64-0531 OUTO HEPPU
(The Oddball)
Prescott, Arizona, USA, 31.5.1964

¹      Rukoilkaamme.

Herra Jeesus, kun lähdemme tänä aamuna, voikaamme sanoa, että sydämemme paloi sisällämme, koska Hän on puhunut meille matkan varrella. Me kiitämme Sinua tästä suuresta tilaisuudesta, joka on – joka on ollut, joka on tullut tiellemme, että olemme voineet kokoontua tänne näiden ihmisten, Sinun lastesi, kanssa ja nauttia näistä yhteyden hetkistä. Ja me rukoilemme, Taivaallinen Isä, että siunauksesi lepäisi meidän yllämme matkallamme, eri paikoissa, ja tavatessamme muita.

²      Kiitämme Sinua jokaisesta todistuksesta tästä hienosta kristillisestä ilmapiiristä täällä tänä aamuna, ja kaikista niistä, jotka ovat olleet pitkän aikaa matkalla, ja tästä nuoresta miehestä, joka on juuri ylittänyt Jordanin, nähdäkseen, mitä eläminen todella tarkoittaa. Me kaikki voimme arvostaa sitä, Herra, kun tiedämme, että kerran mekin olimme toisella puolella. Mutta nyt ei enää vanhaa elämää. Se on vain… Se on siellä takana Egyptissä.

³      Rukoilemme nyt, että siunaisit yhdessäolomme, kun luemme Sinun Sanaasi ja puhumme muutaman sanan tästä suuresta Jumalan Sanasta, johon me kaikki uskomme. Ja siunaa se sydämillemme nyt, jatkaaksemme jumalanpalvelusta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

⁴      Veli Leo, veli Gene ja pyhiinvaeltajat, pidän tätä yhtenä suurimmista etuoikeuksistani, jotka minulla on ollut, tulla tänne katsomaan itse, mitä teillä on täällä. Se on… Olen ollut siunattu, kun siirryin tuon pikku puron yli ja näin tämän pihapiirin. Ja minä… Kerran, kun veli Leo oli tekemässä nauhoja, sanoin hänelle, että hänen elämässään on varmasti jotain suurempaa kuin nauhojen tekeminen. Ja tietysti nauhojen tekeminen on jotakin, mitä meidän on tehtävä, ja se on siunannut meitä, mutta on olemassa jotakin muutakin. Meidät kaikki on tarkoitettu tekemään erilaisia asioita.

⁵      Ja tullessani tänne tänä aamuna ja katsellessani tätä hienoa pientä Jerusalemin näkymää täällä, pientä, jota nimitin Goseniksi, uskoakseni, kun tulimme tänne tänä aamuna. Muistakaa, Gosen oli yksi niistä paikoista, joissa he palvoivat, yksi ensimmäisistä paikoista, joihin teltta pystytettiin. Ja tavata vanhoja ystäviä ja – ja uusia, ja kun meille on suotu tämä aika, minä vain… Tuntuu siltä, että – että ette vain halua lähteä. Jokin vain haluaa pitää teidät otteessaan. Ymmärrän, miksi te haluatte pysyä täällä. Ymmärrättekö? Siinä on jotain, mikä pitää teitä otteessaan.

⁶      En usko, että olen koskaan ollut missään suloisemmassa palvonnassa ja seurakunnassa kuin näiden laulujen ja asioiden kohdalla, kun istuin siinä ja purin huuliani ja heiluttelin jalkojani ja yritin pidättää itseäni huutamasta, kun kuulin nuo vanhat laulut laulettuna niin kuin mielestäni ne pitäisi laulaa, ja ne laulettiin Hengessä. Nyt, se on se, mitä me… Paavali sanoi: ”Jos minä laulan, minä laulan Hengessä.” Nyt, en voi kuvitella, että Henki olisi huutamista mahdollisimman lujaa. Mielestäni Kristuksen Henki on rakkautta, lempeyttä ja rauhaa, joka tuo jotain sieluumme, raviten meitä. Luulen, että juuri tuolla tavalla noita lauluja tulisi laulaa.

⁷      Ja olla täällä teidän kanssanne, jotka olette omistautuneita asialle, Kristuksen asialle; on vain niin paljon asioita, joita voisin sanoa, mutta aika ei salli minun sanoa. Minä… minä tulin … ajattelin: ”No, minä kiiruhdan sinne ja käyn katsomassa veli Leoa ja seurakuntaa siellä ja sitä osaa Kristuksen ruumiista, joka odottaa Hänen tulemustaan, ja osaa Morsiamesta, joka oleskelee täällä.”

⁸      Ja kuinka olette erottautuneet muusta maailmasta ja tulleet tänne elämään tällä tavalla. Ajattelin, että jopa tuo pikku puro, te olette nyt Jordanin tällä puolella, te olette – te olette – te olette tässä maassa. Te olette – te olette tulleet maanpakoon, pois maailmasta, paikkaan, jossa voitte kokoontua yhteen ja – ja palvoa Jumalaa, todella omantuntonne mukaisesti.

⁹      Ja sitä me edustamme demokratiana, kansakuntana. Me puolustamme juuri tätä asiaa, että jokainen ihminen voi palvoa. Ja on vain huono asia, ettei meillä ole enemmän tällaista. Näettekö? Näin on. Missä maailma on omalla paikallaan ja Jumalan kansa omalla paikallaan, missä meillä voi olla tällaista.

¹⁰   Ja minulla todellakin on… Jos sanoisin ”aamen” ja kävelisin ulos ovesta, sanoisin, että minulle kannattaisi joka sunnuntai ajaa tänne, tai – tai antaa lasteni tulla tänne – olla tällaisessa ilmapiirissä. Koska ilmapiiri on aina se, joka saa aikaan tuloksia.

¹¹   Voitte laittaa siemenen tuonne maahan. Ei ole väliä, kuinka hyvin tuo siemen on itänyt, ja laskea se sinne, tarvitaan ilmapiiri, joka saa sen elämään. Näettekö? Tuon auringon on saavutettava määrätty teho, ennen kuin se saa aikaan tietyn ilmapiirin. Munalla täytyy olla ilmapiiri, tai se ei kuoriudu. Vaikka se olisi kuinka hedelmöitetty, sillä on oltava tuo ilmapiiri.

¹²   Ja minä luulen, että tällaisessa ryhmässä kristityt kuoriutuvat, syntyvät uudelleen tällaisessa ilmapiirissä. Tällaisessa ilmapiirissä minä synnyin. Ei ole väliä, minne minä menen ja vierailen, kylmässä maailmassa ja lähetyskentillä ja niin edelleen, voin seisoa ja sulkea silmäni ja ajatella tätä ilmapiiriä.

¹³   Tämä muistuttaa minua siitä, kun olin vasta nuori saarnaaja ja vasta aloittamassa. Meillä oli pieniä ryhmiä, jotka kokoontuivat talosta taloon. Erottauduimme myöskin maailman asioista (Se teki sydämestäni sellaisen kuin se on tänään, rakastuneen Kristukseen.), jossa voimme asua yhdessä.

¹⁴   Uskon, että Kirjoitus sanoi: ”Kuinka suloista onkaan, että veljet voivat asua yhdessä yksimielisyydessä! Se on niin kuin voiteluöljy oli Aaronin parrassa, joka valuu hänen vaatteidensa helmoihin asti.”

¹⁵   Ja vain… niin paljon voitaisiin sanoa. Minä… Minä… Ehkä Pyhä Henki tulkitsee teille, sen jälkeen kun minä olen poissa, mitä se on. Kunpa voisin jäädä koko iltapäiväksi ja luopua aterioista ja kaikesta muusta, vain istuakseni täällä ja kuunnellakseni teidän lauluanne. Ymmärrätkö? Kuunnella teidän laulavan, puhuvan ja todistavan, se merkitsee niin paljon.

¹⁶   Tyttäreni valmistuu tänä iltana. Tai se on vain valmistujaistilaisuus tänä iltana, ja minun on kiirehdittävä takaisin. Enkä tiennyt, että sen piti olla tämä, valmistujaistilaisuus, ennen kuin vasta eilen illalla. Olen jotenkin kiireinen, enkä huomannut sitä.

¹⁷   Ja käydessäni veli Leon ja veli Genen luona, kun he tulivat tänne, olen kaivannut aikaa olla täällä, ihmetellyt, ihan oikeasti. Kuulin ihmisten sanovan: ”No, heillä on ihana asuntovaunupiha. He ovat toisella puolella. Maailma on toisella puolella. Ja tällä puolella on kaikki vihkiytyneet elämät ja asiat.”

¹⁸   Ajattelin: ”Haluaisin nähdä sen. Haluaisin vain nähdä, mitä se todella on.” Ja te kaikki olette siunattuja, että voitte olla täällä.

¹⁹   Haluan lukea vain yhden jakeen Raamatusta. Ja uskon, että vain tämän yhden jakeen lukeminen saa aikaan täydellisen jumalanpalveluksen. Mutta minulla on, kun tulin tänne ylös, minulla oli vain muutamia huomautuksia, joita ajattelin sanoa. Se kestää vain muutaman hetken. Ja sitten haluaisin sanoa nämä huomiot siihen, mitä minä… mitä minä tunnen nyt. Toinen Korinttilaiskirje, 12. luku ja 11. jae, haluaisin lukea tämän. Paavali puhuu.

Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.

²⁰   Haluaisin, jos voisin kutsua tätä tekstiksi… Uskon, että Pyhä Henki on keskuudessamme. Ja, me, kyse ei olisi vain Raamatun lukemisesta. Hän, Hän elää siinä. Ja jokainen Sana on annettu inspiraation kautta, ja se soveltuu ajankohtaan. Se ei koskaan lopu. Se on kuin ketju. Se vain jatkuu. Se ei koskaan lopu, Kirjoitukset.

²¹   Ja kun luin tätä ja ajattelin tätä pientä paikkaa täällä, tuli mieleeni, että Paavali sanoi: ”Minusta on tullut mieletön.” Näettekö? Nyt, on hyvin outoa, että apostoli sanoisi noin. ”Minusta on tullut mieletön.” Nyt, mieletön on ihminen, joka ei ole aivan järjissään. Ja kuinka tämä apostoli voisi sanoa näin: ”Minusta on tullut mieletön”?

²²   Ja sitten kun ajattelee tätä ryhmää, epäilemättä sitä, että toisella puolella olevien ihmisten silmissä teistä on tullut mielettömiä. Teistä on tullut sellainen, jota me tänä päivänä kutsuisimme: Outo heppu. Ei epäilystäkään siitä, että ihmiset ajattelevat tuolla tavalla teistä. Ja muistakaa, että toisella puolella hekin ovat outoja heppuja. Näettekö?

²³   Niinpä teidän on oltava jonkun mielestä typerys, joten mieluummin minä olen typerys Kristuksen tähden. Näettekö? Olisin… Jumala sanoi, että Hänen kansansa oli ”erityinen kansa, outo; valikoitu, valittu; kuninkaallinen papisto, joka uhraa Jumalalle hengellisiä uhreja, joka tarkoittaa huultensa hedelmiä, jotka ylistävät Hänen nimeään.”

²⁴   Jokin aika sitten… Tämä pieni humoristinen huomautus, toivottavasti se ei riko sitä hienoa henkeä, joka täällä on. Se vain tuli mieleeni. Eräs veli Troy Täyden Evankeliumin Liikemiehistä kertoi tämän. Ajattelin tätä nuorta laulajaa, joka on juuri tullut Herran luo. Kun hän työskenteli…

²⁵   Hän on lihanleikkaaja, ja hän työskenteli lihakaupassa. Ja… ja tämä oli saksalainen, ja hän vain puhui hänelle koko ajan Herrasta. Ja tämä saksalainen ei osannut puhua englantia kovin hyvin. Niinpä hän sanoi: ”No, tule kokoukseen”. Hän sanoi: ”Tarvitset Pyhän Hengen kasteen.”

²⁶   Niinpä tuo vanha hollantilainen halusi hänen tietävän, että hän oli luterilainen, hän oli – hänen asiansa oli kunnossa. Hän oli …?…

”No, tule joku kerta käymään luonamme.”

²⁷   Ja niinpä he törmäsivät joukkoon outoja heppuja, jollaisiksi me kutsuisimme heitä. Ymmärrättekö? Ja tuona iltana tuo saksalainen mies sai Pyhän Hengen kasteen. Seuraavana päivänä hän oli leikkaamassa lihaa, puhui kielillä ja lauloi. Hänellä oli varsinainen riemujuhla.

²⁸   Jonkin ajan kuluttua tehtaan pomo tuli käymään ja sanoi: ”Henry”, ja kysyi: ”Mikä sinua vaivaa?”.

Hän sanoi: ”Oi kunnia Jumalalle.” Hän sanoi: ”Minä pelastuin.”

²⁹   Ja hän sanoi: ” Mitä”, hän kysyi, ”missä sinä olet ollut?” Hän sanoi: ”Sinun on täytynyt olla tuolla alhaalla sen ”muttereiden” kanssa.” Hän sanoi.

³⁰   Hän sanoi: ” Kyllä, kunnia Jumalalle!” Hän sanoi: ”Minä olin tuolla alhaalla tuon mutteri-joukon kanssa.” Hän sanoi: ”Tiedätkö, jos sinulla ei olisi muttereita…” Hän sanoi: ”Otat vaikka auton, se kulkee tietä pitkin. Ja jos siitä ottaa kaikki mutterit pois, niin mitä siitä jää kuin kasa romua!” Aivan oikein, ja jos ottaa mistä tahansa mutterit pois. Nyt, sitä tarvitaan pitämään homma kasassa.

³¹   Maailma joutuu sellaiseen tilaan, sekasortoon, ja seurakunta joutuu niin sekaisin maallisesta uskosta ja uskontokunnista ja niin edelleen, että joskus tarvitaan mutteri pitämään asiat kasassa. Näin on. Jos se puuttuu heiltä, meillä ei ole sitä, meillä ei ole seurakuntaa.

³²   Nyt, voimme hetken aikaa miettiä tätä aihetta. Paavali sanoi: ”Minusta on tullut hölmö tai mutteri vain siksi, että…”. Nyt, teidän täytyy olla jonkun hullu. Voit olla joko maailman hullu tai Kristuksen hullu.

³³   Eräänä päivänä Kaliforniassa kävelin kadulla, ja siellä oli mies. Hänellä oli edessä kyltti, jossa luki näin: ”Olen hullu Kristuksen tähden”. Ja hänen selässään oli kyltti, jossa luki: ”Kenen hullu sinä olet?” Näettekö? Joten kysyimme häneltä. Hän sanoi: ”Sinun täytyy olla jonkun hullu.”

³⁴   Niinpä Paavali oli tässä tapauksessa päättänyt olla Kristuksen puolesta hullu. Ja voitte kuvitella, mitä maailma ajatteli hänestä tuohon aikaan; eikä vain maailma, vaan myös seurakunta. Tuo mies oli koulutettu papiksi. Hänet oli koulutettu Gamalielin alaisuudessa, joka oli yksi sen ajan suurimmista oppineista ja suurimmista opettajista. Ja kun hänellä oli ehkä, sanotaanko, kandidaatin ja tohtorin tutkinto, ja – ja hän oli valmis tulemaan kutsutuksi papiksi, ja ehkä jonain päivänä, kun hänellä oli mahdollisuus, sillä innostuksella, joka tällä nuorella miehellä oli. Ja sitten se muuttuikin kertaheitolla, koska jotain tapahtui. Hän kohtasi Kristuksen Damaskoksen tiellä.

³⁵   Ja sitten hän oli maailman silmissä mieletön, ja seurakunnan silmissä hän oli mieletön. Seurakunnalle hän oli itse asiassa mieletön. Niin hän sanoi tässä, hänestä oli tullut mieletön. Hän oli mieletön noille ihmisille, mutta hän oli instrumentti, jota Jumala käytti pitääkseen seurakunnan kasassa, pitääkseen ruumiin, sellaisena kuin se oli tuona päivänä, kasassa. Hänestä oli tullut mieletön sen vuoksi – tuon asian tähden.

³⁶   Voimme kuvitella Nooasta, kuten veli lauloi hänestä tässä: ”Kun Jumala lähetti rakkautensa kyyhkysen siivillä”, yksi lempilauluistani. Ja olen aina halunnut saada jonkun, joka osaisi esittää sen. Halusin puhua sen pohjalta.

³⁷   Kerran luin tarinan, jossa jotkut sotilaat oli piiritetty, ja vihollinen, saksalaiset ensimmäisessä maailmansodassa, oli piirittänyt heidät. Heillä oli pieni kyyhkynen viemään viestiä. Ja kun… Se on tietysti kyyhkyn muoto. Se on yksi kyyhkyslaji. Ja kun he laittoivat viestin pieneen kyyhkyseen, se lensi ylös ilmaan. Ja luoteja ammuttiin sitä kohti, koska he tiesivät, mikä se oli. Se mursi hänen jalkansa. Sen pikku jalat roikkuivat alaspäin, rampautuneina. Ja sen siivistä oli ammuttu höyhenet pois. Se kääntyi sivuttain ja kaikkea muuta ilmassa. Mutta se putosi suoraan leiriin, jossa sen piti olla, ja he saivat avun.

³⁸   Tiedätte, mitä tarkoitan, siitä eteenpäin. Näetkö? Niinpä mekin olimme eräänä päivänä tuollaisessa kunnossa. Ja Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden ja ruhjottiin meidän vääryytemme tähden, mutta viesti tuli silti tänne. Hän toi sanoman meille.

³⁹   Nooa, hänen aikanaan. Voin kuvitella hänen kaltaisensa miehen, profeetan, joka oli Jumalan vahvistama. Ja – ja Jumala puhui hänelle eräänä päivänä. Kuinka outo asia se olikaan, suurena tieteellisenä aikakautena. Ehkä he pystyivät ampumaan kuuhun tutkalla, ja he pystyivät rakentamaan sfinksin ja pyramidin. Ja – ja Jumala puhui hänelle ja sanoi: ”Nooa, taivaasta tulee satamaan vettä.” Voitteko kuvitella, että hänen kaltaisensa mies, Herran profeetta, lähtisi tuollaisen typerän sanoman kanssa liikkeelle ja sanoisi tuollaista?

⁴⁰   Muistakaa, että koskaan ei ollut satanut taivaasta sadetta siihen aikaan. Jumala kasteli maan, Raamattu sanoo, kastelemalla sen ojien ja lähteiden avulla. Koskaan ei ollut satanut pisaraakaan. Siellä ylhäällä ei ollut vettä. Niinpä he pystyivät todistamaan, ettei siellä ylhäällä ollut vettä.

⁴¹   Ja sitten eräs mies tuli ulos sanoman kanssa. Eikä vain sitä, vaan hän erotti itsensä muusta maailmasta. Hänestä tuli maailmalle hullu. Näin oli. Hän oli aikansa hullu. Miten mies, jolla oli niin hullu sanoma, yrittäisi tuoda ihmiset ulos pieneen asuntovaunuun tai arkkiin tai mitä ikinä he olivatkaan rakentamassa sinne. Ja hän oli itse asiassa mieletön mies.

⁴²   Mutta mitä hän teki? Näin tehdessään hän oli se hullu, joka pelasti uskovan Seurakunnan tuona päivänä. Näin on. Niin tapahtui. Hänen oli otettava heidät ulos maailmasta. Mutta hän oli valmistamassa paikkaa, sillä hän tiesi, että Kristus tulisi ja ottaisi heidät luokseen. Hänestä tuli hullu.

⁴³   Te, voisitteko kuvitella Mooseksen aikanaan, miehen, joka menisi suuren älymystön pariin? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] He valloittivat maailman tuohon aikaan. Ja heidän tieteensä ja heidän taiteensa ja kaikki muu ylitti meidän tämän päivän tieteemme. Ja heidän mestaritaiteensa ja heidän rakennusten mestaruutensa ja niin edelleen, ja ne suuret asiat, joita he tekivät silloin, tuona päivänä.

⁴⁴   Ja voisitteko kuvitella, että joku mies tulisi sinne ja sanoisi, että hän kohtasi palavassa pensaassa Jumalan, johon he eivät edes uskoneet? Ja hän tuli alas… Hän oli alun perin sotilas, ja hänet oli koulutettu kaikkiin sotilasmaailman manöövereihin. Ja me huomaamme, että hän tuli sinne alas keppi kädessään ottaakseen ja vapauttaakseen kansan kansakunnasta, joka piti maailmaa vankinaan.

⁴⁵   Faraollehan hän oli hullu. Siinä kaikki. ”Hän oli hullu.” Hän sanoi: ” Antakaa hänen tehdä se, antaa mennä, riehukoon vain. Hän tulee osoittautumaan hulluksi.” No, faraolle ja hänen suurelle tiedemaailmalleen hän oli outo heppu. Hän oli heidän mielestään hullu. Ymmärrättekö? Hän oli.

⁴⁶   Mutta mitä hän teki? Hän pelasti kansan, koska Jumala oli lähettänyt hänet. Se vaati… Siihen tarvittiin jotakin erikoista, jotakin, joka oli erilaista kuin muu maailma. Näettekö, maailma on jotenkin niin yhdenmukainen suurissa… heidän suurissa tieteellisissä saavutuksissaan ja niin edelleen. Ja kun Jumala johdattaa ihmisen tekemään jotakin, mikä poikkeaa siitä, hänestä tulee hullu. ”Hän on mielipuoli.” Mutta näettekö, jotain sen kaltaista tarvitaan, jotta homma pysyisi kasassa.

⁴⁷   Nyt, me ajattelemme Eliaa hänen aikanaan. Kun Ahab ja Israel, tuohon aikaan, he saivat kaikki kansat taivaan alla pelkäämään heitä tämän Ahabin valtakauden aikana. Ja Ahab oli suuri mies. Se oli suuri päivä, jotakuinkin samaan tapaan kuin meillä nyt. Seurakunnasta oli tullut muodikasta. Näettekö? Kyse oli Iisebelin maaleista ja Ahabin maailmallisuudesta ja kompromisseista, ja he repivät alas Jumalan alttarit. ”Oi, kunhan vain palvelette jumalaa, mitä eroa sillä on?” Näettekö? Me menemme ylös lehtoihin, ja te voitte palvella mitä tahansa jumalaa, jota te haluatte.”

⁴⁸   Juuri noin se on nykyäänkin, näettekö, kaikki muodikkuus ja – ja – ja pukeutuminen ja vaatteet ja kaikenlaiset maailman asiat. Ja: ”Oi, jos haluatte kuulua tähän, kuulua tuohon, kuulua tähän, kuulua tuohon, se on ihan hyvä. Näettekö? Kunhan vain käytte seurakunnassa, sillä ei ole mitään merkitystä.”

⁴⁹   Sillä on merkitystä, mihin minä kuulun ja millaista Jumalaa minä palvelen ja miten minä Häntä palvelen. Hänellä on yksi tapa, miten voin palvella Häntä, Hän on kirjoittanut sen tänne tähän Sanaan. Ja se on se tapa, miten meidän tulee palvella Häntä. Näettekö? Nyt, sillä on merkitystä.

⁵⁰   Mutta kun Elia tuli tuonne ulos tuollaisen sanoman kanssa, voitko kuvitella? Hänestä tuli hullu faraolle, tai… Anteeksi… Ahabille, hänestä tuli tavallinen… hän erottautui! Mutta näettehän, että noiden ihmisten joukossa oli seitsemäntuhatta, jotka voitiin pelastaa. Ymmärrättekö? Ja hän tuli heitä varten. Hänestä täytyi tulla hullu maailmalle, voidakseen tavoittaa heidät. Samoin Nooan täytyi tulla maailmalle hulluksi, jotta hän voisi tavoittaa kahdeksan sielua, yhdessä itsensä kanssa. Näettekö? Hänen täytyi tulla oudoksi tyypiksi.

⁵¹   Aamos, kun hän toi julki sanomaansa ja profetoi. Ja me huomaamme, että kun hän tuli Samariaan, joka oli antautunut maailmalle. Ja kaduilla olevista naisista oli tullut lähes julkinen prostituutio. Ja muoti oli kuin nykyajan Hollywoodissa. Kun tämä pieni, tuntematon kaljupäinen kaveri nousi eräänä aamuna vuoren yli ja katsoi alas Samariaan ja näki sen synnissä, ja, voisin kuvitella, että hänen sydämensä melkein petti.

⁵²   Ainoa asia, mistä hän oli tiennyt, oli se, että hän oli ollut karjapaimen. Hän ei ollut oikeastaan… Herra vain antoi hänelle tämän sanoman ja lähetti hänet sinne. Ja, mutta nyt hänellä ei ollut tukijoita. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi tukenut häntä. Mutta Jumala johdatti hänet menemään, tuomaan tämän sanoman kansalle ja kutsumaan heidät pois tuomiosta.

⁵³   No, nyt, voisin kuvitella, suurelle tieteelliselle aikakaudelle ja glamourin aikakaudelle, jotain mitä nykyään tahdotaan, Amoksesta tuli outo heppu. Näettekö? Hänestä tuli hullu, ja he – he eivät halunneet olla missään tekemisissä. Mutta silti, hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Näettekö? Ja hän esitti sen, mikä oli mahdollista esittää.

⁵⁴   Johannes Kastaja, kun hän tuli omana aikanaan, tuo suuri uskonnollinen maailma, tullessaan tällaisesta erämaasta, kallioista ja muusta, Juudean erämaasta. Eikä hän ollut pukeutunut kuin papit. Hänellä oli ehkä työmiehen karkeat vaatteet, ja hänellä oli vaate ympärillään, ei mikään suuri teologisen seminaarin opettaja tai jotain muuta. Mutta hän – hän oli vain tavallinen mies, joka osasi tehdä käsillään töitä tai mitä tahansa. Kun hän tuli alas erämaasta ja kietoi ympärilleen lampaannahan, hänellä oli: NÄIN SANOO HERRA, sillä hän tiesi, että Messiaan aika oli silloin.

⁵⁵   Hän pystyi tunnistamaan itsensä täydellisesti Jumalan Sanasta. Hän sanoi, muistakaa, että hän tunnisti itsensä Malakian kolmannesta luvusta, näettekö, sanansaattajana, joka oli edeltävä Herran tulemusta. Hän tiesi, että tulemus oli niin lähellä, kunnes hänen – hänen oli tultava ulos. No, ihmiset pitivät häntä villimiehenä, vain hulluna. Näettekö?

⁵⁶   ”Hullu” [nut = mutteri], niin me kutsuisimme sellaista nykyään. Syy miksi valitsin sanan ”hullu” [nut], se kuulostaa lattealta. Mutta silti se on hyvä sana siihen, mihin haluan käyttää sitä, koska niin sitä käytetään nykyään katukielessä. ”Vain tavallinen hullu [nut]”, kuten me kutsuisimme häntä.

⁵⁷   No, tässä on Johannes Kastaja. Hän vain yksinkertaisesti pysytteli tuolla erämaassa, saarnasi pikku saarnojaan, ylös ja alas, Jordania pitkin, käveli ylös ja alas joen rantaa pitkin, huutaen: ”Hetki on käsillä! Tulkaa ulos ja erottautukaa. Messias on tulossa!” Voin kuvitella, että pappien ja kaikkien heidän mielestään hänestä oli tullut vain tavallinen hullu. Siinä kaikki. Siinä kaikki, mitä hän oli, vain outo heppu. Ja heistä, jotka seurasivat häntä, tuli outoja heppuja, yksinkertaisia typeryksiä.

⁵⁸   Tiesittekö, että meidän Herraamme, kun hän tuli, pidettiin samanlaisena hulluna? Näettekö? Hän ei mennyt kaupunkeihin ja – ja niiden suuriin, tai – tai liittynyt suuriin järjestöihin ja niin edelleen. Hän oli kutsumassa kansaa. Hän oli kutsumassa ulos. Uskonnollismieliset pitivät Häntä aikanaan vain tavallisena hulluna.

⁵⁹   Aivan kuten Paavali oli omana aikanaan, koulutettu mies, ja silti hän teki niin kuin hän teki, erottautui muusta maailmasta ja kirkkokunnista ja yritti kutsua kansaa. Hän oli pakanaseurakunnan apostoli. Hän on meidän apostolimme, me tiedämme sen, pakanaseurakunnalle. Hän oli se hullu, joka toi pakanaseurakunnan ulos roomalaisesta pakanuudesta ja sen ajan pakanallisista jumalanpalveluksista.

⁶⁰   Martin Luther oli katoliselle kirkolle hullu. Näettekö? Voisitteko kuvitella pappia, joka oli heittänyt pois kaikki kirkon opetuksensa ja kieltäytynyt jakamasta ehtoollista, koska kirkko sanoi: ”Se on Kristuksen ruumis”? Ja hän tiesi, että nunnat ja muut olivat tehneet tuon kosherin siellä. Hän tiesi, ettei se ollut Kristus. Se oli pala leipää, pieni sokerivohveli. Ja hän tiesi, että viini ei ollut Kristuksen kirjaimellinen veri. Se vain edusti sitä. Niinpä hän heitti sen alas, rehellisessä vakaumuksessaan, eikä halunnut olla enää missään tekemisissä sen kanssa. Näettekö? Hän oli saanut siitä tarpeekseen.

⁶¹   Nyt, katolinen kirkko luultavasti sanoi: ” Jättäkää hänet rauhaan. Katsokaa, millainen pieni ryhmä hänellä on siellä. Mikä hän on? Hänellä on vain väärää. Ja me, suuri kirkko. Siinä kaikki. Se on aivan mitätöntä.” Mutta hän oli se mutteri, joka piti reformaation koossa. Hän toi reformaation esiin.

⁶²   Entä sen jälkeen, kun hän organisoitui ja pääsi paikalle… Ja – ja hänen kuolemansa jälkeen, kun hänen julistamansa sanoma oli päättynyt, silloin seurakunta kylmeni ja jähmettyi jälleen, kunnes Jumala herätti toisen hullun, John Wesleyn. Näin on. No, hän oli anglikaaniselle kirkolle hullu. Näettekö? Mutta mitä hän sai aikaan? Hän pelasti maailman, maailman, Seurakunnan, joka oli maailmassa, jos saan sanoa. Hän pelasti Seurakunnan, joka oli maailmassa. Hän pelasti kirkon. Miten niin? Tulemalla hulluksi. Näin on. Hän pelasti.

⁶³   Mitä sitten? Ja nyt, sitten, hänen aikansa jälkeen, suuri Wesleyan-aika meni ohi, ja sitten meillä oli baptistit John Smithistä alkaen, sitten heillä oli Alexander Campbell, ja – ja sitten meillä oli Buddy Robinson nasarealaisista. Ja lopulta se vain ajelehti pois, pois todellisesta varresta.

⁶⁴   Ja sitten Jumala herätti toisen joukon hulluja: Helluntai. Ja heistä tuli ihmisten mielestä hulluja. He ovat hulluja, maailmalle. Mutta mitä he tekivät? He tekivät suuren työn. He todellakin tekivät, helluntain aikakausi.

⁶⁵   Nyt, nyt, uskon, että on aika tulla esiin toinen hullu. Ettekö tekin ole sitä mieltä? Minä… minä luulen, että se on juuri noin… Helluntai on tehnyt saman asian, jonka… jonka muukin maailma teki. Mutta nyt on toisen hullun aika. Ymmärrättekö? Joten jos meidän täytyy vetää vähän pois tältä puolelta oksaa, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ja ihmiset ajattelevat, että me olemme niin outoja ja omituisia, sillä tavalla, miten me erottaudumme, niin kuin te täällä teette. Ja me emme ole jakautuneita. Me olemme yhtä. Ymmärrättekö? Näettekö? Olemme erottautuneet maailmasta.

⁶⁶   Veli Leo, koki johdatusta tulla tänne, ja siellä oli… teillä oli pieniä lapsia, joita oli kasvatettava. Näettekö? Täällä on naisia, nuoria naisia, jotka eivät halua kulkea maailman tavalla. Täällä on miehiä, jotka ovat vanhoja ja eläkkeellä. He haluavat paikan, jossa he voivat asettua aloilleen ja tuntea olonsa kotoisaksi. Asutte kaltaistenne ihmisten parissa. Uskon, että Jumala voi herättää jotain, joka tulee huolehtimaan siitä. Ettekö te usko niin? Uskon koko sydämestäni, että Hän tekee sen.

⁶⁷   Nyt, huomaamme, nyt on aika. Huomatkaa, että hullu [mutteri] oli aina se, mikä veti heidät yhteen.

⁶⁸   Kuten kaikki amerikkalaiset nykyään, me löydämme niin paljon maailmallisuutta ja muuta sellaista seurakunnissamme ja kirkkokunnissamme ja muuta sellaista. Annetaan jonkin nousta ylös Sanan yläpuolelle. Katsokaa, he päätyivät uskontunnustukseen eivätkä Sanaan. Ja antavat jonkin nousta ylös Sanan kanssa, tiedättehän.

⁶⁹   Te sanotte: ”No, ihmiset luulevat, että te erottauduitte.” Puhuin täällä pastorinne ja veljemme Leon kanssa. Ja joku sanoi: ”No, mikset tule ja tule tähän ja tuohon?”

⁷⁰   Hän sanoi: ”Ei, ei.” Hän on myynyt itsensä yhdelle asialle, Sanalle. Hän on myynyt itsensä Sanalle. Näettekö?

⁷¹   No, katsokaa nyt. Jos on lähetetty mutteri, jossain täytyy olla pultti, johon se sopii. Eikö niin? Jumala lähettää muttereita. Ettekö usko niin? Näettekö? Selitän tätä hieman. Mutta tehdäksemme siitä asian selväksi. On oltava pultti, ja pultissa on oltava kierteet, jotta se sopii mutterin kanssa.

⁷²   Olen niin iloinen, että minut on kierteitetty Sanan kanssa. Olen niin iloinen, että on olemassa pultti, joka on kierteitetty samalla tavalla. Ja mikä on sen tehtävä? Sen tehtävänä on vetää Morsian pois maailmasta, asettaa Se syrjään jotain muuta tarkoitusta varten. Kyllä, ystävät. Me saatamme olla muttereita maailman asioille, maailman ihmisille, mut me vain vedämme ulos sen, mikä on kierteitetty tätä varten.

⁷³   Nooa oli kierteitetty aikanaan, ja muut profeetat, ja kautta aikojen. Ja vanhurskaat miehet kierteitettiin, koska Hän lähetti sen. Mitä hyötyä olisi pultista tai mutterista, jos ei olisi pulttia, johon se sopisi? Ja mitä pultti ja mutteri yhdessä tekevät? Ne vetävät jotakin yhteen. Näettekö? Ja Kristuksen vetovoima vetää meidät pois maailman asioista. Näetkö? Ja sitten olemme samassa yhteydessä Paavalin suurenmoisen palvelutyön kanssa, kun hän sanoo: ”Minusta on tullut mieletön.” Joten kun ihmiset ajattelevat, että olette outoja, näettekö, huomaatteko, missä seisotte? Näettekö? Teistä on tullut hulluja heille, jotta Jumalan voima vetäisi teitä puoleensa, Johonkin sisällänne, Johonkin, johon teidän sydämenne on kierteitetty.

⁷⁴   Voisin sanoa tänä aamuna: ”Kuka on metodisti, baptisti, Assemblies helluntailainen, sitä, tätä ja tuota?” Täällä nousisi monenlaisia käsiä, ja neljäkymmentä, viisikymmentä ihmistä. Näettekö? Niitä olisi niin paljon, kaikki erilaisia.

⁷⁵   Mutta mikä saa teidät istumaan täällä? Miksi olette täällä? Näettekö? Se johtuu siitä, että teidät on kierteitetty johonkin. Näetkö? Ja kun se alkaa tulla esiin, teidän mielestänne siinä on järkeä. Jos yritätte kiertää pulttiin, jossa on tietynlainen kierry, sellaisen, joka ei siihen sovi, siinä ei ole mitään järkeä. Se ei mene paikoilleen. Näettekö? Mutta kun tulee jotain, joka sopii siihen juuri täydellisesti, se vetää teidät tänne Chicagosta, New Orleansista ja mistä ikinä tulettekin tänne. Ymmärrätkö? Ja nyt teistä tulee varmasti outo heppu maailmalle. Mutta älkää antako sen häiritä itseänne. Ymmärrättekö? Älkää antako sen häiritä itseänne.

⁷⁶   Nyt te sanotte: ”Mistä tiedän, että olen kierteitetty oikein?” Katsokaa Sanaa. Näettekö? Nyt tiedätte, oletteko kierteitetty oikein, olemmeko hulluja Kristuksen tähden vai hulluja maailman tähden.

Nyt, maailma on myös saanut oman hullunsa. Täsmälleen.

⁷⁷   Minulla oli tänne kirjoitettuna jotain, mitä en halunnut unohtaa. Ja me istumme täällä, tulemme pulteiksi, muttereiksi maailmalle, juuri sen takia, että voisimme pitää Jumalan Valtakunnan kasassa, maan päällä; näettekö, Jumalan Valtakunnan kasassa. Hyvä on.

⁷⁸   Muistakaa, että maailmalla, heillä, ulkopuolisella maailmalla, heillä on myös omat mutterinsa. Saatana antaa heille mutterin, tämän suuren asian päivinä. Näettekö, kaikki vaikuttaa, puolesta ja vastaan. Näettekö? Nyt päivinä, jolloin…

⁷⁹   Maailmalla oli hullunsa, ja se oli farao Mooseksen päivinä. Siellä oli, näettehän, siellä oli pakko olla. Paholaisellakin on omat hullunsa. No, oli farao. Näettekö? Israel ja Mooses, joka seisoi siellä ja veti nuo ihmiset ulos, oli faraolle hullu. Mutta myös farao oli myöskin hullu heille. Näettekö?

⁸⁰   Ja niin sen täytyy olla. Olet siis jonkun hullu. Olen niin iloinen siitä, että olen kierteitetty Sanaan, ettekö olekin, tuolla kierteellä? Joku tulee opettamaan Siitä.

⁸¹   Ahab, hän oli hullu, varmasti, Elialle ja niille seitsemälle tuhannelle. Ja koko hänen ryhmänsä siellä, Iisebel ja kaikki heidän hienot, hienot vaatekirjailunsa ja kaikki, mitä heillä oli siellä, oli hullu niille seitsemälle tuhannelle, jotka eivät koskaan kumartaneet polveaan Baalille. Ja samoin Elia oli heille hullu, sama asia.

⁸²   Me huomaamme, että Herodeksen aikana Johannes oli hullu. Näettekö? Ja Herodes oli myös hullu. Maailmalla oli yksi. Hyvä on.

⁸³   Jeesuksen päivinä hän oli hullu maailman silmissä, ymmärrättekö, Pilatuksen silmissä. Mutta Pilatus oli myöskin hullu, kun hän hylkäsi Hänet. Aivan oikein. Näettekö? Häntä ei ollut kierteitetty. Hänellä oli mahdollisuus. Mutta kun hänellä oli mahdollisuus hyväksyä se, hän halusi jonkinlaisen pellen, jonkinlaisen tempun, jonkinlaisen taikajäniksen, jonka hän voisi tuoda hatusta, tai jotain muuta. Hän sanoi: ”Voi, haluaisin nähdä Sinun tekevän temppuja”, tai jotain sellaista. Hän oli itsekin hullu. Näettekö. Hänellä oli mahdollisuus saada se, mutta hän ei vastaanottanut sitä.

⁸⁴   Myös saddukeukset ja fariseukset tekivät tuohon aikaan saman asian, kun he eivät hyväksyneet Paavalia, joka sanoi, että hänestä oli tullut hullu maailmalle. Näettekö?

⁸⁵   Mutta myös seurakunnalla on hullunsa. Näettekö? Ja maailmalla on hullunsa. Kristuksella on omansa. Näettekö? Nyt kenen sinä olet? Ainoa tapa, miten voit tietää…

Sanotte: ”Mistä tiedän, että tämä on oikein, veli Branham?”

⁸⁶   ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme. Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Siksi Sana on edelleen Hän. Joten jos meidät on kierteitetty Tuon kanssa, näettekö. Tiedättehän, että vaikka olisimme maailmalle hulluja, jos olemme kierteitetty Kristuksen Sanaan ja Kristus näyttää sen, kun Hän – Hän on vetämässä sitä yhteen, Hän vetää Seurakuntaansa yhteen, näettekö, vetäen Hänen Seurakuntaansa yhteen. Antakaa heidän nousta ja tehdä, mitä he haluavat.

⁸⁷   Nyt, Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 24:24, että ”nämä kaksi ryhmää tulevat olemaan niin lähellä toisiaan viimeisinä päivinä, että ne eksyttävät jopa valitut, jos mahdollista”. Ihmiset, edelleen, ihmiset joskus helluntaina, teille helluntaista tulleille, näettekö. Kun he järjestäytyivät ja pääsivät sinne noihin ryhmiin niin kuin, ja te tulitte pois sieltä. Katsokaa, Raamattu sanoi, että ”se eksyttäisi jopa valitut, jos se olisi mahdollista”. Näettekö? ”Jopa valitut”, se tarkoittaa niitä, jotka on valittu tekemään tätä; nämä, näettekö, pultti.

⁸⁸   Älkää tulko sanomaan: ”Voi, tuolla on mutteri.” Ei. Katsokaas, hänen on oltava, hänen on oltava siinä, missä… Kun kierteet on jyrsitty pulttiin, ne on jyrsittävä mutteriin samalla tavalla. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Sen täytyy sopia. Ymmärrätkö? Ja Valittu ei siis kiristy minkään muun kanssa. Sen on vain tultava Kristuksen luo. Ymmärrättekö? Se on ainoa asia, joka sopii. Näettekö? Ja siinä me seisomme tänään. Kiitos Jumalalle. Ja hyvä on.

⁸⁹   Nyt, me huomaamme myös, että maailmalla on omat hullunsa. Ja tiedättehän, voitaisiin sanoa niin paljon. Meillä ei tietenkään ole aikaa sanoa sitä. Mutta tämä, tämä yksi ajatus, teille.

⁹⁰   Huomasin tämän hienon naisjoukon, joka lauloi tuolla muutama hetki sitten. Voi pojat, kunpa minulla olisi tuo laulu. Voisitteko nauhoittaa minulle nämä laulut? Kun te kaikki laulatte täällä, tehkää siitä nauha. Maksan teille nauhasta. Näettekö? Haluaisin saada sen. Näetkö? Se oli kaunista, se oli todella suloista ylistystä.

⁹¹   Tiedättekö, oli… Nuoret, nykypäivän naiset, he, Chris… niin sanotut kristityt, naiset, jotka käyvät seurakunnassa, he halusivat jotakin, joka tyydyttää heidät. He tiesivät, että he eivät saaneet sitä vain käymällä seurakunnassa. Mutta he silti halusivat säilyttää todistuksensa. Näettekö? He halusivat säilyttää todistuksensa: ”Olen metodisti, baptisti. Olen kristitty.” He halusivat riisua vaatteensa pois. He halusivat pukeutua shortseihin ja bikineihin, tai miksi ikinä niitä kutsuttekaan, ja kaikkeen, mitä he näkivät. He halusivat tehdä näitä asioita. He halusivat leikata hiuksensa kuten miehet, ja-ja-ja tehdä näitä asioita.

⁹²   Ja niin he halusivat tehdä sen. Näettekö? Ja silti, oletteko koskaan ajatelleet, miksi he tekivät niin? Jeesus sanoi: ”Nuo kaksi henkeä tulevat olemaan niin lähellä toisiaan, että se voisi pettää Valitut.” Sen täytyy tapahtua. Näettekö? Näettekö? Joten he halusivat. He eivät saaneet…

⁹³   Ihmisen täytyy palvoa. Teidän täytyy palvoa jotain. Se on vain sinussa, palvoa jotakin. Ihmisen on siis palvottava jotakin. Niinpä heillä ei ollut palvontaa seurakunnassaan, joten Jumala kasvatti heille yhden hullun, Elvis Presleyn, Pat Boonen. He pitävät yhä kiinni todistuksestaan, Elvis Presley, helluntailainen, Pat Boone, Kristuksen Kirkko, katsokaa, ehdottomasti, hulluja, täyttääkseen Jeesuksen sanat tässä: ”Olisi niin lähellä, että se eksyttäisi jopa valitut, jos mahdollista.” Silti säilyttää, laulaa virsiä sunnuntaina, ja rock-and-rollia maanantaina. Näettekö? Meille se on hulluutta. Näettekö? Se, sitä se todella on.

⁹⁴   Nyt, mutta näettekö, siellä Hänellä oli myös hienoja naisia, jotka halusivat käyttäytyä kuin naiset. Heissä oli säädyllisyyttä. He halusivat olla sellaisia kuin Kristus haluaa heidän olevan. Niinpä Hän lähettää henkilön mukanaan sanoman, että – että siinä seurakunnassa, johon he kuuluvat, se on typeryyttä, hänestä tulee hullu. Mutta näettehän, mitä se on, se sopii aivan täsmälleen. Kun puhutte pitkistä hiuksista ja siitä, että näytätte naiselta, pukeudutte kuin nainen ja käyttäydytte kuin nainen, sen sijaan, että seisoisitte täällä, kuten nämä tytöt tänä aamuna…

⁹⁵   Katselin erästä pientä tyttöä siellä, hänen silmänsä näyttivät taivaallisilta.   Katsokaa heitä, kun nuo nuoret naiset lauloivat. Ajattelin: ”Oi Jumala! Mitä jos Hollywood-tähti saisi tuon sydämeensä? He olisivat samanlaisia.” Näettekö? Mutta mitä se on? Miksi he menivät tuohon suuntaan? Ette voisi vetää yhtäkään niistä tytöistä Hollywoodiin. Vaikka antaisitte hänelle 10 000 dollaria päivässä, hän ei lähtisi. Miksi? Hänet on kierteitetty toisella tavalla? Aivan oikein.

⁹⁶   Ette voisi vetää Leoa, Geneä ja heitä johonkin organisaatioon. Miksi? Teitä ei voitaisi vetää sellaiseen. Miksi? Te olette erilaisia. Ymmärrättekö? Joten jos teidät on kierteitetty, jossakin on oltava mutteri! …?… katsokaa, jotta se pysyisi kasassa.   Eikö niin? Sitten se on täydellinen.

⁹⁷   ”Kiitos Jumalalle”, kuten pikku hollantilainen sanoi, ”muttereista”. Jos ne otetaan pois, siitä tulee pelkkää roskaa.”

⁹⁸   Mitä teillä on? Joukko kirkkokuntia, joukko kylmää muodollisuutta, ei lainkaan Kristusta, ei lainkaan Sanaa, vain joukko uskontunnustuksia ja niin edelleen. Ja mitä teillä on? Jos otatte mutterin pois, teillä on kasa romua, aivan oikein, maailmassa ei ole mitään muuta kuin polttopuuta, jotain, joka odottaa Jumalan liekkejä ja rangaistuksia, tullakseen tuomituksi ja poltetuksi, jonain päivänä.

⁹⁹   Joten olen kiitollinen, että tänä aamuna olen sopinut tänne, näettekö, tänne ylös, missä saatat olla outo ihminen joen tällä puolella. Jopa jotkut teidän väestanne saattavat ajatella, että olette outo. Tiedän, että he tekevät niin. Olen saanut heiltä kirjeitä, joissa sanottiin, että olet outo, että olet erilainen, että ”mitä ihmettä sinulle on tapahtunut”? Valitsin vain tämän pienen asian sanottavaksi teille tänä aamuna. Näetkö? Toki, te olette hullu. Näin on. Mutta olen iloinen, että olen sellainen. Sillä, jos en ole tiukasti kiinni tässä Sanassa, olen ”roskaa”. Näetkö? Olen vain hullu Kristuksen vuoksi. Kyllä.

¹⁰⁰   Saan kirjeitä monilta ihmisiltäsi. Jotkut heistä tulevat ja kysyvät: ”Tiedätkö, mitä tapahtui?”

”Mitä?”

¹⁰¹   ”Tämä outo tyyppi”, huh-huh, ”niin ja näin, meni sinne ja teki niin ja näin.”

Sanoin: ”Odotahan hetki.”

¹⁰²   Riippuu siitä, mihin olet sidottu. Näetkö? Herra Jeesus Kristus, lauman paimen, pitäköön sydämenne aina niin sidottuina Häneen, että kun suuri paimen ilmestyy, me ilmestymme Hänen kanssaan.

Voimmeko rukoilla?

¹⁰³   Taivaallinen Isä, koska aika on loppunut, minulla vain on kiire. Niin ihana, suloinen joukko kristittyjä. Ja niin karkea teksti; mutta toissapäivänä huoneessa miettiessäni sitä, mitä näin kirjeissä ja mitä kuulin ihmisten sanovan. Kun minä… Teidän pienet palvelijanne täällä pyysivät minua tulemaan ylös ja käymään heidän luonaan, ja olemaan yhteydessä pienen lauman kanssa. Tämä karkea teksti siitä, että olen hullu, ajattelin käyttää sitä, jotta voisin välittää ajatuksen – ajatuksen heille. Jotta hekin ymmärtäisivät, mitä ajattelen. Meistä on tullut Paavalin tavoin hulluja maailmalle. Mutta silti, Herra, me haluamme olla niin tiukasti kiinni Sinussa ja Sanassasi, että kun Ylöstempaus tulee, me haluamme olla siinä mukana, Herra. Auta meitä siis aina olemaan sydämet solmittuna ja sidottuna yhteen Kristuksen rakkaudessa.

¹⁰⁴   Siunaa veli Leoa, veli Geneä ja veli Daultonia ja kaikkia näitä hienoja miehiä ja näitä ihania naisia täällä. Heidän todistuksiaan kuunnellessani olen onnellinen, onnellinen, tyytyväinen. Kävelkää tuonne huoneeseen, jossa on yksi halvaantunut, ja nähkää hänen hymynsä! Ei ihme, veljemme Leo sanoi, että on kuin auringonpaiste, kun kävelee täällä. Ei ihme, kun näkee, että vaikka mies, joka ei ollut edes sukua hänelle, oli vain huolissaan, he ottivat asuntovaunun ja tekivät sen, jotta nainen voisi olla onnellinen. Näetkö, Herra, kierteitys toimii juuri oikein. Kävelkää tuohon kotiin ja näette jonkun, joka todella voisi olla äreä ja nirso ja ilkeä, koska hän ei ole ulkona ja pysty juoksemaan ja tanssimaan ja leikkimään, kuten monet naiset. Mutta hän on onnellinen siitä, että hän on täällä kaltaistensa kanssa ja että hän on täällä Jumalan Sanan kanssa, jossa Sitä voidaan saarnata, eikä siihen ole liitetty mitään uskontunnustuksia, vaan vain todella puhdasta Jumalan Sanaa, jotta voimme palvoa Hengessä. Tulla tällaiseen pieneen paikkaan, pieneen asuntovaunuun, jossa me tapaamme yhdessä. Se on seurakunta. ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut, siellä Minä olen heidän keskellään.” Tiedämme, että olet täällä, Herra, ja me palvomme ja ylistämme Sinua.

¹⁰⁵   Rukoilen, Jumala, että pidät sairauden kaukana heistä. Pidä vihollinen joen toisella puolella. Olkoon tämä suuri maastamuutto, se voi olla pienemmässä muodossa, mutta, Herra, jonain päivänä se tulee kasvamaan. Ja rukoilen, Herra, että tämä pieni maastamuutto täällä, että Sinä – Sinä olet heidän kanssaan, niin kuin Sinä olit Mooseksen ja heidän kanssaan, kun he ylittivät Jordanin, ja Joosuan, kun hän meni luvattuun maahan.

¹⁰⁶   Ja rukoilen, että autat heitä, Herra, ja pidät heidän sydämensä aitona, uskollisena Sinulle. Ja siunaa heitä, kun he opettavat Sanaa. Ja eläköön he pitkään ja onnellisesti. Ja jonain päivänä, jos me olemme vielä täällä, Herra, elämme maan päällä, kun Sinä tulet, niin kuulukoon huuto tuolta haaran tältä puolelta, ja Seurakunta on nouseva. Suo se, Herra. Koska, joku ei ollut… oli tarpeeksi mieletön maailmalle, tullakseen hulluksi, pitääkseen sen kasassa, Herra, kunnes Sinä tulet.

¹⁰⁷   Sitten, kuten Johannes muinoin, menneinä aikoina. Niin kuin pienet naiset ja he lauloivat: ”Me olemme eronneet”. Ja kuinka hänen piti olla yksin. Mutta kun hän tuli, pieni seurakunta, jonka hän oli koonnut yhteen… Kun hän näki Jeesuksen, hän sanoi: ”Nyt työni on ohi. Hän kasvakoon, minä vähentyköön.”

¹⁰⁸   Isä, rukoilen, että pidät meidät aina onnellisina ja terveinä. Voikaamme tavata vielä monta kertaa, maan päällä, ja rakastaen ja palvellen Sinua. Levätköön Sinun Jumalallinen siunauksesi tämän jumalanpalveluksen päällä ja niiden jumalanpalvelusten päällä, jotka seuraavat. Ja voikaamme kaikki elää niin tässä elämässä, tulevassa elämässä, että meillä on Iankaikkinen Elämä tulevana suurena aikakautena, tuossa suuressa Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, jossa me näemme Hänet ja katsomme Hänen kasvojaan ja näemme Hänet. Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

¹⁰⁹   Jumala siunatkoon teitä, minun kansaani. Olen niin pahoillani siitä, että minäkin, minä… minä… minä otin sellaisen tekstin, katsokaa, niin karkean. Mutta ymmärrätte, mitä tarkoitin. Ymmärrättekö? Niinpä, kun joku sanoo, että te olette outoja, te tiedätte, miksi te olette outoja, ettekö tiedäkin?

Jumala siunatkoon sinua, veli Leo.