64-0410 KIRJOITUSTEN MUKAISET AJAN MERKIT
(Scriptural Signs In The Time)
Birmingham, Alabama, USA, 10.4.1964

Me olemme kiitollisina Sinulle tästä. Kumartakaamme nyt hetkeksi päämme rukoukseen.

Rakkain Taivaallinen Isämme, me lähestymme tänä iltana Sinun Valtaistuintasi ja Majesteettiuttasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tietäen, että meillä on varmuus, että Sinä kuulet meitä. Meillä ei ole toista Nimeä, jossa voisimme olla varmoja, että Sinä kuulet meitä, mutta Hän sanoi: “Jos te pyydätte mitä tahansa Minun Nimessäni…” Joten me rukoilemme, että Sinä vastaanottaisit meidät Valtakuntaasi tänä iltana.

Ja voikaamme lähteä täältä sanoen kun tekivät ne, jotka tulivat Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanut meissä, kun Hän puhui meille matkalla?” Isä, ajattelemme heitä tuossa hienossa, ensimmäisessä, kauniissa ylösnousemuksen aamussa. Jeesus elossa ja kansansa keskuudessa, ja silti he (jotkut, jotka rakastivat Häntä) eivät tunteneet Häntä.

Näin on tänä iltana, Herra, tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen. Sinä ole yhä elossa ja keskuudessamme, ja monet ihmiset eivät käsitä sitä. (Vaikka noiden olisi pitänyt ymmärtää se, he tunsivat Kirjoituksen sanovan, että Hän on nouseva ylös.) Mutta, Isä, on kyse vain inhimillisistä olennoista. Anna meille anteeksi, Herra. Ja me rukoilemme nyt, että Sinun armosi olisi riittävä meille tänä iltana.

Ja suo siunauksesi kaikkien odottavien ylle ja jotka odottavat ruumiillista parantumista. Suo, Herra, sen tapahtua tänä iltana, niin että he voisivat kurottautua uskossa ja uskoa Sinuun. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

Saarnaaja Jack Moore, onko hän rakennuksessa? Saarnaaja Jack Moore? Teitä odotetaan kirjapöydän luokse välittömästi, veli Jack Moore.

Me olemme onnellisia ollessamme jälleen täällä tänä iltana Herran palveluksessa. Ja me olemme suuren odotuksen vallassa ja uskomme, että Herra tulee kohtaamaan meidät sillä perusteella, millä Hän on luvannut meidät kohdata.

^1a Nyt, me emme väitä, että meillä olisi mitään voimaa. En usko, että meillä olisi voimaa parantaa sairaita. Meillä ei ole voimaa, mutta meillä on arvovaltaa. Ymmärrättekö? Se ei ole voimaa.

Niin kuin, esimerkkinä, on poliisin kanssa, joka seisoo ulkona kadun kulmassa. Hän painaa 50 kiloa. Ja tässä tulee kokonainen jono liikennettä noin 130 kilometriä tunnissa. Niissä on kolmensadan hevosvoiman moottorit, ja ne pärisevät alas tietä pitkin kolmensadan hevosvoiman moottoreiden kanssa. Eihän tuolla pikku kaverilla ole voimaa pysäyttää yhtään niistä, mutta antakaapa tuon kilven loistaa, ja hän nostaa kätensä, niin kuunnelkaapa jarrujen kirskuntaa ja katsokaa niiden liukumista poikittain. Hänen voimansa ei saa niitä pysähtymään vaan hänen auktoriteettinsa.

Ja seurakunnalla on Jeesukselta Kristukselta saatu auktoriteetti. “Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia tai juovat kuolettavia asioita ja ne eivät vahingoita heitä. Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Sellainen on Hänen antamansa auktoriteetti.

Nyt, mitä jos tämä sama pieni poliisi pelkäisi kohottaa kättänsä ja astua liikenteen sekaan? Hänen olisi parempi riisua univormunsa pois, koska hänestä ei koska olisi poliisimieheksi.

Samoin meistä ei koskaan ole uskovaksi niin kauan kuin me pelkäämme käyttää sitä arvovaltaa, jonka Jeesus Kristus on antanut meille. Meillä on voitto. Meillä ei tarvitse olla mitään… meidän ei tarvitse taistella saadaksemme voiton, meillä on jo voitto. Hän on voittanut meidän puolestamme. Me emme ole se Suuri Voittaja, Hän on tuo Suuri Voittaja.

Nyt muistakaa, huomenillalla, jos Herra suo, nämä pari ensimmäistä iltaa…

On häpeällistä rynnätä kaupunkiin tällä tavoin ja tutustua, puristaa käsiä ja poistua. Ja se ei ole reilua ihmisiä kohtaan. Se ei ole reilua palvelustehtävää kohtaan, se ei todellakaan ole, koska palvelustehtävä pääsee vain vähän esille, ja on vain ilta tai kaksi iltaa, noin kaksi iltaa, sen esittelemiseksi, ja sitten alkaa sairaiden puolesta rukoileminen. Ja ihmiset kiirehtivät rukousjonoon ja tuskin tietävät mitä varten he ovat tulossa. vain sokeasti hypäten siihen. Se tulisi esitellä ja osoittaa Kirjoituksista, Sana Sanalta, että se on NÄIN SANOO HERRA. Ja se on totta. Tämän hetken Sanoma Aabrahamin Kuninkaalliselle Siemenelle Jeesuksen Kristuksen kautta.

Sillä me perimme Aabrahamin kanssa, lupauksen mukaisesti. Kun me olemme Kristuksessa, me olemme Aabrahamin siementä. Me emme ole siementä Iisakin kautta, se oli luonnollinen siemen, sukupuolisuuden kautta. Jeesus oli Siemen ilman sukupuolisuutta. Hän oli… Hän oli itse Jumala. Me emme ole pelastettuja juutalaisen veren kautta emmekä ole pelastettuja pakanaveren kautta. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana. Hän oli Jumala. Hän ei ollut yhtään vähempää kuin Jumala. Ymmärrättekö? Hän oli…

^1b Me tiedämme, että Hän hedelmöittyi Maria, neitsyen kohdussa. Hän oli vain hautomakone. Hän ei… Munasolu ei ollut hänen, eikä, se ei ollut hänen munasolunsa, eikä se myöskään ollut kenenkään miehen solu, tai miehen solu, joka on hemoglobiini, miehellä on verisolu, me tiedämme sen. Kana voi munia munan, mutta jos se ei koskaan ole ollut uroslinnun kanssa, siitä ei koskaan kuoriudu. Sen täytyy ensin olla uroslinnun kanssa. Mies kantaa verisolua, ja veressä on elämä.

Ja tämä oli itse Jumala, Hän, joka… Nyt, protestantit uskovat, että munasolu kuului Marialle. Munasolua ei voi koskaan syntyä ilman kiihottumista. Joten millaiseksi se tekisi Jumalan? Ymmärrättekö? Jumala loi sekä munasolun että verisolun.

Hän oli Jumala, Jumala lihassa. Me näimme Jumalan, koskettelimme Häntä käsillämme. “Ilman vastaväitteitä suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala tehtiin tietäväksi lihassa, oli enkelien nähtävänä, kosketeltiin täällä maailmassa, otettiin ylös Kirkkauteen.” Joten me huomamme tässä nyt, että Hän oli Jumala lihaksi tehtynä. Jumala asui meidän kanssamme. Hän muutti suuren asemansa olemasta tuo Suuri Ikuinen, kuten eilen illalla puhuimme. Hän oli imien ajatustensa ominaisuus. Hän tuli tänne alas ja tuli ihmiseksi pelastaakseen ihmisen.

Kuinka ihana kertomus se on. En voi ymmärtää miten ihmiset voivat pysyä syntisinä ja tietää, kuinka Jumala tuli yhdeksi meistä. Se on niin kauniisti kuvattu siellä Ruthissa ja Naomissa. Kuinka haluaisinkaan saarnata teille siitä. Kuinka Hänestä tuli Sukulunastaja, Hänestä piti tulla Sukulunastaja ja hänen täytyi tulla verisukulaiseksi. Ja kuinka Jumala, Hengessä, ei voinut olla sukulaisemme ja ei voinut tulla sukulaiseksemme. Kun Jumala teki ihmisen omaksi kuvaksensa, hän oli henki-ihminen, ja eikä ollut ihmistä viljelemässä maata. Sitten Hän laittoi hänet maahan sen jälkeen kun… viiden aistin kanssa. Hän teki hänestä eläimen, jossa oli Jumalan Henki. Nyt, me olemme eläimiä. Me tiedämme sen. Me olemme nisäkkäitä. Nisäkkäät, lämminverinen eläin. Ja sitten Jumala tuli alas ihmisen muodossa; kun ihminen otti Jumalan muodon, Jumala otti ihmisen muodon lunastaakseen ihmisen takaisin. Oi, kuinka kaunis kuva, kuinka… Mikä ihmeellinen asia meillä tässä on.

^1c Nyt, tänään, vain lyhyt kokous. Pidin teitä eilen illalla pitkään. Yhdeksän jälkeen huomaisin, kuinka ihmiset alkoivat, yksi alkoi nousta ylös ja kävellä täällä mennäkseen ulos. No niin, ymmärrättekö, se häiritsee. Se häiritsee kokousta. Ja kun se tekee sen, niin se ei ole teidän vikanne. Ehkä teidän pitää mennä linja-autolle tai jotain muuta, ja teidän täytyy olla siellä. Tiedän, mitä se merkitsee. Yritän kiirehtiä.

Nyt, huomenillalla, jos Jumala suo, haluan ottaa evankelioivan tekstin ja saarnata huomenillalla, jos Herra suo.

Tänä iltana haluan lukea joitain Kirjoituksia ja antaa muutamia lainauksia pohjustaakseni hiukan. Koska ymmärtämättä Sanomaa, ja te kaikki käytännössä olette outoja minulle ja ette tiedä mitään Sanomasta ja ettekä tiedä mitään, mistä tässä on kysymys, ja niin te vain umpimähkään yritätte hapuilla sitä.

Haluan teidän ymmärtävän. Se on Jumalan lupaus tälle ajalle! Wesley päivät eivät koskaan toimisi tänä päivänä. Lutherin päivät… Mikä oli vikana luterilaisilla? Wesleyläiset huomaisivat, että he elivät Lutherin valon loisteessa ja Jumala nosti esiin Wesleyn. Ja mikä oli vikana wesleyläisillä? He elivät Wesleyn loisteessa, kun helluntailaiset nousivat esiin. Nyt, mikä on vikana helluntailaisilla? Helluntailoisteessa eläminen.

Loiste on valon heijastuma, kuin kangastus tiellä. Se on paikka, jossa valo on ollut ja heijastaa sen valoa. Sama asia oli kyseessä, kun he hylkäsivät Jeesuksen. He elivät toisen ajan valon loisteessa, lain valossa. Ja he kieltäytyivät, tai epäonnistuvat näkemään Messiasta, kun heidän omat profeettansa olivat kertoneet tarkalleen, mitä Hän tulisi tekemään, kuinka Hänet tultaisiin tunnistamaan. Ja siellä Hän oli juuri sellaisena, kuin Hänen sanottiin tulevan olemaan. Ja he epäonnistuivat Hänen näkemisessään, koska he elivät toisen ajan valon loisteessa.

Ihmettelenpä, ystävät, tänään: “Minkä ajan kanssa teidän tämän hetkinen tilanteenne samaistuisi joidenkin noiden Raamatun henkilöiden kanssa?” Nyt, ajatelkaa sitä. Nuo kaikki fariseukset ja saddukeukset ja suuret uskonnolliset ryhmät, ja kuinka tärkättyjä ja suuria he olivat. Nyt, vain ajatelkaa. Minkä puolen te ottaisitte, jos Jeesus olisi maan päällä? Ei edes, ei yksikään seurakunta päästäisi Häntä sisälle, ei kukaan, paitsi ehkä muutamat ystävät. Nyt te tiedätte, että niin on profetoitu tapahtuvan viimeisenä aikana. Se on oikein.

^1d Ja tiesittekö myöskin, että tuona päivänä Hänen otaksuttiin olevan kouluttamaton, lukutaidoton henkilö? Tiesittekö sitä? Tiesittekö, että Hänen tuli olla mielensä menettänyt henkilö? Eräänä päivänä Hän sanoi opetuslapsillensa (katsoi ympärilleen, Hänen kanssaan oli liian useita). Hän sanoi: “Ellette syö Ihmisen Pohjan lihaa ja juo Hänen Vertansa, niin teillä ei ole elämää itsessänne.”

Nyt, mitä ajattelisitte lääkärin tai tiedemiehen tai jonkun viisaan, älykkään henkilön ajatelleen? “Tuo mies on vampyyri ja yrittää saada meistä kaikista vampyyrejä. Juoda ihmisverta? Syödä…?

Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hänen ei tarvinnut selittää sitä. Todellinen, alkuperäinen, ennalta määrätty Siemen tulee sieppaamaan sen. (Se tuli esiin tuossa pienessä naisessa, josta puhuimme edellisenä iltana, vaikka hän oli sellaisessa tilassa, niin vain nopeasti huomasi, mistä oli kyse.) Ja Hän sanoi (Silloin Hänen oli seitsemänkymmentä miestä, joita kutsui “opetuslapsiksi”). Hän sanoi: “Mitä te sanotte silloin, kun Ihmisen Poika korotetaan sinne, mistä Hän lähtöisinkin?”

“Korotettiin ylös?” Me näimme kehdon, jossa Häntä keinutettiin. Me tunnemme Hänen äitinsä. Me tunnemme tallin, jossa Hän syntyi. Me tulemme siitä kaupungista. Hän kalasti meidän kanssamme, ja niin edelleen. Kuka tämä tyyppi on? Miksi, me…” No niin, heidän oli liian vaikea uskoa, ja lähtivät pois.

Sitten Hän sanoi niille kahdelletoista: “Minä olen valinnut teidät kaksitoista, ja yksi teistä on paholainen.” Sitten Hän sanoi heille: “Tahdotteko tekin mennä pois?” Nyt, Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hän ei koskaan sanonut heille, mikä Hänen lihansa oli ja mikä Hänen Verensä oli. Hän ei koskaan selittänyt heille, kuinka Hän tuli alas ja kuinka Hän tulisi menemään takaisin. Mutta katsokaa, koko ajan, nuo opetuslapsetkaan eivät selittäneet sitä, mutta he uskoivat sen. He eivät voineet selittää sitä. Heidät oli määrätty tuohon Elämään. He eivät osanneet selittää sitä.

Pietari sanoi: “Herra, kenenkä tykö me menisimme?” He tunsivat tuon hetken Sanoman. He tiesivät, minkälainen sen tulisi olla. He sanoivat: “Me tiedämme, että Sinulla, ja Sinulla yksin, on Elämän Sanat. Meillä ei ole muuta paikka, jonne voisimme mennä.”

Minne minä voisin mennä, mihin paikkaan tänään, jollet menisi Kristuksen, Raamatun, luokse? Hän on ehtymätön Jumalan Lähde. Mitä enemmän siitä nostetaan, sitä raikkaammaksi ja paremmaksi se tulee.

Nyt, jos suotte, niin haluan tänään lukea pienen tekstin, lukea meille vähän Kirjoituksista.

^1e Ja se tulee kestämään vain noin kolmekymmentä- tai kolmekymmentäviisi minuuttia. Nousisimmeko seisomaan, kun menemme Pyhän Matteuksen lukuun. Pyhän Matteuksen 12. luku, alkaen jakeesta 38 sillä aikaa, kun kunnioittavasti kumarramme sydämemme.

Sitten muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat ja sanoivat: Opettaja, me haluamme nähdä merkin sinulta.

Mutta hän vastasi ja sanoi heille: Paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä; ja minkäänlaista merkkiä ei sille anneta paitsi profeetta Joonan merkki.

Sillä niin kuin Joonas oli kolme päivää ja kolme yötä valaan vatsassa, samoin on Ihmisen Poika oleva kolme päivää ja kolme yötä maan povessa.

Niniven miehet ovat nouseva tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja he ovat tuomitseva sen, koska he katuivat Joonan saarnaamisen vaikutuksesta, ja katso, tässä on suurempi kuin Joonas.

Etelän kuningatar on nouseva ylös tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja on tuomitseva sen, sillä hän tuli maan äärimmäisistä osista kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on suurempi kuin Salomo.

… ja katso, tässä on suurempi kuin Salomo.

Rukoilkaamme.

²       Herra, katsominen merkitsee “katsoa johonkin, kiinnittää huomio johonkin”. Muistakaamme nyt nämä Sanat: “Suurin kaikista on täällä”, Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Me pyydämme tämän siunausen, että Hän ottaisi nämä Sanat ja voitelisi ne ihmisten sydämille, että heillä voisi olla usko, joka osoittaisi, että Hän itse on elossa niin kuin Hän lupasi olla: “Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, aina maailman loppuun asti, aina loppuun saakka.” Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

³       Me olemme puhuva vain muutaman hetken aiheesta: Kirjoitusten mukaiset ajan merkit.

⁴       No niin, Jeesus tässä nuhteli tuota sukupolvea, koska he eivät olleet uskoneet Hänen Kirjoitusten mukaista merkkiään. Tarkatkaa näitä fariseuksia. He tulivat Hänen tykönsä ja sanoivat: “Opettaja, me haluamme nähdä sinulta merkin.” Tarkatkaa heidän sokeuttaan. Tuo merkki oli jo tehty, he eivät tunnistaneet sitä.

⁵       Tiedättekö, uskon, että eräänä päivänä tulee tapahtumaan Ylöstempaus, eivätkä ihmiset tule tietämään siitä mitään!

⁶       Jeesus sanoi Pyhän Matteuksen 11. luvussa, kun Johannes oli tullut… tai, hänen opetuslapsensa olivat tulleet katsomaan Häntä ja palanneet takaisin. Hän sanoi: “Mitä te menitte ulos katsomaan? Tuulen heiluttamaa ruokoako vai miestä hienoissa vaatteissa? Vai menittekö te katsomaan profeettaa?” Hän sanoi: “Minä sanon todellakin profeettaa. Jos te nyt voitte sen vastaanottaa, niin tämä on hän, josta profeetta on puhunut sanoen: ‘Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.’”

⁷       Eräänä päivänä, kun Hän puhui siitä, että Hän oli Ihmisen Poika, Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä: “Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy ensin tulla?”

⁸       Katsokaa nyt, Malakian 3. luvussa sanotaan: “Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä”, Jeesus viittasi tuohon Kirjoitukseen. Ei nyt se Malakia 4, se puhuu toisesta ajasta. Katsokaahan, Malakia 3 oli toinen aika: “Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.”

⁹       Malakia 4, Hänen tullessaan, silloin tullaan maa polttamaan ja vanhurskaat kävelevät tuhkien päällä Tuhatvuotisvaltakunnassa, emmekä me koskaan tehneet niin Johanneksen tulon jälkeen. Mutta se tulee tapahtumaan viimeisen päivän sanansaattajan tulemisen jälkeen, joka tulee palauttamaan ihmisten sydämet takaisin alkuperäiseen Evankeliumiin, isien Uskoon, senkaltaiseen uskoon, joka heillä oli uudessa Seurakunnassa Jerusalemissa. Ja se tullaan asettamaan ennalleen viimeisinä päivinä. Se tulee olemaan pieni ryhmä, mutta sillä on oleva aivan samankaltainen luonteenpiirre, kuin mitä Elialla ja Johanneksella oli, jotka molemmat rakastivat erämaita. He olivat “naistenvihaajia”, ja sillä tavalla, ja kirkkokuntien lyöjiä. Ja se on oleva aivan saman tyyppinen henkilö, mutta hänellä on oleva Totuus, vahvistettu, tunnistettu Totuus. Se on luvattu.

¹⁰   No niin, me tiedämme, että Jeesus kääntyi ja sanoi heille: “Elias on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.”

¹¹   Eikö se nyt olisi kovin surullista, jos eräänä näistä päivistä huomaisimme seurakunnan olevan ahdistuksen ajassa? Minä en nyt ole täällä saarnatakseni oppia. En tee sitä. Minä arvostan veljiäni. Mutta jos suotte minulle anteeksi ja annatte minun lisätä tämän siihen. Minä, omasta puolestani, henkilökohtaisesti, tietenkin minä uskon, että seurakunta menee ahdistuksen lävitse, mutta ei Morsian. Morsian menee Kotiin. Katsokaahan, Jumala tuo Morsiamen ulos seurakunnasta samalla tavoin kuin Hän toi kansan ulos kansasta, Egyptissä. Näettekö? Morsian, se on naisen Siemenen, jäännös, valittu. Hänen asiansa on päättää, minne Hän panee kaavan, mutta jäännös on se, joka on leikattu pois kaavan ympäriltä. Naisen siemen oli ulkoisimmassa pimeydessä, mutta ei valittu Seurakunta. Se on jo tuomittu ja puhdistettu, koska se on Kristuksessa. Sen ei tarvitse käydä minkään muun lävitse. Toisten täytyy mennä tuomion lävitse, koska he eivät olleet sisällä.

¹²   Nyt yhtenä näistä päivistä tuo pieni vähemmistö: “Niin kuin oli Nooan päivinä, jolloin kahdeksan sielua pelastui veden kautta, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Lootin päivinä, jolloin kolme sielua pelastui tulesta, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

¹³   He odottavat jotakin suurta valtavaa maailmanlaajuista jotakin, vaikkei sellaista ole edes Kirjoituksessa. Näettekö? Yhtenä näistä päivistä he tulevat sanomaan: “Mutta minä ajattelin Raamatun sanovan, että seurakunta pääsisi pakoon kaikkea tätä?” Morsian pääsee pakoon sitä.

¹⁴   Ja ajatelkaa vain, Nooan jälkeen… “Samoin kuin oli Nooan päivinä.” Nooa meni sisälle arkkiin, ja ovi suljettiin. Hän meni sisälle toukokuun seitsemästoista, ja ovi suljettiin, eikä sadetta tullut seitsemään päivään sen jälkeen, kun hän meni sisälle arkkiin. “Eivätkä he olleet tietoisia sitä.” Jumala sulki oven.

¹⁵   Ja eräänä päivänä armon ovi tulee olemaan suljettu. Ja ihmiset jatkavat suoraan eteenpäin ajatellen pelastuvansa ja saarnaavat, ja niin edelleen, ja armo on halveksien hylätty viimeisen kerran, eivätkä he tiedä sitä, ennen kuin se on poissa.

¹⁶   Muistakaa, satoja ihmisiä katoaa joka päivä maailmanlaajuisesti, joista emme voi pitää lukua. “Siellä on yksi pellolla, Minä otan toisen… Kaksi on vuoteella ja Minä otan toisen.” Se on maailmanlaajuinen, joten ei tarvita kovinkaan monia tuohon pakoon pääsevään, ylöstemmattavaan Morsiameen. Muistakaa merkit.

¹⁷   Israel luotti aina merkkeihinsä älykkäiden puheiden sijasta. Heidän oletettiin tekevän niin. Jumala lähetti heille profeettoja. Profeetat tekevät merkkejä.

¹⁸   Ja merkit, aina kun on merkki, Kirjoitusten mukainen merkki, täytyy tuota kirjoitustenmukaista merkkiä seurata Kirjoitusten mukainen ääni. Ja sen täytyy kaiken olla luvattu kirjoitustenmukaisesti.

¹⁹   Niinpä katsokaahan, te menette trendin mukana. Kuten Luther vanhurskauttamisessa, se oli kaikki, mitä hän tiesi, siinä kaikki. He tyytyivät siihen ja menivät omaan oppiinsa. Tässä tuli Wesley pyhittämisen kanssa ja meni suoraan sen ohitse. Sitten hän organisoitui. Mukaan tulivat helluntailaiset lahjojen palauttamisen kanssa, ja he organisoituivat. Ja Jumala liikkuu suoraan eteenpäin, suoraan eteenpäin, koko ajan, näettehän, kutakin päivää varten, kutakin Seurakunta Aikakautta varten.

²⁰   Teillä on siitä hämmästyttävä kuva tänä iltana, joka menee tuohon kirjaan, kuinka Herra kolme vuotta sitten antoi minun piirtää sen taululle ja osoittaa, miten Seurakunta Ajanjaksot epäonnistuisivat, ja kuinka se menisi ylös ja alas. Ja niin pian kuin piirtäminen oli saatettu päätökseen, tuo suuri Herran Enkeli, tuo Valo, käytännöllisesti katsoen yhtä monen ihmisen edessä kuin täällä istuu, tuli sinne sivuseinälle ja seisoi siellä. Ja ihmiset pyörtyilivät. Ja Se itse piirsi sen sinne seinälle. Kolme vuotta myöhemmin kuu pimeni ja meni täysin pimeäksi, aivan tarkalleen, sinä päivänä… juuri ennen kuin paavi, ensimmäinen paavi, lähti Roomasta.

²¹   Ja kun seurakunta ja ekumeeninen neuvosto ovat valmiina… Oi, veli, sisar, on parempi, että en aloita siitä. Me olemme aivan täällä lopussa. Jokainen merkki, kaikki on aivan oikealla paikallaan.

²²   Jumala antaa merkkejä. Kirjoitustenmukaisia merkkejä, Äänen antamia Kirjoitusten merkkejä. Muistakaa, kun Mooses… Miksi merkki annetaan? Jotta se kiinnittäisi huomion. Merkin tehtävä on kiinnittää huomiota. Sitten, jos tuolla merkillä ei ole minkäänlaista ääntä, tuo merkki ei ole oikein. Ja jos tuo merkki antaa tuon saman vanhan kirkollisen äänen, tuo merkki ei ole Jumalasta, jos tuo ääni ei ole muuttunut. Ja tuo muutos täytyy olla Kirjoitusten mukainen merkki, se täytyy olla Kirjoitusten mukainen ääni.

²³   Sanokaamme esimerkiksi, että hänen kirkkokunnallinen äänensä seurasi jotain tiettyä merkkiä. Jumala ei koskaan lähettänyt sitä. Meillä on ollut kirkkokunta kaikki nämä vuodet. Sen täytyy olla jotakin erilaista. Sen täytyy olla NÄIN SANOO HERRA Kirjoituksissa. Jumalan täytyy luvata se Sanassa, ja sitten merkin tehtävä kiinnittää ihmisten huomion siihen. Ja sitten tuota merkkiä seuraa ääni, joka on siihen kuuluva oppi.

²⁴   Jeesusta pidettiin kunnon miehenä. Hän oli nuori rabbi, Galilean profeetta. Hän, kun Hän paransi sairaita, ja niin edelleen, Hän oli Suuri Mies, mutta eräänä päivänä Hän istui alas ja alkoi puhua ja sanoi heille: “Minä ja Isä olemme yksi.” Se oli tuo ääni, joka seurasi sitä. Oi, ei, sitä he eivät halunneet. He olivat valmiit vastaanottamaan merkin, mutta ääntä he eivät halunneet vastaanottaa. “Kun te näette Ihmisen Pojan nousevan ylös sinne, mistä Hän tuli”, sitä he eivät voineet ollenkaan ymmärtää. Näettekö? Mutta kun tuo ääni alkoi seurata merkkiä, he eivät halunneet olla missään tekemisissä sen kanssa. On aina oleva merkki ja ääni!

²⁵   Syynä siihen, miksi Mooses otti pois kenkänsä, oli tuo merkki, joka kiinnitti hänen huomionsa. Hän katsoi ja näki tuon puun siellä olevan tulessa.

²⁶   No niin, hän oli kemisti. Hän oli suuri tiedemies. Hänelle oli opetettu kaikki egyptiläisten viisaus. Ja tieteessä osalta he tekivät asioita, joita me emme voi tehdä tänä päivänä. He rakensivat pyramideja, sfinksejä, ja heillä oli balsamointineste, jota meillä ei ole, väriaineita joita meillä ei ole. Se oli suurempi sivilisaatio ja enemmän koulutettu, kuin se, mikä meillä on tänään. Ja Mooses oli heidän opettajansa. Ja kun hän näki tuon puun palavan ilman, että paloi poroksi, hän on epäilemättä voinut sanoa sydämessään: “Menenpä ja poimin muutamia noista lehdistä ja vien ne laboratorioon ja katson, mitä kemikaalia niihin on ruiskutettu.” Jos hän olisi tehnyt sen, tuo ääni ei olisi koskaan puhunut hänelle.

²⁷   Te ette voi laskelmoida ja ratkaista Jumalaa. Teidän täytyy istuutua Hänen viereensä ja puhua asia selväksi. Ottakaa pois kenkänne, kuten silloinkin. Pankaa pois koulutuksenne. Katsokaa suoraan Hänen Sanaansa ja sanokaa: “Minä en välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo. Sinä olet luvannut sen täällä tätä päivää varten, ja se on Totuus.” Mooses otti pois kenkänsä.

²⁸   Tarkatkaa tuota ääntä, joka siitä tuli. Jos se ei olisi ollut Kirjoitusten mukainen ääni, Mooses ei olisi uskonut sitä. Tuo merkki herätti huomiota, ja tuo merkki kiinnitti profeetan huomion.

²⁹   Profeetta itsessään on merkki. Kun Jumala lähettää profeetan, olkaa varuillanne, sitä seuraa tuomio. Se on aina seurannut sitä ja tulee aina seuraamaan. Ei ole mitään tapaa kiertää sitä. Ja se menee suoraan ihmisten päiden ylitse, eivätkä he koskaan tiedä sitä, ennen kuin se on mennyt liian pitkälle. Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: “Te rakennatte ja valkaisette profeettojen hautoja ja te olette niitä, jotka panivat heidät sinne. Ja niin kuin teidän isänne tekivät, niin tulette tekin tekemään.” Ja he tekivät sen.

³⁰   Nyt me näemme tulevan näyttämölle. Me näemme Mooseksen nousevan tässä esiin. Ja nähtyään tuon pensaan hän lähestyi sitä. Ja siitä lähti ääni, joka sanoi: “Ota pois kenkäsi, sillä se maa, jolla seisot, on pyhä.” Hän otti pois kenkänsä ja polvistui. Ja Hän sanoi: “Minä olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Sieltä tuli Kirjoitusten mukainen ääni. “Ja Minä muistan lupaukseni ja olen nähnyt kansani ahdingon. Minä muistan lupaukseni ja Minä lähetän sinut sinne tekemään sen. Ja Minä teen sinut Äänekseni.”

³¹   “Ja Minä annan sinulle kaksi merkkiä. “Yksi niistä tulee olemaan kädessäsi. Ja sinä tulet ottamaan tuon sauvan ja muuttamaan sen käärmeeksi.” Ja toinen asia oli se, että hän pani kätensä poveensa, ja se oli jumalallinen parantuminen. Hän sanoi: “Jos he eivät usko ensimmäisen merkin ääntä, silloin he tulevat uskomaan toisen merkin ääntä. Ja jos he eivät sitä usko, ota vettä virrasta ja kaada se maan päälle, ja se on muuttuva vereksi. Se tarkoittaa sitä, että heidän verensä on jo silloin vuodatettu siihen. Egypti on lopussa.”

³²   Meillä on ollut ensimmäinen ja meillä on nyt toinen. Ja olisikohan seuraava verellä kasteleminen. Ihmettelenpä, missä me seisomme tänä iltana? Äänet ja merkit, Jumala antaa nuo merkit. Ei, ajatelkaa vain niitä asioita, joita olemme nähneet tehtävän, Kirjoitusten mukaisia Ääniä, tulkintoja.

³³   Nyt tässä suuressa heijastuksessa, jonka alla ihmiset ovat, ja heidän silmissään on tuijotus ja he sanovat: “Minä kuulun tähän. Minä kuulun tuohon.” Sillä ei ole sen enempää tekemistä Jumalan kanssa kuin millään muullakaan, ei ollenkaan.

³⁴   Jumala, jokaisen sukupolven aikana, on lähettänyt merkkejänsä. Jeesus sanoi, että ennen Hänen Tulemustansa Hän näyttäisi merkkejä, ennen Hänen Tulemustaan. Ihmisiä on aina muistutettu uskomaan Kirjoitusten mukaisia merkkejä. Niiden täytyy olla tunnistettuja Kirjoituksen merkkejä. Jumala aina…

³⁵   Kuten sanoin eilen illalla, kun seurakunta saa asiat sekaisin ja on mennyt pois, silloin Hän voitelee yhden henkilön. Jokainen mies eroaa toisesta. Hän voitelee yhden. Jumala on yksi, ja niinpä Hän voitelee yhden henkilön. Hän ei ole koskaan käyttänyt mitään ryhmää. Hän käyttää aina yhtä, Hän on aina tehnyt niin. Hän ei koskaan muuta suuntaansa. Hän käyttää yksilöä. Ja Hän lähettää sen esiin, hän saarnaa Sanoman. Se hylätään, jyrkästi, mutta kaikki ne, joiden tulee tulla tuosta sukupolvesta, tulevat. Ensimmäinen vartio, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, sitten seitsemäs, ja sitten Ylkä tuli. Ja me olemme seitsemännessä.

³⁶   Ja me näemme näiden kirkkokunnallisten seurakuntien juoksevan… Ja minä häpesin näitä, teitä Kristittyjä Liikemiehiä, eräänä iltana, kun te laitoitte tuohon Kristittyjen Liikemiesten lehteen: “Pyhä Isä, se-ja-se.” Ettekö te helluntailaiset tiedä, että meidän “ei oleteta kutsuvan ketään miestä ‘Isäksi’ tämän maan päällä”? Se osoittaa, että jonkinlainen heijastus on sokaissut teidän silmänne. Kyllä. Ja ettekö te käsitä, että nuo ihmiset… Raamattu sanoi, että kun tämä jäännös, “tämä nukkuva neitsyt tulee ostamaan Öljyä”, niin he eivät saaneet sitä? He ovat voineet tanssia Hengessä, puhua kielillä, mutta minä olen nähnyt perkeleiden tekevän niin. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Minä puhun Pyhästä Hengestä, raamatullisesta Pyhästä Hengestä.

³⁷   Olen nähnyt heidän tekevän niin pakanalähetyskentillä. Olen ollut seitsemän kertaa ympäri maailman, kaiken kaltaisten pakanain joukossa, ja noin satatuhatta, tai noin sata- ja viisikymmentätuhatta on ollut koolla yhdellä kertaa. Ja olen nähnyt kuinka noitatohtorit ja kaikki haastavat teidät tekemään sen. Teidän on silloin parasta tietää, mistä te puhutte. On parasta, ettei teillä ole vain jotakin järjellistä puhetta, vaan teidän on parasta kyetä Jumalan kanssa vahvistamaan sen, mistä te puhutte, tai muussa tapauksessa älkää menkö sinne kentälle. He saattavat teidät hämillenne.

³⁸   Mutta muistakaa, meidän Jumalamme on yhä Elian Jumala. Hän on yhä sama Jumala, joka Hän aina on ollut. Hän on yhä sama Jumala. Hän liikkuu samassa ympyrässä. Hän tekee saman asian. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Olen nähnyt heidän seisovan mykistyneinä, ja heidät on viety pois kentältä halvaantuneina. Jumala yhä pysyy Jumalana. Huomatkaa nyt, Jeesus kertoi meille, että nämä asiat tapahtuisivat viimeisinä päivinä, ja me näemme ne juuri tarkalleen Hänen Tulemuksensa merkkeinä. Kaikki!

³⁹   Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että me olemme maailman lopussa. Mutta kun Hän alkaa tulla alas Seurakuntaan ja tehdä niitä asioita, joita Hän tulee tekemään Seurakunnalle, Ruumiille, Morsiamelle viimeisinä päivinä, silloin me käännämme nenämme pystyyn ja kävelemme pois. Katsokaahan, sen vain on oltava sillä tavalla. Maailma nostaa nenänsä Sille. He yrittävät olla huomioimatta Sitä.

⁴⁰   Katsokaa näitä televisio-ohjelmia täällä, kun liian monet helluntailaiset jäävät kotiin keskiviikkoiltana katsomaan Me rakastamme Sucya, jotakin moraalitonta näytelmää, jotakin neljä tai viisi kertaa naimisissa ollutta naista, tai jotakin miestä, ja rakastatte sitä enemmän kuin Seurakuntaanne, Kristustanne. Ei ole ihme, ettei meillä voi olla herätystä, ei ole ihme, koska meillä on sen kaltaisia asioita maailman rakkauden ollessa suurempi kuin Jumalan rakkaus, joka on teidän sydämessänne.

⁴¹   Oi, me voimme kävellä eteen ja tehdä ratkaisu, panna nimemme kirjaan, mennä ulos ja elää maailman mukana. Sitä maailma haluaa. Sitä seurakunta haluaa. Se haluaa säilyttää tunnustuksensa ja uskoa olevansa kristitty ja elää miten vain haluaa. Älkää murehtiko. Te saatte tehdä sen tuossa ekumeenisessa neuvostossa. He antavat teidän tehdä, mitä te vain haluatte.

⁴²   Mutta muistakaa. Morsian tulee olemaan uloskutsuttu, erotettu ja erilainen, täytetty Pyhällä Hengellä, syntynyt, pesty Karitsan Verellä. Se on puhdas neitsyt, Sanan mukaisesti puhdas. Sana ja hän ovat sama. Niin kuin mies ja hänen vaimonsa tulevat yhdeksi avioliitossa, samoin tekee myös todellinen, aito Jumalan Seurakunta, kun hän tulee Kristukseen. Raamattu on vahvistettu “aamenella”, jokainen lupaus. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä joku kirkkokunta sanoo. Se sielu, joka on uskovassa, vahvistaa sen, koska hänessä oleva Sana puhuu Sen julki.

⁴³   “Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja se on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.” Raamattu sanoo niin. Siten se on vahvistettu ja tunnettu.

⁴⁴   Huomaa, veljeni, pane se merkille. On paha asia, että me emme näe näitä asioita. Jeesus puhui niistä.

⁴⁵   Hän oli heidän Kirjoitusten mukainen merkkinsä, eivätkä he tunteneet Häntä. Hän oli täsmälleen Kirjoitusten mukainen merkki. Hän sanoi heille olevansa. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja Ne juuri todistavat Minusta. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko sitä.”

⁴⁶   Jokaisella on oma henkilökohtainen tulkintansa. Jokaisella kirkkokunnalla on näitä seminaareja, joissa he hautovat esiin hautomakonesaarnaajia. Olen aina säälinyt hautomakoneella haudottua kananpoikaa, koska ei ole äitiä. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon se piipittää, se ei saa äidinhoitoa. Samalla tavalla nämä hautomakoneet työntävät esiin pappeja, jotka joskus eivät tiedä Jumalasta enempää kuin hottentotti tietää egyptiläisestä ritarista, tai kani siitä, kuinka panna jalkaansa lumikengät.

⁴⁷   Se, mitä me tarvitsemme, on kokenut saarnaaja, joka on ollut erämaan takaosassa ja pysynyt siinä paikassa Jumalan johdossa, kunnes Tulipatsas on tullut alas hänen eteensä samalla tavoin kuin Se teki Mooseksellekin, ja silloin kukaan ei voi ottaa sitä pois häneltä. Hän oli siellä, kun se tapahtui. Se on nyt totta. Takaisin Jumalaan, takaisin Hänen Raamattuunsa.

⁴⁸   Jeesus sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Minut, te olisitte tunteneet Minun päiväni.”

⁴⁹   Jokaisella on oma tulkintansa. Metodisteilla on omansa, baptisteilla, presbyteereillä, helluntailaisilla ja kaikilla heillä muilla on omat tulkintansa. Mutta Raamattu sanoo: “Jumalan Sana ei ole henkilökohtaisesti tulkittavissa.”

⁵⁰   Mikä sitten on Sen tulkinta? Hän itse tulkitsee Sen. Hän sanoi: “Tulkoo valo”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Hän sanoi: “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja hän tuli. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

⁵¹   Hän sanoi: “Viimeisinä päivinä Hän vuodattaisi Hengestänsä kaiken lihan päälle”, ja Hän teki sen. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se on jo tehty kaikkien arvostelijoiden edessä, jotka sanoivat, ettei sitä voitaisi tehdä. Jumala teki sen joka tapauksessa, koska Hän tulkitsee Sanansa.

⁵²   Hän sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, samoin on oleva lopunajalla, kun Ihmisen Poika tuodaan julki.” Ei ole mitään tarvetta millekään tulkinnalle. Se tulkitsee itsensä, kaikki nämä lupaukset, jotka Hän antoi.

⁵³   Hän sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, niitä asioita, joita Minä teen, myös hän on tekevä.” Se ei tarvitse mitään tulkintaa, Hän vain tekee sen. Siinä kaikki. Jos… “Minä olen Viinipuu, te olette oksia.” Tuo sama Elämä, joka on Viinipuussa, on oksissa, samanlaisessa oksassa, joka tuli esiin Helluntaipäivänä.

⁵⁴   Seisoin eräänä päivänä katsomassa salaperäistä näkyä. Hyvä ystäväni ja veli Jack Mooren ystävä, John Sharrit, Herra siunatkoon häntä, se tapahtui palvelutehtäväni alussa. Hänellä ei ollut lapsia. Hän työskenteli kahdellakymmenelläviidellä sentillä tunnissa ja murskasi betonia kadulla. Hän tuli kokoukseen ja Herra siunasi häntä. Hän sai viisi lasta ja nyt hän omistaa puolet Phoenixista. Hän antaa noin kaksi tai kolme miljoonaa joka vuosi Herralle. Seisoin hänen maatilallaan äskettäin, yhdellä niistä, missä hänellä oli vakituisesti töissä tuhatviisisataa meksikolaista. Ja tuolla koko seudulla ei ole muuta kuin puuvillaa, perunaa, paikka toisensa jälkeen. Hän itse omistaa ne, ja viisitoista vuotta sitten hän sai neljännesdollarin tunnilta betonin murskaamisesta. Hän luotti Jumalaan.

⁵⁵   Katselin erästä hänen puistaan ja siinä oli niin monen kaltaisia eri hedelmiä. Hänellä on suuria sitrushedelmä tarhoja. Ja minä sanoin: “Veli Sharrit, mikäs tuo puu tuolla on?”

Hän sanoi: “Veli Branham, siinä on kaiken kaltaisia hedelmiä.”

⁵⁶   Minä sanoin: “Mutta, siinä on sitruunoita, siinä on… näen siinä tangeriineja, tangeloja. Näen sitruunoita, greippihedelmiä ja appelsiineja.” Minä kysyin: “Minkä kaltainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

Minä sanoin: “Appelsiinipuuko? Kun sillä nuo kaikki hedelmät siinä?”

Hän sanoi: “Kyllä, ne ovat oksastettuja. Ne on pantu siihen.”

Ja minä sanoin: “Oi, ymmärrän. Sitäkö kutsutaan ‘oksastamiseksi’?”

⁵⁷   Hän sanoi: “Kyllä, veli Branham.” Ja hän selitti, kuinka he tekevät sen tiettynä vuodenaikana, ja kuinka he oksastavat tämän oksan.

⁵⁸   Minä sanoin: “Nyt, ensi vuonna, siinä ei tule olemaan mitään tangeriineja, ei mitään tangeloja, siinä ei tule olemaan mitään muita hedelmiä kuin appelsiineja.”

⁵⁹   Hän sanoi: “Oi, ei. Ei, ei.” Hän sanoi: “Greippihedelmän oksa tuottaa greippihedelmän. Tangeriini tuottaa tangeriinin. Sitruuna tuottaa sitruunan.”

“Mutta”, minä sanoin, “minkä kaltainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

⁶⁰   “Mutta jos tuo appelsiinipuu koskaan työntää esiin toisen oksan”, minä kysyin, “mitä se tulee tuottamaan?”

Hän sanoi: “Appelsiineja.”

Minä sanoin: “Ymmärrän.” Oi, kyllä. Miksi? Ne ovat kaikki sitrushedelmiä.

⁶¹   Me kaikki väitämme olevamme Kristuksessa. Mutta me tulemme Sinne kirkkokunnallisen uskontunnustuksen kanssa, ja me elämme Siitä. Niin se on. Mutta jos tuo Puu koskaan työntää esiin toisen oksan, kirjoitetaan sen jälkeen toinen Apostolien Teot. Se on oleva sen ensimmäisen oksan kaltainen, joka tuli esiin. Se on oleva Pyhän Hengen täyttämä, Pyhän Hengen innoittama, Pyhä Henki. Siinä ei ole oleva minkäänlaista uskontunnustusta. Se on oleva Sana.

⁶²   Monet teistä kuuntelevat ääninauhojani, ja teillä on tuo Sanoma Morsianpuusta. Hedelmä on aivan latvassa ehtoovalojen kypsytettävänä. No niin, ja ehtoovalot kypsyttävät hedelmän tällä kerralla.

⁶³   Me huomaamme nyt, että heidän olisi tullut tuntea Hänet, mutta he eivät tunteneet Häntä. Samoin on meidänkin ajassamme, he eivät tunne Häntä. Jeesus tässä viittasi… Nopeasti nyt, niin että pääsemme Sanomaan. Jeesus viittasi takaisin ja Hän oli tehnyt merkkejä, osoittanut heille, että Hän oli Messias ja tehnyt Messiaanisen merkin täsmälleen niin kuin Messiaan oletettiin sen tekevän. Oi, useat heistä, niin kuin puhuimme eilen illalla, uskoivat sen.

⁶⁴   Me huomaamme, että tuo nainen kaivolla uskoi sen, eikä hän ollut koulutettu. Hän oli huonomaineinen. Mutta niin pian kuin hän oli nähnyt tuon merkin, hän sanoi: “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Ja minä tiedän, että kun Messias tulee, Hän tulee tekemään tämän.”

Hän sanoi: “Minä, joka puhun sinun kanssasi, olen Hän.”

⁶⁵   Ja hän meni Sykarin kaupunkiin ja kertoi heille kaikki ne asiat, joita Hän oli tehnyt, ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle, mitä olen tehnyt. Eikö tämä ole itse Messias?” Ja Raamattu sanoo… Hän ei tehnyt sen enempää, mutta he uskoivat Häntä, Häneen, tuon huonomaineisen naisen todistuksen tähden.” Puhukaa nyt ylösnousemisesta Joonan päivinä ja tämän sukupolven tuomitsemisesta?

⁶⁶   Huomatkaa, me näemme sitten Natanaelin, Pietarin ja muut, jotka uskoivat. Me näemme sokean Bartimeuksen.

⁶⁷   Me näemme pienen Sakkeuksen puuhun kätkeytyneenä sanovan: “Jeesus ei ole koskaan huomaava minua täältä ylhäältä.”

⁶⁸   Ja Jeesus pysähtyi puun alle, katsoi ylös ja sanoi: “Sakkeus, tule alas.” Hän oli Sana, ja Sana erottaa sydämen ajatukset.

⁶⁹   Ja nuo fariseukset ja tuon päivän oppineet tuomitsivat Sen, koska Siinä ei ollut kirkollisuuden kiiltoa ja loistoa. Sillä ei ollut sitä koulutuksellista asemaa, joka sillä olisi pitänyt olla. Sillä ei ollut niitä asioita, joita kirkollisuudella olisi pitänyt olla, valtavan suuria huppupäähineitä ja ympärikäännettyjä kauluksia ja jotakin muuta, ja osasivat puhua jonkinlaisia sanoja, jotka menivät tavallisten ihmisten päiden yli.

⁷⁰   Ja Raamattu sanoo: “Tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään.” Hän puhui tavallista kieltä. Hän eli tavallisen miehen elämää.

⁷¹   Sitten me huomaamme, mitä tapahtui, kun Hän teki tämän. He eivät voineet uskoa sitä ja sanoivat: “Tämä mies on Beelsebul. Hänessä on saastainen henki.” Toisin sanoen: “Hän joko käyttää telepatiaa tai sitten Hän on jonkin tyyppinen ennustaja.” Ja jokainen tietää, että se on perkele, ja se on jäljittelyä. Ja niin me sitten huomaamme, että he tuomitsivat Hänet.

Ja tässä he sitten seisoivat ja sanoivat: “Opettaja, näytä meille merkki.”

⁷²   Mitä Hän kääntyi sanomaan heille? Hän sanoi: “Paha ja avionrikkoja-sukupolvi tavoittelee merkkejä.” Tarkatkaa nyt: “Paha ja avionrikkoja-sukupolvi.” Hän profetoi. Hän sanoi: “Ja he tulevat saamaan sen, tuo paha ja avionrikkoja-sukupolvi.” Ja jos se ei ole se sukupolvi, jossa me elämme, niin en tiedä mikä sellainen olisi. Muistakaa, kaikilla profetioilla on monta merkitystä.

⁷³   Ottakaa Matteuksen 3. luku, jossa sanotaan: “Egyptistä Minä kutsuin poikani.” Seuratkaa alaviittaa taaksepäin ja te näette Hänen puhuneen Jaakobista poikanaan. Mutta myös suuremman Poikansa, Jeesuksen, Hän kutsui Egyptistä.

⁷⁴   Nyt me huomaamme siellä: “Paha ja avionrikkoja-sukupolvi tavoittelee merkkiä, ja he tulevat saamaan sen, sillä tuo paha ja avionrikkoja-sukupolvi tulee näkemään ylösnousemuksen merkin. Samoin kuin Joonas oli valaan vatsassa kolme päivää ja yötä, samoin täytyy Ihmisen Pojan olla maan povessa ja sitten Hän on nouseva ylös.” Siitä on kulunut kaksituhatta vuotta, ja me olemme toisessa pahassa ja avionrikkoja-sukupolvessa. Ja he ovat saamassa ylösnousseen Kristuksen merkin, joka on elävänä keskuudessamme tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen! Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

⁷⁵   Joona, kuten tunnemme, me tiedämme, että hän oli profeetta. Monet puhuvat hänestä jonkinlaisena karkulaisena. Hän ei ollut sellainen. “Vanhurskaan askeleet ovat Herran määräämät.” Luin äskettäin erästä kirjaa. Hän lähti menemään Tarsiiseen Niiniven sijasta, mutta se kaikki oli Jumalan suunnitelmassa. “Vanhurskaan askeleet.” Koska joskus jokin paha lankeaa päällenne, tai jotakin.

⁷⁶   Samoin oli Jobin kohdalla. Hän ei ollut… Job oli paras mies maassa omana aikanansa, paras mies, jonka Jumala voi löytää, ja kuitenkin katsokaa, mitä hänelle tapahtui. Jumala ei kurittanut häntä. Hän koetteli häntä. Hän todisti Saatanalle, että Hänellä oli joku, joka uskoisi Häntä vaikeuksienkin edessä.

⁷⁷   Niinpä Joonan kohdalla oli samoin. Me näemme hänen olevan matkallaan Niinivehen ja hän otti laivan Tarsiiseen ja sitten hän… Ja merenkäynti alkoi nousta, ja hän oli nukkumassa. Hän sanoi heille: “Sitokaa käteni ja jalkani ja heittäkää minut mereen, sillä minä olen sen aiheuttaja.” Ja he heittivät hänet mereen, ja siellä uiskenteli ympäri suuri valas vaaniskellen saalista ja se nielaisi tämän profeetan.

⁷⁸   Muistan äskettäin Louisvillessä, Kentuckyssa, missä minulla oli tapana asua virran vastapäisellä rannalla Indianan puolella. Heillä oli siellä valas rautatievaunussa. Joku pieni “ricky”, jolla ei ollut enempää älyä kuin, mitä pystyi hallitsemaan, sanoi: “Te olette kuulleet tuon vanhan tarinan siitä, kuinka valas nielaisi Joonan.” Hän otti pesäpallon ja työnsi sen tuon valaan nieluun ja sanoi: “Katsokaahan tätä.” Hän sanoi: “Ei edes pesäpallo mene siitä lävitse.” Hän sanoi: “Tuo vanha taru siitä, että valas olisi niellyt Joonan”, hän sanoi, “on vain tarua.” Se oli liikaa minun kestettäväkseni.

⁷⁹   Minä sanoin: “Hetkinen vain, herra.” Hän selitti kuinka mahdotonta olisi miehen ollut mennä tuosta kurkusta lävitse. Minä sanoin: “Sinä et ole lukenut tuota Kirjoitusta, herra. Eikä se ole mikään taru. Se on Totuus.”

Hän katsoi minuun ja sanoi: “Kuka sinä olet?”

Minä sanoin: “Minä olen saarnaaja Branham, virran toiselta puolelta.”

Hän sanoi: “Oi, ymmärrän, saarnaaja, joka uskoo sen.”

Minä sanoin: “Koko sydämestäni, koko sydämestäni.”

⁸⁰   Ja hän sanoi: “Mutta katsohan tänne, hyvä herra, en halua kiistellä. Ja minä ihailen asennettasi, ja niin edelleen, mutta”, hän sanoi, “tieteellisesti ajatellen, te tuskin voisitte panna miehen kättä sen kurkusta lävitse.”

⁸¹   Minä sanoin: “Hyvä herra, sinä et lue tuota Kirjoitusta oikein. Raamattu sanoo, että tämä oli erikseen ‘valmistettu kala’.” Näin on. Jumala sanoi, että Hän ‘valmisti kalan’.

⁸²   Minä uskon, että se, mitä Jumala sanoo, on Totuus. Tämä oli erikoisesti ‘valmistettu kala’.” Hän nosteli nenäänsä silmälaseineen ylös ja alas kaksi tai kolme kertaa ja jatkoi luentoaan. Jokainen nauroi. Se oli erikoinen kala. Jumala valmisti tuon kalan nielaisemaan Joonan. Oi, minä uskon sen koko sydämestäni. No niin, me huomaamme sitten, että se nielaisi hänet.

⁸³   Mikä kala tahansa menee syötyään suoraan pohjalle. Ruokkikaa pientä kultakalaanne ja tarkatkaa, mitä tapahtuu. Ne menevät suoraan tuon pienen akvaarion pohjalle, jossa teillä ne ovat, ja ne lepäävät pienet evänsä pohjaa vasten. Niiden pieni vatsa on täynnä, joten ne menevät sinne alas lepäämään.

⁸⁴   Niinpä kun tämä suuri kala nielaisi Joonan, sen on täytynyt mennä alas pohjalle lepäämään ja paeta myrskyäviä aaltoja. Se katseli tuota herätystä nähdäkseen mitä voisi löytää, tuota herätystä tuolla merellä, tiedättehän, sen liikkuessa ylös ja alas tuulten viuhuessa. Niinpä se löysi tämän saarnaajan ja nielaisi hänet ja meni alas pohjalle.

⁸⁵   Nyt tässä, Joona oli siellä tämän valaan vatsassa ja hänen kätensä ja jalkansa olivat sidottuina ja hän makasi valaan oksennuksessa.

⁸⁶   Olen usein kuullut ihmisten sanovan: “Puolestani rukoiltiin eilen illalla, eikä käteni ole yhtään parempi. Se on yhä rampa. Minulla yhä on vatsakipuni. Minun silmäni. En vieläkään näe hyvin.” Voi hyvänen aika. Ja sitten he haukkuvat Joonaa? Voi hyvänen aika!

⁸⁷   Jos kellään koskaan on ollut oireita, hänellä olisi tullut olla niitä. Jos hän katsoi tähän suuntaan, siellä oli valaan vatsaa, tuohon suuntaan, siellä oli valaan vatsaa. Kaikkialla, minne hän katsoi, oli valaan vatsaa, ja hänen kätensä olivat sidottuina hänen taakseen. Hän oli valaan vatsassa, meren pohjalla, ehkä seitsemänkymmentä metriä syvällä meren pohjassa. Puhukaapa nyt oireista. Ja sitten he kutsuvat häntä luopioksi.

⁸⁸   Mutta tiedättekö, mitä hän sanoi? “Ne ovat valehtelevia turhuuksia. Minä en halua edes katsoa niihin. Mutta vielä kerran minä katson Sinun pyhää temppeliäsi kohden, Herra.”

⁸⁹   No niin, Joona tiesi, että kun Salomo vihki temppelin, hän rukoili ja sanoi: “Herra, jos Sinun kansasi on vaikeuksissa missä tahansa, ja he katsovat tähän pyhään paikkaan päin, kuule silloin Taivaasta.” Ja hänellä oli niin suuri luottamus tuon luopioksi tulleen miehen rukoukseen, miehen, joka rukoili. Kuinka paljon enemmän…

⁹⁰   Kukaan meistä ei ole tänä iltana tuossa tilassa. Kenelläkään meistä ei ole sen kaltaisia oireita. Ja katsommeko me sitten oireitamme? Miksi? Miksi? Jos hänellä saattoi olla niin paljon luottamusta tuon miehen rukoukseen, josta tuli luopio… Ja meitä on pyydetty katsomaan Taivaaseen, missä Jeesus istuu Majesteetin oikealla kädellä Korkeudessa, temppelissä, joka ei ole käsin tehty. Hänen odotetaan esirukoilevan siellä puolestanne teidän tunnustuksenne pohjalta. Kuinka paljon enemmän meidän pitäisi jättää huomioonottamatta oireitamme ja sanoa: “Vielä kerran minä katson Sinun pyhään lupaukseesi, Herra!” Oi, kun me näemme Jumalan olevan näyttämöllä!

⁹¹   Nyt me näemme, että Joona. He sanovat tämän valaan kuljettaneen häntä siellä kolme päivää ja yötä ja vieneen hänet koko matkan takaisin samoja jälkiä pitkin sinne, minne hänen pitikin mennä. Ja nyt nämä Niiniven kansa oli tullut samanlaiseksi kuin muukin maailma on. He olivat suuri kauppakaupunki, ja heidän teollisuutensa oli kalastaminen, ja kaikki miehet kalastivat. Ja he palvoivat epäjumalia, ja valas oli merten jumala. Ja eräänä päivänä, noin kello yhdeltätoista, kun he kaikki olivat siellä ulkona kalastamassa, tässä tuli heidän merten jumalansa, työnsi kielensä ulos, ja profeetta käveli ulos kuin porraslautaa pitkin. Ei ole ihme, että he katuivat. Uh-huh. Näettekö? Siellä oli merkki. Se oli merkki.

⁹²   Mikä oli tuo ääni? Oliko tuo ääni: “Katsokaa pojat, mitä minä voin tehdä”? Ei. “Katukaa, tai neljänkymmenen päivän sisällä Jumala tulee hävittämään tämän paikan.” Merkki ja ääni. Tuo ääni, joka seurasi merkkiä, oli: “Tehkää parannus!”

⁹³   Hän sanoi: “Ja nuo ihmiset, jotka eivät erottaneet oikeaa kättä vasemmasta, tekivät parannuksen Joonan saarnaamisen vaikutuksesta, ja suurempi kuin Joonas on täällä.” Näettekö? Sitten Hän sanoi: “Etelän kuningatar on nouseva tämän sukupolven kanssa ja tuomitseva sen, koska hän tuli kaukaisimmista maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja suurempi kuin Salomo on täällä.” Nyt kun…

⁹⁴   Lopettaessani sanon tämän. Kun Jumala lähettää lahjan maan päälle, merkki-lahjan, ja ihmiset uskovat sen, se on yksi kaikkein ihanimmista aikakausista, missä ihmiset ovat eläneet. Mutta kun Hän lähettää merkin, ja se hylätään, tuo sukupolvi menee sekasortoon. Se on aina tehnyt sen. Mitä jos amerikkalaiset tänä iltana vastaanottaisivat Jumalan merkin näille viimeisille päiville?

⁹⁵   Mehän puhumme Fort Knoxiin menosta ja hallituksen siirtämisestä sinne ja kaivautumisesta maahan. Nuo venäläiset pommithan menevät sadanneljänkymmenen metrin syvyyteen maan sisään, ja tuo räjähdys ulottuisi aina laavakerrokseen asti. Ainoa turvallinen paikka on Jeesuksen Kristuksen käsivarsilla. Hän on meidän pakopaikkamme. Te ette ole turvassa missään tämän maan päällä.

⁹⁶   Mutta mitä jos me tänä iltana amerikkalaisina, jos me kaikki luottaisimme siihen Jumalan lahjaan, Pyhään Henkeen, joka meille on annettu viimeisinä päivinä? Silloinhan jokainen kansakunta pelkäisi meitä, niin kuin he tekivät Salomon päivinä.

⁹⁷   Jumala antoi Salomonille lahjan, ja koko seurakunta, jokainen uskoi sen. Se oli tuhatvuotisvaltakunta juutalaisille. Salomonin päivinä oli Vanhan Testamentin tuhatvuotisvaltakunta, ja se oli varjokuva tulevasta Tuhatvuotisvaltakunnasta. Tuo juutalaisten kultainen ajanjakso! Huomatkaa, kukaan ei alkanut sotia heidän kanssaan. He pelkäsivät heitä, koska he tiesivät, että heidän Jumalansa oli todellinen. Koska heillä oli Hänet läsnä heidän kanssaan, ja koko kansalla oli yksi sydän ja yksi mieli. Maine siitä levisi kaikkialle, ja kaikkialla te saatoitte kuulla sanottavan: “Oi, mikä suuri asia, mikä suuri Jumala Israelilla onkaan, elävä Jumala! ”

⁹⁸   Ja maine siitä levisi aina Sabaan asti. Mitatkaa se kartalta ja nähkää, miten kaukana se on. Siellä oli eräs pieni kuningatar, jolla oli sydämessään Jumalan nälkä. Joka kerta kun hän kuuli joltakin, että joku karavaaneista tulisi ohitse, hän kysyi heiltä: “Oletteko tulleet Palestiinan kautta?”

“Kyllä.”

“Kertokaa minulle tuosta suuresta herätyksestä, joka heillä on siellä.”

Ja jokainen vastaa: “Oi, se on ihmeellistä!”

“Näittekö te sitä?”

“Kyllä.”

“Millaista se on?”

⁹⁹   “Oi, tuo suuri Jumala, jota he palvelevat, on tullut alas ja asuu yhdessä palvelijoistaan, ja he tekivät hänestä kuninkaan. Hän voi erottaa. Hän tietää jopa ne ajatuksetkin, jotka sydämessäsi ovat. Ja tiedätkö, he sanovat: ‘Jumala on Sana, ja Sana on Jumala, ja Sana erottaa ajatukset, jotka ovat heidän sydämessään.’ Ja tuon miehen viisaus ylittää kaiken, mistä koskaan olet kuullut. Hän voi erottaa ja tietää jopa ne ajatukset, joita ajattelet. Oi, heillä on siellä ihmeellinen herätys.”

¹⁰⁰   Ja te tiedätte, että “usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Jumalan sanan kautta”, Jumalan lupauksen kautta.

¹⁰¹   Ja tämä pieni kuningatar tuli nälkäiseksi ja hän halusi mennä tähän herätykseen. Nyt hänellä oli koko joukko asioita vastassansa. Ensinnäkin, hän oli pakana. Hänen täytyisi mennä pappinsa tykö ja kysyä saisiko hän lähteä. Hän oli kuningatar, arvo-henkilö, kuuluisuus.

¹⁰²   No niin, epäilemättä hän meni ylipapin tykö ja sanoi: “Suuri pyhä isä, minä ymmärrän, että siellä Israelissa on herätys, ja heillä on siellä suurta aikaa. Ja heidän Jumalansa elää ja Hän tekee suuria merkkejä ja ihmeitä, jonka kaltaisia me emme ole koskaan nähneet, tai me emme kuulleet mitään sen kaltaista. Jokainen karavaani, jolta tiedustelen, sanovat, että se on ihmeellistä. Voisiko kirkkokuntani antaa minulle luvan mennä vierailemaan siellä?”

¹⁰³   Voin kuvitella sen: “Me emme ole yhteistyössä noiden kokousten kanssa, joten sinun on parasta pysyä poissa sieltä.” Näettekö? Tiedättehän, ihmiset kuolevat, mutta eivät henget. Näettehän? Me näemme sitten hänen sanovan: “Ei, sinun on parasta pysyä poissa sieltä. Me emme ole yhteistyössä sen kanssa.”

“Mutta, katsohan, pyhä isä, minä olen ymmärtänyt…”

¹⁰⁴   “Kuulehan nyt! Jos jotakin tapahtuisi, sitä tapahtuisi meidän joukossamme. Meidän kirkollamme olisi se.” Oi, voi! “Kyllä, meillä olisi Se täällä.”

¹⁰⁵   Voin kuulla tuon pienen kuningattaren sanovan ja nousevan ylös. Minä pidän hänen sisustaan. Hän nousee ylös ja sanoo: “Olen nähnyt näiden epäjumalankuvien seisovan täällä vuosikausia. Olen kuullut sinun seisovan saarnastuolin takana ja saarnaavan jostakin jumalasta, joka oli, jostakin jumalasta, joka on ollut. Iso-iso-isoäitini kuuli saman kertomuksen, eikä se ole liikahtanut kertaakaan. He kertovat minulle, että heillä on elävä Jumala, joka elää heidän keskuudessaan, jotakin, mikä on aitoa. Minä haluan nähdä sen.”

¹⁰⁶   “Kuulehan nyt! Jos sinä menet sinne, niin tiedätkö, mitä sinä teet? Sinä yhdistät itsesi tuon kaltaisen ihmisjoukon kanssa, näethän? Sinähän tiedät, että heillä on kaikkea asioita kuin ‘Punaisen Meren avaaminen’ ja kaikkia muitakin sen kaltaisia asioita. Sinun on parasta olla menemättä sinne. Koska jos sinä sen teet…

“Mutta, minä menen joka tapauksessa.”

“Me tulemme ottamaan nimesi pois kirjasta.”

¹⁰⁷   “Hyvä on, ottakaa se pois kirjasta.” Kun henkilö alkaa isota ja janota Jumalaa, ei ole mitään kirjaa maailmassa, joka voisi pidätellä heitä, koska he ovat etsivät Kirjaa. “Ottakaa nimeni pois, jos haluatte. Minä menen joka tapauksessa. Olen kuullut, että se on elävä Jumala, että se on todellista. Minä tulen ottamaan siitä selvän, joten voitte aivan yhtä hyvin ottaa nimeni pois siitä.”

¹⁰⁸   Hänellä oli nyt paljon asioita vastassansa. Muistakaa nyt, hän oli tehnyt mielessään päätöksen. Hän hankki kaikki kirjakääröt lukeakseen, millainen Jehova oli. No niin, siinä on älykäs nainen.

¹⁰⁹   Älkää menkö jonkun toisen ennakkoluulon mukana. Menkää sen mukaan, millainen Raamattu sanoo Hänen olevan. Ottakaa se, millainen Hän sanoo Hänen olevan. Ottakaa selvää, millainen Hän on. Elääkö Hän tai ei? Ei se, mitä joku oppinut on sanonut siitä, vaan se, mitä Hän itse on sanonut itsestänsä, se, mitä Hän on luvannut.

¹¹⁰   Ja hän alkoi lukea. No niin, hänellä oli todella hyvä ajatus. Hän sanoi: “Minä pakkaan mukaan paljon lahjoja, ja jos se on Totuus, tulen kannattamaan sitä. Jos se ei ole totuus, voin tuoda rahani takaisin.”

¹¹¹   Hän voisi opettaa helluntailaisille jotakin! Te tuette radio-ohjelmia, joissa nauretaan juuri sille asialle, johon te uskotte, ja kuitenkin te kannatatte sitä. Antakaa… No niin, pysyn hiljaa siitä. Te tiedätte siitä tarpeeksi joka tapauksessa. Se on teidän saarnaajienne asia. Huomatkaa. Mutta se on häpeä.

¹¹²   Hän sanoi: ”Jos se ei ole todellista, tuon lahjani takaisin.” Niin hän pakkasi ne kamelien selkään. Muistakaa, katsokaa, mitä hänellä oli edessään. Hänellä oli pitkä matka kuljettavana. Tiedättekö, kuinka kauan siihen menee. Hänen täytyi kulkea se kameleilla. Tiedättekö, kuinka kauan siihen menee? Siihen menee yhdeksänkymmentä päivää. Kolme kuukautta kamelin selässä, ei missään ilmastoidussa Cadillacissa. Ei, ei. Kolme kuukautta ja kamelin selässä.

¹¹³   Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: “Hän on nouseva tuomiolle tämän sukupoven kanssa ja on tuomitseva sen.” Täällä Birminghamissa on ihmisiä, jotka eivät kävelisi edes kadun yli nähdäkseen tuon saman asian. Meidän päivinämme on linja-autot, raitiovaunut, lentokoneet ja kaikkea muuta! Ei ole ihme, kun he nousevat ylös, he tulevat tuomitsemaan tämän sukupolven. Kyllä. Sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Itse Pyhä Henki.

¹¹⁴   Huomatkaa, me huomaamme siinä sitten toisenkin asian. Katsokaa, Ismaelin lapset olivat siellä erämaassa, ja he olivat nopeita ratsastajia ja rosvoja. Ja hänellä oli kaikki nuo rahat mukanaan siellä. Mitä? Hänen pieni eunukki- ja vartijajoukkonsa ja muutamat hovineitonsa, hehän vain hakkaisivat heidät maahan ja ottaisivat tuon aarteen ja jatkaisivat eteenpäin niin kuin tyhjää vain.

¹¹⁵   Mutta tiedättekö, siinä on jotakin, kun teidän sydämenne tulee nälkäiseksi, jotta se löytäisi Jumalan todellisuuden, silloin tiellä ei ole mitään vaaraa. Te ette näe mitään vaaraa. Te ette näe mitään epäonnistumisen mahdollisuutta. Te sanotte: “No, tulenkohan minä terveeksi?” Teidän mielessänne ei ole minkäänlaista kysymystä. Aito usko ankkuroi itsensä, eikä mikään tule liikuttamaan sitä. Se pysyy siellä.

¹¹⁶   Hän ei koskaan ajatellut edessä olevia vaaroja. Hänellä oli vain yksi asia, yksi tavoite, yksi asia, jonka hän halusi saavuttaa. Ja hänen vaikuttimensa olivat oikeat, ja niin hän lähti tavoittamaan sitä, sillä hänen sydämensä oli nälkäinen ja janoinen. “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” Kyllä.

¹¹⁷   Tarkatkaa häntä, kun hän nyt lähtee ylittämään erämaata ja matkustaa luultavasti öisin ja lepää päiväsaikaan jossakin keitaan varjossa ja lukee noita Kirjoituksia. Lopultakin hän saapui Salomonin esipihalle. Ja hän purki kamelien kuormat ja pystytti telttansa.

¹¹⁸   No niin, hän ei tullut niin kuin jotkut ihmiset tänä päivänä. Hän ei ole… Tämä on siitä vuoden 1964 versio. “Olen kuullut, että he tekevät… He sanovat Herran tekevän tämän. Menen sinne ja kun kuulen ensimmäisen sanan, joka on vastoin sitä, mihin uskon, lähden ovesta ulos.” Näettekö?

¹¹⁹   Mutta ei tämä kuningatar. Hän toi Sanan ja istuutui. Hän tulisi viipymään siellä, kunnes olisi todella vakuuttunut. Hän ei tulisi tarkistamaan omia ajatuksiansa. Hän tulisi tarkistamaan Sanan.

¹²⁰   Niin hän meni sisälle. Voin kuvitella hänen ensimmäisenä päivänä istuutuneen sinne aivan takaosaan. Ja pasuunat soivat ja kellot kumahtelivat, ja kaikki laulajat alkoivat laulaa. Liiton Arkki oli siellä paikallaan. Ja Pastori Salomo tuli esiin ja istuutui. Kuningatar sanoi: “Nyt tulen näkemään, onko Jumala tässä miehessä vai ei”, ja niin hän tarkkasi. Ja jokainen tapaus alkoi liikkua. Oi, mikä ihmeellinen asia! Mikään ei ollut salassa.

¹²¹   Niin hän hankki itselleen rukouskortin ja odotti, tiedättehän, vuoroaan päästäkseen jonoon. Lopulta, odotettuaan päivästä päivään, hänen kiinnostuksensa kasvoi koko ajan herätyksen jatkuessa. Oi, hänen sydämensä oli nälkäinen! Jonkin ajan kuluttua hän tuli Salomonin eteen, ja Raamattu sanoo: “Ei ollut mitään, mitä Salomo ei olisi paljastanut hänelle”, erottaminen!

¹²²   Ja tässä seisoi Jeesus, Salomon Jumala: “Suurempi kuin Salomo on tässä.” Näettekö?

Ja he sanoivat: “Näytä meille merkki, opettaja.”

¹²³   “Suurempi kuin Salomo on tässä. Ja Etelän Kuningatar tuli maan kaukaisimmista osista kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, suurempi kuin Salomo on tässä.”

¹²⁴   Ja meillä on ollut kaksituhatta, kyllä, kaksituhattakahdeksansataa vuotta, sen jälkeen Raamatun historiaa. Ja tänä iltana suurempi kuin Salomo on täällä tämän päivän luvatun Sanan kanssa, ja silti me vain mökötämme. Ei ole ihme, että hän on seisova Tuomion Päivänä ja tuomitseva Birminghamin, Yhdysvallat ja kaikki muutkin todistuksensa kanssa, sillä hänen sydämensä oli nälkäinen näkemään Jumalan, ja hän viipyi, kunnes se oli ohitse.

¹²⁵   Mitä hän sitten sanoi, kun hän oli nähnyt todellisen asian tapahtuvan? Tiedättekö, mitä hän sanoi? Hän, sen jälkeen kun Salomo oli paljastanut hänelle, mitä hänen sydämessään oli, hän sanoi: “Enemmän kuin kaikki se, mitä koskaan olin kuullut, ja vielä sitä enemmänkin.” Miksi? Silloin se tapahtui hänen kohdallaan. Hän oli kuullut, mitä joku muu oli sanonut siitä, mutta sitten oli hänen vuoronsa. Hänen salaisuutensa paljastettiin hänelle. Ja hän sanoi: “Se on suurempaa.” Ja hän sanoi: “Kuinka siunattuja ovat ne miehet, jotka ovat kanssasi, jotka näkevät tämän koko ajan. Nämä, jotka seisovat täällä ja näkevät koko ajan nämä asiat, ovat siunattuja.” Ja hän näki, millä tavalla hän meni Herran huoneeseen. Hänestä tuli uskovainen.

¹²⁶   Ja on luvattu, että viimeisinä päivinä hän on nouseva ylös ja tuomitseva nämä sukupolvet, samoin kuin oli Salomonin päivinä, Joonan päivinä ja niin edelleen. Hän on nouseva ylösnousemuksessa ja on tuomitseva ne ihmiset, jotka elivät näinä päivinä. Sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Itse Pyhä Henki on täällä. Taivaiden ja maan luoja on täällä ja tekee itsensä tiettäväksi kansansa kanssa samankaltaisen lahjan kanssa. Aivan samoin kuin oli Kristuksessa, kun Hän teki sen. Samoin kuin oli Salomonin kanssa, kun Hän teki niin. Samoin kuin oli profeettojen kanssa, kun Hän teki niin. Samoin tavoin kuin on profetoitu viimeisiä päiviä varten, eikä meillä ole ollut sitä satoihin ja satoihin vuosiin. Aivan samalla tavoin kuin oli ennen Hänen ensimmäistä tulemustaan, heillä ei ollut ollut erottamista satoihin vuosiin, ja siellä se tuli näyttämölle, ja joku esitteli Messiaan. Ja sen on luvattu tulevan viimeisinä päivinä, samalla tavoin kuin silloin oli.

¹²⁷   Täällä me olemme viimeisissä päivissä. Merkit, joiden Hän lupasi tapahtuvan. Maailman tila on juuri sillä tavalla, miten sen oletetaankin olevan, maailman moraalittomuus, ja meillä on se kaikki juuri kohdallaan. Ja Pyhä Henki on kohdallaan tehden sen tarkalleen. Oi, mikä ihmeellinen asia tietää, että me palvelemme todellista Jumalaa.

¹²⁸   Minusta tuntuu, että haluaisin kertoa jotakin nyt. Olen kertonut sen aikaisemmin, mutta ajattelen… Tunnen johdatusta sanoa se uudestaan. Niin kuin jokainen tietoinen, minä metsästän. En niinkään paljon riistan tähden, mutta minä pidän metsissä olemisesta. Äitini oli puoliverinen. Te tiedätte sen. Äitini oli puoliksi cherokee-intiaani. Hänen äitinsä nosti eläkettä Tennesseessä. Ja me ymmärrämme sen perusteella, että minä rakastan metsästämistä. Kääntymykseni ei koskaan ottanut sitä pois, koska minä…

¹²⁹   Metsät olivat minun ensimmäinen Raamattuni. Saatoin nähdä kukan, ja miten se kuoli. Tuo pieni siemen lepäsi maassa ja mätäni. Kaikki oli mennyttä. Mutta seuraavana vuotena te ette voineet löytää siitä mitään jälkeä. Te voitte viedä kourallisen tuota tomua laboratorioon, eikä maailmassa ole yhtään kemistiä, joka voisi löytää tuota elämän alkiota siellä. Mutta tuli jälleen eloon, kun aurinko nousi. Se tuli jälleen eloon ja teki minulle tiettäväksi, että oli olemassa elämä, kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus.

¹³⁰   Näen auringon nousevan aamulla. Se on kuin pieni lapsi syntyessään. Kello kahdeksalta se aloittaa koulun ja noin kello kymmeneltä se on suorittanut loppututkinnon yliopistosta. Keskipäivällä se on voimakkaimmillaan. Kello kahdelta se on viisikymmentäviisivuotias. Sitten noin kello neljältä se on tulossa kahdeksankymmentä-, kahdeksankymmentäviisivuotiaaksi ja se on mennyttä. Se palveli Jumalan tarkoitusta. Mutta miten on? Jos se palveli Jumalan tarkoitusta, niin onko se sen loppu? Ei. Se nousee uudestaan seuraavana aamuna todistamaan, että on olemassa syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus.

¹³¹   Mutta ensimmäiseksi, jos maahan istutetaan siemen, joka ei ole hedelmöittynyt, se ei ole tuleva esiin. Sen täytyy palvella Jumalan tarkoitusta voidakseen tulla esiin. Ja niin täytyy meidänkin. Me olemme hedelmöitetty siemen maassa, ja meidän täytyy palvella Jumalan tarkoitusta tai me emme tule koskaan nousemaan ylös tuossa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, vaan me nousemme ylös tuomiolle viimeisellä tuomiolla. Aivan samalla tavoin kuin risteytetty maissikin se kasvaa tarpeeksi kauan tullakseen auringon tuomiolle ja sitten se kuolee ja menee takaisin maahan, ja siinä kaikki. Tarkalleen. Mutta todellinen siemen elää uudestaan ja tuottaa itsensä.

¹³²   Katsokaa mahlaa puussa. Ennen kuin mitään pakkasia tulee, tai mitään muuta, tuo puu… Jokin luonnossa, jossakin, ottaa siitä otteen ja sanoo: “Pakene nopeasti alas puunjuuriin. Mene alas maahan, koska pakkanen on tulossa.” Ja jos se ei mene, pakkanen tappaa tuon puun. Se on piilossa siellä alhaalla, kunnes kaikki pakkaset ovat ohitse, ja sitten se tulee jälleen takaisin ylös. Jokin Älykkyys tekee sen. Tiedättekö, mikä tuo älykkyys on? Selittäkää minulle, mikä älykkyys saa tuon puun elämän kätkeytymään alas maahan, niin minä kerron teille, mikä on se Älykkyys, joka sanoo minulle, kuka te olette, mistä te tulette, mitä olette tehneet, minne olette menossa. Ja se on sama asia, koska se on sama Jumala. Varmasti. Täsmälleen. Jumala tekee nuo asiat. Muistakaa nyt, ystävät.

¹³³   Olin eräänä päivänä metsästämässä siellä, minne minulla oli tapana mennä metsästämään, ylhäällä pohjoisissa metsissä. Ja minä metsästin erään ystävän kanssa ja rakastin metsästämistä hänen kanssaan. Hän myös oli osaksi intiaani. Ja hän… Bert Call, ja hän on hieno mies. Tuo mies saattaa istua täällä nyt, en tiedä. Hän käy täällä etelässä koko ajan. Ja hän oli suuri metsästäjä. Koskaan teidän ei tarvinnut olla huolissanne hänestä, että hän eksyisi. Me metsästimme yhdessä ja tunsimme toisemme, mutta hän oli julmasydämisin mies, mitä olen elämässäni koskaan tavannut. Hän saattoi ampua peuranvasoja vain saadakseen minusta tuntumaan pahalta, koska en halunnut nähdä noita pienokaisia tapettavan.

¹³⁴   Käy kyllä päinsä tappaa vasa, jos hallitus sanoo niin. Minä olin riistanvartijana vuosikausia, ja olen yhä riistansuojelija. Minä uskon eläimiin ja uskon niiden suojeluun. Ja antakaa niiden vain… Jos te annatte niiden jatkaa edelleen, ne on pantu tänne syötäviksi. Jos te ette syö joitain niistä, ne saavat jonkun taudin ja kuolevat tai kuolevat nälkään. Mutta toimikaa vain niin kuin laki sanoo. He tietävät, mitä tehdä. Annetaan heidän huolehtia siitä.

¹³⁵   Mutta Bert tappoi niitä vain ollakseen ilkeä, vain nähdäkseen, miten pahalta minusta tuntui. Hänellä oli tapana sanoa: “Billy, sinä olet hyvä saarnaaja, tai hyvä metsästäjä, mutta vaikeus on siinä, että sinä olet liiaksi saarnaaja. Sinä olet sydämestäsi liian pelkuri.”

¹³⁶   Ja minä sanoin: “Bert, sinä olet vain julma, siinä kaikki.” Ja me jatkoimme edelleen.

¹³⁷   Eräänä päivänä menin sinne. Olin työskennellyt myöhään ja metsästyskausi oli lopullaan. Ja valkohäntäpeura, en tiedä onko teillä niitä täällä tai ei. Voi hyvänen aika, te puhutte siitä, miten Houdini olisi taitava pakenija, mutta ne ovat parempia kuin hän. Niinpä se oli metsästyskauden lopulla, niitä oli ammuskeltu joitakin kertoja. Lunta oli noin kuusi tuumaa ja me lähdimme eräänä aamuna ylittämään Presidential vuorijonoa.

¹³⁸   Ja me otimme mukaan, kuten aina, kuumaa suklaajuomaa ja voileipiä. Ja noin keskipäivällä, jos emme olleet saaneet peuraa, me sitten erosimme tosistamme siellä vuorilla palataksemme takaisin. Ja joskus me tulimme takaisin vasta kello yhdeksältä tai kymmeneltä illalla. Jos me saimme peuran, me ripustimme sen ylös puuhun. Me tiesimme paikan, missä olimme, ja palaisimme takaisin noutamaan sen.

¹³⁹   Niinpä tuona aamuna me menimme sinne ylös, ja ennen kuin lähdin, hän sanoi: “Hei, Billy, minulla on jotakin sinua varten tänä vuonna.”

Ja minä sanoin: “Mitä se on?”

¹⁴⁰   Hän työnsi kätensä taskuun ja veti esiin pienen pillin, suunnilleen tämän kokoisen. Ja hän puhalsi siihen, ja se kuulosti aivan kuin vasa olisi kutsunut emoaan, tiedättehän, aivan kuin pieni peuranlapsi olisi kutsunut äitiään.

¹⁴¹   Minä sanoin: “Bert, et voi olla niin julma, ethän?

¹⁴²   Hän sanoi: “Oi, te pelkurisydämiset saarnaajat, te olette kaikki samanlaisia.”

¹⁴³   Niin me lähdimme kipuamaan ylös mäkeä ja noin kello yhdeltätoista hän… Siellä oli pieni aukio, joka oli suunnilleen tämän huoneen kokoinen, ehkä hieman suurempi. Emmekä me olleet nähneet edes jälkiä. Oli täysikuun aika, ja ne kävivät syömässä yöllä. Ja ne olivat vain… Ja niitä on vaikeata löytää. Ne vain pysyttelivät piilossa, makuulla, pensaikkojen alla ja syvällä metsissä. Ja ne kuopivat maata ja söivät sammalta ja unohtivat sen. Niin sitten me…

¹⁴⁴   Tulin tälle pienelle aukiolle siellä, ja hän istuutui sinne lumipenkalle, nietokseen. Ja minä ajattelin, kun hän kopeloi taskuaan tällä tavalla, että hän ottaisi esiin pienen termospullonsa juodakseen suklaajuomaansa, ja että me söisimme päivällisemme ja sitten eroaisimme ja kulkisimme harjanteiden yli takaisin. Hän menisi yhteen suuntaan ja minä toiseen. Kun hän teki sen, aloin minäkin tavoitella voileipääni, koska olin jo tulossa hieman nälkäiseksi. Ja asetin kiväärini maahan puuta vasten ja kaivoin reppuani ja katsoin häneen. Hän katsoi ylös minuun. Ja hänellä oli silmät aivan kuin liskolla, tiedättehän, samalla tavalla kuin on naisilla, jotka maalaavat silmiänsä tänään, tiedättehän, tuollainen hassunnäköinen koiran ilme kasvoillaan, kokonaan maalattuna sillä tavalla. Mutta, sellaisilta hänen silmänsä näyttivät, ikään kuin liskon silmiltä, aivan kuin ne olisivat vähän vinossa. Hän katsoi minuun. Ja minä ajattelin: “Mitähän hänellä on mielessään?” Hän ojensi käten­sä ja veti esiin tämän pienen pillin. Ja minä ajattelin…

Minä sanoin: “Bert, etkö häpeä itseäsi?”

¹⁴⁵   Ja hän puhalsi siihen, ja kun hän teki sen, niin vain vajaan kolmenkymmenen metrin päässä, tai tuskin niinkään kaukana, suuri vaadin nousi ylös. No niin, vaadin on äitipeura. Hänen lapsensa kutsui. Hän puhalsi tuohon pilliin, ja se hyppäsi ylös. Se ei nyt missään tapauksessa olisi tehnyt sitä. Se tiesi, että me olimme siellä. Mutta sen lapsi oli vaikeuksissa. Ja hän katsoi minuun uudestaan noilla liskonsilmillään. Näin hänen siirtävän varmistimen pois päältä, 30-0-6 kivääristään. Hän oli tarkka ampuja. Oi, hän oli todella hyvä.

¹⁴⁶   Ja hän puhalsi pilliin uudestaan. Ja tuo vanha peuraäiti käveli suoraan ulos tuolle aukiolle. Nyt veli, se on epätavallista. Alun pitäenkään se ei olisi noussut edes ylös. Jos se olisikin, se olisi mennyt toiseen suuntaan. Ja tässä se oli kävellen suoraan ulos tuolle aukiolle. Ja se tiesi, että me olimme siellä. Ja niin pian kuin varmistin naksahti tuossa kiväärissä, se kääntyi ja katsoi suoraan metsästäjää. Sen sijaan, että olisi paennut, se vain seisoi siellä. Suuret korvat, silmät selkosen selällään, korvat pystyssä se katseli ympärilleen.

¹⁴⁷   Mikä se oli? Se oli äiti. Se oli hänen lapsensa. Hänen lapsensa oli vaikeuksissa. Tuo pienokainen itki aivan kuin pieni vasa. Se ei ollut mikään tekopyhä. Se ei näytellyt mitään. Se oli aito. Se oli syntynyt äidiksi. Sellainen se oli, äiti.

¹⁴⁸   Ja hän suuntasi tuon kiväärin. Minä ajattelin: “Kuinka sinä voit tehdä sen, Bert? Kuinka sinä voit?”

¹⁴⁹   Minä en voinut katsoa sitä. Käänsin selkäni. Minä ajattelin: “Herra Jumala, kuinka tuo mies voi olla noin julmasydäminen ja voi ampua hajalle tuon uskollisen äidin sydämen, joka etsii lastaan?” Ja houkutella se petoksen avulla tulemaan sinne esille. Ja tiesin, että hän oli tarkka ampuja. Hän ampuisi tuon sydämen toiselta puolelta ulos. Ja se oli äiti ja se tuli esiin, koska kyseessä oli sen lapsi. Ja jos puhutaan merkistä, niin siinä oli sellainen, merkki uskollisuudesta, koska sen sisäpuolella oli jotakin. Se oli äiti. Ja minä käänsin selkäni. Minä sanoin: “Herra Jumala, kuinka inhimillinen olento voi olla niin julma tuon kaltaiselle olennolle?”

¹⁵⁰   Ja minä odotin ja minä odotin, eikä tuo ase koskaan lauennut. Ajattelin kuulevani minä hetkenä tahansa tuon aseen laukeavan. Ja tuo raskas luoti olisi räjäyttänyt sen sydämen ulos. Ja minä ajattelin: “Miksi se ei laukea?” Ja minä seisoin tällä tavalla, silmät suljettuina ja rukoilin.

¹⁵¹   Ja kun käänsin päätäni katsoakseni ja kiväärin piippu meni tällä ta­valla. Ja katsoin muutaman hetken sitä hänen kiväärinpiippunsa vavahtelua.

¹⁵²   Hän kääntyi katsomaan, ja noissa liskonsilmissä oli toinen ilme. Kyyneleet vierivät alas hänen poskiaan. Hän heitti aseen maahan. Hän sanoi: “Billy, olen saanut siitä tarpeekseni. Johdata minut sen Jeesuksen tykö, josta sinä puhut.”

¹⁵³   Mistä oli kyse? Juuri siellä, tuon lumikinoksen päällä, minä johdin tuon julmasydämisen miehen… Hän on nyt diakoni seurakunnassa. Mistä oli kyse? Hän näki jotakin todellista, jotakin aitoa, jotakin, mikä ei ollut jotain teologiaa tai jotakin historiallista. Hän näki Jumalan todellisuudessa. Se toi hänet sisälle.

¹⁵⁴   Oi, kuinka monet täällä haluaisivat olla sen kaltaisia, olla yhtä paljon kristittyjä kuin tuo peura oli äiti? Varmasti, tarkoitan todellisena kokemuksena kuoleman ollessa kasvojen edessä. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Kumartakaamme päämme.

¹⁵⁵   Taivaallinen Isä, hetki on myöhäinen. Ja ihmiset ovat tarkkaavaisia. He ovat mukavia ja he kuuntelevat. Ja tämä pieni kertomus nyt, Herra, tästä… Voin muistaa tuon kylmän marraskuisen päivän seistessämme siellä ja tuulten puhaltaessa vuorten yli. Saatan nähdä noiden kimaltavien kyynelten juoksevan alas noita partaisia poskia, kun hän piti minua jalasta kiinni. Ja hän itki ja sanoi: “Billy, sinä olet puhunut minulle Jostakin, joka on rakkaus, ja tässä minä näen jotakin todellista.” Tuossa peurassa oli jotakin, mikä ajoi sen sinne ulos aukiolle, Herra, ja sen teki siellä oleva todellinen äitiys. Se oli todellinen merkki siitä, että siellä oli aito rakkaus ja äitiys.

¹⁵⁶   Oi Jumala, puhukoon Sinun Sanasi tänä iltana, aito, aito Pyhä Henki. Ei jotakin, mikä on mielenliikutusta, intoutumista, jollaista se myöskin on, vaan sellaista, mikä on todellista, joka on Sana kautta julkituotua. “Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja se erottaa sydämen ajatukset”, jonka avulla Sinä tunnistit kaikki profeettasi. Kun Sinä olit maan päällä, Sinä kutsuit heitä “jumaliksi”. Sinä sanoit: “Te kutsutte niitä, joille Jumalan Sana tuli, ‘jumaliksi’. Miten te sitten tuomitsette Minut, kun Minä sanon, että Minä olen Jumalan Poika?”

¹⁵⁷   Oi Herra, maailma tuntee omansa. Se on ollut sokea kaikki nämä vuodet. Ja minä rukoilen tänä iltana, Isä, että Sinä avaisit ihmisten silmät ja antaisit meidän tänä iltana tulla todellisiksi kristityiksi ja todellisiksi uskoviksi, sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Suurempi kuin kaikki profeetat on täällä. Itse Jumalan Poika on täällä Pyhän Hengen muodossa ja lupaa: “Vielä pieni hetki, ja maailma ei Minua enää näe. Tuo sana kosmos, ‘maailmanjärjestelmä’, ei tule Minua enää näkemään. Kuitenkin, te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teissä aina maailman loppuun asti.” Ja Isä, Sinä sanoit, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ainiaan, ja me tiedämme, että se on Totuus. Oi, minä rukoilen, Jumala, että Sinä olisit armahtavainen tänä iltana.

¹⁵⁸   Ja päittemme ollessa kumarrettuina. Haluaisin tietää, tänä iltana, päämme olleessa kumarrettuina, tahtoisiko kukaan… Olisitko nyt rehellinen Jumalan kanssa Hänen Läsnäolossansa. Ennen kuin olette nähneet mitään tapahtuvan, mutta te kuitenkin tiedätte sydämessänne, että ette ole yhtä paljon aito kristitty, kuin mitä tuo peura oli äiti. Ja se oli äiti, koska se oli syntynyt äidiksi. Se ei voinut sille mitään. Se oli syntynyt äidiksi. Ja nyt jos te ette ole syntyneet, jos teillä ei ole tuota samaa rakkautta Kristukseen, niin vaikka kuka tahansa sanoisi mitä tahansa, te uskotte Häntä. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja te haluaisitte, että teissä olisi tuollainen kristillinen rakkaus, jonka tuo äidinrakkaus tuotti tuossa peurassa, niin tahtoisitteko te, jokaisen pään ollessa kumarrettuna ja jokaisen silmän ollessa suljettuna, nostaa ylös kätenne? Sanokaa: “Rukoile puolestani, veli Branham”, ja olen varmasti tekevä sen. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua. Oi, katsokaa ympäri lattiaa, parvekkeilla, kaikkialla.

¹⁵⁹   Älkää hävetkö. Jos te häpeätte Häntä täällä, Hän sanoi: “Silloin Minä olen häpeävä teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Te olette Hänen Läsnäolossansa nyt. Hän on täällä. Hän on absoluuttisesti täällä, tuo suuri Pyhä Henki. Tuo Tulipatsas, joka oli Mooseksen kanssa, on nyt täällä.

¹⁶⁰   Muistakaa, kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalan tyköä ja Minä menen Jumalan tykö.” Ja he sanovat, että “Mooses hylkäsi kaikki Egyptin aarteet ja arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi kuin kaikki Egyptin aarteet.” Hän kulki erämaassa Kristuksen kanssa. Ja jokainen raamatunlukija tietää, että tuo Tulipatsas oli Liiton Enkeli, Logos, joka lähti Jumalasta, joka oli Jeesus. Ja sitten kuoltuaan Hän astui ylös Taivaaseen. Ja kun Hän tapasi Saulin Damaskon tiellä, oli Hän muuttunut jälleen Tulipatsaaksi, ja Hän jopa sokaisi Paavalin silmät kirkkaudellaan.

¹⁶¹   Hän on nyt täällä tänä iltana samana eilen, tänään ja ainiaan. Tahtoisitteko te tunnistaa itsenne Hänen edessänsä ja sanoa: “Herra Jumala, minulla ei ole tuon kaltaista kokemusta. Minä haluan saada sen”? Minä en pyydä teitä tulemaan tänne eteen. Minä vain pyydän teitä nostamaan kätenne Hänelle, jos teistä tuntuu siltä. Oliko siellä joitakin, jotka eivät nostaneet käsiään? Nostakaa kätenne nyt. Jumala siunatkoon teitä.

¹⁶²   Taivaallinen Isämme, me olemme Sinun. Tiede sanoo, tieteen mukaan me emme voi nostaa käsiämme. Mutta siellä on henki miehissä ja naisissa, ja he… Heidän tykönsä tuli toinen Henki, joka oli Pyhä Henki, ja se sanoi: “Nosta kätesi ylös.” Ja he uhmasivat painovoiman lakia ja nostivat kätensä kohti Jumalaa, joka on heidät tehnyt: “Minä haluan olla todellinen kristitty.”

¹⁶³   Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä tekisit heistä jokaisesta todellisia kristittyjä Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. He ovat Sinun, Herra. Kuinka vähän minä tiesin sinä päivänä, kun tuo pieni peura käveli sinne aukiolle, että se aiheuttaisi… Mutta se oli merkki. Mutta, Sinä tiedät kaikki asiat, joten minä rukoilen, Isä, että Sinä vastaanottaisit heidät nyt. He ovat Evankeliumin palkintoja. He ovat Sinun.

¹⁶⁴   Sinä sanoit: “Kukaan ei voi temmata heitä Minun sydämestäni ja Minun kädestäni.” Ja Sinä sanoit: “Kaikki, mikä on Minun, kuuluu Isälle. Eikä kukaan voi temmata heitä Hänen kädestään.” Jeesus sanoi: Pyhän Johanneksen 5:24: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Herra, se on Sinun Sanasi. Nyt, ei niillä, jotka ovat teeskentelevät uskovansa, vaan niillä, jotka todella uskovat, on Iankaikkinen Elämä. He ovat Sinun, Isä. Minä annan heidät nyt Sinulle nyt Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁶⁵   Nyt olkaa hetken aikaa kunnioittavia. Meidän on tarkalleen juuri nyt aika lopettaa, mutta odottakaa vain hetken.

¹⁶⁶   Ennen kuin teemme sen, kuinka monet uskovat, että Jeesus Kristus lupasi olla kanssamme missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Hänen Nimessänsä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka monet uskovat, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan? [“Aamen.”] Hän, jos Hän olisi täällä tänä iltana, Hän olisi aivan samanlainen kuin oli silloin. Hän tekisi saman asian. Raamattu sanoo, että “Hän on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Te… Onko se oikein? [“Aamen.”] Uusi Testamentti, Hebrealaiskirjeen 3. luku. ‘Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Nyt pitäkää usko Jumalaan. Nyt vain uskokaa, todella, koko sydämestänne.

¹⁶⁷   Ja te siellä nyt, tässä kuulijakunnassa, jotka olette sairaita. Kaikki te, jotka olette sairaita, nostakaa kätenne ylös ja sanokaa vain: “Minä olen sairas.” Nyt vain todella hiljaa, todella hiljaa nyt, jokainen.

¹⁶⁸   Rukoilkaa nyt ja sanokaa: “Herra Jeesus, veli Branham ei tunne minua, mutta niin kuin hän sanoi tänä iltana: ‘Suurempi kuin Salomo on täällä, ja minä tiedän, että sen on profetoitu palaavan. Sellaista ei ole ollut maailmassa satoihin ja satoihin ja tuhansiin vuosiin. Mutta Sinä lupasit Malakia 4 mukaan sen palaavan jälleen takaisin viimeisinä päivinä ja lupasit sen Pyhän Luukkaan 17 luvussa, ja kaikki nämä toisetkin lupaukset. Sinä sanoit, että se tulisi olemaan täällä “kun Ihmisen Poika paljastaa itsensä’, koska sen täytyy olla Sana. Koska…”

¹⁶⁹   “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” “Ja Sana erottaa ajatukset.” Se oli Sana profeetoissa. Se oli Sana Pojassa. Se on Sana teissä, tänään. Näettekö, Sana! Se on profetoitu, luvattu. Vaikkakin te näette monia jäljittelyjä, monia lihallisia kilpailijoita, se ei tee Sitä, todellista, tyhjäksi. On olemassa todellinen Pyhä Henki, todellinen Jumala.

¹⁷⁰   Nyt uskokaa koko sydämestänne ja katsokaa tänne minuun päin. Ja uskokaa koko sydämestänne ja sanokaa: “Herra Jumala, minä tulen rukoilemaan ja rukoilen, että Sinä paljastaisit sen veli Branhamille. Ja salli minun koskettaa Sinun vaatettasi. Ja Sinä vuorostasi, hänen kauttaan, koska hän ei tunne minua, kerro minulle, mikä vaivani on. Ja silloin tiedän, että Sinun Läsnäolosi on täällä.”

¹⁷¹   Ystävät, tiedättekö, mikä on vikana helluntailaisilla? He ovat nähneet liian paljon.

¹⁷²   Eräs vanha merikarhu oli eräänä päivänä tulossa mereltä ja kohtasi kirjailijan, joka oli menossa merelle. Ja tuo vanha merikarhu sanoi tuolle kirjailijalle: “Minne olet menossa, hyvä mies?”

¹⁷³   Hän sanoi: “Merenrannalle. Oi, haluan haistaa sen suolaisia tuoksuja. Haluan nähdä sen yllä sinisen taivaan ja valkoiset pilvet ja merilokit.”

¹⁷⁴   Hän sanoi: “Minä synnyin merellä viisikymmentä vuotta sitten. Minä en näe siinä mitään niin kiinnostavaa.” Siinä se on. Hän oli nähnyt sitä niin paljon, kunnes siitä oli tullut niin tavanomaista.

¹⁷⁵   Se on vikana meillä ihmisillä. Me olemme nähneet niin paljon Jumalasta. Tänä seurakunta, joka on kutsuttu ulos kirkkokunnallisista ryhmistä viimeisinä päivinä, on nähnyt niin paljon Sitä, kunnes Siitä on tullut niin tavanomainen asia. Te vain ette huomaa Sitä.

¹⁷⁶   Älä koskaan anna Kristuksen tulla sinulle tavanomaiseksi, ystävä. Älkää koskaan tehkö sitä. Vain uskokaa koko sydämestänne ja kaikella, mitä teissä on. Pitäkää nyt usko Jumalaan.

¹⁷⁷   Nyt vain rukoilkaa, ja suokoon Herra Jeesus sen. Koskettakaa nyt vain Hänen vaatettaan. Minä en tiedä. Koskettakaa te Häntä. Häntä voidaan koskettaa.

¹⁷⁸   Vain rukoilkaa nyt. En sano, että Hän tulee tekemään sen. Hetken kuluttua se kaikki selviää. Te vain.. vain pitäkää sydämenne kiinnittyneinä Häneen.

¹⁷⁹   No niin, Se on Valo. Älköön kukaan ottako valokuvaa salamavalon kanssa. Olkaa vain kunnioittavia.

¹⁸⁰   Nyt tässä Se on. Se on erään naisen yllä, joka istuu tässä ja katsoo minuun päin, juuri tässä päässä, juuri siellä. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa, rouva? Minä olen sinulle vieras. Sinä et tunne minua. Minä en tunne sinua. Mutta jos Jumala tulee kuvailemaan minulle, aivan niin kuin Hän teki tuolle naiselle, jolle Hän kertoi hänen veren vuodostaan, tai tuolle naiselle, jolla oli viisi miestä. Jos Herra Jeesus tulee ja kertoo sen sinulle minun kauttani, niin tahdotko uskoa sen koko sydämestäsi? Sinä olet tietävä, onko se totta vai ei. Hyvä on. Se on rakkovaiva. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Uh-huh! Näettekö? No niin, se on täsmälleen oikein.

¹⁸¹   Tässä, sinä, joka istut hänen vieressänsä. Sinä aioit auttaa häntä. Sinä kosketit häntä kädelläsi. Sinä osoitit hänelle ystävällisyyttä. Uskotko nyt, että Jumala voi sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Uskotko, että Hän voi tehdä sen? Korkea verenpaine. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös.

¹⁸²   Tuo mies, joka istuu hänen vieressään, uskotko sinä, herra, uskotko Jumalan voivan sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Sinä olet tietävä, onko se totta vai ei. Suonikohjut. Uskotko sinä?

¹⁸³   Tuo pieni nainen, joka istuu siellä, aivan kuin itkisi. Sinun vaivasi on hermostuneisuus. Se on tarkalleen oikein. Jonkinlainen varjostus, sinä käyt heikoksi päiväsaikaan, sinä ajattelet kadottavasi järkesi. Perkele yrittää sanoa sinulle niin. Mutta sinä et ole kadottava sitä, se on kaikki ohitse nyt tästä illasta lähtien. Näetkö? Sinä sait voiton. Se jätti sinut. Tuo musta varjo, joka oli ylläsi, on jättänyt sinut.

¹⁸⁴   Sinä itkit siellä, nainen joka istut hänen vieressänsä. Se sävähdytti sinua. Uskotko nyt minun olevan Hänen profeettansa tai Hänen palvelijansa? Se saa toiset ihmiset kompastumaan, näettehän. Niinpä sinä, minä en tunne sinua. Me olemme vieraita. Uskotko Jumalan voivan sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Hyvä on. Sinulla on sydänvika, munuaisvika ja sinulla on aneemia. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös.

¹⁸⁵   Tämä nainen, joka istuu tässä, jotenkin raskasrakenteinen, punainen ja tummajuovainen puku yllään. Hän rukoilee. Hän haluaa tulla kutsutuksi tässä jonossa. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös, rouva. Uskotko, että Jumala voi sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Ystäväsi tulee olemaan kunnossa. Tuo hengellinen ongelma tulee olemaan kunnossa, ja sinun naistenvaivasi tulee jättämään sinut, jos uskot Jumalaa koko sydämestäsi. Nyt, jos se oli oikein, nosta kätesi ylös. Jos se oli se, mitä sinä rukoilit, nosta kätesi ylös, niin että ihmiset voivat nähdä, mitä teet. Näettekö? Hyvä on.

¹⁸⁶   Pitäkää vain usko Jumalaan. Joku siellä takana… Teidän ei tarvitse istua täällä edessä. Siellä aivan takana, uskokaa koko sydämestänne.

¹⁸⁷   Siellä aivan takana, siellä on eräs nainen. Hänellä on kasvain kyljessänsä. Hän rukoilee. Hän ei huomaa sitä.

Herra Jumala, auta minua, minä rukoilen.

¹⁸⁸   Rouva Goodman, uskotko koko sydämestäsi, että Jumala tulee ottamaan tuon kasvaimen pois kyljestäsi? Hyvä on. Astu esiin, nosta kätesi korkealle, niin että ihmiset voivat nähdä sinut. Minä olen täysin vieras, en ole koskaan nähnyt häntä. Siellä hän on. Ovatko nuo asiat oikein? Nosta kätesi ylös. Hyvä on.

¹⁸⁹   Nainen joka istuu siellä kauempana, penkkirivin päässä, hän kärsii sappirakkovaivasta. Ja hänellä on myös, hänellä on sokeritauti, sydänvika. Rouva Holderfield, usko koko sydämestäsi, rouva, ja voit olla parantunut siellä nyt.

¹⁹⁰   Olkaa hyviä ja älkää liikkuko ympäri, ihmiset. Minä pyydän teitä, Kristuksen Nimessä, ettette tekisi sitä. Katsokaahan, taudit menevät toisesta toiseen. Näettehän? Epäusko on kaikkein hirvittävin asia, mitä maailmassa on. Vain pitäkää usko.

¹⁹¹   Tässä istuu pieni nainen, joka rukoilee aviomiehensä puolesta. Hän ryyppää. Kyllä. Sinä rukoilet, että hän lopettaisi ryyppäämisen. Eikö se olekin oikein? Hyvä on. Minä en tunne sinua. Onko sinulla rukouskorttia? Sinulla ei ole. Sinä et tarvitse sitä, vaan pelkästään sen uskon, joka sinulla on. Sinä kosketit Jotakin. Sinä olet viiden tai kymmenen metrin päässä minusta. Sinä kosketit Ylipappia.

¹⁹²   Tuo pieni nainen siellä takana myös rukoilee aviomiehensä puolesta, jonka takana hän istuu. Juuri niin. Sinun miehesi on hermostunut mies. Se on jonkinlaista henkistä hermostuneisuutta. Hän on kadoksissa juuri nyt. Jos se on oikein, nosta ylös kätesi. Ja sinulla on jotakin vikaa kädessäsi. Sinulla on jonkinlainen allergia. Ja koskettaessasi jotakin ainetta kätesi pahenee. Eikö se olekin oikein? Rouva Patty on sinun nimesi. Uskotko nyt koko sydämestäsi? Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Aamen. Näettekö? Olen pyytänyt teitä uskomaan minua.

¹⁹³   Entä tämä rouva, joka istuu tässä? Sinulla on merkki kasvoillasi, aivan kuin pieni ihosyöpä. Uskotko minun olevan Jumalan palvelijan? Uskotko? Minä en tunne sinua. Sinä olet vieras minulle. Sinä rukoilet sydänvian puolesta, joka sinulla on. Se on oikein. Onko se oikein? Tämä rouva, joka istuu tässä. Jos uskot koko sydämestäsi, voit saada parantumisesi. Aviomiehesi sai omansa eilen illalla, miksi et sinäkin? Entinen naissaarnaaja. Usko nyt koko sydämestäsi, ja sinä… Katsohan nyt, vain siksi, että sinä tietäisit. Sinä vähän kyselit sitä mielessäsi, näethän. Nyt olet tyytyväinen, etkö olekin, että Se tekee sen? Hyvä on. Nosta kätesi ylös, jos se on oikein. Pidä usko Jumalaan.

¹⁹⁴   Mitä sinä ajattelet tuosta sokeritaudista, herra, joka istut tässä ja pidät kättäsi ylhäällä? Uskotko, että Jumala voi parantaa sokeritaudin ja voi tehdä sinut terveeksi? Uskotko sinä? Hyvä on, herra, Jumala voi parantaa sinut.

¹⁹⁵   Sinä olet myös minulle vieras. Jos uskot koko sydämestäsi! Siellä istuu mies, jolla on sydänvika ja jotakin vikaa selässänsä. Herra Easter. Hän loukkaantui junaonnettomuudessa. Se aiheutti sen. Jos se on oikein, nouse ylös. Jeesus Kristus tulee parantamaan sinut ja tekee sinut terveeksi.

¹⁹⁶   Kuinka monet teistä uskovat? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Suurempi kuin Salomo on täällä. Uskotteko te sen? [“Aamen.”] Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ainiaan, pyyhkäisi yli koko rakennuksen. Uskotteko te nyt, että Hän on täällä? [“Aamen. “] Hän on täällä juuri nyt. Se on todellisuutta. Juuri sen Hän sanoi tulevan tapahtumaan: “Näitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä, enemmän kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.” Kerran eräs nainen kosketti Häntä, ja Hän tuli niin heikoksi. Hän sanoi: “Voimaa lähti Minusta”, ja Hän oli Jumalan Poika. Minä olen syntinen. Hänen armostaan pelastettu. “Enemmän kuin tämä olette te tekevä.” Tiedän Kuningas Jaakon sanovan “suurempia”. Mutta alkuperäisessä sanotaan: “Enemmän kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.”

¹⁹⁷   Uskotteko te nyt sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko, että Hänen Läsnäolonsa on täällä? [“Aamen.”] Miksi ette sitten laske käsiänne toistenne päälle, te uskovat, ja rukoile naapurinne puolesta, joka istuu vieressänne. Jokainen teistä, laskekaa kätenne toistenne päälle ja uskokaa nyt koko sydämestänne, kun rukoilette. Rukoilkaa niin kuin teette kirkossa. Uskokaa niin kuin olette aina uskoneet. Olkoon nyt se Jumalan Henki, joka teki teistä kristittyjä, aivan yhtä suuri ja kuninkaallinen teille rukoillessanne tuon henkilön puolesta, kuin tuo äitipeura oli äiti, tuo uskollinen Kristuksen Henki, joka on täällä nyt.

¹⁹⁸   Maailma ei usko Sitä. Maailma vihaa Sitä. Maailma ei ymmärrä Sitä. Raamattu sanoo, etteivät he ymmärtäisi. Maailma tuntee omansa.

¹⁹⁹   Ja Jumala tuntee omansa. Jumala lupasi sen. Se on Totuus. Niinpä, auttakoon se minua, se on Totuus! Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.

Rukoilkaa nyt.

²⁰⁰   Herra Jeesus, tässä on joitakin nenäliinoja, jotka ovat sairaita ja vaivattuja varten, ja minä lasken käteni niiden päälle. Koska meille opetetaan Raamatussa, että he veivät Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja, ja saastaiset henget lähtivät ulos ihmisistä, ja he parantuivat taudeista. Nyt, me emme ole Pyhä Paavali, mutta Sinä olet yhä Jeesus. Ja minä rukoilen, että Sinä kunnioittaisit näitä, näiden Ihmisten tähden, jotka eivät voineet olla kokouksessa.

²⁰¹   Voikoon tapahtua, kun ne lasketaan ihmisten päälle, niin kuin eräs kirjoittaja sanoi Punaisen Meren tullessa Israelin lasten tielle: “Jumala katsoi alas tuon Tulipatsaan lävitse vihaisin silmin, ja meri pelästyi, koska se oli velvollisuuttaan täyttävien uskovien tiellä, ja meri siirtyi syrjään, ja uskovaiset menivät ylitse Luvattuun Maahan.”

²⁰²   Herra Jumala, katso alas Poikasi Jeesuksen Kristuksen Veren lävitse tänä iltana, näiden nenäliinojen puoleen, tämän, täällä olevan kuulijakunnan puoleen, joiden kädet ovat lasketut toistensa päälle ja jotka rukoilevat toistensa puolesta. Sinä sanoit: “Tunnustakaa virheenne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että voisitte parantua. Sillä vanhurskaan vaikuttava, harras rukous vaikuttaa paljon.”

²⁰³   Minä rukoilen, Jumala, kun tunnustava kristitty tänä iltana rukoilee sen henkilön puolesta, jonka päällä hänen kätensä ovat, niin voikoon Pyhä Henki tulla tuon henkilön ylle. Voikoon Pyhä Henki tehdä sen todellisuuden eläväksi, Herra. Älkööt he menettäkö sitä, Herra. Älkööt he olko niin kuin jotkut, jotka tulevat menettämään sen, Isä. Voikoon Birmingham nyt tavoittaa näkynsä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen Läsnäolosta, joka on suurempi kuin kaikki profeetat, suurempi kuin kaikki saarnaajat, suurempi kuin kaikki paavit tai valtiaat, tai mitä se onkin. Se on Jeesus Kristus “samana eilen, tänään ja ainiaan”, vahvistaen itsensä viimeisinä päivinä luvatun Sanansa mukaisesti. Suo se., Herra. Minä rukoilen tämän uskon rukouksen heidän puolestaan, kun he rukoilevat toistensa puolesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me annamme sen Sinulle.

²⁰⁴   Nyt, jokainen teistä, kun kätenne ovat jonkun päällä, sulkekaa nyt vain silmänne ja muistakaa: Kristus, joka lupasi tämän, on tullut tänne ja vahvistanut itsensä.

²⁰⁵   Kyllä, näin erään miehen parantuvan juuri siellä tuberkuloosista, miehen, joka istuu tässä aivan edessäni. Nyt jos te vain… Se vain on liikkuu kaikkialla, kaikkialla rakennuksessa. Varmastikin jos Jumala…

²⁰⁶   Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, mutta se ei sano, että niin olisi. Mutta kun Jumala tulee alas ja sanoo sen ja vahvistaa sen ja todistaa, että se on Totuus, niin on anteeksiantamaton synti olla uskomatta sitä. Jeesus sanoi: “Sitä ei tulla koskaan antamaan anteeksi tässä maailmassa tai tulevassa maailmassa.”

²⁰⁷   Kirjoitus lupaa näin, ja täällä se on vahvistettu aivan teidän edessänne. Ihmiset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, vastaanottakaa Hänet Hänen ollessa täällä läsnä meidän kanssamme tänä iltana ja meidän ollessamme Hänen kanssaan. Tahdotteko uskoa sen?

²⁰⁸   Ja kaikki te, jotka todella uskotte sen ja vastaanotatte Hänet Pelastajananne tai parantajananne, niin tahtoisitteko nousta seisomaan antaaksenne todistuksen: “Minä seison todistukseksi. Minä totisesti uskon ja minä nyt vastaanotan parantumiseni, pelastukseni. Ja nyt minä vastaanotan kaikki minun tarpeeni Kristuksen Läsnäolossa.”

²⁰⁹   Oi, katsokaa ympäri rakennusta, melkein koko seurakunta on seisomassa. Ihmeellistä! Se on kaunista. Se on nyt kaikki ohitse, jos te uskotte sen. “Jos sinä voit uskoa! ”

²¹⁰   Sulkekaamme nyt silmämme ja nostakaamme kätemme ylös ja laulakaamme: Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti mua. Antakaamme Hänelle nyt ylistys kun laulamme. Laulakaa Hänelle nämä kiitokset.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul´ Golgatan.

²¹¹   Nostakaamme ylös kätemme ja sanokaamme: “Ylistys Herralle!” [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle!”] Ylistys Herralle! [“Ylistys Herralle!”] Ylistys Herralle! [“Ylistys Herralle! ”]

Minä rakastan Häntä, (jokainen nyt), minä rakastan Häntä
Koska…

²¹²   Uskon että sinun tulee lähettää heidät pois, veli Urshan. [Joku sanoo: “Entä ne, jotka halusivat pelastua?”] Minä pyydän heitä tulemaan eteen.

Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

²¹³   Nyt kumartakaa päänne hetkeksi. Urkuri ja pianisti, jatkakaa te edelleen.

²¹⁴   Haluaisin tietää tänä iltana, oletteko vakaasti päättäneet uskoa. Haluaisin tietää, uskotteko te, että Jumala, joka voi kertoa minulle sydämen salaisuudet todistaakseen. että… Hänen ei nyt ole pakko tehdä sitä, mutta Hän sanoi, että Hän tekisi sen. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, Hänen ei ollut pakko parantaa, mutta Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. “Ja Hän teki sen, että voisi täyttyä se, mistä profeetta oli puhunut.” Ja Hän tekee sen tänä iltana, koska profeetat sanoivat, että Hän tekisi sen, ja myös Jeesus sanoi, että Hän tekisi sen.

²¹⁵   Nyt haluaisin tietää, kuka teistä haluaa tuon Jumalan rakkauden sydämeenne, samanlaisen kuin tuolla peuraäidillä oli lastaan kohtaan? Te haluatte tuon rakkauden sydämeenne Kristusta kohtaan ja te uskotte Hänen kuulevan rukouksemme. Tahtoisitteko tulla ja seistä täällä sillä aikaa, kun me rukoilemme puolestanne? Sillä aikaa kun me laulamme vielä kerran, tulkaa suoraan tänne eteen. Silloin te teette julkisen tunnustuksen, kun astutte esiin ja seisotte täällä edessä. Jos te uskotte, että minun rukoukseni tulee auttamaan teitä, tulkaa suoraan tänne eteen, kun laulamme sen uudestaan.

²¹⁶    “Minä…” Todistakaa nyt rakastavanne Häntä tulemalla. “…Häntä, Minä…” Jumala siunatkoon teitä.

Koska Hän ensin rakasti mua

²¹⁷   Ja tulkaa alas parvekkeelta, me tulemme odottamaan teitä. Juuri niin. Jos olette todella vilpitön, tulkaa nyt.

…lastukseni Puul’ Golgatan.

²¹⁸   Ihmiset lähtevät parvekkeelta ja tulevat alas. Laulakaa jokainen nyt. Tulkaa vain käytäville, minne tahansa, tulkaa suoraan eteen.

…Koska Hän ensin rakasti mua…

²¹⁹   Muistakaa, se Jumala, joka tulee kohtaamaan teidät Tuomiolla, on kohdannut teidät täällä seurakunnassa tänä iltana.

…pelastukseni, Puul’…

²²⁰   Haluaisin, että kaikki saarnaajat täällä, jotka ovat kiinnostuneita kadotetuista sieluista, joilla yhä on näky tarpeessa olevien ihmisten puolesta, jos te menisitte näiden ihmisten keskuuteen. Kaikki te saarnaajat täällä, jokainen saarnaaja, joka uskoo, että Jumala yhä pelastaa syntisiä. Te voitte nähdä yhden suurimmista asioista, mitä koskaan olette nähneet, tapahtuvan juuri nyt. Tämä on se, mistä Pyhä Henki pitää.

Minä rakastan Häntä…

²²¹   Todistakaa se nyt. Todistakaa, että olette kiinnostuneita, että rakastatte Häntä. Jos te rakastatte Häntä, te rakastatte Hänen lapsiaan.

…rakastan Häntä Koska…

²²²   Menkää nyt täällä suoraan näiden ihmisten joukkoon! Tulkaa vain tänne eteen ja menkää ihmisten joukkoon tällä tavalla ja laskekaa kätenne heidän päälleen. Tulkaa suoraan tänne eteen nyt, me tulemme rukoilemaan. Minä uskon, että Pyhä Henki tullaan vuodattamaan ihmisten päälle tänä iltana, suoraan täällä, tässä kuulijakunnassa.

…Puul’ Golgatan.
Oi, kuinka rakastan Jeesusta

Kun te rakastutte Häneen, te voitte lukea Hänen Sanaansa.

Ja kuinka rakastankaan Jeesusta,
Oi, kuinka rakastan…

²²³   Sulkekaa nyt maailma ulkopuolellenne. Sulkekaa koko maailma pois itsestänne. Näettehän?

Koska Hän ensin rakasti mua.
Oi, kuinka ra… (ihmeellistä)
Oi, kuinka…

²²⁴   Nyt saarnaajat, ottakaa joku… Saarnaajat tulkaa tänne ja siirtykää aivan ihmisten ympärille.

Oi, kuinka rakastan Jeesusta,
Koska Hän ensin rakasti mua.

²²⁵   Hän on nyt seisomassa täällä. Hän tietää kaiken, mitä sydämessänne on. Luuletteko, ettei Hän tiedä sitä? Juuri täällä, ei ollut mitään salaisuutta. Hän tietää tarkalleen, mitä te puhutte, mitä te tarkoitatte.

²²⁶   Kumartakaamme nyt päämme, jokainen, kaikkialla yli kuulijakunnan, myös te, jotka ette voineet edes päästä tänne. Rukoilkaamme nyt.

²²⁷   Jokainen teistä, tunnustakaa vain kaikki virheenne, tunnustakaa kaikki epäuskonne. Sanokaa: “Herra Jeesus, ehkä kuuluin kerran johonkin seurakuntaan. Kävin kirkossa, mutta en koskaan ollut tyytyväinen. Siellä oli jotakin muuta… Oi, saatoin huutaa, saatoin puhua kielillä. Minä, minä saatoin liittyä johonkin seurakuntaan.” Kaikki nuo asiat, ne ovat hienoja. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta se ei ole se, mistä minä puhun.

²²⁸   Minä puhun Jumalan rakkaudesta, joka on todella siellä sisimmässä. Se on Pyhä, Henki. Se on se. Ja te haluatte sen, jotakin, mikä on todella karaistua, joka saa Jumalan Sanan elämään kauttanne ja toimimaan kauttanne. Näettehän, minkäänlaista katkeruuden juurta ei ole kanavassa. Pyhä Henki vain virtaa lävitsenne. Sitä te haluatte.

²²⁹   Nyt vain kumartakaa päänne ja rukoilkaa kunnioittavasti. Ja te saarnaajat, laskekaa kätenne heidän päälleen nyt.

²³⁰   Taivaallinen Isämme, me tuomme Sinulle tänä iltana tämän kuulijakunnan, joka seisoo täällä tehden tunnustuksen, tietäen että he ovat olleet väärässä. Siellä luultavasti on myös vaikuttimia ja tavoitteita, jotka ovat olleet vääriä. Mutta tänä iltana he ovat tulleet uskoen, uskoen, että Sinä tulet antamaan anteeksi jokaisen synnin. Monet heistä ovat käyneet kirkossa vuosia. Monet heistä ovat tehneet suuria hyväntekeväisyystekoja. Mutta Herra, tänä iltana he haluavat todellista, he haluavat tuon suloisuuden, tuon jonkin, joka puuttuu heidän elämästään, tuon Jumalan Pyhän Hengen, joka liikkuu siellä Sanan muodossa.

²³¹   Ja Sinun palvelijasi, saarnaajat, Sinun palvelijasi, ovat laskeneet kätensä heidän päälleen. Ja me rukoilemme heidän puolestaan tämän rukouksen, Herra, ja pyydämme, että tämä tulisi olemaan se aika, jolloin se ei muulla tavoin kuin vain suoraan heidän sydämissänsä, se olisi yksi kerta, ikiajoiksi, Sinun Läsnäolossasi, mikä tekisi sen selväksi juuri nyt. Tulkoon Pyhä Henki heidän elämäänsä juuri nyt ja tehköön sen suloiseksi, Herra, tuolla suurella Taivaan Hunajalla. Ja antakoon heille kokemuksen, joka on kestävä aikakausista aikakausiin, niin että tuo suuri elävän Jumalan Läsnäolo voisi tulla rohkeasti heidän elämäänsä ja se antaisi heille sen, mistä heillä on tarve juuri nyt. Suo se, Iankaik­kinen Jumala. Minä lahjoitan heidät Sinulle rakkaudenlahjoina ja uhreina, samoin kuin he tekevät täällä. Ja voikoon Pyhä Henki tehdä sen niin todelliseksi heille nyt. Jumala, suo se Jeesuksen Nimessä.

²³²   Teidän pastorinne tulee rukoilemaan. [Veli rukoilee.] Niin, Herra. Niin, Herra. Suo se.