56-0611 KUULKAA HÄNTÄ
(Hear Ye Him)
Indianapolis, Indiana, USA, 11.6.1956

¹       Paljon kiitoksia. Nyt, ennen kuin istuudumme, rukoilisimmeko hetkisen, kun painamme päämme?

Siunattu taivaallinen Isä, kun me tulemme sinun eteesi tänä iltana iloisin sydämin… Voi, millaista olikaan kuulla näitä sinun lastesi todistuksia, jotka sinä olet vapauttanut synnin aallokosta, ja olet parantanut heidän sairaat ruumiinsa ja antanut heille iloisen, onnellisen sydämen, jotta he palvelisivat sinua. Me olemme siitä todella iloisia, ja me rukoilemme, Jumala, että tämä olisi alku monille muille, jotka ehkä kärsivät tänä iltana, että he paranisivat ja vapautuisivat kärsimyksistään. Voikoon tämä olla se hetki, jolloin monet tekevät päätöksensä ikuisesta määränpäästään ja valitsevat Herran Jeesuksen, ja hylkäävät maailman. Suo nämä siunaukset.

Piilota meidät Golgatan kätköön tänä iltana. Voisimmepa me nähdä hänet, joka sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Ja kun, me ajattelemme tänä pimeänä aikana, jona me elämme, mitä voi tapahtua, me olemme iloisia siitä, että kohdalleen asettunut usko Kristukseen voi asettua Ikiaikain Kalliolle, kun myrskyisät aallot lyövät sen perustukselle, ja katsoa meren yli Häneen, joka sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Sen varassa on varmuus siitä, että jonakin päivänä meren Luoja ja tekijä vie sen pois. Auta, että tämä usko ankkuroituisi tänä iltana jokaiseen sydämeen, kun me ryhdymme palvelemaan sinua. Me pyydämme sitä Herran Jeesuksen, sinun rakkaan lapsesi nimessä, aamen. Istuutukaa vain.

Minulla on ollut tänään suurenmoinen ja ihana päivä – tämä iltapäivä, ja päivä, monine henkilökohtaisine keskusteluineen ja niin edelleen, ja erilaisine valtuuskuntineen, jotka ovat suunnitelleet tulevia kokouksia ja niin edelleen. Ja sitten, silloin tällöin, menen kadulla jonkun ohi, joka on sairas, ja näen, meidän Herramme käden ojentuvan armossaan heidän puoleensa.

Tänä iltana, kun olin syömässä vähän voileipää, sandwichbaarissa, oli todella sykähdyttävää, kun eräät italialaiset veljet tulivat luokseni, ja eräs heistä sanoi, että äänittäjäkaveri, Gene Goad, oli hänen ystävänsä. Hän sanoi: ”Gene tuskin enää tuntee minua, koska kun hän ja minä olimme yhdessä, me ravasimme yhdessä pitkin biljardibaareja”, hän sanoi, ”mutta nykyään, me olemme Herran palveluksessa.” Hän sanoi: ”Minusta se…”

Ja hän näytti vauvaansa minulle – katolisia; hänen vaimonsa on Italian katolisia, ja hänen pieni vauvansa oli aivan viimeisillään syövän takia. Ja minä rukoilin hänen puolestaan, ja siunattu Herra Jeesus paransi lapsen, ja hän elää tänäkin iltana kahden tai kolmen vuoden jälkeen täysin terveenä ja hyväkuntoisena. Ja he ovat molemmat pelastettuja ja Pyhällä Hengellä täytettyjä. Sellainen saisi kenen tahansa sydämen väräjämään.

²       Vain hetki sitten – oli eräs kullannuppu täällä, lähdössä – leukemiatapaus aivan viimeisillään, rukoiltavana ja että kädet pantaisiin päälle – uskolliset, suloiset isä ja äiti… Toi mieleeni muiston noin kahden vuoden takaa – olin yhtenä päivänä palaamassa todella kaukaa kotiin, ja olin niin väsynyt, että tuskin pysyin pystyssä. Joskus suunnilleen auringonnousun aikaan tuli puhelu jostakin motellista: ”Vauvalla elinaikaa seitsemän päivää”, ja ihmiset olivat ajaneet Kansasin poikki lumimyrskyä uhmaten läpi Missourin, Illinoisin, saadakseen lapsen rukoiltavaksi. Minä menin paikalle, ja eräs presbyteriaanipastori, ja hänen miniänsä ja poikansa olivat siinä huoneessa tuon pikkuisen kullanmurun kanssa, ja lääkärit olivat antaneet hänelle seitsemän päivää aikaa.

Pyhä Henki tuli paikalle, ja kertoi tuolle pojalle ja tytölle, vauvan isälle ja äidille heidän tilastaan ja mitä heidän pitäisi tehdä, ja miten ottaa Kristus vastaan. He lupasivat, kädet heidän pienen, kuolevan lapsensa ympärillä, Jumalalle, että palvelisivat häntä kunnioittavasti siitä päivästä lähtien. Ja kaksi viikkoa siitä eteenpäin, lapsi hyppeli jo narua koululla lääkärien terveeksi julistamana. Hän elää tänäkin päivänä ja ylistää Jumalaa, Jumalan kunniaksi.

³       Yksityisissä keskusteluissa, tänään iltapäivällä, tuolla sisällä, eräs nuori nainen, siis keski-ikäinen, sanoisin, tuli sisään; hän oli ollut vuosia opettajana, ja tuolla naisella oli ollut pitkään jokin vinossa. Jopa, tohtori Lee Vayle – joka esiteltiin täällä – First Baptist-seurakunnan pastori, Spencervillessä, piti kymmenen minuutin keskusteluja jokaisen kanssa, kun he tulivat sisään. Ja tuo rouva tuli sisään, ja hänen tapauksessaan, Jumalan oli tehtävä ja näytettävä jotakin. Naiselle oli tehty kaikenlaista, rukoiltu hänen puolestaan, mutta sitten, Pyhä Henki tuli paikalle, ja avasi koko jutun, ja näytti erään asian, ja tuo nainen vapautui täydellisesti. Monien vuosien – 20 vuoden, tai useamman kuluttua kidutuksen jälkeen, Pyhä Henki vapautti hänet. Tuo leveä hymy naisen kasvoilla, kun hänen kymmenminuuttisensa oli lopussa, lähti huoneesta riemuiten. Mitä me siihen sanomme? Usko, joka kerran annettiin pyhille, on annettu taas tänä iltana niille, jotka uskovat. Olkoon Herra siunattu!

⁴       Siis, minä haluan käyttää tässä hetken; luulisin, että huomenna on minun vuoroni opettaa täällä tabernaakkelissa; onko se puoli kolmelta? Puoli kolme, luulisin, että noin 30 minuuttia, tai miten pitkä se minun osuuteni onkin. [Veli Boze sanoo: ”Kaksi tuntia.] Siihen en pysty, veli Joseph, mutta hän…

Meillä on joitakin… Tosi mukavaa, kun te sanotte tällaisia asioita, koska minä tiedän, että on ainoastaan – on yksi asia; joku yritti vähän aikaa sitten antaa minulle tohtorinarvon, ja minä sanoin, että ”olen siihen liian fiksu.” Sanoin: ”Kyllä minä nyt sen verran ymmärrän, ja ihmiset myös.” Niinpä… jos mies tuntee rajansa ja… minun Kentuckyn murteeni, [kääntäjä: seuraavia murteellisia muotoja mahdoton suomentaa] ”his” ja ”hain’ts” ja ”tote” ja ”fetch” ja ”carry”, te ihmiset varmaan ymmärrätte, miksi minä en ole teologian tohtori. Miten minä haluaisinkaan heidän koulutuksensa ja kykynsä käyttää sitä, mutta minulla ei sitä ole. Niinpä, minun on luotettava siihen, että Jumala tekee työtä teidän sydämessänne, että te uskotte siihen, mitä minä sanon – siinä kaikki; ainoa minun tuntemani tapa.

⁵       Siis nyt, Herra teitä siunatkoon, kun minä luen lyhyen tekstin, jos Herra suo, Matteuksen evankeliumin 17:nnestä luvusta, ja 5:nnen jakeen 2 viimeistä sanaa; ja kun on kiire, minulla ei ole kovin paljoa aikaa lukea ja rukoilla, mutta minä haluaisin lähestyä tätä aihetta tänä iltana, jos Herra suo:

Kuulkaa häntä.

Kaksi pikkuista sanaa, mutta se… Te sanotte: ”Onpa hirveän lyhyt teksti, veli Branham.”

Mutta, ei tekstin pituudella ole merkitystä, sen sisältö ratkaisee. Se juuri – jokainen ihmisen, joka sen kuulee, ja miten hän siihen suhtautuu, ratkaisee hänen ikuisen määränpäänsä. Joskus, me emme voi arvioida asioita niiden koon perusteella.

⁶       Minä puhuin – siis, kuulin jokin aika sitten, luulisin, radiosta siitä pojasta, joka oli penkonut ullakkoa, ja hän törmäsi pariin vanhaan matkalaukkuun, ja hän aukaisi yhden. Ja tutki sitä, ja löysi vanhan postimerkin, ehkä noin ½ neliötuuman kokoisen. No, hän katseli sitä ja ajatteli, että sen täytyi olla vanha merkki. Kadulla hän huomasi – muisti, että siellä oli eräs postimerkkien keräilijä.  Ja hän juoksee vikkelästi katua pitkin hänen luokseen, ja sanoo keräilijälle: ”Minä löysin yhden vanhan postimerkin, paljonko te annatte siitä merkistä?”

Ja se oli keltainen ja vanha, ja niin tuo postimerkkienkeräilijä tutki sen ja sanoi: ”Minä annan sinulle tästä tämän yhden dollarin tästä postimerkistä.”

No, merkki oli puolen tuuman kokoinen ja dollarin seteli monen tuuman, suunnilleen 2 X 4; siinä oli paljon enemmän paperia, kuin siinä pikkuisessa postimerkissä, ja niinpä poika sanoi: ”Postimerkki on sinun ja dollari minun.”

Ja sitten, kahden viikon päästä, tuo keräilijä myi sen merkin 50:llä dollarilla. Ja suunnilleen kahden kuukauden päästä siitä, tuo postimerkki myytiin 500:lla dollarilla, ja viimeksi, kun minä kuulin merkistä, sen arvo oli ¼-miljoona dollaria.

⁷       Näettehän, ei koko ratkaise, vaan se, mitä siihen on kirjoitettu. Tässä tekstissä on kyllin arvoa tälle illalle, koska siinä on kaksi sanaa Jumalan ikuisesta Sanasta. Kun kaikki taivaat ja maa katoavat, se Sana tulee kestämään ikuisesti.

Tätä samaa asiaa ovat ihmiset opettaneet kautta aikojen – 2000 vuotta ja se on yhä yhtä innostava jokaiselle sukupolvelle, kuin se oli ensimmäiselle sukupolvelle, jolle se luettiin, sillä se on Jumalan ikuista Sanaa. Ja jos aika kulkisi vielä eteenpäin monia tuhansia vuosia, tai maailmankausia, sillä yhä tulee olemaan sama merkitys.

Jos minä kirjoittaisin teille kirjeen, te saattaisitte arvostaa sitä, mutta, te olisitte ainoa, joka voisi arvostaa sitä, koska se olisi minulta itseltäni teille. Mutta tämä asia koskee ”sitä, joka tahtoo”, eikä se kuole koskaan. Minun kirjeeni lakkaisi olemasta arvokas silloin, kun te kuolette. Mutta, Jumalan Sana ei voi koskaan lakata olemasta [arvokas], johtuen Jumalasta itsestään. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.”

⁸       Siis, jokainen ihminen on sanansa mittainen. Minä en ole enempää kuin oman sanani mittainen. Sinä et ole enempää kuin sanasi mittainen. Jumala ei ole enempää kuin Sanansa mittainen; ja Hänen Sanansa on osa häntä. Sinun sanasi on osa sinua; minun sanani on osa minua. Siksi, koska hän on erehtymätön, hänen Sanansa on oltava erehtymätön. Kun Jumala on kaikkivoipa [/kaikkivaltias], hänen Sanansa on kaikkivoipa. Siis, siinä on sen arvo. Ja se on kutsu jokaiselle kuolevaiselle maan päällä, jos se otetaan vastaan hyvin, mutta jos se hylätään, silloin sillä ei ole mitään arvoa.

Joitakin aikoja sitten täällä käytiin oikeutta maamme korkeimmassa oikeudessa. Eräs mies oli tehnyt rikoksen, ja osavaltion kuvernööri oli tuominnut hänet ammuttavaksi, tai tapettavaksi julkisella teloituksella. Ja kun tuo mies oli vankilassa odottamassa teloituksen täytäntöönpanoa, joku meni kuvernöörin puheille niin, että kuvernööri sai siitä perusteen armahtaa tuo mies. Kuvernööri kirjoitti rivin pikku paperilappuselle ja allekirjoitti sen: ”Tämä mies on armahdettu. Kuvernööri Se ja se.

Ja kun, se vietiin miehelle ja asianajaja näytti sitä hänelle, hän sanoi: ”Minä en ota tuota vastaan. Armahduksessa on oltava jotain enemmän kuin tuo. Minä uskon, että se on väärennös ja siksi minä uskon, että joku yrittää höynäyttää minua.

⁹       Miten Paholainen yrittääkään sanoa samaa seurakunnalle tänä iltana: ”Raamattua on tulkittu väärin, eikä se enää tarkoita samaa; se koski eri sukupolvea.” Mutta, voi, ystäväni, sallikaa minun sanoa tämä tänä iltana: se koskee jokaista, joka vain antaa Hänen tulla. Se [Sana] on aivan yhtä vaikuttava tänä iltana kuin se oli silloin, kun se lankesi hänen huuliltaan.

Kun tuo mies hylkäsi armahduksensa, koska sitä ei ollut kirjoitettu riittävän hienosti,  hänet teloitettiin seuraavana aamuna. Ja, tässä on se kuvernöörin armahdus, ja tässä on mies, joka teloitettiin sen jälkeen, kun kuvernööri oli allekirjoittanut armahduksen. Siitä käytiin liittovaltion oikeudessa, ja tultiin siihen päätökseen – ja minä haluan, jokaisen kuulijani tänä iltana ajattelevan asiaa vakavasti – ja kun maamme liittovaltion oikeuden, ei vaan korkeimman oikeuden päätös tuli, siinä sanottiin näin: ”Armahdus ei ole armahdus, jos sitä ei oteta vastaan armahduksena.”

Ja, Jumalan anteeksiantava armo, Jumalan jumalallinen parantaminen on jokaisen uskovan omaisuutta, jos se otetaan vastaan sellaisena. Mutta, jos se hylätään, sillä ei ole mitään vaikutusta; Jumala ei ole syypää, koska hän on tarjonnut niitä sinulle.

¹⁰   Jeesus, meidän Herramme, kun hän vaelsi täällä maan päällä, hän ei kulkenut paikasta toiseen viihdyttäjänä ja ihmisten aplodien ja yleisön kättentaputusten ja suurten kukkaisjuttujen saattamana, joilla tämän maailman ihmiset, tai että opettajat olisivat ylistäneet häntä. Mutta, jokainen askel, jonka hän otti, oli Herran määräämä. Oi, kuinka minä rakastan tätä, kun hän sanoi 12-vuotiaana: ”Ettekö ole tienneet, että Minun tulee olla Isäni toimissa?” [AS] Miten se saakaan meidän häpeämään, kun me itse vain käytämme aikamme huvitteluun. Ja Raamattu sanoo: ”Vanhurskaan askeleet ovat Herran ohjaamat.” [Herra ohjaa sen miehen askeleet, jonka tie on hänelle mieluinen. PS 37:23] Meidän on vaellettava sen mukaan, miten hän ohjaa meitä. Kulkea kuin kristitty; puhua kuin kristitty; elää kuin kristitty.

Ja me näemme että Hän joutui kasvotusten ihmisten neuvostojen kanssa; voi, miten vaikutusvaltaisia ihmisten neuvostoja hän kohtasikaan; kerrankin, hän kohtasi 500, kerran 70, kerran 12, kerran kolme; ja hän jopa lupasi, että missä kaksi tai kolme on kokoontuneena, minä olen heidän keskellään. Jumala ohjasi hänet kohtaamaan nuo neuvostot. Sillä, miten vähäistä se onkin, ei ole merkitystä, kyse on hänen velvollisuudestaan ja hänen etuoikeudestaan ja hänen suuresta ilostaan pitää Jumalan käsky kohdata teidät, missä teitä sitten onkin ”kaksi tai useampi, kokoontuneena minun nimessäni.” Hän kohtaa jonkun salaisessa kammiossa – ja siellä, missä ihmisten sydämet ovat vuodatettu Jumalan eteen, Jumala on luvannut kohdata.

¹¹   Siis, te näette, ettei tarvita isoja asioita tuomaan Kristus paikalle; ei tarvita suuria järjestöjä, eikä tarvita suuria seurakuntia, suuria kokouksia, vaan tarvitaan yhden sydämen vilpittömyyttä tuomaan Kristus paikalle.

Minun mielestäni Raamattu, kun Filippuksella oli suuri parantamiskampanja, ja Pyhä Henki kutsui hänet kampanjastaan ja hän lähti erämaahan tapaamaan tuota etiopialaista, johtaakseen hänet Jeesuksen Kristuksen pelastavan tuntemisen ääreen…

Miten Jeesus ylitti tuon myrskyävän järven kerran mennäkseen Gadaraan auttaakseen tuota mielipuolta? Ja Hän lähti mennäkseen Gadaraan ja teki ylityksen sen takia, eikä vain sitä, vaan hän tulee kirkkauden porteilta Cadle tabernaakkeliin tänä iltana jokaisen ihmisen takia, joka uskoo häneen ja ottaa hänet vastaan.

¹²   Ja tässä raamatunpaikassa, josta me puhumme tänä iltana, Jeesus otti kolme opetuslasta mukaansa; sillä Sanassa on kirjoitettu, että ”tulkoon joka asia vahvistetuksi kahden tai kolmen todistajan sanalla.” [2. Kor. 13:1] Jumala oli lähes valmis tekemään jotain; eikä Jumala koskaan tee mitään valmistelematta asioita edeltä. Hän lavastaa näyttämön omaa suurta draamaansa varten.

Sallikaa minun sanoa tänä iltana tämä, jos en enää ikinä sano mitään; minä uskon, että Jumala on lavastamassa näyttämöä suurimmalle draamalle, mikä milloinkaan on koskettanut maapalloa: seurakunnan valmistamista ja hänen siunatun Poikansa Jeesuksen Kristuksen tulemista varten. Hän kokoaa pientä laumaansa yhteen ja esittää evankeliumin kaikkine merkkeineen ja muodoissaan maailmalle, että ne, jotka ovat osa maailmaa tulevat tuhoutumaan maailman mukana, ja nyt on valinnan aika.

¹³   Ja kun hän nousi ”Muodonmuutoksen vuorelle” [Matt. 17:1-9] sen täytyi olla ihmeen ihana paikka. Pietari piti sitä myöhemmin sinä pyhänä vuorena, jolla hän kertoi olleensa. Siis, se ei tarkoita sitä, että tuo vuori olisi ollut pyhä itsessään, se tarkoitti sitä, että pyhä Jumala oli tuolla vuorella. Voi, kuinka minä haluaisin saada teidät ymmärtämään sen. Kyse ei ole pyhästä seurakunnasta, kyse on Pyhästä Hengestä seurakunnassa, joka tekee siitä sen, mitä se on. Ihminen ei ole pyhä; kyse on Pyhästä Hengestä ihmisessä, mikä tekee hänestä sen, mitä hän on.

Ja matkalle sinne ylös, Jumala valmistautui järjestämään tuon näytelmän. Hän oli ottanut mukaan kolme todistajaa: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Siis, minä pidän aivan valtavasti katsoa tätä tältä kantilta: Pietari edusti uskoa, Jaakob edusti toivoa ja Johannes edusti rakkautta. Toivo, usko ja rakkaus, nuo kolme verratonta todistajaa. Ja maan päällä on kolme todistajaa: usko, toivo, rakkaus – Raamattu opettaa niin. Ja Hän  otti mukaansa uskon, toivon ja rakkauden todistamaan siitä, mitä Hän oli juuri aikeissa tehdä.

¹⁴   Minä tiedän, että monet raamatunopettajat sanovat tänä iltana: ”Mihin hän mahtaa pyrkiä?” Minä tiedän, että oikea kuva tästä, veljet, heijastaa Jeesuksen tuloa, mutta tänä iltana minä haluaisin käsitellä sitä eri alalta – eri kannalta. Minä en… Jokainen Raamatun aihe, ja kaikki Raamatussa – joka sana liittyy yhteen; Koko Raamattu – jokainen sen sana liittyy Jeesukseen Kristukseen, kaikki; kaikki esikuvat, jokainen varjo, kaikki liittyy toinen toiseensa. Niinpä, siitä syystä tänä iltana minä uskon pyhästi elävän Jumalan Sanaan – tähän siunattuun, vanhaan kunnon Raamattuun. Uskon, että kaikki sen ulkopuolinen tulee murentumaan yhtä varmasti kuin maapallo on olemassa.

Ja, me näemme, kuinka miehet nousevat vuorelle; ja siellä oli kolme todistajaa: toivo, usko ja rakkaus. Ja sitten – Jumala aikoi tehdä jotakin; hän toi kolme todistajaa taivaasta – kolme todistajaa maan päältä: Pietari, Jaakob ja Johannes, ja kolme todistajaa taivaasta: Mooses, Elia ja Jeesus. Kolme maallista olentoa ja kolme taivaallista olentoa. Oi, minä rakastan todella Häntä kun Hän toimii tällä tavalla. Voin hyvin kuvitella, kuinka puiden lehdet lakkasivat liikkumasta, kun tämä tapahtui. Siis, Raamattuun on kirjoitettu: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala. [KR33 Ps. 46:11]

¹⁵   Siinä se seurakuntien ongelma nykyään on. Jumala ei saa heitä olemaan paikoillaan riittävän pitkään. Ihmiset ryntäilevät sinne, ja ryntäilevät tänne ja tavoittelevat sitä ja tavoittelevat tätä, ja rampataan lähetystyössä ja liitytään seurakuntiin. Miksette te pysähdy hetkeksi ja ole hiljaa hetki? Kun Jumala oli viemässä lapsiaan Punaisen meren läpi, hän pysäytti Punaisen meren. Miksi? Hän osoitti voimansa.

Kerran, kun aurinko oli laskemassa länteen, ja Jumala osoitti voimansa; hän pani auringon pysymään paikoillaan, ja osoitti ihmislapsille, mitä oli tekemässä. Yhtenä päivänä, hän oli antamassa näön sokealle miehelle; ja Raamattu sanoo: ”Jeesus seisahti”, kun Jumala työskenteli hänen kanssaan, tai siis, työskenteli hänen kauttaan. [Mark. 10:49] Ja minä olen tänä iltana varma, helluntailaisystäväni, metodistit, baptistit, ja mitä sitten olettekin, jos te pysähtyisitte riittävän pitkäksi aikaa, ettekä hermoilisi koko ajan, vaan olisitte hiljaa, Jumala paljastaisi jumalallisen suunnitelmansa teille. Hiljentykää; olkaa hiljaa hänen edessään.

¹⁶   Ei ole mitään näiden kauniiden hetkien veroista; miten minä rakastankaan lähteä ulos aamulla, kun yö on mennyt ja maa on hiljentynyt; mennä ulos kukkatarhaan; koko tuo tuoksu joka leijuu lähellä maan pintaa ja hajuste… Meillä täällä Indianassa, on eräs kuusama. Miten minä rakastankaan ratsastaa aamun koitteessa, mutta kun tuuli alkaa puhaltaa päivänkoitteessa, nuo tuoksut tuntuvat pyyhkiytyvän pois.

Sellainen on nykypäivän seurakunnan tila. Se ei tiedä, mihin uskoo. Se pomppii paikasta toiseen, ja mitä tahansa pieniä juttuja tuleekin, se loikkaa tavoittelemaan niitä, ja siksi kaikki tuo seurakunnan kauneus ja tuoksu suihkutetaan pois. Juuri niin. Olkaa hiljaa. Jonakin päivän kaikki tulee olemaan liikkumatta. Aika pysähtyy ja se sulautuu ikuisuuteen. Kuu pysähtyy, aurinko pysyy liikkumatta; ihmiset ovat liikkumatta. Minä sanon tämän, tänä iltana, veljet, että se tulee olemaan suurenmoinen hetki; ja syntiset tulevat olemaan paikalla.

¹⁷   Voi teitä, jotka ramppaatte yökerhoissa ja joka puolella ja yritätte löytää rauhan. Olkaa aloillanne yksi päivä. Veljet, Elvis Presley tulee olemaan paikalla, ja hänkin tulee olemaan kauhuissaan silloin, jos hän ei nyt tee parannusta. Arthur Godfrey tulee olemaan siellä kaikkien noiden pikku-Godfeyden kanssa, vaaleaveriköiden, ruskeaveriköiden, ja niin edelleen. Se tulee olemaan heille vavistuksen hetki. Kaikki maailman ”terve Mariat” eivät tule puhdistamaan hänen syyllistä sieluaan, siihen tarvitaan Kristuksen verta. Millaista hölynpölyä; neljää psykiatria tarvitaan pitämään hänet toimintakykyisenä. Ihmisen sielun puhdistamiseen synnistä tarvitaan Jeesuksen Kristuksen veri. Ja tuo sielujen saastuminen…

Minä saatan loukata teidän pikku näkemystänne, teidän idolianne; [mutta] tämä on saarnastuoli: ne sen kaltaiset tuovat kansakunnallemme kirouksen – kaikki tuo rock and roll ja boogie-woogie ja muu sen kaltainen on roska, jonka Paholainen on pannut ihmisten sydämeen – sellaista humpuukia. Herra armahda. Hiljennytään kerrankin ja mennään Jumalan eteen!

Miehet seisoivat hiljaa. Jumala osoitti heille kuvan siitä, mitä aikoi tehdä. Jumala ei ikinä pyydä ihmistä tekemään mitään, mitä hän itse ei olisi tehnyt; Jumala on valmistanut ihmiselle tien.

¹⁸   Siis, kuva, jonka haluaisin asettaa teidän eteenne tänä iltana, on tällainen: Vanhassa testamentissa oli laki, jota nimitettiin poikien asettamiseksi; tai niin sanottiin luulisin Ef. 5:1:ssä sanoo, että Kristus – Jumala on edeltä määrännyt meidät lapseksiottoon Jeesuksen [Ef. 1:5 (asut)] Kristuksen kautta. Jos te käytte läpi [jakeen] alaviitteet, te näette, että siinä palataan Vanhaan testamenttiin ja pojan asettamiseen, pojaksi asettamiseen.

Siis, Raamatussa, kuten Johannes 14:ssa, tunnutaan törmättävän johonkin monille meistä outoon asiaan: ”Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa.” [KJV: ”…’talossa’ on monta ’kartanoa’”] Tämä ei oikein kuulosta oikealta, eihän? Minun Isäni talossa on monta kartanoa. Tässä tuntuu olevan jotakin vikaa. Luulisin, että se oli Moffatt, eräs kääntäjistä, joka teki asian vieläkin hullummaksi ja sanoi: ”Minun Isäni kerrostalossa on monia asuntoja”, aivan kuin te menisitte sinne ja vuokraisitte asunnon. Typerää.

Mutta alkuperäinen käännös on tällainen: ”Isäni valtakunnassa on monia palatseja.” Siis, syy siihen, että King Jamesissa kääntäjät ovat kääntäneet sen näin, johtuu sen aikaisesta Englannista. Suurta kuningaskuntaa kutsuttiin taloksi, ja kuningas oli talon isä. Siitä syystä se on pantu näin: ”Minun Isäni talossa…” Se on hänen valtakuntansa. Se tuli Vanhan testamentin opetuksista.

¹⁹   Siis, Vanhassa testamentissa isä omisti suuren palan maata, ja siinä oli pieni rakennus, hänellä oli siellä palvelijoita. Ja kun hänen perheeseensä syntyi poika, tämä poika… heti, kun hän oli syntynyt, hän oli poika. Siis, tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta minä luotan siihen, että te vilkaisette sitä vähän ensin ja ymmärrätte sen.

Kun helluntaiseurakunta ja täyden evankeliumin kansa sai Pyhän Hengen, he sanoivat: ”Tässä se on. Me olemme syntyneet Valtakuntaan; asia on selvä.” He erehtyivät. Kun perheeseen syntyi poika, oli totta, että hän oli syntyjään poika, mutta tämä isä oli kiireinen mies; hänellä oli paljon tekemistä. Niinpä, hän etsi kaikkialta maasta, ja otti parhaan mahdollisen löytämänsä tutorin – miehen, joka opettaisi poikaa ja kasvattaisi hänen poikansa, ja tekisi hänestä oikeanlaisen pojan.

²⁰   Ja, miten luonteenomaista tämä onkaan meidän taivaalliselle Isällemme. Kun hänen lapsensa syntyvät valtakuntaan, heille ei anneta piispaa, eikä heille anneta ketään maallista henkilöä, vaan Jumala, Isä, on antanut seurakunnalle parhaan mahdollisen tutorin, Pyhän Hengen, seurakunnan kasvattajan. ”Kun hän tulee, hän opettaa teitä ja johtaa tiedät kaikkeen totuuteen” – Pyhä Henki.

Ja siis, koska tällä opettajalla oli velvollisuus kasvattaa poikaa, hän toi viestejä isälle, miten poika edistyi. Ja hänen käytöksensä määräsi sen, mitä hän perisi. Jos, hän oli hyvä poika, hän peri isältä kaiken hänen omistamansa. Jos hän ei ollut hyvä poika, hän ei saanut mitään; hän ei ollut sen arvoinen, vaikka hän oli poika.

Ja juuri siksi, että te olette ottaneet vastaan Pyhän Hengen – se ei tarkoita sitä, että kaikki tullaan vain kaatamaan teidän käsiinne; siitä syystä, jos seurakunta hiljentyy vähäsen ja lakkaa yrittämästä sanoa: ”Minä olen assemblylainen; minä olen ykseysläinen; minä olen trinitaari; minä olen sitä ja minä olen tätä.” Te olette Kristuksen ja ostettu hänen verellään. Teillä ei ole oikeutta katkaista välejänne toisiin ihmisiin noin vain, tai vetää raja-aitoja tai esteitä, elleivät he elä vääränlaista elämää. Me olemme yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki olemme yhdessä Hengessä kastetut yhteen ruumiiseen; uskovien ruumiiseen.

²¹   Siis, huomatkaa, mitä, jos tuo tutor, tämä kasvattaja… Paavali opettaa sen yksinkertaisesti evankeliumeissa – tai siis Uuden testamentin kirjoissa. Minä haluaisin, että te kiinnittäisitte tähän huomionne: tämän tutorin oli oltava rehellinen mies. Siis, hänen ei saanut vetää mihinkään suuntaan; poika ei saanut vedota tutoriin millään tavalla, koska tutorin, tai opettajan, piti kertoa isälle tarkasti, miten poika käyttäytyi. Ja miten tutorin on täytynyt painaa päänsä häpeästä mennessään isän eteen ja sanoa: ”Sinun poikasi ei tottele; hän on holtiton.” Miten hänen on täytynyt kätkeä kasvonsa…

Ja minä voin hyvin kuvitella miten Pyhä Henki on – miten hänen on – ikiaikaisena profeettana, pitänyt punastua, seisoessaan Jumalan edessä, kun hän kertoo tämän päivän seurakunnan käytöksestä. Miten hänen täytyy punastua seisoessaan Isän edessä ja sanoa: ”Voi, he ovat kaikki eronneita; he käyttäytyvät kuten maailma. He naivat ja naittavat; ja naiset ovat pukeutuneet ja käyttäytyvät kadulla melkein kuin portot. Miten miehet polttavat tupakkaa ja kertovat likaisia vitsejä ja jäävät kotiin illaksi ja kuuntelevat ”Kuka rakastaa Sucya” ja kaikkia noita TV:n juttuja ja laiminlyövät seurakuntaa…Miten paimenet lähtevät vartiopaikaltaan saadakseen enemmän rahaa jossain muualla… Miten diakonikunta toimii vedonvälittäjänä ja niin edelleen…” Miten se onkaan saanut Pyhän Hengen punastumaan Jumalan edessä.

²²   Minä haluaisin sanoa tämän; te sanotte: ”Veli Branham, aina, kun sinä tulet  tänne sinä isket ihmiset kanveesiin.” No siis, jos te… Ehkä te tarvitsette sitä. Meidän pitää olla yhteensopivia tämän Kirjan kanssa. Minä haluaisin sanoa tämän, sisar. Mitä Pyhyyden [Holiness] seurakunnalle on tapahtunut? Mitä meidän kansallemme on tapahtunut? Minä arvostan teidän osoittamaanne säädyllisyyttä, mutta tiesittekö te, että vuosia sitten oli väärin leikata hiuksianne? Raamattu sanoo, että oli. No, miksi meillä on niin monia lyhythiuksisia naisia nykyään? Ennen oli väärin, että te käytitte manikyyriä, ikinä, – siis se oli väärä nimitys sille, mutta se moska, mitä te panette kasvoihinne – maali. Raamatussa oli yksi ainut nainen, joka maalasi kasvonsa, ja Jumala syötti hänet koirille. Pitää paikkansa. Niinpä, kun te näette naisen, joka käyttää sitä, te voitte sanoa: ”Hyvää päivää, rouva Koiranruoka.” Sitä juuri nainen on Jumalan edessä. Siis, se on totta. Se on väärin. Siinä teille Raamatun esimerkkitapaus.

²³   Ja eräs asia, jota minä haluan kysyä, on tämä: Me oletamme elävämme sivistyksen huippukohdassa – mitä joskus epäilen; nykyseurakuntien nykyaikaiset naiset, useimmat helluntailaisia, joilla on meneillään naisten vapautus… loukkasiko tämä? Olisi pitänyt. Naiset riisuvat niin paljon vaatteitaan kuin laki vain sallii riisua; ja sitten te sanotte että tässä sivilisaatiossa eletään kristillistä elämää.

Afrikan ”pimeillä” seuduilla, jonne etiopialaisia naisia tuli tuhansittain minun kokouksiini, ”villejä” pakanoita, alkeellisia alkuasukkaita, jotka eivät tienneet kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, tulivat paikalle vain pikku kangastilkku edessä ja naru lanteilla, ja koko keho näkyvillä, mutta kun Jumala laskeutui voimassaan ja pelasti heidät synnistä, kukaan ei maininnut mitään vaatteista, mutta kun ihmiset alkoivat jättää yleisön, (minä katselin sitä itkien) naiset kietoivat tällä tavalla kätensä peittääkseen itsensä siihen asti, että saivat jotain vaatteita päälleen; ja sitten me nimitämme itseämme sivistyneiksi. Me nimitämme itseämme kristityiksi, joilla on Pyhä Henki. Hävetkää, te naisten vapautusta saarnaavat. Veli, meidän pitäisi saarnata vapautusta synnistä! Jumala vapauttaa meidät kaikesta tuollaisesta moskasta.

²⁴   Huomatkaa, jos itse Pyhä Henki ilmoittaa tuolle ”villille” pakanalle, joka ei erota oikeaa kättä vasemmasta, että hän on alasti, ja sinä väität, että sinulla on Pyhä Henki ja riisut päältäsi kaiken, minkä laki sallii, niin jotakin on jossain vialla. Voi tavaton, mitä Pyhä Henki ajatteleekaan, kun hän tulee Jumalan eteen siitä, miten hänen lapsensa käyttäytyvät?

Sanot: ”Entä miehet?” Sinä, veli, nyt on sinun vuorosi: sinä nimität itseäsi mieheksi, ja perheen pääksi – ja sallit naisesi riisuutua ja lähteä sellaisena ulos leikkaamaan ruohoa, miesten eteen, savuke kädessä, niin se osoittaa, miten paljon sinä olet mies. Se on täsmälleen niin. Näin on. Te tiedätte, että se on totta.

Se, mitä me tarvitsemme, on vanhanaikainen Pyhän Hengen herätys, joka puhdistaa seurakunnan. Niin se on. Minä en sano sitä vitsinä; tämä ei ole vitsailun paikka, koska me olemme tässä tekemisissä ihmisten sielujen iankaikkisen sijoituspaikan kanssa; mistä minä joudun vastaamaan tuomiopäivänä – mutta se on totta. Eipä ihme, että seurakunnan on seurattava kaikenlaisia pikku ismejä ja fantasioita ja sensaatioita ja semmoisia.

Miksi ottaa vastaan korvike? Miksette te puhdistaudu ja ole hiljaa? Helluntaitaivaat ovat pullollaan todellista Pyhää Henkeä, joka tekee sinusta sen, mitä sinun pitäisi olla. Miksi te ottaisitte vastaan mitään tuollaisia pikku ismejä? Koska te yritätte elää synnissä ja omistaa Pyhän Hengen samanaikaisesti. Hän on lähtenyt tiehensä ja jättänyt teidät. Se juuri seurakunnassa on vikana. Pitää ehdottomasti paikkansa – niin kovasti. Me tulemme siihen vähän myöhemmin

²⁵   Mutta sitten, jos tuo lapsi on tottelevainen, oikein hyvä lapsi, miten tuo Opettaja haluaakaan seistä Isän edessä ja sanoa: ”Voi, Herra, sinun pieni poikasi on moitteeton gentlemanni. Hän on: ”Ylös ja ulos”, eikä mikään: ”Kotona TV:n ääressä”, vaan rukouskokouksessa joka ilta omalla ”vartiopaikallaan”; kadulla todistamassa. Hän elää kaiken, mitä voi moittia, yläpuolella. Hän on todella ”isänsä toimissa.” Kun ollaan syömässä myllyllä, tai jossakin, hänellä on sinun Kirjasi kainalossaan. Hän lukee sitä; hän todistaa toisille ihmisille. Kun hän tulee illan jälkeen kotiin hän peseytyy – eikä hän ole ollut missään takapihalla oluella, vaan todistamassa Jumalan rakkaudesta, joka on hänen sydämessään.” Opettaja sanoo: ”Siis, Herra, sinulla on todella hieno lapsi.”

Minä voin nähdä, kuinka Isä röyhistää rintaansa ja sanoo: ”Oi, kyllä, omena ei ole pudonnut kauas puusta, kyllä.”

²⁶   Joskus iltaisin, kun lapset ovat unessa, rouva Branham livahdamme huoneeseen katsomaan pikku Josephia. Ja minä katson häntä kun hän makaa siinä unessa ja sanon: ”Äiti, tiesitkö, että hänellä on isot silmät, aivan kuten sinulla.”

Kyse on meidän molempien ominaisuuksista, jotka tulevat tuossa lapsessa esiin. Voi, miten Jumala haluaakaan nähdä heijastuksen itsestään, ja seurakuntansa heijastavan voimaa ja kunniaa maailmalle.

Vanhassa testamentissa, kun hakkaajat hakkasivat kultaa… Kun me saamme kultaa, se on täynnä rikkikiisua; se on katinkultaa – se kiiltää enemmän kuin oikea kulta. Siinä on jotain mönjää ja kaikkea, mutta ennen, nuo hakkaajat hakkasivat kultaa. Ja he tiesivät, että kaikki lika oli saatu siitä pois, siitä, että siitä heijastui heidän oma kuvansa, niin kuin kiillotetusta peilistä. Hän hakkasi sitä, ja hakkasi sitä, kunnes näki siitä oman peilikuvansa.

Sitä juuri Pyhä Henki yrittää tehdä seurakunnalle. Hakkaa sitä, ja kääntää ympäri ja hakkaa sitä niin kauan, että seurakunnasta heijastuu ihmisille Kristus, ja osoittaa, että hän on noussut kuolleista. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän yrittää saada ihmiset hakkaamaan maailman itsestään. Paholainen on valunut seurakuntaan. Ja Pyhä Henki, jos te vain seisotte paikallanne hiljaa ja annatte hänelle luvan, hän tulee hakkaamaan teidän elämäänne niin kauan, että Kristuksen rakastava rauha heijastuu teidän elämästänne.

²⁷   Siis, kun tämä lapsi oli kuuliainen, tuli tietty päivä, kun lapsesta tuli täysi-ikäinen. Helluntaiseurakunnalla pitäisi olla nyt se päivä. Teidän presbyteriaanien olisi pitäisi olla sellaisia jo kauan sitten: baptistien, metodistien, mutta mikä teidän on?

Sitten, tuo tietty päivä tulee, kun isä kokoaa kaikki ihmiset kaikilta ympäröiviltä seuduilta, jotka ovat tulleet kaupunkiin – tai, johonkin mahtavaan paikkaan. Ja hän asettaa poikansa johonkin korkealle, ja pukee hänet kauniiseen pukuun; ja pidetään seremonia, ja tuo isä hyväksyy tuon saman pojan, joka oli syntynyt, hän hyväksyy hänet sukuunsa; tai toisin sanoen, hän asettaa hänet hänen omaan asemaansa suvussa, ja silloin hänestä tulee kaiken sen perillinen, mitä isällä oli. Toisin sanoen, hänen nimensä shekissä on samanarvoinen kuin hänen isänsä nimi.

Ja siinä tilassa seurakunnan pitäisi olla tänään; sen pitäisi olla tilassa… Ja, minä sanon tämän itselleni ja teille: oi, miten ikävää on, kun kaikkialla, missä minä kuljen ja näen syntiä ja ihmisten kärsimystä ja sairautta ja niin edelleen. Meidän pitäisi olla Jumalaan uskomisen tilassa, niin erottautuneina, että se, mitä me pyydämme Isältä hänen Poikansa nimessä, hän antaisi sen meille. Niin se on.

²⁸   Isä vei pojan sinne, hän otti hänet omaan sukuunsa tai asetti hänet tiettynä hetkenä erilleen. Seurakunnan pitäisi olla siinä tilassa tänä iltana, enkeli tulee teidän luoksenne, ottaa teidän erilleen ja kertoo teille teidän sijaintinne, siis missä te olette. Ei, että jokin miesjoukko panee kätensä teidän päällenne – se on maallista. Minä tarkoitan Jumalaa; Jumala asettaa teidät erilleen paikkaan, johon te kuulutte. Jumala tekee sen; teidän Tutorinne tekee sen. Hän on läsnä silloin kun se tapahtuu.

Siis, huomatkaa, Jumala toimii tässä [kirkastusvuorella] täsmälleen sen mukaan, miten hän käski ihmisen toimia. Hänen Poikansa oli ollut kuuliainen, hän oli pitänyt Jumalan mielessään. Hän ei ollut maleksinut paikasta toiseen sanomassa: ”Ymmärrättekö te, kuka Minä olen? Minun kampanjani on maan suurin; kyllä vain!”

Hän oli ollut kuuliainen; hän oli ollut kuuliainen Isälle eikä ollut vaeltanut paikasta toiseen huvittelemassa maailman asioilla, ja ollut niiden kanssa tekemisissä. Hän oli ollut kuuliainen. Ja Jumala otti siihen maanpäällisiä todistajia: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, toi Elian ja Mooseksen taivaasta alas ja asetti heidän seisomaan sinne, ja hyväksyi oman Poikansa. Hänet kirkastettiin siinä näiden todistajien ollessa läsnä. Ja Jumala laskeutui ja varjosi hänet; ja Raamattu sanoo: ”Hänen vaatteensa sädehtivät kuin aurinko.” Ymmärrättekö te nämä vaatteet – hänen kirkastumisensa? Jumala pani hänelle puvun päälle noiden taivaallisten todistajien edessä ja maallisten todistajien edessä.

²⁹   Siis, Pietari innostui kovasti, sillä se riitti kyllä saamaan ihmisen hurmioitumaan. Hän hurmioitui, kun tuli jotain yliluonnollista. Kuunnelkaapa tarkasti: se juuri saa ihmisen hurmioon, mutta meidän ei pidä hurmioitua. Ymmärrättehän, se sai sekakansaa lähtemään mukaan Egyptistä, mikä ”hukutti heidät omaan niskoitteluunsa niin kuin Koora.” [Juud. 1:11] Se juuri on saanut helluntaiseurakunnat sellaiseen sekaannustilaan, jossa ne ovat tänä iltana. Yliluonnollisia tapahtuu, ja sekakansaa lähtee mukaan.

Pietari innostuu; hän sanoo: ”Herra, tämä on niin suurta, että meidän on parasta perustaa tähän vähän seurakuntia.” Niin se on. ”Rakennetaan katedraali tähän, tai koulu; ja me nimitämme sen lain ja Mooseksen ja kaiken sen kouluksi. Kyllä; se meille tulee.”

³⁰   Siis, kuka pelastuu lain avulla? Ei kukaan voi pelastua lain avulla. Laki ei tullut pelastamaan meitä; lain tarkoitus oli tehdä meidän syntimme suuriksi – osoittamaan ne meille. Ja kuunnelkaapa, lakiin uskovat; minä haluan kysyä teiltä jotain… Ei ole yhden yhtäkään asiaa, jonka voi tehdä pelastuakseen. Ei ole. Teidät on pelastettu armosta ja vain sen kautta, eikä teillä itsellänne ole mitään tekemistä sen kanssa. Jumala valitsi Kristuksen ennen maailman perustamista. Juuri niin.

Me emme voi lukea ansioksemme ansaita yhtäkään asiaa. Sinä voit pitää kaikki käskyt, jos haluat, liittyä kaikkiin seurakuntiin, jos haluat, ja olet silti kadotettu. Sinä saatat tuntea katekismuksen, lausua ”terve Marioita…”, tuntea apostolisen uskontunnustuksen, doksologiat, saatat tuntea kaikki Raamatun opit, mutta Raamatun tuntemus ei ole elämä. Seurakunnan uskontunnustuksen tunteminen ei ole elämä, vaan Hänen tuntemisensa on elämä. Ainoastaan Hänen tuntemisensa… Sinut on saatettu kastaa tällä tavalla, tai sillä tavalla, sillä tavalla, tällä tavalla tai pirskotettu, valeltu, miten vain onkin, ja silti sinä olet kadotettu siihen asti, kunnes tunnet Hänet. Hänen tuntemisensa on elämä. Seurakunta omassa tilassaan…

³¹   Siis, he olivat siellä, ja Pietari sanoi: ”Rakennetaanpa tähän Moosekselle rukoushuone.” Siis, laki vie teidät vankilaan; laki saattaa teidät ainoastaan tuomion alaiseksi; laki vain suurentaa. Se oli poliisi, joka tuli paikalle, tarrasi käsivarteenne ja sanoi: ”Te olette syytteen alainen, kuolemanrangaistuksen uhalla.” Laissa ei ollut pelastavaa armoa. Armo tuli Jeesuksen Kristuksen –, ei lain kautta. Minä en vetoa lakiin, minulla ei ole lain kanssa mitään tekemistä.

No, sitten Pietari sanoi: ”Kuulkaapa, me rakennamme toisenkin rukoushuoneen; me teemme sen Elialle.” Mitä Elia edusti? Jumalan oikeudenmukaisuutta. Kuka haluaa oikeudenmukaisuutta? Veljet, minä en. Minä haluan armoa, en oikeudenmukaisuutta. Me olemme jokainen syntyneet synnissä, rakentuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan valehdellen. Me olemme syyllisiä alusta loppuun asti. Yksikään meistä ei voi toistaan pelastaa, vaikka me olisimme arkkipiispoja, paaveja, mitä tahansa; olemmepa profeettoja, tai mitä tahansa; vaikka me olisimme enkeleitä, me olisimme silti kelvottomia pelastamaan toinen toistamme – todellakin. Minä en halua oikeudenmukaisuutta; minä en perää oikeudenmukaisuutta, minä haluan armoa. Jumalan anna minulle armoa!

³²   Katsokaapa Eliaa, Jumalan oikeudenmukaisuuden ankaruutta, kun Elia oli siellä vuorenhuipulla – Jumalan tahdon mukaan. Jumala käski häntä; ja kuningas lähetti sinne joukon miehiä ja sanoi: ”Kiivetkää sinne ja ottakaa hänet kiinni.”

Kun he lähestyivät häntä, hän veti Jumalan oikeudenmukaisuuden rajaviivan ja sanoi: ”Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli taivaasta ja polttakoon teidät poroksi.” Tuli lankesi taivaasta ja poltti poroksi ne viisikymmentä.

”No”, kapteeni sanoi: ”Siis, sen täytyi olla vain salama; myrsky meni siitä yli. Me yritämme uudestaan; siis, se oli vain jokin luonnonvoima.” Niinpä hän lähetti toiset 50.

Ja Jumalan oikeudenmukaisuus nousi hänen profeetassaan ja sanoi: ”Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon taivaasta tuli, ja nielköön teidät.” Ja tuli kankesi, ja nieli heidät. Jumalan oikeudenmukaisuus… Armoa, veljet; me emme halua oikeudenmukaisuutta.

³³   Mutta, Pietari puhui ”mitä sylki suuhun toi”, kun hän halusi nimetä seurakunnan, kun hän halusi kirkkokunnallisia raja-aitoja, yhden sitä varten, toisen tätä varten. Taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä.” Ja kun miehet katsoivat uudestaan, he näkivät vain Jeesuksen. Laki oli häipynyt; kaikki tuomiot olivat hävinneet, ja Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä.”

Mitä Jeesus edusti? Jumalan rakkautta. ”Jumala rakasti niin maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään häneen uskova hukkuisi, vaan omistaisi iäisen elämän.”

Jumala – hänen luontonsa on niin rakastava, että kun jumalallinen rakkaus… Sitä seurakunta tarvitsee. Sen tarpeessa me olemme, emme Raamatun opin tarpeessa, emme kirkkokuntien tarpeessa; me olemme Jumalan rakkauden tarpeessa. Se on ollut minun aiheeni ja tulee olemaan, kunnes kuolen. Se, mitä seurakunta tarvitsee, on Jumalan rakkaus.

³⁴   Jos meillä olisi tuo Jumalan rakkaus Assembliesissä*, Unitedissa*, Church of Godissa*, metodisteissa, baptisteissa, kirkkokunnalliset raja-aidat romahtaisivat, tämä Cadle Tabernacle lähtisi kadulle tänä iltana ja Jumalan voima ja kunnia ja vanhanaikainen herätys pyyhkäisisi tämän kaupungin ja …?… pois.

Jos tämän kaupungin ihmiset, joita nimitetään Herran Jeesuksen Kristuksen mukaan uskovaisiksi, kokoontuisivat tuossa tilassa huomisiltana, viikon sisällä tästä, kaupungista ei löytyisi yhtään viinatrokaria eikä viskikuppilaa. Mikä meitä vaivaa? Rakkauden puute.

Mitä Jeesus edusti? Mooses lakia, Elia ankaruudessaan oikeudenmukaisuutta. Mitä Jeesus edusti? Hänen rakkauttaan. Ja kun Jumala on rakkaus, niin hän rakasti niin maailmaa… Ja kun, jumalallinen rakkaus heijastetaan sen kohteeseen, se tuottaa omaa itseään. Jumala ei voinut muuta, kuin lähettää jotakin, mikä korvaisi hänen rakkautensa. Laki ei kyennyt siihen; hänen oikeudenmukaisuutensa ei kyennyt siihen, niinpä rakkaus otti oman paikkansa.

Oi kuoleva Karitsa, sinun kallis veresi ei menetä koskaan voimaansa siihen asti, kunnes lunastettu Jumalan seurakunta on pelastettu tekemästä enää syntiä. Siitä asti, kun minä näin uskossa tuon virran, joka tuli sinun haavoistasi, lunastava rakkaus on ollut aiheeni, ja tulee olemaankin siihen asti, kunnes kuolen.

³⁵   Rakkaus, Jumalan rakkaus, se korvaa kielilläpuhumisen ja se on aivan oikein. Se korvaa lahjat ja ihmeet ja merkit ja kaiken muun. Mitä ihmeet hyödyttävät, jos mukana ei ole rakkautta säestämässä sitä? Jumala yritti sitä jo joka puolella tätä maata, mutta se ei toiminut. Lahjoista suurin, on viisaus, toinen on tieto. Jos sinulla ei ole tietoa; jos sinulla ei ole viisautta, miten hallita tuota tietoa – mitä hyvää sinun tietosi saa aikaan? Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Etsikää ensiarvoisia asioita ensin.

Me olemme juosseet lahjojen perässä; me olemme juosseet sen perässä ja juosseet tämän perässä, kun yliluonnollisia on tapahtunut. Mutta, veli, älä etsi lahjoja; älä etsi uskontokuntien [/kirkkokuntien] suosiota. Etsi Jumalan rakkautta. Tehkää se, veljet!

³⁶   Rakkaus pakotti Jumalan; sitä hän juuri oli, rakkautta, suuressa sylissään, lähti Aadamin langenneen rodun luo ja pelasti sen oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta. Laki, profeetat, uskontokunnat ovat kaikki häipyneet: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Rakkaus otti paikkansa.

Rakkautta ei voi näytellä. Sinulla pitää olla se. Sen pitää olla tuote, jonka Jumala on antanut sinulle. Kyse ei ole siitä, mitä sinä kuvittelet; se on jotain, minkä Jumala on tehnyt. Niin kuin minä keskustelin tässä eräänä päivänä; kun olin valmistautumassa lähtöön ulkomaille, minä en noutanut vaimoani, ja sanonut hänelle: ”Siis, rouva Branham, kuulkaapa: te ette saa pitää muita aviomiehiä. Minä olen teidän aviomiehenne. Jos minä kuulen teidän olleen jonkun toisen muun kanssa, tiedättekö te, mitä tulette saamaan, kun minä palaan kotiin? Älkää flirttailko muiden kanssa.”

Siis, sellainen ei olisi koti. Se olisi sama, jos seurakunta olisi tällainen: ”Jos sinä käyt noissa herätyskokouksissa, minä annan sinulle sinun jäsenpaperisi.” Näin on. Oi, me olemme Jumalan lunastettu seurakunta, olkaa hyvät. Voi, me tarvitsemme rakkautta, varmasti tarvitsemme.

³⁷   Siis, vaimoni ei tarraa minua kauluksesta ja vetele pitkin ja sano: ”Hetkinen, nuori mies. Annas olla, jos minä kuulen sinun olleen jonkun naisen kanssa, kun olet poissa, sinä tulet saamaan ansiosi mukaan, kun tulet kotiin!” Niin se ei mene. Kyse ei ole laista; kyse on rakkaudesta. Minä rakastan häntä; hän rakastaa minua. Kun olen valmis lähtöön, me molemmat vähän itkemme, me polvistumme lattialle ja rukoilemme että Jumala pitäisi minusta huolta ja auttaisi minua, ja että Jumala auttaisi minua voittamaan sieluja hänelle. Ja minä rukoilen, että Jumala auttaisi häntä ja pitäisi lapsista huolta. Me nousemme ylös ja minä suutelen häntä hyvästiksi; hän sanoo: ”Billy, minä rukoilen vielä hetken sinun puolestasi, kun olet lähtenyt, kultaseni.”

”Selvä on, rakas.” Asia on selvä. Ei enää ajatustakaan sellaisesta; miksei? Minä rakastan häntä. Jos minä olen ulkomailla, vuoden poissa kotoa, minä en piittaa siitä, millainen kuka tuo nainen on, jos hän tulee luokseni – joku nuori tyttö, tai joku nainen, ja sanoo: ”Billy, veisitkö sinä minut ulos syömään?”

Minä ajattelen: ”Meda ei haluaisi minun tekevän sitä.” Mutta, jos minä tietäisin selviäväni siitä; jos minä tietäisin, että minä voisin selittää hänelle: ”Meda, minä vein joitakin tyttöjä, tai naisia illalliselle; minä tein sitä ja tein tätä, siis kuulehan, minä pidin häntä kädestä ennen lähtöäni, annathan sinä minulle anteeksi, annathan, Meda?”

Minä luulen, että hän antaisi. Mutta, veljet, minä en tekisi sitä mistään hinnasta. Minä en loukkaisi häntä mistään hinnasta. Minä rakastan häntä, ja niin kauan kuin minä rakastan häntä, hänen ei tarvitse olla huolissaan. Ja niin kauan, kuin hän rakastaa minua, minun ei tarvitse olla huolissani. Niin kauan kuin te rakastatte Kristusta, teidän ei tarvitse olla huolissanne ja Kristus rakastaa teitä, tarkoitan. Rakkaus saa sen aikaan. Ei mikään sellainen, mitä minä teen ansaitakseni sen, kyse on Jumalan jumalallisesta rakkaudesta.

³⁸   Lopuksi voidaan sanoa tämä; jokin aika sitten – tehän tiedätte, että minä metsästän mielelläni; en niinkään tappaakseni eläimiä, vaan saadakseni olla luonnossa. Minä metsästelin ennen pohjoisissa metsissä, kaukana pohjoisessa New Hampshiressa ja Mainessa. Minulla oli tapana erään sikäläisen kaverin kanssa, vanhan kunnon jenkin kanssa; hän oli mukava poika. Minä pidin hänestä kovasti. Hänen nimestä oli Bert Call. Ja minä arvostin häntä aika lailla; hän oli erinomainen metsämies. Minä kävelin mieluusti, 25, ja 35 mailia päivässä erämaassa. Hän oli kova kävelijä, pysyi hyvin mukana. Ja hän oli hyvä jäljestäjä. Hän oli oiva kaveri, hyvä metsästäjä; mutta hän oli sydämeltään raain ikinä tapaamani henkilö. Hän rakasti pienten vasojen ampumista, vain saadakseen minusta tuntumaan pahalta.

Siis, jos laki sanoo, että hän voi ottaa vasan, niin ei siinä mitään. Mutta ei 8:aa tai 10:tä niitä vuodessa.

³⁹   Siis, hän halusi tehdä sellaista vain ilkeilläkseen. Ja hänellä oli tapana ampua noita vasoja ja nauraa; ja minä sanoin: ”Bert, miten sinä voit tehdä tuollaista?”

”Oi-voi sinua pupupöksy saarnaaja, minä luulin sinun olevan metsämies”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Minä olen kyllä metsämies, mutta minä en ole tappaja.”

Ja hän sanoi: ”Ai, mitä vikaa siinä muka on?”

Ja minä sanoin: ”Toki Abraham tappoi vasikan Jumalalle syötäväksi. Pitää paikkansa, mutta Bert, ei ollakseen raakalainen niin kuin sinä.”

Hän sanoi: ”Oi, sinulla on pupu pöksyissä.”

Eräänä vuotena, minä matkustin taas sinne pohjoiseen, hän sanoi: ”Tulehan tänne, Billy. Minä haluan näyttää sinulle jotakin.” Ja hän oli valmistanut itselleen sellaisen pikku pillin. Ja siitä tuli sellainen ääni kuin pikkuinen vasa olisi itkenyt. Minä sanoin: ”Et kai sinä tuota aio käyttää?”

Hän sanoi: ”Äh, älähän nyt viitsi, saarnaaja.”

⁴⁰   Me lähdimme metsälle sinä päivänä, ja me vaelsimme erämassa sinne tänne. Olimme olleet liikkeellä puoli päivää. Päivällisaika oli lähestymässä; me emme olleet nähneet jälkeäkään. Siinä oli sellainen laaja aukio, ja lumi oli aika lailla jo sulanut sieltä, mihin aurinko oli osunut. Ja hän vähän niin kuin lysähti maahan. Minä ajattelin: ”Mitähän hän nyt meinaa tehdä?”

Näin, kuinka hän kurkotteli taskuaan; ja sieltä tuli tuo pikkuinen pilli esiin. Minä ajattelin: ”Hyvä tavaton.” Ja hän otti tuon pikkupillin, ja sen ääni oli kuin pieni vasa olisi äännellyt. Ja heti, kun hän oli sen tehnyt, samassa aukion toiselta puolelta tuli suuri, kaunis peuraemo, ja kutsui vasaa, se nousi ylös, ja katseli ympäriinsä.

Minä voin nähdä, sen suuret ruskeat silmät, isot korvat, verisuonet sen kasvoilla, kuinka viehättävänä se seisoikaan siinä. Se katseli ympärilleen; minä näin, kuinka Bert katsoi minuun ja virnisti. Minä ajattelin: ”Voi, Bert, et sinä sitä tee.”

Hän hymyili, painoi päänsä. Minä en pystynyt katselemaan sitä; käänsin pääni pois, ja kuulin patruunapesän menevän taakse, kun vipu vetäisi patruunan piippuun. Bert oli huippuampuja.

⁴¹   Minä tiesin, että kauris seisoi alle 30 jaardin [~27 m] päässä. Katsoi taas ympärilleni; minä näin hänen tähtäävän kylmähermoisesti, asetti hiusristikon tuon äidin sydämelle. Eläin haki katseellaan, se oli kuullut vauvan itkevän. Se asteli aivan aukion keskelle, täysin avoimelle paikalle.

Miksi? Se ei voinut sille mitään; se, oli äiti. Se oli luonnostaan äiti. Se ei tehnyt sitä mitenkään, vaan se kerta kaikkiaan vain oli äiti, ja jossain oli vauva pulassa, ja sen piti päästä sen luo. Se oli sisäistä. Vauva oli pulassa. Jossain toisessa tilanteessa se olisi pelännyt kuollakseen niin, että se olisi pysynyt piilossa pensaissa, pysytellyt poissa tuolta aukealta yöhön saakka, ja lähtenyt sitten vasta syömään; mutta se vauva oli pulassa. Äidinvaisto kutsui sitä; se oli velvollisuus.

⁴²   Se käveli näkösälle, kuunteli taas nuo suuret korva höröllä. Ja minä näin että Bertillä oli kanttia, kun hän hiljentyi; minä käänsin pääni pois; ajattelin: ”Voi Jumala, älä anna hänen tehdä sitä.”

Minä tiesin, että muutaman hetken, noin sekunnin tai kahden päästä, tuo 30-06 luodikko täräyttäisi tuon äidin sydämen sen kyljestä ulos. Ja minä ajattelin; oi tuota jaloa todellisen rakkauden osoitusta, kun tuo äiti rakastaa pientä vauvaansa niin paljon, että se käveli tuolla… Ja minä näin, että se oli havainnut metsästäjän, isot korvat osoittivat sen; se pysähtyi; se oli saanut miehestä vainun ja pysähtyi paikoilleen. Mutta se ei voinut äidinrakkaudelleen mitään. Se asteli etsiäkseen tuota vauvaa. Se ei ollut teeskentelyä; se oli aitoa. Se käveli suoraan kuoleman kitaan, sillä se oli äiti.

Käänsin pääni pois; sanoin: ”Jumala, miten tuo raakalainen voi tehdä sen?”

Ja kun minä rukoilin, havaitsin, että tuli hiljaista. En kuullut mitään. Ajattelin: ”Miksei ase laukea?”

Ja kun käännyin katsoakseni, minä näin luodikon piipun tekevän tällä lailla; Bert pudotti kiväärin maahan, kääntyi ympäri, ja tarrasi minua housunlahkeesta. Billy, nyt riitti; minä en kestä enempää. Kerro siitä Jeesuksesta, joka panee tuollaisen rakkauden ihmisen sydämeen.” Siinä, lumisessa maassa, tuo aidon rakkauden osoitus johti tuon kovasydämisen miehen Kristuksen luo.

⁴³   Kun elävän Jumalan seurakunta pääsee sellaiseen tilaan – pääsee eroon pikku ismeistään ja sensaatioistaan niin, että se voi heijastaa todellista, aitoa Jumalan rakkautta, niin silloin te tulette olemaan maan suola joka saa syntiset janoamaan sydämessään, joka saa heidät haluamaan olla sellainen kuin te. Suo se, Jumala, tänä iltana jokaiselle epäuskoiselle, kun me painamme päämme.

”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”, on Jumalan sydän.

Rakas Jeesus, kun minun mieleni livahtaa tuolle pienelle aukiolle tuon vuoren rinteelle tuohon päivään, noin 12, 14 vuotta sitten, lähelle tuota Pond of Safety – nimistä paikkaa ja näen kuinka tuo äitikauris ei voinut mitään itselleen; se oli äiti luonnostaan. Jumala sen oli osoitettava rakkauttaan, jaloa rakkauttaan, koska sellainen oli sen olemus.

Oi, Jeesus, tässä rakennuksessa on ihmisiä tänä iltana, jotka ovat liittyneet seurakuntaan vuosia sitten, ehkä jotkut heistä eivät, mutta he ovat inhimillisiä olentoja, joihin sinä olet heijastanut oman Poikasi, ja Jumalan rakkauden; ja he ovat vain liittyneet seurakuntaan kylmästi ja muodollisesti, tai ehkä hylänneet sen kokonaan. Mutta, he ovat aina odottaneet tuota hetkeä, kun he voisivat saada tuon ”aidon asian.” Heillä on ollut ylä- ja alamäkensä ja tulonsa ja lähtönsä, Jumala, suo se jokaiselle  ihmiselle, kun sinun suuri läsnäolosi on täällä, että he ottaisivat Jeesuksen, Vapahtajan vastaan, ja antaisivat hänen tulla omaan olemukseensa, ja luonteeseensa – tuon Jeesuksen Kristuksen luonteen, jotta he voisivat rakastaa toinen toistaan, ja rakastaa sinua niin paljon, että he lähtisivät kotiin ja käyttäytyisivät kuten kristityt ja eläisivät kuten kristityt, ja olisivat yhtä kaikkien kristittyjen kanssa ja olisivat sinun lapsiasi, ja olisivat sellaisia naapurustonsa keskellä samalla tavalla kuin tuo kaurisemo osoitti äidinrakkautta, ja yksi uskoton tuli Kristuksen tykö. Ilmaiskoot he Jumalan valtakunnan suolaa kristillisellä rakkaudella niin, että heidän voittaisivat naapurinsa ja kaikki ympärillään Jumalan Kristukselle. Suo se, Isä. Sinä tunnet ihmiset sydämen. Pyhä Henki, voisitko tulla tähän yleisöön ja koskettaa jokaista sydäntä juuri nyt.

⁴⁴   Kun olemme painaneet päämme, ja sulkeneet silmämme – tämä voi olla viimeinen kerta, jolloin Jumala milloinkaan koskettaa teidän sydäntänne.

”Oi”, te sanotte, ”minä olen kuulunut vuosia seurakuntaan, veli Branham.”

Minä en tarkoita sitä.

”Oi, minä olen tanssinut Hengessä, veli Branham.”

Minä en tarkoita sitä.

”Veli Branham, minä olen puhunut kielillä; olen saanut selityksen. Minä olen jopa rukoillut sairaitten puolesta, ja ne ovat parantuneet.”

Se ei ole sitä, mitä minä tarkoitan, ystävä. Minä tarkoitan Jumalan rakkautta – jotakin teidän sydämessänne, joka saa teidät… saa teidät asettamaan Kristuksen kaikessa ensimmäiseksi.

Jos sinulla ei ole sitä, tekisitkö sinä jotakin tänä iltana? Nostaisitko kätesi, ei minun puoleeni, vaan Jumalan, ja sanoisit: ”Jumala, anna minulle tuota kristillistä rakkautta veljiä kohtaan, seurakuntaa kohtaan, jollaista tuolla kaurisemolla oli äidinrakkaudessaan lastaan kohtaan”? Nostaisitko kätesi Hänen puoleensa.

Jumala teitä, rouva, siunatkoon; Jumala siunatkoon teitä, herra, Jumala siunatkoon teitä; Jumala siunatkoon. Niin sitä pitää.  Niin lukuisia käsiä, että yhdellä kertaa voisi laskea, sata, tai useampia ihmisten kättä. Aivan niin. Jumala teitä siunatkoon, Jumala teitä, siellä siunatkoon, varmasti. Onko vielä muita? Jumala teitä siunatkoon, teitä, rouva, teitä. Kyllä, nuori mies, Jumala sinua siunatkoon, rakas. Jumala siunatkoon teitä, herra, täällä. Jumala teitä siunatkoon, rouva, sinua, veli; olkaa kunnioittavia, kaikki. Jumala teitä siunatkoon, rouva.

Antakaa nyt Pyhän Hengen hoitaa puhuminen. Tuon saman, joka oli täällä eilisiltana, joka tuntee sydämen salaisuudet, paljastaa kaiken tällä hetkellä teidän sydämellenne, sanoo teille nyt: ”Kyllä, sinun pitää nostaa kätesi nyt. Sinä tiedät, että sinussa kyllä riittää kiukkua; se on turmellut sinut.

Sinä et vielä ole päässyt siitä eroon siitä; sinä et vielä ole päässyt eroon himostasi ja rakkaudestasi maailman asioita kohtaan. Sinähän tiedät, ettet aseta Jumalaa ensisijalle.” Hän on sinun Opettajasi; se on sinun Opettajasi ääni, joka yrittää kehottaa sinua.

Etkö haluaisi Häntä? Etkö haluaisi tuon kokemuksen Jumalan kanssa, joka pakottaa sinut tekemään kaiken Kristuksen hyväksi?

^44A Sano: ”Veli Branham, mitä se tarkoittaa, kun…? Jumala sinua siunatkoon, poika siellä takana. ”Mitä se, että minä nostan käteni oikein tarkoittaa?” Tiedättekö, mitä se saa aikaan? Se rikkoo kaikki tieteen lait, kun maan vetovoima saa teidän kätenne pysymään alhaalla; se osoittaa, että yliluonnollinen voima saa teidät tekemään tuon päätöksen. Ja kun, te nostatte kätenne, ja se nousee, se todistaa Hänelle, että jokin teissä kertoo, että te elätte väärin ja te kaipaatte Hänen anteeksiantamustaan. Sitä se käden nosto tarkoittaa.

Meillä on täällä alttareita; minä rakastan alttareita mutta, koska se tapa alkoi metodistiseurakunnassa – Jumala teitä, herra, siunatkoon – se alkoi vuosia sitten, enkä minä sitä tuomitse, mutta siitä ei ole kyse. ”ja kaikki, jotka uskoivat liitettiin seurakuntaan”, ei vain henkisessä mielessä, vaan todellisesti, sydämessään uskoivat. Jeesus sanoi: ”Joka kuulee minun sanani, ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt; sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

Ainoastaan, nostakaa kätenne Hänen puoleensa ja sanokaa: ”Jumala, muista minua. Minä haluan sinun rakkautesi sydämeeni.” Jumala sinua siunatkoon, veli siellä takana. Jumala siunatkoon sinua siellä, veli, se vanhempi mies. Jumala siunatkoon teitä siellä, herra. Ne, jotka eivät vielä ole nostaneet kättään, kun te nostatte kätenne… Jumala siunatkoon…

Minä näen siellä pienen tytön, joka yrittää heiluttaa pikkuisia käsiään jo jonkin aikaa; varmasti kultaseni, Jeesus näkee sinun kätesi. Raamattu sanoo: ”Antakaa lasten tulla minun tyköni; älkää estäkö heitä.”

Jumala siunatkoon teitä, täällä istuva isä. Jumala siunatkoon sinua, rakas sisar. Sinä tulet saamaan palkkiosi; aivan siellä takana, Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Minä odotan vielä hetken; Jumala sinua, veli, siunatkoon; täällä minun vasemmalla puolellani; Jumala sinua, veli, siunatkoon; Jumala sinua siunatkoon, sisar; todella.

^44B Te sanotte: ”Onko tuolla mitään merkitystä?” – Jumala sinua siunatkoon, veli – varmasti on. Aina kun te nostatte… Te voitte saada aikaan liikkeen, mutta te ette voi saada aikaan ajatusta… Se mikä… mitä astuu sisään teidän sydämeenne? Se on teidän Opettajanne; silloin te tiedätte elävänne vääryydessä. ”Siis, te tiedätte, että olette eläneet väärin, ja siitä syystä minä en voi työskennellä teidän kanssanne.” Jumala sinua siunatkoon, veli; Jumala sinua siunatkoon, sisar. Juuri noin; olkaa rehellisiä; mitä te siitä välitätte, mitä ihmiset sanovat? Mitä te siitä välitätte; te haluatte asianne Jumalan kanssa kuntoon.

”Isä, minä haluan sinun vievän minut jonnekin, sellaiseen tilaan – laske tuo sinun rakkautesi minun sydämeeni.” Nostaisitko kätesi? Jumala sinua siunatkoon, nuori nainen; Jumala sinua siunatkoon, nuori mies; Jumala teitä siunatkoon pikku rouva, siellä.  Jumala teitä, siellä takana, siunatkoon. Jumala siunatkoon sinua, veli; sinua, sisar; katsokaa, miten Pyhä Henki puhuu. Jatkakaa vain rukousta, se juuri saa sen aikaan. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

^44C Sinä sanot: ”Veli Branham, miksi sinä sanot…” Jumala siunatkoon sinua, pieni poika. ”Mitä sillä on merkitystä?” Sanokaa, mitä sanotte, mutta se on parasta, mitä te voitte ikinä tehdä, kun sanotte: ”Jumala sinua siunatkoon.” Jos hän siunaa minua, kaikki muukin sujuu.

Jumala sinua siunatkoon, rakas sisar; Jumala sinua, rakas sisar, siunatkoon. Todellakin; se on minun vilpitön rukoukseni. Jumala sinua siunatkoon, sisareni; Jumala siunatkoon sinua, rakas sisar; Jumala siunatkoon sinua siellä takana, sisar; Jumala siunatkoon sinua, veli; Jumala sinua siunatkoon, sisar – siinä oli koko perhe, joka tuli Kristuksen tykö. Jumala siunatkoon teitä, rouva pieni; Jumala sinua siunatkoon, veli; oi millainen hetki; Jumala siunatkoon teitä, Jumala siunatkoon teitä, joka seisotte siellä takana, tosi kaukana takana, herra, seisotte seinää vasten; teitä siellä, veli; veli, joka tulee, ja teitäkin siellä, teitä siellä kaukana takana, pikku rouva; Jumala näkee teidät; varmasti näkee!

Sujauttakaapa vain kätenne ylös; älkää… ei ole tarvis… Jumala teitä siunatkoon, rouva. Ei ole tarvetta tehdä mitään muuta kuin sanoa: ”Jumala, ole minulle armollinen; minä elän väärin; tässä on minun käteni, Herra; tässä on minun käteni.” Älkää kuvitelkokaan, että tallentavat enkelit eivät merkitsisi sitä muistiin.

Teissä on nyt jotakin; se on Tutor, joka on Pyhä Henki, joka sanoo: ”Lapsi, sinä elät vääryydessä; sinä tiedät eläväsi väärin. Minä olen kyllästynyt viemään sellaisia raportteja Isän tykö. Anna minun muuttaa se, tästä lähtien.” Jumala siunatkoon sinua, veli.” ”Anna minun muuttaa se tästä lähtien; anna minun kertoa, että sinä olet todellinen, oikea poika, tai todellinen tytär.” Jumala siunatkoon sinua, poikaseni. Varmasti, varmasti, hän haluaa tehdä sen.

Onko vielä joku – ennen kuin me rukoilemme? Minä alan aivan juuri rukoilla [/uhrata rukouksen]. Jumala siunatkoon teitä, herra; kyllä, olkoon Jumala armollinen teille; jos en ole huomannut jotakuta… Jumala sinua siunatkoon, pikkumies; Jumala näkee varmasti sinut; hän tietää kaiken. Selvä, aivan hiljaa… Jumala siunatkoon sinua, veli.

Hyräilläänpä hiljaisesti:

Jeesus tuskasi kaikki tuntee (Jumala sinua siunatkoon, veli);
auttaen kanssasi aina käy.
Ystävän Jeesuksen laista toista,
eipä ei – yhtäkään!

Ei ole seurakuntaa, ei yhtäkään järjestöä, ei piispaa, eikä paimenta, ei profeettaa, ei enkeliä; ei ole mitään mikä voisi auttaa teitä kuin Herra Jeesus Kristus. Hitaasti nyt; Jumala sinua siunatkoon, veljeni, siinä aivan minun edessäni.

Jeesus tuskasi kaikki tuntee
auttaen kanssasi aina käy.
Ystävän Jeesuksen laista toista
eipä ei – yhtäkään!

^44D Rukoillaan.

Siunattu Herra Jeesus; sinä tiedät kaiken meidän taisteluistamme. Sinä olet se, joka tuntee meidät. Sinä tunsit meidät, Herra, ennen kuin me olimme syntyneet; sinä tunnet jokaisen luonteen, ja jokaisen säikeen, joka meissä on; ja kävellessämme tämän kuolevaisen elämän haurailla langoilla, emmekä tiedä, minä hetkenä ne katkeavat ja meidän sielumme syöksyy ikuisuuteen; ole armollinen, oi Kristus!

Ja tämän sanoman hedelminä, noin kaksi– tai kolmesataa, tai useampi ihmisistä, nosti kätensä. Sinä tunnet heistä jokaisen; sinä olit se, joka puhui heille Pyhän Hengen kautta, ja he kohottivat kätensä siksi, että Jokin oli puhutellut heitä, ja he, oman henkensä kautta, tekivät päätöksen, että he olivat kyllästyneet puolinaiseen elämään, tai Kristuksen kieltämiseen, ja he haluavat sydämessään todellista Jumalan rakkautta tänä iltana. Jumala, suo se!

Tässä on nyt uusi synnyinpaikka, ja saakoon jokainen heistä Jumalan rakkauden sydämeensä. Lähtiessään tästä rakennuksesta tänä iltana, niin kuin nuo, jotka olivat tulossa Emmauksesta, jotka sanoivat: ”Eikö meidän sydämemme olleet palava, kun hän puhui meille tiellä?” Ja minä nostan käteni hänen puoleensa, ja sanon: ”Herra, olen minulle armollinen. Minä elän väärin.”

Minä tiedän, että sinä olet, Herra, sillä minä uhraan tämän rukouksen sinulle heidän puolestaan. Minun ei ole mahdollista puristaa kättä heidän kanssaan tämän elämän aikana, mutta jonakin päivänä, lähitulevaisuudessa, kun olemme tuolla puolen, kun elämä on ohi ja tuo suuri pöytä on katettu, tuo tuhansia maileja halki taivaitten ulottuva; me katsomme sen yli toinen toistamme ja kyynelten valuessa poskillemme, minä haluaisin ihmisten sanovan: ”Kyllä, veli Branham, tuo ilta Cadle Tabernaakkelissa, muutti minun olemukseni.”

Pitäessämme toinen toistamme kädestä ja kun ilokyyneleet virtaavat poskillemme, Kuningas tulee ja pyyhkii kaikki kyynelet silmistämme ja sanoo: ”Älkää itkekö, lapset. Kaikki on nyt ohi; menkää Herran iloon, joka on ollut valmistettu teitä varten maailman perustamisesta lähtien.” Pidä, Herra, heidät suloisina, täynnä armoa, ja maan suolana siihen hetkeen asti, kun sinä tulet hakemaan meitä. Minä esittelen heidät sinulle.

Sinä olet Sanassasi sanonut: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä vedä häntä (ensin) ja se, joka tulee minun luokseni, minä annan hänelle ikuisen elämän ja herätän hänet viimeisenä päivänä.” Me tiedämme, että se on totta.

Ja nyt, Isä, sanoman hedelminä, sadat ovat nostaneet kätensä ja nyt minä esittelen heidät Kristukselle Jumalan rakkaudenlahjoina, eikä kukaan voi ryöstää heitä hänen kädestään. Anna heille sinun rakkaudestasi, Herra, ja tee heidät siunaukseksi, johdattamaan toisia; sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi nimessä, aamen.

^44E [Muuan sisar tuo esiin kehotuksen sanaa.] Aamen. Oi, kuinka siunattua on kokea Jumalan Henki. Kohotetaanpa kätemme tällä tavalla.

Antaisitko, pianisti, meille ”Rakastan häntä”? Kaikki nyt, jotka rakastavat häntä, Nyt:

Rakastan häntä, rakastan häntä,
koska hän rakasti ensin minua
ja hankki pelastukseni
Golgatan puulla.

Nyt, kun me katselemme toinen toistamme, puristetaan toinen toistemme kättä; metodistit, baptistit, sanokaa: ”Jumala sinua siunatkoon”, kun me… läpi koko yleisön voi nähdä niitä, jotka kohottavat kätensä ja sanovat: ”Jumala siunatkoon sinua”, kun me laulamme uudelleen:

Rakastan häntä, (juuri niin) rakastan häntä,
koska hän rakasti ensin minua
ja hankki pelastukseni
Golgatan puulla.

Eikö teistä tunnukin oikein hyvältä? Oi, minä… rakkaus on ollut… Minä tiedän, että minua on kritisoitu siitä tosi kovasti, mutta veli, kuulehan, anna sinä minulle tosi vilpitön sydämesi, täynnä rakkautta; sen minä haluan ennemmin, kuin mitään, mitä tiedän. Kyllä vain.

^44F Siis, minä katsoi tässä juuri kelloani, ja sanoin minun pojalleni… minä luulen, ettei hän ole jakanutkaan rukouskortteja. Minä sanoin hänelle, että alan rukoilla sairaitten puolesta tasan kello puoli kymmeneltä, ja nyt se on 15 yli 10. Olen pahoillani; aioin… Ehkä tänä iltana minun on parasta kutsua jokunen tänne ylös ja rukoilla heidän puolestaan ja, samoin, kuin minä tein eilisiltana; ehkä huomisiltana me aloitamme aikaisemmin. Minä saarnaan huomenna iltapäivällä; ehkä saan otettua vähän enemmän, ja niinpä…

Voi, te olette niin ihania ihmisiä, ja minä – minä katsoin hetki sitten, kun te kohotitte käsiänne, ja jokin sanoi minulle: ”Katso tuota; millaista jonakin päivänä tuleekaan olemaan, kun sinä näet noiden käsien nousevan kohti taivaan Jumalaa, kun hänet kruunataan kuningasten Kuninkaaksi, ja herrain Herraksi.”

Ajatelkaapa: ”Kun Jeesus tulee ja lunastetut seisovat siinä ja laulavat noita pelastuslauluja, enkelit ympäröivät maapalloa painetuin päin, eivätkä tiedä, mistä ihmiset puhuvat. He eivät ole tarvinneet lunastusta; he eivät tiedä, mitä tarkoittaa olla kadotettu ja sitten löydetty. Mutta, me olimme kadotettuja ja meidät on löydetty ja me laulamme tuota pelastuskertomusta; kymmenet tuhannet kertaa tuhannet, kädet kohotettuina laulavat lunastustarinoita kun me kruunaamme hänet kuninkaitten Kuninkaaksi ja herrojen Herraksi, kun enkelit, painetuin päin, maailman ympärillä ja… Voi, mikä päivä, millainen päivä!

”Jumala, suo minun saarnata noita Kristuksen mittaamattomia rikkauksia siihen asti, kun kuolema vapauttaa minut”, on minun rukoukseni.

 ^44G Kultaseni, jaoitko sinä yhtään rukouskorttia? Oletko jakanut niitä? Siis, mitkä sinä jaoit? B:tkö? [Nauhassa tyhjä kohta.]

Jos te saitte tallennettua sen, minä haluaisin kuulla sen. Minä ostaisin sen. ”Kristuksessa, meidän Vapahtajamme nimessä on kilpi tänään.” Minä muistan, kun eräänä aamuna nousin ylös kotona, rakas vanha kamiina… Olimme vähän aikaa sitten menneet Medan kanssa naimisiin; meillä oli sellainen vanha kunnon hella, jota me nimitimme ”Monkey stoveksi” [apinahella], jotakuinkin tämän kokoinen, joka oli asetettu sellaisen pölkyn, tai laatikon päälle ja siinä oli kamiinauuni. Me olimme leiponeet leipää, tai paahtaneet leipää sen päällä; ja lattia oli aivan huurteessa; ja minä olin paljain jaloin ja jalkani olivat kylmettyneet enkä minä saanut tulta syttymään; minä istuuduin lopulta.

Avasin radion. Minä ajattelin – että Cadle tabernaakkelista: ”Aamuohjelma ei ole vielä loppunut.” Minä panin radion päälle; rouva Cadle ja luullakseni Russell Ford lauloivat… ei, luullakseni rouva Cadle lauloi yksinään: ”Haluan nähdä Jeesuksen, etkö sinäkin haluaisi?” Voi tavaton, minä vain kaaduin lattialle ja aloin itkeä kuin lapsi, siinä kasvoillani. ”Kun minä saavutan tuon kaukaisen rannan maan, minä haluan nähdä Jeesuksen, etkö sinäkin haluaisi?” Tänä iltana hänen [rouvan] kuolematon sielunsa lepää Kristuksen helmassa. Tuota ääntä ei koskaan unohda niin kauan, kuin täällä on ihmisiä, jotka muistavat sen. Jumala häntä siunatkoon!

^44H Me haluamme todellakin tehdä yhteistyötä Cadle Tabernaakkelin kanssa kaikella, mitä me omistamme; kestäköön se Jeesuksen tuloon asti, on minun rukoukseni.

B:t sanoitko sinä B:t, poika? B:t 1-50? 50-100. Selvä, aloitetaan 50:stä. Kellä on B50, nostaisitteko kätenne? Rukouskortti B50, me aloitamme heti ja otamme joitain tänne ylös… [Nauhassa tyhjä kohta.]

…ystävä, oikea kanadalainen veli. Minä voin sanoa hänestä jotakin heti paikalla, mutta olen varma, ettei hän haluaisi minun tekevän sitä; mutta siinä on todellinen aito kristitty, ja hänen vaimonsa ja perheensä ja hänen rakkaansa Kanadasta – hänen appensa on ollut minulla norjankielen kääntäjänä. Muuten, herra Sothmann ei ole norjalainen, hän on saksalainen. Hänen äitinsä on… vaimonsa on norjalainen. Hänen appensa on ollut jo vuosia minun kääntäjänäni Kanadassa. Me olemme tunteneet toisemme pitkän aikaa, ja olemme tosi hyviä ystäviä.

No niin; siis, tämän jälkeen… Meillä on runsaasti aikaa sairaitten puolesta rukoilemiseen. Numero yksi, veljet, on sielujen pelastuminen. [Nauhassa tyhjä kohta.]

^44I Olkaa kaikki todella kunnioittavia, Ja kun sairaita tuodaan paikalle hetken päästä, kuinkahan monta mahtaa olla tänä iltana niitä, joilla ei ole rukouskorttia, ja jotka haluaisivat parantua Jeesuksen Kristuksen kautta; näyttäkääpä kätenne, missä te sitten olettekin. Katsokaa tätä; eikö tämä maailma ole sairas? Miten Jumala haluaakaan suoda sen [parantumisen]!

Katsokaa; jos minä saan armon teidän silmissänne, sallikaa minun sanoa teille tämä. Vaikka – kaikesta huolimatta siitä; uskokaa Jumalaan. Mitä hän on tehnyt? Hän lähetti oman Poikansa lunastamaan teidät. Te otitte sen vastaan ja uskotte sen.

Siis, muistakaapa, Kristus ei voi tänä iltana tuottaa mitään lunastuksen aikaansaamaa siunausta uudelleen, sillä kun hän on tehnyt kerran jotain, asia on sillä selvä ikuisesti. Kuinka moni uskoo sen? Varmasti, ehdottomasti. Kristus kuoli kerran tämän maailman sairauksien ja syntien tähden; asia on sillä selvä. Te olette kaikki… Jokainen syntinen, joka tuli pelastetuksi hetki sitten, no – on ollut pelastettu 1900 vuotta; te vastaanotitte pelastuksenne hetki sitten. Jokainen sairas ihminen parannettiin, kun Jeesus kuoli ristillä. Miten…

Onko täällä joku, joka ei ole ollut minun kokouksissani ennen? Näyttäkääpä kätenne; – ei koskaan ole ollut kokouksissani tätä ennen? Katsokaa, kuinka paljon uusia ihmisiä – joka ilta.

Siis, kun kaverit saavat valmisteltua sairaat, minä toivoisin, että te voisitte kestää sen – istuisitte hiljaa vielä hetken, kun palveluksen tämä osuus on meneillään. Se ei kestä kuin muutaman hetken, ja sitten me rupeamme lopettelemaan.

^44J Siis, katsokaa tähän suuntaan hetki vielä. Keskittykääpä todella nyt tähän: minä väitän, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, koska Raamattu sanoo niin. Siis, onko se totta? Siis, jos se ei ole totta, minä en halua olla missään tekemisissä tämän kanssa.

Olen seissyt useita kertoja Koraani toisessa, ja Raamattu toisessa kädessä ja sanonut: ”Toinen näistä on oikeassa, toinen väärässä”, kymmenien tuhansien muslimien edessä, ja nähnyt, kuinka tuhannet heistä tulee Kristuksen tykö, mutta mitä he…

Käydessäni Intiassa – ja meillä on täällä intialaisia veljiä, jotka olivat juuri tuossa kokouksessa, ja tapasivat minut siellä – oli niin paljon koristeseppeleitä, että meidän piti pinota ne maakuoppaan. Eräs mies sanoi siellä: ”Veli Branham, me emme halua sinun tulevan tänne ja sanovan olevasi lähetyssaarnaaja. Me tiedämme enemmän Raamatusta, kuin te länsimaalaiset ikinä”, hän sanoi. Ja se on totta. Se on itämainen kirja. Hän sanoi: ”Meillä oli Raamattu satoja vuosia ennen, kuin te olitte edes valtio.” Pitää paikkansa. Apostoli Tuomas meni Intiaan. Hänen seurakuntansa on vieläkin olemassa siellä, missä hän saarnasi. Todellakin. Ja Raamattu on kirjoitettu itämaisten tapojen mukaisesti, ja me länsimaalaiset tunnemme hyvin vähän sikäläisiä tapoja. Te tiedätte, että se on totta.

Kuunnelkaapa, hän sanoi: ”Se, asia, jonka me haluamme tietää on, että onko Jumala vieraillut teidän keskuudessanne ja tuonut mukanaan sellaisen uskon, että tämä Raamattu on herännyt henkiin?”

^44K Minä etsin tässä katseellani sisar Smithiä, istuuko hän siellä? Onko siellä veli ja sisar Smith? Jumala sinua siunatkoon, sisar Smith, – hän oli kuolemassa syöpään tässä hiljattain. Minä juuri huomasin… Te olette Tulsasta… Te kirjoitatte sitä lehteä. Emmekö me tavanneetkin käydessäni täällä Minneapolisissa jokunen viikko sitten, kun teidän vaimonne makasi kuoleman kielissä, siellä Mayo-[klinikalla]?  Ilo nähdä teitä. Sisar Smith, miten te voitte? On ilo; Jumala teitä siunatkoon. No niin, sitä on ”Armo suuri ihmeinen”, eikö olekin?

Siis, kun Jeesus oli täällä maan päällä, väittikö hän olevansa parantaja? Kuinka moni sanoo hänen väittäneen olevansa parantaja? Ei, ei; ei väittänyt. Hän sanoi: ”Minä en paranna, minä en tee niitä tekoja. Se on minun Isäni, joka asuu minussa.” Pitääkö se paikkansa? ”Hetki vielä, niin maailma ei enää näe minua, silti te näette, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” Hän ei väittänyt parantaneensa ketään; hän ei väittänyt ja sanonut: ”Tuokaa se kaveri tänne. Minä osoitan teille olevani parantaja.” Ei.

Hän sanoi näin: ”Minä en itsessäni voi mitään, vaan sen, mitä minä näen Isän tekevän ensin, sen Poikakin tekee.” Kuinka moni tietää, että se on Sanassa? Siis, jos se ei pidä paikkaansa, ei muukaan Raamatussa ole totta. Se on Johannes 5:19: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, Poika ei voi itsessään mitään tehdä.”

^44M Häntä kritisoitiin siitä, että se mies kantoi vuodettaan sapattina. Epäilemättä siellä oli koko joukko rampoja sinä päivänä. Hän käveli läpi valtavan joukon ihmisiä, jotka olivat ontuvia, sokeita, rampoja, näivetystautisia, ja käveli noin vain heidän välistään, eikä todellakaan parantanut heitä. Meni siitä vain läpi ja löysi tuon miehen, joka makasi pienen viltin päällä, joka kärsi eturauhasvaivasta tai jostakin; se ei vahingoittanut häntä – siis se ei olisi tappanut häntä. Hänellä oli ollut se 38 vuotta. Ja niin Hän sanoi: ”Haluatko sinä tulla terveeksi?”

Siis, muistakaahan, hän, Jeesus, tiesi, että mies oli siellä; tiesi, että hän oli ollut siinä tilassa. Kun mies kysyi häneltä niistä muista, ja mitä Häneltä sitten kysyttiinkin, Hän sanoi: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän, sitä samoin tekee Poikakin.” Pitääkö tämä paikkansa? Silloin, Jeesuksen omien sanojen mukaan, ennen kuin hän saattoi tehdä mitään, Isä näytti hänelle ensin näyn, mitä piti tehdä.

^44N Katsokaa Lasaruksen nousemista kuolleista. Jeesus lähti; Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää. Jeesus sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu.”

Ihmiset sanoivat: ”Hän tulee terveeksi.”

Jeesus sanoi: ”Hän on kuollut; ja teidän tähtenne, minä iloitsen siitä, etten ollut siellä.” Siis, Isä oli lähettänyt Hänet pois. Kun hän palasi haudalle, kuunnelkaa, kuinka hän sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua, että olet jo minua kuullut; mutta näiden tähden täällä seisovien tähden: ”Lasarus, tule ulos!” Ja mies, joka oli ollut neljä päivää kuolleena seisoi siinä jaloillaan ja oli taas hengissä. Isä oli näyttänyt sen Jeesukselle.

^44O Te voitte ottaa ja tutkia minkä tahansa sananpaikan Raamatusta, niin se sopii yhteen kaikkien muiden sananpaikkojen kanssa – linkittyy. Raamattu ei sano: ”Näin tässä ja noin tuolla”, ja ole siten ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatussa ei ole ristiriitoja; kaikki sananpaikat käyvät yksiin toistensa kanssa. Jeesus sanoi: ”Mitään ei voi tehdä, ellei Isäni…!”

^44P Me näemme, kuinka eräs juutalainen tuli Hänen luokseen kerran – eräs mies. Ja tuo mies sanoi… siis, hän oli rukoillut paljon, ennen kuin se eräs toinen mies tapasi hänet; Filippus löysi Natanaelin, kuten me mainitsimme eilisiltana. Kun hän tuli Jeesuksen luo, Jeesus jo tunsi hänet. Hän sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä minut tunnet, Rabbi?”

Hän sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua; kun sinä olit siellä puun alla, minä näin sinut.”

Hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika.” Oliko se Messiaan merkki? Se oli silloin juutalaisille. Kuinka moni tietää, että Natanael, tuo rehellinen juutalainen, kun Jeesus kertoi hänelle, missä tämä oli ollut ennen tuloaan kokoukseen, että Natanael oli tunnistanut hänet, ja nimitti häntä Jumalan Pojaksi, Israelin kuninkaaksi? Nostakaapa kätenne. Se on Johanneksen evankeliumin 1:ssä luvussa.

Kuinka moni tietää, että tuo nainen siellä kaivolla, kun Jeesus kertoi hänelle jostakin, mitä hän… hänessä oli vialla? Ja hän sanoi: ”Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Me tiedämme, että kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Se oli Messiaan merkki juutalaisille ja samarialaisille. Pitääkö paikkansa?

No, jos se oli… Jos se oli Messiaan merkki juutalaisille ja samarialaisille, mitä se olisi pakanoille, jos hän on muuttumaton Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti? Se on sama.

Mitä silloin tuona aikana sen sanottiin olevan? Spiritualismia, Beelsebul. Mitä ihmiset sanovat tänään sen olevan? Sliipattu ennustaja; ajatustensiirtoa, ennustelua; täsmälleen samaa. Ei ole todellista evankeliumia, sydämessä tervettä opetusta ja hengellistä ilmestystä, koska koko elävän Jumalan seurakunta on rakennettu hengellisesti paljastetun taivaasta tulleen totuuden varaan. Siinä se on; seurakunta; sitä ei ole rakennettu oppien varaan; ei teologian varaan; sitä ei ole rakennettu kirkkokuntien varaan. Jeesus sanoi Pietarille: ”Ei liha ja veri ole paljastanut sitä sinulle, vaan minun Isäni, joka on taivaassa, on paljastanut sen sinulle. Ei kukaan voi tulla minun, ellei minun Isäni paljasta asiaa hänelle ja tuo häntä ensin paikalle. Minun Isäni, joka on taivaassa, on paljastanut sen sinulle. Ja minä sanon: ”’Sinä olet Pietari; tämän kallion päälle…’” Ei siis Pietarin päälle, vaan hengellisesti paljastetun totuuden siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. ”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani eivätkä tuonelan portit voi voittaa sitä.” Näin tapahtuu, kun Jumala tekee ihmiselle jotain.

45   Siis, kun Jumala antoi Filippuksen tunnistaa – tai siis, Natanaelin, että se oli Messiaan merkki… kun Jumala antoi tuon samarialaisen tunnistaa Messiaan merkin, niin Hän antaa pakanoidenkin tunnistaa tuon saman asian, sillä Hän on sama.

Missä teidän… Ai, antakaa anteeksi; minä odotin… onko se…? Selvä, tulkaa, rouva.

Siis, jos te annatte… [nauhassa tyhjä paikka] …mitä, ei näyttääkseen että Hän oli jotakin [erinomaista], vaan osoittaakseen, että oli Messias. Samarialainen sanoi: ”Me tunnemme Messiaan merkin.” Juutalaiset sanoivat: ”Tuo on Messiaan merkki.” Varmasti oli. Kun Pietari meni Corneliuksen taloon ja kertoi näystään, hän näki Messiaan merkin, ja sanoi: ”No, minä olin katolla ja näin näyn laskeutuvan. Hän kertoi minulle, mitä tehdä ja niin edelleen.” Se oli Messiaan merkki. Mitä tulee olemaan lopun aikana? Messiaan merkki.

Tässä on joku rouva. Sikäli, kun minä tiedän, en ole eläissäni tavannut tätä naista. Hän on täysin tuntematon minulle; minä en tunne häntä. Ehkä hän ei… Hän saattaa tuntea minut, mutta minä en tunne teitä. Mutta tässä hän seisoo – vähän minua vanhempi. Tämä on ensimmäinen kerta sikäli, kun tiedän, kun tapaamme maan päällä; ihan vain nainen.

Siis, jos Kristus on sama, hänen pitää olla sama periaatteiltaan sama voimassaan, sama asenteeltaan, tai sitten hän ei ole sama. Siis, minä haluan… onko se totta? Kuinka moni uskoo sen, sanokoon: ”aamen”?

Tässä on nainen, josta minä en tiedä mitään. Hän ei tunne minua. Hän tietää, etten minä tiedä, mistä syystä hän on täällä. Hän saattaa olla täällä jonkun toisen takia; hän saattaa olla täällä jonkin kotiongelman takia; hän voi olla täällä – sairaana.

Eikä tiennyt Jeesuskaan, miksi tuo nainen oli siellä kaivolla, vaan Hän keskusteli hänen kanssaan hetken, Hän löysi hänen ongelmansa, ja kertoi siitä hänelle – Heti, kun Jeesus oli sanonut, mistä naisella kiikasti, nainen tunnisti Hänet Messiaaksi. Pitääkö se paikkansa?

Jeesus kertoi Pietarille… Hän jopa kutsui häntä nimeltä, kertoi mikä hänen nimensä oli. Hän tietää teidän nimenne; Hän sanoi hänelle, mikä hän oli, ja sanoi: ”Sinä olet Simon, Joonan poika”; juuri niin. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Ja jos, Kristus, ylösnoussut Kristus, jota minä yritän – oi seurakunta, älä sulje korviasi siltä; te kuulette ikuisuudessa tuon äänen, joka ahdistelee nyt teitä. Älkää sulkeko siltä korvianne. ”Silmät nähdä, mutteivät näe, korvat kuulla, mutteivät kuule. Kristus on noussut kuolleista; tässä seisoo Hän, en minä, tuo saman raamatullinen merkki. Se ei ole mitään mielikuvituksellista Raamatun ulkopuolelta, vaan Raamatun todiste siitä, että Hän on noussut ylös, kuten Hän lupasi tehdä. Hänen ei ole pakko tehdä sitä, vaan Hänen on pidettävä sanansa. Hän sanoi tekevänsä sen, ja Hänen on pakko pitää tuo sana.

46   Jos tämä nainen – minä, miehenä – kuten tuo nainen siellä kaivolla ja Herra Jeesus Kristus. Onko tämä nainen kristitty vai ei, en voi sanoa. Hän saattaa olla uskoton; hän saattaa olla huiputtaja, en tiedä. Minä en ole koskaan tavannut häntä, mutta Jumala tietää, mitä hän sitten onkin. Aivan.

Ja jos, hän on huiputtaja, tarkkailkaa, mitä hänelle tapahtuu tässä hetken päästä. Te olette olleet kokouksissa, ja tiedätte, mitä silloin tapahtuu; mitä sitten tapahtuukin, te olette siitä tietoisia.

Siis, jos Kristus paljastaa itsensä täällä ruumiillisesti, jumalallisen lupauksensa mukaisesti…

[Nauhassa on tyhjä kohta]… auta meitä, rakas Jumala, olemaan sinun palvelijasi, kun me luovutamme itsemme sinulle Kristuksen nimessä. Aamen.

Jos tämä rouva – jos olisi jotakin, mitä minä voisin tehdä, jos te olette varojen tarpeessa, parantumisen tarpeessa, mistä sitten onkin kyse, jos minä… jos olisi yksikin asia, jonka minä voisin tehdä teitä auttaakseni, enkä tekisi sitä, minä en… minä olisin teeskentelijä, tai kelvoton ihminen; mutta minulla ei ole mitään; minulla on hieman rahaa, noin 40 dollaria, luulisin; olisin iloinen jos voisin jakaa ne teidän kanssanne.

Mitä teidän parantumiseenne tulee, jos te tarvitsette parantumista, Kristus on jo kuollut sen vuoksi. Jos te tarvitsette pelastusta, jos te tarvitsette hengellistä kohotusta, mistä onkin kyse, Kristus kuoli sen vuoksi. Kaikki, mitä lunastus sisältää, kuuluu kristitylle.

Mutta, minä sanon, että te olette kristitty, koska teidän henkenne tuntuu olevan  vastaanottavainen. Näettekö? Minä tiedän, että te olette kristitty; en tarkoita peukalokyytiläistä, te olette uudestisyntynyt kristitty. Niin se on. Ja jos, Jumala paljastaa syyn, miksi te olette täällä, rouva, hyväksyttekö te, että se tulee Kristukselta? Te tiedätte, että sen täytyy tulle jonkin yliluonnollisen kautta. Tämä rouva – minä näen, että se on jokin pysyvä; näen sen alkaneen kauan sitten; ja se on jotain kurkussa, ja se on kehittymässä johonkin hengenvaaralliseen pisteeseen. Te pelkäätte syöpää. Niin se on. Siis, jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne.

Siis, nyt hänestä ei näytetä mitään. Mutta, jos minä sanon… Siis, minä en näe mitään rampaa ihmistä, mutta minusta se on joku tietty mies… Tässä; minä näen tässä pienen pojan; jospa minä sanon: ”Tuo poika on rampa”, niin te sanotte: ”Varmasti.”

Mutta tässä on terveen näköinen nainen, entä hän? Siinä se salaisuus on. Tämä on ihme; tämä on ihme. Siis, kuunnelkaa, mitä enemmän minä keskustelen tälle rouvalle…

Kyse on lahjasta, jonka Jumala lupasi; apostolit ja profeetat, opettajat, evankelistat ja paimenet. Pitääkö paikkansa? Henki, näkijä…

Siis, jos minä puhun tälle rouvalle… Kuinka moni teistä haluaisi uhrata vähän aikaa, ja keskustella tämän rouvan kanssa, näyttäkääpä kätenne. Selvä. No niin, sisar, siis, mitä Jumala kertoikaan teille, teidän ongelmastanne? Siis, ymmärrättekö, ainoa tapa, millä minä voin tietää, mitä sanottiin – sen täytyy olla… Minun pitää kuunnella se nauhurilta [jälkikäteen]; ymmärrättekö?

Siis, jos te olette todella kunnioittavia ja uskotte koko sydämestänne, Hän ehkä tekee vielä muutakin; me ehkä saamme selville muutakin, ehkä syyn, tai mitä – jotakin asiasta; minä en tiedä.

47   Siis tässä on jotakin outoa, tämä nainen on jonkinlainen työntekijä – tai jotakin, kuorossa. Ei, hänellä onkin jonkinlainen puku, naisten, se on Forsquare-seurakunta, jonka kanssa te olette tekemisissä. Te olette opettajana Forsquare-seurakunnassa. Pitää täsmälleen paikkansa. Ja teiltä on menossa ääni, ja siksi te ette voi opettaa enää. Ja te olette Chicagosta; ja te… minä näen jonkun, jonka kättä te puristatte, vanhempi mies, joka on vähän kalju… Se on veli Bosworth. Te tunnette veli Bosworthin, tai olette tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan; ja minä näen naisen, jonka minä tunnen, eräs rouva, joka on vähän… siis, jospa saisin… se on rouva D’amico. Te olette jollain tavalla tekemisissä rouva D’amicon kanssa. Se on totta. Se on näin sanoo Herra.  Se on… Uskotteko te nyt? Menkää, ja ottakaa vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä parantumisenne. Aamen.

Uskokaa. Jos uskot… Kuinka moni uskoo? Ainoastaan uskokaa. Jos ei ole Kristus – ylösnousemus; sama eilen, tänään ja ikuisesti…

48   Kun heitä tuodaan, miten on joidenkin teidän laitanne siellä, uskotteko te? Te otitte juuri hetki sitten Kristuksen vastaan, rouva, joka istutte siellä penkkirivin päässä. Minä näin teidän nostavan kätenne ottaaksenne Kristuksen vastaan. Teillä on nyt käsi pystyssä; uskotteko te minun olevan Jumalan palvelija? Onko teillä rukouskorttia? Eikö ole? Selvä; te ette tarvitse sitä. Uskotteko te, että Jumala voi paljastaa minulle, mikä teidän ongelmanne on; uskotteko, että Jumala voi paljastaa sen? Silloin se syöpä ei tapa teitä; te voitte parantua, jos te uskotte. Aamen. Selvä; Jumala siunatkoon teitä nyt; jatkakaa tietänne iloiten!

Hyvää päivää, herra. Me olemme vieraita toisillemme. Siis, olkaa todella… Voisitteko pysyä vielä paikoillanne hetkisen; ymmärrättekö? Kun te liikutte – jokainen on henki, ja kun te liikuskelette, se keskeyttää kontaktin, joka minulla on hengelliseen maailmaan, mikä tarkoittaa Jumalan enkeleitä, ja Pyhää Henkeä, yleisössä.

Muistatteko te sen, kun Jeesus lähetti ihmiset ulos huoneesta, kun hän herätti Jairuksen tyttären kuolleista? Kuinka moni muistaa sen? Vei ihmiset ulos kaupungista… Näettekö, olkaa todella kunnioittavia; näettekö? Kuka on joskus lukenut minun kirjani? Hän sanoi: ”Jos sinä olet vilpitön ja saat ihmiset uskomaan itseäsi”, ja kun minä sanon jotakin, uskokaa se. Siinä se on; uskokaa se. Ja jos Jumala ei osoita sen olevan totta, minä olen valehtelija. Silloin, jos Hän osoittaa sen todeksi, se on totta; kyse ei ollut minusta, se oli Hän.

49   Minä en tunne teitä, herra, mutta Jumala tuntee teidät. Hän tietää teistä kaiken. Mutta, jos… täällä on… se toinen oli nainen; tämä on mies. Siis, jos Jumala paljastaa minulle, mikä teitä vaivaa, uskotteko te Häntä? Te olette vakavasti sairas ja syöpä varjostaa teitä. Se on peräsuolessa. Näin on. Te ette ole tästä kaupungista; te olette jostakin kaukaa täältä, ettekö olekin? Te olette kaupungista, joka on jonkin kukkulan kupeella. Siellä on kadulla suuri lähde. Minä näen, että teillä on ollut… Se on Hot Springs, Arkansasissa, mistä te olette kotoisin. Näin on. Näin on. Teitä kutsutaan nimellä Mac, eikö vain?  Kuulkaapa: teidän henkenne on hyvä. Minä sanon jotain muutakin: teidän vaimonne on täällä teidän kanssanne, eikö olekin? Hän myös toivoo esirukousta, eikö toivokin? Jos minä kerron, mikä teidän vaimollanne on, uskotteko te minun olevan Hänen profeettansa? Hänellä on vaivaa paksusuolessa ja suolistossa. Pitää paikkansa, eikö pidäkin? Selvä. Palatkaa kaikki Hot Springsiin ja riemuitkaa. Se, mihin Hot Springsin vesi ei pystynyt, Kristus pystyy, Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Uskokaa ainoastaan. Ainoastaan uskokaa.

50   Herra, te siellä, joka rukoilette pää painuneena; uskotteko te, että Hän on kuullut teitä? Uskotteko? Leroy, minä puhun teille, Leroy Carl. Te olette Midlandista, Penssylvaniasta, ettekö olekin? Minä en ole tavannut teitä koskaan elämässäni; en ole, tuntenut teitä; mutta teillä on tyrä, ja te rukoilitte, että Kristus parantaisi teidät. Jos se pitää paikkansa, kohottaisitteko kätenne? Selvä. Menkää kotiin, ja ottakaa vastaan se, mitä te olette pyytänyt. Te kosketitte Häntä. Aamen. Älkää pelätkö sitä, että Hän tietää nimen; Hän tietää, kuka te olette, varmasti tietää.

Se mies siellä voi seistä, jos haluaa. Minä en ole tavannut teitä koskaan elämässäni, sikäli, kun tiedän. Pitääkö se paikkansa? Mutta te istuitte siellä rukoilemassa Jumalaa, että Hän tekisi sen. Hän on vastannut rukouksiinne. Siis, olkaa te vain… Uskokaa, uskokaa koko sydämestänne, niin te voitte saada sen, mitä pyysitte. Jumala teitä siunatkoon.

51   Uskotteko te, rouva – koko sydämestänne? Jos minä voisin parantaa teidät, minä tekisin sen. En voi, Kristus voi. Mutta, Daniel sanoi,Vanhassa testamentissa, sille monarkille, että Jumala tuntee ihmisten sydänten salaisuudet. Kun Jumala toi itsensä julki lihassa [ihmisenä] Jeesuksena Kristuksena, Hän tunsi ihmisten sydämen salaisuudet, ja näki ihmisten ajatukset. Onko se totta? Jos, Hän on sama kuin eilen, Danielin aikaan kuten Jeesuksenkin aikaan, Hän on sama tänäänkin seurakunnassaan, tai sitten Hänen Raamattunsa on väärässä. Hänen Raamattunsa ei ole väärässä, ja niinpä Hän ilmoittaa olevansa sama.

Saisinko ottaa nyt tämän rouvan, niin te voitte kaikki päättää, mitä te ajattelette. Muuten, te ette ole täällä itsenne takia, sillä minä näen jonkun miehen. Ja tämä mies on hirveässä kunnossa. Eikä se ole… hän on teidän pastorinne. Ettekä te ole täältä, te olette – hän on Columbuksesta, Ohiosta. Hän on alun perin Illinoisista. Ja hänellä on ollut sydänkohtaus; hän on halvaantunut, ja hänen nimensä on Ginter – Ganter. Juuri niin. Te uskotte, että minä olen Jumalan profeetta. Silloin, tuo nenäliina, joka teillä on kädessänne – lähettäkää se hänelle. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä; Jumala teitä siunatkoon!

52   Uskotteko te koko sydämestänne? Entä te, siellä? Te, jonossa; jotkut teistä uskovat. Alkakaa uskoa. Näettekö, tämä voisi jatkua aina vain, aina ja aina ja aina. Siis, mitä tämä saa aikaan? Se ainoastaan osoittaa todeksi Hänen voimavara… Minä haastan teidän uskonne Häneen. Oi, mitä se onkaan. Raamattu sanoo, että Hän on Ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla [”Sääliä meidän heikkouksiamme” Hepr. 4:15.] Pitääkö se paikkansa? Hän on nyt ylipappi. Hän on ollut aina ylipappi. Ja nyt Hän on ylipappi, jota voi koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla.

No, tuo nainen kosketti Hänen viittaansa, ja Hän kääntyi ja tunnisti naisen, ja kertoi hänelle hänen sairaudestaan. Ja naisen usko paransi hänet. Ja jos Hän on yhä ylipappi, joka voi sääliä meidän heikkouksiamme, Hän on viinipuu; me olemme oksat. Oksat tuottavat hedelmää. Koskettakaa Häntä, niin oksa vastaa. Pitääkö paikkansa? Uskotteko te sen?