52-0718 HÄNEN RUKOUKSENSA MINÄ KUULEN
(For Him Will I Accept)
Hammond, Indiana, USA, 18.7.1952
1 Onpa ilta; mitä tahansa voi tapahtua kaikkialla. Kun seisoin tuolla ulkona, kun kuulin tuon ihanan kertosäkeen: ”Ole tervehditty Jeesuksen nimen voima.” [All Hail The Power of Jesus’ Name], istuessani siellä, minusta tuntui kuin ylöstempaus tulisi tuossa paikassa, kun minä olin–minä istuin tuolla pikku telttavuoteella. Tuntui kuin jokin olisi nostanut minut ylös. Se…
”Ole tervehditty Jeesuksen nimen voima.” Eddie Perronet, kun hän kirjoitti tuon laulun, ja monet runoilijat, millaista olikaan… Hän kävi sisällä ja näki isänsä siellä leyhyttelemässä…? … edestakaisin, ja yritti viilentää lapsensa oloa, joka makasi siinä rampana, ja kouristeli.
Ja minä ajattelin: ”Jumala, mitä minä voin tehdä? Mitä minä voin tehdä? Voiko tälle mitään?”
Mikä hetki. [Nauhassa on tyhjä kohta.] …kokoontunut. Millainen hetki, kun Jumala saattoi tulla ja tehdä mitä tahansa keskellämme.
2 Minä haluaisin pyytää nyt, kertoisitko, kuinka moni, jolla raportoitiin eilisiltana olevan varmasti jokin sairaus… Veli Bosworth, tekisitkö selkoa, mitä eilisiltana tapahtui? Ja se piti jättää tuohon kirjatelineelle. Antaisiko joku minulle sen raportin nyt saman tien. Saisitko sinä sen minulle, veli Bosworth? Tuolta kirjatelineeltä; kirjapöydältä, se raportti… Joku teistä ovimiehistä, jos joku heistä toisi sen raportin kirjatelineeltä, ja saisin selvän, kuinka monen kerrotaan tänä iltana–eilisiltaisen kokouksen jälkeen, mitä eilisillan kokouksessa tapahtui. Minua kiinnostaa se todella tänään.
Miten hyvä Jumala meille onkaan. Meillä on vielä kaksi iltaa kokouksia, kristityt ystävät. Tänä aamuna, saarnaajien aamiaisella, me koimme todellisia yhteenkuuluvuuden hetkiä: miten ihana joukko saarnaajia, kaikki vain istuivat siinä yhdestä sydämestä, yksimielisinä. Yleensä, aamiaisella, minä sanon jotakin eri kirkkokunnista. Se on yksi niistä suurista asioista, joista minä mainitsen. Veli Baxter varmaankin ihmetteli, miksen minä sanonut siitä mitään. Tuntui vain, että siellä vallitsi niin taivaallinen ilmapiiri, ettei mitään eroavaisuuksia ollut. Oli vain… näettekö?
3 Minä uskon tähän, että seurakunnan suurissa maailmoissa ainut, mikä pidättelee meidän Herraamme Jeesusta tulemasta hakemaan seurakuntaansa, ja perustamasta valtakuntaansa, ovat täyden Evankeliumin kansan keskinäiset erimielisyydet. Näin asia on. Niin kauan, kuin joku sanoo: ”Minä kuulun tähän; minä kuulun siihen. Minä olen vastaanottanut sitä; minä tein tätä”, eikä pidä veljeä veljenä, minusta se on nyt yksi näistä meidän esteistämme, yksi esteistä vastaanottamiselle, tai Kristuksen tulemukselle.
Minä uskon, että me olemme ohittaneet… Jeesuksen tulemuksen olisi jo pitänyt tulla. Tämä on isosti sanottu, mutta minä voin todistaa sen Sanalla. Se on myöhässä. Jumala, kuten Hän sanoi: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva, kun Ihmisen Poika tulee.” Jumala oli ”Pitkämielinen eikä tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” [Veli Branham saa raportin.]
Kiitos, veli. Tusina tai vähän useampi todistus eilisillalta. Siis, se ei ole kovin hyvä, vain tusina 78:sta, jotka menivät lavan läpi. 78 eri tapausta meni lavan poikki ja vain tusinasta tuli tieto. Selvä. Helppoa eikä minulle ole väliä, me yritämme tänä iltana massiivista parantamista, ja katsomme, mitä meidän Herramme tekee. Näettekö?
4 Siis, ymmärsittekö, mitä minä–minä tarkoitan? Minä olen täällä yrittämässä auttaa jokaista. Jotkut sanovat: ”Rukoile puolestani. Jos sinä vain rukoilet puolestani, minä paranen.” Näettekö? Siis, sehän on totta; niinhän Jumala tekee. Hän parantaa sairaat. ”Uskon rukous pelastaa sairaan.”
Mutta, minä odotin, ja pyysin vähintään kolme kertaa raportteja tänään, niistä, joiden tila muuttui parempaan 24 tunnin aikana, tai seitsemänkymmenen ja vähän päälle, joiden… Pikkutyttö, erään saarnaajan tytär, joka istui täällä eilisiltana, hän kertoi minulle, että hän asuu samassa hotellissa, asuu… siis, Hän asuu Kentuckyssa, aivan vastapäätä kotiani joen toisella puolella, veli Beelerin veljentytär [/sisarentytär]. Ja tyttö sanoi, että hän laski kaikki, jotka kulkivat lavan poikki, ja luulisin, että hän puhui 78:sta, jotka kulkivat lavan poikki.
Eilisiltana oli todellinen koettelemusten ilta, niinpä me vain yritämme ja katsomme, mitä Pyhä Henki tulee tekemään; aivan vain nähdäksemme, mitä tuleman pitää, nähdäksemme kuinka moni– kuinka moni paranee juuri rukouksen kautta, kun kädet pannaan päälle. Sitten, minä tein vähän pikkuvirheen tehdessäni niin; minä– minä… Näkyjä kulki juuri… Kiitos, veljeni.
5 Siis, tässä on toinen raportti, joka sanoo: ”Ei täsmällisiä lukuja, mutta useita on raportoitu.” Loistavaa. Kuinka moni täällä oleva, parani eilisiltana ja tietää sen? Kohottaisitteko kätenne näin. Rukousjonossa, parani eilisiltana, nostaisitteko kätenne tällä lailla, niin että minä näen missä te olette. Siis, näyttää siltä, että iso lukumäärä; te, jotka tunnette todella muutoksen, joka oli– jotka paranitte. Loistavaa. Siis, jos… Kiitos teille jokaiselle. Jumala teitä siunatkoon. Pitäkää kiinni todistuksestanne.
6 Kuulkaa ystävät, se, mitä minä olen muuttanut–, olen yrittänyt muuttaa sitä käytäntöä, että… Pelkään, että ihmiset ymmärtävät minut väärin, ja ajattelevat, että minä olen– pelkkä mystikko, ja siitä alkaa aivan liian– … No, olen–, haluaisin sanoa tämän: Minun sydämeni on suunnattu kohti Jeesusta Kristusta. Hän on se, jota minä rakastan koko sydämestäni; ja minä palvelen ensi sijassa Häntä. Se–pitääkö se paikkansa? Ennen kaikkea, olen vastuussa Hänelle. Ja, kun minä näen jotakin, mikä estää, menemästä palvelemaan johonkin, tai tuo häpeää jossakin, joka saa minusta tuntumaan… Ensimmäisenä, siis, minä olen vastuussa Hänelle. Näettekö? Minä haluan tehdä jotakin, joka edistää Hänen asiaansa.
Siis, nyt, minulle on selvinnyt se, ettei sille voi mitään… ja näissä sfääreissä. joissa me– me liikumme… Eräs kaveri pidätettiin… täällä, jokin aika sitten, etelässä. Hän– hän kipusi lavalle ja hän sanoi: ”Tuo ei ole mistään kotoisin; veli Branham vain… kyse on telepatiasta, minä pystyn samaan”, hän sanoi; ja hän oli myös saarnaaja. Hän tuli lavalle ja yritti noita telepatioitansa, ja hän on tätä nykyä vankilassa. Näettekö?
Hän kertoi eräälle miehelle ja sanoi: ”Sinä olet uskoton vaimollesi.”
Mies sanoi: ”Valehtelet. Minä seison tässä sanoakseni, että en ole, ja olen herrasmies ja kristitty ja täällä naapurustossa ja missä tahansa… kaikki tuntevat minut”, hän sanoi, ”kerro minulle, milloin.”
7 Pitää paikkansa. Ymmärrättekö? Ja niin– se siitä. Ja hänet olisi pitänyt, hänet olisi pitänyt heittää vankilaan. Täsmälleen niin. Veli, jos Jumala ei seiso asian takana, ole varovainen, ja sinä tuotat– tuotat häpeää, niin varmasti kuin vain voi. Ymmärrättekö? Ole varma siitä, että tiedät, mistä puhut ja mitä puhut ja anna Pyhän Hengen hoitaa puhuminen. Ole sinä hiljaa. Niin on parasta. Eikö kuulosta teistä oikealta? Näettekö?
Ja minä ajattelin: ”No, alussa, kun minä aloittelin, ja otin ihmisiä kädestä, ja Hän puhui minulle”, ja niin se meni. Ymmärrättekö? Ja sitten– sitten Hän liikkuu joka puolella niin siihen asti, kunnes minä… Näettekö, joskus tuotetaan häpeää, ja sitten kaikki katsovat vain sitä. Ihmiset eivät katso siihen, mitä hyvää Herra on tehnyt. He katsovat siihen, mitä saatana on tehnyt ja panevat kaiken samaan nippuun. Täsmälleen sillä tavalla asia menee. Kaikki pannan nippuun ja sanotaan: ”Siinä näitte; koko juttu on pelkkää väärennöstä; se ei ole mistään kotoisin.” Ja siinä sitä sitten ollaan. Näettekö? Sillä lailla vihollinen toimii.
8 Ja nyt, me, kristittyinä, meidän pitää olla joka hetki varuillamme, pitää kaikkea silmällä. Ja minä ajattelen näin, veli, ja minä tiedän tämän Sanan perusteella, että jokainen ihminen, riippumatta kuka on kyseessä, mitä… Jokaisella ihmisellä, joka uskoo jumalalliseen parantamiseen, on täysi oikeus, ja Jumala pitää arvossa rukouksiasi, jos rukoilet sairaitten puolesta– rukoilet sairaitten puolesta. Näin on. Näettekö? Ei se riipu [siitä, kenen] rukouksesta [on kyse]. Minun rukoukseni auttaa; sinun rukouksesi auttaa minua. Näettekö?
Tämä aamuna, saarnaajien aamiaisella, kun minä olin… kun viivyin niin kauan [rukous]jonossa eilisiltana, eräs pikku veli tuli paikalle. Luulisin, että se oli veli Cox, ja hän sanoi, että hänestä tuntui siltä, että… Minä– minä en saanut nukuttua kuin vain tunnin viime yönä. En yksinkertaisesti kyennyt saamaan itseäni kasaan, ja viivyin liian kauan. Ja managerini, hän sanoi [siitä] minulle. Minä sanoin hänelle: ”No, ensi kerralla, yksinkertaisesti vie minut pois sieltä riippumatta siitä, mitä minä sanon.”
Ja hän vain toisteli minulle: ”Olet viipynyt liian kauan”, hän veti minua pois, ja minä vain odotin, koska halusin rukoilla kolmen- neljänsadan ihmisen puolesta eilisiltana, näettekö, nähdäkseni, selviänkö minä siitä. Ja sitten, vain puolet heistä todistaa omasta parantumisestaan. Sillä tavalla minä halusin tehdä. No, niin minä sen ajattelin; rukoilla jokaisen puolesta.
9 Siis, mikäli huomasitte, rakkaat kristityt ystäväni, että varmasti tämä on paljon parempi tapa; jos te vain uskotte minun kanssani koko sydämestänne, minä voin ainoastaan auttaa teitä, kun te uskotte sen, mitä minä sanon. Ja jos minä joudun pois Raamatusta, silloin te– silloin teillä on oikeus olla uskomatta minua. Mutta niin kauan, kun minä saarnaan teille Jumalan Sanaa, silloin teidän pitäisi uskoa. Onko asia näin? Näettekö?
Siis, tässä, kun meidän taivaallinen Isämme, täällä lavalla, tekee jotakin yleisön keskuudessa, ja Hän vahvistaa, tai– tai tekee tiettäväksi teitään, tai parantaa jonkun, tai jotakin, ja sitten te ymmärrätte, että se on totta, ja ihmiset sitten tulevat ja– ja– ja kaikkea…
10 Ja te varmaan huomasitte eilisiltana, miksi meidän on jaettava kortteja, ettekö huomanneetkin? Ei ole minkäänlaista järjestystä; sillä lailla ei vain voi toimia. Ja sitten, ihmiset, jos heidät pannaan pois jonosta, siitä tulee pahaa mieltä ja sitten– ja sitten vain… Jokaisen saarnaajan, joka pitää parantamiskokouksia, on jaettava rukouskortteja. Meillä on oltava järjestys. Näettekö? Jos te ette… Paavali sanotaan panneen seurakunnan järjestykseen. Pitääkö tämä paikkansa? Seurakunta tarkoittaa järjestystä, ja me olemme siitä kovin kiitollisia.
Minä haluan lausua onnitteluni eräälle miehelle, joka on täällä rakennuksessa. Hän ei ole– hän on– hän on huomattava eräällä tavalla, ja toisaalta, hän on mies, joka on vuosia ollut minun ystäväni. Minä näin hänet istumassa täällä kokouksessa tänä iltana. Olen nähnyt hänet täällä useina iltoina. Ja tuolla veljellä on ollut suuri merkitys minun elämässäni. Ja te saatatte katsella häntä, tai puhua hänen kanssaan ja pitää häntä omituisena ja kummallisena, mutta syvällä sydämessäni, minä tunnen suurta kunnioitusta. Ja tuo mies on ollut käytännöllisesti katsoen joka kokouksessa, jonka minä olen missään pitänyt, johon hän on päässyt, liftannut, tai päässyt jollakin tavalla sinne, eikä hän– pyydä koskaan osoittamaan minkäänlaista suosiota, ei senttiäkään, eikä mitään.
11 Ja jokin aika sitten, täällä, minä olin eräässä suuressa kaupungissa, ja tämä mies oli liftannut sinne, ja minä… ja siellä oli eräs suuri… kaupungin pormestari halusi tulla paikalle ja tavata minut. Minä… ihmisiä pidettiin poissa sieltä, ja sitten tämä vanha kaveriparka tulee paikalle, yhdenlainen takki päällään, ja toisenlaiset housut jalassa, ja ilman kenkiä. Minä päästin miehen huoneeseeni, nukkumaan minun kanssani. [Ovi]Mies katsoi minuun ja sanoi: ”Tuota minä en ymmärrä.”
Minä sanoin: ”Hän on minun veljeni. Minä en välitä, mitä… mitä ne, joita nimitetään isoiksi kihoiksi haluavat tietää. Minä haluan… näettekö? Aivan sama, mistä on kyse… se mies…
Ja silloin kun, minä olin vain poika, vasta pikkupoika, ensimmäisen kerran, kun minä katselin kun helluntailaiset puhuivat kielillä, ja minä sanoin: ”Minä en ymmärrä, en vain kykene siihen.”
12 Ja minä näin, kuinka tämä mies tuli esiin ja puhui kielillä. Minä tiesin, että hän oli hyvä mies. Minä tarkkailin häntä. Hänellä ei ollut hävettävää. Ja joka kerran, kun minä tulin sisään… Minun poikani tuli tänään. Hän antoi minulle pikku traktaatin. Hän sanoi: ”Tämä veli seisoi yhdessä kadunkulmassa todistamassa ja ylistämässä Jumalaa. ”Neljä asiaa, jotka Jumala haluaa sinun tietävän.” Ja poika meni ohi, eikä tämä mies huomannut minun poikaani, ja hän sanoi: ”Ylistä Jumalaa, veli. Oletko koskaan ollut veli Branhamin kokouksessa? Herra tekee siellä suuria asioita”, hän sanoi.
Ja yhtäkkiä hän näki hänet ja kertoi, että mies katseli ympärilleen. Billy sanoi: ”Etkö sinä tunne minua, veli?”
Hän sanoi: ”Kiitos Jumalalle, kyllä minä tiedän, kuka sinä olet”, hän sanoi.
13 Ja näin se on mennyt, joka paikassa, kaikkialla. Ja kun, aivan poikasena, olin juuri astunut virkaan, olin tavallaan vasta nuori poika, tämä vanhempi herrasmies istui eräänä päivänä minun huoneessani, [se tapahtui] ennen kuin minun ensimmäinen vaimoni oli nukkunut pois, mies istui siinä. Meillä ei ollut talossa ollut mitään muuta kuin vain vanha taittosänky. Me annoimme sen hänelle. Me veimme toiseen huoneeseen pienen, sellaisen vanhan rautaisen sängyn, jossa lapset nukkuivat. Hän jäi kotiimme. Ja yhtenä päivänä, kun minä istuin siinä; en ymmärtänyt mitä hän sanoi. En ymmärtänyt hengellisistä asioista paljon mitään, ja vähän ihmettelin tätä asiaa ja pidin sen sydämelläni siihen asti, kun se vahvistettiin.
Ja kun eräänä päivänä minun istuessani siinä, hän nousi jaloilleen ja toi esiin sanoman, aivan, kuten tuo mies hetki sitten– tuntemattomilla kielillä. Minä katsoin häntä ja astahti taaksepäin ja antoi selityksen. Ja hän sanoi: ”Jumala puhui ja sanoi, että sinä olet nyt vasta poikanen, sinä olet vielä kovin nuori, mutta jonakin päivänä Jumala tulee käyttämään sinua.” Ja niin on tapahtunut, näin on, jo nuorukaisena.”
14 Veli Ryan, minä puhun sinusta. Nousisitko seisomaan? Jumala sinua siunatkoon. Olin… Yksi ensimmäisiä miehiä, jonka kuulin puhuvan tuntemattomilla kielillä. Hän on kääntynyt katolisuudesta. Hän oli ennen akrobaatti. Minä tarkkailin häntä, ja ymmärsin ja kuuntelin häntä ja pidin hänen elämäänsä silmällä. Hän oli hyvin vaatimaton, asui joella jonkin aikaa ja kävi ulkona ja hän… oli paljon rukouksessa ja sellaista. Ja hän oli niitä ensimmäisiä, joka sai minut liikkeelle kuuntelemaan, mistä tässä oli kyse. Ja jonkin ajan päästä, hänestä on tullut… vaikka olen seisonut kaduilla.
Kerran, minä seisoin Eriessä, Pennsylvaniassa, ja siellä pidettiin jotakin show’ta, parrat naamalla ja tämä vanha veli ajatteli: ”Nyt on minun tilaisuuteni”, koska hänellä on myös pitkä parta ja pitkä tukka olkapäihin asti.
15 Ensin, kun minä näin hänet, arvelin, että hän kuului ”Daavidin Huone” liikkeeseen, mutta ei hän kuulunut. Ei, hän on– hän on helluntailaisveli. Niinpä minä lähdin sinne ja olin… Minä ja vaimoni kävelimme kadulla ja näimme hänet seisomassa siellä sivussa valkoisen parta hulmuten ja laulavan:
Vahan ajan usko,
vanhan ajan usko…
Sillä lailla, ja jakoi traktaatteja. Ja kun, hän näki minut, hän yritti väistää. Hän sanoi… näki vaimoni minun mukanani. Minä menin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen siellä ulkona. Sanoin: ”Jumala siunatkoon sinua, veli Ryan.”
Hän sanoi: ”Veli Branham, minusta minä nolaan sinut,” hän sanoi: ”ajattelin, että minun pitäisi lähteä tästä.”
Minä sanoin: ”Nolata minut? Veli, sinähän olet minun veljeni.” Ei mitenkään nolannut. Hän on minun veljeni. Ja me olemme oppineet rakastamaan veli Ryania. Ja mihin me menemmekin, hän liftaa sinne, tuo vaimonsa mukanaan ja kaikkea. Ja, voi että, hän todistaa pitkin katuja. Ja minä kuulen, kun ihmiset kirjoittavat minulle, liikemiehet ja kaikenlaiset muut, missä hänet on nähty, sanotaan: ”eräs John Ryan- niminen kaveri tuli pitkine partoineen tänne, ja kertoi suurista asioista, joita tapahtuu.”
16 Siis, minä haluan seistä siinä lähellä, kun hänet jonakin päivänä kruunataan kuolemattomaksi, kun Jumala tuo palkkionsa. No niin.
Luetaanpa vähän Hänen Sanaansa, Herran Sanaa, nyt…
– Ei ihmisen kunniaksi, vaan vain yhdelle noista vähäisistä kavereista, jotka näkymättömissä, istuvat taka-alalla. Tässä eräänä päivänä, kun kokous oli odottamassa, ja ihmiset, ennen kuin he avasivat ovensa, luulisin, eräässä autossa, minä satuin menemään siitä ohi, ja katsoi sisään, oikealle puolelle, ja siinä veli Ryan oli opettamassa Raamattunsa kanssa, eikä säästellyt vaivojaan, hukkaamatta hetkeäkään. Tulkaamme kaikki sellaisiksi; mitä sanotte? Lähdetään ulos ja kerrotaan kaikkialle, otetaan jostakusta kiinni.
Nyt, rukoukseksi. Täytyy sanoa tämä, että haluan lukea pienen palan Sanaa, sitten käynnistän rukousjonon; on niin kuuma.
Mutta nyt, jos Jumala suo, tullaan sitten huomisiltana ajoissa; on lauantai-ilta. Ja sunnuntaina, iltapäivällä, jos Herra… Kuinka moni täällä on kuullut minun elämäntarinani? Katsotaanpa. Luulisin, että melkein kaikki teistä. Eikö? Te, jotka olette kuulleet sen, haluaisitteko kuulla sen uudestaan, näyttäkääpä kätenne, jos te… Selvä. Sunnuntaina iltapäivällä: elämäntarina.
17 Siis, haluan pyytää teiltä jotakin. Lähtekää ulos ja ottakaa, millä tavalla hyvänsä, kaikki syntiset, jotka vain saatte houkutelluksi mukaan, ja tuokaa heidät tänne sunnuntai-iltapäivänä; sunnuntai-iltana meidän suureen lopettajaiskokoukseemme, josta me odotamme suurta huipentumaa. Se on se ilta, jolloin me emme halua jättää syrjään yhtäkään ihmistä, jos vain voimme, vaan joiden luo me suinkin pääsemme.
Siis, tänä iltana, minä haluan lukea sananpaikan, hetkinen vain, ja sitten järjestetään rukousjono, se löytyy Job 42:sta. En tiedä miksi tänään, yrittäessäni tutkiskella, minä jouduin aina vain palaamaan tähän paikkaan Raamatussa. Ja alkaen 8. jakeesta, minä luen osan 8:sta jakeesta. En haluaisi puhua, saarnata siis, tuon ihanan, innoitetun saarnan jälkeen, jonka veli Baxter juuri piti tänä iltana. Se oli loistava.
Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, …uhratkaa… (anteeksi) … ja uhratkaa puolestanne polttouhri
18 Minä pääsin paikkaan, johon… paikkaan, johon oli tipahdellut hikeä, se on melkein häipynyt näkymättömiin. Minäpä luen sen uudestaan ja katsotaan saanko minä sen otetuksi.
Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne ja minä kuulen hänen rukouksensa [Job 42:8: KR33 ja KR92]
19 Siinä on rukous toisten puolesta, arvokas rukous. Siis, nämä neuvonantajat, jotka olivat tulleet paikalle ja istuutuneet Jobin eteen, hän oli… Tämä on Raamatun vanhin kirja. Ehkä oli… Job eli Nimrodin aikakaudella, ja silloin, jossakin siellä Seetistä Aabrahamiin välillä. Ja se on… Se kirjoitetiin, Jobin kirja siis, ennen kuin ensimmäistä Mooseksen kirjaa oli olemassa. Mutta hän siis oli pappi ja ruhtinas. Ja hän rakasti Herraa. Ja Jumala siunasi häntä, teki hänestä suuren miehen. Ja sitten, saatana tuli paikalle… Siis, tämän minä haluaisin teidän panevan merkille: saatana tuli paikalle Jumalan poikien kanssa ja istui aivan heidän keskellään ja rupesi puhumaan Jobille, tai siis puhumaan… Jumala siis rupesi puhumaan maa[pallo]sta.
Hän sanoi: ”Saatana”, saa– hän sanoi: ”Oletko sinä pannut merkille minun palvelijaani, Jobia, täydellistä miestä; hänen kaltaistaan ei ole toista maan päällä.”
20 Saatana sanoi: ”Voi, kyllä, Sinähän olet suojannut hänet täysin. Sinä siunaat häntä ja annat hänelle kaiken. Sinä voit– sinähän voisit antaa hänelle…”, hän sanoi… ”Totta kai hän palvelee Sinua noin vain. Annapa hänet minulle, niin minä saan hänet kiroamaan Sinua päin kasvojasi.”
”Siis, hän on käsissäsi. Minä lopetan suojaamisen, mutta älä vie hänen elämäänsä”, Hän sanoi.
Ja saatana teki kaiken, muttei vienyt hänen elämäänsä. Hän vei hänen lapsensa; hän sai puhkeamaan paiseita häneen; hän tuhosi kaiken, mitä hän omisti; hän teki hänestä rutiköyhän vaivaisen; ja hän istui tuhkaläjässä, siellä takapihalla – luulisin, ruukunpalasen, tai jonkin kanssa, ja raapi ruumissaan olevia paiseita. Hänen vaimonsa käveli ovelle ja sanoi: ”Voi Job, sinä– kylläpä sinä näytät kovin surkealta, mikset sinä kiroa Jumalaa ja yksinkertaisesti vain kuole?”
Job sanoi: ”Nainen, sinähän puhut kuin järjetön [”houkka” KR33] nainen. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi”, hän sanoi.
21 Siis, kuunnelkaapa. Tuo mies, joka oli käynyt koettelemusten läpi, tuo mies, joka oli puhdistettu… Jumalahan ei ollut siis tekemisissä synnintekijän kanssa; Hän asioi pyhän kanssa. Näettekö? Miehen, jonka Jumala oli puhdistanut todistaakseen saatanalle, että oli olemassa kuolevaisia, jotka palvelisivat häntä keskellä ristiriitoja uhmaten.
Ja hän sanoi: ”Sinähän puhut niin kuin järjetön nainen.” Siis, hänhän ei sanonut ollenkaan, että vaimo olisi järjetön. Job sanoi, että hän puhui kuin järjetön nainen. ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.”
22 Ja tässä tulevat nuo seurakunnan hyvät neuvonantajat. Job kirosi päivän, jolloin syntyi. Hän sanoi: ”Älkööt tähdet paistako yöllä tai aurinko päivällä.” Mutta Jumalaa minä en kiroa. Ja siinä, saatana oli saattanut hänet tuohon ”nukkavieruun” hetkeen.
Sitten jotkin hänen ystävistään tulevat paikalle; ja lohdutuksen sijaan, he syyttivät häntä salasyntiseksi. Aivan, kuin syyttäisivät tätä naista täällä pyörätuolissa, tätä nuorta miestä tässä sängyssä, tätä pientä kouristelevaa lasta, tätä tuolla seisovaa isää, että he ehkä ovat salasyntisiä– jostakin, mitä te olette tehneet. Niin ei aina ole.
Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen– opetuslapset sanoivat: ”Kuka teki syntiä” – siitä sokeasta miehestä, ”hänen isänsäkö, äitinsäkö?”
Jeesus sanoi: ”Tässä tapauksessa, ei kukaan näistä ole tehnyt syntiä, vaan että Jumalan kunnia– Jumalan teot tulisivat esiin.”
23 Ei Job ollut tehnyt syntiä; hän tiesi, ettei ollut tehnyt. Ja hän– hän ei ollut tehnyt syntiä ja niinpä hän ei voinut tunnustaakaan sitä, koska, ehdottomasti, hän ei ollut tehnyt syntiä. Vaan Jumala koetteli häntä, pani hänet kokeeseen. Ja minä uskon, että jokaisen uudestisyntyneen kristityn on mentävä noihin kokeisiin. Jokaisen pojan, joka tulee Jumalan luo, tulee ensin tulla kuritetuksi, puhdistetuksi. Pitääkö paikkansa? Jos sinä et kestä Herran kuritusta, sinusta tulee silloin äpärä, tai avioton lapsi. Sinä väität Jumalan olevan sinun isäsi, etkä tiedä Hänestä mitään. Näettekö? Todellinen, aito Jumalan uudestisyntynyt lapsi pysyy vakaasti pystyssä. Meihin on kylvetty turmeltumaton Jumalan siemen; se ei voi kuolla. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?
24 Siis, jos teillä on jokin keino, jota nimitetään ylä- ja alamäiksi ja ylä- ja alamäiksi, minä neuvoisin menemään Jumalan tykö, ja pysymään siellä niin kauan, että te olette todella syntynyt uudesti. Kun koettelemuksia ja ongelmia ja sydänsuruja ja pettymyksiä tulee, jokin pitää kiinni, sinä et pidä kiinni, jokin pitää sinusta kiinni. Näettekö? Kyse ei ole siitä, pidänkö minä kiinni vai en, kyse on siitä, pitääkö Hän kiinni vai ei. Kyse ei ole minuun katsomisesta, kyse on katsomisesta Häneen. Hän oli tuo Joku.
Jos minä… Eräs mies tuli tänne jokin aika sitten ja sanoi: ”Veli Branham, minä en ole pelastamisen arvoinen.”
Sanoin: ”Et olekaan.”
Ja hän alkoi itkeä. Hän sanoi: ”Olen yrittänyt pelastua vuodesta 1940 lähtien, mutta olen havainnut, etten ole sen arvoinen”, hän sanoi.
Sanoin: ”Sinä et koskaan tule olemaankaan sen arvoinen.”
Hän sanoi: ”Silloin, minä en voi koskaan pelastua.”
25 Minä sanoin: ”Ei, ei. Kyse ei ole sinusta; kyse on Hänestä.” Näettekö? ”Jumala ei katso sinua. Hän katsoo Häneen. Ja jos, Häntä voi moittia jostakin, silloin sinua ei voi pelastaa. Mutta jos Hänessä ei ole mitään vikaa, silloin sinulla on kaikki hyvin. Ne viat, joita Hänessä on, ovat myös sinussa, mutta jos sinussa ei ole mitään vikaa… siis Hänessä [ei ole] mitään vikaa, silloin sinussakaan ei ole mitään vikaa.
Hän sanoi: ”Minä ymmärrän sen, veli Branham, minä ymmärrän sen.”
Hän olisi halunnut huutaa. Minä sanoin: ”Pane asiasi kuntoon ensin, sitten sekin tapahtuu. Ymmärrätkö?”
26 Ja täällä, Job tiesi, ettei ollut tehnyt syntiä Jumalaa vastaan… Mutta, jos ihminen on vilpitön, henkilö on vilpitön; äiti joka tuo lapsensa tänne, sokea mies, joka istuu täällä keppiään pidellen, joka istuu aivan tässä edessäni, nainen, joka istuu täällä jalkatukiensa kanssa, ja kainalosauvojen- eri henkilöt, joita makaa joka puolella… Näyttää siltä, että tämä nainen makaa tässä, ehkä kuolemaisillaan, en tiedä, kuolemansairaana. Eräs toinen makaa tässä… Katsokaa sitä. Ehkä joku, ehkä joku istuu siellä yleisössä sydänvaivoissaan, joka kuolee ennen näitä kaikkia muita; sydänvaivat ovat vihollinen numero yksi.
Mutta, Jumalan on pidettävä lupauksensa, ollakseen Jumala. Jos Hän ei pidä lupaustaan, niin Hän ei ole Jumala. Siis, pääasia on ottaa selvä siitä, onko se Jumalan tahto. On niin helppoa mennä… Jos Jumala on sanonut: ”Tule huomenna tänne tämän yleisön joukkoon”, niin me seisoisimme täällä, ja me tietäisimme aivan varmasti, että se puhuja oli Jumalan Poika… tietäisimme, että Hän se oli, sanoisi: ”Älkää menkö huomenna, kukaan teistä. Koko päivän tulee satamaan.”
27 No, minun olisi helppoa lähteä kotiin ja mennä vain sänkyyn ja sanoa: ”Minä en lähde huomenna, koska koko päivän sataa.” Näettekö? Jos Hän sanoisi niin, silloin sataisi. Uskotteko te siihen? Kun te tiedätte, mikä Jumalan tahto on, silloin te voitte tutkia sitä täältä Jumalan Sanasta, ja saada selville Jumalan tahdon teidän suhteenne. Uskotteko te sen?
Ja sitten, ainoa, mitä tämä toinen tekee, on, että se saa tämän ihmisen panemaan asiansa kuntoon. [tai: kertoo, mikä tämän henkilön elämässä on vialla] Tämä [Raamattu] on koko seurakunnalle, jokaiselle. Ja sitten, jos te saatte täyden…? … uskon, puhdistakaa itsenne, tai ottakaa Jeesus vastaan ja uskokaa Häneen, niin se saa varmasi Jumalan Sanan toteutumaan, koska kyse on siemenestä.
28 Siis, Job tiesi, ettei ollut tehnyt syntiä. Siksi, kaikkien noiden koettelemusten jälkeen ja kaikkien harmien-, Job vain piti otteensa. Tuossa kaikessa oli jotakin, josta hän tiesi, että Jumala rakasti häntä, ja hän rakasti Jumalaa.
Siis, kuunnelkaapa; vähän ajan päästä tuli idästä päin pikku ruhtinas nimeltä Elihu, joka tarkoittaa, oh, edustautui– edusti Jeesus Kristusta. Siis, kun hän tuli hänen luokseen, hän sanoi: ”Älä väheksy nuoruuttani, sen vuoksi, että minä olen sinua nuorempi, Job.” Sinä olet vanha viisas, ehkä paljon yli 150 tai 100 vuotias tai sinne päin. Ja minä kenties olen vain nuori heppu, mutta älä väheksy minun nuoruuttani.”
Ensiksi, hän alkoi ojentaa Jobia siitä, missä tämä oli tehnyt väärin ja semmoista– syyttänyt Jumalaa. Sitten, kun hän alkoi kertoa hänelle; ei niin kuin syntiselle… Tässä on se, mikä kiinnitti minun huomioni. Ei niin kuin syntiselle… hän… ja Job alkoi sanoa: ”Siis, minä– minä… selvä, kun puu kuolee, sillä on toivo, jos kukka kuolee ja sateet tulevat ja hautaavat sen, niin kuin olisi hautajaiset, ja itkevät taivaasta. Ja tuo pikkuinen siemen makaa siellä ja se purskahtaa auki ja– ja kasvimassa valuu ulos siitä ja kaikki on silloin mennyttä. Mutta, onko se kukan loppu?” Ei toki.
29 Ja te naiset, täällä Indianassa, te istutatte kukkia, eikä teidän tarvitse olla siitä huolissanne. Pikku siemen tipahtaa siitä ulos ja seuraavana keväänä: se kukkanen on taas siinä. Tuosta pienestä elämän idusta Tiede ei kykene millään maailmassa löytämään yhtään mitään. Kasvimassa on hävinnyt. Siemen on hävinnyt. Juuret ovat kuivettuneet ja kaikkea, mutta tuo pieni kukkanen elää taas. Jumala valmisti sille tavan, jolla elää uudelleen.
No, jos Hän valmisti tavan, jolla kasvi voi elää uudelleen, miten on Jumalan lapsen laita, jonka Jumala teki omaksi kuvakseen? Job sanoi: ”Mies kuolee, hän heittää henkensä. Hän makaa martaana. Hänen poikansa tulevat suremaan, tai osoittamaan kunnioitusta, eikä mies sitä havaitse, ja niin edelleen. Minä en ymmärrä. Minä näen kukkasen– kun siemen haudataan, se herää eloon. Minä näen kukkasen kuolevan; nousee jälleen. Mutta, mies menee maata, heittää henkensä, ja missä hän silloin on?” Näettekö? ”Hän ei nouse jälleen.”
30 Silloin Elihu pyrki ojentamaan häntä. Nyt, minä tuon tämän esiin vähän niin kuin lapsenomaisessa muodossa, täällä. Siis, hän sanoi: ”Job, sinä katselet noita kukkia. Ne käyvät Jumalan tietä; ne eivät ole tehneet syntiä; niissä ei ole mitään, mikä olisi syntiä. Mutta, ihminen teki syntiä ja siitä syystä häntä ei enää nähdä, kun hän astuu alas [tuonelaan]. Hän astuu alas sheoliin tai– tai hadekseen*, eikä häntä enää nähdä. Mutta siitä huolimatta, Job, on tulossa Hän, tuo Vanhurskas, joka tulee seisomaan välittäjänä ja panee kätensä syntisen miehen ja pyhän Jumalan päälle, ja tekee tiehen sillan ja seisoo ihmisen paikalla ja rukoilee hänen puolestaan. Silloin tuo mies nousee jälleen.” *[sheol: hepr. = tuonela; hades: kreik.= tuonela]
Ja sitten, Job, profeettana, joutui Henkeen; ukkonen alkoi jyrähdellä, salamat välähtelivät. Job nousi seisomaan ja sanoi: ”Minä tiedän Lunastajani elävän; ja Hän on seisova maan päällä, kun tämä nahka on raastettu yltäni, ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.”
Hän tiesi, että ylösnousemuksen päivä olisi tuleva. ”Viimeisinä päivinä”– monikko– näettekö? – viimeiset kaksituhatta vuotta, ”Lunastajani on seisova maan päällä.”
31 Ei ole siis mikään ihme, että Daavid huudahti: ”Ruumiini asuu turvassa, koska Hän ei minun Hurskaani nähdä kuolemaa.”
Ja silloin muinoin, kaikki viittasi Golgataan. Sitten, Jeesus saattoi pelastuksen päätökseen, saattoi jumalallisen parantamisen päätökseen… Jos jumalallista parantamista ei nyt ole, ei kuolleiden ylösnousemustakaan ole. Oi haluaisin teidän kahlaavan tämän läpi. Näin on. Me olemme saaneet perintömme ensihedelmiä – pitääkö se paikkansa? – pelastuksemme käsiraha. Pitääkö paikkansa?
Tuo vähäinen kosketus, joka meillä on, kun minä kävelin tuon valkokankaan ääreen hetki sitten, ja ihmiset huusivat ja ylistivät Jumalaa ja Pyhä Henki lankesi, ja kyyneleet virtasivat pitkin poskia, kun hän lauloi tuon ”Ole tervehditty Jeesuksen nimen voima.” Kun minä seisoin täällä tänä aamuna ja kuulin tuon pienen dueton tänä aamuna, laulettavan tuon kauniin virren–uskoin heidän laulavan sen uudelleen tänä iltana.
Ja kaikki kristityt siellä, nuo vanhat veteraanit, jotka saivat selkäänsä sodassa, ja kyyneleet vain vierivät pitkin heidän poskiaan, mistä siinä oli kyse? Se oli heidän pelastuksensa käsiraha. Pyhä Henki siellä – käsiraha… Käsiraha on ennakkomaksu siitä, mikä… jotakin, josta pitää kiinni.
32 Sitten on olemassa todiste. Kyllä vain. Kun se tulee meidän päällemme, se vie meiltä pois himon tehdä syntiä. Me emme enää halua tehdä syntiä: palvoja, joka on kertaalleen puhdistettu. Sitten, jonakin päivänä siitä tulee täydellinen; millaistahan tulee olemaan, kun me seisomme siellä ja kuulemme enkelikuoron laulavan: ”Ole tervehditty, Jeesuksen nimen voima.” Millaista siellä toisella puolella tuleekaan olemaan? Näettekö, mitä minä tarkoitan? Siis, jos jumalallinen parantaminen on käsiraha meidän lunastetuista ruumiistamme…
Tässä makaa nainen, kuolemaisillaan syöpään. Lääkärimme, maalliset tohtorimme tulevat hänen luokseen ja sanovat: ”Mitään–mitään ei ole tehtävissä.”
Minä voin tuoda teille esimerkin esimerkin jälkeen siitä, että ihmiset ovat olleet kuoleman listalla kolme tai neljä vuotta sitten ja tänä iltana heiltä ei löydy häivääkään syövästä eikä mistään. Mitä on tapahtunut? Lääkäri sanoo: ”Minä en yksinkertaisesti tiedä. En tiedä, mitä on tapahtunut.”
33 Etumaksu meidän lunastetusta ruumiistamme… Ja, jos Jumala kykenee kurottamaan alas ja ottamaan syövän vaivaaman – kuten neiti Florence Nightingalen, siellä minun kirjassani– te, jotka olette nähneet tuon Florence Nightingalen- punaisen ristin perustajan lapsenlapsen lapsen… jos Jumala pystyy kurottautumaan alas asti tuon surkean, onnettoman kuolevaisen puoleen, joka makasi siellä voimatta nostaa edes käsiään puristaakseen kättä eikä kyennyt puhumaan niin, että minä olisin kuullut sen, ja sai hänet lähes 60-kiloiseksi [155 lbs.] täysin terveeksi… Se on etumaksua meidän ylös nousseesta ruumiistamme.
Jonakin päivänä, minun ruumiini ei ehkä tule olemaan kuin lusikallinen tuhkaa, mutta Jumala lähettää Jeesuksen Kristuksen, ja kaikki ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa, tulevat nousemaan ylös ja ilmestymään Hänen kanssaan tehtynä Hänen kaltaisikseen. Uskotteko te sen? Mistä siinä on kyse? Rukouksesta.
34 Siis, nämä miehet, jotka halveksivat, ja vähän pitivät pilkkanaan Jobia, Jumala sanoi heille: ”Menkää hakemaan uhri, ja menkää Jobin, minun vanhurskaan palvelijani tykö, sillä te olette jo hullutelleet tarpeeksi. Te ette ole olleet totuuden puolella. Te ette ole tehneet oikein. Menkää siis ja ottakaa polttouhri ja menkää uhraamaan ja pyytäkää minun palvelijaani Jobia rukoilemaan teidän puolestanne, sillä hänen rukouksensa minä kuulen.” [/ hänet minä hyväksyn. Job. 42:8]
Olkaa hyvät. Rukous muuttaa asiat, eikö muutakin? ”Menkää ja pyytäkää palvelijaani Jobia ja antakaa hänen rukoilla teidän puolestanne, hänen, joka on läpäissyt koetukset, hänen, joka on saanut suosion minun silmissäni, hänen, jota minä olen siunannut.”
Nyt, jos teidän… jos teillä on hyvä, jumalinen paimen ja te olette sairas ja–ja lääkäri ei voi tehdä mitään teidän hyväksenne, menkää ja hakekaa tuo jumalinen paimenenne kotiinne ja sanokaa: ”Siis, rakas Jumala, tässä– tässä on minun vanhimpani [seurakunnan vanhimpia]– minun paimeneni. Minä tiedän, että hän on hyvä, jumalinen mies. Minä polvistun nyt hänen kanssaan tähän minun lapseni vierelle; minä pyydän, rakas Herra, olemaan armollinen.” Jotakin pitää tapahtua. Siinä kaikki, Näettekö?
”Minun palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne.”
35 Ja kuitenkin he olivat uskonnollisia miehiä; he olivat uskovaisia. Mutta Jobin piti rukoilla heidän puolestaan. Rukous– ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Uskotteko te? Minä aloin puhua, ja puhuin liian pitkään. Painetaan yhdessä päämme.
Rakas Herra, hetki on lähestymässä, enkä minä– minä tiedä, onko niitä todistuksia eilisiltaisesta kokouksesta tullut. Mitä Sinä haluaisit minun tekevän tänä iltana, Herra? Tässä minä seison, enkä nyt tiedä mihin suuntaan mennä, en tiedä onko, ja mihin suuntaan kääntyä, mutta Sinä johdatat, oi Jumala. Minä yksinkertaisesti jätän sen Sinulle.
Ja nämä ihmiset ovat vilpittömiä, jotka istuvat nyt täällä kuumassa rakennuksessa, ja leyhyttelevät tietoisina siitä, että vielä kaksi iltaa aikataulun mukaan, ja sitten meidän täytyy erota hetkeksi; monen meistä; joidenkin meistä, siihen asti, kunnes kohtaamme Sinut. Sitten meidän pitää tulla sinne ylös seisomaan Sinun kasvojesi eteen. Jumala, ole armollinen.
Tiedättekö, mikä sydämeeni iski eilisiltana, kun katselin ovesta sisään, tai tuolta verhoista, ja näin nuo ihmisparat makaamassa tuolla, sairaana, leyhytellen, kuumissaan, ja ajattelin, että he ovat täällä vain yhtä tarkoitusta varten: yrittääkseen löytää avun Sinulta. Oi Jumala, minä vain rukoilen nyt, juuri tällä hetkellä, Herra…
Olen yrittänyt löytää Sinun suosiosi, Herra, kaikin tavoin, mitä tiedän. Minä rakastan Sinua, Herra koko… jos tunnen oman sydämeni– minä rakastan Sinua koko sydämestäni. Sinä olen ensimmäinen, ennen minun vaimoani, ennen lapsiani, ennen mitään. Sinä olet minun elämässäni ensimmäisellä sijalla. Sinä tiedät sen. Et vain minulle tänä iltana, vaan näille sadoille toisille, jotka yhtä lailla istuvat täällä.
36 Jumala, miten iloisia me olisimmekaan, jos Sinä, juuri nyt… Minä tiedän, että Sinä olet jo tehnyt tuon parantamisen, jos voisit vain antaa ihmisille pienen lisä-sysäyksen tänä iltana, niin kuin se oli, sysää vain heidät tuohon lammikkoon, kun vesi kuohuu, Herra. Suo se. Ja, ehkä tuo sama enkeli, joka pyyhälsi alas taivaasta ja kuohutti tuota vettä, ehkä hän on se sama, joka tulee paikalle ilta illan jälkeen. Minä en tiedä; Sinä tiedät. Mutta, Raamattu sanoo, että se oli enkeli, ja minä uskon sen. JA minä rukoilen, Isä, että kun noita vesiä liikutetaan, tänä iltana, kuohutetaan, kun se aaltoilee, ja ihmiset nousevat täällä ylös ja katsovat sitä, ja huutavat ääneen, tulkoon jokainen– levittäköön tuo Jumalan enkeli valtavat siipensä, niin kuin silloin, tämän rakennuksen ympärille tänä iltana, ja sysätköön jokaisen oikopäätä lammikkoon. Ja kulkekoon tänä iltana täydellinen parantuminen– sielun ja ruumiin parantuminen läpi koko rakennukseen. Älköön tänne jääkö yhtäkään voimatonta, Herra, jäljelle. Minä tiedän, Herra, että ainut, minkä mukaan minun on edettävä, on Sinun Sanasi, ja minun…ja minkä mukaan minä tiedän, miten tulee uskoa. Minä uskon, että Sinä olet jo maksanut siitä, että jokainen ihminen täällä paranisi. Minä uskon, että meidän Herramme Jeesus, Sinun Poikasi teki sen Golgatalla.
Ja Hän sanoi: ”Kaikki on mahdollista, jos sinä vain uskot. Kun te rukoilette, uskokaa jo saaneenne sen, mitä pyysitte, niin te saatte sen.”
Ja sitten, kaiken sen lisäksi, todistukseksi Pyhästä Hengestä, Sinä lähetit meille lahjat ja merkit ja ihmeet takaisin, jotka yhä vieläkin saavat meidät ymmärtämään. Kun maailma, ja opettajat, jotka Sinä tunnet, saavat otteen Raamatusta niin heidän kylmät, kirkolliset tapansa leikkaavat sitä joka puolelta ja selittävät tämän olemattomiin ja tuon olemattomiin…
37 Kuten Bileam– kuten Kain, ennen vanhaan, uhrasi uhrinsa ja teki alttarin ja palvoi Sinua, mutta ei tarkoittamallasi tavalla, ilman verta. Hänet torjuttiin. Ja tuo sama henki elää yhä vielä hänen lapsissaan.
Mutta Aabel, tuo vanhurskas, hänen alttarinsa ei ollut kovin koristeltu, – kovin kaunis, mutta se oli tehty tarkoitetulla tavalla, Jumalan tarjoamaa tietä, joka johdattaa karitsan – sijaisen, viattoman sellaisen, ottamaan syyllisen paikan.
38 Isä, me uskomme, että Jeesus johdatettiin Golgatalle. Hän syntyi tallissa. Miksi kirkkauden ruhtinas syntyi tallissa? Hän oli karitsa. Karitsat eivät synny sängyssä; ne syntyvät talleissa. Ja Hänet johdatettiin Golgatalle. Hänet johdatettiin sinne ylös, aivan kuten Aabel– viiniköynnös karitsan kaulan ympärillä – karitsa johdatettiin kivelle. Ja siellä, syntiuhrina sielun ja ruumiin puolesta, Hänet tehtiin… Häntä ruhjottiin ja muserrettiin ja lyötiin.
Ja siellä Hän antoi Henkensä Isän käsiin, ja temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti; tuli maanjäristys. Hänet haudattiin. Kolmantena päivänä, tuo Aamutähti…Sitten, kaikki linnut lopettivat laulamisen, kun Martta ja Maria kävelivät ylös mäkeä, ja pohtivat, kuka vierittäisi pois kiven. Silloin, yhtäkkiä, tuli enkeli valon lailla, kiisi alas taivaasta, ja kivi vieritettiin pois. Hän tuli esiin. Ja monet niistä, jotka olivat nukkuneet maan tomussa– pyhät nousivat ja tulivat esiin haudoista, ja menivät kaupunkiin, ja kävivät tapaamassa joitakin vanhoja ystäviään enne kuin lähtivät ylös. Voi mikä hetki, ensihedelmät, käsiraha…
39 Siis, Jumala auttakoon meitä uskomaan tänä iltana. Auttakoon meitä panemaan syrjään pois jokaisen varjostavan taakan, ja tulemaan sisään täydellisen, neitseellisen, turmeltumattoman uskon kanssa, Herra, ja tulkoon terveeksi, jokainen, sillä me pyydämme tätä Hänen nimessään. Aamen. [Nauhassa on tyhjä kohta.]
Oireita tulee, ne ovat sitten vain tunteita. Seuraavana aamuna, kun oireet nostava päätään, sinä sanot: ”Voi, olen menettänyt parantumiseni. Niin se on”- nähkääs. Mutta, kun sinä tiedät, missä seisot, sinulla on toimintaohje: Sinä voit viitata siihen, mitä Jeesus sanoi saatanalle: ”On kirjoitettu…” Asiat eivät mene tunteiden mukaan. Jeesus ei todellakaan sanonut: ”Tuntuuko sinusta?” Hän sanoi: ”Uskotko sinä?” Uskokaa, ottakaa vastaan, uskokaa.
Veli Bosworth, luulisin, että sinä olet Yhdysvalloissa sen verran veteraani Jumalallisessa parantamisessa kuin vain voi olla. Pitääkö paikkansa? Pitää paikkansa, eikö pidäkin? Se, millaista jumalallinen parantaminen on, pitää uskoa Jumalan Sanan mukaisesti.
Siis, eilisiltana me otimme ihmisiä viiteenkymmeneen saakka – eilisiltana. Pitääkö paikkansa? Luulisin, että se oli viiteenkymmeneen asti. Siis, aloitetaan nyt viidestäkymmenestä ja mennään tänä iltana toiseen suuntaan. Silloin se on joka suhteessa tasa-arvoista. Selvä. Ja huomisiltana, jos hyvä Jumala suo, ja minä aion ottaa selvän siitä raportista. Ajattelin tehdä näin jos vain voin, seuraavissa kahdessa– kahdessa tai kolmessa kokouksessa, joita minä pidän; aion panna näissä kokouksissa peliin koko elämäni ja– sillä minulla on kaksi päivää aikaa levätä ennen kuin aloitan Zionissa [kaupunki Illinoisissa]. [Nauhassa on tyhjä kohta.]
Tribuuni toi kaksi tai kolme sivua siitä; muistatteko te sen…?… Luulisin, että Colliers [lehti?] teki artikkelin siitä tai jotain– siitä kokouksesta. Niin se oli, eikä siellä ollut yhtään vaivaista jäljellä. Siis, jos te pääsette tänä iltana samanlaiseen hengelliseen ilmapiiriin; ja yksimielisesti; Henki liikkuu ja jokainen ihminen – jotakin tulee tapahtumaan. Selvä. Ehkä minä voin kertoa teille jotakin vähän myöhemmin mitä va– mikä asia minulle tapahtui. Vähän myöhemmin siis, tiedän juuri nyt, että minä… Us– uskotteko te minua?
Siis, kuinka moni on nähnyt tuon Herran enkelin kuvan…. on nähnyt sen nyt ja lukenut sen copyrightin, mikä siinä on ja kaikkea ja, mitä George J. Lacy… Siis, noita kirjoja on tuolla takana, jos te haluatte niitä. Te voitte lähettää ja pyytää tuota kuvaa, jos te halu… Se on lähetettävä Douglas Studioille, koska minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se kuuluu American Photographers Associationille. [Amerikan valokuvaajayhdistys]. Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, siis. Ja siinä on, ensimmäistä kertaa, maailman historiassa, mekaanisen linssin läpi kuvattuna yliluonnollinen olento. Ajatelkaapa, hän on FBI:n paras sormenjälkiagentti ja niin edelleen, joka sen tutki. Yhdysvaltojen paras; hän on allekirjoittanut sen. Siitä on valokopio, siitä, että siellä todella oli valo, ”eikä kyse ole psykologiasta”, hän sanoi. Valo oli siinä ja kieppui ja valo osui negatiiviin. Siinä, olkaa hyvä, eikä tiede voi sanoa tänään… Niin että uskoton sanoo: ”Jumalaa ei ole. Todista minulle, että Jumala on olemassa.” Minä voin valmistaa tieteellisen todisteen siitä, että on Jumala…?… Todistaa tieteellisesti. Aamen.
Voi, kui– mi– miten iloinen minä olenkaan. Jos kuolisin tähän paikkaan, tässä rakennuksessa juuri nyt, ja tämä olisi viimeinen kokoukseni, minun todistukseni on tosi. Seurakunta tietää sen, miljoonat, monet miljoonat ympäri maailman. Ja kuinka ihmiset ovat etsineet ja yrittäneet; ja agnostikot ja uskottomat ja tiede ja lait ja kaikki muut ovat käyneet sen läpi joka puolelta ja yrittäneet repiä sen kappaleiksi, ja joka kerralla Jumala tulee aina uudelleen ja vahvistaa asian voimallaan. Ja sitten, tiedemaailma tuli tutkimaan sitä ja Jumala otti siitä kuvan ja osoitti asian sille. Ja siinä sitä ollaan, tänä iltana, ja he ovat kuin muistomerkkinä kaiuttamassa sitä niin kauan, kuin kristillinen maailma on olemassa. Siellä se vain on; Washington DC:ssä.
Mitä te siihen sanotte? Minä olen ihminen. Huomasitteko sen arvostelun; minulla on se tuolla esillä. Kuvaa ei voi myydä ilman sitä. Minä en ole mitään muuta kuin vain ihminen, kuten te; armosta pelastettu syntinen. Mutta se– ja mitä minä yritän tällä kertoa– sen, mikä on totuus, että Jeesus Kristus hankki teidän jokaisen parantumisen Golgatalla, ja Hän on jo saattanut teidän parantumisenne valmiiksi teitä varten. Se on valmiina ojennettavaksi teille, kun sinä kurkotat sitä kohti ja otat sen. Voi, miten yksinkertaista; miten ihanaa!
Ja Jumalan enkeli, josta minä puhun, ei seiso kuin vain noin metrin päässä minusta. Siis, se on totta, varmastikaan minä en voisi kertoa teille mitään väärää. Jumala on varmasti osoittanut teille, että minun sanani ovat totuus. Ei siksi, että minä ne sanon, vaan siksi, että ne ovat totta– nähkääs. Hän on nyt lähellä. Hän on siis Jumalan sanansaattaja, minä olen ainoastaan hänen äänitorvensa. Minä sanon vain sen, mitä Hän sanoo minulle.
Selvä; olkaa kaikki kunnioittavia. Nyt, rouva, minä haluan teidän tulevan tänne ylös – vähän lähemmäksi.
Minä laitan tämän mikrofonin vähän alemmaksi. [Veli Branham säätää mikrofonia.] Kuuletteko te minua, kun minä seison tässä taaempana? Kuuletteko hyvin? …?… Tässä on jotakin vikaa, ehkä minä otan tätä ylös, tähän vähän lähemmäksi. Kuuletteko te paremmin? [Yleisö sanoo: ”Kyllä.”] Selvä, hyvä juttu. Siis, joskus… siis Billy, tai joku teistä, pitäkää silmällä. Se– jos voitelu tulee ja minä siirryn pois, niin siirtäkää se lähemmäksi, siis. Kun on näyssä, ei pysty sanomaan, mistä puhuu… tietää vain, että puhuu. Mutta sitä ei tiedä, kuinka kovaa puhuu tai mitään, sitä vain… Minä– en pysty selittämään sitä.
Mutta nyt, rouva, minä– te olette kristitty. Minä näen sen nyt, siis, heti, kun te kävelitte eteenpäin. Jos ette olisi ollut, se olisi aiheuttanut mielipahaa, siis ja olisin tietänyt ettette te ole kristitty; tai elämässänne on jotakin, mikä pidättelee teitä, joku paha jokin joka on sielussanne, jokin, jonka te olisitte voinut jollakin tavalla oikaista. Mutta se on… Minä uskon, että te olette kristitty, ja teidän syntinne ovat veren alla. Ja minä… Jos niin ei olisi, Hänen edessään tilanne olisi toinen. Näettekö? Minä sanoisin: ”Siis, jokin on nyt vialla jossakin…” Mutta ei ole epäilystäkään siitä, ettette te olisi kristitty. Ja nyt, minä olen teidän veljenne. Minä– minä en tiedä teistä mitään, en ole koskaan elämässäni nähnyt teitä. En voisi tietää teistä yhtään mitään; tämän kaiken on siis tultava Jumalalta.
40 Siis, syy siihen, että minä uskon, että Hän haluaa, koska Jumala ei kutsumistaan ja armolahjojaan kadu. Näettekö? Jumala antaa lahjoja. Hän ei ota sitä takaisin, mutta jos minä käytän sitä väärin, Hän ottaa minut käsittelyynsä sen takia. Näettekö? Siis, siitä syystä minä yritän yksinkertaisesti vain sanoa kaiken, minkä voin, ja te kuulette minun kehuvan Jeesusta, aina Jeesusta, en koskaan itseäni. Kyse on Jeesuksesta. Ymmärrättekö te? Kyse on Hänestä; kyse on Hänestä; kyse on Hänestä. Minulla ei ole koko asian kanssa mitään tekemistä. Minä olen ainoastaan Hänen äänitorvensa.
Aivan, kuten jos Amerikan presidentti tekisi minusta Saksan suurlähettilään. Näettekö? Silloin minun sanani, Saksassa, olisivat täsmälleen sitä, mitä presidentti käski minun sanoa. Ja, jos minä sanoisin ihmisille sen, mitä hän käski minun sanoa, silloin kaikki, mitä Yhdysvalloilla on, on noiden sanojen takan. Onko asia näin? Onko asia näin, yleisö? Hänen olisi annettava tukensa, jos minä olisin suurlähettiläs.
41 Silloin, jos minä olen Jumalan lähettämä sananpalvelija, niin tämä, mitä minä julistan täällä, ja jos se tulee Jumalalta, niin kaiken, mitä taivaassa on, on annettava tukensa tuolle sanalle. Pitääkö paikkansa? Koska se annetaan aivan suoraan tuoreeltaan valtaistuimelta sanottavaksi: mistä on kyse ja mitä asialle pitää tehdä. Pitääkö tämä paikkansa?
Siis, jos tämä olisi minun joutoaikaani, tiedättekö te, mitä minä tekisin nyt? Jos tämä olisi minun joutoaikaani, että tekisin sitä vain… olisi käsissäni, tehdä mitä vain kykenen, minä kävelisin tästä suoraan alas. Katsoisin… Sanoisin: ”Kuinka monella teistä täällä on sydänvaivaa?” Minä veisin oitis heidät kaikki ylös ja parantaisin heidät kaikki. Sitten minä sanoisin: ”Tuokaa kaikki tuberkuloositapaukset ylös; kaikki syövät ylös, hehän kuolevat ensimmäisinä.” Sitten, minä katselisin ympärilleni ja näkisin nuo rammat ihmiset; sanoisin: ”Nuo haluavat nousta ja kävellä ympäriinsä.” Vaikka he haluavat elää normaalia elämää, he saattavat elää vuosia ja vuosia rampoina, mutta nämä sydänongelmaiset tulevat kuolemaan saman tien, ellei mitään tehdä. Näettekö? Syöpä, ja niin edelleen, se tuhoaa heidät; ja he ovat mennyttä. Niinpä, minä otan heidät. Sitten, seuraavaksi, minä menisin alas, ja ottaisin nämä rammat ihmiset; minä parantaisin heistä jokaisen. Eikö olisikin hienoa? Mutta, minua ei ole tarkoitettu tekemään niin. Näettekö? Minä en voi tehdä sitä. Siis, ainut, mitä minä voin tehdä, on saada teidät uskomaan ja– tai yrittää parhaani mukaan saada teidät uskomaan Herraan Jeesukseen.
42 Olen puhunut pitkään, koska olen odottanut… näin jonkun istuvan tuolla aivan teidän takananne, se [näky?] on tulossa. Jos te kääntyisitte vähän näin– olisi vähän parempi, niin on parempi. Näettekö? Jokainen inhimillinen olento on jonkin hengen vallassa. Näettekö? Ja– ja sitten, teidän henkenne ja minun henkeni… Sitten, jos olen eri hengen voitelussa, täällä– Pyhän Hengen voitelema, joka on Jumalan lahja, se tulee Jumalalta, jotta tekisin jotakin teidän hyväksenne, ja teissä sattuu olemaan paha henki, esimerkiksi syöpä, tai jokin kasvain, jotakin, jossa on elämä teidän elämänne lisäksi, no, ne kaksi käyvät kaksinkamppailua. Ymmärrättekö te?
Toinen sanoo: ”Sinun on tultava.”
Toinen sanoo: ”Älä usko sitä.”
Toinen sanoo: ”Hänen on tultava.”
Toinen sanoo: ”Älä usko sitä.”
43 Näettekö? Ja minä puhun nyt teille, juuri nähdäkseni, mitä tapahtuu. Sitten, kun tapahtuu, siinä se on. Ymmärrättekö? Kaikki riippuu teidän uskostanne, ja siitä, mitä minä puhun Jeesuksesta Kristuksesta. Näettekö? Se on… ymmärrättekö te jutun?
[Rouvalle] Siis, haluaisitteko te mennä kotiin, ja syödä taas; syödä hyvän, kunnon aterian? Teidän vatsanne on vaivannut teitä kauan, eikö olekin? Pitääkö paikkansa? Siis, jatkakaa vain ja tehkää sitä, mitä haluatte tehdä. Ja Jumala teitä siunatkoon…?… Aamen. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle!” Olkaa kaikki kunnioittavia.
Siis, minä sanon tämän täydestä sydämestäni. Puhuessani tälle pikkurouvalle, –ennen kuin unohdan näyn, mistä siinä oli kyse: naisparalla on ollut aikamoista. Ja hänellä on ollut enemmän vialla, kuin mitä hän ajattelikaan. Näettekö? Mutta, hänellä oli vatsavaiva, joka häntä hermostutti; hän on huolissaan oleva persoona; ja hän on niitä ihmisiä, joilla on jatkuvasti mielessään jokin, joka on tapahtunut kauan sitten, ja hän ajattelee jatkuvasti sitä. Eikö teidän luonteenne olekin jokseenkin sellainen, rouva? Ja te olette kärsinyt muistakin asioista. Näettekö? Enkä minä halunnut sanoa sitä, mutta, koko sydämestäni ja sielustani, nainen, minä uskon, ettei teidän tarvitse käsiä enää. Te tulette paranemaan. Näettekö? Minä uskon siihen.
44 Siis, tulkaa te, rouva, ja seiskää aivan tällä lailla tässä, jos voitte, niin minä saan puhua teille hetkisen. Nyt, uskotteko te näihin asioihin, jotka minä sanoin? Uskotteko, että se on todella lähetetty Jumalan luota? Uskotteko– koko sydämestänne, te uskotte siihen? No, olen– olen iloinen siitä, että uskotte, sillä minä voin ainoastaan sanoa… Siis, ainut, mitä minä voin tehdä, on vain katsoa ja nähdä, mikä teissä on vialla. Näettekö? Aivan kuten, tai– tai jos se asia on jotakin syntiä, minä saattaisin kyetä tietämään sen. Ja jos te olette tunnustanut sen, no, kenties minä… Se on silloin veren alla– ymmärrättehän, ja asia on loppuun käsitelty.
Kun te tunnustatte jonkin synnin, Hän panee sen unohduksen mereen, ettei sitä muisteta enää sinua vastaan. Se yksin kertaisesti… Tiesit– tiesittekö, mitä on valkaisuaine, jota käytetään pesemiseen: Clorox, mitä se ollenkaan on? No, ottakaa yksi pisara mustetta ja tipauttakaa se tuohon valkaisuainevatiin; mitä tapahtuukaan sille mustepisaralle? Sitä ei enää näy, eihän? Se yksinkertaisesti– se tulee valkaistuksi. Pitääkö paikkansa?
45 No, niin synnille käy, kun se osuu Jeesuksen Kristuksen vereen. Sitä ei enää ole. Ihminen ei tiedä, mitä sille tapahtuu. Se on… Sinä et saa sitä enää sieltä pois, vaikka sinun [jostakin syystä] pitäisi; asia on loppuun käsitelty. Näin on.
Väri, on olemassa mustan musteen väri, mutta se ei ole enää mustaa. Näettekö? Se on poissa. Mustasta on tullut valkoinen, ja se musta on mennyt johonkin, etkä sinä tiedä, mihin se meni. Pitääkö paikkansa? Sellainen synti on.
Siis, jos te otatte Jeesuksen vastaan parantajananne, sen sydänvaivan, josta te olette kärsinyt, käy niin kuin tuon musteen, kun se osuu veteen. Otatteko te? Selvä. Teillä on tukahtunut sydän; sydän on tukossa. Pitääkö paikkansa? Ja siis, se on aiheuttanut ongelmia jo jonkin aikaa.
46 Mutta nyt, jatka vain tietäsi, ja sisar, meidän Mestarimme, Jeesuksen Kristuksen nimessä, joka on lähettänyt enkelinsä osoittamaan nämä asiat todeksi, että minä, Hänen palvelijansa, puhun totta; siunatkoon Hän sinua. Kristus Jeesuksen nimessä, lähde tältä lavalta ja tule kuntoon ja terveeksi. Aamen. Jumala sinua siunatkoon. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.”
47 Nuo sydänvaivat; paine liikkuu: sydänvaivaa, sydänvaivaa joka puolella. Täällä, hetkinen vain. Mikä sai teidät hypähtämään silloin? Teillä myös on sydänvaiva, tai oikeastaan: oli. Pitääkö paikkansa? Se pikku rouva istu… eikö olekin totta? Nouskaa seisomaan. Kyllä, te, jolla on valkoinen hattu, te, joka kärsitte sydänvaivasta. Pitääkö paikkansa? Selvä, te olette parantunut; ja niin hänkin.
Ja se rouva, joka istuu siellä teidän vieressänne, jolla on syöpä, hän voi myös parantua, jos hän nostaa kätensä ja uskoo sen. Uskotteko te siihen? Uskotteko te, että syöpä lähtee teiltä? Siis uskotte? Jos uskotte. nostakaa kätenne. Selvä. Te myös voitte lähteä kotiin. Jumala teitä siunatkoon. Jatkakaa tietänne iloiten.
Nyt, Hän on täällä. Oi, mitä voikaan tapahtua; mitä tuleekaan tapahtumaan! Se riippuu nyt teistä, ei minusta; teistä!
48 Tervehdys, herra. Jumala teitä siunatkoon, pastori. Miten teillä menee? Selvä. Kyllä herra, haluatteko te olla terve? No, Jeesuksen nimessä, ottakaa parantumisenne vastaan. Jumala teitä siunatkoon. Menkää nyt ja syökää, mitä mielenne tekee. No niin. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle.”
Herra Jeesus, kun nämä vanhat äitiparat tulevat, elämä murskana, matkalaukut pakattuina, valmiina ylittämään joen, Jumala, siunaa heitä ja tee heidän päivistään onnellisia. Jeesuksen nimessä, paranna tämä nainen. Aamen. Jumala teitä, äiti, siunatkoon. Jatkakaa matkaanne riemuiten, onnellisena, uskoen koko sydämestänne.
49 No niin, sisar, uskotko sinä? Koko sydämestäsi? Kävelisitkö hieman lähemmäksi Häntä; rakastatko Häntä koko sydämestäsi? Uskotko sinä sitten, että Hän parantaa sinun silmäsi? Hän parantaa. Selvä, herra, sinä saat sen
Jeesuksen Kristuksen nimessä, suo tälle naiselle se, mitä hänen sydämensä halajaa, sillä minä pyydän sitä Sinun kunniaksesi. Aamen.
Jumala sinua siunatkoon. Mene nyt ja usko. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”]
Kiitos Jumalalle. Ylistys Jumalalle. Te voitte parantua siitä tyrästänne, jos te vain uskotte koko sydämestänne, herra. Uskotteko te sen? Siinä tapauksessa nouskaa ylös ja sanokaa: ”Minä otan parantumiseni vastaan nyt.” Selvä, oikein hyvä. Kiitos, veli. Sillä lailla se pitää tehdä. Kyllä.
50 Mikä on vikana, teidän vaimonne kuljeskelee tuolla edestakaisin? Katsokaa tähän suuntaan sisar. Uskotko myös sinä koko sydämestäsi? Että pääset tuosta nivelrikosta? Haluaisitko tulla terveeksi? Jos haluat, nouse sitten ylös, sano: ”Minä otan vastaan parantumiseni nyt, Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Sillä lailla se pitää tehdä.
Sinä myös, sisar, lähde lavalta ja sano: ”Kiitos Jeesus”, ja tule– tule terveeksi. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”]
No niin. Painetaan päämme vain hetkeksi. Taivaallinen Isä, paranna tämä nainen ja tee hänestä täysin terve.
Saatana, lähde hänestä. Minä sanon Jeesuksen Kristuksen nimessä, tule ulos tästä naisesta.
Uskotteko te? Uskotteko te, että Hän parantaa teidät nyt? Kuuletteko minua kunnolla? Kuuletteko te minua nyt? Selvä. Ja te olette parantunut. Te voitte lähteä lavalta ja tulla terveeksi. Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle!”]
51 Kuinka minä nyt näenkään nuo ihmiset tuolla; heitä olisi massoittain; ja kuinka minusta saatana juuri… voi, jospa vain pystyisin murtamaan tuon hengen, joka on yllänne nyt; siinä kaikki, saatana huiskuttaa mustia siipiään siellä joka puolella ja panee parastaan saadakseen teidät olemaan uskomatta. Jos olisi jokin keino saada siirrettyä se pois, silloin teidän ja Jumalan kirkkauden maan välissä ei olisi mitään, jolloin se lankeaisi teidän yllenne ja parantaisi joka ihmisen täällä. Uskokaa koko sydämestänne.
No niin, pieni poika; siis, Jumala sinua siunatkoon. Terve vain, poika, hauska tavata. Siis, hän on vasta poikanen. Siis, hän ei ymmärrä, näitä asioita. Jutellaanpa hänen kanssaan hetki. Siis, poika, us– uskotko sinä sen, kun Jeesus oli täällä maan päällä… Käytkö sinä pyhäkoulua? Käyt. Onko sinusta kiva käydä pyhäkoulua? Luetko sinä mielelläsi Jeesuksesta? Siis, kun Jeesus oli täällä maan päällä ja– ja hän otti tuollaisia samanlaisia pikkukavereita ja pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Ja Hän sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.” Näetkö?
52 Siis, jos Hän olisi täällä tänä iltana, jos Hän olisi täällä Hammondissa jossakin, ja, no siis, sinähän menisit Hänen tykönsä ja Hän panisi kätensä sinun päällesi ja– ja sinä paranisit – näetkö? siis, koska Hän olisi Jeesus. Nyt, Hän oli– Hän on mennyt ylös Isänsä kotiin, ylös kirkkauteen, ja Hän istuu siellä, Isänsä oikealla puolella, tänä iltana, Isänsä valtaistuimella, rukoillakseen meidän puolestamme. Sinä et ehkä…tai– kun me rukoilemme, tai pyydämme Häneltä mitä tahansa, Hän seisoo Isän edessä ja osoittaa vertansa. ”Isä, minä– minä kuolin tuota tarkoitusta varten.” Näetkö? Ja sitten, se asia tapahtuu.
Siis, jos Hän olisi täällä– tämä on se ainoa syy siihen, miksi Hän meni sinne ylös: Hän lähetti Pyhän Hengen takaisin. Ja Pyhä Henki on täällä tänä iltana. Ja Hän lähetti minut, palvelijansa, auttamaan sinua. Uskotko sinä sen? Uskot. Minä tiedän, että sinä uskot.
53 Siis, katsohan, minä en tunne sinua, pikkukaveri– enhän tunne? En ole koskaan tavannut sinua. Mutta nyt. jos– jos minä seisoisin täällä Jumalan profeettana ja sanoisin sinulle, ja kertoisin sinulle jostakin sinun elämässäsi, joka– josta sinä tiedät, niin sinä– sinä uskoisit, etkö uskoisikin? Siis, katsos; jokin aika sitten eräässä huoneessa, jossa sinä olit, sinä olit tukehtua, vaivoin sait henkeä. Sinulla on astma. Pitääkö se paikkansa? Pitääkö se paikkansa? Öisin, monia kertoja, sinulla on ollut vaikea hengittää. Pitääkö se paikkansa? Ja huoneen valo, joskus se… Kun sinä meinaat tukehtua, ihmiset ovat tulleet juttelemaan kanssasi ja hoitamaan sinua. Se on… siis, astma on se sinun vaivasi. Onko se totta? Selvä. Nyt, tulepa tänne ystävä.
54 Rakas Jumala, kun tämä pikkuinen etiopialainen poika seisoo täällä ja minä painan häntä sydäntäni vasten. Minä rakastan tallaisia pikkupoikia, Herra. Ja minä rukoilen, että Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä, kun tämä herkkä pieni poika, jonka on joutunut kulkemaan elämänsä läpi tämän astman kanssa, oi Jumala, poikaparka, hänen on pitänyt tehdä töitä pysyäkseen hengissä ja, voi, mikä vahinko sellainen on. Nyt, Jumala, minä rukoilen tänä iltana, että Sinä parantaisit hänet tästä sairaudesta. Ota se pois häneltä ja voitele hänet, ja tee hänestä saarnaaja, Herra, että hän seisoisi lavalla ja saarnaisi evankeliumia. Minä rukoilen tämän rukouksen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua siunatkoon, pikku veikko.
Ja mitähän nyt tuleekaan tapahtumaan? Tuletko sinä paranemaan? Selvä. Jumala sinua siunatkoon. Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle!”]
55 Jumala sinua siunatkoon, sisar! Uskotko sinä myös? Taivaallinen Isämme, minä pyydän Sinua olemaan tälle naiselle armollinen tietoisena siitä, että vain Sinä voit parantaa hänet. Niinpä minä rukoilen, että Sinä soisit sen ja tekisit hänet terveeksi, Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.
Siis, uskotteko te, samalla tavalla kuin tuo pikkupoika uskoi? Selvä. Mene riemuiten ja iloisena. Kirjoita siitä todistus minulle ja kerro mitä– mitä sinulle tapahtui.
No niin, rouva. Uskotteko te koko sydämestänne, jos minä pyytäisin Herralta Jeesukselta, että Hän parantaisi teidät? Selvä. Tulkaa tänne.
Rakas Jeesus; tämä nainen seisoo tässä. Hänellä on tarve. Sinä teidät sen, tiedät kaikki asiat. Ja minä, Sinun palvelijanasi pyydän, tänä iltana, nyt kun Pyhä Henki on rakennuksessa ja voitelee, ja antaa näitä ihania asioita: suuria merkkejä juuri ennen tuomiota, joiden Sinä lupasit tulevan. Ja pitäessäni hänen kättään, minä pyydän, Herra, että Sinä parantaisit hänet. Ja palatkoon hän tänä iltana onnellisena, iloisena ylistäen Jumalaa, ja parantuneena– Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Aamen. Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Nyt, lähde ja usko koko sydämestäsi ja sano: ”Kiitos Herra sinulle!”
Selvä. Antakaa sen rouvan tulla nyt.
56 Suokaa anteeksi– hetkiseksi. Pidättekö tuosta sanasta? Eikö se olekin ihmeellinen? Hän on ihmeellinen. Tällä naisella on vialla jokin, ja se pyytää armoa. Ja on myös joku, enkä minä tiedä mikä se on, siis, hetkinen vain… Nyt jokainen kunnioittavana. Haluan keskustella kanssanne hetkisen. Voisitteko te astua vähän taaksepäin, näin? [Nauhassa on tyhjä kohta.]
Uskotteko te rouva koko sydämestänne? [Rouva vastaa: ”Kyllä.] Minä uskon sen. Ja uskon, että se teidän selkänne ei tule vaivaamaan teitä enää koskaan. Siunatkaamme…?… Jumala teitä siunatkoon, lähtekää lavalta riemuiten ja sanokaa: ”Kiitos Jumalalle.” [Nauhassa on tyhjä kohta.]
Kaikki on mahdollista.
Siellä ylhäällä parvella, te katsotte minuun– Jumalan Henki on liikkunut siellä yleisön seassa jo jonkin aikaa. Uskotteko te minun olevan Jumalan profeetta, koko sydämestänne?
Minä näen Jumalan Hengen liikkuvan juuri tuohon suuntaan, aivan tässä edessäni. Se pysähtyi nyt. Se jätti minut. Nyt, hetkinen vain, uskokaa jokainen koko sydämestänne.
Oh, minä– minä tiedän, että täällä on ystävä. Jumalalle ylistys.
Te rouva siellä, teillä on sydänvaiva, te joka istutte siinä sen rouvan vieressä, jolla on vaaleanpunainen leninki, joka istuu siellä. Jos te haluatte parantua, voitte nousta seisomaan ja ottaa parantumisenne vastaan; siellä toisessa rivissä. Jos te haluatte parantua, nouskaa seisomaan ja tulkaa terveeksi. Jumala teitä siunatkoon. Selvä. Hienoa. No niin.
Eikö teillä– se värillinen rouva, joka istuu siellä, teillä on jotain vialla… te kärsitte, jostakin päässänne, pitääkö paikkansa? Minä näen, kuinka te liikutatte– selvä, nouskaa ylös. Te olette parantunut– näin on. Jumala teitä siunatkoon. Aamen. Aamen.
Se toinen, iso värillinen rouva, joka istuu juuri siellä, jolla on kasvain; hän voi nousta ylös ja lähteä kotiin, myös. Hän on parantunut myös. Jumala teitä siunatkoon rouva. Halleluja!
No niin, rouva. Menkää kotiin ja syökää, mitä haluatte; teidän vatsavaivanne lähti istuessanne siellä. Te voitte mennä takaisin– menkää, minne haluatte. Miten ihanaa.
Uskotteko te sen vauvan puolesta? Oi, Jeesus, siunaa tätä pikkuista hermostunutta lapsiparkaa, ja paranna hänet; kun minä siunaan sitä Sinun Poikasi, Jeesuksen nimessä. Aamen. Jumala sinua, veli Cox, siunatkoon. [Nauhassa on tyhjä kohta.]
Onko hän teidän sukulaisenne? Minä luulin, että oli. Minä luulin, että oli. Lähtekää, niin Herra suo parantavia voimiaan. Uskokaa. Uskokaa.
No niin, rouva. Siis, tuolla se taas menee kiljuen joka puolella. Se liikkuu rakennuksen joka kolkassa. Täällä on joka puolella ihmisiä, jotka kärsivät samasta asiasta, kuin mitä tällä rouvalla oli. Se on liikahtanut minua kohti, joka kerran, tänä iltana, kun minä puhun jollekin potilaalle. Kaikki te, ihmiset, joilla on vatsavaiva… Teillä on vatsavaiva, eikö olekin, rouva? Kaikki, jolla on vatsavaiva, nouskaa seisomaan. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Olkaa hyvät! Mitäpä…?…
Herra, taivaan ja maan Jumala, suo tulevan tiettäväksi, tänä iltana, että Sinä olet Jumala, ja minä olen Sinun profeettasi. Nyt minä kutsun Jeesuksen Kristuksen parantavaa voimaa. Paranna nämä kaikki, Jeesuksen nimessä.
Selvä. Mene, sisar. Lähtekää kukin kotiin, ja syökää, mitä haluatte.
[Veli Branham puhuu jollekin lavalla.] Ei, hetkinen vain. Peräänny, peräänny, hetkinen vain.
Saatana on häviäjä.
Menkää, rouva, teidät parannettiin sillä hetkellä. Teidän vatsavaivanne myös. Niinpä te voitte lähteä oikopäätä kotiin. Te parannuitte seisoessanne tuolla jonossa, jokainen… loputkin teistä. Selvä.
Jumala teitä siunatkoon; jatkakaa vain eteenpäin.
Voi, mitä Jumala voikaan tehdä nyt? Mitä?
Tuokaa se rouva tänne. Minäpä näytän teille jotakin. Mikä tätä rouvaa vaivaa– täällä on kymmenittäin teitä, jotka kärsitte samasta. Tämä nainen kärsii ahdistuneisuudesta. Hän on todella ahdistunut ja pois tolaltaan– pitääkö paikkansa? No– nostakaa kätenne, jos se on totta. No niin.
Kuinka monella täällä on tuollainen ahdistus, nouskaa ylös, että teidät parannetaan tällä hetkellä. No niin, minä tiedän, että teitä on täällä. Se henki anelee: ”Armoa, armoa, armoa.”
Mitä… Tätä juuri Jumala haluaa minun tekevän. Minä osuin suoraan siihen, juuri tällä.
Saatana sinä olet luuseri, Jeesuksen Kristuksen nimessä, tule ulos jokaisesta näistä ihmisistä…?… Selvä.
Viisi vuotta– siitä minä puhun. Sitä Jumala on halunnut. Minä en ole nähnyt sitä tähän asti. Minä ymmärrän, mitä Hän tarkoittaa. Jokainen täällä voi lähteä kotiin ja syödä ilman vatsavaivoja; se oli paha. Jokainen ahdistustapaus voi lähteä kotiin ja olla terve.
Siis, hetkinen vain, se on täällä taas. Siis, hetkinen vain. Tästä miehestä lähtee voimakas liike. Voi, täällä se on. Teillä on syöpä, herra. Teillä on syöpä. Niin teilläkin– pitääkö paikkansa? Kyllä. Tällä naisella on syöpä. Näin on. Rouva, te ette voi elää ilman Jumalaa; ettekä tekään. Jokainen, jolla on syöpä, nouskaa seisomaan. Oletteko valmiita parantumaan? Oletteko? Oletteko te valmis nousemaan sieltä paareilta…?… lähtemään kotiin ja tulemaan terveeksi? Selvä. Jeesuksen Kristuksen nimessä, nouskaa ylös, lähtekää kotiin…?… Nouskaa ylös ja kävelkää Herran Jeesuksen nimessä…?… Herran Jeesuksen nimessä…?… menkää kotiin ja tulkaa terveeksi…?… menkää kotiin ja parantukaa. Kaikkivaltias Jumala, Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä nuhtelen jokaista riivaajavaltaa. Tulkaa ulos…?… henkivallat. Tulkaa ulos näistä ihmisistä.