51-0721 DEMONIEN ELÄMÄ JA NÄKYJÄ
(Life Of Demons, And Visions)
Toledo, Ohio, USA, 21.7.1951

¹      Se oli… olin äitini luona, ja aioin jäädä sinne koko yöksi. Olin rukoillut sairaiden puolesta, ja tulin myöhään kotiin. Niinpä pysähdyin äidin luona. Ja puhuin hänen kanssaan. Menimme nukkumaan. Vähän ajan kuluttua nousin ylös. En voinut levätä. Onko sinulla koskaan ollut sellaisia levottomia öitä? Ole varovainen, jos olet kristitty, se voi johtua siitä, että Jumala on tekemisissä kanssasi. Ymmärrätkö? Nousin ylös ja kävelin ympäriinsä. Ja käännyin… Minulle tuli taakka; ajattelin: ”No, ehkä joku on sairas jossain, ja he haluavat minun rukoilevan heidän puolestaan.”

Ja minä polvistuin, enkä pystynyt rukoilemaan läpi. Ja jatkoin vain jonkin aikaa, ja hetken kuluttua katsoin huoneen toiselle puolelle. Ja onko kukaan teistä naisista koskaan pessyt ja tuonut pyykkinsä sisään ja kasannut ne tuolille? Sellainen on äitini. Ja silittää sitten paljain jaloin… Ja jos hän tietäisi, että sanoin tuon, hän huitaisi minua jälleen ruudullisella esiliinallansa. Mutta olen nähnyt tuon vanhan raukan monta kertaa seisovan siinä silitysraudan kanssa, paljain jaloin, silittämässä. Ja hän…

²      Luulin, että hän oli laittanut vaatteensa tuolille nurkkaan, makuuhuoneessa. Ja se näytti jotenkin valkoiselta. Ja se alkoi lähestyä minua. Katsoin sitä. Se ei ollut tuoli, vaan jotain, joka liikkui, valkoista. Ja se… Näytti kuin olisi mennyt sen sisään, tai se olisi tullut minuun. Muutaman hetken kuluttua olin kävelemässä erämaassa, ja kuulin lampaan määkivän, joka sanoi ”Baa- baa”. Oletteko koskaan kuulleet pienen karitsan itkevän? Se on maailman säälittävin asia. Ja se määki. Sanoin: ”Voi sitä pikku raukkaa. Menen katsomaan, löytäisinkö sen.”

Ja minä lähdin ylös kohti pusikkoa ja muuta sellaista. Kun lähestyin sitä, se ei ollutkaan karitsa. Se oli ihminen. Se kutsui ja sanoi: ”Milltown. Milltown.” En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta paikasta. Joten kun palasin ennalleni… Menin seurakuntaan seuraavana keskiviikkoiltana. Ja kysyin joiltakin: ”Tietääkö kukaan, missä Milltown on?” Kukaan ei tiennyt.

³      Niinpä sitten sunnuntai-iltana ilmoitin siitä. ”Tietääkö kukaan, missä Milltown on?” Ja eräs veli nimeltä George Wright, monet teistä, jotka käyvät Tabernaclessa, tuntevat hänet.

Ja hän sanoi: ”Kyllä, veli Branham, noin kolmekymmentäviisi mailia tästä etelään päin”. Hän sanoi: ”Asun lähellä sitä.”

Sanoin: ”Olen siellä ensi lauantaina; Jumala haluaa minun menevän Milltowniin. Siellä on joku pulassa.”

Hän sanoi: ”Pieni noin viidensadan tai tuhannen asukkaan kaupunki tuolla etelässä…”. Sanoi…

Sanoin: ”No, minä tulen sinne.”

⁴      Menimme alas, ja muistan, että menin siihen ruokakauppaan, jossa kadunkulma kääntyi. Ajattelin: ”Mitähän Herra haluaa minusta?”. Menin sisään ja ostin laatikon. Ja tulin ulos sieltä, ja ajattelin saarnata juuri tässä kulmauksessa.” No, nousin laatikon päälle, eikä minulle tullut mieleen mitään, mistä saarnata. Ja kaikki ihmiset siellä maaseudulla tulevat lauantaisin ostoksille.

Veli Wright sanoi: ”Menen kukkulalle tekemään vähän kauppoja, veli Branham, minun täytyy viedä munia eräälle miehelle.” Hän sanoi: ”Haluatko tulla mukaani?”

Sanoin: ”Kyllä.” Ja kun menin sinne ylös, kukkulalla oli suuri valkoinen kirkko. Sanoin: ”Katsohan, näetkö. Eikö tuo olekin kaunis kirkko?”

Hän sanoi: ”Kyllä, harmi vain tuon kirkon puolesta.” Hän sanoi: ”Se on baptistikirkko, ja sen pastori on joutunut vaikeuksiin.” Hän sanoi: ”Tuo seurakunta meni nurin, eikä siellä ole sen jälkeen ollut pastoria.” Hän sanoi: ”Kaupunki otti sen haltuunsa. Seurakunta lähti ja siirtyi muihin seurakuntiin.”

⁵      Ja minä tunsin Jumalan Hengen sanovan minulle: ”Pysähdy”. Menin sinne, ja ovi oli lukossa. Ja sanoin: ”Voit mennä edeltä, veli Wright. Ja minä… Tule takaisin ja hae minut hetken kuluttua.”

Ja kun hän oli lähtenyt, polvistuin siihen ja rukoilin. Sanoin: ”Herra, jos haluat minun olevan tässä kirkossa, avaa minulle nämä ovet.”

Kun rukoilin, nousin ylös ja kuulin jonkun tulevan.

Eräs mies käveli paikalle. Hän sanoi: ”Hei!” Ja minä sanoin: ”Päivää.”

Hän sanoi: ”Näin, että rukoilit.”

Sanoin: ”Kyllä, herra. Minä vain… olen saarnaaja, ja rukoilin tässä portailla.”

Hän sanoi: ”Haluatko mennä sisään?” Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Hän sanoi: ”Minulla on avaimet.”

Sanoin: ”Kiitos, Herra.” Sanoin: ”Kiitos, Herra.” Uskotteko te kaikki sen? Kyllä, herra. Kyllä, herra. Hän on todellinen.

⁶      Ja hän avasi minulle oven, ja menin sisään, ja siellä oli istumapaikkoja kolmelle tai neljälle sadalle ihmiselle. Ja minä kävelin sisään. Ja painoin pääni alas ja rukoilin. Kysyin: ”Kuka omistaa sen?”.

Hän sanoi: ”Oi, kaupunki.” Hän sanoi: ”Me vain… Minä vain huolehdin siitä täällä.” Hän sanoi: ”Meillä on siellä vain hautajaisia ja niin edelleen.”

Sanoin: ”Voisinkohan täällä pitää herätyksen?” Hän sanoi: ”Mene tapaamaan kaupungin virkailijaa.”

Menin ja kysyin häneltä. Hän sanoi: ”Toki, jos laitatte sinne mittarin.”

Sanoin: ”Olen töissä sähköyhtiössä, laitan sinne oman mittarini.”

Hän sanoi: ”Hyvä on.”

Laitoin mittarin paikalleen ja ilmoitin, että aioin pitää herätyskokouksen. En koskaan unohda ensimmäistä miestä, jota pyysin. Sanoin: ”Aion pitää herätyskokouksen, herra, tulisitko mukaan?”

Hän sanoi: ”No, me kasvatamme kanoja täällä. Ei meillä ole aikaa mennä kirkkoon.”

Sanoin: ”Etkö voisi jättää kanoja hetkeksi yksin ja tulla kokoukseen?”

⁷      Hän sanoi: ”Oi, ei meillä ole aikaa mihinkään sellaiseen.” Hän sanoi: ”Minulla on asioita hoidettavana.” Hän sanoi: ”Pidä sinä huolta omista asioistasi.”

Sanoin: ”Tarkoitukseni ei ollut loukata tunteitanne, herra.”

Noin kymmenen päivän kuluttua siitä heidän oli varattava aika miehen hautaamiseen. Hän kuoli. Hänet haudattiin kirkon eteen.

Aloitimme herätyksen. Ja… Oi, menin ulos ja rukoilin metsässä, ja ajattelin, että Herra antoi minulle suuren sanoman, ja sydämeni paloi, että minun piti julistaa se. Sanoin: ”Tänä iltana siellä on varmaan paljon väkeä. Ehkä Herra haluaa minun pitävän herätyksen.”

⁸      Niinpä menin sinne. Tiedätkö, keitä siellä oli? George Wright, hänen vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minulla oli neljän hengen seurakunta. Saarnasin sanoman, jonka Herra oli antanut minulle siitä riippumatta. Seuraavana iltana eräs oudon näköinen mies käveli ulkopuolelle. Hän oli… He kertoivat minulle, että hän oli nasarealainen luopio, hän oli joskus kuulunut nasarealaiskirkkoon ja luopunut. Hänellä oli maissipiippu suussaan, ja hän kopautti sitä rakennuksen kylkeen, hänen hiuksensa roikkuivat kasvoilla, ja hammas pilkisti ulos sivusta. Ja hän katsoi sisään ja sanoi: ”Missä on se pikku Billy Sunday, josta täällä puhutaan?” Tuolla tavalla.

Herra Wright meni noutamaan hänet ja asetti hänet istumaan. Olin siellä ylhäällä lukemassa Raamattua saarnatuolin takana. Veli Wright tuli ylös ja sanoi: ”Maakunnan kovimmaksi keitetty kaveri käveli juuri sisään.” Sanoin: ”Hän on varsinainen räyhääjä.” Hän sanoi: ”Hänen nimensä on William Hall. Hänellä on kukkakauppa täällä kukkulalla.”

Sanoin: ”Ehkä hän on se, jota Herra etsii.”

Niinpä aloin saarnata. Veli Wright palasi hänen luokseen ja sanoi: ”Haluatko siirtyä eteen?”

Hän sanoi: ”Minä hoidan asiat täällä takana. Mene sinä eteen.”

Ja kun kokous oli päättynyt, herra Hall polvistui alttarikaiteelle ja rukoili Jumalaa. Hän on nyt avustava pastorini siellä. Ja silti… Muutamana iltana siellä tapahtui parantumisia. Ja sitten se sai väkijoukon liikkeelle. Meidän oli ripustettava kaiuttimet puihin. Mutta silti tuntui siltä, että siinä ei ollut kaikki.

⁹      Niinpä siellä oli eräs nuori nainen, joka kuului erääseen seurakuntaan, jota en kutsu nimeltä; he eivät usko mihinkään Henkeen, vaan ainoastaan kirjaimeen: ”Me puhumme siellä, missä Sana puhuu, ja vaikenemme siellä, missä Sana on vaiti.”

Ja he olivat ilmoittaneet siellä, että kaikille, jotka menisivät tuohon kokoukseen, annettaisiin seurakunnan kirje ja heidät lähetettäisiin kotiin. Tytön isä oli seurakunnan diakoni. Tyttö sai haltuunsa yhden pienen kirjaiseni. Ja tämä nainen, tyttö, hän on nyt noin kaksikymmentäviisi vuotta vanha. Hänen nimensä on neiti Georgie Carter. Hän oli maannut yhdeksän vuotta ja kahdeksan kuukautta, eikä ollut koskaan nostanut päätään sängystä: tuberkuloosi. Hänen alleen ei voitu laittaa edes alusastiaa. He käyttivät kumilakanaa ja vetolakanaa. Tiedät varmaan, veli Ryan, että pitää vetää lakanaa noin. Hän ei ollut koskaan nähnyt ulkomaailmaan, ei mihinkään, ei edes ikkunoista, yhdeksään vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen.

Ja joku tuli kertomaan minulle, mutta sanoi: ”Et voi mennä rukoilemaan hänen puolestaan”, ja sanoi: ”Hän huutaa sinua”. Ja heti kun he sanoivat sen, näytti siltä, että hän olisi se, jota minun pitäisi mennä tapaamaan.

¹⁰   No, hänen äitinsä ja isänsä eivät antaneet minun tulla. He sanoivat: ”Ei, emme anna tuon eksyttäjän tulla.” Ja sitten kun olin valmis jättämään herätyksen, hänen isänsä sanoi: ”No, hän lähtisi ulos talosta”. Ja hänen äitinsä sanoi, että hän lähtisi, jos hän voisi saada tytön tyytyväiseksi. Joten luulen, että he saivat varmaan luvan saarnamieheltä, niin että sain tulla sinne.

Menin tapaamaan häntä. Pikku raukalla oli siellä minun pieni kirjani. Ja sängyn selkänojalla, ennen kuin hän saattoi… Yrittäessään, laittaessaan kätensä taaksepäin, maali oli kokonaan hankautunut pois sängystä, josta hän oli pitänyt kiinni, ja itki ja rukoili vapautusta. Mutta hänen seurakuntansa ei uskonut jumalalliseen parantumiseen. Ja hän sai tämän kirjan, ja hän oli nähnyt lehdessä, että eräs toinen tyttö oli parantunut, hänestä oli nähty näky. Ja hän halusi parantua.

¹¹   Joten, oi, pikku raukka oli vain itkenyt niin paljon. Menin sisään, ja hän sanoi: ”Veli Branham, minä vain uskoin, että jos sinä tulisit, Jeesus antaisi minun parantua.”

Ja minä sanoin: ”Tuletko palvelemaan Häntä, sisar?” Hän sanoi: ”Koko sydämestäni.”

Ja hänen pienet vanhat kätensä, hän ei pystynyt nostamaan sylkykuppiaan. Hän aloitti ja sanoi: ”Uh, uh, uh, uh”, ja sitten heidän täytyi pitää kuppia. Hän alkoi ”uh, uh, uh, uh,” sylkeäkseen siihen tuolla tavalla. Ja sellaisessa kunnossa hän oli. Polvistuin ja rukoilin hänen puolestaan ja menin ulos huoneesta.

¹²   Ja noin kahden viikon kuluttua siitä palasin taas aloittaakseni uuden kokouksen. Meillä oli ollut kolmen, neljän illan kokoukset. Siellä oli toinen sananpalvelija, joka ei uskonut upottamiseen. Ja minä aioin kastaa joukon siellä joella. Ja hän oli pitänyt herätyskokouksia teltassa. Ja hän sanoi: ”Jos joku, joku seurakuntani jäsenistä, edes astuisi tuohon kirkkoon, jossa tuo hullu Jumalallinen parantaja”. Hän sanoi: ”Minä… minä ehdottomasti ajaisin heidät ulos seurakunnasta.” Hän sanoi: ”Ajatuskin…” Hän sanoi: ”Se kaveri tulee hukuttamaan teidät veteen.” Hän sanoi: ”No…”

Menin sinne pitämään kastejumalanpalvelusta samana iltapäivänä. Ja pikku Georgie, sanoin hänelle, sanoin: ”Nyt, nyt, sisar, voin rukoilla puolestasi. Muuta en tiedä.”

Hän sanoi: ”No, voitko tehdä minulle samoin kuin teit sille Nail-tytölle?” Sanoin: ”Ei, se oli näky, kulta. Minun on ensin nähtävä näky.”

Sanoin: ”Jos Hän koskaan lähettää minut takaisin, tulen takaisin. Mutta uskon, että tulet parantumaan”, rohkaisin häntä uskossaan.

¹³   Niinpä menin viimeisenä jumalanpalveluspäivänä kastamaan Totten Fordiin. Monet teistä Corydonin asukkaista tietävät, missä se on. Menin sinne kastamaan. Ja siellä tämä sananpalvelija oli lopettanut jumalanpalveluksen, ja koko seurakunta seisoi rannalla. Ja minä kävelin sinne jokeen, tiedättehän? Oi sitä ihanaa tunnetta, kun vesi roiskui joka puolella. Ja kastoin noin viisikymmentä ihmistä sinä iltapäivänä. Ja kun seisoin siellä, tuntui kuin Enkelit olisivat asettuneet jokaiselle puun oksalle.

¹⁴   Ja minä seisoin siinä ja aloin rukoilla tuolla tavalla. Sanoin: ”Niin kuin Jumala lähetti Johanneksen kastamaan…”. Ja minä sanoin, hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi ja kastakaa heitä. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ja suunnilleen sillä hetkellä Pyhä Henki pyyhkäisi tuon rannan yli, ja koko tuon sananpalvelijan seurakunta käveli jokeen huutaen, hyvät vaatteensa yllään. Ja minä kastoin heistä jokaisen sinä iltapäivänä. Tarkoitan jokaisen heistä. Näin on. Se on totta.

Naiset kirkuivat silkkipuvut yllään, nuoret naiset, äidit ja isät, ja he toivat mukanaan lapsensa ja kaikkea. Kastoin, kunnes oli melkein pimeää. Heidän täytyi vetää minut pois vedestä. Ja niin minun piti pitää kokous baptistikirkossa sinä iltana. Menin veli Wrightin ja heidän kanssaan syömään illallista. Äiti Wright, hän on todellinen kokki. He asuvat kaukana maaseudulla. Sanoin: ”En halua illallista juuri nyt.” Sanoin: ”Menen tänne rukoilemaan. Herra haluaa minun rukoilevan. Jokin painaa sydäntäni.”

Niinpä hän sanoi: ”No, kun soitan päivälliskelloa, tule, veli Branham”, hän sanoi, ”sillä meidän on kiirehdittävä.”

Sanoin: ”Hyvä on.”

¹⁵   Ja minä menin sinne ja polvistuin. Tuntuuko teistä koskaan siltä, tiedättehän, kuinka ohdakkeet pistivät teitä ja kuinka lattia oli liian kova? Onko teille koskaan käynyt niin? Silloin on aika jatkaa eteenpäin. Silloin paholainen yrittää pitää sinut poissa siitä. Jatkakaa eteenpäin. Niin kauan kuin toimitte oikein, ette voi toimia väärin. Näettekö? Ette voi mennä tähän suuntaan, kun olette menossa tähän suuntaan. Ja tiedän, että on oikein rukoilla. Ja minä vain jatkoin rukoilemista; tuuli puhalsi, ja tikku osui minua kasvoihin. Sanoin vain: ”Kiitos, Herra.” Ja jatkoin rukoilemista.

Ja jonkin ajan kuluttua jouduin Henkeen. Oletko koskaan joutuneet Henkeen? Anteeksi, että puhun nopeasti kuin tulessa oleva pensas, mutta yritän kiirehtiä. Mutta jouduin Henkeen. Tuskin tiesin, missä olin. Kuulin kellon soivan, mutta minulla oli silloin liian hyvää aikaa Jumalan kanssa ajatellakseni illallista. Ja kello soi ja soi. Ja tiesin, että oli pimeä. Ja minä vain rukoilin. Sanoin: ”Kiitos, Herra, hyvyydestäsi.”

¹⁶   Ja juuri silloin se jotenkin hiljeni. Ajattelin, että nousen ylös ja menen sitten sinne. Ehkä ensimmäinen ryhmä olisi lähtenyt pois pöydän äärestä. Ja sanoin: ”Kiitos, Herra.”

Ja kun avasin silmäni, siellä pienen lännenkukkakanukka pensaan läpi loisti valo, sellainen smaragdinvihreä, kellertävä valo, joka loisti suoraan minua kohti. Ja Ääni puhui kuin suuri, syvä Ääni, kaukana tuolla metsässä, ja sanoi: ”Mene Carterin kautta.” Se riitti. Se riitti. Hyppäsin ylös ja aloin huutaa, juoksin alas. Heillä oli etsintäpartioita etsimässä minua metsässä. Hyppäsin aidan yli pellolle ja hyppäsin suoraan veli Wrightin syliin.

Hän sanoi: ”Veli Billy”, hän sanoi, ”äiti on odottanut sinua illalliselle jo tunnin.” Hän sanoi: ”He ovat kaikkialla tuolla kukkulan takana etsimässä sinua.”

¹⁷   Sanoin: ”No, veli Wright, en aio syödä illallista.” Sanoin: ”Georgie Carter tulee parantumaan täysin seuraavien muutaman minuutin aikana.” Hän oli noin kahdeksan mailin päässä.

Hän sanoi: ”Mitä?”

Sanoin: ”Kyllä, herra. NÄIN SANOO HERRA.”

Hän sanoi: ”Tarkoitatko, että hän tulee nousemaan ylös?”

Sanoin: ”Hän tulee olemaan normaali ja voi hyvin muutaman minuutin kuluttua, heti kun pääsen sinne.”

Hän sanoi: ”Voinko tulla mukaasi?” Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Siellä oli mies Teksasista, joka oli juuri tuonut vaimonsa sinne, ja hän oli parantunut. Hän kysyi: ”Veli Branham, voinko tulla mukaasi?” Hän oli nähnyt Nail-tytön parantuneen muutamaa viikkoa ennen sitä.

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Hän kysyi: ”Tarkoitatko sitä pientä luukasaa, joka…”

Sanoin: ”Hän tulee parantumaan aivan kohta.”

Hyppäsimme autoon ja menimme alas. Nyt, Jumala toimii linjan molemmissa päissä. Ettekö usko sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

¹⁸   Kun he pitivät rukouskokousta Johannes Markuksen talossa, Pietari ollessa vankilassa, Herran enkeli oli siellä. Te tiedätte, mitä minä tarkoitan.

Ja sitten tämä nainen, äiti, rouva Carter… Haluan teidän kaikkien kirjoittavan hänelle, jos haluatte. Hän oli hyvin kriittinen. Mutta hän… Pikku Georgie itki. Hän lupasi Jumalalle, että jos hän paranisi sinä iltapäivänä, hän menisi alas ja tulisi kastetuksi. Hän ei ollut noussut sängystä pää pystyssä yhdeksään vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen.

Ja sitten hän makasi siinä itkien, ja hänen äitinsä oli niin hermona. Hänen äitinsä, melko nuori nainen, tuli harmaapäiseksi ja sai halvauksen, ja hän vain istui sängyn vieressä koko ajan, yötä päivää, ja nukkui niin vähän kuin pystyi. Hyvä on.

Hänen äitinsä meni keittiöön, polvistui ja sanoi: ”Oi hyvä Jumala…” Vilpittömästi nyt, häntä oli vain opetettu väärin. Hän sanoi: ”Oi rakas Jumala”, sanoi: ”Armahda tyttörukkaani, joka makaa siellä, vain muutaman päivän päässä kuolemasta. Ja hän makaa siellä. Ja tuo huijari tulee tänne tämän maan läpi väittäen olevansa jotain.” Ja sanoi: ”Hän on repinyt lapseni kappaleiksi.” Hän sanoi: ”Jumala, ole armollinen.” Hän alkoi rukoilla tuolla tavalla.

¹⁹   Nyt, tässä on hänen todistuksensa. En tiedä tätä; nämä ovat hänen sanojaan. Hän sanoi: ”Hän nosti päätään ylös tuolla tavalla; hän pyyhki kyyneleitä silmistään. Hänen tyttärensä asui naapurissa. He olivat hyviä ihmisiä. Ja aurinko oli laskemassa lännessä, ja se paistoi sisään näin seinää vasten.” Hän sanoi: ”Hän näki varjon tulevan seinää pitkin.” Ja hän luuli sen olevan hänen tyttärensä, joka oli tulossa talon ympäri. Mutta kun Hän tuli aivan hänen lähelleen, hän sanoi: ”Se oli Herra Jeesus Kristus.” Hän sanoi: ”Se oli Herra Jeesus Kristus.” Hän sanoi: ”Hän käveli aivan lähelle tuolla tavalla. Hän kysyi: ”Kuka tämä on?””

Ja hän sanoi, he katsoivat. Ja hän näki minut, jolla oli korkea otsa ja Raamattu sydämeni päällä, tulevan, kävelevän taloon. Ja hän sanoi: ”Oi, armoa, minä… minä… minä olen mennyt… minä olen unessa.” Hän ei ollut koskaan nähnyt näkyä. Hän sanoi: ”Minä… minä olen unessa.”

Ja hän juoksi sisään ja kertoi Georgielle: ”Georgie, olin ulkona muutama minuutti sitten rukoilemassa, ja näytti kuin olisin nähnyt seinällä muodon, joka näytti Jeesukselta. Ja minä näin, että veli Branham oli tulossa”, hän sanoi, ”ja kaksi miestä seurasi häntä. Hänellä oli Raamattu sydämensä päällä.” Ja samoihin aikoihin sulkeutui ulko-oveni, ja siinä tulin minä ja ne kaksi miestä.

²⁰   Kerronpa teille. Oi voi, minusta tuntuu hyvältä. Veli, et koskaan tiedä miltä se tuntuu, ennen kuin tiedät missä seisot. Silloin kaikki helvetin paholaiset eivät voi pysäyttää sitä; mikään ei voi pysäyttää sitä. Silloin tiedät, missä olet.

Ja käveli kuistille. En koskaan… Minusta tuntui siltä, että tunsin itseni tulevan ulos kehostani ja näin kehoni avaavan oven ja menevän sisään. Ja siellä se pieni tyttö makasi. Ja äiti vain kaatui lattialle ja pyörtyi. Ja minä kävelin sängyn luo, jossa hän oli. Sanoin: ”Sisar Georgie, itse Herra Jeesus, jota rakastat ja johon olet luottanut koko tämän ajan, on kohdannut minut metsässä ja sanonut, että minun on tultava, ja sinä tulisit terveeksi. Siksi, kuuliaisena käskylle, joka minulle juuri hetki sitten annettiin metsässä, otan sinua kädestä ja sanon: ’Jeesuksen Kristuksen Nimessä, nouse jaloillesi ja tule terveeksi’.”

²¹   Ja tuo pieni tyttöparka, joka painoi korkeintaan kuusitoista tai seitsemäntoista kiloa, pelkkä kasa luita… Eihän hän olisi pystynyt seisomaan, jos olisi ollut pakko. Eikä vain seissyt, vaan hän hyppäsi jaloilleen ja huusi täysillä. Ja siinä ihmiset alkoivat kirkua. Täysin normaali ja terve. Ja hänen äitinsä pyörtyi. Ja hänen siskonsa juoksi sisään. Eikä hän tiennyt mitä tehdä. Hän alkoi kiljua, hiuksiaan… juoksi tietä pitkin ja veti hiuksiaan, koska jotain oli tapahtunut. Hänen isänsä oli tulossa navetasta maitoa mukanaan, tällaisessa pienessä astiassa. Hän kuuli pianon soivan ja juoksi taloon selvittämään, mistä oli kyse. Siellä oli hänen tyttärensä, joka ei ollut yhdeksään vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen liikkunut sängystään, istumassa pianon ääressä ja soittamassa ”Jeesus, pidä minut lähellä ristiä. Siellä on kallisarvoinen lähde, vapaa kaikille, parantava virta, joka virtaa Golgatan lähteestä.” Täysin normaali ja terve!

Oi, sieltä tuli Marengon baptistisaarnaaja ja kaikki muutkin, he tulivat sinne. Ja tyttö juoksi pihalle. Hän siunasi lehtiä. Hän siunasi ruohoa. Hän oli niin iloinen.

Veli, sisar, siitä on kuutisen vuotta aikaa. Tänä iltana Georgie Carter soittaa pianoa Milltownin baptistikirkossa, jossa olen yhä pastorina. Kirjoita hänelle. Neiti Georgie G-e-o-r-g-i-e C-a-r-t-e-r, Milltown, Indiana. Pyydä häneltä henkilökohtainen todistus.

Sama Jeesus Kristus, joka paransi Georgien tuona iltana, on täällä tänä iltana tekemässä saman jokaiselle yksilölle, joka seisoo Jumalallisessa Läsnäolossa. Uskotteko te sen?

²²   Taivaallinen Isämme, tulkoon Sinun Läsnäolosi lähelle. Oi Jumala, voidelkoon Se jokaisen ihmisen, joka on nyt tässä Jumalallisessa Läsnäolossa. Läpäisköön Jumalan voima tämän pienen odottavan ryhmän täällä. Miehet ja naiset istuvat siellä, ja hiki valuu heidän kasvoiltaan, he ovat uskollisia, Herra. Nyt pyydän Sinulta, Jumala, tietäen, että Sinun on oltava suvereeni Sanasi suhteen. Voit parantaa meidät, kun me vain uskomme. Mutta jos se on mahdollista, Herra, asettukoot Jumalan enkelit jokaiselle riville, vierailkoot täällä tänä iltana ylös ja alas, ympäri tätä puhujanlavaa, alas tämän yleisön läpi. Ja saakoon jokainen ihminen Jumalallisen kosketuksen Häneltä, kenestä minä todistan.

Jumala, suo tänä iltana, että tästä tulee mahtavin ilta, jonka olemme koskaan nähneet koko elämämme aikana. Jumalan voima ympäröiköön tämän rakennuksen. Ja saakoot nämä ihmiset, jotka uskollisesti odottavat, tuulettaen puhaltimilla, liikkukoon Jumalan Henki jokaisen heidän päällään ja parantakoon jokaisen rakennuksessa olevan ihmisen tänä iltana. Suo se, iankaikkinen Jumala, Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

Rakkaat veljet, rukoilkaa. Uskon, että Jumala aikoo tehdä jotain meille tänä iltana.

²³   Tekisittekö tämän minulle, yleisö? Odottaisitteko, tarkkailisitteko, ja kun Pyhän Hengen ensimmäinen kosketus koskettaa teitä, vastauksena rukoukseen, vain muutama hetki sitten, nousisitteko jaloillenne ja antaisitteko Jumalalle kunnian? Samalla kun täällä tapahtuu, Jumala liikkuu Hengessä kansansa kautta. Kun Jumala tekee jotakin jollekulle, niin nouskaa seisomaan ja ottakaa tekin vastaan parantumisenne.

Sanon teille, että jos teette niin, tähän rakennukseen iskee kunnian aalto, ja kun Pyhä Henki lankeaa siihen, silloin vesi on kuohutettu. Astukaa sisään ja ottakaa omanne sillä hetkellä. En pysty palvelemaan jokaista teistä. Mutta Pyhä Henki voi koskettaa jokaista teistä samanaikaisesti. Ettekö uskokin sitä? Kävelkää sitten ulos tästä rakennuksesta ja luovuttakaa se Jumalalle. Todistakaa siitä, uskokaa siihen koko sydämestänne, pitäkää siitä kiinni ja katsokaa, mitä tapahtuu. Jumala tulee vastaamaan. Aamen. Uskotteko te siihen?

²⁴   Kuinka monta korttia annoit? Selvä. Aloitetaan tästä, vain järjestetään rivi. Hän antoi F 51:stä. Aloitetaan juuri tästä, 51, 52, 53, 54, 55, niin monta kuin sinne mahtuu, luulisin. No, voitte saada… Saatteko sinne yli kymmenen? Hyvä on, kokeillaan ensimmäiset kymmenen, ja ehkä saamme lisää sen jälkeen. 51-60, se on kuusi… 51-60. Ja sitten heti kun väkijoukko vähenee, heti kun he vähenevät, jos on enemmän tilaa, astukaa esiin. Aloitetaan vain 61, 62, 63, 64, 65, aina 70:een asti. Jos väkimäärä laskee, aloitetaan suoraan 80:een, noin. Ja sitten kun se on… Siihen mennessä jokaisen teistä pitäisi olla oikeassa tilassa, Pyhän Hengen laskeutuessa tämän rakennuksen ylle, jotta jokainen teistä voi parantua.

Jatka vain, veli Baxter.

Hyvä on, aloitamme heti, kun he ovat – he asettuvat tuonne riviin ja saavat – vahtimestarit saavat ihmiset valmiiksi. Hyvä on.

²⁵   Kuka on uskonut meidän raporttimme? Uskotteko, että se on totuus? Hienoa. Kuinka moni tietää, että olette vastaanottaneet parantumisen tämän viikon aikana? Näyttäkää kätenne, kaikkialla yleisössä, missä tahansa. Katsohan tuonne, veli Baxter. Tiedän, että se on totta.

Kuinka moni uskoo saavansa parantumisen tänä iltana Jumalalta? Näyttäkää kätenne. Hän ei koskaan hylkää teitä. Hän ei voi hylätä teitä. Hän on Se, joka ei voi hylätä teitä, koska Hän on Jumala. Nyt, mitä tulee ihmisiin, jotka asettuvat tänne, ystävät, katson näitä ihmisiä; näen yhden, kaksi, kolme, neljä pyörätuolia. Nyt, loput heistä, kyllä, viisi, tässä on yksi, joka on tässä.

²⁶   Nyt, te pyörätuolissa istuvat, älkää luulko, että teidän tapauksenne on… Nyt, mitä haluatte tehdä, on tämä: hyväksyä parantumisenne. Näettekö? Sanokaa vain: ”Olen nyt parantunut. Olen parantunut juuri nyt.” Ymmärrättekö? Ja uskokaa siihen. Ja jos vain harjoitatte tarpeeksi uskoa, tarpeeksi noustaksenne ylös, Jumala näyttää sen minulle, niin sitten nousette ylös, kuten tuo nainen teki tuolla toissa iltana. Näittekö tuon naisen istuvan pyörätuolissa, täysin ylhäällä. Katsoin tuonne ja näin hänet. Ja näin, että hän oli käynyt lääkärissä. Ensimmäiseksi näin hänen kävelevän tuolla tavalla. Sanoin: ”Nouse ylös. Se on ohi.” Koska Jumala oli tehnyt hänet terveeksi.

Nyt, rukoilkaa ja olkaa kunnioittavia rukoillessamme. Hyvä on.

²⁷   Uskon, että Jumala tulee vastaamaan rukoukseen. Minä vain laitan kaiken valmiiksi, jotta… Minä uskon siihen, ettekö tekin? Uskon, että tänä iltana tapahtuu jotain. Minä vain odotan sitä. Minä vain tunnen sen. Hyvä on.

Hyvää päivää, herra. Aiotteko uskoa tuolla alhaalla nyt? Hyvä on. Uskokaa. Uskotteko te kaikki täällä? Täällä ja täällä, uskotteko koko sydämestänne? Hyvä on, nyt on hyvä.

Hyvä on, veli. Olen… Puhumisen jälkeen olen hieman sekaisin, tiedäthän, tulen… Luulen, että se on inhimillistä hermostuneisuutta, se vain… Se vain tapahtuu sillä tavalla, luulisin. Mutta joka tapauksessa, minun on saatava itseni rauhoittumaan Herran Enkelin voitelua varten.

Nyt, en tarkoita, että se parantaisi sinut. Sillä ei ole mitään tekemistä parantumisesi kanssa: se vain saattaa tehdä uskosi suuremmaksi (ymmärrätkö?), tai jotain sellaista. Koska oletan, että me olemme toisillemme vieraita. En usko, että olen koskaan tavannut sinua. En tunne sinua. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

²⁸   Sinä, sinä näytät siltä kuin sinulla olisi päänsärkyä tai jotain. Jonkinlainen… Eikö se olekin oikein, jokin on vikana… Sanokaamme, että se on poskiontelotulehdus. Näen sinun istuvan tuolla tavalla. Näetkö? Ja sinullakin on heikkoja kohtauksia, eikö niin? Tulet todella heikoksi. Sinäkin olet myös sananpalvelija. Näen sinut. Olet evankeliumin palvelija. Minä näen sen. Ja sinulla on sydänvaivoja; sinä tukahdut, eikö niin? Näen sinun pitävän… Onko se totta, sananpalvelija veljeni? Tule tänne hetkeksi. Olemme veljiä.

²⁹   Taivaallinen Isämme, pyydän armoa rakkaalle veljelleni. Ja rukoilen, että Henkesi, joka on nyt täällä, siunaa veljeäni. Tule hänen päälleen ja paranna hänet, Herra. Ja suo, että tästä illasta lähtien häntä ei enää koskaan vaivaa mikään. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, veli. Mene nyt, ja mene myös ja ole terve.

Sanokaamme: ”Ylistys Jumalalle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Jumalalle.”] Oi voi! Nyt, kun käännyin tuolla tavalla, tuntui kuin olisi ollut todella voimakas veto.

Olet ollut leikkauksessa. Jos minä… Katsotaan, olenko väärässä. Enkö minä… Kun näin sinut peitettynä, mutta eikö sinulta poistettu jotain, kylkiluu tai jotain sellaista? Oi, seitsemän kylkiluuta kehostasi. Näin kirurgin, kun hän kääntyi. Yksi oli pitkä, hoikka mies, joka leikkasi. Niinkö? Hänellä oli valkoinen peite kasvoillaan. Hän kääntyi… pöydän ääressä oli useita. Yksi vaalea hoitaja, näin hänen menevän takaisin toiselle puolelle. Olet ollut hermostunut ja heikko siitä lähtien, vai mitä, sisar? Olet ollut parantolassa, mutta mikään ei tunnu auttavan. Oliko se totta? Tule tänne.

³⁰   Rakas taivaallinen Isä, pieni kuoleva naisparka tulee lähelle saadakseen siunauksensa. Mietin, mitä Sinä tekisit? Isä, Sinä laskisit kätesi hänen päälleen. Sinä nuhtelisit tuota riivaajaa; hänen olisi kuultava Sinua.

Ja nyt, kun Sinä olet noussut korkeuteen ja olet antanut lahjoja ihmisille, ja hän… Hänen puolestaan on rukoiltu, ja hänen uskonsa, Herra, hän yrittää uskoa. Mutta ennen kuin hän kuolee, Herra, auta häntä.

Saatana, Jeesukseen Kristukseen uskovana, Häntä edustavana Hänen sijaiskärsimyksessään Golgatalla, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen kautta jättämään naisen. Tule ulos hänestä.

Mene tästä illasta eteenpäin ja syö, mitä voit. Punnitse itsesi muutaman päivän kuluttua ja kirjoita minulle todistuksesi. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Toinen asia, lapsesta asti sinä et ole nähnyt hyvin, silmäsi, liikutat niitä ylöspäin, asiat lähellä eivät edes …?… näyssä, kun luit jotain sairaalassa. Voit saada sen lähellesi …?…. Oi, ei – ei näin lähelle…?…

Kerron hänelle vain jotain, mitä näin näyssä, joka oli…?… se… Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle.” – toim.]

Hyvä on, tuokaa rouva. Nyt, kaikki niin kunnioittavasti kuin vain voitte.

³¹   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Nyt, tarttukaa tähän toiseen käteen ja tuntekaa se, koskettakaa tätä kättä tässä. Näettekö? Näettekö, mitä tarkoitan? Nyt se on vain… Se tulee suoraan sydämeeni. Se on kuin rrrrr, se on syöpä. Se on elossa. Ja nyt, Raamattu sanoo… Nyt, kun katson sinua, syöpä on kurkussasi, eikö olekin? Eikö niin? Kyllä, rouva. Näen, missä se on… Et tietenkään pystyisi sanomaan sitä ulkoisesti, mutta voit …?… näyn perusteella.

Nyt, eikö olekin outoa, että toinen ihminen laittaa kätensä sinne, eikä sillä ole mitään merkitystä? Ja sitten sinä kävelet tänne ja laitat kätesi siihen, ja siinä se on. Eikö olekin?

Nyt sitten, täällä on Jokin, joka on voidellut minut, joka pystyy tietämään, mikä sinua vaivaa. Onko se oikein? Mikä tässä on: Näitkö sen kuvan Herran enkelistä, jonka näytin? Olet nähnyt sen. Nyt se on Se, mikä Se nyt on. Kyllä. Kuvassa, jonka näytin tässä, oli Enkelin kuva sen yläpuolella, missä minä seisoin.

³²   Nyt, nyt, sinussa on jotain vikaa (Näetkö?), syöpä. Ja laitatte kätesi tähän, ja heti kun olemme kosketuksissa, jokin hyppää. Nyt, mikä se on? Sinussa on syöpä, ja Herran Enkeli on täällä. Nyt, se yrittää pitää sinusta kiinni, ja Jumala haluaa parantaa sinut. Nyt, en voi saada sitä lähtemään, mutta uskosi Jeesukseen Kristukseen saa sen lähtemään sinusta. Näetkö? On kyse elämästä. Mikä on syöpä? Se on bakteeri. Se on solujen kehittyminen. Se sijaitsee kaulassasi, imee vertasi ja pian olet mennyttä. Näetkö?

Nyt, Jumalallisen parantamisen avulla, jos sinä olisit syöpä, kutsuisin elämän pois sinusta, ja ruumiisi putoaisi kuolleena maahan.

Jonkin ajan kuluttua sinä vain maatuisit ja katoaisit. Ensimmäisten päivien aikana, jos se jättää sinut, olosi on ihana. Kurkkusi tuntuu hyvältä. Mutta sitten se pahenee entisestään. Ja syljet suuria palasia ja muuta. Ja monesti ihmiset, kun he sairastuvat todella pahoin, tuolla tavalla, he sanovat: ”Olen menettänyt parantumiseni.” Älä usko sitä, jos se jättää sinut. Jatka todistamista. Tuo mies, Jeesus sanoi miehelle: ”Sinun poikasi elää”, ja mies uskoi, mitä Hän sanoi. Näettekö? Sinä uskot sen, mitä sinulle sanotaan.

³³   Nyt, jos Jumalan Hengen kautta pystyin näkemään, mikä sinun ongelmasi ja elämäsi oli, ja sinä tiedät, että se on totta, niin se, mitä Hän sanoo tällä tavalla, on myös totta, eikö niin? Jos se oli totta, kun en tiennyt, tämä on totta, kun tiedän. Onko näin?

Haluan, että laitat kätesi tähän taas. Haluan, että katsot. Haluan sinun näkevän, ettei ole kyse siitä, missä asennossa kättä pidetään (näetkö?), se on aivan sama missä tahansa se on …?… tässä.

Raamattu sanoo: ”Kahden tai kolmen todistajan suulla vahvistettakoon jokainen sana.” Onko näin? Sinä tulet muukalaisena. En tunne sinua. Kun laitat kätesi minun kädelleni, jokin välähtää. Ja minä kerron sinulle, mikä se on. Siinä on yksi todistaja, eikö olekin? Ja sinä katsot sitä nyt. Katso sitä. Nyt, katso sitä. Haluan, että tulet tänne lähelle, jotta voit huomata. Katso, miten se tulee ja menee. Tuossa se hiljenee. Näetkö?

Nyt tunnen sen tulevan… Tässä se tulee taas. Katso nyt sitä. Näetkö? Se on kuin aallot. Nyt tuo syöpä on kiihtynyt. Syövän elämä, tuon itiön elämä siellä, on kiihtynyt. Se on henki, koska tässä lähellä, te ja minä, seisoo se, joka voi saada sen lähtemään sieltä sinun uskosi avulla.

³⁴   Nyt, aion rukoilla puolestasi, koska tiedät, että sinulla on syöpä. Olet ollut hyvin hermostunut ja järkyttynyt. En lue ajatuksiasi. Mutta tiedät, mistä puhun, etkö tiedäkin? Minun ei tarvitse edes sanoa sitä. Mutta nyt yritän saada tämän lähtemään. Nyt, aion rukoilla, ja pyydän yleisöä kumartamaan päänsä. Haluan, että tarkkailet kättäni. Jos se menee pois, olet parantunut. Siinä on kolme todistajaa. Onko näin? Jos se jää sinne, sinulla on yhä syöpä.

Nyt, muistakaa, en voi pakottaa sitä lähtemään. Nyt, syy, miksi pyydän sinua katsomaan (Näetkö?), on se, että sinä olet se, jolla on syöpä. Jos se häviää, syöpä on katoaa. Ymmärrätkö? Ja jos tämä, nyt, jos uskosi voi saada sen poistumaan. Haluan, että uskot, kun minä rukoilen. Ja haluan, että katsot kättäni, jos se vähänkin liikkuu. Ymmärrätkö? Ja sitten jos se vain laskee alas, turvotus lähtee, tärinä lähtee siitä, jos se tulee normaaliksi, aivan kuten tämä käsi, olet parantunut. Jos se ei tee niin, et ole. Ymmärrätkö? Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kyse on sinun uskostasi tästä eteenpäin.

Voisiko yleisö kumartaa päänsä?

Taivaallinen Isämme, jotta pieni nainen ja nämä sananpalvelijat, jotka istuvat täällä ja katsovat kättäni, tietäisivät, että Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, ja tietäisivät, että palvelijasi puhuu sitä, mikä on totta… Sinä sanoit profeetta Moosekselle: ”Näiden kahden merkin myötä he tulevat uskomaan.” Ja nämä ihmiset uskovat, ilman näitä merkkejä. He uskovat Sinuun. Ja nyt, Isä, pyydän armoa tälle pienelle naisparalle, josta tiedämme, ettei hän voi elää enää kauan tällä tavalla. Armahda häntä ja paranna hänet Herran Jeesuksen Nimessä. Pyydän hänen parantumistaan.

³⁵   Nyt, ennen kuin nostan pääni tai katson, se ei ole pysähtynyt; se on yhä käynnissä. Eikö niin, rouva? Se on aivan kuin ennenkin. Nyt, yleisölle, se ei ole pysähtynyt. Se jatkaa yhä liikkumistaan. En voi pysäyttää sitä nyt, sisareni, koska …?…. paljastaen sen …?… Mutta katso nyt tänne.

Katso…?

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Vaatien vallan sinun ylitsesi, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kärsimysten kautta, tule ulos naisesta. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Nyt, ystävät, en vain yrittänyt puhua teille kovaan ääneen. En yrittänyt tehdä korvianne kuuroiksi. Mutta joskus nuo demonit tulevat tottelemattomiksi, ja silloin teidän on ajettava ne ulos. Jos ne lähtisivät ulos helposti, se olisi hyvä asia, mutta te tulette taloon ja te… Ja minä käskisin teidän mennä ulos, ja te menisitte ulos, se olisi hyvä asia. Mutta kun teidät täytyy ajaa ulos, se on eri asia. Näettekö? Etkä voi vain leikitellä niiden asioiden kanssa. Hyvä on.

Tuokaa…

³⁶   Oletteko rakastuneet Jeesukseen? Eikö hän olekin ihana? Jos Hän seisoisi tässä tänä iltana, minun pukuni päällä, Hän ei voisi tehdä enempää hyväksenne, kuin mitä Hän tekee juuri nyt hyväksenne. Hän voisi tietää, mikä on väärin; Hän voisi kertoa teille, mikä on väärin, mutta Hän sanoisi: ”Poika ei voi tehdä mitään, ellei Isä näytä sitä hänelle.” Tämä on totta. Onko näin?

Ja Hän sanoi: ”Nyt, näitä asioita, joita minä teen, te tulette tekemään.”

Muistatteko, kun Nathanael tuli Hänen luokseen ja kertoi Hänelle? ”Minä tunsin sinut. Sinä olet kristitty”, toisin sanoen.

”Milloin sinä tunsit minut?”

”Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, minä näin sinut.”

Mitä Hän teki? Hän näki hänet näyssä. Onko se oikein?

³⁷   Nyt, tässä seisoo pieni tyttö minun edessäni. En usko, että tunnen sinua. Olemmeko me vieraita toisillemme, kulta? Enhän minä tiedä sinusta mitään? En yhtään mitään. Ja mitä, ihan vain sanoakseni… Mistä olet kotoisin? Ontariosta, Kanadasta. Ja olemme syntyneet monien mailien päässä toisistamme, vuosien päässä toisistamme.

En ole koskaan elämässäni nähnyt sinua. Jos voisin tietää sinusta jotakin, sen pitäisi tapahtua yliluonnollisen voiman kautta. Onko näin? Tunnetko sinä tämän tytön, veli Baxter? Hänkin on Kanadasta. Jeesuksen Kristuksen kautta voimme tavata yhteisellä maaperällä, eikö niin? Aivan oikein.

Haluan, että kävelet vähän lähemmäs. Näen, että olet hyvin hauras. En tiedä, mikä sinua vaivaa. Mutta haluan vain, että puhut minulle, kuten minäkin puhun sinulle. En halua, että olet…

³⁸   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Astma, eikö olekin? Astmaattinen tila. Sanohan, sinua on tutkittu sairaalassa tai jotain sen takia. Eikö niin? Näen, että lääkäri on ympärilläsi. Minä näen jotain muutakin. Olit myös onnettomuudessa. Etkö olekin ollut onnettomuudessa? Etkö olekin loukkaantunut auto-onnettomuudessa? Onko se totta?

Nyt, katsotaan voinko mennä takaisin. Siellä oli jotain koskien lääkäriä, eikö ollutkin? Kuulitko, mitä sanoin? Se en ollut minä. Se en ollut minä. Se en ollut minä. Se oli minun ääneni, mutta en tehnyt sitä. Se, mikä puhui kauttani ja mitä se sanoi sinulle, oliko se totta? Sano vain, onko se totta. Nosta vain kätesi ylös, jos se oli totta. Eikä se ollut sitä, mitä ajattelitte. Et ajatellut niitä asioita, ethän? Joten se ei voinut johtua ajatustenlukemisestani, eihän? Sen täytyi mennä sen taakse, eikö niin? Asioita, joista kukaan tässä salissa ei tietäisi, paitsi sinä. Näetkö? Tai ellei joku todella läheinen tietäisi sitä.

³⁹   Nyt, minä sanoin sinulle totuuden, enkö sanonutkin? Uskotko sinä nyt minua Jumalan profeettana, että olen puhunut totta? Tee, mitä käsken sinun tehdä. Aion laskea käteni sinun päällesi, sisareni. Minulla on pieni tyttö kotona. Ja tiedän, että jos hän olisi sairas… Nyt, sen muistoksi, mitä Jeesus sanoi kuollessaan Golgatalla, Hän paransi sinut. Ja nyt olet tietoinen siitä, että jokin yliluonnollinen Olento, jonka uskot olevan Hänen Läsnäolonsa, on nyt tässä. Onko näin? Siunaan sinua, sisareni, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että Hän ottaa tämän astman pois sinusta. Ja lähde täältä tänä iltana takaisin tuohon ihanaan maahasi, jotta voisit olla terve nainen ja todistaa Jumalan armosta sinua kohtaan kaikkina elämäsi päivinä. Käyttäköön Hän sinua todistuksesi kautta vanhan ajan herätyksen aloittamiseen yhteisössänne. Sillä nämä siunaukset annan sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

⁴⁰   Mitä ajattelet, oletko parantunut? Hyvä on, sinä olet. Nyt, voit poistua lavalta parantuneena. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Sanokaamme: ”Ylistys Jumalalle.”