55-0113 USKON PERIMMÄINEN PERUSTUS
(The Fundamental Foundation For Faith)
Chicago, Illinois, USA,13.1.1955
1 Painetaan päämme; meidän taivaallinen Isämme: me kiitämme sinua tästä ihanasta etuoikeudesta tulla palvomaan sinun rakasta Poikaasi, Herraa Jeesusta Kristusta. Me kiitämme sinua siitä, että olet huomioinut meidät lähettäessäsi hänet maan päälle ottamaan meidän kadotettujen syntisparkojen paikan kärsimään meidän syntiemme takia, ja meidän sairauksiemme tähden ja kantaakseen ne harteillaan pois. Me olemme niin kiitollisia nauttiessamme tuon kaikkiriittävän uhrauksen ominaisuuksista.
2 Nyt, tule ihmisten sydämiin jollain erityisellä tavalla tänä iltana, Herra. Tee jotakin erinomaisen merkittävää; me rukoilemme, emme siksi, että me itse uskoisimme, vaan että uskosta osattomat uskoisivat; suo se Herra. Voikaamme sanoa täältä lähtiessämme kuten nuo, jotka olivat palaamassa Emmauksesta: ”Eikö sydämemme ollutkin meissä palava?” Jos sinä teet jotain erityistä meille tänä iltana, me ylistämme sinua Jeesuksen nimessä, aamen. Voitte istuutua.
On todella ilo ja kunnia olla täällä tänä iltana, puhumassa jälleen tältä lavalta käsin, tälle ihanalle kuulijakunnalle; ja olen varma, että me tulemme siunatuiksi, kun kokoonnumme yhteen.
Ja minä oli juuri tuomassa… minut tuotiin muutama hetki sitten ja astuin sisään sananpalvelijoiden huoneeseen. Kuulin ihanan veljeni, Ekbergin laulavan tuota: ”Tomujen maailmaan.” Se on minun lempivirteni, ja minä… silloin minä tiesin, että hän olisi täällä; me olemme viettäneet yhdessä suurenmoisia hetkiä, ja olen iloinen nähdessäni veli Ekbergin voivan todella hyvin, ja näyttävän terveeltä ja kaikkea; Jumala häntä siunatkoon.
3 Nyt, minä yritän jokaisena iltana päästä niin nopeasti Sanaan, että me emme joutuisi olemaan kovin pitkään, sillä me emme tiedä, kuinka kauan me olemme täällä Chicagossa, teidän kanssanne, ihmiset. Me luotamme siihen, että se tulee olemaan joltinenkin tuokio. Ja, kuten ilmoitin eilisiltana, me emme halua pitää kiirettä. Älkää hätäilkö, ihan vain odottakaa. Antakaa Jumalalle mahdollisuus, ottakaa rauhallisesti.
Ja sitten, me haluamme viipyä riittävän kauan meidän… Jos jokin sellainen asia, mitä te olette rukoilleet, ilmaantuukin vasta myöhemmin, me olemme täällä selittämässä, mistä siinä on kyse. Ja sitten, joskus ihmisiltä puuttuu uskoa tai jotakin, tai hän joutuu epäuskoisten keskelle, tai joutuu väärään seuraan tai jotain muuta on voinut tapahtua, tai ihan vain …?… uskon teon. Hän on hyvä siinä. Niinpä me rukoilemme, että Jumala auttaisi meitä ja antaisi meille sanottavaksi oikeat sanat, oikeaan aikaan.
4 Ja nyt, veli Joseph, meidän rakas pastorimme täällä, sanoi meille, että me olemme menossa yläkoululle pitämään yläasteen pyhäkoulua ensi viikon sunnuntaina. Me olemme siitä iloisia, ja siunatkoon Herra Jeesus meitä siellä ja antakoon meille valtakuntansa parasta, hänen kunniakseen.
Nyt, Johannes 15:nnen luvun ja 7:nnessä jakeessa; ja minä haluan lukea tämän sananpaikan.
Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä, anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Ja sitten, Johannes 14:12, luemme nämä sanat:
Totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin hän on tekevä, sillä minä menen Isän luo.
5 Ja pikku aiheeksemme tänä iltana minä ottaisin: ”Uskon pohjimmainen perustus.” Tällaisiin kokouksiin tuleminen vaatii paljon rukousta; vaaditaan paljon keskittymistä sekä pyhittäytymistä Herralle Jeesukselle.
Ja tien päässä, kun elämä on ohi, ja minä seison niiden ihmisten edessä, jotka minä olen tavannut tämän elämäni aikana, te tulette huomaamaan silloin, mitä tämä tarkoitti ja mitä se vaati ja miten Pyhä Henki toimii meidän suhteemme näissä kysymyksissä.
Siis, minä en voi sitä selittää, pitää vain toimia uskon varassa. Sillä tavalla minä otin tämän vastaan; minä en pysty selittämään sitä; minun on vain uskottava. Hän antaa, minä vain otan vastaan ja annan sen vain kasvaa. Se on hänen tapansa toimia.
6 Me kuulemme monen ihmisen sanovan: ”Siis, olisipa minulla uskoa.” Uskoon ei vaadita pitkiä, ikuisuuksiin kestäviä rukouskokouksia; siihen ei tarvita pitkiä paastoja; usko on alitajuinen juttu. Sinun tosi, aito uskosi – sinä et tiedosta sitä. Sinä et tiedosta, että sinulla on usko. Se on sinulle tiedostamaton juttu.
Voitteko te kuvitella Jeesuksen asettaneen kyseenalaiseksi, mahtaisiko hänellä olla uskoa pysäyttää tuulet, tai vaientaa aallot, tai olisiko hänellä tarpeeksi uskoa herättää Lasarus kuolleista, tai…? Hän ei ikinä asettanut uskoaan kyseenalaiseksi.
Siis, alkajaisiksi, ennen kuin meillä voi olla uskoa, meidän on saatava uskolle jonkinlainen perustus. Sen takana on oltava jotakin.
7 Mies, kun hän valitsee elämänkumppaninsa, hän yleensä selvittelee naisen elämää, ja niin edelleen, ja millaisesta perheestä hän on ja millainen hänen menneisyytensä on, ja sitä rataa. Se on… Meillä on oltava jotain, mikä antaa pohjan. Te kyselette naiselta.
Siis ainoa, mitä voi tehdä, on luottaa hänen sanaansa. Se on ainut, mistä mies voi pitää kiinni; ja se on ainut mistä nainen voi pitää kiinni – miehen sana. Muuta tapaa ei ole.
Olen niin iloinen, että Jumala on asettanut sen niin, että me… Se, kun mies ottaa vaimon, on sama, kuin me otamme Kristuksen sulhaseksemme, tai, kun hän ottaa meidät morsiamekseen. Meidän on perustettava se Sanaan.
Siis, mitä me oikeastaan olemme? Miten me tulimme tänne? Miksi me olemme täällä? Oletko koskaan ajatellut asioita näissä riveissä? Me olemme inhimillisiä olentoja, ja mikä meistä teki inhimillisiä olentoja? Mikä teki meistä erilaisia kuin mikään muu maan päällä; [Veli Branham selvittelee kurkkuaan] anteeksi – inhimillisinä olentoina?
8 Huolimatta siitä, millaisessa tilassa ihminen on, hän on silti Jumalan poika; huolimatta siitä, miten syntinen hän on; miten kaukana hän on. Hän on langennut poika, mutta silti, hän on poika. Jumala on hänen luojansa; Jumala on hänen tekijänsä. Jumala on ostanut hänet kalliisti. Hän ei ehkä tule ikinä suostumaan sovintoon; hän ei ehkä tule ikinä vastaanottamaan sitä; se ei tule ikinä hyödyttämään häntä, mutta silti hän on Jumalan poika ja hän on Jumalan tytär.
Ja mitä tarkoitusta varten Jumala pani ihmisen tänne? Siis, me voisimme käyttää näihin ajatuksiin paljonkin aikaa, muttemme tee sitä. Me annamme tällä perusajatuksen tälle illalle; sitten me alamme rukoilla sairaitten puolesta, koska sananpalvelijat ovat ehkä puhuneet siitä ja niin edelleen.
Siis, Jumala, kun hän alussa loi ihmisen, hän teki hänestä ylivertaisen kaikkeen muuhun verrattuna maan päällä. Hän antoi hänelle toimivallan kaikkeen maanpäälliseen; hallita kaikkea. Hän hallitsi eläimellistä elämää; hän hallitsi lintujen elämää, meren kaloja. Hän hallitsi tuulia, hän hallitsi kasvien elämää; hän hallitsi kaikkea.
9 Ihmisestä tehtiin toissijainen maanpäällinen jumala. Hänelle annettiin valta hallita kaikkia asioita, kaikkia maapallon perustekijöitä. Sellainen oli Aadam. Aadamille annettiin nämä merkittävät, suuret voimat, mutta sitten se voima, joka hänelle annettiin selviytymään itse, sai hänet lankeamaan.
Ja Aadam kykeni puhumaan tuulille ja ne pysähtyivät. Hän kykeni puhumaan puille ja ne tottelivat häntä; hän kykeni puhumaan villieläimille, ja ne tottelivat häntä; hän pystyi puhumaan kaikille vesille, olivatpa ne missä tahansa. Kaikki totteli Aadamia.
Siis, sellainen oli ihmisen alku. Jumala antoi hänelle kaiken maanpäällisen herruuden. Siis, hän menetti tuon vallan [/voiman] lankeemuksessa; sitten hän menetti tajun tosiasioista menetettyään yhteyden Isään ja ystävyyden hänen kanssaan, yhteenkuuluvuuden Isän kanssa; siten, hän sen menetti, ja kaikki hänen toimivat viestikanavansa menivät tukkoon, eikä hän enää pystynyt saamaan yhteyttä.
Siis, se, mitä Aadam oli Jumalassa, Kristus on lunastanut meidät takaisin tuohon asemaan. Siis, lunastaja, jonkin lunastaminen, on että se palautetaan alkuperäiseen tilaan.
10 Eikä Aadamin tarvinnut koskaan sairastaa; hänen ei tarvinnut kuolla; hänen ei tarvinnut olla huolissaan; hänellä ei koskaan ollut sydänsuruja; hänellä ei milloinkaan ollut pelkoa. Hän vain kiipesi Isän syliin kuten lapsi. Kaikki oli hänen, ja mitä vain hän pyysikin, sen hän sai. Kaikki totteli häntä, koska hän oli Jumalan lapsi, ja lapsi on kaiken perillinen.
Siis, kun ihminen lankesi, hän menetti sen; ja Kristus tuli Lunastajana sen takia, minkä Aadam menetti lankeamisellaan. Oletteko te milloinkaan pysähtyneet ajattelemaan, mitä Kristus lunasti meille? Hän antoi meille iäisen elämän; hän saattoi meidät takaisin ikuiseen yhteenkuuluvuuteen ja yhteyteen Jumalan kanssa ollaksemme taas hänen poikiaan ja tyttäriään – palautti kaiken sen, minkä Aadam menetti lankeemuksessa.
11 Siis, asia on niin, että ennen kuin Jumala taas palautti hänet tuohon tilaan, ihminen oli menettänyt lankeemuksessa tietoisuuden siitä, mitä tekemään Jumala asetti hänet tänne maan päälle. Toisin sanoen, kaikki nuo meidän aivojemme putkistot ja lähtöliitännät, usko, ovat olleet niin tukossa, ettei Jumala ole voinut toimia noiden kanavien kautta, jotka hän ihmiselle loi.
Siis, kun Jumala loi inhimillisen ruumiin, jokainen sen pikku osanen näytteli omaa osaansa: hampaisto, kieli, silmät, nenä; Jumala on tehnyt kaiken siinä pannakseen sen toimimaan täydellisesti, että ihminen eläisi. Ja jos, Jumala suunnitteli ihmisen noin, ihmisen ruumiin noin, miten paljon ennemmin hän onkaan suunnitellut ja järjestänyt Kristuksen ruumiin – seurakunnan?
12 Jos kerran Jumala suunnitteli ja muotoili ihmisen ruumiin, hän epäilemättä myös suunnitteli ja muotoili Poikansa ruumiin, seurakunnan. Ja hän on suunnitellut ja muotoillut meidät kokoontumaan yhteen taivaallisiin Jeesuksessa Kristuksessa, ja saamaan näitä yliluonnollisia Jumalan tekoja, purkautumisteiden, Hengen lahjojen kautta, sellaisten kuin profetia ja viisaus ja tieto ja parantamisen lahja; ja kaikki nämä muut erilaiset tuotokset ovat ulostulokanavia, joiden kautta Jumala tuo esiin ilmestyksensä ihmisille.
Eikä niinkään yksilöinä, vaan työryhmänä, me olemme yhdessä yksi suuri uskovaisten keho. Ja mitenkä me pääsemme tuohon ruumiiseen – Herran Jeesuksen salaperäiseen ruumiiseen? Yhden Hengen kautta meidät on kaikki kastettu tähän ruumiiseen.
Siis, saatana saa tuon ostetun synnin ja kuoleman toimimaan ja lähettää syövän. Ihminen tunnistaa sen ja ottaa sen vastaan [/saa sen]. Saatana lähettää sydänsuruja. Me tunnistamme sen, ja otamme sen vastaan [/saamme sen].
13 Ja jos, saatana saa voimansa avulla oman lakinsa toimimaan ihmisessä, miten paljon ennemmin Jumalan pitäisi saada oman voimansa avulla lakinsa toimimaan ihmisessä? Jos saatana saa lakinsa olemaan ehdoton ja meidät hyväksymään sen, miten paljon ennemmin Jumalan pitäisikään saada omat lakinsa hyväksytyksi oman kansansa keskuudessa – jumalallisen parantamisen, ilmestykset, voiman, lahjat, Hengen ilmenemismuodot?
Synnin ja kuoleman laki toimii ihmisissä ja Kristuksen vapauden laki, on tullut meihin vapauttaakseen meidät noista asioista. Joten, minä uskon tähän koko sydämestäni. Minä uskon, että me olemme lähestymässä aikaa, kun ihmiset alkavat tajuta näitä asioita; että meillä on ollut niin paljon turhaa filosofiaa ja niin edelleen, ja opetusta, jota ei pitäisi olla siinä määrin, että se on saanut ihmismielessä aikaan mullistuksen kun se on ajatellut näitä semmoisia ja tämmöisiä asioita, ja saanut vedetyksi sen pois Jumalan sanasta.
Ja, kuten olen sanonut, usko ei tule paastoamalla; usko ei tule rukoilemalla, lukemalla kirjaa. Kaikki nuo ovat hyviä asioita: paasto, rukoilu ja kirjojen lukeminen, vaan usko tulee jostakin ihmissydämeen istutetusta, joka puhuu sinulle yhtä varmasti kuin, että sinä tulit tänä iltana tähän seurakuntaan… Kun sinä lähdit kotoa, sinä sanoit vaimollesi, että tulet kotiin kokouksen jälkeen, sinä sanoit sen ilman, että voit tietää sitä. Sinä vain lähdet ulos, hyppäät autoosi, ja ajat kotiin. Siis, sinä et olisi voinut tehdä sitä, ellei sinulla olisi ollut uskoa, että pystyt siihen. Sinä et todellakaan liikahda siitä, missä sinä istut, jos sinulla ei olisi uskoa, että voit nousta ylös; mutta sinä olet tehnyt sitä niin useasti, ja tottunut noihin lakeihin niin, että siitä on tullut luonnollista.
14 Siis, jos me voisimme heittäytyä täysin Jumalan ja hänen tahtonsa varaan, ja kuolla omille ajatuksillemme, ja antaisimme Kristuksen mielen olla meissä, nuo samat Hengen voimavaikutukset toimisivat meidän kauttamme samalla lailla kuin luonnollisetkin asiat, aivan samoin. Koska meidät luotiin ohjailemaan, hallitsemaan ja ylistämään Jumalaa ja elämään Jumalaa hyväksi.
Siis, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä, te voitte pyytää, mitä haluatte, ja se annetaan teille. Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä…”
Siis, Isä ja hänen sanansa ovat erottamattomat, koska Sana on hänen Poikansa. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme…” Jumala ja hänen sanansa ovat erottamattomat. Teillä ei voi olla Jumalaa ilman hänen sanaansa. Ja kun teillä on hänen sanansa, teillä on Jumala.
15 Jos te haluatte mennä vähän pitemmälle, historiaan, te voitte nähdä sanan. Alussa oli Sana, mutta mikä tuo sana on? Sana on ilmaistu ajatus, ajatus, joka puhutaan, Jumala, aluksi, hän ajatteli ajatuksen ja puhui sen ja se tarkoitti – siitä tuli sana, ja sana materialisoitui [/tuli totta].
Siis, jos kaikki, minkä Jumala on puhunut sanassaan, otetaan vastaan oikealla kanavalla, tuo sana materialisoituu, mikä se lupaus sitten onkin. Jumala toteuttaa sen; hän on siihen velvollinen.
Sitten: ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyy teissä…” Silloin, teillä on Jumala – sana teissä. Ja te uskotte sanan samalla tavalla kuten te uskotte Jumalaan, koska se on Jumala, ja ne ovat erottamattomat. Silloin, jos Jumalan sana on teissä, Jumalan elämä on teissä; teillä on Jumala itsessänne; ja mitä Jumalan sana sitten sanookin teitä koskien, se tulee toteutumaan aivan, kuin Jumala olisi puhunut sen.
16 Jeesus sanoi: ”Mitä hyvänsä te anotte Isältä minun nimessäni, minä teen sen.” Oletteko koskaan ymmärtäneet, mitä se tarkoittaa? Oletteko ymmärtäneet, että jos me menemme Jumalan eteen Jeesuksen nimessä, se on sama, kuin siinä olisi Jeesus itse rukoilemassa? Siinä en rukoilekaan enää minä. Jos minä tulen hänen nimessään, ja hän tunnistaa hänen nimensä, ja Jeesus sanoi: ”Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, minä teen sen”, ja sitten minä menen Isän tykö Jeesuksen nimessä, siinä en enää rukoilekaan minä, vaan Jeesus. Hänen Henkensä rukoilee minun kauttani.
Ja niinpä, minun täytyy saada se, mitä pyysin, koska hän sanoi niin ja se on Jumalan oma sana. Ei voi tapahtua mitään muuta kuin, että sana tekee sen, mitä sanoi.
17 No, sitten me uskomme, että olemme… Meidän luottamuksemme Jumalaan on se, että me saamme sen, mitä pyysimme, sillä hän on Jumala, eikä peru sanaansa. Meidän on pidettävä kiinni hänen sanastaan.
Sitten, ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä, pyytäkää, mitä haluatte, niin se annetaan teille.” Eikö olekin yksinkertaista? Luotu usko. Meidät luotiin tuota tarkoitusta varten. Sitten, lankeemuksen takia, meidät vedettiin pois tuosta tarkoituksesta, ja sitten lunastuksessa meidät tuotiin taas takaisin.
Ja ainoa, mikä estää ihmissukua tänään tulemasta ylivertaisiksi ja hallitsemaan niin kuin ihmiset tekivät alussa, johtuu siitä, että johtimet, Jumalan sisäänmeno [/input], joka ihmiseen luotiin, ovat tukkeutuneet.
18 Joskus – minä sanon tämän kunnioittaen, joskus teologia ja seurakunnan opit ovat tukkineen teidän uskonjohtimenne; tukkineet teidän johtimenne näillä opetuksilla siitä, ettei näitä asioita ole olemassa, ja panneet kulun tielle esteen.
Voitteko te kuvitella, että tämä rakennus tulee virroitetuksi ja valaistuksi tänä iltana sähkön avulla? Sähkö on näkymätön voima. Kun se valjastettiin ja tuotiin esiin, kun Benjamin Franklin ensimmäisenä löysi sen, hän huusi: ”Minä löysin sen!” Hän ei tiennyt, mitä hänellä oli. Hänellä oli jotain.
Mutta Edison tuli mukaan ja sai sen toimimaan, ja tänään me voimme lähettää sähkösanomia langattomasti ihan tästäkin paikasta täällä, minne tahansa ympäri maailmaa langattoman sähkeen avulla; näkymätön voima kuljettaa sitä läpi avaruuden niin, ettei yksikään ihminen saa sitä kiinni; vain koneet voivat siepata sen, koska se on liian nopea silmälle. Mutta, silti on olemassa sellainen voima, että sähkeet kulkevat tästä nyt läpi.
19 Ja siis, jos Jumalan luonnonlakeja, mikä sähkö ja muut ovat, joita käsitellään oikeassa mitassa tuottamaan noita asioita, miten paljon ennemmin Pyhän Hengen voima voi päästyään menemään kerran ihmissydämen läpi uskon kautta – miten paljon se voikaan saada aikaan!
Siis, Jumala ei ole luvannut meille sähköä ainoastaan vapauttaakseen ihmiset, vaan katsokaa, mitä Pyhä Henki on luvannut uskovalle tänään. Ja sitten, me muistelemme ja näemme, että Jumala on asettanut sähkön tänne tietyn asian takia; ja tiede kulkee tieteen saralla, ja tuo sitä esiin.
Mutta, me olemme kristittyjä; me olemme menneet tukkoon; me emme yksinkertaisesti pysty käsittämään. Siis, me ajattelemme… ”Lääkäri sanoi, että minä en voi parantua.” Niin kauan, kuin sinä ajattelet niin, sinä et ajattele Jumalan ajatuksia. Siitä ei tule mitään. Jos sinä sanot: ”Minä kuolen; lääkäri sanoi, että minä kuolisin.” Kaikki kunnia lääkärille, se on parasta, mitä hän tietää.
20 Jos hän sanoisi, että sinä tulisit kuolemaan, kun puhutaan inhimillisesti, minäkin uskon sen, mutta Sanan perusteella, minä en usko sitä. Juuri niin. Koska Hän lupasi minulle, että mitä hyvänsä minä pyydänkin Isältä hänen nimessään, se annettaisiin, ja minä uskon, että se on totta.
Siis, jos Jumala saa todella puhdistaa tuon kanavan, ja antaa tuon energian virrata oikeaan paikkaan, niin jotain tulee tapahtumaan. Koko ruumis on koottu yhteen pantu toimimaan ja hänen energiansa alkaa… Yhtä varmasti kuin minun ruumiini jokainen jäsen tarvitaan jotta se toimii, ja se saa minut elämään, täytyy jokaisen Kristuksen ruumiinjäsenen operoida yhdessä että se toimii oikein. Ymmärrättekö, mitä minä ajan takaa?
21 Jotkut tässä seurakunnassa, on asetettu opettajiksi, apostoleiksi ja profeetoiksi ja parantamisen lahja, puhuminen kielillä, selitys, ja niin edelleen… Minä uskon, että kaikki nämä, tässä yhdessä suuressa, salaperäisessä Jeesuksen Kristuksen ruumiissa, tulevat liikkumaan maan päällä jonakin päivänä, ja minä uskon, että tuo aika on lähes käsillä juuri nyt…
Aivan, kuten tänä iltana, tässä valossa täällä, ja tuossa valossa; hän on antanut tuon ohuen kadun yli menevän lenkin, tuolla ulkona – tuo johto on vedetty sinne. Se on materiaa. Siis, nyt, kun energia menee tuohon johtoon, se toimii aivan, kuin sitä olisi täällä.
Siis, minä uskon, että monta kertaa, kun johdotus Jumalan hengelliseen maanpäällä olevaan ruumiiseen… Meidän pitää… ? … Minä sanon tämän kunnioituksella sähkömiestä kohtaan; se on… se on… Putkityö on OK, mutta me emme voi pelastaa ihmisiä vedellä; te tiedätte, että näin asia on; ja se on baptistilta aika hyvin sanottu, mutta se on totta; niin totta kuin…
22 Jos ruumis on johdotettu oikein, ja taivaallinen Isä, kääntää suuresta pääkatkaisijasta virrat päälle, siitä tulee nousemaan jotakin. Juuri niin; jos tuo ruumis on… jos rakennuksen johdotus on tehty kunnolla.
Ja jos sitä on opetettu, ja jokainen ruumiimme säie, on uppoutunut Kristukseen ja ainoastaan hänen sanaansa…
Jos pitäydyt jumaluusoppiin, jos pidät kiinni jostakin oppijärjestelmästä, jos olet taikauskoinen, jos olet vähän epäuskoinen, sinussa on jotain, mikä pysäyttää sinut jossain kohdassa, eikä tuo energia ikinä tule kulkemaan lävitsesi. Mutta, kun sinä olet päässyt tilaan, että johdotuksesi on täydellinen, ja ”Mestarisähkömies” on hyväksynyt sen sinetöimällä sinut Pyhällä Hengellä, niin muuta ei tarvita, kuin että kytketään virta päälle, ja sitten alkaa valoshow, ja niin se asia on!
23 Ja, te olette maailman valo, mäelle perustettu kaupunki, joka ei voi olla piilossa. Ja meidän pitäisi tänä iltana hävetä itseämme ja rehellisesti ja nöyrästi tunnustaa Jumalan edessä epäuskomme, ja pyytää häntä antamaan meille anteeksi se, millä tavalla me edustamme häntä tässä elämässä.
Vanhan testamentin ihmisillä ei ollut tätä Läsnäoloa, siitä ei oltu tietoisia. Me viittaamme joskus Eliaan, Moosekseen ja noihin ihmisiin; Mooses ja Elia ja nuo muut ihmiset olivat suuria miehiä, Jumalan vihkimiä, mutta heillä ei ollut sitä etuoikeutta, joka teillä on. Heillä ei ollut tätä etuoikeutta; heillä ei ollut – heidän käytettäväkseen ei ollut annettu sitä samaa voimaa, joka teillä on, kaikkea sitä, mikä on Kristuksessa.
24 Sillä, he näkivät ennalta tämän päivän, ja tervehtivät sitä, ja uskoivat siihen ja odottivat sitä tulevaksi ennen kuin se oli tullut, ja nyt me elämme tuossa ajassa, ja [/mutta] pelkäämme sitä. Näettekö? Millainen ilo ja kunnia!
Siis, saatanan ruumis toimii epäuskon kautta, ja epäilykset ja pelot tuottavat sen, mistä kirjoitukset puhuvat… Se tuottaa sairaudet, se tuottaa katastrofeja, se saa aikaan kaikkia näitä asioita.
Ja sitten, ihmiset saavat epäuskolla aikaan ne; eikö ihmisten pitäisi ottaa käyttöön nämä asiat uskomalla Jumalan voimaan, ja saattaa ne taas oikealle tolalle?
25 Mitä varten Kristus lunasti meidät? Oletteko te koskaan ajatelleeksi sitä, mitä silmällä pitäen, hän lunasti meidät? Miksei hän vain sovittanut teitä, ja sanonut: ”Ei ole mitään syytä antaa heille syvästi vaikuttavia voimia. On täysin tarpeetonta tehdä tästä miehestä Jumalan poikaa; siihen ei ole mitään syytä. Minä vain pyydän häntä uskomaan, ja kirjoitan hänen nimensä taivaan kirjaan ja siinä se.” Mutta, hän antoi meille nämä lunastetut siunaukset, jotta me voitte tehdä Pyhän Hengen voimalla Jumalan työtä.
Johanneksen evankeliumin 15:nnessä, hän sanoi: ”Minä olen viiniköynnös [/-puu] ja te olette oksia.” Tiesittekö te, että viiniköynnös ei voi tuottaa hedelmää, vaikka viiniköynnöksessä on hedelmiä; mutta [/pelkkä] viiniköynnöksestä ei saa hedelmää; siinä on oltava oksia, jotta se tuottaisi hedelmää; ja te olette niitä oksia. Siis, viiniköynnös ei voi tuottaa kaikella energiallaan mitään, elleivät oksat halua ottaa vastaan tuota energiaa.
26 Siis, Jumala on riippuvainen teistä hänen ruumiinsa jäseninä, että hänen Henkensä Hedelmiä voi tuottaa. Ja siis, jos hän on riippuvainen teistä, avataan kanavamme, ja annetaan Pyhän Hengen tulla sisään tänä iltana, ja virroittaa meidät ja vapauttaa meidät kaikista näistä peloista ja epäilyksistä. Herätys on tullut.
Joku sanoi: ”Voima annettiin ainoastaan apostoleille niitä asioita varten.” Minä en ole historioitsija, mutta olen lukenut paljon seurakunnan historiaa, enkä ole koskaan nähnyt maailmanhistorian aikaa, jolloin Pyhän Hengen aallot olisivat iskeneet seurakuntaan niin, ettei herätys olisi puhjennut, ja merkkejä, ihmeitä ja tunnustekoja olisi seurannut sitä. Jumala on parantanut sairaita kaikkina aikoina ja tulee jatkamaan sitä jokaisena aikana, kun ihmiset ja seurakunnat ovat halukkaita päästämään irti ja antamaan Pyhän Hengen ottaa heidän olemuksensa hallintaansa.
27 Martin Luther rukoili erään lähimmistä avustajistaan puolesta ja hän parantui. John Wesley… minä luulisin että on kirjattu 240 tapausta, jolloin John Wesley rukoili sairaan puolesta, ja he paranivat.
Kun hän oli liikkeellä ratsain, hänen hevosensa rampautui, ja hänen päätään särki, miten Jumala paransi heidät molemmat; hänet ja hevosen. Hevonen lakkasi ontumasta.
Ja Moodyn, Sankeyn, Finneyn, kaikkien noiden miesten aikana, kun Pyhä Henki liikkui seurakunnan keskuudessa, oli tunnustekoja ja ihmeitä.
No, joku sanoi kerran: ”Jos…” Hän sanoi, luulisin, että se oli Moody; silloin todella moni ihminen parani kokouksessa, kun Pyhä Henki lankesi… vaikka Moody ei opettanut oppia jumalallisesta parantamisesta. Mutta, hän sanoi, että hänen kokouksissaan tapahtui paljon paranemisia, että se olisi… että hänen seurakuntansa olisi muuttunut sellaiseksi katedraaliksi, kuten oli siinä paikassa, Ranskassa, kun ihmisiä meni sinne parannettavaksi. Varsin monet ihmiset paranivat ja todistivat, kuinka Pyhä Henki, ilman, että jumalallista parantumista oli edes opetettu – Pyhä Henki teki sen itse, jos hän vain saisi oikean…?… Se saisi sen aikaan.
28 Minä olen tavannut ihmisiä, jotka eivät tulleet edes parantuakseen; he vain istuivat paikalla ja lähtivät kotiin nöyrryttyään Pyhän Hengen edessä, ja sitten lähtivät kotiin ja paranivat täydellisesti eivätkä edes huomanneet sitä.
Pyhä Henki on parantaja. Pyhä Henki on läsnä täällä tänä iltana virroittaakseen jokaisen elämän, tehdäkseen kaikenlaista. Siis, me näemme, mikä paranemisen perusta on. Meidän on lopeteltava, koska aika ei salli meidän puhua pitempään. Meidän pitää lopetella.
Siis, jotain on vialla, ja alussa Jumala loi teidät ollaksenne kaikkien olosuhteiden herra. Se oli peruslähtökohta; se on väärentämätöntä; se on Jumalan sana. Mitään, mitään ei voinut tapahtua ilman, että te olisitte olleet tilanteen herra. Sitä tarkoitusta varten teidät luotiin.
29 Sitten, synti tuli lankeemuksen vuoksi kuvaan ja teki silmät sokeiksi näkemästä sitä. Ja siis, Jeesus tuli lunastamaan sen takaisin; ja nyt Isä antaa teille Pyhän Hengen johtamaan ja opastamaan teitä, ja antaa teille kaikki nämä jumalalliset lupaukset.
Opettajat, minä sanon tämän nöyrästi, kun minä rakastan jokaista miestä tai naista, joka uskoo Herran Jeesuksen nimeen – näettekö; enkä minä ole väittelijä, en halua aiheuttaa hämminkiä, minä en usko sellaiseen. Minä uskon Sanan saarnaamiseen, ja siinä kaikki.
Ja minä uskon, että tämä on Jumalan sanaa; ja jos tämä on Jumalan sanaa, kuten minä uskon, minä uskon, että hän on velvoitettu täyttämään jokaisen, tämän kirjan lupauksen minulle, jos minä täytän sen ehdot, ja hän sinetöi minut hänen valtakuntaansa Pyhällä Hengellä, enkä minä usko tämän olevan kiihkomielisyyttä, vaikka meillä tosin on paljon kiihkomielisyyttä, mutta tämä ei kuitenkaan ole kiihkomielisyyttä; se on totta; ja silloin, Jumalalla on velvollisuus sanaansa kohtaan pitää sanastaan huolta; hän pitää sitä silmällä toteuttaakseen sen.
30 Siis, nälkäiset ihmiset… tiedättekö te, mistä jokainen tämän päivän kultti [/uskonnollinen liike, lahko] maailmassa, on peräisin? Jokaisen nykyisen kultin nousu johtuu nälkäisistä lapsista. Se juuri sai pakanamaiden pakanat palvomaan epäjumalia: nälkäiset lapset. Se saa fanaatikot kulkemaan pitkin maata: nälkäiset lapset yrittävät tutkia Sanaa selvittääkseen, onko tuo aitoa, tai onko tämä aitoa. Jokainen lahko on peräisin siitä.
Ja nykyään, moni asia, sen takia – vilpitönsydämiset ihmiset janoavat ja kaipaavat Jumalaa… sillä, miehessä, tai naisessa, on alusta asti ollut jokin, joka kertoo, että jossain on ikuista elämää. Joku etsii sitä epäjumalasta; joku etsii sitä jostain pyhätöstä.
31 Minä olin jokunen viikko sitten, eräässä suuressa kirkossa, Roomassa, ja minut vietiin erääseen kirkkoon, mihin kaikki kuolleet munkit haudattiin, aivan kuin olisi istutettu kasveja puutarhassa. Ja siellä heitä oli tuhansia…?… Ja sitten, kun heidät oli pantu sinne, heidän ruumiinsa mätänivät, ja madot valtasivat ruumiin.
Sitten heidän luunsa kaivettiin ylös ja siellä eräässä huoneessa oli kuvia ihmisten luista, pikkusormista ja niin edelleen, ja siellä seinällä oli kaikkialla ihmisluita paketoituna yhteen pääkallojen ja sen sellaisten, ja ne oli pantu nippuun; ja se koko rakennus oli tehty sellaisista. Monet munkeista kuolivat ja haudattiin; lähtivät pois palatakseen takaisin luissaan, jotka asetettiin sinne.
32 Siis, minä huomasin kulkiessani siellä oppaan kanssa, että jotkut noista kalloista oli hangattu aivan valkoisiksi, kun ihmiset kulkivat ja hierovat noita munkkien kalloja, ja ehkä ajattelivat, että he saavat siitä jonkin siunauksen; saavat jotakin, jostakin muualta, minne se munkki oli mennyt.
Sen rakennuksen, takana oli eräs varsin hätkähdyttävä juttu, tai siis sen kirkon. Siellä oli merkki, joka oli minusta hyvin tilanteeseen sopiva; siinä sanottiin: ”Kerran me olimme sellaisia kuin sinä olet nyt, ja jonain päivänä, sinä tulet olemaan sellainen kuin me”, ja se on totta. Se antaa vähän ajattelemisen aihetta.
33 Mutta siis, noiden kallojen hankaaminen, ajatuksena, että niissä olisi jokin siunaus, mistä siinä on kyse? Ihmisistä, joilla on nälkäinen sydän, jotka ehkä ajattelevat, että joku, joka on joskus omistanut tämän ruumiin, on vain jatkanut matkaansa, ja voisi antaa heille siunauksen kun heidän kalloaan hieroo. Se on ihan inhimillistä; se on kerrassaan jotakin, mikä huutaa ihmisten sydämessä, kaipaa, kurkottaa, haluaa ja janoaa saavuttaa jotakin.
Siis, siinä on oltava jotakin oikeaa, ja siinä on… Jos ihmissydämessä on sellaisen asian nälkä, ja me näemme, mistä se perimmältään on lähtöisin, ja näemme, mihin se johtaa, niin siinä on oltava jotakin, mikä on totta ja jotakin mikä on väärää; siinä, ystävät, niin sen on pakko olla. Minä sanon tämän kunnioittaen kaikesta sydämestäni, ja sanon sen teidän veljenänne.
34 Enkä minä vähättele kenenkään uskoa, tai mitään teidän uskontoanne. Täällä, tänä iltana, kenties, on edustettuna monia uskontoja, monia uskonnollisia ihmisiä eri kirkkokuntien lahkoista ja niin edelleen, ja minä kunnioitan jokaista heistä.
Mutta siis, tarkastellaanpa vähän tätä perusajatusta tässä ennen kuin me rukoilemme sairaitten puolesta. Tarkastellaan, niin nähdään.
Jeesus sanoi tässä viimeisessä sanapaikassa, että meidän pitäisi ensin: ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä…” Jeesus sanoi: ”Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka lähetti minut, sillä on ikuinen elämä.” Meillä on ikuinen elämä; me olemme ottaneet sen vastaan uskon kautta; me uskomme siihen.
35 Siis, Jeesus sanoi: ”Se, joka uskoo minuun, tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat.” Oikea käännös on: ”enemmän [/useampia]”, Kuningas James tässä sanoo: ”Suurempia”, ja ”suurempia” ei tarkoita laatua, ne eivät voi olla suurempia, vaan määrää, koska hän voi nyt olla joka puolella maailmaa. Hän on voinut tehdä tekoja täällä ja Italiassa ja Pariisissa ja kaikkialla muuallakin tekemässä työtä.
”Useampia, kuin nämä, te tulette tekemään, sillä minä menen Isän tykö. Vähän aikaa, eikä maailma näe minua; silti te näette minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne, jopa teissä maailman loppuun asti.”
36 Siis kristittyinä, me uskomme, että se Jeesus Kristus, joka kuoli… Uskotteko te, että kun Jeesus oli täällä, kun hän käveli täällä maan päällä, että hän paransi sairaita? Kuinka moni uskoo sen koko sydämestänsä? Hän herätti kuolleita; hän ajoi ulos pahoja henkiä.
Eikä hän tehnyt mitään, ellei Isän näyttänyt hänelle, hän sanoi. Pitääkö se paikkansa? Johanneksen evankeliumi 5:19:nnessä hän sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille…”
Siis, hän ei ollut henkilö, joka kulki ympäriinsä ja vain sanoi: ”Tuokaa se yksilö tänne; minä näytän, että pystyn parantamaan hänet.” Ei, ei, ei; hän kulki ympäriinsä, ja kun Isä osoitti hänelle, mitä piti tehdä, hän meni ja teki sen.
37 Kun hän oli täällä maan päällä, me… minä ehkä toistan nyt tätä; en tarkoita sitä sillä tavalla, mutta olen sanonut tämän aikaisemmin; mutta tarkastellaanpa hänen elämäänsä hetkinen, niin näemme, millainen henkilö hän oli. Silloin te voitte saada mielikuvan siitä, millainen hänen pitäisi olla tänään.
Siis, kun hän oli täällä maan päällä, hän oli täydellinen esimerkki kaikesta, mitä jumaluus pitää sisällään. Hänessä on [on] jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään. Jumala oli Kristuksessa. Jeesuksen ruumis on ainoa Jumalan maja. Juuri siinä kaikkivaltias Jumala eli ja asui ollessaan inhimillisessä olennossa. Tehän uskotte sen, ettekö uskokin? Teidän pitää, jotta pelastuisitte; teidän on uskottava siihen.
38 Hän oli itse jumaluus tulleena lihaksi täällä maan päällä ilmaistakseen rakkautensa ihmisiä kohtaan ja ottamaan synnin pois maailman synnin. Hän tuli tänne voidakseen kiinnittää kuoleman omaan ruumiiseensa; hän pystyi kiinnittämään sairauden omaan ruumiiseensa. Se kirous, jonka olisi pitänyt olla sinun päälläsi, hän otti itsensä päälle, ja hänen oli kuoltava ihmisenä lunastaakseen sinut takaisin täyteen yhteyteen Jumalan kanssa. Miten valtavan ihana, ihmeellinen asia!
Meidän sydämemme ei kykene ymmärtämään mitä se oli, mitä hän teki; me olemme yksinkertaisesti liian hitaita siihen. Meidän mielemme on hidasjuoksuinen; venttiilit ovat tukkoisia; epäusko ja pelko ja epäilys ne halvaannuttanut ne. Virtaus ei niissä voi olla niin vapaata kuin pitäisi ellemme me anna Pyhän Hengen hallita elämäämme niin, että se tökkäise noita venttiileitä niin, että elämä alkaa taas pyöriä, näettekö? Sitten me kykenemme näkemään. Todellakin, hän on Isä.
39 Silloin teidän uskonne on alitajunnassanne; teidän ei tarvitse murehtia siitä, onko teillä tarpeeksi uskoa tekemää sitä ja tekemään tätä; usko on sinussa joka tapauksessa. Sinä vain toimit, koska Isä sanoi niin. Kyse on elävästä Sanasta sinussa, ja se tarkoittaa, että Jumala ilmaisee itsensä aivan, kuten hän ilmaisi Kristuksessa. Te sanotte: ”Kuten hän oli Kristuksessa?” Kyllä vain.
Hän sanoi: ”Niitä tekoja joita minä teen, tulette tekin tekemään; vieläpä useampia, sillä minä menen Isän tykö.” Siis se on hänen sanansa Johanneksen 14:12:nnessa. Hän antoi sen lupauksen. Jokainen innoitettu tulee uskomaan sen, ja…
”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te näette, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne aina – apostolisen ajan loppuunko?” Ei. ”Minä tulen olemaan teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Hepr. 13:8:ssa sanotaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”
40 Millainen hän oli ollessaan täällä maan päällä? Hän oli ihminen [/mies], nöyrä, vaatimaton, syntyi alkeellisissa oloissa, syöttökaukalossa. Hän ei ollut saanut sellaista hienoa minkään oppilaitoksen koulutusta kuin me. Ihmiset halusivat tietää, mistä hän oli saanut sen viisauden, kun hän tuli omalle seudulleen oman kansansa keskuuteen ja sanoivat: ”Mitä koulua hän on käynyt? Mistä seminaarista hän on?” Ihmiset eivät ymmärtäneet sitä ollenkaan: ”Eikös tuo ole sen kirvesmiehen poika, maalainen?”
Kukaan ihminen ei ollut opettanut häntä. Kaksitoista vuotiaana hänen viisautensa oli… se ylitti kaiken, minkä opettajat tiesivät; sillä on ero olla maailman opettama ja että hänellä oli Jumalan voima, joka ylitti viisaudessa…
Sillä hän oli salannut sen opettajilta, ja paljasti sen lapsille, jotka haluavat oppia. Ei ole mitään tarvetta etsiä sitä seminaareista ja kouluista; se ei todella mene niin. Kysymys on salatusta mysteeristä, jonka voi tuntea ainoastaan, kun Jumalan ilmoittaa sen. Siis, jos me ymmärrämme sen ja tiedämme, että se on totuus…
41 Siis, tarkkaillaanpa häntä hetkinen. Kun me näemme hänet täällä maan päällä… eräs kaveri Filippus tuli ja pelastui; hän meni kertomaan asiasta ystävälleen Natanaelille. Hän toi hänet rukouskokoukseen, tai mikä siellä sitten olikin, kenties seisottiin yleisön seassa, tai missä se sitten olikin;
mutta, Jeesus loi katseensa häneen, tai jotenkin. Hän on saattanut olla rukousjonossa tai jossain. Jeesus sanoi: ”Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä!” Ja hän sanoi: ”Mistä sinä minut tunnet?” Hän sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit sen puun alla, minä näin sinut.” Aika hämmästyttävää!
Hän sanoi: ”Oi, sinä olet Jumalan Poika; sinä olet Israelin kuningas.” Jeesus sanoi: ”Siksikö sinä uskot, että minä sanoin sinulle sen? Sinä tulet näkemään suurempia kuin tämä”, hän sanoi.
42 ”Suurempia” on luvattu vain niille, jotka uskovat valoon, ja kävelevät siinä. Jos te torjutte valon, ainoa, mitä jää jäljelle, on pimeys; näettekö? Siispä, kun on valoisaa…
Me huomaamme hänestä; hän ei väittänyt olevansa parantaja, kun hän kulki Betesdan läpi, ja kaikki nuo raajarikkoiset ja rammat makasivat siellä; hän ei parantanut heistä yhtäkään. Hän meni sen erään miehen luo, joka makasi pienen viltin, tai tikkipeiton tai jonkin päällä siellä. Jeesus sanoi: ”Haluatko tulla terveeksi?”
Siis, Raamattu sanoo, että Jeesus tiesi hänen olevan siellä, ja tiesi, että hän oli ollut siellä 38 vuotta. Siis, sellainen oli eilisen Jeesus, eikö ollutkin? Hän tiesi että mies oli ollut siellä 38 vuotta; hän sanoi: ”Haluatko tulla terveeksi?”
43 Miksei noita sokeita, raajarikkoisia, ontuvia, näivetystautisia, kun hän meni tuon lammikon ohi; miksei hän parantanut heitä kaikkia? Hän selitti sen 19:nnessä jakeessa.
Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti, minä sanon teille, Poika ei voi itsestään tehdä mitään, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Ja mitä Isä tekee, hän näyttää sen Pojalle.” Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?
Kun se nainen kosketti hänen viittaansa, ei hän sanonut: ”Minä paransin sinut”, hän sanoi: ”Sinun uskosi on parantanut sinut.” Naisen usko häneen sai sen onnistumaan.
44 Apostoli Pietarin ja hänen varjonsa osuminen sairaisiin ei parantanut heitä, ei tuo varjo, vaan ihmisten usko tuohon apostoliin oli heidän kosketuskohtansa päästä Jumalan luo.
Siis, Jeesus, kun hän oli täällä maan päällä ja lupasi näitä asioita… siis, kuunnelkaapa: ne asiat, jotka hän teki – hän ei koskaan väittänyt parantavansa ketään. Hän väitti ainoastaan tekevänsä sitä, mitä Isä näytti näyssä hänelle; mutta hän oli tuon voiman vallassa, jonka me kaikki tunnemme niin, että hän kykeni katsomaan yleisöön seisoessaan siellä ja hän pystyi sanomaan jonkin tietyn asian jollekin henkilölle.
Kuten esimerkiksi, se nainen, joka kosketti hänen viittaansa. Hänestä lähti jotain. Jollakin tapaa hän tiesi, että jotakin oli tapahtunut. Minä toivon, että me käsitämme sen nyt.
45 Jeesuksella oli hiukan voimaa; sanotaanpa se nyt tällä tavalla. Jeesus tuo Vapahtaja – lunastaakseen meidät takaisin sellaisiksi, mitä me olimme ennen Aadamin rikkomusta… Kun hän oli täällä maan päällä esimerkkinä Jumalan Pojasta, ensimmäisestä Pyhän Hengen ilmenemisestä lähtien… Ja sen jälkeen, hän saattoi tuoda monia lapsia Jumalan tykö. Kun hän oli täällä, hän oli sellaisen voiman vallassa, että kun joku ihminen uskoi, hän pystyi kääntymään yleisön puoleen ja kertoa keitä ihmiset olivat.
Eräs nainen kosketti hänen viittaansa. Se tyydytti hänet. Hän meni kiireesti takaisin yleisön sekaan. Hän tunsi silloin, että se verenvuoto tulisi paranemaan. Hän seisoi takana yleisössä – seisoi siellä kaukana.
46 Jeesus kääntyi ympäri, kävi yleisöä katseellaan läpi; hän sanoi: ”Kuka koski minua?” Hänen ei välttämättä olisi tarvinnut kysyä, että kuka koski minua. Hän olisi saanut sen selville joka tapauksessa. Sitten Jeesus katsoi yleisöä ja sanoi: ”Kuka koski minua?” Nainen näytti tietämättömältä. Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on parantanut sinut.” Näettekö; näettekö? Sellainen oli eilisen Jeesus.
Nyt minä haluan kysyä jotain. Kun hän oli täällä maan päällä, hän eli sellaista elämää. Sellaisia tekoja hän teki – Isän tekoja. Hän sanoi: ”Jos minä teen Jumalan tahdon, ja teen Isän tahdon…” Hän tuli täyttämään sen entisinä aikoina, Jumalan sanan. Ja Jumala oli hänessä ja täytti sen, mitä hän halusi ihmisille.
47 Siis, hän sanoi: ”Sen jälkeen, kun minä olen lähtenyt, Isä tulee Pyhän Hengen muodossa ja on teidän kanssanne, teissä, maailman loppuun asti. Ja juuri niitä tekoja, joita minä teen, tulette tekin tekemään.” Sellainen sananpaikka on, eikö olekin?
Siis, minä haluan kysyä jotain; sitten, jos hän tulisi sellaisessa hahmossa, jossa minä sanoin hänen tulleen tänne… minä haluan kysyä teiltä jotain: oliko Jeesuksen kuolema… Siis, minä haluan, että te menette tänä iltana nukkumaan tämän kanssa‚ ajatelkaa sitä.
Kun hän oli täällä maan päällä lihallisessa ruumiissa, hänellä oli voima parantaa sairaita. Hänellä oli voima nähdä näkyjä ja tehdä se, mitä Isä hänen tehtäväkseen antoi. No, hänen sijaiskärsimyksessään ja kuolemassaan ja hautauksessaan ja ylösnousemuksessaan – menettikö hän tuon voiman, joka hänellä oli? Tekikö hänen kuuliaisuutensa Jumalaa kohtaan, hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja hautauksensa ja ylösnousemuksensa kautta… menettikö hän sen voiman, jonka Jumala hänelle antoi? Enenikö hänen voimansa? Kyllä.
48 Matteuksen evankeliumin 19:18:nnessa sanotaan näin… tarkoitan siis, Matteuksen 28:18 se oli; hän sanoi: ”Kaikki”, hänen ylösnousemuksensa jälkeen, ”valta taivaassa ja maan päällä on annettu minulle.” Hän ei silloin menettänyt valtaansa; hän sai lisää valtaa. Pitääkö paikkansa? No, jos hän sai lisää valtaa, niin hän pystyy tekemään useampia asioita; onko asia näin?
Siis, hän elää seurakunnassaan tänään. Uskotteko te siihen? Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti ja lupaa noita samoja tekoja, joita hän [itse] teki, vieläpä useampia. Uskotteko te, että se on totta? No, millainen perusta uskollemme meillä tänä iltana on?
Ensiksi – ystävät, täällä on joitakuita, jotka eivät usko jumalalliseen parantamiseen, ehkeivät usko Jumalan voimaan. Alussa, te synnyitte hallitsemaan kaikkia olosuhteita. Synti…
49 Minä haluan kysyä teiltä sananpalvelijoilta jotain. Miten te voitte käsitellä sairautta ilman, että te käsittelette syntiä? Syntiä ei voi ylipäätään käsitellä ilman, että käsittelee sairautta, sillä sairaus on synnin aiheuttama [/ominaisuus]. Sairautta ei voi kosketella – tai siis syntiä ei voi käsitellä, käsittelemättä sairautta ja kaikkia synnin ominaisuuksia, sillä synti on pää… se on käärmeen pää. Tappakaa pää, niin te olette tappaneet itse asiassa ruumiin, eikä päätä voi tappaa niin, että ruumis ei kuolisi.
No, jos hän tulee vain parantamaan meidät, muttei pelasta meitä, meillä olisi yhtä ja toista sanottavaa pelastuksesta. Mutta, hän tuli käsittelemään sielun, joka on pää, pelastusta. Ja kun, te tapatte pään, loput ruumiistakin tulee tapetuksi. Niinpä, te ette voi…
50 Jeesus ei voinut tulla vapahtamaan meitä pelkästään synnistä ilman, että meidät on vapautettu sairaudesta tai kaikista niistä asioista, jotka tulevat synnin mukana, jopa kuolemasta. Hän vapautti meidät kuolemasta, emmekä me kuole. Raamatussa ei ole sananpaikkaa, jossa sanottaisiin, että kristitty kuolee. Meillä on ikuinen elämä, emmekä me voi kuolla. Jumala lupasi herättää ruumiin viimeisinä päivinä kuolleista. Tähän varmuuteen me nojaamme.
Siis, olemme saaneet pelastuksen, onnellisuuden, ilon, jotka ovat etumaksua meidän pelastuksestamme, meidän täydellisestä vapautuksestamme jonakin päivänä. Meille kuuluu jumalallinen parantuminen etumaksuna meidän kuolemattomasta, tulevasta ruumiistamme.
Kun me otamme vastaan Hänen kuolemansa ominaisuudet, tässä vanhassa, fyysisessä, synnin kiroamassa ruumiissamme, se palauttaa‚ poksauttaa sen takaisin henkiin osoituksena siitä, että virran toisella puolella on maa, jonne me jonain päivänä lähdemme, jossa ei ole sairautta, ei surua eikä kuolemaa; tuossa täydellisessä Eedenissä. Siunatkoon Herra teitä ystäväni!
51 Siis, minun väitteeni teille ihmiset, Chicagosta ja sen ympäristöstä, on, että Jeesus nousi kuolleista; ja niitä asioita, joita hän teki silloin, hän tekee yhä.
Siis, minä en käske teitä tulemaan ja liittymään minun uskontokuntaani, sillä minä en kuulu mihinkään seurakuntaan. Minä en kuulu mihinkään kirkkokunnalliseen seurakuntaan; mutta minulla ei ole mitään kirkkokunnallisia seurakuntia vastaan.
Vaan, minä pyydän teiltä tätä: kirkkokunnallisena kristittynä, joka vain tunnustaa uskonsa, te ette tule ikinä näkemään tätä salaisuutta. Te vain jäätte seurakuntaanne, mutta: syntykää uudesti Jumalan Hengestä, niin teidän sisimpänne, mielenne ja sielunne venttiilit voivat avautua täyteen laajuuteensa sille, mitä Jumala haluaa teidän kristittyinä olevan tuossa kirkkokunnassanne, ja te tulette tekemään hyvää työtä; teidän paimenenne tulee arvostamaan teitä, mikäli hän on hengellinen ihminen.
52 Tulkoon Herra Jeesus nyt paikalle. Minä olen puhunut paljon, liikaakin, mutta minä haluan teidän tietävän, että meidän perustuksemme on Raamatussa. Tämä saattaa olla vähän erilaista, kuin mitä te olette ennen kuulleet. Teillä on saattanut olla käsitys, että ihmiset, täällä, joitakin iltoja sitten… Ennen kuin lopetan, tämä tuli mieleeni.
Eräs mies kuului tiettyyn kirkkokunnalliseen seurakuntaan, jossa ei uskottu jumalalliseen parantamiseen. Minä olin siellä pienessä rukouskokouksessa. Tämä mies pysäytti minut ja sanoi minulle: ”Jos sinä olet Herran palvelija, toimit Jumalan kunniaksi; jotta minä itse voisin nähdä sen kunnian: tässä on rampa pikkutyttö, paranna hänet, ja nosta hänet ylös minun edessäni, niin minä uskon.”
Siis, nähkääs, se mies oli eksyksissä, vaikka hän oli sananpalvelija. Hän oli eksyksissä. Hän ei tajunnut, että suo sama henki sanoi: ”Tule alas ristiltä, niin me uskomme sinua…”
53 Viereisessä huoneessa istui eräs syntinen. Hän toi tuon miehen sinne ja sanoi: ”Nyt, herra, ota sinä tämä kadotettu syntisparka Jumalan kunniaksi tänne, ja pelasta hänen sielunsa tänä iltana, ja jos sen teet, minä parannan hänet.” Juuri niin. ”Pelasta sinä tämä; minä parannan tämän.” Ei onnistunut. Juuri niin; todellakaan.
Hän ei kyennyt pelastamaan tuota miestä, enkä minä pystynyt parantamaan sitä rampaa tyttöä, mutta Jeesus Kristus pystyy pelastamaan tytön ja Jeesus Kristus pystyy parantamaan – tai siis, pelastamaan tuon miehen ja parantamaan tytön. Juuri niin, sillä asia ei riipu ihmisestä. Me olemme ainoastaan välineitä siihen, että Jumalan ilmestys voidaan tuoda esiin meidän huuliemme välityksellä siten, kuin Pyhä Henki puhuu, kun me luovutamme itsemme hänelle. Jokainen jumalallinen lahja…
54 Monet teistä sananpalvelijoista täällä – tehän ette halua sanoa, että te juuri sylkäisitte suustanne saarnan; seisoitte vain ja poksautitte ulos. Te sanotte, että se tuli innoituksen kautta. Minä uskon sen; todellakin. No, sen täytyy tulla Pyhältä Hengeltä, joka virroittaa teidät puhumaan tuon julistuksen. Jos niin ei ole, teillä ei ikinä tule olemaan menestystä.
Sellaisia olivat Charles Finney ja niin edespäin, ja se mies, joka kopioi hänen saarnojaan, kun kun hän kipusi saarnaamaan innoitettuna, Pyhä Henki… tuo sama saarna saarnattiin edellisenä iltana, ja se sai sadat ihmiset alttarille, näettekö?
Siinä on iso ero; sen pitää olla innoitettua. Pyhän Hengen on voideltava se. Pyhän Hengen on voideltava tuo asia. Sama koskee parantamista. Jumalallisen lahjan kautta on tapahduttava jotakin, joka sähköistää ihmiset Pyhällä Hengellä uskomaan.
55 Siis, Jeesus astuu paikalle tänä iltana ja tekee juuri niitä asioita, joita hän teki ennen osoittaakseen, että se, mitä minä väitän hänestä, on totuus. Ei, että minä olen totuus, vaan hän on totuus, jota minä edustan.
Kuka tahansa voi tulla ja sano mitä haluaa; teidän ei tarvitse uskoa sitä, mutta jos joku ihminen sanoo teille jotain, ja Jumala käännähtää ympäri, ja osoittaa teille, että se on totta, ja se on Sanan mukaista, niin teidän on parasta uskoa se. Niin on hyvä tehdä. Jumala siunatkoon teitä, kun me rukoilemme.
Isä, puhuin pitkään, melkein 40, 45 minuuttia puhuin ihmisille ja yritin saada heidät näkemään sen tarkoituksen, miksi he ovat olemassa. Heidän elämänsä tarkoitus ei ole mennä töihin ja tulla illalla kotiin syömään ja mennä nukkumaan, ja lukea aamulla lehti ja lähteä taas aamulla töihin ja näin päivästä toiseen. Eikä se ole kokouksissa käyminen sunnuntaiaamuisin ja saarnan kuunteleminen, ja lähteä kotiin, ja lähteä töihin, ja Isä, me olemme täällä ollaksemme sinun instrumentteinasi. Sinä hankit takaisin heidän oikean asemansa. Täysjärkinen ihminen uskoo Jumalaan kaikissa asioissa.
56 Oi, me rukoilemme, että sinä virroittaisit meidät Pyhällä läsnäolollasi tänä iltana ja lähettäisit Poikasi, Herran Jeesuksen, joka antoi sen lupauksen, ettei maailma enää näkisi häntä, mutta me näkisimme hänet, sillä hän olisi meidän kanssamme, jopa meissä, maailman loppuun asti ja uskoisimme häntä tänä iltana.
Näillä… Tämä ihana kuulijakunta istuu täällä tässä huoneessa ja uskoo, että Herra Jeesus itse seisoo lähellä; se uskoo, ettei edes varpunen voi pudota kadulle niin, ettei hän tietäisi siitä.
Tietoisena siitä, että hän on täällä täyttämässä sen, mitä on luvannut; siksi, Isä, minä uskon itseni arvottomana astiana, tämän hauraan olemukseni sinulle, Herra. Minä rukoilen, että sinä avaisit jokaisen minun olemukseni venttiilin, eikä vain minun, vaan jokaisen ihmisen, joka tässä rakennuksessa, tänä iltana on. Ponnahtakoot heidän sydämensä auki; voikoon Pyhä Henki syöksyä sisään tänne niin kuin hänen kunniansa aalto aallon jälkeen. Ja voikoot ihmiset [Tyhjä kohta nauhassa] herätä siihen tosiasiaan, että Jeesus on noussut kuolleista ja seisoo täällä meidän keskellämme tänä iltana.
57 Suo se, Herra, kun minä uskon itseni sinulle ja pyydän, että sinä antaisit meille näitä samanlaisia asioita, joita sinä teit ollessasi täällä maan päällä. Puhdista sairaat Jumalan ilmestyksessä; tapahtukoot tänä iltana se, että ihmiset lähtevät täältä riemuiten kotiin. Lähetkööt sokeat näkevinä, kuurot kuulevina, mykät puhuvina, rammat kävelevinä… [Nauhassa tyhjä kohta].
Nyt, kellä on J, numero 1? Katsotaanpa; pannan jokunen ihminen jonoon; J, numero 1? Katsokaa sen pikkukortin takaa; ja sen takana on numero, ja J. Kellä on J, numero 1?nostaisitteko kätenne, jos te voitte nostaa kätenne? Numero 1. Kellä on numero 2, nostaisitteko kätenne? Numero 2; numero 3; numero 2? Selvä, tehkääpä jono tähän. Numerot 1, 2, 3. Kellä on numero 4, nostaisitteko kätenne – 4? Sekö rouva siellä? Täällä, rouva. Numero 5; kellä on numero 5? Herra täällä; numero 6, kellä on numero 6? – rouva täällä; selvä. Numero 7; numero 7? Selvä, rouva. Numero 8; kellä on numero 8; rukouskortti numero 8? Nostais… 8? Selvä juttu, rouva. Numero 9, kellä on numero 9; rukouskortti numero 9? nostaisitteko kätenne; numero 9? Rukouskortti 9.nostaisitteko kätenne; numero 9; onko teillä numero 9, herra? Tulisivatko vahtimestarit tänne auttamaan heitä hetkeksi? Numero 10, kellä on rukouskortti numero 10; nostaisitteko kätenne, ystävä, kuka sitten oletkin; numero 10? Selvä, rouva. Yksitoista, kellä on rukouskortti 11? Täällä – 11; selvä. Kaksitoista, nostaisitteko kätenne; numero 12? Rouva täällä. Selvä. Kolmetoista, kellä on rukouskortti 13; nostaisitteko kätenne; rukouskortti numero 13; nostaisitteko kätenne, kellä se sitten onkin? Enkö minä näe heitä?
58 Joku, katsokaa naapurianne; henkilö voi olla kuuro. Jos on joku, joka ei pääse ylös; ei pysty kohottamaan kättään… Katsokaa ympärillenne naapureitanne; ehkä joku on halvaantunut eikä edes pääse pystyyn. Rukouskortti numero 13; onko se tässä? Katsokaa kaikki korttianne, teidän naapurinne, jonkun joka istuu teidän vieressänne. Onko siellä joku, joka… Siellä paareilla on joku nainen; voisitteko katsoa hänen numeroaan; te siellä, rouva? Onko se 13? Oh, se on… Selvä; 13, eikö kellään ole numeroa 13? No niin.
Neljätoista; kellä on numero 14? Joku, jolla on rukouskortti 14, nostaisitteko kätenne; 14, 15, Rukouskortti 15, nostaisitteko kätenne? Kuusitoista, rukouskortti 16, nostaisitteko kätenne? Seitsemäntoista; selvä 17, 18 nostaisitteko kätenne? Rukouskortti 18, kellä on rukouskortti 18, nostaisitteko kätenne? Onko rukouskortti 18… katsokaa nyt, kun minä sanon näitä numeroita. Joku ei ehkä pääse nousemaan; jotkut voivat olla kuuroja eivätkä kuule eivätkä tiedä, kun heidän numeroaan kutsutaan.
Kahdeksantoista, 19, onko kellään rukouskorttia 19, nostatteko kätenne? Rukouskortit 18 ja 19, 20; ehkä minä menin liian pitkälle ja liian… No, me yritämme… selvä; hyvä on, herra; hyvä on.
59 Samalla, kun me… me odotamme hetkisen ja katsotaan voisimmeko me… ehkä me voimme pyytää muutamia lisää hetken päästä. Samalla katselkaa ympärillenne niitä numeroita ja niin edelleen. Jospa nämä tulisivat, luulisin, että 13, 18 ja 19; ja se… Oliko se 20, 20? Selvä, hyvä on. Jos nämä voisivat tulla, niin pannaan – pannaan heidät jonoon, jos he ovat epäjärjestyksessä.
Siis, nyt, kuinka moni teistä on tänä iltana sairas, ilman rukouskorttia, eikä ole mitään keinoa päästä rukousjonoon; ei ole rukouskorttia ja haluaisitte Jumalan parantavan teidät? Haluaisin, että nostatte kätenne; nostakaa vain kätenne nyt, ei muuta. No niin.
60 Siis, minäpä kerron teille jotakin hyvät, rakkaat ystäväni; tekisittekö tämän: jos te unohdatte, että minä olen veli Branham, ymmärrättekö, jos te oikeasti uskotte, että Jeesus Kristus on täällä, ja että minä olen vain teidän veljenne… Ja jos te todella uskotte, että Herra Jeesus on täällä, niin istuisitteko siellä, ja tekisitte tämän – tekisittekö te tämän minulle…
Ainoastaan, istukaa ja sanokaa: ”Herra Jeesus, minä uskon todella, että tuo on totta. Minä uskon, että tuo mies on puhunut totta, sillä hän luki sinun Raamattuasi, ja minä uskon, että se on totta. Nyt, Herra, minä tiedän, ettei tuo mies tunne minua, ja jos sinä saat hänet kääntymään minua kohti, kuten sinä teit – kuten hän teki tuolle naiselle, jolla oli se verenvuoto; tai sokea… tai tuo sokea mies Jerikon portilla – Bartimeus, [|Timeuksen] poika… ja sanoi: ’Sinun uskosi on parantanut sinut.’ Jos sinä saat hänet kääntymään minua kohti, ja sanomaan, että Herra Jeesus, tässä poloisessa, arvottomassa henkilössä täällä… Mutta, jos hän edustaa sinua, niin minä rukoilen, ja pyydän sinua: minä uskon siihen, ja haluan tulla parannetuksi, ja minä haluan, että sinä antaisit minulle tarpeeksi uskoa tänä iltana, että saan tuon miehen kääntymään, ja sanomaan minulle jotain muuta kuin… jotain, jonka minä haluan tietää”, näettekö, ”tai jotain sellaista.” Tehkää se, ja rukoilkaa Herralta jotakin merkkiä tai jotain sellaista…
61 Meidän ei… meidän ei tarvitse saada merkkejä, siis. Muistakaa, heikko ja haureellinen sukupolvi tavoittelee merkkejä, mutta ystävät, meistä on tullut niin oppineita, että olemme kouluttautuneet pois yliluonnollisuudesta; näin on.
Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Me emme todellakaan tavoittele merkkiä, mutta Jumala on alusta asti ollut aina paikalla merkkeineen; Raamatussa, I:stä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, seurakunnan matkalla on jatkuvasti ollut merkkejä, ja kun ei ole ollut merkkejä, ei ole ollut Jumalaakaan.
Siunatkoon Jumala teitä. Haluan kysyä teiltä jotain; tehän tunnette Jeesus Kristuksen elämän, josta kirjoitettiin Raamatussa, ettei hän tehnyt ihmeitä ellei Isä näyttänyt hänelle, ja miten hän sanoi Filippukselle… hän sanoi tuolle naiselle kaivolla, kuinka monta miestä tällä oli ollut; se sai naisen kavahtamaan.
62 Ja jos Herra Jeesus kääntyisi ja vahvistaisi asian todeksi; otatteko te hänet vastaan Herrana ja Pelastajana? Jos, niin nostakaa kätenne; sanokaa: ”Minä uskon juuri sillä hetkellä; kun minä näen niin tehtävän taas, minä revin kaikki epäilykseni, ja minä uskon. Nyt, sen takia, voikoon Herra Jeesus…
Siis, nähkääs, minä kerroin teille eilisiltaa Intiasta. Katsokaa, millainen haaste tässä on juuri tällä hetkellä meneillään. …odotan, siihen asti, kun Herra antaa tässä kokouksessa jotakin, josta minä voin päätellä, mitä hän aikoo tehdä. Sitten, tarkkailkaa sitä haastetta; ymmärrättekö? Tarkkailkaa te tuota haastetta samalla tavalla; ymmärrättekö? Ei niin, että hänet haastetaan… Vaan, että kun Jumala käskee meidän tehdä mitä tahansa, me uskomme sen.
63 Me uskomme, että Raamattu on totta. Me emme voi ylittää sitä tältä puolelta… meidän on tehtävä… koskaan sen tekeminen ei ole minun voimani varassa; eikä se ikinä ole kenenkään ihmisen varassa, vaan se on Jumalan voiman varassa, ja Jumalan on paljastettava itsensä sille tietylle henkilölle jollakin tavalla antaakseen hänelle uskon.
Tässä hänen sanansa sanoo, että hän tulee parantamaan sinut. Jos hän paljastaa sinulle sen, että hän on parantanut sinut, sinä et tule ensinkään tähän rukousjonoon. Sinä et tule tarvitsemaan sitä; se on jo ohi. Kun hän paljastaa sinulle, että hän tekee sen, sinä et enää halua muuta kuin tuon ilmestyksen Jumalan sanasta.
Siunatkoon Herra nyt, kun me… jospa pianisti siellä, minun rakas veljeni, hiljaisesti, hitaasti, voisitko tämän pikkulaulun: ”Only believe” [/Usko se vaan]. Kiitos. Siis hiljennytään nyt ihan muutamaksi hetkeksi.
64 Yleensä rukousjono… Minä en tiedä, miten kauan se kestää; minä sanoin teille, ettei meillä ole mikään kiire lähteä Chicagosta; minä haluan pysyä täällä. Jumalalla on jotain Chicagossa, joka… Tämä saarnaaja tässä on odottanut 20 vuotta. Joka kerran, kun minä tulen tänne, minä tunnen, että jotakin erikoista liikkuu. En tiedä, mitä se on; haluan ottaa siitä selvän, ja jos Jumala suo, minä haluan pysyä täällä, kunnes hän johdattaa minut…?…
Nyt, Herra, me olemme aloittamassa kokousta tänä iltana. Se kesti aika pitkään ensimmäisenä iltana, mutta meillä ei ole kiire, Isä. Jokainen istuu paikallaan ja odottaa; me olemme täällä, koska me rakastamme sinua. Siksi me odotamme, Isä, ei siksi, että sinun palvelijasi puhuu, vaan, koska sinun Henkesi on ihmisten päällä. Se lumoaa heidät ja pitää heidät otteessaan.
65 Jokainen meistä, Isä, odottaa ja yrittää löytää jotakin verhon takaa. Me tiedämme olevamme kotoisin jostain, ja menemme johonkin; me haluamme tietää siitä enemmän. Voisitko sinä, Isä, paljastaa sitä meille tänä iltana? Tuo itsesi esiin täällä.
Ota jokin – kuten sinä teit sille leivälle sinä päivänä, ja tee se tänä iltana, – niin että ihmiset tietäisivät, että se on Jeesus; aivan kuten teit noille opetuslapsille silloin Emmauksessa, kun sinä mursit tuon leivän, he tiesivät, että sinä olit ainoa, joka voi tehdä sen tuolla tavalla. Tekisitkö sinä sen omalla tavallasi tänä iltana, tässä rakennuksessa? Tee jotain sellaista, mitä sinä teit ollessasi täällä maan päällä, niin me tulemme olemaan kiitollisia siitä, Isä.
66 Kun tuo taivaallinen lahja, jonka sinä annoit, ja valtuutit minut sen enkelin välityksellä… Minä annan itseni sinun käsiisi, että tämä lahja korottaisi Herraa Jeesusta Kristusta. Me pyydämme tätä hänen nimessään, aamen.
Minä toivon, että voisin aina tulla kokoukseen tuntien tällaista. Hän on todella täällä aivan tällä hetkellä; millainen tunne; voi, miten olen kaivannut… tämä on ensimmäinen kerta tuloni jälkeen…
Nyt, olkaa kaikki kunnioittavia; olkaa uskossa; uskokaa; katso tähän suuntaan, veli Joseph, sinä ja Billy ja te kaikki, katsokaa kelloa, sillä minä tunnen, että Jumala on tekemäisillään jotain tänä iltana; hänen Henkensä…
67 Muistatteko eilisiltaiset, ihmisen, ilmestyksen, näyn? Tämä on toivoa! Tämä on uskoa, tämä on täydelliseksi tekemistä; NÄIN SANOO HERRA. Juuri nyt, minä tunnen näissä maailmoissa, että Jumala aikoo tehdä jotakin; minusta tuntuu todella hyvältä, jonkin takia; en tiedä, mitä se on, mutta tunnen, että hän aikoo tehdä jotakin. Tulkoon hänen siunauksensa meidän päällemme nyt.
Ja nyt, rukoilkaa minun puolestani, että minä, teidän veljenne, kykenisin antautumaan sellaiseksi välineeksi Pyhälle Hengelle, että hän tulisi ja ottaisi tämän kehon tuodakseen julki hänen rakkaan Poikansa. Millainen ilo ja kunnia! Miten arvoton, mutta silti arvollinen; Jeesuksen Kristuksen veri tekee meistä sellaisia – ansaitsematon armo!
Siis, luulisin, että tämä on se rouva, jonka puolesta minun pitää rukoilla. Pitääkö paikkansa, rouva? Minä rukoilen puolestanne; haluan, että te tulisitte tänne.
68 Ja nyt, jokaiselle ihmiselle täällä, jos teillä on rukouskortti ja olette jonossa, jos te ette usko tosissanne kaikesta sydämestänne, älkää tulko rukousjonoon, sillä muistakaa, siitä voi tulla kauheaa teille. Siispä, uskokaa. Te olette kuulleet näistä asioista.
Nyt, haluaisin, koneenkäyttäjä; voisiko hän nostaa volyymiä. Jos näky alkaa liikkua täällä, minä en tiedä, miten kovaa puhun; ja jotkut teistä vähän tuuppivat minua, tai tökkivät minua, niin kuin tietäisin, minä tiedän, että tämä nainen seisoo tässä nyt, ja Herran enkeli, jonka kuva on siinä lehdessä, jonka te olette nähneet… meillä on niitä jokunen täällä. Hän on täällä nyt.
Nyt, minä haluan, että kun te tulette rukousjonossa minun luokseni; kuunnelkaa ja vastatkaa kysymykseen, jonka minä esitän teille. Ainoastaan, vastatkaa siihen, mitä minä sanon teille; sitten, te olette tuomari.
69 Siis, tämä rouva seisoo tässä minun edessäni; täysin tuntematon minulle; minä en tunne häntä. Ja minä, kenties, en ole eläissäni tavannut teitä. Me emme tunne toisiamme, emmehän? Emme tunne. Siis, minä vain sanon tämän, sisareni, kontaktin takia, kosketuskohdan takia. Toisin sanoen, ymmärrättekö, nyt on meneillään jotain, jota minä en kykene selittämään, Jos… se on jotain yliluonnollista; minun käsityskykyni yläpuolella on, mitä. Mutta, jotenkin – teille on tapahduttava jotakin; jotain on tapahtunut minulle.
Siis, jos te seisotte meidän Herramme edessä [/läsnäolossa], Vapahtajamme, hän tietäisi aivan täsmälleen, jos Isä paljastaa asian hänelle, mikä teidän ongelmanne on, ja mistä syystä te olette täällä. Pitääkö paikkansa? Hän pystyy sanomaan se, mutta hän…
Siis, syy, että minä sanoin: ”Ainoastaan vastatkaa, kun minä puhun”, on, että joskus, kun näky on meneillään, ja minä vielä puhun, enkä minä ole tietoinen… Minä poimin sen nauhalta tässä yhtenä päivänä: ihmiset yrittivät vastata jotain, enkä minä tiennyt siitä; minä puhuin vielä sitä näkyä, koska se vie minut jonnekin toisaalle, ja minun on vain puhuttava niin kuin minä näen. Sitten minä palaan. Te voitte olla tuomarina.
70 Ja jos Jumala pystyy tietämään teidän elämästänne jotain, te tiedätte, onko se totta; minä en tiedä. Mutta, jos hän on täällä omalla yliluonnollisella tavallaan, enkä minä voi tietää mitä – mitä teidän elämässänne on ollut, ja sitten sanon teille, mitä on tulossa… Jos se on ollut totta, niin sitten se mitä minä sanoin olevan tulossa, tulee pitämään paikkansa. Onko se näin?
Siis, tahtooko hän vai ei, en tiedä; mutta nyt, huomasitteko te, että kun minä puhuin teille siksi, että uskovat täällä ymmärtäisivät…
Jeesus pyysi kerran sitä naista tuomaan hänelle vettä juotavaksi, ja hän pyysi naista aivan tarkoituksella, puhuttaakseen häntä. Puhuttuaan hänen kanssaan pitkän aikaa, hän meni suoraan asiaan. Hän sanoi: ”Mene hakemaan aviomiehesi.”
Nainen sanoi: ”Ei minulla ole.” Siinä se naisen ongelma oli.
Jeesus sanoi: ”Sinulla on [ollut] viisi.
Nainen sanoi: ”No mutta, sinä olet profeetta.”
71 Hän sanoi… nainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän, että kun Messias tulee, hän ilmoittaa meille näitä asioita.” Mutta, kuka hän oli? Nainen: ”Sinun täytyy olla profeetta.”
Nyt, kuunnelkaa: sydämen salaisuuksien tietäminen on Messiaan merkki [/tunnusteko]. Pitääkö paikkansa, yleisö? [Yleisö vastaa: ”Aamen.”] Nainen sanoi siellä kaivolla: ”Kun Messias tulee, hän tietää näitä asioita. Me tiedämme, että kun Messias tulee…” Se on merkki; tunnusteko, messiaaninen merkki siitä, että hän on läsnä.
Mitä mahtaa tapahtua näille ihmisille, jotka nimittävät sitä telepatiaksi, tai noitavoimaksi? En tiedä, mutta hän sanoi tuolle naiselle, saadakseen hänestä jotain selville.
72 Siis, kun minä en tunne teitä, ettekä te tunne minua, ja Pyhä Henki on yhä täällä, joka paljastaa jotakin, jonka te tiedätte olevan totta, ja josta minä en tiedä mitään, niin teidän on myönnettävä, että minulla on jokin keino tietää jotain teistä; pitääkö se paikkansa? Uskoisitteko te, että se oli Herra Jeesus Kristus? Siis, uskotte. Uskoisiko yleisö samoin? Jos, nostakaa kätenne. Minun rukoukseni on: suokoon Herra sen teille.
Te ehkä mietitte, miksi minä pysähtelen, tai odottelen tässä. Kyse on Hengestä, joka on joka puolella minun ympärilläni; näettekö? Joka puolella. Se on, se on… Yleensä, jos minä saan potilaan olemaan yksikseen, se menee eri lailla. Mutta jono seisoo aivan tässä takanani, kokonainen ryhmä; niitä on joka puolella täällä; heitä on kaikkialla, minun takanani, joka puolella; henkiä joka puolella.
73 Ja erottaa siitä yksi henki… Ehkä, jos katsoisin tähän suuntaan ja sattuisin näkemään jonkun, joka istuu täällä – näettekö? Se olisi eri juttu. Niinpä, tämä on jotain, mitä Jumalan pitää tehdä omassa suuressa armossaan. Sen täytyy mennä oman ohjauksensa mukaan; minä en voi ohjata sitä; se…
Mutta, minä näen, että te… Eräs mies seisoo lähellä tässä, missä tämä nainen on, siinä on – siinä on sairas mies; eikä hän ole teidän miehenne; hän on perheystävä; hän on vain ystävä. Ja tuo mies on kristitty, ja se mies on… Minä näen häntä valmistettavan; tai joku lääkäri on tutkinut häntä, antanut hänen suuhunsa jotain juomaa; ja se meni hänen mahaansa, ja – kyse on haavaisesta vatsasta, ja hän odottaa leikkausta; että leikkaus tehdään välittömästi. Teidän on tultava seisomaan tähän. Nämä asiat ovat totta, eivätkö olekin? Jos ovat, nostakaa kätenne.
Jos Herra Jeesus on täällä ja tietää, mitä te haluatte, ei edes teille itsellenne… se on jollekulle toiselle; voiko hän silloin antaa meille, mitä pyysimme? Uskotteko te nyt, että hän on noussut kuolleista? Se voima, joka hänellä oli silloin, on nyt. Uskooko yleisö sen saman? [Yleisö sanoo: ”Aamen.”]
74 Meidän taivaallinen Isämme, minä panen käteni tämän naisen päälle ollakseni edustaja, kun hän on tässä kristillisessä toimituksessa edustamassa jotakuta toista. Sinä edustit meitä kaikkia; sinä edustit meitä syntisenä kuolemassa; sinä edustit meitä sairaudessa parantajana, ja Isä, sinä olit kerran tulevan ikuisen elämän edustaja ylösnousemuksessa, ja me kiitämme sinua siitä; ja minä siunaan tätä naista niin, että kun hän menee tuon henkilön luo, jonka takia hän on täällä, älköön se ihminen kuolko, vaan tulkoon terveeksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kautta, aamen. Sanokaa ystävällenne… se nenäliina, joka teillä nyt on kädessänne; kun te viette tuon nenäliinan, pankaa se hänen päälleen.
Miten tämän yleisön pitäisikään tulla ravistelluksi kaikkivaltiaan Jumalan voimasta; miten outoa, että me voimme vain istua aloillamme tällaisissa asioissa.
75 Astukaa vain esiin rouva. Mehän emme tunne toisiamme, emmehän? Minä en tunne teitä; en ole eläissäni tavannut teitä, mutta silti te seisotte siinä tänä iltana, ja minä seison teidän edessänne, ja me molemmat olemme kaikkivaltiaan Jumalan, meidän taivaallisen Isämme edessä [/läsnäolossa].
Uskotteko te, että minä olen hänen palvelijansa, ja että kaikki nämä muutkin ihmiset ovat hänen palvelijoitaan? Me kaikki olemme kristittyjä. Uskotteko te, että hänen suurenmoinen, salaperäinen ruumiinsa on kokoontunut yhteen tänne – nämä kristityt ihmiset?
Te itse olette kristitty. Minä näen jonkun makaavan maassa; se on nainen, ja hän on kaatunut. Te saatte jonkinlaisia kohtauksia, että te pyörrytte, tai menetätte tajuntanne; ja minä näen jotain teidän… se on ovi, tai jokin, jonka läpi te menitte… kaaduitte läpi… se oli ovi, jossa on hyttysverkko. Te kaaduitte sen läpi ja satutitte nilkkanne, vasemman nilkkanne; ja nivelsiteenne venähtivät, eivätkä parane; ja te olette ajatellut, että jos te vain pääsette tänne lavalle, Jeesus Kristus parantaa teidät. Se on totta. Jos on, kohottakaa kätenne.
76 Uskotteko te että te olette Hänen jumalallisessa läsnäolossaan? Siinä tapauksessa, jos minut on voideltu tarpeeksi hänen Hengellään, jotta pystyn kertomaan näitä asioita, joista, ehkä, kukaan ei tiedä, ainoastaan te ja Jumala, ja hän sanoi… se tekee teistä uskovan. Pitääkö paikkansa?
Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle, ja ne tulevat terveiksi”, onko se totta? Siinä tapauksessa, tulkaa tänne parantuaksenne.
Oi, Jumala, meidän Isämme, taivaan ja maan luoja, ikuisen elämän aikaansaaja, ja jokaisen hyvän lahjan antaja, tämän, minun sisareni uskon ja sinun sanasi, ja Poikasi ylösnousemuksen ja hänen läsnäolonsa täällä meidän keskellämme ansiosta, minä julistan sisaren terveeksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Jumala sinua siunatkoon teitä, minun sisareni.
77 Uskokaa nyt. Uskokaa koko sydämestänne. Oletan, että me olemme toisillemme tuntemattomia, rouva. Jumala tuntee teidät, tietää teistä kaiken; minä en tiedä, mutta te luotatte siihen, että jotain on tekeillä, ehkä vähän erilaista, kuin mitä te olitte ajatellut tullessanne tänne ylös, mutta kyse on Hänen läsnäolostaan, joka saa näitä asioita aikaan. Se en ole minä. Minä olen vain ihminen.
Uskotteko te, herra, joka istutte siellä, että Jeesus paransi sen teidän vatsavaivanne? Uskotteko te, että Herra Jeesus parantaa teidät? Jos uskotte koko sydämestänne, selvä… Te, siellä, jolla on punainen paita, menkää kotiin, ja syökää mitä haluatte nyt; teidän uskonne on parantanut teidät. Te ette huomannut, herra, kuinka se tapahtui; te ajattelitte, että se oli mahahaava, mutta se oli syöpä, koska tämä nainen, joka seisoo tässä, hänelläkin on syöpä; ja se oli se, mistä se veto tuli.
78 Teillä on syöpä, ja se on kasvain, joka on rinnassa. Lääkäri sanoi teille, että se oli pahanlaatuinen‚ ja se on teidän vasemmassa rinnassanne. Pitääkö se paikkansa? Uskotteko te, että te paranette nyt? Jeesuksen Kristuksen nimessä olkoon niin; Jumala teitä siunatkoon; uskokaa; uskokaa kaikesta sydämestänne ja sielustanne ja mielestänne. Ainoastaan uskokaa. Vain sitä Jumala teiltä pyytää. Juuri niin, veli, usko ainoastaan.
Minä näen hengen liikkuvan siellä erään miehen päällä, joka istuu siellä ja katsoo minuun. Se on jotakin, mikä on yhteinen asia sen toisen miehen kanssa; kahdella heistä, yhteistä. Teillä on tyrä, eikö olekin, herra, joka istuu… Kyllä vain. Entä te siellä, pitääkö se paikkansa? Teillä molemmilla on tyrä. Nostakaa kätenne, jos se pitää paikkansa. Te molemmat miehet täällä… Tarkkailkaa sitä; uskokaa koko sydämestänne nyt. Jumala teitä siunatkoon.
Oh, uskotteko te nyt? Nyt teillä pitäisi olla uskoa.
79 Me emme tunne toisiamme, emmehän tunne, rouva? Minä en tunne teitä, mutta täällä on joku, joka tuntee teidät; se on meidän taivaallinen Isämme; hän tietää teistä kaiken.
Teitä vaivaa hermoheikkous, eikä siinä kaikki, minkä takia te olette täällä. Teillä on muitakin vaivoja; ja pääasia, minkä takia te olette täällä, on joku toinen, ja hän on nuori poika – noin 18-vuotias tai 19-vuotias; ja tuon poikakin kärsii mielenterveyden ongelmasta. Minä näen lääkärin, ja hän antaa hänelle jonkinlaista… Oi, se on shokkihoitoa, pojalle; ja he… hän kärsii – se on hermoheikkoutta tai henkinen häiriötila; hän on estynyt; hän ei halua olla siellä, missä on ihmisiä. Hän on kristitty, mutta perkele on sitonut hänet; ja hän pelkää tulla seurakuntaan. Te olette parantunut, ja kerro pojalle, että hänkin voi parantua; Jumala teitä siunatkoon!
Uskokaa, älkää epäilkö; uskokaa kaikesta sydämestänne. Jeesus Kristus parantaa teidät.
80 [Joku mies puhuu yleisöstä, mutta veli Branham jatkaa puhumista rukousjonossa olevan henkilön kanssa.] Uskotteko te, herra, koko sydämestänne? Kuinka kauan te olette ollut kristitty? Pitkänkö aikaa? Uskotteko te kaikesta sydämestänne; uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Uskotteko te, että Pyhä Henki on täällä? Minä en tunne teitä; Jumala tuntee teidät. Oletan, että tämä on ensikertainen kokouksemme; mutta, hän tietää teistä kaiken. Teissä on jotain merkillistä, herra.
Pyydän, olkaa yleisössä kunnioittavia; älkää häiritkö kokousta; olkaa kunnioittavia.
Te voitte lähteä kotiin ja syödä, mitä haluatte. Herra Jeesus paransi teidät, siellä, tuosta vatsavaivastanne. Jumala teitä siunatkoon. Uskokaa; pitäkää usko Jumalaan.
81 Minä näen koko ajan jonkin erikoisen jutun teidän lähellänne, herra. En saa selville, mikä se on; hetkinen vain. Ai, se on seinä; se on paikka; se on… te olette… oh, minä näen – te olette kotoisin tuosta paikasta. Se on vankila, tai jokin, joka on sen paikan ympärillä, mistä te olette tullut; ja se on Michigan City, Indianassa; ja te olette täällä siksi, että olette hermostunut, rauhaton, ärsyyntynyt – teidän vaimonne on huolestunut jonkin takia; ja se on joku vanhempi nainen, ja hän on sairaalassa syövän takia, ja nainen on hänen äitinsä, teidän anoppinne. Te olette myös saarnaaja, ja teidän nimenne on pastori McCinney. Näin se on; eikö olekin näin? Asiat tuleva järjestymään, veli.
Kaikkivaltias Jumala, elämän luoja. Lähetä siunauksesi tämän miehen ylle nyt Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen. Jumala teitä siunatkoon. Ole armollinen, Jumala… uskotteko te? Uskokaa Jumalaan!
82 Vakavasti ottaen, teillä on jotakin sydämellänne, eikö olekin. Se on ystävä; hänellä on syöpä, eikö olekin? Teillä on pieni tytär, jota asianne myös koskee. Hänellä on polio, eikö olekin? Jos se on totta, nouskaa ylös.
Oi Jumala, ole armollinen tälle meidän ystävällemme täällä, joka on täällä jonkun toisen puolesta. Tulkoon hänen kaipauksensa täytetyksi sinun sanasi mukaisesti, kuten sinä olet luvannut: ”Kaikki, mitä te anotte ja rukoilette, uskokaa saaneenne se, niin se tulee teille.” Jeesuksen Kristuksen nimessä minä rukoilen, aamen. Jumala sinua siunatkoon, veljeni!
83 Enkeli, valo, aivan äsken, meni tuonne taakse jonkun luo, minä luulen, että se on eräs minun ystäväni, joka istuu täällä, veli Flannagor, jota minä etsin, ja luulen, että se oli hän. Se voi olla se, mikä veti minun huomioni puoleensa. Minä en ole pois tolaltani, vaan näyttää siltä, että se oli tuolla päin.
Rouvalla, joka istuu siellä, on niveltulehdus,; eikö pidäkin paikkansa, rouva? Tuolla hän seisoo; tämä on teille, jolla on niveltulehdus; se, joka istuu teidän vieressänne siellä, hänelläkin on tarve. Hänen lonkassaan on jotain vikaa; pitääkö paikkansa? Teillä on myös koliitti, eikö olekin? Pitääkö paikkansa? Uskotteko te, että Jeesus parantaa teidät? Pankaa kätenne sen ystävänne päälle. Sitten, pankaa kaikki kätenne yhteen; Kaikkivaltias Jumala, elämän Luoja, kaikkien hyvien lahjojen antaja, lähetä siunauksesi näiden sinun palvelijattariesi päälle, Herra. Anna heille se, mitä heidän sydämensä kaipaa, että he paranisivat; Jeesuksen Kristuksen nimessä minä pyydän sitä, aamen.
84 Selvä; toisitteko potilaan. Tulkaa, rouva; no niin, minä haluan, että katsotte minuun hetkisen sen lapsen takia. Uskotteko te, että minä olen Hänen palvelijansa? Te ette tunne minua; pitääkö paikkansa? Uskotteko te siinä tapauksessa koko sydämestänne, rouva? Selvä. Te tulitte tänne… te ette ole täältä; tämä ei ole teidän lapsenne; te olette… te pidätte huolta tästä lapsesta, mutta te tulitte tänne struuman takia; ja te pidätte huolta tästä lapsesta, ja tällä lapsella on pikkuinen sisko, ja sisar on vanhempi – ja tällä sisarella on huonot silmät; ja äiti on – näiden lasten äiti on katolinen, ja hän sanoi teille ennen kuin tulitte, että jos lapset paranevat, hänestä tulisi uskovainen.
85 Painetaan päämme. Kaikkivaltias Jumala, ikuisen elämän Luoja, kaikkien hyvien lahjojen antaja, lähetä siunauksesi tämän lapsen päälle. Suo parantuminen. Voikoon sinun voimasi, Herra, joka nosti Jeesus Kristuksen kuolleista virvoittaa tämän lapsen. Suo se, Isä, Jeesuksen, sinun Poikasi kautta, minä pyydän sitä.
Kun päämme on painettuna, uskokaa hetkinen, jokainen. Minä haluan palvella tätä lasta niin, että jokaisen teistä pää on painettuna, silmät suljettuna, pyydän.
Armon Jumala, lähetä siunauksesi tälle pikkuiselle ja paranna hänet, minä rukoilen Jeesuksen nimessä.
Nyt, nyt voitte nostaa päänne. Katsoisitko tänne kultaseni. Katso tänne veli Branhamiin. Lapsi oli kierosilmäinen; nyt, katso tänne päin, kulta, täällä. Siis, katso tähän suuntaan, tänne päin; katso tänne minua kohti. Hänen silmänsä katsovat yhtä suoraan kuin teidän; selvä. Voitte viedä hänet, ja kertoa äidille, että se on…
86 Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle!” [Seurakunta: ”Kiitos Herralle!”] Meidän Isämme, , joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaassa; anna armosi olla siinä, Herra. Tule kansan keskelle tunnustekoinesi, ihmeinesi, että ihmiset tietäisivät, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika. Voikoon…?… jokaisen… siunattu Herra. Suo nämä siunaukset Jeesuksen, meidän Herramme tähden, me rukoilemme, aamen.
Rouva… tämä rouva on melkein sokea. Hänen silmillään ei ole muuta toivoa kuin Jeesus Kristus. Te olette tullut uskoen; rukoillaan yhdessä.
Rakas elämän Herra, minä rukoilen tälle minun sisarelleni armoa, niin kuin hänen ikiaikainen isänsä auttoi sinua kantamaan ristiä sille kummulle; ja tässä on hänen lapsensa tänä iltana ja kompuroi sinne tänne täällä pimeässä. Armollinen Isä, parantaisitko sinä hänet, Herra? Sinä olet antanut meille vallan riivaajia vastaan; sinä olet luvannut sen; minä uskon sinua, ja jokainen minun säikeeni uskoo sinua, ja Herra, minä pyydän sinua syöttämään meihin virtaa niin, että Pyhä Henki voi saada etuajo-oikeuden; ja minä tuomitsen Jeesuksen Kristuksen nimessä tämän sokean hengen, joka sokeuttaa minun sisareni silmät, jättämään hänet; pitäköön yleisö vielä päänsä painettuna.
87 Nyt, minä haluan, että katsotte minuun; se on lähes lähtenyt, eikö olekin? Näettekö te minun kasvoni…?… Voitteko te panna sormenne minun… pankaa… koskettakaa minun nenäni…?… Juuri niin. Teidän näkönne on palannut silmiinne. Yleisö. Te voitte kohottaa päänne. Minä pyysin häntä koskettamaan juuri nyt minun nenääni. Tehkää se, rouva. Tekisittekö sen, rouva? Jatkakaa matkaanne iloiten; te olette parantunut sisar.
Uskotteko te kaikesta sydämestänne? Uskotteko, että Jumalan tahto on ottaa diabeteksen teiltä pois, ja parantaa teidät? Uskotteko koko sydämestänne? Jumala teitä siunatkoon, jatkakaa matkaanne iloiten, sanokaa: ”Kiitos Herralle hänen armostaan…?…” Jumala teitä siunatkoon.
Uskotteko te häneen, herra? Uskotteko, että Jumala ottavan pois sen teidän vatsavaivanne, ja että te lähdette kotiin syömään illallista? Hän on. Jumala teitä siunatkoon.
88 Jumalalle ei munuaisvaivan parantaminen ole konsti eikä mikään, hän pystyy parantamaan sen täysin. Uskotteko te siihen kaikesta sydämestänne? Tulkaa tänne. Isä, sinun Poikasi, Herran Jeesuksen nimessä, paranna meidän sisaremme, aamen. Lähtekää… älkää epäilkö; uskokaa ainoastaan kaikesta sydämestänne. Te saatte…
Hetkinen vain; minun eteeni tuli jotain; iso rakennus; nyt jokainen kunnioittava. Meidän taivaallinen Isämme puhuu jotain: minä näen rakennuksen; se tulee minun eteeni. Se on kaupungissa, ja se kaupunki on laaksossa; sen yllä kohoaa korkea torni, suuri, korkea paikka, se muuttuu vähän niin kuin tämän muotoiseksi; se liikkuu nyt; tullaan kulmaukseen; siinä on nainen, ja hänen rakkaimpansa vievät hänet… se on sairaala; se on Mayo-veljesten klinikka; ja tuo nainen on kotoisin Michiganista. Hänet viedään tutkimuksiin, muttei saada selville, mikä häntä vaivaa. Se on aivosairaus. Se on joku, joka on täällä, istuu täällä jossakin. Se on nainen, joka on aika tukeva ja hän… oi – mistä? Jumala teitä siunatkoon, rouva, joka makaa siellä paareilla; se olette te. Nouskaa ylös, ottakaa vuoteenne ja lähtekää kotiin, te olette terve.
Nouskaa kaikki seisomaan, jokainen –
Kaikkivaltias Jumala, elämän Luoja, kaikkien hyvien lahjojen antaja, siunaa näitä ihmisiä…?…