50-0110 MOOSES
(Moses)
Houston, Texas, USA, 10.1.1950
1 Minulle on suuri ilo ja kunnia olla taas täällä Houstonissa tänä iltana. Siitä on jo jokin aika, kun viimeksi näin teidät, ja monia suuria voittoja on saatu, monia murheita on takana. Olen edelleen kiitollinen tänä iltana, että olen yhä pelastettu Jeesuksen, Jumalan Pojan veren kautta.
Niin kiitollinen siitä, että olen taas täällä Houstonissa pitämässä yhtä pisimmistä kokoussarjoistani. Meillä on 17 peräkkäistä iltaa täällä Houstonissa tällä kerralla. Se on pisin kokoussarja mitä koskaan olen pitänyt sen jälkeen, kun meidän kokouksemme ovat saaneet suuremmat mittasuhteet. Minä luotan Jumalaan, että se osoittautuu suurenmoiseksi kokoussarjaksi.
Monet vaivatuista ihmisistä, sairaista, kärsivistä tulee vapautumaan tänä aikana. Ja minä myös luotan siihen, että monet jääräpäät, jotka ovat välinpitämättömiä Kristusta kohtaan, tulevat tänä aikana tuntemaan Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanaan, ja yhtä kaikki, että Jumala saa kunnian kaikesta, mitä täällä tehdään tai sanotaan.
2 Ja minä haluan, että te kaikki tänä iltana, kun kokoukset ovat alussa… Oikein huono ilta, vain harvoja ihmisiä liikkeellä. Minä haluan teidän auttavan minua tänä aikana.
Minä en kykene tapaamaan ihmisiä näiden kokousten aikana niin kuin haluaisin, koska minä käytän aikani rukoilemiseen. Minun pitää valmistautua näihin asioihin, joita on tulossa, niin kuin parantamiskokouksiin. Minä tulen tänne ollakseni avuksi. Ja minun pitää… Minun apuni tulee ylhäältä ja minä– minun pitää pysyä yhteydessä Jumalaan koko ajan, jos minä ajattelen pystyväni auttamaan jotakuta toista. Ja yhtä lailla minä haluaisin opettaa jokaista ihmistä ja keskustella henkilökohtaisesti teidän jokaisen kanssa, mikä on melkein mahdotonta täällä maan päällä.
3 Mutta tulee vielä aika, jolloin minä uskon voivamme viettää kaiken aikamme toinen toistemme seurassa, jonka me toivomme voivamme käyttää tuossa paremmassa Maassa, jossa meidän ei tarvitse vain pikaisesti rukoilla sairaitten ja vaivattujen puolesta. Siellä ei heitä tule olemaan yhtäkään. Me tulemme asumaan Jeesuksen naapureina. Eikä siellä tule olemaan enää sairautta eikä kärsimystä. Jumala, kiirehdi tuon päivän tuloa, kun kaikki nämä huolet ovat ohi. Ja sitten, me tulemme kohtaamaan Hänet kasvoista kasvoihin ja meidät itsemmekin tunnetaan täydellisesti.
Sitä kohti me kamppailemme. Sen takia minä kamppailen tänä iltana, että siitä tulisi minun Kotini. Ja minä haluan nähdä, kuinka monia minä pystyn tuomaan mukanani. Sillä se on todella… se on paljon todellisempaa kuin se, että me olemme täällä tänä iltana.
4 Kokoukset tulevat jatkumaan täällä joitakin iltoja ja sitten meillä on kaksi tyhjää kohtaa, kahtena iltana, joiksi me yritämme järjestää jonkin toisen auditorion. Sitten me menemme stadionille. Siitä me odotamme jotakin suurenmoista. Tuokaa jokainen omat sairaanne ja vaivatut mukananne. Ja tulkaa, tuokaa syntisiä. Monesti, kun ihmeitä tapahtuu tai jotakin tehdään, se muuttaa ihmisten sydämet– asenteen Kristusta kohtaan.
Minulla oli täällä jokin aika sitten kokous; sain alttarikutsulla suurimman määrän ihmisiä kääntymään yhdellä kertaa, mitä minulla koskaan… Kaksituhatta otti Jeesuksen vastaan kerralla. Kaksituhatta ihmistä tuli Kristuksen tykö. Ja minä luotan siihen, että tulen tapaamaan heidät kaikki siellä toisessa maassa.
5 Siis, parantuminen– kampanjoiden aikana… sinä… meillä on siitä tuolla tiskillä. Ja… Ottakaa yksi, erityisesti, te sairaat ihmiset jonossa, haluan, että te luette sen pikku kirjasen Hän Astui Ylös Korkeuteen. Jos teillä ei ole tuota viittä senttiä, niin ottakaa se joka tapauksessa.
Ja siis, me emme ole täällä rahan takia. Olemme auttamassa teitä. Se on meille sydämen asia. Me olemme täällä auttamassa teitä.
Siis, minä voin puhua siitä, minkä tiedän olevan totta. Siis, jos minä sanon teille totuuden, teidän pitäisi uskoa minua. Ja, jos minä puhun itsestäni, ja sanon jotakin, mitä Jumala on tehnyt, ja Jumala ei sano samaa, niin silloin se ei ole oikein. Mutta, jos minä kerron teille jostakin, mitä Jumala on tehnyt, ja Jumala tulee alas ja todistaa tuon saman, silloin teidän pitäisi uskoa Jumalaa. Onko asia näin?
6 Siis, mitä minä sanon teillä tänä iltana, haluan, että jokainen teistä muistaa vain sen, mitä minä kerroin teille. Ja sitten, jos nuo asiat eivät tapahdu juuri sillä tavalla kuin minä sanoin niiden olevan, niin sitten, kun kokous on ohi, näiden 17 päivän jälkeen, te voitte lähteä kulkemaan ympäri kaupunkia ja sanoa: ”Veli Branham on väärä profeetta.” Mutta, jos Jumala vastaa ja todistaa sitä samaa, minkä minä sanoin olevan totuus, niin, no sitten, uskokaa Jumalaa, jos te ette usko minua. Eikö se olekin oikein? Silloin te voitte kulkea ympäriinsä ja sanoa: ”Herra on oikeassa. Herra on sanonut meille totuuden.” Hän lähetti meidät.
7 Siis, sikäli, kun… parantamisen lahja, siellä… Monet ihmiset eivät ymmärrä, mitä lahjat ovat. Ei kukaan muu kuin Kristus voi parantaa teitä. Minä en piittaa siitä, miten paljon lahjaa sinulla on, Kristus on sen Antaja– näettekö? – ja sinä paranet ainoastaan Kristuksen kautta.
Haluaisin lukea pienen Sananpaikan nyt, ja selittää teille vähän lahjan toimintatapoja. Silloin te tiedätte miten tulla, ja silloin te…
Minä kerron teille, mitä me voimme tehdä. Miten te haluaisitte tehdä tämän– kaikki meistä? Jos te voisitte ottaa tämän pienen joukon täällä tänä iltana ja– ja saada sen asettumaan aloilleen ja saada jokaisen uskomaan aivan sen, minkä me olemme sanoneet olevan totuus, tulisi sellainen kokous, joka saisi Houstonin vavahtelemaan. Näin asia on. Hän tekisi sen.
8 Siis, muistakaapa, jos vain voitte ajatella, ehkä siinä on jotakin, mitä te ette ymmärrä. Rehellisesti sanottuna, tässä on paljon sellaista, mitä minä en ymmärrä. Minä vain hyväksyn sen. Älkää ollenkaan yrittäkö ottaa Jumalasta selvää; te ette kykene siihen. Jumalaa ei ymmärretä tietämyksen kautta; Jumalaa ymmärretään uskon kautta. Onko asia näin?
Mitä, jos Pietari olisi alkanut selvitellä, miten syvää vesi oli, ja ymmärtänyt kuinka mahdotonta hänen oli kävellä veden päällä, hän ei olisi ikinä kävellyt. Näettekö? Mutta hän vain katsoi Kristukseen ja jatkoi kävelyä.
No, sillä tavalla minä tämän teen. Minä vain otin Häntä Hänen Sanastaan kiinni ja niin sitä mentiin. Ja ota sinä Häntä Hänen Sanastaan tänä iltana. Ja jos sinä– ehkä syntisenä et ymmärrä, miten ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan kiinni, niin [siksi juuri] Jumala lähetti minut tänne. Haluan, että te uskotte minua, ja katsotte, toteutuuko se, ja siunaako Jumala siunaa teitä.
9 Siis, voisimmeko painaa päämme aivan hetkiseksi ja puhua meidän Tekijällemme.
Taivaallinen Isämme, me olemme kiitollisia tänä iltana… Ja meidän sydämemme on tullut iloiseksi meidän… meidän pelastuksemme, koska Jeesus, Lunastaja, on tullut ja on siunannut meitä. Hän tuli maan päälle– Messias, tuli, luotuna syntisen lihan kaltaiseksi, ja otti meidän sairautemme päälleen ja meidän vääryytemme päälleen; ja Hän– Hän kantoi ne Golgatan ristille ja sitten nousi korkeuteen, ja istuu tänä iltana Majesteetin oikealla puolella, ja rukoilee puolestamme; tuli meidän ylipapiksemme, ylimmäiseksi papiksi, jota voi koskettaa meidän heikkouksiemme tunnossa, [joka voi sääliä heikkouksiamme– suom. Raamattu] Ja tänä iltana, kaikkien näiden kuluneiden satojen vuosien jälkeen, ismejä on noussut, eri fanatismeja on tullut ja mennyt, mutta silti, Jumalan Pojan mahtava voima on vallassa ja hallitsee Hänen kansansa tuhansissa sydämissä.
Ja nyt, minä rukoilen Sinua, Herra, kun me olemme astumassa tähän suureen herätykseen, jonka me uskomme olevan aivan kynnyksellä, täällä Houstonissa, että Jumalan kirkkaus laskeutuisi meidän keskellemme. Ja tulkoon jokainen rampa, sokea, vaivattu, köyryselkäinen, spastikko, vajaamielinen, tulkoon kaikenlaiset sairaudet parannetuiksi täällä. Tulkoot tuhansia ihmisiä joukoittain alttarin ympärille antamaan sydämensä Sinulle, vuodatettakoon Pyhä Henki. Se vain… Herra, älköön nämä 17 päivää vain aloittako sitä; jatkukoon se edelleen, ja edelleen niin kauan, kunnes Sinun rakas Poikasi ilmestyy kirkkaudessaan, ja me ilmestymme Hänen kanssaan puettuina Hänen vanhurskauteensa, katsoen Häneen.
10 Siunaa meitä, Isä. Nyt, kun sinun vähäpätöinen, palvelija parkasi seisoo tänä iltana täällä tekemässä tätä suurta julistusta, tai julistamassa tätä suurta asiaa, jonka Sinä olet tehnyt… Ja olkoon jokaisella kuulijalla usko. Ja olkoon Sinun Henkesi, Herra, joka on saanut nämä asiat aikaan, seisköön Hän tässä kokouksessa tänä iltana ja tarkistakoon kaiken, mitä sanotaan. Ja ilta, illan jälkeen… Ja tulkoon tänne vanhanaikainen herätys, joka todella ravistelee kaupunkia ja jokaista seurakuntaa. Syntykööt tuhannet Valtakuntaan. Suo se, Isä, sillä me pyydämme sitä Jumalan kunniaksi Hänen rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
11 Exodus [2. Moos.] 23. luku, hyvin tuttu jae, jonka minä yleensä luen herätyskokoussarjan alussa, koska se on… tällä on… tekemistä sen kanssa, miten Jumala toimii nykypäivänä. Jumala puhuu palvelijalleen, Moosekselle ja lähettää hänet. 20. jae 23 luvusta, jos panette sen ylös ja luette osuuden 23. jakeeseen saakka.
Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.
Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä.
Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.
Sillä minun enkelini käy sinun edelläsi …
12 Jumala puhuu tässä palvelijalleen Moosekselle… Oli aika, jolloin– jolloin Israelin lapset joutuivat pois Jumalasta, ja joutuivat pois Hänen käskyistään ja niin edelleen, ja heistä oli tullut… olivat joutuneet pulaan, ja olivat Egyptissä, Egyptin orjuudessa. Ja heille tuli suuri hätä. Ja niin kauan kuin heillä meni oikein hyvin eikä ollut pulaa mistään, he pärjäsivät hyvin.
Mutta, kun Jumalan profeetallinen hetki tuli, kun Hän oli luvannut Aha– Abrahamille, että hänen siemenensä tulisi elämään vieraalla maalla 400 vuotta, ja Hän toisi heidät pois väkevällä kädellä… Sitten, kun tuon lupauksen hetki tuli, nousi faarao, joka ei tiennyt Joosefista mitään.
Huolimatta siitä, kuinka mahdottomalta tuntuu, että tuo asia toteutuisi, kun lupauksen aika lähestyy, Jumala antaa asioiden kasaantua niin, että ne vastaavat Hänen profeetallista lupaustaan. Uskotteko te tämän? Hän tekee niin aina. Hän aina… Se menee aina sillä tavalla.
13 Kukapa olisi ajatellut, että noita ihmisiä, kuinka heitä kunnioitettiin ja melkein palvottiin Joosefin takia, että tuo nuori prinssi, joka siellä oli, joka kertoi– tuon unen, ja pelasti Egyptin monta kertaa, että ajan– lyhyen ajan, noin 400 vuoden, hänet olisi todellakin unohdettu; mutta, kun Jumalan lupaus läheni täyttymystään, nousi faarao, joka ei tuntenut Joosefia ja hän sai työnjohtajat panemaan kansan päälle ja– ja niin edelleen. Ja heitä alettiin rasittaa ja he huusivat Jumalaa noiden työnjohtajien takia. Ja sinä aikana, sen jälkeen, kun he olivat alkaneet huutaa, Jumala antoi tuon erikoisen asian tapahtua.
14 Siis, minun vaatimattoman uskoni mukaan, lahjoja ei anneta käsin. Jumala on määrännyt lahjat ennalta. ”Lahjat ovat olemassa ilman kääntymystä.” [Sillä, Jumala ei armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. – KR38; Room. 11:29] Sinä voit sanoa oikeita asioita ja yrittää saada näitä asioita toimimaan oikein ja uskoa oikealla tavalla, ja työskennellä oikealla tavalla; mutta ne eivät toimi ennen kuin Jumala on niiden takana.
Kyse ei ole mistään, mitä te voitte bluffata. Te ette voi hämätä saatanaa. Hän ei anna hämätä itseään. Teidän pitää tietää, missä te seisotte. Näin asia on.
Ja: ”lahjat ja kutsu eivät vaadi kääntymystä.” Nuo ihmiset ovat syntyneet maailmaan.
Jumala näkee edeltä asioita ja tietää ennustuksensa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ja Hän aloittaa jotakin täällä, joka tulee kohtaamaan tämän, joka yhtyy siihen täällä. Ja, kun Hän näki, että tuli aika, että ihmiset alkoivat kaivata sitä, Hän antoi erikoisen, pienen pojan jonka nimi oli Mooses syntyä, oudon syntymän kautta.
Faaraon tytär antoi hänelle nimen Mooses, koska hänet otettiin vedestä, jos tiesitte… Raamatustanne, pyhäkoulun kertomuksen kautta.
15 Ja, kun hän tuli 40 vuoden ikään, Jumala kutsui hänet siihen, mihin hänet oli tarkoitettu. Ja hän ajatteli, varmasti, että–että Israelin kansa ymmärtäisi, mitä varten hänet oli lähetetty. Mutta ihmiset ymmärsivät Mooseksen väärin.
Siis, ymmärtäkää tämä nyt perin pohjin, ystävät. Vaikeinta, mitä Jumalalla on ollut kansansa suhteen, on saada kuolevainen uskomaan toiseen samanlaiseen. Se on vaikein juttu, jonka Jumala on milloinkaan tehnyt– saada yksi kuolevainen uskomaan…
No, ihmiset uskoivat, että Jeesus olisi Jumalan… Ihmiset eivät kyenneet uskomaan, että Hän olisi Jumalan Poika. He uskoivat Jumalaan. Vaan, kun Hän sanoikin olevansa ihminen, joka tekee itsestään samanarvoisen Jumalan kanssa. Miten Hän, köyhä talonpoika, mitenkä Hän voisi olla sitä? Mies, joka oli syntynyt eläinten syöttökaukalossa [seimessä], ja millainen tausta hänellä oli, köyhässä perheessä kasvanut, vain yksi vaatekerta päällään ja eli sillä tavalla kuin eli; eikä edes paikkaa, minne päänsä kallistaa. ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole…” Kuinka tuo mies voisi olla Ihmisen Poika? Kuinka Hän voisi olla sitä, miksi Hän itseään väitti? Mulla Hän oli, eikö ollutkin? Oli.
16 Nyt he uskoivat sen, mutta se… Se vain oli liian myöhäistä heille. Heidän kohtalonsa oli jo sinetöity, siis niille, jotka kielsivät Hänet. Ja Jumala lähettää noita asioita siksi, että ihmiset pysyisivät yksinkertaisina ja nöyrinä.
Ja kuunnelkaapa ystävät; mitä yksinkertaisempana sinä voit pysyä, sitä enemmän Jumala voi toimia sinun kanssasi.
Minä en ole koulutusta vastaan. Koulutus on ihan okei. Mutta ihmisistä tulee niin korkeasti koulutettuja, että he ymmärtävät asiat paremmin kuin Jumala. Ja he menevät ohi maalin.
Sinun pitää unohtaa kaikki, mitä sinä olet koskaan ymmärtänyt Kristuksesta omalla tietämykselläsi. Siis, sinä vain tulet lapsenomaisesti ja otat Hänet vastaan. Siinä kaikki. Sillä tavalla Jumala otetaan vastaan. Ja mitä yksinkertaisemmaksi sinä voit tulla, mitä nöyremmäksi, ja päästä eroon itsestäsi, omista käsityksistäsi– sinä vain otat Jumalan Sanan sellaisena minkä arvoinen se on ja uskot sen. Ja nämä asiat tulevat ainoastaan uskon kautta, ei sen kautta, mitä sinä ymmärrät– sinä et siihen kykene. Maailmassa ei ole milloinkaan ollut ihmistä, ei pyhää eikä ketään, joka olisi päässyt perille Jumalasta. Ei siihen pysty. Älä siis kuvittele, että sinä kykenet tekemään mitään sellaista, mitä ei voi tehdä, koska… se ei vain onnistu. Näin on. Usko ainoastaan Häntä. Sitä hän sinulta vaatii eikä, että yrität ymmärtää Häntä.
17 Mutta, kun lupauksen aika lähestyi, niin Jumala lähetti Mooseksen sinne. Ja ihmiset sanoivat: ”Kuka sinut on tehnyt meidän hallitsijaksemme? No mutta, johan sinä suuri kuvittelet olevasi.”
Se ei ollut Mooseksen asenne. Hänet lähetettiin vapauttajaksi tietoisena siitä, että aika oli tullut. Ja hän ajatteli, varmasti, että ihmiset olivat lukeneet Kirjoituksia ja semmoista, eivätkä he tienneet, että lupauksen aika oli lähellä tai– olivat lukeneet tuosta lupauksesta Aabrahamille, että tuo aika oli käsillä. Ja he eivät onnistuneet lukemaan… eivät kyenneet…
(Seisonko minä liian lähellä tätä mikkiä? Säriseekö se siellä takana… Siellä takana parvilla– kuuletteko te hyvin siellä takana? Jos kuulette, niin nostakaa kätenne. Minulla ei ole kovin paljoa ääntä.)
18 Mutta, kun lupauksen aika tuli, ihmiset ajattelivat, varmastikin, että he kyllä ymmärtäisivät. Mutta, Jumalan kansa… Yleensä saatana toimii meidän ymmärryksemme kautta, ja saa ihmisten ymmärryksen sumenemaan, ja silloin ihmiset menettävät otteensa Jumalasta– yhdeksässä tapauksessa kymmenestä.
Mutta Jumalalla oli lupauksensa, ja sitten, kun Mooses lähti vapauttamaan ihmisiä, no, he–he torjuivat hänet, hylkäsivät hänet, ja se maksoi heille 40 ylimääräistä kärsimyksen vuotta. Onko tämä totta? Mooses pakeni erämaan perukoille, totta kai. Ja vähän ajan päästä, Jumala kutsui hänet lopulta uudestaan, kun kansa alkoi vaikeroida ja valittaa. Ja– ja silloin, tämä sama Mooses, jonka ihmiset olivat hylänneet, ja hyväksyneet sen sijaan faaraon johtajakseen, tämä sama Mooses; Jumala lähetti hänet takaisin heille johtajaksi, jolla oli valta hallita heitä.
19 Siis, katsokaapa. Minä haluaisin teidän ymmärtävän sen, mikä Mooseksen lähettämisessä oli erikoinen puoli.
Mooses paimensi appensa Jetron lampaita, siellä erämaan toisella puolella. Ja eräänä päivänä– hänelle ilmestyi enkeli palavassa pensaassa. Siis, eräs enkeli tuli ja toi Moosekselle sanoman, ja toisaalta hänen piti olla hänen oppaansa.
Ihmiset ovat… He eivät kykene… Te ette voi opastaa itse itseänne. On kaksi tietä: sinun tiesi ja Jumalan tie. Ja kun sinä olet omalla tielläsi, sinä olet poissa Jumalan tieltä; ja sinun on unohdettava oma tiesi löytääksesi Jumalan tien. Eikä ihminen pysty johtamaan itse itseänsä.
Häntä kutsuttiin lampaaksi. Meitä verrataan lampaaseen. Jos täällä on joku, joka tietää jotakin lampaankasvatuksesta; kun lammas eksyy, se on täysin avuton. Se vain seisoo ja määkii, kunnes kuolee. Siinä kaikki. Se on avuton.
20 Ja me, ilman johtajaa, olemme avuttomia. Ja Kristus on meidän johtajamme. Ja Jumala oli Mooseksen johtaja, vaikka Hän lähetti enkelin johtamaan häntä. ”Minä lähetän enkelini sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä, ja johdattamaan sinut siihen paikkaan, jonka minä olen luvannut.” Enkelin oli määrä olla hänen johtajansa.
Enkeli teki nuo ihmeet. Mooses ei todella tehnyt yhtään ihmettä. Jumalan enkeli Mooseksessa teki nuo ihmeet. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Jumalan enkeli oli hänen kanssaan. Enkeli johti heitä, teki ihmeet.
Siis, Jumala on aina, läpi Kirjoitusten, alusta loppuun, kaikkina aikoina määrännyt, että enkeleiden pitää johtaa kansaa, kaikkien [näiden] miesten kautta; oli Mooses, oli Daniel ja voi, kuinka monta muuta vielä me voimmekaan luetella.
21 Joku sanoi minulle täällä, jokin aika sitten. Hän sanoi: ”Mutta, veli Branham…” Anteeksi. Hän sanoi: ”Sen jälkeen, kun Pyhä Henki tuli, eivät enkelit ole opastaneet seurakuntaa, tai johdattaneet yksilöitä. Eihän toki.” Hän sanoi: ”Pyhä Henki opastaa meitä.”
Tässä on ymmärretty väärin Pyhä Henki ja enkeli. Se on erehdys. Enkelit kyllä johdattivat seurakuntaa, ja kuljettavat seurakuntaa yhä. Pitää paikkansa.
Kuinka moni sanoisi, että Filippuksella oli Pyhä Henki? Näyttäkääpä kätenne ympäri taloa. Kuinka monen mielestä Filippuksella oli Pyhä Henki? Filippuksella, apostoli Filippuksella? Varmasti, näettehän. Selvä, hänellä oli, eikö ollutkin? Kuka sitten puhui hänelle siellä Samariassa ja käski häntä lähtemään Gaazan erämaahan? Enkeli. Oliko hänellä Pyhä Henki? Varmasti oli.
22 Kuinka moni sanoisi, että apostoli Pietarilla oli Pyhä Henki, [Pietarilla] joka saarnasi seurakunnan perustamissaarnan, helluntaipäivänä? No, kun hän makasi siellä vankilassa, ja kuka tulikaan sinne… ja kosketti häntä ja toi hänet sieltä ulos? Enkeli. Onko näin?
Kuinka moni sanoisi, että Paavalilla oli Pyhä Henki? Näyttäkääpä kätenne. Kun laiva heittelehti nelisentoista päivää, eikä mitään toivoa enää ollut ja hän ilmestyi sinne ja puristi kaverin kättä [hänen kättään] ja huhuili, ja luulisin: ”Kiitos Jumalalle. Olkaa hyvällä mielellä. Jumalan, jonka palvelija minä olen, enkeli seisoi vierelläni viime yönä.” Onko näin?
23 Ja heillä oli Pyhä Henki, ystävät, Enkeli… me olemme… ei se ole enkelien palvontaa. Kyse on hengestä, jonka Jumala on lähettänyt palvelemaan seurakuntaa. Mikään liha ei voi saada kunniaa Jumalan edessä. Jos joku voisi saada kunnian, se olisi Jeesus. Mutta Hän sanoi: ”Minä en tee näitä tekoja; minun Isäni, joka on minussa, tekee nämä teot.” Onko näin?
Ihmiset sanoivat: ”Me uskomme Jumalaan.”
Hän sanoi: ”Jos te uskotte Jumalaa, te uskoisitte myös minuun.”
Siis, kun enkeli tuli teidän palvelijanne luo täällä, hän sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan sinua.” Tässä se vaikea juttu onkin: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi…” Kuinka moni teistä uskoo Jumalaan? Te kaikki, eikö vain? Te uskotte Kristukseen, te uskotte Pyhään Henkeen.
24 Siis, tästä ei ole kyse tänä iltana. Olen iloinen, että te teette niin. Se tekee teistä kristittyjä. Mutta se ei ole se, mitä minä yritän saada teidät ymmärtämään– katsokaas. Minä saan teidät kyllä tekemään sen, kun kutsun teitä alttarille. Teidän pitää uskoa niihin ensin. Jos te ette ole niiden kanssa tekemisissä, te ette ikinä ymmärrä tätä.
Mutta aivan yhtä paljon kuin te uskotte niihin, teidän pitää uskoa siihen, että minä puhun teille totta, ja mitä minä sanon, on totuus.
Jeesus oli… Hän oli… Hänen kätensä olivat sidotut tekemästä yhtäkään ihmettä tai mitään, minkäänlaista ihmettä, koska ihmiset eivät uskoneet Häntä.
Ja juuri nuo ihmiset, jotka uskoivat Jumalaan, tappoivat Hänet. Onko asia näin? Riippumatta siitä, kuinka paljon he uskoivat Jumalaan… He olivat hyvin uskonnollisia, oikeaoppisia [ortodokseja]. Hyvin uskonnollisia. Ja he uskoivat Jumalaan. Mutta uskoa nyt Häneen– voi ei. Kyllä. Näettekö? Se oli liikaa. Ih…ihmistäkö? He eivät voineet uskoa yhtäkään ihmistä. He pystyivät kyllä uskomaan Jumalaan.
25 Ja tänä iltana, monet pystyvät uskomaan Jumalaan. Toki. Te uskotte Kristukseen, te uskotte Pyhään Henkeen ja niin edelleen. Mutta, kun joku ihminen tulee ja sanoo teille jotakin, joka on vaikeaa uskoa: ”En tiedä uskoako vai ei, ystävä.” Tästä on kyse. Näettekö sen?
Siitä syystä Jumala ei voi… Siitä syystä teidän paimenenne joskus, kun paimenenne tulee luoksenne– siitä syystä hän ei kykene auttamaan teitä. Sinun pitää uskoa pastoriisi. Sinun pitää uskoa, että hän on Jumalan mies, Jumalan lähettämä tekemään näitä asioita Hänen puolestaan.
26 Siis, jumalallinen parantaminen tyrehtyi hetkeksi joitakin vuosia sitten; se vain lakkasi, mikä on tapahtunut kautta historian ajanjaksojen. Se on lopahtanut tosi usein. Ja noina aikoina, syöpää puhkesi seurakunnassa, sairautta. Voi tavaton.
Ihmisistä 80% on sairaana nyt. Ja ihmiset… Lääketiede, kyllä minä kunnioitan sitä. Se saa aikaan suuria asioita. Se valmistaa lääkkeitä myyntiin. Ja… Sanoin: ”Myyntiin.” No niin. Se kyllä toimii niillä, jotka haluavat hyväksyä sen. Se sopii kyllä heille.
Mutta, katsokaas; mutta se vaihe, jossa me olemme tänään, meillä on parhaimmat lääkärit, mitä koskaan. Uskotteko te sen? Meillä on parhaat sairaalat, mitä koskaan on ollut. Eikö olekin? Meillä on parhaat lääkkeet, mitä koskaan on käytössämme ollut, eikö olekin– ja meillä on enemmän sairautta kuin mitä meillä koskaan on ollut, eikö olekin? koska meillä on enemmän epäuskoa kuin koskaan, eikö olekin? Näin asia on. Täsmälleen. Jumala on ainoa parantaja. Näin on.
Oletteko koskaan panneet merkille; tänä aikana, kun meillä on kaikkia näitä hyviä lääkkeitä ja leikkauksia ja kirurgeja ja niin edelleen; niin jatkuvasti rakennetaan sairaaloita parantumattomia sairauksia varten? Onko asia näin? Eikä milloinkaan ole ollut mitään, mikä ei tulisi Mestarimme, Jeesuksen silmien eteen, mistä olisi ollut Hänelle vastusta, eikä mikään ole Hänelle parantumaton. Kaikki on mahdollista. Onko asia näin? Ja Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Onko näin? Silloin, mikään ei ole Hänelle liian parantumatonta.
27 Siis, kun kansa alkoi huutaa: ”Jumala, tee meille tämä, tee meille tämä. Lähetä meille pelastus, lähetä meille…” Ja tuhannet Hänen kansastaan kuoli vuosittain, syöpään ja niin edelleen, niin silloin Jumala kuuli heidän huutonsa.
Ja eikö teistäkin tunnu yhtä mahdolliselta, että Jumala lähettää sairaille ihmisille pelastuksen, kuin että Hän toi kansan pois orjuudesta silloin Egyptissä? Eikö Hän olisi yhtä hyväsydäminen sinun huudollesi– kuuntelemaan sinun huutoasi, kuin Hän oli heille?
Hän lupasi, että viimeisinä päivinä Hänellä tulisi olemaan seurakunta; että nämä merkit seuraisivat heitä? Onko tämä totta? No, eikö teistä viimeiset päivät ole käsillä? Eikö noiden asioiden ole aika jo tapahtua? No mutta, nyt on se aika; nyt se on. Aamen. Se on nyt. Tulette näkemään sen.
28 Ja Mooses, totta kai, eihän hän halunnut lähteä. Se oli kovaa, koska hän ei ollut ihminen… hyvä puhuja, eikä hän ollut mikään kaunopuhuja ja niin edelleen; hänellä oli monia juttuja, hidas puhe ja monia… Mutta Jumala oli säätänyt tuon miehen tekemään sen työn. Se piti tehdä.
Siis, Hän antoi Moosekselle… Hän sanoi: ”Eiväthän nuo ihmiset usko minua.” Hän sanoi… Silloin Hän antoi hänelle kaksi merkkiä. Hän sanoi: ”Mene ja tee tämä merkki”, että heität tuon käärmeen maahan, tai, käärmeen… tai tuon sauvan maahan. Hän sanoi: ”Jos he eivät usko sitä, silloin minä annan sinulle toisen merkin. Ja jos, he eivät usko ensimmäistä merkkiä, he uskovat toisen merkin ääntä.”
Siis, hänelle annettiin kaksi merkkiä niin, että ihmiset, jotka olivat torjuneet hänet, voisivat uskoa, että Jumala oli lähettänyt hänet vapauttamaan kansan. Onko näin? Kuinka moni uskoo tämän kertomuksen olevan totta, sanokoon: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”–toim.] Se oli totta.
29 Siis, eikö Hän ole sama Jumala tänä iltana? Ovatko nuo ihmeet mahdottomia tänä iltana? Ei, eivät ole. Ja ne ovat yhtä mahdollisia kuin ne olivat silloin. Jos Jumala vapautti kansansa orjuudesta silloin egyptiläisten alaisuudesta, niin silloin Hän voi vapauttaa ihmiset sairauden orjuudesta, koska Hän kuoli juuri sitä varten.
Se kuuluu lunastuksen suunnitelmaan. Teidät on lunastettu. Teidät on… Kun te saatte Pyhän Hengen kasteen, se on esimakua teidän pelastuksestanne. Onko näin? Toisin sanoen, se on käsiraha. Mitä se saakaan aikaan, kun me saamme siitä sen koko hyödyn? Siitä tulee upeaa, eikö tulekin?
No sitten, uskotteko te siihen, että te tulette nousemaan ylös ja teillä tulee olemaan kuolematon ruumis? Kuinka moni uskoo sen että–että ylösnousemuksessa, että sinä nouset ja sinulla on kuolematon ruumis? Jumalallinen parantaminen on käsiraha, tai kuolemattoman ruumiinne etumaksu. Voi! Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Teillä pitää olla… Se on todiste siitä, että teillä tulee olemaan kuolematon ruumis. Kun te näette…
30 Te näette, että tänne lavalle tulee pieniä, rampoja lapsiparkoja, vääristyneine raajoineen. Te näette heidän seisovan täällä epämuodostuneina, ja muodottomina. Ja te tulette näkemään sen aivan omilla silmillänne, näette heidän kätensä ja käsivarsiensa suoristuvan ja kävelevän pois lavalta normaaleina lapsina. Te tulette näkemään ihmisten tulevan tänne eri tavoin sairaina ja näette kuinka he paranevat ja lähtevän lavalta.
Mistä siinä on kyse? Se on käsiraha; se on etumaksu, että tietäisitte, että tuo henkilö, jos hän pysyy Kristuksen veren alla, tulee jonakin päivänä saamaan kuolemattoman ruumiin. Syövän vaivaama, sokea, kuuro ja mykkä… Se on meidän pelastuksemme käsiraha.
31 Siis, tässä kutsussa, tällä kertaa, kun tämä tuli, minä… Minä synnyin hyvin vaatimattomalle pariskunnalle, hyvin vaatimattomaan kotiin. En ole saanut mitään koulutusta enkä ole… Kun minä mainitsin juuri tästä koulutuksestani, minä yritin puolustella tietämättömyyttäni. Mutta, siis, se, mitä minä yritän tässä sanoa: Jumalan tuntemiseen ei tarvita koulutusta. Jumalan tuntemiseen tarvitaan nöyrästi myöntyvä sydän.
Minä kasvoin köyhänä. Kasvoin epäuskonnollisessa perheessä. Mutta syntymäni hetkestä lähtien, jotakin alkoi tapahtua, ei minun hyvyyteni tähden, ei vanhempieni hyvyyden takia, vaan Jumalan ennalta tietämisen kautta. Näettekö? Hän sai sen aikaan. Minä en tiedä minkä takia. Luulisin, että Hän näytti, että voi valita mitä tahtoo, tulipa juttu Vatikaanista tai–tai Hän voi poimia sen roskakasasta ja tehdä siitä sen. Ymmärrättekö? mistä hyvänsä se onkin kotoisin.
32 Sitten, elämäni ajan…Monet teistä tuntevat tuon tarinan. Tehän olette lukeneet siitä, miten se on ilmestynyt eri muodoissa. Kun minä olin pikkupoika, vain noin 12-vuotias, se teki ensimmäisen… Noin seitsemän vanhana, tuli ensimmäinen näkyvä ilmestyminen tuulena pensaassa. Ja siitä eteenpäin, vaikka en tiennyt uskonnosta mitään… Ainoa, mitä tiesin– joku oli sanonut, että Jumala oli olemassa, ja se oli kaikki, mitä minä tiesin asiasta, kunnes kasvoin mieheksi. Ja sen jälkeen, kun olin kääntynyt, ja liityin baptistiseurakuntaan…
Ja eräänä päivänä, toukokuun 17. päivänä, tulossa… Olin riistanvartijana Indianassa.
Muuten, tänään tapasin kadulla erään miehen. Hän on ehkä täällä auditoriossa nyt, herra Price, Corydonista, Indianasta. Minä asuin ennen hänen luonaan partioidessani siellä. Ja hän on ehkä tässä rakennuksessa nyt. Vähänpä tiesin, että tulisin tapaamaan hänet kadulla Houstonissa. Mutta hän ja hänen vaimonsa ovat täällä tänään. He ovat lomamatkalla Floridaan ja tulivat pistäytymään kokouksessa.
33 Ja jokin oli nykinyt sydämessäni kaiken aikaa. Mutta sinä päivänä se tuli esiin näkyvällä tavalla. Se oli noin 6 jalkaa pitkä mies [n. 1,8 m.] ja painoi semmoiset 200 paunaa [n. 90 kg] Kun se tuli alas, kun se tuli… Joitakin vuosia sitä ennen, se tuli valon muodossa, leijaili siinä yläpuolella, missä minä olin. Se on tullut usein tähden muodossa, kun tuhannet ihmiset seisoivat katsomassa sitä. Se on ilmestynyt näkyvänä auditorioissa ja niin edelleen, ja erilaisia asioita on tapahtunut.
Tällä kerralla, kun hän tuli, hän oli mies. Ja hän… Minä– minä olin peloissani. Hän käveli minua kohti: hän sanoi: ”Älä pelkää; minut on lähetetty Jumalan edestä”, hän sanoi: ”kertomaan, että sinun erikoislaatuinen syntymäsi ja– erikoislaatuinen elämäsi ovat merkkinä siitä, että sinä tulet viemään jumalallisen parantamisen lahjan maailman kansoille.” Ja hän sanoi… ja–ja sanoi: ”Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi ja olet vilpitön rukoillessasi, mikään ei voi kestää sinun rukoustesi edessä.”
No, minä sanoin: ”Minähän olen aivan oppimaton, herra.”
Hän sanoi: ”Minä tulen olemaan kanssasi”, ja sanoi: ”Että tietäisit, tulee käymään niin, että otat ihmisten oikean käden vasempaan käteesi”, ja sanoi sinä tulet tuntemaan itsessäsi sen tuloksen”–siis, minä kutsun sitä värähtelyksi– ”kädessäsi. Se tulee sinulle vielä tutuksi. Ja sinä tulet paljastamaan ihmisille kaikki heidän sairautensa ja mitä heillä sitten onkin ruumiissaan. Ja sitten sinä tulet olemaan…”
34 Siis, kun minä olin Texasissa, kerran, se toimi. Onko asia näin? Ne, jotka ovat olleet kokouksissani ennen, nostaisitteko kätenne, jos se toimi. Ja jos tämä… Siis, nostakaa ihmiset kätenne, kaikki, jotka olivat minun kokouksessani ja tiedätte, että se toimi. Ei täydellisesti, koska minä– minä arvasin noita sairauksia aika lailla. Näettekö? Koska minä en tiennyt, miltä se tuntuisi.
Minä tunsin jotakin kummallista; joskus naistenvaivan ja syövän. Minä en kyennyt erottamaan; se vaikutti niin samanlaiselta, oli… tuntui niin samanlaiselta. ”Näettekö te tuon näkyvän tuloksen kädessäni?”– ja niin edelleen.
35 Ja minä kerroin ihmisille… Siis, muistakaa, minä kerroin teille, ihmiset; minä sanoin: ”Hän sanoi minulle: ’jos sinä olet vilpitön –näettehän? – niin tulee käymään niin, että sinä kerrot ihmisille heidän sydämensä salaisuudet, ja sen, mitä väärää he ovat tehneet elämässään, ja niin edelleen, jos sinä olet vilpitön sen kanssa, mitä minä annan sinulle.’” Kuinka moni muistaa, että minä sanoin niin?
Siis, sen pitää tapahtua. Se seisoi Calgaryssä, tai, Reginassa, Saskatchewanissa, viime… noin kolme kuukautta sitten. Ja minä seisoin lavalla puhumassa yleisölle tällä tavalla. Ja meillä oli suurenmoinen kokous. Jotakin, luulisin, kymmenisen tuhatta ihmistä kokoontuneena sinne, sinä iltana sisään, siihen paviljonkiin, tai Queens Gardens se oli, siellä, missä se vauhko pako oli tapahtunut. Ja minä olin puhumassa ja sanoin: ”Nyt, Herra on sanonut minulle, että, jos minä olisin vilpitön, niin jonakin päivänä (niin minä tein joka kokouksessa), tulee tapahtumaan niin, että ihmisten sydänten salaisuudet tulevat paljastetuksi.
36 Minä kerron tämän ennen kuin lopetamme. Ja minä käännyin ympäri lavalla hakeakseni juotavaa. Ja siellä muodostettiin juuri rukousjonoa. Ja, kun minä käännyin ottamaan juotavaa, pastori, herra Baxter, kanadalainen managerini… Minä olin ottamassa vettä ja hän oli ottanut nenäliinansa ja oli juuri pyyhkimässä hikeä otsaltani. Hän sanoi: ”Jumala sinua siunatkoon, veli Branham.”
Sanoin: ”Kiitos, veli Baxter.”
Ja minä käännyin; hän käveli ympäriinsä; ja siinä mikrofonin vieressä seisoi eräs rouva, tai hänet oli tuotu siihen rukousjonosta. Ja minä kävelin siihen näin. Ja katsoessani tuota rouvaa, sanoin: ”Päivää.”
Hän sanoi: ”Hyvää päivää.”
Jotakin tapahtui. Minä–minä tiesin, että jotakin, jossain tapahtui. En ollut milloinkaan tuntenut sellaista ennen. Se oli se voitelu. Se ei tunnu Pyhältä Hengeltä. Se on todella pyhä tunne.
37 Ja minä katsoin tuota naista ja hän seisoi siinä, tavallisen kokoisena. Ja minä olin nähnyt hänen pienenevän ja lähtevän taaksepäin. Nyt, te kuulette, sen puhuvan aivan täällä. Ja minä näin pikkuisen tytön seisovan siellä, mihin tuo rouva meni, sinne sen, noin 12 vuotiaan pikkutytön luo. Ja minä näin kuinka hän istui pulpetissa.
Sanoin: ”Jotakin tapahtuu, ystävät. Minä näin pienen tytön. Se nainen lähti luotani.” Sanoin: ”Minä näen pienen nai– pienen tytön. Hän istuu jossakin huoneessa, hän… luokkahuoneessa. Hän hakkaa lyijykynää. Ei, se on kuulakärkikynä, Voi”, sanoin, ”minä näen, että se lentää ja se osuu häntä silmään.”
Ja se nainen alkaa huutaa. Ja sitten se hävisi. Nainen sanoi: ”Veli Branham, se olin minä. Minun oikea silmäni on sokea.” Hän sanoi: ”Siis, sano…”
38 Ja taas hän tuli takaisin. Minä näin noin 16 vuotiaan, nuoren naisen, ja hän oli juoksemassa niin kovaa kuin pääsi. Ja hänen hiuksensa oli sidottu leveällä nauhalla kahdelle letille, jotka riippuivat hänen selässään. Hänellä oli päällään ruudullinen mekko ja hän juoksi tosi kovaa. Ja minä katselin sitä, ja näin ison keltaisen koiran jahtaavan häntä.
Sanoin: ”Minä näen nuoren naisen ruudullisessa mekossa…” Olin alkamassa kertoa, mitä minä näin katsoessani eteeni. Sanoin: ”Tyttö menee kuistille. Näen jonkun rouvan päästävän hänet sisälle, juoksee…”
Nainen alkoi huutaa. Hän sanoi: ”Se olin minä, kun olin menossa kouluun.” Hän sanoi: ”Se ei ole tullut mieleeni vielä milloinkaan ennen elämässäni.”
Minä sanoin: ”Täällä tapahtui jotakin, ystävät. En tiedä, mikä on vialla.” Ja minä aloin; sanoin ”Antaisitteko kätenne, sisar.” Otin häntä kädestä ja aloin… Sanoin: ”No minä en tunne, että se saisi mitään värinää aikaan.”
39 Ja minä vilkaisin hänen kättään ja katsoin taas ylös, ja näin kuinka joku rouva tulee valkoiselta talolta, tai, joltakin ladolta, punaiselta näyttävän ladon luota, ja tulevan kohti valkoista taloa. Naisella oli esiliina, ja hän piteli jotakin tällä tavalla. Ja hän käveli hitaasti. Ja minä näin, kuinka hän tuli.
Sanoin: ”Minä näen jonkun rouvan tulevan.” Sanoin: ”Sisar, se olet sinä.” Silloin oltiin taas normaalissa ajassa. Ja minä kykenin erottamaan, että se oli se sama nainen. Ja minä sanoin: ”Siis, minä näen tuon naisen. Sinä– sinä lähdet ylös portaita tällä lailla näin.” Sanoin: ”Ja minä kuulin, kuinka hän sanoi: ”Jos minä vain pääsisin veli Branhamin kokoukseen, se olisi silloin ohi.”
Ja kun, hän sanoi sen, jokin kosketti naista. Hän alkoi mennä tainnoksiin. Ja kun hän tuli takaisin, hänen sokea silmänsä oli normaali. Ja hänen selkänsä– hän tuskin kykeni liikkumaan yhtään… Hän… Hänen nivelrikkonsa oli kunnossa. Hän saattoi liikuttaa selkäänsä, miten päin vain, aivan täysin ja normaalisti.
Ja minä sanoin: ”Siis, jotakin tapahtui.”
40 Ja sitten veli Baxter nappasi mikrofonin, hän sanoi: ”Veli Branham, juuri noinhan sinä hetki sitten sanoit, että tulisi tapahtumaan.” Ja kaikki rakennuksessa alkoivat huutaa joka puolella.
Ja minä kuulin, kuinka kainalosauvat vain kolahtelivat; ja minä katsoin ja siinä tulee joku nuori mies. Hän sanoo: ”Veli Branham…” ja yritti nilkuttaa kainalosauvojensa kanssa”, hän sanoi: ”Kerro minulle, mitä minun pitää tehdä.”
Ja minä sanoin: ”Siis, rakas veli…”, minä sanoin, ”minä…ja järjestysmiehet tulivat kiskomaan häntä pois lavalta, koska hän tuli ilman rukouskorttia. Ja minä sanoin: ”Odottakaas …”
Hän sanoi: ”Siis, veli Branham…”
Minä sanoin: ”Mene takaisin ja hae rukouskortti, poju.”
Ja samalla, kun hän… Hän sanoi: ”Sano minulle, mitä pitää tehdä. Ainoa, mitä minä…” hän vain itki, siis. Ja hän sanoi: ”Minä haluaisin ainoastaan, että sanoisit mitä minun pitää tehdä.”
Minä sanoin: ”Minä en tiedä, mitä sanoa sinulle.” Sanoin: ”Odottakaas, älkääpä viekökään häntä, vahtimestarit. ” Sanoin: ”Sinä lähdit tänä aamuna Regina Beachista.” Minä näen, kuinka hän seisoo auton vier… Sanoin: ”Sinä ehdit juuri bussiin; näen sinut sen ovella”, hän sanoi: Regina Beach.’” Minä sanoin: ”Näen kuinka joku mies ja nainen yrittää estää sinua lähtemästä. He ovat sinun isäsi ja äitisi.
Hän sanoi: ”Aivan oikein.”
Ja minä sanoin: ”Ja minä näen, kuinka joku muu mies lainaa sinulle rahaa… hän näyttää isältäsi.”
Hän sanoi: ”Se oli minun setäni.”
Ja minä sanoin: ”Näen, kun sinä…olet…siis, minä näen sinus jossakin huoneessa ja siinä on erkkeri. Ja sinä katselet siitä ulos, seinän vierustaa.”
Hän sanoi: ”Minun tätini on istumassa juuri siinä. Minä asun hänen huoneessaan.”
Hän sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä, veli Branham?”
Minä sanoin: ”Uskotko sinä koko sydämestäsi?”
Hän sanoi: ”Koko sydämestäni.”
Minä sanoin: ”Nouse jaloillesi. Jeesus Kristus on parantanut sinut.”
Ja kainalosauvat vain putosivat ja hänen molemmat jalkansa suoristuivat ja siitä hän lähti, ja meni läpi koko rakennuksen, ylistäen Jumalaa.
41 Ja siitä se lähti; toinen toisensa perään eikä ole loppunut vieläkään. Näin on. Pitää paikkansa, ystävät. Niin tulee tapahtumaan; jos ihmiset eivät usko ensimmäistä, he uskovat toisen.
Sitten, muutama ilta siitä, olin Ontariossa, Windsorissa. Siinä kokouksessa siellä, oli 14 tuhatta [ihmistä].
Kokouksessa oli eräs mies, jonka mielestä koko juttu oli vain pelkkää sepittelyä. Hän meni ja sai yhdestä jonosta rukouskortin, ja teeskenteli olevansa sairas ja avun tarpeessa. Ja hän meni kirjoittamaan rukouskorttiin, että hänellä oli kaikenlaisia sairauksia ja niin edespäin. Ja hän tuli ja antoi rukouskortin –miehelle, rukousjonon hoitajalle. Minä en koskaan näe niitä kortteja. Ne viedään sinne. Mies ajatteli: ”Nytpä nähdään, mistä tässä on kyse.”
Ja kun hän tuli kohdalle ja pani rukouskortin siihen ja käveli ylös. Minä sanoin: ”Hyvää iltaa, herra.”
Hän sanoi: ”Tervehdys.”
Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Ei minkäänlaista värinää. Minä katsoin häntä; näin hänen ja pari miestä seisomassa jossakin huoneessa pöydän takana ja kehittelemässä juttua.
Sanoin: ”Miksi sinä yritit sydämessäsi pettää jotakuta?” Sanoin: ”Jumala saattaisi lyödä sinut kuoliaaksi tässä paikassa.”
42 Ja hän retkahti lattiaan ja alkoi huutaa täyttä kurkkua. Hän sanoi: ”Jumala, ole minulle armollinen.”
Ja minä sanoin: ”Miksi sinä teit sen, ystävä?”
Hän sanoi: ”Veli Branham. minä luulin, että tämä on pelkkää keksintöä. Minä–minä–minä, tosissani, voinko minä vielä saada anteeksi?” Siinä sitä oltiin.
43 Joitakin iltoja sitten, täällä, voi miten, eräs nainen, ihmiset, tulivat lavalle, ja miten rumia, hävyttömiä asioita he olivatkaan elämässään tehneet.
Siis, muistakaa nyt ystävät, näistä asioista kerrotaan julkisesti täällä yleisön edessä; mitä te elämässänne olettekin tehneet, todella kerrotaan täällä. Niinpä, jos teidän sydämellänne on jotakin, minkä te ette halua tulevan tiettäväksi, pysykää poissa rukousjonosta, jos te ette halua, että niistä tiedetään, mistä sitten onkin kyse, jollette te tule täydellisen uskon kanssa tai pyydä–pyydä että Jumala antaa anteeksi ja pane teitä veren alle, unohduksen mereen: Sen tähden minä en ole vastuussa siitä, mitä täällä sanotaan; se on sitä, mitä tulee esiin. Jos sitä on sinun elämässäsi, se tulee kyllä esiin.
44 Siis, muistakaa se nyt, sillä Jumala on luvannut sen. Se ei ole pettänyt kertaakaan vielä, eikä tule pettämään täällä Houstonissakaan. Näin asia on. Jumala on yhä täällä ja Hän tulee vastaamaan. Siis, mistä on kyse?
Sinä sanoi: ”Veli Branham, mitä tuo tarkoittaa?”
Ja joskus, minua on vähän pelottanut antaa mitään lausuntoja, mutta sellainen tämä nyt on, ystävä, että saisin teidät ymmärtämään. Näitä asioita, näitä sairauksia, jotka mainitaan (se osuu täydellisesti kohdalleen), ja ihmisten sydänten salaisuuksista– jos he eivät usko ensimmäistä– minä en saa heitä uskomaan ensimmäistä, he uskovat toisen. Se palaa heihin takaisin ja alkaa kaivella heidän elämäänsä ja paljastaa asioita heille.
45 Siis, mitä tämä nyt tarkoittaa? Siis, suokaa minulle nyt jakamaton huomionne hetkiseksi. Ystävä, se ei paranna ketään. Se vain kohottaa ihmisen uskon. Ja, kun tuo henkilö täällä, hän saattaa tulla sanomaan minulle, että hän uskoo, ja minä uskon häntä. Mutta, kun on voitelun alla, niin kuin asia on nyt, hän ei pysty petkuttamaan siinä, sillä minä tiedän sen, milloin hänellä on usko tai ei ole. Hänestä hänellä saattaa olla uskoa. Voi olla niin, että ihminen luulee uskovansa, kun hänellä ei ole uskoa. Eikö ole näin?
Mutta, kun he tulevat tänne ja sanovat uskovansa, sitä ei olkaan täällä. Se on kuin virittäisi jonkin soittimen kieltä. Kun sinä… se nousee ja pitää yhtä tämän kanssa täällä, silloin juttu on valmis. Minkä tahansa riivaajan, joka on saanut tuon ihmisen sidotuksi, on päästettävä irti, kun sellainen usko tulee.
Ja sitä ei ole teillä täällä; se toimii täällä, missä te sitten olettekin.
46 Nyt, ainut, mitä voi tehdä, on yrittää herättää [stimuloida] ihmisten uskoa niin, että he voisivat nähdä sen, miten halukas Jumala on parantamaan ihmisiä. Siis, mitä parantamiseen tulee, se perustuu teidän uskoonne Jumalaan. Sinun paimenesi voi voidella sinut omassa seurakunnassasi, ja sinulla on usko Jumalaan; se tuo saman tuloksen. Näin on.
Jumala on Parantaja. Kukaan ihminen ei ole parantaja; Jumala on parantaja. Nämä lahjat ovat ainoastaan osoittamassa, miten Jumala suhtautuu ihmiseen, jotta Hän saisi teidät taas uskomaan Jumalaan. Koska, jos sinulla ei ole tarpeeksi uskoa sairaan ruumiisi puolesta, miten sinä voit kuvitella, että sinulla olisi riittävästi uskoa ylöstempaukseen? Ymmärrättekö? Ihmisillä on…
47 Jeesus kysyi: ”Kun minä palaan maan päälle, tulenko löytämään uskoa?” Silloin pitäisi olla olemassa suuri seurakunta, täynnä uskoa. Ja Jumala lähetti näitä asioita herättämään uskoa, tuomaan uskon, osoittamaan, mitä usko on. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Ja nämä asiat… Sillä tavalla se–se toimii.
Nyt… [nauhassa tyhjä kohta–toim.] …naapuri ja joku, joka ei hukkaa sitä. Minä ajattelin, että kerron teille jostakin, joka tapahtuu juuri nyt, että te tietäisitte, ja että te tietäisitte, että… Siis, näin asia on, eikö olekin? [nauhassa tyhjä kohta–toim.] …tänään, että sinä olit tosi riemuissasi, kun nuo rukouskortit annettiin sinulle. Ja, tiedättehän, ensimmäisenä iltana, sinä olit tosi tyytyväinen, etkö ollutkin? Siis, mitenkä minä sen tiedän? Näin on, sisar. Minä vain kerron teille asioista, joita tapahtuu; nyt se muuttuu, nyt tullaan tähän reaaliaikaan. Siis, mutta koska te olette minun naapureitani; te tiedätte, että nämä asiat ovat jumalallisen tosia. Onko asia näin? Näin se on.
Nyt, jos–jos sinä teet tämän, jos te uskot nyt pyhästi, että minä olen… mistä sinä tiedät, että minä kerron sinulle totuuden. Selvä, nyt, jos sinä uskot, että se, mitä minä sanon sinulle, on totuus, ja toimit sen mukaisesti, se tulee jättämään sinut eikä koskaan enää palaa. Uskotko sinä sen? Minä haluan, että sinä olisit Texasin onnellisin ihminen, kun olet täällä. Ja kun, sinä tulet Indianaan, ole onnellisimman ihmisen naapurina siellä, koska minäkin palaan sinne, ja–ja tulen olemaan teidän kanssanne, ja niin me molemmat tulemme olemaan onnellisia, yhdessä. Kyllä vain, rouva.
48 Siis, että tuon saman asian vaikutuksen alaisena… Mayo veljekset sanoivat minulle kerran, ettei minulla ole mitään maallisia mahdollisuuksia koskaan tulle terveeksi. Siinä te näette, missä minä… Voi, tavaton! ”Oi armo suuri, ihmeinen”, kyllä.
Siis, nyt kun minä puhun, se on hellittämässä, eikö olekin? Kyllä, nähkääs, kyllä rouva, sinä näet, että se on juuri… sinä seisot aivan… Sinä seisot siinä vain hetken; ja tulet paranemaan joka tapauksessa. Ymmärrätkö? Sinun uskosi saa sen paranemisen aikaan. Se on aivan tulossa, näethän.
Nyt, sinä haluaisit olla onnellinen; lähde laulaen pois. Huomenna, voi, ole niin iloinen kuin vain olla voi. Siis, sinä tulet tuntemaan eron, ja tiedät sen aivan tässä paikassa. Ja, jos sinä voit tuntea sen täällä, kun lahja on läsnä, sinä kykenet tuntemaan sen myös siellä, koska Hän on sen antaja. Eikö olekin näin? Aamen.
49 Siis, ihmiset, suokaa minulle anteeksi. Keskustelin juuri tämän rouvan kanssa, koska hän on naapurini ja niin edelleen. Ja minä juuri pyysin sydämessäni, että Herra näyttäisi minulle jotakin, mitä hänelle on juuri tapahtunut. Ja minä näin hänet, kun hän sai… kun tuo veli antoi hänelle rukouskortin. Rouva vain: ”Voi että”, hän teki sillä lailla, ja minä tiesin silloin, ja kerroin hänelle sen.
Ja hän seisoi siinä huoneessa jokin aika sitten, ja katsahti sivulleen ja raskas uupumuksen tunne valtasi hänet. Ja hän sulki silmänsä, koska valotkin näyttivät hänestä synkiltä ja juuri sen minä kerroin hänelle. Onko tämä totta, sisar? [Sisar vastaa: ”Näin asia on.”–toim.] Näettekö, se kasvattaa hänen uskoaan nyt, joidenkin asioiden kautta, joita on tehty jokunen viikko sitten, täällä, tässä kodin lähettyvillä. No mutta, ihmiset saattavat ajatella: ”No joku on kertonut tuon hänelle.” Näettekö? Mutta se tapahtuu siksi, että ihmiset täällä tajuaisivat täällä. Ymmärrättehän te, ettekö ymmärräkin, ystävät? Siis, eikö Herra ole ihmeellinen?
50 Nyt, ystävät, siihen ei tarvita mitään kiihdyttelyä; se vaatii ainoastaan todellista tyyntä uskoa. Jumala ei toimi minkään kiihtymyksen tai huutamisen tai jalkojen tömistelemisen mukaan. Te ette kykene tömistelemällä saamaan perkelettä lähtemään. Teidän pitää tietää täsmälleen, missä seisotte ja käskeä se pois. Eikö asia ole näin? Jumalan voimasta, nähkääs, siitä on kyse.
51 Baalin profeetat viiltelivät itseään ja hyppelivät alttareilla ja kiljuivat: ”Baal, oi Baal.”
Ja Elia sanoi: ”Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala; tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että minä olen Sinun palvelijasi.” Ja tuli alkoi langeta. Onko näin? Kyse on tietämisen kautta tulevasta arvovallasta, ei arvailusta, vaan tietämisestä.
Siis, jos te vain olisitte kunnioittavia ja katselisitte– Se ei näytä teistä paljon miltään, mutta ystävä, näille ihmisille, jotka paranevat, se on ihmeellistä. Näin on.
Ja nyt, olkaa todella kunnioittavia, kun minä rukoilen; sillä tämä pikku nainen on tullut koko matkan tänne, yli tuhat mailia [~1600 km] tänne parantuakseen.
52 Siis, ole nyt kunnioittava, sisar Roberson. Onko asia näin, Roberson? Ja nyt, juuri nyt, sinä tulet pääsemään kaikista vaivoistasi, juuri nyt. Huomenna, sinusta tulee tuntumaan ihanalta. Ja tänä iltana sinulla alkaa uusi aika. Sinä tulet olemaan täynnä hymyä ja naurua kotiin mennessäsi. Minä näen sen ennalta. Sinusta tulee tuntumaan hyvältä. Ja sitten, jos… Haluan, että pysyt sellaisena lopun… [Nauhassa tyhjä kohta.]
…Saatana yrittää aina kiusata, mutta Sinä olet täällä ja Sinulla on valta sen yli. Ja minä tiedän, tänä iltana, että seisoessani täällä, Herran Henki, joka on täällä, on jo ryhtynyt toimeen tämän naisen suhteen, koska hän uskoo. Mutta hän halusi minun pyytävän sitä Sinulta, ja sitten hänellä tulisi olemaan usko tästä eteenpäin. Ja mitä paranemiseen tulee, minä tiedän, että hänet on jo parannettu. Mutta hän haluaa minun kuulevan sen… haluaa minun pyytävän sitä Sinulta, Isä, ja kiittävän Sinua, tuosta uskosta tämän naapurin vaimon puolesta. Ja, Jumala, minä rukoilen, että hän pysyisi aina parantuneena. Ja älköön vihollisen voima enää koskaan vaivatko häntä. Olkoon hän onnellinen, hän ja hänen aviomiehensä. Eläkööt he pitkän onnellisen elämän täynnä Sinun palvelemistasi. Suo se, Herra.
Ja nyt, minä nuhtelen saatanaa, että hän pysyisi loitolla tästä naisesta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä. Aamen.
53 Jumala siunatkoon sinua, sisar Robeson. Te voitte nostaa päänne, yleisö. Tutuuko nyt erilaiselta? Tuntuu hienolta. Nyt, siltä sinusta tulee tuntumaan aina vain. Siis, jos sinusta voi tuntua siltä täällä, sinusta tulee tuntumaan siltä myös ulkopuolella, sinä voit tuntea sillä tavalla myös, kun olet taas Jeffersonvillessä. Aamen. Aamen.
Sanotaanpa: ”Kiitos Jumalalle.” Jumala sinua, sisar Robinson siunatkoon. Aamen.
Annetaanpa kiitos tällä tavalla [Veli Branham ja seurakunta taputtavat.] ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Aamen.
Selvä. Tuokaa se mies [hänet].
[Nauhassa on tyhjä kohta.] Hyvää päivää, sisar. Tietysti, ensinnäkin, minä näen, että jalassasi on jotakin vikaa, niin että sinä… se on sinun jaloissasi. Niissä sinun jaloissasi sinulla on vikaa.
54 [Nauhassa tyhjä kohta.] Siis, näitä ihmisiä; minä en tunne heitä. Täällä seisoo eräs rouva; minä en tunne tätä rouvaa. Mutta, minä en tiedä, mikä hänessä on vialla, mutta, saan tietää muutamassa hetkessä, jos Jumala sallii sen. Siis, antaisitteko minulle jakamattoman huomionne aivan pieneksi hetkeksi, ja tällä tavalla, no, me yritämme tehdä parhaamme, että saamme otetuksi jokaisen, jonka suinkin kykenemme.
Hyvää päivää, sisar. No niin, otetaanpa sinun kätesi aivan heti. Rakastatko sinä Jeesusta koko sydämestäsi?
Siis, kyllä, rouva, sinulla on useita asioita. Kyllä. Minä näen, että on. Sinulla on useita asioita vialla. Mutta, yksi juttu, se, miksi sinä tulit rukoiltavaksi, on tämä– joka on kaikkein vakavin; on naistenvaiva, mikä on vaivannut sinua jo kauan. Olenko oikeassa? Se on melkein syöpä…?… kamalan paha. Onko sinulle kerrottu siitä? Se on pahanlaatuinen, niin uskotaan. Se on–se on todella paha. Siis… se on… totta, eikö olekin? Siis, minä en– mainitsin siitä. Eikö, rouva? [Rouva puhuu veli Branhamille.] Kyllä. Kipu on pääasiassa vasemmassa kyljessä– kipu on pääasiassa…?… Se on totta, sisar. Siis, jos minä kykenen kertomaan Jumalan Hengen kautta näitä asioita, Jumala voi, jos minä pyydän Jumalaa, ottaa sen pois sinusta, ja sinä…?… antaisit Hänelle kiitoksen? Sinä antaisit Hänelle kiitoksen. Selvä. Uskotko sinä koko sydämestäsi, että Hän tekee sen? Jumala sinua, sisar, siunatkoon. Minä uskon koko sydämestäni, että sinä uskot. Uskotko sinä?
[Sisar sanoo: ”Minä olen New Albanysta.”] Niinkö, New Albanystako? No, Jumala sinua siunatkoon, sisar. Oi, että, tämä on nyt sinun parantumisesi hetki, sisar. Tällä hetkellä se lähtee sinusta.
Minä en tiedä. Kuulitteko te tämän mikrofonin kautta äsken? [Seurakunta vastaa: ”Emme.”]
55 Tässä on pikkujuttu… minä voisin astua vähän lähemmäksi. Tämä rouva on kotoisin minun… neljä mailia meidän alapuoleltamme, New Albanysta, Indianasta. En ole koskaan elämässäni tavannut häntä sikäli, kun tiedän. Ja hän on– hän on ollut useissa minun kokouksissani. Hän on käynyt Flintissä, Michiganissä asti, ja kaikkialla ja yrittänyt päästä jonoon, ja tänä iltana hän vihdoin onnistui siinä. Hänen diagnoosinsa on, että hänellä on pieniä vaivoja, joita hänen ikäisillään naisilla on, mutta pääjuttu on, en ole siitä aivan varma, mutta minusta se on kasvain vasemmassa munanjohtimessa, josta on tullut pahanlaatuinen, vasempaan munanjohtimeen. Siellä on se kipu: minä sanoin hänelle, missä se kylki oli, siis, mistä se kipu tuli. Enkä minä ole aivan varma siitä, että se olisi pahanlaatuinen, koska yleensä, se on kuin syöpä, kuitenkin. Ja nämä asiat ovat totta, eivätkö olekin, sisar? Mikä sinun nimesi on? [Sisar sanoo: ”Higginbotham.”] Higginbotham, Higginbotham. Selvä. Jumala sinua, sisaremme, siunatkoon. Painakaa päänne, kaikkialla nyt.
56 Taivaallinen Isämme, vain muutama maili alaspäin kotoani; oi Jumala, sanotaan, että ihmiset tulevat idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä– ja aivan tänne Dallasiin Texasissa, tietäen, että tähän pitkään mainostettuun kokoussarjaan, olisi mahdollista päästä. Ja nyt, tämä ilta on tullut, että [hän] paranisi tästä vaivasta. Oi, Isä, minä rukoilen, että Sinä olisit armollinen häntä kohtaan, että soisit hänelle täydellisen vapautuksen.
Ja, kun hän palaa New Albanyyn, Indianassa, lähteköön Jumalan voima hänen kanssaan. Saakoon hän aikaan todistuksensa kautta seurakunnassaan, minne hän sitten meneekin, vanhanaikaisen herätyksen. Olkoon Jumalan ihana voima siellä. Menköön hän kaikkialle todistaen, kertoen Sinun hyvyydestäsi ja tuokoon muitakin Sinun luoksesi.
Ja siis, saatana on päättänyt lähettää hänet ennenaikaiseen hautaan. Ja nyt, kun tämä riivaajan voima on kietoutunut hänen ruumiinsa elimien ympärille ja yrittää viedä hänen elämänsä– ja hän on tullut; hän on käynyt joka puolella ja nyt, lopultakin, saapunut perille.
Sinä riivaaja, joka satutat meidän sisartamme, minä tulen uskon haasteen kanssa vastustamaan sinua: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, joka kuoli siksi, että tämä nainen voisi elää; minä vannotan sinua: tule ulos tästä naisesta! Sinä perkeleen henki, joka olet ottamassa sisaremme elämän, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä, tule ulos hänestä!
Olkaa kaikki pää painettuna vielä hetki nyt. Jokainen.
57 Kuulkaa, mitä minä haluaisin sinun tekevän todistukseksi. (Mitä sanoit?) Kyllä. Hyvä on. Minä tiesin myös sen. Kuulehan, mitä minä haluaisin sinun tekevän. Kun menet takaisin kotiin, haluaisin, että soittaisit 1012 Clark Street, George DeArkille. Tunnetko sinä hänet? Hän otti vuosia insuliinia. Muistatko sen? Minä olin siellä rukoilemassa hänen puolestaan. Muistatteko sen? Ja hän on kahdeksankymppinen mies eikä hän ole sen koommin ottanut enää yhtään insuliinia. Täysin parantunut. Onko asia näin? Niin olet sinäkin, sisar. Jumala sinua siunatkoon.
Te voitte jokainen nostaa päänne.
Kaikki, te olette parantuneita…?…
Sanotaanpa yhdessä: ”Kiitos Jumalalle”, kaikki. [Seurakunta sanoo: ”Kiitos Jumalalle.”] Hän on New Albanysta. Ystävä sieltä. Hän sattuu tuntemaan hänet, herra DeArkin, 80-vuotiaan. Olen unohtanut, paljonko insuliinia hän joutuikaan ottamaan– vuosia. Minä kävin tervehtimässä häntä. Hän sanoi: ”Veli Branham, jos sinä vain pyydät Herralta, niin Hän tulee tekemään sen.”
Ja minä pyysin Herralta, ja DeArk meni lääkärinsä luo ja tämä sanoi: ”Negatiivinen. Ei jälkeäkään siitä missään.” Kaksi vuotta sitten eikä hän ole… hän on ollut negatiivinen siitä lähtien.
58 Herra; Hän on Jumala, eikö olekin? Aamen.