50-0824 KENELLE HERRAN KÄSIVARSI PALJASTETAAN?
(To Whom Is The Arm Of The Lord Revealed)
Cleveland, Ohio, USA, 24.8.1950
1 Olen niin iloinen voidessani olla täällä. Anteeksi, että tämä on viimeinen ilta… Ei, ei ole viimeinen ilta. Meillä on vielä sunnuntai, eikö olekin (Aivan oikein), sunnuntai-iltapäivä ja sunnuntai-ilta. Se on hienoa. Joten olen iloinen, että meillä on se. Koska… Kyllä, herra. Ja huomisiltana myös. Perjantai-iltana, lauantai-iltana sitten lepäämme. Sitten sunnuntai-iltapäivällä ja sunnuntai-iltana.
Teette ilmoitukset …?… koskien …?… kun jumalanpalvelukset alkavat…?… Se on hienoa. Ja nyt odotamme hienoa aikaa.
Minun on lähdettävä täältä puoli neljältä tai neljältä aamulla ja ajettava kaksisataa mailia ollakseni huomenna illalla jumalanpalveluksessa ja palattava sitten takaisin. Ja seuraavana päivänä, palata tänne seuraavaksi sunnuntaiksi. Ja sitten kaksi jumalanpalvelusta peräkkäin.
2 Mutta on ihanaa palvella Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, ja olen todella onnellinen siitä, että olen täällä. Uskon tänä iltana, että jos tämä olisi viimeinen iltamme maan päällä, jolloin olemme yhdessä, miksi, meillä on silti todistus Herrasta Jeesuksesta, eikö niin? Uskomme Häneen varmasti koko sydämestämme.
Nyt, aiomme kysyä tämän kysymyksen juuri nyt. Kuinka moni on parantunut tässä kokouksessa, joka tuntee parantuneensa, näyttäkääpä kätenne? Se on oikein hienoa.
3 Sanoin jokin aika sitten: ”Yksi asia ihmisistä eroamisessa on se, että juuri siinä vaiheessa, kun oppii tuntemaan ihmisiä, on sanottava hyvästit.” Mutta se ei merkitse hyvästelyä meidän jumalanpalveluksissamme …?… vaan se on – hetkeksi.
Ja te olette olleet niin mukavia minulle ja kaikkea, joten olen todella pahoillani, että jumalanpalvelukset päättyvät.
Sanoin tänään pikku tytölleni, että hän on valmis lähtemään. Hän haluaa vain mennä kotiin heti, kun… Ei ole lapsia, joiden kanssa voisi leikkiä.
Sanoin: ”Kulta, haluaisitko lähteä kotiin?” Hän sanoi: ”Ei, isä, pidän tästä paikasta.”
Joten minä… Hän voi hyvin. Kaikki pitävät hänestä huolta, joten hän jäi mielellään tänne. Ja… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …
4 Veli Redigerin kotiseurakunta, yksi menneiden aikojen urheista uskonsankareista. Hänen tyttärensä on …?… Kotka …?… menehtymässä …?… Jumala oli tehnyt hänet terveeksi. Hän …?… menee naimisiin tässä kuussa. Ja hyvin ihana tyttö…
Herra Bosworth, Fred Bosworth. Monet teistä tuntevat hänet. Hän on varmasti täällä. Erittäin hieno kristitty veli… Ja hän on yksi meidän…? … joka kulkee kanssamme, veli Bosworth. Ja hän oli silloin kanssani managerina.
Muistan, kun tapasin hänet Miamissa, Floridassa. Hän oli juuri jättänyt kaiken Jumalallisen parantamisen, ja hän oli lepäämässä, hän taisi olla seitsemänkymmentä vuotta vanha. Kun hän… Hän oli tullut minun luokseni jumalanpalvelukseen ja katsomaan sitä, ja vanha mies muuttui jälleen pojaksi. Kysyin häneltä: ”Kuinka vanha sinä olet, veli Bosworth?”
5 Eräänä iltana seisoin Miamissa hotellin luona. Olin juuri kävelemässä ulos ja katselin rannalle; oli juuri talviaika. Aivan suorana, tiedättehän, kun hän lähti kävelemään pois, aivan nuoren miehen tavoin, tiedättehän. Tässä minä olin noin kolmasosa hänen iästään ja kuljin mukana. Hän katsoi minuun päin.
Kysyin: ”Veli Bosworth, milloin olit parhaimmillasi?”
Hän sanoi: ”Juuri nyt.” Hän sanoi: ”Veli Branham, olen vain lapsi, joka asuu vanhassa talossa.”
Ja – ja sellainen on veli Bosworth. Tiedättehän, hän on suuri vitsailija.
Ja hän ja hänen… Fred ja veli …?… myös.
6 Eräässä kokouksessa rouva Bosworth, hänen vaimonsa, oli myymässä kirjoja tabernaakkelin sisäänkäynnin luona olevalla kirjapöydällä, kun eräs nuori nainen, nimeltään …?… Bryan, jonka silmät karsastivat. Hän sanoi: ”Olen yrittänyt saada rukouskorttia…”. Ja hän oli yrittänyt päästä jonoon, mutta se oli… Siitä ei ollut mitään apua. Hän epäonnistui.
Uskon, että se oli se viimeinen ilta, se ilta, jolloin se mies parani MS-taudista, joka lähetti sanan Englannin kuningas Yrjölle, ja minulla on hänen lausuntonsa. Jumala oli parantanut hänet. Ja mies oli ollut vuodeosastolla kymmenen vuotta MS-taudin takia. Hän voi tänä iltana täysin hyvin ja ylistää Jumalaa.
Pieni tyttö itki, nuori nainen. Ja rouva Bosworth sanoi: ”Kulta, sinä et ymmärrä…” Aivan oikein. Muutama sanoja siitä. Hän sanoi: ”Sinä et tarvitse rukouskorttia. Jos vain kävelet tänne ja seisot käytävällä”, ja sanoi: ”Usko vain koko sydämestäsi, että Jumala tulee parantamaan sinut”, ja sanoi: ”Jumala tulee puhumaan veli Branhamille ylhäällä puhujanlavalla.”
7 Ja minulla oli menossa rukousjono, ja olin menossa rukousjonoa pitkin. Ja se tyttö oli hyvin kohtelias, tiedättehän, ja hänellä oli… Hän käveli sinne ulos… Viimeisenä jumalanpalvelusiltana… Hän käveli sinne ja vain sai otteen Jumalasta. Ja yhtäkkiä tunsin, että jokin tuli päälleni ja veti minua ympäri. Hän seisoi paljon kauempana kuin tämän rakennuksen pituus.
Sanoin: ”Hyvä on, sisar, Jumala on parantanut sinut tuosta karsastuksesta.” Molemmat silmät tulivat suoriksi. Tyttö on täällä jossain rakennuksessa. Toivoin, että hän vain tulisi esiin, jos kuulet ääneni, sisar …?… Jossain… Täällä hän on, juuri tässä nyt.
Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” Kaikki. [Seurakunta sanoo: ”Ylistys Herralle.” – toim.] [Sisar todistaa – toim.]
Jumala on tehnyt hänen silmänsä …?… nyt. Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” Kaikki. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]
8 Kestää vain niin kauan kuin usko kestää. Siinä kaikki. Kun uskosi heikkenee, se palaa heti takaisin. Aina kun uskosi heikkenee, syntisi palaavat suoraan takaisin, samat vanhat halut, vain pahempina. Onko näin? Mene siis ja usko.
Pieni nainen seisoi kaukana minusta. Ja hänen uskonsa… Näettekö, hänen uskonsa kosketti Jumalaa. Jumala oli sanonut, että sinun tarvitsee vain puhua hänelle nyt, ja…?… Hän voi hyvin…
Nyt, tuhansia tällaisia tapauksia… Uskoakseni meillä oli jotain neljäsataa kuusikymmentä karsatustapausta, tapauksia Jumalallisesta parantumisesta, karsastavia silmiä, jotka olivat täysin suorat ja normaalit. Ja se tekee alle vuoden aikana jumalanpalveluksia, joita meillä on kaupungissa …?… Herra Moore on ollut…?… Ihmisiä, joilla on ollut karsatus, ja jotka on parannettu. Olemme niin kiitollisia siitä, ja kaikesta.
9 Minä näen tässä nyt pienen vauvan, jonka pienet jalat ovat kipsissä. Pieni vauva…
Hän muistuttaa Fort Waynessa siitä illasta, kun siellä oli pieni vauva, jonka pienet jalat olivat niin rampautuneet. Voi sentään. Se oli kauheaa. Ne laitettiin tukirautoihin. Lääkäri sanoi, että se tulisi aina olemaan tuollainen.
Kun se kulki jonon läpi, sanoin: ”Sisar, mene nyt ja ota nuo pois.” Näettekö?
Siinä vauva käveli takaisin niin kuin normaalisti kuin se vain voi olla. Nostin hänet puhujankorokkeelle. Hänen pienet jalkansa olivat aivan suorat, ja hän meni suoraan eteenpäin. On ihmeellistä, mitä Herra Jeesus voi tehdä puolestamme, jos meillä vain on uskoa ja uskomme. Siinä kaikki. Vain uskoa.
10 Nyt, haluan lukea vain hieman Sanaa. Ja taas minä… Ennen kuin jätän tämän osan jumalanpalveluksesta tässä teltassa, tämä vanha teltta on ollut meille siunaus. Ja olen siitä hyvin kiitollinen. Rukoilen, että Jumala antaa sen kestää monia, monia suuria myrskyjä …?… pitkin. Pelastukoon monet sielut sen alla. Ja se …?… menee tästä kokouksesta maksuksi teltasta, ja …?… kun olin täällä. Olen siitä hyvin kiitollinen. Se menee vain evankeliumin käyttöön. Sen omistaa Voice of Healing, Shreveport, Louisiana. Sitä ei käytetä sirkuksiin tai vastaaviin. Sitä käytetään Evankeliumia varten.
Ja miehet, jotka käyttävät sitä, vuokraavat sitä. Me vuokraamme sen. Maksamme vuokran, ja vuokra maksetaan teltasta. Ja kun se toteutuu, kun kaikki on hoidettu, lisäämme siihen lisää osioita. Jatketaan vain sillä tavalla. Sitten… rahat, jotka tulisivat vuokrista, menevät eri asioihin ja liikkuvat vain eteenpäin.
Aina, voittoa tavoittelematon järjestö, ”The Voice of Healing.” Veli Lindsay on päätoimittaja, ja veli Moore on toinen päätoimittaja, ja sisar Anna Jeanne Moore on toimitussihteeri. Se on pieni lehti, jossa julkaistaan kaikki – kaikki ryhmät, joilla on Jumalallisia parantumiskokouksia näinä viimeisinä päivinä.
11 Hyvä on. Jesaja 53, se on yksi suosikkikohdistani Kirjoituksissa. Vain …?… aika lukea se tänä iltana. Se on niin sopiva juuri nyt.
Kuka on uskonut meidän sanomamme, ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?
Sillä hän kasvaa hänen edessään niin kuin hento kasvi ja niin kuin juuri… kuivasta maasta; hänellä ei ole muotoa eikä kauneutta… kun te näette hänet… me näemme hänet, hänessä ei ole kauneutta, jota me kaipaisimme.
Hän on ihmisten halveksima ja hylkäämä, murheiden mies… surun tuttava; ja me kätkimme häneltä kasvomme; hän oli halveksittu, emmekä me häntä arvostaneet.
Totisesti hän on kantanut meidän murheemme… kantanut meidän murheemme; silti me pidimme häntä lyötynä, Jumalan lyömänä ja vaivattuna.
Mutta hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, häntä ruhjottiin meidän vääryytemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällänsä, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut”.
Me kaikki olemme lampaiden tavoin eksyneet, kukin meistä on kääntynyt omalle tielleen, ja Herra on laskenut meidän kaikkien pahat tekomme hänen päälleen.
12 Rukoilkaamme. Taivaallinen Isämme, luettuamme juuri nyt Sanaa, ottakoon Pyhä Henki Sanat nyt ja menkööt ne suoraan ihmisten sydämeen, ja tulkoot he tänä iltana täällä teltassa täysin ymmärtämään, että me puhumme Jeesuksesta. Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden. Hänet murskattiin meidän syntisyytemme tähden. Meidän rauhamme rangaistus oli Hänen päällään, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.
Oi, kuinka me rakastammekaan Häntä koko sydämestämme. Kiitollisina tulemme laskemaan päämme maan tomuun, josta meidät otettiin ja johon jonakin päivänä palaamme, jos Herra viipyy.
Ja pyydän Sinua, Isä, siunaamaan meitä tänä iltana ja liikkumaan yllämme suurella ihmeellisellä tavalla, ja tapahtukoon tänä iltana monia suuria parantumisia Hänen Läsnäolonsa vuoksi. Kurottautukoot nuo rakkaat ihmiset täällä, tarttukoot kiinni, Herra. Suo se, Herra. Ja pitäkööt kiinni Ikiaikojen kalliosta, kunnes Herran voima pyyhkäisee heidät portin läpi ulos vapauteen, pois vihollisen kynsistä, kunnes he ovat vapaita synnistä ja sairaudesta. Suo se, Isä. Kuule palvelijasi rukous, kun me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.
13 Tämä on… Tänä iltana emme käytä paljon aikaa moniin sanoihin, mutta haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet jumalanpalvelukseen. Haluan kiittää yhteistyöhön osallistuneita sananpalvelijoita. Jumala siunatkoon heitä. Näiden vieraiden pitäisi käydä heidän seurakunnissaan. Vierailkaa heidän luonaan, kutsukaa heitä. Ja olen varma, että he ovat hyviä Jumalan pelastamia ihmisiä, Jumalan lähettämiä.
Koskaan ei ole ollut paikkaa, jossa sananpalvelijat ja ihmiset olisivat olleet niin sopusoinnussa ja rakkaudessa kuin tämä ryhmä miehiä. Ja yleisö on ollut ihanaa, aivan…
En ole koskaan pyytänyt yhtäkään ihmistä laskemaan, vain pitämään päänsä alhaalla. Ihmettelen sitä. Yleensä kokouksissa joskus Jumalan täytyy lähettää …?… puoli tusinaa tai enemmän, jotta he ymmärtäisivät kunnioittaa. No, se on… Tämä täällä, ihmiset vain kunnioittavat, uskovat yhdestä sydämestä ja yksimielisesti. Se on oikea tapa tehdä se. Ja nyt, se on hienoa.
14 Ja kaikki kulumme on täytetty. Olemme vain kiitollisia teille. He antoivat minulle rakkausuhrin, jota arvostan sydämeni syvyydestä, kaikkeen, mitä nuo…
Joku kirjoitti minulle pienen kirjeen jokin aika sitten. Ja oi, eivätkö he repineet minua sunnuntai-iltapäivän kokouksen takia. Voi voi… Joku nainen. Hän sanoi: ”Tulin katsomaan ihmeitä, en kuulemaan siitä, mitä on tapahtunut jonkun elämässä.”
Tuolla asenteella, sisar, et tule koskaan näkemään niitä, ennen kuin sinulle on tehty sellainen, ja silloin sinä muutut. Näin on. Juuri niin. Koska sydämesi ei ole oikeassa Jumalan kanssa, jos sinulla on jotain tuollaista. Asenne sitä kohtaan todistaa sen. Hedelmä – vanukkaan maku on sen hedelmä. Huomatkaa: ”Hedelmistä te tunnette heidät.”
15 Nyt. Ja nyt meillä on ollut loistavaa menestystä Jeesuksen Kristuksen puolesta. Tiedättekö, että Jeesus on tehnyt täällä enemmän kuin omassa kaupungissaan, eikö niin? Sillä omassa kaupungissaan Jeesus ei voinut tehdä mitään mahtavia tekoja. Ja tässä kaupungissa Hän on tehnyt mahtavia tekoja, eikö olekin? Hän on siis menestynyt tässä kaupungissa paremmin kuin omassa kaupungissaan.
Ajatelkaa sitä. Jeesus Kristus on tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen saavuttanut enemmän menestystä Clevelandissa, Ohiossa, kuuden viikon kokouksissa täällä tai kolmen viikon kokouksissa kuin Hän teki elämänsä aikana omassa kaupungissaan. Ajatelkaa sitä.
Se osoittaa, että loistokkaalla vanhalla Evankeliumilaivalla on sama voima, joka sillä oli alussa (Näin on.), missä miehet ja naiset uskovat niihin. Nyt olemme kiitollisia siitä ja rukoilemme, että Jumala tulee siunaamaan teitä kaikkia.
16 Toivon näkeväni teidät sunnuntaina iltapäivällä. Ja sunnuntaina iltapäivällä on saarnajumalanpalvelus. Jos Herra ei muuta mieltäni, haluan puhua aiheesta tuhlaajapojan paluu sunnuntai-iltapäivänä. Ja tulkaa mukaan, jos olette …?… Ja sitten… Sitten me…
Sitten sunnuntai-iltana, luotan siihen, että saamme suurimman parantumispalveluksen, mitä meillä on koskaan ollut. Luottakaa vain siihen, että paikka tulee valaistuksi Jumalan voimalla.
Ehkä tulen olemaan hieman levännyt muutaman yön levon jälkeen nyt, ajaen lauantai-iltana, pystyn paremmin osallistumaan jumalanpalvelukseen. Näin tulen tönköksi, turraksi. Ja minä – ja minä olen – kun väsyn ja kulun, aistit tämän lahjan myötä tulevat enemmän tai vähemmän turraksi. Luulen, että kuka tahansa luonnollinen kaveri tulisi. Kun on toiminut niin pitkään, tulee tavallaan tylsäksi, aistit sidotuiksi …?… niin tämä…?…Ja luotan siihen, että Jumala antaa meille taas sunnuntai-iltana suuren uuden alun. Tulkaa uskovina paikalle. Tulkaa kaikki paikalle rukoillen.
17 Kiittäkää kaikkia vahtimestareita ja virkailijoita, ja kaikki toimii hyvin yhteen, vaikka he antavat minulle …?… tänä iltapäivänä. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …muutaman minuutin yliaikaa. Ei… olin parkkipaikalla, minun piti lähteä täältä neljältä. Ja minä juoksentelin ympäriinsä siellä sun täällä. Ja Herra kehotti minua tänään kahden näyn kautta menemään ulos …?… kaduille tänään. Istuin huoneessa. Herra tuli alas ja sanoi: ”Mene tähän kulmaan, käänny vasemmalle ja mene tänne ja seiso siinä. Sieltä tulee nainen, jolla on harmaa puku ja pieni valkoinen hattu.” Hän sanoi: ”Hänellä on syöpä, joka tulee parantumaan.”
Ja siinä hän oli, tulossa katua pitkin. Hän sanoi: ”Etkö olekin pastori Branham tuosta teltasta?”
Sanoin: ”Kyllä.”
Hän sanoi: ”Oi, yritin tulla, mutta mieheni ei anna minun tulla…”.
Sanoin: ”Herra on parantanut sinut syövästäsi, sisar. Mene rauhassa eteenpäin.”
Hän sanoi: ”Oi.” Hän meni katua pitkin itkien. Näettekö, Jumala tietää kaiken noista asioista. Ja se on ihmeellistä.
18 Uskon nähneeni myös erään luopioveljen tulevan Herran luo tänä iltapäivänä, palaavan Herran huoneeseen, Hänen-Poikansa Jeesuksen yhteyteen. Nyt, rukoilkaa paljon.
Ja katselin juuri kahta suloista pientä tyttöä, jotka istuvat tässä. Siunattu olkoon heidän pienet sydämensä …?… aivan yhtä suloisia. Minä …?… kaksi pientä tyttöä vain istuu siellä, ja heillä on pienet vaaleat hiukset.
Muistan, että yksi säälittävimmistä näkymistä minkä olen koskaan elämässäni nähnyt, oli Meksikossa, jonne yritämme tehdä niitä matkoja tänä talvena, jos mahdollista. Muistan, että menimme rajan yli Juarezissa. Olin ensimmäistä kertaa Meksikossa. Ja kun veli Moore ja minä ylitimme rajan ja menimme sinne, kävelin katua pitkin. Ja voi niitä ihmisiä kaduilla, tuberkuloosia ja kaikkea.
Ojensin käteni ja yritin antaa heille rahaa ja tarttua heidän käteensä. Voi, miten se tuberkuloosi iski. Yritin kertoa heille; en ymmärtänyt heidän kieltään, eivätkä he ymmärtäneet minun kieltäni. He vetäytyivät takaisin. He pelkäsivät… Jatkoin matkaa katua pitkin. Menimme jonkun kirkon ohi. Ja oi, se oli hyvin köyhää.
19 Me näimme siellä pienen kaverin, joka pakkasi vanhoja mädäntyneitä tomaatteja pienen muulin selkään ja lähti katua pitkin. Minäpä kerron teille. Se sai sinut tuntemaan itsesi kelvottomaksi, kun näkee sellaista.
Huomasin toisenkin näkymän. Siellä oli pieni kaveri. Hänellä ei ollut vaatteita, ainoastaan takki. Hänellä oli pieni vanha hattu, jonka hän oli täyttänyt repaleisella paperilla. Hän kurkotti vanhaan roskalaatikkoon. Hän veti sieltä jotain, ja hän ravisteli veden pois, ravisteli sitä kädessään ja katseli sitä. Lähes kaikki heistä olivat osittain sokeita. Hän katsoi sitä ja laittoi sen pieneen vanhaan ämpäriin.
Hänen isoäitinsä seisoi siinä, paljain jaloin, jalat kuin karhun tassut, niin kovettuneet kuin vain voi olla, pala vanhaa likaista huivia päällään, seisoen siinä kädet kylmänä. Ja mies kurottautui alas ja tunnusteli uudelleen.
Ja minä sanoin: ”Menen katsomaan sitä.”
He sanoivat: ”Ei sinun pitäisi mennä sinne.” Sanoivat: ”He…”
20 Menin sinne. Pieni meksikolaispoika oli ottamassa pieniä perunanpalasia, suunnilleen tuollaisia, tuon lietekontin pohjasta. Jos Meksikossa heitetään jotain pois, se on todella huonoa. Mutta hänellä oli siellä noin puoli tusinaa ja hän vain nauroi, ja he nauroivat. He katselivat perunoitaan.
Ajattelin: ”Oi…” Ja minä vain lähdin sieltä. Ja veljeni olivat maksaneet aamiaisestani ainakin seitsemänkymmentäviisi senttiä tai dollarin, kun ylitimme rajan. Katsoin sitä pikku raukkaa. Minä… Näytti siltä, että heidän sydämensä pullistuisi ulos hänestä.
Hän saattoi olla pieni meksikolainen. Mutta hänellä on yhtä suuri nälkä kuin pienellä amerikkalaisella. Kun hänellä on nälkä, hän on yhtä nälkäinen. Kyllä. Ja Jeesus kuoli hänen puolestaan aivan samoin kuin meidän kaikkien puolesta. Katsoin häntä ja ajattelin: ”Pikku raukka. Mitä jos se olisikin minun pikku Billy Paulini.” Katsoin häntä…
21 Ja minä kävelin hänen luokseen, ja isoäiti näki minun tulevan. Ehkä se oli isoäiti. Hän juoksi taaksepäin. Ja minä kosketin sitä pientä kaveria, tuolla tavalla. Ja oi, se hypähti kadulle ja luuli, että joku puukottaisi häntä tai jotain, koska hän oli ottanut perunoita. Hän katseli. Ja hänen pienet silmänsä, joissa oli kyyneleitä, tärisivät ja katsoivat minua…?… Pidin sitä pientä kaveria …?… Osoitin kohti taivasta pitäen kättäni sydämeni päällä. Ja kerroin hänelle, että olin sananpalvelija. Osoitin koko ajan ylöspäin. Ja …?… kaikki ympärillä, katsoivat mitä siellä oli meneillään. Ja minä… minä polvistuin.
Tiesin, että hän oli katolilainen, joten kaikki siellä olivat katolilaisia…?… Aloin tehdä ristejä, tiedättehän, sydämeni päälle. Ja pidin… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]
22 Kaikki istuinpenkkien eri puolilla, vain kiitollinen rakkauden uhrilahjasta, [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …. alkoivat kävellä ylös niitä …?…
23 Minä kävelin sinne. Kurotin taskuuni, minulla oli noin viisi tai kuusi dollaria dollarin puolikkaita ja neljännesdollareita ja muuta sellaista, mitä minulla oli taskussani. Pyysin häntä pitämään käsiään alla. Käskin häntä pitämään kätensä tällä tavalla, tiedäthän. Ja hän katsoi minua. Lopulta sain hänet pitämään käsiään. Kaadoin ne kaikki hänen pieniin käsiinsä.
Ja hän katsoi sitä tällä tavoin. Hän laskeutui alas ja katsoi sitä läheltä. Hän seisoi siinä hetken, laittoi sen pieneen taskuunsa ja katsoi minua näin, otti pienen lippiksensä pois, polvistui polvilleen ja tarttui käteeni.
Oi… Sanoin: ”Jumala siunatkoon sinua, rakas. Tulen käymään luonanne taas jonain päivänä, niin pian kuin voin.” Näin on.
24 Meillä on paljon asioita, joita voisimme tehdä rahan avulla, jos me amerikkalaiset vain tekisimme niin. Tiedättekö te sen? Aivan oikein. Siellä, missä sitä todella tarvitaan, siellä, missä kärsitään ja ollaan hädässä. Pikku ihmisparat…
Veli Gordon ja minä, jos Herra suo, lähdemme joulun tienoilla matkalle sinne katsomaan noita pikku kavereita.
Jumala on armollinen meille, eikö olekin? Me amerikkalaiset emme tiedä, miten hyvin meillä menee. Näin on. Kun tietää, millaisessa hädässä tämä maailma on, kuinka he ovat hädässä. Ja silti meillä on paljon ja… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ei tunnetta. Hän sanoi: ”Minulla oli nälkä; te ette ruokkineet Minua. Olin alaston; te ette vaatettaneet minua. Olin vankilassa; te ette käyneet luonani. Milloin Sinä olit sellainen, Herra? Sen, minkä olette tehneet näille vähäisimmille, minun pienimmilleni, sen te olette tehneet minulle.” Eikö näin olekin?
25 Hyvä on. Nyt aloitamme rukousjonon, koska haluan rukoilla mahdollisimman paljon tänä iltana sairaiden puolesta. Aloitamme noin kolmekymmentäviisi minuuttia aikaisemmin tänä iltana, sillä haluan rukoilla niin kauan kuin voin. Haluan lähteä, koska minun on mentävä nukkumaan todella aikaisin, jotta voin ajaa aamulla ja palata kotiin huomisillan jumalanpalvelukseen.
Kumartakaamme siis taas päämme, jos haluatte. Ystävät, voitte nauraa liikaa, voitte puhua liikaa, voitte kävellä liikaa, mutta ette koskaan rukoile liikaa. ”Haluaisin, että ihmiset rukoilevat kaikkialla, nostavat pyhät kädet ylös ilman…”
26 Taivaallinen Isämme, olemme nyt tulleet seitsemäntoista illan kokoussarjan loppuun, yhden pisimmistä kokoussarjoista, jonka olet koskaan sallinut palvelijallesi. Nyt, huomenna on toinen ilta täällä veli Lindsayn ja veli Hallin kanssa. Isä, rukoilemme, että kohtaat heitä täällä. Siunaa näitä kahta rakasta kristittyä veljeä. Olkoon Pyhän Hengen voima lähellä vapauttaakseen sairaat ja kärsivät, ne, jotka eivät ehkä ole täällä tänä iltana. Pyydämme Sinua tänä iltana tyhjentämään koko rakennuksen, Isä, kaikista sairaista ihmisistä. Tapahtukoon suuri Hengen vuodatus. Monet sadat, kaikki, jotka ovat tänä iltana avun tarpeessa, vapautukoot he täällä puhujanlavalla tänä iltana, Herra, ja ulkona yleisön keskellä heidän istuimillaan.
27 Ja kuten meidän pieni sisaremme todisti, seistessään aivan rakennuksen takaosassa, Jumala laskeutui hänen ylleen, ja hänen silmänsä, jotka olivat olleet ristissä vauvasta asti, tulivat suoriksi. Pyhän Hengen voima teki sen. Jumala, horjumatta uskossaan hän siirtyi eteenpäin, ja hänen nuori sydämensä oli siunattu, ja hän kulkee nyt kaikkialle, hän on tullut tänne asti vain päästäkseen sanomaan: ”Jeesus parantaa”. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Ajatelkaa tuota pientä tyttöä, jolla oli karsastus, sokeus, vatsavaivoja, ja joka parani. Ja Sinä annoit sen mennä suureen Kuka on kuka -kirjaan. Oi Jumala, me kiitämme Sinua armostasi ja ystävällisyydestäsi. Ole kanssamme tänä iltana, Isä, olethan? Kaada Henkesi meidän päällemme ja anna meille suuri vapautuminen tänä iltana, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.
28 Nyt, kaikki tänä iltana, toivoisin, että voisimme yrittää rauhoittua tätä yhtä asiaa kohtaan: että Jumala on täällä. Voisitteko luvata minulle tämän ennen kuin alamme rukoilla sairaiden puolesta? Jos annatte minulle tämän lupauksen ja sanotte: ”Jos Jumala koskettaa minua pienimmässäkin määrin tänä iltana, nousen ylös ja pyydän parantumistani juuri silloin. Olkoon se ensimmäinen kerta, kun usko ankkuroituu sydämeeni, Herra, täältä minä tulen.”
Muistatteko ne portilla olleet spitaaliset? He sanoivat: ”Miksi istumme täällä kuollaksemme? Tehkäämme asialle jotain.” Ja nyt, tehkää te sama tänä iltana. Tehdään asialle jotain.
Hänen Läsnäolonsa täällä… Pieni kuuro vauva istui siellä eilisiltana. Ja se äiti, kuinka hän etsi ja yritti… Tunsin sen vetävän, vetävän. Sitten sain kaikki siellä olemaan – vetämään. Ja tiedän, että monet heistä lopettivat.
Käännyin ympäri ja sanoin: ”Joku tuolla, siellä on useita, jotka Hän paransi. En osaa sanoa, keitä he olivat.”
29 Äiti kääntyi ympäri, puhui vauvalle ja nosti kortin ylös kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan. Hän sanoi: ”Vauvani kuulee”. Näettekö sen? Siinä se on. Juuri noin, uskokaa vain koko sydämestänne. Niin tulee tapahtumaan. Uskosi parantaa teidät. Eikö niin? Uskonne, millään muulla tavalla ette voi parantua, vain uskon kautta. Jumala siunatkoon näiden ihmisten sydäntä täällä [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] pois.
Hyvä on. Nyt, haluamme yrittää saada niin monta kuin mahdollista… Voitte saada sen kutsun koskemaan itseänne. Jätän sen hänen käsiinsä tämän illan kohdalla. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… rukoilkaa, että Jumala auttaisi häntä tekemään valinnan.
30 Hyvä on. Nyt, kuinka monta korttia, saitko jaettua sata? Uskon, että kun saamme jonon toimimaan hetken kuluttua, meidän ei ehkä tarvitse viipyä niin kauan yhden kortin kohdalla. Sitten annamme heidän tulla suoraan läpi, ja koko ryhmä tulee parannetuksi. Eikö se olisi ihmeellistä nähdä? Meillä oli tapana…
Kuinka moni oli koskaan sellaisessa nopeassa jonossa? Mitä, kun meillä oli silloin nopeat jonot… Me annoimme heidän kulkea siitä läpi, ja todistuksia vain tulvi. Ainoa asia, mitä he halusivat tehdä, oli päästä lähelle. Vain päästä sinne, kun voitelu oli meneillään, sitten he pyysivät siunaustaan ja lähtivät pois riemuiten. Ja he paranivat. Näettekö?
31 Vaskikäärme ei voinut rukoilla kenenkään puolesta, eihän? Betesdan altaalla enkeli ei rukoillut kenenkään puolesta. Kyseessä oli kuohutettu vesi. Onko näin? He vain katsoivat ja elivät messinkikäärmeen kanssa. Ja apostolien aikana he asettuivat Pietarin varjoon ja paranivat.
Nyt, jos ette usko, että nyt on taas Raamatun aika, vain toisinto. Näinä viimeisinä päivinä Jumala kutsuu kansan pakanoista. Hän kutsuu juutalaisia ja pakanaseurakuntaa, sama asia, sopimus.
32 Ennen vanhaan, kun sopimus tehtiin, tiedättekö mitä tehtiin? Huomatkaa. Jumala vain käski minun sanoa tämän, en tiedä.
Henkilö meni ja kirjoitti sopimuksen paperille. He kirjoittivat sopimuksen. Ja sitten he kirjoittivat sopimukseen, mitä he aikoivat tehdä, sitten he repivät paperin kahtia ja tappoivat eläimen. Minä… Ja tämän eläimen yllä he repivät sopimuksen. He antaisivat toiselle henkilölle yhden osan, toiselle toisen osan.
Ja kun he tulivat yhteen… Kun tämä sopimus tuotiin yhteen, sen täytyi olla täsmälleen sama pala paperia, joka oli leikattu kirjainten läpi, ja sen täytyi sopia täsmälleen yhteen sen kanssa tai sopimus ei kelvannut. Näettekö, sopimus ei kelvannut. Saman paperinpalasen, joka oli revitty irti, oli palattava takaisin ja sovittava toisen kanssa yhteen, juuri noin, jotta se olisi täydellinen.
Ja sitten he tappoivat eläimen, kun he antoivat lupauksensa.
33 Nyt, Jumala teki sopimuksen tämän maailman kansojen kanssa. Siksi hän lähetti Jumalan Pojan ja surmasi hänet Golgatalla. Uskotteko te sen? ”Kaikki me olemme lampaiden lailla eksyneet harhaan. Jumala pani hänen päälleen kaikkien pahat teot. Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänet ruhjottiin meidän vääryytemme tähden; meidän rauhamme rangaistus on hänen päällään; hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Kyse oli Jumalan sopimuksesta Seurakunnan kanssa. Onko näin? Sitten Jumala surmasi Karitsan Golgatalla. Uskotteko te sen? Ja Hänestä, Hän repi Hänet kappaleiksi. Hän otti osan siitä, ruumiin, ylös kirkkauteen, asetti sen Majesteetin oikealle puolelle. Uskotteko te sen? Ja Pyhän Hengen hän lähetti takaisin ihmisten luo. Eikö niin?
Sitten kun se tulee yhteen, kun tämä sopimus kootaan yhteen tuomiopäivänä, sama Pyhä Henki, joka laskeutui helluntaina, asettuu ihmisjoukon ympärille; se palaa suoraan takaisin tuohon samaan ruumiiseen, yhdistyäkseen suoraan tuon saman ruumiin kanssa. Kyse on sopimuksesta.
34 Niinpä siis sama Henki, joka oli sinä päivänä, on täällä tänäänkin. Samat merkit, ihmeet ja ihmeteot tapahtuvat. Samat ihmiset uskovat samalla tavalla.
Kun he näkivät apostoli Pietarin ja tunnistivat, että hänellä oli Jumalan lahja sisällään, kun hän huusi ja kertoi ihmisille, mitä he tekivät… Ja he tunnistivat, hän kertoi Ananiakselle ja Safiralle heidän syntinsä. Hän tiesi, mitä Jumala laittoi hänen sydämeensä tehtäväksi. Ja sitten siinä, sen jälkeen, kun he olivat tunnistaneet sen, rukousjonot kasvoivat niin suuriksi, kunnes Pietari ei voinut rukoilla heidän puolestaan, ja he panivat ihmisiä kaduille, että jopa tuo vanha kalastaja, ei mikään suuri teologian tohtori vaan vanha kalastaja, että hänen varjonsa kulkisi heidän ylitseen. Ja jokainen, jonka yli hänen varjonsa kulki, parani. Siinä te olette.
Sitä varten ei ole mitään Kirjoituksen kohtaa. Silloin ei ollut sellaista. Mutta Jumala paransi heidät, koska he kunnioittivat Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia. Ja Hän tekee samoin tänäänkin. Kyse ei ollut Pietarista. Se oli… He kunnioittivat Jumalaa, jota hän edusti. Onko näin? Kyse oli Hänestä.
Ja hänen varjonsa kulki heidän ylitseen, ja he paranivat, koska he uskoivat sen.
35 Olemme jälleen palanneet samoihin päiviin: Jumala liikkuu kansansa keskuudessa, suuria merkkejä ja ihmeitä. Teidän ei tarvitse maata varjossa, mutta olette tänä iltana tämän teltan alla, sen ympärillä, missä Pyhä Henki on täällä. Antakaa Sen vain kulkea ylitsenne. Nouskaa sitten ylös ja sanokaa: ”Kyllä, minä uskon sen. Juuri nyt minä hyväksyn sen.” Parantukaa. Aamen.
Uskotko sinä siihen, sisar? Uskotko sinä? Tuo kasvain on vaivannut sinua paljon, eikö olekin? On. Eikö se kasvain olekin vaivannut sinua? Hyvä on. Se on kuitenkin kuollut nyt, sisar. Jumala paransi sinut, koska sinä uskoit. Uskokaa Jumalaan. Aamen.
Oi. Kuinka ihmeellistä. Hän on täällä ja voi parantaa kaiken. Vain uskokaa. Jumala suo sen teille. Oi, miten se on tulossa nyt. Oi, ihmiset. Kunpa voisitte vain… Jos…
Katsokaa. Minäpä kerron teille jotain. Jos olette olleet hieman peloissanne, uskokaa sanaani tänä iltana. Ottakaa sanani ja tehkää niin kuin sanon, niin olen vastuussa teistä tuomiopäivänä. Näettekö? Näin on. Jos uskotte Jeesukseen Kristukseen koko sydämestänne ja uskotte, että Hän paransi teidät nyt, ja hyväksytte Hänet sillä tavalla, siinä kaikki, mitä teidän täytyy tehdä. Menkää ja todistakaa, kertokaa, että olette parantuneet, ja menkää eteenpäin, ja Jumala huolehtii siitä, että te tulette vapautetuksi. Se on totta. Ylistys Herralle.
36 Olen katsellut väkijoukkoon ja katsonut, mistä se on tulossa. Paljon kauempaa kuin mistä minä voisin koskaan tulla. Aivan oikein.
Joku tässä kanavassa juuri tässä parantui syövästä vain hetki sitten. En ole varma. Luulen, että se on tuo nainen, jolla on valkoinen hattu tuolla, tuolla noin. Olen varma … Se on aivan tuossa osastossa.
Rouva, oliko teillä syöpä, nainen, joka istuu tuolla, nainen on nostanut kätensä ylös. Oliko se syöpätapaus? Oliko teillä syöpä? Hyvä on. Se on poissa sinusta, sisareni. Se on lähtenyt sinusta. Jumala siunatkoon sinua. Aamen. Hyvä on. Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.”
Oi, toinen syöpätapaus tässä. Etkö voisi ottaa sitä vastaan myös koskien heinänuhaa? Jumala siunatkoon sinua. Onko näin? Nouse ylös. Olen nähnyt sinut…? Siinä sinä olet. Olet vapaa siitä. Sinä, sisar, jolla on syöpä. Nouse ylös. Jeesus Kristus parantaa ja tekee…
Oi, voisitte nousta ylös j tässä rakennuksessa ja parantua, jos vain uskoisitte sen nyt heti. Hän on täällä mahtavan voiman kanssa.
Oi Jeesus, Jumalan Poika, elämän luoja, jokaisen hyvän lahjan antaja, lähetä siunauksesi ihmisten ylle. Tapahtukoon tänä iltana merkkejä ja ihmeitä Herran Jeesuksen Nimessä. Suo se, Isä. Halleluja.
37 Oi, katsokaa. Kuinkahan moni teistä uskoo tämän juuri nyt? Jos menisimme tänne alas ja antaisimme ihmisten kulkea läpi ja laittaisimme kätemme heidän päälleen siunataksemme heitä, että he parantuisivat. Kuinka moni uskoo siihen, nostakaa kätenne?
Onko se vahvistettu teille? Uskotteko te? Sanoin teille edellisenä iltana, että kysyisin teiltä tätä. Jos nämä asiat eivät tapahdu niin kuin sanoin ensimmäisenä iltana, kutsukaa minua vääräksi profeetaksi. Kuinka moni oli täällä ensimmäisenä iltana ja kuuli minun sanovan sen, nostakaa kätenne? Sanoin, että jos se tapahtuu, uskokaa Jumalaa. Onko näin? No, tapahtuuko niitä? Onko se totta? Hyvä on.
Nyt, katsokaa. Jeesus Kristus sanoi tämän: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Keitä ne seuraavat? ”Niitä, jotka uskovat; jos he panevat kätensä sairaiden päälle (ei rukoilevat heidän puolestaan), jos he panevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Ovatko nämä hänen viimeiset sanansa? Viimeinen lupaus, jonka Hän antoi Seurakunnalle ennen taivaaseen astumistaan? Onko se totta? Hän sanoi: ”Jos te löydätte uskovia ja he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Haluan kysyä teiltä: Onko teillä tarpeeksi uskoa tänä iltana?
38 Jos me vain… Jos me vain menisimme tänne käytävälle, seisoisimme tässä, ja vain seisoisimme siinä ja rukoilisimme. Ja jokainen, joka tulisi ohi, laskettaisiin kädet tuon henkilön päälle ja annettaisiin hänen… Ja jos teillä on uskoa sanoaksenne, te voisitte mennä eteenpäin ja parantua, menisitte ulos täältä riemuiten ja ylistäen Jumalaa. Minä aion tehdä niin, vaikka Jumalan tai jonkun muun täytyy pitää minua pystyssä. Jos haluatte minun tekevän sen, olen täällä… Olen täällä palvellakseni teitä missä tahansa tehtävässä, jossa haluatte minun toimivan. Me…
Kuinka moni haluaisi mieluummin sen kuin vain noudatettaisiin tavallista jonoa, nostakaa kätenne? Kaikkialla rakennuksessa, haluan nähdä… Hyvä on. Katso, Howard. Toisinpäin nyt. Kuka haluaisi mieluummin jatkaa tavallisen jonolla ja tuotaisiin esiin joitain asioita… Jos se on… nostakaa kätenne. No niin… Me asetumme jonoon ja rukoilemme sitten kaikkien ihmisten puolesta. Aamen.
39 Hetkinen. Vain… kysyin heiltä jotain muuta. Oi. Uskotteko nyt koko sydämestänne? Nyt, katsokaa. Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Onko näin? Missä sananpalvelijaveljet ovat tänä iltana? Tulkaa tänne. Te tulette näkemään Jumalan kirkkauden tänä iltana. Ei, herra. Haluan, että tulette tänne alas. Haluan itse mennä sinne ihmisten pariin. Kaikkia näitä ihmisiä varten, jotkut heistä istuvat täällä, joillakin näistä köyhistä ihmisistä ei ole edes rukouskorttia.
Nyt, olkaa kaikki vain hetken aikaa kunnioittavasti. Seisokaa siinä. Tulen alas luoksenne. Muodostakaa kaksoisjono vain palvelijoista, ei muista, vain palvelijoista. Meidän on muodostettava jono, jotta he tulevat tällä tavalla. Hetken kuluttua veljeni alkaa kutsua numeroita ja ottaa ensin kaikki rukouskortit. Sitten aloitamme rukouskorteista ja otamme sitten loput, joilla ei ole rukouskortteja. Oletteko te nyt? … Jokainen olkoon vain kunnioittavasti. Seisokaa niin kunnioittavasti kuin voitte.
40 Nyt, katsotaanpa, kuinka monta rukouskorttia meillä on rakennuksessa. Näyttäkää kätenne. Rukouskortteja on varmaan reilusta sadasta sataan viiteenkymmeneen. Nyt, ensin laitamme rukouskortit järjestykseen numeroittain, ja meillä on kohta paikka, jossa he voivat pysähtyä. Sitten haluan, että Howard tai joku muu seisoo tässä, tai sanon… Ehkä joku sananpalvelija voisi seisoa tässä korokkeella. Ja heti kun rukouskortit on käyty läpi, koko ryhmä saa asettua jonoon ja tulla läpi ja tullaan rukoiltavaksi, kulkea läpi, jokaisen puolesta tullaan rukoilemaan ja kädet…
Nyt, teidän täytyy tietää nyt. Oletteko varmoja, että uskotte? Oletteko varmoja? Oletteko vakuuttuneita siitä, että Henki, joka liikkuu täällä seurakunnassa, on Herra Jeesus Kristus? Oletteko vakuuttuneita? Uskotteko siihen Jumalalliseen lahjaan, jonka Jumala on antanut? Uskotteko, että se tulee Jumalalta? Uskotteko te? Sitten jos olen kertonut teille totuuden seitsemänätoista peräkkäisenä iltana, niin kerron teille totuuden nyt. Olenko tehnyt niin?
Minä sanon tämän: Jos jokainen täällä nyt oleva henkilö antaisi sitoumuksen Jumalalle juuri nyt… Katsokaa, antakaa sitoumuksenne Jumalalle. Ja ainoa asia, mikä teillä täytyy olla täyttääksenne Sanan…
41 Nyt, Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Onko näin? ”Jos he…” Ne ovat viimeiset sanat, jotka Jeesus antoi Seurakunnalle. ”Jos he panevat kätensä sairaiden päälle…” Mitä tapahtuu? ”He tulevat terveiksi.”
Nyt, jos oireita ilmenee, mitä sanotte? ”On kirjoitettu.” Onko näin?
Oletteko uskossanne valmiita sanomaan: ”Olen nyt valmis antautumaan Jumalalle tällä tavoin.” Jos olette, nostakaa kätenne ylös. Nyt Hän… Suostutte nyt antautumaan Hänelle ja käymään läpi käskyn, aivan kuten vesikasteen, aivan kuten minkä tahansa muun Seurakunnan käskyn – Herran ehtoollisen.
42 Tämä on Seurakunnan pyhä määräys: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Minä en ole sanonut sitä, vaan Jeesus Kristus on sanonut sen.
Nyt, ensimmäinen asia, joka teidän on tehtävä, on antautua kokonaan Kristukselle ja luovuttaa mielenne Hänen Sanalleen. ”Herra, en toimi omien tunteideni tai ajatusteni mukaan. Minä toimin vain Sinun Sanasi mukaan. En hallitse omia ajatuksiani sen suhteen. Minä toimin Sinun Sanasi mukaan.” Nyt, ymmärtäkää se.
Teidän ei pidä mennä pois ja sanoa: ”No, olen menettänyt parantumiseni.” Jos teet niin, veli, se tulee olemaan pahempaa kuin koskaan, jos teet tämän päätöksen. Sinun on seisottava paikallasi juuri nyt. Muistakaa, aivan kuten seurakuntaan tullessanne; teidän on tehtävä tämä sitoutuminen ja sanottava: ”Herra, taivaan Jumala, seison Sanasi takana, auta minua, kunnes viimeinen veripisara tai henkäys on poistunut ruumiistani.” Näettekö?
Uskotko, että kun lapsesi kulkee jonon läpi, se tulee parantumaan, sisar? Teetkö niin? Itse asiassa se on jo parantunut, mutta haluan, että menet kuitenkin jonon läpi. Se on parantunut jo jonkin aikaa sitten. Hyvä on. Mutta haluan sinun menevän läpi, jotta seuraat normaalia…
Nyt, kaikki te, jotka haluatte tehdä tämän sitoumuksen, laittakaa kätenne sydämenne päälle, näin.
Ne, jotka seisovat tässä, ja ne, jotka eivät voi, laskekaa kätenne siihen. Nyt, nostakaa kätenne ylös. Nyt te sitoudutte Jumalalle siihen, että tästä hetkestä lähtien uskotte, että teidät on parannettu Kaikkivaltiaan Jumalan voimalla. Teettekö sen?
43 Kaikkivaltias Jumala, minä luovutan tämän nyt Sinulle nöyränä palvelijana Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan tahrattoman Pojan, Nimessä, joka on kärsinyt, vuosi verta ja kuoli – meidän syntiemme anteeksiantamiseksi ja ruumiimme parantamiseksi… Kuka on uskonut todistuksemme? Kenelle Herran käsivarsi on paljastettu? Tässä se on tänä iltana. He uskovat todistuksen. Herran käsivarsi on paljastettu. Me uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja nyt nuhtelemme kaikkia paholaisen henkiä, jotka haluaisivat sitoa nämä ihmiset, Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Nimessä. Poistukoon se heistä, Herra Jumala, kun he kulkevat tämän jonon läpi, ja me laskemme kädet heidän ylleen.
Olkoon tänä iltana samanlainen kokous kuin oli Jerusalemin kaduilla, kun Pietarin varjo kulki ihmisten yli. Me pakanat uskomme lahjan. Me uskomme Jumalaan. Me uskomme Kristukseen aivan kuten he uskoivat silloin. Ja me olemme aivan yhtä kiitollisia.
Ja Herra Jumala, pyyhkäisköön voimasi tämän yleisön yli ja parantakoon jokaisen ihmisen tässä rakennuksessa. Ja kun he kulkevat tämän jonon läpi, nouskoot he huutaen ja ylistäen Jumalaa Hänen kunniakseen. Pyydämme sitä Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.
44 Hyvä on. Nyt, hän asettaa kortit jonoon. Ja haluan teidän… Katsokaa. Tekisittekö vielä jotain muuta puolestani? Kun ensimmäinen käsi koskettaa teitä, nostakaa kätenne ja sanokaa: ”Kiitos, Jeesus.” Menkää rakennuksen läpi ja ylistäkää… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Jumalaa sanoen: ”Kiitos, Jeesus. Kiitos.”
Älkää antako minkään muun kuin Jumalan ylistyksen virrata jatkuvasti sydämenne läpi koko ajan. Kyllä.
Nyt, tässä minä luovutan kokouksen nyt veljelle, samalla kun minä menen tänne alas jonoon aloittamaan tämän… [Rukousjonoa kutsutaan. Tyhjä kohta nauhalla – toim.]
45 Voin sanoa sydämestäni, että niin monet ihmiset paranivat. Se on suurin nopea jono, jonka olen koskaan nähnyt menevän läpi elämässäni. Nyt, voisin sanoa, että ainakin kahdeksankymmentä tai yhdeksänkymmentä prosenttia niistä ihmisistä, jotka kulkivat linjan läpi, ovat parantuneet juuri nyt. Tarkistin sen heidän käsistään. Yritin ojentaa käteni tunteakseni, tavoittaakseni värähtelyjä, ja ne olivat niin puhtaita kuin ne saattoivat olla, kun he kulkivat ohi. Käytännössä jokainen, joka kulki jonon läpi, on jo parantunut. Jumala, joka on tuomarini, jonka edessä seison, tietää, että kerron sen, mikä on totta.
Näen sokean miehen, joka on ollut kokouksissa pitkään, kävelevän täällä nyt. Näyttää siltä, että hän näkee, hän seisoo täällä edessämme. Sanotaan: ”Kiitos Herralle siitä.”
46 46 Nyt, mielestäni heidän pitäisi tehdä niin, että kaikki veljet asettuvat riviin. Ja jokainen laittaa kätensä niiden ihmisten päälle, jotka ovat pyöräsängyissä, ja antakaa minun tulla sinne, missä te olette. Kaikki sananpalvelijat, tulkaa tänne. Ja rukoilkaa nyt kaikki näiden ihmisten puolesta.
Te, jotka olette pyörätuolissa ja paareilla, kun teidän puolestanne rukoillaan, uskokaa koko sydämestänne. Jumala siunatkoon teitä.
Katsokaa, ystävät, sydämeni syvyydestä rakastan teitä kristillisen rakkauden kristillisellä lämmöllä. Ihanaa.
Nyt, kun liikutte ympäriinsä. Kumartakoon kaikki ihmiset päänsä, kun me rukoilemme.