50-0827A TUHLAAJA (Prodigal), Chicago, Illinois, USA, 27.8.1950

50-0827A TUHLAAJA
(Prodigal)
Chicago, Illinois, USA, 27.8.1950

 

1       Kiitos, Paul-veli. Hyvää iltaa yleisö. [Seurakunta taputtaa–toim.] Paljon kiitoksia. Kiitos. Tuo saa tuntemaan olonsa tosi hyväksi, kun tiedän, että olen tervetullut takaisin vietettyäni kolme viikkoa teidän kanssanne. Se osoittaa, että meillä on yhteys keskenämme. Se ei…Edes kuolema ei erota meitä toisistamme. Me tulemme jatkamaan elämistä jossakin.  Rakkaus menee eteenpäin; kun kaikki on lopussa, rakkaus pysyy. ”Mutta, profetointi, se katoaa ja kielilläpuhuminen katoaa, mutta rakkaus ei koskaan häviä” vaan jatkaa, jatkaa edelleen.

Hauskaa olla täällä taas, tänä iltapäivänä, ja saada tilaisuus puhua teille hetkinen. On aika lämmin. Ja tänä iltana on parantamiskokous, kokoussarjan päätteeksi. Ja me aiomme yrittää tänä iltana, jos mahdollista, palvella jokaista yleisössä, joita vain voimme, käytämme suurimman osan ajasta sairaiden puolesta rukoilemiseen.

Nyt, pääsin kotiin varsin myöhään, mutta seuraavana päivänä, se tapahtui lauantaina, tai, tai perjantai-iltana, ja sitten lauantaiaamuna minulla oli kokous. Myöhään lauantai-iltana, minulla oli useita hätätapauksia, jotka piti hoitaa siinä paikassa. Ja sitten, lähdin seurakuntaan eilen illalla ja pääsin sisään vain hetki sitten, noin tunti-. Minulla on kokous tänään iltapäivällä ja tänä iltana. Huomenna puoliltapäivin, minulla on kokous New Albanyssa, Indianassa. Niinpä, te näette, millaista tämä on, todella lakkaamatta liikkeellä. Mutta olemme iloisia missä tahansa, missä me voimme puhua vähän Jeesuksen sanaa. Sillä on merkitystä.

2       Olen tosi kiitollinen sananpalvelijoille täällä, ja niille, jotka laulavat, jotka vähän innostavat tai auttavat heitä eteenpäin. Siitä syystä me olemme täällä; yrittämässä auttaa toisia. Me…Minä en ikinä kykenisi viemään sanomaa kaikkeen maailmaan itse. Meitä täytyy olla tuhansia yhdessä tekemään tätä, ja yhdessä me voimme liittyä yhteen ja unohtaa seurakuntamme ja oppimme ja niin edelleen, ja tuntea vain tämän yhden asian: Kristuksen ja Hänet naulittuna ristiin ja tuntea sen välillämme. Ja uskon, että Jumala…tulee tekemään jotakin ihmeellistä saman tien. Uskon, että me tulemme näkemään Hengen liikkuvan ennen näkemättömimmällä tavalla kautta aikojen.

Ja tunnen johdatusta sanoa tämän, minkä olen tuntenut jo jonkin aikaa, tai viime viikkojen aikana, että uskon, että Jumala aikoo tehostaa sitä pientä osaa, jonka Jumala on antanut minulle, yrittääkseni palvella toisia niin, että siitä tulee jotakin muuta, joka tulee olemaan ihmeellisempi kuin mitkä nuo kaksi merkkiä, jotka Jumala on antanut minulle näytettäväksi ihmisten edessä. Ja minä uskon, että se tulee olemaan armollisempi kuin tähän asti. Rukoilkaa puolestani. Ja jos toiset saavat kiinni innoituksesta ja pääsevät lähelle Jumalaa, niin kuin suuri, eteenpäin marssiva kristittyjen armeija.

Halua taas sanoa näistä pikku lahjoista ja jutuista, joita minä olen saanut tällä viikolla, että arvostan niitä kaikkia–en ehdi avaamaan niitä ennen kuin olen kotona. Tuo pikkutyttökin, kun pääsen kotiin, no mutta, joku antoi minulle paketin pikkuleipiä ja me istuimme alas ja söimme ne keskenämme, pikku tyttäreni ja minä; ja oli ilo saada niitä.

3       Siis, toivoisimme, ettemme me käyttäisi kovin paljoa aikaa. Kuinka monta ihmistä täällä talossa on tänään, jotka ovat kristittyjä? Näyttäkääpä kätenne, te jotka ovat kristittyjä, kaikkialla rakennuksessa. Voi tavaton. Onko täällä yhtään syntistä? Katsotaanpa, onko yhtään syntistä, nostakaapa kätenne. Tarkoitatteko te, ettette te ole syntisiä? [Tyhjä paikka nauhassa–toim.] …? …yksi syntinen” Voi!…? …Jumala teitä siunatkoon. Hienoa. Me olemme kaikki kristittyjä. Olen siitä tosi iloinen. Tosi hienoa. Siis nyt, kuinka moni on saanut Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon? Näyttäkääpä te kätenne…? …Voi tavaton. Katsokaapa tätä! Tämä olisi hyvä hetki ylöstempaukselle, eikö vain? Jo…? …No, ajattelin puhua tänä iltana aiheesta ”tuhlaajapojan paluu.”  Yleensä minä puhun tästä aiheesta saadakseni syntiset tulemaan Kristuksen tykö, ja kun täällä ei ole syntisiä, no, eihän täällä ole ketään tulossakaan Hänen tykönsä, eihän? Siispä, minä vaihdan aihettani ja otan muuta…? …

Ja kun te pääsette kotiin, soitelkaa naapureille ja kaikille sairaille ja tuokaa heidät ulos ja ehkä Herra tekee meille jotakin tänään, joka on alkamassa, voi että! Me saisimme suuren vuodatuksen tänä iltana. Ja minusta jotkut sanoivat, että joitakin paikkoja tullaan erottamaan köydellä sairaita ja ahdistettuja ja vuoteita ja paaripotilaita ja niin edelleen, varten tänne jonnekin; niin minulle on kerrottu, illan kokousta silmällä pitäen. Se on oikein hyvä.

Ja minä rukoilen, että Jumala…Otetaanpa toinen toistamme kädestä ja rukoillaan, että Jumala todella parantaisi yhtaikaa jokaisen, joka on tässä talossa tänä iltana. Haluaisitteko te nähdä sen täällä? Minä lupaan, että Jumala täällä…[Tyhjä paikka nauhassa–toim.] parantaisi jokaisen, joka on paikalla ja jos Hän haluaa tehdä sen, te…se on merkki Hänen ja minun välilläni, että heti, kun te pääsette paikallenne, minä tulen takaisin jatkamaan tätä kokousta.

[Joku sanoo: ”Ihmiset haluavat sinun saarnaavan sen saarnan.”–toim.] Selvä. [Joku sanoo: ”Me olemme kaikki armosta pelastettuja syntisiä.”] Aamen. Sitä me juuri olemme, ”armosta pelastettuja syntisiä.” Onko näin? Me kaikki olemme armosta pelastettuja syntisiä. Muistan, kun itse olin tuhlaajapoika. Onko tämä liian lähellä tätä? [Mikrofonia–suom.]

4       4 Selvä. Muistakaa kaikki ja rukoilkaa, ja jos me satumme lähtemään joksikin ajaksi pois, älkää unohtako minua rukouksessa. Tämä iltapäivä on sellainen hetki ennen kuin tulen jumalanpalvelukseen, sairaitten puolesta rukoilun voitelun alta. Ja on suurta vapautta seisoa tervehtimässä ihmisiä ja me–me–meille on ilo tehdä se. Se–se vahvistaa minua ja sitten, illalla, kun voitelu tulee näitä asioita varten…kuvitelkaapa, joskus kokouksissamme, kun meillä on ollut monta, monta tuhatta ihmistä istumassa pitkin, voi tuntea, että siellä on kriitikkoja, toimittajia, joskus saarnaajat arvostelevat, seurakuntia, jotka eivät usko parantamiseen. Ja he–he odottavat vain löytävänsä jonkin väärän jutun. Jos se onnistuu, se pannaan sitten minun niskoilleni. Se on–se on…

Siis, minun on pantava todella–todella parastani kaiken aikaa, ja tiedettävä mikä on mitäkin, kunnes Pyhä Henki voi ryhtyä toimeen. Ja siitä syystä minä en kovin paljoa juttele ihmisten kanssa, en siksi, etten minä haluaisi sitä. Jumala tietää, että haluan sitä, mutta en–en vain voi, koska kun tapaan jonkun, hän puhuu jostakin muusta, sitten se vie minut pois asiasta, ja minä, haluan todella olla siinä tilassa, että Herra pystyy sanomaan: ”Tuolla henkilöllä on tietty–tietty juttu, tai tällä ihmisellä täällä. Kuka tämä, joka seisoo edessäsi, on?” Muistakaa se, mitä yksikin virhe saa aikaan. Enkä minä voi olla itseni varassa, sillä minä en tiedä mitään. Minun on luotettava Häneen.

Ja siinä, kun minä luotan siihen, että kun Herra tekee sen, että Hän innoittaa koko seurakunnan uskomaan yliluonnollisen Olennon, Jumalaan, olevan keskellämme, valmiina kirkastamaan oman työnsä keskuudessamme. Ja minä olen todella iloinen, että Hän ilmoittaa itsensä sillä tavalla. Voisimmeko me puhua hetken Hänelle nyt kun painamme päämme?

5       Taivaallinen Isämme. Me olemme todella kiitollisia saadessamme olla täällä tänä iltapäivänä, ja tulla luetuksi Sinun lastesi joukkoon.  Niiden, jotka uskovat Sinua, jotka kärsivät Sinun tähtesi, jotka saarnaavat Sanaa, jotka palvelevat yöt ja päivät läpeensä, jotka paastoavat ja rukoilevat ja katsovat kohti taivasta kaiken päivää.

Me olemme kiitollisia ollessamme tekemisissä tällaisen taivaallisen joukon kanssa, jonka edessä istumme tänä iltapäivänä täällä, minne monia, monia satoja ihmisiä on kokoontunut, ja kaikki täytettynä Sinun Hengelläsi; odottaen vesien liikuttamista, astuaksemme sinne. Ja kenties täällä on niitä, Herra, jotka eivät tunne Sinua, jotka vähän epäröivät nostaa kättään tunnustaakseen sen julkisesti. Minä rukoilen, että Sinä puhuisit tuolle sydämelle tänään, tuo heidät alttarille katumaan, että Sinä tulisit rakkaaksi heidän sydämelleen. Ja ne joilla ei ole Pyhää Henkeä, tulkoot hekin tänään… [Tyhjä kohta nauhassa–toim.]

Sanokoon: ”Oi, Jumala, tutki minua ja koettele minut ja katso onko minussa jotakin pahaa ja sitten pese se verelläsi, että minä saisin Pyhän hengen sydämeeni.” Anna meille meidän vikamme anteeksi Herra. Sinun lapsesi ovat eksyksissä. Monta kertaa me eksymme tieltä ja me rukoilemme, että Sinä antaisit anteeksi. Siunaa Sana. Minä en tiedä, Sinä tiedät, Isä, että minä en tiedä yhtäkään sanaa, jonka sanoisin tänä iltapäivänä. Ilmoitan vain ehkä, puhuvani tuhlaajapojasta paluusta. Minä vain aion odottaa Sinua, sen mitä Sinä sanot, me sanomme. Siunaa kaikki sanat, jotka tulevat esiin. Pudotkoot ne hedelmälliseen maaperään ja tuottakoot satakertaisesti, sillä me pyydämme sitä Mestarin, Kristuksen nimessä. Aamen.

6       Minä en tiedä, miksi mainitsin tuon aiheen: ”tuhlaajapojan paluu.” Minä en ole tietääkseni lukenut tuota sananpaikkaa viimeiseen 8 vuoteen–en ole lukenut tätä raamatunpaikkaa. Ja puhua siitä–luullakseni olen puhunut siitä 8, 10 vuotta sitten, Ja muistelisin, että puhuessani siitä, minä lähestyin sitä fariseusten näkökannasta. Tuo poika, joka oli jäänyt kotiin ja pahoitti mielensä veljensä takia, ja uskoakseni sillä lailla se tarina menee. Ja häntä ärsytti kovasti, että isä oli ottanut vastaan–tuon kadotetun, eksyneen pojan takaisin–ja hänen lähestymistavastaan. Ja minä puhuin seurakunnalle siitä, miten ihmisten ei pitäisi tuntea tuolla tavalla, niin, että kun syntinen tulee alttarille, koko seurakunnan pitäisi aivan kerääntyä hänen ympärilleen. Uskotteko te sen?

Vähän aikaa sitten, Burkesvillen lähellä, Kentuckyssa, jossa synnyin, se oli kaatuneiden muistopäivänä noin 5 vuotta sitten, puhuin siellä sunnuntai-iltapäivänä. Ja ihmiset…Ajattelin juuri hetki sitten, sitä eroa; täällä me vain olemme, autot parkkeerattuna ympäri, kaunis auditorio, ja siellä oli pikkuinen rukoushuone, sellainen lautavuorattu, ja veistetyistä hirsistä rakennettu, kattoon asti. Ja, kun minua vietiin sinne silloin, siellä oli hevosia joka puolella. Siellä puhuttiin sinä aamuna–heillä laulettiin ylistyslauluja. Ja minä seisoin siellä lavalla, ja siellä oli se ”aamen-nurkka” yhdellä puolella ja sitten naiset siellä toisella puolella. Eikä heillä ollut ollenkaan laulukirjoja. Heillä oli vanhat urut, joita pumpattiin puutangolla. Oletteko koskaan nähneet sellaista? Katsotaanpa, onko kukaan nähnyt sellaisia urkuja? Ai, kyllä, sitä pumpataan sellaisella isolla puusta veistetyllä tangolla–sitä pumpataan. Ja joskus sellaista ei voi käyttää ollenkaan, koska jotkut koskettimista eivät toimi. He käyttävät isoa äänirautaa, ja napautetaan raudalla, ja saarnaaja sanoo: ”Hmmmmm.” Ja siitä otetaan kiinni ja aletaan laulaa. Siellä laulettiin: ”Emme pelkää mitään pahaa, kun kuolemme, sillä Jeesus ottaa meidät syliin ja vie turvallisesti kotiin.”

7       Nuo ihmiset, miten he kunnioittivatkaan Jumalaa. Minä puhuin heille jumalallisesta parantamisesta sinä iltapäivänä, ja, tai iltana, pikemminkin.

Ja seuraavana päivänä olin oravametsällä siellä sen kukkulan rinteellä. Ja minä kuulin sahojen vain käyvän siellä, ja ajattelin, että menen katsomaan mitä siellä oli tekeillä. Neljä tai viisi miestä oli seisomassa siellä kiväärit puuta vasten aikamoinen mekkala meneillään ja he olivat sahaamassa puita.

Ja joku heistä puhui ja sanoi: ”Minusta se saarnaaja kertoi totuuden.”

Ja toinen sanoi: ”Se oli kyllä peijakkaan hyvä saarna.” Se oli ainoa tapa, jolla hän osasi ilmaista itseään, luulisin.”

Ja siinä oli…Minä kävelin siihen, missä he olivat juttelemassa, ja yhdellä oli iso tupakkamälli, melkein näytti, että se aivan pisti ulos suupielestä, kita aivan turvoksissa. Hän oli siinä pääpuhujana. Kun kävelin siihen, sanoin: ”Terve.” Ja hän kääntyi ympäri, tämä iso kaveri ja katsoi minua, nielaisi tupakkamällin, otti hatun päästään ja sanoi: ”Hyvää huomenta, pastori Branham.”

Minä ajattelin, ”Oi-oi, tuo riitti kyllä ottamaan hänet hengiltä, melkein,” se niin valtava tupakkatollo.

8       Mutta siinä jutellessamme, päivällinen oli valmistunut. Koska uskoin, että niillä ihmisillä siellä se olisi ollut lounas; mutta nyt kyse oli päivällisestä. Minä nautin kolme ateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen siellä etelässä. Ja niin minä menin sekaisin, kun illallisaikana siellä aletaan puhua päivällisajasta. Minä–minä jäin vaille illallista. No, joka tapauksessa, hevoset olivat rouskuttelemassa metsässä ja minä puhuin aiheesta Jeesuksen ylösnousemus, ja kun kunnon iso poika ryntäsi alttarille, se paikka oli ahdas ja täysi, ja hän ryntäsi alttarille ja huusi: ”Jumala, armahda minun sieluani.” Ja, kun hän tuli, niin eihän hän päässyt edes puoleenväliin alttarille: ”Jos, Jumala vain pelastaisi minut.” No, siellä oli viitisentoista noita vanhoja mammoja, tempaisivat miestä niskasta ja niin sitä vain mentiin alttarille hänen kanssaan.

Sinä iltapäivänä silloin tuli suunnilleen 15 kääntymystä. Ja nykyään, ihmiset eivät edes mene sinne ja tekevät vain kuivasilmäisen tunnustuksen ja nousevat pystyyn. Ihmiset rukoilivat loppuun asti, parisen tuntia. Nousivat pystyyn, ja vaatteet aivan niin märkänä, että ne olisi voinut vääntää kuivaksi, kun he olivat hikoilleet siinä. Ihmiset nousivat ja huusivat. Ja metsän läpi ja yli mäkien mentiin ja huudettiin: ”Halleluja! Halleluja!”

Kuunnelkaa ihmiset, ehkä he olivat baptisteja, mutta heillä oli todellinen Pyhän Hengen uskonto. Näin se on. Koska he elivät sillä tavalla. Mutta, hedelmistään teidät tunnetaan. Se on totta.

9       Nyt, kun minä luen, te rukoilette. Luukkaan 15. luvusta, me haluamme lukea nämä Raamatun jakeet, alkaen 11; 15. luvusta Luukkaan evankeliumista.

Vielä hän sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva.’ Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

Niin hän meni itseensä ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’

Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.’

Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;

ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,

sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään.”

10   Ja sananpalvelija, tai puhuja, minä en–en ole. Minun arpaosuuteni täällä maan päällä, on rukoilla sairaitten puolesta, mitä minä teen todella mielelläni. Minä en ole saanut mitään koulutusta. Ainoa, mitä minä pystyn sanomaan, on silloin, kun luen Raamattua, katson jokaista sanaa, aivan niin kuin Hän sen sanoo, minun on se sanottava. Ja rukoilkaa te minun kanssani, te kaikki, ja saarnaaja veljeni, kun minä yritän puhua hetken tästä aiheesta.

Yksi juttu…Ja pankaa merkille, että Jeesus puhui tässä vertauksessa molemmista. Hän yritti ilmaista isän tunteita kadotettua kohtaan, niiden takia, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta, lähteneet pois. Muistakaa, kerran me kaikki olimme vieraantuneita, erotettuja Jumalasta, ilman armoa, ilman toivoa, kulkien pimeyden maailmassa; kadotettuja ikuisesti. Jeesus otti meidän synnintekijän paikkamme ja kuoli meidän asemestamme. Ja Isä ottaa meidät ilolla vastaan, sitten, kun Pojasta tuli synnintekijä. Miten ihana evankeliumi!

Olen usein pohtinut, että, mitäpä, jos elämä olisi, mitä minä voisin ollenkaan odottaa tapahtuvaksi, jos en olisi Jeesuksen puolella? Missä–missähän minä olisin? Mikä minun kohtaloni olisikaan?

11   Minä makasin sairaalassa, jonkin aika sitten. Parhaat lääkärit, arvelisin, mitä potilas vaatia saattaa; katseli kasvojani sen jälkeen, kun puudutusaine oli erehdyksessä mennyt sydämeeni. He järkyttyivät, kun tajusivat, että nukutusaine oli sen yläpuolella, missä sen olisi pitänyt olla…? …elämää oli kolme minuuttia jäljellä. Ja kaikki minun syntini olivat edessäni ja minä…uskoa vedota mihinkään …synti oli edessäni syntinä. Usein, me kristityt täällä, me yritämme tehdä itse itsestämme vanhurskaita. Sanoit: ”No, eihän tämä nyt niin pahaa ole”, mutta vähäisinkin synti pitää tunnustaa, aina, kaikesta huolimatta, näyttipä se sinusta miten pieneltä tahansa, se on silti synti Jumalan silmissä.

Katsokaapa, miten mitätön ensimmäinen synti oli, mutta katsokaa, mitä se sai aikaan ihmiskunnassa. Kun ensimmäinen synti tehtiin, katsokaa eroa. Kun taivaaseen tuli viesti: ”Sinun poikasi on langennut,” siis, näytti siltä, että Aadamin olisi pitänyt ryntäillä pitkin paratiisia ja huutaa: ”Voi, Isä! Voi Isä, missä Sinä olet?!”

Mutta Aadam meni ja kätkeytyi. Ja se meni täysin päinvastoin. Isä oli se, joka kutsui: ”Poika, missä sinä olet?” Näettekö, miten ihminen yrittää vanhurskauttaa itse itsensä. Hän yrittää seistä jonkin takana. Sen sijaan, että tulisi reilusti esiin ja sanoisi mikä hän on ja tunnustaisi syntinsä Jumalan edessä, hän yrittää piiloutua jonkin taakse.

12   Ja Jumala teki etsintöjä. Hän käveli, ryntäili sinne tänne paratiisissa ja huusi kadotetun poikansa perään. Pojanhan olisi pitänyt etsiä Isää.

Ja tänään, asia on samalla tolalla. Heti, kun ihminen tekee syntiä ja sen sijaan, että tulisi esiin ja tunnustaisi syntinsä Jumalan edessä, hän yrittää perääntyä. Hän yrittää piiloutua jonkin taakse. Hän yrittää saada aikaan ihmistekoisen uskonnon.

Katsokaapa Aadamia. Teki…ihmiset tekivät viikunanlehdistä vyöverhon ja kietoivat sen ympärilleen; viikunanlehtiä. Mutta, kun he tulivat siihen paikkaan, johon Jumala kutsui Aadamin ja Eevan seisomaan eteensä, he tajusivat, että heidän uskontonsa oli ihmistekoista. Sana uskonto merkitsee ”peite.” Ja heidät oli peitetty ihmistekoisella vyöverholla. Näettekö te sen?

Nyt, ihmisessä on tuo pinnistely vielä tänäänkin. Ja sen sijaan, että yrittäisimme tulla Jumalan katumuksen tietä uskomalla Hänen Poikaansa, ja antaisi Hänen Poikansa veren puhdistaa synneistämme, me luikimme pitkin ja poikin löytääksemme jonkin toisen tien, karata Jumalan tieltä. Me sanomme: ”Siis, tämä uskonto…Meistä tulee sen ja sen jäseniä tai me teemme tätä, missä ei olla niin kovin tiukkoja.” Ja viikunasta tehdyt lehdet eivät toimineet, kun ihmisten piti kohdata Jumala.

Ja sinä tulet huomaamaan, rakas ystäväni, etteivät ihmistekoiset teoriat pysy pystyssä, kun tulet tämän ruumiin ja elämän viimeisiin hengenvetoihin. Näiden asioiden mukaan voi hyvin elää, mutta niiden varassa ei voi kuolla.

Ja luulisin, että palvelustehtäväni aikana, olen seissyt useampien kuolevien ihmisten luona kuin kuka kukaan minun ikäiseni, koska minua kutsutaan kovasti kuolevien luokse.

13   Vähän aikaa sitten, eräs tietty nuori nainen kaupungissamme, oli saanut Pyhän Hengen kasteen. Hän tuli tabernaakkeliin. Eräs toinen nuori nainen kaupungistamme, hyvin suosittu, kuului erääseen nykyaikaiseen uskonnolliseen ryhmään, joka kieltää veren ja peitteen, ja sanoi, että meillä oli kultti ja olimme hihhuliporukkaa, koska me uskoimme Kristuksen pelastavaan armoon. Jos se tekee ihmisistä hihhuleita, silloin minä olen yksi sellainen, sillä minä uskon vereen.

Tämä nuori nainen kävi tansseissa ja esityksissä, mutta hän oli silti pyhäkoulunopettajana seurakunnassa. Tuo seurakunta kielsi Kristuksen veren; siellä sanottiin, ettei sellaista ole. Heidän paimenensa sanoi, että se kuivui 1900 vuotta sitten. Se oli sosiaalista evankeliumia. Ja ennen pitkää tuo nuori neiti alkoi käydä ulkona joidenkin poikien kanssa; hauskannäköinen pikkuneiti.

Tämä pikkutyttö tuli tabernaakkeliin. Hän oli pukeutunut vähän vanhanaikaisesti. Hän käveli usein kadulla, ja tukka kammattuna niin taakse kuin vain sen saa ilman näitä, miksi niitä nyt kutsutaankin, eikä yhtään manikyyriä naamassa, tai mitä se törky onkin, mitä käytetään; ja sillä lailla hän käveli kadulla.

Kyllä. Se on totta. Me opetamme sitä vastaan. Jumala auttakoon saarnaajia saamaan tuo evankeliumi perille. Kuunnelkaapa, arvon naiset: Raamatussa oli yksi ainut nainen, joka meikkasi kohdatessaan miehen, ja se oli Iisebel, ja Jumala syötti hänet koirille. Niinpä, kun te näette ihmisten käyttävän sitä, sanokaa: ”Päivää, neiti Koiranruoka.” Täsmälleen tästä oli kyse: Jumala syötti hänet koirille. Ettehän te halua olla sellainen.

Jumala on tehnyt teistä kauniita omalla tavallanne; kauneus on käytöksessä. Mutta jopa pyhitys-seurakuntamme ovat antamassa periksi. Te tiedätte, että se on totta. Teidän olisi parasta palata takaisin vanhan höyläpenkin ääreen, takaisin evankeliumiin.

14    Siis, huomatkaa nyt. Ja tämä [toinen] nuori neiti, hän vain teki, aivan mitä mieleen juolahti: kävi tansseissa ja juhlissa ja niin edelleen. Hän sairastui. Eikä hän ymmärtänyt, mistä oli kyse. Mutta, kun lääkäri tuli hänen luoksensa, hänellä oli jokin sukupuolitauti, hän oli mennyt liian pitkälle. Joitakin ruiskeita kokeiltiin, mutta se ei auttanut.

Ja niinpä paimen sanoi hänelle, että hän olisi menossa suoraan taivaaseen, koska hän oli pyhäkoulunopettaja. Ja niinpä ihmiset kokoontuivat hänen huoneeseensa katsomaan hänen lähtöään; Herran enkelit tulivat hakemaan häntä pois.

Minä olin kulkemassa katua, vähän ennen sitä. Tuo paimen istui kotinsa eteishallissa, ison kauniin kodin, [he olivat] hienoja ihmisiä. Hän astui juuri tuosta huoneesta ulos, koko pyhäkoululuokka oli laulamassa lauluja ja saattamassa häntä taivaaseen. Ja paimen pistäytyi vetämään ulkona savut, eteishallista ulos. Ja kun kuolema kohtasi tytön, hän alkoi tulla hiukan hysteeriseksi, hän sanoi: ”Missä se tyttö on?”

Ihmiset sanoivat: ”Mikä tyttö?” [Toinen] tyttö sanoi: Koko sinun luokkasi on täällä.”

Tyttö sanoi: ”En minä heistä puhu. Minä puhuin siitä tytöstä, joka (hän sanoi hänen nimensä), se, joka kävi tabernaakkelissa, joka aina puhui minun sielustani.” Hän sanoi: ”Hakekaa hänet.”

15   He menivät paimenen luo, ja hän tuli juosten. Hän sanoi: ”Siis, kulta pieni, kuuntelehan.”  Hän sanoi: ”Me kutsumme lääkärin ja saat piikin. Sinä olet nyt vähän hysteerinen.”
Tyttö sanoi: ”En minä ole hysteerinen,” ja sanoi: ”Sinä ihmisten pettäjä. Minä olen kadotettu ja menossa helvettiin, koska sinä opetit minulle niin.” Ja tuo tyttö kuoli ja lähti kohtaamaan Jumalaa, kadotettuna, huutaen tuota tyttöä, joka oli yrittänyt puhua hänelle siitä, mikä on oikein.
Katso, veli. Kun sinä tulet tämän elon retken päätökseen, sinä toivoisit eläneesi Jumalan edessä, pyhän, puhtaan elämän. Ole varma, että muistat sen. Siis, siitä seurakunnasta, johon sinä kuulut; se ei merkitse Jumalalle mitään. Kyse on siitä, mitä sinä olet sydämessäsi. Näin se on. Jumala ei tule kysymään sinulta…mihin seurakuntaan sinä kuuluit, se, Jumala tulee katsomaan sitä, mitä sinä olet sydämessäsi.

16   Huomatkaapa, miten Jeesus puhuu tässä isästä ja siitä, miten poika lähti pois. Hänen on täytynyt…hänellä on täytynyt olla mielessään se, miten Jumala etsii, kutsuu, vetää ihmisiä katumukseen. Ja tänään, Pyhä Henki kulkee yhä pitkin maata kutsumassa kadotettuja ja kuolevia.
Ennen kuin jätämme tämän tässä, viikunanlehdet, haluaisin sanoa vielä muutaman sanan. Huomatkaa, mitä Jumala teki. Jumala, kun Hän meni kohtaamaan Aadamia ja heitä, ja heillä oli jo omatekoinen oppi. Siitä ei ole kuin 24 tuntia, kun joku sanoi: ”Veli Branham, tiedätkö millainen minun uskontoni on?” Hän sanoi: ”Minun uskontoni on kultainen sääntö: tee sitä muille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.”

Minä sanoin: ”Tuo on hyvä, mutta se ei sisällä pelastusta.” Näin se on. ”Ellei ihminen synny uudesti, hän ei pääse valtakuntaan sisälle.” Synny Jumalan Hengestä, uudistu, uudestisynny, tule uudeksi ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa: vanhat asiat ovat kadonneet ja kaikki asiat ovat tulleet uudeksi–käänny, siirry toiseen järjestelmään, kulkiessaan tietä tähän suuntaan ja kääntyy ja lähtee tähän suuntaan–päinvastaiseen.

17    Siis, mutta sitten, kun ihmiset seisovat Jumalan edessä, Aadam pelkäsi tulla esiin, hän sanoi: ”Olen alasti.”

Siis, huomatkaapa, Jumala meni ja otti joitain nahkoja ja tuli, ja teki vyöverhot ja sitoi ne ihmisten ympärille. Siis, huomatkaa, jos Jumala sai nahkoja, Hänen piti tappaa jotakin. Jonkin oli kuoltava, että siitä saatiin peite; ja Hän tappoi jotakin ja sai niiden nahkat. Ja jokin kuoli ihmisten sijasta, koska rangaistus oli kuolema. Niinpä, viattoman uhrin piti kuolla syyllisyyden takia, että ihmiset saatiin peitetyksi.

Ja samoin asia on tänään, ystävät: ei mitään ”kultaista sääntöä”, jossa ei ole mitään vikaa; ei kymmentä käskyä, jotka ovat kyllä pyhiä, vaan Jumala tappoi jotakin, peittääkseen poikansa. Jeesus Kristus kuoli Golgatalla, viaton, syyllisen puolesta valmistaakseen tavan, jolla sinä ja minä voimme olla viattomia, Hänessä, Jumalan edessä. Ja sitä juuri Pyhä Henki etsii kautta koko maan tänään, löytääkseen jonkun, joka uskoo Häneen, Kristukseen Jeesukseen.

18    Siis, meidän kertomuksemme alkaa, minusta, hyvin säälittävä kertomus, ja minä koetan lähestyä sitä hieman. Kuunnelkaa tarkasti. Pannanpa pystyyn pieni draama tänä iltapäivänä, kuvataksemme sitä hieman, että Jumalan lapset saattavat katsella sitä. Jumala, auta näitä nykyajan lapsiamme.

Jokin aika sitten, suuri J. Edgar Hooverin porukoista, kapteeni Al Farrar, suuri mies, nuorten ryhmän johtaja, tuli minun kokoukseeni ja kääntyi ja tuli johdetuksi Kristuksen tykö. Minä seisoin hänen toimistossaan. Siinä oli kyse siitä, että minä olin Fresnossa, Kaliforniassa pitämässä kolmen illan kokousta. Sieltä me menimme Seattleen…[Nauhassa tyhjä kohta–toim.]…lavalle.

Kun minä tulin sisään, en ole nähnyt missään niin paljon poliiseja; kaikkialla. Minut vietiin pieneen huoneeseen, ja kun tulin ulos, tri. Bosworth oli valmistelemassa puhetta ja valmistautui esittelemään minut; ja sitä juuri tehdessään, joku astui siviilivaatteissa sisään, ja kosketti hänen olkapäätään ja sanoi: ”Minä haluaisin sanoa sanasen.”

Tohtori Bosworth sanoi: ”Se ei ole täällä kyllä tapana, herra.” Hän näytti valtakirjansa. Hän oli kapteeni Al Farrar.

Ja hän sanoi: ”Käykö se, herra?”

Hän sanoi: ”Ystävät…” Siellä oli koolla kymmenentuhatta.

Ja hän sanoi: ”Kapteeni…Olen kapteeni Al Farrar.” Hän sanoi: ”Melkein kaikki täällä tuntevat minut, koska kotipaikkani on Tacoma täällä Washingtonissa.” Hän sanoi: ”Minun tehtäväni täällä on estää kaikenlainen rähinöinti.” Ja hän sanoi: ”Kun minä kuulin tästä Branham-jutusta, rukoilla sairaitten puolesta, lähdin Fresnoon puuttumaan rähinöintiin.” Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt näitä juttuja, kuulin, kun saarnaaja puhui, eikä hän vaikuttanut minusta mitenkään rähinöitsijältä.” Hän sanoi: ” Hän sanoi: ”Me haimme; me haimme lääkärin, ja lähetimme pikkupojan sinne, joka oli raajoistaan halvaantunut, polio. Polio todella…? …” Hän sanoi: ”Kun me kävimme läpi…Me jäimme kahdeksi illaksi. Lopulta poika saatiin jonoon.” Hän sanoi: ”Kun me pääsimme perille, niin, veli Branham sanoi: ’Hän on polion uhri.’ Ja hän kysyi isältä uskoisiko hän. Niin oli; tuo isä oli poliisivoimissa.”  Ja sanoi: ”Hän sanoi, että uskoisi.” Hän sanoi: ”Veli Branham sanoi, että poika tulisi paranemaan kahdeksan päivän sisällä.” Poliisi sanoi: ”Me tarkkailimme häntä” ja sanoi: ”Tuo pikkupoika seisoo tänä iltana tuolla verhon takana täysin terveenä, ja on palannut kouluun.” Hän sanoi: ”Minä haluan teidän kaikkien vakuuttuvan tästä: me tarkistimme heidän taloudenpitonsa, ja mitä he rahoillaan tekevät ja sen semmoista.” Hän sanoi: ”Minä haluan teidän tietävän, ettei tässä ole kyse mistään metelöinnistä; tässä on kyse kaikkivaltiaan Jumalan kädestä.”

19   Seuraavana päivänä hän vei minut isoon vankilaan, joka heillä siellä oli. Ja heillä oli siellä nuoria naisia, jotkut revolverisankareita. Siellä he vaeltelivat edes takaisin kiroten toinen toistaan. Mies sanoi: ”Mitä te olette tästä olet mieltä, pastori Branham?”

Sanoin: ”Voisinko sanoa heille sanasen?”

Hän sanoi: ”Tottahan toki.”

Minä menin sinne nuorien miesten luo. Ja he olivat siellä aivan hirveissä oloissa. Hän näytti minulle, miten, kun hän painaa nappia siinä tiskillä, ja tiettyjen sellien ovet aukenivat, ja sen pystyi tekemään ainoastaan siitä. Jos joku ampuisi häntä, hän koskettaisi tuota nappia, ja kaikki menisivät lukkoon…poliiseja ja kaikkea joka puolella.

Sitten, kun hän oli lopettanut, hänellä oli kaksi vartijaa mukanaan, ja kun me menimme ampumaradalle, hän sanoi: ”Sinähän pidät aseista veli Branham etkö pidäkin?”

Sanoin: ”Kyllä.”

20   Me menimme sinne ampumaradalle siellä alla, pitkän matkan päässä, se oli sellaisessa sellin tapaisessa. Hän kertoi: ”Me harjoittelemme täällä nuorten miesten kanssa.” Hän alkoi kertoa, miten etäällä sinä voi olla mistäkin paikasta ja miten ampua, niin edespäin. Ja minä huomasin, että hän tarkkaili koko ajan minua. Ja minä pohdin, mitähän hän aikoi; hän päästi konstaapelit pois, jotka olivat siellä hänen kanssaan. Ja me olimme yksin siinä paikassa, metallia joka puolella ympäriinsä. Hän sanoi: ”Veli Branham.”

Sanoin: ”Mitä, herra?”

Hän pani kätensä harteilleni ja minä ajattelin: ”No johan nyt.”

Hän sanoi; ”Mahtaakohan minulla olla mahdollisuutta?”

Sanoin: ”Mitä te tarkoitatte, kapteeni Farrar?”

Hän sanoi, ”Minä en ole ollut paha ihminen.” Hän sanoi: ”Yritän pitää lakia yllä ja elää oikein.”

”Sehän on velvollisuutenne, herra.”

Hän sanoi: ”Mutta, minä haluaisin todella löytää Jeesuksen.”

Ja minä sanoin: ”Uskotko sinä?”

Hän sanoi: ”Kyllä vain, mutta minä en ole löytänyt Jumalaa.” [Tyhjä kohta nauhassa–toim.] …kuulun erääseen seurakuntaan täällä. Minä–minä en tunne Häntä. Ei minun tarvitse pettää itseäni.” Minä liityin seurakuntaan. Olen ollut jäsen jo vuosia. Hän sanoi: ”Minä en oikein tunne Häntä.”

Sanoin: ”Selvä, kapteeni Farrar, te–te voitte ottaa Hänet vastaan, jos vain uskotte.”

Hän sanoi: ”Kuule. Ennen kuin sinä lähdet Washingtonista, järjestä jokin paikka, jossa me tapaamme ja mennään yhdessä ja keskustellaan asiasta.” Hän sanoi: ”Järjestä se.” Nautitaan päivällistä ja mennään yhdessä ulos ja niin edelleen ja ehkä otan jahtini, ja lähdetään sillä–tuonne lahdelle.”

21   Sanoin: ”Kapteeni Farrar, Hän ottaa sinut vastaan juuri tässä.”

Hän sanoi: ”No ei tässä…[Tyhjä kohta nauhassa–toim.] …? …

Sanoin: ”Kyllä vain.”

Hän sanoi: ”Tulisiko Hän aivan tänne?”

Minä sanoin: ”Hän meni valaan vatsaan yhden ihmisen takia. Hän meni tuliseen pätsiin tuomaan jotkut lapsistaan sieltä pois. Hän tulee kyllä tänne ampumaradalle.” Siellä tuo konstaapeli, riisui asevyönsä ja pani sen lattialle ja laittoi kätensä minun ympärilleni. tällä tavalla, ja Jumala laskeutui ihmeellisellä tavalla ja pelasti hänet. Hän aikoo nyt ruveta saarnaamaan evankeliumia. Saarnaaja lähtee nähdessään, että Isä on yhä kiinnostunut kadotetuista. Kuka sitten oletkin, millaisissa olosuhteissa sinä olet, Jeesus tulee mihin tahansa ottamaan sinut vastaan.

22   Katsokaapa tätä tuhlaajapoikaa tänä iltapäivänä, missä hän oli: pahin paikka jossa juutalainen voi olla on sikolätti.

Siis, katsokaapa tätä draamaa nyt. Siinä on vanhanaikainen maalaistalo. Katselkaamme sitä hetki mielessämme. Voin nähdä, suloisen vanhan pariskunnan asuvan siellä, joka on tehnyt kovaa työtä koko ikänsä ja joilla on kaksi poikaa. Luonnollisesti, perintö aina menee perilliselle. Ja sitten, tämä nuorempi poika, kenties…Sanotaan nyt, että he kävivät kokouksessa joka sunnuntaina, ja he rakastivat Jumalaa ja palvelivat Jumalaa koko sydämestänsä.

Mutta, eräänä päivänä, nuorempi poika, sanotaanpa nyt, että hän alkoi kulkea porukassa, jonka kanssa hänellä ei olisi pitänyt olla mitään tekemistä. Kuuntelehan, nuori mies tänä iltapäivänä, nuori nainen, välittömästi, kun sinä lähdet pois kristillisen vaikutuksen alta, olet huonoissa käsissä. Sinä olet matkalla takaisin lähtökohtaan, täsmälleen silloin–muista että heti, kun lähdet pois Pyhän Hengen vaikutuksen alta. Olipa tuo poika kuka tahansa tai tyttö, jos he eivät ole pelastettuja, pysy loitolla heistä. Täsmälleen näin se on. Ja miehet, te myös.

Joku sanoi: ”Siis, kyllä minä voin käydä baarissa jonkun kaverin kanssa. Voin juoda Cokista, kun hän juo olutta ja viskiä, ja lähteä ulos ja olen aivan sama ihminen.”  Enpä usko. Näin on. Raamattu sanoo: ”Karttakaa kaikenlaista pahaa.” Pysykää poissa vihollisen maaperältä. Vanha kelkkarata on niin liukas…? …kelkka, keikkuu joka puolelle ja yhtäkkiä, ennen kuin huomaatkaan, sinua viedään pitkin ränniä…? …

23   [Tyhjä kohta nauhassa–toim.] …pohti, voisiko hän palkata jonkun viemään häntä mäen toiselle puolelle. Joku sanoo: ”No, minä pystyn ajamaan näitä hevosia 2 jalkaa reunan ulkopuolella täyttä laukkaa, enkä ikinä tipahda.

Toinen sanoo: ”Minä voin pitää sen 6 tuuman päässä enkä ikinä tipahda.

Hän sanoin: ”No, entä sinä? –seuraavalle.

Hän sanoi: ”Minä pysyttelen niin etäällä reunasta kuin vain kykenen.”

Hän sanoi: ”Vie sinä minut yli.”

Älä kokeile kuinka lähelle syntiä voit päästä. Koeta kuinka kaukana sinä voit pysyä synnistä. Pysy etäällä siitä, ylipäänsä, telkeä se ulkopuolelle. On sääli, että meidän amerikkalaisemme rypee näissä ja tekee näitä juttuja.

Kun käytte kodeissa nykyään… Olen käynyt kristityissä kodeissa, kun jääkaappi avataan, niin se on täynnä oluttölkkejä; ja sen pitäisi olla kristitty koti. Kristityt eivät pelleile noitten asioitten kanssa…? … Me olemme kuskanneet vanhan kunnon rukousalttarin ulos kodistamme ja tehneet siitä korttipöydän.  Ja juuri se tekee meidän lapsistamme nuorisorikollisia. Ei kyse ole nuorisorikollisuudesta. Kyse on vanhempien rikollisuudesta. Jos vanhemmat opettavat lasta ja vähän katselee, missä he käyvät ja pitävät heistä huolta, se on …? …siinä…? …Näin se on.

24   Katsokaa näitä nuoria ladyja, jotka makoilevat näillä hiekkarannoilla uimapuvussa, miesten edessä. Ja täällä kaduilla näissä hävyttömissä asuissaan ja annapa vain jonkun loukata heitä ja sinä haluat …? …heitä. Sinä olet yksi heistä. Näin se on. Lähetät hänet ulos tuolla lailla…

Ja niin, minä juttelin erään pikku neidin kanssa tässä eräänä päivänä; hän sanoi: ”No, minä yritän saada rusketusta.”

Minä sanoin: ”Kuulehan, minulla on kotona pieni tyttö. En tiedä, mikä tulee seuraamaan, mutta jos minä ikinä löydän hänet venyttelemästä itseään sillä tavalla, hän tulee kyllä saamaan rusketusta, mutta se tulee olemaan herra Branhamin rusketusta raitoina takapuolessa ja kunnolla, kun minä tulen kotiin.” Näin se on. Hän tulee saamaan sellaisen rusketuksen mitä tarvitseekin. Ja täsmälleen näin. [Yleisö taputtaa–toim.] Kiitos. Sellaista rusketusta me tarvitsemme…? …Minun isäni…? …Kymmenen käskyä, kultainen sääntö…?… ulos puuvajaan. Minusta meidän pitäisi…? …Jos säästä vitsaa ja pilaat lapsen…? …

25   Sitten, minä näen tämän nuoren miehen lähtevän ulos [Tyhjä kohta nauhassa–toim.] ”Mikset sinä kertonut äidillesi ette sinä ole menossa sinne vanhaan seurakuntaan? Kaikki se…? …Ethän sinä mitään muuta teekään, kuin ramppaat seurakuntaan ja takaisin.” No siis, parempaan paikkaan kuin seurakunta sinä et voi mennä. Voin kuulla hänen sanovan: ”Mikset sinä lähde kaupunkiin ja tule kokemaan kaupungin humua, ja elä niin kuin poikien pitäisi elää.” No, ensimmäinen juttu, tiedättehän, minä voin nähdä hänet nyt, hän menee kysymään isältään; ja isä on tulossa vanhaksi ja hänen äitinsä on tulossa vanhaksi.

Eräänä päivänä, kun hän tulee sisään, kyllästyneenä hän alkaa kiukutella äidilleen ja isälleen. Heti kärkeen hän sanoo: ”Isä, minä haluan, että sinä annat minulle osuuteni. Olen kyllästynyt roikkumaan täällä kodin liepeillä ja tekemään näitä juttuja. Ainoa, mitä minä sunnuntaissa näen, on kokouksessakäynti. Ja kaikki muut pojat…? …tavalla tai toisella. He kaikki käyvät ulkona ja elävät omalla tavallaan. Minä haluan tehdä niin kuin muutkin.” Älä ikinä seuraa porukkaa; seuraa Jeesusta.

Mutta eikö se olekin nuorison asenne eikö olekin? ”Minä haluan tehdä niin kuin muutkin.” Älä ikinä ota mallia muista; ota mallia Jeesuksesta.

26   Sitten minä kuulen hänen sanovan: ”Siis, sinä…” Kuulen isän sanovan: ”No, poika, tämä on ainut tapa, jolla minä olen elättänyt itseni. Ainut tapa hankkia elanto.”

”No, minulla on perintö, ja anna se sitten minulle. Minun oikeuteni…” Siis, mikä onkaan oikeutesi?

Minä näen vanhan isäparan; asia vaivaa häntä kovasti. ”No, mitä sinä sitten aiot tehdä, poika?”

Hän sanoo: ”Lähden kaupunkiin ja elän niin kuin kaikki muutkin.”

Isä sanoo: ”No, etkö voisi jäädä äidin ja minun luo? Me rakastamme sinua koko sydämestämme, ja me haluamme olla hyviä sinulle. Olemme tehneet kaiken, minkä voi. ” Mutta se ei tyydyttänyt. Saatana oli saanut pojasta otteen. Hän oli lähdössä kaupunkiin elämään niin kuin muutkin maailmalliset ihmiset.

Sitten, minä näen hänen isänsä sanovan hänen äidilleen: ”Äiti, tiedätkö, mitä on tapahtunut? Meidän poikamme on joutunut väärään porukkaan. Hän on nyt nuori mies, ja niin hän pyysi minua myymään tilan ja ottamaan kaiken, mitä omistan ja jakamaan sen hänen ja hänen veljensä kesken. Siitä ei voi keskustella hänen kanssaan.”

27   Minä näen vanhan äidin. Jumala sellaisia vanhoja äitejä siunatkoon. Minulla on yksi sellainen kotona. Miten minä rakastankaan häntä, sanoin hänelle hyvästit eilen, hänen leukansa alkoi vapista…? …tuli aivan…? …äidillä ei ole paljoa aikaa. Minä iloitsen siitä rauhasta, kun me lähdemme juhlaan tuonne ylös. Ja minä sanoin: ”Äiti, minun–minun pitää lähteä.” Minun pitää…? …”

Tämä vanha äiti, minä näen hänet tässä meidän tämän iltapäivän kertomuksessamme, minä näen hänen menevän pojan luo ja sanovan: ”Poika, äiti on pyykännyt pesulaudalla, silittänyt, yrittääkseen tehdä kaiken, minkä voi sinun takiasi.”

Nyt, minä kuulen hänen sanovan: ”Äiti, hankkiudu eroon tuollaisesta. Se on vanhanaikaista. Minä en halua mitään tuollaista. Minä aion mennä omaa tietäni. Olen melkein jo siinä iässä, niinpä minä aion toimia tässä omalla tavallani.”

Minä näen äidin kietovan kätensä pojan ympärille ja halaavan häntä. Hän halusi halata poikaa, poika käänsi päänsä…? …Hän ei halunnut suudella julkisesti. Mitään tunteita…? … Raamattu sanoo, että ihmiset elivät sillä tavalla. Paavali puhuu siitä: rakkaudettomia. Näin asia on tänään. Lapsi hallitsee perhettä isän ja äidin sijasta. Juuri he ovat äänessä. Mikä häpeä; rakkaudettomia. Näen, kuinka äiti taputtaa poikaa poskelle.

Kuunnelkaapa nuoret. jonakin päivänä se tulee olemaan ainoa asia maailmassa…? …hän on poissa, häntä ei enää ole. Se vanha isä, jota te häpesitte, koska hän kävi kokouksissa, ja iloitsi ja kenties huuteli silloin tällöin. Tuo sinun poikaystäväsi tai tyttöystäväsi sanoo seurakunnassa: ”Siis, katso nyt häntä, eikö ole kamalaa?” Ja etkö sinäkin häpeä häntä pikkuisen? Tulee aika, jolloin sinä et enää häpeä häntä.

28   Vähän aikaa sitten, eräs nuori yliopistonainen tuli käymään. Hänen äitinsä oli pessyt pyykkiä pesulaudan kanssa, jotta pysyi lähettää hänet yliopistoon. Ja kun tyttö tuli asemalle, hänellä oli…hän oli tuonut toisen nuoren tytön mukanaan. Hän oli joutunut kauaksi Jumalasta ja kauaksi seurakunnasta. Hänellä oli nuori nainen mukanaan. Tuo nuori tyttö istui junassa ja katseli ulos… Siellä ulkona hänen äitinsä seisoi; hän oli aivan arpien peitossa, Ja tuo nuori tyttö joka oli siis sen toisen tytön kanssa tulossa yliopistolta, sanoi: ”Katsopas tuota noita-akalta näyttävää naista.” Se oli tuon tytön äiti.  ”Eikö näytäkin kamalalta?” Voi, eikö olisi hirveää joutua istumaan tuon kanssa syömään samaan pöytään?” Se oli siis se hänen tyttöystävänsä. Siis, sen sijaan, että olisi puhunut, tyttö vain käänsi päänsä pois. Kun noustiin junasta, tämä vanha ryppyinen nainen ryntäsi hänen luokseen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen suudellakseen häntä. Ja hän oli niin kylmä; hän käänsi selkänsä ja katsoi toiseen suuntaan. Ja tuota tyttöä oli inhottanut niin, että hän oli lähtenyt hänen luotaan, lähtenyt pois seurakunnasta ja Jumalan luota.

Vanha nainen sanoi: ”Rakkaani, rakkaani, mitä sinulle oikein on tapahtunut?” Ja tyttö oli niin hämmentynyt tyttöystävänsä takia.

29   Ja juuri sillä hetkellä yksi konduktööreistä, joka tunsi tarinan, käveli siihen ja tarttui tyttöä kädestä ja sanoi: ”Kuulehan Mary, mitä sinä tarkoitat? Häpeätkö sinä äitiäsi sen jälkeen, kun olet ollut poissa, ja mennyt yliopistoon? Muista, sinähän tunnet tämän tarinan. Eräänä päivänä talo oli palamassa poroksi. Sinun äitisi oli kaunis nainen, paljon kauniimpi kuin sinä olet tai koskaan tulet olemaankaan. Sinä olit pikkuinen itkevä lapsi, kun hän oli ripustamassa vaatteita takapihalla ja yhtäkkiä talo syttyi palamaan. Ja siinä paloauto tulee sammuttamaan sitä. Ja koko talo oli liekeissä. Ja sinä itkit yläkerrassa. Kukaan ei uskaltanut mennä liekkien läpi. Tuo pikku äiti peitteli itsensä ja hän ryntää liekkien läpi. Hän nappasi sinut. Otti vaatteet suojaamasta ruumistaan ja kietoi niihin sinun kasvosi ja paketoi sinut kokonaan, otti syliinsä ja pani omat kasvonsa liekeille alttiiksi. Ja läpi liekkien hän tuli pelastamaan sinut.” [Alkup. virkkeiden välissä on aina ”sanoi”.–suom.] Mies sanoi: ”Siksi sinä olet tänään kaunis, ja siksi hän on niin arpinen. Häpeätkö sinä noita arpia?”

30   Ja juuri sen Jeesus teki meille. Kun me olimme vielä syntisiä, rumia Jumalan edessä, hylättyinä, pois poikenneina, Hän tuli, norsunluupalatsistaan, Jumalan ihana Poika, tuli maan päälle ja otti tuon häpeän itsensä päälle ja synnin päällensä ja kuoli Golgatalla, huutaen.

Pitäisikö meidän hävetä Hänen evankeliumiaan? Kristityt, kaduilla, me häpeämme puolustaa evankeliumia. Kun Hänet turmeltiin ja hänestä tehtiin ruma, se tehtiin siksi, että sinä voisit olla vapaa. Hänet turmeltiin synnillä, kun taas sinä voit olla vapaa synnistä. Älä ikinä kiellä Häntä. Rakasta aina Häntä. Seiso sen takana, mikä on totta. Puolusta Hänen evankeliumiaan.

31   Ja nyt, sellainen asenne, melkein, on nuorison asenne nykyään. Tämä nuori mies tunsi samalla tavalla. Hän sanoi: ”Äiti, minä en halua enää olla tekemisissä tämän perheen kanssa. Kaikki, mitä tapahtuu on, että käydään kokouksissa. Minä kuulen ainoastaan sitä.”

Kuunnelkaa. Minä voin nähdä, kun vanha isä pystyttää myyntikyltin. Me vähän dramatisoimme tätä nyt, tietenkin, nuorten ihmisten takia. Sitten voin nähdä, kun hän pystyttää ”myydään”- kyltin, että vanha maatila myytäisiin, ja kokoaa tavarat yhteen ja–jakaa poikien kesken. Äiti ja isä eläisivät juuri niin kauan kuin heidän osuutensa kestäisi, kenties, ja sitten kaikki on ohi.

Huomatkaa, voin nähdä, kun nuorelle pojalle erotettiin hänen osuutensa, hän sai osuutensa rahoista taskuunsa. Hän sanoi: ”No nyt pidetään hauskaa.”

Seuraavana aamuna voin nähdä hänen menevän sanomaan äidilleen: ”Vanha rouva, pakatkaa vaatteeni nyt. Aion lähteä tänä aamuna.” Hyvä tavaton. Kuinka tuo vanha äiti parka lähtee, kokoaa pikku tavaroita, joita poika käytti pikkupoikana, panee ne talteen, katselee niitä. Näen, kun hän poimii parin pikkuisia kenkiä, joita hän…

Tehän tiedätte, että äidit mielellään säilyttävät sellaisia tavaroita. Äidillä on minun vanhat kenkäni, joita pidin pikkuvauvana. Hänellä on pitkä leninki, jollaisia vauvoilla oli silloin. Sellaiset ovat äidin sydämelle aarteita. Voin nähdä tämän vanhan äidin ottavan nämä pikkukengät ja panevan ne harmonin päälle, laskeutuu ja rukoilee ja sanoo: ”Oi, Jumala, pidä minun lapsestani huoli. Hän jättää minut nyt, minä…”

32   Kuinka monella on tällainen vanhanaikainen äiti? Näyttäkääpä kätenne. Voi, eivätkö he olekin suloisia ja ihania? ”Pidä huolta pojastani. Hän lähtee maailmalle enkä minä tiedä mitä hänelle tulee tapahtumaan; pidä hänestä todella huolta, Isä.” Rukoili, onko teidän äitinne koskaan rukoillut teidän puolestanne? Voi, kun minun pieni vanha äitini…Olen nähnyt hänen menevän huoneeseensa itse, kun me olisimme jääneet ilman ruokaa, ja polvistuvan ja huutavan Jumalaa. Jumala, annan meille vähän lisää näitä tällaisia vanhanaikaisia, rukoilevia äitejä. Siinä on meidän kansakuntamme selkäranka (näin se on): Jumalan pelastamat äidit.

Näen hänen huutavan Jumalan puoleen: ”Jumala, pidä minun pojastani huolta.” Vaikka sinä tekisit mitä, äiti antaa aina anteeksi. Hänen sydämensä on aina valmis antamaan anteeksi, sovittamaan.

33   Minä voin nähdä vanhan isän. Hän on huolissaan; kävelee edestakaisin, sinne tänne pihalla, ladolta talolle, edestakaisin. Voin kuulla äidin menevän ovelle ja sanovan: ”Mikä hätänä, isä?”

”En tiedä, äiti.” Tiedättehän te vanhemmat. Jos he ovat hyviä, pelastettuja ihmisiä, he ovat huolissaan lapsistaan. Olen itsekin isä, ja minun pikkuinen poikani istuu siellä ja kuuntelee minua juuri nyt. Jumala tietää, että minä rakastan häntä. Voisin…Jos toisen meistä pitäisi kuolla tänä iltapäivänä, ”suo minun kuolla kymmenen tuhatta kertaa, hänen puolestaan.” Näin se on. Saakoon hän jäädä. Se on rakkautta, jota tunnemme jälkeläisiämme kohtaan. Siitä syystä Jumala rakasti niin paljon maailmaa, jälkeläisiään, että Hän tuli itse kuolemaan, että me saisimme olla vapaita; kärsi rangaistuksen itse.

34   Panin merkille, tämä isä, uupuneena, käveli edestakaisin, sinne tänne. Seuraavana päivänä, kun pojan piti lähteä, minä voin nähdä, kun hän pakkaa hänen pienen matkalaukkunsa, ja painuu tiehensä. Näen, kun hän tekee kierroksen ja sanoo: ”Hei sitten, porukat,” ja aloittaa matkansa.

Äiti sanoo: ”Hetki vielä, kultaseni. Ennen kuin lähdet, rukoillaan vielä kerta. He polvistuvat lattialle. Minä voin nähdä vanhan äidin ja isän, kädet kiedottuna toinen toistensa ympärille rukoilevan Jumalaa: ”Jumala, me kasvatimme hänet ja toimme hänet tähän asti. Hän on nyt lähdössä vaeltamaan kauas pois luotamme. Pyydämme, Isä, pidä hänestä huolta.”

Minä voin kuulla hänen sanovan…oi, todella rauhaton, kun he rukoilevat; eihän silloin enää haluta kuulla isän ja äidin rukouksia. Hänellä on muut asiat mielessään. Siitä syystä me olemme joskus kärsimättömiä; emme voi odottaa edes muutamaa hetkeä, emme voi rukoilla, emme voi odottaa edes rukouksen aikaa. Mutta, tulee aika, ystävät, teillä tulee olemaan koko iäisyys aikaa ajatella sitä. Rukoilkaa nyt. Olkaa valmiita kohtaamaan Mestari nyt.

Minä voin kuulla, kun he rukoilevat ja nousevat ylös. Äiti yrittää halata häntä ja hän kääntää päänsä pois. Hänen isänsä kietoo kätensä. Hän huutaa: ”Voi, alkakaa laputtaa siitä kaikki,” ja lähtee matkaan, mäen toiselle puolelle, suoraan kaupunkiin saadakseen olla muun maailman kanssa. Ja nämä vanhemmat, näen, kun he palaavat takaisin kotiin itkien, parkuen, rukoillen.

35   Minä näen pojan siellä suuren väenpaljouden keskellä. Niin kauan, kuin rahaa riitti, hän oli kunnon kaveri. Juuri niin maailma kohtelee teitä. Niin kauan, kuin teillä on rahaa teillä on ystäviä. Mutta, kun rahat ovat hävinneet, häviävät ystävät. On kuiva kausi, ystävät.

Minä tunnen Ystävän, joka pysyy kanssanne, vaikkei teillä olisi penniäkään: Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Minä olen ollut tilanteessa, kun ei ollut senttiäkään. Hän rakasti minua. Hän rakasti minua aivan yhtä paljon, jos minulla ei olisi ollut penniäkään, tai olisi ollut miljoona dollaria. Hän rakastaa sinua yhtä lailla. Tuo puhdas, pyhä, turmeltumaton rakkaus tulee yksin Jumalasta Hänen kansalleen. Sillä tavalla meidän pitäisi rakastaa toinen toistamme, tuolla jumalallisella rakkaudella.

36    Huomatkaa, ja minä saatan nähdä hänet suuressa… noissa paikoissa, joissa on uhkapelilaitteita. ja noissa pahamaineisissa halleissa ja niin edelleen. Ja hetken päästä, hänen rahansa olivat kadonneet ja ystävät kadonneet. Hän oli suosittu poika. Hän saattoi mennä treffeille kenen tahansa tytön kanssa. Mutta, kun hänen rahansa olivat loppuneet, he lähtivät porukan mukana. Juuri sillä tavalla perkele hylkää teidät. Niin kauan kuin sinulla on rahaa ja suosiota, kaikki hyvin, mutta, kun tuo aika kuluu loppuun, sinä olet mennyttä. Siinä kaikki maailman silmissä.

Sitten, minä voin nähdä hänet; hänen piti saada töitä itselleen. Hän meni jonkun sen maan kansalaisen luo, sikalanpitäjän. Katsokaapa, mihin hän nyt oli tipahtanut: juutalainen, jotka eivät saaneet edes koskettaa sianraatoa. Hän kärsi myös puutetta; hän näki nälkää ja hänen piti hankkia itselleen työtä. Ja hänelle annettiin pahinta. Sillä tavalla perkele tekee. Hetki, kun hän saa sinut lähtemään mäkeä alas, hän polkee teitä kaikella mitä hänellä on. Olen nähnyt…[Nauhassa on tyhjä paikka–toim.] …sitten hän ei enää ollutkaan hyvä kaveri.

37    Ja hän pestautui eräälle sen maan asukkaalle. Ja tuo asukas antoi hänelle pari isoa sangollista vietäväksi sianruuaksi. Miettikää hieman. Juutalainen poika tuolla kaukana ruokkimassa sikoja lätissä kaukana äidistä, kaukana opista, joka hänellä joskus oli, pysyä kaukana sioista, ja nyt hän oli jäänyt kiinni juuri siihen.

Ja juuri niin perkele tekee. Hän saa sinut polttamaan ensimmäisen tupakkasi kertomalla, ettei se mitään haittaa. Ja hetken päästä sinä olet tuon paheen orja. Hän sanoo sinulle, ettei ryypystä hyvässä seurassa ole mitään pahaa.

Minä olen seisonut ihmisten kanssa, kun heitä ollaan viety hirteen, seisonut vieressä, kun ihmiset on tapettu sähkötuolissa, ja ”en minä todellakaan aikonut,” he sanovat, ”tulla uhkapeluriksi. En ikinä aikonut, kun pelasin korttia, ruveta uhkapeluriksi. En ikinä aikonut juopoksi. Kun varastin ensi kerran …? …bensa-asemalta, en aikonut varkaaksi.” Mutta ainoa, mitä perkele haluaa on, että sinä aloitat, ja hän pitää huolen lopusta. Mene kerran hänen maaperälleen ja katso mitä tapahtuu. Sinä tiedät, mitä väärintekeminen on, mutta pimeyden voimilla on vaikutuksensa, ilmavallan hallitsijan, joka johdattaa sinut ansaan näihin juttuihin. Sinun on noustava pystyyn. Erota itsesi maailman asioista ja tule ulos ja elä Kristukselle. Näin se on.

38   Ja minä voin nähdä tämän lapsen nyt, hän syöttää sikoja. Hän on nyt sikolätissä, ja syöttää sikoja ja syö samasta soikosta. Sikojen syöttäminen. Ajatelkaapa sitä, mitä hän oli jättänyt taakseen ja mitä hänellä oli silloin. Ja se hänen osuutensa, jonka hän oli kuluttanut, oli hänen isänsä omaa, jonka hän oli tienannut. Mutta tässä hän vain oli, sikolätissä. Kaikki, mitä hän saattoi kuulla, oli sikojen röhkinä.

Sillä tavalla asiat ovat tänä iltana, tai siis, tänään. Moni äidin poika, nyt, on kapakassa, päissään, jossain ilotalossa. Moni nuori tyttö, prostituoituna kadulla. Miksi? Koska he ovat lähteneet pois Raamatun äärestä, siitä, sen opetuksista, lähteneet elämään muun maailman kanssa. Pysykää poissa maailmasta.

Raamattu sanoo, että jos te rakastatte maailman asioita, Isän rakkaus ei edes ole teissä. Pysykää erossa siitä. Ja niin kauan kuin tuo halu on teidän sydämessänne, palatkaa alttarille. Aamen. Pysykää siellä, kunnes se on poissa. Voi tavaton. Sitä juuri on vanhanaikainen uskonto, josta minä puhun-sellainen, joka vie tuon halun pois sinusta.

39   Olin vasta kääntynyt, eräs nuori neiti tuli ja sanoi: ”Veli Branham,” hän sanoi: ”Mitä iloa sinä saat elämästä, jos sinä et polta, juo tai käy elokuvissa, tai mitään?”

Jokunen ilta sen jälkeen, alttarille tuli 8 tai 10 syntistä. Sanoin: ”Minä saan siitä enemmän iloa yhdessä minuutissa kuin sinä saat maailmasta kymmenessä vuodessa.” Kun kadotetut tulevat Jumalan tykö; siitä me saamme iloa, siis Kristityt, nähdessämme kun Kristuksessa vastasyntyneet tulevat Valtakuntaan, sielu, joka on ikuinen, jotakin joka on todellista.

Nyt, saatan nähdä kaverin siellä nyt makaamassa sikalassa. Yöaikaan, tuo vanha paikka haisi, niinpä luulen, että hänet oli jätetty sikalaan, makaamaan kaukaloon sikojen väliin.

Eräänä yönä, näen, kun levoton äiti isä alkavat keskustella pojasta…? …Kuulen äidin sanovan: ”Minä olen niin levoton, isä, en tiedä mitä tekisin. Olen vain ajatellut poikaamme. Missähän hän mahtaa olla? Mahtaakohan hänellä olla mitään syötävää?

Kuulen isän sanovan: ”No, mehän olemme aina opettaneet, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Rukoillaan.” Näen, kuinka he polvistuvat lattialle ja alkavat rukoilla pikku Johnin puolesta. Kuulen, kun he rukoilevat: ”Oi, Jumala, pidä pojastamme huolta. Missä hän sitten onkin, missä tilassa hän onkin, pidä hänestä huolta, Isä, ja lähetä hänet kotiin.” Ja missä hän onkaan? Sikalassa–menossa sikalaan.

40   Jumalan enkeli tulee hänen luoksensa: ”Poika, nouse ylös.” Hän puhuu hänen kanssaan: ”Mitäpä, jos lähtisit saman tien kotiisi, vanhempien [Alkup. ”heidän”–suom.] luokse.”

”Ajattelen isääni, kaikkine rikkauksineen ja kaikkea sitä, mitä hän on minulle antanut. Tässä minä makaan, kuolemassa nälkään, makaamassa sikalassa, ja syön [Tyhjä kohta nauhassa–toim.] Raamattu sanoo, että hän meni itseensä.

Ja seurakunta tänään tarvitsee juuri sitä, menemistä itseensä, jotta ymmärrettäisiin, kuka–kuka sinun Isäsi on, sillä joskus me käyttäydymme niin kuin meillä ei olisi taivaallista Isää.  Sillä kaikki taivaallinen hyvä kuuluu seurakunnalle: jumalallinen parantaminen, pelastus, vapaus olla murehtimatta mistään; kaikki kuuluu seurakunnalle. Jeesus kuoli, ja me olemme…me olemme perineet kaiken sen, mitä Jumalalla on, Hänen kauttaan; olemme Valtakunnan perillisiä, rikkaita.

Minun isäni on taloista ja maasta rikas,
Hänellä on maailman hyvinvointi käsissään. [laulu: A child of a King–suom.]

Sitä me juuri olemme, jos me vain menemme itseemme. Voi, minä voin nähdä, kuinka hän alkaa mennä itseensä ja sanoo: ”Voi, voisinpa vain mennä kotiin. Mutta, minä olen tehnyt syntiä enkä enää ole…en ole sen arvoinen, että menisin kotiin. Mitähän minä voisin tehdä?”

41   Ja hän… minä ajattelen täällä, aikaa, kun hän oli pikkupoika. Kun hän oli sairas, hänen äitinsä kiikutti häntä kehtoa edestakaisin, sinne tänne kamarissa ja rakasti häntä ja välitti hänestä. Ja nyt ei ollut ketään, joka rakastaisi ja välittäisi hänestä. Hän oli ulkona kylmässä maailmassa ja aivan omillaan. Ainoa ääni, jonka hän kuuli, tuossa pikku…? …Ja saatan kuulla, kuinka hän alkaa laulaa vanhaa laulua, jonka ehkä hänen äitinsä tunsi. Luulisin, että se menee näin:

Jospa voisin kuulla äitini vielä rukoilevan.
Jospa voisin vielä kuulla hänen lempeän äänensä.
Kuinka iloinen olisinkaan, se merkitsisi minulle paljon,
jos vain voisin kuulla äitini vielä rukoilevan.

Sinä olet täällä, vanhana äitinä–etkö haluaisikin kuulla, kun hän rukoilee tänä iltapäivähetkenä? Moni teistä…? …Voi, voisipa hän kuulla, kun hänen äitinsä rukoilee, Jumalan enkelit katsovat sitä taivaasta. Rukoilee samalla hetkellä.

42   Sitten minä näen taas siellä, näen, kuinka isä tulee todella levottomaksi, nousee ja vetää takin päällensä ja kävelee ulos portista, kuutamo yö, katselee polulle ja miettii: ”Missähän minun poikani mahtaa olla?” Vanha laulu, jota minun isäni ennen lauloi, kun me ennen…? … vanha isä laulaa tällä tavalla. Näin usein, kun isällä oli iso punainen nenäliina; hän tapasi vetää sen puoleksi ulos taskustaan lähtiessään ulos. Hänellä oli tapana nousta ja laulaa tätä laulua:

Voi, missähän minun poikani on tänä iltana?
Voi, missähän minun poikani on tänä iltana
Sydämeni tulvii yli äyräittensä, sillä hän tietää, että minä rakastan häntä.
Voi, missähän minun poikani on tänä iltana?

43   Voi tavaton. Hän tähyilee tielle poikaansa, joka on poissa. Saatan nähdä kuinka poika menee itseensä, muistaa menneet ja tuntuu siltä kuin hän kuulisi taas äitinsä rukoilevan. Jumalan enkelit odottavat saadakseen viedä sanoman; saatan nähdä, kun hän nousee ja laulaa sanoen:

Kertokaa äidille, että olen tulossa (Lauletaanpa kaikki se.) vastauksena hänen rukouksiinsa.
Suojelusenkeli, vie tämä viesti hänelle.
Kerro äidille, että olen tulossa, ja taivas iloitsee saadessaan jakaa tämän hänen kanssaan.
Kyllä, kertokaa äitikullalleni, että olen tulossa.

Kuinka monen täällä tänä aamuna äiti on poistunut keskuudestamme? Näyttäkääpä kätenne. Pitäkääpä kätenne pystyssä, kun me laulamme sitä.

Kertokaa äidille…(Lupasitteko te hänelle, että tapaatte vielä?) että olen tulossa vastauksena hänen rukouksiinsa.
Suojelusenkeli, vie tämä viesti hänelle.
Kerro äidille, että olen tulossa, ja taivas iloitsee saadessaan jakaa tämän hänen kanssaan.
Kyllä, kertokaa äitikullalleni, että olen tulossa.

44   Voin kuulla, kuinka poika sanoo: ”Minä nousen ja lähden isäni luo.” Ja tässä hän tulee, laahustaen…? …päivänvalolla. Voin nähdä isän ja äidin…? …istumassa sisällä. Tässä poika tulee, auringon noustessa peltojen takaa. Ilman kenkiä, vaatteet revenneinä riekaleiksi, kompuroimassa kotiin.

Voin kuulla, kuinka hänen äitinsä sanoo: ”Siinä hän tulee, isä.”

Kuulen isän sanovan: ”Se on minun poikani.”

Voin kuulla, kuinka hän sanoo: ”Voi, isä. Minä en kelpaa pojaksesi. Tee minusta yksi palkkalaisistasi, mutta minä vain jatkan…” Isä ja äiti, ja ulos vain portista. Samantekevää, mitä poika on tehnyt, hän on nyt tulossa kotiin. He juoksevat, kietovat kätensä hänen ympärilleen ja sanovat: ”Menkää teurastamaan syöttövasikka. Pidetään hauskaa. Tässä on minun poikani, joka oli kuollut, virkosi eloon. Hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt. Pankaa sormus hänen sormeensa, kengät jalkaan. Pukekaa talon paras puku hänen päälleen.” Tuo juuri on Isän asenne jokaista syntistä kohtaan tänä iltapäivänä.

45   Minä muistan, kun itse olin kadoksissa ja hukassa, maailmassa, kuolemaisillani, syntisenä, makaamassa sairaalan sängyssä. Lääkäri sanoi, että minulla oli enää muutama hetki elämää jäljellä. Mutta, minä huusin, tulin tietä pitkin. Ja kun huusin, juoksin kohtaamaan taivaallista Isää; Hän suuteli minua niskaan, suuteli pois kaikki minun syntini ja huoleni. Puki puvun, Pyhän Hengen päälleni, pani vihkisormuksen sormeeni; jonakin päivänä, minä lähden jonnekin. Hän asetti minut kansansa keskuuteen tänne, missä minä saatan iloita ja elää yhdessä onnellisena. Miksi? Minä olin kerran kuollut ja nyt elän. Hyvä tavaton. Minä olin kerran kadotettu ja nyt minut on löydetty.

Maailmassa on tänään monia tuhlaajapoikia. Tuhlaajamiehiä ja -naisia, ja Jumala kutsuu kaikkia katumukseen. Onko asia näin? Hän haluaa, että me tulemme. Hän haluaa, että sinä tulet, kaikki tuhlaajat kaikkialta tulevat.

Mahtaakohan täällä tänään olla joku tuhlaaja, joka on pysytellyt poissa? Minä en ollut tietoinen siitä, että aikani oli kulumassa loppuun. Onko täällä yhtään tuhlaajaa? Nostaisitko kätesi. Joku, joka on karannut Jumalan luota. Nostaisitko kätesi ja sanoisit: ”Veli Branham, minä olen ollut tuhlaaja. Minä haluan löytää nyt Kristuksen.”

46   Kuinka monella ei ole Pyhää Henkeä…? …ei ole sitä? Jumala siunatkoon sinua. Tulisitteko te tänne nyt, te kaikki, joilla ei ole Pyhää Henkeä, ja joiden kädet ovat taivasta kohti. Sillä aikaa, kun me laulamme vielä ”Kerro äidille, että olen tulossa,” ja tulisitteko aivan tänne nyt ja puhutaan asiat selväksi Jumalan kanssa juuri nyt. Uskotteko te, että jos Hän avaa sokean silmät minun puolestani, avaa kuurojen korvat, ettekö usko, että Hän kuulee minun rukoukseni teidän tarpeittenne takia? Lauletaanpa. Lauletaanpa yhdessä nyt.

Kertokaa äidille, että olen tulossa… (Niin sitä pitää. Tulkaa syntiset ystäväni, te…Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala kanssasi. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veljeni.) …hänelle.

Kertokaa äidille, että olen tulossa jakamaan taivaan ilot hänen kanssaan.
Kertokaa rakkaalleni, että olen tulossa.
Voi, missähän minun poikani on tänä iltana? (Kuulkaapa, ystävät [Nauhassa on tyhjä kohta–toim.] kovaa elämää.)
Voi, missähän minun poikani on tänä iltana?
Sydämeni tulvii yli äyräittensä,
sillä hän tietää, että rakastan häntä,
voi, missähän…

47   [Nauhassa on tyhjä kohta–toim.] tulla. Oi, onpa ihanaa; ihmiset kerääntyvät joka puolelta, kaikkialta, kaikki kokoontuvat kaikkialta. Voi, kristityt, eikö ole ihanaa? Nostaisitteko kätenne. Ihanaa. Uskotteko, että Mestari seisoo täällä tänä iltapäivänä? Katsokaa kun tänne polvistutaan…[Nauhassa on tyhjä kohta–toim.]

Minun isäni on tuolla puolen
minun isäni on tuolla puolen,
minun isäni on tuolla puolen,
toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä minä menen tapaamaan Häntä,
jonain kirkkaana päivänä minä menen tapaamaan Häntä,
jonain kirkkaana päivänä minä menen tapaamaan Häntä,
toiselle rannalle.

Se päivä on ehkä huomenna,
se päivä on ehkä huomenna,
se päivä on ehkä huomenna,
toisella rannalla.

48   Kuinka monen isä on tuonpuoleisessa? Näyttäkääpä kätenne. Voi että. Kuinka monen äiti on tuolla puolen? Näyttäkääpä kätenne. Veli ja sisar, me tulemme tapaamaan heidät jonakin päivänä, eikö niin? Jos te ette ole varma kokemuksestanne, tulkaa nyt, tulisitteko, kun me laulamme:

Se kirkas päivä on ehkä huomenna,
se kirkas päivä on ehkä huomenna,
se kirkas päivä on ehkä huomenna,
toisella rannalla.

Voi, siitä tulee iloinen tapaaminen!
Siitä tulee iloinen tapaaminen!
Siitä tulee iloinen tapaaminen!
Toisella rannalla.

Minä muistan, kun veljeni oli kuolemaisillaan sairaalassa…? … ”Sanokaa Billylle, että me tapamme toisella puolella.”

Voi, se kirkas päivä on ehkä huomenna,
se kirkas päivä on ehkä huomenna,
se kirkas päivä on ehkä huomenna,
toisella rannalla.

49   Teidän äitinne haluavat tietää, miksi me odotamme…? …tänne kokoontuneina, polvillamme lattialla. Mitä arvelette Mestarin ajattelevan tänä iltapäivänä. Miten tämä pikkuinen porukka…? …joka on kokoontunut tänne, nälkäisenä ja janoten vanhurskautta. Voi, Jumala teitä siunatkoon rakkaat ystäväni. Jonakin päivänä…ei tämä ole mikään kuviteltu kutsu, tämä on todellista. Me tulemme kohtaamaan Hänet.

Minä uskon, että olen yhteydessä kirkkauteen, taivaaseen, Jumalaan. Ja minä uskon, että Isä on tänä iltapäivänä oikein tyytyväinen nyt. Hän käy yleisöä läpi ja etsii niitä, jotka ovat nälkäisiä ja janoavat vanhurskautta, tänäänkin, he tulevat täytetyiksi.

Tulisitko sinä? Joku vielä, kun me odotamme. Joku täällä, joka ei ole vanhurskas. Sinä tiedät, ettei kokemuksesi Jumalan kanssa ole kunnossa, eikä sinulla ole Pyhää Henkeä, tulisiko sinä? Kerääntyisittekö tänne ympärille samalla, kun me rukoilemme? Lauletaanpa tämä vanha kunnon laulu.

Älä anna Sanan lähteä
ja sulje silmiäsi valolta.
Syntisparka, älä koveta sydäntäsi,
tule pelastetuksi tänä iltana.

Oi, miksei tänä iltana?
oi, miksei tänä iltana? (Tulisiko sinä?)
haluaisitko sinä pelastua?
niin, miksei tänä iltana?
Oi, sano, miksei tänä iltana?
Oi…

Oi, taivaallinen Isä, puhu juuri nyt. Suo näiden, jotka kuulevat minua nyt, tulla yksinkertaisina alttarille, kun Henki liikkuu niin suurenmoisella tavalla. Herra ota heidät vastaan.

Miksei tänä iltana?

Kuunnelkaapa tätä, ystävät: te olette kyllä täällä nyt, mutta missä te tulette olemaan viidensadan vuoden päästä?

Huomenna aurinko ei ole ehkä paistamassa
ja siunaa sinun kauan harhaanjohdettua näkökykyäsi.
Nyt on aika, ole siis viisas,
Miksei tänä iltana? (Tulisitteko? Viimeinen kutsu.)
Miksei tänä iltana?

Muistakaa, olettepa te suloisia; minun on kohdattava teidät tuomiolla. Ehkä minä puhun viimeisen kerran sinulle tänä iltana. Minä tarjoan sinulle Jeesusta. Tulisiko sinä?

…tule pelastetuksi?
Oi, miksei tänä iltana?
Sinä olet ”Lähes vakuuttunut,” [Merle Haggardin laulu–suom.]

Voi, Jumala rakastaa sinua. Mikset sinä tulisi? Moni on pelastumaton, ilman Pyhää Henkeä sydämessä.

”Lähes vakuuttunut,” usko nyt.

Aivan kuin joku sielu sanoisi: ”Mene Henki, mene menojasi,
minä kutsun Sinua sitten jonakin parempana päivänä.”

Samalla, kun me odotamme, Pyhä Henki sanoo…? …alttarikutsu…? …nuoret miehet ja nuoret naiset, iäkkäät tulevat ja kerääntyvät…? …miksei ottaa vaarin Jumalan kutsusta?

Aivan kuin joku sielu sanoisi: ”Mene Henki, mene menojasi,
minä kutsun Sinua sitten jonakin parempana päivänä.”

50   Juuri ennen kuin te istuuduitte, samalla kun urut jatkavat soittoa, jos haluatte, onko vielä joku ihminen? Tule juuri nyt. Kuulkaa, jonakin päivänä, ennen pitkää, täällä on monia, jotka saattavat olla jo poissa. Minäkin tulen poistumaan tässä jonakin päivänä. Eräänä päivänä kuu kieltäytyy paistamasta; aurinko kieltäytyy antamasta valoaan. Nyt, jos sinä et ole todella…tiedät, ettei asiasi ole kunnossa Jumalan kanssa. Pannan se kuntoon täällä tänä iltapäivänä. Rohkeutta. Tulisiko sinä, seisomaan aivan tänne?

Siis, muistakaapa, jos Jumala voi paljastaa salaisuutensa palvelijoilleen ja sinä tiedät, mitä kokouksessa on tapahtunut, eikö tämä silloin olisi ihana päivä?

Etkö tulisi? Nuoret miehet ja naiset, te olette vasta aloittaneet elämänne, aivan tienristeyksessä, tulkaa, jos te ette ole pelastettuja. Tulisitko juuri nyt, sävyisästi, nöyrästi Kristuksen tykö?

51   Jonakin päivänä kaikki tulee olemaan ohi ja sitten te tulette kohtaamaan Hänet ja tekemään tiliä teoista, joita te olette tehneet Hänelle. Tässä jonakin hetkenä atomipommi-isku tulee, ja tämä kaupunki tulee olemaan tuhkana, joka laskeutuu maahan. Yhtään ihmistä ei tule jäämään jäljelle, ja se saattaa tapahtua vähemmän kuin vuoden sisällä tästä. Missä silloin sinun sieluparkasi tulee olemaan? Älä ota riskiä, tuhlaaja, tule nyt. Jos sinä olet ollut seurakunnassa vähän niin kuin leikkimässä, seurakunnassasi; sinä tiedät kuuluvasi seurakuntaan, mutta sinulta puuttuu todellinen kokemus, etkö tulisi?

Tunnen jotenkin kummallista johdatusta tehdä tämä–tehdä tämä…nostaisitko kätesi. Kuunnelkaapa, te kaikki kristityt ihmiset, katsokaa tänne näyttämölle. Luuletteko te, että Jumala peittää silmänsä siltä, kun hän ruokkii varpusetkin, jotka putoavat katuun? Jos Hän on tietoinen varpusen kuolemasta, miksei sitten sadoista vilpittömistä rukoilijoista. Tästä tulee ihmeellinen hetki. Ihmisiä tulee vielä, molemmilta puolilta. Jos sinä lähdet nyt, Jumala tulee olemaan todella iloinen. Me rukoilemme todella mielellämme sinun puolestasi.

52    Haluatteko te kuulua tähän joukkoon? Mitä, jos ulkoa kuuluukin ääni? Sinun on kuoltava. Ihmiset sanovat: ”Mitä nyt tapahtuu?” Jumalan pasuuna on soinut. Voi tavaton. Viimeinen kutsuhuuto on kajahtanut. Ja missä sinä silloin oletkaan? Kun sinä voit…kun sinä [Nauhalla on tyhjä kohta–toim.]…Missä sinun sielusi tulee olemaan? Tule nyt, kun sinulla vielä on mahdollisuus.

Älä käännä Hänelle selkääsi, älä käännä Hänelle selkääsi,
Hän tulee sydämeesi…? …
vaikka sinä olet kulkenut harhateille.
Oi, kuinka sinä haluaisitkaan kuulla Hänen sanovan: ”Hyvin tehty,”
Oi tuota iankaikkista päivää!
Älä työnnä kallista Vapahtajaa pois sydämestäsi,
älä käännä Hänelle selkääsi.

Nyt, jos sinä olet sairas ja haluaisit…olet tulossa Jumalan armoon…? …haluan, että kaikki istuutuvat, voisitteko, nyt. Jos te istuutuisitte…? …

Voi, kristityt ihmiset, kaikkialla, olkaa rukouksessa mitä sitten teettekin. Muistakaa, yksikin sielu, joka saattaisi tulla Valtakuntaan. Onko täällä ketään, joka odottaa Pyhää Henkeä, sinä olet sen tarpeessa? Mietihän, mitä se sinulle merkitsee. Mitä sinulle merkitsisikään saada Pyhä Henki? Mitä se merkitsisi sinulle? Nyt, nyt on aika ottaa Pyhä Henki vastaan. Monet ovat pelastuneet syntisestä elämästä. Ihmiset ovat vilpittömiä, heillä on Jumalan nälkä. Nyt, täällä, minä olen pidättänyt teitä puoli tuntia, tai enemmän esittäessäni tämän alttarikutsun.

53   Nyt, painetaan päämme joka puolella, kun rukoilemme. Saarnaajaveljet, menisittekö te tämän yleisön luo nyt…? …Menkää heidän joukkoonsa ja olkaa…? …Rukoilkoon jokainen, joka puolella. Kaikki te ihmiset, jotka etsitte Jumalaa, nostakaa kätenne nyt ja sanokaa: ”Jumala, minä uskon.”

Taivaallinen Isämme, me, Valtakunnasta tulleet tuhlaajat, olemme joutuneet harhaan reitiltä. Monet meistä, rakas Isä, eivät ole sen arvoisia, että heitä kutsuttaisiin Sinun lapsiksesi. Sinä voisit tehdä meistä palkkalaisiasi, mutta Sinä et halua meidän olevan palkkalaisiasi. Sinä haluat meidän olevan poikia ja tyttäriä, että meillä olisi kodin etuoikeudet, kun tiedämme että olemme kotona, mennä jääkaapille, kun olemme nälkäisiä; mennä syömään; kun olemme väsyneitä…? …

Oi, Jumala, katso tänään, niin monta kuin heitä onkin, ja he muistelevat, vaikka ovatkin eksyksissä, isää ja äitiä, jotka rakastivat heitä, vanhanaikainen äiti, joka rukoili heidän puolestaan ja siunasi heitä kuolemaansa asti. Vanhanaikainen isä, joka…? …Oi, pyyhki kyyneleet hänen silmistään ja istui…? …kirkkaudessa, joitakin…? …tänään. Ja he ovat siellä…? …ja katsovat tänne päin…? … alttarikutsu on tehty. Syntiset ja sielut, jotka etsivät Jumalaa, ovat kokoontuneet alttarin ympärille. Oi, Pyhä Henki, liikkuu suuressa voimassa juuri nyt; leijailee tämän rakennuksen yllä. Minä tiedän, että Sinä odotat saavasi kastaa jokaisen näistä täällä…? …murtautuaksesi yhden heistä kautta ja sitten levittäytyäksesi koko yleisön päälle. Olkoon siinä…

54   [Nauhalla on tyhjä kohta–toim.] …täällä areenalla, jossa Jumalan valtakunta voi tulla julki Hänen kansalleen. Oi, Kristus, minä, myös, haluan tulla luetuksi siihen. Minä haluan, että Sinä muistat minua, oi Jumala, minun päiväni ovat luetut. Arpani on heitetty.  Jonakin päivänä kuolema tulee pusertamaa elämän ulos ruumiin–elämän ruumiistani ja minun on tultava kohtamaan Sinua, Jeesus. Ja kun minä tulen, tulisitko Sinä minua vastaan, Herra? Minä tulen etsimään Sinua, kun huoneeseen alkaa kerääntyä usvaa ja minun on käymässä huonosti ja pulssini on lähdössä, minä odotan, että Sinä olet paikalla. Olet…? … Kyllä, vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, minä en pelkäisi mitään pahaa. Sinä olet minun kanssani, Sinun vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua.” [KR33: ”vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa… Ps. 23 –suom.]

Oi, Jumala, tämä suuri, pimeyden hetki, juuri ennen mitä maailmanlaajuisinta–maailmanlaajuisinta sotaa, joka rauhaa koskaan on kohdannut, samalla, kun Pyhä Henki liikkuu maassa, niin kuin Nooan aikana; miehiä ja naisia suostutellaan ovella tulemaan Kristuksen Jeesuksen tykö, astumaan sisään ahtaasta portista, syntymään valtakuntaan.

Nyt, kun ihmiset ovat polvillaan, katuvat sielut, oi, Kristus, kuule näiden rukous…? …uskon koko sydämestäni, että Sinä otat vastaan heistä jokaisen Sinun valtakuntaasi. Olkoon Sinun Henkesi heidän elämässään ja suo heille se, mitä he sydämestään pyytävät, juuri tänä iltapäivänä.

55   Monelle niistä, jotka seisovat parvella nyt, rukoillen–vuotakoot Pyhä Henki ympäri noita käytäviä tuolla ylhäällä. Kutsu kansaasi, Herra, ja siunaa heitä kaikkialla, valmistautumaan tuota suurta päivää varten. Suo se, Isä, Sinun Poikasi, Jeesuksen nimen kautta.

Oi, taivaallinen Isä, siunaa, me pyydämme Jeesuksen Kristuksen nimessä, Hänen kunniakseen.
Sillä aikaa, kun me rukoilemme, jokainen joka puolella, nostakaa pyhät kätenne ja sanokaa: ”Herra, ole minulle armollinen…”…? … [Joku veli sanoo jotakin kokouksen jatkumisesta–toim.]

50-0824 KENELLE HERRAN KÄSIVARSI PALJASTETAAN? (To Whom Is The Arm Of The Lord Revealed), Cleveland, Ohio, USA, 24.8.1950

50-0824 KENELLE HERRAN KÄSIVARSI PALJASTETAAN?
(To Whom Is The Arm Of The Lord Revealed)
Cleveland, Ohio, USA, 24.8.1950

1      Olen niin iloinen voidessani olla täällä. Anteeksi, että tämä on viimeinen ilta… Ei, ei ole viimeinen ilta. Meillä on vielä sunnuntai, eikö olekin (Aivan oikein), sunnuntai-iltapäivä ja sunnuntai-ilta. Se on hienoa. Joten olen iloinen, että meillä on se. Koska… Kyllä, herra. Ja huomisiltana myös. Perjantai-iltana, lauantai-iltana sitten lepäämme. Sitten sunnuntai-iltapäivällä ja sunnuntai-iltana.

Teette ilmoitukset …?… koskien …?… kun jumalanpalvelukset alkavat…?… Se on hienoa. Ja nyt odotamme hienoa aikaa.

Minun on lähdettävä täältä puoli neljältä tai neljältä aamulla ja ajettava kaksisataa mailia ollakseni huomenna illalla jumalanpalveluksessa ja palattava sitten takaisin. Ja seuraavana päivänä, palata tänne seuraavaksi sunnuntaiksi. Ja sitten kaksi jumalanpalvelusta peräkkäin.

2      Mutta on ihanaa palvella Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, ja olen todella onnellinen siitä, että olen täällä. Uskon tänä iltana, että jos tämä olisi viimeinen iltamme maan päällä, jolloin olemme yhdessä, miksi, meillä on silti todistus Herrasta Jeesuksesta, eikö niin? Uskomme Häneen varmasti koko sydämestämme.

Nyt, aiomme kysyä tämän kysymyksen juuri nyt. Kuinka moni on parantunut tässä kokouksessa, joka tuntee parantuneensa, näyttäkääpä kätenne? Se on oikein hienoa.

3      Sanoin jokin aika sitten: ”Yksi asia ihmisistä eroamisessa on se, että juuri siinä vaiheessa, kun oppii tuntemaan ihmisiä, on sanottava hyvästit.” Mutta se ei merkitse hyvästelyä meidän jumalanpalveluksissamme …?… vaan se on – hetkeksi.

Ja te olette olleet niin mukavia minulle ja kaikkea, joten olen todella pahoillani, että jumalanpalvelukset päättyvät.

Sanoin tänään pikku tytölleni, että hän on valmis lähtemään. Hän haluaa vain mennä kotiin heti, kun… Ei ole lapsia, joiden kanssa voisi leikkiä.

Sanoin: ”Kulta, haluaisitko lähteä kotiin?” Hän sanoi: ”Ei, isä, pidän tästä paikasta.”

Joten minä… Hän voi hyvin. Kaikki pitävät hänestä huolta, joten hän jäi mielellään tänne. Ja… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …

4      Veli Redigerin kotiseurakunta, yksi menneiden aikojen urheista uskonsankareista.  Hänen tyttärensä on …?… Kotka …?… menehtymässä …?… Jumala oli tehnyt hänet terveeksi. Hän …?… menee naimisiin tässä kuussa. Ja hyvin ihana tyttö…

Herra Bosworth, Fred Bosworth. Monet teistä tuntevat hänet. Hän on varmasti täällä. Erittäin hieno kristitty veli… Ja hän on yksi meidän…? … joka kulkee kanssamme, veli Bosworth. Ja hän oli silloin kanssani managerina.

Muistan, kun tapasin hänet Miamissa, Floridassa. Hän oli juuri jättänyt kaiken Jumalallisen parantamisen, ja hän oli lepäämässä, hän taisi olla seitsemänkymmentä vuotta vanha. Kun hän… Hän oli tullut minun luokseni jumalanpalvelukseen ja katsomaan sitä, ja vanha mies muuttui jälleen pojaksi. Kysyin häneltä: ”Kuinka vanha sinä olet, veli Bosworth?”

5      Eräänä iltana seisoin Miamissa hotellin luona. Olin juuri kävelemässä ulos ja katselin rannalle; oli juuri talviaika. Aivan suorana, tiedättehän, kun hän lähti kävelemään pois, aivan nuoren miehen tavoin, tiedättehän. Tässä minä olin noin kolmasosa hänen iästään ja kuljin mukana. Hän katsoi minuun päin.

Kysyin: ”Veli Bosworth, milloin olit parhaimmillasi?”

Hän sanoi: ”Juuri nyt.” Hän sanoi: ”Veli Branham, olen vain lapsi, joka asuu vanhassa talossa.”

Ja – ja sellainen on veli Bosworth. Tiedättehän, hän on suuri vitsailija.

Ja hän ja hänen… Fred ja veli …?… myös.

6      Eräässä kokouksessa rouva Bosworth, hänen vaimonsa, oli myymässä kirjoja tabernaakkelin sisäänkäynnin luona olevalla kirjapöydällä, kun eräs nuori nainen, nimeltään …?… Bryan, jonka silmät karsastivat. Hän sanoi: ”Olen yrittänyt saada rukouskorttia…”. Ja hän oli yrittänyt päästä jonoon, mutta se oli… Siitä ei ollut mitään apua. Hän epäonnistui.

Uskon, että se oli se viimeinen ilta, se ilta, jolloin se mies parani MS-taudista, joka lähetti sanan Englannin kuningas Yrjölle, ja minulla on hänen lausuntonsa. Jumala oli parantanut hänet. Ja mies oli ollut vuodeosastolla kymmenen vuotta MS-taudin takia. Hän voi tänä iltana täysin hyvin ja ylistää Jumalaa.

Pieni tyttö itki, nuori nainen. Ja rouva Bosworth sanoi: ”Kulta, sinä et ymmärrä…” Aivan oikein. Muutama sanoja siitä. Hän sanoi: ”Sinä et tarvitse rukouskorttia. Jos vain kävelet tänne ja seisot käytävällä”, ja sanoi: ”Usko vain koko sydämestäsi, että Jumala tulee parantamaan sinut”, ja sanoi: ”Jumala tulee puhumaan veli Branhamille ylhäällä puhujanlavalla.”

7      Ja minulla oli menossa rukousjono, ja olin menossa rukousjonoa pitkin. Ja se tyttö oli hyvin kohtelias, tiedättehän, ja hänellä oli… Hän käveli sinne ulos… Viimeisenä jumalanpalvelusiltana… Hän käveli sinne ja vain sai otteen Jumalasta. Ja yhtäkkiä tunsin, että jokin tuli päälleni ja veti minua ympäri. Hän seisoi paljon kauempana kuin tämän rakennuksen pituus.

Sanoin: ”Hyvä on, sisar, Jumala on parantanut sinut tuosta karsastuksesta.” Molemmat silmät tulivat suoriksi. Tyttö on täällä jossain rakennuksessa. Toivoin, että hän vain tulisi esiin, jos kuulet ääneni, sisar …?… Jossain… Täällä hän on, juuri tässä nyt.

Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” Kaikki. [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle.” – toim.] [Sisar todistaa – toim.]

Jumala on tehnyt hänen silmänsä …?… nyt. Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” Kaikki. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

8      Kestää vain niin kauan kuin usko kestää. Siinä kaikki. Kun uskosi heikkenee, se palaa heti takaisin. Aina kun uskosi heikkenee, syntisi palaavat suoraan takaisin, samat vanhat halut, vain pahempina. Onko näin? Mene siis ja usko.

Pieni nainen seisoi kaukana minusta. Ja hänen uskonsa… Näettekö, hänen uskonsa kosketti Jumalaa. Jumala oli sanonut, että sinun tarvitsee vain puhua hänelle nyt, ja…?… Hän voi hyvin…

Nyt, tuhansia tällaisia tapauksia… Uskoakseni meillä oli jotain neljäsataa kuusikymmentä karsatustapausta, tapauksia Jumalallisesta parantumisesta, karsastavia silmiä, jotka olivat täysin suorat ja normaalit. Ja se tekee alle vuoden aikana jumalanpalveluksia, joita meillä on kaupungissa …?… Herra Moore on ollut…?… Ihmisiä, joilla on ollut karsatus, ja jotka on parannettu. Olemme niin kiitollisia siitä, ja kaikesta.

9      Minä näen tässä nyt pienen vauvan, jonka pienet jalat ovat kipsissä. Pieni vauva…

Hän muistuttaa Fort Waynessa siitä illasta, kun siellä oli pieni vauva, jonka pienet jalat olivat niin rampautuneet. Voi sentään. Se oli kauheaa. Ne laitettiin tukirautoihin. Lääkäri sanoi, että se tulisi aina olemaan tuollainen.

Kun se kulki jonon läpi, sanoin: ”Sisar, mene nyt ja ota nuo pois.” Näettekö?

Siinä vauva käveli takaisin niin kuin normaalisti kuin se vain voi olla. Nostin hänet puhujankorokkeelle. Hänen pienet jalkansa olivat aivan suorat, ja hän meni suoraan eteenpäin. On ihmeellistä, mitä Herra Jeesus voi tehdä puolestamme, jos meillä vain on uskoa ja uskomme. Siinä kaikki. Vain uskoa.

10   Nyt, haluan lukea vain hieman Sanaa. Ja taas minä… Ennen kuin jätän tämän osan jumalanpalveluksesta tässä teltassa, tämä vanha teltta on ollut meille siunaus. Ja olen siitä hyvin kiitollinen. Rukoilen, että Jumala antaa sen kestää monia, monia suuria myrskyjä …?… pitkin. Pelastukoon monet sielut sen alla. Ja se …?… menee tästä kokouksesta maksuksi teltasta, ja …?… kun olin täällä. Olen siitä hyvin kiitollinen. Se menee vain evankeliumin käyttöön. Sen omistaa Voice of Healing, Shreveport, Louisiana. Sitä ei käytetä sirkuksiin tai vastaaviin. Sitä käytetään Evankeliumia varten.

Ja miehet, jotka käyttävät sitä, vuokraavat sitä. Me vuokraamme sen. Maksamme vuokran, ja vuokra maksetaan teltasta. Ja kun se toteutuu, kun kaikki on hoidettu, lisäämme siihen lisää osioita. Jatketaan vain sillä tavalla. Sitten… rahat, jotka tulisivat vuokrista, menevät eri asioihin ja liikkuvat vain eteenpäin.

Aina, voittoa tavoittelematon järjestö, ”The Voice of Healing.” Veli Lindsay on päätoimittaja, ja veli Moore on toinen päätoimittaja, ja sisar Anna Jeanne Moore on toimitussihteeri. Se on pieni lehti, jossa julkaistaan kaikki – kaikki ryhmät, joilla on Jumalallisia parantumiskokouksia näinä viimeisinä päivinä.

11   Hyvä on. Jesaja 53, se on yksi suosikkikohdistani Kirjoituksissa. Vain …?… aika lukea se tänä iltana. Se on niin sopiva juuri nyt.

Kuka on uskonut meidän sanomamme, ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?

Sillä hän kasvaa hänen edessään niin kuin hento kasvi ja niin kuin juuri… kuivasta maasta; hänellä ei ole muotoa eikä kauneutta… kun te näette hänet… me näemme hänet, hänessä ei ole kauneutta, jota me kaipaisimme.

Hän on ihmisten halveksima ja hylkäämä, murheiden mies… surun tuttava; ja me kätkimme häneltä kasvomme; hän oli halveksittu, emmekä me häntä arvostaneet.

Totisesti hän on kantanut meidän murheemme… kantanut meidän murheemme; silti me pidimme häntä lyötynä, Jumalan lyömänä ja vaivattuna.

Mutta hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, häntä ruhjottiin meidän vääryytemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällänsä, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut”.

Me kaikki olemme lampaiden tavoin eksyneet, kukin meistä on kääntynyt omalle tielleen, ja Herra on laskenut meidän kaikkien pahat tekomme hänen päälleen.

12   Rukoilkaamme. Taivaallinen Isämme, luettuamme juuri nyt Sanaa, ottakoon Pyhä Henki Sanat nyt ja menkööt ne suoraan ihmisten sydämeen, ja tulkoot he tänä iltana täällä teltassa täysin ymmärtämään, että me puhumme Jeesuksesta. Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden. Hänet murskattiin meidän syntisyytemme tähden. Meidän rauhamme rangaistus oli Hänen päällään, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.

Oi, kuinka me rakastammekaan Häntä koko sydämestämme. Kiitollisina tulemme laskemaan päämme maan tomuun, josta meidät otettiin ja johon jonakin päivänä palaamme, jos Herra viipyy.

Ja pyydän Sinua, Isä, siunaamaan meitä tänä iltana ja liikkumaan yllämme suurella ihmeellisellä tavalla, ja tapahtukoon tänä iltana monia suuria parantumisia Hänen Läsnäolonsa vuoksi. Kurottautukoot nuo rakkaat ihmiset täällä, tarttukoot kiinni, Herra. Suo se, Herra. Ja pitäkööt kiinni Ikiaikojen kalliosta, kunnes Herran voima pyyhkäisee heidät portin läpi ulos vapauteen, pois vihollisen kynsistä, kunnes he ovat vapaita synnistä ja sairaudesta. Suo se, Isä. Kuule palvelijasi rukous, kun me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

13   Tämä on… Tänä iltana emme käytä paljon aikaa moniin sanoihin, mutta haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet jumalanpalvelukseen. Haluan kiittää yhteistyöhön osallistuneita sananpalvelijoita. Jumala siunatkoon heitä. Näiden vieraiden pitäisi käydä heidän seurakunnissaan. Vierailkaa heidän luonaan, kutsukaa heitä. Ja olen varma, että he ovat hyviä Jumalan pelastamia ihmisiä, Jumalan lähettämiä.

Koskaan ei ole ollut paikkaa, jossa sananpalvelijat ja ihmiset olisivat olleet niin sopusoinnussa ja rakkaudessa kuin tämä ryhmä miehiä. Ja yleisö on ollut ihanaa, aivan…

En ole koskaan pyytänyt yhtäkään ihmistä laskemaan, vain pitämään päänsä alhaalla. Ihmettelen sitä. Yleensä kokouksissa joskus Jumalan täytyy lähettää …?… puoli tusinaa tai enemmän, jotta he ymmärtäisivät kunnioittaa. No, se on… Tämä täällä, ihmiset vain kunnioittavat, uskovat yhdestä sydämestä ja yksimielisesti. Se on oikea tapa tehdä se. Ja nyt, se on hienoa.

14   Ja kaikki kulumme on täytetty. Olemme vain kiitollisia teille. He antoivat minulle rakkausuhrin, jota arvostan sydämeni syvyydestä, kaikkeen, mitä nuo…

Joku kirjoitti minulle pienen kirjeen jokin aika sitten. Ja oi, eivätkö he repineet minua sunnuntai-iltapäivän kokouksen takia. Voi voi… Joku nainen. Hän sanoi: ”Tulin katsomaan ihmeitä, en kuulemaan siitä, mitä on tapahtunut jonkun elämässä.”

Tuolla asenteella, sisar, et tule koskaan näkemään niitä, ennen kuin sinulle on tehty sellainen, ja silloin sinä muutut. Näin on. Juuri niin. Koska sydämesi ei ole oikeassa Jumalan kanssa, jos sinulla on jotain tuollaista. Asenne sitä kohtaan todistaa sen. Hedelmä – vanukkaan maku on sen hedelmä. Huomatkaa: ”Hedelmistä te tunnette heidät.”

15   Nyt. Ja nyt meillä on ollut loistavaa menestystä Jeesuksen Kristuksen puolesta. Tiedättekö, että Jeesus on tehnyt täällä enemmän kuin omassa kaupungissaan, eikö niin? Sillä omassa kaupungissaan Jeesus ei voinut tehdä mitään mahtavia tekoja. Ja tässä kaupungissa Hän on tehnyt mahtavia tekoja, eikö olekin? Hän on siis menestynyt tässä kaupungissa paremmin kuin omassa kaupungissaan.

Ajatelkaa sitä. Jeesus Kristus on tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen saavuttanut enemmän menestystä Clevelandissa, Ohiossa, kuuden viikon kokouksissa täällä tai kolmen viikon kokouksissa kuin Hän teki elämänsä aikana omassa kaupungissaan. Ajatelkaa sitä.

Se osoittaa, että loistokkaalla vanhalla Evankeliumilaivalla on sama voima, joka sillä oli alussa (Näin on.), missä miehet ja naiset uskovat niihin. Nyt olemme kiitollisia siitä ja rukoilemme, että Jumala tulee siunaamaan teitä kaikkia.

16   Toivon näkeväni teidät sunnuntaina iltapäivällä. Ja sunnuntaina iltapäivällä on saarnajumalanpalvelus. Jos Herra ei muuta mieltäni, haluan puhua aiheesta tuhlaajapojan paluu sunnuntai-iltapäivänä. Ja tulkaa mukaan, jos olette …?… Ja sitten… Sitten me…

Sitten sunnuntai-iltana, luotan siihen, että saamme suurimman parantumispalveluksen, mitä meillä on koskaan ollut. Luottakaa vain siihen, että paikka tulee valaistuksi Jumalan voimalla.

Ehkä tulen olemaan hieman levännyt muutaman yön levon jälkeen nyt, ajaen lauantai-iltana, pystyn paremmin osallistumaan jumalanpalvelukseen. Näin tulen tönköksi, turraksi. Ja minä – ja minä olen – kun väsyn ja kulun, aistit tämän lahjan myötä tulevat enemmän tai vähemmän turraksi. Luulen, että kuka tahansa luonnollinen kaveri tulisi. Kun on toiminut niin pitkään, tulee tavallaan tylsäksi, aistit sidotuiksi …?… niin tämä…?…Ja luotan siihen, että Jumala antaa meille taas sunnuntai-iltana suuren uuden alun. Tulkaa uskovina paikalle. Tulkaa kaikki paikalle rukoillen.

17   Kiittäkää kaikkia vahtimestareita ja virkailijoita, ja kaikki toimii hyvin yhteen, vaikka he antavat minulle …?… tänä iltapäivänä. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …muutaman minuutin yliaikaa. Ei… olin parkkipaikalla, minun piti lähteä täältä neljältä. Ja minä juoksentelin ympäriinsä siellä sun täällä. Ja Herra kehotti minua tänään kahden näyn kautta menemään ulos …?… kaduille tänään. Istuin huoneessa. Herra tuli alas ja sanoi: ”Mene tähän kulmaan, käänny vasemmalle ja mene tänne ja seiso siinä. Sieltä tulee nainen, jolla on harmaa puku ja pieni valkoinen hattu.” Hän sanoi: ”Hänellä on syöpä, joka tulee parantumaan.”

Ja siinä hän oli, tulossa katua pitkin. Hän sanoi: ”Etkö olekin pastori Branham tuosta teltasta?”

Sanoin: ”Kyllä.”

Hän sanoi: ”Oi, yritin tulla, mutta mieheni ei anna minun tulla…”.

Sanoin: ”Herra on parantanut sinut syövästäsi, sisar. Mene rauhassa eteenpäin.”

Hän sanoi: ”Oi.” Hän meni katua pitkin itkien. Näettekö, Jumala tietää kaiken noista asioista. Ja se on ihmeellistä.

18   Uskon nähneeni myös erään luopioveljen tulevan Herran luo tänä iltapäivänä, palaavan Herran huoneeseen, Hänen-Poikansa Jeesuksen yhteyteen. Nyt, rukoilkaa paljon.

Ja katselin juuri kahta suloista pientä tyttöä, jotka istuvat tässä. Siunattu olkoon heidän pienet sydämensä …?… aivan yhtä suloisia. Minä …?… kaksi pientä tyttöä vain istuu siellä, ja heillä on pienet vaaleat hiukset.

Muistan, että yksi säälittävimmistä näkymistä minkä olen koskaan elämässäni nähnyt, oli Meksikossa, jonne yritämme tehdä niitä matkoja tänä talvena, jos mahdollista. Muistan, että menimme rajan yli Juarezissa. Olin ensimmäistä kertaa Meksikossa. Ja kun veli Moore ja minä ylitimme rajan ja menimme sinne, kävelin katua pitkin. Ja voi niitä ihmisiä kaduilla, tuberkuloosia ja kaikkea.

Ojensin käteni ja yritin antaa heille rahaa ja tarttua heidän käteensä. Voi, miten se tuberkuloosi iski. Yritin kertoa heille; en ymmärtänyt heidän kieltään, eivätkä he ymmärtäneet minun kieltäni. He vetäytyivät takaisin. He pelkäsivät… Jatkoin matkaa katua pitkin. Menimme jonkun kirkon ohi. Ja oi, se oli hyvin köyhää.

19   Me näimme siellä pienen kaverin, joka pakkasi vanhoja mädäntyneitä tomaatteja pienen muulin selkään ja lähti katua pitkin. Minäpä kerron teille. Se sai sinut tuntemaan itsesi kelvottomaksi, kun näkee sellaista.

Huomasin toisenkin näkymän. Siellä oli pieni kaveri. Hänellä ei ollut vaatteita, ainoastaan takki. Hänellä oli pieni vanha hattu, jonka hän oli täyttänyt repaleisella paperilla. Hän kurkotti vanhaan roskalaatikkoon. Hän veti sieltä jotain, ja hän ravisteli veden pois, ravisteli sitä kädessään ja katseli sitä. Lähes kaikki heistä olivat osittain sokeita. Hän katsoi sitä ja laittoi sen pieneen vanhaan ämpäriin.

Hänen isoäitinsä seisoi siinä, paljain jaloin, jalat kuin karhun tassut, niin kovettuneet kuin vain voi olla, pala vanhaa likaista huivia päällään, seisoen siinä kädet kylmänä. Ja mies kurottautui alas ja tunnusteli uudelleen.

Ja minä sanoin: ”Menen katsomaan sitä.”

He sanoivat: ”Ei sinun pitäisi mennä sinne.” Sanoivat: ”He…”

20   Menin sinne. Pieni meksikolaispoika oli ottamassa pieniä perunanpalasia, suunnilleen tuollaisia, tuon lietekontin pohjasta. Jos Meksikossa heitetään jotain pois, se on todella huonoa. Mutta hänellä oli siellä noin puoli tusinaa ja hän vain nauroi, ja he nauroivat. He katselivat perunoitaan.

Ajattelin: ”Oi…” Ja minä vain lähdin sieltä. Ja veljeni olivat maksaneet aamiaisestani ainakin seitsemänkymmentäviisi senttiä tai dollarin, kun ylitimme rajan. Katsoin sitä pikku raukkaa. Minä… Näytti siltä, että heidän sydämensä pullistuisi ulos hänestä.

Hän saattoi olla pieni meksikolainen. Mutta hänellä on yhtä suuri nälkä kuin pienellä amerikkalaisella. Kun hänellä on nälkä, hän on yhtä nälkäinen. Kyllä. Ja Jeesus kuoli hänen puolestaan aivan samoin kuin meidän kaikkien puolesta. Katsoin häntä ja ajattelin: ”Pikku raukka. Mitä jos se olisikin minun pikku Billy Paulini.” Katsoin häntä…

21   Ja minä kävelin hänen luokseen, ja isoäiti näki minun tulevan. Ehkä se oli isoäiti. Hän juoksi taaksepäin. Ja minä kosketin sitä pientä kaveria, tuolla tavalla. Ja oi, se hypähti kadulle ja luuli, että joku puukottaisi häntä tai jotain, koska hän oli ottanut perunoita. Hän katseli. Ja hänen pienet silmänsä, joissa oli kyyneleitä, tärisivät ja katsoivat minua…?… Pidin sitä pientä kaveria …?… Osoitin kohti taivasta pitäen kättäni sydämeni päällä. Ja kerroin hänelle, että olin sananpalvelija. Osoitin koko ajan ylöspäin. Ja …?… kaikki ympärillä, katsoivat mitä siellä oli meneillään. Ja minä… minä polvistuin.

Tiesin, että hän oli katolilainen, joten kaikki siellä olivat katolilaisia…?… Aloin tehdä ristejä, tiedättehän, sydämeni päälle. Ja pidin… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

22   Kaikki istuinpenkkien eri puolilla, vain kiitollinen rakkauden uhrilahjasta, [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …. alkoivat kävellä ylös niitä …?…

23   Minä kävelin sinne. Kurotin taskuuni, minulla oli noin viisi tai kuusi dollaria dollarin puolikkaita ja neljännesdollareita ja muuta sellaista, mitä minulla oli taskussani. Pyysin häntä pitämään käsiään alla. Käskin häntä pitämään kätensä tällä tavalla, tiedäthän. Ja hän katsoi minua. Lopulta sain hänet pitämään käsiään. Kaadoin ne kaikki hänen pieniin käsiinsä.

Ja hän katsoi sitä tällä tavoin. Hän laskeutui alas ja katsoi sitä läheltä. Hän seisoi siinä hetken, laittoi sen pieneen taskuunsa ja katsoi minua näin, otti pienen lippiksensä pois, polvistui polvilleen ja tarttui käteeni.

Oi… Sanoin: ”Jumala siunatkoon sinua, rakas. Tulen käymään luonanne taas jonain päivänä, niin pian kuin voin.” Näin on.

24   Meillä on paljon asioita, joita voisimme tehdä rahan avulla, jos me amerikkalaiset vain tekisimme niin. Tiedättekö te sen? Aivan oikein. Siellä, missä sitä todella tarvitaan, siellä, missä kärsitään ja ollaan hädässä. Pikku ihmisparat…

Veli Gordon ja minä, jos Herra suo, lähdemme joulun tienoilla matkalle sinne katsomaan noita pikku kavereita.

Jumala on armollinen meille, eikö olekin? Me amerikkalaiset emme tiedä, miten hyvin meillä menee. Näin on. Kun tietää, millaisessa hädässä tämä maailma on, kuinka he ovat hädässä. Ja silti meillä on paljon ja… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ei tunnetta. Hän sanoi: ”Minulla oli nälkä; te ette ruokkineet Minua. Olin alaston; te ette vaatettaneet minua. Olin vankilassa; te ette käyneet luonani. Milloin Sinä olit sellainen, Herra? Sen, minkä olette tehneet näille vähäisimmille, minun pienimmilleni, sen te olette tehneet minulle.” Eikö näin olekin?

25   Hyvä on. Nyt aloitamme rukousjonon, koska haluan rukoilla mahdollisimman paljon tänä iltana sairaiden puolesta. Aloitamme noin kolmekymmentäviisi minuuttia aikaisemmin tänä iltana, sillä haluan rukoilla niin kauan kuin voin. Haluan lähteä, koska minun on mentävä nukkumaan todella aikaisin, jotta voin ajaa aamulla ja palata kotiin huomisillan jumalanpalvelukseen.

Kumartakaamme siis taas päämme, jos haluatte. Ystävät, voitte nauraa liikaa, voitte puhua liikaa, voitte kävellä liikaa, mutta ette koskaan rukoile liikaa. ”Haluaisin, että ihmiset rukoilevat kaikkialla, nostavat pyhät kädet ylös ilman…”

26   Taivaallinen Isämme, olemme nyt tulleet seitsemäntoista illan kokoussarjan loppuun, yhden pisimmistä kokoussarjoista, jonka olet koskaan sallinut palvelijallesi. Nyt, huomenna on toinen ilta täällä veli Lindsayn ja veli Hallin kanssa. Isä, rukoilemme, että kohtaat heitä täällä. Siunaa näitä kahta rakasta kristittyä veljeä. Olkoon Pyhän Hengen voima lähellä vapauttaakseen sairaat ja kärsivät, ne, jotka eivät ehkä ole täällä tänä iltana. Pyydämme Sinua tänä iltana tyhjentämään koko rakennuksen, Isä, kaikista sairaista ihmisistä. Tapahtukoon suuri Hengen vuodatus. Monet sadat, kaikki, jotka ovat tänä iltana avun tarpeessa, vapautukoot he täällä puhujanlavalla tänä iltana, Herra, ja ulkona yleisön keskellä heidän istuimillaan.

27   Ja kuten meidän pieni sisaremme todisti, seistessään aivan rakennuksen takaosassa, Jumala laskeutui hänen ylleen, ja hänen silmänsä, jotka olivat olleet ristissä vauvasta asti, tulivat suoriksi. Pyhän Hengen voima teki sen. Jumala, horjumatta uskossaan hän siirtyi eteenpäin, ja hänen nuori sydämensä oli siunattu, ja hän kulkee nyt kaikkialle, hän on tullut tänne asti vain päästäkseen sanomaan: ”Jeesus parantaa”. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ajatelkaa tuota pientä tyttöä, jolla oli karsastus, sokeus, vatsavaivoja, ja joka parani. Ja Sinä annoit sen mennä suureen Kuka on kuka -kirjaan. Oi Jumala, me kiitämme Sinua armostasi ja ystävällisyydestäsi. Ole kanssamme tänä iltana, Isä, olethan? Kaada Henkesi meidän päällemme ja anna meille suuri vapautuminen tänä iltana, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

28   Nyt, kaikki tänä iltana, toivoisin, että voisimme yrittää rauhoittua tätä yhtä asiaa kohtaan: että Jumala on täällä. Voisitteko luvata minulle tämän ennen kuin alamme rukoilla sairaiden puolesta? Jos annatte minulle tämän lupauksen ja sanotte: ”Jos Jumala koskettaa minua pienimmässäkin määrin tänä iltana, nousen ylös ja pyydän parantumistani juuri silloin. Olkoon se ensimmäinen kerta, kun usko ankkuroituu sydämeeni, Herra, täältä minä tulen.”

Muistatteko ne portilla olleet spitaaliset? He sanoivat: ”Miksi istumme täällä kuollaksemme? Tehkäämme asialle jotain.” Ja nyt, tehkää te sama tänä iltana. Tehdään asialle jotain.

Hänen Läsnäolonsa täällä… Pieni kuuro vauva istui siellä eilisiltana. Ja se äiti, kuinka hän etsi ja yritti… Tunsin sen vetävän, vetävän. Sitten sain kaikki siellä olemaan – vetämään. Ja tiedän, että monet heistä lopettivat.

Käännyin ympäri ja sanoin: ”Joku tuolla, siellä on useita, jotka Hän paransi. En osaa sanoa, keitä he olivat.”

29   Äiti kääntyi ympäri, puhui vauvalle ja nosti kortin ylös kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan. Hän sanoi: ”Vauvani kuulee”. Näettekö sen? Siinä se on. Juuri noin, uskokaa vain koko sydämestänne. Niin tulee tapahtumaan. Uskosi parantaa teidät. Eikö niin? Uskonne, millään muulla tavalla ette voi parantua, vain uskon kautta. Jumala siunatkoon näiden ihmisten sydäntä täällä [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] pois.

Hyvä on. Nyt, haluamme yrittää saada niin monta kuin mahdollista… Voitte saada sen kutsun koskemaan itseänne. Jätän sen hänen käsiinsä tämän illan kohdalla. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… rukoilkaa, että Jumala auttaisi häntä tekemään valinnan.

30   Hyvä on. Nyt, kuinka monta korttia, saitko jaettua sata? Uskon, että kun saamme jonon toimimaan hetken kuluttua, meidän ei ehkä tarvitse viipyä niin kauan yhden kortin kohdalla. Sitten annamme heidän tulla suoraan läpi, ja koko ryhmä tulee parannetuksi. Eikö se olisi ihmeellistä nähdä? Meillä oli tapana…

Kuinka moni oli koskaan sellaisessa nopeassa jonossa? Mitä, kun meillä oli silloin nopeat jonot… Me annoimme heidän kulkea siitä läpi, ja todistuksia vain tulvi. Ainoa asia, mitä he halusivat tehdä, oli päästä lähelle. Vain päästä sinne, kun voitelu oli meneillään, sitten he pyysivät siunaustaan ja lähtivät pois riemuiten. Ja he paranivat. Näettekö?

31   Vaskikäärme ei voinut rukoilla kenenkään puolesta, eihän? Betesdan altaalla enkeli ei rukoillut kenenkään puolesta. Kyseessä oli kuohutettu vesi. Onko näin? He vain katsoivat ja elivät messinkikäärmeen kanssa. Ja apostolien aikana he asettuivat Pietarin varjoon ja paranivat.

Nyt, jos ette usko, että nyt on taas Raamatun aika, vain toisinto. Näinä viimeisinä päivinä Jumala kutsuu kansan pakanoista. Hän kutsuu juutalaisia ja pakanaseurakuntaa, sama asia, sopimus.

32   Ennen vanhaan, kun sopimus tehtiin, tiedättekö mitä tehtiin? Huomatkaa. Jumala vain käski minun sanoa tämän, en tiedä.

Henkilö meni ja kirjoitti sopimuksen paperille. He kirjoittivat sopimuksen. Ja sitten he kirjoittivat sopimukseen, mitä he aikoivat tehdä, sitten he repivät paperin kahtia ja tappoivat eläimen. Minä… Ja tämän eläimen yllä he repivät sopimuksen. He antaisivat toiselle henkilölle yhden osan, toiselle toisen osan.

Ja kun he tulivat yhteen… Kun tämä sopimus tuotiin yhteen, sen täytyi olla täsmälleen sama pala paperia, joka oli leikattu kirjainten läpi, ja sen täytyi sopia täsmälleen yhteen sen kanssa tai sopimus ei kelvannut. Näettekö, sopimus ei kelvannut. Saman paperinpalasen, joka oli revitty irti, oli palattava takaisin ja sovittava toisen kanssa yhteen, juuri noin, jotta se olisi täydellinen.

Ja sitten he tappoivat eläimen, kun he antoivat lupauksensa.

33   Nyt, Jumala teki sopimuksen tämän maailman kansojen kanssa. Siksi hän lähetti Jumalan Pojan ja surmasi hänet Golgatalla. Uskotteko te sen? ”Kaikki me olemme lampaiden lailla eksyneet harhaan. Jumala pani hänen päälleen kaikkien pahat teot. Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänet ruhjottiin meidän vääryytemme tähden; meidän rauhamme rangaistus on hänen päällään; hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Kyse oli Jumalan sopimuksesta Seurakunnan kanssa. Onko näin? Sitten Jumala surmasi Karitsan Golgatalla. Uskotteko te sen? Ja Hänestä, Hän repi Hänet kappaleiksi. Hän otti osan siitä, ruumiin, ylös kirkkauteen, asetti sen Majesteetin oikealle puolelle. Uskotteko te sen? Ja Pyhän Hengen hän lähetti takaisin ihmisten luo. Eikö niin?

Sitten kun se tulee yhteen, kun tämä sopimus kootaan yhteen tuomiopäivänä, sama Pyhä Henki, joka laskeutui helluntaina, asettuu ihmisjoukon ympärille; se palaa suoraan takaisin tuohon samaan ruumiiseen, yhdistyäkseen suoraan tuon saman ruumiin kanssa. Kyse on sopimuksesta.

34   Niinpä siis sama Henki, joka oli sinä päivänä, on täällä tänäänkin. Samat merkit, ihmeet ja ihmeteot tapahtuvat. Samat ihmiset uskovat samalla tavalla.

Kun he näkivät apostoli Pietarin ja tunnistivat, että hänellä oli Jumalan lahja sisällään, kun hän huusi ja kertoi ihmisille, mitä he tekivät… Ja he tunnistivat, hän kertoi Ananiakselle ja Safiralle heidän syntinsä. Hän tiesi, mitä Jumala laittoi hänen sydämeensä tehtäväksi. Ja sitten siinä, sen jälkeen, kun he olivat tunnistaneet sen, rukousjonot kasvoivat niin suuriksi, kunnes Pietari ei voinut rukoilla heidän puolestaan, ja he panivat ihmisiä kaduille, että jopa tuo vanha kalastaja, ei mikään suuri teologian tohtori vaan vanha kalastaja, että hänen varjonsa kulkisi heidän ylitseen. Ja jokainen, jonka yli hänen varjonsa kulki, parani. Siinä te olette.

Sitä varten ei ole mitään Kirjoituksen kohtaa. Silloin ei ollut sellaista. Mutta Jumala paransi heidät, koska he kunnioittivat Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia. Ja Hän tekee samoin tänäänkin. Kyse ei ollut Pietarista. Se oli… He kunnioittivat Jumalaa, jota hän edusti. Onko näin? Kyse oli Hänestä.

Ja hänen varjonsa kulki heidän ylitseen, ja he paranivat, koska he uskoivat sen.

35   Olemme jälleen palanneet samoihin päiviin: Jumala liikkuu kansansa keskuudessa, suuria merkkejä ja ihmeitä. Teidän ei tarvitse maata varjossa, mutta olette tänä iltana tämän teltan alla, sen ympärillä, missä Pyhä Henki on täällä. Antakaa Sen vain kulkea ylitsenne. Nouskaa sitten ylös ja sanokaa: ”Kyllä, minä uskon sen. Juuri nyt minä hyväksyn sen.” Parantukaa. Aamen.

Uskotko sinä siihen, sisar? Uskotko sinä? Tuo kasvain on vaivannut sinua paljon, eikö olekin? On. Eikö se kasvain olekin vaivannut sinua? Hyvä on. Se on kuitenkin kuollut nyt, sisar. Jumala paransi sinut, koska sinä uskoit. Uskokaa Jumalaan. Aamen.

Oi. Kuinka ihmeellistä. Hän on täällä ja voi parantaa kaiken. Vain uskokaa. Jumala suo sen teille. Oi, miten se on tulossa nyt. Oi, ihmiset. Kunpa voisitte vain… Jos…

Katsokaa. Minäpä kerron teille jotain. Jos olette olleet hieman peloissanne, uskokaa sanaani tänä iltana. Ottakaa sanani ja tehkää niin kuin sanon, niin olen vastuussa teistä tuomiopäivänä. Näettekö? Näin on. Jos uskotte Jeesukseen Kristukseen koko sydämestänne ja uskotte, että Hän paransi teidät nyt, ja hyväksytte Hänet sillä tavalla, siinä kaikki, mitä teidän täytyy tehdä. Menkää ja todistakaa, kertokaa, että olette parantuneet, ja menkää eteenpäin, ja Jumala huolehtii siitä, että te tulette vapautetuksi. Se on totta. Ylistys Herralle.

36   Olen katsellut väkijoukkoon ja katsonut, mistä se on tulossa. Paljon kauempaa kuin mistä minä voisin koskaan tulla. Aivan oikein.

Joku tässä kanavassa juuri tässä parantui syövästä vain hetki sitten. En ole varma. Luulen, että se on tuo nainen, jolla on valkoinen hattu tuolla, tuolla noin. Olen varma … Se on aivan tuossa osastossa.

Rouva, oliko teillä syöpä, nainen, joka istuu tuolla, nainen on nostanut kätensä ylös. Oliko se syöpätapaus? Oliko teillä syöpä? Hyvä on. Se on poissa sinusta, sisareni. Se on lähtenyt sinusta. Jumala siunatkoon sinua. Aamen. Hyvä on. Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.”

Oi, toinen syöpätapaus tässä. Etkö voisi ottaa sitä vastaan myös koskien heinänuhaa? Jumala siunatkoon sinua. Onko näin? Nouse ylös. Olen nähnyt sinut…? Siinä sinä olet. Olet vapaa siitä. Sinä, sisar, jolla on syöpä. Nouse ylös. Jeesus Kristus parantaa ja tekee…

Oi, voisitte nousta ylös j tässä rakennuksessa ja parantua, jos vain uskoisitte sen nyt heti. Hän on täällä mahtavan voiman kanssa.

Oi Jeesus, Jumalan Poika, elämän luoja, jokaisen hyvän lahjan antaja, lähetä siunauksesi ihmisten ylle. Tapahtukoon tänä iltana merkkejä ja ihmeitä Herran Jeesuksen Nimessä. Suo se, Isä. Halleluja.

37   Oi, katsokaa. Kuinkahan moni teistä uskoo tämän juuri nyt? Jos menisimme tänne alas ja antaisimme ihmisten kulkea läpi ja laittaisimme kätemme heidän päälleen siunataksemme heitä, että he parantuisivat. Kuinka moni uskoo siihen, nostakaa kätenne?

Onko se vahvistettu teille? Uskotteko te? Sanoin teille edellisenä iltana, että kysyisin teiltä tätä. Jos nämä asiat eivät tapahdu niin kuin sanoin ensimmäisenä iltana, kutsukaa minua vääräksi profeetaksi. Kuinka moni oli täällä ensimmäisenä iltana ja kuuli minun sanovan sen, nostakaa kätenne? Sanoin, että jos se tapahtuu, uskokaa Jumalaa. Onko näin? No, tapahtuuko niitä? Onko se totta? Hyvä on.

Nyt, katsokaa. Jeesus Kristus sanoi tämän: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Keitä ne seuraavat? ”Niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaiden päälle (ei rukoilevat heidän puolestaan), jos he panevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Ovatko nämä hänen viimeiset sanansa? Viimeinen lupaus, jonka Hän antoi Seurakunnalle ennen taivaaseen astumistaan? Onko se totta? Hän sanoi: ”Jos te löydätte uskovia ja he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Haluan kysyä teiltä: Onko teillä tarpeeksi uskoa tänä iltana?

38   Jos me vain… Jos me vain menisimme tänne käytävälle, seisoisimme tässä, ja vain seisoisimme siinä ja rukoilisimme. Ja jokainen, joka tulisi ohi, laskettaisiin kädet tuon henkilön päälle ja annettaisiin hänen… Ja jos teillä on uskoa sanoaksenne, te voisitte mennä eteenpäin ja parantua, menisitte ulos täältä riemuiten ja ylistäen Jumalaa. Minä aion tehdä niin, vaikka Jumalan tai jonkun muun täytyy pitää minua pystyssä. Jos haluatte minun tekevän sen, olen täällä… Olen täällä palvellakseni teitä missä tahansa tehtävässä, jossa haluatte minun toimivan. Me…

Kuinka moni haluaisi mieluummin sen kuin vain noudatettaisiin tavallista jonoa, nostakaa kätenne? Kaikkialla rakennuksessa, haluan nähdä… Hyvä on. Katso, Howard. Toisinpäin nyt. Kuka haluaisi mieluummin jatkaa tavallisen jonolla ja tuotaisiin esiin joitain asioita… Jos se on… nostakaa kätenne. No niin… Me asetumme jonoon ja rukoilemme sitten kaikkien ihmisten puolesta. Aamen.

39   Hetkinen. Vain… kysyin heiltä jotain muuta. Oi. Uskotteko nyt koko sydämestänne? Nyt, katsokaa. Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Onko näin? Missä sananpalvelijaveljet ovat tänä iltana? Tulkaa tänne. Te tulette näkemään Jumalan kirkkauden tänä iltana. Ei, herra. Haluan, että tulette tänne alas. Haluan itse mennä sinne ihmisten pariin. Kaikkia näitä ihmisiä varten, jotkut heistä istuvat täällä, joillakin näistä köyhistä ihmisistä ei ole edes rukouskorttia.

Nyt, olkaa kaikki vain hetken aikaa kunnioittavasti. Seisokaa siinä. Tulen alas luoksenne. Muodostakaa kaksoisjono vain palvelijoista, ei muista, vain palvelijoista. Meidän on muodostettava jono, jotta he tulevat tällä tavalla. Hetken kuluttua veljeni alkaa kutsua numeroita ja ottaa ensin kaikki rukouskortit. Sitten aloitamme rukouskorteista ja otamme sitten loput, joilla ei ole rukouskortteja. Oletteko te nyt? … Jokainen olkoon vain kunnioittavasti. Seisokaa niin kunnioittavasti kuin voitte.

40   Nyt, katsotaanpa, kuinka monta rukouskorttia meillä on rakennuksessa. Näyttäkää kätenne. Rukouskortteja on varmaan reilusta sadasta sataan viiteenkymmeneen. Nyt, ensin laitamme rukouskortit järjestykseen numeroittain, ja meillä on kohta paikka, jossa he voivat pysähtyä. Sitten haluan, että Howard tai joku muu seisoo tässä, tai sanon… Ehkä joku sananpalvelija voisi seisoa tässä korokkeella. Ja heti kun rukouskortit on käyty läpi, koko ryhmä saa asettua jonoon ja tulla läpi ja tullaan rukoiltavaksi, kulkea läpi, jokaisen puolesta tullaan rukoilemaan ja kädet…

Nyt, teidän täytyy tietää nyt. Oletteko varmoja, että uskotte? Oletteko varmoja? Oletteko vakuuttuneita siitä, että Henki, joka liikkuu täällä seurakunnassa, on Herra Jeesus Kristus? Oletteko vakuuttuneita? Uskotteko siihen Jumalalliseen lahjaan, jonka Jumala on antanut? Uskotteko, että se tulee Jumalalta? Uskotteko te? Sitten jos olen kertonut teille totuuden seitsemänätoista peräkkäisenä iltana, niin kerron teille totuuden nyt. Olenko tehnyt niin?

Minä sanon tämän: Jos jokainen täällä nyt oleva henkilö antaisi sitoumuksen Jumalalle juuri nyt… Katsokaa, antakaa sitoumuksenne Jumalalle. Ja ainoa asia, mikä teillä täytyy olla täyttääksenne Sanan…

41   Nyt, Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Onko näin? ”Jos he…” Ne ovat viimeiset sanat, jotka Jeesus antoi Seurakunnalle. ”Jos he panevat kätensä sairaiden päälle…” Mitä tapahtuu? ”He tulevat terveiksi.”

Nyt, jos oireita ilmenee, mitä sanotte? ”On kirjoitettu.” Onko näin?

Oletteko uskossanne valmiita sanomaan: ”Olen nyt valmis antautumaan Jumalalle tällä tavoin.” Jos olette, nostakaa kätenne ylös. Nyt Hän… Suostutte nyt antautumaan Hänelle ja käymään läpi käskyn, aivan kuten vesikasteen, aivan kuten minkä tahansa muun Seurakunnan käskyn – Herran ehtoollisen.

42   Tämä on Seurakunnan pyhä määräys: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Minä en ole sanonut sitä, vaan Jeesus Kristus on sanonut sen.

Nyt, ensimmäinen asia, joka teidän on tehtävä, on antautua kokonaan Kristukselle ja luovuttaa mielenne Hänen Sanalleen. ”Herra, en toimi omien tunteideni tai ajatusteni mukaan. Minä toimin vain Sinun Sanasi mukaan. En hallitse omia ajatuksiani sen suhteen. Minä toimin Sinun Sanasi mukaan.” Nyt, ymmärtäkää se.

Teidän ei pidä mennä pois ja sanoa: ”No, olen menettänyt parantumiseni.” Jos teet niin, veli, se tulee olemaan pahempaa kuin koskaan, jos teet tämän päätöksen. Sinun on seisottava paikallasi juuri nyt. Muistakaa, aivan kuten seurakuntaan tullessanne; teidän on tehtävä tämä sitoutuminen ja sanottava: ”Herra, taivaan Jumala, seison Sanasi takana, auta minua, kunnes viimeinen veripisara tai henkäys on poistunut ruumiistani.” Näettekö?

Uskotko, että kun lapsesi kulkee jonon läpi, se tulee parantumaan, sisar? Teetkö niin? Itse asiassa se on jo parantunut, mutta haluan, että menet kuitenkin jonon läpi. Se on parantunut jo jonkin aikaa sitten. Hyvä on. Mutta haluan sinun menevän läpi, jotta seuraat normaalia…

Nyt, kaikki te, jotka haluatte tehdä tämän sitoumuksen, laittakaa kätenne sydämenne päälle, näin.

Ne, jotka seisovat tässä, ja ne, jotka eivät voi, laskekaa kätenne siihen. Nyt, nostakaa kätenne ylös. Nyt te sitoudutte Jumalalle siihen, että tästä hetkestä lähtien uskotte, että teidät on parannettu Kaikkivaltiaan Jumalan voimalla. Teettekö sen?

43   Kaikkivaltias Jumala, minä luovutan tämän nyt Sinulle nöyränä palvelijana Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan tahrattoman Pojan, Nimessä, joka on kärsinyt, vuosi verta ja kuoli – meidän syntiemme anteeksiantamiseksi ja ruumiimme parantamiseksi… Kuka on uskonut todistuksemme? Kenelle Herran käsivarsi on paljastettu? Tässä se on tänä iltana. He uskovat todistuksen. Herran käsivarsi on paljastettu. Me uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja nyt nuhtelemme kaikkia paholaisen henkiä, jotka haluaisivat sitoa nämä ihmiset, Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Nimessä. Poistukoon se heistä, Herra Jumala, kun he kulkevat tämän jonon läpi, ja me laskemme kädet heidän ylleen.

Olkoon tänä iltana samanlainen kokous kuin oli Jerusalemin kaduilla, kun Pietarin varjo kulki ihmisten yli. Me pakanat uskomme lahjan. Me uskomme Jumalaan. Me uskomme Kristukseen aivan kuten he uskoivat silloin. Ja me olemme aivan yhtä kiitollisia.

Ja Herra Jumala, pyyhkäisköön voimasi tämän yleisön yli ja parantakoon jokaisen ihmisen tässä rakennuksessa. Ja kun he kulkevat tämän jonon läpi, nouskoot he huutaen ja ylistäen Jumalaa Hänen kunniakseen. Pyydämme sitä Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

44   Hyvä on. Nyt, hän asettaa kortit jonoon. Ja haluan teidän… Katsokaa. Tekisittekö vielä jotain muuta puolestani? Kun ensimmäinen käsi koskettaa teitä, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Kiitos, Jeesus.” Menkää rakennuksen läpi ja ylistäkää… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Jumalaa sanoen: ”Kiitos, Jeesus. Kiitos.”

Älkää antako minkään muun kuin Jumalan ylistyksen virrata jatkuvasti sydämenne läpi koko ajan. Kyllä.

Nyt, tässä minä luovutan kokouksen nyt veljelle, samalla kun minä menen tänne alas jonoon aloittamaan tämän… [Rukousjonoa kutsutaan. Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

45   Voin sanoa sydämestäni, että niin monet ihmiset paranivat. Se on suurin nopea jono, jonka olen koskaan nähnyt menevän läpi elämässäni. Nyt, voisin sanoa, että ainakin kahdeksankymmentä tai yhdeksänkymmentä prosenttia niistä ihmisistä, jotka kulkivat linjan läpi, ovat parantuneet juuri nyt. Tarkistin sen heidän käsistään. Yritin ojentaa käteni tunteakseni, tavoittaakseni värähtelyjä, ja ne olivat niin puhtaita kuin ne saattoivat olla, kun he kulkivat ohi. Käytännössä jokainen, joka kulki jonon läpi, on jo parantunut. Jumala, joka on tuomarini, jonka edessä seison, tietää, että kerron sen, mikä on totta.

Näen sokean miehen, joka on ollut kokouksissa pitkään, kävelevän täällä nyt. Näyttää siltä, että hän näkee, hän seisoo täällä edessämme. Sanotaan: ”Kiitos Herralle siitä.”

46   46 Nyt, mielestäni heidän pitäisi tehdä niin, että kaikki veljet asettuvat riviin. Ja jokainen laittaa kätensä niiden ihmisten päälle, jotka ovat pyöräsängyissä, ja antakaa minun tulla sinne, missä te olette. Kaikki sananpalvelijat, tulkaa tänne. Ja rukoilkaa nyt kaikki näiden ihmisten puolesta.

Te, jotka olette pyörätuolissa ja paareilla, kun teidän puolestanne rukoillaan, uskokaa koko sydämestänne. Jumala siunatkoon teitä.

Katsokaa, ystävät, sydämeni syvyydestä rakastan teitä kristillisen rakkauden kristillisellä lämmöllä. Ihanaa.

Nyt, kun liikutte ympäriinsä. Kumartakoon kaikki ihmiset päänsä, kun me rukoilemme.

50-0815 KUKA JUMALA ON? (Who Is God?), Cleveland, Ohio, USA, 15.8.1950

50-0815 KUKA JUMALA ON? 
(Who Is God?)
Cleveland, Ohio, USA, 15.8.1950

 

1       Hyvää iltapäivää. On ilo olla taas täällä tänä iltana lukemassa Sanaa, ja rukoilemassa sairaitten ja puolesta.

Olin tosi iloinen kuultuani eilisillan suuresta voitosta, jonka Herra antoi. Aivan kokouksen lopussa, näytti siltä, että Jumalan Henki ilmestyi, tuli ihmisten keskelle ja monia upeita asioita tehtiin Hänen kunniakseen. Olen siitä todella kiitollinen. Ja niin voi tapahtua joka ilta.

Jotkut, jotka käyttävät kenttävuodetta ja jotkut, jotka istuvat täällä ambulanssin paareilla… Koska, minulle piti kertoa siitä. Minä olen itse niin uppoutunut asioihini. Mutta, Jumala arvostaa uskon rukousta. Hän arvostaa niiden ihmisten rukousta, jotka uskovat Häneen. Uskotteko te sen? Koko sydämestäni– minä uskon siihen.

2       Siis, kokoukset ovat meneillään, ja meistä itsestämme tuntuu, että on ollut valtavaa.

Juttelin pastoriveljieni kanssa tänään. Kävimme tänä aamuna aamiaisella ravintolassa. Minut vietiin ravintolaan. Ja olin iloinen saadessani tutustua henkilökohtaisesti moniin teidän eri seurakuntienne erinomaisiin sananpalvelijoihin. Jotkut heistä ovat helluntaiseurakunnasta jotkut, Foursquaresta ja jotkut Church of Godista. [eri helluntaiseurakuntia] ja jotkut Missionary Fellowship – seurakunnasta ja kaikkiin näihin rakkaisiin veljiin, kaikki kuin yhtä puuta. Juuri sillä tavalla me– kun Jumala voi tehdä työtä kanssamme, kun me pääsemme siihen. Kun sananpalvelijat saavat sydämensä toimimaan yhdessä, he saavat [myös] seurakunnan yhdistymään.

3       Siis, minä– minä uskon, että kun Jeesus ilmestyy, ettei Hän tule kysymään, kuulummeko me tiettyn kirkkokunnan seurakuntaan. Hän tulee… Meidät tullaan tuomitsemaan sen mukaan, miten me olemme kohdelleet Häntä sydämessämme.

Kristillisyys ei tarkoita jotakuta, joka kuuluu tiettyyn seurakuntaan; se tarkoittaa sitä, että joku on syntynyt Jumalan valtakuntaan. Ymmärrättekö?

Siis, minä tiedän, että meillä on nykyään seurakuntien muodostamia kirkkokuntia, jotka kieltävät tuon Veren. No mutta, veli, sisar, jos te poistatte Kristuksen veren täältä, te– teillä ei ole mitään muuta kuin jokin filosofia tai jotakin. Juuri veri saa aikaan sovituksen. Veri on se, mikä pelastaa. Ja juuri veri on se, mikä parantaa. Veri on se, mikä puhdistaa. Se on se Jumalan ”Aito Asia”– Veri.

4       Ja minä olen iloinen tänä iltana tietäessäni, että ihmiset yhä uskovat vereen, (näettekö?), Kristuksen vereen. Enkä minä usko, tässä sosiaalisessa evankeliumissa,  jota tänään on, ja näissä kulteissa, joita pyörii siellä täällä, sanotaan: ”Siis, ei sellaista kuin ’veri’ ole olemassa– eikä Pyhää Henkeä.” Sinä yksinkertaisesti… sinä et ole kristitty tehdessäsi niin. Et voi olla. Sinä– sinä et voi olla kristitty, jos et ole syntynyt uudesti. Näin on. Et voi olla, riippumatta siitä, mitä sinä yrität väittää.

Mutta hän sanoi: ”Kukaan ei voi sanoa ’Jeesus on Kristus’, paitsi Pyhässä Hengessä. [1. Kor. 12:3] Näettekö? Jos sinä vain omaksut sen, mitä joku toinen sanoo, sinä olet sen varassa, mitä joku toinen sanoo. Mutta, sinä et ikinä tiedä sitä, ennen kuin Pyhä Henki on täyttänyt sinut omalla läsnäolollaan, ja todistanut sinulle, että Hän on Pyhä Henki, ja on oikeassa. Minä uskon, että sinä uskot, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika syntyi Jumalan Hengestä. Mutta, sinä otat vain sen, mitä joku muu on sanonut, siihen asti, kunnes se on tullut sinulle toteen näytetyksi. Ymmärrättekö?

5       Minä muistan, erään rakkaan veljen, joka kuului samaan seurakuntaan, johon minäkin kuuluin; hän sanoi: ”Veli Branham, Raamattu sanoo, että joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan, ja on syntynyt Pyhästä Hengestä.”

Ja minä sanoin: ”On myös kirjoitettu, ettei kukaan voi sanoa, että Jeesus on Kristus paitsi Pyhässä Hengessä.” Näettekö? Se on kaikki… Ymmärrättekö?

Hän sanoi: ”Siis, jos sinä uskot sen…”

Minä sanoin: ”Sinä otat nyt sen, mitä joku toinen on sanonut. Sinulla pitää olla siitä todiste, pitää tietää se itse”, näettekö?

Sinä sanot sitä, mitä äitisi sanoo, mitä isäsi sanoo, mitä saarnaaja sanoo, mutta kun Hän [Jeesus] kysyi Pietarilta: ”Kenenkä sinä sanot minun olevan?”

Hän sanoi: ”Sinä olet Kristus, Jumalan Poika.

Hän [Jeesus] sanoi: ”Siunattu olet sinä Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani eivätkä tuonelan portit voita sitä.” [Matt. 16:17-18] Pitäkää lujasti kiinni Kalliosta. Eläkää oikein. Jumala tulee siunaamaan teitä.

6       Siis, Luukkaan 7. luvussa, haluaisin lukea tänä iltana sen 10 ensimmäistä jaetta. Yritän aina lukea, siksi, että tiedän, että Jumala kunnioittaa omaa Sanaansa.

1 Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin.

2 Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.

3 Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.

4 Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: ”Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;

5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan”.

6 Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;

7 sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.

8 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.”

9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: ”Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.”

10 Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.

7       Rukoillaanpa hetkinen. Taivaallinen Isämme, me olemme tulleet taas tänä iltana ja…?… aloittamassa toista viikkoa nyt, aika pitkä sarja kokouksia. Me olemme kiitollisia siitä, että monet kenttävuoteet, joita on asetettu tänne, ovat tyhjiä tänä iltana, ja ovat lähteneet. Monet, jotka ovat istuneet sidottuina, ovat ylhäällä ja liikkuvat vapaasti niiden keskellä, jotka ovat tänään terveitä. Monet, jotka olivat sairaita, vaikeuksissa, lähellä kuolemaa, ovat nyt terveitä. Ja me olemme kiitollisia, Herra, näistä asioista. Monet, jotka olivat synnintekijöitä, synnin kahleissa, sadat ovat kääntyneet, ja tulleet Jumalan tunnustamiksi, Pyhän Hengen yhteyteen Hänen Poikansa, Kristus Jeesuksen veren kautta. Siis, me rakastamme Sinua sen takia.

Ja nyt, Herra, tämä ilta aloittaa kahdeksannen illan; ja minä pyydän Sinulta tänä iltana, Herra, että tämä ilta tulisi olemaan todellinen yhdessäolon ilta Sanan parissa, yhdessäoloa Pyhän Hengen parissa, että kaikki, jotka kuulevat minua, ja tulevat esiin yhdessä, yhtenä miehenä, voisivat ottaa vastaan uskon parantumiseen. Voikoon tämä olla loistava kokous tulla muistetuksi Sinun läsnäolostasi.

8       Suo, Herra, että jotakin tulisi sanotuksi tänä iltana, tai tehdyksi, joka saisi itsepäiset kääntymään Kristuksen puoleen. Sillä me uskomme, ja tunnemme puristuksen Hengessä, että valtavat tuomiot lepäävät näiden maiden yllä, näinä päivinä. Vitsauksia, sairauksien siemeniä, [/bakteereja] on siinnyt, levitettäväksi kaikkiin kansakuntiin. Ei yksikään lääkäri tiedä, miten saada sitä hallintaan. Oi, Jumala, meidän on uskottava jumalalliseen parantumiseen silloin. Kun kansakunnat ovat yhdessä kasvattamassa taudinaiheuttajia räjäyttääkseen ne pommeissa ja miljoonat tulevat kuolemaan tunneissa sen takia.

Mutta, voi, me olemme niin kiitollisia siitä, että kun tuhoava enkeli lähti liikkeelle, Sinä sanoit: ”Älä koske niihin, joilla on Isän sinetti otsassaan. He ovat minun.” Voi, kuinka iloisia me olemmekaan tänä iltana ollessamme veren alla, turvallisesti suojassa; niin kuin muinaisina aikoina oli Israel, joka siveli verta ovenkamanoihin ja pihtipieliin; ristinmerkin. Kun kuolemanenkeli pyyhkäisi yli maan, tummanpuhuvat siivet taipuivat alas, mutta kun hän näki veren, se nousi taas ja: ”Minä menen ohitsesi.”

9       Odottaa… Uhrilammas on surmattu. Me viemme Hänen ruumiinsa veren alle turvaan ja, oi Jumala odotamme, että puolenyön hetki tulee, kun tuo ”marssikaa ulos” huudetaan. Me lähdemme pois jonakin yönä Luvattuun Maahan, vyötettyinä, rauhan evankeliumi kenkinä jaloissamme, evankeliumin täysi taisteluvarustus päällämme, ja lähdemme eteenpäin. [Ef. 6:15] Auta meitä, rakas Jumala, vyöttäytymään tänä iltana, tutkimaan kamanat ja pihtipielet, että niissä on verta, ja sitten kävellä haastamaan kaikki viholliset tietoisina siitä, että Suuri Sotapäällikkö, Hän, joka kohtasi Joosuan joen ylityksen jälkeen, ja sanoi: ”Minä olen Herran sotajoukon päämies…” [Joos. 5:14] Oi Jumala, Joosua vapisi. Hän tiesi, että Sinä olet johdossa.

Ja me tiedämme, tänä iltana, että Aamutähti on meidän yllämme. Liput liehuvat, värit hulmuavat, ja me voitamme varmasti, jos me luotamme Häneen, joka ei jätä meitä pulaan.

Suo se, tänä iltana, Herra, että monia asioita tultaisiin tekemään. Lähetä Henkesi. Anna ihmisille uskoa… joskus he yllättyvät, Isä. He eivät huomaa, Sinun läsnäoloasi, tuota suurenmoista asiaa– sillä me pyydämme sitä Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

10   Illat vain jatkuvat. Totta kai, minua väsyttää ja väsyn vielä lisää. Minä uskon, että on totta, että kun fyysinen ihminen revitään kappaleiksi, hengellisellä ihmisellä on tilaisuutensa. Sitä varten on paasto ja sellaiset. Hänellä [Jumalalla] voi olla mahdollisuus työskennellä näiden meidän viiden aistimme avulla jotta saisi meidät uskomaan Häneen.

Minä pidän sen tämäniltaisen sadanpäämiehen asenteesta, mistä me luimme. Hän oli mies, joka tunsi itsensä arvottomaksi. Niin kauan, kuin te tunnette, ettette ansaitse pyytämäänne siunausta, te voitte hyvinkin saada sen. Mutta, kun te tulette sellaiseen tilaan, että ajattelette, että Jumala on teille jotakin velkaa, silloin juuri– te erehdytte. Me olemme velkaa Jumalalle; ei Jumala ole velkaa meille. Me olemme kiitollisuudenvelassa Jumalalle.

11   Ja tämä roomalainen, italialainen, tai mikä hän sitten olikin, sanoi: ”Herra. Minä en ole sen arvoinen, että Sinä tulisit kattoni alle, enkä katsonut itseäni arvolliseksi tulemaan Sinun luoksesi.” Toisin sanoen: ”Minä lähetin seurakunnan tapaamaan Sinua ja esittämään tämän kysymyksen. Mutta, minulla on usko. Minä tiedän, että Sinä olet mies, joka on toisen vallan alainen, sillä minä olen toisen vallan alainen. Eikä Sinun tarvitse tulla minun kotiini panemaan käsiäsi palvelijani päälle. Sinun ei tarvitse tulla tänne ja rukoilla ollenkaan.” [Matt. 8: 8-9]

Pankaa merkille. Siis, pitäkää huoli siitä, että ymmärrätte tämän. Hän sanoi: ”Minä olen mies, joka myös on toisen vallan alainen. Ja jos, minä sanon tälle miehelle: ’Mene tekemään tämä’, hän tekee sen. Ja jos, minä sanon tälle miehelle: ’Tule tänne’, hän tulee. Minä olen toisen vallan alainen. Ja ne, jotka ovat alaisiani, on toteltava minua.”

Ja hän tiesi, että siinä oli Jumalan Poika, ja että jokainen sairaus ja jokainen demoni oli alamainen Hänelle. Ja kaikki, mitä Hänen piti tehdä, oli sanoa sana, ei rukoilla, ainoastaan sanoa sana, (siinä kaikki), ja asia tulisi hoidetuksi, koska jokaisen demonin oli toteltava Häntä. Uskotteko te sen, tänä iltana? Jokainen demoni tottelee Jumalaa. Sen on toteltava. Kaikki tottelee Jumalaa. Ja sinua totellaan, jos sinä uskot.

12   Joosua pysäytti auringon. Pitääkö paikkansa? Joku sanoi: ”Jumalalle kaikki on mahdollista; mikään ei ole mahdotonta.” Mutta kaikki on mahdollista myös sinulle. Ei mikään ole mahdotonta niille, jotka uskovat. Kaikki on mahdollista. Tuodaan sinun eteesi ja tehdään sinulle, jos sinä vain tiedät, kuka Jumala on.

Pelkäänpä, ettei seurakunta tunne valtaansa. Pelkäänpä, että Pyhästä Hengestä syntyneet miehet eivät tiedosta valtaansa, kun– tai, valtaa, jonka Jumala on luvannut seurakunnalleen. ”Minä olen antava sinulle valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, on sidottu taivaassa; minkä sinä vapautat maan päällä, se on vapautettu taivaissa.” [Matt. 16:19 KR92] Minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja kaikenlaisia sairauksia, oi, kaikkea, eikä mikään tule vahingoittamaan teitä.” Käyttäkää uskoanne. Päästäkää se valloilleen. Jumalan suo sen teille.

13   Katsotaanpa, kuka Jumala on– vähäsen. Minä tunnen, että tälle illalle on jotakin. Olen pyytänyt Jumalalta jotakin. Ja minä–minä uskon, että Hän tulee suomaan sen minulle. Minä uskon siihen koko sydämestäni. Nyt, olkaa rukouksessa. En voi puhua ennen kuin Hän puhuu.

Mennäänpä vähän taaksepäin ja tutkitaan hetki sitä, kuka Jumala on. Palataanpa mielessämme aikojen alkuun. Tämä on pieni kuva, jonka haluan piirtää niin, että te saatte vähän käsitystä siitä, kuka tämä Olento, meidän keskellämme tänä iltana on, joka liikkuu keskuudessamme. Jos te vain voisitte tiedostaa, kuka Se on, niin parantumisesta tulisi teille toisarvoinen, tai vähäpätöinen seikka; jos te vain voisitte nähdä, kuka Hän on.

14   Siis, muistellaanpa– sata miljoonaa vuotta taaksepäin, ja sitten otetaan sata miljoonaa vuotta sitä ennen. Ja jatketaan siitä vielä taaksepäin.

Täällä, jokin aika sitten, olin Kaliforniassa. Siellä on eräs observatorio. Heillä siellä on sellainen lasi. Ja sillä voidaan nähdä sata ja kaksikymmentä miljoonaa valoavaruutta, [olisiko: valovuotta? –suom.] kun minä…?…  siis, se kuinka nopeasti valo kulkee– ja sen toisella puolella on vielä avaruus, ja siinä me tänä iltana olemme [/riipumme].

Mutta, ajatellaanpa sitä, jolloin olemassa ei vielä ollut mitään– oli Jumala. Hän oli alussa. Ja katsellaanpa vähän Häntä, ja kuvataanpa Häntä siellä– avaruudessa. Siitä Jehova puhuu. Ja katsotaanpa hetkinen sitä, miten Jumalan kolmiyhteisyys tuli ihmiselle. [/ihmiseen]

15   Ja siinä, siinä valtavassa avaruudessa, ja sen tuolla puolen, jota kukaan ei voi mielessään mitata– ikuisuus. Siellä on Jehova Jumala. Ja meille on opetettu, että alussa Logos, tai Jumalan Poika lähti Jumalasta. [/-ulos.]

Siis, minä en usko ikuiseen poikuuteen. On aika radikaalia edes mainita sellaisesta: ikuinen poikuus. Miten… Hänellä [/Jeesuksella] olisi ikuinen poikuus…?… tavalla, että se olisi ikuista poikuutta miten Hän voisi olla Poika? Hänellä oli oltava alku. Näettekö?

16   Siis, Hän oli ensin Jumala, Jehova. Ja Hänestä… Piirretäänpä vähän kuvaa, pikku draamaa, niin te saatte siitä kiinni. Katsotaan, kun avaruudesta, jossa ei ole mitään, tulee, sanotaan, että se oli pikkuinen, valkoinen valo, sellainen mystinen Valo, niin kuin halo[ilmiö]. Ja se oli tuo Logos, joka lähti Jumalasta alussa. Se oli Jumalan Poika, joka tuli Isän helmasta. Se oli sitä, mikä oli alussa, joka oli tuo Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä [/kanssa] ja se Sana oli Jumala. Ja tuo Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Alussa oli Jumala. Ja sitten, Jumalasta lähti Logos [Sana], osa Jumalaa lähti [pois] Jumalasta.

Siis, huomataan tämä. Siis, minun on tehtävä tämä ennen kuin palaan takaisin asiaan, aivan kuin pikkuinen kuvadraama [/elokuva] tässä teille hetkeksi, niin että saan välitettyä teille tämän pointin. Kuka… Mikä on teidän keskellänne tänä iltana?

17   Ja täällä… Siis, nähkääs, tämä on vähän niin kuin lapsi leikkisi oven edessä. Se oli Jumalan Poika, Logos. Ja minä näen Hänet siellä, ja Hän puhui ja sanoi: ”Tulkoon valo.” Eikä siellä ollut mitään. Mutta sitten jotakin siellä tapahtui, ja yksi atomi kääntyi, ja alkoi pyöriä ympäri tällä lailla. Aurinko alkoi muodostua, koska Hän sanoi: ”Tulkoon…” Siinä on se arvovalta.

Mistä Hän sen teki? Minä en tiedä. Ei ollut mitään, mistä se tehtiin. Mutta Hän uskoi oman sanansa, ja valo tuli. Minä saatan nähdä pienen kappaleen lennähtävän siitä; se on meteori. Miljoonan vuoden kuluttua, tai sadan miljardin vuoden kuluttua, jos halutaan sanoa se niin, ja se lähti kauas pois. Minä voin nähdä kuinka Hän seisoo katselemassa sitä. Ja se putoaa tänne. Hän pysäyttää sen, kun se on pudonnut joitakin miljoonia vuosia, ja jättää sen leijumaan tänne kiertoradalle. Ja tässä toinen lähtee lentoon auringosta. Se tulee tänne ja jää leijumaan, pysähtyy tänne.

18   Mitä Hän tekee? Kirjoittaa ensimmäistä Raamattuaan. Huomatkaa, aikoinaan ihmiset katsoivat taivasta kohti. Ja Hän asetti kaikki tähdet taivaalle, linnunradan– aloitti neitsyestä, ja päätti Leo leijonaan. Kristuksen ensimmäinen tulemus, toinen tulemus. Tuli neitsyen kautta; tulee takaisin Juudan heimon leijonana. Sinne Hän asetti ensimmäisen Raamatun.

Oi, noina aikoina– muinaisina aikoina katseltiin noita asioita. Nykyisin Hänellä on Raamattunsa kirjoitettuna tänne. Mutta, Hän kirjoitti sen taivaisiin, että ihminen katsoisi ylös ja ymmärtäisi, että Jehova Jumala asui ylhäällä. Ja sitten, minä voin nähdä Hänet, Hän katsoo tuota…

Näin Hänen puhuvan tälle maailmalle, joka leijuu täällä jääpuikkona, tai mitä se sitten olikin, oikein kaukana. Ja Hän siirsi sen tänne. Minä näen, kuinka tuo pieni valo lähtee siitä. Nyt meillä on niitä kaksi. Isä ja Isästä lähtee valo, Poika. Ja minä voin nähdä kuinka tuo valo siirtyy tänne ja vetää maapallon tänne lähelle aurinkoa kuivumaan. Ja Hän alkaa…?… nostaa vesiä– erottaa maan– maan vesistä ja niin edelleen.

Sitten Hän alkaa luoda. Ja Hän tekee meren kalat, kasvisten elämän. Asettaa karjaa kukkuloille. Ja se näytti Hänestä hyvältä.

Sitten, Hän sanoo: ”Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, kaltaiseksemme.” Pitääkö tämä paikkansa? Selvä. Siis, Hän loi ihmisen. Jumala oli henki; hänen [ihmisen] piti olla henki-ihminen, joka oli tehty Hänen kuvakseen. Hän asetti ihmisen tänne maan päälle johtamaan eläimien elämää ja niin edelleen– kuten Pyhän Hengen pitäisi johtaa seurakuntaa nykyään. Siinä se ihminen oli.

19   Sitten, kun Hän pani hänet… Eikä ollut ihmistä viljelemässä maata– ja Hän asetti häneen viisi aistia. Tässä juuri tiedemiehet voisivat…?… He ovat peloissaan, sekaisin.

Hän olisi voinut antaa hänelle käden, kuten apinalla on, jalan, kuten karhulla on, mutta Hän pani häneen sitä, mitä halusi, vaan Hän asetti häneen henkensä, ja ihmisestä tuli [elävä] sielu. Siinä on ero. Me emme ole peräisin eläimellisestä elämästä. Emme. Me emme ole millään tapaa peräisin eläimien elämästä. Jumala teki meidät. Näin asia on.

Sitten, kuitenkin, huomatkaa: ihminen oli silloin maan päällä, ja Jumala antoi hänelle auttajan [/elämäntoverin] ja niin edelleen. Hänellä oli siunattu yhteys Jumalan kanssa– puhuivat.

20   Ja sitten, me rakennamme tämän toisen ihmisen… Tuo ensimmäinen ihminen, häntä ei voi nähdä. Jumala… toinen ihminen oli halo. Ja nyt Hän ottaa kolmannen ihmisen ja tekee hänestä, vähän niin kuin sellaisen valkoisen pilven, joka tulee täältä, me näemme hänet– Pyhä Henki laskeutuu. Ja hän [ihminen] on kokonaan ihminen. Siinä on ihmisen sielu– ikuinen silloin.

Ja sen jälkeen, kun ihminen oli tehnyt syntiä, hän pilasi tuon sielun. Siihen tuli mustuus, pimeys. Ja sitten, Jumala laskeutui alas, ja eli ihmisessä, kärsi ihmisen kanssa lunastaakseen ihmisen; ja Pyhä Henki tulee tähän ihmiseen ja ajaa tuon mustuuden ja synnin hänestä pois, ja tuo ihmisen takaisin täydelliseen yhteyteen, osaksi Jumalaa. Ja nyt, me, Kristuksen veren kautta, Hänen, joka puhdistaa meidät synnistä, meistä tulee Jumalan poikia ja tyttäriä.

Kuka Jumala on? Se on Hän, joka oli silloin, ja vieritti tähdet käsistään ja vierittää maailmat käsistään, ja teki asioita, jotka eivät näy: jumaluuden, ja jumaluus itse asuu ihmisessä. Luoja, joka loi taivaat ja maan, elää ihmissuvussa.

21   No, eipä ihme, rammat, kun te näette, että heidät voidaan suoristaa– Luoja on paikalla. Eipä ihme, että sokeat ja jotka eivät näe, saavat näkönsä– Luoja on paikalla, tuo Luoja. Ymmärtäkää, ketä me…

Raamattu sanoo: ”Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä.” Hänen jälkeläisiään. Siis, sitten me olemme jotakin sellaista, mitä Jumala on. Jeesus itse sanoi: ”On kirjoitettu: ’te olette jumalia’– kirjoitettu teidän lakiinne.” Meistä tulee osa Jumalaa, Jumalan poika adoption kautta, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Sitä syystä, mikäli ymmärrätte, että juuri tuo Jumala, joka loi tuon maan tomun, ja mitä täällä sitten onkin, elää ihmisten keskellä– missä on meidän uskomme, ystävät?

Ja Hän sanoi ollessaan täällä maan päällä: ”Näitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään, sillä minä menen Isän tykö. Mitä asioita te toivottekin rukoillessanne, uskokaa saaneenne ne; te tulette saamaan ne.” Tässä puhuu Luoja. Pitääkö se paikkansa? Silloin, se ei ole Hänestä kiinni, kyse on meistä.

Sitten me– yhteydessä, se, minkä Aadam menetti lankeemuksessa, Kristus palautti omassa Kuolemassaan. Uskotteko te sen? –palauttaakseen kumppanuuteen Jumalan kanssa.

Siis, seurakunta on siirtynyt tuohon kumppanuuteen Jumalan kanssa, kanssakäymiseen, samanlaiseen kuin Aadamilla oli alussa Eedenin puutarhassa, kaikki synti pois otettuna, vapaana tuomiosta; Pyhän Hengen puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Siis, te olette vapaat ottamaan seuraavan askelen Jumalassa. Ymmärsittekö?

22   Jos te olisitte kuolemaisillanne, minä seisoisin vieressä. Olen nähnyt niitä, jotka ajattelivat olevansa pelastettuja, ja kannatellut heitä, kun he olivat kuolemassa. Olen nähnyt niitä, jotka todella tiesivät olevansa pelastettuja ja lähtivät täältä huutaen ”voitto.” Pitää paikkansa. Olen katsellut ihmisiä kaikissa mahdollisissa vaiheissa. Varmistukaa siitä, että teidän asianne Jumalan kanssa ovat kunnossa, ennen kuin te lähdette täältä. Älkää luottako siihen, mitä joku toinen sanoo; varmistukaa itse siitä, että välit Jumalaan ovat selvät. [/olette sujut Jumalan kanssa.]

Siis, jumaluus kanssamme; jumaluus meissä. ”Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua.” Sanovatko Kirjoitukset näin? ”…mutta te näette minut, sillä minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti” [Joh. 14:19; Matt. 28:20] Sitten, Kristus on seurakunnassaan siihen asti, kun maailmaa ei enää ole. Silloin, jos me voimme löytää paikan, missä Kristus työskentelee seurakunnassaan, niin sellaisessa seurakunnassa minä haluan olla.

23   Siis, uskova, nykyään. Useimmat ihmiset sanovat jostakusta, että hän on hyvä ihminen [/mies]; hän maksaa kymmenykset seurakunnalle; hän on hyvä jäsen. Oikein hyvä. Sellainen on moraalista elämää. Siis, kukaan ei voi sana siitä mitään pahaa. Mutta minä en puhu nyt siitä. Jeesus piti eri tyyppistä ihmistä uskovaisena.

Viimeisissä sanoissaan, Hän sanoi, jättäessään maailman: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Pitääkö tämä paikkansa? ”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Joka ei usko, tuomitaan kadotukseen.” [Mark. 16:16] Pitääkö tämä paikkansa?

Siis, jokainen seurakunta tulee kyllä tähän asti, mutta entä, mikä on sen lopun laita? Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Uskotteko te sen? ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia; puhuvat uusilla kielillä; nostavat käsin käärmeitä, tai jos juovat jotakin tappavaa, se ei vahingoita heitä; jos he panevat kätensä sairasten päälle, ne tulevat terveiksi.” Ja Hänet otettiin ylös heidän keskeltään, ja opetuslapset palasivat suuren ilon vallassa ja saarnasivat Sanaa kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa vahvistaen Sanan ihmeillä ja merkeillä.” Onko tämä totta? [Mark. 16:17-20]

24   Siis, tätä piti saarnata siihen asti, kun Jeesus palaisi. Oi Jumala, anna meille rohkeita miehiä ja naisia. Jonkun, joka nousisi ja nimittäisi oikeaa oikeaksi ja väärää vääräksi. Asia on joko oikein tai väärin. Jos tämä ei ole… Jos tämä ei ole… minä luin tuon Markus 16; jos se ei ole totta, minä en usko Raamattuun. Ja jos en usko Raamattuun…

Jos minä en olisi– olisi Jeesuksen puolella, olisin Häntä vastaan. Jumala, suo se päivä, kun miehet ja naiset ovat sitä, mitä he sanovat olevansa. Jos sinä olet kristitty, elä sen mukaisesti, ole sen mukainen, käyttäydy sen mukaisesti. Jos et ole, ole sitä vastaan, niin ihmiset tietävät, mikä sinun kantasi on. Jos minä en uskoisi siihen, olisin sitä vastaan.

Mutta, olen halukas panemaan sieluni tuon Sanan minkä tahansa vaiheen varaan, ja sanoa, että se on totta. Minä uskon, että se on Jumalan innoitettua Sanaa. Ja uskon, että sen jokainen sana on innoitettu. Haluan uskoa elämäni milloin tahansa Jumalan Sanan ja Hänen lupaustensa varaan, sillä se on totta.

25   Siis, yksi pieni esimerkki, tai kaksi, sitten me alamme rukoilla sairaitten puolesta.

Huomatkaa, siis, ainoa tapa päästä Jumalan kanssa puusta pitkään, on uskoa, että Hän on täällä ja Hän palkitsee ne, jotka etsivät häntä ahkerasti. Teidän pitää uskoa siihen. Ja Jumala…

Jos minä sanoisin tälle nuorelle miehelle, nuorelle kaverille, näillä kahdelle, jotka istuvat täällä pyörätuolissa. Jos minä sanoisin heille: ”Nouse ja ole terve; sinä kykenet kävelemään.” Ja nyt, monet näistä ihmisistä, jotka istuvat täällä pyörätuolissa, jos minä sanoisin heille: ”Nouskaa ylös, sillä Kristus on parantanut teidät.”

Siis, jos he sitten sanoisivat: ”No, minä olen ollut rampa…” Se olisi sitten siinä. Siinä kaikki.

Teillä on oltava uskoa uskomaan, että minä olen puhunut teille totta. Enkä minä sanoisi teille, ellen ensin tietäisi, että se on totta. Ja olen varma siitä, vaikka olenkin vain ihminen ja altis tekemään virheitä, että Jumala on erehtymätön eikä voi tehdä virhettä. Ymmärrättekö?

Ja Hän sanoi: ”Jos sinä uskot. Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.” Pitääkö tämä paikkansa? Me uskomme siihen.

26   Siis, monta kertaa, minä katson sairasta; ihmiset kritisoivat ja osoittavat minua sormella ja sanovat: ”No, minä toin jonkun tänne, eikä heille tapahtunut mitään.” Se on se sama perkele, joka sanoi: ”Astu alas ristiltä, niin me uskomme sinuun.” Se elää ihmisissä tänään…?…

Ystävä, ollakseni vilpitön Jumalan edessä, minä en voi sanoa mitään, ennen kuin tietäisin jotakin asiasta. Arveletteko minun nousevan tänne, tämän… Siis, minä nimittäisin nuhteluanne ”päihtymykseksi” tai joksikin; tekisinkö minä mitään väärää, mikä tuottaisi Jumalan seurakunnalle häpeää?

Kuuntelen yhtä henkilöä, ja se on Jumala. Managerit tai jotkin, joita minulla on, minusta minulla on maailman parhaat managerit. He eivät… He voivat pystyttää kokouksen minne tahansa haluavat, mutta minulla on vapaat kädet.

Mitä tahansa Jumalan Henki käskeekin tehdä, tee se. Jos Hän kutsui minut tänne lavalle juuri nyt minne päin tahansa maata rukoilemaan jonkun puolesta, minä tekisin tässä paikassa. Näin on. Riippumatta siitä, mitä täällä tapahtuisi, minä lähtisin heti paikalla. On parempi totella kuin uhrata. Se on totta. [1. Sam. 15:22]

27   Mutta, jos Hän käskee minun tehdä jotakin… Joskus, minä tavoitan tietyn ihmisen, ja katson suoraan häneen. Ja monta kertaa, mikäli olette huomanneet, minä käännän aina selkäni. Se on… Minä tunnen sen– uskon vetovoima tulee minuun. Jos minä pysähdyn, se alkaa kutsua ihmisiä. Ymmärrättekö? Ja minä yritän välttää sitä niin pitkälle kuin suinkin voin, ja katson yleisön yli, koska heti, kun saat kontaktin johonkin henkilöön, alkaa nousta näkyjä. Yhdeksän kertaa kymmenestä ne käynnistyvät. Ja kun niin tapahtuu, silloin se…

Mutta, se ei paranna tuota ihmistä. Mutta, jos… Jos ihmisen saa silloin uskomaan, joskus, kun heille puhuu, ja kertoo, mikä heissä on vialla, niin sitten se– se… he uskovat. Se antaa heille uskoa. Mutta, minä en pysty sanomaan teille, mikä teissä on vialla, ennen kuin Jumala näyttää sen minulle ensin. Olen…

28   Jeesus meni rampojen ohi ja jätti heidät makaamaan paikalleen, Hän sanoi: ”Minä en voi itsestäni tehdä mitään, ellei Isä ensin näytä minulle.” Johannes 5:19. ”Totisesti minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään itsessään, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän.” Ymmärrättekö? Se pitää näyttää ensin.

Bileam, kun hän yritti kirota Israelia, hän siunasi Israelin. Ja Baalak kysyi häneltä miksi. Hän vastasi: ”Miten kukaan profeetta voisi sanoa mitään, ellei Jumala pane sitä hänen suuhunsa?” Näettekö? Ei niin voi sanoa. Ei ole tarvetta.

Niinpä, jatkakaa vain rukousta, jokaisella rukouksen asenne, ja sitten uskokaa. Ja jos, Jumala käskee minua sanomaan teille jotakin, minä sanon sen. Ja kun, minä sanon sen, uskokaa se.

29   Täällä, jokin aika sitten, eräs rouva tuli rukousjonoon. Hänen jononsa meni nopeasti. Hän käveli yli…?… Luulisin, että se tapahtui Tulsassa, Oklahomassa. Ja hän käveli jonossa läpi kainalosauvojen kanssa. Ja minä sanoin: ”Sisar, uskotko sinä minun olevan Jumalan palvelija?”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Minä sanoin: ”Nouse tuonne ylös ja heitä sauvasi alas, ja tule kävellen alas.”

Ja hän sanoi: ”Mutta, herra, nämä sauvat ovat olleet minulla jo kaksi vuotta.”

Minä sanoin: ”Sinä tulet ehkä ikuisesti olemaan niiden varassa.” Ja nainen jatkoi matkaansa. Se oli ohi.

30   Noin kolmenkymmenen minuutin päästä, eräs rouva tuli joukon läpi niin, että ovimiehet joutuivat auttamaan häntä. Ja minä tunsin, että Henki veti häntä. Hän katsoi ylös ja hän itki.

Minä sanoin: ”Uskotko sinä, äiti?”

Hän vastasi: ”Minä uskon kaikesta sydämestäni, että mitä tahansa sinä pyydätkin Jumalalta, Jumala tekee sen.

Minä sanoin: ”Kävele tuonne”, kuten olin sanonut sille toiselle naiselle hetki sitten, ”ja heitä pois nuo kainalosauvat ja lähde eteenpäin.”

Minä vain seisoin ja tarkkailin häntä. Hän käveli sinne ylös ja häntä piti auttaa, vanha ihmisparka, niin heikkona. Hän piteli toista näin, otti kainalosauvat ja heitti ne maahan. Ja niin vain hän lähti menemään läpi koko rakennuksen, ympäri, ympäri ja vain kirkui.

Siis, mitä, jos hän ei olisi tehnyt sitä? Näettekö, ymmärrättekö? Minun pitää ensin tietää. Ja te tottelette ja teette sen, mitä teidän käsketään tehdä.

31   Kun te lähdette täältä, ja joku kriittinen lääkäri… Eivät kaikki lääkärit ole niin ahdasmielisiä. Mutta, jos joku kriittinen lääkäri sanoo teille, että se ette ole parantunut, ja niin edespäin, niin älkää uskoko sitä. Jatkakaa vain eteenpäin ja tehkää se, mitä Jumala käskee teidän tehdä. Älkää kuunnelko siinä asiassa ketään. Menkää toiseen lääkäriin, jos haluatte tavata lääkärin, joka palvelee Jumalaa– palvelee Jumalaa. Siis te…

Siis., muistakaa, minä en ole lääkäreitä vastaan, tai lääketieteellistä hoitoa, sairaaloita, tai mitään niistä. Mikä tahansa, mikä voi auttaa jotakuta, helpottaa tuskaista ihmistä, Jumala siunatkoon jokaista ponnistusta, mikä tehdään. Minä rukoilen että Jumala lähettäisi jonkinlaista seerumia noihin tiedemiehiin, joka tappaisi jokaisen syövän, mitä maailmassa on. Toivon, että Hän lähettäisi jotakin, joka hävittäisi tuberkuloosin, tai jotakin voitaisiin tehdä. Minä uskon siihen, että Hän tekee sen. Minä rukoilen, että Hän tekisi sen.

32   Mutta nyt, veli, minkäänlaista paranemista ei voi tapahtua, ellei Jumala itse tuo sitä esiin. ”Minä olen Jumala, joka parannan kaikki sinun sairautesi.” Se voi tulla ainoastaan Jumalan kautta. Parhaat lääkärit ottavat omaa lääkettään ja kuolevat. Pitää paikkansa. He menevät tänne…

Jokin aika sitten täällä, minä näin Kaliforniassa, kuinka eräs kristillisen tieteen nainen luotti Jumalaan lapsensa puolesta. Se kuoli, ja Mainesta [osavaltio] aina Kaliforniaan, sanomalehdet esittivät: ”Jumalallinen parantaminen, pelkkää hurmahenkisyyttä. Lapsi kuoli ilman lääketieteellistä hoitoa!” Ja samaan aikaan joka puolella valtakuntaa, lääkärit hävisivät vähintään 10000 tapausta. Mutta silti, lääketiedettä ei haluta leimata hurmahenkisyydeksi.

50-0813E JUMALA PALJASTAMASSA ITSEÄNSÄ KANSALLENSA (God Revealing Himself To His People), Cleveland, Ohio, USA, 13.8.1950

50-0813E JUMALA PALJASTAMASSA
ITSEÄNSÄ KANSALLENSA
(God Revealing Himself To His People)
Cleveland, Ohio, USA, 13.8.1950

 

1      Hyvää iltaa. Olen hyvin iloinen voidessani palata jälleen tänä iltana rukoilemaan sairaiden ja tarvitsevien puolesta, niiden puolesta, jotka tarvitsevat parantumista.

Tänään iltapäivällä meillä oli loistava hetki puhua Sanasta ja siitä, miten Jumalamme pitää meistä huolta. Ja minä rakastan lukea Hänen Sanaansa ja puhua Hänestä.

Ja nyt olemme kokoontuneet tänä iltana rukoilemaan hädänalaisten, sairaiden ja kärsivien puolesta, niiden puolesta, jotka tarvitsevat rukousta. Ja luotan siihen, että Jumala parantaa useita tänä iltana. Hän on täällä, ja ainoa asia, mitä meidän, teidän täytyy tehdä, on uskoa Häneen ja hyväksyä Hänet. Ja nyt, kun rukoilen sairaiden puolesta, sanoin veljille, että aloitan rukousjonon saman tien.

2      Haluan lukea ensin muutamia raamatunkohtia, ennen kuin rukoilemme. Mooseksen toisen kirjan kolmannessa luvussa… Exodus tarkoittaa seurakunnan kutsumista ulos. Israel oli Jumalan kansa, kunnes he lähtivät Egyptistä, ja sitten he olivat Jumalan seurakunta. Sana ”seurakunta” tarkoittaa ”kutsuttu ulos”, exodus, ulos tuominen. Ja tässä Jumala on tekemisissä palvelijansa kanssa, tuoden- tuodakseen lapset ulos Egyptistä.

Nyt Mooses vahti isänsä, Midianin papin Jetron, laumaa; ja hän johti lauman erämaan perälle ja tuli Jumalan vuoren luo, Hoorebille.

Ja Herran Enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä.

3      Kumartakaamme päämme. Taivaallinen Isämme, me uskomme tänä iltana, että Sinä olet yhä sama suuri Jehova Jumala, joka näit ihmisten tarpeet Mooseksen päivinä. Ja kuinka sinä päivänä, täyttääkseen kansalle antamasi lupauksen, jonka annoit heidän isälleen Aabrahamille, sinä panit Mooseksen tulemaan näyttämölle. Pikkupoika syntyi kotiin, se oli hyvin outo syntymä, jotain erikoista tapahtui. He näkivät, että hän oli oikeanlainen lapsi, ja hänet piilotettiin ruovikkoon. Sinä ohjasit häntä, ravitsit häntä, kasvatit häntä siihen asti, kun hän oli noin neljänkymmenen vuoden ikäinen. Sitten hän… Kansa ymmärsi väärin sen, että hänestä oli tarkoitus tulla heidän johtajansa. He eivät tunnistaneet johtajaa.

Ja tänään on samoin, Isä. Emme näytä tajuavan, että Pyhä Henki on meidän Johtajamme, joka on tullut luoksemme johdattamaan meitä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …ilmestyi hänelle tulen liekissä, Enkeli, joka kulki hänen edellään. Se oli tuo Yksi, joka oli sauvan yllä, joka löi maata, joka avasi Punaisen meren, joka leijui heidän yläpuolellaan kuin Tulipatsas, joka ohjasi heitä. Ja minne Tuli kulki, sinne menivät hekin. Pilvi päivällä ja Tuli yöllä…

4      Isä, tänään me uskomme, että Sinä olet kanssamme. Me tiedämme, että Sinä olet. Sinä olet Sinun… paljastanut itsesi tavalla… salaperäisellä tavalla, kertoen meille, että Sinä olit kanssamme, näyttäen merkkejä ja ihmeitä, ja sitten olet tullut alas ja suonut epäuskoisille sellaisen merkin, josta ei voi kevyesti puhua, kun tiedemiehet heidän oman kansansa keskuudessa ovat todistaneet, että kyseessä todellakin on sama Jehova.

Ja me rakastamme Sinua, Isä, tänä iltana, ja tiedämme, että Sinä olet kanssamme. Ja me rukoilemme, että Sinun Henkesi paljastaa tänä iltana Jumalan suuret asiat, jotta kaikki kuulijat voisivat yksimielisesti… Nyt, me tiedämme, että ei ole mahdotonta, että tänä iltana toistuisi helluntai. Olemme kaikki täällä yhdessä paikassa. Tulkaamme yksimielisiksi, yhden odotuksen alaisiksi: se tarkoittaa, että Jumala tulee keskuuteemme ja parantaa kaikki sairaat ja hädänalaiset. Suo se, Herra. Siunaa meitä nyt näiden jumalanpalvelusten loppuosassa, pyydämme sitä rakkaan Lapsesi Jeesuksen Nimessä. Aamen.

5      Hyvä on. Nyt, haluaisimme puhua teille vain muutaman hetken ajan, vain hyvin vähän aikaa aiheesta: Jumala paljastamassa itseänsä kansallensa.

Nyt, Jumala ei voi pakottaa ketään uskomaan. Jumala voi vain ilmoittaa itsensä eri muodoissa. Hän on ilmoittanut itsensä tuulessa, ja – ja salaperäisissä – salaperäisissä liikkeissä ja niin edelleen. Ja Enkelien muodossa Hän on paljastanut itsensä. Ja Hän on ilmoittanut itsensä ihmisessä, Evankeliumin julistamisen kautta. Hän on paljastanut itsensä – vaikeuksien aikoina ihmisille, kuten… Ja joskus Hänen on otettava joskus rakastettu ihminen, saadakseen tämän ihmisen sydän tunnistamaan Jumalan. Uskotteko te sen? Hän tekee niin. Hän paljastaa itsensä auringonlaskussa, auringonnousussa. Hän paljastaa itsensä kokouksissa, joissa on suuria siunauksia, ojentaakseen kätensä ihmisten edessä ja siunatakseen heitä. Uskotteko te sen?

Ja nyt, Hän yrittää paljastaa itsensä tänään sairaille ja apua tarvitseville Enkeliolennon muodossa, laskeutuen alas, kuten Hän teki Betesdan lammikolla, mutta ihmiskunnan päälle, paljastaakseen itsensä näyttämällä merkkejä ja ihmeitä. Myös…

6      Nyt, kuten teille kerrottiin hetki sitten, kun veli Baxter puhui siitä kuvasta, joka oli otettu. Joillekin ihmisille se saattaa olla vain kuva. Mutta minulle se on pyhä merkki.

Niin pian kuin kuva oli otettu tuossa väittelyssä sinä iltana, kun olin valmistautumassa….

Kolme tai neljä kertaa… Meillä on ollut monta, monta, monta kertaa. Tämä pieni ryhmä ei täyttäisi edes tuon ison stadionin nurkkaa. Paikka oli täynnä ihmisiä.

Ja olin asettunut hyvin korkealle. Sanoin: ”En aio sanoa mitään tänä iltana. Kuuntelen tohtori Bosworthia ja heitä, kun he käyvät keskustelua Kirjoituksista.”

Ja baptistipappi oli palkannut, kuten teille kerrottiin (olette kuulleet sen luettavan), palkannut joitakin valokuvaajia, ja hän sanoi: ”Tulkaa tänne, ottakaa puoli tusinaa kuvaa minusta, kun nyljen vanhuksen.”

7      Mutta älkää koskaan kiistelkö ihmisten kanssa. Pysykää vain paikoillanne ja antakaa Jumalan hoitaa kiistely. En kiistelisi, en väittelisi kenenkään kanssa. En ylipäätään usko sellaiseen. Voin vain sanoa sen, mikä on totuus. Jos haluatte uskoa siihen, hyvä on. Jos ette usko, on muita, jotka tulevat uskomaan siihen. Eikö niin? Näettekö? Älkääkä koskaan väittäkö vastaan. Älkää väitelkö. Jumalan Sanasta ei pidä kiistellä sillä tavalla. Jokaisella ihmisellä on oikea käsitys. Ja ne, jotka uskovat, hyvä on; ne, jotka eivät usko, miksi, ihan sama sitten. Näin on.

Niinpä kieltäydyin sanomasta mitään siihen liittyen, koska kun alatte kiistellä ihmisten kanssa, tulette täysin höyrypäisiksi… Herran Läsnäolo silloin. Joten tiedän, että Jumala ei ole siinä mukana. Joten minä vain… Ne, jotka haluavat väitellä, se on heidän asiansa.

8      Mutta istuin siellä ja kuuntelin meneillään olevaa keskustelua. Ja yhtäkkiä tunsin, kun hän sanoi… mies sanoi: ” Antakaa tämän ihmeidentekijän tulla esiin ja esiintyä”. Ihmeidentekijä… Ja hän sanoi: ” Antakaa hänen tulla esiin. Haluaisin nähdä hänet.”

Ja veli Bosworth sanoi: ”Veli Branham on rakennuksessa.” Hän sanoi: ”En sano missä. Mutta jos hän haluaa tulla tänne alas ja puhua ihmisille ennen kuin he poistuvat, niin hyvä on.”

Ja juuri silloin Jokin vain nosti minut ylös. Ja kun hän nosti minut ylös, tiesin, että minun piti mennä eteenpäin. Tulin alas parvekkeelta ja kävelin lavalle. Juuri kun kävelin lavalle, sanoin: ”On sääli, että ihmisten täytyy kiistellä Jumalan Sanasta.” Sanoin: ”Älköön kukaan olko pahoillaan tai pahoittako mieltään herra Bestiä kohtaan, sillä ei siinä mitään. Mutta”, sanoin, ”se ei ole baptistien vakaumus, koska minua itseänikin keinutettiin baptistien kehdossa. Ja tiedän, että baptistit uskovat Jumalalliseen parantumiseen ja sairaiden puolesta rukoilemiseen.” Sanoin: ”Se ei ole baptistien vakaumus. Se on yksin herra Bestin vakaumus.”

Ja huomaan, että he lähettävät kirjeitä ympäri maata. Mutta se ei pysäytä Jumalan työtä. Se vain jatkuu. Näin on. Sen ihmiset… Uskonnolliset, Pyhän Hengen täyttämät ihmiset eivät kiinnitä huomiota tuollaisiin asioihin. Joten he… Kaikki paholaisen liikkeet toimivat vain askelmana Kristukselle, aina.

9      Joten …?… Sanoin: ”No, minä…Ainoa asia, jonka voin tehdä”, sanoin, ”olen puhunut, luulisin, kolmelle tai neljälle miljoonalle ihmiselle, suoraan tai epäsuorasti. En ole koskaan, missään vaiheessa, väittänyt olevani Jumalallinen parantaja.” Sanoin: ”En koskaan. En voi parantaa ketään. Mutta”, sanoin, ”asiat, joita sanon, jos ne ovat Jumalasta, niin Jumala tulee puhumaan takaisin vahvistaakseen Sanansa. (Näettekö?) Ja jos ne eivät ole Jumalasta, silloin Jumalalla ei ole, ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, sillä Jumala ei laita käsiään asioihin, jotka ovat väärin.” Tiedätte sen. Sanoin: ”Minun sanani on vain ihmisen sana. Mutta kun Jumala puhuu, silloin se on Jumala.” Näettekö? Ja sanoin: ”Jos minä todistan jostakin asiasta, ja Jumala tulee ja sanoo, että se on totta, se on Jumalan Sana. Te uskotte Häntä.” Ja sanoin: ”Jos olen totuudenmukainen, Jumala tulee todistamaan.”

Ja suunnilleen sillä hetkellä Hän tuli alas taivaasta kuin pyörre, ja kietoi minut sisäänsä. Ja – ja mies juoksi ylös ja otti kuvan.

10   Monet ihmiset ovat nähneet sen. Jopa jotkut ihmiset, jotka kuuluvat eri kirkkoihin, kuten roomalaiskatoliseen kirkkoon ja niin edelleen, tulivat kääntyneiksi ja uskoivat koko sydämestään.

Ja he ottivat kuvan. Ja kun kuvan ottanut mies… Hyvin kriittinen, sanoi että olin hypnotisoija… Kirjoitti hirveän jutun lehteen, skandalisoi sitä kaikin tavoin. Hän sanoi: ”Hän on hypnotisoija. Hän saa ihmiset hypnotisoitua, ja he vain menevät pois tuolla tavalla.”

Ja kun hän alkoi kehittää niitä kuvia, hän otti esiin kuusi kuvaa herra Bestistä. Ja jokainen niistä oli tyhjä, täysin tyhjä. Kun hän otti tämän kuvan, siihen ilmestyi halo. Hän melkein sai sydänkohtauksen. Hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Hän yritti saada minut ulos Rice-hotellista. Tietenkin ymmärrät, miksi heidän oli pakko… He eivät voineet tehdä sitä.

11   Ja seuraavana aamuna hänestä tuli uskovainen. Hän oli… Hän oli ortodoksijuutalainen, mutta hänestä tuli vakaa uskovainen Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Ja he ottivat valokuvan. He kysyivät minulta, mitä pitäisi tehdä sen suhteen ensin, ennen kuin… Minä sanoin…

Nyt, heti kun katsoin sitä, sanoin: ”Se on Se.” Äitini oli ensimmäinen, joka näki Sen tulevan huoneeseen, kun olin vauva, noin puoli tuntia syntymäni jälkeen, ehkä ei niinkään kauan.

Seuraavan kerran, kun näin Sen, Se on pyörretuuli pensaassa, sanoen: ” Whew!”. Ja Se puhui minulle. Olin seitsemänvuotias. Se sanoi: ”Älä koskaan polta, jauha tupakkaa, juo tai saastuta kehoasi millään tavalla. Sinua varten on työ, joka sinun on tehtävä, kun tulet vanhemmaksi.”

12   Ja heti sen jälkeen olin kantamassa vettä, kun tulin kotiin pienen vanhan tallin luota, joka oli paikan takana, ja itkin. Halusin mennä kalastamaan. Ja kaikki pojat olivat menneet kalaan. Minulla oli… Hiukseni roikkuivat kasvoillani, ja kannoin vettä, kaksi pientä siirappisankoa. Kun kuljin tietä pitkin, oli hiljainen syyskuu, myöhäistä aikaa. Pysähdyin ison vanhan hopeapoppelin alle. Lehdet alkoivat muuttua ruskeiksi. Oli ollut pientä pakkasta. Istuin siinä ja itkin. Ajattelin: ”Voi sentään. Eikö olekin kamalaa. Kaikki nuo pojat kalastamassa. Minun täytyy jäädä kotiin kantamaan vettä.” Istuin siinä ja itkin. Likaiset juovat pitkin kasvojani, kun kyyneleet valuivat pitkin kasvojani… Ja istuin puun alla. Aivan yhtä paikallaan kuin tässä teltassa …?…

13   Yhtäkkiä kuulin Jonkun pitävän ääntä: ” Whew! Whew!” Kysyin: ”Missä se on?” Katsoin ylös. Yhtään lehteä ei heilunut. Kysyin: ”No, mistä tuo tuuli tulee?”. Itkin vielä muutaman kyyneleen, nostin ämpärini ja lähdin pois, kunnes se kävi yhä kovemmaksi ja kovemmaksi. No, minä pysähdyin.

Ja suunnilleen yhtä korkealla kuin nuo valot ovat, puussa oli paikka kuin pyörretuuli (me kutsumme niitä niin Indianassa. Ja te kai kutsutte niitä pieneksi pyörteeksi, tiedättehän.) puhalsi, oli aivan pensaassa, ja piti ääntä: ”Whew! Whew!”

Ja minä katsoin Siihen. Eikä mikään lehti liikkunut, vaan juuri siinä, ja sieltä kuului korvinkuultava Ääni, aivan samalla tavalla kuin te kuulette minun ääneni. Se sanoi: ”Älä koskaan polta, jauha tupakkaa, juo tai saastuta kehoasi millään tavalla. Sinulle on työ tehtävänä, kun tulet vanhemmaksi.”

14   Tässä on äiti, joka istuu täällä tänä iltana. Juoksin niin kovaa kuin pystyin. Hän luuli, että käärme oli purrut minua tai jotain. Mutta en kertonut hänelle.

Ja pikkuveljeni ja minä, muutamaa päivää myöhemmin, olimme asettuneet kuusen alle. Olimme leikkineet marmorikuulilla. Ja tunsin erikoisen tunteen, kuin… Jokin seisoi minun lähelläni. Ja yhtäkkiä tapahtui jotain. Istahdin alas. Katsoin, ja näin joesta nousevan suuren sillan, joka ylitti joen, ja kuusitoista ihmistä putosi siltä.

Menin ja kerroin heille. He sanoivat: ” No, sinä näit unta.” Sanoin: ”Ei, minä katselin sitä. Minä näin sen.”

Kaksikymmentäkaksi vuotta tuosta ajankohdasta Ohio-joen yli kulki suuri Municipal Bridge -silta, jolla kuusitoista miestä menetti henkensä.

Ja se vain alkoi tuolla tavalla, ja alkoi… Se oli ennen kuin olin edes kristitty. Minun väkeni ei ollut kristittyjä. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta. Kyseessä on Jumalan ennalta määräämisestä. Sitten se jatkoi asioiden kertomista eteenpäin.

15   Muistan seuraavan kerran, kun isäni tarjosi minulle lasillisen viskiä ja sanoi minua mammanpojaksi, koska hän ei ottanut sitä. Otin pullon ja ryhdyin ottamaan sen. Ja kun seisoin siinä, aloin juoda sitä. Kuulin Jonkin sanovan: ”Whew!” Jos kyseessä olisi ollut minä, olisin juonut sen. Mutta se oli Jumala, joka suojeli lahjaansa, joka oli syntynyt. Ei minun vanhurskauden tähden vaan Hänen.

Sitten, tiedättehän, millaisia kaikki pojat ovat; he saavat pienen ihastuksen, kun he ovat noin kuudentoista, seitsemäntoista vuoden ikäisiä. Minulla, kuten kaikilla pikkupojilla, oli tyttöystävä. Minusta hän oli kaunein näkemäni tyttö, jonka hampaat olivat kuin helmet ja silmät kuin kyyhkysellä.

Ja me lähdimme ajelulle, hän ja minä ja muutama muu – toinen poika ja hänen tyttöystävänsä. Pysähdyimme pieneen paikkaan ostamaan voileipiä ja kokista. Ja kun pysähdyimme, menin sisään ja otin voileivät ja kokiksen ja tulin takaisin ulos, olin… join kokikseni, söin voileivän. Ja vein pullot takaisin. Yllätyksekseni ulos tullessani pikku kultaseni poltti tupakkaa.

16   Minulla on aina ollut mielipiteeni naisista, jotka polttavat tupakkaa, enkä ole sitä vieläkään muuttanut: alhaisin moraaliton asia, mitä kukaan nainen on koskaan tehnyt. Näin on. Täsmälleen oikein. Näin on. [Yleisö taputtaa – toim.] Kiitos. Kiitos, ystävät. Kiitos. Olen iloinen kuullessani, että uskotte siihen.

Nyt, hyvät naiset, älkää suuttuko minulle. Oikaiskaa vain itsenne. Näin on.

Kuunnelkaa. Puhutte viidennestä kolonnasta, ja tupakoiva äiti on Amerikan pahin viides kolonna. Lääkärit väittävät, että he eivät pysty edes kasvattamaan lapsiaan normaalisti. Nikotiinimyrkytys tappaa vauvan ennen kuin se on puolitoistavuotias. Kahdeksankymmentä prosenttia heistä kuolee. Hallituksen tilastojen mukaan.

Nyt, kuunnelkaa. Älkää pelätkö, että joku muu kansakunta tulee ja pieksee meidät. Ei tule olemaan mikään muu kansakunta. Me tulemme ruoskimaan itsemme. Ei se ole omenaa nokkiva punarinta, joka vahingoittaa sitä, vaan se on se mato ytimessä, joka tappaa omenan. Kyse on meidän omasta mädännäisyydestämme, se on se, mikä tappaa meidät, moraalinen rappeutumisemme ja rappiomme.

17   Huomatkaa. Sitten näin tuon naisen, tuon tytön polttavan savuketta. Se osui minuun. Ja kaiken kukkuraksi hän sanoi: ”Ota tupakka, Billy.”

Sanoin: ”Ei, neiti. En polta.”

Hän sanoi: ” Nyt, sanoit, ettet käy tansseissa, etkä… Nyt, sinä et polta.”. Hän sanoi: ”Etkä juonut. Mitä sinä oikein teet?”

Sanoin: ”Tykkään käydä kalastamassa ja metsästämässä.” Se ei tietenkään kiinnostanut häntä. Hän sanoi: ”Senkin iso mammanpoika.”

Hyvänen aika. Nainen kutsui minua mammanpojaksi. Sanoin: ”Anna minulle se savuke.”

Ja hän antoi minulle yhden. Hän sanoi: ”Tuo kuulostaa mieheltä.”

Halusin olla mies, joten otin savukkeen ja sytytin tulitikun tuolla tavalla, ja aloin viemään sitä suuhuni. Kuulin, kun Jokin sanoi: ”Whew!” Ja minä näin… Olin päättäväinen. Uskon, että jos olisin saanut sen savukkeen suuhuni, olisin pyörtynyt. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Ulos autosta. Ja he käänsivät valot minua kohti. Menin tietä pitkin ja he… huutelivat. Ja he takanani, kiusasivat minua… Ja menin pellolle ja makasin siellä heinäkasassa ja istuin siinä ja itkin ja itkin ja pyysin kuolemaa ja kaikkea muuta. En halunnut olla iso mammanpoika. Mutta kyse oli Jumalasta, joka suojeli lahjaansa. Näettekö? Näin on.

Sitten koko elämän ajan, asioiden läpikäyminen kestäisi tuntikausia, ystäväiseni. Yritän päästä siihen ensi sunnuntaina, jos Herra suo.

18   Mutta Se ilmestyi siellä Ohio-joella lähes kymmenentuhannen ihmisen edessä, kun olin kastamassa elokuussa. Olin kastamassa noin viittäsataa ihmistä, luulisin, sinä iltapäivänä. Sadat heistä seisoivat, ja kuoro lauloi: Jordanin myrskyisillä rannoilla minä seisonKello oli noin kaksi. Ei ollut satanut kahteen viikkoon.

Minulla oli seitsemästoista kandidaatti, jonka olin viemässä veteen. Nostin ylös, ja kysyin häneltä, uskoiko hän. Hän uskoi. Oliko hän katunut kokouksessa? Kyllä. Nostin käteni ylös ja sanoin: ”Isä, kun kastan tämän pojan vedellä, kastaisitko Sinä hänet Pyhällä Hengellä.”

Ja kun aloitin, Jokin sanoi: ”Whew!” Katsoin ylös. Kuulin Äänen. Sanottiin: ”Katso ylös.” Tuhannet seisoivat Ohio-joen rannalla Louisvilleen päin. Lehdessä oli iso juttu siitä.

19   Ja minä katsoin, tullen suoraan alas taivaasta, paikasta, joka oli suunnilleen yhtä suuri kuin tämä koroke, jossa sininen taivas kuohui kuin vesi… Sieltä tuli suoraan alas iso asia, kuin tähti, joka pyöri ympäriinsä ja sanoi: ”Whew!”, ja tuli suoraan alas silmieni eteen näkyvällä tavalla. Liikkui suoraan alaspäin, näytti kaukaa katsottuna tähdeltä. Kun se tuli lähelle, se näytti aivan kuin Valon pyörivältä tulelta, joka liikkui suoraan alaspäin ja seisoi siinä, missä minä olin. Sitten se nousi uudelleen ylös taivaalle. Vedet rauhoittuivat.

Olen usein ihmetellyt, eikö se ollutkin se Enkeli, joka oli veden päällä (Näetkö?) Bethesdassa. Meni pois…

Ja lehdissä oli iso artikkeli: ”Salaperäinen tähti ilmestyy kirkonmiehen yllä, kun hän kastoi.” Ja siitä eteenpäin, se jatkoi ilmestymistään.

20   Eräänä iltana Camdenissa, Arkansasissa, yritin selittää, ja ihmiset olivat hyvin epäluuloisia. Minut oli juuri kutsuttu tähän palvelustyöhön. Kerroin heille ja sanoin: ”Rakkaat ystävät, olen vain ihminen. Yritän selittää jotain, että Jumala lähetti Enkelinsä, joka on ollut kanssani.” Koko ajan.

Muutamaa viikkoa ennen sitä, kun Se tuli tehdäkseen itsensä tunnetuksi, minä… selitän sen ensin.

Ja kun seisoin siinä selittäessäni sitä ihmisille, Se meni suoraan tällaisen auditorion läpi. Minä katsoin. Se tuli etuovesta sisään, ja siinä se tuli, liikkuen ympäriinsä. Ihmiset alkoivat huutaa ja pyörtyä. Siellä istui baptistisaarnaaja, joka istui tuolissa, joka oli ollut sidottuna jo vuosia, tällaisena baptistikirkon diakonina. Kohta hän lähti sieltä työntäen tuolia pitkin katua huutaen täysillä.

Ja Se siirtyi suoraan sinne, missä olin, ja tuli suoraan sen paikan yläpuolelle, missä olin, ja pyöri ympäri ja ympäri ja ympäri.

Siellä seisoi sanomalehtimies, joka otti kuvan, tai pikemminkin valokuvaaja, joka otti siitä kuvan. Siinä se tuli valokuvaan silloin. Ja hän tuli kääntymykseen, seuraavana päivänä hän antoi sydämensä Kristukselle. Hän tuli huoneeseeni itkien ja tuli kääntymykseen.

21   Hotellissa, jossa yövyin, Ouachita-hotellin pitäjä tuli sisään ja sanoi: ”Veli Branham, olen kuulunut baptistikirkkoon vuosia. Mutta haluan sen Pyhän Hengen, josta puhut.” Näettekö? Ja siellä…

Sitten Se – Se ilmestyi useita kertoja ja eri muodoissa. Olen nähnyt Sen useita kertoja. Olen nähnyt Sen tulevan huoneeseeni ja puhuvan minulle.

Ja viimeisen kerran, kun Se ilmestyi minulle, juuri ennen kuin minut kutsuttiin tähän, olin huoneessani. Rukoilin. Se herättää minut joskus yöllä. Olen hereillä koko yön ajan, useasti, rukoillen. Tunnen Sen olevan lähelläni. Se tulee todella lähelle, sitten Se menee pois. Tunnen Sen nyt. Se on lähellä.

Sitten kun menen rukoilemaan sairaiden puolesta, Se laskeutuu tällä tavalla, ja menee niin kuin: ”Whew!” Sitten se lähtee. Sitten kun Se on alhaalla, niin sen minä näen, havaitsen.

22   Jos sitten käytän omaa ääntäni, omaa mielipidettäni, Se ei puhu. Mutta kun annan itseni olla hiljaa, Se puhuu itse. Se on se, joka kertoo sairauksista.

Sitten ja kun Se tuli alas… Ja sinä iltana istuin siellä ja luin. Rukoilin, luin ja rukoilin. Ja kello oli jo kolmen maissa aamulla. Se on yleensä ihana aika saapumiselle. Se on tullut luokseni kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja elämässäni. Ja minä istuin siinä ja luin.

Ja kun Hän tulee, Hän näyttää minulle asioita. Veljeni täällä on sen todistaja. Voi mennä viikkoja ennen kuin Se tulee. Se näyttää minulle, esimerkiksi, jos olet menossa kadulla, vaikkapa tätä tietä. Esitän teille vain vähän draamaa. Menen kadulla tähän suuntaan. Ja näen valkoisen aidan, portin. Avaan portin, ja pihalla makaa vanha kuokka. Menen ylös ja näen lääkärin lähtevän. Hän on pakkaamassa laukkuaan. Koputan oveen. Nainen tulee ovelle itkien, hänen lapsensa tekee kuolemaa. Hyvä on. Menen sisään. Otan hattuni ja lasken sen radion päälle. Ja minä…? … talo. Ja sitten tunnen todella oudon tunteen. Menen ja…

Nyt, ennen kuin teen sen, näen jonkun nostavan hattuni ja laskevan sen sängyn nurkkaan. No, menen ja- ja- ja rukoilen vauvan puolesta. Näen sen parantuvan, tulen ulos.

No, ehkä se tulee olemaan… Kerron ihmisille, että niin tulee tapahtumaan. Ja minä sanon: ”No, siellä on…”

23   Aivan kuten jokin aika sitten huoneessani; näin näyn. Voin kertoa teille, että jotakin tulee tapahtumaan tänä iltana, juuri tässä ja nyt. Se tuli huoneeseeni hetki sitten, kun olin yksin. Ja niin se kertoi… Juuri noin…

Ja sitten kun… Minä menen alas. Ehkä olen sairaslomalla, tai menossa jonnekin, kävelemässä. Sanon: ”Oi, tässä on tuo portti. Se on juuri tässä.” Kävelen tuohon paikkaan. Jos joku on kanssani, sanon: ”Tarkatkaa ja nähkää, mitä tapahtuu.” Menen huoneeseen ja lasken hattuni sinne.

Nyt, kaikki on huoneessa, paitsi… siellä ei ole naista, jolla on punainen villapaita. En voi sanoa sanaakaan. Tuon naisen on oltava siellä punaisessa villapaidassa. No, ehkä kun hän tulee sisään, toinen nainen menee ulos. Ei ole vielä aika. Jatkan vain puhumista. Sitten odotan. Sitten kaikki ovat huoneessa, mutta hattuani ei ole siirretty radiosta sängylle. Kaiken on oltava täydellisesti niin kuin Hän näytti minulle. Sitten kun Hän näyttää sen minulle, ja kaikki tulee täydellisesti, seison vauvan vieressä ja sanon: ”NÄIN SANOO HERRA”.

Se ei voi epäonnistua. En ole koskaan nähnyt sen epäonnistuvan. Se on täydellistä. Se on ensimmäinen tapa, miten Se toimii. Toinen tapa on täällä lavalla. Ja – ja sen tapa, tai – tai se – se tapahtuu, se tapa, jolla se – se toimii ja tapahtuu.

24   Nyt, sinä yönä, kun se tapahtui, kun Hän kutsui minut tähän palvelustehtävään, minä istuin huoneessa ja rukoilin. Olin rukoillut koko yön, ja tunsin olevani taakoitettu. Nousin ylös, kävelin ympäri huonetta ja rukoilin uudelleen.

Ja olin melko menestynyt baptistisaarnaaja. Minulla oli joskus kolmetuhatta kuulijaa, ja minulla oli herätyksiä; tuhannet pelastuivat tuohon aikaan.

Ja minä istuin siellä, ja näin Valon välkkyvän huoneessa. Ja katsoin, missä se oli. Ajattelin: ”No, tässä.” Siellä, missä aioin rukoilla, ja kaukana noilla kukkuloilla, tiesin, ettei kukaan olisi tulossa sinne autolla. Ajattelin: ”No, mikähän se oli.”

Ja minä katsoin, ja siinä se oli, aivan yläpuolellani. Se oli sama asia, jonka näette valokuvassa. Se oli levittäytynyt lattialle, muuttuen yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, levittäytyen koko lattialle. Ajattelin: ”Oi, Jumala.”

25   Voitte vain kuvitella, miltä teistä tuntuisi. Nyt, ystävät, nämä asiat eivät ole vain jotain, minkä vain kuvittelette mielessänne. Puhun vain yhtä suoraan, ja Hän puhuu minulle juuri niin kuin puhun teille nyt, ei vain mielikuvitusta. Näettekö?

Ja kuulin Jonkun kulkevan, kävelevän. Kuulin Jonkun kävelevän. Ja minä katsoin. Ja kun näin Miehen jalat, paljain jaloin, kävelemässä sisään tuon Valon läpi, tulossa oikealta puoleltani.

Se tulee aina oikealta puoleltani. Siksi minä olen laittanut rukousjonon tulemaan tätä kautta. Se tulee aina oikealta puoleltani.

Ja minä katsoin ja näin Hänen jalkansa. Ja kun Hän tuli luokseni, Hän oli pitkä mies. Hän oli raskasrakenteinen, painoi noin yhdeksänkymmentä kiloa, näytti aivan yhtä luonnolliselta kuin minä seison tässä. Hänellä oli kädet taitettuna tällä tavalla. Näin Hänet ensimmäistä kertaa tuossa muodossa. Hän käveli suoraan sinne, missä olin. Hän katsoi alas. Hänellä oli sileät kasvot, tummat hiukset. Hiukset olivat hänen olkapäänsä tienoilla. Hänellä ei ollut partaa kasvoillaan. Hänellä oli sileät kasvot.

26   Ja Hän käveli, ja Hän katsoi minua jotenkin… Hän näytti surulliselta katsellessa Häntä. Ja Hän näytti siltä, että Hän oli… No, en vain pystyisi kuvaamaan Hänen luonteenpiirteitään Hänen kasvoillaan. Hän näytti ihmiseltä, joka oli myötätuntoinen, hyväsydäminen. Mutta silti Hän näytti ihmiseltä, jos Hän puhuisi, tapahtuisi sillä tavalla.

Niinpä katsoin Häntä, ja Hän katsoi minua. Olin niin peloissani, että purin peukalonkynsiäni, kunnes se melkein vuoti verta. Kuunnelkaa, ystäväni. Sinäkin pelkäisit. Älkää luulko, ettette tekisi niin. Ja olin oikeassa ja …?… . tuolla tavalla.

Hän sanoi: ”Älä pelkää.”

27   Tiesin, että se oli sama Ääni, joka on puhunut minulle koko ajan. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin Sen tuolla tavalla, mutta tunsin tuon Äänen. Hän sanoi: ”Älä pelkää. Minut on lähetetty Kaikkivaltiaan Jumalan Läsnäolosta kertomaan sinulle, että erikoinen syntymäsi ja erikoinen elämäsi on aina ymmärretty väärin ihmisten keskuudessa.” Hän sanoi: ”Erikoinen elämäsi ja erikoinen syntymäsi on ollut osoitus siitä, että viet Jumalallisen parantamisen lahjan maailman kansoille.”

Ja sanoin: ”Herra, olen kouluttamaton. En voisi mennä.” Hän sanoi: ”Minä tulen olemaan kanssasi.”

Ja minä sanoin: ”Herra, olen kouluttamaton.” Sanoin: ”En voi mennä. Ihmiset eivät tule uskomaan minua.”

Hän sanoi: ”Niin kuin profeetta Moosekselle annettiin kaksi merkkiä, niin myös sinulle annetaan kaksi merkkiä.” Hän sanoi: ”Ensimmäinen on se, että pystyt havaitsemaan sairaudet kädestäsi, ottamalla potilaan oikean käden vasempaan käteesi. Ja jos olet vilpitön rukoillessasi, saat heidät uskomaan sinua ja olet vilpitön rukoillessasi, mikään ei tule kestämään rukouksesi edessä, ei edes syöpä.” Näettekö, Hän puhui syövästä. Se on ainoa sairaus, josta Hän puhui. Ja Hän sanoi: ”Sitten, jos olet vilpitön sen kanssa, tulee tapahtumaan, että tulet kertomaan heille heidän sydämensä salaisuudet.” Hän sanoi: ”Ne ovat ne kaksi merkkiä.” Ja Hän sanoi: ”Minä tulen…”

Ja minä sanoin: ”Minä tulen menemään.”

Hän sanoi: ”Minä tulen olemaan kanssasi.”

28   Ja juuri silloin Valo alkoi kerääntyä yhteen. Ja Se kerääntyi Enkelin luo, ja Se meni Enkelin sisään. Enkeli nousi tuohon pieneen Valoon, Tulipatsaaseen, jonka näitte tänä iltana. Ja Se poistui huoneesta. En tiennyt, mitä tehdä.

Kun ensimmäinen potilas tuli luokseni ja kosketin häntä, hänellä oli syöpä, en tiennyt, mikä häntä vaivasi. Se on… annoin vain itseni olla rauhassa, ja sitten aloin rukoilla, ja syöpä katosi.

Ja nainen painoi nyt seitsemänkymmentä kiloa, täysin terveenä myös, se, joka oli kaksikymmentäyksi vuotta sitten valmistunut sairaanhoitajaksi, jonka syöpä oli vain tunkeutunut häneen läpikotaisin.

29   Nyt, sillä tavalla se menee. Kun näin valokuvan, tiesin, että se oli sama asia, jonka olin nähnyt lapsesta asti. Tiesin, että se oli Sama.

Nyt, se mitä ajattelen, on… en haluaisi ottaa siitä mitään korvausta, koska se on liian pyhä siihen. Ja minä asetin hinnan, jotta kaikki köyhät ihmiset voisivat saada sen. Jos se olisi minun, se sopisi, mitä tahansa sen painattaminen maksaisi, niin se voisi olla sen hinta. Mutta se ei ole minun. Se kuuluu heille.

Mutta rakkaat ystävät, luulen, että kyse on Jumalasta, epäilijöitä ja epäuskoisia varten, jotka eivät uskoisi niihin merkkeihin, joihin te uskotte, hänen on myös uskottava. Ja Jumala on antanut meille merkkejä maailmalle tänään.

30   Hän lähettää aina merkkejä. Ettekö te usko sitä? ”Tämä on oleva teille merkkinä. Löydätte lapsen käärittynä vaippaan.” Onko näin? Tietäjät seurasivat Tähteä, joka toi heidät sinne. Jumala antaa aina merkkejä ja ihmeitä. Ja uskon, että se on merkki, joka kertoo meille, että olemme viimeisessä päivässä. Jopa epäuskoisella ei ole nyt minkäänlaisia tekosyitä.

Ja kun he kertoivat minulle ja toivat minut, se tapahtui ennen valokuvaa ja niin edelleen, siinä sanottiin: ”Te tulette kuolemaan kuten kaikki kuolevaiset, pastori Branham. Mutta valokuvanne tulee elämään niin kauan kuin on olemassa kristillinen sivilisaatio.”

Nyt, sen jälkeen, valokuva ei näytä minulta. Kaikki sanovat: ”Tuo et ole sinä.” No voitte kuvitella, että noin lähellä teitä, se tavallaan muuttaisi teidänkin piirteitänne. Se tekee sen.

Pidän kalastamisesta ja metsästämisestä, kuten kuka tahansa muukin. Ja teen töitä. Mutta kun on näiden asioiden aika, Jumala ottaa ohjat käsiinsä.

31   Nyt, uskokaa, ystävät. Kyse ei ole mistään, minkä voisin itse tehdä. Jumala tekee sen. Herra Jeesus siunatkoon teitä. Haluan rukoilla.

Taivaallinen Isä, siunaa tämä ilta. Ehkä me… Kokous on hieman myöhässä, mutta me uskomme Sinuun tänään kaikessa. Suo, Isä. Tiedät, mitä odotan nyt. Ja uskon, että suot sen palvelijallesi, Isä. Sinä et ole koskaan näyttänyt mitään muuta kuin sen, minkä pitäisi toteutua. Jumala siunatkoon… Anna paljon lujuutta ja voimaa, ja anna Enkelin, josta olen puhunut, Isä, laskeutua alas nöyrän palvelijasi päälle tällä hetkellä, jotta pyhän Poikasi Jeesuksen käsien kautta tapahtuisi tunnustekoja ja ihmeitä; ojentamalla Hänen kätensä parantamaan sairaita, antamaan sokeille näkönsä, saamaan rampat kävelemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan ja parantamaan kaikenlaisia sairauksia; että ihmiset tietäisivät, ennen kuin tämä suuri maailma järkkyy pois kiertoradaltaan näiden maailman suurvaltojen, vety- ja happipommien – vetypommien – ja atomivoimien toimesta, joiden uskomme pian järisyttävän maapallon pois kiertoradaltaan. Jumala armahtakoon meitä. Oi Isä, käsittäkööt miehet ja naiset täällä tässä rakennuksessa tänä iltana, pojat ja tytöt, tämän vakavuuden …?… .[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ja voikoot uskomattomat ja kääntymättömät ihmiset uskoa ja pelastua. Sillä me pyydämme tätä …?…

32   Mistä aloitamme? Kuinka monta saimme? [Veli vastaa: ”Piti aloittaa sata.” – toim.] Sitten aloitamme ensimmäisestä …?…

Jossain yleisön joukossa on pieni poika, jonka näin jokin aika sitten ja joka parani. En ole pystynyt havaitsemaan häntä missään. Hän on pieni poika, eikä hän ole kuin noin kymmenen vuotta vanha, kahdeksan tai kymmenen, hänellä on keltainen paita, hänellä on… Näin siellä pienen vauvan, jolla oli vesipää, mutta se ei ole tuo vauva. Vauvalla tai pojalla on jotain vikaa polvissaan, hän on rampa polvistaan, hänellä on huonot silmät, hän on sokea. Hän tulee tänne rakennukseen jonnekin tänä iltana, luulen, tai ehkä huomisiltana kohti …?… .Mutta se on pieni poika. Hänellä on keltainen paita. Nyt, etsikää häntä.

33   Onko se sinun vaivasi? Onko se se, mikä sinua vaivaa? Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi, poikani. Sinun ei tarvitse enää murehtia. Näin on. Jumala siunatkoon sinua. En huomannut sinua, kulta, kun istuit noiden naisten joukossa.

Uskotko siihen, äiti, koko sydämestäsi? Kyllä. Sinä kärsit itsekin, etkö vain? Teillä on kasvain, eikö olekin, rouva? Eikö se olekin totta? Nosta kätesi ylös, jos se…

Ja sinä, neiti, joka istut hänen vieressään, olet hyvin hermostunut, eikö niin, sisar? Hyvä on. Sinä – jatka vain vain, usko Jeesukseen. Onko näin? Sinut on parannettu. Jumala siunatkoon sinua. Antakaa meidän…

Nyt, olkaa kaikki yhtä kunnioittavia. Nyt, Isä, Sinä tiedät kaiken. Tämä on yksin Sinun voimasi ja valtasi varassa. Siunaa näitä ihmisiä, rakas Jumala, ja paranna heidät Jeesuksen tähden. Aamen.

Olkaa kaikki todella kunnioittavia. Älkää pelätkö tai epäilkö. Uskokaa vain.

Sain juuri kiinni jostain tässä lähistöllä. En osaa sanoa. Se on joku, joka on tuolla päin ja häiritsee… Se on… Se on… Uskon… Kyllä, uskon, että se olet sinä, sisar. Sinulla on hermostollinen sairaus, eikö se ole jonkinlainen, tai demonien ahdistus, eikö niin? Onko se… Hyvä on. Se on nyt jättänyt sinut. Parannuit siitä juuri muutama minuutti sitten. Se on kaikki ohi. Sinulla on kipuja ja asioita, jotka vaivaavat sinua ja satuttavat sinua (eikö olekin totta?), kipuja ruumiissasi, Saatana kiusaa sinua, hyökkää kimppuusi. Hyvä on, ole rohkealla mielellä; Jeesus tietää kaiken siitä ja paransi sinut. Jumala siunatkoon sinua.

Minkä takia näytätte tuollaiselta, herra? Se selkävaiva, joka sinulla oli, on jättänyt sinut, juuri siinä. Kyllä, herra, se on nyt ohi. Jumala siunatkoon sinua.

Nyt, olkaa kaikki todella kunnioittavia, jos haluatte. Mihin rukousjono kutsuttiin? Voitelu? Ne, joilla on rukous… Sinä saat sen, veli, kun minä… [Rukousjonon kutsuu veli, joka käyttää rukouskorttien numeroita L-25-L-40, ja seurakunta laulaa ”Usko se vaan” – toim.].

34   Pieni poika, miltä… Tuntuuko silmäsi nyt olevan kunnossa? Voitko nähdä hyvin? Onko jalkasi kunnossa? Nyt sinä paranet, kulta. Tulit kaukaa, ja Jeesus Kristus tietää sinusta kaiken, ja Hän näytti minulle, että olisit tulossa, joten sinä tulet olemaan kunnossa.

Katsotaanpa, tuskin voin… Nouse ylös; katsotaanpa, kun nouset ylös. Siinä hän on. Hän on melkoinen pikkupoika. No, se on hyvä. Hyvä on. Hän on… Jumala on ollut armollinen pikku pojalle, ja minä…

Nyt, olkaa kaikki niin kunnioittavia kuin voitte, kun rukoilemme sairaiden puolesta …?… Arvostan ystävällisyyttänne, kun olette myös kunnioittavia …?… .rouva.

Nyt, heillä pitäisi olla paikka noiden pienten vauvojen äideille. Se vetää puoleensa… Näettekö, se vetää puoleensa ihmisten huomion, ja se häiritsee parantumista. Nyt, jos vahtimestarit löytävät äideille paikan… Onko heillä paikkaa rukousjonossa? Jos heillä on kortit, kutsukaa heidät. Kun heidän pieni aikansa tulee, tuokaa heidät suoraan lavalle. Aivan oikein. Mutta jos he vain… Koska ihmiset, jotka katsovat…

Nyt, sisareni pianon ääressä, haluan sinun soittavan ”Ole kanssani” jatkuvasti koko ajan jotenkin… [Osa nauhasta ei ole kuultavissa – toim.]

35   Haluan …?… pakko tietää…Jumala tietää kaiken siitä, tiedätkö, jotenkin …?… täytyy tietää, hänellä on jokin keino tietää, tai en voisi kertoa sinulle, mikä sinua vaivasi juuri äsken ja mitä olet tehnyt. Vain Jumala tietää, mitä olet tehnyt; sitten kun Hän paljastaa sen minulle ja minä puhun sen sinulle, se vahvistaa uskon (Onko näin?) vahvistaa sen, minkä olen sanonut olevan totta. Uskotko koko sydämestäsi? Hyvä on. Pitäisikö meidän …?…

Voisitko mennä sinne alas, veli, ja tavallaan pitää mikrofoniamme jotenkin …?… toiminnassa …?…

Hyvä on, voimme rukoilla. Taivaallinen Isämme, olemme täällä tänä iltana, kokoontuneina tämän teltan alle. Sinä voit tehdä kaiken oikein, mikä on väärin. Sisar täällä, tietäen, että jotenkin Henkesi on liikkunut alas ja paljastanut hänelle hänen elämänsä asiat, puhuen hänelle, tietäen, ettei kukaan muu kuin Jumala voi tietää. Ja, Isä, me kiitämme Sinua siitä, että Sinä olet täällä, ja pyydämme Sinua siunaamaan tätä sisartamme ja parantamaan hänet. Päästäköön vihollisen voima, joka on sitonut hänet, irti hänestä. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä, jätä nainen.

Hyvä on, sisar, katso nyt tänne. Jos minä voin tietää, mitä on ollut, minä tiedän, mitä tulee olemaan. Uskotko sinä, että…? Hyvä on… mennä pois lavalta… Jumala siunatkoon sinua! Ole terve. Hyvä on.

36   Tule, sisar. Anna kätesi, sisar. Sinulla on ongelmia, sisäisiä ongelmia …?… näyttää siltä, tai jotain kaukaisempaa. Sinä… sinä katso vain tännepäin ja vain …?… ja minä haluan, että uskot koko sydämestäsi. Uskotko? Tietysti nyt ymmärrät, että tunne… Sinulla on hyvin outo tunne tällä hetkellä. Mutta se on… Sinä olet potilas, joka on tulossa Jumalan voidellun lahjan eteen. Se aiheuttaa tuon toteamuksen, tunteen kuin jokin seisoisi lähellä. Nyt, se on …?… Kyllä, näen mikä sinua vaivaa. Se on hermostuneisuus …?… henkinen hermostuneisuus. Sanoakseni, miltä sinusta tuntuu, sinusta tuntuu kuin olisit menettämässä järkesi. Olet järkyttynyt …?… etkö olekin? Kaikki menee pieleen …?… Se vaikuttaa sinuun; pahin aika on illalla. Huomaan, että joskus menet …?… istut tuolissa. Teit jotain samalla, kun myös rukoilit. Uskon, että tiskasit tiskiä, kun rukoilit. Sanoit ja rukoilit, ja kun kuulit kokouksesta, rukoilit silloin, että saisit kortin ja korttisi olisi uusi numero. Tulit tänä iltana ja korttisi kutsuttiin; sitten asetuit sinne ja mietit vain, mitä Hän aikoisi …?… Ja tässä se on. Olen puhunut sinulle ja ajatellut, että ehkä se johdattaisi minua, mutta se ei ole… pidellyt minua. Erottaminen on …?… pysy siellä.

37   Nyt, uskotko sinä, että Jumala kuulee minun rukoukseni? Minä teen kaiken, mitä osaan tehdä sinun hyväksesi. Pyydän Jumalaa, niin Jumala tekee sinut onnelliseksi. Ja uskoisitko, mitä minä kerroin sinulle, jos kerroin, että jokainen sana on totta, eikö niin? Jos näin on, nosta kätesi ylös. Mutta se on… Jokainen sana on totta.

Nyt, uskotko, että jos kertoisin sinulle silloin, että se jättäisi sinut, tietäisit, että kerroin sinulle totuuden, koska kerroin sinulle totuuden tästä puolesta. Jos se olisi tällä puolella, se olisi sama, eikö niin. Mutta en kertoisi sinulle, ellei se jättäisi sinua. Ja jos … Jos kertoisin sinulle, tietäisit, että se jätti sinut, koska juuri nyt seisot ja se vaivaa sinua. Väsynyt, ja aurinko näyttää synkältä, ja kaikkea sellaista. Ja kaikki tuntuu pelottavalta, säikähdät asioita. Ja se ei ole normaalia. Ymmärrätkö? Eikö niin? Nyt, kun seisomme yhä kauemmin ja kauemmin, me vain teemme sen, vain jatkamme ajattelemista …?…

Sinä haluat parantua. Ja minä pyydän nyt Jeesusta parantamaan sinut. Uskon, että Hän tekee sen, etkö sinäkin, sisar? Hyvä on, tule nyt vähän lähemmäksi.

Sinulla on joka tapauksessa ollut melkoinen kamppailu elämässäsi. Eikö se ole… Sinä tiedät, mistä puhun? Minun ei tarvitse sanoa sitä, koska tämä on elävää täällä. Ymmärrättekö? Mutta tiedät, mistä puhun.

38   Taivaallinen Isämme, Henkesi kautta, katso alas ajan virran läpi. Oi, Sinä olet täällä, rakas Jeesus. Olet niin ihana ja ystävällinen, ja me rakastamme Sinua koko sydämestämme. Ja sisaremme, joka seisoo tässä, on ollut sidottuna Saatanan painostukseen. Pahat henget ovat yrittäneet sälyttää hänen päälleen ylpeyttä. Mutta Sinä olet täällä poistaaksesi tämän vihollisen kirouksen. Sillä Sinä sanoit, viimeiset sanat pyhiltä huuliltasi, kun olit lähdössä maailmasta, Sinä sanoit: ”Nämä merkit tulevat seuraamaan heitä. Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia.” Auta minua, rakas Jumala, tässä uskon kaksintaistelussa vihollista vastaan.

Nyt, sinä paha henki, joka olet sitonut tämän naisen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …Golgatalla, vuodattaen Verensä vapaasti, että sinä ja kaikki kaltaisesi, edustavassa Nimessä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …Jumalallisen parantumisen lahja, joka on annettu… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Minä pyydän sinua Pojan kautta …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] olemaan, että sinä tulet ulos naisesta. Siinä se meni …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ..?… Juuri sitä sinä pyysit.

39   Nyt, useasti… Nyt, nämä saattavat tuntua oudoilta. Olkaa kaikki todella kunnioittavia. Jos saatte henkilön… Juuri sitä, mitä yritin tehdä tuolle naiselle, oli saada hänet oikeaan mielentilaan; hänen puolestaan ei tarvitsisi rukoilla. Oikea henkinen asenne mitä tahansa Jumalan lupausta kohtaan saa sen toteutumaan. Uskotteko te sen?

Sana on Siemen (Onko näin?), jonka kylväjä kylvi maahan. Ja jokainen siemen tuottaa omanlaisensa. Jos tarvitset pelastusta, Siemen on täällä. Jos tarvitsette parantumista, tässä on Siemen Sanassa. Jumalan Sana on Siemen. Laittakaa se sydämeenne. Älkää kaivako sitä esiin joka aamu nähdäksenne, onko se itänyt, vaan laittakaa se sinne ja jättäkää se sinne. On Jumalan tehtävä tuoda sato esiin. Jättäkää se vain sinne; kastelkaa sitä uskon kautta ja ylistäkää joka päivä kiittäen Jumalaa siitä. Hyvä on.

40   Hyvä on. Ensimmäinen asia tässä on kuuro henki veljemme yllä. Hänellä on myös rauhasongelmia. Kumartakaa siis hetkeksi päänne, kunnes hän saa kuulonsa.

Taivaallinen Isä, me luemme Sanasta, että Sinä ajoit kuuron hengen ulos miehestä, ja hän pystyi kuulemaan. Olemme nähneet, kuinka Sinä otat nuo pienet mykät, jotka ovat syntyneet kuuromykkänä ja mykkänä, ja palautat heille sen, minkä Saatana on heiltä riistänyt, näemme heidän seisovan, sanovan sanoja ja toistavan perässämme kaiken sen, mitä me sanomme, ja huutavan ja pitelevän korviaan kiinni, peloissaan, eivät tienneet, mitä oli tapahtumassa.

Nyt, Saatana on sitonut tämän miehen ja yrittää saada hänet kävelemään liikkuvan ajoneuvon eteen jossakin ja tulemaan tapetuksi, lyhentämään hänen päiviään. Mutta Sinä olet täällä poistaaksesi tämän Saatanan kirouksen. Ja mies tulee, koska usko tulee kuulemisesta, Sanan kuulemisesta. Ja hän on nyt tullut kunnioituksella parantuakseen. Suo se hänelle tänä iltana; tee hänet terveeksi.

Sinä riivaaja, jätä mies Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Hyvä on. Voitte nostaa päänne. Puhukaa veljelle juuri nyt, koska …?… kuulla, jos hän ei… Hyvä on. Hän on… Siinä hän tulee.

41   Hyvää päivää. Pieni vauva? No, se on ihotulehdus. Nyt, jos pyydän Herraa Jeesusta parantamaan vauvan, uskotko, että Hän tulee tekemään sen? Ylistätkö sinä Häntä siitä?… Pikkuvauvalla on ihotulehdus kehossaan. Kumartakaamme päämme, kun rukoilemme.

Taivaallinen Isä, kun olit täällä, panit kätesi tällaisten pienten lasten päälle ja siunasit heitä. Ja Sinä sanoit: ”Sallikaa pienten lasten tulla luokseni älkääkä kieltäkö heitä, sillä sellaisten on Valtakunta.” Ja nyt, jos Sinä olisit täällä, laskisit kätesi tämän pienen lapsen päälle ja nuhtelisit tätä ihosairautta. Se lähtisi lapsesta ja hänestä tulisi taas normaali pieni tyttö ilman tätä ihovaivaa. Kun Sinä olit täällä maan päällä ja elit ja teit näitä asioita ja opetit meille, että ”mitä Minä teen, sitä suurempia te tulette tekemään”, Sinä nousit korkeuteen ja annoit lahjoja ihmisille. Ja tänä iltana, Herra, Kristuksen ansioiden kautta Sinä olet tullut kansasi luo Jumalan Enkelin muodossa, joka on lähettänyt ihmiskunnan eteenpäin tässä työssä, jonka Sinä olet saattanut päätökseen Golgatalla, jotta me saattaisimme tämän työn päätökseen.

Nyt, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä, panen käteni tämän vauvan päälle ja nuhtelen tätä ihosairautta. Poistukoon se vauvasta eikä enää koskaan vaivatko sitä, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kautta. Aamen.

Värähtely lakkasi vauvan kohdalla. Se on poissa. Sinut parannettiin myös…?…

Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” Jos tunnette pienen vauvan, katsokaa, mitä on tapahtunut. Sen käsivarsissa olevat jutut näyttävät alkavan kuivua. Nyt se tulee – tulee vain kuivumaan ja katoamaan. Kaikki on hyvin.

42   Hyvä on, herra. Katsotaanpa kättäsi. Ennen kuin kosketan kättäsi, hetkinen. Uskotko koko sydämestäsi? Olet todella syvällinen ajattelija, vai mitä, veli? Otat asiat vakavasti, otat ne sydämeesi. Jumala siunatkoon sinua. Se on hyvä tapa olla. Selkävaivasi on poistunut sinusta, koska sinä olet parantunut… Jumala siunatkoon sinua, herra …?…

Sanokaamme kaikki: ”Ylistys Jumalalle”. [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.” – toim.]

Kyllä. Hyvä on. Tulkaahan, äiti.

Miltä sinusta nyt tuntuu, veli? Erilaiselta, eikö niin? Aamen.

Sanokaamme kaikki: ”Ylistys Herralle”. [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle.” – toim.] Tiedän, että haluatte ylistää Häntä, ja…

43   Hyvää päivää, äiti. Nyt, katso tänne päin. Ottamatta kiinni ihmisistä, haluan nähdä, näyttääkö Jumala minulle, mikä sinua vaivaa. Nyt, katso tännepäin.

Ja nyt, tämä ei ole mentaalista telepatiaa, eikä se ole psykologiaa. Pietari sanoi Kauniin portin luona sille miehelle, joka istui siellä, hän sanoi: ”Katso meihin.” Onko näin? Jeesus sanoi naiselle: ”Tuo minulle juotavaa”. Hän otti yhteyden naiseen. Paavali, kun hän saarnasi, sanoi miehelle, hän sanoi: ”Huomaan, että sinulla on usko tulla parannetuksi”. Onko näin? Sitten se ei ole psykologiaa, vaan se on Kaikkivaltiaan Jumalan voima. Sinä uskot, etkö uskokin?

Sinä uskot sen? Hyvä on. Se niveltulehdus, joka on vaivannut sinua, on jättänyt sinut. Olet nyt vapaa. Nosta kätesi ylös. Liikuta niitä ylös ja alas näin. Liikuta jalkojasi ylös ja alas näin. Mene pois lavalta parantuneena ja terveenä. Jumala siunatkoon sinua. Katsotaanpa, kun kävelet noin pitkälle.

Sanokaamme nyt kaikki ”Aamen”. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Me rakastamme Herraa Jeesusta.

44   Tule vain, sisar. Uskotko koko sydämestäsi? Nyt katso tännepäin, äläkä epäile, vaan usko vain. Uskon löytäväni sinussa hyvän ja aidon uskon hengen. Sinä kaipaat minulta jotakin, eikö niin, esirukousta Jumalaa kohtaan, joka nyt, kun tunnet juuri nyt, että jotakin liikkuu sinussa tällä hetkellä. Onko näin? Se on oikein. Se on Herran Enkeli, sisar. Sinun uskosi yhteys. Tässä on se, mitä sinä haluat. Haluat, että silmäsi paranevat, eikö niin? Onko se oikein? No, Jumala suo sen sinulle, sisareni.

Taivaallinen Isä, siunaa tätä naista, jota siunaan Sinun Nimessäsi, että hän saisi näkönsä. Paranna hänet, Isä, kun lasken käteni hänen päälleen Poikasi Jeesuksen Nimessä hänen parantumisekseen.

Hyvä on, sisareni. Uskotko koko sydämestäsi? Ota lasit pois. Olet parantunut. Nyt, voit mennä pois lavalta. Näetkö ihan hyvin? Aamen. Tuo on…?…

Sanokaamme: ”Ylistys Herralle”.

45   Ystävät, te saatatte pitää tätä fanaattisuutena, mutta Pyhä Henki vain pysäyttää minut tällä hetkellä. Ja näen tuon pikku poika Daavidin. Ja hän näyttää minusta siltä, että hän on vakavassa tilassa. Kuinka moni on kuullut pikku Daavidista? Hän on joutunut onnettomuuteen. Hänen selkäänsä on murskaantunut selästä ajaessaan tällä tavalla… Ja hän makaa sairaalassa. Pyhä Henki näyttää käskevän minua rukoilemaan pojan puolesta. Minä en tiedä. Kumartakaamme päämme.

Taivaallinen Isä, Jumala siunatkoon tuota pientä poikaparkaa. Hän on heiluttanut pieniä lapsia Jumalan valtakuntaan kättään heilauttamalla. Ja minä rukoilen Sinua, Jumala, juuri tällä hetkellä, näköjään Sinä paljastat palvelijallesi, että rukoilisit hänen puolestaan.

Nyt, Sinä, joka voit vastata rukoukseen, kun Johanneksen Markuksen talossa he rukoilivat, ja Enkeli meni alas vankiselliin ja vapautti apostoli Pietarin ja toi hänet ulos vankilasta. Sinä olet yhä Jeesus tänä iltana. Jokainen Enkeli on alamainen Sinulle. Rukoilen, Jumala, että Sinä palautat tuon pienen pojan normaaliksi tuosta tajuttomasta tilasta juuri nyt, ja Pyhän Hengen voima vapauttaisi hänet, Herra. Saatana yritti tappaa hänet. Mutta me uskomme nyt, että Sinä suot sen nöyrälle palvelijallesi, kun me, rakkaudessa tuota pientä poikaa kohtaan, pyydämme armoa pikku Daavidille tällä hetkellä, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, että hän saa elää. Suo se, Herra. Aamen.

Uskokaa kaikki koko sydämestänne.

Tulehan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se iski minuun. Kuinka moni teistä on kuullut pikku Daavidista? Suurin osa teistä tiesi hänen onnettomuudestaan. Voisimme tulla rukoilemaan hänen puolestaan. Soittakaa hänelle heti.

46   Hyvä on, sinä olet potilas, etkö olekin, sisar? Hyvä on …?… Ensinnäkin, ennen kuin otan kädestäsi kiinni, haluan puhua kanssasi hetken. Olet tietysti vähän hermostunut, vähän järkyttynyt… Haluan saada sinut oikeaan asenteeseen Jumalan lupausta kohtaan, henkisesti puhuen, ennen kuin rukoilen puolestasi.

Nyt, uskotko, että Jeesus on täällä? Uskotko, että nämä asiat, jotka olen sanonut, ovat totta? Ovatko ne? Kyllä. Tiedät, että olet minulle vieras. En tunne sinua. Mutta sinä kärsit jostain. Ja kyllä, kärsit monista asioista. Yksi asia on se, että olet todella hermostunut. Olet heikko, ja voimasi tulee… Ei, tässä se on. Näen sen nyt. Sinulla on vatsavaiva. Eikö niin? Luulin ensin, että se on tuberkuloosi ilman, että otin sinusta kiinni. Näin sinun olevan niin heikko. Olet niin heikko. Mutta olen nähnyt, että olet kieltäytynyt pöydässä syömästä asioita, joita et voi syödä. Eikö niin? Niin on. Siinä se on. Hyvä on. Sitten toinen asia, myös silmäsi ovat huonot, tiedäthän. Olet likinäköinen, etkä näe kovin hyvin. Siinä se on. Näetkö, miten se …?… ylös? Se on kädelläni. Nyt, uskotko sinä?

47   Nyt, sisar, se, mikä tämän aiheutti, oli hermostollinen tila. Se on mahahaava vatsassasi, aiheuttaa kipuja ja happamuutta vatsassa ja levottomuutta. Ja joskus luulet, että sinulla on sydänvaivoja, tietysti se on vain… Se ei ole sydänvaiva. Älä ole huolissasi siitä. Yleensä kun käyt makuulle, sinulla on sitä. Se on kaasua vatsassasi, joka painaa sydäntäsi vasten. Se ei ole sydänvaiva. Sydän on kunnossa.

Nyt, uskon, että Jumala tekee sinut terveeksi, sisar. Uskotko siihen koko sydämestäsi? Oletko…?

Hän on nyt tehnyt sinut terveeksi. Siinä se on, se on poissa. Näetkö, uskosi, sisar, se saa sen aikaan.

Hyvä on. Nainen parani seisoessaan tässä, vain seisoessaan.

Antakaamme Jumalalle kiitos.

Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua sisaremme parantumisesta. Ja nyt, Herra, suo, että hän tulee terveeksi ja voi hyvin, ja että hän pääsee kotiin iloiten ja onnellisena Jeesuksen Nimen kautta, me rukoilemme. Aamen.

Nyt, sisar. Mene kotiin ja syö mitä haluat. Se kaikki on ohi. Sinulla ei ole …?… enää ongelmia …?… Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Jumala sinua siunatkoon, sisar. Sanotaan kaikki: ”Ylistys Jumalalle”. [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.” – toim.] Aamen. Nyt, olkaa vain kaikki kunnioittavia.

48   Nyt, ihmiset, jotka tulevat, heillä on erilaisia sairauksia. Nyt, kuinka moni siellä haluaisi parantua tänä iltana? Näyttäkää kätenne. Oi voi… Eikö olekin hienoa, että teillä on niin paljon uskoa, että voitte nostaa kätenne todistukseksi? Kuinka moni uskoo parantuvansa tänä iltana? Nyt, se on ihanaa. Hienoa.

Nyt katsokaa, ystäväni. Voimme tuoda tänne jonon toisensa jälkeen, tai mitä se sitten onkaan, tai ihmisiä toisensa jälkeen. Se sopii hyvin. He vain jatkavat tuloaan, ja ihmiset paranevat, se on totta. Mutta kaikki tuolla ulkona voivat myös parantua samaan aikaan, jos teillä vain on uskoa uskoaksenne. Uskokaa, älkää epäilkö.

Nyt, onko tuo teidän seuraava potilaanne? Odottakaa hetkinen. Antakaa hänen olla siinä, missä hän on. Katso tännepäin, sisar. Nyt, sinä kärsit jostain. En tiedä. Mutta se mitä haluan sinun tekevän, haluan ottaa yhteyden ihmishenkeesi. Uskotko nyt?

Se on aika vaikeaa, koska siellä on koko joukko ihmisiä, jotka yrittävät uskoa samaan aikaan. Nyt, eikö se olekin tuolla, sinä hänen takanaan? Näettekö? Se vain… Sen vain tuntee valuvan sisään kaikkialta. Ja se on hienoa, olen iloinen puolestasi. Mutta minä yritän… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?…

49   Kun se on liian alhaalla, ette voi. Pitää olla juuri sopiva. Nyt, osutte vain tuohon aaltoon. Ja osutte siihen, ja alatte saada sen oikeanlaiseksi. Sillä tavalla se tuntuu kuin uskossa; voitte tuntea sen hieman tällä puolen, hieman, hieman tuolla puolen. Mutta kun valitsette tuon henkilön, silloin usko tulee nyt.

Nyt, nainen on sairas, tai muuten hän ei olisi…Nyt, jos hän näyttäisi siltä, minä…Nainen näyttää riittävän terveeltä. Jos jotain sanoisin, katsoisin vain luonnollisesti naista. Uskaltaisin sanoa, että jos hänellä on jotain, niin se on, että hän on hieman laiha. Oi, hänellä saattaa olla komplikaatioita tai jotain, minä… Sitä en tiedä. Mutta jos sanoisin jotain, mikä ei kuulu ilmestykseen tai siihen, mitä Jumala paljastaisi, se olisi väärin. Ymmärrättekö? Minun on tiedettävä. Ja se saattaa olla se, mikä häntä vaivaa. Minä en tiedä.

Mutta uskotko, rouva, että Jumala kertoo minulle, mikä sinua vaivaa, kun olet siinä? Hyvä on. Nyt, katso vain tännepäin ja usko ja ajattele sydämessäsi: ”Herra Jeesus, Sinä teit näitä asioita. Ja annoit ne palvelijallesi, jotta sydämeni salaisuudet tulisivat tietoon.”

50   Kyllä, hän on ollut surun ihminen, eikö niin? Ja sinä kärsit nyt… Sinulla on komplikaatioita. Ja sen lisäksi sinulla on niveltulehdus. Eikö niin? Niin on. Nouse seisomaan jaloillesi. Kävele tätä kautta kädet ylhäällä ja tömistele jalkojasi ylös ja alas. Kävele nopeasti, näin. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä enää. Hyvä on. Voit nyt mennä pois lavalta. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Jumala siunatkoon sinua …?… Hienoa.

Tämä on espanjalainen nainen. Hän sanoo: ”Tiesin, että Jumalan Henki oli sinussa.” Näettekö? Se on hyvin… Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Nyt, Meksikossa tai lähellä rajaa teidän kansanne keskuudessa, en ole koskaan nähnyt espanjalaisen ihmisen tulevan lavalle, joka ei olisi parantunut täydellisesti. He ovat nöyriä. Heillä ei ole paljoa tämän maailman tavaroita, mutta he uskovat Jumalaan.

51   Minä menin… He pääsivät Mexico Cityyn… Eräänä päivänä pieni tyttö… Ja minä esitin haasteen, etten ole koskaan ennen nähnyt kenenkään seisovan lavalla, joka ei olisi täydellisesti parantunut. Sanoin… Tein kaksi tai kolme tällaista haastetta, kun seisoin tämän lapsen, tämän espanjalaisen naisen vieressä. Sanoin: ”Menkää hakemaan kuka tahansa, kenet haluatte, ja tuokaa hänet tänne. Ja te muut uhratkaa paikkanne. Antakaa minulle tuo henkilö. Ja jos tuo henkilö ei parane, niin sanokaa, että se on valheellista.”

Ja he hakivat minulle pienen tytön, joka ei ollut koskaan elämässään kävellyt, ja hän oli aivan vääristynyt. Seisoin siellä tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia pidellen tyttöä sylissäni. Ja kun Pyhä Henki tuli hänen päälleen ja paransi hänet, hän käveli suoraan alas kanssani, kun pidin häntä kädestä kiinni tuossa rakennuksessa. Ja intiaanit ja espanjalaiset huusivat, ja jotkut heistä pyörivät pihalla ja kaikkea, ja kuinka se tapahtui.

52   Juuri äskettäin Zionissa, Illinoisissa… Kuinka monta oli Zionin kokouksissa, jos on ketään… Täällä, onko joku täällä todistaakseen näistä asioista, hienoa.

Eräänä iltana… Olen nähnyt sen ilmestyneen lehdissä ja niin edelleen. Seisoin siinä, kun Ford Wilson, Chicago Tribunen toimittaja… He toivat sinne pienen kaverin, joka oli niin vääntynyt, ettei hän edes näyttänyt ihmiseltä, spastinen lapsi. Pitelin sitä pientä kaveria ja rukoilin hänen puolestaan ja jäin sinne, kunnes hetken kuluttua näytti siltä, että hänen… katsoin alas. Pidin hänen pientä päätään ylhäällä. Ja mitä oli tapahtunut, toinen jalka oli suunnilleen tuon kokoinen, ja toinen oli aivan normaali, suunnilleen tuollainen. Ja hänen pienet kätensä olivat kiertyneet ympäri. Pidin pieniä käsiä vartaloni ympärillä ja vain pidin niitä siinä, rukoilin. Jatkoin vain rukoilemista ja tarkkailua. Näin pienten käsien liikkuvan, sitten ne päästivät irti.

Muutaman hetken kuluttua nostin sen pienen pään ylös, pienet silmät säihkyivät kuin enkelillä, ja sen pienet kädet nousivat ylös, kiertyivät minun ympärilleni, käveli pois lavalta ja palasi takaisin aivan normaalisti kuin kuka tahansa lapsi.

53   Ja kun Ford Wilson näki, että tuo toinen jalka, joka oli noin suuri ja normaali kuin toinen, hän hyppäsi lavalla olevan kukkakimpun yli ja sanoi: ”Vain Jumala voi luoda.” Näin on. Ja siinä se oli. Ja pieni poika seisoi siinä normaalisti ehjänä, täydellisesti eheänä.

Se ilmestyi lehdessä. Te kaikki muistatte sen, Waukeganin lehdessä. Siellä luki: ”Pieni poika, joka tuli spastisena ja vääntyneenä, käveli pois lavalta normaalisti ilman kenenkään ihmisen tukea.” Oi, Hän on yhä Jumala. Hän tietää kaikki asiat.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Sanotaan kaikki: ”Ylistys Herralle”. [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle” – toim.] Jumala siunatkoon teitä.

Kumartakaamme vain päämme ja ylistäkäämme Häntä. Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua armostasi ja ystävällisyydestäsi. Ole nyt lähellä meitä ja siunaa kaikkia, jotka ovat hädässä. Ja ne, jotka tulevat etsimään Sinua, lähtekööt he iloiten ja onnellisina kotiin Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Kaikki, katsokaa häntä nyt. Hän ei kävele kuin olisi nivelrikkoinen, eihän? Se on hienoa. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

54   Hyvä on. Tule vain eteenpäin. Oletko hänen kanssaan? Olen varma, että se käy. Tämä…minä pidän pikkutytöstä …?… tarve, en tiedä. Mutta Jumala paljastaa sen minulle. Uskotko sinä siihen, veljeni? Kyllä, herra.

Pikku neiti, sinä ihmettelet. Olet heikko. Tiedät, mikä häntä vaivaa, etkö tiedäkin? En halua, että kerrot minulle. Mutta jos Pyhän Hengen kautta… Nyt, kulta, en pystyisi parantamaan sinua. Minun on mahdotonta parantaa sinua. Mutta Jumalalta saamani lahja on vain kertoa sinulle, mikä sinua vaivaa, ja mitä voit tehdä parantuaksesi. Nyt, jos teen sen, uskotko koko sydämestäsi?

Kärsit tuberkuloosista. Onko se oikein? Onko se totta? Ja haluat minun kertovan, miten parantua? Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen koko sydämestäsi ja usko, että Hän kuulee rukoukseni, niin tuberkuloosi katoaa ja sinusta tulee normaali, terve pikkuneiti. Uskotko sinä sen? Jumala siunatkoon sinua. Älä itke nyt, vain…

55   Kumartakaa jokainen päänne. Taivaallinen Isämme, meidän pikku neitomme seisoo tässä ja on hädässä. Hän tulee tänne yrittäen parantua. Hän haluaa elää niin kuin muutkin tytöt ja olla Sinun pieni palvelijasi. Ja me ymmärrämme, että se on saanut nyt sellaisen otteen, että tarvitaan Sinun voimasi, jotta saatanan otteet voidaan murtaa. Mutta Sinä voit tehdä sen. Suo se hänelle tänä iltana, Herra, että hänen uskonsa voi kurottautua ylös ja tarttua siihen uskoon, joka tarvitaan hänen parantumisekseen.

Saatana, päästä tyttö irti Herran Jeesuksen Nimessä. Hetkinen vain. Olkaa kaikki kunnioittavia. Se pitää hänestä kiinni. Nyt, ei ole mitään tarvetta… En sanoisi sinulle mitään väärää, kulta. Katso tänne. Näetkö, se pitää sinua yhä. Nyt, katso tänne. Haluan nähdä, paljastuuko mitään. Oletan, että olet kristitty ja uskovainen. En näe mitään syytä, miksi hän ei voisi parantua. Hän on antanut lupaukset ja kaiken muun, mitä voisi olla, jotta sinä paranisit.

56   Tunsit jokin aika sitten rukoillessasi, että jos joskus paranisit, haluaisit ryhtyä lähetyssaarnaajaksi, tehdä työtä Jumalalle, tehdä Hänen työtään. Jumala suo sen sinulle. Minä uskon, että sinä… Jos… jos sinulla vain on uskoa, asia on ohi. Eikö se helpota oloasi, kun kuulit tuon? Kyllä, koska se on se, mitä… mitä…

Tule, veli, tule tänne. Olet hänen sukulaisensa. Tässä, herra, tuollaista värähtelyä se on, näettehän tuon pienen… Näettekö, miten se osuu käteeni tuolla tavalla, kaikki nuo pienet vanhat asiat kulkevat käteni yli. Tämä käsi. Katso tätä. Kuin pieniä kohoumia, jotka kulkevat, se johtuu tuberkuloosista. Näetkö sen tulevan? Nyt, katso tätä, kun otan hänen kätensä pois tuosta: ei enää siinä. Nyt, kun laitan käteni tuohon, se ei ole siellä. Näytähän kätesi, sisar. Nyt, laita kätesi, ei sinne. Näetkö? Näetkö mitä tarkoitan? Näetkö, se liikkuu. Se ei ole niin kuin (Näetkö?) – käteni, asennossa, jossa se on.

Nyt, katsotaanpa kättäsi. Et voi itsekään kovin hyvin, veli. Verenkiertosi on huono. Näetkö tuon? Kätesi tulevat jäykiksi, eikö niin? Eikö se olekin niin? Munuaisvaivoja…?…

57   Nyt, katsokaa, koskettakaa – näyttäkää tässä. Tule tänne, veli Baxter, minun täytyy ottaa jotakuta kädestä. Katsokaa nyt hänen kättään minun kädessäni (Näettekö?). Näettekö? Näettekö sen tuossa? Nyt, laita minun käteni sen päälle: sama juttu. Nyt, laita kätesi sen päälle, aivan kuin neuloja, se… Nyt, katso tuonne. Näetkö? Laita nyt hänen kätensä sen päälle ja katso eroa sinun ja hänen kätensä välillä. Nyt katso tuohon. Nyt se… se on niin tunnoton kuin vain voi olla, ja kuin tuhannet neulat pistävät minuun. Ymmärrättekö mitä tarkoitan, herra? Näetkö, kulta, mistä puhun? Näetkö? Nyt, katso sitä. Nyt on käteni tässä, ei ole mitään tunteita. Nosta kätesi ylös ja katso, miten se palautuu normaaliksi. Näetkö mitä tarkoitan? Nyt, näetkö sen tässä? Ei, halusin vain, että näet sen hänen takiaan, näet sen menevän tuolla. Hän tietää olevansa sairas ja kamalan sairas…

Sisar, ole rohkealla mielellä. Se jätti sinut silloin. Nyt, katso tänne. Vie kätesi takaisin luoksesi. Se ei ole siellä. Eikö niin? Jotain on tapahtunut, eikö olekin? Hyvä on, sisar. Jumalan siunaus on ylläsi. Sinä paranet nyt. Se on ohi. Nyt, siinä sinä olet. Sinun oma… Sinä katsoit itseäsi, etkö katsonutkin? Sinä näit sen. Tuntuuko sinusta nyt hyvältä? Sano: ”Ylistys Herralle.” Hyvä on, sisar.

58   Rukoilkaamme. Isä, me kiitämme Sinua voimastasi parantaa, sillä usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Sanan kautta. Siunaa häntä, rakas Jumala. Ja tee hänestä pieni palvelijasi ja anna hänelle sydämesi – hänen sydämensä toive, Poikasi Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Hyvä on, sisar, mene pois lavalta, niin kerron sinulle, mitä haluan sinun tekevän. Mene pois lavalta riemuiten, ja haluan, että syöt niin paljon kuin voit, ja mene eteenpäin ja unohda, että sinulla on koskaan ollut tuberkuloosia. Näetkö? Ja sitten noin… Nyt muistakaa sanani. Punnitse huomenna, ja – ja sitten noin kolmenkymmenen päivän kuluttua punnitse uudelleen ja lähetä todistuksesi ”Parantumisen ääni” -väelle. Teetkö niin? Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on.

59   Pysy tässä, veli. Isä, siunaa rakasta veljeäni ja paranna hänet.

Saatana, päästä hänet irti nyt Herran Jeesuksen Nimessä, sillä pyydän sinua jättämään tämän miehen.

Hyvä on, veljeni. Siinä sinä olet. Nyt, sinulla ei ollut rukouskorttia. Se… Mutta nyt…

Mies ei halunnut tulla kenenkään edelle, hän vain saattoi häntä, tyttö on niin heikko. Mutta kun tulin tänne ja huomasin sen hänessä… Hän sanoi: ”Yritän päästä rukousjonoon myöhemmin”. Mies, jolla on tuollainen asenne, ansaitsee olla rukousjonossa. Näin on.

Jumala siunatkoon sinua. Hyvä on. Se on nyt ohi, veli. Jatka matkaasi iloiten. Jumala siunatkoon sinua. Aamen.

Sanotaan: ”Ylistys Herralle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle.” – toim.] Hyvä on, uskokaa nyt.

60   Tule tänne. Uskotko koko sydämestäsi? Hyvä on. Katsotaanpa nyt. Olet muutenkin hieman kiihtynyt. Minun on vaikea kertoa tätä, sisareni… Nyt, katso tännepäin. Usko koko sydämestäsi. Sinä kärsit kasvaimesta. Tiesitkö sen? Sinulla on oikeus tietää. Se on oikein. Sinulla on oikea diagnoosi. Uskotko, että Jeesus parantaa sinut siitä …?… mistä kärsit. Jumala suokoon, että hänen paranemisensa tapahtuu tänä iltana, että Sinulla on vahvuus ja voima, jos hänellä on uskoa. Ja usko ilman tekoja on kuollut.

Ja me rukoilemme nyt, Jumala, että jos hän teki töitä tullakseen tänne puhujalavalle, niin lähteköön hän pois ylistäen Sinua ja olkoon terve. Poistukoon tämä demoni, jota kutsutaan kasvaimeksi, naisesta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Kaikki värähtelyt lakkasivat. Aloita iloitseminen ja mene… Kaikki on …?… sisar.

61   Minä kerron teille jotakin [Tyhjä kohta nauhalla -toim.] …?… hyväksyy Hänen kansansa. Jos sanoisin sinulle ensin… Uskotko nyt, sisar, että olet parantunut, koko sydämestäsi? Sinulla on tapana …?… Ja tunne myös …?… todella väsynyt, todella väsynyt, uupunut. Älä… Ja juuri… juuri öisin, kun menet makuulle, etkä voi levätä. Eikö se olekin oikein? Halusin vain sanoa sen, joten hän sanoi, että hänen tyttärensä voi vahvistaa sen.

En halunnut kertoa naiselle tätä ennen kuin hän oli parantunut, koska hän oli joka tapauksessa hermostunut. Mutta naisella oli tuberkuloosi, ja se on lähtenyt hänestä. Nyt se on… Jos joku täällä… Jos täällä on lääkäri, tiedätte, että se on puhdas tuberkuloosin oire. Kaikki tietävät sen. Mutta nyt olet parantunut, sisar. Voit lähteä tiellesi iloiten ja sinä tulet terveeksi. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

62   Joskus sillä tavalla te ette… Se on… Teidän täytyy… Minä pidättelen liian kauan, luulen; näen ihmisten lähtevän. Joten minun pitäisi lopettaa, enkä halua tehdä sitä. Hyvä on. Tuokaa tämä nainen hetken ajaksi.

Tule, sisar. Uskotko nyt koko sydämestäsi? Nyt, anna kätesi hetkeksi.

Nyt, olkaa kaikki todella hiljaa, vain muutama hetki. Jos suotte meille vielä ainakin viisi minuuttia aikaa, voin mielelläni päättää sen, jos… Mutta älkää liikkuko. Se häiritsee. Näettekö, kun teette niin, te… Kun olette tekemisissä Jumalan Hengen kanssa, Jumalan Henki on niin herkkä.

Minulla ei ole… Kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää, millaisia nämä rukousjonot tulevat olemaan. Me jaamme niin monta korttia ja alamme vain rukoilla sen puolesta, mitä meillä on siellä. Ja emme tiedä, kuka pääsee sisään ja kuka ei pääse jonoon. Sen tietää vain Jumala. Ja ainoa mitä voin tehdä, on rukoilla. Se on… Jumala… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …ryhmä tässä, ja rukoilla kaikkien puolesta. Saada kaikki …?… joiden pitäisi olla jonossa ja saada se… Niin tapahtuu joka ilta, oli meillä rukouskortteja tai ei. Näettekö? He, jotka ovat odottaneet, koska heidän on aika saada… He istuvat ja katsovat, on aika rukoilla heidän puolestaan, eikö niin? Aivan oikein.

63   Ja nyt, nämä asiat… Tässä rakennuksessa ei ole ketään ihmistä, joka tietäisi tarkalleen, mikä sinua vaivaa. Eikö niin? Hän tietää kaiken. Mutta nyt Hänen täytyy ensin paljastaa se. Ja sitten kun Hän paljastaa sen minulle, silloin tiedän, että se on se, mikä se on. Mutta en voi tietää, ennen kuin Jumala ensin paljastaa sen. Nyt, ja kun uskot sen…

Nyt, olkaa hetki kunnioittavasti. Joinain iltoina meillä on jonossa ihmisiä, joilla on… erilaisia vikoja. Näyttää siltä, että ihmeitä ja asioita tapahtuu. Seuraavana iltana meillä ei ehkä ole… En tiedä. Se on vain Jumalasta itsestään kiinni.

Mutta teidän ei tarvitse olla täällä ylhäällä parantuaksenne. Jumala tietää teistä kaiken. Voitte parantua missä tahansa, kun hyväksytte – hyväksytte Jumalan. Tämän tarkoitus on tuoda teille Jumalan tietämys. Jos ymmärrätte, sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

64   Nyt, hyvä on, sisar. Kyllä, rouva. Olen pahoillani, että joudun kertomaan sinulle, sisar, koska se on syöpä. Sinä tiedät sen. Se on myös pahassa vaiheessa.

Nyt, ajatelkaa, ystävät. Mitä jos tämä olisi äitinne? Entä jos tämä olisi vaimonne, sisarenne? Haluaisitte tehdä jotain, vai mitä? Aivan oikein. Nyt, entä jos se… Tai jos se olisit sinä itse, joka seisoisit tässä? Vain ajatelkaa sitä. Yksi kahdeksasta vuosittain.

Nyt, nainen on täysin toivoton ilman Jumalaa. Se on totta. Ja elämä merkitsee tälle rakkaalle sielulle yhtä paljon kuin kenelle tahansa täällä. Nyt, kukapa voisi tuomita tai löytää vikaa kenestäkään, joka yrittäisi auttaa naista, joka haluaa elää.

65   Nyt, on vain yksi asia, jonka voin sanoa, yliluonnollinen Olento. Mikä Hänen Nimensä on, sisar, en tiedä. Puhuen minulle, Jumala, joka tietää, seisoo tässä edessäni, ja Raamatun levätessä tässä, tietää sen olevan totuus. Tuo yliluonnollinen Olento kertoi minulle; Hän sanoi, että jos saan ihmiset uskomaan minua, niin edes syöpä ei voi kestää rukouksen edessä. Nyt, Hän kertoi minulle sen. Hänen on vastattava siitä Jumalan edessä. Minun on vastattava totuuden puolesta siitä, mitä minä tiedän.

Ja tiedän, että sadat tapaukset, jotka ovat erehtymättömästi lääkärin todistamia, jotka olivat viimeisessä vaiheessa, kuolemaisillaan, kun he… Sinä näytät terveen ihmisen näköiseltä… olet tänä iltana täysin normaali ihminen… Sinä voit myös olla sellainen.

66   Nyt, katsohan. Samarian portilla oli kerran spitaalisia, kun syyrialaiset piirittivät Samariaa. Muistatko Raamatun tarinan? He sanoivat: ”Miksi me istumme täällä, kunnes kuolemme? Jos menemme kaupunkiin, kuolemme; he näkevät nälkää. Jos me jäämme tänne, me kuolemme. Jos menemme syyrialaisten leiriin, jos he tappavat meidät, me vain kuolemme, koska kuolemme joka tapauksessa. No, jos he pelastavat meidät, me elämme.” Onko näin? Ja tuon pienen uskon varjon ansiosta he siirtyivät kohti vihollisen leiriä, ja Jumala palkitsi heidät. Kun Hän pelasti heidät, se pelasti koko Israelin. Eikö niin?

Tänä iltana sinua ei pyydetä menemään vihollisen leiriin. Sinua pyydetään tulemaan Isän taloon, jonne Hän odottaa sinua tulevan parantumaan. No, miksi sitten istuisit täällä kuolemaasi asti? Tehkäämme asialle jotain. Uskokaamme Jumalaan. Menkäämme ulos, kohdatkaamme tuo Jumalan Henki yllämme.

67   Nyt, ilman epäilyksen häivääkään, voin todistaa erehtymättömästi, jos uskot minua, että se tulee jättämään sinut nyt. Se… se lähtee… Nyt, tässä… Katso kättäni. Näetkö miltä se näyttää? Katso nyt, kun otan käteni pois. Näetkö miltä se näyttää kädessäni? Nyt, laita kätesi takaisin. Siksi sinä tarvitset sitä. Näetkö, miten se turpoaa nopeasti? Näetkö nuo pienet vanhat asiat, ikään kuin iskut tuolla? Sitä minä kutsun värähtelyksi. Nyt, katso sitä. Sieltä se tulee. Se kulkee tavallaan aaltoina. Näetkö, miten se menee? Syöpä liikkuu. Nyt, katso sitä. Nyt, tuossa. Näetkö sen liikkuvan alaspäin? Nyt katso. Tässä se tulee uudestaan. Näetkö sen tulevan tuossa? Nyt,mene: ”Thrrr.” Nyt se häviää. Täältä se tulee taas. Tuossa se on, näetkö sen?

Nyt, sisar, voit nähdä sen siinä, mutta vain Jumala voi ottaa sen sinulta pois. Tuletko uskomaan? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

68   Sinulla on muitakin asioita kuin se, tiedäthän? …?… myös struuma… Tiesitkö sen? Se ei näy ulospäin, mutta sinulla on sisäinen struuma. Oi, voi. Heikot silmät, sisäinen struuma, hyvin hermostunut, naisten vaiva, ihan kaikki …?… Nyt, katso, sisar. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on tullut tekemään sinut terveeksi. Nyt, katso tänne. Ole kunnioittava, usko koko sydämestäsi, niin saat sen, mitä olet pyytänyt.

Kumartakaa kaikki päänne. Taivaallinen Isämme… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Naisparka, hän haluaa elää. Ja uskon, että hän on nyt tulossa elämän ehtymättömän Lähteen, Jeesuksen Kristuksen, luo. Auta häntä, rakas Jumala. Hän lähtee täältä tänä iltana rohkeasti, lähtee uskoen, lähtee parantuakseen, seisoakseen vihollisen edessä ja todistaakseen Jumalan kirkkaudesta. Ja meille on opetettu, että kaikki toimii yhdessä niiden parhaaksi, jotka Sinua rakastavat. Tänä iltana on aika, jolloin uskon on tultava.

Auta minua, rakas Jumala. Anna minulle itselleni uskoa, kun lähden tähän haasteeseen nuhdellakseni tätä demonia, joka on sitonut naisen.

Sinä demoni, olet piiloutunut lääkäriltä. Se on totta. Mutta et voi piiloutua Jumalalta. Tule ulos naisesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä hänet. Siinä se menee, sisar. Katso tänne. Hyvä on. Siinä hän on, parantunut.

69   Sanokaamme kaikki: ”Ylistys Jumalalle”. Miksi emme voisi kaikki… Siinä hän nyt on …?… täynnä Kaikkivaltiaan vahvuutta ja voimaa. Uskotko sinä? Koko sydämestäsi? Hyväksytkö nyt Kristuksen parantajaksesi? Hän tietää, mikä sinua vaivaa. Etkö uskokin sitä?

Uskotko sen, sisar siellä. Koko sydämestäsi? Nouse ylös ja ole sitten terve. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Hyvä on. Kuinka moni täällä uskoo, että Jumala parantaa teidät juuri nyt, juuri tässä? Katsokaa tännepäin…? Sanokaa: ”Ylistys Herralle.” Aamen. Tuntuu ihanalta. Sanokaamme: ”Kunnia Jumalalle”, kaikki.

Hyvä on. Noustaan seisomaan. Oletteko valmiita? Uskotteko koko sydämestänne, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.” – toim.] Uskotteko, että Hän kuoli ja nousi kuolleista? Hän istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee teidän tunnustuksenne perusteella. Uskotteko te sen?

70   Haluan, että jokainen täällä oleva sairas ihminen laskee nyt kätensä jonkun vieressäsi olevan päälle. Jokainen täällä oleva henkilö, laskekaa kätenne toistenne päälle. Juuri noin, kulta. Juuri noin, äiti. Juuri noin. Jumala siunatkoon sinua, isä. Juuri noin. Usko, sisar. Usko, sisar. Laita kätesi juuri tähän. Juuri noin. Hyvä on. Kaikkialla ympärillä, laskekaa kätenne toinen toisenne päälle. Oi, voi. (Oi, mitä sanoit? Mitä sanoit?)

Nyt, katsokaa, ystävät. Olkaa kaikki kunnioittavia. Kuunnelkaa. Uskotteko, että Hän on täällä parantaakseen teidät?

Hetkinen vain. Tässä seisoo eräs nainen. Sisar, olitko sinä… olitko sinä seuraava jonossa? Hyvä on. Katso tännepäin. Uskotko Jumalaan koko sydämestäsi? Anna rukouskorttisi vahtimestarille. Hyvä on. Seiso siinä missä olet. Toista tämä. ”Herra, hyväksyn sinut Parantajakseni. Uskon, että seison Jumalallisen lahjasi läsnäolossa. Uskon, että se, mitä tuo mies on sanonut, on totta.”

Sinun tuberkuloosisi on jättänyt sinut, sisar. Ja olet parantunut. Hyvä on.

Uskokaamme kaikki yksimielisesti. Nyt, kaikki.

Taivaallinen Isämme, oi, ole armollinen. Suo tänä iltana, että kaikki sairaat tässä rakennuksessa paranevat. Pyhä Henki liikkukoon nyt. Antakaa… [Tyhjä kohta nauhalla -toim.] Oi laupias Lääkäri, Sinä olet täällä, Sinä voisit todistaa itsestäsi yhä uudelleen ja uudelleen. Suo, Herra Jumala, tällä hetkellä, että voima… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] että Sinä olet parantamassa.

Saatana, päästä irti näistä ihmisistä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä nuhtelen jokaista heikkouden henkeä, rampoja. Herran Jeesuksen Nimessä, jätä ihmiset ja tule ulos heistä …?…

50-0405 ODOTUS (Expectation), New York, New York, USA, 5.4.1950

50-0405 ODOTUS
(Expectation)
New York, New York, USA, 5.4.1950

 

1      Kiitos, veli Baxter. Hyvää iltaa yleisö. Olen niin iloinen saadessani olla täällä tänä jumalanpalveluksemme päätösiltana tässä ihanassa maassa, jota rakastan koko sydämestäni – Amerikassa. Ajattelen esi-isiämme, kun he laulavat:

Kauan olkoon maamme kirkas
vapauden pyhässä valossa,
suojele meitä voimallasi,
Suuri Jumalamme, meidän Kuninkaamme.

2      Olen niin kiitollinen voidessani mennä muihin kansoihin edustamaan tällaista kansakuntaa, Amerikkaa, jossa meillä on uskonnonvapaus ja jossa voimme puhua niin kuin Jumalan Henki meitä johdattaa puhumaan. Ja olen onnellinen siitä, että… tunnen Evankeliumin kutsun, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on kutsunut minut menemään muihin maihin palvelemaan heitä.

Tulen aina matkallani muistamaan tämän viimeisen illan, muistamaan New Yorkin, muistamaan teitä kaikkia. Olette olleet niin ystävällisiä meille, tämän lyhyen vierailumme aikana. Luotan siihen, että jonain päivänä sallitte minun palata takaisin – olla kanssanne taas, ja… Kiitos.

Olen koko elämäni ajan vaalinut ystäviä. En rakasta mitään niin paljon kuin ihmisiä, ja halusin, että ihmiset rakastaisivat minua.

3      Nuorempana minulla ei ollut kovin paljon ystäviä. Olin enemmän tai vähemmän… No, minä… poikasena, joka ei tupakoinut eikä tanssinut ja niin edelleen, miksi, ihmiset pitivät minua mammanpoikana, ystäväni. Sitten myöhemmin seurakunnassani, kun käännyin muutama vuosi sitten, näin Evankeliumin Jumalan voimana, ja olin fanaatikko heidän mielestään. Ja sitten myöhemmin, kun huomasin, että oli olemassa ryhmä, joka uskoi minua ja hyväksyi minut veljekseen, oi, olen todella kiitollinen siitä, että Jumala on laittanut minut teidän joukkoonne.

Ja nyt, kiitän teitä jokaista, kun lauloitte hetki sitten ”Sinun puolestasi minä rukoilen ”. Sitä haluan teidän tekevän. Olen riippuvainen rukouksesta. Se on kaikkien Jumalan salaisuuksien salaisuus. Se on avain, joka avaa oven kaikkeen Jumalasta, se on rukous. Jos rukoilette ja uskotte, kun rukoilette, niin uskokaa, että tulette saamaan sen, mitä pyydätte, ja Jumala tekee sen tunnetuksi.

4      Eräs sananpalvelija soitti minulle jokin aika sitten Louisianasta. He olivat menneet sekaisin, ja hän oli jättänyt seurakuntansa, koska joku oli kutsunut hänet ulos. Hän sanoi: ”Veli Branham, haluaisin vain tietää ”. Hän sanoi: ”Minulle sanottiin, että olin jotain muuta seurakunnassa ”. Ja sanoi: ”Olen jättänyt seurakuntani ja olen… En tiedä, mitä tehdä nyt.”

Sanoin: ”Neuvoisin sinua palaamaan takaisin seurakuntaasi.” Jumala ei kutsu ihmisiä ulos seurakunnistaan, Hän kutsuu heitä luokseen, luoksensa, yhdistääkseen meidät yhteen.

5      Tiedän, että joskus täyden evankeliumin ihmisiä pidettiin joukkona fanaatikkoja. Asuimme kujilla, missä tahansa, missä saimme paikan saarnata. Ja… Mutta nyt Samsonin tukka on kasvanut, ja se on tullut yhtenäiseksi. Kun he olivat jakautuneet eri kirkkokunniksi ja heillä oli uskonnollisia ennakkoluuloja, no, Jumala ei voinut toimia ihmisten kanssa. Mutta nyt, kun tuo välimuuri on murtunut ja olemme yhdistyneet yhdeksi yksiköksi, se on mahtavin seurakunta maan päällä.

Ja tiedättehän, että useimmat kuuluisat kuvat, ennen kuin ne ripustetaan kunniagalleriaan, niiden on ensin käytävä läpi kriitikoiden hallin, ja niiden on läpäistävä kriitikot. Kun se on päässyt kriitikoiden läpi, se voidaan ripustaa kunniagalleriaan.

Nyt, luulen, että sellainen on meidän pikku seurakuntamme. Se on käynyt läpi jokaisen kritiikin, sitä on kutsuttu kaikilla mustilla ja rumilla nimillä. Mutta luulen, että Jumala tulee ripustamaan sen jonain näistä aamuista kunniagalleriaan ja nostaa sen ylös, ja minä haluan olla heidän kanssaan, kun he lähtevät.

6      Älkää unohtako rukoilla puolestani. Ja kun… kun rukoilette, ja aina kun ajattelette minua, laulakaa ” Usko se vaan ”. Se on lempilauluni. Se on…

Paul Rader kirjoitti tuon laulun. Paul Rader oli ystäväni. Ja tulin vain seurakuntaan eräänä iltana, kun sitä soitettiin. En edes tiennyt, että hän kirjoitti laulun. Ja heti sen jälkeen, kun Herran Enkeli oli käynyt luonani. Ja jokin vain iski minuun. Ja siitä lähtien se on ollut kampanjan tunnuskappale, ” Usko se vaan ”.

Jos minut haudataan ennen Jeesuksen tuloa, on sovittu, että kun menen mullan alle, he laulavat: ”Usko se vaan, kaikki on mahdollista.” Jos kuulette minun menevän tuolla hetkellä, pysähtyisittekö jossain ja muistaisitte minua? Hyräilkää itseksenne: ” Usko se vaan.” Sillä uskon, että jonain päivänä olen jälleen tuleva esiin.

7      Me menemme kohti pimeää kammiota, kuoleman kammiota. Jokainen menee tuohon kammioon. Ja joka kerta kun sydämemme lyö, kuljemme askeleen lähemmäs. Jonain päivänä minäkin astun tuohon kammioon. Ja kun pääsen viimeiseen sydämenlyöntiin asti, en halua mennä sinne pelkurina, vaan haluan kietoa itseni Hänen vanhurskauteensa, vetää sen ympärilleni ja astua tuohon kammioon, tuntea Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Ja kun he… Enkeli huutaa, ääni, pasuuna soi, haluan tulla ulos kuolleiden joukosta.

Toivon näkeväni teidät kaikki siellä. Kuinka haluaisinkaan ottaa jokaisen tänä iltana mukaani, istuutua alas ja jutella kanssanne tuntikausia. Se on minulle lähes mahdotonta. Mutta sovin tapaamisen kanssanne, ja Jumalan armosta aion pitää sen. Jos te sovitte sen kanssani, niin jonain päivänä, kun se on ohi, asettukaamme tuonne Elämän jokien ääreen, jossa me vain keskustelemme tuhannen vuoden ajan jokaisen kanssa, vain puhumme vanhoista asioista.

8      Uskon, että se tulee olemaan siellä. Uskon, että se tulee olemaan todellista, juuri niin kuin Raamattu sanoo. Ja minä… Meillä ei ole yhtään vähemmän aikaa. Sitten kun olen puhunut teille kaikille, meillä on yhtä paljon aikaa, ja se tulee olemaan ihanaa aikaa. Ja me yritämme kovasti, kamppailemme päästäksemme tuohon paikkaan.

Minä… En halua käyttää paljon aikaanne, mutta minä… Juuri ennen kuin lähden täältä, haluaisin sanoa muutaman sanan. Ajattelin juuri muutama hetki sitten, kun tulin ylös, että jotkut ystävistäni Arkansasista ja eri puolilta maata ovat tulleet hyvästelemään meitä huomenna. Ja olen todellakin kiitollinen siitä.

Näen nuoren naisen tässä… pianon ääressä. Ja olin juuri kokouksessa, ja… jossa minä saarnasin, tai yritin saarnata. En ole saarnaaja, mutta minä… Hän sai Hengen kasteen jumalanpalveluksessa. Olin iloinen nähdessäni hänet.

Ja veli Moore kertoi juuri minulle, että täällä oli useita ihmisiä eri puolilta maata. Olemme siitä kiitollisia. Toivottavasti voimme palata jonain päivänä takaisin teidän kaikkien luokse.

9      Nyt, Pyhän Luukkaan kirjasta, toisesta luvusta, haluan lukea muutaman sanan. Tarkoitukseni oli tulla hieman aikaisemmin ja puhua hieman enemmän, mutta uskon, että meidän on luettava Jumalan Sana jokaisessa jumalanpalveluksessa. Näettekö, minun sanani tulevat epäonnistumaan, kuten kaikkien kuolevaisten, mutta Jumalan Sana ei voi epäonnistua. Se on ikuisesti kestävä totuus.

Ja vain hetken aikaa puhuakseni teille ennen kuin muodostetaan rukousjono, Pyhän Luukkaan 2. luku, alkaen 25. jakeesta…

Kun katson alaspäin Raamattuun, minulla on tässä pieni kirja, Scofieldin Raamattu. Kun te kaikki käännätte tuohon lukuun, tunnen itseni niin onnelliseksi nähdessäni Raamatun ja voidessani lukea.

Kerran olin käytännössä sokea. Heidän piti taluttaa minua ympäriinsä. Näkökykyni oli mennyt. Minulla oli suuret paksut silmälasit. Ja yhdessä hetkessä silmäni muuttuivat sokeudesta näkeviksi, ja voin… Silmäni on testattu olevan 20/20. Pystyn lukemaan sanomalehteä kahden ja puolen metrin päästä. Jumalan armo sai sen aikaan.

10   Vaikka koko maailma epäilisi sitä, minä silti uskoisin siihen koko sydämestäni. Jos rukoilisin kymmenentuhannen ihmisen puolesta ulkomailla tai täällä, ja kaikki kymmenentuhatta ihmistä kuolisi hetki sen jälkeen, kun olin rukoillut heidän puolestaan, sanoisin silti, että Jumalallinen parantuminen oli oikein. Se on Jumalan Sana. Ja jos saarnaisin kymmenelle tuhannelle ja he kaikki kuolisivat ja olisivat kuolleina kaksikymmentä vuotta ja palaisivat takaisin ja sanoisivat, että Jeesusta ei ole olemassa, että – Jumalaa ei ole olemassa, että ikuisuutta ei ole olemassa ja että Jeesus ei ollut Jumalan Poika, ja olisin kuolemaisillaan, sanoisin: ”Antakaa minun mennä Hänessä, kannan haukkumiseni ”. Riippumatta siitä, mitä muut sanoisivat, minä uskon Häneen koko sydämestäni. Aivan oikein. Minä uskon Häneen.

Jakeessa 25 luemme Simeonin profetian ylistyksen.

Ja katso, Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon; hän oli vanhurskas ja hurskas ja odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.

Ja hänelle ilmoitettiin Pyhän Hengen kautta, ettei hän näkisi kuolemaa, ennen kuin hän olisi nähnyt Herran Kristuksen.

Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin; ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lapsen, tehdäkseen hänelle lain tavan mukaan,

Silloin hän otti hänet syliinsä, ja siunasi Jumalaa ja sanoi,

Herra, nyt annat palvelijasi lähteä rauhassa, sanasi mukaisesti:

Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.

11   Kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Taivaallinen Isämme, kun tulemme nyt Läsnäoloosi, vihimme itsemme ja tämän rakennuksen ja kaiken, mitä täällä on, Sinun palvelukseesi tänä iltana, ja ymmärrämme, että tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun jotkut täällä kuulevat Evankeliumin tai eivät enää voi olla seurakunnassa; ja tämä saattaa osoittaa heidän ikuisen elämänsä määränpään. Auta meitä siis, Isä, tänä iltana olemaan hyvin kunnioittavia ja hyvin uskollisia Evankeliumille ja kutsulle, jolla Sinä olet kutsunut meidät tähän maailmaan. Ja minä kiitän Sinua, Isä, tänä iltana siitä etuoikeudesta, joka minulla on seisoa tämän yleisön edessä.

Olen usein ajatellut, kuinka rakastaisin pitää kädessäni astiaa, jossa olisi yksi pisara Sinun Poikasi Verta. Mutta tänä iltana tajuan, että pidän hallussani jotain suurempaa Hänen arvostuksensa perusteella. Edessäni on Hänen Verellään hankittu ostos, jonka edestä Hän antoi Verensä, jotta nämä tulisivat Hänen omikseen.

12   Ja Isä, minun tehtäväni on tänä iltana puhua näille ihmisille. Ohjatkoon siis Sinun Henkesi jokaista sanaa. Ja kuinka me kiitämmekään Sinua Jumalan armosta, kun tiedämme, että kerran olimme muukalaisia, jotka olimme erotettuja Jumalasta ilman armoa, ilman toivoa. Kristus kuoli meidän puolestamme, kantoi omassa ruumiissaan häpeämme ja syntimme ja tietäen, että jonain päivänä Hän on tuleva. Emme tiedä nyt, millaisia me tulemme olemaan, mutta tiedämme, että meillä tulee olemaan Hänen kaltaisensa ruumis, sillä me tulemme näkemään Hänet sellaisena kuin Hän on. Ja Isä, se tulee olemaan kirkastettu ruumis, joka on vapaa sairaudesta, ja surusta, ja sydänsuruista, ja kuolemasta. Oi, meidän henkemme huokailevat tuota vapautusta.

Ja auta meitä tänä iltana, Isä, kun kuljemme nyt eteenpäin tietäen, että Sinä olet antanut tien, jotta sairaat voisivat parantua ja kadotetut pelastua. Ja kun olemme kokoontuneet tänne Ikuisuuteen sidottuina kuolevaisina, auta meitä suuntaamaan kiintymyksemme ylhäällä oleviin asioihin, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Suo se, Isä. Ja olkoon Jumalan Enkeli, joka on ohjannut minua läpi elämäni, ruokkinut minua syntymästäni lähtien, täällä tänä iltana parantamassa sairaita ja kärsiviä. Sillä me pyydämme sitä rakkaan lapsesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

13   Vain pienenä tekstinä, jos sitä voisi sellaiseksi kutsua, haluan puhua hetken tai kaksi sanasta: Odotus.

Me saamme aina sen, mitä odotamme. Kun ihmiset odottavat mitä tahansa, he yleensä saavat sen, mitä he odottavat. Kyse on henkisestä asenteesta, joka teillä on.

Muistakaa tämä, älkääkä koskaan unohtako sitä. Oikea henkinen asenne mitä tahansa Jumalan lupausta kohtaan saa sen toteutumaan, oikea henkinen asenne mitä tahansa Jumalan lupausta kohtaan.

Ei tarvita parantamisen lahjoja sairaiden ihmisten parantamiseen, kenellä tahansa ihmisellä täällä on oikeus kohdata Saatana missä tahansa, jos olette kristitty, ja voittaa hänet millä tahansa perusteilla, joiden varassa hän voisi seistä.

Kun Jeesus Kristus oli täällä maan päällä ja hänessä asui ruumiillisesti Jumaluuden täyteys, kaikki Jumalan suuret voimat olivat hänen Pojassaan, Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä Raamattu kertoo meille, että Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Hänelle oli annettu kaikki, vaikka hän ei puhunut mitään muuta kuin mitä Isä hänelle sanoi. Hän ei parantanut ketään muuta kuin sen, jonka hän ensin näki parantuvan. Sillä hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsessään tehdä mitään muuta kuin sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” Se oli Pyhän Johanneksen evankeliumi 5:19.

14   Joh 5:1, Hän kulki Betesdan lammikon ohi, ja siellä oli suuri joukko rampoja, rampoja, sokeita, kuihtuneita, jotka odottivat veden liikuttamista. Ja kun vesi kuohahti, niin ensimmäinen veteen astuva sai uskon kautta parantumisen. Heidän täytyi uskoa siihen. Ja sitten Enkelin voima meni henkilöön, ja he paranivat. Ja sitten ihmiset odottivat toista kertaa, ehkä viikon tai kaksi, kuukauden tai kaksi. Ja he makasivat siellä, suuret ihmisjoukot.

Jeesus näki tässä ohi kulkiessaan miehen, joka ei ollut rampa, vaan oli ollut vaivainen kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Ja hän kysyi: ”Haluaisitko tulla terveeksi? ”

Hän vastasi: ”Minulla ei ole ketään, joka veisi minut veteen.” Hän sanoi: ” Ota vuoteesi ja mene kotiisi ”.

Ja se päivä oli sapatinpäivä, mutta mies otti vuoteensa ja totteli. Ja kun häneltä kyseltiin, saman luvun 19. jakeessa, juutalaisten toimesta, sen päivän pappien toimesta, hän sanoi: ”Poika ei voi tehdä itsessään mitään muuta kuin sen, mitä Hän näkee Isän tekevän ”.

15   Aina on ennalta nähty, mitä tulee tapahtumaan Hengen lahjojen kautta. Kyseessä on Jumalan ilmestys, joka paljastetaan. Ja siksi te vain toimitte ja dramatisoitte sen, minkä olette jo nähneet tapahtuvan.

Monet ihmiset sotkevat joskus lahjat ja kutsumukset. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannusta. Jumala määrää ne ennalta ja lähettää ne maan päälle. Ja sitten vahvistaa ne, että ne ovat sellaisia.

Tässä vähän aikaa sitten eräs henkilö käveli luokseni. Nyt… Ja monta kertaa he tekevät niin ja sanovat: ” NÄIN SANOO HERRA, Herra sanoi: ’Tee tämä.’ Jos et mene tiettyyn paikkaan, tai tiettyyn asiaan ja tee tiettyä asiaa, Herra tulee iskemään sinua ja ottamaan tämän lahjan pois sinulta.”

16   Nyt, se ei ole totta. Se ei ole totta. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä. Seurakunnassa on henkiä. Se on totta, kuten profetian lahjat, parantamisen lahjat ja niin edelleen. Mutta niitä on koko ruumiissa. Ne voivat langeta yhden henkilön päälle tänä iltana, profetia, eikä se ehkä koskaan enää lankea tuon henkilön päälle; se voi olla jossain muualla ruumiissa. Ja noita henkiä on määrä arvostella. ”Yksi puhukoon ja kaksi tai kolme arvostelkoon ”, sanoi Paavali.

Nyt, nuo ovat niiden lahjojen henkiä, joita seurakunnassa on. Mutta ainoa henkilö, jolla on oikeus sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA ”, on oikeaksi vahvistettu profeetta. Ette ole koskaan nähneet kenenkään tuomitsevan Jesajaa tai Jeremiaa tai noita ihmisiä. He olivat profeettoja, ennalta määrättyjä ja syntyneet maailmaan ollakseen profeettoja. Ja he näkivät asian näyn kautta ja sanoivat sitten: ”NÄIN SANOO HERRA ”, sillä Herra oli jo sanonut sen.

Niinpä Seurakunta tarvitsee nykyään vanhaa kunnon Evankeliumin opetusta. Näin on. Tietääkseen, missä he… En tarkoita vain koulutettua opetusta; tarkoitan hengellistä opetusta. Jotkut ihmiset puhuvat Jumalasta, ja – eivätkä tiedä Hänestä mitään. Te ette… Katsokaahan, teidän täytyy mennä alas ja olla tekemisissä itse hengen kanssa, ymmärrättekö, tietääksenne, mistä puhutte.

17   Ja nyt, Simeon oli mies, suuri mies, jota Pyhä Henki johti. Uskotteko te Pyhän Hengen johdatukseen? Varmasti. Me kaikki, siis kristityt, uskomme, että Pyhä Henki johdattaa meitä.

Ja Simeon oli suuri mies. Hän oli kunniallinen mies, pappi, ja hän oli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen, kuten meille kerrotaan. Ja hän pysyi temppelissä.

Ja muistakaa, että hänen nimellään oli paljon arvovaltaa, koska hän oli pappi tai opettaja Israelissa. Mutta hänelle oli ilmoitettu Pyhän Hengen kautta, että hän ei näkisi kuolemaa, ennen kuin hän olisi ensin nähnyt Kristuksen. Eikä hän pelännyt ilmaista sitä koko kansalle. Ei ollut väliä, millainen hänen nimensä, arvovaltansa tai tittelinsä oli, Pyhä Henki oli paljastanut hänelle, että hän ei tulisi näkemään kuolemaa, ennen kuin hän oli ensin nähnyt Kristuksen.

18   Nyt, katsokaapa. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Kristusta. Hänestä oli puhuttu aikojen alusta asti, Eedenin puutarhasta lähtien. Ja oli kulunut neljätuhatta vuotta, ja jokainen suuri mies oli odottanut, että Hän tulisi maan päälle. Juutalainen verilinja, luulen, on puhtainta, mitä maan päällä tänä iltana on, odottaen Messiaan tulemista. Ja he – he odottivat, että tuo Lapsi syntyisi. He odottivat Sitä.

Ja niinpä he kaikki olivat odottaneet. Mutta Simeon sai Pyhältä Hengeltä ilmestyksen, että hän ei näkisi kuolemaa, ennen kuin hän ensin näkisi Kristuksen. Hän ei kuolisi ennen kuin näkisi Kristuksen. Ja hän kertoi kaikille, että niin tulisi tapahtumaan. Hän ei pelännyt, ettei se tapahtuisi, hän tiesi, että jos Pyhä Henki sanoi niin, sen täytyi tapahtua.

Kun Jumala kertoo teille jotain, se on ehdottomasti totuus. Ette voi päästä siitä eroon, ja sen on tapahduttava.

19   Joku sanoi: ”Veli Branham, etkö pelkää, että teet virheen, kun… joku tulee puhujalavalle, että kerrot heille väärän taudin? ”. En, herra.

 ”Etkö sinä pelkää…”

Tässä yhtenä päivänä eräs mies pidätettiin etelässä siitä, että hän oli kertonut, että mies oli elänyt valheellisesti vaimonsa kanssa, ja niin edelleen, ja hänet pidätettiin, koska se oli tarina. Tietysti, jos se on tarina, mitä tahansa voi tapahtua. Te itse toimitte. Mutta kun seisotte Jumalan Jumalallisen lupauksen alla, Jumalassa ei ole pelkoa. Näin on. Sen on pakko olla. Se on täydellistä. Se ei ole koskaan epäonnistunut, eikä se tule koskaan epäonnistumaan, koska Jumala ei voi valehdella.

Voitte uskoa Jumalaa vain, kun Hän puhuu ja kertoo teille, ja sitten toimitte sen mukaan, mitä Hän sanoo.

20   Nyt, tämä pappi ei hävennyt kertoa kansalle, että hän uskoi, että Jeesus oli tai Kristus oli syntyvä ja että hän näkisi Hänet ennen kuolemaansa.

Nyt, huomatkaa. Kun Jumala antaa teille lupauksen, Hän tulee täyttämään sen. Teidän ei tarvitse pelätä, että Hän ei pidä sanaansa, sillä Jumala pitää Sanansa. Minä… Se on totta. Teidän täytyy vain luottaa Häneen.

21   Ja sitten huomaan tämän: Oi, kun Jeesus syntyi silloin, niin miksi… Heillä ei ollut radiota ja lehdistöä, kuten meillä on nykyään. He vain puhuivat toisilleen, sillä tavalla heidän oli välitettävä viesti.

Kahdeksan päivää myöhemmin Maria toi Jeesus-lapsen temppeliin, jotta tehtäisiin niin kuin lain mukaan oli tapana, ja uhrattaisiin tunturikyyhkysiä tai kyyhkysiä, jos he olivat köyhiä, ja niin edelleen, jotta he suorittaisivat uhrin, hänen [Marian] puhdistuksekseen.

Ja huomatkaa, kaikki tämä tulee aivan eteeni, kun ajattelen sitä. Nyt Simeon on luultavasti jossain rukoushuoneessa tai temppelin ulkopuolella. Ja ehkä sinä aamuna siellä oli luultavasti viisikymmentä lasta, sanoisimme, seisomassa jonossa ympärileikkausta varten.

Mutta huomatkaa, että juuri kun Maria toi Jeesuksen sisään, Pyhä Henki puhui Simeonille jossain muualla ulkona. Ja Pyhä Henki johdatti hänet suoraan Kristus-lapsen luo. Hän tuli sisään juuri sillä hetkellä, otti Hänet syliinsä ja sanoi: ”Herra, anna palvelijasi lähteä rauhassa, sillä minä olen nähnyt sinun pelastuksesi.” Ajatelkaa sitä.

22   Nyt, hänellä oli lupaus. Eikö olekin outoa, jos Pyhä Henki antoi hänelle tuon lupauksen, ja kun lupaus tuli, Pyhä Henki johti Simeonia, joka oli saanut lupauksen, suoraan sen luo. Näettekö, kuinka Hän tekee sen?

Nyt, en usko, että täällä on ketään… Kuinka moni täällä on sairas tänä iltana, ja haluaa, että hänen puolestaan rukoillaan, antakaa meidän nähdä kätenne, ympäri rakennusta? En usko, että tulette tänne, jotta teidät nähtäisiin. En usko, että tulitte arvostelemaan. Uskon, että tulitte, koska odotatte parantuvanne. Ja te uskotte parantumiseen, eikö niin? Te uskotte Jumalalliseen parantumiseen. Ja juuri siksi, että uskotte Jumalalliseen parantumiseen, teissä on jotain, mikä saa teidät uskomaan Jumalalliseen parantumiseen.

Ja eikö se olekin juuri sama Pyhä Henki tänä iltana, jos Hän lupasi lähettää viimeisinä päivinä nämä asiat? Lupasiko Hän, että Hän lähettäisi tämän viimeisinä päivinä, ”ja viimeisinä päivinä on tapahtuva ”, sanoo Jumala? Kuinka Hän lupasi Markuksen evankeliumissa 16: ”Menkää kaikkeen maailmaan…”. Se koskee New Yorkia. Näettekö? ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Hän lupasi sen. Ja sitten Hän lupasi ensimmäisen sateen ja jälkimmäisen sateen. Ja me elämme nyt, olemme eläneet jo vuosia, jälkimmäisen sateen alla.

23   Ja juuri ennen kuin Jumala katkaisi suhteen juutalaisten kanssa, hän antoi Seurakunnalle yhdeksän hengellistä lahjaa. Ja juuri ennen kuin pakanoiden aikakausi on ohi, Hän palauttaa Seurakuntaan takaisin nuo yhdeksän hengellistä lahjaa ja antaa pakanaseurakunnalle sen viimeisen kutsun ennen kuin kääntyy jälleen Israelin puoleen.

Ja nyt tänä iltana, kun nämä lahjat on luvattu ja sinä olet sairas, etkö ajattele, että Pyhä Henki johti teidät tänne tänä iltana aivan samalla tavalla kuin Se johti Simeonin Jeesuksen luo, kun Hän tuli? Sama Pyhä Henki johdattaa… Jo se, että uskotte parantumiseen, osoittaa, että jokin siellä takana saa teidät uskomaan parantumiseen.

Tässä, ennen kuin sydämessänne syntyy halu, on oltava Luoja, joka luo tuon luodun. Eikö niin?

Toisin sanoen tällä tavalla. Ennen kuin kalan selässä oli evä, piti ensin olla vettä, jossa se saattoi uida, muuten sillä ei olisi ollut evää. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Ennen kuin oli olemassa puu, joka kasvoi maassa, oli ensin oltava maa, jossa se saattoi kasvaa, tai muuten ei olisi ollut olemassa puita.

Ja jos teillä on sydämessänne halu tulla parannetuksi Jumalallisen parantumisen kautta, jossain on varmasti parantumisen lähde, tai muuten tuota halua ei olisi sydämessänne.

24   Jos on olemassa halu palvoa Jumalaa… Jopa hottentotit ja intiaanit menneinä vuosina palvoivat esineitä, koska palvonta oli heidän sydämessään, ja he palvoivat jotakin. He palvoivat jotakin Luojanaan. Ja se osoitti, että jossain oli Luoja, jota palvoa, Jumala.

Jos sydämessänne on nälkä saada enemmän Jumalalta, jossain on varmasti enemmän Jumalaa, jonka voitte löytää.

25   Minun äitini oli taikauskoinen. Pikkulapsia, joita minä… meitä oli kymmenen. Ja kun pienet kaverit olivat… Heillä oli tapana nuolla huuliaan. Äiti sanoi, että ne maistelivat jotain. Ja hän laittoi, ehkä säilöttyä. Se ei toiminut. Ehkä vähän hunajaa, se ei toiminut. Ehkä vähän vesimelonia, se ei toiminut. Mutta jonkin ajan kuluttua, kun hän löysi jotain, jota ne halusivat maistaa, ne olivat… Se lopetti huulten nuolemisen.

No, se saattoi olla taikauskoa. Mutta tämä, kun ihmisen sydämessä on nälkä jostakin, on pakko olla jokin, joka saa aikaan tuon nälän.

Toisin sanoen Daavid sanoi: ”Kun syvyys huutaa syvyydelle…”. Ja kun syvyys huutaa, jossain on oltava syvyys, joka vastaa. Ja jos syvä huutaa Jumalalta enemmän parantumista, on pakko olla jossakin parantumisen lähde ja Jumalan voima, joka voi siihen vastata. Uskotteko te sen? Tiedän koko sydämestäni, että se on totuus. Ja kun me huudamme, ja jokin meissä kertoo meille, että joen takana on olemassa maa.

26   Hautasin vaimoni ja lapseni noin viisitoista vuotta sitten, ja haudan ääressä seisoessani näytti siltä, että kaikki ympärilläni oli, koko perheeni oli poissa. Ja he ripottelivat kukkia pienen vauvan arkulle, joka kuoli muutama tunti äitinsä jälkeen. Ja sydämeni murtui, näytti siltä, etten kestäisi sitä pidempään. Kuulin papin sanovan: ”Tuhka tuhkaksi, tomu tomuksi ja maa maaksi.”

Ja tuntui siltä, että puiden läpi tuli tuulenvire sanoen,
Siellä on maa joen takana. Sitä me kutsumme suloiseksi ikuisuudeksi,
Tuohon rantaan pääsemme vain uskon toimesta;
yksi kerrallaan pääsemme portista, asuaksemme siellä kuolemattomien kanssa,

Jonain päivänä he soittavat kultaisia kelloja sinulle ja minulle.

27   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] … jokin huutaa, syvyys. On olemassa suurempi paikka, parempi maa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Odotan sen olevan siellä. Odotan Jumalaa, kun rukoilin huoneessa hetki sitten, ennen kuin astuin rakennukseen, tuntui kuin Jokin olisi tullut ylleni, joka sanoi, että jotain tulisi tapahtumaan täällä tänä iltana, suuri spontaani parantuminen. Odotan sitä. Jumala on…

Uskallan sanoa tämän teille pastoreille. Te tulette huomaamaan, että ainakin kuusikymmentä-kahdeksankymmentä prosenttia jokaisesta sairaasta tässä rakennuksessa paranee seuraavan tunnin aikana. Minä… Katsokaa, jos se ei ole oikein, voitte merkitä minut vääräksi profeetaksi. Tiedän, mistä puhun. Näin on.

28   Nyt, minä – minä uskon sen. Rukoilin ja pyysin Jumalaa, jos Hän vain liikkuisi ihmisten päällä tässä jumalanpalveluksessa, ja jotenkin… koska pääsen vain niin monen luo. Mutta minä pyysin Isää, jos Hän vain… Ja kun minä rukoilin, Jokin laskeutui minun ylleni. Silloin tiesin, että Jumala vastaisi rukoukseeni. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta tulee tapahtumaan jotakin, joka saa – tekee sen. Haluan, että olette jatkuvasti rukouksessa.

Nyt, huomatkaa. Kun te odotatte jotakin, Simeon odotti Jeesuksen tulevan, kun hän vielä eli. Hän odotti sitä, ja Jumala palkitsi hänet hänen uskonsa vuoksi. Minä odotan Jumalan parantavan ainakin kuusikymmentä tai kahdeksankymmentä prosenttia täällä tänä iltana olevista ihmisistä, täysin terveiksi ennen kuin tämä jumalanpalvelus on ohi. Uskon sen kaikesta sielustani. Näettekö? Minä odotan sitä.

29   Daniel odotti Jumalan pelastavan hänet leijonien luolasta.

Kun heprealaiset lapset joutuivat tuliseen uuniin, he sanoivat: ”Meidän Jumalamme on kykenevä…”. He odottivat Jumalan pelastavan heidät. Ja he ottivat viimeisen askeleen tiellä, ennen kuin Hän tuli, mutta Hän on aina siellä viimeisessä päässä. Jeesus tulee pimeimpinä tunteina, sitten Jeesus tulee paikalle. He odottivat sitä.

Nainen, jolla oli verenvuoto, oli odottavalla mielellä. Jos hän voisi koskettaa Hänen vaatteensa helmaa, kaikki olisi ohi. Kun hän kosketti hänen vaatteensa helmaa, hänen odotuksensa täyttyivät.

Jos tulette tänä iltana odottaen parantuvanne, te tulette parantumaan. Jos tulette tänä iltana odottaen löytävänne kokouksesta jotain kritisoitavaa, löydätte sitä varmasti. Saatte sen, mitä tulette hakemaan. Näin on.

30   Huomatkaa. Sokea Bartimeus, hän oli odottavalla mielellä. Jos hän pääsisi Jeesuksen luokse, tai saisi hänen huomionsa kiinnitettyä, hän parantuisi. Niinpä he yrittivät saada häntä rauhoittumaan, mutta hän huusi sitäkin enemmän: ”Daavidin Poika, armahda minua ”, sillä hän tiesi, että jos hän voisi saada jotenkin Jeesuksen huomion puoleensa, että hän odotti Jeesuksen parantavan hänet.

Jos te odotatte parantuvanne tänä iltana, teidät parannetaan.

Mitä ikinä te odotattekaan…

Vain ajatus sisäisestä elämästäni… Lähden nyt hetken kuluttua siirtyäkseni toiseen maahan. Ja aion kertoa teille vain yhden pienen asian. Tähän liittyy asioita, ystävät, joista kukaan ei tiedä. Näin on. En kerro – ihmisille kaikkia asioita, joita Jumala sanoisi. Jokaisella on sellaista elämässään. Se on henkilökohtainen asia teidän ja Jumalan välillä.

31   Mutta tämä on ollut loistava asia, jos en koskaan palaisi takaisin. Tunnen, että Jumala on vahvistanut ja todistanut, että olen puhunut totuuden kansalle, jos en koskaan palaa takaisin. Näin on. Hän on tieteellisesti vahvistanut sen. Ja Hän on todistanut kerta toisensa jälkeen, että olen kertonut totuuden. Tuo Henki johtaa. Hän tekee asioita, jotka… Monta kertaa huoneessa, minä olen siellä rukoilemassa ja näen asioita kokouksessa, jotka juuri tulevat tapahtumaan, ja soitan johtajilleni ja muille ja kerron heille asioista, jotka tulevat tapahtumaan kokouksessa tunteja ennen kuin ne tapahtuvat, joskus viikkoja ennen kuin ne tapahtuvat. Ja tietyt asiat… Ei niin, että minä tietäisin niitä, mutta Jumala näyttää ne minulle, ja tiedän, että sen täytyy olla niin. Minä uskon sen.

32   Tässä vähän aikaa sitten Fort Waynessa, meillä oli kokous, loistokas kokous siellä, missä Paul Raderin ja B. E. Redigerin oli tapana saarnata, monet teistä tuntevat nuo kansallisesti, kansainvälisesti tunnetut sananpalvelijat. Ja minä istuin huoneessa, kun he lauloivat ”Usko se vaan ” juuri siinä huoneessa, jossa Paul Rader kirjoitti laulun, muutama kuukausi sitten. Ja me majoituimme Indiana-hotellissa. Monesti he eivät anna ihmisten tietää, missä olen.

Nyt, se on minulle vaikeaa, että minun täytyy kulkea sellaisten ihmisten ohi, jotka tunnen ja jotka rakastavat minua. Sydämeni itkee heidän puolestaan. Mutta te… teitä… on niin paljon. Se vain ottaa hengen minusta. Se on…

Kun nuo värähtelyt joskus iskevät käteen, katsokaa veljeäni ja heitä. He katsovat minua. He tietävät, milloin olen saanut tarpeekseni; he tarttuvat minuun ja vievät pois lavalta. Joskus, ystävät, menen täysin tajuttomaksi, ja he kyyditsevät minua ympäri kaupunkia ehkä pari-kolme tuntia yrittäen saada minut takaisin entiselleni. Se vain kuluttaa voimiani niin pahasti.

33   Saatatte ajatella, että se on outoa. Saatatte ajatella, että se on – että se on outoa sellaiseksi, lahjaksi, mutta se vetää ulos teistä. Se ottaa teiltä pois. Se ei ole sellaista kuin Evankeliumin saarnaaminen tai vain käsien laskeminen sairaiden päälle, vaan se on Jumalallinen Olento, joka toimii kuolevaisen ruumiin kautta. Käteni on turvonnut niin, että olen pitänyt sitä kuuman veden alla käytännössä tunnin ajan saadakseni tunnon takaisin käteeni noiden kammottavien syöpien ja muiden asioiden värähtelystä, kuinka ne toimivat. Ja tuskin kukaan on tietoinen noista asioista. Johtajani ja niin edelleen tietävät.

Mutta muistan, että tässä kokouksessa he olivat saaneet selville, missä asun. Ja seuraavana päivänä oli säälittävää nähdä ihmiset.

34   Muistan, että eräässä kokouksessa – eräässä toisessa kokouksessa, jossa olin, minulla oli yhden illan jumalanpalvelus, Missourissa, melko suuressa kaupungissa. Ja kun lähdin auditoriosta, se oli pieni, juuri ja juuri, yleisö oli suunnilleen samanlainen kuin tänä iltana. Menin ylös kolmanteen kerrokseen. Kävelin tabernaakkelista tai auditoriosta ylös hotellin kolmanteen kerrokseen ja makasin sängyn toisella puolella ja nukuin vain vähän aikaa vaatteet päällä. Minun piti tavata vaimoni seuraavana päivänä Poplar Bluffissa, ja minulla piti olla radiolähetys, ja minun piti mennä Arkansasiin.

Ja muistan, että kun makasin siinä noin kymmenen minuuttia, kuulin jonkun koputtavan oveen. Kun menin ovelle, siellä oli hotellin johtaja. Hän kysyi: ”Oletteko pastori Branham? ”

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

 

Hän sanoi: ”No, herra Branham, teidän on lähdettävä hotellista. ” No, minä sanoin: ”Mitä olen tehnyt, herra? ”.

Hän sanoi: ”No, emme voi pitää tällaista hotellin ympärillä. ” Ja hän avasi oven, ja ystävät, ovelta lähti nelikaistainen rukousjono alas, aulaan ja alas kadulle ihmisiä jatkuen sinne. Ja minä katsoin sinne. Hän sanoi…

Sanoin: ”No, en tiedä mitä tehdä, herra. ”

Hän sanoi: ”Mene alas palotikkaita pitkin, niin minä menen alas ja soitan sinulle taksin. Hän tulee kujan kautta ja noutaa sinut. ”

Menin sinne, ja siellä satoi lunta. Katsoin ulos ja näin nuo pienet vanhat äidit, jotka pitelivät vauvojensa päällä jotain, jotta lumi pysyisi poissa heidän kasvoiltaan, ja ihmisiä keppien varassa ja niitä, jotka halvaantuneina tärisivät. En vain voinut mennä siitä ohi.

35   Menin sinne ulos kadulle ja aloitin rukousjonon. Käännyin ympäri kadun alkaessa olla täynnä. Ja Herra paransi, he heittivät pois kainalosauvansa ja tavaransa ja juoksivat pois. Ja poliisit olivat siellä ohjaamassa liikennettä. Meillä oli loistavaa aikaa siellä, koska ihmiset uskoivat, että he paranisivat.

36   Nyt, Fort Waynessa, he saivat selville, missä hotellissa olimme, Indiana-hotellissa. Ja sinä yönä lähdimme sinne. Emme vain päässeet ulos. Te vain… ihmisiä vain oli niin tungokseen asti. Se oli kauheaa. Ja sitten meillä oli vielä noin kolme päivää jäljellä.

Ja niinpä portieeri… Veljeni palkkasi portieerin. Ja hän kertoi hänelle, mihin suuntaan menemme alas, ja menemme… pannuhuoneen läpi ja tulemme ulos kujalle. Se oli vaikeata tehdä. Mutta he veivät minut alas, lähdimme kokouksiin ja kuljimme kujan kautta; vaimo ja yksi Mayosin sairaanhoitajista, joka oli parantunut syövästä. Ja hän oli kanssamme.

Ja he veivät minut aamiaiselle, ja olin syönyt pienessä paikassa nimeltä Toddle House, uskon sen olleen. Ja… Ei, Hobb’s House. Ja eräänä aamuna, kun olimme menossa alas, seuraavana aamuna, minulla oli päällystakki nostettuna ylös, ja kävelin katua pitkin kantaen pientä tytärtäni. Ja yhtäkkiä Pyhä Henki tuli alas. Uskotteko Hengen johdatukseen? Ojensin vauvan vaimolleni, ja hän kysyi: ”Mikä hätänä, kulta? ”

Sanoin: ”Pyhä Henki johdattaa minua. ”

37   Ja minä tunsin Herran enkelin…Te olette nähneet sen kuvan. Se juuri tuli alas. Ja te vain teette, mitä Se sanoo. Ja luulin, että olimme menossa suoraan Hobb’s Houseen, olimme noin korttelin päässä siitä. Ja Herran Henki sanoi: ” Käänny vasemmalle. ”

Ja minä menin alas ja jatkoin vain kävelemistä. He seurasivat minua. Pysähdyin paikkaan, jonka nimi oli Miller’s Cafeteria. Menin pohjakerrokseen, jossa kahvila oli. Ja juuri kun… Otin luumuja ja paahtoleipää ja olin asettumassa syömään. Kuulin jonkun sanovan: ”Ylistys Herralle. ”

Katsoin sinnepäin, ja eräs nainen nousi juuri ylös, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Rouva Morgan, sairaanhoitaja, sanoi: ” Huomaatko? Nyt sinut on saatu kiinni. ”

Ja minä sanoin: ” Hetkinen vain. ”

Nainen käveli luokseni ja sanoi: ”Veli Branham ”. Hän sanoi: ”Olen seurannut sinua kokouksesta toiseen. ” Hän sanoi: ”Minulla on veli täällä. Hänen sydämensä on puhjennut pallean läpi. ” Hän sanoi: ”Hänelle ei voi tehdä mitään. ” Hän sanoi: ”Hän ei voi elää kuin vain vähän aikaa. ” Hän sanoi: ”Olemme myyneet tavaramme voidaksemme seurata. Olemme tehneet kaikkemme päästaksemme jonoon. Meillä on kortit, mutta meitä ei ole koskaan kutsuttu. ” Ja hän sanoi: ”Rahamme ovat menneet ja kaikki. ” Hän sanoi: ”Emme vain voineet tehdä mitään. ” Ja hän sanoi: ”Rukoilin koko yön. ” Ja sanoi: ”Tänä aamuna olin polvillani hotellin sängyn vieressä ja nukahdin. ” Ja hän sanoi: ”Näin unta, että minun pitäisi tulla tänne Millers’s Cafeteriaan kello yhdeksältä. ” Katsoin kelloani, se oli juuri tarkalleen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?…

38   Uskotteko johdatuksessa olemiseen? Pyhä Henki johti Simeonia. Tämä on sisäistä elämää, nyt. Ja minä sanoin: ”Tuo veljesi tänne. ”

No, hetkessä Herra oli parantanut hänet. Hän itki ja itki. Hän sanoi: ”En ole koskaan tuntenut tällä tavalla siitä lähtien, kun olin nuori poika. ”

He menivät ulos rakennuksesta, istahdin taas alas syömään, ja Jokin vain nosti minut ylös. Menin ulos, vaimo ja he seurasivat minua. Juuri kun astuin ulos ovesta, kuulin jonkun sanovan: ” Oi, kiitos Jumalalle. ” Ja pieni mustiin pukeutunut nainen. Hän polvistui kadulle. Hän alkoi itkeä. Ja minä sanoin: ”Nouse ylös, sisar. ”

Ja hän nousi ylös. Hän sanoi: ”Veli Branham. ” Hän oli Chicagosta. Hän sanoi: ”Minulla on syöpä rinnassa. ” Hän sanoi: ”Olen yrittänyt kovasti päästä luoksesi kaikkialle. ” Hän sanoi: ”En ole onnistunut siinä. ” Hän sanoi: ”Tänä aamuna aloin syödä. Ja itkin, koska minun on palattava kotiin. ” Ja sanoi: ”Herran Henki sanoi: ’Mene seisomaan Millers Cafeterian eteen kymmenen minuuttia yli yhdeksän.’ ”

39   Siinä se oli. Tapasin hänet täällä Arkansasissa jokin aika sitten, hän vain huudahteli. Siitä on jo viikkoja. Sanoi: ”Kaikki… Kaikki on kadonnut ”. Se on kadonnut. ”

Ja lähdin jatkamaan matkaa katua pitkin. Vaimo sanoi: ”Etkö aio syödä? ”.

Sanoin: ”En. Herran Henki johdattaa. ”

Ja minä menin kadun toiselle puolelle. Ja lähdin menemään kaupan toiselle puolelle ostaakseni pieniä värityskirjoja. Meidän piti pitää vauvaa, kolmevuotiasta tyttöä, lukittuna huoneessa kanssamme koko päivän. Ja niin vietin aikani rukoillen. Sillä tavalla tiedän nuo asiat, rukoilemalla ja rukoilemalla.

Ja kun lähdin kadun toiselle puolelle, Jokin sanoi: ” Pysähdy. ” Sanoin: ” Oi voi. ” Käännyin ympäri.

Vaimo kysyi: ”Minne olet menossa? ”

Sanoin: ”Menkää te kaikki suoraan hotelliin. Hänellä on jotain muuta tekemistä minulle. ” Menin kadunkulmaan katsomaan joitakin kalastuskeloja. Rakastan kalastusta ja niin edelleen. Menin sinne, kukaan ei katsonut minua, käänsin päätäni ja sanoin: ”Isä, mitä haluat minun tekevän? ”

Ja seisoin siinä. En vain kuvitellut nyt. Kuulin Äänen sanovan: ”Mene kadunkulmaan. ”

40   Menin kadun kulmaan, kadun toiselle puolelle. Seisoin siinä, ja he alkoivat puhaltaa pilliin, ja liikenne kulki katua pitkin, ja – ja he kävelivät siellä liikennevalojen avulla. Seisoin siellä noin kymmenisen minuuttia. Ja vain seisoin siinä. Jonkin ajan kuluttua pilli soi taas, ja ihmisjoukko ylitti kadun, niin kiireisesti kuin mahdollista.

Huomasin naisen tulevan takaapäin, ja hänellä oli ruudullinen mekko päällä. Hänellä oli pieni kanadalainen myssy. Ja hänellä oli taskukirja kainalossaan. Hän käveli kadun yli, ja Herran Henki sanoi: ”Mene hänen lähelleen. ”

Kävelin suoraan hänen luokseen, ja hän meni ohi katsoen alaspäin ja ohitti minut. Ajattelin: ”Sepä outoa. Ehkä Jumala teki siellä jotain, mitä en tiennyt. ”

41   Hän käveli noin viisi metriä. Hän kääntyi takaisin ja näytti tällaiselta. Hän sanoi: ” Oi, veli Branham. ” Ja hän sanoi – hän sanoi: ” Oi… ” Hän vain alkoi lyödä itseään. Hän sanoi… Oi, hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut.

Kysyin: ”Mikä hätänä, sisar? ”

Hän sanoi: ”Olen Kanadasta. ” Hän sanoi: ”Olen käyttänyt jokaisen pennin, joka minulla on ollut. Minulla oli käytettävissäni vain sataviisikymmentä dollaria. ” Hän sanoi: ”Minulla on surkastunut käsi. ” Ja hän sanoi: ”Nukuin viime yönä aulassa, ja tänä aamuna minulla oli viisi senttiä kahvia varten. ” Ja hän sanoi: ”Olin menossa tänne tielle liftaamaan päästäkseni takaisin kotiin. ” Nuori nainen, noin kolmekymmentä vuotta vanha. Hän sanoi: ”Ja olin menossa tänne alas noin kaksi korttelin verran, ja Jokin sanoi minulle: ’Käänny tähän suuntaan’. ”

Oi voi… Siinä se oli. Sanoin: ”Ojenna kätesi, sisar. ”

Ja sieltä tuli hänen kätensä. Ja se iso irlantilainen poliisi, joka seisoi siellä, katsoi… Hän sanoi: ” Minä tunnen sinut, veli Branham. ”

Ja sieltä hän tuli juosten. Oi, siellä oli paljon ihmisiä. Olisi pitänyt olla joukko apuna päästäkseen siitä karkuun. Kaikki olivat ympärillä, oli käynnissä parantamiskokous. Herra oli toiminnassa.

42   Jumala johdattaa. Ettekö tekin usko siihen? Näin on. Tässä vähän aikaa sitten, kun tulin kokouksesta, olin menossa ulos. Tämä tapahtui – tässä, Camdenissa, Arkansasissa. Olin menossa ulos kokouksesta. Ja vain katsokaa, miten Herra toimii.

Ensinnäkin, juuri ennen kuin riisuin univormuni, olin Indianan osavaltion riistanvartijana kolme vuotta sitten. Ja … Juuri ennen kuin riisuin univormuni, Herra oli kutsunut minut ja ilmestynyt minulle, ja Herran Enkeli, kuten olen kertonut teille, miten se tapahtui.

43   Ja minä menin alas, ja pieni tyttöni oli juuri syntynyt. Menin hakemaan hänelle pullonkorkkeja kissanminttuteetä varten, tai mitä se nyt olikaan. Minulla oli 28 dollarin shekki, jonka aioin lunastaa. Ja menin… Bussi pysähtyi Spring Streetillä, siinä pienessä kaupungissa, jossa asuin. Huomasin, että oudosti käyttäytyvä mies nousi pois ja katsoi minua. Menin apteekkiin ja lunastin shekkini ja – ja otin pullonkorkit ja tulin takaisin. Kun astuin kadulle, joku tarttui minuun kädellään. Käännyin ympäri. Hän kysyi: ” Herra, taidatte olla virkailija? ”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, herra. Työskentelen Indianan luonnonsuojeluvirastossa. ”

Hän sanoi: ”Koska olit virkailija, haluan esittää sinulle kysymyksen. ”

Sanoin: ”Kyllä, herra. ”

Ja hän sanoi: ”Minun on parasta kertoa sinulle ensin. ” Hän sanoi: ”Minun terveyteni on heikentynyt noin kahden vuoden ajan. ”

44   Ja Enkeli oli juuri ilmestynyt minulle noin neljä tai viisi päivää ennen sitä ja kertonut minulle tästä. Ja hän sanoi… tai lahjasta. Ja hän sanoi: ”Minä olin… Asun Paducahissa, Kentuckyssa. ” Hän sanoi: ”Näin viime yönä oudon unen. ” Hän sanoi: ”Näin Enkelin tulevan alas taivaasta. Hän tuli alas ja käski minua tulemaan tähän Jeffersonvillen kaupunkiin ja pyytämään jotakuta Branham-nimistä henkilöä rukoilemaan puolestani. ” Hän sanoi: ”Tiedättekö, missä täällä on joku sellainen henkilö, joku, jonka nimi on Branham? ”

Oi voi, sydämeni tuntui siltä, että se oli noin suuri. Ja sanoin: ”Äitini pitää täysihoitolaa tuolla kulman takana. ”

Hän sanoi: ”Sinä olet… ” Sanoin: ”Äitini. ”

Hän sanoi: ”Onko nimesi Branham? ”

Ojensin hänelle käteni. Sanoin: ”Veli, tule tänne kulmaukseen. ” Ja aloin kertoa hänelle, mitä tapahtui. Ja hän alkoi itkeä. Ja me polvistuimme siellä kadulla, juuri siellä kadulla, ja minä rukoilin hänen puolestaan. Ja kun nousin ylös, ihmiset pitivät lapsiaan takanaan ja ottivat hattunsa pois kunnioituksesta siellä kadulla. Ja Jumala laskeutui taivaasta ja paransi hänet siinä.

45   Ja muutamaa viikkoa myöhemmin olin tulossa ulos rakennuksesta, ja kuulin jonkun huutavan: ”Armoa, armoa! ”.

Neljä poliisia oli tuomassa minua ulos, viemässä minua väkijoukon läpi. Tuhannet painostivat minua. Ja sitä edeltävänä iltana Herran Enkeli tuli suoraan rakennukseen, jossa olin, tuli alas. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat rampoja, halvaantuneita, sokeita ja kaikkea. Yritin selittää, saada ihmiset uskomaan sen. Sanoin: ”Ettekö te voi uskoa? ” Sanoin: ”Olen kertonut teille totuuden. ” Ja minä sanoin: ”Se on totuus. ”

Veljeni käveli ohi ja muistutti minua ajasta. Tiedän, että puhun liikaa. Näin on. Mutta minä rakastan teitä ja haluan kertoa teille tämän joka tapauksessa.

Ja siellä oli… Kun tulin sinne paikalle, puhuin ja kerroin heille Herran Hengestä. Ja juuri sillä hetkellä, kun tulin etuovesta sisään, sieltä se tuli. Sanoin: ”Minun ei tarvitse enää puhua. Täällä Se on itse. ”

46   Ja se tuli suoraan rakennuksen läpi tuolla tavalla. Se kiersi ympäri siinä, missä olin, tuolla tavalla. Ja sokeat, kuurot, mykät ja kaikki muutkin ihmiset vain nousivat ylös ja kävelivät rakennuksen läpi ylistäen Jumalaa.

Seuraavana päivänä, neljä poliisia vei minut seurakunnasta, jossa olin puhumassa. Kun lähdin ulos rakennuksesta, kuulin jonkun huutavan: ”Armoa, armoa, armoa! ”.

Ja minä katsoin sinne, väkijoukon keskellä seisoi vanha sokea värillinen mies, pieni valkoinen hiusreunus päänsä ympärillä ja lippalakki päässä, huutaen: ”Armoa, armoa! ”

Hän ei tietenkään voinut seisoa valkoisten joukossa. Ja hän itki tuolla tavalla. Ja minä aloin, ja Jokin liikahti ja sanoi: ”Mene tuonne. ”

Sanoin: ”Mennään sinne, missä tuo mies on. ”

Ja hän sanoi… poliisi sanoi: ” Oi, Veli Branham, et voi laittaa kättäsi tuon miehen päälle. ” Hän sanoi: ”Sinut pidätettäisiin. ” Hän sanoi: ”Et voi tehdä sitä, sinä olet Arkansasissa. ”

Sanoin: ”No, katsokaahan. Mutta Pyhä Henki käskee minun mennä sinne… ”.

Hän sanoi: ”Aloittaisit rotumellakan. ” Sanoi: ”Et voi tehdä sitä. Tämä on etelä. ”

Ja minä sanoin: ”En voi sille mitään, missä se on. Herra käski minun mennä tänne, ja minä… ”

47   He lähtivät mukaani. Ja he tekivät ringin ympärille. Enkä koskaan unohda sitä. Kuulin hänen vaimonsa sanovan: ”Kulta, pastori on tulossa sinua kohti – pastori ”.

Niinpä lähdin ja tulin sinne, missä hän oli. Ja hän kysyi: ”Oletko se sinä, pastori Branham? ” Hän sanoi: ”Saanko tunnustella kasvojasi? ” Ja hän laittoi vanhat tärisevät kätensä kasvoilleni.

Sanoin: ”Kyllä, herra. ”

Hän sanoi: ”Pastori Branham, voisitko kuunnella hetken tarinaani? ”

Sanoin: ”Kyllä, herra. Jatka vain. ”

Ja ihmiset vain yrittivät murtautua läpi, mutta he pitivät kiinni käsivarsistaan ja pidättelivät ihmisiä. Ja hän sanoi: ”Pastori Branham ”, hän sanoi, ”Vanhalla äidilläni oli samanlainen uskonto kuin sinulla. ” ”Uskonto kuin sinulla on. ” Hän sanoi: ”Hän ei ole koskaan valehdellut minulle. ” Hän sanoi: ”Hän on kuolleena jo kymmenen vuotta. ” Hän sanoi: ”Olen ollut sokea noin kahdeksan vuotta. ” Ja sanoi: ”Viime yönä ”, hän sanoi: ”En ole koskaan elämässäni kuullut sinusta. ” Ja sanoi: ”Viime yönä, noin kahdeksan aikaan. ” Hän sanoi: ”Asun noin 250 kilometrin päässä täältä. ” Hän sanoi: ”Vanha äitini seisoi sänkyni vieressä. Ja hän sanoi: ’Rakas lapsi, mene Camdeniin, Arkansasiin, ja kysy erästä henkilöä nimeltä Pastori Branham, niin saat näkösi. ” ”

Oi voi… Laitoin vain käteni hänen vanhoille, tummille, ryppyisille kasvoilleen. Sanoin: ”Herra Jeesus, en ymmärrä tätä. Mutta pyydän hänen näköään Sinun Nimessäsi. ”

Ja kun siirsin kättäni alaspäin, ystävät, Jumala tulee tuomitsemaan minut tuomioistuimen edessä. Ja kun siirsin käteni alas, kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Hän sanoi: ”Kulta, minä voin nähdä. ”

Hän sanoi: ”Kulta. ” Nainen alkoi kirkua ja sanoi: ”Näetkö sinä? ” Hän sanoi: ”Näen. ”

Hän sanoi: ”Kyllä, tuolla on punainen auto. ” Hän sanoi: ” Tuossa seisoo pastori Branham. ” Ja hän huusi tuolla tavalla. Ja siinä hän oli, täysin terveenä.

48   Muutama kuukausi sitten, kun tulin Dallasista, lentokoneeni pakotettiin jäämään lentokentälle. Kerron teille tämän ennen kuin lähden. Lentokone joutuin laskeutumaan Memphisiin, Tennesseen osavaltioon. Olin siellä koko yön, ja seuraavana aamuna meille soitettiin ja sanottiin, että kone lähtee yhdeksältä.

Ja minä menin alakertaan. Kirjoitin joitakin kirjeitä, ja menin postiin, ja minulla oli ne kädessäni. Menin postitoimistoon postittamaan kirjeet, ja kuljin katua pitkin ja lauloin sitä pientä laulua, jota te helluntailaiset laulatte: ”Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä. ” Eikö se mene niin? Se kertoo jotain siitä, kuinka ihmiset kertovat kaikkialla. Yritin laulaa sitä, tiedättehän? Ja aloin mennä kadun toiselle puolelle, ja Jokin sanoi: ”Pysähdy. ”

49   Lähdin uudelleen liikkeelle ja huomasin, että se oli Herran Henki. Siirryin taaksepäin pankin nurkalle. Kysyin: ”Isä, mitä haluat minun tekevän? ”

Hän sanoi: ”Käänny takaisin. ”

Menin suoraan hotellin ohi ja jatkoin kävelemistä, laulaen itsekseni: ”Usko se vaan, kaikki on mahdollista… ”. Hengen johdattamana menin alas joen rantaan ja muutamien pienten värillisten hökkeleiden luo siellä joen rannalla… Ja kävelin eteenpäin. Hän sanoi: ”Käänny nyt oikealle. ”

Olin menossa alas pientä mäkeä, tällä tavalla, oli kaunis aamu, aurinko oli nousemassa, kukat kukkivat Memphisin ympärillä. Ja minä olin… Aurinko oli juuri noussut kukkulan yli, ja edellisenä yönä oli satanut, joten kaikki oli kaunista siellä etelässä. Ja katsoin, portin yli oli nojautuneena tyypillinen Jemima-täti. Hänellä oli… Sen sijaan… Hänellä oli miehen paita sidottuna päänsä ympärille. Hän katseli portin yli. Minä kävelin ohi, menin [Veli Branham hyräilee – toim.] katua pitkin ja katselin ja ihmettelin, mihin Herra oli minua johdattamassa. Hän katseli, hänen paksuilla poskillaan oli kyyneleet. Hän sanoi: ”Hyvää huomenta, pastori. ”

Sanoin: ”Terve, täti. ” Se kiinnitti huomioni: ”Pastori? ” Katsoin ympärilleni ja kysyin: ”Tunnetko minut? ”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra. ”

Kysyin: ”Tiedätkö nimeni? ” Hän sanoi: ”En, herra. ”

Kysyin: ” Miten tiesit, että olen pastori? ”

Hän sanoi: ”Pastori. ” Hän sanoi: ”Oletko koskaan kuullut siitä suunemilaisesta naisesta, joka sai vauvan… Herra lupasi hänelle vauvan, mutta vauva kuoli? ”

Sanoin: ”Kyllä. ”

Hän sanoi: ”Olin tuollainen nainen. Ja lupasin Herralle, että kasvattaisin lapseni Hänelle. ” Ja sanoi: ”Herra antoi miehelleni ja minulle ihanan pojan. ”

Ja hän sanoi: ”Pastori, hän lähti väärälle tielle, kun hän on noin… muutama vuosi sitten. ” Ja sanoi: ”Hän sai vaarallisen taudin, sukupuolitaudin. ” Ja sanoi: ” Hänellä meni niin kauan, emme osanneet epäillä sitä. ” Ja sanoi: ”Ja nyt hän makaa huoneessa kuolemaisillaan. ” Hän sanoi: ”Lääkäri on antanut hänelle kaikenlaisia ruiskeita. ” Ja sanoi: ”Hän ei voi parantua. ” Ja sanoi: ”Hän on ollut tajuton eilisestä asti. Lääkäri kävi täällä ja sanoi: ”Varautukaa pahimpaan milloin tahansa. Hänelle ei ollut mitään toivoa. Hänen veriarvonsa oli neljä plus, eikä mikään voinut auttaa häntä millään tavalla. ” Ja sanoi: ”Hän on kuolemaisillaan. ”

Ja sanoi: ”Menin polvilleni. ” Ja sanoi: ”Rukoilin. ” Ja sanoi: ”Rukoilin: ’Oi Herra.’ ” Hän sanoi: ”’Minä olen nainen niin kuin tuo suunemilainen. Missä on Sinun Eliaasi? ” Ja aloin vain rukoilla. ” Hän sanoi: ”Minä rukoilin ja rukoilin. ” Ja sanoi: ”Tänä aamuna, juuri ennen aamunkoittoa. ” Hän sanoi: ”Herra sanoi: ’Seiso tässä portilla.’ ”

50   Ja siinä hänen selkänsä oli märkä siellä, missä hän oli seissyt. Hän ei kertonut minulle mitään väärää. Hän sanoi: ”Ja katso. ”

Oi voi… Aloin… Kävelin sisälle taloon. Siellä oli suuri, iso, lihaksikkaan näköinen poika. Ja nainen taputti häntä. Hän makasi siinä huopa kädessään ja sanoen: ” Um, um, um ”, tuolla tavoin. Ja hän sanoi: ”Äiti, on niin pimeää. En tiedä, minne olen menossa, äiti ”, tuolla tavalla.

Hän kysyi: ” Rakas lapsi, tunnetko sinä äidin? ”

Rakas lapsi. Hän oli… ”Tietysti, olitpa kuinka vanha tahansa, olet silti yhä äidin lapsi. Vaikka olisit mitä tehnyt, olet silti äidin poika.

Ja siinä hän oli, taputteli häntä ja rakasti häntä. Hän kysyi: ”Tunnetko äidin? ” ja sanoi: ”Tunnetko äitisi? ”.

Mies ei näyttänyt tunnistavan häntä. Hän huusi: ” Äiti ” ja jatkoi; hän oli aivan tajuttomassa tilassa.

Hän kysyi: ” Voisimmeko rukoilla, pastori? ” Sanoin: ”Kyllä, rouva. ”

51   Ja tuo vanha pyhimys laskeutui ja rukoili. Oi, voi. Se vain kouraisi sydämestä. Ja minä nousin ylös ja tunnustelin hänen jalkojaan. Ne olivat kylmät ja tahmeat; kuolema oli hänen yllään. Ja sitten me polvistuimme taas ja aloimme rukoilla. Sanoin: ”Rakas Jumala, en tiedä, miksi lähetit minut tänne. Mutta Sinä käänsit minut ympäri tiellä ja toit minut tänne. Ja tiedän, että on jo myöhäistä lähteä lentokoneelle. ” Kuitenkin kone oli myöhässä kaksi tuntia. Niinpä sanoin: ”En tiedä, miksi toit minut tänne. Mutta nyt, kuuliaisena Hengen johdatukselle, lasken käteni tämän pojan päälle Poikasi, Kristuksen Jeesuksen, Nimessäsi. ”

Hän sanoi: ”Äiti, alkaa tulla valoisaa. ”

Muutamassa hetkessä hän nousi ylös ja oli jalkeilla. Kuljin sen kautta muutama kuukausi sitten. Hän tapasi minut Abbeyn asemalla. Hän sanoi: ”Veli Branham, olen nyt täysin normaali. Ja se kaikki on poissa minusta. ”

52   Oi, veli, sisar, se sama Jumala, joka johti Simeonia, on täällä tänä iltana. Näin on. Hän voi johdattaa noita samoja… Tunti toisensa jälkeen voisin todistaa.

Mutta katsokaa. Samaan aikaan, siellä oli vanha sokea profeetta Anna. Katsokaa häntä. Kun Simeon nosti Jeesus-lapsen, Pyhän Hengen johdattamana, suoraan Hänen luokseen… Ettekö usko, että sama Pyhä Henki on läsnä tänä iltana?

Ja katsokaa, väkijoukon läpi mutkitteli vanha sokea nainen, Ann, kulkien väkijoukon läpi. Kukaan ei kertonut hänelle. Mutta hän tuli suoraan sinne, missä Hän oli, nosti kätensä ylös ja siunasi Jumalaa. Pyhä Henki ohjasi hänet ihmisten läpi.

53   Hän johdattaa kaloja jäljettömien vesien halki, lintuja jäljettömän ilman halki. Oi voi… Hän voi johdattaa kansaansa, jos vain annatte Hänen johdattaa. Me olemme Jumalan Hengen johdattamia. Olemme täällä odottamassa, että Jumala tekee jotain tänä iltana. Ja uskon, että Hän on nyt täällä tehdäkseen jotain tällä hetkellä, parantaakseen sairaat.

Isä, me kiitämme Sinua Hengestäsi ja rakkaudestasi. Ja odotan, Isä, että Sinä tänä iltana liikut ihmisten sydämissä ja annat heidän nähdä Jumalallisen ohjelmasi, johtamaan kansaa, jonka Sinä olet kutsunut tänä päivänä. Ja minä uskon, Isä, että Sinä tulet toteuttamaan tänä iltana sen, minkä Sinä minulle paljastit, että monet sairaat tulevat parantumaan tänä iltana. Suo se, Isä. Kuule nöyrän palvelijasi rukous. Sillä minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

54   Sillä aikaa, kun minä menen rukoilemaan, rukoilkaa te minun kanssani, jos tahdotte, ja rukoilkaa minun puolestani. Veljet kutsuvat rukousjonon. Ja rukoilkaa te minun kanssani. Kuinka moni tekee tämän puolestani, sillä kun menen ulos, minä… Jos Hän voitelee minut, kun tulen takaisin. En ehkä pysty sanomaan paljon. Mutta katsokaa, ystävät, en voi luottaa itseeni. Minun on luotettava Siihen. Minä en sano mitään, Se hoitaa puhumisen.

Nyt, katsokaa. Kun Jumala tekee jotain lavalla, te kaikki uskotte sen. Tämän tarkoituksena on vain osoittaa Jumalan asenne. Jos se voidaan tehdä yhden kerrankin, sen pitäisi todistaa teille kaikille, että Jeesus on täällä tekemässä sen. Onko näin?

Mooses oli Jumalan lähettämä profeetta. Hänellä oli kaksi merkkiä osoittaakseen kansalle, että hän oli – hänellä oli Jumalan Sanoma. Ja kun hän teki nämä kaksi merkkiä, kansa uskoi häntä. Hänen ei tarvinnut enää koskaan tehdä niitä uudelleen, sillä kansa uskoi häntä.

Ja jos minä tulen teidän luoksenne tuolla tavalla ja kysyn teiltä tuollaisia asioita, eikö teidän pitäisi uskoa koko sydämestänne? Jos voin tehdä ne merkit, jotka Jumala on luvannut minun tehdä, teidän kaikkien pitäisi uskoa koko sydämestänne. Eikö niin? Se on totta.

55   Nyt, ennen kuin menen puhujanlavalle tai rukoillakseni ihmisten puolesta, haluan teidän uskovan. Sitten kun näette näiden asioiden toteutuvan, haluan, että jokainen teistä lupaa minulle tämän, että teette vain sen, minkä Jumala käskee tehdä.

Olen pyytänyt Häntä antamaan tämän voidellun Enkelin, joka tulee luokseni, liikkua tämän yleisön yllä ja koskettaa yhtä ja sitten toista, tuolla tavalla. Ja parantaa heidät tänä iltana jumalanpalveluksen aikana. Minä aion pyytää. Olen pyytänyt Häntä tekemään sen. Ja uskon, että Hän tulee tekemään sen. Uskon siihen koko sydämestäni. Uskokaa tekin, ja Jumala siunatkoon teitä. [Seurakunta laulaa ”Usko se vaan ” – toim.]

56   Kumartakaamme päämme hetkeksi. Isä, auta meitä nyt ottamaan vastaan rakas Poikasi ja Hänen lupauksensa tietäen, että Hänen Henkensä on keskuudessamme tänä iltana. Ja pyydän Sinulta, että parannat jokaisen sairaan tässä rakennuksessa. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta pyydän sitä. Aamen. Nyt, voitte istuutua, jos haluatte.

57   Olkaa kaikki todella kunnioittavia. Ja nyt, saattaa olla joku muukalainen, joka ei ole vielä kuullut Jumalan Hengen toiminnasta, joka on antanut minulle tämän palvelutehtävän. Sen antoi Enkeli, kun synnyin. Se ilmaisi itsensä kolme vuotta sitten. Se on aina seurannut minua ja antanut minun tietää, että se on lähellä. Sitten se tuli luokseni, se oli Mies. Hänet on nähty kokouksissa useita kertoja. Iso, kookas mies, painaa noin yhdeksänkymmentä kiloa, tumma tukka olkapäille asti. Todistaen, kun Hän tuli, Hän sanoi: ”Minut on lähetetty Jumalan Läsnäolosta kertomaan sinulle, että sinun …?… syntymäsi ja elämäsi on osoitus siitä, että olet vievä parantamisen lahjan maailman kansoille. ” Ja Hän alkoi kertoa minulle, että erilaisia asioita tulisi tapahtumaan.

Kerroin Hänelle, että olin kouluttamaton enkä ollut kykenevä lähtemään. Hän sanoi, että minulle annettaisiin kaksi merkkiä.

Sanoin: ”Ihmiset eivät usko minua, koska en ole tarpeeksi koulutettu puhuakseni ihmisille. ”

Hän sanoi: ”Sinulle annetaan kaksi merkkiä, kuten profeetta Moosekselle. ” Hän sanoi: ”Toinen merkki on se, että sinä tulet havaitsemaan sairaudet kätesi avulla. Kun ihmiset ottavat sinuusta kiinni, niin sinä pystyt yliluonnollisen erottelukyvyn avulla kertomaan heille, mitä sairauksia heillä on. ” Ja sitten hän sanoi: ”Jos olet vilpitön, niin tulee tapahtumaan, että tulet kertomaan ihmisille heidän sydämensä salaisuudet ja asiat, joita he ovat tehneet elämässään ja jotka ovat saattaneet estää heidän parantumisensa ja niin edelleen. ”

58   Ja minä sanoin: ”Minä… minä… minä… he eivät tule uskomaan minua. ” Hän sanoi: ”Minä tulen olemaan kanssasi. ”

Ja minä sanoin: ”Minä tulen menemään. ”

Ja Valo alkoi kerääntyä lattialle, nousi ylös… Enkeli nousi ylös Valon mukana, muodosti todellisen pyhän Valon, niin kuin voitte nähdä kuvassa, ja lähti pois. Se palaa yö toisensa jälkeen, ja Se tulee kokouksiin.

En väitä… Jotta kaikki varmasti tietävät, en väitä olevani Jumalallinen parantaja. Lehdet ja muut kutsuvat sitä sellaiseksi, mutta se on erehdys. Kukaan ihminen ei voi parantaa, ei edes Jeesus. Jeesus ei väittänyt olevansa Jumalallinen Parantaja. Hän sanoi: ”En minä ole se, joka tekee teot, vaan Isäni, joka asuu Minussa, Hän tekee teot. ”

Kukaan kuolevainen ei voinut silloin väittää omaavansa Jumalallista parantamista. Ja sitten, jos Hän ei voinut väittää omaavansa Jumalallista parantumista, niin en varmasti minäkään voisi. Mikään liha ei voi kerskailla; se tulee Jumalan Hengen kautta. Hän on Parantaja.

59   Mutta minä… minä… se tunnistaa sairauksia ja erilaisia asioita, joita tapahtuu, tapahtuu ihmisten elämässä, joskus, jos he ovat… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… miksi se kutsuu ja antaa heidän tietää, että he ovat syntisiä. Jos heidän elämässään on salaista syntiä, tunnustamatonta, muistakaa, se kutsuu sen esiin ja – ja se kertoo teille siitä.

Ja se on syy siihen, että kun ihmiset tulevat luokseni ilman voitelua, he sanovat: ” Oi, minä – minä – minä olen uskovainen, Veli Branham. ” Uskon heidän sanaansa. Mutta voitelun alla, te – te tunnette selvästi, että he ovat täällä alhaalla; teidän pitäisi päästä ylös tälle tasolle, sanoisin, jos minä havainnollistan. Tässä on lahja täällä ylhäällä, ja te tulette uskoen, että olette siellä ylhäällä; se ei saa teitä olemaan siellä ylhäällä. Teidän on nostettava uskonne tänne ylös. Sitten kun tuo usko uskoo täydellisesti, sen voiman, joka pitää teitä otteessaan, on lähdettävä.

60   En ole koskaan nähnyt sen epäonnistuvan. Ei ole väliä kuinka sokea, rampa, rampa tai mikä tahansa… Onko kukaan täällä ollut kokouksissani aikaisemmin, näyttäkää kätenne, joka on ollut kokouksissani? Puhunko totta? Tapahtuuko sellaista? Jos tapahtuu, nostakaa kätenne ylös. Jokainen, joka tulee lavalle, riippumatta siitä, mikä hänessä on vialla… Näin on. Ja heidän salaisuutensa kerrotaan; heidän… nyt, heidän…

Minä en voi parantaa. Mutta tiedän, onko heillä tarpeeksi uskoa parantuakseen vai ei. Näettekö? Se on asian ydin.

Mutta kun Jumala liikkuu täällä ylhäällä, Hän liikkuu myös siellä alhaalla.

Näettekö? Ja muistakaa, kun Hän tekee jotain täällä…

61   Nyt, Mooses saattoi vain tehdä näitä ihmeitä, mutta kansan täytyi uskoa häntä. Se oli osoitus siitä, että hän oli Jumalan lähettämä. Ymmärrättekö? Se vahvisti hänen sanansa olevan totta. Jos joku ihminen sanoo jotakin ja Jumala ei todista sitä, silloin ihminen on väärässä. Mutta jos ihminen sanoo jotakin ja Jumala todistaa sen takana, silloin ihminen on oikeassa. Näettekö? Ei vain kerran, vaan yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen; sen täytyy olla… kerta. Mooses teki siten, ja todisti kansalle.

Nyt, jos te… jos nämä… Jos Jumala vastaa tänä iltana ja vahvistaa, että se, mitä olen sanonut, on totuus, silloin te kuulette sanani. Jumala parantaa jokaisen ihmisen tässä rakennuksessa. Se on jos – jos lupaatte palvella Häntä ja uskoa Häneen.

62   Nyt, muistakaa, että kun lähdette rakennuksesta, menkää todistaen, että olette parantuneet. ”Usko on sen substanssi, mitä toivotaan, todiste siitä, mitä ei nähdä. ” Jos nämä ihmiset tulevat tänne, se ei ole varsinaisesti uskosta, joka on uskoa tavallaan, mutta heidän uskonsa on rakennuttava. Menette todistaen, että uskotte sen, ja te olette parannettuja, ja te tulette terveiksi. No, uskotteko te siihen? Aivan kuten todistitte siitä, että te pelastuitte, se saa aikaan vanhurskauden. Todistakaa, että olette parantuneet, se saa aikaan parantumisen, ja Jumala tulee antamaan sen.

Hyvä on. Katsotaanpa, mistä aloitamme jonon. No niin, tästä. Selvä. Olkaa kaikki todella kunnioittavia.

63   Mistä olet kotoisin, sisar? New Yorkista. Olet tästä kaupungista.

Nyt, jos huomaatte, että potilas… Vain – Herran Henki on täällä, ja potilas, en tunne häntä. Hän on New Yorkista. Mutta todella outo tunne… Katsokaa heitä, ja kun he ovat noin kahden tai kolmen metrin päähän, te näette ilmeen heidän kasvoillaan. Nyt, nainen, en tunne häntä.

Mutta sinulla on outo tunne, eikö olekin, rouva, outo, hyvin outo. Nyt, jotta yleisö tietäisi, voisitteko astua hieman lähemmäs mikrofonia… Eikö se olekin totta? [Sisar vastaa: ”Se on totuus. ” – toim.] Erittäin outo, outo tunne. Se on pyhä.

Mikä se on, tuo Valo, jonka näette kuvassa, on nyt täällä lavalla. Te ette ehkä ole… Se saattaa tulla selväksi. Saatatte nähdä Sen. Mutta Hän on täällä. Tiedän, että Se on täällä. Kaikki näyttää muuttuvan maitomaiseksi ympäri rakennusta. Ja se on… Tiedän, että Se on täällä. Näettekö? Voitelu on tulossa nyt.

64   Nyt, katsotaanpa. Haluan teidän rukoilevan. Se on …?… kärsitte n niitä asioita …?… hermostuneisuus …?… Aivan oikein. Ja olet kärsinyt tästä jo jonkin aikaa …?… kävellä. Et ole palvellut Jumalaa niin kuin sinun olisi pitänyt. Voin nähdä sen. Sinulla on ollut siihen halua, mutta et ole tehnyt sitä. Palvelisitteko Häntä tästä lähtien? Lupaatko sen? Ei ole mitään tapaa, miten voisin tietää sen, vain Jumalan kautta. Onko näin? Näen sinun yrittävän. Sinä jopa rukoilit ennen kuin tulit tänne ja yritit löytää suosion, etkö vain? Polvistuit hiljattain tuolin vieressä, jonka oikealla puolella on pieni pöytä, ja rukoilit (onko näin?) yrittäen löytää suosion. Kukaan ei tiedä sitä, paitsi Jumala, minä ja te. Onko se totta?

Jos sitten minä, Jumalan Hengen kautta, kerron teille nyt saman asian, joka kerrottiin naiselle kaivolla… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Kun Mestari oli siellä, Hän kertoi naiselle salaisen asian, joka esti häntä saamasta vapautta. Ja nainen sanoi hyväksyvänsä Hänet. Hän sanoi: ”Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle kaiken. ” ”

Ja Hänen Henkensä on nyt täällä, työskentelee Hänen palvelijansa kautta ja kertoo teille… Uskotko sen? Ja olen kertonut sinulle sen asian, joka estää sinua. Hyväksytkö Hänet nyt, tekisitkö sen?

65   Voisimmeko kumartaa päämme? Taivaallinen Isä, Sinä olet täällä tehdäksesi sisaremme terveeksi. Suo, rakas Jumala, että parannat hänet nyt, sielun ja ruumiin. Lähteköön hän nyt iloiten rakennuksesta. Anna hänelle anteeksi, Herra, kaikki rikkomukset. Suo, Isä, että hän on tästä lähtien lapsesi, kun näet, kuinka hän suostuttelee Sinua, kun näet tuon virheen, jonka hän teki tuolla, Isä, ja kun Henkesi pystyy kutsumaan sen esiin täällä korokkeella.

Mutta, sinä riivaaja, tämän naisen uskon tunnustuksen perusteella Jumalan Poikaan, minä tulen Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja tunnustaen Jumalallisen parantamisen lahjan. Sinut on tuotu julki. Et voi enää piiloutua. Tule ulos naisesta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jokin on jättänyt sinut. Hyväksytkö hänet? Olet parantunut. Siinä sinä olet. Sinusta tuntuu nyt erilaiselta, eikö niin? Hyvä on. Voit nostaa pääsi. Sisar, syntisi on annettu anteeksi ja olet nyt parantunut. Oikaise itsesi ja mene pois lavalta. Sinä olet terve. Kävele todella nopeasti.

[Eräs veli sanoo: ”Asia, jonka haluan teidän huomioivan tässä yhteydessä, on se, että veli Branham havaitsee tämän täysin Jumalan Hengen avulla. Tässä kortissa, jossa lukee: ’Oletko pelastunut?’, naisella on sana ’Ei’. Haluan teidän huomaavan, kuinka Jumalan Henki havaitsee tarkalleen, mitä jokaisen yksilön elämässä on. ” – toim.]

66   Olkaa kaikki todella kunnioittavia, niin kunnioittavia kuin vain voitte olla. Hyvä on, tuokaa sitten potilaanne.

Ja olkaa kaikki kunnioittavia ja – ja olkaa vain – vain uskokaa. Nyt, haluan teidän tekevän tämän. Tiedän jo nyt, että Jumala vastaa siihen, mitä pyydän Häneltä tänä iltana. Haluan, että katsot tähän suuntaan. Voin tuskin sanoa, kuka se on, mutta haluan, että katsot tähän suuntaan ja uskot koko sydämestäsi kaiken, mitä on sanottu.

67   Kyllä, Herran Henki on täällä, nyt. Nainen on kääntänyt selkänsä. Minun selkäni on käännetty häneen päin. Haluan teidän kävelevän hieman lähemmäs, rouva, tänne lavalle, te. Olet vieras minulle. Mutta voin kertoa, mikä sinua vaivaa. Hyväksytkö, että se on Jumalan lähettämä? Sinulla on ollut niveltulehdus, eikö niin? Nosta kätesi ylös, olet parantunut. Jeesus Kristus tekee sinut nyt terveeksi. Polkekaa jaloillanne ylös ja alas, näin. Näin, ylös, alas; jaloillasi, ylös ja alas, näin. Kävelkää nyt pois lavalta juuri niin kuin… niin kuin teissä – te ja minä, todella nopeasti.

[Eräs veli sanoo: ”Naisen kortissa on sana ’niveltulehdus’. ” – toim.]

68   Uskokaa jokainen koko sydämestänne. Nyt, vain pitäkää usko, uskokaa. Nyt, se on oikea tapa. Herran Henki on täällä. Tämä voi havaita, erottaa.

Herra, te seisotte siinä. Uskotte nyt koko sydämestänne. Uskotko sinä minua? Hyväksytkö minut Jumalan palvelijaksi? Uskotteko, että olen Hänen profeettansa, joka on lähetetty tänne teidän vuoksenne, jotta voisitte parantua? Totteletko sitten sitä, mitä käsken sinun tehdä? Teetkö sen, jos voin kertoa sinulle, mitä haluat, että puolestasi rukoillaan? Sinulla on myös niveltulehdus. Onko se totta? Nosta kätesi ylös näin. Hyppää ylös näin, sillä Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Aamen. Nyt voitte kävellä lavan poikki. Olet parantunut, veljeni. Suorista itsesi. Jumala siunatkoon sinua, rakas veljeni. Olet parantunut.

Nyt, olkaa kaikki todella kunnioittavia. Jatkakaa vain rukoilemista.

69   Ylhäällä yleisössä, se vain tavallaan tunnisti sen. Kun he ovat tulossa lähelle, joskus he joutuvat alitajuiseen tilaan, kun he ovat tulossa, ja siksi he eivät – he eivät tajua tarkalleen, ennen kuin se on… Hän kulkee kättelemässä ystäviään.

Voimmeko sanoa: ”Kiitos Herralle ”, kaikki …?…

[Eräs veli sanoo: ”Tämän miehen kortissa on sana ’niveltulehdus’. ” – toim.]

70   Kaikki ehkä ymmärtävät, miten kortit jaetaan. Katsokaahan, nuo ihmiset ovat… Olette olleet kokouksessa kolme iltaa. Mitä luulette, että viikon tai kahden kuluessa tapahtuisi, kun ihmisten usko alkaisi rakentua ympäriinsä. Miksi, he kävelisivät parvekkeille, he tulisivat sisään pyörätuolin kanssa, ja he vain nousisivat ylös ja hyppäisivät tuoleista ja juoksisivat, sillä he – he uskovat. Ja kun he uskovat koko sydämestään, se vain vetää Jumalan Hengen voiman suoraan ihmisiin, aivan suoraan ihmisiin. Nyt, jos… jos… Teidän on uskottava, teidän on uskottava, teidän on… Te…

Kuinka moni uskoo Jumalaan, näyttäkää kätenne. Uskotteko te Kristukseen? Uskotteko Pyhään Henkeen? Haluan kysyä teiltä jotain. Uskotteko, että olen kertonut teille totuuden? Se on… Jos teette niin, se tuo siunauksen. Hän sanoi: ”Jos saat ihmiset uskomaan sinua – uskomaan sinua – ja olemaan vilpitön rukoillessasi, mikään ei tule kestämään rukousta. ”

71   Nyt, muistakaa, minä en voi parantaa. Siinä kerrotaan vain, mitä tapahtuu, kun ihmiset seisovat, he… he alkavat katsoa, ja he ihmettelevät, ja… Ja sitten kun Henki alkaa puhua heille ja kertoa heille, mikä heidän sairautensa ja vaivansa on, miksi, heidän uskonsa vain nousee ja tuo asia jättää heidät.

Nyt, jos pystyn sanomaan, että… mikä teillä on ja mitä Jumalan Henki on tehnyt, niin tiedän, milloin se on lähdössä. Kuten jos Mooses pystyi ennustamaan, mitä tapahtuisi, ja se toteutui, me uskomme, että luominen tapahtui Hänen Sanansa mukaisesti. Emmekö – emmekö me usko? Koska Jumala puhuu molemmilla tavoilla.

Hyvä on. Haluan, että kaikki rukoilevat ja ovat todella kunnioittavia kaikkialla ympäri rakennusta. Missä tahansa olettekin, olkaa kaikki kunnioittavia. Mutta nyt rukoilkaa. Älkää painako päätänne, ennen kuin pyydän… Te…

Hyvä on, voit tuoda potilaasi, veli. Nyt, olkaa kaikki vain kunnioittavia.

72   Ja tunnen yhä tänä iltana, että jotain kirkkautta… Joskus, kun Herran Henki tulee todella lähelle, se on… Menetän käsitykseni siitä, mitä sanon. Ymmärrättekö? Mutta nyt, vain huomatakseni juuri nyt, minä… Jos voin yrittää kertoa teille… Se alkaa liikkua alaspäin, nyt, tätä potilasta varten.

Näettekö? En tunne naista, en tiedä hänestä mitään. Nyt, hetkinen vain. Kun se ottaa yhteyttä, se on nyt minun ylläni. Nyt, kun saan yhteyden… Tule lähelleni …?… Oi, hän on kuuro. Kumartakaa päänne nyt kaikkialla.

Taivaallinen Isämme, joka herätit Jeesuksen kuolleista, Sinä olet täällä parantaaksesi sisaremme ja ilmoittaaksesi Jumalallisesta voimastasi. Ja me olemme rohkeasti lausuneet, että mikään ei voi kestää Jumalan lahjan edessä, että mitä kerrottaisiin, ja naisella ilmeisesti on uskoa. Ja minä pyydän Sinua vapauttamaan hänet tänä iltana tästä vaivasta, jonka Saatana on asettanut hänen päälleen, jotta hän voisi olla todistuksena omassa yhteisössään Jumalan parantavasta voimasta. Että hänen todistuksensa voisi aloittaa vanhanaikaisen herätyksen. Suo se, Herra.

Sinä kuuro henki, joka olet tullut naisen päälle, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kautta, jätä nainen. Tule ulos hänestä.

Sinulla on ollut tosi huono olo viime aikoina. Se on tuberkuloosidieetti.

Kyllä. Se kaikki on poissa.

Hyvä on. Hyvä on. Voitte nostaa päänne, yleisö. Laitan sormeni hänen korviinsa.

73   Kuuletko sinä minua? [Sisar vastaa: ”Kyllä. ”] Sano: ”Aamen. ” [Aamen.] Minä laitan… Kuuletko minua nyt? Sano: ”Aamen. ” Rakastan Jeesusta. [ ”Minä rakastan Jeesusta. ”] Silmäsi ovat vaivanneet sinua. Olet tuntenut olosi heikoksi viime aikoina, etkö olekin? Todella heikoksi, ja iltaisin, varsinkin iltapäivisin… Odotin, kunnes sait kuulosi, jotta tietäisit. Iltapäivisin myöhään, olet todella heikko. Ja öisin, ei… sinulla on… sinulla on levottomia öitä ja sellaista. Sinulla on ollut tuberkuloosi, sisar. Huomasin sen värähtelyistä. Mutta se on nyt poissa. Olet parantunut, kuulosi on kunnossa, olet täysin normaali, voit ottaa silmälasit pois ja mennä pois lavalta …?… olet parantunut.

Hyvä on, tuokaa …?… Kaikki sanovat: ”Kiitos, Jeesus. ” Aamen. Aivan oikein. Hyvä on.

[Eräs veli sanoo: ”Hänen kortissaan lukee: ’Kuurous ja silmien glaukooma.’ ” – toim.]

74   Haluan, että katsot tätä hetken aikaa. Olet ollut äärimmäisen hermostunut koko elämäsi ajan. Ja toinen asia, joka sinua nyt vaivaa, tietenkin silmäsi ovat aiheuttaneet sinulle ongelmia… hajataittoisuus, mikä silmissäsi on vikana. Sinulla on ollut vatsavaivoja. Eikö niin? Kyllä. Näen sinut istumassa kirjoituspöydän ääressä, siristelemässä silmiäsi ja yrittämässä lukea, kun olit pieni tyttö. Tuona tiettynä päivänä, kun tapahtui eräs tietty asia; sinulla oli ylläsi vaaleanpunainen ruudullinen mekko …?… Nyt, kun sinä…Kun sinä nyt myös kärsit mahahaavasta, joka aiheuttaa sinulle vatsavaivoja. Eikö niin? Nyt sinun ylläsi on todella outo tunne. Eikö niin? Sisar, rakas, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Ota lasisi pois, mene kotiin syömään mitä haluat, sillä olet nyt parantunut. Jumala siunatkoon sinua.

Olkaa kaikki todella kunnioittavia ja rukoilkaa. Hyvä on. Voitte tuoda potilaanne.

[Eräs veli sanoo: ”Hermostuneisuutta, vatsavaivoja ja silmävaivoja.

Huomatkaa, että hän sai parantumisensa nyt ilman rukoilemista. ” – toim.]

75   Usko koko sydämestäsi, että sinä… Sinä yrität uskoa. Sinä olet väsynyt nainen, etkö olekin? Olet ollut syvästi masentunut, etkö olekin? Sinulla on ollut ongelmia. Ja sinä tiedät, mistä puhun. En sano sitä. Hyvä on. Saisinko kätesi. On jotain muutakin, oi, se on syöpä, sisar. Sepä ikävää. Mutta uskotko, että Jeesus Kristus parantaa sinut ja tekee sinut terveeksi? Minä tulen… Niin että… Sinulla on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia. Tietysti nyt tuo outo tunne, joka on päälläsi, se on Herran Henki.

Haluan, että katsot tänne, jotta sinulla olisi enemmän uskoa uskoaksesi. Tässä on nyt se, mitä kutsun värähtelyiksi. Tule lähemmäs. Haluan, että huomaat käteni tässä. Haluan, että katsot miltä se näyttää. Näetkö, miten täplikäs ja mustan näköinen se on? Ja miten pieniä valkoisia juttuja kulkee sen päällä? Aion ottaa kätesi pois ja laittaa oman käteni sen päälle. Nyt, sitä ei ole enää siellä, eihän? Näyttää ihan kenen tahansa kädeltä. Laitan tämän käden sen päälle. Näyttää ihan normaalilta, eikö niin?

Mutta pastori Lindsay, tulisitteko eteenpäin. Laitan pastori Lindsayn käden sen päälle. Ihan normaalin näköinen. Laitan oman käteni, se on normaali. Katso nyt. Nostan tämän käden tähän ja lasken sen tuohon. Katso nyt sitä. Katso, kuinka se turpoaa, muuttuu todella punaiseksi, verenpunaiseksi, nuo pienet valkoiset jutut. Siinä on syöpäsi, sisar. Se on demonin elämää, joka yrittää riistää henkesi. Ja se liikkuu tässä nyt. Se tuntuu täydellisesti ranteissani ja käsivarsissani. Näetkö? Se liikkuu suoraan sydämeeni asti. Ja se saa sen aikaan.

76   Nyt haluan, että tarkkailet kättäni. Ja nyt, jos se pysyy tuollaisena, elämäsi on hyvin lyhyt. Jos se muuttuu… Sinulla on uskoa. Olen odottanut sen lähtevän milloin tahansa. Mutta toistaiseksi se ei ole lähtenyt. Mutta sinä kärsit myös huimauksesta, joka johtuu korkeasta verenpaineesta. Ja – ja toinen asia on aika, sinun hermostuneisuutesi on se, mikä aiheuttaa vaihdevuodet, elämänmuutoksen, joka vaikuttaa sinussa. Onko näin? Sinulla on myös lapsia, eikö niin?

Haluan… Haluan, että… Kyllä. Haluan, että uskot minua koko sydämestäsi. Nyt, todistaakseni, että se mitä sanon sinulle on totta, haluan sinun katsovan kättäni. Ja jos se pysähtyy kuin… Haluan, että otat tämän toisen käden ja tunnet nuo pienet asiat, kun ne liikkuvat kädelläni, että ne voidaan nähdä. Se on tuon syövän elämää. Se liikkuu läpi, tavallaan… tavallaan tuntuu kuin se sanoisi: ”Thrrr, thrrr, thrrr!”… Jos se pysähtyy, haluan sinun näkevän sen.

77   Nyt, Raamattu sanoo: ”Kahden tai useamman todistajan suulla vahvistettakoon jokainen sana ”. Onko se totta? Sinä olet kristitty, ja minä… Ja sinä uskot, ja sinä tulet nyt, ja sinä olet muukalainen. Olen kertonut sinulle, mikä sinua vaivaa ja mitä elämässäsi on tapahtunut. Onko se totta? Se on todistus, eikö olekin? Katselet tässä jotain yliluonnollista, joka tapahtuu kädessäni, eikö niin? Siinä on kaksi todistusta. Jos se jää, niitä on kolme; jos se lähtee, niitä on kolme.

Mutta tämä ratkaisee sen, tuletko olemaan terve vai et. Jumala ei voi tehdä mitään muuta, jotta uskoisit. Eikö se olekin totta? Nyt, haluan, että koko yleisö laskee päänsä alas, kun potilas katsoo kättäni.

78   Taivaallinen Isämme, ajattelemme sitä aikaa, jolloin Nathanael tuli luoksesi. Filippus meni hakemaan hänet, ja kun hän tuli Natanaelin luo, hän löysi hänet rukoilemasta. Ja hän sanoi Natanaelille: ”Tule, katso, kenet olen löytänyt, Jeesuksen Nasaretilaisen, josta profeetta Mooses oli puhunut. ”

Hän sanoi: ”Voisiko Nasaretista tulla mitään hyvää? ” Hän sanoi: ”Tule ja katso. ”

79   Ja kun hän tuli rukousjonoon, oi Jumala, voimme nähdä, että Jumalan Henki liikutti Jeesusta. Hän sanoi: ” Siinä on kristitty. Siinä on uskovainen, todellakin israelilainen. ” Muuten.

Ja Nathanael sanoi: ”Milloin Sinä tunsit minut? ”

Hän sanoi: ”Ennen kuin sinä tulit, sinä rukoilit puun alla. ” Ja hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, Israelin Kuningas. ”

Oi, Sinä lupasit, että Henkesi on aina kanssamme, jopa maailman loppuun asti. Ja Sinä olet täällä tänä iltana paljastaaksesi, kertoaksesi ja parantaaksesi uskon kautta. Ja Isä, olemme niin kiitollisia siitä, että Sinä sanoit: ” Vielä vähän aikaa, ja maailma ei enää näe minua – ei enää. Silti te näette minut, sillä minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että olet täällä New Yorkissa kanssamme tänä iltana tässä auditoriossa. Ja tämä, sisaremme, joka on rukoillut ja on kristitty… Ja meille on opetettu, että kaikki vaikuttaa yhdessä niiden parhaaksi, jotka Sinua rakastavat. Ja Isä, olen sanonut hänelle kaiken, mitä olet antanut suuhuni, ja odotan Sinun parantavan hänet. Voisitko suoda sen, Herra, ennen kuin hänet… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] … otetaan pois. Pyydän Sinua suomaan sen. Anna minulle uskoa, Isä, tässä haasteessa, kun hän katselee kättäni.

80   Sinä riivaaja, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, poistu naisesta. Tietenkään, kuten näette, se ei tehnyt niin. Se alkoi …?… .käsistä.

[Eräs sisar puhuu kielillä. – toim.] Herra Jeesus, Jumalan Poika.

Suo siunauksesi, oi Jumala, tälle kuolevaiselle. Suo se, Isä. [Eräs veli antaa selityksen – toim.] [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Näetkö, mitä on tapahtunut, eikö niin, sisar? Se on poissa. Nainen on parantunut. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Nyt, rouva, mistä sinä olet kotoisin? Käteni on yhtä normaali kuin kenen tahansa miehen. Onko näin?

Nyt, nainen seisoo tässä ja katsoo itseään. Hän on newyorkilainen nainen. En ole liikuttanut kättäni lainkaan. Se on yhtä normaali kuin kenen tahansa miehen käsi, eikö olekin? Se vain katosi, katosi pois. Nyt se on… Tässä on kolme todistajaa. Ja Pyhä Henki, joka puhui seurakunnan kautta, todisti, että Se oli lähetetty. Nyt, se on…? Se on… Parantumisesi on ohi, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Voit mennä kotiin ja…

Kumarretaan vain päämme ja kiitetään.

81   Tuokaa potilaanne, jos haluatte. Isä, rukoilen sinua olemaan armollinen. Anna Sinun kansasi, rakas Isä, nähdä Sinun tekosi ja tuntea Sinut. Jeesuksen Kristuksen kautta rukoilen tätä siunausta. Aamen.

[Eräs veli sanoo: ”Naisen kortissa oli sana ’syöpä kolmen vuoden ajan’.” – toim.]

82   Kaikkivaltias Jumala, Sinä olet luvannut Poikasi Jeesuksen kautta, että Sinä poistat tämän tukehduttavan hengen naisesta.

Tule ulos hänestä, Saatana. Vaadin sinua Jeesuksen, Jumalan Pojan, kautta. Hyvä on. Voitte… voitte nähdä, mitä hänelle on tapahtunut. Struuma lähti pois hänen kurkustaan. Jumala siunatkoon sinua …?…

Ystävät, Hän on täällä parantaakseen kaikki. Uskotteko te siihen? Nyt, katsokaa. Haluan kysyä teiltä jotain. Herran Henki puhuu. Ihmisten ei tarvitse tulla tänne korokkeelle parantuakseen, vaan he voivat parantua missä tahansa rakennuksessa.

Nyt, vain koska näillä ihmisillä on rukouskortit ja he tulevat tänne… Näettekö, me jaamme viisikymmentä korttia tai sata korttia. Ja sitten kun tulemme kokoukseen, he vain sekoittavat ne kortit yhteen, yhdestä viiteenkymmeneen, tai miten tahansa…

83   Sitten meillä oli aika, jolloin ihmiset vain ryntäsivät yhteen, jos he eivät saaneet ensimmäistä korttia, he eivät halunneet tulla. Ja jos he eivät päässeet jonnekin viidentoista tai kahdenkymmenen joukkoon, johon me pääsimme yhden illan aikana, he eivät halunneet korttia. Joten meidän piti sekoittaa kortit. Sitten he kysyivät, millä numerolla aloittaisimme. Sen sijaan annoimme heidän vain kerääntyä yhteen, jakaa kortit ja valitsimme numeron jostain tuosta ryhmästä. Ja sitten kutsumme ja rukoilemme niin monen puolesta kuin pystymme koko yön ajan. Tämä on tapa, jonka olemme kokeneet toimivan menestyksekkäämmin. Ja ihmiset tulevat lavalle.

Ainoa hyöty, joka siitä on, että voi tulla lavalle, on vain se, että on itse – vain se, että voi olla täällä, että se voisi… Ei teidän tarvitse tulla sen takia. Sillä Jumala voi paljastaa juuri nyt tässä rakennuksessa jokaisen sydämen salaisuuden.

84   Ja tiedän yhden asian: täällä on hieno, hieno joukko ihmisiä, jotka uskovat. Kaikkialta tuntuu tulevan painetta. Jumala voi tehdä mitä tahansa. Kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat. Onko näin? Kyllä, herra.

Nyt, Hän voi – Hän voi puhua siellä. Mutta katsokaa nyt, jos Hän on vahvistanut tämän olevan totuus, uskotteko te, että se on totuus? Kyse on Herran Jeesuksen Kristuksen Hengestä. Muistakaa, että vaikka en näkisi teitä enää koskaan, olen kertonut teille totuuden. Ja nyt, Jumala parantaa, ja tulee parantamaan kaikki täällä, jos vain uskotte sen.

Se… Nyt, olen pyytänyt Häntä tekemään sen tänä iltana. Ja minä – minä uskon Jumalaan. Uskon, että Hän tekee sen, mitä olen Häneltä pyytänyt. Sillä minä ajattelen, mitä jos kyseessä olisi äitini, isäni, veljeni tai lapseni, tai mikä tahansa, joka on tuolla ulkona, tai sairas…

85   Siellä oli pieni tyttö, joka katsoi juuri silloin tännepäin, suloinen pikkuinen, ja hän… Hänen pieni värähtelynsä siirtyi ylöspäin. Siellä on… Minä… Hän istuu tässä pieni mustatukkainen tyttö. Kultaseni, nouse seisomaan. Haluan katsoa sinua hetken. Katso tänne. Kyllä, nouse ylös. Katso tännepäin, kulta.

Sinä olet halunnut, että tuo lapsi pääsisi rukousjonoon, eikö niin, sisar? Jos minä, Jumalan Hengen kautta, voin kertoa sinulle, mikä tuota lasta vaivaa, hyväksytkö minut Jumalan palvelijaksi? Lapsella on kasvain kurkussaan. Onko se oikein? Se on vaivannut sitä. Jokin sen kurkussa on ollut… Onko näin, kulta? Niele ja laita kätesi kurkulle. Jeesus Kristus parantaa sinut. Jumala siunatkoon sinua, kultaseni. Onko se totta, äiti? Jumala tietää kaiken kaikesta.

86   Tässä istuu mies, joka istuu edessäni keppi kädessään. Veli hyvä, uskotko minua? Katso tännepäin. Sinulla on ollut sydänvaivoja, eikö niin? Laske keppi maahan ja mene ulos rakennuksesta. Sinä olet parantunut, herra. Et tarvitse sitä enää.

Uskotteko te kaikki Jeesukseen Kristukseen? Haluan, että katsotte tähän suuntaan ja… Se on… Jumala tuntee teidän kaikkien sydämet.

Täällä istuu nainen, jonka vyötärö on punainen. Katso tännepäin, sisar. Näyttää siltä, että olet vaikeuksissa. Miehesi istuu tuolla pitelemässä sinua, rakkaasi. Katso tänne. Sinä kärsit. Sinulla on ollut ongelmia viime aikoina, eikö olekin? Olet käynyt klinikalla tai sairaalassa. Sinut on leikattu, eikö niin? Kyllä, sinut on leikattu. Se oli Mayo Brothersissa. Onko se oikein? Näen laitoksen. Se tapahtuu meidän välillämme. Kyse on sappirakon leikkauksesta, jos en erehdy. Onko se oikein? Olet huolissasi siitä, koska olet heikko. Nouse jaloillesi. Jeesus Kristus tekee sinusta terveen. Olet parantunut. Älä pelkää.

87   Jokainen uskokoon. Näin on. Uskokaa Jumalaan. Uskokaa koko sydämestänne. Olkaa varmoja, että Hän tietää kaiken. Uskotteko te sen?

Tässä istuu vanha värillinen naisparka, jolla on musta hattu päässä. Nouse seisomaan. Olit kuuro, nainen. Nyt kuulet. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Sinä olit kuuro. Onko näin? Kuuletko kunnolla nyt? Kuuletko minua? Varmasti. Olet parantunut. Jeesus Kristus tekee sinut…

No, Hän tulee parantamaan kaikki tässä rakennuksessa olevat juuri nyt. Uskotteko te sen? Nouskaa ylös hetkeksi. Nostakaa kätenne ylös. Rukoillaan.

Ylhäällä parvekkeella. Sinä siellä, jolla on syöpä. Sinä olet terve. Jeesus Kristus paransi sinut.

Sinä, joka seisot tuolla ja olet rampa. Nouse ylös tuolista. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

Sinä, tuolla, tuo mies tuolla, tuolla on… Kyllä, herra, veli. Jeesus Kristus paransi sinut juuri nyt. Aivan oikein. Sinä tulet siitä paikasta.

Juuri tuolla, istutte juuri tuolla parvekkeella. Tuo tyttö, joka seisoo tuolla. Hänen silmänsä karsastavat Se on ohi. Katso ja näe. Silmäsi ovat suorassa.

Oi, Hän on täällä, ystävät. Hän on tekemässä terveeksi tällä hetkellä. Kaikki, nostakaamme kätemme ja äänemme ylistämään Herraa Jeesusta.

88   Nyt, minä nuhtelen jokaista epäilyksen voimaa, jokaista demonin henkeä, että se päästää tämän yleisön irti tällä hetkellä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Te, jotka istutte tuoleissa, nouskaa ylös. Te, jotka olette sairaita, te olette terveitä.

Kaikkivaltias Jumala, luovutan tämän Sinulle ja ylistän Sinua …?… Herra, taivaan ja maan Jumala, lähetä voimasi tämän odottavan yleisön ylle ja tee tästä se, minkä lupasit. Pyydän nyt täydellistä vapautusta jokaiselle sairaalle henkilölle tässä rakennuksessa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä.

Ottakaa se vastaan. Uskokaa siihen. Juuri nyt tunnen paineen, että satoja ihmisiä on juuri nyt parantunut. Jos olen kertonut teille totuuden, kerron teille totuuden. Nyt, Jumala on vahvistanut tämän…

50-0227 JUMALA KANSASSANSA (God In His People), Little Rock, Arkansas, USA, 27.2.1950

50-0227 JUMALA KANSASSANSA
(God In His People)
Little Rock, Arkansas, USA, 27.2.1950

 

1      Jos voin saada suosion… josta tunnen, että Jumala on osoittanut minulle suosiota Hänen kanssaan. Jos voin saavuttaa teidän luottamuksenne, olen varma, että kokouksen aikana tapahtuu jotakin sellaista, että ymmärrätte, että Jumala on kanssamme.

Nyt, monet ovat antaneet suuria lausuntoja, ja näette niitä sanomalehdissänne ja aikakauslehdissänne ja niin edelleen, joissa sanotaan: ”Veli Branham, Jumalallinen parantaja.” No, sellaista ei ole olemassakaan. Kukaan ihminen ei ole Jumalallinen parantaja. On vain yksi Parantaja, ja se on Kristus, Jumalan Poika. Hän on Parantaja, Jumala.

Miehet edustavat vain parantumista. He edustavat Kristusta; he edustavat parantumista. Jokaisen Kristusta edustavan ihmisen pitäisi edustaa parantumista, sillä Hänessä me olemme parannetut.

2      Ja sitten monet heistä eivät tietenkään voi käsittää ajatusta lahjasta. Raamatussa sanotaan: ”Hän nousi korkeuksiin ja antoi lahjoja ihmisille.” Ja kaiken, mitä me teemme, täytyy olla puhtaasti Raamatusta. Jos sen takana ei ole Kirjoitusta, se ei ole oikein. Mutta kaikki, mikä perustuu Kirjoituksiin, on – voitte kuunnella sitä. Ja jos se on Jumalasta, Jumala antaa siitä todistuksen. Jos se ei ole Jumala, Jumala ei anna siitä todistusta. Vain ihmiset todistavat ja Jumala ei. Mutta jos se on Jumala, Jumala todistaa omasta puolestaan.

Pidämme jokaisena iltapäivänä jumalanpalveluksia, jotta voisimme puhua teille hieman täältä lavalta käsin, ennen kuin väkijoukot kerääntyvät tänne tänä iltana. Ajattelin, että yleensä tarvitaan vain ensimmäinen ilta selittämään tavallaan joitakin asioita, jotta ihmiset voisivat tietää, ja haluan teidän jokaisen auttavan minua. Sillä ymmärrän, että tämä kokous tulee – meidän jokaisen on vastattava Tuomion päivänä, tästä kokouksesta, jokaisen. Minun on vastattava siitä. Minun on vastattava siitä, mitä sanon. Minun on vastattava siitä, mitä teen.

3      Ja sitten, kun minä tuon Kristuksen luoksenne, Hän on teidän käsissänne. Ja teidän on vastattava siitä, miten suhtauduitte siihen: hylkäsittekö sen vai otitteko sen vastaan. Te… Jumala laittaa teidät vastaamaan siitä, miten suhtaudutte tähän kokoukseen, joten teidän on ymmärrettävä, että se on hyvin pyhä asia.

Veli Lindsay ja veli Moore edustavat… He ovat kokouksen johtajia. He edustavat kahta kirkkokuntaa – pyhyyden kansaa. Itse en kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Olin kerran baptisti. Ja heidän toivomuksestaan en ole enää, koska opetan Jumalallista parantamista, ja parantamisen lahjoja, ja Pyhän Hengen kastetta. Ja tiedän, että se on totuus.

Niinpä kun he erottivat minut sieltä, pyhyyden ihmiset hyväksyivät minut ja sanoivat, että he olivat rukoilleet, että neljänkymmenen vuoden ajan tai enemmänkin, he ovat rukoilleet tuon lahjan tuloa heidän kirkkoonsa, joten minä… Jumala vain laittoi minut sinne, minne kuulun.

4      Ei niin, että minulla olisi mitään yhtäkään kirkkokuntaa vastaan, sillä minä näen, että Jumala ei katso henkilöön. Hän parantaa metodisteja, baptisteja, katolilaisia, helluntailaisia ja kaikkia. Jumala ei katso teidän kirkkoon kuulumiseenne; Hän odottaa teidän uskoanne, kunnioittaa teidän uskoanne Häneen. Hän ei edes… ja parantaminen, teidän ei tarvitse edes olla kristitty voidaksenne parantua. Mutta pysyäksenne parantuneina teidän on tultava kristityksi. ” Mene, äläkä enää tee syntiä, tai sinua kohtaa vielä pahempi kuin tämä.” Joten te…

Näen monta kertaa, kuinka jähmettyneet pyhät tulevat rukousjonon läpi, miehet ja naiset, jotka ovat eläneet jumalallisesti, eivätkä parane, kun taas kadulla olevat prostituoidut tulevat raken… jonon läpi ja paranevat. Se riippuu teidän uskostanne.

Niinä päivinä, kun Mestari oli täällä, pappien, jotka olivat pyhiä miehiä, täytyi olla pyhiä. He eivät voineet olla pappeja olematta pyhiä. Heidän täytyi olla Sanan oppineita. Kukaan ei voinut osoittaa heitä halventavalla sormella, koska he olivat pyhiä, vanhurskaita miehiä. Ja he epäonnistuivat saamaan siunauksia, joita joskus pakanat ja epäuskoiset, jotka näkivät Jeesuksen ja näkivät Hänen tekonsa, uskoivat, että Hän parantaisi heidät, kun papit ja niin edelleen eivät voineet parantua.

5      Monet heistä ymmärsivät Häntä. Tavallinen kansa kuunteli Häntä mielellään. Ja niin on hyvin suurelta osin nykyäänkin. Mutta olen huomannut ihmiset; lähes kaikki kirkkokunnat osallistuvat kokouksiin. Meillä on jopa ortodokseja, juutalaisia, kreikkalaisia, katolisia ja kaikenlaisia. Mutta Jumala ei koskaan katso eri kirkkokuntiin kuulumista; Hän katsoo vain sitä uskoa, joka yksilöllä on. ”Minä voin, jos sinä uskot”, Hän sanoi.

Ja sitten hän sanoi: ”Mene äläkä enää tee syntiä, tai sinulle käy vielä pahemmin.” Niinpä saadaksesi parantumisesi sinun on tultava kristityksi sen jälkeen, kun olet parantunut. Ja uskon, sanoisin tämän, puhuessani kaksinkertaisesta sovituksesta, että kun olet parantunut, syntisi annetaan sinulle anteeksi. En kuullut kovin montaa ”aamenta” tuolle, mutta se on totuus. ”Tunnustakaa virheenne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte.”

6      ”Mene, äläkä enää tee syntiä, ettei sinua kohtaa pahempi.”” Jeesus sanoi: ”Kumpi on helpompi tehdä? Sanoa, että syntisi annetaan sinulle anteeksi, vai ota vuoteesi ja kävele?” Se kaikki kuuluu siihen samaan.

Ja niinpä uskon, että Jaakob 5:14 sanoo: ”Jos joku teistä on sairas, kutsukoon seurakunnan vanhimmat, voidelkoot hänet öljyllä ja rukoilkoot hänen puolestaan. Uskon rukous pelastaa sairaat, jos he ovat tehneet syntiä, se annetaan heille anteeksi. Tunnustakaa virheenne toisillenne ja rukoilkaa toinen toistenne puolesta, jotta paranisitte.”

Se on jokaisen kristityn sananpalvelijan velvollisuus. Jokaisella evankeliumin sananpalvelijalla on oikeus rukoilla seurakuntansa puolesta, ja heillä on oikeus uskoa Jumalaan ja parantua. Jumalallinen parantuminen ei kuulu yhdelle ihmiselle tai yhdelle ryhmälle. Se kuuluu kaikille ihmisille. Parantamisen lahjaa ei annettu, jotta sen perusteella lähetettäisiin erilaisia parantamiskampanjoita eri puolille maata. On ihan oikein, että niitä on, mutta se ei ole tarkoitus. Parantumiskampanja pitäisi olla jokaisessa seurakunnassa, koko ajan, kaikkialla käynnissä.

7      Monet ihmiset saavat näistä kokouksista väärän käsityksen. He luulevat, että koska evankelista on paikalla, tai jos joku rukoilee sairaiden puolesta, kun hän on poissa, kaikki parantava voima on kadonnut. Jumala peittää maan. Pastorinne, nämä… Pastorinne, kuten …?… ”Mikä pastoriani vaivaa, ettei hän voi tehdä sitä?” ”Mikä minun pastoriani vaivaa, ettei hän voi tehdä sitä?”

No, ystävät, sellainen vaikutelma on väärä. Pastorinne on, jos hän on jumalallinen mies, hänen rukouksiinsa vastataan aivan samalla tavalla kuin kenen tahansa evankelistan tai kenen tahansa, joka väittää, että hänellä on jokin lahja, tai mitä tahansa muuta. Hän on Jumalan mies. Ja teidän pitäisi kunnioittaa häntä sillä tavoin ja uskoa häneen. Ja Jumala vastaa teidän – vastaa hänen rukouksiinsa. Hän sanoi: ”Tunnustakaa virheenne toisillenne ja rukoilkaa toinen toisenne puolesta, että te paranisitte.” Ei vain jokainen ihminen, määrätyllä määrällä, jolla on Pyhä Henki, hänellä on parantumisen lahja, määrätyssä määrin.

Jokainen omena, joka on puussa, on puussa, kun se on oksa, ei sen enempää. Kun se on pienen pieni oksa, joka on maassa, jokainen kukka, joka koskaan tulee olemaan puussa, on siinä juuri silloin.

8      Kukinnot eivät laskeudu ilmasta. Kukinnot eivät nouse maasta. Kukinta on jo puussa. Omena on jo siinä. Puu on istutettu maahan, ja sen tarvitsee vain juoda. Ja kun se alkaa juoda, ja sen on juotava enemmän kuin annoksensa, ja se leviää, työntyy ulos. Ja samalla tavalla meidät on istutettu Kristuksessa Jeesuksessa, Elämän ehtymättömän Lähteen kautta, ja me alamme juoda; ja mitä enemmän me juomme, sitä enemmän me vain työnnämme ulos. Aivan oikein. Se tuo nämä elementit esiin.

Ja lahja, johon Jumala on kutsunut sinut, no, vain… Ongelmana on se, ettet juo. Aivan oikein. Sinä et juo. Hän on… Ettekö usko, että Hän on ehtymätön Elämän Lähde? ”Tulkaa luokseni, kaikki maailman ääret, ja juokaa.”

Paholainen ei välitä siitä, kuinka usein tulet, kunhan et juo. Näettekö? Te tulette ja juotte. Sitä varten tämä kokous on nyt, että voitte juoda.

9      Siellä on lähde avoinna, joka virtaa vapaasti kaikkialla. Juo, kunnes et enää jaksa juoda. Puu, jos se vain joisi sen määrän, mikä sille oli varattu, se olisi vain aina, edelleen kuivuudessa. Se on kristittyjen ongelma. He eivät juo tarpeeksi. Te haluatte juoda, kunnes te vain levittäydytte ja annatte jonkun muun huomata sen. Näettekö? Työntäkää ulos. Hankkikaa todistus. Sitoutukaa Jumalaan. Usko se. Astukaa ulos sen pohjalta. Lunastakaa Jumalan lupaus. Vain sitoutukaa – sitoutukaa Jumalaan. Uskokaa se. ” Antakaa tienne Herran haltuun.” Hän tulee toteuttamaan kaiken sen, mitä te haluatte.

Mutta Hän ei voi tehdä sitä ennen kuin… niin kauan kuin te pidätte sitä käsissänne. Te sanotte: ”Nyt, minä tulen katsomaan, olenko yhtään parempi, ja katson, toimiiko tämä.” Luovuttakaa se Hänelle; unohtakaa kaikki muu. Menkää todistaen asioista, joita ette edes näe. Te uskotte sen. Kyse ei ole siitä, mitä näette; kyse on siitä, mitä uskotte. Kyse ei ole siitä, mitä tunnette. Hän ei koskaan sanonut: ”Tunsitko sen?”. Hän sanoi: ”Uskoitko sen?”

Näin pelastutte uskon kautta. Näin teidät parannetaan uskon kautta. Ja usko on niiden asioiden substanssi, joita toivotaan, todiste niistä asioista, joita et näe, maista, tunne, haista tai kuule. Te vain uskotte siihen. Toimikaa niin kuin se olisi totta. Aamen.

10   Jos aloittaisin siitä, meillä olisi luultavasti rukousjono pitkin ja poikin käytävää jossain, eikö niin? Mutta juuri niin meidän on tehtävä tässä kokouksessa.

Nyt, mitä tulee siihen, miten kokous toteutetaan. Kokous on… Me järjestämme sen parhaan tietämyksemme mukaan. He… Minä vietän suurimman osan ajastani rukouksessa. Minun on pakko. Ja viimeksi kun olin täällä, kun pidin jumalanpalveluksia täällä veli Brownin kanssa, täällä helluntaikirkossa, aivan Capitolin alapuolella, rukoilimme aamuun asti.

Muuten, eräänä iltana tuossa seurakunnassa tapahtui jotakin, josta todistin ympäri maata, ja se oli säälittävin näkemäni näky, jonka olen koskaan nähnyt. Viittaan siihen myöhemmin. Luultavasti kyseinen henkilö on täällä. Kyseessä oli nainen joka oli selällään, lattialla, kellarissa. En koskaan unohda sitä yötä. Mietin vain, jos tuo nainen on rakennuksessa, nostaisitko kätesi ylös? Olisikohan hän täällä jossain? Toivottavasti hän pääsee tulemaan kokoukseen.

11   En nähnyt hänen kättään juuri nyt. Mutta hän oli selällään ryömien. Olen ollut mielisairaaloissa, joissa olen nähnyt nuorten naisten pesevän kasvonsa alusastiassa ja kaikkea muuta, mutta en ole koskaan nähnyt mitään niin surkeaa kuin tuo.

Ja olen aina ajatellut tuosta ajasta lähtien… ”Tietysti, minä… palvelustyöni on vasta muutaman kuukauden vanha. Ja olen aina siitä lähtien ajatellut, että ihmiset täällä ja Little Rockin ympäristössä ovat niin reagoineet kokoukseen, että olen aina halunnut palata Little Rockiin uudelleen.

Nyt, lahjalle on tapahtunut suuria asioita sen jälkeen. Ja selitän sitä hetken kuluttua. Se on paljon suurempaa kuin se oli. Ja nyt Jumala todistaa siitä kaikkialla.

12   Nyt, me tulemme iltapäivisin jumalanpalvelukseen saadaksemme… Haluaisin, että jokainen ihminen, joka voi, jos ette ole… jos ette ole töissä, että ette voi, no, tulkaa iltapäivisin jumalanpalvelukseen ja osallistukaa iltapäivän jumalanpalvelukseen miehiä varten, herra Lindsay, ja johtajat; he puhuvat siitä, miten lähestyä parantumista. Ja se on teille hyväksi, että teette sen ja valmistaudutte jumalanpalvelukseen.

Ja sitten, toinen asia, jonka haluan teidän muistavan, on se, että meillä oli ennen niin sanotut nopeat jonot. Kuinka moni muistaa vanhat nopeat jonot, joita meillä oli tapana olla? Oi voi… Minä… en ole täällä täysin muukalainen. Meillä oli ennen nopeita jonoja, jotka eivät koskaan osoittautuneet toimiviksi. Ja kun minä… Kun Jumala lisäsi lahjaan toisen osan, lupasin Hänelle, että minulla ei olisi enää nopeita jonoja. Eikä meillä ole mitään muuta kuin pelkkä jono, todellinen parantumisen rukousjono.

13   Ja monesti me yritämme näyttää ihmisille, me tulemme, ennen kuin Se lähtee, jos Herra siunaa meitä niin kuin luotan Hänen tekevän, että haluan saada kaikki Jumalan pelastamat pastorinne yhteen johonkin kokoukseen, jotta te ihmiset näette, että teidän pastorinne on Jumalan mies ja että hänellä on sama valtuus panna kädet sairaiden päälle, jos te uskotte siihen.

Nyt, näin me toimimme. Me tulemme alas… Veljeni, lihallinen veljeni, hän on juuri palannut laivastosta, hän vietti neljä vuotta toisessa maailmansodassa, ja hän päätyi loppuelämäkseen täydelliseen invaliditeettiin, eikä koskaan voi liikkua tuolista. Lähdettyään New Yorkista Long Islandin sairaalaan yksi Yhdysvaltain laivaston parhaista lääkäreistä oli sanonut: ”Olet mennyttä koko elämäsi ajaksi. Sinä tulet makaamaan siinä. Et tule koskaan pääsemään sieltä pois.”

14   Hänen sydämensä kolme läppää oli suljettu reumaattisen kuumeen vuoksi. Hän kärsi kranaatin aiheuttamasta shokista, kun hän meni Casablancaan ja kaksi kolmasosaa saattueesta tuhoutui. Ja hän makasi siinä ja huusi kovalla äänellä, kun hän ei pystynyt enää huutamaan, ja huusi äitiä ja minua. Äidin piti allekirjoittaa vapautus saadakseen hänet – jotta hänet lähetettäisiin kotiin. Ja hän olisi vastuussa, jos poika kuolisi kotimatkalla.

Ja kun hän pääsi kotiin, hän sanoi: ”Haluan vain nähdä veljeni kulkevan ohitseni.” Tässä hän on: täysin terveenä. Sen sijaan, että hän olisi palannut Herran luo, kuten hänen olisi pitänyt tehdä, hänestä tuli akrobaatti, hän lähti tekemään akrobaattityötä. Sitten Herra käsitteli häntä sen vuoksi ja lähetti hänet takaisin. Niinpä nyt hän auttaa minua täällä jumalanpalveluksissa.

15   Tällä tavalla me yritämme tehdä sen. Ennen yritimme lähettää kortteja sananpalvelijoille, ja annoimme heidän antaa ne seurakunnilleen. Se aiheutti riitaa sananpalvelijoiden keskuudessa. Erään seurakunta… Ensimmäinen sananpalvelija sai seurakuntansa aloittamaan, joka päätti jumalanpalveluksen, kun me olimme siellä, koska meillä otimme aikaa varmistaaksemme, että jokainen ihminen oli parantunut, ennen kuin jätimme heidät lavalla. Ei ollut väliä, mikä häntä vaivasi, pysyimme lavalla, kunnes hän oli parantunut. Ei ollut väliä, kuinka pahasti he olivat rampoja, vääntyneitä, kuuroja, mykkiä, sokeita tai mitä tahansa, me pysyimme siellä, kunnes Jumala paransi heidät. Ja me näimme, että se ei toiminut.

16   Meillä oli nopea jono. He… Se ei ollut aivan oikein. Ja huomasimme, että tämä oli paras, mitä meillä on koskaan ollut, koska Pyhä Henki paljasti sen minulle.

Menemme seurakuntaan; lähetän veljeni, ja hänellä on joka päivä viisikymmentä rukouskorttia. Ja hän jakaa nuo rukouskortit. Sitten he alkoivat huomata, että jos annatte minulle numerot 1, 2 ja 3, ja jos niitä oli joskus yli 15 tai 20, he eivät enää halunneet rukouskortteja. Ja he ryntäsivät rukouskorttien perään ja melkein ryntäsivät hänen kimppuunsa, jos he eivät saaneet rukouskorttia, erityisesti suurissa kokouksissa, joihin osallistui monia, monia tuhansia ihmisiä.

17   Niinpä sitten Pyhä Henki puhui minulle ja käski minun tehdä sen tällä tavalla. Me vain jaamme viisikymmentä rukouskorttia, eikä kukaan tiedä, mistä jono alkaa. Tulen sisään ja pyydän jotakin pientä lasta tai lasken niin monta peräkkäin tai jotain sellaista, jaan sen niin monella ja aloitan tietystä numerosta. Ja hän ei tiedä, minä en tiedä, kukaan ei tiedä. Ja se on… olipa kyse sitten paikallisista ihmisistä…

Ennen annoimme vain paikallisille. Niinpä kaukaa tulevilla ihmisillä ei ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä he myivät lehmänsä tai säilyketavaransa päästäkseen kokoukseen. Siitä ei ollut mitään hyötyä silloin, vain paikallisille ihmisille. Joten teimme siitä reilun kaikille. Jaamme vain kortit, ja jokainen, joka saa ne, se sopii.

18   Joku mies saattaa saada ykkösen ja luulla olevansa ensimmäinen jonossa; se saattaa alkaa neljästäkymmenestä. Emme tiedä, ennen kuin tulemme lavalle ja annamme Jumalan päättää sen. Sitten valitsemme sieltä niin monta, ja ne, jotka Herra on määrännyt kutsuttavaksi, tulevat jonoon sinä iltana.

Seuraavana iltana, seuraavana iltana he jakavat lisää kortteja. Tällä tavalla pidämme sen tasapuolisena, kaikki tulevat sisään. He sanovat: ”No, tämä henkilö tulee sisään, jos hän ei saa korttia tänään, hän kuolee huomenna.” No, se antaa jokaiselle mahdollisuuden. Aivan miten vain Herra kutsuu.

Ja nyt, kun uusi asia on lisätty lahjaan, Se puhuu siitä yleisölle, ja kaikkialla ja kutsuu ihmisiä.

19   Nyt haluan lukea vain yhden raamatunkohdan. Tulette nyt joka iltapäivä vastaanottamaan rukouskorttinne. Olkaa rukoilevaisia. Kuinka moni aikoo rukoilla kokouksen puolesta nyt? Näyttäkääpä kätenne. Nyt, tämä on teidän kokouksenne, ystävät, ja me olemme täällä yrittäessämme auttaa teitä kaikin mahdollisin tavoin. Ja ymmärrän, että minulla ei ole mitään tekemistä tämän voitelun kanssa. Se tulee itsestään. Jos se ei tule, kävelen pois lavalta. En jäisi tänne ollenkaan, koska lausunnot ja väitteet, joita esitän, edellyttävät yliluonnollista Olentoa, joka toteuttaa ne. Ihminen ei pysty siihen.

Ja monet teistä, muissa kokouksissa, kun olin täällä, Se nosti esiin tauteja pitämällä ihmisiä kädestä kiinni. Kuinka moni muistaa sen? Ja kuinka moni muistaa, että sanoin, että Enkeli, joka kohtasi minut, kertoi minulle, että niin tulisi tapahtumaan, jos olisin kunnioittava, että Hän antaisi minulle toisen merkin kuten Hän antoi Moosekselle, todelliset merkit todistaakseen ihmisille, että Se tulisi kertomaan heidän sydämensä salaisuudet.

20   Kuinka moni muistaa, että minä sanoin, että se tulisi tapahtumaan? Näettekö? Kokouksessa. Aivan oikein. No nyt se on toteutunut. Tämä on noin viides kokous sen jälkeen, kun se tapahtui. Se tuli yhtäkkiä. Ja sitten, kolmannessa kokouksessa, jossa se ilmeni, suuri Jumalan Enkeli, jonka tuhannet ovat nähneet, jotka ovat tulleet lavalle. Hän salli minun eräänä iltana seistä Hänen vierellään ja ottaa kuvan Hänestä minun kanssani. Se oli ensimmäinen kerta koko ihmiskunnan historiassa, kun jotain sellaista on koskaan tapahtunut.

Olen tänä iltana hyvin onnellinen siitä, että Hän teki sen. Ja aion työskennellä Hänen puolestaan ja tehdä kaiken voitavani täällä ollessani palvellakseni Häntä ja Hänen kansaansa.

Nyt, ennen kuin luen pyhiä Kirjoituksia, teidän asenteenne… Te autatte minua kertomaan muille. En puhu tämän illan jälkeen, mutta teidän asenteenne lahjaa kohtaan määrittää parantumisenne.

21   Nyt, on tieteellisesti todistettu, että Jumala on meidän ihmisten kanssa. Hänen kuvansa on tässä todisteena. Kuinka moni on nähnyt kuvan? Luulen, että tätä näytettiin täällä tänä iltana. Voitte ottaa yhden. Luulen, että ne ovat täällä.

Nyt, se on… Ennen sanottiin, että ”Jumalaa ei voida todistaa tieteellisesti.” Vanha skeptikko, joka sanoi niin, ei voi enää selvitä siitä, koska nyt on tieteellisesti todistettu, että on olemassa yliluonnollinen Olento. Ja tuo yliluonnollinen Olento on Jeesus Kristus, Jumalan Poika: Hänen Henkensä.

Ja nyt, nuo asiat… Jos joku saattaa ihmetellä, miksi nuo asiat sanottiin, Jeesuksen Kristuksen Henki on keskuudessamme. Aivan oikein. Te muistatte, kuinka Hän sanoi Natanaelille, kun Filippus toi hänet rukousjonoon, Hän sanoi: ”Sinä olet israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä tunnet minut, rabbi?”

Hän sanoi: ”Kun olit puun alla, ennen kuin Filippus kutsui sinut.”

Hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, Israelin Kuningas.” Hän kertoi hänelle sydämensä salaisuuden. Onko näin?

Kun nainen Samarian kaivolla, samarialainen nainen, Hän keskusteli hänen kanssaan ja sanoi: ”Mene, hae miehesi.”

Nainen sanoi: ”Minulla ei ole yhtään.”

Hän sanoi: ” Sinä sanoit hyvin, sillä sinulla on ollut viisi. Ja se, joka sinulla nyt on, ei ole miehesi.”

Nainen sanoi: ”Huomaan, että sinä olet profeetta.”

22   Silloin opetuslapset tulivat pian, ja hän meni kaupunkiin ja sanoi: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on kertonut minulle kaikki, mitä olen tehnyt. Eikö tämä olekin Kristus?”

Nyt, jos sanoisin olevani John Dillinger, tai John Dillingerin henki olisi minussa, odottaisitte, että minulla olisi aseita ja käyttäytyisin kuin John Dillinger.

Jos sanoisin olevani taiteilija, ja suuren taiteilijan henki olisi minussa, odottaisitte minun maalaavan taiteilijan kuvia. Eikö niin?

Jos sanoisin olevani ammattitaitoinen mekaanikko, ja mekaanikon henki olisi minussa, odottaisit minun tietävän, mikä autossasi on vialla.

Jos kerron teille, että olen syntynyt Jumalan Hengestä ja että Jeesuksen Kristuksen Henki on minussa, odotatte minun tekevän samoin kuin Hän teki, toimivan kuten Hän. Se on Hänen Henkensä työskennellen ihmisolennon kautta. Uskotteko te sen? Hänen Henkensä vaikutti kerran vaskikäärmeessä. Uskotteko te sen?

Ja Betesdan lammikolla, kuohutettu vesi, levoton vesi, jokainen, joka astui sinne uskoen, he paranivat. Onko näin? Voisiko vesi sanoa: ”Katsokaa, kuinka suuri vesi minä olen”? Ei, se oli Enkeli veden päällä, joka teki parantumisen, ei vesi, vaan Enkeli. Kun enkeli lähti pois, se oli vain vettä. Ihmiset ovat vain ihmisiä, mutta kyseessä oli Jumalan toiminta.

23   Jumala ei lankea kirkkokuntien ylle. Jumala ei lankea mekaanisten laitteiden ylle. Jumala, Pyhä Henki, lankeaa ihmisten ylle. Ihminen on Jumalan asiamies, ja vaikeinta, mitä Jumalan on koskaan tarvinnut tehdä, oli saada yksi kuolevainen uskomaan toiseen. Uskotteko te sen?

He eivät voineet uskoa Moosesta, ja Jumala antoi hänelle kaksi merkkiä todistaakseen kansalle, että Jumala oli lähettänyt hänet vapauttamaan heidät. Uskotteko te sen? Eikö hän ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti?

Uskotko, että Enkeli, joka puhui hänelle palavassa pensaassa, on Liiton Enkeli? Oliko se oikein? Hyvä on. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on täällä nyt. Ja Hän tekee tänään samoja asioita kuin silloin. Ja Hän tekee yhä ihmeitä ja merkkejä. Hän on ihmeellinen Jumala. Ja Hän toimii aina ihmeellisellä tavalla merkkien ja ihmeiden avulla. Ja Hän lupasi niitä näinä viimeisinä päivinä. Ja me elämme viimeisinä päivinä. Meillä on oikeus odottaa niitä nyt (Aivan oikein.) tuodaksemme Hänen kansansa yhteen.

24   Sitten kun Jeesus tuli, ei yksikään kuolevainen voinut sanoa, että hän on parantaja. Jeesus Kristus ei koskaan sanonut olevansa parantaja, vai sanoiko? Hän sanoi: ” Se en ole minä, joka tekee teot, vaan minun Isäni, joka asuu Minussa. Hän tekee teot.” Onko näin?

Sitten Jumala oli Kristuksessa se, joka sovitti maailman itsensä kanssa merkkien ja ihmeiden kautta. Hänellä oli Messiaan merkit, Messiaan valtakirjat, ja se todisti hänen messiaanisuutensa. Ja jos puhun teille tänä iltana tästä, jos kerron teille, että Jumala on tehnyt tietyn asian lahjan kautta, en puhu lahjasta; se puhuu omasta puolestaan. Ja jos puhun teille Kristuksesta, te uskotte, mitä sanon, jos se on Raamatun mukaista. Ja jos Kristus puhuu takaisin puolestani, silloin te uskotte Kristusta.

25   Jos minä sanon teille jotakin, mutta Kristus ei sano, että se on niin, niin älkää uskoko sitä. Mutta jos minä kerron teille jotain, mitä Hän on tehnyt, ja Hän todistaa sen puolesta, että Hän on tehnyt sen, silloin te uskotte Häntä. Onko se tarpeeksi reilua? Se on…

Nyt, lahja ei paranna ketään. Lahja ei ole tarkoitettu parantamiseen, ei sen enempää kuin evankeliumin saarnaaja lähetetään pelastamaan. Hän ei voi pelastaa ketään. Hän voi saarnata voiman alla saadakseen ihmiset tuntemaan Jumalan Sanan, ja he voivat tulla tekemään tunnustuksensa, ja Jumala on se, joka pelastaa. Onko näin? Kyse on samasta asiasta. Hänellä on merkki. Hän saarnaa voimalla, joka tuo vakaumuksen ihmissydämeen, ja he tulevat alttarille, ja uskon kautta he ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan ja löytävät sitten tulokset. Onko näin? Kun he sitoutuvat Jumalaan, sitoutuvat Häneen ja uskovat Häneen, ja sitten se tuottaa tuloksia…

Nyt, paran-parantumisen kanssa on sama asia. Sananpalvelijat ovat saarnanneet siitä kautta vuosien, mutta tänä päivänä Jumala on tekemässä jotakin erilaista.

26   Nyt, lahja tuo julki kaikki sairaudet. Nyt, tässä esitetään väitteet. Lahja julistaa kaikki sairaudet, moittii syntejä, kertoo ihmisten sydämen salaisuudet. Ja muistakaa, että jos joku henkilö tulee rukousjonoon, jos teillä on tunnustamaton synti, muistakaa, että se tullaan kertomaan tältä puhujanlavalta. Vaikka se olisi kuinka mautonta ja pahaa, se kerrotaan tältä puhujanlavalta.

Nyt, se on suuri lausunto sanottavaksi. Ja muistakaa, seison tuhansien ihmisten edessä, mutta se ei ole koskaan epäonnistunut kertaakaan. Se on aina ollut täydellistä, jopa kertoessani täällä muutama ilta sitten… Tietysti minä, kun menen voitelun alle, tuskin tiedän, mistä puhun.

Minulle kerrottiin, että eräs nuori nainen tuli lavalle Beaumontissa, uskoakseni se oli, ja kerrottiin, että kun näin henkilön seisovan siellä, hän näytti siltä kuin he olisivat juuri alkaneet pienentyä. He menevät pieneen ikään, ja minä vain alan kertoa, mitä näen tapahtuvan. Ja se tulee suoraan. Ja se on aina täydellistä.

27   Tälle tytölle kerrottiin täällä muutama ilta sitten, että hän oli noin neljätoistavuotias tai viisitoistavuotias ja että hän oli synnyttänyt lapsen ilman, että hän oli ollut naimisissa. Ja myös, että jotkut uskonnolliset ihmiset, luulen, houkuttelivat hänet naimisiin miehen kanssa, joka ei ollut… Ja johon hän ei ollut rakastunut, ja aiheutti paljon ongelmia ja niin edelleen. Ja… Ja… ja paljon asioita, joita hän oli tehnyt ja joita hän oli tehnyt eräässä paikassa, ennen kuin hän nousi lavalle. Ja se oli niin, että hän rukoili, seisoi rukoillen ja pyysi Jumalaa parantamaan hänet ja… Oliko siellä ketään? Onko se totta? Onko tuo se… Oi se, no siellä, kyllä, se on hyvä. Tässä on ihmisiä, jotka… Eikä vain sitä, vaan… te ihmiset, jotka olette olleet muissa kokouksissa, se on… se on tarkalleen, joka kerta, onko se…? Jos on, nostakaa kätenne ylös, jos se on totta. Te kaikki tiedätte, kun siinä sanottiin… Aivan. Nyt, todistamaan muille ihmisille…

28   Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. En edes tiedä, mitä tulen sanomaan. Ja Jumala tietää, etten tunne yhtäkään näistä ihmisistä, jotka tulevat olemaan rukousjonossa tänä iltana. En tunne yhtäkään, mutta en ole koskaan nähnyt Sen epäonnistuvan, vaan sen, että Jumala paransi jokaisen ihmisen, riippumatta siitä, kuinka pahasti hän oli sairas, vaivattu tai mikä tahansa se olikaan; Hän paransi heidät.

Eikä vain sitä, vaan se kutsuu yleisön seasta, ihmisten erilaisia asioita, parvekkeilla ja muissa paikoissa. Näin on. Se on totuus. Nyt, nuo ovat niitä väittämiä, joita minä sanon. Sillä ei ole mitään tekemistä parantumisenne kanssa. Ainoastaan silloin, kun ihminen tulee lavalle… Huomaatte, että ihmiset, jotka tulevat tänä iltana ja joka ilta, se on, se tapahtuu, jos Pyhä Henki tulee. Näette heidän tulevan lavalle, ja kun he tulevat kahden tai kolmen metrin päähän, näette muutoksen heidän kasvoillaan. Tarkkailkaa potilaita.

29   Monet heistä horjuvat, pyörtyvät. Olen nähnyt heidän menevän niin tajuttomiksi, että oli hierottava heidän kasvojaan, tuolla tavalla, ja he alkoivat itkeä. Käytännöllisesti katsoen jokainen tapaus, todella outo tunne… Kuinka moni tietää, että se on totuus, muissa kokouksissa?

Nyt, he tajuavat, että siellä on Jumalan Enkeli. Sitten kun yritän kertoa siitä heille, näette tässä kuvan Siitä, joka on otettu, tieteellisesti todistettu, että se on oikein. Nyt, kun he seisovat siellä, he tietävät olevansa yliluonnollisen olennon läsnäolossa. Ei, se en ole minä. En ole sen enempää kuin kuka tahansa teistä, mutta se on vain kanava, jonka kautta Se toimii. Jonkun on julistettava se. Ja Hän vain… Sattui vain olemaan niin, että se oli… Hän kutsui minut syntymästäni lähtien. En usko, että lahjoja vain jaetaan teille.

30   Raamattu sanoo: ”Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta”. Te synnytte näiden asioiden kanssa. Uskotteko edeltä määräämiseen? Kaikkien kohdalla? Mutta asiat ovat Jumalan ennalta määräämiä. Jeesus Kristus oli ennalta määrätty Jumalan Pojaksi Eedenin puutarhassa. Uskotteko siihen? ”Sinun jälkeläisesi on murskaava käärmeen pään.”

Mooses oli Jumalan määräämä, ennalta määrätty. Kun hän syntyi, hänet todettiin sopivaksi lapseksi. Onko näin? Totta. Ja huomatkaa, uskon, että Johannes Kastaja, seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen syntymäänsä, hän oli tuo ääni, joka huusi erämaassa. Onko näin?

Jeremia, uskoakseni se oli Jeremia, Jumala sanoi: ”Ennen kuin sinä edes synnyit, tai ennen kuin sinut muodostettiin äitisi kohdussa, minä tunsin sinut ja pyhitin sinut ja määräsin sinut kansojen profeetaksi, ennen kuin sinä koskaan synnyit.” Onko näin?

31   Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta. Enkeli ilmestyi Marialle ja kertoi hänelle, Sakarjalle ja niin edelleen. Nuo asiat ovat todellisia.

Nyt, esimerkiksi, selventääkseni yhden asian, vain hetken ajan, aiomme alkaa rukousjonon seuraavien viiden tai kuuden minuutin kuluessa. Jotkut sanovat: ”Sen jälkeen kun Pyhä Henki on tullut, Hän johtaa Seurakuntaa. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin Enkelit, jotka ilmestyvät seurakunnan jälkeen.” Joten tiedän, että puhun pyhitysihmisille.

Joku sanoi minulle muutama kuukausi sitten: ”Veli Branham, ihailen sinua miehenä, mutta opetuksesi siitä, että Enkeli on tullut luoksesi, on erehdys”. Hän sanoi: ”Sillä me emme tarvitse Enkeleitä nyt.” Hän sanoi: ”Pyhä Henki on täällä.” Sanoi: ”Pyhä Henki, kun Hän tuli, Enkelit lähtivät pois.”

Se on väärin. Kuinka moni uskoo, että Filippuksella oli Pyhä Henki? Näyttäkää kätenne. No, kuka se oli, kun hänellä oli herätystä Samariassa, joka kosketti häntä ja käski hänen mennä autiomaahan Gazaan? Herran Enkeli. Onko näin?

32   Kuinka moni uskoo, että Pietarilla oli Pyhä Henki? Hän saarnasi helluntaina. No, kun hän oli vankilassa, ei Pyhä Henki, vaan Herran Enkeli tuli sisään ja kosketti häntä ja johti hänet ulos… Onko näin? Herran Enkeli.

Kuinka moni uskoo, että Paavalilla oli Pyhä Henki? Kun hän oli laivassa, joka oli juuri uppoamassa, neljätoista päivää ja yötä ilman tähtiä, kuuta tai mitään muuta tai valoa. Hän meni jonnekin alas käytävälle ja rukoili, tuli takaisin ulos ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, sillä Herran Enkeli, jonka palvelija minä olen, on ilmestynyt minulle.” Onko se oikein – onko oikein? Uskotteko, että hänellä oli Pyhä Henki?

Kuinka moni uskoo, että Ilmestyskirjan Johanneksella oli Pyhä Henki? Koko Ilmestyskirja paljastettiin hänelle Enkelin toimesta. ”Minä olen lähettänyt Enkelini todistamaan.” Johannes lankesi maahan ja yritti palvoa Enkeliä. Onko näin?

Hän sanoi: ”Katso, ettet tee sitä; minä olen sinun ja profeetan kanssapalvelija.” Palvo Jumalaa. Onko näin?

33   Pyhän Hengen aikakausi on alkanut, jatkunut ja tulee jatkumaan, Enkelien antaman ohjauksen kautta Seurakunnalle. Todellakin. Mutta he ovat Jumalan määräämiä Henkiä, Jumalan lähettämiä, toteuttamaan asioita. Jokaisella ihmisellä oli erityinen kutsumus, kautta aikojen Enkelit ovat käyneet ihmisten luona. Ei Enkelien palvontaa (Se on väärin.), kuten Brigham Young ja niin edelleen. Mutta Jumalan Enkeli todistaa Jumalan totuudesta. Näin on. Ja se julistaa Jumalaa. Siinä ei ole mitään mystistä jotakin, mitä kukaan ei ymmärrä. Se puhuu Jeesuksesta Kristuksesta ja todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja tuottaa Jeesuksen Kristuksen ihmisille. Aamen.

Pidän tuosta aamenesta. Se tarkoittaa, ” niin olkoon.” Ja minä – minä pidän siitä.

34   Hyvä on. Tämä on Jumalan Enkeli, joka on lähetetty Jeesuksen Kristuksen luota todistamaan Seurakunnalle, että viimeiset päivät ovat koittaneet. Se ei paranna ketään, mutta se auttaa tuomaan uskonne sellaiseen paikkaan… Ja kun näette ihmisen seisovan täällä lavalla… Nyt, teille kaikille siellä oleville, se saattaa… Kuinka moni on täällä, jonka puolesta pitäisi rukoilla, ennen kuin kokous päättyy, näyttäkää kätenne. Tiedän, että heitä on selvästi enemmän kuin viisikymmentä. Näen rukouskortteja ympäriinsä, pitäen korttejaan ylhäällä.

Huomatkaa, kun Jumala tekee jotain täällä lavalla, se on Hänen asenteensa teitä kohtaan myös siellä teidän kanssanne, uskotteko sen? Ja kun se tapahtuu täällä lavalla, muistakaa, että jos uskotte koko sydämestänne ettekä epäile sydämessänne, vakuutan teille, että Jumala vetää teidät esiin ja kutsuu teidät, kuka olettekin, ja nostaa teidät ylös rakennuksessa (Aivan oikein.), vuoteestanne, paareiltanne tai missä ikinä olettekin.

Tässä eräänä iltana pieni tyttö istui siellä sen jälkeen, kun eräs sananpalvelija oli nähnyt Hänen tulevan, minä näin miehen tulevan, sananpalvelijan saarnaavan, ja Jumala käski häntä tekemään jotakin. Hän ei tehnyt sitä. Ja sen jälkeen hän alkoi huolestua. Hänen ongelmistaan kerrottiin hänelle, kun hän makasi siellä luusiirrännäisen kanssa, kun hän sattui katsomaan sivulle, näin miehen, joka oli aivan sekaisin. Näin hänen kiipeävän ylös… hän on köysimies, näin hänen sitovan kaksinkertaisen trumpettisolmun. Ja minä vain aloin kertoa, mitä minä näin, ja tietyistä asioista. Ja sitten, ensimmäiseksi, se oli siinä, ja hän oli parantunut.

35   Pieni nainen istui näin kädet ojennettuina. Näin äidin, joka kantoi huopaa, ja lapsen, joka oli spastinen lapsi. Näin lapsen hieman myöhemmin putoavan pöydältä. Aloin vain kertoa… Näin tämän tytön seisovan siinä; hän ei ollut koskaan kävellyt; hän istui siinä pyörätuolissa. Ja sitten katsoin, ja näin tytön kulkevan katua pitkin ja vilkuttavan kaikille ja ylistävän Herraa.

Kertoessani tätä, sanoessani juuri sen, mitä olin näkemässä. Tyttö seisoi siinä: ” Nouse seisomaan, Jeesus Kristus parantaa sinut.” Hän nousi ylös ja kulki rakennuksen läpi. Se ei koskaan petä. Sen täytyy olla. Oi, halleluja.

Kun ajattelen sitä, ystävät, älkää luulko, että minä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

36   [Loppuosa tästä nauhasta ei ehkä kuulu tähän nimenomaiseen saarnaan – toim.] …?…

Hän itki kuin mies. Se on totta. Hän seisoi siinä. Oi, Raamattu sanoi, että Hänessä ei ole kauneutta, jota me olisimme halunneet. Katsokaa, kuinka Hän seisoi siinä, Hänen pieni, hauras ruumiinsa seisoi siinä, kyyneleet valuivat pitkin Hänen poskeaan. Mutta yhtäkkiä Jumala tuli Hänen päälleen. Hän veti Hänen pienen ruumiinsa pystyyn. Siinä mies makaa kuolleena, ollut mädäntyneenä haudassa neljä päivää: ihomadot ovat ryömineet sisään ja ulos hänen ruumiissaan. Hän seisoi siinä ja huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule esiin”. Mistä oli kyse? Jumala katsomassa kyynelten läpi, Jumala puhumassa kuolevaisten huulten välityksellä. Aivan oikein. ”Lasarus, tule esiin.” Lasarus oli ollut kuollut; hänen sielunsa oli ollut ikuisuudessa neljä päivää. Josta minä en tiedä, etkä tiedä sinäkään, joten emme riitele siitä. Mutta tuo mies makasi mädäntyneenä haudassa ja hänen sielunsa oli neljän päivän matkalla, turmelus tunsi Luojansa. Hänen sielunsa läpi elämän oli …?… ja tuo mies oli ollut kuolleena neljä päivää, nyt hän on elossa. Halleluja. Jumala Pojassaan sovittaen maailman itsensä kanssa. Uskotko, että Hän oli Pojassaan? Aivan niin. Jumala eli Hänessä. Kun Hän kuoli… Kristuksen täytyi kuolla ihmisenä, sillä Hän oli ihminen, lunastaakseen meidät takaisin Isän luo. Täsmälleen oikein.

37   Oi, jospa meillä olisi nyt aikaa tukeutua siihen vain hiukan, mutta aikamme on vähissä. Jumala Pojassaan, Jumala maailmankaikkeudessaan. Jumala on Hänen – Hänen Sanassaan. Jumala Pojassaan, nyt Jumala kansassaan hetken aikaa. Huomatkaa, ystäväni…? …Jumala kansassaan. Uskotko, että Jumala on kansassaan? Hän on varmasti. Oi, voi sentään. Huomatkaa, että oli sata kaksikymmentä, nuo pelkurimaiset ihmiset, jotka uskalsivat mennä Jerusalemiin ja ottaa Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan, jäädäkseen sinne vähäksi aikaa. Ja yhtäkkiä, kun he olivat siellä, Jumala tuli alas asumaan kansansa keskuuteen. Ja kun Hän tuli, he menivät ikkunoista, ovista ja kaikesta muusta läpi ja ulos kaduille; he eivät enää pelänneet. Meidän Jumalamme laskeutui alas, tuo kolmas henkilö tuolla tuli jälleen lihaksi ja asuu tänä iltana kansassaan. Halleluja. Jumala itse, Jumala Pyhä Henki, elää kansassaan.

38   Tässä muutama ilta sitten, seisoin tuolla, kun eräs s – sananpalvelija haastoi minut, kun hän sanoi: ”Jumalallinen parantuminen…” ja sanoi: ”Veli Branham on huijari. Hänessä ei ole mitään. Hän on uskonnollinen huijari. Hänessä ei ole mitään. Jumalallinen parantuminen on huijausta, ja veli Branham on heidän kaikkien päällikkö: hän on huijari.” En koskaan sanonut sanaakaan. Kävelin lavalle ja sanoin: ”Ei, en ole huijari.” Jumala, joka on minun todistajani, ja suunnilleen siihen aikaan taivaasta tuli Tulen pyörre. Halleluja. Jumala tuli alas ja salli mekaanisen linssin ottaa kuvan Pyhästä Hengestä, joka oli yläpuolellani. Jumala on kansassaan. Halleluja. Ihmiset voivat olla turvassa juuri siinä, kun me kaikki uskomme, että Jumala on kansassaan. Kyllä, herra. Hän liikutti runoilijoiden sydämiä. Oi, se on enemmän kuin mielikuvituksellinen asia. Kyse on miehistä, jotka luottivat Jumalaan, jotka uskoivat Jumalaan.

39   Erään kerran oli eräs mies …?… Hän kirjoitti eräänä päivänä, ja hän yritti kirjoittaa laulua, mutta hän ei pystynyt siihen. Eikä hän tiennyt mitä tehdä. Ja yhtäkkiä eräs laulu tuli eräälle toiselle miehelle, jonka nimi oli Eddie Perronet, ja hän …?… . istui huoneessa. Ja yhtäkkiä tuli Jumalan Henki hänen ylleen. Hän tarttui kynäänsä ja kirjoitti:

Ylistäkää Jeesuksen Nimen voimaa!
Enkelit kumartukoot maahan;
Tuokaa esiin kuninkaallinen diadeemi
ja kruunatkaa Hänet kaikkien Herraksi.

Vanha sokea Fanny Crosby, joka ei ollut koskaan nähnyt päivänvaloa, istui eräänä päivänä huoneessa ja Jumala tuli sokean runoilijansa ylle. Ja kun se tapahtui, hän kirjoitti,

Älä ohita minua, oi hellä Vapahtaja,
kuule nöyrää huutoani;
Kun muita kutsut, älä mene ohitseni.
Sinä olet kaiken lohdutukseni virta,
enemmän kuin elämä minulle,
Ketä muuta minulla on maan päällä kuin Sinä?
Kuka muu taivaassa kuin Sinä?

Näin on. Eräs toinen kirjoitti,

Eläessään, Hän rakasti minua; kuollessaan Hän pelasti minut;
Haudattuna Hän vei syntini kauas pois;
ylösnoustessaan Hän vanhurskautti minut iankaikkisesti:
Jonain päivänä Hän on tuleva – oi, suurenmoinen päivä.

40   Mistä siinä on kyse? Jumala kansassaan, Jumala Sanassaan, Jumala palvelijoissaan, Jumala profeetoissaan, Jumala parantumisessa. Onko Jumala täällä tässä rakennuksessa tänä iltana? Uskotteko siihen juuri nyt? Onko Jumala luomakunnassaan? Te uskotte sen. Onko se totta? Onko Jumala Sanassaan? Uskotteko te siihen? Oliko Jumala Pojassaan? Uskotteko te siihen? Oliko Jumala kansassaan? Uskotteko te siihen? Voin vain todistaa, että Hän on täällä nyt. Uskon, että se on Jumala, Pyhä Henki, joka virtaa tämän rakennuksen yli juuri nyt, että se on sama ja parantaa jokaisen ihmisen täällä. Jumala on kansassaan. Uskon, että yöllä, kun Hän kutsuu, minä… Kun Hän kutsuu, minä otan sen vastaan. Halleluja. Tiedän, että pidätte minua hulluna. Ehkä te teette niin, mutta minä en ajattele niin. En voisi menettää …?… maailman mieltä, minulla on Kristuksen mieli. Minä olen …?… Hän on minulle enemmän kuin elämä …?… Voitte kutsua sitä, miksi haluatte. Voitte kutsua Pyhää Henkeä tänä iltana, jos …?… jos haluatte. Mutta eräänä päivänä olin syntinen, nyt olen kristitty. Eräänä päivänä olin sokea, nyt näen. Eräänä päivänä olin …?… kaikenlainen …?… Eräänä päivänä tuolla joku sanoi: ”Herra Branham, olen pahoillani, että jätän tämän taakan teille, mutta teillä olette lopussa”. Kaksi vuotta sitten minulle sanottiin: ”Te olette lopussa.” Ja tänä iltana olen parhaimmassa kunnossa, mitä olen koskaan ollut. Jumala on yhä kansassaan. Halleluja …?… uskokaa se …?… Miten voin todistaa sen teille? Onko se totuus? Sanokaa Aamen.

Isä Jumalamme, me rukoilemme nyt, että vuodatat itsesi tänä iltana tämän kansan ylle. Ja anna heidän jokaisen parantua. Kuule rukoukseni, Herra, he ovat sairaita. Oi Jumala, tulkoon Henkesi köyhän nöyrän palvelijasi päälle, ja tulkoon synnit julki; parantukoot ihmiset kaikenlaisista sairauksista täällä tänä iltana. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

50-0110 MOOSES (Moses), Houston, Texas, USA, 10.1.1950

50-0110 MOOSES
(Moses)
Houston, Texas, USA, 10.1.1950

 

1          Minulle on suuri ilo ja kunnia olla taas täällä Houstonissa tänä iltana. Siitä on jo jokin aika, kun viimeksi näin teidät, ja monia suuria voittoja on saatu, monia murheita on takana.  Olen edelleen kiitollinen tänä iltana, että olen yhä pelastettu Jeesuksen, Jumalan Pojan veren kautta.

Niin kiitollinen siitä, että olen taas täällä Houstonissa pitämässä yhtä pisimmistä kokoussarjoistani. Meillä on 17 peräkkäistä iltaa täällä Houstonissa tällä kerralla. Se on pisin kokoussarja mitä koskaan olen pitänyt sen jälkeen, kun meidän kokouksemme ovat saaneet suuremmat mittasuhteet. Minä luotan Jumalaan, että se osoittautuu suurenmoiseksi kokoussarjaksi.

Monet vaivatuista ihmisistä, sairaista, kärsivistä tulee vapautumaan tänä aikana. Ja minä myös luotan siihen, että monet jääräpäät, jotka ovat välinpitämättömiä Kristusta kohtaan, tulevat tänä aikana tuntemaan Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanaan, ja yhtä kaikki, että Jumala saa kunnian kaikesta, mitä täällä tehdään tai sanotaan.

2         Ja minä haluan, että te kaikki tänä iltana, kun kokoukset ovat alussa… Oikein huono ilta, vain harvoja ihmisiä liikkeellä. Minä haluan teidän auttavan minua tänä aikana.

Minä en kykene tapaamaan ihmisiä näiden kokousten aikana niin kuin haluaisin, koska minä käytän aikani rukoilemiseen. Minun pitää valmistautua näihin asioihin, joita on tulossa, niin kuin parantamiskokouksiin. Minä tulen tänne ollakseni avuksi. Ja minun pitää… Minun apuni tulee ylhäältä ja minä– minun pitää pysyä yhteydessä Jumalaan koko ajan, jos minä ajattelen pystyväni auttamaan jotakuta toista. Ja yhtä lailla minä haluaisin opettaa jokaista ihmistä ja keskustella henkilökohtaisesti teidän jokaisen kanssa, mikä on melkein mahdotonta täällä maan päällä.

3         Mutta tulee vielä aika, jolloin minä uskon voivamme viettää kaiken aikamme toinen toistemme seurassa, jonka me toivomme voivamme käyttää tuossa paremmassa Maassa, jossa meidän ei tarvitse vain pikaisesti rukoilla sairaitten ja vaivattujen puolesta. Siellä ei heitä tule olemaan yhtäkään. Me tulemme asumaan Jeesuksen naapureina. Eikä siellä tule olemaan enää sairautta eikä kärsimystä. Jumala, kiirehdi tuon päivän tuloa, kun kaikki nämä huolet ovat ohi. Ja sitten, me tulemme kohtaamaan Hänet kasvoista kasvoihin ja meidät itsemmekin tunnetaan täydellisesti.

Sitä kohti me kamppailemme. Sen takia minä kamppailen tänä iltana, että siitä tulisi minun Kotini. Ja minä haluan nähdä, kuinka monia minä pystyn tuomaan mukanani. Sillä se on todella… se on paljon todellisempaa kuin se, että me olemme täällä tänä iltana.

4         Kokoukset tulevat jatkumaan täällä joitakin iltoja ja sitten meillä on kaksi tyhjää kohtaa, kahtena iltana, joiksi me yritämme järjestää jonkin toisen auditorion. Sitten me menemme stadionille. Siitä me odotamme jotakin suurenmoista. Tuokaa jokainen omat sairaanne ja vaivatut mukananne. Ja tulkaa, tuokaa syntisiä. Monesti, kun ihmeitä tapahtuu tai jotakin tehdään, se muuttaa ihmisten sydämet– asenteen Kristusta kohtaan.

Minulla oli täällä jokin aika sitten kokous; sain alttarikutsulla suurimman määrän ihmisiä kääntymään yhdellä kertaa, mitä minulla koskaan… Kaksituhatta otti Jeesuksen vastaan kerralla. Kaksituhatta ihmistä tuli Kristuksen tykö. Ja minä luotan siihen, että tulen tapaamaan heidät kaikki siellä toisessa maassa.

5         Siis, parantuminen– kampanjoiden aikana… sinä… meillä on siitä tuolla tiskillä. Ja… Ottakaa yksi, erityisesti, te sairaat ihmiset jonossa, haluan, että te luette sen pikku kirjasen Hän Astui Ylös Korkeuteen. Jos teillä ei ole tuota viittä senttiä, niin ottakaa se joka tapauksessa.

Ja siis, me emme ole täällä rahan takia. Olemme auttamassa teitä. Se on meille sydämen asia. Me olemme täällä auttamassa teitä.

Siis, minä voin puhua siitä, minkä tiedän olevan totta. Siis, jos minä sanon teille totuuden, teidän pitäisi uskoa minua. Ja, jos minä puhun itsestäni, ja sanon jotakin, mitä Jumala on tehnyt, ja Jumala ei sano samaa, niin silloin se ei ole oikein. Mutta, jos minä kerron teille jostakin, mitä Jumala on tehnyt, ja Jumala tulee alas ja todistaa tuon saman, silloin teidän pitäisi uskoa Jumalaa. Onko asia näin?

6         Siis, mitä minä sanon teillä tänä iltana, haluan, että jokainen teistä muistaa vain sen, mitä minä kerroin teille. Ja sitten, jos nuo asiat eivät tapahdu juuri sillä tavalla kuin minä sanoin niiden olevan, niin sitten, kun kokous on ohi, näiden 17 päivän jälkeen, te voitte lähteä kulkemaan ympäri kaupunkia ja sanoa: ”Veli Branham on väärä profeetta.” Mutta, jos Jumala vastaa ja todistaa sitä samaa, minkä minä sanoin olevan totuus, niin, no sitten, uskokaa Jumalaa, jos te ette usko minua. Eikö se olekin oikein? Silloin te voitte kulkea ympäriinsä ja sanoa: ”Herra on oikeassa. Herra on sanonut meille totuuden.” Hän lähetti meidät.

7         Siis, sikäli, kun… parantamisen lahja, siellä… Monet ihmiset eivät ymmärrä, mitä lahjat ovat. Ei kukaan muu kuin Kristus voi parantaa teitä. Minä en piittaa siitä, miten paljon lahjaa sinulla on, Kristus on sen Antaja– näettekö? – ja sinä paranet ainoastaan Kristuksen kautta.

Haluaisin lukea pienen Sananpaikan nyt, ja selittää teille vähän lahjan toimintatapoja. Silloin te tiedätte miten tulla, ja silloin te…

Minä kerron teille, mitä me voimme tehdä. Miten te haluaisitte tehdä tämän– kaikki meistä? Jos te voisitte ottaa tämän pienen joukon täällä tänä iltana ja– ja saada sen asettumaan aloilleen ja saada jokaisen uskomaan aivan sen, minkä me olemme sanoneet olevan totuus, tulisi sellainen kokous, joka saisi Houstonin vavahtelemaan. Näin asia on. Hän tekisi sen.

8         Siis, muistakaapa, jos vain voitte ajatella, ehkä siinä on jotakin, mitä te ette ymmärrä. Rehellisesti sanottuna, tässä on paljon sellaista, mitä minä en ymmärrä. Minä vain hyväksyn sen. Älkää ollenkaan yrittäkö ottaa Jumalasta selvää; te ette kykene siihen. Jumalaa ei ymmärretä tietämyksen kautta; Jumalaa ymmärretään uskon kautta. Onko asia näin?

Mitä, jos Pietari olisi alkanut selvitellä, miten syvää vesi oli, ja ymmärtänyt kuinka mahdotonta hänen oli kävellä veden päällä, hän ei olisi ikinä kävellyt. Näettekö? Mutta hän vain katsoi Kristukseen ja jatkoi kävelyä.

No, sillä tavalla minä tämän teen. Minä vain otin Häntä Hänen Sanastaan kiinni ja niin sitä mentiin. Ja ota sinä Häntä Hänen Sanastaan tänä iltana. Ja jos sinä– ehkä syntisenä et ymmärrä, miten ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan kiinni, niin [siksi juuri] Jumala lähetti minut tänne. Haluan, että te uskotte minua, ja katsotte, toteutuuko se, ja siunaako Jumala siunaa teitä.

9         Siis, voisimmeko painaa päämme aivan hetkiseksi ja puhua meidän Tekijällemme.

Taivaallinen Isämme, me olemme kiitollisia tänä iltana… Ja meidän sydämemme on tullut iloiseksi meidän… meidän pelastuksemme, koska Jeesus, Lunastaja, on tullut ja on siunannut meitä. Hän tuli maan päälle– Messias, tuli, luotuna syntisen lihan kaltaiseksi, ja otti meidän sairautemme päälleen ja meidän vääryytemme päälleen; ja Hän– Hän kantoi ne Golgatan ristille ja sitten nousi korkeuteen, ja istuu tänä iltana Majesteetin oikealla puolella, ja rukoilee puolestamme; tuli meidän ylipapiksemme, ylimmäiseksi papiksi, jota voi koskettaa meidän heikkouksiemme tunnossa, [joka voi sääliä heikkouksiamme– suom. Raamattu] Ja tänä iltana, kaikkien näiden kuluneiden satojen vuosien jälkeen, ismejä on noussut, eri fanatismeja on tullut ja mennyt, mutta silti, Jumalan Pojan mahtava voima on vallassa ja hallitsee Hänen kansansa tuhansissa sydämissä.

Ja nyt, minä rukoilen Sinua, Herra, kun me olemme astumassa tähän suureen herätykseen, jonka me uskomme olevan aivan kynnyksellä, täällä Houstonissa, että Jumalan kirkkaus laskeutuisi meidän keskellemme. Ja tulkoon jokainen rampa, sokea, vaivattu, köyryselkäinen, spastikko, vajaamielinen, tulkoon kaikenlaiset sairaudet parannetuiksi täällä. Tulkoot tuhansia ihmisiä joukoittain alttarin ympärille antamaan sydämensä Sinulle, vuodatettakoon Pyhä Henki. Se vain… Herra, älköön nämä 17 päivää vain aloittako sitä; jatkukoon se edelleen, ja edelleen niin kauan, kunnes Sinun rakas Poikasi ilmestyy kirkkaudessaan, ja me ilmestymme Hänen kanssaan puettuina Hänen vanhurskauteensa, katsoen Häneen.

10   Siunaa meitä, Isä. Nyt, kun sinun vähäpätöinen, palvelija parkasi seisoo tänä iltana täällä tekemässä tätä suurta julistusta, tai julistamassa tätä suurta asiaa, jonka Sinä olet tehnyt… Ja olkoon jokaisella kuulijalla usko. Ja olkoon Sinun Henkesi, Herra, joka on saanut nämä asiat aikaan, seisköön Hän tässä kokouksessa tänä iltana ja tarkistakoon kaiken, mitä sanotaan. Ja ilta, illan jälkeen… Ja tulkoon tänne vanhanaikainen herätys, joka todella ravistelee kaupunkia ja jokaista seurakuntaa. Syntykööt tuhannet Valtakuntaan. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Jumalan kunniaksi Hänen rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

11   Exodus [2. Moos.]  23. luku, hyvin tuttu jae, jonka minä yleensä luen herätyskokoussarjan alussa, koska se on… tällä on… tekemistä sen kanssa, miten Jumala toimii nykypäivänä. Jumala puhuu palvelijalleen, Moosekselle ja lähettää hänet. 20. jae 23 luvusta, jos panette sen ylös ja luette osuuden 23. jakeeseen saakka.

Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.

Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä.

Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.

Sillä minun enkelini käy sinun edelläsi …

12   Jumala puhuu tässä palvelijalleen Moosekselle… Oli aika, jolloin– jolloin Israelin lapset joutuivat pois Jumalasta, ja joutuivat pois Hänen käskyistään ja niin edelleen, ja heistä oli tullut… olivat joutuneet pulaan, ja olivat Egyptissä, Egyptin orjuudessa. Ja heille tuli suuri hätä. Ja niin kauan kuin heillä meni oikein hyvin eikä ollut pulaa mistään, he pärjäsivät hyvin.

Mutta, kun Jumalan profeetallinen hetki tuli, kun Hän oli luvannut Aha– Abrahamille, että hänen siemenensä tulisi elämään vieraalla maalla 400 vuotta, ja Hän toisi heidät pois väkevällä kädellä… Sitten, kun tuon lupauksen hetki tuli, nousi faarao, joka ei tiennyt Joosefista mitään.

Huolimatta siitä, kuinka mahdottomalta tuntuu, että tuo asia toteutuisi, kun lupauksen aika lähestyy, Jumala antaa asioiden kasaantua niin, että ne vastaavat Hänen profeetallista lupaustaan. Uskotteko te tämän? Hän tekee niin aina. Hän aina… Se menee aina sillä tavalla.

13   Kukapa olisi ajatellut, että noita ihmisiä, kuinka heitä kunnioitettiin ja melkein palvottiin Joosefin takia, että tuo nuori prinssi, joka siellä oli, joka kertoi– tuon unen, ja pelasti Egyptin monta kertaa, että ajan– lyhyen ajan, noin 400 vuoden, hänet olisi todellakin unohdettu; mutta, kun Jumalan lupaus läheni täyttymystään, nousi faarao, joka ei tuntenut Joosefia ja hän sai työnjohtajat panemaan kansan päälle ja– ja niin edelleen. Ja heitä alettiin rasittaa ja he huusivat Jumalaa noiden työnjohtajien takia. Ja sinä aikana, sen jälkeen, kun he olivat alkaneet huutaa, Jumala antoi tuon erikoisen asian tapahtua.

14   Siis, minun vaatimattoman uskoni mukaan, lahjoja ei anneta käsin. Jumala on määrännyt lahjat ennalta. ”Lahjat ovat olemassa ilman kääntymystä.” [Sillä, Jumala ei armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. – KR38; Room. 11:29] Sinä voit sanoa oikeita asioita ja yrittää saada näitä asioita toimimaan oikein ja uskoa oikealla tavalla, ja työskennellä oikealla tavalla; mutta ne eivät toimi ennen kuin Jumala on niiden takana.

Kyse ei ole mistään, mitä te voitte bluffata. Te ette voi hämätä saatanaa. Hän ei anna hämätä itseään. Teidän pitää tietää, missä te seisotte. Näin asia on.

Ja: ”lahjat ja kutsu eivät vaadi kääntymystä.” Nuo ihmiset ovat syntyneet maailmaan.

Jumala näkee edeltä asioita ja tietää ennustuksensa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ja Hän aloittaa jotakin täällä, joka tulee kohtaamaan tämän, joka yhtyy siihen täällä. Ja, kun Hän näki, että tuli aika, että ihmiset alkoivat kaivata sitä, Hän antoi erikoisen, pienen pojan jonka nimi oli Mooses syntyä, oudon syntymän kautta.

Faaraon tytär antoi hänelle nimen Mooses, koska hänet otettiin vedestä, jos tiesitte… Raamatustanne, pyhäkoulun kertomuksen kautta.

15   Ja, kun hän tuli 40 vuoden ikään, Jumala kutsui hänet siihen, mihin hänet oli tarkoitettu. Ja hän ajatteli, varmasti, että–että Israelin kansa ymmärtäisi, mitä varten hänet oli lähetetty. Mutta ihmiset ymmärsivät Mooseksen väärin.

Siis, ymmärtäkää tämä nyt perin pohjin, ystävät. Vaikeinta, mitä Jumalalla on ollut kansansa suhteen, on saada kuolevainen uskomaan toiseen samanlaiseen. Se on vaikein juttu, jonka Jumala on milloinkaan tehnyt– saada yksi kuolevainen uskomaan…

No, ihmiset uskoivat, että Jeesus olisi Jumalan… Ihmiset eivät kyenneet uskomaan, että Hän olisi Jumalan Poika. He uskoivat Jumalaan. Vaan, kun Hän sanoikin olevansa ihminen, joka tekee itsestään samanarvoisen Jumalan kanssa. Miten Hän, köyhä talonpoika, mitenkä Hän voisi olla sitä? Mies, joka oli syntynyt eläinten syöttökaukalossa [seimessä], ja millainen tausta hänellä oli, köyhässä perheessä kasvanut, vain yksi vaatekerta päällään ja eli sillä tavalla kuin eli; eikä edes paikkaa, minne päänsä kallistaa. ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole…” Kuinka tuo mies voisi olla Ihmisen Poika? Kuinka Hän voisi olla sitä, miksi Hän itseään väitti? Mulla Hän oli, eikö ollutkin? Oli.

16   Nyt he uskoivat sen, mutta se… Se vain oli liian myöhäistä heille. Heidän kohtalonsa oli jo sinetöity, siis niille, jotka kielsivät Hänet. Ja Jumala lähettää noita asioita siksi, että ihmiset pysyisivät yksinkertaisina ja nöyrinä.

Ja kuunnelkaapa ystävät; mitä yksinkertaisempana sinä voit pysyä, sitä enemmän Jumala voi toimia sinun kanssasi.

Minä en ole koulutusta vastaan. Koulutus on ihan okei. Mutta ihmisistä tulee niin korkeasti koulutettuja, että he ymmärtävät asiat paremmin kuin Jumala. Ja he menevät ohi maalin.

Sinun pitää unohtaa kaikki, mitä sinä olet koskaan ymmärtänyt Kristuksesta omalla tietämykselläsi. Siis, sinä vain tulet lapsenomaisesti ja otat Hänet vastaan. Siinä kaikki. Sillä tavalla Jumala otetaan vastaan. Ja mitä yksinkertaisemmaksi sinä voit tulla, mitä nöyremmäksi, ja päästä eroon itsestäsi, omista käsityksistäsi– sinä vain otat Jumalan Sanan sellaisena minkä arvoinen se on ja uskot sen. Ja nämä asiat tulevat ainoastaan uskon kautta, ei sen kautta, mitä sinä ymmärrät– sinä et siihen kykene. Maailmassa ei ole milloinkaan ollut ihmistä, ei pyhää eikä ketään, joka olisi päässyt perille Jumalasta. Ei siihen pysty. Älä siis kuvittele, että sinä kykenet tekemään mitään sellaista, mitä ei voi tehdä, koska… se ei vain onnistu. Näin on. Usko ainoastaan Häntä. Sitä hän sinulta vaatii eikä, että yrität ymmärtää Häntä.

17   Mutta, kun lupauksen aika lähestyi, niin Jumala lähetti Mooseksen sinne. Ja ihmiset sanoivat: ”Kuka sinut on tehnyt meidän hallitsijaksemme? No mutta, johan sinä suuri kuvittelet olevasi.”

Se ei ollut Mooseksen asenne. Hänet lähetettiin vapauttajaksi tietoisena siitä, että aika oli tullut. Ja hän ajatteli, varmasti, että ihmiset olivat lukeneet Kirjoituksia ja semmoista, eivätkä he tienneet, että lupauksen aika oli lähellä tai– olivat lukeneet tuosta lupauksesta Aabrahamille, että tuo aika oli käsillä. Ja he eivät onnistuneet lukemaan… eivät kyenneet…

(Seisonko minä liian lähellä tätä mikkiä? Säriseekö se siellä takana… Siellä takana parvilla– kuuletteko te hyvin siellä takana? Jos kuulette, niin nostakaa kätenne. Minulla ei ole kovin paljoa ääntä.)

18   Mutta, kun lupauksen aika tuli, ihmiset ajattelivat, varmastikin, että he kyllä ymmärtäisivät. Mutta, Jumalan kansa… Yleensä saatana toimii meidän ymmärryksemme kautta, ja saa ihmisten ymmärryksen sumenemaan, ja silloin ihmiset menettävät otteensa Jumalasta– yhdeksässä tapauksessa kymmenestä.

Mutta Jumalalla oli lupauksensa, ja sitten, kun Mooses lähti vapauttamaan ihmisiä, no, he–he torjuivat hänet, hylkäsivät hänet, ja se maksoi heille 40 ylimääräistä kärsimyksen vuotta. Onko tämä totta? Mooses pakeni erämaan perukoille, totta kai. Ja vähän ajan päästä, Jumala kutsui hänet lopulta uudestaan, kun kansa alkoi vaikeroida ja valittaa. Ja– ja silloin, tämä sama Mooses, jonka ihmiset olivat hylänneet, ja hyväksyneet sen sijaan faaraon johtajakseen, tämä sama Mooses; Jumala lähetti hänet takaisin heille johtajaksi, jolla oli valta hallita heitä.

19   Siis, katsokaapa. Minä haluaisin teidän ymmärtävän sen, mikä Mooseksen lähettämisessä oli erikoinen puoli.

Mooses paimensi appensa Jetron lampaita, siellä erämaan toisella puolella. Ja eräänä päivänä– hänelle ilmestyi enkeli palavassa pensaassa. Siis, eräs enkeli tuli ja toi Moosekselle sanoman, ja toisaalta hänen piti olla hänen oppaansa.

Ihmiset ovat… He eivät kykene… Te ette voi opastaa itse itseänne. On kaksi tietä: sinun tiesi ja Jumalan tie. Ja kun sinä olet omalla tielläsi, sinä olet poissa Jumalan tieltä; ja sinun on unohdettava oma tiesi löytääksesi Jumalan tien. Eikä ihminen pysty johtamaan itse itseänsä.

Häntä kutsuttiin lampaaksi. Meitä verrataan lampaaseen. Jos täällä on joku, joka tietää jotakin lampaankasvatuksesta; kun lammas eksyy, se on täysin avuton. Se vain seisoo ja määkii, kunnes kuolee. Siinä kaikki. Se on avuton.

20   Ja me, ilman johtajaa, olemme avuttomia. Ja Kristus on meidän johtajamme. Ja Jumala oli Mooseksen johtaja, vaikka Hän lähetti enkelin johtamaan häntä. ”Minä lähetän enkelini sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä, ja johdattamaan sinut siihen paikkaan, jonka minä olen luvannut.” Enkelin oli määrä olla hänen johtajansa.

Enkeli teki nuo ihmeet. Mooses ei todella tehnyt yhtään ihmettä. Jumalan enkeli Mooseksessa teki nuo ihmeet. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Jumalan enkeli oli hänen kanssaan. Enkeli johti heitä, teki ihmeet.

Siis, Jumala on aina, läpi Kirjoitusten, alusta loppuun, kaikkina aikoina määrännyt, että enkeleiden pitää johtaa kansaa, kaikkien [näiden] miesten kautta; oli Mooses, oli Daniel ja voi, kuinka monta muuta vielä me voimmekaan luetella.

21   Joku sanoi minulle täällä, jokin aika sitten. Hän sanoi: ”Mutta, veli Branham…” Anteeksi. Hän sanoi: ”Sen jälkeen, kun Pyhä Henki tuli, eivät enkelit ole opastaneet seurakuntaa, tai johdattaneet yksilöitä. Eihän toki.” Hän sanoi: ”Pyhä Henki opastaa meitä.”

Tässä on ymmärretty väärin Pyhä Henki ja enkeli. Se on erehdys. Enkelit kyllä johdattivat seurakuntaa, ja kuljettavat seurakuntaa yhä. Pitää paikkansa.

Kuinka moni sanoisi, että Filippuksella oli Pyhä Henki? Näyttäkääpä kätenne ympäri taloa. Kuinka monen mielestä Filippuksella oli Pyhä Henki? Filippuksella, apostoli Filippuksella? Varmasti, näettehän. Selvä, hänellä oli, eikö ollutkin? Kuka sitten puhui hänelle siellä Samariassa ja käski häntä lähtemään Gaazan erämaahan? Enkeli. Oliko hänellä Pyhä Henki? Varmasti oli.

22   Kuinka moni sanoisi, että apostoli Pietarilla oli Pyhä Henki, [Pietarilla] joka saarnasi seurakunnan perustamissaarnan, helluntaipäivänä? No, kun hän makasi siellä vankilassa, ja kuka tulikaan sinne… ja kosketti häntä ja toi hänet sieltä ulos? Enkeli. Onko näin?

Kuinka moni sanoisi, että Paavalilla oli Pyhä Henki? Näyttäkääpä kätenne. Kun laiva heittelehti nelisentoista päivää, eikä mitään toivoa enää ollut ja hän ilmestyi sinne ja puristi kaverin kättä [hänen kättään] ja huhuili, ja luulisin: ”Kiitos Jumalalle. Olkaa hyvällä mielellä. Jumalan, jonka palvelija minä olen, enkeli seisoi vierelläni viime yönä.” Onko näin?

23   Ja heillä oli Pyhä Henki, ystävät, Enkeli… me olemme… ei se ole enkelien palvontaa. Kyse on hengestä, jonka Jumala on lähettänyt palvelemaan seurakuntaa. Mikään liha ei voi saada kunniaa Jumalan edessä. Jos joku voisi saada kunnian, se olisi Jeesus. Mutta Hän sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja; minun Isäni, joka on minussa, tekee nämä teot.” Onko näin?

Ihmiset sanoivat: ”Me uskomme Jumalaan.”

Hän sanoi: ”Jos te uskotte Jumalaa, te uskoisitte myös minuun.”

Siis, kun enkeli tuli teidän palvelijanne luo täällä, hän sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan sinua.” Tässä se vaikea juttu onkin: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi…” Kuinka moni teistä uskoo Jumalaan? Te kaikki, eikö vain? Te uskotte Kristukseen, te uskotte Pyhään Henkeen.

24   Siis, tästä ei ole kyse tänä iltana. Olen iloinen, että te teette niin. Se tekee teistä kristittyjä. Mutta se ei ole se, mitä minä yritän saada teidät ymmärtämään– katsokaas. Minä saan teidät kyllä tekemään sen, kun kutsun teitä alttarille. Teidän pitää uskoa niihin ensin. Jos te ette ole niiden kanssa tekemisissä, te ette ikinä ymmärrä tätä.

Mutta aivan yhtä paljon kuin te uskotte niihin, teidän pitää uskoa siihen, että minä puhun teille totta, ja mitä minä sanon, on totuus.

Jeesus oli… Hän oli… Hänen kätensä olivat sidotut tekemästä yhtäkään ihmettä tai mitään, minkäänlaista ihmettä, koska ihmiset eivät uskoneet Häntä.

Ja juuri nuo ihmiset, jotka uskoivat Jumalaan, tappoivat Hänet. Onko asia näin? Riippumatta siitä, kuinka paljon he uskoivat Jumalaan… He olivat hyvin uskonnollisia, oikeaoppisia [ortodokseja]. Hyvin uskonnollisia. Ja he uskoivat Jumalaan. Mutta uskoa nyt Häneen– voi ei. Kyllä. Näettekö? Se oli liikaa. Ih…ihmistäkö? He eivät voineet uskoa yhtäkään ihmistä. He pystyivät kyllä uskomaan Jumalaan.

25   Ja tänä iltana, monet pystyvät uskomaan Jumalaan. Toki. Te uskotte Kristukseen, te uskotte Pyhään Henkeen ja niin edelleen. Mutta, kun joku ihminen tulee ja sanoo teille jotakin, joka on vaikeaa uskoa: ”En tiedä uskoako vai ei, ystävä.” Tästä on kyse. Näettekö sen?

Siitä syystä Jumala ei voi… Siitä syystä teidän paimenenne joskus, kun paimenenne tulee luoksenne– siitä syystä hän ei kykene auttamaan teitä. Sinun pitää uskoa pastoriisi. Sinun pitää uskoa, että hän on Jumalan mies, Jumalan lähettämä tekemään näitä asioita Hänen puolestaan.

26   Siis, jumalallinen parantaminen tyrehtyi hetkeksi joitakin vuosia sitten; se vain lakkasi, mikä on tapahtunut kautta historian ajanjaksojen. Se on lopahtanut tosi usein.  Ja noina aikoina, syöpää puhkesi seurakunnassa, sairautta. Voi tavaton.

Ihmisistä 80% on sairaana nyt. Ja ihmiset… Lääketiede, kyllä minä kunnioitan sitä. Se saa aikaan suuria asioita. Se valmistaa lääkkeitä myyntiin. Ja… Sanoin: ”Myyntiin.” No niin. Se kyllä toimii niillä, jotka haluavat hyväksyä sen. Se sopii kyllä heille.

Mutta, katsokaas; mutta se vaihe, jossa me olemme tänään, meillä on parhaimmat lääkärit, mitä koskaan. Uskotteko te sen? Meillä on parhaat sairaalat, mitä koskaan on ollut. Eikö olekin? Meillä on parhaat lääkkeet, mitä koskaan on käytössämme ollut, eikö olekin– ja meillä on enemmän sairautta kuin mitä meillä koskaan on ollut, eikö olekin? koska meillä on enemmän epäuskoa kuin koskaan, eikö olekin?  Näin asia on. Täsmälleen. Jumala on ainoa parantaja. Näin on.

Oletteko koskaan panneet merkille; tänä aikana, kun meillä on kaikkia näitä hyviä lääkkeitä ja leikkauksia ja kirurgeja ja niin edelleen; niin jatkuvasti rakennetaan sairaaloita parantumattomia sairauksia varten? Onko asia näin? Eikä milloinkaan ole ollut mitään, mikä ei tulisi Mestarimme, Jeesuksen silmien eteen, mistä olisi ollut Hänelle vastusta, eikä mikään ole Hänelle parantumaton. Kaikki on mahdollista. Onko asia näin? Ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Onko näin? Silloin, mikään ei ole Hänelle liian parantumatonta.

27   Siis, kun kansa alkoi huutaa: ”Jumala, tee meille tämä, tee meille tämä. Lähetä meille pelastus, lähetä meille…” Ja tuhannet Hänen kansastaan kuoli vuosittain, syöpään ja niin edelleen, niin silloin Jumala kuuli heidän huutonsa.

Ja eikö teistäkin tunnu yhtä mahdolliselta, että Jumala lähettää sairaille ihmisille pelastuksen, kuin että Hän toi kansan pois orjuudesta silloin Egyptissä? Eikö Hän olisi yhtä hyväsydäminen sinun huudollesi– kuuntelemaan sinun huutoasi, kuin Hän oli heille?

Hän lupasi, että viimeisinä päivinä Hänellä tulisi olemaan seurakunta; että nämä merkit seuraisivat heitä? Onko tämä totta? No, eikö teistä viimeiset päivät ole käsillä? Eikö noiden asioiden ole aika jo tapahtua? No mutta, nyt on se aika; nyt se on. Aamen. Se on nyt. Tulette näkemään sen.

28   Ja Mooses, totta kai, eihän hän halunnut lähteä. Se oli kovaa, koska hän ei ollut ihminen… hyvä puhuja, eikä hän ollut mikään kaunopuhuja ja niin edelleen; hänellä oli monia juttuja, hidas puhe ja monia… Mutta Jumala oli säätänyt tuon miehen tekemään sen työn. Se piti tehdä.

Siis, Hän antoi Moosekselle… Hän sanoi: ”Eiväthän nuo ihmiset usko minua.” Hän sanoi… Silloin Hän antoi hänelle kaksi merkkiä. Hän sanoi: ”Mene ja tee tämä merkki”, että heität tuon käärmeen maahan, tai, käärmeen… tai tuon sauvan maahan. Hän sanoi: ”Jos he eivät usko sitä, silloin minä annan sinulle toisen merkin. Ja jos, he eivät usko ensimmäistä merkkiä, he uskovat toisen merkin ääntä.”

Siis, hänelle annettiin kaksi merkkiä niin, että ihmiset, jotka olivat torjuneet hänet, voisivat uskoa, että Jumala oli lähettänyt hänet vapauttamaan kansan. Onko näin? Kuinka moni uskoo tämän kertomuksen olevan totta, sanokoon: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”–toim.] Se oli totta.

29   Siis, eikö Hän ole sama Jumala tänä iltana? Ovatko nuo ihmeet mahdottomia tänä iltana? Ei, eivät ole. Ja ne ovat yhtä mahdollisia kuin ne olivat silloin. Jos Jumala vapautti kansansa orjuudesta silloin egyptiläisten alaisuudesta, niin silloin Hän voi vapauttaa ihmiset sairauden orjuudesta, koska Hän kuoli juuri sitä varten.

Se kuuluu lunastuksen suunnitelmaan. Teidät on lunastettu. Teidät on… Kun te saatte Pyhän Hengen kasteen, se on esimakua teidän pelastuksestanne. Onko näin? Toisin sanoen, se on käsiraha. Mitä se saakaan aikaan, kun me saamme siitä sen koko hyödyn? Siitä tulee upeaa, eikö tulekin?

No sitten, uskotteko te siihen, että te tulette nousemaan ylös ja teillä tulee olemaan kuolematon ruumis? Kuinka moni uskoo sen että–että ylösnousemuksessa, että sinä nouset ja sinulla on kuolematon ruumis? Jumalallinen parantaminen on käsiraha, tai kuolemattoman ruumiinne etumaksu. Voi! Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Teillä pitää olla… Se on todiste siitä, että teillä tulee olemaan kuolematon ruumis. Kun te näette…

30   Te näette, että tänne lavalle tulee pieniä, rampoja lapsiparkoja, vääristyneine raajoineen. Te näette heidän seisovan täällä epämuodostuneina, ja muodottomina. Ja te tulette näkemään sen aivan omilla silmillänne, näette heidän kätensä ja käsivarsiensa suoristuvan ja kävelevän pois lavalta normaaleina lapsina. Te tulette näkemään ihmisten tulevan tänne eri tavoin sairaina ja näette kuinka he paranevat ja lähtevän lavalta.

Mistä siinä on kyse? Se on käsiraha; se on etumaksu, että tietäisitte, että tuo henkilö, jos hän pysyy Kristuksen veren alla, tulee jonakin päivänä saamaan kuolemattoman ruumiin. Syövän vaivaama, sokea, kuuro ja mykkä… Se on meidän pelastuksemme käsiraha.

31   Siis, tässä kutsussa, tällä kertaa, kun tämä tuli, minä… Minä synnyin hyvin vaatimattomalle pariskunnalle, hyvin vaatimattomaan kotiin. En ole saanut mitään koulutusta enkä ole… Kun minä mainitsin juuri tästä koulutuksestani, minä yritin puolustella tietämättömyyttäni. Mutta, siis, se, mitä minä yritän tässä sanoa: Jumalan tuntemiseen ei tarvita koulutusta. Jumalan tuntemiseen tarvitaan nöyrästi myöntyvä sydän.

Minä kasvoin köyhänä. Kasvoin epäuskonnollisessa perheessä. Mutta syntymäni hetkestä lähtien, jotakin alkoi tapahtua, ei minun hyvyyteni tähden, ei vanhempieni hyvyyden takia, vaan Jumalan ennalta tietämisen kautta. Näettekö? Hän sai sen aikaan. Minä en tiedä minkä takia. Luulisin, että Hän näytti, että voi valita mitä tahtoo, tulipa juttu Vatikaanista tai–tai Hän voi poimia sen roskakasasta ja tehdä siitä sen. Ymmärrättekö? mistä hyvänsä se onkin kotoisin.

32   Sitten, elämäni ajan…Monet teistä tuntevat tuon tarinan. Tehän olette lukeneet siitä, miten se on ilmestynyt eri muodoissa. Kun minä olin pikkupoika, vain noin 12-vuotias, se teki ensimmäisen… Noin seitsemän vanhana, tuli ensimmäinen näkyvä ilmestyminen tuulena pensaassa. Ja siitä eteenpäin, vaikka en tiennyt uskonnosta mitään… Ainoa, mitä tiesin– joku oli sanonut, että Jumala oli olemassa, ja se oli kaikki, mitä minä tiesin asiasta, kunnes kasvoin mieheksi. Ja sen jälkeen, kun olin kääntynyt, ja liityin baptistiseurakuntaan…

Ja eräänä päivänä, toukokuun 17. päivänä, tulossa… Olin riistanvartijana Indianassa.

Muuten, tänään tapasin kadulla erään miehen. Hän on ehkä täällä auditoriossa nyt, herra Price, Corydonista, Indianasta. Minä asuin ennen hänen luonaan partioidessani siellä. Ja hän on ehkä tässä rakennuksessa nyt. Vähänpä tiesin, että tulisin tapaamaan hänet kadulla Houstonissa. Mutta hän ja hänen vaimonsa ovat täällä tänään. He ovat lomamatkalla Floridaan ja tulivat pistäytymään kokouksessa.

33   Ja jokin oli nykinyt sydämessäni kaiken aikaa. Mutta sinä päivänä se tuli esiin näkyvällä tavalla. Se oli noin 6 jalkaa pitkä mies [n. 1,8 m.] ja painoi semmoiset 200 paunaa [n. 90 kg] Kun se tuli alas, kun se tuli… Joitakin vuosia sitä ennen, se tuli valon muodossa, leijaili siinä yläpuolella, missä minä olin. Se on tullut usein tähden muodossa, kun tuhannet ihmiset seisoivat katsomassa sitä. Se on ilmestynyt näkyvänä auditorioissa ja niin edelleen, ja erilaisia asioita on tapahtunut.

Tällä kerralla, kun hän tuli, hän oli mies. Ja hän… Minä– minä olin peloissani. Hän käveli minua kohti: hän sanoi: ”Älä pelkää; minut on lähetetty Jumalan edestä”, hän sanoi: ”kertomaan, että sinun erikoislaatuinen syntymäsi ja– erikoislaatuinen elämäsi ovat merkkinä siitä, että sinä tulet viemään jumalallisen parantamisen lahjan maailman kansoille.” Ja hän sanoi… ja–ja sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi ja olet vilpitön rukoillessasi, mikään ei voi kestää sinun rukoustesi edessä.”

No, minä sanoin: ”Minähän olen aivan oppimaton, herra.”

Hän sanoi: ”Minä tulen olemaan kanssasi”, ja sanoi: ”Että tietäisit, tulee käymään niin, että otat ihmisten oikean käden vasempaan käteesi”, ja sanoi sinä tulet tuntemaan itsessäsi sen tuloksen”–siis, minä kutsun sitä värähtelyksi– ”kädessäsi. Se tulee sinulle vielä tutuksi. Ja sinä tulet paljastamaan ihmisille kaikki heidän sairautensa ja mitä heillä sitten onkin ruumiissaan. Ja sitten sinä tulet olemaan…”

34   Siis, kun minä olin Texasissa, kerran, se toimi. Onko asia näin? Ne, jotka ovat olleet kokouksissani ennen, nostaisitteko kätenne, jos se toimi. Ja jos tämä… Siis, nostakaa ihmiset kätenne, kaikki, jotka olivat minun kokouksessani ja tiedätte, että se toimi. Ei täydellisesti, koska minä– minä arvasin noita sairauksia aika lailla. Näettekö? Koska minä en tiennyt, miltä se tuntuisi.

Minä tunsin jotakin kummallista; joskus naistenvaivan ja syövän. Minä en kyennyt erottamaan; se vaikutti niin samanlaiselta, oli… tuntui niin samanlaiselta. ”Näettekö te tuon näkyvän tuloksen kädessäni?”– ja niin edelleen.

35   Ja minä kerroin ihmisille… Siis, muistakaa, minä kerroin teille, ihmiset; minä sanoin: ”Hän sanoi minulle: ’jos sinä olet vilpitön –näettehän? – niin tulee käymään niin, että sinä kerrot ihmisille heidän sydämensä salaisuudet, ja sen, mitä väärää he ovat tehneet elämässään, ja niin edelleen, jos sinä olet vilpitön sen kanssa, mitä minä annan sinulle.’” Kuinka moni muistaa, että minä sanoin niin?

Siis, sen pitää tapahtua. Se seisoi Calgaryssä, tai, Reginassa, Saskatchewanissa, viime… noin kolme kuukautta sitten. Ja minä seisoin lavalla puhumassa yleisölle tällä tavalla. Ja meillä oli suurenmoinen kokous. Jotakin, luulisin, kymmenisen tuhatta ihmistä kokoontuneena sinne, sinä iltana sisään, siihen paviljonkiin, tai Queens Gardens se oli, siellä, missä se vauhko pako oli tapahtunut. Ja minä olin puhumassa ja sanoin: ”Nyt, Herra on sanonut minulle, että, jos minä olisin vilpitön, niin jonakin päivänä (niin minä tein joka kokouksessa), tulee tapahtumaan niin, että ihmisten sydänten salaisuudet tulevat paljastetuksi.

36   Minä kerron tämän ennen kuin lopetamme. Ja minä käännyin ympäri lavalla hakeakseni juotavaa. Ja siellä muodostettiin juuri rukousjonoa. Ja, kun minä käännyin ottamaan juotavaa, pastori, herra Baxter, kanadalainen managerini… Minä olin ottamassa vettä ja hän oli ottanut nenäliinansa ja oli juuri pyyhkimässä hikeä otsaltani. Hän sanoi: ”Jumala sinua siunatkoon, veli Branham.”

Sanoin: ”Kiitos, veli Baxter.”

Ja minä käännyin; hän käveli ympäriinsä; ja siinä mikrofonin vieressä seisoi eräs rouva, tai hänet oli tuotu siihen rukousjonosta. Ja minä kävelin siihen näin. Ja katsoessani tuota rouvaa, sanoin: ”Päivää.”

Hän sanoi: ”Hyvää päivää.”

Jotakin tapahtui. Minä–minä tiesin, että jotakin, jossain tapahtui. En ollut milloinkaan tuntenut sellaista ennen. Se oli se voitelu. Se ei tunnu Pyhältä Hengeltä. Se on todella pyhä tunne.

37   Ja minä katsoin tuota naista ja hän seisoi siinä, tavallisen kokoisena. Ja minä olin nähnyt hänen pienenevän ja lähtevän taaksepäin. Nyt, te kuulette, sen puhuvan aivan täällä.  Ja minä näin pikkuisen tytön seisovan siellä, mihin tuo rouva meni, sinne sen, noin 12 vuotiaan pikkutytön luo. Ja minä näin kuinka hän istui pulpetissa.

Sanoin: ”Jotakin tapahtuu, ystävät. Minä näin pienen tytön. Se nainen lähti luotani.” Sanoin: ”Minä näen pienen nai– pienen tytön. Hän istuu jossakin huoneessa, hän… luokkahuoneessa. Hän hakkaa lyijykynää. Ei, se on kuulakärkikynä, Voi”, sanoin, ”minä näen, että se lentää ja se osuu häntä silmään.”

Ja se nainen alkaa huutaa. Ja sitten se hävisi. Nainen sanoi: ”Veli Branham, se olin minä. Minun oikea silmäni on sokea.” Hän sanoi: ”Siis, sano…”

38   Ja taas hän tuli takaisin. Minä näin noin 16 vuotiaan, nuoren naisen, ja hän oli juoksemassa niin kovaa kuin pääsi. Ja hänen hiuksensa oli sidottu leveällä nauhalla kahdelle letille, jotka riippuivat hänen selässään. Hänellä oli päällään ruudullinen mekko ja hän juoksi tosi kovaa. Ja minä katselin sitä, ja näin ison keltaisen koiran jahtaavan häntä.

Sanoin: ”Minä näen nuoren naisen ruudullisessa mekossa…” Olin alkamassa kertoa, mitä minä näin katsoessani eteeni. Sanoin: ”Tyttö menee kuistille. Näen jonkun rouvan päästävän hänet sisälle, juoksee…”

Nainen alkoi huutaa. Hän sanoi: ”Se olin minä, kun olin menossa kouluun.” Hän sanoi: ”Se ei ole tullut mieleeni vielä milloinkaan ennen elämässäni.”

Minä sanoin: ”Täällä tapahtui jotakin, ystävät. En tiedä, mikä on vialla.” Ja minä aloin; sanoin ”Antaisitteko kätenne, sisar.” Otin häntä kädestä ja aloin… Sanoin: ”No minä en tunne, että se saisi mitään värinää aikaan.”

39   Ja minä vilkaisin hänen kättään ja katsoin taas ylös, ja näin kuinka joku rouva tulee valkoiselta talolta, tai, joltakin ladolta, punaiselta näyttävän ladon luota, ja tulevan kohti valkoista taloa. Naisella oli esiliina, ja hän piteli jotakin tällä tavalla. Ja hän käveli hitaasti. Ja minä näin, kuinka hän tuli.

Sanoin: ”Minä näen jonkun rouvan tulevan.” Sanoin: ”Sisar, se olet sinä.” Silloin oltiin taas normaalissa ajassa. Ja minä kykenin erottamaan, että se oli se sama nainen. Ja minä sanoin: ”Siis, minä näen tuon naisen. Sinä– sinä lähdet ylös portaita tällä lailla näin.” Sanoin: ”Ja minä kuulin, kuinka hän sanoi: ”Jos minä vain pääsisin veli Branhamin kokoukseen, se olisi silloin ohi.”

Ja kun, hän sanoi sen, jokin kosketti naista. Hän alkoi mennä tainnoksiin. Ja kun hän tuli takaisin, hänen sokea silmänsä oli normaali. Ja hänen selkänsä– hän tuskin kykeni liikkumaan yhtään… Hän… Hänen nivelrikkonsa oli kunnossa. Hän saattoi liikuttaa selkäänsä, miten päin vain, aivan täysin ja normaalisti.

Ja minä sanoin: ”Siis, jotakin tapahtui.”

40   Ja sitten veli Baxter nappasi mikrofonin, hän sanoi: ”Veli Branham, juuri noinhan sinä hetki sitten sanoit, että tulisi tapahtumaan.” Ja kaikki rakennuksessa alkoivat huutaa joka puolella.

Ja minä kuulin, kuinka kainalosauvat vain kolahtelivat; ja minä katsoin ja siinä tulee joku nuori mies. Hän sanoo: ”Veli Branham…” ja yritti nilkuttaa kainalosauvojensa kanssa”, hän sanoi: ”Kerro minulle, mitä minun pitää tehdä.”

Ja minä sanoin: ”Siis, rakas veli…”, minä sanoin, ”minä…ja järjestysmiehet tulivat kiskomaan häntä pois lavalta, koska hän tuli ilman rukouskorttia. Ja minä sanoin: ”Odottakaas …”

Hän sanoi: ”Siis, veli Branham…”

Minä sanoin: ”Mene takaisin ja hae rukouskortti, poju.”

Ja samalla, kun hän… Hän sanoi: ”Sano minulle, mitä pitää tehdä. Ainoa, mitä minä…” hän vain itki, siis. Ja hän sanoi: ”Minä haluaisin ainoastaan, että sanoisit mitä minun pitää tehdä.”

Minä sanoin: ”Minä en tiedä, mitä sanoa sinulle.” Sanoin: ”Odottakaas, älkääpä viekökään häntä, vahtimestarit. ” Sanoin: ”Sinä lähdit tänä aamuna Regina Beachista.” Minä näen, kuinka hän seisoo auton vier… Sanoin: ”Sinä ehdit juuri bussiin; näen sinut sen ovella”, hän sanoi: Regina Beach.’” Minä sanoin: ”Näen kuinka joku mies ja nainen yrittää estää sinua lähtemästä. He ovat sinun isäsi ja äitisi.

Hän sanoi: ”Aivan oikein.”

Ja minä sanoin: ”Ja minä näen, kuinka joku muu mies lainaa sinulle rahaa… hän näyttää isältäsi.”

Hän sanoi: ”Se oli minun setäni.”

Ja minä sanoin: ”Näen, kun sinä…olet…siis, minä näen sinus jossakin huoneessa ja siinä on erkkeri. Ja sinä katselet siitä ulos, seinän vierustaa.”

Hän sanoi: ”Minun tätini on istumassa juuri siinä. Minä asun hänen huoneessaan.”

Hän sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä, veli Branham?”

Minä sanoin: ”Uskotko sinä koko sydämestäsi?”

Hän sanoi: ”Koko sydämestäni.”

Minä sanoin: ”Nouse jaloillesi. Jeesus Kristus on parantanut sinut.”

Ja kainalosauvat vain putosivat ja hänen molemmat jalkansa suoristuivat ja siitä hän lähti, ja meni läpi koko rakennuksen, ylistäen Jumalaa.

41   Ja siitä se lähti; toinen toisensa perään eikä ole loppunut vieläkään. Näin on. Pitää paikkansa, ystävät. Niin tulee tapahtumaan; jos ihmiset eivät usko ensimmäistä, he uskovat toisen.

Sitten, muutama ilta siitä, olin Ontariossa, Windsorissa. Siinä kokouksessa siellä, oli 14 tuhatta [ihmistä].

Kokouksessa oli eräs mies, jonka mielestä koko juttu oli vain pelkkää sepittelyä. Hän meni ja sai yhdestä jonosta rukouskortin, ja teeskenteli olevansa sairas ja avun tarpeessa. Ja hän meni kirjoittamaan rukouskorttiin, että hänellä oli kaikenlaisia sairauksia ja niin edespäin. Ja hän tuli ja antoi rukouskortin –miehelle, rukousjonon hoitajalle. Minä en koskaan näe niitä kortteja. Ne viedään sinne. Mies ajatteli: ”Nytpä nähdään, mistä tässä on kyse.”

Ja kun hän tuli kohdalle ja pani rukouskortin siihen ja käveli ylös. Minä sanoin: ”Hyvää iltaa, herra.”

Hän sanoi: ”Tervehdys.”

Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Ei minkäänlaista värinää. Minä katsoin häntä; näin hänen ja pari miestä seisomassa jossakin huoneessa pöydän takana ja kehittelemässä juttua.

Sanoin: ”Miksi sinä yritit sydämessäsi pettää jotakuta?”  Sanoin: ”Jumala saattaisi lyödä sinut kuoliaaksi tässä paikassa.”

42   Ja hän retkahti lattiaan ja alkoi huutaa täyttä kurkkua. Hän sanoi: ”Jumala, ole minulle armollinen.”

Ja minä sanoin: ”Miksi sinä teit sen, ystävä?”

Hän sanoi: ”Veli Branham. minä luulin, että tämä on pelkkää keksintöä. Minä–minä–minä, tosissani, voinko minä vielä saada anteeksi?” Siinä sitä oltiin.

43   Joitakin iltoja sitten, täällä, voi miten, eräs nainen, ihmiset, tulivat lavalle, ja miten rumia, hävyttömiä asioita he olivatkaan elämässään tehneet.

Siis, muistakaa nyt ystävät, näistä asioista kerrotaan julkisesti täällä yleisön edessä; mitä te elämässänne olettekin tehneet, todella kerrotaan täällä.  Niinpä, jos teidän sydämellänne on jotakin, minkä te ette halua tulevan tiettäväksi, pysykää poissa rukousjonosta, jos te ette halua, että niistä tiedetään, mistä sitten onkin kyse, jollette te tule täydellisen uskon kanssa tai pyydä–pyydä että Jumala antaa anteeksi ja pane teitä veren alle, unohduksen mereen: Sen tähden minä en ole vastuussa siitä, mitä täällä sanotaan; se on sitä, mitä tulee esiin. Jos sitä on sinun elämässäsi, se tulee kyllä esiin.

44   Siis, muistakaa se nyt, sillä Jumala on luvannut sen. Se ei ole pettänyt kertaakaan vielä, eikä tule pettämään täällä Houstonissakaan. Näin asia on. Jumala on yhä täällä ja Hän tulee vastaamaan. Siis, mistä on kyse?

Sinä sanoi: ”Veli Branham, mitä tuo tarkoittaa?”

Ja joskus, minua on vähän pelottanut antaa mitään lausuntoja, mutta sellainen tämä nyt on, ystävä, että saisin teidät ymmärtämään. Näitä asioita, näitä sairauksia, jotka mainitaan (se osuu täydellisesti kohdalleen), ja ihmisten sydänten salaisuuksista– jos he eivät usko ensimmäistä– minä en saa heitä uskomaan ensimmäistä, he uskovat toisen. Se palaa heihin takaisin ja alkaa kaivella heidän elämäänsä ja paljastaa asioita heille.

45   Siis, mitä tämä nyt tarkoittaa? Siis, suokaa minulle nyt jakamaton huomionne hetkiseksi. Ystävä, se ei paranna ketään. Se vain kohottaa ihmisen uskon. Ja, kun tuo henkilö täällä, hän saattaa tulla sanomaan minulle, että hän uskoo, ja minä uskon häntä. Mutta, kun on voitelun alla, niin kuin asia on nyt, hän ei pysty petkuttamaan siinä, sillä minä tiedän sen, milloin hänellä on usko tai ei ole. Hänestä hänellä saattaa olla uskoa. Voi olla niin, että ihminen luulee uskovansa, kun hänellä ei ole uskoa. Eikö ole näin?

Mutta, kun he tulevat tänne ja sanovat uskovansa, sitä ei olkaan täällä. Se on kuin virittäisi jonkin soittimen kieltä. Kun sinä… se nousee ja pitää yhtä tämän kanssa täällä, silloin juttu on valmis. Minkä tahansa riivaajan, joka on saanut tuon ihmisen sidotuksi, on päästettävä irti, kun sellainen usko tulee.

Ja sitä ei ole teillä täällä; se toimii täällä, missä te sitten olettekin.

46   Nyt, ainut, mitä voi tehdä, on yrittää herättää [stimuloida] ihmisten uskoa niin, että he voisivat nähdä sen, miten halukas Jumala on parantamaan ihmisiä. Siis, mitä parantamiseen tulee, se perustuu teidän uskoonne Jumalaan. Sinun paimenesi voi voidella sinut omassa seurakunnassasi, ja sinulla on usko Jumalaan; se tuo saman tuloksen. Näin on.

Jumala on Parantaja. Kukaan ihminen ei ole parantaja; Jumala on parantaja. Nämä lahjat ovat ainoastaan osoittamassa, miten Jumala suhtautuu ihmiseen, jotta Hän saisi teidät taas uskomaan Jumalaan. Koska, jos sinulla ei ole tarpeeksi uskoa sairaan ruumiisi puolesta, miten sinä voit kuvitella, että sinulla olisi riittävästi uskoa ylöstempaukseen? Ymmärrättekö? Ihmisillä on…

47   Jeesus kysyi: ”Kun minä palaan maan päälle, tulenko löytämään uskoa?” Silloin pitäisi olla olemassa suuri seurakunta, täynnä uskoa. Ja Jumala lähetti näitä asioita herättämään uskoa, tuomaan uskon, osoittamaan, mitä usko on. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Ja nämä asiat… Sillä tavalla se–se toimii.

Nyt… [nauhassa tyhjä kohta–toim.] …naapuri ja joku, joka ei hukkaa sitä. Minä ajattelin, että kerron teille jostakin, joka tapahtuu juuri nyt, että te tietäisitte, ja että te tietäisitte, että… Siis, näin asia on, eikö olekin? [nauhassa tyhjä kohta–toim.] …tänään, että sinä olit tosi riemuissasi, kun nuo rukouskortit annettiin sinulle. Ja, tiedättehän, ensimmäisenä iltana, sinä olit tosi tyytyväinen, etkö ollutkin? Siis, mitenkä minä sen tiedän? Näin on, sisar. Minä vain kerron teille asioista, joita tapahtuu; nyt se muuttuu, nyt tullaan tähän reaaliaikaan. Siis, mutta koska te olette minun naapureitani; te tiedätte, että nämä asiat ovat jumalallisen tosia. Onko asia näin? Näin se on.

Nyt, jos–jos sinä teet tämän, jos te uskot nyt pyhästi, että minä olen… mistä sinä tiedät, että minä kerron sinulle totuuden. Selvä, nyt, jos sinä uskot, että se, mitä minä sanon sinulle, on totuus, ja toimit sen mukaisesti, se tulee jättämään sinut eikä koskaan enää palaa. Uskotko sinä sen? Minä haluan, että sinä olisit Texasin onnellisin ihminen, kun olet täällä. Ja kun, sinä tulet Indianaan, ole onnellisimman ihmisen naapurina siellä, koska minäkin palaan sinne, ja–ja tulen olemaan teidän kanssanne, ja niin me molemmat tulemme olemaan onnellisia, yhdessä. Kyllä vain, rouva.

48   Siis, että tuon saman asian vaikutuksen alaisena… Mayo veljekset sanoivat minulle kerran, ettei minulla ole mitään maallisia mahdollisuuksia koskaan tulle terveeksi. Siinä te näette, missä minä… Voi, tavaton! ”Oi armo suuri, ihmeinen”, kyllä.

Siis, nyt kun minä puhun, se on hellittämässä, eikö olekin? Kyllä, nähkääs, kyllä rouva, sinä näet, että se on juuri… sinä seisot aivan… Sinä seisot siinä vain hetken; ja tulet paranemaan joka tapauksessa. Ymmärrätkö? Sinun uskosi saa sen paranemisen aikaan. Se on aivan tulossa, näethän.

Nyt, sinä haluaisit olla onnellinen; lähde laulaen pois. Huomenna, voi, ole niin iloinen kuin vain olla voi. Siis, sinä tulet tuntemaan eron, ja tiedät sen aivan tässä paikassa. Ja, jos sinä voit tuntea sen täällä, kun lahja on läsnä, sinä kykenet tuntemaan sen myös siellä, koska Hän on sen antaja. Eikö olekin näin? Aamen.

49   Siis, ihmiset, suokaa minulle anteeksi. Keskustelin juuri tämän rouvan kanssa, koska hän on naapurini ja niin edelleen. Ja minä juuri pyysin sydämessäni, että Herra näyttäisi minulle jotakin, mitä hänelle on juuri tapahtunut. Ja minä näin hänet, kun hän sai… kun tuo veli antoi hänelle rukouskortin. Rouva vain: ”Voi että”, hän teki sillä lailla, ja minä tiesin silloin, ja kerroin hänelle sen.

Ja hän seisoi siinä huoneessa jokin aika sitten, ja katsahti sivulleen ja raskas uupumuksen tunne valtasi hänet. Ja hän sulki silmänsä, koska valotkin näyttivät hänestä synkiltä ja juuri sen minä kerroin hänelle. Onko tämä totta, sisar? [Sisar vastaa: ”Näin asia on.”–toim.] Näettekö, se kasvattaa hänen uskoaan nyt, joidenkin asioiden kautta, joita on tehty jokunen viikko sitten, täällä, tässä kodin lähettyvillä. No mutta, ihmiset saattavat ajatella: ”No joku on kertonut tuon hänelle.” Näettekö? Mutta se tapahtuu siksi, että ihmiset täällä tajuaisivat täällä. Ymmärrättehän te, ettekö ymmärräkin, ystävät? Siis, eikö Herra ole ihmeellinen?

50   Nyt, ystävät, siihen ei tarvita mitään kiihdyttelyä; se vaatii ainoastaan todellista tyyntä uskoa. Jumala ei toimi minkään kiihtymyksen tai huutamisen tai jalkojen tömistelemisen mukaan. Te ette kykene tömistelemällä saamaan perkelettä lähtemään. Teidän pitää tietää täsmälleen, missä seisotte ja käskeä se pois. Eikö asia ole näin? Jumalan voimasta, nähkääs, siitä on kyse.

51   Baalin profeetat viiltelivät itseään ja hyppelivät alttareilla ja kiljuivat: ”Baal, oi Baal.”

Ja Elia sanoi: ”Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala; tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että minä olen Sinun palvelijasi.” Ja tuli alkoi langeta. Onko näin? Kyse on tietämisen kautta tulevasta arvovallasta, ei arvailusta, vaan tietämisestä.

Siis, jos te vain olisitte kunnioittavia ja katselisitte– Se ei näytä teistä paljon miltään, mutta ystävä, näille ihmisille, jotka paranevat, se on ihmeellistä. Näin on.

Ja nyt, olkaa todella kunnioittavia, kun minä rukoilen; sillä tämä pikku nainen on tullut koko matkan tänne, yli tuhat mailia [~1600 km] tänne parantuakseen.

52   Siis, ole nyt kunnioittava, sisar Roberson. Onko asia näin, Roberson? Ja nyt, juuri nyt, sinä tulet pääsemään kaikista vaivoistasi, juuri nyt. Huomenna, sinusta tulee tuntumaan ihanalta. Ja tänä iltana sinulla alkaa uusi aika. Sinä tulet olemaan täynnä hymyä ja naurua kotiin mennessäsi. Minä näen sen ennalta. Sinusta tulee tuntumaan hyvältä. Ja sitten, jos… Haluan, että pysyt sellaisena lopun… [Nauhassa tyhjä kohta.]

…Saatana yrittää aina kiusata, mutta Sinä olet täällä ja Sinulla on valta sen yli. Ja minä tiedän, tänä iltana, että seisoessani täällä, Herran Henki, joka on täällä, on jo ryhtynyt toimeen tämän naisen suhteen, koska hän uskoo. Mutta hän halusi minun pyytävän sitä Sinulta, ja sitten hänellä tulisi olemaan usko tästä eteenpäin. Ja mitä paranemiseen tulee, minä tiedän, että hänet on jo parannettu. Mutta hän haluaa minun kuulevan sen… haluaa minun pyytävän sitä Sinulta, Isä, ja kiittävän Sinua, tuosta uskosta tämän naapurin vaimon puolesta. Ja, Jumala, minä rukoilen, että hän pysyisi aina parantuneena. Ja älköön vihollisen voima enää koskaan vaivatko häntä. Olkoon hän onnellinen, hän ja hänen aviomiehensä. Eläkööt he pitkän onnellisen elämän täynnä Sinun palvelemistasi. Suo se, Herra.

Ja nyt, minä nuhtelen saatanaa, että hän pysyisi loitolla tästä naisesta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä. Aamen.

53   Jumala siunatkoon sinua, sisar Robeson. Te voitte nostaa päänne, yleisö. Tutuuko nyt erilaiselta? Tuntuu hienolta. Nyt, siltä sinusta tulee tuntumaan aina vain. Siis, jos sinusta voi tuntua siltä täällä, sinusta tulee tuntumaan siltä myös ulkopuolella, sinä voit tuntea sillä tavalla myös, kun olet taas Jeffersonvillessä. Aamen. Aamen.

Sanotaanpa: ”Kiitos Jumalalle.” Jumala sinua, sisar Robinson siunatkoon. Aamen.

Annetaanpa kiitos tällä tavalla [Veli Branham ja seurakunta taputtavat.] ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Aamen.

Selvä. Tuokaa se mies [hänet].

[Nauhassa on tyhjä kohta.] Hyvää päivää, sisar. Tietysti, ensinnäkin, minä näen, että jalassasi on jotakin vikaa, niin että sinä… se on sinun jaloissasi. Niissä sinun jaloissasi sinulla on vikaa.

54    [Nauhassa tyhjä kohta.] Siis, näitä ihmisiä; minä en tunne heitä. Täällä seisoo eräs rouva; minä en tunne tätä rouvaa. Mutta, minä en tiedä, mikä hänessä on vialla, mutta, saan tietää muutamassa hetkessä, jos Jumala sallii sen. Siis, antaisitteko minulle jakamattoman huomionne aivan pieneksi hetkeksi, ja tällä tavalla, no, me yritämme tehdä parhaamme, että saamme otetuksi jokaisen, jonka suinkin kykenemme.

Hyvää päivää, sisar. No niin, otetaanpa sinun kätesi aivan heti. Rakastatko sinä Jeesusta koko sydämestäsi?

Siis, kyllä, rouva, sinulla on useita asioita. Kyllä. Minä näen, että on. Sinulla on useita asioita vialla. Mutta, yksi juttu, se, miksi sinä tulit rukoiltavaksi, on tämä– joka on kaikkein vakavin; on naistenvaiva, mikä on vaivannut sinua jo kauan. Olenko oikeassa? Se on melkein syöpä…?… kamalan paha. Onko sinulle kerrottu siitä? Se on pahanlaatuinen, niin uskotaan. Se on–se on todella paha. Siis… se on… totta, eikö olekin? Siis, minä en– mainitsin siitä. Eikö, rouva? [Rouva puhuu veli Branhamille.] Kyllä. Kipu on pääasiassa vasemmassa kyljessä– kipu on pääasiassa…?… Se on totta, sisar. Siis, jos minä kykenen kertomaan Jumalan Hengen kautta näitä asioita, Jumala voi, jos minä pyydän Jumalaa, ottaa sen pois sinusta, ja sinä…?… antaisit Hänelle kiitoksen? Sinä antaisit Hänelle kiitoksen. Selvä. Uskotko sinä koko sydämestäsi, että Hän tekee sen? Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Minä uskon koko sydämestäni, että sinä uskot. Uskotko sinä?

[Sisar sanoo: ”Minä olen New Albanysta.”] Niinkö, New Albanystako? No, Jumala sinua siunatkoon, sisar. Oi, että, tämä on nyt sinun parantumisesi hetki, sisar. Tällä hetkellä se lähtee sinusta.

Minä en tiedä. Kuulitteko te tämän mikrofonin kautta äsken? [Seurakunta vastaa: ”Emme.”]

55   Tässä on pikkujuttu… minä voisin astua vähän lähemmäksi. Tämä rouva on kotoisin minun… neljä mailia meidän alapuoleltamme, New Albanysta, Indianasta. En ole koskaan elämässäni tavannut häntä sikäli, kun tiedän. Ja hän on– hän on ollut useissa minun kokouksissani. Hän on käynyt Flintissä, Michiganissä asti, ja kaikkialla ja yrittänyt päästä jonoon, ja tänä iltana hän vihdoin onnistui siinä. Hänen diagnoosinsa on, että hänellä on pieniä vaivoja, joita hänen ikäisillään naisilla on, mutta pääjuttu on, en ole siitä aivan varma, mutta minusta se on kasvain vasemmassa munanjohtimessa, josta on tullut pahanlaatuinen, vasempaan munanjohtimeen. Siellä on se kipu: minä sanoin hänelle, missä se kylki oli, siis, mistä se kipu tuli. Enkä minä ole aivan varma siitä, että se olisi pahanlaatuinen, koska yleensä, se on kuin syöpä, kuitenkin. Ja nämä asiat ovat totta, eivätkö olekin, sisar? Mikä sinun nimesi on? [Sisar sanoo: ”Higginbotham.”] Higginbotham, Higginbotham. Selvä. Jumala sinua, sisaremme, siunatkoon. Painakaa päänne, kaikkialla nyt.

56   Taivaallinen Isämme, vain muutama maili alaspäin kotoani; oi Jumala, sanotaan, että ihmiset tulevat idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä– ja aivan tänne Dallasiin Texasissa, tietäen, että tähän pitkään mainostettuun kokoussarjaan, olisi mahdollista päästä. Ja nyt, tämä ilta on tullut, että [hän] paranisi tästä vaivasta. Oi, Isä, minä rukoilen, että Sinä olisit armollinen häntä kohtaan, että soisit hänelle täydellisen vapautuksen.

Ja, kun hän palaa New Albanyyn, Indianassa, lähteköön Jumalan voima hänen kanssaan. Saakoon hän aikaan todistuksensa kautta seurakunnassaan, minne hän sitten meneekin, vanhanaikaisen herätyksen. Olkoon Jumalan ihana voima siellä. Menköön hän kaikkialle todistaen, kertoen Sinun hyvyydestäsi ja tuokoon muitakin Sinun luoksesi.

Ja siis, saatana on päättänyt lähettää hänet ennenaikaiseen hautaan. Ja nyt, kun tämä riivaajan voima on kietoutunut hänen ruumiinsa elimien ympärille ja yrittää viedä hänen elämänsä– ja hän on tullut; hän on käynyt joka puolella ja nyt, lopultakin, saapunut perille.

Sinä riivaaja, joka satutat meidän sisartamme, minä tulen uskon haasteen kanssa vastustamaan sinua: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, joka kuoli siksi, että tämä nainen voisi elää; minä vannotan sinua: tule ulos tästä naisesta! Sinä perkeleen henki, joka olet ottamassa sisaremme elämän, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, tule ulos hänestä!

Olkaa kaikki pää painettuna vielä hetki nyt. Jokainen.

57   Kuulkaa, mitä minä haluaisin sinun tekevän todistukseksi. (Mitä sanoit?) Kyllä. Hyvä on. Minä tiesin myös sen. Kuulehan, mitä minä haluaisin sinun tekevän. Kun menet takaisin kotiin, haluaisin, että soittaisit 1012 Clark Street, George DeArkille. Tunnetko sinä hänet? Hän otti vuosia insuliinia. Muistatko sen? Minä olin siellä rukoilemassa hänen puolestaan. Muistatteko sen? Ja hän on kahdeksankymppinen mies eikä hän ole sen koommin ottanut enää yhtään insuliinia. Täysin parantunut. Onko asia näin? Niin olet sinäkin, sisar. Jumala sinua siunatkoon.

Te voitte jokainen nostaa päänne.

Kaikki, te olette parantuneita…?…

Sanotaanpa yhdessä: ”Kiitos Jumalalle”, kaikki. [Seurakunta sanoo: ”Kiitos Jumalalle.”] Hän on New Albanysta. Ystävä sieltä. Hän sattuu tuntemaan hänet, herra DeArkin, 80-vuotiaan. Olen unohtanut, paljonko insuliinia hän joutuikaan ottamaan– vuosia. Minä kävin tervehtimässä häntä. Hän sanoi: ”Veli Branham, jos sinä vain pyydät Herralta, niin Hän tulee tekemään sen.”

Ja minä pyysin Herralta, ja DeArk meni lääkärinsä luo ja tämä sanoi: ”Negatiivinen. Ei jälkeäkään siitä missään.” Kaksi vuotta sitten eikä hän ole… hän on ollut negatiivinen siitä lähtien.

58        Herra; Hän on Jumala, eikö olekin? Aamen.

50-0100 SAIRAUDET JA KÄRSIMYKSET (Diseases And Afflictions), Louisville, Kentucky, USA 1.1950

50-0100 SAIRAUDET JA KÄRSIMYKSET
(Diseases And Afflictions)
Louisville, Kentucky, USA 1. 1950

 

1       Haluan selvittää jotakin… [Äänentoistolaitteistossa kiertää.] …joitain elintärkeitä asioita, jotka teidän pitää tietää. Minun ääneni ei ole nyt kovin voimakas, ja niinpä minun ehkä pitää vain selvitä tästä. Jos Herra antaa luvan, sunnuntaina iltapäivällä haluan puhua teille evankelisen saarnan– sunnuntai-iltapäivällä. Ja me odotamme, että Herra tekisi meille suuria asioita tällä viikolla.

2       Yksi asia koskien… Monet täällä tuskin ymmärtävät ollenkaan, kuinka nämä rukouskortit jaetaan sairaille ja kärsiville. Kolmen vuoden yrityksen jälkeen, tämä on ainoa toimintatapa, joka on näyttänyt minusta siltä, että Jumala on sen siunannut.

3       Ensin me vain tulimme, eikä meillä ollut kortteja ollenkaan ja annoimme vain ihmisten tulla jonoon. Siitä tuli aikamoinen tungos… Sitten minä yritin rukoilla, ehkä 15 tai 20 minuuttia kerrallaan; ihmiset tunkivat päälleni ja he työnsivät minut ulos.

4       Ja sitten seuraavaksi, aloitimme, me lähetimme rukouskortit etukäteen sananpalvelijoille. Ja jokainen saarnaaja, joka sponsoroi, seudulla seurakuntia oli kaikkiaan ehkä 50 tai enemmän, jotka sponsoroivat kokousta, ja jokaisella saarnaaja sai vähintään sata korttia. Jokainen saarnaaja halusin oman seurakuntansa ensimmäiseksi. Hän jakoi ne seurakunnalleen ja ehkä noina kaikkiaan neljänä– viitenä iltana, vain yhden saarnaajan seurakunta pääsi, ja loput olivat siitä tosi pahoillaan.

5       Sitten me ajattelimme ottaa paikallisia ihmisiä, vain yhteisön paikallisia; ja joskus ihmiset tulivat semmoiset ehkä seitsemän– kahdeksan tuhannen mailin päästä kokouksiin. Se ei ollut oikein.

6       Ja ainoa tapa, joka meistä olisi todella… antaa Jumalan tehdä tie näin: ottaa rukouskortit, 15 niitä, ja jakaa ne ihmisten ryhmille, eikä kukaan tiedä, ketkä pääsevät.

7       Olen nähnyt kerran, kun minä jaoin 50 korttia, eikä yhtäkään niistä kutsuttu. Menin kokoukseen, ja Herran Henki johdatti minut aivan noin vain ihmisten keskelle, enkä käyttänyt rukouskortteja ollenkaan.

8       Näin kerran, kun minä istuin lavalla ja aloin juuri puhua ja kadotin itseni tunniksi tai enemmäksi ajaksi kutsuessani ensimmäisen ihmisen ja sitten toisen noin vain… jokainen parani.

9       Monet ihmiset kerääntyvät– jonoksi silloin. Olen tehnyt tällaisen huomion; se on totta, se on ollut hyvä viiden vuoden ajan, … kolmen vuoden siis– anteeksi. Jokainen lavalle tullut ihminen on tullut terveeksi. Koskaan ei ole ollut mitään, riippumatta siitä, kuinka paha tapaus on ollut, köyry ja rampa tai vaivainen, aina se on parantunut. Siten on ollut hirveitä tapauksia, mutta minä… ehkä yhden illan aikana, olen kyennyt ottamaan ehkä kolme tai neljä tapausta. Ehkä joskus…

10   Kerran näin Calgaryssa, Kanadassa, kun otin vain kaksi, kun 25000 ihmistä oli kokoontunut– kaksi.

11   Yksi oli poika, joka oli ollut vaivainen 18 vuotta. Hänen kätensä oli vääntynyt hänen allensa. Hän oli pyörätuolissa. Hänen äitinsä oli pantannut vihkisormuksensa voidakseen pitää hänet. Hän oli ollut noin 7-8 kokouksessa eikä koskaan saanut korttia. Lopulta hänen hetkensä tuli olla lavalla. Poika käveli pois lavalta. Seuraavana aamuna hän ajoi partansa ensimmäistä kertaa elämässään itse. Hän tuli tapaamaan minua lentokoneen rampin äärelle, ja puristi kättäni, kun kone oli laskeutunut Vancouveriin.

12   Seuraava oli pieni tyttö. Pikkutyttö, katolinen uskonnoltaan. Toinen jalka oli 4 tuumaa toista lyhempi. Me käytimme aikaa suunnilleen tunnin ja jotakin tuon pienen tytön kanssa. Ja tämä sama Raamattu… Kun hänet tuotiin sinne, hän oli pudota koko ajan sieltä alas. Minä asetin tämän Raamatun hänen päänsä päälle; hän käveli niin normaalisti kuin kuka tahansa lapsi– edestakaisin pitkin lavaa, kun– kun 25000 ihmistä istui vain seuraamassa sitä sivusta. Mutta nuo asiat, me vain sanomme…

13   Minä en tunne täältä ketään, jolla on rukouskortti, tai kuka tulee olemaan ensimmäinen. Me jaamme nuo kortit ja sitten me aloitamme.

14   Minä yritän selittää idean. Minun veljeni sanoo: ”Jaoin 50 korttia.”

15   Minä tulen sisään rakennukseen; saatan kohdata jonkun pienen lapsen. Sanon: ”Voitko sinä laskea?”

16   Hän sanoo: ”Kyllä vain.”

Minä sanon: ”Ala laskea.”

17   Hän ehkä laskee kymmeneen, 15 tai 20 ja lopettaa; ja mihin hän lopettaa, siitä kohdasta minä aloitan rukousjonon. Jos hän lopettaa 20:een, minä aloitan rukousjonon 20:stä ja menen joko eteen- tai taaksepäin. Seuraavana iltana minä ehkä lasken niin ja niin monta ihmistä jonossa ja jaan sen kahdella ja katson, mikä luku siitä tulee tai jotakin sinne päin.

18   Kukaan ei vielä tiedä tänä iltana, mistä paikasta rukousjono alkaa; miltä tilanne sitten näyttää. Joskus se lankeaa rampojen keskuuteen; joskus sairaitten. Minä en tiedä. Kukaan ei tiedä. Me vain jaamme kortit ja sitten annamme Herran johtaa lopun ja se on onnistunut aina sillä lailla. Olkaa rukouksessa.

19   Uskon, että tämä on teille ihmisille täällä aivan uutta. Kaikista kokouksista, joissa olen koskaan ollut, tämä on pienin toisen illan kokous, mitä minulla on ollut, siitä lähtien kun olen ollut kentällä. Yleensä toisena iltana missä tahansa auditoriossa, jos on jollain tapaa ilmoitettu, toisena iltana tulee yleensä 7, 8, 10 tuhatta. Totta kai, tätä on mainostettu paikallisesti. Se, mikä saa aikaan nuo joukot, on kansallinen mainostus; ja niin monta sataa tulee yhdestä osavaltiosta ja muista osavaltioista, siitä muodostuu se joukko.

20   Minun seuraava kokoukseni tämän jälkeen, tulee olemaan Houstonissa, stadionilla. Minä luulen, että siinä on paikat 17000:lle, luulisin. Siitä on jo noin neljässä tai viidessä kansainvälisessä lehdessä. Siitä tulee ihmisiä, ulkomailta ja kaikkialta…? …

21   Haluaisin lukea hiukkasen Sanaa tänä iltana, sillä Jumalan Sana ei koskaan petä. Minun sanani kyllä; Hänen Sanansa ei. Se on Psalmin 103, 1. 2. ja 3. jae.

… Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, [Ps. 103: 1-3]

22   Lisätköön Jumala siunauksensa Sanalleen. Ja puhun tästä [aiheena] ”Sairaudet ja vaivat.” Haluaisin sanoa tästä vähän jotakin muutaman hetken. Ja haluan, että te kuuntelette ja keskitätte koko huomionne.

23   Sairaudet ja vaivat ovat synnin seurausta, ehkei sinun elämässäsi, vaan jonkun elämässä ennen sinua. Perkele on sairauden ja kärsimyksen luoja. Ennen kuin meillä oli mitään riivaajaa, meillä ei ollut sairautta eikä vaivoja. Mutta, kun saatana tuli, hän toi mukanaan sairauden ja kärsimykset.

24   Monta kertaa me viittaamme niihin kuin ne olisivat siunauksia. En todellakaan voi ajatella, että Jumala tulisi siunatuksi sairaasta ihmisestä, ellei kyse ole synnintekijästä, jota vedetään Jumalan tykö, tai että tottelematon lapsi saadaan palaamaan takaisin isänsä luo tekemään sovinto. Mutta sairaudet ovat perkeleen ja lankeemuksen aikaansaannoksia. On…

25   Meillä on nykyään parhaat lääkärit mitä koskaan on ollut. Meillä on paras lääketiede, parhaat sairaalat mitä koskaan on ollut ja enemmän sairautta kuin koskaan on ollut. Ja sinä päivänä, kun me saimme parhaan lääketieteen mitä koskaan on ollut, rakennetaan jatkuvasti laitoksia parantumattomille. Juuri nyt, kun me olemme saavuttaneet parhaan tason, mitä koskaan on ollut vaivojen ja sairauksien parissa työskennellessämme, me rakennamme vuosittain laitoksia parantumattomille.

26   Mutta, Jeesus Kristuksen, Jumalan Pojan eteen, ei tullut silloin mitään, minkä kanssa Hän ei olisi ollut enemmän kuin vertainen. Ja Hän on yhtä sama tänään kuin Hän oli eilen ja tulee olemaan ikuisesti; ja Hän todistaa sen; ja te näette sen ilta illan jälkeen. Ja jos niin ei ole, teillä on täysi oikeus epäillä sitä.

Joku on sanonut: ”Kestääkö se parantuminen?”

27   Ne kestävät niin pitkään kuin usko kestää. Mutta, kun usko luhistuu, silloin teidän parantumisennekin luhistuu. Sanoisitko sinä jokaiselle, joka tulee alttarille ja tulee kääntymykseen, että hän pysyy kristittynä koko elämänsä? Hän saattaa olla tänä iltana Jumalan lapsi ja huomenna perkeleen lapsi. Niin tapahtuu, kun hän menettää uskonsa Jumalaan, ja se lähettää hänet takaisin.

28   Ja se voima, joka voi parantaa teidät täällä tällä lavalla, voi pitää teidät terveenä. Siitä syystä minä annoin sen lausunnon, että, tänne ei tule mitään, mistä ei saisi vapautusta. Tuolla ulkopuolella, asiat menevät sitten teidän uskonne mukaisesti, mikäli se [usko] pysyy.

29   Olen nähnyt ihmisten tulevan lavalla täysin sokeana ja sitten lukevan tätä samaa Raamattua. Ja vähemmän kuin viiden päivän päästä he tulevat takaisin yhtä sokeina kuin olivat ennenkin. Miten he sitten täällä lukivat? Perkeleen voima tunnisti tuon Jumalan voiman, ja sen [perkeleen] piti lähteä pois. Siis, kauhe… se on… siis, minä tiedän, että tämä on aikamoinen lausunto, mutta minä tiedän, missä seison. Ja minä teidän, keneen olen uskonut ja tunnen Hänen parantavan voimansa.

30   Joku on sanonut, jokin aika sitten, kun olin Phoenixissa– rukousjono meni pitkin katuja, eivätkä ihmiset edes päässeen auditorioon asti. Joku jonossa sanoi: ”Etkö– etkö sinä yhtään pelkää, veli Branham, seistä siellä noiden asioiden edessä ja tajuta, että siellä seisoo [myös] arvostelijoita ja sanomalehtien reporttereja ja niin edelleen, arvostelemassa?”

31   Minä sanoin: ”En pelkää niin kauan, kun tiedän, että Hän on lähellä. Mutta jos minä minulla ei ole sitä tunnetta, lähden lavalta ja menen kotiin.” Kukaan ihminen ei voi tehdä mitään. Kaiken pitää tulla Jumalalta.

32   Esimerkiksi, otetaanpa… puhutaanpa hetkinen syövästä. Se vaikuttaa olevan yksi päävihollisista nykyään. Mikä syöpä on? Mistä se on peräisin? Kasvain, kaihi, vatsahaava, keuhkokuume, tuberkuloosi– kaikki nuo nimet ovat nimiä, jotka lääketiede on antanut niille. Raamattu ilmoittaa, että ne ovat riivaajia. Esimerkiksi syöpä– mikä syöpä on? Se yleensä alkaa jostakin ruhjeesta.

33   Kaikki maailman luonnolliset asiat ovat esikuvia hengellisistä. Kaikki luonnollinen on esikuvaa hengellisestä. Tehän tiedätte sen, useimmat teistä.

34   Esimerkiksi, että kun lapsi on syntynyt, ja kun lapsi on syntynyt Jumalasta. Kun vauva, kun lapsi syntyy Jumalan valtakuntaan… Raamattu sanoo: ”Kolme on, jotka todistavat [KJV: taivaassa]: Isä, Poika ja Pyhä Henki.” [Joku huutaa kokouksessa useita kertoja]

35   Siis, joku on nyt sairas tai jotakin, siis kuunnelkaa nyt tarkasti. Jos te menetätte nyt nämä asiat, te saatatte menettää koko paranemisenne.

36   ”On kolme, jotka todistavat [taivaassa].” Siis, kun me olemme… Meidän kääntymyksessämme… Sen osatekijät ovat peräisin Jeesuksen Kristuksen ruumiista, kun Hän kuoli. Oli vesi, veri ja Henki, ja nämä kolme asiaa saavat uuden syntymän aikaan. Pitääkö tämä paikkansa, saarnaajat?

37   Se saa aikaan luonnollisen syntymän, kun lapsi syntyy… Mikä on ensimmäinen asia? Vesi, veri, elämä. Kaikki luonnolliset asiat ovat hengellisten esikuvia.

38   Ja syöpä, luonnollisessa… hengellisessä se on riivaaja. Se on esikuva raadonsyöjästä ja korppikotkasta: syö kuolleita juttuja.

39   Syöpä tulee ruhjeesta. esimerkiksi, minun käteni, siinä ei ole mitään syöpää; ja jonakin päivänä siinä saattaa olla. No, se, mikä aiheuttaa syövän, on… Jokin solu, alkio kehossani ”lipsahtaa”, saa ruhjeen tai jotakin tulee siihen. Ja siitä idusta, tai solusta– sen alkaa monistaa soluja, monistua, ja siitä muodostuu syöpä ja se alkaa syödä kalvaa itseään sisään ruumiiseen.

40   Siis, jokainen elämä, jokainen hitunenkin elämää syntyy idusta. Sinä itse olet peräisin elämän idusta. Sinä tulit; kerran sinä olit vain pikkiriikkinen itu, niin pieni, ettei sitä voi nähdä paljaalla silmällä. Sinä olet peräisin isästäsi. Sinulla ei ole mitään, sinulla ei ole mitään tekemistä äitisi veren kanssa. Verisolu on peräisin miessukupuolelta. Ja sitten tuosta idusta, siitä tulee monistuvia soluja. Ja jokainen [niistä] omanlaisiaan: koiran itu tuottaa koiran, linnun – synnyttää linnun, ihmisen – tuottaa ihmisen. Jos mikään ei häiritse sitä, Jumalan suunnitelmaa, mikään ei häiritse sitä, siitä syntyy täydellinen, normaali lapsi. Ja se kasvaa täydelliseksi, normaaliksi aikuiseksi, jos mikään ei häiritse sitä. Mutta, jos jokin keskeyttää sen, niin sen pitää olla itse pahuus, joka häiritsee ja keskeyttää Jumalan suunnitelman.

41   Jumala ei tarkoittanut sinua olemaan sairas. Jumala loi sinut kaltaisekseen. Hän haluaa sinun olevan terve. Hän on tehnyt kaikkensa pitääkseen sinut terveenä.

42   Ja saatana on sinua vastaan. Siksi tämä syöpä hän alkaa– tai tämä kasvain, mikä se sitten onkin, alkaa monistua idustansa, niin kuin kasvain kehittyy pahanlaatuiseksi, ja siihen tapaan. Se on keho [/ruumis], aivan kuten sinäkin olet keho. Sillä on henki, kuten sinullakin on henki; sillä vain ei ole sielua. Mutta sillä on elämä, niin kuin sinullakin on elämä. Ja siitä syystä, sitten, sinussa, sinun lihassasi on kaksi elämää. Toinen olet sinä ja toinen on se toinen olento, monistuvine soluineen ja siitä kasvaa keho, aivan kuten sinustakin on kehittynyt keho. Pitääkö tämä paikkansa?

No sitten, mikä sen saa aikaan? Perkele. Itu on elämä. Ensiksi, itu on pikkuriikkinen solu, jonka sisässä on elämä. Ja se elämä saattaa tulla ainoastaan kahdesta lähteestä; joko Jumalasta tai perkeleestä. Ja sinä olet tullut elämän idusta, Jumalan avulla. Syöpä, kasvain, tai sen semmoinen, tulevat perkeleen elämän idusta. Ja hän yrittää tuhota sinun elämäsi. Se kuluttaa sinun verenkiertosi ja–ja se ahertaa eri tavoin sinun kimpussasi.

43   Siitä syystä, minä tiedän, että kyse on riivaajista. Jeesus nimitti niitä riivaajiksi. Ja se, mitä Hän sanoo, on totta. Ne ovat perkele. Perkele on kiusaaja. Hän on olemassa repiäkseen kappaleiksi sinun ruumiisi, kuluttamassa sinut loppuun, tuhoamassa sinut, lyhentämässä sinun 70 vuottasi, jos vain voi.

44   Siksi, kun tämä Jumalan enkeli laskeutuu sinne, missä minä olen… Minä en tiedä mitään kenestäkään teistä. Mutta siitä syystä Hän sanoo sinulle, millainen sairaus sinun ruumiissasi on, koska sen elämä on alamainen sille Elämälle, jonka Jumala on lähettänyt alas tunnistamaan sen. Ja sitten asiat, joita sinä olet elämässäsi tehnyt, ne ovat mennyttä Jumalan voiman ja vallan kautta, silloin minä kykenen sanomaan, onko se [sairaus] sinussa vai onko se lähtenyt. Ja sinä voit nähdä sen fyysisten, näkyvien tulosten perusteella. Sinä kykenet näkemään potilaan, kun hänen ruumiinsa suoristuu ja tulee normaaliksi, tai silmät avautuvat tai korvat tulevat aukaistuiksi.

45   Siis, mistä siinä on kyse? Te sanotte eräs mies, oli katsomassa täällä, niin kuin se pikkupoika täällä, tai luulisin, että jotkut teistä olivat Tabernaakkelissa jokunen ilta sitten… Tässä on siitä kuva, jonka ”Chicago Tribune”-lehti teki yhdeksästä mykästä, ja se julkaistiin siinä; jotka tulivat eräästä laitoksesta; mykkiä ja kuuroja syntymästä asti, yksi heistä oli mykkä, kuuro ja sokea. Siis, ehkä jotkut managereista ovat lukeneet nuo muistiinpanot teille. Siis nuo ihmiset… sanomalehdissä, kuten Chicago Tribunessa, eivät ole fanaatikkoja. Nuo tapaukset on tutkittava ehdottoman tarkasti ennen kuin ne voidaan panna paperille noin vain– tai ”Waukegan Sun”-lehti tai ”Post Dispatch”- lehti tai jokin noista lehdistä. Kyse ei ole fanatismista. Tämä ei ole teeskentelyä tai kansankiihotusta, kuvittelua tai teoriaa. Se on Kaikkivaltiaan Jumalan voimaa. Ja Hän on täällä vahvistamassa sen tänä iltana, ja Hän tulee tekemään sen. Ja mitä nopeammin yleisö saa yhden mielen ja yhden sydämen…

46   Jos tämä– jos tämä ihmisjoukko, joka istuu täällä; ehkä ne, joiden puolesta tullaan rukoilemaan tänä iltana, jotka tulevat lavalle; jos heillä olisi yksi sydän ja yksi mieli, seuraavien viiden minuutin aikana, heistä ei yksikään olisi näissä pyörätuoleissa tai paareilla. Jos he uskoisivat, että tämä on totta… Ja, kun he tulevat, yksi kerrallaan tänä iltana lavalle; jos he eivät ole, jokainen, pois noilta pyörätuoleilta ja keh– paareilta ja näiltä tämmöisiltä, ja kävele pois normaaleina tältä lavalta, silloin te voitte sanoa, että minä olen väärässä.

47   Ja minä viittaan Jumalaan, joka– Hän on erehtymätön. Te tulette terveiksi. Nyt, Hän on täällä toteuttaakseen Sanansa. Jokainen Sana, jonka Jumala sanoo, on totta. Mutta, te ette voi uskoa siihen puolittain; teidän täytyy tuntea se.

48   Jotkut ihmiset sanovat: ”Minä uskon.” He ajattelevat uskovansa, mutta tulette huomaamaan, että on yksi tuhannesta, joka uskoo todella. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mikä ei näy.” [KR92/38]

49   Meitä hallitaan, meidän kehoamme, viidellä aistilla. Kuinka moni tietää, että se on totta? Näyttäkääpä kätenne. Viisi aistia: näkö, maku, tunto, ja kuulo, jotka hallitsevat luonnollista ihmistä.

50   Siis, sisällä on toinen ihminen, joka on uskon ihminen– henki. Hänellä on kaksi aistia: toinen niistä on usko, toinen epäusko, joka… Siitä tulee Jumalan täydellisyyden luku– seitsemän aistia teillä on.

51   Siis, melkeinpä jokainen teistä täällä vannoo noiden teidän seitsemän aistinne nimeen. Nyt, kuunnelkaas tätä hetkinen.

52   Tulisitteko seisomaan tänne hetkiseksi, tohtori Cauble?  Nyt, luulisin, että minun edessäni seisoo nyt mies, jolla on ruudullisen tapainen puku; hänellä on silmälasit, ja punainen solmio. Kuinka moni ajattelee, että minä olen oikeassa, näyttäkääpä kätenne? No, mistä te tiedätte, että tässä seisoo mies? Koska te näette hänet. Pitääkö paikkansa? Nyt, se on ainoa tapa, ainoa minun aisteistani, joka voi kertoa minulle, että siinä seisoo nyt joku– koska minä näen hänet. Näkö ilmoittaa hänet.

53   No, minähän en näe häntä nyt, mutta silti uskon, että hän on siinä. [Veli Branham kääntää päänsä poispäin veli Cauplesta, mutta hän koskettaa häntä.] Siis te sanotte: ”Sanoa on uskoa.” Onkohan? Minä uskon, että tohtori Cauble seisoo siinä nyt enkä minä näe häntä. Koska, minulla on toinenkin aisti, näön lisäksi, sitä nimitetään tuntoaistiksi, ja minä tunnen, että hän on siinä; ja minä tiedän, että se on tohtori Cauble. Se ei ole tohtori Bosworth, koska tohtori Caublella oli pikkuinen Uusi testamentti, ja se on vieläkin siinä. Niinpä, minä sanoin sen kerran, ja joku livautti jonkun toisen minun eteeni. Mutta minä huomasin, että tohtori Caublella oli se pieni Raamattunsa kädessään ja se on tohtori Cauble. Siis, ainoa tapa jolla minä voin kertoa, että hän oli siinä seisomassa, tapahtuu tuntoaistin avulla. Ja minä tiedän, että se on totta.

54   Mutta nyt, minä en pysty tuntemaan häntä ollenkaan. Tuo tuntemus on poissa, mutta minä tiedän, että hän on paikalla, koska näen hänet. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

55   Kaksi eri aistia sanoo, että hän on paikalla. Toinen niistä: minä näen hänet, toinen: minä tunnen hänet. Siis, nyt tapahtuu… seiso, vielä hetki siinä, veli.

56   Siis, minulla on vielä yksi aisti, ja se on kuulo. Soita jotakin säveltä. [Pianisti alkaa soittaa.] Kuinka moni uskoo, että täällä soi musiikki?  Näyttäkää kätenne. Näettekö te sitä? Kuinka moni näkee musiikkia? Haistatteko se sen, tunnetteko sen? Siis, kuinka moni tunnistaa sen musiikiksi? Te olette sen vallassa… Mitä, jos, jollakulla täällä ei ole… kuuloaistia? He eivät tietäisi, että musiikki soi; tuo aisti on heiltä sammuksissa. He eivät kuule sitä, koska he eivät kuule. Mutta te, joilla on kuuloaisti, tiedätte, että nyt soi, koska te kuulette sen. Te ette näet sitä, te ette tunne sitä, te ette haista sitä, te ette maista sitä, vaan te kuulette sen.

57   Siis, usko on asioiden, joita toivotaan, tulemista todelliseksi; todisteita tuosta asiasta, te ette näe, tunne, haista tai kuule. Mutta uskon aisti on yhtä todellinen kuin teidän näkönne tai mikä tahansa teidän aisteistanne. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Te uskotte sen, te ainoastaan… Kukaan ei saa teitä epäilemään sitä, koska te olette tuon aistin vallassa, joka kertoo teille, että asia on niin.

58   Te ehkä sanotte: ”Se paita oli valkoinen.” Mitäpä, jos minä kertoisin teille, että se oli punainen? No. te ette uskoisi sitä, koska se on valkoinen. Teidän näköaistinne sanoo, että se on valkoinen. Teidän silmänne sanovat niin.

59   No, jos te uskotte, te, jotka olette täällä rukoiltavana, keitä olettekin, jos te uskotte tänä iltana, yhtä varmasti kuin teidän näköaistinne sanoo, että tuo paita on valkoinen, että te tulette paranemaan, se teko on tapahtunut juuri nyt.

Kiitos, tohtori Cauble.

60   Aivan oikein. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, todiste asioista, joita ei nähdä, maisteta, tunneta, haisteta tai kuulla. Se on yksi aisti muiden lisäksi. Kyse on toisesta ulottuvuudesta. Kyse ei ole mistään luonnollisesta.

61   Te ette voi saada mitään Jumalalta, muutoin kuin uskon kautta. Jerikon muurit sortuivat uskon kautta. Mooses kieltäytyi uskon kautta tulemasta nimitetyksi faaraon tyttären pojaksi. Gideon teki sitä ja sitä– uskon kautta. Uskon kautta; ainoa tapa… Jumalalle on mahdotonta miellyttää ilman uskoa. Ja jos, te haluatte miellyttää Häntä, teidän täytyy olla– tulla Hänen luoksensa uskon kautta ja uskoa, että Hänen Sanansa on totuus.

62   Miksi minä siis seison tässä ja julistan näitä sanoja ja sanon, ettei tänne lavalle voi tulla mitään mitä ei voitaisi diagnosoida ja kertoa sairaudet; sydämen salaisuudet? Riippumatta siitä, kuinka pahasti on rampautunut ei ole ketään, joka on ollut muissa kokouksissa, joiden ei olisi tiedetty joka kerran parantuneen. Miksi?

63   Kun enkeli tuli tapaamaan minua, hän sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset olemaan vilpittömiä…” tai siis: ”jos sinä olet vilpitön ja saat ihmiset uskomaan itseesi, mikään ei tule kestämään rukoustesi edessä.” Minä uskon sen. Ja jos, minä saan teidät tekemään sen saman, Kentuckyn Louisvilleä tullaan ravistelemaan tavalla, jollaista ei ole vielä koskaan ollut. Se on haaste.

64   Mutta se, mitä minä yritän tehdä tänä iltana, on– on saada teidät ymmärtämään, mitä minä tarkoitan. Sitten, kun te tulette tänne ja vapaudutte, pitäkää kiinni tuosta Sanasta. Hän– Hän on teidän tunnustuksenne ylipappi; Jumala ei voi tehdä teille mitään ennen kuin te tunnustatte, että Hän on [sitä]. Sitten, kun te tunnustatte sen, uskokaa se sitten, toimikaa sen mukaisesti ja pitäkää siitä kiinni, niin Jumala vie teidät siitä pois. Uskotteko te sen? Tosiaan. Jokin aika sitten, täällä Fort Waynessä, Indianassa…

65   Muuten, minulla on pieni kertomus, tohtori Bosworth, takkini taskussa, se tuodaan sieltä sinulle, – siitä kokouksesta, jota me juuri palasimme; se julkaistiin ”We The People” -kirjassa. Luulisin, että se oli eräästä sokeasta pikkutytöstä. Se tulee olemaan siis ”We The Peoplessa”, kirjasessa, jota levitetään kaikkialle maailmaan. Se on sanomalahtimiehen, joka kirjoitti erään kriittisen lausunnon ja sanoi: ”Tyttö väitti parantuneensa, eikä ollutkaan.” Ja tuo pikkutyttö sai lääkärin lausunnon ja niin edelleen ja sitä rataa, ja julkaisi sen. Ja kun, asia tutkittiin, ja se on nyt mennyt jo ”We The Peopleen.” Jumala tulee lähtemään liikkeelle, eikä kukaan pysty… Minä annan tohtori Bosworthin lukea sen teille, ehkä, huomenna iltapäivän kokouksessa. Se on juuri lähetetty Fort Waynen lehteen.

66   Rouva Bosworth– kokouksista, jossa he olivat olleet; jotkut sanoivat… Eräs mies, jolla oli Ms-tauti, istui siellä kokouksessa. Hän oli ollut halvaantunut kymmenen vuotta. Hän oli saanut sellaisen hitaasti etenevän halvauksen selkärankaansa. Hän oli kaupungin liikemiehiä. Eikä tiedetty… Hän istui siellä. Monien ihmisten pyörätuoleissa, ja vaivaisten ihmisten, oli nähty vapautuvan. Ja sinä iltana, pieni kierosilmäinen tyttö, joka oli aivan rakennuksen perällä, oli nähnyt monien kierosilmäisten ihmisten vapautuvan.

67   Minä en ole koskaan nähnyt sitä, ettei jokainen lavalle tullut kierosilmäinen lapsi olisi parantunut. Ja me olimme nähneet enemmän kuin kolmensadan kierosilmätapauksen parantuvan, vähemmän kuin 6 kuukauden aikana. Meillä on siitä tilasto. 14000 todistusta sairaan paranemisesta, päiväyksineen, ja lääkärin allekirjoituksen kanssa, ja niin edelleen.

68   Hetki on käsillä, ihmiset. Aika on käsillä. Minä sanon tämän ja te voitte leimata minut fanaatikoksi, mikäli haluatte. Minä uskon, että tämä on merkkinä Jeesus Kristuksen toisesta tulemuksesta. Aamen. Sillä ihmeitä ja merkkejä tulee olemaan. Ja eräs asia on, jos te ette ole Jumalan valtakunnassa, painakaa päälle sitä kohti. Totta kai minulla on hieman tietämystä siitä, mistä puhun, sillä muuten Jumala ei pitäisi niitä yhtään arvossa ja tekisi sitä, mitä tekee. Ja te, Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat, etsikää turvapaikka Kristuksessa nyt, kun on vielä aikaa ja kun teillä on mahdollisuus.

69   En ikinä unohda erästä lausumaa. Kerran olin seisomassa…

70   Muuten, viimeistelenpä sen kertomuksen siitä tytöstä Fort Waynessä. Rouva Bosworth sanoi hänelle: ”Kultaseni…” Hän oli myymässä kirjallisuutta siellä rakennuksen perällä.

71   Tyttö tuli ulos ja itki ja sanoi: ”Rouva Bosworth”, hän on veli Bosworthin vaimo; hän sanoi: ”Minä olen nähnyt kierosilmäisten ihmisten paranevan.” Tyttö oli nuori nainen, noin 18 vuotias, hirvittävällä tavalla kierosilmäinen. Hän sanoi: ”Jos sinä… jos minä vain pääsisin sinne ja pääsisin rukousjonoon, mutta en saanut edes rukouskorttia”, hän sanoi.

72   Rouva Bosworthin sääli nousi tuota lasta kohtaan. Hän sanoi: ”Kulta, jos sinä kävelet takaisin sinne jonnekin, mistä sinä voit nähdä hänet [veli Branhamin] ja todellakin… älä- älä nyt pelkästään kuvittele, vaan usko koko sydämestäsi, että se on Jumalan lahja. Minä vakuutan, että hän tulee kutsumaan sinut sinne hetken päästä.”

73   Minä olin rukoilemassa sairaitten puolesta lavalla, selkä tyttöön päin. Siinä samassa tunsin, että se tuli, usko liikkui. Katselin ympärilleni enkä saanut häntä silmiini; ihmisiä oli liikaa, seisoivat niin tiukasti ahtautuneina. Tiesin, että jostakin sieltä se tuli ja yritin erottaa, minkälaisesta hengestä oli kyse. Nähkääs, tytön usko oli noussut sille tasolle.

74   Ja kun, minä käännyin ympäri, löysin hänet lopulta. Oi, välimatka oli kaksi kertaa tämän rakennuksen pituus, sain paikannettua hänet. Hänellä oli vihreä takki päällään. Minä sanoin: ”Se nuori nainen, joka istuu siellä takana, jolla on kierot silmät ja vihreä takki. Älä enää pelkää. Jumala on parantanut sinut.” Hänen silmänsä tulivat täysin normaaleiksi. Se on yksi niistä tuhansista tapauksista, jotka ovat tapahtuneet sillä tavalla.

75   Nyt, kun– jos me saamme kokouksen– jos ihmiset voivat tulla yhteen ja todella heittää pois kaiken sen, mitä ajattelevat, että yksinkertaisesti hylkäävät sen. Älkää tulko ainoastaan katselemaan. Tulkaa, uskoen ja nähkää, etteikö noita samoja asioita tapahdukin juuri täällä, tässä rakennuksessa.

76   Ensi kerta, kun tapasin tohtori Bosworthin, täällä, tapahtui Miamissa. Meillä pidimme kokousta. Tri. Bosworth on kansainvälisesti tunnettu– 40 vuoden kokemus jumalallisen parantamisen opettamista. Hän ajatteli, että Jumala lähettäisi sen lahjan seurakunnalle. Ja kun, hän kuuli, että minä olin siellä, hän ajatteli heti: ”No siinä se taas on, joku vain saarnaa jumalallista parantamista.” Hän tuli eräänä iltana kokoukseen… me pidimme sellaista, mitä kutsutaan paastojonoksi; tuhansia oli seisomassa.

77   Sinä iltapäivänä, kahta sokeana syntynyttä pikkupoikaa haastateltiin WBAY-radiokanavalla. Molemmat olivat saaneet näkönsä, ja heidät oli tuotu sinne radioasemalle haastatteluun.

78   Niinpä veli Bosworth tuli kokoukseen. Ja sattui niin, että paastojonon alkaessa– siellä oli joitakin tuhansia, joiden piti mennä ohi sinä iltana, ei muuta kuin vain kädet pantiin heidän päälleen, kun he kulkivat ohi, neljä rinnatusten.

79   Ihmiset työnsivät erään pikkutytön sinne. En unohda koskaan tuota lasta. Hän oli suloinen pikkuolento. Hän oli pieni pellavatukkainen tyttö, yksi hammas edessä, ja hänellä oli hiuksissaan uusi nätti manikyyri, tai miksi sitä sellaista nimitetään, jonka naiset laittavat hiuksiinsa. Ihmiset työnsivät hänet jonoon, ja minä panin käteni hänen päälleen. Hän lähti lavalta ja hänet työnnettiin takaisin jonoon. No mutta, tuo pikkuraukka… Ja hän jatkoi yrittämistä päästä siitä läpi. Ja sitten joku toi hänet sieltä ja kädet pantiin hänen päälleen. Ja kun, hän kulki siitä taas ohi, hän katsahti ylös, hänellä oli sellainen vähän sellainen pikku virnistys– tiedättehän, ja tuo yksi hammas töröllään. Ja jokin sanoi vain: ”Pysäytä se tyttö.”

80   Sanoin: ”Kulta…” näin, ettei hänellä ollut uskoa parantua sillä hetkellä.

81   Mutta, siis, sen takia se lahja on. Täällä lavalla, tehän joskus huomaatte, kuinka Hän joskus– teidän pitää toimia. Ihmiset sanovat: ”Voi, minä uskon, veli Branham.” Mutta he ovat täällä alhaalla; ja täällä ylhäällä heidän pitäisi olla. No, sitten nuo tapaukset, kun ihmisille kerrotaan heidän sairautensa ja heidän sydämensä salaisuudet, heidän uskonsa nousee niin, että se saa tuon henkilön uskomaan minua.

82   Näin Hän juuri sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi, sitten ole vilpitön rukoillessasi, niin mikään riivaaja ei pysty kestämään silloin.” Sen täytyy tuntea Isäntänsä. Sitten… Ja minä tiedän, että Hän sanoi minulle niin.

83   Ja kun, minä saan potilaan sellaiseen tilaan, että hänen uskonsa tulee tähän, se saa aikaan minussa täydellisen uskon. En ole koskaan nähnyt sen pettävän. Eikä koskaan tule pettämäänkään. Se ei voi pettää.

84   Ja sitten, kun tuo pikkutyttö, hänet oli työnnetty sinne, minä sanoin: ”Kulta, seiso aivan minun takanani.” Ja hän astui sinne taakse, piti hänestä– hän piti takkini helmasta kiinni. Minä sanoin: ”Rukoile, kultaseni.” Ja hän painoi pienen päänsä rukoukseen.

85   Ja veli Bosworth istui ja imi tätä kaikkea itseensä, yhä hieman epäilevänä. Ja hän katseli koska– hän oli yleisössä katselemassa, kun kokouksen loppuosa oli meneillään. Ja tyttö oli… se oli viimeinen ilta, luulisin että oli.

86   Ja tyttö piteli minun takistani ja minä vain jatkoin rukousta. Olin jo unohtanut lapsen. Käännyin uudelleen ympäri; sanoin: ”Kultaseni, jatka rukousta”, siihen tapaan.

87   Ja hetkisen kuluttua, aloin tuntea, että uskoa alkoi tulla, niin kuin sydämenlyönnit: pum, pum, pum. Ja kun se alkoi… [Nauhassa on tyhjä kohta.] …mennä näin, minä käännyin hänen puoleensa. Sanoin: ”Nyt, kultaseni”, ja panin käteni hänen päälleen ja esitin pyynnön Herralle Jeesukselle.

Sanoin äidille: ”Nyt, ottakaa nuo tuet pois häneltä.”

Hän sanoi: ”Mutta, veli Branham, kuulkaa, hänhän on…”

88   Minä sanoin: ”Kyllä-kyllä, älkää epäilkö, rouva. Tehkää, mitä teidän käskettiin tehdä. ”Hän käveli siihen, ja otti tuet pois lapselta.”

89   Ja siinä sitä tultiin pidellen noita valtavia tukia, noin vain ihmisten välistä, täysin normaalina, niin normaalina kuin nuo pikku sääret vain voivat olla. Pitääkö tämä paikkansa, tohtori Bosworth? Ja kokous jatkui. Hetkinen vain, minä pidin…

90   Kaksi kertaa tämän rakennuksen pituisessa, tai ehkä enemmän– suuressa sirkusteltassa siellä Princess Gardensilla, jossa ihmiset seisoivat– sieltä ihan sinne moottoritielle asti.

91   Sitten siellä takana, minä pidin…Tunsin, että jotakin alkoi tulla, jokin alkoi jälleen: ”Fiuu, fiuu…” Tiesin, että se oli usko. Minä en voinut sanoa, mistä se tuli. Minä käännähdin, katsoi; mutta ihmiset menivät siitä ohi niin kovaa, ja he huusivat ja yrittivät koskettaa ja sellaista.

92   Hetken päästä minä erotin sen, kaukana takana, eräs kaveri valkoisessa paidassa. Minä odotin, tutkin, millainen henki hänet oli sitonut. Mies oli rampa. Hän oli tipahtanut hevosen selästä muutamaa vuotta aiemmin. Hän oli kauppias, Miamista. Hänen kätensä oli vammautunut. Hän oli arvostelija ja tullut kokoukseen kritisoimaan. Ja sitten, hän alkoi saada uskoa.

93   Minä pysähdyin ja sanoin: ”Herra, te siellä kaukana takana, neljäs siinä rivissä, joka on tästä taaksepäin, valkoinen paita päällään, nouskaa ylös. Jeesus Kristus on parantanut teidät.” Ja kun, hän nousi seisomaan, niin saman tien hänen kätensä nousivat pystyyn. Ja sitten hänen meikattu pikkuvaimonsa– hihhuliksi te olisitte häntä luulleet, kuten se veli tänä aamuna radiossa sanoi, jos olisitte kuulleet vaimon kiljahduksen. Ja siinä mies nyt oli– täydellisesti vapautettuna.

94   Veli Bosworth tutki tuon tapauksen, sitten hän tuli tapaamaan minua. Hän kysyi mieheltä kaiken siitä. Ja kun, hän sai sen sillä tavalla selville, hän kysyi minulta ja sanoi: ”Miten sinä tiesit, että juuri hän oli se mies?”

95   Minä sanoin: ”Herra, minä aloin tulla heikoksi. Tiesin, että se tuli jostakin päin.

96   Ja hän sanoi– tuli mikrofonin ääreen, ja sanoi: ”Tuo osoittaa todeksi, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se todistaa sen. Nyt, se lahja, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, on kuin tuo koko valtameri tuolla, jonka aallot lyövät rantaa vasten.” Tuo lahja meidän veljessämme on kuin pikku lusikallinen vettä, joka on otettu siitä. Mutta lusikallisessa vettä, ovat nuo samat kemikaalit, joita on tuossa kokonaisessa valtameressä”, hän sanoi. Niin se on.

97   Ja minä–minä tunsin tulevani heikoksi. Ja siinä oli tuo mies– täydellisesti vapautettuna.

98   Siis, se on tapahtunut satoja kertoja. Ja uskoakseni, tässä rakennuksessa on ihmisiä, jotka ovat olleet muissakin kokouksissa, jotka todistavat sen. Onko minulla täällä ystäviä, jotka ovat olleet muissa kokouksissa, jotka voivat todistaa ja sanoa, että se on totta? Nostakaapa kätenne, jos teitä on täällä. Nyt te näette. Raamattu sanoo: ”Kahden tai useamman todistajan sanalla…” [Matt. 18:16]

99   Nyt, kun, te voitte saada tuon saman täällä Louisvillessä. Kenenkään ei tarvitse lähteä täältä ilman, että hänet on täydellisesti vapautettu. Minulla ei ehkä ole aikaa jokaiselle täällä lavalla, mutta jokainen voi hyötyä tästä. Jos Jumala voi osoittaa täällä olevansa Jumala, ja mikä… on vahvistanut todeksi sen, mitä minä puhun, niin uskokaa Jumalaa. Toimikaa sitten uskonne mukaisesti ja tehkää uskostanne elävää todellisuutta, niin Jumala tulee ottamaan siinä paikassa teidät työn alle, ja parantamaan teidät.

100   Hot Springs, siis, se oli… Luulisin, että se oli Little Rock. Eräänäkin iltana ambulansseja oli niin sakeasti, että ne tukkivat kadut autoilta. Sinne täytyi tuoda poliisi ohjaamaan ne pois sieltä loukusta, aivan siinä linnan alapuolella Hot… Rock… Little Rockissa, Arkansasissa.

101   Pastori, herra Brown oli yksi niistä paimenista siellä. Jos haluatte saada siitä todistuksen, kirjoittakaa pastori G. H. Brownille: 505 Victory street, Little Rock, Arkansas ja kuunnelkaa tästä. Ja millaisia demonivoimia… minä todella… Se oli minun suunnilleen neljäs tai viides kokoukseni, ja kesti noin kello yhteentoista; sitten, kun minun käteni oli mennyt aivan puuduksiin.

102   Joskus, kun minä tulen kotiin, minun käteni on niin puuduksissa, täysin, niin että minun pitää laskea puoli tuntia kuumaa vettä sen päälle. että saan fyysisen tunnon taas palaamaan siihen; ja siinä on rannekello minä otan kiinni ihmisten kädestä, jossa se on, ja se pysäyttää kellon täysin mykäksi. Minulla on nyt Longines-kello, juuri tehtaasta tullut. Minä otin siitä kiinni. Mikä fyysinen reaktio, tai mekaaninen juttu sen saa aikaan, minä en tiedä.

103   Mutta, herra Brown sanoi: ”Tule auditorion pohjakerrokseen, veli Branham, minulla on siellä eräs tapaus, jollaisen kaltaista et ole koskaan tavannut”, hän sanoi. No, minä lähdin pohjakerrokseen samalla, kun lepäsin.

104   Olen kyllä nähnyt hirveitä näkymiä, mutten vielä milloinkaan mitään, edes sinne päin. Olen käynyt mielisairaaloissa, jossa oli nuoria naisia alusastioineen ja he tuhrivat sitten kasvonsa sillä–mielipuolia. Olen nähnyt joitakin hirveitä asioita, mutten ikinä sellaista. Lattialla makasi noin 30-vuotias nainen– 35, vahvan näköinen nainen. Ja hänen jalkansa törröttivät pystyssä tällä tavalla ja niistä vuosi verta.

105   Portailla seisoi joku mies, eräs hyvä vanha Arkansasilainen veli päällään haalarit ja sininen paita. Ystävät, sanonpa sen, että joskus sellaisten alla sykkii yksi parhaista sydämistä. Näin on. Se on totta– uskon. Minä en pidä mistään teeskentelystä. Minä pidän tosi vanhanaikaisista miehistä ja naisista. Näin on– Jumalan pelastamista, kahdesti syntyneistä. Ja hän seisoi siellä haalistuneissa vaatteissaan. Minä sanoin… kävelin paikalle.

Sanoin: ”Hyvää päivää.”

Ja hän sanoi: ”Hyvää iltaa. Oletteko te veli Branham?”

Sanoin: ”Kyllä vain.”

Hän sanoi: ”Niin minä ajattelinkin.”

106   PA-laitteisto kuului myös sinne alas.

107   Yhdellä puolella siellä oli joukko mielisairaita, mutta sitä naista ei voitu pitää kenenkään lähellä. Tarvittiin 8 tai 10 miestä tuomaan hänet sisään. Häntä ei pystytty pitämään sisällä ambulanssissa– häntä ei pantu ambulanssiin. Ja joku lähetettiin sinne autolla ja nainen oli potkinut auton kaikki ikkunat pihalle ja ne miehet yrittivät pitää naisen auton sisällä. Ja siinä hän nyt oli ja makasi selällään. Joku lääkäri oli antanut hänelle joitain ruiskeita estämään ennenaikaisia vaihdevuosia, ja ne olivat saaneet hänet tuohon tilaan. Ja siinä hän nyt oli; makasi selällään.

108   Ja minä sanoin: ”No, minä menen katsomaan, tunnenko minä mitään värinää.

109   Hän sanoi: ”Veli Branham, älä mene sinne, Hän tappaa sinut”, hän sanoi. Minä sanoin: ”Enpä usko”, että sillä lailla.

110   Minä astuin esiin. Hän makasi siinä ja katsoi minua; räpytteli vähän silmiään, ja tuijotti. Ja minä sanoin: ”Hyvää iltaa.” Hän ei sanonut sanaakaan. Otin häntä kädestä; sanoin: ”Hyvää iltaa.”

111   Mies sanoi: ”Hän ei tiedä edes omaa nimeään, veli Branham. Ei ole tiennyt sitä kahteen vuoteen.

112   Ja minä otin häntä kädestä, ja ainoastaan Jumalan siunauksen ansioista, olin turvassa. Hän nykäisi minua molemmin käsin, tällä lailla, ja hän olisi saattanut ehkä murskata ruumiini kaikki luut. Minä sain jalkani eteen, ja sain sen poikittain hänen rintaansa vasten. Hän vetäisi minua alaspäin. Minä riuhtaisin itseni irti. Ja kun pakenin päästäkseni portaille, näin jotakin, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Se nainen, lähti jahtaamaani minua, molemmat jalat pystyssä tällä tavalla, selällään, niin kuin käärme. Ja kun hän ryömi lattialla, sen todella kuuli.

113   Siis, sehän on perkele. Te voitte kyllä sanoa jotakin muuta, mitä haluatte, mutta se nainen oli perkeleen vallassa. Hän tuli minua kohti selällään kuin käärme, ja kohottautui ja meni pitkin seinän vierustaa. Hän kääntyi ympäri ja pani isot raajansa vasten… potkaisi tällä tavalla. Siellä oli penkki, ja hän iski sitä päällään ja veri vain lensi hänen ohimostaan, ja–ja hän iski kappaleen siitä irti. Ja hän nappasi sen käteensä, heitti sen kohti aviomiestään ja osui seinään. Ja kipsi vain putoili seinästä, kun hän iski sitä sellaisella hirvittävällä… Raivohullu; ehkä kaksikymmenkertaiset voimat… Ja siinä tuo suuri… Hän oli aika hyvän kokoinen, vahva nainen joka tapauksessa.

Ja sitten hän alkoi pitää sellaista tosi kummallista ääntä: ”Ii-ii-ii-ii-ii-ii, iiiiih”, tällä lailla.

Minä katsoin häntä ja ajattelin: ”No, enpä ole milloinkaan nähnyt… Jumala ole armollinen tälle tulla tavalla sidotulle ihmisraukalle.”

114   Ja se mies alkoi itkeä. Hän astui siihen ja kietoi kätensä minun ympärilleni ja sanoi: ”Veli Branham, sanotko sinä, ettet tunne mitään värinää? Enkä minä tiedä, mihin tästä pitäisi mennä”, hän sanoi. Hän romahti täysin ja itki. Hän sanoi: ”Hänellä on kotona viisi lasta. Minä– minä… hän on ollut hyvä vaimo. Hän on auttanut minua kasvattamaan puuvillaa ja äestänyt niitä vanhoja savikokkareita… Kun hän sairastui, minä olen tehnyt kaiken, mitä vain voi. Myin maatilani. Minulle jäi yksi asia: pari muulia, ja minä myin ne, että sain tämän veljen tuomaan hänet 200 mailia– tuomaan hänet tänne. Ja nyt hän on potkinut ne auton ikkunat rikki, ja siksi hänen raajansa vuotavat verta. Hän ei ole ollut kahteen vuoteen muuta kuin selällään eikä tiedä edes omaa nimeään” mies sanoi.

115   Minä sanoin: ”Siis, veli, varmasti Jumala voi parantaa hänet.”

116   Ja suunnilleen sillä hetkellä nainen kääntyi ympäri. Hän sanoi: ”William Branham, sinulla ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Minä toin hänet tänne.”

Mies sanoi: ”No mutta…”

117   Minä sanoin: ”Se ei ole hän. Riivaaja puhuu hänen kauttaan.” Pitää paikkansa. Ne kyllä tunnistavat. Ne tietävät.

118   Mies sanoi: ”No, veli Branham, tuo oli ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun hän puhui.”

119   Minä sanoin: ”Riivaaja vain käyttää hänen huuliaan, aivan kuten siinä Leegion tapauksessa.”

120   Nainen tuli ryömimällä kohti minua ja sanoi: ”Sinulla ei ole mitään tekemistä minun kanssani”, ryömien tällä tavalla.

121   Minä sanoin: ”Veli, uskotko sinä siihen tarinaan, jonka minä kerroin siitä enkelin tulosta?”

122   Hän sanoi: ”Koko sydämestäni”, hän sanoi ja kietoi kätensä ympärilleni.

123   Minä kävelin nurkkaan portaille ja rukoilin kaikesta sydämestäni Herran Jeesuksen puoleen, ja sanoin: ”Jumala, katso tätä naisparkaa; viisi pientä viatonta lasta kotona, yksi imeväinen vauva, eikä äitiä. Mitä voikaan tapahtua? Oi, Jumala ole armollinen”, minä sanoin. Ja Jumalan Henki tuli. Ja minä vaadin tuota riivaajaa lähtemään naisesta.

Käännyin ympäri, sanoin: ”Uskotko sinä nyt siihen?”

124   Mies sanoi: ”Koko sydämestäni. Mitä minun pitää tehdä hänen kanssaan, veli Branham?”

125   Minä sanoin: ”Vie hänet takaisin. Vie hänet suoraan takaisin parantolaan. Jos sinä et epäile mitään siitä, mitä minä olen sinulle sanonut, katso, mitä tulee tapahtumaan”, minä sanoin.

126   Kahden kuukauden päästä siitä, olin Janesborossa, Arkansasissa, jossa oli tapahtunut paljon asioita. Kaupunkiin oli kokoontunut suunnilleen 28000 ihmistä. Ja minä olisi puhumassa, ja näin–tunkeutuvan, tai vilkuttavan minulle, jonkun naisen. Hän sanoi: ”Tunnistatko minut, veli Branham?”

127   Minä sanoin: ”En, rouva.” Nainen istui siinä noin vain, ja kaikki…

128   Hän sanoi: ”Minä… Kaikki, antakaa kaikki minulle anteeksi. Minä halusin vain nähdä sinut”, hän sanoi.

129   Ja minä näin, kun joku nauroi siellä; se oli hänen miehensä. Ja siellä nainen istui aivan tavallisesti täysissä järjissään viiden lapsensa kanssa, niin täydellisenä kuin vain voi.

130   Hänet oli viety takaisin. Hän ei ollut potkinut autossa kertaakaan paluumatkalla. Hänet pantiin takaisin pehmustettuun selliin. Seuraavana aamuna häntä mentiin syöttämään ja hän oli istumassa. Ja neljäntenä– kolmantena tai neljäntenä aamuna hänet päästettiin pois terveenä henkilönä ja lähetettiin kotiin lastensa luo. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

131   Katsokaahan ystävät, riivaajat tunnistavat Jumalan voiman joskus ennen saarnaajia ja kristittyjä. Tiesittekö te sitä? Monta kertaa… lukekaa Raamatusta.

Kun tuo pappi sanoi asian näin: ”Voi, Hänhän on Beelsebuli.”

132   Perkele sanoi: ”Me tiedämme, kuka Sinä olet: Jumalan Poika, Israelin Pyhä”– pitääkö tämä paikkansa?

133   Muistatteko, Paavalin ja Silaan, kun ne saarnaajat sanoivat, että he olivat huijareita, niin tuo pikku ennustaja sanoi, että he olivat Jumalan miehiä, joilla oli elämän tie.

134   Ellen en erehdy, pastori Hooper Phoenixista, Arizonasta, istuu siellä takana rakennuksessa; hän voi osoittaa oikeaksi tämän lausunnon. Etkö sinä ollutkin siellä sinä iltana, pastori Hooper? Tuolla on mies, joka oli juuri siellä, kun se tapahtui. Kirjoittakaapa pastori G. H. Brownille, 505 Victory Street, Little Rock, Arkansas ja pyytäkää häneltä todistusta. Antakaa hänen lähettää teille… Antakaa sen parantolan todistaa siitä. Se on yksi tuhansista.

135   Kerran vielä. Päivä sen jälkeen, kun Herran enkeli tuli rakennukseen… Ja sitten minä aloitan rukousjonon.

136   Olin– olin El Doradossa. Minun pitäisi olla [taas] siellä, raviradalla kaksi iltaa heti, kun lähden täältä, menen Shreveportiin ja sitten El Doradoon ja siitä eteenpäin. Olin siellä eräässä pienessä seurakunnassa. Ihmiset sanoivat siellä: ”Tulisitko tänne puhumaan tähän seurakuntaan…

137   Tuhannet olivat saapuneet kaupunkiin. Ja eräs reportteri oli tullut kääntymykseen tämän kuvan takia, [ja] pitäjä– hotellin pitäjä, molemmat samaan aikaan. He halusivat tietää, miten löytää Jeesus. Olivat olleet seurakunnan jäseninä vuosia, mutta kun he näkivät Jumalan työn, jota Jumala teki sen kanssa, kansansa keskuudessa… Minulle oli varattu pieni huone, ja minä saarnasin.

138   Ja kun, minä lähdin ulos, neljä miestä kerääntyi ympärilleni, se alkoi heti ovelta. Ja ihmiset seisoivat siinä sateessa ja pitivät telttakangasta rakkaittensa päällä ja sellaista, ja korttelitolkulla odottavia ihmisiä; eikä paikkaa, minne mennä; he eivät päässeet sisään, mihinkään paikkaan; ei yksityisiin koteihin. Sanomalehtiä lojui kaikkialla; telttakankaita pidettiin, kun sadekuuro tuli, pikkuiset lapset… ja he odottivat vuoroaan päästä sisään rukousjonoon. Kuule veli, sellaisia ovat Jumalaa rakastavat ihmiset. Näin on. En ikinä unohda sitä. Niin monia ilmiömäisiä ja mystisiä asioita tapahtui pitkin jonoa. Olin lähdössä rakennuksesta pois päin, ihmiset itkivät, tungeksivat yrittivät päästä sinne, missä minä olin, ja jono tuli kohti autoa.

139   Kuulin, kun joku huusi: ”Armoa, armoa, armoa.”

140   Katsoin ympärilleni. Kuulin sen tulevan jostakin, ihan kuin jonkin olisi vain pomppinut minun sydämessäni. Näin: seisomassa siinä yhdellä puolella… Arkansasissa on laki: värilliset ja valkoiset eivät voi olla yhdessä. Siellä syrjässä seisoi värillinen mies, pidellen lippalakkia kädessään; hän seisoi sateessa ja sade piiskasi hänen kasvojaan. Hänen vaimonsa parkui: ”Armoa, armoa, armoa!”

141   Minulle tuli mieleen vanha sokea Bartimeus. Ja jatkoin eteenpäin, ja ihan kuin jokin olisi kieltänyt minua. Sadat ihmiset tungeksivat, ja minä sanoin: ”Haluan mennä tuonne missä tuo värillinen mies on.”

142   Minulle sanottiin: ”Veli Branham, ethän sinä sitä voi tehdä.” Toinen sanojista oli poliisi, ”sinä saat välittömästi aikaan rotumellakan. Et sinä voi sitä tehdä” minulle sanottiin.

Minä sanoin: ”Mutta Herra käskee minun mennä tuonne, missä hän on.”

143   Ja minä murtauduin yhdestä kohtaa läpi ja menin sinne. Siihen muodostui heti pieni rinki. Ja kuulin naisen sanovan, kun minä pääsin paikalle; tuo vanha vaimo sanoi: ”Kulta, tuolla se pastori tulee.” Voi tavaton! Menin vähän lähemmäksi paikkaa, jossa hän oli…

Mies sanoi: ”Oletko se sinä, pastori Branham?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä vain.”

144   Mies alkoi tunnustella kasvojani kädellään, ja hän sanoi: ”Pastori, onko sinulla hetki aikaa kuunnella minun tarinani?”

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

145   Hän sanoi: ”Pastori, minun vanha äitini oli hyvä, uskonnollinen nainen. Hän ei koskaan valehdellut minulle. Hän on ollut kuolleena nyt suunnilleen 10 vuotta, En ollut koskaan elämässäni edes kuullut sinusta. Asun noin sadan mailin päässä täältä. Viime yönä… Olen ollut monta vuotta sokea. Viime yönä heräsin, ja vanha äitini seisoi sänkyni vieressä, ja hän sanoi: ’rakas lapsi, lähde El Doradoon, Arkansasiin ja kysy erästä, jonka nimi on Branham. Herra on antanut parantamisen lahjan. Sinä tulet saamaan näkösi’, hän sanoi. [alkutekst. joka lauseen välissä on ”sanoi”– suom.]

Voi että. Tuntui kuin minun sydämeni tulisi näin suureksi. Minä näin, että Jumala oli puhunut.

146   Jos ihminen ei usko sitä, Jumala tulee tekemään sen jollakin tavalla selväksi vilpittömälle sydämelle. Tulee tekemään.

147   Minä panin käteni hänen päälleen; sanoin: ”Veli, Herra Jeesus, joka lähetti sen näyn sinulle, seisoo tässä tehdäkseen sinut terveeksi.” Otin käteni pois hänen päältään.

148   Otin häntä kädestä; kaihi oli kuollut. Kyynelet alkoivat… tipahtelivat hänen poskilleen. Hän sanoi: ”Minä kiitän Sinua, Herra. Minä kiitän Sinua, Herra.”

Hän, hänen vaimonsa sanoi: ”Kulta, näetkö sinä?”

Hän sanoi: ”Kyllä. Minä näen.”

Vaimo sanoi: ”Näetkö sinä–sinä todella, kulta?”

149   Mies sanoi: ”Kyllä. Tuolla on punainen auto”, hän sanoi. Voi tavaton! Nainen alkoi kiljua niin että. Ja sitten he minut napattiin ja vietiin autoon.

150   Myöhemmin, nousin lentokoneesta lähellä Memphisiä, Tennesseessä, eräänä iltana. Lähdin eteenpäin; kuulin jonkun huhuilevan: ”Hei, pastori Branham.” Menin sinne. Ja kuka siellä olikaan? Siellä oli hän, aivan normaalina; kykeni lukemaan Raamattuaan tai mitä tahansa.

151   Ajattelin: ”Ihmeellinen armo, miten suloinen tuo ääni, joka pelastaisi minunlaiseni kurjan…”

152   Hän on yhtä sama tänä iltana kuin Hän oli silloin. Hän on täällä, ystävät. Ainoa, mitä minä pyydän teitä tekemään on, että uskoisitte sen, että minä olen puhunut teille totta. Ja seuratkaa kuinka kaikkivaltiaan Jumalan voima tekee juuri sen, mitä minä olen sanonut. Jos tekee, uskokaa silloin Jumalaa Hänen todistuksensa takia. Painaisimmeko päämme.

153   Meidän taivaallinen Isämme, voi, minä ajattelen sitä päivää, kun me tulemme matkamme päähän, ja minä nousen Sinun talollesi, minä rukoilen, että Sinä päästäisit minut sisälle ja minulle olisi paikka jossakin siellä näiden rakkaitten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut. Me voimme pohtia näitä asioita, muistoja, joita meillä on näistä suurenmoisista asioista, joita Sinä olet tehnyt meille. Ja miten ihanaa on nähdä Sinut täällä pyhiinvaellusmatkallamme ja tietää, että Sinä olet lähellä ja Sinä olet täällä tänä iltana vapauttaaksesi nämä sairaat ja kärsivät ihmiset.

154   Herra, tällä kerralla, me emme tiedä kenet Sinä olet valinnut tulemaan tähän jonoon. Sinä tiedät. Viidelläkymmenellä ihmisellä on kortti. Herra, Sinä olet järjestänyt. Sinä tiedät, ketkä tulevat. Ja me jätämme sen Sinun käsiisi, Herra.

155   Nyt, siunaa jokaista. Ja ne, jotka eivät pääse rukousjonoon, kun he näkevät muiden kärsivien ja piinattujen, niin kuin he ovat, tulevan vapautetuiksi, Oi Jumala, minä rukoilen, että heidän uskonsa kohoaa ja he uskovat. Ja, oi Isä, suo, että kaikkialla kaupungissa alkaa oikea vanhanaikainen herätys, Herra, että joka seurakunta saa herätyksen ja kadotetut sielut tulevat ja uskovat Sinun rakkaaseen Poikaasi. Suo se, rakas Jumala.

156   Nyt, Isä, Sinä tunnet ihmisen heikkouden. Ja me tunnemme Jumalan voiman. Ja minä rukoilen, että Sinä lähettäisit enkelisi, sen, joka erotti minut äitini kohdusta lähtien ja toi minut tähän elämään, ja on vihkinyt minut tätä tarkoitusta varten, seisomaan täällä. Rakas Jumala julistan täältä rohkeasti tuhansien ja satojen tuhansien ihmisen edessä: Sinä et ole koskaan vielä epäonnistunut. Ja minä tiedän, että sinä et epäonnistu tänä iltanakaan, vaan Sinä suot tänä iltana sen, että jokainen salainen sydämen synti tullaan kertomaan ihmisille, sairaudet, riivaajat, jotka heitä sitovat paljastetaan heille. Ja joka ikinen tullaan vapauttamaan, eikö tullakin, Isä? – sillä me luotamme Sinuun ja rakastamme Sinua ja uskomme Sinuun ja pyydämme tätä Sinun nimessäsi ja Sinun kunniaksesi. Kuule palvelijasi rukous, Isä, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

157   No niin, se rukousjonon järjestäjä nyt… [Eräs veli tulee mikrofonin ääreen ja sanoo: ”Haluan että ne joilla on rukouskortit B-85:stä B-100:an astuvat jonoon numerojärjestyksessä, minun oikealle puolelleni, teidän vasemmalle–, lavan portaille. B-85:stä B-100:an. Kaikki muut, jääkää istumaan.”]

158   Voisin sanoa, sillä aikaa, kun hän saa nuo jonot muodostettua– jokainen täällä tuntee…Yritän tällä sanoa sitä, että, teidän pitää osoittaa kunnioitusta. Me emme ole vastuussa… Lain mukaan, minun on sanottava tämä joka ilta. En ole vastuussa kenestäkään, joka on kokouksessa kritisoimassa. Nämä oliot liikkuvat ihmisestä toiseen, eritoten epilepsia ja sitä rataa. Minä olen nähnyt, kun ihmiset tulevat kokoukseen täysin normaaleina, näen jonkun spastikon istuvan täällä ja tämä spastikko lähtee kokouksesta täysin normaalina ja arvostelija lähtee rampana. Olen nähnyt niinkin monen kuin kahdenkymmenen kahdeksan tulevan yhdellä kertaa, ja kaatuvan lattialle epileptikkoina. Riivaajavoimat kyllä löytävät paikan, minne mennä.

159   Ja, ystävät, sehän on Raamattua. Kuinka moni tietää, että se on Raamatun opetusta? Näyttäkääpä kätenne. Tämä on todella Uuden testamentin seurakunta toiminnassa, eikö olekin, ystävät? Kaikkivoivan Jumalan voima, joka vapauttaa.

160   Ja kun ihmisiä järjestetään jonoon, luulisin, että nuo pyörätuolit– ihmiset varmasti haluavat istua siinä paikoillaan, heidän tullaan ottamaan heti, kun… Kun korttinne numero on valmiina, teidät kutsutaan.

161   Nyt, haluan jokaisen muistavan tämän: te olette aina tervetulleita kokouksiin, jokainen. Mutta, kun minä pyydän teitä painamaan päänne, teidän pitää silloin painaa päänne. Ja sitten, kun minä… Älkää nostako sitä ennen kuin te kuulette minun sanovan siitä mikrofoniin, tai veli Bosworth, joka seisoo täällä, että nostakaa päänne. Jos te teette sen ennen sitä, minä en ole vastuussa siitä, mitä tapahtuu.

162   Herra Hooper, istuu tässä lähellä, hän oli… Haluaisin nähdä jonkun, joka oli eräässä toisessa kokouksessa. Hän oli kanssamme Phoenixissa, Arizonassa, missä eräs kaupungin toimihenkilö istui kokouksessa.

163   Hän sanoi: ”Onpa hienoa psykologiaa, minä meinaan todella… eihän tuo ole temppu eikä mikään”, hän sanoi.

164   Minä tunsin tuon miehen läsnäolon. Hän istui minusta takaoikeallla. Sanoin: ”Jollakin minun oikealla puolellani, on pää ylhäällä.” Mies ei pitänyt päätään alhaalla.

Eräs ovimies sanoi hänelle: ”Pitäkää päänne alhaalla.”

Hän oli jokin kaupungin toimihenkilö ja niin hän sanoi: ”Ei minun tarvitse.”

”Selvä.”

Minulle kerrottiin siitä.

165   Minulla oli siinä eräs pieni lapsi, ja isä oli kietonut hänet riepuihin pyykkipojilla, ja yritti… Hän sai epileptisen kohtauksen, hänellä oli se silloin päällä aivan siinä lavalla. Joskus, kun epileptikko tulee, heille tulee kohtaus.

Ja minä sanoin: ”Selvä, herra. Minä pyysin teitä. Muuta en voi tehdä.”

166   Rukoilin ja sanoin: ”Jumala, älä anna tämän viattoman lapsen kärsiä tuon miehen– hänen tottelemattomuutensa takia.” Ja se [sairaus] lähti lapsesta. Se mies vain hymyili ja jatkoi.

167   Suunnilleen kahden päivän päästä hän tuli– hänelle tuli omituinen olo. Hän sanoi: ”No, se johtuu siitä, että minä ajattelen sitä, siinä kaikki. Minun mielikuvitukseni yrittää saada minusta voiton.” Ja hän yritti ravistella itsensä siitä irti.

168   Ja päivän tai sinne päin, päästä, poliisit nappasivat hänet kaupungilta kävelemästä sinne tänne. Kuuden viikon päästä, hän tuli luokseni…

169   Minä oli joskus pitämässä kokousta Charles Fullerissa– Charles Fullerin kanssa, [samassa rakennuksessa–suom. huom.] Long Beachissa. Jos teistä joku oli siellä, niin tiedätte, kuinka monia siellä oli. Siellä oli kirjaimellisesti tuhansia ihmisiä seisomassa sinne tänne pitkin rantaa, ja niinpä… Hän ei päässyt sinne. Hän lähti sitten Los Angelesiin–kun ei päässyt sinne.

170   Ja lopulta, Modestossa, hänen vaimonsa– eräänä sateisena iltana, hän tipahti polulta. Miehelle [hänelle] oli kasvanut parta, –kammottava näköistä. Ja siinä hän oli. Vaimo sanoi: ”Veli Branham, jotakin pitää tehdä. Hän– hän ei edes halua syödä. Me emme saa työnnetyksi häneen edes vettä”, hän sanoi. Mies näytti hirvittävältä; istui vain siinä, silmät toljottaen päässä.

171   Astuin sisään. Hän alkoi tehdä näin: ”Hmmm”, ja vetäytyi taaksepäin minusta tällä tavalla.

172   Käskin heitä lukita ovet. Ja me olimme väsyneitä– olleet lauantai-iltana tuntikausia siellä kerhohuoneella hoitamassa sairaita. Minä sain veli Brownin ja veli Mooren sulkemaan ovet ja pitämään ihmisiä loitolla. Fullerin vaimo oli aivan mudassa livettyään polulta, ja hän piteli minua housunlahkeista. En kyennyt liikahtamaakaan. Minua ei saatu hänestä irti, kun hän niin piti kiinni, saadakseen minut aviomiehensä luo.

173   Noin 45 minuutin päästä, se lähti miehestä. Hän kietoi käsivartensa ympärilleni ja halasi minua, pani hatun päähänsä, puristi kättäni, lähti kotiin ja oli terve mies.

174   Kuulkaas ystävät, jos minä olisin arvostelija, minä en istuisi siellä päinkään missä se tapahtui. Minä olen täällä auttaakseni teitä, en ollakseni esteenä. No, siis, muistakaapa tämä. Jos te pidätte päänne painettuna, ja jotakin tapahtuu, silloin minä olen siitä vastuussa. Nyt, te ette voi sepittää mitään juttua, koska minä tietäisin sen kun te tulette tänne. Mutta siis, olkaa todella kunnioittavia, olkaa rukouksessa. Kun minä pyydän teitä painamaan päänne, pitäkää päänne painuksissa. Niin teitte eilen illalla. oikein hienoa. Tehkää sama tänä iltana, niin kaikki on kunnossa. Oletteko… Onko teidän jononne kunnossa? Painaisimmeko nyt päämme hetkeksi.

175   Isä, minä huomaan, että– että tämä on suuri hetki. Se on hetki, kun me seisomme kasvotusten vihollisen kanssa. Ja täällä on rampoja, vaivattuja ja kuolevia ihmisiä. Täällä seisoo ihmisiä jonossa, joilla on ehkä syöpä tai sydänvika. Minä en tiedä, mikä heitä nyt vaivaa. Mutta Sinä kerrot sen palvelijallesi. Ja minä rukoilen Sinulta, että Sinä vapauttaisit heistä jokaisen olemaan täysin terve. Ja tulkoon saatana kutsutuksi esiin ja tulkoot hän paljastetuksi yleisön edessä. Olkoon jokainen rakastettava, yhteistyökykyinen, tosi kristitty. Olkoon meillä hyvä kokous tänä iltana. Pyyhkäisköön Pyhän Hengen voima läpi tämän rakennuksen, parantakoon jokaisen, joka talossa on, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

176   Lauletaanpa kerran, jos sopii.

Usko ainoastaan, usko ainoastaan

kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.

Voisimmeko me laulaa nyt näin:

Nyt minä uskon…

Kuinka moni uskoo? Nostakaa kätenne samalla, kun laulatte sitä.

Nyt minä uskon, (Ylistys Jumalalle.)

177   [Nauhassa on tyhjä kohta. Rukousjono on jo alkanut.] …oli syöpä, tai naistenvaiva. Ja hetkinen vain; heitä molempiin osui yhtä lailla. Se on naistenvaiva–sitä se on. Pitääkö paikkansa? Kyllä. Se on melkein jo syöpä joka tapauksessa, sitä se on. Elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, eihän? Ei, teillä on ollut runsaasti hankaluuksia…