56-0101 MIKSI IHMISET NIIN HEITTELEHTIVÄT? (Sisäinen lepo)
(Why Are People So Tossed About?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.1.1956

…Nimi!
Siellä mun sydämeeni Hänen Verta käytettiin;
Kunnia Hänen Nimelleen!

²       Oi! Isämme, me kiitämme Sinua tänä aamuna siitä, että Daavidin huoneessa on Lähde avoinna synnin riettauksille puhdistaen sydämemme niistä. Ja me nöyrästi tulemme tänä aamuna tuolle Lähteelle, joka on täytetty rakkaan Poikasi, Jeesuksen Verellä. Painaen sielumme syvälle sen purppuranpunaiseen virtaan, tullakseen toisella puolella ylös puhdistettuina. Siinä, missä menimme sisään syntisinä, me tulemme ylös pelastettuina. Menemme sisään sairaina, tulemme ulos terveinä. Menemme sisään poljettuina, lannistettuina, väsyneinä, kaikenlaisten pikkujuttujen  heiteltävänä ja tulemme ulos toisella puolella varmoina. Kuinka me kiitämmekään tästä suuresta mahdollisuudesta, tästä suuresta etuoikeudesta, joka meillä on, tulla Sinun luoksesi. Ja tänään me nöyrästi kumarramme päämme ja kiitämme Sinua kaikista siunauksista. Kohtaa meitä tänään täällä, Isä.

³       Nyt me kiitämme Sinua, että kohtaat meitä lauluissa, ja aikaisemmassa kokouksen osassa, ja nyt tapaat meidät Sanan ympärillä. Ja olkoon meillä yhteys Sinun kanssasi sanan ympärillä, ja ottakoon Pyhä Henki jokaisen sanan suoraan uskovan sydämeen, ja myös syntisen. Ja tulkoon esille tänään suurin avun elonkorjuu: apu tarpeessa olevalle; apu sairaalle ja vaivatulle; apu lopen uupuneelle ja ahdistuneelle; ja apu harhailevalle, penseälle uskovalle; ja rohkaisu Kristuksessa olevalle, leväten, Hengellä täytettynä, odottaen Herran tulemusta. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Hänen, Herran Jeesuksen Nimessä. Amen.

⁴       Olen niin iloinen ollessani Tabernaakkelissa tänä aamuna; ja sydämellisen hyvää huomenta teille kaikille. Luotan siihen, että meidät tänä päivänä yhä löydetään palvelemassa Herraa.

⁵       Kun me hetki sitten kohotimme kätemme sille, että kuinka moni voi laulaa: ”Olen niin ihmeellisesti pelastettu synnistä?”, niin minä olin niin onnellinen. Se näytti sata prosenttiselta. Kaikkialla, jokainen käsi, jonka voin nähdä, oli ilmassa. ”Minä olen niin ihmeellisesti pelastettu synnistä. Jeesus niin lempeästi asuu sisäpuolella.” Olen siitä niin onnellinen tänään teidän vuoksenne.

⁶       Ja nyt, uskon, että sisar täällä paareilla on hieman auringossa, ja hän ehkä haluaisi tulla siirretyksi. En tiedä, haittaako se häntä vai ei; ja panin merkille, että myös hänen kätensä oli ylhäällä: ”Niin ihmeellisesti pelastettu synnistä. Jeesus niin lempeästi asuu sisäpuolella.”

⁷       Oi, eikö se olekin ihmeellistä, kun Jeesus Nasaretilainen voi tulla sydämiimme, siunata meitä ja tehdä meidät sellaisiksi, kuin meidän tulisi olla. Vuosia sitten meillä oli tapana laulaa erästä laulua: ”Hän tekee minut sellaiseksi, kuin minun tulisi olla.” ”Hänen armonsa voi puhdistaa ja vapauttaa minut…”, jotenkin sillä tavalla. Kuinka ihmeellistä se on!

Nyt juuri ennen kuin alamme opettaa pyhäkoululuokkaa, joka on tullut osakseni tänä aamuna.

⁸       Minusta tuntui hyvältä tulla sisään takaovesta ja nähdä heidän antavan syntymäpäiväuhreja täällä. Se muistutti minua Tabernaakkelin syntymän ajoista, ja se on kuin entisaikaan, kuulla pastorin pyytävän siunausta ihmisten elämälle tuleviksi vuosiksi, ja kiittävän siitä, mitä Jumala on armollisesti tehnyt heille.

⁹       Nyt, uskon, että olen selityksen velkaa tälle Tabernaakkelille; ja että tämä on ensimmäinen paikka, jossa tulen tekemään tämän ilmoituksen. Se on kirjoitettu koneella ja on valmis postitettavaksi, mutta uskon, että haluan lainata sitä, koska on uusi vuosi; en siksi, että se olisi Uusi Vuosi, vaan uusi ajan käännekohta.

¹⁰   Minä uskon meidän elävän hyvin ihmeellisessä, ilmassa tilaisuuden ajassa, kun ihmiset tässä päivässä elävät Jumalan Pojan tulemuksen varjossa. Uskon koko sydämestäni, että maailma on nyt menevä suurimpaan herätykseen, mitä koskaan on tunnettu, tai sitten se on menevä pimeimpään sekasortoon kuin mitä historia koskaan on tuntenut. Se on suuri aika ihmisten päättäessä, mitä he tulevat tekemään.

¹¹   Jos täällä sattuu olemaan joku tänä aamuna, joka ei vielä ole tehnyt oikeata valintaa Kristuksen puolesta, niin luotan siihen, että se tulee tapahtumaan tänä aamuna; niin että tulet sanomaan sydämessäsi: ”Kyllä, Herra, tämä on se päivä, kun minä päätän palvella Sinua lopun elämääni.”

¹²   Se on ihmeellinen päivä. Olen varma, että teidän silmienne edessä on ollut peite, (jopa uskovilla), niin että te ette voi nähdä, mitä ympärillämme tapahtuu. Ja monta kertaa hengellisesti johdetut ihmiset ovat väärinymmärrettyjä, ja he eivät… maailman ihmisille, koska se on niin outoa ja omituista elämää elää täysin antautunutta elämää Herralle Jeesukselle. Nyt, muutama viikko sitten…

¹³   Olin luvannut Herralle noin kymmenen vuotta sitten, kun lähdin vuonna 1946, kun jätin Tabernaakkelin, että tulisin palvelemaan Häntä kaikesta sydämestäni näissä kampanjoissa, tietäen, että tulisi olemaan suuri häiriö siellä ulkona, koska… ja oli kysymys paljosta rahasta ja kaikesta sellaisesta.

¹⁴   Niinpä tiesin, että tavallisesti, koska olin lukenut siitä, oli kolme pääasiaa, jotka vetävät sananpalvelijan alas, sen jälkeen, kun Herra on saanut siunata heitä hieman. Ja panin ne merkille, että ne kolme pääasiaa olivat raha, naiset ja kansansuosio. Ja nuo kolme asiaa..

¹⁵   Huomasin Kirjoituksissa, että se oli raha, joka sai profeetta Bileamin myymään lahjansa mennäkseen… rahan vuoksi, kun Baalak tarjosi niin paljon rahaa. (Monille teistä tuo kertomus on tuttu.)

¹⁶   Simpsonille se oli Delila, joka viekoitteli häntä sylissään, kunnes hän paljasti Herran salaisuudet hänelle.

¹⁷   Ja Saulille oli kysymyksessä kansansuosio. Hän oli profeetta, (Raamattu sanoo, että hänet luettiin profeettojen joukkoon), ja kansansuosion vuoksi hän halusi olla jotakin suurta ja toisten yläpuolella, ja hän lankesi sen vuoksi.

¹⁸   Ja nämä ovat kolme suurinta syytä, mitä voin nähdä Raamatussa, jotka aiheuttivat miehen lankeemuksen; ja minä pyysin Taivaallista Isäämme, että Hän antaisi minun karttaa kaikkina aikoina erikoisesti noita asioita, noita kolmea suurinta asiaa. Ja pystyin pitämään ne kurissa.

¹⁹   Minä lupasin Jumalalle, että en tulisi koskaan kerjäämään rahaa kokouksissa. Ja minä tein liiton Hänen kanssaan, että jos Hän koskaan tulisi sille paikalle, että Hän ei pitäisi huolta tarpeistani kokouksissa, muutoin kuin uhrilautasta kierrättämällä, (ja tiesin, että tarvittaisiin kymmeniä tuhansia dollareita pitää noita valtavan suuria kokouksia), niin minä tulisin pois kentältä, niin kuin sanoin Hänelle, ja tulisin kotiin. Tämän Hän ihmeellisellä tavalla teki ilman, että yhtään kertaa tarvitsi painottaa asiaa saada rahaa. Kaksi tai kolme johtajaa menettivät toimensa pienen painostuksen vuoksi saada rahaa, mitä minä en sallinut. Minä en usko siihen.

²⁰   Ihmiset täällä kaupungissa voivat ajatella… No niin, Herra antoi meille pienen kodin täällä, se tuli yhden illan uhrina. Nyt joku ajattelee, että ”hän on monimiljonääri.”

²¹    Toivoisin, että te vain tietäisitte totuuden, niin silloin ajattelisitte toisin. Minä olisin voinut olla, se on totta, mutta minä… Ilman minkäänlaista kerjäämistä, ihmiset vain tulevat ja sanovat: ”Minä annan sinulle tämän, veli Branham”, mutta minä olen kieltäytynyt siitä. Minä en halua sitä. Minä en halua olla missään tekemisessä sen kanssa. Se on saastaa. Minä haluan perintöni olevan ylhäällä, täällä ylhäällä.

²²   Tietäen tämän, että päivä päivältä, harmaat hiukset tulevat päähäni, enkä minä enää ole tuo pieni poika, joka olin aloittaessani saarnaamisen täällä kaksikymmentäkolme vuotta sitten. Näettekö? Ja minä tiedän yhden asian, että ei väliä, kuinka paljon te saatte tätä… ”Mitä se hyödyttäisi ihmistä, jos hän voittaisi omakseen koko maailman, ja sitten kadottaisi sielunsa?”

Niinpä olen nähnyt tuon kirotun asian.

Ja muutaman viimeisen päivän aikana saarnaajat ja ihmiset ovat soittaneet erilaisista perheonnettomuuksista ja muista asioista.

²³   Eräs rouva soitti minulle yhtenä iltana. Hän sanoi: ”Minä en tule kertomaan sinulle nimeäni. Minun mieheni on yksi hyvin tunnettu parantamis-evankelista kentällä.” Ja hän sanoi: ”Minä olen saanut hänet kiinni aviorikoksessa elämisestä kahdeksantoistavuotiaan tytön kanssa, ja hän tunnusti minulle tehneensä sitä kaksi vuotta.” Hän kysyi: ”Mitä minun tulee tehdä, veli Branham?” Minä sanoin: ”Rouva, minä en tiedä. Minä rukoilisin veljeni puolesta, hänen sielunsa puolesta.”

²⁴   Ja muuta senkaltaista, me olemme yrittäneet karttaa sitä. Hän piti minusta huolen ihmeellisellä tavalla aina viimeiseen pariin kokoukseen asti. Viimeisistä kahdesta kokouksestani Kaliforniassa jäin velkaa 15 000 dollaria.

    He sanoivat: ”Sinun täytyy pyytää. Sinun täytyy sanoa ihmisille. He haluavat, että heiltä pyydetään.”

    Sanoin: ”Se ei ole minun lupaukseni Jumalalle.”

    Joku mies sanoi: ”Minä tulen vastaamaan siitä.”

    Minä sanoin: ”Se ei ole minun lupaukseni Jumalalle.

Niinpä pitääkseni lupaukseni, niin kuin pitäisin sen ihmiselle, minä myös pidin sen Jumalalle.

²⁵   Minä en halunnut kertoa sitä vaimolleni ja pojalle matkalla kotiin… Tulin Kaliforniaan ja minun täytyi pysähtyä evankelistisissa kokouksissa. Sanoin: ”Minä menen lepäämään  muutamaksi päiväksi nähdäkseni, mitä Herra Jeesus sanoo, ja jos ei mitään muuta, niin minä tulen ja autan veli Nevilleä paimentamaan Tabernaakkelia. Minä tulen tekemään jotakin saarnatakseni Evankeliumia. Minä tulen menemään töihin niin kuin minulla oli tapana tehdä, partioimaan linjoja Public Service Companyssä tai jotakin, ja antaa hänen pitää sunnuntai-ilta tai aamukokous, ja minä otan niistä toisen; ja hän ottaa keskiviikon ja minä tiistain tai jotakin senkaltaista. Me tulemme jatkamaan kokouksia, ja minä tulen hankkimaan itselleni työn.

²⁶   Minä tein niin. Sain työn itselleni veli Woodin kanssa, siirtää taloja ja muuta sellaista. Ja niinpä minä menin töihin; otin itselleni työn. Se loukkasi vaimoani ja Billyä. Billy sanoi: ”Isä, olen varma, että olet tekemässä väärin.”

²⁷   Sanoin: ”Ei, minä teen oikein. Minä pidän lupaukseni.” Minä sanoin hänelle, ”Minun lupaukseni… Huolimatta siitä, mitä se on, jos mies ei ole sanansa mittainen, niin ette voi luottaa häneen, koska hän ei ole luotettava.” Näettekö?

²⁸   Ja niinpä yksi asia, mitä henkilön täytyy aina olla, on olla rehellinen. Kertokaa asiat niin, että voitte mennä takaisin ja kertoa sen miljoona kertaa, ja se tulee aina olemaan sama asia. Ymmärrättekö? Olkaa vain rehelliset. Huolimatta siitä onko se pahaa, vai onko se hyvää, olkaa rehellisiä. Ja jos se on teitä itseänne vastaan, niin sanokaa se joka tapauksessa; tai pysykää vaiti ja älkää ollenkaan sanoko sitä. Näettekö?

²⁹   Niinpä sitten, minä tunnen sillä tavalla, että Jumala tulee siunaamaan rehellistä sydäntä, ja tuntien asemani, jossa seison voittamassa sairauksia ihmisten puolesta ja rukouksessa Herralle Jeesukselle, Hänen Jumalallisen Sanansa ja Hänen kutsumuksensa mukaisesti, silloin minun täytyy olla rehellinen sydämessäni tehdäkseni sen, koska perkele tietää, oletteko te sitä vai ette. Hän ei tule kiinnittämään siihen mitään huomiota…  Minä en välitä siitä, kuinka äänekkäästi te huudatte, kuinka paljon te teeskentelette, hän ei tule kiinnittämään mitään huomiota teihin. Niin se on. Mutta Jumala huomioi, jos te olette rehellinen.

³⁰   Niinpä minä sanoin: ”Minä kerron heille, kun pääsen Arizonaan”, lähdettyäni Kaliforniasta. Mutta minulla ei ollut hermoja tehdä sitä. Niinpä sanoin: ”Sitten New Meksikossa”, ja edelleen ja edelleen, kunnes kerroin sen heille ollessamme tulossa täällä Indianassa; mutta he ymmärsivät sen melko hyvin.

Billy ei ymmärtänyt sitä kovin hyvin. Hän sanoi: ”Isä, luulen, että sinä teet virheen.”

³¹   Mutta minä menin kotiin väsyneenä, nääntyneenä, järkyttyneenä ja itkien; menin vuoteeseen tuona yönä, ja sen jälkeen, kun vaimoni oli nukahtanut, menin työhuoneeseeni ja polvistuin alas ja sanoin: ”Rakas Jeesus, minä en tiedä, mitä tulen tekemään. Täällä minä olen takaisin jälleen siinä mistä aloitin. Luulen, että olen epäonnistunut.”

³²   Ja noin kaksi tuntia myöhemmin Hän ilmestyi minulle. Ja Hän näytti minulle sellaisen ympyränmuotoisen yleisnäkymän ihmisistä, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Olin puhumassa vaimolleni tuossa näyssä. Nyt te ihmiset, jotka tunnette minut, tiedätte, etten ole fanaatikko. Minä en sano näitä asioita, elleivät ne ole totuus. Näin on. Minä näin sen.

³³   Näin veli Arganbrightin seisovan siellä ja minä menin hänen luokseen ja hän sanoi: ”Veli Billy, me olemme jakaneet kaikki rukouskortit ja kaikki on valmiina nyt kokousta varten. Meillä on tapa viedä sinut sisälle ja ulos.”

Minä sanoin: ”Kiitos, veli Arganbright.”

Kävelin sinne tavatakseni lisää veljiä, ja siellä oli eräs toinen veli saarnaamassa ja minä kysyin: ”Kuka hän on?”

He vastasivat, ”He panivat hänet sinne ylös.”

³⁴   Sanoin: ”Ketkä he?” Ja he vain kääntyivät ympäri ja kävelivät pois. Ja tuo mies päästi koko kuulijakunnan lähtemään pois; ja minä sanoin: ”Oi, sinun ei tulisi tehdä sitä, koska ei ole ollut alttarikutsua.”

Eräs toinen mies puhui ja sanoi: ”Me olemme jo keränneet uhrin.”

Sanoin: ”Milloinka on uhrilahja tärkeämpi kuin sielut Kristuksen edessä?” Näettekö?

³⁵   Ja sitten Herran Enkeli vei minut ulos ja vei minut todella kirkkaan vesivirran luo. Se oli kaikkein kauneinta sinistä vettä ja suuret kalat uiskentelivat siellä ympäriinsä. Ja Hän sanoi: ”Minä tulen tekemään sinusta kalastajan.” Ja Hän sanoi. ”Nyt, heitä syöttisi veteen ja tehdessäsi niin, vedä se hitaasti ensimmäisellä kerralla ja seuraavalla kerralla, anna sille vain pieni nykäys. Ei liian voimakkaasti; ja seuraavalla kerralla, aseta saalis koukkuusi.”

³⁶   Ja minä aloin heittää siimaani veteen. Minä vedin ja jokainen alkoi iloita ja sanoa: ”Se on ihmeellistä! Se on ihmeellistä!” Minä innostuin ja nykäisin sitä voimakkaasti ja minä vedin kalan ja kaiken pois vedestä. Ja se oli pienen pieni kala, suunnilleen vain  tuon vieheen kokoinen. Olin saanut siimani kokonaan sekaisin ja aloin oikaisemaan sitä.

³⁷   Ja tuo mies, joka puhui takanani, pyörähti ympäri eteeni, pukeutuneena palestiinalaisiin vaatteisiin ja turbaani päässään. Hänellä oli valkoinen viitta. Hän sanoi: ”Veli Branham, siinä sitä ollaan.”

Sanoin: ”Tiedän, etten tehnyt sitä oikein. Nykäisin sitä, kun minun ei olisi pitänyt tehdä sitä.”

Hän sanoi. ”Älä anna siimasi seota tällaisina aikoina.”

Sanoin: ”Hyvä, minä teen sen niin hyvin kuin osaan. Minä tulen olemaan hyvin varovainen.”

³⁸   Hän sanoi: ”No niin, ensimmäisen kerran, kun Minä puhuin sinun kanssasi, sinä panit kätesi ihmisten päälle ja kerroit heille, mikä heillä oli vikana. Ja toinen nykäisy oli, kun sinä saatoit tietää heidän sydäntensä salaisuudet. Minä tein sinut näkijäksi ihmisten edessä, mutta sinä aina yritit selittää sitä. Sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä. Sinä teit siitä julkisen näytöksen.”

Minä sanoin: ”Olen kovasti pahoillani.”

³⁹   Sitten Hän vei minut pois sieltä, ja minä näin valtavan suuren teltan. Minä en ole milloinkaan nähnyt sellaista telttaa! Se oli tupaten täynnä kaikkialla ihmisistä. Se näytti kuin olisin seissyt ihmisten yläpuolella, katsellen alaspäin sinne, missä olin juuri antanut alttarikutsun; ja sadat ja sadat ihmiset itkivät ja iloitsivat, sen jälkeen, kun he olivat vastaanottaneet Herran Jeesuksen Pelastajanansa. Ja minä katsoin.

⁴⁰   Ja kuulin erään miehen nousevan ylös ja sanovan: ”Kutsukaa rukousjono.” Ja ihmiset alkoivat muodostaa jonoa vasemmalle puolelle sieltä katsoen, missä minä olin katselemassa alas puhujanlavaa kohden, ja he muodostivat jonon koko matkan ylös ja alas katua rukousjonoa varten.

⁴¹   Huomasin vasemmalla puolellani, (mikä olisi ollut oikealla puolellani, jos olisin ollut puhujanlavalla), pienen puisen rakennuksen. Ja olin nähnyt tuon Valon, josta heillä on valokuva, tiedättehän, joka on aina kokouksissa; olin nähnyt tuon Valon jättävän minut, ja menevän tuon rakennuksen luo ja menevän sisälle tuohon rakennukseen; ja Ääni sanoi minulle: ”Minä tulen kohtaamaan sinut siellä, se tulee olemaan kolmas nykäisy.

Minä sanoin: ”Miksi?”

Hän sanoi: ”No niin, se ei tule olemaan julkinen näytös, niin kuin aikaisempi oli.”

Ja minä palasin takaisin työhuoneeseeni.

⁴²   Ja nyt, tämän uuden vuoden alkaessa, minä palasin takaisin tabernaakkeliini, josta aloitin, takaisin alkuun siihen, mistä aloitin. Minä olen hyvin kiitollinen Jumalalle näistä asioista.

⁴³   Monet teistä tietävät, että juuri ennen lähtöäni toiselle kampanja kierrokselleni, noin kahdeksan tai kymmenen vuotta sitten, uskoisin sen olleen kymmenen vuotta, tai siitä on yhdeksän vuotta… Nämä asiat kerrottiin tarkalleen, kuinka näiden suurten kokouspaikkojen palvelukset toimisivat. Te muistatte sen kuinka veli Lawton eläisi tarkalleen kolme vuotta, ja sitten hänet otettaisiin pois, ja että veli Ward rakentaisi tabernaakkelin alaspäin tähän suuntaan täällä, ja kaikki oli aivan tarkalleen. Te tiedätte sen, te vanhemmat. Se tapahtui aivan sillä tavalla, ja niin tulee tämäkin tapahtumaan! Sillä se on NÄIN SANOO HERRA! Ja te tulette tietämään sen.

⁴⁴   Ja nyt… Uskon, että suurimmat kokoukset, mitä koskaan olen pitänyt Herralle Jeesukselle, ovat aivan lähitulevaisuudessa, juuri nyt.

⁴⁵   Niinpä, tiedättehän, minä tunnen itseni hyvin onnelliseksi tänä aamuna tullessani teidän eteenne, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun sanoma koskaan on annettu ulos, se on juuri täällä tämän mikrofoonin kautta Tabernaakkelin ihmisille. Ja nyt se tulee olemaan lehdissä, (uskonnollisessa lehdessä), kuten Parantamisen Ääni ja Hänen Tulemuksensa Sanansaattaja, muutaman päivän kuluttua. Se on jo kirjoitettu valmiiksi, ja valmiina lähtemään. Rukoilkaa minun puolestani.

⁴⁶   Ja jonakin kunniakkaana päivänä, kun kaikki on ohitse, me tulemme tapaamaan Hänen Valtaistuimensa ympärillä, ja mikä aikaa meillä tuleekaan olemaan. Muistakaa, se en ole vain minä siellä ulkona kokouksessa, minulla on vain pieni osa siinä, vaan se olette myös te täällä, näettehän. Ja minä uskon, että tämä pieni Tabernaakkeli tulee levittäytymään, ja, että tulee olemaan ihmeellistä, mitä Herra tulee tekemään. Siunattu olkoon Herra!

Nyt suoraan Sanaan. Ennen sitä, antakaamme pieni kiitos Herralle Jeesukselle.

⁴⁷   Taivaallinen Isämme, me olemme niin kiitollisia Sinulle täällä alhaalla tässä nykyaikaisessa ajassa; autojen, lentokoneiden, suihkukoneiden, rakettien ja kaikenkaltaisten tieteen saavutusten ajassa; on puhelimet, televisiot ja nykyaikaiset atomiaseet ja niin edespäin. Sinä olet yhä ylin, kaikkivoimainen, kaikkivaltias, kaikkitietävä Jumala, joka loit taivaat ja maan ja asetit tähtitaivaan paikalleen. Jumala, me emme voi selittää sitä. Emmekä me myöskään voi selittää, miksi taivaalla ei ole loppua, kuinka maailma voi pyöriä ympäri niin täydellisesti, että he voivat sanoa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, milloin auringonpimennys tulee, koska Sinun mekaniikkasi toimii tarkalleen. Me emme voi tuottaa mitään koneistoa, joka olisi niin tarkka.  Oi, mutta suuri Jehova, joka pidät tämän maan täällä avaruudessa, se on täydellinen. Me rakastamme Sinua ja kaikki Sinun tekosi ovat oikeudenmukaisia ja oikeat.

⁴⁸   Me luovutamme itsemme Sinulle tänä aamuna, tämän uuden vuoden alkaessa ja pyydämme, että Sinä täyttäisit meidät kaikki Pyhällä Hengellä, Herra, ja vetäisit meidät lähellesi ja voikoot Sinun iankaikkiset käsivartesi olla ympärillämme pitämässä meitä, Herra, sillä päivät ovat vavisuttavat ja pimeät, mutta Aamutähti johtaa tiellä. Me tulemme seuraamaan. Minne Hän johtaa minua, sinne minä tulen seuraamaan Häntä. Jos se on jotkut vesien kautta, jotkut tulvien kautta, jotkut syvien koettelemusten kautta, mutta kaikki Veren kautta. Oi Jumala, johda meitä Sinun iankaikkisella kädelläsi, kunnes voitto lopulta on saavutettu ja Jeesus palaa maan päälle. Synti, sairaus ja murhe tulevat päättymään, ja me tulemme elämään tässä kunniakkaassa Tuhatvuotisvaltakunnassa Sinun kanssasi. Me kaipaamme tuota suurta päivää.

⁴⁹   Tule Herra Jeesus, Sinun Sanaasi tänään. Mene Siihen sisälle. Ympärileikkaa huulet, jotka puhuvat ja sydämet, jotka kuulevat. Ja voikoon siemen langeta sydämeen, minne Pyhä Henki tulee kylvämään sen ja tuottakoon se satakertaisen sadon. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁵⁰   Jumala siunatkoon teitä ja auttakoon teitä, kun me nyt alamme opettamaan Sanaa. Minä yritän, etten pitäisi teitä liian pitkään, jos vain  voin täällä pyhäkoulussa, koska meillä on parantamiskokouksia välittömästi tämän jälkeen, rukoillaksemme sairaiden puolesta.

⁵¹   Kuinka meidän Herramme Jeesus on ollut niin armollinen meille. Puhuin juuri veli Nevillen kanssa… Ja uskon, että veli Cox oli kanssamme, kun me menimme rukoilemaan erään pienen äidin puolesta täällä Charlestonissa erään kerran: hän oli vuoteessa kuolemassa, syövän syömänä, viimeisessä toivossa ja Jumala, niin ihanasti ja ihmeellisesti paransi tuon pienen naisen. Hänen veljensä on sananpalvelija, pikku Junior Cash, ja hän on ulkona saarnaamassa Evankeliumia tänään ja rukoilee myös sairaiden puolesta. Hänellä oli juuri suuri herätys ylhäällä Henryvillessä ja veli Neville oli juuri kertomassa minulle siitä, miten pieni veli Junior pärjäsi. Olen niin iloinen siitä.

⁵²   Näettekö, heittäkää leipänne veden ylle. Se on palaava teille jonakin päivänä. Kylväkää oikea siemen ja te tulette korjaamaan oikean sadon. Jos te kylvätte väärän siemenen, te tulette korjaamaan väärän sadon.

⁵³   Te ette voi mennä itään ja länteen samanaikaisesti. Te joko menette yhteen suuntaan tai toiseen. Te joko suuntaatte Jumalaa kohden tänä aamuna, katsoen Häneen kaikella, mitä teillä on, tai te suuntaatte toiseen suuntaan.

⁵⁴   Te ajattelette joskus olevanne menossa oikeaan, kun olette menossa väärään; mutta te ette voi mennä oikealle ja vasemmalle samanaikaisesti. Jos olet menossa vasemmalle, olet päätyvä vasemmalle. Jos olet menossa oikealle, olet päätyvä oikealle. Sinä et voi välttää tulemasta oikealle. Se voi näyttää niin kuin olisitte menossa väärään, mutta te olette menossa oikeaan.

⁵⁵   Seuratkaa Kompassia ja tuo Kompassi on Pyhä Henki. Magneettinen pohjoisnapa pitää kompassin suoraan pohjoisessa. Eikö se ole ihmeellistä, että ilman sähkömagneettisuus…. (negatiivisesti varautuneet alkeishiukkaset)…

⁵⁶   Seisoin lähellä Pohjoisnapaa, joitakin vuosia sitten ja siellä te näette noiden pohjoisten valojen pyyhkivän taivasta, keltaisen ja vihreän välähdellessä pimeässä keskiyössä ja on aivan yhtä valoisaa kulkea siellä kuin täällä huoneessa; ja minä ajattelin sitä, kuinka siellä kaukana alhaalla Keski-Amerikassa, missä tahansa, kompassi tulee osoittamaan suoraan tuohon magneettiseen napaan. Se tulee opastamaan teidät pohjoiseen joka kerta.

⁵⁷   Ja kuinka loistavaa se onkaan, että meillä on magneettinen järjestelmä Kunniassa, niin että jokainen mies, joka on tehty kompassiksi opastamaan tämän elämän kautta, tulee osoittamaan Jeesusta Kristusta kohden aivan yhtä varmasti kuin me istumme täällä seurakunnassa tänään.

⁵⁸   Hänen ihmeellisessä Sanassansa nyt: se on Heprealaiskirjeen 10. luku ja jakeet 19 – 22. Haluan teidän kuuntelevan tarkasti, kun me luemme.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, (Kuinka ihmeellistä).

jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”,

niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

⁵⁹   Voikoon Herra Jeesus suoda tämän vastauksen Sanalle. Pidättekö te Sanasta? Usko tulee kuulemisesta; Jumalan Sanan kuulemisesta. Nyt vain opetukseen, ehkä seuraavat kolmekymmentä – neljäkymmentä minuuttia, menkäämme suoraan Sanaan.

⁶⁰   No niin, meidän uskomme ei voi levätä tyhjän päällä. Kristityn uskolla täytyy olla vankka lepopaikka. Te tiedätte sen ja ainoa lepopaikka, jolla kristitty, totinen uudestisyntynyt kristitty, voi antaa uskonsa levätä, on järkähtämättömällä Jumalan Sanalla. Sitä ei ole rakennettu ihmisen teologian ja oppien vaihtuville hiekoille, tai jonkun seurakunnan yhteydelle, vaan totisen uskovaisen usko lepää vankkana ja muuttumattomana, hänen lähestyessään Jumalan Sanaa.

⁶¹   Muutama yö sitten, se oli ehkä täällä, minä halusin niin kovasti saarnata, että minä saarnasin vaimolleni vuoteessa kello kahteentoista asti, vain kertoen hänelle, kuinka ihana Jeesus oli. Eräs aihe tuli sydämelleni. Se poltti minua niin suuresti, että en yksinkertaisesti voinut levätä sen kanssa. Ja minä sanoin: ”Kultaseni, minä haluan saarnata sinulle pienen aikaa.” Ja hän nousi istumaan ja armosta hän kuunteli.

⁶²   Minä sanoin: ”Kristityn usko perustuu täydellisesti levolle. Niin se on. Kristittyä ei heitellä sinne tänne. Kristitty ei juokse paikasta toiseen. Kristitty ei nosta hälinää, eikä ole kiukuissaan tai murehdi asioista. Kristitty lepää. Se on kaikki ohitse. Uskovaiselle kaikki on päätetty Golgatalla. Niin se on. Oi, sairaus voi tulla ja pettymykset, mutta kristitty on levossa, tietäen tämän, että Jumala on kykenevä pitämään sen, minkä Hän on suorittanut. Tietäen, että minkälaisia tahansa asiat ovatkin, tai miltä ne näyttävät, niin ei ole sellaista sairautta, jota kutsutaan kuolemaksi, tai nälkää tai mitään muutakaan, joka voisi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Me olemme levossa. Heittelehtiköön vanha alus minne tahansa haluaa, ankkuri pitää.

⁶³   Me lensimme kerran lentokoneella sataman ylitse ollessamme laskeutumassa ja siellä oli eräs suuri vanha laiva. Purjeet olivat lasketut, tiedättehän. Ja, oi, millainen myrsky merellä olikaan. Kuinka se heittelehtikään! Ja minä näin tuon vanhan laivan heittelehtivän edes takaisin, toisten aaltojen mennessä ylitse ja toisten alitse. Ja minä sanoin: ”Ihmettelenpä kuinka noin voi olla?”

⁶⁴   Ja eräs lähellä istuva mies sanoi: ”Sillä on meriankkuri ja sen vuoksi tuo laiva ei voi upota. Se voi kulkea aaltojen lävitse, mutta se ei voi upota, koska se on ankkuroitu.”

Minä sanoin: ”Ylistys Jumalalle, meillä on ankkuri!”

⁶⁵   Meillä on ankkuri. Me voimme mennä joidenkin aaltojen ylitse ja toisten alitse, mutta sillä ei ole väliä jos ankkuri pitää! Laiva ei ole se, joka pitää, vaan ankkuri on se, joka tekee pitämisen. Se ei ole se, mitä minä olen, tai mitä tulen olemaan, tai mitä minä olin. Se on se, mitä Hän on nyt ja mitä Hän teki minun ja sinun puolestasi. Kyse ei ole siitä, mitä minä voin tehdä, vaan siitä, mitä Hän on jo tehnyt.

⁶⁶   Minun uskoni ei ankkuroidu siihen, mitä tulevat kokoukset tulevat olemaan. Minun uskoni ei lepää millään kyvyllä, mitä minulla olisi, tai sillä mihin seurakuntaan minun tulisi liittyä, tai minkälaisten ihmisten kanssa minun tulisi olla yhteydessä. Minun uskoni on ankkuroitu ja lepää täydellisesti Herran Jeesuksen Kristuksen päätetyllä työllä ja se on jo vastaanotettu.

⁶⁷   Jumala vanhurskautti Hänet nostamalla Hänet ylös kuolleista. ”Tämä on Minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt”, ja Jumala nosti Hänet ylös kuolleista meidän vanhurskauttamiseksemme. Ei ihme, että runoilija sanoo:

Eläen, Hän rakasti minua; kuollen, Hän pelasti minut,
Haudattuna, Hän kuljetti syntini kauas pois,
Ylösnousten, Hän vanhurskautti minut iankaikkisesti,
Jonakin päivänä Hän tulee – oi, kunniakas päivä!

⁶⁸   Kristitty lepää tuossa toivossa myrskyisillä merillä. Varmasti myrskyt nousevat. Tulee kaikenlaisia ongelmia, mutta me olemme ankkuroidut. Siinä kaikki. Se ei koskaan tule uppoamaan. Se ei voi upota.

⁶⁹   Olen elämäni aikana huomannut monien kristittyjen olevan ylhäällä ja alhaalla. Ja olen ihmetellyt sitä. Ja minä ajattelin, että on parasta olla saarnaamatta tämän kaltaista aihetta siellä ulkona olevissa seurakunnissa, jonne menen ja että parasta on saarnata se omille ihmisilleni täällä Tabernaakkelissa, aiheesta Miksi ihmiset niin heittelehtivät?

⁷⁰   Te näette noiden ihmisten, jotka ovat hyvin uskonnollisia, joilla näyttää olevan sellainen syvä kaipaus, ja päivittäin he etsivät ja etsivät Jumalaa, eivätkä koskaan tule minkäänlaiseen selvyyteen, niin että he voisivat olla paikoillaan ja ankkuroidut Kristuksessa. Ja kokemuksesta olen oppinut, että niitä ovat älykkäät ihmiset.

⁷¹   Nyt puhuessani tästä, on kaksi erityyppistä kristillisyyttä. Se näyttää oudolta, enkä sanoisi, että on kaksi eri tyyppiä; vaan parempi sana, jota käyttää, olisi kaksi eri ”vaihetta”, ei kaksi ”tyyppiä” vaan kaksi ”vaihetta”; sama kristillisyys, mutta sen kaksi eri vaihetta.

⁷²   Ja yksi niistä on järjellinen käsitys Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä, mitä Jumala on sanonut Sanassansa ja Jeesuksesta Kristuksesta tiedon kautta.

⁷³   Ja toinen on kokemukseen perustuva kokemus, jonka Jumala on antanut ihmisen sydämeen.

⁷⁴   Yksi on nälkäinen järkiperäisesti. Hän riemuitsee ja juhlii Jumalaa, mutta hänen juhlansa eivät kestä.

⁷⁵   Toiset taas näyttävät olevan voitokkaita koko ajan. Mikään ei häiritse heitä. He ovat aivan niin tukevasti ankkuroidut kuin vain voi olla. Koettelemukset ja myrskyt eivät ollenkaan häiritse heitä. Mutta heissä näyttää olevan jotakin, niin että ihmiset, jotka ovat kristittyjä ja yrittävät elää Jumalalle, ihailevat tuon tyyppistä kristittyä.

⁷⁶   Ja olen usein ihmetellyt: ”Herra, mitä näillä ihmisillä on, mitä toiset niin kiihkeästi haluavat, mutta kuitenkin näyttää niin kuin he eivät onnistuisi saavuttamaan sitä?”

⁷⁷   Ja minä tiedän, että se on suurena kysymyksenä meidän kaikkien sydämellä, jotka olemme palvelleet Kristusta. Ja en ole vielä milloinkaan nähnyt henkilöä, joka kerran tultuaan Hänen luoksensa… Jälkeenpäin ei elämä enää koskaan näytä heistä oikealta, jos he milloinkaan jättävät Kristuksen.

⁷⁸   Puhuin eilen pienen värillisen miehen kanssa, joka kertoi minulle sananpalvelijasta, joka meni takaisin ja repi kaikki saarnapaperinsa ja heitti ne roskalaatikkoon ja sanoi: ” Minä olen saanut tarpeekseni siitä.” Ja seuraavana sunnuntaina hän hankki itselleen laatikon olutta ja istui eräässä paikassa juomassa sitä. Pari viikkoa sen jälkeen hän makasi vuoteessa kuolemassa. ” Jos minulla olisi aikaa, minä haluaisin selittää sen; kuinka se tapahtuu Raamatussa, mutta se olisi poissa aiheestani. Se olisi toinen aihe, kuinka Saatana tuli ja otti henkilön ja kuinka Jumalan täytyi ottaa oma lapsensa kotiin. Se on kaikki, mitä siinä oli ja sitä tapahtuu usein.

⁷⁹   Mutta nyt, nähdä tämä ihmisten nälkä ja kuitenkaan he eivät kykene ulottumaan siihen. Ja monet meidän koulujemme opettajista ovat tuoneet sisälle paljon teologiaa sanomalla ihmisille: ”No niin, se oli siksi, että sinä et huutanut, koska sinä et puhunut kielillä tai koska sinulla ei ollut tämän kaltaisia lahjoja”, joita vastaan minulla ei ole sanottavaa; mutta kuitenkin te löydätte näitä henkilöitä, jotka huutavat tai puhuvat kielillä tai joilla on joku muu tunnekuohu ja jotka yhä eivät näytä olevan henkilö, joka heidän tulisi olla. Me tiedämme, että se on totta. Ja olen usein itsekin miettinyt, mitä tuon kaltaisessa mielentilassa olevalle henkilölle voitaisiin tehdä.

⁸⁰   Niinpä, näkemällä sen niin yksinkertaisena Jumalan Sanassa, me yritämme selittää sitä. Ja voidaksemme tehdä tämän, sen jälkeen, kun olemme nähneet mielen järjellisen osan sekä sielun, joka on sydämessä.

⁸¹   Nyt teillä itse asiassa on kaksi erilaista henkistä kykyä. Teillä on toinen niistä päässänne, aivoissanne ja toinen toimii sydämessänne ja sitä kutsutaan teidän sieluksenne. Teidän henkenne ja teidän sielunne. No niin, ne ovat monasti hyvinkin erimielisiä. Kun pää näyttää sanovan jotakin, sielu kummastelee sitä, jos se ei ole oikein, mutta kun tullaan sieluun, niin pää näyttää astuvan syrjään.

⁸²   Teille on tapahtunut asioita, joiden te tiesitte tulevan tapahtumaan, mutta kuitenkaan te ette voineet selittää miksi.  Ja siinä ei ole mitään järkeä, ettekä te voi selittää sitä, mutta kuitenkin te hyväksyitte sen. Ja se tapahtui juuri sillä tavalla. Näin on, kun jotakin tapahtuu täällä alhaalla.

⁸³   Kampanjoiden suurissa kokouksissa huomasin monien ihmisten tulevan luokseni ja sanovan: ”Oi, minulla on kaikki usko, veli Branham.” Ja järkiperäisesti, he ovat oikeassa, täällä ylhäällä, mutta heidän sydämessään sitä ei ole. Jos se olisi, niin he eivät olisi puhujanlavalla, jotta heidän puolestaan rukoiltaisiin, uskon auttamiseksi, jos heillä olisi uskoa.

Nyt meidän täytyy mennä taaksepäin saadaksemme esikuvan ja tuodaksemme tämän kuvan teille tänä aamuna niin kuin lapsille ja haluan teidän huomaavan tarkasti.

⁸⁴   Minä uskon esikuviin, erikoisesti ihmisille. Se on helpompi heidän ymmärtää kuvausta. On hyvä opettaa lapsia ja me olemme kaikki lapsia. Me olemme vain kasvuikäisiä Jumalassa. Kuka täällä haluaisi sanoa: ”Minä olen aikuinen, täysikasvuinen Jumalassa?” Me emme ole sitä, me olemme vain pieniä vauvoja Jumalassa. Niin se on.

⁸⁵   Me yritämme tuoda tämän nyt sille paikalle, että voimme nähdä tarkalleen, mitä Jumala on tekemässä. Niinpä menkäämme nyt taaksepäin Vanhaan Testamenttiin, saadaksemme kuvan tästä ja me tulemme tekemään sen Israelin lasten kautta.

Kun he ylittivät Punaisen Meren, tullen Luvattuun Maahan, niin Jumala, ylimmällä armolla, antoi Mannan sataa joka yö Taivaasta.

⁸⁶   Ihmiset ottivat tämän mannan ja valmistivat siitä leipää tai kakkuja, ja he söivät tätä leipää, joka ylläpiti heidän elämänsä matkalla.

⁸⁷   Ja me näemme, että jos he antoivat mannan levätä liian pitkään maassa, se suli ja juoksi pois. Aivan kuten jäähileet tai jotakin sellaista maassa, se ei pysynyt.

⁸⁸   Nyt me näemme, että tuo sama asia on tapahtumassa kristillisyydessä. Monet ihmiset tulevat nälkäisiksi ennen kello yhdeksää. Meillä on monia leirialueen…   kuinka sanoisin, leirialueen tähtiäkö? Monet ihmiset menevät kokoukseen ja iloitsevat, huutavat ja ylistävät Herraa, kun Jumalan Henki laskeutuu, kaikki tuomio poistuu heidän sydämestään.. Ja niin pian kuin… päivä tai kaksi herätyksen jälkeen, he löytävät itsensä jälleen siinä vanhassa ahdingossa, —  kuitenkin he söivät Mannaa.

⁸⁹   Monet ihmiset tulevat Kristuksen luo… Koskaan ei ole kyetty helluntailaismaailmassa saamaan helluntailaisihmisiä näkemään tätä Perustotuutta. Se on niin vaikeata, koska jokaisella seurakunnalla on oma oppinsa ja he kuuntelevat pastoriaan päivittäin. Ja kun evankelista puhuu jotakin, he sanovat: ”Oi, minullahan on se, joten mitä merkitystä tuolla olisi”, mutta he epäonnistuvat ymmärtämään tätä Totuutta.

⁹⁰   Olen usein puhunut ja teen niin yhä ja uskon tämän suuren Perustotuuden, jonka Jeesus sanoi: ”Hän, joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen elämä ja hän ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Näettekö te sen? ”Hän, joka kuulee Minun Sanani…” Oi, toivoisin voivani ankkuroida sen jokaiseen sydämeen! Joh. 5:24: ”Hän, joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Se on Hänen Sanansa.

⁹¹   Mitä teidän täytyy tehdä? Uskoa! Kuulla! Usko tulee kuulemisen kautta, kuuleminen Sanan kautta ja uskominen, sovelluttaminen ja lepääminen. Näettekö te sen? Sana sanoo niin. Kuunnelkaa Sitä. Sydämenne sanoo niin. Uskokaa Se ja koko teidän olemuksenne lepää sillä. Se on päätetty.  Usko tulee siis kuulemisen kautta.

⁹²   Jeesus sanoi nuo Sanat: ”Hän, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen, milloinkaan-päättymätön, aina-olemassa-oleva Elämä.” Eikö se ole ihmeellistä? ”Aina-olemassa-oleva Elämä, eikä ole koskaan kuoleva, vaan on jo siirtynyt kuolemasta Elämään, on siirtynyt erossa olosta ikuiseen läsnäoloon.” Aamen! Jo ennestään, kun te olitte vieraita Jumalalle, te lakkasitte olemasta vieras, nyt te olette lapsi.

⁹³   Kuolemasta Elämään, pimeydestä Valoon, kuolevaisesta Kuolemattomaan, turmeltuvasta Turmeltumattomaan, nääntymyksestä Iloon, kuolemasta Elämään, Leväten, Totisesti, NÄIN SANOO HERRA.

⁹⁴   Ei tunteiden varassa, henkisten tunteiden varassa, teorian varassa; ei jonkin tuntemattoman varassa, jota joku on sanonut teille ja jolla ei ole mitään perustaa, eikä sillä, että joku sanoo teille: ”Tule ja liity meidän seurakuntaamme ja se tulee olemaan sillä selvä”.

Vaan ihmisen sielu lepää vakaana Jumalan Sanalla. Jumala sanoi niin. Se selvittää sen, se tekee sen todellisuudeksi.

⁹⁵   No niin, ottakaamme nyt nopeasti toinen askel. Mikä saa nämä ihmiset menemään sille maaperälle ja syömään Mannaa ja sitten ennen kuin yö tulee, monet heistä ovat nälkäisiä? Ja ihmiset menevät kokouksiin; on niin monia ihmisiä, jotka kuuntelevat hyvää saarnaa radiosta ja iloitsevat; moni menee kirkkoon ja kuulee hyvän saarnan, ja he menevät kotiin ja iloitsevat. Mutta mikä on sitten se asia, joka tulee ja ottaa sen kaiken pois teiltä ensimmäisen pienen vaikeuden tullessa? Varmastikin, jos te kuulette Sanaa ja teidän sielunne iloitsee Sanassa, se on Pyhä Henki, jota te syötte.

⁹⁶   Minä uskon, että te uskotte iankaikkiseksi Elämäksi. Minä uskon, että Herran Jeesuksen vastaanottaminen antaa teille Iankaikkisen Elämän, kun te uskotte sen. Sitten minä uskon, että yhden Hengen kautta teidät on sitten kastettu uskovien ruumiiseen. Me tulemme siihen muutamassa minuutissa, jos Jumala tahtoo. Te uskotte Iankaikkiseksi Elämäksi.

⁹⁷   Hän, Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia, sanoi: ”Oletteko vastaanottaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun te tulitte uskoon?”

⁹⁸   Näettekö, teidän uskonne ankkuroi teidät Kristuksessa. Se on järkiperäistä. Te uskotte sen, te vastaanotatte sen, te sanotte, että se on oikein. Te tunnistatte sen Totuudeksi ja te olette kristitty. Sitten teillä on iankaikkinen Elämä uskomalla sen. Te olette tulleet Jumalan luo, te olette leirialueella. Manna laskeutuu ja te syötte Sitä.

⁹⁹   Ja panitteko merkille tuon oudon asian, siellä oli sekalainen kansanjoukko, joka söi tuota samaa Mannaa? Ihmiset, jotka ovat syntisiä, jotka eivät hyväksy Herraa Jeesusta, voivat silti nauttia nähdessään Jumalan Ihmeiden tapahtuvan, sairaiden paranemisen. He voivat iloita ihmisten joukossa, jotka tekevät oikein ja avata sydämensä ja iloita saarnasta, joka on saarnattu voitelun alaisena. Ja se on samantyyppistä Mannaa jota kristitty syö. Näettekö te sen?

Sitten, muistakaa aina minun oppini täällä Tabernaakkelissa: Teidän täytyy seurata Jumalaa kolmessa, koska Hän on täydellinen kolmessa.

¹⁰⁰   Nyt, me ihmettelemme miksi. Sitten me näemme, että tämä manna katoaa. Se tulee maahan ja sitten katoaa, sitten se tulee uudestaan ja jälleen katoaa joka päivä. Ja kello yhdeksältä se oli poissa.

¹⁰¹   Olen tavannut ihmisiä, jotka voivat seistä kirkossa ja todella iloita, ja nähnyt heidän lähtevän ulos kirkon ulkopuolelle ja ehkä maanantaina tai tiistaina yksi heistä elää kristitylle soveltumatonta elämää. Ja tuo mies tai nainen, kuka tahansa se sitten onkin, voi kääntyä jälleen, puristaa kättänne ja sanoa: ”Minä en halua tehdä noita asioita.” Te tunnette sääliä heitä kohtaan.

¹⁰²   Te olette nähneet ihmisten vastaanottavan jumalallisen parantumisen ja sanovan: ”Oi kyllä, minä näen sen. Se on Sanassa. Oi, kiitos Herra, minä uskon sen.” Ja heillä menee kaikki hyvin muutaman päivän ajan ja ensimmäisen pienen myrskyn iskiessä, he palaavat takaisin jälleen. Te olette huomanneet sen ja se on totta; ja nuo ihmiset eivät voi sille mitään. Niinpä mistä se kaikki johtuu? Mikä aiheuttaa näiden asioiden tapahtumisen?

Huomatkaamme nyt. Me huomaamme, että tämän mannan langetessa, Jumala lähetti sen alas pitääkseen yllä Israelin lasten elämän heidän matkallaan.

¹⁰³   Sitten Jumala käski Moosesta ja Aaronia valmistamaan kultaisen astian ja täyttämään sen mannalla ja panemaan sen Kaikkein Pyhimpään, Arkin vierelle. Tämä manna tuli asettaa Arkin viereen ja siellä se säilyi. Se ei koskaan kadottanut makeuttaan. Se pysyi aina hyvänä siellä sisäpuolella.

¹⁰⁴   Oletteko koskaan kohdanneet henkilöä, joka on ollut siellä sisällä, ja on maistanut ja elää tällä Mannalla? Te voitte kohdata hänet maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina. Pilvisenä päivänä, kirkkaana päivänä, synkkänä päivänä, asioiden mennessä oikein tai väärin; hän on aina lempeä ja aina täynnä rakkautta, milloinkaan puhuakseen tai tehdäkseen mitään väärää, hän elää Jumalan Kunnian alla. Hän ei koskaan tule nälkäiseksi. Hänen ei milloinkaan tarvitse mennä kirkkoon rakentuakseen. Hän on vain aina täynnä Jumalaa.

¹⁰⁵   Ihmiset menevät kirkkoon ja he puristavat teidän kättänne kirkossa ja nauravat ja kutsuvat teitä veljeksi. Kirkon ulkopuolella, he tekevät joitakin pieniä liikeasioita, jotka eivät ole aivan tarkalleen oikein, henkilökohtaisen hyödyn vuoksi. En sanoisi, että noita ihmisiä on täällä Tabernaakkelissa, mutta sanon, että heitä on. On asioita, joita ihmiset tekisivät, jos joku on heitä vastaan. Kaikkein pieninkin asia tulee tuomaan esiin jälleen tuon vanhan kiukkuisuuden. Tuon itsekkyyden. Avaa korvan kuulemaan juorua tai tekemään jotakin sen tapaista, tuo henkilö ei ole koskaan mennyt sisälle tähän Manna-astiaan täällä. He ovat ulkopuolella.

¹⁰⁶   Vaikka he totisesti syövät samankaltaista Mannaa. Heidät on tuotu leiriin ja siinä leirissä kedolla on se paikka, missä ihmiset saivat mannan. Ja he ovat siellä ja tuo Manna, jota he syövät, on samaa Mannaa, jota tämäkin mies syö täällä. Heillä molemmilla on sama pastori. He molemmat lukevat samaa Raamattua. Mutta yksi pysyy jatkuvasti uskollisena ja nöyränä, ja toisella on ylä- ja alamäkensä; mennen tällä tavalla sisään ja ulos. Molemmat syövät samaa Mannaa, mutta yksi on mennyt sisälle ja toinen on yhä ulkona. Molemmat heistä uskovat Iankaikkiseksi Elämäksi, mutta yksi on kastettu Pyhällä Hengellä, ja on Jumalan Valtakunnassa ja toinen on ulkopuolella, vaikka syökin samaa Mannaa.

¹⁰⁷   Ja ihmiset ovat sanoneet meille, että ”teidän täytyy huutaa päästäksenne tänne sisälle. Teidän täytyy puhua kielillä päästäksenne tänne sisälle. Teidän täytyy tehdä kaikkia näitä asioita.” Mutta me näemme, että nuo asiat eivät toimi.

¹⁰⁸   Olen nähnyt ihmisten huutavan, jotka eivät olleet… tuskin ajattelisin… tarkoitukseni ei ole tuomita, eikä minun tule tehdä sitä. Olen nähnyt ihmisten, jotka huusivat, elävän minkälaista elämää tahansa. Olen nähnyt ihmisten tanssivan Hengessä, ylös ja alas hallia, ja sitten tultuaan ulos he elävät hirvittävää elämää. Olen nähnyt molempien, sekä miesten, että naisten tekevän sitä. Olen nähnyt miesten ja naisten tanssivan Hengessä, puhuvan kielillä, joilla oli kiukkua niin, etten tiedä mihin verrata sitä. Siellä on jotakin väärää, ja kuitenkin he nauttivat Jumalan siunauksista. He uskovat siihen, heillä on usko siihen, mutta se on vain täällä ulkopihalla. Se ei ole milloinkaan tullut sisäpihalle. He eivät ole koskaan tulleet täältä ylhäältä, tänne alas. Se on mikä on vikana seurakuntien kanssa tänään.

¹⁰⁹   Toivon, että te näette sen. Oi, kun saatan nähdä esikuvan siitä, se saa minut iloitsemaan. Kun näen, että ankkurimme pysyy ja pitää esiripun sisäpuolella. Raamattu sanoo: ”Hänelle, joka voittaa, Minä tulen antamaan valkoisen kiven ja uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse.” Sillä mitä ihmiset sanovat, ei ole mitään merkitystä. Te tiedätte itse, kun teidät on tuotu sisä-esiripun sisäpuolelle. Kukaan ei voisi sanoa teille mitään muuta. Ei siksi, että te liityitte kirkkoon tai koska te teitte sitä tai tätä, vaan jokin vain kertoo sen teille. Teillä on kivi, joka on sydämessä, ei kova kivi, vaan pehmeä. Tämä kivi tekee sydämenne pehmeäksi, eikä kovaksi.

Hesekielissä, entisaikaan, kun Lait olivat Tabernaakkelissa, Arkissa, nuo Jumalan Lait, niin Hesekiel puhui toisesta ajasta.

¹¹⁰   Tänään on kaksi ihmisluokkaa, nuo samat luokat, jotka yrittävät tehdä jotakin pelastaakseen itsensä. Kumpikin sanoo: ”Minä menen kirkkoon joka sunnuntai.” Se on hienoa. ”Minä haluan olla uskonnollinen.” Se on hienoa. Se on yhä Lain alla, menemällä kirkkoon ja olemalla hyvä, se ei ole jotain sellaista, jota te itse teette, vaan se on jokin teissä, joka tekee sen puolestanne, se on Pyhä Henki teidän sydämessänne.

¹¹¹   Nyt, huomatkaa täällä sisä-pihalla. Nämä ihmiset, jotka elävät täällä sisäpuolella, näyttävät aina olevan kylläisiä, heistä aina tuntuu hyvältä.

Hesekiel sanoi: ”Minä tulen kirjoittamaan lakini uudestaan ja panen sen heidän sydämiinsä.” Samalla tavalla kuin Laki oli kiviin kaiverrettuna Arkissa ja Arkki edustaa sydäntä, tulen Minä panemaan uuden lakini heidän sydämiinsä ja se on Arkissa.

¹¹²   Sydän on Jumalan asunto. Vanhassa Testamentissa Jumala asui Kunniassaan Arkin yllä ja sydän on tuo Arkki. Jumala asuu, ei päässä, vaan sydämessä. Jumalaa ei tunneta teologialla, Jumalaa ei tunneta järjellisellä käsityksellä. Jumala tunnetaan vanhanaikaisella, pyhitetyllä, uudestisyntymisen kokemuksella, joka on ihmissydämessä. Vaikka miehet ja naiset elävätkin hyvää elämää ja rakastavat Jumalaa järkiperäisellä käsityksellä, niin todellinen kätköpaikka on sydämessä, kätkettynä Kristuksen kanssa.

¹¹³   Ja kun Kristus, Pyhä Henki tulee sydämeenne. Hän on teissä teidän luonteenlaatunne kanssa ja Hän elää Hänen omaa Elämäänsä oman tahtonsa mukaisesti teidän kauttanne. Halleluja! Tiedän, että se kuulostaa kauhealta, mutta se on oikein! Te olette niin antautuneita, että Kristus puhuu senkaltaisia sanoja, teidän kauttanne, joita Hän puhuisi. Hän ajattelee senkaltaisia ajatuksia kuin Hän ajattelisi, teidän kauttanne. Hän tekee senkaltaiset teot, joita Hän tekisi teidän kauttanne. Te olette antautuneet ja levossa. Mikä kaunis kuva vihkiytyneestä kristitystä: antautunut ja Kristus toimii hänen kauttaan.

¹¹⁴   Paavali sanoi: ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Se en enää ole minä, joka elän, vaan Kristus, joka elää minussa.” Kristus asuu niin antautuneessa yksilössä. Kristus puhuu huulten kautta, ajattelee mielen kautta, näkee silmien kautta, ja toimii luonteenlaadun kautta. Halleluja! Silloin maailman asiat ovat menneet. Kuinka se voisi olla mitään muuta kuin hyvää ja miellyttävää koko ajan? Kristus on saanut hallinnan! Aamen. Näettekö te sen? Sitä se on. Se on Kristus teissä. Kristus sinussa.

Te sanotte: ”No niin, katsohan, minä uskon, että se on Totuus, veli Branham.” Se on oikein, se on niin.

¹¹⁵   Mutta sen täytyy tulla tänne alas. Jos niin on, silloin teidän koko olemuksenne on Kristus. Teidän asenteenne, teidän halunne, teidän mielitekonne, kaikki teissä on Kristus, te olette antautunut, lepäätte, kaikki on täydellistä! Ei väliä sillä, kuinka pilviseltä näyttää tai kuinka pimeältä näyttää, se yhäti on sama. Kristus on teissä. Hän puhuu syntiselle sellaisella äänellä kuin Hän puhuisi muillekin. Hän puhuu prostituoidulle sellaisella äänellä kuin Hän puhuisi heille. Hän ajattelee teidän mielenne kautta juuri niitä ajatuksia, joita Hän puhuisi teidän sydämellenne, juuri sillä tavalla kuin Hän tekisi, jos Hän olisi täällä maan päällä. Ettekä te ole enää itsenne omat, vaan te olette antautuneet.

¹¹⁶   Sisälle tähän Pyhään Paikkaan Aaron meni kerran vuodessa. Seurakunta seurasi häntä. Hän oli pukeutunut oikein. Hänet täytyi voidella oikein. Hänen täytyi kävellä oikein. Siunattu olkoon Herra! Puettu oikein; vaeltaa oikein, voideltu oikein. Hänellä oli kulkuset ja kranaattiomenat vaatteessaan ja hänen kävellessään ne soivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä, Herralle.”

¹¹⁷   Hän oli ottanut itselleen aikaisemmin suojaksi veren, karitsan veren, sovituksen veren. Ja hänet oli voideltu Saaronin Ruusulla ja öljy vieri pois hänen parrastaan suoraan hänen viittansa liepeille. Hän käveli sisäpihalle, Jumalan läsnäoloon Ja kun hän meni sisälle, esirippu sulkeutui hänen takanaan ja hän oli suljettu sisälle! Hän oli kätkössä ulkopuoliselta maailmalta. Ylistys Jumalalle!

¹¹⁸   Siellä on kätköpaikka, asuinpaikka, jossa me voimme vaeltaa Jumalan läsnäolossa ja olla kätkössä tämän maailman asioilta. Me emme enää kuule niitä. Se on äänieristetty. Halleluja! Äänenkestävä! Maailma on ulkopuolella huohottaen ja tuijottaen. Mutta te olette sisäpuolella, Iankaikkisen Jumalan läsnäolossa.

Ja te syötte tästä Mannasta, joka tulee säilymään satoja vuosia. Se ei ole koskaan saastunut, eikä se koskaan hävinnyt.

¹¹⁹   Ja mies, joka kerran on kävellyt sisälle Jumalan luo ja kun esirippu on laskeutunut hänen takanaan, sulkien pois maailman asiat, hän on Jumalan läsnäolossa, syöden Mannaa.

¹²⁰   Ei ihme, oli kello kaksitoista tai yhdeksän, hän elää Kuninkaan läsnäolossa! Aamen! Ei ihme, että jokainen päivä on kaunis hänelle! Hän tietää, missä hän on. Hän löysi tuon salaisen paikan. Hän on mennyt esiripun taakse. Ovet ovat sulkeutuneet hänen takanaan. Hän ei näe mitään maailmasta. Nuo ovet on tehty äänenpitäviksi lampaan nahoilla ja vuohen nahoilla, ja tämä on tehty äänenpitäväksi Pyhän Hengen kasteella, joka kätkee miehen Kristuksessa, ja siellä hänestä tulee uusi luomus. Hän vaeltaa päivittäin Hänen edessään tällä tavalla.

¹²¹   Mikä kaunis kuva uskovaisesta Jumalan läsnäolossa. Kaikki asiat ovat silloin Jumalan. Kaikki asiat annettiin Kristukselle. Kaikki, mitä Jumala oli, Hän vuodatti Kristukseen. Kaikki, mitä Kristus oli, Hän vuodatti Seurakuntaan. ”Tuona päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä ja Isä Minussa ja Minä teissä.” Oi, mikä etuoikeus uskovaisella onkaan, jos he vain voisivat vastaanottaa sen.

¹²²   Te sanotte: ”Veli Branham, sinulla on tässä kuva mietittäväksi, mutta kuinka siihen päästään?” Se on seuraava asia. ”Kuinka me pääsemme sinne, veli Branham?”

¹²³   Tässä on tapa, miten he tulevat kaavan mukaan. Oi, minä olen kristitty, veli Branham. Minä olen pelastunut. Minut on kastettu. Minä nautin Jumalan siunauksia.” Te olette ulkopihalla. Te sanotte: ”On päiviä, kun olen ylhäällä ja alhaalla, olen uupunut, minä heittelehdin, minulla on vaikeuksia. Toivoisin voivani elää voitokasta elämää.” No niin, teidän on tultava pois pihalta. Teidän on tultava sisälle.

¹²⁴   No niin, mikä oli ensimmäinen asia? Esipiha edusti vanhurskauttamista. Se oli siellä ulkopuolella, minne ihmiset tulivat, koko Israel. Vain ympärileikatut israelilaiset saattoivat tulla tuolle pihalle. He olisivat saastuttaneet sen. Muistatteko te, kun Paavali toi Timoteuksen Temppeliin ja sanottiin: ”He ovat saastuttaneet tämän Pyhän Paikan tuomalla pakanan sisälle”? Pihalla heidän täytyi olla ehdottomasti vanhurskautettuja ihmisiä; uudestisyntyneitä miehiä ja naisia, jotka olivat vastaanottaneet Jumalan ja joilla oli Iankaikkinen Elämä asumassa itsessään. Heidän täytyi olla sitä ollakseen pihalla.

¹²⁵   Sitten he tulivat ensimmäiselle alttarille ja ensimmäinen alttari on se, missä he polttivat uhrin ja missä Herra kohtasi heidät syntien anteeksiantamisessa ja puhdisti heidät kaikesta heidän epävanhurskaudestaan. Ja siellä oli Vaskinen Alttari, jolla poltettiin eläin ja eläimen veri. Se oli toinen esipiha.

¹²⁶   Ja nyt sen jälkeen, kun he jättivät toisen esipihan, pyhityksen, he menivät sisälle tähän pyhitettyyn elämään, menivät sisälle Jumalan läsnäoloon. Ja ollessaan siellä sisällä, se on siellä, missä heillä oli kaikki nuo ihmeelliset asiat. Tässä on hyvin kaunis esikuva siitä, että jos jotakin kuollutta tuli sinne sisälle, niin se eli jälleen.

¹²⁷   Ajattelitteko koskaan sitä? He ottivat Aaronin sauvan ja panivat sen tämän Pyhän Paikan läsnäoloon, ja yhdessä yössä se tuli silmulle, kukki ja tuotti manteleita, yhden yön kuluessa. Ajatelkaa sitä! Jumalan läsnäolossa! Tämä vanha kuollut sauva, levätessään sisällä Jumalan läsnäolossa, tuli nupulle, kukki ja tuotti manteleita yhdessä yössä. Mitä se sitten oli? Minkä kaltainen sauva se oli? Se oli mantelipuinen sauva. Siitä hän oli ottanut sen; tuo keppi oli otettu mantelipuusta.

¹²⁸   Ja te olette joskus keppi ja te olette inhimillinen olento, joka on otettu inhimillisyyden oksasta, joka alussa oli Jumalan luotu poika. Te voitte olla langennut, kuollut, vieraantuneet Jumalasta, mutta tuolla sisällisellä luomisella teidät luotiin olemaan Jumalan poika. Te saatatte olla hyvinkin kunnioitettu täällä pihoilla, mutta jos te koskaan tulette tuohon kunniakkaaseen paikkaan ja olette kätketyt Jumalan kanssa, te tulette antautumaan sille, mitä teidän oletetaan tekevän.

¹²⁹   Ottakaa kuollut syntinen, joka on vieraantunut Jumalasta, ilman toivoa, ilman Kristusta ja pankaa hänet Jumalan läsnäoloon, tähän suureen, kunniakkaaseen ilmestysmajaan ja hän tulee tuottamaan Pyhän Hengen hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä.

¹³⁰   Kuollut sauva on puhjennut silmulle. Ja, kun se oli tullut silmulle, sillä täytyi olla virkistystä. Se täytyi virvoittaa. Sitten virvoituksen jälkeen se toi esiin tuoksun, kukan. Ja seuraava asia, mitä se tuotti, oli hedelmä.

¹³¹   Ja jokaisen kristityn kanssa on samoin, hän tulee samalla tavalla, kun hän tulee Jumalan läsnäoloon. Ensimmäiseksi hänet täytyy virvoittaa. Pyhän Hengen täytyy ottaa ote miehestä ja uudistaa hänet, tehden hänet toiseksi henkilöksi. Pyhä Henki tulee sisään virvoituksena. Pyhä Henki tulee sisään hiljaisessa hetkessä.

¹³²   Tiedättehän, kun te menette ulos todella aikaisin aamulla, kasteen ollessa maassa. Tavallisesti kaste lankeaa juuri ennen päivän koittoa, joskus yöllä, sen jälkeen, kun maailman touhu ja hälinä on mennyt vuoteeseen, sen jälkeen, kun kaikki ovat unessa. Oletteko koskaan menneet ulos aikaisin aamulla? Menkää ulos aikaisin ja nähkää, kuinka kaikki on niin tuoretta, todella tuoretta, aikaisin aamulla. Miksi? Vanha maailma on ollut kätkössä jonkin aikaa ja se on virvoitettu.

¹³³   Ja oletteko koskaan olleet miehen tai naisen läsnäolossa, joka on kätkenyt itsensä pois maailmasta. On virkistävää puhua heidän kanssaan. He itse virkistyvät. He alkavat tulla elämään.

¹³⁴   Oletteko koskaan menneet ruusutarhaan aikaisin aamulla, tai ylös ja alas tätä valtatietä täällä todella aikaisin, kun kaste on maassa ja tunteneet noiden kukkien tuoksua?

¹³⁵   Se on aivan kuten kristitty, joka on kätkenyt itsensä Jumalan läsnäoloon yön hiljaisuudessa. Hän on tuleva esiin seuraavana päivänä raikkaudessa. Tuoksuva elämä, miellyttävä paikka olla. Joku, jonka kanssa te haluatte keskustella, joku joka voi rohkaista teitä, joku johon teillä on luottamus. Teidän naapurinne siellä, kuinka rakastattekaan keskustella hänen kanssaan. Näettekö, se on tuoreutta ja tuoksuvaa.

Ja seuraava asia on, että se kantaa hedelmää ja minne tahansa Pyhä Henki tulee, Se aina kylvää Jumalan siemenen ja tuottaa hedelmää.

Toinen suuri asia tähän paikkaan sisään menemisessä on se, että se on paikka, missä teillä voi olla luottamus. Te voitte uskoa.

¹³⁶   Tässä makaa nainen paareilla tänä aamuna vakavassa tilassa. Jos Jumala ei kosketa häntä on hän kuoleva, hän on ikääntynyt. Hän on vanha äiti, harmain hiuksin, käyttäen silmälaseja, hyvin jumaliselta näyttävä henkilö. [Tyhjä paikka nauhassa.] Minä laskin kädet hänen ylleen ja puhuin hänelle muutamia sanoja hetki sitten, kun tulin sisään. Nyt hän makaa täällä. Ehkä hänen lääkärinsä ovat tehneet kaiken sen, minkä tietävät tehdä. [Tyhjä paikka nauhassa.] He eivät voi tehdä enempää. [Tyhjä paikka nauhassa.] Ja hän on kaatunut loukaten nilkkansa ja kylkiluunsa ja niin edelleen ja asioiden komplikaatioita, jotka hän kertoi minulle, mitä oli vialla hänen kanssaan ja myös asiat, joista hän ei tiennyt. Mutta siellä hän makaa, tuonkaltaisessa tilassa.

¹³⁷   No, kun hän on tuonkaltaisessa tilassa ja rikkirevittynä tuolla tavalla, niin mitä me nyt voisimme tehdä hänelle? On tuoda hänet kaikki riittävän virkistävän siunatun Pyhän Hengen läsnäoloon, joka voi ottaa vanhentuneisuuden pois hänestä.

Niin kuin tuo lääkäri kirjoitti, niin hyvä kuin hän voi ollakin, yrittäen kertoa hänelle, että ehkä ei ole enää mitään, mitä minä voisin tehdä.

Mutta me nostamme hänet sisälle tähän paikkaan.

”No, te olette vanha ja päivänne ovat melkein lopussa.”

¹³⁸   Sillä ei ollut mitään merkitystä Aabrahamille, kun hän tuli Jumalan läsnäoloon. Satavuotiaana hän miellytti Jumalaa, eikä ottanut huomioon omaa ruumistaan, joka oli kuollut, vaan hän oli Jehovan läsnäolossa, joka oli antanut lupauksen hänelle.

 Kyllä, tämä vanha rouva tässä rivin päässä on kuolemassa syöpään, hän on varmasti kuoleva, mitään muuta ei ole jäljellä kuin kuolla. Jos me vain voimme tuoda hänet!

  Kukaan ei päästänyt Aaronia sisälle. Aaron käveli sisälle, koska hänet oli kutsuttu sisälle, koska Jehova sanoi sen hänelle, niin hänellä oli oikeus mennä sisälle.

¹³⁹   Kun Jeesus kuoli Golgatalla, Hän repi esiripun ylhäältä alas. Ottaen sisälle, ei ainoastaan ylipappia, vaan jokaisen, joka tulee lähestyen Jumalaa, hänellä on oikeus mennä sisälle Kaikkein Pyhimpään.

Tällä kuolevalla rouvalla täällä on oikeus siihen!

¹⁴⁰   Täällä jossakin istuu rouva Weaver. Hän oli kuolemassa syöpään, aivan sen syömänä, muutamia vuosia sitten. Hänellä oli oikeus Elämänpuuhun. Hänellä oli oikeus tulla esiripun taakse. Ja minun täytyi pitää hänestä kiinni, heilumasta puolelta toiselle, kun kastoin hänet vedessä juuri täällä. Hän elää tänään, koska hänellä oli oikeus tulla! Hän vastaanotti sen ja uskoi sen.

¹⁴¹   Ja uskon jossakin täällä rakennuksen takaosassa nähneeni herra Morganin. Rouva Morgan, joka oli kuolemassa syöpään, ilman mitään toivoa, istui juuri tällä tuolilla tässä ja herra Morgan yritti pitää häntä pystyssä. ”Mutta usko tulee kuulemisen kautta! Kuuleminen Sanasta!” Ja me toimme hänet ulos tuosta tilasta. Hänen miehensä, joka istuu läsnä nyt, oli kertonut minulle, että syöpä oli kietoutunut hänen suolistonsa ympärille, kunnes se näytti kokonaan kuin puun juurilta, tuon lääkärin sanojen mukaan, jonka luokse he olivat hänet kuljettaneet. Kaikki toivo oli mennyt.

¹⁴²   Mutta Pyhä Henki toi hänet läsnäoloon, virvoittumiseen, ja toi hänet esiripun taakse, sulkien verhon hänen takanaan. Välittämättä siitä, mitä lääkäri sanoo, tai mitä kuka tahansa sanoo. Esirippu laskeutui ja sulki pois kaiken epäuskon. Sitten hän kurottautui Jumalan kultaista astiaa kohden ja sanoi: ”Hänen haavojensa kautta, minut on parannettu”, ja hän alkoi syödä sitä. Seuraavana aamuna se oli yhä siellä syötäväksi. Seuraavana päivänä se oli yhä siellä syötäväksi. Se on, että ei odoteta, kunnes manna sataisi jälleen, tai seuraavaa herätystä, vaan se on ikuisesti, Iankaikkinen siellä odottamassa. Ja hän yhä syö tuosta samasta Manna astiasta.

¹⁴³   Mitä se oli? Saada hänet sisälle virvoittumiseen. Saada esirippu laskeutumaan hänen ympärilleen, niin ettei hän kuuntelisi sitä, mitä maailma sanoo, vaan kuuntelisi sitä, mitä Jumala sanoo. Menkää sisälle Veren kautta. Menkää sisälle voitelun kautta. Voideltuna! Vaeltaen oikein, eläen oikein, pitäkää päänne ylhäällä oikein. Kunnes te menette sisälle näihin pihoihin… Minä en käske kenenkään tekemään sitä tai tätä, tai kuinka te olette kastetut, tai mitä tietä, tai tätä tietä, tai mihin seurakuntaan te kuulutte, Jumala yksinvaltiaan armosta antaa Pyhän Hengen niille, joille Hän haluaa.

¹⁴⁴   Siksi nämä ihmiset, vaelsivat nöyrästi Jumalan edessä. Jumala armosta antoi heille Pyhän Hengen, ja siksi he elävät siellä missä he asuvat. He ovat pyhitettyjä. He rakastavat Herraa. He uskovat Häneen. He elävät kaikin tavoin, joka päivä, Hänen Läsnäolossaan. Ei väliä, mitä tulee tai menee, jos vesi nousee virrassa tai jos pilvet riippuvat matalalla, ei väliä sillä, mitä tapahtuu, he yhä elävät Kuninkaan läsnäolossa. Mitä se on?

”Oi, et sinä parantunut. Se on vain tekouskoa!”

¹⁴⁵   Esirippu on laskeutunut, he eivät edes kuule sitä. He ovat siellä sisällä ja tulossa Elämään. Aamen. Puhukaa heille jonkun aikaa ja te tulette näkemään, että siellä on pyhän tuoksu heidän ympärillään. Heidän vaelluksensa on suolalla maustettu, he eivät puhu naapureistaan, tai yritä nostaa hälyä jostakin, mitä on tehty tällä tai tuolla tavalla, vaan heidän vaelluksensa on Kristuksessa ja Hänen Kunniassaan.

Siinä he lepäävät, tuottaen tuoreutta. Antaen heidän uuden Elämänsä kukinnan tuoksun ja tuottaen hedelmää joka päivä.

¹⁴⁶   Toiset sanovat: ”Sinä tiedät, että hän parantui. Minä tiedän, että hän parantui. Miksi minä en sitten voi parantua?” Tietenkin sinä voit, veli, ainoa asia on saada Pyhän Hengen Voitelu.

”Mitä se on, veli Branham?”

¹⁴⁷   Ottaa Jumalaa Sanastansa, sillä uskon kautta te olette pelastetut, ja se on armon kautta, ei teoista! Ei jostakin mielenkuohusta, ei kiihottumisesta, ei kielillä puhumisesta, eikä mistään muustakaan? Uskoen mene Jumalan läsnäoloon ja sano: ”Herra Jumala, minä tulen pelkästään Sinun Sanasi pohjalta. Minä uskon Sinua.

Te sanotte: ”Veli Branham, etkö sinä usko huutamiseen ja kielillä puhumiseen?” Kyllä vaan! Mutta te panette rattaat hevosen eteen.

¹⁴⁸   Tulkaa Kristukseen ensin! Tulkaa Kristukseen ensin! Antakaa Pyhän Hengen ottaa teidät hallintaansa. Alkakaa syödä Mannaa. Se on hyvää tänään, se on hyvää huomenna, se on hyvää koko ajan ja joka päivä.

Nyt haluan teidän huomaavan toisen asian tästä. Tuon Valon omituisuus, jossa uskova vaeltaa kun hän on Kristuksessa, sen  erikoisuus.

¹⁴⁹   Nuo kolme pihaa. Vanhurskautettu mies täällä ulkona, hän vaeltaa päivänvalossa. Joskus hänellä on synkkiä päiviä. Käsitättekö te sitä? Oi, toivon, että näette tämän. Jumala siunatkoon teitä. Jotkut päivät ovat synkkiä, joinakin päivinä te ette tiedä, onko se todella sen arvoista, että palvelette Jumalaa tai ette. Te vaellatte ulkopihalla. Varmasti te syötte Mannaa, varmasti te olette uskovainen, varmasti teillä on Iankaikkinen Elämä, varmasti, jos te kuolette, te menette Taivaaseen. Totisesti, mutta minkä kaltaista elämää te elätte?

¹⁵⁰   Joka päivä te vaellatte täällä sanoen: ”Oi, minua todella otti päähän tänään! Minä annoin heidän kuulla kunniansa! En voinut sille mitään. Jumala anna minulle anteeksi.”

¹⁵¹   Varmasti Hän tekee sen. Tietenkin Hän tekee sen. Te olette Hänen lapsensa. Mutta minkä kaltaista elämää te elätte? Oi, ettekö te vihaa elää tuonkaltaista elämää? Ylös ja alas ja kaikenlaisia vaikeuksia päivin ja öin. Luopiona, takaisin seurakuntaan, luopiona, takaisin seurakuntaan. Sitä ja tätä ja pyydän anteeksi tätä täällä.

Tämä toinen kaveri taas kukoistaa ilman mitään sellaista. Näettekö?

¹⁵²   Minkä kaltaisessa valossa te vaellatte? Te vaellatte ilmojen mukaisesti. Ulkona on valoisaa, synkkää, sumuista, sitten on kirkas päivä, sitten synkkä, sumuinen, pilvet auringon edessä. Sillä tavalla kuka tahansa uudistunut, vanhurskautettu mies elää. Se on totta. Se on kaikki valo, mitä hänellä on missä vaeltaa, kun hän vaeltaa vain siinä. Hän sanoo: ”Minä tulin Kristukselle, veli Branham. Minä liityin seurakuntaan, minä panin nimeni kirjaan. Minä yritän elää niin hyvin kuin osaan.”

¹⁵³   No niin, olkoon sydämesi siunattu, veljeni. Minä arvostan sitä. Jumala arvostaa sitä. Jos sinä uskot. ”Hän, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Sinä olet veljeni, minä rakastan sinua.

¹⁵⁴   ”Mutta veli Branham, minun ylä- ja alamäkeni… Oi, minä olen kaikkein kurjin ihminen. Minun täytyy taistella joka päivä.” Mutta se johtuu siitä, missä te vaellatte.

Sitten te sanotte: ”Minä haluan mennä vähän syvemmälle.”

¹⁵⁵   Hyvä on, hän tulee sisäpihalle. Mitä nyt on siellä? Siellä on seitsemänhaarainen lampunjalka, tuossa Pyhässä Paikassa, ja se antaa valoa. Lamput antavat valoa. Se on miehelle, joka lopettaa ryyppäämisen, tupakoimisen, valehtelemisen, varastamisen ja kohtelee naapuriaan oikein, on hyvä vaimolleen tai tämä miehelleen, sama asia, mies tai nainen, uskovainen. Hän on tullut paikkaan, missä hän voi lopettaa kaiken ilkeytensä, joka on pyhittyminen Veren kautta. Hänet on kutsuttu uuteen Elämään ja hän vaeltaa siellä. Hänen ei aina tarvitse vaeltaa tuon valon mukaan tuolla ulkona, hänellä on parempi Valo. Hän vaeltaa seitsemänhaaraisen lampun Valossa, jossa palaa oliiviöljy.

¹⁵⁶   Ja oliiviöljy oli edustamassa Pyhää Henkeä. Tuli oli kaste, joka jopa siellä ulkona kastoi Pyhällä Hengellä. Mutta te ette vielä ole kätketyt pois. Te ette ole esiripun takana. Tässä hän on. Hän vaeltaa näissä seitsemän kultaisen lampunjalan valossa… Siellä on monta valoa… siellä on paljon valoa. Siellä on päiviä, kun nuo valot himmenevät. Siellä on päiviä, kun nuo lamput savuavat, eikä ole niin hyvää valoa. Siellä on aikoja, jolloin nuo valot täytyy sytyttää uudestaan, ja teidän täytyy lainata hieman naapurilta sytyttääksenne lampun toisesta. Se ei vieläkään ole hyvä valo. Me olemme kiitolliset siitä, mutta se ei vielä ole oikea valo. Oi, veli! Näetkö sen? Se ei vieläkään ole oikea valo.

Te sanotte. ”Veli, minä puhuin kielillä, minä huusin.” Se on hienoa, mutta salli minun kertoa sinulle jotakin toisenlaista.

 Hyvä on, hän vaeltaa tässä valossa. Se on keinotekoinen valo. Se ei ole auringon, kuun eikä tähtien valo.

¹⁵⁷   Tuolla miehellä vanhurskautettujen pihalla, on yön tulessa vain hyvin himmeä valo – vain tähdet ja ehkä kalpea kuu ja paljon pilviä. Hän on kauheassa tilassa.

¹⁵⁸   Mutta mies tulee vihkiytymisellä ja sanoo: ”Minä tulen elämään oikein Sinun kanssasi, minä olen seurakunnan diakoni. Minä tulen elämään oikein naapuriani kohtaan. Tulen yrittämään parhaani ollakseni parempi, Herra.” No niin, hän elää paremmassa valossa. Hänen valonsa tuskin koskaan sammuu, mutta ne nokeentuvat ja ne täytyy sytyttää uudelleen yksi toisesta.

¹⁵⁹   Mutta mies, joka kulkee siitä eteenpäin ja menee sisälle ja maailma on suljettu ulos, kun esirippu laskeutuu hänen ympärilleen, siellä noiden kerubien yhdistettyjen siipien alla: suuren Jehovan Shekina läsnäolon Kunnian alla, se ei koskaan himmentynyt. Se ei koskaan sammunut.

¹⁶⁰   Ja mies, joka elää Jumalan läsnäolossa, esiripun takana, elää Shekina läsnäolon valossa. Ei väliä sillä, kuinka myrskyt raivoavat, tai on pilvistä, tai kuu ei paista eikä tähtiä näy, tai kun lamput sammuvat, sillä ei ole väliä! Hän elää Jumalan Shekina läsnäolon kunniassa. Pyhän Hengen voiman alla. Se ei sammunut yöllä, se ei sammunut. Se oli jonkinlainen mystinen valo. Jonkinlainen pehmeä hehkuva valo. Ja uskovainen levossa vaeltaa esiripun sisäpuolella. Jumalan Shekina läsnäolon kunniassa, missä Manna astia oli, jossa hän syö päivittäin, eikä se koskaan lopu. Hän syö Mannaa. Oi!

¹⁶¹   0i niin, hänellä ei ole minkäänlaista huolta maailmassa. Kaikesta oli huolehdittu. Jumala oli hänen yllään. Kuunnellen hänen ylistystään ja vastaten hänen rukoukseensa. Eikä yksin sitä, vaan hän elää suoranaisesti Kuninkaan läsnäolossa, Jumala Shekina läsnäolon kunniassa. Joka kerta, kun jotakin saattaa alkaa, ei se voi koskettaa häntä. Hän ei halua kuunnella sitä. Hän ei voisi kuunnella sitä. Maailman valitukset olivat ulkopuolella. Jos te koskaan tulette Kristukseen, ystäväni, jos te koskaan tulette sille paikalle, että maailma on kuollut, oi, vaikka lapsenne ovat tällaisia, äitinne tällainen, isänne sanoo tällä tavalla, tai teidän pastorinne sanoo sen, tai jos lääkäri sanoo sitä tai tätä, te ette edes kuule sitä. Te elätte ainoastaan Jumalan Shekina läsnäolon kunniassa, vaeltaen ja eläen Kuninkaan läsnäolossa. Jokainen päivä on hyvä teidän sielussanne. Oi, kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin! Mikään ei voi vahingoittaa teitä. Oi, millainen paikka. Oi, minä ajattelen tuota pientä laulua:

Olen ylittänyt naulitun esiripun, Halleluja Hänen Nimelleen,
minä elän Kuninkaan läsnäolossa!
…olen ylittänyt naulitun esiripun missä kirkkaus ei koskaan katoa,
minä elän Kuninkaan läsnäolossa.
Minä vaellan valossa, kauniissa valossa,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus, maailman Valo.
Kätkeköön hän itsensä,
salli minun kadottaa itseni ja löytää se Herra Sinussa.
Olkoon kaikki minä ristiinnaulittu…

¹⁶²   Juorutkoon naapurit, olkoon tämä tai tuo mennyttä. Minä menen seurakuntaan vain yhden asian vuoksi, ja se on pysyäkseni Sinun läsnäolossasi. Olen mennyt sinne sisälle, Herra, eikä minulla koskaan ole halua lähteä pois. Minä luotan Sinun Sanaasi, siihen mitä Sinä sanot. Siinä minä haluan olla. Pudota esirippu ympärilleni, Herra. Minä voin nähdä vain Jeesuksen Kristuksen ja elää ja vaeltaa ja kuolla Hänessä. Siinä se on teille.

¹⁶³   Kirkastusvuorella, kun Jeesus seisoi apostolien edessä kirkastettuna, he katsoessaan eivät nähneet kuin vain yksin Jeesuksen. He sanoivat nähneensä Jeesuksen yksin seisomassa siellä.

¹⁶⁴   Oi, Jumala kätke minut tuohon paikkaan! Kätke minut tuohon paikkaan! Missä esirippu laskeutuu ja minä en tule näkemään mitään muuta kuin Jeesuksen itsensä. Minä en halua kuunnella maailman mielikuvituksia. Minä en välitä onko heillä atomipommi, onko heillä suihkukone tai näyttääkö uusi Chevrolet paremmalta kuin Buick, sillä ei ole väliä! Ainoa asia on, että minä elän ja vaellan Kristuksen kanssa päivittäin itseni ulkopuolella ja minä olen kuollut itselleni. Esiriput ovat laskeutuneet ympärilleni ja minä olen Hänessä ja Hän minussa.

¹⁶⁵   Raivotkoon myrskyt, minun ankkurini pitää esiripun sisäpuolella. En osaa kertoa teille, miksi meillä on paljon myrskyjä merellä tänä aikana, mutta minä olen kiitollinen ankkurista, joka on tukevasti ankkuroitu esiripun sisäpuolelle. Kun alus keikkuu ja näyttää siltä kuin jokainen aalto lähettäisi sen pohjaan, niin kuitenkin ankkurini on esiripun takana. Olen ankkuroitu esiripun sisäpuolelle.

Olen ankkuroitu Jeesuksessa, Elämän myrskyjä tulen uhmaamaan.
Olen ankkuroitu Jeesuksessa, En pelkää tuulta enkä aaltoja,
Olen ankkuroitu Jeesuksessa, sillä Hänellä on voima pelastaa,
Olen ankkuroitu Ikiaikojen Kalliossa.

¹⁶⁶   Jumala auttakoon meitä tänä aamuna menemään sisälle tuohon sisäiseen Elämään. Lopettakaa täällä ulkona oleminen, missä jokainen opin tuuli teitä heiluttaa, jokainen pikku asia, joka tulee…

¹⁶⁷   Ettekö te tiedä Raamatun sanovan viimeisistä päivistä, kuinka miehet tulisivat viimeisinä päivinä ja olisivat kuin Valon enkeleitä ja kuinka he kostaisivat. Ja paholaisen palvelijat ovat valon enkeleitä. Ettekö te käsitä, että Eeva etsi uutta valoa silloin, kun perkele puhui hänelle? Ja aiheutti jokaisen hautausmaan, joka on olemassa, jokaisen mielisairaalan, jokaisen vankilan, jokaisen kuoleman, kaiken murheen, jokaisen nälkää näkevän lapsen, jokaisen kuolevan äidin! Hän etsi jotakin uutta. Hän etsi löytääkseen jotakin uutta.

Oi, Jumala, vie minut takaisin Sinun Shekina läsnäolosi kunniaan. Ota minut esiripun sisäpuolelle kanssasi. Minä olen tyytyväinen ollessani Jeesuksen kanssa.

Herra, anna minun kadottaa itseni ja löytää itseni Sinussa.

¹⁶⁸   Salli minun päästä sisäesiripun sisäpuolelle, missä kaikki nämä maailman hulinat… Raamattu sanoo, että viimeisissä päivissä tulisi kuivuus maan ylle, ei yksin nälänhätä leivästä ja vedestä, vaan todellisen Jumalan Sanan kuulemisesta. Ja ihmiset tulisivat idästä ja lännestä ja kaikkialta yrittäen löytää Sitä.  Tuo hetki on täällä!

¹⁶⁹   Tuo hetki on täällä! Kun miehet korottavat itsensä kuin jumalat ja haluavat tulla ylistetyiksi! Ihmiset sanovat: ”Oi, tohtori se-ja-se, ja suuri se-ja-se.”

¹⁷⁰   Vanha Paavali sanoi: ”Minulla on yksi pelko, ja se on, että te ehkä yrittäisitte palvoa minua niiden asioiden sijasta, joita minä saarnaan. Minä en koskaan tullut teidän tykönne ihmisviisauden viekoittelevien sanojen kanssa, vaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa, niin että teidän toivonne olisi rakennettu sille.”

Tämä on hirvittävä päivä. Ihmiset on hajoitettu kaikkialle.

¹⁷¹   Seisoin muutama viikko sitten paikalla, jossa oli pystytettynä suuri teltta, (en sano tätä lyödäkseni, Jumala antakoon sen anteeksi), jossa eräs mies sanoi, että hän voisi ajaa ulos pahat henget, mitä en epäile, mutta julma ja välinpitämätön elämä ei aja ulos pahoja henkiä! Kaikkein voimallisin ase, mikä maailmassa on, on rakkaus!

¹⁷²   Seisoin keskustelemassa erään pienen rouvan kanssa eräänä iltana, jonka mies aikoi jättää hänet ja mennä naimisiin toisen naisen kanssa, erittäin hieno tunnettu pari. Minä katsoin häntä jotenkin pitkään. Hän sanoi: ”Minä tulen lähtemään pois, veli Branham.”

Sanoin: ”Älä tee sitä, sisar.”

Hän sanoi: ”Oi, minun mieheni, hänen palvelustehtävänsä tulee olemaan pilalla. Mitä minä voin tehdä? Minä menen New Yorkiin ja hankin itselleni työn.”

Sanoin: ”Älä tee sitä; älä tee sitä sisar.”

”Mitä minä voin tehdä, veli Branham?”

Sanoin: ”Mene hänen luokseen.”

Hän sanoi: ”No niin, minä löysin yhden hänen valokuvistaan, naisen kuvan ja minä revin sen ja minä olen tehnyt niin ja niin.”

¹⁷³   Sanoin: ”Ymmärrän sen, mutta mene hänen luokseen ja pane käsivartesi hänen ympärilleen ja sano: ’Kultaseni, ei väliä sillä, mitä sinä olet tehnyt, minä yhä rakastan sinua.’ Se tulee tekemään sen.” Ja minä olin oikeassa.

¹⁷⁴   Eräs nuori mies tuli luokseni jokin aika sitten. Hän oli helluntailainen. Hän oli nähnyt liian monia näitä kokouksia. Ja hän menee… Ja hänen vaimonsa on uskollinen Luterilainen. Ja hänen vaimonsa sanoi: ”Hyvä on, arvelen teidän kaikkien huutaneen siellä eilen illalla. Arvaan, että te kaikki puhuitte kielillä ja teitte kaikkea sellaista eilen illalla.”

Tuo mies nousi seisomaan ja sanoi: ”Jumala, minä ajan perkeleen ulos hänestä!” Se aiheutti melkein avioeron.

¹⁷⁵   Ja tuo mies on hieno mies. Hän tuli luokseni ja sanoi: ”Veli Branham, arvaan, että me tulemme eroamaan. Minä en yksinkertaisesti voi saada tuota perkelettä lähtemään ulos hänestä.”

¹⁷⁶   Sanoin: ”Veli, sinä lähestyt sitä väärällä tavalla. Kun hän aloittaa sillä tavalla, sano: ’Hyvä on rakkaani, siunattu olkoon sydämesi, kulta.’ Ole oikein ystävällinen hänelle, niin tulet näkemään, mitä voit tehdä hänelle.”

   Hän sanoi: ”Veli Branham, kuinka voin koskaan saada tuota perkelettä ulos hänestä?”

Minä sanoin: ”Tee niin kuin minä sanon, ja jatka vain rukoilemista sydämessäsi, ja Jumala tulee huolehtimaan lopusta.”

Hän soitti minulle noin kaksi tai kolme viikkoa myöhemmin ja sanoi: ”Minun kodissani on tapahtunut mullistus. Vaimoni on nyt eri henkilö.”

¹⁷⁷   Minä sanoin: ”Kumpi on voimallisempi? Kirkuminen ja tömisteleminen vai sydämen täyttäminen rakkaudella?” Jumala on rakkaus. Jumala niin rakasti maailmaa…

Siitä lähtien kuin uskossa näin tuon virran,
Joka Sinun haavoistasi pulppuaa,
Lunastava rakkaus on ollut aiheenani,
Ja on oleva kunnes kuolen. (Niin se on.)

¹⁷⁸   Eräs mies soitti minulle. Hän sanoi: ”Tässä naisessa on kolme perkelettä.” Hän sanoi: ”Yhden nimi niistä on Jeff ja toisen nimi on Seet ja he eivät nimenneet kolmatta. Sadoittain ja sadoittain järkeviä ihmisiä istumassa siellä ja tukemassa tuota kokousta. Hän sanoi: ”Yksi niistä on vihreä, toinen sininen ja kolmas vaaleanpunainen.”

¹⁷⁹    ”Oi”,  minä ajattelin, ”Jumala! Oi Jumala! Se on niin väärin! Älä anna sen tapahtua, Jumala! Nuo ihmiset, jotka taistelivat niin kovasti yrittäen päästä Jumalan Valtakuntaan.

¹⁸⁰   Ja he menevät sadoittain kuuntelemaan sellaista valhetta.” Tiedättekö miksi? He eivät ole koskaan olleet esiripun sisäpuolella. Se on ainakin varma asia. Jos he koskaan tulevat sinne sisälle, niin he tulevat tietämään sen paremmin. ”Minun lampaani tuntevat Minun ääneni. Vierasta he eivät tunne.”

Teillä voi olla kaikenlaisia tunne-elämyksiä, joka tavalla, uskonnon nimissä. Pakanat tekevät saman asian.

¹⁸¹   Mutta antakaa minulle vihitty elämä, joka on kuollut ja ylösnoussut jälleen Kristuksessa Jeesuksessa, joka elää Jumalan Shekina läsnäolon kunniassa, ympäröitynä Jumalan rakkaudella, se on henkilö, jonka minä uskon tulevan olemaan siellä. Pankaa minut tuon esiripun alle, Herran Jeesuksen Veren alle,

¹⁸²    Ottakaa kaikki lahjanne, joita teillä on Kirjoituksissa. Perkele voi jäljitellä joka ainoaa niistä, mutta hän ei voi jäljitellä rakkautta, koska rakkaus on aito. Perkele ei voi rakastaa. Se on yksi asia, jota hän ei voi tehdä. Ja kun te tulette sille paikalle, että te rakastatte toinen toisianne, ja koko maailma on kuollut… Jos te rakastatte Jumalaa…

¹⁸³   Puhuin erään naisen kanssa jokin aika sitten, joka haukkui minua kaikella tavalla. Hän melkein antoi minulle selkäsaunan. Istuin autossa erään toisen miehen kanssa. Tämä nainen sanoi: ”Jos ajatte tästä, niin minä tulen kutsumaan poliisin!”

Minä sanoin: ”No niin, sisar kulta, minä olin vain…”  Sanoin: ”Me olemme kristittyjä, me emme tekisi sellaista.”

Hän sanoi: ”Kristittyjä, sellaista asiaa ei olekaan.” Todella ilkeä. Ja hän haukkui meitä hirvittävästi.

Minä sanoin: ”Mutta rouva, etkö sinä usko Jeesukseen Kristukseen.”

Hän sanoi: ”Oi, minä uskon Häneen; mutta en ihmisiin.” 

Minä sanoin: ”Sinä et voi uskoa Häneen ilman, että uskot Hänen ihmisiinsä. Sinä et voi tehdä sitä.”

Hän teki kaikkea, melkeinpä kiroten minua.

¹⁸⁴   Astuin ulos autosta hänen luokseen ja sanoin: ”Sisar, me vain halusimme kulkea tästä ohise tuohon pieneen paikkaan täällä.” Sanoin: ”Kaikki tulee olemaan hyvin. Minä en olisi tehnyt sitä mistään hinnasta.” Minä sanoin: ”Minä työskentelen täällä.”

Ja hän sanoi: ”Sillä tavalla se on teidän ihmisten kanssa. Te ajattelette voivanne tehdä meille vanhuksille mitä tahdotte.”

¹⁸⁵   Minä sanoin: ”Ei, ei, ei. Se kyllä sopii, jos sinä et halua meidän tekevän sitä. Mutta minä en tiedä, kuinka me voimme saada tuon auton pois täältä. Me tulimme koska sinun miehesi sanoi meille, että me voimme tulla.”

”Minä en välitä siitä, mitä hän on sanonut. Te ette tule tekemään sitä.”

Ja minä sanoin: ”Hyvä on, me tulimme tänne…

Hän sanoi: ”Menkää ulos noiden pihojen kautta tuolta.”

Minä sanoin: ”Rouva, näetkö tuon liejun? Me emme pääsisi kymmentä jalkaa sieltä, missä olemme nyt, jos ajamme pois tuolta kovalta ruohikolta.”

Hän sanoi: ”Se on teidän asianne, mutta jos yritätte ajaa tästä, niin minä tulen kutsumaan sheriffin.”

Minä sanoin: ”Sinulla on täydellinen oikeus siihen, ja minä olen pahoillani, etten tullut tapaamaan sinua miehesi lisäksi.” Sanoin: ”Olen pahoillani siitä.”

¹⁸⁶   Ja hän… Oi, hän raivosi ja puhalteli ja ravisteli nyrkkiään minun kasvojeni edessä ja kaikkea muuta. Minä istuin siellä vanhat risaiset haalarit ylläni. Ja minä sanoin: ”Minä olen hyvin pahoillani, että häiritsin sinua. Minä en olisi tehnyt sitä mistään hinnasta maailmassa, sisar. Minä häpeän itseäni.” Minä sanoin: ”Sinun miehesi sanoi, että se kävisi päinsä.”

 Hän sanoi: ”Te nuoret ihmiset ajattelette voivanne tehdä mitä tahansa meille vanhoille.”

¹⁸⁷   Minä sanoin: ”Ei epäilystäkään, ettei niin tapahdu täällä ympäristössä monta kertaa, mutta, sisar, me olemme kristittyjä.” Minä sanoin: ”Minä en asu täällä, minä vain työskentelen täällä auttaakseni erästä veljeä.”

Hän sanoi: ”Sinäkö työskentelet täällä? Mitä sinä teet täällä?”

Minä sanoin: ”Minä olen sananpalvelija, pastori.”

Hän katseli minua ylhäältä alas. Hän sanoi: ”Pastoriko?”

Sanoin: ”Kyllä, rouva.”

Hän sanoi: ”Mitä sinä teet täällä?”

Minä sanoin: ”Yritän tehdä hyvää auttamalla jotakin.”

”Mikä on sinun nimesi?”

Sanoin: ”Nimeni on Branham.”

Hän kysyi: ”Oletko sinä veli Branham?”

Minä sanoin: ”Kyllä.”

¹⁸⁸   Hän sanoi: ”Anna minulle anteeksi.” Ja hänen huulensa alkoivat vapista. Hän alkoi itkeä. Hän sanoi: ”Minä olen luopio metodisti. Minä häpeän toimineeni sillä tavalla kuin tein.”

Minä sanoin: ”Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene takaisin seurakuntaasi, teethän niin? Palvele Herraa Jeesusta.”

¹⁸⁹   Katsokaahan, jos te olisitte hypänneet ulos autosta ja alkaneet nostaa hälinää ja sanoneet hänelle, että teillä oli oikeus ja niin edelleen, ja te… Näettekö mitä te olisitte voineet tehdä? Vain muutamat rakkauden sanat painuvat sydämeen asti.

¹⁹⁰   Veli, noutakaamme ihmiset esiripun sisäpuolelle. Haluaisitteko te tietää pienen salaisuuden? Miten minä voitan villieläimet. Miten minä voitan taudit, se on rakkaudella. Jumalan rakkaus pakottaa meitä tekemään sellaisia asioita. Tulkaa esiripun sisälle. Ettekö tekisi niin tänään, sillä aikaa, kun kumarramme päämme hetken rukousta varten? Voisiko sisar mennä pianon luo.

¹⁹¹   Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänään Jumalan rakkaudesta, joka on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Nähdessämme aikamme nyt loppuvan, me haluaisimme jokaisen henkilön, joka on Jumalallisessa Läsnäolossa nyt, Isä, tulevan esiripun sisäpuolelle.

¹⁹²   Täällä on nuoria miehiä ja naisia, vanhoja miehiä ja naisia, nuoria, vain pieniä lapsia ja kasvuikäisiä. Me rukoilemme Isä, että Sinä ottaisit jokaisen heistä esiripun sisäpuolelle kanssasi tänä aamuna, ja niin kätkisit heidät itseesi, Kristuksessa, kunnes he tulevat olemaan uudestisyntyneitä, kirkkauden toivon, Jumalan toivon levätessä heissä.

¹⁹³   Ja, kun vihollisen tuomat koettelemukset tulevat, se olisi niin kaukana esiripun ulkopuolella, että he eivät edes kuulisi sitä. He näkisivät vain Jeesuksen, joka elää Hänen Shekina läsnäolon kunniassa, eläen Hänen siunauksissansa.

¹⁹⁴   Missä, tämä jumalallisen Valon Sädekehä on, joka nyt on tabernaakkelissa, salli Sen asua jokaisessa sydämessä, Isä. Voikoon Se olla muutakin kuin vain järkiperäistä, tai vain, että sitä katsotaan valokuvassa, tai jopa heidän luonnollisella silmällä näkemisestä. Voikoon Se tulla sisälle heidän sydämiinsä, Herra, ja voikoon Se pysyä siellä.

Ja voikoot he elää Jumalan läsnäolossa, joka tuottaa joka päivä siunattua ja hedelmällistä elämää Jeesukselle Kristukselle. Etkö soisi sitä, Isä?

Sillä aikaa, kun päämme ovat kumarretut; sisaremme soinnuttaa, tai pikemminkin soittaa, tätä:

On lähde täytetty Verellä.

Se on tie sisälle. Tulkaa alttarin kautta, se on tie Jehovan Shekina läsnäolon kunniaan.

Otettu Immanuelin suonista.
Ja syntiset, tuon tulvan alle upotettuina,
kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.

¹⁹⁵   Haluaisiko joku täällä juuri nyt, joka sydämessään on tehnyt päätöksen tänä aamuna Kristuksen puolesta. Sanokaa: ”Jumala, minä olen tehnyt päätökseni. Minä en enää tule elämään tätä ylä- ja alamäki-elämää. Minä tulen Sinulle juuri nyt. Vuodatetun Veren perusteella, Sinun Sanasi mukaan minä tulen juuri nyt ja vastaanotan Sen. Minä kohotan käteni Sinulle, Herra Jumala, että minä tulen tekemään sen tästä päivästä lähtien.”

¹⁹⁶   Jumala siunatkoon sinua, sisar. Se on hyvä. Jumala siunatkoon sinua. Siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, veli. Se on hyvä. Jumala siunatkoon sinua nyt, veli. Minä näen sinut siellä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Kyllä, Hän näkee sinut. Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

¹⁹⁷   ”Tänään minä tulen, Herra, minä olen väsynyt elämään kynttilän valossa. Minä olen väsynyt elämään tähtien, kuun ja auringon valossa. Minä haluan Jehovan shekina läsnäolon valon, Herra, joka ei sammu, kun pimeys tulee.” Jumala siunatkoon sinua, sisar. ”Tästä päivästä lähtien.” Jumala siunatkoon sinua pikku neiti, Jumala siunatkoon sinua, sisar, Jumala siunatkoon sinua, äiti; Jumala siunatkoon sinua, pieni poika, se on hienoa. ”Tästä päivästä lähtien, Herra Jumala, minä tulen tekemään kaiken. Minä tulen Sinun luoksesi. Sinä et heitä minua ulos. Sinä et voi heittää minua ulos, koska Sinä lupasit, ettet tekisi sitä ja minä tulen ja vastaanotan sen juuri nyt ja minä tulen uskomaan sen.” Jumala siunatkoon sinua, sisar.

¹⁹⁸   ”Jumalan shekina läsnäolon kunniassa minä tulen elämään. Kun vanhat kiukunpuuskat ja muut asiat tulevat ja kaikki yrittää liikuttaa minua ja saada minua tekemään tätä ja ajattelemaan pahaa ja tekemään pahaa ja sanomaan jotakin, niin minä tulen pysymään ankkuroituna esiripun sisäpuolelle ja katsomaan Jumalan shekina läsnäolon kunniaan ja siitä eteenpäin minä tulen elämään vain Sinun kanssasi.” Onko vielä jotain muuta, ennen kuin rukoilemme? Jumala siunatkoon sinua, rouva, sinua ja sinua ja sinua. Jumala siunatkoon sinua. Kyllä, suunnilleen tusina käsiä nousi ylös juuri silloin. Hyvä on.

¹⁹⁹   Nyt kerron teille, mitä haluan teidän tekevän. Me tiedämme, että on tapana tulla alttarin ympärille ja rukoilla, se on hyvä. Sellainen asia muodostettiin metodistikirkossa suunnilleen 17. vuosisadalla. Raamatussa he eivät koskaan tehneet sitä. Se mitä heillä oli Raamatussa, oli ”Niin monet kuin uskoivat, pelastuivat.”

²⁰⁰   Minä haluan teidän nyt istuvan juuri siellä, missä te olette. Haluan, että kumarratte päänne minun kanssani. Haluan teidän rukoilevan, kun minä rukoilen ja kertovan Herralle. Jättäkäämme kaikki maailman huolet pois ja huolen siitä, kuka istuu vieressänne. Tämä voi olla viimeinen kerta, kun teillä tulee olemaan tilaisuus tulla Jumalan Valtakuntaan. Ja minä rukoilen, että Jumala avaisi teille armon ovet tänään ja että tämä tulisi olemaan tuo aika. Rukoilisimmeko nyt, kun päämme ovat kumarretut.

²⁰¹   Taivaallinen Isämme, minä tuon Sinulle… Kun siemen meni ulos, Herra, puhujanlavalta, Pyhä Henki pudotti sen noin viiteen-kuuteenkymmeneen sydämeen tai enempään, jotka täällä kohottivat kätensä ja sanoivat: ” Tämä on merkki, että me tulemme nyt Sinun luoksesi.” Suo se, Isä, että heidän sydäntensä ovet avautuisivat täysin. Monilla heistä, Isä, jo on Iankaikkinen Elämä. He tulevat elämään iankaikkisesti. Niin täytyy olla, koska Sinä sanoit niin. Siksi me asetamme ajatuksemme positiivisesti. Heidän täytyy. Sinä sanoit niin.

²⁰²   Nyt Isä, me rukoilemme Jeesuksen Nimessä, että Sinä toisit heidät läheisempään yhteyteen. He ovat olleet heiteltävinä. Saatana on lyönyt heitä. He voivat kuulla perkeleen voihkinat ja valitukset, sen aina kiusatessa heitä tekemään asiat väärin ja sanomaan väärää ja kuuntelemaan kaikkea.

²⁰³   Isä, me rukoilemme, että esirippu laskeutuisi heidän ja maailman välille tänään, niin että he tulisivat olemaan kätketyt pois Kristuksessa. Milloinkaan enää kuljeskelematta, vaan pysyen juuri siellä, Hänen kunniassaan ja joka päivä lukien Raamattua, ylistäen Häntä, nöyrinä, sävyisinä, hiljaisina, Hengen täyttäminä kristittyinä. Suo se, Herra. Me jätämme heidät Sinulle nyt Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Hänen kunniakseen. Aamen.

On lähde täytetty verellä,
Otettu Immanuelin suonista,
Ja syntiset, uppoavat tuon tulvan alle,
Kadottaen kaikki syyllisyyden tahransa.

²⁰⁴   Nyt   meillä tulee hetken kuluttua olemaan parantamiskokous. Minä haluan jokaisen sydämen olevan keskittynyt nyt. Kuinka monesta tuntuu, että tästä päivästä lähtien te tulette vaeltamaan Jumalan läsnäolossa, vaeltamaan oikein, oikean voitelun kanssa. Mikä olisi oikea voitelu? Sanan mukaan se on: rakkaus, rauha, ilo, se on voitelu. Vaeltakaa sillä tavalla, kunnes Jumala kohottaa esiripun, ottaen minut sisälle ja sulkien kaiken maailman pois ympäriltäni.

²⁰⁵   Haluatteko tehdä sen? Kohottaisitteko kätenne. Jumalan armosta te tulette tekemään sen. Jumala siunatkoon teitä. Tehkää se, ystävät. Minä sanon teille, että se voittaa jokaisen tunteen tai jokaisen lahjan tai kaiken muun, mitä voisitte etsiä, jos te vain tulette löytämään Kristuksen sillä tavalla sydämeenne. Se on se mikä on auttanut minua.

²⁰⁶   Minulla oli isäni käsivarsillani, näin hänen hiustensa laskeutuvan alas hänen katsoessaan minua, hän meni kohtaamaan Jumalaa. Näin veljeni tuolla taistelevan, verisuonet katkaistuina, niska murtuneena ja veren syöksyessä hänen suustaan. Ja katsoessani vaimoani, hän sanoi: ”Minä tulen kohtaamaan sinut aivan rajan toisella puolella, Billy.”

²⁰⁷   Laskin käteni pienokaiseni ylle seuraavana päivänä ja näin sen pienten jalkojen nykivän. Minä sanoin: ”Siunattu pieni sydämesi, Sharon. Isi tulee kohtaamaan sinut toisella puolella.” Minun ankkurini piti. Katsokaahan, se ei perustu mielenliikutukselle. Ei se ole mitään, mitä minä tunsin … vaan siihen, mitä Jumala sanoi siitä. Minä uskoin sen.

²⁰⁸   Niin on ollut koko palvelustehtäväni kahdenkymmenenkolmen vuoden aikana, se pitää aivan yhtä tiukasti tänään, ellei tiukemminkin. Se vähitellen lähestyy ristiä, koska se on vetänyt minua lähemmäksi sitä koko ajan.

²⁰⁹   Suokoon Jumala, että jokaisella teistä olisi kokemus elää läheistä, vihkiytynyttä elämää. Katsokaahan, kuunnelkaa nyt tarkasti ennen kuin lopetan siitä puhumisen. Se ei ole siunaus, jonka te saatte ja huutaminen ja Jumalan ylistäminen. Nuo asiat ovat hyviä. Te syötte Mannaa. Se ei ole sitä. Se ei ole se, mistä minä puhun tänä aamuna. Se ei ole sitä, että te nousitte ylös ja puhuitte kielillä, tai huusitte, tai juoksitte ylös ja alas rakennusta. Se ei ole se. Se ei ole se, mistä minä puhun. Minä puhun kätketystä elämästä Kristuksessa, missä koko ajan, päivin ja öin, te ainoastaan elätte Hänessä. Siitä minä puhun.

²¹⁰   Nyt, Hän on täällä. Toivoisin olevani parantaja tänä aamuna. Jos olisin, niin parantaisin sairaat ihmiset. Minä en voi parantaa ihmisiä; minä olen vain mies. Mutta itse parantaja on täällä, Herra Jeesus.

²¹¹   Raamattu sanoo että: ”Vanhurskaan miehen vaikuttava harras rukous saa aikaan paljon.” Vanhurskaan miehen vaikuttava harras rukous saa aikaan paljon. Katsokaahan, Elia oli mies, joka oli altis samanlaisille intohimoille kuin mekin. Hän rukoili hartaasti, että ei sataisi, eikä se satanut kolmeen vuoteen kuuteen kuukauteen. Sitten hän jälleen rukoili hartaasti, ja taivas antoi sateen. Rukous muuttaa asioita. Minä en voi muuttaa sitä. Te ette voi muuttaa sitä. Se on rukous, joka muuttaa sen.

²¹²   Jumala kertoi eräälle miehelle kerran, että hän olisi kuoleva ja että hän panisi talonsa järjestykseen. Hän lähetti profeetan kertomaan sen hänelle. Ja hän käänsi kasvonsa seinää vasten ja alkoi itkeä ja pyysi Jumalalta elää vielä viisitoista vuotta. Ja Jumala muutti asian ja antoi hänelle vielä viisitoista vuotta elinaikaa. Mitä se on? Rukous.

²¹³   Nyt me muutamme aihetta. Vain muutamaksi minuutiksi. Minulla ei ole tilaisuutta olla teidän kanssanne. Toivon olevani täällä ensi sunnuntaina jälleen, jos Herra tahtoo, mutta ihmettelin tänä aamuna… Tullessani tänne vaimoni sanoi: ”Aiotko sinä mennä? Sinähän olet niin käheä ja kaikkea muuta.”

Minä sanoin: ”Minä lupasin; minä menen joka tapauksessa.”

²¹⁴   Katsokaahan, haluan kertoa teille jotakin. Minä tiedän, että rukous… Tämä on ensimmäinen kerta, kun rukoilen sairaiden puolesta sen jälkeen, kun minulle annettiin jotakin. Ja te ymmärrätte, että Jumala tietää sen olevan totta. Se ei tule olemaan julkista niin kuin se on ollut. No niin, tietenkin näissä seurakunnan kokouksissa, se tulee olemaan tällä tavalla, mutta tarkoitan toista vaihetta, mihin olemme menossa nyt. Mutta tämän minä tiedän, minulla on luottamus. Olen tarkannut sitä koko ajan. Nyt jos…

²¹⁵   Tänään haluaisin vaihtaa paikkaa jonkun miehen kanssa, joka saarnaa Evankeliumia, jos se olisi Jumalan tahto minun olla saarnaaja. Minä en ole paljoakaan saarnaaja, koska minulla ei ole koulutusta, enkä tunne tarpeeksi Sanaa ja muita asioita. Niinpä minä en osaa saarnata, mutta minun työni on rukoilla sairaiden puolesta. Ja huomaan kokouksissa, eri paikoissa, mitä rukous saa aikaan ja millainen vaikutus sillä on.

²¹⁶   Kuinka monelle tulee lehti Kristillinen Elämä? Huomasitteko tuon hämmästyttävän artikkelin, jonka joku lääkäri Chicagosta oli kirjoittanut tai uskon, että se oli Wheatonista, Illinoisista. He kysyivät häneltä: ”Uskotko sinä jumalalliseen parantamiseen? Onko sellaista asiaa olemassa?”

²¹⁷   Hän sanoi: ”Te olette nyt kysyneet minulta kysymyksen jumalallisesta parantamisesta, mitä te tarkoitatte, ihmeitäkö vai parantumista?” Hän sanoi: ”Parantuminen, tietenkin. Te rukoilette sairaan puolesta ja sairas tulee terveeksi. Sitten tapahtuu ihme, kun se katoaa aivan edessänne.” Hän sanoi: ”Kumpi tahansa, minä tietenkin uskon sen. Mutta”, hän sanoi: ”Nämä verettömät kuitit, sellaiset kuin Unitaristiset kristityt ja [Kristillinen] Tiede, ja muut sen kaltaiset, niihin minä en usko, mutta Jeesuksen Kristuksen Veri parantaa milloin tahansa.” No niin, se oli lääkäri. Näettekö? He tietävät sen.

²¹⁸   Jumala on asettanut joitakin Seurakuntaan rukoilemaan sairaiden puolesta. Jumala asetti joitakin Seurakuntaan opettamaan. Toisia taas muihin eri asioihin. Onko se niin? Ja Hän antaa joskus ihmisille erilaisia lahjoja. Sillä ei ole mitään tekemistä teidän sielunne pelastuksen kanssa.

²¹⁹   Mutta tietäen, että Hän on kutsunut minut rukoilemaan sairaiden puolesta, minä vain haluan… teidän luottamuksenne vuoksi… Ja Jumala tietää sydämeni, että en tarkoita sitä henkilökohtaisesti, vaan antakaa minun nyt näyttää teille jotakin. Katsokaa mitä on tapahtunut ympäri maata. Piirtäkää siitä mielikuva mielessänne hetkeksi.

²²⁰   Katsokaa vain, mitä tapahtui täällä yhtenä päivänä. Te kaikki olette kuulleet tuosta vanhasta opossumista siellä, se tuli sinne ehkä koirien repimänä, kokonaan raadeltuna. Ja miksi toisi Jehova Jumala tuon opossumin sinne, jotakin millä ei edes ole sielua, tietämättömän opossumin ja laittaisi sen minun ovelleni ja minä olin niin tyhmä etten tiennyt mitään siitä. Se makasi siellä kaksikymmentäneljä tuntia. Ja minä istuin huoneessani, kun Hän sanoi: ”Niin kuin hieno nainen, hän on maannut siellä kaksikymmentäneljä tuntia, että sinä rukoilisit hänen puolestaan, odottaen omaa vuoroaan, etkä sinä ole vielä tehnyt sitä.” Ja pikku Rebekka oli siellä huoneessa.

²²¹   Minä kävelin ulos ja sanoin: ”Taivaallinen Isä, anna minulle anteeksi. Minä en tiennyt sitä. Sitten minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän opossumin.” Se oli kaikki mitä sanoin. Ja tuo vanha opossumi nousi ylös, katsoi minuun ja kokosi poikasensa aivan kuin sanoakseen: ”Kiitos sinulle” ja ilman minkäänlaista ontumista se käveli ulos portista ja tietä alas,  näettekö. Tietämätön opossumi. Varmasti. Jumala johdatti sen sinne. Ettekö uskokin niin?

Kuinka Hän johdatti Bosworthia? Oi, katsokaa halki maan, satojen unien ja näkyjen kautta ja kuinka se kaikki on ollut.

²²²   Sitten se saa minut tietämään tämän, että Hän kohtasi minut siellä, kun Hän seisoi rinnallani. Hän sanoi: ”Sinä synnyit tähän maailmaan rukoilemaan sairaiden ihmisten puolesta.” Hän sanoi alussa: ”Sinun palvelustehtäväsi tulee pyyhkäisemään ympäri maailman.” Ja se on tehnyt sen! Katsokaa parantamiskampanjoita, miljoonat ympäri maailman ovat nyt parantuneet. Minä en voinut viedä sitä. Tietenkään en. Mutta minä aloitin Jumalan armosta ja se on kukoistanut ympäri maailman, tämä suuri herätys.

²²³   Minä olin muutama kuukausi sitten yhteen kokoontuneen sananpalvelija joukon kanssa parantamiskampanjassa. Jokaisen heistä tuli kertoa henkilökohtainen kokemus. He eivät edes tienneet, että minä olin siellä. Minä istuin aivan tuon suuren stadionin takaosassa, takinkaulus pystyssä tällä tavalla, peruukkini oli päässäni ja minulla oli tummat silmälasit. Minä vain istuin siellä kuuntelemassa.

²²⁴   Ja yksi heistä nousi puhujanlavalle ja sanoi: ”Minun palvelustehtäväni on melkein mennyttä. Minä en tiedä mitä tehdä.” Hän sanoi: ”Erään pienen nöyrän miehen tuleminen, veli Branhamin. Se sai minut aloittamaan.”

²²⁵   Toinen nousi ylös ja sanoi: ”Niin kuin veljeni todisti, niin se oli minunkin kanssani.” Hän sanoi: ”Olin pastorina eräässä pienessä vanhassa seurakunnassa ja kun menin kotiin eräänä iltana, siellä se alkoi.”

²²⁶   Minä istuin siellä itkien, itkemässä. Minä vain nousin ylös ja kävelin ulos rakennuksesta, en voinut kestää sitä enempää. Minä ajattelin: ”Jumala, se on tarkalleen sitä, mitä Sinä sanoit tulevan tapahtumaan, aivan tarkalleen.”

²²⁷   No niin, tässä minä olen tänä aamuna, ystävät. Minä olen hyvin huono Herran palvelija. Minä olen jättänyt Hänet pulaan niin monella tavalla, että häpeän itseäni. Tunnen itseni arvottomaksi edes palvelemaan Hänen rakkaita, sairaita lapsiaan. Mutta minä en katso omaan kelvollisuuteeni, koska minulla ei ole sitä. Minä katson siihen, mitä Hänen armonsa on. Näettekö? Se on mitä—mitä—mitä Hän on minulle ja mitä minä olen Hänelle. Minä olen Hänen lapsensa. Hän on minun Herrani. Jos minun käteni eivät ole puhtaat, niin Hänen ovat ja minä en palvele omillani. Minä vain yritän luovuttaa itseni Hänelle niin, että Hän voi palvella minun kauttani. Minä olen kovin iloinen, että olen elänyt tämän esiripun sisäpuolella.

²²⁸   Sillä kun maailman asiat sanoivat: ”Sinä et voi tehdä sitä. Mitä, sinähän olet hullu. Jotakin on mennyt vikaan saarnaaja Branhamin kohdalla siellä. Katsokaa häntä. Mitä, hänhän on tullut hulluksi.”

²²⁹   Kun minulla oli tuo saarnaajien kokous siellä juutalaissairaalassa, ja tuo miesjoukko istui siellä ja kuinka he yrittivät sanoa minulle: ”Sinä olet kadottamassa järkesi. Ethän sinä voi tehdä sitä. Ja sinäkö rukoilisit kuninkaiden puolesta?”

Minä sanoin: ”Niin, Hän sanoi.”

²³⁰   Ei ollut mitään merkitystä sillä, mitä he sanoivat. Minä tein sen kuitenkin. Jumala teki sen. Hän ei katsonut minun tietämättömyyteeni. Minun tietämättömyyteni ei olisi koskaan tuottanut sitä, mutta kysymys ei ollut siitä. Se oli Hänen armonsa. Hän on Se, joka on tehnyt sen.

²³¹   Ja yksin tuohon armoon minä luotan tänä aamuna, mennessäni rukoilemaan tämän kuolevan naisen puolesta ja myös muiden puolesta. Eikä siinä vielä kaikki, tekin olette Jumalan palvelijoita. ”Rukous, vaikuttava harras rukous”. Seurakunta rukoilee.

Tässä makaa nainen paareilla tänä aamuna ja täällä istuu muitakin, jotka ovat kuolemaisillaan.

²³²   On lahja, tietenkin. Sitä ei edes panna kysymyksenalaiseksi enää maailmassa, näiden kymmenen vuoden jälkeen. Te voitte tulla tälle puhujanlavalle ja te ette voisi kätkeä elämäänne, vaikka haluaisittekin, Jumalan läsnäolossa. Hän kertoisi teille tarkalleen, mitä te olette ja mitä te olette tehneet. Minä sanon, että te tiedätte sen olevan Totuuden, mutta se ei ole parantuminen.

²³³   Se on uskon rukous, joka pelastaa sairaan. Se on rukous, joka pelastaa sairaan, tietenkin. No niin, sitä me haluamme tehdä, rukoilla sairaiden puolesta. Minä haluan nähdä teidät terveenä. Minä ajattelen, että mitä, jos oma äitini makaisi täällä? Se on ehkä jonkun äiti. Mitä, jos se olisi vaimoni, joka istuu täällä, tai joku muu, joka on sairas. Minä tulen olemaan vilpitön. Minä tulen rukoilemaan.

²³⁴   Siellä on eräs nainen kävellyt sinne sisälle nyt, rouva Rook, hänet tuotiin paareilla kuten tämäkin nainen on tuotu. Hän oli kuolemaisillaan syöpään. Aivan täällä Jeffersonvillessä, kokousten ollessa siellä lukiolla, hän oli kuolemassa syöpään. Ja siinä hän on nyt, eikä se ole vaivannut häntä sen jälkeen. Hän meni kotiin ja parantui. Eikö se olekin ihmeellistä.

Haluan sinun nyt soittavan, sisar, Suuri Lääkäri on nyt läsnä, ymmärtäväinen Jeesus.

²³⁵   Nyt haluan jokaisen, joka tulee jäämään kokoukseen, hiljentyvän hetkeksi. Rukoilkaamme. Tulen kutsumaan rukousjonon hetken kuluttua.

²³⁶   Ensimmäiseksi, uskon, että menen rukoilemaan tämän naisen puolesta täällä paareilla, niin että voimme saada tilaa. Haluan, että jokaisen pää on kumarrettuna. Haluan jokaisen nyt rukoilevan vilpittömästi.

No niin, sisar, äiti täällä paareilla, minä puhun nyt sinulle. Haluan sinulla nyt olevan uskoa ja että uskot. Haluan sinun uskovan koko sydämestäsi.

²³⁷   Olkaamme kaikki rukouksessa ja kunnioittavia, tekisittekö niin. Minä tulen takaisin puhujanlavalle sen jälkeen, kun olemme rukoilleet tämän naisen puolesta ja sitten me annamme ihmisten siirtää hänet sivummalle tieltä pois, mutta haluan rukoilla hänen puolestaan ensin, niin että hän voi olla poissa tieltä. Voimmeko me rukoilla nyt?

²³⁸   Taivaallinen Isämme, kyllä, täällä on suuri Lääkäri. On Balsamia Gileadissa. Täällä paareilla makaa ja täällä istuu Sinun ihmisiäsi, jotka istuvat täällä kärsien. Tässä pimeässä pilvisessä maailmassa, jossa me elämme. Oi, Iankaikkinen Jumala, Isän siunaama, me rukoilemme, että Sinun armosi ulottuisi näille ihmisille tänään ja että jokainen heistä parantuisi.

²³⁹   Anna heidän nyt mennä sisälle Mannaan. Sinulla on ovi avoinna tänä aamuna kenelle tahansa, joka tahtoo, hän tulkoon. Väliseinä on revitty alas, niin että juutalaiset, pakanat, kreikkalaiset, orjat ja vapaat voivat kaikki tulla sisälle samasta portista, lammastarhan ovesta. Sinä olet tuo Ovi, ja me tulemme Jeesuksen kautta, Jumala, vastaanottamaan nämä siunaukset. Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Nyt, kun tulen rukoilemaan sairaiden puolesta, tuletko Sinä parantamaan heidät tänään, Herra?

²⁴⁰   Me kiitämme Sinua kalliista veljestämme Nevillestä, hänen urheasta työstään tämän seurakunnan pastorina, kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt, ja kuinka hän on seissyt palveluspaikallaan niin kuin aidon, todellisen palvelijan tulee. Jumala siunaa häntä ja hänen vaimoaan ja hänen pieniä lapsiansa. Herra, voikoot hänen pienet poikansa kasvaa isänsä kaltaisiksi miehiksi. Suo se, Isä.

²⁴¹   Oi, Jumala ole lähellämme nyt, kun minä menen palvelemaan sairaita koko sydämelläni. Minä rukoilen, että Sinä olet kanssani, Isä ja anna minulle uskoa ja ota kaikki epäilys pois mielestäni, niin että ihmisten tullessa minun mieleni ei toimi epäuskossa, vaan voikoon minun sydämeni työntää esiin uskoa. Suo se, Herra, että usko sydämessäni työntää järkeilyn syrjään heittämällä pois järkeilyt ja pitämällä uskon. Voikoon jokainen parantua. Suo se, Isä.

Nyt päämme ollessa kumarrettuina, minä menen ja rukoilen sisaren puolesta. Olkaa te kaikki nyt rukouksessa….?…

²⁴²   [Tyhjä paikka nauhalla – toim.]… ja me tiedämme, että saatana tajuaa nämä asiat, että jos uskomme voi kohdata sen tuolla, silloin se on voitettu ja naisen on tultava terveeksi. Niinpä me tulemme Jeesuksen Kristuksen nimessä, avaamme ovet auki Isä ja ota meidät Sinun Shekina läsnäolosi kunniaan, jossa kaikki maailman hulinat jäävät ulkopuolelle ja sisaremme paranee. Suo se Isä.

²⁴³   Voi saatana, sinä vihollinen, uskon rukous on rukoiltu sisaremme puolesta ja nyt sinut on lyöty. Sinulla ei ole enää laillisia oikeuksia pitää häntä. Voi Saatana, sinut kukistettiin Golgatalla. Kun Jeesus kuoli, veri tuli hänen ruumiistaan ja hänen haavojensa kautta meidät parannettiin ja sinä tiedät sen. Ja me pyydämme Jeesuksen veren hänen ylleen, sillä tämä elämä, joka hänessä on, on vihollisen elämän siemen, joka on tehnyt hänelle kaiken tämän pahan. Tämä henki, joka on tehnyt tämän pahan asian, lähteköön tästä naisesta Jeesuksen Nimessä.

²⁴⁴   Isä Jumala, me tulemme luoksesi kiittämään sinua siitä, että olet tehnyt sen. Me uskomme koko sydämestämme, että mitä tahansa me pyydämme Sinun Nimessäsi, se tulee tapahtumaan. Sinä sanoit, että se tapahtuu. Sanoit: ”Pyydä Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin minä teen sen.”

²⁴⁵   Isä, me käskemme tätä paholaista lähtemään. Ja Herran Jeesuksen nimessä, tulkoon sisaremme terveeksi ja kiitämme Sinua siitä juuri nyt. Se on Sinun Sanasi. Sinä sanoit: ”He panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä tulevat terveiksi.” Se oli Sinun lupauksesi uskovalle. Ja Jumala, jos tunnen sydämeni, niin minä olen uskovainen.

²⁴⁶   Voit lähettää tietämättömän opossumin ja asettaa sen portaiden ääreen, jotta tuo opossumiemo saataisiin terveeksi kasvattamaan poikasiaan. Kuinka paljon paremmin Sinä tunnekaan tämän lapsesi, tämän naisen, joka makaa tässä. Kuinka paljon enemmän Sinä oletkaan kantanut häntä hänen matkallaan, Herra, olet tuonut hänet tänne tähän pinnasänkyyn, jotta hän paranisi. Ja rukoilen kaikella uskollani, että teet hänet terveeksi ja että hän tulee nousemaam ylös ja menemään kotiinsa terveenä. Suo se, Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Me annamme Sinulle kaiken ylistyksen.

[Tyhjä paikka nauhalla]… rukoilin tämän naisen puolesta, joka on tässä päässä. Haluan… luulen, että hän on vakavassa tilassa…?….

Oi, rakas Jumala, rukoilen tämän miehen puolesta, että Sinä paranisit … [Tyhjä paikka nauhalla — toim.]

Herran kunnia on täällä parantaakseen jokaisen, joka haluaa olla parannettu.

²⁴⁷   Ota vuoteesi ja mene kotiisi. Menkää suoraan ulos, miten vain haluatte, menkää oikealle… Antaisitteko heille tilaa viedä paarit pois, kun he menevät ulos, jos voitte? Suoraan käytävää pitkin, antakaa miehelle tilaa pakata paarit.

²⁴⁸   Tämä nainen tässä oli tajuton, nilkka murtunut, kylkiluut murtuneet ja kaikkea muuta sellaista. Mutta Jumala on koskettanut hänen ruumistaan ja tehnyt hänet täysin terveeksi. Tässä hän on, kävelemässä ympäri ja ylistäen Jumalaa.

Te, jotka haluatte, että teidän puolestanne rukoillaan, tulkaa tälle puolelle nyt, sillä aikaa, kun rukoilemme. Hyvä on, veli Neville…? …

Taivaallinen Isämme, me panemme kätemme sisaremme päälle… [Tyhjä kohta nauhalla — toim.]… sen salaisuus.

²⁴⁹   Kysyin Häneltä, kun tämä nainen makasi siellä… Hän oli kertonut minulle, kuinka hän oli kaatunut, ja mitä hänen nilkalleen ja kylkiluilleen oli tapahtunut ja kaikkea muuta sellaista. Minä sanoin: ”Jumala, jos Sinä vahvistat tämän minulle tänä aamuna, niin minä tulen tekemään samoin, kuin mitä Sinä käskit minun tehdä silloin, kun olin täällä ja Sinä annoit tuon naisen nousta ja kävellä rakennuksen lävitse.” Ja välittömästi, sen jälkeen, kun hänen puolestaan oli rukoiltu, hän nousi ja he veivät paarit pois ja tässä tuo nainen on kävelemässä ympäriinsä.

²⁵⁰   Herra Jeesus on täällä, rakkaat veljeni ja sisareni. Minä en voi parantaa teitä, mutta te olette tulossa näkemään, niin kuin uskon, yhden suurimmista herätyksistä, joita meillä koskaan on ollut tässä kansakunnassa. Tiedän vain, että jotakin on tulossa tapahtumaan juuri nyt.

²⁵¹   Nyt, kun te kuljette tästä ohitse niin, että teidän puolestanne rukoiltaisiin, niin olkoon jokainen rakennuksessa oleva rukouksessa, sisaremme soittaessa ja veli Neville ja minä tulemme palvelemaan ja laskemaan kätemme sairaiden päälle, heidän kulkiessaan ohitse tältä puolelta ja mennen takaisin paikoilleen. [Tyhjä paikka nauhalla — toim.]

²⁵²   Jotkut ihmiset saavat väärän kuvan siitä, mitä voitelu on. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Milloin oli suurin voitelu, mitä koskaan on annettu kenellekään ja mitä he tekivät, kun heillä oli voitelu?

²⁵³   Suurin voitelu, mitä milloinkaan oli annettu kenellekään, oli Jeesuksella Kristuksella. Meillä on Henki mitan mukaan. Hänellä oli Se ilman mittaa. Ja eräänä päivänä Hän meni Temppeliin, otti Kirjakäärön ja luki: ”Jumalan Henki on minun ylläni, sillä Hän on voidellut minut saarnaamaan otollista vuotta… sitomaan särkyneet sydämet, parantamaan sairaat ja antamaan sokeille näkönsä.”

²⁵⁴   Nyt me ajattelisimme, jos sellainen voitelu oli Hänen yllään, joka oli profetoitu 800 vuotta aikaisemmin, että Se tulisi, ja tässä Hän oli tuon tyyppisen voitelun kanssa, täysi Herran siunaus ja voitelu Hänen yllään, me haluaisimme juosta ympäri rakennusta, kirkua ja huutaa.

²⁵⁵   Mutta Raamattu sanoo, että ”Hän laski alas Kirjakäärön ja istui alas ja kalliit sanat lähtivät Hänen suustaan.” Sitä Hän teki voitelun alla. Voitelu ei ole mielenliikutuksia. Voitelu on korkein voima hallitsemassa. Tietäen tarkalleen mitä ja kuinka. Näettekö?

²⁵⁶   Ja se on täällä. Te ette ehkä nyt kykene ymmärtämään sitä ollessanne nyt täällä. Te ette ehkä kykene saamaan sitä, mutta minä haastan teidät uskomaan. Tulkaa uskoen sen, mitä olen kertonut teille ja tarkatkaa mitä tapahtuu. Näettekö? Uskokaa vain, mitä on sanottu ja nähkää, mitä tapahtuu. Herran voitelu on Tabernaakkelissa tänä aamuna. Aamen.

Rukoilkaamme nyt, kun teemme sen.

Taivaallinen Isämme, me laskemme kätemme rakkaan sisaremme päälle ja pyydämme hänen parantumistaan. [Tyhjä paikka nauhalla – toim.]

… Jumala voi tehdä;
Mitä Hän on tehnyt muille, sen Hän tekee sinulle.
Hän ottaa sinut avosylin vastaan ja armahtaa sinut.
Se ei ole mikään salaisuus, mitä Jumala voi tehdä.

²⁵⁷   Rakas Taivaallinen Isämme, sisar on tulossa alttarille tuntien olevansa johdatettu laulamaan tuon laulun juuri silloin. Sinä puhuit hänelle. Hän polvistuu, hän rukoilee niin kuin Hanna temppelissä. Anna hänelle hänen sydämensä toive, rakas Jumala. Hän rakastaa sinua. Isä, että antaisit anteeksi hänelle, anna hänelle nuo asiat, joita hän pyytää polvistuessaan murtuneena, itkien, tietäen, että ei ole salaisuus, mitä Sinä voit tehdä, sillä Sinä olet Jumala, ja kaikki voimat Taivaassa ja maan päällä ovat annettu Sinun käsiisi. Siksi pyyhi pois hänen kyyneleensä juuri nyt, lohduta häntä ristiinnaulituilla käsilläsi. Sano: ”Tytär, sinun uskosi pelastaa sinut.” Voikoon hän mennä rauhassa ja olla… Mitä tahansa hän pyytää tänään, suo se, Isä. Jeesuksen tähden, me pyydämme sitä.

²⁵⁸   Rakastatteko te Herraa? Eikö Hän olekin ihmeellinen? Heillä oli ihmeellistä aikaa tänä aamuna tässä yhdessäolossa. Oletteko tunteneet Hänen läsnäolonsa? Kuinka jokin ympärillänne sanoo: ”Minä olen sinun kanssasi. Älä pelkää. Pieni vene ei voi keinua eikä vahingoittua.”

²⁵⁹   Miltä sinusta nyt tuntuu, äiti? [Sisar sanoo: ”Hyvä olo.” —Toim.] Hyvä. Se on hienoa. Rouva, joka oli paareilla, sanoi, että hänestä tuntui hyvältä nyt. Emmekö olekin kiitollisia siitä? Meidän Herramme Jeesus. Tämä rouva on tuleva takaisin ollakseen kanssamme ja istumaan seurakunnassa ja iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa. Eikö niin?

Uskon, että meillä ensi sunnuntaina tulee olemaan kaikenkaltaisia ihmisiä, jotka haluavat todistaa siitä, mitä tapahtui tänään. Ettekö tekin usko niin?

²⁶⁰   Mitä me nyt teemme? Seisomme Kunniassa. Vaellamme Valossa. Vaellamme askel askeleelta Hänen kanssaan. Pitäen aina kiinni Hänen iankaikkisesta kädestään, Jumalan Iankaikkiset siunaukset lepäämässä kanssanne. Tietäen tämän varmuudella, että Jumala ei tule lupaamaan mitään, mitä Hän ei voisi tehdä. Näettekö?

²⁶¹   Aabraham, kun hän oli vanha… hän ei välittänyt siitä kuinka vanha hän oli. Hän tiesi, että Jumala oli kykenevä tekemään sen, mitä Hän oli sanonut tulevansa tekemään. Eikö se olekin ihmeellistä? No niin, Jumala ei kuole. Jumala on iankaikkisesta iankaikkiseen.

²⁶²   Oletteko koskaan ajatelleet, että kun henkenne lähtee teistä… Jos te olitte kaasukammiossa, jos te olitte kaivon pohjalla, meren pohjassa, missä tahansa se saattaa ollakin, kun teidän henkenne jättää teidät, ei vesi eikä tuli eikä mikään voi pidättää sitä. Se liikkuu suoraan rakennusten lävitse, ja se on kuin höyry. Se on siellä. Se on elossa. Se ei voi kuolla. Sillä on Iankaikkinen Elämä. Se ei voi tuhoutua. Sitten, kun te kuolette ja rakkaanne itkevät ja ajattelevat, että te olette kuollut, mutta sitä te ette ole. Te yhä elätte täällä.

²⁶³   Tuo vanha ruumis on häipynyt pois, se on laskettu maahan. Kaikki atomit ja muut asiat, joita te kerran olitte, ovat hajonneet ja palanneet takaisin kosmiseksi valoksi, vuoriöljyksi ja mitä se olikin, se on palannut takaisin maahan.

²⁶⁴   Ja jonakin päivänä näiden henkien suuri Kuningas, Jeesus on tuleva, tullen Kunniasta Hänen ruumiissansa. Aamen! Ja Hän on päästävä vapaaksi Jumalan voiman ja jokainen henkilö, joka on Hänessä, heidän ruumiinsa atomit alkavat mennä yhteen. Kosminen valo alkaa muodostua ja hetken kuluttua jokainen henkilö, joka on Kristuksessa tulee olemaan muutettu ja tehty nuoreksi mieheksi ja naiseksi jälleen, seisten maan päällä. Ajatelkaa sitä. Milloinkaan enää vanhenematta, milloinkaan enää sairastumatta, ei koskaan enää sydänsurua tai murhetta.

Mitä meillä on murehdittavaa? Me vain vaellamme Jumalan Valossa. Emmekö vaellakin? Eikö Hän olekin ihmeellinen? Oi!

²⁶⁵   Katsokaamme voisimmeko laulaa tämän hyvän vanhan laulun. Voisitko antaa soinnun: Minun uskoni katsoo ylös Sinuun? Kuinka moni osaa sen? Meillä oli aina tapana laulaa sitä täällä.

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Jumalallinen Pelastaja.
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syyllisyyteni pois,
Salli minun tästä päivästä alkaen,
Olla kokonaan Sinun.

Tiedän, että olemme myöhässä, mutta laulakaamme se joka tapauksessa. Kaikki yhdessä nyt.

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun…
…Jumalallinen Pelastaja
Nyt kuule minua …
…älä anna minun koskaan
ajautua pois viereltäsi.

²⁶⁶   Pidättekö siitä? Oi, minä rakastan sitä, noita vanhanaikaisia lauluja. Pidittekö siitä? Laulakaamme nyt Lähemmäs ristiä. Kuinka moni tuntee sen? Hyvä on, nyt kaikki yhdessä, tulkaa mukaan: ”Jeesus, pidä minut lähellä ristiä”.

Jeesus, pidä minut lähellä ristiä,
Oi kallis lähde
Kaikille vapaa, parantumisvirta
Virraten Golgatan vuorelta.
Ristissä, ristissä,
Oi olkoon aina kunniani.
Kunnes ylöstemmattu sieluni löytää
Levon joen tuolla puolen.
Ristin luona, missä Pelastajani kuoli
Siellä puhdistumista synnistä huusin
Siellä mun sydämeeni verta käytettiin
Kunnia Nimelleen!
Oi, kunnia Nimelleen (Kallis Nimi)
Kunnia Nimelleen!
Oi, siellä mun sydämeeni verta käytettiin
Kunnia Nimelleen!

²⁶⁷   Nyt, sillä aikaa, kun laulamme toisen säkeistön tästä tai toisen osan siitä ”Niin ihmeellisesti pelastettu synnistä”, kääntykää ympäri ja kätelkää jotakuta oikealla puolellanne. Sanokaa: ”Etkö olekin onnellinen ollessasi kristitty?” Sillä tavoin, tulkaa mukaan nyt.

Olen niin ihmeellisesti pelastettu  (…?….)
 … ristillä, jossa Hän otti minut vastaan
Oi, kunnia…. (Jumala siunatkoon sinua, veljeni.) 
Ristin luona, missä Pelastajani kuoli
Siellä puhdistumista synnistä huusin.
Siellä…

   Nouskaamme seisomaan

… verta käytettiin
Kunnia Nimelleen! (Rakastatteko Häntä?)
Kunnia…

   Kääntykää ympäri ja tervehtikää toisianne kädestä.

Kunnia nimelleen! (Kallis nimi!)
Siellä sydämeeni verta käytettiin
Kunnia Nimelleen!

Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen.

²⁶⁸   Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Te tiedätte tämän olevan kuin suuri, iso purkillinen hunajaa kylmänä aamuna. Se on niin paksua, että sitä on vaikea saada irti, vai mitä? (Jumala siunatkoon sinua, sisar.) Ovatko kaikki onnellisia? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: ”Ylistys Herralle!”

²⁶⁹   Koettakaamme tulla takaisin kokoukseen tänä iltana. Jokainen muistakoon ja rukoilkoon ja… Veli Neville, kuunnelkaa häntä seuraavan sunnuntain kokousten radiolähetyksessä. Ja me haluamme jokaisen parantuneen olevan täällä ensi sunnuntaina ja antavan todistuksen Jumalan kunniaksi.

²⁷⁰   Me rakastamme Herraa Jeesusta. Me rakastamme teitä ja me olemme ei-kirkkokunnallisia, ovet ovat avoimia kenelle tahansa, ei rotua, oppia ei väriä. Ei muuta lakia kuin rakkaus, ei muuta kirjaa kuin Raamattu, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus ja sen takana me seisomme ja elämme, sillä tavoin. Ja jokainen… Meillä ei ole jäsenyyttä, meillä on yhteys toistemme kanssa, kun Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

²⁷¹   Nyt me tulemme kumartamaan päämme hetkeksi sillä aikaa, kun tulen pyytämään pastoria, jos hän voisi päättää kokouksen ja minä tulen tapaamaan teidät ensi sunnuntaina, jos Herra suo. Hyvä on, veli Neville.