64-0411 HENGELLINEN MUISTINMENETYS
(Spiritual Amnesia)
Birmingham, Alabama, USA, 11.4.1964

¹         Nyt minä uskon, nyt minä uskon,
        kaikki mahdollista on, nyt minä uskon;
        Nyt minä uskon, nyt minä uskon,
        kaikki mahdollista on, nyt minä uskon.

²       Jääkäämme nyt seisomaan hetkeksi Herran Sanaa varten. Menkäämme Aamokseen, profeetta Aamoksen 3. lukuun ja aloittaen jakeesta 1.

³       Haluan kiittää sisar Juanitaa, ja Anna Jeannea ja sisar Moorea näistä ihanista kuorolauluista. Se sai minut muistelemaan, kun istuin siellä ja kuuntelin sitä. Ajattelin sitä, kun he olivat kanssamme laulaen kampanjassa, veli Jack ja minä puhuimme, ja nuo tytöt olivat silloin aivan pieniä tyttöjä, vain pieniä kuusitoistavuotiaita tyttöjä, tai jotakin sellaista. Nyt uskon, että sisar Anna Jeannella on viisi lasta, ja sisar Juanita on kahden lapsen äiti. Ja me olemme todella lähempänä tuota auringonlaskua, naisina, kuin mitä me olimme silloin, noin kuusitoista vuotta sitten. Ei kestä enää kauaa, kun me menemme ylitse tuohon ihanaan aikaan.

⁴       Lukekaamme nyt Aamoksen 3. luvusta.

Kuulkaa tämä sana jonka HERRA on puhunut teitä vastaan: Oi Israelin lapset, koko perhettä vastaan, jonka Minä toin Egyptin maasta ja sanoin:

Teidät ainoastaan olen minä tuntenut kaikista maan perheistä: sen vuoksi minä tulen rankaisemaan teitä kaikista vääryyksistänne.

Voiko kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet?

Karjuuko leijona metsässä, kun sillä ei ole saalista? Huutaako nuori leijona luolastansa, jos se ei ole syönyt mitään?

Voiko lintu langeta paulaan maan päällä, missä ei pyydystä ole sitä varten? Ottaako joku paulan maasta, eikä ole saanut siitä mitään?

Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, eivätkä ihmiset pelkäisi? Olisiko pahaa kaupungissa, jota HERRA ei olisi tehnyt?

Varmasti Herra JUMALA ei tee mitään paljastamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.

Leijona on karjunut, kuka ei pelkäisi? Herra JUMALA on puhunut, kuka voi muuta kuin profetoida?

Kumartakaamme päämme.

⁵       Herra Jeesus, voikoon tämä, Sinun Sanasi, Herra, voikoon meillä olla yhteys tänä iltana tämän osuuden ympärillä. Me rukoilemme, Herra, että Sinä antaisit meille sisällön tekstiä varten, jonka otamme tästä, ja voikoon se tuoda kunniaa Sinulle. Siunaa meitä, kun me odotamme, Herra, tänä iltana Sinun Sanasi pohjalla. Paranna sairaat ja vaivatut. Pelasta kadonneet. Anna voimaa heikoille, Herra, jotka heikkenevät sekä ruumiillisesti että hengellisesti. Ja anna meille suuri Läsnäolosi vuodatus, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁶       Tahdon ottaa tästä tekstiksi tänä iltana: Hengellinen muistinmenetys.

⁷       Älkää unohtako huomenna, että me tulemme huomenna rukoilemaan sairaiden puolesta. Me odotamme Herran tekevän ylenpalttisesti suuria asioita, huomenna iltapäivällä kello kahdelta aloittaessamme kokouksen. Poika tulee olemaan täällä antaakseen rukouskortteja. Ja jokaisen puolesta, joka haluaa rukousta, tullaan rukoilemaan Ja me odotamme huomenna suurta aikaa Herrassa.

⁸       Nyt ihmiset täällä, te, jotka vierailette kaupungin ulkopuolelta. Muistakaa, kaikkialla tässä kaupungissa on hienoja täyden Evankeliumin seurakuntia. Te olette tervetulleita niihin kaikkiin.

⁹       Puhuin juuri ulkopuolella erään yhteistyössä olevan pastorin kanssa, joka juuri tuli sisälle, veli Jacksonin kanssa, joka aikaisemmin kuului Metodistikirkkoon, kaupunkia tai kahta etelämpänä meistä.

¹⁰   Ja kuinka monet täällä ovat yhteydessä tabernaakkelin kanssa, antakaapa meidän nähdä kätenne, kaikkialla. Oi, olen todella iloinen teidän täällä olostanne. Tämä kokous on lähempänä Indianaa, kuin mitä hetkeen minulla on ollut. Ajattelen, että tulisin takaisin melko pian, pystyttäisin teltan ja ottaisin nuo seitsemän viimeistä Pasuunaa, jos Herra suo.

¹¹   Niinpä, muistakaa nyt huomenna. Älkää unohtako sitä, huomenna kello kahdelta. Ja nyt, seuraavat kokouksemme tulevat alkamaan ensi viikolla Tampassa, Floridassa.

¹²   Nyt haluan puhua aiheesta: Hengellinen muistinmenetys.

¹³   No niin, tämä pikkumies, josta olemme puhumassa hetken, Aamos, jotta saisimme asialle taustaa ennen kuin menemme tekstiin. Tämä tapahtui aikana, jolloin Samariassa oli suuri menestyksen aika. Israel oli menestynyt. He olivat todella menneet maailman perään ja olivat menestyneet.

¹⁴   Menestys ei aina ole hengellisten siunausten merkki, vaan joskus asia on päinvastoin. Ihmiset ehkä ajattelevat, että teidän täytyy omistaa paljon maailmallista tavaraa, joka osoittaisi, että Jumala siunaa teitä. Se ei ole totta. Joskus se on päinvastoin.

¹⁵   Mutta, me huomamme, että me emme tiedä paljonkaan tästä pikkumiehestä. Meillä ei ole mitään historiaa, joka sanoisi, mistä hän tuli. Me tunnemme hänet täältä Kirjoituksista karjankasvattajana, mutta Jumala oli nostanut hänet esiin.

¹⁶   Voin kuvitella näkeväni kuinka eräänä kuumana päivänä siellä Samariassa, eräässä tuon päivän suuren maailman turistikaupungissa. Jotakin sellaista, sanokaamme vaikka Miami tai Hollywood, Los Angeles tai joku noista sen kaltaisista paikoista, joku suuri turistikeskus. Ja me voimme kuvitella näkevämme hänet. Hän ei ollut koskaan ollut sen kaltaisessa kaupungissa. Mutta hänellä oli Herran Sana ja hän oli tulossa tähän suureen kaupunkiin, missä synti oli kasaantunut joka puolelle. Saarnaajat olivat kaikki menneet pois Jumalan Sanasta, eikä heillä ollut ollut profeettaa moniin vuosiin.

¹⁷   Ja niin tämä pikkumies tuli sinne kukkulan laelle, vähän pohjoiseen Samariasta, ja voin kuvitella näkeväni hänet, kuuman auringon paistaessa, harmaa parta kasvoillaan, hänen pienet silmänsä kavenneina ja pieni kalju päänsä kiiltäen, kun hän katseli alas tuohon kaupunkiin. Ja hänen silmänsä kapenivat. Hän ei katsellut sitä, mitä turistit tavallisesti näkevät kun he menevät kaupunkiin ja haluavat nähdä kaiken sen lumoavan kauneuden. Hän katsoi ja näki, minkälainen näky tuosta kaupungista oli tullut, kaupungista, joka kerran oli Jumalan kaupunki, ja joka nyt oli joutunut senkaltaiseen moraalisen rappeutumisen tilaan, jossa se oli. Ei ihme…

¹⁸   Tämä pieni tuntematon mies oli profeetta Aamos. Ja nyt, me tiedä hänestä kovinkaan paljoa. Me emme tiedä, mistä hän tuli. Profeetat tavallisesti tulevat näyttämölle tuntemattomina ja lähtevät samalla tavalla. Me emme tiedä, mistä he tulevat, minne he menevät, me emme tiedä heidän taustaansa. Jumala vain nostaa heidät esiin. Hänessä ei ollut paljoakaan katsomista, mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Se on pääasia, jonka panen merkille. Tietenkin, hän tuli Samariaa aloittaakseen kampanjansa. Olen varma, ettei kukaan ollut yhteistyössä hänen kanssaan. Hänellä ei ollut mitään jäsenkorttia mistään kirkkokunnasta. Hänellä ei ollut minkäänlaisia papereita, joilla hän olisi voinut näyttää, mistä ryhmästä hän tuli. Mutta hänellä oli yksi asia: hänellä oli Herran Sana tuota kaupunkia varten.

¹⁹   Ja ihmettelen, jos me voisimme siirtää Aamoksen meidän aikaamme tänään, niin olisiko hän tervetullut meidän kaupunkiimme tänä päivänä. Haluaisin tietää vastaanottaisimmeko me hänet vai tekisimmekö me samoin kuin hekin tekivät. Me näemme omat kaupunkimme samassa rappiotilassa. Ja me näemme, että synti on aivan yhtä suurena ihmisten keskuudessa, kuin mitä se oli silloin. Ja haluaisin tietää, kuinka tämä tuntematon mies aloittaisi tämän kampanjan? Kuinka ja mistä hän sen alkaisi? Mihin kirkkoon hän menisi, tai kuka tulisi olemaan yhteistyössä hänen kanssaan? Hänellä ei ollut mitään, joka olisi osoittanut, mistä hän tuli. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin NÄIN SANOO HERRA tuota kaupunkia varten.

²⁰   Hän löysi heidät niin rappeutuneina ja niin moraalisesti turmeltuneina. se oli suurta aikaa. Naiset tuossa kaupungissa olivat tulleet melkein samankaltaisiksi, kuin millaisia he ovat Yhdysvalloissa. He olivat tulleet turmeltuneiksi. Kaikesta siitä, mitä Jumala oli heiltä odottanut, he olivat menneet suoraan toiseen suuntaan. Ja me näemme, että se oli suuri paikka, jossa he tanssivat kaduilla, naisten moraalittomasti riisuivat vaatteensa ja niin edelleen, aivan kuin striptease-näytöksessä. Tietenkin, noina päivinä se oli vain yleisön viihdyttämistä, mutta nyt se on jokapäiväistä. Antakaa vain ilman lämmetä, eikä teidän tarvitse mennä mihinkään näytökseen. Heitä on kaikkialla kaduilla, missä tahansa, miten vain. Häpeä teille naiset, kun teette jotakin sen kaltaista. Ettekö te häpeä itseänne?

²¹   Ja sitten kun sanoin siitä eräälle naiselle tässä äskettäin, hän sanoi: “Mutta veli Branham, samalla tavallahan kaikki muutkin naiset ovat.”

²²   Minä sanoin: “Mutta meidän ei oleteta toimivan niin kuin muut ihmiset. Me olemme erilaisia. Meillä on erilainen luonne.”

²³   Se muistuttaa minua eräästä toisesta naisesta, joka sanoi: “Mutta, veli Branham, minä en käytä noita shortseja.” Hän sanoi: “Minä käytän pitkiä housuja.”

²⁴   Minä sanoin: “Se on pahempaa.” Oi! Jumala sanoi: “On kauhistus”, Hänen silmissänsä, ”jos nainen pukee ylleen vaatteen, joka kuuluu miehelle.” Täsmälleen niin on.

Eräs sanoi: “Mutta he eivät valmista mitään muunlaisia vaatteita.”

“Yhä valmistetaan ompelukoneita ja on olemassa kankaita.”

²⁵   Se ei ole mikään puolustus. On kyse vain siitä, mitä on sydämessä. Se vain näkyy ulospäin. Se voidaan tunnistaa siitä.

²⁶   Ja nyt me näemme tästä kaupungista, että se oli tullut moraalisesti rappeutuneeksi. Saarnaajat pelkäsivät sanoa asiasta mitään. Mutta siellä tämä pieni vanha mies oli tulossa kukkulan yli, ja hän oli tulossa sanomaan heille: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Siivotkaa tämä paikka tai te tulette menemään vankeuteen.’” Ja hän eli ja näki sen päivän, kun hänen profetiansa täyttyi. Hän profetoi Jeroboam toisen päivinä, joka itse asiassa oli hylkiö ja suosi toisia kansakuntia. Ja tämä pieni Aamos profetoi ja sanoi heille: “Se Jumala, jota te väitätte palvelevanne, tulee hävittämään teidät.” Ja Hän teki sen.

²⁷   Ja jos hänen äänensä voisi kuulua tänä iltana täällä Birminghamissa, se julistaisi saman asian seurakunnille: “Se Jumala, jota te väitätte palvelevanne, tulee hävittämään teidät jonakin päivänä.” Minä en puhu tälle kuulijakunnalle täällä. Nämä ääninauhat menevät ympäri maailman. Muistakaa nyt, se on totta.

²⁸   Sitten hän kaupunkiin tultuaan näki kaikki nämä asiat, ja haluaisin tietää, miltä hänestä on täytynyt tuntua, kun hän katsoi ja näki Jumalan kansan rappeutumisen, joiden tykö hänet oli lähetetty.

²⁹   Ihmettelenpä vastaanottaisimmeko me häntä nyt? Jos hän tulisi sisälle, olisimmeko me yhteistyössä hänen kanssaan? Antaisimmeko me hänelle parhaamme? Antaisimmeko me hänelle huomiomme? Tekisimmekö me parannuksen, jos hän käskisi meitä menemään takaisin Herran Sanaan ja tekemään sillä tavalla, miten Herra on käskenyt tehdä?

³⁰   Haluaisin tietää, mitä sisaremme tekisivät leikattujen hiustensa kanssa? Antaisivatko he hiustensa kasvaa uudestaan, jos Aamos tulisi näyttämölle? Hän saarnaisi sen, ja minä kerron se teille, koska se on Herran Sana.

³¹   Haluaisin tietää, jos meidän johtokuntamme, jotka asettavat diakoneiksi kolme ja neljä kertaa naimisissa olleita, ja niin edelleen sillä tavalla, ja jotka yrittävät olla diakoneita, ja kaikkia näitä asioita. Ihmettelen, mitä hän tekisi miehelle, joka antaa vainonsa käyttää shortseja ja mennä sinne ulos kadulle leikkaamaan nurmikkoa ja olla siellä pihalla, kun miehiä kulkee ohitse? Ihmettelenpä, mitä hän sanoisi sen kaltaiselle miehelle?

³²   Hän tulisi varmasti huutamaan sitä vastaan kaikella sillä, mitä hänessä olisi, sillä hänellä olisi NÄIN SANOO HERRA, eikä hän voisi tehdä mitään muuta kuin sen. Hän löysi heidät tuona päivänä sairastamassa pahaa tautia, hengellistä muistinmenetystä, ja juuri se meillä on tänään.

³³   No niin, kuinka hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan? Kuinka Aamos tiesi? Ensinnäkin, hän oli profeetta. Ja toiseksi, hän tiesi, miten määritellä tuon taudin ja hän tiesi, mitkä sen tulokset olisivat.

³⁴   Jos lääkäri tutkii ja näkee taudin muuttuneen pahanlaatuiseksi, hän tietää, että ei ole jäljellä muuta kuin kuolema. Siinä kaikki, ellei Jumala tee sille jotakin.

³⁵   Kun te katsotte kaupunkia ja katsotte ihmisiä, te katsotte seurakuntaa ja katsotte ihmisiä, jotka ovat niin kaukana Jumalasta, niin ei ole mitään muuta tautidiagnoosia kuin: “Synti! ‘Ja synnin palkka on kuolema.’ Se on kuoleminen.” Tautidiagnoosi todistaa, mikä se on. Katsokaahan, kun ihmiset menevät pois Jumalasta eivätkä halua kuunnella Sanaa, heillä ei ole mitään Sanan kaipuuta, niin silloin sille on olemassa vain yksi tautidiagnoosi: “Sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Epäusko on erottava teidät Jumalasta.” Niin se tarkalleen on.

³⁶   Hän tiesi, mikä tauti oli, ja mitkä tulokset olivat, kun hän näki tuon synnin taudin kaupungissa.

³⁷   Nyt, tämä muistinmenetys, amnesia, meille on kerrottu, että se saattaa johtaa teidät sille paikalle, että te ette voi tunnistaa itseänne. Nyt, se on epätavallista. Sitä ei tapahdu kovin usein, mutta se aiheutuu tärähdyksestä, järkytyksestä. Jotkut eivät edes tiedä, keitä he ovat. Te huomaatte, että joskus sotilaat saavan sen sodissa. Joskus ihmiset saavat sen. Toinen asia, joka aiheuttaa sen, on murehtiminen. Murehtiminen aiheuttaa sen.

³⁸   Murehtimisessa ei ole minkäänlaista hyvää. Niinpä hypätkää murheiden yli ja ottakaa vastaan usko.

³⁹   Joku sanoi: “Mutta mitä jos sinut tullaan ampumaan aamulla, etkö olisi huolissasi?”

Minä sanoin: “Ei, en usko että olisin.”

“Miksi?”

Minä sanoin: “Murehtiminen ei saa aikaan muuta kuin tekee asian vain pahemmaksi.”

“Mutta mitä hyötyä sitten on uskosta?”

Minä sanoin: “Se voi vapauttaa minut.” Ja niin se on, ymmärrättehän.

⁴⁰   Niinpä murehtiminen ei saa aikaan mitään hyvää, mutta uskossa on kaikki voima. Uskokaa!

Nyt murehtiminen joskus aiheuttaa sen.

⁴¹   Ja toinen asia, joka aiheuttaa sen ihmisten keskuudessa, kun joutuu kahden mielipiteen väliin. Se aiheuttaa muistinmenetyksen. Ja se saa teidät sille paikalle, että te itse asiassa, mitä olette tehneet, te olette menettäneet järkenne. Te olette kadottaneet järkenne. Te ette voi… Te ette tiedä, kuka te olette. Te ette voi tunnistaa itseänne. Te voitte kävellä ympäri, syödä ja tehdä kaikkea muuta, mutta kuitenkaan te ette voi tunnistaa itseänne. Teillä on oppimanne koulutus, te voitte… sama koulutus, joka teillä oli, mutta te ette tiedä, mistä se on tullut, te ette tiedä, kuka te olette, minne te kuulutte. Sellaista on amnesia, muistinmenetys, niin meille on kerrottu.

⁴²   Meidät tunnetaan perheittemme kautta, tässä inhimillisessä elämässä, avioliiton kautta. Ja me menemme naimisiin vaimojemme kanssa ja meidän perheemme tunnetaan avioliittojemme perustella. Ja sitten, mitä te ajattelette, mitä jos tämä hirvittävä asia tapahtuisi teille, ettekä kykenisi muistamaan, kenen kanssa olette menneet naimisiin, kuka on vaimonne, keitä ovat lapsenne, kuka on naapurinne? Se olisi hirvittävä asia.

⁴³   Sitten me voimme jälleen tunnistaa kuuluvamme ihmisrotuun, kun omaamme älykkyyttä ja olemme erilaisia kuin eläimet. Eläin ei osaa ajatella, se vain toimii äänien perusteella. Sillä ei ole sielua. Mutta kuitenkin me olemme osa eläinmaailmaa, me olemme imettäväisiä, ja imettäväinen on lämminverinen eläin, ja me olemme eläinten kaltaisia, mutta se, mikä tekee meistä erilaisia, on se, että meidät tunnistetaan siitä, että meillä on sielu, omatunto, joka sanoo meille, mikä on oikein ja mikä väärin.

⁴⁴   Nyt voi tulla tilanne, kun te saatte tämän muistinmenetyksen, että te voitte tulla sellaiseksi kuin Nebukadnessar oli, joka korotti itsensä erään kerran, ja Jumala antoi hänen ajatella, että hän oli eläin. Ja hän eli ulkona taivasalla ja söi ruohoa kuin härkä. Ja hänen ihokarvansa kasvoivat hänen ruumiiseensa kuin kotkan sulat, ja hän sai eläimen sydän. Näettekö? Se oli muistinmenetys, koska hän oli unohtanut, että hän oli kuningas. Hän oli unohtanut, että hän oli inhimillinen olento. Hän ajatteli olevansa eläin, joten hän toimi kuin eläin, koska hän oli unohtanut olevansa inhimillinen olento.

⁴⁵   Me niin helposti tänään joskus unohdamme, millainen kristillinen kirkko on. Me toimimme maailman tavoin. Siitä huomataan, että meillä on hengellinen muistinmenetys, kun te ette toimi niin kuin kristitty, vaan niin kuin maailma. Te saatte maailman sydämen, ja se aiheuttaa tämän.

⁴⁶   Tässä me näemme, että Israel oli altistunut maailmalle ja oli langennut tähän uraan. Ja tämä profeetta oli lähetetty kaivamaan heidät siitä ulos, jos hän vain voisi tehdä niin ja sanoa sen heille. Jumala oli armossansa valinnut Israelin kaikkien maan perheiden joukosta. Armo oli saanut sen aikaan. Hän oli antanut heille tilalle maata. Hän antoi heille taloja, joita heidän ei ollut tarvinnut rakentaa. Jumala teki sen, valitsi heidät. Hän antoi heille maatiloja, joita he eivät olleet joutuneet ostamaan. Hän antoi heille ruokaa, jota he eivät olleet istuttaneet. Hän antoi heille kaivoja, joita he eivät olleet kaivaneet. Hän antoi heille voittoja, joita he eivät olleet voittaneet. Hän antoi heille armon, jota he eivät olleet koskaan ansainneet. Jumala armostansa teki sen tälle kansalle, Israelille, valitulleen, rakkaalleen.

⁴⁷   Ja Hän sanoi Raamatussa: “Hän löysi hänet kedolta niin kuin pienen tytön, joka istui omassa veressänsä, ja Hän pesi hänet ja puhdisti hänet, ja sen Hän teki. Mutta sen jälkeen kun Jumala oli osoittanut kaikkea tätä laupeutta häntä kohtaan, ja hän oli tullut rikkaaksi, hän sai muistinmenetyksen, ja hän unohti kaiken sen, mistä nämä asiat olivat tulleet.

⁴⁸   Ajattelen että siinä on kuva USA:sta vuonna 1964. Se kärsii tuosta samasta taudista. Me olemme suuria voimallisia kirkkoja. Me olemme suuri, voimallinen kansa. Meitä miljoonia ja me olemme unohtaneet, mistä nämä asiat tulivat.

⁴⁹   Heillä oli tuo tauti pahanlaatuisena. Sen jälkeen kun Jumala oli ollut heille hyvä ja tuonut heidät sinne kaikista pakanamaista ja tehnyt heistä erotetun kansan ja erottanut heidät itseänsä varten, Hän sanoi: “Hän otti viinipuun toisesta maasta ja istutti toiseen maahan, ja kuinka Hän muokkasikaan maata sen ympäriltä saadakseen sen kasvamaan hedelmää ja olemaan hedelmällinen, mutta tuo viinipuu unohti, mistä sen siunaukset tulivat.”

⁵⁰   Samoin on Jumalan kansa unohtanut sen näinä viimeisinä päivinä. Se on unohtanut, mitä merkitsee todistus olla kristitty. Jälleen on tämä muistinmenetys tullut ihmisten ylle. He eivät voi tunnistaa itseänsä.

⁵¹   He olivat unohtaneet Siitä kaiken. He olivat unohtaneet Hänen pyhyytensä. He olivat unohtaneet Hänen lakinsa. Naiset elivät niin kuin muutkin naiset.

⁵²   Jumalan Seurakunta ja Hänen kansansa on aina ollut “erotettu kansa, uloskutsuttu, omituinen kansa, pyhä kansa, kuninkaallinen papisto, joka uhraa Jumalalle hengellisiä uhreja, huultensa hedelmää ja antaa ylistyksen Hänen Nimellensä.” Jumala kutsui Seurakuntansa ja erotti Sen maailmasta juuri sitä tarkoitusta varten. Ja Hän antoi sille lain ja Hän sanoi, että Sen täytyi olla pyhä. Hän sanoi: “Minä olen pyhä, ja teidän täytyy olla pyhiä, ja ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa.” Jumala itse sanoi niin.

⁵³   Ja Hän oli kutsunut tämän kansan olemaan tämän tyyppisiä ihmisiä, mutta he olivat unohtaneet sen kaiken. He olivat unohtaneet Hänen lakinsa ja he olivat unohtaneet moraalinsa. Naiset ulkona kadulla, israelilaisnaiset siellä ulkona kaduilla, odottivat kukin tulevansa raskaaksi pyhästä Hengestä synnyttääkseen Messiaan, ja sitten toimivat tuolla tavalla. Heidän luonteensa oli hirvittävä.

⁵⁴   Haluan pysähtyä tähän hetkeksi sanoakseni, että samalla tavoin on tänään meidän keskuudessamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi. Heidän luonteensa, jos te vain voisitte käsittää!

⁵⁵   Erään kerran, Etelässä, luin erään kertomuksen sieltä, kuinka heillä oli tapana pitää orjia. He ottivat noita ihmisiä ja myivät heitä toreilla aivan samalla tavoin kuin te myisitte käytettyjä autoja. Ja sitten siellä oli eräs ostaja, välittäjä, joka kulki hakemassa näitä orjia tehdäkseen heistä kauppaa aivan samalla tavoin kuin te teette autoista tai jostakin.

⁵⁶   Ja nuo orjat olivat poissa kotiseudultaan. He olivat kotoisin Afrikasta. Buurit kidnappasivat heidät sieltä ja toivat tänne saarille, Jamaikalle ja ympäröiville saarille, ja sitten salakuljettivat heidät sieltä Yhdysvaltoihin ja myivät heidät orjiksi.

⁵⁷   Nyt me näemme, että nuo ihmiset olivat surullisia. Heidät oli ryöstetty kodeistaan. Vihollinen oli vienyt heidät, ja he olivat surullisia. He eivät enää koskaan näkisi aviomiestään tai vaimoaan, isäänsä, äitiään tai lapsiaan. He olivat täydellisesti… Heitä lyötiin piiskoilla, jotta heidät saataisiin tekemään työtä, sillä he olivat murheellisia.

⁵⁸   Eräänä päivänä eräs välittäjä kulki erään maatilan ohi ja näki siellä työskentelemässä joukon orjia. Ja hän meni ja pyysi tavata omistajaa ja sanoi: “Kuinka monta orjaa sinulla on?”

Hän sanoi: “Noin sata.”

Hän kysyi: “Onko sinulla yhtään, jonka haluaisit vaihtaa tai myydä?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Ja hän sanoi: “Annahan kun käyn katsomassa niitä.”

⁵⁹   Ja hän meni sinne pellolle ja tarkkaili heitä ja näki kuinka he löivät heitä saadakseen heidät liikkeelle. Ja jonkin ajan kuluttua hän näki siellä erään nuoren miehen, jota heidän ei tarvinnut lyödä. Hänellä oli rinta pystyssä ja leuka ylhäällä. Häntä ei tarvinnut lyödä. Niinpä tämä välittäjä sanoi: “Minä haluan ostaa tuon orjan.”

Ja omistaja sanoi: “Mutta hän ei ole myytävänä.”

⁶⁰   Hän kysyi: “Mutta miksi tuo orja on niin erilainen?” Hän kysyi: “Onko tuo orja muiden orjien pomo?”

Hän sanoi: “Ei, hän on vain orja.”

Hän sanoi: “Mutta ehkä sinä ruokit häntä eri tavalla.” Hän sanoi: “Ei, hän syö parakeilla muiden orjien kanssa.”

⁶¹   Hän sanoi: “Mutta mikä saa hänet niin eroamaan muista orjista?”

⁶²   Hän sanoi: “Myös minä ihmettelin sitä pitkän aikaa. Mutta eräänä päivänä sain tietää, että siellä kotimaassaan, josta hän tulee, hänen isänsä on koko heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin muukalainen ja poissa kotoa, hän kuitenkin tietää olevansa kuninkaan poika ja hän käyttäytyy kuninkaan pojan tavoin.”

⁶³   Minä ajattelin: “Jos se tekee sen värilliselle, joka tulee Afrikasta ja joka tietää isänsä olevan heimon kuningas, niin mitä sen tulisikaan tehdä kristitylle, uudestisyntyneelle miehelle tai naiselle, joka tietää, että meidän Isämme on Taivaan Kuningas Kirkkaudessa! Meidän tulisi käyttäytyä niin kuin kristittyjen miesten ja naisten tulisi käyttäytyä. Meidän tulisi toimia siten, pukeutua siten, puhua siten ja elää siten. Vaikka me olemmekin täällä muukalaisia, me olemmekuitenkin Kuninkaan lapsia. Aamen.

⁶⁴   Meidän luonteemme, meidän henkinen ryhdittömyytemme tässä ajassa, jossa me nyt elämme! Israel oli langennut samoihin uriin ja oli myös moraaliton. He olivat unohtaneet Jumalan lait. “Sinun ei tule tehdä aviorikosta eikä sinun tule himoita lähimmäisesi vaimoa”, ja niin edelleen. He olivat unohtaneet nuo lait. He eivät enää halunneet sitä. Ja he halusivat olla samalla tavoin kuin muukin maailma, aivan samoin kuin seurakuntakin tänään haluaa.

⁶⁵   Erään kerran Israel, kun he alkoivat haluta, että kuningas hallitsisi sitä, niin Samuel, tuo profeetta, joka oli lähetetty heille, sanoi: “Olenko minä koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?”

He sanoivat: “Ei, et ole.”

⁶⁶   “Keräsinkö minä koskaan teiltä ruokaani ja rahaa, teidän rahaanne, elannokseni?”

⁶⁷   “Ei, et sinä ole sitä tehnyt. Sinä et ole koskaan sanonut meille mitään, Samuel, mikä ei olisi tapahtunut. Etkä sinä ole koskaan pyytänyt meiltä rahaa elämiseesi. Mutta kuitenkin, me joka tapauksessa haluamme kuninkaan.”

⁶⁸   Jumala sanoi Samuelille: “Anna heidän saada hänet. He eivät hylänneet sinua, he hylkäsivät Minut.”

⁶⁹   Israel oli nyt joutunut tuohon samaan tilaan. He eivät enää halunneet Jumalan profeettoja. He eivät tarvinneet heitä. Ja jos joku tulisi ja yrittäisi tuoda heille Sanan ja yrittäisi tuoda heidät takaisin Sanaan, he hylkäisisivät Sen. He aina tekevät niin sen kaltaisessa turmeluksessa.

⁷⁰   Kun maailma ja seurakunta liittyvät yhteen, silloin he eivät halua mitään hengellistä. He eivät halua NÄIN SANOO HERRAa. He haluavat sen, mitä he tahtovat. He haluavat maailmaa ja haluavat sanoa olevansa kristittyjä ja elää maailmassa ja elää maailman mukana ja elää niin kuin maailma ja yhä pitää kiinni tunnustuksestaan olla kristitty. Tiedättekö, että se, mistä siinä on kysymys, on hengellinen muistinmenetys. Juuri sellainen se on. He eivät tiedä, keitä he ovat. He ovat unohtaneet, mitä heidän pitäisi tehdä.

⁷¹   Jos joku tulisi sillä tavoin tänä päivänä, se tultaisiin hylkäämään aivan samalla tavoin. Heillä oli tuo pahanlaatuisena, ja niin se on tänäänkin. He eivät enää voineet samastaa itseään yliluonnollisten asioiden kanssa, koska he eivät halunneet sitä, tuota Sanaa, Evankeliumia. He eivät halunneet Sitä. Synnin tauti oli vaivannut heitä, ja he rakastivat sitä.

⁷²   Synti on miellyttävää kääntymättömälle sydämelle. Se näyttää hyvältä kääntymättömästä mielen kannalta, mutta se on kuoleman tie. Siellä ei ole mitään muuta jäljellä kuin kuolema. “Synnin palkka on kuolema”, teidän täytyy korjata satona palkkanne. Te olette kylväneet tuuliin ja nyt te korjaatte pyörretuulta.

⁷³   Hengelliset merkit ja Jumalan määräämän sanansaattajan saarnaaminen, ne eivät enää koskaan liikuttaneet heitä. Naiset saattoivat nauraa vasten kasvoja ja sanoa: “Minun ei ole pakko kuulla sen kaltaista asiaa.” Eikö se olekin toistunut jälleen? Mitä se on? Hengellinen muistinmenetys, juuri sellainen se on. He ovat unohtaneet, että Jumala ja Hänen Sanansa ovat sama ja ettei Hän voi muuttaa Sitä.

⁷⁴   Jos profeetta nousi näyttämölle noina päivinä ja antoi hengellisen merkin, hengellisen äänen, ja antoi kuulua Jumalan äänen sen perästä, he vain nauroivat sitä ja tekivät pilaa Siitä.

⁷⁵   Te tiedätte tuon vanhan sanonnan: “Hullut kävelevät raudoitetuin kengin siellä, missä Enkelitkin pelkäävät astua.” Sen tämä hengellinen muistinmenetys tekee. Se saa ihmiset siihen pisteeseen, missä heillä ei sisimmässään ole enää mitään tunnetta. He eivät halua mitään, mikä on hengellistä.

⁷⁶   Ottakaa joku todella hengellinen kokous, missä Pyhä Henki parantaa sairaita ja erottaa sydämessä olevat ajatukset, ja pankaa se kaikkien seurakuntien keskuuteen suurena yhteiskokoontumisena täällä tällä stadionilla ja katsokaa mitä tapahtuu. Muutaman minuutin sisällä jokainen nousisi ylös ja kävelisi ulos. He eivät haluaisi olla missään tekemisissä sen kanssa. He eivät olisi missään tekemisissä sen kanssa. He haluaisivat kuunnella jotakin intellektuellista puhetta.

⁷⁷   Mutta kun on kysymys Jeesuksen Kristuksen Voimasta, ja Hänen ylösnousemuksestansa, ja Pyhästä Hengestä, he eivät halua olla missään tekemisissä Sen kanssa, koska se tuomitsee heidät. Se sytyttää heidät palamaan sen asian avulla, joka heidän tulisi tietää. Mikään kuritus ei tietenkään ole miellyttävää ajallaan. Mutta, jos te taivutte sen edessä, se tuottaa katumuksen hedelmän. Niinpä me näemme, että kun tämä hengellinen muistinmenetys saa otteen ihmisistä, silloin he ovat pahassa tilassa. Me näemme saman asian nyt. Nyt haluaisin…

⁷⁸   Teidän täytyy olla samaistuneita. Teidän täytyy osoittaa se jossakin. Teidän elämänne osoittaa tänä iltana, mihin te olette samaistetut. Te olette samaistuneet joko sisälle Kristukseen tai ulos Kristuksesta. Te ette ole puolivälissä. Ei ole olemassa mitään sen kaltaista asiaa kuin humalainen, selvä mies. Ei ole olemassa mitään mustaa, valkoista lintua. Te olette joko pelastunut tai te ette ole pelastunut. Te olette pyhä tai syntinen, jompikumpi, ja teidän hengellinen asenteenne Jumalan Sanaa kohtaan tunnistaa täsmälleen, missä te seisotte. Oikein.

⁷⁹   Jumalan Sana vahvistettuna, todistettuna, että Pyhän Hengen kaste on aivan samanlainen kuin se koskaan oli Helluntaipäivänä, tai minä muuna aikana tahansa. Ja Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja teidän asenteenne sitä kohtaan osoittaa, onko teillä hengellinen muistinmenetys tai ei. Niin on. Ei ole väliä sillä, vaikka te olisitte diakoni tai jopa saarnaaja, se ei tee… Kyllä, myös he saavat sen. Niinpä me huomaamme, että se on tarttuva tauti, ja se iskee koko asiaa. Pankaamme se nyt merkille.

⁸⁰   No niin, olla amerikkalainen. Ollakseni amerikkalainen minun täytyy olla samaistettu kansakuntani kanssa. Kuunnelkaa nyt tarkasti. Olla amerikkalainen, kun olen syntynyt täällä tässä maassa, minusta tulee kansalainen ja olen samaistettu tämän kansakunnan kanssa. Kaikki se, mitä se on, minäkin olen. Kaikki se, mitä se on ollut, minäkin olen. Sillä jos olen samaistettu amerikkalaiseksi, minun täytyy kantaa kaikki sen häpeä, kaikki sen kunnia. Mitä tahansa se onkin, minäkin olen, koska olen samaistettu sen kanssa. Aamen. Haluan teidän käsittävän sen. Minut tunnistetaan Amerikan kansalaiseksi, ja silloin kaikki se, mitä se oli, minäkin olen. Kaikki, mitä se on, minäkin olen. Minun täytyy olla osa siitä. Minun täytyy… Jos olen Amerikan kansalainen, olen osa Amerikkaa. Ja kaikki se, mitä se on, minäkin olen.

⁸¹   Minä en saa koskaan unohtaa tätä. Jos haluan pysyä todellisena Amerikan kansalaisena, täytyy minun muistaa, että minä olen sitä, mitä kansakuntani on, sillä minä olen samaistettu kansakuntani kanssa. Taistella sen puolesta tai kuolla sen puolesta tai seistä kaiken sen puolesta, minkä puolesta se seisoo. Minun täytyy seistä sen puolesta. Se, mitä kansakuntani on, sellainen minä olen. Minkä puolesta se seisoo, sen puolesta minäkin seison. Ollakseni uskollinen amerikkalainen olen valmis kuolemaan sen puolesta, taistelemaan sen puolesta, seisomaan sen puolesta, tekemään mitä tahansa, mitä tuleekin tehdä. Minä olen osa siitä. Te ette voi moittia sitä moittimatta minua. Kun te sanotte jotakin sitä vastaan, te sanotte sen minua vastaan, sillä minä olen amerikkalainen. Sen mitä sanotaan teitä vastaan amerikkalaisina, ja mitä sanotaan tätä kansakuntaa vastaan, se sanotaan teitä vastaan, sillä te olette osa siitä. Älkää koskaan unohtako sitä. Kun te niin teette, silloin teillä aivan varmasti on muistinmenetys.

⁸²   Ja muistakaa, te ette voi enää olla Amerikan kansalainen, jos te ette voi tulla osaksi sitä. Teidän täytyy olla sitä, mitä Amerikkakin on. Sellainen teidän myös täytyy olla. Teidän täytyy olla osalliset siitä. Tämä on minun kansakuntani, minun täytyy olla osallinen siitä. Millainen se on, sellainen minäkin olen. Näettehän, millainen se oli, sellainen olen minäkin. Ei ole väliä sillä, millainen se oli, sellainen minäkin yhä olen.

⁸³   Ollessani amerikkalainen minä laskin maihin Plymouth Rockissa esi-isien kanssa. Minun täytyi tehdä se? Olen osa Amerikkaa. Minä ratsastin Paul Reveren kanssa varoittamaan lähestyvästä vaarasta. Jos olen todellinen Amerikan kansalainen, laskin maihin Plymouth Rockilla. Ratsastin Paul Reveren kanssa varoittamaan uhkaavasta vaarasta. Tiedättekö nyt mitä tarkoitan?

⁸⁴   Ylitin jäisen Delawaren George Washingtonin ja hänen paljasjalkaisten sotilaittensa kanssa. Minä olin siellä, sillä olen samaistettu tämän kansakunnan kanssa. Se, mitä hän teki siellä, on osa minusta. Se, mitä minä nyt teen, on osa hänestä. Olin samaistettu Washingtonin kanssa Delaware joella.

⁸⁵   Seisoin “Kiviseinä” Jacksonin kanssa, kun ylivoima oli niin suuri häntä vastaan, ja he kysyivät: “Kuinka voit seistä kuin kiviseinä, kun sinua vastassa on ylivoima?” Tuo pieni ujo, sinisilmäinen mies potkaisi saappaansa kärjellä tomua ja sanoi: “Minä en koskaan ota vesiryyppyäkään ennen kuin kiitän Kaikkivaltiasta Jumalaa siitä.” Minun täytyy seistä kuin kiviseinä hänen kanssaan. Seisoin siellä “Kiviseinä” Jacksonin kanssa. Ollessani amerikkalainen olen samaistettu hänen kanssaan ja hänen seisomisensa kanssa. Ylittäen Delawaren! Taistellen taistelut!

⁸⁶   Minä nostin tuon lipun, olin heidän kanssaan, kun he nostivat tuon lipun Guamissa. Sen jälkeen kun tuhannet amerikkalaiset sotilaat olivat antaneet elämänsä, minä olin samaistettuna tuossa lipunnostossa. Jokainen meistä oli. Kaikki Amerikan kansalaiset olivat samaistettuja tuon lipun kanssa, joka riippui Guamin yllä. Kun kuulin heidän nostaneen tuon lipun siellä, juoksivat kyyneleet alas poskiani pitkin. Se olin minä. Se olitte te. Se tarkoitti meitä kaikkia, kun olimme samaistettuja siellä sen kanssa.

⁸⁷   Kaikki se, mitä Amerikka on, sellainen olen minäkin. Kaikki sen kunnia on minun kunniani. Kaikki sen häpeä on minun häpeäni. Jos se on tehnyt häpeällisiä asioita, silloin minä kannan sen häpeän. Minä saan kunnian sen kanssa, koska olen samaistettu sen kanssa. No niin, olla samaistettuna täytyy amerikkalaisen kantaa kaikki Amerikan häpeä, kaikki Amerikan kunnia, kaikki se, mitä se koskaan on ollut. Kaikki se, mitä se oli, tai mitä se koskaan tulee olemaan, te olette samaistettuja sen kanssa.

⁸⁸   Nyt, voidaksenne olla todellinen kristitty, teidän täytyy olla samalla tavoin. Me emme saa unohtaa sitä. Kaikki se, mitä Hän oli, minä olen samaistettu Hänen kanssaan. Olen samaistettu Hänen kanssaan.

⁸⁹   Huomatkaa, ja Hän on minussa, ja minä olen Hänessä. Pankaa sitten merkille, että jokainen kristitty joka on todellinen aito kristitty, oli Hänen kanssaan “kun aamutähdet lauloivat yhdessä ja Jumalan pojat huusivat ilosta ennen maailman perustamista.” Me olemme samaistettuja kuolemattomilla alueilla Jumalan kanssa kymmenen miljoonaa vuotta ennen kuin maailma edes muodostettiin. Minä olin siellä Hänen kanssaan. Jos minulla on Iankaikkinen Elämä, olin siellä Hänen kanssaan. Olin samaistettu Hänen kanssaan. “Kun aamutähdet lauloivat yhdessä ja Jumalan pojat huusivat ilosta.”

⁹⁰   Olin Hänen kanssaan, kun Hän kutsui Abrahamin seitsemänkymmentäviisivuotiaana, ja kun hänen vaimonsa oli kuudenkymmenenviiden, ja sanoi hänelle, että he tulisivat saamaan lapsen. Minä olin Abrahamin kanssa, kun hän otti asemansa NÄIN SANOO HERRAn kanssa: “Minä tulen saamaan lapsen.” Seisoin hänen kanssaan. Jokainen kristitty seisoi hänen kanssaan. Minä olin hänen kanssaan hänen kiusaustensa tullessa. Olin hänen kanssaan, kun hän meni vuorelle uhratakseen Iisakin. Olin hänen kanssaan, kun tuo oinas ilmestyi.

⁹¹   Olin Joosefin kanssa, kun hän oli veljiensä hylkäämä, koska hän oli hengellinen, ja he muut olivat lihallisia. Olin hänen kanssaan, kun hän tiesi sen häpeän, minkä hänen täytyi kestää veljiensä puolelta. Sellainen, kuin hän oli, sellainen minäkin olen. Sellainen kuin minä olen, sellainen hänkin oli. “Sillä me olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Minä olin Joosefin kanssa hänen haudassaan, kuopassa. Olin hänen kanssaan, kun hän meni faaraon oikealle puolelle. Teidän täytyi olla samaistettuja hänen kanssaan.

⁹²   Olin Jaakobin kanssa tuona yönä, kun hän painiskeli koko yön Enkelin kanssa. Minä olen itse paininut. Minä tiedän, minkä lävitse hän meni. Niinpä minä painiskelin Jaakobin kanssa samaan aikaan kuin hänkin, sillä minä olen hänen veljensä.

⁹³   Olin Mooseksen kanssa, kun hän meni alas Egyptiin. Olin Mooseksen kanssa palavan pensaan ääressä. Jos te olette kristitty, te olette samaistunut noiden Raamatun henkilöiden kanssa. Älkää unohtako sitä! Minä olin Mooseksen kanssa, kun koko kansa kääntyi häntä vastaan. Olin Mooseksen kanssa, kun hän ylitti Punaisen Meren. Kun hän nosti kätensä ja käveli eteenpäin, ja Punainen Meri avautui, minä olin samaistettuna Kristuksessa juuri silloin ja minä olin Mooseksen kanssa tuona hetkenä.

⁹⁴   Millainen jokainen kristitty on ollut, millainen jokainen uskovainen on ollut, niin jokainen uskovainen on nyt samaistettuna tuon saman henkilön kanssa. Mitä tahansa se onkin, teidän täytyy olla samaistettuja sen kanssa. Älkää unohtako sitä. Kun sen teette, teillä on hengellinen muistinmenetys. Te olette unohtaneet, kuka te olette.

⁹⁵   No niin, olin samaistettu hänen kanssaan, Mooseksen kanssa, kun hän ylitti meren.

⁹⁶   Olin Elian kanssa Ahabin päivinä, kun heidän täytyi tehdä valinta, ketä he palvelisivat, Jumalaako tai Baalia. Me olimme hänen kanssaan Karmelin Vuorella, kun hänen täytyi tehdä valinta, sillä me olemme samaistettuja saman Jumalan Ruumiin kanssa, jossa hän oli samaistettuna. Niinpä jos me olemme samaistettuna tuossa Ruumiissa, silloin meidän täytyy muistaa, että me olimme siellä hänen kanssaan. Oikein.

⁹⁷   No niin, olin Daavidin kanssa, kun hänen omat veljensä hylkäsivät hänet. Minä olin Daavidin kanssa. ja myös te olitte, jos te olette kristitty. Teidän täytyy olla samaistettuna hänen hylkäämisensä kanssa.

⁹⁸   Olin noiden heprealaislasten kanssa tulisessa pätsissä, kun tuli ei voinut heitä polttaa tuon neljännen Miehen läsnäolon tähden.

⁹⁹   Olin Danielin kanssa leijonien luolassa. Minä olin samaistettuna siellä, kun tuo Herran Enkeli oli samaistettuna hänet kanssaan siellä.

¹⁰⁰   Olin mitä varmimmin Hänen kanssaan Golgatalla. Minun on täytynyt olla samaistettuna Hänen kanssaan Golgatalla. Minun täytyy olla sillä paikalla, että enkä ollut vain samaistettuna Hänen kanssaan Golgatalla, vaan minä myös kuolin Hänen kanssaan Golgatalla. Jokaisen kristityn täytyy kuolla Hänen kanssaan Golgatalla. Jos te ette kuole Hänen kanssaan Golgatalla, te ette ole Hänen omansa. Minä olin siellä, kun Hän kuoli. Minä kuolin Hänen kanssaan. Ja sitten olin Hänen kanssaan, kun Hän nousi ylös kuolleista. Minä nousin ylös pääsiäisaamuna Hänen kanssaan ylösnousemuksessa. Mitä tahansa Hän teki, minä olin siellä Hänen kanssaan. Jokainen uskovainen oli samalla tavoin.

¹⁰¹   Ja nyt istun Hänen kanssaan Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, ja kaikki helvetin voimat on voitettu Hänen kauttaan. Jokainen kristitty uskova istuu samalla tavoin, koska teidän täytyy olla samaistettuja.

¹⁰²    Näen nyt itseni, näissä viimeisissä päivissä, monien uskovien kristittyjen kanssa samaistettuna Hänen palvelutehtävänsä kanssa. “Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Näen itseni tänä päivänä samaistettuna Hänen palvelutehtävänsä kanssa. Näettekö te itsenne sillä tavalla ja uskotte sen, vaellatte sen kanssa? Huomatkaa, niitä tekoja, joita Hän teki, Hän sanoi uskovan tulevan tekemään samlla tavoin. “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette myös te tekevä.” Voitteko te sitten olla samaistettuja Hänen kanssaan? Sitten kun häväistys tulee Sanan tähden, voitteko te kestää häväistyksen niin kuin Hän teki, näettekö, samaistettuina Hänen kanssaan? Minä olin samaistettu Hänen kanssaan.

¹⁰³    Minä olin Hänen kanssaan Helluntaipäivänä. Minä olin noiden opetuslasten kanssa siellä ylhäällä ja olin samaistettuna heidän kanssaan Pyhän Hengen kasteessa.

¹⁰⁴   Haluaisin tietää onko seurakunnalla nyt niin paha muistinmenetys, että he eivät, jotkut heistä, eivät edes usko, että on sen kaltaista asiaa kuin Pyhä Henki. Näettekö mikä seurakunnalla on? Pahanlaatuinen muistinmenetys! Katsokaahan, he ovat unohtaneet, että se oli Jeesus Kristus siellä alussa. He ovat unohtaneet, millainen Jeesus Kristus oli. He ovat unohtaneet. He ajattelevat Hänen olleen vain lainantajan tai profeetan tai jonkun hyvän miehen. He ovat unohtaneet, että Hän oli Jumala. He ovat unohtaneet, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja seurakunnalla on pahanlaatuinen hengellinen muistinmenetys. He ovat unohtaneet kaikki nämä asiat. He eivät ymmärrä sitä enää.

¹⁰⁵   Meidän täytyy olla noiden opetuslasten kanssa Helluntaina, samaistettuna heidän kanssaan. Minä olin samaistettu Pietarin saarnan kanssa Apostolien tekojen 2. luvussa. Minä kuulin, mitä hän sanoi. Minä uskon, mitä hän sanoi. Minä tottelin, sitä mitä hän sanoi. Nyt minä olen samaistettu tuon saman asian kanssa.

¹⁰⁶   Älkää saako hengellistä muistinmenetystä, koska silloin te samaistatte itsenne jonkin muun kanssa. Pysykää vain tuon Sanan kanssa!

¹⁰⁷   Me olimme Seurakunnan kanssa, kun Jeesus Kristus antoi sille tehtävän Markuksen 16. luvussa: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi kaikille luoduille.” Minä haluan olla samaistettu siellä: “Kaikeen maailmaan, kaikille luodulle.” “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, voin olla samaistettuna siinä.

¹⁰⁸   No niin, oletteko te nyt samaistettuja sen kanssa vai onko teillä hengellinen muistinmenetys, niin että te toteatte, että ette usko noiden merkkien seuraavan uskovia? Katsokaahan, jos te ette usko sitä, silloin teillä on hengellinen muistinmenetys, näettehän, te olette unohtaneet, että Jumala lupasi sen. Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Älkää unohtako sitä. Te ette voi unohtaa sitä ja olla kristitty. Teidän täytyy olla samaistettuja sen kanssa.

¹⁰⁹   Teidän täytyy olla samaistettuja Pyhän Johanneksen 14. luvun 12. jakeen kanssa: “Hän, joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Älkää unohtako sitä. Jos te sen teette, silloin teillä on hengellinen muistinmenetys. Te olette unohtaneet, kuka te olette. Te olette unohtaneet, mitä teidän todistuksenne merkitsee.

¹¹⁰   Entä se kun Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää, mitä te tahdotte, ja se tullaan tekemään teille”? Oletteko samaistettuja sen kanssa uskoaksenne, että se on Totuus? Markus 11. kanssa, kun Hän sanoi: “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että mitä te olette sanoneet, se tulee tapahtumaan, niin te voitte saada sen, mitä te olette sanoneet.” Voitteko olla samaistettuja sen kanssa uskoaksenne, että se on Totuus? Jos ette, silloin olette saamassa hengellisen muistinmenetyksen.

¹¹¹   Ja kun te unohdatte, te kadotatte kristillisen tasapainonne. Te ette osaa sanoa, mihin te kuulutte. Te sanotte: “Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Siitä olen tietoinen. Minä olen helluntailainen. Olen sitä, tätä tai jotakin muuta.” Olkaa varovaisia! Se voi merkitä sitä, että tämän taudin merkit alkavat näkyä teissä, että teillä on jonkinlainen hengellinen muistinmenetys.

¹¹²   Te sanotte: “Mutta, veli Branham, minä uskon näin, ja voin tuskin…” Hetkinen nyt vain. Jos Jumala lupasi tehdä näitä asioita, ja Hän sanoi, että ne tulisivat olemaan viimeisinä päivinä, ja teidän uskontunnustuksenne pitää teidät pois siitä, on se hyvä merkki siitä, ja voin nähdä taudin merkin yllänne. Teillä on hengellinen muistinmenetys. Te olette unohtaneet samaistua Sanan kanssa.

¹¹³   Te sanotte: “Minä en usko, että sairaat parantuvat.” Teillä on hengellinen muistinmenetys.

¹¹⁴   Te sanotte: “Minä en usko Pyhän Hengen kasteeseen.” Se on hengellinen muistinmenetys!

¹¹⁵   Te sanotte: “Minä en usko, että Jumala lupasi tehdä näitä asioita viimeisinä päivinä.” Silloin te olette kuunnelleet jotakin uskontunnustusta tai jotakin oppia Raamatun sijasta. Teillä on hengellinen muistinmenetys. Te ette silloin tiedä, minne te kuulutte. Te tunnustatte: “Olen kristitty”, ja kiellätte Sanan. Se tuo teidät suoraan takaisin hengelliseen muistinmenetykseen, näettehän, te ette tiedä, missä te seisotte. Teillä on hengellinen muistinmenetys. Te ette voi samaistua Kirjoitusten kanssa.

¹¹⁶   Teidän täytyy olla opetuslasten kanssa. Teidän täytyy olla samaistettuja kaikkien Kirjoitusten kanssa, Seurakunnan kanssa, kun sille annettiin sen tehtävä. Nyt, kun Seurakunta sai tehtävänsä, se tarkoitti: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Se oli Seurakunnan tehtävä. Nyt heillä on…

Se oli tuo tehtävä.

¹¹⁷   Mutta he ovat saaneet pahan hengellisen muistinmenetyksen, aivan niin kuin Eevallakin oli hänen kulkiessa eräänä päivänä siellä puutarhassa. Seurakunta on nyt kuin Israel ja kärsii tästä samasta taudista. Saamanne allergia jonkun seminaarin ruokavaliosta aiheuttaa teille tuo hengellisen muistinmenetyksen. Ottakaa jotakin seminaarin ruokavaliosta, ja te saatte allergian, ja sitten ennen pitkää teillä on todella paha muistinmenetys. Te ette usko mitään, mitä Raamattu sanoo.

¹¹⁸   Se on vikana seurakunnallakin tänään. Siksi meillä ei tänään voi olla herätystä. Se on ihmisillä vikana tänään. He ovat niin kaikenlaisten hehkuvien hiilten yli raahattuja ja jokaisen ismin vallassa. Mitä vain voidaan hautoa esiin, kunnes he eivät tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Täsmälleen. Seurakunta ei voi muistaa Herraansa. Se ei voi muistaa Hänen Sanaansa. Se ei voi muistaa lupausta.

¹¹⁹   Se juuri oli vikana Israelilla, kun Jeesus tuli näyttämölle. He eivät voineet muistaa, että “neitsyt tulisi raskaaksi”. He eivät voineet muistaa, että Mooses oli sanonut: “Herra, teidän Jumalanne, on nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni”. Heillä oli hengellinen muistinmenetys.

¹²⁰   Se juuri seurakunnalla on tänään. Hän sanoi: “On tapahtuva viimeisinä päivinä”, että nämä asiat tapahtuisivat, joiden me näemme tapahtuvan, ja seurakunta vain istuu kuolleena kuin kello kaksitoista. Mikä se on? Hengellinen muistinmenetys. Me kutsumme itseämme helluntailaisiksi emmekä voi tunnistaa, emmekä voi samaistua Sanan kanssa, kun Se on saarnattu Kristuksen ylösnousemuksen Voimassa, ja Hänen täällä keskuudessamme tehdessä niin, ja tehden täsmälleen sen, mitä Hän sanoi Sen tulevan tekemään. Silloin, olkaa varuillanne, meidän kirkkokunnallinen järjestelmämme on saanut meidät hengellisen muistinmenetyksen valtaan. Me kärsimme. Me emme tiedä, mihin me kuulumme. Yksi vie paperinsa tästä seurakunnasta toiseen seurakuntaan ja tähän seurakuntaan ja tähän ismiin ja tuohon ismiin. Näettekö?

¹²¹   Mitä me tarvitsemme, jällen kerran, on toisen Aamoksen tulo näyttämölle NÄIN SANOO HERRAN kanssa. Vastaanottaisimmeko me hänet? Me tekisimme suunnilleen samalla tavoin kuin hekin tekivät. He eivät koskaan vastaanottaneet häntä. He eivät vastaanottaisi häntä tänäänkään. Hän ei voisi saada edes päätään sisälle mihinkään, tuskinpa vain, voidakseen saarnata. No niin, juuri niin on, koska seurakunta kärsii hengellistä muistinmenetystä.

¹²²   Nyt miksi? Jumala lupasi näissä viimeisinä päivinä: “Kun Ihmisen Poika tultaisiin paljastamaan”, Luukkaan 17. luvun mukaan, “niin että se merkki, joka tapahtui Sodoman aikana, tulisi tapahtumaan uudestaan.” Ja ihmiset näkevät sen tapahtuvan, ja jotkut heistä eivät edes usko Sitä. He ajattelevat, että se on telepatiaa. He ajattelevat, että se on perkeleen henki. Mitä se on? He kärsivät hengellistä muistinmenetystä. Juuri niin on. He eivät voi ymmärtää Herraa. “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.” Millainen Hän silloin oli, sellainen Hän on nyt.

¹²³   Mutta nyt on tapahtunut niin, että me emme enää voi samaistua Sanan kanssa. Miksi? Seurakunta ei tiedä, onko se jokin kerho tai onko se seurakunta. Se ei halua tulla kutsutuksi kerhoksi, eikä sitä voida kutsua seurakunnaksi, koska seurakunnaksi kutsuminen tarkoittaa sitä, että on samaistunut Kristuksen kanssa. Se tuottaa seurakunnalle hengellisen muistinmenetyksen. Eikä se halua tulla kutsutuksi kerhoksi. Niinpä se ei ole mikään helluntaiseurakunta, metodistiseurakunta, baptistiseurakunta, se on helluntai-kerho, metodisti-kerho, baptisti-kerho, koska se ei voi olla samaistettuna Sanan kanssa. Ja kun Sana on paljastettu, niin silti he eivät usko Sitä. Se on tauti, hengellinen muistinmenetys. He eivät voi samaistua, he eivät tiedä, mihin he kuuluvat. Niin on.

¹²⁴   Aivan samoin kuin on jonkin risteyttämisen kanssa. Niin kuin olen usein sanonut: “Mielestäni kaikkein tyhmin asia, mitä koskaan olin nähnyt, oli muuli.” Katsokaahan, se on risteytymä. Sen äiti oli tammahevonen, ja isä oli aasi, eikä se edes tiedä, mihin se kuuluu. Te voitte risteyttää ne ja saada muulin, mutta tuo muuli ei voi tuottaa jälkeläisiä. Näettehän, se ei voi. Te ette voi opettaa sille mitään. Se on kovapäinen. Te ette voi koskaan sanoa… Te voitte katsoa, kun sillä vain on nuo suuret pitkät korvat pystyssä. Ja se odottaa elämänsä pisimpään päivään, juuri ennen kuolemaansa, potkaistakseen teitä. Siinä kaikki. Se odottaa aina potkaistakseen teitä, jos se vain pystyy siihen.

¹²⁵   Ja se tuo mieleeni koko joukon niin kutsuttuja risteytettyjä kristittyjä. He ovat risteyttäneet seurakunnan, kunnes he sairastavat hengellistä muistinmenetystä. He eivät voi tuottaa mitään uudestaan.

¹²⁶   He puhuvat risteytetystä maissista. Risteytetty maissi ei ole mitään. Se on pahinta, mitä te koskaan panette suuhunne, mikä tahansa risteytetty. Siitä syystä teidän täytyy ottaa nämä pienet kasvihuonekasvit ja risteytykset ja ruiskuttaa ja lääkitä sitä ja hemmotella sitä. Miksi? Koska ne eivät voi pitää ötököitä pois itsestään.

¹²⁷   Mutta aitoon, jalorotuiseen, häneen teidän ei tarvitse ruiskuttaa mitään. Hänellä on voimaa itsessänsä pitämään elukat poissa itsestään. Sitä tarvitaan, jotta epäuskon elukat voidaan pitää poissa todella aidon Hengen omaavasta miehestä.

¹²⁸   Ottakaa joku vanha muuli ja alkakaa puhua hänelle ja sanokaa: “Kuulehan, poika, minä haluan sinun tekevän tämän ja tuon.”

¹²⁹   Hän tulee vain istumaan siellä: “Haw! Haw! Haw!” Nuo pitkät korvat heiluvat siellä ylös ja alas. Olen nähnyt paljon kristittyjä, niin kutsuttuja, jotka ovat samankaltaisia.

¹³⁰   Te sanotte: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

¹³¹   “Haw? Minä uskon, että ihmeiden päivät ovat ohitse. Haw? Haw? Haw?” Katsokaahan, hän ei tiedä, mihin hän uskoo. Hän ei tiedä mitään. Hän ei tiedä, mistä hän tulee. Hän ei tiedä, minne hän on menossa. Hänellä on hevosen muistinmenetys. Hän ei tiedä, mistä hän on eikä hän voi mennä yhtään pidemmälle.

¹³²   Mutta minä pidän aidosta puhdasrotuisesta. Oi, hän on ystävällinen. Te voitte puhua hänelle. Hän tietää, kuka hänen isänsä oli, kuka hänen äitinsä oli, kuka hänen isoisänsä ja isoäitinsä oli. Hänellä on kantakirjapaperit osoittamassa, mistä hän tulee.

¹³³   Ja minä pidän puhdasrotuisesta kristitystä, joka voi mennä takaisin Jumalan Sanaan, koko matkan Helluntaipäivään asti, ja samaistua pyhien kanssa siellä, missä Pyhän Hengen Voima tuli heidän ylleen. Sellainen on puhdasrotuinen kristitty. Hän tietää, mistä hän on tulossa. Hän ei ole samaistettu metodistien, baptistien tai minkään muunkaan kanssa. Hän on samaistettu Jumalan Sanan kanssa. Hän tietää tarkalleen, missä hän seisoo. Hänen Isänsä kuninkaallinen Veri virtaa hänen lävitseen, Jeesuksen Kristuksen Veri. Hän tietää, mitä Se tekee! Hän uskoo jokaisen Sanan. Jumala työskentelee hänen kauttaan ja vahvistaa sen niillä merkeillä, joiden Hän sanoi seuraavan. Hänellä ei ole mitään hengellistä muistinmenetystä. Hän on aito puhdasrotuinen. Minä pidän siitä.

¹³⁴   Mutta seurakunnalla tänään on paha muistinmenetys. Se ei tiedä, mihin se kuuluu. Se on unohtanut kaiken Sen, unohtanut kaikki nämä asiat, jotka tekevät siitä Seurakunnan.

¹³⁵   Mikä on tehnyt meistä niin rikkaita, kuin mitä me olemme? Se on tullut Laodikeassa jälleen takaisin tuolle rikkaalle paikalle, samalla tavoin kuin Israelkin oli. Kun se oli köyhä, sen täytyi luottaa Jumalaan kaikessa, mitä se saattoi tehdä, kaikessa, mitä sillä oli, se luotti Jumalaan. Silloin Jumala oli sen kanssa, ja se oli hengellinen ja liikkui eteenpäin. Mutta kun se tuli rikkaaksi, niin tapahtui tämä: he rakensivat kaupunkeja, ja heidän naisensa tulivat moraalittomiksi, heidän miehensä sallivat sen, heidän saarnaajansa tekivät kompromisseja, ja he kielsivät profeetat. Ja sellaiseen tilaan he olivat päätyneet. Sen aiheutti se, että he unohtivat, mistä nuo siunaukset olivat tulleet.

¹³⁶   Ja te metodistit ja te baptistit ja te presbyteerit! Ja kuinka te metodistit voitte unohtaa John Wesleyn! Te baptistit! Ja John Smith itki ihmisten tilan tähden, niin että hänen vaimonsa täytyi taluttaa hänet pöytään hänen silmiensä turvottua umpeen hänen itkettyään ja rukoiltuaan koko pitkän yön. Mikä on vikana?

¹³⁷   John Wesley sanoi, että yksi suurimmista hä-… Uskon, että se oli yksi alkuajan metodisti-isistä, joka sanoi: “On häpeä metodistikirkon tyttärille, että he ovat tulleet niin maailmallisiksi, että he käyttävät jopa sormuksia sormissaan.” Mitä hän sanoisi nyt, kun heillä on shortsit yllään?

¹³⁸   Mitä on tapahtunut? Hengellinen muistinmenetys. Siitä juuri on kysymys, sillä te olette unohtaneet, mistä te olette tulleet. Teillä on kaikki nämä asiat, koska Jumala on hyvyydessään antanut ne teille.

¹³⁹   Ajatteletteko te tämän olevan jotakin outoa? Se on tarkalleen se, mitä Jeesuksen Kristuksen Henki, profetia sanoo Ilmestyskirjan 3. luvussa. Se sanoo: “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas, minulla ei ole tarvetta mistään, etkä tiedä, että sinä olet köyhä, sokea, kurja, viheliäinen, alaston, etkä tiedä sitä.” Näettekö, hän ei tiedä sitä! Mikä se on? Hengellinen muistinmenetys. He eivät tiedä sitä.

¹⁴⁰   Seurakunnalla on nyt rahaa. Koko maassa on tuskin yhtään kirkkokunnallista kirkkoa, jolla ei olisi miljoonia kertaa miljoonia dollareita ja jotka eivät rakentaisi miljoonien ja miljoonien dollarien rakennuksia ja asioita ja saarnaisi, että Herran Tulemus on käsillä. “Rikas”, ja sanoo, ”minulla ei ole tarvetta mistään.” Heillä on parhaiten koulutetut saarnaajat, mitä koskaan on ollut, ja jotka tietävät enemmän teologiasta, kuin mitä koskaan on tiedetty. Ja heillä on suurimmat rakennukset parhaiten valituilla paikoilla kaupungissa. Heillä on oikeus tehdä, mitä he vain tahtovat tehdä. Ja mitä he sitten tekivät? Saivat hengellisen muistinmenetyksen ja unohtivat, että Jumala oli se, joka oli tehnyt sen heille, aivan samalla tavoin kuin Israel teki.

¹⁴¹   Ja Raamattu profetoi, Jeesus Kristus lähetti enkelinsä Johanneksen tykö ja sanoi, että tänä viimeisenä seurakunta-ajanjaksona tulisi olemaan tälläinen hengellinen muistinmenetys. He ovat “kurjia”, muistakaa. He ajattelevat olevansa suuria. He ajattelevat, että heillä on jotakin. Mutta Hän sanoi, että he olivat “viheliäisiä, kurjia, köyhiä, sokeita ja alastomia, eivätkä tienneet sitä.” Eikä ole mitään tapaa, miten sen voisi sanoa heille.

¹⁴²   No niin, jos joku mies tai nainen olisi täällä ulkona kadulla häpeällisesti alasti, sokeana, olisi säälittävää olla siinä tilassa. Mutta sitten jos he ovat oikeassa mielentilassa ja tietävät, keitä he ovat, että he ovat inhimillisiä olentoja, ja että heidän tulisi käyttää vaatteita. He ovat inhimillisiä olentoja, joiden pitäisi olla samaistettuina ihmisrodun kanssa. Ja he ovat siellä ulkona “kurjina, viheliäisinä, sokeina ja alastomina.” Ja te menette hänen luokseen ja sanotte: “Veli, sinä olet alaston.”

¹⁴³   “Kuulehan nyt! Minä olen tohtori se-ja-se! Pidä sinä vain huoli omista asioistasi. Minä sanon sinulle, että minä kuulun siihen-ja-siihen! Sinulla ei ole mitään asiaa, sinulla pyhällä kieriskelijällä, puhua minulle mitään!” [Tyhjä kohta nauhassa.]

¹⁴⁴   Sanokaa heille että, “on väärin miehen tehdä tätä, ja ihmisten tehdä niitä asioita, joita he tekevät.”

¹⁴⁵   Ja he antavat teidän tietää, että heidän saarnaajansa on suvaitsevainen. Ja antakaa Hänen tulla alas ja tehdä ne merkit ja ihmeet, joita Hän sanoi tekevänsä, niin he eivät halua uskoa sitä. Mitä se on? He ovat unohtaneet Herran Jeesuksen käskyt. Kysymyksessä on hengellinen muistinmenetys. Katsokaahan, he ovat unohtaneet! Ja he ovat alastomia, eivätkä tiedä sitä, eivät käsitä sitä.

¹⁴⁶   He ajattelevat: “Koska kuulun kirkkoon, enempi ei ole tarpeellista.” Oi. veli, se ei merkitse Jumalalle mitään sen enempää kuin olla vapaamuurari, tai jotakin muuta, kuulua mihin tahansa muuhun kerhoon. Seurakuntaan kuuluminen ei merkitse mitään Jumalalle.

¹⁴⁷   Teidän täytyy olla Jumalan poikia ja tyttäriä. Teidän täytyy olla syntynyt Jumalasta, ja Jumala on Sana. Kun minä tulen osaksi isääni, minä tulen osalliseksi koko isästäni. Kun te tulette osaksi Jumalaa, te tulette Jumalaksi, täyteydessä. Hänen koko Sanansa, te uskotte sen kaiken!

Hengellinen muistinmenetys!

¹⁴⁸   Mitä jos te ette tietäisi, mikä teidän nimenne oli? Ja jos olette tulleet hienosta perheestä, niin kuin toivon teidän tulleen, ja mitä jos te olisitte unohtaneet sukunimenne ja menisitte tänne ulos ja eläisitte häpeällisesti? He sanoisivat: “Eikö sinun nimesi ole Jones”, tai mikä se olisikin.

“En minä tiedä, kuka minä olen.” Näettekö? Hyvä on, näettehän, se on kauhistuttava asia, kauhistuttava tila johon joutua.

¹⁴⁹   Juuri siihen tilaan seurakunta on joutunut. Sen oletetaan edustavan Jeesusta Kristusta. Mutta se on unohtanut sen, koska siihen on ruiskutettu uskontunnustuksia ja kirkkokuntia, joita he ovat hyväksyneet Sanan sijasta. “Ja he ovat alastomia, sokeita, viheliäisiä, eivätkä tiedä sitä”, eikä ole mitään tapaa, miten sen voisi sanoa heille.

¹⁵⁰   Minä en ehkä koskaan tule olemaan Birminghamissa uudestaan, mutta tämä on se kerta, jolloin he tulevat kuulemaan sen. Näettekö? Oikein. Minä vain… Minä en ole vastuussa mistään muusta kuin Siemenen kylvämisestä. Jumala ohjaa Sen siihen maahan, mihin Sen oletetaan menevän.

¹⁵¹   Unohtaneet, kyllä, he ovat unohtaneet Sanan lupauksen. He olivat unohtaneet. Israel oli sen kaltaisessa tilassa Jeesuksen tullessa. Se oli unohtanut. He odottivat. Oi, he sanoivat uskovansa, että Messias oli tulossa. Mutta kun Messias tuli ja osoitti Sanalla, kuka hän oli, heillä oli niin monia perinteitä, kunnes he olivat tehneet Jumalan Sanan tehottomaksi.

¹⁵²   Ja Jeesus lupasi, että juuri ennen lopun aikaa: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulisi olemaan.” Ja se tulisi tunnistetuksi, ja ihmiset olisivat niin kiinni perinteissä, kunnes he tekisivät Jumalan lupauksen tehottomaksi omien perinteidensä avulla. Se on hengellinen muistinmenetys! Se on juuri tarkalleen hengellinen muistinmenetys. Katsokaahan, he ovat unohtaneet nämä asiat.

¹⁵³   “Oi, minä kuulun tähän. Minä olen tehnyt tämän. Olen tanssinut Hengessä. Minä tein tämän.” Voi hyvänen aika, sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, ei ollenkaan.

¹⁵⁴   Kuinka te voisitte olla kristittyjä ja kieltää Sanan? Te ette voi tehdä sitä. Jumala on Sana. Jos Sana on teissä, te ja Sana olette yhtä. Kaikki se, mitä Sana on, myös te olette. Aamen. Jos minä elän tässä sukupolvessa, niin se osa Sanasta, mikä on luvattu tälle sukupolvelle, se minunkin täytyy olla. Jos aion olla kristitty, täytyy minun olla samaistettuna kaiken sen kanssa, mitä Raamattu sanoo ja minkä puolesta se seisoo.

¹⁵⁵   Halleluja! Te tulette kuitenkin kutsumaan minua pyhäksi kieriskelijäksi, ja minusta tuntuukin hyvin uskonnolliselta juuri nyt. Kyllä vaan.

¹⁵⁶   Minun täytyy olla samaistettuna kaiken sen kanssa, mitä Raamattu väittää. Ja Se antaa väitteensä, ja jos minä en ole saanut tämän nykyajan hengellisen muistinmenetyksen tartuntaa, minä tulen olemaan ja voin olla samaistettuna Sen kanssa. Jos minä kiellän Sen, silloin minulla on hengellinen muistinmenetys. Jotakin on tapahtunut. Olen vastaanottanut jonkun uskontunnustuksen tai jonkun opin tai jonkun seurakunnan tai ihmisryhmän. “Minä en voi tehdä sitä”, vaikka Sana kuitenkin tulee ja tunnistaa itsensä.

¹⁵⁷   Siitä syystä Jeesusta ei tunnistettu. “Oi”, he sanoivat, “mutta tämä mies on pyhä, meidän pyhä pappimme, meidän pyhä tämä tai tuo.”

¹⁵⁸   Ja Jeesus sanoi: “Te olette isästänne, perkeleestä, ja hänen tekojansa te teette.”

¹⁵⁹   Tiesittekö, että myös Kain uhrasi aivan yhtä hyvän uhrin? Hän oli vilpitön, polvistui ja palvoi ja uhrasi uhrin ja rukoili Jumalaa. Ja jos se on kaikki, mitä Jumala vaatii teiltä, että kuulutte seurakuntaan ja teillä on alttari ja maksatte kymmenyksenne ja käytte kirkossa ja elätte hyvää elämää. Jos se on kaikki, mitä Hän vaatii, Hän oli epäoikeudenmukainen tuomitessaan Kainin, koska hän teki samoin. Kyllä vaan. Aivan tarkalleen.

¹⁶⁰   Mutta uskonto tarkoittaa “peitettä”, ettekä te voi olla peitettyjä omilla hyvillä teoillanne. On ainoastaan yksi asia, jonka Jumala tulee hyväksymään, ja se on Jeesuksen Kristuksen Veri. Se on ainoa peite. Sen ulkopuolella, jos te sanotte: “Pitäkää uskontunnustus”, se on hengellinen muistinmenetys! Niin on tapahtunut.

¹⁶¹   Nyt pankaa merkille, he olivat unohtaneet Sanansa. He olivat unohtaneet Raamatun. He olivat unohtaneet lupauksen. He yrittävät elää siinä heijastuksessa, mitä metodistit olivat, mitä baptistit olivat, mitä joku muu oli. Tässä on tämän päivän lupaus, ja Jumala puhuu sen Sanansa kautta ja vahvistaa ja todistaa, että Se on niin, ja silti he eivät usko Sitä. Se on hengellinen muistinmenetys. Täsmälleen. Kokonaismuistinmenetys, he eivät absoluuttisesti usko Sitä lainkaan.

¹⁶²   Eräs ranskalainen sotilas. Minulle kerrottiin pieni kertomus; ennen kuin lopetamme. En tiennyt, että on niin myöhäistä, ja minulla on noin kymmenen sivua muistiinpanoja täällä jäljellä. Otan sen joskus toisella kerralla. Huomatkaa, eräs ranskalainen sotilas. Heillä oli joukko sotilaita armeijasta, joilla oli tämä muistinmenetys. Se johtui tärähdyksestä taistelussa. Ja heillä oli ohjelma, he kutsuivat ihmisiä, joilta oli kadonnut rakkaita, tulemaan ja katsomaan voisivatko he tunnistaa näitä poikia. Heille ei ollut mitään toivoa, ehkä yksi tai kaksi selvisi siitä. Ja sitten he ottivat heidät loput viedäkseen heidät terveyslaitokseen, missä heidän täytyisi pysyä lopun elämäänsä.

¹⁶³   He olivat junassa menossa ylös kukkulaa ja he pysähtyivät asemalle antaakseen näiden poikien päästä ulos oikaisemaan jalkojaan. Ja vartijat nousivat sinne kukkulalle valvoakseen heitä. Heidän täytyi valvoa heitä tämän muistinmenetyksen tähden.

¹⁶⁴   Ja he tarkkasivat erästä nuorta miestä siellä, joka tuli ulos ja alkoi katsella ympärilleen siellä olevaa vesisäiliötä ja hän katseli kaikkialle ympäri mäkeä. Hän hieroi kasvojaan ja tutki ympäristöä. Ja hän katsoi uudestaan ja näki tuon vesisäiliön. Hän katsoi kaikkialle ympäri asemaa ja alkoi kävellä. Sen sijaan että vartija olisi pysäyttänyt hänet, hän seurasi häntä.

¹⁶⁵   Hän meni kukkulan yli, alas pientä polkua, kääntyi oikealle ja meni ylös toisen pienen kukkulan yli ja tuli pienelle hirsimökille. Hän katsoi. Eteisestä tuli ulos vanha mies kävelykeppi kädessään ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Hän sanoi: “Poikani, tiesin, että sinä palaisit takaisin. He sanoivat minulle sinun kuolleen, mutta minä tiesin sinun palaavan.” Ja tuo poika palasi omaksi itseksensä. Muistinmenetys jätti hänet. Hän saattoi tunnistaa, kuka hän oli. Hän tiesi, että se oli hänen isänsä.

¹⁶⁶   Oi sinä ristin sotilas, jota on kolhittu niin paljolla harjoituksella, niin monilla kirkkokuntien ja uskontunnustusten tärähdyksillä ja maailman asioilla, miksi et astuisi siitä pois muutamaksi minuutiksi ja alkaisi katsoa ympärillesi Raamatussa? Voit harhailtuasi löytää itsesi eräänä näistä päivistä tunnistettuna täällä Sanassa, uskovaisena. Sinä et ehkä tunne Häntä. Voit tulla tuntemaan itsesi niin kuin tuo tuhlaajapoika ja löytää itsesi. Saatat löytää tuntomerkkisi Jumalan Sanoissa.

¹⁶⁷   Joku sanoi eräänä päivänä, äskettäin, hän sanoi: “Mutta, veli Branham, katso meitä helluntailaisia, kuinka hienoja seurakuntia meillä on. Meillähän on koulutettuja saarnaajiakin.”

¹⁶⁸   Kuunnelkaa, kun mies menee vaimonsa kanssa naimisiin, hän ei luota hänen kauneuteensa. Ei. Hän luottaa hänen uskollisuudenlupaukseen. Hän luottaa hänen sanaansa. Hän ei luota hänen kauneuteensa. Hän luottaa hänen uskollisuuteensa.

¹⁶⁹   Ja samalla tavoin on silloin, kun te olette menneet naimisiin Jumalan kanssa. Te ette luota johonkin suureen kauniiseen kirkkoon, jonka voitte rakentaa, vaan siihen lupaukseen, jonka Jeesus Kristus antoi: “Minä olen sama eilen, tänään ja ainiaan.” Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Kumartakaamme päämme hetkeksi.

¹⁷⁰   Haluaisin tietää, tänä iltana, onko täällä rakennuksessa, jossa ihmiset istuvat, jossa on iankaikkisuuteen matkalla olevia miehiä ja naisia, ja te tiedätte, että jonakin päivänä teidän täytyy mennä kohtaamaan Jumalaa. Ja haluaisin tietää, jos teillä on ollut pienikin tuulahdus tuota muistinmenetystä ja haluaisitte… Te olette olleet samaistettuina väärässä asiassa ja haluaisitte ikään kuin lähteä vähän kiertelemään ympäri tänä iltana nähdäksenne voisitteko te olla tunnistettuja Kristuksessa Jeesuksessa? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Rukoile puolestani, veli Branham. Haluan tulla tunnistetuksi todellisena kristittynä, todellisena uskovana.” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Siunatkoon sinua. Oi, kyllä, kaikkialla ympärillä. Herra Jumala siunatkoon teitä.

¹⁷¹   Sanoisiko joku siellä ylhäällä parvekkeella: “Veli, minä todella uskon, että se on Totuus. Minä uskon, että kristittyinä, me emme ole sen kaltaisia kristittyjä, joita he tapasivat olla vuosia sitten.”

¹⁷²   Entä te helluntailaiset, kun äideillänne ja isillänne oli tapana seistä täällä ulkona kadulla ja lyödä jotakin vanhaa tamburiinia. Ja teidän äitinne, kuinka hän väsyikään ja ponnisteli teidän puolestanne ollessanne pieniä lapsia. Joskus teidän täytyi jäädä ilman vaatteita, ja kaikkea muuta, mutta isä ja äiti olivat uskolliset Asialle, Kristuksen kannattamiselle.

¹⁷³   Katsokaa, mitä te helluntailaiset teitte. Viisikymmentä vuotta sitten te tulitte ulos organisaatiosta. Se teki teistä helluntailaisia, te erotitte itsenne uskomattomista. “Ja niin kuin sika palaa mudassa kieriskelyynsä ja koira palaa oksennuksellensa”, niin tekin menitte suoraan takaisin ja teitte tuon saman asian. Te muodostitte samankaltaisen sotkun, josta te tulitte ulos. Mikä on vikana? Hengellinen muistinmenetys oli puhjennut ihmisten keskuudessa. Nyt teillä on uskontunnustuksenne ja kirkkokunnalliset paperinne, ja te olette aivan muiden kaltaisia, ja haluatte olla niin kuin muutkin. Te sallitte naistenne leikata hiuksiaan ja käyttää maalia. Te sallitte heidän tehdä kaikkia näitä asioita, sallitte kaikki nämä asiat seurakunnissa. Mikä se on? Hengellinen muistinmenetys.

¹⁷⁴   Sitten ensimmäiseksi, kun Jumala alkaa vierailla ihmisten joukossa, mitä tapahtuu? Te ette voi vastaanottaa sitä. Katsokaahan, te olette olleet niin sairaana hengellisestä muistinmenetyksestä, näettehän. Se on ainoa asia, mitä te koskaan olette kuulleet. Ettekö ajattelisi, että teidän tulisi astua pois tuosta uskontunnustuksesta muutamaksi minuutiksi ja ottaa Raamattu käteenne ja nähdä, minkä kaltaisen kanssa kristityn oletetaan olevan samaistettu? “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

¹⁷⁵   Apostolien Teoissa Pietari sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, niin te olette saava Pyhän Hengen lahjan, sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, kenet tahansa Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Jos he sanovat teille, että niin ei ole, silloin teidän pastorillanne on paha hengellinen muistinmenetys. Hän ei voi nähdä itseään samaistettuna tuon Seurakunnan kanssa, ei organisaation, Seurakunnan, salaperäisen Kristuksen Ruumiin kanssa.

¹⁷⁶   Nyt, Pyhä Henki on täällä. Hän on täällä tehdäkseen aivan tarkalleen sen, minkä Hän lupasi tehdä. Nyt ollessanne täällä päänne kumarrettuina jatkaen vain rukoilemista, puhukoon Pyhä Henki itse. Ja nähkää, jos tämä… Jokainen tietää tuon lupauksen, mikä se on tätä päivää varten. Nyt te, joilla on tarve tänä iltana, te… Useat teistä nostitte kätenne. Ennen kuin teette sen…

¹⁷⁷   Haluaisin tietää, kun olemme täällä ja todella rukoilemme sairaiden puolesta, haluaisin tietää, voitteko te päästä eroon tuosta epäuskosta, tuosta kirkkokunnasta. tuosta uskontunnustuksesta, joka sanoo teille, että nämä asiat eivät ole niin, siitä, joka haluaa sanoa teille, että Se on perkeleestä. Kun he tekevät sen, heille ei tulla koskaan antamaan anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Mitä jos Tämä on Totuus? Vain ajatelkaa, mitä jos Se on sitä, niin missä te silloin olette? Katsokaahan, teidän ei tarvitse puhua sitä ääneen, vain uskokaa niin sydämessänne. Ja täällä on ihmisiä, jotka uskovat niin. Olen ollut täällä viimeiset kaksi iltaa ja tehden työtä jonkin alaisena, oi, hilliten itseäni ja purren kieltäni välttääkseni paljastamasta sitä.

¹⁷⁸   Ja muista, ystävä, se on sinun ja Jumalan välinen asia. Mitä jos se on väärin, ja sinä ajattelet niin? Sinä tiedät, mitä tapahtuu, sinulle ei tulla koskaan antamaan sitä anteeksi. Se on hengellinen muistinmenetys. Sinä olet menevä suoraan iankaikkiseen kuolemaasi, epäuskoon. “Hän, joka ei usko, on jo tuomittu!”

¹⁷⁹   Rukoilkaa nyt sairauksienne puolesta ja sanokaa: “Herra Jeesus, Sinä lupasit. Minä…”

Ehkä täällä on joitakin vieraita, jotka eivät ole olleet täällä aikaisemmin.

¹⁸⁰   Jeesus lupasi: “Samoin kuin oli”, otan yhden Kirjoituksen, “Lootin päivinä”, kun Jumala oli julkituotu lihan ruumiissa. Ja siellä olivat nuo ihmiset, Abraham, valittu ryhmä, uloskutsuttu ryhmä. Ja sitten kun Abramin nimi oli muutettu Abrahamiksi, hän näki Sanan lihaksi tehtynä, ja Se erotti ne ajatukset, jotka olivat Saaran sydämessä.

¹⁸¹   Ja kun Abrahamin Kuninkaallinen Siemen tuli, niin mitä Hän toimi, ja he kutsuivat Häntä “perkeleeksi”.

¹⁸²   Hän sanoi: “Nyt kun Pyhä Henki tulee ja tekee tuon saman asian.” Hän sanoi: “Nyt se voidaan antaa anteeksi, kun te kutsutte Minua sellaiseksi, mutta kun te puhutte Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi.”

¹⁸³   Voikoon Hän nyt tulla voimassansa tämän kuulijakunnan ihmisten lävitse, missä olettekin, ja hengellisellä erottamisellansa osoittaa, että Hän on Sana. Niin että jos täällä on joku, joka kärsii muistinmenetyksestä, heillä ei olisi mitään millä puolustautua, ennen kuin tämä alttarikutsu annetaan.

¹⁸⁴   Auttakoon Herra Jumala. Nyt päänne kumarrettuina, kunnioittavasti rukoillen.

¹⁸⁵   Katsokaa, tässä edessäni istuu eräs nainen. Hän on kohottanut kätensä kasvoilleen. Hän kärsii vaivasta selkärangassaan. Ja hänellä on myös hermostuneisuutta. Hänellä on vatsavaiva. Ja hän istuu tässä edessäni nyt. Ja jotta hän voisi tietää, hän ei ole tältä seudulta. Hän on kaupungista nimeltä Macon. Kyllä. Uskotko, että Jumala voi sanoa minulle, kuka sinä olet? Sinä olet neiti Ayers. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Minä olen sinulle vieras. Se on totta, eikö olekin? Nyt vaivasi ovat ohitse. Jeesus Kristus, sinä kosketit Hänen vaatettaan. Hän teki sinut terveeksi. Nyt vain usko se.

¹⁸⁶   Siellä istuu eräs mies rakennuksen takaosassa. Hän etsii Pyhän Hengen kastetta. Hän haluaa Hengen kasteen. Hän seisoo tässä edessäni. Hän ei myöskään ole täältä. Hän on Carolinasta, Charlottesta. Lepoe on hänen nimensä. Usko koko sydämestäsi, ja Jumala tulee täyttämään sinut Pyhällä Hengellä, veljeni, jos uskot sen.

¹⁸⁷   Tässä oikealla puolellani, tässä on eräs mies ja hänen vaimonsa, jotka istuvat suoraan tässä edessäni. Se on vanha pari, minusta oikealle. Rouva kärsii paksunsuolen tilasta. Hänen aviomiehellään on sydänvika. He eivät ole täältä. He ovat Tennesseestä. Herra ja rouva Thomas, jos te uskotte koko sydämestänne, nostakaa kätenne ylös ja vastaanottakaa parantumisenne. Jeesus Kristus tekee teidät terveiksi. Sen juuri Hän lupasi tehdä. Mutta minä en ole koskaan elämässäni nähnyt noita ihmisiä.

Se on hengellinen muistinmenetys!

¹⁸⁸   Jeesus sanoi: “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä. Pieni hetki ja maailma tule Minua enää näkemään, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä”, persoonapronomini, “tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.” Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.

¹⁸⁹   Nyt, niille miehille ja naisille täällä, joilla on jotakin vialla, jotka yksinkertaisesti ette voi nähdä kuinka… Te haluatte uskoa, mutta ette yksinkertaisesti voi päästä siihen sisälle. Ja haluaisitte puolestanne rukoiltavan ja te haluatte vastaanottaa Hänet ollessanne Hänen Läsnäolossansa. Tahtoisitteko tulla ja seistä täällä vierelläni ja antaa minun laskea kädet päällenne? Jos tulisitte tänne eteen, juuri nyt, te, jotka sillä tavalla kärsitte hengellisestä muistinmenetyksestä ja haluatte rukousta voidaksenne olla vapautettuja siitä. Jos ette ole uskovainen, mutta haluatte puolestanne rukoiltavan, tulkaa ja seiskää täällä edessä. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Tuleeko joku muu? Jumala siunatkoon sinua, rouva. Tulkaa. Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Tuleeko joku muu? Tulkaa, seiskää täällä edessä juuri nyt.

¹⁹⁰   Hengellinen muistinmenetys, sitä vitsausta minä en halua. Älköön Jumala sitä salliko. Antakaa minun kuolla minkälainen kuolema tahansa, mutta ei koskaan kuolla tuota kuolemaa uskomattomana.

¹⁹¹   Tulkaa, vastaanottakaa Hänet nyt. Ettekö tekisi sitä? Tulkaa alas sieltä parvekkeelta, ystävät. Sieltä on vain muutama askel tänne alas, ja se voi merkitä teille eroa kuoleman ja Elämän välillä.

¹⁹²   Katsokaahan, minä en voi saada Kristusta tekemään mitään. Kristuksen ei tarvitse tehdä yhtään mitään paitsi yksi asia: Hänen täytyy pitää Sanansa. Hänen täytyy tehdä se, jotta Hän voi olla Kristus, olla Jumala. Hänen täytyy pitää Sanansa.

¹⁹³   Muistakaa nyt, jos ette ole varmoja kokemuksestanne, niin miksi ette nyt tulisi alas. Jos te vain kuulutte johonkin kirkkokuntaan, jos olette helluntailainen lapsenlapsi, niin Jumalalla ei ole lapsenlapsia. Hänellä on poikia ja tyttäriä, mutta ei pojanpoikia ja tyttärentyttäriä. Näettekö? Jumalalla ei ole sellaisia. Hänellä on vain poikia ja tyttäriä, ja te tiedätte, että te ette ole sellainen.

¹⁹⁴   Ehkä te olette puhuneet kielillä, te olette voineet tanssia, te olette voineet tehdä kaikkea tällaista. Ei se mitään, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta kuitenkin jos teillä yhä on tuo hengellinen muistinmenetys, tulkaa alas, tulkaa tänne ja seiskää täällä. Rukoilkaamme sen puolesta. Mitä te sanotte? Seurakunnan jäsen, vain nimellinen seurakunnan jäsen, miksi et tule tänne eteen, ja pääskäämme eroon siitä juuri nyt.

¹⁹⁵   En halua lähteä täältä Birminghamista ja olla tietoinen, että jonakin päivänä, kun Tuomio tulee, ja minun on silloin seistävä teidän edessänne… Muistakaa, minä tulen kohtaamaan teidät uudestaan. Jos en koskaan kohtaa teitä täällä… tai, minä tulen kohtaamaan teidät tuomiolla ja minun on vastattava siitä, mitä sanoin tänä iltana.

¹⁹⁶   Kuunnelkaa nyt. Katukaa, ystävät! Katukaa, tulkaa ulos siitä. Tulkaa ulos sieltä. Tulkaa nyt.

¹⁹⁷   Sen tulisi saada jokaisen naisen, jolla on leikatut hiukset tällä seudulla, tai tässä paikassa, tulemaan tänne eteen nyt. Juuri niin on. Että, etkö voi vapaaehtoisesti sanoa: “Minä haluan, haluan antaa hiusteni kasvaa, veli Branham.” Sen tulisi… “Minulla on… Minä halua tehdä sitä.”

Vaan, te sanotte: “Onko sillä mitään tekemistä sen kanssa?”

¹⁹⁸   Jokin aika sitten eräs todella suuri saarnaaja tuli luokseni ja sanoi: “Haluan laskea kädet päällesi, veli Branham.” Hän sanoi: “Kaikki pitävät sinua profeettana.”

Minä sanoin: “Minä en koskaan sanonut olevani profeetta.”

¹⁹⁹   Hän sanoi: “Mutta nuo ihmiset pitävät sinua sellaisena. Sinä aina revit noita naisia shortsien käytöstä,” ja, oi, hän oli helluntailaismies. Ja hän sanoi: “Heidän shortsien käytöstään ja hiustensa leikkaamisesta ja asioista.” Hän sanoi: “Se ei ole meidän asiamme.”

Minä sanoin: “Kenen asia se sitten on?”

²⁰⁰   Ja hän sanoi: “Nuo ihmiset… Miksi et opeta noille naisille kuinka olla, kuinka saada suuria hengellisiä lahjoja, ja auttaisit noita ihmisiä, sen sijaan että yrittäisit…” Hän sanoi: “He pitävät sinua sellaisena. Sen, mitä sinä sanot heille, he uskovat.” Hän sanoi: “Miksi et kerro heille, kuinka saada suuria lahjoja, jotta auttaisit ihmisiä, sen sijaan että aina tuomitset heitä?”

²⁰¹   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät halua opetella edes aakkosiaan?” Näettekö?

²⁰²   Teidän täytyy aloittaa pohjalta, katua tai tuhoutua! Te voitte nyt tehdä valintanne, katukaa tai tuhoutukaa! Jeesus Kristus on perinpohjaisesti tunnistanut itsensä täällä ilta illan jälkeen. Ja tämä on ilta, jona käännymme tämän pelastusasian puoleen. Tänne eteen on vain muutama askel, ja minulla on paljon aikaa odottaa.

²⁰³   Muistakaa, Birmingham, teidän verenne ei ole minun päälläni. Minä olen viaton. Ja jos teillä todella on Pyhä Henki, teillä on nyt tilaisuus tulla. Ja jos te sairastatte jonkin kaltaista kirkollisuutta, joka on aiheuttanut teille hengellisen muistinmenetyksen, niin miksi te ette tule? Jeesus on parannuskeino. Ettekö tulisi?

²⁰⁴   Ihmisiä lähti alas parvekkeelta, ja odotin nähdäkseni menisivätkö he ulos vai tulisivatko he alttarille. Nämä tässä alhaalla, tulkaa tänne eteen alttarin ympärille. Juuri niin. Te, jotka olette tässä, tulkaa ja seiskää alttarin ympärillä ja sanokaa: “Minä olen lopussa tämän kanssa.” Kyllä, he ovat tulossa, kaksi naista. Se on hienoa.

²⁰⁵   Tulkaa suoraan eteen nyt. Sieltä on vain muutama askel. Ja nuo askeleet voivat merkitä eroa.

²⁰⁶   Katsokaahan nyt, haluan kysyä teiltä jotakin. Mitä jos Hän tulee tänä yönä? “Oi”, te sanotte, “ei Hän tule.” Minä en tiedä, tuleeko Hän vai ei. Tämä on tuo viimeinen merkki. Muistakaa: NÄIN SANOO HERRA! Oletteko koskaan kuulleet minun sanovan sitä, niin ettei se olisi totta? Te olette näkemässä viimeisen merkkinne. Se on Kirjoitusten mukaista. Te olette nähneet viimeisen merkkinne. Helluntailaiset. Älkää nyt sekoittako sitä sen kanssa, mitä Hän lupasi Israelille Ylöstempauksen jälkeen. Te ette ole siinä. Te olette tiennyttä miestä silloin. Näettekö? Nyt on teidän aikanne. Nyt on teidän merkkinne. Nyt on teidän päivänne. Älkää hylätkö Sitä. Älkää tehkö sitä. Teidän on parasta tulla. Uskotteko minun olevan Jumalan palvelijan? Muistakaa.

²⁰⁷   Birmingham, en ole koskaan tavannut mukavampia ihmisiä. Te olette mukavimpia ihmisiä, joita haluan elämässäni tavata, mutta te tarvitsette herätyksen. Te olette kuolemassa. Te saatte hengellisen muistinmenetyksen. Te olette kuolemassa. Älkää tehkö sitä. Elvyttäkää se, mitä teillä on. Tuokaa se esiin uudestaan, nopeasti, ennen kuin Jeesus tulee.

²⁰⁸   Hyvä on, sillä aikaa kun he ovat tulossa. Antaa heidän vain tulla, kunnes saamme kaikki, joita Herra kutsuu täällä. Tulkaa nyt.

²⁰⁹   Vapautukaa tuosta muistinmenetyksestä. Suuri Lääkäri on nyt täällä parantaakseen sen, ottaakseen sen pois teistä. Hän on todistanut olevansa täällä. Kuinka monet tunnistavat sen, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä totisesti uskon sen”? Ja Hän sanoi, jos te… Näettekö? Nyt Hän on täällä, näettehän? Uskokaa.

²¹⁰   Ja kuinka moni tietää, että minä sanon teille totuuden, että te olette kuolemassa ja että te tarvitsette elvytystä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Se on totuus.

²¹¹   Te olette hienoja ihmisiä. Parempia ei löydy. Ei ole mitään parempaa sydämenlyöntiä, kuin mitä on näiden vanhojen Etelän paitojen alla täällä. Oikein, he ovat todellisia ihmisiä! Mutta ihmiset, teidän on parasta herätä, todella nopeasti! [Veli Branham iskee kolme kertaa saarnastuoliin.] Hetkenä jona te ette luule, se voi tapahtua. Voi olla ettei se tapahdu; minä en tiedä.

²¹²   Mutta muistakaa, te olette saamassa viimeisen varoituksenne, joten paetkaa, kun teillä on aikaa paeta. Tulkaa nyt. Niin kauan kuin heitä tulossa jatkan odottamista, koska siellä voi… Yksi sielu on kymmenentuhannen maailman arvoinen. Ja niin kauan kuin ihmiset tulevat vakuuttuneiksi…

²¹³   Haluaisin nähdä tämän puhkeavan suureksi herätykseksi, joka sytyttäisi jokaisen seurakunnan täällä ympäristössä. Jos te haluaisitte murtaa kaikki erimielisyytenne ja panna pois kaiken itsekkyyden ja vastaanottaa Pyhän Hengen. Te väititte uskovanne Sen. Te väititte uskovanne Sen, ja kun Se tulee tunnistaen itsensä, silloin te vetäydytte erilleen toisistanne. Miksi emme liittäisi sydämiämme yhteen Jumalan Sanan kanssa ja uskoisi Totuutta? Siinä se on. Te vain jatkatte edelleen kuolemista, kuolemista ja te menette suoraan ulos Laodikeaan. Juuri sen Hän lupasi, sillä tavoin se tulisi olemaan. Ettekö tahtoisi tulla nyt? Nyt on se päivä. Nyt on otollinen aika. Tarkatkaa, mitä Pyhä Henki tulee tekemään.

²¹⁴   Nyt haluan, että myös kaikki ne saarnaajat täällä, jotka ovat kiinnostuneita näistä ihmisistä, tulevat ja rukoilevat kanssani. Tulkaa tänne eteen, kaikki saarnaajat, jotka ovat kiinnostuneet näistä ihmisistä. Tulkaa ja menkää näiden ihmisten joukkoon, saarnaaja, tai joku henkilökohtaisen työn tekijä. Joku hyvä henkilökohtainen työntekijä, joku nainen, joka haluaa nyt seistä näiden naisten kanssa. Minä tulen uskomaan koko sydämestäni, että Pyhä Henki on tuleva tähän paikkaan täällä nyt ja tekevä itsensä tunnetuksi kaikkien näiden ihmisten joukossa.

²¹⁵   Sallikaa minun nyt ensin antaa ohjeita näille ihmisille täällä. Nyt ystävät, mitä tahansa varten te täällä olettekin, Hän tietää sen. Ja voin todistaa sen teille tuomalla teidät yksi kerrallaan tänne puhujanlavalle, eikä tulisi olemaan yhtään asiaa, jota Hän ei tekisi tunnetuksi. Niin on nyt ollut siitä lähtien, kun olin pieni poika. Tuota lahjaa ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Mutta kysymys on siitä, voitteko te vastaanottaa sen? Uskotteko te sen? Nyt Hän on täällä. Sitten jos Hän on täällä, on vain yksi asia. Hän pitää Sanansa. Sitten vain uskokaa saavanne se ja vastaanottakaa se ja nouskaa ylös ja sanokaa: “Herra Jumala, minä olen täällä vastaanottaakseni sen.” Ja sitten vain pysykää siinä, kunnes se tapahtuu.

²¹⁶   Niin kuin Buddy Robinson kerran sanoi maissipellolla. Hän sanoi: “Herra, jos Sinä et anna minulle Pyhää Henkeä, tulet takaisin tullessasi löytämään tästä läjän luita.” Hän oli kuolemanvakava. Ja te ette tule saamaan Jumalalta mitään ennen kuin tulette tarpeeksi epätoivoiseksi.

²¹⁷   No niin, oletteko panneet merkille tämän päivän tuottaman sadon, oletteko huomanneet, mitä me teemme tänään? Meillä itse asiassa on tarpeeksi Jumalaa itsessämme, niin että tulemme eteen puhujanlavalle ja sanomme: “Kyllä, ehkä minun on parasta tulla eteen.” Tämä on nyt maailmanlaajuinen kokemus. “Kyllä, minun on parasta mennä ja seistä edessä.” Sanotaan: “No niin, hyvä on, en oikein tiedä. Tässä minä olen.” Hmm! Mikä paikka olla! Ei ole minkäänlaista tulta palamassa. Ei ole mitään intoa. Ei ole mitään, ’’töpinäksi panemista”. Ja evankelistana melkein kuolen, kun näen Jumalan kansan olevan siinä tilassa. Meidän oletetaan olevan palavia.

²¹⁸   Mutta, näettekö mistä on kysymys? Juuri siitä mistä kerroin teille. Ilmestyskirja 3 “Sinä olet haaleaa [penseä]. Ja”, Hän sanoi, “koska sinä olet haalea, Minä tulen oksentamaan sinut ulos suustani.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niin Hän sanoi. Ja jos Hän sanoi sen, sen Hän tulee tekemään. Niinpä älkäämme olko siinä joukossa.

²¹⁹   Te olette täällä, teillä on tarve. Saakaamme se tai kuolkaamme, juuri tähän. Juuri niin. Saakaamme se tai kuolkaamme.

²²⁰   Nyt, kallis veljeni, sisareni, jos minä voisin tulla alas ja auttaa teitä jollakin tavalla, tulisin varmasti tekemään sen. Nyt, lahjan kanssa, voin sanoa, miksi te olette täällä. Minä voin sanoa teille Pyhän Hengen kautta, Jumalan Hengen avulla, mitä varten te olette tulleet ja mitä te olette tehneet, millainen tulevaisuus on oleva, tai jotakin sen kaltaista, mutta se ei tekisi sitä. Teidän itsenne täytyy vastaanottaa Tämä. Teidän täytyy tehdä se!

²²¹   Oletteko nyt valmiit? Nostakaa kätenne ylös ja sanokaa: “Minä olen valmis. Olen valmis kuolemaan juuri tähän.” Älkää nyt tehkö sitä, ellette tarkoita sitä. “Minä olen valmis kuolemaan juuri tähän tai saamaan Jumalalta sen, mitä haluan.” Aamen. Oletteko te todella valmiit? [Seurakunta iloitsee ja sanoo: “Aamen.”]

²²²   Nouskoon sitten kuulijakunta seisomaan kaikkialla. Nyt yhdessä, yhtykäämme, rukoilkaamme. Ja antakaamme vain… Te saarnaajat, menkää nyt näiden ihmisten luo täällä, jokaisen, ja te edustatte nyt Kristuksen käsiä.

²²³   Te, jotka haluatte Pyhän Hengen, te, jotka haluatte tuon kokemuksen eikä jotakin tunnekiihotusta, te haluatte Pyhän Hengen, Elämän, Elämän alkion sisimpäänne. Ja te haluatte päästä eroon tuosta muistinmenetyksestä, joka saa teidät siihen tilaan, että ette voi tunnistaa itseänne. Te ette tiedä, missä seisotte. Te ette tiedä, kuka te olette. Pääskäämme eroon siitä juuri nyt! Täällä on uusi syntymä teitä varten, todellinen, aito uusi syntymä.

²²⁴   Laskekaamme nyt kätemme näiden ihmisten päälle. Nostakaamme jokainen kätemme ja rukoilkaamme yksimielisesti.

²²⁵   Taivaallinen Isä, Herran Jeesuksen Nimessä, suo Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että Pyhä Henki tulisi tänä iltana, tänä lauantai-iltana, kun Pyhä Henkesi niin kuin kohiseva mahtava tuuli. Voikoot nämä ihmiset olla kastettuja Pyhässä Hengessä. Älköön Jumalan Tuli ja Voima jättäkö heitä. Vaikka he olisivat täällä aamuun asti, voikoot he viipyä, pysyä, kunnes Pyhä Henki tulee.

²²⁶   Siitä on kysymys! Siinä se on! Siinä Se on! Sitä on Pyhän Hengen tuleminen. [Veli Branham puhuu jollekin poistuessaan saarnastuolista.] Olen tehnyt sen. Tiedän sen.

Siinä kaikki. Uskokaa Se nyt! Vastaanottakaa Se! Olkaa täytettyjä Hänen siunauksillaan. [Seurakunta jatkaa rukoilemista ja iloitsemista.]