48-0302 KOKEMUKSIA
(Experiences)
Phoenix, Arizona, USA, 2.3.1948

¹      Rakkaat yst… [Nauhalla tyhjä kohta – toim.] Ihme toisensa jälkeen tapahtui: kuuroja, mykkiä, sokeita, rampoja ja kaikkea. Eräs täysin sokea mies nousi lavalle, sai näkönsä; hän seurasi minua ympäriinsä, kierrellen lavalla ja käytävää pitkin tuolla tavalla. Ja toinen mies tuli ylös sokeana ja sai näkönsä. Siellä oli noin, oi, kolme tai neljä nuorempaa naista ja nuorta tyttöä ja pientä lasta, joiden silmät olivat aivan ristissä, karsastivat hirveästi, ja he paranivat juuri siellä.

Ja kaksi lääkäriä seisoi siinä, toinen oikealla… molemmat oikealla puolellani, tarkastaen sitä, tarkkaillen sitä, ja tarkastaen potilaita ja niin edelleen. Ja tulivat mikrofonin ääreen ja todistivat, että he pystyivät näkemään täydellisesti… Nämä olivat lääkäreitä; toinen on erikoislääkäri San Franciscossa, Kaliforniassa.

²      Joten Jumala on Jumala. Hän on edelleen suuri MINÄ OLEN, ei ”Minä olin”, MINÄ OLEN, nyt, nykyhetki. Ja Hän on, Hän on aina täällä parantamassa ne, jotka uskovat. Mutta vain ne, jotka uskovat, he ovat ainoat, jotka tulevat parantumaan, riippumatta siitä. Teidän on uskottava siihen.

Jos te haluaisitte… Jumala saattaa sallia teidän nousta tässä tänä iltapäivänä ylös ja olettekin rampa, ja te voitte kävellä ympäriinsä tällä korokkeella. Voisitte kävellä pois, ja epäilys ja epäusko iskisi sydämeenne, olotilanne palaisi heti takaisin luoksenne. Ja jos kävelette pois ettekä palvele Häntä, pahempi asia tulee takaisin luoksenne. Aivan oikein. Sinun täytyy palvella Jumalaa kunnioittavasti koko elämäsi ajan ja uskoa Häneen koko sydämestäsi.

³      Ja nyt, tänään, meillä on paljon aikaa tänä iltapäivänä, koska aiomme rukoilla kaikkien rakennuksessa olevien puolesta tänä iltapäivänä. Koska meillä on aikaa tehdä se. Ja sitten ennen lähtöä haluan rukoilla kaikkien puolesta ennen Phoenixista lähtöä. Enkä puhu teille kovin paljon, koska haluan käyttää siihen aikaa. Täällä on hyviä saarnaajia. Teillä on hieno joukko sananpalvelijoita. Ja he saarnaavat, enkä minä ole saarnaaja ensinnäkään. Joten voitte … Nämä sananpalvelijat voivat puhua teille, kuten he tekivät tänä aamuna heidän jumalanpalveluksissaan.

Ja kuinka moni kävi tänä aamuna seurakunnassa, näyttäkääpä kätenne, joka puolella rakennusta? No, se on hienoa. Ja kuinka moni aikoo osallistua tänä iltana, näyttäkääpä kätenne, kaikkialla rakennuksessa, aikoo mennä seurakuntaan tänä iltana? Se on hienoa. Noin kolmasosa teistä ei mennyt; toivon, että menette tänä iltana. Toivon, että menette tänään seurakuntaan. Menkää johonkin seurakuntaan. Älkää koskaan jättäkö menemättä seurakuntaan sunnuntaina. Ja… rukouskokoukseen.

⁴      Ja te ihmiset, joilla on täällä pieniä seurakuntia, jotka kamppailette. Neuvoni olisi, että seisoisitte tehtävässänne niin uskollisesti kuin voitte Kristuksen asian puolesta ja tukisitte pastorianne ja kaikkea, mitä on meneillään, ja – Kristuksen asian puolesta. Tehkää niin, ja Jumala siunaa teitä. Ainoa tapa, miten voitte kunnioittaa Jumalaa, on kunnioittaa toisianne. Onko näin?

Jos haluat jonkun sanovan teistä jotain hyvää, sanokaa te jotain hyvää jostakin toisesta, niin he sanovat teistä jotain hyvää. Lähettäkää leipänne veden yli, niin se palaa takaisin. Kuten veli sanoi Kanadassa eräänä päivänä: ”Kyllä, veli Branham: voilla voideltua.” Juuri niin se on. Näettekö, jos vain lähetätte sen veden yli, se palaa takaisin voideltuna. Sillä tavalla, niin se palaa takaisin. Tehkää siis… Tehkää toisille niin kuin haluatte heidän tekevän teille. Se on hyvä asia, minkä mukaan elää.

⁵      Nyt, haluan käyttää hieman aikaa selittääkseni teille muutamia asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä. Ja jotkut asiat, jotka mielestäni haittaavat kokouksiamme monissa paikoissa, johtuvat siitä, että meillä ei ole riittävästi aikaa viipyä. En ehdi olla paikassa tarpeeksi kauan. Ehkä kaksi päivää, kolme päivää tai jotain sellaista. Kokousten pitäisi kestää kolmekymmentä päivää.

Se kuulostaa pitkältä ajalta. Mutta olen huomannut, että joka päivä, kun jään tänne, seuraavana päivänä väkeä on enemmän ja innostuneempaa. Ja jokainen päivä vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Ja sitten paranemisen tulokset ovat… Oi, eroa ei voi verrata mihinkään.

Nyt, se on aivan kuin meidän kokouksessamme täällä Phoenixissa; meillä on yksi sunnuntai, ja paholainen saa tilaisuuden sammuttaa mielet ennen kuin pääsen takaisin seuraavana sunnuntaina. Aivan oikein. Teidän on otettava asia haltuunne ja lyötävä sitä, ja jatkakaa vain sen eteenpäin viemistä. Ette voi lyödä naulaa, kävellä sitten pois ja antaa lasten leikkiä sillä hetken aikaa ja tulla sitten takaisin seuraavana sunnuntaina ja lyödä sitä uudelleen. Naula pitää lyödä kunnolla kiinni ja ankkuroida puuhun.

⁶      No, niinhän se on uskon kanssa. Sen täytyy ankkuroitua ihmisiin. He juoksevat tänne yhtenä sunnuntaina, vain muutamaksi hetkeksi, ja ovat levottomia: ”Aiotaanko minun puolestani rukoilla?”. He ryntäävät rukousjonon läpi tietämättä edes, minkä vuoksi he menevät läpi. Seuraavalla viikolla, ovat joidenkin kriitikoiden ympäröimänä, sanovat: ”Ai, ei siinä ole mitään järkeä. Tiedän, että Jim Jonesin vaimon puolesta rukoiltiin. Se ei auttanut häntä yhtään.” Aivan oikein. Se ei koskenut Jim Jonesin vaimoa. Se on teitä varten, jotka uskotte. Se on uskovia varten. Se on vain uskoville. Ja muistakaa, jos teillä ei ole uskoa, siitä ei ole teille mitään hyötyä.

Nyt, ensinnäkin, tätä lahjaa ei annettu sitä työtä varten, jota teen nyt sen kanssa näissä auditoriokokouksissa. Jumalan Jumalallinen suunnitelma ei ole tehdä sitä niin. Jumalan Jumalallinen suunnitelma on, jos minulla olisi tilaisuus jäädä vain muutamaksi viikoksi tänne selittämään kaikki. Se tulee ilmestyksen kautta.

Öisin, päivisin, kun tapaan tämän Enkelin, Hän lähettää minut johonkin paikkaan. Hän sanoo: ”Mene erääseen paikkaan.” En ole koskaan nähnyt sitä ennen.

⁷      Antakaa minun antaa teille kuvaus, jotakin sen kaltaista, ja te ehkä ymmärrätte. Hän tulee… Menen paikkaan, yhtä luonnollisesti kuin seison tässä. Ehkä minua kohtaa nainen ovella. Hänellä on punainen villapaita. Ja pihalla makaa vanha kuokka. Huomasin sen, kun tulin portista sisään. Ja siellä lepää Raamattu pesupöydällä, ja joku makaa sängyssä rampana.

No nyt, menen tuohon taloon, ja löydän sen vähitellen. Ja kun menen siihen taloon, näen, että pihalla lojuu kuokka. Kyllä, punapaitainen nainen kohtaa minut ovella. Menen sisään. Mutta Raamattu ei lepää pesupöydällä, vaan pöydällä. En voi sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA”. En voi kertoa heille, ennen kuin joku ottaa Raamatun ja laittaa sen tänne pesupöydälle tietämättä, mitä tekee. Sitten voitte seistä ja sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA”. Ja… [Tyhjä kohta nauhalla. – toim.]

⁸      Tämä tulee minun luokseni: ”Veli Branham, tulenko minä parantumaan?”Minä luotan siihen, että tulet, sisar. Tämä – tämä tulee minun luokseni: ”Entä sitten tämä? No, tässä, setäni, minun… oi…” Se saa teidät sekaisin. Jos annatte sen olla mielessänne koko ajan, teistä tulee pian mielisairas (näettekö?), eikä siihen mene kuin muutama tunti. No, enpä tiedä siitä.

Mutta näissä auditoriokokouksissa, syynä siihen, miksi sallimme niitä, on suuri määrä ihmisiä. Nyt, tämä Enkeli lähettää hyvin harvoin ennen kuin jokin tapaus… Mutta huomaan, että kun Hän lähettää minut johonkin tapaukseen, siellä nähdään enemmän Jumalan kirkkautta kuin jos teillä olisi viidessätoista auditoriokokouksessa. Aivan oikein. Koska te menette tuon sanan ”NÄIN SANOO HERRA kanssa. Ja siellä se tapahtuu.

⁹      Kuunnelkaa. Meillä on paljon aikaa. Haluan kertoa teille vain yhden tapauksen, jotta ymmärtäisitte. Se on tapahtunut hiljattain. Annan teille ihmisten nimet, jotta voitte kirjoittaa ne ylös. Olin äitini luona. Ja näin tapahtuu aika usein. Olin rukoilemassa huoneessa. En ollut menossa kotiin, koska halusin olla siellä yksin. Tuntui vain siltä, että halusin olla yksin, sydämelläni oli vain taakka rukoilla. Tuntuuko kenestäkään teistä koskaan niin? Ja minä vain aloin rukoilla. Ja menin, olin… makasin sängyllä. Ja nukahdin. Ja heräsin; kello oli varmaan noin kaksi aamulla. Ja minulla oli yhä tuo taakka. Aloin taas rukoilla. Polvistuin lattialle rukoilemaan. Katsoin tuonne nurkkaan tuolla tavalla.

Ja me olemme hyvin köyhää väkeä, ja meillä oli… Äiti pesee yleensä pyykit, tuo ne sisään ja laittaa ne tuolille. En tiedä, teettekö te naiset koskaan niin vai ette. Mutta kasaa ne tuolille, vain kasaan nurkkaan.

¹⁰   Ja ajattelin: ”No, vanha äitiparka, siinä on pyykkiä.” Näin siellä nurkassa jotain isoa valkoista. Sanoin: ”No…” Ja satuin huomaamaan tuon pyykin. En ollut huomannut sitä aiemmin. Mutta näytti siltä, että pyykki liikkui ilmassa, näin. No, ajattelin, että huone on vain pimeä, ja hieroin silmiäni, ja… Silloin huomasin… Joko olin menossa tuon pyykin luo, tai tuo pyykki oli tulossa luokseni, valkoisen näköinen… Selvisi, että se ei ollutkaan pyykki huoneessa, vaan se oli valkoinen sumupilvi siellä nurkassa. Ja tässä se oli tulossa minua kohti.

Nyt, muistakaa, kun todistan tästä teidän edessänne, minun on vastattava niistä sanoista tuomiolla jonain päivänä.

¹¹   Nyt, huomaan, että olet saarnannut fanaattisuudesta. Jumala siunatkoon sinun sydäntäsi, veli, minä havaitsen paljon sellaista (Aivan oikein.), puhdasta fanaattisuutta. Ja se on vain perkeleen tekoja, estääkseen kaikella tavoin Jumalaa vastaan. Aivan oikein.

Ja tämä tuli suoraan minua kohti, siirtyi suoraan minun lähelleni. Ja minä menin pilveen tai johonkin sellaiseen. En tiedä mitä tapahtui.

Mutta kun olin menossa siihen, huomasin, että olin menossa pieneen valkoiseen taloon, jossa oli… Pieni pitkä kolmen huoneen talo, tai kahden huoneen talo, tavallaan sellainen, jota me kutsumme ”haulikko”-taloksi, sellainen pieni suora talo.

¹²   Ja menin sisään etuovesta, ja kun menin sisään, katsoin vasemmalle puolelleni, ja siellä oli punainen kahden istuttava tuoli. Siinä istui vanha äiti, joka itki. Oikealla puolellani oli kahden istuttava tuoli, ja siinä istui nuori mies, jolla oli vaaleat, aaltoilevat hiukset. Keittiöön tai toiseen huoneeseen johtavaa ovea vasten nojasi mustahiuksinen nainen, joka itki. Ja minä katsoin tänne sänkyyn, pieneen rautaiseen pylväsvuoteeseen, ja se oli yksi kauheimmista näyistä, joita olin koskaan elämässäni nähnyt. Siinä makasi pieni poika, jolla oli sininen samettihaalari päällään. Ja toinen hänen pikku jaloistaan oli vääntynyt tuolla tavalla, kunnes se oli vääntynyt hänen pikku lantiotaan vasten. Ja vasen jalka oli vääntynyt samalla tavalla. Ja kumpikin käsi oli vääntynyt päinvastoin hänen kylkeään vasten. Ja jokin oli ollut hänen rintakehänsä päällä, ja hänen pieni vartalonsa oli vääntynyt noin. Voi, se oli… Ja hänen isänsä, pitkä, tumman näköinen mies seisoi itkien vauvan yläpuolella.

No, sanoin: ”Eikö olekin outoa? Olin äidin luona juuri niin kuin… juuri niin kuin…”. Ystävät, se ei ole… Te ette näe unta. Ette näe painajaista. Se on aivan yhtä todellista kuin tiedän seisovani täällä Phoenixissa, Arizonassa, tässä auditoriossa, enemmänkin. Ja ajattelin: ”No, se on outoa.” Ja aloin kääntyä… Se on aina oikealla puolellani. Ja kun käännyin oikealle, siellä seisoi Herran Enkeli ja Hänen… tuo Mies, joka tulee luokseni. Kuka Hän on?

¹³   Nyt, muistakaa, ymmärrätte tämän. Kun Veli Branham lähtee, älkää… En tiedä, mikä Hänen nimensä on. Hän ei ole koskaan kertonut sitä minulle. Hän on suuri Mies. Hän painaa yli yhdeksänkymmentä kiloa, luulisin, ihmispainoltaan, hänellä on valkoinen viitta, ja tummat hiukset. Ja Hän seisoo juuri tällä tavalla. Ja Hän seisoi oikealla puolellani. Hän sanoi: ”Voiko tuo vauva elää?”

Ja minä sanoin: ”Minä…minä…herra, en tiedä.” Hän sanoi: ”Rukoile sen puolesta.”

Isä toi sen minulle. Ja laskin käteni sen päälle näin ja rukoilin sen puolesta. Se putosi isänsä käsistä ja osui yhdelle noista pienistä kieroista jaloista. Ja kun se putosi tuolle pienelle jalalle, se vain alkoi avautua. Ensimmäinen jalka avautui. Se otti toisen askeleen, ja toinen jalka vapautui, vasen jalka. Ja se pääsi nurkkaan, ja se otti seuraavan askeleen, ja sen pieni ruumis vapautui. Se käveli takaisin luokseni ja laittoi pienet kätensä minun käsiini ja sanoi: ”Veli Branham, olen täysin terve.”

Ja minä sanoin: ”No, ylistys Herralle.”

¹⁴   Ja sitten tämä Enkeli käveli jälleen oikealle puolelleni. Hän nosti minut ylös, ja minä laskeuduin pienelle vanhalle maaseututielle. Hän seisoi siinä ja sanoi… Hän näytti minulle hautausmaan. Hän sanoi: ”Ota numerot siitä ylös.” Ja minä tein niin. Seuraavaksi hän laski minut alas, ja olin pienessä paikassa, jossa oli vain pieni bensa-asema ja kauppa, jossa oli keltainen julkisivu. Sieltä käveli ulos vanha mies, jolla oli sininen samettihaalari tai siniset haalarit, keltainen samettilakki ja valkoiset viikset. Hän sanoi: ”Hän neuvoo sinulle tien.”

Sitten hän vei minut taloon tällä tavalla, kääntyen pohjoisesta etelään päin. Ja kun kävelin sisään, siellä oli… kävelin sisään, siellä oli vanha hella, vanha puuhella, jota kutsutaan kamiinaksi. En usko, että niitä on täällä Arizonassa. Kuinka moni tietää, mikä se on? Oletko Arkansasista? Siellä niitä on paljon. Kuinka monta arkansasilaista on täällä, katsotaanpa? Niin arvelinkin. Näettekö? Hyvä on.

¹⁵   Ja heillä oli [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… ”Jumala siunatkoon kotiamme”. Nuo kyltit on nyt otettu pois nykyaikaisissa kodeissa ja laitettu sinne pin-up-tyttö. Minä ottaisin mieluummin vanhan kyltin, ”Jumala siunatkoon kotiamme”. Ettekö tekin? Aivan niin.

Ja sitten… huomasin, että vasemmalla puolellani oli iso messinkinen sänky, jossa makasi joko tyttö tai poika. Sillä oli miehekkäät kasvot. Mutta luulin, että sillä oli pitkät hiukset. Sillä oli sydämen muotoiset huulet kuin naisella. Ja sen oikea käsi oli tällainen, ja vasen jalka oli vääntynyt varpaiden kohdalta, vääntynyt sivuttain. Ja hän… Ajattelin: ”No, eikö olekin outoa?”. Ajattelin: ”Onko se mies vai nainen?”Ja minä katselin.

Ja minä kuulin Jonkun puhuvan minulle, ja minä katsoin tänne, ja tässä seisoi tämä Enkeli. Hän sanoi: ”Nyt, mene ja rukoile ja laita kätesi tällä tavalla”, molemmat suorina, suoraan tämän henkilön vatsan päälle.

¹⁶   No, ajattelin: ”Sen on täytynyt olla tyttö tai poika, koska jos se oli tyttö, se on nuori nainen.” Hän käski minun laittaa käteni henkilön vatsan päälle. No, en uskaltanut olla tekemättä sitä, mitä Hän käski tehdä. Laitoin käteni henkilön vatsan päälle ja rukoilin.

Ja kun tein sen, kuulin pienen äänen sanovan: ”Ylistys Herralle.” Ja minä katsoin ja näin, että rampa käsi suoristui ja sen jalat palasivat normaaliin asentoonsa. Näin sen nousevan ylös. Ja kun se teki niin, hänen pyjamassaan oleva sääri nousi korkealle, ja siinä näkyi pyöreä polvi kuin tytön polvi. Tiedättehän, millainen miehen polvi on, vähän luiseva. Tytön polvi oli pyöreä. Näin, että hänellä oli sellainen, kun hänen pyjamassaan oleva jalka nousi ylös. Ja hän oli täydellisen terve.

Ja sinä hetkenä kuulin ihmisten sanovan: ”Oi, kiitos Jumalalle.” No, ajattelin: ”Eikö olekin outoa?”Kuulin jonkun huutavan: ”Oi, veli Branham, oi, veli Branham.”

Ajattelin: ”Kuulen jonkun.”

”Oi, veli Branham…”

¹⁷   Olin palaamassa itseeni huoneessa. Seisoin keskellä lattiaa. Se näytti siltä, etten ollut missään, vaan olin siinä juuri lattialla. Siellä oli joku tullut ovesta sisään. Sanoin: ”Kyllä, tule sisään.”

Joku…Hän avasi oven ja tuli sisään. Hän kysyi, ”Mikä hätänä?”Ja minä sanoin… Hän itki. Hän sanoi: ”Veli Branham, muistatko minut?”

Ja minä sanoin: ”Ei, herra, en tunne.”

Hän sanoi: ”Nimeni on John Emmel.” Hän sanoi: ”Noin neljä vuotta sitten sinä kastoit minut ja perheeni.” Ja hän sanoi: ”Sota-aikana, täällä ruutitehtaalla, te…”

Sanoin: ”Nyt muistan sinut. Sinä tapoit miehen, etkö tappanutkin.”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra. Löin häntä nyrkillä ja mursin hänen niskansa tappelussa.” Ja sanoi: ”Ja minä… minä juoksin pois.” Hän sanoi: ”Minusta tuli luopio.” Ja sanoi: ”Viime vuonna pikkupoikani kuoli keuhkokuumeeseen.” Hän sanoi: ”Minulla on pieni poika jäljellä, ja tohtori Bruner kaupungistamme sanoo, että hän on nyt kuolemassa keuhkokuumeeseen.”

Ja minä kysyin: ”Onko se oikein?”

Hän sanoi: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Rukoilisitko hänen puolestaan?”Sanoin: ”Kyllä, herra.”

Hän sanoi: ”Menen hakemaan Graham Snellingin…” Hän on nyt apulaispastorini Jeffersonvillen Branham Tabernaclessa. Hän sanoi… ”Minä…” Se oli hänen serkkunsa. Hän sanoi: ”Aion pyytää veli Grahamia tulemaan mukaamme.” Ja hän sanoi: ”Vauva…” Hän sanoi: ”Tiedätkö, missä asun?”

Ja minä sanoin: ”En, herra.”

Hän sanoi: ”Asun noin neljä mailia Utican yläpuolella Indianassa.” Utica on seitsemän mailin päässä Jeffersonvillestä.

Sanoin: ”Hyvä on, minä aion mennä.”

Hän sanoi: ”No, älä ota autoasi, minä vien sinut autollani.” Ja minä sanoin: ”Hyvä on.”

¹⁸   Ja niin pian kuin hän oli lähtenyt ulos, äiti kutsui minut ja sanoi: ”Kulta, mikä tuota miestä vaivaa?”. Hän vain ravisteli ja huuteli, ravisteli ovea.”

Ja minä sanoin: ”Äiti, minä… Jotain on tapahtunut.” Sanoin: ”Olin näyssä.”

Hän sanoi: ”Oi, olitko sinä?”Ja minä sanoin… Hän kysyi: ”Onko se jotain hyvää?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, miehen pieni poika tulee parantumaan.”

Ja niinpä hän palasi hetken kuluttua, ja minä nousin autoon, ja me lähdimme laivaston telakalle. Ja minä… Kun menimme tietä pitkin, hän sanoi…

Sanoin: ”Herra Emmel, on varmaan kauhean raskasta olla nyt luopio.”

¹⁹   Hän sanoi: ”Kyllä, veli Branham”, ja sanoi: ”Minä häpeän itseäni”. Minua hävetti jopa tulla sinun luoksesi.” Hän sanoi: ”Vauva on ollut sairaana noin kaksi viikkoa”. Mutta hän sanoi: ”Minua hävetti tulla luoksesi”. Hän sanoi: ”Ja tohtori Bruner sanoi, että se tulee kuolemaan.” Hän sanoi että hän lähti noin kello kaksi. Kello oli silloin noin neljä, puoli viisi. Hän sanoi: ”Hän sanoi, että se tulisi kuolemaan. Joten ei ollut mitään muuta tehtävissä kuin tulla ja ottaa viimeinen asia, jonka tiesin…”.

Kysyin: ”Herra Emmel, sanoitko asuvasi Utican yläpuolella?”. Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Sanoin: ”Asutte pienessä valkoisessa talossa, eikö niin?”Ja hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Ja minä kysyin: ”Etuovi on etelään päin?”. Hän vastasi: ”Kyllä, herra.”

Kysyin: ”Eikö teillä olekin punainen kahdenistuttava siinä talossa?”Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Sanoin: ”Teillä on punaiset laudoitukset, tai – tai sivussa, kuten tämä, pontti, tehty pontti- ja urakoolauksella.”

Sanoin: ”Kyllä.”

Kysyin: ”Vauvasi on noin… sanoisin noin kolmevuotias, ja hänellä on yllään siniset vakosamettihousut.”

Hän sanoi: ”Oletko koskaan ollut siellä?”

Sanoin: ”Uh, uh, ei sillä tavalla kuin luulisi minun olleen.”

Hän sanoi: ”No, veli Branham, se on…”

Sanoin: ”Ja vauva tuskin hengittää, eikö niin?”Hän sanoi: ”Niin hengittää.”

Minä sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA, että vauvasi on jäävä henkiin”.

Hän sanoi: ”Veli Branham?”

Ja minä sanoin: ”No, onko se… Miten…” ”Etkö ole koskaan ollut talossani?”

Sanoin: ”Olin siellä juuri hetki sitten.”

Hän sanoi: ”No, en ole koskaan nähnyt sinua, veli Branham.”

Sanoin: ”En, olin… Se oli näky, veli Emmel.” Ja hän sanoi…

Sanoin: ”Mutta älä huoli, vauvasi tulee jäämään henkiin.”

²⁰   Hän vain painoi jarruja vanhassa T-mallin Fordissaan ja kiersi kädet ympäri, toisen veli Grahamin ja toisen minun ympärilleni. En ole koskaan elämässäni kuullut miehen itkevän ja katuvan niin.

Hän sanoi: ”Jumala, minä häpeän itseäni”. Hän sanoi: ”En koskaan, koskaan enää käänny pois Sinun luotasi, jos vain annat minulle anteeksi.” Ja siellä hän antoi sydämensä takaisin Kristukselle meidän… Olimme siellä noin viisitoista minuuttia, ja hän itki. Ja hän tunsi, että Jumala oli antanut hänelle anteeksi.

Hän meni ylös ja käveli taloon. Ja heti kun kävelin sisään, näin äidin.

²¹   Nyt, tässä kohtaa voit aina puhua vuoronne ohi. Niin minä toimin tässä asiassa, ja melkeinpä minä tein virheen ja sain aikaan jotakin. Teidän täytyy olla tarkkana, mitä te teette.

Ja – ja minä – minä kävelin huoneeseen, ja siellä makasi pieni vauva. Siellä oli laudoitus. Siellä oli kahden istuttava tuoli, kaksiosainen tuoli. Ja mies, joka oli kanssani, oli veli Graham Snelling… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Jumalalla ei ole kiire, meillä on kiire, ei Jumalalla. Ja sanoin: ”Tuokaa vauva minulle nyt, jos teillä on uskoa. He toiv… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ja äiti oli… Vauva oli juuri ja juuri elossa. Ainoa tapa, miten sen saattoi todeta, oli pitää pientä paperinpalaa sen nenää vasten ja katsoa, tuleeko ja meneekö sen nenästä ilmaa. Niin paha se oli.

No, näin, että sen vartalon vääntyminen johtui keuhkokuumeesta. Se oli kuollut, käytännöllisesti katsoen kokonaan tähän asti, ja se hengitti vain tuosta kohtaa. Se oli merkki vääntymisestä. Sanoin: ”Tuokaa se tänne.”

Ja he toivat sen sinne. Ja kun rukoilin sen puolesta, se vain paheni. Sen pienet silmät kääntyivät, sen kieli tuli ulos, sen pieni pää vetäytyi taaksepäin.

No, ajattelin: ”Odota, tässä on jotain vialla.” En ole koskaan elämässäni nähnyt sen epäonnistuvan, koska se on yhtä totta kuin Raamattu. Jumala on jo puhunut sen. Jokin… Sitä ei voi mitenkään epäillä. Teidän ei tarvitse kysyä ihmiseltä. ”Jos sinulla on uskoa…” Kaikkivaltias Jumala on sen jo lausunut. Se tulee tapahtumaan.

²²   Ja ajattelin, että jokin oli pielessä, ja satuin ajattelemaan: ”No, on yksi henkilö, joka ei ollut talossa.”. Ja mikään ei ollut kunnossa.” Tämä vanha äiti… Siellä ei ollut ketään, jolla olisi ollut silmälasit päässä. Missä hän oli? No, ajattelin: ”No, nyt se…”

Ja he veivät pienen vauvan tuonne, ja se vain oli tukehtumassa, ja [Veli Branham päästää tukehtumisääniä – toim.] Ja äiti juoksi sen luokse, ja isä, ja he alkoivat työskennellä sen kanssa, ja laittoivat tätä ainetta sen nenän päälle ja muuta sellaista. Ja he molemmat alkoivat huutaa ja jättivät vauvan yksin. Veli Graham alkoi työskennellä sen kanssa. Joten… Aivan kuin ennenkin… Nyt se oli niin sininen kuin se saattoi olla, sen pieni ruumis makasi jäykkänä. Keuhkot olivat jo… Keuhkot olivat tukossa. Se oli jopa taittunut kokoon ja painoi pieniä kylkiluitaan keuhkojen kohdalta – ne olivat turvonneet pienessä olennossa. Ja sillä tavalla se makasi.

Ja minä – minä ajattelin: ”Voi sentään, jokin ei ole…tiesin, että äiti ei ollut siellä. Silloin tiesin, että olin epäonnistunut – pettänyt Jumalan.

²³   He työskentelivät vauvan kanssa siitä lähtien siihen asti, kunnes päivä valkeni, aurinko nousi. En puhunut enää sanaakaan. En pystynyt puhumaan sanaakaan. En voinut kertoa heille. Mutta minä näin kaksin istuttavan, minä näin kaiken.

Sitten tuli aika, jolloin veli Snellingin oli mentävä töihin. Herra Emmel aikoi viedä hänet kotiin. Hän sanoi: ”Veli Branham, haluatko lähteä?”

Ja minä sanoin: ”Ei, herra. Jään tänne.” Ja ajattelin: ”Oi Jumala.” Rukoilin: ”Anna minulle anteeksi. Anna minulle anteeksi.”

²⁴   Se on… No, muistattehan, kun kaksi tai kolme sunnuntaita sitten seisoin täällä saarnastuolissa, kun tein jotain. Se on ainoa asia, jota… Oi, se on… Minä… minä katson ihmiskuntaa ja yritän kuunnella, mitä joku sanoo, sen sijaan että odottaisin, mitä Jumala sanoo. Rukoilkaa puolestani. Tarvitsen siihen teidän rukoustanne. Nyt, avaan vain sydäntäni teille täällä tänään, koska se… Saattaa olla viimeinen kerta, kun tapaamme elämässä.

Ja sitten käännyin ympäri, enkä tiennyt mitä tehdä. Hän sanoi: ”No, haluatko tulla mukaamme, veli Branham?”.

Sanoin: ”Ei, odotan tässä.”Tiesin, että jos Jumala kuulisi rukoukseni ja antaisi minulle anteeksi, vauvalla olisi mahdollisuus. Mutta silti minä… Jokainen… Mikään ei ollut kohdallaan. Ja…

Nyt, se ei ehkä tunnu teistä kovin paljolta, mutta Jumalan silmissä se merkitsee kaikkea. Sen on oltava täsmälleen oikein. Aivan oikein. Ja minä… hän sanoi: ”No…”

²⁵   Veli Snelling sanoi: ”No, minun on mentävä, koska minun on mentävä töihin”. Hän ajoi traktoria Colgatella, siellä alhaalla oli Palmolive Peet Company. Joten hän puki takkinsa päälleen. Ajattelin, että jos hän lähtee, joudun ehkä istumaan täällä kaksi tai kolme päivää, kunnes hän palaa. Tiesin, että hän oli se mies, jolla oli näyssä vaaleat kiharat hiukset.

No, te ette tiedä, miten ajattelin, ystäväni. Ja te ette koskaan saa tietää, ennen kuin tapaamme tuomiolla, sinä päivänä, jolloin minun on vastattava näistä sanoista, joita sanon tämän mikrofonin lähellä.

Ja minä… minä istuuduin kaksin istuttavalle. Ja aurinko oli nousemassa. Oli kamalan kylmä. Oli talviaika. Ja minä istuin siellä. Veli Emmelillä oli takki päällä ja iso raskas lippalakki. Ja veli Snellingillä oli takki ja huivi. Ja he alkoivat lähteä ulos. Ja hän kertoi… Hän puhui vaimolleen, veli Emmel puhui… Minä istuin ikkunan ääressä ja katselin näin alas. Satuin huomaamaan, että jalkakäytävää pitkin, pientä vanhaa polkua pitkin, pientä hiekkatietä talon ympärillä. Ja sieltä tuli vauvan isoäiti. Hänellä oli silmälasit.

Oi voi… Te ette tiedä, miltä teistä silloin tuntuu. Ajattelin: ”Kunpa he eivät lähtisi nyt.”Ajattelin: ”Oi Jumala, kuinka kiitän Sinua.”

²⁶   Ja nainen tuli aina ulko-ovelle. Siellä missä he vierailevat, he tulevat etuovesta. Mutta sinä aamuna minun autoni ei ollut siellä, vain hänen vävynsä auto. Hän oli lähtenyt joskus aamulla, koska vauva oli niin huonossa kunnossa. Hän oli mennyt kotiin nukkumaan. Hän tuli kiersi takaovelle. En voinut sanoa mitään. Minun piti vain istua siinä ja katsoa, miksi?

Mutta ette koskaan voi tietää, miltä minusta tuntui, kun katselin ja näin tuon naisen saapuvan. Tunnistin sen olevan hän. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä. Mutta tunnistin sen olevan hän, kun näin hänen menevän ohi tuolla tavalla. Ajattelin: ”Oi Jumala. Ylistys Herralle.”

Ja veli Snelling oli… He olivat valmiita lähtemään. Ja hän tuli keittiön ovesta sisään ja tuli keskimmäiselle ovelle ja koputti oveen. Ja jos hän ei olisi tehnyt sitä, näky ei olisi vieläkään ollut täydellinen. Hänen tyttärensä meni ovelle avaamaan oven nähdäkseen, kuka se oli. Ja se oli hänen äitinsä.

Ja hän sanoi: ”Miten vauva voi? Onko yhtään parempi?”

Ja rouva Emmel sanoi: ”Ei, äiti, ei.” Ja hän vain nosti kätensä pystyyn itkien, tuolla tavalla, tiedättehän. Pisti päänsä seinää vasten. Ja se oli juuri niin kuin se oli näyssä.

²⁷   No, minä olin istumassa kahden istuttavassa, jossa veli Snellingin piti olla. Nousin ylös kahden istuttavasta, kävelin sinne näin ja ihmettelin, mitä oli tapahtumassa. Ajattelin: ”Naisen täytyy istua tässä punaisessa tuolissa.” Ja seisoin siinä vain vähän aikaa. Ja minä mietin. Ja veli Snelling alkoi myös itkeä, koska hän näki naisen itkevän. Hän otti hattunsa pois ja laskeutui kahden istuttavalle.

Ajattelin: ”Oi voi.” Vielä yhden asian pitää tapahtua.

Katsoin ympärilleni nähdäkseni, missä kaikki oli. Ja katsoin sinne, ja nainen, hän oli… Oi, ei, hän laski alas pienen laukkunsa, joka hänellä oli. Ja hän perääntyi tänne, laskeutui kahden istuttavan päälle, otti ne silmälasit pois ja alkoi pyyhkiä niitä, juuri niin kuin näyssä oli.

²⁸   Silloin tunsin, että Jokin seisoi lähellä minua. Tiesin, että Hän oli siinä. Ja sanoin: ”Veli Emmel.” Ja hän katsoi minua. Sanoin: ”Onko sinulla vielä uskoa minuun?”

Hän sanoi: ”Veli Branham, rakastan sinua koko sydämestäni”.

Sanoin: ”Kerron sinulle nyt, että olen pahoillani siitä, mitä tein jokin aika sitten. Näky ei ollut täydellinen. Mutta nyt sinun on osoitettava, että sinulla on yhä uskoa minuun.” Jos uskot sen… Vauva oli juuri niin sininen kuin se saattoi olla. Sanoin: ”Jos uskot vielä minuun, tuo vauva minulle.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Vauva… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… näky. Olen pahoillani siitä, mitä tein jokin aika sitten. Anna anteeksi palvelijallesi ja paranna tämä vauva Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

²⁹   Ja kun sanoin sen, pieni lapsi heitti kätensä isänsä kaulan ympärille ja sanoi: ”Isi, isi.”. Oi, te puhutte kirkuvasta joukosta talossa. Ja sitten… Niin he alkoivat juosta.

Sanoin: ”Laittakaa hänet nyt takaisin sänkyyn; kestää kolme päivää ennen kuin hän on toipunut, koska hän otti kolme askelta, tuoden sen pois.”

Menin takaisin ja ilmoitin seurakunnalle, mitä oli tapahtunut. Kolmantena päivänä sanoin: ”Nyt, en halua kuulla siitä enempää. Kolmantena päivänä menen sinne ja katson, tuleeko hän lattian poikki ja laittaa pikku kätensä minun käsiini ja sanoo: ”Veli Branham, olen täysin terve.”

Ja niinpä voitte kuvitella, kuinka moni meni katsomaan sitä: koko seurakunta. Autoja oli pitkin tietä. Enkä käskenyt ketään menemään. Minun oli mentävä ensin (ymmärrättekö?) heidän puolestaan, jotta he näkisivät, että se tuli Jumalalta. Ja he kerääntyivät ympärille.

³⁰   Menin ovelle, koputin oveen, ja äiti oli takana pienessä keittiössä. Hän juoksi talon läpi ja avasi oven ja sanoi: ”Oi, se on Veli Branham. Tule sisään, veli Branham.” Hän sanoi: ”Katso, kuinka erilainen hän on.”

Hän oli juonut kaakaomaitoa, ja hänellä oli sellaiset pienet viikset, tiedättehän, kaakaomaitoa hänen päällään. Ja hän käveli lattian poikki. Kaikki seisoivat siinä ja katselivat ikkunoista. Hän käveli ulos, minä vain seisoin lattialla, en sanonut sanaakaan. Hän käveli luokseni ja laittoi pienet kätensä minun käsiini ja sanoi: ”Veli Branham, olen täysin terve.” Näettekö?

³¹   Alan kertoa loput siitä. Kaksi viikkoa myöhemmin lähdin toimistostani. Ja yleensä meillä on pieniä lokeroita, joihin laitamme postimme. Mutta Herbert Scott, erittäin hieno mies siellä, sanoi: ”Veli Branham”, hän sanoi, ”ennen kuin menet alas, pöydälläni täällä (olin partioimassa.)…”. Hän sanoi: ”Työpöydälläni on kirje sinulle.”

Sanoin: ”Minä noudan sen.” Ja lähdin portaita alas toimiston pääosaan, sillä paikallistoimistomme on yläkerrassa. Lähdin alas, ja jokin tuntui liikuttavan minua kummasti tuon kirjeen suhteen. Kävelin kirjeen luokse, siihen paikkaan ja otin kirjeen; katsoin sitä, siinä luki, keneltä se oli. Revin sen auki ja katsoin sitä. Ja sanoin: ”No, minäpä sanon.”

³²   Katsoin siihen, ja siinä luki: ”Olen rouva Harold Nail.” Hän sanoi: ”Pastori Branham, minulla on sairastava tyttö, joka on kuusitoista vuotta vanha”. Hän sanoi: ”Hän on ollut sairaana jo jonkin aikaa, ja niveltulehdus on alkanut vaivata häntä.” Hän sanoi: ”Hän itkee päivät ja yöt.” Ja hän sanoi: ”Kuulun metodistikirkkoon… vain…” Kerron paikan nimen ihan kohta. Se on Salemin alapuolella Indianassa.

Onko täällä ketään kotoisin Indianan Salemin lähistöltä? Siellä takana on joku. Mistä päin Indianaa olet kotoisin, sisar? Mistä osasta Indianaa? Salemista? Salemista, Indianasta. Tunnetko Harold Nailin? Tunnetko Haroldin? No niin, hyvä. Nyt, tässä ovat todisteet. Nyt, meillä on se tässä. Hienoa. Haluan tavata sinut, kun jumalanpalvelus on ohi. Se on… Minä kerron, missä se on… South Bostonissa. Tiedätkö, missä South Boston on? Se on… Hyvä on. Nyt, meillä on tarina sopusoinnussa todisteiden kanssa. Eräänä päivänä olin… Pidän siitä, että ihmiset ovat lähellä. Hyvä on.

³³   Nyt, minä – minä toin tämän kirjeen alas. Siinä luki: ”Asun Salemissa, Indianassa, tai South Bostonissa, Indianassa.” Ja siinä luki: ”Pastorimme tuli tänne ja kertoi meille… Meillä oli rukouskokous, ja joku toi meille pienen kirjan nimeltä ’Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti’.” Ja sanoi: ”Luimme tuosta pienestä kirjasta parantumisesta, ja jokin liikutti sydäntäni lähettämään teille kutsun tulla rukoilemaan tämän pienen tytön puolesta.” Ja sattui olemaan niin, että kun hän kertoi, mikä ilta se oli, se oli sama ilta, jolloin näky tuli minulle. Näettekö? Nyt, tarkistakaa se.

Menin kotiin ja kerroin vaimolle. Sanoin: ”Katsohan tätä.” Hän sanoi: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Oi, se on se näky, eikö olekin.” Sanoin: ”Niin se on.”

Rukouskokouksessa sinä iltana seurakunnassa; menin sinne ja näytin sen. Kaikki halusivat mennä. Ja siellä oli joitakin ihmisiä nimeltä Brace: Ad Brace.

³⁴   Olen etsinyt heitä monta kertaa. Minä… He saattavat olla tässä kokouksessa. Onko Ad Brace täällä Teksasista? Tai joku joka tuntee hänet? He tulivat sinne parantumaan, rouva Brace. Hänellä on tuberkuloosi. Joten he halusivat lähteä.

Ja minä kysyin: ”Ensinnäkin, missä on South Boston?”Joku kertoi minulle, missä se oli.

Niinpä… Menin New Albanyn alapuolelle. Tunnetko Hoosierin, siellä takana? Menin New Albanyn alapuolelle, ja menin alaspäin. Ja siellä alhaalla oli New Boston, eikä South Boston. No, en ole koskaan kuullutkaan South Bostonista. Ajattelin: ”Onpa outoa, eikö olekin? New Boston.” No, palasin takaisin.

Ja joen varrella on vanha kalastaja nimeltä Wiseheart. Hän kertoi minulle, sanoi: ”Ei, South Boston on kaukana… Mene Salemia, Indianaa kohti.”

³⁵   Niinpä sitten menin Henryvilleen kääntymään. Ja he käskivät minun kääntyä Henryvillessä. Ja tiedätte kai, missä se tie kulkee Henryvillen kautta. Se oli todella mutainen, mutainen tie. Niinpä palasin takaisin sille pienelle vanhalle soratielle ja jatkoin matkaa. Ja siellä oli pieni laulu, jota he… He olivat helluntailaisia. Ja he opettivat minulle laulun jostain… jostain…:

Melkein kaikkialla on ihmisiä, joiden sydämet ovat liekeissä.
Tuli, joka laskeutui helluntaina,
joka puhdisti ja teki heidät puhtaiksi;
Oi, se palaa nyt sydämessäni, Oi, kunnia Hänen nimelleen!
Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä.”

Oletko koskaan kuullut sitä? No, he yrittivät opettaa minulle tuon laulun. Nyt, siinä on jotain siitä, ja siinä sanotaan… jotain tai muuta siitä, että rampa saatiin kävelemään, ja niin edelleen, tuolla tavalla. Ja minusta se oli hienoa.

Sanoin: ”No niin, tehdään se uudestaan.” Ja me lauloimme ja menimme eteenpäin.

³⁶   Ja yhtäkkiä, Jokin, joka iski minuun, että melkein halvaannuin. Ja ajattelin, että se oli… Ajattelin, että olin ehkä sairas. Ja pysäytin auton. Olin pienen kukkulan huipulla. Vasemmalla puolellani oli kirkko. Ajattelin: ”Ehkä se on Herran Enkeli. Ohitan kirkon.” Nousin ulos ja menin auton taakse. Minulla oli pieni vanha Ford-vaunu. Laitoin jalkani sen päälle; takakontin kohdalla. Ja seisoin siinä. Ajattelin: ”Mitähän se mahtaa olla.” Ja satuin katsomaan vasemmalle puolelleni, ja siellä oli hautausmaa. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

³⁷   Tuo minulle tuo paperinpala. Ja hän toi sen sinne, ja me tarkistimme hautakivien nimet ja numerot, ja se oli juuri se paikka. Sanoin: ”Tämä on se tie. Nyt olemme oikealla tiellä. Ja se oli Herran Enkeli, joka pysäytti minut.” Menin suoraan sen ohi enkä huomannut sitä. Näettekö? Tiedättehän, miten Bunker Hillin hautausmaa sijoittuu. En ollut koskaan käynyt siinä paikassa, enkä tiennyt siitä mitään. Joten minä menin… minä haluan… minä vain jatkoin matkaa. Tapasin miehen, joka seisoi pienen huoltoaseman vieressä ja pyöritteli savuketta.

Kysyin: ”Onko tämä tie South Bostoniin?”. Hän sanoi: ”Kyllä, herra. Menkää suoraan eteenpäin.”

Sanoin: ”Tunnetko siellä jonkun, jonka nimi on Harold Nail?”

”Kyllä, herra.”

Hyvä on. Joten minä vain jatkoin. Jatkoin matkaa. He sanoivat: ”Nyt…”

Sanoin: ”Nyt, jos menen sinne… (Paikka, South Boston.) Siellä tulee ulos mies, jolla on siniset haalarit päällä. Hänellä on keltainen vakosamettilakki ja valkoiset viikset.” Sanoin: ”Hän tulee ulos pienestä kaupasta. Se etuosa on keltainen.”

Ja niin… Ja hän… rouva – rouva Brace sanoi: ”No, en ole koskaan nähnyt mitään tuollaista, veli Branham.” Hän sanoi: ”En tiedä, mitä minä… En tiedä, mitä muuta voisin tehdä.” Hän sanoi: ”En tiedä, mitä minä…” Hän sanoi: ”Kun ajattelen niitä nimiä siellä.” Hän ei päässyt sen yli. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista.

³⁸   Ja niin me jatkoimme matkaa. Minä menin alas. Minä… Me olimme tulleet muutaman mutkan ympäri, ja minä sekaannuin tiellä siellä. Ja sanoin kaverille, hän sanoi: ”Tiedäthän, millainen Indiana on. Sinä hölkkäät oikealle ja hölkkäät vasemmalle.” Ja niin minä varmaan otin väärän hölkän. Joka tapauksessa, minä… Hän sanoi: ”Mene suoraan tätä tietä.”

Toinen mies, joka seisoi siellä, sanoi: ”Sinä – sinä pääset South Bostoniin. Vain noin neljä tai viisi mailia.”

Ajoin eteenpäin. Me juttelimme, tiedäthän. Hetken kuluttua saavuin pieneen paikkaan; ajoin sen ohi. Sanoin: ”Tuo on se paikka. Tuolla se on, juuri tuossa.” Se oli vain leveä kohta tiessä, pieni maaseututie. Sanoin: ”Tuo on se paikka, juuri tuossa. Tuo on keltainen julkisivu. Katsokaa.”

Siirryimme hieman pidemmälle. Kaupasta astui ulos mies, jolla oli sininen haalari päällä, keltainen vakosamettilakki ja valkoiset viikset. Rouva Brace kaatui autossa, pyörtyi. Hän ei tiennyt… Ja hän – hän ei tiennyt…

³⁹   Minä sanoin: ”Tuolla hän on. Tuo on se mies.” Sanoin: ”Katsokaa nyt, hän käyttäytyy todella hassusti, koska Se… Herran voima on niin lähellä häntä.” Ja ajoin lähelle; sanoin: ”Herra.” Sanoin: ”Kertokaa minulle, missä Harold Nail on.”

Ja vanhan kaverin huulet alkavat täristä tuolla tavalla. Hän sanoi: ”Kyllä, herra.” Hän sanoi: ”Menkää tälle tielle ja kääntykää siitä. Se on kolmas talo oikealla puolella, missä on iso punainen lato kukkulalla.”

Sanoin: ”Uh-huh.”

Hän kysyi: ”Miksi?”

Ja minä sanoin: ”Eikö hänellä ole tytär, joka on aika sairas tai jotain?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Sanoin: ”Hän tulee parantumaan.”

Suuret kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen. Ja me käännyimme ympäri. Veli Brace puhui sisar Bracelle ja hieroi hänen kasvojaan kädellään. Ja me käännyimme ympäri ja menimme takaisin ylös ja menimme tietä pitkin ja käännyimme sinne, missä se paikka oli.

⁴⁰   Talosta käveli ulos sellainen lihava nainen, rouva Nail. Ja hän sanoi: ”Tiedän, että olet veli Branham, koska kuvasi kirjassa näyttää siltä.”

Sanoin: ”Kyllä, rouva.” Hän sanoi: ”Tule sisään.”

Kävelimme sisään. Niinpä he kävelivät ylös kanssani. Käännyimme siihen suuntaan, missä se oli. Ja kun olimme… astuessamme ovesta sisään, sanoin: ”Katsokaa nyt, mitä huoneessa on.” Heti kun astutte ovesta sisään, siellä on iso vanha kamiina. Siellä oli kyltti: ”Jumala siunatkoon kotiamme.” Siellä oli iso pylvässänky. Siinä makaa tyttö, poikamainen, karhean näköinen, kädet niveltulehduksen vaivaamat ja jalka tuollaisena. Ja tapetti on keltainen, jossa on punaisia hahmoja.

Rouva Brace sai taas pyörtymiskohtauksen. Hän vajosi taas alas, kun hän näki sen ja näki, mitä oli tapahtunut.

⁴¹   Nyt, ja – ja sitten näytti siltä, että jotain outoa tapahtui. Näytti siltä, että henkeni, tai olemukseni, tai jotain, siirtyi ulos. Ja muistan menneeni ja laskeneeni käteni tuon nuoren tytön vatsan päälle. Ja sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA, sisar, sinä tulet parantumaan.” Ja aloin rukoilla.

Ja kun aloin rukoilla, kuulin jonkin sanovan, pienen äänen sanovan: ”Ylistys Herralle”. Ja se oli hän. Hän oli itkenyt yötä päivää tuon ahdingon takia. Ja kun huomasin, hänen kätensä oli taas normaali, hänen jalkansa oli suorassa, ja kun hän nousi ylös, hänen pyjaman jalkansa nousi tarpeeksi korkealle, jotta hänen pyöreä polvensa näkyi. Kun rouva Brace näki sen, hän vajosi jälleen alas. Niinpä hän lyyhistyi lattialle, ja hän sanoi: ”Äiti, äiti.”

Tyttö käveli ulos huoneesta, tuli takaisin pukeutuneena, kampasi hiuksiaan tuolla rammalla kädellään, ja hänen rampa jalkansa. Hän asuu tänään Indianan Salemissa.

Tunnetko hänet, sisar? Mikä sinun nimesi on? Laurel. Salemista, Indianasta. Tunnetko rouva Nailin? Tunnetko tytön ja tiedät tapauksen? Siinä on todistaja.

Nyt, sanokaamme kaikki: ”Ylistys Herralle”.

Mitä sinä teet täällä päin maata? Eikö olekin hieno paikka? Niin on. Todella hieno paikka. Salemista, Indianasta… Se on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä kodistani, luulisin, Salemista, Indianasta.

Nyt, näettekö? Nyt, tämä on vain yksi niistä tapauksista, joissa Jumala tekee näitä asioita omalla tavallaan.

⁴²   Olisikohan minulla aikaa kertoa teille yksi asia, joka on mielessäni, jos minulla olisi vain muutama minuutti aikaa. Voisimmekohan me tehdä sen? Sanoisitteko ”Aamen”, jos haluatte kuulla sen? Kyllästyttääkö teitä näistä puhuminen? Jos haluatte kuulla sen, sanokaa ”Aamen”. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

Se tapahtui Little Rockissa, Arkansasissa. Kuinka moni tuntee G. H. Brownin Little Rockista, Arkansasista, pastori G. H. Brownin. Onko täällä joku? Hyvä on. Tunnetko sinä hänet, tunnetko?

Nyt, kirjoita hänelle tästä todistuksesta. Ja nyt tämä mies, jos haluatte kirjoittaa tästä todistuksesta, ottakaa ensimmäiseksi yhteyttä tuohon rouvaan, jos haluatte. Ja sitten kirjoittakaa rouva Harold Nailille South Bostoniin, Indianaan. Tai kirjoittakaa toiselle, herra John Emmelille, Utica, Indiana, RFD 2. Ja jos haluatte kirjoittaa tälle miehelle, josta aion kertoa teille nyt, hän on pastori G. H. Brown, 505 Hickory Street, Little Rock, Arkansas. Ja yritän käydä tämän niin nopeasti kuin mahdollista, rukoilemme, ja kun aloitamme rukousjonon.

⁴³   Kuinka moni on täällä tänään, joka haluaa, että rukoilemme hänen puolestaan, katsotaanpa? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Rukousjono tiiviisti. Kutsun sitä aina …?… tapahtuessa, tai jotain sellaista. Sillä on paljon tekemistä henkilön uskon kanssa.

Mutta kun Hän lähettää minut johonkin paikkaan, ystäväni, en välitä siitä, vaikka henkilö olisi ollut haudassaan kuolleena viisikymmentä vuotta; he tulevat nousemaan ylös uudelleen. Koska Jumala on jo puhunut sen. Sen täytyy tapahtua. Ja… Nyt, se on aivan yhtä totta, ystävät, kuin että minänä seison tässä. Raamattu sanoi: ”Kahden tai kolmen todistajan suulla vahvistettakoon jokainen sana.” Onko näin? Nyt, te kysytte.

⁴⁴   Nyt, tuolla tavalla lahjan pitäisi toimia. Näettekö? Haluan teidän huomaavan tämän. Minun vilpitön rukoukseni ei tuonut tätä lahjaa. Lahjoja ei tuoda vilpitömillä rukouksilla. Lahjat ovat Jumalan ennalta määräämiä. Ne on määrätty ja lähetetty.

Täällä Municipal sillalla. Sisar, sinä varmasti tiedät, missä Municipal silta on, eikö niin, Jeffersonvillestä Louisvilleen?

Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten, kun olin pikkupoika, vain pieni poika, noin viiden tai kuuden vuoden ikäinen, kun Herran Enkeli ilmestyi pensaassa… Olettehan kuulleet minun kertovan siitä, kun olin kantamassa vettä?

No, noin kaksi viikkoa sen jälkeen leikin pikkuveljeni kanssa kuulapeliä. Luulin sairastuneeni. Minulle tuli outo tunne. Menin ja istahdin puun viereen. Katsoin alas joelle, ja siellä oli silta, iso, suuri silta, joka kulki joen yli. Laskin kuusitoista miestä, jotka putosivat sillalta ja hukkuivat. Menin ja kerroin äidille. Ja kerroin hänelle nähneeni sen. Ja he luulivat minun olevan hullu tai jotain. He luulivat, että olin vain pieni hermostunut hysteerinen lapsi.

Ja kaksikymmentäkaksi vuotta tuosta ajankohdasta samassa paikassa kulki Municipal silta, ja kuusitoista miestä menetti siinä henkensä. Näettekö? Se ei ollut mitään… Jumala lähetti sen. Teidän rukouksenne toivat sen. Ymmärrättekö?

⁴⁵   Ja tässä rakennuksessa saattaa olla juuri nyt mies, joka on Jumalallinen profeetta, joka on tulossa. Hän voi nousta, hän voi esittää väitteitä. Näitä asioita seuraa yleensä paljon fanaattisuutta. Varokaa sitä. Varoitan teitä ennen kuin se tulee. Mutta Jumala tulee todistamaan lahjastaan. Onko näin? Hän tulee todistamaan siitä.

Nyt, huomatkaa. Ja tulkaa todella lähelle tätä. Tuo… Kuulitte minun kertovan teille tuon naisen parantumisesta, tuon mielipuolen eräänä päivänä, joka oli selällään siellä Little Rockissa, Arkansasissa. Muistatte minun kertoneen teille siitä.

Minulle soitettiin juuri, että veli Brown tulisi hakemaan minut. Ja sain puhelun Memphisistä, Tennesseestä.

Onko täällä ketään Memphisistä, Tennesseestä? Jostain päin Tennesseetä? Täällä on paljon. Näen tuolla autoja Tennesseestä, joten ajattelin… Hyvä on, tämä tapahtui Memphisissä, ja postimestarinne on se, jolle se tapahtui. Ja… Mikä on sen Arkansasin olevan paikan nimi, veli, sisaret, jossa se tapahtui? Juuri noin. Missä Paul Morganin tytär… Walnut Ridge, Arkansas. Onko täällä ketään Walnut Ridgen lähistöltä? Kuinka moni tuntee Paul Morganin Walnut Ridgestä, Arkansasista, nostakaa kätenne? Hyvä on, tiedätte tapauksen sitten. Hyvä on. Walnut Ridge, Arkansas…

⁴⁶   No, olin Corningissa, Arkansasissa, kokouksessa, kun Walnut Ridgen tapaus tuli esille. He vain makasivat… Tiedättehän, millaisia he ovat Arkansasissa. Sää ei pysäytä niitä siellä, he vain tuovat heidät sinne. Ja he levittivät heidät kaduille, seurakunnan ja pappilan ympärille. Ja minä työskentelin silloin yötä päivää. Se minua vaivaa nytkin. Näetkö? Olen aivan hajalla. Alussa minä vain… Heillä ei ollut mitään tiettyä sulkemisaikaa, minä… Ne seurakunnat vain pitivät minut liikkeellä koko yön.

Ja niinpä puhelin soi ja soi. Tunnetko rouva Nelly Riggsin Little Rockista? Kyllä. Tai… Ei Little Rockista, vaan Corningista? Hän vastasi puhelimeen. Hän sanoi: ”Emme saa häntä ylös, herra.” Hän sanoi: ”Hän vain… Saimme hänet juuri nukkumaan.”

Ja mies jatkoi, niin ja niin sinnikkäästi. Joten sanoin: ”Anna minun puhua hänelle.”

Hän sanoi: ”Se on Paul Morgan.”

⁴⁷   Mikä hän oli, veli? Mikä hän oli siellä Arkansasissa? Sen piirikunnan veronkantaja. Ja niin… En usko, että hän oli sitä silloin, vai oliko? Kaupungin tai piirikunnan virkailija.

Niinpä menin – menin puhelimeen. Hän sanoi: ”Olen piirikunnan virkailija täältä Walnut Ridgestä”, joka on noin seitsemänkymmentä mailia alempana kuin missä olin. Ja hän sanoi: ”Herra, olen kuullut Jumalan suurista teoista.” Hän sanoi: ”Toivon, että tulisitte tekemään ihmeen tyttärelleni.”

Sanoin: ”Herra Morgan”, sanoin, ”no, minä en voi tehdä mitään ihmettä.” Sanoin: ”Jumala on Parantaja.”

Hän sanoi: ”No, olen kuullut…” Hän sanoi: ”Katsohan, herra.” Hän sanoi: ”Pikkutyttöni tekee kuolemaa.” Ja sanoi: ”Hän on hyvin vakavassa tilassa. Emme usko hänen elävän enää kuin pari-kolme tuntia.” Ja sanoi: ”Rakastan pientä tytärtäni.” Hän sanoi: ”Hän on ainoa lapseni. Ja hän on noin kaksitoistavuotias.” Hän sanoi: ”Haluaisin, että tulisitte.”

Sanoin: ”Herra Morgan, tulen mielelläni. Mutta katsokaahan tänne, herra.” Sanoin: ”Täällä seisoo ihmisiä kuistilla pienten vauvojen kanssa. Ja he ovat läpimärkiä seisottuaan täällä koko yön sateessa.” Sanoin: ”He eivät päässeet edes paikan ympärille.”

Ja hän – hän sanoi: ”Tiedän sen, herra.” Hän sanoi: ”Ja arvostan sitä.” Mutta hän sanoi: ”Sinäkin olet isä, etkö olekin?”

Sanoin: ”Kyllä, herra.”

⁴⁸   Hän sanoi: ”Ajattele vain. Nuo äidit, heidän lapsensa eivät kuole.” Hän sanoi: ”Heillä voi olla erilaisia asioita.” Mutta hän sanoi: ”Minun vauvallani on keuhkokuume. Ja paras asiantuntija, jonka saan, sanoo, että hän tulee elämään vain noin kolme tuntia.”

Sanoin: ”No, herra. En ehtisi sinne edes kolmessa tunnissa.”

Hän sanoi: ”Mutta Veli Branham”, hän sanoi, ”älä luule, että yritän nyt käyttää auktoriteettiani painostamiseen.” Ja herra Morgan on hieno mies. Hän seurasi meitä pitkään, eikö niin, veli Kidson, aivan kokouksen mukana. Hän sanoi: ”Jos vain tulet”, hän sanoi: ”Minä vain… Et tiedä, mitä…” Sanoin: ”Herra, heidän vauvansa, jos he ovat seisoneet koko yön.” Hän sanoi: ”Ehkä he voivat odottaa vähän aikaa. Mutta minun vauvani ei voi.” Hän sanoi… Ja minä menetin juuri pienen tytön noin kaksitoista vuotta sitten. Ensimmäinen tyttöni kuoli, ja se oli kauan aikaa ennen kuin parantaminen tuli minulle.

⁴⁹   Ja minä tiesin, miltä hänestä tuntui, kun tuo pikku raukka oli kuolemassa. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Hän sanoi: ”No, Veli Branham, et voi mennä sinne alas, kulta.” Hän sanoi: ”Oi”, hän sanoi: ””No, sinä olet melkein kuollut””.

Sanoin: ”No, antakaa minun maata teidän taka… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] pienen Plymouth-autonne takapenkillä.” Ja ajettiin tuota valtatietä pitkin seitsemänkymmentä mailia tunnissa, läpi Arkansasin.

Ja matkalla rukoilin. Ja Herran Enkeli istui autossa kanssani vain pienen hetken. Hän sanoi: ”Sano tämä hänelle. ’NÄIN SANOO HERRA, vedet virtaavat kirkkaana eteenpäin’, se on Minun Sanani, jonka annat hänelle.”

Kun Hän lähti, olin yhtä hereillä kuin nytkin. Aloin huutaa ja ylistää Herraa, ja veli Johnson kysyi: ”Mikä hätänä?”.

Sanoin: ”Herran Enkeli istui tässä, veli Johnson.”

Hän sanoi: ”Oi, Veli Branham…”. Tiedättekö… Jos joku teistä tuntee veli Johnsonin, hän on erittäin hieno mies. Hän painoi jarrut pohjaan. Hän alkoi itkeä.

Sanoin: ”Jatka nyt vain eteenpäin. Mene eteenpäin ja mene ihan suoraan.”

⁵⁰   Ja kun saavuimme sinne, no, Arkansasin asukkaat rakastavat toisiaan. Ja he rakastavat Paul Morgania. Ja klinikan ympärille oli kerääntynyt ihmisiä odottamaan viimeistä sanaa. He olivat olleet siellä koko yön odottamassa viimeisiä sanoja pienestä tytöstä, jota kaikki rakastivat.

Mutta te ette tiedä, miltä se tuntui. Pääsin ulos sieltä ja aloin puskea väkijoukon läpi. Ja siellä seisoi yksi lääkäreistä… Ja he olivat ovella. He eivät päästäneet muita sisään, mutta vain portaille asti. Ja he odottivat; kaikki rakastivat heitä.

Hän kysyi: ”Oletteko te pastori Branham?”Sanoin: ”Kyllä, herra, olen.”

Hän sanoi: ”Herra Morgan odottaa teitä.” Hän sanoi: ”Näytänkö teille huoneen?”

Sanoin: ”Kyllä, herra.” Sanoin: ”Lapsi elää yhä.” Ja hän sanoi: ”Se elää.”

Ja minä sanoin: ”Siinä…” Sitten tapasimme harjoittelijan matkalla eteenpäin.

Hän sanoi: ”Tässä on pastori Branham”, ja hän sanoi: ”Herra Morgan odottaa”.

Niinpä… No, harjoittelija palasi kanssani takaisin ja sanoi: ”Jätetäänkö sinut yksin, veli Branham?”.

Sanoin: ”Mieluiten. Haluaisin nähdä isän ja äidin ensin.”

Hän sanoi: ”Huoneessa on kaksi hoitajaa, jotka antavat sille happea.”

⁵¹   He eivät voineet laittaa sitä telttaan, vaan heidän oli laitettava sen päälle… kuminaamari. Nyt, jos täällä on lääkäri, en ole koskaan nähnyt sellaista aikaisemmin. He laittoivat sen päälle ja työnsivät happea vauvalle. Se hengitti pari kertaa ja sanoi: ”Ah-ah, ah-ah.” Sitten se sanoi: ”Ah.” Sitten he laittoivat sen taas päälle ja sanoivat: ”Phjuut!”ja sitten: ”Ah-ah, ah-ah, ah-ah, ah-ah.” Sitten hän laskettiin taas alas, ja hoitaja otti sen ja työnsi sen paikalleen, ja se sanoi: ”Phjuut!”… Otti sen noin, ja sillä tavalla he pitivät sitä hengissä.

Kun aloin koputtaa oveen, tunsin, että Jokin seisoi lähellä. Veli Johnson seisoi siinä, sanoin: ”Älä tule sisään, veli Johnson. Anna minun mennä yksin.”

Pääsin ovelle. Yksi hoitajista avasi oven. Hän kysyi: ”Mitä haluatte?”

Sanoin: ”Olen veli Branham. Haluan nähdä…” Hän sanoi: ”Astu sisään.” Kävelin sisään.

Herra Morgan kysyi: ”Oletteko te veli Branham?”Sanoin: ”Kyllä.”

Ja hän vain tuli syleilemään minua. Tiedättehän, millainen hän on, iso hieno kaveri. Hän sanoi: ”Veli Branham”, hän sanoi, ”yritän elää oikein. Yritän tehdä sitä, mikä on oikein. En tiedä, miksi Jumala on ottamassa vauvani.”

Sanoin: ”Älä hätäile, veli Morgan. Istu alas.”

Kävelin hoitajan luo. Ja hän sanoi: ”Meidän on annettava happea jatkuvasti.”

Sanoin: ”Ei se mitään. Haluan, että teette niin.”

⁵²   Pikkutyttö makasi hieman kumarassa tällä tavalla. Laskin käteni hänen päälleen ja sanoin: ”Nyt, isä (isälle)”, sanoin, ”lupaatteko sinä ja äiti palvella Jumalaa, todistaa siitä, minne ikinä menettekin?”

”Niin aiomme.”

Sanoin: ”Älkää pelätkö. Minulla on teille Sana, koska se on Herralta sen jälkeen, kun rukoilin vauvanne puolesta.” Laitoin käteni vauvan päälle ja lausuin sen yli Jeesuksen Kristuksen Nimeä. Ja aina kun tein niin, heidän ei silloin tarvinnut laittaa happea sen nenälle. Käännyin ympäri ja sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA, herra Morgan.” Sanoin: ”Monet asiantuntijat ovat todenneet vauvanne kuolevan. Mutta NÄIN SANOO HERRA, teidän lapsenne tulee jäämään henkiin.” Sanoin: ”Se tulee toipumaan. Ja tässä on teidän Sananne. Muistakaa tämä elämänne päivät. ’Vedet virtaavat kirkkaana eteenpäin.’”

Eikö teillä ole lausunto juuri tuossa? Ei. Ja hän allekirjoitti sen notaarin toimesta.

Ja niin kävelin ulos rakennuksesta. Ja kolmantena päivänä lapsi palasi kouluun. Se oli parantunut, terve. Näettekö?

⁵³   Nyt, sitten Little Rockissa, he pyysivät minua tulemaan… Mikä sen miehen nimi olikaan? Postimestari siellä… Kuka ikinä se onkaan, te Memphisistä tiedätte varmaan, kenestä puhun. Hän on pitkä kaveri. Mutta joka tapauksessa, kun saan kuvattua tämän, saatte tietää. Hänen seurassaan oli mies nimeltä Kenny. Muistan sen, herra Kenny.

He pyysivät minua tulemaan sinne rukoilemaan tämän miehen puolesta, koska hän oli kuolemaisillaan.

No, valmistauduin lähtöön, ensimmäinen lentoni. Ja sen sijaan, että olisin mennyt… Olin valmistautumassa ja pukenut päälleni tämän puvun. Kuulin, että huoneessa puhalsi jotain tuulen tapaista, ja aloin sanoa: ”Fjuu! Fjuu! Fjuu! Fjuu!”Ajattelin: ”Oi, tänään tuulee hirveän kovasti.” Ja minä laitoin paitaa päälleni, ja takin ja muuta. Minä lauleskelin. Ja veli Brown aikoi järjestää minun menoni sinne, sanoen, että mies oli kuolemaisillaan.

⁵⁴   Ja se mies, joka meni lääkitsemään kenraali Pattonia… Muistatteko te kaikki hänet? Hänet tuotiin sinne lentokoneella tätä miestä varten. Kaikki sanoivat, että hän tekee kuolemaa, myös keuhkokuumeen takia. Sanoivat: ”Hän tekee kuolemaa. Mies ei voi parantua.” Hänellä oli astma, astmaattinen keuhkokuume. Niinpä aloin pukea takkiani päälleni ja ajattelin, että veli Brown tulisi sinne melkein milloin tahansa.

Ja he eivät saaneet… Ja herra Kenny oli tullut nopealla autolla. Hän oli jonkinlainen lainvalvoja siellä, ja hänellä oli punainen valo ja sireeni autossaan. Ja hän tuli paikalle, oli lähtenyt aikaisin, jotta hän voisi hakea minut, jos lentokone myöhästyisi.

⁵⁵   Ja minä katsoin tuonne, ja huoneessa oli aivan kuin pyörre. Ja minä polvistuin rukoilemaan. Ja kun tein sen, Herran Enkeli puhui ja sanoi: ”Älä mene sinne. Hänen aikansa on tullut.” Hyvä on. Nousin ylös ja otin takkini pois. Hetken päästä he tulivat ovelle. Veli Kenny juoksi sisään ja kysyi: ”Sinäkö, veli Branham?”

Sanoin: ”Kyllä.” Ja veli Brown oli hänen kanssaan. Te kaikki tunnette veli Brownin, tai jos joku teistä haluaa kirjoittaa tämän todistuksen osalta. Hän laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Voi, minulla on ollut uskoa tietääkseni”. Sanoi: ”Hän on Paul Morganin henkilökohtainen ystävä.” Hän sanoi: ”Hän tunsi hänen tyttärensä.” Ja sanoi: ”Tietysti hän on nyt tajuton.” Mutta hän sanoi: ”Hän on minun läheinen ystäväni.” Ja sanoi: ”Tiedäthän…”

Sanoin: ”Mutta herra, kun palaatte takaisin, ystävänne on luultavasti poissa. Sillä NÄIN SANOO HERRA, tuo mies tulee kuolemaan.”

⁵⁶   No, te juuri ja juuri… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”No, Pyhä Henki on varoittanut minua menemästä. Hän puhui minulle tässä huoneessa hetki sitten.”

Hän sanoi: ”Mutta Veli Branham”, hän sanoi, ”he vain… Hänen vaimonsa sanoi… He vain… He vain tulevat… suuresta seurakunnasta, tiedättehän, heidän seurakuntaansa”. Ja sanoi: ”Jos sinä vain… Jos sinä”, hän sanoi, ”se merkitsisi hänelle niin paljon.”

Sanoin: ”Mutta en voi sille mitään, herra. En voi toimia Jumalan tahtoa vastaan. En voi mennä.”

Hän sanoi: ”Tarkoitatko, että minun ystäväni tulee kuolemaan?”

Sanoin: ”Hän on luultavasti jo kuollut, kun palaat.” Kysyin: ”Kuitenkin, mihin aikaan tulet palaamaan?”

Hän sanoi: ”Pääsen takaisin kahdeksalta illalla.”

Sanoin: ”Soita minulle aamulla. Minä rukoilen.” Sanoin: ”Olen kiinnostunut hänestä. Ja kerro minulle, mihin aikaan hän kuolee.” Sanoin: ”Soita minulle aamulla ja kerro hänen tilansa ja milloin hän kuoli, jos hän oli kuollut, kun tulit paikalle. Äläkä turhaan soita minulle tänä iltana, koska olen kokouksessa. Äläkä soita minulle, koska en tiedä, en ehkä pääse kokouksesta ennen kahta tai kolmea aamulla.”

No, hän oli niin… Hän alkoi itkeä. Hän sanoi: ”Minun ystäväparka. Ystäväparka”, ja meni itkien takaisin.

⁵⁷   No, minä menin sinä iltana kokoukseen, ja juuri sinä iltana mielipuoli parani. Näettekö? Menin takaisin ja menin vuoteeseen. Ja seuraavana aamuna, kun menin sisälle noin kello kahden aikaan.

Ja seuraavana aamuna heräsin huoneessa… Nyt, haluan, että kuuntelette tämän todella tarkasti, nyt, jotta saatte kuulla Veli Brownin tarinan. Kun heräsin huoneessa, minä vain… tuolla tavalla. Ja ajattelin: ”Oi, onpas jo valoisaa.” Ja katsoin, sänkyni vieressä, ja siinä istui nainen. Huoneeni oli lukittu. Ovi oli lukossa. Hänellä oli ruskea puku, vaaleanruskea puku. Hänellä oli vähän harmaat hiukset. Hänellä oli valkoinen vyötärö, tai miksi naisilla niitä sanotaankaan… Luulen, että sitä kutsutaan jakkupuvuksi, kun mekko ja takki ovat samanväriset, tiedäthän, ja samanlaiset? Joten hän istui siinä. Ja hän katsoi niin surullisesti sivulle päin.

Ja minä sanoin… Minä nousin ylös; ajattelin: ”No johan. Miten tuo nainen pääsi tänne. Ovi on lukossa, ja tässä on avain. Ja tuo nainen istuu tuossa.” Ja minä sanoin… aloin nousta ylös sanoakseni: ”Rouva…”

Ja kun tein sen, katsoin taaksepäin, ja siellä istui mies. Hän oli pitkä mies, hänellä oli vaalea puku, harmaat hiukset ja punainen solmio. Hän näytti niin surulliselta. Hän katsoi miestä kohti, ja mies tavallaan hymyili. Ja he näyttivät katsovan toisiaan.

⁵⁸   Ja ajattelin: ”No, mitä tämä on?”. Ja nousin ylös… Aivan yhtä luonnollisesti, ystävät (Jumala on tuomarini.), kuin jos istuisin tässä ja katselisin teitä, juuri noin. Ja minä sanoin: ”No, mitä tämä on?” Ja katsoin ylös, ja seisoin lavalla, jossain seurakunnassa. No, minä… No …?… Tai… Tai purin sormeani nähdäkseni, nukunko vain vai mikä minua vaivaa.

Ja minä näin, että tämä ei ollut, se oli näky. Ja minä katsoin sitä, ja juuri silloin se meni… Se vain hiipui. Ja näin heidän nauravan toisilleen. Ja he kumarsivat päänsä minuun päin ja hymyilivät toisilleen ja kumarsivat päänsä tällä tavalla. Ja he vain häipyivät huoneesta tuolla tavalla.

⁵⁹   No, minä nousin ylös ja rukoilin. Ja sanoin: ”Jumala, en tunne heitä. Mitä se tarkoittaa? Tänään luultavasti tulisi joku, joka vastaa tuota kuvausta.” Joskus näen ihmisten tulevan kokoukseen tuolla tavalla. Sanoin: ”Nyt, kun näen heidät…” Kuuletteko minua… Olette kuulleet minun monta kertaa menevän ja sanovan: ”NÄIN SANOO HERRA, nouse ylös.” Näettekö? Koska Jumala on jo sanonut sen. Sen on tapahduttava. Ja ajattelin: ”No, jonkun kohdalla voi olla tuolla tavalla.”

Ja niinpä ajattelin: ”No, minä luen Raamattuani”, juuri tätä Raamattua. Kysyin: ”Herra, mitä haluaisit minun lukevan Raamatustasi tänä aamuna?”. Rakastan vain lukea Herran Sanaa. Otin vain käteni näin, laskin sen Raamatun päälle ja avasin sen. Ja se avautui siitä kohdasta, jossa Jesaja lähetettiin Hiskian luo julistamaan hänelle, että hänen aikansa oli tullut. Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa. Ja Herra kuuli hänen äänensä ja tuli takaisin ja puhui Jesajalle ja sanoi: ”Mene kertomaan hänelle, että olen säästänyt hänelle viisitoista vuotta.” Muistatteko sen? ”No”, sanoin, ”eikö se olekin outo asia?” Sanoin, että Raamattu näyttää… Olen unohtanut tuon tapauksen tuolla. Sanoin: ”Eikö se olekin outoa, vai mitä.”

⁶⁰   Ja samoihin aikoihin puhelin soi. Sanoin: ”No, se on veli Brown, joka on tulossa hakemaan minut ja viemään alas. Tiedättehän, miten… Siellä oli kaksi tai kolme hänen kanssaan. Ajattelin: ”Hän tulee hakemaan minut aamiaiselle. Ja otin luurin. Sanoin: ”Hei.”

Hän sanoi: ”Hei. Veli Branham?”

Sanoin: ”Kyllä, herra. Miten voit, veli Brown?”

Hän sanoi: ”Tässä ei ole veli Brown. Tämä on veli Kenny Memphisistä.”

Sanoin: ”Ai.” Ajattelin, ettei kukaan tiennyt, missä huoneessa olin, eikä kukaan tiennyt, missä olin majoittunut (Ymmärrättekö?), mutta – paitsi veli Brown. Ja tiesin, että veli Kenny tiesi silloin. Sanoin: ”Kyllä.” Kysyin: ”No, millaisia uutisia sinulla on?”

⁶¹   Ja juuri silloin minulle valkeni, mikä se näky koski. Ja hän sanoi: ”No, veli Branham, olemme olleet pystyssä koko yön. Luulimme, että hän oli lähdössä.” Hän sanoi: ”He… He ovat nyt täällä.” Hän sanoi: ”He vain odottavat viimeistä hetkeä.” Sanoi: ”Veli Branham, minä… Luulen, että saisin vaimoni tulemaan tänne, jos… Seuraavassa kokouksessanne, kun menette Jonesboroon vuoden ensimmäisenä päivänä.” Sanoi: ”Tuoda hänet, toisin hänet mukaan kokoukseen?”

Sanoin: ”Voi olla, että voisit, herra.” Mutta kysyin: ”Sanotko, että hä…?”Hän sanoi: ”Kyllä”, ja sanoi: ”Mies on kuolemaisillaan.”

Kysyin: ”Onko hänen vaimonsa siellä?” Hän sanoi: ”Kyllä.”

Kysyin: ”Käyttääkö hänen vaimonsa koskaan ruskeaa pukua, jossa on valkoinen vyötärö. Hän on tavallaan harmaahiuksinen nainen?”

Sanoi: ”Toki.”

Kysyin: ”Käyttääkö hän koskaan vaaleaa pukua?”. Onko hänellä harmaat hiukset, ja käyttääkö hän punaista solmiota?”

Hän sanoi: ”Sillä tavalla hän pukeutuu koko ajan. Miten niin? Tunnetko hänet?”

Sanoin: ”Kyllä, herra. Käske vaimon tulla puhelimeen.”

Hän sanoi: ”No, Veli Branham, sanoin, että he odottavat hänen lähtevän minä hetkenä hyvänsä.” Sanoin: ”No, käske hänen tulla puhelimeen.”

Sanoi… No, sanoi: ”Kerroin hänelle jo, että sanoit hänen kuolevan.”

Sanoin: ”Mutta haluan, että hän tulee puhelimeen.”

Hän tuli puhelimeen, ja sanoin: ”Hei.” Ja kysyin, onko se hän.

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Ja minä sanoin: ”No, tämä on veli Branham.” Hän sanoi: ”Kyllä.” Sanoi: ”Kuulin, veli Branham.” Sanoin: ”Mutta katsohan, sisar. Oletko valmis nyt?”

Hän sanoi: ”Mitä tarkoitat?”

Minä sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA: miehesi jää henkiin.” Sanoin: ”Uskotko sinä… uskotko sinä sen?”Ja en kuullut minkäänlaista vastausta. Sanoin: ”Uskotko sinä sen?”En voinut kuulla minkäänlaista vastausta.

⁶²   Ajattelin…Ja kuulin jonkun hälisevän siellä, ja hän oli pyörtynyt. Ja… Ja hän kaatui lattialle. Ja sitten veli Kenny tarttui puhelimeen: ”Mikä hätänä, veli Branham? Nainen pyörtyi.”

Sanoin: ”Kerroin hänelle: NÄIN SANOO HERRA, hänen miehensä jää henkiin.”

Hän sanoi: ”Mitä?”

Sanoin: ”Kyllä, hän tulee jäämään henkiin.” Sanoin: ”Kuvailin hänet. Näin hänet näyssä hetki sitten. Hän tulee jäämään henkiin… tai mies jää henkiin.”

Hän sanoi: ”Oi, voinko tulla sinun luoksesi?”

Sanoin: ”Ota vain seuraava lentokone. Tulen sinne.”

⁶³   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …menin tuohon sairaal… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …?… lääkärit olivat siellä. Minä kävelin sisään. Hänen sisarensa tuli käytävää pitkin ja sanoi: ”Pelkkä ajatuskin …?… .pyhä kieriskelijä saarnaaja täällä, ja veljeni tekee kuolemaa tuolla. Minusta tämä on häpeällistä.”

Voi sentään. Mikään ei voinut… Mikään ei voinut pysäyttää sitä. Paholainenkaan ei voisi lähettää helvetistä tarpeeksi paholaisia pysäyttääkseen sen. Ei ole mitään. Ei mitään. Se on ehdottomasti siinä. Siinä kaikki. Se on sanottu ja tapahtunut, NÄIN SANOO HERRA. Se on siinä. Oi, ette tiedä miltä minusta tuntui kävellä sinne.

Kävelin käytävää pitkin, ja sieltä tuli hoitaja ulos, tiedäthän? Kysyin: ”Onko siellä ketään, rouva?”

Hän sanoi: ”Kyllä, siellä on kaksi lääkäriä.”

Sanoin: ”Käske heidän poistua.” Oi, voi sentään. Voi sentään. Te ette tiedä, miltä minusta tuntui. Huoneessa oli vain he kaksi. Kävelin sinne…

Ystävät, te… Tiedän, että ajattelette… Jotkut teistä tuomitsisivat minut fanaatikoksi, mutta Jumala on tuomarini, jonka edessä seison. Kun vain kävelin huoneeseen tuolla tavalla, ja nuo lääkärit menivät ulos, tuo hyvin sarkastinen ilme, tiedättehän. Menin sisään, ja vanha sisarparka melkein pyörtyi. Ja minä sanoin: ”Nyt älä huoli.”

⁶⁴   Minulla ei ollut päällystakkia, ja lainasin Veli Brownin päällystakkia. Ja minulla oli tämä Raamattu työnnettynä taskuun. Ja päällystakki oli liian iso minulle; kannoin sitä vain, jotta… en näyttäisi niin pahalta. Oli kylmä sää. Niinpä laskin päällystakin tuolille ja sanoin hänelle: ”Nyt, hae Raamattu ja käännä se tietystä raamatunkohdasta”, jonka olin nähnyt Jesajassa. Ja hän – hän alkoi lukea sitä.

Minä – minä – minä katsoin häntä, ja hänen silmissään oli mudan näköinen väri, tiedättehän, missä hänen silmänsä, niin kuin, tiedättehän, tuon veden valuessa ulos. Hänen suunsa oli taaksepäin, hänen korvansa olivat suunnilleen tuolla tavalla. Hän makasi tuolla happi – happiteltan alla, tiedäthän. Ja…

⁶⁵   Minä otin… kurkotin happitelttaan ja otin kiinni hänen kädestään. Siinä se värähtely iski. Ja ravisti häntä hieman. Sanoin: ”Kuuletko minua, herra?”

Hän sanoi: ”Hän on ollut tajuttomana siinä noin kaksi päivää.”

Sanoin: ”Älä… Älä… Älä epäile yhtäkään sanaa, jonka sanon, ethän?”

Hän sanoi: ”En, herra. En epäile mitään.” Hän on hieno pieni nainen.

Tartuin miestä kädestä kiinni. Sanoin: ”Rakas Jumala, Sinä, joka puhuit minulle tänä aamuna näyssä, tiedän, että nämä ihmiset tulevat tapaamaan minua Jonesborossa, Arkansasissa jumalanpalveluksessa… Sillä seisoin tuolla lavalla, ja tämä on mies ja nainen.” Sanoin: ”Nyt, anna Jumalan Enkelin puhua.” Tunsin värähtelyn häviävän. Jatkoin vain rukoilemista.

Tunsin hänen tarttuvan käteeni. Tiesin, että siellä oli elämää. Tunsin hänen tarttuvan käteeni, ja odotin vain vähän aikaa. Suoraan, vilkaisin ylös, ja aloin nähdä hänen kostuttavan huuliaan. Nainen oli yhä sängyn jalkopäässä ja itki. Odotin vain hetken ja näin miehen katsovan tuolla tavalla. Sanoin: ”Tunnetko minut?”

⁶⁶   Ja nainen nousi nopeasti, ja hän katsoi. Hän näki hänen nostavan päätään, niin kuin kätensä varassa, näin, katsoen minua. Sanoin: ”Tunnetko minut?”

Hän sanoi: ”Kyllä, se on Veli Branham.”

Oi, hän melkein sukelsi happiteltan läpi. Hän sanoi: ”Isä, isä, isä, isä”, tuolla tavalla, tarttui mieheen ja vain halasi häntä ja kaikkea. Livahdin ulos huoneesta, kun he olivat, jatkoivat, menin suoraan portaita pitkin ja palasin suoraan takaisin koneeseen. Kun lähdin koneelle, Jumalan Seurakunnilla oli siellä tarpeeksi väkeä, en tiedä missä he olivat… He menevät jonon läpi. Siellä oli pieni tyttö, joka sairasti poliota. Heidän piti soittaa häntä… kantaa hänet pianon ääreen.

Ja kun pysähdyin lentokoneella täällä… matkalla tänne lähelle, olin istumassa ravintolassa, ja tyttö tuli ja asettui viereeni. Hän sanoi: ”Muistatko minut, veli Branham?”

Ajattelin… Olin vähällä pyörtyä maahan vain muutaman hetken kuluttua.

Ja sanoin: ”Ei, rouva. En.”

Hän sanoi: ”Sinä rukoilit minun puolestani. Olin poliotapaus …?… tuolla ylhäällä.” Ja siellä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

⁶⁷   Ja kolmantena – toisena päivänä siitä eteenpäin – mies nousi ylös sängystä, ajoi partansa, söi kinkkua ja munia aamiaiseksi, meni kotiin ja palasi työhönsä. Hän elää siellä nyt. Miksi? Koska se on: NÄIN SANOO HERRA. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Nyt, Phoenixin asukkaat, tästä on kyse. Näin Jumala on tarkoittanut tämän lahjan toimivan täydellisesti. Ymmärrättekö te kaikki sen? Jos ymmärrätte, sanokaa ”Aamen”. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Nyt, muistakaa, kirjoittakaa tuolle miehelle saadaksenne tuon todistuksen. Pastori G.H. Brown, 505 Victor Street, Little Rock, Arkansas. Ja toinen on Harold Nail, South Boston, Indiana. Ja John Emmel, Utica, Indiana, RFD 2. Nyt, noiden todistusten osalta… Tapaus tapauksen jälkeen…

⁶⁸   Nyt, kun Herran Enkeli puhuu tuolla tavalla, mikään ei voi kestää sen edessä. Se on absoluutti… Sitten mit… Minun uskoni? No, tiedän, että se tulee tapahtumaan. Siitä ei tarvitse sanoa enempää, sen on tapahduttava. Jos tuo henkilö olisi ollut kuolleena ja haudassa kaksikymmentä vuotta, ja Hän sanoisi: ”Mene sinne ja puhu”, uskon, että koko taivas tärisi kiertoradaltaan ennen kuin tuohon rukoukseen ei suostuttaisi vastaamaan. Jumala tekee sen. Nyt, tuollaista se on, kun se on todellista, NÄIN SANOO HERRA.

Nyt, kun tulemme näihin kokouksiin, havaitsen värähtelyjä. Joskus voin pyytää värähtelyjä, ja Jumala kunnioittaa rukoustani. Hän lähettää sen pois. Se on totta. Mutta jos teidän ja Jumalan välissä on jotain, ettekä korjaa sitä… Jos uskonne on heikko, ja odotatte vain hidasta jonoa, että se karkotettaisiin pois… Jos uskonne ei ole aivan oikeassa, se palaa heti takaisin teihin. Se vain siirtyy johonkin paikkaan. Sillä minä olen rukoillut heidän puolestaan. Olen salannut tämän teiltä. Mutta olen rukoillut heidän puolestaan, kun he ovat tulossa jonon läpi, ja asettanut heidät sinne toisaalle, ja käveltyääni takaisin vartin päästä tarkistamaan heidät, se on palannut takaisin heidän päälleen. Ymmärrättekö?

⁶⁹   Uskonne on ainoa asia, joka voi tehdä teille hyvää, teidän uskonne, teidän uskonne Jumalaan. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Ilman uskoa se on mahdotonta. Onko se totta? Nyt, uskokaa koko sydämestänne, kun tulette läpi, että te olette tuleva terveeksi, ja te tulette parantumaan. Jos ette usko siihen, ette tule terveeksi, vaikka mitä tapahtuisi. Te ette parane, ellette usko siihen koko sydämestänne.

Nyt, katsokaa. Kuinka moni teistä sanoisi, että minulla on valkoinen paita? Kuinka moni teistä sanoo nyt, että minulla on valkoinen paita? Mistä tiedätte, että minulla on valkoinen paita? Näette sen. Se on ainoa tapa, miten tiedätte sen. Oletko varmoja, että se on valkoinen?

No niin, katsokaa nyt. Näkö on yksi ruumiin aisteista. Onko se totta? Näkö on yksi aisteista. Kuinka monta aistia kehossa on? Näköaisti, makuaisti, tuntoaisti, hajuaisti ja kuuloaisti. Kuinka monta aistia on hengellä? Kaksi: usko ja epäily.

Oletteko kaksi ihmistä yhdessä? Teidän sielunne… Sielunne, se on tietysti hengen luonne. Mutta nyt olette ruumis ja henki. Onko näin? Olette ruumis, lihaa, ja sitten olette sisällä, sitten, henki. Onko se totta? Onko se totta? Ulko… Sisäinen ihminen lähtee, ulkopuolinen ihminen on kuollut. Onko näin? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

⁷⁰   Luulen, että sain sen …?… nyt …?… Hyvä on. Nyt, katsohan tätä. Luulen, että edessäni seisoo mies, jolla on tumma takki. Kuinka moni uskoo, että olen oikeassa? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] on valkoinen paita. Uskotteko, että olen oikeassa? Hyvä on. Nyt, ajatelkaa, että tiedän hänen seisovan siinä. Näen hänet. Onko se totta? Onko mitään muuta tapaa maailmassa, miten voisin tietää, että hän on siellä, paitsi näkemällä hänet? Onko se ainoa keino, vai onko?

Nyt, katsokaa tätä. Nyt, en näe tuota miestä enää, vai näenkö? Mutta hän seisoo yhä siinä. Mistä tiedän, että hän seisoo siellä? Tunnen hänet. Se on tuntoaisti. Jokainen, jolla on tuntoaisti, tietää saman asian. Nyt, ehkä hänellä on… Oletteko eri mieltä, minä en näe häntä. Mutta silti tunnen hänet. En tunne häntä, mutta silti näen hänet. Näettekö aistit? Ne ovat selkeitä, eivätkö olekin? Ne ovat täydellisiä, mitä te kutsutte täydelliseksi.

⁷¹   Mutta voisinko olla siinä väärässä? Totta kai voisin. Voisin olla värisokea. Tuo takki… Sinä voit olla värisokea. Kyllä, herra. Voitte olla… Se voi olla aivan toisenlainen. Hänellä ei ehkä ole valkoista paitaa. Et ole… Mutta voisit vannoa sen. Voinko tuntea hänet? Sanoisin, että hän seisoo siinä, koska voin tuntea hänet. Näetkö? Mutta voin olla väärässä. Mutta silti tiedän sen, uskon vain koko sydämestäni, että hän seisoo siinä, koska tuntoaisti sanoo, että hän on siinä.

Nyt, haluan teidän huomaavan. (Kävele pianon luo.) Minulla on toinen aisti. Haluan teidän huomaavan tämän. Jos… (Ylös alas koskettimia.) [Veli soittaa säveliä pianolla – toim.] Kuulen musiikkia. Huoneessa on musiikkia. (Jatka vain niiden painamista, veli, paina vain ylös- ja alaspäin koskettimia missä tahansa siellä.) Kuinka moni kuulee sen? Kuinka moni tietää, että se… Näenkö minä sen? Tunnenko sen? Maistanko minä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Haistanko minä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Mistä tiedän, että se soi siellä? Minä kuulen sen. Kyse on kuuloaistista. Näettekö?

⁷²   Nyt, tiedän, että joku sanoisi: ”Et kuule tuota.” Kyllä kuulen. Soita vielä uudelleen, veli. Tiedän, että kuulen, etkö sinäkin? Miksi? Sinä kuulet sen. Et näe sitä, mutta kuulet sen. Et voi nähdä musiikkia, voitko? Et voi maistaa musiikkia, tuntea musiikkia, voitko? Mutta mistä tiedät, että se on musiikkia? Sinä kuulet sitä. Se on aivan oikein.

No, veli, usko on niiden asioiden substanssi, joita toivotaan, niiden asioiden todiste, joita et näe, maista, tunne, haista tai kuule. Mutta sinä tiedät sen. Se on uskoa.

Oi, Jumala siunatkoon sydämiänne. Kunpa saisin teidät näkemään sen. Katsokaa, ystävät, se on varmasti totta. Onko tuo paita valkoinen? No, paraneminen on sitten oikein, jos uskotte [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Substanssi, ei se, mitä… Suurin osa ihmisistä vain toivoo, sanoen: ”Oi, uskon, että paranen”. Yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän joka tuhannesta ohikulkevasta ei tunne uskon ensimmäistä periaatetta. Näin on. Heillä on toivoa uskon sijaan. Usko on varmuutta.

⁷³   Oi, minä… Todellista, kun tiedätte, että se tulee olemaan. Jos tiedätte, että te tulette parantumaan tänä iltapäivänä… Jos uskon aistinne… Tässä se on, tarttukaa siihen. Jos uskontunteesi julistaa sinulle, että tämä lahja on tullut Jumalalta, ja sinä tulet parantumaan, aivan yhtä varmasti kuin näkösi julistaa, että tuo on valkoinen paita, sinä tulet varmasti saamaan sen, kun menet ohi. Näettekö, mitä tarkoitan?

Nyt, jos voitte luottaa inhimilliseen osuuteen, miksi ette luottaisi yli-inhimilliseen osuuteen? Jos voitte luottaa ruumiiseen, miksi ette luottaisi henkeen? Sillä henki on ruumiin yläpuolella. Aamen. Siinä se on. Näettekö, mitä tarkoitan? Kyse on uskosta, toivottujen asioiden olemuksesta.

⁷⁴   Katsopa tätä. Se ei ole tätä… Se ei ole tätä: ”Minä uskon sen, minä ajattelen sitä.” Te tiedätte sen. Se on toivottujen asioiden substanssi, todiste asioista, joita ette näe, maista, tunne, haista tai kuule. Jos uskotte sen, se on olemassa joka tapauksessa.

Jotkut ihmiset lähtevät pois ja sanovat: ”No, en tunne oloani yhtään paremmaksi. Minun puolestani rukoiltiin viime viikolla.” Oi. Luultavasti hekään eivät koskaan tunne oloaan paremmaksi. Aivan oikein. Teidän on uskottava siihen. Ei jos…

Jeesus ei koskaan sanonut: ”Tunsitko sen?” Hän sanoi: ”Uskoitko sen?” Sinä uskot sen. Ja teillä on uskoa, te tiedätte sen. Sitten kun tämä Enkelin ilmestys tulee, helvetissä ei ole tarpeeksi riivaajia, jotka voisivat estää sitä tapahtumasta.

Nyt, älkää menkö ympäriinsä sanoen: ”No, minulla on ollut huono olo kahden tai kolmen viikon ajan, ja minun puolestani rukoiltiin. Ei tunnu yhtään paremmalta.” Älkää kiinnittäkö siihen mitään huomiota. Jos uskotte, että tämä todella on Jumalan lahja, nouskaa ylös, älkääkä välittäkö siitä, miltä teistä tuntuu, menkää iloiten ja ylistäkää Jumalaa. Se on poissa. Siinä kaikki. Te tiedätte sen.

⁷⁵   Kun minut parannettiin vatsavaivoista, muistan, että pidin mahastani kiinni, kun kuljin siellä. Ja kun minun puolestani rukoiltiin, minulla ei ollut ketään, jolla olisi ollut parantamisen lahja, joka olisi rukoillut puolestani. Vanhin voiteli minut öljyllä. Hän kertoi minulle… Luin Raamatusta. Näin, että Jumalan Sana oli oikeassa. Ja tiedän, että hänellä oli oikeus. Vaikka hän oli baptistisaarnaaja, hän tuli ja voiteli minut ja sanoi: ”Raamattu sanoo niin.” Hän kaatoi öljyä päähäni. Hän sanoi: ”Nyt, uskotko, että tulet paranemaan?”

Sanoin: ”…Jumala, pyydän koko sydämestäni. Anna minun parantua.” Menin heti kotiin ja aloitin syömiseni. Olin juonut ohravettä ja luumumehua noin kolmen, neljän kuukauden ajan. Lääkäri sanoi: ”Yksi suupala kiinteää ruokaa tappaisi sinut nyt.” Tiedättekö mitä tein? Menin suoraan kotiin, ja söimme maissileipää, papuja ja sipulia päivälliseksi.

En tiedä, syöttekö sitä koskaan tuollaisena vai ei. Voi pojat, se on hyvää. Voisin syödä sitä juuri nyt. Ja… Äiti leipoi… Äitini leipoi sen kanssa sellaisen ison vanhan maissileivän. Otin aina sen kulman, jossa se oli rasvaista, tiedättehän, ja haurasta.

Niinpä me olemme vielä tarpeeksi baptisteja kotona murtaaksemme leipää. Tiedäthän, me emme leikkaa sitä. Jeesus mursi leivän ja siunasi sen. Joten me murramme sen… Ja vain kurotamme ja murramme sinulle palan. Joten minä…

⁷⁶   Äiti sanoi…Meillä ei koskaan kotona rukoiltu. Ja isä… Isä oli katolilainen. Joten minä… minä sanoin: ”Nyt, minä yritän pyytää siunausta.”

Enkä koskaan unohda vanhaa isäparkaa, kuinka hän itki. Ja äiti sanoi: ”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sinulla on uskonto, kulta, mutta sinä… Lääkäri sanoi, että se tappaisi sinut.”

Sanoin: ”Mutta Jumala sanoi, että jäisin henkiin.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”Jos minä kuolen …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ja jos minä kuolen, minä tulen Sinun kotiisi. Ja kun tapaan Sinut ovella, kuolen luottaen Sinun Sanaasi.” Sanoin: ”Olen kokeillut lääkäreitä tarpeeksi kauan. Eivätkä he voi auttaa minua mitenkään.”

Otin ison suupalan papuja ja sipulia, suuren ison palan maissileipää, ja aloin syödä sitä. Ja pureskelin. Se maistui oikein hyvältä, vähän hassulta, mutta… En ollut syönyt mitään kiinteää yli vuoteen. Ja kun nielaisin ensimmäisen suupalan, se tuli heti takaisin ylös. Kun tein sen, pidin kättä suuni päällä, jotta se ei nousisi ylös. Otin toisen lusikallisen, kunnes söin koko lautasellisen. Kun nousin pöydästä, minun piti vain pitää kättäni. Juuri niin hapanta kuin se vain voi olla.

Äiti soitti lääkärille. Hän sanoi: ”Hän tulee kuolemaan. Siinä kaikki. Yksi suupala tappaa hänet. Siinä kaikki…”

Tässä minä olin, kävelin lattian poikki, tiedättehän. Hän kysyi: ”Miten voit?” ”Miten voit?”

Sanoin: ”Loistavasti, hyvin.”

Hän sanoi: ”Olet kuolemassa.”

Sanoin: ”Ei, rouva.” Nielaisin niin nopeasti kuin pystyin. Kuumaa vettä suussani, tiedäthän, menin toiselle puolelle, ja näin, että ne olivat kaikki poissa. Menin huoneeseen, kävelin pitkin lattiaa ja sanoin…

Minä voin, minä aion, minä uskon.
Minä voin, minä aion, minä uskon.
Minä voin, minä tahdon, minä uskon,
että Jeesus parantaa minut nyt.
Pidän Sinun sanastasi kiinni,
pidän Sinun sanastasi kiinni

Tuolla tavalla, tiedäthän. Jatkaen, uskoen kaikella…

⁷⁷   Menin niin heikkoon kuntoon, että melkein kaaduin vuoteelle, ja ajattelin: ”Oi, armoa, armoa.” Seuraavana päivänä nousin ylös ja kävelin kadulla. Oi, en välittänyt. Äiti tuli sisään. Hän tarkkaili minua koko yön ja luuli, että kuolisin. Seuraavana aamuna kaikki pavut olivat samassa paikassa. Hän sanoi: ”Mitä haluat?”

Sanoin: ”Haluan lisää papuja ja maissileipää.” Kyllä… Oi, paholainen ei aikonut huijata minulta sitä pois. Ei, ei, ei… Jumala sanoi sen.

Ja jokainen lupaus Kirjassa on minun,
jokainen luku, jokainen jae, jokainen rivi.

(Pitääkö paikkansa?)

Luotan Hänen jumalalliseen Sanaansa,
Sillä jokainen kirjassa oleva lupaus on minun.

Aivan oikein. Hän – Hän… Haluaisin mieluummin, että Hän sanoisi: ”Kuka tahansa tahtoo”, kuin että Hän sanoisi: ”William Branham”. William Branhameita voi olla sata. Mutta jokainen ”kuka tahansa tahtoo” tarkoittaa, että se on minun. Aivan oikein. Sanoin vain: ”Minä uskon Sinua.” Kyllä, herra. Ja lähdin liikkeelle, menin kadulle… Hän kysyi: ”Miten voit, veli Branham?”

Ja sanoin: ”Mahtavasti.” Kuljin katua pitkin… Suu täynnä papuja, nielaisin ne takaisin. Ei, ei, ei. En aikonut sylkeä niitä ulos. En, herra. Nielaisin ne takaisin. Herra siunasi ne. Ne olivat minun. Jatkoin…

Kuljin siellä, hän sanoi: ”Hei, veli Branham.” Sanoin: ”Hei.”

”Miten voit?” ”Ihanasti.”

⁷⁸   Joku sanoi minulle jokin aika sitten: ”Veli Branham, sinä valehtelit.” Ei, en valehdellut.

He kysyivät minulta, miltä ruumiistani tuntui, ja minä vastasin, miltä uskoni tuntui. Se oli ihanaa. Kyllä, herra. Kyllä, herra. Uskoni tuntui ihanalta, koska otin Jumalaa kiinni Hänen Sanastaan. En välittänyt siitä, miltä minusta tuntui. Jos olisin yhä röyhtäillyt, olisin silti sanonut olevani parantunut. Aamen. Aivan oikein. Varmasti, koska Jumalan Sana on oikeassa. Uskotteko te sen? Lauletaan se sitten.

Jokainen lupaus Kirjassa on minun,
jokainen luku, jokainen jae, jokainen rivi.
Minä luotan Hänen jumalalliseen sydämeensä,
Jokainen lupaus Kirjassa on minun.

Kaikki te sairaat ihmiset, joiden puolesta tullaan nyt rukoilemaan, laulakaa kanssani.

Jokainen lupaus… (Nostakaa kätenne.) on minun,
 jokainen luku, jokainen jae, jokainen rivi.
Minä luotan Hänen jumalalliseen Sanaansa,
Jokainen lupaus Kirjassa on minun.

Mitä meidän on tehtävä?

Usko se vaan, usko se vaan, (Muuta teidän ei tarvitse tehdä.)
Kaikki on mahdollista, usko se vaan.

⁷⁹   En ole kovin hyvä laulunjohtaja. Mutta tiedän sydämessäni, että teidän on uskottava siihen. Onko näin? Kyllä. Nyt, veli, annatko meille äänen siitä, niin me pääsemme siihen. Hyvä on. Kaikki taas yhdessä.

Usko se vaan, usko se vaan, Kaikki asiat…

Eikö Raamattu sanonutkin niin? Eikö Jumala sanonut niin? Eikö Hän luvannut sinulle lahjaa? Ne ovat täällä. Toiset paranevat, etkö sinäkin voisi? Sinä? Sinä? Etkö voisi?

… usko se vaan,
Kaikki on mahdollista, (Ylistys Jumalalle. Kyllä se on.)
Usko se vaan.
Herra, minä uskon nyt (Uskotko sinä?),
Herra, minä uskon,
Kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon,
Herra, minä uskon. Herra, minä uskon,
Sillä kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon.

Kuunnelkaa. Jos minä en …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …tuomiolla, sanon silti, että uskon jokaisen lupauksen olevan totta. Se on oikein. Uskotko sinä siihen? Hyvä on.

⁸⁰   Kumarretaan päämme. Nyt vain tavallaan soita sitä, jos haluat, veli. Kumartakaamme päätämme nyt, kun he valmistautuvat rukoukseen.

Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänään jokaisesta Kirjassa olevasta lupauksesta. Kiitämme Sinua siitä, että Sinä olet tuonut alas Pyhän Hengen, kansalle, joka omistaa sen, ja majapaikalle. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä annat heidän, jokaisen, pelastua ja päästä Sinun Valtakuntaasi sinä päivänä, sillä he ovat olleet ystävällisiä ja avanneet ovensa päästääkseen meidät sisään. Siunaa kaikkia. Siunaa tämän kaupungin lääkäreitä. Siunaa kaikkia sairaanhoitajia, laitoksia.

Jumala, anna ihmisten tietää, että olen täällä auttamassa kärsivää ihmiskuntaa. En ole täällä minkään muun asian vuoksi kuin yrittääkseni auttaa näitä ihmisiä, joiden silmät ovat kuopilla, sairaita ja kuolevia. Ja oi Jumala, kuinka kukaan voisi sanoa mitään pahaa jotain sellaista vastaan, kun yritän esitellä heille ihanaa Kristusta, joka parantaa kaikki sairaudet ja taudit?

⁸¹   Siunaa sananpalvelijoitasi, Herra. Olkoot he voideltuja tulisoihtuja. Ja puhjetkoon vanhan ajan herätys nyt täällä Phoenixissa ja kulkekoon seurakunnasta seurakuntaan, paikasta paikkaan, kunnes tämä on yksi paikka, josta koko kansakunta sanoo: ”Tulkaa Phoenixiin, Arizonaan, sillä Pyhää Henkeä vuodatetaan jälleen siellä, ja suuria tunnustekoja ja ihmeitä tehdään ihmisten keskuudessa.” Oi Jumala, Sinä tiedät, kuinka rakastan tätä pientä kaupunkia. Ja rukoilen, että varjelet sitä, Herra. Suo se, Herra, ja lähetä vanhanaikainen herätys.

Paranna jokainen, Isä. Ja voikoon Enkelisi, josta olen yrittänyt tehdä ihmisille selväksi, että voin puhua vain niin kuin Hän puhuu. Rukoilen vain sitä ihmisten uskon tähden. Mutta, oi Jumala, olkoon heillä uskoa uskoa tänä iltapäivänä, kun he kulkevat tämän jonon läpi. Täällä on useita satoja ihmisiä. Ja kun he menevät ohi, anna heidän parantua, ja me annamme kaiken ylistyksen ja kunnian Sinulle, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

⁸²   Nyt, pienenä jäähyväislauluna, kun he päättävät rukousjonoa, anna meille sointu, veli, kappaleesta ”Hän huolehtii sinusta”. Tekisitkö niin? ”Hän huolehtii sinusta”, tiedättehän?

Hän…

Tämän haluan laulaa teille, ja laulakaa te nyt minulle takaisin, kaikki. Kuinka moni tuntee sen? ”Hän huolehtii sinusta”, näyttäisittekö kätenne? (Hyvä on. Johda meitä nyt siinä. Hyvä on.)

Hän huolehtii sinusta,
Hän huolehtii sinusta;
auringonpaisteessa tai varjossa,
hän pitää sinusta huolta.

Lauletaan nyt kaikki yhdessä. Tulkaa mukaan.

Hän huolehtii sinusta,
Hän huolehtii sinusta;
auringonpaisteessa tai varjossa,
Hän huolehtii sinusta.

⁸³   Kuunnelkaa. Annetaan tämän keskikäytävän laulaa se teille muille. Laulakaa sitä kanssani, vain tämä keskikäytävä täällä. Tulkaa nyt mukaan.

Hän huolehtii sinusta, (He laulavat teille kaikille.)
Hän huolehtii sinusta;
auringonpaisteessa tai varjossa,
Hän huolehtii sinusta.

Antakaa kaikkien sairaiden ihmisten, jotka pystyvät seisomaan, nousta seisomaan, kaikki sairaat ihmiset, jotka tulevat olemaan rukousjonossa. Te, jotka olette terveitä, laulakaamme yhdessä sairaille ihmisille, jotka ovat rukousjonossa.

Hän… (Osoittakaa sormella heitä.)
Hän huhuolehtii sinusta,
Hän huolehtii sinusta;
auringonpaisteessa tai varjossa,
Hän huolehtii sinusta. (Jokainen nouskoon nyt seisomaan.)
Hän…

⁸⁴   Nyt, kääntykää ympäri ja kätelkää naapurianne. Laulakaa kaikki ”Hän huolehtii sinusta”. Kättele jotakuta vieressäsi seisovaa.

Hän huolehtii… (Aivan oikein. Kääntykää ympäri hyvän kädenpuristuksen kanssa.)
Hän huolehtii sinusta. (Lauletaan se uudestaan.)
Hän huolehtii sinusta,
Hän huolehtii sinusta;
Hän huolehtii sinusta auringonpaisteessa ja varjossa.

Sanokaamme kaikki ”Aamen”. Tulkaa mukaan. Se ei tee teille pahaa. Nyt, sanokaa: ”Ylistys Herralle.” Tulkaa… Ylistys Herralle. Nyt, kuullaan meidän kaikkien sanovan yhdessä. ”Rakastan lähimmäistäni.” [Seurakunta sanoo: ”Rakastan lähimmäistäni.” – toim.] ”Tästä lähtien yritän olla Kristuksen palvelija.” Tästä lähtien yritän olla Kristuksen palvelija.

Hän huolehtii… (Oi, voi, menkää suoraan siihen.)
Hän huolehtii sinusta.
auringonpaisteessa tai varjossa,
Hän huolehtii…

⁸⁵   Soita sitä hitaasti, veli. Nyt, kumartakaamme päämme. Osavaltionne kuvernööri on vakavassa tilassa, ja hän lähetti minulle viestin, että rukoilisin hänen puolestaan nyt. Kumartakaa… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Oi, Isä, tehden yhteistyötä kanssamme niin ihanasti. Mies, joka on korkeammilla paikoilla, ylhäällä istuimilla, hallitsee ihmisiä…

Jumala, säästä Arizonan kuvernöörimme henki. Jumala, me rakastamme häntä ja tiedämme, että olet asettanut hänet ihmisten ja kansakunnan asioiden valvojaksi tässä osavaltiossa. Ja rukoilen, että lähetät Enkelisi hänen luokseen juuri nyt ja annat hänen tietää, että me rukoilemme hänen puolestaan nyt. Ja Jumala, vastaa rukoukseemme, ja hän toipukoon välittömästi. Olkoon hän terve ja rakastakoon Sinua koko elämänsä ajan. Suo se, Isä. Pyydän, että kuvernöörin henki säästetään Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Nimessä. Aamen.

Nyt voitte kaikki istuutua. Kiitoksia.

[Eräs veli antaa ohjeita rukousjonossa oleville ihmisille ja vahtimestareille – toim.]

(Osbush?) Kuvernööri Osbornilta se tuli.

⁸⁶   Hyvä on. Olkaa nyt kaikki todella kunnioittavia. Aloitamme rukousjonon. Ja te – te vahtimestarit tiedätte, miten pitää jono liikkeessä. Rukoilen jokaisen puolesta, jonka vain voin.

Nyt, kerron teille, mitä tapahtui. Nyt, en tiedä, mitä tulee tapahtumaan jonossa, mutta minusta tuntuu, että karhunvatukan pensaassa värisee. Aivan oikein. Se on … Toivon, että meillä vain olisi kahdeksan tai kymmenen päivää, jolloin voisitte vain jatkaa kiipeämistä, ja saisitte lisää maata täällä. Näin on.

Nyt, kello on puoli viisi ja puoli viisi. Nyt, en tiedä, mihin aikaan tulemme lähtemään. Me tulemme sitten, kun kaikkien puolesta on rukoiltu. Aivan niin. Joten nyt haluan tehdä niin. Ja kiitän teitä kaikkia ystävällisyydestänne. Koska luultavasti, kun pääsen nyt voitelun alle, en halua tulla pois sen alta. Ymmärrättekö? Ja kiitän jokaista teistä ystävällisyydestänne.

⁸⁷   Rakastatteko minua yhä veljenänne …?… No, minä rakastan teitä yhä ja minulla on täydellinen luottamus teihin. Luotan siihen, että te luotatte minuun. Ja Jumala varjelkoon meitä ja varjelkoon meidän välillämme, kunnes näemme jälleen toisemme. Ja jos se tapahtuu tuomiolla, rukoilen, että istumme kaikki Elämän Puun alla, ja minulla on tuhat vuotta aikaa puhua teidän kaikkien kanssa. Aivan oikein. Jumala siunatkoon teitä nyt.

Ja nyt, jos teidän on mentävä kotiin, kun nousette ylös, menkää kunnioittavasti.

Mutta jos on kyse pahan voiman ajamisesta ulos…

Joskus tunnen, että kun ihminen tulee luokseni, tunnen, että uskon paine tulee minua vastaan. Ehkä he ovat sokeita, kuuroja tai mykkiä. Kun tunnen tuon paineen tulevan minua vastaan ja tiedän, että se on uskoa, pysähdyn yleensä tuolla tavalla. Koska jos ihmisillä on uskoa siihen, että se tapahtuu, olipa heillä vikana mikä tahansa… Mutta jos en tunne tuota uskoa, rukoilen vain uskon rukouksen ja annan heidän mennä ohi. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Te kaikki ymmärrätte, eikö niin?

⁸⁸   Hyvä on. Nyt jokainen kumartakaa päänne ja olkaa rukouksessa nyt.

Rakas Jumala, sisaremme menee nyt ohi. Anna hänen mennä, ei hänen tunteidensa vaan hänen uskonsa mukaan. Menköön hän ja parantukoon Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, pikku rouva.

Nyt, toivon, että kaikki sananpalvelijat täällä, jotka voivat tehdä yhteistyötä, menisivät suoraan tätä linjaa pitkin ja puhuisivat näiden ihmisten kanssa ja rukoilisivat heidän puolestaan, jos voisitte. Kaikki yhteistyöhön kykenevät sananpalvelijat, jotka haluavat, tulkaa tänne rukousjonon varrelle ja rukoilkaa. Jumala kuulee rukouksenne, veli, kaikki te, jotka olette sananpalvelijoita.

Jeesus, armahda sisartamme ja paranna hänet. Suo se, Herra. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, parantukoon tämä. Juuri noin, nuori rouva. Mene nyt iloiten.

Jumala siunatkoon sinua, veli. Olet vakavassa tilassa. Ymmärräthän sen, vai mitä?

⁸⁹   Oi Jumala, ajattelen nyt sitä röntgenkuvaa, joka tuli hetki sitten lääkärin todistuksen kanssa. Yli puolet hänen keuhkoistaan on – oli tuhoutunut, ja röntgenkuvat osoittavat. Nyt… Juuri täällä Phoenixissa… Ja nyt hänen seuraava röntgenkuvansa on negatiivinen. Oi Kristus, ole armollinen tälle miehelle, joka on tullut koko matkan tuosta ihanasta Ohion osavaltiosta, naapuristani, rukoiltavaksi täällä Arizonassa.

Sinä riivaaja, tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Rakas veli, olet naapurini siellä ylhäällä. Älä epäile. Värähtelysi on pysähtynyt. Nyt, jos voit uskoa sen kaikella … Tunsitko sen? Hyvä on. Jumala siunatkoon sinua.

Sanotaan kaikki: ”Ylistys Herralle”. Ylistäkää Herraa, kaikki. Mies tuli Ohiosta tänne rukoiltavaksi, aivan minun naapuristani.

⁹⁰   Hyvä on, kumartakaa päänne. Oi, voi sentään. Miksi tällainen tunne ei vallitse koko ajan täällä Phoenixissa. Tällainen tunne tarvitaan, jotta ihmiset voivat parantua. Kumartakaa nyt kaikki päänne.

Kyllä, herra. Tiedätte, herra, että aikanne on hyvin lähellä elämänne matkan lopussa, jos mitään ei tehdä. Missä asutte, herra? Fennell. Hyvä on. Usko nyt. Älä epäile. Usko vain. Muistatko, mitä sanoin sinulle? Vain usko koko sydämestäsi.

Taivaallinen Isä, rukoilen veljeni puolesta, jolla on nyt syöpä. Hänen elämäänsä on syönyt tämä suuri paholainen, syöpä, joka tekee sen. Sinä olet ainoa, joka voit ottaa tuon ”mustekalan” pois hänestä, tuon demonin, joka ojentaa voimiaan ja raajojaan siellä syödäkseen elämän pois tästä miehestä. Isä, hän on meidän veljemme. Ja me tulemme Sinun luoksesi lapsinasi.

Sinä riivaaja, tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Veli, voit itse katsoa kättäni. Se puhdistui. Mene iloiten.

Jumala siunatkoon…

Oi Jeesus Nasaretilainen, rukoilen, että autat sisartamme, joka kärsii tästä hirvittävästä voimasta, joka vaivaa häntä.

Saatana, tule ulos naisesta, Jeesuksen Kristuksen Nimessä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän sitä. Jumala siunatkoon sinua siellä.

⁹¹   Jumala siunatkoon sinua, sisar. Isä, uskon, että tämä nainen, jolle nyt pyydämme tätä siunausta, on sen arvoinen, mitä pyydämme; hän on veljemme vaimo, Sinun palvelijasi. Ja häntä on jatkuvasti käytetty palveluksessa täällä. Palkitse hänet hänen hyvästä yhteistyöstään, Isä, parantamalla hänet tänään. Kuuletko palvelijasi rukouksen? Jumala, Sinä, joka lähetit minut Harold Nailin taloon, Sinä, joka lähetit minut Uticaan, veli Emmelin luo ja Little Rockin miehen luo ja eri paikkoihin, Sinä, joka teit nämä asiat, kuule palvelijasi rukous, kun kiirehdimme tämän läpi, ja anna tälle naiselle vapautus tästä, juuri tänä päivänä. Pyydän tätä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar Outlaw. Älä ole huolissasi. Uskon, että sinä tulet kuntoon.

⁹²   Hienoa. Kuulin juuri raportin sisar Outlaw’lta. Pyysin häntä juoksemaan ja rukoilemaan hänen sisarensa puolesta toissa yönä, joka oli hyvin vakavasti sairas. Ja hän on toipumassa, paranemassa, ja pieni poika, pieni espanjalainen poika, pieni Veli Joseph… En ole nähnyt häntä tänään. Haluaisin nähdä Joosefin ennen kuin lähden. Voisitteko viedä minut huoneeseen, jossa pieni espanjalainen poika, jonka he luulivat kuolevan, makasi siellä, aivot murskana ja kaikki. Pieni poika tuli tajuihinsa, parani ja lähti sairaalasta kotiin.

Pitäkää päänne alhaalla, kun me rukoilemme. (Voitte kysyä tuolta.)

⁹³   Isä, rukoilen Sinua auttamaan veljeämme parantumaan. Saatana, vaadin sinua jättämään pojan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Siinä meni hermostollinen tila. Jumala siunatkoon sinua, rakas veljeni. Mene nyt uskossa.

Sinulla on näköjään torvi korvassasi. Uskotko, että Jumala lähetti minut tekemään tämän, antamaan sinulle parantumisesi, jotta voisit olla ilman tätä torvea? Etkö kuule minua? Hyvä on, veli.

Taivaallinen Isä, mies seisoo tässä nyt tämä torvi korvissaan, ja Sinä olet ainoa, joka voi vapauttaa hänet. Rukoilen, että parannat veljeni. Hän on kyllästynyt tähän vanhaan torveen. Hän on kyllästynyt siihen, että ihmiset tuijottavat häntä. Ja Sinä olet täällä vapauttamassa hänet. Puhu, rakas Jumala.

Sinä riivaaja, tule ulos miehestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kuuletko minua? Kuuletko minua? Voitte nostaa päänne nyt. Mies ei kuullut minua edes torvellaan. Kuuntele. Kuuletko minua? [Mies vastaa: ”Kyllä, herra.” – toim.] Kuuletteko minua? [Kyllä, herra.] Hän ei kuullut minua torvellaan hetki sitten. Kuuletteko minua hyvin? [Kyllä, herra.] Ylistys Herralle. Aamen.

Sanokaamme kaikki: ”Ylistys Herralle”. Jumala siunatkoon sinua, veli. Mene, ylistäen Herraa. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Oi, voi…

Ja tämä on minulle kuin taivas,
kyllä, tämä on minulle kuin taivas;
Minä ylitin Jordanin Kanaanin kauniiseen maahan,
ja tämä on minulle kuin taivas.

⁹⁴   Nyt, kumartakaa päänne, kaikki nyt, kun me rukoilemme.

Oi Jeesus, Sinä olet ainoa, joka voi parantaa sisaremme. Suo tänään, Isä, että hän saa kuulonsa takaisin ja että hänen suonensa, suonikohjut, kuivuvat. Suo se, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Sinä demoni, tule ulos naisesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kuuletko minua? Kuuletko minua? Kuiskaan, rouva. Hyvä on, voitte nostaa päänne. Kuuletko minua? Kuuletteko? Sano: ”Aamen.” [Nainen sanoo: ”Aamen.” – toim.] Ylistys Herralle. [Ylistys Herralle.] Nyt, minä kuiskaan, rouva. Anteeksi. Näettekö, tuon minä kuulin juuri. Näettekö, te ette ymmärtäneet sitä. Sitä se oli. Heti kun teette niin (Näettekö?), näen, että joku tekisi… tai he tekisivät niin (Näettekö?), joskus he vain sanoisivat: ”No, tätä, tuota.” Siksi pysäytin teidät heti (Näettekö?), jotta ymmärtäisitte sen. Kuuletko minua? Hän kuulee minut hyvin. Sanotaan ”Etelä-Dakota”. Etelä-Dakota. Annetaan hänestä suuri ylistys Herralle. Jumala siunatkoon sinua, sisko.

Oi voi… Tunsin, että Hän tulisi tekemään sen tänään. Aivan oikein. Oi, ettekö rakastakin Häntä? Sanokaa: ”Aamen.” Nyt, pitäkää päänne alhaalla, jokainen, kun he menevät tästä läpi.

⁹⁵   Veli, uskotko, että jos pyydän Jumalaa, Hän tulee parantamaan sinut tästä tuberkuloosista? Rakas Jumala, Sinä, joka saat kuurot kuulemaan, sokeat näkemään ja mykät puhumaan, Sinä voit parantaa veljemme tästä tuberkuloosista. Rukoilen, Isä, että suot sen. Poistukoon se hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Nyt, katsohan. Tässä on kyse rukouksen yksinkertaisuudesta, uskostanne; se ei ole pitkä rukous. Kyse on teidän uskostanne (Näettekö?), joka tekee sen. Näettekö?

⁹⁶   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …kosketat minua selkään tuolla tavalla. Siellä on satoja menossa ohi samaan aikaan, ja nainen on terve ja hyvinvoiva. Jatka vain. Sinä tulet terveeksi, jos uskot.

Jumala, rukoilen tämän pienen vauvan puolesta, että parannat sen ja annat sen tulla terveeksi, Isä. Rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, että parannat sen. Ja siunaa sen äitiä tämän sydänvaivan kanssa. Jumala, olkoon tämä uusi päivä heille. Lähtekööt he täältä iloiten ja terveinä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Uskotko, äiti, koko sydämestäsi? Vauvasi paranee, ja sinäkin paranet, jos vain uskot sen.

Oi Jumala, rukoilen, että parannat veljeni. Joka seisoo tässä nyt ja on täysin kuuro. Rukoilen, että suot hänelle hänen parantumisensa nyt. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän sitä.

Minä annan tämän mennä läpi, ja te kaikki tarkistatte hänet ja katsotte, mitä tapahtui nyt. Tarkistakaa nyt muutamia näistä, kun annamme niiden mennä läpi.

⁹⁷   Jumala, rukoilen, että parantaisit rakkaan veljeni, jolla on sappirakon vaiva, ja annat hänen parantua. Rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, herra. Juuri tuo teki sen, juuri silloin. Nyt teillä on se, menkää vain. Jumala… Oi, voi… Hän näki näyn siitä heti. Oi, voi. Se on vapaa.

Oi Jumala, rukoilen sisareni puolesta, että parantaisit hänet. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän Sinulta. Aamen.

Sinä, sisar, jos tahdot. Jumala, rukoilen, että parannat sisareni tästä kurkkuvaivasta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän sitä.

Jumala, siunaa siskoani. Rukoilen, että parannat hänet, Isä… Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. En ole koskaan tiennyt siitä. Siunaa häntä …?… nyt …?… Kyllä. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala, siunaa tätä pientä sydänvaivoista kärsivää vauvaa. Rukoilen, että parannat sen, Isä, ja annat sen tulla terveeksi. Lasken käteni sen päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että se paranisi. Siunaa äitiä, Isä. Anna hänelle pitkä, onnellinen ja terve elämä Jeesuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, pikku neiti …?…

⁹⁸   Oi Jumala, tämä pieni jäykistynyt poikaparka, jolla on tämä lihasvaiva ja joka katsoo ylös pieniin sinisiin silmiinsä, oi Jumala, Sinä olet ainoa, joka voi tehdä tämän.

Saatana, tule ulos pojasta Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Joku nosti päänsä ylös. Pitäkää päänne alhaalla, ystävät. Tämä tulee suoraan takaisin. Veli Tora, näitkö, miten se muutti käteni …?…

Uskotko sinä, kulta? Pitäkää kaikki päänne alhaalla. Isä, armahda pientä poikaa ja paranna hänet tästä lihasvaivasta. Vain sinä voit tehdä sen.

Paholainen, tule ulos hänestä. Vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen ja hänen pyhän Enkelinsä kautta.

Nyt, kävele minua kohti, kulta, nosta jalkojasi ylös ja alas näin…?… Noin sitä pitää. Nosta käsiäsi ylös ja alas. Nyt, laita… tällä tavalla. Oikein hyvä. Mene nyt portaita alas niin kovaa kuin pystyt. (Nostakaa päätänne, yleisö.) Et ole enää jäykkä. Katso, kävele portaita alas.

Sanotaan kaikki: ”Ylistys Herralle”.

Aivan oikein. Tule nyt takaisin portaita ylös. Tule takaisin ylös; näytä heille. Sanotaan: ”Ylistys Herralle”, kaikki. Nyt käänny ja mene tänne alas, mene suoraan tätä tietä. Sanotaan: ”Ylistys Herralle”, kaikki. Hyvä on, kumartakaa päänne, kaikkialla rakennuksessa, sillä meillä on useita satoja rukoiltavana. Nyt, kumartakaa päänne ja olkaa todella kunnioittavia.

⁹⁹   Isä, Sinä olet ainoa, joka voi parantaa tämän veljen mahahaavan. Tiedämme, Isä, puhuin hetki sitten siitä, kuinka vatsani oli yksi suuri verinen, raaka mahahaava, melkein kuin syöpä. Mutta luotin Sinuun Sanassasi. Tehköön veljemme samoin ja parantukoon Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, veli.

Jumala siunatkoon rakasta veljeäni. Rukoilen, Isä, että parannat hänen ruumiinsa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, veli. Mene nyt iloiten.

Rakas Isä, rukoilen, että parannat sisaremme nyt. Lähteköön hän täältä iloiten ja terveenä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Haluatko parantua, sisar? Jatka matkaasi iloiten. Unohda se nyt. Mene eteenpäin, usko nyt.

Rakas Isä, rukoilen nuoren naisen puolesta, että parantaisit hänet. Ja kulkekoon hän… Ei… Aivan kuten hän kulkisi vaskikäärmeen tai kuohuvan lammikon ohi, tai vielä enemmän, kun hän kulkisi Golgatan ohi. Suo se, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä pyydän sitä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Uskotko, että tulet parantumaan? Se on sinun …?… munuaisvaivasi… Jumala siunatkoon sinua, sisar.

¹⁰⁰   Oi Jumala, tämä kuuro naisparka, joka seisoo tässä raajarikkoisena, pieni raihnainen raukka, kun näin hänet istumassa tuolla iltapäivällä, ja tunsin, että hänellä oli uskoa. Sen tähden, Isä, tule pelastamaan, ja tulkoon tuo demoni, joka on sitonut häntä, ulos.

Vaadin sinua jättämään hänet. Tule ulos hänestä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kiitos, Isä.

Se onnistui. Näit sen, etkö nähnytkin? Kuuletko minua? Hyvä on. Voitko nostaa pääsi nyt.

Näin hänen hyppäävän. Tiedät, mitä tapahtui, etkö vain? Kuuletko minua? Aamen. Tule tänne, et ole enää myöskään jäykkä niveltulehduksen takia. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Nyt, hän tarkkaili minua. Raukka… Minä seisoin siinä. Tunsin hänen uskonsa tulevan sieltä läpi. Minä… Työnsin molemmat käteni korviisi. Ja kun vedin korviani – käsiäni taaksepäin tuolla tavalla, kuulo palasi hänelle tuosta vain, se tapahtui hetkessä. Kaikki hyvin nyt, äiti. Se on hyvä.

Hyvä on. Kumartakaa päänne, kaikki. Laittakaa…

Rakas Isä, rukoilen sisaremme puolesta, että parantaisit hänen ruumiinsa ja tekisit hänet terveeksi. Suo, rakas Jumala, että tämä kurkku paranee, että hänen silmänsä paranevat. Suo se, Isä, Jeesuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Uskotko sinä sen? Sinä tulet saamaan sen, jos pystyt… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹⁰¹   Jumala, armahda sisartamme ja paranna hänet tästä paksusuolen tulehduksesta Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, pikku neiti. Uskotko nyt? Koko sydämestäsi? Hyvä on, sinä tulet saamaan sen.

Kaikkivaltias Jumala, tämä miesparka seisoo tässä, jopa tässä terveessä ilmastossa, ja on kuolemassa tuberkuloosiin. Me tiedämme, että siihen tarvitaan Sinun voimasi, Isä, ja hän seisokoon tässä yksinkertaisessa pienessä siunauksessa, vain yksinkertaisessa lapsen uskossa, jotta hän voi kulkea ohi ja tulla parannetuksi. Rukoilen Jeesuksen Nimessä hänen parantumisensa puolesta. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Mene iloiten. Älä kiinnitä mitään huomiota siihen, miltä sinusta tuntuu, tulet terveeksi.

Jumala, armahda sisartamme ja paranna hänet tästä hermoromahduksesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Nyt, tuletko sinä paranemaan, sisar? Sinun ei tarvitse enää huolehtia siitä. Se on poissa. Näin on. Mene pois iloiten. Hyvä on.

¹⁰²   Isä, rukoilen, että parannat sisaremme ja teet hänet terveeksi. Lähteköön hän tämän saarnastuolin äärestä iloiten koko sydämestään Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Uskotko sinä, sisar? Dorsa, eikö niin? Hieno nimi. Hyvä on. Nyt, mene iloiten, Dorsa.

Uskotko, sisar, että Jumala antaa sen mennä pois sinulta? Isä, rukoilen sisaremme puolesta, jolla on tämä kuristava henki. Lähteköön se hänestä ja älköön se enää vaivatko häntä. Nuhtelen sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, pieni sisar. Mitä? Oi, tarkoitatko, että se näkyi? Nyt ei näy.

Sanohan, avaa silmäsi hetkeksi. Tällä tytöllä oli struuma, joka katosi hänen kurkustaan juuri tässä. Siinä se oli, näkyvissä oleva struuma. Oliko se oikein, nuori neiti? Katsokaa tänne. Nielaise. Sanotaan: ”Ylistys Herralle.” Jumala siunatkoon sinua, pikku neiti…? … parantui.

¹⁰³   Kuinka vanha olet? Uskotko, että Jumala kuulee rukoukseni, jos vain pyydän Häntä? No, uskon, että olet jo parantunut. Uskon sen koko sydämestäni. Jumala, siunaa tätä nuorta naista. Uskon, Isä, koko sydämestäni, että hänen uskonsa on pelastanut hänet. Jeesuksen Nimessä kiitän sinua. Nuori nainen, sinut parannettiin, kun kävelit tähän jonoon.

Ystävät, haluan teidän avaavan silmänne. Minä… Tämä on… Minä… minä olen sanonut, että tämä oli huonoin paikka uskolle, mutta uskon, että se on suurin tänä iltapäivänä. Tämä tyttö parani jo ennen kuin otin hänen kädestään kiinni. Vain… Tunsin, että jokin liikkui, ja tyttö parani.

Sinulle tuli outo tunne, eikö niin? Olet parantunut, nuori neiti. Hyvä on. Pankaa sanani muistiin ja katsokaa, onko se oikein. Antakaa Herralle kunnia.

¹⁰⁴   Katsokaa, rakkaat ystävät. Ei minun rukoukseni paranna teitä, vaan teidän uskonne Jumalaan parantaa teidät. Se on se yksinkertainen osuus vain kulkea ohi ja uskoa se. Ja muistakaa, kerroin teille, Jumalan Enkeli ja pidin Raamattua kädessäni. Hän kertoi minulle, että mikään ei kestäisi rukousta, jos olisin vilpitön ja saisin ihmiset uskomaan minua. Siinä kaikki, mitä teidän täytyy tehdä: vain uskoa ja tulla paikalle, niin saatte sen, ystävät. Ja jos uskotte sen, käyttäytykää sen mukaisesti. Menkää ympäriinsä ja iloitkaa ja todistakaa ja kertokaa ihmisille. Toki usko ei ole sitä, mitä tunnette; usko on sitä, mitä teillä on (onko näin?), mitä te uskotte. Nyt, kumartakaa päänne, sillä aikaa kun me vain rukoilemme. Oi, se hoituu hienosti. Luotan Jumalaan, että tämä tulee jatkumaan.

Isä, rukoilen, että parannat veljemme… tästä astmasta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, isä. Uskotko sinä? Sinä tulet saamaan sen.

¹⁰⁵   Uskotteko te sen, nuori neiti? Jumala, siunaa tätä nuorta naista ja hänen herkkää sydäntään. Rukoilen, että hän lähtee nyt liikkeelle iloiten parantumisestaan Jeesuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Jumala, siunaa veljeämme, joka seisoo tässä reuman rampauttamana. Sinä demoni, jätä hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Vain ohjaa tätä sitten. No, nyt, sinä et ole reuman rampauttama. Mene portaita alas. Kävele portaita alas. Siinä hän menee. Katsokaa häntä.

Sanokaamme kaikki: ”Ylistys Herralle”. Kumartakaa nyt päänne, kaikki.

¹⁰⁶   Jumala, rukoilen, että parantaisit tämän pojan, jolla on tämä puhevamma. Jättäköön se hänet nyt tässä, saarnastuolin ääressä. Minä nuhtelen tätä puhevammaisuutta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sano: ”Aamen”. [Poika sanoo: ”Aamen.” – toim.] Ylistys Jumalalle. [Ylistys Jumalalle.] Isä. [Isä. Äiti. [Kuunnelkaa tätä. Aamen. [Poika sanoo: ”Aamen.” – toim.] Isä. [Isä.] Äiti. [Äiti.] Sanokaa: ”Ylistys Herralle”, kaikki. Jatka…?…

Isä, armahda sisarta ja paranna hänet tästä korkeasta verenpaineesta, ja hän on uupunut, Isä, ja heikko. Rukoilen, että hän pääsee tänään kotiin ja tulee terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Oletko sinä, sisar? Uskotko nyt siihen? ”Herra Jumala, uskon nyt, että Sinä paransit minut. Koko sydämestäni menen iloiten siitä.” Tuntuuko sinusta siltä? Mene sitten suoraan eteenpäin riemuiten.

¹⁰⁷   Jumala siunatkoon tätä miestä, joka on menettämässä näkönsä. Älköön hänen …?… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …menettäkö näköäsi. Katso nyt ympärillesi rakennuksessa. Tämä vahtimestari seisoo täällä korokkeella. Nosta kätesi ylös, herra. Montako sormea hänellä on? Näetkö hänen kätensä? Se on aivan oikein, veli. Olet oikeassa. Näetkö, mitä sinulle on tapahtunut? Jumala palkitsee sinut uskosi tähden. Hyvä on…? …poika.

Jumala, tämä äiti parka, joka seisoo tässä, haluaa parantua Sinun kunniaksesi. Katsokoon hänen suuri uskonsa nyt ylös Sinuun, jättäköön kaiken syrjään ja uskokoon Sinuun koko sydämestään ja parantukoon Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Suokoon Jumala sinulle sinun toiveesi, sisar. Sisaresi…

Isä, rukoilen Sinua parantamaan tämän kuuron tytön. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, anna hänen saada kuulonsa nyt. Nyt, tarkista hänen puheensa, veli.

Jumala, rukoilen sisaremme puolesta, että parannat hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala, paranna tämä keuhkoputkentulehdus tapaus Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Paranna veljeni vatsavaivat Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

¹⁰⁸   Paranna tämä pieni tyttö, Isä, rukoilen Jeesuksen Nimessä. Uskotko sinä, pikku neiti?

Mitä …?… ristissä olevat silmät… ristissä olevat silmät. Rouva, uskotko sinä, että Jeesus Kristus kuoli maailman syntien tähden ja kuoli parantumisen puolesta? Hyvä on. Kumartakaa päänne… Uskotko, että pystyn tekemään tämän? Värilliset ihmiset eivät toisinaan pääse juurikaan osallistumaan kokouksiini. Mutta uskotko sinä, uskotko sinä minua…? Jumala siunatkoon sinua, sisar. Tyttäresi tulee nyt parantumaan.

Taivaallinen Isä, ajattelen nyt sitä sokeaa, värillistä tyttöä Jonesborossa, Arkansasissa, kuinka hän tarttui vanhaan riekaleiseen takkiini ja sanoi: ”Älä mene minun ohitseni.” Sinä tunnet heidät, Isä. Sinä olet kuollut tämän värillisen rodun puolesta aivan kuten olet kuollut meidän kaikkien puolesta. Ja me olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Sinä et katso henkilöön.

¹⁰⁹   Ja nyt, he tuovat minulle pienen tytön, jolla on silmät ristissä, astma, vaurioitunut pää. Sinä olet täällä, Herra, ja teet hänet terveeksi. Sinä, joka kannoit ristiä Jerusalemin läpi sinä aamuna, ja kun Sinä kaaduit, Simon Kyrenealainen, tuo värillinen mies, tuli ja auttoi Sinua kantamaan ristiä. Jumala, tiedän, että Sinä ymmärrät. Ja todistaakseni näille ihmisille täällä Phoenixissa, että Sinä et kunnioita henkilöitä, minä siksi nuhtelen näitä ristissä olevia silmiä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pitäkää nyt kaikki päänne alhaalla.

Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Jumala, anna tänään tulla tunnetuksi, että Sinä olet Jumala ja minä olen Sinun palvelijasi, jotta kansa tietäisi, että Sinä olet ainoa elävä Jumala, että Sinä olet voidellut minut ja lähettänyt minut, enkä minä puhu omia sanojani, vaan niitä sanoja, jotka Sinä olet minulle paljastanut. Sen tähden, Jumalan Enkeli, Sinä, joka käskit minun lähteä, ja jos olisin vilpitön, kansa uskoisi; mikään ei tulisi kestämään rukouksen edessä… Minä pyydän tätä. Minä olen lähdössä Phoenixista. Ja, Herra, rakastan tätä maata. Ja todista, että Sinä olet Jumala ja minä olen Sinun palvelijasi.

Sinä demoni, minä nuhtelen sinua. Tule ulos ulos lapsesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

¹¹⁰   Pidä vain pienet silmäsi kiinni, kulta. Nosta nyt pääsi, mutta pidä silmiäsi kiinni. (Pitäkää kaikki silmänne kiinni.) Avaa nyt hitaasti silmäsi ja katso minua kohti, hitaasti, niin kuin minunkin. Siinä ne ovat. No niin. Hänen silmänsä ovat suorat ja normaalit. Katsokaa tässä edessä, jos joku haluaa katsella… Katso yleisöön. Katso tänne, sisar …?… oikein. Aivan täydelliset. Sanotaan kaikki: ”Ylistys Herralle.”

Kyllä, herra. Päävaivat ovat poissa, äiti. Kaikki on kunnossa. Katsokaa häntä …?… Oi, voi sentään. Rakastatko Jeesusta? Rakastatko? Se on hienoa ja hyvää. Katso nyt tuota yleisöä. Nyt, katsokaa tänne, ystävät. Hänen silmänsä, ristissä olevat silmät ovat …?… Seuraa, katso sormeani. Nyt sinä…? Liikutat silmiäsi sormeni mukana. Älä …?… ….silmäsi. Haluan, että teet silmillesi näin …?… näin. Sulje… Edes – edestakaisin. Nyt, nosta ylös, jotta ihmiset voivat nähdä. Täydelliset. Annetaan ylistys Jumalalle.

Sinä olet täällä, Isä …?… Sinun Sanasi …?… Ylistää Sinua. Rukoilen, että varjelet tätä pientä tyttöä joka päivä, jotta se olisi Sinun tahdossasi, Isä, Jeesuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Juokse nyt ja kerro ihmisille, mitä Herra teki sinulle.

Hyvä on. Pitäkää päänne alhaalla. On vielä paljon rukoiltavaa.

¹¹¹   Oi Jumala, Sinä, joka olet luonut tämän puolen äidistä ja ottanut lapsen. Ja nyt, tässä hänellä on kurjuus kyljessään. Nyt minä nuhtelen tuota kurjuutta. Jätä nainen. Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä nuhtelen sinua. Tule ulos hänestä. Luulen, että se oli viallinen perna, mutta se on pysähtynyt. Mene… Missä sinä asut? Ole sinä todistus Jumalalle, sisar… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

On tullut parantumaan. Oi, auta minua nyt. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] se on tuberkuloosi, joka iskee tähän mieheen… Oi Saatana, miksi sinä teet näin? Jätä hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Nyt, hetkinen, ystävät, tämä pysyy kiinni miehessä.

Katso, herra, tännepäin. Kuinka kauan olet kärsinyt siitä? Neljäkymmentäneljä. Haluan, että yleisö, ehkä jotkut heistä eivät ole koskaan nähneet värähtelyä. Haluan heidän katsovan sitä. Siirry tänne hetkeksi.

Hyvä yleisö, nostakaa päänne ylös. Täällä on tuberkuloottinen värähtely. Näettekö valkoiset, nousevat ja laskevat pisteet kädessäni? Punainen, näettekö kuinka valkoiselta tämä käsi näyttää? Katsokaa tätä. Katso tätä, näetkö valkoiset läiskät, näetkö niiden tulevan ja menevän? Näetkö sen? Näetkö, mitä tarkoitan, herra? Katso tätä hetki. Jos Jumala ottaa sen pois sinulta, niin se loppuu, ja käteni muuttuu tällaiseksi. Eikö olekin melkoinen ero näiden kahden käden välillä? Katsokaa kättäni, ja te, potilas tässä. Katsokaa kättäni. Jos se puhdistuu näin (enkä liikuta sitä.), ja jos se puhdistuu näin, se on teidän todistajanne. Jotain on tapahtunut silloin, eikö niin? Näette, että jotain on varmasti tapahtunut. Nyt kumartakaa päänne, kaikkialla.

¹¹²   Kaikkivaltias ja kaikkivoipa Jumala, Sinä olet se, joka loi taivaat ja maan. Sinä teit ihmisruumiin. Ja tämä demoni yrittää viedä tämän nuoren miehen hengen. Oi Jeesus, Sinä olet täällä auttamassa häntä. Auta, Isä, ja tietäkööt he kansansa keskuudessa ja naapurustossaan, että Sinä olet Kristus ja minä olen Sinun palvelijasi. Siksi tulen kohtaamaan tämän demonin Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Tule ulos hänestä, sinä tuberkuloosin riivaaja; minä vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, kautta. Jätä mies.

Ennen kuin nostan päätäni tai avaan silmiäni, käteni on muuttunut valkoiseksi, eikö olekin? Hyvä on. Nyt, siinä se on. (Nyt, te yleisö, voitte nostaa päänne.) Tiedättehän, herra, etten koskaan liikuttanut kättäni lainkaan. Se on pysynyt samalla tavalla, eikö olekin? Ja se oli kauttaaltaan punainen, ja sen päällä oli valkoisia täpliä (Onko näin?), jotka tulivat ja menivät. Nyt, se näyttää aivan samalta kuin tuo tuossa, eikö niin? Kyllä. Nyt, jotain luonnollista tapahtui, eikö niin? Värähtelyt loppuivat. Nyt, jos uskot koko sydämestäsi ja ryhdistäydyt, menet kadulle iloiten ja todistat Jumalan parantaneen sinut, sinusta tulee terve mies. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Se on hyvä. Sanokaamme: ”Ylistys Herralle…”

¹¹³   Nyt, jokainen… Kuinka monta on jäljellä, joiden puolesta pitää rukoilla? Katsotaanpa, kuinka monta on paikalla. Nyt, katsotaanpa. Nyt, teidän ihmisten, joiden on kiirehdittävä seurakuntaanne, kello on viisi. Kello on viisi. Sainko… Onko kelloni oikein? Onko se suunnilleen oikein, veli…?… Kello viideltä.

Nyt kun minulla on tilaisuus, haluan kiittää veli Faulkneria, veli Outlawia, veli Garciaa, veli Fulleria ja tätä veljeä, jonka nimeä en muista. No, Truman, Truman, Truman ja monet muut sananpalvelijat… Tämä …?… Onko tämä sananpalvelija? Ballard, veli Ballard. Ja kaikki muut… Veli Garcia ja kaikki… Tässä veli Garcia istuu takanani. Ja kaikki nämä yhteistyössä toimivat sananpalvelijat kaikkialla… Veli Beamons Mesasta. Missä… Missä hän on? Onko tämä hän? Täällä kameran kanssa. Se on hyvä. Haluamme kiittää häntä.

Kaikki nämä veljet ja te kaikki jäsenet ja kaikki muu, kun teette yhteistyötä kanssamme täällä Phoenixin kokouksissa. Annetaanpa kaikki noille sananpalvelijoille aplodit, kaikki. Tulkaa mukaan, he ovat sen arvoisia, he ansaitsevat ylistävän suosionosoituksen. Aivan oikein.

Olen todella iloinen, että teillä on tuollaisia sananpalvelijoita täällä Phoenixissa. Toivon, että teillä on suuria yhteisiä herätyskokouksia ja että te täytätte nämä auditoriot ja kaikki muutkin täyteen ihmisiä ja saatte ihmiset alttarille.

¹¹⁴   Puhuin veli Sharritin kanssa. On toinenkin mies, jota en halua jättää pois. Kuunnelkaa. Uskon, että Phoenixia on siunattu John Sharritin kaltaisella miehellä. Mitä te kaikki ajattelette siitä? Aamen. Onko näin? Annetaan hänellekin aplodit, koska hän on ollut minulle kuin veli. Hän on ollut veljeni. Hyvä on. Hyvin… Ja nyt… Kyllä, veli Gibson, en voi unohtaa hänen vaimoaan. Aivan oikein. Hän on ihastuttava pikku hahmo, jolla ei ole muuta sanottavaa kuin: ”No, kyllä.” Hän on loistava kokki. Hän on ollut minulle kuin sisar, ja kuin veli, ja olen hyvin kiitollinen heistä ja heidän pienistä lapsistaan.

No, itse asiassa, tosiasia on tämä. Kiitän Jumalaa teistä kaikista. Aamen. Oikein hienoa. Ja olen todellakin kiitollinen nähdessäni tämän tervetulleeksi toivottavan hengen täällä tänä iltapäivänä. Kun tullaan paikkaan, jossa teidän on uskottava, sisään tai ulos, silloin Herra tulee alas. Onko näin? Ja olen vain kiitollinen, ystävät; tämä on ollut hienoin kokous, joka meillä on ollut Phoenixissa, tämä kokous nyt. Aivan oikein.

¹¹⁵   Nyt pitäkää päänne alhaalla, ja me yritämme rukoilla kaikkien puolesta. Nyt te… Älkää myöhästykö seurakunnastanne. Te, joiden on mentävä seurakuntaan, menkää heti. Älkää myöhästykö seurakunnastanne. Koska minä… Mutta jos voitte jäädä, ettekä mene seurakuntaan, niin jääkää vain. Jos voitte jäädä vähän pidemmäksi aikaa, olette tervetulleita. Muistakaa, kunnes tapaamme, Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Kun rukoilette, jatka musiikin soittamista, jos sopii, sisar.

Jumala siunatkoon tätä naista. Rukoilen, että parannat hänet, Isä, tästä vaivasta Jeesuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Sinä tulet nyt terveeksi?

Jumala, armahda… Hetkinen, hänellä on enemmän kuin …?… Oi, sisar… En kerro, mikä se on, ennen kuin olen rukoillut puolestasi. Voisit… Uskotko sinä?

Kaikkivaltias Jumala, armahda naista ja paranna hänen ruumiinsa.

Paholainen, tule ulos hänestä. Vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen kautta.

Voit pitää tuon uskon nyt, sisar. Se on loppunut. Näetkö? Tiedätkö, mikä sinussa oli vikana? Sinä et pelkää nyt. Tiedät, että tulet parantumaan, vai mitä? Syöpä. Hyvä on. Epäiletkö sitä? Nyt, voit vain jatkaa uskoen. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹¹⁶   Tässä syöpä. Ja tässä pikkupoika on saanut keuhkokuumeen, jonka partaalla hän on, ja halusi lähettää pienen nenäliinansa rukoiltavaksi. Isä, meille on opetettu, että niitä otettiin Paavalin ruumiilta, nenäliinoja tai esiliinoja. Ja me tiedämme, että me emme ole pyhä Paavali. Mutta me ymmärrämme, ettei se ollut kuitenkaan hän, joka paransi, vaan se oli Sinun Henkesi, joka meni edellä ja kiihotti ihmisten uskoa. Lähetän tämän nenäliinan tänä iltapäivänä tuolle pienelle pojalle hänen ruumiinsa parantumisen puolesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä olkoon hän ja hänen äitinsä terveenä ja onnellisena monta monta vuotta Sinun kunniaksesi. Aamen. Mene nyt iloiten, sisar. Jumala siunatkoon sinua.

Oi Jumala, armahda rakasta sisartamme ja paranna hänet. Pyydän sitä Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Älä huolehdi, sisar, sinä tulet parantumaan. Jumala siunatkoon sinua, pikku tyttönen.

Sinulla on mahahaava, eikö olekin? Hyvä on. Missä? Käyt veli Garcian seurakunnassa. Oi, et voi… Hyvä on… Sinä uskot Jumalaan, etkö vain? Taivaallinen Isä, kun tämä pieni nainen seisoo tässä tänä iltapäivänä ja kärsii vatsahaavasta, Sinä olet ainoa, joka tietää, miten se voidaan poistaa. Hän on tullut tänne kunnioittavasti, Isä. Rukoilen, että autat häntä.

Sinä vatsahaavan demoni, vaadin sinua Jeesuksen Kristuksen Nimessä jättämään tämän tytön. Pikku neiti, sinulla ei ole nyt mitään syytä huoleen. Mahahaavasi tulee paranemaan. Sinä tulet olemaan nyt kunnossa. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

¹¹⁷   Taivaallinen Isä, rukoilen sisaremme puolesta, että parantaisit hänen ruumiinsa ja tekisit hänet terveeksi. Saatana, tule ulos naisesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon hänen rakasta aviomiestään, joka odottaa kotona. Hänen vaimonsa palatkoon huutaen ja ylistäen Jumalaa parantumisestaan. Nouskoon hänkin ylös ja alkakoon huutamaan, Jumala. Sinä puhuit Sanan. Sillä samalla hetkellä hän alkoi parantua. Mene, äiti. Älä epäile mitään. Mene iloiten.

Oi Jumala, tämän tässä seisovan pienen pojan puolesta rukoilen, että parannat hänen pienen ruumiinsa. Mikä tahansa on vialla, Sinä tiedät sen, ja rukoilen, että teet hänet terveeksi, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, pieni poika.

Jumala, siunaa tätä naista. Rukoilen, Isä, että parannat hänen ruumiinsa. Näemme, että hän on rampa, ja tämä tyttö johdattaa hänet tänne. Mutta Sinä yksin voit parantaa hänet. Rukoilen hänen puolestaan ja rukoilen, että kuulet rukoukseni. Ja saatana saakoon tämän nuhteen, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Neiti, miten paljon te uskotte? Koko sydämestänne? Kyllä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voitte mennä kotiin ja olla terve. Aamen.

¹¹⁸   Jumala, armahda sisartamme ja paranna hänet, isä. Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän hänen parantumistaan. Aamen. Jumala siunatkoon sinua. Rouva? Mikä se oli? Värähtelyt lakkasivat. Se oli… Näetkö, se tapahtui minun kämmenelläni. Se on nyt lähtenyt. Se, mikä se olikaan, se on nyt poissa. Kun värähtelyt loppuvat, se on… Uskotko…? … Mene riemuiten, ole onnellinen, aivan oikein. Aivan oikein…? Jumala siunatkoon sinua, äiti.

Taivaallinen Isämme, rukoilen tämän rakkaan sielun puolesta, joka seisoo tässä keppi kädessään: vanha ja terveydeltään rikki. Mutta Sinä olet täällä palauttamassa hänen terveytensä. Rukoilen, että annat sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, äiti.

Jumala, paranna tämä sisarparka tästä sydänvaivasta. Oi Jumala, tämä naisten sairaus, Sinä tiedät kaiken, sieluparka. Hän haluaa parantua. Pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene nyt iloiten; sinä tulet parantumaan.

Jumala, rukoilen, että parannat sisaremme tästä sydänvaivasta. Suo se, rakas taivaallinen Isä. Pyydän sitä Poikasi Jeesuksen Nimessä. Mene nyt uskoen, sisar.

¹¹⁹   Jumala siunatkoon sinua. Mitä tapahtui? Käsi? Oi, jalan luu on kuollut. Kuule, sisar, kuinka vanha sinä olet? Seitsemäntoista, ihan lapsi. Mistä olet kotoisin, Phoenix? Kaliforniasta. Nyt, katsohan. Jos uskot tämän koko sydämestäsi… Sinä tulet palvelemaan Jumalaa. Niinhän sinä haluat tehdä, eikö niin? Oletko kristitty? Sinä olet. Ja aiot palvella Jumalaa koko loppuelämäsi ajan, jos Jumala antaa kalsiumin alkaa palata luuhun ja elämän palata siihen, tehdä siitä normaalin luun? Käytät sitä jalkaa, et tanssimiseen, vaan pelkästään Jumalan palvelemiseen. Onko näin? Sinä teet niin. Hyvä on, anna minulle kätesi.

Isä, tämä nuori nainen, joka on epäilemättä kuullut ympäri maata niistä monista asioista, joita olet tehnyt. Ja nyt hän on joutunut onnettomuuteen. Ja meille on opetettu, että kaikki vaikuttaa yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa. Ja nyt, luu ei parane, se on kuollut hänen raajoissaan. Oi Jumala, vain lapsi. Ole armollinen hänelle. Hän lupasi minulle, ettei hän koskaan tanssisi, ja hän… Ja hän lupaa Sinulle, Isä, ettei hän koskaan tanssi, eikä käytä tätä jalkaa mihinkään muuhun kuin Sinun kunniaksesi. Nyt, Kaikkivaltias Jumala, Sinä, joka olet elämän koko voimavara, pyydän Sinua rakastavan Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä käynnistämään elämän tuossa luussa tänä iltapäivänä, niin että hän tulee terveeksi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Sisar, niin lujasti kuin minä uskon tässä seisovani, Jumalan siunaus on tapahtunut sinulle, ja sinusta tulee normaali, terve tyttö. Mikä sinun nimesi on? Rome. Mistä päin… Mistä päin Kaliforniaa? Redlandsista, Kaliforniasta? Hyvä on. Kirjoittaisitko… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Etkö…

¹²⁰   [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …on ruumiissa yhdeksän pään alla. Muistakaa se. Olemme nyt lähellä niitä. Nyt… Teidän ihmisten pitäisi tietää se. En voi tehdä tätä. Ja pelkään nyt, että pidättelen joitakin sananpalvelijoita heidän kokouksistaan. Ja me alamme rukoilla ihmisten puolesta, vain vähän enemmän…

Katsokaa. Minun rukoukseni ei paranna teitä. Olen jo rukoillut puolestanne. Teidän uskonne Jumalaan parantaa teidät. Katsokaa nyt. Tietysti otan ihmisiä tänne ja ajan ulos henkiä ja muuta sellaista. Te voitte nähdä sen.

Ja sanon teille nyt, että olen nähnyt sen epäonnistuvan vain kerran elämässäni. Se oli kaksi tai kolme sunnuntaita sitten, kun seisoin täällä saarnastuolissa ja kysyin Jumalalta, jos Hän ei halua minun tekevän niitä ihmeitä, niin ei anna niiden tapahtua. Kuinka moni oli paikalla sinä päivänä nähdäkseen sen? Hyvä on… Se oli ainoa kerta elämässäni, kun en ole nähnyt sitä, että asiat eivät parantuneet, kun otin aikaa …?… saarnastuolissa. Ja minun täytyy vain antaa Hänen pysäyttää minut. Kun Hän pysäyttää minut, minä pysähdyn. Kun Hän ei pysäytä minua…

¹²¹   Tiedätkö, mitä lupasin Hänelle? Kuinka moni muistaa, mitä lupasin Hänelle? Että odottaisin Hänen todistustaan. Ja se on oikein. Olen tehnyt niin siitä lähtien. Ja sen jälkeen on todella tapahtunut enemmän ihmeitä kuin ennen sitä. Niinpä haluan säilyttää Jumalan suosion. Ja te haluatte sitä, ettekö tekin? Jokainen teistä haluaa sitä. Ja minä – minä haluan elää hieman pidempään.

Veli, sisar, kun välität yhdenkin tuollaisen voiman, veli, sisar, se vie enemmän voimaa ruumiistasi kuin viidensadan ihmisen puolesta rukoileminen. Jotain lähtee teistä; teidän on vain varottava sitä. Löydätte hyvän uskon virran, kuten se pieni poikaparka vähän aikaa sitten, joka seisoi tässä pienillä jaloillaan kävelemässä tuolla tavalla. Pieni kaveri katsoi minua, kyyneleet tulivat hänen pieniin silmiinsä, hän hymyili noin, miksi, usko oli vain liikkeessä. Tiesin, että jotain oli tapahduttava. Näettekö mitä tapahtui? Varmasti. Saatana tiesi, että hänen oli väistyttävä. Tuo pieni lapsi ei ollut kovettunut kuten monet aikuiset. Nyt, teillä on vain uskoa, jossa on luottamusta.

¹²²   Ja olemme… Nyt, me tulemme menemään ihmisten ohi, ja menemme suoraan jonoon. Haluan rukoilla jokaisen teidän puolestanne. Haluan rukoilla, en vain mennä ohi ja olla rukoilematta teidän puolestanne. Haluan rukoilla lyhyesti kanssanne, mutta meidän on aloitettava kävellä koko ajan, tuolla tavalla.

Nyt, sananpalvelijat, tulkaa kaikki tänne ylös. Tulkaa tänne ylös, jos voitte, ja tarkistakaa joitakin näistä tapauksista nyt, kun ne tulevat tästä läpi. Ja jos he eivät näköjään ymmärrä sitä, no sitten, lähettäkää heidät takaisin. Mehän teemme parhaamme. Hyvä on.

Nyt, kaikki, olkaa vain rukouksessa nyt. Ja asettukaa kaikki jonoon, tai vahtimestarit kertovat teille siellä, ja me aloitamme jonon, joka tulee suoraan läpi. Nyt, kaikki kumartakaa päänne, kun rukoilen, niin että jokainen teistä tietää, että teidän puolestanne rukoillaan. Jokaisen teistä…

¹²³   Kaikkivaltias Jumala, rukoilen… Tiedät, Isä, että monet näistä ihmisistä odottavat pääsevänsä tänä iltana seurakuntaan. Ja heillä saattaa olla läheinen, joka pelastuu. Ja minä ymmärrän, Jumala, että se vaskikäärme ei rukoillut kenenkään puolesta. Vesi, joka kuohui, ei rukoillut kenenkään puolesta. Naisen puolesta, joka kosketti Jeesuksen helmaa, ei rukoiltu. Niiden puolesta, jotka makasivat Pietarin varjossa, ei rukoiltu. Niiden puolesta, joiden edestä otettiin nenäliina Paavalin ruumiilta ja tuotiin heidän luokseen, ei rukoiltu. Mutta Jumala, he paranivat, koska he uskoivat ja tunnistivat Sinun lahjasi.

Nyt, Isä, rukoilen, että jos nämä ihmiset, ei vain paikallisesti täällä Phoenixissa, mutta Sinä olet määrännyt sen niin, että se tunnetaan nyt koko maailmassa. Ja tulkoot he läpi, ei siksi, että tässä seisoo Sinun kurja, nöyrä, lukutaidoton palvelijasi, vaan siksi, että se on Sinun lahjasi, jota Sinä olet kunnioittanut. Ja Isä, Sinä tiedät, etten voi tehdä sen suhteen mitään. En ole koskaan kutsunut tätä sanomaa kulkemaan ympäri maailmaa tällä tavoin. Se olit Sinä, Isä. Minä vain tottelin ja tein, mitä Sinä sanoit, ja Sinä toteutit sen.

¹²⁴   Nyt, rakas Jumala, anna ihmisten nähdä, että on kyse vain yksinkertaisesta lapsenuskosta uskoa ja ottaa Sinun sanasi todesta. Ja voikoon jokainen sairas ihminen tässä rakennuksessa, kun he kulkevat tämän saarnastuolin ohi tänä iltapäivänä, voikoon jokainen heistä mennä kotiin. Niin pian kuin he pääsevät ulos tästä rakennuksesta, nostakoot he vain kätensä ylös ja menkööt ylistäen Sinua parantumisestaan, kulkekoot kadulla todistamassa, kuten Maria teki ennen kuin hän tunsi elämää tai mitään muuta. Hän tiesi, että hän saisi lapsen tuntematta miestä. Oi, mahdottomuus, jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut, mutta hän tiesi, että se oli oikein, koska Enkeli sanoi niin.

Ja Isä, tiedän, että tämä on oikein, koska Enkeli sanoi niin. Ja tiedän, että Sinä olet julistanut sen. Jos se ei olisi niin, Sinä et olisi todistanut sen puolesta. Jos se olisi ollut fanaattisuutta, se olisi romahtanut pian. Mutta nyt Sinä olet vienyt sen kaikkialle maailmaan.

Nyt, rakas Jumala, voikoot nämä ihmiset nähdä tänä iltapäivänä ja uskoa ja tulla tämän jonon läpi, jokainen, ja parantua, ja istua alas muutaman seuraavan päivän aikana ja kirjoittaa todistuksensa ja sanoa: ”Kiitos Jumalalle, että hän paransi minut.” Olkoon se hälytys kaikkialla tässä kaupungissa, kaikkialla, Herra, maan kaikissa osissa. Rukoilen jokaisen heidän puolestaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹²⁵   Isä, paranna sisaremme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Isä, paranna sisaremme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Isä, paranna veljemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pystyköön hän nousemaan tästä pyörätuolista tai paareilta ja menemään kotiin iloiten Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Uskotko sinä, herra? Saat sen, mitä olet pyytänyt. Sinun on mahdotonta olla saamatta sitä, jos uskot. Jumala siunatkoon sinua, rakas veljeni.

Jumala siunatkoon tätä pientä tyttöä. Rukoilen, että parannat hänet, Isä. Jeesus, siunaa äitiä. Rukoilen hänen parantumisensa puolesta.

Jumala siunatkoon veljeämme… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Oi, hän ei vain tiennyt. Hän on espanjalainen. Näettekö? Hän on huonokuuloinen. Mutta minä tiedän sen…?… [Tyhjä kohta nauhalla] …?…

¹²⁶   Jumala… (Mikä hätänä? Oi, todella?) Oi Jeesus, rukoilen, että parantaisit rakkaan veljeni ja tekisit hänet terveeksi. Voikoon hän lähteä ulos tästä rakennuksesta riemuiten, heittäen kätensä ilmaan ja huutaen, Herra, Jeesuksen Nimessä.

Paranna rakas veljeni, Isä, rukoilen Sinua Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Paranna tämä pieni poika, Isä, tästä huonosta näöstä Jeesuksen Nimessä. Paranna veljeni reumasta Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Ja astma, paranna veljeni Jeesuksen Kristuksen Nimessä, rukoilen sinua, Isä.

Jumala siunatkoon sinua, pikku poika. Sinä tulet parantumaan nyt, kun olet kulkenut tästä ohi. Tiesitkö sinä sen? Sinä tulet. Saat kipsin pois jalastasi ja sinusta tulee taas normaali terve poika.

¹²⁷   Kaikkivaltias Jumala, joka… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Paranna hänen ruumiinsa… [Tyhjä kohta nauhalla.]

…Viime helmikuussa, hän mursi jalkansa. Nyt, se on puoliksi uusi. En tuntenut poikaa, mutta miten olisin tunnistanut sen uskon, kun hän tuli ohi? Näetkö? Miten tunnistin sen uskon? Pyhä Henki on täällä, Jumalan Enkeli. Näettekö? Katsokaa hänen silmiään nyt, kuinka täydelliset.

Sanokaamme: ”Ylistys Herralle”, kaikki. Jotkut sanovat: ”Kestääkö se?” Jos te uskoitte. Niin kauan kuin uskotte, se kestää. Onko näin? Siinä se on. Oi, voi sentään. Kaikki Phoenixin asukkaat, antakaa suuri ylistys tuolle pojalle. No niin, se on hienoa. Katsokaa, hänen pikku jalkaansa myös. Täydellinen usko, hän sai sen… Minun ei olisi tarvinnut sanoa sanaakaan hänen puolestaan. Ohikulkeminen olisi tehnyt tehtävänsä aivan yhtä hyvin. Sinusta tulee terve nainen… Siis terve mies, tarkoitan.

Hyvä on. Kumartakaa päänne, kaikki.

Isä, rukoilen sisareni puolesta Jeesuksen Nimessä, että hän paranee… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹²⁸   Takana huoneessa ja kaikki… Ei edes silmiä. Se oli Vandaliassa. Hyvä on. Kumartakaamme nyt päämme, kun rukoilemme heidän puolestaan.

Olet hieman hermostunut, vai mitä, nuori mies? Rakas taivaallinen Isä, he ovat monen kilometrin päästä. Ja Sinä olet valmis siihen, että lennämme tuon ihanan osavaltion yli muutaman päivän kuluttua. Rukoilen, Isä, että parannat tämän veljen. Ja kun hän palaa takaisin sinne, menköön hän iloiten. Hiljentyköön tämä hermostuneisuus, ja menköön hän kadulle, kuten palvelijasi teki, todistaen, kertoen ihmisille: ”Minä olin kerran hermostunut. Mutta katsokaa minua nyt. Olen terve, koska Herra Jeesus on parantanut minut.” Saatana, jätä hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala siunatkoon sinua, veli. Mene iloiten. Se on oikein. Sinulla on hieno usko, nuori mies. Tulet saamaan siunauksen Jumalalta täällä.

Oi Jumala, rukoilen tämän miehen puolesta, joka on täällä täysin kuuro, he sanovat. Rukoilen, että annat hänelle kuulon tänä iltapäivänä. Suo se, rakas Isä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän sitä. Aamen.

Nyt, veli Hooper, haluan sinun tarkistavan tämän miehen. Anna hänen seistä tässä muutaman hetken. Poimin hänen värähtelynsä tässä kättä pitkin. Haluan, että tarkistat hänet ihan kohta. Ja jos hän ei… Anna hänen seistä siinä vain hetken ajan. Tarkista hänet.

¹²⁹   Oi Jumala, armahda sisartamme ja paranna hänet, Isä, tästä hermo- ja pernavaivasta, Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Nimessä. Näettekö? Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene nyt iloiten. Mene… Ole onnellinen.

Oi Jeesus, rukoilen nyt sisaremme puolesta, että parantaisit hänet. Pyydän sitä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Uskokaa nyt.

Pieni sisar, minulla oli kerran veli kotona, joka makasi sairaalassa kuolemaisillaan. He sanoivat, ettei hän koskaan paranisi. Hän ei koskaan pääsisi …?… tuolista ylös. Hän on nyt akrobaatti. Uskotko, että Jumala parantaa sinut? Palveletko sinä Jumalaa? Näen, että sinulla on hyvä usko… Katolilainen. Useimmat katolilaiset paranevat, koska he näkevät näyn.

Taivaallinen Isä, tämä pieni nainen seisoo tässä reumaattisen kuumeen kanssa, ja häntä on opetettu, Isä, uskomaan ja luottamaan. Rukoilen nyt, että armahtaisit ja parantaisit hänet. Saatana, helvetin voimasi, joka on sitonut tämän lapsen viedäkseen hänen henkensä, saadakseen hänet lähtemään tässä sydänkohtauksessa, tule ulos hänestä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala siunatkoon sinua, pikku rouva. Se voi tuntua sinusta hirveän oudolta. Te… Oletteko koskaan saanut sydämessänne värinää, kun… Värinä vyötäröllä. Se ei varmaan ole vielä päässyt siihen kohtaan. Veljeni sydämessä oli kolme läppää auki. Nyt, sinä tulet paranemaan. Mene iloiten.

¹³⁰   Oi Jumala, armahda sisartamme, jonka sydän on laajentunut. Sinä yksin voit parantaa hänet. Rukoilen, että suot sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Minä haluaisin antaa lausunnon juuri nyt. Täällä kävi pieni katolilainen tyttö, jonka puolesta rukoiltiin reumaattisen kuumeen takia. En tiedä, minne hän meni. Mutta hän parantui. Kyllä, minä… Tämä kaveri tuli juuri takaisin saarnastuolin kautta muutama hetki sitten. Minne hän meni? Hän oli pieni katolilainen tyttö, jolla oli…

Hyvä on, sisar. Ei se mitään. Sellaista uskoa pitää olla. Tunsin sen palaavan. Se jätti sinut, kun menit alas… Onko sinulla outo tunne, vähän outo tunne, kun tulit pois täältä, vähän outo tunne? Sitä juuri oli kyse.

Se jätti hänet juuri siinä kohtaa. Tunsin sen tulevan takaisin tätä kautta. Se oli… Saatatte pitää sitä outona… Tarkkailkaa häntä ja katsokaa, olenko oikeassa.

Sanotaan: ”Kiitos, Herra”, jokainen.

¹³¹   Kerron teille, että katolilaisten on nähtävä näky. Näettekö, näin se on. Katolilaiset… Minun väkeni on katolilaisia. Äitini… isäni, pikemminkin… Meidät on opetettu uskomaan siihen, minkä pappi sanoo olevan oikein. Ja tässä on kyse tästä. Näettekö, heidän on uskottava minua. He uskovat Jumalaa. Kuinka moni uskoo Jumalaan? Te kaikki. Varmasti. Jumalan kykyä ei ole asetettu kyseenalaiseksi. vaan siitä, puhuiko Enkeli minulle vai ei. Ymmärrättekö? Ja katolilaisia opetetaan uskomaan, se minkä heidän pappinsa sanoo olevan oikein. Ja kun he näkevät joidenkin tällaisten asioiden tapahtuvan, näiden ihmeiden, he paranevat (Siinä kaikki.), uskovat siihen koko sydämestään. Ja he… he uskovat.

Muuten, tätini, isotätini, perusti luostarin Montrealiin, Ontarioon.

Kumartakaa päänne, kaikki, kun me…

Kuinka pitkällä olemme nyt? Kuinka monen puolesta meidän on vielä rukoiltava? Nostakaapa kätenne ylös. Minähän saan koko ajan lisää. Saan koko ajan lisää. No, veli, katsotaanpa, mihin aikaan… Kuinka moni täällä haluaa mennä seurakuntaan tänä iltana, joka haluaa, että hänen puolestaan rukoillaan, joka yrittää päästä seurakuntaan; nostakaa kätenne ylös, jos haluatte mennä seurakuntaan tänä iltana.

¹³²   Oi veljet. Meidän on tehtävä tälle jotain. Näin on. Siellä on myös joitakin teidän väkeänne, eikö niin, veljet, jotkut teistä sananpalvelijoista? Teidänkin, veli Garcia, luulisin.

Hyvä on. Nyt, uskokaa nyt. Rukoilen ja pyydän Jumalaa siunaamaan heitä. Meidän on aloitettava… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Oi, kyllä, ymmärrän. Ymmärrän. Selvä. Mitä tahansa te…

Hyvä on. Nyt, uskokaa kaikki nyt, kun tulemme…

Veli Garcia, veli tässä, en muista nimeäsi. En tiennyt, että olette sananpalvelijoita. Ballard? Veli, te kaikki, tulkaa tänne alas. Veli Outlaw ja te kaikki, rukoilkaa koko sydämestänne näiden ihmisten puolesta. Ja rohkaiskaa heitä tulemaan läpi. Nyt, te seisotte tässä ja kutsutte heidän sairauksiaan, veli, ja testaatte heidät. Onko siellä…

Isä, paranna veljeni Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä rukoilen.

Jumala, paranna tämä sokea naisparka Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Armollinen rakas. Kuinka kauan olet ollut sokea? Kolme vuotta. Sisar, katsokaa ylöspäin kohti noita valoja. Näetkö ne valot? Näetkö ne? Nyt, katso näitä valoja kohti. Usko nyt, että saat näkösi, niin tulet saamaan sen. Oletteko hänen kanssaan, herra? Onko hän vaimosi?

¹³³   Oi Jumala, siunattu Isä. Tämä naisparka seisoo tässä parantumistaan varten. Ole armollinen nyt. Ja anna hänen saada näkönsä takaisin seuraavien hetkien aikana, Isä. Olkoon hän kykenevä näkemään nämä valot. Ja hän saa todistaa parantumisestasi, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Istu tässä hetki, juuri tässä, missä voin tarkkailla häntä. Tarkistan hänet hetken päästä.

Nyt, pitäkää päänne alhaalla. Tässä on kuuro nainen. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Jumala siunaa sisartani ja paranna hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹³⁴   Hetkinen. Koetan yrittää tätä tässä. Tunnen ne kaksi henkeä, jotka taistelevat yhdessä tuolla. Tämä tyttö on kuuro ja mykkä …?… minulle. Hän ei tiedä mitä kuuleminen tai puhe on. Nyt, kumartakaa päänne. Olkaa kaikki todella kunnioittavia. Katson, saanko hänet ymmärtämään.

Rakas Isä, tämä pieni tyttö, joka syntyi kuurona ja mykkänä. Ymmärrämme, ettei hän tiedä mitään puheesta tai kuulosta. Mutta Sinä olet ainoa, joka voi antaa sen hänelle. Auta minua, rakas Jumala. Auta minua saamaan valta tämän kuuron ja mykän hengen yli. Suo se, rakas Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Sinä kuuro ja mykkä henki, tule ulos tytöstä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

[Veli Branham taputtaa käsiään – toim.] Kuuletteko minua? Hän ei ole…? …Pitäkää päänne nyt kumartuneina. Aamen. Te. Näettekö? Aamen. [Tyttö sanoo: ”Aamen.” – toim.] Oikein hyvä, kulta. Isi. [”Isi.”] Nostakaa päänne ylös. Syntynyt kuurona ja mykkänä. Katsokaa tätä. Kuuletteko minua? [”Se on kuulee minua.”] [Veli Branham taputtaa – toim.] Kuuletteko minua? [Kyllä.] Kuuletteko minua? Sievä pikku tyttö. Aamen. [”Aamen.”]

¹³⁵   Nyt, voitteko nähdä sen? Haluan kertoa teille nyt jotakin. Katsokaa. Tässä tapahtuu näin. Katsokaa, se on… Haluan tietää, huomasitteko te kaikki tämän. Olemme päättämässä, tiedättehän, menossa kokouksiin. Oletteko huomanneet, että aina sen jälkeen, kun pyydän tai nuhtelen henkeä, olen aina hetken täysin hiljaa? Kuka on huomannut sen kokouksissa, näyttäkää kätenne. Oletteko huomanneet sen?

Nyt, tästä on kysymys. On kolme sanaa, jotka minun on toistettava tuolloin. Näettekö? Ja ne ovat Raamatun kolme korkeinta sanaa. Kukaan kuolevainen maan päällä ei tiedä sitä. Näettekö? Ja kun pyydän sitä, ja sitten tunnen tuon putoamisen, silloin se palaa järisyttäen palaten paikkaan tuon hengen palauttamana. Sitten se…? …paranee. Se on syy, miksi kuulette minun sanovan tuon. Näettekö? Tuo on se, mitä tapahtuu.

¹³⁶   Nyt. tein sen, jotta ette kyselisi minulta siitä jatkuvasti tullessanne jonon läpi. Niinpä se on totta. Tiedän, että olette huomanneet, että monesti, kun pyydän nuhtelua, seison paikallani vain muutaman hetken ja toistan nämä kolme sanaa, jotka Herran Enkeli käski minun toistaa. Sitten jos tunnen sen palaavan, tiedän, että se on tehty.

Näin kävi tälle tytölle, joka oli kanssamme. Ja siksi en koskaan sanonut siitä mitään, koska tiesin, että hän oli parantunut. Voima oli lähtenyt pois hänestä. Nyt, hän ei tietenkään tiedä, mitä puhe on, hän ei tiedä, mitä kuulo on. Hänen on vain aloitettava niin kuin…

¹³⁷   Kerroinko teille viidestä-seitsemästä, jotka tulivat laitoksesta Oregonissa, ja viisi heistä läpäisi Kalifornian lääketieteelliset testit? Kuinka moni muistaa sen? Minulla on heidän kuvansa tuossa, aivan tuossa otteessani, osoittaakseni sen. Uh-huh. Pankaa se sivuun merkintä, parantunut. He läpäisivät Oregonin testit ja menivät Kalifornian kautta lääkäreiden luo kotiin. Syntynyt kuuromykkänä…

Oi, Hän on ihmeellinen, eikö Hän olekin? Niin on. Annetaan Jumalalle ylistys.

Kuuletko sen? Kuuletko sen? Kuuletko? Aamen.

Kiitos, veli. Hyvä on. Laskekaa päänne, kaikki, kun me rukoilemme.

Isä, paranna sisaremme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala, rukoilen, että parannat sisaremme Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala, paranna sisaremme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Rakas Jumala, paranna sisaremme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Armahda häntä ja paranna hänen ruumiinsa… [Tyhjä kohta nauhalla.]

¹³⁸   Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, Nimessä. Annetaan sen tuberkuloosin purkautua, joka teillä nyt on, herra. Outo tunne, eikö olekin? Jumalan Enkeli seisoo lähellä, veli. Sinä ymmärrät, että päiväsi ovat lyhyitä, uudestaan. Sinulla on jopa kuumetta, polttavaa. Älä huolehdi. Mene uskoen. Uskotko, että tulet parantumaan? Saat sen, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Missä hän asuu? Glendalessa. Nyt, älä epäile, herra. Oletteko te kuljettaja? Kiitos, herra. Jumala siunatkoon, että odotitte.

Isä, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että parannat hänet. Älä epäile, herra. Mene uskoen.

Jumala, paranna tämä nainen, rukoilen, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Ja paranna tämä mies, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän Sinua, Isä. Paranna veljemme, Isä, Jeesuksen Nimessä… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

…? …hänen tekonsa.

¹³⁹   Sanokaahan, ystävät. Puhukaapa uskosta, tämä pieni poika seisoi tässä vaaleanpunaisten silmäluomien tulehduksen kanssa. Ne katosivat häneltä. Voin nostaa hänet tänne ihmisten eteen. Siinä se on. Katsokaa hänen silmiään. Katsokaa silmiä. Näettekö? Täysin kirkkaat. Tulehtuneet silmäluomet seisoen täällä korokkeella. Ystävät, se on totta. Tiedättekö, että Jumala seisoo täällä jossain? Itse Jumalan Enkeli.

Mene näyttämään tuolle sairaalle miehelle, joka makaa tuolla, kulta. Näytä hänelle silmiäsi, jotka äsken olivat vaaleanpunaiset, mutta nyt ne ovat kirkkaat.

Herra, tässä tulee pieni poika todistamaan teille.

Veli Hooper, tuo pikkupoika, jolla oli vaaleanpunaiset tulehtuneet silmäluomet, parani juuri nyt välittömästi.

Nyt, en tiedä, kuinka paljon te uskotte tähän, mutta jos Jumala, jonka edessä seison, voi ottaa henkeni tässä seisoessani, jos tämä ei ole totta. Kun katsoin tuota pientä kaveria juuri silloin, vaaleanpunainen paikka nousi aivan hänen pienen päänsä yläpuolelle ja katosi pois hänen luotaan. Se on totta.

Sanokaamme kaikki: ”Ylistys Herralle”.

Jumala, paranna rakas sisareni. Hän menköön nyt iloiten ja parantukoon Nasaretilaisen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Ja tulet saamaan tuon…?

¹⁴⁰   Pieni tyttö, jolla on vettä. (Hyvä on.) Uskotko, sisar, että jos pyydän Jumalaa, Jumala tekee sen? Rakas taivaallinen Isä, lasken käteni tämän rakkaan pikkutytön päälle ja rukoilen, että Sinä parantaisit hänet, Jumala. Alkakoon hän tästä hetkestä lähtien parantua, pää menköön alaspäin ja olkoon normaali. Ja lapsi voi olla… olla normaali lapsi. Pyydän tätä siunausta Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Nyt, älä epäile. Onko tuo teidän lapsenne? Sisaresi lapsi. Uskotko, että hän paranee nyt? Haluaisin kuulla hänestä, sisar. Hän on veli. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

¹⁴¹   Oi Jumala, rukoilen, että Sinä poistat tältä vauvalta tulehtuneet silmäluomet. Tule ulos hänestä, sinä demoni, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja tuo yksi lähti. Katsokaa tätä. Hänen silmänsä eivät ole lainkaan vaaleanpunaiset. Katso tänne, kulta. Jos rakennuksessa on lääkäri, voitte tutkia hänet vapaasti. Juokse alas, kultaseni. Jos olette lääkäri, tulkaa katsomaan hänen pieniä silmiään. Ne olivat hetki sitten vaaleanpunaiset, kun seisoin tässä.

Sanokaamme: ”Ylistys Herralle.” Ylistys Herralle.

Olivatko he sairaita, olivatko he veljiä? He olivat veljeksiä, kaksi pientä poikaa. [Nainen sanoo: ”Ja heidän siskollaan on se. Hän on tuolla ulkona.” – toim.] Onko se oikein. Aamen. Missä sinä asut sisar? Onko se oikein? No, heidät on varmasti kasvatettu uskon ympärillä tai jotain. No, se on hienoa. Se on… Näettekö, kasvattakaa lapsi niin kuin pitääkin. Onko se oikein?

¹⁴²   Hänen – heidän äitinsä – tunsi parantuneensa astmasta helmikuussa. Oliko se täällä Phoenixissa? Juuri täällä Phoenixissa, parantui astmasta. Noin sitä pitää. Näettekö, ystävät?

Erot jättävät jälkeemme
Jalanjäljet… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ajassa. (Onko näin?)
Jalanjäljet, jotka ehkä toinenkin,
Purjehtien elämän juhlallisella väylällä,
Hylätty ja haaksirikkoutunut veli,
nähdessään sen, saa taas rohkeutta.

Taivaallinen Isä, rukoilen Sinua parantamaan tämän sisaren, kun hän tulee läpi urhean sydämensä kanssa, joka katsoo ylös Sinuun parantumisensa tähden. Rukoilen, että suot sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Siunaa tämä nenäliina, Isä, ja ihmiset heidän ruumiinsa parantamiseksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä pyydän.

Muuten, ennen kuin unohdan sen… Kuinka moni täällä halusi nenäliinan, jonka yli rukoiltaisiin? Katsotaanpa, kuinka moni täällä halusi sellaisen. Olen selittänyt sen teille. Näettekö? Kirjoittakaa minulle nyt. Täällä ei ole nenäliinaa, koska minulla ei ole mahdollisuutta rukoilla sen puolesta. Mutta postittakaa se osoitteeseen: Branham Healing Campaign, Post Office Box 325, Jeffersonville, ja teille lähetetään nenäliina ja ohjeet, miten sitä käytetään.

¹⁴³   Joka aamu kello yhdeksän pistäkää kätenne sydämenne päälle, pukekaa se rukoillen päällenne, kangas ensin, laittakaa se sydämenne päälle vaatteenne sisäpuolelle, laittakaa kätenne sydämenne päälle ja rukoilkaa kello yhdeksän, kello kaksitoista ja kello kolme iltapäivällä. Tunnustakaa kaikki vikanne toisillenne; kutsukaa naapureita ja rukoilkaa ja pitäkää rukouskokouksia. Te tulette parantumaan. Näettekö? Ohjeet lähetetään teille. Lähettäkää vain minun nimelläni, Jeffersonville, Indiana, niin saatte sen.

Hyvä on. Kumartakaa päänne. Isä, rukoilen, että parannat tämän rakkaan harmaapäisen äidin, joka istuu tässä. Tuokoon Jumalan voima, joka herätti Kristuksen haudasta, hänet pois tästä pyörätuolista ja tehköön hänestä terveen naisen, kun lausun tämän siunauksen hänen puolestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, veli.

Odotahan, minä… Hetkinen vain. Tämä naisparka pyörtyi. Hyvänen aika. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Tiedän, että makasitte siellä. Katsokaa nyt. Jumala siunatkoon sydäntäsi. Olette vasta nuori… Ja tiedätte, että olette maannut viimeisen tunnin tällä tavalla. Oi, voi sentään. Kunpa he voisivat… jotain, että voisin vain kurkottaa alas ja tehdä jotain puolestasi… Jos voisin vetää tänne ja sanoa: ”Tässä se on. Näetkö sen?” ja heittäisin sen pois luotasi. Näetkö? Kunpa voisin tehdä niin. Mutta tiedän vain yhden asian, joka antaa sinun elää, sisareni. Ja sinä olet hyvin, hyvin… [Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Siksi se usko veti sinusta. Nyt, me alamme osua oikeaan kohtaan.

¹⁴⁴   Viime talvena, kun olin… hän oli Boonevillessä, Arkansasissa …?… Hän oli Boonevillessä, Arkansasissa, kun olin…Missä se oli? Corningissa, Arkansasissa… Oletteko te ihmisiä Arkansasista… Tämä nainen oli. Ja hän rukoili, että Jumala antaisi meidän joskus tavata. Ja joku lähti hakemaan häntä tänne. Missä olet nyt, sisar? Superiorissa, Arizonassa. Ja Jumala on sallinut sen. Uskon, että tämä on se hetki, etkö sinäkin? Pikku naisparka makaa täällä kuolemaisillaan. Se oli niin varmaa kuin se saattoi olla…?

Nyt, ystävät, vaikka jotkut teistä ovat odottaneet pitkään. Sallikaa minun puhua hetki tämän naisen kanssa, sopiiko?

Pieni rouva, Jumala siunatkoon sinua. Kuinka monta lasta sinulla on? Kaksi pientä lasta. Oi, oi. Onko miehenne täällä kanssanne? Jumala siunatkoon sinua, sisar. Uskotko, että paranet, jos pyydän Jumalaa? Olet odottanut koko tämän ajan. Rakas sisar, onko sinulla yksi kirjoistani, ”Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti”? Oletko koskaan lukenut yhtä niistä? Jos haluat, antakaa se hänelle …?… Ja haluan teidän lukevan pikku Georgie Carterin todistuksen, joka painoi vain kahdeksantoista kiloa, tuberkuloosia sairastava nainen. Nyt hän on pianistini Milltownin baptistikirkossa. Hän painaa noin kuusikymmentakuusi, kuusikymmentäkahdeksan kiloa. Nyt, usko. Aion pyytää Jumalaa koko sydämestäni.

¹⁴⁵   Rakas Jumala, en tiedä, miksi, kun katselin tuota raukkaa siellä iltapäivällä ja näin tuon pienen, hoikan ja hennon naisen, joka pyöri tuolla paikallaan ja joka on nyt melkein kuollut, ja hänen keuhkonsa ovat melkein mennyttä. Lääkärit ovat tehneet kaikkensa. Hän on ollut parantolassa. Hänessä on jotakin, isä, mikä herättää huomioni, hänen säälittävä ilmeensä, koska hän on vilpitön. Hän tietää kuolevansa heti, jos mitään ei tehdä. Oi Jumala, minä rukoilen. Oi, kumarran Sinun edessäsi ja pyydän Sinulta koko sydämestäni. Jumalan Enkeli, Sinä, joka tulit huoneeseen sinä yönä ja kerroit minulle nämä asiat… Olen yrittänyt elää sen mukaan. Oi, etkö voisi armahtaa tätä pientä naisparkaa. Näytä suuri voimasi, rakas Jumala. Ei niinkään niin, että ihmisten on nähtävä se uskoakseen Sinuun, vaan kunniaksesi ja lasten tähden tämän naisparan elämässä. Oi, auta häntä, rakas Jumala. Kuule palvelijasi rukous, kun huudan koko sydämestäni, koko sielustani, että annat hänen parantua. Suo se, Isä. Kuulkoon palvelijasi hänestä. Nyt, kun hän alkaa lihoa, hän alkaa paranemaan. Suo se, Isä. Hän palvelee Sinua koko elämänsä ajan ja todistaa siitä aina, kun se on sallittua. Teemme kaikkemme osoittaaksemme kiitollisuuttamme, jos vain säästät tämän naisparan hengen. Pyydän sitä Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

¹⁴⁶    Pieni nainen, minä… Sinussa on jotain mistä pidän. Ja minä… Pitääkö minun kertoa sinulle… Odotat innolla…Kun syvyys kutsuu syvyyttä. Nyt, sinä uskot. Uskon sen koko sydämestäni, sinä tulet olemaan kunnossa. Nyt, mene palvelemaan Häntä… Sinä olet… Jumala siunatkoon sinua, isä. Jumala rakastaa sinua. Se on… Hyvää jatkoa, rakas veli. Siunatkoon Herra sinua aina urhoollisuudestasi.

Onko huomiosi koskaan kiinnittynyt johonkin? Tuo pikku naisparka. Hyvä on, hyvä on. Kumartakaa päänne, jokainen teistä.

Jumala, armahda tätä naista, jolla on huonot silmät. Usko tulee kuulemisesta. Ja nyt hän on tullut ja jopa ottanut silmälasinsa pois, sillä hän uskoo, että jotain tapahtuu. Suo se, Isä. Älköön hän pettykö, vaan parantukoon Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua.

Jumala, armahda sisartani ja paranna hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Uskotko, että se tulee paranemaan?

Jumala, siunaa pientä veljeäni, joka kärsii munuaisvaivoista. Voikoon hän parantua, Isä, älköönkä se enää vaivatko häntä. Rukoilen Jeesuksen Nimessä. Aamen. Uskotko, että sinä paranet, kultaseni? Huh? Hyvä on.

¹⁴⁷   Jumala, armahda veljeämme, jolla on tämä niveltulehdus. Mahtoipa hän lähteä ulos tästä rakennuksesta polkien, hyppien ja loikkien ja ylistäen Jumalaa. Minä nuhtelen niveltulehdusta Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Mene, uskoen, herra. Mene ulos riemuiten, niin tulet saamaan sen.

Oi Jumala, armahda sisartamme ja paranna hänet tästä syövästä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä pyydän sitä. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Uskotko nyt koko sydämestäsi? Ole varma ja todista ja kerro ihmisille Jumalan kirkkaudesta.

Jumala, rukoilen, että parantaisit tämän rakkaan, vanhan, murtuneen äidin, joka kulkee nyt jonon läpi. Lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala, armahda veljeämme ja paranna hänet, Isä, Jeesuksen Nimessä.

Jumala, armahda sisartamme, Isä, ja paranna hänet Jeesuksen Nimessä.

Jumala, paranna tämä sydänparka. Kristus, ota pois kaikki kurjuus, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jumala, paranna veljeni. Rukoilen Sinua Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Onko näin? Mikä on sinun…