50-0813A LASARUKSEN YLÖSNOUSEMUS
(The Resurrecrion Of Lazarus)
Cleveland, Ohio, USA, 13.8.1950
1 Hyvää iltaa yleisö ja veli…?… On ilo olla täällä tänä iltapäivänä. Minä olin viime yönä väsyksissä, mutta tänään tuntuu hyvältä. Minä pidin samantyyppisen kokouksen, uskonnollisen kokouksen, ja siellä sanottiin …?… Nyt tuntuu hyvältä, koska Herra on …?… valmistautunut tämän päivän kokoukseen… hyvin…
Ja sitten, tänä iltapäivänä on tulossa tämän tyyppinen kokous, puhun, hän, puhun hänen Sanastaan ja puhun teille, ystävät kasvotusten …?… ajatuksia sielun pelastuksesta. Minä rakastan sitä. Olen …?… saarnaaja, mutta olen… Minä rakastan Jumalan sanaa, ja haluan puhua siitä.
Mutta, minun kutsumukseni on päästä siihen lahjaan, joka tuli Jumalalta, innostaakseni ihmisiä. Ja kuten veli Ramsey on paikkansapitävästi sanonutkin: ”Se ei ole vain jotain, jonka…” No siis, ihan, mitä Jumala on tehnyt yhdelle ihmisyksilölle, tai jotenkin… minä olen ainoastaan pikkuinen osa tätä. Mutta, minulle se [lahja] on annettu sitä varten, että esittelisin sitä seurakunnan edessä niin, että jokainen saisi kiinni tuosta yliluonnollisesta visiosta, että Jumala elää ja hallitsee seurakunnassaan tänään: ja hän on täällä siunatakseen meitä kaikkia.
2 Ja nuo siunaukset – minä uskon, että… yksi hienoimmista saarnaajien ryhmistä, mitä olen tavannut… uskon, että nämä veljet täällä, jotka… Minun on käteltävä heitä edes kerran… siis, he ovat todella hienoja veljiä, ja… olen niin iloinen tietäessäni, että kun minä lähden täältä, me jätämme nämä käännynnäiset ynnä muut, tällaisten Jumalaa rakastavien miesten käsiin. Siunatkoon Jumala runsaskätisesti!
Tulkoon vanhanaikainen herätys, joka alkaa tästä niin, että se pyyhkäisee yli koko seudun, joka on valmiina Herran tulemusta varten, sillä minä uskon todella, että se lähestyy – ihan likellä.
Minä en haluaisi teidän sanovan minua kiihkoilijaksi, kun sanon, että Jeesus on tulossa aivan heti – sitä minä en tiedä. Kukaan ei tiedä milloin Jeesus tulee, eivät enkelitkään, vain Isä tietää. Mutta, hän sanoi, että kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, niin valmistautukaa, sillä aika on käsillä; ja me tiedämme, että juuri nyt on se aika.
3 Siis, tällaisena päivänä… veljet antoivat sellaisen minulle… ja yleensä lauantai-iltoina, tai vastaavina, minä yritän käyttää aikaa niin paljon kuin vain mahdollista. Lahjalla on melkoinen vaikutus, ja se imee minusta kaiken elämän, ja joskus minä joudun sellaiseen tilaan, etten tiedä, missä olen. Voitelu on aikamoinen; sitä menee sellaiseen tilaan… Ja monta kertaa on muitakin syitä, miksi minut viedään‚ minä…
– me olemme kaikki Jumalan lapsia – emmekö olekin – ihan kotiväkeä, ja minä uskon, että te rakastatte minua koko sydämestänne; minä rakastan teitä koko sydämestäni –
…ja monta kertaa, näin ollen, minä pidän hellittämättä kiinni tuosta lahjasta. Siis, se ei ole nyt tässä minun lähelläni, koska en ole rukoillut. Nousin ylös, nautin vähän aamiaista enkä syö enempää, ehkä, kuin vasta kokousten jälkeen, ja niin edelleen, minä yritän pitää itseni tyhjänä.
4 Jos te pidätte vatsanne tyhjänä, veri on teidän aivoissanne; ja teidän pitää olla valmiustilassa, ja jos te olette tupaten täynnä, kun olette… Sitä on paaston voima; kun te olette täynnä, veri menee vatsaanne sulattamaan ruokaa, ymmärrättekö? Ja sitten, kun olette tyhjä, se on teidän aivoissanne. Niinpä te voitte olla todella… koska nuo kaksi henkeä ovat niin lähellä toisiaan, että jopa valitut voidaan eksyttää, jos mahdollista.
Ja monta kertaa voi kuulla Hengen itkevän. Olen kuullut ihmisten huutavan… Siis, kuten sanoin, minä toivon… että Jumala antaisi minun löytää sen suosion teidän silmissänne, että te uskotte minua. Minä olen kuullut ihmisten huutavan silloinkin, kun kyse ei ole ollut Jumalasta; olen kuullut ihmisten itkevän silloinkin, kun kyse ei ole ollut Jumalasta, ymmärrättekö? Ja ihmisten sympatia joskus… perkele haluaa tulla lellityksi, ja on oltava todellinen lampaankasvattaja, jotta tuntee mikä ero vuohen ja lampaan määkinän välillä on. Ymmärrättekö?
Ja siitä syystä, täällä lavalla on oltava todella tarkkana. Voi olla, että saatanalla on vain yksi ainoa juttu, jonka hän haluaa tuoda esiin yleisön edessä. Siitä syystä minun pitää paastota, rukoilla, valppaana joka hetki, ja vahtia, mitä tapahtuu.
5 Ja nyt, tällaisessa kokouksessa tuntuu siltä kuin todella… Me nimitämme sitä kadun ilmaisutavaksi, jätetään (papin)kaulukset pois ja tullaan ja jutellaan aivan… eikä teidän pidä sellaista edes miettiä; yksinkertaisesti puhut Sanasta.
Ja sitten, joskus, kun lavalla joutuu alitajuiseen tilaan, ihmisiä kutsutaan… Kokouksessa, kriitikot ja vastaavat istuvat kokouksissa, ja se saa aikaan hämminkiä. Joskus he suuttuvat ja puhkuvat vihaa ympäriinsä, ja, ja minä yritän pitää itseni keskittyneenä yhteen ainoaan asiaan, joka on parantaminen, ja sitä minä täällä edustan – jumalallista parantamista ja niin edelleen…
Siis, jos potilas on täällä – ja joskus potilaassa on jotain, niin se sanotaan ääneen. Mutta joskus yleisöstä tulee esiin, kriitikoita ja sellaisia istuu siellä ja loukkaa tunteita. Ja tutkiva Henki, on hirveän… joskus minun on puhuttava todella jyrkästi, enkä minä puhu omasta puolestani. Se puhuu, ymmärrättekö?
6 Siis, me olemme lähestymässä suurta päivää. Vähän aikaa sitten keskustelin jonkun kanssa; hän sanoi: ”Siis, vasta, kun tämä seurakunta on poistunut, evankeliumin päivät koittavat, ja nousee uusi aika.” Älkää uskoko sellaiseen. Se aika on nyt. Teidän pitää valmistautua nyt. Te ehkä elätte ehkä parasta aikaa, mitä koskaan on nähty. Näin asia on. Teidän pitää ottaa vaarin Jumalan sanasta tänään. Pyhä Henki on ollut maan päällä evankelioimassa 1900 vuotta tai enemmän. Tämä on se evankeliumin päivä lähteä liikkeelle ja panna seurakunta kuntoon. Jumala tekee näitä tunnustekoja ja ihmeitä… [tyhjä kohta].
…yliluonnollista. Siis, minä… kuten kerroin teille hetki sitten, en ole mikään saarnaaja, kaukana siitä. Yleensä minä vähän… minä en usko vitsailuun puhujalavalla. Tämä ei ole vitsailun paikka; tämä on pyhä; tämä on puhujankoroke, näettekö? …eikä meidän pidä tehdä sitä. Tämä on Jumalan huone, Jumalan paikka, ja niinpä meidän pitää olla todella tosissamme.
Siis, saarnaajana, minä, muistan kun sain ensimmäiset paperini, pappisvihkimyspaperit lähetysbaptistiseurakunnassa, ja ajattelin, että olin saarnaaja. Tavaton sentään, minusta oli hienoa kertoa kaikille olevani saarnaaja.
7 Ja se muistuttaa minua eräästä kerrasta, kun olin… minun isäni oli… Äitini on Oklahomasta ja Texasista. Ja hän syntyi Kentuckyn osavaltiossa, ja minun isoisäni lähti länteen. Äitini äiti lähti kentuckylaisesta reservaatista. Hän oli täysverinen Cherokee-intiaani; ja minun isäni on irlantilainen, ja äitini, toiselta, isänsä puolelta, on irlantilainen.
No, sen saa kyllä anteeksi. Voitte uskoa minua. Me tiedämme, että Jumala antaa meille anteeksi – todellakin – meidän syntimme ja rikkomuksemme olivatpa ne mitä tahansa.
Minun isäni oli hevosmies ja hän kesytti hevosia; ja hän tapasi äitini; he menivät naimisiin. Minä synnyin, kun äitini oli 16-vuotias, ja isäni oli 18 – aivan lapsia. Ja siis, minä halusin olla isäni kaltainen.
8 Ensi sunnuntaina, jos Herra suo, jos me voimme viipyä täällä sunnuntaihin asti, minä haluaisin kertoa elämäntarinani täältä lavalta ensi sunnuntaina, iltapäivällä.
Ja, miten minä rakastinkaan isääni, miten halusin tehdä asiat niin kuin hän teki, ja hän oli hevosmies, niinpä minä sanoin: ”Minäkin haluan ratsastajaksi, kun minusta tulee mies.”
Iltapäivisin, minulla oli tapana ottaa vanha kyntöhevonen, kun työt oli tehty, ja panin sappiruohoja [/takiaisia] sen satulan alle, ja kiristin sen, tiedättehän, mahdollisimman tiukalle, menin ladon taakse sinne, missä juottokaukalo oli, ja hyppäsin sen vanhan hevosen selkään. Ja se onneton otus oli niin väsyksissä, ettei kyennyt… ei pystynyt pukittamaan, ja se vain seisoi ja parkui, siis, ja potki jaloillaan sinne tänne. Ja minä otin olkihattuni päästäni, ja pamautin sitä tällä lailla, ja olin mielestäni oikea tosi hevosmies.
9 Ja niinpä eräänä päivänä, minun on täytynyt olla noin 19-vuotias; lähdin länteen; saavuin Arizonaan, ja ajattelin, että minusta tulee ratsastaja. Menin talleille [hevostarha – corral] selvittämään, voisinko saada rodeoratsastajan paikan. Ja kipusin Levikset jalassa hevostarhan aidalle, kun hevosia tuotiin ulos. Ja niiden oli tultava pilttuiden ja kiinnipitoaitausten läpi.
Olin nähnyt erään kaverin hyppäävän hevosen selkään, ja tavaton, se ei todellakaan käyttäytynyt kuten minun vanha kyntöhevoseni, ja se heitti sen kaverin selästään, Ja mikä tukku hevosen harjaa hänellä olikaan käsissään!
Ja sitten eräs kaveri meni siitä ohi, kuuluttaja, ja sanoi: ”Annan kenelle tahansa 50 dollaria, joka pysyy puolikin minuuttia sen selässä.” Hän kulki siinä istuvien ratsastajien ohi, tuli suoraan minua kohti. Hän kysyi: ”Oletkos sinä ratsastaja?”
Sanoin: ”En, herra.” Pelkäsin todella, koska minähän en ollut ratsastaja.
10 Se muistuttikin minua, kun minut oli juuri vihitty baptistisaarnaajaksi. Kuljin pitkin katuja Raamattu kainalossa, tiedättehän. Ja minä… kaikki kysyivät: ”Oletkos sinä saarnaaja?” ”Kyllä vain.” Näettekö?
Ja, eräänä päivänä olin St. Louisissa, Missourissa… [tyhjä kohta] menin erääseen telttakokoukseen. Siellä oli eräs saarnaaja, jonka nimi oli pastori Daugherty. Hän oli helluntaisaarnaaja, ja hän alkoi saarnata. Aijai, hän saarnasi niin, että henki oli lähteä; hänen kasvonsa tulivat aivan punaisiksi, polvet löivät yhteen; hän hyppäsi muitta mutkitta alas lattialle ja taas takaisin, sai vedetyksi henkeä – häntä kuultiin suunnilleen kahden korttelin päässä – yhä vain saarnasi. Minulta kysyttiin, olinko saarnaaja; vastasin: ”En ole.”
En ollut mikään saarnaaja. Olin saarnaaja siihen saakka, kunnes kohtasin hänet. Sitten, kun menin sinne, missä näitä helluntaisaarnaajia oli, sanoin: ”En ole saarnaaja.” Enkä minä onnettomine, verkkaisine baptistien tapoineni pystynyt edes ajattelemaan niin vauhdikkaasti. Ja niinpä, minun on toimittava parhaani mukaan, mutta, minä rakastan Jumalan sanaa, sillä se on todella hyvää, ja se tekee hyvää meidän sydämellemme.
11 Ja tänä iltapäivänä, minun veljeni on menossa armeijaan, ja hänet lähetetään… Hän sai kutsun eilisiltana, ja hänen pitää palata pikimmiten aktiivipalvelukseen.
Ja, täällä, jokin aika sitten, minä saarnasin aiheesta ”Lasaruksen ylösnousemus.” En tiedä, onko kukaan kuullut siitä saarnattavan täällä tai muissa paikoissa. Jos olette, nostaisitteko kätenne ”Lasaruksen ylösnousemukselle”? Kolme tai neljä, ja olen… Hän pyysi minua… Se oli yksi minun lempiaiheistani, ja minua pyydettiin käsittelemään sitä jollain tavalla tänä iltapäivänä, ja minä lupasin, että käsittelisin.
Kantaisitteko tätä yhdessä minun kanssani, kun rukoilemme?
12 Meidän taivaallinen Isämme; nyt olemme kokoontuneet tänä iltapäivänä yhtä tarkoitusta varten: puhumaan sinusta ja rakastamaan sinua; ja me kaikki rakastamme sinua. Ja me tulemme kohtaamaan tätä tänään tietoisina siitä, että tänään joku saattaa sinetöidä oman ikuisen määränpäänsä, suhtautumisellaan Sanaan. Me tajuamme, ettei kukaan voi tulla kokoukseen ja palata samana ihmisenä. Meidän on… jos me hylkäämme, me lähdemme pahempina kuin tulimme, ja jos otamme vastaan, me lähdemme parempina kuin olimme, sillä sinun sanasi ei palaa tyhjin toimin; se tekee sen, mitä varten se on tarkoitettu.
Ja nyt, Isä, tajuan, että täällä on ehkä pelastumattomia tänään, ja minä puhun heidän edessään tästä sanasta, ja minä rukoilen, Jumala, että sinä ottaisit tämän sanan ja jakaisit Pyhän Hengen kautta sitä jokaiselle. Voikoot jokainen tulla siunatuksi, Isä, pidä meidät nöyrinä; me ymmärrämme, ettemme ole mitään täällä maan päällä, emmekä me ehkä elä edes, että näkisimme tämän iltapäivän auringonlaskun. Me ehkä lähdemme kohtamaan Jumala ennen sitä hetkeä.
Ja nyt, Isä, siunaa palvelijaasi tänä iltapäivänä, ja auta minua armon sanan lähettiläänä ihmisille, sillä minä pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, aamen.
13 Mitä me voisimme tehdä ilman Jeesusta? Me emme olisi täällä ilman Jeesusta.
Siis, ystävät, minusta tuntuu vähän hassulta seistä täällä puhumassa ihmisten edessä, koska minulla ei ole minkäänlaista koulutusta. Niinpä siis, voisitteko olla arvostelematta minua koulutukseni perusteella, vaan sen, mitä minä tarkoitan, mitä minulla on sydämelläni?
Haluan lukea tämän sananpaikan, joka löytyy Johanneksen evankeliumin 11:nnestä luvusta; lukisitteko vähäsen minun kanssani ja rukoilisitteko kanssani ihan hetkisen? Ja, minä yritän lopettaa – ja olla pidättelemättä teitä täällä kovin pitkään niin, että te voitte taas tulla tänne iltakokoukseen. Johanneksen 11. luku; aloitetaanpa suunnilleen 11:nnen luvun, 20:nnestä jakeesta.
Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni tätä vastaan, mutta Maria istui kotona. Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.
Minä rakastan tätä, ettekö tekin? Kuunnelkaapa mitä sanassa lukee. Minäpä luen tämän 21. jakeen uudelleen, kuunnelkaapa:
Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. ”Mutta nytkin minä tiedän, että mitä tahansa sinä Jumalalta anot, sen Jumala sinulle antaa.” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun veljesi nousee ylös.” Onpa siinä asennetta!
Martta vastasi: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.”
Näettehän, nuo juutalaiset uskoivat yleiseen ylösnousemukseen. Kuunnelkaapa:
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”
Liittäköön Jumala siunauksensa sanalleen!
14 Nyt, jokainen unohtakoon työt, joita huomenna pitää tehdä, mitä olet tehnyt viime viikolla ja ajatellaan Jeesusta juuri tällä hetkellä ja koetetaan saada mielikuva tästä kertomuksesta hänestä, tämänkertaisesta tapahtumapaikasta.
Se tapahtui hänen palveluksensa alkuaikoina; hänen palveluksestaan oli tullut huomattava. Häntä pyydettiin niin usein, ettei hän päässyt erilaisiin… Hänen oli käytävä eri puolilla maata, tarkoitan, palvellakseen avuntarvitsijoita, ja se oli raskasta aikaa.
Eikö ole outoa, että Jumala ottaa tällaisia alhaisia asioita ja kohottaa ne. Häntä nimiteltiin syntyessään pahasti jo alkajaisiksi, hänen nimensä sai pahan leiman. Hänen otaksuttiin olevan avioton lapsi – saanut alkunsa Joosefin, hänen isänsä kautta ennen, kuin Maria oli naimisissa.
15 Jokin aika sitten, joku sanoi minulle; hän sanoi: ”Veli Branham, eikö se ollut sinusta vähän sellainen kömmähdys, jollaisia meillä nykyään on?”
Ja minä sanoin: ”Ei todellakaan. Minä uskon, että hän todella oli Jumalan Poika. Hän oli Jumalan Poika.
Ja hän sanoi: ”Sehän on tieteellisen tutkimuksen vastaista, veli Branham.” Hän oli tiedemies; hän sanoi: ”Sellaisen tapahtuminen on tieteellisen tutkimuksen vastaista”, ja hän sanoi: ”ensinnäkin, se että ajattelet Jumalaa, on pelkkää psykologiaa; ei sellaista edes ole; se on …?… että ihmiset uskovat sellaista”, hän sanoi.
Minä sanoin: ”Ei. Minä olen eri mieltä kanssasi, ystävä. Minä tiedän, että on”, sanoin.
16 Hän sanoi: ”Siis, eikö sinusta Joosef ollut hänen todellinen isänsä… että hän oli pelkkä hyvä ihminen, hyvä opettaja, ja fiksu mies; että hänen ympärilleen on vain kehitetty uskonto?”
Sanoin: ”Ei ollenkaan. Minä uskon, että hän oli neitseestä syntynyt Jumalan Poika. Ja minä sanoin: ”Minä uskon siihen kaikesta sydämestäni.”
Hän sanoi: ”No, eihän hänen ollut mahdollista syntyä ilman maallista isää. Siis, jyvä – täytyy olla siitepölyä. Kaikkien asioiden pitää tulla siitetyksi luonnollisesti, uroksen ja naaraan kesken; eikä ole mitenkään mahdollista, että kukaan lapsi syntyisi ilman uroksen ja naaraan seksuaalista kanssakäymistä. Hänellä täytyi olla maalliset isä ja äiti.”
Minä sanoin: ”Veli, minä…” tai, ”ystävä”… minä en voinut nimittää häntä veljekseni, vaan sanoin: ”Ystävä, katsohan, olen eri mieltä. Sanoin: ”Nyt sinä yritit äsken kertoa minulle, jonkin Darwinin etiikan mukaisesti, tai jonkin, että ensimmäinen ihminen, oli itu tullessaan tänne – tai tullessaan maan päälle, oli kuu ja tähti… alkoi [sammakon] nuijapää, ja sitä rataa. Minä haluan kysyä sinulta jotain. Jos sinä pidät hänen ansionaan, että hänellä olleen maallinen äiti, etkä saata uskoa, että hän olisi tullut tänne ilman maanpäällistä isää…”
Hän sanoi: ”Täsmälleen niin. Se on tieteellisen tutkimuksen vastaista.”
Sanoin: ”Silloin, jos sinä annat hänelle kunnian omistaa maallinen äiti etkä usko, että Jumala oli hänen Isänsä; ja sinä sanot, että ihmisellä on oltava molemmat, maallinen isä ja äiti, tai hän ei olisi voinut olla täällä…”
Hän sanoi: ”Juuri niin.”
Minä sanoin: ”Miten sitten ensimmäinen ihminen pääsi tänne ilman isää ja äitiä?” Pidetään asia sellaisena kuin hän haluaa, ymmärrättekö? Annetaan hänen… jos hän oli apina tai nuijapää, mikä sitten olikin, kuka oli hänen isänsä ja äitinsä? Kas niin.
17 Koko juttu on palautettava siihen, että Hän… Jumala on Luoja, ja Luoja Jumala loi verisolun Marian kohtuun. Se tuli isältä, joka on Jumala – neitseellisen synnyttämisen kautta, ja siinä on Jumalan Poika, jota me rakastamme ja hellimme tänään, joka kuoli ja antoi verensä Golgatalla, että meillä olisi syntiemme sovitus ja ruumiimme parantuminen. Sellainen on minun uskoni Kristuksen evankeliumiin. Siis, minä uskon siihen koko sydämestäni.
Siis, jos tänään, jos me kutsuisimme alttarille, ja tässä kaupungissa, tänään, ja 10000 ihmistä tulisi Kristuksen tykö, ja ne kaikki 10000 kuolisivat huomenna; 50 vuoden sisällä tästä minä palaisin, ja he palaisivat, ja minä makaisin täällä kuolemaa tehden; ja ihmiset sanoisivat: ”Voi, tuohan on huijausta; tuo on huijausta; Jeesus ei ole Kristus. Ei todella, me kävimme siellä ja tulimme takaisin; ja me kaikki tiedämme, ettei hän ole Kristus”, ja minä olisin kuolemaisillani, niin sanoisin: ”Minä lähden Jeesuksessa, koska minä uskon häneen.” Huolimatta siitä, se on… Jos minä rukoilisin 10000 ihmisen puolesta ja jokainen heistä kuolisi tunnin päästä rukoilemisesta, silti minä – yhä kuolevana – sanoisin: ”Minä uskon jumalalliseen parantumiseen, sillä se on Jumalan sanassa, ja minä tiedän, että se on totuus.” Näettekö? Näin asia on.
18 Ja nuo teoriat eivät muuta Jumalan sanaa. Eivät todella. Jumalan sana on ikuisesti totta, ja se pitää paikkansa, ja se… meidän uskomme perustuu siihen, ja…
Minä en ole pelastettu siksi, että menin alttarille ja itkin… [tyhjä kohta], olen pelastettu siksi, että Jumalan sana kertoo minulle, että minut on pelastettu. Saatana voi paiskoa minua ympäriinsä minne huvittaa, mutta minä uskon siihen, koska Jumala sanoi niin, ja minä otan hänet vastaan hänen sanansa perusteella. Sillä tavalla minut pelastettiin; minä uskoin sen ja tunnustin sen ja silloin se saa aikaan tuloksia.
Mutta, ennen kaikkea, minut on pelastettu, koska Jumala sana opettaa, että minä olen pelastunut. Sillä tavalla sinut on pelastettu, jos olet pelastettu.
Saatana voi painostaa sinua ideoilla ja kaikella, mutta se ei voi ohittaa Jumalan sanaa. Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu”, ja asia on sillä selvä. ”On kirjoitettu” – kirjoituksissa [/sanassa].
19 Siis, kun hän oli täällä, hän syntyi, kuten sanoin, maailmaan, tuli tänne nimi tahrattuna. Miten ihmeellisesti Jumala saattoikaan hänet tänne. Juuri ennen hänen tuloaan, aikakaudesta oli tullut aika lailla samanlainen kuin se on tänään – luopumuksen tila. Rooma oli ottanut israelilaiset vangiksi, heidät oli viety pois… ja papisto oli joutunut tilaan… he olivat loitontuneet Jumalan yliluonnollisesta puolesta; opettivat omien teorioittensa mukaisia oppeja; ja Jeesus sanoi: ”Te opetatte oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä, ja teette Jumalan sanan tyhjäksi”; ja jokseenkin sellaista oli se aika, jolloin hän syntyi. Mutta, Jumalalla on aina ollut täällä maan päällä niitä, jotka todistavat hänen puolestaan. Siis, huomatkaa, sinä aikana, juuri ennen hänen synty…
20 Ennen kuin Jumala tekee mitään täällä maan päällä – haluan että te otatte tästä tiukasti kiinni – ennen kuin Jumala tekee mitään maan päällä, hän lähettää taivaasta aina todistajan ilmoittamaan siitä.
Siis, ennen kuin Jeesus syntyi, Jumalahan lähetti todistajan sille. Hänen tulemuksensa merkkejä ja ihmeitä alkoi ilmestyä, aivan kuten ilmestyy tänäänkin, mikä todistaa hänen toisesta tulemuksestaan; näettekö? Tunnustekoja ja ihmeitä… Tämä on päivä, jolloin… Seurakunnan minään aikakautena ei ole ikinä tuotettu sellaista, mitä tämä aikakausi tuottaa juuri nyt, sillä kyse on siitä, että Herran tulemus on vieressä… uskotteko te siihen? …tarkoitan ”on lähellä”, pikemminkin… Ja me lähestymme hetkeä, jolloin tämän maailman loru on lopussa, kun Jeesus tulee.
21 Huomatkaa, tunnustekoja alkaa ilmestyä. Oli mies, jonka nimi oli Sakarias, ja hänen vaimonsa Elisabet; hurskaita, pyhiä ihmisiä, jotka pitivät Jumalan käskyt ja vaelsivat nuhteettomina kaikkien Jumalan asetusten ja määräysten mukaan.
Sellaisia koteja me tarvitsemme tänään. Uskotteko te siihen? Sen sijaan meillä on seurakunnissa tänään kaikkea muuta kuin pyhyyttä ja vanhurskautta.
Mutta, he olivat hurskaita ihmisiä, jotka vaelsivat nuhteettomasti Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Sakarias oli temppelin pappi ja hänen toimenaan oli suitsukkeen poltto samalla kun rukoiltiin.
Ja eräänä päivänä, kun hän oli temppelissä polttamassa suitsuketta, Gabriel, Herran enkeli tuli ja seisoi suitsukealttarin vieressä ja sanoi: ”Sakarias, älä pelkää. Sinun rukouksesi on kuultu.” Oi, miten minä rakastankaan tätä!
Hänen vaimonsa oli hedelmätön, hän ei ollut saanut yhtään lasta. Hän oli jo ohittanut synnytysiän, mutta Sakarias eli nuhteettomasti Herran edessä, ja luotti Jumalaan. Ja keskellä kaikkia noita valtavia, pimeitä, pitkiä huolientäyteisiä hetkiä, lopulta, enkeli tuli ja sanoi: ”Jumala on kuullut sinun rukouksesi.”
Siis, jos te haluatte Jumalan kuulevat teidän rukouksenne ja lähettävän enkelin teidän kotiinne, eläkää oikein, kohdelkaa kaikkia oikein, olkaa rehellinen Jumalan edessä, niin Jumala suo teille sen.
22 Siis, hän sanoi… Siis, huomatkaa tämä: tuona aikana, sellaisena kuin nyt, kun meidän rukousvastauksemme vähän viipyy, meistä tulee turtia, aistien rajoittamia. Niinpä Sakarias epäili, että voisiko asia olla niin. Hän ei uskonut sitä, ja huomatkaa: monien esimerkkien jälkeen…
Siis, Saara ja Aabraham – miten vanhoja he olivatkaan, kun Iisak syntyi… Hanna oli ohittanut jo synnytysiän, sinä päivänä, kun hän tuli temppeliin palvomaan Jumalaa. Ehkä kaikki naiset kävivät Siilossa, kenties katselemassa millaisia hattuja toiset käyttivät, mutta ei Hanna. Hän meni sinne jotain sydämellään. Hän halusi puhua Jumalan kanssa, ja hänen rukouksensa oli niin syvästi vilpitön, että se pappi käsitti hänet väärin.
Kuten tänään, joskus meitä nimitetään kiihkoilijoiksi, koska me rukoilemme ja huudamme Jumalan puoleen. Olemme todella… Me emme ole fanaatikkoja – väärin ymmärrettyjä, siinä kaikki.
23 Mutta, sitten kun… Pappi luuli hänen olleen päihtynyt; ihmiset luulivat niin helluntaina, ja he luulevat tänäänkin. Hän sanoi, ettei ollut juovuksissa, vaan hän rukoili Jumalaa ottamaan hänen häpeänsä pois. Pappi siunasi hänet. Ja samassa, kun hän sai siunauksen papilta… Huomatkaa, älkää odottako nyt. Jumala olisi voinut panna lapsen hänen syliinsä siinä samassa, mutta Hanna lähti onnellisena kotiin tietoisena siitä, että – ajallaan – Jumala antaisi sen tapahtua. Sellaisia ihmisiä me tarvitsemme tänään, jotka luottavat Jumalan sanaan. Näettekö?
Siten Sakariaalla oli tuo esimerkki ja monia muita. Mutta pappina, joka oli tutkinut sanaa, ja silti epäili, miten hänen vaimonsa, vanha kun oli, voisi saada sen ikäisenä lapsen hänen kansaan.
24 Huomatkaa, että se Jumalan enkeli täyttää Hänen sanansa; hän toteuttaa sanansa joka tapauksessa. Kun sen aika on, sato on kypsää, Jumala lähettää sanansa toteuttamaan hänen asiansa.
Tänään… kuunnelkaas; minä uskon, että Jumala kutsuu tietyn väen ulos pakanoista omalle nimelleen tämän suuren, myöhäisen, koko kansakunnan yli pyyhkäisevän herätyksen liikkeen aikana. Ja, jos pyhitysliikkeet eivät halua sitä, hän nostaa sen esiin jostain muualta. Näin asia on, on oltava. Sellaisen on tultava. Hän kykenee nostamaan näistä kivistä esiin lapsia Aabrahamille.
Mikä hankaa vastaan? Me olemme madaltaneet aidan – tehneet myönnytyksiä [/kompromisseja], kuten eräs vanha saarnaaja lauloi:
Madalsimme aidan, teimme synnille myönnytyksiä. Madalsimme aidan, teimme synnille myönnytyksiä. Lampaat karkasivat. Miten vuohet pääsivät sisään?
Me olemme madaltaneet aidan, siitä on kyse, hylänneet sanan. Meistä on tullut jäykkiä ja muodollisia, olemme pelänneet palata vanhanaikaiseen evankeliumiin, täsmälleen, vanhaan pelastukseen, joka saa puhdistautumaan, kunnostamaan itsensä – näin on – panemaan asiansa kuntoon ja tulemaan Jumalan eteen.
25 Juuri se nykyseurakunnassa on pielessä. Me tarvitsemme herätystä; me emme tarvitse uutta seminaaria; me emme tarvitse uusia saarnaajia; me emme tarvitse uusia rukoushuoneita. Me tarvitsemme herätyksen siihen, mitä meillä on. [– että se herää, mikä meissä on] Siitä kenkä puristaa. Nostatetaan… aamen.
No niin; minä en sano aamenta itselleni, vaan ”aamen” tarkoittaa: ”näin se on”, ja minä uskon siihen koko sydämestäni. Maailma tarvitsee tänään vanhanaikaista, Jumalan lähettämää, taivaansinistä, synnin tappavaa uskontoa; apostoli Paavalin herätystä, ja Raamatun Pyhän Hengen paluuta seurakuntaan. Tämä saattaa kuulostaa aika kovalta baptistin suusta, mutta se pitää paikkansa. Totta. Minä olenkin helluntailainen baptisti. Minulla on ollut Pyhä Henki niin kauan, kuin olen ollut baptisti. Näin on.
Huomatkaa, puhdistaa, pannee sivuun [tiettyyn tarkoitukseen], luo uudenlaisen ihmisen, uuden luomuksen Kristuksessa Jeesuksessa. Selvä; sitä me tarvitsemme.
26 Sitten hän [Sakarias] oliko asia niin, mutta Jumala osoittaa sanansa todeksi, älkää huoliko. ”Jumala kykenee herättämään näistä kivistä lapsia Aabrahamille”, Johannes sanoi.
Kuunnelkaa; sitten, mitä siinä kaikessa tapahtui? Jumala toteuttaisi varmasti sen, sillä oli sen aika, sillä hetkellä. Hänen sanansa, jokaisen rattaan piti osua kohdalleen. Kun nuo profeetalliset pyörät alkavat pyöriä yhteen, sen on tapahduttava!
Ja vielä tulee aika, kun… juuri nyt… lähitulevaisuudessa – että, kun… suuri tuomio on näiden Jumalan unohtaneiden kansakuntien päällä; kun sellaista esitetään, mitä minä olen muutaman viimeisen päivän aikana nähnyt, ja nähnyt sitä ympäri tämän maan, uskonnon nimissä, ja sitten ihmiset elävät niin kuin elävät, ei ole ihme, että kommunistisia juttuja putkahtelee esiin, ja asiat ovat sillä tolalla kuin ovat… [tyhjä kohta]… että Raamattu opettaa. Näin on.
Me olemme luovuttamassa, tekemässä myönnytyksiä, mutta Jumalalla on ihmisistä jäännös, verellä pesty seurakunta ilman tahraa ja ryppyä. Aamen. Minä uskon siihen koko sydämestäni.
27 Huomatkaa, sitten Jumala sai kaiken tapahtumaa, ja hän sanoi: ”Koska, ettet… Gabriel, enkeli sanoi: koska sinä olet epäillyt minun sanaani…minä olen Gabriel… seison Jumalan edessä… [tyhjä kohta] …sinä epäilit sanaa, tulet olemaan mykkä siihen asti, kunnes lapsi syntyy.” Halleluja; minä uskon Jumalaan; Jumala lähettää suunnan [/linjan]…
Nähkääs, Jumala on määrätietoinen. Kun hän puhuu, hän on täysivaltainen [/ehdoton] Hän ei voi valehdella. Jumala – hetki on tullut, että jotakin…
Monta kertaa, kun pääsen paikalle ja ihmiset sanovat: ”Oi, tuohon minä en usko; se on hypnotismia, minä…” Sillä ei ole mitään väliä… [tyhjä kohta]…
Jumala voi tuoda esiin voimansa, kätensä, ojentaa Poikansa, Jeesus Kristuksen käden parantaakseen sairaat, ja palauttaa nuo yhdeksän armolahjaa seurakuntaan ja saada seurakunnan valmiiksi ylöstempaukseen jonakin hetkenä…
28 ”Koska sinä epäilit minua nyt, tulet mykäksi, mutta asiat tulevat… …?… tai jotakin.” Hän meni kotiin vaimonsa luo, ja tämä synnytti…
On jotain… Sillä ei ole väliä, miten mahdottomalta asia vaikuttaa, se tapahtuu. Näin on‚ ja hän synnytti ja oli piilossa kuusi kuukautta. Kuuden kuukauden päästä… [tyhjä kohta] asioita tapahtui Betlehemin ja Juudean seudulla, ja Filisteassa nyt.
29 Huomatkaa, mitä jälleen nykyäänkin tapahtuu [tyhjä kohta] …katso Jumalan Karitsa; valmistaudu, herää, ota omatuntosi takaisin, tuo sielusi tänne olemaan Jumalan kanssa! Hankkiudu eroon tuosta asenteesta, että olemassa on vain jotain, minkä voi havaita aistein, ja sen ajattelemisesta, miltä sinä näytät…?… jonain päivänä. Nostakaa päänne; lunastus on lähestymässä. Olkaa valmiita. Tunnustekoja ja ihmeitä ilmestyy… arvostelijoiden [/vastustajien], uskottomien valta tulee pahemmaksi ja pahemmaksi; meidän pitää sietää heitä, mutta, me emme katso heihin, me katsomme Jumalaan.
Tämä Gabriel tuli taivaasta. Järjestetäänpä vähän draamaa; kuvitellaan, että oli vaikka maanantai, pyykkipäivä tai jotain Nasaretin kaupungissa. Eräs nainen, nimeltään Maria, hän lähti pumppukaivolle – sellainen vanhanaikainen, tiedättehän. Ihmisillä oli isoja ruukkuja, joissa oli kahvat. Nosti vedet olkapäilleen – tai siis, päänsä päälle; voin nähdä kuinka hän palaa lähteeltä, tai siis pumpulta, joka oli siellä lähteellä siis, ja kantoi vettä olkapäällään… [siis] päänsä päällä ja asteli menemään – semmoinen pikku neitsyt.
30 Vaikka oli kaikkia aristokraatteja – kaikkien maan hyvin pukeutuneiden, oppineiden ihmisten sijaan, Jumala tuli Nasaretiin, maailman alhaisimpaan kaupunkiin, ja poimi tuon naisen, jonka hän havaitsi riittävän hyveelliseksi saattamaan hänen Poikansa maailmaan. Voi, pikku neitsyt; kävelemässä kotiinsa viemään vettä. Vainottu ja pilkattu, ehkä elämäntapansa takia; se oli jotain sellaista kuin nykyäänkin on. Hän ei kulkenut kylillä meluamassa muun porukan mukana, hän oli ”fanaatikko”, mutta hän tiesi paikkansa Jumalassa.
Hän astelee pää painuksissa – yhtäkkiä, minä saatan nähdä kirkkaan valon, joka pyörii hänen ympärillään. Hän nostaa katseensa, ja siinä valossa seisoo mahtava enkeli Gabriel. Se hämmensi tuota pikku neitsyttä; se hämmentäisi teitä ja se hämmensi minua, hämmensi, kun hän oli täällä, tuo enkeli, mikä tahansa hän olikin.
Voin kuulla kuinka hän sanoo: ”Terve Maria, sinä siunattu vaimojen joukossa!” Ja tuo pikku neitsyt pysähtyy ja kavahtaa tuota enkelin tervehdystä. Ja maria katsoo häntä, ja hän sanoo; ”Olen…” Kertoo, että hänet on lähetetty Jumalan edestä, kertoo, että hänen serkkunsa, hänen… Elisabet oli Marian serkku, ja sitten kertoi siitä ja sanoi, että hän tulisi synnyttämään lapsen tietämättä miehestä mitään.
31 Kuunnelkaapa, voi tavaton! Minusta tuntuu tosi hyvältä. Huomatkaa, heti, kun nuo kovettuneet kirkonmiehet… Sakarias ei uskonut enkelin sanomaa. Monta kertaa, veljet, nykyiset kirkonmiehet, jotka hekään eivät usko… [Tyhjä kohta]… ylösnousemuksen voimaan, ja yrittävät herättää seurakuntaa henkiin ja palauttaa sen Jumalan yhteyteen, mutta sosiaalinen evankeliumi, joka kieltää veren, kieltää voiman, kieltää Pyhän Hengen ja kaikki… Mutta, kiitos Jumalalle, on joitakuita, jotka uskovat siihen!
32 Huomatkaa – vaan tämä pikku nainen… Sakariaalla oli hallussaan runsaasti pyhiä kirjoituksia, joihin uskoa, joissa tapahtui ihmeitä samalla lailla, mutta Maria – koskaan ennen ei ollut lasta syntynyt sillä tavalla; mutta huomatkaa, sen sijaan että olisi alkanut väittää vastaan, kuten Sakarias, hän sanoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Oi, tällaista minä rakastan!
Siinä se. Ottakaa häntä kiinni hänen sanastaan. Älkää yrittäkö arvioida sitä, millä tavalla asiat järjestyvät, uskokaa hänen sanansa.
Ja huomatkaa, heti, kun hän sai hänen sanansa ja kuuli hänen sanansa siitä, että hän saisi lapsen, hän ei odottanut, siihen asti, että vakuuttui. Hän ei odottanut, että olisi tuntenut elämää itsessään. Hän alkoi todistaa asiasta heti.
Jumala, anna meille lisää Marioita tänne Clevelandiin, jotka uskovat Jumalan sanan ja todistavat siitä ennen kuin vielä mitään on tapahtunut, juuri sillä tavalla, kuin Jumalan sana sanoo; aamen.
Siis, minä ehkä kuuroutan teidät siellä; tässä kapineessa on hirveä ääni. Kuulkaa, ei minun ole tarkoitus karjua teille, mutta joskus minä päädyn puhumaan, kun tunnen Pyhän Hengen vastakaiun, ja tiedän, että se on saanut otteen jostakusta, ja on vaikea olla hillitty. Näin on.
33 Huomatkaa, Maria uskoi hänen sanansa. Jumala sanoi, että hän saisi lapsen, minkä enkeli sanoi. Se riitti hänelle. Ja hän lähti, todisti, kertoi ihmisille, että saisi lapsen ennen kuin siitä oli mitään merkkejä. Hän oli saanut siitä Jumalan sanan, ja se riitti hänelle.
Se riittää minullekin tänä iltapäivänä. Jos hän on Jehova-Rapha, parantaja, jos hän lupasi parantaa minut, minä otan häntä hänen sanastaan. Jos hän lupasi, että Pyhä Henki annettaisiin minulle, minä pysyisin paikoillani siihen asti, kunnes se tulisi, siinä kaikki. Näin se on. Hän lupasi sen; pitäkää siitä kiinni. Ottakaa häntä hänen sanastaan ja pitäkää siitä kiinni. Niin se pitää tehdä.
No niin, minä näen Marian. Hän oli niin onnellinen, että halusi kertoa asiasta jollekulle toisellekin. Ongelmana on, että kun nykyään ihmiset pelastuvat, he ajattelevat: ”Minä pidän sen omana tietonani. Minun naapurini ei usko tällaiseen.” Kyllä vain. Silloin sinä et todellisuudessa edes pelastunut; minä en usko sitä, en ollenkaan. Sinä et voi pitää sitä sisälläsi. Näin on. Sanot: ”No siis, minä pelkään todistaa parantumisestani, pelkään, ettei lääkäri pidä siitä.” Veli, jos sinä paranit, sinä todistat siitä; et voi pitää sitä sisälläsi. Kerro siitä. Juuri niin, kerro siitä jollekulle toiselle…
Sinä voitat Karitsan veren kautta, ja todistuksesi –. Niin sinä voitat.
34 Pankaa tarkasti merkille; siis, seurataanpa vähän pitemmälle. Tarkkaillaan Mariaa. Enkeli kertoi hänelle asiasta. Maria sanoi: ”Katso, olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Kulki ympäriinsä, oli iloinen ja riemuitsi; hän sanoi saavansa lapsen; hän ei tiennyt mitään miehestä. Ihmiselle mahdotonta, Jumalalle ei mahdotonta, sillä kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat. Hän uskoi, että Jumala piti sanastaan kiinni.
Kun enkeli yhdytti minut siellä huoneessa tuona yönä ja sanoi minulle: ”Mene tekemään näin”, jotkut sanoivat: ”Eikö sinua pelota, että teet virheen?” Ei todellakaan. Minä en voi tehdä virhettä, en todellakaan. Minä itse voin, mutta niin kauan, kun hän on läsnä, minä en voi tehdä erehdystä. Näin asia on.
35 Muistan, vähän aikaa sitten, olin vuorilla… Minä rakastan metsästystä. Olin kaukana vuorilla hirvimetsällä – hiljattain. Siis koko elämäni – sillä tavalla, metsästyksen kautta, minä opin tuntemaan Jumalan, ulkoilmaelämän kautta. En käynyt missään esityksissä, tansseissa, en polttanut enkä juonut. Olin musta lammas, toden totta; kaikki nauroivat minua.
Mutta, minä kävin metsällä. Ja siellä, metsissä, olen nähnyt auringonlaskun ja itkenyt; olen kuullut tuulen suhisevan puiden lehdistössä, ja hämmästelin: ”Tavaton, mikähän nuo puut on mahtanut tuoda tänne?” Kukkaset kuolevat talvella ja heräävät henkiin kesällä; miten pikku kukkaset häipyvät ja palaavat; miten tuuli …?… tuo pikkuisen siemenen ja hautaa sen maahan, ja syksyn kyynelet hautaavat siemenen… Siinäkö kaikki? Ei. Maaperä jäätyy ja siemen rikkoutuu; sen sisus pursuu ulos. Siinäkö kaikki? Ei. Siinä on elämän itu; yhtä varmasti kuin kevään lämmin aurinko alkaa paistaa, vaikka kaikki pehmeät terälehdet tipahtavat maahan, kasvista on lähtenyt kaikki: siemen, sisus, kaikki muu… Mutta Jumala on valmistanut tuolle kukkaselle konstin herätä henkiin. Heti, kun aurinko alkaa paistaa, siellä jossain, on elämän itu, joka on säilynyt pakkasessa, ja minä voin todellakin sanoa, että se herää henkiin.
36 Ja jos Jumala on valmistanut kukkaselle keinon herätä henkiin, niin entäpä ihminen, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen? Saattaa tulla pakkasta, mutta kun ihminen on syntynyt uudesti Jumalan Hengestä, hänessä on elämä, ikuinen elämä, joka kestää pakkasta. Ja kun, vanhurskauden aurinko nousee, parantuminen siipiensä alla, on oleva seurakunta, joka lähtee kohtaamaan häntä yläilmoissa. Aamen.
Te voitte nimitellä minua hihhuliksi, miten vain, siitä huolimatta minä olen hyvillä mielin. Niin että: olkaa hyvä!
Huomatkaa – kyllä vain. On olemassa elämä, joka on peräisin Jumalasta, jonka vain ja ainoastaan Jumala voi antaa. Voi tulla pakkasta; se saattaa murtaa minut tavalla tai toisella, mutta minussa on elämän itu, minä pysyn hengissä. Näin on, ja Jumala tulee tuomaan sen jälleen esiin ylösnousemuksessa. Voi tavaton!
37 Seistessani siellä vuorilla, kuulkaa, minä muistan kuinka eräänä syksynä, suunnilleen viisi vuotta sitten, minä olin pohjoisessa Coloradossa. Olin vaeltanut ratsain 70 mailia eräälle pienelle karjatilalle, jossa kukaan ei käy, korkealla, Corral Peaksin huipulla, ihan vain saadakseni olla yksin. Eräs vanha karjatilallinen – ja me nukkuu vieressäni öisin – ainoa sielu niillä main. Vanha retkeilykassi… Öiseen aikaan – me asustelemme siellä ja katselemme tähtiä. Kerran hänen kanssaan… Minä puhuin hänelle Herrasta; hän ei ollut kääntynyt. Minä tunsin käden kurottelevan…?… kassia, noin kello yksi yöllä. Hän sanoi: ”Saarnaaja…”
Minä sanoin: ”Niin?”
Hän sanoi: ”Näyttää siltä, että Hän on tuolla ylhäällä, eikö näytäkin?”
Sanoin: ”No, Jumala sinua siunatkoon, veli. Asia on ratkaistu tässä ja nyt.” Aivan niin. Syvyys huutaa syvyydelle. On oltava syvyys, joka vastaa.
38 Tässä eräänä päivänä olin ylhäällä vuorilla vaeltelemassa. Oli lokakuun alku ja oli tulossa pakkasta; myrsky tuiversi. Myrskytuuli kilpistyisi havupuihin [/ikivihreisiin puihin]; minä menin erään puun taakse ja seisoin tällä tavalla, tuuli puhalsi. Minä odotin; myrsky oli ohi, ja aurinko pilkisti esiin. Tulin pois puun takaa; lähellä oli yksi tuulenkaato; katsoin sitä.
Ja, voi… Oli kylmä, kun satoi, kaikki ikivihreät jäätyivät, ja aurinko laski. Ylhäällä, rotkon yläpuolella kimalteli kuin sateenkaari ja laskeutui laaksoon. Voi tavaton. Minä katselin sitä ja panin pyssyni maahan, sanoin: ”Oi Jehova Jumala!” Minä seisoin siinä 70 mailin päässä ihmisasutuksesta.
39 Ja harmaa susi alkoi ulvoa reunalla; puoliso vastasi alhaalta. Hirvilauma oli eksyksissä; minä kuulin kuinka ne ääntelivät toinen toisilleen. Sitten, syvyys alkoi huutaa syvyydelle [/syvyys alkoi kutsua syvyyttä, KJV], ja sellaisessa hetkessä luonnosta tulee esiin jotakin. Minä rakastan sitä.
Jumala on omassa luonnossaan. Katsokaa auringonlaskua. Pelastukaa ensin ja sitten katsokaa, miten erilaiselta asiat näyttävät, kun olette pelastunut ja katsokaa Jumalaa ulkona hänen luonnossaan. Todella.
Seisoin ja katselin sitä ja ajattelin: ”Voi tavaton, miten valtavaa – ei kai minun tarvitse mennä enää koskaan tuonne alas?” Ja minä aloin kirmata erään puun ympäri ja ympäri ja ympäri ja ravistelin käsiäni. Jos jotkut olisivat menneet siitä ohi, he olisivat ajatelleet, että olin varmaan karannut mielisairaalasta; ja minä kiljuin täyttä kurkkua, sanoin: ”Oi Jumala, oi Jumala, kuinka suuri sinä olet; eihän minun vain tarvitse enää koskaan mennä tuonne laaksoon?”
Muistan, kuinka Pietari ja muut sanoivat: ”Tässä on hyvä olla; rakennetaan tähän kolme majaa.”
40 Katselin sitä… [tyhjä kohta] ajattelin kuulleeni jonkin liikkuvan. Katselin sinne, ja siellä oli iso kotka, jonka oli ollut pakko… [tyhjä kohta] se oli erään pensaan alla [tyhjä kohta] ”Sinä et olisi pannut jotakin kotkaa eteeni, ellet sinä olisi halunnut minun näkevän sinun… [tyhjä kohta] … odota, kunnes näet sen [tyhjä kohta]…
41 Tämä voi olla sinun synkin hetkesi. Älä huoli, Jeesus on mukana. Voi ole elämäsi synkin hetki, sisar, voi olla sinun, sisar, voi olla sinun, veli, mutta älä huoli, Jeesus on mukana. Hän on aina paikalla juuri noina pimeimpinä hetkinä.
…
He istuivat siellä …[tyhjä kohta] nuo ihmiset; ja hän sanoi; ”Nyt he lähtevät ulos, ja nainen menee tapaamaan häntä [Jeesusta].” Hän riensi kaikkien heidän puolesta; hän tiesi, että jos pääsisi Jeesuksen luo, hän saisi sen, mitä hän toivoi sydämessään. Näin on; siinä se, olkaa hyvät. Hän oli ehkä lukenut Raamatusta siitä, kun suunemilainen nainen… kun hänen lapsensa oli kuollut, ja hän tiesi, että jos mitenkään pääsisi Elian luo, hän saisi selville, minkä takia tuo lapsi kuoli, tai saisi selville, mikä Jumalan tahto on.
42 Siis, hän, suunemilainen nainen, tiesi, että Jumala oli Elisassa. Profeetassa oli Henki ja sinne hänen piti päästä, tuon maallisen tomumajan tykö, jossa Jumalan Henki oli. Jos hän mitenkään vain pääsisi Elisan tykö, hän saisi sen, mitä hänen sydämensä kaipasi. Niinpä, hän pysyi paikoillaan; hän sanoi: ”Minä en jätä sinua!” Voi tavaton; tällaisesta minä pidän, ettekö tekin? ”Minä jään tähän. ” Kyllä vain.
…ja lähti… hän sanoi, Elisa sanoi: ”No, minä lähetän nenäliinani” – toisin sanoen. ”Minä lähetän tämän sauvani pantavaksi hänen päälleen.”
Nainen sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinun sielusi ei kuole, minä en jätä sinua.” Ja hän jäi siihen asti, kunnes Elisa lähti hänen kotiinsa ja asetti itsensä tuon kuolleen lapsen päälle; eikä rukoillut laisinkaan. Asetti päänsä ja kätensä päälle noin vain, pani huulensa häntä vasten epäröimättä, ja Jumalan Henki, joka Elisassa oli, tuli lapsen päälle ja herätti hänet jälleen eloon.
43 No, hän tiesi, että jos Jumala oli Eliassa, hän olisi varmasti myös hänen Pojassaan; halleluja! Näin asia on. Näin, hän sanoi: ”Jos minä vain ehdin hänen luoksensa, saan selville, miksi minun veljeni kuoli.” Ja niin hän raivasi muitta mutkitta tiensä tuon epäuskoisten joukon läpi. Kun hän pääsi sinne, missä hän oli…
Siis, katsokaapa, näyttää siltä että… tarkasti nyt, aion lopetella mitä pikimmin. Näyttäisi siltä, että naisella oli oikein nuhdella häntä, eikö näytäkin? ”Hei, miksi sinä et tullut katsomaan veljeäni?”
Jos hän olisi lähestynyt tuolla asenteella, hän olisi saanut… sitä ihmettä ei ikinä olisi tapahtunut. Kyse on teidän lähestymistavastanne [/asenteestanne], miten me mitäkin lähestytte. Jos tulette… Kuten tämä lahja täällä – teidän pitää asennoitua lahjaa oikealla tavalla. Teidän on lähestyttävät Jumalaa oikealla… Te ette voi tulla ja sanoa: ”Siis, Herra, kuulehan. Minä olen ollut tosi kunnon kaveri. Olen… hankkinut kierrätysvaatteita, mutta kuulehan, minä haluan, että sinä viet minut tänä iltana ja sanot…” Ei, ei. Jumala ei hyväksy tuollaista. Teidän on lähestyttävä Jumalan edellyttämällä tavalla, tai älkää tulko ollenkaan. Juuri niin. Todellakin.
44 Hän tuli sillä tavalla tapaamaan Jeesusta. Hän tuli Jeesuksen eteen; hän syöksyi ja heittäytyi hänen jalkojensa juureen. Katsotaanpa häntä nyt; tarkastellaan tuota tapahtumaa. Minä saatan kuulla, kuinka hän sanoo: ”Herra”, hän käytti hänen oikeaa arvonimeään; sitä hän juuri oli, ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.”
Oi, Martan sydän oli murtunut; hän tiesi veljensä kuolleen. Hänet oli käännytetty seurakunnastaan. Sillä, mitä hänellä oli enää jäljellä: vain hän ja Maria, he taistelisivat yhdessä.
Hän sanoi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut, mutta nytkin, Herra, minä tiedän”, voi tavaton, ”että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä häneltä pyydät.” Voi, eikö olekin valtavaa? ”Minun veljeni on kuollut; hän lemuaa; hän on ollut haudassa neljä päivää; madot ryömivät pitkin häntä, mutta nytkin, Herra, mitä tahansa sinä pyydät Jumalalta, hän antaa sen sinulle.”
45 Voi, kuulkaa, sisar, sinulla voi nyt olla synkkä hetki; ”Mutta nytkin, Herra, mitä sinä pyydätkin Jumalalta…” Hän istuu Isän oikealla puolella rukoillakseen sinun puolestasi. ”Mutta nytkin, Herra, mitä sinä pyydätkin Jumalalta, sen Jumala tekee.”
Sanot: ”Siis, veli Branham, minulla on syöpä. Lääkäri sanoi, että minä kuolen. Minä en selviä, mutta nytkin, Herra, mitä ikinä sinä pyydätkin…”
”Voi, veli Branham, minulla on ollut rukouskortti, mutta minä en vain kyennyt…” Mutta, nytkin, Herra, sen, mitä sinä pyydät häneltä, hän tekee sen. Oi, juuri nyt, nytkin, tällä hetkellä Jumala voi poistaa jokaisen syövän ihmisiltä täällä. Hän voi parantaa jokaisen ramman ihmisen; hän voi saada halvaantuneet kävelemään; mitä… ”Nytkin, Herra, Jumala tekee sen, mitä sinä häneltä pyydät.” Jumala voi saada tämän sokean miehen näön ilmaantumaan. Hän kykenee parantamaan tämän, tuolla istuvan kierosilmäisen tytön kierot silmät. Hän kykenee tekemään terveeksi ja voimistamaan tämän sidotun naisen. Kuinka? ”Nytkin, Herra…”
Ystävät, ”Mutta nytkin, Jumala voi antaa sinulle kaiken, mitä sinä häneltä anot” [tyhjä kohta].
46 Se lävisti Kristuksen sydämen. Minä voin nähdä kuinka hän nousee ja sanoo: ”Sinun veljesi nousee kuolleista.”
Martta sanoi: ”Niin, Herra, hän nousee kuolleista viimeisenä päivänä, sillä hän oli hyvä poika.” Näettekö? Ihmiset uskoivat yleiseen viimeisen päivän ylösnousemukseen. Hän sanoi: ”Niin, Herra, hän nousee viimeisenä päivänä.”
Katsokaapa Jeesusta. Raamattu sanoo, ettei hänellä ollut hahmoa, johon me hänessä olisimme mieltyneet, mitätön, laiha kaveri, mahdollisesti hintelä, luiseva, mutta minä saatan nähdä hänen vetävän itsensä nippuun ja sanovan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Voi tavaton. Minä uskon yhä, että hän on ylösnousemus ja elämä. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut. Joka elää ja uskoo minuun ei ikinä kuole. Uskotko sinä sen?”
Hän vastasi: ”Kyllä, Herra.”
47 Katsokaas, oi, hänen edessään on Jumalan lahja; siinä on kaikki, mitä hän tarvitsee; hän lähestyy sitä oikealla tavalla. Rattaat osuvat kohdalleen. Martta piti häntä arvonimensä mukaan Herrana; juuri se hän oli – hän kutsui häntä Jumalan Pojaksi. ”Nytkin, Herra, minä uskon, että Jumala tekee sen mitä sinä häneltä pyydät”, näettekö? ja minä uskon, että sinä olet Jumalan Poika, joka tuli maailmaan.” Voi tavaton.
Jotain täytyy tapahtua. Kun tuon kaltainen usko tavoittaa oikean kohdan, jotain täytyy tapahtua. Minä tiedän sen omasta kokemuksestani … [tyhjä kohta] voi veljet, sisaret…?…
Jos sinä lähestyt uskossa, joka on tullut oikealla hetkellä, sen, [mitä uskot], on tapahduttava. On tapahduttava.
Martta sanoi: ”Minä uskon, että se, mitä sinä sanot, on totta; minä uskon, että sinä olet Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan.”
”Mihin te hautasitte hänet?” Tavaton! ”Mihin te hautasitte hänet?” – ja niin sitä mentiin.
48 Jokin aika sitten, eräs nainen sanoi minulle: ”Veli Branham, hän oli hyvä mies, muttei hän ollut jumalallinen. Hän oli ihan tavallinen mies.”
Minä sanoin: ”No, kyllä hän oli jumalallinen; hän oli jumalallinen.”
Hän: ”Hän oli hyvä mies, muttei hän ollut jumalallinen.”
Sanoin: ”Kyllä hän oli.”
”Kuulehan”, nainen sanoi, ”tässä on se syy, miksei hän ollut: kun hän meni Lasaruksen haudalle, hän alkoi itkeä, ja se osoitti, ettei hän ollut jumalallinen; ja se osoitti, että hän oli ihminen; Raamattu sanoi: ’Jeesus itki.’”
Minä sanoin: ”Rouva, hän saattoi olla ihminen, kun hän itki, mutta, kun hän sanoi: ’Lasarus, tule ulos’ ja ihminen, jolla oli…[tyhjä kohta] palasi oltuaan kuolleena neljä päivää…[tyhjä kohta] ja Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa.
Hän oli enemmän kuin vain ihminen; hän oli Jumal’-ihminen. Hän oli Jumala tuossa miehessä. Hän henkilöityi omassa Pojassaan: Jumala itse oli hänessä. Jumala, joka asui [/eli].
Katsokaahan häntä; hän todellakin oli ihminen, kun itki – hän oli ihminen, mutta kun hän nosti kuolleista, hän oli Jumala.
49 Kun hän laskeutui sieltä vuorelta sinä iltana, kun hänellä oli nälkä… [tyhjä kohta] jotain syötävää.
50 Mutta, kun hän otti viisi ”pikkuleipää” ja ruokki 5000, hän oli Jumala, joka puhui Pojassaan. Jumala oli Pojassaan. Uskotteko te sen? Kyllä vain.
51 Voi, hän oli ihminen, kun oli rukouskokouksessa ja hänestä oli kaikki voima poistunut. Hän makasi siellä pikku veneen perässä sinä yönä, kun se ajelehti ympäriinsä kuin pullonkorkki valtavassa aallokossa; maailman 10000 perkelettä… [tyhjä kohta]
52 Sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa”, ja aallot pysähtyivät. Se ei ollut ihminen, se oli Jumala, joka puhui. Voi tavaton. Siinä oli Jumala, joka puhui Pojassaan.
53 Hän oli Jumala – hän ristillä rukoili armoa kuin ihminen; niin hän teki, mutta kun hän nousi kuolleista pääsiäisaamuna, hän osoitti, halleluja, mikä hän oli. Kyllä, totisesti. Hän osoitti, mikä hän oli.
54 Kun hän seisoi haudalla, hän oli pelkkä ihminen ja hän kutsui miestä, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, ja haisi, haudassa… Katsokaa häntä; hän sanoi: ”Ottakaa kivi pois.”
55 Minä luulen, että jos hän olisi puhunut tuolle kivelle, se olisi haihtunut olemattomiin. Ettekö tekin usko niin ? Näyttää siltä, että jos hän olisi ollut vain ihminen, joka puhui noille kahdelle pikku naiselle, että hän olisi voinut ottaa itse tuon kiven pois, mutta teidän pitää tehdä jotain itsekin. Juuri näin. ”Ottakaa kivi pois.” Hän oli ihminen.
56 Ihmiset menivät ja vetivät kiven pois; sitten, minä näen hänet – paljaalla silmällä hänessä ei ollut juuri mitään näkemistä. Raamattu sanoo: ”…ei hahmoa, johon me olisimme mieltyneet.” Minä näen hänen seisovan siinä, kohottavat päänsä, sanovan: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että sinä kyllä kuulet minua aina, mutta tässä seisovien tähden, minä sanon näin: ”Lasarus, tule ulos.”
57 Voi tavaton. Mies, joka oli ollut kuolleena haudassa, hänen ruumiinsa kuoleutunut, ”mätä”, suoraan sanottuna, makasi haudassa, ja hänen sielunsa oli neljän päivämatkan päässä jossain avaruudessa… Minä en tiedä, missä se oli, ettekä tekään tiedä, mutta hän palasi, tuon ihmisen sielu ryntäsi herraansa; sielu palasi ihmiseen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, ja hän seisoi siinä jaloillaan ja oli hengissä. Uskotko sen?
58 Minä uskon, kun Raamattu sanoo, että hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Uskotko sen? Minä uskon, että hän on se, joka tukki Danielin leijonien suut. Uskotko sen? Minä uskon, että hän on se, joka jonain päivänä tulee suurella voimalla. Uskotko sen? Minä uskon, että hänen voimansa on täällä tänä iltapäivänä parantaakseen jokaisen sairaan ihmisen tässä rakennuksessa. Uskotko sen? Minä uskon, että hän antaa jokaiselle ihmiselle, joka haluaa, Pyhän Hengen juuri nyt. Halleluja! Uskotko sen? Minä uskon, että hän haluaa parantaa tämän naisen, tuon lapsen, tämän naisen, teidät kaikki. Uskotko sen? Minä uskon, että jos me pidämme kiinni …?… [tyhjä kohta] …sinä sen? Noustaan seisomaan ja otetaan hänet vastaan sitten, kaikki tässä yleisössä.
59 Herra, ihmiset uskovat, että sinä olet täällä, herra. Herra, lähetä Pyhä Henki voimassa näiden ihmisten päälle. Paranna juuri nyt jokainen sairas ihminen tässä rakennuksessa, Isä. Suo, Herra, että sinun hyvyytesi ja siunauksesi tulisi ilmaistuksi tälle kansalle Jeesuksen Kristuksen…