64-0620B KUKA ON JEESUS?
(Who Is Jesus)
Topeka, Kansas, USA, 20. 6. 1964

¹       …minulla – meillä on ollut, tähän mennessä, varsinainen gastronominen riemujuhla nauttimallamme aamiaisella; minun on yleensä kylmä sämpylä ja vähän hilloa päällä. Olin Phoenixissa, tässä kerran, ja minä sain pannukakkuja ilman… me nimitämme niitä etelässä ”flapjackseiksi” eikä niiden kanssa ollut yhtään melassia, ja niinpä minun piti panna sokeria omieni päälle; He olivat todella… Ja nyt, täällä meillä oli varsinainen [juhla]hetki! Eikä vain sitä, luonnollisessa mielessä, vaan meillä on ollut sitä myös hengellisesti.

²       Oli todella ilo kuulla tämän rakkaan veljen todistus. Minut kutsuttiin tässä eräänä aamuna hänen sänkynsä ääreen; minulle kerrottiin vähän, mitä oli tapahtunut. Luulisin, että hän on yksi ensimmäisistä, joka yritti sponsoroida tätä kokousta. Todellakin kyse oli saatanasta, joka yritti tehdä sen tuolle Jumalan miehelle; mutta te näette, miten Jumala toimii; Hän kääntää asian päinvastaiseksi – suurenmoiseksi todistukseksi näyttääkseen oman voimansa. Hän saa kaiken toimimaan niiden hyväksi, jotka rakastavat Häntä. Olen niin kiitollinen kuullessani tuon todistuksen, veli.

³       Minulle on ollut todellinen ilo ja kunnia olla tässä kaupungissa teidän kanssanne, ihmiset. Se on – no, en pysty ilmaisemaan sitä, mitä minä sen takia tunnen. Nyt meillä ei ole ollut ylitsepursuavasti väkeä ja sellaista, niin kuin meillä joskus on, mutta näyttää siltä, että Jumala on aikeissa tehdä jotakin, tai on valmistautumassa johonkin, valmistamassa ihmisiä jotakin varten, järjestämässä ihmiset takaisin sille kurssille [reitille], jolla meidän pitäisi olla, ja kohdatakseen näitä paimenia, ja niin edelleen.

⁴       Ja sitten, minulle on ilo ja kunnia tulla tänne tänä aamuna puhumaan Täyden evankeliumin liikemiehille [suom: STELK]. Käsittääkseni, tämä osasto on vielä lapsenkengissään; se on hyvin pieni ja niin kuin veli tässä sanoi, täällä tarvitaan miehiä.

⁵       Ja sitten, kuten monet suuret hienot täyden evankeliumin organisaatiot, joille minut on esitelty ympäri maailman, joissa monet ovat baptisteja ja eri puolilta, no, minä kuulun yhteen joukkoon, ja se on Liikemiehet, koska se ei edusta mitään tiettyä organisaatiota. Itsessään se on yhteisevankelinen; se ei yksinkertaisesti edusta mitään muuta kuin täyttä evankeliumia, ja me olemme siitä niin tyytyväisiä.

⁶       Ja mielestäni, te kaupungin miehet, täällä, se on… Todellakin, jos te uskotte minun sanovan teille jotakin, mikä on totta, tämä on se hetki, jolloin täyden evankeliumin liikemiehet saattavat kokoontua yhteen; sellaisina hetkinä, lauantaiaamuisin, te opitte toinen toisiltanne asioita, joista puhua.

⁷       Presidentti… kansainvälinen presidentti, veli Shakarian, minä tutustuin häneen monia vuosia sitten. Monet teistä tiedättekin siitä, kun noita sähkösanomia oli pöydälläni, iso pino, ja poimin sieltä, minä löysin Shakarian-nimisen naisen, joka oli kuolemassa syöpään. Ja jotenkin, Herra johdatti minut paikalle, ja siellä minä tutustuin Shakarianeihin, kun nainen parani. Silloin tohtori Theodore Palouveas kastettiin siellä, kun… hän oli heidän lääkärinsä, kreikkalainen lääkäri.

⁸       Hän sanoi: ”Tuo teidän ideanne! Te annatte ihmisille aivan väärän käsityksen. Se nainen makaa siellä kuolemaisillaan!” hän sanoi.

⁹       Heti, kun minä menin sisälle, hän sanoi: ”Siis, kun te menette sisään, olkaa kunnioittavia – hiljaa, koska tuo nainen on kuolemaisillaan. Hän on ollut täällä ja häneltä on poistettu molemmat rinnat, ja hän on turvonnut kovasti. Mies sanoi. ”Hänen on kuoltava”, hän sanoi. ”Te ette voi asialle mitään”, hän sanoi. Ja minä vain kuuntelin hänen luentoansa hetken; Hän sanoi: ”Olkaa nyt aivan hiljaa; älkää rukoilko äänekkäästi, tai mitään. Lausukaa lyhyt rukouksenne, ja tulkaa pois”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä, herra.”

¹⁰   No, minä vain jatkoin. Tiesin, etten kuuntelisi sitä, siis. Ja minä sanoin, että me… Menin yläkertaan. Ja siellä oli, minä luulen, että otin… minä otan uudelleen; menin yläkertaan, ja Florence, nuori, kaunis, nuori nainen silloin, ja Rose ja kaikki ihmiset, he rukoilivat; ja heidän äitinsä makasi siinä tajuttomana – oli ollut päiväkausia tajuttomana, ja aivan turvoksissa.

¹¹   Ja minä polvistuin rukoukseen ja sitä tehdessäni, Herran enkeli tuli sängyn luo ja sanoi: ”Kolmessa päivässä, hän tulee olemaan jalkeilla.”

¹²   Niinpä, minä käännyin, ja lähdin menemään ulos, ja ihmiset seurasivat minua. Sanoin: ”Herran nimessä, hän tulee nousemaan ylös vuoteesta.” Ja ihmiset alkoivat kirkua.

¹³   Ja paikalle tulee tohtori Palouveas ja oli aikeissa ajaa minut ulos talosta. Ja hän yksinkertaisesti… Minä sanoin… Hän sanoi: ”Olipa päähänpisto!” Ja minä sanoin… ”Siis antaa nyt ihmisille tuollaisia turhia toiveita! Nainen on kuolemassa!”

¹⁴   Minä sanoin: ”Tilastojen mukaan, niin onkin, mutta Jumalan Sanan mukaan, ei ole.” Näettekö? Minä sanoin; ”Hän tulee jäämään henkiin.”

¹⁵   ”Höpsis”, hän sanoi, ”teidän pitää poistua täältä; alkakaa painua.”

¹⁶   Ja veli Shakarian astui esiin ja sanoi: ”Hetkinen vain.” Näettekö? Me olemme pyytäneet myös teitä tänne, lääkärinä, ja me arvostamme teitä, mutta me kutsuimme myös veli Branhamin; mitä toiveisiin tulee, te ette ole antanut meille yhtään. Hän, katsokaas antaa”, hän sanoi.

¹⁷   Ja minä sanoin: ”Kuulkaapa, mitä minä teen; jos nainen ei ole kolmen päivän sisällä poissa sängystä, minä panen selkääni kyltin: ’väärä profeetta’, ja me lähdemme Los Angelesiin, ja te menette autollanne pitkin katuja ja puhallatte torveen ja osoitatte minua. Ja sitten, jos hän pääsee ylös, niin minä panen teidän selkäänne kyltin: ’puoskari’, ja otan autonne ja puhallan torveen. Hän ei suostunut. Myöhemmin hänet kastettiin kastelukanavassa, ja hän palvelee Herraa. Hänet on otettu sittemmin kirkkauteen.

¹⁸   Ja sillä tavalla minä tutustuin Shakarianeihin. Myöhemmin minä osallistuin heidän kanssaan heidän ensimmäisen osastonsa organisointiin. Ja yli koko kansakunnan; ympäri maailman, minä olen auttanut heitä heidän osastoissaan. [Liikemiehet] on todella hieno miesten ryhmä.

¹⁹   Minusta te – teiltä puuttuu jotakin, eikä yhteenkuuluvuutenne [/toverihenki] ole lujittunut täällä, sillä yhteenkuuluvuudesta on kyse. ”Meidän pitäisi kokoontua”, Raamattu sanoo meille, että ”kun me näemme lopun lähestyvän, älkäämme jättäkö kokoontumistamme.” Se ei – eikä ainoastaan sitä, se vahvistaa teitä. Ja te – teidän voimanne vahvistaa seurakuntaa. Ja se kaikki… Täyden evankeliumin liikemiehet ei ole organisaatio, jonka takia voi jäädä muusta pois, ja sanoa: ”Tämä on se meidän ryhmämme”, nämä ovat kaikkein uskovien kokoontumisia. Se on todella seurakunnan yksi solu, siis, itse seurakunnan – hengellisten uskovien; ja minusta olisi hienoa, jos te tekisitte sen. Se on vähän sellainen pieni… ehkä se ei…

²⁰   Minä toivon, ettei tämä kuulosta rienaavalta, mutta joku sanoi minulle vähän aikaa sitten eräässä kokouksessa, hän, eräs mies sanoi: ”Hei, sinähän olet saarnaaja.”

²¹   Minä sanoin: ”No, minä luulen, että puolet tuosta on totta.” Minä vähän pelkään sitä, mitä sanon saarnaajista, jotka ovat Täyden evankeliumin väkeä.

²²   Siis, minun isäni oli ratsastaja. Hän kesytti hevosia. Kun minä olin pikkupoika, minä ajattelin, että minustakin tulisi ratsastaja. Tehän tiedätte, miten pikkupojat haluavat olla isänsä kaltaisia, ja minustakin piti tulla ratsastaja. Ja niinpä, minä hoidin isän tontin peränurkkaan kyntämään, ja minä otin oman kyntöhevoseni, ja vein sen vanhan, tukista veistetyn, juottokaukalon ääreen.

²³   Kuinka moni on nähnyt sellaisen, vanhanaikaisen… No, mistä päin Kentuckya te olette kotoisin? Oi! Kuinka moni on nukkunut olkipatjalla? No, minä voin saman tien ottaa takin ja kravatin pois; olen täällä todella kuin kotonani. No, sellaisista oloista minä olen.

²⁴   Siellä minä ennen olin. Ja isällä oli satula, siis; ja kun minä näin hänen olevan kaukana tilan peränurkilla, niin minä otin sen vanhan kyntöhevosen. Ja minä hain paikalle kaikki veljeni ja panin heidät aidan viereen; menin hakemaan aikamoisen kourallisen sappiruohoja [piikikäs kasvi] ja panin ne satulan alle, ja kiristin satulavyön ja hyppäsin hevosen selkään. Voi! Se vanha veikko oli niin väsynyt, että tuskin sai nostettua jalkansa irti maasta; ja sehän parkaisi ja alkoi vikuroida – sappiruohot pistelivät sitä, ja vedin satulavyön tiukalle; ja niin otin hatun päästäni ja olin aivan… olin oikea cowboy. Olin lukenut vähän liikaa lehtiä, siinä kaikki; näin minä uskottelin veljilleni olevani tosi cowboy, nähkääs, ja ajattelinkin olevani.

²⁵   Kun täytin suunnilleen 18, livistin kotoa, ja lähdin Arizonaan, ”Ihmiset tarvitseva minua siellä kesyttämään hevosiaan; siitä olen varma; he todella… ihmiset tarvitsevat minua, ja siksi minun on lähdettävä kotoa.” Alaikäinen, mutta livistin tieheni ja satuin pääsemään Phoenixiin juuri parahiksi, kun oli rodeoiden aika, siis. Sitten menin sinne taakse tutustumaan heidän karjaansa, tutkimaan, millä minä tulisin ratsastamaan. Ja niillä, jotka jäisivät jäljelle, joilla muut eivät pystyisi ratsastamaan, minä ratsastaisin, siis, ja saisin hopeasatulan.

²⁶   Olin semmoinen piskuinen kaveri, ollut aina aika pieni, ja ajattelin hankkia itselleni chapsit [säärystimet]. Tiesin isäni käyttävän sellaisia. Eikä minulla ollut niitä silloin, ja niinpä minä hankin… näin hienot, joissa luki ”A-r-i-z-o-n-a” alhaalla ja niissä oli härän pääkalloja ja sen semmoisia. Minä ajattelin: ”Voi tavaton, nämäpä näyttäisivät komealta päälläni”, tehän tiedätte, miten lapsi… Minä vedin ne päälleni, ja niistä laahasi suunnilleen 40 senttiä pitkin lattiaa. Ja minä näytin niissä ihan yhdeltä näistä pikku tappelukukoista, kaikissa höyhenissään. Minä ajattelin: ”Ei tule ikinä onnistumaan”, ja lähdin ja ostin Levisfarmarit.

²⁷   Ja minä ajattelin: ”Tulen tienaamaan jonkin verran.” Ja niin minä lähdin ja katselin pitkin ja poikin sitä karjaa, joka siellä oli, ja niin villejä olivat, etteivät edes heinää syöneet kaukalosta. Minä ajattelin: ”Tavaton sentään!”

²⁸   Sitten, ensimmäinen, joka tuotiin esiin, se sattui olemaan… outoa sanoa se tänä aamuna, en ole tullut sitä ajatelleeksi ennen kuin nyt: mutta ensimmäinen ratsastettava hevonen, sinä iltapäivänä kisassa, oli nimeltään ”Kansasin lainsuojaton”, ja se oli kotoisin Kansasista, valtava, lainsuojaton se olikin, säkä 1,7 m! Ja niin erään kuuluisan ratsastajan piti ratsastaa sillä.

²⁹   Minä hankkiuduin, karjapihan aidalle, siis, ja istahdin sille, niin kuin muutkin ratsastajat. Heillä oli hattu työnnettynä tällä lailla takaraivolle. Minä ajattelin: ”Minähän näytän aivan oikealta ratsastajalta”, pää takakenossa.

³⁰   Sitten, se kaveri astui esiin, kaikissa koristuksissaan. Hän – kun hän tuli rännistä ulos, sen hevosen selässä; se teki pari kolme pukitusta ja: muikkusukellus*, ja se poika… Hevonen meni yhteen suuntaan, ja mies toiseen. Avustajat poimivat hevosen ja ambulanssi ratsastajan, jolta valui verta korvista. Ja hevonen jatkoi matkaansa, ja avustajat nappasivat sen kiinni. [*moonfish = kuukala].

³¹   Se kuuluttaja tuli ja sanoi: ”Minä annan kelle tahansa, joka pysyy 10 sekuntia selässä, sata dollaria.” Hän jatkoi kävelyään yleisössä ja tulee kohti, katsoo suoraan minuun ja sanoo: ”Oletko sinä ratsastaja?”

³²   Ja minä sanoin: ”En ole.” Muutin mieleni vähän vikkelästi. Minä en ollut ratsastaja.

³³   Kun minut vihittiin Lähetysbaptistiseurakunnassa, otin Raamattuni kainaloon, siis, tällä tavalla, ja minä sain valtakirjani; olin uskon puolustaja, siinä se kaikki sitten olikin. Ajattelin olevani saarnaaja.

³⁴   Eräänä päivänä, olin St. Louisissa, kun tämä pikkuinen Daughertyjen tyttö parani, ja minä ajattelin olevani sananpalvelija. Menin tapaamaan helluntailaisia, ja tämä Robert Daugherty – jotkut teistä saattavat tunteakin hänet; ja minä kuulin hänen saarnaavan. Ja tuo mies saarnasi niin, että polvet notkahtivat alta ja tuli siniseksi naamaltaan ja tuli luotisuoraan alas lattialle ja takaisin ylös, ja joutui haukkomaan henkeään, ja silti saarnasi niin, että se kuului kahden korttelin päähän.

³⁵   Minä – minun vanha, hidas baptistikäsitykseni ei voi edes ajatella sitä niin vikkelästi. Jos joku olisi sanonut sen jälkeen minulle: ”Oletko sinä saarnaaja?” Olisin vastannut: ”En ole.”

Eräs kaveri sanoi minulle Philadelphiassa…

³⁶   Siellä seuraava kokous järjestetään, ulkomaalaisten kanssa. Minun pitäisi puhua 29. päivä, pohjustaa kokous 29. tohtori Brownille ja monille veljille, jotka ovat mukana. Se tapahtuu Philadelphiassa; tämän kuun 29:nnestä alkaen. Minulle on ilo ja kunnia avata kokous, niin, ja pitää muutama aamiainen heille.

³⁷   Joku kaveri sanoi: ”Minkä takia sinä pyörit tuon liikemiesporukan kanssa? Sinun pitäisi olla saarnaaja.”

Minä sanoin: ”No, minähän olen liikemies.”

Hän sanoi: ”No, minkä – millaisella liikealalla?”

³⁸   Sanoin: ”Varmuusalalla.” Sanoin sen niin nopeasti, ettei hän aivan tajunnut sitä, nähkääs. Hän ei tajunnut, mitä minä sanoin; en sanonutkaan ”vakuutus-” sanoin: ”varmuus-.”

³⁹   Hän sanoi: ”Siis, olen – tuo oli ilo kuulla.” Hän sanoi: ”Missä sen yhtiön pääkonttori on – millaista vakuutus se on”, hän sanoi.

Sanoin: ”Ikuinen Elämä.”

Hän sanoi: ”En ole vielä koskaan kuullutkaan siitä. Missä sen pääkonttori on?”

Sanoin: ”Kirkkaudessa.”

⁴⁰   Jos joku teistä kavereista on kiinnostunut, minä haluaisin keskustella vakuutuskirjasta, kun tämä kokous on päättynyt.

⁴¹   Ja minä muistan, jokin aika sitten, vakuutuksesta; toivon, ettei täällä ole vakuutusasiamiehiä. Minun veljeni on vakuutusasiamies, muuten, Prudentialissa. No, minä kuulin yhdestä ikävästä vakuutussopimuksesta, kerran. Ja ihmiset eivät lukeneet vakuutuskirjaa täysin, ja minun isäni teki 10 vuotta töitä säästöhenkivakuutuksen takia, jota hänelle maksettaisiin 20 vuoden ajan – me luulimme. Kun se piti tulla maksuun, se oli 7 dollarin, 50 sentin arvoinen, ja me kuvittelimme sen olevan satojen dollareiden arvoinen. Mutta, ja minä – minä en tiedä; ei siinä mitään, vakuutus on ihan hyvä; siis, en moiti sitä. Se on täysin oikein.

⁴²   Minulla oli eräs vakuutusystävä, tai siis pikemminkin myi vakuutuksia, kaveri, jonka kanssa kävin koulua; hänen veljensä, kirjoitti [kirjan] Yläsali, hän on tosi hieno baptistisaarnaaja. No, Wilmer tuli juttelemaan kerran, ja sanoi: ”Billy, minä tulin keskustelemaan vähän vakuutuksista.”

⁴³   Minä sanoin: ”No, Wilmer, kuulehan; me olemme aina olleet hyviä ystäviä, ja kaikkea. Jos sinä haluat jutella kanssani säästä, tai – tai jostakin muusta, ei siinä mitään, tai kalastamaan menemisestä tai jostakin, niin minä olen valmis keskustelemaan”, minä sanoin ”mutta…”

No, hän sanoi: ”Siis, sinä todellakin tarvitset joitakin vakuutuksia”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Minulla on varmuus.”

⁴⁴   Ja hän sanoi: ”Oi, anteek… siis onko Jesse”, hän on veljeni, ”jo myynyt sinulle vakuutuskirjan?”

⁴⁵   Minä sanoin: ”Ei.” Ja minun vaimoni katsoi minua kuin jotakin huijaria, siis, koska hän tiesi, ettei minulla ole vakuutuksia. Hän katsoi minuun, ja minä sanoin: ”Kyllä, minulla on varmuus.”

⁴⁶   Hän sanoi: ”Mikä se on?” Ja sanoin:

Siunattu varmuus, Jeesus on mun
Oi, mikä riemu on pelastetun
Jumalan lapsi, perillinen,
verellä pesty, on Jeesuksen!

⁴⁷   Hän sanoi: ”No, sehän on hyvä, Billy, mutta se ei hoida sinua hautuumaalle.”

⁴⁸   Minä sanoin: ”Mutta se hoitaa minut sieltä pois. Minä en ole huolissani sinne pääsemisestä. Minua huolestuttaa sieltä poispääsy.”

⁴⁹   Liikemies, minä olen yhä ”liikkeessä.” Jos te haluatte keskustella siitä kanssani, minä teen sen ilomielin.

⁵⁰   Mutta, keskinäinen yhteys* on suuri asia. Minä uskon, että se on kirjoitettu Sanassa: ”Kuinka suloista ja ihanaa on se, että veljekset voivat olla sovussa. Se on kuin voiteluöljy, joka oli Aaronin parrassa, joka valui hänen viittansa liepeille.” [Ps. 133: 1-2] Keskinäisessä yhteydessä* on todellakin jotain!

[*Fellowship = (keskinäinen) yhteys, yhteenkuuluvuus, toveruus, kumppanuus, yhteisö, veljeskunta.]

⁵¹   Yksin Jumala, alussa, Hän oli ainoastaan Jumala… Hän ei ollut edes Jumala alussa. Tiesittekö te sitä? Ei voinut olla. ”Jumala” tarkoittaa ”palvonnan kohde”, englannin kielessä. Näettekö? Kun Hän oli vain Elohim – itsestään olemassa oleva, Hän ei vielä ollut Jumala. Mutta Hänessä oli ominaisuuksia, samanlaisia kuin teidän ajatuksenne. Näettekö? Te ajattelette: minun on nähtävä jotakin, ja sitten… Minä ajattelen sitä, ja sitten sanon; ja sana on ilmaistu ajatus; niinpä: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana tuli ilmaistuksi”, näettekö, synnytettiin.

⁵²   Ja nyt tapahtuu samoin. Samalla tavalla, me olemme syntyneet – syntyneet uudesti; saimme ikuisen elämän. Jos, meillä on ikuinen elämä, on vain yksi ainoa ikuisen elämän muoto – se on Jumala. Ja me olemme Hänen ominaispiirteitään [/määritteitään]. Minä voin nyt puhua tällä tavalla kristittyjen keskuudessa; me olemme määritteitä; ja jeesus tuli lunastajana; kuinka moni uskoo sen? [Srk. sanoo: ”Aamen.”] Lunastaminen ei ole minkään uuden luomista; lunastaminen on sellaisen palauttamista, mikä on ennen ollut. Näettekö? Mitä te pelkäätte? Näettekö? Kaikki on Hänen käsissään, kello ei tikitä väärin. Kaiken pitää olla tällä tavalla, ja se tuo meidän tähän pisteeseen. Nyt…

⁵³   Ja minä luotan ja toivon todella, että jokainen teistä miehistä, tänä aamuna, jotka ette ole tämän hienon seuran jäseniä, että te keskustelette siitä, tämän hienon miehen kanssa; minun on puristettava hänen kättään – tämän osaston presidentin. Ja vahvistukaa, lujittukaa, voimistukaa! Daavid sanoi, että hän voimisti itseään vihollisen varalta. Ja te, miehet, te – te – te haluatte tehdä kaiken, minkä vain voitte vahvistaaksenne itseänne vihollisen varalta. Me olemme täällä täyden evankeliumin veljinä, nähkääs. Me uskomme siihen. Ruvetaan työhön, ja lähdetään ulos ja otetaan ja tuodaan joitakin näistä muista veljistä, olivatpa he täyden evankeliumin tai ei – kokouksiimme. Ja rukoillaan ja tehdään oma osuutemme Kristuksen ruumiin voimistamisesta, ja silloin, me voimistamme itseämme. Olkoon Jumala kanssanne, auttakoon teitä. Milloin vain, minä voin tehdä teille palveluksen, kertokaa se. Nyt, ennen kuin me lähestymme Sanaa…

⁵⁴   Minä en halua pidätellä teitä täällä kovin pitkään; olen – olen vain… Kuten sanoin hetki sitten, olen vähän hidas, siis, ja minun pitää ajatella aika hitaasti. Ja – ja minun psyykeni ei ole ollut kovin hyvä alun pitäenkään, ja niin minun pitää käyttää aikaa; enkä tiedä sen enempää kuin mitä Hän käskee sanoa, ja siitä minä joudun vaikeuksiin joskus, ”eksyn” aiheesta joskus, niinpä minun on sanottava vain, mitä Hän sanoo. Mutta, ennen kuin me lähestymme Sanaa, lähestytään sen Kirjoittajaa.

⁵⁵   Jokin aika sitten, minä olin ratsastamassa kuuluisan jumaluustieteen tohtorin, William Booth-Clibbornin kanssa – monet teistä tuntevatkin hänet, ja hän saarnaa evankeliumia seitsemällä kielellä. Ja me keskustelimme Jumalasta ja Hänen ominaisuuksistaan. Ja me puhuimme siitä, ja hän sanoi: ”Jumala on kuin timantti.” Näettekö? Ja minä sanoin: ”Silloin, nämä lahjat, joista sinä puhut – ne ovat Jumalan rakkauden heijastuksia”, sanoin. ”Kuten Afrikassa, me…” minä sanoin.

⁵⁶   Kimberleyssä, kaivoksen toimitusjohtaja, oli yksi, joka toimi minun ovimiehenäni. Hän vei minut timanttikaivosten läpi Kimberleyssä. No, siellä saattoi nähdä timantteja kadulla, mutta sellaista ei rohjennut ottaa haltuunsa, ennen kuin se oli hiottu. Ne piti hioa yrityksen toimesta. Silloin, suuressa timantissa ei ole sitä ”tulta,” kun te löydätte sen. Ei, se pitää hioa sitä varten.

⁵⁷   Ja, Jumala oli sellainen, ja Hänet piti haavoittaa meidän rikkomustemme tähden ja runneltiin pahojen tekojemme tähden. Hän on suuri Timantti. Ja kun, timantti hiotaan – oletteko koskaan huomanneet – se hiotaan kolmikulmaiseen muotoon, ja se heijastaa kaikkia seitsemää väriä aurinkoa vasten. Näettekö? Ja kun me katsomme punaista vasten punaista, se näyttää valkoiselta. Tiesittekö te sitä? Pitää paikkansa. Punaista punaisen läpi, on verta, punainen veri, katsottuna… Kun Jumala katsoo verenpunaista syntistä veren läpi, hänestä tulee valkoinen – hän on sydämessä, siis.

⁵⁸   Ja – ja niinpä nyt, siitä, minä sanoin: ”Jumala veisti, leikkasi, runteli, että nuo säteet heijastuisivat, ja kun se osuu – tuohon suurenmoiseen Jumalan Sanaan, se heijastaa sitä, mitä Jumala on.

⁵⁹   Ja tämä herra Clibborn sanoi: ”Mutta, sinähän et tunne edes omaa Raamattuasi.”

⁶⁰   Minä sanoin: ”Tuo voi pitää paikkansa – minä tunnen sen Kirjoittajan todella hyvin. Niinpä se – se on pääasia – jos tuntee tuon Kirjailijan.” Tuntea Hänet, vaikka te tuntisitte koko Sanan, tai ette – ainoastaan: tuntea Hänet!

⁶¹   Minä luulisin, että se oli Hudson Taylor, joka kerran sanoi nuorille lähetyssaarnaajille; hän [lähetyssaarnaaja] sanoi: ”Herra Taylor, minä sain juuri Pyhän Hengen, onko minun mentävä hankkimaan hum. kandin tutkinto?” hän sanoi. Hän vastasi: ”Älä yritä loistaa valoa, kun kynttilä on puoliksi sammunut; anna sen loistaa, kun se palaa.” Niin. Toisin sanoen, jos te ette tiedä mitä sanoa, menkää kertomaan, miten se syttyi. Se riittää.

⁶²   Ja te, Täyden evankeliumin liikemiehet, tehkää samoin. Ei teidän – ei teidän tarvitse odottaa, että teistä tulee saarnaaja; todistakaa siitä, mitä Hän on jo tehnyt teille. Sitä varten te kokoonnutte tänne, todistamaan siitä, mitä Hän on tehnyt teille. Se tulee loistamaan valoa muille sytykkeeksi. Sillä tavalla ilmestysmajan lamput sytytettiin: toinen toisesta; ei ulkopuolista tulta, uusi liekki, mutta samaa tulta. Se tarkoittaa: ”Sama Jumala, kaiken kaikkiaan, heijastaa loistaa tuota Valoa.

Puhukaamme tälle suurelle Kirjailijalle painaessamme päämme.

⁶³   Taivaallinen Isä; kokoontuneina taivaallisiin; me ymmärrämme, tämä ei tietenkään ole rukoushuone, vaan paikka, jossa Kiwanis* ja monet muut – Lionsit ja kaikki kokoontuvat.  Mutta, tänä aamuna se on rukoushuone, koska valtakunnan edustajat ovat kokoontuneet tänne. Ja meistä tuntuu, jo silti, näiden todistusten ja laulujen takia, että me olemme tietoisia, että suuri Kuningas on läsnä. Me tiedämme, että Hän on täällä. [*kansainvälinen klubi]

⁶⁴   Ja nyt, kun me, niin kuin lapset, uhraamme Sinulle huuliemme ylistystä, oi, ehkä emme järjestyneesti, vaan lapsina – Sinä ymmärrät sen. Sillä, miten paljon me yritämme käyttää tapojamme ja älyämme, ei ole väliä, se ei ehkä tule sydämestä – se on jonkin keinotekoisen käyttämistä. Mutta, kun me, sydämestämme, uhraamme tämän ihastuksemme, jota täällä on Sinulle, minä uskon, että se otetaan vastaan!

⁶⁵   Nyt, me rukoilemme, että Sinä sitoisit ympärillemme Pyhän Hengen langan, kokoaisit sydämemme yhteen ja puhuisit Jumalan Sanan kautta.

⁶⁶   Siunaa tätä osastoa, Herra, anna sille voimaa. ”Minä, Herra, olen istuttanut, minä kastelen sitä päivin, öin, eikä kukaan ota sitä minun kädestäni.” Minä rukoilen, Herra, Sinun palvelijanasi, siunaa heitä. Voimista heitä, Herra, valtakunnan tähden.

⁶⁷   Siunaa jokaista seurakuntaa, joka on täällä edustettuna tänä aamuna, ja jokaista ihmistä. Ja jos, täällä on joitakuita tänä aamuna, jotka eivät ole todella pelastuneita, minä rukoilen, Jumala, että tämä olisi se hetki, jolloin ihmiset huomaavat, että he eivät kykene kohtaamaan kuolemaa – että he saisivat ikuisen elämän lahjan, Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi kautta, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.

⁶⁸   Siis, kokouksessa, luulen, että olen saarnannut teille niin ankarasti ja kaikkea – kokouksissa, minä en halua ottaa – pitää saarnaa; ja minusta ei ole ihan oikein pitää kokousta lukematta Sanaa, ja ilman, että Sanasta vähäsen puhutaan. Niinpä, minä olen valinnut täältä Sanasta, vähän draamaa, pienen tarinan. Joillekin teistä, minä olen esittänyt sen kaksi – kolme kertaa, mutta minusta, se on vielä sen väärti, ja te voitte varmasti hiukan kestää sitä minun kanssani.

⁶⁹   Minä ajattelin lukea Luukkaan evankeliumista, 19:nnestä luvusta, 1 jakeesta alkaen. Se on hyvin outo pikku sanankohta tällaisessa paikassa otettavaksi, mutta silti, Sana on innoitettu, ja se puolustaa paikkaansa, ja minä luotan siihen, että Jumala ottaa tänä aamuna Sanansa, ja sovittaa sen siihen paikkaan, johon se kuuluu.

Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin… Ja katso, siellä oli mies, jonka nimi oli Sakkeus; ja hän oli publikaanien päällikkö, ja oli rikas. Ja hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli…

⁷⁰   Minäpä luen sen uudelleen, koska haluan korostaa tätä:

Hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli, mutta ei voinut väkijoukon takia, koska oli pienikokoinen. Niin hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulkisi siitä ohi. Tultuaan sille paikalle, Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” [RK Luuk. 19: 1-5]

⁷¹   Lisätköön Herra siunauksensa tämän lukemiselle, Sanansa.

⁷²   Tämä mies, pikkuinen henkilö… meidän näkymämme avautuu Jerikoon. Siis, Jeriko oli alhaisin Palestiinan kaupungeista, ja se sijaitsee laaksossa. Ja – ja Jerusalem on ylhäällä vuorella – ylhäällä kukkulalla.

⁷³   Ja jos huomasitte, kun Jeesus tuli maan päälle, Hänelle annettiin alhaisin nimitys ihmisten keskuudessa, jonka voi antaa. Hänen tuli… Hän oli Beelsebul, joka oli kaikkein pahin nimi, jolla Häntä voitiin nimitellä, se on: paholainen, ennustaja, paha henki.” Ihmiset nimittivät hänen työtään pahaksi hengeksi. Seurakunta, joka ei ollut valmistautunut antoi Hänelle hirveän nimen: Beelsebul.

⁷⁴   Ja Hän tuli – kaikkein vaatimattomin syntymä, jonka kautta suinkin voi syntyä; talonpoikaisesta äidistä; ei edes paikkaa, johon käydä makuulle ja synnyttää lapsensa. Ja Hänen kapalonsa – meille on kerrottu, että se oli otettu härän ikeen päältä, johon Hänet kiedottiin, seimessä, haisevassa tallissa, jätösten päällä, tallissa… Ja talli ei edes ole oikea talli – vain vähäpätöinen luola mäen syrjässä.

⁷⁵   Ja Hän oli tekemisissä alhaisimpien, köyhimpien ihmisten kanssa; ja ylhäiset seurapiirit hylkäsivät Hänet. Hänen omansa hylkäsivät Hänet, seurakunta, jonka olisi pitänyt tuntea Hänet, mutta ei tuntenut. He eivät olleet kouliintuneet Sanassa niin, että He olisivat tunteneet Hänet.

⁷⁶   Me huomaamme jälleen, että Hän meni Palestiinan alhaisimpaan kaupunkiin, Jerikoon. Olen unohtanut, miten monta metriä se on merenpinnan alapuolella* – paljon alempana. Hän kumartui niin alas, että kaupungin pikkuruisimman miehen piti kiivetä puuhun katsoakseen Häntä alaspäin. [*258 m.]

⁷⁷   Mutta juuri sillä tavalla maailma Hänestä uskoi. Hänelle järjestivät Hänelle kovimman, rankimman kuoleman, jollaisen kukaan ihminen voi kuolla; Hän kuoli kuin pahantekijä. Hän kuoli kaikkein häpeällisimmällä tavalla: Häneltä oli riisuttu vaatteet päältä; veistoksissa ja niin pois päin, siis, Hänelle on pantu kangaspala ympärille; ”Mutta, häpeästä välittämättä…” [Hepr. 12:2] Häneltä riisuttiin kaikki vaatteet; Hänet naulattiin ristiin häpeässä. Alhaisin, rankin kuolema, minkä voi antaa, annettiin Hänelle. Ja juuri niin maailma Hänestä ajatteli.

⁷⁸   Mutta Jumala ajatteli Hänestä niin, että antoi Hänelle nimen, korkeamman kaikkia nimiä taivaassa ja maan päällä. Korotti Hänet niin korkealle, Hänen valtaistuimensa niin korkealle, että Hänen piti katsoa alaspäin nähdäkseen taivaan. Sillä tavalla Jumala Hänestä ajatteli. Olen varma, että sellaiset meidänkin ajatuksemme Hänestä ovat tänä aamuna. Se on kaikkien nimien yläpuolella, jokaisen nimen, jonka voi mainita. Jopa koko suku [/perhe] taivaassa ja maan päällä on nimetty Jeesukseksi. Ja tämän nimen kautta pitää jokaisen polven notkistua, ja jokaisen kielen ylistää sitä.

⁷⁹   Sakkeus oli liikemies Jerikon kaupungissa. Ja hän oli epäilemättä omalla tavallaan hieno mies. Hän – hän oli, sanotaanko, luulisin – hienona miehenä, niin kuin oli, hänen on pitänyt kuuluta johonkin seurakuntaan, johonkin tuon aikaiseen kirkkokuntaan. Sanotaanpa, että hän oli fariseus.

⁸⁰   Ja hän, todellakin, hän ei jakanut vaimonsa mielipiteitä. Sanotaanpa, että hänen vaimonsa nimi oli Rebekka. Eikä Sakkeus jakanut hänen näkemyksiään, koska vaimo uskoi Jeesukseen. Hän uskoi Jeesuksen olevan juuri sitä, mitä Hän olikin: Messias, koska vaimo oli nähnyt Hänen tekevän Messiaan merkin. Vaimo, heprealaisena – heprealaiset tarkkailivat merkkejä ja profeettoja, koska Messias tulisi olemaan heidän sanansaattajansa. Siitä syystä, heidän ei olisi suinkaan pitänyt epäonnistua Hänen tunnistamisessaan, koska Hän oli tuo tuleva: ”Ihmisen Poika.”

⁸¹   Luen loput Sakkeuksen töistä ja toimista: ”Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään sitä, mikä on kadonnut. Hänkin on Aabrahamin Poika.”

⁸²   Kun – ihmiset syyttivät Häntä syntisten kanssa kulkemisesta. Niinpä, me näemme, että heidän olisi pitänyt ymmärtää, mutta he eivät ymmärtäneet.  Heillä oli oma teologiansa siitä, että eletään oikein ja ollaan hyviä ihmisiä ja niin edelleen, mutta he eivät oikeasti ymmärtäneet, millainen heidän Messiaansa tulisi olemaan.

⁸³   Tiesittekö te sitä, että niin voi käydä uudelleen? Se että me ymmärrämme jollakin tapaa väärin, voi käydä niin helposti. On ainoastaan yksi tapa varmistua asiasta, ottaa selvää siitä, millainen Hän oli [/on]. Silloin – Sana sanoo: ”Hän on sama.” Ottakaa selvää siitä, miten Hän tulee ilmaisemaan itsensä lopun aikana. Niin on kirjoitettu. Näettekö, Hän ei tee koskaan mitään paljastamatta sitä ensin. Hän sanoo sanassa: ”Hän ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen profeetoille.” Ja hän on jo paljastanut. Ja tämä on Hänen profeettansa, tämä on profeetallinen kirja; se on Jeesuksen Kristuksen täydellinen ilmestys; läpikotaisin. Mitään ei lisätä tai oteta pois. Ja meidän pitää tutkia sitä, ja nähdä, millaista aikaa me elämme; sillä me saatamme joutua tuohon samaan ansaan.

⁸⁴   Siis, me näemme, että sinä aikana, että tämä Sakkeus, meidän pikku hahmomme tänä aamuna, tämä Jerikon liikemies, me… hän olisi ehkä kuulunut Kiwanikseen, jos silloin olisi ollut sellainen, tai johonkin, joka muistuttaa sitä. Hän – hän olisi saattanut olla jonkin huomattavan säädyn jäsen, joka oli siellä Jerikossa. Epäilemättä aikansa merkkimies, ja hän kuului seurakuntaan.

⁸⁵   Mutta, huono asia, jonka me näemme on, että hän oli omaksunut suositun mielipiteen, yleisen mielipiteen Jeesuksesta. Ja Jeesus on Sana, ja ilmaistu Sana on Jeesus; näettekö? Ja niinpä hän piti yleisen mielipiteen puolta siinä, ettei Jeesus ollut profeetta, että Hän on ainoastaan… minä en halua sanoa sitä sanaa mitä me käytämme nykyään, bluffaaja, jokin, joka vain hämää.

⁸⁶   Mutta, siis, saatana voi matkia niin hyvin, että on vaikea erottaa mikä on oikeaa ja mikä väärää. Jeesus sanoi niin, että niin tulee olemaan viimeisinä aikoina – niin paljon imitointia kuten Jannes ja Jambres, jotka vastustivat Moosesta.

⁸⁷   Muistakaa ne kaksi miestä eivät kyenneet tekemään mitään, mitä Mooses ja Aaron pystyivät tekemään. Mutta ainoa, mitä Mooses tiesi, ja oikeaksi osoitettu… No, hän ei todellakaan tullut – Jannes ja Jambres vapauttamaan orjia. Mooses tuli Herran nimessä vapauttamaan orjat, siis, koska niin oli kirjoitettu. Aabrahamille sanottiin: ”Sinun siemenesi tulee oleskelemaan 400 vuotta, mutta minä tuon heidät pois.” Niinpä Mooseksella oli ”näin sanoo Herra.”  Nuo kykenivät matkimaan mitä tahansa lahjaa, mitä he kykenivät tuottamaan. Kun Mooses ja Aaron tiesivät sen, he eivät kiinnittäneet mitään huomiota noihin matkijoihin; he pitivät tiukasti kiinni Sanasta. Jumala lopulta julisti…

⁸⁸   Ja siis, Hän sanoi, että viimeisinä päivinä: ”Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nämäkin mieleltään turmeltuneet miehet vastustavat totuutta.” Juuri niin, nähkääs, ainoastaan pelkkiä matkijoita. Ja se saa ihmiset vähän hämmennyksiin.

⁸⁹   Joskus heitä torutaan, mutta silti – ei, ettei heistä pidettäisi, vaan heistä juuri pidetään.

⁹⁰   Mitäpä, jos teillä olisi – teidän pieni poikanne istuu tuolla keskellä katua, ja te lähtisitte ulos ja sanoisitte: ”Juniori kulta, minusta sinun ei pitäisi istua siinä.”, niin hän sanoisi: ”pidä sinä huoli omista asioistasi”? Te ehkä antaisitte hänelle vähän… Miksi te nimitätte sellaista, mitä minun isäni antoi minulle? ”Takapuoleisen protoplasman stimulaatiota” – niinköhän se äännetään? Sitä juuri me tarvitsemme.

⁹¹   Ja niin, juuri sitä teidän pitää antaa seurakunnalle; ei siksi, että te ette pidä juniorista, vaan siksi, että te pidätte juniorista. Näettekö? Rakkaus ojentaa.

⁹²   Se – Jeesus ei ollut ilkeä ihmisille. Hän rakasti heitä, ja Hänen oli ojennettava heitä.

⁹³   Ja tässä ovat tämä pikkukaveri [Sakkeus] ja Rebekka, hänen vaimonsa; Ja vaimo uskoi, että Hän [Jeesus] oli profeetta; se profeetta. Ihmisillä ei ollut ollut profeettoja satoihin, satoihin vuosiin. He tiesivät, että seuraavaksi näyttämölle – seuraava todellinen profeetta tulisi olemaan Hän. Näettekö, ihmiset tiesivät, että se olisi tulossa, koska niin oli profetoitu. Profetointi oli lakannut, ja sitten Hän tuli näyttämölle. Ja vaimo oli nähnyt tuon messiaanisen merkin, ja hän tiesi, että kyse oli Sanasta. Näettehän, hän oli selvittänyt sen.

⁹⁴   Niinpä, meidän draamamme alkaa tästä. Tuolla pikku kaverilla on pitänyt olla hirveä yö; se oli levoton yö, eikä hän saanut unta. Hän – hän kieriskeli sinne tänne tyynynsä päällä, koko yön läpeensä. Monet meistä tietävät, millaisia nuo yöt ovat.

⁹⁵   Siis, Rebekka tiesi; hän oli ollut tekemisissä opetuslasten kanssa, ynnä muuta. Hän tiesi, että Jeesus tulisi kaupunkiin seuraavana aamuna. Ja Rebekka oli niin kiinnostunut aviomiehestään, että hän halusi saada hänet kasvotusten Jeesuksen kanssa. Ja jos ihminen on kasvokkain Hänen kanssaan, se saa hänessä jotakin aikaan. Hän ei ole kuten muut ihmiset. Hän on erilainen. Ja Rebekka halusi Sakkeuksen olevan varma siitä, että hän oli tavannut Hänet; nähnyt Hänen tekonsa, ja tietäisi, että Hän oli tuo Messias. Silti, papit ja muut olivat sanoneet: ”Se ei ole yhtään mitään. Pelkkää jäljittelyä. Huijausta.” Mutta hän uskoi siihen, ja niinpä hän rukoili.

⁹⁶   Nyt, Rebekka, jos te haluatte liikemiehen, Sakkeuksen, todellakin Jeesuksen eteen, alkakaa vain rukoilla, niin hän tulee levottomaksi.

⁹⁷   Ja niin hetki oli melkein käsillä, niin että seuraavana aamuna Jeesuksen piti kulkea siitä ohi. Ja hän kiemurteli koko yön ja oli epätoivoinen. Ja Rebekka makasi ja rukoili. Ja yöllä, epäilyksettä, kun piti nousta ylös, hän sanoi: ”Kiitos Herra, minä tiedän, että sinä pehmität häntä.”

⁹⁸   Kun te näette, ettei Sakkeus saa lepoa, sanokaa: ”Kiitos Herra, sinä teet nyt hänessä työtäsi.” Kun te näette, hänen tulevan äkäiseksi, hän ei halua teidän käyvän enää seurakunnassa, siis, ”Pysy erossa tuosta porukasta! Älä käy siellä enää! Se ei ole mistään kotoisin.” Olkaa vain kärsivällisiä. Jumala työskentelee. Sillä tavalla Hän nähkääs toimii. Mies tulee niin levottomaksi, ettei kestä sitä.

⁹⁹   Me näemme, että seuraavana aamuna, tosi aikaisin, tämä meidän pikku sankarimme livahtaa sängystä, menee ja sonnustautuu parhaimpiinsa, siis, parhaaseen viittaansa, jonka omistaa, ja siistii partansa ja kampaa tukkansa. Ja Rebekka katselee salaa ja näkee hänet; ja tietää silloin, että jotakin on tekeillä. Ja Sakkeus pujahtaa ikkunan ääreen. Hän katsoo olisiko Rebekka hereillä. Ei, ei ole, hänen mielestään. Hän nostaa verhon ja katsoo ulos ja aamu oli valkenemassa, ja niin hän pani itsensä kuntoon.

¹⁰⁰   Siis, kun te rukoilette jonkun puolesta, jotakin alkaa tapahtua. Siinä juuri me menemme metsään, ystävät; me emme rukoile. Rukous on perustekijä [/perussävel]. ”Anokaa, niin teille annetaan; teillä ei ole, koska te ette ano; te ette ano, koska te ette usko; pyytäkää runsaasti, että teidän ilonne olisi täydellinen; anokaa, ja uskokaa, että te saatte sen, mitä te pyydätte.” Sitten, pitäkää siitä kiinni; älkää luovuttako. Jos Raamatussa on lupaus, ja teille on paljastettu, että Jumala antaa sen teille, pitäkää siitä kiinni.

¹⁰¹   Juuri niin Rebekka teki. Hänelle oli paljastettu, että Sakkeus tulisi pelastumaan, ja niin hän piti siitä kiinni.

¹⁰²   Ja kun Sakkeus lähti ovelta, Rebekka sanoi: ”Sakkeus, miksi sinä näin aikaisin laittaudut tänä aamuna?”

¹⁰³   ”No”, hän sanoi, ”kulta, ajattelin, että voisin, öh, öh…” Siis, sinähän Sakkeus, sinä voit keksiä vaikka millaisia selityksiä – ”ajattelin, että menisin kävelylle haukkaamaan vähän raitista ilmaa; siis vähän…” Laittautuisitteko te niin jonkin sellaisen takia – tiedättehän? Rebekka tiesi jotakin.

¹⁰⁴   Ja Sakkeus lähtee ulos, vilkaisee taloa takanaan, ettei vain kukaan katso häntä. Rebekka tirkistelee säleikön läpi, siis, katsoo, mitä tapahtuu. Hän tiesi heti. Hän polvistui ja sanoo: ”Kiitos, Herra. Minä luulen, että nyt se on ohi; me saimme hänet liikkeelle!”

¹⁰⁵   Niinpä, jos te saitte oman Sakkeuksenne kokoukseen tänä aamuna, hän on lähtenyt liikkeelle. Hän saattaa istua täällä, niinpä, hän on lähtenyt liikkeelle. Me saimme hänet näin pitkälle kumminkin.

¹⁰⁶   Hän lähtee, vilkaisee taakseen, katsoo, tarkkaileeko kukaan häntä – siis. Hän sanoo: ”Siis, tiedättekö, mitä minä ajattelin tehdä?”  Muutetaanpa asenteemme nyt häntä kohtaan. ”Minun vaimoni on ollut aivan sekaisin tämän niin kutsutun Galilealaisen profeetan takia; kun minun pappini ja paimeneni sanoo minulle: ”’Ei sellaista ole enää nykypäivänä. Kaikki nämä ihmeet ja jutut ovat vain jotakin huijausta; se ei ole mistään kotoisin.’

Tiedättekö, mitä minä aion tehdä? Minä menen suoraan paikalle, ja sanon pari valittua sanaa; sillä – ja silloin minusta tulee yksi tämän kaupungin merkkimiehistä, nähkääs, kun ojennan Häntä päin silmiä. Sen minä teen.” Ja niin Sakkeus lähtee.

¹⁰⁷   Hän sanoo: ”Hän tulee etelän puolelta – ei, Hän tuleekin pohjoisen puolelta Jerusalemista, Hän kulkee Danista Beersebaan. Sakkeus sanoo: ”Minä, minä… Hän tulee Jerusalemista, niinpä minä menen sinne pohjoisportille. Saan kiinni Hänet, kun Hän tulee; ja seison aivan kohdalla, katson suoraan Häneen ja sanon pari valittua sanaa.”

¹⁰⁸   Voi, miten monia Sakkeuksia nykyään onkaan, kun kokouksissa tulee puhe Jeesuksesta: ”Hihhuliväkeä; ei mistään kotoisin. Jos minä vain saan tuon miehen joskus kiinni, niin ai, mitä minä silloin teenkään!” Näettekö?

¹⁰⁹   Sitten Sakkeus lähtee portille. Mutta erikoista siinä on, siis… Hän oli menossa kohtaamaan Häntä aivan portin kohdalle; kertomaan Hänelle, että hän on liikemies; hän kuului Kiwanisjärjestöön, hän oli yhdistysten jäsen ja kaikkea, kaupungin (nais)järjestön jäsen. Hän oli – hän oli yksi viranomaisista ja hän oli huomattava ja kunnianarvoisa; hän oli kunnon kansalainen; ja hän halusi todellakin sanoa Hänelle, ettei Hänen tarvinnut ollenkaan tulla kaupunkiin; siellä oli kyllä runsaasti saarnamiehiä ja runsaasti seurakuntia, eivätkä he kaivanneet Hänen ideoitaan siellä. Ja niin hän saapastelee katua pitkin, pieni rintansa kaarella, tiedättehän. Ja, tavaton sentään! Mitä? No, rabbihan saattaa tehdä hänestä diakonin, jos hän tekee jotakin sellaista! Ja niin hän lähtee portille.

¹¹⁰   Mutta erikoinen juttu… no, siis, jotenkin se on outoa, mutta, kaikkialle, mihin Jeesus ilmestyy, paikalla on yleensä joku kuuntelemassa Häntä. Näettekö? Ja, ennen kuin Sakkeus pääsi paikalle, hän kuulee meteliä. Ja ihmiset lauloivat kaikenlaisia lauluja ja – ja ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa”, ja näitä hienoja virsiä laulettiin, ja jotkut kirkuivat ja huusivat; eikö ole omituista, että siellä, missä Jeesus on, on paljon meteliä? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Näettekö? Se on ihan…

¹¹¹   Siis, Hän astui temppeliin ja… kerran, siis Jerusalemissa pikemminkin, ja siellä, ihmiset repivät kappaleiksi palmuja, ja huusivat; ja siellä seisoi myös niitä, suuria seurapiiriprofessoreita ja sellaisia, ja pappeja, jotka sanoivat: ”Hiljentäkää heidät.”

¹¹²   Jeesus sanoi: ”Jos nämä olisivat hiljaa, kivet alkaisivat välittömästi huutaa.” Näettekö, jokin huutaisi, kun Hän on paikalla. Näin asia on.

¹¹³   Siis, kun Aaron meni Shekinaan, ennen Shekinaa, hänet tuli voidella, ja hänellä oli… hänen viitassaan piti olla granaattiomena ja kello. Ja ainoastaan siitä ihmiset tiesivät, että Aaron oli hengissä, kun he kuulivat sen äänen. Ja siksi, minä ajattelen, että siitä Jumala tietää olemmeko me hengissä vai emme, kun Hän kuulee vähäsen ääntä. Ottakaa mitä vain, mikä on aivan hiljaa, niin sille on kyllä sattunut jotakin. Ihmisten piti siitä äänestä pystyä sanomaan, oliko hän elossa vai ei.

¹¹⁴   Ja Sakkeus kuuli kaiken tuon metelin sieltä; ja sitten, kun hän pääsi paikalle, portit olivat aivan tukossa, ja ovet selällään, ja kaikkea. Ja hän oli aika pikkuinen kaveri, kuitenkin vain, ja hän ajatteli: ”Mitenhän minä pääsen näkemään Häntä?” Tuolla Hänen ympärillään on niin paljon noita hihhuleita, etten minä näe Häntä, siispä”, hän sanoi, ”yhden asian minä tiedän, etten näe Häntä, koska olen liian pieni.”

¹¹⁵   ”Mutta minä tiedän, että Hän on menossa lounaalle yhden minun kilpailijoistani luo, niinpä minä en näe, onko Hän ollenkaan järkimiehiä, jos Hän ei tulisi minun firmaani – ravintolaani. Mutta, Hän on menossa Lavinskeille”, tai – (minä toivon, ettei täällä ole ketään Lavinskia), ”Niinpä Hän menee hänen ravintolaansa, ja todella, minähän tarjoan parasta ruokaa, ja miksi kukaan ihminen edes… ja Rebekka on Hänen seurakuntansa jäsen, ja sitten, – Hän menee tuollaiseen paikkaan?”

¹¹⁶   No, hän sanoi: ”Yhden asian minä tiedän, menen sinne, missä Hallelujakatu risteää Kirkkaudenkadun kanssa. Siitä Hän menee ohi.” Totta. ”Siellä, kaupungin kadulla, missä Hallelujakatu ja Kirkkaudenkatu risteävät.” Sieltä Hänet voi aina löytää; juuri sieltä.

¹¹⁷   Niinpä hän jätti väkijoukon ja juoksi sinne, ja hän ajatteli nyt – valmistautui hyvin, ja sanoi: ”Nyt, kun Hän tulee tuon kulman takaa, minä sanon Hänelle, minä annan Hänelle mitä kuuluu. Hän kulkee tästä ohi, niinpä minä… kun Hän kulkee ohi.” Sitten hänelle välähti mieleen: ”Tiedätkö mitä, se joukko tulee Hänen perässään.”

¹¹⁸   Niin ihmiset aina tekevät. ”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat” – eivät kanat, maahan sidotut linnut. Taivaalliset kotkat kerääntyvät raadolle. Kana on sen serkku, tiedättehän, se on siellä, missä rotat ja sellaiset voivat syödä sen. Mutta kotka tekee pesänsä oikein korkealle puuhun, eikä kukaan pääse sinne. Loiset eivät häiritse niitä, ne lentävät liian korkealla, Siis, pedot ja jyrsijät ja semmoiset eivät niitä häiritse, ne ovat kotkia. Ne syövät kotkanruokaa. Siinä se on.

¹¹⁹   Siis, Jehova on kotka, itse, ja Hän nimittää meitä kotkasiksi, Hänen profeettansa ovat kotkia – näkijöitä.

¹²⁰   Ja kotka menee niin korkealle, ettei mikään lintu voi sitä seurata. Siis, jos haukka yrittäisi seurata sitä, se hajoaisi kappaleiksi. Aivan niin. Se on vikana nykyään, ihmiset yrittävät matkia. Se paljastuu nopeasti. Jos sen antaa nousta vähän korkeammalle, sen kaikki sulat lähtisivät irti. Aivan. Ne joutuisivat lentokieltoon. Muistakaa, sen pitää olla erikoisrakenteinen lintu. Ja ihminen, joka seuraa tätä Sanaa, pitää olla erikoisrakenteinen, Jumalan rakentama, ei seminaarien. Me huomaamme, kun hän… korkeammalle se nousee, jos sen sulat eivät pysy kiinni, niin mitä hyötyä siitä hänelle olisi.

¹²¹   Vielä eräs asia, kun se pääsee sinne korkeuksiin, mitäs, jos se pääsee sinne korkealle ja se olisi sokea eikä näkisi mitään? Näettekö, sillä pitää olla myös silmät – näettekö – että se tietää, mitä tekee ollessaan siellä ylhäällä. Niin on Jumalan kotkien laita. Mitä korkeammalle sinä nouset, sitä pitemmälle sinä näet, ja tulet takaisin, ja ennustat, mitä tulee tapahtumaan. Ymmärrättekö? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Minä luulen, että se värillinen veli siellä takana ymmärtää tämän todella hyvin tänä aamuna, nähkääs. Siis, pankaa se merkille.

¹²²   Sitten, me huomaamme, että hän sanoo: ”Jos minä seison tässä tuo ja joukko metelöi, Hän ei mitenkään kuule minun ääntäni. Ihmiset huutavat ja hölmöilevät niin, ettei minun nuhtelullani ole yhtään mitään merkitystä.” Se on hyvä. Sitten hän sanoo: ”Mutta, tiedättekö, mitä minä teenkin? Minäpä kerron mitä teen; tuolla seisoo sykomoripuu; ja minä kiipeän ylös siihen puuhun, ja kun Hän menee ohi, minä näen Hänet. Sitten, minä asetan jalkani oksalle ja sanon Hänelle, mitä minun pitää Hänelle sanoa. Ja Hän tulee huomaamaan, että minä olen Sakkeus, tämän hienon täkäläisen seurakunnan jäsen. Kerron Hänelle, minkä jäsen minä olen, ja mitä minun pappini Hänestä ajattelee.” No, sehän voi olla ihan hyvä.

¹²³   Hän katsoo ympärilleen ja ajattelee: ”Siis, seuraavaksi, tuo ensimmäinen oksa on 3 metrin [10 ft.] korkeudessa.” Ja hän on itse noin 120 cm pitkä, miten hän pääsee nuo loput 1,8 metriä? Näettekö? Hän miettii, miten pääsisi sinne ylös. Hänellä ei ole muuta keinoa edetä, niinpä hänen on päästävä ylös siihen puuhun. Hän katselee ympärilleen, eikä ole muuta kuin… siis, roskien tyhjentäjä ei ole käynyt vielä tänä aamuna, ja jäteastiat seisovat kadunkulmassa. Hän ajattelee: ”Jospa minä vain pääsisin tuon jäteastian päälle, niin sitten minä… sillä minä pääsisin riittävän korkealle, että saisin otteen tuosta alimmasta oksasta. Mutta, minä olen päättänyt tavata Hänet. Minä aion tavata Hänet.”

¹²⁴   Siis, tässä on sitä jotakin; kun ihminen haluaa tavata Jeesuksen, hän joutuu kohtaamaan joitakin mitä radikaaleimpia asioita. Näettekö? Mutta, siis, Jumala oli käsittelemässä häntä. Mistä oli kyse? Rebekan rukouksiin vastattiin, nähkääs.

¹²⁵   No, hän menee sinne päälle; ja tyhjentäjä ei ole vielä käynyt tänä aamuna, ja astia oli todella painava, eikä hän pystynyt nostamaan sitä. Hän oli liian pieni. Hän yrittää, muttei onnistu. Oli vain yksi tapa saada se tehdyksi, ottaa siitä käsin kiinni ja raahata sitä. Mutta hänellä oli paras pukunsa päällään.

¹²⁶   Mutta, siinä oli jotakin; kun te haluatte todella kovasti kohdata Jeesuksen, te teette mitä vain. Näettekö? Te – te teette todella mitä tahansa, jos te haluatte todella kovasti tavata Hänet – Ja niin hän menee sinne ja hän… Ymmärrättekö, saatana yrittää saada myös teidät olemaan tekemättä sitä. Kaiken hän panee… Hän tulee asettamaan vikoja teidän eteenne joka kerta niin, ettette te näkisi Häntä. Hän sokaisee teidän silmänne millä tahansa vain voi; mutta, jos te olette päättäväisiä, Jumala tulee valmistamaan pääsytien. Hän on tulossa tästä ohi myös tänä aamuna; älkää antako saatanan panna mitään teidän tiellenne, teidän: ”on aika, ja tämä, ja minun on tehtävä tätä.” Istukaa vain paikallanne hetki.

¹²⁷   Ja niin hän [Sakkeus] menee alas – kumartuu alas, tuo hieno puhu päällään. Hän sotkee nyt varmasti itsensä. Hän ottaa jätepöntöstä kiinni; ja juuri, kun hän saa siitä otteen, ja alkaa siirtää sitä, hänen kilpailijansa tulevat juuri kulman takaa.

¹²⁸   Ja niin se nyt tässä on, Sakkeus; sinä sanoit, ettet sinä tule ikinä menemään noihin hihhuliporukoihin, mutta siinä sinä nyt olet!

¹²⁹   No, tässä hän istuu – tässä hän nyt seisoo, jätepönttönsä kanssa, naama punaisena. No, eräs kilpailijoista sanoo: ”No, katsokaapa, siinähän se Sakkeus on, ravintolamies täällä; hänhän on vaihtanut ammattia; hänellä on uusi virka. No, siis, hän on – hän on – hän on töissä kaupungilla; jätteiden kerääjänä.” No, tässä on nyt jotakin muuta, kaikesta huolimatta – jos te olette päättänyt tavata Jeesuksen, te teette mitä vain. Hän piti pintansa – ja hänen kasvonsa tulivat punaisiksi – kasvot turvoksissa, ja siinä hän menee, ylös ja istuutuu; katselee ympärilleen, antaa ihmisten päästä kulman taakse.

¹³⁰   Sitten hän hyppää pöntön päälle ja kapuaa puuhun. Ah, oi, anteeksi, minun ei olisi pitänyt sanoa sitä. Kavuta, siis, se on – on, kuinka moni tietää, mitä ”puuhun kapuaminen on”? No, ei sitten mitään. Siis, toisin sanoen, hän kiipeää puuhun.

¹³¹   Ja hän pääsee sinne, ja siellä hän on; istuu siellä. Millainen sekasotku; mies on aivan roskan peitossa; onpa saastunut näky!

¹³²   Ja, joskus Jumala sallii teidän joutua sellaiseen. Aamen. Kuulin tänään jonkun… tiedättekö, millainen nykytyyli on? Minä toivon, ettei se koskaan päädy helluntailaispiireihin, vaikka näenkin, että se on valumassa sisään: tullaan sisään, ja kätellään; ”Minä – minä otan Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanani.” Minä, kun haluaisin nähdä ihmisten menevän alttarille ja kuolevan – hakkaavan, ja parkuvan, ja kuolaavan… Ja siis, meillä oli ennen hevosia, ja kun me syötimme niille apilaa, tuota tosi suloista, ihanaa apilaa, jossa on hunajaa, se sai ne kuolaamaan. Kun te pääsette tarpeeksi lähelle Kanaanin maata, te alatte kuolata – hiukan, myös, siis, syötyänne Kanaanin maan hunajaa.

¹³³   Me näemme, että hän on siellä, ylhäällä puussa nyt, ja pudistelee roskaa uuden – päältä… Hän ei koskaan suunnitellut sellaista. Annas olla, kun joku rukoilee teidän puolestanne, niin te alatte tehdä kummallisia asioita! Ja hän rapsii niitä päältänsä tällä lailla, ja lasinsiruja polvissa ja käsissä – siinä hän istuu ja nyppii niitä pois. Hän sanoo: ”No, siis, olenpa minä aika sotkussa! Ja tässä minä vain istun. Siis, Rebekka sanoi minulle, että tuo kaveri olisi profeetta; siis minä – minä odotan, pysyn piilossa”, hän sanoo. Ja niin hän istuu kahden ristissä olevan oksan päällä, ja niistä tulikin mukava istumapaikka.

¹³⁴   Ja kun te pääsette niin pitkälle – ja sinä pääset näin pitkälle tänä aamuna, Sakkeus, sinä myös istut, paikassa, jossa kaksi tietä risteää: Jumalan ja sinun. Näettekö? Kun sinä olet taipunut niin paljon, että tulit tänne tänä aamuna, no, Rebekan rukouksiin on jo lähes vastattu. Mutta, sinä istut paikassa, jossa kaksi tietä kohtaa, sinun ja Jumalan. Näettekö?

¹³⁵   Ja siellä hän istuu ja ajattelee: ”Rebekka sanoi, että Hän on profeetta; kaikkia näitä asioita – ’Hän pystyy ajattelemaan ihmisten sydänten ajatuksia, ja ilmaisemaan ne heille, ja kertomaan ihmisille, mikä heissä on vialla.’ Ja, voi, tuo Natanaelin juttu, kun Hän tuli ja kertoi hänen olleen sen puun alla siellä.’ Siis, minä en ota mitään riskiä. Minä piiloudun tänne puuhun; ja sitten minäkin olen puussa. Enkä minä usko, että Hän on profeetta kaikesta huolimatta. En yksinkertaisesti usko sitä, koska minun pappini sanoo, ettei sellaisia kuin profeetat ole edes olemassa. Meillä ei ole ollut niitä satoihin vuosiin.”

¹³⁶   Siispä, nyt, tietenkin, te huomaatte, että minä vähän dramatisoin tässä, selventääkseni asiaa.

¹³⁷   Niinpä, hän ottaa oksia ja kääriytyy niihin, kokonaan, naamioi itsensä oikein hyvin; ja sanoo: ”Nyt, kun Hän tulee Hallelujakatua, Hallelujalta, ja kääntyy Kirkkaudelle, niin tässä kulmauksessa, kun Hän tulee tätä tietä, kun Hän kääntyy kulmasta, minä päästän irti yhdestä lehdestä, niin pystyn tähystämään ja näkemään Hänet. Minä nostan sen syrjään; eikä Hän tule näkemään minua ollenkaan, ei, täältä ylhäältä; ja kun Hän kulkee ohi, niin minä näen Hänet tarkasti, ja tiedättekö, mitä minä teen? Minä vedän oksat sivuun, ja kun Hän kulkee tästä ohi, minä annan Hänen kuulla kunniansa; minä aion läksyttää Hänet.” Ja niin Sakkeus istuu siellä vielä hetken.

¹³⁸   Hetken päästä hän kuulee metelin lähestyvän. Yleensä Jeesus tulee tuollaisen metelin kera. Ja siinä Hän tulee kulman takaa. Niin, hän… mikähän on ensimmäinen asia, jonka Sakkeus huomaa? Että väki kerääntyy kaduille. Hän sanoo: ”Olenpa iloinen, että olen täällä ylhäällä puussa niin, etten minä joudu tekemisiin taas noitten kanssa.” Niinpä hän on nyt siellä puussa – istuu siellä –aivan yltympäri naamioituneena niin, ettei kukaan tunnista häntä – hänen kilpailijansa eivät saa tietää, että hän on siellä ylhäällä, puussa. Niinpä, hän kohottaa sitä yhtä lehteä ja tähystää, ja laskee sen taas takaisin, ja kaikki muu hänestä on täysin piilossa. Ja niin, hän kohottaa lehteä, ja ihmiset ovat kerääntymässä kadunkulmiin.

¹³⁹   Ja siis, täältä ilmestyy herra Jones sairaan lapsensa kanssa. Kun hän kuuli, että pappi ja lääkäri keskustelivat juuri aivan hänen ravintolassaan eräänä päivänä, että: ”Se lapsi oli kuolemaisillaan, hänellä oli kuumetta, jonka lääkärit yrittivät saada laskemaan, eikä ollut mitään, millä se olisi laskenut; eikä lapsi saanut liikkua talosta mihinkään, mutta, että hänen omasta asiakkaastaan oli tullut niin fanaattinen, että hän vei tuon lapsen ulos kylmään maaliskuun tuuleen; ja hänet oli kiedottu vilttiin – pieni tyttönen, noin kymmenvuotias. Millainen hurmahenki! Silloin, kun hän pääsee jälleen ravintolaani, tuo lapsi tulee silloin ilman muuta olemaan jo kuollut; minä haukun hänet; annan hänen kuulla kunniansa!”

¹⁴⁰   Ja kun meteli yltyy enemmän ja enemmän ja kaikki ihmiset ryntäävät kadulle; ensimmäisen Hallelujakadun kulman takaa tulee Kirkkaudenkadun kulmaukseen – kun ihmiset kerääntyvät kadulle. me näemme, ison, vantteran kalupäisen kalastajan, jonka nimi on Pietari, joka sanoo: ”Voisitteko väistyä vähän, ihmiset?” Hänen takanaan oli 11 muuta, jotka sanovat: ”Voisitteko vähän väistyä? Meidän Opettajallamme oli tärkeä kokous eilen, ja Hänestä lähti voimaa, ja tapahtui suuria näkyjä. Ja Hän on väsynyt tänä aamuna, ja Hän on menossa aamiaiselle. Voisitteko ystävällisesti väistää?”

¹⁴¹   Ja tässä Jonesin perhe tulee lapsensa kanssa. Ja tuo iso kalastaja ja monet sanovat: ”Voisitteko väistää?” ”Siis, meillä on täällä lapsi, joka yksinkertaisesti on kuolemaisillaan. Lääkärit ovat luovuttaneet. Voisitteko sen verran päästää meitä, että saisimme lapsen…”

¹⁴²   ”Olen pahoillani, sitä haluavat kaikki, joten minä en voi tehdä sitä. Teidän vain pitää seistä siellä sivussa. Hän on juuri nyt tulossa. Voisitteko te väistää?”

¹⁴³   Sitten minä näen – kuin pienen vartiomiehen, tornissa – hän oli siellä, siellä puussaan ja näkee herra ja rouva Jonesin polvistuvan joukon keskellä ja sanovan: ”Herra, Jumala, ällös ohi käy. Oi lempeä Vapahtaja, kuule rukoukseni. Muitakin, kun kutsut, älä käy minun ohitseni.”

¹⁴⁴   Ja kun Hän tulee kohdalle, Hän pysähtyy ja sanoo: ”Herra Jones, toisitteko te lapsenne tänne?” Se oli aika vakuuttavaa.

¹⁴⁵   Hän on sama tänään. Ei tarvita rukouskortteja; ei tarvita ihmisryhmää; tarvitaan usko, kuten sokealla Bartimeuksella oli tuolla portin toisessa päässä, kun Jeesus lähti; parisadan jaardin* päässä Hänestä, oli paikka; kuinka Hän kuuli hänen äänensä? Mutta tuon: ”Oi, Jeesus, Daavidin Poika”, mikä pysäytti Hänet, kosketti Hänen viittaansa; ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Tuokaa hänet tänne.” Näettekö? [*~183 m.]

¹⁴⁶   Ja tuo pieni lapsi tuotiin siihen. Hän pani kätensä hänen päälleen; siinä kaikki, mitä Hän teki; muutamassa hetkessä, isä sen takaisin, ja siinä jo vietiin lasta pitkin katua, juosten. Kuume oli lähtenyt hänestä.

¹⁴⁷   Se pehmitti häntä vähäsen. Hän sanoi: ”Mahtaisiko Hän olla profeetta?” Se sai hänet uskomaan hiukan.

¹⁴⁸   Tiedättekö, on asioita, jotka vakuuttavat meitä, sillä Hän on Sana – ei: ”Minä olin”, vaan: ”Minä olen.”

¹⁴⁹   Ja kun Hän tulee puun alle, Sakkeus ajattelee… No, hän pitää sitä pikkuista lehdykkää koholla, ja katsoo alas. Ja kun, Jeesus tulee puun alle, hän ajattelee: ”Voisiko Hän olla profeetta? Voi ollakin.” Näettekö, teillä pitää olla uskoa. ”Voisikohan Hän olla?” Kun Hän kulkee puun alta, pää painuneena, ja kävelee lempeään tapaansa.

¹⁵⁰   Kun te näette Hänet, siinä on jotakin muuta – te muututte. Te ette voi olla enää sama. Minä olen kuullut Hänestä; te olette kuulleet Hänestä, mutta kun minä näin Hänet, Hänen Sanansa, en enää koskaan voinut olla entiseni. Hänessä on jotakin, mikä on erilaista, kuin muissa ihmisissä. Hänessä on jotakin, jotakin erilaista kuin piispoissa ja kardinaaleissa ja paaveissa ja niin edelleen. Hän – Hänessä on jotakin erilaista.

¹⁵¹   Pikku Sakkeus tuli kosketetuksi. Rebekan rukouksiin oli vastattu. Kun Jeesus kulki puun alta, hän sanoi: ”No, ehkä minun pitää pyytää Rebekalta anteeksi, kun palaan. Jeesus on matkalla Lavinskeille – ei siinä mitään. Jos Hän aterioi muussa ravintolassa, kyllä se nyt minun puolestani käy.” Näettekö, sitä Hänen näkemisensä saa aikaan.

¹⁵²   Ja kun Hän pääsee aivan puun alle, Hän pysähtyy, katsoo ylös: ”Sakkeus, tule alas. Minä aion tulla kanssasi kotiisi päivälliselle.” Näettekö? Hän tiesi hänen olevan siellä ylhäällä. Hän tiesi, kuka hän oli.

¹⁵³   Veli, sisar, Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän kulkee ohi tänä aamuna. Hän kulkee tätä kautta kaupungin läpi – on ollut kanssamme tämän viikon.

¹⁵⁴   Tiedättekö mitä? Jos presidentti tulisi, Presidentti Johnson tulisi Topekaan, liput olisivat salossa, kadut olisi koristeltu ja hän saisi mahtavat tervetulijaiset. Mutta Jeesus voi tulla niin, että tuskin kukaan haluaisi nähdä Häntä. Tässä kaupungissa pitäisi olla poliisisaattue, että presidentin saisi kaupunkiin, mutta meillä täällä on runsaasti istumatilaa. Näettekö eron? Häntä ei välitetä nähdä.

¹⁵⁵   Minä toivon, että Sakkeus on täällä tänä aamuna. Ja kun Jeesus [Hän] kulkee tätä tietä, Hän puhuu juuri sinulle.

¹⁵⁶   Sakkeus tulee alas puusta. Tietenkin arvostelijat halusivat sanoa: ”Tuo mies on syntinen.”

¹⁵⁷   Hän sanoo: ”Herra, jos minä olen ottanut jotakin petoksella, niin annan satakertaisesti takaisin.”

Painetaan päämme.

¹⁵⁸   Sakkeus, oletko sinä valmis tänä aamuna? Mikset sinä tule alas sieltä puusta? Mikset sinä jatka eteenpäin? Hän kulkee tätä tästä ohi nyt, kulkee sydämesi ohi, puhuu sinulle. Onko ketään – onko siellä ketään, kun teidän päänne ovat painettuna – rukoilette, onko ketään, joka sanoisi: ”Veli Branham, minä todellakin olen vähän epäillyt koko ajan”? Muistakaa, että hän oli uskonnollinen mies – itse. ”Minä olen kyllä vähän epäillyt, mutta nyt minä uskon. Auta minun epäuskoani, Jumala. Ei veli Branhamille, koska ei kukaan muu ei katso, kuin minä ja Jumala, ja niin minä kohotan käteni ja sanon: ’Ällös ohi käy lempeä Vapahtaja. Kuule nöyrä rukouksein.’ Tee minusta tosi uskova, Herra. Tule, lähde kotiini minun kanssani tänään, ja jää meille.” ”Tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.”

¹⁵⁹   Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Muista minua, Jumala”? Herra teitä siunatkoon, siunatkoon sinua ja sinua. ”Muista minua Jumala. Tule minun kanssani kotiini tänä aamuna. Minä tiedän, että Sinä olet täällä. Minä tunnen sinut sydämessäni. Sinä puhut nyt minulle. Sinä tiedät, että niitä asioita, joita minä olen tehnyt, ovat vääriä. Sinä tiedät, että minä kuulun täyden evankeliumin seurakuntaan, mutta silti minä olen ollut välinpitämätön; minä en ole elänyt oikein. Olen lyönyt laimin rukouskokoukset. Olen asettanut kaiken muun… Minä olen todella tehnyt asioita, joita meidän uskomme ei hyväksy.”

¹⁶⁰   Minä olen nainen, ja olen pukeutunut väärällä tavalla; ja olen leikannut hiukseni; olen käyttänyt meikkiä; ja minun olisi pitänyt olla täyden evankeliumin nainen – sisar. Ole minulle armollinen, Herra. Minä haluan, että Sinä tulisit meille kotiin minun kanssani, niin minä olisin tästä lähtien elävä esimerkki Kristuksesta.” Tunnetteko te Jumalan olevan läsnä niin, että te nostaisitte kätenne ja sanoisitte: ”Rukoile puolestani.” Jumala teitä siunatkoon, teitä. Jumala teitä, sisaret, siunatkoon! Kyllä.

¹⁶¹   Taivaallinen Isä; täällä jotkut Sakkeukset ja Sakkeuksettaret ovat kohottaneet lehteä ja katsoneet alas. He ovat tajunneet, että Jeesus tiesi, missä he asuvat, ja missä tilassa he ovat, Hän paljasti, että he elävät väärin. Monia, monia käsiä on noussut siellä. Mene sinä heidän kanssaan kotiin tänään, Isä, mene heille ja elä heidän sydämessään. Älkööt he unohtako tätä aamua ikinä. Vielä, sen… nuo naurettavat jutut, joita minä… ja yritän lisätä – huumorintajun tuntua sekalaisen väen keskuudessa. Ja nyt, tällä hetkellä, kun hetki on tullut, on – on vain kyse siitä, että saa ihmiset ymmärtämään, mikä meidän keskellämme on tänä aamuna täällä – Sana on tullut julki kaupungissamme, keskellämme: Herra Jeesus itse, Sana, ihmiseksi tulleena, ja joka toimii ihmisruumiin kautta. Oi, Jumala, nähkööt meidän rakkaat ystävämme tämän, ja tulkoot tuoduksi lähemmäksi sinua.

¹⁶²   Lähde heidän kanssaan kotiin, minä pyydän uudestaan, Isä, jokaisen Sakkeuksen kanssa ja jokaisen naisen, jokaisen Rebekan. Tulkoon hän tietämään, että hänen rukouksiinsa on vastattu. Me luovutamme heidät nyt Sinulle. Ja ottakoot he, yhtään epäröimättä, he sinut sydämeensä niin kuin tämä pikku heprealainen teki sinä aamuna, vaikka he olivatkin olleet väärässä. Hän sanoi: ”Eikö tämäkin ole Aabrahamin poika?” Niinpä, sinä olet valmis lähtemään kotiin meidän kanssamme, Isä. Me rukoilemme, ettet sinä koskaan jättäisi meitä. Lähde kanssamme tältä aamiaiselta, kun me istumme täällä tänä aamuna, ja olemme katselleet toinen toisiamme pöydän yli, iloisina, huumorintajuisina, ja puristamme toinen toistemme kättä ja rakkaudessa toinen toistamme kohtaan, niin kuin vain kristityt voivat.

¹⁶³   Ja minä arvelen, etten ehkä enää koskaan tule tänne. En ehkä enää koskaan tapaa tätä väkeä, tällaisella aamiaisella. Mutta, minä olen varma, Isä, että jos he antavat Sinun tulla kanssaan heidän kotiinsa tänään, ja jäät heidän luokseen, minä tulen kohtaamaan heidät tuolla illallisella, kun taistelu on voitettu ja tuo suuri pöytä on levitetty yli taivaiden lehväkatosten alle ja me istumme ja katsomme yli…

¹⁶⁴   Ja minä katson tänä aamuna saarnaajia, jotka istuvat täällä – harmaatukkaisia, jotka saarnasivat jo silloin, kuin minä olin vasta poika. Minusta he vain raivasivat puiden kannot, leväyttivät tiet auki ja tekivät niistä helppokulkuisia näille lahjoille, joita he profetoivat olevan tulossa. Jumala siunatkoon heitä, siunatkoon heitä kaikkia. Siunatkoon näitä hienoja naisia, jotka ovat uhrautuneet siksi, että heidän aviomiehensä voisivat saarnata ja siunaa kaikkia kristittyjä heidän uhrinsa takia. Ole heidän kanssansa, Isä.

¹⁶⁵   Me istumme siellä tuona iltana, katsomme pöydän yli toinen toistamme, emmekä ehkä koskaan näe toisiamme tämän aamun jälkeen ennen, kuin sinä hetkenä. Mutta, epäilemättä, kyyneleet tulevat vuotamaan poskillemme – ilosta, kun minä kurotan pöydän yli ja puristan ihmisten käsiä. Sitten me näemme Hänen ilmestyvän. Me tulemme olemaan niin iloisia siitä, että laskeuduimme puusta, ehkä uskontunnustusten puusta tai jostakin, kirkkokunnallisesta puusta, tulimme pois itsekkyydestä, tulimme pois omilta typeriltä teiltämme, tai Hänen vähättelystään; tulimme pois sokeudestamme ja tulimme Valoon. Me olemme siitä niin iloisia, kun me näemme, kun Hän astuu esiin kaikissa kuninkaallisissa vaatteissaan, kävelee pöydän ääreen ja ottaa kalliin kätensä, ja pyyhkäisee kaikki kyyneleet pois meidän silmistämme ja sanoo: ”Älä itke; kaikki on ohi; astu Herran iloihin, jotka on valmistettu ennen maailman perustamista.” Siihen asti, Isä, jää luoksemme, tule kotiin kanssamme ja pysy luonamme siihen hetkeen asti; me pyydämme Jeesuksen nimessä; aamen.

¹⁶⁶   [Joku sisar puhuu kielillä – nauhassa on tyhjä kohta.]

Minä rakastan Häntä, rakastan Häntä, koska Hän ensin…

¹⁶⁷   Kun minä kiipesin tuohon puuhun, Hän rakasti minua silti.

…ja hankki…

Katsokaa, millaiseen puuhun Hän meni minun tähteni – ristille, halveksittuun puuhun.

Golgatan ristillä.

¹⁶⁸   Katsokaa millaiseen puuhun Hän meni, tuodakseen sinut alas omasta puustasi.

…minä

¹⁶⁹   Siis, te ette voi rakastaa Häntä ilman, että rakastatte toinen toistanne.

…minä

Kurottakaa nyt pöydän yli ja sanokaa: ”Jumala sinua, pyhiinvaeltaja, siunatkoon”, jotakuta kohti.

…koska Hän rakasti ensin, ja hankki pelastukseni Golgatan ristillä.

¹⁷⁰   Ettekö te rakastakin Häntä, koska Hän meni tuohon puuhun sinun takiasi, tuodakseen sinut pois omasta puustasi? Ettekö antaisi Hänen tulla kotiinne tänä aamuna? Kuinka moni ottaa Hänet? Nostakaa kätenne. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jumala teitä siunatkoon.

¹⁷¹   Liikemiehet, minä haluan puhua kanssanne hetkisen ennen kuin lähden.

¹⁷²   Siis, jos sinä et ole kristitty, jos sinä et ole liittynyt, te ihmiset, jos sinä otit Kristuksen vastaan, kun nostit kätesi, mene jonkun näistä paimenista luo, ja kerro, mitä sinä olet tehnyt; he ottavat teidät vastaan; joku, tai jotkut paimenista kirjoittakaa tästä kirje – tälle pojalle täällä, tälle värilliselle veljelle. Eilen illalla oli armoa, että tämä nuori mies, joka istuu täällä ja kuuntelee tätä ja uskoo tämän. Näettekö? Näettekö te sitä? Miten tämä poika – kuinka Henki kääntyi ympäri; Billy kertoi siitä minulle ja minun vaimoni ja muut, tultuamme kotiin. [Henki] Kääntyi ympäri, kun poika oli tässä nurkassa, kääntyi täältä ja löysi hänet, näettekö, ja toi hänet kotiin. Mitä yksinvaltiutta! Ottakaa Hänet mukaanne. Menkää ja liittykää johonkin ryhmään jossakin, jonka kanssa te voitte olla; jossa saarnataan täyttä Jumalan Sanaa; ja pitäkää tuosta Sanasta kiinni, tuli mitä tuli, näettekö. Juuri niin.

¹⁷³   Liikemiehet, tiedättekö, mitä Sakkeukselle tapahtuikaan? Hänestä tuli Jerikon Täyden evankeliumin liikemiesten täysjäsen. Aivan niin; siihen osastoon siellä, hän tuli kuulumaan. Kuulostaa rajulta, mutta se on sellaisenaan aivan totta. Olen varma siitä, että Jeesus ei olisi perustanut mitään muuta kuin täyden evankeliumin osaston, ja Sakkeuksesta tuli [jäsen] Hänen kanssaan. Niinpä nyt, Sakkeus, tee sinä samoin.

¹⁷⁴   Siihen asti, kun me tapaamme tänä iltana, Jumala teitä siunatkoon. Minä luovutan kokouksen paimenelle.