64-0412 OIKEUDENKÄYNTI
(A Court Trial)
Birmingham, Alabama, USA, 12.4.1964

Kumartakaamme päämme nyt.

Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tästä toisesta mahdollisuudesta, joka meillä on voidessamme tulla puhumaan rakkaan Herran Jeesuksen rakkaudesta.

Ja nyt, ulkona sataa, ehkä Herran Henki voisi sataa meidän yllemme sisäpuolelle, sydämiimme, saadakseen meidät tuntemaan Hänen jumalallisen hallinta-alueen, meidän… että Jumalan tahto olisi halumme elämässämme.

Olemme erottaneet tämän päivän, Isä, aamukokousten ja asioiden jälkeen, rukoillaksemme Sinun sairaiden lastesi puolesta. Rukoilen, Jumala, että tämä olisi se päivä, jonka tulemme pitkään muistamaan Sinun siunaustesi tähden meidän yllämme.

 Me rukoilemme tämän sananpalvelijoiden ryhmän puolesta, kaikkien veljien puolesta ympäri koko tämän maan. Jumala siunatkoon heidän palvelustehtäväänsä, ja voikoot he koko ajan kasvaa syvemmässä kokemuksessa Kristuksessa. Kaipauksemme on, Herra, että tuntisimme Sinut paremmin. Rukoilen jokaisen seurakunnan ja jokaisen kirkkokunnan puolesta, että ne kasvaisivat armossa ja Jumalan voimassa.

 Rukoilemme nyt kaikkien sairaiden ja vaivattujen puolesta, että he parantuisivat.

 Ja jos olisi niin, että tällä kanssamme tänään olisi joku, joka ei tunne Sinua Pelastajanaan, olkoon tämän se päivä, jolloin he kaikki sanovat yhdessä Sinulle ”Kyllä”.

Siunaa Sanasi. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

Haluan tosiaan ensimmäiseksi kiittää tätä sananpalvelijoiden ryhmää täällä Birminghamisssa ja tässä osassa maata täällä, jotka ovat tulleet mukaan kannattamaan tätä, auttamaan, että voisin tulla tänne. Ja voin sanoa, että mielestäni tämänkaltaisia sananpalvelijoita tulee kunnioittaa.

 Teidän seurakuntana tulisi kunnioittaa pastorianne, koska ymmärrättehän, että hän on paimen. Ja jos hän huomaa jotain, jonka hän tuntee olevan hyvää syötävää, hän ohjaa laumansa sinne. Ja joskus siitä ollaan eri mieltä, joskus niin on, toiset eivät näe sitä samalla tavalla, ja ehkä he eivät koe, että se olisi hyväksi heidän lampailleen, he eivät pidä sen kaltaisesta paimentamisesta. Mutta ollessani myös yksi paimenista minä vain yritän tuoda Jumalan todellista Ruohoa, todellista Ruokaa, Sanaa.

 Ja niinpä minä arvostan heitä niin paljon ja rukoilen, että Jumala aina siunaisi heitä. Ja vaikuttakoon heidän elämänsä jokaiseen, jonka kanssa he tulevat tekemisiin.

 Kaikilla meillä on palvelustehtävämme. Määrätynlainen palvelustehtävä kiinnittää jonkun määrätyn henkilön katseen, jota joku toinen ei saa aikaan. Näettekö? Niinpä tulemme yhteen, niin kuin sanoin alussa, ja yritämme parhaamme mukaan toimia palvelustehtävässämme, minun palvelustehtävässäni, heidän ja niin edelleen. Me laitamme ne yhteen yrittäen auttaa teitä ihmisiä tuntemaan enemmän Jeesusta Kristusta ja olemaan Hänen parempia, sopivampia palvelijoita ajan lähetessä, kun tulemme kohtaamaan Hänet.

 Nyt, haluan kiittää täällä henkilöitä, jotka antoivat meidän käyttää tätä varustusta. Tämä on mukava rakennus. Ja me arvostamme sitä hyvin paljon. Me kiitämme heitä koko sydämestämme. Ja rukoilen, että jokainen heistä tulisi, jos he eivät jo ole, pelastetuiksi ja olisivat siellä tuossa suuressa Jumalan hallissa, kun enkelit laulavat, kun lunastetut astuvat sisään. Niinpä luotan, että jokainen heistä tulee olemaan siellä eikä kukaan jää pois.

¹        Ja nyt haluan kiittää teitä. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta kysyä järjestäjältä, mutta uskon, että kaikki kustannukset ja asiat on katettu. Ja minä arvostan sitä, jokaista uhria, kaikkea sitä, mitä olette tehneet. Yleensä kerätään uhri (tekivätkö he niin?). Teidän ei olisi tarvinnut tehdä niin. He sanoivat… He sanoivat antavansa uhrin, kun kaikki on maksettu.

Te tiedätte, että olen ollut järjes… olen ollut saarnastuolin takana kolmekymmentä kolme vuotta. Enkä ole koskaan kerännyt uhria elämässäni, en kertaakaan, en edes omassa seurakunnassani, en ole kerännyt uhria koskaan elämässäni. Olin töissä, kun toimin pastorina siellä tabernaakkelissa Jeffersonvillessä, minä… olin seitsemäntoista vuotta Julkiset palvelut yhtiössä enkä ole kertaakaan kerännyt uhria eläessäni. Maksoin itse omat kuluni ja niin edelleen ja maksoin kymmenykseni ja kaiken mitä vain pystyin suoraan seurakunnalle, ja kaikki meni suoraan seurakunnalle.

Ja nyt, yleensä he tällä antavat minulle uhrin. Ja haluan tehdä sen selväksi (koska jotkut luotetuista istuvat nyt täällä läsnä). Uhrit, jotka annetaan minulle, rahat, ne eivät suoraan tule minulle. Minä saan palkkaa seurakunnasta, sata dollaria viikossa, se tekee 5 200 dollaria vuodessa, sata dollaria viikossa. Mutta nyt se uhri, jonka te annatte minulle, kohdistetaan Herran työhön. Näin luotetut toimivat sen kanssa. Sitä ei voida käyttää mihinkään muuhun. Tuo raha menee määrättyyn rahastoon. Kun tuo rahasto, jota kutsutaan ”ulkomaan lähetysrahastoksi”, täyttyy olla kohdistettu…

Ja nyt useasti ulkomailla, te voitte nähdä, mitä me saamme aikaan täällä Yhdysvalloissa, niin voitte kuvitella, millaista se olisi siellä. Ja kun me menemme noiden köyhien ihmisten luo, joilla ei ole mitään, ei tarpeeksi edes syödäkseen, kaukana siellä pakanamaissa… Olen nähnyt pienten äitien makaavan kaduilla pienten lastensa kanssa, joiden posket ovat olleet lommolla ja ovat olleet kuolemaisillaan, ja äiti on yrittänyt ojentaa lastansa teille. Ja jos te olette ottaneet sen, niin tässä on toinen, tässä toinen ja toinen, eikä ole mitään syötäväksi. Ja me heitämme roskikseen sen, mistä olisi tarpeeksi ruokkiakseen nuo ihmiset. Näin on. Me emme tajua, kuinka hyvin meidän asiamme ovat.

Ja Afrikan viidakoissa ja niin edelleen, mitä heillä olisi, jotta he voisivat saada minut tulemaan sinne. Heillä ei ole senttiäkään, heillä ei ole mitään tapaa, miten he saisivat minut sinne. Ja minusta tuntuu, että heidän myös tulisi saada kuulla evankeliumi, jonka Herra Jeesus on antanut meille tällä viikolla.

Otan nuo rahat, koska minä… Te annatte ne minulle, ja minä olen sen vartija. Joten se laitetaan talteen, minun työskennellessäni tässä säätiössä, joten sitä ei voida käyttää mihinkään muuhun kuin lähetystyöhön.

Ja se vie tämän saman evankeliumin suoraan heidän luoksensa. Älkää… Minä menen itse, jotta tiedän voivani tehdä parhaani, kun tiedän, että minun täytyy tehdä tili noista jokaisesta sentistä. Ja haluan olla uskollinen Jumalan palvelija. Ja jos en voi olla uskollinen noissa asioissa, kuinka voin olla uskollinen muissa asioissa. Ymmärrättekö? Joten haluan kiittää teitä.

Ja tuo uhri, joka annettiin minulle (niin kuin veli äsken mainitsi) tänä iltapäivänä, pyysin etteivät he olisi tehneet sitä. Mutta yleensä jos he eivät… ja he tietävät tämän, jos menoja ei saada katetuiksi, niin me otamme tuosta uhrista, joka on lähetetty postissa seurakuntaan (missä se on kohdistettu tähän) ja maksamme kulut pois. Me emme halua, että siitä tulisi kuluja kenellekään. Näettekö? Me emme koskaan…

Ja minä olen ehdottomasti käskenyt manageria jokaisessa kokouksessa (veli Jack Morre, joka istuu täällä, joka oli yksi ensimmäisistä miehistä kentällä, hän tietää, etten minä koskaan tulisi seisomaan hiljaa, jos kerjättäisiin rahaa: ”Kuka antaa tämän? Ja kuka antaa tämän?”). ”Laittakaa uhrilautanen kiertämään ja unohtakaa loput.” Kun Jumala lopettaa tarjoa… kun Hän ei enää täytä tarpeitani siellä, silloin on minun aikani tulla pois kentältä. Niinpä minä en usko kerjäämiseen, vetämiseen, houkutteluun tai uhkailemiseen ja kaikkeen muuhun sellaiseen rahan tähden. En todellakaan.

Kun aloitin palvelustehtäväni, huomasin historiasta, että on kolme asiaa, jotka vahingoittavat Kristuksen palvelijaa. Ja kun hän… kun Jumala siunaa häntä ja antaa hänelle vain pienenkin palvelustehtävän, niin ensimmäisiä epäonnistumisia on raha.

Seuraavana on suosio. Kun hän ajattelee olevansa jotakin, niin silloin hän poissa tieltään. Näettekö. Me olemme… meidän keskuudessamme ei ole merkkihenkilöitä, me olemme kaikki samanlaisia, me olemme Jumalan lapsia (näettekö?), kukaan meistä ei ole suuri eikä kukaan ole pieni, me olemme kaikki Jumalan lapsia.

Sitten (raha, suosio) ja naiset. Ja minua pidetään naisten vihaajana, tiedättehän, se ei pidä paikkaansa, se on poissa kuvasta kokonaan. Minulla on yksi ja ainoa nainen maailmassa, ja hän on vaimoni, suloisin nainen, jonka Jumala on koskaan maan päälle luonut minua varten. Näin on. Hän on minun ja minun yksin, ja minä olen hänen ja hänen yksin. Ja ajattelin noin ollessani nuori mies, nyt vanhana miehenä ajattelen yhä samalla tavalla.

Niinpä minä… hän… Olen yrittänyt välttää noita asioita ja sanoa Herralle Jeesukselle: ”Jumala, on niin vaikeaa olla täällä, koska palvelustehtäväni on niin erilainen. Se hämmentää ihmisiä monella tapaa. Minulla on tarpeeksi kovaa taistellessani noiden asioiden kanssa Saatanaa vastaan, saati sitten noiden toisten.” Niinpä, yritän tehdä parhaani jokaiselle miten vain voin, jotta Jumalan valtakunta tulisi kirkastetuksi.

Nyt, kiitos teille. Ja toivon, että jonain päivänä voin tulla takaisin ja nähdä teidät uudestaan, toivon että voin.

Ja toivon, että kun tulen takaisin… [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Kiitoksia. Ja toivon, että kun tulen takaisin, ei tule olemaan tällaista, jossa teillä on käytettävissä kolme päivää, hermostuneena, sekaisin, kiirehtien sisään, tuoden esiin jotain, josta ei edes itse tiedä, mihin se johtaa, ihmetellen. On ihme, että teillä on edes niin paljon uskoa kuin teillä on. Jos voisimme istua alas ja aloittaa täältä Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, päivä toisensa jälkeen, ilta toisensa jälkeen, ja pohjustaa sitä sieltä. Näettekö, tuntuu siltä kuin kummituksia olisi ympärillänne. Te tiedätte, mitä minä tarkoitan. Te ette ymmärrä.

Kuten opetuslapset yhtenä yönä. He olivat myrskyävällä merellä, ja pieni vene on uppoamaisillaan, ja kaikki toivo pelastumisesta oli mennyt. Ja he kirkuivat, itkivät, ja niin kuin kristityt tekevät, he rukoilivat. Ja sitten yhtäkkiä he näkivät Hänen tulevan kävellen veden päällä. He luulivat sitä aaveeksi, luulivat sen olevan henki, ja he olivat peloissaan ja alkoivat kirkumaan.

Ja vain ajatelkaa: ainoa asia, joka saattoi auttaa heitä, näytti heistä aavelta. He pelkäsivät sitä. Näin on nytkin. Kun ainoa toivo, joka meillä on, on Hän ja Hänen todellinen lupauksen Sanansa, ja silti me pelkäämme sitä (ymmärrättekö?), me vain pelkäämme laittaa luottamuksemme sen varaan. Se on liian huono tilanne. Mutta muistakaa, että historia aina toistaa itseään. Sen tulee tehdä niin. Ja olen kuullut teidän viikon aikana ja muulloin…

Huomaan, että ehkä useat teistä nauhoitatte ja niin edelleen, joka saa sillä tavoin palvelutehtäväni leviämään ympäri maailmaa, kaikkialle. Monta kertaa te kuulette minun sanovan:” Nuo kirkkokunnat…” ja tavallaan tuomitsevan kirkkokuntia.

Ei ole kyse siitä, että tuomitsisin ihmisiä, minä tuomitsen systeemin (ymmärrättekö?), en kirkkokuntaa, noita ihmisiä siellä. Oi, ei. Minun väkeni, me olimme muodollisesti katolilaisia. Olen irlantilainen syntyperältäni, he ovat katolilaisia, ja tiedän, että on olemassa jotain hienoja katolilaisia. Osa heistä on minun omaa väkeäni. He ovat hienoja. He ovat hienoja metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, luterilaisia, kaikissa kirkkokunnissa on hienoja ihmisiä.

Mutta nuo systeemit erottavat meidät, tuota asiaan vastaan minä olen. Me olemme yhtä sydämestämme. Meidät tulee olla sellaisia. Ja sitten meidän systeemimme vetää opillisen rajan ja se on…

Jos ensimmäinen seurakunta koskaan alkaisi, ensimmäinen seurakunta, mikä seurakunta tahansa, ja sanoisi: ”Me uskomme näin”, ja laittaisivat oppinsa perään pilkun pisteen sijasta, me… ei olisi olemassakaan kuin yksi seurakunta. Näin on. ”Me uskomme näin, ja sen lisäksi niin paljon kuin Jumalan vain antaa meidän muuten tuntea.” Mutta kun me sanomme: ” Me uskomme näin, ja siinä se on, ja siinä on kaikki”, silloin me kuolemme juuri siihen, näettekö, koska Jumala on ikuinen ja Hän kasvaa koko ajan.

Niinpä, olen teille todella kiitollinen. Ja haluan teidän tietävän, ettei ole olemassa sananpalvelijaa maailmassa, jota en tuntisi, ketä tahansa elävää olentoa, olkoon kuka tahansa, jonka puolella en sydämestäni olisi: tahdon heidät Jumalan Valtakuntaan. Työskentelen vain yhden paikan puolesta, tuolla ylhäällä olevan, en minkään kirkkokunnan puolesta.

Minä olin lähetysbaptisti, tohtori Roy E. Davis Fort Worthista, Teksasista, vihki minut lähetysbaptistiksi. Ja minä olin… pysyin seurakunnassa. Joukko hienoja veljiä, ja yhä sanon: ”Lähetysbaptistien joukossa on eräitä maailman hienoimmista miehistä.”

Mutta kun tämä lahja annettiin minulle, he eivät voineet hyväksyä sitä. Jopa pastori sanoi, että olen menettänyt järkeni. Minäkö, parin vuoden koulusivistyksellä, tulisin saarnaamaan kuninkaille, hallitsijoille, monarkeille parantumisesta ja muusta. Hän sanoi: ”Ei voi pitää paikkaansa.” Mutta niin tapahtui, näettekö, koska Hän sai sen aikaan. Hän sanoi: ”Billy, sinusta tulee pyhä kieriskelijä.” En tiedä millainen olen, mutta minä tiedän keneen minä uskon. Uh-huh. Minä…

Joku sanoi jokin aikaa sitten, hieno mies, ajellessaan veli Jack Mooren ja minun ja William Booth-Clibbornin kanssa, joka on yksi älykkäimmistä saarnaajista, josta olen koskaan kuullut. Hän voi saarnata evankeliumia täydellisesti seitsemällä murteella.

Ja sanoin jotain hänelle (jostain, mitä hän oli maininnut minun sanoneen). Sanoin: ”No niin, juuri noin Kirjoitukset sanovat, veli Booth.”

Hän kääntyi ympäri (jos kukaan teistä tuntee hänet, hänen on todellinen diplomaatti, engelsmanni) ja sanoi: ”Sinä et vain tunne Raamattuasi.”

Minä sanoin: ”Mutta minä tunnet sen Tekijän erittäin hyvin.” Ja se on… Näettekö?

Niinpä Hänen tuntemisensa on Elämä. Ja niin hän… Näin on, tuntea Hänet, tuntea Hänet on Elämä. Ja tiedän, että minulle tapahtui jotain. En ole enää sellainen, millainen minun oli tapana olla. Niin kuin tuo vanha värillinen rouva (suottehan tämän anteeksi, koska tämä ei ole vitsin kertomisen paikka, ja tämä ei ole vitsi, näin todella tapahtui), vanha värillinen rouva sanoi: ”Haluaisin antaa todistuksen.”

”Nouse seisomaan, sisar, ja anna todistuksesi.”

Minä sanoin, hän sanoi: ”Tiedättehän”, hän sanoi, ”minä en ole sellainen kuin haluaisin olla”, ja hän sanoi, ”en sellainen kuin minun tulisi olla”, mutta hän sanoi, ”en ole sellainen kuin minulla oli tapana olla.”

Hän oli kuitenkin päässyt alkuun. Ja samalla tavalla minustakin tuntuu, ei millainen haluaisin olla, eikä millainen minun tulisi olla, mutta minä tiedän, etten ole… En ole sellainen kuin minulla oli tapana olla. Jotain tapahtui minulle kolmekymmentä kolme vuotta sitten. Ja hän on ollut sydämessäni aina siitä lähtien. Ja minä rakastan Häntä kaikella mitä minussa on.

Ja minä rakasta teitä. Kuinka voisin rakastaa Häntä ja olla rakastamatta teitä? Minulle on tällä mukana poika, pieni pojanpoika. Mieluimmin haluan, että osoitatte kohteliaisuuksia heille kuin minulle, koska minä olen heidän vanhempansa. Niinpä Jumala kokee samalla tavalla. Jos me emme voi rakastaa toisiamme, joita me voimme katsella, kuinka me voisimme rakastaa Jumalaa sitten? Näettekö? Meidän tulee rakastaa toisiamme ja kunnioittaa toinen toisiamme.

Jos tulen tänne pettäen, vetääkseni teidät johonkin ansaan, tai johonkin muuhun, Jumala ei tulisi koskaan kunnioittamaan sellaista. Katsokaa, mitä Hän tulisi tekemään minulle. Miten minä kohtelen Hänen lapsiansa. Minä en tulisi koskaan selviämään siitä Jumalan kanssa. En.

Mutta minä tulen, koska minä rakastan teitä, ja Jumala tietää, että se on totta. Ja minä haluan tehdä kaikkeni, että ilo, joka on varattu teille… Minusta suuri pöytä on katettu, ja jokaisella teistä on oikeus siihen.

Jotkut ihmiset sanovat, ettei jumalallisen parantamisen suhteen ole niin. Tiedän, että niin on. Näettekö. Minä… On liian myöhäistä kertoa siitä minulle. Näettekö. Tiedän, että niin on. Ja Pyhä Henki ja nuo asiat, tiedän, että ne ovat totta. Ja miksi te seisoitte toisella puolella kädessänne vanha, kylmä peruna ja järsisitte sitä, kun kaikille Jumalan pyhille on katettuna valtavan suuri pöytä. Se on meitä kaikkia varten. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Miljoonasti kiitoksia teille.

Ja nyt… Ja toivon olevani täällä takaisin jonakin päivänä, jos Jeesus viipyy. Arvaan teidän nyt ihmetelleen, miksi… Joku sanoi eräänä päivänä… Seisoin erään hyvin kuuluisan miehen vierellä. Minä rakastan tuota miestä. Minun ei tarvitse mainita hänen nimeään. Hän on yksi hyvistä ystävistäni, Oral Roberts. Oral tuli kokoukseeni. Veli Jack Moore oli mukana. Hänellä oli pieni repaleinen teltta pystytettynä siellä kentällä, Kansas Cityn itäpuolella, ja minä olin eräässä auditoriumissa, vähän suuremmassa kuin tämä. Ja hän tuli luokseni, kun istuimme siellä sivulla, ja hän sanoi: ”Veli Branham, luuletko, että Jumala kuulee minun rukoukseni?”

Minä sanoin: ”Hän kuulee kenen tahansa rukouksen.”

²       Nyt tuo mies, ei tiedä minkä arvoinen hän on, hän rakentaa viidenkymmenen miljoonan dollarin seminaaria sekä kolmen miljoonan dollarin toimistorakennusta. Ja mielestäni se on ansioksi ja avuksi, tuon yhden pienen oklahomalaispojan usko Jumalaan.

³       Tommy Osbom, hän oli siellä tuona iltana, kun tuo riivattu juoksi puhujanlavalle Portlandissa, Oregonissa tappaakseen minut. Ja hän sanoi: ”Sinä petkuttaja!” Hän sanoi: ”Sinä…” Vain kutsui minua kaikenlaisilla nimillä. Suuri, iso mies. Noin viisikymmentä saarnaajaa, jotka olivat puhujanlavalla, pakenivat häntä. Hän oli mielenvikainen, joka oli päässyt ulos laitoksesta. Valtavat, suuret käsivarret. Noin kuusi, lähes seitsemän jalkaa pitkä [185-215 cm]. Mahtavan suuret käsivarret. Minä painoin noin satakaksikymmentä kahdeksan paunaa [54,5 kg]. Hän juoksi puhujanlavalle ja sanoi: ”Tänä iltana tulen iskemään sinut suoraan tuonne keskilattialle.”

⁴       Tiesin paremmin olla sanomatta mitään hänelle. Ja kaikki hajaantuivat takanani. Ja minä vain seisoin hiljaa. Älkää yrittäkö lisätä siihen omia ajatuksianne; jos te sen teette, te olette hävinnyt. Minä vain seisoin hiljaa. Ja kuulin itseni sanovan tämän, se on, Pyhä Henki sanoi sen huulteni kautta.

⁵        Muistakaa, Jumala toimii ainoastaan miehen kautta. Hän valitsi siihen miehen. Hän olisi voinut saada Evankeliumin saarnatuksi tähtien kautta, puiden kautta, tuulen kautta, mutta Hän valitsi miehen. Niin Hän on aina tehnyt, valinnut miehen. ”Paljastaen salaisuutensa”, ja ennalta tietämisensä ja niin edelleen, ”palvelijoillensa profeetoille”, niin kuin Hän sanoi.

⁶        No niin, tuo mies seisoi vain muutaman jalan päässä minusta uhkaillen mitä hän tulisi tekemään. Hän näytti aivan Goljatilta. Ja siellä Pyhä Henki sanoi: ”Koska sinä olet antanut haasteen Jumalan Sanalle, tänä iltana olet kaatuva jalkaterieni päälle.”

⁷        No niin, voitte kuvitella, mitä tuo mies ajatteli raivotessa sillä tavalla, mitä hän ajatteli miehestä, joka painaa noin sata kaksikymmentäkahdeksan paunaa [54,5 kg], hänen itsensä painaessa noin kolmesataa paunaa [135 kg], ja seisoen siellä edessänne kuin vuori Hän sanoi: ”Minä näytän sinulle kenen jalkojen päälle minä kaadun”, ja veti suuren nyrkkinsä taaksepäin. Minä en koskaan liikahtanutkaan, seisoin vain siellä. Ja hän käveli eteeni, veti nyrkkinsä taakse tällä tavalla iskeäkseen minua.

⁸        Ja kuulin itseni sanovan, se en ollut minä, joka sanoi sen: ”Saatana, tule ulos tästä miehestä.” Ei yhtään sen äänekkäämmin.

⁹        Ja kun hän veti nyrkkinsä taakse, hänen silmänsä työntyivät ulos ja hän pyörähti ympäri ja ympäri. Hänen kielensä työntyi ulos ja kuolaa valui hänen suustaan. Hän pyöri ympäri ja ympäri ja ympäri ja kaatui alas ja puristi jalkateräni lattiaa vasten.

¹⁰    Ja sitten tässä tulivat nuo poliisit, ja he olivat etsimässä häntä. Olin johtanut nuo kaksi poliisia Kristukselle siellä takana, tämän suuren auditorion pukeutumishuoneessa.

¹¹    Ja uskon, että meillä oli sisäpuolella vähän yli kuusi tuhatta ja lähes kaksi kertaa niin paljon ulkopuolella. Oli kaatosade. He seisoivat siellä ylös ja alas katuja sateenvarjojen kanssa.

Ja hän piti minua kiinni lattiassa. Ja tuo poliisi sanoi: ”Onko hän kuollut?”

Minä sanoin: ”Ei.”

Hän sanoi: ”Onko hän parantunut?”

¹²    Minä sanoin: ”Ei. Hän palvoo tuota henkeä, näethän. Ja ei ole minkäänlaista tapaa auttaa häntä, ennen kuin hän saa sen pois päästään.” Minä sanoin: ”Mutta toivoisin, että te vierittäisitte hänet pois jalkaterieni päältä, niin että voin liikkua.” Näettekö?

¹³    Tommy Osbom näki sen ja hän meni kotiin ja naulasi itsensä huoneeseen kolmeksi päiväksi.

¹⁴    Hän ajoi koko matkan Jeffersonvilleen. Ja hän tuli juosten autonsa ympäri, pieni hermostunut mies. Hän sanoi: ”Luuletko, että minulla olisi parantamisen lahja?”

¹⁵    Minä sanoin: ”Tommy, sinä näytät menestyvältä pojalta ja sinussa on jotakin, mikä olisi hyväksi Jumalan Valtakunnalle.” Minä sanoin: ”Tommy, älä tee sitä. Älä ala ajatella tuollaisia asioita.” Minä sanoin: ”Sinä tiedät, että Jumala on kutsunut sinut saarnaamaan Evankeliumia. Jos Hän kutsuu sinut saarnaamaan Evankeliumia, siihen sisältyy jumalallinen parantaminen.” Ja hän lähti veli Bosworthin kanssa.

¹⁶    Ja eräänä päivänä seisoin ja katselin hänen rakennustaan, voi pojat, puolitoista miljoonaa tai jotakin, on mennyt siihen. Ja katsoin sinne, Oral seisoi siellä. Minä odotin. Olin ollut hänen luonaan. Oral oli niin mukava, ja he kaikki, näyttäessään minulle paikkoja. Todella mukavia veljiä!

¹⁷    Ja seisoin siellä ja ajattelin: ”Ajatella, olin kentällä ennen kuin he alkoivatkaan. He, jokainen heistä, sanoo saaneensa innoituksen siitä.” Ja minä ajattelin: ”En haluaisi heidän tulevan toimistooni.” Huh! Minulla on yksi pieni kirjoituskone siellä asuntovaunun perällä. U-huh. Näettekö? ”En haluaisi heidän näkevän sitä.” Ja minä ajattelin: ”Herra, katsohan tätä, katso tätä suurta kolmen miljoonan dollarin arvoista rakennusta, niin kuin he sanovat sen olevan.” Ja minä ajattelin…

¹⁸    Katsoin tietä alaspäin ja menin lähemmäksi ja siinä sanottiin: ”Sen-ja-sen tuleva koti.” ”Tuleva koti.”

¹⁹    Ja minä ajattelin, enkä sano tätä vähätelläkseni näitä veljiä, vaan sanon vain sen, mitä minulle sanottiin. Minä ajattelin: ”Missä on minun tuleva kotini?” Jokin sanoi: ”Katso ylöspäin.” Niinpä siinä on tarpeeksi minulle. Niin kauan… Minä odotan omaani Siellä. Niinpä en sano, etteivätkö myös he tulisi olemaan Siellä, näettehän, vaan että se tapahtui vain minun rohkaisemiseksi, näettehän.

²⁰    Minulla ei olisi tarpeeksi ymmärrystä käsitellä rahaa sillä tavalla. Myös Jumala tietää sen. Ja sitten, mitä jos minulla olisi sen kaltaisia suuria velvollisuuksia, luuletteko, että olisin voinut tulla tänne tähän paikkaan? Luuletteko, että voisin pitää kolmen päivän kokouksia täällä samalla tavalla kuin veli Roberts pitää? Kun veli Robertsilla täytyy olla noin kymmenentuhatta joka päivä. Minähän sekoaisin ensimmäisenä päivänä, jos minun täytyisi pystyä sellaiseen. Näettekö? Minähän voin pitää kokouksen siellä, missä on viisi ihmistä tai kaksi ihmistä tai yksi henkilö, tai voin mennä minne tahansa, Hän minut lähettää. Minulla ei ole tarvetta mistään muusta kuin saada enemmän Häntä. Niinpä haluan teidän rukoilevan sitä, että minulla olisi enemmän Häntä tunteakseni Hänet. Herra siunatkoon teitä!

²¹    Jokaisessa väkijoukossa heillä on nyt kolme ihmisluokkaa: uskovaisia, tekouskovaisia, uskomattomia. Teillä on niitä kolmea jokaisessa joukossa.

²²    Jeesuksella oli ne omiensa joukossa, ja osoitin teille toissailtana, kuinka hän sai heidän erilleen sanomalla asioita, joita Hän ei koskaan selittänyt. Näettekö? Hän ei koskaan sanonut, miksi heidän täytyisi syödä Hänen ruumiinsa, minkä takia Hän tuli, kuinka Hän tulisi alas, ja olisi silti sama, joka menee ylös. Kun nämä ihmiset tiesivät, että Hän oli vain mies, jolla jo alusta alkaen oli huono nimi, mutta Hän sanoi sen vain koetellakseen heidän uskoaan.

²³    Nuo opetuslapset eivät koskaan liikahtaneet. He eivät osanneet selittää sitä. Mutta katsokaa, mitä Pietari sanoi: ”Herra, minne me menisimme?” Katsokaahan, he olivat nähneet Jumalan Sanan tuota päivää varten, joka oli luvattu silloin, ja oli vahvistettu. He sanoivat: ”Me tiedämme, että Se on tuo alkulähde.”

²⁴    Katsokaa tuota suunemilaista naista, samoin hän sai tuon pienen pojan Elian siunauksesta. Hän sanoi: ”Satuloi minulle muuli äläkä pysähdy ennen kuin minä käsken sinua.” Näettekö? Ja hän meni Jumalan miehen tykö. Eikä Elia tiennyt sitä. Mutta tuo nainen tiesi, että jos Jumala voi antaa tuon profeetan kertoa hänelle, että hän saisi pojan, voisi hän tietää, miksi Jumala otti hänen poikansa. Ja hän oli itsepintainen tehdessään niin. Ja muistakaa, hän pysyi uskonsa kanssa, kunnes sai tietää, mikä aiheutti sen. Ja Elia meni eikä tiennyt edes mitä tehdä, käveli edestakaisin lattialla, laski ruumiinsa lapsen päälle, ja se heräsi henkiin.

²⁵    Katsokaahan, se tapahtui, koska ihmiset uskovat. He eivät osaa selittää sitä. Kukaan ei osaa selittää Jumalaa. Mutta kun te näette Jumalan tekevän jotakin, mitä Hän Sanassansa lupasi, tehkää se!

²⁶    Katsokaa noita juopuneita roomalaisia sotilaita tuona päivänä juuri ennen kuin ristiinnaulitseminen tapahtui. He asettivat Hänet sinne ja löivät Häntä kasvoille ja poskille ja tekivät sen kaltaisia asioita ja sanoivat: ”Nyt, jos olet profeetta, sano meille, kuka Sinua löi.” Hän tiesi, kuka Häntä löi, mutta Hänen ei tarvinnut pelleillä. Näettekö? Hän vain teki…

²⁷    Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti…” Pyhän Johanneksen 5:19, kuunnelkaa nyt: ”Totisesti, totisesti, Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän, sitä myös Poika tekee.” Sen vuoksi, Hän ei koskaan tehnyt yhtään ihmettä, ennen kuin Jumala näytti Hänelle näyssä, mitä tulisi tehdä, Hänen omien sanojensa mukaan. ”Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä”, ei mitä Hän kuulee, ”vaan sitä, mitä Hän näkee Isän tekevän, sitä tekee Poika.”

²⁸    Ei mikään profeetta, ei mikään näkijä Raamatussa, ole koskaan tehnyt asioita umpimähkään. Jumala näyttää sen ensin. Niin ettei mikään inhimillinen liha, ei edes Jeesuksen oma liha, voi kerskata. Se on kaikki Jumalasta. Jumala näyttää, sitten näkemisen pohjalta me vain toimimme sen mukaan niin kuin Hän näyttää meille ja käskee meitä. Kukin meistä tekee sen.

²⁹    Niinpä voikoon Herra siunata teitä nyt. Ja pyydän teitä jälleen tänä iltapäivänä kun luemme Sanaa… Ja te olette niin mukavia ihmisiä, että voisin vain seistä ja puhua ja puhua teille.

³⁰    Mutta haluan sanoa teille uudestaan, että minä tuotan häpeää sille Sanomalle, jonka Jumala on antanut minulle, kun vain juoksen tänne… Meillä olisi ollut viisi kokousta, mutta uskon, että emme voineet saada auditoriota, joten meidän täytyi vaihtaa se neljäksi, täällä kolme iltaa ja sitten parantumiskokous. Katsokaahan, te ette tiedä edes lähestyä sitä. Niinpä ehkä jonakin päivänä, jos Jumala suo, minä… Ja Jumalan avulla ja yhteistyössä teidän hienojen ihmisten kanssa, haluaisin tulla takaisin ja koota kaikki veljeni yhteen. Me… Se voi kuulostaa hieman lystikkäältä, mutta ”tulkaa, pohtikaamme yhdessä”, sanoo Herra. Yrittäkäämme katsoa siihen saakka kunnes tuo aika tulee. Jos en kykene tekemään sitä, muistakaa, kun tapaan teidät uudestaan virran toisella puolella, tulee Jumala todistamaan jälleen, että se, mitä sanon teille, on Totuus. Se on Hänen Sanansa.

³¹    Enkö olisi tekopyhä, mitä… Mitä minulla olisikaan odotettavissa? Minulla on vaimo ja muutama lapsi kotona, jotka itkivät hetki sitten puhelimessa: ”Miksi et tule kotiin?” Näettekö? Mutta on toisia lapsia, jotka ovat sairaita ja tarpeessa. On toisten miesten vaimoja ja aviomiehiä, jotka tarvitsevat pelastusta. En voi tehdä niin, jos odotan ylittäväni tuon Virran. Katsokaahan, siellä minä tulen sitten istumaan ja lepäämään pienen hetken. Siihen asti… Olen tulossa vanhaksi, enkä tunne samalla tavoin kuin aloittaessani vuosia sitten, mutta joka tapauksessa minä vain menen. Minä vain joka tapauksessa menen, koska tämä on viimeinen tilaisuuteni tehdä se tämän elämän aikana.

Tuo toinen Elämä, se ei vaadi tätä.

³²    Nouskaamme nyt ylös kunnioituksesta Hänen Sanaansa kohtaan, kun menemme Markuksen 16. lukuun. Ja aloitan lukemisen 9. jakeesta. Haluaisitteko kuunnelle tarkasti.

³³    Tämä on päätössanoma. Tämä tänään on päätössanoma tälle kampanjan osalle täällä. Ja tämä, mitä luen, on päätössanat, viimeinen asia, mitä Jeesus sanoi Seurakunnallensa ennen kuin Hän meni pois, viimeiset Sanat heti välittömästi ylösnousemuksen jälkeen.

³⁴    Pyhän Markuksen 16. luku, aloitan jakeesta 9.

Nyt kun Jeesus oli noussut ylös varhain viikon ensimmäisenä päivänä, hän ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän perkelettä.

Ja hän meni ja kertoi niille, jotka olivat olleet hänen kanssaan, kun he surivat ja itkivät.

Ja he, kun he olivat kuulleet, että hän oli elossa …

³⁵    Vain ajatelkaa sitä: ”Kun he kuulivat Hänen olevan elossa.” Oi! Toivon, että me voimme kuulla tuon saman asian tänään ja tietää, että Hän on elossa. U-huh.

…kuulleet, että hän oli elossa, ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet.

Sen jälkeen hän ilmestyi (toisille) toisessa muodossa kahdelle heistä, kun he kävelivät ja olivat menossa maaseudulle,

Ne olivat Cleopas ja hänen ystävänsä, jotka olivat menossa Emmaukseen.

Ja he menivät ja kertoivat sen muille, eivätkä he uskoneet heitäkään. Jälkeenpäin hän ilmestyi niille yhdelletoista, kun he istuivat aterialla, ja nuhteli heitä heidän epäuskoaan ja sydämensä kovuutta, koska he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet sen jälkeen, kun hän oli ylösnoussut.

Haluaisinpa tietää, tekisikö Hän nyt meille samoin? Näettekö?

Ja hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa evankeliumi jokaiselle luodulle.

Hän, joka uskoo ja on kastettu, pelastuu, mutta hän, joka ei usko, on oleva tuomittu.

Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä.

He ottavat ylös käärmeitä, ja jos he juovat mitään kuolettavaa, se ei heitä vahingoita, he laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.

Niin sitten, sen jälkeen kun Herra oli puhunut heille, hänet otettiin ylös taivaaseen, ja Hän istui Jumalan oikealle puolelle.

Ja he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla ja Herran vaikutti heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavilla merkeillä. Aamen.

³⁶    Nyt tänä iltapäivänä tulen ottamaan tästä tekstin itselleni: Oikeudenkäynti.

Kumartakaamme nyt päämme.

³⁷    Armollinen taivaallinen Isämme, me pyydämme Sinua nyt ottamaan Sanasi. Ja kun me tuomme tänä iltapäivänä tämän Sinun Sanasi oikeudenkäynnin, me rukoilemme, että me voisimme kokea ylösnousseen Jeesuksen Läsnäolon emmekä olisi niin laiskoja. Ja niin kuin Sinä sanoit noille, puhuessasi heille tiellä Emmaukseen, kuinka Sinä puhuit heille ja sanoit heille, että he olivat… Sinä kysyi: ”Mistä te olette huolissanne? Mistä te olette murheissanne?”

³⁸    Ja he sanoivat, että ”sinun täytyy olla muukalainen”. Ja he kertoivat ja sanoivat: ”Jeesus Nasaretilainen, joka oli todellinen profeetta.”

³⁹    Ja kun he kutsuivat Sinua profeetaksi, silloin oli vain sopivaa, että Sinä menit Sanaan, koska Sinä olit profeetta, sillä Sana tulee profeetalle. Sitten Sinä käännyit heihin päin ja sanoit: ”Te mielettömät ja hitaat sydämeltä uskomaan, kun ette usko kaikkea, mitä profeetat ovat sanoneet koskien Kristusta, kuinka Hänen täytyi kärsiä kaikki nämä asiat, jotka oli sanottu, ja sitten mennä sisälle Kirkkauteensa.” Ja alkaen Vanhasta Testamentista, aina alusta alkaen, Hän selitti heille, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä itsestään. Mutta sitten, siltikään he eivät ymmärtäneet.

⁴⁰    Mutta päästyään rakennuksen sisäpuolelle ja suljettuaan ovet, Sinä sitten teit jotakin juuri samalla tavalla kuin Sinä teit sen ennen ristiinnaulitsemistasi, ja silloin heidän silmänsä avautuivat. Sinä hävisit nopeasti pois heidän näkyvistään. Ja he juoksivat kertomaan näille toisille. Ja heidän istuessaan aterioimassa Sinä ilmestyit seinien lävitse ja nuhtelit heitä heidän epäuskonsa tähden ja heidän sydämensä kovuuden tähden ja sanoit heille, että heidän olisi pitänyt uskoa Sinua.

⁴¹    Ja kuinka nämä opetuslapset iloitsivatkaan, kun Sinä ilmaisit itsesi heille ja teit jotakin samalla tavoin kuin Sinä teit ennen ristiinnaulitsemistasi. He tiesivät, että se olit Sinä. Sama eilen, tänään ja ainiaan.

⁴²    Oi Jumala, ole hyvä ja tee se tänään uudestaan. Tule keskellemme. Ja Sinä lupasit nämä asiat viimeisille päiville. Ja älköön sydämemme olko niin nykyisen teologian ja maailman asioiden tylsistyttämiä, ettemme epäonnistu näkemään Sinua. Avaa ymmärryksemme, silmämme, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

⁴³    No niin, uskon, Hänen vahvistettu ylösnousemuksensa ilmestyminen tällä viikolla, se vähä, mitä me olemme siitä nähneet, te voitte tällä hetkellä, tässä vaiheessa, koska se on teille ensimmäinen kerta, olla vähän epäileviä sen suhteen, koska ainoa asia, mitä te näette, on vain vähäinen osa siitä. Mutta se ei koskaan ole kertaakaan ollut väärin, kymmeninä tuhansina kertaa tuhansina kertoina. Se ei ole koskaan ollut väärin. Kuinka monet täällä ovat sen todistajia, nostakaa kätenne ylös, te jotka olette olleet. Näettekö? Ei koskaan, ei ole väliä missä kansakunnassa, missä paikassa, se ei koskaan ole sanonut mitään, mikä ei olisi tapahtunut tarkalleen sillä tavoin. Niinpä, mikään ei voi olla niin tarkka kuin Jumala yksin. Näettekö? Varmasti.

⁴⁴    Mutta tietenkin, sen täytyy näyttää epäilyttävältä. Sen täytyy olla sillä tavalla. Niin se teki Hänen päivinään ja niin edelleen. Jopa Hänen syntymänsä, ja kaikki muu, näytti epäilyttävältä. Jumala tekee niin vain koetellakseen kansansa uskoa.

⁴⁵    Nyt, tänä iltapäivänä ajattelin, että olisi enemmänkin kuin oikein… Ja Hänen ilmestymisensä jälkeen edessämme ja käydessään rakennuksen lävitse erottaen sydänten ajatukset… Ja olen käyttänyt vain kolmea tai neljää pientä Kirjoitusta teidän kanssanne.

⁴⁶    Jotka… Jumala tietää, että kaikki Kirjoitukset liittyvät toisiinsa. Siinä ei ole missään kohtaa yhtään erehdystä. Yksikään Kirjoitus ei ole toinen toistansa vastaan. No niin, ihmiset sanovat niin olevan. Ja olen tarjonnut vuoden palkan kenelle tahansa, joka näyttää minulle, missä Sana on ristiriidassa itsensä kanssa. Jos se tekee niin, se ei kelpaa minulle. Sen täytyy olla täsmälleen Totuus.

⁴⁷    Nyt Jumala tulee tuomitsemaan maailman jonkun kautta. Jos Hän tuomitsee sen seurakunnan kautta, niin minkä seurakunnan kautta sitten? Koska ne ovat toinen toisistaan erilaisia. Mutta Hän tulee tuomitsemaan sen Jeesuksen Kristuksen mukaan. Raamattu sanoo niin. Ja Kristus on Sana. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa.” Hän tuomitsi sen Nooan päivinä ja Hän tuomitsi sen Mooseksen päivinä. Hän tuomitsi sen jokaisena päivänä, Hänen päivänään, ja jopa tänä päivänä, samalla tuota aikakautta varten luvatulla Sanalla. Me joko uskomme Sen tai emme usko Sitä, mutta Hän on vastuussa Sanansa toteuttamisesta. Tiedättehän, siellä Matteuksen 12 sanotaan että…

⁴⁸   ”Vaikka Hän oli tehnyt niin monia asioita, kuitenkaan ihmiset eivät voineet uskoa. Koska Jesaja sanoo: ’Heillä on sydämet, eivätkä voi ymmärtää; silmät, eivätkä voi nähdä; korvat, eivätkä voi kuulla.’” Sen täytyi täyttyä.

⁴⁹    Ja niin täytyy tämänkin olla täyttynyt: ”He ovat kiivaita, ylimielisiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja halveksivat niitä, jotka ovat hyviä. He omaavat jumalisuuden muodon ja kieltävät sen Voiman, Jumalan Voiman, josta heillä on muoto.” Kuinka murheellinen asia. Mitä jos se olisitte te? Ajatelkaa miestä tai naista, joka ei voi uskoa sitä. Mitä jos se olisitte te? Vain ajatelkaa sitä. Se on säälittävä asia, jota ei tule halveksia, vaan sääliä. Se todella on Totuus. Pankaa merkille nyt.

⁵⁰    Tänään tulen kutsumaan, mitä me kutsuisimme… muutamaksi minuutiksi nyt ennen kuin rukoilemme sairaiden puolesta. Ja me yritämme päästä lähtemään täältä seuraavan neljänkymmenen minuutin sisällä, jos mahdollista, mutta ensin haluan vain pitää pienen oikeudenkäynnin.

⁵¹    Ja nyt, tämä tapaus tänään tässä oikeudenkäynnissä. Jos te nyt kuuntelisitte tarkasti ja pitäisitte mielessänne mitä yritän sanoa. Se ei kestä pitkään. Tämä tapaus on: ”Jumalan Sanan lupaus vastaan maailma.” Syytettä ei voi nostaa, ellei ole jotakin aihetta. Teidän täytyy esittää aihe. Ja tämä tapaus, joka on kutsuttu tähän oikeuden käsittelyyn tänä iltapäivänä… Nyt käsken teitä jokaista kuuntelemaan tätä oikeustapausta. Nyt tämä tapaus on: ”Jumalan Sanan lupaukset vastaan maailma.”

⁵²    Ja syytteen aihe on: ”Lupauksen rikkominen.” Voitteko kuulla minua hyvin? Nostakaa kätenne kaikkialla, jos voitte kuulla minua. Syyte on: ”Lupauksen rikkominen. Jumala antoi lupauksen eikä sitten pysy siinä.” Jumalan Sana antoi lupauksen, joten Hänet on tuotu oikeuteen. ”Lupauksen rikkominen.”

⁵³    Nyt, yleinen syyttäjä edustaa aina valtiota, jos ymmärrän oikeudenkäynnin oikein. Niinpä syyttäjä tässä edustaa maailmaa, ja syyttäjä on Saatan. Hän edustaa maailmaa, koska maailma kuuluu hänelle. Hän edustaa maailmaa ja hän on heidän yleinen syyttäjänsä.

⁵⁴    Vastaajana tässä tapauksessa on Kaikkivaltias Jumala.

⁵⁵    Ja nyt vastaajalla on aina puolustuksen todistaja. Ja puolustuksen todistaja tässä tapauksessa on Pyhä Henki. Ja nyt me tulemme…

⁵⁶    Ja yleisellä syyttäjällä on myös joitakin todistajia tässä tapauksessa, ja tulen nimeämään heidät. Ja yksi heistä on Herra Uskomaton, toinen on Herra Epäileväinen ja kolmas on Herra Kärsimätön. Nämä ovat ne, jotka yrittävät saada tuomion Jumalaa vastaan.

⁵⁷    Nyt meillä on kaikki henkilöt nimettyinä ja olemme oikeussalissa ja tulemme nyt aloittamaan oikeuden istunnon. Hyvä on. Oikeuden istunto on alkanut.

⁵⁸    Ja yleinen syyttäjä kutsuu nyt ensimmäisen todistajansa antamaan todistuksensa. Ja hänen ensimmäinen todistajansa on Herra Uskomaton.

⁵⁹    Ja hänen valituksensa on, että ”Jumalan Sanan lupaus ei ole kokonaan totta.” Niin hän valittaa, tämä ensimmäinen todistaja. Hän väittää, että hän on uskovainen, vaikka hän ei ole sitä, mutta hän väittää olevansa. Hän väittää, että hän ”osallistui tässä äskettäin, niin kutsuttuun Pyhän Hengen kokoukseen, missä ihmiset laskivat kätensä ihmisten päälle ja antoivat itselleen Kirjoitusten mukaisen oikeuden tehdä näin lukemalla Markuksen 16. luvusta (jonka juuri luin): ’He laskevat kätensä sairasten päälle ja he tulevat terveiksi.’”

⁶⁰    Herra Uskomaton todistaa ja hän sanoo, että ”Minä annoin tämän, jota kutsuttiin Pyhällä Hengellä täytetyksi saarnaajaksi, laskea kätensä päälleni Markuksen 16 luvun mukaisesti, sen lupauksen mukaisesti, jonka Jumala antoi. Ja tuo mies sanoi olevansa uskovainen. Ja monet väittivät parantuneensa. Ja hän laski kätensä päälleni, ja se tapahtui kaksi kuukautta sitten, eikä mitään ole tapahtunut. Sen vuoksi tuo lupaus ei ole totta.” Hyvä on. Nyt me pyydämme Herra Uskomatonta astumaan alas.

Yleinen syyttäjä, Saatana, kutsuu seuraavan todistajan.

⁶¹    Seuraava todistaja ottaa paikkansa, ja hän on Herra Epäileväinen. Nyt hän todistaa. Hän sanoo: ”Menin erääseen seurakuntaan. Olin sairas ja menin erääseen seurakuntaan, jossa piti olla jumalinen pastori, jolla oli usko Jumalan Sanaan. Ja hänellä oli siellä pieni pullo öljyä pöydällään. Ja kaikki ihmiset, jotka tulivat sinne ja halusivat puolestaan rukoiltavan, hän voiteli öljyllä ja luki lupauksen Jumalan Sanasta, Jaakobin 5:14.”

⁶²    ”Hän luki tuon Sanan, jossa sanottiin: ’Jos joukossanne on joku sairas, kutsukoon hän seurakunnan vanhimmat ja antakoon heidän voidella hänet öljyllä ja rukoilkoon hänen puolestaan, ja uskon rukous on pelastava sairaan, ja Jumala nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt jotakin syntiä, se annetaan hänelle anteeksi.’” ”Ja nyt”, hän sanoi, ”minä pyysin tätä pastoria, josta olin kuullut toisten todistavan, voitelemaan minut öljyllä ja lukemaan minulle tuon Kirjoituksen Jumalan Lupauksesta. Ja se tapahtui yli kuukausi sitten, ja olen yhä aivan yhtä sairas kuin olin hänen voidellessaan minut.” Sen vuoksi, se oli hänen valituksensa. Antakaamme nyt Herra Epäileväisen astua alas.

⁶³    Ja yleinen syyttäjä, Saatana, kutsuu seuraavan todistajansa. Hänen seuraava todistajansa on Herra Kärsimätön. Siinä vasta roisto on. Näettekö? Suokaa anteeksi tuo ilmaus. Näettehän? Hän vain tekee teidät, saa teidät niin hermostuneeksi, että ette tiedä, mitä te teette. Näettekö?

⁶⁴    Herra Kärsimätön, hän väittää, että hän… ”Eräänä päivänä lukiessani Raamattua…” Kaikki nämä väittävät nyt olevansa uskovia. Ja he… Hän väittää, että hän ”luki Raamattua ja tuli siihen paikkaan Markuksen 11:22 ja 23, missä Jeesus itse antoi lupauksen, että ’jos te sanotte tälle vuorelle: ”Siirry”, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä olette sanoneet, tulee tapahtumaan, te voitte saada sen, mitä olette sanoneet.’ Ja Hän myös sanoi: ’Kun te rukoilette, uskokaa saaneenne sen, mitä te pyydätte…’” Sitten hän sanoo: ”Olen ontunut jalkaani noin kolmekymmentä vuotta. Ja minä otin vastaan tuon lupauksen viisi vuotta sitten, eikä mitään ole tapahtunut sen jälkeen. Olen yhä aivan yhtä rampa jaloistani kuin olen koskaan ollut.” Sitten hän astuu alas.

⁶⁵    Nyt, yleisen syyttäjän täytyy pitää syytöspuhe. Joten tämä yleinen syyttäjä, joka on Saatana, sanoo yleisölle: ”Nämä ihmiset väittävät olevansa uskovaisia. Ja Jumala ei ole oikeudenmukainen, asettaessaan sen kaltaisia ajattelemattomia lupauksia Sanaansa, kun Hän ei vahvista niitä.” Katsokaahan, hän syyttää Jumalaa, että ”Hän pani nämä lupauksen Sanaansa uskovaisia lapsiaan varten. Ja nyt Hänen uskovaiset lapsensa astuivat täällä todistamaan, että he hyväksyivät tämän väitteen Totuudeksi, mitä Hän sanoi Sanassansa, eikä heille ole siitä ollut minkäänlaisia tuloksia.”

⁶⁶    Sen vuoksi hän asettaa Jumalan syytteeseen ja yrittää saada oikeudenpäätöksen Häntä vastaan ja sanoo, että ”Jumala on pannut Sanaansa jotakin uskovaisia lapsiaan varten, eikä Hän seiso sen takana, mitä Hän on luvannut.” Myöskin hän väittää, että ”Hän on epäoikeudenmukainen antaessaan sen kaltaisen lupauksen ihmisille, uskoville lapsillensa, eikä kykene toteuttamaan sitä, mitä Hän on sanonut tekevänsä.” Nyt yleinen syyt­täjä osoittaa tässä tapauksen olevan hyvin vakava vastaajaa suhteen. ”Hän ei kykene seisomaan Sen takana, koska meillä on täällä todistajia, jotka sanovat, että ‘Hän ei seiso sen Sanan takana, mitä on luvannut.’”

⁶⁷    Ja yleinen syyttäjä jatkaa puhettaan edelleen. Yleinen syyttäjä, joka on Saatana, sanoo: ”Kuitenkin Jumala lupaa, että ‘kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.’ Jumala sanoo niin Sanassansa.” Yleinen syyttäjä päättää nyt puheensa. Hän ajattelee asian olevan selvän, koska nämä kolme todistajaa, jotka todistivat ja vahvistivat sen Kirjoituksella ja lainasivat Kirjoitusta oikein, ja kaikella muullakin tavalla, miten he tekivät sen. Ja nyt yleinen syyttäjä itse lisää näitä pieni paikkoja kuten: ”Jumala lupasi, että ’kaikki on mahdollisia niille, jotka uskovat.’”

⁶⁸    Yhä yleinen syyttäjä, Saatana, puhuu ja sanoo: ”Jumala lupasi olla elossa, sen jälkeen kun Hänet oli ristiinnaulittu. Hän lupaa olevansa yhä elossa. Ja myöskin Hän lupasi Kirjoituksessa, Hebrealaiskirje 13:8, että ’Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.’ Ja Hän on kykenemätön seisomaan sen takana, mitä Hän lupaa.” Hän naulaa nyt tapauksen umpeen todella tiukasti, niin ettei ole mitään mahdollisuutta päästä siitä irti. ”Hän ei ole kykenevä tekemään sitä.” Toisin sanoen: ”Jumala ei voi pitää Sanaansa.” ”Hän väittää olevansa noussut ylös kuolleista.”

⁶⁹    ”Hän väittää myös Johanneksen 14:12, että ‘Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.’ Sitä Hän ei ole kyennyt pitämään. Hän sanoi myös Kirjoituksessa: ’Vielä pieni hetki, eikä maailma Minua enää näe, kuitenkin te olette näkevä Minut. Sillä koska Minä elän, te myös saatte elää.’”

⁷⁰    ”Pankaa myös merkille, että Hän väittää Luukkaan 17. luvussa puhuessaan Sodoman päivistä, jossa me nyt elämme, ‘niin kuin oli Sodoman päivinä’, että maailman olisi tuossa samassa tilassa. Ja että Jumala tulisi alas ja Sana olisi tuotu julki lihassa täällä maan päällä ja olisi kykenevä tekemään aivan samoja asioita kuin, mitä Jumala teki, joka oli ihminen inhimillisessä muodossa, ja jota Abraham kutsui: ’Elohim.’ Ja Jeesus sanoi: ’Kun Ihmisen Poika paljastetaan’, viimeisinä päivinä, että Hän paljastaisi itsensä samalla tavalla kuin Lootin päivinä, kuvaten näkymän siitä.”

⁷¹    ”Hän myös lupaa, että ’Hän olisi kanssamme ja meissä loppuun saakka, tai maailman loppuun asti.’ Ja Hän väittää myös, että ’sekä taivaat että maa tulevat katoamaan, mutta Hänen Sanansa ei koskaan katoa.’”

⁷²    Nyt ajattelen, että yleinen syyttäjän kuvittelee lyöneensä koko tapauksen lukkoon. Hänellä on todistajia, jotka todistavat, että tämä Sana ei ole Totuus.

⁷³    Nyt te toimitte sekä tuomarina että valamiehistönä tänä iltapäivänä. Te, teidän mielenne on valamiehistö. Teidän toimintanne on tuomari. Te, te olette sellainen kuin teidän valamiehistönne tuomio on. Te toimitte sen mukaan, mikä tuomionne on. Näettekö? Teidän täytyy tehdä se, koska teidän toimintanne puhuu äänekkäämmin kuin teidän sananne. Näettehän? Niin on. Te voitte sanoa jotakin, mutta jos te ette tarkoita sitä, te ette tee sitä. Näettekö? Teidän toimintanne on äänekkäämpää kuin teidän sananne. Pankaa se merkille.

⁷⁴    Antakaamme nyt yleisen syyttäjän astua alas. Hänellä on ollut todistajansa, ja he ovat todistaneet. Ja yleinen syyttäjä on asettanut Sanan tähän esille ja sinetöinyt Sen juuri sillä tavalla niin kuin hän halusi tehdä sen. Sillä hän ajattelee, että hänellä on nyt koko tapaus täydellisesti lukkoon lyötynä, joten antakaamme yleisen syyttäjän ja hänen todistajiensa astua nyt alas todistajanaitiosta.

⁷⁵    Nyt me kutsumme puolustuksen todistajan, Pyhän Hengen. Te tiedätte, että jos on vastaaja, täytyy vastaajalla oma todistaja. Niinpä me nyt kutsumme puolustuksen todistajan, Pyhän Hengen, puolustamaan vastaajaa.

⁷⁶    Ensimmäinen asia, mitä Pyhä Henki sanoo, kun Hän astuu todistamaan, on tämä. Hän haluaa kiinnittää huomion syyttäjään, joka on nostanut kanteen, että ”syyttäjä on tulkinnut väärin Sanan ihmisille aivan samalla tavalla kuin hän teki ensimmäisen ihmisolennon, Eevan, kohdalla Eedenin puutarhassa. Hän on tulkinnut väärin Sanan ihmisille.” Ja Pyhä Henki, vastaajan todistaja, kiinnittää huomion siihen.

⁷⁷    ”Pankaa merkille”, Hän sanoo, ”että syyttäjä on sanonut, että ’nämä lupaukset ovat uskovia varten’ Ja että uskovat ovat ainoat, joille lupaus on tarkoitettu, ei uskomattomille ja epäilijöille.” Puolustuksen todistaja väittää, että ”Jumala nimenomaan sanoi, että se oli tarkoitettu uskoville. Ja kiinnittäkää huomio siihen, että jokainen todistajista, protestoidessaan Sanaa vastaan, myönsi, että toiset väittivät parantuneensa.” Näettekö? Niinpä se nyt asettaa syyttäjän koko asian ulkopuolelle, mutta jatkakaamme edelleen tämän tapauksen kanssa hetkinen.

⁷⁸    Ja puolustuksen todistajan pitäisi tietää, ovatko he uskovia tai eivät, koska Hän on Se, joka tekee eläväksi Sanan. Hän tietää, uskovatko he tai eivät. Ettekö tekin ajattele niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Hänen se pitäisi tietää. Hän tietää, ovatko he uskovia vai eivät, koska Hän on ainoa, joka voi tuottaa Elämän Sanaan. Jos minun ruumiini seisoisi täällä ilman henkeä, minä olisin kuollut. Ainoastaan elämä voi elävöittää tämän ruumiin ja saada sen liikkumaan. Ja vain Pyhä Henki voi tehdä eläväksi Sanan. Hän on ainoa, joka saa Sen toimimaan, ja Hänen tulisi tietää, ovatko he uskovaisia vai eivät. Ja heidän oma todistuksensa on heitä vastaan, kun he sanoivat: ”Toiset väittivät parantuneensa, ja toiset väittivät nähneensä näitä asioita”, mutta he eivät. Katsokaahan nyt, hänen oma todistuksensa on jo tuominnut hänet.

⁷⁹    Mutta nyt, Hän tekee eläväksi Sanan. Ja jälleen Hän haluaa kiinnittää huomion kyseessä olevaan Sanaan, joka on syytöksen kohteena. ”Hän ei koskaan asettanut mitään tiettyä aikaa tälle parantumiselle. Hän sanoi: ’Uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös.’ Hän sanoi: ’He laskevat kätensä sairasten päälle.’ Eikä Hän sanonut, että he hyppäisivät ylös juuri sillä hetkellä ja olisivat terveitä. Hän sanoi: ’He tulevat terveiksi, jos he uskovat.’ Näettekö, hän lainaa väärin Sanaa.” Näettekö?

⁸⁰    Mielestäni meillä on hyvä puolustustodistaja. Sillä Hänen tulisi tietää uskovatko he vai eivät. Hän voi sanoa sen. Ja Hän totisesti oikaisee tässä annetun Kirjoituksen, koska puolustuksen todistaja teki niin aina, Raamatun mukaisesti. Sana korjaa aina itsensä.

⁸¹    Ja me näemme Hänen sanovan, että ”Saatana on lainannut väärin Sanaa tuolle uskomattomalle, eikä tuo uskomaton tiennyt asiaa sen paremmin. Mutta hän, joka uskoi Sen, tiesi aivan tarkalleen, mitä Se sanoi, ja hän piti kiinni Siitä.” Näettekö? Se, mitä he väittivät, he eivät voineet todistaa. Mutta he itse väittivät olevansa uskovia.

⁸²    Niin kuin me väitämme olevamme pelastuneita. He sanovat: ”Osoittakaa meille, että te olette pelastuneita.” Minun elämäni todistaa, että olen pelastunut. Tapa, miten toimin, osoittaa, olenko pelastunut vai en. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon todistan siitä suullani, te tiedätte tavasta miten elän, olenko minä pelastunut vai enkö.

⁸³    Samalla tavalla on parantumisen laita. Jos te vastaanotatte sen ja uskotte sen, te tulette toiminaan sen mukaisesti. Teissä tulee olemaan todellinen muutos! Mikään ei voi ottaa sitä pois mielestänne, sen enempää kuin pelastustannekaan. Se on Jumalan Sana. Teidän täytyy vastaanottaa se samalla pohjalta.

⁸⁴    ”Uskon kautta te olette pelastetut.” Jeesus sanoi tuolle naiselle, joka kosketti Hänen vaatettaan, Hän sanoi: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Nyt, minä en ole lähestulkoonkaan mikään oppinut, mutta olen tarkastanut joitakin sanoja. Nyt tuo sana siellä tulee kreikankielisestä sanasta sozo, joka tarkoittaa ”pelastunut”, aivan samalla tavalla ulkonaisesti pelastunut kuin hengellisestikin pelastunut. ”Sinä olet pelastunut, sozo.” Hän pelasti hänet ennen aikaisesta haudasta, aivan samoin kuin Hän pelastaa teidät helvetistä. Siinä on käytetty tuota samaa kreikankielistä sanaa, sozo. Huomatkaa: ”Sinun uskosi on sozo, pelastanut sinut siitä sairaudesta, joka sinulla oli.” Pankaa merkille, sama sana joka kerta.

⁸⁵    Jälleen hän kiinnittää huomion syyttäjän väärin lainaamaan Sanaan. ”Jumala ei koskaan sanonut, että he hyppäisivät ylös välittömästi, niin pian kuin kädet on laskettu heidän päällensä. Vaan Hän sanoi: ’Ne, jotka uskovat, tulevat terveiksi.’ Siinä se on. jos he uskovat! Se on ainoastaan uskovia varten.”

⁸⁶    Ja sitten puolustuksen todistaja haluaa kiinnittää oikeuden huomion tänä iltapäivänä siihen, että Jumala sanoi, että Hänen Sanansa oli siemen. ”Sana on siemen, jonka kylväjä kylvi.” Jos tämä Siemen putoaa oikeankaltaiseen multaan, jossa on tarpeeksi hedelmällisyyttä, jotta se saa tämän Siemenen elämään, tekemään eläväksi sen, se on elävä.

⁸⁷    Nyt, kun joku kylvää siemenen… Jos olette maanviljelijä, tai tiedätte jotain siemenen istuttamisesta, jos te istutatte jonkun siemenen tänään, sanokaamme vähän maissia puutarhaanne, ja huomen aamulla te menette ja kaivatte sen ylös ja katsotte sitä ja sanotte: ”Siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta”, ja istutatte sen takaisin sinne. Ja seuraavana päivänä te menette jälleen takaisin katsomaan sitä ja sanotte: ”Siinä ei ole mitään muutosta.” Se ei tule koskaan kasvamaan. Se ei voi tehdä niin. Kun te kaivatte sen ylös, te olette pilanneet kuvan juuri siinä. Teidän täytyy jättää se maahan, ja sitten on maan asia saada asia loppuun.

⁸⁸    Ja joka kerta kun te katsotte oireitanne, todistatte niistä, valitatte niistä, Jumala ei voi koskaan parantaa teitä. Jättäkää te se Jumalalle ja uskokaa Hänen Sanansa. Hän on saava sen tapahtumaan. Itäköön se, tai mitä tahansa se tekeekin, te ette välitä siitä. Jumala lupasi sen, ja potentiaalisesti teillä on parantumisenne, kun te vastaanotatte sen. Se on siemenen muodossa.

⁸⁹    Jos minä pyytäisin teiltä tammea, ja te antaisitte minulle tammenterhon, silloin minulla potentiaalisesti on tammi. Ja jos minä pyydän teiltä maissintähkää, ja te annatte minulle maissinjyvän, silloin minulla potentiaalisesti on maissintähkä. Sitten minä jätän sen maahan ja kastelen sitä ja pidän siitä poissa rikkaruohot, jotka vetäisivät voiman pois maasta sen ympäriltä. Minä pidän kaikki rikkaruohot poissa. Silloin se automaattisesti kasvaa, koska se on hedelmöitetty siemen ja on jätetty maahan. Nyt, jos siemen ei ole hedelmöitynyt, ei se kasva. Mutta jos siemenellä on elämän alkio itsessänsä, mikään ei voi estää sitä kasvamasta.

⁹⁰    Joku kysyi: ”Mitä sinä ajattelet ylösnousemuksesta?”

⁹¹    Menkää tänne ulos talvella ja valakaa vähän sementtiä pihaanne, niin missä on ruoho tiheintä seuraavana keväänä? Aivan jalkakäytävän reunassa. Katsokaahan, kun tuo auringonvalo… Kun maa jälleen kääntyy tuohon asentoon aurinkoon nähden, ei ole minkäänlaista tapaa kätkeä sitä. Elämä löytää tiensä ulos. Se löytää tiensä ulos tuon sementin alta ja niin edelleen, ja tulee esiin jalkakäytävän sivusta ja työntää päänsä ylös ja kiittää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Aurinko hallitsee kasvikunnan elämää, kaikkea.

⁹²    Ja P-o-i-k-a hallitsee kaikkea Iankaikkista Elämää. Sillä Hänellä, ja yksin Hänellä, on Iankaikkinen Elämä. Sitä ei voi kätkeä! On oleva ylösnousemus. Ei ole väliä sillä, missä te olette, te olette tuleva joka tapauksessa.

⁹³    Ja teidän täytyy parantua, jos te uskotte sen ja vastaanotatte sen. Se on siemen, jonka kylväjä kylvi, ja se putosi maahan. Jotkut putosivat kivikkoon, tiedättehän, eikä niillä ollut mihin juurtua. Jotkut putosivat orjantappuroiden ja pettymysten joukkoon, jotka tukahduttivat sen. Mutta jotkut putosivat sinne, missä ei ollut mitään rikkaruohoja ja orjantappuroita ja kiviä.

⁹⁴    Nyt riippuu siitä, mitä te… Jos te annatte jonkun uskomattoman tulla kotiinne, tai annatte jonkun uskomattoman henkilön sanoa teille: ”Tuo asia, ei ole olemassa mitään sen kaltaista asiaa kuin Se.” Te annatte rikkaruohojen tulla sisälle. Vastustakaa sitä!

⁹⁵    Sanokaa: ”Jumala sanoi niin! Se selvittää asian. Minä olen parantunut, koska minä uskon sen sydämestäni.” Ja kun tuo usko lepää siellä, ja kaikki epäusko on otettu pois sen tieltä, sen täytyy tuoda se esiin. Niin on.

⁹⁶    Nyt, puolustuksen todistaja haluaa kutsua joitakin todistajia korokkeelle. Olisiko meillä aikaa tehdä niin? Puolustuksen todistaja haluaa nyt kutsua todistajan, Hänen todistajiansa, niin kuin yleinen syyttäjä kutsui todistajansa. Puolustuksen todistaja kutsuu ensimmäiseksi profeetta Nooan, ja antakaamme hänen todistaa. ”Nooa, mitä sinulla on nyt sanottavana sen suhteen tänä iltapäivänä?”

⁹⁷    Hän sanoo: ”Minä elin tieteellisessä aikakaudessa, joka oli tieteellisesti paljon pidemmällä kuin tämä aikakausi. Koskaan ei ollut maan päällä satanut. Jumala kasteli maan kasvikunnan, ja niin edelleen, maanalaisilla puroilla. Mutta eräänä päivänä Jumala tuli luokseni ja sanoi minulle, että tulisi satamaan vettä taivaalta. Minä julistin sanomani. Ja Hän käski minua rakentamaan arkin. Sen minä tein ja sanoin, että tulisi satamaan vettä taivaalta.”

⁹⁸    ”Ja Herra Uskomaton, Herra Epäilijä ja kaikki nuo miehet istuivat siellä, he pilkkasivat minua ja nauroivat minua, siksi että uskoin sen kaltaiseen ihmeeseen, kun he tieteellisesti todistivat, ettei siellä ylhäällä ollut mitään vettä. He saattoivat luodata kuun, he pystyivät luotaamaan tähdet. He pystyivät tekemään sen kaltaisia asioita. He rakensivat sen kaltaisia asioita, joita me emme kykene rakentamaan tänään, joten he todistivat tieteellisesti, ettei siellä ylhäällä ollut mitään vettä.”

⁹⁹    Mutta Nooa sanoo: ”Jumala sanoi minulle, että tulisi satamaan. Ja minä uskoin, että jos Jumala sanoi niin, Hän kykenisi panemaan veden sinne ylös, ja minä aloin vasaroida. Herra Uskomaton pilkkasi minua. Herra Epäilijä epäili minua. Herra Kärsimätön! Minä vain vasaroin, kunnes sain arkin rakennettua. Joka päivä he kulkivat ohitse ja sanoivat: ‘No niin, arvattavasti tänään tulee satamaan? Ha-ha-ha! ’”

¹⁰⁰    Näettekö, samalla tavalla he sanovat: ”Minä ajattelin, että sinä olet terve. Ajattelin, että sinä tulisit terveeksi.”

¹⁰¹    ”Missä on tuo sade? Tiedätkö, loppujen lopuksi, profeetta Nooa, niin kuin sinun oletetaan olevan profeetan, sinä sanoit niin.” Muistakaa nyt, juuri nuo ihmiset teeskentelevät olevansa uskovia, Herra Uskomaton ja Herra Epäilijä ja nuo, he näyttelevät olevansa uskovaisia. ”No niin, profeetta Nooa, me tiesimme aina sinun olevan väärän profeetan, koska sinä sait typeriä ajatuksia, jotka eivät ole yhtäpitäviä tieteen kanssa. Se ei ole yhtäpitävä nykysuuntauksen kanssa. Katsohan, sinä et ole yhtä meidän pastoriemme kanssa. Jokin on vialla. Me tiedämme, että sinä et todella ole profeetta. Mutta sinä sanoit, että tulisi satamaan, ja se tapahtui kuukausi sitten, eikä vielä ole satanut.’

¹⁰²    ”Kului kaksi vuotta: ’Hei, hei, profeetta, minä ajattelin sinun sanoneen, että Jumala sanoi niin?”’

”Hän sanoi niin.”

”Mutta, kaksi vuottahan on jo kulunut!”

¹⁰³    ”Kului viisi vuotta, kaksikymmentä vuotta, viisikymmentä vuotta, arkki tuli valmiiksi.” Nooa istui sen ovella. Tässä tulevat Herra Pilkkaaja, Herra Uskomaton, Herra Epäilijä ja Herra Kärsimätön: ”Mutta missä nyt on sade?”

¹⁰⁴    ”Jumala sanoi, että tulisi satamaan. Hän ei sanonut milloin. Hän sanoi: ’Tulee satamaan.’ Hän ei sanonut milloin. Hän vain sanoi: ’Tulee satamaan. Rakenna arkki. Sinä tulet olemaan turvassa siinä. Tulee satamaan.’ Hän ei sanonut koska tulisi satamaan. Hän sanoi: ”Tulee satamaan,” ja minä rakensin arkin.”

¹⁰⁵    ”’Mutta minusta näyttää siltä, että jos sinä rakensit arkin ja teit oman osasi, pitäisi Jumalan tehdä osansa.’”

¹⁰⁶    ”Hän tulee tekemään sen, mutta Hän ei sanonut milloin Hän sen tulisi tekemään. Hän vain sanoi, että niin tulisi käymään: ’Tulee satamaan.’”

¹⁰⁷    Niin hän sitten jatkaa ja sanoo: ”Vuodet kuluivat, sata yhdeksäntoista vuotta, ja puuttui vain seitsemän päivää sadasta kahdestakymmenestä. Herra Uskomaton, Herra Epäileväinen ja Herra Kärsimätön, he kaikki tekivät pilaa minusta ja sanoivat, että minä olin ’hullu uskoessani sen kaltaisen ajattelemattoman lupauksen kuin se. Että jos Jumala oli luvannut minulle sen, Hän oli sanonut jotakin, mikä ei ollut totta ja oli kykenemätön toteuttamaan sen, mitä oli sanonut.’ Mutta minä uskoin Jumalaa ja pysyin lujana.” Siinä se on teille. ”Minä uskoin Häntä ja pysyin lujana.”

¹⁰⁸    ”Ja tiedättekö, eräänä päivänä, kun he tulivat nauramaan minulle, ovi oli suljettu. He sanoivat: ’Luulen, että tuo vanha fanaatikko meni sinne sisälle ja sulki oven.’ Mutta minä kuulin heidän puheensa ja sanoin heille: ’Jumala sulki oven. Epäilemättä tuo sade tulee lankeamaan tänään! Niin se on.’”

¹⁰⁹    ”Ensimmäinen päivä kului eikä satanut, ja silloin he todella pilkkasivat minua: ’Hän sanoo: ’Jumala sulki oven.’ Sen kaltaiseen asiaan minä en usko. Nooa sulki oven itse, hän ja hänen poikansa.’” Näettehän, Pilkkaaja, Uskomaton ja Epäileväinen!

¹¹⁰    ”Hyvä on, niin jatkui jonkin aikaa, mutta eräänä aamuna, toukokuun seitsemäntenätoista, alkoi satamaan. Ja se täydellisesti hävitti kaikki nuo ihmiset, jotka oli pantu koetukselle Jumalan Sanaa vastaan, ja Hän pelasti ne, jotka uskoivat Jumalaa ja tekivät valmistelut sitä varten.”

Nooa sanoi: ”Sallikaa minun todistaa…”

¹¹¹    ”Ei, Nooa, astu alas. Kutsukaamme toinen todistaja. Meillä ei ole aikaa tänä iltapäivänä.”

¹¹²    Antakaamme puolustuksen nyt kutsua toinen todistaja. Hän kutsuu Abrahamin.

¹¹³    Abraham sanoo: ”Minä olin vain tavallinen mies, uskovainen, ja Jumala puhui minulle Sanansa kautta ja sanoi minulle eräänä päivänä, että saisin lapsen Saarasta. Saara oli kuudenkymmenenviiden ja minä seitsemänkymmenenviiden. Menin hänen kanssaan naimisin, kun hän oli noin kuusitoistavuotias. Hän oli sisarpuoleni. Ja hän oli hedelmätön ja samoin minä. Hän oli hedelmätön, ja minä olin hedelmätön, joten ei ollut mitään tapaa, että me olisimme voineet saada tätä lasta. Ja niin me jatkoimme elämäämme vuosia. Mutta Jumala lupasi sen, ja me menimme ja hankimme kaikki helistimet ja neulat ja kaiken muun valmiiksi lasta varten ja valmistimme pieniä tossuja. Ja Saara…”

¹¹⁴    ”Ja ensimmäisen kuukauden kuluttua minä sanoin: ’Mikä on tilanne, Saara?’ Muistakaa nyt, että hän oli noin kaksikymmentäviisi vuotta ohi vaihdevuosien. Näettehän? Ja minä sanoin: ’Saara, onko tapahtunut mitään muutosta näiden kahdenkymmenenkahdeksan päivän aikana?

”’Ei, ei minkäänlaista muutosta.’”

¹¹⁵    ”No niin, minä tiesin, että me tulisimme saamaan tuon lapsen joka tapauksessa. Ja niin me jatkoimme edelleen ja edelleen vuosi vuoden jälkeen, ja minä yhä uskoin Jumalaan.”

¹¹⁶    ”Herra Uskomaton, Herra Epäileväinen ja Herra Kärsimätön tekivät parhaansa saadakseen minut horjumaan. He yrittivät sanoa minulle, että olin väärässä. ’Mutta, Abraham, sinä olit menestyvä maanviljelijä, sinä olit hieno mies. Me kaikki ajattelimme sinusta hyvää, mutta sinä menit sekaisin. Sinä uskot johonkin, mikä ei voi olla totta. On epätieteellistä, että sinun kaltaisesi vanha mies ja Saaran kaltainen vanha nainen saisi lapsen.’”

¹¹⁷    ”Mutta minä uskoin Jumalaa joka tapauksessa! Se tapahtui kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin. Hän ei sanonut minulle, milloin tulisin saamaan tuon lapsen, vaan Hän sanoi, että tulisin saamaan sen. Ja minä uskoin Jumalaa ja pidin kaikkea sen vastaista niin kuin sitä ei olisikaan.”

¹¹⁸    Hän ei epäuskossa horjunut Jumalan lupauksessa. Ei ole väliä sillä, kuinka useat pilkkaajat sanoivat: ”Sinä et saa sitä! Niin ei voi olla! Se on mahdotonta! Tule järkiisi! Sinä olet hullu!” Hän sanoi, että hän kasvoi vahvemmaksi ja vahvemmaksi uskossansa koko ajan. Niin aito usko toimii. Se ei tunne minkäänlaista epäilystä. Vaan jos te teette niin, te luovutte asiasta nopeasti.

¹¹⁹    ”Niinpä Abraham, uskon, että sinä olet oikein hyvä todistaja.”

¹²⁰    ”Tuo Sana ei sanonut, milloin tulisin saamaan lapsen, saisinko sen ensimmäisessä kuussa, vaan Se sanoi, että me saisimme lapsen.”

¹²¹    Hyvä on, kutsukaamme nyt nopeasti toinen todistaja. Jesaja, tuo profeetta ja kysykäämme häneltä jotakin.

¹²²    Hän sanoo: ”Herra puhui minulle eräänä päivänä profetian kautta. Minä olin profeetta. Jokainen tiesi, että mitä minä sanoin, sitä Herra kunnioitti, ja he kaikki uskoivat minun olevan profeetta. Ja eräänä päivänä tuli jotakin erikoista ja Se sanoi: ‘Neitsyt on tuleva raskaaksi.’ No niin, se oli nyt epätavallista.”

¹²³    Ja tavallisesti tuollaisessa epätavallisessa asiassa Jumala toimii. Katsokaahan, se on liian outoa. Kuten Joosef, hän halusi uskoa Mariaa, mutta se oli niin epätavallista, näettehän, liian epätavallista.

¹²⁴    Niin hän sanoo: ”Kun toin esiin tuon profetian, jokainen uskoi minua. Ja niin jokainen naimaton nuori tyttö valmistautui synnyttämään neitsyestä syntyvän Lapsen. Kului päivä toisensa perään ja vuosi toisensa perään, ja sitten he alkoivat uskoa, että minä olin väärä profeetta. Mutta minä tiesin, että kyseessä oli sama Jumala, joka aina oli antanut nämä lupaukset, joten minä pysyin siinä. Ja kesti jonkun verran yli kahdeksansataa vuotta ennen kuin tuo lapsi tuli, mutta neitsyt tuli raskaaksi. Hänen Sanansa toteutui.”

¹²⁵    Ottakaamme nyt nopeasti toinen todistaja ja kutsukaamme Mooses. ”Mooses, sinä synnyit…”

¹²⁶    Kaikki profeetat ovat ennalta määrättyjä, sen me tiedämme. ”Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.” Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin sinä edes sikisit äitisi kohdussa, Minä tunsin sinut ja pyhitin sinut ja määräsin sinut profeetaksi kansakunnille.” Jeesus Kristus oli ”naisen siemen” Eedenin puutarhasta lähtien. Johannes Kastaja, seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin hän syntyi, Jesaja näki hänet ja sanoi: ”Hän on huutavan ääni erämaassa: ’Valmistakaa Herran tie.’” Katsokaahan, lahjat ja kutsumukset eivät ole sitä, että lasketaan kädet toinen toistensa päälle. Jumala tekee sen. Se on syntymästä asti, näettehän, nuo lahjat ovat teissä, kun te synnytte.

¹²⁷    Huomatkaa. Mooses oli syntynyt olemaan profeetta. Ja tässä hän oli erämaassa yritettyään neljäkymmentä vuotta päästä eroon koulutuksestaan, jonka hän oli saanut Egyptistä. Ja kuitenkin Jumala ilmestyi hänelle ja puhui merkin ja äänen ja Tulipatsaan välityksellä ja äänellä, joka oli hyvin Kirjoitusten mukainen. Ja sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi, Mooses. Sinä tulet olemaan Minun suunani.” Ja Mooses sanoo: ”Minä valitin. En ajatellut suuni olevan sen arvoisen. Minä änkytän hieman. Puhumiseni ei ole mitenkään hyvää. Ja Jumala sanoi minulle: ’Kuka on valmistanut ihmisen suun? Ja jos sinä et voi uskoa sitä, Minä tiedän Aaronin, sinun veljesi, osaavan puhua hyvin. Ole sinä Jumala, ja olkoon hän sinun profeettasi; tehköön hän tehtävät, ja puhu sinä Sana. Ja Minä tulen olemaan sinun suunasi ja puhun Sanan.’ No niin, se kuulosti melko hyvältä, joten niin minä lähdin.”

¹²⁸    ”Ja he kaikki nauroivat minua, koska juuri silloin olin kahdeksankymmentävuotias. Ja minulle oli valkoinen parta, joka riippui alas tällä tavalla. Ja minulla oli vaimoni istui muulin selässä ja pieni Gershom hänen sylissään, ja olin menossa Egyptiin. Ja silmäni olivat kohotetut Taivasta kohti, ja kädessäni oli tämä vanha käyrä keppi. Olin menossa ottamaan vallan, tekemään yhden miehen maahanhyökkäyksen.” Ja hän teki niin. Oikein. Hän teki sen käyrän kepin avulla, siinä missä hän ei voinut tehdä sitä armeijan avulla. Mutta Jumala sanoi niin, ja se on sillä selvä.

¹²⁹    ”Niinpä kun ensi kertaa tulin pyhän isä-faaraon eteen, tuon pastorin, tiedättehän, ja tein tuon ihmeen, jonka Jumala oli käskenyt minun tehdä, merkin kädessäni tai kepin kanssa, niin tiedättehän, tuo pastori-faarao siellä, hän ei alun pitäenkään halunnut olla yhteistyössä kanssani. Mutta kun minun täytyi pakolla tunkeutua sisälle päästäkseni sisälle, tiedättehän, hän yritti saada Herran teon näyttämään epäilyttävältä. Hän sanoi, että hänellä oli siellä joitakin taikureita, jotka pystyivät tekemään saman asian. Ja nuo lihalliset jäljittelijät nousivat esiin jäljitelläkseen.”

¹³⁰    Tarkalleen niin Saatana tekee jokaisessa liikkeessä. Lihallista jäljittelyä. Joku näkee jotakin tehtävän, ja joku yrittää jäljitellä sitä.

¹³¹    ”Kun nuo lihalliset jäljittelijät tulivat ja muuttivat nuo kepit käärmeiksi, aivan samalla tavoin kuin minä tein, pastori-faarao sanoi: ’Katsokaa nyt, kyseessä ei ole mikään muu kuin taikatemppu, hän on vain taikuri. Ja meillä on täällä sama asia, ja tieteellisesti, ja niin edespäin. Me teimme sen aivan tarkalleen samoin. Meillä on nyt sairaaloita ja asioita.’” Tietenkin, uskon siihen, mutta se ei ole se, mitä Jumala sanoi. Näettekö?

¹³²    Nyt hän sanoo: ”Pankaa merkille, hän yritti saada, että se näyttäisi minun osaltani epäilyttävältä. Mutta minä olin täysin varma. Minä tiesin, että tuo ääni, joka puhui minulle, oli kirjoitettu ja puhuttu Jumalan Sana tätä aikakautta varten. Niin minä vain pysyin lujana, ja Hän vain hätyytti heidät kaikki pois kimpustani. Lopulta Hän toi meidät tuolle vuorelle, niin kuin Hän oli sanonut minulle. Pitkän, pitkän ajan kuluttua, ei tuona päivänä, vaan pitkän ajan kuluttua me lopulta tulimme tuolle vuorelle, joka oli, niin kuin Hän sanoi, ’merkkinä siitä, että minä palaisin tälle vuorelle.’ Minä pysyin lujana.”

¹³³    Ottakaamme oikein nopeasti vielä yksi todistaja ennen kuin poistumme. Tuokaamme tänne esiin Joosua.

¹³⁴    Joosua sanoo: ”Mooses otti yhden miehen jokaisesta sukukunnasta, jokaisesta kirkkokunnasta, ja hän lähetti meidät virran yli vakoilemaan maata. Ja kun me tulimme sinne virralle ja katsoimme sen ylitse, ja näimme nuo amalekilaiset ja amorilaiset, perissiläiset ja kaikki muutkin.” Hän sanoi: ”He olivat jättiläisiä.” Hän sanoi: ”Kansa huusi pelosta: ’Me emme pysty siihen! Jos me koskaan kannattaisimme tuon kaltaisia kokouksia, meidän organisaatiomme heittäisi meidät ulos. Me emme yksinkertaisesti voi tehdä niin. Meillä ei voi olla tuon kaltaisia asioita. Se on liian epäilyttävää. Me emme voi. Sehän on mahdotonta. Vaikka heillä olikin takaisin tullessaan todiste: he toivat mukanaan viini­rypäleitä tuosta maasta.”

¹³⁵    Ja siinä se vaikeus on. Kuinka voi joku mies tai seurakunta tai kirkkokunta, joka koskaan on maistanut todistetta siitä, että Hän on elossa, sitten kieltää Hänet, kun Hän on ylösnoussut keskuudessamme? Kuinka te helluntailaiset voitte tehdä sen? Te olette puhuneet kielillä ja selittäneet kieliä, niin kuin te väitätte, ja miten te sitten voitte hylätä juuri tälle aikakaudelle olevan luvatun Sanan? Olkaa osalliset siitä ja sanokaa: ”Se on hyvä Maa. Parempi kuin me osasimme ajatellakaan!” Se oli hyvä Maa. Sen oli todistettu olevan hyvä Maa, mutta tuo yksi rypäleterttu ei ollut kaikki Siitä. Koko Palestiina oli täynnä sitä! Me uskomme kielilläpuhumiseen ja kaikkiin näihin muihin ihmeisiin ja asioihin ja rukoilemiseen sairaiden puolesta.

¹³⁶    Ja sitten kun tuo lupaus jostakin muusta tulee täällä esiin: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä.” Malakia 4 sanoo: ”Juuri ennen tuota suurta aikaa, kun pakanamaailma tullaan polttamaan samalla tavoin kuin Sodoma poltettiin, ja jonka jälkeen vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä, Minä tulen lähettämään teille Hengellä voidellun Elian, ja hän on kääntävä lasten sydämet takaisin isien Uskoon.” ”Palatkaa takaisin”, aina, joka kerta kun hän tuli, se oli niin.

¹³⁷    Ja kuinka te voitte epäillä sitä, kun Hän tuo Kristuksen, lupauksen, profeetat, Sanan ja kaiken, ja se täydellisesti vahvistaa sen. Ja sitten te käännytte takaisin ja sanotte: ”Ei, älä ole yhteistyössä tuon kokouksen kanssa. Jos sen teet, minä annan sinulle lähtöpassit.”

¹³⁸    Jos se olisi osani, he voisivat pitää omat vuohennahkansa! Minun nimeni on kirjoitettuna Karitsan Elämänkirjassa, ja niin on jokaisen uskovaisen. Niin he tulivat takaisin, ja Joosua sanoo: ”Kun he kaikki tulivat…” Voisin viipyä siinä pitkän aikaa, mutta olen varma, että te tiedätte, mistä minä puhun.

¹³⁹    Niin Joosua sanoo: ”Minä tyynnytin kansan. Minä sanoin: ’En välitä siitä, kuinka suurilta he näyttävät, kuinka suuri vastus on, kuinka fanaattiselta se näyttää! Muistakaa, Jumala sanoi, kun olimme Egyptissä: ’Minä olen antanut teille tämän maan. Minä annan sen teille.’”

¹⁴⁰    Hän ei nyt vain mene sinne sisälle, siivoa sitä ja paperoi seiniä ja käske teitä tulemaan sisälle ja ottamaan allenne Morris-tuolin ja istuutumaan ja sano teille: ”Meillä on kamaripalvelijoita, jotka valmistavat teille vuoteet.” Hän ei toimi sillä tavalla. Teidän täytyy… Jumala oli sanonut Joosualle: ”Kaikkialle, mihin jalkapohjasi astuvat, Minä olen antanut sinulle.” Askeleet merkitsevät omistamista. Ja jokainen lupaus Kirjassa on tarkoitettu uskoville, mutta teidän täytyy tehdä jalanjälkiä Sen lävitse. Teidän täytyy taistella jokaisesta tuumanalasta tiellä. Jos teillä ei ole itsessänne taistelumieltä, älkää silloin leikkikö sen kanssa.

¹⁴¹    Menin tässä äskettäin, uskon, että se oli tässä osavaltiossa, Georgia Tech, tai jossakin siellä, minulla oli… En tiedä, se on voinut olla Idässä. Menin jalkapallostadionille ja näin pienen kyltin, joka on aina innoittanut minua. Heillä oli siellä oven päällä kyltti, kun tulin ulos pukeutumishuoneista. Siellä kyltissä sanottiin: ”Koiran koolla taistelussa ei ole merkitystä, vaan taistelun koolla koirassa.” Ja niin se on.

¹⁴²    Ei ole merkitystä sillä, kuinka paljon teillä on D.D.D, Ph.D., LL.D. arvoja, vaan kuinka paljon teissä on Kristusta. Se riippuu siitä, kuinka paljon siellä on uskoa, eikä siitä, kuinka paljon te osaatte selittää tämän ja selittää tuon ja selittää tämän pois. Kysymys on siitä, kuinka paljon teillä on uskoa Jumalaan, jotta te uskotte, että se, mitä Hän sanoo, on Totuus. No niin, se on teidän asianne. Se riippuu siitä, millaista rotua te olette. Jos te olette Abrahamin Siementä, te toimitte niin kuin Abraham toimi: ”Kutsuen olemattomia asioita, ikään kuin ne olisivat.”

¹⁴³    Nyt Joosua sanoo: ”Minä vaiensin kansan sanomalla: ’Pysykää hiljaa! Jumala sanoi niin!” [Veli Branham napauttaa kahdeksan kertaa pulpettiin.] ”Jumala sanoi sen, se on totta. Mutta tiedättehän, he olivat vain kahden päivänmatkan päässä sieltä. Se tapahtui Kadesh-Barneassa. Vain kaksi päivää ja he olisivat olleet luvatussa maassa.”

¹⁴⁴    Mutta Joosua sanoo: ”Se tapahtui neljäkymmentä vuotta ennen kuin me valtasimme tuon maan. Hän ei sanonut, milloin me tulisimme ottamaan haltuumme tuon maan. Mutta Hän sanoi, että Hän antoi tuon vanhan sukupolven kuolla pois, noiden uskomattomien, ja Hän nosti esiin toisen sukupolven, joka uskoi. Hän ei sanonut, milloin me ottaisimme tuon maan. Mutta Hän sanoi, että he valloittaisivat maan, ja me valtasimme sen!” Mielestäni hän on hyvä todistaja, ettekö tekin ajattele niin? [Seurakunta, ”Aamen.”] Varmasti. ”Me valtasimme tuon maan niin monen vuoden kuluttua.”

¹⁴⁵    Nyt on tulossa myöhäinen. Sallikaa minun ottaa vielä yksi todistaja lisää. Voimmeko tehdä sen? Minulla on tusina kirjoitettuna tänne. Me voisimme kutsua sata tai kaksi, mutta sallikaa minun kutsua yksi lisää. Ja jos suotte minulle anteeksi, voisinko minä olla tuo todistaja? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Haluaisin seistä Hänen puolestaan. Nuo päivät olivat siellä silloin. Tämä on täällä nyt. Tiedän, että se olisi ollut heidän todistuksensa, mutta sallikaa minun ottaa kerran todistajanaitio. Oi!

¹⁴⁶    Muistan silloin siellä alhaalla joella, kun olin pieni poika. Te olette lukeneet elämäkertani ja olette tietoiset tuosta kertomuksesta. Muistan kun olin nuori baptistisaarnaaja ja olin kastamassa siellä virralla. Noin kymmenentuhatta ihmistä oli seisomassa rannalla, kun eräänä iltapäivänä… Se oli ensimmäinen suuri herätykseni. Käännynnäisiä oli noin tuhat, ja olin kastamassa heitä siellä vedessä. Se oli tuo seitsemästoista henkilö, jonka talutin sinne veteen. Ja kuulin äänen ja katsoin ympärilleni. Oli kuuma. Se tapahtui kesäkuussa 1933 Spring Streetin päässä Jeffersonvillessä, Indianassa. Talutin heitä sinne. Ja rannat olivat alhaalta ylös asti ihmisten kansoittamia.

¹⁴⁷    Kävelin sinne veteen tämän nuoren pojan kanssa. Olin nähnyt hänet alttarilla. Minä sanoin: ”Poikani, oletko sinä vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanasi?”

Hän sanoi: ”Olen.”

¹⁴⁸    Hänen nimensä oli Edvard Colvin. Ja minä sanoin: ”Edward, tiedätkö, mitä minä aion nyt tehdä?”

Hän sanoi: ”Tiedän, veli Branham.”

¹⁴⁹    Minä sanoin: ”Minä kastan sinut, ja se osoittaa tälle kuulijakunnalle täällä, että sinä olet vastaanottanut Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanasi. Kun minä kastan sinut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sinä otat yllesi Hänen Nimensä. Sinä nouset uuteen elämään. Ja kun lähdet täältä, sinun tulee vaeltaa uudessa elämässä. Ymmärrätkö sen, Edvard?”

Hän sanoi: ”Ymmärrän.”

Minä sanoin: ”Kumarra pääsi.”

¹⁵⁰    Minä sanoin: ”Taivaallinen Isä,  tämän nuoren miehen tunnustaessa, että hän uskoo Sinuun. Ja niin kuin Sinä olet meille antanut tehtäväksi mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata Evankeliumia ja kastaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen ja käskeä heitä uskomaan kaikki asiat, joita Sinä olet opettanut.”

¹⁵¹    ”Sen vuoksi minä kastan sinut, rakas veljeni, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

¹⁵²    Ja kun laskin hänet veteen ja nostin ylös, kuulin jonkin panevan ”whuuush!” Katsoin väkijoukkoa ja se… Kuulin Äänen sanovan: ”Katso ylös!”

¹⁵³    Minä ajattelin: ”Mitä se on?” Billy täällä, hänen äitinsä, kaksi tai kolme vuotta ennen kuin olimme naimisissa, seisoi siellä. Minä näin hänen kasvojensa kalpenevan. Hänellä oli kamera kädessänsä.

¹⁵⁴    ”Katso ylös!”, kuulin sen toisen kerran. Olin peloissani. Katsoin ympärilleni, ihmiset seisoivat siellä ja he vain katsoivat mykistyneinä. Kuulin sen sanovan uudestaan: ”Katso ylös!”

¹⁵⁵    Ja kun katsoin, tässä tuli tuo sama Tulipatsas, joka johti Israelin erämaan halki. Tuhannet silmät katsoivat Sen tuloa suoraan alas sinne, missä minä seisoin. Ja sanottiin: ”Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty käymään Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, sinun Sanomasi on kattava maan ja on kulkeva Kristuksen toisen tulemuksen edellä.”

¹⁵⁶    Se meni sanomalehtiin, Associated Pressiin. Tohtori Lee Vayle, joka on täällä tänä iltapäivänä, poimi sen käsiinsä aina Kanadassa asti, ja ympäri kaikkialla: ”Paikallisen baptistisaarnaajan kastaessa salaperäinen Valo ilmestyy hänen yllään.”

¹⁵⁷    Sitten siellä Dallasissa, Texasissa tai Houstonissa, Texasissa, muutama vuosi sitten, kun ihmiset epäilivät sitä, ja minä tuskin tiesin, mitä tehdä. Kun eräs hieno baptistisaarnaaja halusi väitellä veli Bosworthin kanssa ja sanoi, että ”ei ollut olemassa mitään sellaista kuin jumalallinen parantuminen.” Ja hävittyään tuon väittelyn sata prosenttisesti hän sanoi: ”Antakaa minun nähdä tämän Jumalallisen parantajan tulevan esiin ja tekevän sen!” Minä sanoin…

¹⁵⁸    Olin siellä parvekkeella ja tulin alas. Minä sanoin: ”Minä en ole mikään jumalallinen parantaja, hyvä herra.”

¹⁵⁹    Minä sanoin: “Sinä et haluasi tulla kutsutuksi ‘Jumalalliseksi Pelastajaksi”. Minä sanoin: “Herra Bosworth on kysynyt sinulta tämän kysymyksen: ‘Onko Jehovan lunastuksesta puhuvat nimet toteutuneet Jeesuksessa, kyllä vai ei?’ Etkä sinä voi vastata siihen.” Vain yksi kysymys, siinä kaikki. ”Jos Hän on Jehovah-Jireh, Hänen täytyy olla, sillä jos Hän ei ole sitä, Hän ei ole Pelastaja. Etkä sinä voi erotella noita nimiä. Hän on Jehovah-Rapha, parantaja! Sama eilen, tänään ja ainiaan!”

¹⁶⁰    Tuo mies ei voinut liikahtaakaan, hän vain seisoi siellä ja änkytti. Ja arvaan monien teistä olleen siellä kuulemassa sitä. Niinpä herra Bosworth julistettiin tuon väittelyn voittajaksi, eikä hän saanut siitä yhtään pistettä, ja sen ratkaisivat kaupungin virkailijat, joilla ei ollut mitään kiinnostusta kummallekaan puolelle, vain tiesivät, mitä Kirjoitukset sanoivat.

Ja sitten hän vain jatkoi ja hoki: ”Antakaa hänen tulla esiin.”

¹⁶¹    He eivät tienneet, että minä olin siellä ylhäällä. Istuin siellä vaimoni ja pienen Beckyn kanssa. Hän valmistuu tänä vuonna keskikoulusta, ja oli silloin vain vuoden vanha. Minä istuin siellä pitäen häntä käsivarsillani.

¹⁶²    Ja hän, veli Bosworth, sanoi: ”Tiedän veli Branhamin olevan kokouksessa. Jos hän haluaa tulla päättämään sen, niin hyvä on.” Mutta hän sanoi… Ja kaikki alkoivat katsella ympärilleen.

¹⁶³    Ja siellä oli sadoittain ihmisiä, tuhansittain, noin kolmekymmentätuhatta. Meillä oli säännöllisesti ollut noin kahdeksansataa siellä musiikkihallissa. Ja tähän väittelyyn ihmiset tulivat lentokoneilla, junilla ja kaikin tavoin.

¹⁶⁴    Ja siellä tiedän, että kaikki helluntailaisryhmät tulivat silloin yhteen. Tarvitaan vaino ajamaan ihmiset yhteen. Te ette koskaan halua uskoa sitä, mutta kun tuo aika tulee…

¹⁶⁵    Katsokaahan, he uskoivat kaikki yhdessä yhteen asiaan, Jumalallisen parantumisen, joten ykseys, kakseus, kolminaisuus, neljinäisyys, ja mitä se vielä olikin, tulivat kaikki yhteen ja olivat siellä.

¹⁶⁶    Ja tämä mies sanoi: ”Kukaan muu ei usko Jumalalliseen parantumiseen paitsi pyhät kieriskelijät.”

¹⁶⁷    Raymond Richey nousi ylös ja sanoi: ”Ketkä sinun mielestäsi ovat pyhiä kieriskelijöitä?” Hän sanoi: ”Keitä sinä pitäisit järkevinä ihmisinä?”

Hän sanoi: ”Baptisteja.”

¹⁶⁸    Hän sanoi: ”Hyvä on. Kuinka moni täällä rakennuksessa nyt pystyy osoittamaan lääkärin todistuksen avulla, että Jeesus Kristus on parantanut teidät veli Branhamin ollessa täällä?” Ja kolmesataa nousi seisomaan. Hän sanoi: ”Entä nämä?” Näettekö? Ja niin hän tuli todella vihaiseksi.

¹⁶⁹    Minä ajattelin, että kävelisin sinne alas. Kuulin Pyhän Hengen sanovan: ”Mene alas.” Katsoin, ja tässä riippui tuo Valo sen paikan yläpuolella, missä olin. Minä kävelin sinne alas.

¹⁷⁰    Minä sanoin: ”Jos tuosta lahjasta on kysymys, on se eri asia. Mutta minä en ole parantaja. Jumala on parantaja.” Ja minä sanoin: ”Jos minä todistan Jumalan puolesta, on Jumala velvollinen todistamaan minun puolestani.”

¹⁷¹    No niin, Douglas Studiosta oltiin siellä suuren kameran kanssa. Tämä saarnaaja sanoi heille: ”Ottakaa joitakin valokuvia tuosta vanhasta miehestä. Minä tulen nylkemään hänet ja vedän häneltä selkänähän pois ja naulaan sen työhuoneeni oveen muistoksi Jumalallisesta parantamisesta.” Voitteko kuvitella jonkun kristityn sanovan niin jostakin toisesta? Katsokaahan, teidät tunnetaan hedelmistänne. Niinpä he ottivat kuusi valokuvaa. Ja hän pani nyrkkinsä veli Bosworthin nenän alle, ennen kuin he alkoivat väittelyn, ja hän sanoi: ”Ottakaa se tällä tavalla”, ja tuo mies otti sen. Veli Bosworth vain seisoi siellä.

¹⁷²    Ja tiedättekö mitä? Kun he veivät sen takaisin studioon ja tutkivat sen, niistä ei syntynyt yhtään kuvaa. Jokainen niistä oli täysin pimeä. Jumala ei sallinut tuon jumalankieltäjän panna sormeaan pyhän miehen nenän alle sillä tavalla ja antaa ottaa siitä kuvaa.

¹⁷³    Ja seisoessani siellä minä sanoin: ”Jos on kysymys Jumalan lahjasta, erottamisesta, se on luvattu Kirjoituksissa. Se voidaan todistaa. Se voidaan todistaa. Mutta”, minä sanoin, ”että minä olisin parantaja, ei, hyvä herra, minä en ole parantaja.”

¹⁷⁴    Hän sanoi: ”Miehenä minä kunnioitan sinua. Saarnaajana minä en arvosta sinua kovinkaan paljoa.”

¹⁷⁵    Minä sanoin: ”Kiitos kohteliaisuudesta, olen samaa mieltä.” Ja niin se vain jatkui edelleen sillä tavalla.

¹⁷⁶    Niin hän sanoi: ”Haluaisin nähdä sinun tekevän sen. Haluan nähdä sinun hypnotisoivan jonkun, ja sitten antakaa minun nähdä heidät vuoden kuluttua tästä päivästä lähtien.” Hän alkoi kääntyä ympäri.

¹⁷⁷    Minä sanoin: ”Jos minä puhun Jumalan puolesta, on Jumala velvollinen puhumaan minun puolestani.” En ehtinyt muuta kuin sanoa sen, ja tässä tuli tuo pyörre jälleen. Suoraan sinne kuulijakunnan keskelle tuo Tulipatsas tuli alas, ja tuon studion suuri kamera nappasi tuon valokuvan.

¹⁷⁸    George J. Lacy, FBI;n sormenjälki- ja asiakirjaosaston päällikkö, otti sen haltuun keskiyöllä tuona yönä. Kun he kehittivät filmin, siitä ainoastaan valmistui kuva. Ja te…

¹⁷⁹    Kuinka monella teistä on se nyt kotonanne hyllyllä? Näettekö? Se riippuu Washington D.C.:ssä uskonnollisen taiteen hallissa. ”Ainoa yliluonnollinen Olento, mikä koskaan maailman historian aikana on valokuvattu.”

¹⁸⁰    Mikä Se on? Tarkatkaa Sitä! Katsokaa sitä tällä viikolla. Katsokaa mitä Se on tehnyt. ”Eilen, tänään ja ainiaan sama!” Jos minulla nyt olisi kymmenentuhatta kieltä, en saisi sanotuksi kaikkea Hänen puolestaan. Niin on.

¹⁸¹    Pastorini silloin alussa sanoi minulle: ”Poika, sinä olet nähnyt unta!” Ei väliä mitähän…

¹⁸²   Muistan kun ensin aloitin ja tapasin teitä ihmisiä täällä näillä seuduilla. Hän sanoi minulle: ”Ensimmäinen lahja tulee olemaan se, että sinä”, tuo Ääni tämän takana, ”tulet panemaan kätesi sairaan päälle etkä sano mitään. Se tulee kertomaan, mistä se kyse.” Kuinka monet muistavat sen? [Seurakunta. ”Aamen.”] Ja minä sanoin… ”Sitten on tapahtuva”, Hän sanoi minulle tuona yönä, kun Hän kohtasi minut Green’s Millillä, ja Hän… Minä kysyin Häneltä siitä, ja Hän sanoi: ”Niin tapahtui alkuaikoina.” Hän sanoi: ”Meidän Herramme, he, he tekivät sen samalla tavalla. Ja tämä on se hetki, kun tämän täytyy täyttyä.”

¹⁸³    Tiedän, että maailmassa on paljon fanaattisuutta. Minä en ole vastuussa toisten miesten todistuksista. Minun täytyy ainoastaan vastata omastani. Minä olen todistajan aitiossa puolustamassa Jumalaa ja Hänen Sanaansa, josta tiedän, että Se on totta. Ja Hänen Sanansa, kun kuulin Hänen sanovan sen minulle, en olisi uskonut sitä, jos Hän ei olisi näyttänyt minulle Raamatusta, että se oli luvattu tätä päivää varten.

¹⁸⁴    Kuinka moni muistaa minun kertoneen teille, että se tapahtuisi, kun Hän sanoi, että ”sinä tietäisit jopa heidän sydäntensä salaisuudet”? Nostakaa kätenne ylös. Näettekö? Ja tekikö se sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Siitä on nyt kolmekymmentäkolme vuotta. Se ei tapahtunut juuri silloin. Se tuli siihen, niin kuin siemen, joka kasvaa. Se tuli esiin samalla tavoin kuin Hänen Sanansa. Ja tänään minä olen todistaja, että Hän elää. Minä olen todistaja, että Hän parantaa.

¹⁸⁵    Kuulkaa. Meillä ei ole paljon aikaa jäljellä muuta kuin rukousjonoa varten.

¹⁸⁶    Muistakaa, minä tulen jättämään tämän tapauksen käsittelyn juuri tähän, ja te voitte uskoa mitä todistajaa te vain tahdotte. Mutta muistakaa, teidän mielenne on valamiehistö. Jokaisessa oikeuskäsittelyssä täytyy olla valamiehistö. Ja sitten se, millä tavalla te toimitte tämän jälkeen, on oleva tuomionne.

¹⁸⁷    Nyt me tulemme tekemään juuri niin kuin Raamattu sanoo: ”Laskemaan kädet sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi.” Tarkoittaen uskovaisina. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Nyt jos te uskotte sen, jos me uskomme sen. Sadat voisivat nousta tänne todistamaan siitä ympäri kansakunnan.

¹⁸⁸    Florence Nightingale, edesmenneen Florence Nightingalen tyttärentyttärentytär Lontoossa, Englannissa. Hän makasi siellä, niin kuin te olette nähneet hänet valokuvassa, vain varjona. Syöpä oli syönyt hänet. Oletteko nähneet hänen valokuvaansa kirjan sivulla?

¹⁸⁹    Katsokaa kongressimies Upshavia, pyörätuolissa kuusikymmentäkuusi vuotta. Hän seisoi siellä Kaliforniassa tuona iltana. Kun tulin sisälle, kävelin puhujanlavalle ja seisoin siellä. Ja he aloittivat rukousjonon.

¹⁹⁰    Minä sanoin: ”Näen värillisen naisen tässä edessäni, ja hänellä on pieni lapsi. Siinä seisoo lääkäri, joka on leikannut tuon lapsen, ja se on halvaannuttanut hänet. Tuo lääkäri oli laiha. Hän käytti kilpikonnankuorisankaisia laseja. Ja se halvaannutti lapsen.

¹⁹¹    Kaukana siellä ulkopuolella, oli tyypillinen vanha täti Jemima, joka painoi noin kaksisataa viisikymmentä paunaa [113 kg], ja tässä hän tuli ja töni järjestysmiehiä joka suunnalle ja veti perässään paareja, joilla hänen lapsensa oli, ja sanoi: ”Herra, armahda, se oli minun lapseni.”

¹⁹²    Ja järjestysmies sanoi: ”Et sinä voi tulla jonoon. Sinulla ei ole rukouskorttia, rouva.” Minä sanoin: ”Rouva…”

¹⁹³    Hän sanoi: ”Minä menen sinne lavalle.” Eivätkä he voineet pidätellä häntä. Hän oli liian suuri heille, ja niin hän vain puski suoraan heidän riviensä lävitse ja meni eteen.

¹⁹⁴    Ja kun hän tuli sinne, melkein lavalle asti, minä sanoin: ”Hetkinen vain, rouva. Jos Jumala voi tietää, miksi olit siellä ulkona…” Minä sanoin: ”Se on todella tuo lapsi.” Minä sanoin: ”Minä en voi sanoa sinulle mitään sen suhteen.” Minä sanoin: ”Ainoa asia, jonka tiedän tehdä, on vain rukoilla lapsen puolesta ja tulen tekemään niin juuri täältä.” Minä sanoin: ”Mutta ainoa asia mitä voin sanoa on se, mitä olen nähnyt.”

¹⁹⁵    Hän sanoi: ”Se tapahtui noin kaksi vuotta sitten.” Ja hän sanoi: ”Lapseni, kun he poistivat nielurisat, se sai hänet halvaantumaan.” Ja hän sanoi: ”Hän on ollut halvaantuneena siitä lähtien.”

¹⁹⁶    Minä sanoin: ”Hyvä on, jos uskosi kosketti Häntä ja sai tuomaan sen alas, niin miksi et vain istu siellä ja rukoile?”

¹⁹⁷    Käännyin ympäri. Minä sanoin: ”Niin kuin olin sanomassa, sanomassani…” Ja niinä katsoin ja näin kulkevan kadulla, se näytti aivan kuin kujalta, tuon saman pienen värillisen tytön nukke käsivarrellaan ja keinuttavan sitä kulkiessaan.

¹⁹⁸    Minä sanoin: ”Täti, Jumala on kuullut rukouksesi. Lapsi on parantunut.” Tuo lapsi nousi ylös. Ja minun täytyi tyynnyttää se, ja aivan kuin sotaväessä, ja viedä tuo lapsi väkijoukon lävitse sillä tavalla.

¹⁹⁹    Vain muutama minuutti ja minä sanoin: ”Näen vanhan miehen. Hän on heinäsuovan päällä, hän ollessa nuori poika, ja hän putosi ja loukkasi selkänsä.” Minä sanoin: ”Heidän täytyi porata reikiä lattiaan estääkseen hänen telttavuoteensa värähtelemästä lattian takia.” Joukko uskovia, kaikilla yksi sydän ja yksi mieli, istumassa yhdessä, satoja kertaa satoja. Ja minä sanoin: ”Hän tulee suureksi mieheksi, jonkinlaiseksi puhujaksi.” Ja se jätti minut. Ja minä jatkoin edelleen puhettani.

²⁰⁰    Juuri silloin tohtori Em Baxter sai selville, että kaukana siellä aivan takana hän oli pyörätuolissa, ryhmässä siellä aivan takana. Hän sanoi: ”Se oli kongressimies Upshaw. Oletko koskaan kuullut hänestä?” Minä sanoin: ”En ole.”

Hän sanoi: ”Vuosia sitten hän pyrki presidentiksi.”

Minä sanoin: ”Minä en tunne häntä.”

Hän sanoi: ”Mitä jos minä tuon hänet näyttääkseni hänet?”

Ja minä sanoin: ”Kuka hän on?”

Hän sanoi: ”Hän istuu siellä.”

²⁰¹    Ja niin he työnsivät hänet eteen. Hänen vaimonsa teki sen. Hän sanoi: ”Nuori mies, miten sinä saatoit tuntea minut?” Hän sanoi: ”Tohtori Roy E. Davis, hän, joka vihki sinut virkaan lähetysbaptistikirkossa, hän oli pääpuhujana Etelän baptistien konventissa.” Hän sanoi: ”Hän lähetti minut tänne sinun rukoiltavaksesi.” Hän sanoi: ”Puolestani on rukoiltu aina siitä lähtien kun olin pieni poika, mutta minä olen aina uskonut, että Jumala tulisi parantamaan minut, koska otin oikean asenteen kieltolain aikana. Minua, kun väkijuomia oltiin tuomassa sisälle, kutsuttiin yhdeksi kuivista luista.” Hän sanoi: ”Minä hävisin Yhdysvaltain presidentinvaalit asenteeni tähden.”

²⁰²    Minä sanoin: ”Se oli urhoollinen asia, herra.” Minä sanoin: ”Siunatkoon Herra sinua.”

²⁰³    Minä sanoin: ”Hyvä on, tuokaa ensimmäinen potilas tänne, ensimmäinen tulossa oleva henkilö.” Kun niin tehtiin, jotakin tapahtui tuolle rouvalle, ja kerroin siitä hänelle.

²⁰⁴    Ja minä käännyin katsoakseni uudestaan. Ja minä näin tuon vanhan kongressimiehen ohutjuovainen puku yllään, punaisessa solmiossa, kulkevan alas ja kumartavan tällä tavalla ihmisille ja kävellen väkijoukon halki.

²⁰⁵    Minä sanoin: ”Kongressimies, Jeesus Kristus on kunnioittanut sinua. Sinä olet nyt kahdeksankymmentäkuusi vuotias, mutta Jumala on kunnioittanut sinua. Näytti siltä kuin Hän olisi parantanut sinut, Hän olisi parantanut sinut, kun olit poika. Ja sinun luusi siellä ovat kaikki hauraita, tai kaikki… tiedäthän, taipuisia ja niin edelleen.” Minä sanoin: ”Näytti kuin Hän olisi parantanut sinut silloin, mutta Hän on parantanut sinut nyt.”

Hän sanoi: ”Tarkoitatko, että minä olen parantunut nyt?”

²⁰⁶    Minä sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA.” Minä sanoin: ”Onko sinulla ohutraitainen puku?” Hänellä oli yllään tumma puku ja punainen solmio. Minä sanoin: ”Onko sinulla ohutraitaista pukua?”

Hän sanoi: ”Kyllä, ostin juuri sellaisen eräänä päivänä.”

Minä sanoin: ”Nouse ylös. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.”

²⁰⁷    Ja kuinka monet tietävät sen, hänen todistuksensa? Siellä hän seisoi Billy Grahamin kokouksessa Valkoisen Talon portailla ja lauloi: ”Nojaten Iankaikkiseen Käsivarteen”. Hän ei koskaan tarvinnut kainalosauvoja tai pyörätuoleja uudestaan niin pitkään kuin hän eli.

²⁰⁸    Jack Moore ja minä olimme siellä Vanhassa Meksikossa tuona iltana, kun minut täytyi laskea alas seinän ylitse. Eräs pieini nainen siellä, pieni meksikolais-katolinen. Sitä edellisenä iltana, laskin käteni erään vanhan sokean miehen päälle ja hän sai näkönsä. Ja tämä pieni nainen, he sanoivat… Billy tuli luokseni ja sanoi: ”Isä…” Minä kutsuin tuota miestä nimellä: ”Manana.” Manana tarkoittaa ”huomenna”, koska hän oli niin hidas. Hän jakoi ihmisille rukouskortteja, ja Billy meni hänen kanssaan katsoakseen, ettei hän myynyt niitä.

²⁰⁹    Niinpä hän sanoi antaneensa pois kaikki rukouskortit. Ja hän sanoi: ”Jollakin naisella on siellä pieni lapsi, joka kuoli tänä aamuna.”

²¹⁰    Kello oli lähes kymmenen illalla. Ulkopuolella siellä härkäareenalla, joka oli jonkinlainen suuri, avoimen kentän tapainen, satoi aivan kaatamalla. Ja he toivat minut sisälle ja laskivat minut alas jonkinlaisilla köysitikkailla. Veli Jack Moore ja he ovat täällä nyt. Hän oli puhujanlavalla.

²¹¹    Hän sanoi: ”Minulla on siellä kolmesataa järjestysmiestä, eivätkä he voi pidätellä tuota naista.” Hän sanoi: ”Hän kiipeää heidän harteittensa yli ja juoksee heidän jalkojensa välistä. Ja minä sanoin hänelle, ettei hän voinut tulla tänne, koska hänellä ei ollut rukouskorttia. Eikä meillä ole enempää rukouskortteja.” Se ei liikuttanut häntä, hän halusi, että kädet laskettaisiin tuon lapsen päälle.

²¹²    Hän oli nähnyt katolilaisen miehen, joka oli ollut sokea kaksikymmentä vuotta, saavan näkönsä, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Ja tuo… läjä vanhoja vaatteita. Luuletteko että tämä on jotakin? Se oli kolme kertaa tämän puhujanlavan kokoinen, jolle oli kasattuna näin paksulti, niin pitkälle kun saatoin nähdä, vanhoja hartiahuiveja ja hattuja. Miten he koskaan tiesivät, kenelle ne kuuluivat, sitä en käsitä. Mutta he uskoivat, se oli yksinkertaista, lapsen uskoa.

²¹³    Niin sanoin: ”Hyvä on.” Sanoin veli Jackille, hän ja minä kampaamme hiuksemme jakaukselle samalla tavoin, tiedättehän, joten sanoin: ”Veli Jack, hän ei tunne eroa sinun ja minun välillä. Mene sinä sinne alas ja rukoile tuon lapsen puolesta.”

²¹⁴    Ja hän sanoi: ”Selvä, veli Branham.” Ja hän lähti mennäkseen alas. No niin, Jack istuu täällä nyt. Niinpä me olimme… Hän lähti.

²¹⁵    Minä aloin saarnaamaan tällä tavalla. Ja minä katsoin ja näin pienen meksikolaislapsen, pienen mustakasvoisen lapsen, seisomassa tässä edessäni ja vain hymyillen pienillä ikenillään. Hänellä ei ollut yhtään hampaita. Minä sanoin: ”Hetkinen. Hetkinen. Tuokaa tuo lapsi tänne.”

Minä sanoin: ”Herra Jumala, en tiedä.”

²¹⁶    Tuo nainen juoksi sinne ylös ja hänellä oli ristiinnaulitun kuva kädessänsä ja hän hoki: ”Padre”, joka tarkoittaa ”isä”.

Minä sanoin: ”Nouse seisomaan nyt.”

²¹⁷    Hänellä oli pieni sinisen näköinen huopa, ja pieni lapsi, jäykkä, kuollut, lepäsi siinä. Hän oli aivan likomärkä, hänen hiuksensa riippuivat alhaalla. Sievä, pieni nainen, noin kaksikymmentävuotias, ja se oli luultavasti hänen ensimmäinen lapsensa, tiedättehän, ja hän vain riiputti sitä tällä tavalla. Ja minä sanoin: ”Minä rukoilen tuon lapsen puolesta.” Laskin käteni sen päälle. He eivät tulkinneet rukousta.

²¹⁸    Minä sanoin: ”Herra Jumala, minä ainoastaan näin näyn, minä en tiedä…” Ja suunnilleen sillä hetkellä se alkoi potkia ja alkoi kirkua ja itkeä sillä tavalla.

²¹⁹    Minä sanoin: ”Veli Espinoza”, noiden kokousten puhemiehelle minä sanoin: ”Älä ota ainoastaan tuon naisen todistusta. Lähetä noutamaan todistus tuolta lääkäriltä.”

²²⁰    Tuo lääkäri allekirjoitti todistuksen, joka ilmestyi ”Parantamisen Ääni” -lehdessä. ”Lapsi kuoli kaksoiskeuhkokuumeeseen tuona aamuna kello yhdeksältä hänen toimistossaan. Se julistettiin kuolleeksi, se ei hengittänyt. Se oli maannut sateessa koko päivän kuolleena, ja oli parantunut.” Se on elossa tänä päivänä, niin pitkälti kuin tiedän, ja elää Jumalan Valtakunnalle.

²²¹    Minulla on monia asioita Afrikasta, missä näin kolmenkymmenen tuhannen pakanan antavan elämänsä Jeesukselle Kristukselle.

²²²    Jumala pitää Sanansa. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, niin kuin Hän todistaa.

²²³    Te olette, teidän mielenne on valamiehistö. Ja teidän toimintanne on teidän tuomarinne.

Nyt kumartakaa vain päänne hetkeksi.

²²⁴    Herra Jeesus, oikeudenkäynti ei ole edes alkanut. Kuinka monia lisää me voisimme kutsua tänne puhujanlavalle! Sinä sanoit: ”Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Sinä sanoit: ”Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Tuo nainen kosketti Sinun vaatettasi, Sinä käännyit ja kerroit hänelle, mitä oli tapahtunut. Ja Sinä pidät kaikki Sanasi. Mikään niistä ei ole väärin. Tuo vääryys on uskomattomassa, Herra. Herra Uskomaton, hän on se, joka saastuttaa henkilön. Herra Epäileväinen ja tuo Kärsimätön, joka ei voi odottaa Herraa, ja kuitenkin kutsuu itseänsä Abrahamin siemeneksi. Oi Pyhä Henki, puolustuksen todistaja, Sinä tiedät, kenellä on usko ja kenellä ei.

²²⁵    Mutta Jumala, minä rukoilen, että Sinä siirtäisit syrjään kaiken epäuskon tänä iltapäivänä. Ja voikoon suuri kaiken maan Tuomari tulla esiin nyt, Hän, joka kirjoitti Sanan. Hän on Sana. Voikoon Hän tulla esiin.

²²⁶    Ja kun nämä ihmiset kulkevat tästä lävitse tänä iltapäivänä parantuaksensa, voikoon kukin heistä ratkaista asian nyt mielessänsä. Heitä koetellaan. Minä lasken sen suoraan heidän syliinsä, Herra. Heidän mielensä on heidän valamiehistönsä. Ja se tapa, miten he toimivat tästedes, kun he ovat kulkeneet tämän jonon lävitse, on todistava sen, mitä he ajattelevat Jumalan Sanasta.

²²⁷    Niinpä suo, Herra, että tämä viimeinen sanoma, jonka Sinä saarnasit opetuslapsillesi kun annoit tehtävän heille, viimeiset Sanat, jotka lankesivat pyhiltä huuliltasi: ”Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Se tarkoitti uskovia. Se oli viimeinen asia, jonka sanoit. Ensimmäinen antamasi tehtävä mitä koskaan annoit ihmisten tehtäväksi Matteuksen 10. luvussa oli: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ajakaa ulos perkeleitä, laskekaa kädet sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.”

²²⁸    Herra, voikoot nämä ihmiset käsittää, että tuo usko ankkuroituu niin kuin tapahtui kaikille näille todistajille. Että he uskoisivat sen! Ei ole väliä, sen ei tarvitse tapahtua juuri nyt, mutta se, mitä Sinä sanoit, sen Sinä tulet toteuttamaan. Sinä sanoit: ”Jos te ette epäile sydämessänne, aikanaan se on tapahtuva.” Tuon siemenen täytyy kasvaa. Voikoot ihmiset nähdä se ja ymmärtää. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

²²⁹    Oletteko te uskovia? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] No niin, Hän pitää kaikki Sanansa. Uskotteko sen? [”Aamen.”] Olkaa nyt jokainen hetki todella kunnioittavia, ennen kuin kutsumme rukousjonon. Me haluamme jäirestyksen säilyvän.

²³⁰    Muistakaa nyt, oletteko tehneet ratkaisun mielessänne? Onko valamiehistö valmis lukemaan tuomionsa? Kohottakaa kätenne, jos niin on. Onko Jumala julistettu syyttömäksi tai ei? Onko Hänen Sanansa… Onko Hän sama eilen, tänään ja ainiaan, vai eikö Hän ole? Nyt jos te nostatte kätenne, kuljette tämän jonon lävitse, niin miten te tästedes toimitte, toimitteko kuten Abraham tai Herra Uskomaton? Näettehän, Herra Epäileväinen, Herra Kärsimätön. Hylätkää heidät! Uskokaa Jeesukseen Kristukseen samana eilen, tänään ja ainiaan.

²³¹    Minä olen teille vieras. Mutta antaaksemme teidän tietää, että Hän on yhä täällä, jos te vain vastaanotatte Hänen Sanansa sydämiinne.

²³²    Nyt, te ette ehkä kykene tekemään tätä. Meillä on yksi niistä yhden sukupolven aikana. Siellä oli yksi Mooses. Kenenkään muun heistä ei tarvinnut muuttaa tomua kirpuiksi, ja niin edelleen, ja vettä vereksi. Siellä oli yksi Mooses. He muut vain uskoivat sen, mitä hän sanoi. Näettekö?

²³³    Siellä oli eräs ryhmä, joka halusi tehdä siitä organisaation. Daatan ja he. Ja Jumala sanoi: ”Erottaudu heistä”, ja maailma vei heidät. Näettehän? Ja se oli ainoastaan… Se oli esikuva tästä. Maailma ottaa heidät aikanaan. Te näette, mitä tapahtuu jokaiselle heistä.

²³⁴    ”Jos sinä voit uskoa, kaikki on mahdollista.” Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Varmasti, kaikki on mahdollista, jos he uskovat. Hyvä on, rukoilkaa. Pankaa uskonne Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

²³⁵    Tässä on kysymys eräästä asiasta, jonka haluan sanoa tässä. Kyllä. Kun naapurinne näkee teidät, ja nämä ihmiset, jotka näkevät teidän tulevan tämän jonon lävitse tänä iltapäivänä, kun he näkevät teidän tulevan tämän jonon lävitse. He tietävät, mikä tuomionne on tämän jälkeen siitä tavasta, jolla te toimitte ja tavasta, miten te todistatte. Jos te seuraavan kerran tavatessanne pastorinne sanotte: ”Oi, en saanut sitä. Haluan yrittää uudestaan.” Katsokaahan, silloin te kaivatte ylös tuon siemenen, eikä se tule koskaan tapahtumaan. Ymmärrättekö?’ Älkää kaivako ylös siementänne. Jättäkää se Jumalan haltuun ja jättäkää se sinne. Unohtakaa se. Se on Jumalan asia. Jos te sydämessänne voitte uskoa sen, se tulee tapahtumaan.

²³⁶    Uskotko sinä sen, herra, joka istut siellä harmahtavassa puvussa istuen suoraan siellä takana ja katsoen minuun? Uskotko sinä sen? Silloin sinun hermostuneisuutesi jätti sinut. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä. Olemmeko me vieraat toisillemme, herra? Kyllä. Siitä sinä kärsit.

²³⁷    Jotta voisit tietää minun olevan Jumalan palvelijan, tuo nainen, joka istuu vieressäsi, kärsii vatsavaivasta. Se on totta. Uskotko sinä sen? Nostakaa kätenne ylös, että olette parantuneet. Vain uskokaa.

²³⁸    Naisella, joka istuu hänen vieressään, on sydänvika. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Hyvä on. Jos sinä uskot sen, voit saada sen.

²³⁹    Hänen vieressään istuvalla on naistenvaiva. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut?

²⁴⁰   Siinä vieressä istuvalla naisella, tukevalla naisella, on diabetes. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut?

²⁴¹    Tuolla naisella, joka istuu siellä, on jotakin vialla. Hänellä on naistenvaiva. Hän istuu siellä aivan rivin päässä.

²⁴²    Uskon, että se on hänen tyttärensä, joka istuu aivan hänen takanansa siellä, ja hänellä on jonkinlainen vaiva päässään, jonka aiheutti onnettomuus. Onko se oikein? Nostakaa kätenne ylös siellä parvekkeella.

²⁴³    Millainen Hän on? Minä olen todistaja, että Hän on elossa täällä tänä iltapäivänä. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän pitää kaikki Sanansa. ”Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te tekevä.” Mitä tekivät nuo ihmiset siellä ylhäällä parvekkeella? Uskokoon joku muu hetken.

²⁴⁴    Haluatteko minun nyt osoittavan teille joitakin uskomattomia? Se voisi saada teidät hämillenne. Kuinka monet ovat nähneet sen tehtävän? Se vain tekee niin. Teidän täytyy antaa vehnän ja rikkaruohojen kasvaa yhdessä.

²⁴⁵    Kaikki ne ihmiset tässä rivissä, joilla on rukouskortit, muodostakaa… Hetkinen, pysykäämme hiljaa hetken.

²⁴⁶    Kuinka monta uskovaa pastoria täällä on tänä iltapäivänä, jotka myös ovat koetuksella, ja te uskotte että Markus 16 on totta? Nostakaa kätenne. Kaikki uskovat pastorit tulkaa tänne.

²⁴⁷    Jos lähden täältä, ja te näette, mitä tulee tapahtumaan tänä iltapäivänä, kun nämä ihmiset parantuvat;, silloin jotkut heistä sanovat… Katsokaahan, tavallisesti evankelistan tullessa, jolla on vähän erilainen palvelustehtävä, hän jättää pastorin laimeaksi seurakunnan edessä. Seurakunta sanoo: ”Oi, jospa veli Roberts tulisi takaisin, veli Osborne, joku veli se-ja-se tai veli Branham, oi hän…” Teidän pastorillanne on sama oikeus tehdä tämä kuin minullakin, ja kenellä tahansa muulla. Katsokaahan, teidän pastorinne on Jumalan lähettämä mies aivan samoin kuin joku evankelistakin.

²⁴⁸    Ja haluan todella Jumalaa pelkäävien, uskovien pastoreiden tulevan tänne ja seisovan kanssani hetken. Tulkaa tänne hetkeksi ja muodostakaa tähän kaksoisrivi. Tarkoitan nyt miehiä, jotka todella uskovat. Älkööt uskomattomat tulko. Te tulette vain estämään sairaita. Jos te tuomitsette tämän Kirjoituksen oikein, Jumalan tänään ilmestyttyä meille täällä ja osoitettuaan, että Hän on oikeuden edessä. Ja me olemme uskoneet Häntä ja tiedämme, että Hän sanoo Totuuden ja että Hän on oikeassa. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Varmasti, jos te uskotte sen! Aamen.

²⁴⁹    Uskotko, että tuo hermostuneisuus jätti sinut, herra, joka istut siellä rivin päässä? Uskotko, että Hän tekee sinut terveeksi? Hyvä on.

²⁵⁰    Ja sinun vatsavaivasi, joka istut hänen vieressänsä, uskotko, että Jumala tulee parantamaan vatsavaivan ja tekee sinut terveeksi? Usko se ja voit myös saada sen.

²⁵¹    Onko tässä kaikki uskovat pastorit, joita täällä on tänään? Hyvä on, se riittää. Yksi on tarpeeksi.

²⁵²    Antakaa kaikkien, joilla on rukouskortit, jotka uskovat Markus 16…

²⁵³   Muistakaa nyt. Älkää tulko, jos te ette usko sitä. Näettehän? Älkää tulko tänne eteen sellaisen tekopyhyyden vallassa. Näettehän? Se on kaikkein pahinta. Jos te ette usko sitä, sanokaa: ”Ei, minä en usko sitä”, ja menkää Herra Uskomattoman, Herra Epäilijän tai jonkun muun mukaan.

²⁵⁴    Mutta jos te olette aito Abrahamin siemen ja haluatte ottaa asemanne. Te antaneet tuomionne ja haluatte näyttää maailmalle, mikä tuomionne on, että te uskotte jokaisen Sanan, jonka Jeesus Kristus sanoi olevan saman. Ja nämä todistajat todistivat teille tänä iltapäivänä, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

²⁵⁵    Ne, joilla on rukouskortit tässä osastossa, kävelkööt he tänne ja pysähtykööt juuri tähän. Nyt, seiskää vain siellä. Olkaa hyvät ja muodostakaa jono. Sitten kaikki tässä osastossa olevat, joilla on rukouskortit, kääntykää ja menkää ympäri takakautta ja liittykää heidän peräänsä jonoon tällä puolella. Nyt kaikki, jotka ovat tässä toisessa osastossa täällä, kääntykää ja menkää taakse seinänviertä sitä kautta ja seuratkaa heidän jäljessään tähän jonoon täällä sitä mukaan, kun he tulevat. Tulkoot kaikki parvekkeella olevat heidän jälkeensä. Kaikki te, joilla on rukouskortit, jotta heidän puolestaan rukoiltaisiin, te, jotka olette tehneet ratkaisun mielessänne ja lausuneet tuomionne, menkää seinän viereen ja muodostakaa jono juuri tähän.

²⁵⁶    No niin, mitä Raamattu sanoi? Sallikaa minun lukea se uudestaan. Onpa outoa, se avautui juuri tuosta paikasta. Minä uskon, että Herra haluaa meidän lukevan sen uudestaan, näettekö. ”Jälkeenpäin Hän ilmestyi yhdelletoista.” Hän on tehnyt meille samoin tänä iltapäivänä. Hän on täällä. Kuinka monet uskovat, että Kristus ja Pyhä Henki, että Kristuksen Henki on Pyhä Henki? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Tietenkin se on.

²⁵⁷    Ei ole mitään kolmea tai neljää Jumalaa. On vain yksi Jumala. On kolme Jumalan ominaisuutta: Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta ne eivät ole kolme Jumalaa. Se on pakanuutta. Katsokaahan, on ainoastaan yksi Jumala. Ja ne ovat ominaisuuksia. Jumala Isä oli erämaassa Tulipatsaana. Hyvä on. Jumala Poika. Jumala Isä loi ruumiin, joka oli Jumala Poika, ja Hän eli Pojassa. Näettekö? ”Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa.” Uskotteko te sen? [Seurakunta, ”Aamen.”] Jos te olette kristitty, te uskotte sen. Ja sitten: ”Pieni hetki, eikä maailma Minua enää näe.” Ja katsokaa nyt, Jeesus sanoi: ”Minä tulen Jumalan luota ja Minä palaan Jumalan luo.” Kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, Hän astui ylös.

²⁵⁸    Ja kun tarsolainen Saul oli matkalla Damaskoon, siellä oli suuri Valo, tuo Tulipatsas jälleen iskien hänet maahan. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Mitä Se teki? Se löi hänet sokeaksi. Ja kun hän nousi ylös, hän sanoi… Muistakaa nyt, hän oli heprealainen. Hän tiesi, mikä Se oli, tai muuten hän ei olisi sanonut: ’’Herra.” ”Herra, kuka Sinä olet?” Hän tiesi, että hänen kansansa oli seurannut tuota Valoa, tuota Tulipatsasta. Se toi heidät ulos Egyptistä. ”Herra, kuka olet Sinä, jota minä vainoan?”

²⁵⁹    Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus. Kyllä, vaikeaa on sinun potkia tutkainta vastaan.”

²⁶⁰    Hän oli se, joka tuli tuona yönä sisälle Tulipatsaana ja vapautti Pietarin vankilasta.

²⁶¹    Ja katsokaahan nyt, jos tuo sama Henki palaa takaisin, niin eikö sillä olisi samat ominaisuudet, jotka sillä on ollut täällä, jos se on tuo Valo? [Seurakunta, ”Aamen.”] No niin, onko tämä tuo Tulipatsas? Nyt, jos en koskaan enää näe teitä miehiä uudestaan ja teitä ihmisiä, todistukseni on osoitettu todeksi. Raamattu todistaa siitä.

²⁶²    Tieteellinen maailma todistaa sen puolesta. George J. Lacy sanoi: ”Minä itsekin sanoin usein sen olevan psykologiaa, herra Branham, mutta”, hän sanoi, ”olen testannut sen ultrasäteillä ja kaikenkaltaisilla infrasäteillä ja kaikella, mitä saatoin löytää. Tuo Valo osui linssiin, ja tämä linssi ei kuvaa psykologiaa.”

²⁶³    Niinpä jos minä elän tai kuolen, se on totta joka tapauksessa. Seurakunta tietää sen todeksi. Tiede tietää sen todeksi. Nyt entä te? Muistakaa, se en ole minä. Se on Hän. Se en ole minä. Minä en ole mitään muuta kuin yksi teistä. Se on Hän. Hänen täytyy ottaa joku. Kukaan ei ole sen arvoinen, mutta jonkun täytyy tehdä se. Muistakaa, se ei ole helppo tehtävä, mutta on ihanaa tietää, että Herranne on täällä, ja te voitte kertoa veljillenne Totuuden. Mutta se on vaikeata, kun he eivät halua uskoa sitä, mutta meidät kaikki asetetaan vastakkain sen kanssa. Muistakaa nyt.

²⁶⁴    No niin, kuulijakunta, oletteko nyt suunnilleen kaikki tulleet jonoon? Näyttää niin kuin he olisivat. Nyt jos siellä vielä on joku parvekkeella, seuratkaa suoraan tämän jonon perässä tässä.

²⁶⁵    Muistakaa nyt, nämä ovat teidän pastoreitanne ja niin edelleen, jumalanmiehiä, jotka uskovat Jumalaa. Oletteko te uskovia? Seisotteko te täällä todistaaksenne, että te uskotte, että tämä Markus 16 on totta? [Saarnaajat sanovat: ”Aamen.”]

²⁶⁶    Nyt Raamattu sanoo: ”Uskon rukous pelastaa sairaan. Jumala on nostava heidät ylös. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Nyt me tulemme rukoilemaan puolestanne, kun te seisotte kunnioittavina hiljaa. Ja sitten kun te kuljette tästä lävitse, aivan niin kuin tulisitte…

²⁶⁷    Te olette tunnustaneet uskovanne, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Ja sitten te menette altaalle kastettavaksi tai joelle, virralle tai missä se tapahtuukin. Ja kun teidät on kastettu, siinä on kaikki, mitä saarnaaja voi tehdä. Hän saarnaa Sanan, te uskotte Sen, teidät kastetaan syntienne anteeksi antamiseksi, te nousette ylös uuteen elämään. Ja miten te sitten siitä eteenpäin toimitte, todistaa oletteko te todella vastaanottaneet Kristuksen vai ette.

²⁶⁸    Nyt, jos te uskotte Jumalalliseen parantumiseen ja olette vastaanottaneet Hänet parantajananne, niin me seisomme täällä laskeaksemme kädet sairaiden päälle. Miten te toimitte tämän jonon jälkeen lopun elämänne ajan, on oleva tuomarinne, ei ole väliä sillä, mitä te sanotte. Näettekö mitä tarkoitan? Ja te olette aivan yhtä varmoja parantumisestanne kuin kristittynä pysymisestännekin. Kuinka kauan te olette kristitty sen jälkeen? Niin kauan kuin te uskotte. Ja te olette parantuneet niin kauan kuin te uskotte.

Pankaa merkille, nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä.

He ottavat ylös käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se vahingoita heitä. He laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.

²⁶⁹    Tämä edessäni, annoin tuomioni noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Uskomalla Häneen Hän on tunnistanut itsensä täällä tänä iltapäivänä pettämättömien todisteiden kautta, ihmeiden kautta. Mitä tahansa, jota ei kyetä selittämään, osoittamaan, on ihme, Hän tekee niin joka kerta.

 Te sanotte: ”Miksi sinä et vain…”

²⁷⁰   Tiesittekö, eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan, ja Hän sanoi: ”Minä tulin heikoksi.” Kuinka monet tietävät sen? ”Voimaa lähti Minusta.” No niin, Hän oli Jumalan Poika. Entä minä, armosta pelastettu syntinen? Näettekö?

²⁷¹    Mutta Hän lupasi, että niin tulisi tapahtumaan. Se on Hänen lupauksensa. Hänen ei ole pakko tehdä sitä, mutta Hän lupasi, että Hän tekisi sen.

²⁷²    Uskotteko te nyt kaikki sen, te jonossa olevat, uskotteko? Oletteko mielessänne lausuneet tuomion? Nyt se tulee olemaan teidän sylissänne. Olette mielessänne lausuneet tuomion, että te uskotte Jeesuksen Kristuksen puhuneen nämä Sanat. Jos teette sen, te rukousjonossa olevat, nostakaa kätenne. Kaikki rukousjonossa vastaanottakaa parantumisenne tältä pohjalta, että te uskotte pastorienne ja kaikkien meidän palvelevan todellista elävää Jumalaa. Ja se todistus, jonka te olette nähneet Hänestä tänä iltapäivänä, tunnistaa Hänet täällä kanssamme, Hänet, joka teki Sanan, sama eilen, tänään ja ainiaan. Jos uskotte sen, nostakaa kätenne. Sen täytyy tapahtua, sen on tapahduttava! En välitä siitä, kuka olette, jos te tulette pysymään siinä, sen täytyy tapahtua. Aivan samoin kuin säteet tulevat, aivan samoin kuin Mooses toi heidät ulos Egyptistä, samoin kuin neitsyt synnytti lapsen ilman maallista isää. Se on oleva sama asia, jos te ette epäile sitä.

²⁷³    Roy, tule nyt tänne ja ota tämä laulu ”Usko se vaan”. Hetken kuluttua kun olemme rukoilleet. Saarnaajat, kumartakaamme päämme, myös seurakunta, kaikkialla.

²⁷⁴    Taivaallinen Isämme, tämän hetken jännitys! Me ihmettelemme, Herra, kuinka monet todella uskovat. Siemen on kylvetty. Sana on luettu. Kristus, Pyhä Henki, on ilmestynyt edessämme ja näyttänyt sen Elämän, joka oli tässä Valossa, ja Hän oli maailman Valo. Hän on Valo nyt. Hän on suuri Iankaikkinen Valo. Ja Hän on ilmestynyt edessämme tänä iltapäivänä ja tehnyt juuri niin kuin Hän sanoi tekevänsä tässä sukupolvessa. Sana on perinpohjaisesti puhuttu. Sana on perinpohjaisesti tunnistettu. Ja nämä ihmiset nyt, jos he vain täydellisesti uskovat Sen koko sydämestänsä. Me rukoilemme heidän puolestaan, Isä. Ota kaikki epäusko….

²⁷⁵    Voikoot nämä miehet, jotka tahtovat todistaa Sinua vastaan tänä iltapäivänä, nuo vanhat miehet Uskomaton, Epäileväinen ja Kärsimätön, voikoot he olla heitettyjä ulos joukostamme tänään. Menkööt hän ulkoisimpaan pimeyteen… Jättäköön hän tämän rakennuksen, niin että suuri puolustuksen todistaja, Pyhä Henki, voi tehdä eläväksi jokaisen Sanan heidän kulkiessaan ohitse. Suo se. Voikoot he lähteä täältä, tuomion jo lausuneena mielessään, kun he tulevat lävitse.

²⁷⁶    Ja nyt, Pyhä Henki, tee heille eläväksi tuo Sana, että se on päätetty työ, niin pian kuin se on otettu käytäntöön laskemalla kädet sairaan päälle. Suo se, Herra. Minä vaadin jokaiselle heidän parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

²⁷⁷    Nyt, seuraava asia minkä teemme, on laskea kädet päälle. Aivan niin kuin kasteen seremoniassa, te olette haudattuja Hänen kanssaan ja sitten te nousette ja kävelette pois uuden elämän kanssa. Näettekö? Te ette ehkä tunne sitä, mutta te uskotte sen. Pysykää vain sen kanssa jatkuvasti niin lopulta, jonkin ajan kuluttua, te huomaatte, että teillä on uusi elämä. Samalla tavalla tapahtuu tässä. Se on siemen, joka on kylvetty. Me istutamme sen nyt laskemalla kädet sen päälle.

²⁷⁸   Mitä me teemme tässä? Me samaistamme itsemme sen kanssa. Kuten Vanhassa Testamentissa he laskivat kätensä uhrinsa päälle samaistuakseen sen kanssa. Uskon kanssa me laskemme kädet Kristuksen päälle samaistuaksemme Hänen kanssaan. Tänään ne laskemme kätemme sairaiden päälle samaistuaksemme tämän Sanaa kanssa, näettekö? Uskokaa nyt, ja Herra tulee tekemään teidät terveiksi.

²⁷⁹    Nyt veli Borders tulee laulamaan hiljaisesti, ja urut ja pianot ja niin edelleen: ”Usko se vaan.” Kaikki asiat ovat mahdollisia, vain uskokaa.

²⁸⁰    Ja vain kuvitelkaa nyt, Jeesusta oli tulossa alas tuolta vuorelta. Siellä nuo opetuslapset olivat epäonnistuneet kaatumatautitapauksen kohdalla, sen jälkeen kun Hän oli antanut heille voiman ajaa ulos perkeleitä vain muutamia päiviä ennen sitä. Ei ollut kyse siitä, etteikö heillä olisi ollut voimaa, vaan Hän sanoi: ”Teidän epäuskonne oli syynä siihen.” Näettekö? Mutta kun hän tuli Jeesuksen tykö, hän tiesi osuneensa uskoon siellä.

²⁸¹    Uskokaa nyt koko sydämestänne, kun me nyt hiljaisesti laulamme ”Usko se vaan”. Veli Borders.

²⁸²    [Veli Branham ja saarnaajat rukoilevat ja laskevat kädet niiden päälle, jotka tulevat rukousjonon lävitse seurakunnan rukoillessa ja laulaessa hiljaa ”Usko se vaan”. Tyhjä kohta nauhassa.]

…usko se vaan.
…Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

²⁸³    Laulakaamme se nyt tällä tavalla, kaikki, jotka niin tekevät

Nyt minä uskon, (Uskotteko? Nostakaa kätenne)
Nyt minä uskon,

²⁸⁴    Oi Jumala! Jeesuksen Nimessä, paranna nämä, Herra, joita nämä nenäliinat edustavat. Sinun kirkkaudeksesi, suo se, Herra.

…nyt minä uskon,
oi, se on nyt minä uskon,
Kaikk’ mahdollista on, nyt minä uskon.

²⁸⁵    Tiedättekö, mitä me olemme tehneet? Me olemme seuranneet Jeesuksen Kristuksen käskyä. Pysyttekö te yhä tuomiossanne: ”Minä olen parantunut. On mahdotonta minun olla tulematta terveeksi, koska Jumala antoi lupauksen. Kuollessani on viimeinen asia kuolevilla huulillani oleva: ‘Minä uskon olevani parantunut.’”? [Seurakunta: ”Aamen.”] Uskotteko sen sillä tavalla? Minä uskon sen. Jumala siunatkoon teitä, veljeni, sisareni.

²⁸⁶    Nouskaamme nyt seisomaan hetkeksi. En tiedä, koska se tulee tapahtumaan. Toivon sen olevan heti. Mutta…

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen… (Hän on läsnä nyt.)
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme!

²⁸⁷    Kumartakaamme päämme hyräillessämme sitä. [Veli Branham alkaa hyräillä ”Jumala olkoon kanssanne.”] Kunnes tapaamme!

²⁸⁸    Oi Jumala, anna Sanasi olla lamppu nyt. Mitä me olemme nähneet ja kuulleet ja lukeneet, voikoon se ohjata jalkojamme. Voikaamme aina pysyä siellä ja uskoa Sinun Sanasi, kaiken sen, mitä Sinä lupasit. Suo se, Herra.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme!

 Kumartakaamme päämme nyt rakastettavan veljemme, veli Johnsonin päättäessä rukouksella. Jumala siunatkoon sinua, veli Johnson.