55-0116E JEESUS KRISTUS SAMA EILEN, TÄNÄÄN JA IANKAIKKISESTI
(Jesus Christ The Same Yesterday, Today, And Forever)
Chicago, Illinois, USA, 16.1.1955

¹       Usko ainoastaan, kaikki on mahdollista, usko ainoastaan.

[Joku veljistä kysyy: ”Haluatko nämä mikit päälle?”] Panisitteko ne pois? Nyt on parempi.

Painaisimmeko päämme hetkeksi rukoukseen? Meidän Isämme, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Me kiitämme sinua tänä iltana Jeesus Kristuksesta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän takiamme, meidän, jotka emme ole sen arvoisia, mutta silti hän halusi kuolla arvottomien puolesta; ja me otamme sen nöyrästi vastaan tänä iltana, Herra, koko sydämestämme, koska hän on meidän Pelastajamme, Lunastajamme, Parantajamme.

Ja me rukoilemme, Isä, että hänen suurenmoinen olemuksensa olisi täällä läsnä meidän kanssamme ja kastaisi meidät hänen siunauksissaan. Ja voikaamme lähteä täältä tänä iltana, kuten ne, jotka olivat matkalla Emmauksesta ja sanoivat: ”Eikö sydämemme ollutkin palava, kun me tapasimme hänet, ja tunsimme hänet?” sillä me pyydämme tätä hänen nimessään, aamen.  Voitte istuutua.

²       Olen niin iloinen tästä mahdollisuudesta olla täällä ihanassa auditoriossa tänä iltana, täällä Chicagossa, tässä Lane High Schoolin auditoriossa. Ja me olemme todella kiitollisia täällä oleville ihmisille heidän läsnäolostaan tässä kokouksessa, ja kaikille saarnaajille, maallikoille ja kaikille Jumalan lapsille – muukalaisille, meidän porttiemme sisäpuolella. Me olemme tosi kiitollisia tälle koululle hienosta yhteistyöstä meidän kanssamme, kun meidän annettiin pitää tätä koko tämä tuleva viikko. Rukoushuoneet ovat ihania, mutta ne ovat aivan liian pieniä tämän tyyppisille kokouksille – ja me olemme kiitollisia tälle koululle. Suokoon Jumala sille kaikkea hyvää.

Ja teknikoille ja sähkömiehille ja joillekin niille, jotka minä tapasin tänään; niille, jotka työskentelevät täällä auditoriossa… Ja me olemme tosi kiitollisia heille ja siunatkoon Jumala heitä.

³       Nyt, me luotamme siihen, että tämä tuleva viikko on meidän mahtavin viikkomme – Chicagon historiassa hänen [Herran] läsnäolonsa takia; ja minä olen niin kiitollinen näistä asioista – mahdollisuudesta.

Jotkut, ehkä… kuinka moni ei ole koskaan ollut aikaisemmin meidän tilaisuuksissamme? Näyttäkääpä kätenne – ette koskaan ennen ollut yhdessäkään meidän tempauksistamme? Selvä, aika monia, jotka eivät ole olleet niissä aikaisemmin.

Siis, me toivotamme todella teidät tervetulleiksi mitä sydämellisimmin tervetulotoivotuksin, ja haluan sanoa monille teistä, jotka kenties ovat ensimmäistä iltaa,  kampanjan alussa; me olemme olleet joitakin iltoja täällä Filadelfia-seurakunnassa meidän hyvän ystävämme veli Joseph Bozen kanssa, ja me arvostamme sitä hienoa huomaavaisuutta, jota olemme saaneet osaksemme häneltä ja hänen väeltään siellä.

Ja siis, edellisellä kerralla monet teistä täällä ennen Intiaan lähtöä, te autoitte sponsoroimaan sitä Intian-matkaa. Me onnistuimme siellä todella hienosti; Herra siunasi, ja monet tuhannet ihmiset, jotka olivat aikaisemmin uskottomia, tulivat tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen.

⁴       Me viivyimme siellä vain joitakin iltoja kokousten kestäessä, koska tilaa, mihin sijoittaa ihmiset, ei ollut tarpeeksi. Siellä kokouksissa kävi suunnilleen 500000 ihmistä, ja meillä ei ollut paikkaa, mihin laittaa heidät, ja ihmisten piti maata kaduilla ja missä vain kykenivät. Ja sitä oli tosi säälittävä katsella, ja satoi ja kaikkea, ja me sanoimme heille, että tulisimme sinne heidän luoksensa jonain toisena vuodenaikana. Ja me, jos Jumala suo, minä toivon, että me palaamme sinne Intian ihmisten keskuuteen tänä tulevana kesänä.

Minä arvostan todella sitä, mitä te olette tehneet, ja jonain päivänä suurenmoisessa tuonpuoleisessa, te… jotkut noista uskottomista pakanoista, jotka palvoivat epäjumalia, karjaa, ja kärpäsiä ja kirppuja ja hyönteisiä ja aurinkoa ja kaikenlaisia kapistuksia, ovat nyt suloisia, rakastettavia, nöyriä kristittyjä, koska te autoitte lähettämään evankeliumin sinne.

Ja palkanmaksun päivänä, ymmärrättekö, te olette niitä, jotka saavat palkinnon. Minä tein ainoastaan sen, mitä hän käski minun tehdä. Te olitte niitä, jotka rahoittivat tuon mahdollisuuden. Niinpä, Herra teitä siunatkoon.

⁵       Siis, tänä iltapäivänä, minä puhun noin 30-40 minuutin evankelisen sanoman; ja eilisiltana minä puhuin evankelisen sanoman ja tänä iltana me haluamme pitää parantamiskokouksen, jos Jumala suo. Siitä syystä, minä en voi mennä siihen toiseen sanomaan tänä iltana, koska se vie liikaa aikaa [parantamis-] rukousjonolta.

Se ei… minä en sano siis, että minä saan aikaan sen parantumisen. Teidän uskonne Jumalaan on se, mikä parantaa, näettekö? Se en ole minä. Minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä; yritän vain saada teidän uskonne sellaiseen tilaan, että te voitte tulla parannetuksi;

ja olen varma, että jokainen ihminen, joka uskoo Herraan, olisi enemmän kuin onnellinen saadessaan tehdä kaiken, minkä vain voi auttaakseen jotakuta paranemaan.

⁶       Intiasta on eräs loistava tarina, jonka minä kerroin eräässä pienessä seurakunnassa tässä eräänä iltana, sokeasta miehestä, joka oli ollut 20 vuotta sokea. Hän on jopa todistanut presidentin edessä siitä. Hän on aivan täysin niin normaali kuin kuka tahansa hänen ikäisensä mies, 30-40 vuotias, joka on täällä talossa tänä iltana, joka oli ollut täysin sokea 20 vuotta. Ja tuo ihme, jonka meidän Herramme Jeesus teki, oli se, mikä sai tuhannet ottamaan yhtaikaa tulemaan Herran Jeesuksen luo

Kun välienselvittely tuli – jos Jumala oli Jumala – kun, totta kai, näky oli nähty, että hän tulisi paranemaan, niin me saatoimme antaa välienselvittelyn tapahtua. Mutta, minä en olisi uskaltanut tehdä sitä, haastaa, ellen olisi tiennyt, mitä olin tekemässä.

Mutta, jos Herra sanoisi teille: ”Kun tulet seurakuntaan huomeniltana, ota sateenvarjo mukaan, koska kun lähdet kotiin, sataa vettä.” Sitä ei olisi vaikea uskoa. Sinä ottaisit sateenvarjosi etkö ottaisikin? No, jos hän sanoisi niin, jos hän olisi tavannut sinut ja käskenyt ottamaan sen, sinä takuulla ottaisit sen, koska tietäisit, että sataisi. No, niin se asia on. Kun hän sanoo meille jotain, niin sen on tapahduttava.

⁷       Siis, tänä iltana, Markuksen evankeliumi, jos Herra suo, puhuakseni muutaman hetken… minä panen kelloni tähän ja yritän olla valmis 10-15 minuutin kuluttua rukousjonoon, ja siten me pääsemme pois, ajan… Me emme pidä teitä täällä kovin myöhään, koska te menette huomenna töihin. Me haluamme toimia yhteisymmärryksessä kaikin mahdollisin tavoin, ja tuoda teille evankeliumia, ja kunpa te voisitte ottaa sen vastaan tänä iltana sellaisena, kuin minun on tarkoitus antaa teille, sydän täynnä rakkautta teitä jokaista kohtaan tietoisena siitä, että teistä jokainen on ikuisuuteen sidottu ihminen.

Minä en tiedä, minä hetkenä seison hänen edessään tekemässä tiliä omasta elämästäni. Kukaan ei tiedä, mutta yksi asia on varma: meidän on pakko olla siellä; niinpä meidän pitää pitää joka hetkeä tärkeänä. Sitä varten me olemme täällä tänä iltana.

⁸       Minä uskon, että teidän ihana, iso kaupunkinne… Jokaisessa kaupungissa, jossa minä olen saarnannut, Yhdysvalloista Kanadaan ja Meksikoon, en tiedä yhtään Pohjois-Amerikan kaupunkia, joka olisi yhtä valmis herätykseen kuin Chicago. Näin on. Minä uskon, että Jumala antaa sen teille; uskon. Toivon, että se alkaisi nyt, ja jatkaisi etenemistään loppuun asti. Minä kuulin, että herra Graham, meidän veljemme, Billy Graham on tulossa ensi vuonna, ja minä rukoilen, että tässä välissä, niin moni kääntyisi, että hän voisi tuoda herätyksen kaikkialle Chicagoon, ja että koko Chicago olisi kuin tämän seudun pikku Jerusalem.

Minä haluaisin nähdä sen, sillä se olisi todella valtavaa. Niinpä minä jatkan rukoilemista, luottamista, odottamista, uskomista, että Jumala toteuttaa sen.

⁹       Siis, minä haluaisin puhua muutaman sanan, ja lukea vähän Raamattua. Sitten me kutsumme rukousjonon koolle.

Nyt, Markuksen evankeliumin 5. luvusta, me luemme nämä sanat, nämä muutama ensimmäinen jae vain pohjustaaksemme vähäsen.

He tulivat järven toiselle puolelle, gerasalaisten alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki.

Ja, suokoon Herra siunauksensa tälle lukemiselle. Syy siihen, että minä puhun muutaman hetken on, että saadaan tämä uskovien ryhmä asettumaan aloilleen niin, että Pyhä Henki voi alkaa työskennellä välittömästi, ja alkaa toimia ihmisissä parantaakseen heidät. Siitä syystä minä puhun vain muutaman hetken. Minä olen ollut rukouksessa kaksi tai kolme tuntia siitä asti, kun lähdin täältä, ja me olemme valmiit nyt palvelemaan. Ja Herran enkeli on nyt lähellä.

¹⁰   Sillä kertaa Jeesus oli tehnyt suuria asioita, silloin alkuaikoina, palveluksensa alussa; melkein kaikki ymmärsivät hänet väärin.

Oletteko koskaan ajatelleet sitä, että useimmat ihmiset, jotka ovat koskaan tehneet suuria asioita Jumalan valtakunnan hyväksi, ovat toimineet yksin? Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä? Teidän on pärjättävä yksin. Jeesus oli yksin, ja kaikki muutkin miehet, kautta aikojen olivat yksin: Finney, Sankey ja Calvin, Knox, jopa Aabraham Lincoln; näin se on; sinnittelivät yksin… Miehet, jotka tekivät suuria asioita, näkyjen miehet, hengellisen ymmärryksen miehet toimivat yksin, ja minusta se johtui siitä, että Jeesuksen itsensä piti tulla toimeen yksinään.

¹¹   Siis, eräs meidän periaatteemme, miksi olemme täällä… yrittämässä auttaa teitä, ja ainoa tapa auttaa teitä, jonka minä tiedän, kristityt ystävät, on kohottaa teidän uskoanne niin paljon kuin voin, ja se tapahtuu Jumalan sanan avulla, keskittyen siihen, mikä on Jumalan tahto teidän suhteenne, näettekö?

Jos te vain voisitte nähdä, että Jumalan tahto on tehdä näitä asioita teidän hyväksenne… Jumala tahto on pelastaa teidät kaikki; Jumalan tahto on parantaa teidät kaikki, ja hän johtaa teidän syvempiin syvyyksiin ja korkeampiin korkeuksiin, jos te vain luotatte häneen.

Älkää tyytykö eilisiltaisiin, täällä tehtyihin tuliin. Tehdään niitä vielä vähän edemmäksi tien varrelle. Älkää koskaan tehkö niitä samaan paikkaan; te ette voi seistä paikoillanne; te joko taannutte tai menette eteenpäin.

¹²   Me olemme toimineet vuosia; paljon ei ole saatu aikaan, mutta minä uskon vilpittömästi, että me olemme lähestymässä merkittävimpiä aikoja, joita tämä maailma on koskaan nähnyt. Uskon todella, että sellainen aika on tulossa, ja se on käsillä nyt; Jumala aikoo tuoda itsensä julki – suurenmoisimmin, mitä hän on minään aikana tehnyt.

Olemme aikojen lopussa. Jonain päivänä aikaa ei enää ole. Me lähdemme ikuisuuteen – me astuimme tähän mitättömään aika-avaruuteen täällä, ja astuimme siitä ulos, takaisin ikuisuuteen. Me olimme olemassa ennen kuin maailmaa oli. Sitten me tulimme maailmaan ja me lähdemme pois johonkin meille nyt tuntemattomaan.

Ja siis, täällä meillä on oma – meidän Pelastajamme tuli tänne maan päälle, Jumala itse, ilmaisi itsensä meille ja antoi meille toivon iankaikkisesta elämästä, ikuisesta elämästä, sekä, hän lupasi meille ilon ja onnellisuuden ja tyytyväisyyden, joka on etumaksu meidän pelastuksestamme, joka meillä on nyt, kultaisena perintönä.

¹³   Meidän sydämessämme on jotakin, joka jyskyttää kovasti, sillä me tiedämme, että Jumala on antanut meille tämän suurenmoisen ominaisuuden; sekä, hän antoi myös meille toivon meidän ruumiimme nousemisesta kuolleista, ja etumaksuna siitä, hän antoi meille jumalallisen parantumisen.

Ja, vaikka koko maailma alentuisi tänä iltana hylkäämään jumalallisen parantamisen ja sanoisi, ettei sellaista ole olemassa… minä en muuta voisi sanoa kuin, että se on [olemassa]. Sillä, ensinnäkin, Raamattu sanoi niin, ja kristitty ystäväni, minut on viety riittävän pitkälle – olen nähnyt aivan riittävästi, ymmärrättekö, etten minä ikinä kääntyisi takaisin, koska minä tiedän, mitä se on.

Niin kauan, kuin Jumala pitää minut täysissä järjissäni, ja auttaa minua ja antaa minun sydämeeni hänen rakkautensa, kuten se on nyt, minä tiedän aina, että hän on parantaja; sillä mikään ei olisi pystynyt pelastamaan minua siitä sairaudesta, joka minulla oli, ei edes Mayon klinikka. He luovuttivat minun suhteeni, mutta minä olen Jumalan armosta tänä iltana täysin terve.

¹⁴   Ja siis, minä olen nähnyt tuhansia muita, ja siis, minä en ota siitä ansiota; minulla ei ole mitään ansiota; minä olen ainoastaan kiitollinen Jumalalle siitä, että hän antaa minun viedä sanomaa toisille, sillä, jos jollakin ihmisellä on jotain hyvää ja hän pitää sen itsellään, eikä jaa sitä muiden kanssa, se on itsekkyyttä, eikä sellainen ole kristityn asenne. Meidän pitää haluta auttaa toisia ja pitää huoli siitä, että muut saavat sen saman siunauksen, jonka me olemme saaneet.

¹⁵   Jos minä olisin tänä iltana miljonääri, minä haluaisin jokaisen maailmassa olevan miljonääri, näettekö? Koska minä… Me olemme veljiä. Me saatamme olla eri mieltä asioista, mutta me olemme silti veljiä ja sisaria. Me rakastamme toisiamme, kun Jumalan rakkaus on meidän sydämessämme.

Ja jopa viholliset – jos meillä olisi sellaisia, joita meillä kenties on… Mutta silti, me rakastamme heitä kaikesta huolimatta, koska he ovat tilastaan huolimatta lapsia, langenneita, mutta silti Jumalan lapsia.

Ja siis, tänä iltana minun tarkoituksenani on yrittää saada teidän uskonne perustumaan Jumalan sanaan, että te tietäisitte, ettei Jeesus Kristus ole kuollut; vaan hän elää aivan täällä Chicagossa, tässä huoneessa tänä iltana. Jospa me vain voisimme nähdä, mitä hän teki…

¹⁶   Ja, katsotaan asiaa niin järkevästi kuin mahdollista; ja teille, jotkut ihmiset, jotka ymmärrätte, tukekaa ensikertalaisia; tämän pyynnön me esittäisimme teille.

Minun kampanjani motto on aina ollut ”Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti”, ja jos hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, hänen on tehtävä samoja asioita, joita hän teki eilen, sillä me tunnemme hänet siitä, mitä hän teki.

Jopa juutalaiset, suuri Nikodemus, opettaja tuli hänen luokseen yöllä ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan luota tullut opettaja, sillä ei kukaan voi tehdä näitä sinun tekemiäsi asioita, ellei Jumala olisi hänen kanssaan.” Ihmiset tiesivät sen.

¹⁷   Siis, nyt, jos hän on noussut kuolleista ja luvannut, että te tekisitte aivan niitä samoja asioita, joita hän teki, niin, sen on joko oltava totta, tai valetta. Onko asia näin, seurakunta? Se on joko tosi tai vale. No, jos se on totta, hyväksytään sitten se, ja rakastetaan häntä kaikesta sydämestämme. Jos se ei ole totta, annetaan koko asian olla, koska se ei ole totta.

Kun… jokin aika sitten, minulle luettiin ”Koraaniraamattua” Intiassa ja joku oli ollut siellä vähän ennen minua, ja ne ihmiset uskoivat, että osa Raamatusta oli innoitettua, mutta että Markus 16 ei ollut innoitettu; eräs mies sanoi: ”Millainen Raamattu teillä oikein on?”

Hän sanoi: ”Me uskomme, että koko Koraani on innoitettu. Jos tämä osa olisi innoitettu ja loput ei, niin miten siihen voi uskoa”, hän sanoi. Pitää paikkansa.

¹⁸   Raamattu joko on kokonaan innoitettua, tai sitten mikään siitä ei ole innoitettu. Minä uskon, että sen jokainen sana on innoitettu, Jumalan kirjoittama, jos me vain pystyisimme panemaan sen siihen paikkaan, johon se kuuluu. Ja jos, me panemme sen paikalleen, Jumala toimii ja operoi näyttääkseen oman sanansa todeksi.

Siis, maissinjyvää ei voi panna sahanjauholaatikkoon tai tuhkaan, ja se kasvaisi. Ei kasva. Sen on oltava oikeanlaisessa maaperässä, jotta sen saa kasvamaan. Pitääkö paikkansa?

¹⁹   No, se on maissia; se kasvaa jos se on oikeassa paikassa. Ja vehnää, sitä ei voi istuttaa kuivaan paikkaan sellaiseen, jossa kasvatetaan sipulia, tai lanttua tai jotain, hiekkaisessa maassa. Sellaiseen ei voi panna vehnää, sillä se ei kasva. Sen on oltava… se istutetaan veteen, näettekö?

Maaperän on oltava oikeanlaista, ja Jumala sana on istutettava oikeanlaiseen maahan, tai uskoon, tai se ei tuota mitään. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

Vaikka te otatte sen vastaan Sanana, mutta jos maaperä ei ole oikeanlaista, se ei aineellistu. Se ei yksinkertaisesti voi, koska siinä ei ole mitään, mikä saa kasvamaan. Mutta, jos se otetaan vastaan uskossa, jotain tapahtuu.

²⁰   Siis, Jeesus, kun hän oli täällä maan päällä, tekoja, ja merkkejä joita hän teki, hän tekee jälleen tänä iltana. Hän tekee niin joka kerran, kun hänen sanansa pannaan koetteelle. Hän toimii sillä tavalla, koska hänen on tehtävä se ollakseen ylösnoussut Jeesus.

Siis, jos ei tee, niin hän ei todellakaan noussut kuolleista. Näin asia on. Hän on vieläkin kuollut. Mutta, me emme palvo kuollutta Jumalaa, me palvomme elävää Jumalaa, joka nousi kuolleista ja elää täällä meidän keskellämme tänä iltana, ja tekee samoja tekoja, joita hän teki silloin ennen.

Siis, ensikertalaisina, me saatamme kysyä näitä: ”Mitä hän teki silloin? Millainen mies hän oli? Millaisia tekoja hän teki?”

No, hän ei ollut suurien joukkojen viihdyttäjä. Joskus väkijoukkoa oli 5000 henkeä. Sanhedrin olisi saattanut saada kokoon 2000 000 joukon. Hän ei sanonut että vetäisi puoleensa maan suurimmat joukot. Se ei tarkoita sitä, ettekö hän olisi ollut oikeassa.

²¹   Hän ei pukeutunut mitenkään eri tavalla kuin muut. Hän ei ollut suuri, mahtava mies, suurikasvuinen, kuten Saul. Raamattu sanoo: ”Hänessä ei ollut kauneutta, johon me olisimme mieltyneet. Ja kun, me näimme hänet, me käänsimme katseemme pois hänestä.” Hänessä ei ollut paljon katsottavaa.

Mutta se, mitä hän oli, saa meidät rakastamaan häntä. Hän oli Jumalan Poika. Se juuri saa meidät rakastamaan häntä.

Joku saattaa sanoa: ”Siis, oliko hän keltainen mies, musta mies, valkoinen mies, ruskea mies?” Minulle on sama, miltä hän näytti. Hän on minun Pelastajani. Minä rakastan häntä. Sillä, oliko hän pieni, iso, tai mitä olikin, ei ole minulle mitään väliä; minä rakastan häntä, sillä, kun me olemme syntyneet häneen, meistä tulee osa häntä. Me rakastamme häntä, ja hän on meidän ja me olemme hänen.

²²   Mutta, kun hän oli täällä maan päällä, hän ei väittänyt olevansa jokin suuri parantaja. Rehellisesti sanottuna, hän väitti päinvastaista. Hän sanoi, ettei ole parantaja; hän sanoi: ”Minä en voi tehdä itsestäni mitään. Sen, mitä minä näen Isän tekevän, sitä minä teen”; Johannes 5:19.

Häntä kuulusteltiin. Hän oli parantanut erään viltin päällä maanneen miehen, jolla oli jokin sairaus, tai jotain. Se mies pystyi kävelemään; hän sanoi: ”Kun minä olen menossa lammikkoon, joku astuu sinne ennen minua.”

Mutta, katsokaapa, miten hän [Jeesus] meni ohi; siellä oli ehkä kolme tai neljä kertaa niin paljon ihmisiä kuin täällä tänä iltana, ja kaikki he olivat rampoja, raajarikkoja, köyryselkäisiä, näivetystautisia ja sokeita. Voi, millaisessa tilassa… ja hän ohitti kaikki, ja meni aivan suoraan joukon keskitse ja paransi juuri tämän yksilön, ja käveli pois ja jätti muut sinne. Luonnolliselle mielelle sellainen on kyseenalaista.

Ja, kuten olen sanonut, ihmisten elämässä on kolme perusasiaa, elementtiä. Ensimmäinen on inhimillinen. Silloin sanotaan: ”Minä rukoilen tuon henkilön puolesta; toivon, että hän paranee.”

Siis, toinen on jumalallinen ilmestys. Se on sitä, että sinun sydämeesi on ankkuroitunut jokin, joka sanoo, että näin tapahtuu. Silloin jotain todella tapahtuu.

Sitten, kolmas elementti on näky, tai ilmi tullut Herran sana. Kun sen näkee, se on: ”NÄIN SANOO HERRA.”

²³   Siis, kun Jeesus kulki Jerikon porttien läpi, eräs sokea mies ryntäsi hänen luokseen, alkoi huutaa ja: ”Armahda minua.” Sokea Bartimeus. Ja Jeesuksen kasvot oli suunnattu kohti ristiinnaulitsemista Golgatalla, eikä hän, ehkä, edes kuullut tuota miestä.

Siispä, hän huusi vielä kovemmin: ”Sinä Daavidin Poika, armahda minua.” Jollain tavalla, tuon miehen usko kosketti Jeesusta ja hän kääntyi ja sanoi, että hänen uskonsa oli parantanut hänet.

Eräs nainen kosketti hänen viittaansa, sillä hän sanoi sydämessään: ”Jospa minä vain saan kosketettua hänen viittaansa; hän on pyhä mies; minä uskon että hän on juuri sitä, mitä sanoo olevansa. Jos minä vain saan kosketettua hänen viittaansa, niin minä paranen vaivastani.”

Ja hän kosketti häntä, hän kääntyi saman tien ympäri, ja käveli kansan sekaan. Jeesus pysähtyi, katseli yleisöä, ja keksi, missä nainen oli. Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on parantanut sinut. Sinun vaivasi on nyt lähtenyt.” Sellainen Jeesus oli. Hän teki vain sitä, mitä hänen Isänsä näytti hänelle.

²⁴   Hän kutsui Samarian kaivolla erästä naista tulemaan tuomaan hänelle juotavaa. Nainen ei olisi tehnyt sitä, koska hän ajatteli, ettei juutalaisten ja samarialaisten olisi ollut etiketin mukaista olla noina aikoina tekemisissä toistensa kanssa.

Jeesus sanoi: ”Mutta, jos sinä tietäisit kenen kanssa puhut, sinä pyytäisit minulta juotavaa, ja minä antaisin sinulle juotavaa, jota ei saa tästä kaivosta.” Ja Jeesus jatkoi sitä rataa, kaivosta ja niin edelleen, ja miten tuon naisen isä Jaakob, oli juonut siitä kaivosta ja niin edelleen.

Sitten, kun Jeesus sai keskusteltua hänen kanssaan hetkisen, hän sanoi: ”Mene hakemaan miehesi.” Se osui suoraan siihen kohtaan, missä tuon naisen ongelma oli.

²⁵   Minä luulen, että jos naisella olisi ollut syöpä, Jeesus olisi sanonut hänelle, että hänellä on syöpä. Jos hänellä olisi ollut tubi, minä luulen, että Jeesus olisi sanonut hänellä olevan tuberkuloosi. Ettekö tekin [luule]. Hänellä oli ollut viisi miestä, niinpä Jeesus sanoi: ”Mene hakemaan miehesi.”

Nainen: ”Ei minulla ole.”

Jeesus: ”Aivan oikein. Sinulla on ollut viisi.”

Nainen sanoi: ”Minä näen, että sinä olet profeetta, herra.” Sitten hän sanoi: ”Minä tiedän, että kun Messias tulee…” Se oli Jeesus. Nainen ei tiennyt, että se oli hän, ja sanoi: ”Minä tiedän, että kun Messias tulee, hän tulee tekemään noita asioita.” Mutta, toisin sanoen: ”Sinun on oltava profeetta, Messiaan opetuslapsi, sillä sinä tiesit, kuka minä olen, ja kerroit nyt minulle jostain sellaisesta, josta sinä et voi tietää mitään. Minä tiedän sen. Ja sinä sanoit minulle, että minulla on ollut viisi aviomiestä, etkä sinä tiedä minusta mitään. Joten, sinun on oltava profeetta. Siis, kun Messias tulee, hän tekee niin”, hän sanoi.

Jeesus sanoi: ”Minä olen – joka sinulle puhun.”

Ja nainen jätti vesiastian ja ryntäsi kaupunkiin ja sanoi: ” Tulkaa katsomaan erästä miestä.” Siinä se oli. Hän ei pystynyt pidättelemään itseään pitempään. Tuolla oli Messias, tavallinen ihminen, ja odotteli, kun opetuslapset olivat hakemassa ruokaa hänelle syötäväksi, ja hän halusi vettä siitä kaivosta juotavaksi janoonsa. Mies, jolle naurettiin, josta tehtiin pilaa; oli pukeutunut aivan kuten tavallinen ihminen, puhui niin kehnoa kieltä, että se saa nykyajan kääntäjät ymmälleen.

²⁶   Siihen aikaan oli vallalla ylevä puhetapa.  Sellaiset ilmaisut tuotiin Raamattuun. Siitä syystä joku ilmaisee asian sillä tavalla, ja toinen tällä tavalla.

Se oli niin vaatimatonta puhetta, etteivät ihmiset tienneet mitä siitä edes piti ajatella. Jumala teki niin, että hän pystyi siten ”salamaan asiat viisailta ja ymmärtäväisiltä, ja ilmoittamaan ne lapsenmielisille”, sellaisille, jotka ottavat opiksi.

Sitä varten tekstiä ei pysty kääntämään; ne paljastetaan ainoastaan hengellisen ilmestyksen kautta. Silloin, kun sinä pääset sisälle Kristukseen, hän ilmoittaa itsensä sinulle. Tätä se on. Sitä se on.

²⁷   Siis, kun me näemme Jeesuksen tekevän noita asioita… Siis, jos hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, no, totta kai hän tekee samoja asioita tänään, eilen ja ikuisesti.

Siis, kun hän lähti pois, hän sanoi: ”Vielä hetki, niin maailma ei näe minua, mutta te näette minut, sillä…” Siis, kuinka… Mitä se tarkoittaa teille? Joku saattaa sanoa: ”Hän puhui silloin opetuslapsille.”

No, miten tämä voisi tarkoittaa [vain] sitä aikaa; hän sanoi: ”Vielä hetki, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut, sillä minä olen teidän kanssanne, jopa teissä*, maailman loppuun asti.”

Siis, opetuslapset ovat olleet kuolleina jo tuhansia vuosia – todellakin. Niinpä, on oltava joitakuita *”te:itä”, jotka näkevät hänet aina maailman loppuun asti; ja on oltava jokin maailma, joka ei häntä enää näe.

Oletteko te onnellisia siitä, että te olette tuo ”te”? ”Jos te uskoisitte…” Siis, me olemme tästä niin onnellisia!

²⁸   Huomatkaa, hän sanoi: ”Niitä tekoja, joita minä teen…” Toisin sanoen, uskovalla tulisi olemaan samantyyppinen palvelustehtävä maailman loppuun asti, joka hänellä oli. Se tekee Jeesus Kristuksesta saman tänään, eilen ja ikuisesti. Me opetamme että hän on elävä Jumala, ei sellainen, joka on kuollut; sellainen joka nousi kuolleista!

Jos hän on täällä maan päällä ja tekisi ihmeitä, hän olisi vain profeetta. Mutta, kun hän kuoli, jos se olisi ollut kaiken loppu, hän olisi ollut pelkkä profeetta. Mutta jos hän nousi kuolleista, niin hän on enemmän kuin vain profeetta. Hän on Jumalan Poika.

²⁹   Siis, nähkääs, ystävät, teidän pitää uskoa, että hän on täällä tänä iltana aivan samalla tavoin, kuin hän oli Galileassa. Ja kun te näette sen ja näette, että hänen sanansa on tehty niin yksinkertaiseksi, että hän on aivan tässä teidän edessänne, se saa uskon kohoamaan. Silloin, se, joka teidät parantaa ei ole ihminen; minun rukoukseni ei ole se, mikä parantaa teidän; teidän oma uskonne on se, mitä parantaa teidät.

Jeesus ei todellakaan sanonut tuolle naiselle, silloin kun hän keksi hänet sieltä yleisön seasta, katsellessaan joka puolelle, eikä löytänyt… Jeesus tunsi jotain, mitä tahansa… Hän sanoi: ”Minusta lähti voimaa.” Ja hän katseli ympärilleen löytääkseen sen, joka se oli; ja sanoi: ”Minua kosketettiin.”

³⁰   No, opetuslapset sanoivat; ”No mutta, väkijoukkohan tungeskelee ympärilläsi ; miten sinä voit sanoa: ’kuka minua koski?’”

Jeesus vastasi: ”Kyllä, mutta joku kosketti minua.” Ja hän etsi katseellaan yleisön seasta, ja sitten nuo majesteettiset silmät osuivat heidän keskelleen. Nainen tajusi, ettei pystynyt pysymään salassa. Niinpä Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on parantanut sinut. Vaiva on nyt poissa.” Ja…

³¹   Siis, jos Jeesus seisoisi täällä tänä iltana, hän voisi katsella tätä yleisöä, ja jos joku ihminen voisi koskettaa häntä uskollaan, se sama tapahtuisi hänelle. Uskotteko te siihen? Se sama, jos hän on sama Jeesus.

Silloin, jos hän olisi täällä tänä iltana, hän ei väittäisi, että minä… ”Tuokaa tuo nainen, tai mies minun luokseni, tai sellainen ja sellainen, niin minä parannan hänet.” Ei, ei. Hän sanoi: ”Minä en voi tehdä mitään, ellei Isä näytä minulle, mitä tehdä.” Pitääkö se paikkansa? Johannes 5:19 – ettei hän tehnyt mitään, ellei Isä näyttänyt hänelle; sitten, kun Isä näytti hänelle, hän vain meni ja teki sen, mitä Isä näytti.

Siis, Jeesus nousi kuolleista; hän pystyy olemaan täällä tänä iltana, ja sinä saatat tulla tänne lavalle, ja puhua hänelle. Hän katsoisi sinuun, ja sanoisi: ”Siis, sinua vaivaa eräs tietty juttu, ja sinä olet herra se ja se, sellaisesta ja sellaisesta paikasta.”

³²   Sinä sanoisit: ”Herra Jeesus, parantaisitko sinä minut?”

Hän sanoisi: ”Etkö sinä usko minuun?” Minä olen jo parantanut sinut kuollessani sinun puolestasi Golgatalla. Uskotko sinä sen?”

Sinä sanoisit: ”Kyllä.”

Hän sanoisi: ”No, mene nyt. Sinun uskosi on pelastanut sinut.”

³³   Niinpä …?… parantuminen tai pelastuminen ei voi olla peräisin kenestäkään ihmisestä. Siis, seurakunnassa on lahjoja, sellaisia kuten profetoinnin, ja parantamisen lahjoja, ja niin edelleen. Se ei merkitse voimaa parantaa; se tarkoittaa parantavan Sanan tuntemista. [/parantamisen tiedon sanoja].

Se, että sinä olet saarnaaja, ei merkitse sitä, että olisit pelastunut, mutta se tarkoittaa, että sinulla on pelastuksen sana. Hänellä on opettamisen lahja, tai saarnaamisen–, tai profetoinnin –, tai mikä tahansa noista lahjoista, joiden ansiosta Jeesus Kristus saisi ylistyksen ja toisi hänet ihmisten ulottuville. Ja sitten, kun ihmiset näkevät sen, he uskovat, ottavat vastaan, tunnustavat, ja sitten he ovat pelastuneet.

Sen saman paraneminen saa aikaan. Ihminen voi saarnata sanaa niin yksinkertaisesti, että lapsikin voi ymmärtää sen. Ihmiset sanovat: ”Siis, näin asia on.” Silloin Jeesus on saanut perkeleen nurkkaan.

Siis, silloin ihminen sanoo: ”Voi, minä uskon; minä uskon, että tämä koskee minua.” Ja ihmiset ottavat vastaan, ja se on sillä selvä. Sitten, ihmiset todistavat siitä, ja he paranevat. Sitä on…

³⁴   Jotkut teistä saattavat sanoa: ”Olen nähnyt joidenkin todistavan, eivätkä he ole parantuneet.” Olen nähnyt joitakuita, jotka todistavat olevansa pelastettuja, eivätkä pelastuneetkaan.” Näettekö?

Teidän uskonne saa sen aikaan. Jos sinä uskot todella, se tapahtuu. Siispä, kukaan ihminen ei pysty pelastamaan sinua; yksikään ihminen ei pysty parantamaan sinua, sillä Häntä jo haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden; haavoitettiin, runneltiin, näettekö? Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät parannettiin; pelastettu, parannettu, kun hän kuoli Golgatalla. Siis, ainoa, mitä nuo lahjat voivat saada aikaan, on suunnata teidät kohti tuota Herran Jeesuksen Kristuksen Golgatalla loppuun saattamaa työtä. Ymmärrättekö sen?

³⁵   Siis, jos joku sananpalvelija, jolla on jumalallisen parantamisen lahja, tulisi tänne… On paljon mahdollista, että monet lahjat saattavat pysyä tuossa saarnaajassa. Hän tulee tänne taloon; hän ottaa esiin Jumalan sanan – hän on mestariselittäjä. Hän kykenee selittämään sitä kuin herra Roberts, tai Tommy Osborn, tai joku noista veljistä, jotka ovat kirjoitusten mestareita, suurenmoisia miehiä. He kaikki ovat olleet täällä Chicagossa ja saarnanneet teille, ja te tiedätte, keitä he ovat. Mestarismiehiä selittämään sanaa. Se on parantamisen lahja.

³⁶   Siis, sillä tavalla he yrittävät saada teidät näkemään Hänet. Heidän lahjansa on vakuuttaa teidät siitä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. He uskovat siihen koko sydämestänsä, ja he osoittavat sen todeksi sanan avulla.

Siis, minä en ole tuolla tavalla lahjakas ihminen. Minun lahjani on nähdä näkyjä. Sitten, kun te näette, jotakin, mitä Jumala on tehnyt, jotakin, mitä Isä on tuonut esiin jonkin hengellisen lahjan, kautta, tietoisuuden siitä, että Jumala astuu maan päälle ja voitelee, saa ihmiset saarnaamaan sanaa…

Silloin, Jumala astuu maan päälle voitelussa, joka on tässä toisessa lahjassa, ja hän tietää asioita, ja näyttää ennalta, ja kertoo asioita, joita on ollut ja joita tulee tapahtumaan. Mitä se sitten saa aikaan? Parantaako se teidät? Ei. Se suuntaa teidän uskonne Jeesukseen Kristukseen, joka on jo parantanut teidät. Siinä se. Sitten te uskotte, ja lähdettä pois ja sanotte: ”Kiitos Jumalalle, minä olen parantunut!”

³⁷   Siis, Jeesus, oli ylittämässä – vauhdilla nyt, ihan muutama hetki – sitä järveä. Minä saatan hyvin kuvitella, miltä se näytti. Hän oli saarnannut koko päivän, ja sinä iltana järvellä nousi voimakas myrsky, joka oli upottaa tuon pikkuisen veneen – ja hän oli väsynyt ja uupunut, muttei mitenkään peloissaan.

Jeesuksen ei tarvinnut lähteä kotoa ja paastota koko päivää, ja rukoilla koko päivää ja sanoa sitten: ”Siis, mahtaakohan meillä olla tarpeeksi uskoa tämän tekemiseen?” Hän ei tiedostanut omaa uskoaan.

Kaikki miehet ja naiset, joista tulee todellisia Jumalan valtakunnan sotureita, eivät ole ollenkaan tietoisia omasta uskostaan. Te yritätte aina testata omaa uskoanne: ”Mahtaakohan minulla olla tarpeeksi uskoa sen tekemiseen; uskonkohan minä…?”

Älkää testailko uskoanne. Jumala on sanonut, tehkää se, oli, mikä oli. Jumala on sanonut. Oletteko te ikinä testanneet uskoanne, että tuletteko, vai ettekö tule illan kokoukseen? Testaatteko te, että onko teillä tarpeeksi uskoa, syödä ilta-ateria tänään? Oletteko testanneet… Tuntuuko siltä, että teidän pitäisi paastota vähän aikaa ja testata uskoanne nähdäksenne, onko teillä tarpeeksi uskoa ajamaan autolla kotiin? Ei todellakaan. Te uskotte siihen automaattisesti.

³⁸   Ja samalla tavalla te uskotte parantumiseen. Te uskotte kaiken, mitä Jumala sanoo. Älkää kamppailko sen kanssa, ja tutisko sen takia, ja nuhtele perkelettä joka hetki. Ainoastaan hyväksykää se, ja antakaa mennä. Ei ole mitään syytä olla asiasta hädissään. Jumala on sanonut, ja asia on sillä selvä. Siispä, meidän pitää vain jatkaa eteenpäin tietäen, että näin tapahtuu. Unohtakaa koko asia; Jumala on sanonut niin, ja se on todiste, minä uskon siihen, ja sillä selvä. Ainoastaan… Siinä kaikki, mitä teidän tarvitsee tehdä.

³⁹   Jeesus oli pitkällään veneen perässä, ja hän oli unessa, ja hän nousi asettaakseen vedet. Nyt, kuunnelkaa, hän oli ylittämässä myrskyäviä vesiä. Ja kun, hän pääsi toiselle puolelle… Hän oli tullut koko matkan myrskyävän järven poikki, läpi pimeän, synkän, sateisen, myrskyävän yön, kun, ehkä, kymmenentuhatta järven riivaajaa oli vannonut hukuttavansa hänet…

Ja siinä hän nyt oli tuossa pikkuisessa veneessä, joka heittelehti sinne tänne yön läpi, väsyneenä ja uuvuksissa. Hän oli tullut Gadaraan yhtä tiettyä tarkoitusta varten. Siellä oli yksi ihminen, joka tarvitsi apua. Se oli Gadaran raivopää, mielipuoli mies. Jeesus oli tullut koko matkan myrskyävän järven yli. Yhden ihmisen auttamiseen häneltä meni koko yö.

⁴⁰   Hän on tullut tänä iltana aina kirkkaudesta asti ilmaistakseen itsensä parantamalla jokaisen täällä olevan ihmisen. Sellainen on Herran Jeesuksen rakastava sydän.

Ja kun tämä mielipuoli kohtasi hänet, mies ryntäsi paikalle, luultavasti, aivan kuin hän olisi aikonut tappaa hänet, mutta kun Jeesus näki, että mies oli täysin… Se poika oli antautunut niin täydellisesti saatanalle, että perkele käytti hänen kieltään.

Uskotteko te, että perkele pystyy käyttämään teidän kieltänne? Varmasti pystyy; saa teidät sanomaan asioita, joita te ette halua sanoa; saa valehtelemaan, varastamaan, sanomaan asioita, jotka eivät ole oikein, sanomaan pahoja [/rumia] sanoja, joita Jumala ei tahdo teidän sanovan. Perkele saa täydellisen hallinnan teistä.

No, sitten, jos hän saa teidät täysin hallintaansa, te ette tiedä, mitä sanotte; teistä tulee hullu [/sekopää]. Ja henkilö… Uskotteko te, että Jeesus Kristus voi käyttää teidän kieltänne? Varmasti voi.

⁴¹   Silloin te laulatte evankeliumia, saarnaatte evankeliumia ja puhutte hyviä asioita ja sanotte hyviä sanoja. Silloin sinä pystyt antautumaan täydellisesti Pyhälle Hengelle niin, että hän voi puhua sinun kauttasi kieltä, josta sinä et tiedä mitään. Pitää paikkansa. Hän voi.

⁴²   Siis, tämä mielipuoli oli niin saatanan vallassa, poika parka – ehkä entinen hyvä mies. Mutta, hän alkoi lipsua vähän siinä ja vähän tässä. Jonkin ajan päästä, perkele sai hänet hautaan. Ja siellä ollessaan, hän oli niin voimakas mies, että hänet piti kahlehtia ketjuilla, ja hän vain katkoi kettingit.

Oletteko te koskaan yrittäneet pitää hullua, mielipuolta paikoillaan? No, sellaiset ovat monta kertaa vahvempia. Yrittäkääpä kerran pidellä sellaista, ja katsokaa, miten sekapäisesti hän käyttäytyy; hän on hurja kaveri. Mistä siinä on kyse? Se on yliluonnollista voimaa. Perkele ihmisessä.

⁴³   No, jos perkele pystyy saamaan ihmisen niin täysin valtaansa, ja antamaan tälle kaksin- tai kolminkertaiset voimat, mitä ihminen, joka on Pyhän hengen vallassa, mitä Jumala voi tehdä hänen kauttaan? Kuinka monta kertaa vahvemmaksi hän voi miehen tehdä?

Ihminen, joka ei pysty liikkumaan, on halvaantunut; Pyhä Henki saa hänestä otteen, ja panee hänet ojennukseen. Ihminen, joka on niin heikko, ettei ylös nousemaan pysty…

⁴⁴   Eräs nainen, Mayo klinikalla, josta tässä eräänä iltana täällä puhuttiin, hän oli niin täysin lopussa, että joutui makaamaan paareilla. Ja Pyhä Henki sai hänestä otteen ja paransi hänet siinä paikassa. Hän nousi ylös ja oli niin onnellinen, ettei koko yönä saanut unta – Mayo klinikka oli jo luovuttanut hänen suhteensa – muutama ilta sitten.

Siis, mistä siinä oli kyse? Antautumisesta. Ja tämä mies, kun hän näki Jeesuksen tulevan… ehkä perkele oli repinyt hänen mielensä, ja hän ryntäsi Jeesuksen kimppuun, koska kukaan ei saanut kulkea siitä ohi. Sitten, kun tuo riivaaja pääsi lähelle Herraa Jeesusta Kristusta, hän huomasi, kuka siinä oli. Älkää sanoko, etteivät riivaajat tunnista teitä, kyllä tunnistavat. Uskotteko te, että riivaajat tunnistavat kristityn?

⁴⁵   No, kirjoitukset, muistaakseni, jossain paikassa sanoo, että riivaajat vapisevat, kun heikoinkin pyhä menee polvilleen. Millainen voima ja ilo ja kunnia elävän Jumalan seurakunnalle on annettu. Kun sinä lankeat polvillesi rukoukseen, riivaajatkin vapisevat – heikoinkin heistä. Ajatelkaa sitä!

⁴⁶   Minä näin täällä jokin aika sitten erään naisparan, joka oli antautunut täydellisesti Pyhälle Hengelle… että siis, hän oli niin täydellisesti antautunut vääryyden hengelle, niin että se oli paiskannut hänet selälleen lattialle niin, että hänen jalkansa sojottivat ylöspäin, tällä lailla. Hän mateli selällään kuin käärme; hän ei ollut tajunnut mistään mitään kahteen vuoteen.

Ja minä menin sen auditorion pohjakerrokseen rukoilemaan tuon naisen puolesta. Häntä ei voitu päästää tällaiseen julkisen paikkaan. He toivat hänet mielisairaalasta. Hän oli potkinut sen auton, jossa oli viisi miestä hänen kanssaan, ikkunat pihalle. Ambulanssin henkilökunta ei uskaltanut koskea häneen – vahva; hänen voimansa olivat kaksin- tai kolminkertaiset.

⁴⁷   Ja sitten, hänen aviomiehensä halusi, että menisin katsomaan häntä. Laskeuduin portaita; hän sanoi: ”Älä mene hänen lähelleen, veli Branham. Hän tappaa sinut.”

Ja minä sanoin: ”Onko se tuo, joka makaa tuolla – jalkoineen?” Juuri niin, ja hänen kaikki jäsenensä vuotivat verta. Minä sanoin: ”Mikä on tapahtunut?”

Hän sanoi: ”Hän potki sen auton ikkunat pihalle. Me toimme hänet tänne Chevroletilla, ja hän potki kaikki sen ikkunat pihalle. Viisi miestä ei riittänyt pitelemään häntä.

Ja hän sanoi: ”Hän ei nouse ylös selältään, ja me yritimme pitää häntä siellä siihen asti, että saamme hänet tänne; me toimme häntä 200 mailia.” Siellä oli ollut eräs mielisairas nainen, joka sai järkensä takaisin jokunen ilta ennen sitä… ja mies sanoi: ”Me toimme hänet.”

⁴⁸   Minä sanoin: ”Menen katsomaan, voinko keskustella hänen kanssaan.”

Hän sanoi: ”Sitä älä tee, hän tappaa sinut.”

Minä sanoin: ”Enpä usko.” Sitten, minä kävelin sinne ja otin häntä kädestä kiinni; sanoin: ”Hyvää päivää, sisar.”

Hän makasi siinä silmät tuijottaen, ja hänen kätensä olivat pystyssä tällä lailla, ja jalat törröttivät suoraan ylös. Ja minä otin hänen kädestään kiinni, ja hän nykäisi minua niin, että se oli kiskaista minut… Siis, hän oli melkein murtaa minun niskani.

⁴⁹   Hän riuhtaisi minua niin karmealla voimalla, että jalkani lähtivät altani, ja minä… kun jalkani osui hänen rintansa päälle, tällä lailla, ja minä kiskaisin käteni häneltä. No hänhän heitti minut lattian poikki.

Vahva, vahvempi, monta kertaa vahvempi kuin kaksi tai kolme miestä yhteensä… Riuhtaisi sitä tuosta vain – pikkuinen kotirouva. Mutta hän oli riivaajan vallassa, ja hän riuhtaisi tällä lailla; ja minä sain jalkani… ja riuhtaisin käteni irti; ja minä ryntäsin portaita ylös saman tien.

Ja sieltä hän tuli lattian poikki ryömien selällään kuin käärme, ja puhisi kuin käärme ja ajoi minua takaa. Tarkoitan, ettei hän kiemurrellut vain jossain yhdessä paikassa, hän liikkui. Hänen ruumiinsa liikkeet saivat hänet liikkumaan todella vikkelästi. Minun piti paeta ylös portaita, pois hänen ulottuviltaan. Ja hän pysähtyi siihen paikkaan lattialla, ja kääntyi selällään tällä lailla.

⁵⁰   Hän sanoi: ”William Branham, sinulla ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Minä toin hänet tänne.”

Ja naisen aviomies sanoi: ”Mitä tuo oli? Ne olivat ensimmäiset sanat, jotka hän on kahteen vuoteen puhunut.”

No, minä sanoin: ”Se ei ole hän; se on se riivaaja, joka on sitonut hänet.”

”No mutta, hänhän kutsui sinua nimeltä”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Aivan.”

Hän sanoi: ”Onko tällaista vielä ikinä nähty?”

Sanoin: ”Kyllä. Toki. Lue siitä Raamatusta. Sinä uskot, veli, meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, ja sinä uskot, että tuo sama Jumala, joka antoi mielenterveyden takaisin sille naiselle Mississipin, Piney Woodista, joka oli ollut 10 vuotta mielisairaalassa, joka ei tunnistanut edes poikaansa, joka meni katsomaan häntä, ja joka palasi… Ja siellä hän nyt oli, täysissä järjissään eilen, kotonaan ja laittoi ruokaa.

⁵¹   Sanoin: ”Uskotko sinä sen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, ja minä uskon vaimoni puolesta.”

Minä sanoin: ”Siitä syystä hän [riivaaja] parkuu.”

Riivaaja sanoi: ”Sinulla ei ole mitään tekemistä minun kanssani” – se nainen sanoi sen minulle. Siis, se aviomies ei tiennyt kovin paljoa asiasta, hän luuli, että hänen vaimonsa sanoi sen. Hänen vaimonsa ei tiennyt sanovansa mitään. Se oli riivaaja.

Minä sanoin: ”Juuri niin, mutta Jeesus Kristuksella on ’mitään’ tekemistä asian kanssa.” Sitten, minä rukoilin tuon naisen puolesta, ja käskin pahaa henkeä lähtemään hänestä. Nainen makasi lattialla. Minä sanoin: ”Viekää hänet takaisin mielisairaalaan; annetaan niiden ihmisten siellä päästää hänet pois.”

Sitten, kahden päivän päästä, nainen lähti kotiin terveenä, normaalina. Viikko siitä, hän oli kokouksessa eräässä toisessa kaupungissa pienten lastensa kanssa niin normaalina kuin normaali voi olla. Minä luulen, että hän saarnaa tällä hetkellä evankeliumia. Mitä se oli? Sama Jeesus.

⁵²   Voi, te, elävän Jumalan seurakunta, ei mikään ihme, että lääkäriliiton johtaja sanoi, että se oli häpeä [nauhassa tyhjä kohta] nähdä, että sellaista meidän kansakunnassamme on meneillään.

⁵³   Hän sanoi myös, että lääkäriliitto… Minulla on tässä leike lehdestä. Amerikan lääkäriliitto sanoo: ”Yhdelläkään lääkärillä ei ole oikeutta mennä kenenkään kotiin katsomaan potilasta, joka ei usko yliluonnollisen olennon olemassaoloon”, ja se [lehti] tuo esiin hienon selostuksen jumalallisesta parantamisesta, paremman, kuin minkä minä itse pystyn tekemään.

Minä sanoin: ”Siellä opitaan vasta nyt asia, jonka me olemme tietäneet vuosia.” Näettekö? Näin asia on. Lääkäriliitto…

Monet teistä jotka tilaavat lehteä ”Christian Herald”, lukekaa tuo lääkäreiltä, viime kuussa, tai toissa kuussa saatu dokumentti, kun minä olin Binghamtonissa, New Yorkissa. Mitenkä lääkärit alkavat ymmärtää, että nämä sairaudet ovat riivaajia… täsmälleen.

On tulossa hetki, jolloin maailma vavahtelee elävän Jumalan seurakunnan vaikutuksesta, joka on etenemässä suurella voimalla. Näin on. Minä toivon näkeväni sen sukupolveni aikana.

⁵⁴   Tämä mielipuoli… Se mies oli niin riivattu – hyvä mies; se mies oli nöyrä; hän oli mukava veli, mutta perkele oli sitonut hänet täysin.

Ja perkele sanoi: ”Minä tunnen sinut, Jeesus Nasaretilainen. Miksi tulit kiusaamaan minua ennen kuin aikani tulee?”

Jeesus sanoi: ”Ole hiljaa, ja tule ulos hänestä.”

Riivaaja sanoi välittömästi: ”Jos aiot ajaa minut ulos, anna minun mennä tuohon sikalaumaan tuolla.”

Ja sitten ne… Jeesus sanoi: ”Mene.” Ja ne ryntäsivät noihin sikoihin, ja ne siat, siis, jokin iski niihin, mikä sai ne riivatuiksi, ja nuo 2000 sikaa ryntäsivät veteen ja hukkuivat.”

Ja tämä mies, täysissä järjissään, pukeutuneena, istui Jeesuksen jalkojen juuressa… Siinä se, olkaa hyvät. Sillä tavalla ihminen käyttäytyy joutuessaan kosketuksiin Jeesuksen kanssa. Hän ei ole enää entisensä. Legioona ei enää ollut entisensä, eikä kukaan ole entisensä sen jälkeen, kun on kerran kohdannut Jeesuksen.

⁵⁵   Minun rukoukseni tänä iltana on, rakas veljeni, sisareni, te, joilla on kristillinen usko, ja ilman… te, ilman – jotka olette Jumalan valtakunnan ulkopuolella, minä rukoilen, että tämä olisi se ilta, jolloin sinä pääset kosketuksiin Jeesuksen kanssa.

Ja te, jotka olette tänä iltana sairaita, joidenka suhteen lääkärit ovat jo antaneet periksi, joiden suhteen ei enää mitään ole tehtävissä; minä rukoilen, että tämä olisi se ilta, jolloin te pääsette kosketuksiin Jeesuksen kanssa; te lähdette pois täältä, ettekä enää ole entisenne, vaan parantuneita.

Rukoilisimmeko samalla, kun urut soittavat? Jokainen, pää painettuna nyt, ja silmät kiinni. Me katselemme kohti Golgataa. Uskon silmillä me uskomme, että hän on täällä. Ja nyt, Herra Jeesus, tuo Ihana, joka antaa mielipuolelle täyden järjen, joka antaa sairaalle parantumisen, he ovat …?… jälleen fyysisessä ruumiissaan, joka saa ne, jotka ovat kaukana, jotka eivät tunne sinua – kun he kohtaavat kerran sinut, asiat muuttuvat.

⁵⁶   Mitähän Leegionan kotona mahtoi tapahtua, kun hän tuli sinne? Miten erilainen tuo koti olikaan. Isä, tänä iltana, jos täällä on joitakuita, ehkä ei ihan Leegioonan kaltaisia, mutta jotka ovat Kristuksen ulkopuolella, jotka eivät ole koskaan olleet hänen kanssaan tekemisissä… Ehkä heidän kotinsa on aivan hajalla, kodissa ei ole rauhaa, ei onnea – eivät pysty tulemaan kotiin, eivätkä istuskele kotona vaimon ja lasten kanssa, tai aviomiehen ja pienten lasten kanssa – kaikki on hajalla – aina pahalla tuulella; yrmeä kotona; Jumala, voikoot he kohdata Jeesuksen tänä iltana ja lähtekööt kotiin uudenlaisina ihmisinä.

⁵⁷   Moni makaa täällä, rakennuksessa, Isä, lopen uupuneena ja sairaana. Voisitko sinä tulla, Herra? Minä en kykene selittämään sinun sanaasi sellaisella tavalla, että se toisi ihmisille vahvan uskon. Mutta, voisitko sinä tässä lähellä seisovan Jumalan enkelin ilmestymisen kautta, – tulla, tänä iltana, ja ottaa tämän arvottoman ihmisen, – ja ottaisitko sinä minut hallintaasi? Ei että saisin itse kunnian, vaan, että ne muutamat, saarnatut sanat tulisivat osoitetuksi oikealla tavalla – että ne ovat totta, että sinä olet noussut kuolleista ja sinä olet täällä. Sinä olet tehnyt sen aikaisemmin, Isä; minä rukoilen, että sinä tekisit sen taas; ihmiset ehkä sitten uskoisivat, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä, aamen.

⁵⁸   Nyt, rakkaat ystäväni, jos Jeesus ilmestyy nyt meidän keskellemme tänä iltana, ja ilmaisisi itsensä samalla tavalla kuin hän teki ollessaan täällä maan päällä, uskoisitko sinä häneen kaikesta sydämestäsi; jos hän tekisi niitä samoja asioita, joita hän teki? Te siellä parvella, uskoisitteko te; ottaisitteko te hänet vastaan siellä? Sanokaa: ”Kyllä, Herra, minä…”

Ja kaikki ensikertalaiset, jotka eivät ole ennen olleet minun kokouksissani, nostaisitteko te kätenne ja sanoisitte: ”Jos minä saan nähdä hänen tekevän samoja asioita kuin hän teki Galileassa, minä uskon sen, minä lähden täältä…” Ensikertalaiset, nyt, jotka ette koskaan ole nähnyt kokousta, nostakaa kätenne, sanokaa… ”Minä…” Jumala teitä siunatkoon. Uskoakseni, sata prosenttia; kaikkialla, yksimielisesti joka puolella… ”Minä uskon, Herra.” Siis, tätä minä toivon hänen tekevän teille tänä iltana.

⁵⁹   Siis, ovatko pojat jakaneet rukouskortit? Missä Billy on? Onko hän… onko se [kirjain] O? Selvä. Asetetaanpa ihmiset seisomaan tähän ja aloitetaan numerosta 1.

Kellä on O numero 1? Nostaisitko kätesi niin, että me voimme nähdä, missä sinä olet; numero 1? Rukouskortit… Katsokaa rukouskorttianne; se on sellainen pieni paperinpala, jossa on numero ja kirjain; ja meidän on numeroitava teidät niin, että me voimme toimia oikeudenmukaisesti, koska täällä on kenties tuhat muuta ihmistä, jotka haluavat rukoiltavan puolestaan. Me emme voi ottaa kaikkia lavalle; eikä tarvitsekaan.

⁶⁰   Joku, jolla on O numero 1, tulkaa tänne oikealle puolelle. Numero 2, kellä on numero 2, numero 2? Menkää tänne, rouva. Numero 3, kellä on O, numero 3? Nostaisitteko kätenne, numero 3? Numero 4, kellä on numero 4, nostaisitteko kätenne? Selvä. Täällä, rouva. Numero 5, kellä on 5? Tällä miehellä. Numero 6, kellä on 6? Onko kellään rukouskorttia numero 6? Selvä; 7, nostaisitteko kätenne, rukouskortti numero 7? Se rouva siellä. 8, 9. Onko meillä rukouskorttia 9, nostaisitteko kätenne; 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15? Sanoinko 15? 15 tai 20, mitä minä sanoin? [Joku veli sanoo ”se on nyt 15.”] 15. Katsotaanpa kuinka monia on täällä jonossa, näettekö? Eivät ne… ehkä laitetaan nämä tässä; siis, katsotaanpa paljonko… ehkä minä kutsuisin numerot 15 – 16, 17, 18, 19, 20.

Siis, kellä ei ole rukouskorttia ja olet silti sairas ja apua tarvitseva ja haluat Herran Jeesuksen parantavan sinut, nostaisitko kätesi? Jumala teitä siunatkoon. Siis, pitäkää kättänne ylhäällä hetki.

⁶¹   Isä Jumala; sinä näet tämän, Herra. Nämä ovat sinun pieniä lapsiparkojasi. Jotkut näistä ovat sinun veljiäsi; jotkut ovat palvelijattariasi; jotkut ovat vain rouvia ja jotkut pikkulapsia. Jumala, parantaisitko heidät? Ja minä rukoilen, Isä, että tapahtuisi jotakin, joka saisi jokaisen näistä paranemaan tänä iltana. Älköön täällä rakennuksesta lähtekö yhtään raihnasta ihmistä tänä iltana.

Ja Herra, jos sinä puhut jollekin näistä täällä – näyttäisitkö sinä heidät minulle? Minä en tunne heitä; sinä tiedät; sinä tunnet heidät. Puhuisitko sinä ja osoittaisit heidät minulle niin, että minä voisin kutsua heitä? Minä pyydän tätä Jeesuksen nimessä, aamen. [Nauhassa tyhjä paikka.]

⁶²   Pyhä Henki on täällä; hän on täällä nyt. Juuri se… Kuinka moni on nähnyt hänen kuvansa? Näyttäkääpä kätenne. Onko kukaan täällä nähnyt sen kuvan? Me otamme sen mukaan huomenna. Siis, tuo sama valo, jonka te olette nähneet siinä kuvassa, Jumala on tuomari, on noin kahden jalan päässä siitä, missä minä nyt seison. Pitää paikkansa.

Siis se, mitä hän puhuu minun kauttani, riippuu hänen [naisen] uskostaan, tai teidän uskostanne. Kuin tämä mikrofoni, se on mykkä ellei jokin ääntele sen kautta. Ja minä… täysin mykkä; ei tiedä mitään ellei Hän puhu siihen. Silloin, sinä olet tuomari.

Jeesus Kristus, sama eilen tänään ja ikuisesti… Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, minä otan jokaisen ihmisen ja jokaisen sielun täällä hallintaani hänen kunniakseen – että Jumala voisi saada kunnian.

Siis, älkää kritisoiko. Heti kun minä saan voitelun, nähkääs, minä huomaan kaiken välittömästi. Älkää tehkö niin, ymmärrättekö? Se on vaarallista, koska se sairaus tulee johonkuhun toiseen. Siispä: uskokaa; älkää epäilkö. Ainoastaan uskokaa.

⁶³   Tämä äänitetään täällä niin, että minun on pidettävä tätä kaiutinta tässä. Tämä teippi tässä kuumenee ja löystyy; minä luulisin, että se ottaa kyllä täältä, veli Beeler. Voisitko siirtää sen siihen? Vilkkuuko se sinun valosi kunnolla siellä tällä hetkellä?

⁶⁴   Siis, pojat tarkkailevat. Ja nyt, älkää kukaan kulkeko ympäriinsä. Pysykää siinä, missä olette ja olkaa todella kunnioittavia, ja katsokaa tänne päin ja uskokaa. Siis, tämä ei ole mikään näyttämö. Me emme ole täällä… Me täällä olemme elävän Jumalan seurakunta, ja nyt, Jeesuksen Kristuksen nimessä, olkaa jokainen kunnioittava ja uskokaa täydestä sydämestänne.

⁶⁵   Nyt, sisar, minä olen teille vieras, en ole eläissäni tavannut teitä; tietysti minä näen, että te käytätte silmälaseja; teidän silmissänne on jotain vikaa, ilman muuta, mutta Jumala tuntee teidät. Siis, minä vain puhun teille; ja heti, kun aloin puhua teille, minä sain selville tämän asian: te olette uskova kristitty. Te olette kristitty, koska teidän henkenne toivottaa tervetulleeksi. [/on tervetullut]. Siis, minä tunnen Pyhän Hengen voitelussa, että te olette uudestisyntynyt kristitty. Juuri niin; koska teidän henkenne toivottaa tässä paikalla olevan Herran enkelin tervetulleeksi.

⁶⁶   Ja te olette varma siitä, että jotain on meneillään. Se on… te ette pysty selittämään, mitä se on, mutta se on todella suloinen, nöyrä tuntemus. Pitääkö se paikkansa? Jos pitää, nostaisitteko kätenne ihmisille?

Siis, ne ihmiset, jotka katselevat, jotka tuntevat tämän naisen, te tiedätte, onko hän rehellinen. Tämä nainen tietää nyt, koska hänen ja minun välissäni liikkuu valo, joka on Herran enkeli. Tämä nainen tietää, että se on totta.

Kyse on samasta asiasta, kuin kun Jeesus sanoi Natanaelille: ”Katso israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän vastasi: ”Mistä sinä minut tunnet, rabbi?”

Tässä on nyt sama tilanne kuin silloin. Se nainen olisi voinut olla agnostikko. Hän olisi voinut olla epäuskoinen tai mitä tahansa. Mistä minä sen tiedän? Koska sama Pyhä Henki kertoo minulle sen, että hän on uskova ja uudestisyntynyt kristitty, ymmärrättekö? Tuo sama Jeesus. Onko se totta?

⁶⁷   Siis, ehkä hän kertoo minulle jotain muutakin, jotain, mitä tämä nainen haluaa tietää. Siis, minä en kykene, ellei hän näyttäisi minulle. Te tiedätte, että se, ettemme me tunne toisiamme, on totta. Minä en tiedä, mitä varten te olette täällä; Jumala tietää, mutta jos hän näyttää minulle, mitä varten te olette täällä; mitä te haluatte tietää tai jotain, sellaista, josta te tiedätte, etten minä voi sitä tietää – jonka hän näyttää minulle. Uskoisitteko te, että hän on noussut kuolleista ja on täällä täyttämässä sen, mitä te pyydätte? Uskooko muu yleisö sen kaikesta sydämestään, jos hän paljastaa sen?

Tämän pitäisi ratkaista asia, jos Pyhä Henki tekee sen. Siis, minä haluan ainoastaan, että te uskotte. Seisokaa vain siinä; uskokaa, että te olette Hänen läsnäolossaan. Se, mikä saa teidät tuntemaan sellaista, ei ole teidän veljenne. Siis, se on Hän.

Siis, minä näen sen [valon]; se liikkuu taas aivan tämän naisen ympärillä. Rouvalla on jonkinlainen vika, ja se on niskassa. Hänellä on vaivaa niskassaan; hän raapii jatkuvasti niskaansa, sitten hänellä on vaivaa selässään, ja sitten mennään alaspäin; hänellä on vikaa maksassa. Se on totta.

⁶⁸   Ja teillä on, jonkinlaisia päänsärkyjä, todella ankara päänsärky; minä näen kolarin, tai jotain – se on auto-onnettomuus‚ te olette ollut auto-onnettomuudessa, ja teidän selässänne on nikama pois paikoiltaan, joka aiheuttaa sen. Näin asia on, aamen. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne.

Jeesus, sama eilen, tänään ja ikuisesti… kuulitteko te tuon äänen? Se en ollut minä; se en ollut minä; se oli Hän. Uskotteko te häneen nyt? Siis, se muuttuu kokonaan – valo, aivan kokonaan teidän ympärillänne, sisar. Minä uskon kaikesta sydämestäni, että te olette parantunut.

⁶⁹   Kaikkivaltias Jumala, Jeesuksen, sinun Poikasi nimessä, kun sinä sanoit sanassasi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaitten päälle, nämä tulevat terveiksi.” Ja, Herra, seisoessani tässä, sinun Henkesi kertoo sydänten salaisuuksia ja sellaisia, mitä sinä sanoit, ja mitä teit Raamatussasi. Minä panen käteni, kun tämä voitelu on minun päälläni, tämän naisen päälle, ja paranna sinä hänet. Mitä hänessä onkaan vialla, minä en tiedä, sinä tiedät; Jeesuksen nimessä, aamen. Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Lähde nyt riemuiten ja ole onnellinen palvellessasi Jumalaa.

Uskotteko te? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Uskokaa Jumalaan; hän on sama eilen… Siis, ennen kuin tämä menee liian pitkälle, minulle… katsokaapa tätä hikoilua. Näettekö, olen niin heikko kuin vain voi olla. Sitä on näky. Daniel näki yhden näyn ja se sai hänen päänsä levottomaksi moneksi päiväksi. Uskokaa Jumalaan, aamen.

⁷⁰   Hyvää päivää, rouva. Tämäkö on potilas? Me emme tunne toisiamme, oletan. Uskotteko te koko sydämestänne? Vain teidän uskonne Jeesukseen voi auttaa teitä, sisar. Syy, miksi minä pidän teitä sisarena on, että te olette uskovainen. Te olette kristitty. Jos niin ei olisi, teidän henkenne perääntyisi, ja ympärillänne olisi pimeää, mutta nyt tulee valoa; te olette uskova; se Henki, joka voitelee minua, toivottaa teidän henkenne tervetulleeksi.

Ja te kärsitte sydänvaivasta. Se on sydänvaiva; pitää paikkansa; ja sen on aiheuttanut reumakuume, joksi sitä sanotaan. Niin se on, ja teillä on se yhä, mutta Jeesus on täällä ottamassa sen teistä pois; uskotteko te? Tulkaa tänne hetkeksi.

⁷¹   Oi, Jumala, meidän Isämme, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa. Ja siellä taivaassa, sinun veresi on sovittamassa ja rukoilemassa tämän naisen tunnustuksen perusteella. Sinun Henkesi on täällä; ja liikkuu.

Siis, minä nuhtelen tätä vihollista, joka on ottamassa hengiltä tämän minun sisareni. Lähtekööt se pois hänestä, ja tulkoon hän terveeksi, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä pyydän sitä, aamen. Herra sinua siunatkoon minun sisareni. Lähde iloisena, ja riemuiten.

⁷²   Uskokaa herraan Jeesukseen, jokainen, ja tulkaa terveeksi; kaikkialla maailmassa. Uskokaa Jumalaan. Uskotteko te siellä yleisössä? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Uskokaa ainoastaan. Jos voit uskoa, kaikki on mahdollista.

⁷³   Me emme tunne toisiamme, emmehän? Minä en tunne teitä, mutta Jumala tuntee teidät. Pitääkö se paikkansa? Hän tuntee teidät; minä en. Mutta, jos Jumala paljastaa minulle, miksi te olette täällä, otatteko te vastaan parantumisenne Herralta Jeesukselta tulevana, sen mukaisesti, kuin minä saarnasin Raamattua osoittaakseni, mitä hän sanoi tekevänsä? Ja jos hän on täällä tänään, ylösnousseena, ja seisoo tässä lähellä teitä…

⁷⁴   Ja minä… minä olen aivan kuin tämä mikrofoni, näettekö? Minä en tiedä teistä mitään, mutta, ainoa, miten ääni voi tulla tämän kautta, on, että tämän takana on ääni, joka saa sen aikaan. Ja jos, minä en tunne teitä, on oltava jokin tämän takana, jolla on tietämys siitä. Pitääkö se paikkansa?

⁷⁵   Uskoisitteko te, että tämä tulee Herralta Jeesukselta? Te yritätte uskoa. Te olette hermostunut; kyllä. Minä en lue teidän ajatuksianne; ei, ei, ymmärrättekö? Te olette todella hermostunut ja pois tolaltanne. Ehkä, jos Herra auttaa teitä…

Näettekö sisar, tämä vaatii teidän totisen – uskonne Jumalaan. Ja te yritätte päästä siihen, ja teidän tiellenne tulee epäilyksiä. Niin se on; niin se on. Te ette voi piilottaa elämäänne nyt, vaikka yrittäisitte, näettekö? Te seisotte hänen edessään, ette minun.

⁷⁶   Ehkä, siis, te yskitte kovasti. Pitääkö se paikkansa – koska teillä on astma. Juuri niin. Onko asia niin? Minä näen teidän nousevan ylös sängystä, ja yritätte jotenkin yskiä, pitelette kaulaanne, mikä on astmaa. Täsmälleen näin. Jos se pitää paikkansa, nostakaa kätenne.

Te olette myös hermostunut, ettekö olekin? Kyllä vain. Te olette todella hermostunut. Teillä on aviomies, joka myös tarvitsee parantumista, eikö olekin? Hänellä on jotain vikaa silmissä. Jos se pitää paikkansa, niin nostakaa kätenne. Teidän nimenne on rouva Slater, eikö olekin? Siis, uskotteko te, että minä olen Jumalan profeetta? Kyllä. Siis, lähtekää uskoen, niin te paranette. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, tapahtukoon niin. Aamen; aamen.

Älkää pitäkö tätä omituisena. Jeesus sanoi Pietarille: ”Sinä olet Pietari, Johanneksen poika.” Olkaa kunnioittavia; älkää ajatelko… Teidän ajatuksenne tulevat tänne, muistakaa. Muistakaa, että kokouksessa on Pyhän Hengen voitelu. Uskokaa; älkää epäilkö; ainoastaan uskokaa.

⁷⁷   Pikkurouva, joka istuu siellä, kärsii hermostuneisuudesta; istuu siellä, toisessa rivissä… kyllä. Hän itki hetki sitten… kun minä puhuin tälle naiselle ja sanoin ”hermostunut”, teihin iski jokin outo tunne, eikö niin? Jos se pitää paikkansa, nostaisitteko kätenne? Te olette kärsinyt hermostuneisuudesta, saatana sanoo teille – ja kaikenlaista, te olette menettämässä järkenne ynnä muuta; eikö se pidäkin paikkansa? Jos se on totta, heiluttakaa kättänne. Te paranitte siinä samassa. Teidän uskonne paransi teidät; Jeesus Kristus paransi teidät, aamen.

⁷⁸   Ainoastaan uskokaa Jumalaan, älkää epäilkö. Näettehän, te ette tarvitse rukouskortteja, te tarvitsette uskoa ja uskon, siihen, mitä minä sanon… Minä haastan teidän uskonne Jeesuksen nimessä. Katsokaa tänne päin, ja uskokaa, että minä puhuin totta Jumalasta; katsokaa, mitä tapahtuu.

Onko tässä se sama Jeesus, jonka viittaa se nainen kosketti? Nainen ei koskenut minun vaatettani, vaan hän kosketti Hänen viittaansa. Jeesus tiesi, mitä naisen usko sai aikaan. Yksi asia: eräs riivaaja kirkaisi; uskokaa Jumalaan; uskokaa.

⁷⁹   Selvä. Onko tämä tässä se mies? Selvä. Tulkaa, herra. Me emme tunne toisiamme, oletan, herra. Jumala tuntee meidät molemmat. Minä en tunne teitä ja ehkä te ette tunne minua; tämä on meidän elämämme ensi tapaaminen. Onko se totta, herra? Jos on, nostaisitteko te kätenne niin, että yleisö näkee? Elämämme ensi tapaaminen, mutta Jumala tietää teistä kaiken, ja hän pystyy kertomaan minulle teistä; minä en tiedä; te tiedätte, että se pitää paikkansa.

⁸⁰   Silloin, jos me emme tunne toisiamme, ja Jeesus on noussut kuolleista, ja mitä me saarnaamme evankeliumina täällä – ja te uskotte sen olevan totta, niin Jumalan sanan perusteella tänä iltana, ja joka ilta, minä pystyn osoittamaan sen sanan perusteella, että Jeesus on noussut kuolleista, ja hän elää tänä iltana; hän ei ole kuollut; hän elää.

⁸¹   Siis, jos te joka seisotte siinä… Minä en tunne teitä, en ole koskaan tavannut teitä, mutta Hän tuntee teidät, ja teillä on jokin motiivi tänne tulemiseen. Minä en tiedä, mikä se on; te tiedätte; mutta hän tietää, ja jos hän antaa minun tietää sen, miksi te olette tällä, niin otatteko te sen vastaan? Mitä… uskotteko te, että te saatte sen, mitä te pyysitte? Uskooko yleisö samoin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Uskokaa.

⁸²   Tämä mies kärsii ongelmista rinnassa; hänen rinnassaan on ongelma; näin se on; ja te olette saarnaaja; te kuulutte seurakuntaan nimeltä ”Church of God”, tai jotain sen tapaista; ja te olette kotoisin paikasta nimeltä Intigo…?… tai sinne päin; niin se on; ja teidän nimenne on pastori Huff, tai jotain sen suuntaista. Aivan niin, ja te olette täällä tyttärenne takia, ja tyttärellä on vaivaa rauhasissa. Uskotteko te, että minä olen Hänen profeettansa? Siinä tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, minä nuhtelen sitä vihollista, ja pyydän voittoa, aamen, aamen.

⁸³   Uskotteko te koko sydämestänne? Teidän jalassanne on ongelma, te, joka istutte… jalkavaiva… uskotteko te, että Jeesus parantaa teidän jalkavaivanne? Uskotteko? Te rukoilitte, ettekö rukoillutkin? Ja teidän uskonne on koskettanut Jeesuksen Kristuksen viittaa. Te olette minulle vieras. Jos te voitte uskoa koko sydämestänne, se lähtee teistä, aamen.

⁸⁴   Muuten – siinä myös on jalkavaiva, rouva, joka istutte siinä,  siinä päässä, ja uskotte. Uskotteko te koko sydämestänne, että Jumala parantaa teidän jalkavaivanne? Jos te uskotte koko sydämestänne, te voitte saada sen, mitä te pyysitte. Uskotteko te siihen, rouva? …vanhempi rouva, joka istuu siinä nenäliina kädessä; uskotteko te, että Jeesus Kristus parantaa teidät? Jumala teitä siunatkoon; siinä tapauksessa, te voitte saada sen, mitä…

⁸⁵   Uskokaa Jumalaan; uskokaa ainoastaan. Syy, miksi minä nimitin sitä… jalkavaivaksi, sitä se sillä rouvalla aivan siinä on; nuo riivaajat kirkuvat toinen toiseltaan apua.

⁸⁶   Tällä naisella on jalkavaiva, jalkaterän vaiva; näin asia on. Hei, minä näen jonkun seisovan teidän vieressänne; te olette rukoushuoneessa; se mies oli juuri täällä; te olette hänen seurakuntansa jäsen. Se mies on täällä lavalla. Pitääkö se paikkansa? Siis, lähtekää riemuiten, olkaa iloinen, ylistäkää Jumalaa ja tulkaa terveeksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Olkoon niin.

⁸⁷   Uskokaa Jumalaan. Uskotteko te, sisar? Uskotteko te, että hän voi parantaa nuo teidän silmänne, tuon naistenvaivan, josta te olette kärsinyt kovin kauan, ja hermostuneisuudesta? Se pitää paikkansa, eikö pidäkin? Miten minä olisin sen voinut tietää, ellei Jumala olisi paljastanut sitä minulle? Näin se on. Oi, taivaallinen Isä, minä siunaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä tätä minun sisartani hänen paranemisekseen Jeesuksen nimessä, aamen. Jumala siunatkoon teitä, sisareni. Lähtekää uskoen nyt koko sydämestänne, ja olkaa terve.

⁸⁸   Tulisitteko, rouva? Uskotteko te koko sydämestänne? Hetkinen vain… jos Jumala paljastaa minulle, mikä teidän ongelmanne on… uskotteko te siihen? Se on teidän selässänne; näin on; pitääkö se paikkansa? Hän parantaa teidät nyt. Jatkakaa matkaanne riemuiten; teidän uskonne parantaa teidät, sisar, aamen. Jumala olkoon teidän kanssanne ja siunatkoon teitä. Levätköön hänen Henkensä voimallisesti teitä yllänne hänen kunniakseen.

⁸⁹   Hyvää päivää, sisar, uskotteko te? Täällä on tänä iltana monia, jotka kärsivät samoista vaivoista, mutta Jeesus voi parantaa sydänvaivan yhtä hyvin, kuin hän voi parantaa minkä tahansa. Uskotteko te sen? Kyllä. Minäpä näytän teille jotain.

Kaikki, sydänvaivaiset, jolla on vaivaa sydämessä, nostakaa siellä kätenne hetkeksi, nostakaa kätenne. Katsokaa tätä, näettekö? Näitä jokaista tuskin pystyy edes poimimaan tuolta seasta.

Uskotteko te [kaikki] tulevanne terveeksi? Te haluaisitte minun panevan käteni teidän päällenne, kuitenkin. En minä lue teidän ajatuksianne, mutta sitä te rukoilitte; ”Paneekohan hän kätensä minun päälleni?” Eikö se olekin totta? Jos on, nostakaa kätenne; kyllä. Tulkaa tänne; taivaallinen Isä, tässä on tämän naisen usko ja kosketus. Silloin, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä nuhtelen tätä riivaajaa. Lähteköön se hänestä Jeesuksen nimessä, aamen. Lähtekää riemuiten nyt uskoen koko sydämestänne.

⁹⁰   Pitäkää usko, uskokaa. Tämä nainen tässä lavalla, teilläkin on monia kanssakärsijöitä tuolla. Katsokaapa tänne vähän aikaa. Kaikkialla yleisössä. Kaikki, jotka kärsivät hermostuneisuudesta nostakaa kätenne, ymmärrättekö?

⁹¹   Siinä se teidän ongelmanne on. Uskotteko te, että Jeesus parantaa teidät? Uskotteko te [kaikki] samoin? Kaikkivaltias Jumala, minä siunaan tätä naista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Parantukoon hän Jumalan kunniaksi, aamen. Jumala teitä siunatkoon, rouva. Menkää uskoen nyt koko sydämestänne ja tulkaa terveeksi.

No niin, uskokaa koko sydämestänne. Selvä, tuokaa seuraava potilas. Uskotteko te, että Jeesus on parantanut teidät?

⁹²   Minä näen, ilmassa, seisomassa tässä suunnassa, jonkun rukoilevan; se tapahtuu jonkun pikkupojan puolesta, jolla on tyrä, joka istuu täällä; pikkupoika, jolla on tyrä. Nosta kätesi; se ihminen, jolla se on. Tuo pikkupoika, pikkuruinen kaveri; nähdäkseni on noin kolme – neljävuotias, jossakin täällä. Hänellä on ruskea tukka, lyhyt, lyhyeksi leikattu tukka. Minä näin sen näyssä – jossakin täällä päin. Äiti, jolla on silmälasit pitää lasta sylissään; jossain täällä yleisössä, äiti, joka pitää lasta sylissään, jolla on tyrä, jonka puolesta hän rukoilee. Voisitteko te nostaa kätenne, äiti, missä te sitten olettekin? Siellähän hän on. Hän istuu ihan täällä; lapsella on tyrä.

⁹³   Pankaa kätenne lapsen päälle hetkeksi. Jeesus on kuullut teidän rukouksenne. Kaikkivaltias Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä nuhtelen sitä riivaajaa, joka on aiheuttanut lapselle tämän vaurion. Sinä perkeleen henki, lähde tuosta lapsesta ja parantukoon hän Jumalan kunniaksi, aamen. Uskokaa Jumalaan.

⁹⁴   Uskotteko te, että te paranitte, te, joka seisotte juuri siinä silloin, kun minä rukoilin? Menkää iloiten ja sanokaa: ”Kiitos, Herra Jeesus”, ja tulkaa terveeksi Jumalan kunniaksi.

Tulkaa uskoen koko sydämestänne. Jumala pystyy parantamaan kaiken. Uskotteko te siihen? Syöpä ei ole mitään Jumalan edessä [/läsnäolossa]. Jumala voi korjata kaikki. Te uskotte sen, ettekö uskokin? Uskotteko te, että hän pystyy parantamaan teidät juuri nyt? Tehdä… Te olette uskova, sisar, todellinen uskova. Ihmiset ovat jo huomautelleet teille siitä – ja Hän kykenee siihen.

Minua alkaa heikottaa todella nyt; parantumista tapahtuu paljon; minä tiedän, että se on totta. Yleisössä tapahtuu asioita juuri nyt. Uskotteko te? Hän tuntee teistä jokaisen; hän on tosissaan valmiina parantamaan nyt jokaisen ihmisen täällä, jos te vain uskotte siihen. Uskotteko te? Totteletteko te minua hänen profeettanaan? Tekisittekö te niin? Uskokaa, että hän on täällä, en minä, vaan hän.

⁹⁵   Pankaa kätenne toinen toistenne päälle hetkeksi; pankaa kätenne toinen toistenne päälle. Meidän taivaallinen Isämme, minä tulen nöyränä sinun eteesi, oi ikuinen ja siunattu Lunastaja. Perkele on tullut paljastetuksi tänä iltana; Jeesus on osoittanut elävänsä; hän on noussut kuolleista; hän on läsnä.

Ihmiset kärsivät, ja he ovat avun tarpeessa; oi siunattu Nasaretin Jeesus, minä olen tullut auttamaan näitä ihmisiä sinun sanasi avulla, sinun sanasi saarnaamisen avulla.

⁹⁶   Nyt, saatana, sinä et voi pitää näitä ihmisiä enää hallussasi; he uskovat, että Jeesus on täällä osoittaakseen todeksi sen, että hän on noussut kuolleista, ja ihmisten usko häneen on tullut vahvistetuksi tänä iltana. Me olemme uskovia; Jeesus, meidän Herramme on täällä meidän kanssamme, kuolleista ylösnousseena.

Ja minä nuhtelen sinua saatana, Jeesuksen Kristuksen nimessä tulemaan ulos jokaisesta ihmisestä täällä niin, että he voisivat tulla terveiksi …?… kunniaksi…