64-0614M JUMALAN PALJASTAMINEN
(Unveiling Of God, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 14.6.1964

¹       Jääkäämme hetkeksi seisomaan, kun kumarramme päämme rukoukseen.

²       Armollinen Herramme, olemme tänään todella kiitollisia tästä etuoikeudesta, joka meillä on kokoontua yhteen maan päällä ennen Herran tulemista. Voikaamme tutkia sydämemme tänä päivänä, Sinun Sanallasi, ja nähdä olemmeko uskossa, niin että voisimme olla valmiit tuona, Hänen ilmestymisensä hetkenä. ”Jotta voisimme olla niin kuin Raamattu on sanonut: ”Ylöstemmatut yhdessä niiden kanssa, jotka ovat nukkuneet ja kohtaamme Herran ilmassa ollaksemme iäti Hänen kanssaan.”

³       Me kiitämme Sinua siitä, että maailmassa on yhä todellista kristillistä Henkeä, niin että ihmiset yhä uskovat Sinuun ja Sinun Sanaasi. Me pyydämme Sinun siunauksiasi meille tätä päivää varten, niin että vuodatat meille jokaiselle sen, mitä me tarvitsemme, ja Sana kastelisi meidät, jotta voisimme kasvaa käyttökelpoisiksi työvälineiksi Sinun käsissäsi tätä viimeistä päivää varten. Sillä me pyydämme tätä Herran Jeesuksen Kristuksen, meidän suuren Paimenemme, nimessä, jota odotamme ilmestyväksi. Aamen.

Voitte istuutua.

⁴       Ja haluan sanoa, että pidän suurena etuoikeutena olla täällä jälleen tänä aamuna. Ja pahoittelen sitä, että meillä ei ole riittävästi istumapaikkoja. Ja me yritämme nyt tänä iltana rukoilla sairaiden puolesta; tänään, tänä aamuna, se olisi hieman vaikeaa.

⁵       Aioin nauhoittaa tämän sanoman tänään. Herra tuntui puhuvan minulle tästä kuukausi tai kaksi sitten, ja se on pitkä. Eikä minulla ole aikaa ulkopuolisissa kokouksissa, koska me käytämme sitä varten vain kolmekymmentä, neljäkymmentä minuuttia. Ja sitten me… Ihmisten tähden, joiden täytyy mennä töihin ja muuta sellaista, olen nähnyt sen paremmaksi, jos pidän sanomani lyhyinä. Ja heillä ei ollut aikaa siellä ulkopuolella äänittää sitä, joten ajattelin odottaa kunnes tulisin tänne Tabernaakkeliin ja sitten äänittäisin sen täällä. Ja se on vähän pitkähkö ja tiedän, että monet teistä joudutte seisomaan täällä ja minä tulen kiirehtimään niin nopeasti kuin voin. Ja nyt, te että häiritse minua, jos vaihdatte istuinpaikkoja tai jotain muuta, se kyllä sopii koska tämä on erityinen päivä, jolloin me vain teemme näitä äänityksiä.

⁶       Ja meillä on ilmoitettavana suuria asioita, mitä Herra on tehnyt ulkona kentällä, mutta luultavasti kerromme siitä lisää tänä iltana, kun meillä on enemmän aikaa tehdä se.

⁷       Ja nyt me luotamme, että Herra tulee siunaamaan kutakin teistä. Ja tiedän sydäntenne olevan täynnä iloa, odottaen Herran tulemista. Ja myös minun sydämeni pulppuaa ylitse, nähdessäni asioiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Kansalliset riidat, ja seurakunta siinä tilassa missä se on, ja nähdä Hänen Tulemisensa merkit, sekä fyysiset, että hengelliset, ja tietää, että Hänen Ilmestymisensä aika on niin lähellä – se yksinkertaisesti täyttää sydämemme ilolla, kun tiedämme, että tulemme muutetuiksi yhtenä näistä päivistä. Me tulemme muutetuiksi näistä luomuksista, joita nyt olemme.

⁸       No niin, uskon, jos olen ymmärtänyt oikein, että heillä on puhelinyhteydet jonnekin, että tämä sanoma on menevä Phoenixiin ja eri osiin maata puhelimitse. Ja luotamme nyt siihen, että jos se on niin… en tiedä; minulle vain kerrottiin se ennen sisääntuloani. Ja kaikki ihmiset siellä ulkopuolella nauttivat todella hyvästä terveydestä ja olkoon Herran Kunnia heidän yllään.

⁹       Ja nyt me tulemme avaamaan Herran Sanan. Ja me kaikki olemme täällä iloitaksemme ja kiinnittämässä huomiota siihen, mitä olemme… Me emme tule tänne… Kaikki, jotka ovat läsnä, tietävät, ettei kukaan istuisi tämän kaltaisessa helteessä… vain ollakseen täällä. Me olemme täällä yhtä tarkoitusta varten ja se on ”läheisempi vaellus Jumalan kanssa”. Ja kaikki mitä voimme tehdä on uskoa, että Herra Jeesus on kanssamme. Ja me olemme täällä – vaeltaaksemme lähempänä Häntä.

¹⁰   Nyt, tämä kuumuus on vähän vaikeata minulle. Olen tottunut tuohon kuivaan kuumuuteen siellä Tucsonissa, joka on… Ilman kosteus täällä… No niin, meillä on siellä paljon kuumempaa kuin tämä, mutta se on kuivaa. Meillä on siellä ilman kosteus joskus vain kahdeskymmenes osa yhdestä prosentista, ehkä jotakin sen kaltaista, melkein kuin eläisi happiteltassa. Mutta täällä ilma on kosteata ja se saa teidät tuntemaan itsenne aiva ”rättiväsyneeksi” niin kuin meillä oli tapana kutsua sitä. Niinpä tiedän, että se on teille vaikeata, teille äideille pienten lasten kanssa ja teille, jotka seisotte, vanhat ja nuoret, niin tiukasti yhdessä kuin olette. Ja nyt – me toivomme, että Jumala tulee palkitsemaan teidät runsaasti uhrautumisestanne.

¹¹   Ymmärtääkseni veli Roy Borders on jossain täällä. Kuulin hänestä ilmoitettavan, mutta arvaan, ettei hän voinut päästä sisälle. Hyvä on. Hän on kokousten järjestäjä.

¹²   Haluamme nyt myös ilmoittaa, että eräs keskuudessamme ollut mies, veli Jackson Sturgisista, Michiganista, meni tänä aamuna Herran tykö. Kukaan ei tiedä kuinka hän meni tai mitään siitä. Hän oli aivan hyvässä kunnossa ja se vain… uskon, että he löysivät hänet kuolleena, tai jotakin sellaista.

 En saanut kaikkia yksityiskohtia siitä. Ja olemme hyvin kiitolliset Jumalalle, että veli Jackson oli kristitty. En ollut nähnyt häntä useisiin vuosiin, mutta hän toimi keskuudessamme ja oli yksi meistä. Jumala antakoon levon hänen urhoolliselle sielulleen. Kun hän meni sillä tavalla, me uskomme, että ehkä se oli jotakin – että oli aika hänen mennä. Herra ei varoittanut meitä tai häntä siitä, hän vain meni. Sillä tavalla se oli. Ja haluan soittaa hänen vaimolleen niin pian kuin voin ja esittää hänelle osanottomme suruun. Ja me kaikki haluamme kiittää Jumalaa hänen urhoollisesta kristillisestä elämästään ja siitä mitä hän merkitsi meille täällä maan päällä ja varsinkin meille täällä paikallisessa seurakunnassa.

¹³   Nyt, tänä iltana, olen ilmoittanut, että tullaan rukoilemaan sairaiden puolesta ja tulen puhumaan enemmän sairaille tänä iltana.

¹⁴   Mutta tällä kerralla, menkäämme nyt suoraan Sanaan, koska on ahdasta ja kuumaa. Me tulemme menemään suoraan Sanaan. Haluan lukea kaksi Kirjoituksen osaa tänä aamuna. Se on hieman pitkäkestoinen, jotta se antaisi meille vähän taustaa sille mitä haluan sanoa.

¹⁵   Ja nyt, haluaisin, että veli Sothmann ja he, pitäisivät nauhan hallussaan ennen kuin myyvät sitä, jos mahdollista, ja haluaisin kuunnella sitä ennen kuin se menee ulos julkisuuteen.

¹⁶   Nyt… haluan lukea Filippiläiskirjeestä, toinen luku, jakeet 1-8; ja Toisen Korinttolaiskirjeen 3. luvusta, alkaen kuudennesta jakeesta ja luemme sen 10. jakeeseen, ja edelleen osan neljättä lukua: vain saadaksemme taustan. Tulen nyt lukemaan ensin Filippiläiskirjeen toisesta luvusta.

Ennen lukemista, rukoilkaamme:

¹⁷   Herra Jeesus, Sinun Sanasi on Totuus. Ja tässä vaikeassa hetkessä, jossa elämme, kun kansa on kansaa vastaan, on ruttoa ja maanjäristyksiä monin paikoin, miesten sydämet pysähtyvät pelosta, me näemme kirjoituksen seinällä. Se on nyt niin luonnollisessa maailmassa, että koko maailman pitäisi nähdä se. Mutta sama on myös hengellisessä maailmassa. Me näemme suuria tapahtumia ja me haluamme puhua niistä tänään.

¹⁸   Siunaa Sanasi sydämillemme. Me tiedämme, ettei ole yhtään miestä Taivaassa tai maassa, joka olisi arvollinen ottamaan tämän kirjan, avaamaan sinetit, tai edes katsoakseen sitä. Mutta siellä ilmestyi Yksi, Teurastettu Karitsa, verinen, joka tuli ja otti Kirjan, ja oli arvollinen ja kykenevä avaamaan Sen. Oi Jumalan Karitsa, avaa Sanasi sydämillemme tänä päivänä, lohdutukseksi. Me olemme Sinun palvelijoitasi. Anna anteeksi syntimme, Herra. Ja mikä tahansa estää Sanaa tulemasta esiin suurella voimalla ja vaikutuksella elämäämme tänä päivänä, poista, Herra, kaikki esteet, niin että meillä voisi olla täysi pääsy kaikkiin lupauksiin mitä meille on luvattu Sinun Sanasi kautta. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

¹⁹   Filippiläiskirje 2:1-8

 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

²⁰   Jos me nyt käännämme esiin Toisen Korinttolaiskirjeen 3 luvun ja aloitamme 6. jakeesta ja luemme sen 10. jakeeseen ja edelleen osan neljättä lukua:

 Alammeko taas suosittaa itseämme? Vai tarvitsemmeko niin kuin muutamat suosituskirjeitä teille tai teiltä?

 Te olette kirjeemme, joka on sydämiimme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat,

 koska tulee ilmi, että olette Kristuksen kirje, meidän toimittamamme, ei musteella kirjoitettu, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

 Tällainen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan.

 Ei niin, että olemme itsessämme kelvolliset ajattelemaan jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan kykymme on Jumalasta,

 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi uuden liiton palvelijoiksi, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

 Mutta jos kuoleman virka, kirjaimin kiviin kaiverrettu, esiintyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset sietäneet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka oli katoavaista.

 kuinka ei Hengen virka ole ennemmin oleva kirkkaudessa?

 Jos näet kadotustuomion virka oli kirkkautta, paljoa ennemmin vanhurskauden virka tulvailee kirkkautta.

 Sillä kirkastettuna ollut ei tässä suhteessa ole kirkastettu, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

 Jos näet katoavainen esiintyi kirkkaudessa, paljoa ennemmin pysyväinen on kirkkaudessa.

 Koska meillä siis on tällainen toivo, toimimme hyvin rohkeasti

 emmekä niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, jotteivät Israelin lapset katselisi katoavaisen loppua.

 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä, Vanhaa Testamenttia luettaessa, pysyy sama peite pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.   

 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on kuitenkin peite heidän sydämensä päällä,

 mutta kun se kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.

 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki, siinä vapaus.

 Mutta kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuvastimesta, muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin Herran Hengestä.

 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,

 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

²¹    Voikoon Herra lisätä siunauksensa Sanansa lukemiselle.

²²   Nyt, aiheeseeni tänä aamuna, luotan, että Jumala tulee paljastamaan tämän. Ja joka kerta, jos te, jotka otatte ääninauhoja ja kuuntelette ja toivon ja luotan, että teillä on ollut hengellinen ymmärrys siitä, mitä Jumala on yrittänyt sanoa seurakunnalle, sanomatta sitä suoraan. Ymmärrättekö? Se sanoo joskus… Meidän täytyy sanoa asioita sellaisella tavalla, että se voi saada jonkun lähtemään pois ja toiset pohtimaan sitä. Mutta se on tehty tarkoituksella. Se täytyy tehdä sillä tavalla.

²³   Sitten voi olla, että joku tulee sanomaan: ”Tarkoitatko, että Jumala tarkoituksella tekisi jotakin senkaltaista?” Varmasti Hän teki! Hän tekee niin yhä.

²⁴   Eräänä päivänä, kun Hänellä oli tuhansia ihmisiä ympärillään, Hän sanoi: ”Ellette te syö Ihmisen Pojan Lihaa, ja juo Hänen Vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

²⁵   Mitä te luulette, että joku lääkäri, sairaanhoitaja tai joku hieno älykäs henkilö olisi ajatellut sen kaltaisesta lausunnosta, Mieheltä jolla oli sellainen palvelustehtävä kuin Hänellä oli? Hänhän olisi sanonut: ”Syödä hänen lihaansa? Sehän on ihmissyöjä! Juodako ihmisverta? Sehän on vampyyri! Toisin sanoen, Hän haluaa meidän olevan ihmissyöjiä ja vampyyreitä.” Ja koko kuulijakunta meni pois Hänen luotaan.

²⁶   Ja siellä oli Hänen kanssaan seitsemänkymmenen miehen saarnaajayhdistys, jotka olivat valittuja. Ja Hän kääntyi heihin päin ja sanoi: ”Mitä te ajattelette, kun näette Ihmisen Pojan nousevan sinne ylös mistä Hän tuli?” No niin, Hän ei selittänyt sitä. Hän ei koskaan selittänyt kuinka; Paavali selitti sen myöhemmin. Hän vain sanoi sen. Näettekö? Ja sitten, kun Hän sanoi näille saarnaajille: ”Mitä te sanotte, kun näette Ihmisen Pojan nousevan ylös siihen paikkaan, josta Hän on tullut?”

²⁷   Epäilemättä nuo miehet sanoivat: ”Hetkinen nyt. Ohoh, mehän olemme syöneet Hänen kanssaan. Me kalastimme Hänen kanssaan. Me nukuimme Hänen kanssaan. Me tiedämme missä Hän syntyi. Me olemme nähneet kehdon, jossa Häntä keinutettiin. Ja kuinka sitten tämä Mies. Tämä on kovaa puhetta.”

²⁸   Ja Raamattu sanoo: ”He eivät enää vaeltaneet Hänen kanssaan.” He jättivät Hänet.

Ja kukaan heistä ei osannut selittää sitä mitä Hän oli juuri sanonut: ”Kuinka he aikovat syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen vertansa? Ja kuinka Hän laskeutui alas, kun Hän oli syntynyt täällä maan päällä? Ymmärrättekö? He eivät voineet ymmärtää sitä.

²⁹   Ja sitten Hän kääntyi apostolien puoleen ja sanoi: ”Tahdotteko te myös mennä pois?”

³⁰   Ja se on milloin apostoli Pietari antoi tuon suuren lausunnon: ”Herra, kenen tykö me menisimme?” Näettekö? ”Sillä me olemme tyytyväisiä. Me tiedämme varmasti, että Sinulla ja vain Sinulla yksin on tämän hetken Elämän Sana..” Näettekö? ”Ja me olemme tyytyväisiä siihen.” Katsokaahan, he eivät osanneet selittää sitä. He…

Te ette osaa selittää uskoa. Se on jotakin mihin te uskotte ja se on niin luja, ettei mikään muu voi korvata sitä.

Sen vuoksi, he tiesivät, että Sana, joka oli kirjoitettu tuota aikaa varten, jossa he elivät, Messiaanista aikaa varten, he tiesivät Hänen täyttävän tuon paikan täsmälleen. Ja miten he olisivat voineet mennä takaisin noihin kylmiin, muodollisiin kirkkoihin joista he olivat tulleet ulos? He sanoivat: ”Minne me menisimme?” Näettekö? ”Me olemme täysin vakuuttuneet siitä, että Sinulla on Elämän Sana.” Ymmärrättekö? He eivät osanneet selittää Sitä, mutta he uskoivat Sen.

³¹   Ja Jeesus sanoi sen puhdistaakseen rikkaruohot pois seuraajiensa joukosta, näettehän, saadakseen tuon joukon yhteen. Ja kaikista noista ihmisistä, vain yksitoista itse asiassa ymmärsi kuka Hän oli. He tiesivät, että Hän oli Jumala ja yksin Jumala.

³²   Nyt, aiheeni tänä aamuna on paljastaa tuo Jumala.

³³   Jumala on aina, kaikkina aikakausina, kätkenyt itsensä verhon taakse, kaikkina aikakausina, mutta Hän on ollut Jumala koko ajan. Näettehän? Mutta Hän on pitänyt itsensä kätkettynä maailmalta ja paljastaa itsensä Valituillensa, kuten apostoleille tuona päivänä. No niin, se oli Jumala puhumassa Kristuksessa.

³⁴   Nyt, ihminen on aina, se on ollut ihmisen luonne, hän on halunnut fyysisesti nähdä tuon Jumalan. Hän on aina halunnut nähdä Hänet. Ihminen on valmistanut luomuksia, joiden hän ajattelee olevan Hänen näköisiään… Intiaanit palvovat aurinkoa. Ja me löydämme Afrikasta erilaisten eläinten muotoja ja niin edelleen. Ja ylhäällä Alaskassa on toteemipaaluja – eri muodoissa, joissa he ajattelevat tämän Jumalan olevan. Kun Paavali puhui siellä Ateenassa siihen aikaan, Mars-kukkulalla, ja kertoi heille, että he olivat taikauskoisia tämän tuntemattoman Jumalan suhteen, niin että he tiesivät Hänen olevan olemassa, mutta kuitenkaan he eivät tunteneet Häntä.

³⁵   Ja niin me näemme sen olevan jopa niinkin kauan aikaa taaksepäin kuin Jobin ajassa. Job tiesi, että oli olemassa Jumala. Hän tiesi sen. Ja ei ole yhtään täysjärkistä ihmistä, joka ei tietäisi, että täytyy olla Jotakin jossakin. Ja nyt Job halusi puhua Hänen kanssaan.

Ja haluan teidän huomaavan sen tavan, jonka Jumala valitsi puhuakseen Jobille. Jumala oli verhottuna, kun Hän puhui Jobille. Hän oli verhottuna pyörretuulessa, tullen alas pyörretuulessa. Uskotteko, että Jumala yhä tulee pyörretuulessa paljastaakseen itsensä?

³⁶   Täällä istuu useita niistä, jotka olivat kanssamme eräänä päivänä, kun Hän tuli pyörretuulessa. Kertoen meille päivää aikaisemmin, veli Banks Woodille ja heille, kun Hän sanoi: ”Nosta ylös tämä kivi, heitä se ilmaan ja sano, ‘NÄIN SANOO HERRA! Te olette näkevä sen aivan kohta.” Ja nostin ylös tuon kiven siellä ylhäällä vuorella, heitin sen ilmaan ja… alas tullessaan, sen aiheuttama imu aloitti pyörretuulen.

³⁷   Teidän täytyy tehdä jotain saadaksenne jotain seuraamaan sitä. Jeesus otti palan leipää, mursi sen, sitten lisäten sen tuosta leivänpalasta. Hän otti vettä ja kaatoi sen kannuun. Elia otti suolaa, pani sen ruukkuun; katkaisi kepin ja heitti sen veteen. Se on jotakin symbolista.

Ja tämän kiven poimiminen ja heittäminen ilmaan, sai alas tullessaan alulle pyörretuulen.

³⁸   Seuraavana päivänä oli eräs sananpalvelija kanssamme metsästysretkellä. Hän oli lähelläni ja kysyi minulta: ”Antaako Herra tuollaisia näkyjä ollessasi ulkona kuten nyt, veli Branham?”

³⁹   Minä sanoin: ”Kyllä, mutta tavallisesti tulen tänne levätäkseni.” Ja juuri sillä hetkellä näky tuli.

⁴⁰   Ja veli Borders, uskon hänen nyt olevan ulkopuolella, hän oli mukana. Veli Banks Wood, uskoisin, ja heitä oli siellä useita, kahdeksan tai kymmenen miestä. Ja veli Banks Wood vahti tätä vuorella, se oli aivan vastapäätä siitä, täsmälleen noin puolen mailin päässä siitä paikasta missä nuo seitsemän Enkeliä ilmestyivät, joiden takia lähdin täältä mennäkseni sinne – ja tulin takaisin ja kerroin noista seitsemästä sinetistä. Se oli vain noin puoli mailia siitä paikasta.

⁴¹   Ja sitten seuraavana päivänä, kun se tapahtui… Sanoin tälle veljelle: ”Mikä sinua vaivaa, sinulla on allergia silmässäsi. Lääkärit ovat yrittäneet pari vuotta pysäyttää sitä, mutta eivät ole pystyneet siihen. He sanovat, että se tulee syömään silmäsi pois.” Ja minä sanoin: ”Mutta älä ole huolissasi, Herra Jeesus on kunnioittanut uskoasi.” Ja hän yksinkertaisesti pudotti kiväärinsä. Ja minä sanoin: ”Sinun äitisi”, kerroin minkälainen hän oli ja mikä hänellä oli vikana.

Ja hän sanoi: ”Se on totta.”

⁴²   Veli Roy Roberson täältä seurakunnasta, oli läsnä, arvelen teidän kaikkien tuntevan hänet. Tietäen, että hän oli sotaveteraani ja tietäen mitä tulisi tapahtumaan, laskin käteni hänen olalleen ja sanoin: ”Veli Roberson, ole varovainen, tarkkaa, jotakin on aikeissa tapahtua.”

⁴³   Kävelin takaisin sinne missä minun oletettiin seisovan ja ylhäältä ilmasta tuli pyörretuuli, alas kanjonia pitkin, ollen niin voimakas, että se repi kiviä, jotka olivat 20 – 25 cm halkaisijaltaan, irti vuoren huipusta, ja heitti ne noin kahdensadan metrin päähän. Ja kolme kertaa se jyrähteli sillä tavalla,

⁴⁴   Ja he kaikki seisoivat siinä. Veli Banks, joka nyt on täällä läsnä, tuli luokseni ja sanoi: ”Oliko tämä se mistä kerroit minulle eilen?”

Minä sanoin: ”Kyllä vaan, se oli se.”

Hän sanoi: ”No niin, mitä se sanoi?”

⁴⁵   Minä sanoin: ”Se on vain minua varten tietää, veli Banks, koska se oli… Se saattaisi ihmiset levottomiksi.”

⁴⁶   Mutta Se meni eteenpäin, se tapahtui vain vähän… kulkien pohjoista kohden. Vähän… muutamaa päivää myöhemmin se osui valtamereen ja te näette mitä tapahtui Fairbanksin tienoilla. Se oli tuomion merkki. Nyt me näemme, että Jumala yhä… Katsokaahan, se saisi ihmiset paniikin valtaan. Ja niinpä sitten sen täytyi tapahtua, näettehän. Sen yksinkertaisesti täytyy tapahtua. Asioiden joiden täytyy tapahtua, on tapahduttava joka tapauksessa. Näettehän, se tulee tapahtumaan joka tapauksessa.

⁴⁷   Mooses halusi erään kerran nähdä Jumalan ja Jumala käski häntä seisomaan kalliolla. Ja Mooses seisoi kalliolla ja näki Jumalan kulkevan ohitse ja Hänen selkänsä näytti kuin miehen selältä. Jumala oli pyörretuulessa ja Jumala… Mooseksen seistessä tuolla kalliolla.

⁴⁸   Olette varmaan kaikki nähneet sen kuvan, jossa seisoimme tuon saman kallion luona. Ja tässä oli tuo Valo, Herran Enkeli, juuri siellä missä Se pamahti. Seisoin… Se on siellä ilmoitustaululla nyt uudestaan.

⁴⁹   Huomatkaa, Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Testamentin Jeesus. Näettekö? Hän on sama Jumala, vain muuttaen muotoaan.

⁵⁰   Nyt, joku sanoi toissapäivänä… se oli baptistisaarnaaja Tucsonissa: ”Kuinka voit sanoa, että Jeesus ja Jumala olisivat sama Persoona?”

⁵¹   Minä sanoin: ”Mutta sehän on kovasti helppoa, jos vain luovut omista ajatteluistasi ja tarkastelet asiaa raamatullisesti. Ne ovat yksi ja sama Olento. Jumala on Henki ja Jeesus on tuo ruumis, jossa Hän oli verhottuna. Näethän?” Minä sanoin: ”Aivan kuin kodissani. Vaimolleni, minä olen hänen aviomiehensä. Ja minulla on nuori tytär, Rebekka, minä olen hänen isänsä. Ja minulla on lapsenlapsi, hänen nimensä on Paul, minä olen hänen isoisänsä. Minä olen aviomies, isä ja isoisä.

Ja vaimollani ei ole mitään vaatimuksia minuun isänä tai isoisänä, hänellä on vaatimus minuun ainoastaan aviomiehenä. Ja tyttärelläni ei ole mitään vaatimuksia minuun aviomiehenä tai isoisänä, hän on lapseni. Ymmärrätkö? Mutta kuitenkin kaikki nämä kolme henkilöä ovat sama henkilö. Niin on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki, täyttäen eri aikojen vaatimukset. Jumala on sama, sama Jumala.

⁵²   Jumala muutti itsensä, muuttaen muotonsa. Jos huomaatte täällä Filippiläiskirjeessä, Hän sanoi: ”Ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan otti orjan muodon.”

⁵³   Nyt kreikkalainen sana siellä tuolle muoto sanalle (kreikaksi μορφή morfe), etsin sitä koko päivän eilen, yrittäen ajatella mitä se oli ja totesin, että se oli tämä sana ”en morphe” (εν μορφή = muodossa). Se tavataan e-n m-o-r-f-e. Katsoin kreikankieltä nähdäkseni mitä en morphe oli… voin lausua sen väärin mutta… Se on syy miksi tavaan sen, koska, kun tämä ääninauha on julkistettu, tulevat ihmiset, oppineet, tietämään, mitä tarkoitan sillä. Tuo sana en morphe… Se merkitsee, että Hän muutti itsensä. Hän tuli alas. Nyt, tuo kreikankielinen sana siellä merkitsee, että ”siellä oli jotakin mitä ei voitu nähdä, mutta kuitenkin se oli siellä. Mutta sitten, kun se on muuttunut, silmä voi havaita sen.” Näettekö? Jeesuksella oli Taivaassa Jumalan muoto μορφή του Θεού. Kun hän tuli alas Hän otti orjan muodon μορφή δούλού. Hänen ulkoinen olemuksensa muuttui, mutta Hänen näkymättömät, Jumalalliset ominaisuutensa eivät muuttuneet.

⁵⁴   Kuten Elian kanssa oli, Dootanissa. Katsokaahan, tuo palvelija ei voinut nähdä kaikkia noita enkeleitä siellä ympärillä ja Jumala vain teki muutoksen; Hän ei tuonut noita enkeleitä alas; mutta Hän muutti palvelijan näkökyvyn. Ja siellä olivat vuoret täynnä enkeleitä ja tulta ja tulisia hevosia ja tulisia vaunuja kaikkialla Hänen profeettansa ympärillä. Näettekö? Hän muutti näkökyvyn. Tuo asia oli jo olemassa.

⁵⁵   Niinpä, se on mitä yritän sanoa, että Jumala, joka aina on ollut, on täällä. Ainoa asia mitä Hän teki, kun Hän tuli mieheksi, oli, että Hän vaihtoi naamiotansa. Ymmärrättekö? Hän… tämä en morphe – Hän muutti itsensä siitä mitä Hän oli siksi mitä Hän on, tai Hän vaihtoi naamiotaan, näytelläkseen toista roolia.

⁵⁶   Aivan kuin jossakin suuressa näytelmässä. Aivan niin kuin puhuessani tänä aamuna, yrittäen verestää muistiani koskien tätä Shakespearea. Siitä on pitkä aika. Mutta, kun Shakespeare kirjoitti näytelmän Englannin Kuningas Jaakolle, kun hän… …tuon Macbethin henkilöhahmon. Katsokaahan, Shakespeare ei uskonut noitiin, mutta koska tuo kuningas uskoi noitiin, joten hänen täytyi ottaa noitia tähän näytelmään. Näettekö? Ja nyt, tehdäkseen tämän, he vaihtoivat näyttelijöitä.

⁵⁷   Becky täällä, Carmenissa, he näyttelivät sen koulussa, josta hän juuri sai päästötodistuksen muutama viikko sitten. No niin, ehkä yksi henkilö näytteli siinä kolmea tai neljää eri roolia. Voidakseen tehdä sen, hän vaihtoi aina naamiotaan. Joskus hän tuli esiin tässä hahmossa, ja seuraavalla kerralla hän tulee toisessa hahmossa. Mutta koko ajan se on sama henkilö.

⁵⁸   Ja niin on Jumala. Hän muutti itsensä Tulipatsaasta, tullen Mieheksi. Sitten Hän muutti itsensä siitä jälleen takaisin Hengeksi, voidakseen asua ihmisissä. Jumala näytellen ihmisessä mitä Hän todella oli. Jeesus Kristus oli Jumala näytellen Miehessä ihmistä. Se oli mikä Hän oli. Hän muutti Tulipatsaasta, ja tuli sisälle verhon taakse siellä erämaassa, joka kätki Jumalan Israelilta. Mooses näki Hänen ruumiinsa muodon, mutta todellisuudessa Hän oli kätkettynä koko ajan tämän Tulipatsaan takana, joka oli Logos, joka lähti Jumalasta.

⁵⁹   Nyt me näemme kuinka Helluntaista alkaen, Jumala ei nyt toimi miehessä… Hän toimii nyt miehen kautta. Silloin Hän toimi miehessä, Jeesuksessa. Nyt Hän toimii miehen kautta, jonka Hän on valinnut tätä tarkoitusta varten. Jumala miehen muodossa. Hän muutti itsensä Jumalan muodosta miehen muotoon.

⁶⁰   Hän tuli kolmessa Pojan nimessä. Hän tuli Ihmisen Pojan nimessä, Daavidin Pojan nimessä, Jumalan Pojan nimessä; kolmessa Pojan nimessä.

⁶¹   No niin, Hän tuli ensin Ihmisen Pojan nimessä, koska Hän oli Profeetta. Nyt Jehova itse kutsui Hesekieliä ja profeettoja – ”ihmisen poika, mitä sinä näet?” Jeesus ei koskaan viitannut itseensä Jumalan Poikana; Hän viittasi itseensä Ihmisen Poikana, sillä Kirjoitukset eivät voi muuttua.

Mikään Kirjoituksissa ei voi muuttua. Jokaisen Sanan täytyy säilyä sellaisena. Sillä tavalla minä uskon sen. Sillä tavalla sen täytyy olla; ei koska minä uskon sen, vaan koska se on Jumalan Sana.

⁶²   Nyt, jos huomaatte alussa – yksi Sana – Raamatun ensimmäisillä lehdillä, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa me näemme, että koko… Kaikki sairaus, kaikki murhe, kaikki sydänkivut, kaikki mitä koskaan on tapahtunut inhimillisille olennoille, tuli, koska yksi henkilö epäili yhtä Sanaa ja se aiheutti kaiken tämän. Se oli Raamatun alussa. Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan luvussa 22, tuo sama Jumala sanoo: ”Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Tästä, tai lisää yhden sanan Siihen.” Katsokaahan, sen täytyy olla Sanasta Sanaan juuri sillä tavalla kuin Se on.

⁶³   Sen vuoksi ottakaa vain eräs pieni asia, josta joku aina käy päälleni, koskien sitä kuinka naiset leikkaavat hiuksensa lyhyiksi. Nyt, minulle, niin kauan kuin hän tekee sen, en välitä kuinka pyhästi hän elää ja kuinka paljon hän tietää, hän on yhä väärässä! Jos hän käyttää shortseja ja näitä sen kaltaisia vaatteita, en välitä mitä hän tekee, kuinka paljon hän osaa laulaa ja kuinka hyvin hän osaa saarnata, mitä tahansa hän osaakin tehdä, minkä kaltaista elämää hän elääkin, se on yhä tuo yksi Sana rikottu. Ymmärrättekö? Katsokaahan, sen täytyy olla jokainen Sana. Ei lause; Sana, yksi sana! Niinpä Raamattu ei ole yksityinen tulkinta. Sen täytyy olla Sanasta Sanaan sillä tavalla kuinka se on kirjoitettu. Meidän täytyy uskoa Se.

⁶⁴   Ja ei vain uskoa Se, vaan elää Se. Jos me emme elä Sitä, silloin me emme usko Sitä; me vain sanomme uskovamme. Kuten, mennäksemme takaisin siihen mitä sanoin, nuo opetuslapset eivät osanneet selittää sitä, mutta he uskoivat Sen joka tapauksessa, ja he tekivät tunnustuksensa ja elivät sen. Kun kaikki muut heistä kävelivät pois Sen luota, he pysyivät Sen kanssa! He uskoivat Sen! Sillä tavalla me teemme. Sillä tavalla teidän täytyy tehdä se. Ei väliä, mitä kuka tahansa muu tekee, me uskomme Sen ja sitten me toimimme Sen mukaan. Jos ette tee sitä, silloin te että usko Sitä.

⁶⁵   Huomatkaa nyt, kun Hän tuli, Hänen täytyi tulla Ihmisen Poikana, koska Pyhä Kirjoitus sanoi, että hän tulisi: ”Jumala herättäisi heille profeetan.” Niinpä Hän ei voinut tulla kutsuen itseään Jumalan Pojaksi, koska se ei ollut sen aika. Hän oli Ihmisen Poika, profetoiden, täyttääkseen ja paljastaakseen heille kaikki ne asiat joita oli tehty, ja jotka olivat olleet esikuvia siitä mitä Hän oli. Silloin Hän oli maan päällä Ihmisen Poikana.

⁶⁶   Katsokaa tuota syyrofoinikialaista naista, joka juoksi Hänen luokseen ja sanoi: ”Sinä Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” Hän ei edes kohottanut päätään. Hänellä ei ollut mitään vaatimuksia Häneen Daavidin Poikana, hän oli pakana.

Ei sen enempää kuin tyttärelläni on vaatimuksia minuun aviomiehen tai vaimollani tyttärenä. Kuitenkin, he ovat minun tyttäreni ja minun vaimoni. Hän on tyttäreni Jumalan Sanan mukaisesti. Mutta maallisesti, vaimollani ei ole oikeutta kutsua minua isäksi. Näettekö?

 Huomatkaa nyt, tällä pakana naisella ei ollut vaatimuksia Häneen Daavidin Poikana. Mutta sokealla Bartimeuksella oli, näettekö, hän oli juutalainen. No niin, Hän, Jeesus, tuli Ihmisen Poikana.

⁶⁷   Teidän täytyy tietää nämä sanat ja nämä asiat. Katsokaa Hattie Wrightiä tuolla kerralla, kun tuo Kolmas Nykäisy… Te muistatte sen. Kaikista asioista tuo nainen sanoi oikean asian. Teidän täytyy sanoa se oikea sana, se oikea asia Jumalalle.

⁶⁸   Huomatkaa nyt, Hän tuli ensin Profeettana ja he ristiinnaulitsivat Hänet. Hänen omansa ristiinnaulitsivat Hänet. Hän tuli Ihmisen Poikana.

⁶⁹   Sitten sen jälkeen, kun Pyhä Henki tuli, silloin Hän oli Jumalan Poika. Jumala on Henki. Hän oli Pyhä Henki, Jumalan Poika. Hän eli seurakunta ajanjaksojen lävitse Jumalan Poikana.

⁷⁰   Nyt, Tuhatvuotisvaltakunnassa, Hän tulee olemaan Daavidin Poika, istuen Isänsä, Daavidin Valtaistuimella. Hän on Daavidin Poika.

⁷¹   Nyt, muistakaa, siinä välillä, Jumalan Pojan ja… Laodikean seurakunnan ajanjaksossa he panivat Hänet ulos. Ja Luukkaassa, Hän sanoi, että Hän tulisi paljastetuksi uudestaan Ihmisen Poikana, profeettana, täyttäen loput siitä. Näettekö? Kirjoitukset sitovat sen täydellisesti yhteen. Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Daavidin Poika. Mitä se on? Se on sama Jumala koko ajan, vain muuttaen muotoaan, en morphe. Hän vain muutti muotoaan. Se on suuri näytelmä Hänelle, Hän näyttelee sen.

⁷²   Hän tuli Ihmisen Poikana, Profeettana. Tehden tarkalleen… Jopa tuo pieni nainen, kaikkine synteineen siellä kaivolla, hän tunsi Hänet. Hän sanoi: ”Me tiedämme Messiaan tulevan, jota kutsutaan Kristukseksi. Se on mitä Hän tulee tekemään.” Näettekö, hän tunnisti sen, koska hän oli ennalta määrätty siemen.

Kun taas loput heistä eivät tunnistaneet Sitä, heillä ei ollut mitään millä tunnistaa. He olivat alusta alkaen synnissä.

⁷³   Näyttelemiään osia varten Hän muuttaa muotoaan. Niinpä Hän tuli Ihmisen Pojan muodossa.

Uskonpuhdistajien ajanjaksoa varten, Wesley, Luther ja kaikki muut koko matkan… ja sitten näemme, että he ovat saaneet sen kaiken niin niputettua, aivan niin kuin israelilaisetkin tekivät, että kun Hän ilmestyi viimeisinä päivinä helluntaiajanjaksossa, Pyhänä Henkenä, he hylkäsivät Sen. He tekivät saman asian minkä Israel teki.

Ja mitä Hän tekee nyt? Palaa takaisin Ihmisen Poikana. Ja sitten, siitä edelleen Daavidin Poikana. Näettekö kuinka lähellä me olemme? Ihmisen Poika, Daavidin Poika, Jumalan Poika. Hän on paljastettu viimeisissä päivissä Ihmisen Poikana Malakia 4:n mukaan ja kaikkien muiden profetioiden mukaan, jotka kuuluvat tälle ajalle. Hänellä ei enää ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa, sen jälkeen, kun he panivat Hänet ulkopuolelle; Hän on ulkopuolella, kolkuttaen ovella. Siellä sisällä on vielä joitain ennalta määrättyjä Siemeniä, Hänen täytyy päästä heidän luokseen.

⁷⁴   Ja Jumala, ihmisissä, Hän on tyhjentänyt itsensä. Jooel 2 jae 28, me näemme Hänen sanoneen: ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni.” Nyt, jos huomaatte tuon sanan siellä, tuo heprealainen sana… voi olla, että tämä on minulla väärin, mutta se oli ainoa, jonka voin löytää… Teidän täytyy tarkata tuota sanaa.

⁷⁵   Teidän täytyy tarkkailla sanoja. Englannissa sanoilla on joskus kaksinainen merkitys. Aivan niin kuin me sanomme ”jumala”. Alussa Jumala loi taivaan ja maan, Ensimmäinen Mooseksen kirja, Ensimmäinen luku. Mutta Raamatussa sanotaan: ”Alussa, Elohim.” Nyt tuo Elohim… englantilaiset kääntävät sen ”jumalaksi”, mutta itse asiassa se ei ole niin. Mikä tahansa voi olla jumala, kun on kysymys sanasta jumala; te voitte tehdä epäjumalasta jumalan; te voitte tehdä pianosta jumalan; te voitte tehdä mistä tahansa jumalan.

⁷⁶   Mutta sana Elohim ei ole sellainen, Se merkitsee ”itsestään olemassa oleva”. Näettekö? Tuo piano ei voi olla itsestään olemassa, mikään muu ei voi olla itsestään olemassa. Niinpä tuo sana Elohim merkitsee: ”Hän, joka aina on ollut olemassa.” Sana jumala voi tarkoittaa mitä tahansa. Näettekö eron noissa sanoissa? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

⁷⁷   Nyt, kun tässä sanottiin, että Hän tyhjensi itsensä tai vuodatti ulos, nyt me ajattelemme, että Hän ”oksensi”. Tuo englantilainen sana tyhjentää ja vuodattaa ulos itsestään, merkitsee, että jotakin meni ulos Hänestä, joka oli jotakin erilaista kuin Hän. Mutta tuo kreikkalainen sana kenos (έκένωσεν) kreikankielessä, ei merkitse, että Hän ”oksensi” tai jotakin… Se ei merkitse, että Häneltä olisi mennyt pois käsivarsi tai silmä tai toinen persoona.

⁷⁸   Ja se merkitsee, että Hän muutti itsensä, Hän ”vuodatti itsensä sisälle,” (Aamen!), sisälle toiseen naamioon, toiseen muotoon. Ei niin, että Hänestä olisi lähtenyt joku toinen persoona, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, vaan se oli Hän itse. Käsitättekö sen? Hän itse vuodatti itsensä sisälle ihmisiin. Kristus teissä! Kuinka kaunista, kuinka ihmeellistä ajatella Jumalan vuodattavan itsensä inhimilliseen olentoon, uskovaiseen. Hän vuodatti Hengestänsä! Se oli osa Hänen näytelmästään tehdä niin.

Jumala, koko täyteys, koko Jumaluus ruumiillisesti oli tässä henkilössä, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän oli Jumala ja yksin Jumala. Ei mikään kolmas persoona tai toinen persoona tai ensimmäinen persoona; vaan tuo Persoona, Jumala verhottuna ihmislihassa.

⁷⁹   Ensimmäinen kirje Timoteukselle 3:16: ”Ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus”; sillä J-u-m-a-l-a, Elohim”, kirjoitetaan Isolla kirjaimella Raamatussa: J-u-m-a-l-a. Kuka hyvänsä voi katsoa alkuperäisestä Raamatusta, jossa sanotaan Elohim ”אֱלֹהִים” lue Elohim ”Alussa Elohim loi… alkukielellä hepreaksi se kuuluu: Berē’šît baraa Elohîm… ”Näettekö? ”Ja Elohim… Ja tunnetusti suuri on Elohimin salaisuus; sillä Elohim oli tehty lihaksi ja me kosketimme Häntä..” Elohim verhottuna inhimillisessä lihassa! Suuri Jehova, joka peittää kaiken avaruuden, ajan ja on kaikkialla, oli tehty mieheksi. Me koskettelimme Häntä, Elohimia. ”Alussa oli Elohim. Ja Elohim oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

⁸⁰   Mitä se on? Se on Hänen tiensä, osina näytelmää. Sillä tavalla Hän näyttelee sen, se on Hänen tapansa paljastaa itsensä meille aivan kuin jonakin eri persoonana. Me olemme kuolevaisia ja Hän tietää sen. Ja me voimme ymmärtää vain niin kuin kuolevainen. Me tunnemme vain niin kuin kuolevaiset. Me tiedämme vain sen mitä aistimme antavat meidän tietää ja loput siitä meidän täytyy uskoa uskolla. Meidän täytyy sanoa, että on olemassa Jumala, näemme sitten Häntä, tai emme, me uskomme sen joka tapauksessa. Näettekö? Josko on tai ei, me yhä uskomme sen koska Jumala sanoi niin.

⁸¹   Kuten Abraham, hän ei voinut nähdä tuota poikaa, ei mitään merkkiä Saaran raskaudesta, ei edes mitään kuukautiskiertoja tai mitään, mutta kuitenkin Jumala oli sanonut niin. Kaikki toivo oli mennyttä, jopa Saaran kohtu oli kuollut, ja hänen oma elämänsä hänessä itsessään, hänen elämänvirtansa oli kuivunut ja Saaran elämä oli kuivunut hänessä. Mutta Jumalan lupausta Abraham ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.

Sillä tavalla meidän täytyy uskoa tuo Sana tänään. Kuinka se tulee olemaan? Minä en tiedä. Jumala sanoi sen tulevan olemaan sillä tavalla ja sillä selvä.

⁸²   Kuka on tämä suuri näkymätön Persoona? Kuka on tämä, jonka Abraham näki näyissä? Vaikkakin aivan lopuksi, Hän oli julkituotu lihassa, ennen kuin poika tuli, Jumala itse tuli Abrahamin tykö miehen muodossa, lopun ajalla. Julki tuotuna! Hän näki Hänet pienenä Valona erään kerran, hän näki Hänet näyissä, hän kuuli Hänen äänensä, hänellä oli monia ilmestyksiä; mutta juuri ennen luvattua poikaa, hän näki Hänet miehen muodossa ja puhui Hänelle ja tarjosi Hänelle ruokaa ja juomaa. Näettekö? Huomatkaa, se oli Jumala itse verhottuna inhimillisessä lihassa.

⁸³   Se oli osa Hänen tiestään. Tällä tavalla Hän julkituo itsensä meille, julkituo Iankaikkisen Sanan. Jumala, Jehova lihaksi tehtynä. Kuten Johanneksen evankeliumin alussa: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala… …Alussa oli Elohim ja Elohim oli… tuli Sanaksi ja Sana oli Elohim. Ja Sana, Elohim, oli tehty lihaksi.” Näettekö? Se on sama asia, vain yksinkertaisesti avautuen.

⁸⁴   Kuten ominaisuus, näettehän, se on Jumalassa. Ominaisuus on ajatuksenne. Jumala alussa oli Iankaikkinen, Hän ei ollut edes Jumala. Hän oli Iankaikkinen. Mutta Hän ei ollut Jumala, sillä Jumala merkitsee palvonnan kohdetta, tai jotakin. Näettehän? Niinpä Hän ei ollut edes sitä. Hän oli Elohim, Iankaikkinen. Mutta Hänessä oli ajatuksia, Hän halusi aineellistua. Ja mitä Hän teki? Hän puhui Sanan, ja Sana aineellistui. Se on koko kuva Mooseksen Ensimmäisestä kirjasta Ilmestyskirjaan. Siellä ei ole missään kohdassa virhettä. Se on Elohim aineellistuneena, niin että Häntä voidaan kosketella ja tuntea. Tuhatvuotisvaltakunnassa Elohim on istuva Valtaistuimella, näettehän, aivan oikein, ympärillään kaikki alamaisensa, jotka Hän ennalta määräsi ennen maailman perustamista.

⁸⁵   Niin kuin kellonvalajan valmistaessa kelloja. Kunkin kellon täytyy soida toisistaan eroavasti. Materiaalit ovat samat, mutta hän käyttää niin paljon rautaa ja niin paljon terästä ja niin paljon messinkiä, antamaan sille sen oman ”helähdyksen”.

⁸⁶   Se on tapa miten Jumala teki. Hän yhdisti tämän tuohon ja tämän tuohon ja tämän tuohon, kunnes Hän sai tarkalleen sen mitä halusi. Sillä tavalla Hän tuli alas. Jumala paljasti itsensä Tulipatsaassa koko matkan profeettojen kautta, sitten Jumalan Poikana, joka oli Jumala. Näettekö, sama Jumala tuoden itsensä esiin tarkalleen täydellisyydestä täydellisyyteen, kunniasta kunniaan. Sillä tavalla seurakunta kulkee.

⁸⁷   Huomatkaa, kautta ajanjaksojen Hän on samalla tavalla paljastanut itsensä profeettojensa kautta. He eivät olleet aivan tarkalleen profeettoja, he olivat Jumala. Hän sanoi niin. Sillä se mitä he puhuivat, oli Jumalan Sana. He olivat lihaa ja verta, jossa Jumala oli verhottuna. He olivat jumalia. Jeesus itse sanoi: ”Kuinka te voitte tuomita Minut, kun sanon Minä olen Jumalan Poika, ja teidän oma lakinne sanoo, että ne, joille Herran Sana tuli, olivat jumalia?” Näettekö?

⁸⁸   Niinpä siis se oli Jumala miehen muodossa jota kutsuttiin profeetaksi. Näettekö? Ja Herran Sana tuli tälle miehelle, ja niin se ei ollut tuo profeetta, tuo profeetta oli vain verho, mutta Sana oli Jumala. Ihmissana ei toimi sillä tavalla. Näettekö mitä tarkoitan? Se ei voi toimia sillä tavalla. Mutta se oli Jumala. Katsokaahan, Hän oli Jumalan Sana miehen muodossa, jota kutsuttiin ”mieheksi.”

Huomatkaa, Hän ei koskaan muuttanut luonnettansa, vain muotonsa. Heprealaiskirjeen 13:8, sanoo: ”Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Niinpä Hän ei muuttanut luonnettansa, kun Hän tuli. Hän on aina tuo Profeetta, koko matkan kautta ajan, sama asia, Sana, Sana, Sana, Sana. Näettekö? Hän ei voi muuttaa luonnettansa, mutta Hän muutti muotonsa. Heprealaiskirjeen 13:8 sanotaan: ”Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Hän vain muutti naamionsa.

⁸⁹   Niin kuin minä olen lapseni synnyttyä muuttunut aviomiehestä isäksi. Kun lapsen lapseni on syntynyt, olen isoisä. Näettekö? Mutta minä en muutu. Se olen yhä minä. Näettekö? (Ja niin on Jumala.) Minä vain muutan… Katsokaahan, vain teidän muotonne muuttuu. Luonto muuttaa sen nuoresta miehestä keski-ikäiseksi ja vanhaksi mieheksi. Ja siinä se on teille, näettehän, te vain muutatte muotoanne.

⁹⁰   No niin, te ette voisi sanoa jostakin kuusitoistavuotiaasta pikkumiehestä, joka seisoo täällä, että hän on isoisä. Hän ei voisi olla, hänen muotonsa täytyy vielä muuttua. Muutamat vuodet muuttavat sen ja silloin hänestä tulee isoisä. Näettekö mitä tarkoitan?

⁹¹   Mutta se on sama Henkilö koko ajan, sama Persoona. Jumala koko ajan. Tällä tavalla Hän paljastaa itsensä omilleen, tehden tämän. Huomatkaa, Tulipatsaan ajanjakson aikana Hän paljasti itsensä kansalleen, omillensa. Jeesuksen ajanjaksossa Hän paljasti itsensä omillensa. Pyhän Hengen ajanjaksossa, Jumalan Poikana. Daavidin Poikana… Ja Hän aina paljastaa itsensä sillä tavalla omillensa, saaden ihmiset tuntemaan Hänet. Hän on verhottuna jonkin takana, huomatkaa, samalla tavalla tai saman luontoisena joka kerta.

⁹²   Jumala oli verhottuna Jeesuksessa, tekemään lunastuksen työn Ristillä. Jumala ei voinut kuolla Henkenä, Hän on Iankaikkinen. Mutta Hänen täytyi pukea ylleen naamio ja näytellä kuoleman osa. Hän kuoli, mutta Hän ei voinut tehdä sitä Jumala-muodossansa. Hänen täytyi tehdä se Pojan muodossa, Ihmisen Poikana, maan päällä. Näettekö? Hänen täytyi olla Pojan muodossa. Sitten palatessaan takaisin Helluntaina, Hän oli jälleen Jumalan Poika. Näettekö mitä tarkoitan? Ymmärrättekö ajatuksen? Hän oli…

⁹³   Hänen täytyi tulla inhimillisessä lihassa… ja ilman kenenkään sukupuolista halua. Ja se todistaa jälleen oikeaksi lausuntomme käärmeen siemenestä, näettekö, että se oli ”sukupuolista”, ehdottomasti ”seksiä”. Ei omenia; vaan seksiä! Aivan oikein. Niin sen täytyi olla. Huomatkaa tässä, katsokaahan, ei kuka tahansa hyvä mies… Katsokaa noita profeettoja siellä aikaisemmin, mutta Hänen täytyi olla enemmän kuin profeetta. Ymmärrättekö? Voidakseen tehdä sen, Hänen täytyi tulla neitseellisellä syntymällä, joka todistaa… Hänen täytyi syntyä neitseellisellä syntymällä, vastalääkkeeksi – ”vastamyrkyksi”, ottaakseen pois kirouksen. Näettekö mitä tarkoitan? Niinpä sen täytyi siis olla seksiä; Hän todisti sen omassa tulemisessaan, Hän ei tullut sukupuolisella halulla, vaan neitseellisen syntymän kautta. Ja Hän muutti naamionsa Jehovasta Jeesukseksi, voidakseen suorittaa lunastustyön siinä näytelmässä, jota Hän oli näyttelemässä – Jumalana ristillä.

⁹⁴   Nuo kreikkalaiset halusivat nähdä Hänet. Johannes 12:20-21. Monet teistä kuulitte minun saarnaavan tuosta sanonnasta: ”Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.” Huomasitteko sitä?

⁹⁵   Nyt, nuo kreikkalaiset olivat oppineita, he olivat suuria miehiä. Ja heillä oli suuri halu löytää Jumala, niin kuin Paavali saarnasi heille Mars-kukkulalla. Ja he johtivat maailmaa tieteessä ja koulutuksessa, ja he olivat suuri kansa. Mutta he palvoivat ja uskoivat jumalaistarustoon ja heillä oli kirjoja ja kummallisia taiteita ja niin edespäin.

⁹⁶   Mutta tämä Mies, joka voi parantaa sairaita ja kertoa ennalta asioita, jotka tapahtuivat pilkulleen, sai heidät kiihottumaan. Ja kiihottuneina he tulivat katsomaan Häntä. Tarkatkaa nyt, älkää nyt kadottako tätä. Ymmärrättekö? Ja he tulivat ja sanoivat Filippukselle, joka oli Betsaidasta: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.” Ja Filippus ja eräs toinen opetuslapsi toivat heidät Jeesuksen luo, näkemään Jeesusta.

⁹⁷   Huomatkaa nyt, ne sanat, joilla Jeesus vastasi heille, sillä he olivat tulleet katsomaan Kuka Hän oli, eivätkä voineet nähdä Häntä. He näkivät Hänen muotonsa, mutta Hän oli Temppelissänsä. Jumala oli Temppelissänsä, verhottuna ihmislihaan. Huomatkaa ne Sanat, jotka Hän sanoi: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se pysyy yksin.” Näettekö? ”Hetki on tullut, se on pian oleva, että Ihmisen Poika korotetaan Kunniaan ja katso, Hän poistuu tämän maan päältä. Ja ellei tätä hetkeä tule, te ette ole koskaan kykenevät näkemään sitä.” Näettekö?

⁹⁸   Kuulkaa! Miksi he eivät voineet nähdä Jeesusta? Hän oli naamioitu. Jumala oli naamioitu. Nuo kreikkalaiset halusivat nähdä Jumalan ja tässä Hän oli, mutta verhon tähden he eivät voineet nähdä Häntä. Ja niin on tänäkin päivänä! He eivät voi nähdä Häntä verhon tähden, joka on heidän kasvojensa päällä. Jeesus oli naamioitu näille kreikkalaisille.

⁹⁹   Huomatkaa, Hän sanoi heille: ”Ellei tämä vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin.”

¹⁰⁰   He eivät voineet ymmärtää kuinka ja miksi he eivät voineet nähdä Häntä. Siellä seisoi mies. He tulivat nähdäkseen Jumalan ja he näkivät miehen. Näettekö? He eivät voineet nähdä Jumalaa, koska Jumala oli verhottu heille. Pitäkää se nyt mielessänne: Jumala oli verhottuna miehessä. He saattoivat sanoa: ”Kukaan mies ei voisi tehdä näitä tekoja, ellei se ole Jumala. Kukaan mies ei voisi tehdä sitä. Ja tässä seisoo nyt mies, ja kuitenkin Jumalan teot tulevat julki Hänen kauttaan!” Näettekö, he eivät voineet ymmärtää, että Jumala oli verhottuna.

¹⁰¹   Hän oli verhottuna miehessä, niin kuin Hän aina oli verhottuna. Mutta Hän oli verhottu heille – Hän oli inhimillisessä Temppelissänsä. Jumala oli inhimillisessä temppelissä. Olkaa hyvät ja olkaa todella varovaisia nyt, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Katsokaahan, Jumala verhosi, kätki itsensä maailmalta, verhoutui ihmiseen. Ymmärrättekö? Tässä oli Jumala! Nuo kreikkalaiset sanoivat: ”Me haluamme nähdä Hänet.”

¹⁰²   Ja Jeesus sanoi: ”Vehnänjyvän täytyy pudota ja kuolla!” Teidän täytyy kuolla kaikille omille ajatuksillenne. Teidän täytyy päästä eroon omista ajatuksistanne.

Niin kuin nuo opetuslapset olivat, he eivät osanneet selittää Hänen ruumiinsa syömistä ja Verensä juomista, mutta katsokaahan, he olivat kuolleet noille asioille. He olivat kuolleet jollekin periaatteelle, he olivat kuolleet Kristukseen. Ei väliä, mitä Hän teki, tai kuinka paljon Hän näytti jäävän tappiolle, he yhä uskoivat sen joka tapauksessa. Näettekö? Tuo Mies, joka söi, joi, kalasti, nukkui ja teki kaikkea muuta, oli syntynyt täällä maan päällä ja vaelsi heidän kanssaan ja käytti vaatteita niin kuin muutkin heistä, he voivat nähdä tuossa Miehessä, että Hän oli Jumala.

¹⁰³   Niinpä nuo kreikkalaiset eivät voineet nähdä Häntä, koska Hän oli kätkettynä heiltä, ihmisessä. Huomatkaa Hänen Sanansa heille: ”Ellei tämä vehnänjyvä putoa maahan!”

¹⁰⁴   Jumala oli verhottuna miehen muodossa, kätkien itsensä heidän näkyvistään, niin että he voivat nähdä ainoastaan miehen. Mutta nuo ennalta määrätyt olivat nähneet Jumalan. Yksi näki miehen, toinen näki Jumalan. Näettekö? Ja se oli ihmiseksi verhoutunut Jumala, niin että molemmat olivat oikeassa, mutta teidän uskonne on siinä mitä te ette näe. Te uskotte sen joka tapauksessa. Jumala verhoutui ihmiseen. Hän oli tuossa lihassa, ja tuo liha oli Hänen verhonsa. Tuo verho reväistiin, näettekö, että Jumala voisi olla julkituotu.

¹⁰⁵   Vanhassa Testamentissa Jumala oli kätkettynä, kun Hän oli armoistuimellansa. Armoistuimella verhottuna! Vanhassa Testamentissa Jumala oli Temppelissänsä. Ihmiset tulivat sisälle ja palvoivat tällä tavalla, mutta muistakaa, siellä oli verho (aamen) joka kätki Jumalan. He tiesivät Jumalan olevan siellä. He eivät vain voineet nähdä Häntä. Tuo Tulipatsas ei enää koskaan ilmestynyt näkyviin uudestaan. Oletteko huomanneet sitä? Siitä hetkestä lähtien, kun tuo tulipatsas meni tuon verhon taakse, se ei ole näyttäytynyt enää kertaakaan Raamatussa, ennen kuin se tuli Jeesuksessa Kristuksessa? Jumala oli verhottuna!

¹⁰⁶   Kun Hän oli maan päällä, Hän sanoi: ”Minä tulen Jumalasta ja minä menen Jumalaan.”

¹⁰⁷   Sitten Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, kun Paavali oli matkallaan Damaskoon, siellä oli tuo Tulipatsas jälleen. Mikä Se oli? Se tuli ulos verhon takaa! [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin neljä kertaa – toim.]! Kunnia Jumalalle!

¹⁰⁸   Hän oli verhon takana. Minkä takana Hän nyt oli? Nahkaverhon takana. Näettekö, ”mäyrän nahan” takana. Ja, kun tuo verho oli reväisty ristiinnaulitsemisen päivänä, johon Hänet oli verhottu, koko armoistuin tuli näkyviin.

¹⁰⁹   No niin, juutalaiset eivät voi ymmärtää kuinka Jumala saattoi armahtaa meidän kaltaisiamme syntisiä ja saastaisia ihmisiä. Mutta he eivät voineet nähdä tätä Yhtä, joka armahti, koska Hän oli kätkettynä. Hän oli armoistuimella siellä sisäpuolella, mäyrännahoista valmistetun verhon peittäessä Hänet näkyvistä.

¹¹⁰   Aikaisemmin, jos kuka tahansa meni tuon verhon taakse, merkitsi se välitöntä kuolemaa. Aamen. Oi, tässä me tulemme saamaan opetuksen, jos te vain voitte vastaanottaa Sen. Mennä noiden nahkojen taakse… Jopa yksi papin pojista yritti tehdä niin erään kerran ja kuoli. Älkää menkö tuon verhon taakse. Miksi? Siinä ei silloin vielä ollut lunastusta. Se oli mahdollisesti, se oli vain ”ehkä”; ja mikään mahdollisesti ehkä ei vielä ole todellinen asia, näettehän, se on vain mahdollisesti ehkä. Se oli lunastus… Synti oli peitetty, mutta ei anteeksi annettu.. Anteeksi annettu merkitsee ”ottaa ero synnistä ja poistaa se.” Ja niinpä lampaiden ja vuohien veri ei voinut tehdä sitä, joten Jehova oli kätkettynä verhon takana. Nyt, jos joku olisi yrittänyt mennä sinne sisälle verhon taakse, jossa Hän oli kätkettynä, olisi hän kaatunut kuolleena maahan, yrittäessään mennä sisälle Siihen.

¹¹¹   Mutta Helluntaista alkaen, ristiinnaulitsemisesta alkaen, kun tuo verho reväistiin ylhäältä alas asti, tuota sukupolvea varten… Jeesus oli tuo Jumala verhottuna. Ja, kun Hän kuoli Golgatalla, lähetti Jumala tulen ja salaman ja repäisi tuon verhon halki ylhäältä alas asti, niin että koko armoistuin oli selvästi näkyvissä. Mutta he olivat liian sokeita näkemään sitä. Kuten Paavali muuten sanoi tässä Moosesta lukiessaan: ”Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.” Oi, veli, sisar, se on mitä juutalaiset tekivät, kun tuo verho oli reväisty ja Jumala oli tuotu selvästi näkyviin, riippumassa ristillä. Hän oli selvästi näkyvissä, mutta he eivät voineet nähdä Sitä.

¹¹²   Voisiko olla mahdollista, että pakanat ovat tehneet saman asian? Oi Jumala! Kun heillä on ollut seurakunta ajanjaksot, Jumalan Pojan seurakunta ajanjaksot, niin nyt, kun tämä kirkkokuntien ja perinnäissääntöjen verho, tämä perinteiden verho, joka meillä on ollut Helluntaista alkaen, kun kirkon perinne on reväisty sekä ne asiat joita ihmiset sanovat: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse, ja kaikki nämä asiat,” ja Jumala on nyt ottanut kaiken verhon pois ja tuonut Hänet selvästi näkyviin, ja nyt he ovat valmiit ristiinnaulitsemaan Hänet uudestaan. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kuusi kertaa] Aivan samalla tavalla.

¹¹³   Jumala paljastettuna, kaikkien nähtäväksi, heidän olisi pitänyt nähdä Hänet sellaisena kuin Hän seisoi siinä. Mutta Hän oli liian tavallinen, Hän oli ihminen kuten kuka tahansa. He eivät voineet nähdä, mistä oli kyse. Näettekö, siellä seisoi vain joku mies. ”Hyvä on”, he sanoivat, ”tämä kaveri, mistä koulusta Hän on tullut?” Mutta muistakaa, kun tuo keihäs osui Hänen ruumiiseensa, niin Henki lähti Hänestä, temppelissä… …uhripaikat hajosivat, salama leimahti temppelin lävitse ja repäisi verhon. Mitä se oli? Siellä oli heidän Jumalansa riippumassa Golgatalla ja he olivat liian sokeita näkemään sitä.

¹¹⁴   Hänet on paljastettu kaikkien nähtäväksi, ja silti he eivät vieläkään näe Häntä! Jumalaa, joka on verhoutunut ihmiseen! He ovat sokeutuneet.

¹¹⁵   Te muistatte kuinka Hän palasi sen jälkeen Paavalin ja Pietarin luo vankilaan Tulipatsaana. Muistatteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

¹¹⁶   Mutta viimeisinä päivinä Hänen pitäisi palata uudestaan, Tulipatsaan pitäisi tulla jälleen takaisin julkituomaan Ihmisen Poika, näettehän, näyttämään Sanan, Valon. Perinteet, joita on ollut, tulevat pyyhkäistyiksi pois. Mikään ei tule estämään Sitä, se tullaan tekemään joka tapauksessa. Jumala vain repii nuo kirkkokunnat ja perinteet alas.

Minkä kaltaisella Hengellä Hän tulee tekemään sen? Niin kuin Hän teki ensimmäisellä kerralla. Katsokaa mitä Hän teki Elian ja Johanneksen aikana. ”Älkää luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’, sillä Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.” Näettekö? Älkää te luulko, että ”koska kuulun tähän tai kuulun tuohon.” Näettekö? Jumala repii pois verhon, osoittaakseen Kuka Hän On. Näettekö, tarkatkaa tuota verhoa, kun se reväistään tässä nyt, me tulemme näkemään sen nyt.

¹¹⁷   Oli aika, jolloin jos ihminen meni tuon verhon sisäpuolelle, merkitsi se äkkikuolemaa. Nyt on kuolemaksi, jos ei mene sen sisäpuolelle! Aamen. Jos ette voi murtautua tuota perinteiden verhoa, murtautua tuon kirkkokunnallisen muurin lävitse, nähdäksenne Jumalan voimassansa, merkitsee se kuolemaa. Ennen oli kuolemaksi mennä sisälle, nyt on kuolemaksi pysyä ulkona. Koko armoistuin on selvästi näkyvissä, kuka tahansa voi nähdä Sen, verho on reväisty. Kunnia Jumalalle! Koko armoistuin on siellä kaikkien nähtävillä.

¹¹⁸   Kuinka Jumala saattoi armahtaa meidän kaltaisiamme saastaisia syntisiä, kun hän itse, kätkiessään itsensä, oli salaisuus. Ja nyt se on selvästi näkyvissä, tai täysin nähtävissä, Hänen Sanansa paljastamana. Se on aina jatkuvasti Sana, joka on Jumala. Se on Sana, joka avaa sen. Jos nuo ihmiset olisivat tunteneet Jumalan Sanan tuona päivänä, kun Jeesus kuoli, olisivat he nähneet armoistuimen, he olisivat nähneet Kuka Hän oli.

¹¹⁹   ”Kuka hän sitten oli? Miksi esirippu revittiin?” Muistakaa, että merkitsi kuolemaa mennä esiripun sisäpuolelle. Kukaan ei voinut nähdä Häntä. Mooses näki Hänet muodossa, Hän oli pyörre… …se oli kuin miehen selkä. No, tässä Se on, tuon saman Miehen vertavuotava selkä! Mikä se oli? Jumala halusi näyttää heille armoistuimen. Jumala halusi näyttää heille, kuka Hän oli. Niinpä Jumalan käsi repäisi tuon temppelin esiripun halki ylhäältä alas asti ja se toi Jumalan aivan selvästi näkyviin. Se oli Jeesus Kristus, riippumassa ristillä, armoistuimella. Ja mitä tapahtui? Ihmiset olivat liian sokeita näkemään Sitä.

¹²⁰   Nyt se on taas toistunut, heidän perinteensä! Kuinka sitten helluntaipäivänä Sana tuli ja oli ”Jumalan Pojan” muodossa. Ja he alkoivat organisoida Sitä Nikeassa, Roomassa. Ja heistä tuli metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, helluntailaisia ja niin edelleen. Se on organisoituja ihmisperinteitä, eivätkä he tiedä missä seisovat.

Mutta, kunnia Jumalalle, Hän lupasi mitä tulisi tekemään viimeisinä päivinä: että Hän osoittaisi Sanan selvästi nähtävänä, avoinna edessämme, näettehän, Hän avaisi Sen.

¹²¹   Jos he vain olisivat tunteneet Sanan, olisivat he tienneet kuka Jeesus oli. Jos mies vain tuntee Jumalan Sanan, hän tietää hetken, jossa elämme ja mitä on tapahtumassa. Mutta he vain kieltäytyvät kuuntelemasta tuota Sanaa perinteidensä vuoksi! Mikä sai nuo juutalaiset näkemään sen? Mikä? Näytti kuin he itse asiassa olisivat voineet nähdä, koska tuo asia oli revitty auki. Se oli revitty auki tarkoitusta varten.

¹²²   Mitä varten tämä herätys nyt tapahtuu? Miten se voisi menestyä? Kuinka se voisi olla siunattu? En välitä kuinka monia jäljittelijöitä sillä on, tai mitä tahansa muuta, se on kaikki… Kun Mooses lähti Egyptistä, lähti sekalainen väkijoukko hänen kanssaan. Mutta mitä varten se on tehty? Se on Jehova itse ottamassa verhon pois Jumalalta, osoittaakseen eron oikean ja väärän välillä. Kuka on, ovatko metodistit, baptistit, presbyteerit, tai kuka on oikeassa? Jumalan Sana on oikeassa! ”Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, mutta Minun Sanani on Totuus.” Eikä Jumala tarvitse mitään tulkkia, Hän tekee itse oman tulkitsemisensa. Hän julkituo Sen… Hän antaa tulkinnan. Jumala paljastaa itsensä. Oi! Aivan keskellämme, me näemme Hänen suuren kätensä kertovan nämä asiat ja tekevän näitä asioita.

¹²³   Minulla on siitä jotain sanottavaa tänä iltana, näettehän, siitä kuinka tarkata Jumalan kättä, mitä Se tekee ja kuinka Se avaa itsensä. Näettekö?

¹²⁴   Ja ihmiset sanovat: ”Oh, Se on hölynpölyä. Se on fanaattisuutta. Ei Siinä ole mitään. Se on mieletöntä. Se on Belsebub. Se on perkele. Se on ennustamista. Se on sitä tai tätä.” Näettekö, saman asian he sanoivat Hänestä.

¹²⁵   Oi seurakunta, ja jos tämä ääninauha lähtee ulos, niin ettekö te Evankeliumin palvelijat voi nähdä missä te elätte? Ettekö voi nähdä hetkeä, jossa olemme? Jumala itse näyttää itsensä, asettaen syrjään… Kuulkaahan, Hän otti temppelin verhon ja repi sen, niin että he voisivat nähdä Jumalan selvästi näkyvillä ja he olivat liian sokeita näkemään Sitä. Ja Hän on tehnyt saman asian tänään, pannen Sanansa suoraan eteenne, sen mitä Hän lupasi. Jokainen Sanan lupaus on aivan edessämme, selvästi näkyvillä!

¹²⁶   Tiedätkö, mitä pakanaseurakunta tekee? Samaa, mitä juutalainen seurakunta teki, he ovat liian sokeita nähdäkseen sen, siinä kaikki. Se tulee olemaan heidän sydämissään aivan kuten se oli tuona päivänä.

¹²⁷   Huomatkaa – on kuolemaksi pysyä poissa Siitä nyt! Teidän täytyy joko mennä sisälle siihen tämän verhon lävitse, tai sitten te että tule tekemään sitä. Kuinka Jumala koskaan voi olla laupias heille… Mutta muistakaa mitä se oli, Jumala oli julkituomassa sen, mikä oli tuon verhon takana. Tarkatkaa mikä verhon takana oli: Sana. Mitä se verhosi? Sanan! Missä Se oli? Arkissa. Se oli Sana, jonka tuo verho kätki. Näettekö? Ja Jeesus oli tuo Sana ja Hän on tuo Sana ja Hänen lihansa verho kätki Sen.

¹²⁸   Ja tänä päivänä perinteiden verho kätkee Sanan uudestaan, sanoen: ”Ei Se ole niin.” Mutta se on niin! Jumala todistaa Siitä, tuoden itsensä esiin niin kirkkaana kuin aurinko, kaikkien edessä, eivätkä he näe Sitä. Jumala, ole meille armollinen.

¹²⁹   Esikuvassa – Mooses tuli Jumalan Läsnäolosta, Jumalan Sanan kanssa tuolle ajanjaksolle. Tarkatkaa nyt, me olemme nyt toisessa Mooseksen kirjassa, luvussa 19. Älkää nyt kadottako tätä. Toinen Mooseksen kirja ja luku19, jakeet 20 ja 21. Mooses on tulossa Jumalan Läsnäolosta, hän oli ollut sisällä Sanassa. Sana on kirjoitettu ja hän, Jumalan Läsnäolossa, Sanan kanssa, hänellä oli Sana tuota ajanjaksoa varten. Jokaista ajanjaksoa varten on olemassa Sana. Ja Mooseksen tullessa esiin, hänen kasvonsa loistivat niin! Näettekö? Sana oli hänessä, valmiina julkituotavaksi, annettavaksi ihmisille.

¹³⁰   Todellinen Sana, Jumala oli kirjoittanut Sen ja Se oli Mooseksella. Huomatkaa, Se oli Mooseksessa ja oli valmis julkituotavaksi. Hän oli Sana heille, kätkettynä, elävä Sana. Hän verhosi itsensä. Mooseksen täytyi laittaa verho kasvojensa päälle. Miksi? Hän oli tuo Sana! Aamen. Siihen asti kunnes tuo Sana oli tehty tunnetuksi, Mooseksen täytyi verhota itsensä. Aamen!

Näettekö te Sitä? Missä tahansa Sana onkaan, Se on verhottu!

¹³¹   Mooseksella oli Sana. Muistakaa nyt, että sen jälkeen, kun Sana oli julkituotu, Mooses oli jälleen Mooses. Näettekö? Mutta sinä aikana, kun tuo Sana oli hänessä, jotta se voitaisiin antaa ulos, hän oli Jumala! No niin, hän ei enää ollut Mooses, hänellä oli Herran Sana tuota ajanjaksoa varten. Mikään ei voinut koskea häneen ennen kuin se oli ohitse, hänellä oli tuo Sana mukanaan. Niinpä sen vuoksi, kun hän tuli alas, käänsivät ihmiset päänsä pois, he eivät voineet ymmärtää. Hän oli muuttunut, hän oli eri mies. Hän tuli tuon Sanan kanssa. ”Ja hän pani verhon”, sanoo Raamattu, ”kasvojensa päälle,” sillä hänellä oli Sana. Ja hän oli Sana heille.

¹³²   Katsokaahan nyt, jos Mooses… Oi veli, tämän te otatte loukkaukseksi. Mutta, jos Mooses… Niin kuin Paavali täällä Toisessa Korinttilaiskirjeessä, kolmannessa luvussa sanoo: ”Jos Mooseksen täytyi verhota kasvonsa tuollainen Kirkkaus yllään…” Näettekö, se oli luonnollista kirkkautta, koska se oli luonnollinen laki. Ja, jos Mooses… Tietäen, että tuon lain täytyi kadota pois… Mutta tuo Kirkkaus oli niin suuri, että se sokaisi ihmiset, joten hänen täytyi panna verho kasvojensa päälle. Kuinka paljon enemmän Se tulee olemaan? Hengellisesti sokaistut ihmiset! Uhuh. Tuon katoavaisen kirkkauden tuli häipyä pois, mutta Tämä Kunnian Kirkkaus ei katoa. Näettehän? Mooseksella oli lihallinen laki, tuomio, ei armoa, ei mitään, se vain tuomitsi teidät. Tuolla lailla ei ollut armahdusta, se vain kertoi teille mitä te olitte. Mutta Tämä, josta me puhumme…Tämä antaa teille tien ulos.

¹³³   Ja, kun tuo Sana on paljastettu, oi, minkälaiset kasvot ne ovat? Niiden täytyy olla verhottuja. Niiden on oltava verhottuja. Huomatkaa nyt, Henki on siis verhottuna ihmistemppelissä, näettehän, Hän vain puhuu luonnollisia sanoja luonnollisen verhon läpi.

¹³⁴   No niin, nyt Paavali puhuessaan tässä ja tässä mielessä – Hengen Sanasta – ”Me olemme palvelijoita, emme kirjaimen, lain, vaan kykeneviä Hengen palvelijoita,” niin, että Henki ottaa kirjaimen ja julkituo Sen.

¹³⁵   Se oli vain laki, teidän täytyi mennä katsomaan sitä. Se sanoi: ”Et saa tehdä aviorikosta, et saa varastaa. Et saa valehdella. Et saa tehdä sitä tai tätä tai jotakin muuta.” Näettekö? Teidän täytyi perehtyä siihen.

¹³⁶   Mutta tämä on Henki, joka tulee tätä ajanjaksoa varten luvatun Sanan ylle ja tuo esiin ja julkituo, ei kahta kivitaulua, vaan elävän Jumalan Läsnäolon. Ei mitään mystillistä ajatusta, jonka joku on keksinyt, tai jotakin Houdini-temppua [kuuluisa illusionistitaikuri menneisyydestä.], vaan itse Jumalan lupaus on paljastettu ja julkituotu suoraan edessämme. Minkä tyyppisen verhon takana se tulee olemaan? Ja kadottaa se…

¹³⁷   Näettekö, se oli niin suurta, että jopa ihmiset sanoivat… he sanoivat, kun he näkivät Jehovan tulevan alas tässä Tulipatsaassa ja alkavan ravistella maata ja näkivät ne asiat joita Hän teki ja vuori oli tulessa. Ja, jos joku edes yritti mennä tuon vuoren luo, hän sai surmansa. Se oli niin suurta, että jopa Mooses pelkäsi järistystä. Sitten, jos Hän tuolla kerralla ravisti vain vuorta, niin tällä kerralla Hän tulee ravistelemaan taivaita ja maata.

¹³⁸   Miten on Tämän Kunnian kanssa? Jos se oli verhottu luonnollisella verholla, on tämä verhottu hengellisellä verholla. Niinpä älkää yrittäkö katsoa luonnollista, murtautukaa Henkeen ja nähkää missä olette, nähkää missä hetkessä me elämme.

¹³⁹   Onko tässä mitään järkeä teidän mielestänne, se on hengellinen verho, joka on ihmisten yllä. He sanovat: ”Olen metodisti ja aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Minä olen baptisti. Ja minä olen helluntailainen.” Ettekö te käsitä, että tuo asia on perinteiden verho? Se kätkee teiltä Jumalan. Se on se asia, joka estää teitä nauttimasta kaikista…

 Ai, te sanotte, ”Minä huudan ja hyppelen ylös ja alas.”

¹⁴⁰   Hän sanoi: ”Jokainen Sana!” Eeva uskoi jokaisen Sanan paitsi yhtä. Näettekö? Se on Jumalan koko Sana, tämän hetken lupaus julkituotuna. Ymmärrättekö?

¹⁴¹   Huomatkaa nyt, kun menemme eteenpäin. Minulla on täällä paljon mistä puhua, noin kaksikymmentä sivua muistiinpanoja, mutta en tule puhumaan siitä kaikesta. Katsokaahan, tulen pitämään kiirettä.

¹⁴²   Hän on verhottu luonnollisella verholla ennen kuin Hän voi puhua Sanaa ihmisille. No niin, Jumalan täytyy verhota itsensä, niin kuin Hän lupasi, inhimislihaan. Jumala… Käsitättekö te sen? Jumalan täytyy verhota itsensä inhimilliseen lihaan, voidakseen puhua ihmisille ja panna hengellinen verho heidän ylleen niin, että he sanovat: ”Minä olen sitä ja minä olen tätä.” Kun tuo verho, joka on perinteiden verho, on revitty hajalle, silloin… tuo mitä he sanovat, että ”ihmeiden päivät ovat ohitse.”

¹⁴³   Eräs kaveri sanoi minulle kerran – pieni baptistisaarnaaja siellä ulkona tuli luokseni, veli Green, ja hän sanoi: ”Veli Branham, on yksi asia, joka minulla on sinua vastaan.” Hän sanoi: ”Sinä yrität saada ihmiset…” Se oli siellä Ramada Inn Motellissa, jossa meillä oli kokous. Hän sanoi: ”Sinä yrität saada ihmiset uskomaan apostoliseen aikaan ja elämään tänään niin kuin he olisivat apostolisessa ajassa.” Hän jatkoi: ”Apostolinen aika lakkasi olemasta apostolien mukana.”

 Minä sanoin: ”Todellako?”

 Hän vastasi”Joo. kyllä.”

 Minä Kysyin: ”Kuka niin sanoi?”

 Hän sanoi: ”Kaksitoista apostolia yläsalissa.”

¹⁴⁴   Minä sanoin: ”Silloin Paavali oli poissuljettu.” Sanoin: ”Puhuja oli Pietari ja Pietari sanoi helluntaipäivänä, kun he olivat nähneet kaiken sen mitä tapahtui ja Pyhän Hengen toiminnan, hän sanoi: ‘Lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme ikinä kutsuu.’ Jos Hän yhä kutsuu, silloin tuo sama asia on yhä voimassa täällä. Milloin sitten apostolinen aika lakkasi? Apostoliset ajat lakkaavat, kun Jumala lakkaa kutsumasta.”

 Hän ei sanonut mitään enempää, otti vain hattunsa ja lähti. Näettekö?

¹⁴⁵   Te tarvitsette siihen Sanaa, tekemään se. Se on Sana. Jeesus sanoi Saatanalle: ”On kirjoitettu.” Näettehän. Siinä se on: ”On kirjoitettu.”

¹⁴⁶   Minä sanoin: ”Pietari sanoi, ettei se tulisi koskaan lakkaamaan. Niin monille kuin Herra kutsuu, tämä siunaus oli heitä varten. Nyt sinä sanot, että ‘Hän on lakannut kutsumasta.‘ Milloin?”

”Eikö se ole päättynyt?”

Minä sanoin: ”Ei, herra, ei ole.” ”Jatkakaa vain eteenpäin.” Aivan oikein. Näettekö?

¹⁴⁷   Pietari sanoi, että se oli jokaista varten, jonka Jumala kutsuisi, he saisivat saman apostolisen siunauksen. Kyllä, se on Herran Sana. Näettekö?

¹⁴⁸   Nyt tuo luonnollinen verho. Jumala, Sana, verhottuna inhimillisessä lihassa. Mitä se oli? Jumala oli verhottu Mooseksessa. Jumala oli Mooseksessa, verhottuna ja Jumalan Läsnäolo oli hänessä. Hän oli niin täydellinen tuon Sanan ollessa hänessä sillä tavalla, että hänen täytyi verhota kasvonsa. Ja se oli vahvistettu profeetta, joka avasi Sanan ja sanoi heille: ”Älkää tehkö sitä! Teidän tulee tehdä tätä! Teidän ei tule tehdä tuota!” Näettekö?

¹⁴⁹   Antaakseen Sanansa tuolle sukupolvelle, Hän verhosi itsensä ihmiseen, tai muussa tapauksessa Sana olisi sokaissut jopa uloskutsutut. Ymmärrättekö? Jopa nuo ihmiset, jotka olivat siellä ulkona, he eivät voineet kestää nähdä sitä. Me näemme sen toisessa Mooseksen kirjassa, kuinka he sanoivat: ”Puhukoon Mooses, älköön Jumala.” Näettekö miksi Tulipatsas ei ilmesty näkyviin niin usein?

¹⁵⁰   Jumala sanoi: ”Minä tulen tekemään sen, tulen herättämään heille profeetan.” Aamen! ”Minä herätän heille sellaisen.” Ja Hän tuli juuri niin, aivan tarkalleen. ”Ja Hän tulee olemaan Sana.”

¹⁵¹   Hän sanoi: ”Jos he haluavat nähdä mitä Sana on.” Hän sanoi: ”No niin, Mooses, Minä ilmestyin sinulle siellä palavassa pensaassa.” Hän sanoi: ”Minä tulen alas ja sytytän tuon vuoren tuleen.” Hän sanoi: ”He tulevat näkemään, että olet kertonut totuuden. Minä tulen ilmestymään täällä samalla palavalla tavalla. Minä tulen ilmestymään täällä ja todistan ihmisille… tulen vahvistamaan sinun palvelustehtäväsi.” Se on mitä Hän sanoi Moosekselle tässä, hieman eri sanoja käyttäen.

¹⁵²   Huomatkaa, Hän sanoi: ”Nyt Minä tulen nostamaan sinut kunniaan ihmisten edessä.” Hän sanoi: ”Sinä kerroit heille kohdanneesi Minut siellä ulkona palavassa pensaassa, ja nyt olen tuleva alas, samana Tulena, ja olen antava ihmisten nähdä, ettet sinä valehdellut puhuessasi Siitä.” Ja jopa tieteellisesti voitte todistaa Sen, jos haluatte. Ymmärrättekö? ”Olen tuleva alas ja annan heidän tietää.”

¹⁵³   Ja, kun Hän alkoi jylisemään, kun Jehova alkoi ukkostaa, ihmiset sanoivat: ”Ei! Ei! Ei! Älköön Jehova puhuko, me kuolemme.”

¹⁵⁴   Näettekö, Hänen täytyi olla verhottu. Niinpä Jumala verhosi itsensä Moosekseen ja antoi Moosekselle Sanan. Ja Mooses tuli alas ja puhui Herran Sanan verho kasvoillaan. Onko se oikein? Jehova oli verhottuna profeetan muodossa, koska se olisi ehdottomasti… Ja Jumala sanoi, ettei Hän enää puhuisi heille sillä tavalla. Hän puhuisi heille vain profeetan kautta. Se on ainoa tapa miten Hän enää koskaan tulisi puhumaan siitä eteenpäin. Se on ainoa tapa miten Hän koskaan on puhunut. Kyllä, ei koskaan millään toisella tavalla. Jumala ei valehtele.

¹⁵⁵   Huomatkaa, ainoastaan Mooseksella oli Sana. No niin, siellä ei ollut olemassa jotakin ryhmää, joka olisi tullut alas. Siellä ei ollut vain fariseuksia tai saddukeuksia, eikä se ollut jokin tietty lahko tai klaani. Se oli Mooses! Jumalalla oli vain yksi mies. Hänellä ei voi olla kahta tai kolmea eri mieltä. Hän ottaa yhden miehen. Mooseksella oli Sana, ja yksin Mooseksella. Ei edes Joosualla ollut Sitä. Kenelläkään muulla ei ollut sitä. Aamen! Joosua oli kenraali, Joosua oli armeijan ylipäällikkö. Joosua oli uskovainen, kristitty. Mutta Mooses oli profeetta! Sana ei voinut tulla Joosualle, Sen täytyi tulla Moosekselle. Hän oli tuon hetken suurin profeetta. Huomatkaa, Sana ei koskaan tullut Joosualle ennen kuin Mooses oli poissa. Näettekö? Ei koskaan. Jumala toimii yhden kanssa kerrallaan. Jumala on yksi. Näettehän? Nyt, vain Mooseksella oli Sana, ei jollakin ryhmällä.

¹⁵⁶   Kuulkaahan nyt, Jumala varoitti ketään henkilöä yrittämästä seurata Moosesta tuon verhon sisäpuolelle – jäljittelijöitä. Ymmärrättekö? Nainen, mies, pappi, kuka tahansa se olikin, kuinka jumalinen, kuinka miehekäs, kuinka kunniallinen, kuinka monta heitä olikaan, Hän varoitti: ”Tulkoon Mooses yksin! Ja, jos joku ihminen, tai vaikka eläin kosketti sitä, se täytyi tappaa siihen paikkaan.” Älkää milloinkaan murtautuko tuohon verhoon, tuo verho kuuluu yhdelle henkilölle. Tuo Sanoma on yksi. Ymmärrättekö? Temppelissä, vain yksi mies meni sisälle kerran vuodessa, voideltuna ja asianmukaisesti valmistettuna menemään sisälle; ei tuomaan ulos Sanaa, vaan uhraamaan veren. Vain yksi saattoi mennä sinne sisälle Sen eteen. Kuka tahansa muu kuoli. Näettekö?

¹⁵⁷   He kuolevat hengellisesti nyt. Tämä on hengellinen verho. Ymmärrättekö? Se oli luonnollinen verho. Tämä on hengellinen verho. Näettekö? He jatkuvasti vain kävelevät suoraan Sen taakse ja te voitte sanoa heille siitä. ”Oh, minä tiedän! Tiedän kyllä, mutta minä…”

Jatkakaa vain, kyllä se sopii, se vain ilmaisee… Muistakaa, viimeinen vitsaus Egyptissä oli kuolema, ennen maastamuuttoa. Viimeinen vitsaus maan päällä on hengellinen kuolema, ennen maastamuuttoa. Sitten heidät tullaan polttamaan ja muuttamaan takaisin tomuksi ja vanhurskaat tulevat kävelemään heidän tuhkiensa päällä. Mutta viimeinen asia on hengellinen kuolema – Sanan hylkääminen.

¹⁵⁸   Nyt huomatkaa, Jumala varoitti ketään henkilöä yrittämästä seurata Moosesta sisälle Tulen verhoon. Mooseksen tuli olla verhottu, hänen täytyi tulla ulos sieltä. Ja Mooses meni sisään Mooseksena, hän meni sisälle tähän Tulipatsaaseen; ja, kun hän tuli takaisin ulos, oli hän verhottu, sillä hän meni sisälle Siihen, ulos perinteistänsä, vanhinten perinnäissäännöistä. Hän oli nähnyt Tulipatsaan, mutta nyt hän menee sisälle Tulipatsaaseen. Ymmärrättekö? Aamen! Ja hän tuli esiin, verhottuna. Jumalan Sana miehessä, verhottuna! Tässä hän tuli kävellen ulos, oh, voin aivan nähdä sen. Hän varoitti ketään muuta yrittämästä sitä, kukaan ei voi jäljitellä Sitä. Teidän on parasta olla yrittämättä. Ymmärrättekö? Ei edes pappi tai joku pyhä mies, kuka tahansa se olikin, kardinaali, piispa, tai mikä muu tahansa, yrittäessään mennä sisälle tuohon verhoon, hän kuoli. Jumala varoitti heitä. Meillä ei tule olemaan mitään jäljittelyä.

¹⁵⁹   Hänen Sanansa on ilmoitettu yhdelle. Se on aina ollut niin, profeetta tuli Herran Sanan kanssa jokaisessa ajanjaksossa joka kerta, koko matkan kautta Kirjoituksen. Näettekö? Sana tulee vain yhdelle. Jokaisessa ajanjaksossa, sama asia, jopa seurakunta ajanjaksoissakin aivan ensimmäisestä viimeiseen. Muilla on omat paikkansa, se on totta, huomatkaa, mutta pysykää poissa tuosta Tulipatsaasta. Ymmärrättekö? Minkä läksyn me opimmekaan tässä! Näettehän, jokainen haluaa olla Mooses, ja jokainen…

¹⁶⁰   Muistatteko mitä Daatan ja he sanoivat siellä? He sanoivat: ”No niin, Mooses, odotahan hetkinen, sinä otat liian paljon itsellesi.” Näettekö? ”Täällä on muitakin miehiä, jotka Jumala on kutsunut.”

¹⁶¹   Se on totta. He, itse kukin, seurasivat hienosti, niin kauan kuin he kulkivat mukana, mutta kun yksi yritti astua esiin ja ottaa Jumalan aseman, jonka Hän antoi Moosekselle, joka oli ennalta määrätty ja säädetty tekemään tuo tehtävä – hänen yrittäessään ottaa sitä, tuli leimahti alas ja avasi maan ja nielaisi heidät sisäänsä. Näettehän? Olkaa varovaisia! Ymmärrättekö? Olkaa vain hyviä, Jumalan hurskaita kristittyjä, uskoen Sanan. Pysykää poissa tuosta Tulipatsaasta! Mikä opetus!

¹⁶²   Jumala oli ensin ilmestynyt Moosekselle palavassa pensaassa, Jumala oli verhottuna Tulipatsaassa. Kuunnelkaa nyt todella tarkasti hetken. Jumalan ensin tullessa Moosekselle, Hän oli verhottu. Jumala oli Tulipatsaassa, kätkössä pensaan sisällä, näettehän, aivan kuin nahkojen takana, näettehän, nahkojen takana alttarin armoistuimella. Hän on verhottu. Hän on aina verhottu. Ja, kun Hän tuli Moosekselle, Hän oli Tulipatsaassa, verhottuna Tulipatsaassa. Mutta tässä ihmisten edessä, Jumala vahvisti hänet samalla Tulipatsaalla. Näettekö? Mooses sanoi…

¹⁶³   Nyt tarkatkaa! Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – Toim.] Annatteko mielenne harhailla liian kauas? Pystyttekö te…

”Hän jolla on korvat, hän kuulkoon.” Ymmärrättekö?

¹⁶⁴   Kun Jumala ilmestyi Moosekselle, se oli Tulipatsaassa, kun Hän kutsui hänet palvelutehtäväänsä. Ja Mooses tuli ja kertoi ihmisille siitä. He eivät voineet uskoa sitä. Kuitenkin hän oli tehnyt ihmeitä ja asioita, mutta tällä kerralla Jumala ilmestyi näkyväisesti, tieteellisesti todistettuna ja vahvisti Mooseksen palvelustehtävän olevan saman Jumalan, joka puhui hänelle, koska Hän ilmestyi Tulipatsaan muodossa ja sytytti vuoren tuleen. Hän tuli Mooseksen luo pensaassa ja puhui hänelle. Hyvä on.

¹⁶⁵   Jumala ensin ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, joka oli verho. Ihmisten edessä Jumala oli uudelleen verhottuna ja vahvisti Mooseksen verhon läpi, verhoamalla itsensä samalla Tulipatsaalla, sama Tulipatsas laskeutui alas. Sillä he voivat kuulla vain Jumalala Sanan. Ymmärrättekö sitä? Vain Sanan, he kuulivat Hänen Äänensä. Sillä Mooses oli heille Elävä Sana. Mooses! Katsokaahan, Jumala oli niin todistanut tuon Sanan olevan Mooseksella! Jumala sanoi Moosekselle: ”Mene sinne alas ja Minä tulen olemaan kanssasi, mikään ei tule seisomaan edessäsi. MINÄ OLEN SE, MIKÄ MINÄ OLEN.”

¹⁶⁶   Mooses tuli alas ja sanoi: ”Te että ehkä usko tätä, mutta Jumala ilmestyi minulle Tulipatsaassa ja Hän kertoi minulle nämä asiat.”

¹⁶⁷   ”Oh, meillä on kaikenlaisia sen kaltaisia asioita meneillään.” Faarao sanoi: ”Miksi!” Pastori faarao sanoi: ”Sinulla on vain halpa taikatemppu. Onhan minullakin täällä taikureita, jotka voivat muuttaa kepin käärmeeksi. Tulkaahan tänne, taikurit.” Ja he tulivat ja tekivät saman asian.

¹⁶⁸   Mooses tiesi, eikä mikään vaivannut häntä. Kuinka monia jäljittelijöitä heillä olikin, sillä ei ollut mitään merkitystä, Mooses vain seisoi hiljaa. Ja tiedättekö mitä, ensin ne vain ryömivät ympäri hetken ja kohta Mooseksen käärme söi kaikki muut niistä. Näettekö? Miksi? Kuten nuo apostolit, he eivät osanneet selittää Sitä. Mooses ei tiennyt kuinka Jumala tulisi tekemään sen, mutta Hän tulisi tekemään sen.

¹⁶⁹   Muistakaa, Hän sanoi Janneksen ja Jambreksen tulevan palaamaan viimeisinä päivinä, näettehän – jäljittelyä. ”Ja he pettäisivät jopa Valitutkin, jos mahdollista,” Matteus 24:24. Näettehän? Aivan tarkalleen sama asia, tehden samankaltaisia ihmeitä ja kaikkea. Tarkatkaa tuota Sanaa! Tarkatkaa tuota Sanaa! Jos joku mies sanoo tekevänsä ihmeitä ja yhä haluaa uskoa, että on kolme jumalaa ja niitä on paljon, jättäkää sellaiset. Me tiedämme, että se on väärin. Näettekö? Ei mitään sellaista asiaa! Näettekö? Sana, jokainen Sana, jokainen Sana, joka lähtee Jumalan suusta! Ensimmäinen Mooseksen kirja: ”Yksi Sana”! Täällä lopussa sanotaan: ”Älä lisää tai ota pois yhtään Sanaa.” Näettekö, Sen täytyy olla tuo Sama Sana.

¹⁷⁰   Huomatkaa, ihmiset olivat nähneet, että jotakin oli tapahtunut. Mooses oli ollut verhottu kun… Hän oli profeetta ja Jumala oli vahvistanut nyt Sanansa ja hän meni sinne alas. Ja hän oli nähnyt merkkejä ja ihmeitä. Ja sitten, tämän jälkeen, ihmiset olivat erottautuneet omaksi ryhmäkseen, seurakunnaksi. Katsokaahan, seurakunta merkitsee ”uloskutsuttu”. Ymmärrättekö? Sen jälkeen, kun heidät oli kutsuttu ulos maailmasta ja olivat tulleet kansaksi, näettehän, sitten Jumala itse antoi tietää, että Hän oli tuo Tulipatsas. Hän todisti Mooseksen sanoman. Näettekö? Hän oli Tulipatsas. He olisivat voineet ottaa Siitä valokuvan, luulisin, jos heillä olisi ollut kameroita, koska se oli kokonaan Tulessa. Mutta Jumala todisti, että Sanoma oli oikein. Tuo Sanoma oli käsillä, kaikki oli, heille tulisi maastamuutto silloin. Hän verhosi profeettansa tälle maastamuuton kansalle.

¹⁷¹   Ihmiset, miettikääpä sitä, he näkivät, että hänelle oli tapahtunut jotakin. Hän oli nyt erilainen kuin muut israelilaiset. Hän oli erilainen… Hänen sanomansa oli erilainen, hän oli erilainen kuin papit, hän oli erilainen kuin kaikki muut. Katsokaahan, hän oli erilainen persoona. Ihmiset näkivät, että jotakin oli tapahtunut. Jumala oli verhonnut itsensä profeettaansa, puhuakseen Sanansa heille. Se on mitä Hän oli tehnyt. Mooses oli tuo elävä Sana kansalle, verhottuna Tulipatsaalla, puhuen siitä mikä myöhemmin tulisi olemaan verhottuna mäyrän nahkojen takana. Näettekö?

¹⁷²   Sanan täytyi tulla Moosekselta ensin. Näettekö? Mooseksella oli Sana. Ne olivat Jumalan kirjoittamat, kukaan ei osannut tulkita Niitä, Mooseksen täytyi tulkita Ne ensin. Siitä syystä hän verhosi kasvonsa, koska hän… Näettekö te Sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Näettekö?

Tässä se on. [Veli Branham ottaa Raamatun esiin.] Voisimme ottaa sen mukaan, kantaa sitä ja kaikkea muuta, mutta Se täytyy paljastaa. Jotta se voitaisiin paljastaa, Mooseksen täytyi tulla Jumalaksi ihmisille.

 Te sanotte: ”Se on hölynpölyä!”

¹⁷³   Miksi, Hän sanoi jopa Moosekselle itselleen: ”Sinä tulet olemaan Jumala ja Aaron on oleva sinun profeettasi!…?….”. Näettekö? Joten sinne Hän tuli, katsokaa, Hänen täytyi verhota itsensä, koska Jumala on aina verhon takana. Voi, mikä asia! Näetkö sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jumala on piilossa yleisöltä.

¹⁷⁴   Jeesus sanoi: ”Isä, Minä kiitän Sinua, Sinä olet kätkenyt Sen viisailta ja ymmärtäväisiltä ja paljastanut Sen pienille lapsille, niille, jotka tahtovat oppia. ”Näettehän?

¹⁷⁵   Jumala oli kätkössä verhon takana. Mooses verhosi kasvonsa. Kun Ihmiset näkivät tuon Tulipatsaan ja he sanoivat: ”Nyt me olemme tyytyväisiä.” Näettekö? ”Antaa Mooseksen puhua.” Näettekö? ”Älköön Jumala puhuko, ettemme kuolisi.” Mooses käveli suoraan sisälle tuohon Tulipatsaaseen. Näettekö?

¹⁷⁶   Ja nyt Jumala sanoi: ”Minä en tule puhumaan heille enää tällä tavalla, Minä tulen antamaan heille profeetan.” Näettekö, ja sillä tavalla Hän aina teki sen. Hän sanoi: ”Päästäkää heidät nyt menemään.” Mutta tällä profeetalla täytyy olla Hänen Sanansa. Jos hän on verhottuna jollakin perinnäissäännöllä, ei Jumala koskaan lähettänyt häntä. Jos Hän on verhottuna Sanalla, tulee Jumala vahvistamaan Sen. Jumala tulkitsee oman Sanansa. Mooses puhui sanat, Jumala tulkitsi Ne. Aamen.

¹⁷⁷   Mooses sanoi: ”Herra sanoi niin!” Ja Herra teki juuri niin kuin oli sanonut. Se teki sen oikeaksi.

¹⁷⁸   Nyt Herra sanoi: ”No niin, Mooses, sinä ymmärrät, ihmiset ymmärtävät nyt.” Näettekö? ”Minä olen osoittanut sinut, Minä olen vahvistanut sinut.” Jumala oli verhonnut itsensä tähän profeettaan puhuakseen Sanansa ihmisille. Mooses oli elävä Jumala heille, Jumalan elävä Sana julkituotuna. Siitä syystä hänen kasvonsa olivat verhotut. Näettekö?

¹⁷⁹   Ja tiedättekö, että tuo sama asia, joka on aidossa kristityssä, on verhottuna tänä päivänä uskomattomille? He näkevät nuo naiset pitkine hiuksineen ja niin edelleen ja sanovat: ”Katsokaa, kuinka vanhanaikaista”. Kun naiset kääntävät hiuksensa nutturalle niskaan, uskomattomat sanovat: ”Hänellä on tyhjä vararengas.” Näettekö, Se on kokonaan verhottu. He ovat sokeita. ”Mutta” uskomattomat sanovat: ”minulla on filosofian tohtorin tutkinto, Ph.D., L…” Minä en välitä mitä teillä on, te olette silti tietämättömiä Sanasta. Täsmälleen oikein. ”Oh, se on vain jotakin vähäistä, minä…” Oppikaa pienet läksyt ensin.

¹⁸⁰   Kuinka on ihmisten kohdalla, jotka sanovat olevansa verhotut Jumalan läsnäolossa, ja saarnaavat jotakin kirkollista perinnettä? Oh, voi hyvänen aika! Perinnettä, joka lisää tai ottaa pois ja kaikkea muuta ja lisäävät omat aiheensa ja omat ajatuksensa, eivätkä saarnaa Jumalan Sanaa, näettekö minkä kaltainen verho se on? Se on kirkollinen verho. Jumala on repinyt tuon verhon kokonaan auki!

¹⁸¹   He sanovat: ”Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin profeetat. Näissä viimeisissä päivissä ei ole mitään sen kaltaisia asioita kuin apostolit ja profeetat. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin jumalallinen parantaminen. Ei ole enää mitään sen kaltaista asiaa kuin näkijät. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin Markuksen 16:n luvun täyttyminen. Apostolinen ajanjakso on päättynyt.” He verhosivat ja kätkivät Sen ihmisiltä, mutta Jumala on astunut esiin ja reväissyt tuon asian halki Pyhän Henkensä ja tulen kanssa, ylhäältä alas asti… [Tyhjä kohta nauhalla.] Jumala on repinyt verhon!

¹⁸²   Mooses oli verho, Jumalan elävä Sana, joka oli verhottuna inhimillisen lihan takana. Tulipatsas oli tietysti Mooseksessa, puhuen sen mikä myöhemmin oli verhottuna nahkojen takana, näettehän.

¹⁸³   No niin, se oli Sana, Sana oli tuotu esiin, sitten Se oli kirjoitettu, sitten Se pantiin verhon taakse ja on yhä verhottuna, sillä Jumala oli aina tuossa Sanassa. Aamen! Hän on Sana, aina. Hän oli tuossa Sanassa. Se on syy, että Sana täytyi olla verhottu.

¹⁸⁴   Oi, veli, sisar, voitteko te käsittää sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – Toim.] Kuulkaahan! Ettekö te näe? Se on ollut verhottu kautta näiden ajanjaksojen, sen mukaisesti, mitä Jumala on sanonut, Se avattaisiin viimeisissä päivissä, nuo seitsemän sinettiä murrettaisiin ja koko tuo asia mitä koko tänä aikana on tapahtunut, tulisi ihmisten näkyviin. Seitsemännen enkelin Sanoman hetkellä, kaikki Jumalan salaisuudet pitäisi tehdä tunnetuksi tuossa Eliassa, tällä viimeisellä hetkellä: se kuinka Kristus, Jumalan Poika on pantu ulos seurakunnastaan; kuinka Hänet jälleen on paljastettu Ihmisen Poikana; kuinka Seurakunta tulee pantavaksi järjestykseen viimeistä päivää varten, ei mitään uskontunnustuksia, ei mitään kirkkokuntia, se on vain ja ehdottomasti Sana, joka elää yksilössä. ”Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään toisen. Tulen ottamaan tämän ja jättämään tuon.” Näettekö? Ei mitään ehtoja, ei kirkkokuntia, ei siteitä, ei mitään, se on sydän Jumalan kanssa ja yksin Hänen kanssaan. Ymmärrättekö?

¹⁸⁵   Huomatkaa, verhoutuneena ihmislihaan. Mooses tuon Sanan kanssa, puhuen siitä mikä myöhemmin laitettaisiin mäyrännahkojen taakse. Niin että… Niin on Kristus meidän Mooseksemme. Kristus on meidän Mooseksemme. Hän oli Jumala verhottuna inhimillisessä lihassa, verhottuna ihmisyyteen, lihaan. Oikein. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Hän oli verhottuna mäyrännahoilla. Hän oli verhottu. Ja tällä kerralla Hän oli verhottuna miehessä. Näettekö? Huomatkaa nyt – ”sama eilen, tänään ja iäti,” Hänen luvattu Sanansa tälle ajanjaksolle. Hän on yhä Kristus, luvattu Sana tälle ajanjaksolle, verhottuna ihmislihaan. Sana on Jumala.

¹⁸⁶   Voideltu tarkoittaa henkilöä. Tuo sana Kristus tarkoittaa ”voideltua”. Näettekö, ”voideltu”. Silloin Mooses oli Kristus aikanaan, hän oli voideltu. Jeremia oli Kristus aikanaan ja hänellä oli osa Sanaa tuota päivää varten.

¹⁸⁷   Mutta, kun Jeesus tuli, Hän tuli Voideltuna Lunastajana. Ja Hän oli sekä Mooses, että kaikki mitä Mooseksessa oli ja koko Sana ja koko Jumaluus ruumiillisesti oli Hänessä. Siitä syystä koko temppelin esirippu reväistiin ja armoistuin tuli täydellisesti näkyviin. Hän oli tuo Voideltu.

¹⁸⁸   Huomatkaa nyt, verhottuna inhimillisessä lihassa – luvatun Sanan tälle ajanjaksolle täytyy myös olla verhottu. Huomatkaa! Syntiä rakastavat seurakunnan jäsenet ja syntiset eivät voi nähdä Sitä inhimillisen verhon vuoksi.

¹⁸⁹   Se on syy miksi he eivät voineet nähdä Häntä. ”Mitä, Hänhän on mies. Mistä Hän on tullut? Mikä seurakuntakortti Hänellä on? Mihin seurakuntaan Hän kuuluu?” Haluan puhua siitä tänä iltana: ”Mihin seurakuntaan Hän kuuluu? Ja katsokaahan, he sanoivat: ”Mihin seurakuntaan Hän kuuluu? Mihin ryhmään? Minkälainen koulutus Hänellä on ollut? Mistä Hän sai koulutuksensa? Tämä mieshän syntyi, niin kuin täällä ympäristössä kerrotaan, pyhän avioliiton ulkopuolella. Aivan varmasti Hän on perkeleestä!” Näettekö? ”Hän on perkeleestä ja Hän syntyi pyhän avioliiton ulkopuolella. Joosef vain meni naimisiin Marian kanssa, jotta häntä ei kivitettäisi, koska hän oli avionrikkojatar. Ja tuollainenko mies tulisi ja sanoisi meille papeille mitä tehdä?”

¹⁹⁰   Ja siellä oli Jumala paljastaen tuon Sanan ja huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit Minut?” Sama laulu, jota he lauloivat temppelissä, jonka Daavid oli tehnyt heille vuosia sitten, koskien Kristusta. ”…kaikki luuni, he tuijottavat Minua. He lävistivät käteni ja jalkani.” Ja heidän seistessään siellä laulamassa sitä, juuri tuo Mies oli kuolemassa ristillä. Ja kun he olivat lopettaneet ja päässeet läpi ja . . .

¹⁹¹   Kun Hän kuoli, tuli Taivaan Jumala alas, niin kuin Hän teki Siinain vuorella, Pyhän Tulen kanssa ja poltti tuon temppelin esiripun ylhäältä alas, reväisten sen kahtia. Ja mitä he voivat tehdä? He voivat katsoa ulos temppelin ikkunasta Golgatalle ja siellä oli Jumala, Uhri, selvästi näkyvissä.

¹⁹²   Mutta he eivät näe Sitä vielä tänäänkään. Jumala on näissä viimeisissä päivissä repinyt nuo perinnäissäännöt pois ja tuonut Sanan tätä ajanjaksoa varten selvästi näkyviin, eivätkä he vieläkään tunne Sitä. He vain yksinkertaisesti eivät tunne Sitä, mistä siinä on kyse, se on niin yksinkertainen! Näettekö, se on vain niin yksinkertainen, Se on niin kaukana maailman asioista.

¹⁹³   Saarnasin eräänä päivänä eräässä tietyssä kokouksessa aiheesta ”Olla Hullu [Nut]” [Sana ”nut” merkitsee suomeksi ”mutteri”, mutta kansankielessä sen merkitys on ”hullu.” – toim.] Jonain päivänä haluaisin puhua siitä ”hulluna olemisesta”. Me kaikki olemme hulluja jonkun vuoksi, niinpä minäkin haluan olla hullu Kristuksen vuoksi. Paavali sanoi, että häntä ”pidettiin hulluna”. Varmasti, teidän täytyy olla sitä. Katsokaahan, tarvitaan hulluja (muttereita) pitämään auto koossa ja asiat järjestyksessä, Sanan mukaan. Näettekö? Niin se on.

¹⁹⁴   Niinpä pankaa merkille tuo verho, inhimillinen liha. No niin, syntiä rakastavat ihmiset eivät voi nähdä sitä. Nuo uskonnolliset ihmiset, jotka olivat kiinni perinteissään, eivät voineet nähdä sitä, koska Hän oli vain mies. Miksi he eivät voineet? Koska tuo ihmisliha kätki Jumalan.

¹⁹⁵   No niin, jos Hän olisi ollut joku suuri Tulipatsas, joka tuli alas, näettekö, jos suuri Tulipatsas olisi tullut alas ja näyttänyt heille mikä Hän oli, että Hän oli tämä suuri Tulipatsas, olisivat he voineet uskoa sen, jos Jehova olisi tehnyt niin.

Mutta katsokaas, mitä Hän teki, jotta Hän voisi jättää huomiotta kaikki nuo älykkäät ja viisaat ihmiset, Hän vain paljasti itsensä sillä tavalla niin kuin Hän oli luvannut Moosekselle, näettekö: ”Minä tulen puhumaan heille Profeetan kautta.” Ja Hän oli Ihmisen Poika, Profeetta. Ja jotkut heistä tunnistivat Sen, noin yksi sadasosa prosenttia sadasta (0,01% sadasta) maailman ihmisestä uskoi Sen. Loput heistä eivät uskoneet, mutta Hän oli se joka tapauksessa.

¹⁹⁶   Siellä oli Mahtava Jumala täysin näkyvissä, armoistuimella. Hän kuoli, kun Hänen omat lapsensa sanoivat: ”Me emme halua Häntä! Toimittakaa Hänet pois!” Sylkien Hänen päälleen.

¹⁹⁷   Malliesimerkki siitä, kun Daavid kauan aikaisemmin jätti temppelin hylättynä kuninkaana. Hän kulki katuja pitkin ja eräs pieni rampa mies ryömi mukana, mies, joka ei ollut koskaan pitänyt hänestä ja kutsui häntä ”vanhaksi tekopyhäksi” tai jotakin sellaista, sylkien häntä kasvoihin. Ja vartija veti miekkansa ja sanoi: ”Antaisinko minä tuon koiran pään pysyä hänen harteillaan, joka sylkee minun kuningastani?”

¹⁹⁸   Daavid sanoi: ”Jätä hänet rauhaan, Jumala käski häntä tekemään sen.” Ja Daavid luultavasti ei edes tiennyt mitä sanoi. Hän kulki ylös vuorta, katsoen taakseen ja itki.

¹⁹⁹   Kahdeksansataa vuotta myöhemmin, Daavidin Poika oli nousemassa ylös samaa vuorta, katsoen ja itkien Jerusalemia, hylättynä Kuninkaana. Ja he sylkivät Hänen kasvoilleen.

²⁰⁰   Ettekö ymmärrä? Se on sama asia. Näettekö, että tuo Sana jatkaa eteenpäin, jatkaa eteenpäin tähän päivään asti? Enemmistö on aina hylännyt sen ja vähemmistö on uskonut sen.

²⁰¹   Katsokaahan, he eivät voineet uskoa Sitä. Nuo kreikkalaiset, he eivät voineet nähdä Häntä, Hän oli inhimillisessä temppelissään. ”Mitä”, he sanoivat, ”tämän miehen nimihän on Jeesus, Hän tulee Nasaretista.”

²⁰²   No niin, tuohon aikaan heillä oli vain yksi nimi, kuten ”John tai Jim.” He sanoivat: ”John Jeffersonvillestä. Jim New Albanysta,” tai jotakin sen kaltaista, näettekö.

²⁰³   He sanoivat: ”Tämä on Jeesus Nasaretista. Yleisesti uskotaan, että Hänen äitinsä tuli raskaaksi jostakin sotilaasta.” Näettekö? Ja se oli tarkalleen se mitä he uskoivat. Varmasti! Ja niin he sanoivat: ”Tämä on Jeesus Nasaretista.” Näettehän? ”Kuka Hän on?” Katsokaahan, he eivät voineet ymmärtää Sitä.

²⁰⁴   Mutta miksi se oli tämä Sana tuota päivää varten, Hän saarnasi että, ”Tutkikaa Kirjoituksia. Te luulette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä ja Ne todistavat kuka Minä olen. Jos ette voi uskoa Minua, niin unohtakaa Minut aivan kuin verhona, ja uskokaa Sana, joka tulee esiin. Kaksi on todistajaa.” Hän sanoi: ”Minä puhun ja Isä puhuu Minun puolestani.” Aamen. Niin se on.

²⁰⁵   Minä puhun tämän päivän Sanan ja Isä vahvistaa Sen. No niin, onko se teille todistus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Se on, näettehän. Se on kuinka sen on täytyttävä.

²⁰⁶   Huomatkaa nyt, toisen Korinttolaiskirjeen kolmannessa luvussa ja kuudennessa jakeessa, vanha temppeli majoitti Jumalan, joka oli nahkojen takana, poissa juutalaisten näkyvistä. Kun tuo vanha verho oli revitty, olivat juutalaiset yhä sokaistut sille kuka Hän oli ja kuka Hän on yhä. Ja sitten helluntai paljasti kuka todellinen ja elävä Jumala oli, kun tuo verho repäistiin kahtia Jumalan edestä ylhäältä alas asti. Miksi tämä tapahtui tuolle verholle? Miksi näin tapahtui?

²⁰⁷   Miksi on tullut senkaltainen Sanoma tänään tekemään Sen, mitä Se on tehnyt? Miksi Se tuli? Miksi?

²⁰⁸   Joku täällä, vähän aikaa sitten, halusi väitellä kanssani seurakunta ajasta, sanoen, että ”Jumala oli pyhässä kirkossansa,” ja muuta sellaista. Ja sain tietää, että se oli joku naissaarnaaja, joten yksinkertaisesti unohdin koko asian. Näettehän, jos se olisi ollut joku mies, jolla olisi ollut kaikki kunnossa, se olisi ollut eri juttu. Mitä järkeä olisi lähteä johonkin toiseen maahan? Minunhan täytyisi jättää kokous täällä, tehdäkseni sen matkan? Niinpä jätin heidät vain rauhaan. Jos sokea taluttaa sokeaa, niin he molemmat putoavat kuoppaan..

²⁰⁹   Niinpä nyt tässä ajanjaksossa, kun tuo vanha kirkkokunnallinen ja perinteinen verho on reväisty pois Jumalan Sanan edestä, voi Se olla julkituotu! Näettehän mitä tarkoitan? Perinne sanoo: ”Kaikki nuo asiat ovat menneet.” [Veli Branham pitää tauon.] Antaa Sen imeytyä hieman! ”Nuo asiat ovat menneet.” Mutta tänä viimeisenä päivänä, tuo perinteen verho on reväisty kahtia ja tässä on Tulipatsas. Näettekö? Tässä Hän on, julkituoden Sanansa tälle päivälle. Verho on reväisty!

Nyt maailma ei vieläkään usko Sitä. Ei mitään väliä sillä, että he eivät näe Sitä. He eivät näe Sitä, koska Sitä ei oltu lähetetty heille.

²¹⁰   Muistakaa, että Jumalan Poikaa ei ollut paljastettu Sodomalla, mutta kaksi sanansaattajaa oli. Se on oikein.

²¹¹   Mutta tämä, Jumala itse ihmislihassa, ilmestyi Abrahamille, Valitulle. Ja tarkatkaa mitä Hän teki paljastaakseen itsensä. Ja nyt Abraham tiesi sen siitä, kun Hän tiesi mitä Saara ajatteli Hänen takanaan ja hän kutsui Häntä: ”Elohimiksi.”

²¹²   Huomatkaa nyt – niin, että se voi olla julkituotu. Sana oli verhottu kaikki nämä vuodet ihmisille, koska he hokivat: ”Se ei voi tapahtua.”

²¹³   Muistatteko tuon saarnan Daavidista ja Goljatista, jonka saarnasin sinä aamuna, kun ensikertaa lähdin täältä? Minä sanoin: ”Katsokaapa tuota haastajaa tuolla joka sanoo, että ‘ihmeiden päivät ovat ohitse.’”

Tarkatkaa noita ääninauhoja ajan kuluessa, tarkatkaa kutakin niistä, kuinka Se on tullut selvemmäksi ja selvemmäksi; jos teillä on korvat kuulla, näettehän, silmät nähdä.

Tarkatkaa! Minä sanoin: ”Siellä ulkona on tuo suuri kirkollinen maailma, joka sanoo tässä tieteellisessä ajanjaksossa, että ‘Sitä ei voida tehdä.’” Mutta sanoin: ”Jumala…” Tuossa Valossa, ennen kuin Sitä oli kertaakaan valokuvattu. Sitä ei oltu valokuvattu silloin, siellä alhaalla virralla he eivät ottaneet Siitä valokuvaa. Näettekö? Minä sanoin: ”Hän sanoi minulle, että se tultaisiin tekemään. Hän antaisi kutsun kuulua ja se pyyhkäisisi kansoja.”

²¹⁴   Ja jopa tohtori Davis sanoi: ”Sinäkö seitsemänvuotisen kansakoulun pohjalta tulisit rukoilemaan kuningasten ja monarkkien puolesta ja tulisit aloittamaan herätyksen, joka pyyhkäisisi kansoja?”

Minä sanoin: ”Se on mitä Hän sanoi.”

²¹⁵   Ja se on tapahtunut. Näettekö? Se on tapahtunut. Siitä on kysymys, Hän ei tarvitse mitään tulkintaa, Hän on tehnyt sen. Katsokaahan, Hän on jo tehnyt sen, se tulkitsee itse itsensä, näettekö; kutsuen Hänen Valittunsa kaikilta elämän aloilta. Se on nyt julkituotu.

²¹⁶   Sanoin, että Daavid seisoi siellä, pieni, vähänläntä mies, selkä kumarassa ja linko kädessään. Ja kuinka Saul, tuo saarnaajayhdistyksen pää katsoi häntä ja sanoi: ”Mitä, sinuahan ei ole edes koulutettu!” Hän sanoi: ”Katsotaanpa voinko antaa sinulle filosofian kandidaatin arvon, tai jotakin muuta.” Hän puki asepukunsa hänen ylleen ja tuli näkemään, ettei se sopinut Jumalan miehelle.

²¹⁷   Daavid sanoi: ”Riisukaa se pois yltäni.” Hän sanoi: ”Minä en tiedä siitä mitään. Antakaa minun mennä tuntemallani tavalla sillä tavalla kuinka taistelin leijonan kanssa ja kuinka taistelin karhun kanssa.” Hän oli jonkinlainen metsien mies. Hän sanoi: ”Antakaa minun mennä tällä tavalla.”

²¹⁸   Ja tämä vanha Goljat sanoi: ”Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja sanoi: ”Ripustan sinut keihääni kärkeen ja annan lintujen syödä lihasi.”

²¹⁹   Daavid sanoi: ”Sinä tulet minua vastaan filistealaisena haarniskan ja keihään kanssa ja minä kohtaan sinut Herran, Israelin Jumalan, Nimessä.” Tarkatkaa profeetta Daavidia, hän sanoi: ”Tänä päivänä tulen katkaisemaan pääsi olkapäiltäsi.” Aamen. Oi! Hän tiesi mitä hänellä oli, keneen oli uskonut ja oli täysin vakuuttunut, että Hän kykenisi pitämään sen mitä oli luvannut. Näettekö? Ja niin se tapahtui joka tapauksessa.

²²⁰   Tuo vanha sanonta ”Ihmeiden päivät ovat ohitse”, nuo muurit on revitty maahan! Jehova on yhä täysin näkyvissä, julkituoden Sanansa, paljastettuna. Se on aivan oikein. Muistakaa se.

²²¹   Huomatkaa, pakanaseurakunta on myös tullut verhon sokaisemaksi, sen jälkeen, kun tuo kirkollinen verho on revitty pois ja Jumala on tuotu näkyviin. Kuinka? Koska Sana on jälleen verhottuna ihmisessä. Se oli tarkalleen se mitä Israel ei nähnyt. Jos Se olisi ollut joku enkeli tai jotakin sellaista, olisi Israel uskonut Sen. Mutta ollen… Se ei voinut olla mikään enkeli, sen täytyi olla mies! Aamen.

Jumala ei voi muuttaa Sanaansa. Viimeisinä päivinä sen täytyy jälleen olla sama asia, Näettekö? Mikä sokaisi Israelin? Tuo Mies. ”Sinä, joka olet mies teet itsestäsi Jumalan.” Se on minkä tähden he tappoivat Hänet. Ja tänään, koska Sanoma tulee miehen eikä enkelien kautta! Näettekö? On samoin, koska Jumala ei voi muuttaa tapaansa, Hän ei voi muuttaa Sanaansa. Hän sanoi, että Hän ole muuttunut. Näettekö? Ja pakanat ovat aivan yhtä sokeita tänään niin kuin Israel oli. Minkä tähden? Verhon tähden. Jumala verhottuna inhimillisessä olennossa sokaisi Israelin.

Huomatkaa, että se on aina sokaissut yhden… Yhden Se tulee sokaisemaan, toiselle Se tulee paljastamaan Totuuden. Se on sulkeva joidenkin silmät ja avaava toisten silmät.

²²²   Katsokaa Simonia! Jeesus puhui hänelle ja sanoi: ”Sinun nimesi on Simon ja sinun isäsi nimi on Joona.”

Natanaelille Hän sanoi: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!”

Natanael vastasi: ”Rabbi, mistä tunnet minut?”

²²³   Jeesus sanoi: ”Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, Minä näin sinut.”

²²⁴   Hän sanoi: ”Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

²²⁵   Mutta siellä seisoivat ne, jotka sanoivat: ”Hän on Beelsebul.” Näettekö, Mitä Se teki? Avasi joidenkin silmät ja sokaisi toisten silmät. Mitä nuo papit sanoivat: ”Mitä, tuo kaverihan on Beelsebul!”

²²⁶   Tuo pieni nainen sanoi: ”Minä tiedän Messiaan olevan tulossa, jota kutsutaan Voidelluksi.” Näettekö? ”Voideltu on tuleva. Meillä ei ole ollut profeettoja… Sinun täytyy olla profeetta. Mutta tuo Voideltu on tuleva ja me odotamme Häntä. Nämä ovat viimeiset päivät pakanoille… tai juutalaisille.” Hän sanoi: ”Nämä ovat viimeiset päivät.” Katsokaahan, sekä samarialaiset että juutalaiset odottivat Messiasta. Näettehän? Hän sanoi: ”Tämä on aika Hänen ilmestyä. Me tiedämme, että kun Hän tulee, on Hän tekevä näitä asioita, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat.”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän.”

Hänen silmänsä avautuivat, kun taas noiden poliisien… pappien silmät olivat sokaistut.

²²⁷   Se on mitä Evankeliumi aina tekee. Se avaa silmät joiltakin ja paljastaa Totuuden joillekin, samanaikaisesti sokaisten toiset; sillä on kaksinainen merkitys. Jotkut voivat katsoa suoraan aurinkoon (sun) ja sokaistuvat; toiset taas lähtevät vaeltamaan Hänen (Son) kanssaan. Siinä on ero. [sun ja son lausutaan samalla lailla eli san! Veli Braham käyttää tätä rinnastusta usein saarnoissaan. – toim.]

²²⁸   Niin kuin se oli tehty jokaisessa ajanjaksossa – Jumaluus verhottuna ihmislihaan. Huomatkaa, profeetat olivat jumaluus verhottuna. He olivat Jumalan Sana (onko se oikein?) verhottuna ihmislihaan. Niinpä he eivät huomanneet myöskään meidän Moosestamme, Jeesusta.

²²⁹   Huomatkaa, että vanhan temppelin vanhojen mäyrännahkojen taakse oli kätketty Sana, Sana julkituotuna kivisillä tauluilla.

²³⁰   Yritän nyt, että pääsisimme lähtemään noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, puoli kahdeltatoista. Te näette, että olen kääntänyt joitakin sivuja täällä, ettei se kestäisi liian pitkään. Tiedän, että olette kuumissanne ja väsyneitä.

²³¹   Mikä oli verhon takana vanhassa temppelissä? Mikä oli Jehova? Mikä oli kätkettynä siellä? Mikä oli tuon verhon kätkössä? Oi, halleluja! Mitä tuo verho kätki? Se kätki Sanan. Tuo Verho, vanhat mäyrännahat, ne kätkivät Sanan heidän luonnollisilta silmiltään. Siellä takana oli myös näkyleipä. Siellä takana oli myös Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia. Mutta se oli kaikki kätketty heiltä. Se oli kaikki kätkössä. Koko Jumalan Kunnia oli aivan tuon vanhan mäyrännahan takana, kyllä, kokonaan piilossa luonnolliselta silmältä.

²³²   Niin se on myös tänään, sitä kutsutaan ”joukoksi pyhiä kieriskelijöitä, fanaatikkoja.” Mutta he eivät tiedä mitä siellä takana on kätkettynä. Näettehän? Oikein. He eivät tiedä sitä.

²³³   Sitten, kun Jumala, laupeudessansa, repäisi tuon esiripun auki antaakseen heidän nähdä, olivat he liian kietoutuneet omiin perinteisiinsä, että se oli yhä piilossa heiltä, aina tähän päivään asti.

²³⁴   Samoin nytkin! Kunnia, Pyhän Hengen voima, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia, joka tulee uskovaisen ylle nyt, tarkoitan todellista uskovaista, joka saa aikaan sen, että Jumalan teot ja usko tulevat häneen sisäisesti ja uskomaan Jumalan Sanan. Se on kaikki kätketty heidän silmiltään, he sanovat: ”Nuo asiat ovat ohitse.” Katsokaahan, verho peittää yhä nuo asiat heiltä.

Te ette ole enää tuon verhon ulkopuolella, pienokaiset, Jumala on tullut täysin näkyviin teille.

²³⁵   Eräänä päivänä, veli Fred Sothmann ja veli Tom Simpson… En tiedä pääsivätkö he tulemaan tänne tai eivät. Meitä oli useita siellä eräässä baptistikirkossa. Ja saarnaaja sanoi jotakin mikä kuulosti kovin hyvältä, ja me kaikki sanoimme: ”Aamen!” Jokainen tuossa seurakunnassa kurkotti kaulaansa ja katseli ympärilleen. Näettekö? Katsokaahan, me olimme löytäneet jonkun leivänmurun, joka tulee sieltä verhon takaa, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunniasta, tiedättehän, ja me iloitsimme saadessamme sen. Ja toisin sanoen, me sanoimme: ”Kiitos Sinulle, Herra!” Näettekö, ja kun teimme niin, olivat nämä ihmiset niin verhottuja, että he vain nauroivat meille. He eivät tienneet, mistä siinä ylipäänsä oli kyse. Näettehän? He ovat yhä verhottuja. Niinpä jotkut ovat sisäpuolella ja jotkut ulkopuolella. Mutta Jumala oli täysin näkyvissämme, kätkettynä. Samoin nytkin!

²³⁶   Sitten, kun Jumala laupeudessansa, repäisi verhon halki, oli Hänet tuotu selvästi näkyviin. Mutta he olivat niin kietoutuneet perinteisiinsä, että Hän oli yhä kätkettynä heiltä. Samoin on nytkin!

Koko tuo Kunnia, kätkettynä, on kätkettynä meitä varten Kristuksessa, Sanassa, joka on meidän Temppelimme.

²³⁷   Oh, nyt minun täytyy kaivautua tähän hieman syvemmälle. Suokaa anteeksi mielenliikutukseni tänä aamuna, mutta, oi, olen halunnut antaa tämän ulos niin kauan… Se on niin patoutunut sisimmässäni. Näettehän?

²³⁸   Huomatkaa, koko Jumalassa oleva Kunnia on Sanassa. Kaikki siunaukset, jotka ovat Jumalassa ovat Sanassa. Uskomattomalle se on perinteiden kätkemä. Näettekö mitä tarkoitan? Mutta Se on kaikki Kristuksessa. Kaikki mitä Jumala oli, Hän tyhjensi itsensä, ”kenos”, ja tuli sisälle Kristukseen; ja me, jotka tulemme sisälle Kristukseen, olemme silloin verhon takana..

²³⁹   ”Hyvä on”, te sanotte, ”minä olen Kristuksessa.” Ja sitten uskotteko kolmeen jumalaan? Kastatteko ”Isän, Pojan, Pyhän Hengen” nimessä? Uskotteko kaikkiin näihin vanhinten perinnäissääntöihin, niin kuin uskotte? Ei, te olette yhä verhon ulko puolella. Näettekö? Tulkaa sisälle, verhon sisälle. Hän, Kristus on Sana.

²⁴⁰   Miten on? ”Minä en usko Jumalalliseen parantamiseen. Minä en usko näihin ihmeisiin ja sen kaltaisiin asioihin.”

²⁴¹   No niin, näettehän, te ette ole sisällä, verhon sisäpuolella, te ette tiedä mitään siitä. Näettekö? Kristus on Sana! Ja, kun me olemme Sanassa, me olemme Kristuksessa. Ja kuinka minä voisin olla Kristuksessa ja kieltää Kristuksen? Se oli Hän, joka sanoi: ”Ei yhtään Sanaa tule ottaa pois eikä lisätä.” Kuinka te silloin voitte ottaa pois ja lisätä? Se vain osoittaa millä verholla teidät on verhottu. Ymmärrättekö?

²⁴²   Me Hänessä! Sitten, me ollen Hänessä, olemme yhä verhotut maailman uskonnonharjoittajille ja professoreille. Katsokaahan, meidän Kunniamme, joka meillä on ja josta nautimme, on yhä verhottuna ulkopuolisille. He ajattelevat jälleen, että olemme ”hulluja”. Näettehän? Se on totta. Mutta me, jotka olemme täällä sisällä, Kristuksessa, kastetut Häneen (Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen, luku 12), sisälle Häneen, me olemme osalliset tästä Kunniasta. Näettehän? Nuo ulkopuolella katselevat yhä vielä sisälle ja kieltävät kuitenkin kaiken. Näettekö?

²⁴³   Niinpä meidät on kutsuttu nyt Häneen, olemaan osalliset kaikesta siitä, mitä Hän on. Me olemme kutsutut sisälle Häneen, joka on kätketty uskomattomilta ihmislihan verhon taakse. Näettekö? He tietävät tuosta Kunniasta, he lukevat siitä, Se on täällä Sanassa, Jumalan Kunnia ja sen kaltaiset asiat, mutta heille se on vain sana. Meille se on julki tuleminen! Jumalan Hengen näyttäytyminen kaikissa ilmenemismuodoissa. Näettekö? Se ei enää ole sana, se on todellisuus! Aamen! [Veli Branham taputtaa käsiään.]

²⁴⁴   Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Se oli sana, mutta nyt on valo. Se ei ole sana, se on valo. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

²⁴⁵   No niin, se ei ole vain meille kirjoitettu Sana, vaan se on todellisuutta. Me olemme Hänessä. Me iloitsemme siitä, nyt me katselemme Häntä, nyt me näemme Hänet, Sanan, joka julkituo itsensä. Se on kätkössä niiltä, jotka ovat ulkopuolella (miksi?), koska se on verhottu ihmislihaan. Näettekö?

²⁴⁶   Oh, he sanovat: ”Tuo ihmisjoukko, Missä he ovat käyneet koulua? Mikä koulutus heillä on? Mistä he ovat tulleet? Mihin ryhmään he kuuluvat?” Näettekö, he eivät tajua Sitä.

²⁴⁷    Eräs mies sanoi eräänä päivänä toiselle miehelle: ”Sinun täytyy kuulua johonkin kirkkokuntaan ollaksesi kristitty.”

²⁴⁸   Tämä toinen vastasi: ”Minä olen kristitty, enkä kuulu yhteenkään niistä.”

Öh-Uh-huh.

Hän jatkoi: ”Jumala on ottanut tämän syövän pois minusta”, ja jatkoi, ”mitä sinä nyt siitä ajattelet?” Hän esitti kysymyksen eräälle lääkärille ja sanoi: ”Näytä minulle, mitkä uskontokunnat voivat tehdä sen.” Näettekö? Se on yhä verhottuna.

²⁴⁹   Me olemme Kristuksessa, sisäpuolella. Nyt, niin kuin silloinkin, kaikki todelliset uskovaiset näkevät Hänet, tämän päivän lupauksen Sanan, avoimesti julkituotuna. Se on valtava asia, jos pystytte käsittämään sen. Näettehän. Kaikki todelliset uskovaiset, jotka ovat Sanassa näkevät Jumalan avoimesti, verho on reväisty, ja Jumala seisoo avoimesti edessänne, julkituotuna. Ymmärrättekö? Jumala, julkituotuna avoimesti!

²⁵⁰   Jotta tämä voisi tapahtua, täytyy meidän vanha kirkkokunnallinen perinnäissääntöjen verho tulla jälleen reväistyksi pois. Voidaksenne nähdä mistä todella on kysymys, teidän täytyy päästä pois tuosta sekasotkusta ja tulla ulos tuon asian keskuudesta. Näettekö? Muussa tapauksessa ette koskaan tule selviytymään; he tulevat yhä uudelleen vetämään tuon verhon teidän eteenne ja sanomaan: ”Oh, ei siinä ole mitään sellaista.” Mutta täällä Se on kirjoitettuna, ja täällä Se on julkituotuna. Näettehän.

²⁵¹   No niin, mitä, jos joku mies kieltäytyisi näkemästä aurinkoa, sanoen: ”Oh, tiedän kyliä Jumalan sanoneen ’Olkoon Valo’, mutta mitään sellaista ei ole olemassa. Minä painun alas kellariin. Minä yksinkertaisesti kieltäydyn näkemästä sitä”? Tuo kaverihan on hullu. Jokin on vialla hänen kohdallaan.

²⁵²   Jotakin on vialla miehen tai naisen kohdalla, joka voi nähdä Jumalan lupauksen, ja näkee Sen julkituotuna, ja sitten kieltäytyy uskomasta Sitä, koska jokin tietty kirkkokunta vetää verhon alas. Näettekö, se on verhottu!

²⁵³   Jotta tämä voidaan tehdä, meidän kirkkokunnallisten perinnäissääntöjemme verhojen täytyy tulla revityiksi Jumalan Hengen Tulella ja Miekalla, joka on Hänen Sanansa. Hänen Sanansa on aina Hänen Miekkansa. Näettekö? Hän otti Miekkansa tuona päivänä, täynnä Tulta, ja repäisi verhon ylhäältä alas. Hän tekee saman asian samalla Miekalla tänä päivänä! Ei ”minun uskontunnustuksellani, minun uskontunnustusten kirjallani, minun katekismuksellani.” Vaan Herran Miekalla, näettekö, reväisten verhon alas ja te näette Jumalan seisomassa selvästi näkyvissä, julkituotuna Hänen Sanassaan. Mikä ihana näky! Ymmärrättekö? Hyvä on. Jumalan Pyhä Henki ja Tuli, Hänen Miekkansa repii sen. Sana repii kirkkokunnallisen verhon.

²⁵⁴   Mitä, jos te vain sanotte ”Sana”, eikä Sana toimi? Mitä hyötyä on Miekasta, jos sanotaan: ”Se ei voi repiä. Sano, ”Uh”, eikä se tule repimään”?

²⁵⁵   Mutta, kun te asetatte tuon Jumalan Miekan sinne, niin katsokaa kuinka se repii, sitä pitää hallussaan määrätty käsi, joka on lähetetty tekemään se. Näettekö, Se repii verhon kahtia ja siinä Hän on. Se tuo Jumalan selvästi näkyviin, suuren Jehovan. Se on Hänen Sanansa, joka on tullut julki, se osa, joka on luvattu tälle päivälle. Käsitättekö te sen? Näettehän? Kun tuo tämän päivän luvattu Miekka, jonka tulee olla tässä päivässä ja Jumala ottaa Miekkansa ja repii alas kirkkokunnallisen verhon ja siirtää sen syrjään ja julkituo itsensä ja osoittaa, että Hän on täällä, yhä tuo sama Tulipatsas! Huomatkaa, että se on Sana julkituotuna tämän päivän lupauksia varten.

²⁵⁶   Me näemme Sen aivan niin kuin Pietarikin, kun hän sanoi: ”Herra, kenen tykö me menisimme, kun olemme nähneet Tämän?” Minne me voisimme mennä? Mihin kirkkoon me voisimme liittyä, kun olemme syntyneet Yhdessä? Näettekö? Mihin kirkkokuntaan te voisitte liittyä tultuanne tuntemaan nämä Totuudet, näettehän, kun jokainen niistä kieltää Sen? Joka ainoa niistä! En tiedä ketään, joka sanoisi mitään hyvää Sen puolesta. Niin se on. Se on totta.

²⁵⁷   Aloittaessani nämä matkat täällä, missä yhdelläkin paikkakunnalla oli neljäkymmentä kaksi seurakuntaa tukemassa ja rahoittamassa minua ja nyt päästyäni sinne ei minulla ollut yhtään niistä. Jokainen sanoi: ”Hän uskoo Iankaikkiseen varmuuteen.” Se sulki lakihenkiset ulkopuolelle. Yksi sanoi: ”Hän kastaa Jeesuksen nimessä.” Se sai kaikki loputkin lähtemään. Näettekö? Yksi heistä sanoi: ”Hän uskoo käärmeen siemeneen. Käärmeellä ei ole mitään siementä!” Se aiheutti…

²⁵⁸   Raamattu sanoo: ”Minä panen vihan naisen Siemenen ja käärmeen siemenen välille.”

²⁵⁹   Näettekö, verho on nostettu pois Sanan päältä. Aivan oikein. Se on paljastettu pienille lapsille. Verho on nostettu, he näkevät Sen. Kun tämä verho on poistettu Sanan yltä, kun perinnäissäännöt on otettu pois Sanasta, niin on käyvä niin kuin Jeesus kerran sanoi: ”Kun te näette Minut, te näette Isän.” Näettekö? Jumala ja Hänen Sanansa on yksi. Ymmärrättekö te nyt? Kun Sana on julkituotu, mitä se on? Näettekö?

²⁶⁰   Jeesus sanoi: ”Tutkikaa Kirjoituksia, te luulette niistä löytävänne I… Te uskotte Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua. Mutta, jos Minä teen teot, silloin Isä ja Minä olemme yksi. Kun te näette Minut, te olette nähneet Isän.”

²⁶¹   Ja, kun te näette Sanan julkituotuna, te näette Isän, Jumalan, sillä Sana on Isä, Sana on Jumala. Ja Sana julkituotuna on Jumala itse ottaen Sanan ja julkituoden Sen uskovaisten keskuudessa. Mikään ei saa Sanaa elämään, paitsi uskovaiset, ainoastaan uskovaiset. Eivät ketkään muut.

²⁶²   Te voitte ottaa vehnänjyvän ja istuttaa sen erilaatuiseen multaan, eikä se tule koskaan kasvamaan. Mutta maassa täytyy olla tiettyjä lannoitteita kasvattamaan vehnää. Ja, jos siellä ei ole, jos tuo lannoite maassa ei ole oikea, jos se ei sovellu vehnälle, ei se tule koskaan kasvamaan. Niinpä ei väliä minne Sana putoaa, jos Se ei putoa oikeanlaatuiseen sydämeen…

²⁶³   Jeesus esitti vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä ja kun hän kylvi, joku siemenistä putosi tien oheen ja tallaantui ja taivaan linnut söivät sen.” Ja sitten Hän sanoi: ”Ja joku putosi kalliolle ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja joku putosi orjantappuroiden sekaan ja orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat Sen”, perinnäissäännöt, kirkkokunnat ja maailman huolet tukahduttivat Sen. Mutta Hän sanoi: ”Joku putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon”, Hän sanoi: ”Se on Jumalan Valtakunta.”

Se on sama asia, näettehän, jotkut eivät tule ollenkaan uskomaan.

²⁶⁴   Jotkut uskovat hetken aikaa, aivan kuten opetuslapset. Nuo seitsemänkymmentä seurasivat Häntä vuosia, jotkut puolitoista, toiset kaksi vuotta, nähdäkseen voisivatko he löytää Hänessä jotakin, jotakin… Kuten jollakin tavalla Hänellä oli valtaa tehdä näitä asioita tai niin kuin jäniksenkäpälä, jonkin sorttinen taikuri, he halusivat tietää kuinka Hän pystyi tekemään näitä asioita, kuinka Hän voi tietää mitä ihmisten sydämissä oli ja mitä he ajattelivat. Ja lopuksi he totesivat Hänen sanovan, että ”Hän tuli alas Taivaasta”, ja että Hän ”oli itse Sana.” Ja kun he kuulivat sen, oli se heille liikaa, he sanoivat: ”Kukaan ei voi ymmärtää Tätä.” Ja he menivät pois Hänen luotaan. Ne olivat niitä, jotka putosivat orjantappuroihin.

²⁶⁵   Kyse on samasta asiasta, jokaisessa seurakunnassa teillä on tekouskovaisia, uskomattomia ja uskovaisia. Näin on ollut joka seurakunnassa. Niitä löytyy koko ajan. Jotkut heistä tekeytyvät uskovaisiksi, se on pahinta. Ja sitten on niitä, jotka itse asiassa ovat uskomattomia, he eivät tule vaivaamaan teitä, he vain pudistavat päätään ja menevät pois. Mutta nuo tekouskovaiset, jotka sanovat olevansa uskovaisia, ne ovat sen kaltaisia joita teidän täytyy varoa – noita tekouskovaisia. Ja sitten on myös joitakin aitoja uskovaisia. Näettekö nuo kolme ryhmää?

²⁶⁶   Siellä olivat nuo uskomattomat, jotka niin pian kuin Hän sanoi: ”Syökää Ihmisen Pojan lihaa,” oi, pojat, se riitti!

²⁶⁷   Toinen ryhmä oli tekouskovaiset. He pysyivät mukana loppuun asti, juuri niin kuin Juudas teki.

²⁶⁸   Mutta sitten nuo todelliset uskovaiset, he eivät osanneet selittää Sitä, mutta he uskoivat sen joka tapauksessa. Ja he menivät lävitse.

²⁶⁹   Kun uskomattomien perinnäissäännöt on otettu pois, te näette Jumalan. Kun perinnäissäännön verho on poistettu, te voitte nähdä, että Jumala on yhä Sanansa Jumala. Hän yhä pitää Sanansa. Hän on Jumala, Sanansa Luoja ja alkuunpanija.

Se on kätkettynä nahkaverhon takana muilta. Kyllä, se on totta. Niille, jotka eivät voi mennä verhon taakse, Hän on yhä kätkettynä nahkaverhon taakse.

²⁷⁰   Huomatkaa, sitten me tulemme osaksi Hänestä, teidän ollessanne tuo verho, joka verhoaa Hänet. Te olette osa Hänestä, niin kauan kuin Kristus on teissä, niin kuin Kristus oli Jumalasta. Koska Jumala oli Hänessä, tehden Hänet Jumalaksi. Ja, kun Kristus on teissä, Kirkkauden toivo, te tulette osaksi Kristuksesta. ”Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen.” Näettekö? Te tulette osaksi Kristuksesta, kunhan Kristus on kätkettynä teissä. Silloin se on verhottu uskomattomalle, mutta te tiedätte, että Hän on teissä. Te olette temppeli, jossa Kristus on verhon, nahan takana. Silloin meistä tulee tämä verho, joka on inhimillinen verho ja kätkee Jumalan (Sanan) uskomattomalta.

²⁷¹   ”Niin kuin on kirjoitettu!” Näettekö, kirjoitettu: ”Te olette kirjoitettuja kirjeitä”, sanoo Raamattu. Nyt, mikä on kirje? Se on ”kirjoitettu sana”. Ja te olette kirjoitettuja… Toisin sanoen, te voitte lukea sen tällä tavalla, kun hän sanoo: ”Te olette kirjoitettuja kirjeitä”, tai ”te olette Sana, joka on kirjoitettu ja julkituotu,” mitään ei voida lisätä siihen. Ette voi sanoa: ”Minä olen kirjoitettu kirje,” ja sitten elätte aivan toisella tavalla kuin mitä Tämä on jo kirjoittanut, koska mitään ei voi lisätä tai ottaa pois. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.- toim.]

²⁷²   Niin kuin tohtori Lee Vayle on kirjoittamassa tätä kuuluisaa kirjaa, jonka toivon teidän näkevän jonkin ajan kuluttua. Veli Lee Vayle on täällä jossakin. Näin hänet ulkopuolella, en usko hänen päässeen sisälle. Mutta hän on kirjoittamassa erästä kirjaa, ja se on hyvin hämmästyttävä, Laodikean ajanjaksosta. Ja haluan teidän… Se on tuleva painosta melko pian, me olemme oikolukemassa ja kirjoittamassa sitä viimeistä kertaa nyt. Me olimme keskustelemassa Siitä siellä huoneessa, näettehän, koskien…

²⁷³   Jokainen heistä tuli aina luokseni, sanoen: ”Veli Branham, nuo seitsemän ukkosen jylinää, joiden ääni jylisi, ja Hän sanoi: ‘Älä kirjoita Sitä, vaan lukitse Se’”. Ja he sanoivat: ”Tulee olemaan seitsemän ukkosenjylinää, jotka tullaan paljastamaan viimeisissä päivissä, katsokaahan, seitsemän ukkosenjylinää, jotka tulevat kertomaan meille.” No niin, eikö se kuulostakin todella hyvältä? Näettehän? Mutta tarkatkaa mistä puhutte, kun sanotte noin.

Hän sanoi: ”Katso ettet kirjoita Sitä.” Näettekö? Nuo seitsemän ukkosenjylinää antavat äänensä kuulua, näettehän, ja Hän sanoi: ”Älä kirjoita Sitä, vaan Sen tulee olla sinetöitynä Kirjassa viimeiseen päivään asti.”

²⁷⁴   Nyt jotkut ja jopa monet ovat sanoneet minulle, teologitkin ovat sanoneet: ”Veli Branham, jos Herra Jumala…” He ovat sanoneet: ”Sen kokemuksen kanssa, jonka Herra on antanut sinulle kansaansa varten”, sanon tämän nöyryydessä, hän sanoi: ”Sinä olisit kelvollinen itse kirjoittamaan Raamatun, sinun Sanasi, jonka Jumala on julkituonut.”

²⁷⁵   Minä sanoin: ”Se voisi olla totta.” Näettekö, hän yritti saada minut ansaan. Näettehän? Ja minä sanoin: ”Mutta, katsohan, minä en voisi tehdä sitä.”

 Hän sanoi: ”Miksi et voisi? Sinulla on kaikki pätevyys mitä siihen tarvitaan?”

²⁷⁶   Minä sanoin: ”Mutta katsohan, yhtään sanaa ei voida lisätä eikä ottaa pois.”

²⁷⁷   Ja hän sanoi: ”Mutta sitten, nuo seitsemän ukkosenjylinää”, näettekö, hän sanoi, ”eivätkö nuo seitsemän ukkosenjylinää, jotka räjähtävät esiin, eikö se olisi ilmestys, joka annetaan jollekin miehelle?”

²⁷⁸   Minä sanoin: ”Ei niin, herra, se olisi jonkin lisäämistä Siihen, tai jonkin ottamista pois Siitä.”

²⁷⁹   Se on kaikki paljastettu siellä, ja nuo seitsemän sinettiä avasivat Ilmestyksen siitä mitä Se oli! …?… Katsokaahan, se on yhä Sanassa! Näettekö? Te ette voi mennä ulkopuolelle Sanan. Se ei tule jättämään Sanaa. Se tulee pysymään tarkasti Sanan kanssa, sokaisten jotkut ja avaten toisten silmät. Se on aina tekevä niin.

²⁸⁰   ”Te olette kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat”. Tai te olette… Minä käännän sen vain toisin päin, tällä tavalla, katsokaas, käännän sen yksinkertaisesti ympäri: ”Te olette kirjeitä, jotka on kirjoitettu ja joita kaikki ihmiset lukevat.” Ette voi lisätä mitään Siihen.” Toisin sanoen se on: ”Julkituotu Jumalan Sana.”

Osoittaaksemme sen – kun Pietari ja Johannes menivät sinne ylös, nämä tajusivat heidän olevan tietämättömiä ja oppimattomia, heillä ei ollut mitään koulutusta, mutta nämä panivat merkille, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa. Näettekö? He olivat tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he olivat kirjoitettuja kirjeitä, joista voitiin lukea, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska Jeesus julkitoi itsensä heidän kauttaan – Kristus verhottuna heidän lihassansa. Julki tuotuna, tehtynä eläväksi.

²⁸¹   Aivan niin kuin Hän oli Mooseksessa. Kun Sana oli Mooseksessa, Hän oli Jumala lihassa. Kun Hän oli Jeesuksessa, Hän oli Jumala lihassa. Näettekö? Ainoa asia, jonka Hän teki, oli muuttaa naamionsa, ei Sanaansa, eikä luonnettansa. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän vain muutti muotonsa. Hän muutti Nooasta Moosekseen; Hän muutti Mooseksesta Daavidiin; Daavidista Joosefiin; ja edelleen kunnes Hän tuli Jumaluuden täyteydeksi ruumiillisesti. Näettekö?

²⁸²   Hän on yhä sama Jumala! Aamen! Aamen! Toivon, että se tulee ymmärretyksi. Näettekö? Se on sama Jumala, mutta Hän vain ottaa toisen verhon. Katsokaahan, Hän pukee ylleen toisen verhon.

²⁸³   Hän teki sen uskonpuhdistajissa, ottaen ylleen verhon ja taas ottaen ylleen verhon, kunnes lopulta Hän tuli Lutherin ajanjakson kautta ja edelleen toisen ajanjakson kautta, sitten lopuksi Se (Hän) tulee ulos täydellisenä. Juuri ennen kuin Se tulee, nousee profeetta jälleen esiin. Mitä hän tekee? Hänen tarkoitus on ennakoida Sanaa osoittamalla, mitä on ollut, paljastamalla, mitä on tehty ja mitä on jätetty tekemättä, niin, ettei Seurakunta tule olemaan ilman ymmärrystä. Sitten, kun tämä vähitellen häipyy pois silloin, niin kuin Johannes sanoi: ”Minun tulee vähetä, Hänen tulee kasvaa ”, sitten kaikki kaikessa tulee Häneen. Hän on täysin julkituotu Lutherin, Wesleyn ja helluntailaisten ajanjaksojen aikoina ja tullen alas ja niin edelleen, Hän on täysin julkituotuna, näettehän. Tullen alaspäin juuri julkitulemisessa, Jumala paljastuen. Ymmärrättekö! Nyt huomatkaa, Hänen lupauksensa ovat täysin toteutuneet, jotka Hän oli antanut tätä päivää varten, niin kuin se oli ollut heillekin.

²⁸⁴   No niin, Mooses oli Sana tuona päivänä, koska Sana oli annettu hänelle, Moosekselle, tuota päivää varten. Joosef oli Sana päivinään, kuvaten Kristusta tarkalleen. Näettekö, kukin heistä oli Sana.

²⁸⁵   Ja, kun Jeesus tuli, oli Hän Sana Sen täyteydessä, koska koko lunastuksen suunnitelma oli Hänessä. Koko lunastuksen suunnitelma ei ollut Mooseksessa, ei Joosefissa, eikä Eliassa. Näettekö, he olivat vain osa Sanasta, jotka viittasivat Siihen. Huomatkaa nyt, pitäkää ajatuksenne koossa, tässä Se tulee, kuten sanoin. Katsokaahan, koko suunnitelma ei ollut heissä. He viittasivat Siihen.

²⁸⁶   Sen vuoksi Hänen jälkeensä, Täyteyden jälkeen, me emme voi osoittaa johonkin muuhun, Se osoittaa takaisin Häneen, Sanaan. [Veli Branham ottaa Raamattunsa esiin – toim.] Tämä on täydellinen ilmestys, mitään ei voida lisätä tai ottaa pois Siitä. Siellä on täydellinen ilmestys. Kaikki se oli varjo Hänestä, joka oli tuleva; mutta, kun Hän tuli, Hän oli Täydellinen. Hebrelaiskirjeen ensimmäinen luku: ”Jumala eri aikoina puhui isille profeettain kautta”, Jumala puhui verhojen, profeettojen kautta: ”Mutta näinä viimeisinä päivinä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Siinä se on teille. Paljastettuna siellä Golgatalla – Jumalan Poika – paljastettuna.

²⁸⁷   Huomatkaa, ”tehtynä eläväksi”, ja tänään, kun Sana on julkituotu inhimillisissä astioissa, verhoissa, se on ehdottomasti Sana täytettynä tuona päivänä, joka tulee takaisin Jumalaan. Ollen kastetut Häneen, ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvun mukaisesti, me tulemme samaistetuksi Hänen kanssaan. Aamen!

²⁸⁸   Sanoin puoli tuntia, mutta voisinko saada vain hieman pidempään? [Seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Katsokaahan, en yksinkertaisesti voi mennä tämän ohitse tässä. Huomatkaa, samaistetut Hänen kanssaan!

²⁸⁹   Pankaa nyt merkille, kuinka monta Amerikan kansalaista on täällä? Kohottakaa kätenne. Hyvä on, te olette Amerikan kansalainen ja silloin olette samaistettu tämän kansakunnan kanssa. Mitä tahansa tämä kansakunta on, teidän täytyy olla. Onko se oikein? Te olette kaikki Amerikan kunnia ja kaikki sen häpeä. Te olette samaistetut sen kanssa. Te olette amerikkalainen, joten te otatte yllenne Amerikan. Halleluja!

²⁹⁰   Olin George Washingtonin kanssa, kun hän ylitti Delawaren. Olen samastettu hänen kanssaan. Oikein. Olin Abraham Lincolnin kanssa hänen puhuessaan Gettysburgissa. Seisoin siellä. Olin sotilaiden kanssa Guamissa, teidän poikien kanssa nostaessanne tuon lipun. Minä olin siellä. Olen amerikkalainen? Olen samaistettu sen kanssa. Aamen. Nyt olla amerikkalainen, mitä tahansa hänen häpeänsä vallankumouksellisuudessa onkaan, minä kannan sen; koska olen amerikkalainen. Se on aivan oikein.

²⁹¹   Ja kristittynä, olen samaistettu Hänen kanssaan. Aamen! Olin Nooan kanssa, kun hän meni arkkiin. Olin Mooseksen kanssa, kun hän tuli ulos Egyptistä. Aamen! Olin Elian kanssa Karmelin vuorella. Kyllä vaan! Kunnia Jumalalle! Olin hänen kanssaan, kun hän teki sen. Olin totisesti Hänen kanssaan, samaistin itseni Hänen kuolemaansa siellä Golgatalla, kun kuolin maailman asioille, itselleni ja perinnäissäännöille. Olin samaistettu Hänen kanssaan. Olin samastettu Hänen kanssaan pääsiäisaamuna, kun Hän nousi kuolleista. Olin samaistettu Hänen kanssaan helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki tuli alas kuin mahtava kohiseva tuuli. Olin samaistettu Hänen kanssaan. Kaikki mitä Hän oli minä olen, kaikki mitä minä olen Hän oli; aamen, ollen kuolleet Hänessä me olemme samaistetut Hänen kanssaan. Mitä Hän on minä olen. Aamen!

²⁹²   Mitä tämä kansakunta on minä olen. Olen ylpeä olla sitä. Olen valmis kantamaan sen häpeän, olen valmis kantamaan häväistyksen olla amerikkalainen. Niin se on. Mutta olen kaksinkertaisesti sitä Jeesukselle Kristukselle! Kaikki mitä Hän koskaan oli, minä olen. Minä haluan olla samaistettu Hänen kanssaan.

²⁹³   Sitten nuo apostolit, kun he palasivat takaisin, he ajattelivat… heistä oli tehty pilaa ja heitä oli nimitelty ja kaikkea muuta, mutta he pitivät sitä suurena kunniana kantaa Hänen nimensä häväistystä.

²⁹⁴   Olen onnellinen tänä päivänä ollessani yksi heistä, jotka ovat samaistuneet Sanan kanssa, joka on Kristus. Samaistettu Hänen kanssaan! Ollen kastettu Häneen, me tulemme samaistetuksi, samaistetuksi Hänen kaltaisuudessaan, samaistetuksi Hänen Sanansa kanssa, joka on Hän. Jos olen Kristuksessa, olen Hänen Sanassansa; sillä Hän on Sana, ja mitä Hän on minä olen. Aamen! Käsitättekö te Sitä? Hyvä on.

²⁹⁵   Tuo Sana julkituotuna tai paljastettuna tuossa ilmestyksessä siellä, niin mitä se sitten minulle merkitsee? Jos Hän on tuo Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia, olen minä osa Siitä. Aamen! Oi! Aamen! Oikein. Sana itse paljastettuna, paljastaa itsensä.

Ajatelkaa! Sama Taivaallinen Sanansaattaja on tehnyt Jumalan salaisuudet tunnetuksi meille tänä päivänä, joka teki ne tunnetuksi heille noina päivinä. Huomatkaa tuo sama Tulipatsas, joka lähetti Mooseksen, sama Tulipatsas, joka oli Mooseksen yllä, joka kirjoitti Raamatun. Sama Tulipatsas, jonka Paavali kohtasi tiellä Damaskoon,

²⁹⁶   Ja Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Muistakaa, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, he kirjoittivat vain mitä olivat nähneet, mutta Paavalilla oli Ilmestys. Hän veti Sen esiin, sillä hän oli itse kohdannut Tulipatsaan. Ja ajatelkaa, tuo sama…

²⁹⁷   Siellä Joosef ja kaikki muut kirjoittivat silloin noina päivinä mitä tapahtui. Mutta, kun Mooses tuli näyttämölle, oli hänellä Ilmestys. Hän oli kohdannut Tulipatsaan, ja se oli paljastettu Moosekselle kuinka oli alussa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Hän Mooses kirjoitti neljä ensimmäistä Raamatun Kirjaa. Eikö niin? Sillä hän kohtasi Jumalan Tulipatsaan muodossa, verhoutuneena Tulipatsaaseen.

²⁹⁸   Kun Paavali kohtasi Hänet tiellä… Opetuslapset vain kirjoittivat mitä olivat nähneet Hänen tekevän, mutta Paavalilla oli Ilmestys. Hän meni alas Egyptiin kolmeksi vuodeksi tutkimaan, ja näki, että Vanhan Testamentin Jumala oli Jeesus Uudessa Testamentissa – tuo Ilmestys: ”Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle.” Se on oikein. Oikein!

²⁹⁹   Ja ajatelkaa sitä! Tuo sama Tulipatsas, joka tuli noiden miesten ylle, jotka kirjoittivat Raamatun, on sama Tulipatsas täällä tänään tulkitsemassa Raamattua. Aamen! Kuinka me kiitämmekään Häntä siitä! Tuo sama Tulipatsas! Mikä lohdutus. Mikä samaistuminen! Olen niin iloinen, että olen samaistunut siihen, etten edes tiedä mitä tehdä. Olen mieluummin samaistunut siihen kuin kaikkiin baptisteihin, metodisteihin, presbyteereihin, luterilaisiin ja kaikkiin muihin. Samaistettuna tuon Sanan kanssa, jossa tuo Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia ja Ilmestys lepää!

³⁰⁰   Tulipatsas ilmestyy näkyvänä keskuudessamme, tunnistaen, että Sanoma on oikein, niin kuin Hän teki Siinain vuorella. Muistakaa, ennen kuin todellinen sanoma tuli esiin, Mooses saarnasi ja johti heidät ulos Egyptistä, mutta siellä ennen kuin todelliset käskyt annettiin (sinetit oli tuotu sisälle), Jumala tuli alas ihmisten edessä ja todisti, että Mooses oli Hänen lähettämänsä, (eikö niin?) Tulipatsaassa, jonka Mooses sanoi nähneensä pensaassa ja jonka hän sanoi puhuneen hänelle.

³⁰¹   Oi, mitä se onkaan nähdä näissä viimeisissä päivissä tuo sama Tulipatsas täällä aivan keskuudessamme, puhumassa samaa Sanaa! Eikä ainoastaan puhumassa, vaan tulkitsemassa Sitä ja tuomalla Sen julki, todistaen, että Se on Totuus.

Niinpä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta olla uskomatta Sitä, elleivät he sitten tahallaan halua tehdä sitä ja silloin: ”Hänelle, joka tahallaan tekee syntiä sen jälkeen, kun hän on päässyt Totuuden tuntoon, ei enää ole uhria syntiensä edestä.”

³⁰²   Huomatkaa, sama Tulipatsas, joka lähetettiin Moosekselle ja Paavalille, jotka kirjoittivat Raamatun, on nyt lähetetty paljastamaan se. Jumalan armo, muuttumaton Jumala täyttäen lupaukset, Matteus 28:20, ”Katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”, täyttäen Johannes 14:12:”Niitä tekoja joita Minä teen te myös teette,” täyttäen Luukas 17:30, ”samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy,” näettehän, Malakia 4, ”Katso Minä lähetän teille profeetta Elian, joka tulee ennalleen asettamaan ihmisten uskon takaisin alkuperäiseen Sanaan.” Näettekö te? Näettekö kuinka tämä… Ymmärrättekö? Oi!

³⁰³   Hän kuoli paljastaakseen itsensä meille. Kuolkaamme me nyt itsellemme, paljastaaksemme Hänet muille. Kuolkaamme perinteille ja muille asioille, paljastaaksemme Hänet muille. Kuolkaa kirkkokunnille, paljastaaksenne Hänet muille.

³⁰⁴   Huomatkaa, tuon vanhan temppelin sisällä oli Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia ja Shekinan Valo Sanan yllä. Sana on Siemen. Se toi esiin näkyleivän ainoastaan uskovaisille. Veri myös oli liiton yllä ja veri on vesi, vesi joka eläväksi tekee jyvän, vehnän, siemenen, joka on Sana.

³⁰⁵   Kuten Jeesus sanoi: ”Niin kuin Mooses nosti ylös vaskikäärmeen” ja sitten Hän jälleen sanoi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi.” Mooses löi kalliota erämaassa, pelastaakseen kuolemassa olevat ihmiset, tuoden esiin veden. Jumala löi Jeesusta, tuoden esiin Hengen Hänestä, kuolemassa oleville ihmisille. Hänestä tuli Veri, joka on ”Sanalla pesun vesi”, joka vesi tuo elämän siemenelle ja se toi esiin Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian, loistaen Sanan ylle, joka tuotti näkyleivän. Ja näkyleipä oli vain valittuja varten. Eikö niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

³⁰⁶   Nyt kun murtaudutte sisälle verhoon, verhon lävitse, Hänen läsnäoloonsa, sinne missä Sana on (ei uskontunnustus), Sana, siellä näette Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian, Voiman, Pyhän Hengen loistamassa Sanan ylle, tuottaen lupauksen – osoittaen, että te olette verhon sisäpuolella. Aamen!

Olen kulkenut läpi reväistyjen verhojen sinne missä Kunnnia ei koskaan katoa,
Halleluja, Halleluja, Elän Kuninkaan Läsnäolossa.
Olen kulkenut läpi reväistyjen verhojen sinne missä Kunnia ei koskaan katoa,
Elän Kuninkaan Läsnäolossa.

³⁰⁷   Nuo vanhat mäyrännahat, kirkkokunnat, on revitty alas. Olen murtautunut sen lävitse Jehovan Shekina läsnäolon Kunniaan, ja näen Sanan. Näen Tulipatsaan liikkuvan. Näen Sanan julkituotuna. Mitä Hän sanoi tekevänsä näissä viimeisissä päivissä, Sen minä näen kasvavan. Näen lasten syövän tuota Shekina Leipää, Sanan kypsyessä niissä, jotka uskovat Sen. Aamen! Missä ihmeellisessä hetkessä me elämmekään! Näettekö, Shekina oli Sanan yllä, ja sen alapuolella oli leipä, ja siellä oli myös Veri, joka pirskoteltiin antamaan Sille veden. Henki antaa Elämän Sanalle. Ja…

Kuinka moni teistä on lukenut tai kuunnellut ääninauhan Oikeudenkäynti? Kyllä, monet teistä. Näette, että siihen tarvitaan…

Tuon Sanan täytyy kasvaa. Ja voidakseen kasvaa, sen täytyy olla oikeankaltaisessa maaperässä. Näettekö? Ja Jumalan antaessa lupauksen ja Sen osuessa tuohon sydämeen, se ei voi epäonnistua!

³⁰⁸   Nooa odotti sata kaksikymmentä vuotta. Abraham odotti kaksikymmentäviisi vuotta lasta. Jumala sanoi niin, ja se selvitti sen. Näettekö? Mitä se on? Sana oli siellä kasteltuna uskolla – Sen uskominen tuotti tulokset. Se synnytti pojan; se tuotti sateen; se tuotti tulvan; se synnytti neitsyen, joka tuli raskaaksi.

³⁰⁹   Profeetta oli sanonut: ”Neitsyt tulee raskaaksi.” Epäilemättä jokainen pieni tyttö alkoi tehdä lapsenvaatteita valmiiksi. Sillä tämä profeetta Jesaja oli tunnistettu profeetaksi, hän oli Jumalan vahvistama. Ja Herra sanoi: ”Neitsyt tulee raskaaksi. Minä tulen antamaan heille yliluonnollisen merkin, suuren merkin, neitsyt tulee raskaaksi.”

³¹⁰   Ja kaikki nuo ihmiset, nuo uskovaiset, aivan niin kuin te kaikki täällä, he kuulivat tuon profeetan sanovan, että jokainen pieni tyttö… Kaikki miehet sanoivat: ”Se tulee olemaan minun tyttäreni. Kyllä vaan.” Kaikki menivät ja ostivat pieniä kenkiä ja helistimiä ja kaikenlaista valmiiksi, koska he tiesivät, että juuri hänen tyttärensä tulisi saamaan sen. Tuo sukupolvi hävisi. He ajattelivat: ”Tuo Jumalan vahvistama, tunnistettu profeetta, kuinka hän voi kertoa mitään mikä oli väärin? Sen täytyy olla niin!”

³¹¹   Se oli kahdeksansataa vuotta myöhemmin, kun neitsyt synnytti lapsen! ”Taivaat ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät katoa.”

³¹²   ”Ja se on tapahtuva viimeisinä päivinä”, sanoo Jumala! Näettekö, täällä me olemme, Valo on Sanan yllä. Niin kuin auringonvalo muuttaa siemenen kunniasta kunniaan, niin me myös tulemme enemmän Hänen kaltaisekseen, kun elämme Hänen Läsnäolossansa me muutumme Hänen siunatun kuvansa kaltaisiksi, vaeltaessamme Hänen kanssaan.

³¹³   Tarkatkaa mitä aurinko tekee. Kun te istutatte siemenen, mitä tapahtuu? Siemen mädäntyy. Siemenen sisäpuolella on elämä. Elämä tulee esiin ja tuottaa korren. No niin, se ei näytä siltä kuin se oli alussa.

 Luther tuli esiin. Se oli korsi. Hyvä on.

 Korsi jatkoi kasvamista ja ennen pitkää se tuotti tähkän. Näettehän, se oli Wesleyn herätys, se ei ollut samanlainen niin kuin edelliset.

Sitten mukaan tuli helluntaiherätys, näettehän, tuoden esiin Pyhän Hengen kasteen. Hyvä on.

Mitä tapahtui? Me saamme homesientä tähkään. Se alkaa näyttää väärältä, on sitä ja on tätä ja kaikenlaista, se ei näytä Sanan kaltaiselta, se ei ole sen alkuperäisen Jyvän kaltainen, joka meni maahan.

³¹⁴   Mutta Jumala on yhä siellä tehdäkseen sen – kaikesta huolimatta. Huomatkaa, mitä se tekee? Se lopuksi palaa jälleen alkuperäiseen Siemeneen. Kun Hän tuli Martin Lutherin muodossa, kun Hän tuli John Wesleyn muodossa, kun Hän tuli helluntailaisten muodossa, niin Hänen pitäisi paljastaa itsensä jälleen sen Siemenen kaltaisena, joka meni maahan, Ihmisen Poikana. Hän paljasti itsensä Jumalan Poikana korren ajanjaksossa ja niin edelleen, mutta tässä viimeisessä ajassa Hänen tuli paljastaa Itsensä uudestaan Ihmisen Poikana. Käsitättekö sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Hyvä on, muodostettuna niin kuin alussa.

³¹⁵   Ja kuinka tuo korsi kasvaa? Se kasvaa koko ajan. Tuo pieni korsi kasvaa, mutta vielä se ei ole alkuperäisen jyvän kaltainen. Niin ei myöskään ollut Lutherin sanoma. Ei. Mukaan liittyi toisia sanomia, Finney, Sankey, Knox, Calvin, mutta mikään niistä ei ollut alkuperäisen kaltainen; ne olivat kuitenkin sanomia, mutta he eivät saaneet täydellistä Ilmestystä Siitä, koska ei ollut sen aika. Te ette voi panna tähkää vehnään ennen kuin sen aika tulee. Ymmärrättekö? Ja sitten lopuksi se tulee jälleen takaisin alkuperäiseksi Siemeneksi, joka meni maahan.

³¹⁶   Näettehän, että Jumala toimii täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa. Katsokaahan, Hän syntyi karitsaksi ja siitä syystä Hän syntyi seimessä. Karitsat eivät synny vuoteissa. Näettekö? Hänet johdettiin Golgatalle. Lampaita johdetaan. Juuri niin. Vuohet johtavat niitä teurastettaviksi, kuten tiedätte, teurastamoon. Vuohi johtaa niitä, koska niitä täytyy johtaa. Huh! Niin se on. Niinpä Hänetkin johdettiin teurastettavaksi, näettekö, koska Hän oli Karitsa.

³¹⁷   Kaikki luonnossa tunnistivat Hänet. Siitä syystä Hän syntyi maalis- tai huhtikuussa, eikä joulukuussa. Hän ei voinut, koska tuohon aikaan vuodesta siellä ylhäällä on kuusi metriä lunta. Hän ei ollut mikään auringonjumala, vaan Jumalan Poika. Rooman auringonjumalan päivä oli joulukuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, kun aurinko oli tietyssä pisteessä ja he juhlivat sitä roomalaisissa sirkuksissa ja he kutsuivat sitä auringonjumalan syntymäpäiväksi, ja he tekivät siitä Jumalan Pojan. Ei, ei, ei. Se ei ollut Jumalan Poika. Hän oli Jumalan Poika, Hänen syntymäpäivänsä oli sopusoinnussa muun luonnon kanssa. Täsmälleen.

 Huomatkaa nyt jälleen mennessämme eteenpäin, kun meillä on vähän aikaa jäljellä.

³¹⁸   Nyt tuohon täydellisyyteen. Sen jälkeen, kun korsi on muodostunut, kun tähkä on muodostunut, sen jälkeen, kun jyvä on tullut tähkään, täytyy sen sitten tulla täydellisyyteen, takaisin oikeaksi jyväksi.

Ja muistakaa, jyvän täytyy olla hedelmöitetty. Ymmärrättekö? Jos niin ei ole, ei se tule elämään. Näettehän? Ei mikään siitä, mikä oli ulkopuolella noiden sanomien, tule koskaan elämään. Sen täytyy olla hedelmöittynyt Sen kanssa. Mutta muistakaa, sama Elämä, joka oli korressa on jyvässä. Se vain kypsyttää itsensä suoraan takaisin. Näettekö? Hän on paljastanut itsensä minä? Ihmisen Poikana, tuona jyvänä, joka meni maahan. Käsitittekö Sanoman? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

 Nuo kreikkalaiset sanoivat Hänelle: ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.”

³¹⁹   Hän sanoi: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan.” Näettekö? Hyvä on.

³²⁰   Minä Hän paljasti itsensä seuraavaksi? Eri muodoissa, kortena, tähkänä ja niin edelleen, ja kaikkina lehtinä ja kaikkea muuta. Hän paljasti itsensä sitten minä? Samana Henkenä, mutta eri muodossa. Näettekö? Mutta mikä on viimeinen vaihe tuossa viljassa? Se tulee takaisin alkuperäiseksi jyväksi. Onko niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

³²¹   Ja Hänen palvelustehtävänsä palaa noiden uskonpuhdistusten jälkeen takaisin alkuperäiseen Sanaan. Sana tulee profeetalle ja Hän lupasi sen Malakian kirjan luvussa 4, että Hän ennalleen asettaisi ihmisten uskon takaisin alkuperäiseen jyvään. Tuo vehnänjyvä, joka putosi maahan, on jälleen täällä ja on jälleen sama. Jyvä on kulkenut läpi nämä eri vaiheet. Se kasvoi ylös Jumalan Poikana ja nyt Se paljastaa itsensä täällä Ihmisen Poikana, ja sitten Se paljastaa itsensä Daavidin Poikana Valtaistuimella. Ymmärrättekö? Nuo kolme poikaa, aivan tarkalleen. Oi, jälleen alkuperäisen kaltainen!

³²²   Nyt hän tulee Hänen itsensä täydelliseen palvelustehtäväänsä, ei jonkun miehen, ei jonkun kirkkokunnan, niin kuin he ovat toimineet tuon aikakauden aikana, näettehän, vaan Hän itse on ilmestynyt, julkituoden itsensä lupauksen mukaan, vahvistaen Luukkaan Evankeliumin 17:30, Malakian luku 4, ja niin edelleen, Hebrelaiskirjeen 13:8, se on tarkalleen oikein. Tuohon aikaan, mikä aika sen pitäisi olla? Aika jolloin Abrahamin kuninkaallinen Siemen odottaa luvattua Poikaa. Ja kaikkien esikuvien täytyy täyttyä. Ja Jumala itse ilmestyi ihmisen muodossa siellä Abrahamin luonnolliselle siemenelle, ennen Sodoman hävitystä, ja Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan sama asia tälle kuninkaalliselle Siemenelle, ennen kuin luvattu Poika palaisi.

³²³   Huomatkaa tuo vanha verho, joka kätki kunnian. Nuo vanhat mäyrännahat, siinä ei ollut kauneutta jota siltä olisi toivottu, eikä myöskään Hänen lihassaan ollut mitään kauneutta. Siitä syystä ihmiset sanoivat: ”Tuon kaltainenko pieni, kumara, vanha mies?” Luultavasti jo kolmekymmentävuotiaana harmaantunut ja harmaa parta. Raamattu sanoo: ”Hänessä ei ollut kauneutta, johon olisimme mielistyneet.” Hän ei näyttänyt Kuninkaan kaltaiselta, tuo vanha mäyrännahka. Mutta oi, mitä olikaan sisäpuolella!

³²⁴   Sitten pieni joukko ”pyhiä kieriskelijöitä”, niin kuin heitä kutsutaan, istumassa kuumassa rakennuksessa kuuntelemassa Sanomaa. Heissä ei ole mitään kauneutta, mutta mitä onkaan sisäpuolella! Olen varma, että se on kätketty monilta sydämiltä. Näettehän? Hyvä on.

³²⁵   Ulkonaisesti se ei ollut mitään, mutta sisäpuolella oli kaikki. Kun olette Sen sisäpuolella, silloin te näette Sen. Kuinka te pääsette Sen sisälle? Käden puristuksellako? Liittymälläkö? Ei. Syntymällä Siihen sisälle. Kuolemalla, pääsemällä eroon vanhasta mäyrännahasta, näettehän, omasta vanhasta itsestänne, päästäksenne sisälle uuteen. Ymmärrättekö? Hylätkää tuo vanha mäyrännahka.

³²⁶   Jehovan Shekina Läsnäolon Valo ei… Kuunnelkaa, sananpalvelijat! Saarnaajat, haluan teidän kuuntelevan Tätä. Kun olette kerran sisäpuolella… Tulen nyt ottamaan tämän todella helposti, niin että tulette varmasti ymmärtämään Sen. Kun olette verhon sisäpuolella, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian alla, Jehovan Shekina Läsnäolon Valo ei ota Jeesusta ja paljasta Häntä jonakin ”ennustelijana”, ei, kuten kirkkokunnat tekevät tänään, sanoen: ”Telepatiaa, pyhä kieriskelijä, Beelsebul.” Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia ei paljasta Häntä sellaisena.

³²⁷   Mutta Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia kypsyttää Siemenen, jonka Sana on luvannut tätä hetkeä varten, osoittaen Hänen yhä olevan Laakson Lilja. Se tuo esiin tuon Siemenen, Laakson Liljan, Elämän Leivän, Alphan ja Omegan, samana eilen, tänään ja iäti. Hän on uskovaisen osa. Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia paljastaa uskovalle, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

³²⁸   Ei, ”Ihmeiden päivät… Hän on mennyt, Hän kuoli ja se on kaikki päättynyt.” Niinpä ystävä, jos uskot niin, et ole vielä koskaan päässyt Jehovan Shekina Läsnäolon Kunniaan. Kuinka Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia voisi koskaan paljastaa Häntä kolmena jumalana? Ymmärrättekö? Kuinka Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia voisi paljastaa Häntä kastamalla ihmisiä nimessä ”Isä, Poika ja Pyhä Henki,” kun koskaan ei ketään Raamatussa kastettu sillä tavalla? Kuinka voisi Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia rajoittaa Häntä apostoleihin, kun Hän on sama eilen, tänään ja iäti? Ymmärrättekö?

³²⁹   Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia julkituo Hänet, tuoden esiin lupauksen Sanan suoraan teille. Se oli syy miksi Hänen täytyi verhota Mooseksen kasvot, koska hänessä oli Sana. Hän verhosi Jeesuksen nöyränä pienenä Miehenä, estääkseen heitä näkemästä Jehovaa. Ja Hän verhoaa itsensä tänä päivänä saviastioissa, joissa on Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia. Ulkopuoli näyttää joukolta pyhiä kieriskelijöitä, vanhoilta mäyrännahoilta. Mutta sisäpuoli kätkee Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian.

Ja se kypsyttää Näkyleivän, jolla me kestitsemme itseämme ja ajamme halki maan satoja kilometrejä, näettekö. Se on uskovaisen Ruoka. Se on vain uskovaista varten. Muistakaa, näkyleipä oli vain ja ainoastaan uskovaiselle, näettehän, näkyleipä Siemen. Huomatkaa, mitä se tekee? Tuo Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia näkyleivän yllä esti sitä pilaantumasta.

³³⁰   Muistakaa, se manna, joka tuli alas taivaasta, sitä säilytettiin Jehovan Shekina Läsnäolon Kunniassa sukupolvesta toiseen. Sen ulkopuolella siihen tuli matoja yön aikana ja se saastui. Pitääkö tämä paikkansa? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

³³¹   Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian ulkopuolella: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse. Katsokaahan, se on kaikki fanaattisuutta.” Mutta sisäpuolella…

³³²   Kuulkaa, heillä on joitakin auringonkukan siemeniä eräästä vilja-aitasta Egyptistä, jotka pantiin sinne Joosefin aikana, lähes neljätuhatta vuotta sitten. Joosef pani ne aittaan. Nyt he istuttivat ne, ja ne heräsivät eloon. Miksi? Niissä oli elämä.

³³³   Mitä on tämä Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia tänään? Murtautukaa verhon tuolle puolen nähdäksenne kuka Jumala on seisomassa edessänne? Katsokaa kuka Jumala on seisomassa täällä edessämme: Tuo Tulipatsas. Hän on verhottuna ihmislihassa. Mutta mitä se tekee…” Mitä se teki? Tuo Näkyleivän Siemen on Sana, jonka mukaan meidän tulee elää tänä päivänä ja tänä aikana, näiden lupausten mukaan, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia kypsyttää tuon Näkyleivän, saaden sen tapahtumaan, tehden Sen Elämän Leiväksi uskovaiselle. Se on ollut kirjoitettuna Raamatun lehtien välissä vuodesta vuoteen ja Se on tämän ajanjakson Sana.

³³⁴   Kirkkokunnille Se on kompastuskivi. Kirkkokunnat, ne kompastuvat Siihen. Kautta vuosien, Martin Luther, Wesley, ja kaikki, Sankey, Finney, John Smith, Knox, kaikki kompastuivat Siinä.

³³⁵   Mutta mitä tulee tehdä viimeisissä päivissä? Mitä tarkoittaa paljastaa? ”Tuoda esiin.” Mitä Malakian kirjan neljäs luku on tekevä? Kääntävä ihmiset takaisin tuohon kompastuskiveen, murtaa perinteet ja paljastaa leipä, jossa on Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia. Tarkatkaa Sen kypsymistä ja kuinka Se tuottaa aivan tarkalleen sen mitä Se sanoi Sen tulevan tekemään, oi, tuo Näkyleipä tätä ajanjaksoa varten. Kirkkokunnille se on kompastuskivi, tai ”joukko fanaatikkoja.” Mutta me uskomme!

³³⁶   Mutta nyt niin kuin Ilmestyskirja 10 lupasi: ”Kaikki Jumalan salaisuudet, jotka ovat olleet kätkettyinä näillä sivuilla noiden vuosien ajan, tulisivat kypsymään ja tulisivat esiintuoduiksi seitsemännen enkelin Sanoman ajanjaksossa.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

Mitä Hän sanoi puolitoista tai noin kaksi vuotta sitten? ”Mene Tucsoniin, ole pohjoiseen Tucsonista, suuri räjähdys,” ja mitä tapahtuisi, sinetit avattaisiin, sinetit, jotka paljastavat nämä asiat. Se tapahtui juuri niin kuin Hän sanoi.

Mitä se on? Se osoittaa, ettei se voi olla mies. Se osuu täydellisesti, niin suoraan kuin vain olla voi joka kerta. Mikä se on? Se on Jumalan käsi edessämme, näettehän. Ja koska se on jossakin pikkuryhmässä, verhottuna inhimillisessä lihassa, on se verhottu ulkopuoliselta maailmalta. Hän on kätkössä ulkopuoliselta maailmalta. Hän on paljastamassa itseään pienille lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia. Ymmärrättekö? Niin on.

³³⁷   Katsokaahan, jokainen vertaus Raamatussa, jokainen esikuva Raamatussa, on julkituotu täällä aivan edessämme. Tuo sama Jumala, tuossa Tulipatsaassa, joka kirjoitti Raamatun, sekä Vanhassa, että Uudessa Testamentissa, on juuri täällä julkituoden Sen, osoittaen tarkalleen mitä se oli, tulkiten Sen ja varmistaen, että se on sen tulkinta.

³³⁸   ”Me saimme tulkinnan!” Silloin antakaa meidän nähdä sen tapahtuvan. Katsokaahan, siinä se on, antakaa meidän nähdä se julkituotuna.

³³⁹   Julki tuotuna! Jeesus sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja niin älkää uskoko Minua.” Näettehän, sen täytyy olla todistettu oikeaksi.

³⁴⁰   Mutta nyt – nyt ei ole todistettu, kuten Jeesuksen kohdalla, kun he panivat rätin Hänen päänsä ympärille ja löivät Häntä päähän sanoen: ”Jos Sinä olet Profeetta, niin kerro meille kuka Sinua löi.” Ja ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi.” Näettehän, se on Perkele. ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, tule alas ristiltä…”

³⁴¹   Minä tarkoitan Ilmestystä siitä mitä Hänen oletetaan tekevän, se on mitä se on. Mutta nyt, kun Ilmestyskirja 10 on paljastettu, Jumalan salaisuudet on tehty ilmeiseksi, tunnetuksi, niin kuin tuo seitsemästi sinetöity Kirja lupasi.

Antakaa nyt uskonne olla Hänessä, joka on Sana. Koska Ilmestyskirja 10 sanoo…

³⁴²   tai mieluumminkin Ilmestyskirja 19… Minulla oli kirjoitettuna täällä Ilmestyskirja 10, mennäkseni siihen; mutta se ei ole 10, se on 19;13 Kun Hän tulee, niin nimi, jolla Häntä kutsutaan, on ”Jumalan Sana,” 19:11 ratsastaen valkoisella hevosella, ja 19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.

³⁴³   Murtakaa tuo kirkkokunnallinen koulutuksen verho! Murtakaa tuo kirkkokunnallinen perinnäissääntöjen verho! Murtakaa nuo verhot, jotka kätkevät Hänet teiltä! Särkekää ylpeyden verhot, te naiset. Te olette Kuninkaan tyttäriä, osoittakaa se käytöksellänne, eläkää sen mukaisesti. Murtakaa jokainen verho! Ei väliä mitä joku filosofian tohtori tai oikeustieteen tohtori sanoo, jos se on vastoin Raamattua, Murtakaa tuo verho!

Sillä me olemme menneet reväistyn esiripun lävitse. Me olemme toisella puolella nyt, toisella puolella. Ja te tulette näkemään sen, jos vain tahdotte tehdä sen, murtakaa nuo vanhat perinnäissäännöt ja asiat ja tulette Hänen tykönsä, silloin tulette näkemään Hänet seisomassa Mahtavana Voittajana, te näette lupauksen Sanan tätä ajanjaksoa varten julkituotuna. Te näette Mahtavan Jumalan paljastettuna, näette Hänet aivan täällä keskuudessamme, paljastettuna, Mahtavan Jumalan, jota perinnäissäännöt eivät ole voittaneet.

³⁴⁴   He yrittivät kätkeä Hänet niiden taakse, ja niin he tekivätkin vuosien ajan, mutta lupauksen aika tuli lähelle. Jumala nosti esiin Mooseksen aikanaan ja päästi lapset vapaaksi noista asioista. Ja Hän on yhä,… Häntä ei voida voittaa. ”Taivaat ja maa katoavat pois, mutta Minun Sanani eivät katoa.” Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

³⁴⁵   He sanoivat: ”Sitä ei voi tehdä.” Mutta se tehtiin. Sitten, kun se oli tehty, he sanoivat: ”Se on Perkeleestä.”

³⁴⁶   Mutta se ei hitustakaan muuta Jumalan Sanaa, Se yhä pysyy ”Jumalana” uskovaiselle. ”Mahtava Voittaja, sama eilen, tänään ja ikuisesti”, Hänen luonteensa, Hänen Sanansa mukaan, Heprealaiskirje 13:8.

³⁴⁷   Lopetan sanomalla tämän, sanon vain tämän, koska kello on viisi minuuttia vaille kaksitoista. Minulla on vielä noin kymmenen, kaksitoista sivua lisää. Tulen ottamaan sen jollakin toisella kerralla, ehkä tänä iltana.

³⁴⁸   Huomatkaa, huomatkaa tämä. Oli kerran huutokauppa ja heillä oli siellä vanha viulu. Te olette kuulleet sen monta kertaa, tuosta vanhasta viulusta. Ja huutokaupanpitäjä sanoi: ”Mitä tarjotaan siitä?” En ehkä kerro tätä oikein tuon runon mukaisesti, se oli monia monia vuosia sitten, mutta tulee mieleeni. Ja he nostivat tuon vanhan viulun ylös, se ei näyttänyt kovin kummoiselta, se oli nukkavieru ja kaikkea muuta. Hän ei voinut saada siitä edes tarjousta. Lopulta, uskon, että hänelle tarjottiin siitä dollari tai jotakin sellaista.

³⁴⁹   Ja siellä oli eräs, joka ajatteli, ettei sitä tullut myydä sillä hinnalla, joten hän meni ja nosti sen ylös. Otti sen käteensä. Sitten hän otti jousen, käsitteli sen hartsilla ja soitti sävelen. Ja, kun hän teki sen, alkoi jokainen itkeä. He eivät koskaan elämässään olleet kuulleet sellaista musiikkia.

Silloin huutokaupanpitäjä kysyi: ”Mitä tarjotaan?”

³⁵⁰   ”Kaksi tuhatta! Viisi tuhatta! Kymmenen tuhatta!” Näettekö te? Mistä oli kysymys? Mestarin käsi paljasti mitä oli verhottuna tuossa vanhassa instrumentissa.

³⁵¹   Samoin on nyt! Tämä vanha Kirja, se on resuinen, Sitä on naurettu, poltettu, Siitä on tehty pilaa. Mutta on tullut aika, että heillä on kirkkokunnallinen huutokauppa, Kirkkojen maailmanneuvosto. He myyvät Sitä niin kuin tahtovat. On tulossa kirkkokunnallinen huutokauppa.

³⁵²   Mutta muistakaa, että on jotakin tuossa vanhassa Kirjassa, joka lupaa, että yhtenä päivänä tulisi ennalta määrätty, sitä varten säädetty käsi, joka ottaisi Sen ja tekisi tämän Kirjan Sanan, – ennalta määrätyn sydämen avulla, sitä tehtävää varten, jota varten Se on tehty – paljastamaan lupaukset, jotka ovat Siinä. Se voi näyttää kuin joltakin joukolta vanhoja pyhiä kieriskelijöitä tai joltain muulta, mutta siinä tarvitaan Mestarin käsi, jossa Sana on, paljastamaan Sana, ja silloin siitä tulee enemmän kuin joku pyhä kieriskelijä. Siitä on tullut se jokaiselle meistä, eikö olekin ystävät? Se ei ole mitään fanaattisuutta. Riippuu siitä kenen kädessä jousi on.

 Rukoilkaamme:

³⁵³   Taivaallinen Isämme, uskon kautta me tänä päivänä näemme tämän vanhan Kirjan Mestarin, jonka he ovat vaihtaneet perinnäissääntöihin, he ovat vaihtaneet Sen kirkkokuntiin, he yrittävät kaupata Sitä pois. Nyt he yrittävät kaupata Sen kirkkojen Maailman neuvostolle, jossa ihmiset ovat kommunisteja ja ateisteja. Huutokauppa on meneillään, Herra.

³⁵⁴   Jumala, astu esiin! Varmasti, tulet tekemään sen. Lähetä meille tuo profeetta, Herra, joka nostaa ylös tuon jousen, joka nostaa ylös tämän Sanan ja todistaa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti. Monet, Herra, tulevat myymään elämänsä, he tulevat heittämään pois vanhat perinnäissääntönsä, he tulevat murtamaan nuo verhot. He tahtovat Sen, Herra. He luopuvat mistä tahansa, mistä tahansa, kunhan vain Jeesus annetaan heille.

³⁵⁵   Herra, uskon Sinun todistaneen Sen heille nyt. He tulevat kaikkialta. He kuluttavat varallisuutensa, he tekevät kaikkensa, yrittäen päästä kokoukseen, tehdäkseen kaiken minkä osaavat, koska he ovat löytäneet tuon suuriarvoisen Helmen. Muut asiat ovat hyvin vähäarvoisia. Mutta siunaa heitä, Isä.

³⁵⁶   Tällä pöydällä tänä aamuna, Herra, on nenäliinoja. Ehkä jonkun heistä täytyy lähteä tänään, ennen illan parantamiskokousta. Oi, Iankaikkinen Jumala, katso alas. Minä tiedän Sinun olevan täällä, Sinä olet verhottu. Ja minä lähetän nämä pienet verhot, Herra, joita kutsutaan ”nenäliinoiksi,” ja pienet esiliinat ja pienet lapsenkengät pieniä lapsia varten. Ja minä lähetän ne pieninä verhomerkkeinä, joiden yli Sinun Sanasi on saarnattu tänä aamuna, ja uskovaisena lasken käteni niiden päälle, ruumiini niiden päälle, osoitukseksi, että uskon Sen. Ja uskon kautta jokainen tässä rakennuksessa tekee samoin, Herra. Voikoot sairaat tulla terveiksi.

³⁵⁷   Sinä voit sivellä Sanaa hartsilla, Herra, niin kuin tuo vanha viulunsoittaja teki tuolle viulun jouselle, tee niin, Herra. Pane se soittamaan oikeata säveltä, jousen ollessa Mestarin kädessä ja me olemme näkevä Hänen seisovan täysin näkyvissä.

³⁵⁸   Mitä noiden ihmisten onkaan täytynyt ajatella tuona päivänä, kun he eivät halunneet antaa mitään tuosta vanhasta viulusta, he eivät halunneet sitä. He eivät halunneet sitä kotiinsa. Mutta, kun tuo mies otti sen käteensä, joka osasi hallita sitä, he myivät kaiken mitä heillä oli saadakseen sen. He tappelivat ja riitelivät saadakseen sen. Silloin se oli liian myöhäistä.

³⁵⁹   Niin se tulee olemaan joskus, kun Herran Pasuuna soi, eikä aikaa enää ole. Ja nuo joita on ylenkatsottu ja joista on tehty pilaa, jotka seisoivat siellä avoimen verhon edessä ja näkivät Jumalan Sanan julkituotuna… Toiset tulevat huutamaan saadakseen Sen, mutta niin kuin Sinä sanoit: ”Se tulee olemaan liian myöhäistä silloin.” (He menivät Hääaterialle) ja toiset jätettiin ulkopuolelle missä on itku ja valitus ja hampaiden kiristely.

³⁶⁰   Auta jokaista henkilöä uskomaan tänä aamuna, Isä. Murtautumaan jokaisen itsekkyyden ja epäuskon verhon lävitse, ja näkemään Mahtavan Voittajan paljastettuna uskovaisten edessä. Sillä, ”Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti. Pieni hetki eikä maailma enää Minua näe, kuitenkin te olette näkevä Minut.” Näyttäydy keskuudessamme, Herra, niin kuin olet tehnyt. Pysy aina sillä tavalla, kunnes olemme näkyvästi edessäsi, kun en morphe (muodossa) on tapahtunut muutos ja Sinä tulet jälleen ihmisen Pojaksi ja sitten Daavidin Pojaksi. Suo se, Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Päidemme ollessa kumarrettuina, olkaamme kaikki rukouksessa:

³⁶¹   Olisikohan joitakin täällä jotka… sisäpuolella tai ulkona. Ei ole mitään tapaa kutsua tänne alttarille, koska täällä ei ole tilaa. Mutta uskotteko vilpittömästi tämän olevan Totuuden? Uskotteko, että tässä päivässä, jossa elämme, kun on kaikki tämä kaaos ja tieteellinen ajanjakso, niin kuin oli Nooan päivissä, Mooseksen päivissä ja Kristuksen päivissä, että Jumala, meidän kaikkien suuri Isämme, jotka olemme syntyneet Häneen, seisoo keskuudessamme tänä päivänä?

³⁶²   Tämä näkyvä Tulipatsas, joka on tieteellisesti todistettu, joka monia vuosia sitten ollessani pieni poika puhui minulle tuolla ulkona ja kertoi, että tulisin elämään juuri täällä ja mitä tulisi tapahtumaan. Kerroin teille Siitä ja sitten Se… Yhtenä päivänä täällä virralla, ennen palvelustehtävän alkua, kun pidin ensimmäistä herätystä, Hän ilmestyi taivaissa, teki itsensä tunnistetuksi ja antoi tehtävän. Kaikki nämä vuodet olen kätkenyt sen sydämessäni, verhoten Kristuksen, saman Tulipatsaan, joka tulkitsee Sanaa, niin kuin on luvattu. Me olemme viimeisissä päivissä, juuri Herran tulemisen kynnyksellä. Ja, jos löydätte itsenne tuon verhon ulkopuolelta, joka on kuolemaksi pysyä ulkona, niin tahtoisitteko uskon kautta tänä aamuna sanoa: ”Jumalan avulla. Sinun avullasi, Herra, haluan murtautua tuon verhon lävitse. Haluan päästä sinne missä Sinä olet, nähdäkseni koko Jumalan Sanan’?

³⁶³   Älkää yrittäkö olla joku Mooses. Älkää yrittäkö olla joku Aaron. Olkaa vain sitä, mitä olette, mutta olkaa kristitty.

³⁶⁴   Tahtoisitteko, päidenne ollessa kumarrettuina, kohottaa kätenne Jumalalle ja sanoa: ”Herra Jumala, auta minut verhon sisäpuolelle”? Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Se hetki, näyttää olevan käsillä.

³⁶⁵   Ulkopuolella olevat, muistakaa, Minä en ehkä edes näe kättänne. Sillä ei ole mitään merkitystä näenkö minä sitä joka tapauksessa, se on, Jumala. Se vain osoittaa minulle, että Siemen on pudonnut jonnekin, ja… mutta Jumala näkee todellisen sydämen.

³⁶⁶   Jos siellä on muita, jotka eivät kohottaneet kättään, tehkää se nyt, tullaksenne muistetuksi rukouksessa. Jumala siunatkoon teitä. Se on hyvä. Jumala siunatkoon teitä.

³⁶⁷   Isä, me rukoilemme tänä päivänä, että nämä, Herra, jotka eivät vielä ole menneet tuon verhon lävitse. He seisovat siellä kuin Israel, he tarkkaavat. He uskovat, mutta eivät ole vielä koskaan murtautuneet sisälle Tähän, nähdäkseen tuon suuren Jehovan Shekina Läsnäolon Valon, sekä hengellisen, että fyysisen, siinä mitassa, että kameran mekaaninen silmä ottaa Siitä valokuvan; vain kaksi viikkoa sitten Siitä otettiin kuva jälleen. Sinä paljastat itsesi, Herra, Mahtava Jumala paljastettuna uskovaiselle; yhä verhottuna uskomattomalle, mutta paljastettuna uskovaiselle.

Voikoot he murtautua lävitse tänään, Herra, näkemään Hänen suuren loistonsa ja Kunniansa. Voikoon heidän sydämensä olla muutetut ennen kuin edes tulemme takaisin tähän tabernaakkeliin tänä iltana. Voikoot he kaikki olla täytetyt Sinun Hengelläsi, Sinun Läsnäolollasi. Voikoon Mestari nostaa ylös tuon uskon, joka heillä on ja levittäköön sen Sanan ylitse; voikoon sävel soida: ”Sinut on säädetty ennen maailman perustamista uskomaan Tämä. Usko, lapseni ja pelastu.”

³⁶⁸   Isä, Jumala, me jätämme heidät Sinun käsiisi nyt, käsittäen, ettei ole mitään muuta mitä voisimme tehdä. Se on kaikki nyt Sinulla Isä. Minä annan heidät Sinulle. Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

³⁶⁹   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen.

Kerran olin eksyksissä, nyt olen löydetty, vapaa tuomiosta,
Jeesus antaa vapauden ja täyden pelastuksen;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, Ylistys Hänen Nimelleen.

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen.

³⁷⁰   Kuinka monet näkevät Hänet seisomassa, Mahtavan Voittajan, Sanan tehtynä lihaksi, paljastettuna edessämme, Alphana ja Omegana, Hänenä, joka oli, joka on ja, joka on tuleva, Daavidin juurena ja Jälkeläisenä; joka oli Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Ihmisen Poika, ja tulee olemaan Daavidin Poika? Uskotteko Sen koko sydämellänne? Paljastaen itsensä jokaisessa ajanjaksossa, verhoten itsensä inhimilliseen lihaan uskomattomalta. Hän on kätkössä verhon takana. Voikoon Jumala murtaa jokaisen verhon ja antaa meidän nähdä Hänet niin kuin Hän on!

Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Oi, Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Kun Hän päästää teidät vapaaksi!
Jordanin toisella puolella,
Eedenin suloisilla niityillä
Missä Elämän Puu kukkii,
Siellä on lepo minua varten.
Jeesus murtaa…

Ettekö te nyt haluaisi ylittää Jordania? Ettekö ole saaneet tarpeeksenne jo autiomaassa? Menkäämme ylitse lupauksiin!

Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Oi, ja Hän päästää teidät vapaaksi!

³⁷¹   Kohottakaamme nyt kätemme:

Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Sillä Hän päästää minut vapaaksi!

³⁷²    Aamen! Eikö se saa teistä tuntumaan hyvältä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Oi, kuinka ihmeellistä! Kuinka ihmeellistä! Eikö Hän olekin? Silloin kätelkäämme nyt toisiamme sanoen:

Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Oi, Jeesus murtaa jokaisen kahleen, (Jumala siunatkoon sinua, veli)
Oi, ja Hän päästää teidät vapaaksi!

Tulen aina, aina ylistämään Häntä, (Mahtava Jumala)
Tulen…(sama eilen, tänään ja iäti, vain muutti Muotonsa) … ylistämään Häntä
Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Sillä Hän…(otti kaikki uskontunnustukset pois minulta) … asettaen minut…(uskomaan Hänen Sanansa).

³⁷³   Oi! Ettekö voi kuulla Mestarin viulun soivan, kun Hän ohjaa jousella tämän Sanan ylitse? Hän on sama eilen ja tänään!

Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Tulen aina, aina ylistämään Häntä
Tulen… (Häntä, Sanaa) …aina, aina ylistämään Häntä, (Mitä Hän teki?)
Sillä Hän päästi minut (verhon takaa) vapaaksi.

³⁷⁴   Ylistys olkoon Jumalalle! Minä rakastan Häntä. Ettekö tekin rakasta Häntä?[Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Eikö tämä ole Taivaallista? [”Aamen.”] Rakastan näitä Sanan ominaisuuksia, katsokaas, Pyhää Henkeä, joka tulee tällä hyvin lempeällä, hyvin nöyrällä tavalla. Pidän Siitä todella paljon. Oi, ajatelkaa vain:

Jordanin toisella puolella (olen melkein perillä nyt)
Suloisessa Eedenin Kuolemattomuudessa (mitä löydän sieltä?)
Missä Elämän Puu…(joka oli Eedenin puutarhassa)…kukkii,
Siellä on lepo minulle.

³⁷⁵   Tahdotteko lähteä? Hän murtaa jokaisen kahleen.

Jeesus murtaa jokaisen kahleen (perinteiden säännöt),
Jeesus murtaa jokaisen kahleen (kirkkokunnat, uskontunnustukset)
Murtaa jokaisen kahleen,
Oi, ja Hän päästää teidät vapaaksi!

³⁷⁶   Ylistys olkoon Jumalalle! Minä yksinkertaisesti rakastan Häntä. Ei ihme, että Jesaja sanoi Hänen olevan ”Neuvonantajan, Rauhan Ruhtinaan, Mahtavan Jumalan, Iankaikkisen Isän, Ihmeellisen”!

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen!

³⁷⁷   Oi! Se kiihottaa sydäntäni. Kuinka ihmeellinen Hän onkaan! Sanon teille, ettei Tälle ole mitään loppua. Tulin sisälle Tähän kolmekymmentäkolme vuotta sitten, tuntien tällä tavalla. Ja, jos Hän viipyy, yhtenä päivänä tulen sulkemaan silmäni ja menemään samalla tavalla. Aamen!

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinaani, Mahtava Jumala on Hän;
Hän pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen!

³⁷⁸   Voisin viipyä Siinä täällä lopun päivää. Paavali sanoi: ”Jos laulan, laulan Hengessä. Jos saarnaan, saarnaan Hengessä. Jos vaellan, vaellan Hengessä. Jos puhun, puhun Hengessä.” Olkoon kaikki tehty Sanan ja Hengen mukaan. Kyllä, Herra. Aamen! Se on koko Jumalan Totuus.

³⁷⁹   Näen Hänet, Mahtavan Jumalan, paljastettuna. Näen Hänen vetävän syrjään uskontunnustukset, kirkkokunnat, epäilijät, koulutusohjelmat ja kaiken muun, astuvan esiin ja seisovan siellä. Luulisitteko uskontunnustusten voivan voittaa Hänet? Luulisitteko kirkkokuntien voivan voittaa Hänet? Luuletteko Kirkkojen maailmanneuvoston voivan voittaa Hänet? Hän voitti kaiken, murtaen jokaisen kahleen, reväisten auki helvetin, repien pois sinetin, mennen sisälle Kaikkein Pyhimpään, paljastaen itsensä meille, ollen Sana, Sana eilen, tänään ja iäti. Aamen! Minä rakastan Häntä.

³⁸⁰   Nyt, kunnes tapaamme tänään iltapäivällä, haluamme teidän tekevän yhden asian, se on:

Ota Jeesus Nimi myötäs,
Murheen ja surun lapsi,
se tulee iloa ja lohtua antamaan sinulle,
Oi, ota se kaikkialle minne menet.

Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

 [Veli Branham puhuu jollekin puhujakorokkeella olevalle.]

³⁸¹   Jos Saatana yrittää kiusata teitä, sanomalla, että ette katso oikeaan asiaan, osoittakaa hänet Sanaan, niin kuin Jeesus teki. Näettekö? Ymmärrättekö? Aamen!

Jeesuksen Nimessä kumartuen,
Langeten maahan Hänen jalkoihinsa,
Kuningasten Kuninkaaksi Taivaassa kruunaamme Hänet,
Kun matkamme on päättynyt.

Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

³⁸²   Billy tulee noin kello kuudelta antamaan rukouskortit niille, jotka tahtovat tulla rukousjonoon. Uskon, että meidän on parasta tehdä se. Me emme aikoneet tehdä sitä, mutta väenpaljouden tähden meidän on parasta tehdä se, ymmärrättehän

³⁸³   Nyt, muistakaa Häntä! Pitäkää Hänet aina mielessänne ja sydämessänne, minne tahansa menette. Näettehän, pitäkää Jeesus mielessänne.

Jeesus Nimi ota myötäs… (kuunnelkaa nyt!)
Kilveksi jokaista ansaa vastaan; (mitä tapahtuu?)
Kun kiusaukset ympärillenne kerääntyvät (mitä teidän täytyy tehdä?)
Vain henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa

Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

³⁸⁴   Kumartakaamme päämme nyt. Tulen pyytämään pastoria, jos hän tulisi ja lähettäisi kuulijat pois. Veli Neville, Jumala siunatkoon sinua, veli Neville.