64-0312 KUN HEIDÄN SILMÄNSÄ AVATTIIN, NIIN HE TUNSIVAT HÄNET
(When Their Eyes Were Opened, They Knew Him)
Beaumont, Texas, USA, 12.3.1964

¹        Kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Kun tämä musiikki, “Usko se Vaan”, soi suloisesti kovaäänisistä, kysyisin, jos meillä on pyyntöjä tänä iltana, jotka haluaisimme tehdä tunnetuksi Jumalalle. Ja kätemme ylhäällä, me lupaamme uskovamme, kun nostamme kätemme. Herra siunatkoon.

²       Taivaallinen Isämme, me lähestymme Sinua Herran Jeesuksen Nimessä, koska Sinä lupasit, että jos me teimme sen tällä tavalla, Sinä kuulisit meitä. Ja me rukoilemme, että Sinä vastaanottaisit sen mistä meillä on tarve, tietoisuuteesi, Herra ja palkitsisit meidät uskomme mukaisesti. Me tiedämme Sinun tekevän niin, koska Sinä lupasit sen. Siellä on monia pyyntöjä, monet kädet olivat ylhäällä; myös minun käteni, Herra. Minä rukoilen, että Sinä vain kohtaisit meitä tänä iltana ja osoittaisit meille tavan miten meidän pitäisi elää ja mitä meidän pitäisi tehdä, saadaksemme uskon Sinuun. Ota kunnia tästä kokouksesta, Herra, kun me jätämme itsemme Sinulle, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

³       Don, kuinka sinä voit? Olen todella yllättynyt tänä iltana, nähdessäni monien ystävieni istuvan täällä puhujanlavalla kanssani. Veli Lee Vayle oli yksi managereista. Veli… Hyvä on, en osaa lausua tuota saksalaista nimeä, Hierholzer. Sanon sen joka kerta takaperin. Veli Don Ruddell ja kaikki nämä veljet täällä, olen tuttu jokaisen kanssa heistä. Ja olen todella iloinen, että he ovat täällä tänä iltana, rukoillakseen kanssamme saarnatessamme Sanaa, rukoillen sairaiden puolesta.

⁴       No niin, uskon, että me huomenillalla ja sitten sunnuntai-iltapäivällä, tulemme olemaan takaisin täällä ja sitten lauantai-iltana jossakin muualla. Oletteko te rukoilleet tänään? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hienoa.

⁵       Olen pahoillani, että pidin teitä myöhään eilen illalla. Mutta paikka oli uusi, kaikki oli uutta, ja te tiedätte kuinka se vie pienen ajan tottua toisiimme. Kuten minulla oli tapana sanoa, suokaa anteeksi tämä ilmaus, “saada kaikki kummitukset pois, kaikki nuo omituiset tunteet, niin että tunnemme toisemme.”

⁶       Joskus te kokoonnutte erilaisiin paikkoihin. Ei mitään tätä auditoriota vastaan, mutta katsokaahan, oletan, ettei täällä aina ole pidetty uskonnollisia kokouksia, vaan kaiken kaltaisia kokoontumisia. Ja siellä on, niin omituiselta kuin se voikin näyttää, mutta kaikissa on henget. Jos teillä ei ole henkeä itsessänne, te olette kuollut. Ja ihmiset, joilla on erilaisia henkiä, kokoontuvat yhteen.

⁷       Jeesus ei voinut parantaa sen kaltaisessa joukossa. Hän tuli omalle kotiseudulleen, eivätkä he uskoneet Häntä, eikä Hän voinut tehdä siellä mitään mahtavia tekoja. Eräänä päivänä Hänen täytyi taluttaa eräs sokea mies koko matkan ulos kaupungista, ennen kuin Hän voi saada hänet näkemään. Ja erään kuulemaan.

⁸       Näettekö, joskus teidän on päästävä yhteen sinne, missä uskovat ovat koolla yhdessä ja uskovat. Ja tämä paikka on nyt omistettu Herralle Jeesukselle Kristukselle.

 Ja se on nyt kirkko, aivan yhtä paljon kirkko kuin… Missä tahansa ihmiset kohtaavat yhdessä, se on kirkko. Niinpä nyt tänä iltana, me tunnemme olevamme hyvin, hyvin etuoikeutettuja ihmisiä, ollessamme kokoontuneena täällä kaikkien teidän kanssanne tänä iltana, rukoillaksemme ja tunnistaaksemme Jeesuksen Kristuksen keskellämme.

⁹       Nyt, tiedättekö, presbyteereillä on paljon… tai episkopaaleilla, uskoisin sen olevan, heillä on paljon ylös-ja-alas, ylös-ja-alas; noustaan ylös ja sanotaan jotakin ja istutaan alas; noustaan ylös ja sanotaan jotakin ja istutaan alas. Ja pyydän teitä nyt nousemaan ylös sillä aikaa, kun luen Sanaa.

¹⁰   Luukkaan 24:stä luvusta. Tahtoisitteko nyt kuunnella tarkasti. Se on melko pitkä Kirjoitus ja tahtoisitteko nyt kuunnella tarkasti. Haluan aloittaa Luukkaan 24. luvun 13. jakeesta.

Ja, katso, kaksi heistä meni sinä samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

Ja he puhuivat keskenään kaikista näistä asioista, mitä oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että, sillä aikaa, kun he keskustelivat yhdessä ja pohdiskelivat, Jeesus itse tuli lähelle, ja kulki heidän kanssaan.

Mutta heidän silmänsä olivat pidätetyt niin, etteivät he tuntisi häntä.

Ja hän sanoi heille, Minkä kaltaisia keskusteluja ovat nämä joita teillä on toinen toisenne kanssa, kun kävelette, ja olette murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastaten sanoi hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, ja etkö ole saanut tietää niistä asioista, jotka ovat tapahtuneet siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille, Mistä asioista? Ja he sanoivat hänelle: Jotka koskevat Jeesusta Nasaretilaista, joka oli profeetta voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä:

Ja kuinka ylimmät papit ja meidän hallitsijamme toimittivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme, että se olisi ollut hän, jonka olisi pitänyt lunastaa Israel: ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä sen jälkeen, kun nämä asiat tehtiin.

Niin, ja eräät naiset myös joukostamme saattoivat meidät hämmästyksiin, jotka olivat varhain haudalla;

Ja, kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat, sanoen, että he olivat myös nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat, että hän oli elossa.

Ja eräät heistä, jotka olivat kanssamme menivät haudalle, ja havaitsivat sen olevan niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet.

Sitten hän sanoi heille: Oi. hullut, ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea mitä profeetat ovat puhuneet:

Eikö Kristuksen tullutkin kärsiä näitä asioita, ja mennä kirkkauteensa?

Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista, hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa ne asiat, jotka koskivat häntä itseään.

Ja he lähestyivät kylää, minne olivat menossa: ja hän tekeytyi niin kuin olisi mennyt edemmäksi.

Mutta he pakottivat häntä, sanoen: Viivy kanssamme: sillä on tulossa ilta, ja päivä on pitkälle kulunut. Ja hän meni sisälle viipyäkseen heidän kanssaan.

Ja tapahtui, kun hän istui aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, ja siunasi sen, ja mursi, ja antoi heille.

Ja heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet; ja hän katosi heidän näkyvistään.

Ja he sanoivat toisillensa: Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, sillä aikaa, kun hän puhui kanssamme tiellä, ja sillä aikaa, kun hän avasi meille kirjoitukset?

¹¹   Rukoilkaamme. Herra Jeesus, me olemme tietoisia, että tämä on totta. Maailmassa ei ole mitään mikä olisi todempaa kuin Sinun Sanasi. Maailmassa ei ole mitään suurempaa kuin Sinun Sanasi. Ja me rukoilemme, että Sinä paljastaisit tämän kertomuksen meille, sydämissämme tänä iltana, ja teet tämän osan Kirjoitusta uskotuksi jälleen tänä iltana, että me voisimme tunnistaa Herran Jeesuksen niin kuin hekin tekivät. He tunnistivat Hänet vain päivä Hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja voikaamme me nyt tunnistaa Hänet kaksituhatta vuotta sen jälkeen. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä ja Hänen Kirkkaudeksensa. Aamen.

Voitte istuutua.

¹²   Kiitoksia tuosta pienestä tervetulokyltistä tuolla kirkko-auditorion takaseinällä.

¹³   Aiheeni tänä iltana oli: Kun heidän silmänsä avattiin, he tunsivat Hänet.

¹⁴   Nyt asetelmamme tänä iltana on ensimmäinen Pääsiäinen. Tuo suuri pimeä ristiinnaulitsemisen päivä oli ohitse. Meidän Herramme Jeesus oli tullut maailmaan ja oli selvästi samastanut itsensä Jumalan Pojaksi. Kaikki ne Kirjoitukset, jotka koskivat Häntä, Hän oli täyttänyt. Jopa viimeisinä tunteina ristillä ne olivat täyttyneet. Nyt oli ylösnousemus tullut, joka myös oli luvattu. Mutta ihmiset tuona päivänä olivat jotenkin niin kuin mekin olemme tänään. He olivat innoissaan siitä mitä olivat nähneet, yliluonnollista ja niin edelleen, mutta heiltä oli jäänyt tunnistamatta kaikki Kirjoitus, joka koski Häntä. He olivat tunnistaneet jotakin Siitä, ja uskoneet, ja jotakin Siitä he eivät olleet tunnistaneet.

¹⁵   Uskon, että se on tänään melkoisesti samalla tavalla, että monta kertaa me hyväksymme joitakin asioita mitä Jeesus on sanonut, mutta emme kaikkia asioita mitä Hän on sanonut. Joskus ihmiset sanovat: “He uskomme Tämän, mutta me emme usko Tätä.” Mutta te ette voi uskoa Tätä, uskomatta Tätä. Näettekö, teidän täytyy uskoa se kaikki. Se on joko kaikki Jumala, tai mikään siitä ei ole Jumala. Ja niin sen kaiken täytyy sopia yhteen oikein, omalle paikalleen.

¹⁶   Ja niin kuin sanoin eilen illalla, Jumala on jakanut Sen, Kirjoituksensa, alusta lähtien, ennen kuin mitään aikaa oli, kun Hän oli Iankaikkinen. Hän on Iankaikkinen ja sitten nämä asiat, jotka tapahtuvat nyt ovat vain Jumalan ajattelun ominaisuuksia. Ja ensin sen täytyy olla ajatus ja sitten Sana. Ja, kun ajatus on ilmaistu, se on Sana. Ja sitten, kun se on puhuttu, Sen täytyy tapahtua. Ja tuo koko asia on Jumala paljastaen itsensä ominaisuuksissansa, ja sitten Jumala tehtynä materiaaliksi, kouriintuntuvaksi, niin että me voimme puhua Hänelle, Hänen kanssaan, Hänen koko Seurakunta Ruumiissansa ja kaikkea.

¹⁷   Sen vuoksi, teidän nimenne oli Hänen ajatuksissaan. Se on kuinka teillä on Iankaikkinen Elämä. Teillä ei voi olla sitä millään muulla tavalla. Jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te aina olitte. Näettekö? Toisin sanoen, te ette voi vain sanoa: “Mutta, minä kuulun kirkkoon, minä teen näin.” Ei koskaan. Iankaikkisella Elämällä ei koskaan ollut alk… Mikä tahansa Iankaikkinen ei ole koskaan alkanut, eikä voi loppua. Niinpä te olitte vain Hänen ajatuksissaan, teidän nimenne, ketä te olette ja mitä te olette. Se on ainoa tapa miten teillä koskaan voi olla Iankaikkinen Elämä, että te aina olitte.

¹⁸   Ja nuo toiset, ei väliä, mitä he ovat, he ovat iankaikkisesti kuolleita, he olivat kuolleita alusta. Raamattu sanoo: “Nainen, joka elää nautinnossa, on kuollut eläessään.’ Oikein. Näettekö, hän on aina ollut kuollut. Hän on kuollut synnissä ja rikkomuksissa.

¹⁹   Ja nyt, jos te olitte eläväksi tekemisessä, Hänen alkaessaan, niin se on mitä Hän tuli lunastamaan. Ja teidän nimenne oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan, Hänen ajatuksissaan, alussa. Ja Hän tuli lunastamaan kaikki ne nimet, jotka ovat tuossa Kirjassa; ei enempää, ei yhtään enempää; vain ne, jotka olivat Siinä. Kun tuo viimeinen nimi on lunastettu, Hän ottaa Kirjansa ja vaatii mitä Hän on lunastanut.

²⁰   No niin, ja mikä omituinen asia se olisikaan, jos me emme voisi uskoa kaikkea mitä on kirjoitettuna Kirjoituksessa, sillä tuo koko asia on Jumalan Sana. Se on kaikki innoitettu, jokainen pienikin osa Siitä ja me uskomme jokaisen pienenkin osan Siitä.

²¹   Nyt tämä ihana näkymä, joka meillä on edessämme tänä iltana, on, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista, keväänajassa, kävellen ympäri. Ylösnousemus, kevään ensimmäinen Kukka on noussut kuolleista, meidän Herramme Jeesus! Hän oli Ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat. Pääsiäiskukka, joka tuli esiin, ensimmäinen, joka työnsi päänsä ylös kylmän keskiyön pimeyden ja synnin jälkeen; Hän oli maksanut syntivelan ja Jumala oli nostanut Hänet ylös kolmantena päivänä. Me uskomme sen koko sydämellämme, että Jumala nosti Hänet ylös kolmantena päivänä, lupauksensa mukaisesti. Ja me uskomme Kirjoituksen mukaan, että Hän nosti Hänet ylös kolmantena päivänä. Hän oli ensimmäinen, joka nousi ylös kuolleista, Ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat.

²²   Ja ajatella sitä, tuota suurta neljäntuhannen vuoden ahdinkoa jona aikana maailma oli haparoinut synnissä, tuntematta mitään tietä ulos, tässä Hän on tullut takaisin kuolleista! Mikä aika, kevätaika! Seurakunnan olisi pitänyt laulaa ihanasti hallelujaa. Mutta sen sijaan, he kulkivat alakuloisina ja murheissaan ja kaikkea, koska he eivät olleet uskoneet kaikkea mitä Hän sanoi.

²³   Ja se on tuo sama asia tänä iltana, koska he eivät usko kaikkea mitä Hän on sanonut ja luvannut. Ja se on miksi seurakunta tänä iltana on sen kaltaisessa tilassa missä se on, se on siksi koska me emme ole uskoneet kaikkea mitä Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään. Kaikki ne Kirjoitukset jotka koskevat Häntä, me emme usko sitä kaikkea. Me muotoilemme sitä ja sekoitamme sitä ja panemme jotakin muuta Siihen.

²⁴   Jos me uskomme koko tuon Asian, pulppuaisi ilo sieluissamme, koska me olemme nousseet Hänen kanssaan, Hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa, istuen nyt Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, kaikki ruhtinaskunnat ja voimat ja pimeydet jalkojemme alla. Meillä on siihen oikeus, Jeesuksen Kristuksen Veren kanssa. Merkkinämme, että olemme Jumalan ostamat, että Jumala on maksanut lunastuksemme Jeesuksen Kristuksen kautta ja meillä on oikeus pitää tuota Merkkiä minkä tahansa yllä mitä me pyydämme ja me saamme sen. Jumala sanoi niin! Se selvittää sen. Jos me vain voimme uskoa kaikki Kirjoitukset.

²⁵   Mutta surullisinta siinä oli se, että monet ihmiset, jotka tunsivat Hänet ja rakastivat Häntä, eivät tunnistaneet, että Hän oli noussut kuolleista.

²⁶   Niin se on tänään! Monet ihmiset, jotka uskovat ja jopa opettavat, että Hän nousi kuolleista, eivät kuitenkaan tunnista Sitä. He eivät kerta kaikkiaan voi käsittää. Ja se on liian suuri ilmiö, se on liian epätavallista. Epätavallinen asia on missä Jumala on, jos se on Hänen lupauksensa mukainen.

²⁷   Monet rakastivat Häntä, eivätkä tienneet sitä. Se oli aivan absoluuttisesti liian epätavallinen asia heidän uskoa noita haudalta tulevia todistajia, jotka sanoivat: “Me näimme Enkeleitä, jotka sanoivat: ‘Hän on noussut kuolleista.”’ “Oh, mutta me…” Näettekö, jos he vain olisivat katsoneet Kirjoitukseen; Hän oli luvannut, että Hän tekisi sen.

²⁸   Ja aivan niin kuin nuo fariseukset ja Hänen päivänsä uskonnolliset opettajat, jos he vain olisivat katsoneet Kirjoituksiin, niin kuin Hän käski heidän tehdä. “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja ne ovat ne, jotka todistavat Minusta.” Se sanoo kuka Hän on.

²⁹   Ja, jos nuo opetuslapset tuona päivänä vain olisivat katsoneet Kirjoitukseen, olisivat he löytäneet Kirjoituksesta Hänen luvanneen nousta ylös jälleen. Jumala lupasi nostaa Hänet ylös, ja Hän teki sen. Hänen lupaamansa Sana oli kirjoitettu, että Hän tekisi sen. Tuo Sana sanoi, että Hän tulisi nousemaan ylös.

³⁰   Hän oli luvannut sen, mutta kuitenkin he olivat surullisia ja alas lyötyjä ja kaikkea. He ajattelivat menettäneensä kaiken mitä heillä oli ja, että kaikki oli epäonnistunut. Arvaan sen olleen pimeimmän hetken mitä heillä koskaan oli ollut. Heillä oli ollut toivo Hänessä ja he olivat uskoneet Häneen ja nähneet Hänen suurten ihmeittensä ja merkkiensä ja voimallisten tekojensa julkitulevan, ollen kaikki Messiaan vahvistuksena. Ja sitten nähdä Hänet seisomassa siellä, kun he sylkivät Häntä kasvoihin ja kuolevan, vaikka Hän voi erottaa ne ajatukset, jotka olivat ihmisten sydämissä.

³¹   Mutta, jos annan tämän maailmallisen ilmaisun, antakaa se anteeksi. Mutta “kun peli on menetetty”, silloin te yhä uskotte.

³²   Kun he panivat rievun Hänen kasvoilleen, nuo juopuneet sotilaat ja ottivat kepin ja löivät Häntä, sillä päähän, sanoen: “No niin, me ymmärrämme, että Sinä olet profeetta. Jos Sinä olet profeetta”, he sanoivat, vaihtaen keppiä toinen toiselle, “niin sano meille kuka Sinua löi. Me tulemme uskomaan Sinua.”

³³   Näettekö, näytti kuin Hän olisi joutunut loukkuun. Ja he ajattelivat: “Jos he koskaan sanovat Hänelle mitään, tulee Hän lyömään heidät sokeiksi. Hän lyö heidät kuoliaaksi, jos he sanovat mitään.” Näettekö, se ei ole aina Jumalan tarkoitus tehdessään asioita. Näettekö?

³⁴   Kun Hän oli ristillä, niin Kaifas ja papit ja kaikki sanoivat: “Jos Sinä olet Kristus, sano se meille selvästi. Tule alas ristiltä, niin me uskomme Sinua.” Näettekö, he eivät voineet ymmärtää kuinka Jumala voisi koskaan mennä ristille ja kuolla. Mutta se on syy miksi Jumala oli tehty lihaksi, niin että Hän voisi kuolla.

³⁵   Nuo fariseukset osoittivat Hänelle suurimman kohteliaisuuden mitä he koskaan olivat tehneet, kun he sanoivat, että “toisia Hän pelasti, itseään Hän ei voi pelastaa.” Tietenkin, se oli kohteliaisuus. Jos Hän pelasti itsensä, ei Hän voisi pelastaa toisia. Hänen täytyi antaa itsensä.

³⁶   Siitä syystä Jumala oli tehty lihaksi, että Hän voisi kuolla, että Hän voisi kärsiä ja ottaa rangaistuksen ylleen. Hän ei voinut tehdä sitä niin kauan kuin Hän oli, Jehova, hengessä. Jumala Isä, henkenä Hän ei voinut tehdä sitä. Mutta, kun Jumala oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, inhimillisenä Olentona, silloin Hän voi maistaa kuolemaa ja ottaa sen rangaistuksen, jonka Hän oli pannut kaikkien ihmisolentojen ylle. Hän otti sen itsensä ylle ja maksoi hinnan.

³⁷   Vaikkakin Hänen luvattu Sanansa oli luvannut tämän ylösnousemuksen, eivät he ymmärtäneet, että se olisi niin. He eivät vain jotenkin voineet absoluuttisesti käsittää sitä. Tuo Sana, Hän oli lupauksensa vahvistaminen. Jeesus, puhuessaan Kleoppaalle ja hänen ystävälleen matkalla Emmaukseen, oli Hänen lupaamansa Sanan vahvistaminen ja kuitenkaan he eivät ymmärtäneet sitä.

³⁸   Ja voisinko sanoa sen tänään. Kahdentuhannen vuoden opettamisen ja uskomisen jälkeen, Hän on yhä elossa, eivätkä ihmiset voi tajuta sitä. He eivät voi ymmärtää sitä. Pääasiassa siksi, että heihin on istutettu niin paljon toisia oppeja, liian monia huolia ja liian paljon muita asioita. Se on syy miksi he eivät voi ymmärtää Sitä.

 He olivat liian murheellisia ja rikkirevittyjä, ymmärtääkseen sitä.

³⁹   Huomatkaa nyt, he olivat puhumassa Hänestä. Nyt he olivat matkalla Emmaukseen, he olivat menossa jälleen takaisin entisiin töihinsä. Ja Pietari meni kalastamaan ja jotkut muut heistä hänen kanssaan. Ja Kleopas ja hänen ystävänsä sanoivat: “Hyvä on, me menemme Emmaukseen.” He ehkä asuivat siellä ja se oli noin sapatinmatkan päässä, muutamia maileja yli kukkulan.

⁴⁰   Ja tänä kauniina pääsiäisaamuna, Jeesus on noussut ylös kuolleista! Hän on ylösnoussut! Hänen Sanansa, Jumalan Sana on täyttynyt. “Minä en jätä Pyhääni näkemään turmeltumista, enkä salli… Minä en jätä Hänen sieluansa helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä turmeltumista”, oli tuo Sana. Pankaa merkille, Daavid puhui sen.

⁴¹   Jeesus sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli, ja Minä nostan sen ylös kolmessa päivässä.” Näettekö? “Ihmisen Poika menee ylös Jerusalemiin ja annetaan pakanain käsiin ja julmien miesten pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä Hän on nouseva ylös jälleen.” Hän sanoi niin, ja sen olisi pitänyt selvittää asia.

⁴²   Ja tässä nämä miehet, joille Hän oli sen sanonut, jotka tunsivat Sanan, kävelivät tiellä murheellisina siitä. Voitteko kuvitella sen kaltaista näkyä? Mutta se on totisesti toistunut jälleen. Se on toistunut jälleen.

⁴³   Me näemme heidän kohdallaan yhden suuren asian, heidän kulkiessaan tiellä, he olivat puhumassa Hänestä, kun Hän ilmestyi.

⁴⁴   Se on nyt vaikeutena tänään, syy miksi uskon, ettei Hän ilmesty niin monille meistä, on se, että me emme puhu Hänestä tarpeeksi. Meillä on muita asioita, joista meidän täytyy puhua. Kirkkokunnalliset eroavaisuutemme, niistä meidän täytyy riidellä. Meidän täytyy puhua kommunismista. Meillä on kaiken kaltaisia ohjelmia ja kaikkea muuta ja se kaikki on sitonut meidät. Meillä ei ole aikaa puhua Hänestä. Seurakunnan ohjelma, kuka valitaan pastoriksi, kuka tulee tekemään tätä ja kuka tulee tekemään tuota, ja me puhumme kaikesta muusta, mutta emme Hänestä.

⁴⁵   Vaikka meidän tulisi puhua Hänestä! Se on aina. Sen tulisi olla meidän… Sen tulisi olla tavoitteemme, sen tulisi olla koko elämämme, se on Hänessä.

⁴⁶   Sanoin eräälle miehelle tässä yhtenä päivänä, hän sanoi: “Mitä, uskotko sinä sen kaltaiseen asiaan?”

⁴⁷   Minä sanoin: “Herra, minä annan elämäni. Kyllä, minä annan Sen puolesta elämäni. Toivoisin, että minulla antaa kymmenentuhatta elämää Sen puolesta. Minä yhä uskon Sen.”

⁴⁸   Varmasti, meidän täytyy puhua Hänestä, jos haluamme nähdä Hänet. Niin se tapahtuu, aina.

⁴⁹   Heidän olisi pitänyt tunnistaa Hänet, mutta he eivät tehneet sitä. Kun Hän liittyi heihin tien ohesta, heidän olisi pitänyt tuntea Hänet. Muistakaa, he olivat kulkeneet Hänen kanssaan kolme vuotta. Ja tässä… Voitteko kuvitella? Hänen opetuslapsensa, jotka olivat kulkeneet Hänen kanssaan kolme vuotta ja tässä Hän kulkee heidän mukanaan ja he ovat aivan yhtä sokeita kuin lepakot. Miksi? Koska he eivät tunteneet Kirjoitusta. Ja kuitenkin. Hän oli sanonut heille Kirjoituksen.

⁵⁰   Ja tässä Hän oli, Immanuel, “tehtynä lihaksi, asuen keskuudessamme”, eivätkä nuo fariseukset tunnistaneet sitä. He eivät voineet ymmärtää sitä, kuinka tämä Mies… No niin, he ristiinnaulitsivat Hänet, koska he sanoivat: “Hän rikkoi Sapatin ja teki Itsestään Jumalan.” Siitä syystä he ristiinnaulitsivat Hänet. Nyt me näemme, että syy miksi he eivät tienneet sitä, oli, etteivät he tunteneet Kirjoitusta.

⁵¹   Nyt näiden opetuslasten olisi pitänyt tunnistaa Hänet, mutta he eivät tunteneet Kirjoitusta. Tässä Hän sitten paljasti heille, pankaa merkille, alkaessaan kulkea heidän mukanaan, Hän paljasti heille Kirjoituksen lupaukset koskien Häntä itseään tuota aikakautta varten; ei Kirjoituksen lupauksia Nooan aikakaudelle, eikä Kirjoituksen lupauksia toisille aikakausille. Vaan Kirjoituksen lupauksen koskien Häntä itseään tuota aikakautta varten, joka näytti tarkalleen kuka Hän oli. Näettekö?

 Hän alkoi kysymällä heiltä: “Miksi te olette niin murheelliset?”

⁵²   “Miksikö”, he sanoivat, “oletko Sinä muukalainen täällä?” Katsoen Häntä suoraan kasvoihin. “Oletko Sinä muukalainen täällä ja etkö tiedä mitä on tapahtunut? He ovat ristiinnaulinneet Jeesuksen Nasaretilaisen, Jumalan hyväksymän profeetan, jonka me toivoimme olevan Hänen, joka vapauttaisi Israelin; ja tämä on jo kolmas päivä siitä”, ja kaikki nämä asiat. Ja Hän vain…

⁵³   Hän sanoi: “Mitä asioita on tapahtunut?” Ikään kuin ei tietäisi siitä mitään. Näettekö, Hän vain toimi niin kuin ei olisi tiennyt siitä mitään.

⁵⁴   Mutta, muistakaa nyt, kun Hän sitten alkoi puhua, Hän alkoi paljastamaan heille niitä lupauksia, jotka koskivat Häntä itseään. Hän sanoi: “Ettekö te tiedä kuinka Kristuksen täytyi ensin kärsiä ja mennä kirkkauteensa?” Ja sitten Hän alkoi Kirjoitusten kanssa, alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja paljasti heille itseänsä, Messiasta koskevat Kirjoitukset. Mitä Messias tulisi olemaan, mitä tekoja Hänen täytyisi tehdä, mitä kaikkea Hänen täytyisi olla, sen Hän paljasti heille, ja yhä he eivät ymmärtäneet.

⁵⁵   Eikö se toistukin, tänään! Hän tekee samoin ja yhä seurakunta jurottaa pimeässä. Hän paljastaa heille kuka Hän on ja mikä Hän on, ja yhä he sanovat: “Hyvä on, mutta minä uskon kirkkoni opetusta.” Siinä se on teille. Näettehän, se on syy miksi te…

⁵⁶   Menkää takaisin Kirjoitukseen, tutkikaa Kirjoitusta, Niissä on Totuus. Me saamme sen niin väännetyksi. “Kuinka me tiedämme, että se on Kirjoitus?” Kun se on Kirjoitus, luvattu tuota aikakautta varten.

⁵⁷   Hän ei nyt mennyt takaisin ja sanonut: “Muistatteko Moosesta, mitä hän teki?” Näettekö? Hän paljasti heille itseään koskevan Kirjoituksen, tuota aikakautta varten. Hän oli tuon aikakauden Valo.

⁵⁸   Mooses oli oman aikakautensa valo. Jeremia oli valo omana aikanaan. Se oli Jumalan valo, joka loisti esiin sitä Sanaa varten, joka oli luvattu tuolle aikakaudelle. Jokaisella aikakaudella on sille luvattu Sana. Jumala lähettää profeettansa ja paljastaa tuon Sanan; vahvistaa ensin profeettansa ja sitten paljastaa tuon Sanan ja tekee Sen eläväksi.

⁵⁹   Ja Jeesus oli Kristus. Ja kaiken sen, mikä koski Kristusta, sen Hän oli vahvistanut. Neitseellinen syntymä, sairaiden parantaminen, heidän sydäntensä ajatusten erottaminen, kaikki mitä Hänen oletettiin olevan ollakseen Messias, jopa nousi ylös kuolleista, ja yhä he eivät tunnistaneet sitä. Yhä he eivät tienneet sitä. Sen jälkeen, kun Kirjoitukset oli paljastettu, he eivät vieläkään tunteneet Häntä, vaikka Hän oli tuo luvattu Sana. Muistakaa nyt kuinka kaunista se on, Hän paljasti Sanan heille näyttääkseen asian heille. He olivat kulkeneet Hänen kanssaan kolme vuotta ja tunnistaneet sen, tietäen, että Hän täytti tuon Sanan. Siellä he kulkivat, matkalla Emmaukseen, ihmetellen: “Niinkö se on?” Huh! He yksinkertaisesti eivät ymmärtäneet sitä! He eivät tajunneet sitä.

⁶⁰   Huomatkaa sitten sen jälkeen, kun Hän oli paljastanut heille Sanan uudestaan ja uudestaan ja näyttänyt heille kuinka Kristuksen täytyi tehdä nämä asiat, niin yhä he eivät käsittäneet sitä. Pankaa merkille se nuhtelu, jonka he saivat, nuo saarnaajat siitä, etteivät tunteneet ja tunnistaneet täytettyä Kirjoitusta, joka oli täyttynyt heidän silmiensä edessä. Pankaa merkille Hänen sanansa heille: “Hullut, hitaat ymmärtämään.” Tässä oli Jumala itse, ylösnoussut Messias, kävellen heidän kanssaan, näyttäen sen heille. Hän sanoi: “Mitä, ettekö te ymmärrä, että Kristuksen täytyi tehdä nämä asiat? Ettekö tiedä, että sen täytyy olla tällä tavalla ja tällä tavalla ja täten ja täten?”

⁶¹   Ja koko pitkän päivän Hän selitti heille Kirjoituksia ja yhä he sanoivat: “Onko se niin?” Eivätkä tienneet, että se oli Hän, joka seisoi siellä.

⁶²   Sitten Hän katsoi ympärilleen. Sen jälkeen, kun Hän oli saarnannut Sanan ja oli kertonut heille ja näyttänyt heille ne asiat, joiden oletettiin tapahtuvan, ja yhä he eivät ymmärtäneet sitä. Hän sanoi: “Hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään”, näettekö, “ymmärtämään tämän hetken vahvistettua Kirjoitusta”, sitä Kirjoitusta, joka koski Häntä tuona päivänä. Vaikka Hän olikin opetuslasten kanssa, eivät he kuitenkaan tunteneet kirjoitettua Sanaa, kun he näkivät Sen julkituotuna.

⁶³   Haluan antaa sen imeytyä sisälle hetken.. Näettekö? Katsokaahan, eivät tienneet, kun… He lukevat sen Kirjoituksesta, että se on lupaus tätä päivää varten, ja katselevat kuinka Jumala julkituo sen ja yhä sanovat: “Ihmettelenpä.” Sama asia, näettekö, aivan tarkalleen. Me yhä toimimme inhimillisten olentojen kanssa.

⁶⁴   Ja me näemme kuinka Hän nuhteli heitä terävästi. He olivat opetuslapsia. He eivät tunteneet Sanaa, kun se oli julkituotu heidän edessään, he eivät ymmärtäneet sitä.

⁶⁵   Mitä? Tuo sama asia on tapahtunut tänään. Mutta ihmisten mielestä… Se saa teidät tuntemaan sääliä heitä kohtaan, koska yhdellä on ryhmä menossa tähän suuntaan ja yhdellä on ryhmä menossa tähän suuntaan ja kaikki, mitä he osaavat ajatella, on kuinka saada tuo ryhmä kasvamaan. Se on syy, että Kristus ei voi paljastaa itseään ihmisille.

⁶⁶   Seurakunnanhan tulisi olla mitä… Senhän tulisi olla ihanassa tilassa nyt, Hänen ylösnousemuksensa voiman kanssa, suurine merkkeineen ja ihmeineen.

⁶⁷   Sen sijaan, he ovat leikitelleet niin paljon tämän kanssa, kunnes he kävelevät sokeasti tuohon Ekumeeniseen Neuvostoon, ottamaan ylleen pedon merkin, eivätkä tiedä sitä; niin on tarkalleen, he tietävät Hänen Sanansa sanovan, että se tekisi sen. Ja he ajattelevat, että se on todella hyvä asia, oikein mukava, oikein hyvä tarjous, ja niin he tekevät sen. Kuinka voisi kaksi kulkea yhdessä? Mitä te helluntailaiset tulette tekemään? Teidän täytyy uhrata perusoppinne Pyhän Hengen kasteesta, tehdäksenne sen. Varmasti, sen te teette. Ja siinä se on teille. Mitä te tulette tekemään, kun tuo aika tulee? Vain typerästi kävelemään suoraan sisälle siihen!

⁶⁸   Jotkut helluntailaisten johtajista, Täyden Evankeliumin ihmisistä, ovat näissä neuvostoissa ja istuvat Vatikaanin edessä, ja hierarkioissa ja niin edelleen ja sanovat: “Se on mitä hengellisin tunne.”

⁶⁹   Mies, joka on niin kohmettunut Jumalan Hengelle, että aiheuttaa jotakin sen kaltaista, ei ihme, että Hän sanoisi: “Hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään mitä Kirjoitus on sanonut.” Hän puhuisi sen julki tänä iltana, jos Hän puhuisi astian kautta, Hän sanoisi saman asian. “Hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään sitä, kun Sana on julkituotu selvästi ja sitten menette suoraan siihen.” Sama nytkin!

⁷⁰   Me olemme liian kiireisiä ohjelmiemme kanssa. Liian… He olivat liian kiireisiä, kuunnellen Häntä ja tehden muita asioita. Ja niin me nyt näemme kuinka meillä nyt on niin monia eri uskontunnustuksia ja meillä on niin monia televisio ohjelmia.

⁷¹   Ja nyt meillä on antikommunistinen liike. Kuuntelin “Life Line” ohjelmaa eräänä aamuna, kun he antoivat asiakirjalausuntoja siitä, ettehän te voisi milloinkaan pyyhkäistä sitä pois. Hehän ovat olleet täällä vuosia ja vuosia ja vuosia. Kaikki nämä eri ohjelmat ja järjestelmät, niin sanoi “Life Line”, jopa näiden rynnistysten järjestäjillä on kuin CP-vamma, ja siinä on kaikkea sellaista, tuossa antikommunistisessa liikkeessä. Antikommunistinen liike, kommunistit ovat siellä innoittamassa sitä, vain nähdäkseen kuka on kuka. Oi! Minä en ole kiinnostunut siitä.

⁷²   Minä olen kiinnostunut Jeesuksen Kristuksen Tulemuksesta, noutamaan Seurakuntaa. Saarnaajien tulisi olla kiireisiä koskien sitä ja nähdä, mitä Kirjoitukset lupaavat tänään. Minä en odota kommunistien valtaanpääsyä. Minä odotan tulevaa Kuningaskuntaa. Jeesusta Kristusta ja Tuhatvuotisvaltakunnan tuloa. En ole absoluuttisesti edes kiinnostunut kommunismista, tai mistään heidän ismeistään, tai teidän uskonnollisista ismeistänne, en mistään siitä! Minä olen kiinnostunut Jeesuksesta Kristuksesta ja yksin Hänestä, saadakseni ihmiset näkemään Hänet. Hän on täällä, todistaen itsensä, näyttäen täällä tarkalleen sen mitä Hän sanoi tekevänsä viimeisissä päivissä. He eivät nyt ymmärtäneet sitä. He olivat liian kiireisiä.

⁷³   Kuitenkin he väittävät tänään uskovansa, että Hän nousi kuolleista. Ettekö te jokainen uskokin Hänen nousseen kuolleista? Ne, jotka todella väittävät olevansa kristittyjä, uskovat sen. Ja sitten Hän voi tulla ja tehdä tarkalleen mitä Hän sanoi tekevänsä ylösnousemuksensa jälkeen, ja yhä he eivät näe sitä. Kyllä vaan. Oi, se on totta. He eivät vieläkään näe sitä.

⁷⁴   Uskontunnustukset, koulutukselliset ohjelmat, heillä on saarnaajansa niin koulutettuja, että se sokaisisi, sokaisisi heidät heidän ihmistekoisille teologioilleen ja sille, että he ovat poissa Jumalan Sanasta.

⁷⁵   Kuten sanoin eilen illalla, Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Minä en voi tulkita Hänen Sanaansa, eikä kukaan voi tulkita Hänen Sanaansa, Hän on itsensä tulkki. Kun Hän sanoi tekevänsä jotakin ja Hän tekee sen, niin se on sillä selvä. Siinä kaikki mitä se on. Hän sanoi, että Hän tekisi ja Hän teki sen. Se selvittää sen. Hän ei tarvitse ketään sanomaan, että tämä on Se, tai tuo on Se. Hän tekee, sen itse. Meidän tulkinnoillamme ei ole mitään tekemistä Kirjoituksen kanssa. Hän puhuu, Hän itse, ja sillä tavalla se on.

⁷⁶   Kun Hän alussa sanoi: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo, niin se ei tarvitse mitään tulkintaa. “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. “Minä vuodatan Hengestäni kaiken lihan päälle”, ja Hän teki niin. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

⁷⁷   Mitä Hän sanoi tekevänsä tässä päivässä, sen Hän on tehnyt. Sitä ei tarvitse tulkita; se tulkitsee itsensä. Hän on itse oma tulkkinsa.

⁷⁸   Mutta me olemme nyt niin kiireisiä muissa asioissa ja olemme vieneet ihmiset pois. Ja monet meidän täyden Evankeliumin lähetyksistämme ja niin edelleen, ja kouluista, antavat miehelle psykiatrisen kokeen ennen kuin… psykologi testaa heidän mielensä, ennen kuin hänestä voi tulla lähetyssaarnaaja, nähdäkseen onko hänen älykkyysosamääränsä tarpeeksi korkea. Eikö se olekin jotakin? Voin kuvitella joidenkin muodollisten, monia vuosia sitten kuolleiden tekevän niin, mutta niinkin tuore asia kuin helluntailiike on, kuinka he voisivat koskaan tehdä jotakin sen kaltaista.

⁷⁹   Voitteko kuvitella älykkyyskoetta vaaditun Helluntaipäivänä? Usko Jumalaan, se oli mitä heiltä vaadittiin. “Jos sinä uskot, niin nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, sanoi Jeesus. Hän ei koskaan käskenyt testaamaan heidän älykkyyttään. Hän sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan”, lähetyssaarnaajina, “tehkää opetuslapsia kaikista kansoista. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat!” Siinä on älykkyyskoe. Jumalan älykkyyskoe, onko teillä tarpeeksi uskoa saamaan nämä asiat elämään ja olemaan todellisia, niin että Kristus on julkituotu ihmisissä.

⁸⁰   Mutta tänään me haluamme testata heidät jonkinlaisella koulutuksellisella ohjelmalla. Oi voi!

⁸¹   He testasivat Jack Rubyn tässä eräänä päivänä, nähdäkseen oliko hän mielenvikainen. He yhä tekevät sen. Koko maailma on mielenvikainen. Varmasti, tuo mies on mielenvikainen. Ei kukaan voi ampua toista olematta mielenvikainen. Koko maailma on hullu. Varmasti on. Maanviljelijä, hän on hullu liikemiehen mielestä. Liikemies on hullu maanviljelijän mielestä. Kuka on hullu? Koko joukko.

⁸²   On vain yksi täysijärkinen ja se on Jeesus Kristus Jumalan Poika, ja Hänen Evankeliumillansa on vastaus jokaiseen asiaan. Meidän teologian kirjamme ja kaikki nämä asiat, ne ovat hölynpölyä. Jos se on vastoin tätä Sanaa, heittäkää se pois. Jumalan Sana on oikein ja kaikki muut väärin.

⁸³   Me näemme nämä asiat. Ei ihme, että maailma on likomärkä verestä. Ei ihme, että asiat ovat sillä tavalla niin kuin ne nyt ovat! Me emme… Joka kerta vain… Ihmettelenpä, jos Oswaldille, joka murhasi presidenttimme, ihmettelenpä onko hänelle annettu mielenvikaisuustesti. Epäilen sitä. Mutta katsokaahan, kuinka voi mies mennä ja ampua toisen miehen, ottaa hänen elämänsä ja mennä edelleen? Olen nyt Texasissa, enkä puhu siitä sen enempää. Mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin, Jumala tulee pitämään huolen siitä kaikesta, jonakin päivänä, Tulemuksessansa. Huomatkaa se, teillä ei ole mitään oikeutta ottaa toisen miehen elämää. Ei. Jumala on ainoa, jolla on oikeus ottaa elämä. Se on totta.

⁸⁴   Tarkatkaa nyt, Sana totisesti kirjoitettuna, lupaus tuota aikakautta varten, täydellisesti vahvistettuna ja yhä he eivät tunnista Sitä. Huomatkaa, he olivat juuri tunnustaneet Hänet profeetaksi, tämän Jeesus Nasaretilaisen. “Oletko Sinä muukalainen täällä? Jeesuksen Nasaretilaisen, joka oli profeetta, mahtava teossa Jumalan ja kansan edessä.” He tunnustivat Hänet profeetaksi! Sitten, jos he olivat tunnustaneet Hänet profeetaksi, niin profeetta on lähetetty sitä aikakautta varten, jossa hän elää, julkituomaan Jumalan lupauksen. Sana tulee profeetalle. Ja, jos Hän oli profeetta, silloin tuon luvatun Sanan tuota aikakautta varten tuli olla Hänen julkituomansa, ja kuitenkaan he eivät nähneet Häntä. He vain eivät voineet nähdä sitä.

⁸⁵   He sanoivat: “Hän oli profeetta, mahtava teossa”, ja kertoivat mitä Hän oli tehnyt, “mahtava Sanassa Jumalan edessä”, ja niin edelleen. “Hän oli suuri ja me toivoimme…” Israel oli rakentanut toivonsa Hänen päällensä; hengellinen Israel, ei seurakunta Israel, tuo kansakunta. Nuo ihmiset, tuo todellinen hengellinen Israel oli rakentanut toivonsa Hänen päällensä…

⁸⁶   Ja pankaa merkille, kun he sitten olivat tunnustaneet Hänet profeetaksi, niin mihin Hän meni? Hän teki tarkalleen niin kuin profeetan tulee tehdä. Hän meni suoraan takaisin Sanaan. Näettekö? Suoraan takaisin osoittaakseen asian. Jos Hän oli profeetta, niin kuin he sanoivat Hänen olevan, vaan meni suoraan takaisin ja näytti itsestään tuolle päivälle luvatun Sanan. Yhä he eivät tunnistaneet Häntä. He kävelivät vain mukana, niin soikeina kuin olla voi, eivätkä tunnistaneet sitä, tuota heidän aikakaudelleen luvattua Sanaa, ja Hän oli profeetta julkituomaan tuon saman asian.

⁸⁷   Kuulkaahan nyt, Hän sanoi: “Hullut, hitaat sydämeltä ymmärtämään kaikkea sitä mitä profeetat ovat sanoneet Kristuksesta, kuinka Hänen täytyi kärsiä nämä asiat ja sitten mennä kirkkauteensa ja nousta ylös kolmantena päivänä. Kaikki nämä asiat Hänen tulikin tehdä, ja kuitenkaan te ette ymmärrä?” Heidän olisi tullut tietää, että siinä oli Mies, joka vahvisti sen, mitä he sanoivat uskovansa. Mutta yhä he eivät voineet nähdä sitä. Hänellä oli varma, todellinen profeetan merkki, kuten aina; ei mennä takaisin johonkin toiseen sanaan, takaisin johonkin muuhun, vaan todistaa Sana, että tänään Hän elää lupauksessansa.

⁸⁸   Muistakaa nyt, ennen kuin Hän tuli, Johannes tuli näyttämölle. Hän oli profeetta. Ja mitä hän oli? Messiaan edelläkävijä. Ja hän sanoi: “Minä en ole Messias.” He ajattelivat hänen olevan, koska hän oli profeetta. Hän sanoi: “Minä en ole Messias. Minä en ole edes arvollinen irrottamaan Hänen kenkiään, mutta Hän seisoo teidän keskellänne.” Oi, Johannes oli varma, että Hän oli siellä, koska hän tiesi, että hänen täytyi esitellä Hänet.

⁸⁹   Hänen isänsä oli pappi. Hän ei mennyt heidän pappisseminaariinsa opiskelemaan papiksi. Hänen työnsä oli liian tärkeä. Hän meni erämaahan, ollakseen yksin Jumalan kanssa. Hän ei halunnut kantaa minkään ryhmän jäsenkorttia, niin, että he olisivat sanoneet sitä tai tätä, koska he olivat kaikki sekaisin ja tuon päivän ihmistekoisten sääntöjen alaisia. Hänen työnsä oli tärkeä. Hänen täytyi olla riippuvainen yksin Jumalasta, sillä hänen tuli ilmoittaa Messias.

⁹⁰   Jeesus sanoi: “Hän oli kirkas ja loistava valo ja hetken te halusitte vaeltaa hänen kanssaan, te nautitte vaeltamisesta hänen mukanaan. Mutta Minulla on suurempi todistus kuin Johanneksella.” Näettekö? Hänellä… Yhä he eivät uskoneet sitä.

⁹¹   Se oli varma todellisen profeetan merkki, mennä ja viedä heidät takaisin Sanaan. He eivät voineet ymmärtää Hänen puhetapaansa.

⁹²   Ja katsokaa kuinka Kirjoitus oli sanonut sen tulevan tapahtumaan tarkalleen sanasta sanaan sillä tavalla kuinka se oli. Jopa Daavid, satoja vuosia ennen sitä, noin kahdeksansataa vuotta aikaisemmin, huusi samat sanat, jotka Hän huusi ristillä. Ja epäilemättä, he ovat tuona aamuna temppelissä voineet laulaa tuota samaa laulua, Psalmi 22: “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hylännyt Minut?” Temppelissä he lauloivat siitä ja olivat ristiinnaulitsemassa sitä Jumalaa, jota väittivät palvelevansa.

⁹³   Niin se on tänään! Siltä Jumalalta, johon he väittävät uskovansa, joka julkituo itsensä. He tahtovat… te tahdotte sulkea jokaisen oven, eikä olla yhteistyössä, tai mitään muuta. He… Se on vastoin heidän uskontunnustuksiaan. Oi hullut, hitaat sydämeltä tuntemaan päivää, jossa me elämme! Eikö Jumala ole luvannut tätä viimeisissä päivissä? Kuinka tämä Laodikean seurakunta olisi penseä, ja Jeesus on ulkopuolella, yrittäen päästä sisälle, pientä yhteistyötä varten? Mikä on Jeesus? Sana. Todellinen Sana, joka on julkituotu, on ulkopuolella, yrittäen päästä sisälle, eikä voinut päästä sisälle.

⁹⁴   Se hetki, jossa me elämme, on tietenkin sokea, samalla tavalla. Jeesus sanoi, että he olisivat sillä tavalla. Profeetat sanoivat, että he olisivat sillä tavalla. “Kiivaita, ylimielisiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Rauhansopimuksen rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä, niitä halveksivia, jotka ovat hyviä, omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäen sen voiman”, Hänen ylösnousemuksensa Voiman, Hänen julkitulemisensa, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja Hän elää tänään, yhä edelleen, vahvistaakseen ne asiat, jotka Hän on sanonut. Minä en huuda teille, vaan haluan teidän kuulevan.

⁹⁵   Totta, heidän silmänsä olivat yhä suljetut. Pankaa merkille, vaikka he eivät voineetkaan uskoa, oli heissä jotakin, niin että he kutsuivat Häntä tulemaan sisälle. Niin toimi kuin olisi ollut menossa edemmäksi.

⁹⁶   Hän voi toimia sillä tavalla teille, tänä iltana. Nyt lopettaessani, lopetan aikaisin, niin että voin ottaa rukousjonon. Hän voi toimia niin kuin Hän kulkisi ohitsenne. Ehkä rukouskorttianne ei kutsuta, mutta muistakaa, ehkä Hän vain antaa myös teille testin. Näettekö, Hän on aivan yhtä paljon Jumala siellä yleisön joukossa, kuin täällä edessäkin, tai missä tahansa muualla. Hän todistaa sen päivä päivältä, ilta illalta. Hän on Jumala, kaikkialla. Näettekö? Hän on kaikkialla läsnä oleva.

⁹⁷   Muistakaa nyt, Hän tekeytyi kuin kulkisi ohitse. Ja he pakottivat Häntä. He eivät ymmärtäneet mistä Hän puhui, heidän mielensä oli kokonaan… He eivät tienneet mitä uskoa.

⁹⁸   Nyt on monia juuri sen kaltaisia henkilöitä tänään. On monia sen kaltaisia henkilöitä Beaumontissa tänä iltana. He eivät tiedä mitä uskoa. Mutta tiedättekö mitä he tekivät? He tekivät kaikkein viisaimman asian mitä kukaan voi tehdä, he kutsuivat Hänet sisälle. Siinä se on. Siinä se on. Se on silloin ja silloin ainoastaan, kun Hän voi paljastaa itsensä, kun Hänet on kutsuttu tulemaan sisälle. Toivottakaa Hänet tervetulleeksi sisälle sanoen: “Herra Jeesus, minä tiedän Kirjoituksen sanovan sen. En ehkä ymmärrä sitä, mutta tule sydämeeni, minä haluan vastaanottaa Sinut. Minä haluan uskoa Sinua. Sitten, julkituo itsesi minulle.”

⁹⁹   Huomatkaa, he kutsuivat Hänet sisälle. He eivät nyt voineet selittää sitä, se oli… Hän, Hän vain… He eivät ymmärtäneet, mistä Hän puhui. Se oli kaikki sekavaa heille. He eivät voineet ymmärtää sitä, mutta kuitenkin he kutsuivat, pakottivat Häntä: “Sinun täytyy tulla sisälle!”

 Hän sanoi: “Ei, Minun täytyy mennä eteenpäin.”

¹⁰⁰   “Mutta, oi Herra. Sinun täytyy tulla sisälle! Sinun täytyy tulla sisälle!” Ja he pakottivat Häntä ja kutsuivat Häntä, kunnes Hänen täytyi mennä sisälle.

¹⁰¹   Sillä tavalla te teette. Ja sitten, kun Hän pääsee sisäpuolelle, silloin Hän voi paljastaa itsensä. Hän voi tehdä itsensä tunnetuksi, kun Hän on sisäpuolella.

¹⁰²   Huomatkaa kuinka Hän teki sen ylösnousemuksensa jälkeen. Tuo todellinen luvattu Sana, näettehän, he eivät käsittäneet kuka Hän oli. Mutta kerran päästyään heidän sisälleen, Hän sitten avasi heidän silmänsä. Sillä tavalla, kun Hän pääsi rakennukseen sisälle heidän kanssaan. Hän avasi heidän silmänsä sen jälkeen, kun oli tullut sisäpuolelle. Hän avasi heidän silmänsä. Miten? Ei kohottamalla kätensä ja sanomalla: “Avautukaa, avautukoon silmänne.” Heidän silmänsähän olivat avoinna, fyysisesti.

¹⁰³   Kuten Elian ollessa Dootanissa, ja syyrialaiset olivat heidän kimpussaan ja Gehasi huusi: “Isäni, syyrialaiset ovat kaikkialla ympärillämme!”

¹⁰⁴   Ja Elia käveli ulos ja sanoi: “Meidän kanssamme on enemmän kuin heidän kanssaan.” Hän sanoi. “Herra, avaa tuon pojan silmät.” Ja siellä tuon profeetan ympärillä oli kukkula täynnä tulisia vaunuja ja tulisia enkeleitä.

¹⁰⁵   Ja Raamattu sanoo: “Hän löi nuo syyrialaiset sokeiksi.” Hän meni sinne ulos ja sanoi: “Etsittekö te Eliaa?”

 He sanoivat: “Kyllä, me etsimme häntä.”

¹⁰⁶   “Tulkaa, minä näytän teille, missä hän on.” Ja he voivat nähdä, fyysisesti, kävellessään, mutta he olivat sokeita sille kuka hän oli.

¹⁰⁷   Ja niin on tänä iltana, teidän silmienne näkö voi olla 20/20. Mutta voitteko te hengessänne ymmärtää, että se on tämän päivän luvattu Sana? Se on Jumalan lupaus. Jumala pääsee sisäpuolelle ja avaa sitten silmänne. “Oi, se on hän, onko se?” Hän lupasi sen. Huomatkaa, sisäpuolella. Hän avasi heidän silmänsä sille kuka Hän oli. Nyt, jos Hän voi päästä teidän sisäpuolellenne tänä iltana, teidän uskonne linjalle. Hän voi avata teidän silmänne ja näyttää teille Hebrelaiskirje 13:8 olevan oikein, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Jos Hän voi päästä sisäpuolelle ja avata silmänne, tulee Hän tekemään saman nyt.

¹⁰⁸   Aivan niin kuin Hän teki tuolle naiselle kaivolla, josta puhuimme eilen illalla. Pankaa nyt merkille, tuo nainen tiesi Kirjoituksen mukaan, mikä Hänen tuli olla. No niin, se oli tuo hyvä puoli tuossa naisessa.

¹⁰⁹   Monet meistä tänään eivät tiedä, Kirjoituksen mukaan, mikä Hän on tänään. Me panemme Hänet seimeen, joka joulu. Kyllä, me otamme pääsiäispupun ja teemme siitä Hänen ylösnousemuksensa. Ei ihme, että me olemme kokonaan sekaisin. Näettekö? Se on totta. Ei ihme, että me emme tiedä missä olemme. Mutta tämä nainen tiesi, hänellä oli mielessänsä, syvällä sydämessänsä hänellä oli tuo Siemen.

Niin kuin piirsin sen hyvälle ystävälleni Jack Moorelle tänään.

¹¹⁰   Kuinka nuo fariseukset olivat sisimmässään, sydämessään pimeitä. Heillä ei alusta alkaenkaan ollut Elämää. Kun he alkoivat vaaleta, kun he menivät ylöspäin, koska he olivat uskonnollisia ja auttoivat pitämään lait. Ja, kun Sana siellä alussa, alkoi loistaa heille Sanan, Raamatun kautta; he vaelsivat, mutta syvällä sisimmässään heillä ei ollut mitään Valoa.

¹¹¹   Tässä oli tämä pieni, huonomaineinen prostituoitu, hänen ensimmäinen elämänsä täällä oli niin musta kuin olla voi, miten hän eli. Hän oli prostituoitu. Toisaalta, syvällä sisimmässään hänellä oli vain hyvin vähän Valoa, koska hänellä oli käsitys siitä, mitä Messias tulisi olemaan.

 Tässä seisoi Jeesus heidän välillään.

¹¹²   Kun Hän teki Messiaanisen merkin, näytti heille kuka Hän oli ja kaikkea, se pimensi koko asian noilta fariseuksilta. He menivät takaisin pimeään. Heillä ei ollut sisimmässään mitään mihin ankkuroitua. He kutsuivat Häntä “Belsebuliksi”, perkeleeksi. Ja se valo, joka heillä oli, se sammui, ja he tuhoutuivat siihen.

¹¹³   Tässä oli tämä nainen, niin mustana synnissä kuin olla voi, mutta sydämessänsä hän tiesi mikä Messias tulisi olemaan. Hän tiesi minkä merkin Hän näyttäisi. Ja niin pian kuin Hän sanoi hänelle…

¹¹⁴   Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Nainen sanoi… Hän otti kosketusta hänen henkeensä, nähdäkseen missä hän seisoi.

 Ja tuo nainen sanoi: “Ei ole tapana.”

¹¹⁵   Hän sanoi: “Jos sinä tietäisit kenelle puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.” Ja keskustelu jatkui edelleen. Ja kohta Hän näki tarkalleen missä hänen ajatuksensa olivat ja mitä hän ajatteli sydämessään.

¹¹⁶   Tuo nainen tiesi sitten, että kun Messias tulee, Messiaan täytyy olla Jumala. Jumala on Sana. Ja Sana on sydämen ajatusten erottaja. Se mitä profeetoissa oli. Tuo nainen tiesi enemmän kuin puolet saarnaajista Amerikassa tietävät tänään, oikein, täsmälleen, ja hän, tuossa tilassa. Mutta katsokaahan, hänet oli määrätty Valoon, niin pian kuin tuo Valo tuli esiin!

¹¹⁷   Ja hän ajatteli Hänen olevan vain tavallisen miehen, joka ehkä yritti tehdä ehdotusta. Hän sanoi: “Mutta, meidän isämme palvoivat tällä vuorella, ja Sinä, ollen juutalainen sanot, että tulee palvoa Jerusalemissa”, ja niin edelleen, tuo keskustelu jatkui…

 Hän sanoi: “Mene, nouda aviomiehesi ja tule tänne.”

 Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

 Hän sanoi: “Sinä sanoit oikein. Sinulla on ollut viisi.”

¹¹⁸   Tarkatkaa! Tuo pieni Valon kipinä, tietää kuka Hän oli, joka näytti niin kuin se voisi olla niin. “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta, minä tiedän, kun Messias tulee, niin se on mitä Hän tulee tekemään.”

 Hän sanoi. “Minä olen Hän.”

 Nainen sanoi: “Se selvitti sen!” Näettekö?

¹¹⁹   Koko hänen pimeytensä oli tehty valkoiseksi. Kaikki noiden fariseusten valkoisuus oli tehty mustaksi hylkäämällä Sen. Siinä oli ero. Valo loisti Sanan kautta. Näettekö? Koska hänen nimensä oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan maailman perustamista, hän tunnisti Sen juuri sillä hetkellä. Siihen tarvitaan tuo pieni Siemen, joka lepäsi siellä kaiken tuon rahvaanomaisuuden alla ja kaiken sellaisen ja se puhdisti sen kaiken.

¹²⁰   Se oli mitä varten Hän tuli, puhdistamaan sen kaltaiset, jotka Isä oli antanut Hänelle ennen maailman perustamista. Aamen. Minusta tuntuu uskonnolliselta, kun tiedän, että se on Totuus. “Ei hän, joka tahtoo, tai hän, joka juoksee, vaan se on Jumala.” Aamen. Ei kuinka paljon te teitte, tai kuinka paljon olitte tekemättä. Kukaan ei etsinyt Jumalaa; Jumala etsi teitä.

¹²¹   Ja, kun tuo Valo välähti, nuo fariseukset sanoivat: “Oho, tuon olen kuullut aikaisemminkin. Hän on Belsebul. Se on kohtalonkertoja.” Silloin koko asia pimeni.

¹²²   Ja tämä pieni nainen oli musta ulkoa ja valkoinen sisältä. Hän sanoi: “Minä tiedän, kun Messias tulee, ja minä odotan Häntä, kun Hän tulee, Hän tulee tekemään sen. Sinun täytyy olla Hänen profeettansa.”

 Hän sanoi: “Ei. Minä olen Hän.”

¹²³   Nainen sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka kertoi minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö se ole Sana, joka erottaa sydämessä olevat ajatukset? Eikö se ole itse Messias?” Hänen tulisi olla Yhdysvalloissa saarnaamassa tänä iltana, niin paljon kuin olenkin naisen saarnaamista vastaan, mutta hänen tulisi olla täällä tekemässä jotakin sen kaltaista, osoittamassa joillekin näistä miehistä, mikä Messias on.

¹²⁴   Pankaa merkille, kerran sisäpuolella, avasi heidän silmänsä. Sitten, Kirjoituksen mukaan Hän näytti itsensä, ja nyt Hän avasi heidän silmänsä.

¹²⁵   Sitten, kun tuo nainen sanoi sen. Hän tuli sisälle. Mikä tuli sisälle? Ilmestys; tämä Siemen oli siellä sisimmässä, kun tuo Pojan Valo sytytti sen! Te voitte ottaa siemenen ja haudata sen kiven alle.

¹²⁶   Näin äskettäin, kun heillä oli auringonkukan siemeniä paketissa. jotka olivat olleet Egyptissä lähes neljätuhatta vuotta. He ottivat tuon siemenen, ja jotakin siitä vehnästä, jonka Joosef oli varastoinut sinne ja oli ollut siellä kaikki nuo vuodet. Ja, kun se pantiin maahan ja auringonvalo osui siihen, se eli. Tuo elämänitu pysyi siellä.

¹²⁷   Oi veli, kun me olimme Jumalan määräämät, ennen maailman perustamista, olemaan Jumalan poikia ja tyttäriä! Kun tuo Valo osuu siihen, ei mikään kirkkokunta, eivätkä kirkolliset rajat, ei mikään arvostelu, ei mikään voi pysäyttää sitä. Se tulee elämään, koska Jumala sanoi, että se tulisi.

¹²⁸   He tunnistivat sen. Tuon naisen silmät avautuivat ja hän tiesi sen. Hän tiesi sen, kun se kerran oli tullut sisälle. Hän tunsi Kirjoituksen, ja siitä syystä hän tunsi Hänet.

¹²⁹   Nämä opetuslapset, Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, eivät tunteneet Kirjoitusta, ja siitä syystä he eivät tunteneet Häntä.

¹³⁰   Ja se oli miksi fariseukset eivät tunteneet sitä. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te luulette teillä olevan Iankaikkisen Elämän… Ne ovat Ne, jotka kertovat teille, kuka Minä olen.”

¹³¹   Oi, Hänen olemuksensa vahvistaminen! Sitten, kun lupaus on vahvistettu, heidän silmänsä avattiin ja he tunsivat Hänet.

¹³²   Myöskin, tuo sama asia, joka avasi silmät, se myös sulki silmät. Ne, jotka tekivät pilaa siitä, heidät se pani Iankaikkisesti sinne, missä he olivat alussa, näettehän, sulki heidän silmänsä.

¹³³   Pietarin silmät avattiin tuolla samalla asialla. Hän odotti Sitä. Samoin Natanaelin silmät. Jeesus sanoi, että Hän tunsi heidät ennen maailman perustamista, että he tulisivat olemaan näitä sanansaattajia.

¹³⁴   Nyt kaiken sen edessä, tässä ajanjaksossa, jossa me elämme, mitä se on tehnyt teidän silmillenne? Siitä on nyt kysymys, eikä siitä mitä se teki heidän silmilleen. Kummalla puolella te olette tänä iltana? Teidän täytyy olla yhteydessä joko fariseusten kanssa, tai apostolien, uskovien kanssa. Nyt se on tehnyt jotakin teille. Te olette seinää vasten. Se on tehnyt jotakin. Jos olisitte eläneet tuona päivänä. mitä te olisitte tehneet? Mihin nykyinen tilanne teidät samastaa? Minne se panee teidät? Ajatelkaa sitä.

 “Mutta minun kirkkoni…” Se oli mitä fariseukset sanoivat. Näettekö?

¹³⁵   Oletteko valmiit tunnistamaan Jeesuksen Kristuksen, Hänen ylösnousemuksensa Voiman kautta? Oletteko halukkaat hylkäämään kaiken ja vaeltamaan Hänen kanssaan? Oletteko valmiit uskomaan Häntä, viemään Hänen Valonsa ja Elämänsä toisille? Mitä se on tehnyt? Niin kuin Hän on paljastettu näissä viimeisissä päivissä, Hän lupasi sen.

¹³⁶   Nyt te sanotte: “Veli Branham, Messias oli paljastettu silloin. Tiedän Kirjoituksen sanovan niin.”

¹³⁷   Mutta, tuo sama Messias lupasi paljastaa itsensä tänään. Sama asia! Kuunnelkaa nyt, Hebrelaiskirje 13:8 tunnistaa Hänen olevan “saman eilen, tänään ja ainiaan.” Johanneksen 14:12 sanoo että “hän, joka uskoo Minuun, näettekö, niitä tekoja, joita Minä teen, on hän myös tekevä.” Johannes 14, yhdeksän… täällä me näemme Hänen sanoneen: “Pieni hetki eikä maailman järjestelmä, kosmos, tule Minua enää näkemään. He tulevat olemaan täysin sokeita. He eivät tule Minua enää näkemään. Sitten pieni hetki, eivätkä he tule näkemään Minua, kuitenkin teidän silmänne tulevat olemaan avatut, sillä te tulette näkemään Minut; sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” “Sama eilen, tänään ja ainiaan.”

¹³⁸   Luukas 17:23 sanoo. Jeesus sanoi, että “viimeisissä päivissä, maailman asetelma olisi aivan niin kuin se oli silloin, kun pakanat hävitettiin Sodomassa ja Gomorrassa.” Ei niin kuin Nooan aikana, kun Hän antoi tulvan tuon päivän moraalittomille, vaan Hän sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä.” Se oli nyt pakanamaailma, joka hävitettiin tulella. Jumala pani sateenkaaren taivaalle, että ei enää “vedellä” vaan, että tällä kerralla se on tuli. Nyt pakanamaailma on valmis hävitettäväksi.

¹³⁹   Hän lupasi, että maassa tulisi olemaan suuri vääristyneisyys. Jos koskaan olette nähneet kuvia, millä tavalla naiset pukeutuivat siellä, tuo sininen väri silmiensä alla, joka näyttää kuin he olisivat syövän syömiä. Katsokaa mitä he tekevät tänään! Moraalittomuus, vääristyneisyys, oh, mitä hirvittävimpiä asioita, ja tämä kansakunta on nielty siihen. Se johtaa muuta maailmaa avioeroissa. Meidän naisemme ovat kadottaneet moraalisen tasonsa. He ovat murtaneet kansakunnan selkärangan. Ja kaikki heistä, puolet asioista Amerikassa on rakennettu seksille; kaikki, heidän viskinsä, heidän tupakkansa ja kaikki muu. Ja, kun lääkärit sanovat: “Se on myrkkyä. Se tappaa teidät.”, niin yhä edelleen he tupruttelevat sitä samalla tavalla. He tekevät sen joka tapauksessa. Heillä ei ole mitään varoittavaa aistia.

¹⁴⁰   Ja Kirjoitukset sanovat, ettei heidän tulisi leikata hiuksiaan pois ja tehdä näitä muita asioita. Enkä minä puhu noista maailman naisista; sehän on tykinruokaa joka tapauksessa. Vaan minä puhun teistä helluntailaisnaisista. Te tiedätte asian paremmin. Raamattu sanoo, että Simsonin hiukset erottivat hänet: nasiirisyntymä erotti hänet Jumalan Sanalle. Naiset, se tekee saman teille, olla erotettu henkilö. Ja nasiiri on erotettu Sanalle, pois maailman asioista. Ja te saarnaatte sen, ja huudatte sen, ja kiljutte sen, ja tulette takaisin seuraavana vuonna ja se on pahempaa kuin se oli, kun olitte siellä aikaisemmin. Ei ole jäljellä mitään muuta kuin jumalallinen Jumalan tuomio koko maailmaa varten, atomipommit ja ohjukset ja sen kaltaiset asiat.

¹⁴¹   Koomikot televisiossa ja radiossa viheltävät ja laulavat ja veistelevät likaisia vitsejä ja käyttävät kirosanoja ja tekevät kauheita asioita, joita ei koskaan pitäisi sallia ja aikakauslehdet ovat täynnä alastomia naisia, moraalittomia naisia ja kaikkea, joilla he yrittävät lepyttää mieltänne ja yrittävät rauhoittaa teitä. Se muistuttaa minua pienestä pojasta, joka viheltää, kulkiessaan pimeässä hautausmaan halki, yrittäen saada itsensä uskomaan, ettei hän pelkää. Te pelkäätte kuollaksenne ja te tiedätte sen. Te tiedätte, että teitä odottaa tuomio ja se on tulossa, koska te olette pilkanneet pyhää Henkeä ja olette hylänneet ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Täsmälleen. Heidän silmänsä ovat suljetut. He eivät tunne Sitä.

¹⁴²   Sodoma ja Gomorra, Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodomassa ja Gomorrassa.” Niin kuin sanoin eilen illalla, toistan sen teille, historiassa ei ole koskaan ollut aikaa, jona asetelma olisi ollut tämän kaltainen. Katsokaa, Loot… On aina kolme ihmisluokkaa.

¹⁴³   Loot esitti nimellistä seurakuntaa. Hän on siellä ulkona Sodomassa, missä naiset olivat leikanneet hiuksensa, ja heillä oli suuria asioita, ja hän oli yksi kaupungin johtomiehistä ja hänellä oli sen kaltaisia suuria asioita ja hän ajatteli selvinneensä hienosti. Mutta itse asiassa, syvällä sydämessänsä, se vaivasi hänen sieluaan. Hän tiesi paremmin; hän oli ollut Abrahamin kanssa.

¹⁴⁴   Abraham ei alusta alkaenkaan mennyt Sodomaan. Hän oli valittu, jolle Jumala antoi lupauksen, joka odotti tulevaa poikaa, luvattua poikaa.

¹⁴⁵   Sodomassa yhä tehtiin sen asioita. Ja muistakaa, nuo kaksi Enkeliä menivät sinne saarnaamaan. Yksi pysyi Abrahamin ja tuon ryhmän kanssa.

¹⁴⁶   Tarkatkaa nyt, he menivät sinne saarnaamaan. Ja muistakaa, siitä lähtien, kun olemme olleet näissä seurakunta ajanjaksoissa, ei ole koskaan ollut seurakunnalle lähetettyä miestä, jonka nimi päättyy h-a-m, ennen kuin nyt. G-r-a-h-a-m, tämän hetken sanansaattaja seurakunnalle Babylonissa, siellä alhaalla Sodomassa. Tuo suuri evankelista tekee siinä myös suuren työn. Hän huutaa heille oikealta ja vasemmalta. He eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Hän sanoi: “Minulla on kolmekymmentätuhatta käännynnäistä kuudessa viikossa; ja kun menen takaisin kuuden viikon kuluttua, ei ole kolmeakymmentä.”

¹⁴⁷   Missä on vika? He eivät mene minnekään. He kävelevät eteen pureskellen purukumia ja polttaen savukkeita ja kaikkea muuta, tekemään tunnustuksen, tai niin kuin he sitä kutsuvat “ratkaisun.” Se on hyvä, tehköön evankelista sen sillä tavalla kuin Jumala käskee tehdä.

¹⁴⁸   Minulle, se ei ole mikään ratkaisu. Se on syntymä! Teidän täytyy olla syntynyt. Jotakin täytyy tapahtua teille.

 Tässä se kuitenkin on meillä, tuo, h-a-m.

¹⁴⁹   Huomatkaa, täällä ylhäällä kukkulalla, siellä Eräs pysyi Abrahamin kanssa ja tarkatkaa minkä kaltaisen merkin Hän näytti. Ja mikä oli Ab-… Jumala oli näyttänyt Abrahamille merkki merkin jälkeen, mutta se oli viimeinen ennen luvatun pojan tuloa; tuo viimeinen merkki. Tuo Mies, Hän näytti ihmiseltä. Hän oli puettu aivan kuin tavallinen mies, pölyä vaatteillaan, sanoen olleensa matkalla, ja Abraham pesi Hänen jalkansa.

¹⁵⁰   Ja sitten, kun Hän oli istumassa siellä, selkänsä telttaan päin käännettynä, tarkatkaa nyt, Hän sanoi: “Abraham.” Päivää tai kahta aikaisemmin hän oli ollut A-b-r-a-m ja hänen vaimonsa oli ollut S a a r a i, S-a-a-r-a-i. Nyt hän oli S-a-a-r-a, “prinsessa”. Hän ei ole nyt Abram, vaan Abraham, “kansakuntien isä”. Hänen täytyi muuttaa hänen nimensä. Huomatkaa, Hän sanoi: “Abraham, missä on sinun vaimosi, Saara?”

¹⁵¹   Muistakaa nyt, hän oli sadan ja Saara yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen. Hän sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

¹⁵²   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi lupauksen mukaisesti.” Näettekö? Ja se olisi kaksikymmentä kahdeksan päivää, Saaran kohdalla.

¹⁵³   Ja Saara nauroi, ikään kuin hihaansa, sanoen: “Minullako, vanhalla naisella, olisi nautintoa herrani kanssa; hänen myös ollessa vanha?”

¹⁵⁴   Hän sanoi: “Miksi Saara epäili sitä, sanoen sydämessään, ‘Kuinka nämä asiat voisivat olla?’”

 Ja Saara kielsi sen, mutta Hän sanoi: “Kyllä, sinä sanoit niin.”

 Jeesus sanoi: “Juuri niin kuin se oli…”

¹⁵⁵   Tarkatkaa nyt. Kuinka Abraham tunnisti sen? No niin, Abraham kutsui Häntä: “Elohim.” Kuinka monet teistä Raamatun lukijoista tietävät, että se on totta? Kyllä vaan. Elohim on kaikki riittävä, suuri Luoja itse. Miksi hän kutsui Häntä “Elohim”? Koska Hän voi erottaa ne ajatukset, jotka olivat sydämessä. Se on Sana. Hebrelaiskirje 4. luvussa sanotaan: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, lävistäen erilleen luun ja ytimen ja erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset.”

¹⁵⁶   Se oli kuinka nuo profeetat, Jeesus kutsui heitä “jumaliksi”. Se oli kuinka Jeesus todisti itsensä, ja tuo nainen tiesi, että Hän oli Sana, kun Hän voi erottaa ajatukset. Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika ilmestyy.”

¹⁵⁷   Mitä se on tehnyt teidän silmillenne? Voiko Hän päästä sisäpuolelle, tänä iltana? Toivon, että Hän voi. Muistakaa, olkaamme vain kunnioittavat ja uskokaamme, koko sydämellämme.

¹⁵⁸   Hän lupasi, muistakaa, Malakia 4, että tulisi esiin Sanoma, joka “palauttaisi jälleen isien uskon, toisi lapset takaisin isiin”. Oi, helluntailaistunnustajat, voikoon Jumala avata sokaistut silmänne tässä ajassa, pois teidän kirkkokuntienne eroavaisuuksista ja uskontunnustuksistanne ja asioista, joiden puolesta te niin itsekkäästi taistelette, ja katsokaa Jumalan Poikaan, kun Hän on täällä. Kaksituhatta vuotta on kulunut ja Hän on yhä elossa keskuudessamme tänä iltana, vahvistaen lupauksensa.

¹⁵⁹   Voikoon Jumala tänä iltana, kun Hän saa meidät yhteen, niin kuin Hän teki noille Emmauksessa, sulkea ovet ja paljastaa jotakin meille. Muistakaa, syy miksi he tiesivät, että se oli Hän, oli, että Hän teki aivan niin kuin Hän teki ennen ristiinnaulitsemistaan; ja sitten Hän katosi heidän näkyvistään, mennen pois heidän luotaan. Hän teki sen sillä tavalla. Voikoon Hän tulla tänä iltana keskuuteemme ja avata silmämme, paljastamalla itsensä meille, tuon saman asian mukaisesti, mitä Hän teki, kun Hän oli täällä maan päällä, koska Hän lupasi sen. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Auttakoon Herra meitä näkemään Hänet, kun Hän ilmestyy meille.

 Kumartakaamme päämme. [Tyhjä paikka nauhassa.]

¹⁶⁰   Mikä on minun tavoitteeni? Mikä on vaikuttimeni tavoitettani kohtaan? Herra Jumala, en voi sanoa kyllä tai ei. Sinä olet Se, joka pakottaa Tämän. Sinä lupasit sen ja minä rukoilen, että Sinä antaisit ihmisten nähdä ja ymmärtää tänä iltana. Salli heidän yhden kerran, Herra, avata sydämensä avoimiksi, sanoen: “Tule sisälle. Herra, nyt ja paljasta Itsesi minulle.” Ja voikoon heidän silmänsä sitten avautua käsittämään Sen.

¹⁶¹   Älköön rakennuksessa olko tänä iltana yhtään syntistä, uskomatonta. Oi, täällä voi olla niitä, jotka panevat pahakseen, kun kutsun heitä syntisiksi. Mutta Isä, Jumala, Sinä kutsuit noita fariseuksia, jotka olivat uskonnollisia ja vakaita uskonnollisia “perkeleiksi” sanoen heille: “Te olette isästänne perkeleestä ja hänen tekojansa te teette”, koska he eivät tunnistaneet vahvistettua Sanaa. Messiasta. He voivat uskoa Häntä. Hengessä, mutta eivät lihassa, vaikka heidän Kirjoituksensa sanoikin, että Hän tulisi olemaan “Jumala kanssamme”.

¹⁶²   Isä, minä rukoilen tänä iltana, että Sinä jälleen soisit sen. Onko täällä ketään niitä, jotka tarvitsevat silmiensä avaamista? Anna heille silmävoidetta, jota Sinä lupasit Ilmestyskirjan 3. luvussa, Laodikean ajanjaksossa; että he ostaisivat silmävoidetta, että heidän silmänsä voisivat olla avatut tänä iltana, että he voisivat tunnistaa sen hetken, jossa me elämme ja Jumalan Sanan vahvistamisen tässä hetkessä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

¹⁶³   Mitä ovat rukouskortit? K. Mistä me… Me aloitimme numero yhdestä eilen illalla, eikö niin? [Joku sanoo: “Kyllä.”] Mutta meillä ei ole liian paljon aikaa, enää vain viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia. Aloittakaamme… Ja me olemme antaneet rukouskortit K. Pitäkää nyt korttinne, me tulemme kutsumaan jokaisen niistä.

¹⁶⁴   Tämä, jotakin nyt, puhumisen jälkeen… Te muistatte kuinka minä vain kävelin sisälle ja aloitin suoraan rukousjonon. Se oli paljon helpompaa. Mutta tänään, minun täytyy tehdä jotakin muuta. Näettekö? Ja minun täytyy tuoda Tämä, siinä kaikki. Jos se vastaanotetaan… minä voin vain kylvää Siemenen, en voi saada sitä elämään. Sen täytyy pudota oikean kaltaiseen maahan.

¹⁶⁵   Te tiedätte, Hänen oma Siemenensä, jonka he sanoivat Hänen kylväneen. Jotkut putosivat tien oheen, eikä niistä tullut mitään. Jotkut putosivat orjantappuroihin ja kivikkoon. Mutta jotkut menivät hyvään multaan. Se oli Jumalan Poika.

Minä voin vain kylvää Siemeniä samalla tavalla. Näettehän?

¹⁶⁶   Voikoon Hän ottaa tietämättömyyteni ja laskea sen syrjään; ja ottaa sydämeni. että uskon Häneen, ja katsoa sisimpääni ja nähdä rakastanko Häntä tai en; ja sitten antaa minulle anteeksi kaikki syntini ja käyttää minua millä tavalla Hän vain voi saada minusta irti kunniaa itselleen. Elää tai kuolla, sillä ei ole väliä, kunhan se vain kirkastaa Häntä.

¹⁶⁷   Nyt pyydän jokaista, Herran Jeesuksen Nimessä, olkaa hyvät ja pysykää istumassa muutamia minuutteja. Älkää kävelkö ympäri. Tämä tulee aina olemaan tällä tavalla. Voitteko te kuvitella Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen odotusta?

¹⁶⁸   Nyt, jos minä kävelisin tänne, miehenä, sanoen: “Minä olen Herra Jeesus”, ja minulla olisi pitkä tukka; emmekä me tiedä oliko Hänellä tai ei; ja minulla olisi naulan arvet käsissäni, niin kuka tahansa teeskentelijä voi tehdä sen. “Minulla on öljyä ja verta ja kaikkea…” Sillä ei yhä ole… Kirjoitus ei luvannut sitä.

¹⁶⁹   Kuinka te tuntisitte Jeesuksen? Te ette… Te sanotte: “Mutta, minä tuntisin Hänet Hänen kuvastaan.” Ei, sen on joku psykologi maalannut, me emme tiedä miltä Hän näytti. Näettekö? Minä en tiedä minkälainen Hän oli. Katsokaahan, sen täytyy olla sillä tavalla.

¹⁷⁰   Rebekka ei tiennyt miltä Iisak näytti, mutta se oli rakkautta joka tapauksessa. Näettekö? Hän ei tiennyt miltä hän näytti; hänen vain täytyi mennä. Nuo esikuvat! Niin näki hänet ja rakasti häntä.

¹⁷¹   Mutta kuinka minä tuntisin Hänet? Jeesus sanoi: “Heidän hedelmistään heidät tunnetaan.” Nyt, jos Jeesus olisi täällä, ei Hän olisi ruumiillisessa muodossa niin kuin minä, koska Hänen ruumiinsa on istumassa Majesteetin oikealla kädellä, vaan Hänen Elämänsä on täällä.

¹⁷²   Ja muistakaa, tämä on tuo viimeinen lupaus, viimeinen merkki, luvatun Pojan takaisinpaluusta. Tuota Kirjoitusta ei voida rikkoa, tiedättehän. Välittömästi Sodoman jälkeen, tuo luvattu poika saapui, ja Sodoma poltettiin. Niin se on oleva jälleen!

¹⁷³   Kutsukaamme rukouskorteista, sanokaamme… Mitä me otimme eilen illalla, yhdestä viiteentoistako? Ottakaamme toiset viisitoista, kahdeksastakymmenestä viidestä sataan. Rukouskortti K. Oliko se K? K 85, kenellä se on? Nosta kätesi. Kyllä, onko se jossakin? 85, tule tähän. 86, 87, 88, 89, 90, K-korteista. Yhdeksästäkymmenestä yhdeksäänkymmeneen viiteen, sataan, muodostakaa jono tähän, Sillä aikaa, kun puhun muulle kuulijakunnalle hetken.

¹⁷⁴   Kuinka monella täällä ei ole rukouskorttia? Ja te olette todella vilpitön ja haluatte Jumalan auttavan teitä, nostakaa kätenne ylös. “Minulla ei ole rukouskorttia, veli Branham.” Nyt tarkatkaa. Älkää liikkuko ympäri. Shh! Vain ne, jotka ovat tulossa tänne, antaa heidän tulla ja olkaa todella kunnioittavia nyt muutamia minuutteja.

¹⁷⁵   Ajatelkaa, me olemme Taivaan ja maan Tuomarin Läsnäolossa. Kuinka kunnioittavia te olisitte, jos voisitte nähdä Hänet seisomassa täällä? Te olisitte polvillanne kirkuen ja huutaen ja kaikkea muuta. Mutta Hän on täällä. Hän lupasi sen. “Missä kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni…” Eikä se merkitse sitä, että te olette vain sanoneet: “Tässä on Nimi…”, vaan se merkitsee “Hänen Nimessänsä… siellä Minä olen heidän keskellään.” Huomatkaa se.

¹⁷⁶   Ovatko he nyt kaikki siellä, jotka kutsuin? Eivät. K, 85, oliko se mistä kutsuin, tai yhdeksänkymmentäkö? [Joku sanoo: “Kahdeksankymmentäviisi.”] Kahdeksastakymmenestäviidestä sataan. Tulkaa ja seiskää täällä. Jos ette voi tulla, joku…

¹⁷⁷   Tässä on eräs henkilö telttavuoteella, tarkistaisiko joku hänen korttinsa. Ehkä tuo mies ei voi kävellä. Katsokaa onko se hänen numeronsa. Näen rukouskortin hänen kädessään. Jos se on hän, te voitte työntää hänet rukousjonoon. K, kahdeksastakymmenestäviidestä sataan. Jos siellä on joku, joka ei voi nousta ylös, ehkä joku kuuro; katsokaa ympärillänne olevien kortteja. Ja, sillä aikaa, kun teette sen, katsokoon muut teistä tänne minuun.

¹⁷⁸   Uskotteko te nyt, että “Hän, alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumala; ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme”? “Sama eilen, tänään ja ainiaan.” Uskotteko te sen? Silloin, mitä Sana on aina tehnyt, se on ollut sydämen ajatusten erottaja. Siitä syystä nuo ihmiset tiesivät, että Jeesus oli Messias. Onko se oikein? Kuinka moni tietää sen?

¹⁷⁹   Siellä oli kerran eräs pieni nainen, joka uskoi, että jos hän voisi koskea Hänen vaatteeseensa, hän tulisi terveeksi. Muistatteko tuon kertomuksen? Muistakaa nyt, hän vain uskoi. Silloin Hän oli fyysisessä muodossa.

¹⁸⁰   Ja muistakaa, Hän teki sen vain yhden kerran. Hän sanoi vain tuolle naiselle mitä hän oli tehnyt; että hänellä oli liian monia miehiä. Ja koko tuo Sykarin kaupunki uskoi Häneen, tuon naisen todistuksen tähden, vaikka hän oli prostituoitu.

¹⁸¹   Ja nyt he eivät usko, vaikka jumalinen saarnaaja, Jumalan virkaan asettama, Evankeliumin kanssa, voi kertoa saman heille. He yhä eivät usko, eivät halua uskoa sitä. Näettekö? Näettekö? On vain niin hämärää, pimeätä! Hyvänen aika, näyttää kuin paine olisi koko maailman yllä, Minä vain en tiedä kuinka selittää sitä, mutta se on täällä. Ystävät, herätkää! On myöhäisempää kuin me luulemmekaan.

¹⁸²   Istukaa nyt siellä ja katsokaa Häneen. Nyt Raamattu sanoo Hebrelaiskirje 4, että “Hän on Ylipappi; joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla.” Onko se oikein? Jos Hän nyt on tuo Ylipappi ja te olette koskettaneet Häntä, niin te kosketatte niin kuin tuo nainen kosketti. Hän ei ruumiillisesti tuntenut tuota kosketusta; Hän sanoi: “Minä tunnen tulleeni heikoksi.” Voimaa lähti Hänestä. Nyt, jos Hän yhä on Ylipappi, voitte te yhä vetää voimaa Hänestä, koska Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

¹⁸³   Kuinka Hän sitten tekee? Niin kuin Jumala sanoi. Mikä oli tuo merkki Sodoman päivissä? Jumala, Elohim, miehessä, joka söi ja joi. Ymmärrättekö te sen? Jeesus oli Jumala miehessä. Siitä syystä Hän erotti heidän ajatuksensa, Jumala miehessä! Hän on toistanut sen jälleen, Hän sanoi, että se toistuisi jälleen viimeisissä päivissä. “Kun Hänet paljastettaisiin, se olisi niin kuin se oli Sodoman päivissä.” Tusinoittain Kirjoituksia on jätetty huomioimatta. Mutta teillä ei tarvitse olla tulkintaa; Jumala tulkitsee onko se oikein. Hän on todistava sen oikeaksi. Nyt pitäkää usko ja uskokaa. Yhden sanan Häneltä pitäisi selvittää sen.

¹⁸⁴   Nyt, taivaallinen Isä, tämä on Sinun Sanasi, parhaan tietoni mukaan.. Se on nyt kaikki Sinun käsissäsi, Isä. Minä jätän itseni Sinulle tämän kuulijakunnan kanssa. Olkoon tänä iltana niin, että kun me lähdemme täältä, me voisimme sanoa: “Eivätkö sydämemme palaneet sisimmässämme, kun Herra Jeesus, Pyhän Hengen muodossa, puhui meille ollessamme täällä?” Suo se, Isä. Minä rukoilen Jeesuksen Nimessä, Hänen kirkkaudekseen. Aamen.

¹⁸⁵   Nyt pitäkää usko, uskokaa. Uskon, että veli Pearry tulee siirtämään tämän tänne, hetken kuluttua.

¹⁸⁶   Ja muistakaa nyt, näitä ihmisiä minä en tunne. He ovat… Tunnen nämä saarnaajat täällä, tunnen heistä jokaisen, mutta en näe ketään muuta, jonka tuntisin. Tiedän siellä yleisön joukossa olevan joitakin ihmisiä, jotka tuntisin. Jos en ole erehtynyt, uskon, että tämä on veli Pat Tyler, joka istuu tässä; en ole varma, joka istuu…

¹⁸⁷   Rukousjonossa, jos te tiedätte, että en tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne ylös. Te, jotka olette tässä rukousjonossa, joilla on kortit tullaksenne, nostakaa kätenne. Kyllä vaan. Nyt siellä yleisön joukossa te tiedätte olevan samoin.

¹⁸⁸   Nyt tässä on Totuus. Jos Hän on noussut kuolleista, niin sitten Hän lupasi, että Jumala tehtäisiin tunnetuksi ihmislihassa. Nyt ei ole väliä kuinka paljon Hän voitelee minut, teidän täytyy olla voideltuja uskolla uskomaan sen. Näettekö? Siihen tarvitaan molemmat meistä. Te… Tuon naisen, joka kosketti Hänen vaatettaan, hänen täytyi uskoa. Hän olisi kulkenut ohitse. Näettekö? Hänen täytyi uskoa se. Näettekö?

¹⁸⁹   Se on Jumala! Jos joku nyt ajattelee: “Lahja on kuin suuri veitsi. Jumala antaa teille lahjan, ja te voitte ottaa sen ja leikata sillä ja tehdä mitä…” Teillä on väärä käsitys lahjasta. Lahja on tietää kuinka saada itsensä pois tieltä, ja antaa Jumalan tehdä mitä Hän haluaa tehdä. Näettekö, se on tietää kuinka rentouttaa itsenne, niin että Jumala voi käyttää teitä sillä tavalla kuin Hän halua. Saakaa vain itsenne pois tieltä. Näettekö?

¹⁹⁰   Minä en nyt tunne yhtäkään näistä ihmisistä, en tunne tätä henkilöä tässä. Tässä seisoo eräs nainen, hän näyttää aivan kalliilta äidiltäni, joka siirtyi Kirkkauteen äskettäin. Eikö olisi hirvittävä asia, jos äitini voisi katsoa Kirkkaudesta tänä iltana, ja ajattelisi minun tulleen pettämään tänne sen kaltaista henkilöraukkaa? Mikä tavoite minulla olisi? Minä olisin mielenvikainen. Minä olen täällä yrittääkseni auttaa sinua, rouva.

¹⁹¹   Ja ainoa asia mitä voin tehdä, on vain tehdä mitä minulle on annettu tehtäväksi tehdä. Minä en voi saada ihmisiä uskomaan. En voi saada yhtäkään uskomaan. Minulla vain on…

¹⁹²   Minä en ole mikään teologi. En ole edes… en ole, en voi olla, en kutsu itseäni saarnaajaksi, näettehän, koska minulla ei ole mitään koulutusta. Saarnaaja tänään on, joku jolla on filosofian kandidaatin tai tohtorin arvo. Minä en edes tiedä mitä sellaiset asiat ovat.

¹⁹³   Joku sanoi minulle eräänä päivänä: “Sinä et käytä substantiivejasi ja pronominejasi oikein.”

¹⁹⁴   Minä sanoin: “Minä en tiedä mitä ne ovat. En tiedä.” Minä en tiedä mikä on substantiivi tai pronomini. Vaikka elämäni riippuisi siitä, en tiedä eroa substantiivin ja pronominin välillä. En osaa sanoa sitä teille.

¹⁹⁵   Mutta yhden asian minä tiedän, minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Se on kaikki mitä välitän tuntea. “Hänet.” Ja se on mitä tavoittelen. Elämää, elääkseni. “Tuntea Hänet, on Elämä.” Ja se on mitä varten te olette täällä, saadaksenne Elämän, elääksenne.

¹⁹⁶   Nyt rouva, jos Jeesus paljastaa minulle jotakin, mitä olet tehnyt, jotakin mitä sinun ei olisi tullut tehdä, jotakin minkä vuoksi olet täällä. Niin kuin Hän teki tuolle naiselle, sanoi hänelle mikä hänellä oli vikana; ehkä Hän sanoo mikä sinulla on vikana, jos jotakin on, niin silloin tiedät onko se totta tai ei. Sinä olet sen todistaja. Saisiko se sinut… Sinä tietäisit, että siinä on jotakin, jotakin täytyy tulla jostakin. Se ei voisi olla luonnollista. Sen täytyisi olla Yliluonnollinen. Hyvä on. Saattaisiko se sinut uskomaan, että tämä Sana, jonka olen puhunut, on Jumala tulkitsemassa oman Sanansa ja sitten se olisi Jumalan vahvistus sille?

¹⁹⁷   Tahtooko kuulijakunta uskoa saman? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Olkaa nyt kunnioittavia. Muistakaa nyt, olkaa todella kunnioittavia.

 Te sanotte. “Sinä viivyttelet, veli Branham?”

¹⁹⁸   Kyllä, tietenkin. Minä en tunne tätä naista. Siihen tarvitaan jotakin muuta. Herran Enkeli. Pyhä Henki itse.

¹⁹⁹   Tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapset erämaan halki. Näettekö, kun Hän oli siellä, Hän oli Jeesus. Mooses piti Kristuksen pilkan suurempana aarteena kuin Egyptin rikkaudet. Hän hylkäsi Egyptin.

²⁰⁰   Kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja menen Jumalaan.” Hän kuoli, haudattiin, nousi kuolleista ja astui ylös.

²⁰¹   Ja Saulus, matkallaan Damaskoon, tuli tuon saman Valon maahan iskemäksi. Eikä tuo juutalainen koskaan olisi koskaan kutsunut mitä tahansa valoilmiötä “Herra.” Hän sanoi: “Herra, kuka Sinä olet?” Hän tiesi, että se oli Herra, joka johti hänen kansansa erämaan halki.

²⁰²   Hän sanoi: “Minä olen Jeesus.” Sama eilen, tänään ja ainiaan.

²⁰³   Nyt, jos tuo sama Valo on keskuudessamme, näettehän, silloin se vahvistaa itsensä tuottamalla sen mitä se teki siellä. Jos Hän nyt tulee tekemään sen, saa se meidät uskomaan ja olemaan iloisia, eikö niin? Suokoon Hän sen. Sinä olet…

²⁰⁴   Minä vain saan sinut sanomaan jotakin. Katsokaahan, kun te… kun te saatte itsenne pois, se nostaa ylös; ja vain minkä tahansa sanan te sanotte, minkä tahansa. Näettekö, te olette inhimillinen olento, teillä on henki ja mitä tahansa tuo henki on, niin pian kuin se voitelee, minä näen, minä voin nähdä mitä se on ja mihin te menette siellä, lahjan kautta. Se on Jumalan lahja. Sillä tavalla Hän teki sen, sanoen tuolle naiselle. Sama asia, tarkalleen sama asia.

²⁰⁵   Sinä olet nyt täällä jonkun toisen puolesta. Sinä haluat rukousta jonkun muun puolesta ja tuo joku muu on sairaalassa. Kyllä. Ja se on tuberkuloosi. Ja se on aviomiehesi. Oikein. Ja näen erään toisen asian, hän on varjostettu kuolemaan. Siellä on pimeä henki hänen yllään, koska hän ei ole kristitty. Oikein. Se on totta, eikö olekin? Näettekö? Hän ei ole kristitty, Hän on varjostettu kuolemaan. Ja sinä olet kiinnostunut siitä, että hän vastaanottaa Kristuksen.

²⁰⁶   Ja näen, että myös sinulla on ollut jotakin vaivaa. Tai, he odottavat sinulla olevan TB:n, tai jotakin muuta. Juuri niin, sinä olit röntgenkuvassa tai jotakin. He ovat juuri kuvanneet sinut TB:n vuoksi. Se on oikein, eikö niin?

²⁰⁷   Tahdotko nyt mennä, uskoen koko sydämelläsi? Nyt juuri niin kuin olet uskonut, mitä tahansa olet uskonut Tämän olevan mikä tietää sen, juuri niin kuin sinä uskoit sen; mene hänen luoksensa ja kerro hänelle mitä tapahtui täällä ja ehkä tuo pimeä henki tulee lähtemään; ja hän on pelastuva ja sitten hän on nouseva ylös ja tuleva kotiin. Usko nyt koko sydämelläsi. Jumala siunatkoon sinua.

²⁰⁸   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on, te voitte tuomita Sen miksi tahansa tahdotte. Se on nyt teidän asianne.

²⁰⁹   Mitä kuuluu, rouva? Oletan, että me olemme vieraat toisillemme, mutta uskotko, että Jumala voisi paljastaa minulle sinun vaivasi? [Sisar sanoo: “Kyllä uskon.”] Ja jos Hän tekee sen, se saa sinut uskomaan suuresti, eikö niin? Tuo mies tuli esiin täältä, minä näen. Sinä uskoit sen muutama minuutti sitten. Ei, myös sinä seisot täällä jonkun muun puolesta, se on sinun aviomiehesi. [“Kyllä.”] Uskotko, että Herra Jeesus voi paljastaa minulle mikä miehelläsi on vikana? Uskotko sen? Hänellä on tyrä. Se on oikein. Ja tässä on lapsi jolla on vaiva, jonka puolesta myös rukoilet. Uskotko, että se myös tulee tapahtumaan? Hyvä on. Uskotko koko sydämelläsi nyt? Juuri niin kuin olet uskonut, niin se olkoon si-… Katsohan, minä en voi parantaa. Minä voin vain lausua mitä näen. Ja sinä uskot koko sydämelläsi, niin se tulee olemaan, sillä tavalla kuinka olet uskonut. Usko se ja Herra siunaa sinua. Jumala siunatkoon sinua.

²¹⁰   Vain älkää epäilkö. Pitäkää usko. Nyt, jos te alatte… Älkää alkako liikkua ympäri. Katsokaa, että istutte todella kauniisti. Pysykää sillä tavalla ja kuunnelkaa muutaman minuutin ajan.

²¹¹   Mitä kuuluu, herra? Minä en tunne sinua, me olemme vieraat toisillemme, mutta meidän täytyy tavata Kristuksen Tuomioistuimen edessä ja vastata ilmaantumisestamme tänne tänä iltana. Sinä uskot sen, etkö uskokin? Sinä todella uskot. Minä vain tarkkailen Valoa, herra, näethän. Se on voitelu. Pyhä Henki.

²¹²   No niin, sinä kärsit vatsastasi. Vatsasi vaivaa sinua. Se on totta. Ja sinulla on jotakin, jokin tottumus, josta haluat päästä eroon. Ja se itse asiassa on se, joka aiheuttaa vatsavaivasi ja pian se on muuttuva syöväksi, jos et lopeta sitä, tupakoimista. Uskotko, että Jumala tulee ottamaan sen pois sinulta ja tekee sinut terveeksi? Tahdotko? Uskotko, että jos lasken kädet päällesi nyt.. sillä aikaa kun tämä Jokin, jonka tiedät näyttävän sinusta niin salaperäiseltä? Mutta tuo Kristuksen voitelu. Jos pyydän Häntä ottamaan sen pois sinulta ja tekemään sinut terveeksi, niin uskotko voivasi panna sen syrjään ja kävellä pois. Uskotko sinä sen? [Mies sanoo: “Minä uskon sen.’] Tule tänne. Tule tänne, herra.

²¹³   Saatana, uskomme pohjalta, Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, joka saavutti voiton sinusta ja kaikista sinun kaltaisistasi, minä käsken tätä perkelettä, joka lähettää tämän miehen ennenaikaiseen hautaa noiden savukkeiden kanssa, tulemaan ulos hänestä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

²¹⁴   Mene nyt ja lopeta se. Usko, ja elä niin kuin sinun tulee.

²¹⁵   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain jatkakaa uskomista.

²¹⁶   Mitä kuuluu? Kovasti ystävällisen näköinen rouva, uskotko Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Pojan? Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Syy miksi sanon sen, kun Hän… Oletko koskaan lukenut minun kirjaani? Se sanoi siellä. “Jos sinä voit saada ihmiset uskomaan sinua.” Katsokaahan, se on pääasia, teidän täytyy uskoa se.

 Teidän täytyy vain… Ei ole mitään muuta tietä lähestyä Jumalaa kuin, lahjan kautta, kuin uskoa se.

²¹⁷   Niin kuin Martta sanoi: “Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika. Jos Sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi tarvinnut kuolla.” Näettekö? Hän lähestyi sitä oikein. Vaikka hänellä olikin oikeus sanoa Hänelle siitä, että Hän ei tullut, ei hän kuitenkaan tehnyt sitä. Hän tuli kunnioituksella, ja hän sai mitä pyysi.

²¹⁸   Uskotko sinä nyt, että Jumala on läsnä ja tietää kaikki asiat? Ja uskotko, että Hän on kykenevä paljastamaan minulle ne asiat, jotka sinulla ovat vialla? Tuo vaiva on vatsassa. Sinulla on komplikaatioita, monia asioita vialla. Ja sinulla on komplikaatioita – se on kasvain, joka on vatsassa. Se on oikein koskien sitä. Kyllä. Hyvä on. Neiti Whitley, mene takaisin, usko koko sydämelläsi ja olet tuleva terveeksi. Hyvä on. Outoa, että kutsuin sinua nimeltä, eikö niin? Hän tuntee myös sinut, näethän.

²¹⁹   Mitä kuuluu? Sinulla on nyt naistenvaiva ja se näyttää olevan munasarjoissa ja se on kasvain munasarjoissa. Uskotko, että Jeesus Kristus voi poistaa tuon kasvaimen? Minun tulisi kertoa sinulle mitä tapahtui vaimolleni juuri äskettäin. Katsohan, kun… Oletko kuullut tuon todistuksen? No niin, eikö sinun voisi olla niin kuin hänen? Hyvä on, se tulee olemaan sillä tavalla, jos vain uskot sen koko sydämelläsi.

²²⁰   Kuulehan, nuori nainen. Myös sinun vaivasi on naistenvaiva, naisellinen häiriö. Uskotko, että Jeesus Kristus on läsnä tekemään sinut terveeksi ja parantamaan sinut? Ja uskotko sitten, että se kaikki tulee olemaan poissa ja kaikki ohitse ja sinä tulet terveeksi ja olet… elät normaalia elämää? Hyvä on. Mene, usko se nyt, se tulee olemaan juuri sillä tavalla.

²²¹   Uskotko, että Jumala voi parantaa myös sokeritaudin, tehdä sinut terveeksi? Hyvä on, jatka vain menoasi puhujanlavan yli, sanoen: “Minä uskon Häntä”, ja olet selviävä siitä, jos vain uskot sen. Verensiirto Golgatalta tulee tekemään sen.

²²²   Nyt jotakin tapahtui siellä kuulijakunnassa, en käsittänyt sitä aivan oikein. [Veli Branham pitää paussin.]

²²³   Nainen, joka istuu tässä, katsellen minuun, kärsii vatsavaivasta. Uskotko, että Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi?

²²⁴   Aivan hänen vieressänsä on nainen, jolla on sydänvika. Suoraan siellä takana… Suoraan takana, tumman näköinen hattu päässään, jolla on sydänvika.

²²⁵   Sinulla oli se myös. Sinulla oli se. Näettekö, sanoin, että sinulla oli se. Te olette nyt molemmat vapaat. Jeesus Kristus tekee teidät molemmat terveiksi. Hyvä on, jatkakaa sitten tietä edelleen, ja Jumala siunaa teitä. Pitäkää usko, uskokaa koko sydämellänne.

²²⁶   Sinun iässäsi, sinulla on komplikaatioita, monia asioita vialla. Mutta yksi pääasia, jonka puolesta haluat myös rukoiltavan, on sydämesi. Uskotko, että Hän tulee tekemään sinut terveeksi tuosta sydänviasta, ja parantaa sinut? Hyvä on, mene uskoen se, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra”, ja sinulla on oleva parantumisesi.

²²⁷   Hermostuneisuus on vaivannut miestä pitkän aikaa, antanut hänelle eturauhasvaivan, nousee ylös öisin, mutta yksi pääasioista joita sinulla on, on sokeritauti. Uskotko, että Jumala voi parantaa sinut siitä ja tekee sinut terveeksi? Jatka vain eteenpäin, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus. Minä uskon koko sydämelläni.”

²²⁸   Jumala voi parantaa minkä kaltaisen veritaudin tahansa, anemian, tai minkä muun tahansa. Uskotko sinä sen? Hyvä on. Vain mene eteenpäin, ja Jumala tulee tekemään sinut terveeksi. Usko se.

²²⁹   Mitä kuuluu? Näen sinun yrittävän nousta vuoteelta, todella hitaasti, nivelreuma on se mikä sinulla on. Mutta uskotko, että se tulee jättämään sinut tänä iltana ja nyt sinä tulet terveeksi? Jatka vain kävelyä puhujanlavan yli, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja usko koko sydämelläsi.

²³⁰   Uskotko sinä koko sydämelläsi? Antaa hänen mennä eteenpäin. Hän parantui siellä joka tapauksessa, juuri… Hän käsitti sen, itse!

²³¹   Tule. Uskotko, että Herra Jeesus voi parantaa vatsavaivan ja tekee sinut terveeksi ja lähettää sinut kotiin syömään? Mene eteenpäin ja usko se ja Jeesus Kristus tulee tekemään sinut terveeksi.

²³²   Tule, rouva. Uskotko, että tuo selkävika,…?… vaiva, nuo asiat, tulevat jättämään sinut, mennessäsi tästä yli? Jatka menoa, sanoen: “Minä kiitän Sinua, Herra Jeesus.”

²³³   Mitä te kaikki ajattelette? Onko tämä tehnyt mitään teidän silmillenne, tälle päivälle? Uskotteko te kaikesta sydämestänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain katsokaa noita ihmisiä, jotka menevät siellä!

²³⁴   Nyt te kuulijakunnassa, uskokaa, nähkää mitä Jeesus Kristus Jumalan Poika tekee, jos Hän on yhä Jumalan Poika.

²³⁵   Kyllä, nuo ihmiset, jotka ovat menossa istumaan, he ovat kaikki onnellisia; katsovat toinen toisiinsa iloiten, kertoen toisilleen mitä suuria asioita Herra on tehnyt.

²³⁶   Pieni nainen istuu tässä, kärsien selkäviasta. Hän istuu juuri tässä, hänellä on harmaalta näyttävät hiukset; ei, vaan tuo nainen sinun takanasi. Sinä kosketit Jotakin, etkö koskettanutkin? Sinä tiedät, etten se ollut minä. Se oli Hän, Ylipappi. Uskotko koko sydämelläsi, että sinun selkäsi ei enää tule vaivaamaan sinua?

²³⁷   Tahtoisitko sinä laskea nuo savukkeet syrjään ja sanoa: “Minä en tule enää koskaan koskemaan niihin”, tuo nainen, joka istuu hänen vieressään? Sinä olet yrittänyt sitä pitkän aikaa, mutta et voi saada uskoa siihen, jostakin syystä. Uskotko, että sinulla nyt on usko voittaa se? Nosta kätesi ylös, jos haluat sanoa: “Minä uskon sen nyt.” Hyvä on. älä enää tupakoi. Mene kotiin ja ole terve. Tee niin kuin sinun tulee tehdä.

 “Jos sinä voit uskoa!”

²³⁸   Tuo pieni nainen, joka istuu tässä punainen päällystakki yllään, katsoen minuun, kärsii nivelreumasta. Uskotko, että Jumala voi tehdä sinut terveeksi, rouva? Uskotko? Hyvä on. Sinä voit saada parantumisesi. Hyvä on.

²³⁹   Eikö se sävähdyttänyt sinua, sisar, joka istut siellä? Tuolla naisella on komplikaatioita. Hän ei tule huomaamaan sitä. Jumala, auta minua. Rouva Cox, uskotko sinä? Hyvä on. Perkele ajatteli selviävänsä siitä, mutta ei onnistunut. Sinä käsitit sen.

 Sanokaamme: “Ylistys Herralle”, ystävät. Ettekö te tiedä…

²⁴⁰   Herra, sinulla on syöpä, keltatauti. Sinä et voi elää, maaten siellä. Se on totta. Minä en voi parantaa sinua. Mutta sinä et voisi kätkeä mikä sinulla on vikana. Näetkö, se on siellä. Sinä et voi elää istuen siellä, sinä tiedät sen, koska sinä olet mennyttä.. He sanovat, että se on vatsassasi, ja se on. Se on maksassa, joka aiheuttaa keltataudin tulon. Mutta uskotko koko sydämelläsi ja olet valmis nyt, niin kuin nuo miehet, jotka makasivat siellä portin ulkopuolella Samariassa ja sanoivat: “Miksi me istuisimme tässä kunnes kuolemme?” Sinä tulet kuolemaan, maaten siellä. Sinulla on vain yksi mahdollisuus, ja se on vastaanottaa Hänet ollessasi Hänen läsnäolossansa. ja uskoa se koko sydämelläsi. Tahdotko tehdä sen? Silloin, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, usko se koko sydämelläsi ja nouse ylös, ota vuoteesi ja mene kotiin, kiittäen ja ylistäen Jumalaa.

²⁴¹   Uskotteko te sen? Oh, Jumala tulee antamaan hänelle voimaa, älkää olko huolissanne siitä. Jos hän… Siellä hän on, ottaen vuoteensa, kääntäen sen kasaan ja mennen kotiin.

²⁴²   Uskotteko te muut? Nouskaa nyt seisomaan. Nousisitteko ylös? En välitä mikä teillä on vikana, nouskaa ylös. Nostakaa kätenne ja antakaa ylistys Hänelle.

²⁴³   Herra Jeesus, he ovat Sinun käsissäsi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.