55-0119 TÄMÄ SUURI SOTURI, JOOSUA
(This Great Warrior, Joshua)
Chicago, Illinois, USA, 19.1.1955
1 Joosua… Eilisiltana Daavid, tuo suuri soturi, hänen asemansa Kristuksessa ja miten hän siihen suhteutui, ja tänä iltana, Joosua… Ja huomisiltana, jos Jumala suo, me saamme toisenkin suuren sankarin, tai jonkun, jonka elämästä puhua.
Ja nyt siksi, koska täällä ei kovin monta ihmistä ole, ja useimmat ovat jo pystyneet ottamaan oman parantumisensa vastaan ja niin edelleen, minä käytän runsaasti aikaa Sanan tuomiseen esiin rohkaistakseni ja asettaakseni ihmiset omalle paikalleen. Minä tunnen Pyhän Hengen johdattavan siihen– näettekö? Että annetaan ihmisten, näiden, jotka ovat täällä… minä– minä sanon nyt tällä tavalla: kuinka moni täällä on kristitty; nostaisitteko kätenne? …Kristitty, sillä, mihin seurakuntaan te kuulutte, ei ole väliä… noin 99 prosenttia, ehkä 99,99 prosenttia (näettekö?) on kristittyjä. Ehkä täällä on 8 tai 10 ihmistä, ehkä tänä iltana, jotka eivät ole kristittyjä. Näettekö?
Siis nyt, ja se… Mitä näille ihmisille pitäisi tehdä? No niin, heidät pitää antaa ymmärtää, mitä he ovat, näettekö, keitä he ovat ja kuinka paholaista pitää käsitellä. Sitten, täällä Chicagossa on tänä iltana tuhansia, jotka eivät ole kristittyjä. Niinpä te olette– te tulette olemaan sotureita; te olette saarnaajia.
2 Joku, josta minä kerroin teille… En ole ollenkaan käsitellyt loppuun, siinä, sitä pikku viestiä, jonka joku kirjoitti minulle– kritiikkiä, ei siis tässä kokouksessa siis, vaan eräässä toisessa kokouksessa– hän sanoi: ”Pastori Branham, minä luotin kovasti teihin Jumalan miehenä, kunnes kuulin teidän sanovan, innoituksenne alaisena, että te olisitte profeetta.” Siis hän sanoi: ”Te ette ole sanonut sitä kuin vain sen kerran.” No, siis, minä en sellaista silloin sanonut; se oli Hän. Niinpä teidän pitää väitellä Hänen kanssaan siitä. Hän oli se. Ja loppujen lopuksi, ystäväni, tiedätkö sinä, mikä profeetta on– Uuden testamentin profeetta? Hän on saarnaaja– täsmälleen. Profeetta on saarnaaja. Sana ”profeetta” tarkoittaa ”ennustaa” [/sanoa ennalta] tai ”ilmoittaa”, joko saarnata tai ennustaa. Ja nyt, jos te ette kykene uskomaan siihen, mitä sanakirja asiasta sanoo, näin Raamattu siitä sanoo. Raamattu sanoo: ”…Jeesuksen todistus on profetian henki.” [Ilm. 19:10] Pitääkö paikkansa? Niinpä, jokainen teistä on profeetta todistaakseen Jeesus Kristuksesta. Näettekö? Kyse on profetian hengestä; Jeesuksen Kristuksen todistus on profetian henki.
3 Siis nyt, siunatkoon Herra meitä, kun me luemme Hänen Sanaansa. Arvelen teidän kääntäneen sen nyt esiin; Joosua 3– tuo suuri soturi, jota minä olen aina ihaillut täällä Kirjoituksissa. [Joos. 3:7]
Silloin Herra sanoi Joosualle: ”Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi.
Ja täällä 6. luvussa tai siis, Joosuan 5. luvussa ja 12. jakeessa lukee näin:
12 Mutta seuraavana päivänä lakkasi manna, koska he söivät sen maan tuotteita; eivätkä israelilaiset enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaanin maan satoa.
13 Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?”
14 Niin hän sanoi: ”En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut”. Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: ”Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?”
15 Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä”. Ja Joosua teki niin.
4 Nyt vielä muutama sana rukouksessa. Isä, nämä ovat Sinun sanojasi ja me rukoilemme, että Sinä ottaisit nämä sanat ja laajentaisit ne, asettaisit ne meidän– jokaisen meistä eteen, että me ymmärtäisimme näiden sanojen ja Sinun suuren palvelijasi Joosuan, todellisen merkityksen. Ja me rukoilemme, että sinä istuttaisit, nämä siemenet jokaiseen sydämeen; ottakoon Pyhä Henki tämän Jumalan Sanan ja asettakoon sen jokaiseen sydämeen; ja vastineeksi synnyttäköön se satakertaisen hedelmän; sillä me pyydämme tätä Kristuksen nimessä. Aamen.
5 Nyt, kun me puhumme tästä suuresta soturista, Joosuasta, tänä iltana, hän oli… Israelilaiset olivat juuri päässeet pois Egyptistä, ja he olivat matkansa viimeisessä vaiheessa. Siinä matkassa oli kolme vaihetta. Heillä oli ensin Egypti, toisena erämaa, kolmantena oli Palestiina, Luvattu maa.
6 Nyt, monet ihmiset, minä mukaan lukien, jotka ovat pitäneet sitä Uuden testamentin esikuvana, sanovat, että erämaavaelluksen jälkeinen aika edusti lähtemistä kirkkauteen. Siis, täällä on tänä iltana kenties niitä, jotka opettavat siitä sillä tavalla. Se ei muuta sitä, veljeni, sisareni, mistä siinä on kyse. Saatan olla väärässä teoriassani siitä, mutta minä en ole koskaan kyennyt vertaamaan Luvattua maata taivaaseen, koska luvatussa maassa oli sotia. Minä olen ”millennisti.” Minä uskon, että maan päällä tulee olemaan 1000-vuotinen valtakunta– 1000 vuotta, jolloin ihmiskunta palaa jälleen Jumalan tykö aivan, kuten se lähti joskus Jumalan luota. Ja minä uskon, että Luvattu maa edustaa 1000-vuotista valtakuntaa– 1000 vuotta tuossa valtakunnassa.
7 Mikäli huomasitte, heti kun he olivat ylittäneet Jordanin, mikä tarkoittaa eroa tästä maallisesta vaelluksesta, toiseen maahan, he– manna, joka oli hengellinen asia, loppui, ja he alkoivat syödä tuttua viljaa. He söivät taas maan hedelmää. Ja 1000 v. valtakunta… Näettekö, me syömme hengellistä mannaa nyt, mutta palaamme– emme tule tarvitsemaan hengellistä mannaa silloin, me tulemme syömään taas viinipuun hedelmää ja pellon viljaa. Ja Raamattu sanoo, että me rakentaisimme taloja ja asuisimme niissä, istuttaisimme viinitarhoja ja söisimme niiden hedelmää. Kun me saavumme millenniumiin, tuohon 1000 vuoden levon aikaan, jolloin sodat ja vaikeudet ja kuolema pakenevat maan päältä, me tulemme palaamaan tänne maan päälle ja olemme Kristuksen kanssa 1000 vuotta, juuri täällä ennen lähtöämme kirkkauteen. Niin Sana opettaa.
8 Siis, kuinka kauniisti se onkaan kuvattu. Egypti oli esikuva, asettuminen Egyptiin. Monet jäivät Egyptiin. Siis, sikäli, kun me tiedämme, Joosef tuotiin sieltä pois– hänen ruumiinsa. Mutta Egyptissä tulee ylösnousemus, koska patriarkkoja, sikäli, kun tiedämme, on haudattu Egyptiin. Egyptiin on haudattu monia uskovia.
Ja matkan toisessa vaiheessa, erämaassa, monet kuolivat ja monet vanhurskaat ihmiset, Miriam, Aaron ja monet muut, kuolivat sillä välillä, matkalla, ja siellä[kin] tulee tapahtumaan ylösnousemus. Ja sitten, myös, mentiin Luvattuun maahan ja sielläkin tulee tapahtumaan ylösnousemus.
Mutta, nuo kolme kuvaavat Lutherin aikaa– vanhurskautusta uskon kautta, Luther toi ihmiset pois Egyptistä, valkosipulipatojen ääreltä, maalisen lihan–, toiseksi John Wesley toi pyhitykseen ja kolmanneksi Pyhän Hengen kaste, kun ihmiset ovat jälleen vapaita.
9 Huomatkaa, Joosua, joka ensin kutsuttiin, Jumala valitsemana, kun hän oli erämaassa, kun hän tuli pois Egyptistä israelilaisten kanssa… Ja he olisivat voineet matkata viidessä päivässä tuon 40 tai 50 mailin matkan Luvattuun maahan. Ja kun he olivat lähteneet, Jumala johdatti heitä; ja heillä meni hyvin siihen asti, kunnes he alkoivat nurista ja valittaa. Jumala olisi kyllä järjestänyt– sitten he joutuivat tuomioistuimen eteen Kades-Barneassa, ja kieltäytyivät hyväksymästä Jumalan ohjelmaa ja kääntyivät takaisin ja vaelsivat 40 vuotta, koska he eivät uskoneet Jumalaa. He eivät hyväksyneet sitä. [/eivät ottaneet sitä vastaan].
Todella kaunis esikuva tämän päivän seurakunnasta, niin että miten tuo sama menettelytapa– Jumala toistaa historiaa toisella tavalla. Miten seurakunta kutsuttiin, siis lähtemään matkaan, eikä se kyennyt pääsemään luvattuun, vaan kieltäytyi. Siis, edessämme on siitä kaunis kuva.
10 Siis, Joosua, johtaja, ensin erämaassa, jossa oli 1000 kertaa 1000 ylimystä, silti Joosua näytti tajuavan olevansa Jumalan valitsema siihen asemaan. Kun hän pääsi yli ja Mooses kuoli, niin silloin Jumala kutsui hänet. Jumala kutsui häntä, ja antoi hänelle näyn ja sanoi: ”Siis, kuten minä olin Mooseksen kanssa, minä tulen olemaan sinun kanssasi. Ja yksikään ihminen ei kestä sinun edessäsi koko elinaikanasi. Älä arkaile äläkä lannistu, sillä Herra, sinun Jumalasi on kanssasi mihin ikinä menetkin.” [esim. Joos. 1:9]
11 Ja kun, näky oli ohi, silloin Joosua, soturina, Jumalan valitsemana Jumalan valittuna… Siis, kun hän tapasi tämän kuninkaan, tai sen suuren miehen, joka seisoi siellä Jerikon muurin lähellä, silloin hänet [Joosua] asetettiin asemaansa; hän oli soturi. Ja sitten hän näki, mikä tuo todellinen, silmin näkyvä asia oli. Kenen te arvelisitte tämän miehen olleen, joka seisoi siellä sitä muuria vasten? Siis, Joosua tiesi, että hänellä oli ollut näkyjä, miten Herra oli puhunut hänelle, ja hän tiesi olevansa Jumalan palvelija, eikä hän pelännyt. Mutta kun, hän meni tuohon maahan, pääsi yli [Jordanin], manna loppui ja sitten tuli tuo tuttu vilja ja he alkoivat syödä sitä.
Ja eräänä päivänä, kuljeskeltuaan erämaassa, tullessaan Jer– Jordanilta Jerikoon, kallioinen, kumpuileva autiomaa, erämaiseen paikkaan, astellessaan siellä, hän näki tämän miehen. Ja tuo mies seisoi siinä ja veti miekkansa esiin, pelkkä ihminen, hän näytti ihmiseltä; ja Joosua, kun ehkä oli ensiluokkainen soturi, veti myös miekkansa esiin, käveli häntä vastaan ja sanoi: ”Kuka sinä olet?” Oletko sinä meikäläisiä, vai oletko vihollisiamme?”
Minä saatan nähdä, kuinka tuo mies nosti miekkansa sanoen: ”Ei, minä olen Herran– Israelin Jumalan joukkojen päällikkö.” [Joos. 3:13-15]
Joukkojen päällikkö [/päämies KR33]– kuka mahtoi olla tämä joukkojen Päällikkö? Joosua kumartui ja otti kenkänsä pois ja heittäytyi kasvoilleen hänen eteensä ja sanoi: ”Mitä minun Herrani haluaa minun tekevän?”
12 Tehän ymmärrätte, kun hän oli ollut– hän oli saamassa asemaansa silloin, Hänestä oli tulossa suurin sotilas, mitä maan päällä koskaan oli ollut. Joosuan kaltaista kenraalia, ei ole koskaan ollut, ei minään aikana, ei aikakautena, ketään ei ole koskaan voitu verrata Joosuaan. Sana ”Joosua” tulee sanasta ”Jeesus”, joka tarkoittaa Jeesus tai siis ”Vapahtaja, vapauttaja.”
Ja kun, hän näki tämän miehen, mistä siinä oli kyse? Hän oli päällikkö, toisin sanoen, Israelin sotajoukkojen päällikkö. Ja tuo päällikkö ei ollut kukaan muu kuin Kristus itse. Ja missä Hänet oli nähty ensin? Tulipatsaassa. Ja nyt tuosta tulipatsaasta oli tullut mies. Minä toivon, että te ymmärrätte, mistä minä puhun. Hänestä oli tullut mies [/ihminen].
Joosua, itse, yksin, oli ymmärtänyt mistä siinä oli kyse: tuo Tulipatsas, joka oli johtanut heitä enkelinä; tässä hän seisoi ja nimitti itseään sotajoukkojen päälliköksi. Hän oli tuo [/suuri] ”näkymättömissä oleva.” Ja Hän on yhä tänäänkin Herran sotajoukkojen päällikkö, ”näkymättömissä oleva”, Näkymätön, Kaikkivoipa [/Kaikkivaltias], täällä paikalla tänä iltana yhtä todellisena, kuin seisoessaan siellä vastapäätä Jerikon portteja, sama Herra Jeesus: kuvaannollisesti, tietenkin. Hän oli Melkisedek, jonka Aabraham kohtasi monia, monia vuosia aiemmin; jolla ei ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua eikä vuosien loppua: Melkisedek.
13 Kuka siis oli tuo suuri kuningas, ilman päivien alkua, vuosien loppua, ilman syntyperää, ilman isää, ilman äitiä? Olkaa hyvät: tässä Hän on. Aabraham kohtasi Hänet kerran tammen alla. Hänellä oli pölyä vaatteissaan, ja Hän sanoi olevansa oudolta– vieraalta maalta ja oli matkalla Sodomaan ja Gomorraan.
Ja Aabraham tunnisti, että siinä oli jotakin [erikoista], meni sisälle ja otti syöttövasikan, tappoi sen, toi ulos ja antoi Hänelle lehmän maitoa, maissileipiä tulelta. Ja Hän joi maidon, söi lihan ja maissileivät. Ja kun, Aabraham oli valmistamassa uhria, tuo mies katosi hänen edessään. Aabraham sanoi: ”Olen puhunut Herran kanssa kasvotusten.” [1. Moos. 18. luku] Melkisedek, tuo näkymätön ”Isäntä” on täällä yhtä todellisena kuin Hän oli silloin siellä. Hän on kaikkialla siellä, minne Hänen kansansa on kokoontunut, koska se on Hänen hengellinen ruumiinsa: Kristus. Voi, minä toivon, että te ymmärrätte sen tänä iltana ja näette sen todella kirkkaasti.
14 Kuunnelkaapa; jos minun henkeni olisi materiaalin [/aineen]– sanotaanpa, että varjoni olisi materiaalin henki. Ja ruumis– nyt, yliluonnollisena, Herran Jeesuksen Kristuksen ruumis on varjo, niin kuin se oli luonnollisen, fyysisen Herran varjo. Ja pankaa merkille, jos nuo parantamiset– jos voima, jos näyt, jos niitä asioita, joita Kristuksella oli itsessään, ei ole Hänen ruumiissaan, Kristus on halvaantunut. Hänen luonnollinen [/lihallinen] ruumiinsa halvaantuu, koska jos Hänen lihallinen ruumiinsa liikkuu, Hänen varjonsa on liikuttava sen kanssa. Ja jos, me olemme Pyhän Hengen kasteen kautta Kristuksessa, niin se [ruumis] liikkuu samaan suuntaan kuin mihin Kristuskin liikkuu; se kulkee samaan suuntaan maan päällä, sillä tämä on Hänen ruumiinsa varjo. Aamen. Aina on ollut olemassa vertauskuvallisia malleja, ja niin on tänäkin iltana; Herran Jeesuksen Kristuksen ruumis.
Siis, kun se erotetaan maallisista asioista, Jumalan ennalta määräämänä, Jumalan kutsumana, Jumalan valitsemana, Jumalan pelastamana, kastettuna Kristuksen ruumiiseen Pyhällä Hengellä, ja tehtynä Hänen ruumiinsa jäseniksi; elävä, valmistautunut, halukas. Minun varjoni liikahtaa joka kerta, kun jokin osa ruumiistani liikahtaa. Ja Pyhän Hengen ruumis liikkuu aivan, kuten Kristuskin liikkuu. Ja jos Kristus taivaassa, pystyy saamaan fyysisen ruumiin– tai siis, maallisen ruumiinsa liikkumaan maan päällä siten kuin Hän haluaa sen liikkuvan, tarkkailkaapa, mitä tuleekaan tapahtumaan.
Se on heräämässä henkiin. Ihmiset ovat olleet kyllin kauan halvaantuneina, mutta Pyhä Henki on tuomassa siihen elämää; ja se on heräämässä ja alkamassa liikkua, koska se näkee asemansa.
15 Joosua, joka oli johtaja Mooseksen rinnalla… Ensimmäisen kerran, me kuulimme hänestä, kun hän kannatteli Mooseksen käsiä. [2. Moos. 17:12]
Nyt ihmiset matkustavat– kaunis kuva siitä, kun tullaan ulos Egyptin kaaoksesta, pois valkosipulipatojen ääreltä, ulos maailmasta, ylittämässä Punaista merta, jättämässä asioita taakse, vapauttamassa itsensä kaikista siteistä, kuten me sanomme nykyään, lähtemässä pois, kulkeakseen vieraalla maalla, vieraiden ihmisten joukossa Herraa palvellen. Mikä kuva kääntymyksestä; jätetään Egypti, hedelmätön maaperä, hiekkainen, hedelmätön maa ja vaelletaan erämaassa vieraiden ihmisten joukossa, mutta oli luvattu, että Jumala tulee viemään perille.
Jumala on tänä iltana luvannut… Kun te lähdette pois maailmasta, te erotatte itsenne kaikista maallisista kumppaneistanne ja entisistä juhlista, joissa te ennen kävitte; maallisista huvituksista, juopottelusta, tupakoinnista, uhkapeleistä; kaikki nuo asiat on irrotettu; ja te kuljette vieraiden ihmisten keskellä, joita te ette ennen tunteneet, jotka sanovat: ”Aamen”, ja ovat täytetyt Hengellä, uskovat kaikkiin asioihin, toivovat kaikkia asioita ja odottavat Herran tuloa ja tunnustautuvat pyhiinvaeltajiksi ja muukalaisiksi– ei mitään tästä maailmasta, ei mitään himoa siihen, ja luisuvat pois maailman asioista. Näettekö te, mitä tarkoitan?
Egypti, israelilaiset jättivät Egyptin rehentelevät lääkärit ollakseen ”suuren Lääkärin” kanssa. He jättivät Egyptin valkosipulipadat syödäkseen enkelien ruokaa. He jättivät Egyptin muda– mutaiset vedet juodakseen hengellisestä Kalliosta. Aamen. Ymmärsittekö? Matkalla, irrotettuna Egyptistä; päästettyinä menemään.
16 Ja he tulivat veden läpi, jossa heidät kastettiin Moosekseen ja Jumalaan. [1. Kor. 10:2] Kun he ylittivät Punaisen meren, he saivat pienoisen riemukohtauksen. Miriam riehaantui niin, että koppasi tamburiinin käteensä, ja alkoi takoa sitä ja tanssia. Ja Israelin tyttäret myös riehaantuivat, käyttääkseni tätä nykytermiä. Ja he alkoivat rummuttaa tamburiinejaan ja tanssia. Minkä tähden he tanssivat? Mistä tuo riehaantuminen tuli? Koska katsellessaan ympärilleen, he näkivät, että nuo egyptiläiset, jotka ajoivat heitä takaa äsken, olivat kuolleet Punaiseen mereen eivätkä kiusanneet heitä enää.
Kuulkaapa, Miriam siis, ei ihme, että teistä tuntuu vähän kummalta tänä iltana, kun te näette, että nuo vanhat jutut, jotka pakottivat noihin kortinpeluujuhliin ja tämän maailman seuraelämän pariin, ovat kuolleet. Te ette kaipaa niitä enää. Ja te olette kulkeneet Punaisen meren yli, verisolut on ruiskutettu joka paikkaan teidän päällenne, teidät on rokotettu, ja kuivattu samalla kertaa. Aamen. Näin asia on. Kaikki maailma on otettu pois, teidät on sumutettu: DT… DDT:ksi kai sitä nimitetään. Se poistaa kaikki ötökät. Ja kun, te tulette Jumalan DDT:n kautta, se vie kaiken maailmallisen pois, tappaa kaikki nuo loiset teidän takananne.
Se juuri on vialla nykyseurakunnissa; ne eivät halua tulla tuon ruiskutteen läpi. Te haluatte pitää joitain asioita vielä mukananne. Leikatkaa ne pois; antakaa niiden mennä. Kävelkää tuon ruiskutteen läpi vaikeimman kautta. Irrottakaa itsenne, se tukehduttaa kaiken teidän ympäriltänne. Aamen.
17 Ja täältä sitä tullaan, läpi Punaisen meren. Ja kun, ihmiset huomasivat, että se oli todella ohi, tuo kulku DDT:n läpi, takana päin– me vasta huomaamme nuo loiset. (Minä toivon, että tämä polttaa todella syvältä.) Mutta nuo parasiitit, jotka yrittivät sitä, itse hukkuivat.
Ja Jumala ruiskuttaa DDT:tänsä tänään, noihin ihmisiin, jotka yrittivät imitoida kristillisyyttä, jotka elivät maailman tavoin, jotka juoksentelivat joka paikassa, missä heidän ei olisi pitänyt ja kuuluivat seurakuntaan ja nimittivät itseään kristityiksi, ja erottaa oman kansansa ja täyttää heidät Pyhällä Hengellään, pitää heidät erillään.
Tehän tiedätte, että maailma kaipaa ero– maailma kaipaa miksereitä. Jumala sanoo: ”Erottakaa minulle Paavali ja Barnabas.” Erottakaa itsenne maailman asioista niin Kristus ottaa teidät vastaan [/hyväksyy teidät].
18 Huomatkaa! Ihmiset ovat tulleet ulos, ja olivat matkalla. Mooseksesta tuntuu tosi hyvältä, ja Henki tulee hänen päälleen ja hän nousee ja laulaa laulun Hengessä siitä, miten Jumala kukisti Faaraon ja hänen hevosmiehensä ja sotavaununsa. Silloin ihmiset olivat valmiit matkalle.
Sellainen on seurakunta; kun kerran on tultu Jeesuksen Kristuksen veren läpi, joka on puhdistanut kaikesta vääryydestä [/epävanhurskaudesta], niin te olette valmiit matkaan. Silloin te olette matkalla; jatkakaa matkaa.
Ja niin sitä jatkettiin– esikuva seurakunnasta. Mutta sitten, kun sitä verrataan Lutherin aikaan, kun tultiin sille paikalle, silloin ei vielä ollut täyttä evankeliumia, ja tultiin paikkaan nimeltä Kades-Barnea. Siis, Kades-Barnea oli paikka, jonka ympärillä oli suuria lähteitä ja lukuisia pikku lähteitä; joka kerran tulee olemaan maailman tuomioistuin, loistava esikuva viimeisestä tuomiosta. Tuomio todellakin alkaa Jumalan huoneesta, luonnollisesti. Ja sinne leiriydyttiin.
19 Ja nyt, Jumala sanoi Joosualle– tai siis Moosekselle, pikemminkin: ”Lähde, ja katsele ympärillesi ja ota mies jokaisesta heimosta ja lähetä heidät Luvattuun maahan”, vain joitakin päiviä Egyptistä lähdön jälkeen. ”Lähettäkää heidät vakoilemaan maata; ja tulkoot sitten takaisin ja antakoot minulle raportin.”
Ja kun, he ylittivät Jordan-joen, menivät Luvattuun maahan, ja alkoivat katsella ympärilleen, oliko se laiha vai oliko se hyvää, oliko se viinirypäleiden tai oliko se hedelmien [maa]. Palatessaan he kiipesivät leikkaamaan yhden rypäletertun, jota kantamaan tarvittiin kaksi miestä. Mikä rypäleterttu se olikaan! Minusta tuntuu, että jos maa, joka on kirottu, kasvaa jotakin sellaista, mitä se tulee kasvamaan sitten, kun kirous on siitä poissa?
20 Ja siinä he palaavat, mutta katseltuaan maata ja nähtyään kaikki nuo filistealaiset ja amorilaiset ja hivviläiset ja perissiläiset, ja kaikki nuo kaverit muurien suojaamina, suurissa valtakunnissaan ja niin edelleen, he alkoivat vapista saappaissaan. He palasivat ja sanoivat: ”Voi!” Kun neuvosto oli kutsuttu koolle; koko Israel oli tuotu paikalle– mikä kaunis kuva. Ja miehet nousivat ja sanoivat: ”Maa, tosin, on kaunis. Se on ihana. Olisi hienoa, jos me saisimme tuollaiset herätyksen; mutta me emme vain selviä siitä. Siinä kaikki. Me olemme heille pelkkä saalis”, he sanoivat: ”Voi”, he sanoivat, ”no, he ovat paljon suurempia; no mutta, hehän ovat jättiläisiä ynnä muuta; ja he ovat muurien suojassa; ja meille on mahdotonta voittaa heitä; voi, miksi te toitte meidät ulos seurakunnista tällaiseen maahan”, he sanoivat.
21 Haluan, että huomaatte tämän… Tämä tuli mieleeni juuri äsken: kun Mooses lähetti nuo 10 vakoojaa sinne, silloin oli hedelmienkorjuuaika: täydellinen esikuva helluntaista– ensihedelmistä. Helluntai oli– ensisadon kokoomista. Ja kun oltiin Kades-Barneassa, oikeudessa, silloin piti päättää, voitaisiinko jatkaa ja saataisiin Pyhä Henki, – Lupausten maahan, joka heille oli luvattu. Te sanotte: ”Oliko sellainen lupaus?” Kyllä. Pietari sanoi: ”Tehkää parannut ja ottakaa, jokainen teistä, kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä se lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, jopa Chicagossa asti, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.” [Ap.t. 2:38]
Liian moni ihminen nykyään sanoo: ”Se on liian vaikeaa; emme me pysty siihen.” Me pystymme! Sadonkorjuun aika…
Juuri siitä syystä, tämä iso rypäleterttu tuotiin todisteeksi. Saatan nähdä Kaalebin ja Joosuan se harteillaan, marssimassa paikalle ja laulan ilolaulua. Varmasti– heillä oli todiste. He pystyivät osoittamaan, että maa oli hyvä. Se tuotiin ja antoivat kaikille israelilaisille rypäleen, jos he vain halusivat sen tuosta yhdestä tertusta. Katsokaa, millainen rypäleterttu heillä oli!
22 Siis, Joosua ja Kaaleb, kun he kuulivat kaiken tuon mutinan, kun ihmiset sanoivat: ”Voi, ei sitä voi tehdä; ei sitä voi tehdä”, Kaaleb ryntäsi ihmisten keskelle ja hiljensi heidät ja sanoi: ”Kylläpäs; se on mahdollista.”
Joosua seisoi hänen rinnallaan ja sanoi: ”Varmasti on. Jumala on antanut sen meille.” Aamen. Niin sitä pitää! Mistä oli kyse? He olivat ikään kuin syntyneet Kristukseen. He tunsivat Sanan ja tuo Sana oli tullut silminnähtäväksi. Muistakaa, Jumalan Sanaa oli saarnattu jokaiselle noista israelilaisista, mutta se tepsi ainoastaan Kaalebiin ja Joosuaan niin, että he tajusivat, mistä siinä oli kyse.
He sanoivat: ”Voi, kyllä me selviämme.” Ja ihmiset alkoivat itkeä ja alkoivat silloin valittaa: ”Voi, miksi te toitte meidät pois? Meidän olisi pitänyt kuolla. Nyt meidän pienokaisemme tapetaan ja niin edelleen. Ja kun me menemme sinne, ainoa juttu on, että meidät teurastetaan siellä heidän kanssaan. Siinä kaikki, miten se menee.”
Niin nykyään sanotaan. ”Emme me täällä voi hyväksyä [/ottaa vastaan] täyttä evankeliumia; me emme voi hyväksyä jumalallista parantamista.” Suuren organisaatiot ja sen sellaiset, jos yksikin niiden jäsenistä uskoo jumalalliseen parantamiseen ja parantuu, hänet ajetaan ulos. Älkää yrittäkö, minä– minä kyllä tiedän.
23 Tiedän erään instituution, jonkin matkan päässä täältä, joka auttoi erästä naista. Hän teki lähetystyötä juutalaisten keskuudessa. Ja naisella oli tytär. Ja tytär makasi sairaalassa, kuoleman kielissä, tajuttomana– synnytyksen jälkeinen virtsamyrkytys. Hän oli naimisissa katolisen pojan kanssa. Ja tuo poika– poika uskoi Herraan. Ja hänen vauvansa, yksi hänen ensimmäisistään, oli parantunut. Ja niinpä, minä olin poissa kaupungista silloin. Kun palasin, minua pyydettiin menemään paikalle ja rukoilemaan tuon naisen puolesta. No, minä menin sinne; siellä oli myös pappi seisomassa. Anoppi oli tuonut papin sinne seisomaan. Ja he väittelivät: yksi oli protestantti, toinen katolinen ja he nahistelivat keskenään. Ja joku heistä sanoi: ”Siis…” Se [iso]äiti, joka oli tuonut tuon papin sinne sanoi: ”Siis, tämä on minun lapsenlapseni, enkä minä isoäitinä hänen joutuvan helvettiin. Minä haluan papin voitelevan hänet [lapsen äidin]kuoleman varalta”, hän sanoi.
24 Siis, juuri noihin aikoihin, minä kävelin sisään, ja siellä oli myös lääkäri. Ja minä olin aikonut voidella naisen elämää varten ja pappi kuolemaa varten, ja lääkäri seisoi siinä valmiina ruoskimaan molemmat meistä, luulisin. Mikä kuva! Ja minä sanoin: ”Siis, jos hän [pappi] voitelee hänet kuoleman varalta, mitä hyötyä on siitä, että minä tulen tänne voitelemaan hänet elämää varten? Mehän menemme kaikki aivan sekaisin.”
”No”, pappi sanoi, ”isoäiti– nämä kaksi isoäitiä sotkee koko jutun.”
Ja minä sanoin: ”No… teidän pitää antaa isän tehdä päätös.” Ja isä sanoi: ”No…” hän oli ollut katolinen poika. Hän sanoi: ”Katsokaas, pastori Branham on rukoillut minun lapseni puolesta. Minä uskon, että hän menee rukoilemaan sen puolesta, minä sanon, että, päästäkää hänet sisään”, hän sanoi.
Niinpä kaikki perääntyivät. Lääkäri teki minulle tilaa. Poika tuli kanssani. Nainen oli tajuton. Minä polvistuin rukoilemaan. Ja seisoessani siinä rukoilemassa niin nöyrästi kuin vain jonkun toisen puolesta voi, poika– joku koputti oveen; joku vielä oli tullut sisään. Ja toinen lääkäri, he halusivat pitää neuvottelun tai jonkin sellaisen. He olivat jättäneet naisen kuolemaan, ja niinpä he aikoivat tehdä jotakin. Poika oli astunut syrjään.
25 Ja minä rukoilin kymmenisen minuuttia. Nousin ylös ja sanoin: ”Herra, älä anna tämän pikkuisen äitiparan kuolla.” No, minä nousin– lattialta, missä rukoilin naisen puolesta. Ja pääsin pystyyn, ja vähän pyyhkäisin silmiäni (olin itkenyt vähän) aloin kääntyä ympäri ja näin, kuinka tuo nainen oli kotona ja katsoi lastaan ja teki tällä tavalla: ”shh.” Ja hän laitteli juttuja siinä ympärillä, sillä lailla ja jatkoi illallisen valmistusta. Minä katsoi häntä vähäsen. Voi, mikä tunne!
Näky lähti. Minä käveli ulos ovesta ja vähän hymyilin, päällystakki käsivarrella. Isä seisoi siinä ja kaikki muuta siellä ulkona; pappi, tarkoitan siis lääkäri, ja he kaikki seisoivat siellä ulkopuolella. Ja minä kävelin ulos, ja aviomies sanoi: ”Pastori Branham, onko teillä uutisia?”, hän sanoi.
Minä sanoin: ”Kyllä vain. Minulla on vähän hyviä uutisia teille. Näin sanoo Herra: sinun vaimosi tulee lähtemään kotiin terveenä.” Sanoin: ”Nyt, hän tulee heikentymään”, sanoin, ”ennen kuin yö on päättynyt. Hänelle tullaan panemaan hengityskone, koska hän menee niin huonoon kuntoon”, mutta minä sanoin, ”sen jälkeen hän pääsee siitä pois; ja tähän aikaan huomisiltana sinun vaimosi tulee olemaan kotona– näin sanoo Herra!”
26 Ja ihmiset alkoivat– mies alkoi riemuita. Ja pappi pudisteli päätään ja katsahti lääkäriin; lääkäri pudisti päätään ja käveli sinne kuin olisi tullut hulluksi. Niinpä, minä katsoin heitä, kun he kävelivät ohitseni. Ja pojan isä tuli ja sanoi: ”Kuule poika, eiköhän meillä ole ollut ihan riittävästi tätä hulluttelua?”
Hän vastasi: ”Katso isä, minä vein lapseni– ensimmäisen lapseni (ja tehän tiedätte, että se pitää paikkansa), veli Branhamin luo ja hän rukoili sen puolesta vähintään 4 tai 5 kertaa. Vein sen sinne eikä se kertaakaan parantunut.” Hänellä oli lättäjalat. Ja poika sanoi: ”Yhtenä päivänä, minä olin siellä jonkun muun kanssa ja istuessani siinä, veli Branham sanoi, että 24 tunnin sisällä, minun lapseni jalat tulisivat suoristumaan. Hän sanoi: ”Seuraavana aamuna vaimoni ja minä pomppasimme ylös yhtä aikaa ja ryntäsimme kehdon ääreen, molemmat jalat olivat niin terveet kuin olla saattaa” hän sanoi: ”Jos veli Branham sanoo: ’näin sanoo Herra’ että minun vaimoni palaa kotiin 24 tunnin päästä, näkemiin, minä lähden panemaan talon kuntoon, että voin ottaa hänet kotiin.” Näin on. Ja saman tien hän lähti, pani kodin kuntoon; 24 tunnin päästä vaimo oli kotona, ja on ollut siellä siitä lähtien. Se tapahtui 2 vuotta sitten.
27 Ja tämä nainen, tuo isoäiti… Siis, hän oli tuon lapsen isoäiti, tytön äiti, kun hän kertoi siitä laitokselle, joka tuki juutalaisia, joka lähetti hänelle aika paljon rahaa joka kuukausi, kun nainen oli hyväksynyt jumalallisen parantamisen ja oli nähnyt sen, hänen tukensa lopetettiin, ja sanottiin: ”Me olemme… Me emme halveksi veli Branhamia; meillä ei ole mitään tuota miestä vastaan, mutta me emme voi sotkeutua jumalalliseen parantamiseen ohjelmassamme.”
No sitten, te olette ulkona Jumalan ohjelmasta, jos tuo…?… Olen mieluummin kiihkoilija maailman silmissä, ja otollinen Jumalan edessä, kuin– mitään mitä tiedän. Kyllä vain. Näin on. Kun Jumala osoittaa tekonsa ja toimintansa ja vahvistaa ne merkein ja ihmein… Hän on aina tehnyt niin, ja tulee aina tekemään niin. Niin kauan, kuin maailma on, tulee olemaan olemassa yliluonnollinen Jumala säätelemässä asioita. Ja Hänellä tulee olemaan aina joku, jonka päälle Hän voi panna kätensä.
28 Hänellä on seurakunta tänä iltana, joka on muodostettu koko maailmasta. Siinä on monia asioita, joita vastaan Hän on ja jotka pitää oikaista. Minä en voi oikaista niitä enkä ole voinut oikaista niitä. Minä en tiedä, miten oikaista niitä; eikä kukaan ihminen voi. Mutta on Jumalan asia tehdä se. Hän pitää siitä huolen. Se ei ole kenenkään ihmisen käsissä. Riippumatta siitä, kuinka monia inhimillisiä ohjelmia me panemme pystyyn, ne tulevat joka ikinen epäonnistumaan aivan yhtä varmasti kuin ne pystytettiin. Mutta, Jumala tulee itse pystyttämään ohjelmansa; ja Hänen ohjelmansa on Jeesus Kristus. Sikäli, kun minä tiedän, se on tulemista kastetuksi Kristukseen ja olla Pyhän Hengen johtama, vapautettuna tuomiosta.
29 Nähtyään, että Jumala sai Punaisenmeren väistymään, Joosua sanoi: ”Tuo selvitti asian minulle. Jumala sai Punaisenmeren väistymään.” Ennen Egyptistä lähtöä, Jumala, Mooseksen päällä kieppuvan tulipatsaan muodossa sanoi: ”Minä lähetän enkelini sinun edelläsi pitämään sinut suunnassa ja viemään sinut paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Kunnioita häntä, älä vihastuta häntä, sillä minun nimeni on hänessä.” [2. Moos. 23:21]
Näettekö te? Varmasti kyse oli Kristuksesta– Voidellusta. ”Minun nimeni on Hänessä.” Joosua oli pannut Hänet merkille kuten tuon miehen, jolla oli miekka vedettynä esiin. Ja me näemme Hänet tänään syntiuhrina, ja nousi sitten ylös, Immanuel, joka istuu hänen Majesteettinsa oikealla puolella korkeuksissa, rukoilee puolestamme, ja saa tapahtumaan mitä tahansa me tunnustammekin Hänen tehneen puolestamme. Halleluja!
30 Tiedän, että kuulostaa rajulta, ja kuulostaa kiihkoilulta, mutta moni ihminen pelkää niin kovasti fanaattisuutta, että hukkaavat pääasian. Oletteko koskaan panneet merkille, että variksenpelätit pannaan aina hyvän [/hedelmällisen] omenapuun ympärille? Ei ole kovin monta variksenpelättiä… Mikä variksenpelätti on pelottelemaan sinua pois oikealta asialta? Jatka vain eteenpäin niiden välissä. Kauan sitten, oli aito Pyhä Henki; Pyhällä Hengellä täytettyjä uskovaisia. Merkkejä ja ihmeitä ja osoituksia yliluonnollisen Jumalan olemassaolosta; Kuninkaasta leirissä, joka erotti Mooabin Israelista. Siinä oli ero.
Se oli ero Kainin ja Aabelin välillä. Kain oli hyvä mies, niin oli Aabelkin. Kain oli Jumalaan uskova mies; niin oli Aabelkin. Mutta Aabelilla oli hengellinen ilmestys, joka tiesi, että kyse oli verestä, ei hedelmistä. Ja hän uhrasi Jumalalle kelvollisemman uhrin kuin Kain, jonka Jumala otti vastaan.
31 Kuunnelkaapa; täältä tulee paikalle Mooab, joka on niin fundamentaalinen kuin fundamentaalinen voi olla. Hän noudatti jokaista fundamentaalista opinkappaletta, jotka Sana opettaa. Ja hän pystytti ne 7 alttariaan, 7 uhria, 7 mullikkaa, 7 pässiä; aivan sama uhri kuin Israelissa oli: 7 alttaria, 7 mullikkaa, 7 pässiä, [se oli] kuvaannollisesti Jeesuksen tulemus, aivan yhtä fundamentaalinen kuin sielläkin oli. [Suom. huom: fundamentaalinen = jonkin aatteen tiukkaa, kirjaimellista tulkintaa]
Jos Jumala odottaisi sinun olevan fundamentalisti, silloin Hän ei olisi voinut tuomita Mooabia, ja hyväksyä Israelia. Se olisi ollut epäreilua. Kain oli yhtä fundamentaalinen kuin Aabelkin. Hän oli uskovainen, rakensi seurakunnan [/kirkon /rukoushuoneen] ja palvoi, uhrasi uhrin, nöyrtyi Jumalan edessä. Jos pitäisi olla ainoastaan uskovainen…
Sanot: ”Olen uskova.” No, jos Jumala ei anna sinulle lainkaan Pyhä Henkeä, sinä et vielä ole uskova. Pitää paikkansa, sillä, Jumala on velvollinen antamaan sinulle Pyhän Hengen.
Kun Hän sanoi: ”Tehkää parannus, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, Jumala on velvollinen tekemään sen. Kelle se sitten on? Apostoleilleko? Ei toki. Pietari sanoi: ”Se on teille ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka ovat kaukana, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Huolimatta siitä, kuinka kaukana ollaan, se on jokaiselle uskovaiselle. Voi, teologit ”vetelevät kittiä” päälle, muttei asia siitä miksikään muutu, Se tekee tällä hetkellä vesoja kaikkialla. Aamen. Minä olen niin iloinen Herran Jeesuksen ja Hänen kansansa puolesta!
Mitä minä yritän? Yritän saada teidät ymmärtämään mikä– mitä– asemanne [/missä te olette]. Jos te vain saisitte– saisitte silmänne auki, katsokaa kauemmaksi, missä te seisotte, no sairaudethan tulevat sulamaan pois teistä kuin lumipallo kesällä, kuumalla hellalla; taudit ja niin edelleen, koska Kristus lupasi sen. Se on Hänen lupauksensa.
32 Siis, katsokaapa, kun tämä enkeli kieppuu ihmisten päällä Tulipatsasmerkkinä. Se tapahtui öiseen aikaan. Päivällä se näytti valkoiselta pilveltä, joka kierteli heidän yläpuolellaan. Kun he olivat sen alla, Hän [Herra] sanoi: ”Siis, minä olen antanut teille Palestiinan. Se on kokonaan teidän; mene ja ota se omaksesi. Siinä kaikki, mitä sinun pitää tehdä.”
No, siitä aloitettiin; Jumala siunasi heidät ja soi heille valtavia ilonaiheita, ja valtavia herätyskokouksia ja niin edelleen, kun oltiin matkalla. Ja he tulivat suoraan tuohon paikkaan, ja koska he olivat nähneet, että se kaikki oli valtavan valtapuolen hallussa, ihmiset olivat peloissaan. Jumala sanoi: ”Miten kauan minun pitää teitä sietää?” Hän sanoi: ”Mooses, astu sivuun, niin minä isken jokaisen heistä kuoliaaksi. Sen jälkeen, kun minä näytin nämä…”
Jos tämä ei ole kuva nykyisestä helluntaiseurakunnasta, kun sanottiin: ”Ja niin monia ihmeitä, kuin minä näytin heidän edessään ja näytin uskottomien silmien edessä, että minä olin valinnut heidät. Ja minä tein nämä ihmeet eivätkä he silti usko minua!” Mikä– mikä nuhde seurakunnalle. ”Niin monia asioita kuin minä tein, olen parantanut sairaita, rampoja, sokeita; olen herättänyt kuolleita; olen tehnyt ihmeitä; olen tehnyt kaikkea ympäri maata, ja silti, ihmiset eivät usko minua. Minä annan heille Pyhän Hengen, otin heidät liittosuhteeseen.” Oliko Hän tehnyt Israelin? Varmasti, todella läpi Punaisenmeren, kasteen siinä ja siitä, antoi ihmisille ilon, onnen, teki ihmeitä ja ruokki heidät: silti ihmiset eivät uskoneet. Ja Hän sanoi: ”Tämä menee kyllä vähän yli minun ymmärrykseni!”
”Voi, meille riittää seurakuntaan kuuluminen. Kunhan me kuulumme seurakuntaan, kaikki on kunnossa, luulisin.”
33 Ja täältä Joosua ja Kaaleb tulevat takaisin ja sanovat: ”Maa on todellinen. Tässä on todiste.” Ylistys Jumalalle! ”Tässä on todiste siitä, että Jumalan lupaus on totta. Meillä on todiste, joka osoittaa sen.”
Ihmiset sanoivat: ”No…” toiset, siis sanoivat: ”Ei sitä voi tehdä. Ei se onnistu. Siihen on sekoittunut aivan liikaa hurmahenkisyyttä. Me emme yksinkertaisesti pääse… jos sen tekee, meidän kaikki kirkkokuntamme hajoavat. Me teemme näin…”
Voi, sama vanha virsi on nykyäänkin! Näin on. ”Voi, ei tule ikinä toimimaan; kuulkaa, siitä ei ikinä tule mitään.” Ei, me emme saakaan hommaa toimimaan, mutta Hän, joka sen sanoi, kykenee saamaan sen toimimaan! Jos Hän todella saa ihmiset riittävästi hallintaansa, saa heidät itselleen niin alamaisiksi, että Hän saa asiat toimimaan, minä sanon, että Hän saa sen toteutumaan. Meillä on todiste siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka nostettiin kuolleista ja joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ja me olemme kiiruhtamassa kohti millenniumia [1000 v.vk.]. Halleluja! Miten minä ylistänkään Häntä! Me lähdemme vielä jonakin päivänä. Herran joukkojen Sotapäällikkö on tulossa! Herra Jeesus Kristus vie meidät toiselle puolelle [/yli]!
34 Joosua, pelastaja… Mooses, kuva seurakuntaorganisaatiosta, joka toi lain ja niin edelleen, epäonnistui. No, miksi hän epäonnistui? Hän korotti itsensä Jumalan sijasta. Pitääkö paikkansa? Samoin on seurakunnan laita tänään; yritetään nähdä, kuka rakentaa suurimman rukoushuoneen, kuka saa parhaiten pukeutuvia ihmisiä, kuka saa kaupungin pormestarin ja kaikki julkkikset seurakuntaansa. Sellaisia nykyohjelmat ovat, kuten baptistit sanovat: ”Miljoona uutta [vuonna] 54.” En todella välitä; siis miljoona uutta, mitä? Siinä se. Miljoona osanottajaako? Silloin ei olla saatu vielä mitään. Minä ottaisin mieluummin yhden Pyhällä Hengellä täytetyn, ja Jumalan voimaa täynnä olevan, kuin miljoona kertaa miljoona osanottajaa. Mieluummin yhden elävän, Jumala mukanaan, joka uskoo.
Kyse ei ole siitä, kuinka monia me saamme liittymään seurakuntaan; kyse on siitä, kuinka monia me saamme Jeesukseen Kristukseen, joka uskoo ja antaa itsensä käsiteltäväksi [/alistuu], jotka löytävät asemansa ja seisovat Ikiaikojen Kallion lailla omassa palvelustehtävässään, ja valmiina. Voi, minä toivon, että Jumala asettaa paikalleen jokaisen täällä tänä iltana, ja kertoo teille, mitä pitää tehdä. Tämä vakava kriisi; me olemme Kades-Barneassa. Emmekö…
35 Katsokaas, ja syy siihen, että ihmiset kieltäytyivät… He vaelsivat 40 vuotta pitempään erämaassa, koska kieltäytyivät. Mikä piti kaikkia noita asioita… Minä uskon Kristuksen tulemiseen… Se on minun sydämessäni; voin samalla vaivalla sanoa sen. Kristuksen tulemus on myöhässä; myöhässä. Sinä sanot: ”Saarnaaja, mistä sinä oikein puhut?” Raamatusta. ”Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin tulee käymään silloin, kun Ihmisen Poika tulee.” [Matt. 24:37 KR92]
Nooan päivinä, Jumala oli pitkämielinen eikä halunnut, että yksikään olisi hukkunut. Jumala on pitkämielinen. Hänen tulonsa on myöhässä. Meidän olisi pitänyt olla jo millenniumissa 40 vuotta sitten, jos ihmiset olisivat antautuneet Jumalalle. Mutta, sen sijasta, ihmiset vetäytyivät takaisin ja muodostivat organisaatioita ja sitoivat itsensä –jopa helluntailaiset ja kaikki muutkin– tiukemmin vanhaan systeemiin: ”Meillä pitää olla seurakunta; me haluamme liittyä seurakuntaan; ja sitten me näemme, voimmeko saada enemmän jäseniä, kuin noilla muilla on.” Ja joku porukasta nousi pystyyn ja sanoi: ”Siis, minä uskon, ettei Jeesus palaa valkoisella hevosella, Hän palaa valkoisella pilvellä.” Ja tuo mies tulee ja muodostaa järjestön [/organisaation] ja saa joitakuita mukaan siihen.
Yksi sanoo: ”Siis, minusta meidän pitäisi kastaa tällä lailla.” Ja hän muodostaa organisaation. [Organisointi = toimivaksi kokonaisuudeksi järjestäminen; järjestö. Suom. huom.]
Toinen sanoo: ”Minusta meidän pitäisi kastaa eteenpäin.” Hän muodostaa itselleen organisaation; saman vanhan maallisen järjestelmän. Mutta Jumala, näinä viimeisinä aikoina, kutsuu ulos kaaoksesta, kaiken sellaisen keskeltä. Ihminen ei pysty siihen eikä ikinä tulisi tekemään sitä. Mutta Kristus, itse, tulee ja kutsuu. Me tulemme ylittämään Jordanin silloin, Me vielä ylitämme Jordanin.
36 Siis, katsokaa heitä. Ihmiset olivat erämaassa. Täällä olivat nuo saapuneet todisteet. Miten hän [Joosua] ajatteli, että he selviäisivät siitä? No, Mooses oli sanonut… tarkoitan, Jumala oli sanonut tulipatsaasta, Hän sanoi: ”Siis, kuulkaas, minä annan teille Palestiinan. Se on teidän. Minä annoin sen teidän esi-isällenne Aabrahamille, ja sanoin hänelle, että te tulisitte oleskelemaan siellä [täällä]…”
Haluaisin, että te panisitte merkille toisenkin asian; kuinka monta sukupolvea sitä varten täytyi kasvattaa? Viisi– 40… sukupolvi on 50 vuotta, Raamatun mukaan; 400 vuotta, joka tarkoittaa kahdeksaa sukupolvea.
Huomatkaa, sitten ihmiset… Ensimmäinen asia, siis, he… Mooses ilmestyi ja ihmiset luopuivat, lähtivät pois vielä 40:ksi vuodeksi. Sitten tultiin Palestiinaan– toiset 40 vuotta; 10 sukupolvea, joka tarkoittaa kymmentä heimoa, ja sitten ne heimon puolikkaat, tietenkin, valloitettiin maa. Täysin, miten ihmiset saivatkaan kaikki Sanat elämään, ei vain yhden Sanan, vaan sen, mikä Raamatussa on innoitettua I Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan.
37 Sitten tultiin Kadekseen, jossa ihmiset tultaisiin tuomitsemaan. Siis, seurakunta saapui Kadekseen, jossa heidät voitiin tuomita. Sitten kaikki seurakunnat istuivat alas, ja neuvottelivat joitakin vuosia sitten:
”Voisimmeko me tutkia vähän tätä Pyhän Hengen kastetta? Voisimmeko me vähän tutkia tätä Hengen lahjojen paluuta seurakuntaan?”
”Minäpä kerron teille mitä se saisi aikaan; meidän asiapaperimme ovat laadittu tällä tavalla. Me emme voi mennä siihen.”
Teksti numero yksi sanoo: ”Me emme voi vastaanottaa sitä.”
Toinen sanoo: ”Me emme voi vastaanottaa sitä.”
Mutta oli joitakuita ihmisiä, jotka sanoivat– jotka menivät Luvattuun maahan, ja palasivat todisteiden kanssa siitä: parantaminen on oikein, Pyhä Henki on oikein, Jumalan voima on oikein, ja koko Luvattu maa, joka meille on luvattu, on oikein. Kyllä vain!
38 Siis, kun Joosua oli siellä ja käveli ympäriinsä ylitettyään Jordanin, ja silloin alettiin taas syödä sitä entistä viljaa… Voin kuvitella, kuinka Joosua tuona aamuna, kun hänellä oli ollut suuri näky Herralta, jossa Hän sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi; Aivan kuten olin Mooseksenkin kanssa, tulen olemaan sinunkin kanssasi”, kutsui hänet eräänä iltana, ja sanoi: ”Siis, kuulehan Joosua”, ja antoi hänelle näyn, ”minun palvelijani Mooses on nyt kuollut. Nouse ja mene Jordanin yli sinä, ja koko Israelin joukko. Ja Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi. Yksikään ihminen ei tule kestämään sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niin kuin olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi. Ole vain luja ja rohkea, äläkä pelästy; jatka vain eteenpäin, minä olen sinun kanssasi. Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille.” [Joos. ~1:2-9]
Jalanjäljet merkitsevät omistusoikeutta, veli. Se, mitä seurakunta tarvitsee tänä iltana, ovat juuri nuo jalanjäljet täällä, tämän maan kamaralla. Älkää maleksiko Jordanin liepeillä kovin kauaa. Lähdetään täältä ja katsotaan, mitä meillä on. Selvä.
Joka kerta, kun hän painoi jalanjäljen, joka kerta, kun hän astui jalallaan, se merkitsi omistamista. Saatan nähdä Joosuan näyn jälkeen, hän sanoo: ”Siis, kootkaa koko Israel ja asettukaa Jordanille. Pyhittäytykää, peskää vaatteenne ja tulkaa joen törmälle aamulla. Minä näytän teille, mitä Jumalan kunnia on.” [Joos. 3:5] Aamen. Hänellä oli näky. [/mielikuva] Jumala sanoi hänelle Sanassaan; Sana sanoi: ”Minä annan maan sinulle. Se on sinun. Sinä omistat sen.”
39 Siis, miksi hän… Miksei hän mennyt yli ja puhdistanut kaikkea– kaikkia filistealaisia ja niin edelleen? Ja minä vastaan: ”Älä viitsi.” [/Antaa mennä!] Jotta teillä olisi silloin jotakin tekemistäkin. Jumala ei vain tökkää sormellaan teitä niskaan. Teidän pitää uskoa; teidän pitää taistella.
Kuten Peter Cartwright sanoi tuolle juopolle silloin– monet teistä ovat lukeneet siitä hänen… sanoi hänelle: ”Mitä sinä aiot täällä tehdä?”
Hän sanoi: ”Aion pitää kokouksen.”
”Kuka käski?”, hän sanoi.
”Herra”, hän vastasi.
Hän sanoi: ”Sinun pitää piestä minun ensin.”
Hän vastasi: ”No, jos se on minun seuraava hommani, selvän teki.” Riisui takkinsa, ja vetäisi häntä turpiin, istui hänen päällään ja takoi naamaan ja sanoi: ”Minun pitää taistella, jos aion hallita; pitää kasvattaa rohkeuttani, Herra.” Pieksi kaverin ja sanoi: ”Riittikö?”
Kaveri sanoi: ”Jep”, puristi hänen kättään, tuli myöhemmin takaisin ja pelastui.
Sitä me tarvitsemme. Teidän pitää vähän taistella, ei nyrkein, vaan todistuksellanne, Jumalan voimalla, Sillä tavalla te voitatte, Karitsan verellä ja todistuksellanne. Sano perkeleelle, että te ette ole sen talutusnuorassa. ”Sinä olet pannut tämän sairauden minuun, mutta Jeesus Kristus vapautti minut siitä. Hän on luvannut sen minulle.”
40 Siis, kuunnelkaapa; Hän sanoi: ”Minä lähetän teille merkin. Tulipatsas tulee johdattamaan teitä koko matkan. Seuratkaa vain sitä; se vie teidät.” Näin on. Ja ihmiset pääsivät sinne ja tulipatsaasta tuli mies. Hän sanoi: ”Minä olen Jumalan sotajoukkojen päällikkö. Me olemme päässeet tähän asti. Lähdetäänpä nyt eteenpäin”, hän sanoi.
Siis, heidän edessään oli koko tuo valtava maa, ja kaikki sotilaat. Ja nyt tuo Jumalan sotajoukkojen Päällikkö– Hänkin oli sotilas. Niinpä Hän sanoi: ”Siis, Joosua, älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi, eikä yksikään ihminen kestä sinun edessäsi koko elämäsi aikana.”
Voi, että. Joosua sanoi: ”Nyt me menemme katsomaan, miltä tuo maa näyttää.” Ja niinpä hän lähetti sinne vähän vakoilijoita. He lähtivät, ja portto Raahab piti heitä piilossa yön yli. Haluan, että kiinnitätte huomionne toiseenkin asiaan. Katsokaa, mitä tapahtui heidän ollessaan siellä Raahabin kotona.
Portto Raahab, hän piilotti heidät katolle, noiden pellavanvarsien alle; lähetti nuo miehet porttien ulkopuolelle, palasi takaisin ja sanoi: ”Siis…” Hän sanoi… siis katsokaa, millaisen liikkeen Jumala teki saadakseen Joosuan taas luottamaan itseensä. Hän sanoi: ”Koko tämä maa vapisee pelosta sinun takiasi.” Ihmiset sanovat: ”Me olemme kuulleet, mitä Herra on tehnyt teidän hyväksenne.” Aamen. Tällaista minä rakastan. Älkää pelätkö. Jumalalla on oma hetkensä; Hän tulee paikalle ennen pitkään.
”Koko maa pelkää teitä. Kun me kuulimme, että Jumala oli kuivannut Punaisenmeren ja antoi teidän mennä yli, hukutti faaraon armeijan, antoi teille ruokaa erämaassa mannan muodossa, ja nosti ylös vaskikäärmeen [pronssi- KR92] sovitukseksi. Hän teki kaikkia näitä asioita teille. Ja minä tiesin, miten te tuhositte Oogin ja– ja ne muut kuninkaat. Minä olen nähnyt, mitä te teitte; tuhositte täysin. Ja kun, me kuulimme sen, ja te suuntasitte kulkunne tännepäin, me näännyimme pelosta todellakin. Yhdessäkään meistä, ei ole jäljellä enää rohkeutta.”
41 Kun he [vakoojat] palasivat ja kertoivat sen Joosualle, minä voin kuvitella kuinka hän sanoi miekkaa heiluttaen: ”Kunnia Jumalalle, Hän on edellämme.” Aamen. Mikä sai ihmiset nääntymään pelosta? Mikä sai ihmiset niin pelokkaiksi, vaikka he olivat suurempia? ”No mutta”, he sanoivat: ”me näytämme aivan heinäsirkoilta heidän rinnallaan.” Miten he saattoivat pelätä? Hehän olivat vahvojen muurien suojassa, heillä oli suuria linkoja ja kiviä ja kaikkea, ja keihäitä ja kaikkea; heillä oli tuhat kertaa tuhat kertaa tuhatkertainen ylivoima. Varmasti he olisivat pärjänneet. He olivat yhtenäisiä: ”Miksemme me jyrää tuota porukkaa, kourallista pieniä, raihnaita, pikkuruisia, kitukasvuisia miehiä, jotka taistelevat sirppien ja semmoisten kanssa? Eihän heillä oli minkäänlaisia sotajoukkoja, hehän eivät voi muuta kuin vain kävellä kuluneissa sandaaleissaan– eivät ole sotureita ollenkaan, he ovat telttailijoita ja oleskelijoita ja hurmahenkiä ja hihhuleita. Siis, miksemme me… He seisovat tuolla joentörmällä huutamassa ja kiljumassa ja tuottavat häpeää… Siis, miksemme me voi aseistaa itseämme ja vastustaa heitä?”
Mutta, heidän sydämissään ei ollut mitään. Miksei? Jumala sanoi: ”Minä lähetän pelkoni teidän edellänne.” Aamen. Siinä se. ”Minä lähetän pelkoni teidän edellänne, sillä te olette minun kansani; minun liittoni kansa. Minä olen kutsunut teidät valinnan kautta. Minä olen valinnut teidät. Minä olen asettanut teidät ruumiiseen ja teidän on ympärileikattu. Nyt te olette uskovia. Ja jatkakaa; minä olen teidän kanssanne. Tuo kaikki on teidän.
42 Verrataanpa sitä tähän päivään; Palestiina kuului Israelille. Se oli heille kotipaikka; paikka, jossa asua. Tämä ruumis on teidän. Jumala antoi sen teille. Se on teidän asuinpaikkanne. Jumala halusi, että teillä on sellainen. Mutta perkele on muuttanut sisään: syöpä, tuberkuloosi, sairaudet. Sanot: ”Minäpä hoidan sen pois. Minä teen sitä; minä teen tämän.” Mutta tiedättekö mitä? Jotakin tapahtui. Tulipatsas on tullut keskuuteemme, Herran sotajoukkojen Päällikkö. Ja jokainen riivaaja, joka on saanut ihmisen sidotuksi, tänä iltana pelkää kuollakseen. Varmasti pelkää. Ne vapisevat pelosta. Miksi? Ne kuulevat… Mitä– miksi nuo filistealaiset olivat kauhuissaan? Miksi kauhu valtasi Jerikon? Koska kansa, jolla oli lupaus, oli matkalla tullakseen sisään. Aamen.
Se, joka sai lupauksen, kansa, liiton kansa, Luvatun maan kansa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, on jopa viimeisinä päivinä saanut lupauksen, että Jumala tulee herättämään kuolleista [/nostamaan ylös] tämän ruumiin ja tekemään siitä täydellisen. Ja meillä on sen ominaisuuksia jo nyt. Niinpä, riivaajat pelkäävät. Niiden isä, perkele kärsi tappion Golgatalla. Ja Herran joukkojen Päällikkö on tullut tänne Pyhän Hengen muodossa.
Usko Isään, usko Poikaan
Usko Pyhään Henkeen; kolme yhdessä;
Riivaajat vapisevat ja syntiset heräävät;
Usko Jehovaan vavisuttaa kaikkea.
43 Halleluja! Riivaajat ovat liikkeellä, sillä Jeesus Kristus, Ylipäällikkö sanoi: ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia.” Ihmiset epäonnistuivat pääsemään siihen 40 vuotta sitten, mutta nyt me tulemme; otamme maan omaksemme. Sama Tulipatsas, sama Ylipäällikkö johtaa Herran joukkoja. Se on teidän maanne. Jumala lupasi pitää teidät terveinä. Hän antoi sinulle tuon ruumiisi. Se on sinun; omistusoikeuden kautta. Perkele yrittää ottaa sen haltuunsa. Hänellä ei ole valtuuksia tehdä sitä. Hän vapisee tänä iltana. Halleluja! Jumalan voiman pyörre liikkuu tässä rakennuksessa, saatana vapisee. Voi, jospa ihmisillä vain olisi uskoa. Sen sydän on melkein mennyttä; se raukeaa [/sulaa] hänessä. Miksi? ”Oi”, sinä sanot, ”lääkäri sanoi, että …” Kyllä, mutta ne [/riivaajat] tajuavat, että Herran sotajoukko on tulossa sisään. Niin se on. Samantekevää, kuinka korkeaksi muurit on tehty. Se ehkä on piiloutunut lääkärin katseelta, mutta se ei ole suojautunut Jumalan katseelta. Hän saattaa todellakin hämätä lääketiedettä, mutta hän ei kykene todellakaan hämäämään Jumalaa. Halleluja!
44 Joosua, tuo pelastaja– Joosua tarkoittaa pelastaja. Hän saapuu paikalle – tänne tänä iltana ottamaan komennon. Älkää olko huolissanne. Uskokaa. Kuinka minä rakastankaan tätä! Minä uskon, että Tulipatsas on kanssamme tänä iltana. Herran sotajoukkojen Päällikkö on täällä tänä iltana. Miekka on vedetty esiin. Hän saattaa kyllä pelätä lääketieteellistä merkkiä; siis, hän ei pelkää sitä–tarkoitin. Koska, ihmiset eivät ole koskaan kyenneet… He yrittävät ankarasti, ja minä toivon, että sellainen saadaan aikaan, jotakin, mikä parantaa syövän, jotakin, jolla näitä asioita voidaan tehdä. Mutta, tähän asti, perkele uskoo, höynäyttäneensä heitä. Mutta, kun Kristuksen miekka iskee, se ei pysty ikinä pitämään puoliaan sitä vastaan. Hän hakkaa jokaisen syövän irti; Hän nostaa ylös sokeat ja ahdistetut. Hän tekee sitä joka puolella.
Ja Hän on täällä tänä iltana; suuri yliluonnollinen Herra Jeesus Kristus, suuri ”Minä Olen”, suuri ”Alfa, Omega”, ”Alku ja Loppu.” Miksi? Maa kuuluu meille. ”Kaikille, jotka tulevat tyköni, minä annan ikuisen elämän ja nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.” Aamen. Meillä on siitä täällä todiste. Ihminen, joka makasi viime viikolla kuolemaisillaan, kun Mayo:t ja muut olivat torjuneet hänet, joka ei koskaan tulisi olemaan terve; ei tiedetty, mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä, ja tänä iltana täysin normaali ja terve: todiste. Maa on meidän. Halleluja! Otetaan se. Aamen. Valloitetaan se. Jumala lupasi sen meille. Se kuuluu sinulle; se kuuluu minulle. Se on sinun omaisuuttasi, jos sinä vedät miekan esiin. Tätä se on. Kävellään sinne ja revitään muurit alas. Halleluja!
Taistelu käy, oi kristitty soturi
Kasvotusten; tiukassa muodostelmassa
Aseet kiiltäen ja värit hulmuten
Oikea ja väärä ottavat tänään yhteen!
Taistelu käy, mutta älä uuvu;
Ole vahva ja pidä Hänestä tiukasti kiinni;
Jos Jumala on kanssamme, Hänen kunniansa yllämme,
Me laulamme lopulta voittolaulun!
Meidän pitää. Olemme matkalla Luvattuun maahan. Ylösnoussut Herra Jeesus on täällä nyt. Uskotteko te sen?
45 Oi, Herra Jeesus, Jumalan Poika, suuri pakanaseurakunnan Joosua, johda meidät ulos tästä erämaan kaaoksesta, sillä vähäpätöiset kiertelevät pyhiinvaeltajat matkaavat sinne tänne erämaan läpi; Herra, ylös ja alas, edestakaisin, johtajien takia, jotka ovat ryöstäneet heiltä lasten leivän. Oi Joosua, Joosua, Herra Jeesus, ”Minä Olen”, tule sisään tänä iltana voitokas usko mukanasi. Ota haltuusi jokainen sairas henkilö täällä. Jos on syntisiä, ota hänet haltuusi, ravistele häntä, kerro hänelle, että me olemme tässä Jordanilla.
Oi Jumala, jonakin päivänä, sinä kokoat lapsesi, pyhitä heidät verelläsi. Sinä tuot heidät joen törmälle katselemaan tuota maata, muuttumaan hetkessä, silmänräpäyksessä, ja ylittämään Jordan. Tuota hetkeä me odotamme.
Isä, me rukoilemme, että Sinä lähettäisit Jeesuksen ja tulkoon Hän tämän yleisön sekaan ja tehköön sitä, mitä Hän sanoi tekevänsä, ja paranna sairaat ja vaivaiset ja ahdistetut; sillä me pyydämme tätä Hänen nimessään. Aamen.
46 Uskokaa Jumalaan. Minä sanon teille, rakas veljeni, sisareni, Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika ei epäonnistu koskaan. Hän ei voi epäonnistua. Mihin meidän pitää katsoa tänä iltana? Meillä on Johtaja tänä iltana. Se on Joosua numero 2, ei kukaan muu, kuin Herra Jeesus Kristus itse, Herran sotajoukkojen päällikkö. Hän on kansansa kanssa. Hän on täällä voimassaan. Hän tuo todisteen seurakuntaan ja osoittaa olevansa Parantaja. Hän osoittaa todisteet oikeiksi kansansa kautta. Hän antaa sille Pyhän Hengen kasteen. Hän tulee paikalle ja antaa ottaa itsestään kuvan meidän kanssamme.
Hän tekee kaikkensa osoittaakseen sinulle, ettei pidä liittyä metodisteihin, baptisteihin tai helluntailaisiin tai Branham tabernaakkeliin, vaan liittyä Jeesuksen Kristukseen, ja uskoa Häneen. Millään, riippumatta siitä, missä seurakunnassa sinä käyt, ei ole mitään tämän asian kanssa tekemistä. Sinun sydämesi suhde Jumalaan on se, mitä Hän katsoo. Näin se on. Usko Häneen yliluonnollisena, ylösnousseena Herrana Jeesuksena!
47 Onko täällä yhtään syntistä, joka nousisi pystyyn ja sanoisi: ”Selvä, siis, minä itse haluan liittyä tuohon väkeen uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.” Nouse ylös; onko täällä ketään syntistä, joka haluaisi liittyä Herraan Jeesukseen Kristukseen ja olla uskova, nouse ylös. Teitä on pyydetty tekemään sen. Voikoon Herra Jeesus… Yleisössä ei ehkä ole yhtään syntistä sikäli, kun minä näen; sitä minä en tiedä; mutta Jeesus Kristus tietää.
48 Rouva siellä, joka istuu valkoinen shaali päällä, istutte aivan täällä, Jumala paransi juuri teidät niveltulehduksestanne. Nouskaa ylös. Se on poissa, eikö olekin? Jos se pitää paikkansa, heiluttakaa kättänne. Niveltulehduksen kivut ovat poissa. Pitääkö se paikkansa? Herra Jeesus Kristus on parantanut teidät. Te olette terve.
49 Rouva, joka istuu siellä takana, jolla on naistenvaiva, katsotte siitä sen miehen olan yli, joka istuu siellä, aivan siinä sen naisen toisella puolella, jolla on punainen takki, [hän] jolla on naistenvaiva, te, rouva, kyllä; nouskaa seisomaan. Se rouva, aivan siinä, ruskea skottimyssy päässään, teillä on ollut naistenvaiva, eikö olekin rouva? Teillä ei ollut rukouskorttia, vai onko? Eihän teillä ole rukouskorttia? Siis on. Selvä, te ette tarvitse sitä; te lähdette kotiin terveenä. Näin on. Jumala teitä siunatkoon. Teillä on ollut laskuputki tuon naistenvaivan takia; pitääkö paikkansa? Se on ollut– jokin märkäpesäke, se se oli. Teillä on ollut kipuja kyljessä, ja se laskuputki tuli siitä. Pitääkö paikkansa? Heiluttakaa kättänne, jos se pitää paikkansa. Näettekö? Teillä ei ole sitä enää; Jeesus Kristus on parantanut teidät.
50 Tämä rouva; minä näen Herran enkelin seisovan siinä yläpuolella, missä hän istuu. Se on se iso rouva. Hänellä on punertava neulepaita. Hän on kärsinyt hermoheikkoudesta. Hän istuu siellä pyytämässä vapautusta siitä. Pitääkö paikkansa, rouva? Jos pitää, ravistakaa kättänne. Te olette siitä vapaa nyt; te voitte lähteä kotiin. Jeesus Kristus on parantanut teidät. Eilisen Jeesus Kristus on tätä päivää.
51 Nuori mies, joka istuu siellä, pankaa käsi sen pojan olalle, joka istuu siinä teidän vieressänne. Sanokaa hänelle, että menee syömään illallista. Hänellä oli vatsavaiva. Hän on nyt parantunut. Jumala sinua siunatkoon, nuorimies. Mene nyt kotiin, ja sinä tulet paranemaan. Sinä rakastat Herraa Jeesusta, etkö rakastakin? Uskotko sinä, että olet parantunut? Sinä olet. Nouse seisomaan hetkeksi todisteeksi. Nyt, mene kotiin. Sinä olet ollut levoton ja järkyttynyt ja kaikkea; sinä lähdet kotiin ja olemaan terve. Jumala sinua siunatkoon.
52 Rouva ist… Sillä kaverilla siellä takana on poskiontelovaiva, aivan takana sinun takanasi siellä; uskotko, että Herra Jeesus parantaa sinut? Uskotteko, herra? Uskotteko te, että Hän parantaa teidät? Jumala teitä siunatkoon. Teidän uskonne on parantanut teidät.
Pankaa kätenne siellä sen viereisen rouvan päälle, koska hänellä on tyrä. Hänkin haluaa parantua siitä. Jumala teitä siunatkoon, rouva. Uskotteko te, että teidät myös parannetaan? Jumala teitä siunatkoon. Te voitte saada sen, mitä…
Sillä pikkuisella siellä teidän vieressänne on myös munuaisvaiva. Haluatko parantua, poika? Nouse ylös ja ota vastaan Herra Jeesus Kristus. Uskotko sinä, että olet parantunut? Sinä olet! Jumala sinua siunatkoon. Se on lähtenyt sinusta.
53 Joosua, Herran Enkeli, joka johti Israelia, on Herra Jeesus Kristus. Hän on täällä voimassaan ja ylösnousemuksessaan. Te ette tarvitse rukousjonoa; se, mitä te tarvitsette, on usko. Uskotteko te sen? Jos uskotte, nouskaa ylös juuri tällä hetkellä, ja ottakaa vastaan paranemisenne ja lähtekää terveinä kotiin, jokainen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Iloitkaa, ylistäkää ja antakaa Hänelle kunnia. Kiittäkää Häntä paranemisestanne. Jos te uskotte, heiluttakaa kättänne!
Nouskaa, Herra ylös, te ette parane siinä istuessanne. Jokainen, nouskaa ja ylistäkää Jumalaa. Isä, Jeesuksen Kristuksen nimessä, paranna jokainen sairas ihminen!