64-0823M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23.8.1964

¹       Jäädäänpä vielä seisomaan hetkeksi ja painetaan päämme rukoukseen.

Meidän armollinen Isämme; me kiitämme Sinua tänä aamuna sydämemme syvyyksistä, koska Sinä osaat ja haluat vastata meidän kysymyksiimme. Ja me rukoilemme, että Sinä ottaisit vastaan meidän kiitoksemme siitä, mitä Sinä jo olet tehnyt meidän hyväksemme. Me odotamme suurin toivein, että Sinä autat meitä tänä aamuna. Ja kun me lähdemme tämän rakennuksen ovista, toivon, että me voisimme lähteä ulos erilaisina persoonina kuin mitä olimme sisään tullessamme. Muokatkoon Pyhä Henki meitä, luonnettamme ja tehköön meistä sinun valtakuntasi kansalaisia, kun me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

²       Olen tosi pahoillani, että olen vähän myöhässä. Minun piti tehdä joitain asioita ja oli paljon sairaita ihmisiä ja haastatteluja ennen kuin suunnilleen pääsin taloon.

³       Ja niin, on ilo olla täällä tänä aamuna ja tavata kaikkia teitä, ihanat ihmiset. Ja haluan kiittää siitä, noita ihmisiä, jotka ovat lähettäneet noita hienoja tavaroita, lahjoja vaimolleni ja tuo veli, joka lähetti minulle kaurisluodikkonsa. Herra häntä siunatkoon. Hän – hän sanoi olevansa tulossa vanhaksi eikä enää halua käyttää sitä. Ja hän halusi minun saavan sen. Niinpä minä – minä olen todellakin kiitollinen sille – siitä. Niin kauan kuin elän, veli, niin kauan kuin pystyn auttamaan itseäni, minä pidän sen. En ota sitä koskaan käteeni ilman, että ajattelen sinua ja rukoilen puolestasi.

⁴       Nyt, olemme… Tänään pitää tehdä niin monia asioita. Ajattelin ehkä, että kun olisin täällä, ottaisin joitain kysymyksiä ja selvittäisin, mitä minun seurakuntani sydämellä olisi – eri ihmisten. Todella ajattelin! Minulla on tarpeeksi kysymyksiä riittämään millenniumiin alkuun asti. En tiennyt, että niin monta voisi edes saada. Minulla – minulla on joitakin satoja täällä, ja sata ja enemmän tullut tänä aamuna. Niinpä minä en koskaan kykene vastaamaan niihin, luultavasti, oikein, koska… Ja ne ovat – ovat hyviä kysymyksiä, todella hyviä.

⁵       Nyt, joitakin niistä ei voi lukea julkisesti, niinpä tiedättehän, olen kysynyt niitä… Että, sitä, mitä en voi ottaa esiin… Kyse on ongelmista perheessä ja… Ymmärrätte kyllä. Ja minä olen – olen pyytänyt molemmat, miehen ja vaimon yksityiseen haastatteluun, ja niin voin puhua heille yksityisesti näistä asioista. Ne eivät ole pahoja juttuja, vain asioita, joita pitää selvittää perheen sisällä, vain ihmisluonne ja -rotu, jota me… aika, jota elämme ja niin edelleen, joka tuo näitä asioita lähellemme. Ja ne ovat ongelmia, jotka koskevat inhimillistä perhettä; ja niihin pitää vastata. Ja niinpä, minä teen kaikkeni vastatakseni niihin parhaalla tavalla.

⁶       Joskus kysymyksiin vastaaminen – se vie aika paljon aikaa, enkä minä halua menettää niistä yhtään. Minä otan jokaisen niin perinpohjaisesti kuin vain voin. Nyt, ne ovat tosi – ne on tyrkättynä kassiin tässä; minä vastaan niihin, ja – ja panen ylös sananpaikan, jos minun pitää ottaa se, ja – ja laitan takaisin. Sitten, minä olin koko eilisen päivän, ja ison osan yötä, viime yön, ja sen jälkeen; aina päivänkoitosta lähtien tänä aamuna… Ja minä sain suunnilleen kaksi kertaa näin monta, jotka tulivat tänä aamuna… ja sain suunnilleen kaksi kertaa näin monta, jotka tulivat tänä aamuna. Niinpä, minä luulen, että me teemme, jos Herra suo – minä vastaan niihin – sikäli kun kykenen, puolenpäivän paikkeille, sitten me lopetamme, ja sitten tulemme taas takaisin tänä iltana ja – ja katsomme voimmeko viedä ne loppuun. Ja ehkä minun ei tarvitse rangaista teitä niin niin kauan niin valtavan pitkällä istunnolla. Ja minä ajattelin, että annan teille aikaa käydä ulkona, ja levätä ja toipua vähän, ottaa nokoset tai jotakin ja tulla takaisin, jos vain voitte. Jos ette voi, no mutta, veli Fred Sothmann, luulisin, nauhoittaa tämän. Onko nauhoitettu? Selvä, hienoa. Kyllä, ovat tuossa huoneessa nauhoittamassa, ja – ja tämä nauha voi olla – jos se vain käy – te voitte saada nauhan. Se pidetään nimellä Kysymyksiä ja Vastauksia, koska meillä on joitain tosi hankalia kysymyksiä, täällä ja jotakin… Monet koskevat seurakunnan oppia.

⁷       Nyt, minä haluaisin ihmisten tietävän, että joskus näihin kysymyksiin vastaaminen, on rankkaa. Täällä seisominen vaatii kovasti armoa, jos tajuatte sitä rakkautta, joka minulla teihin, ihmiset, on. Minä en kykene sitä ilmaisemaan. Minä en osoita sitä edes lapsilleni. En näytä sy – syvää rakkauttani edes vaimolleni niin kuin pitäisi, koska minä olen – olen temperamenttinen [/tulinen luonne] ja kuljen yhtä suoraa reittiä. Yhdelle ainoalle minä osoitan suurta rakkauttani. Se on Kaikkivaltias Jumala. Ja minä – minä rakastan Häntä ennen kaikkea. Muitakin ihmisiä minä rakastan, mutta en – en halua saada – en halua pilata tuota rakkautta, jota minä Häntä kohtaan tunnen. Se olkoon ensimmäisenä. Niin siksi, kun minä vastaan kysymyksiinne, minä vastaan sydämeni rakkaudella teitä kohtaan. Mutta yksi asia on edessäni kaiken aikaa: se on Jeesus Kristus – näettekö? – sillä tavalla kuin Hän niihin vastaisi.

⁸       Joskus minun pitää vastata… Se voi loukata, siitä voi tulla naarmuja, enkä minä tarkoita sitä sillä tavalla. Minä vastaan tiettyä tarkoitus mielessäni, niin kuin sanoin: Kristus edessäni. Ja minun pitää muistaa, että Hän on se, jota minä… Jolle minä teen tiliä. Siis, ensirakkauteni kuuluu Hänelle. Toinen rakkauteni kuulu teille, ihmiset, ja niinpä minä… Hänen seurakuntansa, jonka Hän osti omalla verellään. Ja Hän rakastaa todella teitä enemmän kuin rakasti itseään, koska Hän antoi itsensä teidän puolestanne. Te olette Hänen verellään tehty ostos, ja minä käsittelen sitä niin varovasti ja vilpittömästi kuin osaan. Mutta sitten, kun teen sen siten, että ajattelette: ”Olipa raaka huomautus, olen… noin… suorasukainen ja jyrkkä.” Minä teen sen Hän mielessäni (näettekö?) ja yritän tehdä sen, että muut – että kaikki näkevät, että asian pitää olla sillä tavalla. Se ei ole mitään – mitään, minkä tarkoitus on loukata tai ei muuta, kuin sitä, että varmistan, että ihmiset käsittävät sen ja minä toivon, että kaikki ottavat sen vastaan sen sillä tavalla. Ja nyt, tässä me saamme selville, mitä meillä on mielessämme.

⁹       Ja kun minä näen teidät kaikki, kaikki kokoontuneena tänä aamuna ja kaikki ahtautuneina joka puolelle ja tietääkseni meillä on mukana myös eräs toinen, ylitse pursuava yleisö, toisesta seurakunnasta. Eräs sisarseurakunta on yhteydessä – radiolla tai jollakin puhelinyhteydellä. Se on… Tänä aamuna tuo seurakunta tulvii ihmisiä, ymmärtääkseni. Veli… tai eräällä veljellä on seurakunta, joka tulvii ihmisiä, jolle on radiolähetys täältä – tuolle seurakunnalle. Se tehdään siksi, että teidän ei tarvitsisi seistä toinen toisenne jaloilla ja sellaista – pitkin seinänvieriä.

¹⁰   Nyt, tänä iltana, jos Herra suo, meillä on – me aloitamme aikaisin tänä iltana. Haluaisin kysyä pastorilta ja johtokunnalta voisivatko he… Aloitetaan vähän etuajassa, koska ihmiset, jotkut ovat täällä ja heillä on pitkä ajo ajettavana. Ja minä haluaisin aloittaa vähintään tuntia aikaisemmin tänä iltana, jos voisimme, ja ottaa loppuun saakka. Niinpä te… Heti, kun olette syöneet lounaan kello kuuden jälkeen tai milloin vain, no, minä aloittaisin. Näettekö? Kuulkaa, tehän alitatte tavallisesti kuuden jälkeen, ettekö? Ollaan, ollaan, minä olisin lavalla seitsemän maissa. Näettekö? Ja sitten, 8, tai 8:30, tai jotain sinne päin, annan teille aikaa – mennä kotiin ja valmistautua huomiseen työpäivään, jos huominen tulee.

¹¹   Siis, olkoon Herra kanssanne ja siunatkoon teitä runsaasti ja minä menen kotiin heti, kun tämä kokous on ohi ja otan nämä toiset kysymykset ja yritän vastata niihin. Minä kirjoitin ne pikku – pikku lappusiin. Ja siksi, jos siitä on sanakirjassa, minä otan sen ylös tai jonkin sanan merkitys, tai nimen, niin minulla on se täällä kirjoitettuna. Minun ei tarvitse ottaa isoa pinoa kirjoja ja niin edelleen. Minulla on se täällä.

¹²   Nyt, jos kysymys ei tyydytä teitä, no, sitten minä – ehkä olen tehnyt virheen Näettekö? Minä – minä – minä olen ehkä tehnyt virheen, koska nämä asiat menevät minun parhaan ymmärrykseni mukaan.

¹³   Aivan ennen kuin aloitamme, ajattelin mainita erään hyvän [/mainion] historioitsijan, Paul Boydin. Monet teistä tuntevat hänet. Hän käy täällä tabernaakkelissa. Hän palasi Jerusalemista ja kävi maailmannäyttelyssä.  Hän on aika lailla profetian opettaja ja hän on historioitsija, yksi parhaista. Hän on mennoniittaveli – hän oli – ja sai Pyhän Hengen kasteen. Ja niin hänestä tuli hyvin henkilökohtainen ystäväni. Ja hän aina oli tarkkailemassa ja pani ylös kaiken, mitä minä sanoin mikä oli tekemisissä profetoinnin kanssa pitääkseen silmällä, toteutuisiko se.

¹⁴   Ja nyt, hän kirjoittaa minulle tässä, kun hän on taas täällä Valloissa nyt, ja tämä on tuossa ilmoitustaululla, luulisin, tänä aamuna. Ja hän on kirjoittanut ylös muistiinpanon, jonka hän on pannut yhteen lehteen tai jotakin tai semmoista, merkittävistä profetioista. Ja hän mainitsee ne viisi asiaa – niin se minusta on – jotka näin 33 vuotta sitten kehityksen saavutuksista tai siis tieteen saavutuksista, tarkoitin. Ja ne, jotka muistavat, teillä on se ylhäällä. Minulla se on kirjoissani. Ja kaikkea, mitä Herra sanoi – sanoo minulle, minä panen sen muistiin, sen, mikä on tärkeä ymmär – … tai asia, jonka voin kertoa ihmisille.

¹⁵   Ja minä ajattelin tänä aamuna, ennen kuin aloittaisimme tämän… tämä ei ole saarnaa, vaan, me istumme täällä yhdessä oppimassa toinen toiseltamme, mitä sydämellämme on. Selvitetäänpä nyt näitä takkuja, kun me olemme käyneet läpi nämä seurakuntajaksot ja niin edelleen… Ja minusta on hyvä pysähtyä kokouksen tai kahden ajaksi ja tarkistaa ja selvittää, mitä ihmisillä on sydämellään ja sitten jatkaa siitä. Ymmärrättehän? Ja sitten palata taas takaisin – ja – kokoussarjaan. Jos Herra suo, minä haluaisin pitää täällä tabernaakkelissa ennen pitkää, pitkiä kokoussarjoja, ymmärrättehän, mitä tarkoitan, eri – eri asioista ja jatkaa kunnes Hän tulee hakemaan minua tai minä lähden tapaamaan Häntä – yhden. Näettekö?

¹⁶   Paul Boyd kirjoitti minulle noita seitsemää asiaa koskien, jotka näin 1933, joiden piti tapahtua. Ja hän vahtii niitä tosi tarkasti, teknisesti, kuin vain voi, koska hän on historioitsija. Ja hän pitää silmällä, mitä sanotaan. Ja hän on nähnyt nuo asiat, jotka kerrottiin monia vuosia sitten: kuinka Mussolini… ja mitä hänestä tuli ja Hitler ja mitä hänestä tuli ja kuinka kommunismi kaappaa sekä fasismin että kaikki nämä, ja kuinka Siegfriedlinja rakennettaisiin ja kuinka liittoutuneet lyötäisiin siellä – eivätkä ne tulisi myöntämään sitä kuin vasta kaksi vuotta sitten ja saivat saksalaisia kuvia siitä voitosta siellä, ja ne saivat todella turpiinsa. He halusivat… Ne menettivät melkein koko armeijansa juuri siellä – ja kaikkia noita asioita, jotka silloin tehtiin.

¹⁷   Ja siis, sanottiin myös: ”Ja tulee tapahtumaan niin, että ennen lopun ajan tuloa, että autot saisivat munan muodon – tulisivat enempi munan muotoisiksi.” Ja minä näin amerikkalaisen perheen ajamassa moottoritietä autossa, joka… He istuivat naamat vastatusten, pöytä keskellään ja näyttivät, pelaavan tammea tai korttia. Eikä autossa ollut ohjauspyörää ollenkaan. Ja sitä hallittiin jollakin voimalla ilman rattia. Monetko teistä muistavat, kun minä profetoin sen, näettekö? – jotka olivat täällä?

¹⁸   Nyt maailmannäyttelyssä oli jo sellainen auto myytävän. Tässä on se… Se on nyt myyty. Jokin suuri yhtiö on ottanut monta sellaista. Ja tämä auto, täällä se on. Paul Boyd muisti tuon profetian, ja katsoi tästä kirjasta, mitä siitä oli sanottu, ja otti siitä kuvan siellä. Ja tässä se on, aivan munan muotoinen, kaksi penkkiä tuohon suuntaan ja kaksi penkkiä tähän suuntaan ja pöytä on siinä välissä korttipeliä ja muuta varten, aivan täsmälleen.

¹⁹   Jumalan Sana on täydellisen tarkka. Se tapahtui 1933. Se olisi… Katsotaanpa, mitähän siitä olisi? Kolmekymmentä kaksi vuotta sitten, eikö? Nyt on 64. Kyllä, kolmekymmentä… Kyllä, 31 vuotta sitten. 31 vuotta sitten, Herra sanoi minulle sen, ja siinä se nyt on. Ja tuo yhtiö, joka ne täällä jo tilasi; ja – ja autofirmat ja semmoiset saavat autoja, jotka on tehty niin kuin ne. Niitä voidaan hallita pääkonttorista noin vain, eikä tarvita edes kuljettajaa niihin. Ja nyt se on jo toteutettu, ja siinä ne autot nyt ovat. Siis, se on tuolla takana ilmoitustaululla, ja te voitte lukea sen profetian, kuinka tarkka meidän Jumalamme on. Kuinka Hänen Sanansa… Hän sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa.”

²⁰   Katsokaapa vain, 33 vuotta sitten. Tiedättekö, mitä 1931, tai mikä se sitten olikin – mallinen auto näytti. Se näyttää muinaismuistolta. Siinä sanotaan: ”Se tulee muistuttamaan munaa, tulee munan näköiseksi.” Tietenkään täällä ei ole ketään, luulisin, jotka elävät tänään tai ovat keskuudessamme, jotka kuulivat minun sanovan sen. Se on… Te olette kuulleet minun puhuvan siitä kautta aikojen, mutta… kyllä, täällä on eräs nainen istumassa täällä. No mutta, rouva Wilson, en nähnytkään sinua siellä. Sinähän muistat, milloin se tapahtui. Se oli silloin, kun hän parani, oltuaan kuolemassa tuberkuloosiin – tämä nainen, hänen miehensä ja tyttärensä tulivat luokseni, että rukoilisin hänen puolestaan – hän vuosi niin verta että – se koko nurkkaus oli aivan – tyynyliinoja ja kaikkea, joihin oli vuotanut. Ja se lääkäri sanoi: ”Häntä ei voi oikein millään pitää hengissä ”, ja jopa… Hän yritti sanoa minulle jotakin ennen kuolemaa, ja verta vain purskahti peitteille ja lakanoille, kun hän oli siinä, kun hän yritti yskiä. Ja minä otin hänet pois sängystä ja vein hänet kylmälle joelle ja jääkylmään veteen, ja kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Ja se tapahtui 33 vuotta sitten ja siinä hän nyt istuu tänään, yhä elossa, ja isot lapset, joita on monia, vain jatkavat eteenpäin. Siinä, olkaa hyvät: ”Ihmeellinen armo, kuinka ihanalta kuulostaakaan tuo, joka pelasti minunlaiseni ressukan!” Tämä osoittaa, miten täydellisesti asiat menevät, kun on kyseessä näin sanoo herra.

²¹   [Eräs nainen puhuu veli Branhamille seurakunnasta – toim.] Kyllä; totta, sisar. Kyllä vain! Naiset… Sanoin, että naiset tulevat niin moraalittomiksi… Nyt, tehän tiedätte, miten 30 vuotta sitten pukeuduttiin. Sanoin naisten tulevat niin moraalittomiksi, että he kävelevät kadulla pelkissä alusvaatteissa. Minä sanoin: ”Sitten käy niin, että ihmiset tulevat olemaan niin häpeämättömiä, että käyttävät jotakin, joka näyttää pelkältä viikunanlehdeltä.” Minä näin sen, ja nyt sellainen on ja sellaista käytetään. Juuri naisten moraalittomuus menisi niin alhaiseksi ja halvaksi! Enää alemmaksi ei voi mennä nyt. Ei enää pahemmaksi. Nainen on tiensä päässä. Siis, naiset eivät tule olemaan täysin alasti. Ei, he…

²²   Olen saarnannut ihmisille, kymmenille tuhansille naisille, joilla ei ole päällään vaatetuksen häivää, nuorille miehille ja nuorille naisille ja kaikille, mutteivät he tiedä olevansa alasti. Näettekö? He eivät tiedä sitä. Ja se tapa, jolla naiset käyttäytyvät nykyään…

²³   Minä keskustelin eräiden ystävieni kanssa yhtenä iltana, kun olimme tuolla kaukana vuorilla, ja eräs nuori nainen… Olin juuri rukoillut hänen vauvansa puolesta; sillä oli epilepsia, ja vauva on terve. Ja pikku, poloinen perhe, ylhäällä tuolla kaukana onkalossa, ja mitättömän vanhan tupakkamaan keskellä talo – ja siinä parisen huonetta´ – ja seitsemän tai kahdeksan lasta… Tuo nainen työskentelee (voi, että!) – pelkällä piilukirveellä siellä, hakkaa puita ja kaikkea ja – ja kuokkii puutarhat ja purkittaa tavaraa. Ja minä katselin tuota naisparkaa – samaa kolttua käyttänyt vuoden tai kaksi ja revennyt ja kaikkea… Ja minä yritin löytää joitain Medan vanhoja mekkoja vietäväksi sinne seuraavalla viikolla.

²⁴   Ja me huomasimme seisoessamme siellä, pari veljeä ja minä, rouvan imettävän lastaan. Hän vain otti rintansa esiin mekkonsa alta ja alkoi imettää lasta. Se ällistytti hetken; sillä tavalla minun äitini imetti minua! Näin todellakin on.

²⁵   Minä kunnioitan enemmän tuollaista naista, kuin joitain näitä panevat päällensä jonkin kaistaleen sännätäksensä ulos. Eivät näytä edes inhimillisiltä olennoilta. Heillä on siinä oma tarkoituksensa. Se on: seksikkyys, jumalattomuus. Jos nainen käyttäisi todellakin niin paljon vaatteita ja yrittää saada itsensä näyttämään joltakin, mitä hän ei… minä… No, naiset eivät – eivät todellisuudessa ole sellaisia. Se on sellaista Hollywoodin roinaa. Ja perkeleen henki menee noihin naisiin, että he saisivat seksillä miehet kiinnittämään heihin huomionsa. Naisellinen rinta annettiin hänelle vauvan ruokkimista varten. Näin se täsmälleen on. Naisen oikeus alkukantaisessa mielessä, silloin hän on oikeassa suunnassa. Minä arvostan sellaista naista enemmän, koska hän… Sillä laillahan hänen äitinsä hänet kasvatti; niin se menee… Ei – ei – eikä siihen kiinnitetty mitään huomiota. Vauvaa imetettiin aivan kuin Madonnan kuvassa, jonka olette nähneet. Ja jos ihmiset vain saisivat mielensä näin kohdalleen, se muuttaisi asian.

²⁶   Mutta kun teidän pitää mennä ulos ja ette ollenkaan käytä enää puseroita tai sen semmoisia ja tehostatte itseänne tuollaisilla olkaimilla ja jutuilla, jotka näyttävät jumalattomilta ja saavat miehen… Etkö tiedä, että sinussa on paholaisen henki? Silloin sinä et halua tehdä niin, sisar. Et halua tehdä niin. Se on Hollywoodin ehostusta ja paholaisen ansa! Kun sinä teet niin, sinä saat miehen ajattelemaan vääriä asioita sinusta ja kun teet sen, sinä syyllistyt aviorikokseen tuon miehen kanssa, sillä sinä esittelet itsesi hänelle tuolla tavalla. Sitä, miten sinut on tehty, et voi mitään, mutta pysy sellaisena kuin miksi Jumala sinut loi. Näetkö? Älä yritä tehdä itsestäsi sellaista, mitä sinä et ole. Pysy inhimillisenä olentona. Kamalaako? Niin, ehkä tämä vastaa jonkun muun kysymyksiin myös.

²⁷   Isämme, me kiitämme tänään Jeesuksesta Kristuksesta ja Sanan selkeydestä. Niin kuin näen Sinun saattavan nuo sanat toteutumaan, se saa yhä päättäväisemmin pysymään totuudessa ja jokaisessa totuuden sanassa. Ja niin minä rukoilen, Isä, että Sinä siunaisit meitä tänä aamuna näitä suloisia ihmisiä. Ja tietoisena siitä, että tämä nauha lähtee moneen paikkaan, joissa ei ole kuultukaan tällaisista kommenteista, joita tein juuri… Minä en – se ei ollut suunniteltua. Sinä tunnet minun sydämeni. Se vain tuli mieleeni, ja uskon, että Sinä halusin minun sanovan sen. Ja minä sen sanoin, ja se on nyt ohi. Ja – ja se on minun vakaumukseni, jonka uskon Sinun halunneen minun sanovan. …

²⁸   Hävetköön jokainen nainen, joka kuulee yli maiden ja ympäri kansakuntaa ja maailmaa; hävetköön hän itseään, ja nähköön, mitä on tapahtunut, ja pukeutukoon kuin lady sitten, ettei hän syyllistyisi aviorikokseen. Tuo kaunis suloinen olento, jonka Sinä olet antanut, osan miestä, jotta hän olisi sellainen, että herättäisi miehen mielenkiinnon, että nuo kaksi tulisivat yhdeksi, koska nainen tuli miehestä. Rukoilen, Jumala, että nainen tajuaisi, että hänen kauneutensa, ja se, mitä hän on, on rajoitettu vain hänen omalle aviomiehellensä. Suo se Isä.

²⁹   Me pyydämme, että Sinä auttaisit nyt meitä, kun me yritämme selittää näitä kysymyksiä. Me olemme riittämättömiä näihin asioihin, mutta suo suuren Henkesi tulla, Herra, joka on meidän riittävyytemme, ja vastatkoon Se näihin monien sydämien kysymyksiin. Me kiitämme siitä, mitä olet antanut meille: Seurakuntajaksot, ja Sinetit, ja… Voi, kuinka Sinä olet toiminut kanssamme valtavan suurissa asioissa, jotka ovat olleet suurenmoisia meille. Herra, koska me näemme, että aika on lähellä.

³⁰   Nyt, ajattelin, että oli hyödyksi tai olisi hyödyllistä Sinun Valtakunnallesi, jos minä tutkisin ihmisten tilaa. Monta kertaa erottamisen lahjan toimiessa ja nähtyäni niin monia eri asioita, etkä voi keskittyä yhteen niistä; niin ajattelin – minä annan ihmisten kirjoittaa sen, mitä he sydämessään ajattelevat. Ja sitten, minä voisin tuoda julki heidän ajatuksensa paperilapulta, jonka he ovat kirjoittaneet, ja sitten Sinä antaisit meille oikean vastauksen. Me kaikki odotamme, Herra. Tule keskuuteemme, Herra, ja käyskentele ristiin rastiin näillä käytävillä, ja toimi jokaisen kohdalla tahtosi mukaan. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

[Nauhassa tyhjä kohta – toim.] Terry, enkö… tuleeko tämä yhä sisään, tuolla vel – … Koskin… Sulkiko tämä sen, tai jotakin? Ei, veli. Minä kosketin sitä kädelläni. En tiennyt.

³¹   Nyt, niin kuin taas sanon nyt, aloittaessamme, noille pastoreille tai ihmisille eri puolilla maata, jotka kuulevat tämän nauhan, olette – olette (jos nauha on kunnossa) – tämä on kysymys ihmisten sydämeltä, jotka kuuluvat tähän tabernaakkeliin, jossa meillä ei ole mitään uskontokuntaa, vain yhdessäoloa toinen toistemme kanssa. Ja luotan siihen, että se puhdistaa ajatuksiamme, että me tietäisimme mitä tehdä ja osaisimme elää paremmin sen jälkeen, kun kysymyksiimme on vastattu. Tiedän, juuri luettuani ne, että se oli minulle siunaus.

³²   Siis, nyt ne ovat kasassa täällä, ja minä katson, ja noin viittä vaille kaksitoista, lopetan. Ja sitten, palaan iltapäivällä puoli seitsemältä.

Ensimmäinen kysymys, joka minulla on, uskoisin, että tässä on viisi kysymystä peräkkäin, kirjoitettuna kirjoituskoneella keltaiselle paperipalalle.

236. Mitä tämä tarkoittaa? Matteus 24:19: ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!”

Oudosti, tietämättä että, tulisin sanomaan tämän siitä naisesta, ja tässä se on juuri tällä hetkellä, ensimmäisessä kysymyksessä.

³³   Nyt, Matteus 24:19. Jeesukselta kysyttiin kolme kysymystä. Noissa kysymyksissä on tuo: ”milloin tulee se aika, jolloin ei ole kiveä kiven päällä?” ja ”mikä on Sinun tulemuksesi merkki?” Ja: ”mikä on maailmanlopun tulon merkki?” ja – ja kolme eri kysymystä Häneltä – Häneltä kysyttiin. Ja hän vastaa kolmella eri tavalla, vastaa jokaiseen kysymykseen. Milloin tulee se, ettei ole kiveä kiven päällä? Mikä on Sinun tulemuksesi merkki? Mikä on maailmanlopun tulon merkki? Ja Hän vastaa kolmella eri tavalla. Hän sanoo heille, milloin se aika, jolloin ei tule olemaan kiveä kiven päällä, tulee, mikä tulee olemaan Hänen tulemuksensa merkki, ja sitten maailmanlopussa. Ja monta kertaa – näettekö? – me saamme sotkettua asiat, ja heitämme ne kaikki yhteen menoon ja silloin me olemme aivan sotkussa.

³⁴   Siis, ei mitään halveksuntaa adventistiveljiämme kohtaan, jotka ymmärtävät tämän olevan kirjaimellisesti tulevaisuudessa. Mennäkseni tuohon seitsemännen päivän asiaan, että: ”Rukoilkaa, ettei pakonne olisi talvella eikä sapatinpäivänä”, sanottiin, että silloin vielä pidetään sapattia. Ei, heittona noille veljille, etteivät he olisi kristillisiä tehdessään niin, vaan vain oikaistakseni asian. Näettekö?

³⁵   Kuinka koko kristillinen maailma olisi kokoontuneena muurin sisään eikä muureja avattaisi ja suljettaisi niin kuin silloin tulee olemaan. Näettekö? Mitä merkitystä sillä on, olisiko se talvisaikaan vai kesällä, niille ihmisille, jotka asuvat trooppisilla seuduilla? Se on yksin Israelille. Se tulee olemaan silloin, kun ei ole jätetty kiveä kiven päälle. ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä,” koska äidille lapsen kanssa – näettekö? –tulee olemaan hankalaa paeta, ja ihmisten piti tulla pois Jerusalemista – ulos kaupungista – ylös Juudean vuorille.

³⁶   Ja nyt, minä voin pysyä koko aamun tuossa yhdessä asiassa siellä, vain tehdäkseni sen selväksi, mutta aion vain kosketella vain pääkohtia, joita voin, niin että ihmiset ymmärtävät sen, ja sitten mennä seuraavaan kysymykseen.

³⁷   Nyt, Jeesus oli sanonut ihmisille, että he… ”Kun te näette Jerusalemin armeijan ympäröimänä, niin se, joka on pellolla, älköön palatko takaisin kaupunkiin hakemaan takkiaan, hakemaan mitään kotoaan; älköön palatko kaupunkiin ollenkaan, vaan paetkoon Juudeaan, sillä tulee sellainen vaivan aika, ettei moista ole ollut maailman alusta lähtien.” Ja tuo kaikki tapahtui niinä päivinä, kun Rooman kenraali Tiitus, piiritti Jerusalemia, poltti kaupungin ja siellä oli vain – ja tappoi ihmisiä niin, että veri vain valui ulos porteista – pitkin katuja. Hän piiritti sitä. En tiedä, miten monta vuotta se oli, että hän vain otti armeijansa ja tuli ja todella leiriytyi kaupungin ympärille. Ja ihmiset jopa, naiset, keittivät omia lapsiaan ja söivät niitä, söivät kuoret puista ja ruohon maasta. Se johtui Sanan hylkäämisestä. Se sen sai aikaan. Ja sitten…

³⁸   Nyt, nuo, jotka ottivat Sanan vastaan, kuten Josefus, tuo suuri historioitsija kirjoittaa… Hän kutsui heitä kannibaaleiksi, hän sanoi, että ihmiset söivät Jeesus Nasaretilaiseksi kutsutun miehen ruumista, jonka Pilatus naulitsi ristiin. Ja eräänä yönä ihmiset tulivat ja ryöstivät Hänen ruumiinsa, ja nämä ihmiset veivät sen ulos, leikkasivat palasiksi ja söivät sitä. He nauttivat ehtoollista, nähkääs. Eivät ihmiset sitä tienneet. Sellainen tarina kulki joka puolelle, niin kuin tänäänkin meistä ja muista kristityistä. Näettekö? Näitä juttuja puhutaan, mutta…

³⁹   Nyt, ne ihmiset, jotka olivat… Syy oli: ”Rukoilkaa, ettei pakonne tulisi talvisaikaan,” Juudea oli lumen peitossa. Näettekö, Joulun? Siis, miten Jeesus olisi muka syntynyt noilla lumipeitteisillä vuorilla? ”Rukoilkaa, ettei pakonne ei tulisi talvisaikaan eikä sapatinpäivänä”, siis, koska sapatinpäivänä portit olivat kiinni, ja ihmiset olisi saatu satimeen. Jos Tiitus olisi tullut sinne perjantai-iltapäivänä ihmiset olisivat saarrettuna sinne sapatiksi, koska ovet olisivat kiinni. Portit olivat kiinni sapattina eivätkä ne avautuneet. Kaupungista ei kuljettu ulos eikä sisään sapatinpäivänä.

⁴⁰   Ja nyt, ymmärrättekö, mitä tapahtui? Siiten Hän sanoi: ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä,” näettekö, pakenemisen takia… Ja historian mukaan, ei ollut yhtäkään, joka olisi uskonut Jeesukseen ja uskonut Sanan, joka ei olisi ollut varuillaan sen takia. Ja he pakenivat, ja lähtivät Jerusalemista Juudeaan, ja – ja pakenivat henkensä edestä, eikä yksikään heistä… koska heitä oli varoitettu sen tulemisesta. Kun Tiituksen kuultiin olevan tulossa, ihmiset häipyivät, pakenivat henkensä edestä, ja pääsivät pois kaupungista.

Nyt, seuraava kysymys seuraa.

237. Matteus 24:24: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Miten sellaiset tunnistetaan?

⁴¹   ”Profeettoja nousee… ” Tässä nyt tullaan toiselle aikakaudelle. Näettekö? ”vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee.” Väärä kristus on väärä voideltu, koska Kristus on se Voideltu. Kuinka moni tietää, että ”Kristus” tarkoittaa voideltua? Tulee olemaan vääriä voideltuja, ja he kutsuvat itseään profeetaksi. Mutta miten heidät tunnistetaan? Sanalla. Jos he… Jos he sanovat, että heillä on Sana hallussa, ja he kieltävät Sanan, silloin juttu ei ole mistään kotoisin, huolimatta siitä, mitä he tekevät. He voivat parantaa sairaita, he voivat avata sokeiden silmät ja kieltävät Sanan – pysykää erossa siitä. Älkää välittäkö siitä, mitä se on, pysykää Sanassa sittenkin, näettekö? koska monta kertaa olen nähnyt voodoota ja kaikenlaista tapahtuvan – parantamisen nimellä.

⁴²   Veli Sidney Jackson istuu tässä, sisar Jackson tänä aamuna Etelä-Afrikasta. Hän voisi nousta tänne ja ottaa tuon aiheen ja todella kertoa joitain asioita siitä sieltä. No todellakin, ihmiset tulevat epäjumalien tykö ja paranevat. Näettekö, ja kuinka niin?

⁴³   Aivan kuten tri. Hegre moitti minua silloin siitä, kun minä sanoin, että perkele ei voi parantaa. Ja siinä sanottiin: ”Mies, joka seisoo niin monien ihmisten edessä niin kuin sinä, ja miten surkeaa teologiaa ja sanoo, että perkele ei voi parantaa”, hän sanoi.” Hän sanoi: ”Meidän naapurustossamme on nainen, esiliinassaan ja kulkee siellä, ja ihmiset menevät hänen luokseen ja heidän pitäisi tipauttaa rahaa sen essun taskuun, ja sitten hän hankaa niitä ja ottaa hiuksia päästään ja verta ihmisten suonista ja panee sitä hiukseen ja heittää taaksensa ja hänen on pakko katsoa taakse ympärilleen, ja sairaus tulee takaisin ihmisiin. Ja, ”[tohtori – suom.] hän sanoi, ”30 prosenttia ihmisistä paranee. Ja sitten sinä sanot, etteikö perkele voi parantaa.”

⁴⁴   Ja minä ajattelin: ”Voi, että!” Ja minä kirjoitin hänelle takaisin ja sanoin: ”Hyvä herra,” sanoin, ”minusta on kummallista, että luterilaisen oppilaitoksen dekaani perustaa teologiansa kokemukseen Jumalan Sanan sijasta.” Näettekö? ”Jumalan Sana sanoo, ettei saatana voi ajaa ulos saatanaa.” Ja sillä selvä. Jeesus sanoi sen.” Jos saatana… Sanoin: ”Siinä tapauksessa sinä saatat ihmetellä, kuinka nämä ihmiset paranivat sen kautta – tuon noidan – johtuu siitä, että ihmiset ajattelivat lähestyvänsä Jumalaa tuon noidan avulla. Ja paraneminen perustuu uskoon, ei siihen, kuinka vanhurskaita te olette, kuinka hyviä te olette, kuinka hyvin te pidätte käskyt tai mitä tahansa – juttu perustuu yksinomaan uskoon. ’Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!’ Näettekö? Se ei perustu siihen, miten hyvä sinä olet. Olen nähnyt prostituoitujen tulevan lavalle ja paranevan välittömästi ja jonkun pyhitetyn tulevan lavan poikki ja jäävän sitä vaille. Varmasti – se perustuu uskoon, ’jos sinä uskot’, ei vanhurskauteen.

⁴⁵   Katsokaapa tuolla Ranskassa, jossa mennään sen erään naisen pyhättöön, sinne mennään pyörätuolissa ja tullaan ulos kävellen, eikä se perustu millekään muulle kuin puhtaalle taikauskolle, jos mihinkään – spiritualismiin – ja palvellaan kuollutta henkilöä. Näettekö? Ja silti ihmiset paranevat, koska he uskovat lähestyvänsä Jumalaa. Siis, minä en halvenna katolisia, halvennan katolista järjestelmää, samoin kuin protestanttista järjestelmää – näettekö? – kaikkia näitä juttuja.

⁴⁶   Nyt, sananpalvelijat, minä tiedän, että tämä tuntuu hyökkäävältä, mutta minä vastaan kysymyksiin, ja haluan – haluan teidän ymmärtävän sen, näettekö? Minä vain – minä kerron totuuden, sydämestäni, Kristus edessäni, parhaani mukaan. Näettekö? Kyse on järjestelmistä, ja nuo järjestelmät ovat vahingoittaneet ihmisiä kuin… Ihmiset menevät ja liittyvät metodisteihin, baptisteihin, presbyteereihin, helluntailaisiin, katolisiin ja lähestyvät mielestään Jumalaa mennessään jonkin järjestelmän kautta. Joskus Jumala kunnioittaa sitä ja ottaa ihmisten sairaudet pois epäjumalien kautta. No, aivan Afrikan hottentotit saavat terveyden epäjumalilla ja sillä lailla, näettekö? mutta he kuvittelevat lähestyvänsä Jumalaa.

⁴⁷   Luuletteko te, että katolinen nunna menee katoliseen nunnaluostariin ollakseen paha nainen? Eikä mies liity katoliseen kirkkoon ollakseen paha mies, hän menee sinne ollakseen hyvä mies. Te ette… Sanot: ”No, mitäs tämä nyt on?” Eivätkä nuo – eivätkä nuo intialaiset Intiassa, tai hindu Intiassa rupea hinduksi ollakseen paha ihminen.

⁴⁸   Kun minä kävin jainalaiseen temppeliin, jossa pappi haastatteli minua – kuin paavi, istui suurella tyynyllä, jalat nipussa allansa, ja piteli varpaitaan – jolla oli sellainen näkökyky, että hän kirjoitti sanapaikan vertailua 23. Psalmista, paljaalla silmällä, teräksen palaselle, joka ei ollut edes neljännestuumaa. Nyt, ja, on ihmisjärjen käsityskyvyn yläpuolella kirjoittaa sellaista, ja hän kaiversi sitä paljaalla silmällä, ja hän oli neljissäkymmenissä tai enemmän. Näettekö?

⁴⁹   No mutta, varmasti, pysytelkää vain näillä seuduilla niin te ette kuule muusta kuin metodisteista, baptisteista, presbyteereistä. Teidän pitäisi mennä lähetyskentille joskus. Tulee asioita, jotka avaavat teidän silmänne! Näettekö?

⁵⁰   Siis, luuletteko te, että kaikki sisaret, jotka istuvat siellä, ihmiset eivät edes – he eivät tee ruokaa, eivät syö. Kaikki, mitä he saavat, on kerjättävä. He eivät – he tekevät pikkuisia moppeja käsillään, että saavat mopattua muurahaiset ja semmoiset pois kadulta, koska he uskovat sielunvaellukseen ja ehkä tallaavat sukulaistensa päälle. He eivät astu muurahaisten päälle, tapa kärpäsiä eivätkä mitään. Siellä ei edes steriloida veistä ennen sormen leikkausta. Antaa miehen kuolla, koska silloin tapettaisiin bakteeri ja se voi olla heidän – joku heidän sukulaisensa, joka voi palata takaisin. Näettekö? Te tulette paremmaksi ja paremmaksi ja paremmaksi. Lopulta, teistä tulee ihmisolento ja siitä eteenpäin, kunnes teistä tulee jumala. Aina vain eteenpäin ja eteenpäin, pyöritään ja vaihdellaan, ja tullaan paremmaksi ja paremmaksi.

⁵¹   Siis, eivät he halua olla pahoja ihmisiä. He tekevät sen vilpittömästi, mutta, ymmärrättehän: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie.” On vain yksi asia, te ihmiset, jotka tunnen, puhuakseni teille – kuin koululuokalle, tänä aamuna näistä kysymyksistä, se on Sana, Jumalan Sana. Silloin te uskotte, että Jeesus Kristus on tuo Sana, ja tuo Sana tuli lihaksi keskellemme, ja täytti täsmälleen kaiken, minkä Hän sanoi tekevänsä tänä aikana. No niin.

⁵²   Nyt, siitä te tunnette heidät, ei heidän seurakuntansa perusteella, ei merkkien-, ei uskontokuntansa, ei parantamisensa, ei minkään muun kuin Sanan. Näettekö?

238. Matteus 24:26 (seuraava) puhuu tietystä ”kammiosta” ja ”erämaasta.” Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että tulee antikristuksia, antivoideltuja, niin edelleen. Ja mitä on ”anti-”? ”Anti” tarkoittaa ”vasta.” Tulee olemaan näitä samoja olentoja Sanaa vastaan. Ja he tulevat olemaan erämaassa ja salaisissa ”kammioissa.” Sitten Hän sanoi: ”Älkää seuratko niitä. Pysykää siitä erossa.” Näettekö?

Nyt, neljäs kysymys:

239. Matteus 24:28 (Tämä henkilö jatkaa. Tätä ei ole ollenkaan allekirjoitettu; kyllä, se onkin. Pyydän anteeksi. En sano näitä nimiä, koska se ei ole tarpeellista. Näettekö?) Matteus 24:28: ”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.” Kuka on tuo raato ja keitä ovat nuo kotkat?

⁵³   Siis, tämäpä hyvä kysymys, ei mitään vikaa! Mikä on tuo raato? Raato on jotakin, jolla kotkia ruokitaan. Siis, kotkaa pidetään Raamatussa profeettana. Profeetta on kotka. Jumala – Jumala kutsuu itseään kotkaksi, ja me olemme sitten ”kotkasia” – uskovia. Näettekö? Ja mikä on tuo raato, joka ruokkii? Se on Sana. Siellä, missä Sanaa on, linnun todellinen luonne tulee esiin. Näettekö? Näettekö? Kotka, joka tarvitsee tuoretta lihaa, sen täytyy saada oma tuore ruokansa. Se ei ole korppikotka – näettekö? – se on kotka. Sille ei voi antaa kirkkokunnallista tavaraa; sen on saatava kotkanruokaa. Se tarkoittaa tuoreinta lihaa, ei sitä, mitä Mooses teki, ei sitä, mitä joku muu teki, ei, mitä Sankey, Finney. Knox, Calvin tekivät, vaan juuri nyt, lihaa, joka on tapettu täksi päiväksi. Ja se on Kristuksen osa, joka kuoli vahvistaakseen tuon Sanan. Siitä ne elävät. Ymmärsittekö? Näettekö, näettekö?

⁵⁴   Ei sitä, mitä Nooa teki, mitä Mooses teki, he ovat esimerkkejä. Me näemme ja luemme siitä, mitä he tekivät, vaan kyse on siitä, mitä Hän lupasi tehdä nyt. Hän oli tuo Sana, siellä silloin, se oli tuon ajan raato. Wesleyn aika oli tuon ajan raato. Lutherin aika oli sen ajan raato, mutta sen luo ei enää mennä. Se on jo saastunut. Se, mikä jäi yli, piti polttaa, jopa ehtoollisesta. Älkää jättäkö sitä seuraavalle sukupolvelle. Raamattu sanoo, että kun nautitte ehtoollista, se, mitä siitä jää jäljelle, älköön sitä jätettäkö edes aamuun, polttakaa se. Ja siihenkö viitataan? Ei todella! Meillä on tämän ajan tuoretta ruokaa. Se on Sana, joka on luvattu tälle ajalle, tullaan tuomaan julki tänä aikana. Siellä ovat kotkat – missä on raato. Me voimme viipyä tässä pitkän aikaa, mutta olen varma, että ymmärrätte, mitä minä tarkoitan.

Selvä. Viides kysymys.

240. Tullaanko Morsian kokoamaan yhteen paikkaan ylöstempauksessa, ja tuleeko se olemaan lännessä?

⁵⁵   Ei, ei sen siellä pidä olla. Kyllä, Morsian tullaan kokoamaan yhteen paikkaan, se on totta, muttei ennen ylösnousemusta. Näettekö? ”Sillä me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen… ” Ef. – II Tess. 5. luku, luulisin. ”Me, jotka olemme elossa, jotka jäämme Herran tulemukseen, emme estä niitä (tai haittaa) niitä, jotka nukkuvat (yleisesti), sillä, kun Jumalan pasuuna soi, ja Kristuksessa kuolleet nousevat, ja meidät temmataan yhdessä kohtaamaan Herraa ilmassa.” Siitä syystä Morsian tulee kaikkiaan olemaan yhdessä, kun se menee kohtaamaan Herraa. Näettekö? Näettekö? Se tulee olemaan yhdessä, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että meidän – heidän olisi istuttava samassa paikassa tällä lailla, koska Morsian nukkuu maan tomussa ympäri maailman, arktisilta alueilta tropiikkiin, ja idästä länteen, pohjoisesta etelään.

⁵⁶   Jeesus sanoi: ”Kun Ihmisen Poika ilmestyy”, no, sanoi, ”se tulee olemaan kuin valo, joka paistaa idästä hamaan länteen.” Koko juttu, tulee olemaan ylösnousemus, ylöstempaus, ja sitten mentiin. Ja ennen kuin Häntä lähdetään kohtaamaan…

⁵⁷   Katsokaa Herran viisautta. Siis, sanotaanpa, esimerkiksi, tästä puheen ollen… Minä sanon tämän armon ajatusten kautta ja uskossa Sanaan, että sanon: ”me” – minä heitän itseni teidän kaikkien sekaan, ja minä – ja koko Kristuksen ruumiin mukaan, yleismaailmallisesti. Minä olen – minä uskon siihen. Kun minä sanon ”me”, niin tarkoitan – uskon sen armon kautta [/armosta]. Minä uskon sen uskolla. Hänen armossaan, että me tulemme olemaan noiden ihmisten joukossa, jotka tullaan tempaamaan ylös.

⁵⁸   Siis, ensimmäinen, mitä tapahtuu, kun me olemme nousseet ylös… Ne, jotka ovat elossa, tulevat vielä jäämään… Ylösnousemus tulee ensin, niille, jotka ovat unessa. Tulee herätyksen aika, ja niille, jotka nukkuvat nyt mullassa, eivät ne, jotka nukkuvat synnissä, koska he jatkavat uniaan. He eivät herää vielä tuhanteen vuoteen. Mutta ne, jotka nukkuvat mullassa, tullaan herättämään ensin, ja he – heidän hävinneet ruumiinsa tuodaan häviämättömyyteen Herran ylös tempaavan armon kautta. Ja sitten me kaikki kokoonnumme. Ja kun heitä aletaan koota, silloin meidät, jotka olemme hengissä ja jääneet jäljelle, muutetaan. Nämä kuolevaiset ruumiit eivät tule näkemään kuolemaa, vaan aivan hetkessä, aivan kuin pyyhkäisy käy ylitsemme ja teidät tullaan muuttamaan. Ja teidät muutetaan takaisin sellaisiksi, kuin Aabraham oli, vanhasta miehestä nuoreksi mieheksi, vanhasta naisesta nuoreksi naiseksi. Mikä tämä äkillinen muutos on? Ja hetken päästä, kun te – te kuljette kuin ajatus, ja te näette ne, jotka jo ovat nousseet ylös. Voi, mikä hetki! Sitten me kokoonnumme yhteen heidän kanssaan ja sitten meidät temmataan ylös heidän kanssaan kohtaamaan Herraa ilmassa.

⁵⁹   Ei ole välttämätöntä – jos setäsi on haudattu etelä Kentuckyyn, että hänet pitäisi tuoda Indianaan, tai jos haudattu Indianaan, ei tarvitse tuoda eteläiseen Kentuckyyn. Ei sillä ole väliä missä on… Ne, jotka ovat kuolleina meressä, nousevat merestä. Ne, jotka tapettiin tuolla areenalla ja jotka leijonat söivät, jotka heitettiin tulisiin pätseihin eikä edes luita jäänyt jäljelle, tai tomua, he nousevat silti! Olivatpa he olleet Roomassa, tai Rooman areenalla, tai olivatpa he olleet tropiikin etelän viidakoissa tai pohjoisen jäisillä alueilla, he nousevat kuolleista ja heidät muutetaan ja tuodaan esiin, ja elävät muutetaan hetkessä, silmänräpäyksessä ja temmataan ylös yhdessä.

⁶⁰   Silmätkääpä lähetyssaarnaajia, jotka kuolivat Afrikan kentillä. Katsokaa niitä, jotka kuolivat pohjoisen jäisillä seuduilla. Katsokaa niitä, jotka kuolivat areenoilla ympäri maailman, Kongossa ja kaikkialla yli koko maailman. Heitä kuoli kaikkialla, Kiinassa, Japanissa, ympäri maailman. Ja Herran tulemus tulee olemaan maailmanlaajuinen – se ylöstempaus tulee olemaan.

⁶¹   Pankaapa merkille muutos. ”Kaksi tulee olemaan samalla vuoteella: minä otan toisen, toisen jätän”, samalla hetkellä: ”Kaksi samalla pellolla, toisen otan, toisen jätän”, toinen maapallon pimeällä puolella, toinen valoisalla puolella. Näettekö? Tempaus tulee olemaan yleismaailmallinen. Kyllä, Seurakunta tulee olemaan yhdessä, mutta, vasta kun ylösnousemus ja ylöstempaus ovat tapahtuneet.

⁶²   Nyt, jos te ette näe tätä tällä tavalla, no mutta, ei se mitään, siis. Minä en puhu täsmällisesti näin sanoessani. Me nauhoitamme tämän. Ymmärrättekö? Ja toiset sananpalvelijat saattavat olla eri mieltä. Ei se mitään.

241. Rakas, veli Branham. Kysymykseni koskee kastetta. Milloin ihminen on pelastunut? Olen kuullut, että silloin, kun saat Pyhän Hengen, olet pelastunut, vaikka sinua ei olisi kastettu vedessä, niin kuin Korneliuksen tapauksessa Ap.t. 10:47. Jotkut sanovat Paavalin pelastuneen Damaskoksen tiellä, mutta Ap.t. 22:16:ssa sanotaan, että kolme päivää myöhemmin, synnit olivat yhä hänessä. Voiko ihminen tulla kastetuksi Pyhässä Hengessä niin kuin Kornelius, ja hänen syntinsä olisivat yhä jäljellä, koska häntä ei ole kastettu vedessä, vai eikö ihmisellä ole pääsyä taivaaseen ennen vesikastetta, vaikka hänellä olisi Pyhä Henki?

⁶³   Siis, rakas ystäväiseni… Siis, tämä veli on allekirjoittanut tämän. Minä en tunne häntä, mutta hän on kirjoittanut nimensä. Mutta en mainitse nimiä, koska se ei ole tarpeellista, koska muut ihmiset voivat mennä sanomaan heille: ”No, minä kyllä olen eri mieltä tästä ja tästä.” Näettekö? Enkä minä mainitse siis nimiä. Useimmat ovat panneet alle nimensä, mutta minä – vain minua varten. Näettekö? Minä panen ne tänne taakse, että voin pitää ne. Tämä on sinistä kaunokirjoitusta, jotkut konekirjoitusta ja erilaisilla tavoilla.

⁶⁴   Siis, kysymys kuului tässä ensin: ”Milloin olet pelastunut?” Ja toinen – toinen seuraa sitä: ”Voidaanko synnit antaa anteeksi ilman vesikastetta, koska Kornelius olisi saanut Pyhän Hengen – hän ja huonekuntansa – eikä heitä ollut vielä kastettu vedessä.” Ja Paavali ei ollut – sen kokemuksensa jälkeen – Damaskon tiellä, hänellä, myös, oli synnit jäljellä siihen saakka, kunnes hänet oli kastettu vedessä, koska siellä sanotaan: ” – minä olen lukenut kaikki nämä Kirjoitukset uudelleen läpi ollakseni varma… Ja niin se oli… Hän sanoi: ”Nouse, ja mene suoraan kasteelle, ja huuda avuksi Herran nimeä – kasteelle, että syntisi annetaan anteeksi, ja – ja mene ja huuda avuksi Herran nimeä.”

⁶⁵   Ja sitten, ”Onko Pyhän Hengen kaste… voiko ihminen olla Sillä kastettu ja olla yhä synneissään eikä – eikä ole kastettu vedessä.”

⁶⁶   Pitääkö ihmisen pääsy taivaaseen varmistaa kasteessa, vaikka hänellä on Pyhä Henki; pitääkö heidät silti kastaa vedessä, ennen kuin heidän pääsynsä taivaaseen on varmistettu?” Siis, minä uskon… Siis, minä en – en tunne tätä veljeä, ja tämä on oikein hyvä, ja järkevä kysymys. Ja sitä pitää käsitellä pitkästi, koska on tärkeää, että me tietämme nämä asiat. Näettekö?

⁶⁷   Siis, minä jotenkin uskon, että tämä veli on sanomassa minulle, tai haluaa minun sanovan – tai ehkä hän uskoo siihen, en tiedä – ja – jotakin, minkä minä ajattelen olevan – vähän vastoin oikeaa, todellista uskoa Sanaan. Minä… Tämä kuulostaa siltä, että tämä veli sanoisi… Siis, ei siinä mitään, veli, sinä ehkä istut täällä, ja se on hyvä. Mi – minusta tämä on hyvä… Olen niin iloinen, että panit sen tänne. Siis, näettekö? Mutta minä en usko, uudesti synnyttävään vesikasteeseen, näettekö? koska, kun niin tapahtuu, veri jää pois. Näettekö? Sinut kastetaan vedessä siksi, että uudesti syntymä on tapahtunut. Näettekö? Se on siis vain ulkonaista – uudesti syntymän symboli. Koko juttu on pyhästi ennalta määräyksen varassa. Mutta, me emme tiedä kuka on, ja kuka ei, siksi, me saarnaamme Evankeliumia. Me saarnaamme uskossa.

⁶⁸   Mutta, syntymästä uudesti siis, siinä me olemme eri mieltä ykseysveljien kanssa. Ja te ykseysveljet, jotka kuulette tämän kysymyksien nauhan, ja jos asia tulee toimistoonne tai kotiinne tai teidän, ihmiset, keskuuteenne, jotka olette ykseysläiskä, älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. Siis, että minä – minä me olemme vain eri mieltä.

⁶⁹   Minä ja vaimoni olemme eri mieltä; toki olemme. Minä sanon hänelle, että rakastan häntä, ja hän sanoo, ettei usko sitä. Ja sitten – ja niin me tosiaan olemme eri mieltä, mutta pitää sanoa, että me tulemme oikein hyvin toimeen keskenämme.

⁷⁰   Siis kuunnelkaa tarkasti; ehkä minä en anna tarpeeksi siitä merkkejä siitä, että rakastan. Mutta kun olen poissa saarnaamassa, sitten minä tulen kotiin ja otan onkeni ja lähden kalaan. Näettekö? Mutta syvällä sydämessäni, minä rakastan häntä. Minun vain on oltava poissa hänen luotaan, siinä se.

⁷¹   Nyt, kuunnelkaapa, tässä… Siis, me olemme eri mieltä, ei se mitään, mutta, ymmärrättehän, vesi ei tuo anteeksiantoa synneistä. Se on hyvän omantunnon pyytämistä.

⁷²   Nyt, minä uskon, että syy, miksi Paavali piti kastaa silloin, koska se on virallista ja Raamatussa on tärkeää, että meidät on kastettu. Siksi minä palaan sitten tähän: kun tuo rosvo riippui ristillä… Ja hän kuoli tulematta ollenkaan kastetuksi, ja silti sai lupauksen, että Jeesus tapaisi hänet sinä päivänä paratiisissa – paratiisissa, ei kadotettujen maassa, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun hänelle tarjottiin tilaisuutta.

⁷³   Ja minä uskon, että Korneliuksen talossa noilla sydämillä oli samanlaiset olosuhteet, kun he ottivat Jumalan Sanan ilolla vastaan. Ja Pyhä Henki on tuo Sana tehtynä eläväksi, ja se oli tullut heille eläväksi. Siitä syystä Pyhä Henki alkoi puhua muilla kielillä ja profetoida. Se johtui ihmisten vastaanottavaisista sydämistä, johon Sana lankesi, jotka näkivät kaiken tuon yliluonnollisen.

⁷⁴   Tämä hämmästyttää minua tänään, tänä aikana, jona me elämme. Sen jälkeen, kun nuo roomalaiset olivat – ja kreikkalaiset, mitä he olivat, olivat juuri nähneet näyn toteutumisen, Pyhä Henki varoitti heidän sydämiään, koska, kun Pietari vielä puhuessa näitä sanoja, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen. Näettekö?

⁷⁵   Aivan kuten… Nähkääs, Kornelius sanoi: ”Menkää ja kutsukaa… ” Hän oli sadanpäämies, ja se tulee ”sadan-” tulee luvusta sata. Hän oli sadan miehen pää. Hän on roomalainen sadanpäämies ja hän oli nähnyt näyn rukoillessaan ja enkeli tuli hänen luoksensa. Hän oli hyvä mies. Hän sanoi: ”Mene Joppeen. Eräs Simon, nahkuri, ja oli toinen nimeltä Simon Pietari. Hän on… Sinä löydät hänet sieltä, ja hän tulee kertomaan sinulle Sanat.”

⁷⁶   No, hän ajatteli, että näky oli hyvin todellinen. ”Minä en voinut olla unessa, minä katsoin todella enkeliä.” Ja niin hän lähetti jotkut uskollisimmista sotilaistaan sinne.

⁷⁷   Ja samaan aikaan, Jumala valmisteli apostoliansa linjan toisessa päässä. Ja Hän sanoi: ”Nyt, nouse.” Hän sanoi… Ja nähdessään hän oli talon katolla odottamassa, kun rouva Pietari valmisti hänelle päivällistä. Ja hänen ollessa siellä ylhäällä… hän oli nälkäinen, ehkä käveltyään, siis apostoli oli -, erämaiden läpi. Ja hän makasi siellä ylhäällä, talon päällä, juuri ennen päivällistä – talon katolla, niin kuin oli tapana. Vieläkin ihmiset tekevät niin, ja sitten tulevat tikkaita alas ja joskus portaita ja semmoisia johtaa alas katolta; hän oli siellä illan viileydessä.

⁷⁸   Mutta, apostoli nukahti ja kun hän oli unessa, hän meni syvemmälle kuin uneen; hän meni transsiin; ja hän näki liinakankaan laskeutuvan, jolla oli kaikkea likaista ja hän kuuli äänen sanovan: ”Nouse, teurasta ja syö.”

Hän vastasi: ”Ei niin, Herra, mikään ei ole koskaan tullut suuhuni epäpuhtaana.”

⁷⁹   Siis, näettekö, se oli näky. Kuunnelkaapa! Sen täytyi selittää. Nyt, näyttää siltä, kuin Pietari olisi mennyt metsälle ja löysi jonkinlaisen eläimen, jollaista ei ollut syönyt ennen ja eikä yrittänyt syödä sellaista. Hän sanoi: ”Ei niin, Herra, ei – ei mitään epäpuhdasta ole koskaan tullut huulilleni.”

⁸⁰   Hän sanoi: ”Älä sano puhtaaksi sitä, minkä – epäpuhtaaksi sitä, minkä minä olen puhdistanut.” Hän sanoi: ”Nouse, portilla on miehiä odottamassa sinua. Mene, äläkä epäile yhtään.” Ja samalla hetkellä he kolkuttivat oveen.

⁸¹   Siis, näettekö? Ja sitten, kun hän löysi tämän miehen sieltä, nämä uskolliset sotilaat, aivan näyn mukaisesti… Ja siinä he jo palaavat juuri sen miehen kanssa, josta Jumala oli kertonut näyssä – tuntematon henkilö, vain joku tavallinen tuntematon kalastaja. Mutta tuossa pienessä joukossa oli niin silmiinpistävää, että hän löysi tuon pikku kalastajan. Ja tässä hän jo tulee nyt tässä taloon, juuri siihen paikkaan, jonka hän näki näyssä. Kornelius kokosi kaikki ihmiset yhteen ja sanoi: ”No, tämä meni täsmälleen sillä tavalla kuin näin sen.” Ja silloin Pietari nousi pystyyn ja alkoi puhua siitä, kuinka he olivat saaneet Pyhän Hengen, ja hänen vielä puhuessaan…! He olivat nähneet kaiken olevan niin täydelleen sen näyn mukaista. Ihmisjoukko, jotka olivat pakanoita, jotka näkivät yhden julkituodun näyn, ja he kuulivat totuuden sanan siitä, kuinka he voisivat vastaanottaa elämän, ja Pyhä Henki lankesi heidän päälleen ennen kuin heitä oli kastettu.

⁸²   Mitä sen pitäisi saada aikaan tässä tabernaakkelissa tänä aamuna? Sairaat, vaivatut, sokeat, kuurot, mykät, syntiset, kaikki… Ajatelkaapa – kymmenestä tuhannesta asiasta, ei kertaakaan se ei ole erehtynyt hitustakaan! No mutta, senhän pitäisi sytyttää sydämemme liekkeihin!

⁸³   Nyt, siis, hänen vielä, hänen vielä puhuessaan, Pyhä Henki lankesi. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän hengen niin kuin mekin.” Minä uskon, että heidän syntinsä olivat jo poissa, sillä Pyhä Henki ei olisi muuten tullut, ja Hän ei olisi tullut, ellei siinä olisi ollut ennalta määrätty astia. Hän tiesi, että he seuraisivat. Hän tiesi…

⁸⁴   Uskon, että Paavali – peruste sille, että hänet piti kastaa uudestaan on, että hän oli vainonnut kristittyjä. Näin on. Ja Hän – Jumala – oli tietoinen, koska Hän sanoi: ”Minä olen valinnut hänet”, Hän sanoi Ananiaalle, profeetalle. Kun Hän tiesi, että Saul oli siellä huoneessa, synkkine kasvoineen ja pimentyneine silmineen, ja hän oli – oli rukoillut niin kovasti ja yltä päältä pölyssä, ja hän oli sokaistunut tulipatsaasta, joka hänelle ilmestyi tiellä sinne, ja Hän sanoi: ”Minä olen valinnut hänet pakanoiden astiaksi.” Jumala tiesi että – että Ananias kykenisi kastamaan hänet Jeesuksen Kristuksen nimeen, Damaskosjoessa kolme päivää myöhemmin. Mutta minä uskon, että hänen syntinsä oli jo annettu anteeksi, mutta se piti tehdä, että maailma näkisi. Ja minä uskon, että siitä syystä meidät pitää kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja uskon ennalta määrätyn siemenen näkevän sen, ja vain he näkevät sen.

⁸⁵   Nyt, kolminaisuususkon veljet, minä en heitä tätä teidän päällenne, minä vain vastaan kysymyksiin. Minä tuon vain ajatukseni siitä. Tämä nauha voi päätyä Afrikkaan saakka. Uskon, että me elämme Hänen tulemuksensa varjoissa. Me kaikki uskomme siihen.

Minulla on rakkaita ystäviä, du Plessisit, Shoemanit ja kaikki, Yegaer ja nuo hienot veljet Etelä-Afrikassa. Mutta aina on joku, joka on sinulle uskollinen. Ja kaikki noista miehistä – ja minä rakastan heitä yhtä hellästi kuin rakastan tätä veljeä, yhtä hellästi, mutta veli Jackson ja hänen vaimonsa ovat pitäneet minusta kiinni. Minä en voi oikein edes ymmärtää sitä, hän on kestänyt. Siis, on Justus du Plessis, sydänystävä ja, voi, monia noita hienoja, hienoja afrikaaneriveljiä ja sisaria.

⁸⁶   No mutta, miksi veli Jackson ja hänen vaimonsa ovat minulle uskollisia? Koska hänkin on metsämies? Ei! Sillä minulla on paljon hyviä metsästyskavereita. Mutta miksi hän on uskollinen? Ja miksi? Jospa te vain tietäisitte salaisuuden tämän kaiken takana. Mutta minä en kerro ihmisille kaikkia salaisuuksia, joita tiedän. Siis, miksi se tapahtui samalle hetkellä, kun Herra sanoi: ”Ota yhteys Sidney Jacksoniin Etelä-Afrikassa”, kun Herra sanoi Sidney Jacksonille, että tulisi tänne? Sen viikon sunnuntaina, kun hänet kastettiin, hän ja hänen vaimonsa, Jeesuksen Kristuksen nimeen, juuri täällä alkuaikana. Nähkääs, määrätty ennalta tähän asiaan. Näettekö?

⁸⁷   Siis, uskon, että te pelastutte ottamalla Jeesuksen Kristuksen vastaan. Ja vesikaste on ulkoinen osoitus siitä, että jotakin sisäistä on tapahtunut, koska ei vedessä ole voimaa; se on vain symboli. Ja minä uskon, että sinä olet pelastettu, kun sinä…

⁸⁸   Siis, on monia ihmisiä (minäpä selvitän tämän veljelle)… On monia ihmisiä, jotka ovat – sanovat olevansa pelastettuja. Monet on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Monet puhuvat kielillä ja heillä on kaikenlaisia Pyhän Hengen merkkejä, eivätkä he ole silti edes pelastettuja. Näin asia on. ”Monet tulevat luokseni sinä päivänä ja sanovat: ’Herra, enkö minä olekin profetoinut Sinun Nimessäsi?’ – saarnaaja – ’Enkö minä ole Sinun Nimessäsi ajanut riivaajia ulos ja tehnyt monia väkeviä tekoja’” Hän sanoo: ”Menkää pois luotani, te vääryydentekijät. Minä en ole koskaan tuntenut teitä.” Näettekö? Niinpä kaikki nuo asiat, vaikka kyse on Jumalasta, se on Hänen käsissään. Mutta, kun minä näen, että…

⁸⁹   Sanot: ”No, miksi sinä sitten muistutat ihmisiä kasteesta?” Se johtuu siitä, että minä noudatan alkuajan mallia. Me emme voi hävittää tuota suunnitelmaa.

⁹⁰   Siis, otetaanpa apostoli Paavali, kun hän kohtasi muutamia opetuslapsia, jotka olivat aivan erinomaisia ihmisiä. Minä uskon, että he olivat pelastettuja, ja silti heitä ei ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, vaikka heidät oli kastettu (Ap.t. 19). Paavali meni ylämaakuntien läpi Efesokseen. Hän tapasi muutamia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun te tulitte uskoon?”

Ja he sanoivat hänelle: ”Emme tiedä mitään Pyhästä Hengestä – että Pyhää Henkeä olisi edes olemassa.”

Hän sanoi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?”

He sanoivat: ”On meidät kastettu. Johannes kastoi meidät. Se sama mies, joka kastoi Jeesuksen.” Hyvä kastehan se oli.

⁹¹   Kuitenkin, katsokaa tätä ankaraa apostolia; hän sanoi: ”Mutta Johannes kastoi parannukseen”, ei syntien anteeksiantamiseksi, koska uhria ei ollut tapettu, kastoi siihen… Ja, kun ihmiset kuulivat tämän, heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen, ja sitten Pyhä Henki lankesi heidän päälleen.

⁹²   Siis, mitä se sai aikaan? Se osoitti, että nämä ihmiset oli määrätty ennalta elämään. Heti, kun he näkivät sananmukaisen totuuden, he vaelsivat totuudessa ja saivat uskovan palkan – Pyhä Henki lankesi heidän päälleen ja he puhuivat kielillä, profetoivat, ylistivät Jumalaa. Ymmärsittekö nyt? He tekivät niin sen jälkeen, kun heillä jo oli suuri ilo, huusivat ja ylistivät Jumalaa.

⁹³   Raamatussa oli kyllä baptistisaarnaaja. Hänetkin oli kastettu. Mutta hän oli, ja hän oli – osoittanut Raamatulla, että Jeesus oli Kristus. Ja ihmiset iloitsivat kovasti, ja he olivat niin iloisia siitä eikä heillä silti ollut Pyhää Henkeä! Heidät oli kastettava uudelleen. Ja Paavali sanoi Gal. 1:8: ”Vaikka enkeli taivaasta tulisi ja saarnaisi toisenlaista Evankeliumia kuin tämä, jota olen saarnannut, hän olkoon kirottu.” Älkää välittäkö siitä, millaista se onkin.

⁹⁴   Siksi, kun tiedämme nämä asiat… ehkä sinä et tiennyt niistä, mutta veljeni, kun tiedän nämä asiat, minun on pakko ja velvollisuus Jumalaa kohtaan toteuttaa tätä ensimmäisen perustuksen suunnitelmaa, sillä ei yksikään ihminen voi panna muuta perustusta kuin mikä on jo pantu, se tarkoittaa apostoleja ja profeettoja. Profeetat kertoivat ennalta, ja apostolit toteuttivat, ja meidän pitää jatkaa sen eteenpäin viemistä, kunnes rakennus on valmis.

⁹⁵   Siis, minä uskon siis, että ihminen on pelastettu, kun hän uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen koko sydämellään, ja sydämestään, ei ulkoisesta tietoisuudestaan siis…

⁹⁶   Siis, te – te olette kaksijakoinen olento – kolme ihmistä yhdessä, sielu, ruumis ja henki. Nyt, uskon, että ulkoiset aistinne, teidän – teidän sielunne – ei sielunne, vaan ulkoinen tietoisuutenne, aistinne… Kun te olette valveilla, toisin sanoen, viisi aistia kuljettaa teitä: näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Ne on annettu teille ainoastaan ollaksenne yhteydessä maalliseen kotiinne. Ja ne ovat – niitä ei annettu olemaan yhteydessä taivaalliseen kotiinne. Oikeastaan ihmisruumiissa on kuusi aistia, koska Raamatussa, hän [ihminen] on numero 6. Hänet luotiin kuudentena päivänä ja hän on numero kuusi – ihminen siis. Ja hänellä on näkö, maku, tunto, haju, kuulo ja usko. Hänen uskonsa asettaa hänen päämääränsä: sen mihin hän on menossa.

⁹⁷   Nyt, usko on toivottujen asioiden tulemista todelliseksi [/käsin kosketeltavaksi], todiste asioista, joita ei näe, maista, tunne tai kuule. [Hebr. 11:1] Uskolla – kun ihminen ottaa kiinni Sanasta, se lähettää hänet sellaiseen ulottuvuuteen, näettekö, joka tekee Sanan niin todelliseksi hänelle, että se on sama, kuin se olisi hänen käsissään. Hän tietää, että niin tulee tapahtumaan.

⁹⁸   Nyt, tässä on sama juttu, tässä kysymyksessä vesikasteesta. Näettekö? Jumala tiesi, että nämä ihmiset tulivat kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja Paavali, hän antoi tuon lausunnon, ettei kenenkään ihmisen tai taivaan enkelinkään pitäisi opettaa muuta oppia, kuin sitä, jota hän oli opettanut. Niinpä, siksi, jos minä tulen saarnaajana, sananpalvelijana, profeettana tai mikä olisinkin, tai vaikka enkeli tulisi alas taivaasta ja opettaisi jotakin vastoin sitä, mitä tämä apostoli opetti, enkä minä käskisi ihmisiä ottamaan uutta kastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen, minua pidettäisiin Raamatun perusteella sen asian vääränä todistajana, johon minä väitän uskovani.

⁹⁹   Niinpä minä uskon, että tuo malli on asetettu. Joka ihminen Raamatussa oli kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ei milloinkaan, koskaan, ketään kastettu Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näettekö? Ketään ei ikinä vihmottu; kaikki ihmiset upotettiin.

¹⁰⁰   Ja niin minä uskon, että sinut oikeastaan on… Kysymykseesi, rakas veli, uskon, että Jumala tuntee sydämesi… Tulee olemaan tuhansia ihmisiä, jotka on kastettu Jeesuksen nimeen. Sinä vain menet sinne kuivana syntisenä ja nouset märkänä sellaisena. Näettekö, näettekö? Mutta aitona, tosi uskovana, sinun tulee vaeltaa koko uskossa ja hyvällä omallatunnolla Jumalaa kohtaan. Kun sinä näet sen, otat kasteen! Mutta, minä uskon, että se on vain ulkoinen ilmaus, joka osoittaa, että sisäinen armon työ on tehty.

¹⁰¹   Aivan, kuten Jumala rakensi arkin. Hän sanoi: ”Nooa, mene siihen, sinä ja perheesi ja perhekuntasi.” Ja he menivät siihen. Siis, minä uskon, että jos siellä ei olisi ollut arkkia, Jumala olisi antanut Nooan istua tukilla tai kävellä veden päällä. Näettekö? Mutta Hän valmisti hänelle arkin, johon mennä, ja sillä tavalla se tapahtui. Se oli Jumalan järjestämä tapa. Minä uskon, että Jumala pelastaa ihmisen armosta. Jumalan tarjoama keino päästä sisään on, mennä ulkoisen osoituksen kautta: Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska kaikki kastettiin sillä tavalla.

¹⁰²   Minä en tuomitse näitä muita kavereita, mutta on vain… Minusta tämä on sitä, mistä on kyse. Vesi ei pelasta ihmistä, se vain osoittaa, että hän on pelastunut. Se on ulkoinen osoitus. Siis, ehkä tämä ei mennyt oikein, veli. Jos ei mennyt, no, me otamme sen jokin toinen kerta, tai… Selvä.

242. I Moos. 6:4, vedenpaisumuksen jälkeen, mistä nuo jättiläiset tulivat?

¹⁰³   Tämäpä hyvä kysymys, tosi hyvä. Onpa järkevä kysymys. Mistä nämä jättiläiset tulivat? Aadam ei ollut jättiläinen sikäli, kuin me tiedämme, koska jos näin olisi, Raamattu olisi sanonut sen. Hän oli tavallinen mies. Mistä ne sitten tulivat? Siis – nyt, tästä on iso väittely, ja juuri tämä annettiin minulle. Tämä on isolla tummalla paperilla, ja se on – tai siis: isoilla tummilla kirjaimilla valkoisella paperiarkilla.

¹⁰⁴   Nyt nämä jättiläiset… Minä uskon, että se oli yksi – joku täällä vähän aikaa… Se saattoi olla Josefus. Minä – en nyt sano niin, saarnaajaveljet, että se oli Josefus; mutta minusta se saattoi olla hän, tai tri. Scoffield, tai joku näistä, joka sanoi, että nämä maan jättiläiset olivat langenneita Jumalan henkiä, jotka olivat kuunnelleet saatanan tarinaa, kun hän kertoi – taivaasta… Ja se oli Miikael… Ja yritti nostaa sodan taivaan Miikaelia vastaan… potkaistiin ulos… Että nuo Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret, ja noita jättiläisiä oli maan päällä siihen aikaan, että ne tunkivat itsensä inhimillisen lihan sisään. Jos te sen teette, te teette saatanasta luojan. Ei niin voi tehdä.

¹⁰⁵   Jopa tri. Smith seitsemännen päivän adventisteista – uhrivuohesta; hän sanoi, että yksi vuohi oli… Kaksi vuohta tapettiin uhrauspäivänä – anteeksiannon päivänä, ja yksi vuohi tapettiin ja toinen päästettiin vapaaksi. Ja sitten hän sanoi, että tuo tapettu vuohi edusti Jeesusta, meidän syntimme kantajaa, joka kuoli, mutta se vuohi, joka vapautettiin, edusti perkelettä, joka kantoi meidän syntimme ja lähti pois ikuisuuteen sen kanssa. Siis, näettehän, mikään… Minun mielestäni… Jos tämä [vastaus] menee jollekin adventistiveljelle. En sano mitään tuosta suuresta miehestä tri. Smithistä. Voi, siinä oli fiksu, älykäs, hyvä, hienostunut kristitty, uskova, mutta minulle, nähkääs, tuossa ei ole järkeä. Jos te sen teette, te uhraatte perkeleelle silloin. Ne molemmat edustivat Kristuksen kuolemaa, hautausta ja ylösnousemusta. Hän myös kuoli syntiemme tähden ja vei syntimme kauas pois. Ne molemmat olivat Kristus.

¹⁰⁶   Niinpä nuo jättiläiset eivät todellakaan tulleet tunkemalla itsensä sisään. Nämä jättiläiset olivat Kainin poikia, joiden isä oli käärme, joka näytti joka suhteessa aivan ihmiseltä, mutta oli iso, suuri kaveri, isompi kuin ihminen. Ja siitä nuo pojat ovat peräisin, sillä he olivat Kainin poikia, koska ne olivat kanaanilaisia, Kanaanin maasta, mistä ne olivat kotoisin, ja juuri sinne Kain meni. Ja se oli… Nähkääs, tuo myös todistaa käärmeen siemenen. Se oli täysin eri ihmisrotu. Se oli käärmeen siemenen -. Näettekö?

¹⁰⁷   Siis, se on kysymys käärmeen siemenestä tässä, niinpä me emme – emme mene siihen ja haluan teidän pitävän tämän mielessänne. Näettekö? Siis, ihan vain tuodakseni taustatietoa.

¹⁰⁸   Siis, ne olivat kanaanilaisia, nämä jättiläiset – ja he olivat Kainin poikia, joka oli käärmeen poika. Ja käärme oli jättimäinen mies, iso, hirmuinen kaveri, ei mikään matelija, kaunis. Hän oli ovelin kaikista kedon eläimistä. Ja hän oli ainoa…

¹⁰⁹   Nähkääs, eläimen geenit naisessa eivät ollenkaan saa aikaan poikasia. Sitä on yritetty kerta toisensa jälkeen. Se on epähedelmällinen naisen siemenessä; ja nyt sitä ei löydetä. Otetaanpa simpanssi; se on lähinnä ihmistä, mitä voi löytää, tai gorilla, tai joku noista ihmiselle läheisistä. Niin kuin Jumala suuressa evoluutiossaan aloitti tekemällä kalan, ja sitten Hän teki linnut, ja sitten Hän teki muut – eläimet, ja niiden tulo jatkui, kunnes tultiin simpanssiin ja apinaan ja aina gorillaan ja sitten käärmeen hahmoon ja sitten käärmeestä ihmiseen.

¹¹⁰   Ja ihmiskunta on yrittänyt tutkia – tiede – etsiä luita, mikä tuo ihmistä lähinnä oleva eläin on. Ja ihminen on eläin. Ihminen, sen lihallinen puoli on eläimellistä lihaa. Senhän me tiedämme. Me olemme nisäkkäitä, joka tarkoittaa tasalämpöistä eläintä, sen me tiedämme! Mutta mikä sitten on erona? Eläimellä ei ole sisäistä sielua, mutta ihmisellä on. Se ei tiedä eroa oikean ja väärän välillä.

¹¹¹   Pikkuinen narttukoira ei ymmärrä käyttää mekkoa enkä usko, että se käytäisi sortseja, jos se olisi – ymmärtäisi. Eikä emakkokaan, mutta kyse onkin langenneesta ihmissuvusta. Näettekö?

¹¹²   Ja siitä – siitä se tulee. Sillä lailla jättiläiset saivat alkunsa. Ne olivat käärmeen poikia.

¹¹³   Ja nähkääs, kun se näki Eevan tuossa tilassa, hän – saatana meni häneen ja sai hänet… Nähkääs, Aadam ei ollut vielä saanut selville [KR33; I Ms. 4:1; ”yhtynyt”]. En – en tiedä miten asettaa nämä sanat; se kyllä kävisi teidän kaikkien kanssa, mutta joku, joka kritisoi tätä – tiedättehän, ihmiset aina yrittävät kaivella jotakin – mutta, siis, Aadam ei ollut vielä tuntenut vaimoaan. Hän ei ollut vielä tullut sille paikalle ja saatana löi hänet siinä. Näettekö? Ja kun Eeva tuli raskaaksi, silloin Aadam tunsi hänet. Me tulemme siihen tässä seuraavassa kysymyksessä, tai yhdessä näistä kysymyksistä. En tiedä, missä se on, me – minä näin sen juuri tässä. Nyt, mutta sillä tavalla jättiläiset saivat alkunsa.

243. Rakas veli Branham, tulevatko kaikki tosi uudesti syntyneiden uskovien pojat ja tyttäret pelastumaan?

¹¹⁴   Ei, veli, ei, eivät varmastikaan tule. Siis, kuten minä – kuten olen kopioinut David du Plessikseltä tämän kommentin: ”Jumalalla ei ole lastenlapsia” – näettekö –” ainoastaan poikia ja tyttäriä.” Näettekö, heidän täytyy syntyä, aivan kuten heidän isänsä ja äitinsäkin syntyivät: Hengestä. Näettekö? Siitä juuri syntyy tuo uusi persoona, että hän on syntynyt uudesti, uudestisyntynyt. Hänen ensimmäinen syntymänsä tekee hänestä luonnollisen ihmisen maan päälle. Hänen toinen syntymänsä tekee hänestä hengellisen, taivaan ihmisen. Näettekö? Se muuttaa hänet, hänen sielunsa, ei hänen ulkoista omatuntoaan, hänen ulkoista olemustaan, hänen aistejaan. Hän yhä tuntee ja haistaa, maistaa ja kuulee, mutta hänen sisäiset alueensa, kaipuunsa, mikä häntä motivoi, ovat kääntyneet kohti Jumalaa. Näettekö?

¹¹⁵   Nyt, muistakaahan, ainoa tapa, miten tämä voi tapahtua, on tämä: aivan kuten se oli roomalaisen sadanpäämiehen aikana. Paavali sanoi roomalaiselle, hän ja Siilas, kun hän halusi ottaa miekkansa ja tappaa itsensä, koska Jumala oli järisyttänyt sen vankilan maan tasalle. Hän sanoi: ”Älä vahingoita itseäsi, näethän, että me kaikki olemme täällä. Nouse!” Ja hän halusi tietää, mitä tehdä. Hän sanoi: ”Nouse, ja ota kaste ja huuda – avuksesi Herran Nimeä, niin sinä ja huonekuntasi pelastutte.” Näettekö? Toisin sanoen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja huonekuntasi pelastutte.”

¹¹⁶   Siis, miten? Jos sinun huonekuntasi uskoo samalla tavalla kuin sinä uskot. Näettekö? Sinä rukoilet ja jätät lapsesi Jumalan huomaan ja pidät kiinni Jumalasta uskoen, että he tulevat pelastumaan.

¹¹⁷   Minä olen käynyt läpi tuon kokemuksen Rebekkani kanssa. Näettekö? Minä vain jätin asian Jumalan huomaan. Kun hänen pitää olla pikku teiniprinsessa, ja hän meni jonkun tytön kanssa, kun me menimme sinne, meni – kipaisi erään tytön kotiin ottamaan soittotunteja… Ja tämä tyttö… Minä palasin yhtenä päivänä, ja siellä tuo tyttö istui pianon ääressä soittamassa rock and rollia. No, se kyllä riitti minulle! Ja niin minä käskin häntä pysymään poissa sieltä. Näettekö? Ja sitten hän sanoi: ”no, mutta, se on ainoa paikka, johon voi mennä ottamaan soittotunteja.” Tiedättehän te, millaisiksi teiniprinsessat tulevat.

¹¹⁸   Ja minä sanoin…  – joka lapsen pitää mennä se läpi. Käytännöllisesti katsoen, jokainen menee sen iän läpi. Sinä menit, minä menin, ja meidän pitää ajatella niin kuin he. [/ajatella heidän ajatuksiaan].

¹¹⁹   Ja sitten, ja jonkin päivän päästä sen jälkeen, hänen äitinsä meni hakemaan häntä jostakin syystä, ja tyttö vain sätti häntä. No, se ei ollut Rebekka ollenkaan – meni tiehensä ja paiskoi ovia, ja melkein tiputti tavarat seinältä, ja lähti kouluun.

¹²⁰   Nyt, minun olisi pitänyt, ilmeisesti, ottaa vain remmi esiin ja mennä hänen peräänsä pihalle, ja tuoda hänet takaisin yltä päältä juomuilla. Näettekö? Mutta minä ajattelin: ”Hetkinen, minun pitää ajatella kahdeksantoistavuotiaan ajatuksia.” Näettekö? ”Nyt,” sanoin, ”Äiti, minä tiedän, että… ” Hän alkoi itkeä, Meda. Sanoin: ”Minä tiedän, että sinä olet tehnyt kaikkesi, minä olen tehnyt kaikkeni. Nyt, jos asia on kerran meidän käsissämme, meidän on otettava se seuraava askel.”

¹²¹   Kuten eräs rouva kirjoitti eräänä päivänä (se on yhtenä kysymyksenä täällä), sanoi: ”Veli Branham, etkö sinä olekin Messias, oletko?

Minä sanoin: ”En, rouva.”

Hän sanoi: ”Me uskomme sinun olevan paimenemme, mutta sinä aina viittaat tuohon suureen Paimeneen.”

Minä sanoin: ”Pitää paikkansa, juuri niin.” Näettekö?

¹²²   Minä sanoin: ”Siis, katsohan, rakkaani, [Meda – suom.] siis, kuuntelehan minua. Sinulle on raskasta tehdä näin; olenhan minä sinun miehesi, mutta ihmiset ajavat läpi osavaltioiden ja joka puolelta saadakseen muutaman neuvon sanan. Siis, jos sinä… Minä olin puhunut hänelle yhtenä päivänä ja hän ihan vain käveli luotani.”

¹²³   Siis, Becky ei koskaan tekisi sitä minulle. Näettekö? Ja kun hänen äitinsä sanoo jotakin hänelle, hän paiskoo ovia ja sanoo: ”Et kai sinä odota, että minä istun täällä seinäruusuna koko elämäni?” Ja bäng! Läimäytti oven kiinni ja lähti ulos. Se oli perkele.

¹²⁴   Minä muistan, ensimmäistä kaksi vuotta hän itki. Jos menimme ravintolaan syömään, minä kävelytin häntä kadulla, kun Meda söi, ja sitten Meda kävelytti, kun minä söin. Vain itki ja itki. Ja yhtenä päivänä pohjoisessa, Kanadassa, hän itki koko yön, enkä minä saanut levätyksi ja kaikkea. Vain seisoin siinä… Siis. Ja jokin sanoi minulle: ”Se on perkele, joka yrittää päästä käsiksi palvelustehtävääsi.”

¹²⁵   Minä sanoin: ”Anna se lapsi minulle.” Sanoin: ”Saatana: Jeesuksen Kristuksen Nimessä, päästä kätesi irti hänestä.” Tyttö lopetti siinä samassa eikä koskaan enää itkenyt. Hän on hiljaisin minun lapsistani. Siitä hetkestä lähtien, se oli ohi. Teidän pitää saada se… Teillä on oltava juttu itsessänne ennen kuin te pystytte siihen!

Ja sitten, kun hän – ja sitten se – hän aloitti. Ja ehkä tunnin päästä minä puhuttelin Medaa. Sanoin: ”Meda, pidä kätesi erossa tästä.”

”Minäkö? sehän on minun lapseni!”

¹²⁶   Sanoin: ”Eikö myös minun?” No niin. Sanoin: ”Jos hän olisi ollut kuolemaisillaan tänä aamuna, sinä olisit jättänyt hänet Jumalan käsiin matkaamaan ikuisuuteen. Miksemme me voi jättää häntä Jumalalle nyt hänen maallisella matkallaan?

Ja Meda sanoi: ”No, hänhän on minun lapseni!”

Minä sanoin: ”Minun myös.”

Sanoin: ”Siis, voitko pitää nyt… ”

”Ettenkö minä sanoisi hänelle mitään?”

¹²⁷   Minä sanoin: ”En minä niin sanonut. Me lopetamme hänen torumisensa, vain neuvomme häntä. Hän tarvitsee kaveria, ja sinä olet se, josta tulee hänen kaverinsa, sinä ja minä. Me olemme hänen vanhempansa.

¹²⁸   Nämä nykylapset tarvitsevat kaveria. Jos heillä on isä ja äiti, jotka ovat kotona ja pitävät hänestä huolta, sen sijaan että juoksisivat koko yön ympäri baareja ja sen sellaista, ei olisi – ei meillä olisi nuorisorikollisuutta. Näettekö?

¹²⁹   Ihmiset joutuvat erilleen Raamatusta, kaikki menevät kyllä jumalanpalvelukseen ja pelaavat buncoa [Bingo?] ja sellaista ja… Näettekö? Silloin yritetään kiillottaa saatanan Hollywoodista peräisin oleva maaperää. Seurakuntaan ei ikinä voi tuoda Hollywoodia. Teidän on – tarkoitan siis tuoda seurakuntaa Hollywoodiin. Teidän on tuotava Hollywood teidän maaperällenne. Näettekö? Ei mennä heidän maaperälleen, antaa heidän tulla tänne. Meillä on jotakin, mistä he eivät tiedä mitään.

¹³⁰   Ja siinä me sitten menimme polvillemme ja jätimme asian Jumalalle. Sanoin: ”Tiedän että hän on kahdeksantoista – on muutaman päivän päästä, ja hän – ja sen ikäinen tyttö tulee ajattelemaan poikaystäviä, ja me pidämme hänet sisällä.” Sanoin: ”Minä en ikinä tahtoisi nähdä hänen menevän naimisiin. Haluaisin panna hänet tänne toimistoon, työskentelemään. Haluan nähdä hänet Hengellä täytettynä ja – ja – ja elävän sillä lailla.”

Ja hän… Siis, mehän kaikki haluaisimme sitä. Meda sanoi: ”No, me emme voi tehdä sitä.” Hän sanoi: ”Hän ei kuuntelisi sitä.”

¹³¹   Sanoin: ”Hetkinen! Me olemme kasvattaneet hänet niin kuin vain voimme, nyt panemme hänet Jumalan käsiin – jätämme hänet.” Ja minä sanoin: ”Sitten, kun hän tekee jotakin, sano: ’Becky, rakas, äiti ei halua, että teet noin, mutta minä olen sinun kaverisi, minä pysyn rinnallasi.’ Näetkö? Anna hänen ymmärtää, että sinä rakastat häntä. Jonain päivänä hän tulee kohtaamaan jonkun, joka rakastaa häntä, ja se voi olla väärä nainen.” [mies(?) – suom.] Näettekö? Sanoin: ”Ole sinä tuo rakastava nainen.” Sanoin: ”Rakas, se kuulostaa kyllä vähän raa’alta, mutta ihmiset tulevat joka puolelta ja istuvat henkilökohtaisissa haastatteluissa, ja semmoista.” Sanoin: ”Me olemme toisillemme niin tuttuja, koska me olemme mies ja vaimo, mutta me emme anna sen ikinä tapahtua. Sinun pitää muistaa, että tämä tapahtuu Herran Nimessä!”

Ja niin Meda sanoi: ”Selvä.”

Me laskeuduimme polvillemme ja jätimme jutun Jumalalle. Sanoin, että pidämme sormemme siitä erossa.

Sinä iltapäivänä hän tuli sisälle, hän sanoi: ”No, te vissiin vieläkin sanotte, etten minä mene sinne!”

¹³²   Meda sanoi: ”Ei, en minä niin sanonut.” Hän sanoi: ”Tiedäthän, äiti ei halua, että sinä teet sellaista, ja sinähän tiedät, että se melkein musersi isäsi, kun hän kuuli sinun soittavan tuota boogie woogie musiikkia, tai mitä se olikin, tuon tytön kanssa.” Hän sanoi: ”Siis, hän ei halua, että sinä teet sitä, emmekä me halua sinun tekevän sitä, Becky, mutta me juuri jätimme sen Herralle. Haluan että tiedät, että me rakastamme sinua. Mitä sinä sitten teetkin, me rakastamme sinua silti.”

Hän huusi, ja sanoi: ”Joka tapauksessa minä menen!”

Meda sanoi: ”Selvä, rakas.” Ja hän jatkoi, sanoi: ”Minulla on iltapala valmiina, kun sinä tulet takaisin.” Eikä hän mennytkään! Ei, eikä ole käynyt sen jälkeen.

¹³³   Ja vähän sen jälkeen hän tapasi Georgen. George on kristitty. Se – se siitä sitten.

¹³⁴   Hän koetti kertoa siitä rouva Woodille yhtenä päivänä. Hän sanoi: ”Voi, että minä vauhkoonnuin yhtenä päivänä.” Hän sanoi: ”Isi ja äiti jättivät minut Herralle,” Hän sanoi: ”Aivan kamalasti.” Meistä se – se oli villiä. Me emme ainakaan halua yhtään sen villimpää. Näettekö? Jätetäänpä tämä tähän. Selvä.

244. Veli Branham, mitä sinä ajattelet meidän… (Oi, voi! Muistan, kun luin tämän. En ollut… Olin ajatellut säästää sen vähän myöhemmäksi, mutta kyllä kai minä voin yhtä hyvin lukea sen. Vähän naisen käsialaa. Hänen täytyy olla Kentuckysta, koska hänellä on Kosmos Portlandsementti lappu tässä.) Veli Branham, mitä sinä ajattelet kovin lyhyttä kolttua käyttävistä sisaristamme seurakunnassa? Eikö se pilaa meidän todistuksemme ja antaa väärän esimerkin nuorillemme tässä seurakunnassa? Näyttää niin e-p-… nähdä niin nuoren – aikuisen naisen käyttävän niin lyhyttä kolttua, että hänen polvensa näkyvät hänen kävellessään.

¹³⁵   Kuka sitten oletkin, sisar tai veli, olen 100% samaa mieltä kanssasi. Se on häpeä, mutta kerropa, mitä tehdä sille? Minä saarnaan niin rankasti kuin ikinä pystyn, ja sitä tehdään kaikesta huolimatta. Siinä on heidän tuomionsa, koska sana lähti. Kyllä, olen varmasti vastaan noita pikku ihonmyötäisiä kolttuja, jotka näyttävät… Minä elämöin siitä jatkuvasti lapsilleni, Beckylle ja Saralle. En välitä kuinka pieniä he ovat, minä… että… Minä elämöin heille jatkuvasti. Minusta he eivät edes pidä mekkojaan… Meda läksyttää Beckyä joka päivä siitä. Näettekö? Pukea nyt aivan… Koska lapset, sellaista voi odottaa lapsilta, ja teidän on vain ojennettava heitä, mutta kun kyseessä on nainen, jotakin on kyllä vialla. Näettekö?

¹³⁶   Älkää nyt loukkaantuko, minä vain vastaan kysymyksiin. Te kysyitte sydämestänne, minä kerron sydämestäni. Jo löydätte ratkaisun, minä – olkaa kilttejä ja kertokaa minullekin, minä varmasti teen sen, jos vain voin tehdä asialle jotakin.

¹³⁷   Niin kuin joku yhtenä päivänä sanoi, hän sanoi: ”Siis, kuuntelehan nyt veli Branham,” – sanoi: ”Minä sanon mitä Aadam ja Eeva… ” – hän sanoi: ”Näin se meni tismalleen: he söivät omenan!” Ja minä huomasin, että se oli nyt muutettu; siis mitäs he söivätkään? Luulisin, miksikäs sitä sanottiinkaan? [Mies seurakunnassa vastaa: ”Aprikoosi.” – toim.] Aprikoosi, juu, se, minkä he söivät, oli aprikoosi. Siis, nyt on aika panna aprikoosit kiertämään, jos se saa ihmiset tajuamaan, että he ovat alasti. Näettekö?

245. Veli Branham, minä olen ottanut Jumalan Sanoman vastaan, sekä poikamme. Ja meidät on molemmat kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Minun mieheni – mieheni ei ole ottanut Sanomaa vastaan ja taistelee tätä Sanomaa vastaan. Ja hän vaikuttaa poikaamme ja vie häntä metodistikirkkoon. Hän haluaisi minun tulevan mukaan seurakuntaan, kun me emme ole jumalanpalveluksessa täällä tabernaakkelissa. Olisiko oikein, että menisin hänen mukaansa, vai olisiko parempi pysyä poissa tuosta kirkkokunnasta?

¹³⁸   Siis, nyt, rakas sisar… Hän ei ole ollenkaan kirjoittanut tähän nimeään, mutta ehkä sinä kuuntelet kysymystäsi. Jos et, kuulet sen nauhalta. Mene miehesi kanssa, mutta älä ota osaa siihen, mitä siellä tehdään. Näethän, sinun pitäisi rakastaa miestäsi, ja rakkaus sen tekee. Ole vain todella suolainen, ja hänelle tulee jano, jos hänessä on jotakin.

¹³⁹   Älä liity heidän seurakuntaansa. Hän sanoi: ”Pysy tuosta kirkkokunnasta erossa.” Älä liity siihen, käy siellä. Jos et voi saada koko limppua, ota puolikas. Jos et saa puolikasta, ota siivu. Näettekö, näettekö? Mutta juuri sillä tavalla sinä voitat miehesi, tekemällä niin. Älä käyttäydy röyhkeästi, niin hän tietää, että hänellä on aivan yhtä paljon kuin sinulla. Mutta, kun voit näyttää hänelle jotakin, mitä sinulla on, mitä hänellä ei ole, se saa hänet janoamaan olla sitä, mitä sinä olet. Pyhitetty vaimo pyhittää miehensä.

¹⁴⁰   Tämä on vain neuvo. Siis, minä – minä voisin käyttää kovasti aikaa tähän, mutta me haluamme käydä läpi niin monta kuin suinkin, koska näen, että minulla on vain 22 minuuttia sitten. No niin.

246. Veli Branham, minä uskon Sanomaan, jota sinä opetat koko sydämestäni. Se sykähdyttää sieluani. Silti, vaimoni ja poikani eivät iloitse Sanasta. He eivät halua vieroittaa itseään joistakin maallisista tavoistaan. Sanoit, että meidän pitäisi vaatia itsellemme – vaatia perhettämme itsellemme. Se on minusta hankalaa, nähdessäni, että he eivät elä Sanalle tai Sanassa. Mikä on minun tieni, herra? Pitääkö minun vaatia heitä ja uskoa, vai rukoilla: ”Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi,” ja tyytyä tilaan, jossa totean olevani. Minä arvostaisin kovasti opastustasi, veli Branham.

¹⁴¹   Jumala siunatkoon sinua, veljeni tai sisareni, kuka sitten oletkin. Minä – minä jättäisin heidät Jumalan haltuun. Minä… Siis, koska, ”Minkä kaiken Isä on antanut minulle, tulee minulle.” Näetkö? Siis, ainoa, te ihmiset, mitä tehdä…

¹⁴²   Minun sydämeni oikein paisui ilosta yhtenä päivänä mennessäni sinne tänne ja nähdä noiden motellimiesten… he… Minä kävin tuolla herra Beckerillä. Hän sanoi: ”Billy, tiedätkö mitä? Minä ruokin sinun koko seurakuntasi joka sunnuntai” – kun Blue Boar ruokkii 300 melkein joka sunnuntai! Näettekö? Ja minä menen sinne, ja tämä kaveri siellä, tämä herrasmies siellä Ranch Housessa, erittäin hieno mies. Tapasin hänet. Hän sanoi…

Minä sanoin: ”No, mutta sehän on hieno juttu.” Sanoin: ”Minä arvostan kovin sitä, että sinä pidät kaiken tuon jutun poissa sieltä – tuon huonon käytöksen poissa sieltä.”

Hän sanoi: ”No, kyllä vain, veli Branham.”

Sanoin: ”Miten hän minut tuntee?” Näettekö? Sanoin: ”Mitenkä sinä minut tunnet?”

Hän sanoi: ”Tunnenhan minä sinut,” – sanoi: ”Minähän ruokin koko seurakunnan täällä joka sunnuntai… Siis, ” hän sanoi: ”haluan sanoa tämän sinulle: kyllä ovat hienoa väkeä. Hienoja ihmisiä!”

¹⁴³   Nyt, siis, sepä lämmitti sydäntä. Te, minun lapseni. Näettekö? Kun minä kuulen, että minun lapseni käyttäytyvät hyvin ja ovat hienosti, se saa isästä tuntumaan tosi hyvältä. Tehän ymmärrätte.

¹⁴⁴   Siis, nyt, äiti, kun… Sisareni, jos sinun miehesi haluaa sinun käyvän metodistiseurakunnassa, anna mennä vain. Sinä et ehkä saa koko limppua, mutta jos siellä edes sanotaan, että he uskovat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, usko se, koska mekin uskomme. Nyt, jos siellä tulee joku kohtaus tai jotain, anna – anna niiden mennä, ja syö sinä sen verran leivästä. Ja sillä, näytä vain elämäsi herttaisuudella ja toisista välittämisellä… Ja jos sinulla ei sitä ole, sisar hyvä, rukoile niin, että se tulee sinuun, että sinun ei tarvitse kehittää mitään keinotekoista, sillä kun sen teet, se ei ole todellista. Sinun miehesi voi sanoa sen. Mutta sinä – kun sinä olet todella rukoillut itsesi tilaan, jossa elämäsi on täynnä Vapahtajan suolaa, se koskettaa. ”Ja kun minut nostetaan ylös, minä vedän kaikki ihmiset tyköni.” Minä menisin. Ole todella varovainen. Älä liity heidän seurakuntaansa silti! Ole kiltti, älä tee sitä, älä liity heidän seurakuntaansa, mutta jatka eteenpäin!

247. Veli Branham, tässä on kysymys, joka on askarruttanut monia meistä täällä. Jo – jo – jo (anteeksi) joillakin nauhoilla sinä puhut siitä, että tempauksen jälkeen ainoastaan juutalaisia pelastuu. (Ja se on yliviivattu.) Tekisitkö täydellisesti selkoa pakanoista, jotka eivät pääse tempaukseen. Minusta sinä sanoit, että pakanat, jotka jäävät jäljelle, menisivät ahdistuksen läpi ja antaisivat henkensä todistukseksi Jeesuksesta. Kun Hän palaa pakanoista juutalaisten puoleen – kun Hän kääntyy pakanoista juutalaisten puoleen, niin silloin ei pakanoilla ole enää tilaisuutta pelastua. Vain ne pakanat, jotka on pelastettu, mutteivät ottaneet vastaan viimeisen ajan totuutta, tulevat menemään ahdistuksen kauteen ja sitten pelastuvat lopulta. Onko se näin? Selittäisitkö, koska sinä sanoit, että tulee olemaan vain pieni joukko, joka pääsee tempaukseen. Mitenkä ne ihmiset, jotka uskoivat Herraan – uskovat Herraan nyt ja sillä tavalla – eivätkä usko siihen, miten sinä saarnaat tätä lopun ajan Sanomaa. Pelastuvatko he? Ja sitten tämä sisar on kirjoittanut nimensä.

¹⁴⁵   Siis, tosi hyvä kysymys. Siis, ensiksikin, sekaannus on, siitä, mitä sanoin pakanoiden ajan päättymisestä, kun ahdistus – ahdistuksessa. Siis, minä en näe pakanoita Raamatussa… Pakanamorsian, morsian, ei pakanseurakunta siis, pakanaseurakunta tulee menemään ahdistuksen kauteen – näettekö? muuten heidän… Siis, Morsian tarkoittaa valittuja. He eivät lähde minnekään muualle kuin tempaukseen. Heidät on muutettu ja otettu pois maailmasta. Näettekö? Siis, minäpä selitän sen myöhemmässä kysymyksessä täällä, tuon asian Lutherista eteenpäin, niin te tajuatte, mitä se tarkoittaa. Kyse on Ruumiin kypsymisestä. Näettekö?

¹⁴⁶   Siis, huomatkaa. Siis, juutalaiset, jotka ovat jäljellä ovat se, jolle nuo kaksi profeettaa, Elia ja Mooses tulevat saarnaamaan.

¹⁴⁷   Siis, nämä ovat minun omia ajatuksiani, saarnaajaveljet, omalla tavallani, jolla minä tunnen Pyhän Hengen paljastaneen minulle.

¹⁴⁸   Siis, seuraavaksi tulee tapahtumaan, että juutalainen – tai siis valittu morsian temmataan ylös muiden pakanoiden kanssa – valittu pakanamorsian, joka on ollut maassa kautta aikakausien – tulee temmatuksi Kristuksen seuraan taivaisiin. Kuolleet nousevat; ne, jotka ovat elossa ja ovat jääneet tänne, muutetaan [toisenlaisiksi] ja heidät temmataan ilmoihin ylös yhdessä kohtamaan Herraa. Sitten, koska…

¹⁴⁹   Hääseremonioiden jälkeen kirkkaudessa, Jeesus, ylös taivaisiin tempaamisen jälkeen, Jeesus palaa maan päälle ja ilmaisee itsensä kansalleen samalla tavalla kuin Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja Hänen vaimonsa ei – pakana – ei ole läsnä – ei muita kuin vain Joosef itse, niin kuin hän ilmaisi itsensä veljilleen. Ymmärtävätkö kaikki?

¹⁵⁰   Hän lähetti…  jopa Hänen vaimonsakin oli palatsissa – esikuva sille, että morsian tulee olemaan palatsissa, kirkkaudessa silloin. Silloin, Jeesus ilmaisee itsensä juutalaisille, näettekö? – hääseremonioiden jälkeen; 3 ja ½ vuotta, ja–ja–ja alkaa Jaakobin vaiva [/hätä /ongelma], tuo 3 ja ½ vuotta – Danielin seitsemännen viikon loppu. Messias tuhotaan [Dan. 9:26] keskellä… Ja Hän [Jeesus] ennusti 3 ja ½ vuotta ja tuli otetuksi pois. Sitten jää 3 ja ½ vuotta profeetoille: Moosekselle ja Elialle, ja sitten seitsemänkymmenen päivän päästä, kuten jo on ennustettu kansalle; kuten Daniel sanoi; sitten noiden 70 päivän jälkeen, Jeesus ilmaisee itsensä heille. Hän on tuo ruhtinas, joka oli tuleva Juutalaisten tykö. Näettekö?

¹⁵¹   Siis, ja sitten silloin… Nähkääs, pakanamorsian on taivaassa ja nukkuva neitsyt – pakananeitsyt ei tule pelastumaan silloin; hän on jo pelastunut, mutta häntä ei ole hyväksytty morsiameen. Ja hän menee ahdistuksen ajan läpi puhdistuakseen. Silloin hänen täytyy kärsiä tekojensa takia, mutta morsian, josta on tullut Sana – koska Kristus on Sana; Hän sai aikaan täydellisen sovituksen.  Se ruumis muutettiin, ja kun tuo ruumis muuttui, morsian oli siinä ruumiissa; ruumis on kokonaan Sanaa. Aamen. Näettekö sen?

¹⁵²   Kun Jeesus kärsi ruumiissaan, Hän kärsi… koska mies ja vaimo ovat yhtä persoonaa [/yksi persoona.] Eeva otettiin Adamista, ja seurakunta… Mitä tapahtui? Jumala aukaisi Adamin kyljen ja otti siitä auttajan [/elämäntoverin], morsiamen. Ja Jumala aukaisi Jeesuksen kyljen Golgatalla ja otti siitä morsiamen. Ja kun Jeesus kuoli Golgatalla… muistakaa, morsianta ei otettu ruumiista ennen kuin ruumis oli kuollut. Hän oli jo kuollut, ja Hänen sääriään oltiin jo murskaamassa; ja profeetta oli sanonut: ”Yhtäkään luuta ei rikota.” Niinpä, vasara, jolla reisiluu piti murskata, vedettiin takaisin, ja mies kurkotti ja pisti keihään Hänen sydämensä läpi; ja siitä tuli vettä ja verta; Hän oli jo kuollut. Morsian oli jo pelastettu siinä ruumiissa Hänen kuolemansa kautta, siispä morsian ei joudu kärsimään enää suuren ahdistuksen aikana; ymmärrättekö? Hän menee sisään. Mutta pakanaseurakunta, joka ainoastaan uskoo Häneen ja ottaa vastaan kirkkokunnallisia uskontunnustuksia [/oppeja] ja niin edelleen, ja silti…

¹⁵³   Niin kuin tämä eräs ihmisparka sanoi: ”Minun mieheni ja poikani, he rakastavat vielä maailman asioita ja sen sellaista…” Näettekö, he eivät ole ottaneet vastaan lunastusta [/pelastusta], sillä, jos te teette sen, te puhdistutte automaattisesti. ”Se, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä…” [I Joh. 3:9] Ei ole kaipausta, ei mikään hänessä – maailman asioihin.

¹⁵⁴   Jeesus sanoi: ”Joka rakastaa maailmaa [kosmosta], tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole hänessä.” [I Joh 2:15] Hän ei ole rakastunut Ylkään [/Sulhaseen] ymmärrättekö? Siksi, hänen [naisen] pitää kärsiä rangaistus, eikä… Hän ei ole pelastettu tuona aikana; hänet on nyt pelastettu ikuiselta kuolemalta, mutta hänen pitää mennä ahdistuksen ajan läpi puhdistuakseen. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Siis, nyt siinä, minä luulen, että tämä selvitti tuon kysymyksen.

¹⁵⁵   Katsotaanpa sitten jotakin muuta täältä.

Selittäisikö sen, kun sinä sanoit, että ylöstempauksessa tulisi olemaan mukana vain pieni joukko.

Se tarkoittaa niitä, jotka ovat maan päällä, jotka tullaan muuttamaan. Jeesus sanoi: ”Portti on ahdas ja tie kapea, mutta harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” [Matt. 7:14]

Entä ne, jotka uskovat nyt Herraan, eivätkä… mutteivät sillä tavalla, kuin sinä saarnaat (Ei heidän tarvitse uskoa tätä. Heidän ei tarvitse uskoa niin. kuin minä saarnaan. Ei tarvitse uskoa niin.) …lopun ajan sanomaan. Pelastuvatko he?

¹⁵⁶   Kyllä, jos he uskovat Herraan. [/Herraa] Ja jos, he ovat eri mieltä ja sanovat: ”Minä en usko, että Hän [Herra] on Sana, minä en usko, että se on niin. En usko Pyhän Hengen kasteeseen”, osoittaa, minne he ovat matkalla – ahdistuksen aikaan [/kauteen] Mutta ne, jotka pystyvät ottamaan vastaan [hyväksymään] Sanan kaikessa täyteydessään, ei siksi, että minä saarnaan sitä, vaan siksi, että Raamattu sanoo niin. Ne, jotka ottavat sen vastaan, ovat vapaita, koska he… Sana on jo tuominnut heidät [/Sana on jo tuomittu (heissä).]

¹⁵⁷   Siis, voisiko oikeudenmukainen [/vanhurskas] tuomari tuomita ihmisen kahteen kertaan, jos kerran rangaistus on jo kärsitty? Jos minä olisin panttilainaamossa, ja te tulisitte sinne ja sanoisitte: ”Minä lunastan hänet”, ja maksaisitte minun lunastusmaksuni – ja se minun rangaistukseni on panttilainaamossa – ja te maksaisitte lunastusmaksun, niin miten panttilainaaja voisi syyttää uudelleen minua? – ellen minä vaihtaisi taas puolta. Siinä se. Kun minä torjun Sanan täyteyden, niin minä palaan suoraa päätä panttilainaamoon. Näettekö – ymmärrättekö? Silloin minä taistelisin itseni ulos, mikäli pystyisin. Mutta, Hän lunasti minut. Selvä. Minä toivon, että… Olen – käynyt niin monta haluamaani läpi, että… [Ääninauhan toinen puoli loppuu. Toinen puoli alkaa siten, että osa kysymyksestä jää puuttumaan.]

248. …tämä kolmas veto [/nykäisy /kiskaisu] ja puhuu Sanaa. Sinulle näyttää täysin mahdolliselta puhua sanaa, ja ihminen tulee täysin ja kokonaan palautetuksi ennalleen, asetetuksi täysin valmiiksi tullakseen temmatuksi mukaan Ihmisen Pojan ylösnousuun. Onko tämä näin, vai ei? Ja se onnistuu, jos painetaan päälle kunnolla, eikö vain? ”Paetkaa kaikkia näitä asioita (tässä on toistoa) – paetkaa kaikkea tätä ja seiskää Ihmisen Pojan edessä. Luuk. 21:36.

¹⁵⁸   Siis, rakas ystävä. Ymmärräthän? Siis, minusta nyt tuntuu tässä, että sinä olet tehnyt tässä hyvän huomautuksen. Kyllä vain! Kyllä! Siis, asia on juuri niin. Sanoit: ”Veli Branham…” toisin sanoen, tätä juuri olen… ei minusta se ei ole… voin… uskon, minä …en että kiillottaisin sitä, mitä sinä sanoit, mutta minä uskon, että voisin vähän selkeyttää tätä ihmisille. Näettekö? Sinä uskot, puhutun Sanan ja kaikkien sellaisten asioiden takia, joista Hän on sanonut. Ja te kaikki täällä, olette olleet silminnäkijöinä todistamassa niitä oravia ja kaikkia näitä muita asioita, joita on tapahtunut. Mutta, oletteko panneet merkille, että ”ylin valta” on suonut sen. Minä en ole koskaan pyytänyt Häneltä: ”Herra, anna minun tehdä tämä; anna minun puhua näistä asioista, – tehdä nämä asiat täällä.” En ole milloinkaan sitä pyytänyt. Hän tuli täysin omasta pyhästä tahdostaan minun luokseni ja sanoi: ”Tee tämä.” Ymmärrättekö? En ole pyytänyt yhtäkään asiaa. Ei Mooses pyytänyt saada lähteä Egyptiin, vaan Jumala lähetti hänet Egyptiin. Ymmärrättekö?

¹⁵⁹   Siis, minä uskon, että Pyhä Henki tuli ja sanoi näyssä: ”Mene sille ja sille ihmiselle, että he eivät ole – että he yrittävät päästä eroon tietystä jutusta, eivätkä he onnistu siinä.” Ja ihmiset ovat tupakoineet, juopotelleet, valehdelleet, varastaneet, tai tehneet aviorikoksen [/huorin], tai mitä sitten on ollutkin, tai heissä on vain ollut himokas henki. Ja mene todella sinne, missä he ovat ja sano: ’Sinä henki, tule ulos sieltä; minä vapautan tämän vangin.’” Kävikö niin? Aivan varmasti! Kyllä; niin todellakin; niin tapahtui. Mutta siis, oman olettamukseni varassa… siis, [sana]”olettaa” on … tarkoittaa: ”uhkayritystä ilman valtuuksia.” Näettekö? [Kun] Minä menen auttamaan tätä ihmistä; minä vain oletan, että kaikki menisi hyvin. Näettekö? Silloin, minä en tiedä sitä; minä voin lausua Herran nimen ihmisten yli; minä voin rukoilla heidän puolestaan – tehdä mitä huvittaa.

¹⁶⁰   Jos minä olisin toiminut niin kuin itse tahdon tänä aamuna… minä – minulla oli keskustelu tämän pikkurouvan kanssa, joka istuu pyörätuolissa… että hän tulisi kokoukseen tänään, olisi tarvittu palokunta, että hänet olisi saatu ulos kodistaan Chicagossa; ja ihmiset, jotka asuvat kadun toisella puolella, eivät taas tule kokoukseen. Näettekö?

¹⁶¹   Mitä minä teen? Jos asia olisi minun oman voimani varassa… se olisi… minulla on valtuus tehdä se, mutta minun pitää odottaa käskyä tehdä se. Näettekö? Minulla on Jumalan valtuutus suorittaa se, mutta siis, kun Hän antaa käskyn, nainen tulee lähtemään terveenä kotiinsa. Näettekö? Minä tiedän, että se on totta. Näettekö? Minä olisin mieluummin kuollut tai mitä tahansa tänä aamuna sen takia; näettekö? Totta.

¹⁶²   Mutta, ensiksi, ymmärrättehän, on… Ei kukaan – edes Jeesus itse sanoi: ”Poika ei itsestänsä voi tehdä mitään, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, Hän myös samoin tekee. [Joh. 5:19] No niin.

249. Onko näky, jonka sinä näit vuosia sitten, joka tapahtuisi Corydonin lähellä, Indianassa, vielä tapahtunut?

¹⁶³   Minä katsoin kirjastani, kun sanin tämän kysymyksen, ja panin siihen kysymysmerkin. Siis, piti tulla aika, jolloin minä olisin… olisi pitänyt katsoa, missä nuo setripuut… Aivan siinä, mistä siellä aletaan tulla alas kukkulalta, toista puolta, laskeudutaan Corydoniin, kun päästään kukkulan huipulle New Albanyssa, minun piti katsoa, kun noiden setrien lähellä tapahtui hirveä onnettomuus, jossa minä tulisin olemaan osallisena. Ja Jumalan armosta, minä vältyin siltä, kun joku nuori tyttö joi pullollisen viskiä ja kuoli; hänen kurkkunsa viillettiin auki siellä, sillä pullolla, joka oli hänen suussaan – 16-vuotias tyttö, ja minä olisin ollut paikalla silloin. Siis tämä taitaa olla se, mistä sinä puhut. Minä luin sen.

¹⁶⁴   Ja sitten myös, kun minulla oli kokous veli Beanblossomin paikassa… se sen kai täytyi olla. Se saattoi myös olla Georgie Carter. Näettekö? Siellä tapahtui se toinen. Ja niitä on 4 tai 5 siellä… Minä en nähnyt muuta kuin sen, mitä tulisi tapahtumaan. Jos – jos se henkilö, joka kirjoitti tämän, kirjoittaisi takaisin, ja kertoisi, mitä minä sanoin silloin, niin minä tarkistaisin asian. Näettekö? Kerro vain, mitä minä sanoin, että näky… Koska, minä panin siinä näyssä merkille asioita, jotka olin pannut kirjaani, ja täällä se on, se, missä se tapahtui tuolla lailla. Minulla ei ole mitään pantuna ylös sen lisäksi, mitään muuta tiettyä asiaa, jonka tietäisin.

¹⁶⁵   Ja sitten oli toinen juttu; se oli Omar Pricen kääntymys silloin, kun hän otti niin kovasti kantaa minua vastaan. Ja, tiedättekö, hän tuli tabernaakkelille ja hänet kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Voi, hän taisteli niin rajusti minua vastaan siitä; ja minä vietin hänen kanssaan yön; ja minä vain [itsepintaisesti] rakastin häntä, mutta pidin kantani siitä huolimatta; mutta lopulta hän tuli mukaan, koska Herra oli sanonut, että hän tulisi, ja niinpä minä vain pidin kantani.

¹⁶⁶   Sama juttu tämän pikku saarnaajan kanssa, jos istuu täällä takanani. Minä menin Clarksvilleen puhumaan hänen kanssaan kerran, puhumaan hänen kanssaan metodistiseurakuntaan, ja hän oli metodisti läpikotaisin – mitä tarkoitan. Ja palasin tänne taas ja sanoin: ”Jonain päivänä minä vielä kastan hänet Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Ja sen tein; se oli veli Neville!

250. Onko väärin – onko väärin, että minä pidän kauneushoitolaa? Olen kauneudenhoitaja enkä usko kristityn hiusten leikkaamiseen, mutta leikkaan toisten (luulisin että tämä on s-ä-v-y-t-ä-n, sävytän, se tarkoittaa värjäystä, luulisin, eikö olekin?) värjään myös.

¹⁶⁷   Rakas sisar, en tiedä – en tiedä, mitä sanoisin sinulle. Kuunnelkaapa, minä en voi sanoa naisille siitä, että pannaan väriä hiuksiin. Minulla ei ole sananpaikkaa sitä vastaan. Näettekö? Sana ei sano, ettei sitä saa tehdä. Sana sanoo, että hänellä tulee olla pitkä tukka, ja sen jälkeen, minä en enää tiedä, mihin mennä. Näettekö? Siitä minä en tiedä mitään.

¹⁶⁸   Siis, eräs pikku saarnaaja, jonka tiedän olevan läsnä täällä jossakin, minun rakas ystäväni, me keskustelimme yhtenä päivänä Blue Boarissa syödessämme päivällistä. Hän sanoi: ”Vaimoni vähän häpeää tulla sinun eteesi.” Hyvin hurskas, jumalinen pikku nainen, ja hän on sievä pikku lady, isoäiti ja… mutta hän on kiltti, siisti, tosi… Minun vaimoni on hulluna tuohon naiseen, ja – ja minusta hän on tosi, tosi nainen. Hän…minä en tiedä, istuisikohan hän täällä, luulisin, että istuu. Minusta hänen miehensä on täällä. Ja hän sanoi minulle, sanoi: ”Hän antoi hiustensa kasvaa, kun kuuli sinun saarnaavan, ja hän ymmärsi, että se on oikein, mutta,” sanoi: ”hän käyttää hiuksissaan jotakin väriä, ja hän yrittää parhaansa saadakseen tuon värin kasvamaan pois päästänsä ennen kuin hän tulee sinne, missä sinä olet.”

¹⁶⁹   Siis, katsohan rakas sisar, minä arvostan kovasti sitä. Minä kunnioitan naista, joka tekee niin, sillä jotkut naiset tulevat ja laittavat tukkansa joka tapauksessa, tai sylkevät jalkoihisi ja käveleskelevät ympäriinsä ylimielisenä ilman mitään kunnioitusta, muistakaa, Jeesus sanoi: ”Mitä te teette näille pienimmille, sen te olette tehneet minulle.” Näettekö? Ja minä arvostan sitä teissä, ja Jumala myös siunaa teitä siitä.

¹⁷⁰   Mutta, sisar, hiusten värjäyksestä tai sellaisesta, minä en – en tiedä. Minä en saa tukea tälle Sanasta, siispä jätän sen teille. Ymmärrättekö? Sinä, jos haluat tehdä niin, se sopii täysin minun puolestani. Sikäli kuin ymmärrän, seurakunnalla ei ole sellaista tapaa. Jos haluat… Mikään, mikä ei ole Raamatussa, no, te vain… Se riippuu teistä. Näettekö? Muuta annan teille oman neuvoni, nähkääs, sikäli kuin minä tiedän… Tiedättehän, naisen luontohan on haluta näyttää sievältä. Hänen pitääkin olla sellainen.

¹⁷¹   Tiedättehän, jokaisessa elämässä, mitä on, uros on kaunein, paitsi ihmisrodussa. Otetaanpa mikä tahansa lintu, lehmä. Otetaan karjalauma. Kumpi on kauniimpi, vanha ruttusarvinen lehmä vai iso sonni? Otetaan peura. Kumpi on -, pikkuinen naaras vai pukki? Otetaan hirvilauma, kumpi on kauniimpi, uros vai naaras? Amerikan hirvi, mikä vain otetaankin… Otetaan – otetaan linnut. Otetaanpa kanat, kukko vai kanat? Otetaanpa linnut, pikkuinen – iso kaunis kardinaali vai pikkuinen täplikäs naaras, istuu pesässään ja kasvattaa muniaan. Näettekö? Kaikki, koko rodussa aina – uros on kaunein, mutta ihmisellä naaras. Miksi? Hän aiheutti lankeemuksen. Saatana valitsi hänet juuri siitä, ja kauneus on perkeleestä. Näettekö?

¹⁷²   Saatana oli kaikkein kaunein enkeli. Hän oli ”kerubi, laajalti suojaavainen.” Katsokaapa, miten erilaiseksi nainen on tulossa kuin hän oli ennen. Kuinka moni muistaa Pearl – tai on lukenut Pearl O’brienia? Nostakaa kätenne, jotkut teistä vanhemmista ihmisistä. Varmasti. Näettekö? Hänen piti olla Amerikan kaunein nainen. Jokainen teini-ikäinen pirpana kadulla olisi kaksi kertaa kauniimpi kuin hän, nyt. Miksi? Koska juuri niin Raamattu sanoo: ”Kun Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret ihaniksi… ” Se oli juuri täsmälleen se luopioporukka, jotka saivat aikaan vedenpaisumuksen, jotka tappoivat koko ihmiskunnan. Näettekö? Varmasti on. Ja nykyään kaikki perustuu Hollywoodiin ja – ja kauneuteen ja sen semmoisiin, kun kauneus on salainen sydämen asia, näettekö? eikä ulkonäköä. Näin he kaunistakoot itsensä, ei ulkoisesti, vaan sisäisesti, hiljaisella, lempeällä sydämellä. Sitä – sitä on kristillisyys.

Siis, nyt, kysymykseesi, sisar, minä en tiedä, mitä sanoisin sinulle.

Siis, voin lopettaa juuri nyt, tai ottaa vielä 30 minuuttia sitten, ja sitten… Olisiko 30 minuuttia…? Kuinka moni jäisi vielä kolmeksikymmeneksi minuutiksi, niin silloin me saamme vähän lisäaikaa tänä iltana. No, minä kiiruhdan vikkelästi sitten.

251. Veli Branham, tarkoittaako tämä I Tim. 2:9, ettei nainen voi letittää hiuksiaan? Tarkoittaako ”palmikoida” ”letitettyä” tukkaa?

¹⁷³   Siis, katsohan, sisar, nyt, tämä… Olen – olen iloinen, että tämä seurasi sitä. Minä en laittanut sitä sinne, mutta se vain – se vain seurasi sitä hyvin.

Huomatkaas, palmikoidut hiukset siihen aikaan, oli katunaisen merkki. Niin juuri hän teki, palmikoi hiuksensa. Ja Paavali sanoi kristityille: ”Siis, kaunistautuminen, älköön se olko letitetyillä… ” (tai ”palmikoiduilla” ja ”letittää” on sama asia) – palmikoiko hiuksiaan, koska se näyttää muulta maailmalta.

¹⁷⁴   Siis, teidän ei pitäisi näyttää maailmalta, tai käyttäytyä niin kuin maailma! Näettekö? Naisten pitäisi näyttää erilaiselta siellä. Näettekö? Ei, siis, hiusten letitys… Siis, nykyään, letitetyt hiukset ovat sievät, ja se on kaukana maailman muodista. Siis, te näette naisten, se, miten he pitävät hiuksiaan nykyään… Pitäkää hiuksenne miten tahansa. Ainoastaan, älkää näyttäkö maailmalta! Näettekö? Älkää näyttäkö tai pukeutuko niin kuin se! Jos siellä käytetään shortseja, käyttäkää mekkoa. Jos siellä – jos siellä laitetaan hiukset – ajetaan se kokonaan pois ja leikataan ja tehdään itsensä… Sinä – sinä – sinä jätä omasi rauhaan. Näettekö?

¹⁷⁵   Ja letti – mutta letitetty… Kysymys kuului: ”merkitseekö ’letitetty’ – ’palmikoitu’, ’letitetty’”? Kyllä, näin on. Ja nyt, kadulla…

¹⁷⁶   Siis, minä etsin sen ja löysin vuosia sitten, mitä ”letitetty” tarkoitti. Näettekö? Nainen, vanhanajan naiset, he vain vetivät hiuksensa taakse ja sitoivat ne, vähän kuin poninhäntä nykyään. Ja he kulkivat kaikkialla… He käyttivät sellaisia kauhtanoita, mutta katunaiset ottivat ja letittivät hiuksensa ympäri pään ja kietoivat ne noin ja panivat niihin kukkia ja sellaista ja se oli niin kuin – kuin katuheitukka, niin kuin heitukoita näkee nykyäänkin, sillä lailla kuin he pukeutuvat. Minä sanon heitukka, koska minä siis olen vanha mies. Niin niitä kutsuttiin minun aikanani. Miksi niitä kutsutaan nykyään? Minä… En tiedä – tipu tai jotakin. Niinpä… No, oli, mikä oli. Annetaan nyt sitten heille ihan mikä nimi tahansa – halutaankin.

252. Veli Branham, sinä sanoit yhdellä nauhallasi, että Nooa pelasti perhekuntansa. Tarkoittaako se sitä, että äidillä voi olla sama usko perheensä edestä? Ja tarkoittaako tämä sitä, että jokainen perheestä tulee pelastumaan, jos me uskomme sen?

¹⁷⁷   Nyt, tämä – juu, tämä on vähän… Täytyy olla tarkka, miten tähän vastaa nyt. Näettekö? Ensiksi, ”Sinä sanoit… Siis, katsotaanpa sitä…”Sinä sanoit yhdellä nauhalla, että Nooa pelasti huonekuntansa.” Kuinka? Koska he uskoivat. Siinä se, koska he uskoivat hänen sanomansa.

¹⁷⁸   ”Tarkoittaako tämä sitä, että äidillä voi olla sama usko huonekuntansa edestä?” Kyllä, sisar! Minä voin nähdä pikku äidin sydämen itkevän väkensä takia. ”Ja tarkoittaako tämä sitä, että jokainen perheessä… jos me uskomme siihen?” Kyllä, jos sen ottaa vastaan. Juuri niin.

¹⁷⁹   Muistakaapa tuota filippiläistä vanginvartijaa. Usko teidän molempien… Jos sinulla on riittävä usko omaksi pelastukseksesi, eikö sinulla voisi olla sama usko väkesi pelastukseksi? Mitä usko on? Se on näkymätön voima. Näettekö? Mikä – mikä Henki on? Pyhä Henki tuo uskon. Näettekö? Se on näkymätön voima.

¹⁸⁰   Miksi minä panen käteni sairaitten päälle? Näettekö? Jos minä saan henkilökohtaisen yhteyden tuon ihmisen henkeen, jotakin tulee tapahtumaan. Näettekö? Tässä Pyhä Henki seisoo; Hän paljastaa sydämen salaisuudet. Hän tekee täsmälleen sen, mitä sanoikin tekevänsä viimeisenä aikana. Ihmiset uskovat sen. He katsovat sitä: ”Kyllä, minä uskon sen.”

¹⁸¹   Siis, jos minä en tule liian tutuksi sinulle – näettekö? – tule liian tavanomaiseksi jutuksi. Sinä talsit päivän ja talsit seuraavan -. Näettekö? Sinä – sinä vain koetat onneasi. Sinä et alun perinkään uskonut, näettekö? koska heti, kun sinä todella uskot… Se nainen sanoi: ”Jos vain voin koskettaa hänen vaatettaan, minä tulen viimeistä piirtoa myöten terveeksi”, ja niin hän teki. Näettekö? Ei hän sanonut: ”No minä sitten yritän uudelleen.” Näettekö? Hän uskoi. Näettekö? Se on – se on …

¹⁸²   Siis, jos sinä uskot kaikella, mitä sinussa on perheesi edestä…

¹⁸³   Siis, niin kuin tässä, mikä minua motivoi? Mikä – mikä tämä voima minun kädessäni on? Ei kyse ole minun lihaksestani, kyse on hengestäni. Tosiaankin, ottakaapa henki pois, niin mitä lihas sitten tekee? Se on niin kuollut kuin olla voi. Se on mätä, mutta se on… Siis, henki on se, joka tuo voiman.

¹⁸⁴   Katsokaapa pikku Simsonia. Monet ovat nähneet nuo ovet, jotka ovat niin [isot] kuin ne olisivat olleet näiden kahden tolpan välissä tässä. Sen kokoinen mies voisi ottaa leijonan ja repiä sen kappaleiksi, veli Jackson. Ja kun leijona käy tuollaisen miehen kimppuun oven – jolla on hartiat kuin ladonovi, no mutta varmasti, eihän siinä olisi mitään selittämätöntä, mutta mysteeri on se, että kun hän oli pikkuinen kiharapäinen rimpula, piskuinen, onneton heppuli, melkein – pikku nynny, pikku mammanpoika, ja seitsemän mammanpojan kiharaa roikkuu selässä. Mutta, huomatkaa, hän oli aivan yhtä avuton kuin mikään, kunnes Herran Henki tuli häneen. Ja kun Herran Henki tuli häneen, tuo leijona hyökkäsi ja ärisi, hän vain repi sen kappaleiksi. Kyse ei ollut Simsonista. Se oli herran Henki.

¹⁸⁵   Nyt, kuinka hän otti tuon muulin leukaluun, joka oli maannut siellä erämaassa ja haalistunut valkoiseksi… Ja nuo filistealaisten kypärät olivat noin tuuman paksuja täyttä pronssia. Siis, ottakaapa tuo leukaluu ja iskekää yhtä noista kypäristä, niin se menee tuhansiksi palasiksi, senhän te tiedätte. Niitä iskettiin tuolla vanhalla, kuivalla leukaluulla… Mutta kuunnelkaapa, hän seisoi siinä tämä leukaluu kädessään ja löi maahan tuhat filistealaista, ja loput pakenivat kallioille. Hän sanoi: ”Pus kii, haluatteko vähän lisää?!” Ja vielä – vielä piti siitä kiinni! Mistä oli kyse? Herran Henki tuli häneen. Näettekö?

¹⁸⁶   Siksi, kyse on Herran Hengestä. Ja kun sinä saat Herran Hengen itseesi uskoaksesi pelastukseesi, käytä sitä perheeseesi. Sano: ”Minä vaadin heitä Jeesuksen Kristuksen nimessä; minä vaadin! Jumala, minä en tiedä, kuinka sinä saat tytön tekemään sen, saat pojan tekemään sen, mutta minä uskon! Minä uskon siihen, Herra! Auta epäuskoani.” Vaadi sitä ja katso, mitä tapahtuu. Se onnistuu.

253. Tuleeko Morsiamella – tuleeko Morsiamella, ennen kuin Jeesus tulee, tuleeko hänellä olemaan koko Pyhän Hengen voima tehdä ihmeitä, nostaa kuolleita, ja niin edelleen niin kuin myöhäissade – vai onko se myöhäissade noita 144 tuhatta juutalaista varten? Tuleeko kaikilla saarnaajilla olemaan tämä, pitääkö – tai, pitääkö meidän odottaa tulemista?

¹⁸⁷   Kyllä. Siis, ystävä, minä – minä – minä en ole teologi. En ole teologi. Siksi minun on opetettava kaiken, mitä tiedän Raamatusta, varjokuvien ja esikuvien kautta. Minua voi vähän kutsua typologiksi. Mutta, jos minä voin katsoa tuolle seinälle enkä ole koskaan vielä nähnyt itseäni; ja minä katson ja näen, että minulla on pää ja korvat ja kädet ja – minä ymmärrän, miltä voisin näyttää, jos joskus näen itseni. Näettekö? Jos minä näen heijastukseni peilissä, tiedän miltä näyttäisin, jos voisin astua viereeni ja katsoa itseäni.

¹⁸⁸   Siis, sillä tavalla minä ajattelen Raamatusta. ” Room. 26 sanoo että, ”tapahtuu meille esimerkiksi.” [I Kor. 10:6?] Me voimme muistella ja nähdä millaista oli, niin kuin kuu heijastaa aurinkoa. Me tiedämme mitä aurinko on – jos emme koskaan näkisi aurinkoa. Me näemme kuun ja näemme, että se tulee olemaan isompi kuin se. Siis, kun te näette, mitä Vanhassa testamentissa tapahtuu, se on heijastusta siitä, mitä tapahtuu Uudessa.

¹⁸⁹   Siis, tässä, minä uskon koko sydämestäni, minä – me olemme, tai näinä päivinä… Jos, me emme, joku kyllä on, niin sen täytyy olla. Aika on mennyt umpeen, me olemme lopussa!

¹⁹⁰   Jokainen… Maailma… Jumala teki maailman kuudessa tuhannessa vuodessa, ja seitsemännen tuhannen Hän lepäsi. Hän sanoi, ettei ihminen elä tuota aikaa loppuun sitä – vuotta sinä päivänä, kun sinä syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet.” Aadam – tai siis Metusalah oli Raamatun vanhin koskaan elänyt ihminen, ja hän oli 900 ja 69 vuotta vanha. Eikä hän todella elänyt tuota tuhatta vuotta. Mutta ihminen, joka tulee elämään koko millenniumin ajan: yksi tuhatta vuotta, näyttää, että rangaistus on kärsitty… Ihminen elää ikuisesti. Päivä on päättynyt. Aika on päättynyt. Ollaan ikuisuudessa.

¹⁹¹   Muuten, minä sain aika monta kirjettä yhdestä sanomastani kaksi tai kolme sunnuntaita sitten aiheesta Sulhasen ja morsiamen tuleva koti. Se meni monelle jotenkin perille. Se… Se meni myös minulle. Minä en koskaan pääse sen yli.

¹⁹²   Siis, huomatkaapa, tästä, näettekö? Aabraham näki… Siis, niin kuin Hän käsitteli Aabrahamia, niin Hän käsitteli siementään. Siis, jonakin päivänä, kun palaan joskus, minä haluan tarkastella asiaa vähän lähemmin ja näyttää täsmällisesti nuo Aabrahamin elämän vaiheet. Samoin on Lutherin laita, Wesleyn ja niin edespäin, aivan samoin, kuin Hän teki seurakuntien kanssa, Hän teki Aabrahaminkin kanssa; kuinka Hän ilmestyi; kuinka silloin, kun Hän vahvisti liittonsa hänen kanssaan vuodatetun veren alla, se oli Filadelfian ajanjakso. Kyllä vain, se oli veren kausi, Luther – Wesleyläinen kausi.

¹⁹³   Mutta katsokaapa sitten helluntailaiskautta. Sinne tulonsa jälkeen, Hän teki El Shaddain lupauksen, ”imekää maitoa minusta.” Kysymys kuuluu: ”voitko sinä imeä?” Se tuotiin ennen helluntailaisia. Näettekö? Voitko sinä imeä? Mutta niin ei tehty. Ihmiset hamusivat kirkkokuntien rintaa, joista oli tultu ulos. Mutta sitten siemen, todellinen siemen, tuli ja imi rintaa.

¹⁹⁴   Ja se oli viimeinen merkki mitä he [Aabraham & Saara] saivat ennen tuota luvattua poikaa, jota odotettiin kaikki nuo vuodet, milloin Hän palaisi? Jumala seisoi ihmisen muotoisena ja kykeni paljastamaan Saaran sydämen ajatukset – Saara oli seurakunta, edusti seurakuntaa – paljasti ajatukset, joita seurakunnalla oli, vaikka se oli Hänen takanaan. Onko näin? Ja välittömästi sen jälkeen, Saara muuttui nuoreksi naiseksi ja Aabraham nuoreksi mieheksi ja Iisak tuotiin näyttämölle, tuo luvattu poika.

¹⁹⁵   Minä luulisin, että te olette näkemässä viimeistä asiaa, joka seurakunnalle tapahtuu ennen ylöstempausta. Täsmälleen näin. Näin uskon. Sade on ohi. Lukekaapa vain Ilmestyskirjan kolme ensimmäistä lukua, niin näette, mitä seurakunnalle on luvattu, aivan siellä – seurakuntajaksoissa.

¹⁹⁶   Huomasittehan, tässä yhtenä päivänä, kun me aloitimme noita pasuunoita, Pyhä Henki sanoi: ”Se ei kuulu sinne.” Näettekö, näettekö?

¹⁹⁷   Siis, myöhäissade, 144 tuhatta juutalaista, ei, kyse ei ole – siitä, että – he eivät – se on – se on silloin, kun Elia ja Mooses… Siellä ne ihmeet tapahtuvat. Nuo asiat, joita ihmiset odottavat, helluntailaiset, ihmeitä, siellä ne tulevat tapahtumaan, siinä – heidän johdollaan. Siis, kyse on Eliaksesta ja Mooseksesta. He lyövät maata kirouksilla niin usein kuin haluavat. He sulkevat taivaan niin, ettei heidän profetointinsa aikana sada. Ja Jumala tukee heitä ja ajaa heidän asiaansa niin kuin ennen, ja Hän tuo heidät ulos väkevän käden alla aivan kuten Hän teki Egyptissä, näettekö? ulos näistä maailman ismeistä. Ja hän tekee sen, mutta se ei ole…

¹⁹⁸   Me vain odotamme Herran tuloa. Odottakaa ainoastaan. Pitäkää lamppunne kunnossa ja täytettynä öljyllä. Rukoilkaa joka hetki, ei joka päivä, joka hetki. Olkaa valmiina. Olkaa valmiina. Olkaa herttaisia ja odottakaa…

Oi, mä ootan tuota hauskaa Millenniumin päivää,
kun siunattu Herramme tulee ja tempaa odottavan morsiamensa pois.
Oi, mun sieluni – oi mun sieluni on tunnetta tulvillaan, kun uurastan, odotan ja rukoilen, sillä meidän Herramme palaa maan päälle jälleen.

Siinä se. Siinä tuo seurakunnan toivo on tällä hetkellä.

254. Käykö nimi ”Jeesus Kristus” kasteeseen vai pitääkö siinä olla nimi ”Herra Jeesus Kristus”?

¹⁹⁹   Jompi kumpi. Minä otan sen Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska minusta Hän on meidän Herramme. Siis, Jeesuksen Nimi yksinään, niin kuin jotkut veljistämme kastavat, minä – minä olen eri mieltä siitä, näettekö? koska meillä on monia Jeesus-nimisiä ystäviä, monet – monet saarnaajaystävät Meksikossa ovat Jeesuksia ja Italiassa ja niin edelleen. Heitä kutsutaan nimellä Jeesus niinpä Jeesus ei riitä. Hän syntyi Kristus Vapahtajaksi, kun Hän syntyi Vapahtajaksi, Kristus, Voideltu. Ja kahdeksan päivän päästä Hänelle annettiin nimi Jeesus. Näettekö? Silloin Hän on Herra Jeesus Kristus. Sitä Hän on. Selvä.

255. Veli Branham, antaisiko Herra sinun neuvoa meitä avioliitto – ja eroasiassa juuri nyt? Kysymys: Voiko mies naida naisen ja erota ja naida toisen? Jos he molemmat naivat toisen, tekevätkö he molemmat huorin? Sinä mainitsit, että se olisi yhteydessä käärmeen siemeneen. Kuinka niin?

²⁰⁰   Siis, tämä – tämä on yksi kaikkein salakavalimmista kysymyksistä, mitä meillä näissä nipuissa on, ja se on kaikkein kysytyimpiä koko maailmassa nykyään. Siis, kuunnelkaapa, ja minulla on tähän oma syyni. Jos minä todella toisin esiin, tälle seurakunnalle ja tälle nauhalle, oikean jutun avioliiton suhteen on, minä katkaisisin välini jokaiseen seurakuntaan tässä maassa, jos siellä kuunneltaisiin tätä. Näettekö? Näin se on.

²⁰¹   Siis, niinpä auta minua, tässä edessäni on Raamattu. Minulla on tämän asian suhteen näin sanoo herra! Ja molemmat osapuolet, jotka väittelevät, ovat väärässä. Molemmat noista, jotka vihkivät uudelleen naineita ja niin edelleen, ne molemmat osapuolet ovat väärässä siinä, mitä he tekevät, mutta totuus on niiden välissä, tien keskellä. Minä en halua… Minä aion tehdä nauhan, siltä varalta, että minulle tapahtuisi jotakin, silloin veljet voivat soittaa sen lähtöni jälkeen, näettekö? seurakunnille. Mutta minä – minä haluan tehdä siitä nauhan ja näyttää, miten asia on. Mutta minusta tuntuu näissä asioissa siltä, Herran pitää johdattaa minua. Jos ei, minä teen enemmän vahinkoa kuin hyvää. Näettekö?

²⁰²   Siis, minä haluan, että panette tämän merkille: kysymys: ”Voiko mies naida naisen ja erota hänestä ja sitten naida toisen; ja jos molemmat heistä naivat toisen, tekevätkö ha molemmat huorin?” Siis, ystäväni, minä en halua loukata tunteitasi, mutta tämä on totuus. Jeesus sanoi: ”Joka nai hylätyn, tekee huorin.” Näettekö? Minä – minä en todella haluaisi sanoa sitä, mutta se on totuus.

²⁰³   ”Sinä mainitsit, että tämä on yhteydessä käärmeen siemeneen.” Näettekö? Minä en muista maininneeni sitä, mutta ehkä tein sen; sanoin jotakin siitä.

²⁰⁴   Niin kuin yhtenä päivänä, minä sekoitin jotakin. Satuin kuulemaan sen ja se on… Minä ymmärsin sen siinä paikassa ja se on nauhalla, ja minä ehkä vielä kuulen siitä. Kun puhuin seitsemästä pasuunasta, sanoin, että kyse on seitsemästä pasuunasta. Minä viittasin helluntaijuhlaan. Helluntaijuhlasta seitsemään – aina – pasuunoihin, oli seitsemän sapattia. Pääsiäisestä helluntaihin tulee olemaan seitsemän sapattia, ymmärrättekö? joka tekee 50 päivää. Näettekö? Mutta mihin minä viittasin, oli se, kun sanoin: ”Se tarkoittaa seitsemää seurakuntajaksoa.”

²⁰⁵   Tuolla nauhalla – jos te satutte saamaan sen tai jotakin – tuolla nauhalla pitäisi olla, että seitsemän kuukautta sen jälkeen, joka vie pasuunoiden juhlaan, joka tarkoittaa seitsemää seurakuntajaksoa – seitsemän kuukautta, ei seitsemän sapattia. Seitsemän sapattia meni… Minä selitin sen siellä. Minä sanoin seitsemän sapattia, sillä lailla, mutta sitten siirsin sen saman ajatuksen eteenpäin, kun se on seitsemäs kuukausi pääsiäisjuhlan jälkeen – tai helluntaijuhlan, ja sitten tulee se juhla, kun lyhde on tuotu sisään, heilutettu. Te ymmärrätte silloin – silloin… Muistakaa siellä: lyhteestä tulee leipä tuon ajan jälkeen. Näettekö? Kun tuo lyhde – yksi lyhde, siitä tulee yksi leipä. Näettekö? Siinä on suurenmoinen oppi. Minä en kosketellut vielä edes sen pintaa. Mutta jos te satutte saamaan sen nauhalta, muistakaa, katsokaa Raamatusta. Siis, se on seitsemän kuukautta sen jälkeen. Laskekaa seitsemän kuukautta: tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, ja heinäkuu – se olisi heinäkuussa, seitsemän kuukautta, joka vastaa seitsemää täyttä seitsemää seurakuntajaksoa. Jotkut saarnaajat ottivat sen ylös, ja silloin te saatte sen, siis, sieltä. Selvä.

²⁰⁶   Siis, täällä, tässä, otetaanpa – vähän… Te… Minä sanon nyt näin; sanotaanpa nyt näin; tämä ei siis ole Herra, minä sanon tämän. Jos te olette nyt naimisissa ja te molemmat olette pelastettuja, ja te olette täytettyjä Pyhällä Hengellä, ja te rakastatte toinen toistanne ja teillä on pieniä lapsia – siis, muistakaa nyt tämä: tämä olen nyt siis minä, ei Herra – ymmärrättekö? – jatkakaa vain ja eläkää yhdessä; olkaa onnellisia, koska sinä et voinut elää ensimmäisen vaimosi kanssa, tai sinä et mennyt hänen kanssaan naimisiin. Silloin, jos sinä jätät tämänhetkisen -, ja palaat ensimmäisen luo, sinä teet pahemmin kuin teit silloin ensimmäisellä kerralla. Ymmärsittekö? Näettehän, kaikki on silloin sekaisin eikä siitä ole ulospääsyä. Raamatussa on tarkasti ottaen vain yksi tapa, jonka voin mainita: eläkää molemmat naimattomana. Näettekö?

²⁰⁷   Nyt, vaan… Siinä on ainoa tapa, jonka minä voin tällä haavaa sanoa, mutta on myöskin toinen asia, jonka voin sanoa teille, ja syy siihen, että minä sanon, että: ”En minä, vaan Herra: jatkakaa vain.” Jos, se päätyy koskaan nauhalle, ja jonakin päivänä, jos tuon sen esiin, muistakaa miten minä siitä puhuin. Jos te olette viisaita, te saatte kyllä sen poimituksi siitä – näettekö? miten minä siitä puhuin, ja silloin te tiedätte sen.

256. Veli Branham, pitäisikö meidän käydä muissa seurakunnissa, vaikka ne ovat eri mieltä kanssasi?

²⁰⁸   Varmasti, jep! Jeesuskin teki niin, vaikka oli ihmisten kanssa eri mieltä. Anna mennä. Me näemme, tässä sanotaan: ”pitäisikö meidän käydä muissa seurakunnissa, vaikka ne ovat eri mieltä kanssasi?” Varmasti, minä en… minä olen vain yksi monista, ymmärrättehän. Jumalan miehiä on kaikkialla. Minä toivon olevani yksi heistä. Näettekö? Mutta älkää te ryhtykö… Näettehän? Mutta älkää se ikinä ruvetko…

²⁰⁹   Minut kutsuttiin yhtenä päivänä yhteen, vähän niin kuin tällaiseen… Arizonalainen ryhmä huomautti minulle tästä. Näettekö? Saarnaajien ryhmä sanoi: ”Ainoa, mitä meillä on sinua vastaan, Veli Branham, on, yksi niistä asioista, että ihmiset tulevat sinne sinun luoksesi. Me emme saa heitä menemään mihinkään seurakuntaan. Heillä on lapsia ja kaikkea, eivätkä he käy seurakunnassa”, sanottiin. Minä sanoin: ”No, me olemme sanoneet heille, että ovat tervetulleita käymään seurakunnassamme.”

²¹⁰   Siis, minä tiedän, että teitä painostetaan ja halutaan että liitytte, mutta ei teidän tarvitse liittyä. Mutta pankaa lapsenne pyhäkouluun jonnekin! Ja te, menkää kirkkoon [/seurakuntaan]. Älkää istuko kotona, ja menkö kalaan ja metsälle ja semmoista sunnuntaisin.

Sanot: ”No, en minä ole mikään legalisti.” [lakiuskovainen tms.]

No, sinun olisi parasta olla sellainen vähän aikaa; sinä häpäiset Kristuksen ylösnousemusta. Käykää jossakin seurakunnassa!

²¹¹   Jos minä – jos minä menisin… Jos minä en pääsisi… Jos minä kävisin tietyssä seurakunnassa, josta tietäisin, että siellä ihmiset sanoisivat edes, että uskoisin – sanoisivat, että he uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika. Niin he sanovat, mitä epäilen, mutta minä menisin kuulemaan, kun he sanovat sen. Sinä ehkä sanot… Se olisi se seurakunta, ehkä seuraava seurakunta tulee olemaan muuta, esimerkiksi baptistiseurakunta. Siellä sanotaan: ”Kyllä, minä uskon, että sinun pitää saada kokemus.” Minä – minä kyllä olisin siinä mukana. Sitten, minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika; kyllä minä uskon, että pitää saada kokemus; Selvä.

²¹²   Sitten, on ehkä Assemblies of God. [helluntaiseurakunta] Siis, siellä uskotaan… Siis, minä tiedän, että voin syödä neljä – viisi siivua leipää heidän kanssaan – ymmärrättehän? koska he voivat uskoa…

²¹³   …kuten yhtenä päivänä, tämä sama ihminen tuli ja soitti ja halusi tietää siitä ja sanoi: ”Sinä sanoit… ” Tämä saarnaaja siellä, se kaveri siellä halusi keskustella siitä. Veli parka, missä harhoissa hän onkaan. Hän sanoi: ”Siis, Veli Branham, siis, hän sanoi: ”hän vastustaa Assemblies of Godia.” Ja Assemblies of Godin saarnaajat sattuivat löytämään tämän nauhan. Haluan, että te sanotte, milloin ihmeessä minä olen muka ollut jotakuta Assemblies of Godin miestä vastaan tai ketään muutakaan miestä vastaan! Minkä takia, kun teidän oma päämajanne myöntää, että minä olen lähettänyt teille kolme neljännes miljoonaa lapsistani, jotka olen synnyttänyt Kristukselle? Mitenkä minä olisin Assemblies of Godia vastaan? Mitenkä minä olisin ykseyttä vastaan? En ole ykseyttä, Assembliesia vastaan, Church of Godia tai ketään ihmistä -! Olen vastaan jokaista järjestelmää, joka erottelee ihmisiä [/pitää erillään toisistaan].

²¹⁴   Katsokaapa, olen lähettänyt Assembliesiin, heidän omien laskujensa mukaan, kolme neljännes miljoonaa minun omia lapsiani. Jos he ovat niin vahingollisia, miksi minä sitten teen niin? Miksi? Minusta se on paras, mihin tässä maassa voi ihmisiä lähettää – joko ykseysläisiin, tai – johonkin, joilla on helluntailaisusko, koska siellä uskotaan jumalalliseen parantamiseen. Uskotaan yliluonnolliseen. Uskotaan Pyhän Hengen kasteeseen. Se on paras… Minä – minä voin viedä heidät sinne aivan hyvin, he ovat kaikkialta maailmasta. Minulla on ystäviä kaikkialta maailmasta, lapsia, joita olen synnyttänyt Kristukselle. Minä lähetän heidät parhaaseen… Oletteko koskaan kuulleet, kun minä teen alttarikutsua? Minä sanon… Kun minä saan heidät sinne ja saan heidät pelastettua, sanon: ”Nyt, menkää johonkin hyvään täyden Evankeliumin seurakuntaan ja tehkää siitä seurakuntakotinne.” Kuinka moni on kuullut minun sanovan sen? Varmasti, varmasti. Siis, miksi minä sitten lähetän heitä sinne? Olisinko minä petkuttaja ja lähettäisin omat lapseni kuolemaan? Kaukana minusta! En varmasti!

²¹⁵   Jos ette voi käydä… Jos te ette voi tulla tänne tabernaakkeliin, hakekaa joku seurakunta jostakin. Käykää siinä. Ei teidän tarvitse ottaa kaikkea, mitä siellä tehdään. Mitä osaa leivästä he sitten tarjoavatkin, kelvatkoon se. Kun heillä on valkosipulia, no, jättäkää se väliin. Ymmärrättekö? Niin se on. Minä en saa heitä tekemään niin… mutta se on täsmälleen… Varmasti, käykää seurakunnassa. Missä tahansa rukoushuoneen ovi aukeaa, lähtekää lentäen sinne niin kovaa kuin pystytte. Jos siellä ei uskota, siis… Siis, teidän ei tarvitse osallistua – älkää liittykö heihin, älkää liittykö mihinkään noista seurakunnista, mutta menkää sinne, olkaa heidän kanssaan. Mistä te tiedätte, ettei Herra olisi siinä asialla? Hän sanoi vaikuttavansa kaiken ihmisten parhaaksi! Ja kenties siellä on joku sielu, joka pitäisi pelastaa, ja sinä voit loistaa valoa heille. Näettekö? Mene sinne vain. Älä mene ylimielisenä, mene herttaisena, niin ihmiset alkavat sanoa: ”Onpa siinä kristitty nainen, ja kristitty pariskunta. Siinäpä kristitty poika tai tyttö. Oi, haluaisin…  Pojat, he käyttäytyvät niin kuin heillä olisi jotakin.” Ymmärrättekö? Ja sanovat: ”Mitähän se on?”

”Siinä se on.” Ja sitten sanokaa heille. Mutta olkaa yksinkertaisesti suolaisia, niin ihmisille tulee jano.

257. Rakas veli Branham: Uskotko sinä, että merkkien pitäisi seurata kaikkia, joilla on Pyhä Henki?

Jeesus sanoi niin Mark. 16:ssa.

Jos on niin, mitenkä niiden ihmisten kohdalla, jotka uskovat Sanoman kaikella, mitä heissä on, eikä heillä silti ole näitä merkkejä? Ovatko he uskottomia vai tarvitsevatko he Pyhää Henkeä? Jos niin on, neuvo meitä nyt, miten vastaanottaa Pyhä Henki. Me uskomme, että sinä olet meidän aikamme Jumalan äänitorvi.

Veljesi.

²¹⁶   Kiitoksia, veljeni, kun sinä pidät minua veljenäsi, ja minusta tämä on oikein hyvä kysymys. Ystävät, kyllä, tämä on nyt vähän löysää … Minä haluaisin käsitellä tätä vähän pitempään, jos vain voisin. Ymmärrättekö? Löysää on. Teistä jotkut… Näettekö? Kun –. Te ette voi ottaa Pyhän Hengen kastetta vastaan ilman että te tunnette, kun se tapahtuu… Siis, jos sinä uskot ”jokaisen hitusenkin Sanasta ”, sinä sanot… Sanot, että uskot joka hitusen siitä, silloin tuo Sana on sinussa ja odottaa, että Pyhä Henki panee sen toimimaan, mutta kynttilä vaatii sytyttämistä.

²¹⁷   Tässä on kynttilä ja sen sydän, ja, talia ja kaikkea sitä kynttilässä pitää olla, mutta ennen kuin siihen tulee tulta, se ei loista yhtään valoa. Huolimatta siitä, miten täydellinen tuo kynttilä on ja miten täydellisesti se palaisi ja sellaista. Se pitää sytyttää ja sitten se palaa. Ja kun te uskotte ja olette rakentuneet ohjeiden mukaisesti siitä, mitä Pyhä Henki on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys – noista hedelmistä, joita se tuottaa, siihen asti ennen kuin Pyhä Henki laskeutuu tulisine kokemuksineen ja sytyttää tuon kynttilän. Silloin te olette – te olette, te ette ole saaneet Pyhää Henkeä. Näettekö? Teillä pitää olla tuo kokemus, jotta teillä olisi Pyhä Henki.

258. Minä kuulun ammattiliittoon. Onko se väärin kristitylle? Sana sanoo: ”Älkää vannoko – älkää vannoko” Meidän pitää vannoa uskollisuudenvala, ammattiliiton perustuslaille. En ole enää ottanut osaa aktiivisesti tultuani kristityksi, mutta maksan vielä jäsenmaksuni.

257. Pyyhittiinkö Juudas Iskariotin nimi pois Karitsan Elämänkirjasta, vai oliko kyse Karitsan Elämänkirjasta?

²¹⁸   No niin. Ammattiliittoa koskien, minä tiedän, että te työskentelette… Teillä miehet on ammattiliitot ja jutut, joita teidän… Mikäli te haluatte tehdä työtä, teidän pitää kuulua siihen. Mutta pitäkää varanne, näettekö? koska se tulee muuttumaan ammattiyhdistyksestä jonakin päivänä. Näettekö? Siis, muistakaa todella, se on kaiken yhdistymisen edelläkävijä. Te ette voi työskennellä, teidän ei anneta mennä töihin. Te olette – olette rikkuri, ellette te kuulu tähän liittoon.

²¹⁹   Muistakaa nyt, te nuoret ihmiset. Muistakaa, mitä veli Branham sanoo. Ja tulkoot minun sanani kaiverretuiksi rautakynällä teräsvuoreen! näin sanoo herra, tuo sama tulee tapahtumaan uskonnossa. Teidän on kuuluttava johonkin kirkkokuntaan tai te ette voi myydä tai ostaa. Siispä, ole veli tosi tarkkana. Älä anna koskea muuhun kuin työhön. Silmät auki. Tämä on varoitus!

²²⁰   ”Pyyhittiinkö Juudas Iskariotin nimi pois Karitsan Elämänkirjasta, vai oliko kyse Karitsan Elämänkirjasta?” Kyllä. Se oli siellä ja se pyyhittiin pois. Näettekö? Koska Matteus 10. luvussa, Jeesus kutsui Juudaksen ja muut ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. He lähtivät ja ajoivat ulos saastaisia henkiä, ja Jeesus sanoi: ”Minä jopa näin saatanan lankeavan alas taivaasta.” Pitääkö paikkansa? Ja he palasivat – nuo kaikki opetuslapset yhdessä, ja he iloitsivat, ja Hän sanoi: ”Älkää iloitko siitä, että teidän – riivaajat ovat alamaisia teille, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjaan.” Näettekö? Näin on. Ja Juudas oli ihan siellä heidän kanssaan. Näettekö?

²²¹   Siis, muistakaahan, tuomiolla – katsokaa tuomioistuinta: ”Ja oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin ja avattiin toinen kirja, joka oli elämän kirja, ja jokainen tuomittiin sen mukaan.”

²²²   Siis, tässä se on – [vastaus] tuohon kysymykseen hetki sitten. Näettekö? Tuomioistuimella, Jeesus, seurakunta, Morsian temmattiin, ja meni kirkkauteen ja hän oli siellä ja meni naimisiin, palasi maan päälle ja eli tuhat vuotta. Ja tuhannen vuoden lopussa, saatana päästettiin vapaaksi vankilastaan, jonka enkeli oli sitonut kahleilla, ei ketjuilla, vaan olosuhteiden kahleilla. Kaikki hänen alaisensa olivat helvetissä. Kaikki, jotka olivat nousseet ylös maan päälle, lunastettiin ja Jeesus heidän kanssaan. Hän ei voinut tehdä mitään, vaan noiden tuhannen vuoden lopulla, toinen ylösnousemus… ”Autuaita ja pyhiä ovat ne, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, joihin toisella kuolemalla ei ole valtaa.”

²²³   Siis huomatkaa, tässä toisessa ylösnousemuksessa, kun ihmiset tulevat ylös, sitten saatana päästetään vapaaksi vankilastaan pieneksi hetkeksi, sitten oikeus istuu tuomiolle. Nyt, katsokaa, Jeesus morsiamensa kanssa niin kuin kuningas ja kuningatar istuvat valtaistuimella; valkoisen valtaistuimen tuomio, ja kirjat avattiin, synnintekijöiden kirjat. Ja toinenkin kirja avattiin, joka oli elämän kirja, ja morsian tuomitsi jokaisen ihmisen. ”Ettekö tiedä, että (kun vietiin näitä pikkujuttuja lain eteen) – ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?” Näettekö, näettekö? Selvä.

260. Voisitko selittää, mikä tuo ryhmä on Ilm. 20:4? Ovatko he osa mennyttä vai tulevaa Morsianta?

²²⁴   He ovat Morsian, kokonaisuudessaan. Sekä mennyt, että nykyinen. He ovat koko Morsian, koska he ovat elossa millenniumina. Selvä.

261. Voisitko (No, tämähän on aivan sama kysymys)… Ilm. 20:4, ovatko he niitä sieluja, jotka mestattiin Kristuksen todistuksen takia, jotka eivät palvoneet petoa eivätkä ottaneet hänen merkkiään (Voi, ymmärrän, mihin tässä nyt pyritään. Tämä juuri annettiin minulle, ojennettiin minulle.)…sitten kun sanottiin, että he elävät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta? Se on niin hämmentävää, Morsiamen vainon takia, mutta keitä muita he voisivat olla ja hallita Kristuksen kanssa tuhannen vuotta? Voisivatko he – he – voisivatko he olla nuo 144 tuhatta?

Ei, ei! He ovat Morsian. Siis, muistakaa, muistakaa, he…

²²⁵   Sinä sanoit: ”Sillä heidät mestattiin Kristuksen todistuksen… ” Siis, sinä sanoit: ”Sillä – he eivät palvoneet petoa… ” Takuulla! Sinä sanoit: ”Peto tulee vielä.”

²²⁶   Peto on ollut olemassa aina. Peto juuri syötti aikoinaan ihmisiä leijonille luolissa, syötti heitä aikoinaan areenalla Roomassa. Se oli antikristus, kyse oli juuri siitä pedosta – rakensi uskonnollisuuden mallin. Se oli täsmälleen kuin perikuva – melkein. Rooman kirkko otettiin suoraan Raamatusta, ja sitten… Mitä sitten tehtiin, oli, että juttu organisoitiin ja siitä tehtiin laitos ja siitä muodostettiin kansainvälinen seurakunta, ja joka ei sitä kumartanut tapettiin. Näettekö? Näin se meni.

²²⁷   ihmiset – osana ruumiista, joka silloin oli… Siis, ruumis on kasvanut kuten puu niin, että ollaan tultu päähän asti. Näettekö? Ja kaikkea, sekä tehtiin marttyyreitä, että vainottiin ja niin edelleen…

²²⁸   Mutta, Jeesus on antanut meille rauhan joen tällä puolella, aivan kuten Hän teki noille heimoille, jotka… siellä, näettekö? – eivät ylittäneet jokea. Siis:

262. Mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen? Pitäisikö minun jatkaa (Voi!) isästä huolehtimista farmilla? Mitä voisin tehdä… elääkseni…? Ja hänen nimensä alla.

Kyllä, veljeni… Se – se on tässä kirjoitettuna. En tiedä, kuka… Tässä sanotaan: ”Veli Branham… ” Se alkaa näin: ”Mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen?”

²²⁹   Siis, ehkä joku poika isänsä puolesta. Kuule, rakas veljeni, siunattu olet sinä, kun haluat pitää huolta isästäsi, sillä isäsi piti sinusta huolta silloin, kun sinä et voinut huolehtia itsestäsi. Ja ensimmäinen käskyhän, joka sisälsi lupauksen, ensimmäinen lupauksen kanssa oli: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin sinun päiväsi lisääntyvät maan päällä, jotka Herra sinun Jumalasi on antanut sinulle.” Näettekö? Kyllä, huolehdi isästäsi kaikin tavoin niin kuin vain voit. Pidä huolta, että hän saa kaikkein parasta.

263. Sinä sanoit, että Kain oli käärmeen siemen. Miksi Eeva sanoi: ”Olen saanut miehen Herralta.”

Tässä sitä ollaan. Minun on parasta antaa tämän odottaa siksi, kunnes päivällinen on ohi. Kyllä, antaa tämän odottaa päivällisen ohi. Tuota, tämän selittäminen voi kestää jonkin aikaa. Selvä.

264. Rakas, veli Branham: Selittäisitkö tämän jakeen minulle: Jes. 2:2: ”Aikojen lopussa, Herran huoneen vuori perustetaan vuorten huipulle, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. ” [KJV.]

[Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. KR33]

²³⁰   Kyllä, minä selitin sen toissa sunnuntaina. Näettekö? Herran huone tullaan perustamaan vuorten huipulle ja kaikki kansat nousevat sinne. Iso… Jos teillä ei ole… Jos teillä ei ole… Jos teillä on se nauha Morsiamen ja Sulhasen tulevaisuuden koti, se selittää sen sillä lailla.

No voi! Minä ohitan tämän saman tien, koska minun – voi että, veli, me emme ikinä pääse näitä läpi. Fiuh! [Vihellys]

265. Veli Branham, onko… (Katsotaanpa, mikä tämä on.) Veli Branham, sinun sanomaasi uskovien keskuudessa uskotaan yleisesti, että sinä olet tämän päivän Messias. Onko näin?

²³¹   No ei!

Selittäisitkö meille selvästi, veli Branham. Sinä tunnut epäröivän tehdä itsesi tunnetuksi, ja me tiedämme, että tuollaisen tehtävän kanssa, jonka Jumala on antanut sinulle, sinut pitäisi löytää [tunnistaa] jostakin paikasta Kirjoituksissa.

266. Numero 2: Sinä kerroit meille sen, miksi lähdit ensimmäistä kertaa Arizonaan. Sinä kerroit syyn miksi, ja niin tapahtuikin, mutta sinä et kertonut, miksi sinä palasit sinne.

²³²   Ensiksi: minä en ole Messias! Ymmärrättekö? Messias on Jeesus Kristus, mutta me olemme ”messiaisia”, [”pikkumessiaita”] jokainen meistä on. Messias tarkoittaa ”Voideltu.” Ja Hänessä asui jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Minussa on osa Hänen Henkeään, tuo sama asuu sinussa. Minulle on annettu lahja tietää pikkuisia asioita ja nähdä asioita ennalta. Se tekee minusta silti vain teidän veljenne. Näettekö? Minä en ole – en Messias. Minä olen teidän veljenne, ymmärrättekö? Vain lauman paimen. Ja jos minä sanoisin teille olevani Messias, olisin valehtelija. Näettekö? Enkä minä halua olla valehtelija.

²³³   ”Siis, miksi sinä lähdit Arizonaan sillä ensimmäisellä kerralla.” Ymmärsittehän te sen. Minä lähdin Herran nimessä, koska minut lähetettiin sinne näyn kautta. Minä palasin toista kertaa tiettyä tarkoitusta varten. Antakaa sen olla. Minä tiedän, mitä varten minä lähdin; en voi kertoa kaikkea. Kun te – perkele ei tiedä – se ei saa sitä ulos sydämestäni. Jos minä kerron sen, silloin se saisi sen, mutta ei tule saamaan – se ei voi saada sitä, kun se on minun sydämessäni. Jos minä sanoisin: ”Odottakaa kunnes se tapahtuu!”… Muistakaapa, säilyttäkää tämä nauha. Minä lähdin Arizonaan tiettyä tarkoitusta varten. Kestäkää se kanssani. Ymmärrättekö? Ainoastaan tehkää, mitä minä käsken teidän tehdä; näettekö? Tehkää mitä minä käsken tehdä. Ymmärrättekö?

267. Veli Branham, minulla on vähän kysymyksiä, jotka haluaisin esittää sinulle. Olen kuullut ihmisten sanovan, että sinä olet neuvonut ihmisiä myymään kaikki heidän… (Ehkä on parempi jättää myös tämä rauhaan. Katsotaanpa. No, on jo melkein aika lopettaa. Me otamme ehkä tämän päivällisen jälkeen, mutta minä vastaan tähän tai yritän parhaani mukaan. En tiedä, se vain ojennettiin minulle. Näettekö? Billy toi minulle kourallisen aivan tuossa – tuossa ovella. Näettekö?) Olen kuullut ihmisten sanovan, että sinä olisit neuvonut ihmisiä myymään kotinsa ja seuraamaan sinua Arizonaan – tai he eivät tulisi olemaan tempauksessa. Onko tämä totta?

²³⁴   Se on vale. Ymmärrättekö? Kyllä!

… vai pitäisikö meidän myydä kotimme, vai oletko sinä edes sanonut näin?

²³⁵   En ole! Minä en ole sanonut niin! Jos mitään, niin minä olen neuvonut ihmisiä olemaan tekemättä sitä. Kyllä! Muistakaa, muistakaa ”Junie” Jacksonin uni silloin, kun minä lähdin sinne? ”Junie” uneksi, että hän näki tämän… Moniko muistaa tuon unen, ja kuinka Herra antoi minulle sen selityksen? Tuo iso vuori, jonka päällä me seisoimme, ja nuo vanhat haalistuneet kirjaimet siellä. Ja minä yritin selittää sen enkä kyennyt siihen. Ja minä – minä olin selittämässä sitä ihmisille. Ja kun sain sen selitetyksi, silloin saavutin laen ja sain – siis siinä unessa – jonkinlaisen – vähän kuin kangen, että olisin katkaissut tuolta vuorelta huipun ja katselin sitä, ja se oli kokonaan lumivalkoinen, kuin marmoria. Mutta sitä ei ollut kirjoitettu ja minä sanoin: ”Pysykää te kaikki tässä ja katsokaa tätä nyt kun minä menen tuonne.”

²³⁶   Ja ”Junie”… He kaikki nousivat ylös, ja kaikki veljet katsoivat sitä, toista… He eivät ymmärtäneet; ja sanoivat: ”Siis, kas kummaa; ei sitä ole tänne edes kirjoitettu, mutta silti, hän luki sen siitä sen ulkopuolelta. Miksei sitä ole kirjoitettu tähän? Me emme ymmärrä.”

²³⁷   Ja Junior kääntyi ja näki minun lähtevän länteen, auringonlaskun suuntaan, menevän yli yhden vuoren, toisen vuoren, tosi vauhdikkaasti ja tulevan… Ja he kääntyivät ympäri katsomaan ja näkivät minun lähteneen. Se heidän koko iso joukkonsa lähti siihen suuntaan ja he halusivat mennä tänne ja tehdä näin, kun minä olin käskenyt pysyä siinä. Pysykää tässä. Pysykää juuri tässä. Tämä on se paikka.

²³⁸   Ja sitten, kun minä tein niin, silloin – ja lähdin tarkalleen, ja vähän sen jälkeen, Jumalan enkeli ilmestyi minulle, sanoi: ”Mene sinne Arizonaan.” Minä kuulin tuon räjähdyksen ja menin sinne ja mitä se olikaan? Tuo poika oli nähnyt sen unen aivan täsmälleen oikein, ja Herra antoi oikean… Muistakaa, minä sanoin: ”Siellä on jotakin, mitä varten minä menen sinne.” Ja kun menin sinne, kyse oli seitsemän sinetin salaisuudesta, jotka oli sinetöity tuon Herran vuoren sisään. Tulin takaisin aukaisemaan nuo seitsemän sinettiä. Näettekö?

²³⁹   Ei, teidän ei pitäisi tehdä sitä. Jos, te haluatte mennä, niin se on teidän asianne. Koska, en… No, minusta on sama, mihin te menette, mutta kun te teette sen ja ajattelette morsiamen lähtevän sieltä, te olette väärässä.

²⁴⁰   ”Olen myös kuullut sanottavan… Olen… antakaas, kun… minä luin sen täällä väärin jotenkin. Katsotaanpa… tempauksessa. Onko se totta, vai olisiko meidän myytävä kotimme, vai oletko ollenkaan sanonut niin?” En, minä en ikinä ole sanonut niin. En ikinä… Olen aina neuvonut ihmisiä pysymään siellä, missä he ovat ja jatkavan pysymistä siihen asti, kunnes Jeesus tulee. Jos olen sanonut teille monta kertaa, olkoon tämä nauha muistomerkki siitä. Olkoon tämä päivä muistomerkki siitä. Olkoon minun sanani muistomerkki siitä. Minä en ole ikinä, kertaakaan koskaan käskenyt ketään, koskaan kääntymään, koskaan yrittänyt saada ketään käymään tässä seurakunnassa! En ole ikinä… yhtään se enempää käskenyt ihmisiä jättämään omaa seurakuntaansa ja myymään tavaransa ja kamppeensa. Jumala tietää, että olen aina neuvonut ihmisiä pysymään kristittyinä ja pysymään paikoillaan siksi, kunnes Jumala kutsuu teitä. Kaikki tietävät tämän. Pysykää paikoillanne! Mutta nyt, sanoakseni ihmisille… Joku sanoi: ”Siis, minä haluan mennä tänne. Haluan elää… ” Menkää mihin te haluatte, ei siinä mitään. Minä en välitä siitä, mihin te menette, ei ole minun asiani huolehtia siitä.

²⁴¹   Mutta, nyt, sitä ajatellessani…  Siis, mitä se saa aikaan? Siitä tulee kultti [k. = uskonnolliset menot] näettekö? – ja sitten minä olen pulassa. Kohta siitä syntyy sitten joku porukka siis, joka tulee toimimaan almujen varassa. Ja mitä siitä sitten tulee? ”Me tulimme tänne morsiamen ylöstempausta varten.” Ja sitähän juuri sanomalehdet odottavat! Ne vain odottavat kuulevansa, että ihmiset sortuvat almujen varaan eivätkä pääse palaamaan kotiinsa. No mitäs sitten tehdään?

²⁴²   ”No, me seurasimme veli Branhamia tänne. Piti olla…” Ja minä olen siihen niin asiaan kuin viaton voi olla. Rakkaat, kiltit ihmiset, he – he tietävät, että minä rakastan heitä, ja jopa virheineen. Ja he… No… he… minä rakastan heitä joka tapauksessa. Näettekö? Minä rakastan heitä. He ovat minun lapsiani, mutta he eivät halua kuunnella minua – mitä minä yritän heille sanoa. Minä yritän saada jotakin aikaan Herran nimessä eivätkä ihmiset anna minun tehdä sitä. Ymmärrättekö? He ovat pikemminkin minua vastaan kuin puolellani. He tekevät…

²⁴³   Enkö minä olekin sanonut, että jos jokin sanoma koskaan tullaan saarnaamaan, se tulee tapahtumaan täällä tabernaakkelissa; kaikki, mitä minun pitääkin tehdä, minä tulen tänne ja kerron ensi teille, aivan oikopäätä täältä tabernaakkelista? Sen minä lupaan!

268. Lisäksi, olen kuullut opetuksesta, että se kirja, jonka sinä kirjoitit jokin vuosi sitten elämän leivästä… se on tulkittu niin, että meidän pitää kaikkien olla sinun kanssasi, muuten me jäämme tempauksesta.

²⁴⁴   Tuo kirja on väärässä. Se kirja Elämän Leipä, minä muistan sen nyt. Sen tarkoituksena on ravita seurakuntaa yleismaailmallisesti, kaikkialla. Siis, sen ongelma on… Siis, siis, te ihmiset, olkaa itse yksimielisiä keskenänne, teidän on oltava sitä. Se seuraa joka kokousta. Se – se…

Minä luin Martti Lutherista tällä jokin aika sitten. En vertaa meitä siihen, mutta tämähän on uskonpuhdistusta, niin kuin sekin oli. Ja tuo – tuo kysymys oli… Historioitsijat, sanovat: ”On uskomatonta ajatella, että Martti Luther pystyi protestoimaan katolista kirkkoa vastaan ja selvitä siitä. Se oli ihme juttu, mutta,” sanottiin, ”kaikkein ihmeellisin juttu Lutherissa oli se, että kuinka hän sai pidettyä päänsä tuon kaiken fanaattisuuden yläpuolella, joka seurasi hänen kokouksiaan ja pysyä uskollisena Sanalle – hänen kutsumukselleen…” Näettekö?

²⁴⁵   Ei varmasti! Älkää panko omia… Jokainen mies tai nainen, joka panee mitään siihen, mitä minä sanon, ei usko sitä, mitä minä sanon. He eivät… Ihmiset sanovat… He…

269. Myös noista perheistä, jotka ovat myyneet kaiken ja muuttaneet Sierra Vistaan, Arizonaan, kun he ovat tulkinneet erästä nauhoistasi nimeltä (hetkinen) ”Pikku Betlehem” – ”Pikku Betlehem,” että ylös tempaus tapahtuisi Arizonassa. Oletko sinä neuvonut heitä menemään sinne?

²⁴⁶   En todellakaan ole. Kun asiasta kirjoitettiin kirje, joku täältä Connecticutista tai jostakin, minä vastasin tuohon kirjeeseen ja sanoin: ”Te olette tekemässä elämänne pahimman siirron. Älkää tehkö sellaista.” Siis, te ette voi… Siis, muistakaapa, te ihmiset… Siis, te kaikki tiedätte, etten minä käske ihmisiä tekemään sellaista. Minä käsken heitä olemaan tekemättä. Mutta, nähkääs, sellainen seuraa kokousta. Miksi ihmiset nimittävät minua Messiaaksi? Miksi ihmiset kantavat…? He voivat… Siis eräs kaveri näytti minulle siellä yhtenä päivänä, yhtä pientä juttua, mitä hän meni – kantoi mukanaan. Hän halusi kaikkien ihmisten tulevan kastetuksi minun nimeeni. Sehän tekisi minusta antikristuksen! Mutta minä en kannata noita asioita ja te kaikki ihmiset tiedätte sen. Mutta, nähkääs, tällä on… Se vain osoittaa, että Sanoma on totta.

²⁴⁷   Eivätkö ihmiset tulleetkin sanomaan Johannekselle, tuolla Kristuksen ensimmäisen tulemisen edelläkävijälle: ”Etkö sinä olekin Messias?”

Hän vastasi: ”En ole! Minä en kelpaa edes riisumaan Hänen kenkiään. En kelpaa edes katsomaan Häntä.” Näettekö? Mutta hän sanoi: ”Hän, joka tulee minun jälkeeni…”

270.    Nyt, veli Branham, eikö meiltä puutu jotakin? Nämä ihmiset väittävät uskovansa todeksi joka sanan, mitä sinä sanot. (Mutteivät usko! He eivät usko. Heidän oma toimintansa osoittaa, etteivät he usko.) Pyydän, kerro minulle suora vastaus: kyllä vai ei (Olet käsittänyt. Selvä.) näihin asioihin, ja jos se on totta, me haluamme valmistautua näiden muiden kanssa – muiden kanssa. Minä kiitän kovasti, kun vastasit näihin kysymyksiin, ja minä odotan kuulevani ne tänä sunnuntaina, jos Herran tulo viipyy.

²⁴⁸   Voi tavaton! Siis, veli, sisar, toivon, että tämä ymmärretään – näettekö? etten minä, minä en… Nyt, jos ihmiset… Voi, toki, jos te haluatte tulla Arizonaan asumaan… Ja siis, minä tulen viettämään Arizonassa tämän tulevan lukukauden. Minun on palattava tänne. Minun on… Minä – minä haluan pysyä siellä. Lapset ovat terveempiä ja kaikkea. Minä haluan jäädä sinne joksikin aikaa, ja minulla on siihen syyni. Muistakaa nyt, nauhalla, näin sanoo herra, minulla on syy tehdä niin kuin teen. Te tiedätte, että on, mutta minä en voi sanoa sitä teille.

²⁴⁹   Miksi minä en käske teitä myymään kotianne? Te joudutte hukkaan ja tulette vetämään vesiperän. Älkää tehkö sitä. Minä en jää Arizonaan kuin vain vähäksi aikaa. Miksi? Minä en voi tehdä sitä.

²⁵⁰   Jos minä antaisin ihmisten ja joutua almujen varaan, mitä silloin tapahtuisi? Silloin – sitähän juuri nämä kirkkokunnat vain odottavat. ”No niin, sanoinhan minä mitä hän ajaa takaa, taas yksi profeettakoulu tai jotakin.” Näettekö? Olkaa hyvät, sitähän ne juuri odottavat! Joka tapauksessa, nuo ihmiset, minä olen vastuussa heistä, vaikka he eivät olisikaan tehneet kuten minä käskin tehdä, ja he tekivät täsmälleen… No, te sanotte: ”Jätä ne sinne, hehän tekivät vastoin sinun käskyäsi!” Minun sydämessäni ei ole sellaista. Minä yhä haluan olla heidän puolellaan. He ovat minun lapsiani. Minä voin antaa heille pikku selkäsaunan, kun saan heidät takaisin, mutta, minä – minä varmasti menen hakemaan heidät. Ja mitä minä sitten teen siellä?

²⁵¹   Ihmiset sanovat: ”Me seuraamme Sanaa.” Eihän minulla ole edes seurakuntaa, mihin voisin ihmiset lähettää. Ne seurakunnat, mitä siellä on, ovat samanlaisia, joista te lähdette toisissa paikoissa, ehkä pahempia. Näettekö? Eivätkä ihmiset käy kokouksissa muutenkaan, eikä minulla ole minkäänlaista rukoushuonetta missä saarnata heille. Silloin minun velvollisuuteni on tuoda lapseni pois Arizonasta, jossa…

²⁵²   Minäpä kysyn teiltä jotakin. Olen saarnannut yli 30 sanomaa tässä seurakunnassa viime vuonna. Ja viisi vuotta, ulkopuolelta, Arizonassa oloni aikana, olen saarnannut enemmän tässä seurakunnassa yhdessä vuodessa kuin koskaan muulloin – todellakin! – täällä rukoushuoneessa. Tämä on minun kotipesäni. Tämä on minun päämajani. Tänne meidän leirimme on pystytetty. Siis, pitäkää se nyt mielessänne, vaikka mitä tapahtuisi. Siis, jos te olette viisaita, te käsitätte nyt jotakin. Vaikka mitä tapahtuisi, tämä on meidän päämajamme, juuri täällä! Ja pitäkää se mielessänne ja mainitkaa tästä nauhasta jonain päivänä, että te olette kuulleet minun profetoivan. Selvä. Muistakaa se!

²⁵³   Jos haluatte… jos teidän pitää lähteä ja olette tulossa seurakuntaan, älkää menkö sinne sitä etsimään, koska minä en edes ole siellä. Ei minulla ole paikkaa, mihin mennä. Ei paikkaa mistä käsin saarnata. Ihmiset eivät annan minun saarnata seurakunnissaan. Minulla ei ole edes paikkaa, ja minä lupasin sille miehelle, kun saavuin sinne… Kaikki ihmiset pelkäsivät, että minä olin tulossa sinne rakentamaan suuren rakennuksen – salaojan seurakunnista ulos. Mutta se ei ole minun elämäni tarkoitus. Näettekö? Minä – minä pelastan ihmisiä. Se on heidän asiansa. Niin kuin samarialainen tuli ja vei tuon miehen majataloon, ja sitten antoi ihmisten pitää hänestä huolta siitä eteenpäin. En minä ole täällä rikkomassa seurakuntia. Minä olen täällä tehdäkseni käännynnäisiä Kristukselle! Näettekö? Ja se saa ihmiset ymmärtämään minut väärin, kun – kun asia tulkitaan omalla tavalla eikä sanota sitä, mitä minä sanon. Näettekö?

²⁵⁴   Ettekö te muista sitä näkyä? Kuinka moni muistaa Junior Jacksonin unen? Ja kaikki ihmiset noudattavat sitä täsmälleen. Mistä siinä oli kyse? Pysykää paikoillanne, kunnes minä lähden sinne –näettekö, ja saan selityksen ja palaan takaisin.

²⁵⁵   Nyt minulla on jotakin muuta sydämelläni, jota tekemästä, Herra on minua varoittanut – jokin siirto, joka koskee tätä tabernaakkelia ja tätä seurakuntaa, jonka takia minun on lähdettävä sinne tai jonnekin vähäksi aikaa. Se tapahtuu jotakin tarkoitusta varten, merkittävän asian takia, asian, josta te ette tiedä mitään. Mutta, muistakaa, minä en vain ”lusmuile” pitkin, siksi, että olen sitä, mikä olen. Minä teen työtä Herran tahdossa sikäli kuin osaan siinä työskennellä. Näettekö? Siitä syystä, jos te uskotte, mitä minä sanon, niin tehkää, mitä minä käsken tehdä (näettekö?), niin kuunnelkaa minua ja uskokaa minua veljenänne. Mikäli te uskotte minun olevan profeetta, älkää tulkitko sanojani väärin!

²⁵⁶   Jos mitään, niin auttakaa minua; jos on mitään, mitä teidän pitäisi tietää, sellaista, mitä Jumala kertoisi minulle, niin Jumala tietää, että kertoisin teille tarkalleen! Älkääkä lisätkö siihen mitään tai ottako mitään pois siitä. Tehkää ainoastaan sillä tavalla, kuin minä sanon, näettekö? – koska minä kerron teille sydämestäni niin hyvin kuin osaan. Näettekö? Siis, uskokaa vain sitä. Vain – ainoastaan, ottakaa vain – vain se, mitä minä asiasta sanon, ja jättäkää se siihen. No niin.

²⁵⁷   Siis, nyt, minun on vietävä lapset takaisin syömään jotain. He ovat erämaassa ja näkevät nälkää.

²⁵⁸   Eräs saarnaaja tuli luokseni yhtenä päivänä, sanoen: ”Veli Branham, nyt on tulossa kamalin kultti, mitä koskaan on nähty.” Hän sanoi: ”Kaikki ihmiset, joka aamu, menevät ulos ja sanovat, etteivät aio mennä töihin, ylöstempaus on niin lähellä.” Ihmiset eivät aio tehdä työtä. Siis, se osoittaa, ettette te vielä edes ymmärrä. Näettekö? Juuri. Tämä nauha menee sinnekin! Siis, kyllä vain! Ottakaa oppia muurahaisista, Raamattu sanoo, tiedättehän. Jos ei tee työtä, ei myöskään syö. Niinpä, näin asia täsmälleen on.

Tässä – tässä, poimin tästä toisen, yhden näistä.

271. Onko… Minä en tiedä. Katsotaan, se on vähän – on vähän eri – on eri käsialaa kuin tämä toinen – vain näyttääkseni teille, näitä on tässä sunnilleen kahdeksan tai kymmenen. Näettekö? Onko enemmän – onko täydellisempää käydä seurakunnassa Tucsonissa, Arizonassa? Minä haluan olla Jumalan täydellisessä tahdossa. Muutammeko me Tucsoniin?

²⁵⁹   Ei se olekaan toista – toista käsialaa. Se on… Minä… juuri katsoin tänne. Minä näytän, kuinka monta näitä täällä on tästä samasta asiasta. Minä en… en löytänyt niitä, luulisin. Tässä – tässä on… Minulla on joitakin merkittynä täällä: ”Minä kerron teille.”

272.  Veli Branham: Pyydän… Katsotaanpa… Tietoisina siitä, että sinä olet profeetta ja ajan, jossa elämme, tulee – ja sen ajan profeetta, jona elämme – Näin siinä on – tuleeko vielä aika, jolloin Jumalan kansan pitää paeta Arizonaan sinun kanssasi? Jos, niin kerro meille, kun tuo aika tulee.

²⁶⁰   Varmasti kerron. Minä kerron teille. Siis, nähkääs, tässä on kahta eri käsialaa, kaksi eri ihmistä. Näettekö? On yhtä käsialaa ja on toista. Näin sen pitää olla – että mitä seurakunnan mielessä on. Näettekö? Siis, selvitetäänpä tämä. Katsotaanpa, löytäisinkö… Katsotaan.

273.    Veli Branham… (Tässä on toinen, erilaisia kaiken kaikkiaan.) Veli Branham, jotkut ymmärsivät sinun sanoneen sanomassa ”Sulhasen ja Morsiamen tuleva koti” olisi (Ei, tämä on eri.) – olisi 1500 mailia tabernaakkelista – neliö – 700 joka suuntaan (Toisin sanoen, tabernaakkeli on keskellä ja siitä on 700 joka suuntaan – tekee 1500 mailia. Voi!) – joka suuntaan. Onko tämä totta? Minä asun tuon alueen ulkopuolella. Pitäisikö minun muuttaa sen sisälle?

²⁶¹   Ei, rakas, älä tee sitä. Katsokaa! Näettekö nyt, miten helppoa se ihmisille on? Kuinka moni oli täällä silloin, kun minä saarnasin sen sanoman? Sanoin, että kun Uusi Jerusalem mitataan, siitä tulee 1500 mailin neliö. Sanoin, että se ulottuisi suunnilleen Mainesta Floridaan, ja 600 mailia Mississipistä länteen. Se tekisi noin 1500 neliömailia. Sanoin, että kaupunki – mielestäni – olisi juuri sillä maaperällä, jossa profeetta Aabraham etsi tuota kaupunkia, silloin, kun merta ei enää ole. Raamattu sanoo, ettei merta enää tulisi olemaan, josta noin kolme neljännestä maasta on vedessä. Eikä merta tule enää olemaan. Niinpä siksi, se ei tule olemaan kovin iso kaupunki, joka sijaitsee sellaisessa paikassa. Uskon, että se tulee olemaan tuossa pienessä paikassa, josta niin kovasti hälistään, ja jossa Jumala syntyi – siellä Betlehemissä. Minä uskon, että se tulee sijaitsemaan siellä samassa Palestiinassa, johon se nousee maasta, juuri siellä ja tulee olemaan sillä vuorella.

²⁶²   Mutta, rakas ystävä, sillä ei ole mitään tekemistä tabernaakkelin kanssa. Näettekö? Aabraham, Iisak, Jaakob, Paavali, kaikki pyhät – he kuolivat kaikkialla maailmassa, poltettiin, hukutettiin, syötettiin leijonille ja kaikkea muuta, ja he tulevat esiin joka rakosesta ja halkeamasta ja maailman kolkasta. Toivon, että minä olen siellä. En tiedä, missä minä tulen olemaan, missä se on, olenko minä tuossa joukossa – ei ole mitään, mikä voisi pitää minut poissa siitä! Näettekö? Eikä minulla tarvitse olla mitään tiettyä paikkaa. Ainoa paikka, missä minun pitää olla, on Kristus, sillä ne, jotka ovat Kristuksessa, Jumala tuo Hänen mukanaan. On sama, missä se tapahtuu, Hän tuo… Haudatkaa minut Jeesukseen.

²⁶³   Katsokaapa noita muinaisia profeettoja. He tiesivät kirjaimellisesti, siis, että ensimmäinen ylösnousemus, ensi hedelmät, tulisivat olemaan Palestiinassa. Aabraham osti paikan ja hän – ei – ja hän hautasi Saaran. Ja hän sai Iisakin. Iisak haudattiin isänsä ja äitinsä viereen. Iisak sai Jaakobin. Jaakob kuoli Israelissa – Egyptissä, ja tuotiin takaisin Palestiinaan. Ja sitten, Joosef myös kuoli siellä. Ja Joosefin luut tuotiin takaisin, koska hän sanoi: ”Tehkää… ” piti vannoa, että Joosef – Jaakobille, ettei häntä haudattaisi sinne, vaan tuotaisiin takaisin Luvattuun Maahan. Joosef sanoi: ”Jonakin päivänä Herra, sinun Jumalasi vierailee luonasi. Menkööt – minun luuni ja tulkoot haudatuiksi isäni oheen.” Ja niin tehtiin, koska he ymmärsivät profeettoina, että ylösnousemuksen ensihedelmät olisivat Palestiinassa.

²⁶⁴   Nyt, Raamattu sanoo… Ja jos te kutsutte minua profeetaksi, minä en sano olevani, mutta, jos te nimitätte minua siksi, muistakaa, minä sanon profeetan nimissä – näettekö? – profeetan nimissä, että ylösnousemus ja tempaus tulee olemaan yleinen ja tapahtuu koko maailmassa! Missä tahansa te olettekin, kun tuo hetki tulee, sinut tempaistaan ylös kohtaamaan Häntä! Siinä kaikki! Mikään ei pysäytä teitä riippumatta siitä, missä te olette. Ja minä vain toivon, että olen siellä, yksi heistä. Minä toivon ja luotan yksin Jumalaan, että minä tulen olemaan yksi heistä ja että samaten, jokainen teistä.

Nyt, onko meillä aikaa vielä yhteen? Sitten kello tulee olemaan jo – jo melkein yksi.

274. Rakas, veli Branham: Minun vaimoni ja minä olemme erillämme. Hän haastaa minut oikeuteen saadakseen avioeron. Hän ei ole kristitty ja minä uskon Sanomaan ja haluan hänen pelastuvan (Eikö ole mukavaa? Siinä on tosi kristillinen henki. Näettekö?) ja uskon. Mitä minun pitää tehdä? Meillä on myös kaksi poikaa. (Ja nimet kirjoitettuna.)

²⁶⁵   Veli, katsopa, kuulehan, hän aikoo haastaa sinut avioero-oikeuteen. Saatana on asialla. Näettekö? Ei niin pitäisi tehdä, mutta jos, sinä olet kristitty, etkä ole tehnyt tee mitään pahaa tuolle naiselle, silloin kyse on saatanasta. Hän yrittää repiä sinut riekaleiksi.

²⁶⁶   Siis, jos hän on yksi Jumalan valituista, hän tulee Hänen luoksensa. Jos ei ole, hän ei ole huolestumisesi arvoinen. Silloin, jos se… Jos sinä pelkäät, että se murtaa sinun terveytesi, ja juuri sen saatana haluaa saada aikaan. Hän tekee töitä sen eteen. Niinpä, jätä koko asia Jumalalle ja jatka eteenpäin palvellen Jumalaa, niin iloisena kuin vain voit. Jumala tulee huolehtimaan lopusta. ”Kaikki, jotka Jumala on antanut minulle, tulevat minun tyköni.” Mene polvillesi, minä rukoilen kanssasi, tai mitä vain. Minä rukoilen asian puolesta. Sano vain: ”Herra, Jumala, minä rakastan häntä, hän on minun lasteni äiti, jos hän on, ja sano: ”Minä – minä – minä luovutan koko asian Sinulle, Herra. Minä haluaisin heidän pelastuvan, tiedät että haluan, mutta minä en pääse tästä eteenpäin. Hän aikoo erota minusta kuitenkin. En ole tehnyt mitään. Jos olen, paljasta se minulle. Minä oikaisen asian. Teen mitä vain.” Sitten jätä asia Jumalalle ja anna sen sitten olla. Jatka elämistä aivan kuin – kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja Jumala pitää lopusta huolen.

275. Siis: Veli Branham, mitä tämä kaikki on, kun ihmiset (Ai, taas!) muuttavat Arizonaan? Selitä se. Tässä on erilaista käsialaa. Näettekö?

No, me olemme jo selittäneet (näettekö?), mistä on kyse.

276. Veli Branham, meneekö Morsian vainon läpi, kuten apostolinen alkuseurakunta?

²⁶⁷   Ei, minä selitin sen juuri muutama hetki sitten. Ei, seuraava juttu on tempaus, siis. Muistakaa, me olemme luvatun maan ääressä; me olemme rajalla. Käsitättekö Israelin vaelluksen?

277. Onko oikein – käyttää jotakin syntyvyyden säännöstelyä?

²⁶⁸   Minun on parasta jättää tämä iltapäiväksi – ymmärrättekö? – koska tämä on… Minä haluan – haluan puhua vähän siitä.

278. Veli Branham, minä juuri… (Minä odotan vielä 3 minuuttia, jos voin. Otetaanpa jotakin lyhyttä tästä ehkä.) Minä en kykene antautumaan kokonaan Jeesukselle. Onko minussa paha henki?

²⁶⁹   Minäpä käytän tämän lopun ajan tähän. Et pysty antautumaan Jeesukselle? Eivät ihmiset… Näettekö… Näettehän, en tiedä mies tai nainen. En voi sanoa kumpi tämä on. Jumala tietää sen.

²⁷⁰   Et siis pysty antautumaan Jeesukselle. Miksi? Mikä kiikastaa? Jos sinä olet nainen, etkö sinä ole antautunut miehellesi – luopunut kaikesta ollaksesi vaimo? Pikku leidinä, kun menit naimisiin, olit hyveellinen, taistelit koko elämäsi pysyäksesi hyveellisenä, mutta eräänä päivänä löysit miehen, jota rakastit. Olit täysin hänen. Ne asiat, joita vastaan sinä taistelit koko elämäsi ja yritit elää tahrattomasti, ja puhtaana, ja hyveellisenä, nyt sinä luovutit joka sentin siitä yhdelle miehelle. Onko näin? Sinä annoit itsesi kokonaan hänen käsiinsä; sinä olet hänen. Kaikki, minkä kannalla sinä olet ollut, säädyllisyyden ja moraalin ja kaiken semmoisen, sinä luovutat yhdelle miehelle, koska antaudut tuolle miehelle. Etkö voi tehdä samaa Jeesukselle Kristukselle? Luovuta vain itsesi sillä tavalla – kaikki, mitä minä olen, kaiken mieleni, kaikki ajatukseni. Todella.

²⁷¹   Minä en usko, että sinä olet pahan hengen riivaama. Uskon, että paha henki voitelee sinua tuollaisilla ajatuksilla, ja yrittää saada sinut ajattelemaan, ettet sinä kykene antautumaan Jumalalle. Kun… Minäpä näytän sinulle jotakin. Miksi sinä haluaisit antautua Hänelle? Koska on jotakin, mikä kutsuu sinua antautumaan. On tosi hyvä merkki, että tuntuu siltä, että sinun pitäisi antautua.

²⁷²   Nyt, kaikki, mitä teetkin, veli tai sisar – tämä voi olla nuori henkilö tai vanha, mikä onkin, sinä sanoit… Ihmiset eivät vain osaa löytää itseään niin, että he voisivat antautua täydellisesti. Yksinkertaisesti lopeta. ”Herra, ajatteluni, kaikki, mitä minä olen, minä haluan antaa Sinulle. Elämäni, sen minä uhraan palvelevaksi elämäksi. Ota minut Herra, ja käytä minua sellaisena kuin minä olen.” Ja se on yksinkertainen juttu. Toivoisin, että seurakunta voisi todella… Minä uskon, että jos tabernaakkeli nyt hyötyisi näistä kysymyksistä… Pidättekö te niistä? No selvä. Se auttaa hiukan.

²⁷³   Siis, kuunnelkaapa, näissä, jos seurakunta vain kysyisi näitä asioita – ymmärrättekö? kysyisi näitä asioita: pitäisikö meidän tehdä näin tai tehdä näin, ja kaikkea. Minä yritän kaikkeni. Jos minä neuvon teitä väärin, ei sellainen ole ollut minun sydämelläni. Jos sanoin jotakin väärää, vain pitäytyäkseni omissa ajatuksissani ja asioissani, minä en – tietäen – tietäen, että sellainen on väärin tai sen sanominen teille – olisin hävytön hurskastelija. Näin on. Mutta, sydämestäni, jos minä olen väärässä, Jumala tietää – näettekö? – että tein tämän kaikella, mitä minussa on vastatakseni kysymyksiinne.

²⁷⁴   Ja teille, saarnaajat, muualla maassa, mihin nauhat menevätkin, minä en ole sanonut näitä asioita loukatakseni. Minä sanoin niin, koska rakastan teitä. Näettekö? Ja vilpittömästi, koko sydämestäni… On… Siis, minä en yritä toimia näyttääkseni, että – että minä – minä tiedän jotakin, mitä te ette tiedä. Se ei ole niin, veljeni. Minä teen tämän vain, koska minä rakastan teitä ja minä – minä – te rakastatte minua, uskon.

²⁷⁵   Mitäs, jos te näkisitte minun menevän jokea alas veneellä, täällä, joella tuolla, lähellä missä me nyt olemme, tätä tabernaakkelia, Ohio-joella. Ja tuo vesi olisi ylhäällä ja tulvisi ja putous olisi aivan alapuolellani. Ja te tietäisitte, ettei tuolla veneellä pääsisi noiden putousten yli. Se ei vain onnistuisi. Ja täällä minä vain istuisin pää takakenossa ja lauleskelisin ja lepäilisin ja menisin vain alaspäin kaikessa rauhassa – alas jokea, ja sinä tietäisit, että juuri siellä, minä tulisin uppoamaan. Jos sinä rakastaisit minua, sinä karjuisit, tai loikkaisit veneeseen ja ryntäisit sinne ja pamauttaisit minä päähän jollakin, ja palauttaisit tänne. ”Veli Branham, sinä olet nyt järjiltäsi! Sinä olet järjiltäsi; siellä juuri on putous!”

²⁷⁶   Ja minä sanoisin: ”Siis, suu kiinni! Jätä minut rauhaan!” Ja silti sinä rakastaisit minua. Sinä tekisit aivan mitä tahansa, sinä nappaisit minut kiinni. Jos olisi pakko – jos sinun pitäisi hajottaa vene, että saisit minut sieltä pois, koska sinä rakastat minua. Sinä tiedät, miten tulisi käymään.

²⁷⁷   Ja veli, minä tiedän, mitä tuolle seurakunnalle tulee tapahtumaan. Se ei pysty pysäyttämään tapahtumien kulkua? Näettekö? Te tulette menemään oikopäätä kirkkojen maailmanneuvostoon. Ja nyt, teidän pitää ottaa se vastaan, tai sen täytyy lähteä tieltä, jolla me olemme nyt. Niinpä, se on täsmälleen, teidän pitää tehdä valintanne. Ja minä – minä en halua olla… Minä haluaisin hajottaa tuon veneen, no niin. Minä haluaisin tehdä mitä vain voin, en loukatakseni sinua, veli, vaan herättääkseni sinut, että olet väärässä. Älä tee sitä!

²⁷⁸   Ja tämä vesikaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, maan piirissä ei ole yhtään miestä, joka voisi tuomita tätä Kirjoitusten perusteella. Ei yksikään voi tuomita. Ei ole yhtäkään sananpaikkaa… Te ihmiset, te veljet – te veljet, muistakaa, muistakaapa, tutkikaa Raamattua, etsikää yksikin paikka, jossa joku olisi kastettu, Uudessa testamentissa (Vanhassa ei kastettu, mutta Uudessa testamentissa) – jossa joku olisi ikinä kastettu muuten, kuin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja näyttäkää se sitten minulle. Tai etsikää historiankirjoista, missä olisi koskaan olisi kastettu satoihin vuosiin apostolien kuoleman jälkeen… Katolinen kirkko alkoi kastaa. Sen katekismus toteaa saman asian, käyttäen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeä.

²⁷⁹   Keskustelussa, erään papin kanssa, täällä Pyhän sydämen kirkossa, hän kertoi minulle saman asian. Hän sanoi, että katolinen kirkko kastoi ennen sillä lailla, kun minä kerroin kastaneeni Frazierin tyttären, kun tuo piispa halusi tietää siitä. Hän sanoi: ”´Menetkö sinä valalle väitteestäsi?”

Sanoin: ”Minä en vanno ylipäätään.”

Hän sanoi: ”Tämä piispa haluaa, että teet sen!”

²⁸⁰   Minä sanoin: ”Tuo piispa saa ottaa minun sanani siitä, tai sitten ei usko sitä – kumpaa hän sitten haluaa.” Näettekö? Sanoin: ”Raamattu sanoo, ettei pidä vannoa ollenkaan.”

Ja hän sanoi: ”No, öh… ” Hän sanoi: ”Se… ”

²⁸¹   Minä sanoin: ”Minä kastoin hänet kristityllä vesikasteella, upotin hänet Spring Streetin päässä, Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.”

Ja kun pappi ymmärsi sen, hän sanoi: ”Sillä tavallahan katoliset ennen kastoivat.”

Sanoin: ”Milloin?”

Hän sanoi: ”Apostolien aikaan.”

Sanoin: ”Kutsutko heitä katolisiksi?”

Hän sanoi: ”Varmasti olivat.”

²⁸²   Minä sanoin: ”Silloinhan minä olen parempi katolinen kuin sinä. Minä noudatan heidän opetustaan.” Juuri niin. Näettekö? Niin he väittävät, mutta ei se niin ole.

²⁸³   Katolinen kirkko perustettiin Nikeassa, Roomassa, Konstantinuksen aikana, kun seurakunta ja valtio ja – yhdistyivät, ja – ja valtio antoi seurakunnalle omaisuutta ja sen sellaista, ja silloin oikeastaan ajateltiin, että oltiin jo tuhatvuotisessa valtakunnassa. Silloin luultiin, että oli jo saavuttu 1000-vuotiseen valtakuntaan. Se oli saatanan millennium. Täsmälleen näin on. Älkää uskoko tuohon juttuun. Kyllä vain!

²⁸⁴   Siis, mutta… Sitten, kun keksittiin – tai oli sen sijaan, että – Venus otettiin pois ja Maria asetettiin sijaan; otettiin Jupiterin pois ja Paavali tai Pietari asetettiin. Juuri siellä, Vatikaanissa, juuri siellä Roomassa siis, aivan Vatikaani Cityssä, on 19 jalan Pietarin patsas, jonka jalasta on kolme varvasta kuulemma suudeltu pois. Näettekö? Ja kaikki on…

²⁸⁵   Ja kaikki… Kävimme siinä kirkossa, Billy ja minä, yhtenä aamuna, mentiin kellarikerrokseen, johon kaikki munkit on haudattu ja sellaiset ja heidän luunsa on jätetty lahoamaan sinne tomun keskelle – yksi luu lahoaa toinen toisensa päällä siellä – ja sitten ne luut otetaan sieltä ja niistä tehdään kalusteita, mehiläisvahalamppuja ja käsiä roikkuu tällä lailla ja pääkalloja ja nuo ihmiset ovat siellä hanganneet kallot valkoisiksi yrittäessään saada siunauksia niistä kuolleiden miesten kalloista. Se on yksi spiritismin muoto. Näettekö?

²⁸⁶   Ja siellä juuri se alkoi, Roomassa, ja juuri siellä pedon valtaistuin on ja sieltä vanha äitihuora on kotoisin. Ja hänen tyttärensä ovat porttoja täsmälleen, kuten hänkin, koska hän antaa koko maailmalle vihansa maljan – todistuksensa maljan, joka on sekoitettu siellä maan sapesta. Ja hänellä on todistuksensa. Hän sanoo: ”Minä istun neitseenä ja minä – minä istun leskenä” – tarkoitin – ”enkä minä tarvitse mitään”, eikä hän tiedä, että hän on viheliäinen ja kurja, sokea, köyhä eikä tiedä sitä. Siinä se. Ja se koskee katolista kirkkoa plus kaikkia protestanttisia kirkkokuntia! Mutta kaikessa tuossa sotkussa siellä, on rakkaita ihmisiä, jotka rakastavat Herraa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan ja mielestään. Ja he ajattelevat olevansa oikeassa. He uskovat tekevänsä oikein. Jumala olkoon ylin tuomari.

²⁸⁷   Minulle, jos Jumala tulee tuomitsemaan seurakunnan maailman kautta – katolinen kirkko sanoo niin – kysykää tältä mieheltä, joka minua haastatteli… Hän sanoi: ”Jumala tulee tuomitsemaan maailman seurakunnan kautta.”

Sanoin: ”Minkä seurakunnan?”

Hän sanoi: ”Katolisen seurakunnan.”

²⁸⁸   Sanoin: ”Minkä katolisen seurakunnan? Nehän ovat erilaisia. Minkä seurakunnan? Kreikkalaiskatolisen vai roomalaisen? Vai minkä kautta Hän tulee tuomitsemaan sen? Jos Hän tuomitsee protestanttisen kirkon, minkä niistä? Metodistien, baptistien, luterilaisten, helluntailaistenko? Kenen kautta Hän tulee tuomitsemaan? Raamattu sanoo, että Hän tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Jeesus Kristus on Sana. Niinpä, minulle, Jumalan Sana on se, minkä mukaan Hän tuomitsee maailman. Näin on. Ja minä uskon, että Hänen tuomionsa ovat maailmassa nyt ja uskon… Etsikäämme koko sydämestämme pakotietä Jumalan vihan tuomion vihalta, joka tullaan vuodattamaan tämän uskottoman maailman päälle, eikä ole mitään tietä sille – paeta sitä.

²⁸⁹   Maailmalle ei ikinä, ikinä, ikinä tule enää olemaan pelastusta. Ihmiset ovat ylittäneet tuomion ja armon rajan. On… Me voisimme panna Abraham Lincolnin Yhdysvaltojen jokaiseen osavaltioon, eikä se kääntäisi tätä ”Rickyjen” ja ”Elvisten” porukkaa Jumalan puoleen.

²⁹⁰   Kun te olette nähneet sanomalehdessä – Minulla on se. Tuon sen teille iltapäivällä, jos haluatte nähdä sen tänä iltana – jossa presbyteeriseurakunta, monet teistä ovat nähneet sen – presbyteeriseurakunta vei messun tai ehtoollisen läpi rock and rollin tahdissa. Paimen seisoi siellä taputtamassa käsiään näin, ja sitten he esittivät ristiinnaulitsemisen ja kaikki vetivät sitä rock and rollina eräässä presbyteeriseurakunnassa.

²⁹¹   Ja kun tämä halpamainen, kiljuva, saastainen Beatles-sakki, jota siksi kutsutaan – se menee ihmisyyden alapuolelle ja he haluavat tulla koppakuoriaisiksi… St. Louisissa he hylkäsivät satojen tuhansien dollarien sopimuksen jokunen viikko sitten, eikä se pysäyttänyt heitä. Tulevat tänne, sakki pikku englantilaiskapinallisia sieltä, ja tukka roikkuu silmillä; ja nyt, ja niillä on ihan itse aloittamansa uskonto. Olette varmaan nähneet sen Look lehdessä. Näettekö?

²⁹²   Voi, miten saastunut tämä maailma onkaan. Sille ei ole mitään toivoa. Se on ylittänyt erottavan rajan älyn ja normaalijärjen välillä puhumattakaan pelas-…

²⁹³   Miehet eivät kykene edes arvostelemaan. Meillä ei ole enää sellaisia miehiä kuin oli. Missä on Patrick Henry? Missä on Abraham Lincoln – mies, joka seisoi lujasti vakaumuksensa takana.

²⁹⁴   Missä on se mies, joka voi nousta, ja saada nämä hullut naiset, jotka riisuutuvat tuolla ulkona – ja näiden miesten edessä, ja sitten – ja jaa heidät pois niin kuin strip-tease sakin… – ja sitten tuo poika pannaan vankilaan, joka loukkaa yhtä heistä? Missä teidän järkenne on? Mitä on terve järki? Jos nainen asettaa itsensä tuonne ulos, niin antaa hänen mennä kuin koira. Kyllä vain! Jos hän ei aio enää… vähän edes normaalia säädyllisyyttä… Missä ovat ne lait, jotka lopettavat sen?

²⁹⁵   Aivan täällä Louisvillessä, Kentuckyssa, kaksi viikkoa sitten, kun tuo nainen sen – joka yritti – saada nimensä tuohon paperiin, pani muovibikinit päälleen ja käveli tuolta Brown Hotellilta, ja poliisi yritti pysäyttää hänet, eikä nainen halunnut pysähtyä ja nauroi häntä. Ja poliisi veti aseen esiin ja pysäytti hänet ja työnsi hänet autoon ja vei poliisiasemalle vastaamaan moraalittomasta pukeutumisesta ja sen semmoisesta, ja nainen meni ja tapasi… Tiedättekö te, mitä sille tehtiin? Tuo poliisi erotettiin.

²⁹⁶   Jumala auttakoon kansakuntaa, joka on niin mätä! Täällä ei voi enää selvitä niin, ettei tekisi jotakin väärää. Me emme tule pääsemään ohi, mutta me voimme päästä ylöspäin, ja sitähän me odotamme. Painetaan päämme.

²⁹⁷   Herra Jeesus, tulkoon tuo suuri Paimen ja vieköön pois tästä, Herra. Me odotamme Häntä. Me odotamme tuota hetkeä. Me näemmä maailman olevan aivan turmeltunut. Sinä sanoit, että niin se menisi – Sinun suuret profeettasi, että tällaiset ajat tulisivat. Me uskomme noita profeettoja. Herra, me uskomme sen.

²⁹⁸   Ja nyt, me rukoilemme, Jumala, että Sinä soisit meille profeetan, joka tulkitsisi meille tätä Sanaa, että me ymmärtäisimme teemmekö oikein vai väärin. Me näemme väärien profeettojen nousevan, he ovat erämaissa, Salt Lake Cityssä joka puolella kansakuntaa kaikenlaisissa erämaissa, kaikenlaisissa salaisissa kammioissa, kaikenlaisia pyhiä isiä ja niin pois päin, kaikkialla.

²⁹⁹   Ja kun näemme noiden värillisten veliparkojen ja sisarien tuolla nyt, he odottavat rotuerottelun lopettamista. Ja heti, kun se saadaan… Näin on; heidän pitää se saada, he ovat veljiä ja sisaria. Siis, kun he saavat sen, heistä tulee pahempia kuin koskaan. Se osoittaa, että juttu on kommunismin innoittama. Voi, Jumala, eivätkö nuo miesparat näe sitä? Että se tapahtuu vain… No, sen pitää tapahtua, Herra.

³⁰⁰   Tule. Sitä me odotamme. Tule todella, Isä. Me odotamme. Tule, Herra, ota meidät syliisi. Anna anteeksi meidän syntimme. Tässä – tässä maailmassa ei enää ole oikeutta. Yksi asia sotii toista vastaan, ja se on jo aivan madonsyömä, kunnes Sinä – siinä ei ole enää järkeä. Sinä sanoit, että koko ruumis tulee olemaan yhtä märkivää haavaa. Todella, kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta. Sinä sanoit: ”Kelle minä voin opettaa oppia? Kenet minä saan ymmärtämään tuona päivänä?” Koko Herran pöytä on oksennusta täynnä. Sinä sanoit: ”Kelle voin opettaa oppia? Kenet minä saan ymmärtämään tuona päivänä?” Koko Herran pöytä on oksennusta täynnä. Me näemme sen, Herra. Me näemme hetken tulleen. Auta meitä, pyydän.

³⁰¹   Rakas, Jumala. Täällä oli niin monta kysymystä ihmisten tulemisesta Arizonaan. Oi, rakas, Jumala, suo noiden rakkaiden, kalliiden ihmisten… He kuuntelevat tätä nauhaa tuolla muualla. Anna heidän ymmärtää, etten minä ole diktaattori, joka sanoo heille missä asua, ja mitä tehdä. Ja ymmärtäkööt he sen selvästi. Jos he rakastavat sitä seutua, niinkuin minäkin, anna heidän tulla sinne, Isä. Mutta kun opetetaan, että tempauksen pitää tapahtua sieltä, ja vain sieltä, tai, että ihmisten pitäisi olla minun kanssani, olla minun, arvottoman, saastaisen Jumalan armosta pelastetun syntisparan lähettyvillä…  Herra, minä haluan olla lähettyvillä, haluan olla Paavalin lähettyvillä. Tiedän, että hän tulee lähtemään, ja Pietari ja Jaakob ja Johannes. Heidät on haudattu jonnekin Palestiinaan. Minä tiedän lähteväni heidän kanssaan, jos Sinulla on ollut minun nimeni tuossa kirjassa ennen maailman perustamista. Minä tulen olemaan siellä; ja minä rukoilen, Jumala, että jokainen tulisi olemaan siellä. Auta minua, Herra, kokoamaan heidät kaikki tänne jonnekin, missä he voivat… He haluavat kuulla sanomaa näiden suurien opettajien kanssa kuten veli Neville ja veli Capps ja – ja näiden muiden veljien täällä: ”Junien” ja veli Ruddellin ja no, J.T:n ja näiden kaikkien – kaikkien näiden: veli Collinsin ja veli Beelerin ja veli Palmerin ja… Jumala, minä rukoilen, että Sinä soisit tämän näille…

Tulkoot tänne, missä he todella kuulevat sitä, jos he haluavat sitä kuulla. Älköön rynnätkö sinne erämaahan. He yrittävät tehdä täsmälleen sitä, mitä tämä Sana kieltää heitä tekemästä. ”Katsokaa, se on erämaassa – älkää uskoko sitä! Katsokaa, se on salaisessa kammiossa: älkää uskoko sitä!” Herra, minä teen parhaani varoittaakseni heitä, mutta kaikki tuo osoittaa, että hetki on lähellä. Illan varjot ovat lankeamassa.

³⁰²   Minä rukoilen armoa, Herra. Ole minulle armollinen. Auta minua. Tämä hermostuttaa minua, Isä. Minä rukoilen, että auttaisit minua. Minä – minä en halua sinetöidä elämääni… koko minun työni täällä olisi ollutkin jotakin fanatismia, joka johdattaa jonkin joukon tai kultin erämaahan jonnekin. Älä anna minun nimeni painua niin alas, Herra. Minä taistelen kovasti tämän takia. Olen niin vilpitön kuin voi olla. Jumala, älä anna sen tapahtua. Auta minua jollakin tavalla. Minä en tiedä, mitä tehdä. Minä luotan vain Sinuun, mutta auta Sinä minua. Minä teen mitä vain, mitä Sinä käsket tehdä. Olen Sinun palvelijasi, nämä ovat Sinun lapsiasi. Herra, nämä… Useimmat näistä ihmisistä, 99 sadasta, Herra ovat tosi luotettavia. He uskovat. He tietävät. He ymmärtävät. Ja he tietävät, ettei ole kyse minusta. Mutta minä tiedän, että näiden asioiden pitää seurata jokaista herätystä, eikä tämä ole sille immuuni. Niinpä minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua nyt.

³⁰³   Auta meitä, kun me menemme pikku lounaalle tänään, Herra. Siunaa meidän yhdessäolomme. Kokoa meidät tänne ajoissa tänään iltapäivällä. Monien pitää mennä kotiin nyt, Herra. Heidän pitää mennä kotiinsa, ja minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä. Kyetkööt he jollakin tavalla saamaan otteen tästä nauhasta kuullakseen loput heidän kysymyksistään. Ehkä heidän omaansa ei vastattu. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä, Herra.

³⁰⁴   Auta minua todella nopeasti tänä iltana vastaamaan näihin kysymyksiin ja että kykenen ottamaan ne kaikki. Kunnes kohtaamme jälleen täällä tänään iltapäivällä, siunaisithan Sinä meitä? Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

Rakastan Häntä
Rakastan Häntä
Sillä Hän rakasti ensin minua
Ja hankki minulle pelastuksen
Golgatan ristillä

³⁰⁵   Kirjoitin tuonne, minä kirjoitin sen, että se olisi aina minun edessäni: ”Kristus edessäni, kun vastaan näihin kysymyksiin.” Uskotteko te, että sanoin sen sydämestäni? Kaiken, sydämestäni auttaakseni.

Jotkut ehkä tulevat hakemaan kangaspalansa täältä.

³⁰⁶   Rakas Jumala. Tässä on nenäliinoja, kangaspaloja on tässä. Ne ovat menossa sairaille ja vaivatuille. Tulkoon tuo suuri Sanan tulkki, Pyhä Henki, joka kirjoitti sen. Tulkoon Hän nyt lähelle tätä jumalanpalveluksen osaa ja siunatkoon nämä kankaat. Herra, jos ajattelen itseäni, mikä minä olen panemaan likaista, saastaista kehoani näiden nenäliinojen päälle, jotka seisovat elämän ja kuoleman välissä, monien edestä? Oi, Jumala, minä vapisen. Mutta, kun ajattelen, että… Sinä et näe minua, Sinä vain kuulet minun ääneni. Se tulee Herran Jeesuksen veren läpi siellä. Nyt, minä uskon, että Sinä vastaat minulle, niin kuin Sinä vastasit Hänelle, koska Hän meni minun edelläni istumaan Majesteetin oikealle puolelle, sinne ylös, korkeuksissa. Ja Hänen verensä on siellä sovituksena, ja minut on peitetty sen veren alle.

³⁰⁷   Minä uskon, Herra, että Sinä parannat heidät, koska he ovat tarpeessa. Heitä ei olisi muuten pantu makaamaan tänne. Minä rukoilen, että sinä parantaisit jokaisen heistä. Minä asetan itseni näiden ylitse, kuten… Sanottiin, että Paavalin kehon päältä… Hänkin oli vain syntinen, Herra, Sinun armostasi pelastettu. Ihmiset uskoivat häntä, vaikka hän nuhtelikin heitä ja kaikkea, mutta he tiesivät, että hän oli paimen. He tiesivät hänet – Sinun luotasi lähetetyksi, koska Sinä näytit itsesi hänen tehtävänsä kautta. Jumala, nämä ihmiset uskovat samalla tavalla tänään. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä nyt ja parantaisit jokaisen heistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

³⁰⁸   Oletteko te nälkäisiä? No, selvä. Minä olen. Haluan lisää näitä kysymyksiä. ”Ihminen ei elä yksinomaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Nyt, minä saatan olla… Jotkut näistä kysymyksistä, ehkä minä en ottanut niitä oikein. Minä tein vain niin hyvin kuin voin. Illalla, yritän aloittaa seitsemältä. Siis, huone avataan puoli seitsemän. Ja te, jotka voitte jäädä… Te, jotka ette voi, me ymmärrämme, ei siinä mitään. Mutta minä yritän ottaa näistä jokaisen, jonka mitenkään voin illalla. Jumala siunatkoon teitä, kunnes kohdataan.

Nyt, jos nousisimme jaloillemme ja laulettaisiin jokin hyvä vanha laulu, lähtiäislaulu. Jeesus Nimi ota myötäs. No niin.

Jeesus Nimi ota myötäs
Murheen laakson matkamies
Tee sen turvissa sun työtäs
Ohjatkoon se kaikki ties

Kallis oi, Nimi soi!
Ilo taivaan autuus maan,
Kallis oi, Nimi soi
ilo taivaan autuus maan.

³⁰⁹   Minä haluan ilmoittaa tämän. Billy sanoi, että aamulla kerättiin rakkausuhri (näettekö?), ja saatiin mukava rakkausuhri. Minä haluaisin, että hän menisi seisomaan tuonne talon taakse. Ihmisille, jotka eivät ole valmistautuneet, heillä ei ole rahaa päivälliseen, Billy antaa teille rahaa päivälliseen ja – maksaa teidän hotellilaskunne tai motellilaskunne, kumpi se sitten onkin. Ottakaa ja maksakaa se nyt. Jos te olette… Jos voitte jäädä… Te tapaatte Billyn tuolla takana ja ottaa nimenne ja missä te olette ylös, ja me maksamme päivällisenne ja motellilaskunne tuosta tämän aamun rakkausuhrista.

Kunnes kohdataan,
Kunnes kohdataan,
jalkain juuress’ Jeesuksen…