51-0205 HERRAN ENKELI
(The Angel Of The Lord)
Los Angeles, California, USA, 2.5.1951

¹       Kiitos, veli. Iltaa, ystävät. On ilo olla taas täällä tänä iltana rukoilemassa sairaitten ja vaivattujen puolesta. Uskon, että tästä tulee loistava ilta, ettei jää yhtäkään, joka olisi edes sairas tai paareilla tai mitään, kun kokous on ohi tänä iltana. Antakoon Herra siunauksensa.

Minusta tässä on jossain vähän liikaa volyymiä. Vähän kiertää. No, minusta tuntuu hyvältä ja olen tosi onnellinen. Minulla oli oikein hyvä rukoushetki, hetki sitten ja näytti siltä, että Herramme oli aivan lähellä ja minä pyysin Häneltä koko sydämestäni, että hän antaisi kokouksesta tulla vielä loistavamman kuin mikä meillä oli, että–  että köyhät, sairaat ja kurjat paranisivat tänä iltana kaikenlaisista sairauksista ja semmoisista parantuisivat. Rukoilen, että Jumala soisi sen armossaan.

²       Siis, haluan… Kuuntelin hetki sitten veli Hallin sanomaa yliluonnollisesta. Se oli tosi ihana. Arvostan sitä, että työskentelemme yliluonnollisen avulla. Jokainen, joka tulee Jumalan tykö, pitää uskoa, että Hän on ja palkitsee ne, jotka Häntä etsivät [uutterasti; KJV]. Siis, mehän emme tee työtä sen varassa, mitä me näemme tai miltä meistä tuntuu, vaan sen, mitä me uskomme. Onko näin?

³       Ääneni on hieman käheä. Kiitos. Kuuletteko te kunnolla siellä takana, aivan takana? Aivan siellä takana, kuuletteko te aivan kunnolla? Hienoa. Kiitos. Minulla ei ole kovin kova ääni enkä ole kovin iso alun alkaenkaan, ja niin se on– on… Kun synnyin, painoin 5 paunaa. [n. 2,3 kg– suom.] ja sain huonon lähdön. Eikä minulla ollut… enkä ole juurikaan siitä kasvanut. Ja minä– minä– minä toivoisin olevani isompi yhdestä syystä: että minussa olisi vähän enemmän tilaa rakastaa Herraa enemmän. Olen juuri– juuri…  ja jos yhtään– Hän on rakkaampi ja parempi isoille ihmisille, niin minä todellakin ihailen heitä, koska minulle hän todella on suurenmoinen. Ja minä rakastan Häntä koko sydämestäni. Mietin, kuinka tulin toimeen nuo vuodet ilman Häntä. Se oli…

Sanoin pikkupojalleni, että jos jotakin kadun elämässäni, on se, etten turvannut Jeesukseen, ollessani pieni poika, aivan pikkuisena poikana ja palvellut Häntä.

⁴       Siis me otamme tänä iltana… Koska ymmärrämme, tiedämme, että kaupungissa on meneillään toinenkin kokous (olen siitä varsin tietoinen), veli Freemanin kokous eikä meidän joukkomme ole kovin iso vielä. Ja kun näin on, olin– ajattelin ehkä, että käyttäisin muutaman minuutin Sanan opettamiseen ja vähän kuin– pikkuisena sarjana II Mooseksen kirjasta täällä, ja puhuisin siitä hetkisen joka iltana ja vahtisin kelloa ja yrittäisin päästä loppuun ajoissa, että me voisimme ottaa pienen rukousjonon. Siis, kunakin iltana…

Ja kuten veli Hall sanoi jokin hetki sitten (jos ymmärsin hänet oikein, olin alakerrassa, tai alhaalla rukoushuoneen toisessa osassa tuolla alhaalla.) että kokous– kokouksen periaate on innoittaa uskomaan, että joka ikinen ottaisi– ottaisi Kristuksen vastaan Parantajanaan ja– ja parantuisi. Juuri se on kokouksen tarkoitus. Näettekö? Minulle on melkein mahdotonta päästä niihin kaikkiin. Ja minä pidän niin kiirettä kuin vain voin. Mikäli panitte merkille, jokaisen potilaan kanssa, kun minusta hänellä on sopiva usko, minä jatkan, ja rukoilen tuon henkilön puolesta. Siis, samoin on teidän kaikkien kanssa siellä yleisössä. Jokainen teistä, joka ottaa vastaan, ja uskoo, se on sama kuin te olisitte täällä ylhäällä. Nyt, ainoa, mitä tämä tekee ihmiselle, joka tulee tänne lavalle, voi sanoa melkein, onko kyse aidosta uskosta vai ei.

⁵       Siis, sinä tapaat minut kadulla ja sanot: ”Veli Branham, mitä… ” Minä en luultavasti tiedä asiasta mitään. Mutta siis, täällä lavalla, kun joku kohtaa minut, silloin se en olekaan minä, joka puhuu. Kun sinä kuulet minun ääneni puhuvan, kun tuo innoitus on päällä, mi– minä en hallitse sitä sen enempää kuin sinä tiedät, mitä tulet puhumaan ensi uudenvuodenpäivänä. Minä– minä en hallitse sitä. Se puhuu itse. Siinä on minun ääneni ja minä kuuntelen itseäni, mitä ihmisille sanotaan. Ja– ja sitten minä tiedän sitten… Joskus otan heitä kädestä, odotan siinä, ja hetken päästä minä kuulen, kuinka Hän puhuu, kuulen vain itseni puhuvan, puhuu ihmisille. Se on tosi kumma tunne. Ja tuon voitelun alaisena, kun minun kokoukseni ovat niin lähellä toisiaan, minun on parasta olla olematta kovin paljoa sen alla kerrallaan yhdessä kokouksessa.

Ja entisaikojen Moosekselle uskottiin– Herra uskoi hänelle kaksi merkkiä tehtäväksi ihmisten edessä. Ja hän teki nuo merkit kerran, ja vain sen kerran hän teki ne. Israel uskoi siitä lähtien ja– ja seurasi johtajaa. No mutta, nuo merkit eivät ole teille siksi, että te seuraisitte minua, vaan seuraisitte sitä, mitä minä sanon teille. Ja tuo merkki on tämä: että teidän on seurattava Herraa Jeesusta Kristusta. Pyhä Henki tulee johtamaan teitä.

Ja sitten, kun teille sanotaan jotakin täältä lavalta, teidän on uskottava se kaikesta sydämestänne. Ja tämän tarkoitus on, että ihmiset… Rukousjonossa voi olla joku, jonka tunnen, olen tavannut muualla. Ehkä kun voitelu on päällä, minä en tunnista heitä. Joskus tunnistan, joskus en. Mutta, jos– jos, minä, no, hm, siis olen tavannut… Kaksi tai kolme kertaa olen tavannut ihmisiä sillä tavalla, mutta vain harvoin. Silloin, minulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mikä tuota potilasta vaivaa tai mitä hän on elämässään tehnyt. Ja monia asioita, joita– joita ihmiset eivät haluaisi kerrottavan täällä lavalla, mutten minä sille mitään voi. Hän– Hän puhuu itse.

⁶       Nyt… Ja jos sinulle kerrotaan, mitä sinulla on elämässäsi ollut ja sinä tiedät sen, olet– olet– olet siitä tietoinen, ja tiedät… Ensimmäiseksi, kun potilas tulee, mikäli tarkkailette, kun hän tulee kunnioittaen, kun hän tulee aivan lähelle, katsokaa kasvojen ilmettä. Se muuttaa minut ja minä… Jotkut ihmisistä…

Tuolla takana on kuva siitä, kun Herran enkeli oli minun päälläni, kun tuo kuva otettiin. On sanottu: ”Veli Branham, ei tuo näytä sinulta.” Ei, se laittaa… Kun Hän on niin lähellä sinua, se muuttaa sinut. Olet– siinä on jotakin erilaista. Sinä olet… Jotakin tapahtuu. Sitten, kun potilas tulee, he… Jos hän on uskova… Siis, jos sinä et ole uskova, jos sinä tulet vain uteliaisuuttasi, tai ehkä epäilet vähän Herran enkeliä, et tule koskaan huomaamaan sitä. Näettekö? Ainoastaan ne, jotka odottavat Jumalaa, tulevat löytämään Jumalan. Vain ne… Kun tuo nainen kosketti hänen viittaansa, sillä hän sanoi: ”Jospa vain saan koskettaa Häntä, minä paranen.” No, hän tunsi, että voimaa lähti. Hän sai, mitä halusi.

Mutta ne, jotka panivat rätin hänen kasvoilleen ja– ja löivät Häntä kasvoihin ja sanoivat: ”Siis, jos sinä olet profeetta, profetoi ja sano meille, kuka sinua löi,” eivätkä he tunteneet minkäänlaista voimaa. Heitä ei tarkoitettu tuntemaan sitä. He eivät uskoneet siihen. Mutta ne, jotka uskoivat, olivat juuri niitä, jotka saivat sen. Ja samoin on pelastuksenkin suhteen. Ne, jotka uskovat Jumalaa…

Jos joku sanoisi: ”Minä en usko Pyhän Hengen kasteeseen.” No, sinä et koskaan kykene sitä ottamaankaan vastaan, ennen kuin uskot siihen. Näin on. Sinun pitää uskoa se. Kaikki Jumalan asiat toimivat uskon kautta.

⁷       Ja sitten, kun näkee tuon ihmisen täällä… Se, mikä siinä lavalla olemisessa on hyvää… Yleensä minun ei tarvitse ottaa rukousjonoa. Seison vain täällä yleisössä ja ehkä puhun ihmisille täältä… Olen tehnyt sitä, mutta se on rasittavaa. Yleensä minun pitää odottaa, kunnes voitelu tulee oikein voimakkaaksi ja sitten voin valita ihmiset, missä he– sairaat yleisön joukosta. Monta kertaa näen rampoja ihmisiä tai vaivattuja tai jotakin sellaista, ja minä– minä tiedän, mikä heitä vaivaa, he ovat… Minä voisin kertoa heille, mikä heitä vaivaa, muttei se ole mikään salaisuus. Kuka tahansa voi nähdä, että joku on rampa. Että… Jokainen voi sanoa: ”No, varmasti, hän sanoi, että tuolla ihmisellä on niveltulehdus. No, mutta, totta kai, katso nyt heitä, kaikki rampoja. Ja tuo mies on sokea, jota talutetaan ympäriinsä, no mutta, sokeahan hän on. No todellakin, jokainenhan sen tietää.” Mutta henkilö, joka näyttää terveeltä ja sitten menet ja sanot tuolle ihmiselle, siis, se on eri juttu. Se– se– siinä tulee se mysteeripuoli, siis ei se ole mysteeri, se on– ihmisille, Jumalan lapsille, että he huomaisivat, että heidän Vapahtajansa on läsnä. Näettekö te?

⁸       Siis, minä uskon todella, että Herran tulemus on lähellä. Näitä asioita ei tapahtuisi, Jumalan lapset, ellei jotakin olisi tapahtumassa. Siis, minä en väitä tietäväni kaikkia Jumalan asioita. Enkä minä sano, että juuri tämän Herra minulle sanoi, sillä monesti sanon asioita: ”Uskon näin tai uskon noin,” niin kuin tekin. Ei se tarkoita, että se olisi niin. Minä voin…

Sanot: ”Veli Branham, rukoile puolestani. Uskotko, että minä paranen?” Kyllä, minä voin uskoa siihen, mutten minä sitä tiedä ennen kuin Hän sanoo sen minulle. Sitten, kun minä näen näyn, että niin käy, silloin tiedän, että niin tulee tapahtumaan. Ja siten, se heikentää uskoani tuohon toiseen puoleen (Ymmärrättekö?), koska minä etsin tuota täysin ehdotonta puolta aina. Ja se juuri satuttaa minun kokouksissani monta kertaa. Ihmiset yrittävät päästä jonoon saadakseen tuon täyden ehdottoman varmuuden, mitä heille tulee tapahtumaan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

⁹       Ja– ja sikäli kuin tiedän, minun tietääkseni, kaikille ihmisille, jotka ovat tulleet eteeni rukoiltavaksi, ei milloinkaan elämässäni ole ollut sitä, että muistaisin rukoilleeni sairaan puolesta, kun olen nähnyt näyn ja kertonut ihmisille, että Herra Jeesus on parantanut hänet, joka ei olisi parantunut. Siis, sitä en koskaan minun… Siis, en koskaan nähnyt sitä… Olen nähnyt…

Monta kertaa olen nähnyt ihmisiä lavalla, joiden olen tiennyt kuolevan. Heidän ympärillään tulee pimeää. Ja minä– minä tiedän, etteivät he kauaa… Minä sanon: ”Mene, ja Herra Jeesus siunatkoon sinua. Mene ja usko Jumalaan.” Siis, Hän ehkä on näyttänyt, että tuo henkilö– kuoleman tuossa ihmisessä. Minä en kykene nujertamaan sitä. Ehkä, jos voisin istua hetken noiden ihmisten kanssa, puhua heidän kanssaan, käyttää paljon aikaa, 20, 30 minuuttia, joskus tunnin ja vain keskustella tuon ihmisen kanssa niin, että Jumala näyttää näyn, silloin tuolle ihmiselle kerrotaan jostakin, mikä saa heidät katumaan jotakin, minkä se– joka on ehkä– tai lupaamaan tekevänsä jotakin Jumalalle, joka tuo heille Jumalan suosion ja parantaa heidät, koska usein, Jumala lausuu jotakin, ja sitten Hän muuttaa mielensä siitä. Tiesittekö te sitä?

Eräälle kuninkaalle profeetta sanoi, että hän tulisi kuolemaan. Muistatteko te sen? Ja tuo profeetta, sen sanoman tuomisen jälkeen, käveli takaisin, suoraan ulos huoneesta, ja kuningas käänsi kasvonsa seinään päin, itki katkerasti sanoen: ”Herra, pyydän hartaasti Sinulta! Olen vaeltanut Sinun edessäsi ehyellä sydämellä.” Ja nyt hän halusi elämäänsä säästettävän vielä 15 vuotta, tehdäkseen jotakin Jumalan kunniaksi. Ja tuo profeetta oli jo käsketty pois, mutta Herran Henki tuli profeetan päälle sen jälkeen, kun hän oli kertonut kuninkaalle, että hän kuolisi, sanoen: ”Mene takaisin.” Ja profeetta sanoi hänelle, että kolmessa päivässä hän nousisi vuoteestaan, että Jumala oli kuullut hänen rukouksensa. Näin rukous muuttaa asioita. Onko näin? Siis rukous muuttaa asioita. Niinpä, siksi, minä pyydän ihmisiä sitten menemään rukoilemaan, koska se saattaa muuttaa.

¹⁰   Siis, mutta kukin yksilö… Ja, minun– minun työni täällä, minusta meidän maamme, joka… Syy, miksi minkä takia minä arvelen… Tämä voi olla minun viimeinen matkani maan halki vähään aikaan, ellei Pyhä Henki johda. Meidän… Meillä on monia kampanjoita kentällä, satoja. Huomasin tämän kuun ”Voice of Healing”– lehdessä (veli Lindsayn lehti siellä), että monia, monia uusia ihmisiä, joita oli tullut mukaan. Ja näyttää siltä, että me olemme vähän toinen toisemme tiellä. Niinpä on liian monta samassa kaupungissa, niinpä ajattelin, että Jumala käyttäisi minua niin, että lähtisin maailmalle, josta olen kiitollinen, kun saan antaa pikku kipinöiden lentää niin, että tämä asia syttyy kaikkialla. Ja rukoilen, että Jumala ei vain käyttäisi veljiä tuolla maailmalla, vaan lähettäisi satoja uusia kampanjoita kaikkialle, kaikkialle. Ja minusta tuntuu, että vähän päästä, minä kenties käytän suuren osan elämästäni ulkomaisilla kentillä.

Ja minä tulen ja… Ja koska minulla pitää olla vähän varoja mukanani, ja sitten pitää joitain kokouksia, kunnes ihmiset lähettävät taas takaisin Afrikan maihin ja eri paikkoihin. Siis, en usko, että Jeesuksen tuloon on kovin pitkä aika.

¹¹   Siis muistakaa tämä. Siis, tässä ei nyt puhu Herra; tämä on teidän veljenne, veli Branham. Ja sikäli, kuin minä ymmärrän… Siis, muistakaapa nyt, ja pitäkää silmällä sitä tarkasti. Me olemme lopun ajoissa. Tarkatkaa, maantieteellisesti, mistä se teidän sotanne tulee. Näettekö? Katsokaa Googia, joka on tuolta pohjoisesta tulossa alas. (Näettekö?) etelään Turkkiin ja niin… Taistelut eivät pysy Koreassa vaan niitä tulee myös Palestiinaan. Näettekö? Olemme– olemme lähellä. Ja arvostan sitä… Ja eilen minä– tai tänä aamuna, uskoisin, minä melkein…?… iloitsin, kun kuulin, että– että veli Graham, Billy Graham tulisi pitämään kokousta tuonne Washingtoniin. Olin– olin niin iloinen siitä, mutta pelkään– pelkään vähän, että on, että olemme ohittaneet armonpäivämme tekemällä syntiä. Minä– minä uskon, että olemme siinä tilassa.

Kun me tulemme sellaiseen tilaan, että liitymme johonkin, emmekä– ja heitämme syrjään Raamatun emmekä edes uhraa rukouksia, emmekä muutakaan, lepyttääksemme jotain jumalatonta valtiota, joka ei edes usko Jumalaan– miten kaksi voisi kulkea yhdessä sopimatta siitä keskenään? Tosi on. Ja kun heitämme pois Kristuksen, me– me kieltäydymme rististä ja nyt meillä on tuplaristi, eikö olekin? Näin se on. Näin– näin asia on. Selvä, siitä, ja Jumala siunatkoon teitä nyt, kun…

¹²   Haluan lukea, vain, pätkän, ehkä kolme pikku tai neljä pikku saarnasta, tai pikku opetusta täältä II Mooseksen kirjasta. Haluan lukea vähän tästä II Mooseksen kirjasta, täältä 3. luvusta.

Ja pidän silmällä kelloa ja pidän kiirettä. Ja kun on aika, silloin lopetan ja jatkan taas huomenillalla.

Me haluamme opiskella vähän täältä II Mooseksen kirjasta. Kuinka moni pitäisi siitä, näyttäkääpä kätenne. Vain vähän, vähäsen seurakunnasta?

Nyt, 3. luku. Luen osan Sanasta. Olisipa meillä aikaa vain… Kotona, olemme ottaneet näitä oppitunteja ensimmäisestä ja toisesta Mooseksen kirjasta ja niin edelleen ja todella opettaneet niitä, näitä vanhoja kultahippuja. Ja, voi, millaista meillä olikaan niiden parissa. Ja ajattelin, että olisi… Minä haluaisin yrittää sitä uudestaan täällä, jossa se porukka ei ole koolla, vain muutama ilta II Mooseksen kirjasta, 3. luvusta.

Kuunnelkaas tarkasti Sanan lukemista.

Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.

Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.

¹³   Nyt, painaisimmeko päämme hetkeksi. Taivaallinen Isämme. Me olemme tulleet tänä iltana useasta syystä. Olemme tulleet, että ihmiset voisivat pelastua uskomalla Herraan Jeesukseen, silloin, että he– sairaat, parantuisivat uskomalla Herraan Jeesukseen. Siksi, isämme ovat opettaneet Sinun Sanastasi, ja Sinä olet tehnyt suuria ihmeitä isiemme kanssa. Ja me olemme– olemme onnellisia tänään saadessamme olla heidän lapsiaan, ja periä oikeudet olla vapaita amerikkalaisia, kun me voimme avata Raamatun ja opettaa ja uskoa Jumalaan ja palvoa häntä omatuntomme määräysten mukaisesti. Me olemme iloisia tästä etuoikeudesta.

Me pyydämme Sinua siunaamaan niitä, jotka maksoivat rintamilla tuon korkeimman hinnan, kaikkialla, mikä on suonut meille tämän vapauden hetken. Oi, ikuinen Jumala, ole armollinen.

Mutta me huomaamme, että tummia pilviä ajelehtii nyt tuolla korkealla ja että ne tulevat yhä vain tummemmiksi Sinun Sanasi mukaan. Ja me olemme niin kiitollisia tietäessämme olevamme valon lapsia, että Jumalan valo on meissä. Ja me olemme niin iloisia siitä, että taivaallinen Isämme on siunannut meitä tänä viimeisenä päivänä vuodattamalla Pyhän hengen, ja antamalla meille Pyhän Hengen jonka avulla elää ja iloita, ja nyt, on suonut meille suuria ihmeitä ja merkkejä. Outoja asioita maailmalle, muttei outoja niille, jotka uskovat Sinuun. Sillä me olemme odottaneet tätä aikaa.

¹⁴   Ja nyt, kun muistaa, että täällä lavalla, tässä tabernaakkelissa, jossa kerran seisoi suuria miehiä, perustaja, veljemme, Paul Rader, ja monet noista suurista miehistä… Ja tänä iltana, Kristus jota he saarnasivat, on lähestymässä suurella voimalla, ilmaisten itsensä ja lähettämällä enkelinsä julistaen Hänen Valoaan. Oi, Jumala, ole meille armollinen. Ja nipistäkäämme, ikään kuin, meidän omatuntoamme, ja herättäkäämme itsemme tajuamaan, että aika on lähellä. Vapautus on ovella, ja me olemme valmiit matkaan.

Auta meitä panemaan päällemme täysi Jumalan sotavarustus, tänä iltana, valmistautumaan, vyöttäytymään, kengittämään itsemme Evankeliumilla, pukeutumaan vanhurskauden kypärään, rintahaarniskaan ja varuksiin ja ottamaan miekka ja menemään eteenpäin nyt (suo se, Herra), kuin täysin puettu Kristuksen soturi, tänä iltana. Väistyköön jokainen pimeyden riivaaja. Laskeutukoon Pyhän Hengen voima tähän rakennukseen. Ilmestyköön Jumalan enkeli näkyvästi tällä lavalla, ja ravistelkoon meitä niin kuin ei koskaan ennen. Suo se, Herra. Parantukoot moni tänä iltana, ja pelastukoon, sillä me pyydämme sitä sinun lapsesi, Jeesuksen nimessä. Aamen.

¹⁵   Minä uskon, että kaikki, nuo vanhat asiat olivat esikuvia tulevista. Mitä Israel oli luonnossa, me olemme sitä hengellisesti. Kun Jumala johti Israelia luonnossa, on sitä mitä Hän tekee meille hengellisesti tänään.

Me tunnemme hyvin tämän sananpaikan, jonka me juuri luimme. Ja me yritämme lähteä matkaan, Jumala, valmistautua matkalle. Ja Jumala on panemassa seurakuntaansa järjestykseen– ja sitten seuraa Jumalan seurakunnan exodus, vieminen pois, Jumalan matkalle erämaahan. Ja sitten tulee viimeinen kutsu, kun Joosua vie Israelin lapset Luvattuun Maahan.

Voi, uskon, että Jumala tekee itsensä näkyväksi meille, tosi todelliseksi. En tiedä, mitä vielä enemmän Hän voisi tehdä. Hän ei ehkä koskaan ennen ole tehnyt mitään sellaista, menneinä aikoina, kuin mitä Hän tekee nyt.

Ja kun ajattelemme, että meillä on etuoikeus olla elossa täällä tänä iltana, niin, se, sykähdyttää sydäntäni enemmän kuin voin sanoin kuvailla, kuinka arvostan sitä, mitä Jumala tekee hyväksemme nyt. Ja kun ajattelen, että Jumala on suonut minulle etuoikeuden jakaa tämä siunaus kansansa kanssa, teidän, joka on Hänen verellään hankittu. Että minä, siten Hän on antanut, ehkä kykenen näyttämään Hänet teille ja tuoda teidän läheisempään yhteyteen Hänen kanssaan. Se on enemmän kuin sydämeni edes kykenee ymmärtämään.

¹⁶   Siis, me tunnemme hyvin Sananpaikan, kuinka Israel tuli Egyptiin. Se johtui nälänhädästä. Hänet vedettiin sinne näkemästä nälkää. Se kertomus on hyvin liikuttava.

Ja Vanha Testamentti puhuessaan Uudesta… Uskoisin Hebr. 12 sanotaan: ”Kun näemme, että meillä on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme pois kaikki painot ja synti, joka niin helposti kietoo meidät, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilpailussa.” Aamen.

¹⁷   Selvä. Joosef, yksi patriarkoista, joka myytiin Egyptiin. Täydellinen esikuva Kristuksesta. Veljiensä pettämä, muutamasta hopeasekelistä myyty– noin kolmestakymmenestä sekelistä, suunnilleen kuten Kristuskin. Hän käytti moniväristä takkia, kuten Kristus nähdään istumassa valtaistuimella sateenkaari yllään, Ilmestyskirja I:ssä… Siinä on 7 täydellistä väriä edustamassa seitsemää seurakuntajaksoa. Sateenkaari edustaa liittoa. Hänet nähtiin jaspis ja karneoli kivinä, joka on Ruben ja Benjamin. Ensimmäinen ja viimeinen, kuten Hän oli, joka on ja on tuleva, Daavidin juuri ja vesa, Aamutähti… Miten uskomatonta. Ja liittona seurakuntiensa kanssa, seitsemän lamppua takanaan, ja jokainen lamppu vastaa seurakuntajaksoa.

Ja me elämme Laodikean ajassa. Viimeisessä. Ja Hän näytti seisovan kädet ojennettuina. Ja siinä, toinen käsi oli A ja toinen O. Ja Hänestä lähti valoa, pimeisiin aikoihin ja tuli alas. Ja niin kuin se tuli, niin se tulee sammumaankin. Samankaltainen seurakunta, samankaltaisia merkkejä. Samanlainen kansa. A ja O.

¹⁸   Voi, että. Sitten ajattelen sitä, kun Jumala puhui Joosefille. Sen jälkeen, kun hänet oli otettu käsittelyyn, hän oli siunattu lapsi. Siitä syystä minä uskon, että ihmiset syntyvät tähän maailmaan tehdäkseen tiettyjä asioita. Joosef ei voinut olla mitään muuta kuin profeetta, sillä hän syntyi profeetaksi. Jumala määräsi Joosefin ennalta olemaan profeetta. Huolimatta siitä, kuinka monta kirousta ja potkua hän sai osakseen, hän oli Jumalan profeetta. Hänen oli oltava. Jumala ei kadu lahjojaan ja kutsumistaan. [Room. 11:29]

Huomatkaapa. Sitten hänet otettiin ylös, luultavasti, pois kuopasta, oltuaan kuollut kuten Kristuskin nostettiin ylös. Ja hän istuutui faaraon oikealle puolelle. Kun hän oli vankilassa, kuten Kristus, ristillä, toinen varas oli kadotettu ja toinen pelastui, ja niin oli Joosefinkin kanssa. Toinen, teurastaja, toinen leipuri. Toinen kadotettu, toinen pelastettu. Joosef ennusti heille, mikä heidän kohtalonsa olisi, ja niin teki Jeesuskin ristillä.

Ja huomatkaapa. Sitten kun hän kuoli, Joosef, hän mainitsi luistaan ja sanoi: ”Jumala varmasti tulee vierailemaan luonanne jonain päivänä. Ja kun te pääsette pois, ottakaa luuni mukaanne.” Mikä täydellinen esikuva Kristuksesta. Täsmälleen.

¹⁹   Siis, nuo heprealaiset, kun heitä orjuutettiin ja lyötiin ja työnjohtajat hakkasivat heitä, orjia, monet vanhat heprealaiset kulkivat tuon arkun ohi ja katsoivat siihen ja näkivät Joosefin luut. Hän saattoi katsoa ylös ja sanoa: ”Jonain päivänä me lähdemme pois, sillä profeettamme, veljemme, sanoi, että jonain päivänä hänen luunsa tulevat menemään edellämme. Jumalan Sana sanoi, että ne vielä lähtisivät sieltä.” Jumala oli sanonut sen Aabrahamille jo vuosia aiemmin. Ja heillä oli lupaus. Ja jokainen väsynyt heprealainen, saattoi katsoa niitä ja sanoa: ”[Meillä on] siitä Jumalan lupaus.”

Mikä suurenmoinen lupaus meillä on tänään. Kun me seisomme haudan äärellä ja näemme rakkaimpamme menevän alas, ja kun pastori musertaa nuo muutamat kukkaset käsissään, ”maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” ja ”missä tuuli kuiskailee läpi vanhain mäntypuitten,

Joen takana on maa
Jota kutsutaan suloiseksi ikuisuudeksi
Tuon rannan saavuttaa vain uskon kautta

²⁰   Huomatkaapa. Silloin me katsahdamme tuohon hautaan, tuota hautakumpua. Silloin me saatamme katsoa Jerusalemiin saakka. Siellä oleva, on tyhjä. Hän tulee takaisin ottamaan tykönsä ne, jotka… Kaikki ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa tulevat Hänen kanssaan. Jumala ottaa heidät pois…

Ja tänään, kun me hautaamme lapsiamme ja äitejämme ja isiämme, me kuulemme tuon seremonian. Silloin me shh– suljemme silmämme, ja katsomme kohti Jerusalemia. ”Jos minä lähden pois, minä tulen takaisin ottamaan teidät tyköni että, siellä missä minä olen, olisitte tekin.” Työnjohtajat ja sairaus ehkä ajavat meidät. Niin se on. Se ajaa meidät. Kuolema ajaa meidät hautaan.

Mutta niin kuin ikiaikain Paavali, kun hän oli valmis kuolemaan, ja lahtipölkkyä valmisteltiin– että hänen päänsä hakattaisiin poikki, hän sanoi: ”Oi, hauta, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun pistimesi?” Toisin sanoen: ”Kuolema, olet tulossa. Sinä yrität pelotella minua, mutta sinäpä et kykene minua pelottelemaan.”

Hauta sanoi: ”Minä voin pitää sinut.”

”Et voi tehdä sitä, sillä Jerusalemissa on tyhjä hauta. Et voi pitää minua. Missä sinun pistimesi on? Sano minulle, millä sinä saat minut pelkäämään? En pelkää kuolla. Hauta, näytäpä minulle voittosi. Et voi, sillä minä voin osoittaa sinulle tuota tyhjää hautaa ja minä olen Hänessä. Ja ne, jotka ovat Hänessä, Jumala tuo Hänen mukanaan.” Siinä se on. Yhtä varmasti kuin Hän nousi kuolleista, seurakunta tulee lähtemään ylös (aamen), lähtemään ylös kohtaamaan Häntä.

²¹   Joosef oli täydellinen esikuva Kristuksesta. Sitten, me huomaamme, että vuodet ovat vierineet, ja Israel eli lois– loisteliaasti. Mutta viimein nousi faarao, joka ei tiennyt mitään Joosefista. Jumala oli valmistamassa viemään seurakuntaansa ulos.

Ja minä uskon, että mekin olemme eläneet lois– loisteliaasti. Ja menneinä aikoina uskontoa vainottiin ankarasti. Ja kuten me tiedämme Ilmestyskirjassa ja niin edelleen, jossa tuo nainen pakeni erämaahan ja häntä syötettiin siellä tietty aika, ja aika, ja puoli aikaa. Ja me tiedämme, että olemme nyt tuossa lopun ajassa.

²²   Tuon pikkuisen karitsan, joka nousi Ilm. 13:ssa sana, tuo karitsa. Kaksi pientä…  Ehkä pikku sarvi– maallinen ja kirkollinen valta. Mutta tuon karitsan jälkeen, uskonnonvapaus ja niin edelleen. Mutta hetken päästä, se puhui kuin peto, kuin lohikäärme ja käytti sitä lohikäärmeen koko voimaa, mitä lohikäärme käytti ennen häntä: katkeraa uskonnollista vainoa. Me lähestymme tuota aikaa.

Muistakaa seurakunta, että te elätte parasta aikaa, jossa koskaan tulette elämään, juuri nyt, siihen asti, kun Jeesus tulee. Se vähitellen… Ei vähitellen, vaan tulee nopeasti pahemmaksi ja pahemmaksi.

Kun Venäjä tulee tänne ottamaan tuota öljyä, pitäkää varanne. Sitä se todella tarvitsee. Sitä juuri profeetta sanoi sen tulevan tekemään. Ja me olemme sitten valmistautuneet siihen.

Niinpä seurakunta, valmistautukaa vastaanottamaan Kristusta. Hän lähettää suuria herätyksiä ja kokouksia ja sävähdyttää täyden Evankeliumin väkeä. Ihmeitä ja merkkejä tulee ilmestymään kaikkialla, suuria ihmeitä, vetääkseen kansansa yhteen. Ja eräänä päivänä Hän tulee, Pelastaja.

²³   Siis, huomatkaapa. Juuri ennen, kuin Hän ottaa heidät pois Luvattuun Maahan, he alkavat itkeä, itkeä katkerasti. Työnjohtajat olivat ankaria, ja kansa alkaa huutaa Jumalan puoleen. Ja kun he huusivat, Jumala antoi heille pojan, hyvin erikoisesti syntymän kautta, Mooseksen.

Tehän tunnette tuon tarinan, kuinka hänet pantiin kaislikkoon ja pikkuinen arkki siveltiin liejulla ja piellä, ja faaraon tytär kasvatti hänet tai siis, hänestä piti tulla hänen kasvattilapsensa

Ja sitten, kun hän tuli siihen ikään, että hänen piti olla Jumalan töissä… noin 40 vuoden ikäinen, eräänä päivänä hän kävi ulkona ja tajusi olevansa yhtä Israelin kanssa ja varmaankin oletti, että ihmisten olisi pitänyt tietää, että hän oli heidän vapauttajansa.

Ja kun hän tappoi tuon egyptiläisen, surmasi hänet, ja seuraavana päivänä hän löysi heprealaiset tappelevan keskenään ja he olivat nähneet hänen syntinsä ja sanoivat sen hänelle. Ja siinä paikassa Mooses pakeni erämaahan, veljiensä hylkäämänä, aivan kuten veljet hylkäsivät Kristuksen.

²⁴   Ja pankaapa merkille. Sitten Mooses vietiin Sipporan tykö, vaimon siis… [Tyhjä kohta nauhassa.]… Ja niin eräänä aamuna tulipatsas ilmestyi taivaasta ja pudottautui pensaaseen. Ja Mooses katsoi, ja pensas oli tulessa, mutta se pensas ei palanut poroksi.

Kaiken tämän Jumala teki kiinnittääkseen Mooseksen huomion. Ja kun Jumala näki, että Mooses torjui…

Voi, että. Kuinka sairauden orjuuttama seurakunta onkaan tänään. Seurakunta on huutanut vuosia vapautusta. Jotkut teistä vanhemmista ihmisistä, ovat huutaneet Jumalaa useita vuosia: ”Jumala, lähetä lahjat takaisin seurakunnalle.” Oletteko tehneet niin? Monet teistä. Vuosia sitten, lähetettiin sana, ja rukoiltiin koko yö kerrallaan.

Ja me olemme lähdön ajassa, uskoisin. Me olemme valmiit. Jumala kutsuu seurakuntaansa yhdistymään hengellisesti. Ja kuten koko seurakunta kokoontuu… Sana ”seurakunta” tarkoittaa ”uloskutsuttu.”

²⁵   Nykyään, me tulemme kaikenlaisten oppien kautta ja kirkkokuntien. Ja joka miehellä on oma juttunsa: ”Katsokaa minun silmälasieni läpi, niin te näette Hänet.” Mutta Jumala on nyt kyllästynyt kurkkuaan myöten näihin juttuihin. Ja Hän kutsuu kansaansa kokoon, yksimielisyyteen, istumaan yhdessä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, ja Kristus astuu alas heidän keskelleen ja ilmestyy heille. Aamen. Voi, että, rakastan tätä: hengellinen seurakunta, juuri valmistautumassa!

²⁶   Selvä. Huomatkaapa, että… Silloin, kun Jumala puhui hänelle, kiinnitti hänen huomionsa tulipatsaalla, joka laskeutui pensaaseen ja alkoi palaa ja poksahdella, ja palaa.

Siis, näytti siltä, että, jos se olisi ollut vain tulta, se olisi kärventänyt tuon pensaan tai polttanut sen. Mutta se olikin yliluonnollista Tulta, joka olisi voinut palaa pensaassa, ja silti se olisi pysynyt siinä. Aamen.

Olen kiitollinen tänä iltana yliluonnolliselle Pyhälle Hengelle, Jumalan Liekille, joka voi laskeutua ihmissydämeen, polttaa pois kaiken synnin, epäuskon. Se ei vahingoita ihmistä, vaan puhdistaa hänet, saa hänet kasvamaan suuremmaksi, olemaan vahvempi, enemmän uskoa. Ja Hän tulee tänä iltana sillä tavalla.

Hän voi tulla ihmisruumiiseen, ajaa pois syövän, kasvaimen, kaihin, tuberkuloosin vallan, tulella, taivaallisen Pyhän Hengen tulen, joka lankeaa Jumalalta taivaasta. No mutta, eihän se ole mikään mysteeri. Jos Hän voi polttaa synnynnäisen synnin pois, miten paljon enemmän Hän voi polttaa pois syövän tuolla samalla Pyhällä Hengellä. Aamen.

Meillä on molemmista puolista todistajia. Miehiä ja naisia, jotka olivat ennen kadotettuja syntisiä, jotka tulivat maailmaan laittomuudesta muovailtuna, puhuen valetta.

²⁷   Katuportto, niin siveetön, että kunnollinen ihminen tuskin edes pysyi katsomaan häntä. Pyhä Henki kykenee ottamaan tuon saman naisen ja tehdä hänestä pyhän, ottaa häneltä pois halunkin syntiin.

Kun maailmanuskonnot kohtasivat täällä nelisenkymmentä vuotta sitten, pikku tohtori Magney esitteli Amerikan Pyhitysuskon. Kun Buddhalaiset olivat esittäneet puheenvuoronsa ja niin edelleen, kauneuttaan, ja eri ismit esitelleet ihanuuttaan ja kukkasiaan ja kaikkia noita eri korupuheitansa, meidän pikku veljemme nousi seisomaan. Hän kertoi tarinan eräästä kurjasta naisesta, joka asui vuosia sitten Oklahomassa, joka rikkoi kaikkia nopeusrajoituksia tullessaan pitkin katuja ajellen vaunuissaan sikari suussa, ja iso pyssy molemmilla sivuillaan. Ja hän oli tappanut monia miehiä ja tehnyt monia veritekoja, kunnes hän joutui lain kouriin. Hänet kieritettiin tervassa ja höyhenissä ja otettiin rautalankoja esiin, että hänet tapettaisiin. Eikä edes hänen lähelleen haluttu mennä.

Kun mies kertoi tuon tarinan, sellaisella hengellisellä tunteella, niin että yleisö istui aivan penkkinsä perällä valmiina kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavana.

Sitten, hän sanoi: ”Hyvät, tämän maailman uskonnolliset herrat. Onko teidän uskonnollanne mitään, mikä voisi puhdistaa tämän kurjan naisen?” Kukaan ei sanonut mitään. Kyyneleet vain valuivat pitkin poskia, kun hän löi kätensä yhteen, pomppasi ilmaan ja kopautti kannat yhteen sanoen: ”Jeesuksen Kristuksen veri ei ainoastaan voi puhdistaa naisen käsiä, vaan myös puhdistaa hänen sydämensä.” Halleluja!

Kyllä. Jeesuksen Kristuksen veri ei kykene ainoastaan puhdistamaan käsiä, vaan se puhdistaa myös sydämen, tekee kurjimmastakin syntisestä uuden ihmisen, puhdistetun, Pyhän Hengen pesemän, ja antaa ihmisille perinnön, jonka he ovat menettäneet lankeemuksessa, aikoja sitten, ja asettaa heidät Jumalan yhteyteen tulemaan pojiksi ja tyttäriksi. Aamen. Se riitti värähdyttämään kenen tahansa sydäntä.

²⁸   Aivan yhtä varmasti, kuin että Jeesus nousi haudasta, niin nousemme mekin. Ne, jotka ovat Kristuksessa, siinä…

Sitten olen nähnyt Mooseksen, kun hän katsahti pensasta. Hän näkee tulen palavan. Silloin Jumala näkee herättäneensä Mooseksen huomion, ja niinpä Hän sanoo: ”Ota kenkäsi pois, sinä olet pyhällä maalla.”

No, mitä, jos Mooses olisi sanonut: ”Mitä, jos otan vain hattuni pois?” Se ei olisi toiminut.

Hän sanoi: ”Kengät.” Näin on.

Joku on sanonut: ”Minäpä liity seurakuntaan, ja sehän on yhtä hyvä.” Hän sanoi, että teidän pitää syntyä uudesti. Näin on. Seurakuntaan liittyminen on ihan hyvä juttu, mutta Hän sanoi, että teidän pitää syntyä uudesti tai te ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen saarnaaminen on vanhanaikaista, mutta se on totuus, veli. Näin on. Se tekee sinusta uuden luomuksen.

²⁹   Selvä. ”Ota pois kenkäsi. Tule kunnioittaen. Sinä olet pyhällä maalla.” Hän oli nähnyt Tulipatsaan.

Hän sanoi: ”Olen kuullut kansani huudot Egyptissä sortajien tähden ja ihmisten vaikeroinnin ja huudon puoleeni päivät ja yöt.” Ja minä olen tullut vapauttaakseni heidät. Ja minä aion lähettää sinut sinne nyt.”

Voi että. Vapautus on matkalla. Kyllä vain. Heti, kun Hän saa käskyn, vapautus tulee. Hän asettelee tilanteen uudelleen, uutta näytelmää varten.

Minä uskon, että se Jumala, joka eli Mooseksen aikaan on sama Jehova nykyään. Ja uskon nyt, Pyhä Henki on tullut seurakunnan ylle, ja kutsuu ihmisiä lähtemään, valmistautumaan. Sana ”seurakunta” tarkoittaa ”ulos kutsuttu.” Jumala on kutsunut ulos jokaisesta kirkkokunnasta kansan, ja puhdistaa sen, sen synneistä, ja täyttää ihmiset Pyhällä Hengellä, ja panee heidät syrjään palvelusta varten, sillä suuri marssi on tulossa.

³⁰   Se muistuttaa minua siitä, kun vähän aikaa sitten, minä kysyin ihmisiltä siitä kuvasta ”Viimeinen ehtoollinen” (Joku antoi sen minulle hiljattain.) kuinka tuo kuva, miten valo siinä oli. Ja se kesti tuon miehen, joka kuvan maalasi, koko elämän ajan.

Jokaisen kuuluisan maalauksen pitää käydä läpi kaikki mahdollinen kritiikki, ennen kuin se voidaan panna alan parhaiden näyttelyyn. Ja sitten, kun se on päässyt kaiken kritiikin läpi, ja selviytyy tuosta kokeesta, niin se ripustetaan alan parhaiden näyttelyyn.

Tuo pikkuinen seurakunta. Sitä on vuosia tuupittu syrjään. Nämä ovat suuria sanoja baptistille, mutta sitä on tuupittu taka– alalle, kutsuttu hihhuleiksi, hullujen ihmisten porukaksi, jotka käyttäytyvät järjettömästi. Näin se on.

Tiedän, että meillä on näitä imitaattoreita. Totta, mutta meillä on myös aitoa Pyhän hengen ainesta. Kyllä. On meillä. Perkele kyllä osoittelee teille tuota pahaa puolta kaikin tavoin. Pois– poikenneita. Muistakaapa vain siinä… Sitä [seurakuntaa] on kritisoitu ja kritisoitu ja työnnetty syrjään.

³¹   Kuten sanoin, tässä eräänä iltana, monta kertaa katselen ulos ja näen näiden isien ja äitien, jotka seisoivat kadunkulmissa todistamassa, kun ihmiset nauroivat heitä ja tappoivat nälkään, melkein. Ja meistä on tullut isoja hienoja seurakuntia niin kuin tämä.

No, mutta. Minähän vain juoksen valtatietä, jonka te olette päällystäneet. Se on totta.

Mutta veli, tuota pientä seurakuntaa on tuupittu ja tuupittu niin että, hetken päästä Jumala on laskeutunut tänne näinä viimeisinä päivinä. Hän on lähettänyt lahjoja, ja pannut seurakuntansa järjestykseen. Se on kestänyt kritiikin. Ihmiset sanoivat: ”Helluntai–  ja pyhitysliike tulevat kuolemaan,” vuosia sitten. Mutta tästä on tulossa suurin seurakunta mitä maa päällään kantaa. Viime vuonna, tiedetään kansallisesti, on tullut miljoona 500 000 käännynnäistä, viime vuonna. Halleluja!

Mikä on vialla? Hänellä on lahjat. Seurakunnat kaikkialta pyytävät päästä näkemään sen. Halleluja! Jumala on ripustamassa häntä alan parhaiden näyttelyyn.

³²   Jonakin aamuna, hän lähtee kohtaamaan Herraa ilmassa, kunhan hän on läpäissyt nämä kovat kokeet. Näin on. Suurenmoinen kuva. Vainottu ja naurunaihe. Mutta Jumala on tuomassa häntä ulos. Hän selvisi.

Olet huutanut vapautusta. Sairauksia puhkesi keskuudessasi: tauteja, syöpiä, sokeutta. Ne juuri ovat tehneet pahaa seurakunnalle. Silloin seurakunta alkaa huutaa: ”Oi, Jumala, palauta lahjat entiselleen!”

Voi, että. Toivon, että annatte anteeksi tämän henkilökohtaisen ilmauksen, mutta joitain vuosia sitten… Uskon koko sydämestäni, että sama Tulipatsas, joka laskeutui palavaan pensaaseen, kulkee taas yli tämän maan. Uskon, että se on keskellämme tänä iltana.

Jos Jumala voi tehdä sen, ja tuoda vapautuksen menneinä aikoina luonnolliselle seurakunnalle, niin Hän tekee hengellisellekin. Ja uskon, tänä iltana, että tuo sama tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, on täällä tänä iltana johtamassa hengellistä seurakuntaa nyt, vapauttaen ihmiset. Teidät voi va– vapauttaa uskon kautta.

³³   Jumala meni ja sanoi Moosekselle: ”Valmistaudu. Mene ja puhu ihmisille. Minä kovetan faaraon sydämen, koska hän ei usko.”

Ja– voitteko kuvitella, että mitä miehelle, joka hylkää valon… Kun Jumala lähti sinne Mooseksen kanssa, kyse ei ollut Mooseksesta. Siinä oli Jumala. Ja Jumala sanoi: ”Minä lähetän enkelin sinun edelläsi pitämään teidät tiellä ja johdattamaan paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Pitääkö tämä paikkansa? Ja kun, Israelin lapset näkivät tämän Enkelin, Hän oli Tulipatsas. Pitääkö paikkansa? Aamen.

Minä olen tarpeeksi vanhanaikainen uskoakseni, että Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti–  että tuo sama Jumala, samalla voimalla…

³⁴   Siis, kun Hän ilmestyi silloin ensin, Hän oli minulle pyörretuuli pensaassa, kun Hän ilmestyi. Ja minä tulin kuin ikiaikain Mooses sanomaan teille, että älkää minua seuratko, seuratkaa Jumalaa. Uskokaa Häntä–  että Hän on täällä parantaakseen ne, jotka tarvitsevat Häntä, pelastamaan heidät, varustamaan heidät Jumalan sotavarusteisiin (Uskotteko te siihen?) ja lähettämään heidät olemaan sielujenvoittajia ja saarnaamaan evankeliumia. Miten mahtava Hän onkaan; miten hyvä.

³⁵   Siis, huomatkaapa. Vanhoina aikoina, kun Jumala sanoi Moosekselle: ”Mene nyt, niin minä lähetän enkelin sinun edelläsi pitämään sinut tiellä, ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Varo Häntä. Tottele Hänen ääntään, sillä Hän ei anna anteeksi teidän syntejänne, sillä minun nimeni on Hänessä. Se oli Liiton Enkeli, joka on Kristus Jeesus.

Ihmiset, monet heistä, eivät uskoneet sitä. Ne, jotka eivät uskoneet, kuolivat. Ne, jotka uskoivat, pääsivät luvattuun maahan. Ja ne, jotka hylkäsivät valon, joutuivat täyteen pimeyteen. Ja minä uskon tänään, että ne, jotka hylkäävät Pyhän Hengen Jumalan valossa, ihmeiden aika… ja niin edelleen, joutuvat jälleen täyteen pimeyteen.

Näettekö, miten faaraon sydän, miten pimeä siitä tuli? Hän ei halunnut olla missään enää tekemisissä Israelin kanssa. Hän ei osoittanut heille mitään armoa, koska hän oli kovettanut sydämensä Valoa kohtaan. Ja miehet, jotka kovettavat sydämensä Valoa kohtaan, kävelevät pimeydessä. Aamen.

³⁶   Aika on täysi. Veli sisar, Herramme nimessä, ymmärtäkää minut nyt oikein. Mitä minä tässä yritän sanoa teille? Että Jumala, joka ilmestyi entisaikoina ja johti Jumalan seurakunnan pois– Egyptistä, orjuudesta vapauteen, on tullut alas jälleen samalla tavalla johdattaakseen seurakuntansa hengellisesti ulos synnin orjuudesta, Pyhän Hengen kautta, seuraavaksi sairaudesta ja kolmas askel on kirkkauteen. Hän ottaa tämän kuolevaisen ja muuttaa sen kuolemattomuuteen, ihmisruumiin muodon muutos, muuttaa ne täydelliseksi Jumalan Pojan kuvaksi.

Pyydän, uskokaa koko sydämestänne. Minä en voi saada ketään uskomaan. Minä– minä voin vain… Minä voin vain puhua, mitä minä– minun vakaumukseni on totuus. Ja jos, minä puhun totta, Jumala varmasti vahvistaa tuon totuuden ja parantaa sairaat ja kurjat.

³⁷   Siis, kun minä rukoilen sairaitten puolesta, haluan teidän kaikkien olevan tietoisia tästä: että Pyhä Henki on aivan tämän yleisön yläpuolella tänä iltana parantaakseen kenet tahansa, joka on yleisössä.

Siis, tämä saattaa olla vähän erilaista kuin mitä olette– olette nähneet, kun veljet rukoilevat sairaitten puolesta. Minä voin tehdä vain niin kuin Jumala käskee tehdä. Voin sanoa vain sen, niin kuin Hän sanoo, että teen. Ja jos, minä sanon totuuden, silloin Jumala todistaa, että olen sanonut totuuden.

Siis, se, mitä minä pelkään, rakkaat ystävät, on tämä. Mitä minä pelkään, on se, miten oli silloin, sen pitää mennä samalla tavalla. Koska meidän Mes… kun Mooses tuli, monet hylkäsivät Mooseksen, koska hän oli ihminen. Kun Jeesus tuli, monet hylkäsivät Jeesuksen, koska hän oli ihminen, ja sanoivat: ”Hän, joka on ihminen, tekee itsensä Jumalan vertaiseksi.”

Siis, Hän oli lihaksi tullut Jumala. Niinpä Hänen kaltaistaan ihmistä ei koskaan tule olemaan maan päällä. Näin on. Hänen kaltaistaan ihmistä ei tule koskaan olemaan.

Mutta, Hän määräsi, että tiettyjä asioita pitää tehdä. Ja sitten, ihmisille on joskus todella vaikeaa nähdä sitä, koska sen sanoi ihminen. Hän sanoi: ”Minä teen työtä viimeisinä aikoina, vaikka sen tuokin ihminen, ihmiset eivät usko.” Näin se on. Hän… Se on Kirjoituksissa. Kuinka moni tietää, että se on Kirjoituksissa? Hän… Kuinka moni tietää, että tämä on Sana? Hän tekisi… ”vaikka ihminen tuokin sen, puhu se silti.”

Siis, se on vaikeaa. Vaikein juttu, jonka Jumalan on saanut tehtäväksi– tai pitänyt tehdä, oli saada toinen kuolevainen uskomaan toiseen sellaiseen. Voit uskoa melkein mitä vain, mutta että ihminen uskoisi toiseen. Se on vaikea juttu.

Ja olen… Olen juuri opettanut tästä. Sillä, vuosia olen yrittänyt… Siitä asti, kun olen ollut liikkeellä, olen yrittänyt astua syrjään, ja pysyä poissa kuvasta, niin kovasti kuin mahdollista, että ihmiset näkisivät Herran Jeesuksen. Näettekö? Astua syrjään…

Ja haluan teidän nyt katsovan, mihin minä osoitan. Ei siksi, koska minä sanon teillä tämän: Että Herran enkeli…

Moniko on nähnyt tuon kuvan siitä, joka on tuolla tiskin takana? Katsotaanpa… Teidän pitäisi nähdä se. Olisipa minulla varaa ottaa niitä– ja antaa niitä teille jokaiselle. Suunnilleen sillä hinnalla, millä me olemme sen saaneet. Ja olisimme mielissämme, jos te saisitte sen. Niitä on vain muutamia jäljellä meillä.

³⁸   Mutta, ensin se oli niin suojattu tekijänoikeuksilla ja kaikkea niin, ettemme me voineet mitenkään edes koskea siihen. Mutta, minä pääsin siihen kiinni. Ja siinä, siitä veloitettiin niin kovasti ja kaikkea, että siitä saatiin tuhat kertaa tuhat dollaria siellä Houstonissa ja joka puolella. Ja sitten, kun minä pääsin siihen kiinni itse, itse, minä annoin sitä taas ihmisille aivan kulujen hintaan.

Ensin minä pelkäsin koskea siihen. Siinä on tuo sama yliluonnollinen Olento.

Minä sanon tämän Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin palvelijana, peläten Jumalaa, tietoisena siitä, että jonakin päivänä minun on seistävä Hänen edessään Hänen läsnäolossaan tekemässä tiliä jokaisesta sanasta, jonka olen sanonut täällä maan päällä. Minä tiedän sen. Ja minä saatan olla väärässä. Ja jos minä olen väärässä, kaikkivaltias Jumala antakoon minulle anteeksi, sillä minulla ei ollut sellaista tarkoitusta.

Mutta, hetki sitten, kun lausuin tuon henkilökohtaisen, aivan pienen asian itsestäni, noin kymmenen ihmistä nousi ja käveli ulos. No, siinä sitä ollaan. Jos te ihmiset väittäisitte sielustanne, ystävät, te istuisitte alas ja selvittäisitte asian läpikotaisin, ettekä loukkaantuisi niin, ja kuivettuisi omissa ideoissanne. Ja siinä sitä varmaankin ollaan. ”Heillä on korvat, mutta he eivät kuule, – silmät eivätkä näe.” Onko totta?

³⁹   Siis, haluan teidän tietävän, että Jumalan enkelillä ei ole minun kanssani tekemistä sen enempää, kuin hänellä on teidänkään kanssanne, että kyse on taivaasta lähetetystä. Ja jos te ette usko, että enkelit ovat palvelevia henkiä, jotka on lähetetty Jumalan läsnäolosta, silloin te ette tunne Raamattua. Kyllä vain.

Joku sanoi: ”Veli Branham, enkelit koskevat vain Vanhaa Testamenttia.

No, mutta, sehän on erehdys. Uudella seurakunnalla on enemmän palvelevia enkeleitä, kuin mitä Vanhassa Testamentissa on. Kyllä vain.

No, ihmiset sanovat: ”Pyhä Henki johtaa seurakuntaa.”

Totta. Pyhä Henki on kaiken yllä. Tämä on ruumis. Ja, totta se on. Mutta on olemassa myös palvelevia henkiä, jotka on lähetetty Jumalan läsnäolosta. Mehän tiedämme, että Maria ja kaikki he näkivät enkeleitä. Ja me tiedämme, että uusi seurakunta on nähnyt enkeleitä.

⁴⁰   No mitä, kun te sanotte: ”Uskotko sinä, että Filippuksella oli Pyhä Henki? Filippus evankelistalla?” Helluntain jälkeen hänellä oli Pyhä Henki, eikö ollutkin? Mutta kuka käski häntä menemään Gazan erämaahan? Jumalan enkeli tuli alas (onko näin?) kun hän piti herätyskokouksia Samariassa.

Pietarilla oli Pyhä Henki. Uskotteko te sen? Ja kun hänen takiaan pidettiin rukouskokousta Johannes Markuksen talossa, Herran enkeli… Mistä oli kyse? Ikkunassa loisti valo ja Herran enkeli kosketti häntä ja tipautti häneltä kahleet pois, ja asetti hänet talon ulkopuolelle. Onko asia niin? Ja Pietarilla oli Pyhä henki. Onko näin?

Apostoli Paavalilla oli Pyhä Henki. Uskotteko te sen?

Mutta 40 päivän jälkeen, ettei aurinkoa ollut, kuuta, tähtiä. Paavali oli poistuneena pitkän aikaa, kaleerissa, ja rukoili. Ja hän tuli pois kannelle ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, sillä Herran enkeli, jonka palvelija minä olen, ilmestyi minulle viime yönä ja kertoi minulle miten asiat tulevat menemään. Ja minä uskon Jumalaa. Juuri niin kuin Hän näytti, tulee tapahtumaan.” Onko asia näin?

⁴¹   Koko Ilmestyskirja näytettiin Johannekselle enkelin kautta. ”Minä, Jeesus olen lähettänyt enkelini todistamaan.” Onko asia näin?

Siispä, enkelit ovat palvelevia henkilö ja tulevat yleensä valojen muodossa.

Ja minä, todellakin, henkilökohtaisesti, kuten aloin sanoa hetki sitten, Raamattuni sydämelläni, minä uskon, että Jumalan enkeli… Olen nähnyt sen siitä asti, kun olin pikkupoika. Tuossa pikku mökissä, josta minulle on kerrottu, hän tuli sisään, jonka kuvan te olette nähneet, jonka se rouva piirsi eilisiltana, tuosta mökistä, jossa minä synnyin.

Se ei tee minusta yhdenveroista seurakunnan kanssa, tai siis ihmisten. Näin on. Ei tänään ole kyse siitä, kuka on suuri ja kuka ei. Tämän päivän ajatus on saada ihmiset uskomaan Herraan Jeesukseen.

⁴²   Siis, Jumala työskentelee aina ihmisen kautta. Ihminen edustaa Jumalaa. Uskotteko te sen? Jeesus sanoi: ”Niin kuin olette uskoneet Jumalaan, niin uskokaa myös minuun.” Siis, ihmiset, jotka uskoivat Jumalaan, ristiinnaulitsivat Hänet– onko näin? – uskoen palvelevansa Jumalaa.

Siis, minä haluan olla teille rehellinen. Minä ajattelen ja uskon, että… Ainoa, miten minä voin nähdä Jumalan lähettävän enkelinsä alas. Olen nähnyt sen monta kertaa. Olen… se on… Minä satuin syntymään siihen aikaan, tai jotenkin… Jumala vain oli armollinen minulle ja soi minulle etuoikeuden tuoda tämän esiin.

Eikä se tarkoita sitä, että minä edes olisin pelastettu. Ehkä olen kadotettu, ehkä kadotettu tuona päivänä. Jos olen, minä rakastan Häntä riippumatta siitä, missä olen. Kunhan vain tiedän Hänen olevan olemassa, minä yhä rakastan Häntä, vaikka hän hylkäisi minut. Rakastan Häntä koko sydämestäni.

⁴³   Siis, uskon, että Hän lähetti saman enkelinsä. Olen nähnyt sen. Olen kertonut ihmisille. Sadat kristityt näkivät sen tulevan alas, näkyvästi, kymmenen tuhannen ihmisen edessä, kun olin kastamassa. Ihmiset katsoivat sitä ja näkivät sen. Lehdet kirjoittivat siitä. Sen sanottiin näyttäneen tähdeltä, joka ilmestyi baptistisaarnaajan päälle, kun olin kastamassa Jeffersonvillessä.

Minä olen nähnyt sen lähellä Fort Waynea, Indianassa, sinä yönä, kun seisoin siellä, ja se tuli alas, rakennuksen läpi. Minä rukoilin juuri erään pikkupojan puolesta, ramman. Ja nasarealainen tyttö soitti siellä pianoa: ”On läsnä suuri Lääkäri,” ja minä rukoilin tuon pojan puolesta. Ja luulin, että huoltomies käänsi valon kasvoihini ja ajattelin: ”Tekipä ikävästi.” Katsahdin ylös ja siinä tuli se tulenpyörre, fiuu-uu-uu, [Veli Branham kuvailee– toim.] Tuli aivan sitä kohti missä olin.

Pudotin pikkupojan, tai hän hypähti sylistäni, tai jotain. Polio oli vetänyt hänen jalkansa kasaan, ja hänen– hän kosketti lattiaa ja hänen jalkansa tulivat normaaleiksi. Annan teille hänen äitinsä osoitteen ja niiden, jotka… Ja siinä hän alkoi kävellä. Hänen äitinsä pyörtyi, kun hän näki pikkumiehen. Ja Herran enkeli oli vielä läsnä.

⁴⁴   Nasarealainen tyttö katsahti ylös, ja kun hän näki, mitä oli tapahtunut, hän pomppasi ylös pianon äärestä ja hänen hiuksensa valahtivat alas. Hän alkoi kiljua ja huutaa ja piano soitti kappaleen kokonaan loppuun asti: ”On läsnä suuri Lääkäri, tuo myötätuntoinen Jeesus. Hän puhuu masentuneet sydämet riemuitsemaan, ei…

Siinä 1700 ihmistä ryntäsi alttarille ja antoivat sydämensä Kristukselle nähdessään norsunluisten koskettimien liikkuvan edestakaisin: ”On läsnä suuri Lääkäri.” Minä sanon teille: Jumala on yhä Jumala.

Täällä Camdenissa, vähän aikaa sitten, kun olin yrittämässä selittää parhaani mukaan ihmisille. He istuivat jäykkinä. Ja yleisön läpi, minä sanoin: ”En puhu pitempään. Tässä Hän nyt tulee.” Ja siinä Hän tuli yleisön läpi pyörien joka puolella. Kalifornialainen saarnaaja, Adams nimeltään, ryntäsi luokseni. Valo oli niin– hän pysähtyi ja sulki silmänsä, tällä lailla. Ja valokuvaaja istui siinä lähellä ja otti kuvan. Ja se on siellä kirjassani.

⁴⁵   Sitten Houstonissa, Texasissa, kun… oma… pelkästään omassa uskossani, baptistiseurakunnassa, saarnaaja keskusteli monen tuhannen ihmisen edessä isolla stadionilla. Kaikki keskustelivat. Tämä saarnaaja sanoi: ”Haluaisinpa nähdä tuon ihmeidentekijän. Haluaisin nähdä hänet,” oli olevinaan fiksu.

Ja tohtori Bosworth, hän oli managerina siihen aikaan, sanoi: ”Tiedän, että veli Branham on paikalla.” Minä olin kolmannella parvella. Hän sanoi: ”Haluaisikohan hän tulla alas ja päästää yleisön pois. No niin.”

Kun astelin alas, sanoin: ”Veljet, minä todistan vain totuudesta. Minä en ole jumalallinen parantaja.” Sanoin: ”Minun kirjallisuuttani on julkaistu käytännössä melkein jokaisella kielellä taivaan alla. Olen puhunut suoraan tai epäsuorasti viidelle tai kuudelle miljoonalle ihmiselle, enkä koskaan ole sanonut, että olisin jumalallinen parantaja, vaan päinvastoin. Olen sanonut, että Jeesus Kristus on ainut parantaja, joka on olemassa. Sanoin: ”Hän on lähettänyt minut ihmeiden ja merkkien kanssa,” sanoin: ”jotka ovat pettämättömiä. Voin todistaa sen tänä iltana.” Sanoin: ”Se on pettämätöntä. Ja jos minä sanon totuuden, Jumala todistaa puolestani. Jos en puhu totta, Hän ei ole missään tekemisissä kanssani.”

Ja suunnilleen silloin, taivaasta, Hän tuli pyörähdellen sinne alas, missä minä olin 30000 ihmisen edessä. Sieltä se pyöri alas.

⁴⁶   Ja eräs palkattu valokuvaaja, Amerikan valokuvaajayhdistyksestä, tuli sinne ja otti kuusi kuvaa miehestä, joka järjesti tuon keskustelun– vihollisen toimesta. Hän nappasi kuusi kuvaa hänestä. Ja niitä kaikkia pyydettiin Look-, Life- ja Time-lehtiin, ja reporttereita pyydettiin olemaan ottamatta kuvia, koska niitä myytiin. Ja tämä mies riensi eteen ja otti kuvan siitä. Ja sinä iltana…

Hän oli ortodoksijuutalainen. Se toinen mies hänen kanssaan, oli roomalaiskatolinen. He veivät kuvan kotiin, panivat happoon kehittääkseen sen. Ja saadakseen selville… Ja kun se otettiin pois, viholliseni kuva… Siis, ei viholliseni, en sanoisi niin. Hän oli Kristuksen vihollinen, kun sanoi, että hän… jopa kielsi, että Kristus parantaa. Hän sanoi: ”Lasarus kuoli, ja Jeesuksen piti– piti herättää hänet uudelleen, ” sanoi: ”sitten hän kuoli taas.”

Hän sanoi: ”Kun tästä katoavaisesta tehdään katoamaton, tästä kuolevaisuus muuttuu kuolemattomuudeksi… ”

Tohtori Bosworth sanoi: ”Uskon tuosta joka sanan. Mutta me keskustelemme nyt jumalallisesta parantamisesta, joka on pelastuksemme etumaksu. Siitä me puhumme. Jos ei ole jumalallista parantamista, ei ole myöskään ruumiin ylösnousemista. Me saamme käsirahan, ennakkomaksun pelastuksestamme nyt.” Aamen.

⁴⁷   Huomatkaa. Ja kun tuo mies otti esiin nuo kuusi kuvaa tuosta saarnaajasta, joka oli keskustelemassa jumalallisesta parantamisesta, ja että minä olin perkele ja niin edelleen. Kaikki oli täysin mustavalkoista. Siellä on hänen nimensä ja osoitteensa. Lähettäkääpä Amerikan valokuvaajayhdistykseen ja ottakaa selvää.

Kun hän veti esiin sen, jonka oli ottanut, siinä oli tuo Jumalan enkelin kuva pyörien siinä, missä minä olin. Ensimmäisen kerran koko maailmanhistoriassa oli yliluonnollisesta olennosta otettu kuva.

Se kiidätettiin Washington DC:n, suojattiin tekijänoikeudella, lähetettiin takaisin ja annettiin George J. Lacylle, Edgar Hooverin tutkijalle. Sitä pidettiin kaksi päivää suojarakennuksessa Houstonissa.

Ja kun hän tuli sinne ja he istuutuivat kaikki yhteen ottamaan selvää siitä, mistä ollenkaan oli kyse, hän sanoi: ”Kenenkä nimi on Branham?”

Sanoin: ”Minun.”

Hän sanoi: ”Nouskaa ylös.” Hän katsahti ja sanoi: ”Herra Branham, te tulette kuolemaan kuten kaikki kuolevaiset. Mutta niin kauan, kuin on olemassa kristitty kulttuuri, teidän kuvanne ei koskaan tule kuolemaan.” Hän sanoi: ”Koska tämä on ensimmäinen kerta koko maailman historiassa, kun jokin yliluonnollisesta on koskaan otettu valokuva.” Hän sanoi: ”Se vanha teeskentelijä on aina sanonut…” He… Tieteellisesti, ei voi todistaa, että Jumala on olemassa.” Mutta hän sanoi: ”Se pitää nyt muuttaa, sillä tässä on tieteellinen… Jumalan enkeli oli siellä ja valo on osunut negatiiviin.” Siinä se oli. Hän allekirjoitti siellä… kirjoitti pitkän dokumentin, kirjoitti nimensä siihen. Siinä se on, juuri tuolla takana. Te voitte katsoa sitä itse. Siinä on Jumalan enkeli.

⁴⁸   Veli, sisar, jos minä en tule tänne huomisiltana ettekä te näe minua enää koskaan, ellen minä sitten ole arkussa jossakin, sanon yhä, että Jumala on todistanut sen, että minä olen kertonut totuuden. Seurakunta tietää sen merkeistä ja ihmeistä. Tiedemiehet tietävät tieteellisen tutkimuksen perusteella. Ja tämä sama… Uskon, että tuo sama tulipatsas seurasi Israelin lapsia. Kyse ei ole minusta. Kyse on Hänestä. Hän voi jättää tulematta tänä iltana. Minulla– minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Kyse on teidän uskostanne, joka tuo sen tänne tähän preesensiin. Halleluja.

Älkää ajatelko, että minä olen sekaisin. En ole. Minä tiedän, mistä puhun.

Jumalan enkeli, Betesdan lammikolla, ei se vesi parantanut. Enkeli, joka oli veden päällä, ja niiden ihmisten usko, jotka astuivat siihen.

Jeesus sanoi: ”Minä en voi tehdä mitään itse, vaan sen, mitä Isä näyttää minulle… Sen, minkä minä näen Isän tekevän, samoin tekee Poika.”

⁴⁹   Kyse on teidän uskostanne. Jumalalla pitää olla jonkinlainen tarkoitus. Hän lähetti Sanansa. Te… Siinä on se todellinen perustus. Sana.

Sitten Hän huomaa, että ihmiset ovat käsittäneet sen väärin ja laittaneet sen sillä lailla ja tällä lailla. Sitten, kun Hän näkee, että loppu on häämöttämässä, vapautuksen aika jälleen, Hän lähettää enkelin alas taivaasta, joka vahvistaa sen, todistaa sen tänään tieteellisesti seurakunnalle todistajien kautta. Jos Jeesus tulisi tänään, maailma ei voisi puolustella millään. Aamen. Hän on täällä.

Joku sanoi: ”Veli Branham, etkö yhtään pelkää esittää tuollaista väitettä?” No en. Olen seissyt kymmenien tuhansien edessä, arvostelijoita joka puolella. En todella näe nyt minkään muunlaista aikaa kuin sellaisen, jollaisena Jumala on aina tuonut vapautuksen. Olen nähnyt arvostelijoiden ilmestyvän.

Eräs hypnotisoija kerran tuli hypnotisoimaan…?… kyllä, mitä… Ja tuo mies on yhä tänä päivänäkin halvaantunut. Näin on. Sanottiin: ”Sinä perkeleen lapsi, miksi yrität pettää Jumalaa?”

Eräs tuli lavalle kerran, jotakin mielessään, tietyn seurakunnan saarnaaja. Hänen syntinsä sanottiin ääneen ja hän lankesi lavalle. Me emme elä seurakunnan leikkimisen aikaa. Me elämme aikaa, jona Jeesus Kristus tuo itsensä julki seurakunnalleen todistaen Sanallaan, että Hän voi tulla täyteyteensä. ”Näitä, mitä minä teen, teette tekin.” Aamen.

⁵⁰   Olen kiitollinen, että olen hengissä tänä iltana. Olen kiitollinen etuoikeudesta saada todistaa Herrani puolesta Hänen ylösnousemuksensa voimasta. Kyllä. Ja jos kukaan muu maailmassa ei usko siihen kuin minä itse, minä uskon koko sydämestäni.

⁵¹   Mutta olen kiitollinen saadessani antaa todistuksen kymmenille tuhansille, kyllä, miljoonille, jotka uskovat, ja uskoo. Ja uskon, että Jumala antaa minun elää viedäkseni asian aina maan ääriin missä sitä on levitetty. Uskon, että kun pääsen noihin Afrikan hämäriin maihin, jossa on noita kovaosaisia jälkeenjääneitä ihmisparkoja. Uskon, että siellä tulee olemaan kirjaimellisesti tuhansia ja taas tuhansia niitä, jotka ottavat vastaan meidän Herramme Jeesuksen, kun he näkevät Hänen voimansa ja tuntevat tuon suloisuuden joka paikassa. Kun he näkevät noiden ihmeiden ilmestyvän, ja kun ihmisille kerrotaan, kun heille puhutaan heidän omalla kielellään ja kerrotaan, mistä on kyse, ja kaikki olisi täydellistä joka kerta. Heitä tulee lankeamaan satamäärin alttarille ja katumaan syntejään: Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Aamen.

⁵²   Painakaamme päämme. Taivaallinen Isämme. Voi, sydämeni lämpiää, todella lämpiää. Vanha maailma on kypsynyt tuomiolle. Ei kauaakaan, kun kaikki on ohi. Mutta, voi, Isä, kun ilmestymisen hetki on käsillä, suo se, että Sinun lapsesi näkisivät Herran, pikaisesti. Rakentukoot suuri usko, muuttava usko, suurenmoinen usko, joka saa ihmiset valmiiksi suurta poisottoa varten.

Siis, täällä on sairaita tänä iltana, Herra. He ovat tarvitsevia– apua. Suokoon suuri Tulipatsas, joka näkyy tuossa kuvassa… Herra… Jonka tunne liikkuvan sielussani nyt, rauhoittaen nämä hermot… Minä– minä uskon, Herra, että Sinä olet täällä tuomassa julki sen, mitä minä sanoin. Suo tänä iltana, että kansasi temmattaisiin pois uskon siivin, lentäen näiden maailmaan sidottujen, horjuvien aistien yläpuolella, sidottuina aisteihinsa. Suo tänä iltana, että ihmiset murtautuisivat uskon valtakuntaan, aistien yläpuolelle, ja ottavat Sinut vastaan, ja uskovat, ja kävelevät tästä rakennuksesta ja tulevat terveiksi. Suo se, Herra, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

⁵³   Rakastatteko te häntä? Vilpittömästi, huomisiltana, minä yritän päästä vähän aikaisemmin. Minä rakastan teitä ja te olette vastanneet siihen todella. En kovinkaan usein saa tilaisuutta tuoda esiin sieluani tällä lailla ja olo on ollut hyvä. Minä– minä saan siitä tosi suurta rakkautta. Minä todella…

Viime kerralla, kun olin täällä, veli Baxter oli täällä ja saarnasi kovasti. Ja minä halusin niin kovin puhua teille, minä todella… Aloin saarnata eräänä sunnuntaina, ja Pyhä Henki tempasi minut pois. Ja ensimmäinen, mitä tajusin, olin… Joku sai minut ulos, enkä koskaan päässyt loppuun. Ja niinpä ajattelin: ”Haluaisinpa saada tuosta yleisöstä otteen joskus, ja pitää heitä paikallaan muutama päivä, niin, että pystyisimme rakentumaan johonkin tiettyyn pisteeseen, huippukohtaan.”

Uskon, että Jumala tulee pyyhkäisemään yli koko tämän rakennuksen. Suokoon Hän sen ja parantakoot joka ihmisen täällä ennen kuin tämä kokous on ohi. Oi, miten kipeästi minä haluan nähdä sen.

⁵⁴   Juuri täällä, missä rouva McPherson saavutti suosionsa, Paul Rader saavutti suosionsa, suuret uskontaistelijat saavuttivat suosionsa täällä. Oi, Jumala, suo minun tehdä se myös, on rukoukseni. Suo minun seistä täällä. Suo minun saada aikaan tuo usko, jonka todeksi tulemista he opettivat ihmisille, josta tulisi kaupunginlaajuinen pyyhkäisy kaikkialla. Silloin miehet ja naiset ymmärtävät, että suuri Lääkäri on läsnä, myötätuntoinen Jeesus. Kyllä. Sen minä haluan tehdä.

⁵⁵   Itärannikolla, minulle aina huudellaan: ”No mutta, sinähän menet länsirannikolle.” Kaikki menevät Los Angelesiin. Ehkä se onkin Jumalan paikka. Näin on. Juuri tänne tuomio tulee iskemään, ja niin se on. Valmistautukaamme. Oi, tämä ehkä tulee olemaan ensimmäinen paikka, johon isku tulee, juuri tähän. ”Oi seurakunta, luota Herran kätehen”, minä rukoilen.

Kuinka moni tulee rukoilemaan tällä viikolla, että minä näkisin rukouksiini vastattavan, että Jumala pyyhkäisisi meille jotakin, tämän rakennuksen yli, joka parantaisi jokaisen, joka on jumalallisessa läsnäolossa.

Näin kerran Vandaliassa, Illinoisissa. Onko täällä ketään Vandalian kokouksessa silloin illalla, kun tuo valtava jyrähdys tuli sillä tavalla tuossa kokouksessa? Ja jokainen pyörätuoli, jokaiset paarit, jokainen sokea ihminen, joka kuuro, jokainen yleisössä tuli täysin terveeksi aivan viimeiseen asti. Niitä kaikkia juttuja aivan pinottiin pitkin nurkkia siellä, 20, 30 joka nurkassa. Ja Jumala, miten Hän työskentelikään!

Haluan nähdä sen tapahtuvan uudestaan. Jumala, suo se Kaliforniassa, on rukoukseni. Se on yksi noista suurenmoisista tunteista, joka saa minut palaamaan. Minä haluan nähdä sen.

⁵⁶   Minä rakastan Paul Raderia. Voi, olin pikkupoika, istumassa silloin hänen jalkojensa juuressa, kun hän opetti, hän saarnasi. Muistan erään hänen saarnaamistaan saarnoista, kun hän oli jossakin maassa, ja voi, mitä tapahtuikaan! Ja hän istui tukin päällä ja sanoi: ”Minä ratsastan sillä. Minä ratsastan sillä.” Hänellä oli malariakuume tai jotakin tai muuta, ja silmissä jo pimeni ja Jumala paransi hänet ja hän uskoi sen.

Minä olen seisomassa täällä lavalla, tänä iltana. Oi Herra, ole armollinen. Kyllä. Herra suokoon suurenmoisen paranemisen tapahtua.

Muodostetaanpa nyt rukousjono. Mistähän alkaen me pyysimme tulemaan eilisiltana? Ykkösestä? Selvä. Mistä… Kuinka… Mitähän te olette jakaneet tänään?

Selvä. Aloitetaanpa sitten, otetaan 80. Aloitetaan 80:stä tänä iltana. Mikä– mikä teidän– mikä se numero olikaan? S. S-80. 80– 90, se tekee yksitoista. Yritetään niitä ensin. Te– te, jotka olette rampoja, pyörätuolissa ja sellaista, siis, olkaa vain–  olkaa vain tarkkana ja katsokaa tännepäin, ja jos teillä on rukouskortti, pitkää sitä esillä. Minä en näe kuin vain kaksi tai kolme, joilla on rukouskortti. Pitäkää silmällä näitä uusia nyt, näissä tuoleissa ja vastaavissa, muodostakaa jono nyt nopeasti.

Lauletaanpa, jos saan pyytää: ”On läsnä suuri Lääkäri.” Voi, uskokoon jokainen sen, että Hän tulee näyttäytymään täällä tänä iltana, yleisön edessä. Jos te annatte minulle muutaman minuutin, ja jokainen osoittakoon kunnioitusta nyt, aivan muutama minuutti nyt.

Oi, Isä, auta minua. Puhu Sinä Herra nyt. On tulossa myöhä. Mutta minä rukoilen, Jumala, että Sinun enkelisi voitelisi palvelijasi niin kuin ei milloinkaan ennen. Suo se, Herra, että näinä seuraavina hetkinä, että tapahtuu vielä useampia parantumisia kuin tapahtui minun edellisen herätykseni aikana, Herra. Suo se, Jeesuksen nimessä, minä rukoilen.

On läsnä suuri Lääkäri
Myötätuntoinen Jeesus.
Hän puhuu riutuneen sydämen iloiseksi
Oi, kuule Jeesuksen ääntä.

Suloisin sävel serafien laulussa
Suloisin nimi kuolevaisten kielessä
Suloisin laulettu laulu:
Jeesus, siunattu Jeesus.

[Veli Branham hyräilee: ”On läsnä suuri Lääkäri– toim.]

…laulettu laulu…

[Veli Branham puhuu jonkun kanssa hiljaa– toim.]… sanoitko, että hän oli…?… Jumala siunatkoon sinua…?… Jumala…?… rukous juuri nyt. Jumala siunatkoon sinua. Olkaa jokainen niin kunnioittava kuin voi. Tämä– veli sanoi ajaneensa 500 mailia. Hänen tyttärensä on Pasadenassa kuolemaisillaan syöpään. Hän sanoi: ”Voi, armoa, armoa.”

⁵⁷   Rakas, Jeesus, pyydän. Kokous on juuri alkamassa. Suo Herra, että juuri nyt tuo sama enkeli, joka tuli vankilan kaltereiden taakse, missä Pietari makasi kädet ja jalat sidottuina. Hän ei kyennyt nousemaan ja hänet piti tappaa seuraavana päivänä. Mutta Johannes Markuksen talossa ihmiset rukoilivat. Ja enkeli loisti ikkunan läpi ja Pietari vapautui.

Suo se juuri nyt, että tuo enkeli, jonka kanssa olen puhunut, Jumalan enkeli, loistaisi tuonne sairaalaan, jossa tuo nainen makaa riivaajan sitomana. Murtukoon hänen valtansa. Tulkoon nainen vapaaksi niin kuin vanha Pietari, tulkoon tuoduksi pois sairaalasta ja vapautukoon palvellakseen Herraa. Kuule vaatimattoman palvelijasi rukous, kun me pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua veljeni. Mene nyt. Ja niin kuin sinä uskot, Jumala on suova sen sinulle. Aamen.

⁵⁸   No niin. Tuokaa potilaanne. Uskokaa nyt. Uskotko sinä, isä? Siis uskot? Anna minun kuulla se hänen suustaan. Anna minun kuulla se sinun suustasi. Aamen. Hän tuntee Hänen läsnäolonsa nyt– uskoo, että Jumala on jo tehnyt nuo teot. Kuinka moni uskoo sen minun kanssani? Oikein.

Siis, on myöhä. Ja jos jokainen olisi niin kunnioittava kuin vain voi muutaman hetken nyt… Älkää liikkuko muutamaan hetkeen, jos vain mahdollista. Voitelu on valtavana ylläni tällä hetkellä.

Katsokaa, ystävät. Minä puhun teille sydämestäni (näettekö?), niin vilpittömästi kuin voin. Jumalan enkeli on täällä nyt, Tuo Enkeli, josta minä puhuin. Se, joka tuossa kuvassa on, on täällä juuri nyt. Näin on.

Uskokaa nyt. Minä haluan nyt puhua ihmisten kanssa. Olkaa te vain kunnioittavia. Uskokaa koko sydämestänne, että Jumala tulee suomaan tuon asian. Ehkä ihmiset parantuvat ilman, että heidän tilansa paljastetaan, että mikä heitä vaivaa. Jokainen kunnioittavana, pyydän.

⁵⁹   Siis, hyvää iltaa, äiti. Minua myös vähän vapisutti, ja haluan vähän rauhoittua itsekin, kun puhun kanssasi. Rakastatko sinä Häntä? Rakastatko sinä Häntä koko sydämestäsi? Koko sydämestäsi? Kyllä, rouva. Olet palvellut Häntä jonkin aikaa, etkö olekin? Pikkulapsesta, pikkutytöstä…?… Se alkoi…?… tilasta. Se juontuu pitkältä ja nyt hermosi vaivaavat sinua, onko asia näin, sisar? Kyllä vain. Olet ollut… Olet yrittänyt kaikkialta, yrittänyt saada… Useat spesialistit ovat katsoneet sinua, eikö olekin, nähdäkseen voisivatko he… Kukaan ei tiedä, mistä tuo johtuu. Onko näin? Aivan oikein. Selvä. Se, joka nyt puhuu, tietää, mistä on kyse.

Taivaallinen Isämme. Ole armollinen tällä äidille. Kun hän seisoo täällä, hän haluaisi parantua. Hän on koettanut useita lääkäreitä, mutta kukaan heistä ei ole saanut mitään hyvää aikaan. Kuten tuo nainen, jolla oli verenvuoto, hänkin oli tehnyt monia asioita ja käyttänyt koko omaisuutensa lääkäreihin eikä kukaan kyennyt parantamaan häntä. Mutta hän sanoi sydämessään: ”Jos minä vain voin koskettaa hänen vaatettaan, minä paranen.” Ja tämä nainen on käynyt monilla lääkäreillä, ja näen heidän tutkineen häntä ja pudistelevan päätään ja sanovan ettei hän kuvittelisi hulluja. Ja niin kuin hän todisti äsken tässä mikrofonin ääressä, että niin se meni. Suo, Herra, siunauksesi hänelle. Ihmisparka. Hän haluaisi elää. Hän on tulossa iäkkääksi. Mutta, Sinä ilmestyit Aabrahamille, kun hän oli sata. Ja sinä lupasit hänelle, ja hän uskoi Sinua 25 vuotta ennen kuin se tapahtui. Mutta hän luki nuo asiat, joita ei vielä ollut ikään kuin ne olisivat olemassa, ja Sinä palkitsit hänet siitä. Ikä ei merkitse mitään Sinulle, Isä. Sinä olet jumalallinen. Sinä olet Luoja. Auta minua uskomaan tuon naisen puolesta nähtyäni, että hänen puolestaan on niin monia kertoja rukoiltu rukousjonossa. Mutta, oi ikuinen Jumala, kuule palvelijasi rukous tänä iltana. Anna hänelle helpotus tällä kerralla, niin hän uskoo Sinua.

Sinä riivaaja. Oi, olet piiloutunut lääkäreiltä, totta. Mutta sinä et voi piiloutua Jumalalta. Tule ulos tästä naisesta Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Nosta kätesi. Sano: ”Kiitos Jumalalle.” Jatka vain alas lavalta. Sinä olet terve.

⁶⁰   Sanotaan: ”Kiitos Jumalalle.” No niin, viekää tämä nainen. Jumala on parantanut hänet. Näin se on. Uskotko minun olevan Jumalan profeetta? Halutako parantua? Unohda hermostuneisuus. Sinä olet jo parantunut, sisar. Jumala on tehnyt sinut terveeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jumala siunatkoon sinua. Sanotaanpa: ”Kiitos Jumalalle,” jokainen. Aamen.

Ovimies ymmärsi myös, siellä. Näettekö? Selvä. Jokainen kunnioittavana. Selvä. Tuokaa se nainen. Tule vikkelästi. Usko Herraan. Nyt, Hän on täällä suuressa voimassa. Muistakaapa. Tuo nainen saatettiin lavalle. Tuolla hän nyt menee, kävellen pois. Olkaa kaikki kunnioittavia. Uskokaa.

Uskotko sinä, sisar? Selvä. Sinun kasvaimesi on lähtenyt sinusta, sisar. Lähde lavalta ja iloitse. Sano: ”Kiitos Jumalalle.”

⁶¹   Selvä. Tuokaa potilaanne. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jatka iloiten ja ole terve. Aamen.

Tervehdys, sisar. Uskotko minun olevan Jumala profeetta? Koko sydämestäsi? Sinä haluat päästä eroon… Mistä sinä haluat us… Sinä haluat päästä tuosta nivelrikosta, etkö haluakin? Nosta kätesi ja sano: ”Kiitos Herralle.” Siis, hyppää jaloillesi. Lähde lavalta uskoen koko sydämestäsi, niin sinä paranet. Sano: ”Kiitos Jumalalle.” Siitä Hän juuri haluaa saada sinut ylistämään Häntä.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle,” jokainen. Uskokaa nyt.

Tähän tämä rouva nyt kompastui. Sitä minä pelkään. Selvä. Tuokaapa se rouva. Hetkinen vain. Hän vähän pelkää, että ei saanutkaan sitä. Mutta odottakaapa, kun… ?… Viekääpä hänet…

Tervehdys, sisar. Katsoisitko vähän tänne. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Että… Käytät silmälaseja. Se johtuu silmiesi hajataitosta. Mutta, sinua hermostuttaa, eikö hermostutakin? Näen sinun… Kyllä, sinulla on vatsavaiva, eikö olekin? Vatsahaava on mahassasi. Mene kotiin ja syö, mitä haluat…?…

Sanotaan: ”Kiitos Herralle.” Hän on täällä, ystävät, jos– jos te uskotte Häntä.

⁶²   No niin. Tuokaa se seuraava potilas. Kaikki, olkaa kunnioittavia. Uskokaa. Usko seisoo tässä minun vierelläni. Sinähän uskot, etkö uskokin, äiti? Sinä haluat tulla terveeksi. Selvä. Unohda, että sinulla on koskaan syöpää ollutkaan. Jumala on juuri parantanut sinut siitä. Lähde lavalta ja sano: ”Kiitos Jumalalle.”

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Jumalalle,” kaikki. Sillä tavalla Herraan uskotaan. Uskokaa.

Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Onko näin? ”Jos he panevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveeksi.” Onko näin? Jos minä panen käteni sinun päällesi, paranetko sinä nivelrikostasi? Me, ja niin kuin olet ottanutkin vastaan, usko se Herran Jeesuksen nimessä. Selvä. Aamen.

Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle,” kaikki.

Eräs vanha äiti istuu täällä pyörätuolissa. Hän on iloinen näiden muiden paranemisesta, etkö olekin, äiti? Sinä yrität saada uskoa etkö yritäkin? Minä näen sinun tilasi. Olet– olet– olet– olet ollut halvaantunut, etkö olekin? Onko totta? Oikealta puolelta, pääasiassa. Sinä olat saanut halvauskohtauksen. Kärsit myös sappikivistä, hermostollisesta tilasta. Siis, jos sinä uskot koko sydämestäsi… siis usko ainoastaan.

Siellä takana on joku istumassa, ja vetää puoleensa tuon saman asian takia. Olen… Katsotaanpa mikä on vaivaa. Minä näen sen tulevan. Jatkakaa vain rukousta vielä hetki.

⁶³   Selvä, uskokaa, kaikki. Rohkeutta nyt. Tuokaa potilaanne tosi nopeasti. Ja kaikki kunnioittavana nyt. Nyt, jatka vain rukousta, sisar, katso tännepäin. Teepä näin: katso ja usko, että Jumala on kertonut… Tämä, mitä sanon sinulle, on totta. Uskotko sinä sen? Uskokaa nyt.

Tervehdys, sisar. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Uskotko sinä, että Herra Jeesus on täällä parantaakseen sinut? Siis, me olemme täysin tuntemattomia toisillemme, emmekö olekin? Siis, hetkinen vain. Minä haluan jutella kanssasi vähäsen. Minua vapisuttaa. Ehkä, minä– minä haluan jutella kanssasi, vain nähdäkseni, mitä Herra sanoo. Rakastatko sinä Häntä koko sydämestäsi? Tiedostatko sinä, että tämä jokin on lähellä nyt, etkö olekin? Sinä tiedät, että jotakin on lähellä, joka tapahtuu. Siis, se on Jumalan Henki.

⁶⁴   Sinulla– sinulla on… Sinä olet huolissasi jostakin. Olet aivan hermona, poissa tolaltasi. Ja se ei ole– hermostuttaa yksi asia. Sinä olet todella hermostunut, etkö olekin? Niin kuin psyykkisesti jännittynyt, joka aiheuttaa sinussa– voi, sinulla on kaikenlaisia outoja tuntemuksia ja niin edelleen. Onko tämä totta? Sitten, se tekee sitä etupäässä iltapäivisin, siitä eteenpäin myöhään iltaan, kun olet väsyksissä ja ylirasittunut. Ja sinä… Se aiheuttaa sinun ongelmasi. Nyt, jos minä vain pääsen siihen kiinni. Jatkakaa vain rukousta nyt, hetkinen vain. Se on… Se aiheuttaa sinun ongelmasi. Se– se johtuu hermosairaudesta.

Siis, haluan, että te todella muistatte, että minä– minä puhun teidän kanssanne, niin kuin Jeesus puhui tuon naisen kanssa siellä kaivolla. Ja tämä, tämä, sisar, se mikä seisoo sinun lähelläsi ei ole sinun… Se on sinun veljesi. Mutta, se, mikä puhuu, sinun sydämelläsi, on Jumalan Henki. Uskotko sinä sen?

Voi, kyllä. Minä näen sinun vaivasi. Sinulla on kasvain, eikö olekin? Niin se on. Eikö olekin kasvain? Näin on. Uskotko sinä, että Jumala parantaa sinut? Jeesuksen Kristuksen nimessä, ota vastaan parantumisesi.

⁶⁵   Sanotaan kaikki: ”Ylistys Jumalalle,” ihanaa. Selvä. Tuokaapa ne rouvat yhdessä, oikein nopeasti. Tule, sisar. Selvä. Siis kaikki olkaa kunnioittavia vielä muutama hetki nyt. Ja me…

Nyt, sisar, minä haluan, että katsot tännepäin niin, että saan juteltua kanssasi vähäsen. Siis, joskus, se– se riippuu siitä, miten kauan te keskustelette ihmisen kanssa, miten asiat paljastuvat. Minun on päästävä yhteyteen teidän kanssanne. Joskus minä etsin katseellani ihmisiä, joilla on suuri usko, ja vain sanon, mikä heillä on vikana, ja samassa he paranevat. Mutta, minä yritän taistella itseni eroon siitä nyt, ymmärrättekö, nähdäkseni mitä tulee tapahtumaan.

Uskotko sinä minun olevan Jumalan palvelija? Uskotko koko sydämestäsi, että Jeesus Kristus on lähettänyt minut rukoilemaan sairaitten puolesta. Ja jos minä panisin käteni sinun päällesi, uskotko, että se, mitä sinä nyt tunnet tulevan– sinun ja minun väliin, on Jumalan Henki? Uskotko sinä sen, koko sydämestäsi?

No niin, sisar. Olet kärsinyt jo jonkin aikaa sen takia, mikä sinua vaivaa. Sinun puolestasi on rukoiltu ennenkin. Olet ollut jonoissa, on rukoiltu. Olit rukouksessa kotona sen takia. Sinä podet sydänvaivoja. Eikö olekin totta? Kyllä vain. ”Sotilaan sydän.” Siis, minä… Uskotko– uskotko sinä, että Jumala parantaa sinut, jos minä pyydän sitä Häneltä? Tuletko tänne.

Oi, Jeesus, tietäen, että tämä vihollinen numero yksi vie enemmän ihmisiä kuin mikään muu. Sinä lähetit vapauttavan enkelisi vapauttamaan ihmisiä. Jeesuksen Kristuksen nimessä, parantukoon sisareni.

Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Mene ja iloiten, onnellisena. Sano: ”Kiitos Jumalalle.”

⁶⁶   No niin. Tulkaa, rouva. Selvä. Jokainen nyt kunnioittavana. Uskotko sinä sisar? Haluan, että katsot tännepäin nyt. Usko. Usko Jumalaan koko sydämestäsi. Mitä sinä tästä kaikesta ajattelet. Onko se sinusta ihanaa? Uskotko, että kyse on Herran Hengestä? Uskotko sinä, että, se, mitä sinä koet, on Herran Henki?

Minä näen, että sinun poluillasi on varjoja, eikö olekin? Monia varjoja.

Nyt, olkaa kunnioittavia. Nyt, se on… on vähän kuin… Minä en näe ihan selvästi tälle naiselle nyt. Muistakaa nyt, ystävät, minun on nähtävä tämä. Tämän on tultava; minä en koeta koskettaa hänen ruumistaan. Jos minä koskettaisin hänen ruumistaan, niin hetkessä kävisi ilmi, mikä häntä vaivaa. Mutta, minä yritän tehdä sen näkemisen avulla, jotta näkisin, voinko nähdä näyn (ymmärrättekö?) juuri ennen kuin se tapahtuu. Uskokaa jokainen. Kuinka moni uskoo, että Jumala kykenee tekemään tämän palvelijansa kautta? Selvä. Nyt, saatana yrittää taistella minua vastaan. Hetkinen vain.

⁶⁷   Haluan sinun ainoastaan– ainoastaan katsovan tännepäin, sisar, ja uskovan. Haluan vain keskustella kanssasi vain hetkisen. Minä…

Olet– olet todella päättänyt, että– että tämä todella on Jumalan tapa parantaa sinut. Onko näin? Sinä uskot siihen koko sydämestäsi. Olet hermostunut, etkö olekin, sisar? Olet– olet hyvin hermostunut nyt. Nyt, sinä– sinä et voi… Sinä tunnet jotakin outoa ympärilläsi. Se ei– se ei vahingoita sinua. Se on juuri se, mikä parantaa sinut, jos sinä paranet. Koska minä uskon, että se on Herra Jeesus. Tunnen että…

Kyllä, se on sinun… Sinulla on munuaissairaus, eikö olekin? Ja se on selässäsi. Näin se on. Selvä, tule tänne ja parane.

Oi, Jumala, elämän luoja. Ole tälle naiselle armollinen, ennen kuin hän saa tätä virtsamyrkkyä joka tappaa hänet, Herra. Saatana on päättänyt lähettää tämän naisen ennenaikaiseen hautaan. Mutta, Herra, minä tulen tänä iltana Sinun Poikasi nimessä, Jeesuksen Kristuksen.

Saatana, päästä tämä nainen vapaaksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä nuhtelen sinua. Aamen.

Uskotko sinä? Lähde riemuiten ja ole onnellinen.

⁶⁸   Sanotaan: ”Kiitos Jumalalle,” jokainen. Selvä, tuokaa rouva. Selvä, olkaa jokainen hetki kunnioittava. Tule vain edemmäksi, äiti. Minä näen jonkun kainalosauvojen kanssa. Olen… Nyt, odottakaapa, ehkä Hän sanoo, mikä sai naisen– rampautumaan. Hetki vain, että te näkisitte, että Pyhä Henki toimii rammoissa yhtä hyvin, kuin kenessä tahansa. Nyt, minä en voi parantaa tätä naista. Jumala tietää sen. Mutta minä voin, Jumalan armosta, tämän lahjan kautta, minä voin sanoa, mikä häntä vaivaa, ja mikä sai sen aikaan ja niin edelleen. Näin on.

Nyt, minä voin seistä täällä ja rukoilla puolestanne niin kauan, että minä olisin jo vanha mies. Se ei todellakaan parantaisi teitä. Mutta, te ette voi seistä täällä niin, etten minä sanoisi, mikä teitä vaivaa, ja mitä sydämellänne on. Koska se juuri on se lahja, jonka Jumala on minulle antanut. Se on, minun– se että työskentelen sen avulla niin kuin Jumala antaa minun tehdä. Ja… Mutta siis, parantaminen, Jeesus on jo tehnyt sen.

⁶⁹   Siis, minä aion keskustella vähän tämän rouvan kanssa. Siis, äiti. minä– minä haluan sinun uskovan koko sydämestäsi, että meidän Herramme Jeesus on täällä. Siis, mehän olemme toisillemme vieraita, emmekö olekin, äiti? Emme– emme ole koskaan tavanneet eläessämme. Olemme vieraita. Emmekä koskaan… Ja nyt, uskotko, että Jumalan armosta, minä kykenen auttamaan sinua rukouksella? Sinä– sinä uskot sen ja uskotko, että mitä minä pyydän Häneltä, Hän suo sen minulle? nyt, jos minä pyytäisin sinua… Jos– jos minä… Sinä tiedät, että olemme… En tiedä sinusta mitään. On vain… Ei, minä en tiedä sinusta mitään, mutta minä yritän keskustella kanssasi.

Sinä olet– olet inhimillinen, äiti. Sinulla on henki, johon minun pitää saada yhteys tämän lahjan kautta. Ja kun sinun uskosi vetää puoleensa, se tulee ylleni ja puhuu itse. Näetkö? Minä en ole se, joka toimii, se olet sinä. Ymmärrätkö? Juuri sinä saat aikaan koko operaation.

Siis, olen… minä juuri… Juttelen kanssasi. Rakastatko sinä Häntä koko sydämestäsi? Koko sydämestäsi? Koko sydämestäsi. Jumala siunatkoon sinua, sisareni. Jumala suo sinun vaeltaa lähempänä Häntä, äiti. Kyllä, äiti, tuo kävelykeppi ei ole se, mikä sinua vaivaa. Sinulla on syöpä. Onko näin? Se on syöpä. Siksi sinä olet niin heikkona. Onko totta? Tule tänne ja parane.

Taivaallinen Isämme, auta rakasta sisartamme. Oi, armollinen Isä, suo sisaremme parantua.

Sinä syöpä-niminen demoni, Jeesuksen Kristuksen jätä tämä nainen. Tule ulos hänestä.

Usko nyt, äiti. Ota vanha keppisi kainaloon ja kävele ulos talosta…?…

⁷⁰   Sanotaanpa yhdessä: ”Ylistys Jumalalle,” kaikki. Tässä oli jotakin, joka järisytti minua, kun sanoin ”syöpä.” Siinä on… Siis, hetkinen vain. Jos minä vain löydän yleisöstä… Nyt kaikki kunnioittavana. Se pieni poika, näen, että sinulla on rukouskortti kädessäsi, rakas. Siis, hetkinen vain. Katsokaa tätä…

Tämä ei ole syöpä. Vain… Täällä– täällä se on. Se on tämä nainen, joka makaa paareilla täällä. Onko näin, sisar? Usko, Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin Jumala parantaa sinut tuosta syövästä. Sinulla on ollut se jo kauan, eikö olekin, sisar? Se on vaivannut sinua jo vuosia. Onko näin? Minä näen pitkän pimeyden ajanjakson. Onko näin, isä? Uskotko sinä, että tämä nainen voi parantua? Uskot koko sydämestäsi? Äiti, uskotko sinä sen?

Nyt, katsokaa. Minä aion kertoa ongelmasi. Tässä se sinun ongelmasi on. Sinä kuulut seurakuntaan. Näin on. Mutta sinä et ole enää niin Jumalassa kuin sinun pitäisi olla. Haluat… Onko asia näin? Sinä yrität saada uskoa. Sinä kuulut tiettyyn kirkkokunnalliseen seurakuntaan. Onko asia näin? Minä voin sanoa sen nyt, mutta… Haluatko, että sanon sen? Auttaisiko se sinua? Uskon, ellen erehdy, se on metodistiseurakunta, johon kuulut, joko metodisti tai… Se on metodistiseurakunta, ja minä… Onko asia näin? Selvä.

Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin Hän parantaa sinut tuosta syövästä juuri siinä, missä sinä olet. Aamen. Aamen. Usko se. Ota se vastaan. Nouse ylös. Heitä sänkyvaatteesi pois. Kävele ulos rakennuksesta ja tule terveeksi ja mene kotiin. Jumala siunatkoon tätä naista. Jumala parantaa metodisteja, baptisteja, presbyteerejä…

Hän seisoo ottaakseen parantumisensa vastaan. Eroon kainalosauvoista– pois paareilta. Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle.” Viekää hänet ulos, kävellen uskossa Herran Jeesuksen nimeen.

On läsnä suuri lääkäri,
tuo ymmärtäväinen Jeesus.
Hän puhuu alas painuneen… (katsokaa; hän menee tuosta ovesta ulos, ei enää sidottuna…)
Oi, kuule Jeesuksen ääntä.
Suloisin ääni serafien laulussa,
suloisin nimi kuolevaisessa kielessä.
Suloisin milloinkaan laulettu laulu:
siunattu, siunattu Jeesus.

Selvä, istukaa vielä hetkeksi. Minä en tiedä, mitä tuolle naiselle tapahtui. Hetkinen vain. Kaikki kunnioittavana. Minä puhuin jollekin siellä– jollekin pikku pojalle. Luulisin, että se oli jossakin täällä. Näin jotakin tuosta pikkupojasta, mutten saanut selville, mitä se oli.

Kultaseni, sinä joka istut siellä, oikein suloinen pikkuinen poika. Haluan, että nouset hetkeksi ylös. Haluan, että katsot veli Branhamia. Uskotko minua, kulta? Siis uskot. Siis, Jumala siunatkoon pientä sydäntäsi. Siis, minä en ole eläissäni tavannut sinua. En tiedä, kuka olet, en mitään. Mutta minä haluan, että katsot tännepäin ja haluan, että sinä… Uskotko sinä, että, jos Herramme Jeesus olisi täällä… Muistatko, kun Hän– Hän otti sinun laisiasi pieniä poikia, ja siunasi heitä? ja– sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni.” Eikö sanonutkin? Siis, nyt, jos Hän olisi täällä tänä iltana, mitä hän tekisi sinulle? Hän parantaisi sinut, eikö parantaisikin?

⁷¹   Haluan, että panet sen rukouskortin sinne penkille. Haluan, että tulet tänne ylös minun tyköni. Häntä vaivaa jokin. Sieltä vetää puoleensa niin moni, etten saa selvää mitä se on. Jos vain saisin tuon pikku veikon tänne viereeni.

Tule tänne, pikku poika. Haluan, että katsot tännepäin. Mainio pikkuinen poika. Kyllä, poikakulta. Se on repeämä (onko näin?) peräsuolessa, uskoisin. Onko näin? Peräsuolen vaiva… Selvä, pikku poika, tulehan tänne. Jeesus on mennyt taivaaseen, mutta Hän lähetti veli Branhamin panemaan kätensä päällesi. Uskotko sinä sen?

Isä, minä tottelen Herrani käskyjä, että tämä poika paranee tästä vaivastaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä pyydän sitä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua poikakulta.

Sanotaan yhdessä: ”Ylistys Herralle.” Voi, tavaton! Olkaa kunnioittavia. Miten ihmeellistä. Voi, tuo kaveri, hän haluaa puristaa jokaisen kättä kaikkialla siellä. Eikö Hän olekin ihmeellinen?

⁷²   Mitä sinä niin omituisesti katselet, sisar? Sinä haluat, että puolestasi rukoillaan, etkö haluakin? Sinä yrität saada… Sinä sanoit sydämessäsi: ”Jos minä pääsen tuonne ylös, minä paranen.” Onko näin? Jätä rukouskorttisi sinne ja tule tänne. Kyllä rouva. Aivan oikein. Tulkaa tännepäin hetkeksi. Hienoa uskoa!

Syy, miksi minä tuon hänet tänne on se, että hän haluaa tulla. Hänellä on se tulo sydämellään. Hän haluaa, että kosketan häntä. Hän on jo parantunut. Hän haluaa, että tulen koskettamaan häntä.

Eikö päälläsi ollutkin outo tuntemus, kun sinä– minä sanoin sen sinulle? Tule tänne hetkeksi. Siis, sinun naistenvaivasi on poissa, sisar. Voit lähteä lavalta iloiten. Palvele Herraa nyt koko sydämestäsi.

⁷³   Sanotaan yhdessä: ”Kiitos Herralle.” Värillinen sisar siellä istumassa. Hän myös haluaa parantua, etkö haluakin, sisar, istuu siellä päässä. Selvä, nouse jaloillesi. Selvä. Haluatko sinä päästä yli tuosta hermostuneisuudesta, etkö haluakin? Onko näin? Nosta kätesi ja sano: ”Kiitos Herralle,” ja olet päässyt sen yli. Jumala parantaa sinut nyt. Aamen.

Sanotaanpa: ”Kiitos Herralle!” Kuinka moni uskoo koko sydämestään? Nouskaa ylös. Parantukaamme, jokainen teistä.

Oi, Jeesus. Jumalan Poika. Paranna… Jokainen… Minä kosketin juuri pikkuvauvaa, jolle on puhjennut ekseema, saanut ihottuman, että Jumala parantaisi sen.

Pankaa kätenne toinen toistenne päälle, te ihmiset. Pankaa kätenne toinen toistenne päälle. Juuri niin.

Oi, Jumala. Ole armollinen juuri nyt. Paranna ne, jotka ovat sen tarpeessa. Langetkoon Pyhä Henki tämän yleisön päälle juuri nyt ja parantakoot jokaisen heistä. Saatana, päästä irti nämä ihmiset. Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä vannotan sinua lähtemään heistä.