50-0405 ODOTUS
(Expectation)
New York, New York, USA, 5.4.1950

¹      Kiitos, veli Baxter. Hyvää iltaa yleisö. Olen niin iloinen saadessani olla täällä tänä jumalanpalveluksemme päätösiltana tässä ihanassa maassa, jota rakastan koko sydämestäni – Amerikassa. Ajattelen esi-isiämme, kun he laulavat:

Kauan olkoon maamme kirkas
vapauden pyhässä valossa,
suojele meitä voimallasi,
Suuri Jumalamme, meidän Kuninkaamme.

²      Olen niin kiitollinen voidessani mennä muihin kansoihin edustamaan tällaista kansakuntaa, Amerikkaa, jossa meillä on uskonnonvapaus ja jossa voimme puhua niin kuin Jumalan Henki meitä johdattaa puhumaan. Ja olen onnellinen siitä, että… tunnen Evankeliumin kutsun, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on kutsunut minut menemään muihin maihin palvelemaan heitä.

Tulen aina matkallani muistamaan tämän viimeisen illan, muistamaan New Yorkin, muistamaan teitä kaikkia. Olette olleet niin ystävällisiä meille, tämän lyhyen vierailumme aikana. Luotan siihen, että jonain päivänä sallitte minun palata takaisin – olla kanssanne taas, ja… Kiitos.

Olen koko elämäni ajan vaalinut ystäviä. En rakasta mitään niin paljon kuin ihmisiä, ja halusin, että ihmiset rakastaisivat minua.

³      Nuorempana minulla ei ollut kovin paljon ystäviä. Olin enemmän tai vähemmän… No, minä… poikasena, joka ei tupakoinut eikä tanssinut ja niin edelleen, miksi, ihmiset pitivät minua mammanpoikana, ystäväni. Sitten myöhemmin seurakunnassani, kun käännyin muutama vuosi sitten, näin Evankeliumin Jumalan voimana, ja olin fanaatikko heidän mielestään. Ja sitten myöhemmin, kun huomasin, että oli olemassa ryhmä, joka uskoi minua ja hyväksyi minut veljekseen, oi, olen todella kiitollinen siitä, että Jumala on laittanut minut teidän joukkoonne.

Ja nyt, kiitän teitä jokaista, kun lauloitte hetki sitten ”Sinun puolestasi minä rukoilen ”. Sitä haluan teidän tekevän. Olen riippuvainen rukouksesta. Se on kaikkien Jumalan salaisuuksien salaisuus. Se on avain, joka avaa oven kaikkeen Jumalasta, se on rukous. Jos rukoilette ja uskotte, kun rukoilette, niin uskokaa, että tulette saamaan sen, mitä pyydätte, ja Jumala tekee sen tunnetuksi.

⁴      Eräs sananpalvelija soitti minulle jokin aika sitten Louisianasta. He olivat menneet sekaisin, ja hän oli jättänyt seurakuntansa, koska joku oli kutsunut hänet ulos. Hän sanoi: ”Veli Branham, haluaisin vain tietää ”. Hän sanoi: ”Minulle sanottiin, että olin jotain muuta seurakunnassa ”. Ja sanoi: ”Olen jättänyt seurakuntani ja olen… En tiedä, mitä tehdä nyt.”

Sanoin: ”Neuvoisin sinua palaamaan takaisin seurakuntaasi.” Jumala ei kutsu ihmisiä ulos seurakunnistaan, Hän kutsuu heitä luokseen, luoksensa, yhdistääkseen meidät yhteen.

⁵      Tiedän, että joskus täyden evankeliumin ihmisiä pidettiin joukkona fanaatikkoja. Asuimme kujilla, missä tahansa, missä saimme paikan saarnata. Ja… Mutta nyt Samsonin tukka on kasvanut, ja se on tullut yhtenäiseksi. Kun he olivat jakautuneet eri kirkkokunniksi ja heillä oli uskonnollisia ennakkoluuloja, no, Jumala ei voinut toimia ihmisten kanssa. Mutta nyt, kun tuo välimuuri on murtunut ja olemme yhdistyneet yhdeksi yksiköksi, se on mahtavin seurakunta maan päällä.

Ja tiedättehän, että useimmat kuuluisat kuvat, ennen kuin ne ripustetaan kunniagalleriaan, niiden on ensin käytävä läpi kriitikoiden hallin, ja niiden on läpäistävä kriitikot. Kun se on päässyt kriitikoiden läpi, se voidaan ripustaa kunniagalleriaan.

Nyt, luulen, että sellainen on meidän pikku seurakuntamme. Se on käynyt läpi jokaisen kritiikin, sitä on kutsuttu kaikilla mustilla ja rumilla nimillä. Mutta luulen, että Jumala tulee ripustamaan sen jonain näistä aamuista kunniagalleriaan ja nostaa sen ylös, ja minä haluan olla heidän kanssaan, kun he lähtevät.

⁶      Älkää unohtako rukoilla puolestani. Ja kun… kun rukoilette, ja aina kun ajattelette minua, laulakaa ” Usko se vaan ”. Se on lempilauluni. Se on…

Paul Rader kirjoitti tuon laulun. Paul Rader oli ystäväni. Ja tulin vain seurakuntaan eräänä iltana, kun sitä soitettiin. En edes tiennyt, että hän kirjoitti laulun. Ja heti sen jälkeen, kun Herran Enkeli oli käynyt luonani. Ja jokin vain iski minuun. Ja siitä lähtien se on ollut kampanjan tunnuskappale, ” Usko se vaan ”.

Jos minut haudataan ennen Jeesuksen tuloa, on sovittu, että kun menen mullan alle, he laulavat: ”Usko se vaan, kaikki on mahdollista.” Jos kuulette minun menevän tuolla hetkellä, pysähtyisittekö jossain ja muistaisitte minua? Hyräilkää itseksenne: ” Usko se vaan.” Sillä uskon, että jonain päivänä olen jälleen tuleva esiin.

⁷      Me menemme kohti pimeää kammiota, kuoleman kammiota. Jokainen menee tuohon kammioon. Ja joka kerta kun sydämemme lyö, kuljemme askeleen lähemmäs. Jonain päivänä minäkin astun tuohon kammioon. Ja kun pääsen viimeiseen sydämenlyöntiin asti, en halua mennä sinne pelkurina, vaan haluan kietoa itseni Hänen vanhurskauteensa, vetää sen ympärilleni ja astua tuohon kammioon, tuntea Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Ja kun he… Enkeli huutaa, ääni, pasuuna soi, haluan tulla ulos kuolleiden joukosta.

Toivon näkeväni teidät kaikki siellä. Kuinka haluaisinkaan ottaa jokaisen tänä iltana mukaani, istuutua alas ja jutella kanssanne tuntikausia. Se on minulle lähes mahdotonta. Mutta sovin tapaamisen kanssanne, ja Jumalan armosta aion pitää sen. Jos te sovitte sen kanssani, niin jonain päivänä, kun se on ohi, asettukaamme tuonne Elämän jokien ääreen, jossa me vain keskustelemme tuhannen vuoden ajan jokaisen kanssa, vain puhumme vanhoista asioista.

⁸      Uskon, että se tulee olemaan siellä. Uskon, että se tulee olemaan todellista, juuri niin kuin Raamattu sanoo. Ja minä… Meillä ei ole yhtään vähemmän aikaa. Sitten kun olen puhunut teille kaikille, meillä on yhtä paljon aikaa, ja se tulee olemaan ihanaa aikaa. Ja me yritämme kovasti, kamppailemme päästäksemme tuohon paikkaan.

Minä… En halua käyttää paljon aikaanne, mutta minä… Juuri ennen kuin lähden täältä, haluaisin sanoa muutaman sanan. Ajattelin juuri muutama hetki sitten, kun tulin ylös, että jotkut ystävistäni Arkansasista ja eri puolilta maata ovat tulleet hyvästelemään meitä huomenna. Ja olen todellakin kiitollinen siitä.

Näen nuoren naisen tässä… pianon ääressä. Ja olin juuri kokouksessa, ja… jossa minä saarnasin, tai yritin saarnata. En ole saarnaaja, mutta minä… Hän sai Hengen kasteen jumalanpalveluksessa. Olin iloinen nähdessäni hänet.

Ja veli Moore kertoi juuri minulle, että täällä oli useita ihmisiä eri puolilta maata. Olemme siitä kiitollisia. Toivottavasti voimme palata jonain päivänä takaisin teidän kaikkien luokse.

⁹      Nyt, Pyhän Luukkaan kirjasta, toisesta luvusta, haluan lukea muutaman sanan. Tarkoitukseni oli tulla hieman aikaisemmin ja puhua hieman enemmän, mutta uskon, että meidän on luettava Jumalan Sana jokaisessa jumalanpalveluksessa. Näettekö, minun sanani tulevat epäonnistumaan, kuten kaikkien kuolevaisten, mutta Jumalan Sana ei voi epäonnistua. Se on ikuisesti kestävä totuus.

Ja vain hetken aikaa puhuakseni teille ennen kuin muodostetaan rukousjono, Pyhän Luukkaan 2. luku, alkaen 25. jakeesta…

Kun katson alaspäin Raamattuun, minulla on tässä pieni kirja, Scofieldin Raamattu. Kun te kaikki käännätte tuohon lukuun, tunnen itseni niin onnelliseksi nähdessäni Raamatun ja voidessani lukea.

Kerran olin käytännössä sokea. Heidän piti taluttaa minua ympäriinsä. Näkökykyni oli mennyt. Minulla oli suuret paksut silmälasit. Ja yhdessä hetkessä silmäni muuttuivat sokeudesta näkeviksi, ja voin… Silmäni on testattu olevan 20/20. Pystyn lukemaan sanomalehteä kahden ja puolen metrin päästä. Jumalan armo sai sen aikaan.

¹⁰   Vaikka koko maailma epäilisi sitä, minä silti uskoisin siihen koko sydämestäni. Jos rukoilisin kymmenentuhannen ihmisen puolesta ulkomailla tai täällä, ja kaikki kymmenentuhatta ihmistä kuolisi hetki sen jälkeen, kun olin rukoillut heidän puolestaan, sanoisin silti, että Jumalallinen parantuminen oli oikein. Se on Jumalan Sana. Ja jos saarnaisin kymmenelle tuhannelle ja he kaikki kuolisivat ja olisivat kuolleina kaksikymmentä vuotta ja palaisivat takaisin ja sanoisivat, että Jeesusta ei ole olemassa, että – Jumalaa ei ole olemassa, että ikuisuutta ei ole olemassa ja että Jeesus ei ollut Jumalan Poika, ja olisin kuolemaisillaan, sanoisin: ”Antakaa minun mennä Hänessä, kannan haukkumiseni ”. Riippumatta siitä, mitä muut sanoisivat, minä uskon Häneen koko sydämestäni. Aivan oikein. Minä uskon Häneen.

Jakeessa 25 luemme Simeonin profetian ylistyksen.

Ja katso, Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon; hän oli vanhurskas ja hurskas ja odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.

Ja hänelle ilmoitettiin Pyhän Hengen kautta, ettei hän näkisi kuolemaa, ennen kuin hän olisi nähnyt Herran Kristuksen.

Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin; ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lapsen, tehdäkseen hänelle lain tavan mukaan,

Silloin hän otti hänet syliinsä, ja siunasi Jumalaa ja sanoi,

Herra, nyt annat palvelijasi lähteä rauhassa, sanasi mukaisesti:

Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.

¹¹   Kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Taivaallinen Isämme, kun tulemme nyt Läsnäoloosi, vihimme itsemme ja tämän rakennuksen ja kaiken, mitä täällä on, Sinun palvelukseesi tänä iltana, ja ymmärrämme, että tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun jotkut täällä kuulevat Evankeliumin tai eivät enää voi olla seurakunnassa; ja tämä saattaa osoittaa heidän ikuisen elämänsä määränpään. Auta meitä siis, Isä, tänä iltana olemaan hyvin kunnioittavia ja hyvin uskollisia Evankeliumille ja kutsulle, jolla Sinä olet kutsunut meidät tähän maailmaan. Ja minä kiitän Sinua, Isä, tänä iltana siitä etuoikeudesta, joka minulla on seisoa tämän yleisön edessä.

Olen usein ajatellut, kuinka rakastaisin pitää kädessäni astiaa, jossa olisi yksi pisara Sinun Poikasi Verta. Mutta tänä iltana tajuan, että pidän hallussani jotain suurempaa Hänen arvostuksensa perusteella. Edessäni on Hänen Verellään hankittu ostos, jonka edestä Hän antoi Verensä, jotta nämä tulisivat Hänen omikseen.

¹²   Ja Isä, minun tehtäväni on tänä iltana puhua näille ihmisille. Ohjatkoon siis Sinun Henkesi jokaista sanaa. Ja kuinka me kiitämmekään Sinua Jumalan armosta, kun tiedämme, että kerran olimme muukalaisia, jotka olimme erotettuja Jumalasta ilman armoa, ilman toivoa. Kristus kuoli meidän puolestamme, kantoi omassa ruumiissaan häpeämme ja syntimme ja tietäen, että jonain päivänä Hän on tuleva. Emme tiedä nyt, millaisia me tulemme olemaan, mutta tiedämme, että meillä tulee olemaan Hänen kaltaisensa ruumis, sillä me tulemme näkemään Hänet sellaisena kuin Hän on. Ja Isä, se tulee olemaan kirkastettu ruumis, joka on vapaa sairaudesta, ja surusta, ja sydänsuruista, ja kuolemasta. Oi, meidän henkemme huokailevat tuota vapautusta.

Ja auta meitä tänä iltana, Isä, kun kuljemme nyt eteenpäin tietäen, että Sinä olet antanut tien, jotta sairaat voisivat parantua ja kadotetut pelastua. Ja kun olemme kokoontuneet tänne Ikuisuuteen sidottuina kuolevaisina, auta meitä suuntaamaan kiintymyksemme ylhäällä oleviin asioihin, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Suo se, Isä. Ja olkoon Jumalan Enkeli, joka on ohjannut minua läpi elämäni, ruokkinut minua syntymästäni lähtien, täällä tänä iltana parantamassa sairaita ja kärsiviä. Sillä me pyydämme sitä rakkaan lapsesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹³   Vain pienenä tekstinä, jos sitä voisi sellaiseksi kutsua, haluan puhua hetken tai kaksi sanasta: Odotus.

Me saamme aina sen, mitä odotamme. Kun ihmiset odottavat mitä tahansa, he yleensä saavat sen, mitä he odottavat. Kyse on henkisestä asenteesta, joka teillä on.

Muistakaa tämä, älkääkä koskaan unohtako sitä. Oikea henkinen asenne mitä tahansa Jumalan lupausta kohtaan saa sen toteutumaan, oikea henkinen asenne mitä tahansa Jumalan lupausta kohtaan.

Ei tarvita parantamisen lahjoja sairaiden ihmisten parantamiseen, kenellä tahansa ihmisellä täällä on oikeus kohdata Saatana missä tahansa, jos olette kristitty, ja voittaa hänet millä tahansa perusteilla, joiden varassa hän voisi seistä.

Kun Jeesus Kristus oli täällä maan päällä ja hänessä asui ruumiillisesti Jumaluuden täyteys, kaikki Jumalan suuret voimat olivat hänen Pojassaan, Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä Raamattu kertoo meille, että Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Hänelle oli annettu kaikki, vaikka hän ei puhunut mitään muuta kuin mitä Isä hänelle sanoi. Hän ei parantanut ketään muuta kuin sen, jonka hän ensin näki parantuvan. Sillä hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsessään tehdä mitään muuta kuin sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” Se oli Pyhän Johanneksen evankeliumi 5:19.

¹⁴   Joh 5:1, Hän kulki Betesdan lammikon ohi, ja siellä oli suuri joukko rampoja, rampoja, sokeita, kuihtuneita, jotka odottivat veden liikuttamista. Ja kun vesi kuohahti, niin ensimmäinen veteen astuva sai uskon kautta parantumisen. Heidän täytyi uskoa siihen. Ja sitten Enkelin voima meni henkilöön, ja he paranivat. Ja sitten ihmiset odottivat toista kertaa, ehkä viikon tai kaksi, kuukauden tai kaksi. Ja he makasivat siellä, suuret ihmisjoukot.

Jeesus näki tässä ohi kulkiessaan miehen, joka ei ollut rampa, vaan oli ollut vaivainen kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Ja hän kysyi: ”Haluaisitko tulla terveeksi? ”

Hän vastasi: ”Minulla ei ole ketään, joka veisi minut veteen.” Hän sanoi: ” Ota vuoteesi ja mene kotiisi ”.

Ja se päivä oli sapatinpäivä, mutta mies otti vuoteensa ja totteli. Ja kun häneltä kyseltiin, saman luvun 19. jakeessa, juutalaisten toimesta, sen päivän pappien toimesta, hän sanoi: ”Poika ei voi tehdä itsessään mitään muuta kuin sen, mitä Hän näkee Isän tekevän ”.

¹⁵   Aina on ennalta nähty, mitä tulee tapahtumaan Hengen lahjojen kautta. Kyseessä on Jumalan ilmestys, joka paljastetaan. Ja siksi te vain toimitte ja dramatisoitte sen, minkä olette jo nähneet tapahtuvan.

Monet ihmiset sotkevat joskus lahjat ja kutsumukset. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannusta. Jumala määrää ne ennalta ja lähettää ne maan päälle. Ja sitten vahvistaa ne, että ne ovat sellaisia.

Tässä vähän aikaa sitten eräs henkilö käveli luokseni. Nyt… Ja monta kertaa he tekevät niin ja sanovat: ” NÄIN SANOO HERRA, Herra sanoi: ’Tee tämä.’ Jos et mene tiettyyn paikkaan, tai tiettyyn asiaan ja tee tiettyä asiaa, Herra tulee iskemään sinua ja ottamaan tämän lahjan pois sinulta.”

¹⁶   Nyt, se ei ole totta. Se ei ole totta. Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä. Seurakunnassa on henkiä. Se on totta, kuten profetian lahjat, parantamisen lahjat ja niin edelleen. Mutta niitä on koko ruumiissa. Ne voivat langeta yhden henkilön päälle tänä iltana, profetia, eikä se ehkä koskaan enää lankea tuon henkilön päälle; se voi olla jossain muualla ruumiissa. Ja noita henkiä on määrä arvostella. ”Yksi puhukoon ja kaksi tai kolme arvostelkoon ”, sanoi Paavali.

Nyt, nuo ovat niiden lahjojen henkiä, joita seurakunnassa on. Mutta ainoa henkilö, jolla on oikeus sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA ”, on oikeaksi vahvistettu profeetta. Ette ole koskaan nähneet kenenkään tuomitsevan Jesajaa tai Jeremiaa tai noita ihmisiä. He olivat profeettoja, ennalta määrättyjä ja syntyneet maailmaan ollakseen profeettoja. Ja he näkivät asian näyn kautta ja sanoivat sitten: ”NÄIN SANOO HERRA ”, sillä Herra oli jo sanonut sen.

Niinpä Seurakunta tarvitsee nykyään vanhaa kunnon Evankeliumin opetusta. Näin on. Tietääkseen, missä he… En tarkoita vain koulutettua opetusta; tarkoitan hengellistä opetusta. Jotkut ihmiset puhuvat Jumalasta, ja – eivätkä tiedä Hänestä mitään. Te ette… Katsokaahan, teidän täytyy mennä alas ja olla tekemisissä itse hengen kanssa, ymmärrättekö, tietääksenne, mistä puhutte.

¹⁷   Ja nyt, Simeon oli mies, suuri mies, jota Pyhä Henki johti. Uskotteko te Pyhän Hengen johdatukseen? Varmasti. Me kaikki, siis kristityt, uskomme, että Pyhä Henki johdattaa meitä.

Ja Simeon oli suuri mies. Hän oli kunniallinen mies, pappi, ja hän oli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen, kuten meille kerrotaan. Ja hän pysyi temppelissä.

Ja muistakaa, että hänen nimellään oli paljon arvovaltaa, koska hän oli pappi tai opettaja Israelissa. Mutta hänelle oli ilmoitettu Pyhän Hengen kautta, että hän ei näkisi kuolemaa, ennen kuin hän olisi ensin nähnyt Kristuksen. Eikä hän pelännyt ilmaista sitä koko kansalle. Ei ollut väliä, millainen hänen nimensä, arvovaltansa tai tittelinsä oli, Pyhä Henki oli paljastanut hänelle, että hän ei tulisi näkemään kuolemaa, ennen kuin hän oli ensin nähnyt Kristuksen.

¹⁸   Nyt, katsokaapa. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Kristusta. Hänestä oli puhuttu aikojen alusta asti, Eedenin puutarhasta lähtien. Ja oli kulunut neljätuhatta vuotta, ja jokainen suuri mies oli odottanut, että Hän tulisi maan päälle. Juutalainen verilinja, luulen, on puhtainta, mitä maan päällä tänä iltana on, odottaen Messiaan tulemista. Ja he – he odottivat, että tuo Lapsi syntyisi. He odottivat Sitä.

Ja niinpä he kaikki olivat odottaneet. Mutta Simeon sai Pyhältä Hengeltä ilmestyksen, että hän ei näkisi kuolemaa, ennen kuin hän ensin näkisi Kristuksen. Hän ei kuolisi ennen kuin näkisi Kristuksen. Ja hän kertoi kaikille, että niin tulisi tapahtumaan. Hän ei pelännyt, ettei se tapahtuisi, hän tiesi, että jos Pyhä Henki sanoi niin, sen täytyi tapahtua.

Kun Jumala kertoo teille jotain, se on ehdottomasti totuus. Ette voi päästä siitä eroon, ja sen on tapahduttava.

¹⁹   Joku sanoi: ”Veli Branham, etkö pelkää, että teet virheen, kun… joku tulee puhujalavalle, että kerrot heille väärän taudin? ”. En, herra.

 ”Etkö sinä pelkää…”

Tässä yhtenä päivänä eräs mies pidätettiin etelässä siitä, että hän oli kertonut, että mies oli elänyt valheellisesti vaimonsa kanssa, ja niin edelleen, ja hänet pidätettiin, koska se oli tarina. Tietysti, jos se on tarina, mitä tahansa voi tapahtua. Te itse toimitte. Mutta kun seisotte Jumalan Jumalallisen lupauksen alla, Jumalassa ei ole pelkoa. Näin on. Sen on pakko olla. Se on täydellistä. Se ei ole koskaan epäonnistunut, eikä se tule koskaan epäonnistumaan, koska Jumala ei voi valehdella.

Voitte uskoa Jumalaa vain, kun Hän puhuu ja kertoo teille, ja sitten toimitte sen mukaan, mitä Hän sanoo.

²⁰   Nyt, tämä pappi ei hävennyt kertoa kansalle, että hän uskoi, että Jeesus oli tai Kristus oli syntyvä ja että hän näkisi Hänet ennen kuolemaansa.

Nyt, huomatkaa. Kun Jumala antaa teille lupauksen, Hän tulee täyttämään sen. Teidän ei tarvitse pelätä, että Hän ei pidä sanaansa, sillä Jumala pitää Sanansa. Minä… Se on totta. Teidän täytyy vain luottaa Häneen.

²¹   Ja sitten huomaan tämän: Oi, kun Jeesus syntyi silloin, niin miksi… Heillä ei ollut radiota ja lehdistöä, kuten meillä on nykyään. He vain puhuivat toisilleen, sillä tavalla heidän oli välitettävä viesti.

Kahdeksan päivää myöhemmin Maria toi Jeesus-lapsen temppeliin, jotta tehtäisiin niin kuin lain mukaan oli tapana, ja uhrattaisiin tunturikyyhkysiä tai kyyhkysiä, jos he olivat köyhiä, ja niin edelleen, jotta he suorittaisivat uhrin, hänen [Marian] puhdistuksekseen.

Ja huomatkaa, kaikki tämä tulee aivan eteeni, kun ajattelen sitä. Nyt Simeon on luultavasti jossain rukoushuoneessa tai temppelin ulkopuolella. Ja ehkä sinä aamuna siellä oli luultavasti viisikymmentä lasta, sanoisimme, seisomassa jonossa ympärileikkausta varten.

Mutta huomatkaa, että juuri kun Maria toi Jeesuksen sisään, Pyhä Henki puhui Simeonille jossain muualla ulkona. Ja Pyhä Henki johdatti hänet suoraan Kristus-lapsen luo. Hän tuli sisään juuri sillä hetkellä, otti Hänet syliinsä ja sanoi: ”Herra, anna palvelijasi lähteä rauhassa, sillä minä olen nähnyt sinun pelastuksesi.” Ajatelkaa sitä.

²²   Nyt, hänellä oli lupaus. Eikö olekin outoa, jos Pyhä Henki antoi hänelle tuon lupauksen, ja kun lupaus tuli, Pyhä Henki johti Simeonia, joka oli saanut lupauksen, suoraan sen luo. Näettekö, kuinka Hän tekee sen?

Nyt, en usko, että täällä on ketään… Kuinka moni täällä on sairas tänä iltana, ja haluaa, että hänen puolestaan rukoillaan, antakaa meidän nähdä kätenne, ympäri rakennusta? En usko, että tulette tänne, jotta teidät nähtäisiin. En usko, että tulitte arvostelemaan. Uskon, että tulitte, koska odotatte parantuvanne. Ja te uskotte parantumiseen, eikö niin? Te uskotte Jumalalliseen parantumiseen. Ja juuri siksi, että uskotte Jumalalliseen parantumiseen, teissä on jotain, mikä saa teidät uskomaan Jumalalliseen parantumiseen.

Ja eikö se olekin juuri sama Pyhä Henki tänä iltana, jos Hän lupasi lähettää viimeisinä päivinä nämä asiat? Lupasiko Hän, että Hän lähettäisi tämän viimeisinä päivinä, ”ja viimeisinä päivinä on tapahtuva ”, sanoo Jumala? Kuinka Hän lupasi Markuksen evankeliumissa 16: ”Menkää kaikkeen maailmaan…”. Se koskee New Yorkia. Näettekö? ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Hän lupasi sen. Ja sitten Hän lupasi ensimmäisen sateen ja jälkimmäisen sateen. Ja me elämme nyt, olemme eläneet jo vuosia, jälkimmäisen sateen alla.

²³   Ja juuri ennen kuin Jumala katkaisi suhteen juutalaisten kanssa, hän antoi Seurakunnalle yhdeksän hengellistä lahjaa. Ja juuri ennen kuin pakanoiden aikakausi on ohi, Hän palauttaa Seurakuntaan takaisin nuo yhdeksän hengellistä lahjaa ja antaa pakanaseurakunnalle sen viimeisen kutsun ennen kuin kääntyy jälleen Israelin puoleen.

Ja nyt tänä iltana, kun nämä lahjat on luvattu ja sinä olet sairas, etkö ajattele, että Pyhä Henki johti teidät tänne tänä iltana aivan samalla tavalla kuin Se johti Simeonin Jeesuksen luo, kun Hän tuli? Sama Pyhä Henki johdattaa… Jo se, että uskotte parantumiseen, osoittaa, että jokin siellä takana saa teidät uskomaan parantumiseen.

Tässä, ennen kuin sydämessänne syntyy halu, on oltava Luoja, joka luo tuon luodun. Eikö niin?

Toisin sanoen tällä tavalla. Ennen kuin kalan selässä oli evä, piti ensin olla vettä, jossa se saattoi uida, muuten sillä ei olisi ollut evää. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Ennen kuin oli olemassa puu, joka kasvoi maassa, oli ensin oltava maa, jossa se saattoi kasvaa, tai muuten ei olisi ollut olemassa puita.

Ja jos teillä on sydämessänne halu tulla parannetuksi Jumalallisen parantumisen kautta, jossain on varmasti parantumisen lähde, tai muuten tuota halua ei olisi sydämessänne.

²⁴   Jos on olemassa halu palvoa Jumalaa… Jopa hottentotit ja intiaanit menneinä vuosina palvoivat esineitä, koska palvonta oli heidän sydämessään, ja he palvoivat jotakin. He palvoivat jotakin Luojanaan. Ja se osoitti, että jossain oli Luoja, jota palvoa, Jumala.

Jos sydämessänne on nälkä saada enemmän Jumalalta, jossain on varmasti enemmän Jumalaa, jonka voitte löytää.

²⁵   Minun äitini oli taikauskoinen. Pikkulapsia, joita minä… meitä oli kymmenen. Ja kun pienet kaverit olivat… Heillä oli tapana nuolla huuliaan. Äiti sanoi, että ne maistelivat jotain. Ja hän laittoi, ehkä säilöttyä. Se ei toiminut. Ehkä vähän hunajaa, se ei toiminut. Ehkä vähän vesimelonia, se ei toiminut. Mutta jonkin ajan kuluttua, kun hän löysi jotain, jota ne halusivat maistaa, ne olivat… Se lopetti huulten nuolemisen.

No, se saattoi olla taikauskoa. Mutta tämä, kun ihmisen sydämessä on nälkä jostakin, on pakko olla jokin, joka saa aikaan tuon nälän.

Toisin sanoen Daavid sanoi: ”Kun syvyys huutaa syvyydelle…”. Ja kun syvyys huutaa, jossain on oltava syvyys, joka vastaa. Ja jos syvä huutaa Jumalalta enemmän parantumista, on pakko olla jossakin parantumisen lähde ja Jumalan voima, joka voi siihen vastata. Uskotteko te sen? Tiedän koko sydämestäni, että se on totuus. Ja kun me huudamme, ja jokin meissä kertoo meille, että joen takana on olemassa maa.

²⁶   Hautasin vaimoni ja lapseni noin viisitoista vuotta sitten, ja haudan ääressä seisoessani näytti siltä, että kaikki ympärilläni oli, koko perheeni oli poissa. Ja he ripottelivat kukkia pienen vauvan arkulle, joka kuoli muutama tunti äitinsä jälkeen. Ja sydämeni murtui, näytti siltä, etten kestäisi sitä pidempään. Kuulin papin sanovan: ”Tuhka tuhkaksi, tomu tomuksi ja maa maaksi.”

Ja tuntui siltä, että puiden läpi tuli tuulenvire sanoen,
Siellä on maa joen takana. Sitä me kutsumme suloiseksi ikuisuudeksi,
Tuohon rantaan pääsemme vain uskon toimesta;
yksi kerrallaan pääsemme portista, asuaksemme siellä kuolemattomien kanssa,
Jonain päivänä he soittavat kultaisia kelloja sinulle ja minulle.

²⁷   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] … jokin huutaa, syvyys. On olemassa suurempi paikka, parempi maa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Odotan sen olevan siellä. Odotan Jumalaa, kun rukoilin huoneessa hetki sitten, ennen kuin astuin rakennukseen, tuntui kuin Jokin olisi tullut ylleni, joka sanoi, että jotain tulisi tapahtumaan täällä tänä iltana, suuri spontaani parantuminen. Odotan sitä. Jumala on…

Uskallan sanoa tämän teille pastoreille. Te tulette huomaamaan, että ainakin kuusikymmentä-kahdeksankymmentä prosenttia jokaisesta sairaasta tässä rakennuksessa paranee seuraavan tunnin aikana. Minä… Katsokaa, jos se ei ole oikein, voitte merkitä minut vääräksi profeetaksi. Tiedän, mistä puhun. Näin on.

²⁸   Nyt, minä – minä uskon sen. Rukoilin ja pyysin Jumalaa, jos Hän vain liikkuisi ihmisten päällä tässä jumalanpalveluksessa, ja jotenkin… koska pääsen vain niin monen luo. Mutta minä pyysin Isää, jos Hän vain… Ja kun minä rukoilin, Jokin laskeutui minun ylleni. Silloin tiesin, että Jumala vastaisi rukoukseeni. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta tulee tapahtumaan jotakin, joka saa – tekee sen. Haluan, että olette jatkuvasti rukouksessa.

Nyt, huomatkaa. Kun te odotatte jotakin, Simeon odotti Jeesuksen tulevan, kun hän vielä eli. Hän odotti sitä, ja Jumala palkitsi hänet hänen uskonsa vuoksi. Minä odotan Jumalan parantavan ainakin kuusikymmentä tai kahdeksankymmentä prosenttia täällä tänä iltana olevista ihmisistä, täysin terveiksi ennen kuin tämä jumalanpalvelus on ohi. Uskon sen kaikesta sielustani. Näettekö? Minä odotan sitä.

²⁹   Daniel odotti Jumalan pelastavan hänet leijonien luolasta.

Kun heprealaiset lapset joutuivat tuliseen uuniin, he sanoivat: ”Meidän Jumalamme on kykenevä…”. He odottivat Jumalan pelastavan heidät. Ja he ottivat viimeisen askeleen tiellä, ennen kuin Hän tuli, mutta Hän on aina siellä viimeisessä päässä. Jeesus tulee pimeimpinä tunteina, sitten Jeesus tulee paikalle. He odottivat sitä.

Nainen, jolla oli verenvuoto, oli odottavalla mielellä. Jos hän voisi koskettaa Hänen vaatteensa helmaa, kaikki olisi ohi. Kun hän kosketti hänen vaatteensa helmaa, hänen odotuksensa täyttyivät.

Jos tulette tänä iltana odottaen parantuvanne, te tulette parantumaan. Jos tulette tänä iltana odottaen löytävänne kokouksesta jotain kritisoitavaa, löydätte sitä varmasti. Saatte sen, mitä tulette hakemaan. Näin on.

³⁰   Huomatkaa. Sokea Bartimeus, hän oli odottavalla mielellä. Jos hän pääsisi Jeesuksen luokse, tai saisi hänen huomionsa kiinnitettyä, hän parantuisi. Niinpä he yrittivät saada häntä rauhoittumaan, mutta hän huusi sitäkin enemmän: ”Daavidin Poika, armahda minua ”, sillä hän tiesi, että jos hän voisi saada jotenkin Jeesuksen huomion puoleensa, että hän odotti Jeesuksen parantavan hänet.

Jos te odotatte parantuvanne tänä iltana, teidät parannetaan.

Mitä ikinä te odotattekaan…

Vain ajatus sisäisestä elämästäni… Lähden nyt hetken kuluttua siirtyäkseni toiseen maahan. Ja aion kertoa teille vain yhden pienen asian. Tähän liittyy asioita, ystävät, joista kukaan ei tiedä. Näin on. En kerro – ihmisille kaikkia asioita, joita Jumala sanoisi. Jokaisella on sellaista elämässään. Se on henkilökohtainen asia teidän ja Jumalan välillä.

³¹   Mutta tämä on ollut loistava asia, jos en koskaan palaisi takaisin. Tunnen, että Jumala on vahvistanut ja todistanut, että olen puhunut totuuden kansalle, jos en koskaan palaa takaisin. Näin on. Hän on tieteellisesti vahvistanut sen. Ja Hän on todistanut kerta toisensa jälkeen, että olen kertonut totuuden. Tuo Henki johtaa. Hän tekee asioita, jotka… Monta kertaa huoneessa, minä olen siellä rukoilemassa ja näen asioita kokouksessa, jotka juuri tulevat tapahtumaan, ja soitan johtajilleni ja muille ja kerron heille asioista, jotka tulevat tapahtumaan kokouksessa tunteja ennen kuin ne tapahtuvat, joskus viikkoja ennen kuin ne tapahtuvat. Ja tietyt asiat… Ei niin, että minä tietäisin niitä, mutta Jumala näyttää ne minulle, ja tiedän, että sen täytyy olla niin. Minä uskon sen.

³²   Tässä vähän aikaa sitten Fort Waynessa, meillä oli kokous, loistokas kokous siellä, missä Paul Raderin ja B. E. Redigerin oli tapana saarnata, monet teistä tuntevat nuo kansallisesti, kansainvälisesti tunnetut sananpalvelijat. Ja minä istuin huoneessa, kun he lauloivat ”Usko se vaan ” juuri siinä huoneessa, jossa Paul Rader kirjoitti laulun, muutama kuukausi sitten. Ja me majoituimme Indiana-hotellissa. Monesti he eivät anna ihmisten tietää, missä olen.

Nyt, se on minulle vaikeaa, että minun täytyy kulkea sellaisten ihmisten ohi, jotka tunnen ja jotka rakastavat minua. Sydämeni itkee heidän puolestaan. Mutta te… teitä… on niin paljon. Se vain ottaa hengen minusta. Se on…

Kun nuo värähtelyt joskus iskevät käteen, katsokaa veljeäni ja heitä. He katsovat minua. He tietävät, milloin olen saanut tarpeekseni; he tarttuvat minuun ja vievät pois lavalta. Joskus, ystävät, menen täysin tajuttomaksi, ja he kyyditsevät minua ympäri kaupunkia ehkä pari-kolme tuntia yrittäen saada minut takaisin entiselleni. Se vain kuluttaa voimiani niin pahasti.

³³   Saatatte ajatella, että se on outoa. Saatatte ajatella, että se on – että se on outoa sellaiseksi, lahjaksi, mutta se vetää ulos teistä. Se ottaa teiltä pois. Se ei ole sellaista kuin Evankeliumin saarnaaminen tai vain käsien laskeminen sairaiden päälle, vaan se on Jumalallinen Olento, joka toimii kuolevaisen ruumiin kautta. Käteni on turvonnut niin, että olen pitänyt sitä kuuman veden alla käytännössä tunnin ajan saadakseni tunnon takaisin käteeni noiden kammottavien syöpien ja muiden asioiden värähtelystä, kuinka ne toimivat. Ja tuskin kukaan on tietoinen noista asioista. Johtajani ja niin edelleen tietävät.

Mutta muistan, että tässä kokouksessa he olivat saaneet selville, missä asun. Ja seuraavana päivänä oli säälittävää nähdä ihmiset.

³⁴   Muistan, että eräässä kokouksessa – eräässä toisessa kokouksessa, jossa olin, minulla oli yhden illan jumalanpalvelus, Missourissa, melko suuressa kaupungissa. Ja kun lähdin auditoriosta, se oli pieni, juuri ja juuri, yleisö oli suunnilleen samanlainen kuin tänä iltana. Menin ylös kolmanteen kerrokseen. Kävelin tabernaakkelista tai auditoriosta ylös hotellin kolmanteen kerrokseen ja makasin sängyn toisella puolella ja nukuin vain vähän aikaa vaatteet päällä. Minun piti tavata vaimoni seuraavana päivänä Poplar Bluffissa, ja minulla piti olla radiolähetys, ja minun piti mennä Arkansasiin.

Ja muistan, että kun makasin siinä noin kymmenen minuuttia, kuulin jonkun koputtavan oveen. Kun menin ovelle, siellä oli hotellin johtaja. Hän kysyi: ”Oletteko pastori Branham? ”

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Hän sanoi: ”No, herra Branham, teidän on lähdettävä hotellista. ” No, minä sanoin: ”Mitä olen tehnyt, herra? ”.

Hän sanoi: ”No, emme voi pitää tällaista hotellin ympärillä. ” Ja hän avasi oven, ja ystävät, ovelta lähti nelikaistainen rukousjono alas, aulaan ja alas kadulle ihmisiä jatkuen sinne. Ja minä katsoin sinne. Hän sanoi…

Sanoin: ”No, en tiedä mitä tehdä, herra. ”

Hän sanoi: ”Mene alas palotikkaita pitkin, niin minä menen alas ja soitan sinulle taksin. Hän tulee kujan kautta ja noutaa sinut. ”

Menin sinne, ja siellä satoi lunta. Katsoin ulos ja näin nuo pienet vanhat äidit, jotka pitelivät vauvojensa päällä jotain, jotta lumi pysyisi poissa heidän kasvoiltaan, ja ihmisiä keppien varassa ja niitä, jotka halvaantuneina tärisivät. En vain voinut mennä siitä ohi.

³⁵   Menin sinne ulos kadulle ja aloitin rukousjonon. Käännyin ympäri kadun alkaessa olla täynnä. Ja Herra paransi, he heittivät pois kainalosauvansa ja tavaransa ja juoksivat pois. Ja poliisit olivat siellä ohjaamassa liikennettä. Meillä oli loistavaa aikaa siellä, koska ihmiset uskoivat, että he paranisivat.

³⁶   Nyt, Fort Waynessa, he saivat selville, missä hotellissa olimme, Indiana-hotellissa. Ja sinä yönä lähdimme sinne. Emme vain päässeet ulos. Te vain… ihmisiä vain oli niin tungokseen asti. Se oli kauheaa. Ja sitten meillä oli vielä noin kolme päivää jäljellä.

Ja niinpä portieeri… Veljeni palkkasi portieerin. Ja hän kertoi hänelle, mihin suuntaan menemme alas, ja menemme… pannuhuoneen läpi ja tulemme ulos kujalle. Se oli vaikeata tehdä. Mutta he veivät minut alas, lähdimme kokouksiin ja kuljimme kujan kautta; vaimo ja yksi Mayosin sairaanhoitajista, joka oli parantunut syövästä. Ja hän oli kanssamme.

Ja he veivät minut aamiaiselle, ja olin syönyt pienessä paikassa nimeltä Toddle House, uskon sen olleen. Ja… Ei, Hobb’s House. Ja eräänä aamuna, kun olimme menossa alas, seuraavana aamuna, minulla oli päällystakki nostettuna ylös, ja kävelin katua pitkin kantaen pientä tytärtäni. Ja yhtäkkiä Pyhä Henki tuli alas. Uskotteko Hengen johdatukseen? Ojensin vauvan vaimolleni, ja hän kysyi: ”Mikä hätänä, kulta? ”

Sanoin: ”Pyhä Henki johdattaa minua. ”

³⁷   Ja minä tunsin Herran enkelin…Te olette nähneet sen kuvan. Se juuri tuli alas. Ja te vain teette, mitä Se sanoo. Ja luulin, että olimme menossa suoraan Hobb’s Houseen, olimme noin korttelin päässä siitä. Ja Herran Henki sanoi: ” Käänny vasemmalle. ”

Ja minä menin alas ja jatkoin vain kävelemistä. He seurasivat minua. Pysähdyin paikkaan, jonka nimi oli Miller’s Cafeteria. Menin pohjakerrokseen, jossa kahvila oli. Ja juuri kun… Otin luumuja ja paahtoleipää ja olin asettumassa syömään. Kuulin jonkun sanovan: ”Ylistys Herralle. ”

Katsoin sinnepäin, ja eräs nainen nousi juuri ylös, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Rouva Morgan, sairaanhoitaja, sanoi: ” Huomaatko? Nyt sinut on saatu kiinni. ”

Ja minä sanoin: ” Hetkinen vain. ”

Nainen käveli luokseni ja sanoi: ”Veli Branham ”. Hän sanoi: ”Olen seurannut sinua kokouksesta toiseen. ” Hän sanoi: ”Minulla on veli täällä. Hänen sydämensä on puhjennut pallean läpi. ” Hän sanoi: ”Hänelle ei voi tehdä mitään. ” Hän sanoi: ”Hän ei voi elää kuin vain vähän aikaa. ” Hän sanoi: ”Olemme myyneet tavaramme voidaksemme seurata. Olemme tehneet kaikkemme päästaksemme jonoon. Meillä on kortit, mutta meitä ei ole koskaan kutsuttu. ” Ja hän sanoi: ”Rahamme ovat menneet ja kaikki. ” Hän sanoi: ”Emme vain voineet tehdä mitään. ” Ja hän sanoi: ”Rukoilin koko yön. ” Ja sanoi: ”Tänä aamuna olin polvillani hotellin sängyn vieressä ja nukahdin. ” Ja hän sanoi: ”Näin unta, että minun pitäisi tulla tänne Millers’s Cafeteriaan kello yhdeksältä. ” Katsoin kelloani, se oli juuri tarkalleen… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?…

³⁸   Uskotteko johdatuksessa olemiseen? Pyhä Henki johti Simeonia. Tämä on sisäistä elämää, nyt. Ja minä sanoin: ”Tuo veljesi tänne. ”

No, hetkessä Herra oli parantanut hänet. Hän itki ja itki. Hän sanoi: ”En ole koskaan tuntenut tällä tavalla siitä lähtien, kun olin nuori poika. ”

He menivät ulos rakennuksesta, istahdin taas alas syömään, ja Jokin vain nosti minut ylös. Menin ulos, vaimo ja he seurasivat minua. Juuri kun astuin ulos ovesta, kuulin jonkun sanovan: ” Oi, kiitos Jumalalle. ” Ja pieni mustiin pukeutunut nainen. Hän polvistui kadulle. Hän alkoi itkeä. Ja minä sanoin: ”Nouse ylös, sisar. ”

Ja hän nousi ylös. Hän sanoi: ”Veli Branham. ” Hän oli Chicagosta. Hän sanoi: ”Minulla on syöpä rinnassa. ” Hän sanoi: ”Olen yrittänyt kovasti päästä luoksesi kaikkialle. ” Hän sanoi: ”En ole onnistunut siinä. ” Hän sanoi: ”Tänä aamuna aloin syödä. Ja itkin, koska minun on palattava kotiin. ” Ja sanoi: ”Herran Henki sanoi: ’Mene seisomaan Millers Cafeterian eteen kymmenen minuuttia yli yhdeksän.’ ”

³⁹   Siinä se oli. Tapasin hänet täällä Arkansasissa jokin aika sitten, hän vain huudahteli. Siitä on jo viikkoja. Sanoi: ”Kaikki… Kaikki on kadonnut ”. Se on kadonnut. ”

Ja lähdin jatkamaan matkaa katua pitkin. Vaimo sanoi: ”Etkö aio syödä? ”.

Sanoin: ”En. Herran Henki johdattaa. ”

Ja minä menin kadun toiselle puolelle. Ja lähdin menemään kaupan toiselle puolelle ostaakseni pieniä värityskirjoja. Meidän piti pitää vauvaa, kolmevuotiasta tyttöä, lukittuna huoneessa kanssamme koko päivän. Ja niin vietin aikani rukoillen. Sillä tavalla tiedän nuo asiat, rukoilemalla ja rukoilemalla.

Ja kun lähdin kadun toiselle puolelle, Jokin sanoi: ” Pysähdy. ” Sanoin: ” Oi voi. ” Käännyin ympäri.

Vaimo kysyi: ”Minne olet menossa? ”

Sanoin: ”Menkää te kaikki suoraan hotelliin. Hänellä on jotain muuta tekemistä minulle. ” Menin kadunkulmaan katsomaan joitakin kalastuskeloja. Rakastan kalastusta ja niin edelleen. Menin sinne, kukaan ei katsonut minua, käänsin päätäni ja sanoin: ”Isä, mitä haluat minun tekevän? ”

Ja seisoin siinä. En vain kuvitellut nyt. Kuulin Äänen sanovan: ”Mene kadunkulmaan. ”

⁴⁰   Menin kadun kulmaan, kadun toiselle puolelle. Seisoin siinä, ja he alkoivat puhaltaa pilliin, ja liikenne kulki katua pitkin, ja – ja he kävelivät siellä liikennevalojen avulla. Seisoin siellä noin kymmenisen minuuttia. Ja vain seisoin siinä. Jonkin ajan kuluttua pilli soi taas, ja ihmisjoukko ylitti kadun, niin kiireisesti kuin mahdollista.

Huomasin naisen tulevan takaapäin, ja hänellä oli ruudullinen mekko päällä. Hänellä oli pieni kanadalainen myssy. Ja hänellä oli taskukirja kainalossaan. Hän käveli kadun yli, ja Herran Henki sanoi: ”Mene hänen lähelleen. ”

Kävelin suoraan hänen luokseen, ja hän meni ohi katsoen alaspäin ja ohitti minut. Ajattelin: ”Sepä outoa. Ehkä Jumala teki siellä jotain, mitä en tiennyt. ”

⁴¹   Hän käveli noin viisi metriä. Hän kääntyi takaisin ja näytti tällaiselta. Hän sanoi: ” Oi, veli Branham. ” Ja hän sanoi – hän sanoi: ” Oi… ” Hän vain alkoi lyödä itseään. Hän sanoi… Oi, hän ei tiennyt, mitä oli tapahtunut.

Kysyin: ”Mikä hätänä, sisar? ”

Hän sanoi: ”Olen Kanadasta. ” Hän sanoi: ”Olen käyttänyt jokaisen pennin, joka minulla on ollut. Minulla oli käytettävissäni vain sataviisikymmentä dollaria. ” Hän sanoi: ”Minulla on surkastunut käsi. ” Ja hän sanoi: ”Nukuin viime yönä aulassa, ja tänä aamuna minulla oli viisi senttiä kahvia varten. ” Ja hän sanoi: ”Olin menossa tänne tielle liftaamaan päästäkseni takaisin kotiin. ” Nuori nainen, noin kolmekymmentä vuotta vanha. Hän sanoi: ”Ja olin menossa tänne alas noin kaksi korttelin verran, ja Jokin sanoi minulle: ’Käänny tähän suuntaan’. ”

Oi voi… Siinä se oli. Sanoin: ”Ojenna kätesi, sisar. ”

Ja sieltä tuli hänen kätensä. Ja se iso irlantilainen poliisi, joka seisoi siellä, katsoi… Hän sanoi: ” Minä tunnen sinut, veli Branham. ”

Ja sieltä hän tuli juosten. Oi, siellä oli paljon ihmisiä. Olisi pitänyt olla joukko apuna päästäkseen siitä karkuun. Kaikki olivat ympärillä, oli käynnissä parantamiskokous. Herra oli toiminnassa.

⁴²   Jumala johdattaa. Ettekö tekin usko siihen? Näin on. Tässä vähän aikaa sitten, kun tulin kokouksesta, olin menossa ulos. Tämä tapahtui – tässä, Camdenissa, Arkansasissa. Olin menossa ulos kokouksesta. Ja vain katsokaa, miten Herra toimii.

Ensinnäkin, juuri ennen kuin riisuin univormuni, olin Indianan osavaltion riistanvartijana kolme vuotta sitten. Ja … Juuri ennen kuin riisuin univormuni, Herra oli kutsunut minut ja ilmestynyt minulle, ja Herran Enkeli, kuten olen kertonut teille, miten se tapahtui.

⁴³   Ja minä menin alas, ja pieni tyttöni oli juuri syntynyt. Menin hakemaan hänelle pullonkorkkeja kissanminttuteetä varten, tai mitä se nyt olikaan. Minulla oli 28 dollarin shekki, jonka aioin lunastaa. Ja menin… Bussi pysähtyi Spring Streetillä, siinä pienessä kaupungissa, jossa asuin. Huomasin, että oudosti käyttäytyvä mies nousi pois ja katsoi minua. Menin apteekkiin ja lunastin shekkini ja – ja otin pullonkorkit ja tulin takaisin. Kun astuin kadulle, joku tarttui minuun kädellään. Käännyin ympäri. Hän kysyi: ” Herra, taidatte olla virkailija? ”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, herra. Työskentelen Indianan luonnonsuojeluvirastossa. ”

Hän sanoi: ”Koska olit virkailija, haluan esittää sinulle kysymyksen. ”

Sanoin: ”Kyllä, herra. ”

Ja hän sanoi: ”Minun on parasta kertoa sinulle ensin. ” Hän sanoi: ”Minun terveyteni on heikentynyt noin kahden vuoden ajan. ”

⁴⁴   Ja Enkeli oli juuri ilmestynyt minulle noin neljä tai viisi päivää ennen sitä ja kertonut minulle tästä. Ja hän sanoi… tai lahjasta. Ja hän sanoi: ”Minä olin… Asun Paducahissa, Kentuckyssa. ” Hän sanoi: ”Näin viime yönä oudon unen. ” Hän sanoi: ”Näin Enkelin tulevan alas taivaasta. Hän tuli alas ja käski minua tulemaan tähän Jeffersonvillen kaupunkiin ja pyytämään jotakuta Branham-nimistä henkilöä rukoilemaan puolestani. ” Hän sanoi: ”Tiedättekö, missä täällä on joku sellainen henkilö, joku, jonka nimi on Branham? ”

Oi voi, sydämeni tuntui siltä, että se oli noin suuri. Ja sanoin: ”Äitini pitää täysihoitolaa tuolla kulman takana. ”

Hän sanoi: ”Sinä olet… ” Sanoin: ”Äitini. ”

Hän sanoi: ”Onko nimesi Branham? ”

Ojensin hänelle käteni. Sanoin: ”Veli, tule tänne kulmaukseen. ” Ja aloin kertoa hänelle, mitä tapahtui. Ja hän alkoi itkeä. Ja me polvistuimme siellä kadulla, juuri siellä kadulla, ja minä rukoilin hänen puolestaan. Ja kun nousin ylös, ihmiset pitivät lapsiaan takanaan ja ottivat hattunsa pois kunnioituksesta siellä kadulla. Ja Jumala laskeutui taivaasta ja paransi hänet siinä.

⁴⁵   Ja muutamaa viikkoa myöhemmin olin tulossa ulos rakennuksesta, ja kuulin jonkun huutavan: ”Armoa, armoa! ”.

Neljä poliisia oli tuomassa minua ulos, viemässä minua väkijoukon läpi. Tuhannet painostivat minua. Ja sitä edeltävänä iltana Herran Enkeli tuli suoraan rakennukseen, jossa olin, tuli alas. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat rampoja, halvaantuneita, sokeita ja kaikkea. Yritin selittää, saada ihmiset uskomaan sen. Sanoin: ”Ettekö te voi uskoa? ” Sanoin: ”Olen kertonut teille totuuden. ” Ja minä sanoin: ”Se on totuus. ”

Veljeni käveli ohi ja muistutti minua ajasta. Tiedän, että puhun liikaa. Näin on. Mutta minä rakastan teitä ja haluan kertoa teille tämän joka tapauksessa.

Ja siellä oli… Kun tulin sinne paikalle, puhuin ja kerroin heille Herran Hengestä. Ja juuri sillä hetkellä, kun tulin etuovesta sisään, sieltä se tuli. Sanoin: ”Minun ei tarvitse enää puhua. Täällä Se on itse. ”

⁴⁶   Ja se tuli suoraan rakennuksen läpi tuolla tavalla. Se kiersi ympäri siinä, missä olin, tuolla tavalla. Ja sokeat, kuurot, mykät ja kaikki muutkin ihmiset vain nousivat ylös ja kävelivät rakennuksen läpi ylistäen Jumalaa.

Seuraavana päivänä, neljä poliisia vei minut seurakunnasta, jossa olin puhumassa. Kun lähdin ulos rakennuksesta, kuulin jonkun huutavan: ”Armoa, armoa, armoa! ”.

Ja minä katsoin sinne, väkijoukon keskellä seisoi vanha sokea värillinen mies, pieni valkoinen hiusreunus päänsä ympärillä ja lippalakki päässä, huutaen: ”Armoa, armoa! ”

Hän ei tietenkään voinut seisoa valkoisten joukossa. Ja hän itki tuolla tavalla. Ja minä aloin, ja Jokin liikahti ja sanoi: ”Mene tuonne. ”

Sanoin: ”Mennään sinne, missä tuo mies on. ”

Ja hän sanoi… poliisi sanoi: ” Oi, Veli Branham, et voi laittaa kättäsi tuon miehen päälle. ” Hän sanoi: ”Sinut pidätettäisiin. ” Hän sanoi: ”Et voi tehdä sitä, sinä olet Arkansasissa. ”

Sanoin: ”No, katsokaahan. Mutta Pyhä Henki käskee minun mennä sinne… ”.

Hän sanoi: ”Aloittaisit rotumellakan. ” Sanoi: ”Et voi tehdä sitä. Tämä on etelä. ”

Ja minä sanoin: ”En voi sille mitään, missä se on. Herra käski minun mennä tänne, ja minä… ”

⁴⁷   He lähtivät mukaani. Ja he tekivät ringin ympärille. Enkä koskaan unohda sitä. Kuulin hänen vaimonsa sanovan: ”Kulta, pastori on tulossa sinua kohti – pastori ”.

Niinpä lähdin ja tulin sinne, missä hän oli. Ja hän kysyi: ”Oletko se sinä, pastori Branham? ” Hän sanoi: ”Saanko tunnustella kasvojasi? ” Ja hän laittoi vanhat tärisevät kätensä kasvoilleni.

Sanoin: ”Kyllä, herra. ”

Hän sanoi: ”Pastori Branham, voisitko kuunnella hetken tarinaani? ”

Sanoin: ”Kyllä, herra. Jatka vain. ”

Ja ihmiset vain yrittivät murtautua läpi, mutta he pitivät kiinni käsivarsistaan ja pidättelivät ihmisiä. Ja hän sanoi: ”Pastori Branham ”, hän sanoi, ”Vanhalla äidilläni oli samanlainen uskonto kuin sinulla. ” ”Uskonto kuin sinulla on. ” Hän sanoi: ”Hän ei ole koskaan valehdellut minulle. ” Hän sanoi: ”Hän on kuolleena jo kymmenen vuotta. ” Hän sanoi: ”Olen ollut sokea noin kahdeksan vuotta. ” Ja sanoi: ”Viime yönä ”, hän sanoi: ”En ole koskaan elämässäni kuullut sinusta. ” Ja sanoi: ”Viime yönä, noin kahdeksan aikaan. ” Hän sanoi: ”Asun noin 250 kilometrin päässä täältä. ” Hän sanoi: ”Vanha äitini seisoi sänkyni vieressä. Ja hän sanoi: ’Rakas lapsi, mene Camdeniin, Arkansasiin, ja kysy erästä henkilöä nimeltä Pastori Branham, niin saat näkösi. ” ”

Oi voi… Laitoin vain käteni hänen vanhoille, tummille, ryppyisille kasvoilleen. Sanoin: ”Herra Jeesus, en ymmärrä tätä. Mutta pyydän hänen näköään Sinun Nimessäsi. ”

Ja kun siirsin kättäni alaspäin, ystävät, Jumala tulee tuomitsemaan minut tuomioistuimen edessä. Ja kun siirsin käteni alas, kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Hän sanoi: ”Kulta, minä voin nähdä. ”

Hän sanoi: ”Kulta. ” Nainen alkoi kirkua ja sanoi: ”Näetkö sinä? ” Hän sanoi: ”Näen. ”

Hän sanoi: ”Kyllä, tuolla on punainen auto. ” Hän sanoi: ” Tuossa seisoo pastori Branham. ” Ja hän huusi tuolla tavalla. Ja siinä hän oli, täysin terveenä.

⁴⁸   Muutama kuukausi sitten, kun tulin Dallasista, lentokoneeni pakotettiin jäämään lentokentälle. Kerron teille tämän ennen kuin lähden. Lentokone joutuin laskeutumaan Memphisiin, Tennesseen osavaltioon. Olin siellä koko yön, ja seuraavana aamuna meille soitettiin ja sanottiin, että kone lähtee yhdeksältä.

Ja minä menin alakertaan. Kirjoitin joitakin kirjeitä, ja menin postiin, ja minulla oli ne kädessäni. Menin postitoimistoon postittamaan kirjeet, ja kuljin katua pitkin ja lauloin sitä pientä laulua, jota te helluntailaiset laulatte: ”Olen niin iloinen, kun voin sanoa olevani yksi heistä. ” Eikö se mene niin? Se kertoo jotain siitä, kuinka ihmiset kertovat kaikkialla. Yritin laulaa sitä, tiedättehän? Ja aloin mennä kadun toiselle puolelle, ja Jokin sanoi: ”Pysähdy. ”

⁴⁹   Lähdin uudelleen liikkeelle ja huomasin, että se oli Herran Henki. Siirryin taaksepäin pankin nurkalle. Kysyin: ”Isä, mitä haluat minun tekevän? ”

Hän sanoi: ”Käänny takaisin. ”

Menin suoraan hotellin ohi ja jatkoin kävelemistä, laulaen itsekseni: ”Usko se vaan, kaikki on mahdollista… ”. Hengen johdattamana menin alas joen rantaan ja muutamien pienten värillisten hökkeleiden luo siellä joen rannalla… Ja kävelin eteenpäin. Hän sanoi: ”Käänny nyt oikealle. ”

Olin menossa alas pientä mäkeä, tällä tavalla, oli kaunis aamu, aurinko oli nousemassa, kukat kukkivat Memphisin ympärillä. Ja minä olin… Aurinko oli juuri noussut kukkulan yli, ja edellisenä yönä oli satanut, joten kaikki oli kaunista siellä etelässä. Ja katsoin, portin yli oli nojautuneena tyypillinen Jemima-täti. Hänellä oli… Sen sijaan… Hänellä oli miehen paita sidottuna päänsä ympärille. Hän katseli portin yli. Minä kävelin ohi, menin [Veli Branham hyräilee – toim.] katua pitkin ja katselin ja ihmettelin, mihin Herra oli minua johdattamassa. Hän katseli, hänen paksuilla poskillaan oli kyyneleet. Hän sanoi: ”Hyvää huomenta, pastori. ”

Sanoin: ”Terve, täti. ” Se kiinnitti huomioni: ”Pastori? ” Katsoin ympärilleni ja kysyin: ”Tunnetko minut? ”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra. ”

Kysyin: ”Tiedätkö nimeni? ” Hän sanoi: ”En, herra. ”

Kysyin: ” Miten tiesit, että olen pastori? ”

Hän sanoi: ”Pastori. ” Hän sanoi: ”Oletko koskaan kuullut siitä suunemilaisesta naisesta, joka sai vauvan… Herra lupasi hänelle vauvan, mutta vauva kuoli? ”

Sanoin: ”Kyllä. ”

Hän sanoi: ”Olin tuollainen nainen. Ja lupasin Herralle, että kasvattaisin lapseni Hänelle. ” Ja sanoi: ”Herra antoi miehelleni ja minulle ihanan pojan. ”

Ja hän sanoi: ”Pastori, hän lähti väärälle tielle, kun hän on noin… muutama vuosi sitten. ” Ja sanoi: ”Hän sai vaarallisen taudin, sukupuolitaudin. ” Ja sanoi: ” Hänellä meni niin kauan, emme osanneet epäillä sitä. ” Ja sanoi: ”Ja nyt hän makaa huoneessa kuolemaisillaan. ” Hän sanoi: ”Lääkäri on antanut hänelle kaikenlaisia ruiskeita. ” Ja sanoi: ”Hän ei voi parantua. ” Ja sanoi: ”Hän on ollut tajuton eilisestä asti. Lääkäri kävi täällä ja sanoi: ”Varautukaa pahimpaan milloin tahansa. Hänelle ei ollut mitään toivoa. Hänen veriarvonsa oli neljä plus, eikä mikään voinut auttaa häntä millään tavalla. ” Ja sanoi: ”Hän on kuolemaisillaan. ”

Ja sanoi: ”Menin polvilleni. ” Ja sanoi: ”Rukoilin. ” Ja sanoi: ”Rukoilin: ’Oi Herra.’ ” Hän sanoi: ”’Minä olen nainen niin kuin tuo suunemilainen. Missä on Sinun Eliaasi? ” Ja aloin vain rukoilla. ” Hän sanoi: ”Minä rukoilin ja rukoilin. ” Ja sanoi: ”Tänä aamuna, juuri ennen aamunkoittoa. ” Hän sanoi: ”Herra sanoi: ’Seiso tässä portilla.’ ”

⁵⁰   Ja siinä hänen selkänsä oli märkä siellä, missä hän oli seissyt. Hän ei kertonut minulle mitään väärää. Hän sanoi: ”Ja katso. ”

Oi voi… Aloin… Kävelin sisälle taloon. Siellä oli suuri, iso, lihaksikkaan näköinen poika. Ja nainen taputti häntä. Hän makasi siinä huopa kädessään ja sanoen: ” Um, um, um ”, tuolla tavoin. Ja hän sanoi: ”Äiti, on niin pimeää. En tiedä, minne olen menossa, äiti ”, tuolla tavalla.

Hän kysyi: ” Rakas lapsi, tunnetko sinä äidin? ”

Rakas lapsi. Hän oli… ”Tietysti, olitpa kuinka vanha tahansa, olet silti yhä äidin lapsi. Vaikka olisit mitä tehnyt, olet silti äidin poika.

Ja siinä hän oli, taputteli häntä ja rakasti häntä. Hän kysyi: ”Tunnetko äidin? ” ja sanoi: ”Tunnetko äitisi? ”.

Mies ei näyttänyt tunnistavan häntä. Hän huusi: ” Äiti ” ja jatkoi; hän oli aivan tajuttomassa tilassa.

Hän kysyi: ” Voisimmeko rukoilla, pastori? ” Sanoin: ”Kyllä, rouva. ”

⁵¹   Ja tuo vanha pyhimys laskeutui ja rukoili. Oi, voi. Se vain kouraisi sydämestä. Ja minä nousin ylös ja tunnustelin hänen jalkojaan. Ne olivat kylmät ja tahmeat; kuolema oli hänen yllään. Ja sitten me polvistuimme taas ja aloimme rukoilla. Sanoin: ”Rakas Jumala, en tiedä, miksi lähetit minut tänne. Mutta Sinä käänsit minut ympäri tiellä ja toit minut tänne. Ja tiedän, että on jo myöhäistä lähteä lentokoneelle. ” Kuitenkin kone oli myöhässä kaksi tuntia. Niinpä sanoin: ”En tiedä, miksi toit minut tänne. Mutta nyt, kuuliaisena Hengen johdatukselle, lasken käteni tämän pojan päälle Poikasi, Kristuksen Jeesuksen, Nimessäsi. ”

Hän sanoi: ”Äiti, alkaa tulla valoisaa. ”

Muutamassa hetkessä hän nousi ylös ja oli jalkeilla. Kuljin sen kautta muutama kuukausi sitten. Hän tapasi minut Abbeyn asemalla. Hän sanoi: ”Veli Branham, olen nyt täysin normaali. Ja se kaikki on poissa minusta. ”

⁵²   Oi, veli, sisar, se sama Jumala, joka johti Simeonia, on täällä tänä iltana. Näin on. Hän voi johdattaa noita samoja… Tunti toisensa jälkeen voisin todistaa.

Mutta katsokaa. Samaan aikaan, siellä oli vanha sokea profeetta Anna. Katsokaa häntä. Kun Simeon nosti Jeesus-lapsen, Pyhän Hengen johdattamana, suoraan Hänen luokseen… Ettekö usko, että sama Pyhä Henki on läsnä tänä iltana?

Ja katsokaa, väkijoukon läpi mutkitteli vanha sokea nainen, Ann, kulkien väkijoukon läpi. Kukaan ei kertonut hänelle. Mutta hän tuli suoraan sinne, missä Hän oli, nosti kätensä ylös ja siunasi Jumalaa. Pyhä Henki ohjasi hänet ihmisten läpi.

⁵³   Hän johdattaa kaloja jäljettömien vesien halki, lintuja jäljettömän ilman halki. Oi voi… Hän voi johdattaa kansaansa, jos vain annatte Hänen johdattaa. Me olemme Jumalan Hengen johdattamia. Olemme täällä odottamassa, että Jumala tekee jotain tänä iltana. Ja uskon, että Hän on nyt täällä tehdäkseen jotain tällä hetkellä, parantaakseen sairaat.

Isä, me kiitämme Sinua Hengestäsi ja rakkaudestasi. Ja odotan, Isä, että Sinä tänä iltana liikut ihmisten sydämissä ja annat heidän nähdä Jumalallisen ohjelmasi, johtamaan kansaa, jonka Sinä olet kutsunut tänä päivänä. Ja minä uskon, Isä, että Sinä tulet toteuttamaan tänä iltana sen, minkä Sinä minulle paljastit, että monet sairaat tulevat parantumaan tänä iltana. Suo se, Isä. Kuule nöyrän palvelijasi rukous. Sillä minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

⁵⁴   Sillä aikaa, kun minä menen rukoilemaan, rukoilkaa te minun kanssani, jos tahdotte, ja rukoilkaa minun puolestani. Veljet kutsuvat rukousjonon. Ja rukoilkaa te minun kanssani. Kuinka moni tekee tämän puolestani, sillä kun menen ulos, minä… Jos Hän voitelee minut, kun tulen takaisin. En ehkä pysty sanomaan paljon. Mutta katsokaa, ystävät, en voi luottaa itseeni. Minun on luotettava Siihen. Minä en sano mitään, Se hoitaa puhumisen.

Nyt, katsokaa. Kun Jumala tekee jotain lavalla, te kaikki uskotte sen. Tämän tarkoituksena on vain osoittaa Jumalan asenne. Jos se voidaan tehdä yhden kerrankin, sen pitäisi todistaa teille kaikille, että Jeesus on täällä tekemässä sen. Onko näin?

Mooses oli Jumalan lähettämä profeetta. Hänellä oli kaksi merkkiä osoittaakseen kansalle, että hän oli – hänellä oli Jumalan Sanoma. Ja kun hän teki nämä kaksi merkkiä, kansa uskoi häntä. Hänen ei tarvinnut enää koskaan tehdä niitä uudelleen, sillä kansa uskoi häntä.

Ja jos minä tulen teidän luoksenne tuolla tavalla ja kysyn teiltä tuollaisia asioita, eikö teidän pitäisi uskoa koko sydämestänne? Jos voin tehdä ne merkit, jotka Jumala on luvannut minun tehdä, teidän kaikkien pitäisi uskoa koko sydämestänne. Eikö niin? Se on totta.

⁵⁵   Nyt, ennen kuin menen puhujanlavalle tai rukoillakseni ihmisten puolesta, haluan teidän uskovan. Sitten kun näette näiden asioiden toteutuvan, haluan, että jokainen teistä lupaa minulle tämän, että teette vain sen, minkä Jumala käskee tehdä.

Olen pyytänyt Häntä antamaan tämän voidellun Enkelin, joka tulee luokseni, liikkua tämän yleisön yllä ja koskettaa yhtä ja sitten toista, tuolla tavalla. Ja parantaa heidät tänä iltana jumalanpalveluksen aikana. Minä aion pyytää. Olen pyytänyt Häntä tekemään sen. Ja uskon, että Hän tulee tekemään sen. Uskon siihen koko sydämestäni. Uskokaa tekin, ja Jumala siunatkoon teitä. [Seurakunta laulaa ”Usko se vaan ” – toim.]

⁵⁶   Kumartakaamme päämme hetkeksi. Isä, auta meitä nyt ottamaan vastaan rakas Poikasi ja Hänen lupauksensa tietäen, että Hänen Henkensä on keskuudessamme tänä iltana. Ja pyydän Sinulta, että parannat jokaisen sairaan tässä rakennuksessa. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta pyydän sitä. Aamen. Nyt, voitte istuutua, jos haluatte.

⁵⁷   Olkaa kaikki todella kunnioittavia. Ja nyt, saattaa olla joku muukalainen, joka ei ole vielä kuullut Jumalan Hengen toiminnasta, joka on antanut minulle tämän palvelutehtävän. Sen antoi Enkeli, kun synnyin. Se ilmaisi itsensä kolme vuotta sitten. Se on aina seurannut minua ja antanut minun tietää, että se on lähellä. Sitten se tuli luokseni, se oli Mies. Hänet on nähty kokouksissa useita kertoja. Iso, kookas mies, painaa noin yhdeksänkymmentä kiloa, tumma tukka olkapäille asti. Todistaen, kun Hän tuli, Hän sanoi: ”Minut on lähetetty Jumalan Läsnäolosta kertomaan sinulle, että sinun …?… syntymäsi ja elämäsi on osoitus siitä, että olet vievä parantamisen lahjan maailman kansoille. ” Ja Hän alkoi kertoa minulle, että erilaisia asioita tulisi tapahtumaan.

Kerroin Hänelle, että olin kouluttamaton enkä ollut kykenevä lähtemään. Hän sanoi, että minulle annettaisiin kaksi merkkiä.

Sanoin: ”Ihmiset eivät usko minua, koska en ole tarpeeksi koulutettu puhuakseni ihmisille. ”

Hän sanoi: ”Sinulle annetaan kaksi merkkiä, kuten profeetta Moosekselle. ” Hän sanoi: ”Toinen merkki on se, että sinä tulet havaitsemaan sairaudet kätesi avulla. Kun ihmiset ottavat sinuusta kiinni, niin sinä pystyt yliluonnollisen erottelukyvyn avulla kertomaan heille, mitä sairauksia heillä on. ” Ja sitten hän sanoi: ”Jos olet vilpitön, niin tulee tapahtumaan, että tulet kertomaan ihmisille heidän sydämensä salaisuudet ja asiat, joita he ovat tehneet elämässään ja jotka ovat saattaneet estää heidän parantumisensa ja niin edelleen. ”

⁵⁸   Ja minä sanoin: ”Minä… minä… minä… he eivät tule uskomaan minua. ” Hän sanoi: ”Minä tulen olemaan kanssasi. ”

Ja minä sanoin: ”Minä tulen menemään. ”

Ja Valo alkoi kerääntyä lattialle, nousi ylös… Enkeli nousi ylös Valon mukana, muodosti todellisen pyhän Valon, niin kuin voitte nähdä kuvassa, ja lähti pois. Se palaa yö toisensa jälkeen, ja Se tulee kokouksiin.

En väitä… Jotta kaikki varmasti tietävät, en väitä olevani Jumalallinen parantaja. Lehdet ja muut kutsuvat sitä sellaiseksi, mutta se on erehdys. Kukaan ihminen ei voi parantaa, ei edes Jeesus. Jeesus ei väittänyt olevansa Jumalallinen Parantaja. Hän sanoi: ”En minä ole se, joka tekee teot, vaan Isäni, joka asuu Minussa, Hän tekee teot. ”

Kukaan kuolevainen ei voinut silloin väittää omaavansa Jumalallista parantamista. Ja sitten, jos Hän ei voinut väittää omaavansa Jumalallista parantumista, niin en varmasti minäkään voisi. Mikään liha ei voi kerskailla; se tulee Jumalan Hengen kautta. Hän on Parantaja.

⁵⁹   Mutta minä… minä… se tunnistaa sairauksia ja erilaisia asioita, joita tapahtuu, tapahtuu ihmisten elämässä, joskus, jos he ovat… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… miksi se kutsuu ja antaa heidän tietää, että he ovat syntisiä. Jos heidän elämässään on salaista syntiä, tunnustamatonta, muistakaa, se kutsuu sen esiin ja – ja se kertoo teille siitä.

Ja se on syy siihen, että kun ihmiset tulevat luokseni ilman voitelua, he sanovat: ” Oi, minä – minä – minä olen uskovainen, Veli Branham. ” Uskon heidän sanaansa. Mutta voitelun alla, te – te tunnette selvästi, että he ovat täällä alhaalla; teidän pitäisi päästä ylös tälle tasolle, sanoisin, jos minä havainnollistan. Tässä on lahja täällä ylhäällä, ja te tulette uskoen, että olette siellä ylhäällä; se ei saa teitä olemaan siellä ylhäällä. Teidän on nostettava uskonne tänne ylös. Sitten kun tuo usko uskoo täydellisesti, sen voiman, joka pitää teitä otteessaan, on lähdettävä.

⁶⁰   En ole koskaan nähnyt sen epäonnistuvan. Ei ole väliä kuinka sokea, rampa, rampa tai mikä tahansa… Onko kukaan täällä ollut kokouksissani aikaisemmin, näyttäkää kätenne, joka on ollut kokouksissani? Puhunko totta? Tapahtuuko sellaista? Jos tapahtuu, nostakaa kätenne ylös. Jokainen, joka tulee lavalle, riippumatta siitä, mikä hänessä on vialla… Näin on. Ja heidän salaisuutensa kerrotaan; heidän… nyt, heidän…

Minä en voi parantaa. Mutta tiedän, onko heillä tarpeeksi uskoa parantuakseen vai ei. Näettekö? Se on asian ydin.

Mutta kun Jumala liikkuu täällä ylhäällä, Hän liikkuu myös siellä alhaalla.

Näettekö? Ja muistakaa, kun Hän tekee jotain täällä…

⁶¹   Nyt, Mooses saattoi vain tehdä näitä ihmeitä, mutta kansan täytyi uskoa häntä. Se oli osoitus siitä, että hän oli Jumalan lähettämä. Ymmärrättekö? Se vahvisti hänen sanansa olevan totta. Jos joku ihminen sanoo jotakin ja Jumala ei todista sitä, silloin ihminen on väärässä. Mutta jos ihminen sanoo jotakin ja Jumala todistaa sen takana, silloin ihminen on oikeassa. Näettekö? Ei vain kerran, vaan yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen; sen täytyy olla… kerta. Mooses teki siten, ja todisti kansalle.

Nyt, jos te… jos nämä… Jos Jumala vastaa tänä iltana ja vahvistaa, että se, mitä olen sanonut, on totuus, silloin te kuulette sanani. Jumala parantaa jokaisen ihmisen tässä rakennuksessa. Se on jos – jos lupaatte palvella Häntä ja uskoa Häneen.

⁶²   Nyt, muistakaa, että kun lähdette rakennuksesta, menkää todistaen, että olette parantuneet. ”Usko on sen substanssi, mitä toivotaan, todiste siitä, mitä ei nähdä. ” Jos nämä ihmiset tulevat tänne, se ei ole varsinaisesti uskosta, joka on uskoa tavallaan, mutta heidän uskonsa on rakennuttava. Menette todistaen, että uskotte sen, ja te olette parannettuja, ja te tulette terveiksi. No, uskotteko te siihen? Aivan kuten todistitte siitä, että te pelastuitte, se saa aikaan vanhurskauden. Todistakaa, että olette parantuneet, se saa aikaan parantumisen, ja Jumala tulee antamaan sen.

Hyvä on. Katsotaanpa, mistä aloitamme jonon. No niin, tästä. Selvä. Olkaa kaikki todella kunnioittavia.

⁶³   Mistä olet kotoisin, sisar? New Yorkista. Olet tästä kaupungista.

Nyt, jos huomaatte, että potilas… Vain – Herran Henki on täällä, ja potilas, en tunne häntä. Hän on New Yorkista. Mutta todella outo tunne… Katsokaa heitä, ja kun he ovat noin kahden tai kolmen metrin päähän, te näette ilmeen heidän kasvoillaan. Nyt, nainen, en tunne häntä.

Mutta sinulla on outo tunne, eikö olekin, rouva, outo, hyvin outo. Nyt, jotta yleisö tietäisi, voisitteko astua hieman lähemmäs mikrofonia… Eikö se olekin totta? [Sisar vastaa: ”Se on totuus. ” – toim.] Erittäin outo, outo tunne. Se on pyhä.

Mikä se on, tuo Valo, jonka näette kuvassa, on nyt täällä lavalla. Te ette ehkä ole… Se saattaa tulla selväksi. Saatatte nähdä Sen. Mutta Hän on täällä. Tiedän, että Se on täällä. Kaikki näyttää muuttuvan maitomaiseksi ympäri rakennusta. Ja se on… Tiedän, että Se on täällä. Näettekö? Voitelu on tulossa nyt.

⁶⁴   Nyt, katsotaanpa. Haluan teidän rukoilevan. Se on …?… kärsitte n niitä asioita …?… hermostuneisuus …?… Aivan oikein. Ja olet kärsinyt tästä jo jonkin aikaa …?… kävellä. Et ole palvellut Jumalaa niin kuin sinun olisi pitänyt. Voin nähdä sen. Sinulla on ollut siihen halua, mutta et ole tehnyt sitä. Palvelisitteko Häntä tästä lähtien? Lupaatko sen? Ei ole mitään tapaa, miten voisin tietää sen, vain Jumalan kautta. Onko näin? Näen sinun yrittävän. Sinä jopa rukoilit ennen kuin tulit tänne ja yritit löytää suosion, etkö vain? Polvistuit hiljattain tuolin vieressä, jonka oikealla puolella on pieni pöytä, ja rukoilit (onko näin?) yrittäen löytää suosion. Kukaan ei tiedä sitä, paitsi Jumala, minä ja te. Onko se totta?

Jos sitten minä, Jumalan Hengen kautta, kerron teille nyt saman asian, joka kerrottiin naiselle kaivolla… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Kun Mestari oli siellä, Hän kertoi naiselle salaisen asian, joka esti häntä saamasta vapautta. Ja nainen sanoi hyväksyvänsä Hänet. Hän sanoi: ”Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle kaiken. ” ”

Ja Hänen Henkensä on nyt täällä, työskentelee Hänen palvelijansa kautta ja kertoo teille… Uskotko sen? Ja olen kertonut sinulle sen asian, joka estää sinua. Hyväksytkö Hänet nyt, tekisitkö sen?

⁶⁵   Voisimmeko kumartaa päämme? Taivaallinen Isä, Sinä olet täällä tehdäksesi sisaremme terveeksi. Suo, rakas Jumala, että parannat hänet nyt, sielun ja ruumiin. Lähteköön hän nyt iloiten rakennuksesta. Anna hänelle anteeksi, Herra, kaikki rikkomukset. Suo, Isä, että hän on tästä lähtien lapsesi, kun näet, kuinka hän suostuttelee Sinua, kun näet tuon virheen, jonka hän teki tuolla, Isä, ja kun Henkesi pystyy kutsumaan sen esiin täällä korokkeella.

Mutta, sinä riivaaja, tämän naisen uskon tunnustuksen perusteella Jumalan Poikaan, minä tulen Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja tunnustaen Jumalallisen parantamisen lahjan. Sinut on tuotu julki. Et voi enää piiloutua. Tule ulos naisesta Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jokin on jättänyt sinut. Hyväksytkö hänet? Olet parantunut. Siinä sinä olet. Sinusta tuntuu nyt erilaiselta, eikö niin? Hyvä on. Voit nostaa pääsi. Sisar, syntisi on annettu anteeksi ja olet nyt parantunut. Oikaise itsesi ja mene pois lavalta. Sinä olet terve. Kävele todella nopeasti.

[Eräs veli sanoo: ”Asia, jonka haluan teidän huomioivan tässä yhteydessä, on se, että veli Branham havaitsee tämän täysin Jumalan Hengen avulla. Tässä kortissa, jossa lukee: ’Oletko pelastunut?’, naisella on sana ’Ei’. Haluan teidän huomaavan, kuinka Jumalan Henki havaitsee tarkalleen, mitä jokaisen yksilön elämässä on. ” – toim.]

⁶⁶   Olkaa kaikki todella kunnioittavia, niin kunnioittavia kuin vain voitte olla. Hyvä on, tuokaa sitten potilaanne.

Ja olkaa kaikki kunnioittavia ja – ja olkaa vain – vain uskokaa. Nyt, haluan teidän tekevän tämän. Tiedän jo nyt, että Jumala vastaa siihen, mitä pyydän Häneltä tänä iltana. Haluan, että katsot tähän suuntaan. Voin tuskin sanoa, kuka se on, mutta haluan, että katsot tähän suuntaan ja uskot koko sydämestäsi kaiken, mitä on sanottu.

⁶⁷   Kyllä, Herran Henki on täällä, nyt. Nainen on kääntänyt selkänsä. Minun selkäni on käännetty häneen päin. Haluan teidän kävelevän hieman lähemmäs, rouva, tänne lavalle, te. Olet vieras minulle. Mutta voin kertoa, mikä sinua vaivaa. Hyväksytkö, että se on Jumalan lähettämä? Sinulla on ollut niveltulehdus, eikö niin? Nosta kätesi ylös, olet parantunut. Jeesus Kristus tekee sinut nyt terveeksi. Polkekaa jaloillanne ylös ja alas, näin. Näin, ylös, alas; jaloillasi, ylös ja alas, näin. Kävelkää nyt pois lavalta juuri niin kuin… niin kuin teissä – te ja minä, todella nopeasti.

[Eräs veli sanoo: ”Naisen kortissa on sana ’niveltulehdus’. ” – toim.]

⁶⁸   Uskokaa jokainen koko sydämestänne. Nyt, vain pitäkää usko, uskokaa. Nyt, se on oikea tapa. Herran Henki on täällä. Tämä voi havaita, erottaa.

Herra, te seisotte siinä. Uskotte nyt koko sydämestänne. Uskotko sinä minua? Hyväksytkö minut Jumalan palvelijaksi? Uskotteko, että olen Hänen profeettansa, joka on lähetetty tänne teidän vuoksenne, jotta voisitte parantua? Totteletko sitten sitä, mitä käsken sinun tehdä? Teetkö sen, jos voin kertoa sinulle, mitä haluat, että puolestasi rukoillaan? Sinulla on myös niveltulehdus. Onko se totta? Nosta kätesi ylös näin. Hyppää ylös näin, sillä Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Aamen. Nyt voitte kävellä lavan poikki. Olet parantunut, veljeni. Suorista itsesi. Jumala siunatkoon sinua, rakas veljeni. Olet parantunut.

Nyt, olkaa kaikki todella kunnioittavia. Jatkakaa vain rukoilemista.

⁶⁹   Ylhäällä yleisössä, se vain tavallaan tunnisti sen. Kun he ovat tulossa lähelle, joskus he joutuvat alitajuiseen tilaan, kun he ovat tulossa, ja siksi he eivät – he eivät tajua tarkalleen, ennen kuin se on… Hän kulkee kättelemässä ystäviään.

Voimmeko sanoa: ”Kiitos Herralle ”, kaikki …?…

[Eräs veli sanoo: ”Tämän miehen kortissa on sana ’niveltulehdus’. ” – toim.]

⁷⁰   Kaikki ehkä ymmärtävät, miten kortit jaetaan. Katsokaahan, nuo ihmiset ovat… Olette olleet kokouksessa kolme iltaa. Mitä luulette, että viikon tai kahden kuluessa tapahtuisi, kun ihmisten usko alkaisi rakentua ympäriinsä. Miksi, he kävelisivät parvekkeille, he tulisivat sisään pyörätuolin kanssa, ja he vain nousisivat ylös ja hyppäisivät tuoleista ja juoksisivat, sillä he – he uskovat. Ja kun he uskovat koko sydämestään, se vain vetää Jumalan Hengen voiman suoraan ihmisiin, aivan suoraan ihmisiin. Nyt, jos… jos… Teidän on uskottava, teidän on uskottava, teidän on… Te…

Kuinka moni uskoo Jumalaan, näyttäkää kätenne. Uskotteko te Kristukseen? Uskotteko Pyhään Henkeen? Haluan kysyä teiltä jotain. Uskotteko, että olen kertonut teille totuuden? Se on… Jos teette niin, se tuo siunauksen. Hän sanoi: ”Jos saat ihmiset uskomaan sinua – uskomaan sinua – ja olemaan vilpitön rukoillessasi, mikään ei tule kestämään rukousta. ”

⁷¹   Nyt, muistakaa, minä en voi parantaa. Siinä kerrotaan vain, mitä tapahtuu, kun ihmiset seisovat, he… he alkavat katsoa, ja he ihmettelevät, ja… Ja sitten kun Henki alkaa puhua heille ja kertoa heille, mikä heidän sairautensa ja vaivansa on, miksi, heidän uskonsa vain nousee ja tuo asia jättää heidät.

Nyt, jos pystyn sanomaan, että… mikä teillä on ja mitä Jumalan Henki on tehnyt, niin tiedän, milloin se on lähdössä. Kuten jos Mooses pystyi ennustamaan, mitä tapahtuisi, ja se toteutui, me uskomme, että luominen tapahtui Hänen Sanansa mukaisesti. Emmekö – emmekö me usko? Koska Jumala puhuu molemmilla tavoilla.

Hyvä on. Haluan, että kaikki rukoilevat ja ovat todella kunnioittavia kaikkialla ympäri rakennusta. Missä tahansa olettekin, olkaa kaikki kunnioittavia. Mutta nyt rukoilkaa. Älkää painako päätänne, ennen kuin pyydän… Te…

Hyvä on, voit tuoda potilaasi, veli. Nyt, olkaa kaikki vain kunnioittavia.

⁷²   Ja tunnen yhä tänä iltana, että jotain kirkkautta… Joskus, kun Herran Henki tulee todella lähelle, se on… Menetän käsitykseni siitä, mitä sanon. Ymmärrättekö? Mutta nyt, vain huomatakseni juuri nyt, minä… Jos voin yrittää kertoa teille… Se alkaa liikkua alaspäin, nyt, tätä potilasta varten.

Näettekö? En tunne naista, en tiedä hänestä mitään. Nyt, hetkinen vain. Kun se ottaa yhteyttä, se on nyt minun ylläni. Nyt, kun saan yhteyden… Tule lähelleni …?… Oi, hän on kuuro. Kumartakaa päänne nyt kaikkialla.

Taivaallinen Isämme, joka herätit Jeesuksen kuolleista, Sinä olet täällä parantaaksesi sisaremme ja ilmoittaaksesi Jumalallisesta voimastasi. Ja me olemme rohkeasti lausuneet, että mikään ei voi kestää Jumalan lahjan edessä, että mitä kerrottaisiin, ja naisella ilmeisesti on uskoa. Ja minä pyydän Sinua vapauttamaan hänet tänä iltana tästä vaivasta, jonka Saatana on asettanut hänen päälleen, jotta hän voisi olla todistuksena omassa yhteisössään Jumalan parantavasta voimasta. Että hänen todistuksensa voisi aloittaa vanhanaikaisen herätyksen. Suo se, Herra.

Sinä kuuro henki, joka olet tullut naisen päälle, minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kautta, jätä nainen. Tule ulos hänestä.

Sinulla on ollut tosi huono olo viime aikoina. Se on tuberkuloosidieetti.

Kyllä. Se kaikki on poissa.

Hyvä on. Hyvä on. Voitte nostaa päänne, yleisö. Laitan sormeni hänen korviinsa.

⁷³   Kuuletko sinä minua? [Sisar vastaa: ”Kyllä. ”] Sano: ”Aamen. ” [Aamen.] Minä laitan… Kuuletko minua nyt? Sano: ”Aamen. ” Rakastan Jeesusta. [ ”Minä rakastan Jeesusta. ”] Silmäsi ovat vaivanneet sinua. Olet tuntenut olosi heikoksi viime aikoina, etkö olekin? Todella heikoksi, ja iltaisin, varsinkin iltapäivisin… Odotin, kunnes sait kuulosi, jotta tietäisit. Iltapäivisin myöhään, olet todella heikko. Ja öisin, ei… sinulla on… sinulla on levottomia öitä ja sellaista. Sinulla on ollut tuberkuloosi, sisar. Huomasin sen värähtelyistä. Mutta se on nyt poissa. Olet parantunut, kuulosi on kunnossa, olet täysin normaali, voit ottaa silmälasit pois ja mennä pois lavalta …?… olet parantunut.

Hyvä on, tuokaa …?… Kaikki sanovat: ”Kiitos, Jeesus. ” Aamen. Aivan oikein. Hyvä on.

[Eräs veli sanoo: ”Hänen kortissaan lukee: ’Kuurous ja silmien glaukooma.’ ” – toim.]

⁷⁴   Haluan, että katsot tätä hetken aikaa. Olet ollut äärimmäisen hermostunut koko elämäsi ajan. Ja toinen asia, joka sinua nyt vaivaa, tietenkin silmäsi ovat aiheuttaneet sinulle ongelmia… hajataittoisuus, mikä silmissäsi on vikana. Sinulla on ollut vatsavaivoja. Eikö niin? Kyllä. Näen sinut istumassa kirjoituspöydän ääressä, siristelemässä silmiäsi ja yrittämässä lukea, kun olit pieni tyttö. Tuona tiettynä päivänä, kun tapahtui eräs tietty asia; sinulla oli ylläsi vaaleanpunainen ruudullinen mekko …?… Nyt, kun sinä…Kun sinä nyt myös kärsit mahahaavasta, joka aiheuttaa sinulle vatsavaivoja. Eikö niin? Nyt sinun ylläsi on todella outo tunne. Eikö niin? Sisar, rakas, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Ota lasisi pois, mene kotiin syömään mitä haluat, sillä olet nyt parantunut. Jumala siunatkoon sinua.

Olkaa kaikki todella kunnioittavia ja rukoilkaa. Hyvä on. Voitte tuoda potilaanne.

[Eräs veli sanoo: ”Hermostuneisuutta, vatsavaivoja ja silmävaivoja.

Huomatkaa, että hän sai parantumisensa nyt ilman rukoilemista. ” – toim.]

⁷⁵   Usko koko sydämestäsi, että sinä… Sinä yrität uskoa. Sinä olet väsynyt nainen, etkö olekin? Olet ollut syvästi masentunut, etkö olekin? Sinulla on ollut ongelmia. Ja sinä tiedät, mistä puhun. En sano sitä. Hyvä on. Saisinko kätesi. On jotain muutakin, oi, se on syöpä, sisar. Sepä ikävää. Mutta uskotko, että Jeesus Kristus parantaa sinut ja tekee sinut terveeksi? Minä tulen… Niin että… Sinulla on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia. Tietysti nyt tuo outo tunne, joka on päälläsi, se on Herran Henki.

Haluan, että katsot tänne, jotta sinulla olisi enemmän uskoa uskoaksesi. Tässä on nyt se, mitä kutsun värähtelyiksi. Tule lähemmäs. Haluan, että huomaat käteni tässä. Haluan, että katsot miltä se näyttää. Näetkö, miten täplikäs ja mustan näköinen se on? Ja miten pieniä valkoisia juttuja kulkee sen päällä? Aion ottaa kätesi pois ja laittaa oman käteni sen päälle. Nyt, sitä ei ole enää siellä, eihän? Näyttää ihan kenen tahansa kädeltä. Laitan tämän käden sen päälle. Näyttää ihan normaalilta, eikö niin?

Mutta pastori Lindsay, tulisitteko eteenpäin. Laitan pastori Lindsayn käden sen päälle. Ihan normaalin näköinen. Laitan oman käteni, se on normaali. Katso nyt. Nostan tämän käden tähän ja lasken sen tuohon. Katso nyt sitä. Katso, kuinka se turpoaa, muuttuu todella punaiseksi, verenpunaiseksi, nuo pienet valkoiset jutut. Siinä on syöpäsi, sisar. Se on demonin elämää, joka yrittää riistää henkesi. Ja se liikkuu tässä nyt. Se tuntuu täydellisesti ranteissani ja käsivarsissani. Näetkö? Se liikkuu suoraan sydämeeni asti. Ja se saa sen aikaan.

⁷⁶   Nyt haluan, että tarkkailet kättäni. Ja nyt, jos se pysyy tuollaisena, elämäsi on hyvin lyhyt. Jos se muuttuu… Sinulla on uskoa. Olen odottanut sen lähtevän milloin tahansa. Mutta toistaiseksi se ei ole lähtenyt. Mutta sinä kärsit myös huimauksesta, joka johtuu korkeasta verenpaineesta. Ja – ja toinen asia on aika, sinun hermostuneisuutesi on se, mikä aiheuttaa vaihdevuodet, elämänmuutoksen, joka vaikuttaa sinussa. Onko näin? Sinulla on myös lapsia, eikö niin?

Haluan… Haluan, että… Kyllä. Haluan, että uskot minua koko sydämestäsi. Nyt, todistaakseni, että se mitä sanon sinulle on totta, haluan sinun katsovan kättäni. Ja jos se pysähtyy kuin… Haluan, että otat tämän toisen käden ja tunnet nuo pienet asiat, kun ne liikkuvat kädelläni, että ne voidaan nähdä. Se on tuon syövän elämää. Se liikkuu läpi, tavallaan… tavallaan tuntuu kuin se sanoisi: ”Thrrr, thrrr, thrrr!”… Jos se pysähtyy, haluan sinun näkevän sen.

⁷⁷   Nyt, Raamattu sanoo: ”Kahden tai useamman todistajan suulla vahvistettakoon jokainen sana ”. Onko se totta? Sinä olet kristitty, ja minä… Ja sinä uskot, ja sinä tulet nyt, ja sinä olet muukalainen. Olen kertonut sinulle, mikä sinua vaivaa ja mitä elämässäsi on tapahtunut. Onko se totta? Se on todistus, eikö olekin? Katselet tässä jotain yliluonnollista, joka tapahtuu kädessäni, eikö niin? Siinä on kaksi todistusta. Jos se jää, niitä on kolme; jos se lähtee, niitä on kolme.

Mutta tämä ratkaisee sen, tuletko olemaan terve vai et. Jumala ei voi tehdä mitään muuta, jotta uskoisit. Eikö se olekin totta? Nyt, haluan, että koko yleisö laskee päänsä alas, kun potilas katsoo kättäni.

⁷⁸   Taivaallinen Isämme, ajattelemme sitä aikaa, jolloin Nathanael tuli luoksesi. Filippus meni hakemaan hänet, ja kun hän tuli Natanaelin luo, hän löysi hänet rukoilemasta. Ja hän sanoi Natanaelille: ”Tule, katso, kenet olen löytänyt, Jeesuksen Nasaretilaisen, josta profeetta Mooses oli puhunut. ”

Hän sanoi: ”Voisiko Nasaretista tulla mitään hyvää? ” Hän sanoi: ”Tule ja katso. ”

⁷⁹   Ja kun hän tuli rukousjonoon, oi Jumala, voimme nähdä, että Jumalan Henki liikutti Jeesusta. Hän sanoi: ” Siinä on kristitty. Siinä on uskovainen, todellakin israelilainen. ” Muuten.

Ja Nathanael sanoi: ”Milloin Sinä tunsit minut? ”

Hän sanoi: ”Ennen kuin sinä tulit, sinä rukoilit puun alla. ” Ja hän sanoi: ”Sinä olet Jumalan Poika, Israelin Kuningas. ”

Oi, Sinä lupasit, että Henkesi on aina kanssamme, jopa maailman loppuun asti. Ja Sinä olet täällä tänä iltana paljastaaksesi, kertoaksesi ja parantaaksesi uskon kautta. Ja Isä, olemme niin kiitollisia siitä, että Sinä sanoit: ” Vielä vähän aikaa, ja maailma ei enää näe minua – ei enää. Silti te näette minut, sillä minä olen teidän kanssanne, jopa teissä, maailman loppuun asti.” Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että olet täällä New Yorkissa kanssamme tänä iltana tässä auditoriossa. Ja tämä, sisaremme, joka on rukoillut ja on kristitty… Ja meille on opetettu, että kaikki vaikuttaa yhdessä niiden parhaaksi, jotka Sinua rakastavat. Ja Isä, olen sanonut hänelle kaiken, mitä olet antanut suuhuni, ja odotan Sinun parantavan hänet. Voisitko suoda sen, Herra, ennen kuin hänet… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] … otetaan pois. Pyydän Sinua suomaan sen. Anna minulle uskoa, Isä, tässä haasteessa, kun hän katselee kättäni.

⁸⁰   Sinä riivaaja, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, poistu naisesta. Tietenkään, kuten näette, se ei tehnyt niin. Se alkoi …?… .käsistä.

[Eräs sisar puhuu kielillä. – toim.] Herra Jeesus, Jumalan Poika.

Suo siunauksesi, oi Jumala, tälle kuolevaiselle. Suo se, Isä. [Eräs veli antaa selityksen – toim.] [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Näetkö, mitä on tapahtunut, eikö niin, sisar? Se on poissa. Nainen on parantunut. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Nyt, rouva, mistä sinä olet kotoisin? Käteni on yhtä normaali kuin kenen tahansa miehen. Onko näin?

Nyt, nainen seisoo tässä ja katsoo itseään. Hän on newyorkilainen nainen. En ole liikuttanut kättäni lainkaan. Se on yhtä normaali kuin kenen tahansa miehen käsi, eikö olekin? Se vain katosi, katosi pois. Nyt se on… Tässä on kolme todistajaa. Ja Pyhä Henki, joka puhui seurakunnan kautta, todisti, että Se oli lähetetty. Nyt, se on…? Se on… Parantumisesi on ohi, sisar. Jumala siunatkoon sinua. Voit mennä kotiin ja…

Kumarretaan vain päämme ja kiitetään.

⁸¹   Tuokaa potilaanne, jos haluatte. Isä, rukoilen sinua olemaan armollinen. Anna Sinun kansasi, rakas Isä, nähdä Sinun tekosi ja tuntea Sinut. Jeesuksen Kristuksen kautta rukoilen tätä siunausta. Aamen.

[Eräs veli sanoo: ”Naisen kortissa oli sana ’syöpä kolmen vuoden ajan’.” – toim.]

⁸²   Kaikkivaltias Jumala, Sinä olet luvannut Poikasi Jeesuksen kautta, että Sinä poistat tämän tukehduttavan hengen naisesta.

Tule ulos hänestä, Saatana. Vaadin sinua Jeesuksen, Jumalan Pojan, kautta. Hyvä on. Voitte… voitte nähdä, mitä hänelle on tapahtunut. Struuma lähti pois hänen kurkustaan. Jumala siunatkoon sinua …?…

Ystävät, Hän on täällä parantaakseen kaikki. Uskotteko te siihen? Nyt, katsokaa. Haluan kysyä teiltä jotain. Herran Henki puhuu. Ihmisten ei tarvitse tulla tänne korokkeelle parantuakseen, vaan he voivat parantua missä tahansa rakennuksessa.

Nyt, vain koska näillä ihmisillä on rukouskortit ja he tulevat tänne… Näettekö, me jaamme viisikymmentä korttia tai sata korttia. Ja sitten kun tulemme kokoukseen, he vain sekoittavat ne kortit yhteen, yhdestä viiteenkymmeneen, tai miten tahansa…

⁸³   Sitten meillä oli aika, jolloin ihmiset vain ryntäsivät yhteen, jos he eivät saaneet ensimmäistä korttia, he eivät halunneet tulla. Ja jos he eivät päässeet jonnekin viidentoista tai kahdenkymmenen joukkoon, johon me pääsimme yhden illan aikana, he eivät halunneet korttia. Joten meidän piti sekoittaa kortit. Sitten he kysyivät, millä numerolla aloittaisimme. Sen sijaan annoimme heidän vain kerääntyä yhteen, jakaa kortit ja valitsimme numeron jostain tuosta ryhmästä. Ja sitten kutsumme ja rukoilemme niin monen puolesta kuin pystymme koko yön ajan. Tämä on tapa, jonka olemme kokeneet toimivan menestyksekkäämmin. Ja ihmiset tulevat lavalle.

Ainoa hyöty, joka siitä on, että voi tulla lavalle, on vain se, että on itse – vain se, että voi olla täällä, että se voisi… Ei teidän tarvitse tulla sen takia. Sillä Jumala voi paljastaa juuri nyt tässä rakennuksessa jokaisen sydämen salaisuuden.

⁸⁴   Ja tiedän yhden asian: täällä on hieno, hieno joukko ihmisiä, jotka uskovat. Kaikkialta tuntuu tulevan painetta. Jumala voi tehdä mitä tahansa. Kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat. Onko näin? Kyllä, herra.

Nyt, Hän voi – Hän voi puhua siellä. Mutta katsokaa nyt, jos Hän on vahvistanut tämän olevan totuus, uskotteko te, että se on totuus? Kyse on Herran Jeesuksen Kristuksen Hengestä. Muistakaa, että vaikka en näkisi teitä enää koskaan, olen kertonut teille totuuden. Ja nyt, Jumala parantaa, ja tulee parantamaan kaikki täällä, jos vain uskotte sen.

Se… Nyt, olen pyytänyt Häntä tekemään sen tänä iltana. Ja minä – minä uskon Jumalaan. Uskon, että Hän tekee sen, mitä olen Häneltä pyytänyt. Sillä minä ajattelen, mitä jos kyseessä olisi äitini, isäni, veljeni tai lapseni, tai mikä tahansa, joka on tuolla ulkona, tai sairas…

⁸⁵   Siellä oli pieni tyttö, joka katsoi juuri silloin tännepäin, suloinen pikkuinen, ja hän… Hänen pieni värähtelynsä siirtyi ylöspäin. Siellä on… Minä… Hän istuu tässä pieni mustatukkainen tyttö. Kultaseni, nouse seisomaan. Haluan katsoa sinua hetken. Katso tänne. Kyllä, nouse ylös. Katso tännepäin, kulta.

Sinä olet halunnut, että tuo lapsi pääsisi rukousjonoon, eikö niin, sisar? Jos minä, Jumalan Hengen kautta, voin kertoa sinulle, mikä tuota lasta vaivaa, hyväksytkö minut Jumalan palvelijaksi? Lapsella on kasvain kurkussaan. Onko se oikein? Se on vaivannut sitä. Jokin sen kurkussa on ollut… Onko näin, kulta? Niele ja laita kätesi kurkulle. Jeesus Kristus parantaa sinut. Jumala siunatkoon sinua, kultaseni. Onko se totta, äiti? Jumala tietää kaiken kaikesta.

⁸⁶   Tässä istuu mies, joka istuu edessäni keppi kädessään. Veli hyvä, uskotko minua? Katso tännepäin. Sinulla on ollut sydänvaivoja, eikö niin? Laske keppi maahan ja mene ulos rakennuksesta. Sinä olet parantunut, herra. Et tarvitse sitä enää.

Uskotteko te kaikki Jeesukseen Kristukseen? Haluan, että katsotte tähän suuntaan ja… Se on… Jumala tuntee teidän kaikkien sydämet.

Täällä istuu nainen, jonka vyötärö on punainen. Katso tännepäin, sisar. Näyttää siltä, että olet vaikeuksissa. Miehesi istuu tuolla pitelemässä sinua, rakkaasi. Katso tänne. Sinä kärsit. Sinulla on ollut ongelmia viime aikoina, eikö olekin? Olet käynyt klinikalla tai sairaalassa. Sinut on leikattu, eikö niin? Kyllä, sinut on leikattu. Se oli Mayo Brothersissa. Onko se oikein? Näen laitoksen. Se tapahtuu meidän välillämme. Kyse on sappirakon leikkauksesta, jos en erehdy. Onko se oikein? Olet huolissasi siitä, koska olet heikko. Nouse jaloillesi. Jeesus Kristus tekee sinusta terveen. Olet parantunut. Älä pelkää.

⁸⁷   Jokainen uskokoon. Näin on. Uskokaa Jumalaan. Uskokaa koko sydämestänne. Olkaa varmoja, että Hän tietää kaiken. Uskotteko te sen?

Tässä istuu vanha värillinen naisparka, jolla on musta hattu päässä. Nouse seisomaan. Olit kuuro, nainen. Nyt kuulet. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Sinä olit kuuro. Onko näin? Kuuletko kunnolla nyt? Kuuletko minua? Varmasti. Olet parantunut. Jeesus Kristus tekee sinut…

No, Hän tulee parantamaan kaikki tässä rakennuksessa olevat juuri nyt. Uskotteko te sen? Nouskaa ylös hetkeksi. Nostakaa kätenne ylös. Rukoillaan.

Ylhäällä parvekkeella. Sinä siellä, jolla on syöpä. Sinä olet terve. Jeesus Kristus paransi sinut.

Sinä, joka seisot tuolla ja olet rampa. Nouse ylös tuolista. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

Sinä, tuolla, tuo mies tuolla, tuolla on… Kyllä, herra, veli. Jeesus Kristus paransi sinut juuri nyt. Aivan oikein. Sinä tulet siitä paikasta.

Juuri tuolla, istutte juuri tuolla parvekkeella. Tuo tyttö, joka seisoo tuolla. Hänen silmänsä karsastavat Se on ohi. Katso ja näe. Silmäsi ovat suorassa.

Oi, Hän on täällä, ystävät. Hän on tekemässä terveeksi tällä hetkellä. Kaikki, nostakaamme kätemme ja äänemme ylistämään Herraa Jeesusta.

⁸⁸   Nyt, minä nuhtelen jokaista epäilyksen voimaa, jokaista demonin henkeä, että se päästää tämän yleisön irti tällä hetkellä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Te, jotka istutte tuoleissa, nouskaa ylös. Te, jotka olette sairaita, te olette terveitä.

Kaikkivaltias Jumala, luovutan tämän Sinulle ja ylistän Sinua …?… Herra, taivaan ja maan Jumala, lähetä voimasi tämän odottavan yleisön ylle ja tee tästä se, minkä lupasit. Pyydän nyt täydellistä vapautusta jokaiselle sairaalle henkilölle tässä rakennuksessa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä.

Ottakaa se vastaan. Uskokaa siihen. Juuri nyt tunnen paineen, että satoja ihmisiä on juuri nyt parantunut. Jos olen kertonut teille totuuden, kerron teille totuuden. Nyt, Jumala on vahvistanut tämän…