54-0720A GERASAN MIELIPUOLI
(The Maniac Of Gadara)
Chicago, Illinois, USA, 20.7.1954

 

¹       [Veli Boze puhuu–toim.]… Kiitos. Istuutukaa vain, olkaa hyvät, ystävät.  On… On todella ilo olla täällä tänä iltapäivänä ja nähdä Jumalan lasten kasvoja kääntyneinä minuun päin täällä, ja ilo ja kunnia puhua teille taas tänä iltapäivänä. Tämä on minun toinen iltapäiväkokoukseni, joka minulla on koskaan ollut palvelustehtäväni aikana. Yleensä managerilla ja muilla on ollut iltapäiväkokouksia.

Enkä minä todella tiennyt tulevani juuri tähän kokoukseen vasta kuin vähän aikaa sitten, kun veli Joseph soitti minulle. Herra Moore kertoi minulle ja sanoi: Hei, tiesitkö, että sinun pitää saarnata tänään iltapäivällä?”

Sanoin: ”No mutta, sitä en tiennyt – ainoastaan sen, kenet on ilmoitettu.”

²       Hän sanoi: ”Sinut on ilmoitettu täksi iltapäiväksi, joten parasta, kun lähdet sinne.” Ja tännehän meidän sitten piti lähteä. Niinpä, olen – Minulle on ilo olla täällä, milloin vain voin tehdä jotakin Herralle. Ja me lepäsimme hieman, ja niinpä nyt iltapäivällä puhumaan tuleminen ei haittaa yhtään minua.

Minähän en oikeastaan ole puhuja, ja niinpä olen vähän vastahakoinen yrittämän tehdä sitä, tai ottamaan puhujan paikkaa. Mutta, olen aina kutsunut itseäni vararenkaaksi. Tiedättehän, kun teiltä puhkeaa kumi, niin silloin käytetään vararengasta. Mutta meillä ei ole nyt kumi puhki. Meillä on – meillä on runsaasti saarnaajia täällä, mutta olen – mutta he laittoivat tänään vararenkaan, saadakseen taas sen.

³       Meniköhän se jokseenkin näin, veli Ryan? Minusta se meni. Ja me olemme kaikki yhtä suurta onnellista Jumalan lasten ryhmää, jotka työskentelevät yhdessä. Näin, että täällä on kirjoja ja kuva Herran enkelistä. Minä… Ihmiset, minä en ole kirjakauppias tai kuvakauppias. Sitä minä en tee. Näitä kirjoja, me yritämme julkaista niitä ihan…

Siis, minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, että rahaa tehdään tietoisesti kirjoilla. Koska jos joku köyhä kaveri ilmestyisi, eikä hänellä olisi rahaa, hän saisi kyllä kirjan siitä huolimatta. Ja niitä annetaan niin paljon. Ja silloin, ei ole kovin paljoa… Niitä pitää myydä pienellä marginaalilla, ja niitä menetetään niin monia kappaleita.

⁴       Ja jotkut saavat niitä, ja miten niissä on sokeritoukkia, ja kun niitä on ympäriinsä. – Seutu, jossa asumme on vähän kostea… ei tähän vuodenaikaan, ei juuri nyt kuitenkaan, sitähän kyllä voi kestää hieman… Mutta yleensä… – Me menetämme niistä niin monia niin, ettei niillä kirjoilla ansaitse keskimäärin mitään. Niistä ei saa edes omiaan pois.

Mutta, jos ne eivät olisi sitä sanomaa varten, joka niissä on, minulla ei edes olisi niitä. Ja me emme myy niitä sunnuntaisin, koska minä pidättäydyin siitä, siis myymästä niitä Herran päivänä. Ja minä olen aina tehnyt niin. En sano, etteikö se olisi oikein. Veli Bosworth aina moitti siitä minua ja sanoi: ”Sinähän myyt jotakin sellaista, joka tuo ihmisille ikuisen elämän.”

⁵       No, minä – minä, siis… Veli Bosworth on siinä ehkä oikeassa. Näettekö? Muttei siinä ole kyse taikauskosta, vaan minä olen pärjännyt ihan hyvin ilmankin, niin luulen, ettei minun ole pakko, ja niinpä antaa sen sitten vain olla. Siis, tästä pikku kuvasta, minä luulen, että siitä on jo kerrottu teille – se on siinä kirjoitettuna. Se on siinä kirjassa, sen valokopiossa.

Ja sitten se kuva tästä samasta enkelistä on myös siinä kirjassa. Mutta se ei ole kovin autenttinen [luotettava, aito, väärentämätön]. Sen otti siitä eräs jonkin lehden reportteri. Mikäli huomasitte, siinä on mies, pää vähän painuksissa, niin kuin hän olisi sokea, näin. Minä seisoin siinä puhumassa sinä iltana, Camdenissa, Arkansasissa.

Ja yleisö jokseenkin tämän auditorion kokoinen, ehkä kolmisen tuhatta – sinne päin. Ja se oli koripallokentän tapainen. Ja luulisin, että siellä oli kolme – neljä parvea tai jotakin, tai… Olen unohtanut, siitä on useita vuosia, tai kahdeksan vuotta, kun se tapahtui.

⁶       Ja minä olin juuri puhumassa, ja näytti siltä, niin kuin en olisi saanut – oikein perille sitä, mistä olin puhumassa, Herran enkelistä. Se oli uutta silloin… Jumalan suuri liike oli juuri alkamassa silloin. Ja ihmiset istuivat kuuntelemassa ja katselemassa. Minä sanoin: ”Minä en puhu siitä enää tämän pitempään, siinähän Se tulee.”

Ja se tuli ja kulki rakennuksen läpi näin, ihmisten päiden ylitse. Ja minä seisoin siinä. Se asettui paikalleen, ja sanomalehden reportteri oli tekemässä reportaasia. Ja tämä herra, sananpalvelija, ryntäsi puristamaan minun kättäni, hän todella – todella tapasi hänet [veli Branhamin] juuri siinä tilassa siellä. Ja hän vain painoi päänsä, ja Se todella asettui siihen näin. Ja voitelu oli juuri tullut ajatusten erottamista varten.

⁷       Ja juuri siinä se tapahtui; te näette sen. Se on… Minä tiedän, että se on täällä, koska minä olen nähnyt sen niin monta kertaa. Mutta siitä ei ole koskaan – ei vielä koskaan ole otettu – niinpä se on niin autenttinen, kuin se on tässä kuvassa. Eikä se kuva ole minun. Se on – se kuuluu Houstonin Douglas Studiolle, Texasissa, joka on American Photographer Associationin jäsen. [Amerikan valokuvaajayhdistys].

Ja yhtenä iltana, kun keskusteltiin baptistisaarnaajan kanssa, joka oli haastanut minut keskustelemaan ja sanoi, etten minä ole muuta kuin vain huijari ja minut pitäisi ajaa ulos kaupungista, ja niin edelleen… Useita tuhansia ihmisiä oli kokoontunut kuulemaan. Herra Bosworth otti hänen haasteensa vastaan. Ja kun väittely oli ohi, minua pyydettiin tulemaan, pitämään loppurukous, ja minä menin.

⁸       Ja minä sanoin: ”Olen pahoillani, että näistä asioista väitellään. Kristinusko ei ole väittelyä; se on jotakin, mitä eletään.” Ja minä sanoin: ”En ikinä…” Se mies nimitti minua yhä parantajaksi. Ja minä sanoin: ”En ole ikinä sanonut, että olisin parantaja. En oli ikinä sanonut, että kykenen parantamaan ketään. Olen sanonut aina, että Jumala on parantaja ja minä olen ainoastaan Hänen palvelijansa, joka rukoilee sairaitten puolesta.”

Ja minä sanoin: ”Minä väitän – omistavani lahjan Jumalalta, joka voi ymmärtää ja tietää asioita ja kertoa minulle asioita, joita on ollut ja asioita joita on tulossa.” Ja sanoin: ”Se on kiistatonta. Jos se on sitä, mitä…” Sanoin: ”Minä sanon ainoastaan totuuden. Ja jokainen tietää, ettei Jumala tunnusta omakseen mitään virheitä. Hän ei halua olla missään tekemisissä yhdenkään virheen kanssa.”

Ja tämä tapahtui kauan, vuosia ja vuosia sitten. Sanoin: ”Mutta, jos te puhutte totta, Jumala tulee ottamaan – tulee hyväksymään totuuden. Hän sanoi hyväksyvänsä. Ja Hän tulee kunnioittamaan totuutta.” Sanoin: ”Jos minä puhun totta, niin silloin Jumala tulee puhumaan minun puolestani.”

⁹       Enkä minä sanonut sen enempää, ja niin Hän tuli monien edessä; monen tuhannen ihmisen edessä. Ja siitä otettiin valokuva, ja tässä se on. Ja sitten George J. Lacy, yksi maailman parhaista, sormenjälki- ja todisteyksiköstä, otti mukaansa tuon kameran, työpaikalleen ja kaikkea ja päivä… kaksi tai kolme päivää hän kävi läpi sitä kaikkea ja tutki, oliko se kaksoisvalotettu tai jotakin… Hän pani sen kaikenlaisien valojen ja käsittelyjen läpi, niin edelleen.

Se kaikki, mitä hän teki sille, on täällä ylhäällä. Ja hän sanoi, että valo oli osunut linssiin; siinä oli yliluonnollinen olento. Ja se on ensimmäinen kerta maailmassa, jolloin sellainen on tullut todistetuksi, ehdottoman tieteellisesti todistetuksi, että kyseessä oli yliluonnollinen ilmiö – joka oli kuvattu. Siis, te voitte mennä Washingtoniin, jos haluatte.

¹⁰   Te kaikki varmaan huomasitte, Jokin aika sitten, täällä, että siitä on valokuva –  että joku oli ottanut kuvan Jeesuksesta ojentamassa käsiään ja kaksi lentokonetta on tulossa. Olettehan te nähneet sen lehdessä. Mutta se mies myönsi, että hän oli maalannut tuon kuvan. Se ei ollutkaan sitä. Näettekö? Ja hän myönsi sen; se oli Valituissa Paloissa; eikä se ollutkaan niin.

Mutta tämä kuva täällä, ei siksi, että, rakas kristitty, että – että minulla olisi… minä – minä… Ei kyse ole minusta. Minä vain satuin seisomaan siellä; siinä kaikki, ja niin… Mutta se on kuva yliluonnollisesta olennosta. Ja minun käsitykseni asiasta, jos panette sen merkille, kyse on tulipatsaasta. Palatkaapa sinne minun kirjaani, sillä jo vuosia ennen tätä, siitä on todistus; katsokaa sieltä, kuinka se on ilmestynyt kerta kerran jälkeen.

¹¹   Katsokaa sitä pientä kirjaa, ensimäistä, jonka kirjoitin, jonka nimi on ”Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, miten Louisvillessa Kentuckyssa, nuo suuret sanomalehdet sanoivat: ”Mystinen valo ilmestyy baptistisaarnaajan yläpuolelle kastamisen aikana.”

Kun Hän seisoi siellä ja sanoi minulle siellä vähintään 10000 ihmisen edessä, että tämä asia tulisi tapahtumaan…sanoi: ”Sinun palvelustehtäväsi tulee olemaan samanlainen kuin Johannes Kastajan oli; hänet lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemisen edelläkävijäksi; sinun palvelustehtäväsi on Kristuksen toisen tulemisen tuominen esiin. ”

¹²   Ja – ja siellä… Enkä minä edes tiennyt, mistä siinä puhuttiin, en ymmärtänyt siitä mitään. Mutta, katsokaa, millainen liike on meneillään tänään. Siis. Niin on tapahtunut. Mitenkä minä olisin, seitsemännen luokan sivistys; lukutaidoton, minä… kun minä… noina aikoina, kun yritin lukea Raamattua, minä en kyennyt siihen. Se tyttö, jonka minä nain, poikani äiti, istui puhujanlavalla ja luki Raamattua –  sananpaikat minulle, koska minä en edes kyennyt lukemaan Raamattua – näin asia on, en edes pystynyt lukemaan sitä.

¹³   Ja minä muistan ensimmäisen saarnani, jonka saarnasin, luulisin että ensimmäinen saarna, jota kokeilin itse, tapahtui pienessä paikallisessa baptistiseurakunnassa; minä saarnasin, luulisin, että se oli ”Simson, tuo mahtava mies.” Ja minä kokeilin yhtä yksin ja ajattelin: ”No, minä vain yritän saarnata siitä sen mukaan, mihin pystyn.” Ja se oli Johannes 14. Ja minä sanoin: ”Lukisitko, kultaseni.”

Hän sanoi: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.”

Minä sanoin: ”Te kuulitte, mitä siinä sanotaan.”

Ja niin, sanoin: ”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”

Minä sanoin: ”Teettekö te niin?” Ja juuri kun vaimoni… Ja sillä tavalla minä saarnasin ensimmäiseni. Veli Ryan, sinähän melkein muistat nuo ajat, jolloin se tapahtui. Mutta nyt, minun on silti vielä kuljettava pitkä matka, ystävät, mutta vieläkin minä rakastan Herraa Jeesusta. Ja tuo sama Herra Jeesus ilmestyi siellä joella sinä päivänä; tuo kuva on Hänestä. [Eräs mies antaa todistuksen tuosta valosta, joka ilmestyi silloin edellisenä iltana.] Kyllä, sepä oli… Kiitos.

Nyt, joku saattaa sanoa: ”Veli Branham, uskotko, että veli Bozen todistus on totta?”

Ehdottomasti.

”No, miten se voi sitten… minäkin istuin täällä enkä nähnyt sitä.” Tuo on totta. On aivan mahdollista, että sinä saatat istua paikalla, ja kenties kaksi… toinen, joka istuu sinun jommalla kummalla puolellasi, näkee sen, ja sinä et.

¹⁴   Katsokaapa sitä tähteä, joka johdatti noita viisaita miehiä. Se kulki kaikkien observatorioiden yli ja kaikkea sellaista, eikä kukaan muu kuin he nähnyt sitä. Sen näkeminen annettiin vain heille. Katsokaapa Paavalia, kun hän sai sen näyn, ja hänet pudotettiin alas hevosensa selästä; ja putosi hevosensa selästä tai miten tahansa, kun hän oli matkalla Damaskon tiellä. Näettekö? Näettekö? Näettehän, joidenkin annetaan nähdä, joidenkin ei. Se on täsmälleen näin.

Niinpä, kun me kaikki pääsemme kirkkauteen, kun aika on ohi… Minä lausun tämän. Minä uskon koko sydämestäni. Olemme lu – lukeneet Raamatusta, että Israelin kansaa johti tulipatsas Egyptistä luvattuun maahan. Pitääkö tämä paikkansa? Ja tuo tulipatsas oli Liiton enkeli. Pitääkö paikkansa, opettajat? Ja kuka oli tuo Liiton enkeli? Jeesus Kristus.

¹⁵   Ja Hän on sama silloin, eilen, tänään ja ikuisesti. Pitääkö tämä paikkansa? Mitä se tarkoittaa? Hän johtaa yhä seurakuntaa. Hän on tuo Liiton enkeli. Liitto kirjoitettiin Hänen omalla verellään, ja Hän meni Isän eteen vieden oman verensä mukanaan. Pitääkö tämä paikkansa?

Ja – ja nyt, se on tuo sama Pyhä Henki. Ja siitä sanottiin… George J. Lacy sanoi: ”Se näytti smaragdinvihreältä valolta, ja paloi sellaisin lepattavin liekein kieppuessaan ympäriinsä näin. Näytti kuin se olisi kulkenut ympyrää kieppuessaan ympäri.”

Nyt, siis, se näytti suunnilleen näin suurelta ja näin paksulta. Käytännöllisesti katsoen, joka yö, kun minä… rehellisesti sanoen, juuri nyt, voin nyt sanoa teille, että me, kuten – kuten minä saarnaan tänäänkin kuolevana miehenä kuoleville ihmisille, että minä… Että se [Hän] seisoo lähempänä kuin puolentoista metrin päässä tästä, missä minä olen juuri nyt. Näin asia on.

¹⁶   Nyt, se, miten se tapahtuu tänä iltana – minä vain antaudun sille ja minulla on tällainen tapa tehdä se, että luovutan itseni niin, ettei minua enää ole; Se [Hän] on. Näettekö? Minä lähden ulos ja se [Hän] tulee sisään. Eikä se [Hän] voi viipyä minun päälläni kauaa, koska minä – minä – se vain – minä en tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta sitten se [Hän] perääntyy. Voin vain sanoa, että se [Hän] on minun lähelläni ja seisoo jossakin.

Sitten minä puhun potilaan kanssa, sitten, ehkä jälleen minä tunnen sen [Hänen] tulevan näin; se tulee alas minun ylitseni. Ja juuri siinä kohdassa noita näkyjä nähdään. Sitten se [Hän] lähtee taas pois. Sitten minä – minä kuulen itseni puhuvan, mutten tiedä, mitä sanon. Ja minä… Ja sillä lailla se sitten tapahtuu.

¹⁷   Ja minä olen tosi kiitollinen. Minä en odotakaan kaikkien uskovan sitä. Ihmiset eivät uskoisi, vaikka Herra Jeesus… niinpä minä – minä – minä en voikaan odottaa kaikkien uskovan sitä. Mutta, minä voin vain todistaa siitä, mikä on totta. Ja jos, minä lähden tästä maailmasta tänään, kristityt ystävät, minun todistukseni on totta.

Tuhat kertaa tuhannet ovat nähneet sen omin silmin. Seurakunta kautta maailman on pannut merkille sen [Hänen] palvelustehtävän[sä], ei minun, sen [Hänen] palvelustehtävän[sä], miten se tapahtuu ja mitä se on saanut aikaan; ja siunannut tuhansia ja lähettänyt ympäri maapallon miehiä, jotka palavat Jumalan tulta. Pitää paikkansa. Se on tehnyt sen.

Tiedemaailma ei sitä pysty sanomaan, mutta niin se vain on. Siinä se on –… George J. Lacy sanoi, sen jälkeen, kun oli antanut kuvan käsiteltäväksi, hän sanoi, että oli usein sanonut, että – oli kuullut minun kokouksistani, ja oli kuullut ihmisten sanovan, että; ja hän sanoi, että se oli psykologiaa. Hän sanoi: ”Mutta”, kun hän soitti minulle, hän sanoi: ”Kameran mekaaninen silmä ei ota psykologiaa.” Se on totta. Kameran mekaaninen silmä ei tallenna psykologiaa.

¹⁸   Niinpä, tiedemaailman on sanottava, että se on totta. Siis, me saatamme olla lukutaidotonta väkeä. Pitää paikkansa. Minä olen, tiedän, että olen. Mutta on yksi asia, joka… minä – minä – minä olen mieluummin Jumalan suosiossa ja tulen kutsutuksi hihhuliksi tai kiihkoilijaksi, tai miksi sitten minua halutaankin kutsua, ja olen Jumalan suosiossa ja tiedän, että Hän seisoo täällä tänä iltapäivänä, kuin että saisin kaikki rikkaudet, mitä Chicagolla on ja kaiken loiston, joita maailmalla on.

Minä seison mieluummin juuri täällä ja pidän tätä kuvaa ja kerron teille, mikä se [Hän] on ja tiedän, että Hän seisoo juuri täällä viiden jalan päässä siitä missä minä juuri nyt seison. Minä pidän mieluummin tämän tunteen ja lohdutuksen, joka minulla juuri nyt on, kuin olisin miljoona vuotta koko maailman kuninkaana. Näin on.

¹⁹   Nyt, olen iloinen. Minä väsyn. Kulun fyysisesti loppuun. Minulla on ongelmia, asioita, joita tavallisella ihmisellä ei ole. Te voitte vain kuvitella, miten saatana taistelee minua vastaan öin ja päivin; kaiken aikaa. Lähettelee noita riivaajia ja ne vaivaavat sinua. Näettekö? Mutta, kaikki nuo asiat… Käyn taistelua, josta kukaan muu ei tiedä.

Mutta, minä rakastan ihmisiä. Minä rakastan heitä koko sydämestäni. Ja siksi – ihmiset tietävät sen. Enkä minä ole milloinkaan antanut palvelustehtäväni päästä kovin korkealle paikalle, missä se näyttäisi suurelta. Se saattaa – se saattaa kyllä nousta minulle päähän. Minun palvelustehtäväni on annettu pysyä pienenä. Ja minä olen tekemisissä harvojen ihmisten kanssa ja kun porukka alkaa kasvaa, minä muutan jonnekin muualle, ja lähden jonnekin muualle. Koska minun – minun koko motiivini on tämä: miellyttää minun taivaallista Isääni. [Se on] Ainoa asia, mitä minun pitää tehdä, on miellyttää Häntä.

²⁰   Ja minä – minä toivon kaikkien teidän rukousta; että aina, omissa silmissäni, Herra, pidä minut pienenä. Ymmärrättehän. Että… on… että minä voisin olla siellä, missä Hän voi käyttää minua. Minä haluan paikkaan, jossa Hän… kun enkeliolennot kokoontuvat, Hän voi sanoa: ”No, minä tiedän, että palvelijani William Branham välittää minusta.” Se juuri niin minä – minä haluan Hänen tekevän.

Ja sitten, sinä päivänä olen usein haaveillut… olen aina halunnut kiihkeästi seisoa siellä sinä päivänä, kun Hän ojentaa kätensä ja sanoo: ”Tulkaa luokseni te työtä tekeväiset ja raskautetut, minä annan teille levon.” Ehkä en koskaan saa kuulla sitä, mutta on yksi asia, jonka odotan kuulevani, jonain päivänä kuulla Hänen sanovan: ”Hyvin tehty minun hyvä ja uskollinen palvelijani.”

²¹   Se on – se on ääni, jota ikävöin kuulla. Jospa Hän antaisi minun muuttaa valtakuntaansa ja sitten nousta ylös niin lähelle, että voin panna käteni Hänen pyhien jalkojensa päälle, tai jotakin sellaista, se olisi hienoa.  Jospa vain saisin nähdä Hänet…

Jokin aika sitten täällä, minä puhuin liikemiesten kokouksessa. Luulisin, että se oli juuri täällä Chicagossa. Ja eräs musta syvästä etelästä… Hän pelastui eräänä iltana. Ja seuraavana aamuna hän oli ulkona ja sanoi: ”Olen vapaa, olen vapaa”, ja kertoi siitä toisille orjille.

Ja orjat sanoivat: ”No mutta…” halusivat tietää, mitä oli tapahtunut.

Hän sanoi: ”Herra Jeesus vapautti minut.”

Ja orjanomistaja tuli paikalle ja sanoi: ”No niin, Sambo, töihisi siitä.”

Hän sanoi: ”Kyllä, isäntä, en – en minä tarkoittanut kuluttaa yhtään aikaa.”

Isäntä sanoi: ”Minä kuulin, että sinä olisit vapaa.”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, isäntä, Herra Jeesus vapautti minut viime yönä orjuuden” – tarkoitan, ”synnin taakasta”, hän sanoi.

Ja – ja hän [isäntä] sanoi: ”No, haluan, että tulet toimistooni hetkeksi.” Ja hetken päästä hän tuli toimistoon. Hän sanoi: ”Haluan, että sanot sen uudestaan. Siis, tarkoitatko sinä, että siinä eilisiltaisessa kokouksessa, Jeesus Kristus teki sinusta vapaan, ettet sinä enää ole synnin orja?”

²²   Hän sanoi: ”Kyllä pomo. Hän teki sen. Hän vapautti minut synnistä ja kuolemasta eilisiltana.”

Hän sanoi: ”Silloin, Sambo, jos Jeesus Kristus vapautti sinut synnistä ja kuolemasta eilisiltana, tänään minä vapautan sinut orjuudesta” näin on, ”niin, että sinä voit saarnata veljillesi.”

Tuo vanha mies saarnasi monia, monia vuosia. Kun hän oli valmis kuolemaan, vanhana miehenä, hänet kutsuttiin… monet hänen valkoiset veljensä tulivat katsomaan häntä. Ja tuo vanha kaveri oli vajonnut koomaan. Ja ihmiset ajattelivat, että hän oli kuollut. Ja hetken päästä hän katsahti ympärilleen; hän näki heidän kaikkien seisovan siinä; hän tervehti taas heitä kaikkia.

Ja hän sanoi: ”Voi, olin juuri pääsemäisilläni sisään” He sanoivat: ”Miksi sinä palasit takaisin?” Ja hän sanoi – sanoi: ”Minä seisoin oven sisäpuolella. Seisoin, ja katselin ja eräs enkeli tuli luokseni ja sanoi: ’Sambo, oletko sinä nyt valmis ottamaan vastaan kruunusi ja palkintosi?”

Hän sanoi: ”Kruununko? Palkkionko? Älkää puhuko minulle kruunusta ja palkinnosta. Minä en niitä tarvitse. Antakaa minun vain seistä ja katsella Häntä tuhat vuotta; siinä on minun kruununi ja palkintoni.”

²³   Ja juuri sillä tavalla me kaikki tunnemme tänä iltapäivänä. Minä en välitä palkkioista. En välitä onko minulla jokin hökkeli tai mitä sitten onkin. Antakaa minun ainoastaan nähdä Hänet, joka on tuo Näkymätön täällä, tänään, niin koko loppuelämä tulee… Kaikki muu tuntuu niin mitättömältä, kun ajattelen, että minä näen Hänet jonakin päivänä.

²⁴   Me lauloimme seurakunnassa tätä vanhaa laulua:

Oi, haluan nähdä Hänet ja katsoa Hänen kasvojaan,
laulaa siellä ikuisesti Hänen pelastavasta armostaan.
Antakaa minun korottaa ääneni kirkkauden kaduilla.
Huolet ovat menneet; viimein kotona iloitsemassa iäti.

Tämä on meidän tunteemme tänä iltapäivänä. Se on minun motiivini olla täällä Chicagossa tänä iltapäivänä ja tässä kokouksessa ja saada veljeni tulemaan tänne… sen jälkeen, kun tiedän, että Hänen läsnäolonsa on täällä, saada heidät uskomaan Häntä.

²⁵   Siis, toivoisinpa olevani vakuuttava puhuja, niin kuin veli Jaggers tai veli Roberts tai Billy Graham ja jotkut tuollaiset miehet, kun he vain menevät ja saarnaavat saarnansa ja lähtevät kotiin ja sitten se on ohi. Minä en siihen pysty; en ole mikään puhuja. Minä… Ainut, mitä minä pystyn tekemään… Jumala on antanut minulle jotakin muuta voittaakseni Hänen lapsensa Hänelle, ja se on rukous heidän puolestaan.

²⁶   Ja minä arvostan noita veljiäni. Miten kunnioitankaan ja ajattelen veli Robertsia ja Billy Grahamia ja tuollaisia miehiä, veli Jaggers tai veli Roberts tai Billy Graham ja sellaiset miehet, jotka lähtevät maailmaan ja voittavat sieluja Kristukselle. Minä – minä yksinkertaisesti vain ihailen heitä todella: he ovat Jumalan palvelijoita ja minä rakastan heitä. Veli Jaggers ja veli Coe ja kaikki nuo veljet, joilla on noita suurenmoisia palvelustehtäviä; sydämeni… Minä rukoilen jatkuvasti heidän puolestaan.

Tässä eräänä päivänä, kun kuulin, veli Billy Grahamin saaneen munuaistukoksen ja makasi sairaalassa tai jossakin, Saksassa ja…?… rohkaista… Sanonut: ”Minä saarnaisin, vaikka minut täytyisi kantaa paareilla sinne.”

Pysäytin autoni. Olin ajamassa tietä pitkin, ja pysäytin autoni ja sanoin: ”Rakas Jumala, ota se pois tuosta miehestä niin, että hän pääsee sinne. Hän on Sinun palvelijasi ja hän on siellä yrittämässä… Me kaikki olemme samaa suurta protestanttista uskovien valtakuntaa; ja yhtenäisinä me pysymme pystyssä ja meidän on seistävä rinta rinnan Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa.

²⁷   Me saatamme olla erilaisia. Billy saattaa sanoa: ”Minä en… veli Branham, minä en usko sinun jumalalliseen parantamiseesi”, kyllä saattaa. Se ei saa minua väheksymään häntä yhtään. Hän on aivan yhtä lailla minun veljeni. Näin on. Jotkut muut veljet saattavat sanoa: ”Veli Branham, minä en ole tuosta samaa mieltä.” Se on aivan samantekevää. Me yritämme kaikki nähdä Hänen ihanat kasvonsa; ja me olemme inhimillisiä ihmisiä; me voimme olla eri mieltä.

Jos – jos; minä ajaisin autolla nyt iltapäivällä, minä saattaisin ostaa erilaisen auton kuin minkä Billy Graham ostaisi. Hän saattaisi puolustella omaa autoansa ja minä puolustaisin omaani, mutta me olemme molemmat autossa; se on oleellista. Niinpä, kunhan me vain olemme Kristuksessa. Aamen. Siinä kaikki…?…

²⁸   Siis… vain… Minä pidättelin teitä niin pitkään eilen iltapäivällä ja saarnasin eilisiltana ja luullakseni te olette vähän jo kyllästyneet siihen… niinpä… minuun. Ja niinpä me yritämme pitää tämän niin lyhyenä kuin mahdollista. Ja minä luen täältä vähän Sanaa. Meillä on ollut koko aamun tosi, tosi kiire. Veli Moore, tämä manageri täällä, tietää sen, että meillä on ollut todella kiire, kun olemme tehneet nauhoituksia ja kaikkea, ja tapaamista ja neuvotteluja ja niin edelleen.

Ja nyt, minulla on jokunen hetki aikaa, ehkä kymmenen minuuttia ottaa Raamattu esiin ja käydä Raamattua läpi ja sanoa: ”Herra, mistä minä puhuisin näille ihmisille tänä iltapäivänä?” Ja nyt, minä en tiedä, mitä minä ottaisin, kun kapuan tänne ylös. Ja niinpä minä vain aukaisin tästä ja tämä paikka pisti silmään, tämä aihe täällä Raamatussa. Se oli joko, Jeesuksesta, joka tyynnytti vedet…

²⁹   Minulla on tämä pikkuinen Scoffield-Raamattuni, jonka sain joitakin vuosia sitten ja täällä on tämä Gerasan mielipuoli. Siis, minä voisin puhua jommastakummasta näistä, mistä Herra haluaa minun puhuvan. Niinpä me luemme jotakin tästä Gerasan mielipuolesta, vain hetken verran ja katsomme, mitä Herra haluaisi meidän tietävän tästä. Markus 11; Markus 5. luku.

1 Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.

2 Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.

3 Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;

4 sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.

5 Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.

6 Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä

7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.”

8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: ”Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki”.

9 Ja Jeesus kysyi siltä: ”Mikä on nimesi?” Niin se sanoi hänelle: ”Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta”.

10 Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.

11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.

12 Ja ne pyysivät häntä sanoen: ”Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin”.

Siunatkoon Jumala tämän Sanan lukemisen. Voisimmeko painaa päämme samalla, kun rukoilemme?

³⁰   Siis, meidän hyvä taivaallinen Isämme. Me kiitämme tänä iltapäivänä sinua armosta. Me kiitämme Sinua siitä, että Jeesus, Poikasi, on lunastanut meidät synnistä ja me olemme nyt Sinun lapsiasi. Ja me rukoilemme, että Sinun siunauksesi lepäisi päällämme. Anna meille anteeksi meidän syntimme, Monet istuvat täällä, Isä, ehkä, ovat juuri tulleet mukaan tänään. Jotkut heistä ovat kuolemaisillaan; elleivät he pääse Sinun luoksesi, he tulevat kuolemaan täällä maan päällä.

Ja, Isä, me tarvitsemme heitä. He ovat uskovaisia; ja minä rukoilen, että kun luemme tätä Sanaa, siinä sanottaisiin jotakin, tai Sinun palvelijasi kautta sanottaisiin jotakin, joka saisi aikaan heissä uskon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sijaiskärsimykseen ja kuolemaan, Häneen, joka lunasti heidät tästä sairaudesta. Tulkoon tästä suuri jumalanpalveluksen ilta – tai päivä.

³¹   Ja anna meille ylenpalttinen ja yltäkylläinen vuodatus tänä iltana. Olkoon Jumalan voima täällä ja saakoon se sokeat taas näkemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, rammat kävelemään. Herra, me rukoilemme, että Sinä ilmaisisit itsesi suurenmoisella tavalla. Ja rakasta meitä ja pidä meistä huolta, Isä; sillä me pyydämme sitä Sinun rakkaan lapsesi, Herran Jeesuksen nimessä. Aamen.

Siis, ajattelen mielelläni Herraa Jeesusta. Aina – minä haluan panna Jeesukselle niin paljon painoa, kuin vain voin. Joku sanoi vähän aikaa sitten; se oli täällä Illinoisissa, jossakin kaupungissa, hän sanoi: ”Veli Branham, sinä puhut niin paljon Jeesuksesta. Sinä kehut niin kovin Häntä.”

Minä sanoin: ”No, Hänhän on kaiken kehumisen arvoinen, minkä minä vain voin tehdä, tai mitä kukaan muukaan voi tehdä.”

Hän sanoi: ”No, sinä todella – sinähän et… mikset sinä puhu Raamatun muista hahmoista?”

Sanoin: ”Hän on se ainoa, josta minä mitään tiedän.”

³²   Ja minä rakastan puhua Hänestä, ja minä uskon Häntä. Ja nykyään, kun monet ihmiset pitävät Häntä vain hyvänä miehenä… jotkut sanovat: ”No siis, Hänhän on vain ihminen.” No, myönnän, että Hän oli ihminen, mutta Hän oli enemmän kuin vain ihminen.

Jotkut ihmisistä sanoivat: ”No, Hän oli – Hän oli profeetta.” Kyllä, pitää paikkansa, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala. Jeesus Kristus oli Jumala, joka ilmaisi itsensä lihassa. Jehova Jumala, Hänen Isänsä, varjosi neitsyt Marian ja muovasi hänessä verisolun, josta tuli Poika, Kristus Jeesus.

Ja kastettaessa… Hän eli miehenä siihen asti, kun Johannes kastoi Hänet Jordanilla. Ja välittömästi kastamisensa jälkeen, Johannes todisti näkevänsä Pyhän Hengen tulevan taivaasta ja laskeutuvan Häneen ja menevän Hänen päälleen.

Ja enne tuota hetkeä, Johannes kuuli äänen erämaassa, joka sanoi hänelle: ”Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, se on Hän, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella.”

Ja Jeesus sanoi, kun Hän oli täällä maan päällä, että: ”Minä en tee mitään itsestäni; en se ole minä, se on minun Isäni, joka asuu minussa.” Näettekö? Nyt, Raamattu sanoo, että Isä Jumala oli Kristus Pojassa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” Näettekö? Niinpä Hän oli enemmän kuin ihminen. Hän oli Jumala-Ihminen. Hän ei ollut Jumala ihminen, vaan Jumala-Ihminen.

³³   Hän oli Jumala, joka oli tehty lihaksi, ottaakseen pois synnin. Vain sillä tavalla asia voi olla. Jumalan oli kärsittävä; eikä Jumala voinut kärsiä oman tuomionsa rangaistusta, ellei Hän olisi tullut lihaksi, koska Jumala on kuolematon. Hän on Henki. Jeesus sanoi sen Joh. 4:ssä luvussa: ”Jumala on Henki ja ne, jotka palvovat Häntä, tulee palvoa Hengessä, totuudessa.

Eikä henki voinut kokea kuolemaa, jonka Henki oli langettanut. Eikä Henki lähettänyt profeettaa ottamaan omaa paikkaansa. Henki ei lähettänyt ”hyvää miestä” ottamaan omaa paikkaansa. Henki tuli itse, lihan muodossa [t. ilmielävänä] ottamaan paikkansa. Näin asia on. Jumala otti syntisen paikan ja kuoli itse hänen sijaansa.

³⁴   Ja jos minä langetan kuolemantuomion kaikille täällä, mikäli he katsovat tuota Valoa, ja joku katsookin, enkä minä halua heidän kuolevan ja haluan pelastaa heidät, minä en voisi pyytää hyvää ystävääni veli Moorea ottamaan sitä paikkaa. Minä en voisi pyytää Joseph-veljeä ottamaan heidän paikkaansa. Ja minä olisin epäoikeudenmukainen, jos minä pyytäisin täällä istuvaa, Billy Paulia, poikaani ottamaan sen paikan.

On vain yksi tapa tehdä se oikeudenmukaisesti: ottaa se paikka itse. Se on ainoa tapa tehdä se ja olla vanhurskas. Ja Jumala on vanhurskas. Niinpä Jumala tuli alas ja muovasi ruumiin, rakensi sen itse, [ilmestys]majan ja… niin Hänet tehtiin. ”Korkein ei kuitenkaan asu käsin tehdyissä [ilmestys]majoissa, vaan ’ruumiin Sinä minulle valmistit.’” Näin on.

³⁵   Jumala teki oman ruumiinsa, jossa Hän asui. Ja tuo ruumis oli Hänen oma Poikansa, Kristus Jeesus. ”Jumala asui Kristuksessa, ja sovitti maailman itsensä kanssa. Kukaan ei ole nähnyt Isää koskaan, vaan ainokainen Poika on ilmoittanut Hänet.” Pitääkö tämä paikkansa? Onpa ihanaa.

Ja tänään… Nyt, minä tiedän, että jotkut teistä kristillisen tieteen ihmisistä olette siitä eri mieltä, mutta, Hän, vain siten, Jeesuksen Kristuksen veren uhraamisen kautta ihminen pelastuu ja paranee; vain siten se voi tapahtua, ystävät. Ja Jeesus, kun Hän oli täällä maan päällä, Hän oli esimerkki siitä, kun Jumala tulisi olemaan, kun Hän palaa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa; kun Jeesus palaa.

³⁶   Pyhä Henki on nyt täällä maan päällä, mutta Jeesus istuu Majesteetin oikealla puolella korkeudessa, kaikkien enkelien ja arkkienkelien ja kaiken yläpuolella, ja on saanut Nimen, jonka mukaan koko taivaan ja maan suku nimetty; Hänen mukaansa. Pitää paikkansa. Se on meidän Herramme Jeesus Kristus. Ja niinpä minä uskon Häneen.

Eräs rouva, kristillisen tieteen rouva sanoi minulle; tuo sama nainen keskusteli kanssani; hän sanoi: ”Veli Branham, sinä sanoit, että Jeesus oli niin suuri ja kaikkea sellaista. Hän sanoi: ”Me… Hän ei ollut muuta, kuin vain ihminen.”

Sanoin: ”Kyllä Hän oli.”

Hän sanoi: ”Minä todistan sen sinulle Raamatulla, että Hän oli vain ihminen.”

Sanoin: ”No, toki.”

Hän sanoi: ”Jos minä kykenen osoittamaan, että Hän oli vain ihminen, hyväksytkö sinä sen?”

Minä sanoin: ”Kyllä, rouva.”

³⁷   ”No”, hän sanoi, ”Joh. 11. luvussa, kun Jeesus meni Lasaruksen hautaan, Raamattu sanoo: ’Hän itki’, eikä kuolematon voi itkeä. Hän ei ollut Jumala, koska Hän itki.”

Ja minä sanoin: ”Rouva, teidän argumenttinne on laihempi ja heikompi kuin [nälkään] kuolleen kanan varjosta tehty liemi… [Nauhassa on tyhjä kohta.] Te ette saanut kasaan vielä yhtään mitään.” Sanoin: ”Se – sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.” Sanoin: ”Hän oli kyllä ihminen, mutta Hän oli Jumala-ihminen. On totta, että kun Hän meni Lasaruksen haudalle, Hän itki.” Sanoin: ”Hän itki kuten ihminen mennessään Lasaruksen haudalle, mutta kun Hän seisoi siellä ja sanoi: ’Lasarus tule ulos’, siinä oli enemmän kuin ihminen.” Kyllä vain.

³⁸   Tuo mies oli ollut kuolleena neljä päivää ja ihomadot ryömiskelivät pitkin hänen ruumistaan, hän makasi siellä haudassa ja mätäni… Ja… se… No, mätäneminen tunsi Herransa; sielu tunsi Tekijänsä. Ja ihminen, joka oli ollut neljä päivää kuolleena, nousi pystyyn Hänen äänestään. Siinä oli enemmän kuin ihminen. Kyllä vain.

Hän oli ihminen, kun Hän oli siinä pienessä veneessä, josta me puhumme hetken päästä, siellä myrskyn kourissa sinä yönä, niin kuin jokin pieni pullonkorkki. Kymmenentuhatta meren perkelettä vannoi, että he hukuttaisivat Hänet sinä yönä. No, olihan Hän vain ihminen, väsyneenä, makaamassa veneessä, ja aaltojen heitellessä Häntä sinne tänne.

³⁹   Siinä oli ihminen, joka makasi ja oli niin unessa, etteivät aallot edes saaneet Häntä hereille. Hän oli väsynyt, fyysisesti lopen uupunut. Se oli ihminen, mutta kun Hän heräsi ja lähti ja pani jalkansa partaalle, katsoi ylös ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa!”… Ja mahtava myrsky taitteli siipensä kokoon ja lähti meren pohjaan, Hän vaiensi sen ja tuuditteli sen sinne uneen. Siinä oli enemmän kuin ihminen. Kyllä vain. Kyse oli enemmästä kuin vain ihmisestä.

Hän oli ihminen tullessaan alas vuorelta sinä aamuna ja etsi katseellaan vähän jotakin syötävää siitä puusta. Se oli ihminen. Hänellä oli vatsa kuten meilläkin. Hänellä oli ruokahalu kuten meillä. Siinä oli ihminen, jolla oli nälkä ja joka halusi jotakin syödäkseen, ja etsi jotakin tuosta puusta. Se oli ihminen. Mutta, kun Hän otti viisi leivonnaista ja ruokki 5000, siinä oli enemmän kuin ihminen. Pitääkö tämä paikkansa? Se oli Jumala – Pojassaan.

⁴⁰   Hän oli ihminen kuollessaan uhrina Golgatalla, vuotaen verta, niin kuin kuolevainen, sylkeä kaikkialla pitkin Hänen partaansa. Hän oli ihminen, joka oli häväisty; roikkui siellä häpeissään ottaen meidän paikkamme. Hän oli ihminen, kun tuskat kasvoivat niin koviksi, että hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Siinä oli silloin ihminen, mutta kun Hän nousi kuolleista pääsiäisaamuna, Hän osoitti olevansa enemmän kuin ihminen. Kyllä vain. Jumala nosti Hänet kuolleista pääsiäisaamuna. Kyllä vain. Hän oli Jumala-ihminen. Varmasti oli. Vaelsi tehden hyvää ja otti moukan muodon.

Hänestä ei todellakaan tullut mitään kuningasta tai mahtimiestä. Hän syntyi – Hän tuli tallinoven kautta ja kärsi kuolemanrangaistuksen. Sitä Hän oli: nöyrä, alistuva, alhainen. Tuli maailmaan musta nimi – avioton lapsi – oman nimensä päällä. Pitää paikkansa. Sai kantaa kaikenlaista – Hän oli fanaatikko; Häntä kutsuttiin Beelsebuliksi, riivaajien ruhtinaaksi ja kaikkea. Silti nöyrä, alistuva eikä suutansa avannut.

⁴¹   Hän käänsi kasvonsa tekemään Isän tahdon; sitä juuri Hän teki. Pitää paikkansa. Hän saattoi työn loppuun. Ja sitten, sinua ja minua kutsutaan hihhuliksi, fanaatikoksi, hulluksi –kaikeksi muuksi. Meitä tullaan nimittelemään kaikenlaisiksi, mitä ajatella saattaa.

Mutta meillä on vain yksi motiivi, se on kääntää katseemme tekemään Isän tahto ja pysyä siinä. Näin asia on. Sanokoot maailma mitä tahtoo, se on ihmisten asia. Mutta meidän pitää tehdä yksi asia: totella Jumalaa.

Jotkut ihmiset sanoivat: ”No mutta, veli Branham, tuohan on perkeleestä.” Minä en välitä siitä miten paljon ihmiset…?… sanoivat, että Jeesus oli perkeleestä. Hänen sanottiin olevan Beelsebuli. Ei se minua häiritse. Ihmiset voivat sanoa ihan mitä haluavat; ja sanoa: ”No, mitäs sinä täällä odottelet etkä tule tänne, etkä tule sinne?”

Minä odotan löytäväni sen, mitä Jumala haluaa minun tekevän ja sitten minä menen ja teen sen. Näin on. Se on paras tapa tehdä se.

⁴²   Ja täältä me löydämme Hänet, emme mistään ulkoa huvittelemasta jollakin hölynpölyllä ja sen semmoista. Hän oli aina Isänsä tahdossa ja Isänsä asialla. Ja minä näen Hänet silmissäni ylittämässä sinä yönä järvenselkää. Ja voi tavaton. Aallot pauhaavat. Ja miten tuo mies otti sen riskin opetettuaan ja parannettuaan sairaita koko päivän?

Ja me näemme Hänet siellä pienessä paatissa ylittämässä järvenselkää; koska toisella puolella, toisessa maassa, Gerasassa, yksi sielu kutsui Häntä. Ajatelkaapa! Yli järven suunnattomassa myrskyssä. Ja Hän meni läpi kaikkien noiden vaarojen pelastaakseen yhden sielun ja parantamaan yhden henkilön. Hän matkusti järven toiselta puolelta läpi myrskyn, läpi yön seuraavaan päivään asti, ja rynnisti noihin valtaviin tyrskyihin sinä yönä, parantaakseen yhden henkilön.

⁴³   Ja minä sanon tämä, velijeni, Hän on tullut kirkkaudesta tänä iltana vapauttaakseen kenet tahansa teistä. Juuri niin. Hän tulee alas jokaisen seurakunnan ja jokaisen arvostelijan ja kaiken muunkin ohitse ja jokaisen kiihkoilijan -, suoraan sinun luoksesi parantaakseen sinut tänä iltapäivänä; panemaan sinun asiasi kuntoon. Uskothan sinä sen? Kyllä vain.

Anna Hänen vain löytää yksi vilpitön sydän, johon Hän voi tulla, jos on… Hän haluaa tulla milloin vain, minä illan hetkenä hyvänsä. Voi kuinka iloinen olenkaan siitä, että tiedän, että meillä on lääkäri, joka tulee milloin tahansa. Voi kuinka iloinen olenkaan tietäessäni, että ”Hän on minun pakopaikkani ja voimani, aina läsnä oleva apu hädän hetkellä.”

Minä muistan kuinka täällä, jokin aika sitten, ja kuten te tiedätte, minä olen vähän sellainen luontoihminen. Minä käyn hyvin mielelläni vuorilla metsästämässä, ja niin edelleen. En niinkään saadakseni saalista, vaan vain saadakseni kulkea siellä vuorilla. Muista, kuinka olin… Ja minä luulin olevani tosi metsämies. Ei kukaan… Vaarini oli puoliksi intiaani ja eli metsissä ja minä ajattelin: ”No, minä olen samanlainen kuin vaarini, hän… Siis, minua ei saa eksymään millään. Kyllä minulla sen verran vaistoa on, että tiedän joka hetki, missä olen.”

⁴⁴   Jumalan on joskus vietävä sinulta jalat alta näyttääkseen sinulle, että etpä tiedäkään. Meidän on luotettava [vain] Häneen. Ja eräänä päivänä korkealla Adirondackvuorilla… Olin juuri ottanut… Pieni poikani Billy oli silloin vasta pikkuinen pojannaskali. Meillä oli siellä silloin pieni laavu. Metsänvartija ei vielä silloin ollut saapunut. Meidän oli tarkoitus metsästää karhua. Minä sanoin vaimolleni: ”Tuolla on lauma kauriita, jotka ovat tulossa tänne ikimetsään.” Sanoin: ”Minä lähden sinne tänään.”

Ja kun pääsin sinne, alkoi myrsky. Ja siis, New Englandin osavaltioissa, kun tulee myrsky, tulee sumua, eikä sitten näe mitään. Ja minä… Olin juuri ampunut kauriin ja olin nousemassa takaisin; ja minä sanoin: ”No, minäpä kapuan ylös takaisin vaimoni luo”, koska olin sanonut hänellä palaavani kello kahdeksi.

⁴⁵   Ja lähdin nousemaan, ja nousin sellaista pientä polunhaaraa pitkin, jatkoin eteenpäin. Ja kävelin, kävelin, kävelin. Ajattelin: ”No mutta, minunhan olisi pitänyt päästä jo ylös siihen paikkaan, josta piti kääntyä aivan hetkessä.” Ja satuin katsahtamaan ympärilleni, ja olin palannut aivan sen kauriini luo. No, ajattelin: ”Mitenhän minä en sitä huomannut?”, ja jatkoin taas kävelyä ja kävelin 30 – 40 minuuttia ja taas olin siellä sen kauriini luona.

Siis, intiaanit puhuvat kuolemanmarssista. Sinä kierrät kehää, etkä silti tiedä, missä olet. Ja sumu oli niin alhaalla, ettei merkkejä eikä mitään näkynyt. Ja silloin tajusin, että olin kiikissä. Ja minä sanoin: ”No, minun on vähän muutettava kurssia.” Ajattelin: ”Kun tulin, tuuli tuli edestäpäin, ja niin, ehkä minun on pidettävä tuuli oikealla puolellani ja mentävä tähän suuntaan.”

⁴⁶   Ja minä lähdin siihen suuntaan ja ajattelin: ”No …” jatkoin menoa… minä, minä en nähnyt edes siihen vuoren seinämään asti. Ja mahtavat, korkeat puut vain huojuivat. Ja minä ajattelin: ”Mitähän minä tekisin?” Ja minä kävelin tähän suuntaan ja ajattelin: ”Siis, Sinä tiedät, että vaimoni on nuori ja tuolla laavulla ja on melkein nollakeli.  [0° F = -18° C.] Ja tuo pieni poikani, hehän jäätyvät kuoliaiksi tänä yönä. Vaimoni pelkäsi kuollakseen olla tällaisissa erämaissa; suunnilleen 25 mailin päässä mistään tiestä tai mistään paikasta. [40 km.]

Sanoin: ”Hän pelkää kuollakseen, joutuessaan olemaan täällä yksin, koska me olimme nähneet siellä puuman tänä aamuna, ja hän pelkää sitä.” Ja minä sanoin: ”En tiedä, mitä tehdä.” Ja minä aloin taas liikkua ja tajusin, että olin aivan sekaisin. En tiennyt, mihin mennä. Ja minä olin kuulevinani kuin jokin olisi sanonut korvaani: ”Minä olen Herra, auttaja hädän hetkellä.”

⁴⁷   Ja minä sanoin: ”Siis, kuulehan, William Branham, miksi sinä – kyllähän sinä tunnet – kyllähän sinä metsät tunnet sen verran hyvin, ettei tarvitse hermoilla.” No mutta, minä… Monet ihmiset kuolevat joka vuosi sillä tavalla, heille tulee kuumetta ja sitten he kuolevat, kun eksyvät. Ja minä sanoin: ”No mutta, kyllähän sinä metsät sen verran hyvin tunnet.”

Ja jokin vain puhui koko ajan minulle: ”Se lapsi kuolee; vaimo kuolee; ja sinä kuolet tänne, tähän metsään.” Siis, jos olisin ollut siellä normaalisti –  [jos] vaimoni ei olisi ollut siellä – olisin etsinyt itselleni paikan ja tehnyt tulet ja odottanut, kunnes myrsky olisi ohi – päivän tai kaksi enkä olisi lähtenyt mihinkään.

Mutta kun vaimoni oli siellä metsässä ja – ja lapsi oli siellä, niin en todella tiennyt mitä tehdä. Niinpä minä jatkoin kävelyä ja saatoin kuulla äänen sanovan: ”Minä olen Herra, auttaja hädän hetkellä.” Ja niinpä minä asetin vanhan kiväärini puuta vasten; otin hatun pois päästäni ja panin sen maahan, ja katsoin ylös, sanoin: ”Taivaallinen Isä, en minä mikään metsämies ole”, sanoin: ”Minä erehdyin, ja Herra en pysty – en pysty mihinkään ilman Sinua. Olen eksyksissä, täysin eksyksissä.”

⁴⁸   Ja te ette tiedä, millainen tunne se on, ennen kuin te kerran eksytte. Ja minä sanoin: ”Voi, olen eksynyt, Isä. Tiedän, että olen kulkenut harhaan. En tiedä, mihin suuntaan kääntyä. Ja on vain yksi suunta, jota kohti kääntyä, se on taivaallinen -. ja minä katson Sinua, Herra ja pyydän Sinua auttamaan minua pääsemään täältä. Minä en ole sen arvoinen, että saisin elää, mutta minun lapseni ja vaimoni, minä haluan, että he eläisivät, Herra.”

Ja minä sanoin: ”Rukoilen, että Sinä auttaisit minua pääsemään täältä, voisitko, Isä?” Ja nousin ylös ja itkin vähän ja otin hattuni ja ravistelin sitä. Se oli vähän kostunut maassa, vähän lumessa. Ja panin sen päähäni; nostin kiväärini. Sanoin: ”Nyt, sikäli, kun minä tiedän, minun pitää mennä tähän suuntaan.” Ja lähdin taas siihen suuntaan; tunsin, kun käsi laskeutui olkapäälleni.

⁴⁹   Ja käännähdin katsoakseni, ja samassa, kun katsoin, näin Hurricane-vuoren, tässä suunnassa. Olin lähdössä täysin päinvastaiseen suuntaan, suoraan Kanadaan, noin vain. Ja minä seison siinä ja otin kurssin, tällä lailla, ja ajattelin: ”Voi kiitos, Herra.” Ja seuraavat kolmisen – tai nelisen tuntia minä kiipesin juuri siihen suuntaan enkä poikennut yhtään siitä; pidin sitä silmällä, ja kuljin niin suoraan kuin pystyin kohti tuota paikkaa ja pidin kurssini.

Ja sitten, minä tiesin olevani Hurricane-vuoren huipulla, se torni oli siellä. Ja se metsänvartija kävi siellä joka syksy ja minä autoin häntä ottamaan puhelinjat alas, mutta linja ei vielä ollut alhaalla. Ja minä tiesin, että jossakin siellä oli linja. Ja ajattelin; pidin pimeässä käsiäni ylhäällä ja kävelin tällä lailla tietoisena siitä, että puhelinlinja – kaksi lankaa, että minä osuisin niihin jossakin. Ja minä pidin käteni ylhäällä ja kävelin.

⁵⁰   Ajattelin: ”Jospa osuisin tuohon linjaan.” Ja minä pysähdyin ja katselin taaksepäin, ja oli pilkkopimeää ja pyrytti ja tuuli – tuuli puhalsi. Ja minä ajattelin: ”Kyllä, näin se on, olen saanut pidettyä kurssini nyt.” Ja ajattelin: ”Tässä se on: eräänä päivänä olin eksyksissä synnissä. Näin on. Ja kerran, kun katsoin ylöspäin, olin menossa väärään suuntaan, niin Käsi osoitti suunnan Golgatalle.”

Ja minä otin kurssin sen mukaan. Ja nyt minä kävelen kädet ylhäällä: ”Herra Jeesus”, ajattelin, ”on vain yksi asia, mitä voin tehdä. Jos minä en osu tuohon lankaan, minä silti… minun perheeni menehtyy tänä yönä. Ja minä yritän taas kulkea.” Ajattelin: ”Herra, niin se on, suo minun osua myös tuohon elämänlankaan, kun kuljen.”

⁵¹   Hetkisen kuluttua minun käteni osuivat johonkin. Minä puristin ne yhteen; se oli puhelinlanka. Minä pysyin pitelemään tuosta puhelinlangasta ja mennä suoraan alas vuorta, ja he olivat tuon puhelinlangan päässä, viitisen mailia vuorta alaspäin. Ajattelin: ”Voi tavaton.” Pitäessäni tuota puhelinlankaa käsissäni, minä riemuitsin; huusin; ylistin Herraa.

Ajattelin: ”Kuinka hyvältä tuntuukaan pitää tätä lankaa kädessäni, ja aivan sen päässä minun rakkaani odottavat.”, ajattelin. ”Oi, kunnia – näin se on. Minulla on elämänlanka täällä sydämessäni, ja tämän Langan päässä minun Pelastajani, ja kaikki, jotka ovat minulle rakkaita odottavat tuolla puolen, jossakin”, ajattelin.

Ja tänään jos te tunnette, ystävät, jos sinä et ole koskaan vielä syntynyt uudesti, pidä kätesi ylhäällä siihen asti, kunnes sinä kosketat tuota Elämänlankaa; sitten pidä siitä kiinni, kunnes sinä pääset kirkkauteen. Kyllä, Hän on todellinen.

⁵²   Ja minä näen Hänet työssään, kun Häntä heiteltiin siellä vanhalla pikkumerellä. Ja yksi sielu oli hädässä toisella puolella. Meillä ei ole merkintää siitä, että ketään muuta olisi autettu Gerasan alueella kuin vain tätä mielipuolta. Kaveriparka. Minä voin kuvitella hänet siellä – siinä tilassa; kerran kunnon kansalainen, hyvä mies.

Tehdäänpä tästä hänen hahmostaan hetkinen draamaa. Voin kuvitella näkeväni hänet kunnon kaverina. Mutta ensimmäinen juttu, siis, joku porukasta tuli ja sai hänet lähtemään seurakunnasta, tai lähtemään Jumalan luota. Seuraavaksi, tiedättehän, perkele sai hänet ottamaan seuraavan askeleen; hän alkaa juoda. Yksi ryyppy, yksi riivaaja. Sitten jatkettiin, luopumusta, mentiin poispäin.

⁵³   Ja hetken päästä perkele teki hänestä mielenvikaisen. Ja siellä se mies nyt on; ulkona. Hänen on täytynyt olla aivan hirveä hahmo. Hän asui siellä noissa karuissa paikoissa. Ja hänet sidottiin kahleilla; hänellä oli kaksinkertaiset voimat; hän sai murrettua nuo  mitättömät kahleen rähjät ja – ja lähti siitä niin kuin häntä ei olisi estänyt mikään.  Jopa – armeija, tai – tai poliisit, jotka yrittivät kytkeä hänet… hän hajotti ne ja lähti vain. Hän oli tosi väkivaltainen…

Kyse ei ollut inhimillisistä voimista; kyse oli perkeleen voimasta, joka sen sai aikaan. Ja perkele on voimakas, mutta Jumala on voimakkaampi. Ja minä ajattelin: ”Jos ihminen antautuu täydellisesti perkeleelle, hänen omat voimansa kaksin- tai kolminkertaistuvat. Mitä tapahtuukaan miehelle, joka makaa niin voimattomana, ettei pääse ylös tai on niin rampa, ettei pääse pystyyn; mitä hänelle tapahtuukaan, kun Jumalan voima tulee häneen?” Kuinka paljon enemmän voimaa Jumalalla on kuin perkeleellä.

⁵⁴   Minä ajattelen tätä sisartamme täällä, jolla on lonkkavaiva, tuon tuen kanssa; kuinka paljon enemmän voimaa Jumala voikaan antaa sinulle nousta vahvana ja uskon laskea tuo tuki alas ja kävellä pois ilman sitä. Näettekö? Kun Pyhän Hengen voitelu tulee, voimat…

Minä olen nähnyt pikku Georgie Carterin, kun hänen raajansa ei ollut luudanvartta paksumpi. Kun hän oli maannut 9 vuotta ja 8 kuukautta eikä voinut… Hänen alleen piti panna vetolakana; häntä ei voinut asettaa edes alusastialle. Ja, kun Jumalan voima iski tuohon tyttöön, hän tuli ulos ja ryntäsi urkujen luo ja soitti: ”Jeesus ristis juurella.” Pitää paikkansa.

⁵⁵   Ja hän elää tänään yhdeksän, kyllä, kymmenen vuoden jälkeen; 11 vuotta siitä nyt on. Yksitoista vuotta eikä hän siitä asti ole koskaan joutunut vuoteen omaksi, ainoastaan illalla, mennessään nukkumaan. Hän oli maannut siinä yhdeksän ja puoli vuotta, kaikki lääkärit ja kaikki olivat jo luopuneet toivosta, että hän voisi enää elää: tuberkuloosi kurkun kautta suoraan naisrauhasiin. Ja siinä sitä oltiin.

Jotkut sanoivat: ”Miten hän pääsi kävelemään, veli Branham?”

Minä sanoin: ”Elävän Jumalan voima piti häntä pystyssä.”  Hän vain antautui Jumalan voimalle.

Siinä se ongelma on, ystävät. Ilta-aikaan, kun te näette minut, teidän veljenne näyn valtaamana, siinä ei ole mistään muusta kyse kuin siitä, että minä vain antaudun Pyhälle Hengelle. Te, jotka olette sairaita, antautukaa Pyhälle Hengelle niin täysin, että te unohdatte sairautenne.

⁵⁶   Te voitte antautua Pyhälle Hengelle niin täysin, ettei mikään kärsimys voi pitää teitä omanaan. Te kuljette Pyhän Hengen voimalla. Te olette terve; te todistatte siitä, kaikkea sellaista. Teidät on parannettu Pyhän Hengen voimalla.

Sinä, joka olet syntinen, joka ehkä juopottelet ja poltat ja pelaat ja teet sellaisia asioita, ehkä sanot: ”Minä en pysty luopumaan niistä, veli Branham.”

Kyllä sinä voit. Antaudu todella Jumalalle kerran ja anna koko itsesi Jumalalle ja katso, mitä tapahtuu. Siinä se koko juttu on. Siinä ei ole mitään salamyhkäistä. Kyse ei ole mistään hokkuspokkuksesta. Se on ainoastaan sitä, että antaudut Jumalalle. Aamen. Siinä se on, ja sitten se on – se et ole enää sinä; se on Herra. Sen jälkeen Herra toimii. Ettekö olekin iloisia siitä, että meillä on tänään tuo mahdollisuus siihen?

⁵⁷   Nähdessäni sen vanhan kaveriparan, Leegion siellä, ehkä hän tuli omaksi itseksensä silloin tällöin; hän vain katsoi ympärilleen ja sanoi: ”Mitä minä täällä teen? Mitä – mitä…” Näki että kahleita oli yltympäri ja sen semmoisia ja ruumis aivan haavoilla. Sitten, perkele taas iski häntä kohtauksella ja sitten sitä taas mentiin. Ehkäpä hän joskus taas selvisi ja ajatteli: ”Jossain minulla on vaimo ja lapsia.”

Ja heti, tiedättehän, perkele kiskaisi hänet taas uuteen kohtaukseen ja niin sitä mentiin. Ja hän oli murhaaja, jos hän pääsi ihmisiin kiinni. Hän ei tiennyt tekevänsä niin; perkele teki sen. Näin asia on.

⁵⁸   Sitten, me huomaamme, että Jeesus, oli tietoinen, ehkä, näyn kautta, että tuo mies oli siellä, Hän ylitti järven. Meni toiselle puolelle, rantautui, tuo pieni vene vei heidät rantapajukon läpi siellä toisella rannalla. No, he poistuivat veneestä, laivasta, ja lähtivät eteenpäin. Ja tässä se mies tulee hautausmaalta; haudoista. Katsokaa, miten perkele sai hänet oleilemaan hautausmaan liepeillä.

Sepä… Sehän on perkeleelle hyvä paikka oleilla, kuolleen paikan liepeillä. Ja sillä lailla asiat ovat nykyään, sama juttu. Hän oleilee kolkon, kuolleen paikan liepeillä. Jollekin, joka on kuollut syntiin ja rikkomuksiin, eikä usko Herran ylösnousemusvoimaan; se on hyvä paikka riivaajille. Aamen. Näin on.

⁵⁹   Jos te haluatte tietää totuudenmukaisesti, jotkut näistä kylmistä ja muodollisista seurakunnista, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman, ovat riivaajille oikeita paikkoja oleksia. Näin on. Paikkoja, jossa sanotaan: ”Tuohan on pelkkää ihmisten kiihottamista. Sielullista. Psykologiaa.”

Hyvä tavaton, kuinka monet noista riivaajista saavat teidät vahingoittamaan itseänne; jotkut niistä ovat yhtä fiksuja ja tyylikkäitä kuin vain voi. Ne ovat oppineita. Älkää yhtään ajatelko, etteivät ole. No, sinä sanot: ”Veli Branham, sinä olet…”

Voi ei, en ole. Minä olen Raamatun mukainen. Kaikki nuo ylipapit ja nuo silloiset juutalaiset, jotka kielsivät Jeesuksen, olivat pitkälle hiottuja raamatuntutkijoita. Halleluja. Nuo samat uskonnolliset riivaajat tulevat ihmisiin tänäänkin. Jotkut yrittävät tehdä pilaa Pyhän Hengen kasteesta tai puhumisesta kielillä…

⁶⁰   Minä en ole mikään väittelijä, metelinnostaja, mutta minä mainitsinkin hänen nimensä tässä eräänä päivänä. Hän kirjoitti kirjasen nimeltä: ”Molottajat – kielilläpuhujat.” Ja minä sanoin, että ”tuo on puhdasta pilkkaa.” Ehdottomasti Pyhän Hengen pilkkaa… Hän koetti sanoa, ettei – ettei kukaan… Hän sanoi: ”Johannes Kastaja sai Pyhän Hengen eikä puhunut kielillä. Ja monet saivat Pyhän Hengen…” ja niin edelleen, eivätkä koskaan sanoneet mitään kielillä – Sakarias yhtenä heistä.

Minä sanoin: ”Se tapahtui ennen kuin Pyhää Henkeä oli vielä edes annettu.” Kyllä vain.

Hän sanoi: ”No, mutta on sanottu, että heillä oli…”

Minä sanoin: ”Siis, eihän siellä sanottu, että he olivat saaneet  Pyhän Hengen kasteen.”

⁶¹   Adamilla oli Pyhä Henki, piilevänä. Näin asia on. Kaikkia profeetoilla – heitä Pyhä Henki kuljetti heitä. Mutta… Johannes sanoi evankeliumissaan, että – että Pyhä Henki ei vielä ollut tullut, sillä Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. Näin on.

Ja minä sanoin… siis hän sanoi: ”He eivät koskaan puhuneet kielillä.”

Minä sanoin: ”Yksi ainoa oli, joka puhui kielillä.”

Hän sanoi: ”Jeesus sai Pyhän Hengen eikä puhunut kielillä.”

⁶²   Minä sanoin: ”Miten niin? Hänhän oli Pyhä Henki.” Aamen. Sanoin: ”Hän puhui kielillä.” Aamen. Sanoin: ”Johannes ei, koska hän ei – hän kuoli ennen kuin Sitä jaettiin, ja Sakarias ja muut, tiettävästi. Mutta Jeesus puhui kielillä, koska Hän oli Pyhä Henki.” Täsmälleen näin.

Kun Hän meni herättämään Jairuksen tytärtä, katsokaa, kuinka Hän seisoo siellä. Kaikki ihmiset sanoivat: ”No niin, sieltä se hihhuli tulee. Kiihkoilija.”

Hän sanoi: ”Tyttö nukkuu, ei hän ole kuollut.”

Ihmiset sanoivat: ”Kuunnelkaas nyt tuota radikaalia.”

⁶³   Ja Hän lähetti kaikki ulos. Ja siellä ulkona oli… Mitä varten Pyhä Henki puhuu? Silloin, kun sinä olet pulassa. Kun seurakunta on pulassa, niin silloin tulee sanoma, joka panee asiat kuntoon.

Kuunnelkaas, ja sitten, kun Jeesus siellä, kun kaikki siellä ulkona pitivät Häntä pilkkanaan ja kaikkea, silloin voima otti Hänet valtaansa. Hän puhui muuta kieltä, ja sanoi hengelliselle maailmalle, ja kutsui tuon kuolleen tytön sielun takaisin puhuen kielillä.

Ja, kun Hän oli ristillä, kun hänen opetuslapsensa olivat hylänneet Hänet, kun Hänen seurakuntansa oli Hänet hylännyt, kun Hänen kansansa oli hylännyt Hänet… Hän riippui ristillä Jumalan ja ihmisten hylkäämänä. Hän kuoli puhuen kielillä. Näin asia on. Veli, älä nimitä sitä molotukseksi(!)

⁶⁴   Hän [kirjoittaja] sanoi näistä helluntailaisista: ”He eivät pidä lainkaan sapattia.” Hän sanoi: ”Naiset leikkaavat tukkansa” – sillä hän oli Pyhityspyhiinvaeltaja. [Pilgrim Holinesslainen] Ja hän sanoi: ”Naiset leikkaavat tukkansa ja pitävät jalokiviä sormissaan.” Minä tiedän sen, ja se on häpeä. [Mutta] pojat, minä tunsin, ettei kaikki sujunut silti oikein; vaan tottahan se on. Asia on näin.

Varmasti, teistä on tulossa yhtä muodollisia ja jumalattomia kuin muutkin. Tämä on täsmälleen totta. Me olemme madaltaneet rimaa. Me emme edes ajattele näitä tämmöisiä asioita. Mutta, veli, kuuntele: on häpeä, että niistä saarnaaminen puhujanpöntöstä on loppunut. Näin on.

Nyt siis, ulkona oltiin näin vain, ja hän teki… Minä sanoin: ”Kyllä, ja voin osoittaa aivan yhtä monen Pilgrim holinesslaisen tekevän ihan samaa.”

Hän sanoi: ”He tekevät työtä sunnuntaisin, tekevät… ajavat nurmikkoa ja niin edelleen.

⁶⁵   Minä sanoin: ”Niin tekevät Pilgrim holinesslaiset, mikäli sinä haluat kysyä eri kysymyksiä, tai siis väitellä eri seurakunnista.” Mutta, minä sanoin: ”Katsohan veli, ensimmäiseksi, sinä et edes tiedä, mikä sapatti on.”

”No”, hän sanoi, ”sehän on sunnuntai.”

Sanoin: ”Onko?”

Hän sanoi: ”Silloin arvatenkin sinä olet seitsemännen päivän adventisti.”

⁶⁶   Minä sanoin: ”En, herra. Mutta sinä et tiedä, mikä sapatti on. Minäpä näytän sinulle mikä se sapatti on.” Sanoin: ”Jesaja 28:18, [Jes. 28:8] hän… profeetta sanoi, että kaikki Herran pöydät tulisivat täyteen oksennusta, niin kuin tänään. Siinä sanotaan: ’Kenellehän minä voin opettaa oppia, kenet minä saan tajuamaan’. Hän sanoi: ’Läksy läksyn päälle; rivi rivin päälle, vähän täältä ja vähän sieltä; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää. Sillä sopertelevin huulin ja vierailla kielillä minä puhun tälle kansalle. Ja tässä on se lepo, josta minä sanoin, että heidän pitäisi kuulla.’”

Minä sanoin: ”Ja sinä kritisoit juuri sitä asiaa, jota sinun mielestäsi me emme pidä.” Halleluja! Näin se on. Sanoin: ”Veli, älä huoli; meidän purjeemme ovat suunnatut kohti Golgataa, ja Pyhä Henki puhaltaa suotaan niihin.” Sanoin: ”Näin se on. Siinä se lepo on; sitä se sapatin pitäminen on,” minä sanoin.

⁶⁷   Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan levon teidän sielullenne.” Ja Jesaja sanoi, että lepo olisi ”sopertavin [änkyttävin] huulin ja vierailla kielillä Hän tulisi puhumaan kansalleen.” Ja tämä on sapatin pitämistä.

No, mitä te siihen sanotte? Mitä sanotte? Milloin se muka muutettiin, tai jotakin muuta? Jeesus osoitti oikeaksi tuon lausuman. Paavali osoitti tuon saman lausuman oikeaksi Hepr. 4. luvussa. Hän sanoi: ”Jumala puhui seitsemännestä päivästä tällä tavalla, ja taas Hän määrää päivän sanomalla Daavidin kautta: ’Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.’”

⁶⁸   Näin on. Pyhään Henkeen sisään pääsemisestä… Hän sanoi: ”Sillä meillä”, joilla on Pyhä Henki, ”on… kun olemme saaneet Kristuksen sydämeemme, me olemme lakanneet omista teoistamme niin kuin Jumalakin teki omistaan ja lepäsi seitsemännen.” Näin se on. Olkaa hyvät. Sitä on todellinen sapatin pitäminen. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Se tapahtuu silloin, kun Pyhä Henki tulee sisään; Jumala antaa sinetin sinun uskostasi.”

Nyt, kaikki nuo asiat ovat… Ehkä tätä miesparkaa [Gerasalaista] oli kritisoitu – kaikkea. Ja Jeesus astui näyttämölle, ja mies oli siellä, viilteli itseään ja vääntelehti ja teki hulluja. Jeesus näki, että hän oli siinä kunnossa; ja heti, kun Jeesus lähti kävelemään häntä kohti, niin mies halusi olla tosi uskonnollinen. Sillä lailla perkele tekee.

⁶⁹   Perkele on niin uskonnollinen kuin vain voi, fiksu, oppinut, huoliteltu, mutta silti ei tiedä Jumalasta yhtään sen enempää kuin kani tietää lumikengistä. Ja siinä hän tulee, kävelee esiin näin, ja kaatuu maahan ja palvoo Jeesusta – siis tämä mielipuoli. No sinä sanoi: ”Olisiko perkele sellainen?” No mutta, Juudashan jopa tuli ja suuteli Häntä, ja petti hänet suudelmalla.

Uskonnollisia henkiä, niitä ne todellakin ovat. Joku sanoi: ”Oho …” Tämä kaveri menee oitis kirjoittamaan ja sanoo: ”Siis, uskonnollisia henkiä – älkää menkö lähellekään noita helluntailaisia.” Hän sanoi: ”Jos sen teette, se henki saa teidät valtaansa – se on perkeleestä.”  Älkää… Näin on.

⁷⁰   Kuunnelkaapa. Hän sanoi: ”Raamattu sanoo…” hän sanoi: ”siellä oli… älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa ne, ja katsokaa ovatko ne Jumalasta.” Ja juuri niinhän Raamattu sanoi. Ja Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Katsokaa, onko tämä totta, koetelkaa se Hengellä. Takuulla.

Ja uskonnolliset henget kautta kaikkien aikakausien ovat olleet kieltäjiä. Perkeleen henki, joka on uskonnollinen, on aina kieltänyt todellisen aidon Hengen. Ja joka kerran, kun Jumalan Henki on tullut, ihmeet ja merkit ovat seuranneet Henkeä.

Ajatelkaa sitä aikaa, jolloin Kain palvoi Jumalaa. Hänellä oli jumalisuuden ulkokuori: hän pystytti alttarin; hän pystytti rukoushuoneen; hän pystytti kaiken, niin uskonnollisesti kuin Aad… Aabelkin. Mutta, katsokaa, tässä on jotakin pientä… Minä olen jo kaukana aiheestani; en aio kuitenkaan pitää siitä kiinni.

⁷¹   Ja siis, katsokaas; Kainin ja Aabelin aikana, huomatkaa, Kain oli yhtä uskonnollinen kuin Aabelkin. Ja pankaa tämä merkille: kun hän palvoi Jumalaa, hän rakensi alttarinsa; hän teki siitä kauniin, niin kuin ison, hienon rukoushuoneen. Ei hän ollut mikään uskosta osaton; hän kumartui maahan ja palvoi. Ja Jumala torjui hänet täysin.

Jos Jumala on oikeudenmukainen [tai: vanhurskas] ja vaatii ainoastaan uskon Häneen; jos Jumala vaatisi vain uskoa, vaatisi vain uhria, vaatisi vain seurakunnan jäsenyyttä, Jumala olisi epäoikeudenmukainen, jos tuomitsisi tuon pojan. Sillä hän ehdottomasti oli Jumalaan uskova; hän tunnusti julkisesti sitä; hän oli Jumalaan uskova.

Hän rakensi rukoushuoneen Herralle; alttarin. Hän toi sinne hedelmiään ja teki siitä kauniin ja uhrasi uhrin ja teki sen, mitä pitikin, ja palvoi Herraa. Veli, eikö sellainen olekin hyvä seurakuntalainen nykyään. Pitääkö paikkansa? Ja Jumala torjui hänet.

⁷²   Mutta, katsokaapa, kun tullaan tänne, Aabeliin, ei tekemisen kautta; hän kietoi viiniköynnöksen pätkän tämän (vanhan) lampaan kaulaan ja veti sen sinne, heitti sen alttarille ja alkoi hakata sen kurkkua, ja tappoi sen. Mistä syystä? Hänellä oli ilmestys. Annetaan tämän nyt imeytyä hetki.

Aabelin ilmestys teki hänestä vanhurskaan. Hänellä oli ilmestys siitä, mitä kaikkivaltias Jumala vaatii, ja hän toi karitsan. Ja ainoastaan sillä tavalla, te voitte koskaan kyetä näkemään jumalallisen parantamisen, Pyhän Hengen kasteen, – ilmestyksen kautta.

Silloin kun tultiin alas sieltä vuorelta… tämä on osoitus siitä. He tulivat pois sieltä vuorelta ja Jeesus sanoi: ”Kenenkä ihmiset sanovat minun olevan?”

No, joku sanoi: ”Sinä olet Elia.”

Toiset sanoivat: ”No mutta, Sinähän olet joku profeetoista.” Aivan, kuten ihmiset nyt yrittävät kiinnittää Elian viittaa johonkuhun ja sen semmoista; kaikkea tämmöistä, tiedättehän. Ihmisillä oli noita samoja henkiä tuohon aikaan; ne elävät todella tänäänkin.

⁷³   ”Joku sanoi, että Sinä olet Elia, ja joku sanoo, että Sinä olet profeetta, joku sanoo Sinun olevan sitä tai tätä tai jotain muuta.”

Hän sanoi: ”Mutta, kenenkä te sanotte minun olevan?”

Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

Hän sanoi: ”Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika sillä ei mikään seminaari ole sitä sinulle paljastanut. Eivät to – teologit ole sitä sinulle paljastaneet. Ei liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaassa. Ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit voita sitä.”

Mistä siinä oli kyse? Jumalan ilmestyksestä. Olkaa hyvät. …Jumala paljastaa totuuden synnintekijälle Hengessä. ”Tälle kalliolle” – hengelliselle ilmestykselle Jumalasta – ”minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit voita sitä.” Niinpä te voitte kyllä taistella hihhuleita vastaan, joksi te heitä nimitätte, miten haluatte; Jumalan seurakunta tulee voittamaan aivan – etenemään aivan aikojen loppuun asti. Kyllä vain.

⁷⁴   Ihmisillä on aina ollut parantumista ja ihmeitä ja merkkejä; Jumala on tehnyt niitä kautta aikojen. Kun te katselette taaksepäin, mitä fariseukset tekivät – hehän taistelivat sitä vastaan. Ja te näette, mihin he menivät. Älkää menkö tuohon samaan ryhmään, parempi kun tulette tänne. Tehän näette, mihin us… Voi, siellä oli oppineita; siellä oli hyviä paimenia. Siellä oli fiksuja miehiä, sivistyneistöä, kaikkea. Silloin oli kaikkea, mitä ihmiset tarvitsivat, tiedettä, enemmän kuin mitä meillä on tänään. Ihmisen piti olla todella pyhä. Hänen oli synnyttävä tiettyyn heimoon tai hän ei voinut edes olla paimenena. Silloin oli kaikkea ja silti, kun he tulivat paikalle, Jeesus sanoi: ”Teissä on perkele.” Hän sanoi: ”Te olette isästänne perkeleestä.” Pitääkö tämä paikkansa? Kyllä vain, sliipattuja oppineita… Niinpä, siis, uskonnollisia henkiä sen sijaan, että olisi tehty – että viilleltäisiin ihmistä ja tehtäisiin hänestä mielipuoli, hän [perkele] voi olla myös viisas oppinut.

Katsokaapa perkelettä, kun hän kohtasi Jeesuksen. Hän sanoi: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.”

Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu: ’ihminen ei elä ainoastaan leivästä.’”

⁷⁵   Hänet vietiin sinne ylös ja sanottiin: ”Ai, Hän haluaa esittää minulle oppinutta, höh. Minäpä näytän hänelle myös minun oppiarvoni.” Niinpä hän vei Hänet temppelin harjalle ja sanoi: ”On kirjoitettu: ’Hän antaa sinusta käskyn enkeleilleen sinusta, ettet sinä koskaan loukkaisi jalkaasi kiveen, he kantavat Sinua käsillänsä.’”

Jeesus sanoi: ”On myös kirjoitettu.” Aamen. Kyllä vain.

No niin, olkaa hyvät. Näettekö, miten viisas ja oppinut perkele on? Uskonnollinen henki, kyllä, mutta tässä on teille ainoa tapa, jolla te voitte tuntea sen. Se on se ainoa tapa…  Kun Bileam tuli kiroamaan Israelia, kun hän uhrasi, hän rakensi seitsemän alttaria. Juuri sitä siellä hihhuleillakin oli, israelilaisilla. He olivat hihhuleita.

⁷⁶   Sanot: ”Tahdotko sinä siis sanoa, että nuo israelilaiset olivat hihhuleita?” Samaa ihmisillä on nykyään. Se on se sama Aabelin Henki kuin silloin, joka on tullut nyt esiin. Sama Kainin henki, aivan sama. Katsokaapa. Kun ne ilmestyvät tänne, niitä kutsutaan hihhuleiksi.

No, kun ihmiset… Jumala teki ihmeen ja avasi Punaisen meren ja antoi ihmisten mennä, Mooses lauloi Hengessä. Ja Miriam otti tamburiinin ja juoksenteli rantatörmällä ja tanssi ja Israelin tyttäret seurasivat häntä ja tanssivat Hengessä. Jos he eivät olleet hihhulilauma, minä en ole koskaan sellaista sitten nähnytkään. Näin on.

Minä haluaisin vähän rohkaista teitä: he myös olivat yhteiskristillisiä. Kyllä olivat. He olivat yhteiskristillisiä. Aamen. He olivat yhteiskristillisiä, koska he eivät edes vielä olleet kansakunta. Siis, tässä seisoo heidän veljensä, yhtä fundamentaalinen kuin hekin.

⁷⁷   Poika… Lootin tytär synnytti lapsia – jotka olivat – Mooabin lapsia, jotka saivat niitä mooabilaisia siellä.  Siitä he saivat alkunsa. Heillä oli eräs saarnaaja siellä, profeetta, oppinut, Baalak. Ja hän tuli paikalle ja Herra yritti selittää hänelle kielillä, mikä oli oikein. Hänen piti antaa se muulin kautta näyttääkseen, että hänen oppinsa oli väärä, mutta hän meni sinne siitä huolimatta.

Ja siinä sitä tullaan, joka tapauksessa. Ja niin hän vain jatkoi eteenpäin ja käveli sen yli. Ja kun, hän pääsi perille, ja hänelle sanottiin: ”Kuuntele nyt: Jehova edellyttää seitsemää alttaria.” Ja niinpä hän meni ja pystytti seitsemän alttaria. Hän sanoi: ”Siis, katsotaanpa, Hän tulee saamaan seitsemän puhdasta uhria, seitsemän härkää.”

⁷⁸   Siis, hän sanoi: ”Haluan seitsemän pässiä, koska Hän tulee lähettämään Poikansa, Kristus Jeesuksen jonakin päivänä; näiden seitsemän pässin tulee puhua Hänestä. Ja niinpä hän asetti ne seitsemän pässiä paikalleen, täsmälleen samalla tavalla kuin nuo hihhulitkin uhrasivat. Näettekö? Siellä… Hän sanoi: ”No, eiväthän he ole edes mikään kirkkokunta. Katsokaa nyt heitä. No mehän olemme sentään kansakunta. Nuo eivät ole kansakunta; he ovat vain kelt – teltta-asukkeja. Siis, katsokaa nyt niitä”,

ja sanoivat: ”Katsokaapa nyt miten likaisia ja ilkeitä; katsokaa miten alhaisia he ovatkaan.” Mutta Bileam ei kyennyt näkemään Tulipatsasta, joka oli heidän yläpuolellaan. Se oli salattu häneltä. Hän ei sitä nähnyt. Oi, halleluja! Te kutsutte minua kuitenkin hihhuliksi; minähän olen sellainen.

⁷⁹   Parantamiskokouksiako? Varmasti he pitivät. Mooses nosti pronssikäärmeen [vaski-] jokainen sairas meni ja katsoi sitä ja parani. Pitääkö tämä paikkansa? Heillä oli kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Ja se juuri teki heistä sitä, mitä he olivat. Sillä Jumala osoitti olevansa heidän kanssaan – ihmeillä ja merkeillä, jotka seurasivat heitä.

Bileam sanoi: ”Minäpä menen sinne ja kiroan heidät.” Niinpä, pohjimmiltaan, hän oli juuri niin fundamentaalinen kuin muutkin. Ja niinpä hän uhrasi tuon suuren uhrinsa, ja hän toi kaikki teologian tohtorit joka puolelta. Ja he seisoivat siinä ympärillä, maan ruhtinaat; ja kytevien uhrien ympärillä seisten he sanoivat: ”Suuri Jehova, tule alas. Sinähän tiedät, millaista kansaa me olemme; me olemme oppineita; me olemme huomattava kansakunta ja me olemme merkittävä kansa. Meillä on suuria seurakuntia; meillä on täällä suuria asioita: ja nuo ovat vain roskajoukko, jotka ovat tulleet tuonne; yksinkertaisesti, kiroa Sinä heidät, Herra. Älä anna tuon opin levitä tänne kaupunkiin. Meillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä” – ja sitä rataa. ”Pysäytä se, suuri Jehova.” He sanoivat: ”Nyt, profeetta, astu esiin ja profetoi.”

Bileam sanoi: ”Hetkinen vain. Sen minä teen.” Ja niin hän lähti.

⁸⁰   Jumala kohtasi hänet siellä ja sanoi: ”Tulisitko tänne ja katso tätä pientä [kansan]osaa. Hän osoitti sinulle tuota pahinta osaa siitä. Palaa takaisin, ja puhu, mutta älä sano mitään muuta kuin se, mitä minä sinun suuhusi panen.”

Hän sanoi: ”Kyllä, Herra.” Hän riensi takaisin sinne, ja kun hän pääsi perille, hän sanoi: ”Ole siunattu, sinä Israel. Siunattuja sen teltat. Miten vanhurskaita ne ovatkaan.” Hän sanoi: ”Minä olen havainnut sinut vuoren huipulta enkä ole nähnyt sinussa mitään väärää.” Halleluja. Siinä se oli. Mielipuolten porukka, niin kuin heitä nimitetään – hihhuliporukka.

No mikä ero siinä sitten oli? Pohjimmiltaan sanottuna, tuo joukko siellä vuorenrinteellä, oli yhtä fundamentaalinen kuin ne siellä laaksossa. Mutta erona oli se, että Jumala osoitti olevansa heidän kanssaan heitä seuraavilla ihmeillä ja merkeillä.

Ja Paavali sanoi: ”Viimeisinä päivinä, ihmiset tulevat olemaan häikäilemättömiä, pöyhkeitä, nautinnonhaluisia; heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman; sellaisia karta.”

⁸¹   Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä, he nostavat käsin käärmeitä tai juovat kuolettavaa eikä se vahingoita heitä. He panevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.”

Oi veljeni, sisareni, rohkaiskaa mielenne; suoristakaa selkänne. Me lähestymme jotakin. Te kuulette sateen kohinan. Piakkoin, verhot tullaan vetämään syrjään taivaasta, ja Jumala vuodattaa Henkensä ilman määrää sen ihmisryhmän päälle, joka on taistellut voittaakseen palkinnon ja purjehtinut läpi veristen merien. Ja minä kokous meillä tuleekaan olemaan. Kyllä vain.

⁸²   Noista uskonnollisista hengistä; ja sitten yritetään sanoa, että me olemme riivaajia. Jumala sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; noilla on TT:nsä.” Voitteko kuvitella, että Raamatussa lukisi niin? He tulevat seminaareista. Heillä tulee olemaan ylen määrin uskonnollisia tapoja; he kävelevät rukoushuoneelleen hännystakeissaan ja sanovat niin kauniisti: ’Aamen.’” He harjoittelevat kaikkia näitä: ”He lausuvat kaksi ’terve Mariaa’ tai tekevät sitä tai tätä.” Sellaista ei ikinä ole ollut olemassakaan. ”He rakentavat suurenmoisia pyhäkköjä. He kiillottavat alttareita; ja heillä on tohtoreita oppiarvoineen, jotka puhuvat oikein korrektia, ylevää englantia ja käyttävät mitä ylevimpiä sanoja. Ja heillä on kauniita niitä ja kauniita näitä.” Niin maailma puhuu nykypäivänä.

Mutta, Raamattu sanoo… Jeesus itse sanoi: ”Nämä merkit seuraavat -v-a-t niitä, jotka uskovat, maailman loppuun asti. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia.” Halleluja. Sitä on evankeliumin seurakunta. Ja sitä on pidetty pilkkana. Sitä on osoiteltu sormella, nimitelty hävyttömästi. Mutta on sanottu: ”Älä pelkää, minä tulen olemaan kanssanne maailman loppuun asti: Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

⁸³   Ja kun eletään aikana, kun atomipommeja pyörii joka puolella ja kaikkea muutakin. Halleluja! Olen iloinen tänään, kun minut on sinetöity täältä pois, Jumalan valtakuntaan Pyhällä Hengellä, ihmeiden ja merkkien ja Jumalan vahvistuksen kera siitä, että meillä on koti tuossa Kalliossa, näettekö?  Aamen.

Sitten se nimittely… Ihmiset nimittävät sitä riivaajiksi, koska he eivät tiedä, mitä riivaajat ovat. Niin fariseuksetkin muuttivat mielensä ja nimittivät Jeesusta riivaajaksi, koska Hän ajoi ulos riivaajia ja paransi sairaita. Jeesus sanoi, että ”te pilkkaatte, koska sanoitte: ’ Hänessä on riivaaja.’” Kun Hän oli parantamassa sairaita, Hän sanoi: ”Miten Saatana voi ajaa ulos saatanan? Jos saatana ajaa ulos saatanan, hänen valtakuntansa on riitautunut.”

⁸⁴   Hän sanoi: ”Jos minä ajan ulos saatanan, me tiedämme, että se tapahtuu Jumalan sormella.” Jumalan sormi. Miten pieni perkele onkaan silloin. Pelkästään Hänen sormensa. Hän ottaa vain sormensa ja näpsäyttää sen pois. Siinä kaikki, mitä Jumalan tarvitsee tehdä. Näin on.

Hän sanoi: ”Minä ajan ulos riivaajia Jumalan sormella.” Voi tavaton, ota Hänen sormensa ja sano: ”Ulos, saatana.” Se siitä. Siinä kaikki. Aamen. Aja ulos Jumalan sormella. Oi että, vain Jumalan sormi… Mutta vain sitä se merkitsee Jumalalle, ottaa vain sormensa ja pudottaa perkeleen pelistä. Niin helppoa se on.

⁸⁵   Mutta huomatkaa, silloin kun Hän lähti kadonneen lampaan perään; kyse ei ollut Hänen sormestaan; Hän lähtee ja etsii sen ja asettaa sen hartioilleen. Halleluja. Miten paljon Hän välittääkään kadonneesta lampaasta, yksi, joka on eksynyt näihin muodollisiin jumalattomiin paikkoihin sinne autiomaahan ja erämaahan. Hän menee ja hakee sen, panee hartioilleen, täyttää hänet Pyhällä Hengellä, ja lähettää sen takaisin lammastarhaan.

Mutta perkele ei merkitse Jeesukselle mitään; Hän vain potkaisee sen pois sormellaan, ja jatkaa eteenpäin. Mutta se kadonnut lammas – Hän etsii sen ja asettaa sen harteilleen ja pitää sitä jaloista tällä tavalla. Ja ihmisen kaikkein voimakkain osa on hänen hartioissaan. Senhän te tiedätte. Hän asettaa sen kaulansa ympäri ja poikittain hartioittensa päälle ja, tässä Hän tulee kantaen sitä läpi erämaiden.

⁸⁶   Veli, pikkuinen karitsa makaa siinä, katselee ympäriinsä ja sanoo: ”Ha-ha-ha-ha-ha.” Voin kuvitella kuinka tuo pikku karitsa laulaa:

Ihmeellinen armo, miten suloinen on tuo ääni,
joka pelasti minunlaiseni poloisen!
Olin kerran kadotettu, mutta minut löydettiin;
olin sokea, mutta nyt minä näen.

Se makaa poikittain Mestarin harteilla, ja matkaa oikopäätä lammastarhalle… Voi, silloin se voi laulaa ”Armo suuri ihmeinen” eikö voikin? Näin on. Kyllä vain, Mestari kantaa sen takaisin harteillaan.

⁸⁷   Nyt, me huomaamme sitten, että tämä meidän henkilömme, että hänessä, hän oli uskonnollinen riivaaja, täsmälleen. Sillä hän ryntäsi sinne ja lankesi maahan ja osoitti kunnioitusta Jeesukselle. Nyt sinä sanot: ”Jos minä osoitan kunnioitusta Jeesukselle, kaikki on kunnossa.” Odotahan hetkinen. Tämä riivaaja palvoi Jeesusta, varmasti palvoi, ja tunnusti Hänet julkisesti ja sanoi: ”Minä tiedän, kuka Sinä olet. Minä todistan Sinusta, että Sinä olet Jumalan Poika, korkeimman Jumalan Poika.

Ja kuunnelkaapa, hän antoi Hänelle käskyn. Hän sanoi: ”Minä vannotan sinua”, perkele siis. Tarkkailkaapa joitakin näistä kavereista, jotka haluavat puhua jumalallisesta parantamisesta. He sanovat: ”Oi, minä tunnen nämä asiat, elävän Jumalan kautta.” näettekö? ”Minä vannotan Sinua elävän Jumalan kautta, ettet Sinä piinaisi minua.” Siinä se, olkaa hyvä.

⁸⁸   Jeesus sanoi hänelle: ”Tule ulos hänestä – juuri niin, sinä saastainen henki.” Siis katsokaapa, perkele oli tarjonnut hänelle kunnon kotiseurakunnan, niinpä hän ei halunnut lähteä siitä maasta mihinkään. Se oli oiva olinpaikka. Hän maleksi mielellään niillä kulmilla. Hän oli kotiutunut oikein hyvin sinne. Niinpä ei halunnut lähteä siitä paikasta.

Ja sillä tavalla asiat riivaajien kanssa menevät: aina, kun ne pääsevät asettumaan taloksi johonkin ihmisjoukkoon, ne eivät halua lähteä pois. Näin on. Voi, miten itsepäisiä ne ovatkaan, ja sanovat: ”Siis, minä en sellaiseen, kuin jumalallinen parantaminen, usko. Minä en sen kaltaisiin juttuihin usko.” Eivät takuulla; perkele saa teidät tekemään niin.

⁸⁹   Ehei, hän ei halunnut lähteä. Hän sanoi: ”No”, hän sanoi – hän ei halunnut lähteä, hän sanoi…

Ja sitten Jeesus sanoi: ”Tule ulos hänestä.”

⁹⁰   No, hän sanoi: ”Jaa, jos minun on tultava ulos, anna minun mennä tuonne tuohon sikalaumaan.” No voi, ja niin ne menivät sinne ja pääsivät sikalaumaan. Ja katsokaapa, yhdessä miehessä oli 2000 riivaajaa. Ajatelkaapa sitä – 2000 riivaajaa yhdessä miehessä.

Ja siat juoksivat alas tuolta mäeltä. Niillä oli paremmat aistit kuin monilla ihmisistä. Kun ihminen tulee täyteen riivaajia, hän menee seurakuntaan ja sanoo: ”No mutta, minä tiedän, mistä tässä kaikessa on kyse.” Mutta sialla oli sen verran kunnioitusta, että se upottautui ja tukehdutti itsensä meressä, hukuttautui. Sika syöksyi alas ja ryntäsi mereen ja tukehdutti itsensä – juuri niin, päästäkseen pois Herran tieltä. [väistääkseen –]

⁹¹   Sika ei halunnut olla tiellä. Monet ihmiset haluavat seistä Herran tiellä. Ja tiedättekö mitä? Nuo riivaajat, kun ne tekevät niin, ne haluavat jäädä sille seudulle. Ja nuo ihmiset, kun he lähtevät ulos… Katsokaa ihmisiä, kun he lähtevä liikkeelle, kun siitä puhuttiin ympäriinsä, että se mies oli täysissä järjissään; voi, Raamattu sanoo, että hän oli täysissä järjissään.

Kuulkaapa; kun te saatte Pyhä Hengen kasteen ja Kristuksen itseesi, sinä tulet täysijärkiseksi. Hän oli niin täysijärkinen, että kykeni osoittamaan kunnioitusta. Katsokaapa, missä hän sitten oli. Hän istui Jeesuksen jalkojen juuressa. Halleluja. Mikä ihana paikka istua, vaatteet päällä – vaatetettuna, täysijärkisenä, ja istuu Jeesuksen jalkojen juuressa palvomassa. Halleluja; koska Hän oli ajanut nuo riivaajat ulos.

⁹²   Hän sanoi: ”Siis, sen mitä minä olen tehnyt, te voitte tehdä myös.” Mikä sääli, ettei seurakunta ota omaa paikkaansa Kristuksessa Jeesuksessa. Kyllä vain. Ja sitten kaikki seurakunnan jäsenet tulevat sinne. Ja ilmestyvät paikalle ja kysyvät: ”Missäs ne meidän sikamme ovat?” No, niillä oli sen verran kunnioitusta, että ne hukuttivat itsensä.

Ja ihmiset sanoivat: ”Lähde meidän maastamme. Jos se tulee maksamaan meille jotakin, me emme kaipaa tänne sellaista herätystä, se tulee maksamaan meille niin paljon.”

Kun minä pääsen kirkkauteen, minä haluan nähdä, kuinka paljon… mikä merkitys hänen todistuksellaan oli tuolle siankasvatukselle – kun pääsen kirkkauteen. Kuvittelisin, että hän sai nuo siankasvattajat täysin tolaltaan – kyllä vain, kun hän palasi sinne. Ja siinä hän sitten oli – täysissä järjissä. Ja tuon seudun ihmiset tunsivat olonsa kotoisammaksi sikojen ja riivaajien kanssa, kuin ihanan Jeesuksen kanssa. He saivat Hänet jättämään sen seudun. He tunsivat olonsa kotoisammaksi, he tunsivat noiden riivaajien ja sikojen kanssa, että heitä ympäröi rauha.

⁹³   Ja tiedättekö, että tänään on samoin. Jos ihminen ajattelee, että hänen pitäisi saada itseensä niin paljon uskontoa, että hän alkaa huutaa, tai jotakin muuta, tai että hänen on annettava pikkuisen rahaa seurakunnalle, tai jotakin muuta sellaista pientä, tai että hän ehkä rupeaa tunnustamaan uskonsa ja nousee seisomaan ja alkaa ylistää Jumalaa, tai puhuu kielillä, – niin hänestä on parempi, ettei ole koskaan kuullutkaan uskonnosta.

Ihmiset tuntevat olonsa kotoisammaksi perkeleen ja rahojensa kanssa, kuin ihanan Jeesus Kristuksen kanssa, ja Pyhän Hengen kasteen ja sitä seuraavien ihmeiden ja merkkien kanssa. Aamen. Fiuh! [Veli Branham viheltää.] Oi, nyt tuntuu uskonnolliselta. Kyllä vain. Oi halleluja! Olen niin iloinen, kun pääsin tästä asiasta eroon. Kunnia Jumalalle. Antakaa minulle Kristus. Aamen.

Vaatettakaa minut täydellä järjellä, että palvoisin Häntä. Palvoisin Häntä – miten? Hengessä; totuudessa. Aamen. Herra, jos minä joudun kävelemään suoraa päätä, seisomaan ja puhumaan Yhdysvaltojen presidentille, ja Hän [Herra] tulee minun päälleni ja minä huudahdan: ”Halleluja.” Se ei häiritsisi minua, ei varmasti.

⁹⁴   Kerran minä seisoin täällä Garyssa, Indianassa, jokin aika sitten. Siellä oli yksi noista isoista tehtaista, jossa tehdään terästä. Ja minua kierrätettiin katsomassa sitä. Ja yksi kaveri sanoi: ”Nyt”, hän sanoi: ”herra Branham, minä näytän teille, miten tämä tehdään”, hän sanoi. Hän vei minut erääseen suureen paikkaan siellä. Siellä näkyi semmoinen jonkinlainen tarkkailupiste. Ja minä… Pikku pilli vihelsi ja kaikki lopettivat työnteon.

Ja sitten otettiin pieni luuta ja lakaistiin, näin, käytävän keskelle. Minä kysyin: ”Mitä varten noin tehdään?”

⁹⁵   Hän sanoi: ”Minä näytän sinulle hetken päästä.” Ja hän lakaisi kaikki metallilastut käytävälle. Ja sitten toinen pieni pilli vihelsi, ja kaikki lähtivät. Hän painoi pientä nappulaa ja suuri magneetti tuli, jyr, jyr, jyr, jyr, jyr, se tuli alas tällä tavalla ja lakaisi koko radan. Ja kun, se meni näin pitkin käytävää, kaikki metallilastut, melkein – pomppivat heti tuota magneettia päin, ja sitten se meni pois ja mies demagnetoi sen, ne tipahtivat siihen kupuun sulatettavaksi uudelleen.

Hän sanoi: ”No, mitäs pidit?”

Sanoin: ”Halleluja. Halleluja.”

Hän sanoi: ”Mikä nyt?”

”Voi,” sanoin, ”tulin juuri ajatelleeksi jotakin.”

Hän sanoi: ”No niinpä taisit.”

Sanoin: ”Minä sain ajatuksen.”

Hän sanoi: ”Mistä sinä oikein puhut?”

⁹⁶   Sanoin: ”Minä ajattelin tuota isoa Magneettia, joka istuu tuolla kirkkaudessa. Halleluja. Jonakin päivänä.” Minä ajattelin: ”Minä saatan melkein kuulla, kun Hän tulee nyt. Ja Hän on tuleva tänne alas, ja tämä vanha heiveröinen ruumis – Hän tulee poimimaan sen ylös ja vie sen tuolle puolen ja sulattaa sen uudelleen.” Halleluja. Kyllä vain.

Ja minä sanoin: ”Haluan kysyä sinulta, herra jotakin”, sanoin: ” Mikseivät nuo kaikki lastut lähteneet?”

Hän sanoi: ”Jotkut niistä ovat alumiinia. Magneetti ei pysty magnetoimaan niitä.”

Sanoin: ”Halleluja, miksei tuo teräksenkappale, joka makaa tuolla, mennyt?”, minä sanoin.

Hän sanoi: ”Katsos, kun se on pultattu lattiaan.”

Minä sanoin: ”Halleluja.” Näin asia on.

⁹⁷   Veli, minä riuhtaisen riemumielin irti jokaisen kahleen, kaiken maineen ja kaiken mitä meillä vain on. Kadottakaa itsenne Kristukseen Jeesukseen; syntykää uudesti, täyttykää Pyhällä Hengellä, magnetoitukaa Hänen voimastaan, halleluja, niin, että kun Hän tulee, minä lähden Hänen mukaansa.

Minä haluan sanoa, kuten Paavali sanoi: ”Minä tunnen Hänet, Hänen ylösnousemusvoimassaan, että kun Hän kutsuu kuolleista, minä tulen esiin heidän joukossaan. Jätän nämä asiat taakseni, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa Kristuksessa”, jätän maailman taakseni, jätän ihmisten teologiat taakseni. Minä näen Kristuksen, ja vain Hänet. Aamen. Minä katson suoraan Golgatalle ja vain jatkan patikoimista.

Jos sanot: ”Hei, tiedätkö sinä, että Billy Branham on hihhuli?”, minä en edes kuule sitä. vain jatkan patikointia. Niin se on. Minä painan päälle kohti korkean kutsumuksen päämäärää tuonpuoleisessa. Jos sanot: ”Tiedättekö, tuo heppu on meedio?”, se ei häiritse minua tippaakaan. Minä vain jatkan kulkua.

”Minä tunnen Hänet, johon minä uskon. Ja olen varma siitä, että Hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu Hänen tulemisensa päivään asti.” Halleluja. Minä vain jatkan kulkua.

⁹⁸   Kyllä, nuo vanhat kaverit siellä, tunsivat olevansa enemmän kotona noiden sikojen kanssa, kurarapakoiden keskellä, riivaajia ympärillään ja kaikkea sellaista. He tunsivat olonsa mukavammaksi, kuin silloin, kun Jeesus oli läsnä.

No, sinä käyt suuressa muodollisessa seurakunnassa nykyään, ja päästäpä pari kolme ihmistä sisään ja he ylistävät Jumalaa ja huutavat ja jatkavat sitä noin vain, ja ehkä joltakin tulee sanoma kielillä tai joku parantuu Jumalan voimasta, tai Jumala antaa näyn, niin johan ihmiset jähmettyvät kuoliaiksi. ”Ooh, en –minä en mitään tällaista halua tänne.” Näettekö? Parempi kotona riivaajien kanssa – näin on – kuin että ihana Jeesus on lähellä.

Jos sinä saarnaat heille noin, he istuvat kuin syylä etikkaliemessä, niin happamena ja kylmänä kuin ikinä vain voi. Ei kukaan sano: ”Aamen”, eikä mitään; istutaan vain ja jähmetytään. Voi tavaton. ”Lopettaisipa hän jo, hänhän on ollut nyt tuolla jo 15 minuuttia. Ah, koskahan hän lopettaa?”

⁹⁹   Voi, tavaton, teidän ruokkimisohjeenne eivät ole kohdallaan. Näin on. Veli, minä haluan, että ihmiset kääntyvät ja pitävät suuret gastronomiset juhlat, ettekö tekin? Aamen. Ottakaa Jumalan koko Sana.

Enkeli antoi Johannekselle Raamatun ja sanoi: ”Syö se.” Johannes sanoi, että sitä syödessään se oli kitkerää, mutta jälkeenpäin, kun se tuli mahaan, se oli makeaa. Halleluja. Sanokaapa, mitä kello on? Minä olen ylittänyt aikani, enkö olekin? Halleluja. Selvä.

Minä näen Leegion sen jälkeen, kun hänestä tuli täysijärkinen. Hän parani. Minä näen, kun hän vilkuttaa Jeesukselle lähtiäisiksi, ne riivaajat, nuo ihmiset tulivat paikalle ja sanoivat: Me emme halua sinua näille seuduille; me haluamme sikoja. Me emme halua sen kaltaisia herätyksiä kuin se oli, se oli aivan hölynpölyä; jumalallinen parantaminen – me tiedämme, että ihmeiden aika on ohi. Tuo mies oli vain pois tolaltaan. Nyt lähde maaperältämme. Me emme halua tuollaisen hihhulijutun alkavan täällä.”

¹⁰⁰   Eikä Jeesus jääkään – älkää huoliko. Kun Hän ei ole tervetullut, Hän ei jää. Hän vain käänsi päänsä ja käveli suoraan oikopäätä veneeseen eikä sanonut heille sanaakaan. Oli… Vanha Leegio sanoo: ”Halleluja, kiitos Herralle. Oi, Jeesus, anna minun tulla kanssasi. Oi, minä haluan tulla mukaasi. En välitä siitä, mitä tämä höpöporukka sanoo, en välitä. Olen jättänyt kaikki kahleet taakseni; anna minun seurata Sinua. Olen löytänyt nyt jotakin. Anna minun tulla mukaasi.”

Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: ”Mene nyt kertomaan vanhemmillesi, mitä sinulle tapahtui, mene ja todista siitä.” Voi!

Minä olen kyllä utelias tietämään, mitähän hän mahtoi sanoa noille sikafarmareille, päästyään takaisin. Hän jatkoi vilkuttamista niin kauan kuin hän näki tuon veneen, niin että se katosi näkyvistä. ”Jonakin päivänä me vielä tapaamme”, hän sanoi.

¹⁰¹   Saatan nähdä hänet kävelemässä kadulla. Jotkut ihmiset sanovat: ”Siis, kukahan tuo vanha kaveri on, joka menee tuolla?

Hän sanoo: ”Kunnia, halleluja!”

Ihmiset sanovat: ”Heppu on yhä hullu.  Siellä se menee.”

Hän kulkee katua: ”Oi, halleluja, kiitos Herralle.”

No, ihmiset sanovat: ”Yksi juttu tässä kyllä on: hänellä on vaatteet päällä. Jotakin hänelle varmaankin on tapahtunut.”

¹⁰²   Minä saatan nähdä hänet menossa, ja tässä tulee se tarina. Näen, miten hän katselee ympärilleen. Siis, vuokraisäntä oli heittänyt hänen vaimonsa ulos. Siellä ei ollut… Pikkuraukka, hän rukoili aina, ehkä, miehen puolesta, että hän paranisi. Palattuaan, hänen pienet lapsensa – kun he näkivät hänen tulevan, he juoksivat piiloon ja kaikkea. Hänen pikku vaimoparkansa oli täytynyt lähteä pois tieltä, koska hän oli paha. Hän tuli sisään ja repi paikan palasiksi.

Sillä tavalla juoppo toimii, tai riivattu: saa näitä raivokohtauksia ja potkii kaiken pitkin taloa. Teidän pitäisi hävetä itseänne, että edes kuulutte seurakuntaan ja ehkä diakoneihin. Veli, minä haluaisin, että minulla olisi tänä iltana vähän isompi kuulijakunta heitä. Näin on. Niin, kuulua diakonikuntaan ja käyttäytyä sillä lailla.

Ja tässä sisään tulee… Vaikka hän tulee, livahtaa paikalle, talo on suljettu. Missä vaimo on? Hän lähtee ulos ja kysyy kadulla joltakulta ja hänelle sanotaan: ”Naisen piti muuttaa tuonne kujalle.”

¹⁰³   Minä saatan nähdä hänet menossa sinne säilykepurkkikasojen ja semmoisen tavaran keskelle, ja katselee ympäriinsä ja pieni hökkeli – pelkkiä risuja kasattu yhteen, ja siellä nainen on, takapihalla, ja hankaamassa pyykkejä pyykkilaudan ääressä, ehkä hän otti pyykkiä vastaan naapureilta. Pienet lapset huhuilevat: ”Mami, mami, tuolta hän tulee, tuolta hän tulee.” Ja he lähtevät juoksemaan niin kovaa kuin pystyvät.

Kuulen miehen sanovan: ”Odota vähän, kultaseni!”

Hänen vaimonsa sanoo: ”Voi, voi, voi.”

Ja mies sanoo: ”Odotahan rakkaani, älä juokse. Jotakin on tapahtunut. Aamen.

¹⁰⁴   Saatan nähdä, kuinka hän kävelee siihen ja katsoo rakkaan pikkuvaimonsa koltun repaleista hihaa. Katsokaa kuinka hänen pienet lapsiparkansa seisovat, hän kietoo käsivartensa heidän ympärilleen. Ja minä voin kuulla yhden pikkupojista sanovan viereiselle pikkutytölle – hän sanoo: ”Mitä iskälle on tapahtunut? Äiti, äiti, mitä iskälle on tapahtunut?” hän sanoo.

Näen kuinka kyyneleet valuvat pitkin miehen poskia. Hän kietoo käsivartensa äidin ympärille ja pienten lasten ympärille, nosta heidät ylös ja sanoo: ”Odottakaas hetki. Minä kerron teille, mitä isälle tapahtui. Isä joutui tekemisiin Jeesuksen kanssa. Siitä on kyse. Isä löysi Jeesuksen.”

Ja se, mitä se teki Leegiolle silloin, se tekee sen molemmille, isälle ja äidille tänään. Kun sinä löydät Jeesuksen, et enää koskaan tule olemaan sama. Leegio ei enää koskaan ollut sama. Ei yksikään ihminen tule olemaan sama sen jälkeen, kun on kerran löytänyt Jeesuksen. Rukoilisimmeko.

¹⁰⁵   Isä, Jeesuksen nimessä, jos täällä on yksikin kadotettu tänä iltapäivänä, tai yksikin sairas, joka ei vielä koskaan ole ollut yhteydessä Sinun suurenmoisen, parantavan voimasi kanssa, tai pelastavan armosi, voikoon tämä hetki olla juuri se, jolloin he pääsevät tekemisiin Sinun kanssasi, meidän taivaallinen Isämme, jota me edustamme… Ja me rukoilemme, että Herra Jeesus levittäisi käsivartensa ja siunaisi jokaista täällä Sinun kunniaksesi.

Ja, Herra, minä rukoilen, että tänä iltana tänne tulisi suuri Hengen vuodatus. niin että suuria ihmeitä ja merkkejä tehtäisiin. Kuule palvelijasi rukous, kun me pyydämme Jeesuksen nimessä. Aamen.

Nyt, minä luovutan kokouksen veli Mattson Bozelle. Ja hyvä Herra siunatkoon teitä jokaista ja pitäköön teidät terveinä ja onnellisina. Ja nähdään tänä iltana.

Istukaa vielä hetki kunnes, veli Boze… Jumala sinua siunatkoon.