55-0118 TÄMÄ SUURI SOTURI, DAAVID
(This Great Warrior David)
Chicago Illinois, USA, 18.1.1955

¹       …usko ainoastaan:

Usko ainoastaan, usko ainoastaan, kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.

Rukoillaanko?

Meidän taivaallinen Isämme, kuten tuo laulu saa meissä aikaan jotain, että… Ympäri tämän maailman kansakuntia, me olemme kuulleet niin monilla eri kielillä: Afrikan heimojen parissa, merten takana Intiassa; monien eri uskontojen keskuudessa; kaikkialla Euroopassa huudahdettavan: ”Usko ainoastaan.” Me olemme nyt tänä iltana tässä ihanassa suuressa Chicagon kaupungissa, laulamassa vieläkin ”Usko ainoastaan.” Me rukoilemme, taivaallinen Isä, että tämä ilta olisi meille yksi merkittävä ilta; että joka ikinen ihminen tällä uskoisi, tänä iltana, koko sydämestään.

Voikoot sinun Pyhä Henkesi laskeutua ja saada otteen sydämistä, ja julistaa Jumalan rakkautta ihmisille, Isä, ja pehmentää kiviset sydämet. Aseta Jumalan sana sinne ja tulkoon se sitten kastelluksi uskolla niin, että mihin se sitten onkin asetettu, se kasvaisi siellä pelastuksen puuksi. Suo se, Isä, olisipa se sitten pelastus sielulle tai ruumiille. Me pyydämme Jeesuksen nimessä, aamen.

Istuutukaa vain.

²       Herra teitä jokaista ja kaikkia siunatkoon; ja nyt näinä joinakin tulevina iltoina, siis, sunnuntaihin asti, meidän kokouksemme jatkuvat täällä rukoushuoneella, luulisin, yhtä iltaa lukuun ottamatta, ja luullakseni se on lauantai-ilta. Meille jäävät silloin keskiviikko, torstai ja perjantai ja sitten sunnuntai täällä. Me tulemme odottaen, että Herra siunaisi meitä ja kohtaisi meitä.

Tänä aamuna, minä sain vähän jonkinlaista vetoa, että tuskin pystyin… vilustuin aika lailla; mutta nyt se on poissa, minä olen siitä kiitollinen; joten minä kiitän hyvää Herraa hänen hyvyydestään.

Ja siis, me haluamme lukea vähän jotakin Sanasta; ja nyt, kun on viikon ensimmäinen ilta, juuri on aloitettu ja niin edelleen, no, me haluamme käyttää jonkin verran aikaa. Siis, ei yhtä paljon kuin eilisiltana, mutta ihan vähän aikaa. Me olemme joka tapauksessa myöhässä; kello on jo kaksikymmentä – kaksikymmentä vaille yhdeksän; ja me voimme ehkä aloittaa rukousjonon kello yhdeksän, jos Herra suo.

³       Kääntäkääpä esiin kanssani Sanasta luettavaksi I Samuelin kirjan 17. luku, jos haluatte lukea sen minun kanssani, ja aloitetaan 32:nnesta jakeesta.

Daavidin puhe tuli tunnetuksi. Se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luokseen. Daavid sanoi Saulille: ”Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taisteluun tuota filistealaista vastaan.” Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan. Sinähän olet nuorukainen, hän taas on sotilas nuoruudestaan saakka.” Mutta Daavid sanoi Saulille: ”Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu on tullut ja vienyt lampaan laumasta, minä olen hyökännyt sen jälkeen, lyönyt sen maahan ja temmannut saaliin sen suusta. Jos se on hyökännyt minua vastaan, minä olen tarttunut sen partaan, lyönyt sen maahan ja tappanut sen. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille. Onhan hän häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä.”

Lisätköön Jumala siunauksensa tähän sanaansa.

Haluan puhua muutaman hetken aiheesta Tämä suuri soturi, Daavid, ja huomisiltana, jos Jumala suo, haluan puhua aiheesta, Joosua, tuo soturi.

⁴       Siis, tämä ilta on Daavidin ilta; Daavidilla on todella ollut aina paikka minun sydämessäni, koska hän oli, kuten Jumala hänelle sanoi, ”hänen sydämensä mukainen mies.” Minusta on hienoa nähdä ihmisiä, jotka tietävät oman paikkansa, jotka tietävät, mistä puhuvat. Minusta on hienoa ihmisten puhuvan, riippumatta siitä, mitä he ovat, mihin uskontoon he kuuluvat jotka tietävät, ja mistä aiheesta he puhuvat, kunhan he tietävät, mistä puhuvat. Sellaisesta minä pidän.

Ja Daavid oli pikkuinen paimenpoika; hän asui Betlehemissä isänsä kanssa, joka oli Efraimin sukukunnasta. Ja jalosukuinen pikkukaveri, isänsä, kahdeksas lapsi, Iisain, joka oli efratilainen. ja Daavid, tiesi jo päiviensä alusta, tänne maailmaan synnyttyään, että Jumala oli hänen kanssaan; jo ennen kuin hänet oli siunattu tai voideltu, hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan; jos te tutkitte tuon kertomuksen todella tarkasti, miten Jumala…

Eilisiltana, minä puhuin tuosta samasta asiasta, että kutsu ja armolahjoja on ilman kääntymystä. Kyse on Jumalan valinnasta ja tietämisestä ennalta, joka tekee asiasta sellaisen. Jos meillä on kaipaus, Raamattu sanoo: ”Se ei ole sen teko, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka armahtaa.” Kyse ei ole siitä, että sinä haluat, tai sinä tahdot, tai mikä sinun kaipauksesi on, vaan siitä, onko se Jumalan tahto. Silloin, meidän pitää saada Jumalan tahto selville ja jos se istuu siihen täydellisesti, me voimme panna uskomme sen varaan ja sanoa: ”Tässä se on.” Ja me voimme juosta samaa tietä, jota Jumalan tahto juoksee.

⁵       Siis, me tiedämme, että Jumalan tahto on pelastaa kadotetut. Me tiedämme, että Jumalan tahto on parantaa sairaat – siis, jos me voisimme sijoittaa itsemme hänen tahtoonsa, se [sairaus] on ohi. Tälle pienelle kuulijakunnalle tänä iltana… Kuinka moni ihminen täällä, on sairas, näyttäkääpä kätenne; sairaat ihmiset täällä, jotka haluavat rukousta puolestaan, nostakaa kätenne, missä olettekin. Siis, katsopas, ei ole… meidän pitäisi lähteä kotiin täysin terveinä; katsokaa toisten…

Oi, ja muuten, jos te olette vielä täällä; jotkut ihmiset lähettivät todistuksensa. Oi, erinomaista… Jopa veli Joseph aikoo saada sijoitetuksi ne lehteensä – todistukset, mitä Herra teki ihmisille siellä, siinä samassa, kun heille puhuttiin, tai kun he saivat uskon; miten Herra Jeesus astui alas suuressa voimassa ja ilmaisi itsensä heille, paransi ihmiset kaikenlaisista sairauksista, jotka lähtivät ihmisistä; sairaudet, joita lääkärit eivät saaneet hallintaan, ovat jo lähteneet – siitä saakka, kun me olemme täällä Chicagossa olleet; Herra on parantanut ihmiset ja he ovat nyt terveitä – näettekö? He ovat täällä elävinä todistuksina; lähtevät kotiin, löytävät rakkaansa parantuneena ja kaikkea; aivan, niin kuin Herra puhui. Kelatkaa nauhaa takaisinpäin, ja nähkää, mitä Herra sanoo, tutkikaa, pitikö se paikkansa. Katsokaa – aivan, kuten hän sanoo, niin tulee tapahtumaan.

⁶       Ja nyt, Daavid, hän syntyi valinnan mukaisesti, josta Jumala sanoi:”…kutsu ja lahjoja on ilman katumusta.” Ja hän syntyi Jumalan valittuna palvelijana; ja kun hän oli pikkupoika, Israel oli – noihin aikoihin – erkaantunut Jumalasta. Ihmiset menivät ja valitsivat itselleen kuninkaan. He halusivat käyttäytyä kuten muutkin kansakunnat, niin kuin pakanat. Jumala oli heidän kuninkaansa, mutta ihmiset halusivat niin kuin muut kansat. Juuri silloin he joutuivat hankaluuksiin.

Ja milloin vain kun sinä yrität esittää jotakuta toista, saat odottaa vaikeuksia. Sinä voit… Veli Upshaw’lla oli pikkuinen iskulause, jota hän käytti: ”Et voi olla jotain, mitä et ole.” Juuri niin. ”Et voi olla jotain, mitä et ole”, joten pitäkää se mielessänne. Kun sinä yrität olla joku toinen, no, sehän on vain näyttelemistä.Jumala tietää sen, ja ihmisetkin tietävät sen; ja niinpä, sinä voit ihan hyvin olla oma itsesi.

Ja jos Israel olisikin pysynyt tuossa tilassa, mutta ihmiset sanoivat: ”No siis, katsopas nyt; kun kaikilla muilla kansoilla on kuningas, niin miksei meillä voisi olla kuningasta?” Juuri niin tapahtui teille, te helluntailaiset, kun te ajattelitte: ”No, muissa seurakunnissa kaikki ihmiset käyvät elokuvissa; ja naiset siellä leikkaavat tukkansa ja he pitävät lyhyitä mekkoja, ja sanovat olevansa kristittyjä, miksemme mekin voisi?” Siinä sitä ollaan. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] – kiitos; on ilo kuulla teidän sanovan noin. Kiitos; aivan oikein.

Eräs vanha metodistisaarnaajalla oli tapana laulaa: ”Me poistimme veräjäpuut; me teimme synnin kanssa kompromissin; me poistimme veräjäpuut, ja lampaat pääsivät ulos, mutta miten vuohet pääsivät sisään?” Te poistitte aidakset – siinä se. Se on totta. Siis, älkää nyt ajatelko, että minulla on jokin mittakeppi; ei minulla ole, mutta minä olen nähnyt, mitä evankeliumi saa ihmisessä aikaan, kun se saa hänestä todella otteen. Se saa ihmiset näyttämään erilaiselta, käyttäytymään eri lailla, pukeutumaan eri lailla, kävelemään eri lailla – sinä olet erilainen kaikin puolin. Juuri niin; ja poistakaapa vain veräjästä kerran riu’ut, niin näette, miten vuohet pääsevät sisään.

⁷       Mutta, Israel halusi matkia muita kansoja, ja juuri sitä seurakunta haluaa, matkia, tulla luopion tilaan. Ja siinä tilassa sitten – mitä ihmiset tekivät? He saivat itsellensä kuninkaan; ja Jumala valitsi sen kuninkaan. Ja ihmiset lähtivät etsimään itselleen tuota kuningasta, ja kun he löysivät isoimman, komeimman miehen, mitä löytää voi, valtavan, seitsemän jalkaa pitkän, jolla oli musta takkuinen tukka ja säteilevät silmät – sellainen veti ihmisiä puoleensa, ja he ajattelivat: ”Hänestä tulee upea kuningas.”

Mutta, kuten Jumala sanoi Samuelille: ”ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” Kun Israel valitsi itselleen kuningasta, ihmiset halusivat suuren, komean, vahvannäköisen kaverin, jolla oli leveät hartiat, ja suora selkä, joka ylivoimainen koko armeijaansa verrattuna. Mutta, kun Jumala valitsi oman kuninkaansa Israelille – pikkuinen, punakka, keskenkasvuinen kaveri, joka näytti aivan pieneltä mammanpojalta; ja se oli Jumalan valinta. Millainen ero! Näettekö te sen eron? Juuri sillä tavalla Jumala tekee joskus asioita. Hän tekee niitä niin poikkeavilla tavoilla, niin eri lailla kuin mitä me ajattelemme.

⁸       Lääkäri sanoo: ”Siis, tämä tapaus tulee kuolemaan tuberkuloosiin; miten hän voisi mitenkään parantua?” Se on lääkärin mielipide. Hän katsoo asiaa lääketieteellisestä näkökulmasta, muttei Jumalan näkökulmasta: ”Minä olen Herra, joka parannan sinut!” Se on eri juttu, näettekö?

Yksi katsoo asiaa yhdeltä kantilta; yksi viisauden näkökulmasta ja yksi katsoo asiaa hengellisestä näkökulmasta. Kyse on siitä, mihin sinä perustat uskosi. Jos lääkäri sanoo, että peli on menetetty, ja sinä uskot siihen, asia on ratkennut; näin se on. Mutta, jos lääkäri sanoo, että peli on menetetty, etkä sinä usko sitä, koska Jumala sanoi jotain muuta, katso, mitä tapahtuu, näettekö? Riippuu aivan siitä, mihin suuntaan sinä annat itsesi mennä. Jonka käyttöön sinä jäsenesi annat, sen palvelija sinä olet.

⁹       Siis, ei minulla mitään lääkäreitä vastaan ole; siis, muistakaa, minä uskon lääkäreihin siis… minulla on… minä sanon, että monta kertaa ihmiset kulkevat ympäriinsä ja sanovat: ”Siis, kenelläkään ei pitäisi olla lääkäriä. ” Minä olen kanssanne eri mieltä. Ei, he ovat Jumalan asiamiehiä, aivan samoin, kuin sinä tarvitset autoa, joka on tieteellinen keksintö; juuri niin. Sinä pärjäät paljon paremmin lääkärin kanssa, mutta lääkäri ei ole sinun parantajasi; Jumala on sinun parantajasi, näin on. Sinun lääkärisi on vain Jumalan apulainen; juuri niin, mutta kun lääkäri on mennyt niin pitkälle kuin pääsee, siinä on hänen rajansa; ja hän pystyy toimimaan vain sen perusteella, mitä hän näkee ja tuntee. Siinä kaikki, mitä hän osaa, mutta Jumala hoitaa lopun.

¹⁰   Eikä lääkäri ylipäätään paranna; hän voi panna kätesi paikoilleen, mutta kun hän lähtee kodistasi, kätesi ei ole kunnossa. Hän vain panee sen paikoilleen ja antaa Jumalan parantaa sen. Kun sinulle tulee umpisuolentulehdus, hän ottaa umpilisäkkeen pois, ja jättää asian Jumalan parannettavaksi, siinä kaikki. Hammas vedetään pois ja jätetään juttu Jumalan parannettavaksi; koska, lääke ei saa aikaan kudosta, sitä se ei tee, sitä ei ole tehty… vain elämä voi valmistaa kudosta ja Jumala on elämä; joten, he eivät pysty parantamaan yhtäkään asiaa; eivätkä he sellaista väitäkään; he yksinmertaisesti vain asettavat luun paikoilleen; tekevät leikkauksen, antavat lääkettä puhtaana pitämisen takia ja niin edelleen, kun taas Jumala saa aikaan parantumisen. Se on niin yksinkertaista.

Siispä, älkää halveksuko lääkäriä. Jos hän on hyvä lääkäri, kristitty lääkäri… Tiedättekö te mitä, minun matkoistani; Minulla on sellainen yleiskuva, kun olen jutellut terveysasemilla ja kaikkialla, missä minua on haastateltu, minä olen löytänyt enemmän jumalalliseen parantamiseen uskovia lääkäreitä, kuin sananpalvelijoita. Se on totta. Hyvin harvoin olen törmännyt lääkäriin, joka onkin puoskari; pitää paikkansa. Useimmat heistä sanovat: ”No todellakaan, pastori Branham, me emme väitä olevamme parantajia; Oi-voi, olen nähnyt tapauksia, joiden olen tiennyt olevan mennyttä ja olen nähnyt rukouksen tuovan ihmiset takaisin elävien kirjoihin; siis, no varmasti niin on”, sanottiin. Näettehän, he eivät väitä olevansa parantajia.

Siis, meillähän on joitakin rajoittuneita ja itsekkäitä, jotka ajatteleva, että he saavat sen aikaan, sitten he eivät kuitenkaan saavuta mitään. Tarkkailkaapa vain häntä; hän häipyy kuvasta varsin pian; ja Jumalan mies, joka luottaa Jumalaan…

¹¹   Eräs pikkuystäväni on ollut erinomainen lääkäri; hän uskoo Jumalaan, mutta hän ei ole ottanut häntä vastaan; ja viime viikolla – toissa viikolla se oli, hän tuli johdatetuksi Jeesus Kristuksen huomaan. Hän sanoi, että hänen liiketoimensa ja kaikki oli jo loppumaisillaan – hän ei ollut puhunut siitä. Minä sanoin: ”Älä huoli, asia tulee kyllä kuntoon” Te vain ryhdytte luottamaan Jumalaan, ja seuratkaapa vain, kuinka te alatte menestyä potilaittenne kanssa sairaalassa, ja sitä rataa. Pankaa Jumala etusijalle; rukoilkaa ennen kuin lähdette kotiin ja niin edelleen, ja ottakaa asiasta selvää.

Jos Herra suo, huomisiltana minä luen teille artikkelin Amerikan lääkäriliiton lehdestä, mitä siellä sanotaan jumalallisesta parantamisesta.

¹²   Siis, Daavid – tai siis Saul, kun hänet oli valittu, iso kaveri, hienon näköinen, roteva, suoraryhtinen – oi, loistava, ylivertainen armeijaansa verrattuna… Ihmiset sanoivat: ”Tässä on meidän kuninkaamme”; ja mihin se heidät johtikaan? Lopulta, luopion tilaan; ja heidän kuninkaastaan tuli luopio.

Ja nyt, kun Jumala näki, ettei ihmisten valinta ollut hyvä, Jumala valitsi heille kuninkaan, ja niin hän sanoi Samuelille: ”Täytä sarvi öljyllä ja mene Iisain tykö niin minä… ja kutsu hänen poikansa paikalle, niin minä kerron kenet heistä minä olen valinnut – kenet minä olen valinnut olemaan kuningas.”

Ja niin hän meni sinne, ja sitten, Iisaikin ajatteli, kuten Saul – tai siis, Samuel, pikemminkin, että tämä iso komea, nuori… Heistä kaikkein vanhin astui esiin, iso, roteva kaveri – hän sanoi: ”Tästä varmaan tulee kuningas.” Niinpä hän marssi paikalle pää pystyssä; kuten ihmiset kaikkialla, he todella… sellainen on psykologinen vaikutus ihmisiin.

¹³   Siis, tämän kaupungin ihmiset, miehet, haluavat tulla uskonnollisiksi: Ensi töikseen he etsivät suurimpia rukoushuoneita, mitä kaupungissa on, jossa roikkuu krusifikseja kaikkialla, ja tummennetut ikkunalasit ja topatut penkit ja kaikkea – sellaisesta ihmiset kuvittelevat löytävänsä Jumalan; koska se on suurta. Ja ehkä tämä ihminen saattaa olla joku merkkihenkilö ja ehkä kuuluisuudet käyvät siellä, mutta se ei tarkoita sitä, että Jumala olisi siellä. Yleensä, Jumalan valinta on jokin pikkuinen lähetysporukka jossain kulmauksessa, jossa ihmiset soittavat tamburiinia; taputtavat käsiään; joskus se on se paikka, jossa Jumala on. Juuri niin.

Siis, mutta inhimillinen puoli, inhimillinen henki, ihmiset etsivät sellaista suurta, loistavaa jotain ja hyväksyvät sen, minkä he näkevät loistavan. Mutta, kaikki, mikä kiiltää, ei ole kultaa; yrittäkää muistaa se, ja sitten…

¹⁴   Juuri sellaista maailmalle tänään tapahtuu; ihmiset ovat torjuneet todellisen yksinkertaisen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ja lähteneet etsimään jotakin suurta, tieteellistä, koulutettua, fiksua, älykästä, joka on opiskellut psykologiaa, ja saanut kandin tutkinnon ja muuta sen sellaista, siis.

Ja nuo suurenmoiset, miljoonien dollarien rukoushuoneet… Minä haluan kysyä teiltä jotain: miksi te rakennatte miljoonien dollarien rukoushuoneita, ja saarnaatte, että Jeesus tulee pian? Minä en sitä ymmärrä, ymmärrättekö te? Minä en pysty ymmärtämään sitä. Jos Jeesus tulee pian, mitä me siitä [kirkosta] välitämme? Pelastetaan ihmisiä – se on pääasia. Jeesus ei todellakaan sanonut: ”Rakentakaa isoja rukoushuoneita.” Ei, ei ikinä. Hän ei ikinä sanonut, että pitäisi olla seminaareja. Minulla ei ole mitään rukoushuoneita vastaan; ne ovat ihan hyviä; minulla ei ole mitään seminaareja vastaan; ne ovat hyviä, mutta Jeesus ei ikinä käskenyt meidän tehdä sellaista. Hän ei ikinä sanonut, että pitäisi rakentaa isoja rukoushuoneita, tai seminaareja. Hän ei ikinä sanonut, että pitäisi rakentaa sairaaloita tai kouluja; mutta ne ovat ihan hyviä. Muistakaa, minulla ei ole mitään niitä vastaan.

¹⁵   Mutta sen pääperiaatteen, jonka hän käski meidän tehdä, me olemme laiminlyöneet, ja ottaneet tilalle jotain toisarvoista. Me olemme rakentaneet mahtavia sairaaloita ja kouluja ja suuria paikkoja ja seminaareja, ja kouluttaneet saarnaajiamme niin, että he kykenevät puhumaan hienosti sanoja paisutellen ja käyttämään psykologiaa ja seisomaan jäykkänä ja sanomaan: ”Aamen”, niin sivistyneesti, kuin vain voi, ja kaikkea sellaista. Ja mitä se on saanut meissä aikaan? Ison joukon uskosta luopuneita ihmisiä; juuri niin; näin se on – emme muuta kuin joukon kylmiä, muodollisia välinpitämättömiä seurakuntia – kuin pakkassää, hengellisesti puhuen. Minä en sano tätä vitsinä, sillä tämä ei ole paikka, jossa vitsaillaan, vaan minä sanon, sen totuuden tähden; se on totuus.

Ja, miten meidät saatiinkaan sellaiseen tilaan, että me haluamme suuria asioita kaikesta huolimatta. Voi, kyllä, me haluamme… Jollakin kaverilla on yritys ja hän haluaa toisten yrittäjien kanssa… Hän menee kaupungin suurimpaan seurakuntaan ja istuutuu johonkin takariviin; panee nimensä kirjaan ja monesti, aivan kuten Israel teki, kun se valitsi Saulin, näettekö, omaa luokkaansa muihin verrattuna, siis; ja juuri sillä tavalla, me joudumme vaikeuksiin.

¹⁶   Mutta, Jumala sanoi Samuelille: ”Ota öljyastia ja mene sinne, niin minä kerron kenet pitää voidella.” No, Iisai tuli ja toi paikalle vanhimman poikansa, joka oli valtavan suuri, kuusi jalkaa pitkä, tai pitempi, ja sanoi: ”Tästä tulee kuningas”, ja poika käveli hänen editseen.

Samuel otti öljyastian ja sanoi: ”Epäilemättä, se on hän.”

Ja kun poika kulki hänen editseen, Jumala sanoi: ”Se ei ole hän; minä olen hylännyt hänet.”

Oi, Iisai sanoi: ”No, tämä kaveri on melkein hänen kokoisensa, me tuomme hänet näytille; hän on iso komea kaveri; hän näyttää hyvältä kruunu ohimolla, uusi puku päällä.” ”Miltä hän näyttääkään seisoessaan kansan edessä” – sillä tavalla ihmiset arvioivat paimeniaan nykyään. Mikä häpeä; juuri.

Ja kun kaveri meni Samuelin editse, Samuel otti öljyastiansa ja ryntäsi vuodattamaan sitä hänen päälleen.

Jumala sanoi: ”Älä hyväksy häntä; minä olen hylännyt hänet.”

Ja Iisai jatkoi heidän tuomistaan esiin, kunnes tultiin seitsemänteen – ja se oli siinä. Samuel sanoi: ”Siis, onko siinä kaikki, mitä sinulla on?”

Iisai sanoi: ”Siinä kaikki, mitä minulla on – kyllä, oh, minulla on pikkuinen kloppi tuolla jossain paimentamassa lampaita”, hän sanoi.

Samuel: ”No, mene hakemaan hänet; me istumme tähän siksi, kunnes sinä tuot hänet.”

Ja niin mentiin sinne; ja minä saatan nähdä kuinka he, jotkut näyttivät masentunutta naamaa, ja ajattelivat: ”No, ei takuulla siitä tule kuningasta.” Niinpä he…

Sillä tavalla ihmiset ajattelevat tänään: ”Jos sellaista kuin jumalallinen parantaminen on olemassa, sitä ei kyllä ole tuollaisen porukan keskuudessa. Mikään Jumalan voiman kaltainen ei voi olla…”

¹⁷   Eräs nainen oli – uutisreportteri kertoi minulle pohjoisessa, Oregonissa; hän sanoi: ”Siis, jos tuossa olisi muka jotain, eihän se tapahtuisi tuollaisen oppimattoman porukan keskuudessa, jota sinun kaltaisesi opettaa.”

Minä sanoin: ”Siltäkö sinusta tuntuu? Mene sitten johonkin isoon seurakuntaan, ja kuole. Jos sinä haluat parantua, tule käymään siellä”, sanoin.

Hän sanoi: ”Ennen, kuin minä tulen sinne parkumaan kuten nuo muut siellä tekevät… Minulla menee kylmät väreet pitkin selkäpiitä, kun minä kuulen ihmisten tekevän niin”, hän sanoi.

Ja minä sanoin: ”Sinä tulet jäätymään, jos sinä ikinä pääset taivaaseen, koska siellä tulet kuulemaan sitä runsain mitoin.” Näin se on. Minä sanoin: ”Kuulehan yksi asia, jos sinä pystyt…” Aivan kuten Naaman sanoi: ”Eivätkö minun maani vedet ole paljon parempia kuin nuo Jordanin mutaiset vedet.” Ja hän kääntyi kannoillaan, ja lähti aivan puhkuen palaamaan takaisin. Hän ei halunnut nöyrtyä.

Ja hän sanoi: ”No, selvä. Jos sinä haluat palata spitaalisi kanssa, siitä vain.” Ja kun hän nousi hevosensa selästä ja tuli paikalle ja nöyrtyi, ja kastautui mutaisessa vedessä, jossa Jumala käski hänen kastautua, hän pääsi eroon spitaalistaan. Näin on. Teidän pitää tulla Jumalan tietä, ei omaa tietänne, hänen tietään.

¹⁸   Ja huomatkaa; miten minä saatan nähdä Daavidin silloin; tässä hän tulee, ehkä lampaannahoista tehty paimenen vaatimaton takki päällään, hän ryntää paikalle – pikkuinen nynnynoloinen poika. Raamattu sanoo, että hän oli punakka, eikä hän ollutkaan kuin vain pikkuinen hontelo heppu, naismaisen kaunis, pikkuruinen heppu, joka ryntäsi paikalle. Ja Pyhä Henki tuli profeetan päälle, ja sanoi: ”Valele öljy hänen päällensä; hänet minä olen valinnut.”

Mikä pettymys se olikaan kaikille noille ihmisille, jotka seisoivat siellä, ja toivoivat noiden komeiden, isojen, vahvannäköisten miesten, olevan kuningas; mutta hän valoi öljyn pikkuisen Daavidin päälle. Ja siitä päivästä lähtien, Pyhä Henki oli Daavidin kanssa; Jumala oli hänen kanssaan. Hän palasi erämaahan onnellisena.

¹⁹   Ihmiset palasivat sieltä, ja Henki lähti Saulista. Hän oli luopunut ja loittoni niin kauas Jumalasta, että Henki lähti hänestä, ja paha henki otti hänen paikkansa, ja tuli Sauliin. Ja Saul oli tosi oikullinen, ailahteleva, pahantuulinen ja potki tavaroita pitkin paikkoja – ja kaikenlaista sellaista, millaisia ihmiset ovat maanantaiaamuisin. Niinpä he – hän oli ärtyisä kaiken aikaa. Tiesittekö te, että se on paha henki? Varmasti on.

Sitten, ihmiset eivät… Lääkärit eivät pystyneet auttamaan häntä yhtään. Silloin oli kyllä runsaasti lääkäreitä, mutta he eivät pystyneet sille mitään, koska kyse oli hengellisestä tilasta. Ja niin, jotkut miehistä olivat käyneet eri paikoissa ja nähneet vähän paikkoja; hän sanoi: ”Siis, me tiedämme, missä olisi eräs jumalallinen parantaja.”

”No mutta, kukahan se olisi?”

”Jessellä on poika, hän…”, sanottiin. Kyllä, hän on jumalallinen parantaja; kyllä vain oli; hän paransi musiikin kautta, aamen; niin hän vain teki! Hänellä oli pahojen henkien ulosajamisen lahja. Pyhä Henki ei noina aikoina ollut tullut, niinpä hän ajoi ne ulos musiikilla – soitti Jumalan sanoja. ”Herra on minun paimeneni, minulta ei puutu mitään. Vihreille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vesien tykö hän johdattaa minut”, ja se häiritsi niin kovasti pahoja henkiä, että ne lähtivät Saulista.

²⁰   Ihmekös tuo, että pahat henget eivät todellakaan pidä siitä; niiden on lähdettävä. Hävetkää te, jotka ette usko kielisoitinmusiikkiin. Daavid ajoi ulos riivaajia soittamalla kielisoitintaan; niin kirjoitukset sanovat; näin asia on, ja kun Daavid alkaisi soittaa, paha henki lähtisi Saulista – pitääkö paikkansa? Niinpä, tämä pikkupoika oli syntynyt maailmaan tiettyä tarkoitusta varten; uskotteko te sen?

Ja hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan; varmasti tiesi, koska hän kykeni… Hän oli mestariampuja; hän oli metsämies, ja hänellä oli pikkuinen linko, ja kun leijona otti… ja karhu eräänä päivänä pöllähti paikalle ja nappasi pikkuisen lampaan ja pakeni sen kanssa, ja Daavid otti linkonsa, ja täräytti leijonan maahan, ja otti lampaan sen suusta; ja kun leijona nousi pystyyn, tuli tajuihinsa, Daavid nappasi sitä parrasta ja antoi sille metsästyspuukostaan, ja se oli sen loppu. Siispä, hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan; hän tappoi myös sen karhun, ja hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan.

Ja siis, seuraava, mitä hän teki, hän soitti ja ajoi ulos riivaajia. Jos sellainen ei ollut Hengellä täytetty mies, niin minä en sitten ikinä sellaista ole edes nähnyt. Hän ehkä oli pieni ja punakka, mutta, hän oli Hengellä täytetty mies. Jumala oli hänen kanssaan.

²¹   Ja siis, seuraavaksi siellä puhkesi sota, ja filistealaiset tulivat ja sanoivat: ”Siis, me aloitamme sodan Israelia vastaan.” Ja Saul kokosi kaiken väkensä; ja tämä pikkuinen, punakka poika lähetettiin mäkien toiselle puolelle paimentamaan isänsä lampaita; ja sitten Iisai lähetti ne isot soturit sotaan taistelemaan, ja sanoi: ”Ei tuo kaveri pysty taistelemaan, ja niin me panemme hänet pois, sinne lampaiden kanssa; sitten, me lähetämme nämä isot miehet hoitamaan homman.”

Ja niin Iisai lähetti poikansa ja antoi heille miekat ja niin edelleen, ja keihäitä; ja he olivat harjaantuneita taistelijoita. He lähtivät sinne FT:idensä [fil. toht.] ja kaiken kanssa sotaan taistelemaan. Vihollinen on aina paikalla haastamassa ihmisiä.

²²   Ja sitten ilmestyi tuo iso heppu, Goljat, 9 jalkaa 3 tuumaa pitkä, valtavan iso kaveri; astui esiin ja sanoi: ”Minä teen teille ehdotuksen; miksi näiden kaikkien miesten pitäisi kuolla? Lähettäkää tänne yksi mies, ja antakaa minun taistella hänen kanssaan, ja jos hän tappaa minut, me olemme teidän palvelijoitanne. Jos minä tapan hänet, te olette meidän palvelijoitamme”, hän sanoi. Varmasti, vihollinen – kun hän saa etulyöntiaseman, häntä huvittaa rehennellä ja vaahdota sillä tavalla. Oh, hän heittikin kovan haasteen.

Sitten, kaikilla heillä oli jokin huomattava oppiarvo, ihmiset tärisivät; he pelkäsivät tuota kaveria, koska hän oli iso mies; sitten, hän leuhki epäröimättä 40 päivän ajan. Oletteko koskaan huomanneet, 40 on kiusauksen luku? On todella. Jeesus meni erämaahan 40:ksi päiväksi, kiusattavaksi. Neljäkymmentä on kiusaus; satoi 40 päivää ja niin edelleen; 40 on Jumalan kiusauksen luku.

²³   Ja sitten, pitkin… Iisai lähti ja haki poikansa ja sanoi: ”Daavid, mene hakemaan vähän leipää ja paahdettua maissia ja niin edelleen ja lähde ottamaan selvää, kuinka pojat voivat; ja hanki varmuus  siitä, että he elävät hurskaasti Jumalan edessä, ja palaa sitten takaisin.

Ja niin Daavid hakee pikku aasinsa, luultavasti, satuloi sen ja heittää paahdetut maissit ja leivän sen selkään ja lähtee kohti taistelua. No, suunnilleen niihin aikoihin kun hän saapui taistelukentälle; siis, sinä aamuna siellä seistiin; molemmat armeijat peloissaan. Siis, tämä iso Goljat astuu esiin tuona aamuna, useita paunoja ja taas paunoja painava rintapanssari yllään; ja säärensuojuksineen ja kaikkea… astelee esiin ja leuhkii jälleen ja sanoo: ”Minä häpäisen Israelin sotajoukot.”

Veljet, se sattui hänen kannaltaan sinä aamuna aivan vääriin korviin. Paikalla seisoi eräs pikkuheppu joka tiesi paikkansa; aamen.

²⁴   Se, mitä me tänä iltana tarvitsemme, on joku, joka tietää oman paikkansa. Tänä iltana me tarvitsemme miehiä ja naisia, jotka tietävät asemansa Jeesuksessa Kristuksessa; ja kun perkele esittää kovan haasteensa. Meillä on yhä Goljatteja, ja meillä on myös Daavideja; kiitos Jumalalle siitä.

Hän esittää taas väkevän haasteensa ja se sattui tuon väärän kaverin korviin; tuon erään pienen, kunnon hepun, joka on astelemassa paikalle; hänen täytyi katsoa ylöspäin nähdäksensä, millainen kaveri Goljat oli; mutta hän tiesi olevansa Jumalan valitsema ja että hänen yllään oli voitelu. Hän pani Jumalan koetteelle ja tiesi, kuka Jumala oli; hän tiesi, missä seisoi.

Siis, minä haluan, että te huomaisitte, miten kaunista tämä on – teille ihmiset.

Meidän pitää nyt pitää kiirettä, minä olen ylittänyt määräajan jo kolmella minuutilla.

²⁵   Huomatkaa, Daavid oli kutsuttu valinnan perusteella. Hänet oli valittu, kutsuttu, voideltu ja asetettu paikoilleen, näettekö; Jumalan valitsema, hänet oli kutsuttu lammaspaimenesta kuninkaaksi, voidelluksi, ja asetettu paikalleen. Kuunnelkaapa; Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef; Aabraham: valinta, Iisak: vanhurskautus, ja Jaakob: armo ja Joosef: täydellisyys, ei mitään Joosefia vastaan. No niin, siinä se on – kutsuttu. Oletko sinä Daavid? Kutsuttu, Jumalan ensin valitsema…

Kuinka moni täällä on kristitty; nostakaa kätenne. Sinä et ole omasta halustasi kristitty, vaan Jumalan halusta, aamen. ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni ellei Isä, joka on minut lähettänyt, (ensin) vedä häntä.” Sinä olet Jumalan , ennen maailman perustamista, valitsema olemaan kristitty, sanoo sana. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan voi tulla, ellei minun Isäni kutsu häntä.”

Ensin sinut valittiin, kutsuttiin. Sitten; kun Jumala valitsi sinut, sitten hän kutsui sinut, ja sinä otit vaarin hänen kutsustaan; sitten hän vuodatti sinun päällesi voitelevaa öljyä, Pyhän Hengen. Kun tuo öljyastia… mitä öljy edustaakaan Raamatussa? Pyhää Henkeä. Kun Samuel vuodatti öljyä hänen päälleen [Daavidin], hän kastoi hänet Pyhällä Hengellä symbolisesti; aamen. Toivon, että ymmärsitte; se tuli aivan uutena. Hän vuodatti öljyn hänen päälleen, se kasteli hänet kokonaan, koko sarvi sitä, aamen, ei säästeliäästi. Ja sillä tavalla Jumala vuodattaa Pyhää Henkeä ihmisen päälle, ei kitsaasti, hän todella upottaa [kastaa] hänet siihen, voitelee hänet Hengellä.

Pankaa merkille, juuri sillä hetkellä, hän, kun voitelu sattui häneen, hänet oli asetettu kuninkaan asemaan, aamen. Sinut on asetettu Kristukseen Jeesukseen kuninkaan ja papin asemaan. Pitääkö paikkansa? Sillä hetkellä, kun sinä vastaanotat Pyhän Hengen, Jumala asettaa sinut valtakuntaan, perilliseksi. Miten ihana kuva. Siinä se on.

²⁶   Aabraham: valinta, Iisak: vanhurskautus, sen, joka tulee, pitää olla vanhurskautettu uskon kautta. Jaakob: armo, ei minkään ansiosta, mitä sinä olet tehnyt, vaan Jumalan armon –, ja Joosef: täydellisyys, paikalleen asetettu; aamen. Daavid: valittu, kutsuttu, voideltu, ja paikalleen asetettu. Sinä: valittu, kutsuttu, voideltu ja asetettu paikalleen Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen. Yhden Hengen kautta meidät kaikki on asetettu paikalleen Kristuksen ruumiiseen. Oletko koskaan vielä kokeillut sitä?

Jokainen täällä oleva mies tai nainen, joka on kristitty tietää, että – sinun elämäsi yllä on ollut jokin. Kun sinä olit lapsi, sinä kaipasit palvella Jumalaa; jokin jyskytti sydäntäsi – se oli Jumalan valinta.

²⁷   Daavid, ennen kuin mitään oli koskaan vielä tapahtunut; ennen kuin hän oli saanut yhtään tuota voitelevaa öljyä ylleen, hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan. Hän tappoi karhun; hän tappoi lingolla leijonan, ja hän tiesi, että se oli tavalliselle ihmiselle yliluonnollista. Hän tiesi, mihin kykeni. Hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan, koska hänen koko sydämensä sykki Jumalan perään. Hän sanoi, Psalmissa 47, luulisin, että se oli jossain siellä: ”Niin kuin peura halajaa vesipurolle, minun sieluni halajaa sinua, oi Jumala!” Eipä siis ihme, että hän kykeni soittamaan pahat henget pois musiikillaan; hänellä oli jokin, josta soittaa; ja se tuli hänen sydämestään; ja perkele tiesi, että se tuli hänen sydämestään, ja hän tiesi, että Daavid oli Jumalan valitsema.

Ja siinä hän nyt oli: valittuna, kutsuttuna, voideltuna ja jo asetettuna kuninkaan asemaan, aamen.

²⁸   Jätetäänpä tämä pois… älkää ajatelko, että minä olen kiihdyksissä; en ole; kuulkaa, taidan jättää tämän pois… Ne, jotka ovat käyttäneet… Kuinka moni täällä on vanhurskautettu uskon kautta, ja uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen? Jokainen, nostakaa kätenne, jos olet vanhurskautettu uskon kautta. Pitääkö se paikkansa? Sana sanoo: ”…jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; ja ne, jotka hän on vanhurskauttanut, hän on myös kirkastanut”; aamen. Kaikkivaltiaan Jumalan edessä [/läsnäolossa], sinun nimesi on kirjoitettu lähtemättömästi Jeesuksen Kristuksen verellä, [sinut on] kirkastettu hänen kasvojensa edessä, asetettu tänne maan päälle tiettyä tarkoitusta varten, toteuttamaan Jumalan tahdon. Näetkö sinä oman paikkasi, kristitty?

²⁹   Voi tavaton; ne kaverit siellä eivät ymmärtäneet sitä, mutta Daavidilla oli yllään voiteleva öljy. Hän tiesi paikkansa [/oli vahvoilla]. Goljat seisoi siinä ja sanoi: ”Siis, kuule, neuvotellaanpa. No mutta, ei Jumalan sotajoukkojen tarvitse tulla lyödyksi; siis, katsokaa nyt tuota heppulia, joka niin kovasti ylpeilee.”

”Siis, me tiedämme, että Jumala kyllä teki niin, mutta ihmeiden aika on ohi.” Niin ei ollut Daavidin laita; hänet oli voideltu, hän tiesi paikkansa ja asemansa.

³⁰   Te kysytte: ”Veli Branham, voinko minä ottaa Kristuksen parantajanani nyt?” Ilman muuta! ”No, jos minä en parane viidessä minuutissa, niin mitäs sitten tehdään?” Sinut on joka tapauksessa parannettu.

Jos te uskotte sen, te ette kysy minulta tuollaista – jos te uskotte. Teidän mielessänne ei ole kysymystä, kun te todella uskotte. Te ette kyseenalaista sitä; te uskotte. Jotkut toiset saattavat kyseenalaistaa sen, mutta te ette kyseenalaista sitä.

Jos te sanoisitte minulle: ”Veli Branham, anna minulle tammipuu.” Te olette kotoisin eteläisestä Indianasta, jossa on suuria valkotammia ja niin edelleen –”anna minulle tammi”; ja minä annan sinulle tammenterhon. No, sinullahan on tammi, potentiaalisesti; se on kyllä siemenen muodossa, mutta se on tammipuu; sinulla on se tammenterhona.

Kun me otamme Jumalan sanan vastaan, meillä on se siemenen muodossa. Kun me voimme ottaa vastaan jumalallisen parantumisen Jumalan sanan perusteella, asia on selvä; aamen; se tulee kasvamaan.

Ottakaa tuo vanha kunnon tammenterho, ja haudatkaa se maahan, ja siirtykää sivuun, ja tarkkailkaa sitä vähän aikaa, niin näette, mitä tapahtuu. Teidän tammenne todella kasvaa siitä. Koska elämä on siemenessä, ja Jumalan sana on siemen, ja se on elävä. Ja, jos te vain yksinkertaisesti pystytte ottamaan sen vastaan, ottamaan sen Raamatusta ja sanomaan: ”Tuo koskee minua”, aamen, niin silloin teillä on jotakin. Näin asia on. Mitkään riivaajat eivät kykene pidättämään teiltä sitä; välittämättä siitä, mitä joku muu sanoo, te ette usko sitä, koska te tiedätte paikkanne.

³¹   Daavid sanoi: ”Yritätkö sinä sanoa minulle, että te annatte tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen seistä tuolla häpäisemässä elävän Jumalan sotajoukkoja? Johan nyt”, hän sanoi, ”sellaista minä en siedä.” Ja sitten, hänen veljensä sanoo: ”Minä tunnen sinun pahan sisusi, sinä tulit tänne katselemaan taistelua ja niin edelleen…”

Ja hän tuli Saulin luo; Saul sanoi: ”Tuokaa se nappula tänne, katsotaanpa, miltä hän näyttää.” Hänen eteensä tuotiin pikkuruinen kaveri; hän sanoi: ”Et sinä voi taistella tuota miestä vastaan; siis, hänhän pystyy ehkä napata sinut yhdellä kädellä ilmaan ja pitää sinut siinä.”

Hän vastasi: ”Mutta, kuuntele, Saul: minä luotan Herraan”, hän sanoi, ”ja minä tiedän jopa… Kauan sitten, minä otin linkoni ja tapoin leijonan ja tapoin karhun; ja minä nappasin karitsan sen suusta, ja kun se nousi ylös, no, minä tapoin sen… löin sen kuoliaaksi. Ja kuinka paljon ennemmin Hän antaa tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen minun käsiini”, hän sanoi.

³²   Halleluja! Siinä se, olkaa hyvä! Hän tiesi oman paikkansa; hän oli uskon mies, hän uskoi Jumalaa, Jumala oli hänessä, hän tiesi olevansa voideltu, ja te tiedätte sen saman asian. Jos teillä on… te olette kristittyjä, ja jos Jumala ei olisi valinnut teitä olemaan kristittyjä, te ette olisi kristittyjä. Valinta on Jumalan, ei teidän. Yksikään ihminen ei etsi Jumalaa; yksikään ihminen ei ole milloinkaan etsinyt Jumalaa. Sinä et etsinyt Jumalaa, vaan Jumala etsi sinua. Sinä et kutsunut Jumalaa, Jumala kutsui sinua.

Ja sitten; kun, Jumala kutsui sinut, se osoitti että hän valitsi sinut. Sinä hyväksyit kutsun; se oli vanhurskautus. Sitten, sinä annoit sydämesi Kristukselle ja sinut täytettiin Pyhällä Hengellä, ja nyt sinut on asetettu paikallesi Kristuksen ruumiiseen. Siis, jos se sai sinut hylkäämään vanhat pahat tapasi ja käyttäytymään kuten kristityn pitääkin, jos se sai sinussa sen aikaan, niin, se parantaa sinun ruumiisi, koska se on lupaus, aamen, olkaa hyvä.

³³   Huomatkaa, Daavid tiesi paikkansa, hän sanoi: ”Kyllä vain!” Hän tiesi, että Jumala oli hänen kanssaan, ja niinpä hän sanoi: ”Minä menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa.”

Siis, niin tapahtuu myös muiden poikien suhteen; heti kun hän saa kutsun sananpalvelijaksi, hänet lähetetään oikopäätä seminaariin; näettekö? Ja niin ihmiset ottivat Saulin – ja hän sanoi: ”Siis, odotahan, minä haluan, että sinä taistelet täällä niin kuin me täällä haluamme. Siis, ensimmäinen mitä sinun pitää tehdä – meidän on pantava kypärä sinun päähäsi.” Saatan hyvin kuvitella Daavidin pienen pään, kun tuo iso kypärä solahti hänen päähänsä; ehkä hänen piti pitää päätään ylhäällä, tällä tavalla, jotta hän näkisi; hänen silmänsä valuivat korvien päälle, ja niin se iso lakki ei käynyt hänelle. No, sitten Saul sanoi: ”Pane minun haarniskani päällesi.” Ja kuvitelkaa: seitsemän ja vähän päälle pitkä, ja mies oli ehkä 5 ja puoli jalkaa pitkä, ja haarniska roikkui tänne asti, ja näytti aivan hameelta hänen päällään. Voitteko te kuvitella? Ja sitten, iso kilpi ja miekka vyöllä…

³⁴   Daavid puettiin sillä lailla – kaikki tuo seminaarin kokemus; hän sanoi… ”Voi, minä en ymmärrä näistä kamppeista yhtään mitään; minä en tiedä, miten saarnataan teologiaa ja kaikkea näitä muita juttuja, joista te puhuitte, ja noista hienoista rukousnauharukouksista. Antakaa minun mennä siinä samassa luottamuksessa, siihen samaan Jumalaan, joka antoi sen leijonan minun käsiini”, hän sanoi.

Sitä me tarvitsemme tänä iltana, veljet. Minulla ei ole mitään seminaareja vastaan eikä yläkouluja vastaan eikä koulutusta ja niin edelleen, vaan, jos Jumala kutsuu sinua, mene! Joku puhuu että lähetyssaarnaajaksi harjoitellaan suunnilleen 15 vuotta ja sitten lähetetään Afrikkaan. Höpsis. Kun Jumala kutsuu sinut, lähde! Siinä se on.

Eivät opetuslapset odottaneet mitään koulutusta; eivätkä ketkään muutkaan, joista tuli jotakin, odottaneet sitä. Jumala kutsuu teidät, hän odottaa sinua; lähde liikkeelle. Ensiksikin, siis, sinuun iskostetaan niin paljon oppia – se pikkuinen osuus Jumalaa, joka sinussa on, otetaan pois.

³⁵   Daavid ei tiennyt, miten sellaiset kamppeet päällä taistellaan. Aivan kun ihminen yrittäisi saarnata – miten hän pystyy saarnaamaan, kun hänellä on niin paljon käsiteltäviä asioita ja ne pitää lukea niin nopeasti kuin pystyy, ja etsiä missä mikrofoni on, ja lukea niin nopeasti kuin vain voi; et sinä pysty siihen, enkä pysty minäkään. Parasta on vain lähteä pois ja sanoa: ”Herra, tässä minä olen. Mitä sinä haluat minun sanovan, sano sinä se minulle; minä kerron sen ihmisille” – aamen. Älä odota ja sano: ”Siis, odota, kunnes herra Jones lähtee täältä minun rinnaltani pois, niin sitten minä uskon sen, ja sitten minä sanon: ’Aamen.’” Sano: ”Aamen”, joka tapauksessa, jos Jumala käski sinun tehdä sen. Niin se on.

Siis, minä tiedän, että neiti Susie istuu täällä jossain; hän asuu naapurissa.” Elä oikein; elä oikein; ethän sinä häpeä elämääsi, ethän? Jos häpeät, sinä tarvitset kääntymystä; juuri niin. Susie-neiti odottaisi sinun sanovan: ”Aamen”, ja hän odottaa sinun uskovan Jumalaan, ja odottaa sinun tuottavan sitä, mistä sinä puhut. Huh! Se satutti, eikö vain; mutta se tekee teille hyvää. Näin asia on.

³⁶   Daavid tiesi paikkansa. Hän sanoi: ”Kyllä vain, Jumala antaa tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen minun käsiini”, ja sitten hän sanoi: ”Ottakaa nämä kamppeet pois päältäni”, ja Saul sai huomata, että hänen korkeakirkollinen pukineensa ei sopinut Jumalan miehelle ollenkaan. Näin on.

Daavid sanoi: ”Minä luotan tähän vanhaan kunnon linkooni, niinpä aion selvitä sen kanssa.”

Kuulkaapa; Pyhä Henki pelasti minut; minä en välitä, mitä tapahtuu. Minä tunsin miehen, joka oli saanut Pyhän Hengen, ja kielsi sen ollakseen suosittu ja lähti pois kentältä. Minä tunnen miehiä ja naisia, jotka ovat saaneet vanhanaikaisella tavalla Pyhän Hengen, ja lähteneet kentältä ainoastaan mitättömän kansansuosion takia, ja kieltäneet koko asian. Oi, Jumala armahda. Pyhä Henki toi minut tähän asti; ja Pyhän Hengen kaste vie minut eteenpäin; siinä kaikki; kyllä vain! Jos se riitti minulle ennen, se riittää minulle hyvää juuri nyt ja tulee riittämään minulle kuoleman hetkellä aivan yhtä kaikki. Jos se riitti sinulle menneisyydessä se riittää nyt ja tulee riittämään, kun sinä kuolet; aamen. Ajatelkaapa sitä!

³⁷   Tässä sitä ollaan. Daavid sanoi: ”Todellakin, minä tiedän, kuinka paljon luottaa tähän linkoon.” Hän lähtee ja ottaa – valmistautuu taisteluun. Siis, voin kuvitella Saulin sanovan: ”Siis, jos tuo heppu torjui minun neuvoni ja sen, millä tavalla mennä ja minun kykyni harjoittaa miehiä ja millaisia varusteita heillä pitää olla – ennen kuin heistä tulee lähetyssaarnaajia, tai mitä sitten ovatkaan… Mitä ihmettä tuo nappula meinaa tehdä”, hän sanoi.

Minä näen, miten Daavid katselee ympärilleen, poimii vähän kiviä; voitteko te kuvitella kuinka pelkkä maalaispoika poimii kiviä ja ottaa mitättömän linkonsa, ja käärii sen muina miehinä esiin. Hän [Saul] sanoo: ”Siis, mitenhän hän tuolla mahtaa hoitaa asian?”

Hän poimii viisi pikkukiveä, viisi pikkukiveä, ja hän panee ne paimenlaukkuunsa kupeellaan. Se on vähän… Todella sellainen se oli, Raamattu sanoo, että se oli pikkuinen pussukka [/arvopaperisalkku].

Tiedättekö te, mitä ihmiset pitävät sellaisessa pussissa? Kuten olen usein sanonut: paimenet kantoivat mukanaan hunajaa sellaisessa pussissa; ja kun joku lampaista sairastui, otettiin vähän hunajaa ja pantiin sitä kivelle. Sitä sulatettiin ja valeltiin näin kivelle. Ja täältä tulee paikalle lammas ja se piti tuosta makeasta tahnasta, ja se nuolee sitä kalkkikiveä; ja nuollessaan hunajaa se saa tuota kalkkikiveä ja se paransi sairaan lampaan.

Ja niin meillä on täällä kokonainen pussi täynnä hunajaa ja minä panen sitä kivelle, Kristus Jeesus; ja te, sairaat lampaat saatte nuolla sitä saman tien ja tulette huomaamaan, että paranemista tulee tapahtumaan; juuri niin. Emmekä me pane sitä minkään seurakunnan päälle tai kirkkokunnan; me panemme sitä siihen, mihin se kuuluu: Jeesuksen Kristuksen, kallion päälle, jolle kaikki parantuminen kuuluu, Jeesus Kristus-kalliolle.

³⁸   Ja siis, hänellä oli tuo pieni ”arvopaperisalkku”, eikä vain niin, vaan ”osakesalkku” tarkoittaa rahaa, todellakin, sen taskuista on rahaa. Sana ”arvopaperi” tarkoittaa ”rahaa.” Ja siten, Daavid kantaa paikalle rahaa. Mitä se tarkoittaa? Raha pitää sisällään ostovoiman.

Tässä on Jumalan osakesalkku. Jokaisella matkalaisella, tai paimenella oli osakesalkku. Siis, jos sieltä halutaan ottaa jotakin, pikkuisen ostovoimaa, jos sinä olet sairas, kurota kätesi sinne, ja ota selvää, mitä laukussa on. ”Minä olen Herra, sinun parantajasi.” Selvä, ottakaa se sieltä. Se on voima, joka ostaa; ”Mihin tahansa te uskotte rukoillessanne – uskokaa saaneenne sen, mitä te rukoilette.” Jos sinä toivot sitä, rukoile ja usko saavasi – tulet saamaan sen. Sitä on tuossa laukussa. Eipä ihme, että hän pani niitä sinne, oiva paikka kiville, eikö ollutkin?

Nuo kivet, pikkukivet… Me olemme noita laukussa olevia kiviä, joita on pyöritelty hunajassa, ja pantu paimenlaukkuun. Voi, tavaton, ja Paimen – Jeesus Kristus, joka ei milloinkaan ole hävinnyt taistelua, lampaiden Paimen täyttää seurakunnan tänä iltana omalla mahtavalla suojelullaan. Aamen.

³⁹   Otti viisi kiveä… mitä – mitä numero viisi kuvaa? Viisi kiveä, yksi niistä on J, toinen on E, ja S-U-S, Jesus – viisi kiveä… ja te olette kiviä tässä Kristus Jeesus-kivessä.

Ja Daavid pani ne pieneen paimenlaukkuunsa niin, että ne tulivat aivan hunajaisiksi, eikä vain sitä, vaan ne tulivat varustetuksi voimalla korkeudesta. Kun Jumala saa joskus seurakunnan kokoontumaan yhteen, yksimielisenä, niin hän voi varustaa sen voimalla korkeudesta… Voimalla, mihin? Uskomaan hänen sanaansa, niin että se tulee toteutumaan.

Ja siinä hän on, pikkuiset hunajassa kieritetyt pallot, osakesalkussaan. Ja tässä – ja kaikki se hunaja oli ollut siellä, ja arvopaperit olivat olleet siellä. Daavid laittoi kivet sinne ja katseli, missä Goljat oli. Jokainen teistä tänä iltana on Daavid.

⁴⁰   Ja, kun Daavid lähti kohtaamaan Goljatia, Goljat katseli häntä, nauroi ja sanoi: ”No mutta, olenko minä koira, kun sinä tulet keppi kädessä minua vastaan, sinä surkea, pikkuinen punakka poju.” Hän oli punakka [/”verevä” KR33], pikkuinen. Tiedättekö te, miksi Saul nimitti häntä? Hän sanoi: ”Kuka tämä kloppi on?”

Niin Saul sanoi; ”Kuka tuo kloppi tuolla on?” Todella vain mitätön tenava, siis, pikkuinen mammanpojan oloinen heppu, ehkä luiskaharteinen ja sieltä hän nyt tulee pikkuisen linkonsa kanssa – mutta: hän tunsi Jumalan! Se on pääasia. Hän oli uskovainen; hän oli valittu; hän oli kutsuttu; hänet oli voideltu, ja hänet oli asetettu paikalleen; halleluja! Ei ole väliä vaikka sinä olisit vain…

⁴¹   Ehkä sanot, voiko se… ”Siis, veli Branham, minua ei ole kutsuttu saarnaajaksi.” Sinut on saatettu kutsua kotirouvaksi, mutta sinulla on paikkasi Kristuksessa Jeesuksessa, Pyhän Hengen kautta; aamen. Sinä olet yhtä paljon Daavid kuin nuo muutkin olivat.

⁴²   Taistelu on käynnissä; tuolla seisovat filistealaiset. Goljat esitti haasteensa; katsokaa kuinka hän tulee. Sitten, tässä tulee Daavid, hän kurottaa alas ottamaan – ja katsoo Goljatia päästä jalkoihin. Mutta, hän näkee Goljatin takana voiton, sillä hän luotti Jumalaan. Hän ajatteli: ”Miten paljon vaarallisempi se leijona oli kuin tuo Goljat. Se oli villipeto. Minä luotin, että Jumala suuntaa minun laukaukseni suoraan pedon päähän, ja minä voin luottaa, että Jumala suuntaa tämänkin laukauksen täällä; sillä minä tapoin sen leijonan pelastaakseni yhden lampaan; juuri niin. Jumala antoi minun pelastaa tuon lampaan, koska minä uskoin, että hän pelastaisi sen lampaan.”

Jumala, anna meille, lampaiden tähden, lisää Daavideita. Niin. Hän sanoi: ”Sitten, jos Hän välittää lampaistaan, miten paljon ennemmin hän välittää kokonaisesta elävän Jumalan armeijasta; enkä minä anna tuon leveilijän ja rehentelijän kuuluttaa tuolla: ’Ihmeiden aika on ohi; minä voin väitellä siitä kanssasi, milloin vain.’” Tavaton sentään! Te tulette kyllä kohtaamaan Daavidin vielä tässä jonain päivänä. Selvä.

⁴³   Ja niin hän ryntäsi – ja solvasi Daavidia ja kirosi häntä omien jumaliensa nimessä ja sanoi: ”Minä annan sinun lihasi linnuille tänään, ja villipedoille.”

Daavid sanoi; ”Sinä tulet minua vastaan filistealaisena filistealaisten nimissä, haarniskan ja keihään kanssa, ja kaikenlaisen psykologian ja teologian ja kaiken sen kanssa, mitä sinulla on. Minä kohtaan sinut yhden asian kanssa: Herran, Israelin Jumalan nimen”, hän sanoi. Halleluja. ”En minä, vaan hän antaa minulle tänään sinun pääsi.” Aamen. Minä viskaan sinun ruumiisi ja kaikkien teidän filistealaisten ruumiit kentälle villipetojen ja lintujen nokittavaksi.”

⁴⁴   Hän tiesi paikkansa. Halleluja. Jokainen, täällä, tänä iltana istuva Daavid: sinulla on paikka Kristuksessa. Jumala on vahvistanut sen. Valinta, kutsu, voitelu, asettaminen; hän valitsi sinut ja kutsui sinut. Hän valitsi ja kutsui sinut, sitten hän voiteli sinut Pyhällä Hengellä ja nyt, hän on asettanut sinut Kristuksen ruumiiseen – jokainen teistä on Daavid.

Missä Goljat on? ”Kuka se Goljat on, veli Branham?” Se syöpä, joka syö sinua, juuri niin, se kasvain, joka riippuu sinussa, nuo kaihit silmissäsi, tuo rampa käsi. Kaikki katsoo siihen ja sanoo: ”Ei tule tapahtumaan.” Perkele sanoo: ”Voit saman tien lopettaa uskomisen. Voit saman tien luopua, koska sinä et ikinä voi parantua. Sinun lääkärisi sanoi niin; kaikki muutkin sanoivat niin; sinä et parane.”

Mutta, Kristus, joka sai sinut lopettamaan juopottelun, tupakanpolton, valehtelun, varastamisen, joka vapautti sinut humalaisen elämästä, kiukuttelusta, synnistä ja perkeleen haudasta. Jos Jumala voi tehdä sinulle niin, hän kykenee vapahtamaan sinut sinun tuberkuloosistasi, ja syövästäsi. Ne ovat Goljat; älä hyväksy hänen mahtailuaan. Seiso Herran Jeesuksen nimessä ja haasta perkele välienselvittelyyn; aamen; halleluja! Nyt tuntuu uskonnolliselta!

Asema Kristuksessa. Jos uskova tietäisi asemansa, hän omistaisi parantumisen. Jumalan suurenmoinen Henki on läsnä, ja Hänen Pyhä Henkensä on valmiina lankeamaan kenen tahansa päälle, joka siihen uskoo. Uskotko sinä sen? Aamen. Jumala on sen luvannut; Jumala hoitaa asian; sinä olet Kristuksessa.

⁴⁵   Goljat leuhkii; Goljat sanoo: ”Siis, sinä olit täällä eilisiltana etkä parantunut; sinä olit niissä muissakin kokouksissa etkä parantunut.”

Kuka tuo ympärileikkaamaton riivaaja on? Kuka on tuo riivaaja, joka ei ole Jumalalle mitään sukua? Kuka on tuo riivaaja, joka seisoo tuossa, jonka tukena on pelkkä hävitty juttu? Meidän Herramme ja valloittajamme löi hänen mestarinsa Golgatalla; halleluja. Hän on bluffi, siinä kaikki. Me emme usko häntä enää; alas hän!

Jeesus Kristus ryösti saatanalta kaiken, mitä hänellä oli. Hän tärveli vallat, voimat ja mahdit; hänen valtakuntansa hallitsee taivaita ja maata, ja me olemme hänen valtakuntansa alamaisia; halleluja! Oi, se lähettää hänet sinne, mihin hän kuuluu; sinne alas ja Kristus on Voittaja. Te olette Daavideita; teidät on kutsuttu, valittu, voideltu, asetettu Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen Pyhän Hengen kasteen kautta. Goljat, sinut on lyöty; aamen! Hänet on lyöty tänä iltana; halleluja. Rukoillaan yhdessä.

⁴⁶   Taivaallinen Isä; minä tunnen, että Henki liikkuu, oi Herra, tuntuu, kuin voisi kävellä ilmassa kun tuntee sinun Henkesi voitelevan tätä yleisöä. Miten me rakastammekaan sinua, miten me ylistämmekään sinua; kunnia sinun nimellesi!

Minä rukoilen, taivaan Jumala, että sinä voitelisit tämän yleisön sellaisella voimalla, jota se ei ole vielä koskaan tuntenut tässä talossa, tai ikinä elämässään. Ja voikoot jokainen näistä lapsista, jollainen Daavid oli, tulla kutsutuksi. Isä, heidät pitää kutsua. Sinun rakas Poikasi, Herra Jeesus Kristus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun tyköni, ettei minun Isäni kutsu häntä.” Ja Jumala sanoi, että hän on kutsunut heidät, koska hän on valinnut heidät siihen; silloin me olemme valittuja; silloin heidät on kutsuttu, ja he ovat vastanneet kutsuun, ja sinä olet vuodattanut Pyhän Hengen voitelun heidän päälleen ja kastanut heidät paikalleen Kristuksen ruumiiseen. He ovat pieniä kiviä isossa kivessä, halleluja!

⁴⁷   Sitten perkele on paikalla ja yrittää harhauttaa ihmisiä… Siis, Herra Jumala, ota huolehtiaksesi heidän hengestään tänä iltana, ja voikaamme me nostaa jokaisen filistealaisen seinälle tänä iltana; halleluja! Voikoon Jeesus Kristus, tuo suuri, tahraton, Jumalan Poika, tuo suuri ”Päädaavid” tulla tänä iltana ylhäältä tulevine voimineen, ja leikata pois kaiken epäuskon, leikata kahleet ja pimeyden ihmisten päältä. Voikoon suuri Pyhän Hengen valo tulvia tähän rakennukseen hänen läsnäoloaan. Voikoon tämä olla sellainen ilta, jollaista me emme ole vielä koskaan nähneet. Suo se, kaikkivaltias Jumala omaksi kunniaksesi, taivaan kunniaksi ja kaikkien pyhien enkeleiden, ja sitten, Isä, voikoot ihmiset tulla terveiksi Jeesuksen tähden, aamen.

⁴⁸   Oi! Daavid, hakattuaan Goljatin pään irti – tiedättekö, mitä hän teki? Hän pani jalkansa tuon kuolleen ruumiin päälle, kohotti sen pään, ja piti sitä ylhäällä todistuksena noille muille. ”Katsokaa, mihin minä pystyn!” hän sanoi. Juuri niin. Uskokaa Jumalaan.

Ja täällä, tässä eräänä iltana, kun tuo pikkunaisparka tuli Mayo-veljesten luota, hän ehkä istuu nyt täällä… Siellä oli tehty kaikki, mitä voi, eikä edes löydetty, mikä häntä vaivasi; he tulivat tänne. Perkele sanoi: ”Nyt jäit kiinni!”

Mutta, usko tulee kuulemisesta, Sanan kuulemisesta. Nainen uskoi Jumalaa. Hän hakkasi perkeleen pään poikki, ripusti sen teidän eteenne ja sanoi: ”Katsokaapa, minut oli sidottu noihin paareihin, ja tässä minä nyt olen, niin onnellisena, etten nukkumaan kykene.” Juuri niin.

⁴⁹   Entä mikä on tuhansien laita ympäri maata? Jotkut teistä, täällä istuvista, minä saan teidän kirjeitänne, joissa kerrottiin teidän olleen sokeana ja vuoteenomana. Kun minä vierailin täällä edellisellä kerralla, te tulitte paikalle uskon miekan kanssa, ja hakkasitte Goljatilta pään poikki, jonka te kohotatte tänään ylös todistukseksi.

Mitä se muu armeija näki? Kun ihmiset näkivät, että se oli mahdollista tehdä, he sanoivat: ”Mekin voimme tehdä tuon saman, koska mekin olemme israelilaisia.” Ja te olette kaikki Jumalan lapsia, ja teillä on oikeus tuohon siunaukseen. ”Vetäkää miekkanne esiin nyt; lähdetään yhdessä eteenpäin, ja lyödään kuoliaaksi nuo Goljatit täältä. ”Kuolleiden ruumiit heitettiin laaksoihin, ja mäkienrinteille ja porteille; varmasti. Te myös pystytte siihen; se on teidän; se on tarkoitettu teille; se on tarkoitettu jokaiselle uskovalle.

⁵⁰   Älkää lähtekö tästä talosta ennen ilman, että Pyhä Henki on katkaissut tuon viheliäisen kahleen, joka on vielä olemassa. Heittäkää se pois, sanokaa: ”Minä uskon Jumalaa”, ja kävelkää pois täältä kuin mies, tai nainen – Jumalan lapsi, jolla on voitto, ja aamutähti johtaa teitä, ja te jatkatte marssia kirkkauteen; todellakin.

Perkele hyökkää ja sanoo: ”Siis, minä luulin saaneeni sinut satimeen.”

Sano: ”Minähän sanoin, ettet saanut.” Jatkakaa eteenpäin; siinä se. Tule seuraavaan kokoukseen, heiluta tuon sinua kahlehtineen viheliäisen perkeleen päätä, ja sano: ”Katsohan tätä. Muistatko minut? Minä olin se henkilö; minä olin se henkilö, joka istui siellä, ja lääkäri sanoi, etten pysyisi hengissä kuin enää muutaman päivän. Tässä minä silti tänä iltana olen!” Halleluja.

Silloin joku voi sanoa: ”Siis, jos hän onnistui, niin minäkin onnistun; siispä minä luotan Häneen.” Aamen. Sinä et tiedä, missä vika on tänä iltana. Voi, miten Pyhä Henki haluaakaan päästä sisään jokaiseen tällaisessa isossa ihmisjoukossa. Jospa te vain ymmärtäisitte, millaisessa paikassa te olette; tajuaisitte… en sano, että te olette tässä rakennuksessa, te olette Kristuksessa. Teidän asemassanne kaikki on teidän, kaikki on teidän, kaikki kuuluu teille; uskotteko te?

Nostetaan kaikki kätemme kun me laulamme yhden kertosäkeen, kun veli antaa meille uruista soinnun. Ei: ”Herra, minä uskon”, vaan ”Juuri nyt minä uskon.” Kaikki, kädet ylhäällä. Antaisitko meille… jokainen nyt; selvä.

Nyt uskon sen; nyt uskon sen,
kaikk’ mahdollista on, nyt uskon sen.

Nyt uskon sen, nyt uskon sen,
kaikk’ mahdollista on, nyt uskon sen.

⁵¹   Voi, miten suurenmoista. Jos me sanoisimme: ”Päästä yleisö lähtemään, ja puristetaan kaikki toistemme kättä, ja lähdetään kotiin”, minä uskon, että paranemisia tapahtuisi monia, monia tänä iltana; todellakin, minä uskon siihen koko sydämestäni.

Siis, jos täällä sattuu olemaan joku ensimmäistä kertaa, jonka usko on heikko, eikä hän ymmärrä, me kutsumme rukousjonon koolle, rukoilemme joidenkin ihmisten puolesta, että te näkisitte. Mitä Jeesus sanoi silloin ennen? Millaisen lupauksen hän antoi? Aivan samanlaisen kuin hän antoi Daavidille; hän sanoi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” Hän sanoi: ”Minä en tee mitään, ennen kuin näen Isän tekevän sen; mitä Isä osoittaakin minulle, sen minä teen.”

⁵²   Se nainen tuli hänen luoksensa ja alkoi puhua hänelle, Jeesus sanoi… kun hän oli puhunut naisen kanssa hetken, hän havaitsi sen, mikä naisen ongelma oli, ja sanoi: ”Mene hakemaan miehesi.”

Nainen: ”Ei minulla ole miestä.”

Jeesus: ”Pitää paikkansa, sinulla on viisi.”

Nainen sanoi: ”Sinä olet profeetta. Minä tiedän, että kun Messias tulee, hän tekee tuollaista; se on Messiaan merkki”, hän sanoi.

Jeesus: ”Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi.” Kyllä.

⁵³   Vanha kunnon Filippus meni – hän oli juuri pelastunut, ja hänellä oli elämänsä paras hetki: Jumalan valtakunta oli hänen sydämessään; hän riemuitsi. Hän lähti kaverinsa luo; katseli ympärilleen – lähti maaseudulle, josta hän oli kotoisin. Hän sanoi: ”Oi…” Hän löysi Natanaelin rukoilemasta – viikunapuun alta rukoilemasta, hän oli talonsa takana jossakin. Kenties rouva Natanael sanoi, kun hän nousi… Filippus sanoi: ”Missä Natanael on?”

Rouva: ”Hän meni hetki sitten viikunatarhaan.”

Ja siinä käveleekin paikalle, ja katselee ympärilleen – Filippus etsii Natanaelia. Ja siinähän Natanael on, puun alla rukoilemassa. Hän kuulee hänen tulevan paikalle, nousee ja sanoo: ”No mutta, terve Filippus, missä sinä olet ollut?”

Hän sanoi: ”Hei, tulehan tänne; minulla on jotain kerrottavaa sinulle. Minä löysin erään”, hän sanoi. Tiedäthän sinä, mitä kirjoitukset sanovat tästä päivästä – mitä tulisi tapahtumaan. Jeesus Nasaretilainen, Joosefin poika on tullut, ja hänellä on ihmeitä ja tunnustekoja, ja me tiedämme, että hän on tullut Jumalasta”, hän sanoi.

Natanael: ”Mistä sinä sanoitkaan hänen olevan kotoisin?”

Hän: ”Nasaretista.”

Natanael: ”Siis, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

Filippus: ”Tule minun mukaani. Älä kysele enempää. Tule ja ota selvää.” Näkeminen on uskomista, ehkä ajattelette.

⁵⁴   Hän nousee, ja lähtee kävelemään mukaan. Tässä menee Filippus, ja Natanael kävelee mukana. Jeesus seisoo tässä, tällä tavalla; kun he kävelevät yleisön sekaan. Hetkisen kuluttua, Jeesus katselee ympärilleen, yleisön yli; hän näkee Filippuksen seisovan siellä ja näkee Natanaelin seisovan siellä hyvin uteliaana, siis, ja Hän ajattelee… Siis, ihmiset olivat ehkä nähneet Jeesuksen parantavan jonkun tai jotakin, hän sanoo: ”Siis, jotenkin, minä uskon tuohon.” Ehkä joku nainen tulee paikalle ja Jeesus sanoo: ”Siis rouva, teitä vaivaa ne ja ne sairaudet – ja jos te uskotte.” Selvä. Nainen ottaa sen vastaan.

Nyt saatan kuulla, kuinka Natanael sanoo: ”Siis, mitä sitten? Siis, hetkinen. Lyön vetoa, ettei hän tiedä minusta mitään.”

Ja Jeesus katsoo ympärilleen ja sanoo: ”Katso, todellinen israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä minut tunnet, rabbi?”

”Voi”, hän sanoi, ”ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit sen puun alla…”

Hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika: sinä olet Israelin kuningas.”

⁵⁵   Ja, siinä samassa Simon kävelee paikalle, siis; hän sanoo: ”No mutta, Sinä olen Simon, Joonaan poika, mutta tästedes”, hän sanoi, ”sinua kutsutaan Keefaaksi”, tai Pietaria minä tarkoitan. Hän sanoi: ”Sinä olet Keefas, joka… mutta tästedes sinua tullaan nimittämään Pietariksi, joka tarkoittaa ’pikkukivi’”, hän sanoi. Näettekö?

Miten hän hänet tunsi? Mitä hän tiesi hänen nimestään? No, hän tiesi hänen nimensä; hän tiesi, mistä hän oli kotoisin. Silloin, siitä meni ohi paljon rampoja; ja hän meni erään miehen luo ja paransi tämän, Johannes 5 – joka makasi viltillä, ja antoi kaikkien niiden rampojen olla. No, sepä oli kyseenalaista. Juutalaiset löysivät tämän miehen pakkaamasta vuodettaan sapattina, ja niin he kyselivät asiasta Jeesukselta. No, hän vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä itsessään mitään, vaan mitä hän näkee Isän tekevän – mitä Isä näyttääkin Pojalle, että pitää tehdä, ja Poika tekee samoin. Isä työskentelee, ja Poika työskentelee yhä.” Näettekö? Hän sanoi: ”Minä en itse tee mitään. Minä en voi tehdä mitään, vaan mitä minä näen Isän tekevän, sen minäkin teen.”

⁵⁶   Siis, sellainen oli eilisen Jeesus; sellainen on tämän päivän Jeesus. Hän on todellakin Daavidin Jumala, sillä hän oli Daavidin juurivesa. Pitääkö paikkansa? Hän on aamutähti; pitääkö paikkansa? Hän oli A:sta Z-kirjaimeen, mikä on kreikan aakkosten A:sta Z-kirjaimeen [suomessa a:sta ööhön], alfa, oomega – alku ja loppu. Hän, joka oli; hän, joka on nyt ja on tuleva, Daavidin juurivesa. Voi tavaton! Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Rauhanruhtinas, Iankaikkinen Isä, kaikki on hänessä; kuten veli Ekberg sanoo: ”Koko Jumalan täyteys asuu hänessä.” Pitää paikkansa, tässä hänen laulussaan: ”Down from his glory” [/Tomujen maailmaan].

Me tulemme kaipaamaan veli Ekbergiä. Jumalan häntä siunatkoon. Minä rakastan häntä. Hänen laulunsa tuo kokoukseen sitä jotakin. Minä tiedän, että hän on uskollinen ihminen. Olkoon Jumala hänen kanssaan, on minun rukoukseni siihen asti, kunnes me tapaamme taas.

⁵⁷   Siis, en tiedä, onkohan Billy jakanut… Jaoitko sinä rukouskortit? Mitä, mitkä? B:tkö? Selvä. Kuinka… Mitä sinä – ykkösestä sataanko? No, otetaan ensi… Aloitetaan ykkösestä sitten. B, numero 1; kellä on… Siis, eilisiltana meillä oli yleisön rukousjono ilman, että kukaan olisi tullut lavalle; ja tänä iltana, me vain yritämme ottaa muutamia ylös; se ei tule olemaan… Kellä on B, numero 1? Nostaisitteko kätenne; rukouskortti B, numero 1. Pieni… Numero 1, tulkaa tänne. Numero 2; kellä on kaksi? Selvä, rouva, tai herra, te, kakkonen. Kolme, numero 3, kellä on numero kolme? B, numero 3, nostaisitteko kätenne, ripeästi? Kolme? Selvä. Neljä, kellä on neljä? Selvä, herra. Viisi, kellä on… [Nauhassa tyhjä kohta] numero 12, 13, 14, 15. Koetetaan sitä hetki, ihan vain.

⁵⁸   Siis, kun ihmiset tulevat, antaisitko meille soinnun: Usko se vaan. Siis, minä aion uskoa kaikesta sydämestäni. Kuinka moni yhä uskoo olevansa Kristuksessa Jeesuksessa, kuten Daavid oli? Katsotaanpa. Teillä on suurempi toivo kuin Daavidilla oli. Jeesusta ei ollut naulittu ristiin, eikä kirkastettu, mutta nyt hänet on kirkastettu. Daavidilla ei ollut Pyhän Hengen kastetta, sillä Pyhää Henkeä ei vielä ollut annettu. Pitääkö se paikkansa? Hän oli ainoastaan Jumalan valitsema ja kutsuma, mutta häntä ei ollut täytetty Pyhällä Hengellä; mutta teidät on, ja teillä on paikka Kristuksessa, ja te elätte paremman liiton alaisina, ja tuo ainoa liitto, jonka voi antaa, on annettu nyt. Uskokaa Jumalaan. [/Pitäkää usko Jumalaan.]

Siis, ehkä me suoriudumme näistä tosi nopeasti; on tulossa toinen jono aivan hetken päästä, jos te saatte nämä viedyksi läpi.

No niin; Herra olkoon teidän kanssanne ja siunatkoon teitä. Vielä rukouksen sana.

⁵⁹   Isä, kun aika koko ajan vain luisuu, minä pyydän sinua olemaan armollinen, kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan Jumala, joka olit Daavidin kanssa. Ja kun Daavid tiesi sen, hän vaelsi uskoen, Herra, ja esitti haasteen, sillä hän tiesi, että sinä olit hänen kanssaan, hänen paikkansa oli sinussa. Ja nyt, Isä, minä todella kiitän sinua siitä, että sinä annat meille sanan; siitä että kun Daavid teki sen, sinä sanoit, että hän oli sinun sydämesi mukainen mies. Ja minä rukoilen tänä iltana, että meidän uskomme saa aikaan sen saman tänä iltana. Suo, että jokainen sairas ihminen täällä – ettei täällä ole yhtään heikkoa ihmistä.

Herra, minä olen niin rajoittunut. Ainut, mihin minä kykenen, on sanan saarnaaminen, ja ihmisille kertominen. Siis, jos sinä lähetät Herran enkelin ja voitelet minut sillä lahjalla, niin Isä, silloin minä voin taas auttaa ihmisiä. Sitten, jos ihmiset lähtevät pois sairaana, niin sinä olet tehnyt oman osuutesi, Herra, ja me kiitämme sinua. Nyt, ota meidät vastaan; tulkoon jokainen täytetyksi Pyhällä Hengellä tänä iltana, todellisella jumalallisella uskolla ja rakkaudella kuolleista nousseessa Herrassa Jeesuksessa; sillä me pyydämme tätä hänen nimessään, aamen.

Ok. Säästääkseni aikaa, aion…

Hetkinen vain. Kuinka moni tietää, että Pyhä Henki antoi kaksi lahjaa? Näyttäkääpä… Muistatteko sen, minun todistuksestani? Toinen niistä oli kätten paneminen ihmisten päälle. Minä en tunne nyt läsnäoloa, mutta ehkä löydän toisen keinon, ja sitten voin keskustella tämän rouvan kanssa ehkä vähän myöhemmin, tai jotakin. Jos kyse on sairaudesta, no, minun pitää kyetä tuntemaan se, [läsnäolo] jos en, en pysty… Olisitteko rukouksessa?

Hyvää päivää, rouva. Oletan, että me emme tunne toisiamme. Minä en tunne teitä, en ole eläessäni tavannut teitä. Minä haluan ottaa teitä kädestä, hetkisen vain, pankaa se tähän. Kyllä, rouva, te olette… Kyse ei ole henkisestä sairaudesta; se on fyysinen sairaus. Ja se, mikä se on, on tuumori. Se on kasvain.

Siis, nähkääs, minä olisin voinut vain napata sen… Minäpä näytän teille jotakin. Katsokaa minun kättäni. Se näyttää samalta kuin kenen tahansa miehen käsi, eikö näytäkin? Siis, minä laitan nyt käteni tälle kädelle. Eihän ole mitään eroa? Siis, minäpä… Pankaapa lompakkonne tähän, tälle puolelle. Minä otan tämän käden tähän; asetan tämän käden omalle kädelleni. Eihän ole mitään eroa? Selvä, nyt taas muutetaan, takaisin näin päin – ihan vain osoittaakseni, mitä Pyhä Henki… Siis, pankaa kätenne minun kädelleni nyt. Nyt, katsokaa sitä; katsokaa minun kättäni tässä. Turpoaa, pieniä kyhmyjä liikkuu joka puolella pitkin sitä; pitääkö se paikkansa? Siis, liikuttakaa kättänne pois; ottakaa kätenne pois; minä panen käteni sen päälle. Nyt ei ole, eihän ole? Katsokaa, katsokaa tätä täällä. Näettekö? Sitä ei enää ole.

Siis, pannanpa tämä käsi tähän, teidän oikea kätenne minun vasempani päälle, ja katsokaa, mitä nyt tapahtuu. Siis, katsokaa minun kättäni. Näettekö sen? Näettekö, kuinka se turpoaa; näettekö näitten valkoisten juttujen kulkevan sen päällä? Se osoittaa, että teillä on sairaus; se on bakteeri… Teissä on jonkin muunlaista elämää, joka ei ole… se ei ole teidän omaa elämäänne; näettekö? Kyse on toisesta elämästä; teissä on elämää.

⁶⁰   Siis, jutellaanpa hetki ja katsotaan, tekeekö Pyhä Henki diagnoosin, missä se on, katsotaan, sanooko hän minulle. Jos ei, minä tiedän, että kyse on tuumorista. Minä tiedän, että se se on, minä voin kertoa, siitä tavasta, jolla se vetää, että kyse on tuumorista. Pitääkö paikkansa, se kaikki? Vastatkaa te minulle. Pitää paikkansa, kyse on kasvaimesta. Selvä. Nyt, ehkä – siis, se on toisen lahjan työtä. Ymmärrättekö?

Nyt, suoko Pyhä Henki minulle, en pysty sanomaan, mutta jos suo, jos sanoo minulle, missä se on, missä se kasvain on… Kyllä vain. Kasvain on rinnassa. Eikö se pidäkin paikkansa? Siis Hän on täällä, ymmärrättekö? Juuri niin. Te asutte täällä Chicagossa, ja teidän nimenne on rouva A. Erickson, ja te asutte osoitteessa… Minä näen teidän lähtevän… sen nimi on… se on 1653 Mead Street. Pitääkö se paikkansa? Siis, lähtekää nyt kotiin ja tulkaa terveeksi; Jeesus Kristus parantaa teidät.

Uskokaa; älkää epäilkö. Uskokaa Jumalaan.

No niin, tulkaa tänne, Hyvää päivää. Emmehän me tunne toisiamme, herra? Uskotteko te siellä, minun veljeni? Uskokaa. Antakaapa kätenne hetkeksi, herra. Minun ja teidän välissä on valo. Teitä heikottaa; se on totta; mutta te olette täällä jonkin muun takia, suuremman asian kuin se teidän omanne. Teidän ikäisellänne miehellä pitäisi olla vähän munuaisvaivoja ja eturauhanen hermostuttaa teitä öisin, ja saa teidän nousemaan ylös ja niin edelleen. Teillä on se. Mutta on jotain muutakin, koska tämä liikkuu koko ajan, vetää minuun päin. Pitääkö se paikkansa? Te haluatte… Uskotteko te, että Jumala voi paljastaa minulle, mikä teitä vaivaa? Uskotteko te sen kaikesta sydämestänne? Jos hän tekee sen, hyväksyttekö te sen riippumatta siitä, mitä se on, vaikka se tarkoittaisi poismuuttoa, jos se on uuden kodin hankkimista tai mitä se sitten onkin, te uskotte sen, jos teidän kaipuunne on riittävän vahva kun te seisotte Hänen edessään [/läsnäolossaan]; jos hän paljastaa minulle, mitä te olette… Minä en pysty teitä parantamaan; minä en pysty antamaan teille sitä, mitä te haette, mutta Jumala pystyy. Uskotteko te sen? Siis, minä voin vain toimia hänen palvelijanaan. Onko asia näin?

Kyse on jostakusta sinulle läheisestä, jonka takia sinä olet täällä. Se on poika; se on teidän poikanne; Ja tuon pojan silmissä on jotain vikaa. ”Hajataittoa”, lääkäri sanoi. Poika ei ole teidän mukananne; hän on kotona. Poika saa jonkinlaisia kohtauksia, hän kaa… se on epilepsia; hän… ja hän on myös hieman henkisesti jälkeenjäänyt [/kehitysvammainen], eikö se pidäkin paikkansa? Uskotteko te, että te saatte sen, mitä olette pyytänyt? Selvä; siinä tapauksessa, lähtekää kotiin, ja pankaa kätenne tuon lapsen päälle, ja ottakaa se vastaan Herran Jeesuksen nimessä.

⁶¹   Uskokaa Jumalaan; painakaa päänne hetkeksi; tällä naisella on kuurouden henki; todellakin; painakaa päänne hetkeksi.

Suuri Jehova Jumala, joka loit taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Minä en tiedä, kuinka huonokuntoiset tämän naisen korvat ovat, mutta sinä olet täällä, ja voit parantaa hänet. Minä rukoilen, että sinä suot sen; ja saat Henkesi tulemaan hänen päälleen nyt ja parantamaan hänet. Minä käsken nyt, että se perkele, joka häntä sitoo kuurouden muodossa: ”Lähde ulos tästä naisesta; minä käsken sinut Herran Jeesuksen Kristuksen kautta lähtemään hänestä.”

Kuuletteko te minua nyt? Kuuletteko te minua? Ei vain sitä, vaan että te tiedätte, että teidän kuulonne kuuluu teille. Teillä on myös naistenvaiva, eikö olekin? Se on lähtenyt teistä. Otatteko te sen vastaan, ettekö otakin? Tämä tuntuu teistä oudolta; te olette… Minun ja teidän välissä on vihreää, aaltoilevaa vettä. Te olette jostain – te olette… te olette lähetyssaarnaaja, ja te olette kotoisin… Te olette Kiinasta; te olette palvelleet keltaista kansaa, kiinalaisia; ja te haluaisitte kysyä minulta jotain; ja te haluatte kysyä minulta, pitäisikö teidän palata sinne, vai olla palaamatta. Se on totta. Siis, uskotteko te, että te tulette palaamaan normaalina ja olemaan terve? Jatkakaa tietänne iloiten; Jumala olkoon kanssanne.

Uskokaa.

⁶²   Kyllä herra; vatsavaiva, todella paha – vakavasti… Saisinko vielä teidän kätenne; oh, kyllä, todella paha vatsavaiva. Vain Jumala voi pelastaa teidät nyt. Uskotteko te sen? Miten minä voin tietää, että teillä oli vatsavaiva panemalla käteni teidän kädellenne? Pitää täsmälleen paikkansa, veljeni. Uskotko sinä paranevasi? Sinun etunimesi on Allen, eikö olekin? Sinun sukunimesi on Grupps; pitääkö se paikkansa? Jumala sinua siunatkoon. Te olette Waukeganista, Illinoisista. Palatkaa sinne, ja nauttikaa päivällisenne.

Naistenvaiva; uskotteko te, että te tulette paranemaan? Minä haluan kysyä teiltä jotakin. Kun te lähditte siltä istuimelta hetki sitten, jotakin tapahtui, eikö tapahtunutkin? Nyt, jatkakaa kotiinne, iloitkaa ja lähtekää kiittäen onnellisena Jumalaa.

⁶³   Naistenvaiva, niveltulehdus, monia asioita vialla. Uskotko sinä, että Jeesus Kristus parantaa teidät? Minäkin uskon siihen, sisareni.

Taivaallinen Isä, minä siunaan tätä naista Herran Jeesuksen nimessä, ja nyt voikoon Pyhä Henki mennä häneen ja suotakoon hänelle se siunaus, jota hän pyytää Jeesuksen nimessä, aamen.

Jumala sinua siunatkoon, sisar. Jatka tietäsi iloiten.

⁶⁴   Uskotteko te? Teidän ja minun väliini tulee verivirta; se muuttuu valkoiseksi. Siis, syy siihen on, että teillä on diabetes ja diabetes on tekemässä teistä sokean. Uskotteko te, että lähdette kotiin parantuneena diabeteksesta ja että saatte näkönne? Uskotteko te, että te ette seiso veljenne edessä [/läsnäolossa], vaan Hänen läsnäolossaan? Minä siunaan sinua veljeni, ja ajan pois sen asian Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Lähtekää iloisena, riemuiten, uskoen koko sydämestänne.

Mitä, jos minä olisin sanonut teille, että sinä paranit istuessasi tuolla penkillä, uskoisitteko te sen kaikesta sydämestänne? Jumala teitä siunatkoon, te paranitte.

⁶⁵   Hyvää päivää herra. Uskotteko te minun olevan… Olkaa kunnioittavia, jokainen – hetkinen vain. Te olette täällä jonkun takia; se on teidän vaimonne; hänen selässään on jotain vikaa. Se on selkärangan sairaus.

Naisella on artriitti selässä, hän istuu siellä, aivan siellä takana, vaaleanpunaisessa vyötäröhameessa. Kyllä; mutta hän ei ole teidän vaimonne, mutta teillä on artriitti selässä ja minä näen teidän seisovan – kasvokkain, sekä sen rouvan teidän vieressänne; hänellä on myös artriitti; ja sillä rouvalla aivan teidän takananne on myös artriitti – sillä rouvalla valkoisissaan. Pitääkö se paikkansa, rouva? Nouskaa seisomaan te kaikki kolme… Menkää… Jumala teitä siunatkoon. Juuri siitä se riivaaja kiskoi teitä, näettekö? Te tulette löytämään vaimonne muuttuneena; ei enää mitään vaivoja. Ja teillä on peräsuolen ongelma, eikö olekin? Lähde uskoen Jumalaan nyt ja ole terve, veljeni. Minä siunaan sinua Herran Jeesuksen nimessä, aamen. Jumala teitä siunatkoon.

⁶⁶   Diabetes on paha juttu, mutta Jeesus Kristus on parantaja. Uskotteko te sen? Otatteko te sen vastaan? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen nimessä lähtekää ja tulkaa terveeksi. Uskokaa.

Värillinen nainen, joka istuu siellä, punaisessa leningissä, näyttää siltä että Se pysyy hänen päällään. Onko teillä rukouskortti, rouva? Ei ole, vai onko teillä? Teillä ei ole rukouskorttia; se silmälasipäinen nainen, siellä takana, teillä ei ole rukouskorttia; nouskaa ylös hetkeksi, jos teillä ei ole. Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Uskotteko koko sydämestänne; uskotteko, että Jeesus Kristus parantaa teidät? Te odotatte leikkausta. Te tiedätte, etten minä tietänyt sitä, ettekö tiedäkin? Teidän umpilisäkkeenne on puhjennut; eikö se olekin totta? Mutta, Jeesus Kristus parantaa teidät, jos te uskotte sen.

Pankaa kätenne sen pojan – sen miehen, joka istuu teidän edessänne, koska hänellä on henkinen [/hermostollinen] ongelma, hän istuu siinä. Herran Jeesuksen kautta, minä tuomitsen sen riivaajan, jota on nuhdeltu; Jeesuksen Kristuksen nimessä lähde heistä; aamen, aamen.

⁶⁷   Tuokaa se rouva – voi, elävän Jumalan lapset, ettekö te huomaa, että Herra Jeesus on täällä? Ei teidän veljenne, vaan teidän Vapahtajanne… Uskokaa. Me emme tunne toisiamme, rouva. Näin asia on. Painakaa päänne hetkeksi.

Herra, sinun Poikasi Jeesuksen nimessä, ota pois tämä kuurouden henki tästä naisesta niin, että hän voi taas kuulla kunnolla, ja selkeästi. Kaikkivaltias Isä, minä nuhtelen tätä riivaajaa Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.

Hetkinen vain. Minä haluan testata teidän kuuloanne. Kuuletteko te minua hyvin nyt? Kuuletteko te minua nyt? Teidän on vaikea kuulla. Minä haluan kysyä teiltä jotain; uskotteko te tähän tämän iltaiseen kokoukseen? Siis, minä voisin päästää tämän naisen menemään, mutta jokin panee minut toimimaan tämän naisen suhteen; tässä on jotakin erikoista; katsotaan sitä teidän kättänne hetki. Ei?

Uskotteko te minun olevan hänen palvelijansa? Uskotteko te, että kaikkien sydänten salaisuudet ovat paljaina Jumalan edessä, että hän tietää kaiken? Uskotteko te, että jos Jeesus Kristus seisoisi tässä, hän, joka antoi minulle tämän puvun ja käyttää sitä tänä iltana? Mitä paranemiseen tulee, hän on jo parantanut teidät, mutta hän haluaisi tietää, mitä se olette… se syvä teissä oleva jokin, joka saa teidät kaipaamaan; kyllä. Teidän vatsassanne on jotain vialla; se oli kasvain. Pitääkö se paikkansa? Se on kuollut; se on lähtenyt teistä.

Minä näen jatkuvasti pienen pojan, joka seisoo teidän vierellänne – jotakin. Oh, se on pikkupoika. Teillä on pieni poika mukananne, ja… Mutta se ei ole teidän poikanne; se on teidän pieni sisarenpoikanne. Näin se on. Hän ei pysty… Häntä ei voi lähettää kouluun, hänen kipeiden nielurisojensa takia. Pitääkö se paikkansa? Lähtekää, pankaa se nenäliina hänen päälleen; hän paranee.

⁶⁸   Uskotteko te? Otetaan yhdessä Herra Jeesus juuri nyt vastaan. Mikä on teidän tilanne? Valittuja, kutsuttuja, voideltuja, asetettu Kristukseen – asetettu yhdessä taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Uskotteko te nyt? Nouskaa ylös ja ottakaa parantumisenne vastaan, jokainen teistä.

Oi, taivaan Jumala, minä nuhtelen jokaista riivaajaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tule ulos ihmisistä Jeesuksen Kristuksen nimessä.