55-0122 TÄMÄ SUURI PALVELIJA, MOOSES
(This Great Servant, Moses)
Chicago, Illinois, USA, 22.1.1955

¹      Ensin luulin, veli Wood, että poikasi istui tuossa päädyssä, jossa nainen kirjoitti, mutta niin ei ollutkaan. Kun avasin silmäni, Herran enkeli oli juuri siinä. Luulin, että Daavid istui siinä. Mutta se ei ollutkaan Daavid, en usko. Sinä et ole David Wood, ethän? Näytät aivan hänen kaksoisveljeltään, kun istut tässä. Tuo ei ole David Wood.

Näin juuri, että jotain tapahtui. Aamen. Kuinka ihmeellistä. Herran teitä ei voi käsittää, vai mitä? Aamen. ”Jos voit uskoa”, Hän sanoi, ”kaikki on mahdollista.”

Hyvä on, aiomme avata Sanan. Uskon, että pidän tuon vain itselläni ja annan Herran paljastaa sen, oi, kun Hän näkee siihen olevan tarvetta.

²      Neljännessä Mooseksen kirjassa, 20. luvussa, nopeasti. Yritämme käyttää saarnaan noin kaksikymmentä minuuttia, jos Herra suo. Ja nyt, olkaa valmiit. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan nyt. Herra Jeesus saattaa tehdä mitä tahansa meille. Rakastatteko Häntä? Sanokaa ”Aamen”. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Nyt, sana ”aamen” tarkoittaa ”olkoon niin”. Näettekö? Ja nyt, me todella rakastamme Häntä.

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen,

Ota sauva, kokoa seurakunta, sinä ja veljesi Aaron, ja puhu… kalliolle…, niin se tuo esiin vetensä, ja sinä annat heille vettä, vettä kalliosta, ja sinä annat seurakunnalle ja heidän eläimilleen vettä.

Ja Mooses otti sauvan Herran kasvojen edestä, niin kuin Hän oli häntä käskenyt.

Nyt, haluan puhua vain hetken aiheesta: Suuri palvelija, Mooses.

³      Tuntuuko sinusta yhtään paremmalta, sisar, kun istuit siellä kirjoittamassa? Pieni rouva… Tuntuu paljon paremmalta nyt, eikö niin? Olet parantunut, rouva. Vanhat sydänvaivat ja muut asiat, jotka ovat vaivanneet sinua, ja munuaisvaivat, ja sinulla on ollut suonikohjuja, jotka ovat vaivanneet sinua. Ja onko se totta? Jos se on oikein, heilauta kättäsi. Sinut parannettiin juuri silloin. Aamen. Ylistäkää Herraa.

Katselin häntä, ja näin hänet jokin aika sitten, hän näytti niin ankealta, ja satuin katsomaan takaisin, ja näin Enkelin seisovan siinä. Ja hän näytti niin paljon Daavidilta. Sinun pitäisi tavata herra Wood, täällä, näytät hänen pojaltaan, niin paljon, että voisit olla hänen kaksoisolentonsa. Katsoin takaisin ja ajattelin: ”Ehkä se on David”, koska tiesin, että David rakastaa minua ja uskoo. Sitten katsoin alas, ja se riippui tuon pienen naisen yläpuolella. Ja sitten minä näin, mikä hänen ongelmansa oli. Yhtäkkiä katsoin takaisin, ja hän vain hymyili. Ajattelin: ”Voisin yhtä hyvin kertoa hänelle ja antaa hänen tietää, että se on ohi, jotta hän voi…”. Aamen. Ja hän oli kirjoittamassa muistiinpanojani tai jotain siellä.

Hyvä on. Eikö Hän olekin ihana? Sillä tavalla se vain toimii. Juuri niin se toimii. Häntä ei vain voida voittaa. Hän on täällä auttamassa meitä.

⁴      Nyt, sanoi Herra, Moosesta käskettiin hakemaan sauva. Nyt, haluamme puhua sauvasta, ja sauvasta, joka liittyy tuomioon. Rakastan puhua Mooseksesta. Hän oli pappi, kuningas ja lainsäätäjä; Mooses oli kaikessa Herran Jeesuksen Kristuksen esikuva.

Hän syntyi maailmaan ihanana lapsena. Toisin sanoen, hän syntyi profeetaksi. He eivät pelänneet kuningasta, kun he näkivät Jumalan… Millainen asia tapahtui, kun Mooses syntyi. Sitä ei ole kirjoitettu ylös, mutta jotain tapahtui, kun Mooses syntyi, koska hänen vanhempansa näkivät sen ja tiesivät, että he eivät välittäneet siitä, mitä kuningas sanoi. He tiesivät, että heidän poikansa tulisi olemaan turvassa, eivätkä he pelänneet.

⁵      Niin hänet vedettiin ylös ruovikoista ja nostettiin ylös, ja hän nousi oikealle puolelle, joka suhteessa. Hän meni erämaahan ja johti Israelin lapsia; hän oli lainsäätäjä ja pappi, ja hän oli kaikkea sitä, mitä Kristus oli. Hän oli esikuva, ja Kristus oli sen täyttymys.

Nyt, jos huomaamme, Mooses, kun hän tuli noin neljänkymmenen vuoden ikäiseksi, hän kieltäytyi kutsumasta itseään faraon tyttären… Mooseksen elämä kulkee sykleissä, kolmessa syklissä; ensin neljäkymmentä, sitten kahdeksankymmentä, sitten sata kaksikymmentä, kun hän kuoli, aivan täydellistä… Voisin käydä läpi Kirjoitusten ja osoittaa, että – armon aikakaudesta, vedestä, verestä, hengestä, vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, Pyhän Hengen kasteesta, Kristuksen ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta tulemisesta. Kaikesta, minkä haluatte esittää esikuvana, on aivan selvää… ja kaikki, mitä Kirjoituksissa lukee, tulee päätymään suoraan niihin – niihin kirjaimiin, juuri tuolla tavalla.

⁶      Nyt, kun Mooses… ensimmäiset neljäkymmentä vuotta häntä opetettiin… Kenen luulette olleen Mooseksen opettajan? Hänen äitinsä. Hänellä ei olisi voinut olla parempaa, koska hänet oli palkattu opettajaksi kasvattamaan omaa lastaan. Sanonpa teille, että Jumala todellakin huijasi Saatanaa, eikö totta? Todellakin. Ja Mooses, tietäen nyt, että hänen äitinsä, että hänet kasvatettiin… Hän oli hengellinen nainen, hänestä ei puhuta juuri mitään, mutta veli, haluan olla kirkkaudessa, kun hän saa kruununsa (Kyllä.) nähdäkseni, mitä tapahtuu. Kuinka hän opetti tuota pientä kaveria vihollisen keskellä, aivan siellä kuumuuden pätsissä. Ja kertoi hänelle, että hän olisi se, joka tulisi vapauttamaan Jumalan lapset tuosta paikasta.

⁷      Mooses tiesi sen, oppineena: ”Taidanpa mennä ja laittaa asian kuntoon”, hän sanoi. Hän oli siis neljänkymmenen vuoden ikäinen, joten hän ajatteli: ”Alan olla jo tarpeeksi vanha tekemään sen.” Niinpä hän sanoi. Niinpä hän otti asian omiin käsiinsä ja epäonnistui. Ja joka kerta, kun otamme asian omiin käsiimme, me tulemme epäonnistumaan. Menkää vain Herran johdatuksen mukaan. Ja mitä Herra käskee tehdä, niin tehkää se, ettekä koskaan epäonnistu. Ette voi epäonnistua, koska seuraatte Herran johdatusta.

Jos Mooses olisi vain odottanut vähän aikaa ja antanut asioiden kypsyä ja antanut asian… ja ajankohdan tulla. Ette voi kylvää maissia nyt ja mennä keräämään sitä tunnin päästä. Sen on annettava jäädä maahan, ja – ja siemen kuolee ja mätänee, ja uusi elämä nousee keväällä maississa.

Sillä tavalla me teemme nykyään. Laitamme siemenen ihmisten sydämiin, jotta kun tämä suuri sadonkorjuun aika koittaa, (ymmärrättehän, mitä tarkoitan?) se tulee – se tulee konkretisoitumaan, ja tulee tapahtumaan suuri asia.

⁸      Nyt, Mooses, otettuaan tilanteen omiin käsiinsä, huomasi, että hän epäonnistui täydellisesti, ja hän pakeni faraota ja Jumalan Läsnäoloa, ja hän oli muukalaisena neljäkymmentä vuotta kaukana taka-alalla. Ja hän meni naimisiin etiopialaisen tytön kanssa. Ja tytöllä oli siis paljon temperamenttia. Ja Mooseksella oli paljon temperamenttia. Se oli hänen ongelmansa. Ja kuvittelen vain, että asiat eivät välillä sujuneet kovin rauhallisesti siellä autiomaassa. Mutta Jumala antoi sen hänelle.

⁹      Nyt, jos ajattelet, että nainen, jonka kanssa olet mennyt naimisiin, on hieman äkkipikainen, ehkä Jumala yrittää kesyttää sinua hieman (Ymmärrätkö?), ja päinvastoin.

Niinpä Sippora oli aika äkkipikainen. Hän osoitti sen, kun hän leikkasi esinahan pojaltaan ja heitti sen Mooseksen eteen ja sanoi: ”Sinä olet minun veriylkäni.” Voisin kuvitella, että asiat eivät ajoittain olleet kovin rauhallisia. Ja sitten Jumala oli siellä takana… Mitä Hän oli tekemässä? Opettamassa poikien, tai miesten, mieleen, mikä oli Jumalan ohjelma.

Mooses oli siellä takana odottamassa, ja nyt… Ja siinä hän oli. Mitä hän teki? Hän meni töihin appensa Jetron palvelukseen ja paimensi lampaitaan erämaassa. Tässä on meille tänä iltana täydellinen kuva uskovasta, joka ei ole yhteydessä Jumalan kanssa.

¹⁰   Siinä hän oli, ei minkäänlaista yhteyttä, ei ollut puhuttu mitään, mitä Jumala olisi tehnyt hänen hyväkseen neljänkymmenen vuoden aikana, ei mitään, ei mitään yliluonnollista. Hän oli poissa yhteydestä. Ja kun Seurakunta joutuu pois yhteydestä Jumalan kanssa, ihmeet lakkaavat, merkit ja ihmeteot lakkaavat, herätykset lakkaavat; Jumala vain poistuu, kun yhteys katkeaa.

Se, mitä pitää tehdä, on pitää Jumalan rakkaus sydämessänne (tätä yritin sanoa äsken). Säilyttäkää yhteys Hänen kanssaan, ja Hän lisää nämä muut asiat, sitä mukaa kuin me kypsymme. Ettekö te ole sitä mieltä?

Ja niin Mooses, ilman yhteyttä, ei yhteyttä – siellä vieraassa maassa, muukalaisten keskellä, ei hänen oman kansansa keskuudessa… Nainen oli hänen kans… – kansa siellä oli etiopialaisia, ja hän oli juutalainen. Ja siellä, näköjään täysin Jumalan ulottumattomissa, ja Jumala tiesi koko ajan, että riippumatta siitä, kuinka paljon sotkua Jumala – että ihmiset tekevät Jumalan ohjelmasta, Jumala tulee korjaamaan sen. Näin on.

¹¹   Niinpä, tietäkää vain, että Jumalan edessä tulee ilmaantumaan Seurakunta, joka on tahraton, virheetön ja rypytön. Jumala tulee tekemään sen. Ja jos minä en saarnaa totuutta, ja veli Joseph ei saarnaa totuutta, ja te veljet tuolla ulkona ette saarnaa totuutta, ”Jumala kykenee näistä kivistä synnyttämään lapsia Aabrahamille.” Hän… Jonkun täytyy saarnata ja taistella sen uskon puolesta, joka kerran on annettu pyhille. Jonkun on vedettävä Seurakuntaa eteenpäin. Näin on.

Huolimatta siitä, kuinka pahasti kuva oli pilalla, Jumalalta kesti neljäkymmentä vuotta korjata se, minkä Mooses teki noin kolmessa päivässä, saadakseen tuon kuvan jälleen korjattua. Hän vain otti Mooseksen ja asetti hänet tänne ja antoi hänelle kiivasluonteisen vaimon, jotta hän saisi hänet ystävällisesti oikaistua, ja Jumala meni tänne alas korjaamaan kuvan uudelleen, kunnes Hän sai sen korjattua. Mutta Hän oli päättänyt, että Hän aikoi tehdä sen, ja Hän määräsi Mooseksen tekemään sen. Oi, rakastan sitä.

¹²   Mitä Hän… Minkä Jumala on päättänyt, se tulee tapahtumaan. Oi, eikö se anna teille ihanan tunteen? Minkä Jumala on päättänyt, sen täytyy tapahtua. Näin on. Hän tekee sen joka tapauksessa.

Voimme siis nähdä, millaista aikaa on, kun Jumala korjaa kuvaansa ennalleen. Ja eräänä päivänä, kun Mooses, joka ei ollut enää yhteydessä Jumalan kanssa, ehkä ajatteli: ”No, näky siitä, että israelilaiset koskaan vapautettaisiin, on ohi ja mennyttä. Taidan elää ja kuolla täällä erämaassa, ja siinä kaikki. Miksi minä ikinä synnyinkin tähän maailmaan”, tai ehkä hän oli kävelemässä siellä. Ja hänellä oli keppi kädessään. Hän käveli, ja Jumala ilmestyi Enkelin muodossa palavassa pensaassa. Ja Mooses näki sen. Kuvittelen, että hän sanoi: ”Nyt, kaukana täällä takana, missä ei ole enää muita paimenia kuin minä, miksiköhän tuo pensas palaa. Onko joku livahtanut tänne ja sytyttänyt pensaan tuleen?” Hän katseli sitä, ja hän katseli sitä, se ei… Jumalalla on tapansa herättää huomionne jollakin tavalla, eikö olekin?

¹³   Eräänä päivänä Hän sai Jairuksen huomion kiinnitettyä. Pienen Jairuksen, kun hän ei halunnut uskoa Jumalalliseen parantamiseen. Hän uskoi sen, ja hän halusi Jairuksen sydämen, joten Hän vain… Ainoa asia, minkä Hän saattoi tehdä, oli iskeä hänen tytärtään ja antaa tämän kuolla, jotta Jeesus tulisi ja herättäisi hänet uudelleen, vain todella saadakseen hänen huomionsa. Ymmärrättekö? Jumala tekee niin. Joskus Hän heittää teidät selällenne, joskus sairaiksi, jotta Hän saisi teidät katsomaan ylöspäin, jotta tajuaisitte.

Kuten vanhoissa paimentolaiskertomuksissa… heillä oli lammas, jonka jalka oli murtunut. Ja hän kysyi: ”Miten lammas mursi jalkansa?”

Hän sanoi: ”Minä katkaisin sen jalan.”

Hän sanoi: ”Sinähän olet julma paimen, kun katkaiset oman lampaasi jalan.”

¹⁴   Hän sanoi: ”Ei.” Hän sanoi: ”Hän ei huomioinut minua”, ja sanoi: ”niinpä minun oli murrettava hänen jalkansa, jotta voisin kantaa häntä ympäriinsä ja vaalia häntä hieman ja antaa hänelle erikoisruokaa, jotta hän rakastaisi minua ja seuraisi minua.””

Näin Jumalan täytyy joskus tehdä: tavallaan murtaa meidät silloin tällöin antaakseen meille vähän ylimääräistä ruokaa, rakastaakseen meitä hieman. Tiedättekö, että juuri siksi olen evankeliumisaarnaaja tänä iltana, koska hän tuli sairauden kautta, kun lääkäri sanoi, etten voisi elää. Juuri niin. Se muutti minut, ravisteli minua.

Vihasin ajatuksia saarnaajasta. Kerran, kun minulla oli kääpiösarjan mestaruus, kaveri sanoi: ”Sanohan.” Hänellä oli sininen takki. Hän sanoi: ”Sinä näytät ihan sellaiselta oikealta pikku baptistisaarnaajalta.”

¹⁵   Ja minä sanoin: ”Katsos, kaveri, sinä hymyilet, kun sanot noin”. Sano: ”Olin juuri silloin valmis lähtemään tappelemaan kaverini kanssa, eikä minussa ollut lainkaan saarnaajaa.” Ja näettekö, mitä Jumala teki? Jos Hänen täytyi laittaa minut selälleni, kun lääkärit sanoivat: ”Kaikki on ohi.”

Ja sitten Hän tuli ja antoi minulle vähän erikoiskohtelua, kaatoi öljyä sisään, tiedättehän, ja sanoi: ”Nyt, Minä rakastan sinua.”

Sanoin: ”Kyllä, Herra. Minäkin rakastan sinua.” Niinpä meistä tuli ystäviä. Niin Jeesus joskus tekee, hänen on kaadettava hieman Gileadin balsamia, tiedättehän, rauhoittaakseen asioita ja osoittaakseen, että Hän rakastaa teitä, Hän parantaa teidät ja haluaa teidän tulevan terveeksi, rakastavan Häntä ja palvelevan Häntä ja uskovan Häneen. Eikö Hän olekin ihmeellinen?

Niin Hän teki Moosekselle siellä. Ja Mooses astui sivummalle (se kiinnitti hänen huomionsa), ja hän katsoi sinne taaksepäin. Ja hän ajatteli: ”No niin, Mooses, luulisin, että ajattelet nyt, että…”.

¹⁶   Minä kuvittelen Herran nähneen vanhan Mooses-paran kävelevän siellä vaivaisesti, pitkine valkoisine partoineen ja hiuksineen. ”No, vuosia sitten sain näyn, ja luulin, että Herra varmasti vapauttaisi israelilaiset, mutta nyt Jumala on kääntänyt minulle selkänsä. Olen taas täällä rimpuilemassa sen kanssa. Joten minun on kai pysyttävä tällaisena.”

Ja kuvittelen Jumalan sanoneen: ”Voi raukkaa, minun oli pakko tehdä se vain antaakseni sinun ymmärtää… Mutta nyt aion näyttää sinulle, että olen kanssasi.”

Niinpä Hän vain kiinnitti hänen huomionsa sinne. Hän halusi järjestää audienssin Mooseksen kanssa. Tiedättekö, joskus Jumalan täytyy tehdä teidät sairaiksi ja sairaalaan, jossa lääkäri sanoo, ettette tule elämään saadaksenne audienssin teidän kanssanne. Te pyydätte sitä, älkää huoliko. Odottakaa vain, kunnes lääkäri sanoo… Oi, te sanotte: ”En usko Jumalalliseen parantumiseen, sellaista ei ole. Se on hölynpölyä.” Antakaa lääkärin sanoa, että kaikki toivo on mennyttä. Jumala saa teidät – audienssin teidän kanssanne. Joten älkää olko huolissanne. Hänellä on tapansa hoitaa asioita. Hän tekee sen omalla tavallaan. Halleluja. Oi, se saa minusta tuntumaan siltä, että olen todellinen huutava metodisti.

¹⁷   Katsokaahan. Koska Jumala tekee niin. Ymmärrättekö? Hän vain tekee sen omalla tavallaan. Hän vain… Hänellä on oma tapansa tehdä asioita, eikö olekin? Ja olen niin iloinen, että Hänellä on. Aamen.

Niinpä näemme nyt, että Hän järjesti audienssin Mooseksen kanssa sanomalla: ”Nyt, tämä olisi hyvin outo näky.” Tiedättekö, Jumala tekee joskus outoja asioita voidakseen järjestää audienssin. Näin on.

Joku tuli luokseni ja sanoi: ”Hei, he sanovat, että täällä alhaalla on joku pyhä kieriskelijä, joka tulee saarnaamaan tänä iltana. Uskon, että menen katsomaan, mistä on kyse.”

Milltownin baptistikirkon pastori, joka on minun tilallani Milltownin baptistikirkossa tänä iltana, William Hall, tuo kaveri tuli tänne, koska hän oli laittanut sen lehteen, ja sanoi: ”Kuulkaahan, sinun pitäisi tulla tänne kuulemaan, kun tämä kaveri saarnaa. Hän on kuin pikku Billy Sunday.”

¹⁸   Ja tässä hän tuli, ja oi, olipa hän rankan näköinen. Hiukset roikkuivat hänen kasvoillaan, ja yksi hammas sojotti ulkona, ja hänellä oli iso maissipippu, ja hän kopautti sen kirkon kylkeen, tuolla tavalla, kun hän kopautti sen, meni sisään ja sanoi: ”Missäs se pikku Billy Sunday on? Haluan kuulla häntä.”

Diakoniaveljet sanoivat: ”No, istuhan alas, herra Hall.” Hän oli karkea asiakas.

Sitten hän sanoi: ”Ehkä minun on parasta siirtyä hieman lähemmäs. Haluan nähdä, miltä Billy Sunday näytti”, hän sanoi pilkaten. Näettekö? Ja sinä iltana hän pelastui. Aamen. Ja hän on pastori samassa kirkossa tänä iltana.

¹⁹   Näettekö? Jumalalla on tapa houkutella teitä, eikö olekin? Hän tulee kerrankin saamaan teidät syrjään.

Niinpä hän sanoi: ”Nyt, tämä tulee näyttämään Mooseksesta hieman oudolta, jotenkin tavallisuudesta poikkeavalta. Joten lähetän tämän Tulipatsaan tuohon pensaaseen ja annan sen… Koska se joka tapauksessa tulee johtamaan häntä läpi koko erämaan. Joten annan sen vain syttyä palamaan ja pyydän Moosesta tulemaan tänne.”

Niin Hän kiinnitti Mooseksen huomion. Hän tuli hieman lähemmäs ja sanoi: ”No, tuo näyttää oudolta. Tuo ei pala loppuun.” Kun hän pääsi tarpeeksi lähelle, puhe-etäisyydelle… Oi, haluan päästä sinne, ettekö tekin, puhe-etäisyydelle? Vain päästä puhe-etäisyydelle…

Hän sanoi: ”Mooses.”

Hän sanoi: ”Niin, Herra? Tässä olen.”

”Riisu kenkäsi nyt. Olet pyhällä maalla.”

Niin Mooses riisui kenkänsä, käveli hieman lähemmäs ja kysyi: ”Mistä on kyse, Herra?”

²⁰   Ja Hän sanoi: ”Minä olen kuullut… Nyt – nyt, Mooses, en sano sinulle sanaakaan siitä, mitä olen nähnyt sinusta, mutta olen kuullut kansani huokaukset, ja olen muistanut liittoni Aabrahamin kanssa. (Aamen. Hänen sanansa, toisin sanoen) Minä muistan, mitä lupasin Aabrahamille.”

Saman lupauksen, jonka Hän antoi Aabrahamille, Hän antaa teille, sillä te olette Aabrahamin siemen. Ja Hän sanoi: ”Minä muistan lupaukseni Aabrahamille, ja olen tullut alas vapauttamaan lapseni, viemään heidät takaisin luvattuun maahan, ja minä lähetän sinut sinne.”

Mooses sanoi: ”Oi, no, näethän, minä en osaa puhua kovin hyvin.” Hän sanoi: ”En ole kaunopuheinen.” Ja sanoi: ”En osaa puhua hyvin.” Ja sanoi: ”Olen hidaspuheinen.” Hän sanoi: ”En vain pysty siihen.” Hän sanoi: ”No, Aaron on matkalla tänne, ja niin edelleen.

Hän kysyi: ”Mikä sinulla on kädessäsi, Mooses?”

Hän sanoi: ”Keppi.” Muuta hänellä ei ollut, vain vanha keppi, jonka hän oli poiminut jostain erämaasta, jossa hän oli ajanut lampaita porttien läpi, tai minne tahansa hän menikin, saadakseen niitä eteenpäin. Vain vanha keppi, jonka hän oli katkaissut, koska hän sanoi sen olevan keppi.

²¹   Ja hän sanoi: ”Mooses, heitä se maahan”. Ja kun hän heitti kepin maahan, se muuttui käärmeeksi. Hän… Ja Mooses pakeni. Ja Hän sanoi: ”Nosta se ylös.” Ja hän tarttui sitä hännästä, ja se muuttui takaisin kepiksi.

Mooses, arvelen, että hän saattoi sanoa: ”Olen nähnyt tänään outoja asioita”, kun hän näki tuon kepin muuttuvan käärmeeksi. Nyt, mikä tuo keppi oli? Siitä me aiomme puhua. Mikä tuo keppi oli?

Se ei ollut enää tavallinen keppi. Sillä se oli Kaikkivaltiaan Jumalan tuomiosauva. Mitä se symbolisoi? Ristiä. Ja sitten… Miksi… Miten se saattoi symboloida ristiä? Koska luonnollisesti se oli puuta. Hengellisesti se oli käärme. Ja miten käärme voisi edustaa Jeesusta?

Koska käärme oli matelija, käärme, se edusti syntiä, joka oli jo tuomittu. Sillä Saatana oli tehnyt syntiä käärmeessä Eedenin puutarhassa. Se ei ollut matelija, vaan se oli puuttuva lenkki ihmisen ja eläimen välillä. Ja hän seisoi siellä kuin – tai – tai käveli pystyasennossa, ja hän oli kaikista eläimistä (ei matelijoista) kaikkein ovelin metsän eläimistä. Ja kun hänet kirottiin, hänen jalkansa irtosivat hänestä, ja hän joutui vatsalleen. Ja se osoitti, että hänet oli jo tuomittu, kun hänestä tuli matelija.

²²   Ja silloin Kristus oli synti käärmeessä, joka oli jo tuomittu, Karitsa, joka on teurastettu maailman perustamisesta asti. Näettekö sen?

Nyt, hän otti kepin, ja kepissä oleva yliluonnollinen oli käärme. Yliluonnollisesti, se oli käärme hänen kädessään. Luonnollisesti se oli keppi hänen kädessään; risti ja Kristus, tuomio.

Tässä hän menee alas Egyptiin, kuten olen monta kertaa sanonut, ”yhden miehen maahanhyökkäys”. Hänellä oli vaimo, hän juoksi ja haki vaimonsa ja asetti hänet muulin selkään, ja lapsen kummallekin lanteelle, ja tässä hän on menossa kohti Egyptiä, menossa alas valloittamaan sen. Voisitteko kuvitella yhden miehen maahanhyökkäystä, joka olisi menossa Egyptiin valloittamaan sen? Mutta hän teki sen, koska Jumala lupasi hänelle, että hän tekisi sen.

²³   Ja kun Mooses oli siellä alhaalla ja meni sinne, heilutti hän tätä keppiä jokien yli, ja ne muuttuivat vereksi. Sitten hän heilutti sitä taivasta kohti, ja aurinko pimeni. Ja kaikkialla, missä hän ojensi tuon kepin eteensä, tuli tuomio. Tuomio kulki kepin edellä. Koska keppi oli tuomion sauva. Ymmärrätkö?

Nyt, kun hän halusi kirppuja, hän nosti tämän kepin tällä tavalla ilmaan ja sirotteli hieman multaa, ja kun tomua lensi, kirppuja tuli kaikkialta: tuomio, jumalallinen tuomio.

Hän toi tulen taivaasta, salamointia maan päälle, suuria raekuuroja ja kaikkea, mikä tappoi karjan, tappoi egyptiläiset ja kaikkea muuta: tuomio, Jumalan tuomio Mooseksen edessä.

²⁴   Nyt, niin kuin Mooses kulki tuo tuomion sauva edessään, tuo sama keppi on tänä iltana Seurakunnalle Jeesus Kristus. Jos nuo egyptiläiset olisivat koskaan saaneet tuon pienen yksinkertaisen kepin pois Mooseksen käsistä, he olisivat ruoskineet hänet. Ja kun – kun paholainen koskaan saa Jumaluuden pois Jeesuksen Kristuksen Nimestä, hän on saanut Seurakunnan ruoskituksi. Mutta niin kuin tuo tuomion sauva kulki Mooseksen edellä ottaakseen tuomion, tuodakseen tuomion, niin Jeesuksen Nimi kulkee meidän edellämme ottaakseen tuomiomme, kantaakseen tuomiomme sairaudesta, kantaakseen tuomiomme kuolemasta, kantaakseen tuomiomme vaikeuksista.

Jeesus nimi ota mukaasi,
kilveksi kaikelta huolelta,
Kun kiusaukset kerääntyvät ympärillesi,
huokaile tuota Pyhää Nimeä rukouksessa.

²⁵   Kun sairaudet alkavat kerääntyä, hengitä tuota Jeesuksen Nimeä. Mikä se on? Se on Jumalan tuomion edustaja: Kristus on jo tuomittu syntiesi tähden; Kristus on jo tuomittu kiusauksesi tähden; Kristus on jo tuomittu sairautesi tähden. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Se oli Jumalan tuomion sauva. Ja niin kauan kuin tuo sauva heilui, se oli tuomio.

Kun Mooses oli sinä yönä johdattanut israelilaiset ulos, ja faraon armeija tuli paikalle, Tulipatsas laskeutui alas ja asettui faraon ja hänen armeijansa ja Israelin väliin. Se valaisi Israelin ja pimensi faraon ja piti heidät erossa toisistaan (Aamen), välimiehenä. Oi, olen niin iloinen tänään siitä, että Hän on meidän välimiehemme.

Sairaudessa, kuoleman ja elämän välissä Hän on minun välimieheni. Hän on se, joka ottaa kuoleman toiseen käteen ja elämän toiseen. Hän on se linkki, joka yhdistää ihmisen Jumalaan: välimies.

²⁶   Ja hän laskeutui alas välimiehenä. Ja hän valaisi tämän puolen, jotta Israel saattoi marssia, ja pimeyden, jotta farao pysyisi loitolla. Sama Jumalan Enkeli on tänä iltana Seurakunnassa ja antaa valoa, jotta Seurakunta voisi kulkea, ja pimeyden niille, jotka hylkäävät sen. Me olemme valon lapsia. Aamen.

Miten voisitte nähdä, kun vaellatte pimeydessä? Ette voi nähdä. Ette tiedä, minne olette menossa. Mutta jos olette valossa, ja Kristus on Valo… Ja Hän antaa valoa niille uskoville, samalla kun Hän antaa pimeyttä epäuskoisille. Hän näytti uskovalle tietä, polkua, ja epäuskoiselle pimeyttä ja kompastumista.

²⁷   Ja niin on myös tänä iltana. Kun marssimme kohti luvattua maata, Jumala valaisee Jumalallisen parantumisen polkua, puhuen kielillä, huudoin, ja Jumalan kirkkauksilla, ilmaisten ne valon lapsille, ja heittäen pimeyden sinne taakse, niin että he kompastuvat, tietämättä, minne ovat menossa.

Muistakaa sama keppi, se käsi, joka piti tuota tuomion sauvaa, kun hän saapui alas, ja siellä oli Jumalan polku, joka kulki Punaisen meren halki, hän heilutti sitä Punaisen meren yli, ja Punainen meri, kun se näki tuomion, se pelästyi ja siirtyi syrjään molemmin puolin ja muodosti patsaan. Ja Israelin marssijat kävelivät meren poikki kuivalla maalla meren pohjassa.

²⁸   Ja kun ympärileikkaamattomat, jotka yrittivät teeskennellä olevansa jotakin, vaikka eivät olleet mitään, alkoivat tehdä niin, Jumala vain hämmensi, irrotti vaunujen pyörät ja pelästytti hevoset, sinne merenpohjaan, suureksi sekamelskaksi. Ja toisella puolella, se sama tuomio, siellä missä synti oli laaksossa… Ylistys Jumalalle. Tiedätkö mitä se tekee? Tuo sama Tulipatsas, joka oli näyttänyt heille, kun se tuli alas tähän laaksoon, se siirtyi suoraan tuon veden päälle ja teki tien, jossa nämä siellä takana, jotka ilman Pyhän Hengen johdatusta eivät voineet kävellä siellä, missä nuo ympärileikatut kävelivät. Halleluja. Oi, se saa minut tuntemaan itseni uskonnolliseksi ajatellessani sitä.

²⁹   Taistelu jatkuu. Jonain päivänä meidän on tultava alas kahden suuren, ison, pimeän laakson tai pilarin läpi, joita kutsutaan laaksoksi, jossa meidät on ympäröity muurilla molemmin puolin; kuoleman varjojen laakso. Daavid sanoi: ”En pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani.”

Ja kun he näkivät tuon loistavan, suuren, Tulipatsaan valon pyörivän tämän veden yläpuolella, näkivät nuo mahtavat, suuret, pelottavat kukkulat tuolla ylhäällä, ehkä neljänkymmenen sylen syvyydessä, aivan syvällä tuossa likaisen näköisessä aineksessa, pohjalla, ja Herran Enkeli johdatti. Israel tiesi, että jos Enkeli kulki edellä, se teki tietä, eikä tiellä ollut pelkoa. Aamen.

Sitten jonain päivänä meidän on tultava alas kuoleman varjojen laakson läpi, juuri niin kuin tuokin oli. Me emme pelkää mitään pahaa, niin kauan kuin Aamutähti kulkee edellänne, valaisten tietä ja tehden teidän vaelluksenne mahdolliseksi. Aivan tuolla toisella puolella on luvattu maa. Aamen. Olen niin iloinen siitä. Huomatkaa.

Sitten kun he pääsivät toiselle puolelle, nämä ympärileikkaamattomat sanoivat: ”No, jos he pystyvät siihen, niin mekin pystymme”, ja hukkuivat mereen, menivät sekaisin, hukkuivat ja upposivat mereen.

³⁰   Ja he lähtivät eteenpäin. Kun he eräänä päivänä alkoivat tarvitsemaan vettä, Jumala sanoi Moosekselle… Kuunnelkaa tarkkaan. Haluan, että ymmärrät tämän osan. Tässä on sen kultainen sidos. Ihmiset janosivat, ja he ihmettelivät: ”Missä voimme juoda. Pienet lapsemme näkevät ovat nääntymässä nälkään?”

Kun heidän pienet lapsensa olivat sairaita, Jumala pystytti vaskikäärmeen, toisen symbolin, toisen kepin, samanlaisen kuin se, joka Mooseksella oli kädessään, vain symbolina, jonka ympärille oli käärme kietoutunut. Mistä oli kyse? Tuomiosta. Vakuutuksenne osinkojen nostaminen (Aamen.), osinkojen nostaminen Golgatalla. Miksi Mooses… Jeesus sanoi: ”Niin kuin Mooses nosti vaskikäärmeen ylös erämaassa, niin Ihmisen Poika tullaan nostamaan ylös.”

³¹   Ja Hänet nostettiin ylös monestakin syystä, koska he pilkkasivat, ja – ja kiistelivät toistensa kanssa, ja tappelivat toisiaan vastaan, ja halveksivat Moosesta. Ja he tekivät syntiä, ja he olivat sairaita. Ja ne nostettiin ylös kahdesta syystä: heidän luopumuksensa anteeksiantamiseksi ja heidän sairautensa parantamiseksi. ”Ja Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”

Kirjoitukset, jokainen kohta Siinä, jokainen Sana, Jumalan ikuinen Sana, joka ei voi koskaan kadota… Aamen. Olen niin onnellinen tuosta perustuksesta, jonka Jeesus Kristus, Pääkulmakivi, laski. Ja meidät rakennetaan yhteen harkkoina elävän Jumalan temppelissä tunnustuksemme ja uskomme perusteella Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tuo sama Valo, joka oli heissä, liikkuu suoraan tämän rakennuksen läpi.

³²   Huomatkaa Mooses… Nyt, hän sanoi, että hän meni ulos, rukoili ja sanoi: ”Herra, tämä kansa on janoissaan nyt, eikä ole vettä, jota voisi antaa heille, ja he huutavat minua antamaan vettä.” Ja Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan ja lankesivat Herran eteen, ja Jumalan Shekina kirkkaus laskeutui heidän ympärilleen. Aamen. Shekina kirkkaus, Jumalan Läsnäolo tuli heidän ympärilleen.

Oi, veli, se ei ole mitään muuta kuin se, mitä tunsitte vanhanaikaisessa Pyhän Hengen kokouksessa, kun Jumalan Shekina kirkkaus lankesi keskuuteenne: sama asia.

Mooses nosti kätensä Jumalan edessä, melkein muuttuen heidän edessään, ja Jumala sanoi: ”Mooses, Minä menen edelläsi ja seison raossa, kallion päällä.” Pidän siitä. ”Minä menen edelläsi ja seison kallion päällä ja järjestän sinulle tien. Ja kun tulet, iske kallioon. Ota nyt sauva, kokoa kansa ja mene ja lyö tätä kalliota, niin se tuo vedet esiin kalliosta.” Oi, sentään. ”Minä seison kalliolla sinun edessäsi.”

Katsokaa. Mooseksen piti odottaa. Jumala meni Mooseksen edellä ja seisoi kallion päällä. Haluan teidän näkevän tämän hengellisen merkityksen. Kun näemme Jumalan Sanan vain avautuvan, voitte vain kylpeä siinä. Minä voin, ja tiedän, että tekin voitte.

³³   Ja siellä Mooses otti sauvan, tuomion sauvan, ja meni kallion luo, ja siellä Jumala seisoi kalliolla. Ja hän löi kallioon. Ja kun hän teki sen, vesi virtasi ulos, ei mikään pienen pieni puro, kuten taiteilija on piirtänyt kuvan. Voisin juoda sen kuiviin, jos minua janottaisi. Mutta katsokaa. Siitä tuli tarpeeksi vettä juottaakseen kaksi miljoonaa ihmistä sekä kamelit ja muut eläimet, joita heillä oli. Tuli esiin suihkuna… Halleluja.

Kaunis esikuva siitä, kun Jeesus sanoi erämaassa, että Hän oli tuo Kallio, joka oli erämaassa. Ei ihme, että ihmiset huusivat sinä päivänä, kun Hän tuli Jerusalemiin ratsastaen tällä hevosella, pienellä muulilla. Ja he huusivat, nuo nasaretilaiset huusivat: ”Hoosianna, hoosianna Hänelle, joka tulee Herran Nimessä!”.

Jotkut noista itseään korostavista, tärkätyistä papeista sanoivat: ”Käske heidän olla hiljaa.”

”Miksi”, Hän sanoi, ”jos he olisivat hiljaa, kivet huutaisivat heti.”

³⁴   Mitä kivet ovat. Kivet on pesty samalla vedellä tai kasteltu Sanalla. Niiden täytyy huutaa. On sanottu: ”Jos he pysyvät hiljaa, kalliot huutavat heti.” Jotain täytyi tapahtua. Kivet…

Huomatkaa myöhemmin, kun he tarvitsivat vettä, ainoa asia, mitä heidän täytyi tehdä, oli puhua kalliolle. Eräänä päivänä heillä oli nälkä, ja he menivät metsästämään, ja he löysivät kallion halkeamasta hunajaa, joka oli siinä halkeamassa.

Se halkeama oli, vertauskuvallisesti, keihään jälki Herran Jeesuksen kyljessä. Halkeama kalliossa, johon se oli lyöty, ja sinne oli tullut joukko mehiläisiä ja rakentanut pesän. Ja kalliossa oli hunajaa. Aamen. Kuinka kaunis asia.

Simson, kun hän on menossa tapaamaan vaimoaan, tyttöystäväänsä, ja leijona ryntäsi… Pieni, vanha kaveri, tuon kokoinen, seitsemän pientä kiharaa riippumassa, pieni, vanha, nynnyn näköinen, eivätkä ihmiset voineet ymmärtää, miten tuo kaveri saattoi olla niin vahva. Ja suuri, iso, vanha leijona ryntäsi, ja hän sanoi: ”No niin, katsohan, mikäs sieltä on tulossa.” Simson, vain pieni, vanha, nynny, seisoi siinä. Ja leijona ryntäsi, monta kertaa isompi kuin hän. Ja mitä sitten tapahtui?

³⁵   Simson ei koskaan mennyt ensin ja sanonut: ”Minäpä revin sinut palasiksi”. Mutta Herran Henki tuli hänen yllensä. Se sai sen aikaan. Hän tunnusteli tuolta takaa ja tunsi nämä seitsemän palmikkoa, jotka roikkuivat alaspäin. Se oli liitto. Eikä hän pelännyt leijonaa. Kuoleman edessä hän ei pelännyt sitä.

Jos voitte tuntea takananne… Jos Simson pystyi tuntemaan seitsemän palmikkoa ja tiesi, että se oli liitto, koska hän oli syntynyt nasiiriksi, kuinka paljon enemmän miehen, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä, pitäisi tuntea Jumalan voima ja tietää, että se on se liitto, joka tappaa vihollisen edessänne. Oli se sitten sairaus, oli se sitten kiusaus, mitä tahansa se onkin, ette voi kestää sen edessä, kun Jumalan Henki tulee.

³⁶   Hän käveli sinne ja tarttui leijonaan, tuo pieni, pikkuinen, kiharapäinen rimpula tarttui leijonaa leuasta ja repi sen kappaleiksi. Halleluja. Tarvitsette vain yhden; se on Kristuksen, Liiton. Voitteko tuntea sen? Aamen. Oi, hyvänen aika. Liitto…

Sitten, kun hän tappoi sen vanhan leijonan, aivan kuin se olisi ollut pieni, pikkuinen, vanha jänis tai jotain. Hän repi sen kappaleiksi, näin, ja paiskasi sen vanhan raadon sivuun, ja käveli tuonne alas. Muutaman päivän päästä hän tuli ja mehiläiset olivat rakentaneet siihen pesän. Ja hän söi makeinta hunajaa, mitä oli koskaan syönyt, tuosta vanhasta mehiläispesästä, joka oli tehty sen leijonan raatoon, joka aikoi tappaa hänet. Sillä Jumalan Henki tuli ja vapautti hänet.

³⁷   Ja jos teillä on tänä iltana jotain vikaa, tuntekaa Jumalan Hengen liikkuvan teissä, repikää se kappaleiksi. Ja ensimmäiseksi saatte todistuksen, joka ravistelee kattotiiliä talosta. Aamen.

Te olette liitto, ympärileikattu Pyhän Hengen kautta. Aamen. Syökää makeaa hunajaa, todella hyvää.

Kun Hän seisoo ja sanoo: ”Kyllä, veli, uskon parantumiseen.”

Ihmeellinen armo! kuinka suloinen ääni,
joka pelasti minunlaiseni kurjan,
Olin kerran eksyksissä, mutta nyt minut on löydetty,
olin sokea, mutta nyt näen. Aamen.

³⁸   Kun minua piti ennen johdattaa käsivarsista pitäen, mahtavat, suuret silmälasit päässä, ja pystyin tuskin näkemään, minne olin menossa, ja nyt minulla on todistus. Koska tajusin asemani Kristuksessa Jeesuksessa. Hän teki liiton, ja minä otin sen vastaan ja uskoin Häneen. Ja tänään sen syöminen on makeaa hunajaa. Kertokaa muille. Nyt, huomatkaa taas, nopeasti. Me menemme sinne…

Sitten kun kalliota lyötiin… Erittäin kaunis esikuva… Ihmiset olivat menehtymässä ja kuolemaisillaan. Ja se oli esikuva siitä, että ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo Häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

³⁹   Hukkuvan ja kuolevan kansan, hukkuvan ja kuolevan kansakunnan keskellä Jumala niin rakasti kelvotonta. Katsokaa, kuinka kelvottomia he olivat. Ja Jumala rakasti niin paljon… Oi, jos se ei olisi Jumalan rakkautta, Hän tuhoaisi koko maailman tänä yönä. Mutta Hän ei voi tehdä sitä. Hänen rakkautensa ei anna Hänen tehdä sitä. Niinpä ”Hän on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka uskoo häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi juoda Elämän vedet vapaasti. Jokainen, joka tahtoo, voi tulla.” Aivan riittävästi, runsaan siunauksen vuodatus. ”Joka uskoo minuun…” Toisin sanoen, ottakaa se tällä tavalla: ”Joka uskoo Minuun, saa suuren, suuren lähteen aivan sielunsa keskelle, joka pulppuaa Ikuiseen Elämään.” Oi, kuinka kaunis asia.

⁴⁰   Huomatkaa, että Jumala otti vastaan kaikki kuoleman tuomiot. Kuoleman, että minun pitäisi kuolla, helvetin, jonne minun pitäisi joutua, Jumala, kuoleman ja sairauden tuomioineen, Kristus kohtasi hänet raossa, joka oli taivaan ja maan välissä. Ja Jumala iski Hänen päällensä meidän kaikkien vääryydet.

Ja siellä tuomio lyötiin. Ja tänä iltana tuo ristin lippu, joka on maailman silmien sokaisija, mutta niille, jotka marssivat eteenpäin, ristin kulkiessa heidän edellään, tuomio on maksettu.

Katso ja elä, veljeni, elä.
Katso nyt Jeesukseen ja elä.
Sillä se on tallennettu Hänen Sanaansa, halleluja,
Jos me vain katsomme ja elämme.

⁴¹   Jos olet sairas, katso ja elä. Jos olet masentunut, katso ja elä. Jos olet väsynyt, katso ja elä. Jos olet kuollut synteihin ja rikkomuksiin, katso ja elä. Siinä kaikki. Sillä risti kulkee edellämme.

Jumala asettaa eteemme tämän merkin, ristin, ymmärtäen, että sen kautta tulee… Aivan kuten käärme, se ei ollut keppi; se oli käärme, jota se esitti, joka sai aikaan sovituksen. Eikä se ollut se puinen risti, jota me kannamme; se on Pyhä Henki, joka on kääritty tuohon – tuohon suureen merkkiin tuolla, merkkiin Golgatalla, kun Pyhän Hengen elämä, joka oli Kristuksessa, tuli ulos Hänestä. Se meni ”kaikkiin, jotka haluavat tulla” tästä rististä. Ja risti on Jumalan merkki meidän edessämme, jotta seuraisimme Jeesusta tänä iltana. Oi.

⁴²   Ajattelen Jumalaa, joka seisoi siellä kalliolla. Jumala oli tuo kallio, ja Mooseksen tuomion sauva… Tuomio, Jumalan tuomio löi Kristusta, joka kuoli meidän puolestamme, viaton syyllisten puolesta. Ja Hänestä tuli verisolu. Ja elämää antava Veri virtasi Hänen selästään, jotta me paranisimme, virtasi Hänen sydämestään, jotta me pelastuisimme; laskeutui Hänen otsalleen ja päälleen, meidän syntisyytemme tähden, meidän rauhamme tähden, ja kaiken, mikä oli Hänen päällään. Siellä Hän oli vertavuotava pahantekijä, riippui siellä taivaan ja maan välillä, seisten, missä pyhä Jumala, katsoen alas, ei voinut nähdä syntistä enää, sillä Hän katsoi tuon tuomion läpi, joka oli maksettu tuolla, kaikkein korkeimman hinnan. Oi, toivon, että näet sen, kristitty ystäväni.

⁴³   Ja katsoi tuonne. Siellä se on. Jumalan kannalta katsottuna se on täytetty. Hinta on maksettu. Olette vapaita. Se on ihmisten ongelmana tänä iltana. He eivät tiedä olevansa vapaita.

Tässä vähän aikaa sitten vanhalla maanviljelijällä oli maissipelto. Varikset söivät hänen maissiansa, joten hän asetti ansan ja otti yhden kiinni. Hän sanoi: ”Minä hoidan ne loputkin.” Hän sitoi tuon variksen jalasta kiinni aitaan, ja se vanha varisraukka hoiperteli ja hyppäsi, hoiperteli ja hyppäsi, eikä päässyt karkuun, koska se oli sidottu. Se näki nälkää, söi kaiken, mihin se yltyi. Se oli kuolemassa nälkään. Se ei pystynyt enää lentämään eikä hyppimään ylös ja alas.

⁴⁴   Kaikki muut varikset tulivat ja huusivat: ”Tule, Johnny Crow. Mennään etelään. Talvi on tulossa. Sinä kuolet siinä paikassa. Mennään, Johnny Crow.”

Hän sanoi: ”En voi. Olen sidottu.”

Eräänä päivänä tuli hyvä mies. Hän sanoi: ”Tuo vanha varisraukka… Katsokaa, miten se hoipertelee siinä. Se on käymässä heikoksi.” Niinpä hän nappasi vanhan kaverin kiinni, silitteli sitä vähän, irrotti sen jalasta salvan, käänsi sen irti ja sanoi: ”Hyvä on, vanha poika, lähde vain.”

Hän käveli pois. Ja vanha varis vain jatkoi kävelemistä samassa ympyrässä – samaa ympyrää. Näettekö? Se oli irrotettu eikä tiennyt sitä. Muut varikset tulivat ja sanoivat: ”Tule, Johnny Crow. Mennään etelään. Talvi on tulossa.”

Hän sanoi: ”En voi. Olen yhä sidottu.”

⁴⁵   Näin on tänä iltana niiden miesten ja naisten kohdalla, jotka eivät tunne asemaansa Kristuksessa Jeesuksessa. Paholainen voi pitää teitä sidottuna tuberkuloosiin, hän voi pitää teitä sidottuna syöpään, hän voi pitää teitä sidottuna moneen asiaan. Mutta Kristus, hyvä Mies, on kärsinyt teidän tuomionne ja vapauttanut teidät tänä iltana. Jumala siunatkoon sydäntänne. Voitte nousta Pyhän Hengen voimassa. Älkäämme menkö etelään, vaan marssikaamme kohti kirkkautta marssien elävän Jumalan suurena armeijana. Me olemme vapaita. Ettekö kuule muiden sanovan: ”Tule, mennään.”

Olin kerran sidottu synnin kahleisiin, mutta tänä iltana Jeesus Kristus on päästänyt minut vapaaksi. Aamen.

⁴⁶   Tuomio, totisesti, Kristus otti meidän tuomiomme, viaton syyllisen puolesta. Hänet tehtiin synniksi, jotta me emme olisi syntisiä. Hänestä tehtiin – kantoi meidän sairautemme, ettei meidän tarvitsisi kantaa sitä. Hän kantoi meidän murheemme, ettei meidän tarvitsisi enää murehtia, ”niin kuin muiden, joilla ei ole toivoa”, sanoo Kirjoitukset. Hän oli… Kaikki, mitä tarvitsemme, oli juuri Hänessä. Uskotteko te sen? Varmasti.

Uskotko sen sydänvaivasi kohdalla, rouva, joka istuu siellä? Uskotko sen sydänvaivasi kohdalla? Hyväksytkö sen nyt todella koko sydämestäsi? Silloin Hän kantoi sydänvaivasi; sinulla ei ole sitä enää. Aamen. Jos uskotte sen, voitte saada sen. Halleluja. Kyllä.

⁴⁷   ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, häntä ruhjottiin meidän rikkomustemme tähden; rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Sen jälkeen, kun Hän – tuota kalliota lyötiin kerran, Jumala sanoi Moosekselle: ”Mene, Mooses. Ainoa asia, mitä sinun täytyy nyt tehdä, on mennä ja puhua tuolle kalliolle. Tästä lähtien, aina kun tarvitset vettä, puhu sille. Sinun ei tarvitse enää lyödä sitä. Sinun ei tarvitse hakata koko yötä. Sinun ei tarvitse huolehtia, anella, rukoilla, paastota ja jatkaa. Puhu vain kalliolle (Halleluja.), ja se tuo esiin Hänen vetensä.” Aamen. ”Puhu kalliolle, niin se tuo esiin vetensä.”

Kerron teille: Kerran oli eräs nainen, jolla oli verenvuoto, ja kaikki, mitä hänellä oli, hän oli menettänyt. Yksikään lääkäri ei voinut parantaa häntä. Eräänä päivänä hän tuli alas rantaa pitkin ja näki tuon hengellisen kallion kulkevan ohi, ja hän puhui Kalliolle. Aivan kuten tämä nainen teki tässä, vain muutama hetki sitten, puhui Kalliolle, ja Kalliosta tuli parantavaa vettä. Halleluja.

⁴⁸   Oli eräs pieni, vanha mies nimeltä Jairus, joka todella rakasti Herraa, mutta hän oli salainen palvoja. Ja eräänä päivänä hänen pieni tyttönsä kuoli. Kaikki toiveet olivat menneet, mutta hän puhui Kalliolle, ja Kallio ei antanut vain vettä, vaan elämän, elämän vedet, ilmaiseksi.

Toinen nainen, jonka nimi oli Martta ja Maria, he rakastivat Häntä. Ja Hän oli poistunut heidän kodistaan. Ja heidän veljensä oli kuollut ja mätänemässä haudassa. Eräänä päivänä he kuulivat, että Kallio oli tulossa, tulossa kaupunkiin. Ja Martta oli ollut hyvin ahkera valmistamaan hyviä illallisia Hänelle ja muuta sellaista, eikä ehkä kiinnittänyt niin paljon huomiota hengelliseen. Mutta sydämessään hän uskoi sen. Sillä hän näytti silloin, millainen hän oli. Hän juoksi ulos, lankesi polvilleen ja puhui Kalliolle. Ja Kallio puhui puolestaan ikuisuudessa ja herätti kuolleen miehen haudastaan. Halleluja.

⁴⁹   Kun joukko ihmisiä oli eräänä yönä pienellä vanhalla veneellä, ja se pomppi edestakaisin kuin pullonkorkki, hypellen paikasta toiseen, kaikki toiveet siitä, että he koskaan pelastuisivat, olivat menneet. Ja he sattuivat huomaamaan, että veneen keulassa makasi Kallio. He puhuivat Kalliolle ongelmistaan, ja tuli tyven, ja tuulet taittoivat kätensä ja menivät rakoihin. Halleluja. Ja meri, joka keinui, rauhoittui kuin äiti, joka laulaa tuutulaulua vauvalleen. Hän… He puhuivat Kalliolle, ja Kallio toi esiin sen, mitä he pyysivät.

Puhutko sinä tänä iltana Hänen kanssaan? Voitko puhua Hänelle rintavaivoistasi? Uskotko, että Jumala on parantanut sinut? Puhuit juuri Hänelle, eikö niin? Ettekö sanonut: ”Herra, paranna minut.” Puhuit Hänelle, ja rintavaivasi on nyt poissa. ”Puhu Kalliolle. Hän tuo esiin vetensä.” Halleluja.

⁵⁰   Kun Mooseksen aika oli koittanut ja kaikki oli epäonnistunut, Jumala sanoi: ”Tule ylös”, ja hän kiipesi Nebon vuoren huipulle katsomaan luvattua maata. Siellä kuolema tuli pyörien ilmassa. Hän tiesi, että kuolema oli kaikkialla hänen ympärillään. Ja Mooses katsoi ympärilleen, ja hän katsoi, ja siellä hänen vierellään oli Kallio.

Hän astui tuon Kallion päälle. Hän oli seurannut sitä koko matkan läpi erämaan, tai se oli seurannut häntä. Hän astui Kalliolle, ja Jumala lähetti joitakin kantajia, Enkeleitä alas ja kantoivat hänet pois, pois Kalliolta. Halleluja. Tuo Kallio oli ruokkinut hänet, kun hän oli nälkäinen, antanut hänelle vettä, kun hän oli janoinen, ja vienyt hänet kotiin kirkkaudessa …?… kun hän oli kuolemassa.

⁵¹   Rukoukseni on tänä iltana: ”Herra Jeesus, vedä minut tämän maallisen elementin yläpuolelle, kunnes voin olla kanssasi puheväleissä. Kun jonain päivänä, kun menen alas kuoleman varjon laakson läpi, odotan näkeväni siellä olevan Kallion.” Halleluja. ”Pidä minut puheväleissä Hänen kanssaan.” Minä itse haluan puhua Hänen kanssaan.

Teidän on puhuttava Hänen kanssaan. Hän on täällä tänä iltana, ja Hän on puheväleissä jokaisen teistä kanssa, jos haluatte puhua Hänelle. Uskotteko te sen? Mitä ikinä tarvitsettekaan, nouskaamme seisomaan nyt tällä hetkellä. Oi, sentään.

Oi, minusta tuntuu, että voisin laittaa tämän kirkon harteilleni ja kävellä pois sen kanssa. Mikä? Kallio, Kristus Jeesus, on täällä.

⁵²   Oi, en ole innoissani. Tiedän tarkalleen missä seison. Tiedän tarkalleen, mistä puhun. Oi, kunpa voisin vain ilmaista tunteeni. Jos voisin vain kertoa tälle yleisölle, mitä todella merkitsee olla tämän Kallion, Kristuksen Jeesuksen, voitelun alla. Hän on jo maksanut tuomionne, kantanut sairautenne, ottanut surunne ja ratkaissut kysymyksenne Jumalan edessä. Pelkäättekö asettaa luottamuksenne Häneen?

Teidän ei tarvitse tulla tuomituksi. Teidän ei tarvitse pitää itseänne arvokkaana; ette koskaan tule olemaan sen arvoinen. Mutta Kristus oli kelvollinen teidän sijastanne, se maksoi hinnan. Ette voi yrittää lunastaa jotain, ette voi lunastaa sitä, koska teillä ei ole siihen rahaa. Mutta Jumalalla oli rahat, ja Hän lähetti Kristuksen ja maksoi laskun ja lunasti teidät sairaudestanne, murheistanne, huolistanne, synneistänne ja luopumuksistanne. Hän lähetti rahan, joka oli Kristus Jeesus, ja talletti sen Golgatalle, Golgatan kukkulalle. Ja tänä iltana jokainen teistä on vapaa, jos vain uskotte sen.

⁵³   Oi Jumalan Kristus, minä puhun sinulle, niin kuin Mooses muinoin, tämän katoavan kansan puolesta, joka on sairauden ja vaivojen vallassa. Oi Iankaikkinen Jumala, ikuisilta kukkuloilta, nosta pääsi, Herra, ja ota tämä kansa vastaan Valtakuntaasi, ja… Herra, voitele nämä ihmiset tänä iltana Pyhällä Hengellä niin, että he tuntevat liittonsa, niin kuin Simson tunsi, kun hän tunsi liiton hiukset. Kietoutukoon Pyhä Henki jokaisen sydämen ympärille tänä iltana, kunnes ihmiset ymmärtävät, että se on liitto, jonka sinä teet heidän kanssaan, ja he voivat mennä ja olla vapaita.

Minä tuomitsen jokaisen sairauden, jokaisen taudin, jokaisen synnin. Sanon palvelijanasi, Herra, nöyryyden sanalla Sinulle, mutta kitkeränä nuhteluna paholaisen edessä: ”Saatana, olet hävinnyt taistelun. Voit aivan hyvin luovuttaa. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tule ulos jokaisesta ihmisestä täällä, että he voisivat olla vapaita.” Aamen.