55-0123A TAPA LÄHESTYÄ JUMALAA
(The Approach To God)
Chicago, Illinois, USA, 23.1.1955

Usko ainoastaan, usko ainoastaan,
kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.

¹        Rukoilemme. Isä, me kiitämme sinua sinun Poikasi, Jeesuksen nimessä siitä hyvyydestä, jolla sinä olet siunannut meitä; terveydestä, ilosta ja kunniasta tulla koolle tänne, tänä iltapäivänä, sinun rakkaan Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä. Murra jokaiselle meistä elämän leipää, Isä. Me rukoilemme, että Pyhä Henki tulisi, ja ottaisi Raamatun sanan, Jumalan oman sanan, ja antaisi sitä jokaiselle sydämelle sen mukaan, kuin kullakin meistä on tarve, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen. Kiitos, voitte istuutua.

²        Ja, hyvää iltapäivää, ystävät. Ilo ja kunnia olla täällä tänä iltapäivänä, vähän myöhässä, mutta tällä kertaa vika ei ollut minun. Se johtui työntekijöistä. Olin täällä 14:30, kuten lupasin, mutta he olivat tällä kertaa myöhässä, ja tavallaan minä sain siitä hyvän mielen, tiedättehän, kun minulle aina sanotaan, että minä olen myöhässä. ”Missä sinä olet ollut?” ”Minne sinulla noin kiire on?” Ja nyt tällä kertaa muut olivatkin myöhässä. No, siitä saitte.

Onko veli Wood seurakunnassa; en näe häntä missään, mutta jos veli Wood on täällä, Billy haluaisi tavata sinut takahuoneessa, veli Wood. Minä en näe häntä täällä, ja äänitysmonttu täällä; enkä minä näe häntä ja hänen vaimoaan istumassa missään siellä, mutta vain… Jos hän on täällä, jossain, veli Wood, veli Banks Wood, meidän kirjamme myyjä, Billy Paul haluaisi tavata sinut tuolla takana. Kyse on kirjojen pakkaamisesta ja tavaroiden laittamisesta valmiiksi lähtöä varten.

³        Siis, minä ajattelin, että jos emme olisi olleet myöhässä, olin aikonut ottaa aiheekseni tänä iltapäivänä ylipappi Melkisedekin, mutta, kun meillä ei ole kovin paljoa aikaa nyt, vähän yli 40 minuuttia, luulisin, enimmillään, meidän on muutettava aihetta.

Siispä, me kokeilemme lukea jonkin toisen sananpaikan, ja sitten, tänä iltana… Minä en pidä siitä, että vain pyyhälletään häthätää tällaiseen kokoukseen ja sitten muitta mutkitta rukouskokoukseen, koska minä kaipaan, ja rukoilen ja luotan, että Jumala suo meille tänä iltana suurimman vuodatuksen jumalallista parantamista, mitä Chicagossa koskaan on nähty. Ei vain tämän kokouksen takia, vaan koska tarve on niin suuri.

⁴        Minä saan kirjeitä ja muita ja ne ovat epätoivoisia. Ja tänä aamuna Billy sanoi, että hänen huoneessaan puhelin soi lakkaamatta – puheluja kaupungin ulkopuolelta ja ihmiset todella, joka puolelta… ”Tule tänne, tänne vaikka vain yhdeksi päiväksi, vaikka muutamaksi tunniksi; voit pysähtyä tänne matkalla.” Ja tarve on suunnaton; ja minä todella rukoilen, että Jumala soisi meille kaikkien aikojen vuodatuksen tänä iltana niin, ettei – että ihmisillä, jotka ovat täällä olisivat – että te tulisitte niin voidelluiksi että lähtisitte omille paikkakunnillenne ja rukoilisitte sairaitten ja tarpeessa olevien puolesta. Tarve on niin hirvittävä.

Ja nyt, niin pian kuin vain voimme, sanaan. Istuessani autossa tuolla ulkona muutama hetki sitten, odotin että minut kutsutaan sisään, ja se oli… Istuessani siinä, minun mieleeni tuli tämä aihe; ja löysin luettavaksi pienen sananpaikan 65:nnestä Psalmista, 4:nnestä jakeesta.

⁵        Se vaikuttaa kauniilta luonnokselta; minä pidän Daavidin… tiesittekö te, että Psalmit eivät ole vain lauluja, vaan ne ovat profetioita; tiesittekö te sitä? Oletteko koskaan lukeneet Psalmin 22, jossa on muutama sana, jotka Jeesus puhui – hänen viimeiset sanansa ristillä tallennettiin tuohon 22:nteen Psalmiin? ”Jumalani, miksi hylkäsit minut? Kaikki minun luuni katselevat minua ilkkuen, ja…” Hänen tilansa oli sellainen; se sanottiin Psalmissa 22.

Minä luulen, että jotenkin ääni vähän kiertää täällä, minä… Ehkä äänimies on pannut sen vähän liian kovalle, ja… kuuletteko te minua kunnolla siellä takana? Kuuletteko te minua siellä yläkerrassa, kaikki? Anteeksi, minä olen maalaispoika, minä tarkoitin parvea, yläkertaa.

Se oli jotain semmoista, josta minun vaimoni huomauttaisi minua. Ja sisar Wood, älä kerro tästä mitään, kun te tulette kotiin, näettekö?

⁶        No niin, Psalmissa 65, 4:nnessä jakeessa– luetaanpa se nyt pieneksi taustaksi ajatuksellemme. Ja siis, se menee näin:

Autuas se, jonka sinä valitset ja otat lähellesi, esikartanoissasi asumaan! Me tulemme kylläisiksi sinun huoneesi hyvyydestä, sinun temppelisi pyhyydestä.

Siis, liittäköön Herra siunauksensa hänen sanansa lukemiseen. Ja nyt, psalmisti sanoi tässä: ”Autuas se, jonka Jumala on valinnut lähestymään itseään, joka saa asua hänen esikartanoissaan”, että Jumala on valinnut hänet lähestymään itseään. Oi, voisimmepa me… Minä uskon, että Pyhä Henki voi kaivaa esiin joitakin asioita tästä, jos meillä, – jos olisi aikaa tehdä se.

⁷        Siis, huomatkaa: ”Autuas se, jonka sinä olet valinnut lähestymään itseäsi, että hän – siis se, joka on valittu lähestymään – voisi asua sinun esikartanoissasi, ja me tulisimme ravituiksi sinun temppelisi hyvyydellä.”

Siis, huomatkaa: Tapa lähestyä Jumalaa. On tapa lähestyä Jumalaa. Siis, jos te aiotte vierailla kuninkaan luona, on olemassa tapa, jolla kuningasta lähestytään. On tapa, jolla lähestyä… Siis, otan vähän yksinkertaisemmin. Kun joku poika haluaa lähestyä nuorta naista tutustuakseen häneen, siihen on tietty tapa. Ei voi vain ilmestyä paikalle ja sanoa: ”Hei sinä. Minä haluan tavata sinut, ja puristaa kättäsi.” Eikä tyttö ole kovin lady, jos ei osoita sinulle ulko-ovea. No niin. On tietty tapa lähestyä asiaa. Sinä tulet kunnioittaen neitiä ja niin edelleen.

⁸        Kaikkiin asioihin on oma lähestymistapansa; ja on tapa, jolla lähestytään Jumalaa. Ja jos, me emme tiedä, Jumalan lähestymisen tapaa, me emme ikinä voi saada Jumalalta audienssia, ymmärrättekö? Pitää tietää…

Oikeusistuimessa, jos… te ette vain ilmesty paikalle – ja tuomari on jo siellä, ja sano: ”Hei tuomari, minä haluan vähän keskustella kanssasi.” Joku nakkaa teidät ulos oikeussalista – panee teidät telkien taakse, nähkääs, epäasiallisesta käytöksestä, näettehän. Tuomaria on lähestyttävä tietyllä tavalla.

Ja meidän pitää saada selville, miten suurta jumalallista tuomaria, itseään Jumala lähestytään.

Kerran, ihminen, ehkä, enkeliolennon hahmossa, kun hän tuli hänen Majesteettinsa, suuren taivaan Kuninkaan eteen, lähestyi häntä ehkä eri tavalla, mutta siitä lähtien, siitä lähtien, kun synti erotti tuosta suhteesta… siis, tuo suhde…

⁹        Siis, kun ihmisestä on tullut poika, jos hän aikoo lähestyä isäänsä, vain kävelee isän luo ja sanoo: ”Isä, minä tulin tapaamaan sinua, eräästä syystä”, hän lähestyy näin, mutta siis, kun on vieraalle, on toinen lähestymistapa, ymmärrättekö?

Jumalaa lähestytään eri asioiden takia. Siis, jos minä olisin aikonut – isäni eläessä, ja minä olisin halunnut lähestyä häntä raha-asioissa, se tapahtuisi vähän eri tavalla kuin jollain toisessa asiassa. Minä kertoisin hänelle, miten paljon olen välittänyt hänestä ja niin edelleen. Kyse on tavasta, jota käytetään, kun mennään tapaamaan Jumalaa.

¹⁰    Siis, alussa, kun ihminen teki syntiä Eedenin puutarhassa, hän irtautui kaikista Jumalan lähestymistavoista – pelastusköydestään. Hän irtautui Luojastaan ilman mitään mahdollisuutta kohdata häntä enää syntinsä takia. Sen takia, ettei hän uskonut enää luottamukseen , Jumala erotti hänet.

Ainoa olemassa oleva synti on sinun epäuskon synti; sinun syntisi on epäusko, ja ainoa syy tänään siihen, että me emme ole siinä tilassa, kuin meidän pitäisi olla, on meidän epäuskomme. Siinä kaikki. Se, että seurakunnassa ei ole ihmeitä ja muita, joita pitäisi olla, johtuu meidän epäuskostamme, joka erottaa.

¹¹    Ja, koska joku ihmisparka tuolla meidän maailmassanne tekee syntiä ja murhaa ja kaikkea nykyään, ja että kaikenlaista tuhoa tapahtuu, johtuu epäuskosta Jumalaa kohtaan. Siinä kaikki. Jos me uskomme – on vain kaksi asiaa: joko sinä uskot, tai et usko, jompikumpi.

Jos uskoo, niin vanhurskauden teot seuraavat uskovaa, ja jos ei usko, seuraavat vääryyden teot. Ainoa, mitä… valehtelu, varastaminen, varkaudet ja niin edelleen ovat epäuskon tunnusmerkkejä; ja kärsivällisyys, kestäväisyys, hyvyys, armeliaisuus ja niin edelleen ovat Jumalaan uskomisen tunnusmerkkejä – uskon Jumalaan.

Siis, kun kun ihminen leikattiin irti niin… niin, ettei ollut mitään tapaa lähestyä, hänen ainoa elämänlankansa – kaikki oli poikki. Hän oli jäänyt pimeään, toivottomana, ilman minkäänlaista tapaa lähestyä Luojaansa.

¹²    Ja sitten, kun Jumala tuli alas etsimään ihmistä… minä haluan teidän huomaavan tämän: Jumala on se, joka etsii ihmistä, ei, että ihminen etsisi Jumalaa. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Ei yksikään ihminen, milloinkaan, tai minään aikana, ole itsessään halunnut palvella Jumalaa; ei ole ikinä halunnut. Hänen luonteenlaatunsa on sitä vastaan.

Siis, hänellä saattaa olla vähän jonkinlaisia järjellisiä ajatuksia, joita hän – hän luulee uskovansa Jumalaan, mutta, kun hän uskoo Jumalaan todella, hänestä tulee käännynnäinen ja uusi luomus heti, kun hän uskoo Jumalaan. Hän saattaa uskoa järjen tasolla Jumalaan, mutta kun hän uskoo sydämestään, hän on kääntynyt [hengellisesti] ja hänestä tulee Kristuksen ruumiinjäsen. Kun hän kääntyy koko sydämellään, ei järjellään… siis…

¹³    Mutta, ihminen ei ikinä etsi Jumalaa; Jumala etsii ihmistä. Jumalan luonteenlaatu on pyhä ja korkea. Ihminen, on lankeemuksessaan alhainen ja turmeltunut; ja ihminen, ilman Jumalaa ei ole koskaan – luulisin, että voin ihan hyvin sanoa näin, enkö voikin? – täysissä järjissään. Täsmälleen näin. Minä voin todistaa sen; että ihminen ilman Jumalaa on pelkkä elukka. Siis, se kuulostaa aika pahalta, mutta minä voin todistaa sen teille.

Ja ainoa syy, miksi meillä vielä tänään on sivilisaatio, johtuu Jeesuksesta Kristuksesta. Ihmiset sanovat, että Jeesuksen Kristuksen uskonto tekee ihmisestä mielenvikaisen. Se saa ihmisen täysiin järkiinsä, ettekä te ole ikinä järjissänne ennen kuin te löydätte hänet. Pitää paikkansa. Siis, että… Minä en halua loukata teidän tunteitanne, veljet, tai herrat, ja naiset, näettehän? Minä en tarkoita sitä, mutta minä haluan sanoa asian niin kuin se on, täsmälleen.

¹⁴    Kristus ei todellakaan saa teitä menettämään järkeänne; hän antaa sinulle järjen, kun sinä olet menettänyt sen. Perkele vie – se saa sinut menettämään järkesi. Se on riivaaja.

Siis, katsokaapa tuota Gadaran mielipuolta, näettekö? Kun hän kohtasi Jeesuksen, hän sai järkensä takaisin, täyden järkensä. Ja ihminen, joka ei ole täysissä järjissään, huolimatta siitä, miten fiksu hän on, hän ei silti ole täysissä järjissään. Ihminen, joka ei tunne Kristusta, on itsessään tuskin muuta kuin pelkkä elukka. Hän… kiihkoissaan ja himoissaan ja hän repii lapsen äitinsä rinnoilta ja raiskaa hänet, oman petomaisen himonsa takia, juuri niin, todellakin.

¹⁵    Hän myrkyttää ruumiinsa alkoholilla ja tupakalla ja kaikella, mikä myrkyttää, ja tappaa hänet, ja ajattelee olevansa fiksu, sivistynyt ihminen, näettekö? Hän ei paremmasta tiedä. Ihmisen pitää syntyä uudesti, ja sitten, sinusta tulee tuon [entisen] ihmisen silmissä hullu, mutta Jumalan silmissä sinusta tulee siunattu.

¹⁶    Ja sillä, miten paljon maailma yrittääkin sanoa asiasta jotain, sinä tiedät silloin, että olet siirtynyt kuolemasta elämään, koska elämä hallitsee teidän kuolevaisissa ruumiissanne Kristuksen kautta.

Siis, se on kuin… Otetaanpa sika ja karitsa, ja annetaan karitsan sanoa possulle; ”Minä inhottaisi olla possu, kun näen kuinka sinä ryvet tuossa rapakossa, ja teet kaikkea tuollaista.”

Sika, jos se osaisi vastata, se sanoisi: ”Pidä ukko huoli omista asioistasi; minä tiedän, mitä haluan; se ei kuulu yhtään sinulle.” Näettekö, sillä ei ole mitään halua tulla lampaaksi, koska sillä on sian luonto. Siis, ainoa tapa saada se pois tuosta rapakosta ei ole peseminen puhtaaksi, ei, ei, vaan muuttaa sen luonto. Kun sen luonto muuttuu, sitä ei tarvitse pestä puhtaaksi, se tekee sen itse – jos sen luonto muuttuu. Onko asia näin? Todellakin on.

¹⁷    Siis, pelkkä kiillottaminen ja seurakuntaan liittyminen, ja runsas lukeminen, ja monien kirjojen ja kirjailijoiden tunteminen, ja niin edelleen ei tarkoita sitä, että sinä olisit kääntynyt. Se, että sinulla on älyllinen mieli, joka saa aikaan sielullisen käsityksen, että jossain on Jumala, sinä et silti vielä ole kristitty, ennen kuin sinä pääset henkilökohtaisesti tekemisiin Kristuksen kanssa, mikä muuttaa sinun sydämesi ja luontosi. Silloin sinusta tulee Jumalan lapsi, ja vanhat asiat ovat kuolleet, ja kaikista asioista tulee uusia.

Siis, mikäli huomasitte, Jumala, sitten… Ei ole mitään inhimillistä tapaa lähestyä Jumalaa, joten sen pitää tapahtua Jumalan armosta. Jumala kutsui ihmistä: ”Aadam, missä sinä olet?”

¹⁸    Siis, tänään – tänään on samoin, ettei ihminen voi tulla Kristuksen tykö, ellei Jumala ensin kutsu häntä, näettekö? Ihmisen luonto; jos sinulla on ollut vähääkään sellaista mielenlaatua, yhtään ajatusta tulemisesta Jumala tykö, silloin Jumala on tekemisissä sinun kanssasi. Näin on., koska Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei…” Me emme voi tulla Jumalan tykö muulla tavalla kuin Kristuksen kautta. Pitääkö paikkansa? Pyhän Hengen on ensin kutsuttava meidät, tai me emme ikinä tulisi edes ajatelleeksi sitä. Se vain menisi – me vain jatkaisimme eteenpäin ja ajattelisimme maailman asioita. ”Juu, kyllä seurakunta on ihan OK. Minusta seurakunta todellakin on OK”, mutta todellinen kosketus – Jumalan on tehtävä se.

¹⁹    Siis, tapa, jonka Jumala valmisti Aadamille lähestymiseen… Siis, kuunnelkaapa; Aadam valmisti itse itselleen tavan lähestyä. Hän sanoi: ”Siis, minun on nyt lähdettävä tapaamaan Jumalaa.” Ja, niinpä hän valmisti itselleen viikunanlehdistä esiliinan peittääkseen häpeänsä. Ja hän huomasi, että Jumala torjui tuon lähestymistavan.

Ja tänään, jos joku ihminen ajattelee: ”Siis, minäpä autan rouva Jonesia; hän on leskirouva, hän tarvitsee hiiliä. Minä lahjoitan yltäkylläisyydestäni Punaiselle Ristille, tai jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle.” ”Minä liityn seurakuntaan.” Sinä olet vain tehnyt itsellesi tavan lähestyä Jumalaa, jota hän ei hyväksy. Jumalan luo on vain yksi ainut lähestymistie.

Siis, Jumala torjui Aadamin lähestymistavan, ja sitten Jumala meni, ja valmisti Aadamille lähestymistavan; hän valmisti Aadamille tavan lähestyä häntä itseään, ja sitä varten hän teurasti jonkin lampaan, tai jonkin, ja sai nahkoja. Ja veren kautta, synnin takia, maailmaan tuotiin ensimmäinen tapa lähestyä Jumalaa. Sillä, anteeksiantoa ei ole ilman verenvuodatusta. Näin on. Vain veri voi valmistaa pääsytien.

²⁰    Ja Jumala järjesti silloin Eedenin puutarhassa Aadamille pääsytien, niin että viattoman veren vuodattamisen kautta hän pystyi myöntämään hänelle pääsyn luokseen. Silloin, Aadam pystyi taas tulemaan, vuodatetun karitsan veren läpi lähestymään, ja puhumaan Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin – Jumalan hänelle järjestämän lähestymistien, vuodatetun veren kautta.

Siis, Jumalan ensimmäinen ihmisille antama menetelmä, jolla häntä lähestytään – oli tulla veren kautta. Sama juttu on ollut olemassa siitä lähtien, tähän päivään asti. Vuodatettu veren kautta on pääsy Jumalan luo.

Siis, monta kertaa Jumala antaa tuollaisia vertauskuvia ja symboleita ja niin edelleen, järjestääkseen pääsyn tuon veren luo. Siis, otetaanpa esimerkiksi Job.

²¹    Vaikka Job on vanhin Raamatun kirjoista… ja kun Job, vanhana miehenä… Ja juuri ennen kuin se katastrofi hänen kodissaan tapahtui, hän huolestui. Hänellä oli koko joukko lapsia, ja he olivat maailmallisia, he kävivät ulkona, seurustelivat maailman asioiden kanssa.

Ja me kaikki vanhemmat tiedämme, millainen tuo tunne on, kun teidän lapsenne, teidän sydänkäpysenne, alkavat seurustella maailman asioiden kanssa, käyvät ulkona uskottomien kanssa. Luulisin, ettei Billy ole tällä hetkellä paikalla; minä luulen, että hän on juttelemassa veli Woodin kanssa. Mutta, meidän kaupungissamme ei ole kristillistä koulua, – ja siellä on myös koko joukko maailmallisia lapsia, tyttöjä sekä poikia. Ja kun minä ajattelin lähettäväni poikani sellaiseen kouluun tietoisena siitä, että kaikki, mitä minä olen saanut poratuksi häneen, ennen kuin hän todella kääntyy, tulee todellakin Kristuksen tykö, jolloin koko hänen olemuksensa muuttuu, hänet viedään minun käsieni alta heti, kun hän joutuu tekemisiin tuon maailmallisen porukan kanssa. Sillä, hänen luontonsa, vaikka hän onkin hyvä poika, joka ei… vaikka hänen isänsä on saarnaaja, koti uskonnollinen, jossa me emme hyväksy ollenkaan maailmallisia asioita… Me yritämme elää Jumalan armosta, kuten kristittyjen pitääkin elää – vaikuttaa häneen. Minä tiedän, että eksyäkseen, hänen pitäisi astua koko vanhurskaan kotinsa yli; ja minä haluan, että hänen olisi astuttava minun elämäni yli; ja hänen olisi astuttava Raamatun yli; hänen olisi astuttava Kristuksen veren yli, sillä totisesti, Jumalan armosta, minä olen asettanut sen näytteille hänen eteensä.

²²    Mutta, jos hänen luontonsa ei ole muuttunut, hän tulee jatkamaan samaan malliin. Ja, miten minä mietinkään sitä päivää, kun Billy menisi lukioon, ja kuinka ajattelin: ”Voi tavaton!” Ja tietoisena siitä, että hän vielä… Hänet, oi, hänet on kastettu, toki, mutta ei ole vielä antautunut todella, vihkiytynyt Kristukselle. Kun tiedän, että hänellä on vielä tuo lapsen luonto, minun sydämeni on ikävöinyt häntä, ja miten olenkaan rukoillut, lähtenyt autoilemaan ja ajanut ympäriinsä ja sanonut: ”Jumala, älä anna minun poikani törmätä noihin tuollaisiin asioihin.” Kuinka olenkaan sanonut: ”Jumala, minä toivon, minä rukoilen – hänen äitinsä on kuollut, ja minä olen ollut hänelle sekä isä että äiti. Niinpä, älä anna hänen törmäillä ja joutua kiipeliin tuolla muualla. Voisitko jollakin tapaa suojella häntä?”

²³    Ja voi, jos minulla olisi aikaa tänä iltapäivänä, veisi tunteja kertoa, kuinka Jumala on asettanut punaisia valoja Billyn reitille, kerta toisensa jälkeen. Kyllä vain. Olen nähnyt hänen… jokin aika sitten, olin New Albanyssa. Lapsen hammas piti paikata, pikkutyttömme oli satuttanut hampaansa koulussa. Ja sitten, Billy oli ollut kalassa ja vilustui pahasti, tai jotain. Ja minä olin joidenkin pastorien kanssa; istuimme yhdessä New Albanyssa, ja vaimoni, oli tyttären kanssa laitattamassa hammasta kuntoon. Kun minä… minä olin istumassa siellä, ja jokin sanoi: ”Lähde ulos autosta, ja lähde kävelemään.”

Minä ajattelin: ”Mikä se oli?” Menin ulos ja lähdin kävelemään katua pitkin, ja Pyhä Henki kohtasi minut siinä ja sanoi: ”Palaa nopeasti kotiin. Billy on kuolemaisillaan.”

Ja lähtiessäni hän oli pyöränsä selässä lähdössä kalaan. Siis, ajattelin, että hän oli mennyt ja tipahtanut jokeen, kalastaessaan, ja kastunut ja vilustunut, ja oli nyt jossain joen paikkeilla. Sen sijaan, että hän olisi mennyt kotiin, hän meni Samin luo ja pyysi häntä – hän on minun lääkäriystäväni – ja sanoi: ”Tohtori, antakaa minulle penisilliinipiikki, olen… kastuin tänään; en halua yhtään vilustua”, ja lääkäri antoi hänelle penisilliinipiikin, ja kun hän pääsi kotiin, hänen varpaansa olivat näin isot, kaatui…

²⁴    Minun anoppini soitti heti ja lääkäri tuli paikalle ja kutsui Louisvillestä erään spesialistin – ambulanssi otettiin tosi pikaisesti, Billy vietiin sairaalaan, hänet pantiin makaamaan ja annettiin kaksi adrenaliiniruisketta hänen sydämeensä – ja hänen sydämensä löi noin kolmeakymmentä, tai jotain sinne päin. Minä syöksyin todella lujaa kotiin; ne minun kanssani olleet pastorit sanoivat: ”Miten sinä tiesit Billystä?” Sanoin: ”Kohta näette.” Menimme portista sisään; minun anoppini seisoi siellä pihalla ja kirkui kaikin voimin; hän sanoi: ”Billy kuolee tuolla sairaalassa.” Minä päästin muut ulos niin nopeasti kuin pystyin, ja hyppäsin ulos, ja sairaalaan.

²⁵    Pari päivää sitä ennen olin sanonut: ”Billy, sinä astelet vaarallisella maaperällä. Hankkiudu eroon siitä porukasta jossa sinä liikut.” Sanoin: ”Herra Jeesus Kristus näytti minulle eilisiltana, juuri ennen, kuin menin nukkumaan, ja seisoin siinä huoneessa rukouksen jälkeen – olen huomannut, että sinä et kuuntele sitä, mitä minä sinulle sanoin. Sinä hyppäsit ikkunasta ja näin sinun pyörivän nurin niskoin, vain pyörivän, pyörivän, pyörivän, läpi avaruuden. Sinun pitää lopettaa juokseminen tuollaisessa seurassa”, sanoin. No, poika vain jatkoi.

²⁶    Sitten, minä syöksyin sairaalaan ja siellä aulassa minua vastaan tuli lääkäriystäväni, paiskasi hattunsa maahan ja sanoi: ”Bill, minä luulen, että melkein tapoin sinun poikasi hetki sitten. Me saimme pari spesialistia tänne; annoimme hänelle pari adrenaliinipistosta… hänen sydämeensä, ja hän on silti makaa tuolla tajuttomana”, hän sanoi.

²⁷    Minä – yritin olla isänä, evankeliumin saarnaajana, suoristin selkäni, lähdin kävelemään rauhallisesti, sanoin: ”Selvä, tohtori, sinä olet minun ystäväni. Sinä toimit parhaalla osaamallasi tavalla.”

Hän sanoi: ”Minä en tiennyt, että hän on allerginen sille [penisilliinille], Billy. Minä olen ennenkin antanut sitä hänelle. En tiedä, mitä tapahtui”, hän sanoi ja väänteli käsiään – sillä me olimme sydänystäviä, ja pikkuinen…

Hän lähti kävelemään aulassa; minä sanoin: ”Saanko minä tavata häntä, tohtori?”

Hän vastasi: ”No, me laitoimme hänelle letkuja, mene vain”, hän sanoi.

²⁸    Minä hiivin hiljaa sisään ja katsoin, missä hän oli… vedin oven hiljaa takanani kiinni, ja siinä Billy juuri… kasvot niin mustana kuin olla voi, ja silmät nurinpäin. Häneen pumpattiin hengitysilmaa – ja hän korisi – ja letku meni nenän läpi ja kaikkea. Kieli oli ulkona, leuka roikkui, silmät kiinni; hän oli niin musta kuin vain voi olla. Minä ajattelin: ”Siinä sitä ollaan.” Polvistuin, ajattelin: ”Otatko sinä minun ainoan poikani; otatko sinä hänet, Herra, sen jälkeen, kuin minä olen kantanut häntä käsivarrellani, ja minä tiedän, Herra – sinä ymmärrät lapsia; minä rukoilen, että sinä auttaisit häntä” – juuri niin hiljaa kuin voin, Jumalan edessä.

²⁹    Ja Kaikkivaltias Jumala, joka on minun tuomarini, tässä tämän pyhän puhujanpöydän ääressä, tänä iltapäivänä, minä lähestyn häntä Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, hänen oman Poikansa kautta, joka kuoli pelastaakseen minun… Ja kun minä olin rukouksessa, se näky toistui. Minä näin Billyn pyörivän nurin niskoin ympäri, ympäri, ja hän tuli alas, alas ja pyöri kuten siinä näyssä, jonka olin nähnyt muutama ilta ennen sitä. Ja minä näin kahden käden ojentuvan ja alkavat kantaa häntä takaisinpäin, tällä tavalla. Muutamassa hetkessä, nostin katseeni; Billy katsahti, ja sanoi: ”Isi, missä… missä minä olen?”

Sanoin: ”Kaikki hyvin, poika. Kaikki hyvin.”

³⁰    Kiersin siihen viereen ja lääkäri seisoi siinä ja keskusteli harjoittelijan kanssa. Minä odotin niin kauan, kunnes hän lähti. Laitoin käteni lääkärin hartioille, ja sanoin: ”Se on ohi, tohtori.”

Hän sanoi: ”Luuletko, että hän selviää?”

Sanoin: ”Hän järjesti, että selviää.” Kristus… millaista lähestymistä se olikaan!

Kyllä, Job – jos ajatellaan, ehkä, että hänen lapsensa olivat tehneet syntiä, mahdollisesti, hän sanoi: ”Ehkä he ovat tehneet syntiä; enkä minä tiedä siitä.” Ja niinpä hänellä oli yksi ainoa menettelytapa, ja se oli polttouhrin uhraus.

³¹    Ja niin hän otti polttouhrin ja uhrasi sen lastensa puolesta. Hän uhrasi yhden jokaisen lapsen edestä, että ehkä… Kuunnelkaapa, näettekö, ehkä he olivat tehneet syntiä; he ehkä eivät olleet tehneet syntiä Jobin nähden; hän ei ehkä tiennyt asiasta mitään, mutta kun hän tiesi, että he olivat maailmassa yksin…

Kuulkaa: se, mitä me tänään tarvitsemme, on enemmän hyvää, vanhanaikaista isän ja äidin rukoilua lastensa puolesta. Jos meillä olisi sitä, se olisi paras tukipilari nuorisorikollisuuden hävittämisessä, mitä minä tiedän. Ennen kaikkea: ”Minä haluan vanhanaikaisia äitejä ja isiä, jotka rukoilevat lastensa puolesta.

³²    Kuunnelkaapa, pojat ja tytöt tänä iltapäivänä. Jos teillä on sellainen äiti tai isä, jos Pyhä Henki puhuu teidän sydämellenne, se johtuu siitä, että te vaellatte teidän äitinne rukouksen tukemana. Muistakaa se. Ettekä te tule ikinä menestymään mitenkään, ennen kuin te käännytte ympäri, ja antaudutte Kristukselle. Näin asia on.

Siis, Job sanoi: ”He ovat ehkä tehneet syntiä”, ja niinpä hän uhrasi parasta, mitä hänellä oli, sen kaiken, mitä pystyi, koska se oli hänen ainoa tapansa lähestyä Jumalaa. Sitten hän tappoi yhden karitsan, lähestyäkseen itse; hän uhrasi toisen yhden pojan, ja toisen pojan puolesta ja valmisti polttouhrin jokaisen puolesta, että hän voisi lähestyä Jumalaa. Jumala otti vastaan tuon rehellisyyden ja vilpittömyyden.

³³    No, ehkä sanotte: ”Siis, veli Branham, hetkinen vain; minä en usko, että sillä oli mitään vaikutusta… minusta se on henkilökohtainen juttu.” Totta, mutta meidän tehtäväksemme on annettu rukoilla toinen toistemme puolesta, juuri niin, ja tuoda omaisemme Jumalan eteen, että hän pelastaisi heidät.

Siis, huomatkaa: kaikessa tässä, Job piti mielensä Jumalassa – uhraamisessa, syntiuhreissa, että jos lapset olivat tehneet syntiä, niin ehkä Jumalan lähestyminen… Te sanotte: ”Onko niin, myös Uudessa testamentissa?” Kyllä. Todellakin on. ”Jos minä pelastuin kotonani, voinko minä silloin edes lähteä kotoa?”

³⁴    Ei, ellei sinun ole pakko. Minä pysyisin siellä, sillä Paavali sanoi filippiläiselle vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesuksen Kristukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.” Näin on. Pyhittynyt vaimo pyhittää aviomiehen. Eläkää kristityn tavalla; olkaa kristittyjä, rukoilkaa kaiken aikaa, uskokaa, että Jumala on olemassa ja läsnä, ja vastaa teidän rukouksiinne. Uhratkaa sitä tuolla lähestymistavalla, jota Jumala edellyttää.

³⁵    Sillä tavalla Job toimi; hän lähestyi oikein, se tapahtui polttouhrin kautta. Niinpä, hän otti polttouhrin ja meni uhraamaan sen ja lähestyi näin Jumalaa lastensa takia. Näettekö sen? Hänellä oli oikea lähestymistapa. Hän käytti tuota tapaa lastensa takia; ”Siis, Jumala, olen tulossa, tämä karitsa mukanani. Minä uhraan sen Johnin puolesta. Siis, jos hän on tehnyt syntiä, Herra, minä rukoilen, että sinä antaisit hänelle anteeksi.” Näettekö? Lähestymistapa oli tuo poltettu karitsa, sillä se oli ainoa oikea tapa, jolla hänen oli lähestyttävä.

³⁶    Siis, jos olette koskaan huomanneet, kun se katastrofi iski Jobin kotiin, ja lapset kuolivat ja niin edelleen… ja kaikki, mitä Job omisti, tuhoutui, niin Jumala ei moittinut Jobia. Hän ainoastaan puhdisti Jobin. Tätä sanaa minä rakastan: puhdistus.

Hedelmää tuottava oksa; Jumala puhdistaa sen niin, että se tuottaisi enemmän hedelmää. Ongelmana on, että me luulemme Jumalan olevan joskus vihainen meille. Mutta, hän vain yrittää puhdistaa meidät, että me tuottaisimme runsaasti hedelmää, ja antaa meille uusia koettelemuksia. Raamattu sanoo, että ne ovat kultaa kalliimpia.

³⁷    Tiesittekö te, että jokainen poika, joka tulee Jumalan luo, pitää ensin koetella, piestä; että lapsia ojennetaan pieksämällä? Se ei ole kivutonta. Kun Jumala pieksää teitä… Sinä lähdet ulos ja sanot: ”Minäpä alan vähän seurustella maailman kanssa.” Jumala antaa sinulle kunnon vanhanaikaisen selkäsaunan sen takia, ja kuulkaa, jos meillä olisi sitä enemmän oikeasti tänään, meillä olisi kiltimpiä lapsia. Jumala haluaa huonekuntansa olevan ojennuksessa. Niinpä hän antaa vähän piiskaa niin, että sinä voisit parantaa tapasi. Se saa sinut rakastamaan häntä enemmän.

Minun isälläni oli tapana antaa minulle selkäsaunoja, ja minä ajattelin: ”Tavaton sentään.” Toivoin, että voisin kutsua tänään tuon harmaapäisen veljen, isäni, takaisin muilta mailta. Minä kunnioittaisin jokaista selkäsaunaa, jonka hän minulle antoi; en saanut niitä edes niin paljoa kuin olisin tarvinnut. En ajatellut niin silloin, mutta en nyt, sillä se ojensi minua. Vaikka hän ei itse elänyt oikein, hän halusi, että minä eläisin oikein. Aamen.

³⁸    Hän haluaa sitä. Jos luonnolliset vanhemmat haluavat meidän käyttäytyvän hyvin, entä miten mahtaakaan olla meidän taivaallisen vanhempamme, Herran Jeesuksen laita? Hänen on ojennettava meitä, ja sana sanoo: ”Jos me emme kestä kuritusta, tai piiskaamista, lapsen ojentamista, meistä tulee äpärälapsia, eikä Jumalan lapsia.”

Jos sinä et ole todella uudestisyntynyt, tule sellaiseksi nyt . Jos sinä olet todella syntynyt uudesti, mikään ei voi erottaa sinua Jumalasta. Näin se on. ”Ei nälkä, vaara, koetukset, kärsimykset, kuolema, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.”

Sanot: ”No, kerran minä rupesin kristityksi. Kaikki alkoi mennä sillä tavalla ja tällä tavalla ja minä ajattelin: ’Oi voi, kyllä sillä toisella tavalla meni paremmin.’” Veli, sinä et todella oikeasti tullutkaan Jumalan omaksi. Jos sinä todella tulet Jumalan omaksi, ja saat maistaa Jumalan taivaallista lahjaa ja tulet osalliseksi hänen jumalallisesta luonnostaan, niin sinusta ei enää uudestaan tule synnintekijää, uskotonta, sen enempää kuin maissinvarresta tulisi sappiruoho. Näin se on.

³⁹    Kyse on sinun luonnostasi. Sinut oli vain meikattu. Sinun on lähestyttävä oikealla tavalla; sinä lähestyit omalla tavallasi. Lähestypä Jumalaa kerran hänen säätämällään tavalla, ja katso, mitä tapahtuu. Kyllä.

Job vei lapsensa kaikkien… ainoa säädetty lähestymistapa oli polttouhri. Ja siis, tässä on eräs pikkujuttu, jonka haluan teidän huomaavan. Kaikkien myllerrysten jälkeen; ja kaikki oli ohi, ja sitten – Jumala oli ottanut häneltä kaikki hänen lampaansa ja karjansa ja hevosensa ja kaikki, sitten, koettelemuksen, tai siis puhdistuksen lopussa, Jumala tuplasi kaiken.

Jos hänellä oli 10 000 pään karja, hän antoi hänelle 20000 päätä, näettekö? Eikö ole uskomatonta? Jumala puhdisti Jobin siunatakseen häntä.

⁴⁰    Sanot: ”Veli Branham, minä olen kristitty ja minä sairastuin. Minä ihmettelen, miksi niin tapahtui?” Jumala ehkä puhdistaa sinua, aamen, antaa sinulle vähän koettelemuksia, vetää sinua vähän lähemmäksi itseään, rukoilet vähän aikaa, sitten hän parantaa sinut, että sinulla olisi todistus. Kristus parantaa sinut.

Sanot: ”No, olen kuullut, että hän paransi muita.” Silloin sinä olet – olet… aviomies tulee osalliseksi hedelmistä, näettekö?

⁴¹    Muistan, kuinka raskasta oli, kun minulla oli oma [koettelemukseni]. Ja jos, olisin ollut siinä yksin, olisin epäonnistunut. Mutta jokin minussa – ei, että minä pidin siitä jostakin kiinni, vaan se jokin piti minusta kiinni. Kysymys ei ole siitä, pidänkö minä kiinni vai en, kyse on siitä, pitääkö hän kiinni. Ja jos hän kestää, myös minä takuulla pärjään. Kyse ei ole siitä, pystynkö minä siihen, vaan siitä, tekisikö hän sen, vai ei. Minä uskon, että tekisi. Asia on sillä selvä. Aamen.

⁴²    Tämä tulee minun sydämestäni, minä uskon Jumalan kautta, että niin se on, ja silloin ei ole kyse teenkö, tai siitä, mitä minä ylipäätään ollenkaan teen, vaan siitä, mitä hän on jo tehnyt.

Sanot: ”No sitten, entäpä… Antaako se luvan tehdä syntiä?” Ei veli, ei tietenkään. No mitä sitten? Jos sinä teet syntiä, ja lähdet sellaiseen, mitä me nimitämme synniksi, juopottelu, ja teet kaikenlaista pahaa, se vain osoittaa, että sinun sydämesi ei ollut alkujaankaan oikealla tolalla. Sen täytyy tulla tästä. Silloin, kun sinä tulet sen tavalla, Jumala tavalla… ja huomatkaa,

⁴³    sen jälkeen, kun Job oli tehnyt kaikki, mitä eteen oli pantu, nuo säädetyt asiat, jotka Jumalan lähestymiseen tarvittiin hänen lastensa hyväksi, hän lähestyi rukoilemalla lastensa puolesta. Oletteko koskaan huomanneet, että tien päässä, Jobille maksettiin tuplana takaisin; Jumala antoi hänelle kaksinkertaisesti sitä, mitä hän oli omistanut, palautti ne hänelle, ja puhdisti hänet.

⁴⁴    Hänellä oli ollut kymmenen tuhannen karja, hän sai kaksikymmentä –, hänellä oli ollut 10000 lammasta, hän sai 20 –. Jos hänellä olisi ollut 30 000 vuohta, no, nyt hänellä oli 60000, Jumala kaksinkertaisti hänelle… Ja sitten, minä luulisin, että hänellä oli ollut seitsemän lasta, ja Jumala palautti hänelle nuo hänen seitsemän lastaan. Oletteko te koskaan huomanneet sitä? Hän ei kaksinkertaistanut hänen lastensa määrää, hän palautti hänelle hänen lapsensa, aamen.

Miksi? Miksi hän niin teki? Koska hän lähestyi polttouhrin välityksellä; juuri niin, kyllä vain.

Lapset olivat kaikki kirkkaudessa, ja odottivat, että hän tulisi. Jumala palautti Jobille hänen lapsensa sen jälkeen, kun he olivat kuolleet. Hän ei palauttanut hänelle neljäätoista lasta; hän kyllä palautti eläimiä sillä tavalla ja niin edelleen, hän palautti… Miksi? Hän lähestyi Jumalaa hänen edellyttämällään tavalla, joka oli polttouhri. Siinä se [oikea] lähestymistapa on.

⁴⁵    Aabraham, kun hän oli vanha, hän lähti Kaldean kaupungista Uurista, ja eli muukalaisena. Jumala erotti hänet hänen kansastaan, hänen kumppaneistaan, erotti hänen omaisistaan ja lähetti hänet ja Saaran vieraaseen maahan elämään vieraiden ihmisten kanssa muukalaisena. Oletteko te iloisia siitä, että olette muukalaisia?

⁴⁶    Muukalainen ja pyhiinvaeltaja; aamen. Muukalainen; lähetetty. Toisin sanoen, Aabraham oli lähetyssaarnaaja tai apostoli. Jumala oli lähettänyt hänet vieraaseen maahan, ja sana ”apostoli” tarkoittaa lähetettyä, lähetyssaarnaaja on sama.

Ja siinä maassa, hän oli erilainen kuin muut. Siispä, hän oli apostoli, pyhiinvaeltaja ja vieras. Ja jokainen uskova tänään, joka tulee Jumala omaksi Herran Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta, kutsutaan pois asuinsijoiltaan.

Te naiset ja teidän kortti-iltanne ja iltakarkelonne ja se että te juotte, ja te miehet synteinenne, Jumala erottaa teidät näistä asioista, ja kutsuu teidät olemaan – mitä? Apostoli. Lähettää teidät pois tuosta joukosta toisenlaisten ihmisten joukkoon… Olemaan, mitä? Pyhiinvaeltaja, maailman silmissä, vieras.

⁴⁷    Oi, miten minä rakastankaan tätä vanhaa laulua; sitä aina laulettiin, kun ihmisiä kastettiin:

Olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia täällä.
Me etsimme tulevaa kaupunkia.
Pelastusvene on pian tulossa,
kokoamaan jalokivet kotiin.

Oi, miten minä rakastankaan tätä vanhaa laulua. Voin melkein kuulla veden läiskyvän, kun me lauloimme sitä.

Me lauloimme sitä, että kun aamutähti, Jumalan enkeli ilmestyi ensimmäisen kerran, kun minä seisoin yleisön keskellä ensimmäistä kertaa elämässäni, Spring streetin päässä Ohiojoella, kesäkuussa 33, nuorena baptistisaarnaajana, ja kastoin ihmisiä.

⁴⁸    Siis, Aabraham kutsuttiin erottautumaan asuakseen väliaikaisesti pyhiinvaeltajana ja muukalaisena. Minkä kanssa? Jumalan lupauksen kanssa, jolla hän siunaisi maailman Aabrahamin kautta. Hänet kutsuttiin kun hän oli 75 vuoden ikäinen, Saara oli 65 – heillä oli 10 vuoden ikäero… Ja Aabrahan asettui paikoilleen ja odotti 25 vuotta, edelleen luottaen, edelleen uskoen, ja tunnusti, olevansa muukalainen, hän oli lähestynyt oikealla tavalla ja kaikkea… ja hän yhä uskoi, että hän saisi pojan. Ja sitten, kun hän oli satavuotias, tai siis, 99-vuotias, I Moos. 15:nnessä luvussa, me näemme, että Jumala… sen jälkeen, kun Aabraham oli odottanut 25 vuotta, Jumala lähestyi Aabrahamia…

Hän sanoi: ”Nyt, Herra, minä vanhenen… mutta miten …minä kyllä uskon, että sinä teet sen, mutta minä en vain tiedä, miten sinä teet sen.” Aamen. Selvä. ”Minä en epäile sitä; niin tulee tapahtumaan, Herra, mutta, voisitko sinä hiukan näyttää, miten se tapahtuu?”

Juuri tässä se teidän erityinen pikku siunauksenne tulee, näettekö? ”Miten sinä teet sen, Herra? Siis, minä olen vanha; sinä kyllä teet sen, mutta voisitko näyttää, miten sinä teet sen? Oi, tällaista minä rakastan, ettekö tekin? ”Ihan vain, miten sinä teet sen, Isä, voisitko näyttää minulle?”

⁴⁹    Jumala sanoi: ”Tulehan tänne, Aabraham. Minä haluan puhua sinun kanssasi hetkisen.” Hän sanoi: ”Aabraham, minä olen Kaikkivaltias, Jumala, Kaikkivaltias. Kulje minun edessäni, ja ole täydellinen. Sillä tavalla minä aion tehdä sen. Minä olen Kaikkivaltias.

⁵⁰    Tuo heprean sana: ”El…” ”Kaikkivaltias” on ”El Shaddai”, joka tarkoittaa Kaikkivaltias”, tai ”El” tarkoittaa ”Jumala” ja ”shad” tarkoittaa ”rinta.” Shaddai on monikko. ”Minä olen Kaikkivaltias, Väkevä, Kaikkiriittävä.” Näettekö te?

Siis, Aabraham tarkasteli tuota nimeä, jossa Hän ilmestyi. ”Minä olen El Shaddai.” Toisin sanoen: ”Minä olen ”Se, jolla on rinnat/ rinta.” Jumala… oikeasti sana ”shad” tulee… Raamatussa se tarkoittaa ”niin kuin nainen”, paikkaa, jossa vauvaa imetetään. Toisin sanoen; ”Aabraham, minä olen Väkevä. Minä olen Elämän antaja.” Eikä ainoastaan elämän antaja, vaan kun lapsi on ärtynyt: ”Minä olen Tyydyttäjä.”

⁵¹    Pikkuvauva, jos hän on ärtynyt, sairas, sillä on hammassärky, niin kauan kuin hän lepää äitinsä sylissä, ja imee, se on tyytyväinen. Voi tavaton; ymmärsittekö? Hän voi olla sairas, ja hänen pikku päänsä vispaa sinne tänne, ja kaikkea, mutta jos hän makaa äitinsä rinnoilla ja imee, hän rauhoittuu.

Vaikka olisit kuinka sairas, mitä tapahtuisikin, kuinka kauan Jumalan vastaaminen kestääkin, niin kauan, kun sinä makaat hänen rintaansa vasten ja imet sanaa, se tyydyttää uskovan.

⁵²    ”Se on tapa, jolla minua lähestytään”, hän sanoi: ”tämä on se tapa, jolla minä pyydän sinua lähestymään minua; minä olen sinun tyydyttäjäsi. Uskotko sinä sen?”, hän sanoi. Aamen. ”Minä olen se, joka tyydyttää sinut, kun sinä ammennat minusta elämää. Aabraham, sinä olet 100-vuotias, mutta minulle sinä olet vasta lapsi.” Näettekö?

No, hän sanoi: ”Katso minun ruumistani, miten ryppyinen se onkaan, ja minun tukkani on harmaa ja hartiat lysyssä.”

”Mutta, minä olen elämän antaja.” Aamen. ”Niin se on, Aabraham.” Näettekö te sitä?

Silloin, Aabraham uskoi Jumalaa, koska hänellä oli oikea tapa lähestyä Jumalaa, vertauskuvan kautta, nimen kautta.

Siis, meidän lähestymisemme tapahtuu nimen, Jeesus, kautta. Mitä Jeesus merkitsee meille? Vapahtaja. Aamen. Aabrahamille se oli El Shaddai, Tyydyttäjä, Väkevä, Pelastuksen Antaja, Voiman Antaja. Sitä, mitä El Shaddai oli Aabrahamille, sitä Jeesus on uskovalle. Voi tavaton! Eikö se saakin teidät innostumaan?

⁵³    Se saa monet asiat tuntumaan vähäpätöisiltä; nämä maalliset asiat täällä. On niin keskenkasvuista edes ajatella sellaisia. Meidän pitäisi olla tänään isoja jättiläisiä Jumalassa, ei pikkulapsia. Kunhan vain Kristus on ollut meidän kanssamme ja siunannut meitä, ja tehnyt niitä asioita, joita on tehnyt, ja me näemme hänen suuria tekojaan, ja olemme silti lapsia.

Paavali sanoi, että, ”kun meidän pitäisi antaa teille vahvaa ruokaa, niin te otatte maitoa, ette kykene kestämään ruokaa – vaan vieläkin annan maitoa. Juuri niin. Vielä täytyy käyttää maitoa, aitoa evankeliumin maitoa, kun pitäisi olla vahva ja syödä ruokaa, ymmärrättekö?

Oi, kun me näemme, mitä Jumala tekee, ja hänen suuria tekojaan, hänen todeksi osoitetun sanansa, meidän pitäisi olla isoja ja vantteria. Näin on. Tiedättekö, miksi? Me emme syö riittävästi.

⁵⁴    Siis: ”Aabraham, minä olen Väkevä, Kaikkiriittävä.”

⁵⁵    Hän oli Kaikkiriittävä Danielille, kun hän oli leijonien luolassa. Hän oli Väkevä, joka pystyi ilmestymään sinne valon muodossa, eivätkä leijonat kyenneet lähestymään hänen läsnäoloaan.

Hän oli Väkevä tuolla tulisessa pätsissä noitten heprealaisten kanssa, kun hänen voimansa pystyi pitämään jopa liekkien ja savun katkun poissa heistä, tuo Kaikkiriittävä. Aamen.

Ja mitä kuningas Nebukadnesar sanoikaan? Hän sanoi: ”Minä näen neljä; sinne pantiin kolme, ja minä näen neljä, ja yksi näyttää jumalan pojalta”: kaikkiriittävä, pääsytie. Näettekö te sen? Katsokaa, tässä se on; valtavaa.

⁵⁶    Siis, Aabraham, koska hän oli vanha, silti Jumala antoi lupauksen ja sanoi: ”Tämä on se lähestymistapa, Aabraham, että sinä tulet tällä tavalla, uhraamalla verta. Ja minä olen tuon veren takana nyt, Imettäjänä, voiman Antajana, Tyydyttäjänä, Väkevänä, Kaikkiriittävänä.” Ajatelkaas sitä. Siis, hän… ”Minä olen se, jolla on rinnat.” Voi, huomasitteko te sen? Hän ei sanonut: ”Minä olen El-Shad”, vaan ”Shaddai”, kaksinkertainen, aamen – yhdistelmä.

Hän ei todellakaan kuollut vain meidän syntiemme tähden, vaan hän kuoli myös meidän sairauksiemme tähden. Hänet haavoitettiin. Pääsytie… kuka on meidän pääsytiemme? Herra Jeesus. Miksi häntä haavoitettiin? Meidän rikkomustemme takia – toinen rinta. Mistä muusta syystä häntä haavoitettiin? ”Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin” – toinen rinta. Kuka hän on? Tuo MINÄ OLEN, tuo suuri El Shaddai, Väkevä, Kaikkiriittävä, Jumala, jolla on rinnat uskovaa varten, aamen, ja aamen; kaksinkertainen parantuminen, ei tuplalääke. Lääkäreillä on lääkkeitä, Jumalalla parannuskeino. Näettekö? Seurakunnalla on lääkkeitä, mutta Kristuksella parannuskeino, kaksinkertainen apu.

⁵⁷    Eipä ihme, että, minä luulen, että se oli Charles Wesley, joka sanoi: ”Kaksinkertainen apu pelastaa…” ei kun… ”tee minusta puhdas… Ole kaksikertainen parannuskeino synnistä, pelastus vihasta ja tee minusta puhdas.”

Jumala pystyy pelastamaan sinut synneistäsi ja sairaudestasi: hän, jolla on Rinnat, El Shaddai.

Hän oli Israelille pääsytie, ja kun Israel päätyi paikkaan, jossa se piti pelastaa, Jumala tarjosi pääsytien. Ennen kuin hän saattoi päästää Aabrahamin pitemmälle, hänen piti osoittaa hänelle pääsytie. Ennen kuin hän saattoi saattaa Jobin noihin tulisiin koettelemuksiin, hänen tuli osoittaa hänelle pääsytie [niistä ulos]. Ennen kuin Jumala saattoi viedä Israelin ulos, hänen piti pitää huolta ulospääsystä.

⁵⁸    Siispä, Mooses käski teurastaa karitsan ja pirskottaa sen veri ristin muotoon ulko-ovelle. Ja uskova, joka oli oven sisäpuolella – pirskottamisen jälkeen… huomatkaa se; tavoittakaa ajatus siitä, miten merkittävä tuo Sanan käsky on. Uskova, veren takana, ei voinut lähteä ulos muuten kuin tuon pääsytien läpi – hänen oli kuljettava veren läpi. Kuolema oli tulossa; kuoleman enkeli ei voinut koskea vereen. ”Kun minä näen veren, minä kuljen teidän ohitsenne”; ja uskovan piti lähestyä pääsytietä pitkin. Jumala aikoi näyttää ihmisille ihmeitä; valmistautui viemään heidät pois valkosipulipatojen ääreltä ja syöttää heille enkelien ruokaa, mutta hän ei voinut tehdä sitä ennen kuin heillä oli pääsytie ulos. Aamen.

⁵⁹    Hän oli viemässä ihmiset pois Egyptin surkeiden mutaisten vesien ääreltä ja antaa heille elävää vettä kalliosta. Hän ei voinut tehdä sitä ennen, kuin hän oli järjestänyt pääsytien; he eivät olisi selvinneet pelkästään toivomalla; heille piti järjestää pääsytie.

He tulisivat näkemään, miten Punainen meri avautuisi; he tulisivat näkemään ihmeiden tapahtuvan, mutta ennen kuin he voisivat nähdä niitä – imeytykööt tämä todella syvälle – ihmisten piti tulla Jumalan edellyttämää pääsytietä pitkin. Näettekö te sen, kristityt?

⁶⁰    Se ei tapahtunut siksi, että ihmiset olisivat halunneet nähdä niitä, ei siksi, että te haluatte nähdä, että jotakin tapahtuu. Jos te haluatte nähdä, onko Kristus todellinen vai ei, lähestykää Jumalaa hänen tarjoamaansa väylää pitkin; sitten te tiedätte.

Siis, ympärileikkaamattomat yrittivät tulla samaa tietä, tehdä sen saman, ja hukkuivat. Jos te ette halua elämänne haaksirikkoutuvan, lopettakaa kristityn näytteleminen, sillä jossain vaiheessa te tulette kärsimään haaksirikon jossain. Kyllä; tulkaa Jumalan tarjoamaa lähestymistietä pitkin.

⁶¹    Jos minä lähtisin kotiin tänä iltapäivänä, ja kulkisin peltojen yli, minä löytäisin itseni jostain rapakkoon uponneena. Jeffersonvilleä lähestytään valtatietä pitkin, ja minun on kuljettava valtatietä pitkin. Se on vaivaton reitti, jos te vain pysyttelette tiellä. Kuolkaa itsellenne; tulkaa Kristuksen veren kautta, niin sitten te voitte lähestyä Isää ja hän antaa teille Pyhän Hengen, joka tekee teistä uskovan. Kyse on siitä, että te ette enää usko itse, vaan sen tekee Pyhä Henki teissä. Sinun luontosi on muuttunut.

Olisipa minulla vähän enemmän aikaa, mutta se on… Aikani on lopussa; voi, miten minä rakastankaan Sanaa, ettekö tekin?

⁶²    Kuulkaa, ennen kuin ihmiset saattoivat nähdä ihmeitä, heidän piti lähestyä säädettyä pääsytietä pitkin. Ennen kuin ihmiset saattoivat nähdä kuinka Punainen meri avautui, heidän piti tulla osallisiksi kirkkaudesta… Huomatkaa, ennen kuin he saattoivat tulla osallisiksi kirkkaudesta, heidän täytyi lähestyä Jumalaa hänen itsensä edellyttämällä tavalla – osallisiksi viiniköynnöksestä, jumalallisista asioista. Ja ennen kuin voi tulla osalliseksi siunatusta taivaallisesta kutsusta, pitää lähestyä säädettyä tietä pitkin, ei omillaan toimeentulevana, ei älyn ohjaamana, vaan kuolemalla itselleen, ja syntymällä uudesti Kristukseen Jeesukseen veriuhrin kautta. Sitten…

⁶³    Saatatte sanoa: ”Voi, miksen minä tiennyt silloin kauan sitten näistä asioista?” Sinä yritit lähestyä seurakunnan kautta. Sinä yritit tulla oman järjestösi kautta. Sinä yritit tulla jonkin apuvälineen kautta, tai jonkin sellaisen. Sinä yritit tulla omien hyvien tekojesi avulla, saavutustesi perusteella.

Sillä lailla ei koskaan tulla näkemään sitä, etkä sinä voikaan lähestyä ennen kuin kuolet noille asioille, ja lähestyt Jumalan edellyttämää tietä käyttäen, joka on Jeesus Kristus, ja olet täytetty Pyhällä Hengellä; tulet Jumalan syntisille tarjoamaa tietä. Sinä et ikinä kykene imemään Vanhan testamentin hyvyyttä, etkä Uuden testamentin hyvyyttä; et tule ikinä imemään iloa ja rauhaa ja tyydytystä, ja ruumiisi parantumista. Sinä vain seisot syrjässä ja kritisoit sanoen: ”Voi, siitä on pitkä aika; minä luulen, että tuo lähestymistapa on nyt jo kuivunut kasaan.” Kuuntele: jos Kristus on pääsytie Jumalan luo, silloin Jumala on El Shaddai; aamen. Joten, tule säädettyä tietä pitkin. Älä yritä ohittaa sitä; tule säädettyä pääsytietä pitkin.

⁶⁴    Kaunis vertauskuva hääateriasta, jos meillä olisi aikaa mennä siihen. Kuinka sulhanen jakaa nuo puvut ja kutsuu kaikki; ja puvut saavat kaikki näyttämään samanlaisilta; Intiassa ja itämailla ja niin edelleen, ihmiset seisoivat ovella ja tullessaan luovuttivat kutsukorttinsa; heille annettiin puvut; ja kaikki jotka oli kutsuttu, saivat puvun. Niin sitä pitää; sitten…

⁶⁵    Kun ihmiset tulivat ovella, sisäänkäynnillä oli mies, joka otti vastaan heidän kutsukorttinsa. Heillä oli puku päällä tullessaan sisään. Sisään tuli toinen jos toinenkin, ja kun he pääsivät sisään, illallinen oli katettu, niin huomattiin, että paikalla oli yksi, jolla ei ollut pukua. Mitä tapahtui?

Kävi ilmi, että hän oli tullut ikkunasta, ohittanut oven ja tullut toista tietä. Hän ei tullut säädetyn pääsytien kautta, koska porttivahti olisi käännyttänyt hänet portilta. Puku sai kaikki näyttämään samanlaisilta. Olitpa sitten rikas tai köyhä, sidottu tai vapaa, kun sinulla oli tuo puku päälläsi, näytit samalta kuin kaikki muutkin. Et voinut tulla esittelemään omia koreita vaatteitasi ja kaikkea, kun tuo puku oli päällä.

⁶⁶    No sitten, kävi ilmi, että mies oli tullut ikkunasta, tai takaovesta, ja tullut ohi oven. Jeesus sanoi: ”Ystävä, mitä sinä teet täällä?”, ja mies oli sanaton. Nähkääs, Jumalalla on pääsytie, ja meidän on tultava pääsytien kautta. Ja jokainen ihminen, joka tulee tuon pääsytien kautta, kuolee itselleen, tulee Kristuksen omaksi, uudistettuna, syntyneenä uudesti, täytettynä Pyhällä Hengellä, sinun päällesi on annettu Jumalan vanhurskauden puku , ja sinä elät siitä lähtien Kristukselle. Sinä lähestyt Jumalaa hänen edellyttämäänsä pääsytietä pitkin.

⁶⁷    Silloin, sinä saat itseesi uuden elämän. Vanha syntielämä on kuollut. Vanhat lihalliset ajatukset, joita Jumala, tuonpuoleisessa, vuosia sitten… Jumala on elävä olento, ei vain tuonpuoleisessa, vaan aivan täällä, tässä ja nyt. Kaikki, mitä hän on sanonut, on totuus, ja sinä uskot sen, joka hitusen.

⁶⁸    Silloin, sinä et kritisoi muita. Et löydä pastoristasi vikoja, etkä kenestäkään muustakaan… Sinä säälit naisia, jotka puhuvat sillä tavalla, ja rukoilet heidän puolestaan. Silloin sinä tulet Jumalan itsensä edellyttämää lähestymistietä pitkin. Näettekö? Mitä, jos Kristus olisi löytänyt sinusta niin paljon vikaa, ettei hän olisi kuollutkaan sinun puolestasi? Mutta, näethän, hän oli Jumalan lähestymistie… meille annettu tie, jonka kautta Jumalaa lähestytään, on hän. Saitteko tästä kiinni?

Siis, huomatkaa, kun Israel tarvitsi parantamista, El Shaddai… Kun ihmiset tarvitsivat parantamista, oli väline, jumalallinen väline silloin, joka esiteltiin – käärme, johon ihmiset katsoivat ja uskoivat, ja parantuivat. Siis, olisipa meillä aikaa, mutta totta kai, on jo myöhä. Aletaan lopetella.

⁶⁹    Siis, kaikki nuo hienot asiat… Monet muutkin hahmot alkavat kirkastua sydämessäni juuri nyt, mutta minun pitää kiirettä; kuunnelkaa…

No, entä sitten kristityn lähestymistie; miten me lähestymme? Kerran, Jumala otti viattoman karitsan, joka oli esikuva Jeesus Kristuksesta, ja teurasti sen saadakseen peitteen, otti lampaan, riisui sen ja pani sen syntisen ihmisen päälle niin, että hänellä olisi viattoman ihmisen peite.

Jumala vei oman Poikansa Golgatalle, ja riisui lihan hänen yltään, vuodatti veren pois – elämän solu on veressä – ja Henki vapautuisi, niin, että voisi ottaa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden, ja peittää syyllisyyden. Siinä on se Jumalan pääsytie.

⁷⁰    Onko yhtään jumalallista tarviketta, joka tulisi sen mukana? Kyllä. Sitten, Jumala armossaan, asetettuaan Kristuksen oikealle puolelleen, lähetti Pyhän hengen takaisin; ja Pyhä Henki on asetettu seurakuntaan tunnusmerkkien muodossa: apostolit, opettajat, evankelistat, parantamisen lahja, ihmeet, puhuminen kielillä, kielien tulkinta, että tunnusteot ja ihmeet olisivat seurakunnan mukana, kun se jatkaa eteenpäin ja pärjää näiden tarvikkeiden avulla. Jumalallinen asia – jokin, joka edustaa jumalallista anteeksiantoa, Pyhä Henki on täällä läsnä, joka tuli esiin Jumalan, Herran Jeesuksen Kristuksen omasta elämästä. Hän on täällä läsnä.

Sanan saarnaaminen tuo hänet paikalle. Ihmeteot tuovat hänet paikalle, ja kun te tulette, sanotte: ”Minä haluaisin lähestyä Jumalaa.”

Jotkut sanovat: ”No, siis, miten minä voisin lähestyä häntä?” Tulkaa hänen edellyttämäänsä ja hankkimaansa lähestymistietä pitkin; Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa kautta.

Silloin, hänellä on muitakin asioita; sanan opettaminen; evankeliumin saarnaaminen; hänellä on näkyjä ja tunnustekoja ja ihmeitä ja kaikki nämä kuuluvat tähän jumalalliseen lähestymistiehen, että te voisitte johdattaa hänen luoksensa, ja pitää kiinni ikuisesta elämästä.

⁷¹    Kauan sitten, kun ajattelin tuota ”häntä, jolla on rinnat”, El Shaddaita – vielä ennen kuin lopetamme – voi, vuosia ennen kuin Herran enkeli oli vielä ilmestynyt minulle, minä istuin eräänä yönä huoneessani rukoilemassa, tai siis, äitini luona. Äitini on vanhanaikainen, maalaisnainen. Hän oli pessyt vaatteita, ja pannut kopan tuolin päälle ja heitteli vaatteita tuolille, ja minä olin… Vähän sen jälkeen, kun olin menettänyt vaimoni, noin kolme – neljä vuotta sen jälkeen, olin kokoamassa – elin poikamiehenä, yritin siis elää, ja astuin sisään, ja sanoin: ”Äiti, minä haluaisin keskustella kanssasi hetken.”

⁷²    Hän sanoi: ”Istu alas, Billy.” Ja minä istuuduin ja me aloimme puhella Herrasta, ja sitten minä menin toiseen huoneeseen ja sanoin: ”Minusta tuntuu, että haluaisin rukoilla hetken, äiti.”

Ja hän sanoi: ”Ole hyvä vain.” Ja minä menin toiseen huoneeseen, polvistuin ja aloin rukoilla. Ja minä rukoilin noin kello kolmeen saakka; ja nousin ylös ja ajattelin: ”No, taidanpa kuljeskella tästä kotiin.” Ja vilkaisin yhteen nurkkaan ja ajattelin, että olin nähnyt äitini vaatteita tuolilla, jotain valkeaa, mutta sen sijaan siinä olikin valo, joka liikkui minua kohti.

Ja kun se oli edessäni, katsoin ja näin pikkuisen vanhan talon, jota me nimitimme ”haulikkotaloksi”, kaksi – kolme pientä huonetta peräkkäin, ja sitten… Minä kävelin sen luo, etelästä pohjoisen suuntaan; ja kun pääsin siihen, sen seinällä oli jokin punainen lappu, ja tolppasänky, jossa makasi pikkupoika. Hänellä oli aivan kapeat huulet, ja siniset haalarit päällään, ja hänen kehonsa vääntyili koko ajan ympäri, ympäri, ympäri; hänen pienet kätensä olivat kiinni hänen kyljissään; sääret vääntyilivät ja koko ruumis vääntyili niin, että näytti aivan siltä kuin jokin pitäisi hänestä kiinni ja vääntelisi hänen ruumistaan.

⁷³    Ja minä ajattelin: ”Armahda, tämän täytyy olla joku niistä… minä en edes tiennyt, että näkyjä oli olemassa.” Minulle oli opetettu, ettei sellaista ole, ja silti niin tapahtui, enkä minä voinut sille mitään. Ja siinä sitä oltiin, ja minä seisoin siinä katselemassa tuota pikkukaveria. Ja minä ajattelin: ”Voi tuota pikkukaveri raukkaa.”

Ja hänen isänsä toi hänet minun eteeni, ja seistessäni minä kuulin äänen; en ollut vielä koskaan nähnyt tuota enkeliä; enkä nähnyt sitä vuosiin sen jälkeenkään, mutta minä kuulin aina äänen. Ja hän seisoi siinä ja sanoi: ”Nyt, pane kätesi tuon lapsen päälle.” Kun panin käteni lapsen päälle, ja näin, että siihen osui jotain siinä nurkkauksessa‚ hän putosi isänsä käsivarsilta, ja vain yksi… hänen toiseen jalkaansa osui, ja se suoristui; toiseenkin osui ja se suoristui; sitten hänen muukin kehonsa suoristui, ja sen jälkeen hän tuli kävellen minun luokseni ja pani kätensä minun käsiini, ja hän katsoi kuin hänellä olisi ollut vähän… hieman kuin piimäviikset, tai kaakaota huulissaan, näin. Hän sanoi: ”Veli Branham, minä olen täysin terve.”

⁷⁴    Ja sitten, minä poistuin näystä; sillä oli varhainen aamu, ja joku koputti oveen. Ja kun se kuului, joku mies huhuili: ”Herra Branham, onko veli Branham täällä?” Ja minä… Äitini, hän ei herännyt, ja minä olin poistumassa näystä, siis, ja istuin paikallani, ja minä kuulin äidin sanovan: ”Billy.”

⁷⁵    Ja minä sanoin: ”Niin?”

Hän sanoi: ”Joku on ovella”, ja minä menin ovelle ja avasin, ja siellä oli herra Hemmel.

Hän sanoi: ”Terve, Billy.”

Ja minä sanoin: ”No mutta, Johnhan se siinä. En ole nähnyt sinua pitkiin aikoihin”, sanoin. ”Tule sisään”, sanoin. Ja hän istuutui; minä hieroin vielä kasvojani, koska minun kasvoni puutuvat, kun näitä asioita tapahtuu.

Ja, jotkut ihmiset kysyivät – minä sain tänään kirjeen, jossa sanottiin: ”Mikä saa sinut aina hieromaan kasvojasi?” Tuntuu tunnottomalta, tuntuu tosi paksulta, ja minä… Siis, siinä minä istuin ja hieroin kasvojani, ja se tapahtui noin 16 vuotta sitten, luulisin.

Ja sitten, hän sanoi: ”Siis, kuule Bill, sanon ensi töikseni, että olen pahoillani siitä, mitä tein”, hän sanoi.

⁷⁶    Ja minä sanoin: ”Mikä hätänä, herra Hemmel?”

Ja hän sanoi: ”Muistatko siellä joentörmällä silloin, kun sinä leikkasit maissia siellä painanteessa, ja me olimme siellä kalassa, ja sinä puhuit meille Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä.”

”Ja sinä veit minut haalarit päällä, minut ja perheeni ja menimme veteen ja sinä kastoit meidät.”

Minä sanoin: ”Jep, niin tein, noita juttuja monia kertoja.” Kun toimin riistanvartija, menin paikalle, univormussa, veteen, ja kastoin ja tulin pois ja kuivattelin itseäni ja juoksentelin vähän, hyppäsin autooni ja lähdin taas partioimaan. Nähkääs, ei ole väliä… ei tarvita mitään komeilua ja rojua, ja kun uskova on valmis, minä kastan hänet; on kasteen aika. Jumalalla ei ole mitään rituaalisia juttuja yhtä kaikki. Se menee näin: ”Joka uskoo ja kastetaan…”

⁷⁷    Hän sanoi, ”siis veli Branham”, hän sanoi, ”minulla oli siihen aikaan kaksi pientä lasta, kaksi pientä poikaa.”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, muistan.” Se tapahtui neljä – viisi – kuusi vuotta sitä ennen.

Hän sanoi: ”Olen pahoillani; minä valitsin väärän tien. Minä olin töissä yhdessä näistä pulveritehtaista; tapoin erään miehen; iskin häntä vasaralla – meillä oli tappelu, ja hän iski minua ensin, ja hän yritti potkaista minut yhteen sammioon, jossa oli kiehuvia puuvillakankaita, tai mitä se sitten olikin; ja hän iski minua, ja minä tempasin vasaran ja iskin sillä miestä, ja hän kuoli siihen”, hän sanoi. ”Minä istuin siitä vuoden, koska se oli itsepuolustusta”, hän sanoi.

⁷⁸    Hän sanoi: ”Ja palasin kotiin, ja sen sijaan, että olisin mennyt Jumalan luo, minä aloin juopotella, ja elää väärin. Menetin vanhimman lapseni”, hän sanoi. ”Veli, Branham, juuri tunti sitten, lääkäri, kaupungissa, tohtori Bruner, lähti kotoani. Minun toinen pieni poikani on kuolemassa keuhkokuumeeseen. Lääkäri sanoi, ettei hän selviä edes aamuun. Ajattelin tulla pyytämään sinulta anteeksi sitä, mitä olen tehnyt, ja että tulisit rukoilemaan minun lapseni puolesta”, hän sanoi.

”No mutta”, sanoin, ”varmasti, veli.” Minä sanoin…

⁷⁹    Hän sanoi: ”Minä haen serkkuni”, josta myöhemmin tuli yksi minun työtovereistani, Graham Snelling. Hän sanoi: ”Hän on kristitty; minä ajattelin, että me kaikki rukoilisimme.” Äitini tuli sisään.

Ja minä sanoin: ”Äiti, se oli näky; tällä miehellä on pieni poika, minä uskon, että hän paranee”, hän sanoi. Äiti ei tuntenut häntä; ja minä sanoin: ”Siis, minä uskon, että hänet parannetaan tänä aamuna.”

Ja äiti sanoi: ”Sinä siis… olet… lähdetkö sinä nyt?”

Ja minä sanoin: ”Minä panen itseni kuntoon ja hae sinä sitten minut.” Äiti valmistautui – siis, minä valmistauduin, ja lähdin ulos, ja äiti sanoi: ”Billy, mistä siellä on kyse?”

Minä sanoin: ”Äiti, näystä. Tällä miehellä on pikkupoika, minä uskon, että hänet tullaan parantamaan.” Äiti ei tuntenut häntä, ja minä sanoin: ”Siis, minä luulen, että hänet parannetaan tänä aamuna.”

Ja äiti sanoi: ”Lähdet… et kai sinä nyt lähde?” Ja minä sanoin: ”Kyllä, minä lähden nyt; hän tulee kohta hakemaan minua.” Hetken kuluttua, hän nouti minut. Me lähdimme ajamaan tietä pitkin, ja hän sanoi… menimme sen vanhan telakan ohi, siinä joen varressa, mistä se menee…

⁸⁰    Ja minä sanoin: ”Herra Hemmel, missä te asutte”, sanoin.

Hän sanoi: ”Asun Utican pohjoispuolella, maaseudulla.”

Minä sanoin: ”En ole kuullut sinusta mitään vuosiin, etkö sinä asukin sellaisessa ”haulikkotalossa”, sanoin.

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Ja minä sanoin: ”Sinä tulit sieltä sellaisen pienen portin läpi, ja menit joidenkin kallioiden poikki ja siellä on joitain isoja plataanipuita.”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Minä: ”Sinulla on punaiset tapetit seinillä.”

Hän: ”Pitää paikkansa.”

Sanoin: ”Sinun pieni poikasi makaa sängyssä, sisään tullessa oven oikealla puolella – pienessä, rautaisessa tolppasängyssä.”

Hän: ”Oletko sinä ollut siellä?”

⁸¹    Ja minä sanoin: ”Kyllä vain.”

Hän sanoi: ”No, milloin se tapahtui, Billy, minä olen asunut siellä vasta kolmisen viikkoa; me tulimme Ohiosta”, hän sanoi.

Ja minä sanoin: ”Minä kävin siellä noin puolitoista tuntia sitten.”

Ja hän sanoi: ”No mutta, Billy, en-en ymmärrä.”

Ja minä sanoin: ”Eikö sinun poikasi käytä sinistä cordura-haalareita?”

Hän sanoi: ”Hänellä on ne päällään juuri nyt.”

Minä sanoin: ”Niin ajattelinkin”, ja sanoin: ”Eikö sinun vaimosi ole mustahiuksinen nainen, laihahko?”

Hän sanoi: ”Kyllä… sinä siis olit minun kotonani tunti…”

Minä sanoin: ”Kyllä, herra Hemmel. Minä olin teidän kotonanne tunti – tai puolitoista tuntia sitten näyssä; tai jonkinlainen henki vei minut sinne.” Sanoin: ”Herra parantaa teidän lapsenne.” Ja hän vetäisi tuon vanhan A-Fordin jarrusta, nyykähti ohjauspyörää vasten ja kiljaisi kädet kohotettuina ja sanoi: ”Jumala, ole minulle armollinen; minä palvelen sinua, Jumala.” Ja siinä paikassa, minä kiedoin käteni hänen ympärilleen ja johdatin hänet takaisin Herran Jeesuksen Kristuksen omaksi.

⁸²    Kaksi – kolme vuotta sitten, olin Floridassa, ja kuulin jonkun huhuilevan: ”Billy…” Katselin ympärilleni; se oli… minä nimitän häntä aina… Me teimme hiukan töitä yhdessä, me nimitimme häntä ”Sir Johniksi.”

Sanoin… [Nauhassa tyhjä kohta – toim.]… siellä kadun varressa, postikonttorin vieressä, ja astuin sisään. Hän asuu siellä nykyään.

Sitten, me menimme taloon sisälle… siis, minä näytän teille, miten täydellistä se on.

Siis, ja olin nähnyt näyssä, näkymän, ennen kuin tuo lapsi oli annettu minun käsiini, että hänen äitinsä nojasi seinään, tällä tavalla, ja joku vanhempi nainen… Siis, siinä huoneessa oli myös punainen sohvaryhmä, ja joku vanhempi rouva tuli etuovesta, tuolta päin, ja pyyhki silmälasejaan, istui tuolissa, tällä puolella, ja nuori, vaaleatukkainen poika, nuori mies, istui siinä sohvassa, täällä, ja he katselivat ulos ikkunasta.

⁸³    No, kun astuin sisään… koska en tiennyt silloin, miten suhtautua, tai mistä oli kyse – sillä minä en tiennyt, mitä se oli; ja niin menin huoneeseen, ja kun pääsin sinne, näin, että se pikkupoika makasi siellä ja hänen äitinsä, jolla oli se tällainen nenällään, tiedättehän, yritti, ja itki koko ajan. Poika nipin napin eli.

Minä näin, mikä se näky oli. Keuhkokuume oli melkein tukehduttanut hänet, kuitenkin hän teki näin. [Veli Branham kuvaa ääntä – toim.] Pikkuinen heppu… ja minä olin nähnyt tuon pienen ruskeatukkaisen pojan. Sanoin: ”Tuokaa hänet tähän, herra Hemmel, niin te näette Jumalan kirkkauden.”

⁸⁴    Ja niin tuo pikkupoika… mies otti pojan syliinsä, kiihkeästi, ja toi hänet juoksujalkaa minulle. Kiinnittäkää huomionne, miten minä liikuin siellä, näettekö? Minä en lähestynyt sillä [Jumalan] edellyttämällä tavalla, näettekö? Minä sanoin: ”Tuokaa hänet tänne”, ja minä menin itseeni, koska olin näyssä nähnyt, että parantaisin hänet. Mutta meidän on tultava Jumalan lähestymistietä, ymmärrättekö? Ja poika tuotiin minulle. Panin käteni hänen päälleen, sanoin: ”Jumala, minä rukoilen, että sinä parantaisit tämän pikkukaverin. Sinä sanoit tekeväsi sen.” Ja pikkumies haukkoi henkeään kolme – neljä kertaa, ja menetti tajuntansa täysin.

Minä katsoin häntä, ja hänen äitinsä alkoi kiljua: ”Voi, hän kuoli, hän kuoli, hän kuoli.”

Minä ajattelin: ”Siis, mitä tapahtui; voi?”, ajattelin, ”tavaton, tässä sitä ollaan; voi Graham Snelling on täällä; hän on se vaalea- ja kiharatukkainen, jonka piti istua tuolla, mutta täällä piti olla myös joku vanha nainen, joka istui tässä tuolissa täällä.” Siellä se huonekalu oli ja kaikki, mutta kaikki ei mennyt oikein. Minä en lähestynyt oikealla tavalla.

⁸⁵    Eikä sen naisen pitänyt seistä siinä miehensä vieressä. Hänen piti nojata oveen, ja minä ajattelin: ”Voi Jumala, minä olen tappanut tuon lapsen; minä… voi tavaton!”

Ja isä laski lapsen alas, ja nainen alkoi kiljua ja itkeä ja kaikkea. Minä vain seison siinä; ajattelin: ”Voi tavaton, mitä minä olenkaan tehnyt; mitä minä olenkaan tehnyt?” Ja minä odotin ihan hetken, ja lapsi, voi, hädin tuskin oli hengissä, ja hänen tilansa paheni sillä hetkellä.

Ja minä ajattelin: ”Oi, jos minä olen tappanut tuon lapsen, vaan en tappanut häntä itse, vaan siksi, etten minä noudattanut sitä, mitä Hän käski minun tehdä, vaan ainoastaan annoin… Ja se on totta, ihmiset. Jumala taivaassa tietää, että se pitää paikkansa – tässä, tämän Raamatun edessä.

⁸⁶    Ja minä ajattelin… siis, minä kävelin huoneen poikki ja istuuduin, ja päivä valkeni, istuin siinä noin tunnin; ja päivä valkeni. Herra Snelling sanoi: ”No, minun on lähdettävä töihin”, hän sanoi: ”Minä…”

Minä ajattelin. Voi Luoja. Jos he vievät hänet – sen vaaleatukkaisen miehen, joka istui siinä sohvalla… Jos niin tapahtuu, koko näky on pilalla ja minä olen pilannut koko kuvan.” Minä, istun siinä –, voih, minun sydämeni todella vuoti verta. Ja minulle sanottiin jotakin, enkä minä edes vastannut; istuin vain paikoillani. En pystynyt puhumaan heille, koska ajattelin, että ehkä Jumala, korjaisi jollain tavalla tilanteen, ja paikkaisi taas kuvan. Ja niin, minä istuin paikoillani – ja vain katselin…

Ja ne ihmiset sanoivat: ”Veli Branham, rukoilisitko sinä uudestaan lapsen puolesta?”

Minä sanoin: ”Kiitos”… istuin paikoillani… ajattelin: ”Missä se vanha nainen on, ja voi…” Siis… ja veli Graham veti takkia päälleen.

John sanoi: ”Veli Branham, haluatko sinä palata meidän kanssamme Jeffersonvilleen?”

Minä: ”Ei kiitos.” Minun oli jäätävä sinne. Ajattelin: ”Tulee ilta, ennen kuin… eikä poika; minä en näe, miten hän selviäisi enää yhtään tuntia.” Ja siinä hän oli, sellaisessa tilassa, aamu oli valkenemassa. Ja yleensä, tehän tiedätte, miten sairaat ihmiset, juuri päivänkoitossa… Minä ajattelin: ”Tässä sitä ollaan, voi mitä minä olen tehnyt.”

⁸⁷    Ja ennen kaikkea… Herra Snelling veti takin ylleen ja alkoi lähteä ulos, ja herra Hemmel sanoin vaimolleen: ”No niin, hei sitten, rakas, minä palaan heti, kun olen vienyt Grahamin niin, että hän pääsee töihin”, hän sano. Ja hän sanoi… hän työskenteli noilla tehtailla.

Hän sanoi: ”Palaan jonkin ajan päästä, en mene tänä aamuna töihin.”

Vaimo sanoi: ”Selvä juttu, rakkaani.”

Ja minä istuin paikallani; ajattelin: ”Voi…” ja satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta, ja sieltä käveli lapsen isoäiti iso laukku kädessään, ja hänellä oli myös silmälasit – harmaatukkainen, käveli siinä, menossa takaovelle. Siis, hän todisti, että hän tuli aina yleensä etuovesta, mutta nyt hän meni talon takaa keittiöön tullakseen sisään.

⁸⁸    Ja minä ajattelin: ”Oi, se on hän; siinä on se nainen.” Silloin, minä en tiennyt, että se oli lapsen isoäiti, mutta tiesin, että se oli se nainen siinä näyssä. Ja siis, siinä hän nyt käveli sisään… ja minä ajattelin: ”Tässä se on, tässä se on; Jumalan armosta tästä selvitään.” Minä ajattelin niin sydämessäni, näettehän, seisoin paikoillani ja vain katselin tuota vanhaa naista.

Ja hän kiersi nurkan ja meni sisään takaovesta, ja hänen avatessa ovea, minä kysyin: ”Kuka tuo on?” Ja veli Graham oli ovella, lähdössä herra Hemmelin kanssa ulos.

⁸⁹    Ja niin äiti meni avaamaan keittiön oven, katsoakseen keittiöön, ja vanha… Lapsen äiti, nuori nainen katsoi sinne ja sanoi: ”Ai, se on äiti”, ja John ja Graham pyörsivät ympäri. Ja kun he kääntyivät, minä nousin ylös siitä, missä olin istunut, sillä Grahamin piti istua juuri siinä.

Ja niinpä minä nousin, ja vilkaisin taakseni ja sieltä tuo äiti tuli. Isoäiti sanoi – hän kutsui lasta nimeltä – hän sanoi: ”Elääkö lapsi vielä? Onko hän yhtään parempi?”

⁹⁰    Ja vaimo vastasi: ”Ei, hän on melkein kuollut, äiti.” Ja nojasi käsillään seinään ja alkoi itkeä, ja itki siis, todella parkui ovea vasten, näin, ja suuteli äitiään.

Ja vanha nainen… Minä ajattelin: ”Mihinhän hän menee?” Tarkkailin häntä, ja hän käveli lattian poikki ja istuutui tuoliin, ja otti silmälasit päästään, koska, kun oli tullut kylmästä ilmasta… ulkoilma oli saanut ne huuruun, ja hän pyyhki lasejaan. Minä ajattelin: ”Täydellistä. Jos veli Graham vielä menee istumaan tuonne…” Ja veli Graham, joka oli heidän sukulaisensa, alkoi itkeä, koska tuo nuorempi nainen itki, ja Graham meni istumaan siihen samaan paikkaan. Voi tavaton!

⁹¹    Ny se menee oikein. Seisoin siinä ja sanoin: ”Herra Hemmel, antaisitteko minulle anteeksi?”

Hän sanoi: ”Miksi?”

Sanoin: ”Luotatteko te edelleen?”

Hän sanoi: ”Kyllä Bill, miten niin?”

Sanoin: ”Minä puhui äsken ohi suuni; olen pahoillani, ja kadun Jumalan edessä. Siitä syystä en ole sanonut sanaakaan näinä kahtena, tai useampana tuntina. Minä en odottanut näkyä; veli Graham nousi ylös, tai… mikä minulle näytettiin.”

Hän sanoi: ”Siis, mitä tarkoitat?”

Sanoin: ”Kaikki on kunnossa. Jos te uskotte edelleen, tuokaa lapsi nyt tänne.”

Ja isä nosti lapsen, ja käveli siihen. Minä sanoin: ”Taivaallinen Isä, anna minulle minun tyhmyyteni anteeksi; minun virheeni. Täytä nyt, se, minkä sinä sanoit tekeväsi.”

Panin käteni lapsen päälle. Se tempaisi käsillään isänsä kaulasta kiinni ja sanoi: ”Isi, isi, isi.”

⁹²    Ja kaikki alkoivat kiljua ja huutaa. Ihmiset ajattelivat, siellä mäenrinteessä oli pelastusarmeijan kokous. Sitten, kun tuo pieni lapsi… Muutaman minuutin päästä, minä sanoin: ”Siis, lähdetään.”

Hän sanoi: ”Bil-veli, onko minun lapseni kunnossa?

Sanoin: ”Sen mukaan, mitä minulle näytettiin, lapsi tuli tuolta nurkasta, ja hän väänteli jalkaansa kolme kertaa tähän suuntaan, ja toinen jalka, oli tällä tavalla, ja sitten hän ei enää vääntelehtinyt”; kolme askelta, mikä tarkoittaa kolmea päivää. Sanoin: ”Mitä minulle kerrottiin, tämä lapsi paranisi täysin kolmessa päivässä.”

⁹³    Ja niin hänet pantiin taas vuoteeseen ja hän puhui isälleen – hän tuskin pystyi sitä ennen edes hengittämään. Me haimme auton; lähdimme kohti kotia. Ja minä kerroin seurakunnalle siitä keskiviikkoiltana, ja sanoin: ”Kuinka moni haluaa lähteä ylihuomenna, tai huomisiltana katsomaan, kun minä menen heidän ovelleen katsomaan, onko tuo lapsi…he eivät siellä kotona tiedä siitä mitään”, sanoin, ”katsomaan, tuleeko tuo lapsi luokseni panemaan kätensä minun käsiini, ja sanooko hän: ”’Bill-veli, minä olen täysin terve’, ja onko hänellä maitoa suussaan.” Sanoin: ”Katsotaan, eikö vain tulekin”, näettekö? Ja koko autolastillinen lähti.

⁹⁴    Ja ihmiset kerääntyivät ikkunoiden ympärille, ja sitten, minä tulin ulos autosta, koputin oveen – köyhiä ihmisiä, ei kynnysmattoa …?… alkoi risteillä, ja se lapsi leikki lattialla toisen lapsen kanssa, joka oli tullut naapurista kyläilemään, pieni tyttö. Ja kun, minä koputin oveen, Meda, minun vaimoni, joka on nyt… me emme olleet vielä naimisissa; hän seisoi minun lähelläni – kolme neljä ihmistä.

Ja rouva Hemmel sanoi: ”Oi, sehän on Bill-veli; tule sisään Bill-veli”, hän sanoi. ”Minä haluan näyttää sinulle jotain.”

⁹⁵    Minä katsoin heihin, tällä tavalla; kävelimme sisään; ja seisoessamme siellä, se pikkupoika, joka leikki nurkassa palikoilla, nousi ylös ja katsoi minuun, hän oli juonut maitoa ja hänellä oli pienet maitoviikset suun ympärillä, käveli luokseni ja otti minua kädestä kiinni ja sanoi: ”Bill-veli, minä olen nyt täysin terve.” Mitä se oli? El Shaddain kolmen päivän sairaanhoitoa, Jumalan jumalallinen lupaus, ilmestyvän Jumalan, jumalallinen tapa lähestyä. Jumalalla on oma lähestymistapansa. Uskotteko te sen? Rukoilemmeko?

Taivaallinen Isä, me kiitämme sinua tänään. Voi, miten meidän sydämemme palavat, sillä yhä vieläkin Jumala lähestyy meitä. Me omistamme kaikki Raamatun asiat – elävä todistus, aivan täällä, juuri nyt; kaikkiriittävä Jumala, joka tarjoaa kaiken, mitä me tarvitsemme. Ja, Jumala, tänään minä lähestyn sinua, kaikkein korkeimman uhrin kautta. ”Sillä laissa on siis tulevan hyvän varjo”, polttouhrit olivat vain varjo, kun Job lähestyi tuon varjon kautta… jolla ei ole itse asioiden olemusta, eikä se voinut tehdä uhraajaa täydelliseksi. Mutta tämä mies, Kristus kuoli kerta kaikkiaan, ja asia oli sillä selvä, ikuisesti. Jumalaa lähestytään yhden ja ainoan tien kautta, joka on Jeesus Kristus, hänen Poikansa – vuodatetun veren kautta.

Pyhän Hengen hyvänä pitämisen kautta, minä pyydän, että tämä tie avattaisiin jokaiselle ihmiselle, jumalallisessa läsnäolossa. Suo se, Herra. Ilta lähestyy, tulossa on parantamiskokous,

⁹⁶    ja Isä, juuri nyt, jos täällä on joku, joka on tottelematon ja välinpitämätön, joka ei tunne sinua, ei tiedä, miten lähestyä, ehkä he ovat olleet vain mukana eivätkä koskaan todella yrittäneet lähestyä ja tulla uudestisyntyneeksi ja siten lähestyneet sinua. He yrittävät lähestyä sinua ulkopuolelta. Voikoot he tulla Kristuksen kautta juuri nyt, tulla El Shaddain rinnoille, El Shaddain, joka haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden. Ja sitten, vastapalveluksena aseta heidän päänsä tänä iltana ”äitijumalan” povelle; ainoa, joka todellisuudessa voi synnyttää, on Jumala, meidän äitimme, ja Isämme, ja meidän Pelastajamme, ja meidän Rakkaamme ja voi, kaikki kaikessa. Jumala, suo se juuri nyt.

Lempeästi, kun musiikki soi; tulkoon jokainen tottelematon sielu nyt Jumalan paratiisin porttikäytävälle, ja sanokoon: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen juuri nyt”, tai luopio: ”sillä, minä lähestyn sinun hankkimaasi ja edellyttämääsi tietä Herran Jeesuksen kautta; ota minut vastaan, Isä!”

⁹⁷    Kun päämme ovat painettuna, mietin, mahtaakohn täällä olla yksi, kaksi, kuinka monta, missä tahansa täällä rakennuksessa… nosta kätesi ja sano: ”Veli Branham, minä olen vähän viivytellyt, olen hypellyt siellä täällä, vähän niin kuin vain toivonut tulevani Jumalan luo jonkin sortin kokemuksen kautta, tai ehkä, jos tulisi sellainen tunne, näkisin valoja tai… Mutta juuri nyt minä luovun tuosta kaikesta; tulen Jumalan tietä; tulen ristin tietä juuri nyt. Minä kohotan käteni kaikkivaltiaan Jumalan puoleen ja sanon: ”Oi, Jumala, ole minulle armollinen.” Jumala siunatkoon sinua; Jumala siunatkoon sinua, sinua, sinua sinua; Jumala siunatkoon sinua; jatkakaa rukousta kaikkialla; Jumala siunatkoon sinua, sinua, voi tavaton!

Ylhäällä parvella, jossain siellä ylhäällä, sanokaa: ”Veli Branham, juuri nyt, minut on uskossa viety ovelle; minä näen sen; minä näen, etteivät mitkään minun tapani käy päinsä; minun ajatukseni ovat kelvottomia; minun ajatukseni jumalallisesta parantamisesta ovat kelvottomia. Minä yritän hakata päätäni terässeinään. Mitä enemmän minä koetan, sitä enemmän minä hakkaan, sitä pahemmaksi tulen; minä en pääse mihinkään, veli Branham. Minä hyväksyn sen, mitä sinä sanoit juuri nyt. Nyt minä tulen Jumalan edellyttämää tietä pitkin. Minä tulen nyt niin yksinkertaisesti, tiedostamatta mitään, mitä ympärilläni tapahtuu. Minä tulen Herran Jeesuksen luo ristin tietä, ja otan hänet vastaan tuona Väkevänä, El Shaddaina.

Jumala sinua, isä, siunatkoon; vanha harmaapää mies, jolla on käsi ylhäällä, voimattomasti vapisevana haluaa tulla muistetuksi. Rukoilemme.

⁹⁸    Herra Jeesus, katso heihin. Tusina tai useampia käsiä joka puolella. Ehkä kaksi tusinaa nosti kätensä. Joitakin vanhoja kavereita, poloisia veljiä, jotka ovat harhailleet siellä täällä, ehkä liittyneet johonkin seurakuntaan, tai yrittäneet tehdä hyvää. Kaikki tuo oli oikein hienoa, Isä. Sinä olet nähnyt heidät, kun he menivät johonkin seurakuntaan ja panivat nimensä [kirjoihin] seurakunnassa. Sinä olet nähnyt heidät, Isä, kun he ovat tehneet noita hyviä töitä ihmisille: antaneet omastaan, ruokkineet leskiä, vieneet hiiliä köyhälle – vanhalle naiselle, jolla ei ole ollut yhtään; he ovat pilkkoneet puita naapurille, auttaneet sitä miestä tien pientareella, panneet kolikon parkkimittariin ja estäneet poliisia antamasta heille sakkolappua; ehkä miehen hyväksi, jota he eivät ole koskaan nähneet, mutta kulkiessaan ohi, tunteneet sääliä häntä kohtaan. Se oli hienoa. Sinä olet nähnyt sen, Herra. Sinä rakastat heitä sen takia, ja nyt sinä olet puhunut heidän sydämelleen, ja he haluavat tulla sinun edellyttämääsi tietä pitkin, ei sen perusteella, mitä he ovat tehneet, vaan sen kautta, että he luovuttavat pois oman tahtonsa sinulle, ja ottavat sinut vastaan Pelastajanaan. Juuri nyt; ota heidät vastaan, Isä, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä.

⁹⁹    Kun päänne ovat painettuna ja rukoillessanne, kysyin, voisiko Josef-veli tulla lopettamaan kokouksen ja suorittaa alttarikutsun loppuun, kun minä livahdan rukoilemaan valmistautuakseni parantamiskokoukseen.

Haluan jokaisen teistä, jotka nostitte kätenne, tulevan tänne ja rukoilemaan itse Herraa Jeesusta samalla, kun musiikki soi ja te olette rukouksessa. Jumala olkoon teidän kanssanne kunnes minä tapaan teidät illalla.