi pyytää hyvää ystävääni veli Moorea ottamaan sitä paikkaa. Minä en voisi pyytää Joseph-veljeä ottamaan heidän paikkaansa. Ja minä olisin epäoikeudenmukainen, jos minä pyytäisin täällä istuvaa, Billy Paulia, poikaani ottamaan sen paikan.

On vain yksi tapa tehdä se oikeudenmukaisesti: ottaa se paikka itse. Se on ainoa tapa tehdä se ja olla vanhurskas. Ja Jumala on vanhurskas. Niinpä Jumala tuli alas ja muovasi ruumiin, rakensi sen itse, [ilmestys]majan ja… niin Hänet tehtiin. ”Korkein ei kuitenkaan asu käsin tehdyissä [ilmestys]majoissa, vaan ’ruumiin Sinä minulle valmistit.’” Näin on.

35   Jumala teki oman ruumiinsa, jossa Hän asui. Ja tuo ruumis oli Hänen oma Poikansa, Kristus Jeesus. ”Jumala asui Kristuksessa, ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kukaan ei ole nähnyt Isää koskaan, vaan ainokainen Poika on ilmoittanut Hänet.” Pitääkö tämä paikkansa? Onpa ihanaa.

Ja tänään… Nyt, minä tiedän, että jotkut teistä kristillisen tieteen ihmisistä olette siitä eri mieltä, mutta, Hän, vain siten, Jeesuksen Kristuksen veren uhraamisen kautta ihminen pelastuu ja paranee; vain siten se voi tapahtua, ystävät. Ja Jeesus, kun Hän oli täällä maan päällä, Hän oli esimerkki siitä, kun Jumala tulisi olemaan, kun Hän palaa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa; kun Jeesus palaa.

36   Pyhä Henki on nyt täällä maan päällä, mutta Jeesus istuu Majesteetin oikealla puolella korkeudessa, kaikkien enkelien ja arkkienkelien ja kaiken yläpuolella, ja on saanut Nimen, jonka mukaan koko taivaan ja maan suku nimetty; Hänen mukaansa. Pitää paikkansa. Se on meidän Herramme Jeesus Kristus. Ja niinpä minä uskon Häneen.

Eräs rouva, kristillisen tieteen rouva sanoi minulle; tuo sama nainen keskusteli kanssani; hän sanoi: ”Veli Branham, sinä sanoit, että Jeesus oli niin suuri ja kaikkea sellaista. Hän sanoi: ”Me… Hän ei ollut muuta, kuin vain ihminen.”

Sanoin: ”Kyllä Hän oli.”

Hän sanoi: ”Minä todistan sen sinulle Raamatulla, että Hän oli vain ihminen.”

Sanoin: ”No, toki.”

Hän sanoi: ”Jos minä kykenen osoittamaan, että Hän oli vain ihminen, hyväksytkö sinä sen?”

Minä sanoin: ”Kyllä, rouva.”

37   ”No”, hän sanoi, ”Joh. 11. luvussa, kun Jeesus meni Lasaruksen hautaan, Raamattu sanoo: ’Hän itki’, eikä kuolematon voi itkeä. Hän ei ollut Jumala, koska Hän itki.”

Ja minä sanoin: ”Rouva, teidän argumenttinne on laihempi ja heikompi kuin [nälkään] kuolleen kanan varjosta tehty liemi… [Nauhassa on tyhjä kohta.] Te ette saanut kasaan vielä yhtään mitään.” Sanoin: ”Se – sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.” Sanoin: ”Hän oli kyllä ihminen, mutta Hän oli Jumala-ihminen. On totta, että kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Hän itki.” Sanoin: ”Hän itki kuten ihminen mennessään Lasaruksen haudalle, mutta kun Hän seisoi siellä ja sanoi: ’Lasarus tule ulos’, siinä oli enemmän kuin ihminen.” Kyllä vain.

38   Tuo mies oli ollut kuolleena neljä päivää ja ihomadot ryömiskelivät pitkin hänen ruumistaan, hän makasi siellä haudassa ja mätäni… Ja… se… No, mätäneminen tunsi Herransa; sielu tunsi Tekijänsä. Ja ihminen, joka oli ollut neljä päivää kuolleena, nousi pystyyn Hänen äänestään. Siinä oli enemmän kuin ihminen. Kyllä vain.

Hän oli ihminen, kun Hän oli siinä pienessä veneessä, josta me puhumme hetken päästä, siellä myrskyn kourissa sinä yönä, niin kuin jokin pieni pullonkorkki. Kymmenentuhatta meren perkelettä vannoi, että he hukuttaisivat Hänet sinä yönä. No, olihan Hän vain ihminen, väsyneenä, makaamassa veneessä, ja aaltojen heitellessä Häntä sinne tänne.

39   Siinä oli ihminen, joka makasi ja oli niin unessa, etteivät aallot edes saaneet Häntä hereille. Hän oli väsynyt, fyysisesti lopen uupunut. Se oli ihminen, mutta kun Hän heräsi ja lähti ja pani jalkansa partaalle, katsoi ylös ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa!”… Ja mahtava myrsky taitteli siipensä kokoon ja lähti meren pohjaan, Hän vaiensi sen ja tuuditteli sen sinne uneen. Siinä oli enemmän kuin ihminen. Kyllä vain. Kyse oli enemmästä kuin vain ihmisestä.

Hän oli ihminen tullessaan alas vuorelta sinä aamuna ja etsi katseellaan vähän jotakin syötävää siitä puusta. Se oli ihminen. Hänellä oli vatsa kuten meilläkin. Hänellä oli ruokahalu kuten meillä. Siinä oli ihminen, jolla oli nälkä ja joka halusi jotakin syödäkseen, ja etsi jotakin tuosta puusta. Se oli ihminen. Mutta, kun Hän otti viisi leivonnaista ja ruokki 5000, siinä oli enemmän kuin ihminen. Pitääkö tämä paikkansa? Se oli Jumala – Pojassaan.

40   Hän oli ihminen kuollessaan uhrina Golgatalla, vuotaen verta, niin kuin kuolevainen, sylkeä kaikkialla pitkin Hänen partaansa. Hän oli ihminen, joka oli häväisty; roikkui siellä häpeissään ottaen meidän paikkamme. Hän oli ihminen, kun tuskat kasvoivat niin koviksi, että hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Siinä oli silloin ihminen, mutta kun Hän nousi kuolleista pääsiäisaamuna, Hän osoitti olevansa enemmän kuin ihminen. Kyllä vain. Jumala nosti Hänet kuolleista pääsiäisaamuna. Kyllä vain. Hän oli Jumala-ihminen. Varmasti oli. Vaelsi tehden hyvää ja otti moukan muodon.

Hänestä ei todellakaan tullut mitään kuningasta tai mahtimiestä. Hän syntyi – Hän tuli tallinoven kautta ja kärsi kuolemanrangaistuksen. Sitä Hän oli: nöyrä, alistuva, alhainen. Tuli maailmaan musta nimi – avioton lapsi – oman nimensä päällä. Pitää paikkansa. Sai kantaa kaikenlaista – Hän oli fanaatikko; Häntä kutsuttiin Beelsebuliksi, riivaajien ruhtinaaksi ja kaikkea. Silti nöyrä, alistuva eikä suutansa avannut.

41   Hän käänsi kasvonsa tekemään Isän tahdon; sitä juuri Hän teki. Pitää paikkansa. Hän saattoi työn loppuun. Ja sitten, sinua ja minua kutsutaan hihhuliksi, fanaatikoksi, hulluksi –kaikeksi muuksi. Meitä tullaan nimittelemään kaikenlaisiksi, mitä ajatella saattaa.

Mutta meillä on vain yksi motiivi, se on kääntää katseemme tekemään Isän tahto ja pysyä siinä. Näin asia on. Sanokoot maailma mitä tahtoo, se on ihmisten asia. Mutta meidän pitää tehdä yksi asia: totella Jumalaa.

Jotkut ihmiset sanoivat: ”No mutta, veli Branham, tuohan on perkeleestä.” Minä en välitä siitä miten paljon ihmiset…?… sanoivat, että Jeesus oli perkeleestä. Hänen sanottiin olevan Beelsebuli. Ei se minua häiritse. Ihmiset voivat sanoa ihan mitä haluavat; ja sanoa: ”No, mitäs sinä täällä odottelet etkä tule tänne, etkä tule sinne?”

Minä odotan löytäväni sen, mitä Jumala haluaa minun tekevän ja sitten minä menen ja teen sen. Näin on. Se on paras tapa tehdä se.

42   Ja täältä me löydämme Hänet, emme mistään ulkoa huvittelemasta jollakin hölynpölyllä ja sen semmoista. Hän oli aina Isänsä tahdossa ja Isänsä asialla. Ja minä näen Hänet silmissäni ylittämässä sinä yönä järvenselkää. Ja voi tavaton. Aallot pauhaavat. Ja miten tuo mies otti sen riskin opetettuaan ja parannettuaan sairaita koko päivän?

Ja me näemme Hänet siellä pienessä paatissa ylittämässä järvenselkää; koska toisella puolella, toisessa maassa, Gerasassa, yksi sielu kutsui Häntä. Ajatelkaapa! Yli järven suunnattomassa myrskyssä. Ja Hän meni läpi kaikkien noiden vaarojen pelastaakseen yhden sielun ja parantamaan yhden henkilön. Hän matkusti järven toiselta puolelta läpi myrskyn, läpi yön seuraavaan päivään asti, ja rynnisti noihin valtaviin tyrskyihin sinä yönä, parantaakseen yhden henkilön.

43   Ja minä sanon tämä, velijeni, Hän on tullut kirkkaudesta tänä iltana vapauttaakseen kenet tahansa teistä. Juuri niin. Hän tulee alas jokaisen seurakunnan ja jokaisen arvostelijan ja kaiken muunkin ohitse ja jokaisen kiihkoilijan -, suoraan sinun luoksesi parantaakseen sinut tänä iltapäivänä; panemaan sinun asiasi kuntoon. Uskothan sinä sen? Kyllä vain.

Anna Hänen vain löytää yksi vilpitön sydän, johon Hän voi tulla, jos on… Hän haluaa tulla milloin vain, minä illan hetkenä hyvänsä. Voi kuinka iloinen olenkaan siitä, että tiedän, että meillä on lääkäri, joka tulee milloin tahansa. Voi kuinka iloinen olenkaan tietäessäni, että ”Hän on minun pakopaikkani ja voimani, aina läsnä oleva apu hädän hetkellä.”

Minä muistan kuinka täällä, jokin aika sitten, ja kuten te tiedätte, minä olen vähän sellainen luontoihminen. Minä käyn hyvin mielelläni vuorilla metsästämässä, ja niin edelleen. En niinkään saadakseni saalista, vaan vain saadakseni kulkea siellä vuorilla. Muista, kuinka olin… Ja minä luulin olevani tosi metsämies. Ei kukaan… Vaarini oli puoliksi intiaani ja eli metsissä ja minä ajattelin: ”No, minä olen samanlainen kuin vaarini, hän… Siis, minua ei saa eksymään millään. Kyllä minulla sen verran vaistoa on, että tiedän joka hetki, missä olen.”

44   Jumalan on joskus vietävä sinulta jalat alta näyttääkseen sinulle, että etpä tiedäkään. Meidän on luotettava [vain] Häneen. Ja eräänä päivänä korkealla Adirondackvuorilla… Olin juuri ottanut… Pieni poikani Billy oli silloin vasta pikkuinen pojannaskali. Meillä oli siellä silloin pieni laavu. Metsänvartija ei vielä silloin ollut saapunut. Meidän oli tarkoitus metsästää karhua. Minä sanoin vaimolleni: ”Tuolla on lauma kauriita, jotka ovat tulossa tänne ikimetsään.” Sanoin: ”Minä lähden sinne tänään.”

Ja kun pääsin sinne, alkoi myrsky. Ja siis, New Englandin osavaltioissa, kun tulee myrsky, tulee sumua, eikä sitten näe mitään. Ja minä… Olin juuri ampunut kauriin ja olin nousemassa takaisin; ja minä sanoin: ”No, minäpä kapuan ylös takaisin vaimoni luo”, koska olin sanonut hänellä palaavani kello kahdeksi.

45   Ja lähdin nousemaan, ja nousin sellaista pientä polunhaaraa pitkin, jatkoin eteenpäin. Ja kävelin, kävelin, kävelin. Ajattelin: ”No mutta, minunhan olisi pitänyt päästä jo ylös siihen paikkaan, josta piti kääntyä aivan hetkessä.” Ja satuin katsahtamaan ympärilleni, ja olin palannut aivan sen kauriini luo. No, ajattelin: ”Mitenhän minä en sitä huomannut?”, ja jatkoin taas kävelyä ja kävelin 30 – 40 minuuttia ja taas olin siellä sen kauriini luona.

Siis, intiaanit puhuvat kuolemanmarssista. Sinä kierrät kehää, etkä silti tiedä, missä olet. Ja sumu oli niin alhaalla, ettei merkkejä eikä mitään näkynyt. Ja silloin tajusin, että olin kiikissä. Ja minä sanoin: ”No, minun on vähän muutettava kurssia.” Ajattelin: ”Kun tulin, tuuli tuli edestäpäin, ja niin, ehkä minun on pidettävä tuuli oikealla puolellani ja mentävä tähän suuntaan.”

46   Ja minä lähdin siihen suuntaan ja ajattelin: ”No …” jatkoin menoa… minä, minä en nähnyt edes siihen vuoren seinämään asti. Ja mahtavat, korkeat puut vain huojuivat. Ja minä ajattelin: ”Mitähän minä tekisin?” Ja minä kävelin tähän suuntaan ja ajattelin: ”Siis, Sinä tiedät, että vaimoni on nuori ja tuolla laavulla ja on melkein nollakeli.  [0° F = -18° C.] Ja tuo pieni poikani, hehän jäätyvät kuoliaiksi tänä yönä. Vaimoni pelkäsi kuollakseen olla tällaisissa erämaissa; suunnilleen 25 mailin päässä mistään tiestä tai mistään paikasta. [40 km.]

Sanoin: ”Hän pelkää kuollakseen, joutuessaan olemaan täällä yksin, koska me olimme nähneet siellä puuman tänä aamuna, ja hän pelkää sitä.” Ja minä sanoin: ”En tiedä, mitä tehdä.” Ja minä aloin taas liikkua ja tajusin, että olin aivan sekaisin. En tiennyt, mihin mennä. Ja minä olin kuulevinani kuin jokin olisi sanonut korvaani: ”Minä olen Herra, auttaja hädän hetkellä.”

47   Ja minä sanoin: ”Siis, kuulehan, William Branham, miksi sinä – kyllähän sinä tunnet – kyllähän sinä metsät tunnet sen verran hyvin, ettei tarvitse hermoilla.” No mutta, minä… Monet ihmiset kuolevat joka vuosi sillä tavalla, heille tulee kuumetta ja sitten he kuolevat, kun eksyvät. Ja minä sanoin: ”No mutta, kyllähän sinä metsät sen verran hyvin tunnet.”

Ja jokin vain puhui koko ajan minulle: ”Se lapsi kuolee; vaimo kuolee; ja sinä kuolet tänne, tähän metsään.” Siis, jos olisin ollut siellä normaalisti –  [jos] vaimoni ei olisi ollut siellä – olisin etsinyt itselleni paikan ja tehnyt tulet ja odottanut, kunnes myrsky olisi ohi – päivän tai kaksi enkä olisi lähtenyt mihinkään.

Mutta kun vaimoni oli siellä metsässä ja – ja lapsi oli siellä, niin en todella tiennyt mitä tehdä. Niinpä minä jatkoin kävelyä ja saatoin kuulla äänen sanovan: ”Minä olen Herra, auttaja hädän hetkellä.” Ja niinpä minä asetin vanhan kiväärini puuta vasten; otin hatun pois päästäni ja panin sen maahan, ja katsoin ylös, sanoin: ”Taivaallinen Isä, en minä mikään metsämies ole”, sanoin: ”Minä erehdyin, ja Herra en pysty – en pysty mihinkään ilman Sinua. Olen eksyksissä, täysin eksyksissä.”

48   Ja te ette tiedä, millainen tunne se on, ennen kuin te kerran eksytte. Ja minä sanoin: ”Voi, olen eksynyt, Isä. Tiedän, että olen kulkenut harhaan. En tiedä, mihin suuntaan kääntyä. Ja on vain yksi suunta, jota kohti kääntyä, se on taivaallinen -. ja minä katson Sinua, Herra ja pyydän Sinua auttamaan minua pääsemään täältä. Minä en ole sen arvoinen, että saisin elää, mutta minun lapseni ja vaimoni, minä haluan, että he eläisivät, Herra.”

Ja minä sanoin: ”Rukoilen, että Sinä auttaisit minua pääsemään täältä, voisitko, Isä?” Ja nousin ylös ja itkin vähän ja otin hattuni ja ravistelin sitä. Se oli vähän kostunut maassa, vähän lumessa. Ja panin sen päähäni; nostin kiväärini. Sanoin: ”Nyt, sikäli, kun minä tiedän, minun pitää mennä tähän suuntaan.” Ja lähdin taas siihen suuntaan; tunsin, kun käsi laskeutui olkapäälleni.

49   Ja käännähdin katsoakseni, ja samassa, kun katsoin, näin Hurricane-vuoren, tässä suunnassa. Olin lähdössä täysin päinvastaiseen suuntaan, suoraan Kanadaan, noin vain. Ja minä seison siinä ja otin kurssin, tällä lailla, ja ajattelin: ”Voi kiitos, Herra.” Ja seuraavat kolmisen – tai nelisen tuntia minä kiipesin juuri siihen suuntaan enkä poikennut yhtään siitä; pidin sitä silmällä, ja kuljin niin suoraan kuin pystyin kohti tuota paikkaa ja pidin kurssini.

Ja sitten, minä tiesin olevani Hurricane-vuoren huipulla, se torni oli siellä. Ja se metsänvartija kävi siellä joka syksy ja minä autoin häntä ottamaan puhelinjat alas, mutta linja ei vielä ollut alhaalla. Ja minä tiesin, että jossakin siellä oli linja. Ja ajattelin; pidin pimeässä käsiäni ylhäällä ja kävelin tällä lailla tietoisena siitä, että puhelinlinja – kaksi lankaa, että minä osuisin niihin jossakin. Ja minä pidin käteni ylhäällä ja kävelin.

50   Ajattelin: ”Jospa osuisin tuohon linjaan.” Ja minä pysähdyin ja katselin taaksepäin, ja oli pilkkopimeää ja pyrytti ja tuuli – tuuli puhalsi. Ja minä ajattelin: ”Kyllä, näin se on, olen saanut pidettyä kurssini nyt.” Ja ajattelin: ”Tässä se on: eräänä päivänä olin eksyksissä synnissä. Näin on. Ja kerran, kun katsoin ylöspäin, olin menossa väärään suuntaan, niin Käsi osoitti suunnan Golgatalle.”

Ja minä otin kurssin sen mukaan. Ja nyt minä kävelen kädet ylhäällä: ”Herra Jeesus”, ajattelin, ”on vain yksi asia, mitä voin tehdä. Jos minä en osu tuohon lankaan, minä silti… minun perheeni menehtyy tänä yönä. Ja minä yritän taas kulkea.” Ajattelin: ”Herra, niin se on, suo minun osua myös tuohon elämänlankaan, kun kuljen.”

51   Hetkisen kuluttua minun käteni osuivat johonkin. Minä puristin ne yhteen; se oli puhelinlanka. Minä pysyin pitelemään tuosta puhelinlangasta ja mennä suoraan alas vuorta, ja he olivat tuon puhelinlangan päässä, viitisen mailia vuorta alaspäin. Ajattelin: ”Voi tavaton.” Pitäessäni tuota puhelinlankaa käsissäni, minä riemuitsin; huusin; ylistin Herraa.

Ajattelin: ”Kuinka hyvältä tuntuukaan pitää tätä lankaa kädessäni, ja aivan sen päässä minun rakkaani odottavat.”, ajattelin. ”Oi, kunnia – näin se on. Minulla on elämänlanka täällä sydämessäni, ja tämän Langan päässä minun Pelastajani, ja kaikki, jotka ovat minulle rakkaita odottavat tuolla puolen, jossakin”, ajattelin.

Ja tänään jos te tunnette, ystävät, jos sinä et ole koskaan vielä syntynyt uudesti, pidä kätesi ylhäällä siihen asti, kunnes sinä kosketat tuota Elämänlankaa; sitten pidä siitä kiinni, kunnes sinä pääset kirkkauteen. Kyllä, Hän on todellinen.

52   Ja minä näen Hänet työssään, kun Häntä heiteltiin siellä vanhalla pikkumerellä. Ja yksi sielu oli hädässä toisella puolella. Meillä ei ole merkintää siitä, että ketään muuta olisi autettu Gerasan alueella kuin vain tätä mielipuolta. Kaveriparka. Minä voin kuvitella hänet siellä – siinä tilassa; kerran kunnon kansalainen, hyvä mies.

Tehdäänpä tästä hänen hahmostaan hetkinen draamaa. Voin kuvitella näkeväni hänet kunnon kaverina. Mutta ensimmäinen juttu, siis, joku porukasta tuli ja sai hänet lähtemään seurakunnasta, tai lähtemään Jumalan luota. Seuraavaksi, tiedättehän, perkele sai hänet ottamaan seuraavan askeleen; hän alkaa juoda. Yksi ryyppy, yksi riivaaja. Sitten jatkettiin, luopumusta, mentiin poispäin.

53   Ja hetken päästä perkele teki hänestä mielenvikaisen. Ja siellä se mies nyt on; ulkona. Hänen on täytynyt olla aivan hirveä hahmo. Hän asui siellä noissa karuissa paikoissa. Ja hänet sidottiin kahleilla; hänellä oli kaksinkertaiset voimat; hän sai murrettua nuo  mitättömät kahleen rähjät ja – ja lähti siitä niin kuin häntä ei olisi estänyt mikään.  Jopa – armeija, tai – tai poliisit, jotka yrittivät kytkeä hänet… hän hajotti ne ja lähti vain. Hän oli tosi väkivaltainen…

Kyse ei ollut inhimillisistä voimista; kyse oli perkeleen voimasta, joka sen sai aikaan. Ja perkele on voimakas, mutta Jumala on voimakkaampi. Ja minä ajattelin: ”Jos ihminen antautuu täydellisesti perkeleelle, hänen omat voimansa kaksin- tai kolminkertaistuvat. Mitä tapahtuukaan miehelle, joka makaa niin voimattomana, ettei pääse ylös tai on niin rampa, ettei pääse pystyyn; mitä hänelle tapahtuukaan, kun Jumalan voima tulee häneen?” Kuinka paljon enemmän voimaa Jumalalla on kuin perkeleellä.

54   Minä ajattelen tätä sisartamme täällä, jolla on lonkkavaiva, tuon tuen kanssa; kuinka paljon enemmän voimaa Jumala voikaan antaa sinulle nousta vahvana ja uskon laskea tuo tuki alas ja kävellä pois ilman sitä. Näettekö? Kun Pyhän Hengen voitelu tulee, voimat…

Minä olen nähnyt pikku Georgie Carterin, kun hänen raajansa ei ollut luudanvartta paksumpi. Kun hän oli maannut 9 vuotta ja 8 kuukautta eikä voinut… Hänen alleen piti panna vetolakana; häntä ei voinut asettaa edes alusastialle. Ja, kun Jumalan voima iski tuohon tyttöön, hän tuli ulos ja ryntäsi urkujen luo ja soitti: ”Jeesus ristis juurella.” Pitää paikkansa.

55   Ja hän elää tänään yhdeksän, kyllä, kymmenen vuoden jälkeen; 11 vuotta siitä nyt on. Yksitoista vuotta eikä hän siitä asti ole koskaan joutunut vuoteen omaksi, ainoastaan illalla, mennessään nukkumaan. Hän oli maannut siinä yhdeksän ja puoli vuotta, kaikki lääkärit ja kaikki olivat jo luopuneet toivosta, että hän voisi enää elää: tuberkuloosi kurkun kautta suoraan naisrauhasiin. Ja siinä sitä oltiin.

Jotkut sanoivat: ”Miten hän pääsi kävelemään, veli Branham?”

Minä sanoin: ”Elävän Jumalan voima piti häntä pystyssä.”  Hän vain antautui Jumalan voimalle.

Siinä se ongelma on, ystävät. Ilta-aikaan, kun te näette minut, teidän veljenne näyn valtaamana, siinä ei ole mistään muusta kyse kuin siitä, että minä vain antaudun Pyhälle Hengelle. Te, jotka olette sairaita, antautukaa Pyhälle Hengelle niin täysin, että te unohdatte sairautenne.

56   Te voitte antautua Pyhälle Hengelle niin täysin, ettei mikään kärsimys voi pitää teitä omanaan. Te kuljette Pyhän Hengen voimalla. Te olette terve; te todistatte siitä, kaikkea sellaista. Teidät on parannettu Pyhän Hengen voimalla.

Sinä, joka olet syntinen, joka ehkä juopottelet ja poltat ja pelaat ja teet sellaisia asioita, ehkä sanot: ”Minä en pysty luopumaan niistä, veli Branham.”

Kyllä sinä voit. Antaudu todella Jumalalle kerran ja anna koko itsesi Jumalalle ja katso, mitä tapahtuu. Siinä se koko juttu on. Siinä ei ole mitään salamyhkäistä. Kyse ei ole mistään hokkuspokkuksesta. Se on ainoastaan sitä, että antaudut Jumalalle. Aamen. Siinä se on, ja sitten se on – se et ole enää sinä; se on Herra. Sen jälkeen Herra toimii. Ettekö olekin iloisia siitä, että meillä on tänään tuo mahdollisuus siihen?

57   Nähdessäni sen vanhan kaveriparan, Leegion siellä, ehkä hän tuli omaksi itseksensä silloin tällöin; hän vain katsoi ympärilleen ja sanoi: ”Mitä minä täällä teen? Mitä – mitä…” Näki että kahleita oli yltympäri ja sen semmoisia ja ruumis aivan haavoilla. Sitten, perkele taas iski häntä kohtauksella ja sitten sitä taas mentiin. Ehkäpä hän joskus taas selvisi ja ajatteli: ”Jossain minulla on vaimo ja lapsia.”

Ja heti, tiedättehän, perkele kiskaisi hänet taas uuteen kohtaukseen ja niin sitä mentiin. Ja hän oli murhaaja, jos hän pääsi ihmisiin kiinni. Hän ei tiennyt tekevänsä niin; perkele teki sen. Näin asia on.

58   Sitten, me huomaamme, että Jeesus, oli tietoinen, ehkä, näyn kautta, että tuo mies oli siellä, Hän ylitti järven. Meni toiselle puolelle, rantautui, tuo pieni vene vei heidät rantapajukon läpi siellä toisella rannalla. No, he poistuivat veneestä, laivasta, ja lähtivät eteenpäin. Ja tässä se mies tulee hautausmaalta; haudoista. Katsokaa, miten perkele sai hänet oleilemaan hautausmaan liepeillä.

Sepä… Sehän on perkeleelle hyvä paikka oleilla, kuolleen paikan liepeillä. Ja sillä lailla asiat ovat nykyään, sama juttu. Hän oleilee kolkon, kuolleen paikan liepeillä. Jollekin, joka on kuollut syntiin ja rikkomuksiin, eikä usko Herran ylösnousemusvoimaan; se on hyvä paikka riivaajille. Aamen. Näin on.

59   Jos te haluatte tietää totuudenmukaisesti, jotkut näistä kylmistä ja muodollisista seurakunnista, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman, ovat riivaajille oikeita paikkoja oleksia. Näin on. Paikkoja, jossa sanotaan: ”Tuohan on pelkkää ihmisten kiihottamista. Sielullista. Psykologiaa.”

Hyvä tavaton, kuinka monet noista riivaajista saavat teidät vahingoittamaan itseänne; jotkut niistä ovat yhtä fiksuja ja tyylikkäitä kuin vain voi. Ne ovat oppineita. Älkää yhtään ajatelko, etteivät ole. No, sinä sanot: ”Veli Branham, sinä olet…”

Voi ei, en ole. Minä olen Raamatun mukainen. Kaikki nuo ylipapit ja nuo silloiset juutalaiset, jotka kielsivät Jeesuksen, olivat pitkälle hiottuja raamatuntutkijoita. Halleluja. Nuo samat uskonnolliset riivaajat tulevat ihmisiin tänäänkin. Jotkut yrittävät tehdä pilaa Pyhän Hengen kasteesta tai puhumisesta kielillä…

60   Minä en ole mikään väittelijä, metelinnostaja, mutta minä mainitsinkin hänen nimensä tässä eräänä päivänä. Hän kirjoitti kirjasen nimeltä: ”Molottajat – kielilläpuhujat.” Ja minä sanoin, että ”tuo on puhdasta pilkkaa.” Ehdottomasti Pyhän Hengen pilkkaa… Hän koetti sanoa, ettei – ettei kukaan… Hän sanoi: ”Johannes Kastaja sai Pyhän Hengen eikä puhunut kielillä. Ja monet saivat Pyhän Hengen…” ja niin edelleen, eivätkä koskaan sanoneet mitään kielillä – Sakarias yhtenä heistä.

Minä sanoin: ”Se tapahtui ennen kuin Pyhää Henkeä oli vielä edes annettu.” Kyllä vain.

Hän sanoi: ”No, mutta on sanottu, että heillä oli…”

Minä sanoin: ”Siis, eihän siellä sanottu, että he olivat saaneet  Pyhän Hengen kasteen.”

61   Adamilla oli Pyhä Henki, piilevänä. Näin asia on. Kaikkia profeetoilla – heitä Pyhä Henki kuljetti heitä. Mutta… Johannes sanoi evankeliumissaan, että – että Pyhä Henki ei vielä ollut tullut, sillä Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. Näin on.

Ja minä sanoin… siis hän sanoi: ”He eivät koskaan puhuneet kielillä.”

Minä sanoin: ”Yksi ainoa oli, joka puhui kielillä.”

Hän sanoi: ”Jeesus sai Pyhän Hengen eikä puhunut kielillä.”

62   Minä sanoin: ”Miten niin? Hänhän oli Pyhä Henki.” Aamen. Sanoin: ”Hän puhui kielillä.” Aamen. Sanoin: ”Johannes ei, koska hän ei – hän kuoli ennen kuin Sitä jaettiin, ja Sakarias ja muut, tiettävästi. Mutta Jeesus puhui kielillä, koska Hän oli Pyhä Henki.” Täsmälleen näin.

Kun Hän meni herättämään Jairuksen tytärtä, katsokaa, kuinka Hän seisoo siellä. Kaikki ihmiset sanoivat: ”No niin, sieltä se hihhuli tulee. Kiihkoilija.”

Hän sanoi: ”Tyttö nukkuu, ei hän ole kuollut.”

Ihmiset sanoivat: ”Kuunnelkaas nyt tuota radikaalia.”

63   Ja Hän lähetti kaikki ulos. Ja siellä ulkona oli… Mitä varten Pyhä Henki puhuu? Silloin, kun sinä olet pulassa. Kun seurakunta on pulassa, niin silloin tulee sanoma, joka panee asiat kuntoon.

Kuunnelkaas, ja sitten, kun Jeesus siellä, kun kaikki siellä ulkona pitivät Häntä pilkkanaan ja kaikkea, silloin voima otti Hänet valtaansa. Hän puhui muuta kieltä, ja sanoi hengelliselle maailmalle, ja kutsui tuon kuolleen tytön sielun takaisin puhuen kielillä.

Ja, kun Hän oli ristillä, kun hänen opetuslapsensa olivat hylänneet Hänet, kun Hänen seurakuntansa oli Hänet hylännyt, kun Hänen kansansa oli hylännyt Hänet… Hän riippui ristillä Jumalan ja ihmisten hylkäämänä. Hän kuoli puhuen kielillä. Näin asia on. Veli, älä nimitä sitä molotukseksi(!)

64   Hän [kirjoittaja] sanoi näistä helluntailaisista: ”He eivät pidä lainkaan sapattia.” Hän sanoi: ”Naiset leikkaavat tukkansa” – sillä hän oli Pyhityspyhiinvaeltaja. [Pilgrim Holinesslainen] Ja hän sanoi: ”Naiset leikkaavat tukkansa ja pitävät jalokiviä sormissaan.” Minä tiedän sen, ja se on häpeä. [Mutta] pojat, minä tunsin, ettei kaikki sujunut silti oikein; vaan tottahan se on. Asia on näin.

Varmasti, teistä on tulossa yhtä muodollisia ja jumalattomia kuin muutkin. Tämä on täsmälleen totta. Me olemme madaltaneet rimaa. Me emme edes ajattele näitä tämmöisiä asioita. Mutta, veli, kuuntele: on häpeä, että niistä saarnaaminen puhujanpöntöstä on loppunut. Näin on.

Nyt siis, ulkona oltiin näin vain, ja hän teki… Minä sanoin: ”Kyllä, ja voin osoittaa aivan yhtä monen Pilgrim holinesslaisen tekevän ihan samaa.”

Hän sanoi: ”He tekevät työtä sunnuntaisin, tekevät… ajavat nurmikkoa ja niin edelleen.

65   Minä sanoin: ”Niin tekevät Pilgrim holinesslaiset, mikäli sinä haluat kysyä eri kysymyksiä, tai siis väitellä eri seurakunnista.” Mutta, minä sanoin: ”Katsohan veli, ensimmäiseksi, sinä et edes tiedä, mikä sapatti on.”

”No”, hän sanoi, ”sehän on sunnuntai.”

Sanoin: ”Onko?”

Hän sanoi: ”Silloin arvatenkin sinä olet seitsemännen päivän adventisti.”

66   Minä sanoin: ”En, herra. Mutta sinä et tiedä, mikä sapatti on. Minäpä näytän sinulle mikä se sapatti on.” Sanoin: ”Jesaja 28:18, [Jes. 28:8] hän… profeetta sanoi, että kaikki Herran pöydät tulisivat täyteen oksennusta, niin kuin tänään. Siinä sanotaan: ’Kenellehän minä voin opettaa oppia, kenet minä saan tajuamaan’. Hän sanoi: ’Läksy läksyn päälle; rivi rivin päälle, vähän täältä ja vähän sieltä; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää. Sillä sopertelevin huulin ja vierailla kielillä minä puhun tälle kansalle. Ja tässä on se lepo, josta minä sanoin, että heidän pitäisi kuulla.’”

Minä sanoin: ”Ja sinä kritisoit juuri sitä asiaa, jota sinun mielestäsi me emme pidä.” Halleluja! Näin se on. Sanoin: ”Veli, älä huoli; meidän purjeemme ovat suunnatut kohti Golgataa, ja Pyhä Henki puhaltaa suotaan niihin.” Sanoin: ”Näin se on. Siinä se lepo on; sitä se sapatin pitäminen on,” minä sanoin.

67   Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan levon teidän sielullenne.” Ja Jesaja sanoi, että lepo olisi ”sopertavin [änkyttävin] huulin ja vierailla kielillä Hän tulisi puhumaan kansalleen.” Ja tämä on sapatin pitämistä.

No, mitä te siihen sanotte? Mitä sanotte? Milloin se muka muutettiin, tai jotakin muuta? Jeesus osoitti oikeaksi tuon lausuman. Paavali osoitti tuon saman lausuman oikeaksi Hepr. 4. luvussa. Hän sanoi: ”Jumala puhui seitsemännestä päivästä tällä tavalla, ja taas Hän määrää päivän sanomalla Daavidin kautta: ’Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.’”

68   Näin on. Pyhään Henkeen sisään pääsemisestä… Hän sanoi: ”Sillä meillä”, joilla on Pyhä Henki, ”on… kun olemme saaneet Kristuksen sydämeemme, me olemme lakanneet omista teoistamme niin kuin Jumalakin teki omistaan ja lepäsi seitsemännen.” Näin se on. Olkaa hyvät. Sitä on todellinen sapatin pitäminen. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Se tapahtuu silloin, kun Pyhä Henki tulee sisään; Jumala antaa sinetin sinun uskostasi.”

Nyt, kaikki nuo asiat ovat… Ehkä tätä miesparkaa [Gerasalaista] oli kritisoitu – kaikkea. Ja Jeesus astui näyttämölle, ja mies oli siellä, viilteli itseään ja vääntelehti ja teki hulluja. Jeesus näki, että hän oli siinä kunnossa; ja heti, kun Jeesus lähti kävelemään häntä kohti, niin mies halusi olla tosi uskonnollinen. Sillä lailla perkele tekee.

69   Perkele on niin uskonnollinen kuin vain voi, fiksu, oppinut, huoliteltu, mutta silti ei tiedä Jumalasta yhtään sen enempää kuin kani tietää lumikengistä. Ja siinä hän tulee, kävelee esiin näin, ja kaatuu maahan ja palvoo Jeesusta – siis tämä mielipuoli. No sinä sanoi: ”Olisiko perkele sellainen?” No mutta, Juudashan jopa tuli ja suuteli Häntä, ja petti hänet suudelmalla.

Uskonnollisia henkiä, niitä ne todellakin ovat. Joku sanoi: ”Oho …” Tämä kaveri menee oitis kirjoittamaan ja sanoo: ”Siis, uskonnollisia henkiä – älkää menkö lähellekään noita helluntailaisia.” Hän sanoi: ”Jos sen teette, se henki saa teidät valtaansa – se on perkeleestä.”  Älkää… Näin on.

70   Kuunnelkaapa. Hän sanoi: ”Raamattu sanoo…” hän sanoi: ”siellä oli… älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa ne, ja katsokaa ovatko ne Jumalasta.” Ja juuri niinhän Raamattu sanoi. Ja Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Katsokaa, onko tämä totta, koetelkaa se Hengellä. Takuulla.

Ja uskonnolliset henget kautta kaikkien aikakausien ovat olleet kieltäjiä. Perkeleen henki, joka on uskonnollinen, on aina kieltänyt todellisen aidon Hengen. Ja joka kerran, kun Jumalan Henki on tullut, ihmeet ja merkit ovat seuranneet Henkeä.

Ajatelkaa sitä aikaa, jolloin Kain palvoi Jumalaa. Hänellä oli jumalisuuden ulkokuori: hän pystytti alttarin; hän pystytti rukoushuoneen; hän pystytti kaiken, niin uskonnollisesti kuin Aad… Aabelkin. Mutta, katsokaa, tässä on jotakin pientä… Minä olen jo kaukana aiheestani; en aio kuitenkaan pitää siitä kiinni.

71   Ja siis, katsokaas; Kainin ja Aabelin aikana, huomatkaa, Kain oli yhtä uskonnollinen kuin Aabelkin. Ja pankaa tämä merkille: kun hän palvoi Jumalaa, hän rakensi alttarinsa; hän teki siitä kauniin, niin kuin ison, hienon rukoushuoneen. Ei hän ollut mikään uskosta osaton; hän kumartui maahan ja palvoi. Ja Jumala torjui hänet täysin.

Jos Jumala on oikeudenmukainen [tai: vanhurskas] ja vaatii ainoastaan uskon Häneen; jos Jumala vaatisi vain uskoa, vaatisi vain uhria, vaatisi vain seurakunnan jäsenyyttä, Jumala olisi epäoikeudenmukainen, jos tuomitsisi tuon pojan. Sillä hän ehdottomasti oli Jumalaan uskova; hän tunnusti julkisesti sitä; hän oli Jumalaan uskova.

Hän rakensi rukoushuoneen Herralle; alttarin. Hän toi sinne hedelmiään ja teki siitä kauniin ja uhrasi uhrin ja teki sen, mitä pitikin, ja palvoi Herraa. Veli, eikö sellainen olekin hyvä seurakuntalainen nykyään. Pitääkö paikkansa? Ja Jumala torjui hänet.

72   Mutta, katsokaapa, kun tullaan tänne, Aabeliin, ei tekemisen kautta; hän kietoi viiniköynnöksen pätkän tämän (vanhan) lampaan kaulaan ja veti sen sinne, heitti sen alttarille ja alkoi hakata sen kurkkua, ja tappoi sen. Mistä syystä? Hänellä oli ilmestys. Annetaan tämän nyt imeytyä hetki.

Aabelin ilmestys teki hänestä vanhurskaan. Hänellä oli ilmestys siitä, mitä kaikkivaltias Jumala vaatii, ja hän toi karitsan. Ja ainoastaan sillä tavalla, te voitte koskaan kyetä näkemään jumalallisen parantamisen, Pyhän Hengen kasteen, – ilmestyksen kautta.

Silloin kun tultiin alas sieltä vuorelta… tämä on osoitus siitä. He tulivat pois sieltä vuorelta ja Jeesus sanoi: ”Kenenkä ihmiset sanovat minun olevan?”

No, joku sanoi: ”Sinä olet Elia.”

Toiset sanoivat: ”No mutta, Sinähän olet joku profeetoista.” Aivan, kuten ihmiset nyt yrittävät kiinnittää Elian viittaa johonkuhun ja sen semmoista; kaikkea tämmöistä, tiedättehän. Ihmisillä oli noita samoja henkiä tuohon aikaan; ne elävät todella tänäänkin.

73   ”Joku sanoi, että Sinä olet Elia, ja joku sanoo, että Sinä olet profeetta, joku sanoo Sinun olevan sitä tai tätä tai jotain muuta.”

Hän sanoi: ”Mutta, kenenkä te sanotte minun olevan?”

Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

Hän sanoi: ”Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika sillä ei mikään seminaari ole sitä sinulle paljastanut. Eivät to – teologit ole sitä sinulle paljastaneet. Ei liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaassa. Ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit voita sitä.”

Mistä siinä oli kyse? Jumalan ilmestyksestä. Olkaa hyvät. …Jumala paljastaa totuuden synnintekijälle Hengessä. ”Tälle kalliolle” – hengelliselle ilmestykselle Jumalasta – ”minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit voita sitä.” Niinpä te voitte kyllä taistella hihhuleita vastaan, joksi te heitä nimitätte, miten haluatte; Jumalan seurakunta tulee voittamaan aivan – etenemään aivan aikojen loppuun asti. Kyllä vain.

74   Ihmisillä on aina ollut parantumista ja ihmeitä ja merkkejä; Jumala on tehnyt niitä kautta aikojen. Kun te katselette taaksepäin, mitä fariseukset tekivät – hehän taistelivat sitä vastaan. Ja te näette, mihin he menivät. Älkää menkö tuohon samaan ryhmään, parempi kun tulette tänne. Tehän näette, mihin us… Voi, siellä oli oppineita; siellä oli hyviä paimenia. Siellä oli fiksuja miehiä, sivistyneistöä, kaikkea. Silloin oli kaikkea, mitä ihmiset tarvitsivat, tiedettä, enemmän kuin mitä meillä on tänään. Ihmisen piti olla todella pyhä. Hänen oli synnyttävä tiettyyn heimoon tai hän ei voinut edes olla paimenena. Silloin oli kaikkea ja silti, kun he tulivat paikalle, Jeesus sanoi: ”Teissä on perkele.” Hän sanoi: ”Te olette isästänne perkeleestä.” Pitääkö tämä paikkansa? Kyllä vain, sliipattuja oppineita… Niinpä, siis, uskonnollisia henkiä sen sijaan, että olisi tehty – että viilleltäisiin ihmistä ja tehtäisiin hänestä mielipuoli, hän [perkele] voi olla myös viisas oppinut.

Katsokaapa perkelettä, kun hän kohtasi Jeesuksen. Hän sanoi: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.”

Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu: ’ihminen ei elä ainoastaan leivästä.’”

75   Hänet vietiin sinne ylös ja sanottiin: ”Ai, Hän haluaa esittää minulle oppinutta, höh. Minäpä näytän hänelle myös minun oppiarvoni.” Niinpä hän vei Hänet temppelin harjalle ja sanoi: ”On kirjoitettu: ’Hän antaa sinusta käskyn enkeleilleen sinusta, ettet sinä koskaan loukkaisi jalkaasi kiveen, he kantavat Sinua käsillänsä.’”

Jeesus sanoi: ”On myös kirjoitettu.” Aamen. Kyllä vain.

No niin, olkaa hyvät. Näettekö, miten viisas ja oppinut perkele on? Uskonnollinen henki, kyllä, mutta tässä on teille ainoa tapa, jolla te voitte tuntea sen. Se on se ainoa tapa…  Kun Bileam tuli kiroamaan Israelia, kun hän uhrasi, hän rakensi seitsemän alttaria. Juuri sitä siellä hihhuleillakin oli, israelilaisilla. He olivat hihhuleita.

76   Sanot: ”Tahdotko sinä siis sanoa, että nuo israelilaiset olivat hihhuleita?” Samaa ihmisillä on nykyään. Se on se sama Aabelin Henki kuin silloin, joka on tullut nyt esiin. Sama Kainin henki, aivan sama. Katsokaapa. Kun ne ilmestyvät tänne, niitä kutsutaan hihhuleiksi.

No, kun ihmiset… Jumala teki ihmeen ja avasi Punaisen meren ja antoi ihmisten mennä, Mooses lauloi Hengessä. Ja Miriam otti tamburiinin ja juoksenteli rantatörmällä ja tanssi ja Israelin tyttäret seurasivat häntä ja tanssivat Hengessä. Jos he eivät olleet hihhulilauma, minä en ole koskaan sellaista sitten nähnytkään. Näin on.

Minä haluaisin vähän rohkaista teitä: he myös olivat yhteiskristillisiä. Kyllä olivat. He olivat yhteiskristillisiä. Aamen. He olivat yhteiskristillisiä, koska he eivät edes vielä olleet kansakunta. Siis, tässä seisoo heidän veljensä, yhtä fundamentaalinen kuin hekin.

77   Poika… Lootin tytär synnytti lapsia – jotka olivat – Mooabin lapsia, jotka saivat niitä mooabilaisia siellä.  Siitä he saivat alkunsa. Heillä oli eräs saarnaaja siellä, profeetta, oppinut, Baalak. Ja hän tuli paikalle ja Herra yritti selittää hänelle kielillä, mikä oli oikein. Hänen piti antaa se muulin kautta näyttääkseen, että hänen oppinsa oli väärä, mutta hän meni sinne siitä huolimatta.

Ja siinä sitä tullaan, joka tapauksessa. Ja niin hän vain jatkoi eteenpäin ja käveli sen yli. Ja kun, hän pääsi perille, ja hänelle sanottiin: ”Kuuntele nyt: Jehova edellyttää seitsemää alttaria.” Ja niinpä hän meni ja pystytti seitsemän alttaria. Hän sanoi: ”Siis, katsotaanpa, Hän tulee saamaan seitsemän puhdasta uhria, seitsemän härkää.”

78   Siis, hän sanoi: ”Haluan seitsemän pässiä, koska Hän tulee lähettämään Poikansa, Kristus Jeesuksen jonakin päivänä; näiden seitsemän pässin tulee puhua Hänestä. Ja niinpä hän asetti ne seitsemän pässiä paikalleen, täsmälleen samalla tavalla kuin nuo hihhulitkin uhrasivat. Näettekö? Siellä… Hän sanoi: ”No, eiväthän he ole edes mikään kirkkokunta. Katsokaa nyt heitä. No mehän olemme sentään kansakunta. Nuo eivät ole kansakunta; he ovat vain kelt – teltta-asukkeja. Siis, katsokaa nyt niitä”,

ja sanoivat: ”Katsokaapa nyt miten likaisia ja ilkeitä; katsokaa miten alhaisia he ovatkaan.” Mutta Bileam ei kyennyt näkemään Tulipatsasta, joka oli heidän yläpuolellaan. Se oli salattu häneltä. Hän ei sitä nähnyt. Oi, halleluja! Te kutsutte minua kuitenkin hihhuliksi; minähän olen sellainen.

79   Parantamiskokouksiako? Varmasti he pitivät. Mooses nosti pronssikäärmeen [vaski-] jokainen sairas meni ja katsoi sitä ja parani. Pitääkö tämä paikkansa? Heillä oli kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Ja se juuri teki heistä sitä, mitä he olivat. Sillä Jumala osoitti olevansa heidän kanssaan – ihmeillä ja merkeillä, jotka seurasivat heitä.

Bileam sanoi: ”Minäpä menen sinne ja kiroan heidät.” Niinpä, pohjimmiltaan, hän oli juuri niin fundamentaalinen kuin muutkin. Ja niinpä hän uhrasi tuon suuren uhrinsa, ja hän toi kaikki teologian tohtorit joka puolelta. Ja he seisoivat siinä ympärillä, maan ruhtinaat; ja kytevien uhrien ympärillä seisten he sanoivat: ”Suuri Jehova, tule alas. Sinähän tiedät, millaista kansaa me olemme; me olemme oppineita; me olemme huomattava kansakunta ja me olemme merkittävä kansa. Meillä on suuria seurakuntia; meillä on täällä suuria asioita: ja nuo ovat vain roskajoukko, jotka ovat tulleet tuonne; yksinkertaisesti, kiroa Sinä heidät, Herra. Älä anna tuon opin levitä tänne kaupunkiin. Meillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä” – ja sitä rataa. ”Pysäytä se, suuri Jehova.” He sanoivat: ”Nyt, profeetta, astu esiin ja profetoi.”

Bileam sanoi: ”Hetkinen vain. Sen minä teen.” Ja niin hän lähti.

80   Jumala kohtasi hänet siellä ja sanoi: ”Tulisitko tänne ja katso tätä pientä [kansan]osaa. Hän osoitti sinulle tuota pahinta osaa siitä. Palaa takaisin, ja puhu, mutta älä sano mitään muuta kuin se, mitä minä sinun suuhusi panen.”

Hän sanoi: ”Kyllä, Herra.” Hän riensi takaisin sinne, ja kun hän pääsi perille, hän sanoi: ”Ole siunattu, sinä Israel. Siunattuja sen teltat. Miten vanhurskaita ne ovatkaan.” Hän sanoi: ”Minä olen havainnut sinut vuoren huipulta enkä ole nähnyt sinussa mitään väärää.” Halleluja. Siinä se oli. Mielipuolten porukka, niin kuin heitä nimitetään – hihhuliporukka.

No mikä ero siinä sitten oli? Pohjimmiltaan sanottuna, tuo joukko siellä vuorenrinteellä, oli yhtä fundamentaalinen kuin ne siellä laaksossa. Mutta erona oli se, että Jumala osoitti olevansa heidän kanssaan heitä seuraavilla ihmeillä ja merkeillä.

Ja Paavali sanoi: ”Viimeisinä päivinä, ihmiset tulevat olemaan häikäilemättömiä, pöyhkeitä, nautinnonhaluisia; heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman; sellaisia karta.”

81   Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä, he nostavat käsin käärmeitä tai juovat kuolettavaa eikä se vahingoita heitä. He panevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.”

Oi veljeni, sisareni, rohkaiskaa mielenne; suoristakaa selkänne. Me lähestymme jotakin. Te kuulette sateen kohinan. Piakkoin, verhot tullaan vetämään syrjään taivaasta, ja Jumala vuodattaa Henkensä ilman määrää sen ihmisryhmän päälle, joka on taistellut voittaakseen palkinnon ja purjehtinut läpi veristen merien. Ja minä kokous meillä tuleekaan olemaan. Kyllä vain.

82   Noista uskonnollisista hengistä; ja sitten yritetään sanoa, että me olemme riivaajia. Jumala sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; noilla on TT:nsä.” Voitteko kuvitella, että Raamatussa lukisi niin? He tulevat seminaareista. Heillä tulee olemaan ylen määrin uskonnollisia tapoja; he kävelevät rukoushuoneelleen hännystakeissaan ja sanovat niin kauniisti: ’Aamen.’” He harjoittelevat kaikkia näitä: ”He lausuvat kaksi ’terve Mariaa’ tai tekevät sitä tai tätä.” Sellaista ei ikinä ole ollut olemassakaan. ”He rakentavat suurenmoisia pyhäkköjä. He kiillottavat alttareita; ja heillä on tohtoreita oppiarvoineen, jotka puhuvat oikein korrektia, ylevää englantia ja käyttävät mitä ylevimpiä sanoja. Ja heillä on kauniita niitä ja kauniita näitä.” Niin maailma puhuu nykypäivänä.

Mutta, Raamattu sanoo… Jeesus itse sanoi: ”Nämä merkit seuraavat -v-a-t niitä, jotka uskovat, maailman loppuun asti. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia.” Halleluja. Sitä on evankeliumin seurakunta. Ja sitä on pidetty pilkkana. Sitä on osoiteltu sormella, nimitelty hävyttömästi. Mutta on sanottu: ”Älä pelkää, minä tulen olemaan kanssanne maailman loppuun asti: Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

83   Ja kun eletään aikana, kun atomipommeja pyörii joka puolella ja kaikkea muutakin. Halleluja! Olen iloinen tänään, kun minut on sinetöity täältä pois, Jumalan valtakuntaan Pyhällä Hengellä, ihmeiden ja merkkien ja Jumalan vahvistuksen kera siitä, että meillä on koti tuossa Kalliossa, näettekö?  Aamen.

Sitten se nimittely… Ihmiset nimittävät sitä riivaajiksi, koska he eivät tiedä, mitä riivaajat ovat. Niin fariseuksetkin muuttivat mielensä ja nimittivät Jeesusta riivaajaksi, koska Hän ajoi ulos riivaajia ja paransi sairaita. Jeesus sanoi, että ”te pilkkaatte, koska sanoitte: ’ Hänessä on riivaaja.’” Kun Hän oli parantamassa sairaita, Hän sanoi: ”Miten Saatana voi ajaa ulos saatanan? Jos saatana ajaa ulos saatanan, hänen valtakuntansa on riitautunut.”

84   Hän sanoi: ”Jos minä ajan ulos saatanan, me tiedämme, että se tapahtuu Jumalan sormella.” Jumalan sormi. Miten pieni perkele onkaan silloin. Pelkästään Hänen sormensa. Hän ottaa vain sormensa ja näpsäyttää sen pois. Siinä kaikki, mitä Jumalan tarvitsee tehdä. Näin on.

Hän sanoi: ”Minä ajan ulos riivaajia Jumalan sormella.” Voi tavaton, ota Hänen sormensa ja sano: ”Ulos, saatana.” Se siitä. Siinä kaikki. Aamen. Aja ulos Jumalan sormella. Oi että, vain Jumalan sormi… Mutta vain sitä se merkitsee Jumalalle, ottaa vain sormensa ja pudottaa perkeleen pelistä. Niin helppoa se on.

85   Mutta huomatkaa, silloin kun Hän lähti kadonneen lampaan perään; kyse ei ollut Hänen sormestaan; Hän lähtee ja etsii sen ja asettaa sen hartioilleen. Halleluja. Miten paljon Hän välittääkään kadonneesta lampaasta, yksi, joka on eksynyt näihin muodollisiin jumalattomiin paikkoihin sinne autiomaahan ja erämaahan. Hän menee ja hakee sen, panee hartioilleen, täyttää hänet Pyhällä Hengellä, ja lähettää sen takaisin lammastarhaan.

Mutta perkele ei merkitse Jeesukselle mitään; Hän vain potkaisee sen pois sormellaan, ja jatkaa eteenpäin. Mutta se kadonnut lammas – Hän etsii sen ja asettaa sen harteilleen ja pitää sitä jaloista tällä tavalla. Ja ihmisen kaikkein voimakkain osa on hänen hartioissaan. Senhän te tiedätte. Hän asettaa sen kaulansa ympäri ja poikittain hartioittensa päälle ja, tässä Hän tulee kantaen sitä läpi erämaiden.

86   Veli, pikkuinen karitsa makaa siinä, katselee ympäriinsä ja sanoo: ”Ha-ha-ha-ha-ha.” Voin kuvitella kuinka tuo pikku karitsa laulaa:

Ihmeellinen armo, miten suloinen on tuo ääni,
joka pelasti minunlaiseni poloisen!
Olin kerran kadotettu, mutta minut löydettiin;
olin sokea, mutta nyt minä näen.

Se makaa poikittain Mestarin harteilla, ja matkaa oikopäätä lammastarhalle… Voi, silloin se voi laulaa ”Armo suuri ihmeinen” eikö voikin? Näin on. Kyllä vain, Mestari kantaa sen takaisin harteillaan.

87   Nyt, me huomaamme sitten, että tämä meidän henkilömme, että hänessä, hän oli uskonnollinen riivaaja, täsmälleen. Sillä hän ryntäsi sinne ja lankesi maahan ja osoitti kunnioitusta Jeesukselle. Nyt sinä sanot: ”Jos minä osoitan kunnioitusta Jeesukselle, kaikki on kunnossa.” Odotahan hetkinen. Tämä riivaaja palvoi Jeesusta, varmasti palvoi, ja tunnusti Hänet julkisesti ja sanoi: ”Minä tiedän, kuka Sinä olet. Minä todistan Sinusta, että Sinä olet Jumalan Poika, korkeimman Jumalan Poika.

Ja kuunnelkaapa, hän antoi Hänelle käskyn. Hän sanoi: ”Minä vannotan sinua”, perkele siis. Tarkkailkaapa joitakin näistä kavereista, jotka haluavat puhua jumalallisesta parantamisesta. He sanovat: ”Oi, minä tunnen nämä asiat, elävän Jumalan kautta.” näettekö? ”Minä vannotan Sinua elävän Jumalan kautta, ettet Sinä piinaisi minua.” Siinä se, olkaa hyvä.

88   Jeesus sanoi hänelle: ”Tule ulos hänestä – juuri niin, sinä saastainen henki.” Siis katsokaapa, perkele oli tarjonnut hänelle kunnon kotiseurakunnan, niinpä hän ei halunnut lähteä siitä maasta mihinkään. Se oli oiva olinpaikka. Hän maleksi mielellään niillä kulmilla. Hän oli kotiutunut oikein hyvin sinne. Niinpä ei halunnut lähteä siitä paikasta.

Ja sillä tavalla asiat riivaajien kanssa menevät: aina, kun ne pääsevät asettumaan taloksi johonkin ihmisjoukkoon, ne eivät halua lähteä pois. Näin on. Voi, miten itsepäisiä ne ovatkaan, ja sanovat: ”Siis, minä en sellaiseen, kuin jumalallinen parantaminen, usko. Minä en sen kaltaisiin juttuihin usko.” Eivät takuulla; perkele saa teidät tekemään niin.

89   Ehei, hän ei halunnut lähteä. Hän sanoi: ”No”, hän sanoi – hän ei halunnut lähteä, hän sanoi…

Ja sitten Jeesus sanoi: ”Tule ulos hänestä.”

90   No, hän sanoi: ”Jaa, jos minun on tultava ulos, anna minun mennä tuonne tuohon sikalaumaan.” No voi, ja niin ne menivät sinne ja pääsivät sikalaumaan. Ja katsokaapa, yhdessä miehessä oli 2000 riivaajaa. Ajatelkaapa sitä – 2000 riivaajaa yhdessä miehessä.

Ja siat juoksivat alas tuolta mäeltä. Niillä oli paremmat aistit kuin monilla ihmisistä. Kun ihminen tulee täyteen riivaajia, hän menee seurakuntaan ja sanoo: ”No mutta, minä tiedän, mistä tässä kaikessa on kyse.” Mutta sialla oli sen verran kunnioitusta, että se upottautui ja tukehdutti itsensä meressä, hukuttautui. Sika syöksyi alas ja ryntäsi mereen ja tukehdutti itsensä – juuri niin, päästäkseen pois Herran tieltä. [väistääkseen –]

91   Sika ei halunnut olla tiellä. Monet ihmiset haluavat seistä Herran tiellä. Ja tiedättekö mitä? Nuo riivaajat, kun ne tekevät niin, ne haluavat jäädä sille seudulle. Ja nuo ihmiset, kun he lähtevät ulos… Katsokaa ihmisiä, kun he lähtevä liikkeelle, kun siitä puhuttiin ympäriinsä, että se mies oli täysissä järjissään; voi, Raamattu sanoo, että hän oli täysissä järjissään.

Kuulkaapa; kun te saatte Pyhä Hengen kasteen ja Kristuksen itseesi, sinä tulet täysijärkiseksi. Hän oli niin täysijärkinen, että kykeni osoittamaan kunnioitusta. Katsokaapa, missä hän sitten oli. Hän istui Jeesuksen jalkojen juuressa. Halleluja. Mikä ihana paikka istua, vaatteet päällä – vaatetettuna, täysijärkisenä, ja istuu Jeesuksen jalkojen juuressa palvomassa. Halleluja; koska Hän oli ajanut nuo riivaajat ulos.

92   Hän sanoi: ”Siis, sen mitä minä olen tehnyt, te voitte tehdä myös.” Mikä sääli, ettei seurakunta ota omaa paikkaansa Kristuksessa Jeesuksessa. Kyllä vain. Ja sitten kaikki seurakunnan jäsenet tulevat sinne. Ja ilmestyvät paikalle ja kysyvät: ”Missäs ne meidän sikamme ovat?” No, niillä oli sen verran kunnioitusta, että ne hukuttivat itsensä.

Ja ihmiset sanoivat: ”Lähde meidän maastamme. Jos se tulee maksamaan meille jotakin, me emme kaipaa tänne sellaista herätystä, se tulee maksamaan meille niin paljon.”

Kun minä pääsen kirkkauteen, minä haluan nähdä, kuinka paljon… mikä merkitys hänen todistuksellaan oli tuolle siankasvatukselle – kun pääsen kirkkauteen. Kuvittelisin, että hän sai nuo siankasvattajat täysin tolaltaan – kyllä vain, kun hän palasi sinne. Ja siinä hän sitten oli – täysissä järjissä. Ja tuon seudun ihmiset tunsivat olonsa kotoisammaksi sikojen ja riivaajien kanssa, kuin ihanan Jeesuksen kanssa. He saivat Hänet jättämään sen seudun. He tunsivat olonsa kotoisammaksi, he tunsivat noiden riivaajien ja sikojen kanssa, että heitä ympäröi rauha.

93   Ja tiedättekö, että tänään on samoin. Jos ihminen ajattelee, että hänen pitäisi saada itseensä niin paljon uskontoa, että hän alkaa huutaa, tai jotakin muuta, tai että hänen on annettava pikkuisen rahaa seurakunnalle, tai jotakin muuta sellaista pientä, tai että hän ehkä rupeaa tunnustamaan uskonsa ja nousee seisomaan ja alkaa ylistää Jumalaa, tai puhuu kielillä, – niin hänestä on parempi, ettei ole koskaan kuullutkaan uskonnosta.

Ihmiset tuntevat olonsa kotoisammaksi perkeleen ja rahojensa kanssa, kuin ihanan Jeesus Kristuksen kanssa, ja Pyhän Hengen kasteen ja sitä seuraavien ihmeiden ja merkkien kanssa. Aamen. Fiuh! [Veli Branham viheltää.] Oi, nyt tuntuu uskonnolliselta. Kyllä vain. Oi halleluja! Olen niin iloinen, kun pääsin tästä asiasta eroon. Kunnia Jumalalle. Antakaa minulle Kristus. Aamen.

Vaatettakaa minut täydellä järjellä, että palvoisin Häntä. Palvoisin Häntä – miten? Hengessä; totuudessa. Aamen. Herra, jos minä joudun kävelemään suoraa päätä, seisomaan ja puhumaan Yhdysvaltojen presidentille, ja Hän [Herra] tulee minun päälleni ja minä huudahdan: ”Halleluja.” Se ei häiritsisi minua, ei varmasti.

94   Kerran minä seisoin täällä Garyssa, Indianassa, jokin aika sitten. Siellä oli yksi noista isoista tehtaista, jossa tehdään terästä. Ja minua kierrätettiin katsomassa sitä. Ja yksi kaveri sanoi: ”Nyt”, hän sanoi: ”herra Branham, minä näytän teille, miten tämä tehdään”, hän sanoi. Hän vei minut erääseen suureen paikkaan siellä. Siellä näkyi semmoinen jonkinlainen tarkkailupiste. Ja minä… Pikku pilli vihelsi ja kaikki lopettivat työnteon.

Ja sitten otettiin pieni luuta ja lakaistiin, näin, käytävän keskelle. Minä kysyin: ”Mitä varten noin tehdään?”

95   Hän sanoi: ”Minä näytän sinulle hetken päästä.” Ja hän lakaisi kaikki metallilastut käytävälle. Ja sitten toinen pieni pilli vihelsi, ja kaikki lähtivät. Hän painoi pientä nappulaa ja suuri magneetti tuli, jyr, jyr, jyr, jyr, jyr, se tuli alas tällä tavalla ja lakaisi koko radan. Ja kun, se meni näin pitkin käytävää, kaikki metallilastut, melkein – pomppivat heti tuota magneettia päin, ja sitten se meni pois ja mies demagnetoi sen, ne tipahtivat siihen kupuun sulatettavaksi uudelleen.

Hän sanoi: ”No, mitäs pidit?”

Sanoin: ”Halleluja. Halleluja.”

Hän sanoi: ”Mikä nyt?”

”Voi,” sanoin, ”tulin juuri ajatelleeksi jotakin.”

Hän sanoi: ”No niinpä taisit.”

Sanoin: ”Minä sain ajatuksen.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä oikein puhut?”

96   Sanoin: ”Minä ajattelin tuota isoa Magneettia, joka istuu tuolla kirkkaudessa. Halleluja. Jonakin päivänä.” Minä ajattelin: ”Minä saatan melkein kuulla, kun Hän tulee nyt. Ja Hän on tuleva tänne alas, ja tämä vanha heiveröinen ruumis – Hän tulee poimimaan sen ylös ja vie sen tuolle puolen ja sulattaa sen uudelleen.” Halleluja. Kyllä vain.

Ja minä sanoin: ”Haluan kysyä sinulta, herra jotakin”, sanoin: ” Mikseivät nuo kaikki lastut lähteneet?”

Hän sanoi: ”Jotkut niistä ovat alumiinia. Magneetti ei pysty magnetoimaan niitä.”

Sanoin: ”Halleluja, miksei tuo teräksenkappale, joka makaa tuolla, mennyt?”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Katsos, kun se on pultattu lattiaan.”

Minä sanoin: ”Halleluja.” Näin asia on.

97   Veli, minä riuhtaisen riemumielin irti jokaisen kahleen, kaiken maineen ja kaiken mitä meillä vain on. Kadottakaa itsenne Kristukseen Jeesukseen; syntykää uudesti, täyttykää Pyhällä Hengellä, magnetoitukaa Hänen voimastaan, halleluja, niin, että kun Hän tulee, minä lähden Hänen mukaansa.

Minä haluan sanoa, kuten Paavali sanoi: ”Minä tunnen Hänet, Hänen ylösnousemusvoimassaan, että kun Hän kutsuu kuolleista, minä tulen esiin heidän joukossaan. Jätän nämä asiat taakseni, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa Kristuksessa”, jätän maailman taakseni, jätän ihmisten teologiat taakseni. Minä näen Kristuksen, ja vain Hänet. Aamen. Minä katson suoraan Golgatalle ja vain jatkan patikoimista.

Jos sanot: ”Hei, tiedätkö sinä, että Billy Branham on hihhuli?”, minä en edes kuule sitä. vain jatkan patikointia. Niin se on. Minä painan päälle kohti korkean kutsumuksen päämäärää tuonpuoleisessa. Jos sanot: ”Tiedättekö, tuo heppu on meedio?”, se ei häiritse minua tippaakaan. Minä vain jatkan kulkua.

”Minä tunnen Hänet, johon minä uskon. Ja olen varma siitä, että Hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu Hänen tulemisensa päivään asti.” Halleluja. Minä vain jatkan kulkua.

98   Kyllä, nuo vanhat kaverit siellä, tunsivat olevansa enemmän kotona noiden sikojen kanssa, kurarapakoiden keskellä, riivaajia ympärillään ja kaikkea sellaista. He tunsivat olonsa mukavammaksi, kuin silloin, kun Jeesus oli läsnä.

No, sinä käyt suuressa muodollisessa seurakunnassa nykyään, ja päästäpä pari kolme ihmistä sisään ja he ylistävät Jumalaa ja huutavat ja jatkavat sitä noin vain, ja ehkä joltakin tulee sanoma kielillä tai joku parantuu Jumalan voimasta, tai Jumala antaa näyn, niin johan ihmiset jähmettyvät kuoliaiksi. ”Ooh, en –minä en mitään tällaista halua tänne.” Näettekö? Parempi kotona riivaajien kanssa – näin on – kuin että ihana Jeesus on lähellä.

Jos sinä saarnaat heille noin, he istuvat kuin syylä etikkaliemessä, niin happamena ja kylmänä kuin ikinä vain voi. Ei kukaan sano: ”Aamen”, eikä mitään; istutaan vain ja jähmetytään. Voi tavaton. ”Lopettaisipa hän jo, hänhän on ollut nyt tuolla jo 15 minuuttia. Ah, koskahan hän lopettaa?”

99   Voi, tavaton, teidän ruokkimisohjeenne eivät ole kohdallaan. Näin on. Veli, minä haluan, että ihmiset kääntyvät ja pitävät suuret gastronomiset juhlat, ettekö tekin? Aamen. Ottakaa Jumalan koko Sana.

Enkeli antoi Johannekselle Raamatun ja sanoi: ”Syö se.” Johannes sanoi, että sitä syödessään se oli kitkerää, mutta jälkeenpäin, kun se tuli mahaan, se oli makeaa. Halleluja. Sanokaapa, mitä kello on? Minä olen ylittänyt aikani, enkö olekin? Halleluja. Selvä.

Minä näen Leegion sen jälkeen, kun hänestä tuli täysijärkinen. Hän parani. Minä näen, kun hän vilkuttaa Jeesukselle lähtiäisiksi, ne riivaajat, nuo ihmiset tulivat paikalle ja sanoivat: Me emme halua sinua näille seuduille; me haluamme sikoja. Me emme halua sen kaltaisia herätyksiä kuin se oli, se oli aivan hölynpölyä; jumalallinen parantaminen – me tiedämme, että ihmeiden aika on ohi. Tuo mies oli vain pois tolaltaan. Nyt lähde maaperältämme. Me emme halua tuollaisen hihhulijutun alkavan täällä.”

100   Eikä Jeesus jääkään – älkää huoliko. Kun Hän ei ole tervetullut, Hän ei jää. Hän vain käänsi päänsä ja käveli suoraan oikopäätä veneeseen eikä sanonut heille sanaakaan. Oli… Vanha Leegio sanoo: ”Halleluja, kiitos Herralle. Oi, Jeesus, anna minun tulla kanssasi. Oi, minä haluan tulla mukaasi. En välitä siitä, mitä tämä höpöporukka sanoo, en välitä. Olen jättänyt kaikki kahleet taakseni; anna minun seurata Sinua. Olen löytänyt nyt jotakin. Anna minun tulla mukaasi.”

Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: ”Mene nyt kertomaan vanhemmillesi, mitä sinulle tapahtui, mene ja todista siitä.” Voi!

Minä olen kyllä utelias tietämään, mitähän hän mahtoi sanoa noille sikafarmareille, päästyään takaisin. Hän jatkoi vilkuttamista niin kauan kuin hän näki tuon veneen, niin että se katosi näkyvistä. ”Jonakin päivänä me vielä tapaamme”, hän sanoi.

101   Saatan nähdä hänet kävelemässä kadulla. Jotkut ihmiset sanovat: ”Siis, kukahan tuo vanha kaveri on, joka menee tuolla?

Hän sanoo: ”Kunnia, halleluja!”

Ihmiset sanovat: ”Heppu on yhä hullu.  Siellä se menee.”

Hän kulkee katua: ”Oi, halleluja, kiitos Herralle.”

No, ihmiset sanovat: ”Yksi juttu tässä kyllä on: hänellä on vaatteet päällä. Jotakin hänelle varmaankin on tapahtunut.”

102   Minä saatan nähdä hänet menossa, ja tässä tulee se tarina. Näen, miten hän katselee ympärilleen. Siis, vuokraisäntä oli heittänyt hänen vaimonsa ulos. Siellä ei ollut… Pikkuraukka, hän rukoili aina, ehkä, miehen puolesta, että hän paranisi. Palattuaan, hänen pienet lapsensa – kun he näkivät hänen tulevan, he juoksivat piiloon ja kaikkea. Hänen pikku vaimoparkansa oli täytynyt lähteä pois tieltä, koska hän oli paha. Hän tuli sisään ja repi paikan palasiksi.

Sillä tavalla juoppo toimii, tai riivattu: saa näitä raivokohtauksia ja potkii kaiken pitkin taloa. Teidän pitäisi hävetä itseänne, että edes kuulutte seurakuntaan ja ehkä diakoneihin. Veli, minä haluaisin, että minulla olisi tänä iltana vähän isompi kuulijakunta heitä. Näin on. Niin, kuulua diakonikuntaan ja käyttäytyä sillä lailla.

Ja tässä sisään tulee… Vaikka hän tulee, livahtaa paikalle, talo on suljettu. Missä vaimo on? Hän lähtee ulos ja kysyy kadulla joltakulta ja hänelle sanotaan: ”Naisen piti muuttaa tuonne kujalle.”

103   Minä saatan nähdä hänet menossa sinne säilykepurkkikasojen ja semmoisen tavaran keskelle, ja katselee ympäriinsä ja pieni hökkeli – pelkkiä risuja kasattu yhteen, ja siellä nainen on, takapihalla, ja hankaamassa pyykkejä pyykkilaudan ääressä, ehkä hän otti pyykkiä vastaan naapureilta. Pienet lapset huhuilevat: ”Mami, mami, tuolta hän tulee, tuolta hän tulee.” Ja he lähtevät juoksemaan niin kovaa kuin pystyvät.

Kuulen miehen sanovan: ”Odota vähän, kultaseni!”

Hänen vaimonsa sanoo: ”Voi, voi, voi.”

Ja mies sanoo: ”Odotahan rakkaani, älä juokse. Jotakin on tapahtunut. Aamen.

104   Saatan nähdä, kuinka hän kävelee siihen ja katsoo rakkaan pikkuvaimonsa koltun repaleista hihaa. Katsokaa kuinka hänen pienet lapsiparkansa seisovat, hän kietoo käsivartensa heidän ympärilleen. Ja minä voin kuulla yhden pikkupojista sanovan viereiselle pikkutytölle – hän sanoo: ”Mitä iskälle on tapahtunut? Äiti, äiti, mitä iskälle on tapahtunut?” hän sanoo.

Näen kuinka kyyneleet valuvat pitkin miehen poskia. Hän kietoo käsivartensa äidin ympärille ja pienten lasten ympärille, nosta heidät ylös ja sanoo: ”Odottakaas hetki. Minä kerron teille, mitä isälle tapahtui. Isä joutui tekemisiin Jeesuksen kanssa. Siitä on kyse. Isä löysi Jeesuksen.”

Ja se, mitä se teki Leegiolle silloin, se tekee sen molemmille, isälle ja äidille tänään. Kun sinä löydät Jeesuksen, et enää koskaan tule olemaan sama. Leegio ei enää koskaan ollut sama. Ei yksikään ihminen tule olemaan sama sen jälkeen, kun on kerran löytänyt Jeesuksen. Rukoilisimmeko.

105   Isä, Jeesuksen nimessä, jos täällä on yksikin kadotettu tänä iltapäivänä, tai yksikin sairas, joka ei vielä koskaan ole ollut yhteydessä Sinun suurenmoisen, parantavan voimasi kanssa, tai pelastavan armosi, voikoon tämä hetki olla juuri se, jolloin he pääsevät tekemisiin Sinun kanssasi, meidän taivaallinen Isämme, jota me edustamme… Ja me rukoilemme, että Herra Jeesus levittäisi käsivartensa ja siunaisi jokaista täällä Sinun kunniaksesi.

Ja, Herra, minä rukoilen, että tänä iltana tänne tulisi suuri Hengen vuodatus. niin että suuria ihmeitä ja merkkejä tehtäisiin. Kuule palvelijasi rukous, kun me pyydämme Jeesuksen nimessä. Aamen.

Nyt, minä luovutan kokouksen veli Mattson Bozelle. Ja hyvä Herra siunatkoon teitä jokaista ja pitäköön teidät terveinä ja onnellisina. Ja nähdään tänä iltana.

Istukaa vielä hetki kunnes, veli Boze… Jumala sinua siunatkoon.

54-0718A SUURI TULEVA HERÄTYS JA PYHÄN HENGEN VUODATUS (The Great Coming Revival And The Outpouring Of The Holy Spirit), Chicago, Illinois, USA, 18.7.1954

54-0718A SUURI TULEVA HERÄTYS JA PYHÄN HENGEN VUODATUS
(The Great Coming Revival And The Outpouring Of The Holy Spirit)
Chicago, Illinois, USA, 18.7.1954

 

1       Kiitos. Kiitos ystävät. Sepä oli… Minun on täytynyt elää tosi hyvää elämää saavuttaakseni tuollaisen maineen, eikö olekin? Tuo oli todella ihanaa, veli Joseph, mutta hän– hän rakastaa minua todella sillä tavalla. En minä ole sen arvoinen, mutta hän rakastaa minua tosi kovasti. Ja me olemme tosi hyviä ystäviä.

Minulle on todella suuri ilo olla täällä, tänä iltapäivänä tässä uskomattomassa Chicagon kaupungissa, ja aloittaa taas uusi kokoussarja ennen kuin palaamme jälleen ulkomaille. Ja kuten opin tässä jokin aika sitten, että me saamme tämän ihanan auditorion täällä näitä kokouksia varten, olin todella erittäin riemuissani. Mukava viilentävä ilmastointi ja me voimme todella rentoutua nyt ja– ja palvella Herraa.

Olen todella kiitollinen teille, te ihmiset, jotka olette täällä tänä iltapäivänä– tulleet tänne läpi päivän kuumuuden olemaan kanssamme ja palvelemaan kanssamme Jumalaa tänä iltapäivänä.

Ja ihmisille, jotka ovat antaneet meidän saada tämän auditorion, valvojille ja niin edelleen, me olemme kaikille kiitollisia. Levätköön Jumalan siunaus kaikkien, itse kunkin päällä.

2       Kuulin juuri sen laulajan hienon laulun, tullessani sisään. Se oli todella ihana. Minä arvostan todella hyvää laulamista. Olen sanonut: ”Kun pääsen taivaaseen; Herra antaa minun tulla sisään, kun kolkutan oveen, tai miten me sitten astummekin sinne, minä haluan olla maisemissa siellä, missä lauletaan, koska minä pidän siitä todella kovasti. Ja minä luotan siihen, että monet näistä loistavista laulajista, joita me olemme aikaisemmin kuulleet, ja nyt siellä tullaan laulamaan noita upeita pelastuksen lauluja iäisyyksiin…

Ja siis, toinen, tämän tapaisten kokousten, joka nyt on koolla täällä piirre, tulee olemaan, ehkä, kun palaan taas takaisin Amerikkaan, tulen muuttamaan kokouksiani hetken ajaksi, toisentyyppisiksi kokouksiksi, että saarnataan enemmänkin evankeliumia ja niin edelleen. Ja sen sijaan, että rajaisimme niitä niin paljon sairaitten puolesta rukoilemiseen– vaikka aion kyllä rukoilla yhtä lailla sairaitten puolesta– mutta, että enemmänkin esitän omia alttarikutsuja ja niin edelleen, että jätän sen erottamisen lahjan pois; käytettäväksi ainoastaan, kun sitä on välttämätöntä käyttää, kun joku on tehnyt elämässään jotakin, joka pitää korjata; no, arvelisin tekeväni– tekeväni sillä tavalla sitten, jos Herra johdattaa siihen.

3       Mutta, minulla on vielä kolme Amerikan kokousta, ja ne ovat tämä ja Kalifornia ja sitten New York, ja minä lähden tästä kokouksesta Kaliforniaan ja sitten lähden Kaliforniasta välittömästi mennäkseni New Yorkiin ja sitten ulkomaille.

Ja minä olen sydämessäni iloinen, koska lähden ulkomaille– sellaisen näyn johdattamana, että Jumala on luvannut nämä asiat. Ja te ihmiset, joille minä puhun, tänä iltapäivänä, kuten olen tänä iltapäivänä tehnyt, tuhansille muillekin yli ja ympäri koko kansakunnan tietävät, että mitä Hän [Herra] sanoo Hän– Hän myös toteuttaa; Hän sen pitää. Ja minä uskon, että ne tulevat olemaan ihmeellisimpiä kokouksia, mitä Herra on antanut minun pitää, siitä lähtien, kun olen ollut Hänen palveluksessaan. Ja se tulee tapahtumaan Intiassa, totta kai. Sitten sieltä Jerusalemiin, sitten Saksaan asti, Englantiin ja takaisin kotiin…

4       Nyt, tämä iltapäivänä, minun osakseni on tullut puhua vähäsen ennen sairaiden puolesta rukoilua tänä iltana. Enkä minä ole oikein mikään puhuja. Olen, ehkä… minulla ei ole ollenkaan ääntä, ja minun pitää päästä vähän lähemmäksi. Onko nyt parempi? Kuuletteko te, kaikkialla? Sepä– sepä hyvä. Minä yritän puhua vähän kovempaa, myös. Se on hyvä.

Siis, tänä iltapäivänä, tulen puhumaan eräästä tavanomaisesta evankeliumin aiheesta, kuten lehdissä on ilmoitettu. Me puhuisimme aiheesta Tuleva suuri herätys ja Pyhän Hengen vuodatus.

5       Ja sitten, tänä iltana meillä on rukouksia sairaitten puolesta. Ja ollessamme Chicagossa näinä kahdeksana päivänä, tässä ihanassa isossa kaupungissa, jossa on jotakin– luulisin 4 miljoonaa, 3 miljoonaa– 4 miljoonaa ihmistä, on monta sairasta ja kärsivää. Meillä on kyllä hienoja sairaaloita ja loistavia lääkäreitä, joiden takia me otamme hatun päästämme, ja joita tervehdimme mitä kunnioittavimmin. Mutta sen kaiken keskellä, ja meidän tieteellisten tutkimustemme, olemme– on monia sairauksia ja asioita, joita lääkärit eivät tänään saa hallintaansa. Ja kuolevaisina, kuten me olemme, niin kaikki haluavat elää täällä ja pysyä maan päällä niin kauan kuin vain kykenemme; minusta tuntuu, että meillä on se etuoikeus silloin pyytää taivaallista Isää auttamaan meitä. Jos meidän lääkärimme eivät voi tehdä meille sen enempää, meillä on oikeus tulla taivaallisen Isämme tykö, ei minkään tarunomaisten tai jonkin kummallisen teologian kautta, vaan sen Jumalan Sanan lupauksen perusteella, että Hän parantaisi meidät, kun me olisimme sairaita.

Ja niinpä, minä teen oman osuuteni rukoilemalla jokaisen sairaan henkilön puolesta, jonka vain voin, kaikesta sydämestäni, tämän kokouksen aikana, ja pyydän meidän taivaallista Isäämme yhtymään minun ja teidän rukoukseenne, että te saisitte avun jollain tavalla; että tulisitte taas terveiksi niin, että te voisitte olla terveitä ja onnellisia palvellaksenne Häntä. Ja tekemällä niin, no, se saa meidät tuntemaan, että olemme tehneet meidän vähäisen osuutemme täällä maan päällä; kuten Jumala on asettanut meidät tänne tekemään meidän elämästämme edes vähän miellyttävämpää, kun me kuljemme tätä tietä, tämän ainoan kerran. Ja se tulee olemaan pian ohi.

Ja minä uskon, sanon hetkeäkään epäröimättä, että me olemme lähestymässä huomattavaa kriisiä; valtiot siis ovat; maailma on; että me olemme aivan miltei tiemme päässä. Siis, uskon, että Herran Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus, niin kuin koko kristinusko opettaa, että me olemme aivan lähellä tuota hetkeä.

6       Jokin aika sitten, jokunen viikko sitten, oli aamiaisella eräässä paikassa Washington DC:ssä ja puhuja, herra Nixon, Yhdysvaltojen varapresidentti, oli puhumassa sillä kertaa. Ja hän puhui siitä, kuinka kommunismi pyyhkii pitkin maata ja avaruutta, jossa meidän pitäisi matkustaa. Esimerkiksi, päätepiste, jonka maapallo tulee kohtaamaan siinä… Kommunismi on ottanut siitä haltuunsa jo näin paljon. [ehkä veli näyttää käsillään, kuinka paljon– suom.] Näettekö? Ja sitten, tuo osuus on jaettu, uskovien ja uskottomien välillä. Ja Kristus sanoi, että evankeliumin pitää mennä kaikkeen maailmaan. Niinpä, jokaisella kristityllä on suunnaton työ edessään. Ja meidän pitää nousta toimimaan, vikkelästi, todellakin meidän Isämme töihin, ja välittömästi. Jokainen ihminen; jokainen kirkkokunta [/seurakunta] jokainen– joka ihminen omassa seurakunnassaan olla oman paimenensa ja ohjelman takana tukemassa kaikella millä me vain voimme tukea. Ja siitä syystä, minä paiskin töitä sitä mukaa kuin Jumala antaa minulle luvan, yrittääkseni saada jokaiselle tuon näyn, (sikäli kuin tiedän miten tehdä se), meidän Herramme Jeesuksen pikaisesta tulemisesta. Ja siitä syystä, minä olen valinnut puhua tänä iltapäivänä. Tämä on hyvin masentava aikaa uskottomalle, mutta onnellista aikaa uskovalle, sillä me uskomme, että lunastuksen hetki on lähellä.

7       Nyt, minä haluaisin lukea kaksi katkelmaa Sanasta, tänä iltapäivähetkenä. Toinen on Luukkaan evankeliumissa ja toinen on Sakarjan kirjassa. (Kiitos…?… Kyllä.)

Veli Joseph pyysi minua, voisinko– kuulevatko ihmiset kunnolla nyt? Kuuleeko jokainen hyvin? Kaikki siellä takana, kuuletteko te hyvin? Jos kuulette, nostakaapa kätenne, jos kuulette. Ei vielä kovin hyvin. Hetkinen vain. [Veli Boze kysyy yleisöltä: ”Kuuletteko te hyvin? Nostaisitteko kätenne, jos kuulette hyvin? Kyllä, se on…”] Kyllä, kyllä; no niin.

8       Siis, Luukkaan 21. luvussa ja– 25. jakeesta alkaen, 21:stä luvusta, evankeliumista Luukkaan mukaan… Ja kuunnelkaapa nyt tarkasti, kun me luemme Hän Sanaansa, sillä Hänen Sanansa ei tule koskaan pettämään. Minun sanani ja teidän sananne pettävät, koska me olemme kuolevaisia, mutta nämä Sanat eivät tule koskaan pettämään, sillä se on Jumalan Sanaa. [Luuk. 21:25-28]

25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.

26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.

27 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.

28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Ja Sakarjan kirjassa, ja 14. jake– Sakarjan luvussa, anteeksi, ja 7. jakeessa lukee näin: [Sak. 14:7]

[KJV:] Se tulee olemaan päivä, jonka Herra tietää [/tuntee], ei päivä, eikä yö, mutta tulee tapahtumaan niin, että illalla on valoisaa.

[KR33] Se on oleva yhtämittaista päivää– Herralle on se tunnettu– ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.

9       Siis, painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen? Rakastava, taivaallinen Isämme; me lähestymme Sinua tänä iltapäivänä Sinun rakkaan lapsesi, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja me kiitämme Sinua, ennen kaikkea, Hänen kuolemastaan ja Golgatasta, jolla Hän lunasti meidät, arvottomat syntiset takaisin Isän haltuun. Ja siellä tuo kaikkiriittävä uhri maksettiin, joka sovitti ihmisen takaisin Jumalan yhteyteen. Ja me kiitämme Sinua siitä. Ja Hän jätti meille tämän sanan, että ”Mitä tahansa te pyydättekin Isältä minun nimessäni, minä teen sen, että Isä tulisi kirkastetuksi Pojassa. Ja me rukoilemme tänä iltapäivänä, että Sinä ottaisit vastaan meidän rukouksemme ja soisit meille mahtavan, Sinun Henkesi vuodatuksen joka puolelle tähän kokoukseen, Isä. Me rukoilemme, että siitä tulisi ikimuistettava hetki Chicagon ihmisten keskuudessa, Hänen läsnäolonsa tähden, tässä kokouksessa.

10   Siunaa tätä rakennusta, johon me olemme kokoontuneet. Me kiitämme Sinua niistä, jotka hallinnoivat sitä ja antoivat meidän saada sen. Ja me rukoilemme, että Sinä siunaisit heitä runsain mitoin.

Ja nyt, siunaa jokaista sananpalvelijaa, joka tekee yhteistyötä tässä kokouksessa, ja kaikkia maallikoita, joka puolella. Ja siunaa sairaita ja vaivattuja ja anna heille voima uskoa, ja rohkeutta uskomaan ja luottamaan Jumalaan.

Ja me myös rukoilemme, Isä, että Sinä antaisit jokaiselle pastorille, joka puhuu voiman ja valtuudet tuoda evankeliumi niin lähelle epäuskoista, että hänestä tulee uskova ja hän ottaa Herran Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajanaan [/Vapahtajanaan].

Nyt, tänä iltapäivänä, piilota palvelijasi ristin taakse, ympärileikkaa huulet, jotka puhuvat, sydämet, jotka kuulevat. Ja kun, me lähdemme tänään, suo, että me voisimme sanoa niin kuin ne, jotka tulivat Emmauksesta: ”Eivätkö meidän sydämemme olleet meissä palavat Hänen läsnäolonsa takia”, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.

11   Nyt, hetkeksi, haluan teidän todella keskittävän huomionne tähän mahtavaan herätykseen, jonka kanssa minä uskon meidän nyt olevan silmätysten. Ensiksi: Jumala antaa ennakkovaroituksen ihmisille, ennen kuin Hän lähettää siunauksen tai tuomion. Niin on Kirjoituksissa aina ollut, että Jumala antaa varoituksia tai merkkejä.

Siis, meille on opetettu Raamatussa, ettei pidä tavoitella merkkejä, koska merkkien tavoittelu oli– se voi olla meille– heikolle ja uskottomalle sukupolvelle paha merkki, [Matt. 12:39] Mutta on aikamoinen ero tavoitella merkkejä, ja sitten tunnistaa merkkejä. Ymmärrättekö? Henkilö, joka pelkästään tavoittelee merkkejä… toisin sanoen: ”Herra, jos Sinä nyt annat sateen tulla, minä uskon, että olen pelastettu.” Minun ei tarvitse tuollaista pyytää. Minut on pelastettu Jumalan Sanan mukaan, kun täytän ehdot. Ymmärrättekö? Meidän ei tule tavoitella tuolla tavalla merkkejä.

12   Minä– minä uskon, että meidän pitäisi… Mutta, kun Jumala on puhunut Sanassaan ja sanonut, että meidän tulee matkamme varrella kiinnittää huomiota erilaisiin virstanpylväisiin, eikö teistäkin ole niin, että näin pitää tehdä? Että meidän tulee pitää silmällä näitä virstanpylväitä. Ja jokaisella sukupolvella on ollut noita virstanpylväitä, joita Jumala on pystyttänyt meidän tiettäväksemme.

Me olemme tulossa… vähän niin kuin te olette matkalla autollanne Chicagosta New Yorkiin, pitkin tien vartta on merkkejä osoittamassa, että lähestymme New Yorkia tai siis, New Yorkin kaupunkia. Ja juuri siinä tilanteessa me olemme nyt, tällä kristityn vaelluksella; me olemme lähellä tätä mutkaa, tai sitä mutkaa, tai joitain eri asioita.

Ja me tunnemme maamme aika hyvin, me voimme sanoa, kuinka kaukana me olemme New Yorkista, jos sanomme: ”No, nyt olemme tulossa Plattsburgiin ja niin edelleen, tulossa rannikolle.” Siis, me tiedämme olevamme lähestymässä New Yorkin kaupunkia.

13   Nyt sama juttu on, jos me tunnemme Raamatun ja tiedämme, mitä Jeesus sanoi olevan tulossa –se ei siis tarkoita sen tavoittelua; se on vain sen, mitä Hän sanoi tapahtuvan, odottamista. Ja sitten, me tarkkailemme ja näemme niiden asioiden ilmaantuvan– me tiedämme silloin, että olemme saapumassa päämääräämme. Siis, Hän on aina toiminut niin. Ja ennen kuin Hän tekee sen, Hän lähettää varoituksia ennen tuomiota.

Esimerkiksi, ennen vedenpaisumusta ollut maailma tuhottiin, Nooan aikana, Nooa saarnasi sata ja 20 vuotta, ja oli merkkinä ihmisille noina aikoina siitä, että sikäläinen, tunnettu maailma, oli lähellä loppuaan. Nooa saarnasi, ja hänen varsin outo tapansa tehdä se… hänellä oli viesti, joka oli hyvin erilainen kuin se, mitä ihmiset olivat tottuneet kuulemaan.

14   Eenok saarnasi ja monet muut, mutta Nooalla oli outo sanoma. Hän kipuaa mäelle ja rakentaa arkin, sillä hän oli sanonut, että taivaasta tulee sade; Jumala sanoi niin. Ja, kukapa sellaista olisi uskonut, että muka taivaasta tulisi vesisade, kun sadetta ei ikinä ollut ollut taivaassa. Mutta, jos Jumala oli sanonut, että taivaasta tulisi vesisade, niin silloin Jumala kykenisi saamaan sateen tulemaan taivaasta. Näettekö, Hän pystyi saamaan Sanansa toteutumaan. Niinpä hän– Nooa vasaroi arkkiaan valmiiksi, ja ihmiset nauroivat hänelle…

Voitteko te kuvitella noita tuon ajan hienoja ihmisiä, kultivoituneita, oppineita, paljon ylempänä sitä, mitä meillä on tänään, sillä on todistettu, että sitä he olivat. Silloin tehtiin asioita, joita nykyään ei pystyttäisi tekemään. Toisin sanoen, silloin oli palsamia, jolla muumiot valmistettiin. Me emme saa aikaa sellaista tänään. Silloin rakennettiin– pyramideja ja– sfinksi ja monia sellaisia asioita, joita me sen ajan merkeistä nykyään voimme nähdä.

15   Jokin aika sitten, täällä, Mexico cityssä, kaivettiin esiin sellainen huippunykyaikainen vesijohtojärjestelmä, joka osoittaa, että silloin oli aivan moderni sivilisaatio, ehkä jo ennen vedenpaisumuksen aikaa. Ihmiset olivat silloin paljon edellä meidän kulttuuriamme, paljon edellä tiedettämme, ja todennäköisesti paljon kehittyneempiä, uskonnollisesti puhuen.

Mutta kaiken tuon keskellä, eräs hurmahenki– siis ilmeisesti oli– alkoi rakentaa arkkia– koska taivaasta oli tulossa sade. Oli yksi asia, johon hän saattoi perustaa teoriansa, se oli: näin sanoo Herra. Hän tiesi, että Jumala oli sanonut hänelle, että Hän– että sade tulisi, ja että maailmasta oli tullut niin paha, että Hänen oli tehtävä koko tuosta sivilisaatiosta loppu, jotta sen voisi panna alulle alusta; ja Hän aikoi tehdä sen lähettämällä sateen, ja koko maailma tulisi tuhoutumaan. Ja Nooa oli… Arkin rakentaminen oli merkki maailmalle lähestyvästä tuhosta, koska kun me ylitämme Jumalan armon rajan, jäljelle ei jää kuin tuomio.

16   Ja olen… pelkään enkä pidä tämän sanomisesta; matkusteltuani monessa, monessa maassa ja nähtyäni kansakuntien tilan, ja kun ajattelen tätä meidän ihanaa maatamme täällä; ihmiset sanovat: ”On valtavaa olla amerikkalainen”, ja se on paljon enemmän kuin vain sanonta. Se on totta.

Mutta sen kaiken keskellä, tässä meidän suuressa kulttuurissamme täällä, minä olen havainnut tuhon merkkien leijuvan joka puolella, koska ihmiset kulkevat aivan niin kuin Nooan aikana tehtiin, oman tahtonsa mukaan sen sijaan, että etsisivät Jumalan tahtoa.

Ja maailmasta on tullut nykyaikainen. Jokainen kansakunta, jota kehitetään huippuunsa, niin sitten se huippu alkaa huojua, ja sitten mennään taas takaisin pohjalle. Ja olen melko varma, Sanan lukemisen ja niiden tienviittojen, joiden ohi me kuljemme perusteella, että me olemme lähellä Jeesuksen toista tuloa, Hänen toista saapumistaan maailmaan [/adventtiaan]. Silloin Hänellä on enää yksi tulo jäljellä.

17   Herralla Jeesuksella tulee olemaan kolme tuloa [/tulemusta KR38]: ensimmäinen: lunastaakseen morsiamensa, silloin kun Hän kuoli; toinen: ottamaan morsiamensa vastaan, silloin, kun Hän tulee hänen takiaan; kolmas: Hän tulee morsiamensa kanssa 1000-vuotista valtakuntaa varten. Ja on kolme saapumista [/adventtia]. Ja yksi niistä on jo mennyt, ja tienviitat osoittavat, että me olemme lähellä Hänen Herran Jeesuksen toista tuloa. Me olemme yrittäneet kaikkea. Meillä on ollut kaikenlaisia ”Neljän suuren” kokouksia [USA, UK, USSR & Kiina] ja– ja niin edelleen. Ja maailma… No, kommunismi yhä pyyhkii pitkin ja ihmisten mieli on rauhaton ja me olemme aivan– me olemme aivan huippukohdassa, siinä kaikki. Meidän täytyy olla lähellä loppua.

Ja nyt, kuten te näette, tiede on kehittynyt taistelukentillä ja on keksitty todella tuhoisia aseita, kuten atomiaseet ja atomipommit ja nyt vetypommit.

Ja olen ymmärtänyt yhtenä päivänä, yhdestä radiolähetyksestä, että meillä on nyt aivan uusi ase, joka voidaan pudottaa, ja se menee– se voi levitä 1500 mailia yhteen suuntaan ja 3000 mailia toiseen suuntaan ja jättää jälkeensä kaiken autioksi sen valtavan voimakkaan iskuvoiman ansiosta. Ajatelkaa, pudotapa yksi sellainen, maantieteellisesti, Louisvilleen, Kentuckyyn, niin koko Yhdysvallat tulee tuhoutumaan sekunnissa. Ei tule olemaan yhtäkään elävää kasvia tai mitään, jäljellä maan päällä, Yhdysvalloissa ja– ja kun tuo pommi tipahtaa. 1500 mailia tähän suuntaan ja 3000 mailia toiseen… se on sen kantama, tai jotakin sinne päin, sanottiin tuossa radio-ohjelmassa, äskettäin, parisen viikkoa sitten; minä kuuntelin sitä.

18   Valtavat tienviitat osoittavat… Nooalla oli sama juttu. Siis, huomatkaa, niin kuin nämä huomattavat tiedemiehet todistavat näitä näkökohtiaan oikeiksi, mitä voidaan saada tällä tuholla aikaan, ja mitä lääketieteessä voidaan tehdä, mitä autojen mekaniikassa voidaan saada aikaan, ja niin edelleen, ja lentokoneteollisuudessa, voimassa, suihkukoneissa… Me elämme lopun aikaa. Meidän on pakko olla päätepisteessä. Ja niin on myös Jumalan laita tänään, Hän rakentaa arkkia ihmisten pelastamiseksi. Ja tuo rakennustyö tänään. On Herran Jeesuksen Kristuksen ruumis, jossa jokainen on sovitettu toinen toiseensa, joka on tullut ulos jokaisesta kaaoksesta ja jossa jokainen tunnistaa toisensa veljeksi ja sisareksi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tuonut esiin arkin…

Suuret uskon miehet taistelukentillä tänään, joka puolella, taistelukentillä, tarkoitan: sadonkorjuun kentillä, jyskyttävät menemään [vrt. juna]. Ja Jumala siunaa heitä ja myötäilee heitä ihmein ja merkein ja ihmeteoin niin edelleen, merkiksi tälle suurelle yhteiskunnalle siitä, että loppu on lähellä. Hän on sen luvannut lopun ajalle. Se on yksi noista virstanpylväistä, jotka ovat ilmassa, yksi merkeistä, jota me olemme ohittamassa.

19   Minä kannustaisin teitä tulemaan kokoukseen tällä viikolla, en rehennelläkseni, sillä minä en usko sellaiseen, Herra varjelkoon, mutta kun tiedän, että meidän uskomme ja sanomamme on täysin Herran Jeesuksen Kristuksen lupauksen varassa, siksi emme pelkää sanoa: ”Tulkaa ja katsokaa, mitä Herra tekee.” Sillä, Jumala on luvannut sen ensin, ja siksi täydellä uskolla ja luottaen täysin, minä tiedän, että Jumala pitää Sanansa ja tulee toimimaan.

Näettehän, jos me emme… Nämä ihmisryhmät ja tämä pikku hälinä, jollaista te olette kuulleet puhjenneen eri puolilta maailmaa, kansainvälisesti, kaikkialla, nämä ihmisryhmät, eri uskonnollisista järjestöistä, jotka kokoontuvat ja liittyvät yhteen Pyhän Hengen voimalla, jos siinä ei ole kyse suurimmasta herätyksestä, josta maailmassa on kuultu– on meneillään nyt…  että meillä– meillä on sellainen juuri nyt. Ja se on merkkinä uskottomille, että nyt on lopun aika. Me olemme lähellä loppua.

20   Siis, aivan kuten minä mainitsin tästä tuhosta vedenpaisumuksen kautta, Nooa oli sen merkkinä. Ja Nooa sai merkin aloittaa. Kun hän näki, että Eenok otettiin pois, Eenok otettiin ylös [1. Moos. 5:24] niin Nooa– se oli Nooalle merkki aloittaa, sillä hän tiesi, että se tulisi olemaan hänelle aloitusmerkki ja silloin, loppu olisi lähellä.

Ja Eenok, totta kai, oli esikuva seurakunnan ylös temmatusta ryhmästä. Ja Nooa on esikuva yli tuoduista, tai niistä juutalaisista valituista, jotka tuotaisiin ahdistuksen ajan läpi. Ja me elämme nyt siinä ajassa.

21   Samaten Sodomassa ja Gomorrassa, juuri ennen tuhoa Sodomaan ja Gomorraan tulivat nuo kaksi enkeliä, jotka oli lähetetty Sodomaan ottamaan selvää, kuinka monta vanhurskasta ihmistä sieltä saattoi löytää. Ja siellä oli yksi vanhurskas mies, ja hänen nimensä oli Loot. Vaikka hänestä ei voi paljon sanoa, niin silti hän oli vanhurskas mies. Ja Raamatussa meille kerrotaan, että ihmisten synnit vaivasivat päivittäin hänen vanhurskasta sieluaan. Toisin sanoen, se, miten ihmiset tekivät syntiä, kävi kovasti hänen hermoilleen.

Ja samaten Chicagossa on ihmisiä tänään, jotka voivat kävellä Chicagon katuja, tällaisen ison, ihanan paikan, ja ihanan Yhdysvaltojen osavaltion, ja nähdä asioita, joita on meneillään, kapakoita, olutta ja juopottelua ja huvittelua ja puolipukeisia naisia ja miehiä kadulla, himoitsemassa– himokkaita asioita. On aivan varmasti sielun kidutusta vanhurskaalle sielulle, tai ihmiselle, jolla on vanhurskas henki, nähdä, kuinka alas hänen omat inhimilliset sukulaisensa voivat vajota, alle Jumalan vaatimustason. Ja silti, nuo ihmiset ajattelevat, että heillä asiat ovat aivan yhtä hyvin kuin noilla toisillakin. Mutta kaiken tämän keskellä, niin meidän pitää ymmärtää, että nämä asiat ovat tienviittoja.

22   Ja Nooa, tai ei Nooa, pikemminkin, mutta siis tämä… me… tai siis Sodomassa… kun Loot oli siellä, juuri ennen sen paikan tuhoa, tulivat nuo kaksi saarnaajaa tai– kaksi enkeliä tuli kirkkaudesta ja yrittivät saada aikaan vanhanaikaista herätystä kaupungissa palauttaakseen nuo miehet ja naiset takaisin Jumalan yhteyteen. Mutta, ihmiset olivat niin välinpitämättömiä heitä kohtaan ja niin himokkaita, että se himokas henki sai heistä otteen sellaisella tavalla, etteivät [enkelit] voineet saada herätystä mitenkään vauhtiin. Mistä siinä oli kyse? Se oli merkki. Kun nuo enkelit saapuivat kaupunkiin, se oli merkki siitä, että joko pitää pian tulla katumus, tai seuraisi hävitys.

Ja, minä sanon teille Chicagon ihmiset, jos minä vain voisin puhua Yhdysvalloille tänään, merkit ja ihmeet ja kristillisen uskonnon ihmeteot, joita tapahtuu nykyään Yhdysvalloissa, ovat [liikenne]merkki: ”Valmistautukaa, tai tätä herätystä tulee seuraamaan hävitys.” Herätys tulee, sitten on hävitys.

23   Ja Amerikalla on nyt herätys. Sitä voi tuskin edes käsittää– ehkä. Ehkä sitä on hankala nähdä, mutta se on vähän niin kuin alustakki, aivan kuin silloin, kun Jeesus oli täällä. Kun Hän tuli maan päälle, Hän oli merkkinä hävityksestä. Juutalaiset, miten he olivat loitontuneet ja tehneet uskonnosta monimutkaista– juutalaisuudesta niin, että ihmisparat eivät kyenneet ymmärtämään sitä. No, ihmisillä piti olla jokin oppiarvo [/tutkinto] Kaikkien sananpalvelijoiden piti olla suuria oppineita ja he tekivät uskonnosta niin monimutkaista, niin että köyhä kansa tyhjensi taskunsa rahoista ja arvoesineistä ja niin edelleen. Eivätkä he ymmärtäneet jumalanpalveluksia, koska niissä puhuttiin sellaista, erilaista korkealuokkaista ortodoksijuutalaisuutta ja niin edelleen niin, ettei sitä voinut ymmärtää.

Ja Jeesus tuli köyhälle väelle merkiksi. No, mitä minä tällä yritän sanoa? Te sanotte: ”Jeesusko oli merkki; saarna köyhille?” Niin Hän itse sanoi.

Hän sanoi: ”Menkää ja näyttäkää Johannekselle nämä merkit: halvaantuneet kävelevät; sokeat näkevät; kuurot kuulevat, ja köyhille on julistettu evankeliumia.” [Matt.11:5] Liikennemerkki, lopun ajan merkki ihmiskunnalle, tai–tai juutalaiselle valtiolle. Se oli merkki, ja ihmiset eivät tunnistaneet sitä merkkiänsä.

Jeesus sanoi heille yhtenä päivänä, kun he keskustelivat; Hän sanoi… [he] sanoivat: ”Anna meille merkki taivaasta.”

Hän vastasi– silloin, kun Hän siteerasi Sanaa, että: ”Heikko [/”paha” Matt. 12:39; KR38] ja avionrikkojasukupolvi tavoittelee merkkejä.” Hän sanoi: ”Te menette ulos illalla ja te sanotte: ’Huomenna on selkeä ilma, koska taivas on punainen ja synkkä.’ Ja huomenna te nousette ylös ja on hämärää ja te sanotte: ’Tulee rajuilma”, tai jotakin sen suuntaista.” Hän sanoi: ”Te tekopyhät, sään te kyllä osaatte arvioida, muttette osaa arvioida ajan merkkejä. Jos te olisitte tunteneet minut, te olisitte tunteneet minun päiväni”, Hän sanoi.

24   Varmasti, Jesaja ja profeetat puhuivat Hänestä, ja kertoivat, millä tolalla asiat tulisivat olemaan ja maailman tila Herran Jeesuksen ilmestymisen hetkellä. No, ihmisten oli pitänyt tietää, että Jesaja oli sanonut: ”Rampa hyppii niin kuin peura, ja mykkä puhuu ja kuuro kuulee.” Mutta, kun ihmiset näkivät sen… tässä se on: minä haluan teidän jokaisen näkevän sen, ja toivon, että tämä imeytyy todella syvälle: Jumala, palvelustehtävässään– kaikkivaltiaan Jumalan palvelustehtävässä on aina ollut mukana merkkejä ja ihmeitä. Joka kerta, kautta aikojen, kun Jumala alkaa liikkua, merkit ja ihmeet seuraavat sitä.

Ja tänään, pelottavaa sanoa, mutta me, Amerikan kansa, olemme tehneet seurakunnistamme ja suureellisista sfääreistämme niin monimutkaisia, ja niin edelleen, että köyhä kansa ei edes kykene tajuamaan, mistä me puhumme. Joka ikinen puhuu kuin olisi Websterin [sanakirjantekijä] ystävä. Ja voi, kaikki on yhtä suurta seremoniaa. Se on toistoa tai tiettyjen messujen mukaista tai sinne päin niin, että me astumme sisään ja voi; ja silti tuo todellinen elävän Jumalan Henki on jätetty ulkopuolelle. [/pois.] Mutta kaiken sen keskellä, tulee aika, että vanhanaikainen herätys on syttynyt kaikkialla maailmassa; kymmeniä tuhansia… Viime vuonna– luulisin, että se oli katolisen kirkon ”Sunday Visitor” [lehti], julkaisi arvion, että helluntaiseurakunnat saivat 1 500 000 käännynnäistä viime vuonna. Ajatelkaapa sitä! Voi, kun kuulen sen, se saa minun sydämeni hypähtämään!

25   Siis, teillä helluntaikansa ja täyden evankeliumin ihmiset, teillä on ongelma; te olette hajaantuneet, jakautuneet eri järjestöihin [/organisaatioihin] ja aivan niin kuin nuo muut seurakunnat alkoivat, kuten katolinen kirkko teki, kuten luterilainen kirkko, ja niin edelleen. Mutta tänään, nyt, on ilmestynyt merkki. Seurakunnat ovat murtamassa eroavaisuuksiaan ja jäykkyyttään ja lähestymässä toisiaan suuressa yksimielisyydessä. Seurakunta on lähtemässä ulos: merkki siitä, että me olemme lopun ajassa. Jumala puhui siitä.

Ja niin kuin tapahtui Jeesuksen kanssa, kun aamutähti oli merkkinä itämaan viisaille miehille. He olivat kuulleet, että Jaakobista tulisi nousemaan tähti. Profeetta Bileam ennusti siitä. Ja he tiesivät, että tähti tulisi nousemaan. Ja tämä tähti tulisi olemaan merkki siitä, että Kuningas on syntynyt maan päälle, joka tulisi olemaan kaikkien kansojen Vapahtaja. Ja kun, he olivat nähneet sen tähden nousevan, se oli heille merkki valmistautua, että lunastus oli lähellä.

26   Siis, mikäli panitte merkille, oli– silloin aikaa mitattiin tähtien mukaan. Mikään observatorio ei ole kirjoittanut mitään siitä tähdestä. Kukaan muukaan ei ole koskaan kirjoittanut mitään siitä tähdestä, eikä kukaan muu nähnyt sitä paitsi nuo viisaat miehet. Ja syys siihen, miksi he olivat nähneet, tai siis näkivät sen oli, että he odottivat sen saapuvan ja valmistautuivat sen tuloon. Se oli samanlainen merkki kuin on nykyään, kun mitä me odotamme.  Jeesus sanoi, että viimeisinä aikoina– siis Sana sanoo, että ihmiset tulisivat olemaan ”väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä ja hyvien vihamiehiä; joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman. Sellaisia karta!” [2. Tim. 3: 2-5]

Siitä myös meidän Herramme puhui: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; ja maailman loppuun asti, minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä ja nostavat käsi käärmeitä, tai jos he juovat jotakin tappavaa, se ei vahingoita heitä. Jos he panevat kätensä sairaitten päälle, ne tulevat terveeksi.” [Mark. 16:17-18]

27   Kuunnelkaapa, sen epäaitoja imitaatioita on ollut monia. Myönnetään. Maailmaan on lähtenyt monia, mutta kyse on vain perkeleestä, joka yrittää laittaa silmälappuja. On myös monia aitoja Pyhän Hengen suorittamia merkkejä ja ihmeitä, ja nyt tuo aika ja hetki on koittanut. Perkeleen homma on asettaa noita asioita. Hän teki sitä– ennen Jeesuksen tuloa. Muistattehan te sen Gamalielin pitämän suurenmoisen puheen, kun se eräs oli noussut esiin, jonka nimi oli Justus tai Jeesus, joka johti 400 miestä erämaahan ja he kaikki hävisivät? [KR38 Ap.t. 5:36]

Mutta todellinen Jeesus oli tulossa. Ja todellinen Jeesus saapuikin näyttämölle. Riippumatta siitä, miten monta hurmahenkeä tuli ensin ja yritti tehdä sitä ja tätä esittääkseen Häntä, se on vain merkkinä siitä, että todellinen aito Jeesus oli tulossa. Ja sitten kun Hän tuli, Hänet tunnistettiin. Ja tänään, meillä on ollut runsaasti hurmahenkisyyttä, milloin sen nimen, milloin tämän ja jos jonkin nimen alla, mutta se on vain viittonut tietä siihen hetkeen, kun todellinen Herra Jeesus, ja todellinen Pyhän Hengen herätys saapuisi pian tänne. Ja me olemme eläneet siinä hetkessä. Nyt on se hetki. Te istutte juuri siinä hetkessä tänä iltapäivänä. Se on aivan teidän ympärillänne.

28   Se on… Kaikki ilma on saastunut alamaailman voimista, pimeyden voimista. Jos me katselemme maailmaa nyt, me näemme, kuinka kommunismi on punomassa juoniaan päästäkseen sisään. No, me voisimme lähteä kaduille, ja me täällä Amerikassa, meidän pitäisi sanoa… Otetaanpa esimerkiksi, niin kuin minä tulin sen paikan läpi hetki sitten, teidän kaupunkiinne– ihanaan kaupunkiinne (eikä se ole vain sitä, vaan minunkin kaupunkini) te näette näiden äitien tekevän työtä näissä asetehtaissa ja semmoisissa, jotka tulevat töihin ja lapsilla on lastenvahdit.

Voi, on häpeä, että meidän amerikkalaiset naisemme panevat haalarit päällensä ja menevät asetehtaaseen töihin. Minä en välitä kuinka paljon se loukkaakin, mutta häpeä se on. Se on murtamassa tämän kansakunnan selkärangan. Sinun pieni lapsesi tarvitsee sinua. Jumala antoi tuon lapsen sinulle sen kasvatettavaksi itse eikä jollekin lastenvahdille. Näin asia on.

29   Jokin aika sitten, täällä, oli joitakin lääkäreitä, jotka sanoivat antaa vauvan maata ja itkeä.” Sinä syötät sen tiettyyn aikaan: et nosta sitä ylös; jos se itkee, anna sen vain itkeä. Sitä tehtiin 25 vuotta sitten. Se oli lääkärien keskuudessa vahva uskomus. Ottakaapa selvää, se kyllä synnytti koko joukon neurootikkoja. Antaa luonnon tehdä mielensä mukaan. Jumala tietää, mikä on parasta. Se vauva tarvitsee rakkautta. Jos te otatte siltä pois rakkauden, te teette siitä raakalaisen. Sen lapsen pitää saada rakkautta. Teidän on pidettävä siitä huolta.

Ja äideistä tulee nykyään baarikärpäsiä– ollaan ulkona pitkin baareja ja sen semmoista. Ja tämän kansakunnan moraali on murtumassa ja kaikkea. Me olemme tien päässä.

30   Luitteko te sen, mitä Jesaja sanoi? ”Sinä päivänä”, hän sanoi, ”niitä, jotka pääsevät pakenemaan Israelista, tullaan nimittämään kauniiksi ja ihaniksi.” He pakenivat– nuo, jotka odottivat.

Monet noista, tietäjien aikaisista ihmisistä, eivät kiinnittäneet tähteen mitään huomiota; he eivät odottaneet sitä. Heillä oli omat kotijuttunsa, joista piti huolehtia. He kuuluivat kyllä seurakuntaan, ja siinä kaikki, mistä he välittivät. Eikä heillä ollut aikaa semmoiseen. Mutta nuo tietäjät, jotka lukivat Raamattua ja tiesivät, että tuo tähti tulisi ilmestymään, hetki kun he saivat ajatuksen siitä, että se ilmestyisi, he tarkkailivat sitä päivin öin.

Ja tämän maailman miehet ja naiset, jotka odottavat Herran tulon merkkejä, näkevät herätyksen puhkeavan; heidän sydämensä alkaa kukkia– riemuita.

31   Minä voisin vähän kuvailla tässä, hetki vain– noita tietäjiä. Minä haluaisin näyttää pienen kuvan. Voin nähdä, miten he kaikki sanovat… siis, nyt, otetaanpa esimerkiksi kolme heistä. Ja meille on opetettu, että oli kolme tietäjää: Haamin, Seemin ja Jaafetin kansa. Ja kun, he näkivät tämän tähden ilmestyvän, minä voin kuvitella joidenkin heistä lähtevän pakkaamaan ison kasan tavaroita. He eivät sanoneet: ”Siis, otetaanpa kompassi. Me otamme sitä ja otamme tätä. Me seuraamme tähteä. Me seuraamme sitä.”

Mutta siellä oli yksi, joka ei käyttänyt aikaansa minkään pakkaamiseen. Tehän tunnette nykyihmiset, he yrittävät pakata lähteäkseen jonnekin. Jos minulla olisi tänään ääni varoittaa ihmisiä tänään, minä sanoisin: ”Älkää pakatko, vaan purkakaa valmistautuaksenne.” On aika purkaa.

Raamattu sanoo: ”Pakaamme syrjään kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo, niin että voimme juosta kestävinä tämä edessämme oleva kilpailu.” [Hebr. 12:1]

Ihmiset yrittävät liittyä siihen seurakuntaan ja tähän seurakuntaan, tai ottaa tätä ja sitä. Siis, he… ”Tässä seurakunnassa voi pelata korttia. Tässä seurakunnassa ei voi. Tässä seurakunnassa voi tehdä sitä; tässä seurakunnassa ei voi tehdä sitä.” Te yritätte pakata. Mutta, purkakaa, vapauttakaa itsenne taakoista, ja laskeutukaa alas Jumalan eteen. Aika on käsillä.

32   Mutta, minä näen tämän miehen… saatan kuulla hänen vaimonsa sanovan: ”Katsos nyt John…” Nimitetäänpä häntä– meidän henkilöämme, nyt Johniksi. ”Siis, sinullahan ei ole kompassia. Sinullahan ei ole mitään. Miten sinä muka aiot löytää reitin? Sinä olet kaukana matkalla täältä idän mailta ja tuon kaukaisen tähden kanssa Jerusalemiin, pohjoiseen Jerusalemiin. Miten sinä aiot päästä näiden soiden yli ja autiomaiden ja vuorien päästäksesi sinne?

Saatan kuulla miehen sanovan yhden asian: ”Vaimo, minun ei tarvitse ottaa mitään kompassia. Jumala on hankkinut kompassin. Tuo tähti, tuolla on Jumalan tapa johdattaa minut Kristuslapsen luo. Minä seuraan sitä tähteä.”

33   Ja tänään, me yritämme rynnätä tähän seurakuntaan ja sanomme: ”Onko tänne tullut viestiä?” Täällä… ”Onko tänne tullut viestiä? Onko tämä se oikea?” Yhden asian Jumalan on antanut meille ikuiseksi tähdeksi, se on Pyhän Hengen kaste. Pyhä Henki on elävän Jumalan seurakunnan johdattaja tänään ja johdattaa ihmiset totuuteen ja täyteen valoon. Aamen. (Minä en huuda teille, vaan tämä on nyt todella väkevää, ja minä vähän vain korostin sitä.)

Kuunnelkaa, Pyhä Henki, kun Hän on tullut, Hän johtaa ja johdattaa teitä kaikkeen totuuteen ja näyttää teille tulevia asioita. Se on merkki seurakunnalle tänään. Tarkkailkaa sitä, missä Pyhä Henki liikkuu. Sieltä, missä Pyhä Henki liikkuu, te löydätte rakkautta, ja iloa, ja rauhaa, ja ihmeitä ja merkkejä ja Jumalan niihin liittyneenä. Jumalan voima ihmisten keskuudessa tällä tavalla, tulee osoittamaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen merkkejä ja ihmeitä. Jeesus sanoi: ”Niitä asioita, joita minä teen, tulette tekin tekemään. Suurempiakin asioita kuin tämä te tulette tekemään, sillä minä menen Isäni tykö.” Ja te tulette näkemään, että sitä ihmisryhmää tulee seuraamaan samat asiat, joita Jeesuskin teki.

34   Ja te tulette näkemään, että ulkopuolinen maailma tulee pitämään samalla tavalla pilkkanaan noita ihmisiä kuin se piti Herraa Jeesusta. Näin on. Henki ei kuole. Jeesus sanoi fariseuksille: ”Te olette isästä perkeleestä.” Näin asia on.

Jumala ottaa pois miehensä [/ihmisensä], muttei ikinä Henkeään. Hän otti pois Elian ja tuo henki tuli Elisan päälle. Hän otti pois Elisan, henki tuli Johannes Kastajan päälle: tuo sama henki. Hän otti pois Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, ja tuo sama Henki liikkuu tänään seurakunnan päällä täällä alhaalla.

Ja nuo fariseukset ja sen ajan uskonnollinen väki, joka pyöri täällä näiden muotomenojensa kanssa, ja pilkkasivat ja osoittelivat sormella ja he sanoivat, että nämä ovat vain porukka lukutaidottomia ja niin edelleen– tuo sama henki elää miehissä ja naisissa tänään. He nimittelivät Jeesusta, koska Hän pystyi näkemään ihmisten ajatukset, koska Hän paransi sairaita ja niin edelleen: ”Hän on Beelsebuli.”

Ja Jeesus käännähti nopeasti ja ilmoitti heille, ettei perkele voi parantaa sairaita. Hän sanoi: ”Jos saatana ajaa ulos saatanan, sen valtakunta on jakaantunut.” Perkele ei pysty parantamaan sairaita. Perkele ei ole koskaan parantanutkaan sairaita: se ei kykenisi. Jos kykenisi, hän repisi kappaleiksi oman valtakuntansa, koska perkele on juuri se, joka panee sairauden teidän päällenne. Jumala on se, joka ottaa sen pois. Siis, niin ei voi olla… Saatana ei voi ajaa ulos saatanaa. Jeesus sanoi, ettei voi. Mutta Häntä syytettiin siitä. Mistä oli kyse? Se oli yksi noista merkeistä. Entä miten tänään? Sama lopun ajan merkki.

35   Me kummastelemme, mitä tämä kaikki… kun… Raamatun aikaan, Betesdassa oli lammikko. Ja kun, siellä oli suuri pylväikkö, jokseenkin tämän auditorion kokoinen täällä… Siellä oli lammikko, lammastorin [Joh. 5:2] vieressä. Ja siellä oli makaamassa tuhansia ihmisiä; rampoja, näivetystautisia, ontuvia, odottamassa, että vettä liikutettaisiin. Jokainen ihminen makasi. Voi tavaton. Minä saatan nähdä kuinka he makaavat siellä, katse kiinni vedessä. Ja ensimmäinen pienikin, millainen tahansa liike vedessä tarkoitti sitä, että joku tulisi paranemaan. Ensimmäinen, joka astui veteen kuohutuksen jälkeen parani, mikä tahansa sairaus hänellä olikin.

Voitteko kuvitella noita tuhansia silmiä, joiden katse oli lammikossa? Toiset vain kävelivät ohi ja sanoivat: ”Siinähän ei ole yhtään mitään.” Mutta ne, jotka uskoivat, odottivat veden kuohuttamista. Kun se vesi alkoi liikkua, se oli merkki. Kun vesi liikahti, se oli merkki siitä, että Jumala oli paikalla ja jotakin tuli tapahtumaan.

Ja minä odotan tänään veden liikuttamista. Siis mitä? Vedet ovat Raamatussa aina vertauskuva ihmisistä. Ilmestyskirja 17:17 [KR38: Ilm. 17:15] sanoo, että massa ja vedet, jotka näet, ovat kansoja. Aina… ja te näette liikkeen ihmisten keskuudessa, näette kerääntymisen yhteen. Mistä siinä on kyse? Se on merkki siitä, että Jumala on valmistautumassa tekemään jotakin.

36   Minä näen liikettä. Daavid, kerran, kun hän oli lähdössä taisteluun, hän makasi maassa ja pohti: ”Oi, katsokaa tuota, miten filistealaiset tekevät minulle vastarintaa. Katsokaa, mitä tuolla edessäni on. Minä en voi lähteä ennen kuin minä saan Jumalalta merkin.” Hetken päästä, hän kuuli kahinan silkkiäispuista– liikettä. Hän nousi, tempasi miekkansa ja sanoi: ”Nyt mennään!” Hän tiesi, että Jumala oli silloin mennyt heidän edellään, sillä hänen edessään kulki merkki.

Kuulehan, veli tänään, jos milloinkaan on ollut aika sikäli kuin minä voin muistaa, tai milloinkaan mitä voin lukea historiasta, Herramme Jeesuksen Kristuksen poismenon, ja Pyhän Hengen tulemisen ensimmäisten aikojen jälkeen, sen aika on nyt. Nyt on merkki; nyt silkkiäispuissa on liikettä. Niin varmasti kuin ikinä, Jumala liikkuu tämän kansakunnan edellä. Ihmeitä ja merkkejä on alkanut ilmestyä, niin että me ymmärrämme olevamme ajan lopussa. Me olemme juuri tällä hetkellä sulautumassa yhteen suurimman herätyksen kanssa, mitä maailma on koskaan nähnyt. Me olemme sulautumassa yhteen suurimman tuhon, joka ihmiskuntaa on koskaan kohdannut siitä lähtien kun maailma on ollut olemassa.

37   Siis ihmiset, jotka ovat ilman toivoa, nuo ilman Kristusta, ilman Jumala, kadotettuina maailmassa, te olette surkeassa kunnossa. Mutta niiden, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, pitäisi olla iloisia ja nostaa päänsä, sillä lunastuksen hetki on lähellä.

Teillä oli täällä Chicagossa joitakin päiviä sitten tärkeä merkki. Jeesus sanoi: ”viimeisinä päivinä aallot pauhaavat, aikojen sekasotku, ahdistus kansojen välillä.” [”…ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo…” KR38 Luuk. 21:25] Mistä siinä oli kyse? Kun puhutaan näistä hyökyaalloista, jollaisia ei ikinä vielä maailman historiassa ei ole tunnettu, tällaisia hyökyaaltoja ei milloinkaan ole tullut ennen kuin vasta lopun aikana. Hyökyaalto, jollaisesta on profetoitu aivan tältä lavalta, iski juuri Chicagoon täällä, ja se pyyhkäisi ihmisiä ja surmasi pitkin ja poikin Chicagon rantoja… Minkäänlainen tiede ei saa selville, ellei niin… on sanottu: ”Jonkin tuulen on pitänyt tulla alas.” Miten ikinä jokin tuuli olisi voinut tulla alas sillä tavalla? Miten nämä asiat sitten tapahtuvat? Kaikkivaltiaan Jumalan sormi on tullut Chicagoon ja kertoo, että loppu on käsillä! Paetkaa tulevaa vihaa!

38   Tämä suurenmoinen kaupunki täällä, josta on tullut yhtä paha kuin muukin maailma; jonakin päivänä, armoa ei enää voi ottaa vastaan; silloin pitää ottaa vastaan tuomio. Ja kun, Jumalan käsi liikkuu armossa ja ovet ovat auki, rientäkää sen, Herran Jeesuksen Kristuksen luo ja olkaa turvassa. Se on merkki.

Katsokaa länsirannikkoa, Puget Soundia; siellä, kuinka nuo isot hyökyaallot iskivät. Ei vielä milloinkaan maailmassa niin ole tapahtunut, miten nuo merkit, maanjäristykset, aikojen sekavuus, kansojen välinen ahdinko… katsokaa sitä tänään.

Katsokaa… kansojen välisestä ahdingosta puhuen, ei ole toivoa… ei voi panna– älkää panko toivoanne mihinkään muuhun kuin Jeesukseen Kristukseen.

39   Muistan tässä Eddie Perronetia, kun hän kirjoitti:

Tervehtikööt kaikki Jeesuksen nimen voimaa!
Enkelit kumartukoot maahan
Tuokaa esiin kuninkaallinen diadeemi
Ja kruunatkaa Hänet kaikkeuden Herraksi.

Muistan erään toisen sanoneen:

Toivoni on rakennettu ainoastaan
Jeesuksen veren ja vanhurskautensa varaan
Kun kaikki muu katoaa ympäriltäni
Silloin, Hän on minun toivoni ja tukeni
Minä seison Kristus-peruskalliolla
Kaikki muu maaperä on upottavaa hiekkaa

Jos te rakennatte toivonne seurakuntanne varaan, jos rakennatte toivonne kaupunkinne varaan, kansakuntanne varaan, tai jonkin varaan, se on pelkkää upottavaa hiekkaa. Minä en yritä tuhota teidän luottamustanne kansakuntaan, en toki, mutta jos minä jotakin yritän, se on rakentaa toivonne kansaan– saada kansa valitsemaan oikein, niin kansakunnastakin tulee hyvä.

40   Jeanne d’Arcin aikana, Ranskassa oli meneillään vallankumous. Silloin tarvittiin vallankumouksellista asioiden oikaisua. Sitten, vallankumouksen jälkeen, piti saada aikaan vastavallankumous, jotta heidän asiansa oikaistaisiin.

Meillä taisteltiin hiljattain demokratian puolesta: on demokratia tai diktatuuri. No, demokratia voitti. Demokratia on oikein. Minä uskon demokratiaan, ja jos minä en uskoisin siihen minä en asuisi täällä. Mutta, minä asun täällä ja rakastan sitä. Minun mielestäni demokratia on oikein, mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, on saada vanhanaikainen herätys Valkoiseen taloon, että jotkin asiat, joita demokratiaksi nimitetään, tulisivat myös oikaistuiksi. Pitää täsmälleen paikkansa. Me tarvitsemme vastavallankumousta, taistelua vastaan siis, meidän keskuudessamme, ja että näitä asioita pantaisiin kuntoon ja lopetettaisiin jotakin tästä jumalattomuudesta; että miehet kävelevät kadulla päissään… Hänelle annetaan niin paljon viskiä, että hän humaltuu ja sitten hänet pidätetään, koska hän on kännissä. Onko se teistä oikein? Se on täysin väärin. Sitä se on. Se kiikastaa nykyään. Eikä vain se, vaan tuhannet muutkin asiat, joita voisin mainita täältä lavalta.

41   Mistä siinä on kyse? Kyse on kilometripylväistä. Ne riippuvat yllämme merkiksi, että nyt on viimeinen aika. Ja katsokaa, tämän kaiken kaaoksen keskellä, kaiken sen keskellä, kaikkivaltias Jumala liikkuu kansan keskuudessa rakentaen jälleen arkkia.

Mikä on tuo arkki? Kaikki, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan, tuhottiin. Raamattu ennustaa… Täällä puhutaan tästä kuumasta säästä. Hän ennustaa Raamatussa, että vielä tulee aika, jolloin ihmiset kaivavat maahan kuoppia piiloutuakseen kuumuudelta.

42   Oli tässä jokin aika sitten Phoenixissa, Arizonassa, kun poliisipäällikkö siellä… me olimme olleet vähän metsästämässä pekareita [javelina] erämaassa muutamana lepopäivistämme. Olin jatkamassa kokouksiani vähän myöhemmin. Me seisoimme siellä ja hän sanoi: ”Veli Branham, minä en ymmärrä; kun olin vain poikanen, Phoenix oli vihreänä jo maaliskuussa, nyt ei ole vihreää koko vuonna, ellei kastella. On mentävä jonnekin Flagstaffiin asti… olen huomannut, että se alkaa jostakin Ajon paikkeilta pohjoiseen mennessä”, hän sanoi.

43   Minä panin sen merkille nyt, etelä on palamassa poroksi. Kun lähdetään pohjoiseen, koko juttu… Keväät ovat kuivumassa. Voi, Clewistonin paikkeilla, Floridassa, on noita isoja järviä ja semmoisia siellä, viime viikolla eräässä tunnetussa lehdessä ennustettiin, että Miamista tulee pian aavekaupunki, koska Clewistonissa ja siellä päin joudutaan käyttämään kaikki vesi, mitä on. Siellä on kyllä runsaasti vettä, mutta se on suolavettä. Ja ihmisillä pitää olla sitä makeaa vettä juotavaksi ja muuhunkin käyttöön. Ja väki kerääntyy sinne Floridan keskiosiin, jossa olevasta järvestä ihmiset ottavat itselleen vettä, eikä sitä voi sitten kuljettaa sinne [Miamiin].

Monet merkittävät paikat ovat kuivumassa kaikkialla: maanviljelijät kuljettelevat vettä kaikkialla maassamme. Mistä siinä on kyse? Silloin Nooan aikoina, Jumala sanoi, että hän antaisi syvyyden lähteiden puhjeta ja niistä tuli runsain mitoin vettä, ja ne auttoivat tuhoamaan maailman. Ja tämän päivän merkki on, ettei Hän tule tuhoamaan sitä vedellä, vaan polttaa sen tulella ja koko juttu kuivuu ja valmistautuu polttamisen hetkeen, sillä tuomio on käsillä.

Armo on torjuttu; Jumalan Raamatun yli on kävelty, Hänen kansaansa on nimitelty hurmahengiksi ja kaikiksi muuksi auringon alla. Ja tulee aika, kun Jumala painaa sormensa alas ja antaa tuomion. Aamen. Niin se on.

44   Siis, meidän aikamme merkki… Kun katsomme ympärillemme, me näemme, kuinka ihmiset sanovat, miten asioitten pitäisi olla, millaista profeetat sanoivat tulevan olemaan. Olisipa meillä aikaa sen läpikäymiseen kokonaan. Me pääsemme siihen myöhemmin.

Kun olen palannut ulkomailta, nähtyäni näiden asioiden tapahtuvan, siksi, minä sanoin, että vielä palaisin siihen, ja käyttäisin aikaani– enemmän aikaa Jumalan Pojan tulemisen käsittelyyn. Tietoisena siitä, että hetki on lähellä, ja tietoisena siitä, että kaikkia näitä asioita tulisi tapahtumaan; sitten kun tiedän, mikä on oikein ja jos sitten en onnistuisi varoittamaan ihmisiä, no, silloin minä syyllistyisin laiminlyöntiin. Niinpä minä haluan saarnata evankeliumia tällä tavalla, palattuani takaisin.

45   Jokin aika sitten täällä… Minä epäonnistun tuomaan teille nyt– siis minä aion antaa teille yhden suurimmista merkeistä, josta te koskaan olette kuulleet. Ja yksi niistä asioista, jotka näytän teille on, se herätys, joka on juuri puhkeamassa. Pakanat, kuunnelkaa minua. Juutalaiset, kuunnelkaa te myös hetkinen. Älä väsy [/kyllästy] Israel. Sinun aikasi on lähellä.

Eräs tärkeistä merkeistä Raamatussa on ainoa ollut: katsokaa missä juutalaiset ovat. Te näette, missä juutalaiset ovat. Jos te haluatte tietää mikä viikonpäivä on, katsokaa kalenterista. Jos te haluatte tietää, mitä aikaa me elämme, tärkein merkki, jonka Jumala on antanut: katsokaa juutalaisia. Kun Hän sanoi, että heidät tultaisiin hajottamaan kaikkien kansojen sekaan…

46   Täällä, jokunen päivä sitten, minä katselin erästä kuvaa. Eräs veli länsirannikolta, veli Arganbright– hän saattaa olla kokouksessa tänä iltapäivänä, tunnettu kristitty, Täyden evankeliumin liikemiehistä… kolme viikkoa sitten, hän oli Israelissa, jossa meidän piti olla kuutisen viikkoa tästä päivästä eteenpäin, jos Herra suo. Siis, Israelissa kuvattiin filmi, ja se esitykselle annettiin nimi: ”Kolme minuuttia ennen keskiyötä”, tai sitä draamaa nimitettiin. Ja siinä tuotiin esiin profetia, ja kamera käännettiin kohti Israelia ja siinä näytettiin tarkalleen, mitä heprealainen profeetta sanoi tulevan tapahtumaan, millaista viimeisinä aikoina tulisi olemaan, siinä se oli; viimeisinä päivinä.

Jesaja sanoi: ”Aromaa puhkeaa kukkaan.” [KR38: Jes. 35:1] Ja Palestiinasta on tullut oikea suurenmoinen kukkatarha– erämaasta. Mitenkä juutalaiset ovat palanneet… Pieniä nälkäiset lapset ja–ja äidit ja nuoret miehet menevät poimimaan kädet täyteen kiviä noissa erämaissa ja asettelevat niitä tienvieriin tai rakentavat niistä aitoja. Se on ollut raskasta, mutta ystävä, mistä siinä on ollut kyse? Heillä ei ole ollut valtiota. He ovat olleet hajotettuina kansojen sekaan, he eivät ole voineet nimittää mitään kodiksi. Aikaisemmin he eivät ole voineet kutsua mitään paikkaa kodiksi.

47   Katsokaa, kuinka Jumala kovetti faaraon sydämen ajaakseen heidät pois ja antaakseen sen, mikä oli luvattu. Katsokaa, miten Jumala kovetti Hitlerin sydämen. Katsokaa, miten Hän kovetti Stalinin sydämen, Mussolinin sydämen ajaakseen juutalaiset pois. Eikä heillä ollut mitään valtiota. Heitä oli murhattu ja piesty. Eipä ihme– he olivat sanoneet: ”Tulkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle.” Se on tullut, mutta Jumala ei tule ikinä unohtamaan heitä eivätkä heille tullaan vielä saarnaamaan 3 ja ½ vuoden saarna. Messiaan oli tulossa profetoimaan ja Danielin 70 viikon keskellä, Hänet tultaisiin ottamaan pois, ja Hänet otettiin; Hän saarnasi 3 ja ½ vuotta yksin juutalaisille. Hän ei mennyt ollenkaan pakanoiden keskuuteen, vaan Hän meni juutalaisten tykö. Sitten heille on vielä jäljellä 3 ja ½ vuotta evankeliumin saarnaamista ja Kristus sovittaa heidät.

He olivat– te olitte– heidät oli sokaistu silloin sitä varten, että pakanoilla olisi oma päivänsä, jolloin heidät otetaan mukaan.

48   Siis, kuunnelkaapa nyt tarkasti: he ovat siellä; tuotu Iranista. Te olette lukeneet siitä lehdistä ja niin edelleen, miten tuhat kertaa tuhansia ja taas tuhansia on tuotu kaikkialta maailmasta laivoilla, lentokoneilla– tulossa Jerusalemiin. He ovat poimineet kiviä erämaasta ja kasanneet niitä. Ja aivan yhtäkkiä, kaiken jälkeen, tuo kuiva maa, joka on ollut siellä, sinne on puhjennut jokia, joista ei aikaisemmin ole tiedettykään. Valtavia kastelujärjestelmiä on tullut. Voi tavaton! Hän sanoi…

Ja sitten, mitä tulee tapahtumaan? Kakki nämä muutkin asiat: juutalaiset saapuivat. Hän sanoi: ”Tulkoot poikani idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä.” [Ps. 107:3?]  Profeetta sanoi niin. Ja viimeisinä päivinä se tulisi tapahtumaan. Ja sieltä sitä tullaan: laivalasteittain lentokonelasteittain– tullaan kaikkialta maailmasta, eri murteita joka puolelta– tullaan yhdessä. He…

49   Ja mitä he sanovat, kun heitä ollaan tuomassa, noita ontuvia, rampoja, sokeita, kaikenlaisia? Vanhat sokeat äidit pakataan sisään, vanhat isät tuodaan kotiin pikkuisia kärsiviä lapsia, heidät viedään kotiin. Näitä vanhoja sokeita ihmisiä… Jotkut miehet, noista siirtolaisista, jotka seisoivat siellä, sanoivat: ”Mitä varten te tulitte kotimaahanne? Tulitteko te tänne kuolemaan?”

He vastasivat: ”Ei, me tulimme nähdäksemme Messiaan.” He uskovat Hänen tulevan. Jopa siinä tavassa, kun he hylkäsivät Hänet, oli ajatus: Jumalan Sanan pitää täyttyä.

Jotkut ylimieliset juutalaiset, joiden koko maallinen omaisuus on sidottu tänne Yhdysvaltoihin ja muihin paikkoihin, he tulevat jäämään tänne. Mutta, Jumala ottaa nuo köyhät, nöyrät, oppimattomat juutalaiset, ja ajaa heidät Hengellään takaisin Israeliin muodostaakseen tuon 144000, joukon, joka tulee olemaan paikalla, joista on profetoitu. He ovat perillä! He odottavat näkevänsä Messiaan tulon.

50   Jos me tutkimme Kirjoitukset alusta loppuun, vaikka näiden oppineiden kanssa, jotka seisovat täällä, juutalaisia koskevista profetioista on vain yksi, joka vielä on täyttymättä, se on hengellinen herääminen. Kaikki muu… Siitä [Israelista] on tullut maanviljelyskeskus. Nuo suurenmoiset, hyvin kastelevat kastelujärjestelmät toimivat kaikkialla. Juutalaiset menestyvät; erämaa kukkii kuin ruusu*, Israel palaa, kaikkea on tapahtumassa. [*aromaa kukoistaa kuin lilja KR33]

Minulle tulee mieleen tämä laulu:

Kansakunnat sortuvat, Israel herää–
[Ovat] merkkejä, jotka Raamattu ennusti.
Pakanoiden päivät ovat luetut, kauhut vaivaavat
Voi, palatkaa hajalle lyödyt kotiin.

Sillä, lunastuksen hetki on lähellä
Ihmisten sydämet pettävät pelosta
Tule täytetyksi Jumalan Hengellä–
Lamput hoidettuina ja puhtaina
Katso, sinun lunastuksesi lähestyy

51   Siis, huomatkaa tämä: kun lopettelen aihetta: nämä juutalaiset palaavat ja sanovat, että odottavat Messiaan tuloa, että suuri hengellinen herääminen tapahtuu.

Tukholman seurakunnasta Tukholmassa, Ruotsissa lähetettiin noille juutalaisille – olen unohtanut kuinka monta, tuhansia Raamattuja. He lukivat niitä. He eivät olleet koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta. Ja he lukivat tämän: ”he sanoivat: ’Jos tämä on Messias, jos Jeesus on Kristus, antakaa meidän nähdä, kun Hän tekee profeetan merkin; silloin me uskomme; me uskomme.’” Mikä hetki! Voi, minun sydämeni hypähtää ilosta, kun ajattelen tuota mahdollisuutta, joka aivan tuonne meidän eteemme, nyt. Välittömästi, lähdettyäni täältä. Lähden suoraan Israeliin, jossa ei koskaan ole ollut mitään kiihkoilua tai hössötystä, tai mitään, – aivan neitseelliselle alueelle. Ja minä uskon, että noiden juutalaisten keskuuteen siellä tulee herätys, jossa miljoona tai kaksi miljoonaa ottaa vastaan Pyhän hengen kasteen. Jeesus Kristus tulee astumaan näyttämölle niin varmasti kuin mikä tahansa. Jopa eräässä profetiassa Hän sanoi: ”Viimeisinä päivinä Jerusalemin ylle tullaan nostamaan viiri [/lippu /tunnus], siinä toinen merkki. Ja ensimmäistä kertaa 2500 vuoteen, vanhin nykyään olemassa oleva lippu, on tuo kuusikulmainen Daavidin tähti, joka liehuu Jerusalemin yllä tänään.

Tässä on eräs outo juttu, jota ehkä te ette tienneet: juuri sinä päivänä, jolloin Herran enkeli kutsui minut, 6. toukokuuta 1947, ja antoi parantamisen lahjan, oli juuri se päivä, jolloin Israelista tuli valtio ensimmäistä kertaa 2500 vuoteen. Voi, minä uskon, että siinä oli jotakin! En voi millään olla uskomatta, että me olemme lopun ajassa. Näin on.

Siellä nuo juutalaiset odottavat suurta tienviittaansa [/opastettaan]. Kun katsotaan juutalaisia, kaikki viittaa heihin: kun he palaavat, kun he pakkaavat rakkaimpansa.

52   Kolme viikkoa sitten otettiin tuo kuva. Minä kuulin itse heidän äänensä nauhoituksesta, kun siitä puhuttiin ja sanottiin: ”Ei, he olivat tulleet katsomaan Messiasta.” Ihmiset uskovat, että Hän on tulossa. Kaikki profeetat ovat sanoneet, että Hän on tulossa.

Miksi nuo ihmiset tulevan juuri nyt? Katsokaa jokaista merkkiä. Katsokaa näitä valtioita. Katsokaa, kuinka ihmiset romahtavat henkisesti. Katsokaa, miten kommunismi leviää. Katsokaa, miten Pyhä Henki sytyttää tulia joka kukkulalle noin vain, ja juutalaiset palaavat odottamaan Messiasta, tuovat mukanaan omat ontuvansa, rampansa, sokeansa ja vaivaisensa.

Oi, kiitos Jumalalle, josta kaikki nämä siunaukset virtaavat. Minä haluan nähdä sen ajan, kun tuhannet juutalaiset saavat Pyhän Hengen kasteen ja parantamisen merkin ja ihmeitä ja merkkejä tapahtuu siellä Israelissa. Me olemme tien päässä.

53   ”Nämä merkit seuraavat niitä…” Heidän Messiaansa, oli voiman Jumala, ei mikään muodollisen teologian -. Heidän Jumalansa on voiman Jumala. Hän on se, joka pystyy tekemään ihmeitä. Hän on se, joka tietää ihmisten sydänten salaisuudet. Hän pysyy Jehovana. Pitää paikkansa. Ja Jeesus Kristus, joka tehtiin– jonka Jehova teki ihmiseksi maailmaan, on noussut kuolleista ja elää ihmisten keskellä tänään. Ja pakanoiden aika on loppumaisillaan.

Siis, vielä yksi ilmoitus, ennen kuin lopetamme. Viimeinen sananpaikka, jonka luin; profeetta Sakaria sanoi: ”Tulee päivä, jolloin ei ole päivä eikä yö; ei voida sanoa, onko päivä vai yö– mutta ”ehtoolla on oleva valoisata.” [Sak. 14:7]

Pankaa tämä merkille; tiukasti nyt, ennen kuin lopetamme. Kun aurinko nousee, se on idässä. Se laskee länteen. Ja tämä on ollut inhimillisen teologian päivä.

54   Kun aurinko nousee jälleen tuolla idässä, itämaiden kansoille, juutalaiset… Juutalaiset olivat ensimmäiset, jotka saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä. Ja ensimmäisen ortodoksian– siis varhaisen seurakunnan aikana, juutalaiset olivat ainoita.

Sitten se annettiin myöhemmin pakanoille. Paavali oli heidän saarnaajansa. Siis, sitten, kun pakanat saivat siitä otteen, sitä ei alettu levittää. Alettiin järjestää seurakuntia. Maailman ensimmäinen organisoitu seurakunta oli katolinen kirkko. Seuraavaksi järjestettiin [/organisoitiin] luterilainen kirkko [/seurakunta]. Sitten tultiin eteenpäin Wesleyyn ja ylevään Englannin kirkkoon, ja, no, siitä sitten jokaisen jakson loppuun, Alexander Campbell, kristillinen kirkko, ja siitä tähän viimeiseen jaksoon saakka, jota me elämme nyt, ja jokainen on organisoitu aivan kuten katolinenkin kirkko teki alussa.

Ja koko tänä aikana, oletteko koskaan nähneet ajankohtaa, joka olisi pimeä ja sateinen ja– ja synkän oloinen? Ja juuri sellaisen ajan me olemme kokeneet. No, ihmisillä oli kyllin valoa nähdäkseen sen, että Jeesus oli Kristus, ja heidän piti ottaa Hänet vastaan pelastajana, mutta koko Hänen mahtavat voimansa ja sellainen, oli salattu heiltä. He eivät kyenneet näkemään sitä. Ja koko sinä aikana ihmiset sanoivat: ”Ihmeiden aika on ohi; kaikki tuo, mitä ihmisillä oli helluntaina, on loppunut.” Se tapahtui silloin, kun aurinko paistoi siellä idässä.

55   Mutta maantieteellisesti puhuen, katsokaa: aurinko on nyt kulkenut yli ja inhimillisen teologian takia, kirkkolaitoksen takia, kirkkokuntien takia ja niin edelleen, nämä asiat ovat hämärtyneet kristittyjen silmissä. Pitää paikkansa. Jumalallinen parantaminen on pimentynyt. Jumalan voima on pimentynyt. Kaikki lahjat ovat pimentyneet. Niitä käytettiin silloin ennen, kun aurinko paistoi.

Tässä se on! Mutta, profeetta sanoi: ”Illalla tulee olemaan valoisaa.” [Ehtoolla on oleva valoisata; KR33] Aurinko nousee idästä; se laskee länteen. Ja me olemme läntisiä ihmisiä; läntisellä pallonpuoliskolla. Täällä; me olemme täällä lännessä, läntisiä ihmisiä. Ja niin kuin aurinko nousi alussa tuolla kaukana, ja näytti sen, että se sama Pyhä Henki, joka lankesi helluntaipäivänä ja ne kaikki asiat, jotka se– seurasivat sitä seurakuntaa siellä, juuri se sama, mikä tapahtui ennen siellä, näinä viimeisinä aikoina, viimeisinä 20 tai 30 vuotena, on langennut tänne läntiseen maailmaan ja samoja merkkejä ja ihmeitä ilmenee täällä, joita oli siellä. ”Illalla tulee olemaan valoisaa.” Pilvet ovat hajonneet. Kirkkokunnat ovat hajonneet, halleluja, ja ihmiset ovat saapuneet Pyhän Hengen kasteeseen ja heillä on ihmeitä ja merkkejä aivan kuten ihmisillä oli silloin alussa. ”Illalla tulee olemaan valoisaa.”

56   Ja muistakaa: kun morsian valittiin, oli ilta. Rebekka otettiin illalla. Hän kohtasi Iisakin illalla; hän oli ulkosalla kedolla. Nyt on ilta. Meidän, pakanoiden, herätyksemme päättyy melko pian. Juutalaiset tulevat viemään herätyksen. Heti, kun he näkevät, että Jumalan voima tulee esiin, ja he saavat Pyhän Hengen, he ottavat evankeliumin vastaan. Meidän pakanoiden aika on loppumassa. Tulkaa valtakuntaan niin kauan kuin teillä on mahdollisuus päästä valtakuntaan.

Suuri– minusta tuntuu samalta kuin eräästä huomattavasta miehestä, joka eli ennen Chicagossa– eräs teidän– eräs ystävistänne, Paul Rader… Kerran… Paul oli metsuri. Hän saarnasi täällä Chicagon Gospel Tabernaclessa [Chicagon Evankeliumin rukoushuone– seurakunta.] toimi täällä paimenena, luulisin, ja monet teistä ovat kuulleet hänestä– suurenmoinen mies. Kuulin hänestä kerran elämässäni– ollessani vasta pikkupoika.

57   Mutta, minä luin hänen kirjansa vähän aikaa sitten. Hän kertoi olleensa jossakin ulkomailla lähetystyössä, ja hänelle tuli jonkinlainen kuume; musta(vesi)kuume, tai keltakuume, tai jokin. Ja kuume nousi niin korkeaksi, että hän alkoi menettää tajuntansa. Hän sanoi vaimolleen: ”Älä jätä minua; jää viereeni ja rukoile puolestani.” Ja hän kertoi vaimon jatkaneen rukoilua; ja hän sanoi– että meni koomaan.

Ja hän uskoi Jumalaan. Paul Rader saarnasi jumalallista parantamista. Hän ei ainoastaan saarnannut sitä, vaan harjoitti sitä. Niinpä hän– hän sanoi menettäneensä tajuntansa, ja sitten hän näki unta, että hän oli taas metsässä, metsurina niin kuin hän oli ennen, hakkasi halkoja. Ja hän kertoi hakanneensa ison pöllin; iski kirveensä ikivihreään pehmeään puuhun, ja rupesi nostamaan sitä ylös. Ja hän sanoi, ettei kyennyt nostamaan sitä; se oli hänelle liikaa.

Hän sanoi: ”Siis, miksi minun pomoni käski minun hakata tällaisen halon enkä minä saata nostaa sitä ylös?” Ymmärsittehän vertauksen, mitä se tarkoitti? Jumala ei koskaan anna teille tehtäväksi tällä evankeliumilla mitään, johon Hän ei antaisi jotakin, millä tehdä se. Näin se on. Hän ei lupaa koskaan mitään, mitä Hän ei täyttäisi. Ja hän [Rader] sanoi yrittäneensä nostaa sitä ylös, muttei kyennyt. Ja hän kertoi, että hän kulutti itsensä loppuun raahatessaan sitä.

58   Juuri sitä kirkkokunnat ovat tehneet nykyään: kuluttaneet itsensä loppuun, raahatessaan sitä, raahatessaan tätä ja yrittäessään sitä ja tätä tai… Heitä sikseen ja anna Jumalan toimia. Niin sitä pitää tehdä. Se on joka tapauksessa ylivoimaista sinulle.

Jumala antaa ihmisten juosta itsensä loppuun juuri nyt. Jumala sallii ihmisten saada pitää tätä maailmaa, ja Hän antaa tulla selväksi, etteivät he pysty pyörittämään tätä maailmaa. Jumala, mahtavalla kädellään osoittaa, ettei tämä maailma pysty pysymään pystyssä. Näin se on. Jumala hallitsee maailmaa; Hän tulee hallitsemaan maailmaa– Jeesuksen Kristuksen kautta; mutta nyt ihminen haluaisi hallita, ja tehän näette, millaisen kaaoksen hän on itsensä saattanut. Sellaisen hän on saanut aikaan, joka kerta. Sellaisen ihminen sai aikaan ennen vedenpaisumuksen maailmaa, jolloin noita merkkejä annettiin. Sellaiseen tilaan hän sen sai– sellaiseen tilaan ennen Kristuksen ensimmäistä tuloa, ja tehän näette, mitä tapahtui, merkit ilmestyivät. Nyt, ollaan kolmannessa kerrassa; se on viimeinen kerta. Se tulee olemaan kaiken loppu.

59   Paul sanoi, että hän raahasi sitä niin kauan, että väsyi niin, ettei tiennyt mitä tehdä. Hän istuutui erään puun alle ja alkoi itkeä; hän sanoi: ”Voi, minä en pysty edes nostamaan sitä ylös: minulta on mennyt voima.

Hän sanoi kuulleensa oman äänensä sanovan hänen… anteeksi. Hän kuuli esimiehensä äänen puhuvan miellyttävällä äänellä, ja sanovan: ”Paul, miksi sinä ylipäätään taistelet sen kanssa? Mikset sinä heitä sitä veteen. Vesihän virtaa alas, lähelle leiriä”, hän sanoi.

Hän sanoi katsoneensa ylös, ja hänen pomonsa olikin Herra Jeesus. Hän sanoi ottaneensa tuon pöllipahan ja tuuppasi sen veteen, hyppäsi hajareisin sen päälle ja alkoi loiskia vettä, ratsasti alaa jokea huutaen: ”Minä ratsastan sillä; minä ratsastan sillä; minä ratsastan sillä.” Ja kun hän palasi omaksi itseksensä, hän seisoi keskellä lattiaa, kädet ilmassa, ja kiljui: ”Minä ratsastan sillä; minä ratsastan sillä.” Se on Jumalan lupaus, ja Hän parani siinä paikassa huoneessa, ja kuume lähti hänestä.

60   Ja tänään: ”illalla tulee olemaan valoisaa.” Ja Pyhän Hengen kaste on tässä herätyksessä, on Jumalan valo näille viimeisille ajoille: se on tuo ”illan valo.” [”ehtoovalo”; KR33] ”Minä ratsastan sillä; minä ratsastan sillä!” Minä uskon siihen. Se on totta. Ei, että olisin tuomari, mutta minä otan Jumalaa Hänen Sanastaan kiinni, ja ratsastan sillä, suoraan Jumalan valtakuntaan. Aamen.

Ratsastatko sinä sillä tänä iltapäivänä, ystävä? Uskotko sinä siihen? Kuinka moni täällä on saanut Pyhän Hengen kasteen; nostaisitteko kätenne? Oi, mikä valtava… kuinka moni täällä, ei ole saanut Pyhän Hengen kastetta, ja vielä haluaisi saada sen, nostaisitteko kätenne? Katsokaapa tätä; onko vielä jokin ryhmä? Te, joilla on käsi pystyssä, nouskaa ylös juuri nyt.

Illalla tulee olemaan valoisaa
Tulet pian löytämään tien kirkkauteen
Tämä Pyhän Hengen tie on tämän päivän valo,
Kun me palvelemme Jeesusta Hänen rakkaassa nimessään.
Vanhat ja nuoret, tehkää parannus kaikista synneistänne
[niin] Pyhä Henki astuu sisään; (Uskotteko te sen?)
Ehtoovalo on tullut…

61   Me olemme täällä; herätys on meneillään. Koko rakennus on täynnä Jumalan enkeleitä. ”Enkelit asettuvat niiden ympärille, jotka rakastavat Häntä (pitääkö tämä paikkansa?), jotka Häntä pelkäävät?” [Ps. 34:7]

Siis, sinä, jolla ei ole Pyhää Henkeä, nouse sinäkin ylös näiden ihmisten kanssa ja pankaa te kätenne niiden päälle, jotka haluavat Pyhän Hengen kasteen. Te, joilla on Pyhä Henki, nouskaa ylös ja pankaa kätenne näiden, vailla Pyhää Henkeä päälle. Jos on syntisiä, nouskaa tekin.

Jumalan palvelijana, ymmärtäen maineeni miljoonien ihmisten silmissä, minä en sanoisi mitään väärää, minkään takia maailmassa. Minä uskon juuri nyt, että jokainen syntinen voi pelastua ja jokainen ihminen, joka etsii Pyhän Hengen kastetta, voi tulla täytetyksi juuri nyt, tällä hetkellä. Näettekö merkkien, Hänen siunatusta tulemisestaan, ilmestyvän?

Katso, viikunapuun lehdet vihertävät
Hänen valtakuntansa evankeliumi on edennyt kaikkiin kansakuntiin
Ja sen, että olemme lähellä loppua, voi nähdä.

62   Me olemme täällä. Nostetaan kätemme nyt. ”Anna käsien, jotka ennen roikkuivat alhaalla; heikkojen käsien nousta ylös”, ja Raamattu sanoo, että antakaamme Jumalalle kiitos, niin kiittäkäämme Häntä Pyhän Hengen kasteesta. Joseph, tulisiko tänne?

Nyt, taivaallinen Isämme; me kiitämme Sinua tänä iltapäivänä tästä etuoikeudesta kokoontua tässä rakennuksessa. Me kiitämme Sinua Pyhän hengen kasteesta. Ja kun, nämä ihmiset, syntiset ja Pyhää Henkeä vailla olevat seisovat, ja ne, joilla Pyhä Henki on seisovat, me rukoilemme yhdessä, yksimielisesti; oi Isä, tulkoon Pyhä Henki ja ravistelkoon jokaista ihmistä täällä ja täyttäköön Pyhällä Hengellä juuri nyt. Tempaise heidät tulesta kekäleinä juuri ennen Herran Jeesuksen tuloa. Ota heistä kiinni tänä iltapäivänä, ennen kuin perkele saa heidän loukkuun jossain ja vie mukanaan. Suo se, Herra, Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Ylistys Jumalalle. Nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Kiitos Herra Jeesus”, ja kiittäkää Häntä Hänen hyvyydestään.

54-0515 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions And Answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 15.5.1954

54-0515 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions And Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 15.5.1954

…tässä, minä vain taittelen sen. Siinä luki:

24b. Ajatteletko päivällä näitä asioita, joita aiot sanoa illalla?

Siihen menisi varmasti melkoinen päivä, eikö niin?

Ei, kristitty veljeni, en koskaan ajattele yhtään, mitä aion sanoa saarnastuolissa. Luen jostain raamatunkohdan. Ja olen tehnyt monta kertaa ilmoituksia, että menisin saarnastuoliin, aikoisin saarnata tietystä aiheesta, menisin sinne, ja Pyhä Henki kääntää minut ympäri ja laittaa minut tekemään jotain muuta.

Olen kokeillut sitä kaksi tai kolme kertaa kirjoittaa muistiinpanoja ja saarnata muistiinpanoista. Niin kauan kuin katselin muistiinpanoja, ajatukseni menivät pois Jumalasta. Joten minun on vain rutistettava ne ja heitettävä ne alas ja tehtävä mitä Hän sanoo. Joskus aloitan Mooseksen kirjasta ja päädyn Ilmestyskirjaan, minä… En siis ole kovinkaan suuri saarnamies vain siksi, että… Minun on saatava sanomani Ylhäältä.

Ja minä luin Kirjoituksen, kuten sanoin, pedon merkistä. Minä… Vaimoni, äitini ja ne, jotka tietävät, anoppini, joka istuu täällä, joka on jonkin aikaa talossa, minä vain, noin kello kolmen aikaan iltapäivällä, minä alan rukoilla. Menen sisään ja alan rukoilla. Sitten menen alas ja ajattelen: ”No, sanoin, että puhuisin tänä iltana pedon merkistä.” Menen sinne. Ja toin tänä iltana vastausta varten Crudenin sanakirjan. Ja se on vastausten saamiseksi, tai ei vastausten saamiseksi, mutta tiedättehän, mikä konkordanssi on: siinä on kaikki Raamatun sanat ylöskirjoitettuna. Joten minä vain käyn konkordanssin läpi saadakseni joskus selville, mistä henkilön kysymyksessä on kyse.

Mutta enimmäkseen, kuten näen yhden ystäväni, jonka tapasin kaupassa, tai kaupan luona tänä iltapäivänä, hän… puhuimme näistä kysymyksistä ja niin edelleen, tuolla tavalla.

Nyt, koko elämäni ajan, siitä lähtien kun minusta tuli sananpalvelija, olen joutunut kamppailemaan melkein kaiken kanssa. En ole koskaan käynyt mitään seminaarikoulua. Ja ainoa asia, jonka olen koskaan oppinut, on ollut se, mitä Hän on kertonut minulle. Ja sitten olen vain pysynyt siinä ja uskonut siihen. Ja olen joutunut taistelemaan lähes kaikkea vastaan, mihin uskon, ympäri maailmaa. Minä… He… Afrikassa, eri paikoissa ja ulkomailla on ismejä, joita Amerikka ei ole koskaan ajatellutkaan.

Ja se on heitetty suoraan sinulle. Mutta tärkeintä on, että olen aina yrittänyt pysyä vain tässä Sanassa, juuri tässä; ei vain yhdessä raamatunkohdassa, vaan sen on tultava läpi koko Raamatun.

Nyt voit ottaa yhden raamatunkohdan ja saada sen sanomaan mitä tahansa. Tiedättekö, että uskottomat käyttävät tätä Raamattua väittelyn lähdekirjana? Varmasti. Mutta sen on oltava kauttaaltaan sama. Nyt, jos suotte anteeksi ilmaisun (minä, vain, niin, meille opetukseksi), Raamattu on kuin palapeli, joka on leikattu palasiksi. Juuri niin. Ja teidän on katsottava Kristukseen Jeesukseen, Malliin, tietääksenne, miten se kootaan yhteen. Jos ette tee niin, vaan otatte oman mielipiteenne, teillä on kuvassanne lehmä, joka nyppii ruohoa puun latvassa, ensimmäiseksi tiedättehän. Se ei vain toimi oikein. Mutta jos vain annatte Pyhän Hengen vaikuttaa; älkää ainoastaan käyttäkö omaa mieltänne, kun tutkitte Raamattua. Jos yritätte käyttää omaa tietämystänne tai omaa mieltänne, joudutte varmasti joka kerta kääntymään ympäri. Näetkö?

Sillä kuten Kristus sanoi: ”Minä olen kätkenyt sen oppineiden, viisaiden ja viisasten silmiltä, ja ilmoitan sen lapsenmielisille, jotka tahtovat oppia.” Näettekö. ”Minä olen kätkenyt sen.” Niinpä ei ole kouluja eikä johtokuntia eikä kirkon johtokuntia, jotka opettaisivat Kirjoituksia niin kuin sen pitäisi olla. Tuo on iso asia sanoa. Heillä voi olla paljon totuutta, mutta Pyhä Henki paljastaa sen yksilöille. Siksi Pyhä Henki on yksilöitä varten. Sen vuoksi järjestöt saavat ihmiset pois Jumalan linjalta joka kerta. Koska Jumala antaa jatkuvasti jotakin uutta, Hän etenee niin. Ja, mutta tämä on aina taustalla. Katsokaa ja nähkää, miten se kuoriutuu esiin Raamatussa, katsokaa, miten se kuoriutuu esiin ajassa. Sitten näette, mihin olette pääsemässä.

Nyt, näissä vastauksissa, kuten olen sanonut, olen hyvin huono opettaja. Mutta haluan sanoa, että sen, mitä tiedän siitä, haluan selittää sen muille. Ja jos te olette eri mieltä ja sanotte: ”No, veli Branham, minä en vain usko sitä tuolla tavalla”, se ei haittaa, se ei enää erota meitä olemasta veljiä, näettekö. Olemme vain veljiä. Minä… Jos haluatte olla a-a-a… kuulua Jatkuvuuden Temppeliin, se sopii minulle. Ymmärrätkö? Ja jos uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen, olemme edelleen kumppaneita ja jatkamme eteenpäin. Ja – ja uskon, että kunnon vanhanaikainen pyhitys saa teidät tuntemaan niin. Eikö sinustakin? Aivan oikein, se saa meidät olemaan samaa mieltä.

Kuten tämä mies, joka seisoi eilen illalla, joka seisoi tässä, ja jolla oli tällainen asema. Ja – ja olen tavannut… Tässä on Intian arkkipiispa, yli neljäsataa seitsemänkymmentä miljoonaa ihmistä. Hän tuli tänne, kuuli siitä ja tuli tänne ja kysyi: ”Onko tämä totuus?”.

Sanoin: ” Se on.”

Hän kysyi: ”Miten saan Pyhän Hengen?”

”Käsien päällepanemisen kautta.” Laitoin kädet hänen päälleen, ja Pyhä Henki tuli hänen päälleen.

Hän seisoi Chicagossa muutama viikko sitten suuressa Kristillisten Liikemiesten kokouksessa ja sanoi: ”Kaikki kardinaalit ja kaikki muut laskivat kätensä päälleni siellä; suuret miehet, suuret piispat ja niin edelleen laskivat kätensä päälleni, kun minut vihittiin Intian arkkipiispaksi, Intian episkopaaliseksi arkkipiispaksi ja Intian Kristillisen Yhdyskunnan presidentiksi.” Intian suurin uskonnollinen tunnusmerkki. Ja hän sanoi: ”Ei tapahtunut mitään, kun he laskivat kätensä päälleni.” Hän sanoi: ”Tulin tänne kaverin luo, joka ei osannut aakkosiaan, tuskin, ja hän pani kätensä päälleni, ja minä sain Pyhän Hengen.” Näin on. Eikö ollutkin outoa? Näettekö.

Niinpä se ei tule koulutuksen tai tiedon kautta; se tulee nöyrtymällä Jumalan edessä. Näin on.

Ja sitten, tästä tiedät, että olet kristitty: hedelmistä, joita tuotat. Ei siitä, miten huudatte. Minä uskon huutamiseen, mutta kyse ei ole siitä, huudatteko te vai ette, minä… tai… tai puhutteko te kielillä vai ette. Uskon kielillä puhumiseen. Kyse ei ole siitä, parannatteko sairaita vai ette. Minä uskon parantamiseen. Mutta tässä ovat Hengen hedelmät: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, lempeys, kärsivällisyys. Nämä ovat Hengen hedelmiä. Näettekö? Ja jos nuo merkit seuraavat sinua, niin uskon, että niitä Jeesus käski minun etsiä.

Hän sanoi: ”Siitä kaikki ihmiset tulevat tietämään, että te olette Minun opetuslapsiani, kun teillä on…” [Seurakunta sanoo: ”Rakastakaa toisianne.” – toim.] Aivan oikein. ”Kun teillä on rakkaus toinen toisianne kohtaan.” Vaikka mies saattaisi olla eri mieltä kanssanne, te kuitenkin rakastatte häntä aivan yhtä paljon. Näettekö?

Oi, jos te vain rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä palkkaa te siitä saatte? Syntiset tekevät samoin. Näettekö? Näettekö? Mutta teidän on rakastettava niitä, jotka vihaavat teitä, ei vain teeskenneltävä rakastavanne heitä, vaan todella rakastettava heitä. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Kiitos. Aivan oikein. ”Aamen” on oikein. Näettekö? Jos ihminen todella vihaa teitä ja on osoittautunut vihaavansa teitä, ja silti sydämessänne rakastatte häntä, olette aika lähellä Valtakuntaa. Aivan oikein.

Nyt älkää vain rakastako häntä, ja sanoko: ”No, tiedän, että minun pitäisi tehdä se.” Mutta rakastakaa häntä siitä huolimatta. Jos ette rakasta häntä sydämestänne, jos sanotte rakastavanne häntä, vaikka ette rakasta, tiedättekö, millaisen teistä se tekee? Tekopyhän. Näettekö. Joten älä mene sanomaan, että rakastat häntä, ellet oikeasti rakasta. Ja jos et tunne niin, pysy täällä, kunnes tunnet niin. Vakuutan, että armoa on riittävästi, jotta voit tuntea niin. Aivan oikein. Se todella tekee sen.

Nyt, nyt, nämä kysymykset… Ja muistakaa nyt, kuten kokouksissa, kaikki nuo asiat eivät kohdistu kenenkään seurakuntaan, kenenkään uskoon, eivät lainkaan. Olen vain omassa pienessä tabernaakkelissani täällä vain ilmaisemassa tuntemuksiani näistä aiheista. Näettekö.

Ja nyt, jos olette eri mieltä, se ei haittaa. Tiesitkö, että meitä ei ole täällä kahta, tuskin ainoatakaan, eikä ole ketään, jolla olisi samanlainen peukalo. Eikä kenenkään nenät ole samanlaiset. Olet varmaan iloinen, ettei sinulla ole samanlaista kuin minulla. Mutta… mutta täällä ei ole yhtään samanlaista… Näettekö? Ja sitten me olemme eri mieltä. Minä saatan pitää kirsikkapiirakasta ja sinä omenapiirakasta, mutta me molemmat syömme piirakkaa. Sitähän juuri on kyse. Joten, me… Siinä se idea on. Niin kauan kuin rakastamme Herraa Jeesusta ja olemme uudestisyntyneet Jumalan Hengestä, olemme kristittyjä. Seurakunta ei voi tehdä sitä puolestasi. Jeesus voi tehdä sen puolestasi. Näettekö.

Nyt näissä kysymyksissä, kun katsotte tänne, on joitakin melkoisia piikkejä. Joten vastatessanne niihin nyt, jokainen tehköön todella tarkan inventaarion tästä, katsokaa, merkitkää se muistiin: Vastaan niihin vain parhaan tietämykseni mukaan Jumalan Sanan perusteella. Näettekö? Ja jos siihen ei ole vastattu oikein teidän… ja te, toinen kysymys, miksi, te olette… Haluaisin vain, että palautatte sen takaisin korokkeelle tai tulette puhumaan meille siitä, tai mitä tahansa, mitä voimme tehdä. Ja ehkä veli Neville ja minä täällä, saatamme nähdä asioita, joista emme vain ole samaa mieltä.

Ja – ja herra Baxter, yksi läheisimmistä työtovereistani kokouksessani, herra Baxter, olemme olleet yhdessä vuosia; ja hän on todellinen Raamatun selittäjä, mutta hän ei usko Tuhatvuotiseen valtakuntaan. Ja minä tulen ja sanon: ”Veli Baxter, miten aiot ohittaa tämän raamatunkohdan?”. Hän hyppäisi toiselle puolelle, ja minä sanoisin: ”Älä nyt käyttäydy kuin heinäsirkka. Pysy paikallasi.” Katsokaa. Ja minä sanoin: ”Ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta maan päällä.” Sanoin: ” Mitä siitä?”

Hän sanoi: ”Uskon, että tuhat vuotta tarkoittaa vain tiettyä aikaa.”

Minä sanoin: ”Hetkinen, sinä puhut teoriasta. Raamatussa sanotaan: ’tuhat vuotta’.” Uh-huh. He – he vain jatkoivat hyppimistä. Mutta he, katsokaas, me emme, mutta, me emme riidelleet siitä, onko olemassa Tuhatvuotinen valtakunta vai ei; me menemme kotiin Taivaaseen, yhdessä, koska hän on uudestisyntynyt ja hänellä on Pyhä Henki.

Joten haluan, että suhtaudutte näihin kysymyksiin näin: Nämä ovat vain parhaan tietämykseni mukaan teille.

Jos sitten näkisin jonkun istuvan täällä ja hän uskoisi Jeesuksen tulevan valkoisella hevosella ratsastaen, ja minä uskon Hänen tulevan valkoisella pilvellä; jos nyt sanoisin ”valkoinen hevonen” vain siksi, että ystäväni uskoi valkoiseen hevoseen, mutta kuitenkin uskon Raamatun mukaan Hänen tulevan pilvellä ratsastaen, olisin tekopyhä. Aivan oikein. Minun on ilmaistava itseni juuri niin kuin se on ja annettava perusteluni siihen.

Paavali sanoi: ”Olkaa valmiina joka hetki, oikeaan aikaan ja väärään aikaan, valmiina vastaamaan ihmiselle siitä toivosta, joka teissä on.” Näettekö. Ja niin me yritämme tehdä.

Nyt, minusta tuntuu, että nämä kirjoitukset, jotkut niistä tässä, ovat vain pieniä kommentteja ja niin edelleen, ja yritän vastata niihin ensin, jotka yritin erotella erikseen. Ja minun täytyy ehkä käyttää tätä, käyttää konkordanssia vähän aikaa saadakseni joitakin näistä esiin. Ja sitten täällä, jos lainaan väärin tai jotain, te vain voitte aivan hyvin kiinnittää huomioni, näettekö, ja kirjoittaa minulle viestin ja kertoa minulle.

Nyt, ennen kuin yritämme avata tätä…

1c Nyt, syy, miksi teen tämän, ystävät, kerron sen; sen on tarkoituksella; te kaikki tiedätte sen. Tämä kokous on tarkoituksella. Uskon Jumalan kääntäneen minut ympäri siellä lumimyrskyssä ja lähettäneen minut takaisin tätä erityistä tarkoitusta varten. Ymmärrättekö?

Ja täällä tabernaakkelissa on pitkän aikaa ollut jotain väärin. Haluan löytää sen. Kun löydän sen, silloin katson voinko tehdä sille jotain. Näin on.

Ja haluan seurakunnan liikkuvan harmoniassa. Ja on jotain pientä väärin jossain, koska te ette edisty. Te saatte ihmisiä pelastumaan; se on totta. Se on ihanaa, mutta te ette edisty sillä tavalla kuin teidän pitäisi. Meidän pitäisi tuoda esiin saarnaajia ja kaikkea. Sanoman pitäisi mennä eteenpäin.

1d Olen ollut pastorin kanssa ulkona, ja me olemme menneet myllylle yhdessä, veli Neville ja minä. Ja minä–ja minä haluan nähdä, jos… Yhtenä pastoreistamme, se on—se on velvollisuuteni. Viimeisimpänä iltana… Kun vain näen jotain, se on juuri nyt seurakunnassa. Sen takia en mainostanut kokousta; ilmoitin siitä vain. Vain… Miksi, kaikki ovat tervetulleita; tietenkin me haluamme teidän tulevan. Mutta se on vain tässä seurakunnassa.

Ajattelin, että ensimmäisenä iltana opettaisin siitä, mitä seurakunta on tänään, ja missä ajassa me Raamatun mukaan olemme, ja silloin seurakunta on varmasti heräävä sille. Ja sitten puhun aiheesta Pedon merkki, ja annan heidän nähdä, mikä se on. Ja sitten mikä on Jumalan Sinetti. Ne ovat vastakkain nyt, ne ovat pimeys ja Valo nyt, joko olla sisällä tai ulkona nyt, ja se on kaikkein välttämättömin asia opetettavaksi nyt.

2              Ja sanon teille ystävät, sanon tämän sydämeni nöyränä Jumalan edessä, en ole koskaan tuntenut Pyhän Hengen voitelua puhua sanoja sillä tavalla kuin olen tehnyt muutamana viimeisenä iltana. Se on totta. Se yksinkertaisesti sai minut siihen tilaan, etten kotiin mentyäni voinut edes nukkua, ollen niin voideltu!

3          Sanoin nämä asiat täällä toivossa, että löytäisin jotakin jostakin. Näettehän? Saadakseni tietää, miltä ihmisistä tuntuu. Jos en löydä sitä tällä tavalla, eikä Herra paljasta sitä minulle, jatkan edelleen, kunnes löydän sen. Ja sitten, kun olemme löytäneet sen, se voi olla jokin pieni kultaharkko haudattuna jonnekin, niin kuin Aganilla oli. Katsokaahan, meidän täytyy päästä eroon tuosta asiasta, ja sitten me tulemme liikkumaan eteenpäin Jumalan Valtakunnassa.

4          No niin, Herra siunatkoon teitä. Ja nyt ennen kuin avaamme Sanan… Jokaiselle teistä on pyhäkoulu aamulla, ja tietenkään en pyytäisi teitä jäämään pois pyhäkoulusta, se on teidän velvollisuutenne seurakuntaanne kohtaan. Mutta jos ette mene pyhäkouluun, niin tulkaa aamulla ollaksenne kanssamme. Ja sitten, jos seurakunnassanne ei ole kokousta huomenillalla, sunnuntaina, olette tervetulleita tänne milloin tahansa, me tulemme olemaan iloiset täällä olostanne. Ja niinpä Herra siunatkoon teitä. Tervehtikää kaikkia kristittyjä minun puolestani, kun minulla on niin harvoin tilaisuus päästä tänne.

5          Katselin juuri siellä huoneessa erästä pientä paperia, jonka olen kirjoittanut, ja joka on yhä siellä muistoksi tälle seurakunnalle. Minä sanoin: “Herra kutsuu minut pois”, ja te kaikki huusitte ja itkitte. Muistan tuon ensimmäisen illan, kun lähdin. Te kaikki muistatte minun ensimmäisen kutsuni, muistaako täällä kukaan sitä? Te keräsitte keskuudestanne rahaa lähettääksenne minut St. Louisiin, missä pieni Betty Daugherty parantui.

6          Muistatteko, kuinka lainasin jonkun päällystakkia täältä. Minulla ei ollut omaa päällystakkia käyttääkseni sitä. Muistatteko tuon kerran? Ja minä lainasin erään veljen päällystakkia, joka oli liian suuri minulle, kannoin sitä käsivarrellani, koska oli kylmää, eikä minulla itselläni ollut päällystakkia.

7          Ja sitten mentyäni St. Louisiin, tapasin veli Daughertyn siellä. Hänen pieni tyttönsä, kaikki ympäristön lääkärit ja spesialistit ja sairaalat olivat luopuneet hänestä. Hän oli kuin raivoava mielipuoli. Saarnaajat kaikkialta kaupungista olivat olleet siellä rukoilemassa hänen puolestaan. Ja minä menin ja rukoilin hänen puolestaan, ja nuo ihmisraukat, he näyttivät niin kalpeilta. Ja tuo pieni tyttö oli siellä, kirkuen, huutaen ja tapellen.

8          Hän ei enää saanut aikaan inhimillistä ääntä, vaan se kuulosti kuin joltakin eläimeltä, hän oli niin käheä huutamisesta… ja oi, noin kolme tai neljä kuukautta vanha. Se oli St. Vitusin tanssi[tauti] [reumaattinen tulehdus], selkärangassa. Ja hänen pienet huulensa olivat kokonaan pureskeltu ja vuotivat verta. Ja hänen pienet sormensa, joita hän oli pureskellut, olivat kokonaan veressä, ja kaikkea sellaista, ja hän vain jatkoi kirkumistaan.

9          Ja minä rukoilin ja menin alas kirkkoon. Odotin tunteja tuntien perään. Istuin siellä ulkona vanhassa autossa ja odotin. En aikonut jättää tuota tapausta, ennen kuin olisin kuullut Taivaasta. Ja istuessani siellä autossa, tuli näky eteeni, ja sanottiin: “Mene kertomaan isälle ja hänen isällensä.” Sanottiin: “Sano naiselle, että hän ollessaan ostoksilla eräänä päivänä, osti pienen valkoisen vesipannun, jossa ei vielä koskaan aikaisemmin ole ollut vettä.” Ja sanottiin: “Käske häntä avaamaan kolmas laatikko, ja hän löytää sieltä nenäliinan käärittynä paperiin, jota ei vielä koskaan ole käytetty. Käske häntä täyttämään vesipannu. Pane isä seisomaan oikealla puolellasi ja isoisä vasemmalla puolellasi ja ala lausumaan: ‘Isämme, joka olet Taivaassa…’ Ja aloittaessasi, nainen pyyhkiköön tuolla nenäliinalla lapsen kasvojen ylitse, Sitten keskellä rukousta hänen tulee koskettaa lapsen käsiä ja sitten sen jalkoja. Sitten seiso ja sano: ‘NÄIN SANOO HERRA!’”

10     Tehän tiedätte, mitä tapahtui, ettekö tiedäkin? Lapsi parantui juuri silloin. Ja me otimme toisiamme kädestä ja kävelimme katua alas juoden limonadia, yhdessä. Kyllä vaan. Se sai St. Louisin liikkeelle. Kokouksessani siellä, neljätoistatuhatta ensimmäisenä iltana.

11     Ei ollut hyvä, että jätin sen ja menin ja aloitin rukousjonot, ilta illan jälkeen. Uskon, että olisi ollut parempi vain mennä johonkin taloon, ja viipyä siellä, kunnes se oli ohitse, ja sitten palata kotiin, kuin kaikki kokoukset.

12     Hyvä on, kumartakaamme nyt päämme sillä aikaa, kun puhumme Sanan Tekijälle:

13     Herramme Jeesuksen Kristuksen hyvyydestä, me lähestymme Sinua, Isämme. Ja Hänen Nimessänsä me pyydämme Jumalallista laupeutta, että Sinä antaisit anteeksi syntimme ja rikkomuksemme Sinua vastaan. Ja, jos tässä pienessä seurakunnassa tänä iltana on jotakin syntiä, niin me rukoilemme, Herra, seisten täällä palvelijana, lammaslauman paimenena, niin kuin Raamattu sanoo: “Pitäkää huoli laumasta, jonka paimeneksi Pyhä Henki on teidät asettanut, että te ruokkisitte heitä “, ja nyt Isä, minä rukoilen heidän puolestaan, että Sinä siunaisit heitä ja antaisit anteeksi heidän syntinsä. Paranna sairaat, jotka ovat ihmisten keskellä. Ja taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinun laupeutesi olisivat yllämme nyt.

14     Täällä edessäni on kirjoitettuna paperille monia pyyntöjä monista kodeista ja monilta ihmisiltä, todella syviä Raamatun kysymyksiä, jotka menevät tavallisen koulutuksen ohitse. Ja me tarvitsemme Sinun apuasi, Herra Jeesus. Ja otin nämä juuri nyt käteeni, menin sisälle huoneeseen, rukoilin, tulin ulos, ja erottelin ne täällä, ja tässä toisella puolella ovat ne, joihin pitäisi vastata nyt, ja toisella puolella ovat ne, joissa täytyy mennä Kirjoitukseen. Se on niin pitkälle kuin tiedän tällä kerralla, Herra.

15     Ja minä rukoilen, että juuri nyt ottaisit kaiken haltuusi ja voitelisit ihmiset täällä tänä iltana, puhujan huulet ja kuulijan korvat. Ja tulkoon Pyhä Henki nyt, ja ottakoon Sanan ja vieköön Sen suoraan jokaiseen sydämeen, ja voikoon se olla vastaanotettu lempeyden hengessä, ja voikoon Se olla annettu samalla tavalla. Ja voikaamme me kokouksen loputtua tänä iltana, mennä kotiin, sanoen: “Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, Hänen Läsnäolonsa ja Hänen siunaustensa tähden?” Herra, tietämättä, mitä sanoa, minä jätän itseni Sinulle näiden kysymysten kanssa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, vastausta varten. Aamen.

16     Kiitos ystävät, arvostuksestanne. Minusta tuntuu nyt paremmalta. Se vain osoittaa, että monet… useimmat näistä kysymyksistä ovat.

Veli Bill, ole hyvä ja jatka seuraava viikko. Ole hyvä ja viivy toinen viikko. Ole hyvä ja viivy vähän pidempään.

Veli Bill, ole hyvä ja viivy ensi viikko, vähän pidempään, meidän sieluillamme on nälkä tämän kaltaisesta ruuasta.

Opettaako tämä seurakunta että… Se on väärässä paikassa.

Minulla on kaksi poikaa, iältään kahden… Näyttää, että olen sekoittanut ne. Minun on parasta panna se myöskin tälle puolelle, se koskee henkilökohtaista asiaa.

Veli Bill, etkö haluaisi olla vielä viikon lisää? Me haluaisimme viikon lisää tätä evankeliumin opetusta.

Minun pyyntöni on, että viipyisit toisen viikon. Haluaisin kovasti, että viipyisit vähän pidempään, tiedäthän, me voimme aina oppia lisää.

Etkö viipyisi vielä viikkoa pidempään, ole hyvä?

Veli Bill, ole hyvä ja saarnaa vielä yksi viikko meille, me todella kaipaamme sitä.

Veli Bill, rukoukseni on, että Jumala muuttaisi mielesi, ja panisi sinut jäämään vielä viikoksi.

Kysymykseni on: mitä ovat lentävät lautaset? Ovatko ne jotakin, mitä jumala lähettää merkiksi? Ja pyytäisin sinua viipymään vielä toisen viikon. Ole hyvä ja viivy vielä viikko

17     [Veli Branham puhuu veli Nevillen kanssa.]

18     Nyt tässä on vielä yksi, jossa sanotaan… Minä arvostan, että tätä kysytään. Ja Kaikkivaltias Jumala, joka on tuomarini, seisoessani nyt tällä pyhällä paikalla… Ennen kuin lähdin kotoa, kertoi Herran Henki minulle, että tämä kysymys tulisi olemaan täällä. En tiennyt mitään siitä, mutta tiesin, että se tulisi olemaan täällä.

Onko Jehovan Todistajat väärä lahko?

19     Katsokaahan, joku… Ja Pyhä Henki, seistessäni kylpyhuoneessani, ennen tänne tuloani; Jumala, joka on tuomarini, sanoi minulle: “Se tulee olemaan siellä puhujanlavalla”, ja sanottiin, “älä sano mitään siitä, mene vain eteenpäin.” Näettekö? Te tiedätte, mitä sanoin eilen illalla, ettekö tiedäkin? Hyvä on, se se oli.

20     Hyvä on, nyt me tulemme aloittamaan näiden kanssa.

21     Minä vain en halua ottaa mitään määrättyä asiaa ja sanoa jotakin jostakin henkilöstä tai yksilöstä sillä tavalla. Minä haluan vain opettaa sitä… koko asiaa yhdessä. Ja… tehän ymmärrätte, ettekö ymmärräkin? Jos minä seisoisin täällä ja sanoisin: “Veli Neville on sellainen-ja-sellainen, ja on eräs määrätty asia…” Jos minulla on jotakin sellaista sanottavaa hänestä, menen hänen kotiinsa, kutsun hänet ulos ja puhun hänelle siitä. Katsokaahan, minä puhuisin siitä veli Nevillelle.

22     Mutta tässä on nyt joitakin kysymyksiä. En tiedä mistä alkaa, niitä vain on nippu täällä. Tässä sanotaan:

Minkä yhteyden sinä näet protestanttisella kirkolla olevan katolisen kirkon kanssa?

Mitä “pedon kuva” merkitsee?

23     No niin, se oli yksi kysymyksistä, ja yritän parhaani, Jumalan avulla, vastatakseni niihin parhaan tietoni mukaan. Jos hän vain antaa minulle tietoa, sillä Jumala tietää, että otin ne käteeni vasta täällä puhujanlavalla.

Nyt, minkä yhteyden sinä näet protestanttisella kirkolla olevan katolisen kirkon kanssa?

24     Vastaan nyt siihen ensin, Jumalan avulla. Minä sanoin, että katolinen kirkko oli… Me totesimme toissa iltana, että pedon merkin täytyi tulla Roomasta. Eikö niin? Se ei voi tulla mistään toisesta maasta, vain Roomasta. Siellä se sijaitsee, sinne se on asetettu. Ja sanoin, ettei minulla ole mitään katolilaisia ihmisiä vastaan, ei mitään ketään ihmistä vastaan, me olemme kaikki kuolevaisia, jotka yrittävät päästä Taivaaseen.

25     Paavi on yksi mies, joka opettaa, Canterburyn arkkipiispa on toinen, ja on toinen, ja toinen ja toinen; ja minä olen vain yksi opettajista, siinä kaikki. He ehkä opettavat, ja sanovat, että minä olen fanaatikko, ja että olen väärässä ja niin edelleen. Ja minulla on oikeus… jos voin todistaa sen Kirjoituksella. Tai jos he voivat todistaa Kirjoituksella, että minä olen fanaatikko, silloin minä olen fanaatikko. Mutta, jos minä voin todistaa Kirjoituksella, että he ovat väärässä omassa asetelmassaan, silloin se on väärin, sillä Kirjoitus on oikein. Eikä teillä saa olla vain yhtä paikkaa, vaan sen täytyy tulla koko matkan läpi Raamatun.

26     Nyt minä sanoin, että “katolinen kirkko oli äiti kirkko”, ja se on tarkalleen oikein. Katolinen kirkko on äitikirkko, kun on kysymys seurakuntaorganisaatioista. Katolinen kirkko oli ensimmäinen kirkko, mitä koskaan muodostettiin, parhaan teillä olevan historian mukaan, noin vuonna 606 jKr., joskus siellä noiden varhaisten isien aikana. Apostolit olivat kuolleet, ja kaikenlaisia pieniä ismejä alkoi levitä. Rooman keisari hallitsi valtiota, ja sitten seurakunta ja valtio liittyivät yhteen, kun roomalaiset oli käännytetty, ja alkoivat “yleismaailmallisen uskonnon”. Ja tuo sana katolinen, merkitsee “yleismaailmallista”. He organisoivat seurakunnan, ja se oli ensimmäinen kerta, kun kristillinen uskonto koskaan organisoitiin, koko maailman historian aikana.

27     Juutalainen uskonto ei koskaan ollut organisaatio, he olivat vapaita ihmisiä. Heillä oli seurakuntia, mutta heillä ei ollut mitään organisaatiota. Heidän Jumalansa toimi kansan kanssa, ei jonkun organisaation kanssa. Se oli kansan kanssa.

28     Ja katolinen kirkko oli ensimmäinen organisaatio. Ja sitten me katsoimme Raamatusta nähdäksemme, mitä tuo organisaatio oli, ja Jumalan Sanan mukaan, sen piti olla yhden ainoan miehen hallinnassa. Ja tuon miehen tuli olla seurakunnassa, joka istui seitsemällä kukkulalla Roomassa, Raamatun mukaan. Ja hänellä tuli olla hallitusvalta jokaisessa kansakunnassa maailmassa, uskonnollinen hallitusvalta. Eikä maailmassa ole ainoatakaan toista.

29     Ja me tulimme näkemään, ettei kommunismi ollut mikään antikristus, josta Jeesus puhui. Kommunismi ei ole kansa, kuten Venäjä, kommunismi on henki. Amerikka on sen syömä. Se on kirkoissa, se on ihmisissä, se on liike-elämässä, se on kaikkialla, (tuo kommunismin henki), se on kouluissa, se on kodeissa, kaikkialla.

30     Ja sitten, kun he olivat organisoineet tämän seurakunnan, mikä oli vastoin… Ja me olemme ottaneet Seitsemän Seurakunta Ajanjaksoa, ja profetian, ja tarkalleen sillä tavalla Jumala toi ne läpi Raamatun täällä meille. Ja me näimme historiasta ja Raamatusta, kuinka jokainen ajanjakso tuli aivan Raamatun mukaisesti ja historian mukaisesti. Jokainen niistä tuli tarkalleen ajallaan läpi pimeiden ajanjaksojen. Ja sitten katolinen kirkko muodostettiin Pimeässä Ajanjaksossa.

31     Sitten tuli uskonpuhdistus Martin Lutherin kanssa. Ja Martin Lutherilla oli se Valo, että “vanhurskas on elävä uskosta, vanhurskauttaminen uskolla”, tuossa uskonpuhdistuksessa. Tämä saksalainen pappi, pitäessään ehtoollista käsissään… Ja heidän oletettiin sanovan: “Tämä on Kristuksen ruumis”, mutta hän heitti sen lattialle sanoen: “Se ei ole Kristuksen ruumis, se on öylätti [vohvelikeksi]!” Ja tekemällä niin, hän kielsi katolisen kirkon ja tuli ulos uskonpuhdistuksen alussa. Martin Luther teki sen, ja se oli ihmeellinen liike.

32     Mutta se, missä Luther teki virheensä, oli, että hän organisoi toisen ihmisryhmän, niin kuin katolinen kirkko oli tehnyt, hän organisoi ihmiset.

33     Sitten, välittömästi, tuli uusi valo. Ja kun uusi valo tuli, liikkui Jumala siitä ulos omiensa kanssa. Ja ihmiset, jotka organisoituivat luterilaisessa kirkossa, heidän täytyi pysyä kirkkonsa kanssa voidakseen olla… Aivan samoin kuin katolilaistenkin täytyi olla, mutta monia katolilaisia tuli ulos ja tulivat luterilaisiksi. Sitten, kun Wesley tuli mukaan pyhittäytymisen sanoman kanssa, eivät monet luterilaiset enää voineet jättää kirkkoansa; vaikka monet tekivätkin niin, muodostaen Wesleyn kirkon.

34     Sitten vanhurskauttamisen ja pyhityksen jälkeen, tulivat mukaan helluntailaiset. Monet tulivat ulos metodisteistä ja niin edelleen, ja tulivat helluntailaisiksi, koska se oli suurempi valo. Nyt helluntailaiset ovat organisoituneet aivan niin kuin kaikki muutkin heistä!

35     Nyt Raamattu sanoo että… Nämä ovat suoria sanoja, mutta luen ne Raamatusta. Ja te kuuntelette lääkäriänne ja niin edelleen, ja minä olen teidän veljenne, joka opettaa Kirjoituksesta. Raamattu sanoo, että Katolinen kirkko on “prostituoitu, huora, h-u-o-r-a”. Ja Hän kutsuu protestanttisia kirkkoja tästä äidistä oleviksi “portoiksi”. Ja se, mikä niillä oli yhteistä katolisen kirkon kanssa, oli se, kun katolinen kirkko organisoitui, he pakottivat kaikki uskomaan siihen valoon, joka heillä oli silloin. Ja luterilaiset tekivät saman asian. Ja Raamattu sanoo, että se oli suuri tuon tyyppinen nainen.

36     Mikä nyt sitten on tuon tyyppinen nainen? Se on nainen, joka elää ja harjoittaa haureutta. Ja seurakunnat harjoittavat hengellistä haureutta ihmisten kanssa. Ymmärrättekö? Sitä ne tekevät! Tässä on Raamattu, joka opettaa niin, he muodostavat uskon tunnustuksia ja niin edespäin, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Ja nyt lähes kaksikymmentä vuotta olen seissyt täällä ja pyytänyt ketä tahansa saarnaajaa, milloin tahansa tulemaan ja… ei teidän tekstikirjallanne eikä uskontunnustuksellanne, vaan ottamalla Raamatun, (Raamatun Valossa), todistamaan Sen vääräksi.

37     Ja koskien vastakkaisuuksia, he sanovat: “On ristiriitaisuuksia!” Olen tarjonnut niinkin paljon kuin kahden kuukauden palkan, jos joku tulisi ja näyttäisi minulle yhdenkin ristiriitaisuuden Raamatussa. Sitä ei ole siellä. Te luulette, että se on siellä, mutta sitä ei ole. Jos Raamattu olisi ristiriidassa itsensä kanssa, ei se kelpaisi mihinkään, koska te ette voisi uskoa sitä. Jokainen Sana on innoitettu, eikä Raamatussa ole yhtään ristiriitaisuutta.

38     Nyt, protestanttinen kirkko, organisoituessaan, on, (Raamatun mukaisesti), yhdistynyt samaan asiaan katolisen kirkon kanssa.

39     No niin, minulla ei ole mitään katolilaisia ihmisiä vastaan. Jotkut kalleimmista ystävistäni, jotka istuvat täällä nyt, ovat kasvaneet yhdessä katolilaisten kanssa. Toissa iltana, kun puhuin tuon ankaran sanoman Pyhän Hengen kautta, koskien protestantteja ja katolilaisia, eräs katolilainen käveli suoraan tänne alttarille ja puristi kättäni. He ovat inhimillisiä olentoja aivan kuten mekin.

40     Te ette voi keskustella katolilaisten pappien kanssa, koska he eivät usko, että tämä Raamattu olisi koko Sana. He sanovat, että Se on “kirkko”, me taas sanomme, että Se on “Raamattu”.

41     Katolilainen sanoi: “Me katolilaiset käymme kirkossa ja palvomme. Te protestantit pysytte kotona ja luette Raamattua.”

42     Minä sanoin: “Kyllä, te menette kirkkoon ja palvotte, mutta mitä?” Siitä on kysymys. Näettehän?

43     Mutta Jumala sanoi, että Hän oli Sanassansa. Tämä on Jumalan Sana, ja minä uskon Sen. Minä olen Raamattu palvoja. Siitä syystä olen eri mieltä protestanttisuuden kanssa, ja tästä tavasta kuinka nämä seurakunnat organisoituvat, koska he opettavat asioita, joita ei ole Jumalan Sanassa. Niinpä en voi auttaa sitä, että olen eri mieltä. Minä en ole heidän vihollisensa; ei, he ovat minun veljiäni. Enkä minä vihaa heitä, vaikka olenkin eri mieltä heidän kanssaan, koska minun täytyy ottaa se, mitä Jumala sanoo, ja antaa kaiken muun olla valhetta. Näettehän?

44     Ja nyt tuo yhteys joka… Raamattu sanoo Ilmestyskirjan 17. luvussa, että tämä nainen, katolinen kirkko, oli “huora, ja hän oli porttojen äiti”. Ja me näemme Raamatun sanovan, että nainen esittää “seurakuntaa”. Ja sitten, jos hänen lapsensa olivat porttoja, ne eivät voineet olla poikia; niiden täytyi olla tyttäriä, joten niiden täytyi olla seurakuntia. Ja protestanttisuus syntyi katolisuudesta.

45     Nyt seuraavaksi tässä kysytään:

Mitä “pedon kuva” merkitsee?

46     Se on edelliseen liittyvä kysymys, ja tuolle henkilölle, joka kysyi sen, haluan sanoa, että se on hyvä kysymys. Raamattu selvästi opettaa, että katolinen kirkko on eläin [peto]. Raamattu sanoo, että eläin [peto], merkitsee “voimaa tai valtaa”. Ja tämä eläin [peto] oli “Vatikaanin kaupunki”, “katolinen hierarkia”. Hyvä on.

Ja nyt tämä eläin [peto] merkitsee tuon seurakunnan valtaa.

47     Sitten protestanttinen kirkko tuli ulos katolisesta kirkosta, ja organisoitui, ja maistoi vähän valtaa, se oli kuva.

48     Jos jotakin on tehty minun kuvassani, sen täytyy näyttää minun kaltaiseltani. Jos jotakin on tehty tämän kirkon kuvan mukaisesti, sen täytyisi näyttää kirkolta.

49     Jotakin oli tehty tämän eläimen [pedon] kuvaksi, ja se oli luterilaisuus, metodismi, baptismi, ja kaikki nuo ismit muodostuivat organisaatioksi ja tekivät kuvan aivan tuon eläimen [pedon] kaltaisen. Siinä se on!

50     “Sanotko sinä sitten veli Branham, että kaikki katolilaiset, kaikki metodistit, kaikki baptistit tulevat…?” Minä en sanonut sitä.

51     Siellä on tuhansia ja tuhansia ja kymmeniä tuhansia uudestisyntyneitä kristittyjä noissa seurakunnissa. Mutta heidän organisaatiossaan, he yrittävät ajaa heidät johonkin uskontunnustukseen, eivätkä he tule hyväksymään sitä. Kun jokin seurakunta organisoituu, se tulee jonkun uskontunnustuksen alaiseksi.

52     Ja minulla ei ole muuta uskontunnustusta kuin Raamattu. Tämä on Jumalan uskontunnustus, ja Pyhä Henki on sen tulkitsija, ja Hän tuo sen valosta toiseen. Se Evankeliumi jota saarnaan tänään… Jos me voisimme elää nähdäksemme vielä sata vuotta, tulisi olemaan enemmän Valoa. Se vain aina, jatkuvasti tulee.

53     Teidän isoisänne ajoi härkävankkureissa, kun hän meni tapaamaan isoäitiänne. Isä meni tapaamaan äitiä T-mallisella autolla. Mutta nyt me teemme sen melkeinpä suihkukoneella. Näettekö me liikumme eteenpäin; tiede liikkuu eteenpäin; koulutus liikkuu eteenpäin; Evankeliumi liikkuu eteenpäin. Ja Raamattu sanoo, että niin tapahtuisi, sanotaan, että “he tulevat juoksemaan sinne ja tänne, ja tieto on lisääntyvä.” Niinpä se on niin. Ja siitä syystä…

54     Protestanttis-kirkkokunnalliset seurakunnat ovat eläimen [pedon] kuva, koska se on kirkkokunnallistunut aivan tarkalleen niin kuin katolisuuskin. Eikä Jumala koskaan määrännyt Seurakuntaansa organisoitumaan missään ajanjaksossa, vaan on aina katkerasti tuominnut sen! Käsitättekö sen nyt? Eivät nuo ihmiset, vaan seurakunta!

55     Kun he yrittävät tuoda ihmiset jonkun valon alle… Tässä se on! Mitä jos ihmiset yrittäisivät saada teitä menemään takaisin härkävankkurien käyttöön? Te ette hyväksyisi sitä, me elämme paremmassa ajassa. Se oli sillä tavalla siellä aikaisemmin. Jos joku yrittäisi sanoa minulle: “Oi, ainoa, mitä sinun täytyy tehdä, on näin.” Mutta minä elän toisessa ajanjaksossa! Se on vikana saarnaajilla, he katsovat aina taaksepäin.

56     Tässä se on! Eräs ranskalainen tiedemies sanoi, vähemmän kuin kolmesataa vuotta sitten, että “jos ihminen koskaan saavuttaisi niin hirvittävän nopeuden kuin kolmekymmentä mailia tunnissa, niin keskipakoisvoima heittäisi hänet pois maasta.” Kolmekymmentä mailia tunnissa! Uskoisitteko tieteen koskaan viittaavan taaksepäin tuohon päivään? Ei tulisi kuuloonkaan! He ovat nyt saavuttaneet noin yhdeksänsadan tai tuhannen mailin tuntinopeuden. Tai joskus raketilla, he ovat saavuttaneet tuhannen kuudensadan mailin tuntinopeuden. Ja yhä he menevät eteenpäin ja saavuttavat suurempia nopeuksia.

57     Tiede on vienyt ihmisen eteenpäin, pidemmälle, suurempiin asioihin järjellään kuin, (ja se on ainoa asia mitä heillä on, tiedon puu), kuin mitä saarnaajat ovat vieneet Hänen Hengellään, joka on rajoittamaton. Mutta mitä se on? Tiede ei katso taaksepäin siihen, mitä tiede sanoi muutama vuosi sitten, tiede ottaa sen, mitä heillä on nyt, ja liikkuu eteenpäin johonkin muuhun.

58     Mutta kysykääpä jotakin asiaa saarnaajalta, hän sanoo: “Hyvä on, katsotaanpa, mitä Moody on sanonut siitä.” “Katsotaanpa, mitä Wesley on sanonut siitä.” Minä en välitä, mitä he ovat sanoneet siitä, minä tiedän, mitä Jumala on sanonut siitä nyt! Tämä on se, ja minä yhä odotan suurempaa! Siinä se on.

59     Raamattu sanoo: “Kolme saastaista henkeä lähti eläimen [pedon] suusta.” Tiedättekö, minkä kaltaisia nuo saastaiset henget olivat? Sammakkojen kaltaisia. Oletteko koskaan panneet merkille miten sammakko katsoo? Sammakko katsoo aina taaksepäin, ei koskaan eteenpäin; se katsoo aina taaksepäin.

60     Mutta nuo neljä eläintä, joilla oli neljät eri kasvot, Hesekielissä, katsoivat aina eteenpäin, eivätkä voineet koskaan mennä taaksepäin. Ne liikkuivat koko ajan eteenpäin. Minne päin tahansa ne menivätkin, ne menivät aina suoraan eteenpäin. Näettekö eron?

61     Siinä on tuo yhteys protestanttisuuden ja katolisuuden välillä.

62     Te aina väheksytte katolilaisia, mutta “pata ei voi kutsua kattilaa mustaksi.”

63     63. Jos kysyn: “Oletko sinä kristitty?”

64     “Minä annan sinun ymmärtää, että kuulun baptistikirkkoon.” Kyllä, mutta, sillä ei ole yhtään enempää tekemistä Sen kanssa, kuin jos sanoisitte kuuluvanne jonnekin farmille täällä.

65     “Mutta minä kuulun katoliseen kirkkoon.” Se ei vielä tee teistä kristittyä. Kuuluminen baptisti- tai metodistikirkkoon ei tee teistä kristittyä.

66     On olemassa vain yksi tapa olla kristitty. Tuo sana kristitty merkitsee “Kristuksen kaltainen”. Ja te ette voi tehdä sitä, te ette itsessänne voi saada sitä aikaan, ei ole mitään tapaa teidän tehdä sitä. Teidän täytyy unohtaa itsenne, kuolla itsellenne, ja antaa Kristuksen tulla sisälle ja elää Kristuksen Elämää teissä.

67     Tässä on se, mitä Jeesus sanoi: “Ellei mies ole syntynyt Hengestä ja vedestä, hän ei tule mitenkään menemään sisälle Kuningaskuntaan.” Oli hän sitten katolilainen, metodisti, baptisti, tai mitä tahansa, teidän täytyy olla kastettu vedessä syntienne anteeksi saamiseksi ja vastaanottaa Pyhän Hengen kaste, tai te olette kadotettu. Se on Jeesuksen oma Sana. Niinpä nyt, jos te olette metodisti, ja olette vastaanottaneet Pyhän Hengen kasteen, ja olette kastetut vedessä, niin Jeesus sanoi, että te tulette menemään Taivaaseen. Jos olette katolilainen ja olette tehneet samoin, te tulette menemään Taivaaseen.

68     Mutta, jos te vain pidätte kiinni tuosta katolisen kirkon uskontunnustuksesta, tai metodisti tai baptisti kirkon uskontunnustuksesta, te olette yhä kadotettu. Ja siksi maailmassa on sellainen tila kuin meillä on tänään, koska ihmiset ovat… He sanovat: “Se on vastoin minun uskoani.”

69     “Uskotko Jumalalliseen parantamiseen?”

70     “Se on vastoin minun uskoani.” Se on vastoin teidän kirkkoanne; teidän kirkkonne uskontunnustus sanoo niin, näettehän, ja teidän täytyy tehdä se, mitä kirkko sanoo. Ja sitten te haukutte katolilaisia; mutta te teette saman asian kuin hekin. Ja se on eläin [peto] ja eläimen [pedon] kuva! Ja Raamattu sanoo: “Kuka tahansa otti sen, ei voinut mennä sisälle Taivaan Valtakuntaan, vaan tulee heitetyksi ulos sinne, missä ovat koirat ja noidat ja niin edelleen, ja heitä tullaan vaivaamaan tulella ja tulikivellä, (pyhien Enkelin läsnä ollessa maassa), aina ja iäisesti.

Tule ulos siitä, ystävä! Korjaa välisi Jumalan kanssa! Kyllä vaan.

71     Sallikaa minun nyt ottaa tämä… Joku kysyi minulta sitä tänään, kolme tai neljä kertaa minulta on sitä kysytty.

Veli Branham, puhuttaessa “eläimen [pedon] merkistä”, etkö usko, että he tulevat tatuoimaan numeron teidän otsaanne tai käteenne?

72     Ei koskaan! Älkää koskaan odottako jotakin sellaista. Se tulee olemaan boikotti [saarto]! Varmasti! “Kukaan ei voinut ostaa tai myydä ellei kuulunut tuohon kirkkojen liittoon.” Se on totta. Se on tuleva kuin ammattiyhdistys, unioni, tuo koko asia on tuleva järjestäytyneeksi uskonnoksi. Merkitkää minun sanani! Se ei ole kaukana nyt! Te tulette näkemään sen, se on aivan nurkan takana.

73     Syy, miksi te ette tiedä näitä asioita, on se, että te olette täällä kotona koko ajan. Seuratkaa minua kerran näihin maihin, joissa katolisuus hallitsee, niin näette, mitä tapahtuu. Veli, he sanovat heille kaiken sen, mitä tehdä ja mitä ei.

74     Ja tässä Raamattu puhuu, että Yhdysvallat, (me otimme sen esiin profetiassa), tuli esiin kuin karitsa, “uskonnon vapaus”, ja välittömästi he liittivät nuo asiat yhteen, ja se puhui kuin lohikäärme ja käytti samaa valtaa kuin lohikäärmeellä oli ennen sitä. Se on U.S.A! Oikein!

75     Eräs saarnaaja ystäväni sanoi minulle äskettäin: “Veli Branham, Jumala ei ole koskaan antava Yhdysvaltojen kaatua, koska esi-isät perustivat sen uskonnon varaan.”

76     Minä sanoin: “Hän antoi sen tapahtua juutalaisille; ja he varmasti kaatuivat, vaikka heillä olikin paljon parempi perusta seistä kuin meillä.” Ja se on totta. Jumala ei kunnioita jotakin mennyttä sukupolvea; te joko vaellatte linjassa, tai te olette ulkona Kuningaskunnasta, siinä kaikki. Totisesti! Se on melko kovaa, mutta se on hyväksi teille. Se on Kirjoituksen mukaisesti.

77     Se, mikä on vikana tänään, niin kuin jotkut teistä vanhemmista tiedätte, on se, että meillä on liian paljon hollywoodilaista evankeliumin saarnaamista. Liian paljon sitä, liian paljon huijausta, liian paljon loistoa, ja kaikkea muuta sellaista, ja auton torvien toitotusta ja niin edespäin, ja: “Kuka haluaa nousta seisomaan ja vastaanottaa Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajana? Jumala siunatkoon sinua, veli, sinä menet nyt Taivaaseen.” Se on valhe! Se on valhe!

78     “Ellei ihminen ole syntynyt uudestaan!” Ja jos hän on uudestisyntynyt, niin tuo sama Siunaus, joka tuli hänelle siellä, on tuleva hänelle täällä. Me olemme käyneet sen lävitse uudestaan ja uudestaan, läpi Kirjoitusten viime viikolla. Ja me totesimme, että se oli idän ihmisille, kun Pyhä Henki lankesi juutalaisten päälle, jotka olivat itämailla, Pyhä Henki lankesi suurin merkein ja ilmenemismuodoin. Raamattu sanoi, että olisi aika, josta ei voitaisi sanoa onko se päivä tai yö, jonkinlainen pilvinen päivä, joka jatkuisi aina iltahetkeen asti. Ja sitten aurinko tulisi jälleen näkyviin muutamaksi minuutiksi aivan viimeiseksi illalla. “Ehtoolla on oleva Valo.” Onko se oikein? No niin, se on lännen ihmisille, pakanoille, jotka saavat saman Pyhän Hengen kuin nuo juutalaiset saivat siellä, samojen merkkien ja ilmenemismuotojen kanssa. Siinä se on.

79     Ja tietenkin, maailman ihmiset tulevat kutsumaan teitä “fanaatikoksi, päähän kalautetuksi”. Jeesus sanoi, että he tulisivat tekemään sen. Te olette erikoisia ihmisiä, ja te olette omituinen heille, koska Se on niin paljon erilaista.

80     Panen sen merkille omassa naapuristossani kotona, ihmiset siellä… Jopa pienet lapseni; me yritämme pitää heidät puhtaina ja elää niin säädyllisesti kuin vain voi olla, mutta te voitte nähdä naapurien tekevän eron lapsissa. Näettekö? He näkevät eron.

81     Ja minä tiedän, minulla on tapa tietää asioita, ja te tiedätte sen, te olette nähneet sen kokouksissa. Minä tiedän, että kaupungin pastorit sanovat: “No niin, Billy on hyvä poika, meillä ei ole mitään häntä vastaan. Mutta, katsokaahan, he ovat vähän eri luokan ihmisiä, kuin mitä me olemme.” Kiitos Jumalalle! Se on oikein. Kiitos Jumalalle! Se on tuo Merkki. Siinä on tuo Merkki, josta me puhumme.

82     Katsokaa, mistä puhuimme eilen illalla, kuinka Pyhä Henki ennusti yhdeksänsataa vuotta aikaisemmin, että juutalaiset saisivat Pyhän Hengen, ja kertoi, mitä se tulisi olemaan, kuinka tuo “mies kirjoitusvälineiden kanssa meni lävitse Jerusalemin keskeltä, ja pani merkin heidän otsiinsa.” Onko se oikein? Hän puhui siitä ennen kuin Jumala tuomitsi seurakunnan. Tiitus piiritti Jerusalemin muureja vuonna 96 jKr., ja poltti kaupungin. Eikä yhtään kiveä jätetty toisen päälle, niin kuin oli profetoitu. Ja tänään, ainoa asia, mitä meillä on jäljellä vanhasta temppelistä, on tuo vanha muuri, jonka he kasasivat noista kivistä. Ja se on hierottu sileäksi, kun juutalaiset ovat itkeneet ja valittaneet siellä itkumuurilla, joka on ainoa, mitä on jäljellä temppelistä. Ja nyt tuolla paikalla seisoo Omarin Moskeija.

83     Ja Jeesus sanoi, niin kuin profeetta Daniel on puhunut: “Kun te näette kauhistuksen, joka saa aikaan hävityksen, seisomassa Pyhässä paikassa”, silloin Hän painotti sitä sulkumerkeillä, “joka lukee, hän ymmärtäköön.” Näettekö? Niin se on. Ja siellä se oli. Ja Hän sanoi, että niin olisi, kunnes pakanain ajat päättyisivät. He tallaisivat muureja siihen asti, ja sitten Jumala palaisi takaisin juutalaisten luo. Ja me olemme juuri tuossa ajassa! Juutalaiset ovat palanneet takaisin tuhansittain, näinä viimeisinä vuosina. Ja te tiedätte, kuinka me kävimme sen lävitse eilen illalla, kuinka Kirjoitus täydellisesti… Se on aivan kuin lukisi sanomalehtiä, ja paljon selvemmin, koska te käsitätte sitä paremmin.

84     Mutta joka tapauksessa, tuo Merkki, joka pantiin heidän otsiinsa, sitä ei tatuoitu, eihän? Mikä Se oli? Pyhän Hengen kaste. Ja mikä on tuo merkki, joka tulisi olemaan tätä viimeistä päivää varten? Raamattu sanoo, että “Jumalan Sinetti oli Pyhän Hengen kaste ihmisiä varten viimeisessä päivässä”. Efes. 4:30: “Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään saakka.” Raamattu puhuu siitä. Ja Efes. 1:13 sanoo saman asian, niin kuin monet muutkin paikat, että “Pyhä Henki on Jumalan Sinetti”.

85     Mikä on sinetti? Sinettiä ei voi panna mihinkään ennen kuin se on täydellinen. Lutherilaisia ei sinetöity, koska armon ajanjakso ei ollut vielä tullut täysin päätökseen, he saarnasivat vanhurskauttamista. Metodisteja ei sinetöity, koska sitä ei vielä oltu täydellistytetty. Mutta Pyhä Henki on Jumalan tekojen loppuunsaattaminen!

86     Hän sanoo: “On kolme, jotka todistavat Taivaassa: Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat Yksi.” Teillä ei voi olla Isää ilman Poikaa tai Poikaa ilman Pyhää Henkeä, ne ovat Yksi.

87     Hän sanoo: “On kolme, jotka todistavat maassa: vesi, Veri ja Henki, ja ne eivät ole yksi, vaan pitävät yhtä yhdessä”, siinä se on teille, “yhdessä täydellisessä sinetöinnissä”. Lutherin vanhurskauttaminen, vesi; pyhittäminen Verellä.

88     Vanhurskauttaminen oli Roomalaiskirje 5:1: “Sen vuoksi ollen vanhurskautetut uskolla, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Vanhurskauttaminen uskolla!

89     Pyhitys Veren kautta, Hebrealaiskirje 13:12 ja 13: “Jeesus kärsi portin ulkopuolella, voidakseen pyhittää ihmiset oman Verensä kautta.”

90     Luukas 24:49: “Katso, Minä lähetän Isäni lupauksen teidän yllenne, mutta viipykää te Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on puettu Voimalla korkeudesta.” Apostolien teot 1:8: “Sen jälkeen, kun Pyhä Henki on tullut teidän yllenne, te tulette olemaan Minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin asti!” Pyhän Hengen kasteen tuli kestää siihen asti, kunnes Jeesus jälleen palaa takaisin! “Pieni hetki ja maailma ei enää Minua näe, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti; ja niitä asioita, joita Minä teen, tulette te myös tekemään.” Hänen Henkensä kautta, joka työskentelee Seurakunnan kautta! Hän sanoi: “Teistä tullaan tekemään pilaa.” Hän sanoi: “He ovat kutsuneet Minua, talon Herraa, Belsebuliksi, ‘ennustelijoiden päämieheksi’, niin kuinka paljon enemmän he tulevat kutsumaan Hänen palvelusväkeään?” Hän sanoi: “Siunatut olette te, kun ihmiset sanovat kaikenlaisia asioita teistä, riemuitkaa ja olkaa ylenpalttisen iloiset, koska suuri on teidän palkkionne Taivaassa; sillä niin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

91     Se on Kirjoitus. Siinä se on. Katsokaahan, teillä on pakko olla Se, ystävät. Teidän on nyt tehtävä valintanne, te olette vapaan valinnan pohjalla.

92     Mutta se on tuo yhteys protestanttisella ja katolisella kirkolla. Yhdessä ne molemmat, Raamatun mukaan, pitävät kiinni ainoastaan seurakunnasta; ei Jeesuksesta, seurakunnasta. Ihmiset noissa seurakunnissa ovat ne, jotka pitävät kiinni Jeesuksesta Kristuksesta ja rukoilevat Jumalaa avaamaan tien, antamaan heille Valon. Sellainen henkilö on pelastunut, enkä välitä, mihin kirkkoon hän kuuluu. Mutta, jos hän vain pitää kiinni seurakunnastansa, hän on ottanut luopion merkin, joka ottaa Pyhän Hengen kasteen paikan. Ne ovat vastakkaiset! Ja katolinen ja protestanttinen kirkko, molemmat samalla tavalla, niin kuin Raamattu sanoo: “Hän oli huora, ja hänen tyttärensä olivat porttoja.” Onko se selvää nyt? Hyvä on.

Annetaanko Pyhä Penki yhä laskemalla kädet päälle? Opetuslapset tekivät niin, Pietari, Paavali ja niin edelleen, ja onko se yhä mahdollista? Myös Paavali sai sen tällä tavalla.

93     Kyllä, kallis veli tai sisar, kuka tämän sitten kirjoittikin. Pyhä Henki tulee ehdottomasti saada laskemalla kädet päälle.

94     Monet ihmiset kutsuvat minua helluntailaiseksi, he sanovat, että olen helluntailainen. En ole koskaan kuulunut helluntaiorganisaatioon. Olen ehdottomasti vapaa kaikista organisaatioista, ja Jumalan avulla on tarkoitukseni pysyäkin sillä tavalla, koska siten voin seistä välillä ja sanoa: “Me olemme veljiä! Tulkaa, keskustelkaamme asiasta yhdessä.”

95     Kun minä silloin alussa aloitin, Jumalan armosta… Ja te ihmiset täällä, samoin kuin sihteerikin, jotka istuvat täällä, te tiedätte, että voin tänä päivänä olla yhteydessä kymmenen miljoonan tai enemmänkin kanssa ympäri maailman. Minkälainen organisaatio siitä voitaisiinkaan aloittaa! Näettekö? Se on totta. Mutta minä en halua mitään organisaatiota, se on vastoin Raamattua. Minä yritän parhaani saadakseni organisaatioissa olevat ihmiset pelastumaan. Sitä se on. Ja se vaikutusvalta, jonka Herra on antanut minulle ihmisiin, minä olen varmasti käyttävä sitä Hänen kunniakseen, sen sijaan, että asettaisin sen johonkin organisaatioon. Minä panen sen Jeesukseen Kristukseen, minne se kuuluukin. Mikään organisaatio ei voi pelastaa teitä; siihen tarvitaan Jeesuksen Kristuksen Veri.

96     Mutta nyt, koskien kätten päälle laskemista. Minä tulen olemaan erimieltä… Nyt te kalliit helluntailaiset, älkää nyt kääntykö minua vastaan. Mutta nyt, kun te sanotte: “Me menemme rukoilemaan Pyhää Henkeä”, niin kuin he sanovat tapahtuneen Helluntaina.

97     Ja sanoessani tämän, en tarkoita loukata tunteitanne. Helluntailaiset ovat olleet suurimmat kannattajani kentällä, koska he uskovat Jumalallisen parantamisen sanoman, ja Jumalan voiman. Loput heistä nostavat nenänsä Sille.

98     Mutta vain ne yksilöt seurakunnasta, jotka on ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään, he ovat tuleva. Siinä kaikki. Mutta ne, joita ei ole ennalta määrätty, he eivät voi tulla; Jumala sanoo niin. Hän sanoo: “He ovat ennalta määrätyt tuomioon.” Hän ei tahdo, että kukaan tuhoutuisi, mutta ollen Jumala, Hän näki, että he tulisivat tuomitsemaan Sen. Niinpä, siinä kaikki, Hän näki ennalta sen. Ja sitä Jumalan ennalta tietäminen on, nähdä nuo asiat. Ja Hän ennusti sen, missä seurakunta seisoisi juuri tänä päivänä. Jumala tiesi sen alusta. Ennen maailman perustamista, Hän tiesi, että seurakunta tulisi olemaan juuri siinä tilassa, missä se on tänään. Hän tiesi ennen maailman perustamista, että minä tulisin seisomaan tässä saarnastuolissa tänä iltana. Hän on Jumala, Hän tietää lopun alusta.

99     Nyt, helluntailaiset ovat opettaneet… Tulen mahdollisesti kuulemaan paljon tästä, mutta minun täytyy olla rehellinen, jos minun täytyy puhua Sanasta. Ei ole mitään sellaista asiaa kuin “odotuskokous” [tarrying meeting]. Te olette väärässä. Tuo sana [tarry] ei merkitse “rukoilla”, se merkitsee “odottaa”. Sen jälkeen, kun Jeesus Kristus oli puhdistanut pyhäkön ja oli ristiinnaulittu. Sovituspäivän jälkeen, ylösnoustuaan… Sovituspäivästä, kun Hänet tapettiin, siitä on neljäkymmentä päivää taivaaseen astumiseen, ja sitten tulee Helluntai. Tuo sana helluntai merkitsee “viisikymmentä”, se merkitsee viittäkymmentä päivää sovitusuhrin jälkeen.

100Ja sitten, sovitusuhrin jälkeen, kaiken täytyi täyttyä tarkalleen, kirjaimellisesti, aivan niin kuin Jumala oli sanonut. Ja Helluntai oli riemujuhlan aika, kun he toivat sadon ensihedelmän, ja heillä oli riemujuhla.

101Nyt, Seurakunnan ensihedelämä, Pyhän Hengen Seurakunta, se on Seurakunta, jonka tuli kestää nämä viimeiset kaksituhatta vuotta Jeesuksen tuloon asti, tuo ensihedelmä tuli Helluntaina. Se oli neljäkymmentä päivää temppelin puhdistamisesta, uhrin tappamisesta Jeesuksen Kristuksen Taivaaseen astumiseen. Se oli kymmenen päivää ennen Helluntaita, kun Hän sanoi: “Menkää ylös Jerusalemiin ja odottakaa, kunnes teidät on puettu Voimalla Korkeudesta.”

102Apostolien teot 2: “Ja kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, he olivat yksimielisesti koolla yhdessä paikassa. Ja äkkiä tuli Taivaasta ääni, niin kuin mahtava kohiseva tuuli, täyttäen koko rakennuksen, jossa he olivat istumassa. Ja he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä, ja alkoivat puhua toisilla kielillä, sen mukaan kuin Henki antoi heille puhuttavaksi.”

103Ja sitten tuo uskonnollinen maailma, ulkopuolella olevat, nuo suuret ortodoksiset seurakunnat, he tulivat ja näkivät noiden ihmisten horjuvan ja toimivan kuin olisivat olleet juovuksissa. Ja he tulivat ja nauroivat heitä ja tekivät pilaa heistä, sanoen: “Katsokaa tätä galilealaisten joukkoa! He ovat kaikki juovuksissa!” Näettekö tuon väärinymmärtämisen?

104Ja katolilaisille ystävilleni sanoisin, että siunattu neitsyt Maria oli heidän joukossaan. Ja jos Jumala ei antanut hänen mennä Taivaaseen vastaanottamatta Pyhää Henkeä ja olematta sillä tavalla, niin luuletko sinä pääseväsi sinne millään vähemmällä, sisar? Ei. Niinpä jättäkää tuo ylpeä asenteenne.

105Älkää kiinnittäkö huomiota siihen, mitä maailma sanoo. Katsokaa, mitä Jumalalla on sanottavana! Tämä on Jumalan Sana. Meidän täytyy rakentaa se Tämän piirustuksen mukaan, koska Hän sanoi Pietarille: “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit sitä voita.” Se osoittaa, että helvetin portit tulisivat olemaan sitä vastaan, mutta eivät voittaisi Sitä. Ja ihmiset luulevat voivansa pysäyttää Sen. Paljon helpompi teidän olisi pysäyttää aurinko. Niin se on, te ette voi pysäyttää Sitä. Jumala on määrännyt Sen kulkemaan eteenpäin.

106Kun minä ensin tulin kääntymykseen, niin jopa äiti raukkani, joka istuu siellä takana, ajatteli, että olin tullut hulluksi. Anoppini sanoi: “Hänet tulisi lähettää mielisairaalaan.” Kaupungin saarnaajat sanoivat: “Hän on palava loppuun pian.” Olen palanut pitkän aikaa, ja yhä se palaa, ja vain paremmin koko ajan. Miksi? Se ei voi palaa loppuun, Se on Jumala! Sen sijaan, että palaisi loppuun, Se on nyt levinnyt ympäri maailman.

107Aivan saman asian Hän sanoi, kun olin kastamassa täällä Ohio joella, monien teistä seistessä siellä, kaksikymmentäkolme vuotta sitten. Tuo Valo, Enkeli tuli alas siellä, missä me olimme, ja sanoi: “ Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edeltämään Jeesuksen Kristuksen ensimmäistä tulemusta, niin tulee sinun Sanomasi tuomaan Jeesuksen Kristuksen Toisen Tulemuksen.” Ja se on tehnyt sen. Hän ei ole tullut vielä, mutta katsokaa, mitä se on tehnyt, se on pyyhkäissyt ympäri maailman. Näettekö? Ja nyt tänään, ajattelin juuri sitä, mitä se on saanut aikaan, heitä on ollut kirjaimellisesti miljoonia.

108Jopa katolinen lehti Sunday Visitor puhui siitä, kuinka monia miljoonia on tullut ympäri maailman.

109Toiset kuulevat ja sanovat: “Se on Totuus! Minä olen valmis luopumaan kaikista näistä maailman asioista, ja lähden saarnaamaan todellista Evankeliumia.”

110Ja siitä syystä he kutsuvat meitä “täyden Evankeliumin” saarnaajiksi, he tekevät pilaa täydestä Evankeliumista. Mutta veli, minä en halua mitään puolinaista. Minulle sen täytyy olla koko asia. Jos osa siitä on hyvää, on loppukin siitä hyvää. Se on täysi Evankeliumi!

111Huomatkaa nyt, kuinka Pyhä Henki tuli siellä. Nuo helluntailais-ihmiset odottivat: “Ja äkkiä tuli siellä ääni Taivaasta kuin kohiseva mahtava tuuli, täyttäen koko rakennuksen, jossa he olivat istumassa.”

112Kertaakaan sen jälkeen heidän ei enää tarvinnut odottaa. Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja pakanoille, lankesi Pyhä Henki heidän päälleen, jopa ennen kuin heitä oli edes kastettu. Onko se oikein? Apostolien teot 10.

Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja, Pyhä Henki lankesi kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat sanan.

Ja ne ympärileikatuista, jotka uskoivat olivat hämmästyneitä, niin monet kuin olivat tulleet Pietarin kanssa, koska pakanain päälle myös oli vuodatettu Pyhän Hengen lahja.

Sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä, ja ylistävän Jumalaa. Silloin vastasi Pietari: Voiko kukaan kieltää vettä, ettei näitä pitäisi kastaa, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä joitakin päiviä. (Niin se oli; ei ollut mitään odottamista.)

113Se on apostolinen tapa, Jumalalla ei ollut mitään määrättyä sääntöä. Kun sydän on nälkäinen, tulee Hän antamaan teille sen, mitä isoatte. Jos haluatte Pyhän Hengen, voi Se langeta päällenne juuri nyt.

114Pietarilla oli Valtakunnan avaimet, kun hän meni sinne saarnaamaan. (Minulla on siitä kysymys muutaman minuutin kuluttua.) Hänellä oli Kuningaskunnan avaimet. Hän avasi Sen tälle Korneliuksen huoneelle. Hän avasi Sen samarialaisille. Muistatteko kuinka Filippus oli mennyt sinne ja saarnasi heille ja kastoi heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja sitten Pietari tuli ja laski kätensä heidän päälleen. Ja se teki jotakin tuolle noidalle siellä. Heillä oli siellä Simon, noita, joka sanoi: “Minä tulen antamaan teille rahaa, jotta antaisitte minulle Lahjan, niin että kenen tahansa päälle minä lasken käteni, saa Pyhän Hengen.” Oliko niin? Jotakin oli tapahtunut! (Ei niin, että joku näistä arkkipiispoista olisi tullut kaulus käännettynä ympäri ja laskenut kätensä heidän päälleen ja sanonut: “Minä annan teille apostolisen siunauksen.”) Jotakin tapahtui, kun Pietari laski kätensä heidän päälleen, ja tapahtuu vieläkin, kun he tekevät sen.

115Olen nähnyt heidän kaatuvan kuin kärpäset sillä tavalla, Pyhän Hengen osuessa heihin, kätten päälle laskemisella. Kyllä, se on apostolinen oppi kätten päälle panemisesta. Jumala siunatkoon teitä. Jos olette vähän eri mieltä siitä, niin kirjoit takaa minulle siitä huomenillaksi. Hyvä on.

Jos kaksi kolmannesta maailman ihmisistä ei vielä ole kuullut Evankeliumia, Evankeliumin Sanaa, niin kuinka… (Suokaa anteeksi. Se on kirjoitettu musteella, ja olen hionnut täällä, ja sitä on tippunut siihen. Katsokaamme nyt.) Jos kaksi kolmannesta maailman ihmisistä ei vielä ole kuullut Evankeliumia, Evankeliumin Sanaa, niin kuinka Herramme voi nyt tulla, kun he eivät ole kulleet Evankeliumia, kaksi kolmannesta heistä?

116No niin, se on aivan oikein. Kerron teille mitä ajattelen. Ei kovin kauaa sitten, tohtori Reidhead, Sudanin lähetyksen presidentti, suurin täyden—suurin apostolisen, (nyt, suokaa anteeksi), suurin fundamentaalinen lähetys maailmassa, Sudanin lähetys… Tohtori Reidhead, jolla on niin paljon tutkintoja, joka ei edes tiedä, kuinka paljon niitä hänellä on, tuli talooni noin vuosi ja kuusi kuukautta sitten ja seisoi kotonani, hän ja tämä Hyman Appleman, tämä baptistisaarnaaja joka nyt on saanut Pyhän Hengen ja saarnaa siellä Meksikossa. Hän tuli luokseni ja sanoi: “Veli Branham, toimitko sinä helluntailaisten kanssa?” Sanoin: “Kyllä.”

Hän sanoi: “Minä olen tohtori Reidhead.”

Minä sanoin: “Hauska tutustua. Tahtoisitko tulla sisälle?”

117Hän istuutui ja kysyi minulta jotakin. Hän sanoi: “Ymmärrän, että sinut vihittiin papiksi baptistiseurakunnassa.”

118Minä sanoin: “Se on totta.” Mutta sanoin: “Minä tulin ulos siitä, koska en voinut hyväksyä sitä. Minä uskon sen saarnaamiseen, mitä Raamattu sanoo, enkä mitä baptistikirkko sanoo. Eikä minulla ole mitään baptistikirkkoa vastaan, he ovat aivan yhtä hyviä kuin mitkä muut kirkot tahansa.” Ja minä sanoin: “Minä tulin ulos siitä voidakseni olla vapaa.”

Hän sanoi: “Hyvä on, tietenkin tiedät, että me olemme baptisteja.” Sanoin: “Tiedän kyllä.”

119Ja hän sanoi: “Haluan kysyä sinulta jotakin. Miten on tämän Pyhän Hengen kasteen kanssa?” Hän sanoi: “Olen ollut heidän kokouksissaan, ja nähnyt heidän potkivan nurin tuoleja ja hyppivän ja huutavan ja kaikenlaista.”

120Minä sanoin: “Minä olen myöskin nähnyt kaikkea sitä. Mutta sanoin: “Veli, kaiken sen takana, siellä on todellinen aito Pyhän Hengen kaste.”

121Ja hän sanoi: “Veli Branham, voinko minä saada Sen?” Hän sanoi: “Minulla on niin monia kunnianimiä. Minä olen tohtori. Minä olen Ph.D. Minulla on filosofian kandidaatin arvo. Minulla on kaiken kaltaisia kunnia ja arvonimiä monista maista ja sen kaltaisia asioita”, hän sanoi, “ja missä on Jeesus Kristus?”

122Minä sanoin: “Veli, Hän on täällä huoneessa juuri nyt.”

123Hän sanoi: “Puhuin eräälle uskolliselle muhamettilaiselle, joka juuri oli koulutettu Amerikassa, ja minä sanoin: ‘Kiellä vanha kuollut profeettasi ja vastaanota ylösnoussut Herra Jeesus.’ Ja hän sanoi: ‘Ystävällinen herra, mitä voi sinun ylösnoussut Herra Jeesuksesi tehdä minulle enemmän kuin minun Muhamettini? Molemmat heistä kirjoittivat Raamatut, me uskomme sen. Molemmat heistä kuolivat. Ja molemmat heistä lupasivat meille kuolemanjälkeisen Elämän, ja me uskomme sen.’”

124Hän sanoi: “Oi, mutta katsohan, meillä kristityillä on ilo.”

125Sanoi: ‘Niin on meilläkin. Minä voin tuottaa aivan yhtä paljon psykologiaa kuin sinäkin.’” Ja se on totta. Hän sanoi: “Sinä väität Herrasi Jeesuksen nousseen kuolleista.”

126Ja tohtori Reidhead sanoi: “‘Kyllä, Hän nousi!’”

127Tuo muhamettilainen sanoi: “Todista se! Teillä on ollut lähes kaksituhatta vuotta aikaa todistaa se, ja vain noin kolmasosa maailmasta on koskaan kuullut siitä.” Hän sanoi: “Antaapa meidän Muhamettimme nousta kuolleista, ja koko maailma tulee tietämään sen noin kahdessa päivässä.” Hän on oikeassa. Hän sanoi: “Meidän Muhamettimme ei koskaan luvannut meille mitään muuta kuin kuolemanjälkeisen Elämän. Teidän Herranne Jeesus lupasi teille, ja teille opettajille, että niitä asioita, joita Hän teki, te myös tulisitte tekemään. Antakaapa meidän nähdä teidän opettajien tuottavan nyt sitä, ja me tulemme uskomaan, että Hän on noussut kuolleista.”

128Hän sanoi: “Veli Branham, minä potkaisin jalallani hiekkaa tällä tavalla ja muutin puheenaihetta.” Kaikkien noiden arvonimien kanssa! Miksi? Missä on Jumala noissa arvonimissä? Jumalaa ei tunneta Ph.D:llä, D.D:llä, ja L.D:llä ja niin edelleen.

129Jumala tunnetaan yksinkertaisella uskolla, Pyhiin Hengen kasteella. Se on ainoa tapa. Jumala teissä. Ja Hän tekee teistä “Jumalan pojan” muuttamalla luonteenne. Ja tuo sama Jumala, Luoja, joka teki kaikki asiat ja puhui maailman olemassaoloon Sanallaan, tuo sama Henki on teissä, ja te uskotte kaiken sen, mitä Jumala sanoo, eikä mikään ole mahdotonta. Jos voitte uskoa Sen!

130Silloin te ette seiso jollakin pienellä uskontunnustuksella ja sano: “Minä en usko muuta kuin Sen. En voi uskoa, että Jumala tekisi jotakin sellaista. En voi uskoa Sitä.” Te rajoitatte Jumalaa omalla epäuskollanne. Sitä se on.

131Niinpä tohtori Reidhead sanoi: “Veli Branham, voiko joku mies todella saada Pyhän Hengen?”

132Minä sanoin: “Kyllä vaan, tohtori Reidhead, sinä voit saada Sen.”

133Hän sanoi: “Jos Jumala, joka tuntee sydämeni, ja minä uskon sinua, tietäen, että olet henkeytetty juuri nyt, minä haluan juuri nyt… Uskotko sinä, että minä kerron totuuden?”

Minä sanoin: “Minä tiedän sen!”

Hän kysyi: “Kuinka minun täytyy vastaanottaa Se?”

Minä sanoin: “Polvistu.”

134Ja hän polvistui siellä tuon vanhan kahvipöydän ääressä, särkien sen lasin polvistuessaan. (Noudin sen juuri tuolta mieheltä, joka korjasi sen, ja on istumassa siellä takana.) Hän polvistui ja sanoi: “Jumala, ole armollinen minun syntiselle sielulleni.” Ja sitten minä laskin käteni hänen päälleen, ja Pyhän Hengen kaste tuli hänen ylleen juuri siellä. Siinä kaikki.

135Ja hän on sytyttänyt tuon baptistikirkon tuleen kaikkialla nyt: Siinä se on.

136Evankeliumi ei voi… Jeesus ei voi tulla ennen kuin…

137Kuunnelkaa! Me jaamme lentolehtisiä kaikkialla ympäri maailman. Te tuskin voitte ohittaa pientäkään kulmaa, ettei siellä jaettaisi lentolehtisiä, jonkun teologiaa. Menkää meren yli tänään ja kutsukaa itseänne “lähetyssaarnaajaksi” ja katsokaa, kuinka he nauravat teitä. Menkääpä Intiaan ja sanokaa: “Minä olen lähetyssaarnaaja.”

138 “Hyvä on, mitä sinä tulet opettamaan meille?” He tietävät enemmän Raamatusta… Jotkut heidän lapsistaan siellä tietävät Siitä enemmän kuin opettajat täällä Amerikassa. Loppujen lopuksi, sehän on itämainen Kirja. Ja muistakaa, heillä oli Evankeliumi satoja ja satoja ja satoja vuosia ennen kuin Amerikkaa edes oli. Pyhä Tuomas, tuo suuri kirkko, jossa hän saarnasi, seisoo yhä tänä päivänä Intiassa. He eivät tarvitse mitään meidän opetuksiamme, he tietävät kaiken siitä. He kysyvät: “Mitä te voisitte opettaa meille?”

Te sanotte: “Me olemme amerikkalaisia lähetyssaarnaajia.”

139“Mitä te tulette opettamaan meille, sitäkö kuinka juoda viskiä? Sitä te kaikki teette siellä kirkoissanne! Polttamaan savukkeitako? Tuletteko te opettaaksenne meille, kuinka erota vaimoistamme ja niin edelleen?” “Jos te tulette tekemään sitä, niin me emme halua sitä.” Ja he sanovat: “Tuletteko te tänne jonkinlaisen teologian kanssa, yrittääksenne opettaa meille jotakin Sanasta, me tiedämme Siitä enemmän kuin te tiedätte.” He sanovat: “Mutta jos te tulette tuodaksenne julki sen, mitä Sana sanoo, silloin me tulemme vastaanottamaan Sen.” Aamen. Siinä se on teille. Siinä on se, mistä heillä on nälkä.

140Merkitkää minun sanani, kirjoittakaa ne Raamattunne lehdille, sillä se on NÄIN SANOO HERRA: “Muistakaa, kun me tulemme Intiaan, te tulette kuulemaan kymmenien tuhansien kertaa tuhansien pelastuvan.” Pyhä Henki on sanonut sen, ja olen kirjoittanut sen tänne Raamattuuni. Se on kirjoitettuna kymmenissä tuhansissa Raamatuissa täällä, aivan niin kuin tuon pienen pojan kuolleista herättäminenkin. Näyn kautta Hän sanoi: “Heitä tulee olemaan siellä kolmesataatuhatta.” Ja nähkää tuleeko se olemaan oikein! Siellä on kuinka Evankeliumi tullaan saarnaamaan yli yön, ja se on pyyhkäisevä sillä tavalla paikasta toiseen.

141Afrikassa, missä nuo kolmekymmentä tuhatta vain yhdellä alttarikutsulla vastaanottivat Jumalan, minä sanoin: “Kohottakaa kätenne ja vastaanottakaa Pyhä Henki.” Minä sanoin: “Älkää odottako jotakin amerikkalaista lähetyssaarnaajaa tulemaan ja opettamaan teille kuinka oppia kieliä seurakunnissa.” Ja äidit pesevät pyykkinsä laudoilla, lähettääkseen jonkun lähetyssaarnaajan sinne; ja siellä he ajavat suurilla mukavilla autoilla, eläen maan lihavuudesta; varmasti, jakelevat joitakin lentolehtisiä ja tulevat takaisin. He eivät halua sitä; se on todistettu.

142Täällä juutalaissairaalassa, jossa muutama ilta sitten oli saarnaajien ja lääkärien kokous, koskien Jumalallista parantamista, minä sanoin: “Te kutsuitte minua pyhäksi kieriskelijäksi, ja sanoitte, että minulla oli ollut painajainen, kun kerroin teille Herran Enkelistä.” Ja sanoin: “Meidän oma kirkkomme on lähettänyt tuhansia ja tuhlannut miljoonia dollareita lähettääkseen lähetyssaarnaajia Afrikkaan; ja kun minä menin sinne, kantoivat he siellä mukanaan pieniä savesta valmistettuja epäjumaliaan, yrittäen saada apua siltä, ja kutsuivat itseään ‘kristityiksi’.” Ja minä sanoin: “Ja se, mitä te kutsutte ‘fanaattisuudeksi’, voitti enemmän sieluja Kristukselle viidessä minuutissa, kuin se, mitä meidän miljoonat dollarimme ja tuhannet lähetyssaarnaajamme ovat tehneet viimeisten sadanviidenkymmenen vuoden aikana.” He sulkivat suunsa, siinä kaikki. Siinä se oli! Ja minä sanoin noille miehille: “Älkää yrittäkö saada koulutusta, ottakaa vain tämä Evankeliumi ja menkää sinne alkuasukasten keskuuteen, heidän alueilleen, jonne valkoinen mies ei voi edes mennä tautien tähden.”

143Ja minulla on tilastoja suoraan Durbanin sanomalehdistä, siinä sanotaan: “Jopa eräs vanha mies, joka ei tiennyt kumpi oli oikea tai vasen käsi, vastaanotti Pyhän Hengen kasteen, ja heitä kastettiin keskimäärin tuhat viikossa.” Siten Evankeliumi menee eteenpäin pienessä hetkessä, Se tarvitsee vain noin kuusi kuukautta peittämään maailman. Hyvä on nyt.

Tahtoisitko selittää, mitä on Kristillinen Tiede?

144Hyvä on. En tule puhumaan uskonnostasi, veli tai sisar, kuka sitten sitä kysyykin. Kristillinen Tiede on psykologiaa. Ja jumalallinen parantaminen on Jumalan voima! Kristillisellä Tieteellä mieli hallitsee ainetta; Kristillinen Tiede kieltää Jeesuksen Kristuksen Veren. Kristillinen Tiede… Minulla on rouva Eddyn kirjat siellä ja olen lukenut ne kaikki. Se on totta, Kristillinen Tiede kieltää Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden, ja tekee Hänestä “profeetan”. Jeesus Kristus ei ollut mikään mies, Hän oli Jumala! Hän oli Jumalallinen! Ja he ajattelevat, että mieli hallitsee aineen.

145Jos minulla on kouristus käsivarressani tai vatsassani, tai kipu päässäni, niin minulla on tarpeeksi järkeä tietää, että se koskee, eikä ole kysymys siitä ajattelenko minä sen koskevan. Mutta minä tiedän, että Jumalan voima voi ottaa sen pois, eikä se, että minä ajattelisin sitä. Näettekö? Niinpä Kristillinen Tiede, (sanon tämän yhdessä tämän toisen kanssa jota minulta kysyttiin), on yksi nykypäivän ismeistä, ja syvä, pimeä erehdys. Niin se on. Enkä sano sitä loukatakseni tunteitasi, ystävä, kuka sitä sitten kysyykin, mutta minun täytyy olla vilpitön. Koska sinä, joka sen kirjoitit, ja minä, tulemme yhdessä jonakin päivänä seisomaan Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, tehdäksemme tilin, ja minun täytyy vastata siitä mitä sanon. No niin, en vastaisi mitään, ellen tietäisi. Hyvä on.

Me elämme liian kaukana täältä käydäksemme tabernaakkelissa. Missä sinä suosittelisit meidän käyvän, kokoontuaksemme yhteen, kun näemme seurakuntien olevan äitikirkon tai katolisuuden mukaisia?

146Kallis veljeni tai sisareni, kuka sen kirjoittikin, minä en haluaisi sanoa teille missä seurakunnassa käydä. Mutta mitä minä tekisin, veljeni tai sisareni… Jos sinulla ei ole Pyhän Hengen kastetta, ota vastaan Pyhän Hengen kaste, ja mene sitten johonkin seurakuntaan, jossa on muita ihmisiä, joilla on Pyhän Hengen kaste.

Teidän täytyy… Kokoontukaa yhteen senkaltaisten ihmisten kanssa!

147Näin erään miehen täällä äskettäin, joka ei kymmeneen vuoteen ollut nähnyt mitään. Hän kuului erääseen suureen seurakuntaan, ja asui Kennetissä, Missourissa. Hän oli vuosia aikaisemmin ollut suutari, ja tullut sokeaksi. Ja tuo mies tuli lavalle, ja Pyhä Henki kertoi hänelle, kuka hän oli, mikä hänen kanssaan oli vikana, kertoi hänelle, kuinka kauan hän oli ollut sokea, ja kertoi hänelle joitakin pieniä, likaisia tekoja, joita hän oli tehnyt. Hän sanoi: “Jos Jumala antaa minun elää päästäkseni sinne, tulen oikaisemaan sen.” Ja kun hän oli sanonut sen, hänen silmänsä avautuivat; ja juuri tästä samasta Raamatusta hän luki luvun toisensa jälkeen.

148Hän palasi omaan seurakuntaansa ja ylisti Jumalaa. Ja pastori sanoi hänelle: “Se olisi tapahtunut joka tapauksessa. Sinä vain vähän kiihdyit, eikä mitään sen kummempaa. Ei siinä asiassa ole mitään, se on Perkeleestä!”

149Annan haasteen kenelle tahansa näyttää minulle yksikin Kirjoitus, joka sanoo, että Perkele voi parantaa. Jos te näytätte minulle, missä Perkele voi parantaa, niin tulen todistamaan, että Perkele on teidän isänne. Sitä ei ole Jumalan Sanassa. Sitä ei voida todistaa. Te voitte yrittää sitä, olette tervetulleet yrittämään. Mutta sitä ovat yrittäneet piispat ja kaikki muut, veli, mutta sitä ei sanota.

150Katsokaahan! Ja tuo sama mies alkoi sydämessään uskoa sen. Ja kolme kuukautta myöhemmin hän oli kokouksissani aivan yhtä sokeana kuin ennenkin. Siinä se on teille.

151Niinpä pysykää kaukana noista ismeistä! Seurustelkaa ja kokoontukaa yhteen jonkun kanssa, joka uskoo. Raamattu sanoo: “Älkää iestäkö itseänne uskomattomien kanssa.” “Olkaa te erotetut”, sanoo Jumala. Tulkaa ulos! Raamattu sanoo: “Tulkaa ulos heidän keskuudestaan, älkääkä koskeko saastaisiin asioihin, niin Minä tulen vastaanottamaan teidät. Minä olen Herra, joka seison seurakunnan keskellä.” Se on totta. Tulkaa ulos. Älkää seurustelko sellaisten kanssa!

152Mutta menkää jonkun seurakunnan keskuuteen, jossakin hyvässä seurakunnassa. Metodisti, baptisti, presbyteeri, sillä ei ole väliä… Missä vain on todella totisia uskovaisia, he eivät välitä, mitä jonkun seurakunnan uskontunnustus sanoo, he menevät sinne tavatakseen veljiään ja sisariaan ja palvoakseen Jumalaa yhdessä. Hyvä on.

Eilen illalla sinä puhuit tuosta suuresta paljoudesta, jota kukaan ei voinut lukea, kaikista sukukunnista ja kansoista, jotka mainitaan Ilmestyskirjan 7. luvussa. Ymmärsinkö oikein sinun sanovan, että “he ovat Kristuksen Morsian”? Kyllä, ymmärsit minut oikein, he ovat Morsian.

153Nyt, jos haluatte panna merkille Ilmestyskirjan 7. luvussa, hän näki nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta. Minä en nyt syytä sinua veljeni, mutta tavallisesti ne ovat Jehovan todistajia, jotka uskovat, että nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta tulevat olemaan Morsian. Ja se on erehdys! Johannes tunsi heistä jokaisen ja nimesi heidät. Ne olivat kaikki juutalaisia. Hän sanoi: “Kaksitoistatuhatta Gaadista; kaksitoistatuhatta Sebulonista; kaksitoistatuhatta Benjaminista; kaksitoistatuhatta Juudasta.” Onko se oikein? Ja siellä on kaksitoista Israelin sukukuntaa, ja kaksitoista kertaa kaksitoistatuhatta on sataneljäkymmentäneljätuhatta. Onko se oikein? Hän sanoi: “He olivat kaikki Israelin lapsia.” Johannes tunsi heidät.

154Sitten hän katsoi tähän suuntaan ja sanoi: “Tässähän seisoo suuri väenpaljous, jota kukaan ei voi lukea, kaikista sukukunnista, kielistä ja kansoista; he olivat valkoisissa viitoissa, palmut käsissään, ja he huusivat ja lauloivat hoosianna Kuninkaalle.” Hän kysyi: “Keitä he ovat?”

155Tuo vanhin sanoi: “Ne ovat ne, jotka tulevat ulos suuresta ahdistuksesta, ja ovat pesseet viittansa Karitsan Veressä. He ovat Jumalan edessä, ja he palvelevat Karitsaa Hänen Temppelissään Hänen kanssaan. Päivin ja öin, he eivät tule jättämään Häntä.” Siinä on Morsian, näettehän, Vaimo, Pakanamorsian.

156Muistakaa, pakanat ovat Morsian. Hän sanoi: “Hän tulee ottamaan ihmiset pakanoista Nimellensä.”

157No niin, maailmassa on monia nuoria naisia. Mutta minä otin yhden naisen, ja se oli Meda Broy, ja nyt hän on rouva William Branham. Hän ei enää ole Broy, hän on nyt Branham. Näettehän?

158Ja siten te otatte yllenne Jeesuksen Kristuksen ja tulette Morsiameksi, Morsiamen jäseniksi.

Mitä ovat nuo latinankieliset sanat Vatikaanin kaupungissa? Me haluamme tietää, kuinka niistä muodostuu luku kuusisataakuusikymmentäkuusi, ja mitä ne merkitsevät?

159Hyvä on, nuo Latinalaiset sanat eivät ole Vatikaanin kaupungissa. Ne ovat paavin valtaistuimen yllä, siellä, missä hän istuu valtaistuimellansa. Siellä on kirjoitettuna “VICARIUS FILII DEI.” Jos haluatte, voitte saada sen aamulla kirjoitettuna paperin palalle. Jos haluatte, voin tuoda sen teille huomen aamulla. Se on kirjoitettu Roomalaisin kirjaimin, VICARIUS FILII DEI, ja se merkitsee: “Jumalan Pojan sijasta; hän on Jumalan Pojan seuraaja.”

160Katolinen kirkko uskoo, että Pietari oli ensimmäinen paavi, ja että hän oli Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Ja se on erehdys! Ja sitten he väittävät, että jokainen seuraava paavi on hänen seuraajansa; ja, että paavi, joka nyt on, on Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Ja siellä se on kirjoitettuna, “Jeesuksen Kristuksen seuraaja”, VICARIUS FILII DEI. Ottakaa siitä kirjain kerrallaan nuo roomalaiset kirjaimet, (X on kymmenen, V on viisi ja niin edelleen), vetäkää viiva alle ja laskekaa ne yhteen, niin te saatte tulokseksi kuusisataakuusikymmentäkuusi. Kirjoittakaa se paperille ja nähkää onko se niin.

161Minulla on tuo Uskomme tosiasiat, miksi sitä kutsutaan katolisessa kirkossa, koska sukuni on irlantilas-katolilainen. Niinpä minä tiedän mistä puhun. Näettekö?

162Ja se on ehdoton totuus, että… Ja Raamattu sanoo, että “hän tulee istumaan seurakunnassa, joka istuu seitsemällä kukkulalla Roomassa, ja hänen valtansa ulottuu kaikkialle maailmaan. Ja häntä kutsutaan antikristukseksi.”

163Ja tuosta seurakunnasta tulee esiin pieniä seurakuntia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, ja sanotaan, että “hän oli huora, ja hänen jälkeensä tulevat porttoja.” Siinä se on teille. Koska he organisoituivat samalla tavalla ja heillä oli uskontunnustuksensa ja oppinsa. Ne ovat vain hieman vähäisempiä kuin se, mutta heillä yhä on valta. Ja eläin [peto] merkitsee “valtaa”. Siinä se on teille. Katolisilla on suurin valta. Ja sitten ovat metodistit, ja sitten presbyteerit, ja sitten luterilaiset, ja sitten baptistit ja niin edelleen, alaspäin. Ne olivat pieniä organisoituja valtoja: “Minun seurakuntani. Minun seurakuntani!. Minun seurakuntani. Minun seurakuntani.”

164Mutta todellinen uskovainen ei sano mitään sellaista, vaan se on: “Minun Kristukseni. Minun Kristukseni. Minun Kristukseni.” Se on siinä erona, näettehän? Kuinka te voitte sen tietää? Pyhä Henki todistaa sen merkein ja ihmein.

165Tässä on pieni, jonkinlainen takaisku. En haluaisi lukea tätä, mutta joku on pannut sen tänne.

Sinä kysyit syytä, miksi tämä tabernaakkeli ei mene eteenpäin. Syy siihen on se, että jotkut diakoneista kieltävät kielilläpuhumisen ja parantamisen lahjat. Me kaikki tiedämme, että se on totuus.

166Antakaa minun tietää, kuka hän on, nyt ollessani täällä näissä kokouksissa, ja se tullaan nopeasti poistamaan. Ymmärrättekö?

Ole hyvä ja selitä pitäisikö kristityn noudattaa jalkojenpesua, ja kastetta Jeesuksen Kristuksen Nimen–Nimessä “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimen asemesta?

167Hyvä on. Minulla on niitä täällä ehkä kolme, jotka kysyvät tuota samaa asiaa.

168Jalkojenpesu, hyvä on, saatan yhtä hyvin alkaa siitä. Te voitte olla eri mieltä, se kyllä sopii. Sallikaa minun lukea siitä muutama hetki. Tai jos te haluatte lukea siitä, niin ottakaa esiin Johanneksen 13. luku hetkeksi. Haluan kysyä teiltä jotakin tässä. Kuunnelkaa mitä, Jeesus Kristus itse sanoi, ja sitten tulen viemään teidät eteenpäin Uudessa Testamentissa, ja osoittamaan teille, että sitä yhä noudatettiin. Aloitamme 2. jakeesta:

Ja ehtoollisen ollessa lopulla, perkeleen nyt pantua Juudas Iskariotin, Simonin pojan sydämeen, pettää hänet;

Jeesus tietäen, että Isä oli antanut kaikki asiat hänen käsiinsä, ja että hän oli tullut Jumalasta, ja meni Jumalaan; (Hän tuli ulos Hengestä, lihaan, ja palasi takaisin Henkeen. Näettekö?)

Hän nousi ehtoolliselta, ja asetti syrjään vaatteensa; ja otti pyyhkeen, ja vyötti, sillä itsensä.

Sen jälkeen hän kaatoi vettä pesumaljaan [vatiin], ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja, ja pyyhkimään niitä pyyhkeellä, jolla oli vyöttäytynyt.

Sitten tuli hän Simon Pietarin kohdalle, ja Pietari sanoi hänelle: Herra, sinäkö pesisit minun jalkani?

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Mitä minä teen sinä et käsitä nyt, mutta vastedes sinä sen ymmärrät.

Pietari sanoi hänelle: Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani. Jeesus vastasi hänelle: Jos minä en sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani. (Oi, voitteko kuvitella sitä! Hyvä on.)

Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, ei ainoastaan jalkojani, vaan myös käteni ja pääni.

Jeesus sanoi hänelle: Joka on pesty ei tarvitse muuta kuin, että hänen jalkansa pestään, ja hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, mutta ette kaikki.

Sillä hän tiesi, kenen pitäisi pettää hänet; sen vuoksi sanoi hän: Te ette ole kaikki puhtaita.

Niinpä sen jälkeen, kun hän oli pessyt heidän jalkansa, ja ottanut vaatteensa, ja istuutunut jälleen, hän sanoi heille: Käsitättekö te mitä minä olen tehnyt teille?

Te kutsutte minua Mestariksi ja Herraksi: ja te sanotte hyvin, sillä niin minä olen.

Jos sitten minä, teidän Herranne ja Mestarinne, olen pessyt teidän jalkanne, teidän myös tulee pestä toinen toisenne jalat.

Sillä minä olen antanut teille esimerkin, että teidän pitää tehdä, niin kuin minä olen tehnyt teille.

…onnellisia olette te, jos tiedätte nämä asiat, ja teette ne.

169Sitten 2. Timoteuksen kirjeessä Paavali sanoo kirjoittaen seurakunnalle: “Älköön leskeä otettako seurakuntaan, ellei hän ole pessyt pyhien jalkoja.” Kyllä. Jalkojenpesua noudatettiin kautta Raamatun päivien. Ja Jumalan avulla, jos pysyn oikeassa mielentilassa, ja Jumala auttaa minua, tulen noudattamaan sitä kunnes kuolen. Kyllä, se on Jeesuksen Kristuksen käsky.

Nyt tässä on vähän polttava kysymys:

Miksi pitäisi henkilö olla kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä “Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen” asemesta?

Minulla on niitä kaksi tai kolme, ja tässä on niistä yksi:

Veli Bill, mikä on tuo väärä kaste, josta puhuit eilen illalla, onko se vedessä tai hengessä? Jos se on vesikaste, ja sinä sanoit sen olevan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin miksi Matteus 28:19 sanoisi “Isa, Poika, ja Pyhä Henki”? Ole hyvä ja selitä.

170Nämä ovat nyt jotenkin piikikkäitä, mutta uskon, että minulla on täällä vielä toinenkin. [Tyhjä kohta nauhassa.] Katsokaamme nyt. Tahdotteko olla kärsivällisiä kanssani muutaman minuutin? Hyvä on. Ehkä me voimme hypätä joidenkin yli niistä, ja ottaa loput niistä vaikkapa huomenna pyhäkoulussa. Mutta nämä ihmiset kysyvät tätä, ja huomenna on kastetilaisuus. Nyt millä tavalla tahansa teidät on kastettu, sillä ei ole mitään merkitystä minulle. Mutta haluan sanoa teille apostolisen opin siitä Raamatusta.

171Me tulimme näkemään eilen, että kun Katolinen kirkko organisoitui, he alkoivat väärän ehtoollisen kanssa, sanoen, että “kun te vastaanotatte pyhän eukaristian”, joka siellä merkitsee pyhää ehtoollista, “te vastaanotatte Pyhän Hengen.” Se ei ole mikään Pyhä Henki, se on vohvelikeksi.

172Protestanttisessa kirkossa puristetaan kättä ja pannaan nimi kirjaan, ja sitä he kutsuvat “Sen vastaanottamiseksi”.

173Mutta todellinen tapa vastaanottaa Se, oli Hengen kasteella.

174Ja sitten, katolinen kirkko toi katkismuksen. Lutherilla oli se, metodistikirkolla on se, episkopaaleilla on se, ja monilla muistakin on katkismus. Monet noista katolisen kirkon perinteistä yhä roikkuvat protestanttisessa kirkossa; joka yhdistää sen yhteen katolisen kirkon kanssa, Raamatun mukaan.

175Mutta milloinkaan ei ole ollut yhtään henkilöä, koko Raamatussa, joka koskaan olisi kastettu nimessä “Isä, Poika, Pyhä Henki”. Koskaan ei yhtään henkilöä oltu kastettu nimessä “Isän, Pojan, Pyhän Hengen” ennen kuin vasta varhais-katolisessa kirkossa. Sitä ei ole missään Raamatussa! Ja jos joku voi löytää sieltä yhdenkään paikan, ja osoittaa, missä joku henkilö oli kastettu käyttämällä nimeä “Isä, Poika, Pyhä Henki”, niin olkaa hyvä ja näyttäkää se minulle, sillä minä olen kammannut ja kammannut ja kammannut sitä nyt noin kaksikymmentä vuotta. Se on erehdys! Se on katolinen uskontunnustus, eikä Raamatun käsky!

176Nyt me tulemme näkemään miksi, katsokaamme kysymystäsi täältä, veli, Matteus 28:19. Hyvä on, avatkaa Raamattunne kanssani, niin että voitte lukea siitä kanssani. Tämä on ainoa paikka Raamatussa, jossa siitä puhutaan.

177Eikö Jeesus sanonutkin, että “kahden tai kolmen todistajan suulla olkoon jokainen sana vahvistettu”?

178Voin osoittaa teille, missä Raamattu sanoo: “Juudas Iskariot meni ja hirtti itsensä”, ja “Mene ja tee sinä samoin.”

179Voin osoittaa, missä Jeesus sanoi: “Kun Ihmisen Poika”, (joka Hän itse oli), “joka nyt on Taivaassa, on tuleva jälleen”, ja siellä Hän seisoi samanaikaisesti maan päällä. Ja Hän sanoi: “Ihmisen Poika, joka nyt on Taivaassa”, ja Hän seisoi täällä maan päällä.

180Teidän täytyy tuntea Jumala voidaksenne tuntea Hänen Sanansa. Ei ihme, että te sanotte Sen olevan ristiriidassa itsensä kanssa, ja että Se on sekaisin! Sillä Jumala on sanonut, että Hän kirjoitti sen sillä tavalla, kätkeäkseen Sen näiltä oppineilta ja niin edelleen. Mutta kun ihmiset tulevat nöyräksi alttarilla, tulee Jumala paljastamaan sen teille.

181Tässä on Matteus 28:19, ainoa paikka Raamatussa, jossa mainitaan nämä tittelit.

Menkää sen vuoksi, ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät nimessä Isän, ja Pojan, ja Pyhän Hengen.

182Nyt se tapa, miten teidät on kastettu, on “Isän nimessä, Pojan nimessä ja Pyhän Hengen nimessä.” Sitä ei ole edes Kirjoituksissa! Mutta täällä sanotaan: “Opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät Nimessä!” Katsokaa Raamatustanne ja nähkää sanotaanko siellä “nimissä” tai “Nimessä”.

183Eräässä kokouksessa täällä äskettäin eräs mies sanoi: “Siinä on ristiriitaisuus Raamatussa!” Hän sanoi: “Toivoisin, että selittäisit sen minulle. Miksi Jeesus käski kastaa ihmiset nimessä Isän, Pojan, Pyhän Hengen’, ja sitten Pietari kääntyi ympäri ja kastoi heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Apt. 2:38?” Hän sanoi: “Jos se ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, niin silloin en tiedä, mitä ristiriidassa oleminen on.”

Minä sanoin: “Se on vain siksi, että et ole etsinyt Jumalaa oikein.”

184Hän sanoi: “Veli Branham, onko sillä mitään merkitystä, jos minä kastan tällä tai tuolla tavalla?” Varmasti on, ja tulen todistamaan sen Raamatulla.

185Mitä, jos Mooses… Kun Mooses seisoi palavan pensaan ääressä, Jumala sanoi: “Mooses, ota pois kenkäsi, sinä olet Pyhällä maalla.”

186Mitä jos hän olisi sanonut: “Herra, minä olen kunnioittava mies. Minun on vähän vaikeata ottaa pois kenkiäni, joten minä otan vain pois hattuni.” Jumala ei sanonut “hattu”, Hän sanoi “kengät”. Ja se mitä Raamattu sanoo, on Totuus.

187Tämä on nyt kymmenen päivää ennen Helluntaita. Ja ennen kuin Jeesus oli otettu ylös, Hän antoi opetuslapsilleen tehtäväksi mennä kaikkeen maailmaan, ja opettaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Sitten he menivät Jerusalemiin ja odottivat yläsalissa, kunnes Pyhä Henki tuli, kymmenen päivää myöhemmin. Ja sitten he alkoivat saarnata. Ja kun heiltä kysyttiin: “Mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

188Pietari sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

189Sitten hän meni Korneliuksen taloon ja sanoi: “Tehkää parannus, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

190Sitten, kun sieltä löytyi ihmisiä, jotka jo oli kastettu, heille sanottiin: “Teidän täytyy ottaa kaste uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

191Ja Filippus meni alas Samariaan ja kastoi heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

192Ja yhtään kertaa ei noita titteleitä lausuttu yhdenkään henkilön ylitse. Ei koskaan! Sitten te sanotte: “Silloinhan siinä on ristiriita.” Ei, sitä ei ole. Pyytäkää vain Pyhää Henkeä nyt, ja tarkatkaa, kuinka Hän paljastaa Sen teille. Avatkaa sydämenne.

193Älkää nyt pitäkö mitään ennakkoluuloa; jos sen teette, ei Jumala voi puhua teille. Mutta jos ette pidä kiinni mistään ennakkoluulosta, vaan sanotte: “Minä etsin todella Totuutta, veli Branham.”

194Miten on, jos Jeesus käski opetuslapsia: “Menkää tehkää näin”, ja sitten he menivät ja tekivät jotakin erilaista, niin miksi Jumala kuitenkin siunasi sitä kautta koko Raamatun? Tekivätkö he nyt jotakin, mitä Jeesus ei ollut käskenyt heidän tehdä? Jos he tekivät niin, silloin he olivat tottelemattomia, eikä Jumala tule koskaan kunnioittamaan tottelemattomuutta. Jos Hän olisi tehnyt sen, olisi Hän kunnioittanut Eevaa ja pysäyttänyt koko asian alkuunsa. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, on Hänen pakko pitää Sanansa. Niinpä sitten, joko Pietari teki virheen…

195Eräskin mies sanoi: “Oi, sehän on vain mitä apostolit sanoivat, minä tulen tekemään sen, mitä Jeesus sanoi.”

196No niin, jos apostolit tekivät jotakin, mitä Jeesus ei ollut käskenyt heidän tehdä, niin mitä sitten? Ja jos apostolit, jotka kirjoittivat Raamatun… Paavali kirjoitti kaikki nämä, ja Paavali oli se, joka pani heidät kastettaviksi uudelleen, ja jos sitten Paavali on kirjoittanut suurimman osan Uudesta Testamentista, niin minkä kaltaista Raamattua te oikein yritätte lukea?

197Katsokaamme nyt Tätä, toimikaa todella järkevästi ja nähkää, mitä Sana sanoo. Tämä on nyt opiksi teille, tunteaksenne Jumalan Sanan.

198Jos nyt Pietari kastoi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sen jälkeen, kun Jeesus oli käskenyt häntä kastamaan “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimessä, niin hän teki vastoin sitä, mitä Jeesus oli käskenyt. Onko se totta? No niin, silloin siinä täytyy olla jotakin. Etsikäämme nyt ja pyytäkäämme Pyhää Henkeä näyttämään se meille. Ensinnäkin, ottakaamme nyt ensimmäinen Kirjoitus, Matteus 28:19:

Menkää sen vuoksi, ja opettakaa kaikkia kansoja, kastamalla heidät nimessä Isän,… Pojan,… Pyhän Hengen.

199Katsokaa nyt Raamatustanne ja nähkää sanotaanko siinä “nimissä Isän, ja Pojan, ja Pyhän Hengen”? Sanotaanko niin? Ei. Sanotaanko siinä, “nimessä Isan, nimessä Pojan, nimessä Pyhän Hengen”? Siinä sanotaan: “Nimessä.” Onko se niin? Hyvä on nyt, tuo “nimi” on yksikkömuodossa, eikö olekin? Missä nimessä Hän haluaa heidät kastettavan, Isän nimessäkö? Tai Pojan nimessäkö? Tai Pyhän Hengen nimessäkö? Hän sanoi: “Nimessä.” Ja suoraan sanoen, yksikään niistä ei ole mikään nimi.

200Kuinka monta isää täällä on, kohottaisitteko kätenne. Hyvä on. Kenellä teistä on nimenä “Isä”? Isä ei ole mikään nimi, isä on “titteli”. Kuinka monta poikaa täällä on? Kyllä vaan, jokainen miespuolinen, he ovat jonkun poikia. Mutta kenellä teistä on nimenä “Poika”? Se ei ole mikään nimi, se on titteli. Eikö niin? Se ei ole mikään nimi, se on titteli. Ja kenellä teistä on nimenä “ihminen”? Kuinka monta ihmistä täällä on? Kaikki te olette. Hyvä on, kenellä teistä on nimenä “ihminen”? Mitään sellaista ei ole; sitä te olette. Pyhä Henki ei ole mikään nimi; Se on se, mikä Se on. Minä olen ihminen. Niinpä Isä, Poika tai Pyhä Henki ei ole “nimi”, ne ovat vain kolme titteliä, jotka kuuluvat yhdelle Nimelle.

201Kuunnelkaa nyt tarkoin. Katsokaapa tänne! Sanokaamme nyt, että te luitte jotakin satukirjaa, ja siinä sanottiin: “John ja Mary elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Silloin te ihmettelette, “Kuka on John ja Mary?” Ainoa tapa teidän tietää, kuka John ja Mary ovat, on mennä ja lukea koko kertomus alusta alkaen. Onko se oikein?

202No niin, jos Jeesus sanoi täällä: “Kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä”, ja Isä ei ole mikään nimi, Poika ei ole mikään nimi, ja Pyhä Henki ei ole mikään nimi, niin kuka tämä Mies sitten on? Me haluamme tietää, kuka Hän on? Se oli nyt Matteuksen viimeisen luvun lopussa. Menkäämme nyt takaisin Matteuksen ensimmäiseen lukuun, nähdäksemme, kuka tämä Isä, Poika, Pyhä Henki on. Haluan tehdä tämän nyt lapsille, niin että hekin tulevat käsittämään sen.

203Ensimmäinen asia, on oikaista teitä tuosta teidän “kolminaisuudestanne”, Isä, Poika, Pyhä Henki. Ensinnäkin, missään paikassa Raamatussa ei tuota sanaa “kolminaisuus” ole koskaan mainittu. Jos löydätte sen, niin näyttäkää se minulle. Siellä ei ole sellaista asiaa. Se on katolinen erhe, ja te protestantit kumarratte sitä. Pankaa nyt merkille nämä kolme esinettä. Minä sanon nyt, että kuka tämä on? Isä. Kuka tämä on? Poika. Ja kuka tämä on? [Seurakunta sanoo: “Pyhä Henki.”] Nyt, Isä on kenen isä? Pojan. Onko se oikein? Nyt siis tämä on Jeesuksen isä. Älkää nyt sekoittako niitä. Tämä tässä on Isä, tämä on Poika, ja tämä on Pyhä Henki. Onko se oikein? Nyt ihmiset sanovat, että se on “kolme eri persoonaa, kolme eri Jumalaa, kolme eri persoonallisuutta.” Ei ihme, etteivät juutalaiset voi ymmärtää sitä!

204Hyvä on. Matteuksen ensimmäinen luku alkaa Jeesuksen Kristuksen sukuluettelolla. “Abraham siitti Iisakin, Iisak siitti Jaakobin”, ja niin edelleen sillä tavalla, kunnes tullaan 18. jakeeseen: “Nyt Jeesuksen Kristuksen syntymä oli tällä tavalla…”

205Tässä se on, 18. jae:

Nyt Jeesuksen Kristuksen syntymä…

Seuratkaa minua Raamatustanne.

 …tämän miehen, Jeesuksen Kristuksen syntymä oli tällä tavalla:

Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, niin ennen heidän yhteen tuloaan, hänen huomattiin olevan raskaana Isästä, Jumalasta.

Luinko minä sen oikein? Mitä Siinä sanotaan? [Seurakunta sanoo: “Pyhästä Hengestä.”]

Hänen huomattiin olevan raskaana Kenestä?

Minä luulin jonkun sanoneen, että tämä Mies oli Hänen Isänsä? Raamattu sanoo, että tämä Mies oli Hänen Isänsä.

…Hänen huomattiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä.

206Minkälainen lapsi teillä nyt on? Jeesushan selvästi sanoi, että Jumala oli Hänen Isänsä. Onko se oikein? Jumala on Hänen Isänsä. Mutta mitä silloin Pyhällä Hengellä on tekemistä sen kanssa? Jos Raamattu sanoi, että Pyhä Henki oli Hänen Isänsä, ja Jeesus sanoi, että Jumala oli Hänen Isänsä, ja te sanoitte, että Jumala oli Hänen Isänsä, ja nyt Raamattu sanoo sen tässä näin, jos siinä on kaksi eri persoonaa, ei Jumalalla ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan Pyhä Henki on Hänen Isänsä.

207Lukekaamme nyt hieman pidemmälle:

Silloin Joosef hänen aviomiehensä, ollen oikeudenmukainen mies, eikä tahtonut. tehdä hänestä julkista esimerkkiä, ajatteli panna hänet pois salaa.

Mutta hänen ajatellessaan näitä asioita, katso, Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa, sanoen: Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa vaimoasi: sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on Pyhästä Hengestä.

Ei Isä Jumalasta; vaan Pyhä Henki Jumalasta.

208Näettekö, minne teidän kolminaisuus ideanne johtaa? Se tekisi Jeesuksesta aviottoman lapsen. Tietenkin se on erehdys! Sille ei löydy mitään Kirjoitusta. Teidän täytyy myöntää, että Isä Jumala ja Pyhä Henki Jumala ovat yksi ja sama Persoona, tai muuten Jeesuksella oli kaksi eri isää. Onko se oikein? Tietenkin se on oikein. Raamattu sanoo: “Pyhä Henki oli Hänen Isänsä”; ja Raamattu sanoo: “Jumala oli Hänen Isänsä.” Kumpi nyt on Hänen Isänsä? Pyhä Henki ja Jumala on sama Henki, Se on sama Asia.

Nyt kaikki tämä oli tehty, että se voisi olla täyttynyt. jonka profeetta oli puhunut Herralta, sanoen, (ei tämä, vaan edellinen)

… ja he antavat hänelle nimen JEESUS: sillä hän on pelastava kansansa heidän synneistänsä. Ja tämä oli kaikki tehty, että se voisi olla täyttynyt…

…ja he antavat hänelle nimen Immanuel, joka tulkittuna on, Jumala meidän kanssamme.

209Kuka nyt sitten on Isä, Poika, ja Pyhä Henki? Tekikö Pietari väärin? Hän teki juuri, niin kuin Jeesus oli käskenyt häntä. Ne ovat kolme titteliä.

210Minä olen saarnaaja, ja minä olen isä, ja minä olen “pastori”, niin kuin he sitä kutsuvat, ne ovat titteleitä, yksikään niistä ei ole minun nimeni. Minun nimeni on William Branham.

211Hän oli Isä, Hän oli Poika, Hän oli Pyhä Henki. Te yritätte tehdä Hänet kolmeksi jumalaksi, ystävät; se on väärin, se on erehdys.

212On kolme ajanjaksoa, jotka kolminaisuus ihmiset sekoittavat. Jumala, Isä, oli Henki, joka oli Israelin lasten yllä Tulipatsaassa. Onko se oikein? Jumala oli siellä. Sitten Jumala oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, (eikö niin), Pojassansa. Ja nyt Hän on jatkanut laskeutumistaan alas, kunnes Hän on tullut ihmisen sydämeen, Pyhällä Hengellä.

213Jumala on kuin kolmen jalan pituinen mitta, kyllä. Ensimmäiset kaksitoista tuumaa oli Jumala, Isä; toinen kaksitoista tuumaa, Jumala, Poika; kolmas kaksitoista tuumaa oli Jumala, Pyhä Henki, yksi ja sama Jumala.

214Te sanotte: “Meillä on Pyhä Henki itsessämme.” Se on totta.

215Sillä Jeesus sanoi: “Vähän aikaa eikä maailma enää minua näe. Kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä..” “Minä” on persoona pronomini. “Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Missä Pyhä Henki sitten on? “Minä en tule jättämään teitä lohdutuksetta, Minä tulen jälleen ja olen teidän kanssanne.” Sitä se on.

216Katsokaahan, te ymmärrätte väärin sen silloin. Se on Jumala kolmessa ajanjaksossa. Isyyden ajanjaksossa, Poikuuden ajanjaksossa, ja Pyhän Hengen ajanjaksossa, mutta Se on sama Jumala. Ja kun Hän sanoi: “Menkää ja kastakaa heidät Nimessä Isän, ja Pojan, ja Pyhän Hengen”, oli tuo Nimi Jeesus Kristus. Ja siksi me kastamme Jeesuksen Nimessä.

217Katsokaa nyt, ottakaamme nämä kastamiset täällä. Ensimmäisen kerran, kun kastamisesta puhutaan Uudessa Testamentissa, on Johannes Kastajan yhteydessä. Eikö niin? Katsokaahan, teidän täytyy saada Jumaluutenne korjatuksi, ennen kuin te voitte korjata kastettanne. Ensimmäinen kaste oli Johannes Kastaja.

218Toisen kerran kastamisesta puhutaan Apt. 2:38, jossa heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, siellä uudessa seurakunnassa. Toisen kerran se oli samarialaisille Apt. 8:16. Ja Apt. 10, hän kastoi heidät Korneliuksen talossa. Ja seuraavan kerran kasteesta puhutaan, mainitsematta mitään titteleitä, Apt. 19:5.

219Nyt, kun heidät kastettiin Helluntaipäivänä, heidät kastettiin, (Apt. 2:58), Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Eikö niin? Kirjoittakaa se muistiin, ja katsokaa sitä.

220Ja seuraavaksi Filippus meni alas Samariaan ja alkoi saarnata samarialaisille; ja hän saarnasi heille ja paransi sairaat, ja hänellä oli siellä suuri kokous, ja hän kastoi heidät Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pietari meni sinne, laski kädet heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

221Muutamia päiviä myöhemmin Pietari oli siellä talon katolla nälkäisenä, ja hän näki näyn. Jumala lähetti hänet Korneliuksen taloon. Ja Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja, lankesi Pyhä Henki heidän päälleen, ja he alkoivat puhua kielillä, niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pietari sanoi: “Heitä ei vielä ole kastettu.” Ja niin hän käski kastaa jokaisen heistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

222Jokainen henkilö Raamatussa oli kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä. (Tarkoitan, Johanneksen opetuslapset eivät olleet, heidät oli kastettu parannukseen.) Menkäämme hetkeksi Apt. 19. lukuun. Lukekaamme täältä hetken, ja te tulette näkemään, etteivät Kirjoitukset ole ristiriidassa itsensä kanssa. Hyvä on, katsokaapa tätä:

Ja tapahtui, että, Apolloksen ollessa Korintossa, Paavali kuljettuaan ylärannikon kautta tuli Efesoon, ja löydettyään joitakin opetuslapsia,

Hän sanoi heille: Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulitte uskoon? Ja he sanoivat hänelle: Me emme ole edes kuulleet onko olemassa mitään Pyhää Henkeä.

Ja hän sanoi heille: “Kuinka teidät sitten on kastettu?”

“Oi”, he sanoivat, “kyllä meidät kastettu on.” Hän kysyi: “Kuinka?”

Ja he sanoivat: “Johanneksen kasteella.”

Silloin Paavali sanoi:, Johannes totisesti kastoi parannuksen kasteella, sanoen ihmisille, että heidän pitäisi uskoa häneen, jonka pitäisi tulla hänen jälkeensä, se on, Kristukseen Jeesukseen.

Kun he kuulivat tämän, heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimessä.

Ja, kun Paavali laski kätensä heidän päälleen, tuli Pyhä Henki heidän ylleen, ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

223Tuo suuri Pyhä Paavali…

224Kuulkaahan! Mitä, jos Johannes Kastaja olisi kastanut teidät, tuo sama mies, joka kastoi Jeesuksen Kristuksen? Tuo pyhä mies, josta Jeesus sanoi: “Koskaan ei ole naisesta syntynyt suurempaa miestä kuin Johannes Kastaja.” Hän oli ylin kaikista profeetoista. Hän johti Jeesuksen veteen ja kastoi Hänet Jordanissa. Veli, jos hän olisi kastanut minut, niin se tuntuisi minusta melko hyvältä. Eikö niin?

225Mutta Paavali kääntyi ja sanoi: “Se ei enää kelpaa nyt! Teidät täytyy kastaa uudestaan.”

226“Oi, mutta meidäthän on jo upotettu, Paavali! Johannes upotti meidät siellä Jordanin virralla.”

227Hän sanoi: “Se ei nyt enää kelpaa. Teidät täytyy kastaa uudestaan.” “Kuinka niin?”

228Hän sanoi: “Johannes kastoi parannukseen. Tämä on syntien anteeksi saamiseksi, eikä ole mitään toista nimeä annettu Taivaan alla ihmisten keskuudessa, ainoastaan Jeesuksen Kristuksen Nimi.” Ja heidän täytyi ottaa kaste uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

229Raamatussa eikä historiassa ole yhtään paikkaa ensimmäisten kuudensadan vuoden ajalta, viimeisen apostolin kuoleman jälkeen, että he olisivat koskaan kastaneet jollakin toisella tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

230Ja te voitte mennä ja kysyä sitä keneltä tahansa katoliselta papilta, kysykää heiltä, kuka sen muutti, ja näette, mitä he sanovat teille. Ottakaa katkismus ja lukekaa se; sanotaan: “Varmasti jotkut protestanteista tulevat pelastumaan, koska he kumartavat meidän kastettamme.” He muuttivat sen. He sanovat, että heillä on voima ja valtuudet tehdä se, ja te uskotte sen! Sitä he sanovat, sitä he väittävät, ja protestanttinen kirkko kumartaa sitä. Mutta Kirjoituksen mukaisuutta, sitä siinä ei ole hitustakaan.

Heidän täytyi ottaa kaste uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä!

231Kuunnelkaa nyt, en halua pitää teitä liian pitkään näiden kysymysten kanssa. Katsokaahan, tuona päivänä, jona Jeesus tuli opetuslastensa kanssa alas Kirkastusvuorelta, Hän sanoi: “Kenen ihmiset sanovat Minun olevan, mitä he sanovat siitä?”

232“Jotkut sanovat Sinun olevan ‘Johannes Kastajan’, jotkut sanovat Sinun olevan ‘Eliaan’, jotkut sanovat, että Sinä olet ‘profeetta’.”

Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte Minun olevan?”

233Ja Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika!”

234Hän sanoi: “Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastanut tätä sinulle. Sinä et oppinut tätä jossakin kirkossa, sinä et oppinut tätä jossakin seminaarissa. Sillä Minun Isäni on paljastanut tämän sinulle, ja tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit tule sitä voittamaan.”

235Nyt katolinen kirkko sanoo: “Se oli Pietari.” Heillä oli siellä joku kivi, joka nyt on laskettu Vatikaanin kaupungin alle. Ja se oli Jerusalemissa, Palestiinassa. Ja he sanovat, että tuo oli se kivi.

236Protestanttinen kirkko sanoo: “Se oli Pietari, jolle he rakensivat Seurakunnan.” Jos se oli niin, niin hänestähän tuli luopio muutama päivä myöhemmin. Se ei ollut se.

237Seurakunta on rakennettu Jumalalliselle ilmestykselle Jumalasta: “Liha ja veri ei ole tätä sinulle paljastanut, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Ja tälle kalliolle”, Jumalan Sanan hengelliselle ilmestykselle, “Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit tule koskaan sitä voittamaan.”

238Siksi sanon, ettei ole mitään merkitystä sillä, oletteko te luterilainen, metodisti, helluntailainen, tai mitä olettekin; kun Jumalan Seurakunta liikkuu eteenpäin henkeytyksen voimassa, Se tulee liikkumaan eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin. Eikä mikään kirkkokunta voi pysäyttää Sitä, mikään maailmassa ei tule pysäyttämään Sitä. “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.” Kallio on hengellisesti paljastettu Totuus!

239Tarkatkaa nyt, mitä Hän sanoo seuraavaksi: “Ja sinä olet Simon, ja Minä olen antava sinulle….” Koska hänellä oli hengellinen, paljastettu Totuus. Siitä syystä hän tiesi eron Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ja Herran Jeesuksen Kristuksen Nimen välillä. Hänellä oli siitä hengellinen ilmestys. Sen te ymmärrätte tänä iltana, Pyhän Hengen avatessa sen meille.

240Hän sanoi: “Sinä olet Simon, ja Minä annan sinulle Taivaan Valtakunnan avaimet. Ja minkä tahansa sinä sidot tämän maan päällä, sen Minä olen sitova Taivaassa. Mitä tahansa sinä päästät tämän maan päällä, sen Minä tulen päästämään Taivaassa.” Sanoiko Hän sen? Matteuksen 16. luku: “Mitä tahansa sinä sidot maan päällä, sen Minä tulen sitomaan Taivaassa. Mitä tahansa sinä päästät maan päällä, sen minä päästän Taivaassa. Ja Minä annan sinulle avaimet” (Mihin?) “Taivaan Valtakuntaan.” Mikä on Taivaan Valtakunta? Pyhä Henki! Raamattu sanoo: “Jumalan Valtakunta on sisäisesti teissä.”

241Sitten Hän sanoi: “Tässä seisoo joitakin, jotka eivät näe kuolemaa, ennen kuin he näkevät Jumalan Valtakunnan tulevan voimassa.” Ja vain muutamia päiviä sen jälkeen oli Helluntai. Näettekö? “Jotkut seisovat tässä”, juuri tuossa samassa paikassa, jossa Hän seisoi sanoessaan sen. “Jotkut teistä seisovat tässä…” Hän oli juuri kirkastettu, ja sanoi: “ Te ette tule näkemään kuolemaa, ennen kuin te näette Jumalan Valtakunnan tulevan voimassa.”

242Raamattu sanoo: “Valtakunta on sisällisesti teissä.” Kun Jeesus nousi kuolleista, muistatteko, niin Hänellä olivat kuoleman ja helvetin avaimet, mutta ei Valtakunnan avaimia, se oli annettu Seurakunnalle. Nyt Pietarilla oli avaimet. Uskotteko Jeesuksen pitävän Sanansa? Jos Hän ei tee sitä, veli, silloin Hän ei ollut Jumala, siinä kaikki. Mutta Hän sanoi: “Pietari, Minä annan sinulle avaimet Valtakuntaan”, toisin sanoen, “Pyhään Henkeen. Mitä tahansa sinä sidot maassa, sen Minä olen sitova Taivaassa.”

243Katsokaa nyt, minkälaisen virheen he tekivät, kun he alkoivat antaa anteeksi syntejä, ja niin edelleen sillä tavalla. Mikä erehdys! Katsokaamme nyt. Avaimet annettiin hänelle. Sitten Hän asetti kasvonsa suoraan kohti Jerusalemia.

244Hänet oli ristiinnaulittu, kuollut, noussut ylös kolmantena päivänä, Hän oli heidän kanssaan maan päällä neljäkymmentä päivää, ja astui ylös Taivaaseen. Hän oli käskenyt heitä odottamaan, kunnes he näkisivät Jumalan Valtakunnan tulevan ylleen, tällä kerralla Isä tulisi palauttamaan ennalleen heille Valtakunnan hengellisessä muodossa. He menivät ylös Jerusalemin kaupunkiin ja odottivat siellä kymmenen päivää ja yötä, ja yhtäkkiä, Pyhän Hengen kaste, Jumalan Valtakunta, tuli voimassa heidän ylleen. Onko se oikein?

245Tarkatkaa nyt! Pietari, koulunkäymätön, joka ei osannut edes kirjoittaa omaa nimeään, (Paaviko? Kyllä vaan, paavi.), nousi jonkun pienen saippualaatikon päälle ja alkoi saarnata. Hän sanoi: “Te Juudean miehet, ja te, jotka asutte Jerusalemissa, tietäkää tämä ja kuulkaa minun Sanojani. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, koska onhan vasta kolmas hetki päivästä, mutta tämä on se, mistä profeetta Joel on puhunut: ‘On tapahtuva viimeisissä päivissä’, sanoo Jumala, ‘että Minä tulen vuodattamaan Hengestäni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja palvelijaani ja palvelijattarieni päälle tulen Minä vuodattamaan Hengestäni, ja he profetoivat. Minä tulen näyttämään ihmeitä taivaissa ylhäällä; ja maassa alhaalla, tulta, tulipatsaita ja savu höyryjä.’” Ja sitten hän jatkoi puhuen Daavidista ja niin edelleen.

246Ja kun nämä arvostelijat sitten seisoivat siellä, he sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

247 “Ole varovainen, Pietari, sinullahan on nyt avaimet.” Onko se oikein? Ensimmäinen Evankeliumin sanoma!

248Muutama päivä ennen sitä, juuri ennen kuin Hänet oli ristiinnaulittu, Jeesus sanoi: “Pietari, Minä olen antava sinulle avaimet. Mitä tahansa sinä sidot, Minä olen sitova; mitä tahansa sinä päästät, Minä olen päästävä. Tai mitä tahansa sinä teet, Minä olen tunnustava sen Taivaassa.” Jos Hän on Sanansa mittainen Mies, tulee Hän pitämään Sanansa!

249Ja tässä hän nyt on seisomassa, Pyhän Hengen langettua ensimmäistä kertaa. Ja Pietarilta kysyttiin: “Mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

250“Ole nyt varovainen, sinä käytät Valtakunnan avainta ensimmäistä kertaa. Jeesus käski sinua kymmenen päivää sitten sanoen: ‘Mene ja kasta ihmiset Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.’ Mitä sinä nyt tulet tekemään? Hän antoi sinulle avaimet, koska sinulla oli hengellinen ilmestys! ‘Jolle Minun Seurakuntani tullaan rakentamaan, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.’”

251Ja ottakaa uskontunnustuksenne ja opinkappaleenne, niin se tulee kurjasti epäonnistumaan, (niin kuin on tapahtunut), mutta Elävän Jumalan voima on liikkuva eteenpäin ja eteenpäin Iankaikkisuuteen. Pankaa merkille, Se liikkuu edelleen, ilman loppua.

252“Pietari, sinulla on avaimet. Mitä tahansa sinä teet täällä, Jumalan täytyy tunnustaa se Taivaassa.” Onko se oikein? “Mitä sinä nyt sanot, Pietari? Mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

253Pietari sanoi… Älkää nyt menkö ja sanoko: “Terve Maria”, tai tehkö jotakin “novenaa”, mitään sellaista asiaa ei ole. Älkää tulko ja puristako kättä ja panko nimeänne jonkun kirkon kirjaan, ja antako heidän pirskotella vähän vettä päällenne, ei ole mitään sellaista asiaa. Se on katolinen opinkappale, jolle protestanttinen kirkko kumartaa.

254Hän ei sanonut: “Hyvä on, Jeesus käski minua muutama päivä sitten, että teidän kaikkien tulee mennä ja ottaa kaste ‘Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen’ nimessä”. Ei kukaan, jolla on hengellinen ilmestys, sanoisi mitään sellaista.

255Hän sanoi: “Tehkää parannus joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme on koskaan kutsuva.” Sitä se on! Silloin tuo avain työnnettiin paikalleen, ja se avautui, ja se avautui myös Taivaassa!

256Siksi Paavali sanoi Johanneksen opetuslapsille: “Teidän täytyy olla Kastetut uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä saadaksenne Pyhän Hengen kasteen.”

257Te ette tienneet sitä aikaisemmin, mutta te tiedätte Sen nyt! Huh! Se riippuu nyt teistä. Se on totta. Mutta kolminaista kastetta ei ole koskaan tunnettu Uuden Testamentin Seurakunnassa; ainoastaan katolisessa kirkossa, ja protestanttinen kirkko kumartaa sitä. Tarkatkaa nyt! Monet ihmiset tulevat jättämään teidät sen tähden. Mutta veli, sinun täytyy tehdä valintasi.

258Nyt te sanotte: “Veli Branham, minut kastettiin ‘Isän, Pojan ja Pyhän Hengen’ nimessä. Ja minulla on Pyhän Hengen kaste.”

259Minä en epäile sanaasi. Minulla ei ole mitään syytä epäillä sanaanne, minä uskon sen. Minä uskon, että Jumala antoi heille Pyhän Hengen siellä Korneliuksen talossa, ennen kuin heitä oli edes kastettu; mutta, kun Pietari sanoi heille mitä tehdä, he menivät ja tekivät sen. Kyllä. Ja nyt te tiedätte, mitä tehdä; ja jos te kieltäydytte vaeltamasta Valossa, kun Valo on tuotu esiin, te menette pimeyteen. Oikein! Aamen! Hyvä on. Suokaa anteeksi. En halua teiltä anteeksi sitä, että huudan “niin se olkoon” Jumalan Sanalle. Ei koskaan. Minä huudan “aamen” uudestaan. Niin se on. Kyllä vaan.

Miksi kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä, veli Branham? Miksi teet sen “Isän, Pojan, Pyhän Hengen” asemesta? Koska Raamattu opettaa niin. Onko se selvä?

Miksi sinä peset jalkoja, veli Branham? Koska Raamattu opettaa niin, ja minä uskon koko Evankeliumin.

Hyvä on nyt: Mikä on se väära kaste, josta sinä puhuit? Se on se, tarkalleen. Ei missään. Lukekaa Uusi Testamentti, ja yrittäkää löytää missä joku…

260Nyt teille rakkaat ihmiset. Minä en tahdo loukata tunteitanne. Minä pyydän teitä olemaan nöyriä ja… Katsokaa tätä asiaa kasvoihin. Katsokaa sitä Raamatun valossa, eikä seurakuntanne tai jonkun typerän asian, jonka joku on paisutellut päässään, vaan katsokaa Jumalan Sanaa. Varmasti!

261Luulisitteko, että Kaikkivaltias Jumala antaisi minulle senkaltaisen palvelustehtävän kuin tämän, joka Hänellä on, yliluonnollisten merkkien kanssa, ja asioiden kanssa, joita ei ole koskaan nähty sitten Uuden Testamentin päivien, ja sallisi minun vaeltaa erehdyksessä sillä tavalla? Varmasti ei! Ja veli, kun minä tulen takaisin meren takaa, niin en pane suurinta osaa ajastani Jumalalliselle parantamiselle ja ihmeille, vaan Jumalan Sanan saarnaamiselle. Niin se on. Totisesti!

Katsokaamme nyt tätä:

Opettaako tämä seurakunta, että teidän täytyy puhua kielillä vastaanottaaksenne Pyhän Hengen?

262Ei tietenkään. Ei, sitä me emme opeta. Kielillä puhuminen on Pyhän Hengen lahja, näettehän, ei itse Pyhä Henki. Se on lahja. Tämä puu kantaa yhdeksän kaltaista hedelmää. Eikö niin?

263Jos te katsotte omenapuuta, jossa on omenia, te sanotte, että se on omenapuu. Katsokaa puuta, jossa on päärynöitä, ja te sanotte, että se on päärynäpuu. Ei ole väliä, vaikka sillä päällä olisi männyn parkki, mutta jos siinä on päärynöitä, niin minkälainen elämä siinä on? Sen elämä on päärynäpuun elämä. Onko se oikein?

264Nyt tämä Jumalan Puu kantaa yhdeksää hengellistä hedelmää. Onko se oikein? Hyvä on. Sanotaan, että “yhdelle on annettu… tieto, viisaus, ymmärrys, ja kielilläpuhuminen, kielten tulkitseminen.” Tässä Jumalan Puussa kasvaa yhdeksän erilaista lahjaa. Onko se oikein? Hyvä on nyt, kielilläpuhuminen on vain yksi niistä, siellä on myös muitakin.

265Te voitte puhua kielillä, eikä teillä eikä teillä vielä ole Pyhää Henkeä. Muistakaa nyt se. Olen nähnyt noitien ja velhojen puhuvan kielillä, eikä heillä ole Pyhää Henkeä. Tiedättekö, olen nähnyt heidän huutavan ja hyppivän, eikä heillä ole Pyhää Henkeä. Seisoin katselemassa maissi-tanssia täällä äskettäin, pienen matkaa Douglasista, Arizonassa. Näin kuinka tuo noita siellä touhusi hirvittävästi ja heitteli multaa ilmaan ja muuta sellaista, mutta se ei merkitse, että hän oli pelastunut. Tuo mies oli noitatohtori.

266Olen seissyt Afrikassa, ja nähnyt noitatohtorin tulevan ja antavan minulle haasteen sillä tavalla velhouksillaan, ja jopa juovan verta ihmisen pääkallosta. Se on totta. Teidän on parasta tietää, mistä puhutte, kun olette kasvokkain sen kanssa. Mutta olen nähnyt Kaikkivaltiaan Jumalan voiman sitovan tuon miehen, niin, ettei hän voinut liikahtaakaan; niin, että hänen silmänsä leimusivat sillä tavalla, ja he kantoivat hänet pois. Kyllä vaan.

267Veli, Jumala on todellinen! Mutta Jumala on Henki, joka ei ole sidottu ainoastaan kielilläpuhumiseen, tai siihen tai tähän. Sanon, että jokainen, joka on… Se on vikana seurakunnalla täällä. Katsokaahan, te… Helluntailaiset ovat menneet villiksi tuossa asiassa. Sen sijaan, että he laskisivat kädet ihmisten päälle, jotta he saisivat Pyhän Hengen, he ottavat heidät alttarille ja alkavat lyödä heitä selkään ja huutavat: “Sano se! Sano se! Sano se!” Ja he sanovat jotakin sanaa uudestaan ja uudestaan, kunnes heillä on sekasotku eikä kielet.

268Jos henkilöllä on aito Pyhä Henki, ja on syntynyt Jumalan Hengestä, hän tulee elämään jumalista elämää. Jotkut noista miehistä elävät hirvittävää elämää, ja te tiedätte sen, ja heidän hedelmänsä todistaa, ettei heillä ole Pyhää Henkeä. Jeesus sanoi: “Heidän hedelmistään te olette tunteva heidät.” Ja kielilläpuhuminen ei ole Hengen hedelmä, se on Hengen lahja.

269Pietari ei sanonut: “Tehkää parannus, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin te saatte Pyhän Hengen.” Hän sanoi: “Te saatte Pyhän Hengen lahjan”, kun he olivat kuulleet näiden ihmisten puhuvan kielillä. Se oli yksi Pyhän Hengen lahjoista, jonka he saivat. Aamen. Hyvä on, täytyy nyt pitää kiirettä.

Minulla on kaksi poikaa (yksi kahden ja yksi viiden), ja heidät on pirskoteltu. Pitäisikö heidät kastaa upottamalla?

270Hyvä on nyt, sisar tai veli, kuka oletkin, se on sinun asiasi. Minulla on pieni tyttö… Poikani Billy Paul oli kuudentoista, kun kastoin hänet täällä Herran Jeesuksen Nimessä. Pieni tyttöni oli kahdeksanvuotias, kun hän tuli ja kiipesi syliini ja sanoi: “Isä, minä haluan uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja haluan tulla kastetuksi.” Ja minä kastoin tuon pienen tytön kahdeksan vanhana. Ja jos nuo pienet lapset tahtovat tulla kastetuiksi, kastakaa heidät. Jos heitä ei ole kastettu… Se on teidän asianne, tehkää vain mitä tahansa Herra sanoo.

Tulevatko ainoastaan ne, joilla on Pyhän Hengen kaste, olemaan seurakunnan ylöstempauksessa, tai tulevatko kaikki uskovaiset olemaan mukana?

271Meillä ei ole aikaa tehdä oikeutta tälle kysymykselle. Mutta, veli, ainoastaan Pyhä Henki Morsian tulee olemaan Ylöstempauksessa. Ymmärrättekö? Raamattu tiukasti… Eivät kaikki muut tule olemaan kadotettuja.

272Katsokaahan! Ketkä tulevat tuomitsemaan maan? Pyhät. Daniel sanoi: “Minä näin Hänen tulevan Vanhaikäisen luo, ja Hän tuli kymmenentuhatta kertaa tuhansien Pyhiensä kanssa.” Onko se oikein? Seurakunnan Ylöstempaus oli jo ollut. Silloin he tulivat alas, ja tuomio asetettiin.

273Ja Kirjat avattiin. Oliko se niin? Ja toinen Kirja avattiin, joka oli Elämän Kirja, (jossa olivat pyhitetyt uskovaiset, jotka eivät olleet vastaanottaneet Pyhää Henkeä).

274Eikö Jeesus opettanut, että kymmenen neitsyttä lähti ulos kohtaamaan Ylkää, ja kaikki heistä olivat neitsyitä, puhtaita ja pyhiä. Ja nämä nukkuivat, eivätkä saaneet Pyhää Henkeä; ja näillä oli pyhä henki, ja heillä oli Öljyä lampuissaan.

Ja, kun Yljän tullessa, Ääni tuli, tuo huuto, he sanoivat: Oi, lähtekäämme. Antakaa meille vähän Öljystänne!

275Hän sanoi: “Menkää myyjien luo ja ostakaa, rukoilkaa, hankkikaa Se nyt.” Mutta he eivät voineet. Ja heidän mentyään, toiset neitsyet menivät Hääaterialle, ja nämä taas heitettiin ulkoisimpaan pimeyteen, missä he olivat itkien, valittaen ja hampaitaan kiristellen. Eikö Ilmestyskirjan 12. luku, toissa iltana opettanutkin, että punainen lohikäärme syöksi vettä suustaan käydäkseen sotaa naisen Siemenen jäännöstä vastaan, jotka uskoivat Jumalaan, ja pitivät Jeesuksen Kristuksen käskyt?

276Teille naisille, kun te alatte ommella, teillä on palanen hienoa kangasta ja te asetatte kaavan sen päälle juuri sillä tavalla kuin haluatte leikata sen. Ja sitten te leikkaatte sen. Teistä riippuu kuinka sen teette. Te otatte leikkaamanne osan kankaasta tuota vaatetta varten, mutta lopunkin kankaasta te käytätte. Se on aivan yhtä hyvää kangasta, mutta valinnan mukaan te olette valinneet tuon osan kankaasta vaatteeseen. Onko se oikein? Loppu siitä on aivan yhtä pyhää ja aivan yhtä hyvää ja aivan yhtä kallista kuin sekin, mutta se oli teidän valintanne.

277Ja Jumala on luvannut, että me tulemme olemaan Ylöstempauksessa valinnan mukaan!

Ja Raamattu sanoo: “Loput kuolleista eivät eläneet tuhanteen vuoteen.” Onko se oikein? Niinpä te ette tule olemaan kadotettu, mutta ainoastaan Pyhällä Hengellä täytetty Morsian tulee menemään Ylöstempauksessa. Loput heistä tulevat Tuomion lävitse; kun taas nämä toiset eivät.

Jos teidän oletetaan olevan kastettu Jeesuksen Nimessä, niin miksi Jeesus sanoisi Matteus 28:ssa: “Olkaa kastetut Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä.” Pääsin juuri selittämästä sen.

278Hyvä on, oletteko väsymässä? Tiedän, että olette. Mutta:

Eikö Jumala kunnioita kastetta “Isä, Poika, ja Pyhä Henki”? Eikö ihmisiä ole kastettu nimeen, näissä nimissä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen? Tuliko Jeesus kirkastamaan Isän? Eikö tätä kastetta tunnustettaisi?

279Kyllä, Jeesus tuli kirkastamaan Isän, katsokaa Johanneksen 14. lukua. Meillä on vielä muutama kysymys jäljellä, ja sitten ne ovat ohitse, uskoisin. Ja sitten meillä on muutamia uusia huomiseksi. Aamen. Koska olen varmasti saava lisäkysymyksiä tästä illasta, uskoisin.

280Katsokaahan nyt, Jeesus tuli ilmaisemaan Isän. Katsokaa, kuinka Jumala alussa teki miehen omaksi kuvaksensa. Eikö niin? Mutta, mikä on Jumala? Henki. Johanneksen 4. luvussa Jeesus puhuu tuolle naiselle kaivolla. Hän sanoo: “Jumala on Henki, ja niiden, jotka palvovat Häntä, täytyy palvoa Häntä Hengessä ja Totuudessa.” Onko se oikein? Jos Jumala teki miehen omaksi kuvaksensa, niin minkälaisen miehen Jumala silloin teki? Henki-ihmisen.

2811. Mooseksen kirjan 2. luvussa, siellä ei ollut minkäänlaista miestä maata viljelemässä, ja Jumala valmisti miehen maan tomusta; ei Hänen omaksi kuvaksensa, vaan eläinkunnan elämän kuvaksi. Ja sitten Hän pani tämän miehen hengen tähän eläinmieheen täällä, ja hänestä tuli elävä sielu. No niin, se on erona ihmisen ja eläimen välillä. Eläin ei rakenna autoja, ja tee asioita, jotka ovat avuksi sen elämiselle. Se on eläin, mykkä ja eläimellinen, sillä ei ole sielua. Se ei osaa lukea ja kirjoittaa, se ei osaa puhua, keskustella, se on mykkä eläin. Ja ihminen lihassa on eläimellinen, mutta hänellä on itsessänsä Jumalan sielu, joka tekee hänestä kuolemattoman. Ja hän voi tehdä keksintöjä, katsokaa, mitä hän osaa tehdä! Hän on lähes tasavertainen Jumalan kanssa, koska hän on Jumalan poika jopa langenneessa tilassansa. Kuinka ihmeellistä! Katsokaa häntä! Näettekö? Siinä se on.

282Sitten, kun mies lankesi lihassa… Ja jos Jumala lähetti jonkun muun kuin itsensä alas, oli Hän epäoikeudenmukainen. Ainoa tapa, miten Jumala voi oikeudenmukaisesti tehdä sen, oli itse ottaa miehen paikka.

283Mitä, jos minä panisin veli Nevillen kuolemaan tämän naisen puolesta tässä? Mitä, jos minä panisin tämän naisen kuolemaan tämän naisen puolesta tässä, jos niin olisi ollut, että minulla oli hallintovalta teidän ylitsenne? Minä en voisi olla oikeudenmukainen ja tehdä sitä. Jos olisin langettanut kuolemantuomion, ja haluaisin teidän elävän, täytyisi minun ottaa teidän paikkanne vanhurskauttaakseni teidät.

284Ja sitten Jumala, joka oli Henki, ja ilman muotoa… Raamattu sanoo: “Jumala on ilman muotoa.” Hyvä on. Sitten Jumalan täytyi ottaa muoto, ja Hän varjosti neitsyen ja loi hänessä verisolun, ilman seksiä, sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, ja Hän loi verisolun, joka kehittyi Jumalan Pojaksi. Ja Jumala tuli alas ja asui Pojassansa, Kristuksessa Jeesuksessa, tehden Hänet Jumalaksi maan päällä.

285Kun Tuomas sanoi: “Herra, näytä meille Isä, niin se on meille kyllin.”

286Jeesus sanoi: “Minä olen niin kauan ollut teidän kanssanne, ettekä te tunne Minua?” Hän sanoi: “Miksi sinä sanot: ‘Näytä meille Isä.’” Hän sanoi: “Kun te näette Minut, te näette Isän. Minä ja Minun Isäni olemme Yksi. Minun Isäni asuu Minussa.”

287Eräs nainen täällä äskettäin, kun olin puhumassa siellä, hyppäsi ylös ja sanoi: “Oi, veli Branham, minä tiedän, mitä sinä tarkoitat. He ovat yksi, aivan varmasti he ovat yksi.” Hän sanoi: “Myöskin sinä ja sinun vaimosi olette yksi. Senkaltaisesti he ovat yksi.”

288Minä sanoin: “Anteeksi, mutta niin he eivät ole.” Minä kysyin: “Näetkö sinä minut?” Hän sanoi: “Tietenkin.”

Minä sanoin: “Näetkö sinä minun vaimoani?” Hän sanoi: “En.”

289Niin minä sanoin: “Siinä se on! Silloin he ovat yksi eri tavalla kuin minä ja vaimoni.” Näettekö?

290Jeesus sanoi: “Te ette voi nähdä Minua näkemättä Minun Isääni.” Tietenkään ei! Se on toinen osa kolmen-jalan mitasta, joka kuitenkin on yksi ja sama mitta. Se on Jumala. Jeesus Kristus oli joko Jumala, tai sitten suurin petturi, mitä maailmassa on koskaan ollut.

291Kuulkaa! Eräs nainen sanoi minulle äskettäin: “Minä tulen todistamaan sinulle….” Hän oli Kristillisen Tieteen nainen, ja Kristillisen Tieteen ystävä, ole nyt kunnioittava minuutin ajan. Hän sanoi: “Minä tulen todistamaan sinulle, ettei Hän ollut mitään muuta kuin tavallinen mies.” Hän sanoi: “Sinä kerskaat liian paljon Jeesuksesta.”

292Minä sanoin: “Vaikka kerskaisin päivin ja öin, en voi antaa Hänelle sitä, mikä Hänelle kuuluu.”

293Kun Jesaja yritti nimetä Häntä, hän sanoi: “Hän on Ihmeellinen, Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.” Kaikkea sitä! Hän on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, Daavidin Juuri ja Jälkeläinen, Kirkas ja Aamutähti, Isä, Poika ja Pyhä Henki.” Ja “Hänessä asui Jumaluuden täyteys ruumiillisesti”, sanoo Raamattu. Jumalan täyteys oli Hänessä!

294Tämä nainen sanoi: “Minä tulen todistamaan sinulle, että hän oli vain tavallinen mies, kun Hän meni rukoilemaan Lasaruksen puolesta, herättääkseen Lasaruksen.”

295Minä sanoin: “Annahan meidän nähdä, kuinka teet sen!”

296Hän sanoi: “Raamattu sanoo: ‘Hän itki’, ja se todistaa, että Hän oli mies, koska Hän voi itkeä.”

297Minä sanoin: “Tietenkin, se oli Poika, joka itki.”

298Hän oli Jumala-mies. Hän oli kolminainen olento, aivan kuten minä ja tekin olette; me olemme sielu, ruumis ja henki. Hän oli Isä, Poika ja Pyhä Henki; Jumalan Jumaluudessa; se Hän oli. Hän oli Jumaluus itse! Kuinka Hän voi tehdä siellä mitään, kun Hänen omat lapsensa huusivat Hänen vertaan? Jos se olisi ollut joku muu… Ne olivat Hänen omat lapsensa, jotka huusivat Hänen vertaan, eikä ole ihme, että Hän itki heidän puolestaan. Kuinka voisi joku mies… Ja Hänen omat lapsensa huusivat Hänen vertaan, miltä Hänestä onkaan tuntunut? Hän joko tuomitsisi heidät helvettiin iäisesti; tai antaisi oman elämänsä; Hän oli Jumala, joka antoi Elämänsä lastensa puolesta! Jumaluus asui Hänessä! Se Hän oli.

299Tuo nainen sanoi: “Katsohan nyt, pastori Branham, minä todistan sen sinulle! Kun Hän itki, se todisti, että Hän oli vain mies.”

300Minä sanoin: “Rouva, Hän oli mies, kun Hän itki, se on totta. Hän oli mies, kun Hän itki, mutta kun Hän oikaisi pienen hennon ruumiinsa, ja sanoi miehelle, joka oli ollut kuolleena neljä päivää: ‘Lasarus, tule esiin!’ Ja tuo mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja alkanut mädätä, ihomatojen ryömiessä hänen lävitseen, tuo turmeltuneisuus tunsi Mestarinsa, ja sielu tunsi Luojansa, ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, nousi ylös ja eli jälleen! Se oli enemmän kuin joku mies!”

301Hän oli vain mies tullessaan alas vuorelta nälkäisenä, ja etsiessään jotakin syötävää tuosta viikunapuusta. Mutta kun Hän otti viisi keksiä ja kaksi kalasta ja ruokki viisituhatta, se oli enemmän kuin joku mies! Se oli Jumala miehessä! Tuo ainoa Luoja, joka voi ottaa kypsän kalan ja murtaa siitä palan, ja se oli yhä kypsä kala, ja murtaessaan leivotusta leivästä palan, minkälaisen atomin Hän päästi vapaaksi? Halleluja! Hän oli Jumala, atomien ja kaikkien asioiden Luoja! Se oli enemmän kuin joku mies!

302Hän oli mies ollessaan siellä veneessä tuona yönä väsyneenä, saarnattuaan koko päivän ja parantaen sairaita, ja kymmenentuhatta meren paholaista vannoi hukuttavansa Hänet. Tuo pieni vanha vene siellä hyppelehti kuin pullon korkki, suurten aaltojen heitellessä sitä puolelta toiselle, ja Hän makasi siellä niin väsyneenä, etteivät edes aallot voineet herättää häntä. Kaikki perkeleet raivosivat, sanoen: “Nyt me tulemme saamaan Hänet, kun Hän nukkuu.” Kun Hän nukkui siellä, Hän oli mies, Hän oli niin väsynyt. Mutta kun Hän laski jalkansa veneen laidalle, ja sanoi tuolle merelle: “Ole hiljaa”, niin tuulet ja aallot tottelivat Häntä. Se oli enemmän kuin joku mies! Se oli Jumala, Luoja, joka oli tehnyt Taivaat.

303Ei ihme, että apostolit sanoivat: “Minkä kaltainen mies tämä on, kun jopa tuulet ja aallot tottelevat Häntä?”

304Se oli enemmän kuin mies. Se oli Jumala. Hän oli mies, kun Hänet lyötiin ristille Uhriksi, ottamaan pois synnin. Hän oli mies naulat käsissään. Hän oli mies orjantappurakruunu päässään. Hän oli mies, jota pilkattiin, ja jonka päälle nuo sotilaat sylkivät. Miehenä Hän oli runneltu, riisuttu ja haavoitettu. Hän oli mies! Hän oli mies, kun Hän huusi: “Jumalani, miksi olet hylännyt Minut?” Hän oli mies huutaen apua. Mutta tuona pääsiäisaamuna, kun kuoleman sinetti oli päästetty irti haudalla, se oli enemmän kuin mies! Hän todisti olevansa Jumala.

Eläen, Hän rakasti mua;
Kuollen, Hän pelasti minut;
Haudattuna, kuljetti syntini kauas pois;
Ylösnousten, Hän vanhurskautti vapaasti iäisesti;
Jonakin päivänä Hän tulee,
Oi kunniakas päivä!
Oi, keskellä repeilevien kallioiden ja pimenevien taivaiden,
Minun Pelastajani kumarsi päänsä ja kuoli;
Avautuva esirippu paljasti tien
Taivaan iloihin ja loputtomaan päivään.

305Ei ihme, että Eddie Pruitt huusi:

Kaikki tervehtiköön Jeesus Nimen voimaa!
Langetkoon enkelit maahan;
Tuokaa kuninkaallinen otsaripa,
Ja kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi.

306Se on tuo suuri Persoona, Herra Jeesus. Hän oli Jehova, Jumala verhottuna lihassa. Raamattu sanoo: “Mitä tahansa te teette sanassa ja teossa, tehkää se kaikki Hänen Nimessänsä.” Raamattu sanoo: “Koko perhe Taivaassa on nimeltään ‘Jeesus’, ja koko perhe maan päällä on nimeltään ‘Jeesus’.” Rukoilkaamme Hänen Nimessänsä, eläkäämme Hänen Nimessänsä, opettakaamme Hänen Nimessänsä, kuolkaamme Hänen Nimessänsä, olkaamme haudatut Hänen nimessänsä, olkaamme kastetut Hänen Nimessänsä, ylösnousseet Hänen Nimessänsä, menkäämme Taivaaseen Hänen Nimessänsä. Se on Hänen Nimensä, ja Hänen Morsiamensa on nimeltään “Rouva Jeesus”. Hän tulee ottamaan ihmiset ulos pakanoista Nimellensä.

307Enkä minä ole mikään ykseyden kannattaja. Ei. Te kolminaisuuden ihmiset, pankaa se pois mielestänne. Ei, minä en ole ykseyden enkä kolminaisuuden kannattaja. Minä uskon sen, mitä Raamattu sanoo. Se on oikein. Aamen. Whew! Käytän liikaa aikaa yhteen. Mitä se oli? Tuliko se sanotuksi? Tai katsokaamme, mitä se oli? Kyllä, se on oikein, koskien sitä, kuinka Isä oli Kristuksessa. Hän oli mies, Hän oli Jumala-mies.

Eivätkö helluntaiseurakunnat kasta Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen nimessä? Jotkut heistä tekevät niin.

Jos henkilö kuolee ilman Pyhän Hengen kastetta, tuleeko hän olemaan kadotettu?

308Ei, jos hän on uskovainen, tulee hän olemaan ylösnousemuksessa, toisessa ylösnousemuksessa. Jos hänellä on Pyhän Hengen kaste, silloin hän on oleva ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Teidän täytyy nyt vain ottaa minun sanani siitä, mutta jos se ei tyydytä, niin pyytäkää minulta ja minä tulen antamaan teille sitä koskevan Kirjoituksen. Haluan vielä ottaa nämä kaksi tai kolme, jotka minulla on täällä, ja sitten lopetamme.

Veli Bill, sanooko Raamattu mitään uhkapelin pelaamisesta?

309Kyllä sanoo, mutta en voi muistaa sitä juuri nyt. Tiedän, että nuo sotilaat heittivät arpaa Hänen vaatteistaan, ja niin edelleen sillä tavalla, mutta en voi sanoa enempää.

Tahtoisitko selittää 1. Korinttolaiskirjeen 15:29?

310Tahtoisitko etsiä sen minulle, veli Neville, 1. Kor. 15:29.

311Ehkäpä voin huomenna ottaa sen teille uudestaan. Kuten senkin kuinka nuo kirjaimet lasketaan: “VICARIVS FILII DEI.” Jos tahdotte sitä, niin antakaa minun tietää.

Tuleeko Hesekielin 38. ja 39. luvun profetia olemaan täyttynyt ennen Ylöstempausta?

312En usko. Uskon, että seuraava asia, jota me odotamme, on Seurakunnan Ylöstempaus. Ja sitten, kun Goog ja Maagog tulevat, ovat ne Venäjän sotajoukot, jotka tulevat…

313Katsokaa nyt! Herra Bohanon, joka aikoinaan oli työnjohtajana täällä Public Service Companyllä, hän oli erittäin hieno kristitty. Ja keskustellessaan kanssani yhtenä päivänä hän sanoi: “Billy, minä yritin lukea ja yritin pyytää pastoriani selittämään Ilmestyskirjaa.” Hän sanoi: “Kun teimme niin, meni se kokonaan sekaisin. Johanneksen on täytynyt syödä jotakin sopimatonta tuona iltana, ja hänellä oli uni.”

Minä sanoin: “Herra Bohanon, häpeä itseäsi.” Minä sanoin… Hän sanoi: “Mutta kukaan ei voi ymmärtää Sitä.”

314Minä sanoin: “Ei kukaan luonnollinen mies, mutta Pyhä Henki voi paljastaa Sen.”

315Hän sanoi: “Mutta katsohan nyt, Billy. Morsian seisoi siellä Siinain Vuorella. Ja tässä syöksi lohikäärme vettä suustaan käydäkseen sotaa Morsianta vastaan. Ja samaan aikaan Morsian oli Taivaassa. Koetahan selvittää se!”

316Minä sanoin: “Herra Bohanon, se mitä sinulla on, sinä olet sekoittanut nuo eri asiat, ja kutsut sitä ‘Morsiameksi’. Sinä kutsut tuota sataaneljääkymmentäneljää tuhatta, jotka seisoivat Karitsan kanssa Siinain vuorella, ‘Morsiameksi’. He eivät ole Morsian. Ja lohikäärme syöksi vettä suustaan käydäkseen sotaa naisen Siemenen jäännöstä vastaan, joka ei ollut Morsian, vaan se, mitä oli jäljellä. Morsian oli Taivaassa nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta olivat siellä; ja nimelliset kristityt ovat täällä vainottavana. Niin se on.” [Tyhjä kohta nauhassa.]

317Lukisitko veli nyt, jos sinulla on se. [Veli Neville alkaa lukea 1. Kor. 15:29: “Mitä muuten he tekevät, jotka ovat kastetut kuolleiden puolesta.]

318Nyt veljeni, on yksi—yksi ihminen, joka uskoo tuon. He kastavat kuolleiden puolesta; niitä ovat mormoonit. Nyt, olen ollut heidän temppeleissään useita kertoja; he ovat hienoja ihmisiä. Te voitte olla mormooni. Nyt, en yritä loukata tunteitanne.

Mutta rakas ystävä, sinua ei voida kastaa isäsi puolesta. Se on teko, joka hänen täytyy tehdä. Mihin suuntaan puu nojaa, sinne se kaatuu.

Paavali puhui tässä Kristuksessa Jeesuksessa kuolleista. Jos kuolleet eivät nouse, miksi te sitten kastatte Jeesuksen Nimessä, jos kuolleet eivät nouse? Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Sitten te olette… Hän sanoi: “Syökööt, juokoot ja menkööt naimisiin, sillä huomenna me kuolemme, jos kuolleet eivät nouse.”

Mutta hän menee eteenpäin ja kirkastaa Jumalaa kuolleiden ylösnousemuksesta. Ja me olemme kastetut Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen kuolemaansa, kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Siksi meidät on kastettu kuolleiden puolesta.

318a Hyvä on, uskon, että tässä on vielä yksi tämän jälkeen.

Veli Bill, ole hyvä ja kerro minulle miten saada Pyhän Hengen kaste? Tapahtuuko se rukouksen kautta, antautuneen elämän kautta, hyväksyen sen, kuten me teemme parantumisenkin kohdalla? Tiedän, mitä on omistaa usko parantumiseksi, kun sinä rukoilit puolestani täällä. Rukoiletko ja lasketko kädet Pyhän Hengen kastetta varten? Minut kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Kerro minulle, pitäisikö minun tulla uudelleen kastetuksi Jeesuksen nimessä, kuten äskettäin puhuit.

Nyt, rakas kristitty ystäväni, en kerro sinulle, mitä tehdä. Tuon vain Kirjoituksen esiin. Ja tiedätkö mitä, Pyhä Henki voi tulla juuri nyt meidän puhuessamme. Pyhä Henki on Jumalan lahja. Ymmärrättekö? Se on Jumalan lahja, Se voi tulla meidän puhuessamme. Ja sanon teille, kun…

319Jos ihmisiä vain on opetettu oikein… Jotkut teistä vanhoista täällä, sallikaa minun kysyä teiltä jotakin. Te vanhemmat, Henki oli siellä silloin heidän vastaanottaakseen Sen, ja kun he nousivat ylös vedestä, he vastaanottivat Pyhän Hengen. Jos te vain paimenet, opettakaa lampaitanne, tuokaa heidät tänne Raamattuun. Jättäkää nuo joidenkin kirkkojen vanhat tekstikirjat, ja tulkaa tänne Raamattuun, missä Jumala puhuu, eikä teillä tule olemaan noita vaikeuksia.

Kyllä, kätten päälle laskeminen on se, kuinka me saamme Pyhän Hengen, kun joku voideltu henkilö laskee kätensä teidän päällenne.

Veli Bill, onko poissa järjestyksestä jonkun nousta ylös ja antaa sanoma kielillä saarnaajan puhuessa Sanaa?

Tällä henkilöllä on tässä kolme kysymystä, ja toinen niistä on:

Myös, onko poissa järjestyksestä tehdä samalla tavalla, kun alttarikutsua annetaan?

320Kolmas on:

Myös, onko poissa järjestyksestä jonkun nousta seisomaan seurakunnassa, ja nuhdella saarnaajaa jostakin, mitä hän on sanonut tai tehnyt kokouksen aikana, ja hänen ollessaan pyhän pöydän takana? Kaikkia näitä asioita on tehty tabernaakkelissa useita kertoja.

321No niin, sallikaa minun nyt ottaa tämä nopeasti. Tämä koskee nyt seurakuntaa. Nyt teille porteissamme oleville vieraille, minun täytyy nyt vähän läimäytellä seurakuntaa, joten olkaa te vain rauhassa minuutin verran.

322Kuulkaahan, lapseni! Nuo lahjat ovat ihmeellisiä. Kukaan ei voi tietää, kuinka minä arvostan teitä ja minä rakastan teitä jumalallisella rakkaudella. Mutta nuo lahjat voivat olla teille vahingoksi, jos ette käytä niitä oikeassa paikassa.

323Katsokaa ihmisiä tänään, kentällä on hienoja miehiä, rukoillen sairaiden puolesta ja ottaen rahaa siitä. Se on väärin. Jos jollakin miehellä on uskoa parantumiseksi ja rukoilee sairaiden puolesta, niin hänen tulisi olla tarpeeksi herrasmies rukoillakseen sairaiden puolesta ilman rahaa. Veli, minä haluan sanoa sen, en itseni puolesta, vaan Jumalan kunniaksi, yhtään kertaa en ole ottanut rahaa ihmisiltä, tai mitään sen kaltaista; ja eväsin, kirjaimellisesti, miljoona ja viisisataatuhatta dollaria, yhdessä tarjouksessa. Ja te tiedätte sen. Se oli täällä sanomalehdissä. Näettehän? Se on totta. Se ei ole sitä varten… Kun te teette sen, silloin te tulette menettämään uskonne, joka teillä on Jumalan kanssa.

324Nyt te ihmiset, jotka puhutte kielillä, ja joilla on kielten lahjat, Jumala siunatkoon teitä. Teitä tarvitaan tässä tabernaakkelissa. Minä haluan teidän olevan täällä. Mutta tuon asian täytyy olla järjestyksessä, älkää milloinkaan tehkö sitä saarnaajan saarnatessa. Jos niin teette, olette poissa järjestyksestä. Näettekö? Te ette saa tehdä sitä. Sillä Raamattu sanoo: “Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset.” Ja kun joku mies on saarnaamassa, kuulijakunta on hänellä, ja Pyhä Henki tulee puhumaan hänen kauttansa. Mutta kun hän on lopettanut, silloin on aika sanomia varten, näettehän. Niinpä, älkää menkö pois järjestyksestä; jos sen teette, silloin te keskeytätte ja te–te murehdutatte Pyhän Hengen esiin tulevalla sanomalla.

325Olin äskettäin eräässä kokouksessa täällä Washingtonissa, ja siellä istui monia tuhansia ihmisiä. Ja minun managerini, joka on todellinen Raamatun tutkija, hän seisoi puhumassa Jumalallisesta parantamisesta, voideltuna, Pyhä Henki oli puhumassa. Eräs nainen nousi ylös ja alkoi puhua kielillä, hän vain odotti hetken ja jatkoi sitten edelleen. Pyhä Henki alkoi tulla murheelliseksi, te voitte nähdä sen ihmisistä. Ja aloittaessaan jälleen puhumaan, tuo nainen nousi ylös; ja hän sanoi: “Sisar, istu alas, Herran Nimessä.” Hän sanoi: “Sinä olet poissa järjestyksestä.” Ja sananpalvelijat veivät tuon naisen sinne ja antoivat hänen tietää.

326Nyt mitä se on, nuo lahjat ovat maailmassa, ne ovat seurakunnassa nyt. Nuo lahjat ovat seurakunnassa, mutta noita pieniä lapsi raukkoja, jotka saavat noita lahjoja, heitä ei ole opetettu kuinka hallita sitä. Jos te käytätte sitä väärin, tulette te tekemään enemmän vahinkoa kuin hyvää. Ymmärrättekö?

327On aivan kuin, jos joku mies menisi rukoilemaan sairaan puolesta ja joku parantuisi, ja hän sanoisi: “Nyt teidän tulisi antaa minulle tuhannen dollaria siitä.” Silloin hän olisi tehnyt enemmän vahinkoa kuin hyvää. Olisi ollut paljon parempi tuon miehen kuolla, sen sijaan, että toisi sellaisen häväistyksen Kristuksen asian ylle.

328328. Nyt, kun pastori tai evankelista, tai kuka se onkin, on saarnaamassa, pysykää hiljaa. Paavali käskee tehdä niin, ymmärrättekö? Nyt sitten hän sanoi: “Te voitte kaikki puhua, yksi kerrallaan”, ja se on totta. Ja hän sanoi: “ Haluaisin, että te kaikki puhuisitte kielillä. Se on hyvä.”

329Mutta te ette voi puhua kielillä, ellei teillä ole kielten lahjaa. Ja ilman mitään epäilystä, tässä seurakunnassa on nyt monia lahjoja. Siellä on monia lahjoja täällä metodistikirkossa, siellä on monia lahjoja täällä baptistikirkossa, jos sitä vain saarnattaisiin niin, että lahjat voisivat toimia.

330Jos te panette siemenen maahan, ettekä muokkaa ja hoida sitä, niin mitä tulee tapahtumaan sille? Näettekö? Se tulee makaamaan siellä kuivassa tomussa, ja mätänemään, eikä siitä ole mitään hyötyä. Nämä lahjat ovat olleet seurakunnassa koko ajan, mutta juuri nyt ovat vedet alkaneet langeta, helluntaisade, kastelemaan sitä ja tuottamaan hedelmää, käyttäkää sitä nyt oikeassa paikassa.

331Uskon, että seuraavaksi tuo henkilö kysyi:

…kun alttarikutsua annetaan?

332Ei, en usko, että silloin. Jos huomasitte, ja ottakaa ja lukekaa se Korinttolaiskirjeestä. Täällä on joitakin teistä, jos teillä on kielilläpuhumisen lahja, silloin tarkatkaa. Raamatussa, kun heillä oli… kun kokous oli ohitse, ja Jumalan siunaukset tulivat alas seurakunnan ylle, silloin he alkoivat puhua ja ylistää Jumalaa, ja joka kerta, se oli suora sanoma jollekin. Teidän on tarkattava sitä nyt. Näettehän? Se ei ole vain jotakin lihassa tehtyä. Se tulee olemaan sanoma jollekin, mitä jonkun tulee tehdä, tai jotakin rakentamaan seurakuntaa. Se tulee olemaan jotakin kirkastamaan seurakuntaa.

333Ja siinä helluntailaiset ovat tuoneet häväistyksen nimelleen. Jos te vain lausutte tuon nimen Helluntai, tulevat ihmiset kävelemään pois ja sanomaan: “Hölynpölyä”, koska he ovat nähneet niin paljon kaikenlaista, jota tekevät ihmiset ovat olleet vilpittömiä, mutta joita ei oltu opetettu.

334Paavali sanoi: “Kun minä tulen tuohon helluntaiseurakuntaan siellä, minä tulen asettamaan sen järjestykseen. Se täytyy olla järjestyksessä, ja kaikki täytyy tehdä järjestyksessä, aivan niin kuin Henki on määrännyt. Paavali sanoi: “Nyt, jos te kaikki tulette sisälle ja kaikki teistä puhuvat kielillä; ja kun joku oppimaton tulee sisälle, tulee hän sanomaan: ‘Oletteko te kaikki hulluja?’, ja kävelee ulos.”

335Se on juuri se mitä helluntaiseurakunta tekee. Paavali sanoi: “Mutta, jos joku teistä profeetoista paljastaa jonkun salaisuudet, niin eivätkö ihmiset silloin lankea maahan ja sano: ‘Jumala on teidän kanssanne.’”

336No niin, kuinka minä voisin kieltää kielilläpuhumisen lahjan, eikö minun silloin täytyisi kieltää profetian lahja ja kaikki nämä muut lahjat? Nyt useimmat kirkoista, suurista kirkoista, nasarealaiset, Pyhyyden Pyhiinvaeltajat ja niin edespäin, he ajattelevat, että jos joku puhuu kielillä, hän on perkele. Se on pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, jolle ei ole anteeksiantoa. Sitä nuo juutalaiset tekivät, he tekivät pilaa ihmisistä joilla oli Pyhä Henki, ja he olivat tuomitut ja kadotetut sen tähden. Oikein! Eikö Jeesus sanonutkin: “Jos te puhutte yhdenkin sanan Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä tulla koskaan antamaan teille anteeksi tässä maailmassa, eikä tulevassa maailmassa.” Niinpä olkaa varovaisia! Jos te ette ymmärrä Sitä, pysykää hiljaa.

337Ja te ihmiset, joilla on Pyhä Henki, ja olette kutsutut virkaan, opettajat… Voisitteko kuvitella… Minä seisoisin täällä yrittäen opettaa, ja tässä vierelläni nousisi joku mies ylös ja alkaisi opettaa samanaikaisesti, ja toinen nousisi täällä seisomaan ja laulaisi jotakin riemulaulua? Mikä sekaannus!

338No niin, suunnilleen sillä tavalla se on kielilläpuhumisen kanssa. Tapahtukoon se järjestyksessä, juuri niin kuin Henki tulee antamaan sen, te voitte puhua kielillä.

339Nyt te sanotte: “Mutta veli Branham, minä en voi estää sitä.”

340Oi, kyllä te voitte! Paavali sanoi, että te voitte, hän sanoi: “Jos keskuudessanne on joku, joka puhuu kielillä, eikä siellä ole tulkkia, niin hän pysyköön hiljaa.”

Ei ole väliä, kuinka paljon se haluaakin puhua, pysykää hiljaa. Se on lahja, veli. Antakoon Jumala minun pitää täällä herätys jonakin näistä päivistä, niin että voimme mennä sisälle näihin asioihin teidän tähtenne, näettehän. Niin, että voitte nähdä, että se on lahja, ja tuo lahja haluaa toimia koko ajan. Ymmärrättekö? Mutta teillä täytyy olla Pyhän Hengen viisaus tietääksenne milloin ja kuinka käyttää tuota lahjaa.

341Sitten te sanotte: “Hyvä on, kunnia Jumalalle, Raamattu sanoo, että kun Pyhä Henki on tullut, te ette tarvitse mitään opettajaa. Hän itse on opettaja.” Oi, veli! Kuinka te voitte niin kehnosti lukea Kirjoitusta? Miksi silloin Pyhä Henki asetti opettajat seurakuntaan?

342Sanotaan: “Minä en tarvitse ketään opettamaan itseäni, Pyhä Henki opettaa minua.” Kyllä opettaa, opettajan kautta, Hän asetti opettajat seurakuntaan.

343Paavali sanoi: “Ovatko kaikki opettajia, ovatko kaikki apostoleja, onko kaikilla parantamisen lahja?” Pyhä Henki asetti nämä asiat seurakuntaan, ja Hän käyttää niitä kaikkia. Jokainen niistä toimii järjestyksessä.

344Se on aivan kuin, jos jalkani sanoisivat, yksi sanoisi: “Minä menen tähän suuntaan.”, Ja toinen sanoisi: “Minä menen taaksepäin tähän suuntaan.” Mitä te silloin tekisitte? Jos käsi sanoisi: “Minä nousen ylös”, ja toinen alkaisi kiertää tänne päin, niin minkä muotoiseksi ruumis silloin tulisi? Ymmärrättekö?

345Mutta, jos aivot täällä sanovat, (mitä?): “Molemmat jalat liikkukoon eteenpäin. Käsi, sinä seuraat mukana. Pää, pysy paikallasi. Käsivarret tehkää samoin.” Silloin kaikki on sopusoinnussa. Nyt, kun tulen perille, en ole käyttänyt käsivarsiani. Vain jalat ovat tehneet tehtävänsä, pastorit saarnaamisen kautta; nyt käsivarret, tehkää te oma osanne. Näettekö mitä tarkoitan?

346Nyt, jos käsivarret haparoisivat tällä tavalla: “Oi, missä se on? Missä se on?” Ja te jatkatte sen tavoittelemista, näettehän, silloin te ette vielä ole siellä. Näettekö? Pysy hiljaa, käsivarsi. Tulee aika käyttää sinua jonkin ajan kuluttua, odota kunnes olemme tulleet sinne. Näettekö mitä tarkoitan? Se on lahja, se on Hengen lahja toiminnassa.

347Minä rakastan Herraa, ettekö tekin? Aamen. Kuulkaa, tiedän yhden asian, jonka voin sanoa teille, teillä totisesti on kärsivällisyyttä; kello on jo kaksikymmentä yli kymmenen. Nyt ystävät, katsokaa sitä nyt tällä tavalla. Nämä ovat parhaan tietoni mukaan. Minun on täytynyt kiirehtiä suuren kysymysnipun lävitse tällä tavalla. Jos et ole samaa mieltä sen kanssa, olet sinä kuitenkin veljeni, näethän. Minä rakastan teitä ja sanon nämä asiat vain, koska ne ovat sydämessäni. Sitä uskon, ja sillä tavalla minä selitän sen, ja sillä tavalla minä tuon sen esiin, Se on Raamatusta.

348Nyt, jos te sanotte: “Veli Branham, minä en usko sitä juuri tuolla tavalla.” Se kyllä sopii täysin, näettehän. Älkäämme ajatelko mitään eroavaisuuksia, vaan menkäämme eteenpäin veljinä ja ystävinä.

349Ja jos te sanotte: “Minä uskon, että jos kuulun metodistikirkkoon tai baptistikirkkoon, tulen joka tapauksessa pelastumaan.” Hyvä on, veli, se kyllä sopii. Minä yhä kutsun sinua “veljekseni”, koska uskot Jeesukseen Kristukseen. Kyllä. Niinpä me tulemme olemaan veljiä ja ystäviä kaikesta huolimatta.

350Minä vain selvitän tälle seurakunnalle, näinä muutamina päivinä, sen opin, jonka puolesta tämä seurakunta seisoo. Näettehän? Sen puolesta seurakunta seisoo. Ja jos täällä on joku diakoni, joka ei usko kastamiseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, eikä Pyhän Hengen kasteeseen tai Hengen lahjojen julkitulemiseen, niin tuo diakoni, juuri nyt minun seistessäni täällä, ei ansaitse olla seurakunnassa, ennen kuin hän tulee oikaistuksi. Sillä tavalla se on. Ja johtokunnan tulee valvoa se. Tarkalleen! Diakonit eivät hallitse tätä seurakuntaa; ainoastaan Raamattu ja Pyhä Henki hallitsee tätä seurakuntaa. Kyllä vaan. Niinpä me uskomme, että nuo asiat ovat tämän seurakunnan oppi.

351Meillä ei ole minkäänlaista jäsenyyttä. Kukaan ei ole täällä jäsenenä, vaan jokainen, joka tulee tänne, on jäsen, sillä me uskomme kaikki olevamme yhden Ruumiin jäseniä Pyhän Hengen kasteella.

352Ja me pakotamme teitä, kalliit kristityt veljeni ja sisareni, olemaan kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja vastaanottamaan Pyhän Hengen. Jos olette jo saaneet Pyhän Hengen, sen jälkeen, kun teidät on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, niin Jumala siunatkoon teitä! Te kysytte: “Veli Branham, mitä minun pitäisi tehdä sen kanssa?” Tuohon kysymykseen vastattiin. Voin ainoastaan sanoa kuten Paavali sanoi, että teidät täytyy kastaa uudestaan!

353Katsokaapa nyt. Sallikaa minun lukea tämä, Galatalaiskirje 1:9. Kirjoittakaa se muistiin. Paavali, tämä sama mies sanoi tämän, joka käski heitä kastettavaksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Onko se oikein? Ja Paavali sanoi, Gal. 1:8: “Jos enkeli Taivaasta saarnaisi teille jotakin muuta Tämän lisäksi, olkoon hän teille kirottu.” Olkoon hän sitten arkkipiispa, paavi, saarnaaja, profeetta, pastori, vaikka enkeli Taivaasta, kuka se sitten onkin, Paavali sanoi: “Jos he opettavat mitään muuta Tämän lisäksi, olkoon hän teille kirottu!” Onko se oikein? Ja hän kertasi sen uudestaan, sanoen: “Niin kuin edellä sanoin, sanon uudestaan. Jos he opettavat mitään muuta kuin Tätä, olkoon hän kirottu!” Onko se oikein?

354354. Niinpä Herra siunatkoon teitä. Minä luen sen Sanasta, ja te teette oman ratkaisunne.

355Nyt, kuinka monet muistavat tuon vanhan laulun…

Uskoni katsoo Sinuun
Sinä Golgatan Karitsa
Jumalallinen Pelastaja.
Nyt, kuule kun rukoilen,
Ota kaikki syyllisyyteni pois,
Ja anna minun tästä päivästä lähtien
Olla kokonaan Sinun.

356Tahdon kysyä teiltä jotakin, teiltä tässä seurakunnassa. Kuten kuoleva mies saarnaten kuoleville ihmisille, käsittäen sen, että tämä voi olla viimeinen saarna, jonka koskaan saarnaan; ja yritän saarnata jokaisen saarnan, kuin se olisi viimeinen, kuten kuoleva mies kuoleville… Nyt kysyn teiltä, veljeni, ja tämän yhteisön  ja maan kanssajäsenet, tuntuuko teistä todella siltä, että tarvitsette lähempää vaellusta Jumalan kanssa näiden kokousten jälkeen? Jumala teitä siunatkoon. Minä, teidän veljenänne, puhuen teille, vilpitön rukoukseni teille on, että te vastaanottaisitte tämän lähemmän vaelluksen Jumalan kanssa.

357Ja suokoon, tuomiopäivänä, kun nämä illat, joina olen saarnannut… Suurta nauhuria on soitettava tuona päivänä, ja minun ääneni on kuuluva, ja minun on seistävä siellä ja tehtävä tili, sillä sanani joko siunaavat tai tuomitsevan minut tuona päivänä. Ja ne ovat olleet sanani viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana, pienestä noin kaksikymmenvuotiaasta pojasta lähtien, saarnaten Evankeliumia, ja nyt olen neljäkymmentäviisi. Ja en ole koskaan muuttanut sitä hitustakaan, koska en voinut muuttaa sitä, niin kauan kuin Raamattu pysyy sillä tavoin.

358Olen juuruttanut sen piispoihin ja kaikkeen muuhun, ja en ole koskaan nähnyt ketään, joka olisi voinut puhua sitä vastoin, Sanan mukaisesti. He sanovat… Tämä pappi, täällä muutama päivä sitten, hän sanoi: “Sananpalvelija Branham, me emme ota Raamattua, meille se on seurakunta.” Niinpä te ette voi puhua tuolle miehelle. Mutta jos te aiotte perustaa sen Raamatulle, se on eri asia. Ymmärrättekö?

359Rukoilen, että Jumala… Jokainen katolilaisista ystävistäni tällä, ja jokainen protestanttisista ystävistäni, ja jopa… He eivät ole enempää.. Jos kukaan… Minä–minä vain rakastan jokaista teistä. Jumala tietää onko se totta tai ei. Katsokaa rukousjonossa, kun sokea—sokea ja rampa, ei sanota: “Katolilainen.”

360Täällä on mies juuri täällä puhujanla… juuri täällä, katolilainen, kuolemassa syöpään, syötynä; hän tuli talooni, ja Pyhä Henki tuli hänen päällensä, paransi hänet tuosta syövästä. Hän ei koskaan kertonut hänelle oliko katolilainen vai ei; en koskaan sanonut hänelle sanaakaan. Hän tuli ja kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja vastaanotti Pyhän Hengen. Mies on juuri tuolla, liikemies Louisvillessä…?…

361Hän ei kysy oletteko te katolilainen vai ette, vaan isoatteko te Jumalaa. “Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät täytetään.” Onko se oikein? Aamen. Jumala siunatkoon tietä.

362Kuinka moni tietää tämän vanhan laulun ”Siunattu side mikä sitoo”? Kuinka moni täällä on yli neljänkymmenen, kohottakaa kätenne kanssani ja sanokaa: “Muistan vanhan laulun, neljänkymmen vuoden takaa: “Siunattu side mikä sitoo.”

Siunattu side mikä sitoo
Sydämemme yhteen kristillisellä rakkaudella
Sukulaismielten yhteys
on ylhäälle olevan kaltainen.

363Pidättekö te noista vanhoista lauluista? Kuunnelkaa, haluan sanoa tämän: jos meillä olisi enemmän noita lauluja kaiken tämän touhuamisen sijasta, jota meillä tänään on, niin uskon, että seurakunta olisi parempi. Pidän noista vanhoista Pyhän Hengen kirjoittamista lauluista.

364Nuo vanhat, tapasin muistaa, vanha värillinen mies, hänellä oli tapana olla talon takana, siellä Kentuckyn vuorilla. Kun hän väsyi, hän istui vanhalle tukille, ja hän löi kättänsä tukkiin. Muistan hänet yhtä hyvin kuin… Hänellä oli pieni rengas valkoista tukkaa päänsä ympärillä. Hän lauloi tuota vanhaa laulua, vanhaa laulua:

Minä nousen ja menen Jeesuksen luo
Hän ottaa minut syleilyyn käsillään
Rakkaan Pelastajani käsivarsille
Oi, on kymmenen tuhatta ihastusta.

365    Siinä ei ollut paljoa melodiaa. Kuinka monet ovat kuulleet tuon vanhan laulun? Voi. Se on hienoa. Kuunnelkaa…

54-0509 HYÖKKÄYS YHDYSVALTOIHIN (The Invasion of The United States), Jeffersonville, Indiana, USA, 9.5.1954

54-0509 HYÖKKÄYS YHDYSVALTOIHIN
(The Invasion of The United States)
Jeffersonville, Indiana, USA, 9.5.1954

1               …Herran tahto tiettyjen asioiden tapahtua ajoittain. Me menimme Denveriin, aivan hiljattain, ja palasimme takaisin. Uskoakseni he haluavat raportin, kokouksesta. Se oli yksi parhaista kokouksista, mitä minulla on ollut vuosiin. Meillä oli siellä ihanaa. Jonkin verran yli kaksi tuhatta antoi sydämensä Kristukselle, lisäksi oli niitä, jotka vastaanottivat Pyhän Hengen kasteen, lisäksi rakas Herramme Jeesus teki suuria ihmeitä ja merkkejä ihmisten keskellä siellä Denverissä. Heillä oli ihana vastaanotto ja suuri ihmisten yhteen kokoontuminen. Me aloitimme noin viidellä tuhannella ihmisellä, alunperin. Ja meillä oli Mammoth Gardens. Ja kolmantena iltana siellä ei ollut ihmisille edes tilaa seistä tuossa paikassa. Meillä oli niin ihmeelliset viisi iltaa!

2               Me lähdimme sieltä mennäksemme Kanadaan, poika ja minä. Ja me pääsimme ylös vuorille, ja tuli lumimyrsky. Luulen, että olette kuulleet siitä radiostanne. Ja noin satakahdeksankymmentäkahdeksan ihmistä menehtyi siinä. Ja me olimme juuttuneina lumikinokseen useita päiviä, siellä ylhäällä vuorilla. Ja meidän kokouksemme meni ohitse, ja meidän täytyi tulla takaisin kotiin nyt, ennen kuin me lähdemme uudestaan. Niinpä me uskomme, että se kaikki oli ehkä Jumalan tahdosta, että siitä tulee parempi kokous ja jotakin muuta. Hänellä oli järjestettynä meitä varten jotakin, mitä me emme tiedä.

3               Me vaellamme tavallaan pimeässä maailmassa, mutta emme pimeydessä. Me vain seuraamme Valon kulkua, sitten me seuraamme Valoa.

4               Ja meidän Taivaallisella Isällämme oli ehkä jotakin, josta me emme tiedä mitään. Siellä on saattanut olla edessäpäin jokin vaara. Tai, jälleen, Hän saattaa olla tekemässä työtään jonkun kohdalla tuodakseen hänet sisälle. Näettehän, että Jumala voi työskennellä sillä tavalla yhden henkilön kohdalla; Hän muuttaa koko kansakunnan tuon yhden ihmisen tähden, saadakseen heidät sisälle. Ja niinpä me tiedämme, että se kaikki oli Jumalan suureksi ylistykseksi. Ja me kiitämme Häntä siitä, ja siitä, että Hän suojeli meitä. Ja siellä oli monia, joita me…

5               Billy ja minä autoimme keräämään kokoon pitkin teitä ja niin edespäin, ihmisiä, jotka olivat olleet törmäyksessä ja kaikkea. Mutta me selvisimme ilman mitään harmeja. Me jouduimme kerran pois tieltä, mutta sitä kesti vain muutaman hetken. Ja eräs mies sieltä, maatilalta tuli ja veti meidät pois traktorilla. Me vain liuimme; oli hyvin liukasta.

6               Ja se oli yksi niistä asioista, joita heillä ei ollut ollut… He eivät, edes vanhat asukkaat eivät voineet muistaa koskaan kokeneensa sellaista myrskyä, tuossa osassa maata, tähän aikaan vuodesta, Roundupissa, Montanassa. Ja me olimme… Me tiedämme, että kun jotakin sellaista todella silmiinpistävää tapahtuu, kuten tämä, meidän Herrallamme oli kätensä siellä jossakin. Se oli jotakin tarkoitusta varten, meidän parhaaksemme. Meidän parhaaksemme, sitä se oli.

7               Ja niin minä soitin veli Nevillelle, tultuani kotiin, ja minä sanoin: “Minä tulen olemaan kotona sunnuntaina. Ja—ja jos sinä haluaisit minun tulevan tänne ja ehkä pitävän pyhäkoulun, no, se sopii.” Ja minä sanoin: “Sitten minä… ja minulle sopii hyvin tulla.”

8               Hän sanoi: “No tottakai, veli Bill.” Hän sanoi: “Me olemme aina iloisia sinun tulostasi”, sellainen valtavan suuri ja avoin sydän ja tervetulotoivotus, kuten tämä. Ja hän laittoi sen radio-ohjelmaansa eilen. Niinpä me olemme kiitollisia kaikista näistä asioista.

9               Ja tänä aamuna, nyt kun on äitienpäivä. Useimmat ihmiset, te kuulette äitienpäiväsaarnoja kaikkialla, ja ihmiset puhuvat äidistä, mikä minusta on ihanaa. Minä jätän sen lopun kokouksen ajaksi.

10          Täksi aamuksi minä olen ilmoittanut, että, aiheen: Hyökkäys Yhdysvaltoihin, josta minä halusin puhua. Mikä, te luultavasti kuuntelitte radiolähetyksenne, ja te kuulette niistä paljon tänä päivänä. Ja äitienpäivän saarna on oleva, ehkä, tänä iltana kokouksissa. Ja niin minä ajattelin, täksi aamuksi, minä ilmoittaisin: “hyökkäyksen.”

11          Minä puhuin siitä Denverissä, täällä, en tarkalleen sillä tavalla, kuin minä aion lähestyä sitä tänä aamuna, jos Jumala suo. Ja se, meillä oli ihanaa sen kanssa. Herra todella siunasi ihmeellisellä tavalla. Jollakin tavalla se joskus antaa meille…

12          Teidän täytyy tulla vähän järkytetyiksi, todetaksenne, mistä on kysymys, eikö täydykin, joskus? Ja me rukoilemme, että Jumala tekee sen.

13          Ja, muuten, siellä kun me pääsimme sinne… Denverin Liikemiehet rahoittivat tuon kokouksen, ja rahoittajina he olivat hieman erilaisia, kuin mitä minulla on ollut aikaisemmin.

14          Ja tavallisesti saarnaajat, kun he rahoittavat kokouksen, he sanovat… “Ilmoititko sen?” “Kyllä, seurakunnalle.” Siinä on suunnilleen kaikki. He ovat paimenia; he haluavat laumansa tietävän siitä. Se on vain… Se on heidän tehtävänsä.

15          Mutta Liikemiehet olivat hieman erilaisia. He halusivat maailman tietävän siitä, niinpä he vain heittivät kolmen tai neljän tuhannen dollarin arvosta mainoksia kaikkiin raitiovaunuihin, takseihin, kaikkiin autojen puskureihin ja kaikkialle. Meillä oli ihanaa.

16          Kun kokous oli ohitse, he kutsuivat minut syrjään, sanoen: “Veli Branham, mitä me voimme nyt tehdä sinulle? Mitä me olemme sinulle velkaa?”

17          Minä sanoin: “No, tietystikään, ette mitään.” Minä sanoin: “Te ette ole minulle mitään velkaa.” Minä sanoin: “Te voitte maksaa hotellilaskuni, tuolla, jos te haluatte.”

18          “Oi, me haluamme tehdä jotakin sinun hyväksesi.” Ja he eivät… Minä en ottanut heiltä mitään.

19          Niinpä tuo johtaja kutsui heidät ympärilleen. Hän sanoi: “Uskoakseni hän jollakin tavalla pitää metsästyksestä ja kalastuksesta, eikö pidäkin?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

20          Niinpä yhdellä liikemiehistä oli karjatila siellä, ja hän sanoi: “Minäpä annan sen hänelle lahjaksi.”

21          No, herra Moore meni katsomaan sitä. Hänen täytyi mennä noin kolmekymmentäviisi mailia ratsain. Minä sanoin… herra Moore sanoi: “Haluaisimpa nähdä sisar Branhamin istuvan hevosen selässä, mennen sinne.” Niinpä hän, he, ja…

22          Mutta sen jälkeen, kuitenkin, he menivät siellä pientilalle Silver Plumesssa, Coloradossa. Sen pitäisi nyt olla tällä puolella. Ja he ostivat pienen karjatilan sieltä, ja he ovat pystyttämässä sinne viiden huoneen taloa minua varten nyt, Silver Plumessa, Coloradossa, mikä on aivan vuorten keskellä. Niinpä, te kalamiehet, luullakseni on hyvä aika, niinpä se tulee olemaan hyvä paikka rentoutua, ja kun kokousten ja muun jälkeen, jos Jumala suo. Se on Hänen vallassaan, ymmärrättehän.

23          Minä haluaisin nyt kiinnittää teidän huomionne Sanaan. Ja minä yksinkertaisesti rakastan Sanaa, elävää Jumalan Sanaa. Se on, Sanan sisällä on Elämä. No niin, “Sana, kirjain, kuolettaa, mutta Henki antaa Elämän.” Ja Elämä on Sanassa, koska se on Jumalan Sana. Elämä on Sanassa.

Kuten jos minä sanoisin teille: “Minä annan sinulle…”

24          Te sanotte: “Minä olen nälkäinen tänä aamuna, veli Branham. Antaisitko sinä minulle viisi dollaria?”

25          Minä sanoisin: “Kyllä.” No niin, siinä on aivan yhtä paljon elämää kuin on minun lupauksessani.

26          Samalla tavalla on Jumalan suhteen. Kun Jumala lupaa jotakin, silloin, mitä Jumala on, Hänen… Hänen täytyy olla Sanassaan. Näettekö? Tämä sana ei ole arvokkaampi… Tämä Sana on aivan sama kuin Jumala. Se on Jumala.

27          Teidän sananne on se, mitä te olette. Se on teidän takuunne; meillä oli tapana sanoa siitä. Teidän takuunne on teidän sananne. Jos me emme voi luottaa teidän sanaanne, silloin minulla ei ole luottamusta. Mutta jos minä voin luottaa sinun sanaasi kaikessa, silloin siinä on kunnian mies.

28          Ja Raamattu sanoi: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Näettekö? Näettekö? “Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”

29          Jos me ajattelisimme, niin tämä maa, jolla me elämme tänä aamuna, on Jumalan Sana. Tuo puu on Jumalan Sana. Ja sinä, sinun ruumiisi, on Jumalan Sana. Jumala puhui sen olemassaoloon tällä tavalla, teki sen tyhjästä; missä ei ollut mitään.

30          Oletteko te koskaan panneet merkille inhimillisen elämän suhteen, mistä se tuli? Yksi pieni solu, niin pieni, ettei inhimillinen silmä voi nähdä sitä; ainoastaan suurella, voimakkaalla suurennuslasilla. Ja siitä tulee seitsemänkymmentä-, yhdeksänkymmentäkiloinen mies. Mistä se tuli? Näettekö? Jumala vain puhui sen, ja se vain sai alkunsa, luonnostaan, kasvaen, ja niin se valmistui aivan tarkalleen. Hän puhui jokaisen puun, kaiken, olemassaoloon. Ja on niin ihmeellistä, ihmeellinen asia, tänä aamuna, katsoa Jumalan Sanaa.

31          Nyt tänä, tänä aamuna, Vanhassa Testamentissa, menkäämme Aikakirjoihin. Olen ollut vähän poissa tolaltani… Kun te nyt avaatte Aikakirjat, 18:sta luku. Vähän väsynyt. Mutta jos Herra suo…

32          Minä en ole varma; me tiedämme enemmän keskiviikkoiltana. Jos Herra suo, ja seurakunta tuntee johdatusta sillä tavalla, minä haluaisin pitää keskiviikkona, torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina kokoukset täällä, pelkästään opetuskokoukset Sanasta. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Keskiviikkona, torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, vain opettaen Sanaa; ei parantamiskokouksia, vaan opettamista. Ehkä Herra johtaa meitä sillä tavalla. Ja sitten me… Minä todella olen mielelläni teidän kanssanne ja yhdessä Sanan ääressä, teidän kanssanne. Kiitos oikein paljon tuosta hienosta, ihanasta “aamenesta.”

33          No niin, Aikakirjojen 18. luku ja alkaen 12. jakeesta, me haluamme ottaa sen ajatustemme lähtökohdaksi, mennäksemme hetkiseksi tähän päivän elintärkeään aiheeseen. Ensimmäinen Aikakir-… Tai, Toinen Aikakirja, pyydän anteeksi. Toinen Aikakirja 18:12, ja me luemme siitä osan täällä, ja katsomme, mitä Herra haluaa meidän tietävän.

Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: “Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää. ”

Mutta Miika vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo ”.

Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: “Miika, onko meidän lähdettävä sotaan

Gileadin Raamottiin, vai onko minun oltava lähtemättä?” Hän vastasi hänelle: “Menkää, niin te saatte voiton; heidät annetaan teidän käsiinne ”.

34          No niin, me haluamme perustaa ajatuksemme tähän hetkeksi; puhukaamme jälleen Hänelle tästä.

35          Taivaallinen Isämme, kiitollisin sydämin me lähestymme Sinua juuri nyt, kadotettujen sielujen puolesta, niiden puolesta, jotka ovat puutteenalaisia, seurakunnan puolesta. Menköön Pyhä Henki nyt nopeasti Sanaan, me rukoilemme. Vie Se suoraan jokaiseen sydämeen, jolla on tarve. Ja kun Hän julistaa Sanomansa Sanan voimasta sydämeen, suo meidän kaikkien menestyä Sen kautta tänä aamuna; mennen, lähtiessämme rukoushuoneelta, iloiten ja ylistäen Jumalaa, sanoen: “Meidän sydämemme on palava Hänen Läsnäolonsa tähden. ” Sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.

36          Meidän näkymämme tänä aamuna perustuu järkyttävään tapahtumaan. Ja Vanha Testamentti on minulle aina varjo tai—tai se ennakoi Uutta Testamenttia. Monta kertaa joku on sanonut: “Veli Branham, miksi sinä aina otat Vanhan Testamentin? Melkein aina, ottaessasi tekstin, sinä menet takaisin Vanhaan Testamenttiin.” Minä teen sen, koska minä pidän typologiasta. Minä pidän…

37          Koulutukseni on hyvin rajallinen, kuten kaikki tietävät. Ja ainoa tapa, miten minä tiedän olevani lähellä oikeaa, on katsoa, millainen malli oli, katsoa piirustuksista nähdäkseni, mitä se oli. Ja sitten minä tiedän, että se, mitä tuo oli, tulee olemaan jotakin samanlaista, kuin mitä tämä on täällä, koska se on vain sen varjo. Ja minä katson aina takaisin Vanhaan Testamenttiin nähdäkseni, mitä Israelin lapset tekivät, nähdäkseni, millainen synnin rangaistus oli, nähdäkseni, millainen profeettojen oikeus oli, nähdäkseni, mitä nuo kaikki asiat olivat; ja silloin minulla on käsitys siitä, mitä tämä on täällä, mikä annettiin esikuvana siitä, miten kaikki tulee päättymään lopussa.

38          Tähän aikaan suuri asia oli tapahtunut Israelille. Se oli heidän keskiyönsä pimeydessä.

39          Vanhassa Testamentissa, jos Herra suo, ehkä tulevissa kokouksissa, minä haluaisin näyttää, kuinka Seitsemän seurakuntajaksoa on kuvattu esikuvina Vanhassa Testamentissa. Kuinka he aloittivat tarkalleen samoin kuin pakanaseurakunnan seurakuntajaksojen alussa, ja menivät suoraan läpi samanlaisen pimeän keskiajan, ja tulivat kunniakkaaseen Helluntain aikaan, Pyhän Hengen langetessa alkuseurakuntaan juutalaisten ajanjaksossa. Sitten se menee läpi pakanaseurakunnan ajanjakson, läpi pimeän keskiajan, ja tulee jälleen Tuhatvuotiseen valtakuntaan, lopussa.

40          No niin, kuinka silloin heidän keskiajallaan tämä suuri kuningas Ahab tuli valtaan. Ja tavallaan hän ratsasti toisten Israelin kuningasten maineella, jotka olivat… Ahab itse oli eräänlainen rajalinjan uskova. Minä olen usein viitannut häneen tällä tavalla, koska hän oli osan aikaa tällä puolella aitaa, osan aikaa tuolla puolella aitaa.

41          Te ette koskaan voisi tietää, missä seistä, mies, joka on niin epävakaa. Tai henkilö, joka tunnustaa olevansa kristitty, ja joka on niin epävakaa, te ette tiedä, mitä tehdä sellaiselle ihmiselle. Tänään he ovat kristittyjä; huomenna te ette tiedä, missä he ovat. Tänään seurakunnassa he iloitsevat ja laulavat ja ylistävät Jumalaa; ja huomenna, ulkona juomassa, mässäilemässä, missä seurassa tahansa. Silloin on vaikea tehdä mitään sellaisen ihmisen suhteen.

42          Minä muistan poikasena, että meillä oli kerran vanha hevonen, jolla oli tapana koko ajan hyppiä yli aidan. Ja luulen, että monet teistä ikäisistäni miehistä muistavat hevosten ajan, rattaiden ajan. Minä olen mennyt monta kertaa tätä katua pitkin ajaen itse hevosella ja rattailla. Olen neljänkymmenenviiden. No niin, he muistavat… Tämä vanha hevonen, me laitoimme ikeen sen niskaan niin kuin lehmälle, estääksemme sitä karkaamasta aitauksesta. Ja se karkasi kuitenkin. Ja se veti tuota iestä niin, että se kaatoi sen selälleen, ja niin edelleen. Se halusi päästä aidan yli. Ja eräänä päivänä, mitä se…

43          Minä ihmettelin, mikä tuota mainiota kaveria kiinnosti. Ja siellä oli suuri jätekuoppa. Se itse seisoi sinimailasen keskellä, joka oli rehevää, mutta se halusi… Siellä jätekuopassa oli muutamia lehtiä koiranheinää. Ja se hyppäsi tuon aidan ylitse ja joutui jätekuoppaan, missä oli kaikkea rautalankaa ja lasia. No, se oli meidän—meidän kaatopaikassamme, ja se joutui sinne koettaessaan saada muutaman suupalan tuota koiranheinää. Ja meidän täytyi hakea muutama muu hevonen ja vetää se ylös tuosta jätekuopasta. Kun se joutui sinne, se juuttui paikoilleen. Ja kun se seisoi siellä, se värisi ja vuosi verta, ja—ja kuinka se tapahtui, vain saadakseen suupalan tai kaksi tuota koiranheinää, kun se seisoi sinimailasen keskellä, joka ulottui melkein sen polviin asti.

44          Minä olen usein ajatellut tuota tilannetta. “Synnintekijän tie on kova.” Se vain ei pysynyt paikallaan siellä, missä se oli syömässä ja missä oli ihanaa, mutta sen täytyi hypätä aidan yli ja mennä saadakseen mustelmia ja haavoja sillä tavalla, vain saadakseen suupalan jotakin toista erilaista ruohoa. Tämä on juuri niin kuin ne ihmiset tekevät, jotka hyppäävät Jumalan laitumen aidan ylitse. Ettekö te usko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] He lähtevät, menevät ulos tänään; tulevat sisälle. Ovat seurakunnassa, viettävät ihanaa aikaa; sitten huomenna, he luopuvat periaatteistaan jonkin tuollaisen tähden. Se tekee sen hyvin raskaaksi.

45          Ahab oli enemmän tai vähemmän sen tyylinen henkilö. Mistä tahansa tuuli puhalsi, Ahabilla oli purjeet ylhäällä, oli se sitten tältä puolelta tai tuolta puolelta. Hänen avioliittonsa pani hänet vallan sekaisin, tuon pikku naisen kanssa, joka oli pikku prinsessa, kuninkaan tytär, Iisebel. Oikein sievä ulkonäöltään, oikein kaunis nainen, mutta sydämestään hän oli paha. Ja hän oli epäjumalanpalvelija, ja hän sai koko Israelin…

46          No niin, kuinka minä haluaisinkaan koskettaa tätä aihetta muutamana minuuttina, olin, mennäkseni asian ytimeen koskien äitiyttä, katsokaahan, tämän suhteen. Ja kun mies alkaa valmistautua mennäkseen naimisiin; minkä tyyppisen tytön, nainen jota hän… Se vaatii enemmän kuin sitä, että katsotaan kauneuteen. Teidän täytyy saada joku, jonka sekä sielu että ruumis ovat liittyneet yhteen; joku, joka on todella oleva ystävänne ja kaverinne, joka pysyy teidän kanssanne myötä- ja vastoinkäymisissä.

47          Mutta nyt Ahab, hän vain ihastui häneen, koska hän oli kaunis, minä oletan, ja meni naimisiin. Kyse ei voinut olla mistään muusta Iisebelin suhteen, sillä niin paha hän oli. Ja hän tuli sinne. Ja sitten, tietenkin, koska Ahab oli niin kiedottu yhteen hänen kanssaan, ja rakasti häntä, niin Ahab sai koko Israelin tekemään syntiä ja toimimaan Jumalaa vastaan, ja repimään maahan Jumalan alttarit; pystyttämään alttareita Baalille. Ja he harrastivat Baalin palvontaa kaikkialla Israelissa, tuohon aikaan.

48          No niin, hänen vaimonsa oli aiheuttanut vanhurskaan Naabotin… Monet teistä ovat lukeneet hänestä. Kuinka hän otti Naabotin viinitarhan petoksella; ja vannoi, valheella, ja hankki vääriä todistajia häntä vastaan. Koska Iisebel halusi tehdä jotakin aviomiehensä hyväksi; ja hän tapatti vanhurskaan miehen, saadakseen viinitarhan, joka rajoittui aivan palatsin maa-alueeseen.

49          Kaikkea tätä Jumala katseli. Niinpä profeetta Elia, joka oli suuri, mahtava Herran palvelija, profetoi ja kertoi Iisebelille, mitä hänelle tapahtuisi. Ja hän kertoi Ahabille, että koirat tulisivat nuolemaan hänen verensä. No niin, kun Jumala on sanonut jotakin… Tietystikin, noina päivinä, Herran suora Sana tuli profeetan kautta.

50          “Jumala muinoin monesti ja monella tapaa puhui isille profeettain kautta, tänä viimeisenä päivänä Hän on puhunut Poikansa, Kristuksen Jeesuksen kautta.”

51          Niinpä, Tämä on Sana. Ja jos jokin on vastoin Tätä, antakaa sen olla. Ymmärrättekö? No niin, toiseksi, Hän puhuu tänä päivänä profeetan, näkijän kautta, ja niin edespäin. Mutta ensiksi on Tämä, Sana, no niin.

52          Ja Ahab oli tehnyt tämän ilkeyden. Ja hän jatkoi edelleen; Jumala oli siunannut ihmisiä monet vuodet. Ja lopulta Joosafat oli Juudan kuninkaana, Ahabin ollessa Israelin kuninkaana.

53          Ja sitten, Joosafat oli vanhurskas mies. Hän oli Aasan poika. Aasa oli vanhurskas mies, ja hän repi maahan kaikki epäjumalien alttarit; rakensi Jehovan alttarit. Ja heillä oli siellä herätys, se oli siellä Juudassa.

54          Ja sitten hetken kuluttua Joosafat, tai Ahab paremminkin, lähetti tutkimaan, ja hän löysi Syyriassa toisen palan maata, jonka hän ajatteli kuuluvan itselleen, jonka hän ajetteli menevänsä ottamaan. Niinpä hän pyysi tätä Joosafatia, jos hän voisi tulla ja tehdä liiton hänen kanssaan.

55          Ja tietystikin siinä on nyt suuri vaara, näettehän, kun he näkivät tämän suuren kuninkaan, Ahabin, siellä, ja he näkivät tämän toisen täällä, Joosafatin; toinen heistä, penseä; toinen, Hengellä täytetty mies. Tarkatkaa nyt, miten te teette liittonne. Tarkatkaa, mitä te teette, kuinka te antaudutte kantamaan samaa iestä uskomattomien kanssa. Pitäkää itsenne puhtaana, erityisesti tänä aikana, jossa me elämme.

56          Minä uskon, seurakunta, ilman epäilyksen varjoa, tämä on poltettu minun sydämeeni. Tästä syystä minä odotan näitä viittä yötä, pikaisesti; vielä kerran, ennen kuin se tapahtuu, selvittääkseni kaikki takut tästä seurakunnasta, Raamatun kautta.

57          Me elämme tuon hetken varjoissa. Se voisi tapahtua milloin tahansa. Kun me näemme aikojen tulevan näiden asioiden tapahtumiseksi; vihollisen erityisen pahuuden, juuri nuo voimat. Me katselemme näitä lumimyrskyjä ja kaikkea, mitä tapahtuu, kaikkia näitä kulkutauteja, kaikkia eri asioita. Ne kaikki ovat aiheutuneet näistä häiriöistä, näiden pommien räjäyttämisestä ja muusta. He ovat saamassa kaikki asiat aivan sekaisin täällä. Ja he sekoilevat Jumalan suuressa laboratoriossa, täyttääkseen Hänen Sanansa. Se tulee tapahtumaan.

58          Niinpä “laittomuuden ihminen” on nousemassa esiin, voimana, niin petollisena. Voi! Minä kuuntelin tänä aamuna erästä saarnaajaa, Hengellä täytettyä miestä, kuinka hän käsitteli pedon merkkiä ja sanoi, että antikristus oli Venäjä. Millainen erehdys! Oh-hoh! Venäjällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ei todellakaan. Se on Kirjoitusten mukaista. No niin, mutta huomatkaa tässä suuressa ajassa, jossa me elämme, varoitus.

59          Nyt tästä Joosafatista tuntui aika hyvältä, koska suuri Israelin kuningas sanoi: “Tule vierailemaan tyköni.” Ja hän meni sinne. Ja he ottivat härän ja lampaan, ja niin edelleen, uhrasivat uhrin. Koko ajan siellä syvällä sydämessään Ahab oli petturi, koska hän ei palvonut Tuota, tai uhrannut noita lampaita ja muuta uskollisella sydämellä, koska loppujen lopuksi hän nojautui enemmän vaimonsa uskontoon.

60          Ja pankaa merkille, että juuri niin kuin Ahab nai Iisebelin tuona Israelin suurena, pimeänä ajanjaksona, hän toi epäjumalanpalveluksen Israeliin, todellisena esikuvana tästä päivästä. Juuri pimeässä keskiajassa; kun me tulimme alkuajan apostolien ajasta toiselle vuosisadalle, kolmannelle vuosisadalle, tähän pimeään ajanjaksoon, nämä tuhatviisisataa vuotta. Juuri niin kuin Ahab nai Iisebelin ja toi epäjumalanpalveluksen Israeliin, samoin Pyhän Hengen seurakunta meni naimisiin ismien kanssa, ja toi epäjumalanpalveluksen takaisin, ja tänä päivänä se on kristillisyyden muotona. Näettekö? Näettekö, todella hyvin pimeää! Ja nyt se on liikkunut eteenpäin, päivä päivältä; jokainen seurakuntajakso liikkuu kohti tuota samaa asiaa, kohti suurta huipentumaa, tuota penseää tilaa, penseä Laodikean seurakuntajakso! Oi, millaisessa hirvittävässä ajassa me elämmekään!

61          Kuunnelkaa. Minä haluan tunnustaa heti tässä, ennen kuin minä menen yhtään pidemmälle. Minä olen vanhanaikainen saarnaaja, joka kaipaa saada nähdä jälleen noita vanhoja aikoja. Minä olen nähnyt niin paljon tätä jäljittelyä, Hollywoodin hohtoista evankeliumia, että olen saanut tarpeekseni siitä. Kyllä todellakin. Minä haluan nähdä vanhanaikaisen. Pelkään, että me teemme kristillisyyden liian kauniiksi ihmisille; me olemme vaaravyöhykkeellä.

62          Nyt Joosafat tulee, ajatellen: “No jaa, tämä suuri Israelin kuningas, minä vain… Oi, me… Se kaikki tulee olemaan oikein.” Ja aivan kaiken tämän suuren lumouksen keskellä, mitä hän teki? Hän teki liiton, mennäksensä ja taisteluksensa vihollista vastaan, ollen samoilla linjoilla, koska he sanoivat: “Me olemme molemmat samaa kansaa.” Mutta he eivät olleet. Toinen oli Hengellä täytetty joukko, toinen oli penseä joukko. He eivät ole samaa kansaa. Ei todellakaan. Teillä ei voi olla…

63          Pimeys ei voi pitää yhtä valkeuden kanssa. Yö ei voi esiintyä auringonvalon läsnä ollessa. Ja petollisin aika, mitä on, on aikakausien välissä. Juuri kun aurinko on laskemassa tai nousemassa, se on kaikkein petollisin aika, mitä on. Silloin ei ole tarpeeksi näkökykyä, jotta voisi nähdä selvästi; autonne valot eivät näytä hyvin ja selvästi. On parempi, että on joko pimeää tai valoisaa. Jeesus sanoi: “Ole kuuma tai kylmä, älä penseä.” Todellakin, siinä on vaaravyöhyke.

64          Ja sitten Joosafat, kun hän tuli sinne, ja sitten tämä suuri liitto tehtiin, joka ei miellyttänyt Jumalaa. Ja huomatkaa, juuri hänen tuona hetkenään, kaikki se kiihotus siinä: “Minä olen päässyt tämän kuninkaan suosioon. Ja oi, Minä—minä—minä— olen ystävystynyt tämän naapurin kanssa. Minä olen…”

65          Katsokaa, olkaa varovaisia siinä, seurakunta! Näettekö? Tämä aiheuttaa kaikki vaikeudet tämän tabernaakkelin ympärillä, ja toisten ympärillä. Näettekö? Olkaa varovaisia siinä, keiden kanssa te seurustelette. Näettekö? Tuokaa itsenne heti julki, ja olkaa joko Kristuksen puolella tai Häntä vastaan. Näettekö?

66          No niin, tämä kaveri teki liiton, ja hän ajatteli tehneensä jotakin suurta. Kuitenkin, kun hän sanoi: “Eikö täällä nyt ole, ennen kuin me voimme mennä sinne, meidän tulisi kysyä Herran neuvoa tämän suhteen?” No niin, Joosafatissa oli tarpeeksi uskontoa erehdyksessään, kun hän oli mennyt sinne tämän kuninkaan tykö, mutta hänellä oli tarpeeksi uskontoa ajatellakseen: “No, ainakin meidän tulisi kysyä neuvoa Herralta.”

67          No niin, Ahab oli menossa suoraan eteenpäin sanomatta sanaakaan; pelkästään omaa mekaanista, fyysistä, inhimillistä asioiden hoitotapaa noudattaen.

68          Ihmettelenpä tässä, seurakunta, ettei tämä ole ollut se, monta kertaa, missä me olemme tehneet virheitä. Me olemme päätelleet sen ja sanomme: “No, sen pitäisi olla tällä tavalla”, ja me teemme sen niin.

69          Mielestäni tässä tilanteessa on suuri joukko amerikkalaista evankeliointityötä tänä päivänä, että me olemme laittaneet sen, minä sanoisin, Hollywoodin evankelismin muotoon, missä on suuresti mukana hohtoa. Me näemme evankelistan tulevan puhujalavalle, tänä päivänä, ja, voi että, hän on aivan paisunut, ja kertoo koko joukon vitsejä, ennen kuin hän alkaa saarnata, ja muita sellaisia asioita, ja käyttäytyy ja toimii niin kuin klovni, saarnatuolissa. Kun tulee aika esittää alttarikutsu, ihmiset eivät edes näe mitään vilpittömyyttä alttarikutsuun vastaamiseksi. Se on totta. Tästä syystä maailma on tullut siihen penseään tilaan tänä päivänä, jossa se on.

70          Minä ihmettelen tänä päivänä. Juuri tänä aikana, minä… Seurakunta, me olemme koettaneet lähettää poikiamme kouluun, oppimaan psykologiaa, ja niin edespäin, oppimaan, kuinka saada joku ymmärtämään jotakin ohjelmaa, astumaan saarnatuoliin ja järjestämään meidän… Sanoma on niin viekoitteleva, että se vangitsee ihmiset ja kiinnittää heidän huomionsa. Ja monet meidän psykologeistamme toimivat sillä tavalla opettajina, ja he dramatisoivat ja esittävät paljon kaikenlaista. Ja minä ihmettelen, että kun he… Me aina kerromme heille seurakunnan kauneudesta ja vetovoimasta. Mutta me jätämme kertomatta heille: “Joka tahtoo seurata Minua, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua.” Ihmettelenpä, olemmeko me tehneet seurakunnan kauneuden liian somaksi, niitä varten, jotka tulevat sinne.

71          Esimerkiksi baptistikirkolla tänä päivänä on iskulause: “Miljoona lisää vuonna -44”, he ottavat sisälle jäseniä tuhansittain ja kymmenin tuhansin, kääntymättöminä, vain ihmisiä, jotka kävelevät sisälle ja liittyvät seurakuntaan. Ja se saattaa Jeesuksen Kristuksen seurakunnan kiitollisuuden velkaan, kun he ottavat sellaisia jäseniä. He yhä juovat. He yhä tupakoivat. He yhä pelaavat uhkapelejä. He yhä valehtelevat.

72          He tulevat seurakuntaan odottaen tulevansa esiin astuvien Hollywoodin evankelistojen joukon viihdyttämiksi, jotka järjestävät paljon loistoa, ja paljon suuria soittimia pitkin puhujanlavaa.

73          Kun heillä pitäisi olla siellä vanhanaikainen alttarikutsu, jossa Jumala on ensimmäisenä, jossa huudetaan; missä miehet ja naiset eivät tule lumoutuneiksi, tai juokse esiin käyttäytyen niin kuin klovni, vaan tulevat alttarille ja tajuavat, että Jeesuksen Kristuksen kuolema siellä, että Hän kuoli heidän tähtensä, että he tulevat jälleen vilpittömiksi Jumalan kanssa.

74          Mahdammekohan me elää sellaisessa ajassa, jossa me otamme suuria evankelistoja, kuten monet niistä, jotka kulkevat pitkin maita tänä päivänä, hyvin tunnettuja evankelistoja, jotka opiskelevat psykologiaa ja vetävät ihmisiä seurakuntaan. Mutta sen jälkeen kun te kerran olette saaneet heidät seurakuntaan, mitä te sitten teette heidän kanssaan? Mitä—mitä heille tapahtuu sen jälkeen, kun he ovat tulleet seurakuntaan? He vain liittyvät seurakuntaan ja menevät takaisin saman synnin kanssa ja saman halun kanssa, jonka kanssa he tulivat seurakuntaan. He menevät takaisin samanlaisina. Ja tämä on syynä siihen, että tänään, maailma katsoo heitä sanoen: “No, jos tällä miehellä on uskonto, jos tällä henkilöllä on uskonto…”

75          Pelkäänpä, että me olemme tehneet sen liian helpoksi. Se on… Minusta, ilo, varmasti, minä uskon, että kaikki ilo on Jeesuksessa Kristuksessa. Se on totta. Minä uskon, että se on iloista ja onnellista. Mutta muistakaa, veli, se on tuskan ja kärsimyksen ja ristin tie. Teidän täytyy tajuta myös se. Se on totta. Olemmekohan me maalanneet sen vähän liian—vähän liian silotellusti.

76          Niin kuin kun minä katselin, kuinka vaimoni laittoi… Hän alkoi, ja hän laittoi ruusun takkiini tänä aamuna. Hän sanoi: “Sinun pitää kantaa sitä. Äitisi on elossa.”

Ja minä sanoin: “Oi, kulta, en minä tiedä.”

77          Äitien päivä on ihana, mutta se on niin maailman tapaista, he ovat kaupallistaneet sen, vain myydäkseen kukkia ja muuta sellaista. Se on häpeäksi äidille. Minun äitini on minun äitini vuoden jokaisena päivänä, kyllä, todellakin, eikä vain yhtenä päivänä.

Minäpä sanon: “Rakastatko sinä äitiäsi?”

78          “Minä lähetin hänelle kukkakimpun viime äitienpäivänä.” Mutta veli, hänen tulisi olla äiti joka päivä. Mutta se on kaupallistettu.

79          Tuo kukka on kaunis. Minä rakastan kaunista kukkaa. Minä ajattelen siitä aivan samoin kuin minä… Kuinka kaunis kukka onkaan! Se kukoistaa. Ja sillä on tuoksu. Ja ohikulkija haistaa sen. Ohikulkeva eläin haistaa sen. Mutta, katsokaa, se on kaunis. Kuten Jeesuksen Kristuksen seurakunta, se on mitä ihanin; jumalalliset parantumiset, ja voimat, ja ihmeet ja merkit ja ihmeteot, ja vapaus synnistä. Se on kaunis paikka. Mutta, katsokaapa, jos tuo ruusu… Meidän täytyy tulla, seurakunnan, niin kuin koko luonnon.

80          Tuo ruusu, se on kaunis, jokainen seudun lehmä nuolaisisi sitä, jos voisi. Mutta luonto on antanut sille pienet pistimet, pienet terävät varren osat pistämään esiin, joita kutsutaan piikeiksi, ja lehmät jättävät ne rauhaan. Se suojelee niitä. Juuri niin on.

81          Ja minä ajattelen, että tänä päivänä, jos meillä ei ole Jumalan Sanaa, terävämpänä kuin kaksiteräinen miekka, Jumalan pyhyyden voiman kauneuden ympärillä, silloin me annamme jokaisen seudun lehmän nuolla Sitä ja poimia Sen. Ne kuolaavat Siihen. Se on saattava seurakunnan kiitollisuuden velkaan. Se on totta.

82          Mielestäni tänä päivänä se, mitä me tarvitsemme, on enemmän vanhanaikaista herätystä, Jumalan kutsumia sananpalvelijoita, koruttomia, ehkä ei niin paljon koulutusta, vaan että he tuovat ihmiset alttarille, ja siellä tuskaan. Ei ilolla ja nauramisella, ja jauhaen purukumia, ja laittaen nimensä paperiin; mutta veli, vanhanaikaisesti itkien ja kuollen itselleen, kunnes miehet ja naiset perusteellisesti katuvat syntejään ja tulevat lähelle Jumalaa. Aamen.

83          Minäpä kerron teille sen, mitä meillä on: “Kohottakaa kätenne te, jotka haluatte vastaanottaa Kristuksen”, kaikkea tällaista. Se on hyvä, veli, mutta se ei—se ei karkota syntiä.

84          Teidän täytyy katua ensiksi, ojentautua, polvistua ja todella huutaa. Minä voin muistaa ne ajat, jolloin nuo vanhanaikaiset ihmiset kulkivat käytäviä pitkin, edestakaisin teitä pitkin, itkien, ja puhuen naapureilleen. Se oli sen ajan kristillisyyttä, kertoen Herran asioista.

85          Ja nykyään me laitamme nimemme seurakunnan kirjaan, ja menemme pois ja pysymme kotona, emmekä koskaan sano sanaakaan Siitä. Välinpitämättömiä! “Kunhan me vain kuulumme seurakuntaan, ei se mitään.” Minä olen varma, että me olemme siinä väärässä, ihmiset. Ottakaa selvää siitä! Sillä se ei kestä Tuomioilla. Ei varmasti. Se ei kestä.

86          Ei mikään vähempi kuin: “Joka tahtoo seurata Minua, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja kuolkoon joka päivä.” Pysykää kuolleena, siellä ristillä. Se on oikein. Kuolinkamppailu! “Se tie, sen tien valitsen”, te laulatte, “yhdessä Herran harvojen halveksittujen kanssa.”

87          Minä ajattelen tänä päivänä, millaisessa ajassa me elämmekään! Että evankeliointi, he esittävät sen valtavan suurin kirkkain valoin, ja he koettavat… Kun te näette evankelistan tulevan kaupunkiin, te ihmettelette. Minä, minun kokoukseni ovat olleet syyllisiä samaan. Se on totta. Minä ihmettelen, kuka on tulossa kaupunkiin, joskus, evankelista vai Jeesus Kristus? No, heillä on…

88          Minä menin erääseen paikkaan täällä, jokin aika sitten, minne erään tietyn evankelistan piti tulla. Ja Jeesuksen Nimi… No, heillä oli tämän evankelistan kuva: “tämän hetken mies”, mies tämän kanssa ja mies tuon kanssa.

89          Minä, joskus minä ajattelen palvelutehtävääni, ja näen ihmisten tulevan. Ja minä menen hotellihuoneeseen, sanon: “Jumala, ketä—ketä ihmiset tulevat katsomaan, minua vai Sinua?” Näettekö? “Jos he tulevat katsomaan minua, he ovat kadotettuja, yhäti; mutta, oi Jumala, revi minut maahan, ota minut pois. Minä haluan edustaa Sinua, Jonka edessä olen jonakin päivänä seisova, vapisevin käsin ja vapisevana, voimattomassa ruumiissa, katsoen Sinuun. Tietäen, että minun sieluni on riippuvainen Sinun päätöksestäsi.” Ylistäkäämme Kristusta.

90          Tänään te sanotte: “No, minä kuulun baptisteihin. Minä olen metodisti. Minä kuulun tabernaakkeliin. Minä teen tätä.” Oi, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa; ei mitään. Joskus minä ihmettelen.

91          Täällä jokin aika sitten, minä näin mainoksen, missä tietty kampanja oli tulossa kaupunkiin. Ja tuon miehen sana, tuon miehen nimi oli suuren suurilla kirjaimilla kauttaaltaan tällä tavalla. Ja alhaalla, pienessä kulmassa, sanottiin: “Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti”, kaukana alhaalla kulmassa. Näettekö?

92          He ottivat kaiken pyhyyden Kristukselta, ja laittoivat sen jonkun miehen, tai jonkun seurakunnan, tai jonkun organisaation päälle. Veli, minä sanon sinulle, sinä voit selviytyä hohteella, Hollywoodin pelleilyllä, sellaisella, ja se on seurakunnan kautta. Mutta Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, hän on Se, jota tulee ylistää. Aivan oikein. Sehän on totuus, rakas veljeni ja sisareni.

93          Älkää olko minulle vihaisia. Muistakaa vain, että minä saarnaan teille. Minä haluan saarnata niin kuin se olisi viimeinen saarna, mitä minä koskaan elämässäni saarnaisin. Minä haluan saarnata jokaisen saarnan, jonka minä saarnaan, niin kuin olisin kuoleva mies, joka saarnaa kuoleville ihmisille. Ja minä olen; minun valoni on palamassa loppuun, joka päivä; teidän on myös. Ja me olemme kuolemassa olevia kuolevaisia. Ja meidän täytyy kohdata elävä Jumala jonakin näistä päivistä, ja meidän on parasta olla syvästi vilpittömiä tämän suhteen.

94          Se on vain lumoa ja touhuamista ja liittymistä seurakuntaan ja menemistä sinne ja tänne, toimimista tällä tavalla ja tuolla tavalla.

95          Meidän olisi parempi pitää vanhanaikaisia rukouskokouksia kodeissamme ja huutaa Jumalan puoleen yötä päivää. Tuo päivä on käsillä: “tuskan aika, ahdingon aika.” Raamattu sanoo: “synkeyden päivä.” Ja me elämme siinä.

96          Kuinka tämä suuri mies menikään sinne jännityksen vallassa. Hän lyöttäytyi yhteen penseiden kanssa, rajalinjalla olevien kanssa, ja hän ajatteli olevansa tekemässä jotakin suurta, ajatteli, että Jumala oli siunaamassa häntä. Eikä hän tajunnut, että juuri silloin hän oli tuomassa koko tämän joukon mukanaan. Mitä? “Meidän pieni ryhmämme Juudasta täällä tulisi ja liittyisi yhteen Israelin suurten joukkojen kanssa. Millainen mahtava kansa me tulemmekaan olemaan!”

97          Siinä näette. Ja se on tarkalleen se harhautustapa, jota saatana käyttää juuri nyt tuodakseen sisälle antikristuksen; niin varmasti kuin minä seison tässä. “Me yhdistämme ponnistelumme.” Me emme voi tehdä sitä. Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, jolleivät he ole yhtä mieltä?

98          Tämä Yhdysvallat on tekemässä saman, samainen kokemus ja sama erehdys, kun se liittyi aikanaan yhteen Venäjän kanssa. Siihen aikaan he olivat valmistautumassa sotaan, ja me liittouduimme Venäjän kanssa. Ja nyt te näette, mitä me olemme saaneet, ettekö vain? He saivat meidän lentokoneemme ja kaikki meidän salaisuutemme, ja meidän atomipommimme ja kaikki on siellä, räjäytettäväksi meidän päällämme. Sama asia tapahtuu hengellisesti!

99           Sitten me huomaamme, sen jälkeen kun Joosafat oli tehnyt tämän liiton, ja he kysyivät neuvoa. Nyt tarkatkaa, tarkatkaa ulkopuolista maailmaa, hän sanoi: “Tottakai, meillä on monia profeettoja täällä. Meillä on seminaari täynnä heitä.”

100     He menevät ja hakevat nuo kaverit, joita on koulutettu, jotka tuntevat psykologiaa, jotka tiesivät siitä kaiken. He sanoivat: “Astukaa esiin, ja me kysymme ja tiedustelemme Herran mieltä.”

101     Kaikki he, tietystikin, lihallisesti paisuneessa mielessään, tulivat esiin ja sanoivat: “No niin, katsokaahan, me… Menkää vain. Herra on teidän kanssanne, ja Herra on antava teille sen maapalan siellä. Niin, se on oleva teidän. Te saatatte syyrialaiset kokonaan perääntymään. Te tulette tekemään sen.” Eräs heistä jopa teki itselleen suuren parin rautasarvia, ja alkoi juosta ympäriinsä tällä tavalla, sanoen: “Tässä se on, te tulette ajamaan syyrialaiset pois.”

102     Mutta Joosafat oli hiukan hengellisempi mennäkseen tuollaisen hölynpölyn ilveilyn mukana! Näin on.

103     Jumala, anna meille lisää muutamia Joosafateja, jotka ovat saaneet tarpeekseen tästä Hollywoodin ilveilystä. Aivan totta, esittäen ja teeskennellen olevansa jotakin, mitä he eivät ole; uskotellen, dramatisoiden, vetäen sisään. Ja sitten kun he tulevat sisälle, mitä te olette saaneet, kun hän on tullut sisälle? Sama kuin pyytäisi miestä: “tule uimaan”, ollessanne erämaassa. Se on vain hiekan heittämistä päällenne, aiheuttaen murheita myöhemmin!

104     Pankaapa merkille, mihin te voitte tuoda heidät? Eräs tietty rouva sanoi minulle eräänä päivänä: “Eräs mies sanoi: ‘Minä menisin seurakuntaan, mutta mitä—mitä minä saisin, kun menisin seurakuntaan?’ Hän sanoi: ‘He vain järjestävät jotakin illallista, ja tätä, tuota ja jotakin muuta.’“Ja tuo rouva sanoi: “Minä seisoin sanattomana, sillä minä en tiennyt minne lähettää hänet.” Siinä näette. Hän sanoi: “Toivoisin, että voisin löytää vanhan seurakunnan, missä he todella laulavat vanhanaikaisia lauluja ja elävät jumalisesti.”

105     Lapset ovat nälkäisiä, he syövät roskalaatikosta. Elävän Jumalan Seurakunnan tehtävä on ruokkia heitä todellisella Jumalan elävällä Sanalla.

106     Siellä, ja se kaikki lumous ja tavarat; Joosafat sanoi: “Eikö ole vielä joku muu?”

107     “Joku muu?” sanoi Ahab. “Mihin sinä vielä tarvitset jonkun muun?” Meillä on neljäsataa parasta, valikoitua, sivistynyttä, huippuruokittua, -puettua miestä, mitä maassa on, seisomassa tässä. He kaikki ovat yksimielisiä, ja heillä on yksi sydän ja yksi ääni, sanoen: ‘Mene! Jumala on sinun kanssasi.’”

108     Ihmettelenpä, etteikö Yhdysvallat ole kohdannut samaa asiaa! Ihmettelenpä, etteikö Jumalan seurakunta ole kohdannut samaa asiaa! Minä ihmettelen. “No”, te sanotte: “katsokaahan, heillä on menestystä. Heillä on valtavia, suuria kokouksia. He tempaavat mukaansa tuhansia kerralla.” Mutta ihmettelenpä, eikö ole vielä joku muu! Ihmettelenpä, eikö ole jotakin erilaista!

109     Me havaitsemme, että meillä on kolmekymmentätuhatta käännynnäistä kuudessa viikossa, ja kuusi viikkoa myöhemmin meillä ei ole yhtään. Jossakin on jotakin vialla. Se on totta. Ja se on kaikki lumousta, teeskentelyä. Maailma, television kautta, radion kautta, elokuvien kautta ja noiden kanavien kautta, on turmellut tämän kansan Hollywoodin hölynpölyllä. Totta. Kaikki haluavat olla suuressa lumouksessa. Eikö se ole totuus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te tiedätte, että se on totuus. Meillä ei ole enää vanhanaikaista uskontoa, joka meillä oli vuosia sitten. Se johtuu siitä, että sen on annettu mennä. Me tulemme siihen aivan hetkessä, kuten te tulette näkemään.

110     Oi, millainen kaunis kuva, tai sävähdyttävä kuva, minun pitäisi sanoa. Ja tässä tulee tämä Joosafat sanoen: “Kyllä, minä näen heidät kaikki. He ovat, jokainen heistä, saaneet oppiarvonsa”, ja mitä se sitten olikin. “He kaikki haluavat olla profeettoja tai suuria sananjulistajia. He ovat suurista yliopistoista. Ja he ovat kaikkea tätä. He tulevat suuresta profeettain koulusta ja kaikkea. He ovat kaikki yksimielisiä. Se on totta. Mutta eikö ole vielä yhtä muuta?”

111     “No, mihin sinä tarvitset yhtä muuta, kun neljäsataa antaa suostumuksensa yhtä aikaa?”

112     Mutta tuolla miehellä, syvällä sydämessään, oli Jumala. Ja hän tiesi, että siinä oli jotakin vialla. Varmasti. Hän tiesi, että siinä oli jotakin mätää. Miksi? Sallikaa minun kertoa teille… Kirjoitukset eivät sano sitä, mutta tässä on minun käsitykseni. Minä tiedän, että—että Joosafat tiesi, että tuo tekopyhä siellä, Ahab, ettei hän ollut oikeassa suhteessa Jumalaan. Ja Elia oli profetoinut Jumalan Sanan hänelle. Ja kuinka Jumala voisi siunata sitä, minkä Hän oli kironnut? Aamen.

113     Minä sanon saman asian tänään, ystävä. Ja elävän Jumalan Seurakunta, joka on uskollinen Jumalalle, sanoo saman asian. Te ette voi sekoittaa Öljyä ja vettä toisiinsa ja kutsua sitä pelastukseksi. Te ette voi. Sinun täytyy erottautua, veli. Jotakin täytyy tapahtua. Jos yhtään toivoa on jäljellä, meidän täytyy tehdä jotakin, ja tehdä se nopeasti; sillä, hetki, Ylöstempaus on käsillä.

114     Asioita kasaantuu, kaikkea, ja seurakunta on niin kaukana. He lukevat kaikenlaisia lehtiä, kirjoja, tarinoita ja kaikkea. Minä voisin mennä tänä päivänä… Minä voin mennä johonkin seurakuntaan, ja voin sanoa: “Oi, kuinka moni tietää… ” He tuntevat jokaisen laulun yhden tällaisen suuren herätyskokoussarjan jälkeen. “No niin, millä—millä sivulla tämä tietty—tietty laulu on?” He tietävät sen. He tietävät, kuka se on. He tietävät, kuka asettuu presidenttiehdokkaaksi, ja kuka asettuu ehdokkaaksi tähän, ja kuinka monta kertaa elokuvatähdet ovat menneet naimisiin, sitä ja tätä ja tuota. Mutta Jumalan Sanasta he eivät tiedä mitään. Siinä näette. Niinpä me annamme heidän… Ja kuitenkin he tunnustavat olevansa kristittyjä.

115     Eikä siitä tule syyttää ihmisiä. Se johtuu puhujalavan takaa, sieltä se on tullut. Tarkalleen. Se johtuu puhujalavan takaa. He opettavat heille kaikenlaisia rytmejä ja kaikenlaista tätä ja tuota ja organisaatioita, kuinka saada teidät muodostamaan nuorisoryhmiä ja kaikkea sellaista. Ihmettelenpä, onko se maksettua. Ei mitään sitä vastaan, mutta onkohan se Jumalan vaatimus.

116     Kun, Jeesus sanoi: “Jollei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi mitenkään päästä sisälle Valtakuntaan. Joka tahtoo… tahtoo seurata Minua, kieltäköön itsensä ja omat maailmalliset nautintonsa, ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua.” Risti on “kuoleman, kärsimyksen” symboli. “Se, joka haluaa olla kristitty, riisukoon pois omat ajatuksensa. Riisukoon pois omat tekonsa. Riisukoon pois kaiken, kieltäen itsensä; ja ottakoon tuon siunatun ristin ja seuratkoon Minua joka päivä. Se, joka tahtoo seurata minua, tehköön hän sen.” Tämä on se, mitä Jeesus sanoi.

117     Mutta nykyään me sanomme: “Pitäkää kaikki hauskaa. Kaikki taputtakaa käsiänne. Kaikki huutakaa: ‘Halleluja!’ Kaikki tehkää näin.’’ Voi, millaisen kasan touhua me saimme! Aamen. Jumala… Meillä on näitä uusia lauluja ja me laulamme niitä niin nopeasti, että näyttää siltä kuin me juoksisimme niiden kanssa läpi seinän, tai jotakin sellaista.

118     Kun, minä ajattelen, että jos me laulaisimme Suo kohti Herrani, se olisi paljon parempi Seurakunnalle; vanhanaikaiset laulut.

119     Paljon ihmisiä on tullut tanssiorkestereista, joku poika on saattanut soittaa eilen illalla tanssiorkesterissa, ja tänä iltanako hän soittaisi elävän Jumalan Seurakunnassa? Se on kauhistus Jumalan silmissä. Koeteltakoon tuota miestä ensin, ja kantakoon hän parannuksen soveliasta hedelmää, osoittaakseen, että hän on sopusoinnussa Jumalan kanssa.

120     He tuovat jazz-maailman suoraan puhujanlavalle. He tuovat Hollywoodin, lumouksellisen saarnaamisen, suoraan puhujanlavalle.

121     Niin, enkö minä istunut teidän hienossa kaupungissanne muutamia viikkoja sitten, Louisvillessä, Kentuckyssa? Minun sydämeni murtui! Kun he kaikki istuivat siellä, haluten nähdä Jumalan ihmeitä; ja niin pian kuin te saarnaatte Evankeliumia, he tulevat täyteen, yhdessä hetkessä, ja kääntävät selkänsä ja kävelevät ulos rakennuksesta. Todellakin. He eivät halua Sitä. Heidän sydämensä ovat kovettuneet. He poistuivat; ja monet heistä, protestantteja, myös, jotka käyvät protestanttisissa seurakunnissa. Mutta he olivat täynnä… täytettyjä niin täyteen lumousta ja kaikkea sellaista hölynpölyä ja seurakunnallisuutta, kunnes he eivät tiedä mitään elävän Jumalan Hengestä. “Heillä on jumalisuuden muoto, ja he kieltävät sen Voiman.”

Millaisessa ajassa me elämmekään! Katsokaa, mihin se päättyykään.

122     Joosafat sanoi: “Minä tiedän, Ahab. Siinä ovat sinun neljäsataa saarnaajaasi. He ovat kaikki hienon näköisiä kavereita, jokainen puettuna ja hiukset kauniisti kammattuna ja kaikkea, mitä he voivat vain olla. Heillä voi olla jumaluusopin tohtorin arvonsa. Heillä voi olla kaikenlaisia oppiarvoja. He saattavat tuntea kirjoitukset A:sta Ö:hön. Mutta ei sinulla ole vielä yhtä, jossakin? Eikö vielä jossakin ole joku muu?”

123     Hän sanoi: “Kyllä, on vielä yksi, mutta minä vihaan häntä.” Siinä näette. Siinä näette. “Minä vihaan häntä.” Muistakaa, että Ahab oli uskonnollinen mies, ja nämä olivat uskonnollisia opettajia, mutta he vihasivat tätä miestä, jolla oli Totuus. Hän sanoi: “Minä vihaan häntä.” Hän sanoi: “Hän aina karjuu jotakin minua vastaan.” Kuinka hän voisi olla tekemättä sitä, kun Jumalan Sana oli tuominnut hänet?

124     Kuinka sinä voisit olla hiljaa, jos sinä olet Jumalan mies tai Jumalan nainen, ja tiedät ja näet synnin ja asioita, kasaantuneena ja punnittuna, ja kaikkea sellaista; ja näet inhimillisten sielujen menevän helvettiin, miljoonia päivittäin, ja seistä hiljaa? Sinä et voi tehdä sitä.

Joku sanoi minulle täällä: “Luuletko, että sinä voit pysäyttää sen?”

125     Minä sanoin: “En. Minä en voi pysäyttää sitä, koska Jumala sanoi. Mutta eräänä päivänä, Tuomiolla, he vetävät esiin tuon suuren kuvaruudun, laittavat tuon kameran päälle, ja tuo nauhoitus tullaan toistamaan. Ja minä tulen seisomaan ja kuuntelemaan sitä, ja minä haluan kuulla ääneni varoittavan sitä vastaan. Jumala on tuomitseva minut, kun minun ääneni tulee sitä vastaan.” Kyllä. Kun me näemme tämän elämän, tämän sukupolven, uudestaan näytettynä siellä Tuomiolla. Varmasti. Me elämme hirvittävässä ajassa. Ja siinä se on.

Ja me näemme hänet; hän sanoi: “Eikö ole enää yhtään muuta?”

126     Hän sanoi: “Kyllä, mutta minä vihaan häntä, koska hän aina profetoi pahaa minua vastaan. ”

127     Kuinka hän voi olla saarnaamatta noita kovia asioita, kun hän näkee, että se jatkuu? Nähdessään Ahabin elävän, niin kuin hän eli ja tekevän, niin kuin hän teki ja ihmisten tulevan sellaisiksi kuin he ovat!

128     Kuinka voi Jumalan mies tai Jumalan nainen olla huutamatta ja nuhtelematta syntiä joka puolelta? Kun he näkevät nämä penseät saarnaajat, lumoajat ja kouluttajat ja muun sellaisen, jotka antavat ihmisten mennä helvettiin, miljoonittain, petettyinä monet… jopa pyhyyden ihmisten joukossa. Minä en puhu niinkään paljon metodisteista ja baptisteista ja sellaisista asioista; heilläkin on sitä. Mutta se on suoraan teidän omissa joukoissanne. Kyllä!

129     He tulevat puhujalavalle tavalla, joka on kaikkea muuta kuin kristittyjen tapa, eläen niin kuin kaikki muutkin, kautta maiden ja asioiden, sitten he kutsuvat sitä “uskonnoksi.” Se on uskonto, mutta se on kaukana Herran pelastuksesta. Se on totta. He vain tuovat ihmiset siihen asti, että se on vain joukko kiihotusta. Sitten niin pian kuin tuo kiihotus menee ohi, silloin, ensimmäiseksi te huomaatte, ettette voi löytää ainoatakaan heistä; rukoushuone on tyhjä. Veli, jos ihminen rakastaa Jumalaa, hän täyttää istuimensa seurakunnassa joka kerta. Hän ei voi pysyä poissa siltä. Aivan oikein.

130     Olkaa nyt tarkkaavaisia muutama hetki. Minä koetan kiiruhtaa, mennä nyt suoraan asiaan, koska aikani rientää.

Huomatkaa, sitten hän sanoi: “Eikö siellä ole vielä yhtä?”

131     Hän sanoi: “Kyllä, mutta minä vihaan häntä. Hän profetoi aina minua vastaan. Hän sanoo pahoja asioita minua vastaan.”

“Hyvä on”, hän sanoi: “menkää noutamaan hänet.”

Hän sanoi: “Hänen nimensä on Miika.”

132     Mutta tällä miehellä oli tarpeeksi uskontoa tietääkseen, että nämä kaverit eivät olleet oikeassa.

133     Ja kuka tahansa mies, jota Jumalan voima on milloinkaan koskettanut vähäisimmässäkään määrin, tietää, että nämä asiat, joita kutsutaan kristillisyydeksi tänä päivänä, eivät ole oikein. “Te ette voi rakastaa maailmaa tai maailman asioita; jos te teette niin, Jumalan rakkaus ei ole teissä.” Raamattu sanoi niin.

Katsokaahan. Hän sanoi: “Menkää noutamaan hänet.” Ja he menivät sinne.

134     Ja sitten hän lähetti jonkun sanansaattajan matkaan, seurakunnan diakonin ehkä, tai jonkun, joka meni sinne ja sanoi: “Katsohan nyt, Miika, me aiomme tuoda sinut tänne Ahabin ja Joosafatin eteen. Nyt he molemmat istuvat siellä. He ovat suuria miehiä. He ovat opettajia ja tiedemiehiä. Ja heillä on oppiarvonsa ja niin edelleen. Ja jokainen meidän seminaareistamme, jokainen meidän seurakunnistamme täällä, on täysin yksimielinen siitä, että tämä on Herran tahto. Sano sinä nyt samoin kuin he sanovat, niin minä sanon sinulle, että sinä saat pukeutua paremmin ja ajaa Cadillacilla. Minä sanon sinulle, että sinusta tulee suuri mies, jos teet sen. Kyllä. Sinä tulet menestymään. ”

135     Miika sanoi: “Niin totta kuin Herra Jumala elää, minä sanon vain, mitä Jumala sanoo.” Aamen. Kyllä. Oi, siinä on minun sydämeni mukainen mies. “Minun ehkä täytyy syödä vettä ja leipää”, niin kuin tapahtui, “jos minä teen sen.” Häntä ehkä lyödään ensin yhdelle ja sitten toiselle poskelle, ja vaikka mitä, mutta hän kertoi totuuden ja seisoi sen kanssa. Jumala vahvisti sen olevan totuus. Hän ei ollut niin suosittu, mutta hän tunsi Jumalan.

136     Vanha kunnon Miika tuotiin sinne. Hän sanoi: “Hyvä on, Miika, mitä sinä sanot siitä?”

137     Hän sanoi: “Menkää. Menkää.” Hän sanoi: “Menkää rauhassa. Menkää vain, menestykää, niin minä haluan teidän tekevän. Mutta minä näin Israelin niin kuin lampaat, ilman paimenta, kukkuloilla, hajallaan. Siinä se on”, hän sanoi.

138     Ja kun hän teki niin; ja Ahab kääntyi ympäri, ja Joosafat. Hän sanoi: “Mitä minä sinulle sanoin? Tuo pyhä kieriskelijä tai mikä onkin”, suokaa anteeksi, “tai mitä hän sitten onkin, tuo heppu sanoi niin! Mitä minä sinulle sanoin? Tuo heppu ennustaa ainoastaan pahaa minua vastaan. Mitä minä sinulle sanoin? Hän vain tuomitsee meidän seurakuntamme ja tuomitsee meidän sananpalvelijamme ja tuomitsee meidän harjoittamamme uskonnon. Mitä minä sinulle sanoin? Hän sanoisi sen. Minä tunnen hänet. Minä tunsin hänen isänsä ennen häntä.” Aamen. [Veli Branham lyö kerran kätensä yhteen.] “Minä tunsin hänen isänsä ennen häntä.” Huh-huh, kyllä, todellakin, todellinen Jumalan mies. Hän sanoi: “Minä tiesin, että hän sanoisi noin.”

139     Ja niinpä hän sitten sanoi: “Kyllä”, hän sanoi: “Minä näin Israelin niin kuin lampaat, hajallansa, ilman paimenta, kukkuloilla.” Ja niinpä hän sitten sanoi: “Minä…”

140     Ja sitten yksi näistä kavereista, jolla oli suuret sarvet, oli valmiina työntämään pois. Tuo saarnaaja käveli sinne ja nykäisi pikku Miikan ympäri ja löi häntä suulle niin lujaa kuin saattoi, sanoen: “Mitä tietä Jumalan Henki meni, kun Se lähti pois minusta? Jos sinä tiedät.”

141     Sanoi, hän sanoi: “Odota kunnes istut täällä vankilassa, ja silloin sinä saat tietää, mitä tietä Se meni.” Se on totta.

142     Odottakaa, kunnes Venäjä asettuu tänne, valtaa kansakunnat ja niin edelleen, ja tämän maan, sen luopumuksen tähden, ja te tulette näkemään, mikä oli oikeaa ja väärää. Se on totta. Te tulette näkemään, kannattiko teidän penseä uskontonne vaiko ei.

143     Tulkoon tämä kansa kyyneliin, älköönkä puhjetko nauruun ja näytelmiin. Langetkoon tämä kansa polvilleen, parannuksessa. Sitä me tarvitsemme. Ei sellaista herätystä, että saadaan suuri joukko ihmisiä johonkin seurakuntaan. Meidän täytyy sulkea jokainen salakapakka, lopettaa kaikki tupankanpoltto, repiä maahan nuo tehtaat. Aloittaa todellinen, vanhanaikainen Pyhän Hengen kampanja; missä miehet ja naiset yötä päivää makaavat kasvoillaan itkien. Minä sanon teille, että se on oleva suurin turvapaikka, mitä tällä kansalla koskaan on ollut. Se on totta.

144     Lopettakoon Branham Tabernaakkeli typeryytensä. Tulkoon se takaisin tänne alttarille ja tulkoon oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Sopikaa naapureidenne kanssa, ja niin edespäin sillä tavalla ja tulkaa oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Teillä ei ole enää kiistoja ja sellaista käytöstä; se on oleva paikka, joka vetää maailman puoleensa. Se on totta. No niin, se on totuus.

145     Sitten hän sanoi: “Mitä tietä Jumalan Henki lähti minusta ulos?”

146     Ja Miika sanoi: “Minä näin Jumalan ja Hänen joukkonsa, Hänen neuvostonsa, istuvan Kirkkaudessa.”

147     Tiedättehän, että Jumalalla on Siellä ylhäällä neuvosto koolla aina silloin tällöin. Hän tuo tykönsä Enkeliolentonsa ja pitää neuvoa aina silloin tällöin ylhäällä Taivaassa.

148     Ja hän sanoi: “Minä näin Hänet istumassa Valtaistuimella, ja kaikki väki seisoi Hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.” Ja hän sanoi: “He keskustelivat: ‘Kenet me saamme menemään sinne ja pettämään Ahabin, saadaksemme hänet tänne ja täyttääksemme Elian profetian? Jumala on sanonut sen, mitä tulisi tapahtumaan, niinpä katsokaamme vain, kuka voisi mennä alas.’

149     “Ja valehteleva henki tuli ylös syvyydestä”, tietystikin, helvetistä, “tuli ylös Jumalan eteen ja sanoi: ‘Minä menen alas, ja minä menen noihin saarnaajiin ja saatan heidät kaikki profetoimaan valheen.’” Oi, miten he polttivatkaan päreensä! Miten kummalliseksi he tunsivatkaan olonsa! Kun: “Hän sanoi: ‘Minä menen alas ja saatan kaikki nuo saarnaajat, jokaisen heistä, profetoimaan valheen.”’ Ja hän meni alas ja meni noihin saarnaajiin, ja he alkoivat profetoida valhetta.

150     Ja, veli, sama Jumala hallitsee yhä samalla Valtaistuimella tänä päivänä. Ja tuo sama valehteleva henki on tehnyt saman asian tänä päivänä, profetoiden valheita.

151     He jatkoivat sanoen: “Rauha, rauha, rauha”, Ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

152     Sallikaa minun näyttää teille, mistä se tuli. Ensimmäisessä maailmansodassa, kun Ranska siellä kääntyi pois Jumalasta, homoseksuaalisella 90-luvullaan, ja alkoi…

153     Nyt minä olen pääsemässä vähän siveellisyyskäsityksiin, niinpä te kaikki istukaa todella hiljaa muutamia minuutteja.

154     Katsokaahan, silloin siellä, alussa, Ranskassa, siellä halpamaisuus ja saastaisuus ensiksi alkoi. Jos tässä maailmassa milloinkaan on ollut rotanpesää, se on Pariisi, Ranska. Ja minä olen lähimain matkannut suurimmassa osassa sitä, ja se on pahin paikka, mitä koskaan olen nähnyt. Ja Lontoo, Englannissa ei paljonkaan poikkea siitä. Ja Yhdysvallat on tulossa aivan samaan linjaan sen kanssa. Se on totta. Siinä he ovat.

155     Joka kerta kun te murratte naisten moraalin, te murratte kansakunnan selkärangan.

156     Täältä te menette sinne heidän omiin maihinsa ja sanotte olevanne lähetyssaarnaajia, he eivät pidä… He sanovat: “Mitä te aiotte pyytää meitä tekemään, mitenkä laulaa likaisia lauluja vaimoistamme tai tyttäristämmekö? Aiotteko te kertoa meille, kuinka erota vaimoistamme? Opettaako meille, kuinka juoda viskiä ja vaeltaa omia teitämme?” Tätä me olemme.

157     Me kutsumme itseämme uskonnolliseksi kansaksi, kristityksi kansaksi. No, ne “pakanat” Afrikassa voisivat opettaa meille käyttäytymissääntöjä, kuinka elää. Mädännein paikka, Yhdysvalloissa, tai maailmassa, melkeinpä, on tämä kansakunta, jollaiseksi se on tullut. Minä olen amerikkalainen, varmasti. Mutta, veli, minä en voi…?…Ahabin tai Joosafatin edessä, ja minun täytyy kertoa, että se, mitä Jumala sanoo on Totuus. Sen puolesta seurakunnan täytyy seistä tänä päivänä. Jos on kyse joko kansakunnasta tai Jumalasta, silloin se on Jumala, aina. Kyllä.

158     Huomatkaa, Ranskassa, he aloittivat kaiken mädännäisyytensä ja menon, jollaista he elivät siellä. Ja sitten Jumala lähetti Saksan heidän kimppuunsa, pieksemään heitä vähän. Sitten me menimme sinne pelastamaan heidän nahkansa. Ja niin pian kuin me olimme tehneet sen, ja voittaneet sodan, ajaneet saksalaiset pois, tehneet rauhan Ranskaan, kääntyivätkö he Jumalan puoleen? Eivät todellakaan. Naisia, viiniä, irstailua, syntiä ja saastaa korviin asti!

159     Mitä he sitten tekivät? Mitä tapahtui? Tämä on se, mistä me aloitimme. Saatana asetti päämajansa sinne. Sieltä hän aloitti, juuri sieltä, turmellen maailman, Pariisista, Ranskasta käsin.

160     Sitten, jos te panette merkille, hän ei voinut päästä tänne sananpalvelijoiden kautta, niinpä hän tuli tänne Hollywoodiin. Hän pystytti Holl-… Hän pystytti päämajansa tänne Hollywoodiin. Saatana laskeutui tänne muutamia vuosia sitten, viisitoista tai kaksikymmentä vuotta sitten, suuren armeijansa kanssa ja meni, törmäsi Hollywoodiin, Kaliforniaan. Ja hän on tunkeutunut Yhdysvaltoihin riivaajavoimineen. Totta! Kaikki meidän muotimme tulee Pariisista. Ne tulevat Hollywoodiin, valkokankaille. Nämä pienet tytöt ja pienet pojat ja muut, menevät ulos täällä, he katselevat noita elokuvia.

161     Herttaiset pikkulapset, hienot pikkukaverit, ei mitään heitä vastaan. Jumala siunatkoon heidän pienet sydämensä! Minun sydämeni vuotaa verta heidän tähtensä.

162     Ja aivan täällä kaupungissa, minä puhuin… yhdelle… Poikani, muutama päivä sitten, hän sanoi: “Isi, jospa täällä olisi muutamia poikia, kaupungissa, joilla olisi Pyhä Henki”, ja niin edespäin. Te ihmettelette, miksi minä olin menossa Denveriin, Coloradoon, tai jonnekin sellaiseen? Saadakseni lapseni jonnekin, missä on joukko ihmisiä, jotka huutavat Jumalan puoleen! Mitä me tarvitsemmekaan, veli!

163     Tämä maa, tämä kansakunta, tämä kaupunki, tämä paikka, on tullut niin turmeltuneeksi, että se on säälittävää. Jos minä vain voisin juuri nyt ilmaista sen, minkä minä ehdottomasti tiedän olevan totuus juuri tässä paikassa, se ei olisi edes esittämiskelpoista sekalaisessa kuulijakunnassa. Tai juuri täällä meidän omassa kaupungissamme, juuri täällä; eikä ainoastaan täällä, vaan muissa paikoissa, kaikkialla, se on alkanut tulla yksinkertaisesti…

164     Minkä tähden? Ihmiset… Katsokaa, ystävät, siitä on tullut niin viekasta. Siitä on tullut niin helppoa, kunnes se aivan tukahduttaa teidät. Saatanalla oli tapana olla muotisuunnissa. Hän ei ole ehkä mennyt pois muotisuunnista eikä hän ei ole lopettanut toimintaansa, minä sanon teille sen. Hän toimii yhä.

165     Katsokaahan tänään. Verratkaamme, kuten hetki sitten sanoin, pikku naista, pientä kunnon tyttöä, ruusuun. Esimerkiksi, ruusu, se on kaunis; se on siellä katsottavana, se on totta. Ja juuri samoin on seurakunnan suhteen, se on siellä katsottavana. Kuten sievä pikku nainen, hän on siellä katsottavana. Se on totta. Mutta jos hän… Hän on kaunis, sitä hän on aviomiehelleen, hän—hän on luotettava. Mutta jos hänellä ei ole tuota moraalin miekkaa pistämässä esiin suojelemassa häntä, hänestä tulee velkataakka yhteiskunnalle ja ihmisille; tulee niin alhaiseksi ja hävyttömäksi ja turmeltuneeksi etteivät edes koirat enää katso häneen päin. Se on totta.

166     Ja sama asia elävän Jumalan seurakunnan suhteen! He menevät sinne ja koettavat tehdä hohdokkaaksi ja kunnostaa itsensä, ja toimia kuten… He riisuvat naisensa täällä, totta… ja ihmiset eivät tajua, että nämä riivaajat ovat tunkeutumassa teidän koteihinne.

167     Aivan naapuristossani jokin päivä sitten eräs nuori nainen, jota minä pidän hyvänä naisena… Ja hän on naimisissa oleva nainen, jolla on lapsi. Ja tuo pikku nainen tuli sinne ulos. Miehiä tuli tietä pitkin tekemään jotakin työtä, ja tämä pikku nainen meni sinne ulos noissa pienen pienissä vaatteissa, mikä oli hirvittävää.

168     Tämä on hirveä äitienpäivän puhe. Mutta veljeni, salli minun kertoa sinulle jotakin. Äiti, tule äidiksi jälleen!

169     Se oli sitä jopa sen pienen pojan mielestä, joka vieraili naapurustossamme, sillä hän tuli sisään ja kertoi meille siitä: “Katsokaa tuonne!”

Minä sanoin: “No, se ei ole mitään.”

170     Tämä nainen on hieno nainen. Minä en sano, että hän on turmeltunut. Mutta kyse on siitä, että hänen päällään on ilkeä, saastainen henki, joka saa hänet tekemään niin, eikä hän tiedä sitä.

171     Miksi ihmeessä äiti haluaisi, tai kukaan, haluaisi laittaa päälleen noita vanhoja pienen pieniä saastaisia vaatteita ja venytellä itseään miesten edessä? Sinä olet kaunis, sisar. Sinä olet kaunis, äiti. Minä kiitän Jumalaa sinusta. Mutta, sinä olet kaunis, mutta sinulla ei ole Pyhää Henkeä suojelemassa noita siveellisyyskäsityksiä. Sinulle olisi ollut parempi, että olisit ollut niin ruma, ettei kukaan olisi katsonut sinuun, ja olisit mennyt taivaaseen. Se on oikein. Se on totta. Tarkatkaa, mitä te teette; tuota moraalia.

172     No niin, mistä on kyse, saatana on tullut ja hän on sanonut ihmisille nämä asiat. Hän on mennyt saarnaajiin; hän on asettanut Hollywoodin malliksi. Nämä tytöt ja nuoret—nuoret naiset, he ottavat mallia Hollywoodista. Paras, mitä heillä on tässä maassa tänään, kaikkein moraalisin, mitä te voitte kuulla, on keskustelu radion puheohjelmissa.

173     Joku vanha nainen kuten rouva Kay Starr, ei mitään häntä vastaan; mutta kun te näette vanhan naisen, viidenkymmenen ikäisen, ja kaikkea, vaatteensa vedettynä päälle niin kuin hänet olisi valutettu jauhosäkkiin. Minä en sano tätä vitsinä, koska minä puhun noita asioita vastaan. Mutta nainen, joka toimii sillä tavalla ja nousee seisomaan ja on esimerkkinä nuorille amerikkalaisille naisille, se on velkataakka meidän maallemme. [Veli Branham koputtaa puhujapöytää viisi kertaa.] Se on saatana.

174     Kaverit kuten Arthur Godfrey ja muut kulkien täällä ympäriinsä, tehden asioita, joita he tekevät, ja maan huomattavin mies sellaisena, ja, no, se on häpeällistä.

175     Halleluja! Minä sanon sen, koska minä tunnen Pyhän Hengen olevan täällä. Hyökkäys on käynnissä, porhaltaen talosta taloon, paikasta paikkaan, seurakunnasta seurakuntaan, miehestä mieheen.

176     Lapset, Jeesuksen Kristuksen nimessä, nouskaa herätyksen ja Jeesuksen Kristuksen kanssa moraaliseen vastarintaan ja sanokaa: “Minä valitsen Herran halveksittujen harvojen tien.” Kyllä. “Minä tulen olemaan todellinen äiti.” “Minä tulen olemaan todellinen isä. ”

Kun koko maailma, ja kaikki ympärillä, kaikki sieluni ympärillä pettää,
Silloin Hän on kaikki toivoni ja tukeni.

Sillä Kristuksella, kalliolla, minä seison;
Kaikki muut perustat on upottavaa hiekkaa,
Kaikki muut perustat!

177     Mikä sai aikaan kaiken tämän roskan? Mikä on saanut sananpalvelijat toimimaan tällä tavalla? Mikä sai saarnaajat profetoimaan tämän valheen ihmisille?

178     Mikä teki sen, vuosia sitten, että te metodistit… Kun vanha John Smith kannettiin saarnatuoliinsa saarnaamaan evankeliumia, ja hän saarnasi neljän tunnin lyhyen saarnan. Ja hän sanoi: “Ongelma on siinä, että minun sydämeni särkyy.” Hän sanoi: “Metodistitytöt jopa pitävät sormuksia sormissaan.”

179     Ja tänä päivänä he pukeutuvat shortseihin ja pieniin saastaisiin vaatteisiin. Ja he tulevat olemaan täysin alastomia seuraavan viiden vuoden päästä, jollei jotain tehdä. [Veli Branham koputtaa puhujapöytää kolme kertaa.] Mitä on tapahtunut teille metodistisaarnaajat, te campbelliitit, te baptistit? Kyllä. Se on saatana, joka on hyökännyt voimassaan, ja hänen pikkupaholaisensa ovat täällä.

180     Ettekä te tajua sitä, te, jotka poltatte tupakkaa, te naiset, ja toimitte sillä tavalla kuin toimitte, ja juotte ja käyttäydytte niin kuin käyttäydytte. Te ette tajua, että te myrkytätte elimistönne, ja turmelette kokonaiset sukupolvet, jotka seuraavat teitä, jos niin on. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia suurempi mahdollisuus on saada syöpä polttamalla tupakkaa, ja te alatte harkitusti käyttää niitä. Ja seurakunnat hyväksyvät sen.

181     Ja eräässä suuressa baptistikirkossa täällä, hiljattain… Minä lyön baptisteja. Minulla on oikeus tehdä se; he tavallaan nojautuvat sille puolelle, josta minä tulen. Mutta kun heidän täytyi antaa väliaika pyhäkoulujumalanpalveluksen ja saarnan jumalanpalveluksen välillä, niin että pastori ja kaikki saattoivat mennä ulos ja vetää savut, ja katu oli reunustettu miehillä ja naisilla, jotka polttivat savukkeita. Saatana on tehnyt sen. Se on totta.

182     Sitten täällä meidän omassa kaupungissamme, yksi meidän huomattavimmista sananpalvelijoistamme, aivan täällä New Albanyssa, tällä leikkikentällä, että yksi meidän huomattavimmista sananpalvelijoistamme on ohjaamassa nelintanssiohjelmaa, tuodakseen miehiä ja naisia toimintaohjelmiin.

183     Älkää välittäkö siitä, mitä maailma sanoo, minä en välitä siitä, kuinka te koetatte puhua siitä; veli, ei ole yhtään miehekästä miestä, joka voisi lähestyä toisen miehen vaimoa, tuntematta mitään. Te tiedätte, että se on totuus.

184     He ovat ottaneet naisemme ja riisuneet heidät; tuolla toimistoissa ja ajamassa takseja, ja pitkin katuja. Siinä missä heidän pitäisi olla kotona, lieden takana, keittämässä ja valmistamassa aterioita.

185     Mitä se on? Se on saatana. Hyökkäys on käynnissä. Minä en ole sanomassa mitään tästä yksilöstä tai tuosta yksilöstä. Minä sanon, että kyseessä ovat saastaiset henget, jotka ovat valtaamassa ihmisiä, ajamassa heitä suoraan siihen. Hyökkäys Yhdysvaltoihin!

186     Seurakunnan kukistaminen! Saatana on kukistanut seurakunnan. Silloin ennen…

187     He ottavat nyt jonkun pojan, kun hän tulee seminaariin, ensimmäiseksi hänen täytyy opiskella saadakseen loppututkintonsa. Hänen täytyy opiskella psykologiaa, hänen täytyy opiskella teologiaa. Hänen täytyy opettaa, hänen mieleensä täytyy iskostua kaikenlaista. Jos hänellä ei ole todella hyvää koulutusta, jos hän ei ole niin älykäs ja teräväpäinen kuin vain voi olla, silloin he hylkäävät hänet; häntä ei voida kelpuuttaa. Mitä hänen täytyy tehdä? Mennä tänne ja pitää pieni poliittinen puhe, niin sanoakseni, seurakuntapoliittinen puhe, joukolle ihmisiä, joukolle kuolevia miehiä ja naisia.

188     Oi Jumala, lähetä meille joitakin vanhanaikaisia, takametsien miehiä, jotka eivät erota A:ta B:stä, mutta jotka tuntevat Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voiman, jotka saarnaavat parannuksen tekoa ja lähettävät miehiä ja naisia alttarille, rakastamaan Herraa Jeesusta. [Tyhjä kohta nauhalla.]

189     Se on velkataakka. Hän on vallannut seminaarit. Hän on vallannut seurakunnat. Hän on riisunut naisemme. Hän on saattanut miehemme tilaan, jossa te ette voi sanoa heille mitään. Ja miehet ja naiset, minä ajattelen…

190     Te sanotte: “No, naiset!” Kyllä, ja te miehet, jotka sallitte vaimojenne tehdä niin, se osoittaa, mistä teidät on tehty. Juuri niin on. Varmasti. Se on häpeä. Se on säälittävää.

191     Ja mitä sitten tulee saarnaajaan. Saarnaaja seisoo puhujakorokkeella, tänä päivänä, nykyaikaisessa saa- … saarnatuolissa. Seisoo siinä, ihmiset edessään, ja saarnaa jokaisesta maailman eri pikku asiasta paitsi katumuksesta ja synnistä ja Kristuksen rosoisesta rististä. Kyllä.

192     Kun te esitätte tosiasiat; ihmiset tulevat kuuntelemaan teitä, evankelioimiskokouksessa. Te koetatte mennä asiaan ja saarnata evankeliumia, ja saada ihmiset katumaan ja saada heidät oikeaan tilaan. He nousevat ylös ja kävelevät ulos, heidän: “Ei tarvitse kuunnella Sitä.” Ei, heidän ei tarvitse. Mutta, veljet, mutta heidän täytyy joko tehdä parannus tai he hukkuvat.

193     Riivaajat! Te menette kouluun; se on vallannut koulun. Katsokaa ympärillenne, koko maata tänä päivänä. Katsokaa tänne, te ihmiset, te protestantit. Katsokaa, neljää valtavan suurta katolista koulua ja muita, rakennetaan tänä päivänä. Mistä se johtuu? Te olette antaneet aitojen madaltua.

194     Ei mitään katolisuutta vastaan, vaikka minä en usko siihen. Minä olen tiukasti protestantti. Se on aivan totta, ja voin osoittaa, että he eivät… Te ette voi kiistellä heidän kanssaan. He sanovat: “Me emme välitä siitä, mitä Raamattu sanoo. Me tiedämme, mitä kirkko sanoo.”

195     Jumala on Sanassaan. [Veli Branham koputtaa puhujakorokkeeseen viisi kertaa.] Tässä on se, missä Jumala on.

196     Mutta jotkut katoliset, pitäytymisessään kirkkoonsa, saattaisivat teidät häpeään protestantteina. Jos te vain pitäytyisitte Raamattuun, niin kuin he pitäytyvät kirkkoon! Se on totta. Mutta he ovat väärässä. Minä voin sanoa sen Kaikkivaltiaan Jumalan arvovallalla, että he ovat väärässä. Ehdottomasti.

197     Ja te protestantit olette väärässä siinä tavassa, jolla te toimitte, koska te itse asiassa tiedätte paremmin, ja silti teette niin. Se tekee teistä tekopyhiä. Varmasti, se on hyökkäys; seurakunnat pettävät. Ja nyt sen sijaan…

198     Seurakunta, koettaessaan tehdä seurakuntansa kauniiksi, rakentaa suuremman kirkkorakennuksen, laittaa sinne suuret kierreportaat, valtavan suuret pilliurut, ja hankkii kaiken koettaessaan tehdä kaiken niin kuin katolinen kirkko. [Veli Branham koputtaa puhujakorokkeeseen useita kertoja.] Te ette halua ottaa mallia katolisesta kirkosta, jos se on tuomittu menemään tuhoon. Sillä se on NÄIN SANOO HERRA, se on tuomittu menemään tuhoon. Ja jos te otatte mallia siitä, te tulette menemään sen kanssa.

199     Mutta se, mitä me tarvitsemme tänään, ei ole suuri kirkkorakennus, suuret kierreportaat; tarvitaan vanhanaikaisia alttareita, missä synnit palavat loppuun, sellaisten pyhittyneiden miesten ja naisten rukousten alla, jotka rakastavat Herraa Jeesusta Kristusta. Te tiedätte sen. Sitä me tarvitsemme. Kuulkaa minua, ystävät. Kuulkaa minua. Se on rakkautta.

200     Aikani on kulunut. Minä vain haluaisin viipyä siinä, missä… Minä palaan siihen vähän myöhemmin, tuohon hyökkäykseen, minne se on mennyt. Se on valloittanut. Se on valloittanut kansamme. Se on valloittanut Yhdysvallat.

201     Muistakaa nyt, minä en ole koskaan elämässäni äänestänyt; katsokaahan, minä sanoin… ylpeilemistä. Se on minun amerikkalainen esikoisoikeuteni, jos minä haluan tehdä sen. Mutta minä arvostan liiaksi ystäviäni laittaakseni heidät sinne. Katsokaahan, minä olen nähnyt heidän menevän sinne hienoina miehinä, tulevan pois roistoina, ja sitä minä en halua.

202     Minulla on yksi asia. Minä olen täällä valmistamassa puolueohjelmaa yhdelle Henkilölle, joka on ehdokkaana, ja se on Jeesus Kristus, ja Hän yksin. Se on totta. Jos minä voin saada seurakunnan ojennukseen, muu maailma pitää huolen itsestään. Se on totta.

203     Mutta sallikaa minun kertoa teille, kun herra Roosevelt… Tämä mies on kuollut. Annetaan hänen levätä; uskon hänen olevan levossa. Hän tuli ja nappasi kolme tai neljä virkakautta ja otti komennon, pelkkä alustava diktatuuri. Minä voin osoittaa teille sen Kirjoituksista, missä Ne sanovat, että se tapahtuisi. Se on totta. Meillä ei ole enää perustuslakia. Se on hajotettu palasiksi. Kaikki on hajallaan. Republikaanit ovat yhtä huonoja. Se on käytännössä sama asia.

204     Sillä jokainen valtakunta tullaan murskaamaan, mutta Jeesuksen Kristuksen Valtakunta on pysyvä ja hallitsev