52-0900 JUMALAN TIE, JOKA VALMISTETTIIN MEILLE
(God’s Way That’s Been Made For Us)
Jeffersonville, Indiana, USA, 9/1952
1 Yhdessä nyt; todella voimakkaasti nyt:
Ihmeellinen armo, miten suloinen tuo ääni
Joka pelasti minun kaltaisen syntisen!
Ennen olin eksyksissä, nyt minut löydettiin
Olin sokea, mutta nyt näen.
Painetaanpa päämme nyt.
2 Meidän taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tästä suuresta etuoikeudestamme tulla Sinun luoksesi. Ensinnäkin, me emme voi edes tulla muuten kuin Kristuksen kautta. Niinpä me panemme Hänen nimensä rukouksemme alkuun. Ja sitten, me tiedämme, Hänen Sanansa perusteella, että Sinä vastaat siihen, koska me pyydämme sitä Hänen nimessään– emme oman vanhurskautemme, emmekä minkään omistamamme – tai mitä me voimme tehdä, vaan me tulemme ainoastaan armon varassa anoen Kristuksen nimessä.
3 Isä, täällä voi olla monia miehiä ja naisia, pitkin tätä rakennusta, jotka ovat syntisiä. Sinä kuolit syntisten puolesta. Olkoon tämä se ilta, jolloin Jumala puhuu heidän sydämelleen ja kutsuu heidät armossaan valtakuntaan. Suo se, Isä. Ehkä he ovat tuhlanneet monia vuosia vaellellen synnissä ympäriinsä, mutta olkoon tämä se hetki.
4 Kiitos, Herra, Billy Paulista tänä iltana– minun pienestä äidittömästä pojastani– pojasta, jota on heitelty [pitkin]. Kiitos Herra, että olet nyt antanut hänelle Pyhän Hengen, vakuudeksi siitä, että me jonakin upeana päivänä me näemme jälleen äidin, kaikki on kunnossa, kaikki kohdallaan. Oi, Jumala, anna enkeleiden kertoa hänelle [äidille} tästä illasta; hän itki kuollessaan niin kovin että: ”Palvelisi… että jonakin päivänä Billy Paul olisi mies ja saisi Pyhän Hengen.” Rukouksiin on vastattu, Jumala; siunaa tuota poikaa nyt. Seuratkoon hän Mestarinsa jalanjälkiä. Miten hänen äänensä vapisikaan, kun hän sanoi: ”Isi, minä sain juuri Pyhän Hengen. Minä olen niin onnellinen.”
5 Jumala, tulkoon se jokaisen uudestisyntymättömän ihmisen kokemukseksi täällä, tänä iltana. Saakoot he Pyhän Hengen tänä iltana. Jos me olemme tehneet jotakin syntiä, anna meille anteeksi, Herra. Paranna sairaat. Sido niiden haavat, joilla sydän on murtunut.
6 Ja nyt, Herra, minä en tiedä, mistä edes aloittaa puhumaan tänä iltana, mutta Sinä järjestät [sen]. Minä uskon Sinuun, ja pyydän, että Sinä antaisit meille jotakin, joka auttaisi ihmisiä, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.
7 Vähäsen nyt Sanan lukemista täältä, haluan lukea Jesaja 35:stä, koska minun sanani voivat pettää; Jumalan Sana ei petä koskaan. Siksi, mikään jumalanpalvelus ei ole täydellinen ennen kuin on luettu Kirjoituksia.
1 Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.
2 Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.
3 Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
4 Sanokaa hätääntyneille sydämille: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.”
5 Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
6 Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
7 Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
8 Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on ”pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy-eivät hullutkaan.
9 Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. [Jes. 35:1-10]
8 Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle. Minä haluan puhua tänä iltana, jos Jumala suo, vain muutaman hetken teille. Tarkkailen kelloani täällä, etten pidättelisi teitä liian pitkään tänä iltana.
9 Kaikkien tämän viikkoisten Jumalanpalvelusten jälkeen, yritän osoittaa ihmisille, ettei tarvitse pelätä. Pahin juttu, minkä perkele voi panna teidän päällenne, on pelko. Vaikka sinulla olisi syöpä, etkä pelkää, ja uskoisit, että Jumala tulee parantamaan sinut, sinä et silloin olisi kovin pahassa jamassa. Jos sinä olisit sairas, jos et pelkää, vaikka kyse olisi mistä tahansa sairaudesta, Jumala pitää kyllä asiasta huolen. Siten, pelko on eräs pahimmista asioista, jonka saatana voi ihmisen päälle panna.
10 Siis, tällä viikolla, olen yrittänyt osoittaa Kirjoitusten perusteella, että ihmisellä, joka on syntynyt uudesti Jumalan valtakuntaan, ei ole mitään pelättävää. Sinä olet varmasti turvassa Jeesuksessa Kristuksessa. ”Kaikki, jotka Isä on antanut minulle”, Hän sanoi, ”tulevat minun tyköni. Ei yksikään, voi tulla, ettei Isä häntä kutsu. Isän on johdatettava hänet minun tyköni, ja se, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos. Ja kaikki… Kukaan ei voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä; kukaan ei ole Häntä suurempi. Sillä, joka kuulee minun Sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, on iankaikkinen elämä; hän ei joudu tuomiolle, vaan on siirtynyt Elämästä… kuolemasta elämään. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on”, ei olisi, vaan ”on”– preesensissä, ”iankaikkinen elämä, ja minä nostan hänet kuolleista viimeisenä päivänä.” [Mm. Joh: 5:24, 6:37, 39, 44, 53, 10:29]
11 ”Älkääkä saattako murheelliseksi Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” [Ef. 4:30] Siinä se. ”Sinetöidyt lunastuksenne päivään saakka.” Ei vain herätyksestä [/kokouksesta] toiseen, vaan ”lunastuksenne päivään saakka.”
12 Oi, mitenkä Pyhä Henki tulikaan tänä aamuna ja siunasi meitä tällä! Pidätteli meitä puoli kahteen tänä aamuna, puoli kymmenestä asti; miten Hän meitä siunasikaan!
13 Siis, tänä iltana, minä haluan puhua… Jesajasta minä sanoin täällä: ”On oleva valtatie, ja [sen nimi on] pyhä tie.” [Jes. 35:8] Nyt minä haluan puhua aiheesta: ”Jumalan tie”, Jumalan tie, joka valmistettiin meitä varten.
14 Jos minä olisin lähdössä New York Cityyn, paras tapa tehdä se, on yrittää löytää, maantieteellisesti, missä minä sijaitsen, ja sitten lähteä kohti pohjoista. Mutta, paras tapa tehdä se, on hankkia kartta, ja seurata kartan mukaan– (pitääkö paikkansa?) valtatietä. Mikäli en, joudun vaikeuksiin.
15 Jumalan Valtakunnassa ei ole oikoteitä. Siis, jos me yritämme oikaista, me joudumme lampeen jossakin, tai suohon jossakin. Ja niin tapahtuu, kun me joudumme pois Jumalan suurelta, vanhalta valtatieltä. Jumala on valmistanut reitin– tien.
16 Kun israelilaiset lähtivät pois Egyptin maasta, he seurasivat Jumalan reittiä. Se johti Punaisellemerelle. Outoa, että Jumala johdatti reittinsä sillä tavalla, mutta Hänen reittinsä meni aivan tuon meren poikki.
17 Niinpä, kun tuli hetki, lopullinen välienselvittely, ja Israel seisoi meren äärellä– Jumalan reitti kulki meren poikki. Niinpä, Jumala katsoi alas tulipatsaasta, meri pelästyi ja perääntyi, ja Israel meni yli kuivaa maata pitkin. Jumalan reitti kulki sen yli.
18 Sitten, Hän lähti suoraan erämaahan, Maran lähteelle, ”katkeran” veden ääreen. Eikö olekin kummallista, että Jumala johdattaa lapsensa katkerien vesien läpi? Mutta noita kaikkia tulee matkan varrella. Mutta, kun Hän oli paikalla, parannuskeino katkeria vesiä vastaan seisoi aivan siinä rantatörmällä. Mooses kaatoi puun, ja heitti sen veteen ja se muuttui taas makeaksi.
”Tulvaan tai tuleen kai toiset Hän vie, verensä kautta käy kaikkien tie…”
19 Sillä tavalla Jumala johdattaa lapsiansa; Jumalan reittiä, Jumalan valmistamaa tietä. Jos israelilaiset olisivat yrittäneet ohittaa, ja kiertää, tätä kautta, he olisivat joutuneet vaikeuksiin. Heidän oli seurattava tulista pilveä, tulipatsasta, joka heitä johdatti. He seurasivat sitä.
20 Ja jos seurakunta, tänä iltana, vain seuraisi Tulipatsasta, Pyhää Henkeä, te pääsisitte Kanaanin maahan varmaakin varmemmin. Jumalalla on tie, valmistettu tie.
21 Ihmisellä on kuljettavanaan kaksi tietä, ja ne ovat: hänen omansa -, tai Jumala tie, ja se tarkoittaa oikeaa tietä tai väärää tietä. Ja sinun tiesi on aina väärä tie, ja Jumalan tie on oikea tie. Ja sinä et voi olla omalla tielläsi ja Jumalan tiellä samanaikaisesti, niinpä sinun on päästävä pois omalta tieltäsi, niin että Jumala voi saada tahtonsa läpi, sinussa. Näin asia on. Jumala rakentaa valmiin tien.
22 Ihminen on aina halunnut rakentaa oman tiensä. Eedenin puutarhassa, Jumala loi ihmisen eikä Hänen tarvinnut muuttaa mitään. Jumala teki hänestä täydellisen, mutta ihminen halusi pitää oman päänsä. Hän halusi puuttua asioihin. Hän halusi ottaa selvää. Ja sitten heti, kun hän lankesi… Me kävimme sen jo läpi tällä viikolla raamattutunnilla. Ihminen teki itsestään uskonnon. Hän ei odottanut, että Jumala olisi valmistanut sellaisen hänelle. Hän teki sellaisen itse, mutta huomasi, että hänen uskontonsa, hänen peitteensä, ei toiminut. Sellainen ihminen on aina ollut. Hän haluaa pitää oman tapansa. Mutta Jumalalla oli omansa. Niinpä ihminen otti viikunapuun lehtiä ja pani niitä päälleen, itsensä ja vaimonsa päälle, mutta kun hän tuli Jumalan kasvojen eteen, hän sai todeta, ettei se toiminut.
23 Ja minä sanon teille, ystävät, on ollut monia ihmisiä, ja on tänäkin iltana, jotka tulevat tien päähän, ja huomaavat, että tuo mitätön, pinnallinen uskonto, josta hän pitää kiinni, ei toimi. Mikään vähempi kuin syntyminen uudesti, ei toimi. Jeesus sanoi: ”Ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä Valtakuntaan.” [Joh. 5:5] Ei voi; olipa hän sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, mikä sitten onkin, hän ei pääse sisään ennen kuin on syntynyt vedestä ja Hengestä. Syntynyt merkitsee ”muuttunut.” Hänen on kuoltava, ennen kuin hän voi syntyä. Joten, sinun on kuoltava itsellesi ja syntyä uudesti Kristukseen Jeesukseen. Näin asia on.
24 Nyt, minä haluaisin teidän panevan merkille, ihminen löysi itsensä yrittämästä rakentaa oman tiensä. Hän toi paikalle vähän omenia ja päärynöitä ja kurpitsoita ja mitä kaikkea olikaan, pani ne alttarille ja sanoi: ”Tässä, Herra, minä rakensin alttarin. Minä rakensin seurakunnan [/rukoushuoneen/ kirkon]. Olen kelpo seurakunnan jäsen.” Näettekö? ”Minä käyn kokouksissa joka päivä. Tulin tänne; rakensin alttarin. Panin uhrin sen päälle. Nyt minä polvistun ja rukoilen. Ja nyt, Herra, minä haluan, että Sinä hyväksyt minut.” Mutta, Jumala kieltäytyi ottamasta häntä vastaan.
25 Ja tuo sama uskonnollinen henki elää aivan seurakunnan keskellä, tuo sama juttu, niin uskonnollisena kuin vain voi, eikä ymmärrä Jumalasta sen enempää kuin hottentotti ymmärtää Egyptin yöstä. Te tiedätte, että se on totta. Uskonnollisia henkiä. Älkää uskoko, että Stalin olisi antikristus. Raamattu sanoo: ”Nuo kaksi henkeä tulevat olemaan niin lähellä toisiaan, että jos mahdollista, valitutkin eksyisivät.”
26 Me huomaamme, että Juudas Iskariotkin tuli ja meni ja iloitsi ja saarnasi evankeliumia; palasi hoilotti ja hihkui ja piti hauskaa muiden opetuslasten kanssa– Matteus 10. luku. Ja hän seurasi opetuslapsia koko ajan, silti: ruumiillistunut perkele, ja kulki mukana; niin kuin Jeesus oli ruumiillistunut Jumala: Kain ja Aabel Eedenin puutarhassa. Mutta, kun hänen aikansa tuli edetä helluntaihin, ja saada tuo siunaus, hän näytti värinsä.
27 Ja kun, sinä keskustelet syntymisestä uudesti, Pyhän Hengen kasteen saamisesta, 9:ssä tapauksessa kymmenestä, nuo henget tulevat näyttämään värinsä, sen, mitä ne ovat. Ne sanovat: ”Tuo on silkkaa hurmahenkisyyttä; jätä se!” Veli, se on Jumalan tänään ihmiselle tarjoama tie. Halleluja!
28 Katsokaa, Jumala on aina järjestänyt tien [/tavan toimia /menetelmän /keinon]. Jumalalla on velvollisuus tehdä jokin tie. Jumala on valmistanut luonnolle sen oman tavan toimia. Miksi meillä on näitä suuria tulvia kaikkialla maassamme? Kaadetaan koko puusto ja sen sellaiset ja annetaan kaiken huuhtoutua pois. Rakennetaan tänne pato ja täytetään koko joenuoma; ja niin sitä mennään, siis vesi menee. Me häiritsemme luontoa. Se saa aikaan tulvat. Jumalalla on oma toimintatapansa. Mikä tahansa, minkä Jumala on tehnyt täydelliseksi, mitä ihminen peukaloi, siitä tulee epätäydellinen. Näin asia on.
29 Siis, aivan kuin, esimerkiksi niin kuin sorsat. Minä pidän sorsien tarkkailemisesta, eri vuodenaikoina, kun mennään vuorille metsästämään. Olen ollut siellä syksyllä. No, kaikki sorsat tulevat sinne Louisianasta ja sieltä päin, sinne soille. Ja ne tulevat pohjoiseen ja asettuvat pesimään sinne ja kasvattamaan poikasensa. Sitten ne pikkuveikot kasvavat isoiksi, ehkä siinä syyskuun tienoilla, siihen aikaan vuodesta, tai syyskuun loppupuolella. Ja sitten ”vanha” kunnon sorsa, kunnon urossorsa, se ei ole ollut koskaan poissa tuolta lammelta. Se on viihtynyt hyvin tuolla lammella.
30 Jonkin ajan päästä pakkanen liihottaa ylös vuorelle. Sinne tulee vähän lunta ja hyinen tuulenhenki puhaltaa tuon vuoren yli. Tuo vanha kunnon sorsa tuntee sen. Se ei siis ole koskaan ollut muualla kuin tuolla lammella, se ei ole vuottakaan vanha. Se kurottaa päätään ilmaan, tuo pikku kaakattaja, ja se ryntää keskelle lampea ja panee, että: ”kvak-kvak!”; jokainen lammen sorsa tulee sen luo. Kaikki lammen sorsat tietävät, että se on syntynyt johtajaksi. Ja tuo kelpo sorsa nousee lammelta, ilman kompassia tai mitään, ja suuntaa kohti Louisianaa, riisipelloille, niin suoraan kuin vain voi.
31 Tuntuu siltä, että kristityillä pitäisi olla sorsan aisti, jollain tapaa. Eikö pitäisikin? Pitää paikkansa. Aivan.
32 Miten niin? Sinä sanot: ”Se on vaisto.” Ei, ne menevät Jumalan valmistamaa reittiä. Jumala antaa niille suunnan, vaiston ohjaamaan niitä sinne, ja ne luottavat siihen.
33 Mutta, Jumala on antanut ihmiselle Pyhän Hengen, ja ihminen torjuu sen, kulkee omaa tietään. Mutta, Jumala on järjestänyt meille tien. Halleluja! Minusta tuntuu nyt tänä iltana vähän uskonnolliselta, tämän, ja näiden muutaman kokousillan jälkeen.
34 Huomatkaa, siinä se on. Kyllä vain. Tuo pikku sorsa matkaa sinne.
35 Ja minäpä kerron teille vähän muutakin: te menette hakemaan sanomalehden, sanotte: ”Huomenna tulee olemaan kaunis ilma.” Ja te lähdette metsälle ja tarkkailette, kuinka jänikset asettuvat ruohikkoon. Älkää olko niin kiinnostuneita noista sanomalehdistä.
36 Katsokaa kuina vanha kunnon emakko vie porsaansa vuoren pohjoispuolen yli ja tekee makuupaikan vuoren eteläpuolelle. Se tietää siitä enemmän kuin maailman kaikkien sanomalehtien kommentaattorit. Kyllä. Sillä on vaisto. Se menee etelärinteelle pakoon tuota tulevaa pohjoistuulta. [Veli Branham koputtaa useita kertoja koroketta] Voi tavaton!
37 Jos kerran tuolla sialla on järkeä sen verran, että se piiloutuu pakkaselta, entä sinulla, Pyhän Hengen kanssa? Halleluja! Siinä sinun vaistosi. Kyllä vain.
38 Ja Jumala antoi ihmisille vaiston. Se on heille Jumalan järjestämä tie. He elävät Jumalan tarkoittamalla tavalla.
39 Otetaanpa esimerkiksi kukkanen, kun se kuolee ja maatuu; se ei ole sen loppu; se herää henkiin. Jumala on valmistanut sille tien, ja se luottaa siihen.
40 Jumalalla on aina varattuna tie. Joskus, se ei johda miellyttävien asioiden kautta, joskus se menee vaikeuksien läpi, mutta Jumalalla on aina varattuna tie. Jumala järjestää sen, jotenkin.
41 Kerran Jumalan tiellä oli eräs mies, hänen täytyi mennä sisään leijonien luolaan, mutta hän oli Jumalan järjestämällä tiellä. Jumala toi hänet sieltä takaisin. Halleluja!
42 Minä näen eräät heprealaiset, eräänä aamuna Babylonissa. He kieltäytyivät kumartamasta epäjumalaa. Pitää paikkansa. He sanoivat: ”Me emme tee sitä. Soittakaa sitä musiikkianne niin kuin haluatte, ja soittakaa kornettejanne ja trumpettejanne, mutta me emme kumarra teidän epäjumalaanne.” Halleluja!
43 Antakaa meille lisää Sadrakeja. Meesakeja ja Abednegoja, kyllä vain, jotka eivät kumarra teidän maailmallisia juttujanne. Meidän ei tarvitse kumartaa sitä. Jumala on vapauttanut meidän Pyhällä Hengellään. Halleluja! Kyllä vain.
44 Siis, voin nähdä sinne– eräänä aamuna. Käännetäänpä kameramme sinne hetkiseksi, ja katsellaan vähän. Minä näen nuo pojat eräänä aamuna. He sanoivat: ”Siis, tuo kuningas sanoi: ’Se, joka, ei kumarra, me tulemme heittämään hänet tuliseen pätsiin.’”
45 Ja he menivät ja rukoilivat asian valmiiksi eräänä yönä. Seuraavana päivänä, kun tuo ääni, että piti kumartaa tuota kuvaa, kuului, he käänsivät sille selkänsä.
Ja niin hän [vartija yms.] sanoi: ”Pojat, teittekö te niin?”
”Kyllä.”
46 ”No, me kuumennamme pätsin valmiiksi, seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin se on koskaan vielä ollut.”
47 Eikö olekin kummallista? Siinä oli laskusilta, joka johti pätsin suuaukkoon.
48 Koko Babylon oli punaisena tuona aamuna, tuli leimusi. Näen kuinka Nebukadnessar, nykyihmisen vastine, hän istuu paikalla ja sanoo: ”Me poltamme koko pyhähenkiuskonnon ulos noista kavereista.”
49 Voi, kyllä, älkää kuvitelkokaan, etteikö perkele haluaisi polttaa teidät. Takuulla haluaa. Mutta, muistakaa, Pyhä Henki on itsekin tulta!
50 Siis, minä haluan, että kuuntelette. Jumala johdatti heidät ylös tuota kulkusiltaa. Minä näen kuinka Sadrak, Meesak ja Abednego ovat kuolemanmarssilla. Kuulen, kuinka Sadrak sanoo: ”Abednego, rukoilitko sinä loppuun asti?”
”Jep.”
”Asia selvä sitten.”
”Oletko varma, että olet Jumalan tiellä?”
51 ”Kyllä vain. Ja Jumala sanoi Sanassaan, ettei meidän tule kumartaa epäjumalia, emmekä me tee sitä. Jumala pystyy vapauttamaan meidät tästä tulipätsistä. Mutta, vaikka ei vapauttaisikaan, me emme aio kumartaa. Me kuljemme Jumalan järjestämää tietä.”
52 Kuulen, kuinka joku sanoo: ”Oletko varma, että tuo on Jumalan järjestämä tie?”
”Kyllä”, halleluja!
53 Joku sanoo: ”Siis, eikö teistä tunnu siltä, että sen sijaan, nuo kaikki muut voisivatkin olla oikeassa?”
54 ”Ehei. Raamattu sanoo niin, ja me pidämme siitä kiinni.” Ja niin sitä mentiin ylös lankonkia. Voin… Kuumuus oli niin… Voimakas kuumuus oli melkein… se tappoi ne miehet, jotka saattoivat heitä ylös.
55 He ovat juuri astumaisillaan sisään. Jumala ei ollut sanonut sanaakaan. Silti he kävelevät Jumalan valmistamaa tietä. Kävelevät suoraan pätsin suuaukolle. Juuri, kun he ovat valmistautumassa astumaan sisään tulipätsiin… Tiedättekö, minulla on täällä karmea, musta kuva silmissäni juuri nyt. Ihmiset, jotka haluavat elää uskollisena Jumalalle, kulkevat Jumalan järjestämää tietä; valmistautuvat palamaan poroksi. Mikä kuva!
56 Huomatkaa, kaiken aikaa siellä tapahtuu jotakin, jotakin on tapahtumassa tuonpuoleisessa, samanaikaisesti. Vilkaistaanpa sinne vähäsen, ja katsotaan, mikä siellä on meneillään. Minä näen Hänet seisomassa, ja kietoutuneena ruhtinaalliseen pukuunsa. Halleluja! Voin nähdä, ensimmäinen asia, tulee oikealta, suuri enkeli, jonka nimi on Mikael. Joku on siellä miesten kanssa. Tiesittekö te sitä? Minä voin kuulla, kuinka hän ryntää Hänen viereensä ja sanoo: ”Opettaja!” Minä näen kuinka Hän ottaa miekkansa tupesta, tällä tavalla, ja sanoo: ”Oletko katsellut alas Babyloniin tänä aamuna? Siellä on kolme miestä kävelemässä Jumalan valmistamaa tietä. Kolme miestä, jotka haluavat sinetöidä todistuksensa tänä aamuna. Meidän veljemme ollaan juuri polttamassa.” Kuulen, kuinka Hän sanoo: ”Antakaa minun mennä tuonne alas! Minä muutan tuon kuvan.” Minä uskon, että hän olisi kyennyt tekemään sen: todella uskon.
57 Kuulen, kuinka Hän sanoo: ”Ei, minä en voi antaa sinun tehdä sitä. Gabriel, sinä olet ollut… Tai siis: ”Mikael, sinä olet ollut oikein hyvä enkeli. Mene, ja pane miekkasi takaisin, ja seiso siinä asennossa.”
58 Tässä tulee toinen enkeli. Hänen nimensä on Koiruoho; se tekee vedet katkeriksi. Hän astuu esiin ja sanoo: ”Herra, katso tuonne alas. Minulla on täysi käskyvalta vesiin. Sinä annoit minulle tehtävän silloin, kun tuho tuli vedenpaisumuksen kautta, ja minä huuhtelin koko maailman olemattomiin, kaikki, paitsi Nooan ja hänen väkensä. Anna minun mennä tuonne ja pyyhkiä koko Babylon kartalta”, hän sanoi.
59 Kuulen, kuinka Hän sanoo: ”Koiruoho, sinä kyllä kykenet siihen, pitää paikkansa, mutta minä en voi antaa sinun mennä. Se on ihmisen kokoinen keikka.”
60 Oi, minä voin nähdä, kuinka Hän nousee, tällä lailla. Kaverit ovat ottamassa viimeistä askeltaan. Minä voin nähdä, kuinka Hän kurottautuu alas ja sanoo suurelle kumpupilvelle, joka roikkuu siinä yläpuolella: ”Tule tänne.” Ja se tottelee Häntä.
61 Näen kuinka Hän; kuulen, kuinka Hän sanoo: ”Itätuuli, pohjoinen-, läntinen- ja eteläinen- tulkaa tänne ja kuljettakaa tämä kumpupilvi. Minä aion ratsastaa sinulla kuin hevosella. Istun tämän pilven päälle, kuin vaunuihin tänä aamuna. Lähden Babyloniin itse.” Halleluja!
62 Voin nähdä, kuinka Hän kurkottautuu alas, ottaa kiinni siksak-salamasta ja heittää sen yli taivaiden noin vain; juuri, kun miehet ovat ottamassa viimeistä askeltaan kulkiessaan Jumalan järjestämää tietä. Ja suunnilleen sillä hetkellä, kun he saapuvat sinne, Hän ohittaa Elämänmeren ja poimii palmunlehvän ja seisoo siellä ja leyhyttelee [kuuman] tuulenhangen pois heistä. Halleluja! Hän on aina paikalla, kun ihminen kulkee Jumalan säätämää tietä. Kyllä vain.
63 Kerran, oli eräs vanha ”puoskarisaarnaaja”, vanha pyhityksen julistaja, ennen vanhaan, kauan sitten, jonka nimi oli Nooa. Hän sanoi: ”Tiedättekö, tulee sade, myrsky on tulossa.”
64 Saatan kuulla, kuinka ihmiset ympärillä sanovat: ”No mutta, kuulkaas tuota hihhulia tuolla. Hän sanoi, että tulisi satamaan. No, maan päällä ei ole koskaan satanut; ja nytkö rupeaisi satamaan? Miten, mistä se vesi tulisi? No, mennään hakemaan tiedemiehiä ja otetaan selvää, onko tulla ylhäällä mitään vettä. No mutta, eihän siellä ylhäällä mitään vettä ole. Mistä on kyse? Tuo vanha saarnaaja on päästään vialla.”
65 Mutta, Jumala sanoi niin! Jumala sanoi: ”Valmista arkki, Nooa, sinun perhekunnallesi, että pelastaisit väkesi.” Ja Nooalla oli sen verran järkeä, että hän teki niin. Siinä kaikki. Hän lähti ja valmisti arkin.
66 Ja jonakin päivänä, minä kuulen, kuinka jotkut ihmiset juttelevat, kadunkulman vilinässä. Jotkut sanovat: ”Hei, mitä ajattelette tuosta sadusta sateesta tuolta ylhäältä? Tuo vanha puoskarisaarnaaja puhuu siitä, että tuolta ylhäältä olisi muka tulossa sade. Oletteko kuunaan kuulleet sellaisesta? Ja hän ajattelee olevansa Jumalan säätämällä tiellä.” [Mutta] Hän oli. Aamen.
67 Ensimmäinen juttu siis, alkaa jyristä ja salamoida. Näen kuinka iso vanha äitikameli katsahtaa ylös ja sanoo: ”Isäkameli, kuuletko, mitä tuo oli? Se oli ukkosenjyrähdys. Siitä Nooa puhui. Nyt mennään arkkiin!” Ja niin sitä mentiin kukkulan yli. Ja täältä tulevat isähevonen ja äitihevonen, ja muutkin niistä pariskunnista, oikopäätä arkkiin, yksi kerrallaan. Jumala sulki oven, lähetti sateen. Nooa oli Jumalan järjestämällä tiellä.
68 Jotkut ihmisistä kapusivat puunrunkojen päälle sanoen: ”Minä selviän kellumalla sen varassa.” Mutta, kuulkaapa, kun myrsky alkaa raivota, arkki nousi. Halleluja! Miksi? He olivat tiellä, jonka Jumala oli järjestänyt. Jumala siunaa aina kansaa, joka kulkee Hänen tarjoamaansa tietä. Hän järjestää. Hän ei järjestänyt mitään puunrunkoa. Hän ei järjestänyt tällaista, Hän järjesti arkin.
69 Ja tänään, veljeni ja sisareni, miehille ja naisille on tarjona tie, se kulkee Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kautta, joka kuoli tuolla kaukana Golgatalla, ja Hänen verensä kautta me saamme synnit anteeksi; ja voimme saada Pyhän Hengen kasteen, Jumalan merkiksi siitä, että Jumala on kelpuuttanut meidät Poikaansa, Kristukseen Jeesukseen. Varmaan turvaan! Halleluja!
70 Kun te tulette joka tapauksessa nimittämään minua hihhuliksi, voitte hyvin aloittaa sen saman tien. No niin. Minusta tuntuu oikein hyvältä. Selvä.
71 Uskotteko te sen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Se on Jumalan tie ja ainoa tie. Se ei ole metodismin tie, ei baptismin tie, ei presbyterismin tie, ei helluntailaisuuden -. Kyse on Kristuksen tiestä. Kristus on Jumalan tarjoama tie. Hän on Jumalan järjestämä uhri. Hän on ”Jehova Rafa” Hän on ”Jehova Jire” Hän on ”Jehova Manasse”
[”rapha” = ”parantaa” esim. Jer. 3:22; ”jireh” = (provide) nähdä/ hankkia/ järjestää, katsoa jne. 1. Moos. 22:14 ”Manasse” = Herra on antanut minun unohtaa”].
72 Kun Aabraham oli uhraamassa Iisakia, hän kutsui paikka nimellä ”Herra katsoo”, ”Herra hankkii (katsoo) itselleen uhrin.” Ja siinä se on; Jumalan Poika. Aamen. Jumala järjestää aina pakotien. Kyllä vain!
73 Ennen vanhaan oli eräs vanha saarnaaja, joka saarnasi– nimeltään Elisa. Hän kiipesi ylös ja katsoi yli maan, ja hän sanoi: ”Minä kerron teille jotakin, mikä oli kamalinta koskaan näkemääni.”
74 ”Vanha” kuningas meni ja nai ”vanhan” meikatun Iisebelin, jolla oli maalia naamassaan tarpeeksi tehdäkseen… Hän oli Raamatun ainut nainen, joka on koskaan meikannut kasvojaan. Ja tiedättekö, mitä Jumala teki hänelle? Syötti koirille. Hän oli ainut, jonka minä tiedän.
75 Kun te näette naisen, jolla on kovasti meikkiä naamassaan, tiedättekö, miksi te voitte kutsua häntä? Sanokaa: ”Hei, neiti Koiranruoka!” Sitä juuri hän on, kuin koiranruokaa. Tavaton! Kuuntele, veli, minä palasin juuri Afrikasta. Tuo juttu juontaa juurensa suoraan pakanuudesta. Pakanat maalaavat itsensä.
76 Voi veljet, kun mies tai nainen saa välinsä Jumalan kanssa kuntoon, heille ei tarvitse sellaista edes sanoa; he häpeävät itseänsä. Halleluja! Näin se on.
77 ”Pojat, ensimmäiseksi, tuo nainen saa israelilaiset tekemään sitä.” Elia sanoi: ”Herra, sulje taivaat; tee asialle jotakin.”
78 Jumala puhui alas ja sanoi: ”Siis, Elia, minäpä sanon sinulle, mitä pitää tehdä: mene puhumaan Aahabille.”
79 Ja sieltä tulee vanha kunnon saarnaaja, kävelee sinne paikalle, iso pala lampaantaljaa kiedottuna noin vain ympärilleen, kasvot tursuten partaa kuin mikäkin karvamato. Hän astuu kuninkaan eteen ja sanoo: ”Kaste ei ankea… tai lankea ennen kuin minä kutsun sitä.” Halleluja! Hän oli Jumalan järjestämällä tiellä. Kyllä vain.
80 ”Aa, painu tiehesi täältä, fanaatikko. No niin, me kyllä tiedämme, mitä teemme.”
81 Vanha Elia sanoi: ”Herra, mitä minun pitää tehdä? Huolehdi Sinä minun loppumatkastani. Minä olen tehnyt tehtäväni.”
Jumala sanoi: ”Lähde täältä Keritin purolle ja istu sinne.”
82 ”No selvä; se on paha paikka, mutta minä lähden sinne ja käyn istumaan; [koska] Sinä sanoit: ’mene sinne.’ Jos Sinun tiesi kerran johtaa sinne, minä kävelen sinne.”
83 Hän käveli sinne ja istuutui; ja sanoi: ”Siis, Herra, mitä minä teen täällä?”
”Istu siellä; ja pysyt siellä.”
84 Ja siis, ensimmäiseksi, hänelle alkaa tulla nälkä. Hän sanoo: ”Herra, minulle alkaa tulla vähän nälkä”, ja paikalle tulee korppi.
85 Joku sanoo: ”Katsokaa tuota raihnaista hihhulia istumassa tuolla mäellä. No mutta, kylläpä on hullu! Siis, tuo kaveri, joka istuu tuolla ylhäällä auringossa, kyllä kuolee. No melkoinen fanaatikko!”
86 Ja ensimmäinen asia siis: kaikki vedet kuivuvat. Juomavettä ei ole– koko maassa. Mutta, joka kerran, kun Elia halusi juotavaa, hän kumartui Keritin purolle ja joi. Ja kun, hänelle tuli nälkä, tuli korppi, voileipä suussaan ja sanoo: ”Ole hyvä, Elia.”
87 Sanot: ”Mistä se korppi sai…” Siis, tarkoitatko sinä, että uskot sen, veli Branham?” Kyllä vain. Kyllä vain. ”Siis, tarkoitatko sinä, että varis toi Elialle aina jotakin syötävää nuo 3 vuotta ja 6 kuukautta?” Minä uskon sen. Sanot: ”Mistä se sitä sai?” En tiedä. Ainoa, mitä tiedän on, että tuo varis sai sitä jostakin; se toi sitä Elialle, Elia söi ja eli sen varassa 3 vuotta ja 6 kuukautta.
88 Se on sama juttu kuin… Sinä sanot: ”Mikä saa sinut niin iloiseksi? Mikä saa sinut heiluttamaan kättäsi?” En tiedä. Ainut, mitä tiedän on, että Golgatalla se maksettiin, niin Raamattu opettaa, Pyhä Henki sai sen aikaan, ja minulla on se. Halleluja! Minä en edes tiedä, mistä se tuli, mutta minulla on se täällä. Halleluja! Näin on. Minä en tiedä, mistä se tulee, mutta minulla on se täällä. Voi tavaton! Se saa takin istumaan paremmin päällä. Varmasti. Halleluja! (Älkää nyt innostuko.) Se tarkoittaa ”ylistetty olkoon meidän Jumalamme,” Aamen! Se tarkoittaa ”niin se on.” Voi tavaton! Varmasti on. Minä en tiedä…
89 Ja ihmiset sanoivat, että hän on hullu– istua nyt tuolla mäellä! Tavaton! Tulee… tulee ruoka-aika, täältä tulee tuo ”tummaihoinen vaunupalvelija”, ja sanoo; ”Ole hyvä, Elia, tässä on aamiaisesi.” No mutta, hänellä oli asiat paremmin kuin puolella ihmisistä täällä tänä iltana. Luulisin, ettei täällä ole kovin monta tänä iltana, jolla on värillisiä palvelijoita. Mutta, hänellä oli värillisiä palvelijoita, muutama varis, jotka toivat hänelle syötävää joka aterialla. Halleluja! Kunnia! Jumalalla on aina ruokala jossakin: Hän järjesti, kokkasi ja lähetti aterian hänelle. Halleluja! Tuo sama Jumala elää ja hallitsee tänäänkin.
90 Elia pysyi tuolla Hänen osoittamallaan tiellä. Jumala sanoi: ””Mene sinne ja istuudu” ja niinpä hän teki sen. Siinä kaikki, mitä hän kykeni tekemään. Mitä te siitä ajattelette– uskotteko, että se pitää paikkansa? Se pitää. Aamen. Kyllä vain.
91 Joku pikkutyttö oli menossa katua pitkin eräänä päivänä ja hän sanoi… lopulta joku sanoi: ”Oi, halleluja; halleluja!” Hänellä oli Pyhä Henki.
92 Eräs uskoton istuu siellä, kadunkulmassa ja sanoo: ”Mistä sinä nyt niin iloinen olet, nuori?”
93 Tyttö vastaa: ”Voi, Jeesus juuri pelasti minut ja täytti Pyhällä Hengellä; minä olen niin onnellinen”, hän sanoi.
”Mitä sinulla on siinä kädessäsi?”, mies sanoo.
”Raamattuni”, sanoo tyttö.
”Uskotko sinä siihen?”
”Varmasti.”
”Uskotko sinä kaikkeen siinä?”, mies sanoo.
”Kaiken siinä”, tyttö vastaa.
”Uskotko sinä sen kertomuksen Joonasta?”, mies sanoo.
”Kyllä.”
94 Mies sanoo: ”Uskotko sinä todellakin, että se valas nielaisi tuon miehen?”
”Kyllä herra, uskon.”
95 Mies sanoo: ”Miten sinä voit todistaa sen muulla kuin uskolla?”
96 Tyttö sanoo: ”Kun minä pääsen taivaaseen, minä kysyn sitä veli Joonalta.”
97 Uskoton sanoo hänelle: ”Mitäs, jos Joona ei olekaan taivaassa?”
98 Tyttö vastaa: ”Sitten sinun pitää kysyä sitä häneltä.” Halleluja! Ainoa paikka, joka hänelle jää, on helvetti.
99 Jos sinä hylkäät Jumalan tien, sinun on mentävä helvettiin. Sinun pitää. Se on ainoa muu tie. Siis, sinä olet jommallakummalla tiellä. Aamen. Selvä.
100 Minä näen hänet [Elian] siellä, istumassa siellä ylhäällä ja korpit tuovat hänelle aina jotakin, mitä syödä.
101 Hän lähti kävelemään takaisin sieltä… hän kulkee alas mäkeä, eräänä päivänä. Ja Jumala sanoo: ”Siis, suvanto on kuivunut. Minä haluan, että lähdet erään lesken kotiin.” Siinäpä vasta paikka saarnaajalle, mihin mennä! Jumala käski menemään. Se oli se ennalta valmistettu tie. Hän käveli sinne. Ja nainen ei ollutkaan israelilainen. Ei ollut. Ja nainen oli kävelemässä siellä… Ja Elia kävelee alas mäkeä.
102 Ja kun hän kävelee alas mäkeä, hän tapaa vanhan lesken seisomassa pihalla, hieromassa kahta keppiä yhteen, Elia sanoo: ”Mene hakemaan minulle jotakin syötävää, ja tuo minulle vähän vettä.”
103 Nainen sanoo: ”Niin totta, kuin Herra elää ja sinun sielusi ei koskaan kuole, minulla on vähän jauhoa, joka riittää yhteen leipään [kaltiainen KR33] pojalleni. Minulla on kaksi keppiä, jotta voin tehdä pienen leipäsen; hän syö sen ja kuolee.”
104 Elia sanoo: ”Mene hakemaan minulle vähän vettä, ensin, ja leivo sitten leipä ja tuo se minulle.” Halleluja!
105 Mitähän nainen tekee? Jumalalla on valmistettuna tie. ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja kaikkea Hänen vanhurskauttaan.” [Matt. 6:33]
106 Sinä sanot: ”Bill-veli, minun äitini karkasi kotoa. Minun aviomieheni ei halua asua kanssani.”
107 ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan”, halleluja– ”niin kaikki tämäkin annetaan teille.” Pitää paikkansa!
108 ”Miten minä selviän siitä, veli Bill?” Anna mennä vain ja tee se. Jeesus sanoi: ”Seuraa minua.” Näin on. Pidä silmäsi terveenä! No niin.
109 Ja ensimmäiseksi, siis, nainen menee sisälle, hän ottaa pari kepakkoa ja katkaisee ne. Tiedättekö, millainen on vanha intiaanien tapa katkaista keppi? Se oli risti, tietenkin. Ja ristissä… niitä poltettiin siitä keskeltä. Juuri siinä tuli paloi: uuni kaltiaisten tekoa varten.
110 Hän toi kaltiaisen ja antoi saarnaajalle, ja siinä hän seisoi ja söi, ja sanoi: ”Mene nyt takaisin ja tee itsellesi ja pojallesi, sillä: näin sanoo Herra: ruukku ei tyhjene, tai öljyä puutu astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Halleluja! [1. Kun. 17:14]
111 Miten? Koska hän etsi ensin Jumalan valtakuntaa. Koska hän kulki Jumalan valmistamaa tietä, Jumala palkitsi hänet. Uskotteko te sen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Kyllä vain.
112 Kerran, eräs nainen oli menettänyt veljensä. Hänen nimensä oli Lasarus. Oi, hän oli hyvä poika; nainen ei olisi millään antanut häntä pois. Ja hän kuoli. Nainen haetutti paimenensa, tai siis, evankelistan, joka oli Jeesus. Nainen oli lähtenyt eräästä seurakunnasta, ja hän oli luopunut kaikesta omistamastaan. Ja hän lähetti hakemaan Jeesusta paikalle, rukoilemaan, ja Hän vain jatkoi eteenpäin. Hän lähetti uudestaan ja Jeesus vain jatkoi. Hän sanoi: ”Minä en tee mitään, ellei Isä näytä minulle ensin.” [Joh. 5:19] Isä oli näyttänyt Hänelle, että Lasarus tulisi kuolemaan.
113 Hän tuli, hetken päästä, kolmen tai neljän päivän päästä. Hän sanoi: ”Lasarus on kuollut, ja teidän tähtenne, olen iloinen, etten ollut paikalla. Mutta, menkää herättämään hänet.” [Joh. 11:14-15]
114 Siis, ihmiset kuulivat, että Jeesus oli tulossa, ja niinpä Martta lähti Häntä vastaan.
115 Se oli Jumalan ennalta valmistama tie: mennä tapaamaan Jeesusta. Näin on aina. Kun sinulla on surua kotona, mene tapaamaan Jeesusta. Kun kotona on sairautta, mene tapaamaan Jeesusta. Kun kotona on sydänsuruja, mene tapaamaan Jeesusta. Halleluja! Jos sinä tarvitset jotakin, mene tapaamaan Jeesusta. Mene tapaamaan häntä. Hänellä on kaikki parannuskeinot, kaikki; Hänellä ei ole [vain] parannuskeinoa, Hänellä on parantuminen. Aamen.
Sitten, Martta meni tapaamaan Häntä, ja lankesi Hänen jalkojensa juureen.
116 Ja hän oli kerran lukenut raamatunkertomuksen, missä oli se suunemilainen nainen silloin kauan sitten. Hän välitti siitä Elisa-nimisestä saarnaajasta. Niinpä hän rakensi pienen kammion talonsa kylkeen, ja pani sinne sängyn ja kynttilän ja tuolin ja niin edelleen. Ja Elisa tuli käymään ja näki kaiken tuon hyvyyden, mitä nainen oli tuolle saarnaajalle tehnyt, oli maksanut kymmenyksensä ja kaikkea, siis. Niinpä Elisa sanoi: ”Mene kysymään, mitä me voimme tehdä, jos minä menisin puhumaan kuninkaalle, tai sotapäällikölle.” [2. Kun 4.]
117 Nainen sanoi: ”Minä pysyn perheeni kanssa ja kaikki on hyvin.”
[Elisa] sanoi [Geehasille]: ”Selvä. Mene kysymään mitä minä voisin tehdä.” Geehasi sanoi: ”Hän on hedelmätön. Hänellä ei ole lapsia.”
118 [Elisa] sanoi: ”Mene sanomaan hänelle: ”näin sanoo Herra:’ näihin aikoihin tulevana vuonna, hän tulee saamaan pojan.’” Ja hän sai.
119 Lapsen on täytynyt olla noin 11 – 12 vuotias. Eräänä päivänä, puolenpäivän aikoihin, hän oli isänsä kanssa pellolla– luulisin, että hän sai auringonpistoksen. Hän alkoi valittaa: ”Voi, minun päätäni, voi minun päätäni!” Isä lähetti yhden palvelijoistaan lapsen kanssa sisälle, tuon pikkupojan. Hänet pantiin äitinsä syliin. Keskipäivällä hän kuoli.
120 Miten tarkoituksenmukainen paikka! Nainen vei hänet ylös ja asetti saarnaajan vuoteelle, jossa tuo profeetta oli mannut. Olipa hyvä paikka! Asetti hänet saarnaajan vuotelle.
121 Nainen sanoi: ”Satuloi minulle muuli, ja lähde, äläkä lakkaa ratsastamasta ennen kuin minä pyydän sinua.”
122 Niin sitä pitää. Menkää eteenpäin älkääkä pysähtykö! Jatkakaa kulkua. Näin se on.
123 Ongelmamme on, me pysähdymme ja juttelemme liian monien ihmisten kanssa. Me pysähdymme seurustelemaan liian monille kutsuille. Meillä on niin paljon neulomista ja ompeluseurojen järjestämistä, siis, ompelua ja neulomista ja juttelemista neiti siitä ja siitä. Kyllähän te tiedätte, millaista se on. Ja näitä erilaisia juttuja tulee seurakuntaan. Kun, teidän pitäisi heittää kaikki ne cocktailjutut menemään ja pitää vanhanaikainen, Jumalan lähettämä herätyskokous; rukoilla loppuun asti niin kauan, että ollaan palattu takaisin [alkuun], taivas on laskeutunut, ja Pyhä Henki tulee paikalle kuin väkevä tuulispää ja täyttää koko paikan ja ihmiset. Aamen. Sitä me tarvitsemme!
Nainen sanoi: ”Älä pysähdy.”
124 Ja hänen aviomiehensä sanoi: ”Se mies ei ole Karmelissa. Nyt ei ole uuden kuun aika eikä sapatti”, hän sanoi.
125 Nainen sanoi: ”Kaikki hyvin. ” Hän halusi päästä profeetan luo. Niinpä hän vain jatkoi suoraan eteenpäin.
126 Elisa katsoi ulos ja sanoi: ”Tuolle tulee se suunemilainen. Hänellä on jokin hätänä; minä en tiedä, mitä se on.”
127 Nainen ryntää paikalle. Ja Elisa sanoo: ”Voitko sinä hyvin; voivatko miehesi ja lapsesi hyvin?”
128 Nainen vastaa: ”Kaikki hyvin.” Niin sitä pitää. Hän oli valinnut Jumalan tarjoaman tien. Hän sanoi: ”Kaikki on nyt hyvin,” Ja sitten nainen alkoi kertoa asiaa.
129 Hän käski Eliaa, sanoi: ”Mene ota minun sauvani ja pane se…” Siis, Elisa sanoi Geehasille: ”Mene ottamaan sauvani ja pane se lapsen päälle.”
130 Mutta, nainen sanoi: ”Minä en jätä sinua.” Niinpä profeetta palasi sinne, käveli huoneessa edes-takaisin, asetti kehonsa kuolleen lapsen päälle, ja se heräsi henkiin.
131 Tuo nainen, Martta, tiesi, että suunemilainen nainen tajusi Jumalan olevan profeetassaan. Ja jos, Jumala oli profeetassaan, Jumala olisi varmasti Pojassaan. Niinpä, jos hän pääsisi Jeesuksen tykö, hänellä olisi parannuskeino. Joten, hän ryntää ja lankeaa Hänen eteensä; hän sanoo: ”Herra, jos…” Se Hän juuri oli; ”Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta, nytkin, mitä Sinä pyydätkin Jumalalta, Hän tekee sen.” Voi, tallaisesta minä pidän. ” Nytkin… sen, mitä Sinä anot Jumalalta, Hän tekee sen.” [Joh. 11:22]
132 Se toimii tänäkin iltana. Sinä sanot: ”Minä olen synnintekijä, veli Branham.” Nytkin, sen, mitä Sinä anot Jumalalta, Hän Jumala tekee.” ”Ole minulle, syntiselle, armollinen”, niin Hän tekee sen. Jos olet sairas: ”Ole minulle armollinen, Herra”, niin Hän tekee sen, vieläkin. Sinä sanoi: ”Lääkäri on luovuttanut minun suhteeni, mutta silti, Herra! En ole kävellyt viiteen vuoteen, mutta silti, Herra!” En ole kuullut mitään, ties miten pitkään aikaan; silti Herra. En ole puhunut sanaakaan, ties miten pitkään aikaan, mutta silti Herra.” Mitä te pyydättekin Jumalalta, niin Hän [Jeesus] istuu Isän oikealla puolella, ja rukoilee sinun tunnustuksesi mukaisesti. Halleluja!
Martta sanoo: ”Mutta nytkin, sen, mitä Sinä pyydät Jumalalta, Hän tekee.”
133 Hän [Jeesus] suoristautuu ja sanoo: ”Sinun veljesi tulee heräämään henkiin.”
134 Martta sanoo: ”Oi kyllä, Herra, yleisessä ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä, hän tulee heräämään henkiin.”
Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Voi että!
135 Raamattu sanoo: ”Hänessä ei ollut kauneutta, mitä katsella; vaatimattoman, heiveröisen näköinen kaveri.” Mutta Hän sanoi… Kun Hän suoristautui, siinä oli Jumala.
136 Hän sanoi: ”Sinun veljesi herää henkiin. Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, sanoi Jumala. ”Joka uskoo minuun, vaikka hän olisi kuollut, hän elää silti. Joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole. Uskotko sinä sen?”
137 Martta sanoo: ”Kyllä Herra. Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka olisi tulossa maailmaan.”
138 Jeesus sanoo: ”Mihin te olette hänet panneet?” Hän lähtee kohti hautaa. Jeesus itki.
139 Eräs nainen, jokin aika sitten… oikein hyvä nainen, Kristillisestä tieteestä, jossa ei uskota siihen, että Jeesus oli… oli jumalallinen. Nainen uskoi, että Hän oli profeetta. Nainen uskoi, että Hän oli kyllä hyvä mies, muttei ollut syntynyt neitseellisesti. Siellä kiistetään neitseestä syntyminen.
140 Ei vain niin, vaan eräs kartoitus osoitti, että 85% Yhdysvaltojen protestanttisaarnaajista väittää, että se syntyminen neitseestä on tekaistu juttu. Todella. Voisin hyvin; voin aivan hyvin uskoa sen siitä tavasta, miten te elätte. Se on täsmälleen totta; he uskovat, että se on huijausta. Ja suurempi prosenttimäärä on niitä, jotka uskovat, ettei Jeesus palaa näkyvällä tavalla. Eipä siis ihmekään, että me tarvitsemme herätyksen!
141 Veli, kuuntelehan tätä: sinä kuulet kovin paljon puhuttavan herätyksestä. Ei meillä ole mitään herätystä.
142 Minä seurasin erästä miestä, jokin aika sitten, kun hän puhui kovasti siitä. Hän sanoi: ”Minä menin erääseen kaupunkiin, ja sain aikaan 5000 kääntymystä.” Me seurasimme sitä vierestä– en siis, minä– eräs ryhmä saarnaajia; he ottivat kortteja ja seurasivat, mitkä niistä palautettiin; ja 30 päivän aikana he eivät löytäneet edes kolmeakymmentä, jotka olisivat väittäneet tulleensa pelastetuiksi. Tiedättekö, mitä minä ajattelen? Minä luulen, että kyse on pikemmin vakuuttumisesta, kuin kääntymyksestä, kun ihminen syntyy uudesti Jumalan Hengestä.
143 Se, mitä me tarvitsemme tänään, eivät ole ylipitkät kokoukset, vaan se on vanhanaikainen, Jumalan lähettämä Pyhän Hengen herätys; vanhanaikainen, taivaansininen, synnin tappava, verellä pestyä uskonto. Aamen. Se saa teidät ottamaan vanhat kunnon ”renkaanpaikkausvehkeet” esiin, ja tekemään parannuksen. Näin asia on.
144 Se nainen [Krist. tieteestä] sanoi sitten: ”Siis, kuulehan, veli Branham, minä voin todistaa, ettei Hän [Jeesus] ollut muuta kuin vain ihminen.
145 Minä sanoin: ”Tee se. Jos sinä kykenet osoittamaan, ettei Hän ollut Jumala, niin minä hyväksyn sen.”
146 Hän sanoi: ”Ei, ei hän ollut jumalallinen. Hän oli vain ihminen; ja minä voin todistaa sen Raamatulla, että Hän oli vain ihminen.”
147 Minä sanoin: ”Jos sinä kykenet osoittamaan sen Raamatun avulla, niin minä hyväksyn sen.” Nainen sanoi: ”Oletko valmis?” Minä sanoin: ”Olen.”
148 Nainen sanoi: ”Kun Hän meni sinne, Joh. 11. kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Hän itki.”
Minä sanoin: ”Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä?”
149 Hän sanoi: ”No mutta, sehän osoittaa, että Hän oli tavallinen ihminen; Hänhän itki.”
150 Minä sanoin: ”Kuulkaapa, rouva: Hän oli kyllä ihminen, mutta Hän oli enemmän kuin vain ihminen, Hän oli Jumal ‘ihminen.”
151 Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kyllä vain. Hän tuli toteuttamaan Isänsä tahdon. Hän kulki Jumalan valmistamaa tietä. Hän ei vilkuillut oikeaan eikä vasempaan; Hän teki sen, mitä Jumala käski tehdä. Hän oli Jumalan valmistama Tie.
152 Ja mennessään Lasaruksen luo, Hän itki. Hän oli ihminen, kun Hän itki.
153 Mutta, kun Hän seisoi siellä haudan ääressä, jossa ihminen oli ollut kuolleena 4 päivää; ja kun ryömivät madot juoksentelevat sisään ja ulos hänen ruumiistaan; ja koko paikka lemusi; kun Hän sanoi: ”Lasarus, tule esiin”, ja 4 päivää kuolleena ollut mies seisoi jaloillaan henkiin heränneenä, siinä oli enemmän kuin vain mies. Halleluja! Kyllä vain. Itkiessään, Hän oli ihminen, mutta herättäessään henkiin, Hän oli Jumala.
154 Hän oli ihminen tullessaan nälkäisenä alas vuorelta, silloin illalla, ja tähyili ympärilleen etsien puista jotakin syötävää. Hän oli ihminen ollessaan nälkäinen.
155 Mutta, kun hän otti 5 pikkuleipää, ja pari kalan palasta ja ravitsi niillä 5000 ihmistä, siinä oli enemmän kuin vain ihminen. Siinä oli ihmiseksi tullut Jumala. Halleluja!
156 Hän oli ihminen maatessaan veneessä sinä iltana, kun hänestä oli lähtenyt voimaa, Hänen viittansa kautta… Hän tunsi itsensä sen verran heikoksi, ettei valtavan kova merenkäynti… ja 10000 meren riivaajaa vannoi hukuttavansa Hänet sinä iltana, kun tuo pikkuinen vene heittelehti mahtavalla merellä sinne tänne kuin pullonkorkki.
157 Minä tiedän, että Hän oli ihminen maatessaan siellä, unessa, mutta kun opetuslapset sanoivat: ”Etkö välitä siitä, että me hukumme?” Hän asetti jalkansa köyden päälle ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa”, ja tuli tyyntä. Siinä oli enemmän kuin vain ihminen. Halleluja! Se oli minun Jumalani. Halleluja! Aivan; Hän oli sitä, kyllä, tosiaankin on.
158 Hän oli ihminen riippuessaan Golgatalla, kun Hän sai osakseen suurempaa kunnioitusta kuin koskaan. Kun ihmiset sanoivat: ”Muita Hän kyllä pelasti; itseään ei kykene pelastamaan.” Mikä, mitä suurenmoisin kunnianosoitus, tai kohteliaisuus Hänelle lausuttiinkaan! Jos, Hän olisi pelastanut nämä muut ja itsensä, Hän ei olisi kyennyt pelastamaan niitä muita. Niinpä, Hänen oli uhrattava itsensä pelastaakseen toiset. Hän oli ihminen rukoillessaan armoa, kun Hän sanoi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Hän kuoli niin kuin ihminen. Kyllä.
159 Mutta, kun Hän nousi ylös, pääsiäisaamuna, Hän osoitti olevansa Jumala. Ei ihme, että tuo profeetta sanoi:
Elävänä, Hän rakasti minua; kuollessaan, pelasti minut
Haudattuna, Hän kantoi syntini kauas pois
Ylös noustessaan, Hän vanhurskautti ikiajoiksi
Hän tulee, jonakin päivänä; oi, mikä ihana päivä!
160 Halleluja! Minä rakastan Häntä. Ettekö tekin? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Kävelkää Jumalan tarjoamaa tietä.
161 Minä saatan nähdä, kun eräät tietäjät, kerran, menevät sinne, kun Hän syntyi, palvomaan Häntä. Saatan nähdä, kuinka he valmistautuvat. He kuormaavat kamelinsa.
162 Saatan nähdä Jim Jonesin ja nuo kaikki muut, ja Matti Meikäläisen pakkaamassa. Saatan nähdä kuinka he sälyttävät nuo korttipöydät ja kaiken muun kamelin kupeille tällä lailla, ja he olivat lähdössä palvomaan Jeesusta. Mutta, saatuaan kaiken valmiiksi, he huomaavat, etteivät kamelit kykene kävelemään.
163 Se juuri on seurakuntien ongelmana tänään. Te olette pakanneet niin paljon maailmaa mukaan, että se saa teidät kääntymään takaisin [/estää teitä lähtemästä]. Näin asia on.
164 Saatan nähdä, kuinka he lähtevät matkaan– he kaikki. He saapuvat vuoren tuonne kupeelle, eivätkä edes pääse siitä eteenpäin, koska ”ahdas on portti ja kapea tie, ja harvat tulevat sen löytämään.” Kyllä vain.
165 Minä voin nähdä yhden kavereista pakkaamassa, hän ottaa mukaan jotakin, millä valaista, koska ”Minä pakkaan, että päästään taivaaseen.”
166 Veli, minä en pakkaa päästäkseni taivaaseen. Minä pikemminkin puran päästäkseni taivaaseen. Halleluja! Silloin, ylöstempaus tulee irrottamaan kaiken. Raamattu sanoo: ” pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.” [Hepr. 12:1]
167 Saatan nähdä erään noista kavereista olevan lähdössä. Näen hänen vaimonsa siinä, ja sanovan: ”John, mikä nyt on, poika? Minne sinä olet lähdössä?”
Mies sanoo: ”Olen lähdössä palvomaan Herraa.”
”Mistä sinä tiedät mihin olet menossa?”
”No, minä [vain] lähden.”
168 ”No, eihän sinulla ole edes kompassia; sinulla ei ole saarnaajalisenssiä mukana. Mikä kumma sinua oikein vaivaa? Otetaanko sinut edes vastaan? Sinä siis lähdet palvomaan Herraa?”
”Kyllä.”
”Ota edes kompassisi.”
”Ei, minä en tarvitse sitä.”
”Et tarvitse? Kuinka sinä aiot sitten päästä sinne?”
169 Voin nähdä, kuinka mies osoittaa aamutähteä sormellaan ja sanoo: ”Minä kuljen Jumalan järjestämää reittiä.” Aamen. Jumalan järjesti tähden, joka johdatti noita tietäjiä, He eivät tarvinneet kompassia. He tarvitsivat Jumalan järjestämän tien, tähden. Kunnia!
170 Ja tuo sama Jumala, joka johdatti tietäjät Kristuksen luo, tähden avulla, on täällä tänä iltana Pyhän Hengen muodossa ja johdattaa teidät Kristuksen luo, uudestisyntymän äärelle, Pyhän Hengen kasteen äärelle, joka on Jumalan järjestämä tie. ”Ellei ihminen synny uudesti vedestä ja Hengestä, hän ei edes näe Jumalan valtakuntaa.” Miehet ja naiset, oletteko te saaneet sen?
171 Minä olen nyt käyttänyt aikani. Voi tavaton, minä kun tunnen vasta päässeeni asiaan: panen käteni housuntaskuun ja saarnaan kuin konsanaan vanha kunnon maalaissaarnaaja. Miksi? Minä rakastan sitä. ”Voi pojat, kun haluaisin jäätelön…” mutta teillä pitää olla myös vähän pekonia ja papuja mitä panna kupeellenne. Jotakin, mikä ravitsee, jotakin höysteeksi. Sitä me tarvitsemme, Uskotteko te sen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Todella.
172 Jumala on järjestänyt tien. Kuljetko sinä sitä tänä iltana? Saitko Pyhän Hengen silloin, kun tulit uskoon? Nyt, te hyvät baptistiystäväni, ja tiedän, että kuuluin… minä olin baptisti, ja täällä oleva paimeneni on baptisti. Mutta kuulkaapa, Apt. 19 sanoo: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?” Ei, kun vaan sen jälkeen [KJV: ”since”= ”sen jälkeen”]. Kyllä vain. Jos et ole saanut, tämä ilta on sitä varten. Jumala tarjoaa tien.
173 Veli, sisar, älä yritä kulkea omaa tietäsi. Älä käytä viikunanlehtiä. Älä ajelehdi kuin tukki, niin kuin ihmiset yrittivät, kun tuho tuli vedenpaisumuksen kautta. Älä asettele viikunanlehtiä yllesi, kuten Aadam teki. Älä yritä kulkea kuningas Nebukadnessarin tietä ja vainota Jumalan seurakuntaa. Älä käytä näitä muita keinoja, näitä tapoja ja menetelmiä, joita me voisimme– … mainita moniakin.
174 Älä kulje fariseusten lailla, nuo hyvin uskonnolliset henkilöt, jotka sanoivat: ”Siis, kuulkaa; me olemme hyvin korkeassa asemassa, ja mitä sitten tapahtuukin, me kyllä saamme tiedon siitä.”
175 Ja Jumala sujautti sinne; vastasyntyneen seimeen, Betlehemissä, toi Hänet maailmaan; ja pois maailmasta, kuolemantuomion kautta, eivätkä ihmiset olleet ollenkaan tietoisia siitä. Todella! Jumalan oma tapa.
176 Voi, olipa kerran nainen, hän oli käyttänyt kaikki omistamansa rahat. Halleluja! Lääkärit eivät voineet yhtään auttaa häntä. Ja eräänä päivänä hän oli pyörtymäisillään. Häntä oli vaivannut verenvuoto monia, monia vuosia. Ja yhtenä päivänä hän kuuli jotakin huutoa veneestä. Hän katsahti sinne, ja sieltä oli tullut Jumalan parannuskeino. Sepä…?… Voi tavaton!
177 Minä saatan nähdä, miten nainen menee kohti yleviä, puhdaslinjaisia baptisteja kohti; ”Ihmeiden aika on ohi.” Hän ryömii heidän jalkojensa välistä. Heidän pitää vähän väistää häntä.
178 Minä näen, kuinka nainen tulee Brigham Youngin kohdalle– ja hänen vaimojensa; ja nainen vain menee ohi. Mitä vaimo sanoo?
179 Kuulen kuinka he sanovat: ”Seis te siellä! Mihin te olette menossa, te, jolle lääkäritkään eivät voi mitään? Mihin te olette menossa? Olen nähnyt teidät meillä, teillähän on se verenvuoto.”
Nainen vastaa: ”Minä olen menossa tietä, jonka Jumala järjesti.”
180 ”Missä se semmoinen on? Tarkoitatko tuota petkuttajaa tuolla?”
”Siellä se juuri on. Minä kuljen juuri sitä pitkin.”
181 Hän tunkeutui väen läpi, lähelle, kunnes pääsi tuon ”kaverin” luo. Ja nainen kuului– sen ja sen kaltaiseen seurakuntaan, ja siihen ja tähän ja kaikki yrittivät työntää hänet takaisin, mutta hän pääsi Jeesuksen luo.
182 Joku sanoi: ”Siis, hetkinen vain, sisar. Jos syöt lihaa, ei onnistu.” Nainen oli Jumalan järjestämällä tiellä.
183 ”Jos et ole nostanut käsin käärmeitä, ei tule onnistumaan.” Hän oli [silti] Jumalan järjestämällä tiellä. Hän halusi päästä Jeesuksen luo. Näin on.
184 Minä muistelen entisaikojen Daavidia. Halleluja! Kyllä vain. Kun hän sanoi, että… Kun hän puhui… hän sanoi: ”Maistakaa, miten hyvä Herra on– maistuu hunajalta kalliosta.” Minä käytin ennen tätä vanhaa kunnon laukkua– muistan, kuinka ennen kannettiin tätä vanhaa kunnon nahkalaukkua, pikkuista pussia tässä vyöllä, johon pantiin hunajaa– paimenet käyttivät. Kun sairaat– kun lammas sairastui, sitä hunajaa otettiin vähän tuosta pussista ja pantiin kalkkikiven päälle ja annettiin sairaiden lampaitten mennä nuolemaan sitä. Ja kun ne nuolivat sitä hunajaa siitä kivestä, ne tulivat nuolleeksi samalla vähän kalkkikiveä. Ja tiedättekö, mitä tapahtui? Nuo lampaat paranivat.
185 Siis, kuuntelehan, veli. Minulla on täysi laukullinen sitä tänä iltana. Enkä minä sivele sitä baptistiseurakunnan, metodistikirkon, presbyteerikirkon, helluntaiseurakunnan päälle. Minä sivelen sen Kristus Jeesuksen päälle, johon se kuuluu, ja te, sairaat lampaat nuolette sitä ja saatte takuulla jotakin siitä. Kyllä vain. Nuolkaa Häntä! Niin kuin tuo kunnon mies, joka haudattiin ja…?… Nuolkaa Häntä; te tulette saamaan jotakin.
186 Älkää kiinnittäkö mitään huolta siihen, mitä seurakunta sanoo. Kiinnittäkää huomionne Kristukseen. Seuratkaa Häntä, Hän on seurakunta! Siis, kulkekaa Jumalan antamaa reittiä. Hän ei ole ikinä sanonut, että metodistit olisivat Jumalan tarkoittama reitti; ei koskaan sanonut, että baptistit ovat tai mikään muukaan seurakunta. Hän sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Sinä sanot: ”Mistä minä tiedän olevani Hänessä?”
187 ”Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen ruumiiseen– tulemme tuon ruumiin jäseniksi,” 1. Kor. 12; pitää paikkansa, kuuliaisina Jumalan…
188 Kaikki, mitä Hänellä on valtakunnassaan, kuuluu meille. Hän vain ottaa ison vihkonsa shekkejä täynnä, ja kirjoittaa nimensä sen alalaitaan ja sanoo: ”Ole hyvä, poika. Mene hakemaan kaikki, mitä sinä tarvitset. ” Aamen.
189 Älä arastele täyttää sitä [kirjoittaa siihen] Täytä se, käytä sitä ja sano: ”Kiitos Herra.” Halleluja! Se [mitä kirjoitit] tulee tapahtumaan.
190 ”Mitä te anottekin…” Mark. 11:24, ”kun rukoilette, uskokaa saaneenne, niin te saatte sen.”
191 Allekirjoita se shekki, sano: ”Herra, minä tarvitsen parantumista.” Repäise se irti, sano: ”Ole hyvä, Herra, minä pyydän Jeesuksen nimessä parantumista.” Sano: ”Kiitos Herra”, ja kävele vain eteenpäin; usko paranemiseesi. Ja vastaus tulee, niin kuin nuo varikset toivat Elialle ruuan. Siinä se.
192 Sano: ”Minä tarvitsen sieluni pelastusta.” Mitä teet? Kirjoita se ja sano: ’”On sanottu: ’Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon’; se on minulle, Herra.” Täytä shekki. ”Minä tarvitsen pelastusta, ojenna se minulle, Herra.”
”Kas tässä.”
”Kiitos, Herra!” Kävele pois se mukanasi.”
193 Tarvitsetteko Pyhän Hengen? Kyllä vain. ”Pysykää te Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta. Sitten kun tämä Pyhä Henki on tullut päällenne, te tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” [Luuk. 24:49; Ap.t. 1:8]. Uskotteko te sen? [”Aamen.”] Täytä se shekki ja lähetä se eteenpäin ja katso mitä tapahtuu. Jumala tulee antamaan Sen. Jumalan menettelytapa. Hän antoi sinulle shekkivihon, anna mennä vain, täytä se. Jumala lupasi. Uskotteko te sen? [”Aamen.”] Varmasti. Jumalalla on aina ollut tarjota jokin keino.
194 Olipa kerran eräs kunnon kaveri, Jairus nimeltään. Voi, hän oli vähän niin kuin liittynyt sellaiseen epäuskoisten porukkaan.
195 Kuten monet saarnaajat nykyään, hekin ovat liittyneet tuolla samalla tavalla. Raamattu sanoo: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.” [2. Kor. 6:14] Selvä. Ensiksi siis…
(Kukahan sanoi sen? Tekö?)
196 No siis, Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, juovat jotakin tappavaa; he panevat kätensä sairaitten päälle ja he paranevat.” [Mark. 16: 17-18] Jos sinä saarnaat tätä, niin puolessa seurakunnista sinut potkaistaan pihalle. Pitää paikkansa. Niissä ei tunneta Jumalan tietä, mutta niin juuri Hän sanoi; niin Jeesus sanoi. Uskotteko te sen? [”Aamen.] Kyllä vain!
197 Ja jos Hän sanoi niin, aamen, minä uskon sen. Minusta se on totuus ja minä kävelen sitä tietä, jota Hän käski kulkea. Ja Hän vahvistaa sen sitä seuraavin merkein ja ihmein. Pitää paikkansa.
198 Siis, tehkää samoin, kävelkää vain sisään. Se on jokaiselle… Joka haluaa, hän tulkoon sisään. Antakaa mennä! Jumalan on kutsunut teidät, teidän on tultava, niinpä tulkaa joutuin sisälle! Älkää enää odotelko. Ottakaa se tänä iltana!
199 Minä näen silmissäni tämän vanhan kunnon veikon; hän oli tullut liittyneeksi. Hän kyllä rakasti Jeesusta, mutta silti hän oli vähän kaukana… Hän ei halunnut menettää mainettaan, siis, siunauksia. Niinpä häntä lähestyttiin; todella.
200 Niinpä Herra sanoi: ”Siis, katsokaa tuota pikkukaveria tuolla alhaalla. Minä määräsin hänet ikuiseen elämään, ja tuolla hän vain on, noiden uskottomien joukossa. No, minäpä hoidan asian.” [Hän] Herra antoi hänen tyttärensä tulla sairaaksi.
Jairus sanoi: ”Siis, kutsutaan tohtori Meikäläinen tänne.”
201 Tohtori Meikäläinen tarkasti tytön. Hän sanoi: ”Pulssi heikentyy, Jairus. Minä kerron, mitä meidän on parasta tehdä; meidän on parasta tehdä näin.” Ja hän antoi kaikki lääkkeensä ja niin edelleen. Ja samassa, tyttö rupesi tekemään kuolemaa.
202 Silloin hän sanoi: ”Ma-ma-ma-mahtaakohan Jumalalla jokin määrätty keino?” Hyvä Tavaton!
203 Tuo mies, joka oli niin kovasti arvostellut jumalallista parantamista– Tai oli siis kuullut Hänestä, ja hän sanoi: ”Kyllä, kyllä. Juu’u.”
”Jairus, etkö sinä pidä Häntä petkuttajana?”